3/2017 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Kissojen saarella töpöhäntiä ja tahmatassuja kunnioitetaan, kertoo Miika Sibelius, s. 4. Seksologi kohtasi lohikäärmeitä. Veera Uusoksa paljastaa, missä tämä on mahdollista, s. 5. Katsasta heti Kirjavan Kulman menovinkit. Ponihuveja, kansanmusiikkikokeiluja, mies, nainen ja Marilyn sekä satujoogaa. Maija Sipon kokoamat menot, s. 10. Eläimiä ympäri maailmaa – ja ihan uusia maailmoja. Kuvataitelija Merja Heinon videoteokset valloittavat, s. 3.
2 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 12/8 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www. artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 Numeron 3/2017 tekijät Tarja Törmänen, päätoimittaja Tanja Eranto, Kuohun some-toimittaja Keijo Lehikoinen, Artovan hallitus Milla Niini, Artovan hallitus Kati Lehtinen Jemina Aittomäki Vuoden 2017 kansikuvataiteilija Kaisa Karawatski kaisakarawatski@gmail.com SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com artovakoordinaattori@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova. fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Pääkirjoitus Tarja Törmänen 3/2017 Yksi 1,3 miljoonasta “Luonnossa olen yksin, mutten yksinäinen”, kertoo lintukuvaaja Sari Suonpää kuvaushetkistään ja harrastuksestaan Kuohun sivuilla 8-9. Me, ihmiset, olemme yksi 1,3 miljoonasta eläinlajista. Miten voisimme siis olla yksin, jos ympärillämme on eläimiä? Ei lähimpiä lajitovereita, mutta kommunikaation kannalta helpommin lähestyttäviä eläviä olentoja muihin eliöihin, vaikkapa kasveihin, sieniin ja mikrobeihin verrattuna. Kun haluat oppia lisää elämästä, voit oppia lisää eläimiltä. Läsnäolon opettajana erinomainen on esimerkiksi perustason pieni seurakoira. Rapsuta karvapöksyä siten, että olet hänelle läsnä ja fokuksesi on pienen tuhinakaverin masun kutittelussa. Tai hoida rapsuttelu samalla, kun puhut työpuhelua. Huomaat takuulla eron. Johtajuutta ja sisäistä leijonaa voi vahvistaa mallittamalla lampaita – johtajalampaatonta laumaa kun ei ole olemassa. Vuorovaikutustaidot paranevat suorastaan sikamaisen paljon possuja tarkkailemalla. Tämän Kuohun sivuilla on monenlaisia eläinkokemuksia. Veera Uusoksalla on ajatuksia lohikäärmeistä, s. 5. Merja Heino tekee videotaidetta yllättävistä eläinkohtaamisista ja ympäristöistä, s. 3 ja Maija Sippo vinkkaa ponihuveista Annalassa, s. 10. Ja paljon muuta kiintoisaa luettavaa. Lehti kannattaa jälleen kerran lukea ajatuksella. Maailma, jossa elämme ja maapallo, jolla tallaamme, ei ole vain meidän. Ken tietää, millaiset eläimet tätä palloa hallitsevat tulevaisuudessa? Jospa koiramme ulkoiluttavat meitä vuonna 72 017? Sitä odotellessa, meillä ihmisillä on runsaasti opittavaa muilta eläimiltä. Eläimellistä syksyä! Teema : Eläimellistä menoa Jäikö kesästä kameran muistikortille kauniita kuvia Arabian alueesta? Kulkeeko kamera mukanasi syksyn mittaan? Etsimme kuvia, joita voidaan käyttää Artovan ja Kuohu-lehden viestinnässä. Kuvat voivat kertoa Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin alueesta, luonnosta, ihmisistä ja eläimistä kaikkina vuodenaikoina juuri siitä, mikä elämäämme alueella koskettaa. Lähetä kuvasi 30.11.2017 mennessä osoitteeseen kaupunginosayhdistys@gmail.com. Kuvien on hyvä olla 300 dpi-resoluutiolla, niin laatu riittää painotuotteeseen. Liitä mukaan yhteystietosi. Paras kuva palkitaan 60 minuutin hierontalahjakortilla Arabian Hierontahuoneelle, toiseksi sijoittunut saa 60 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin ja kolmanneksi sijoittunut 40 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin. Lisäksi 100 ensimmäiselle kuvansa lähettäneelle on luvassa pieni yllätyslahja. Osallistu Artovan kuvakisaan!
3 Teksti ja kuvat: Kuvataiteilija Merja Heino O len kuvataiteilija, joka enimmäkseen maalaa: teen pääasiassa arkkitehtuurin historiaan ja nykyarkkitehtuuriin liittyviä öljyvärimaalauksia. Maalaamisen rinnalla olen innostunut videotaiteesta. Ensimmäiset videoni (2006) olivat ’liikkuvia tapetteja’, hitaasti muuttuvia kuvaelmia kasvien ihmeellisestä maailmasta. Loin still-kuvista rakentuvissa videoissa uusia maailmoja liittämällä toisiinsa kasveja, joita ei todellisuudessa koskaan voi kohdata yhdessä. Sitten vuonna 2014-2015 minulta tilattiin Kouvolan taidemuseon Puolivilli puutarha -näyttelyyn itsenäinen videoteos, ja kuvaan tulivat mukaan eläimet. Valmistin still-kuvista Paratiisiteoriaa-videoteoksen, eräänlaisen kulttuurihistoriallisen animaation, joka alkaa arkaaisesta maailman synnystä ja päättyy Paratiisikuvaelmaan. Krokotiileja ja apinoita Paratiisiteoriaa-videossa on iso rooli erilaisilla eläimillä, joita olen kuvaillut eri puolilla maailmaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset eläinkuvani otin Gambiassa. Eräällä eläinpuistokierroksella kohtasimme krokotiileja, ja muutamaan laiskanpulskeaan yksilöön pääsi tutustumaan kosketusetäisyydeltä. Kamerani oli melko alkeellinen, ja yhdellä otolla krokotiilista ei olisi saanut kelvollista kuvaa. Niinpä kuvasin otuksen puolen metrin etäisyydeltä useassa palassa, joista jälkikäteen kokosin digitaalisesti noin 1,5 metriä pitkän valokuvan. Kuvassa krokotiili kaikkine hampaineen erottuu hienosti valkoista taustaa vasten. Krokotiili pääsi mukaan videolle, kuten myös apinat ja vuohet samalta reissulta. Erään apinan yhdistin videolla Venetsian biennaalin kahvilassa kuvaamaani puuhun, ja vuohen laitoin digitaalisesti muokkaamalla kävelemään ja liikuttamaan päätään. Muutama vuosi sitten kuvasin Teneriffan eläintarhassa muun muassa flamingoja. Kymmeniä flamingokuvia yhdistelemällä sain videon loppuun Paratiisi-kohtauksen, jossa vaaleanpunainen kaunotar astelee lummelammen rannalla, kumartuu syömään ja oikoilee kaulaansa ennen kuin asettuu yöpuulle. Kyseinen lampikin on digitaalisesti rakennettu, ja lumpeet koottu useista eri kuvista. Uusia eläinkontakteja Tänä vuonna olen saanut lukuisia uusia eläinkontakteja. Toukokuussa vietin viikon taiteilijaresidenssissä Tukholmassa, josta tein retken Kolmårdenin eläintarhaan. Reissun parhaita otoksia sain norsuperheen ympäriinsä touhuavasta kuopuksesta. Harmillista, että stillkuvista puuttuu norsujen uskomattomat törähdykset. Tukholmassa vierailin myös Fjärilshusetissa, jonka kasvihuoneessa pääsee kuvaamaan perhosia parhaimmillaan vain 10 cm etäisyydeltä. Hämärä ympäristö, noin 100 % kosteus ja 30-40 asteen lämpötila edellyttävät kuvaajalta sitkeyttä ja hikoilun sietoa. Kesäkuussa olivat vuorossa lehmät ja vasikat. Pääsin Kokemäellä paikallisen tilallisen pihattoon kuvaamaan niitä kerrankin lähietäisyydeltä. Kohtaaminen oli ihana. Lehmiä oli ympärillämme kymmeniä, ja rohkeimmat uskaltautuivat työntämään märän turpansa niskaani. Pihatto oli loistava kuvauspaikka, sillä niityllä arat lehmät eivät päästä kuvaajaa lähelleen. Lisäksi heinikossa niiden sorkat peittyvät ruohikkoon, mikä tuo ongelmia, kun videossa yhdistän eläiEläimiä ympäri maailmaa Öljyvärimaalauksia arkkitehtuurin historiasta ja nykyarkkitehtuurista tekevä kuvataiteilija innostui videotaiteesta. Tuloksena on syntynyt uusia maailmoja, joissa kasvit ja eläimet kohtaavat toisiaan ja ympäristöjä, jotka eivät reaalimaailmassa olisi mahdollisia. Kuvataiteilija Merja Heino kertoo, miten hän teki siitä mahdollista videoteoksissaan. Lue ja ihastu! miä erilaisiin ympäristöihin. Pihatossa jalat sai kuvaan kokonaisina. Kolmas eläinkohtaaminen oli heinäkuussa Skotlannissa Isle of Islayn saarella. Vehreillä kumpuilevilla nummilla, Atlantin tuulen ja sateiden armoilla laidunsi tuhansia lampaita. Kauan piti kuikuilla ja hiljaa lauleskella aidan takana, ennen kuin eläimet hivuttautuivat kuvausetäisyydelle. Myös nämä uudet eläintuttavuudet tulevat päätymään mukaan taiteelliseen työhöni. Suunnitteilla on uusi video sekä sarja pieniä valokuvateoksia, jossa yhdistän kasveja ja eläimiä ennen näkemättömällä tavalla... Merja Heino yhdistää videoissaan kuvia kasveista ja eläimistä, joita luonnossa ei koskaan voi löytää samasta paikasta. Lisää tietoa: www.merjaheino.fi. Still-kuvat Merja Heinon videoteoksesta Paratiisiteoriaa Theories of Paradise Tervetuloa työhuoneelle la-su 7.-8.10. klo 12-16. Avoimet ovet ovat osa Taidemaalariliiton Tuubit auki -tapahtumaa, joka kuuluu virallisiin Suomi 100 -juhlan tapahtumiin. Merja Heino, työhuone Hämeentie 155 A 7. krs. Kuvia teoksista: www.merjaheino.fi Arabianrannan taiteilijoiden taidelainaamo: www.artlainaamo.com
4 Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen koirakärpäsen puraisema viestinnän tekijä, joka haluaa jakaa elämänsä karvaisen ystävän kanssa. kään epätavallista, että rannalla (erityisesti kissapuiston läheisyydessä) viereesi saattaa ilmestyä tassujaan nuoleva auringonpalvoja, joka pujahtaa kosteiden rantakivien uumeniin metsästämään taskurapuja. Ravintolat, baarit, liikkeet ja yksittäiset ihmiset tuovat päivittäin tietyille paikoille kissanruokaa ja tuoretta vettä. Jotkut jopa saattavat päästä kosketusetäisyydelle – juuri tuo kissojen ja ihmisten välinen kunnioitus on kiehtova piirre paikallisessa kulttuurissa. ”Kyllä. Kissat ovat tavallaan kaikkien yhteisellä vastuulla ja niistä huolehditaan. Uskoakseni kulkukissat ovat lähtöisin kotikissoista, jotka ovat eläneet vapaasti kulkien ja siten lisääntyneet. Nykyään kulkukissoja pyritään steriloimaan, jotta ne eivät lisääntyisi valtoimenaan. Ihmiset ruokkivat kissoja, huolehtivat niistä ja kunnioittavat niitä. Sairaat kulkukissat viedään jopa eläinlääkäriin ja sitten päästetään vapaaksi”, valaisee Angie, maltalainen ystäväni ja paikallisoppaani. Ja oikeassa hän onkin: huonokuntoisia kissoja näkee harvoin jos koskaan. Kulkukissailmiö ei kuitenkaan toistu koirien kohdalla. Kulkukoiria ei juurikaan ole. Ei ainakaan kaupunkialueilla. Itse asiassa koirat ovat kissoihin verrattuna alakynnessä: harva omistaa koiran ja kauppojen hyllyillä kissatarvikkeita on moninkerP aahtavan kuumina kesäpäivinä eivät edes gekot kiipeile kalkkikiviseinillä, jotka ovat muuttuneet ylisuuriksi keittolevyiksi 40 astetta hipovassa kuumuudessa. Tässä pätsissä kenen tahansa tekisi mieli pujahtaa gekon perässä kivenkolon suojiin. Olemme Slieman kaupungissa Exilesin rannassa sijaitsevassa kissapuistossa. Kyllä vain. Kissoille on pyhitetty oma pieni puistikko keskellä – maltalaisittain – urbaania kaupunkia. Puiston tunnistaa värikkäästä kissapatsaasta, joka kohoaa sfinksimäisen tyynenä rantapuiston yllä. Täällä katosten varjossa puistonpenkit ovat muuttuneet kattikyläksi. Pikkuruisten mökkien, koppien ja tyynyjen muodostaman kylän asukit loikoilevat suojassa auringon polttavilta säteiltä. Siellä täällä lojuu kippoja täynnä raksuja, vettä, ja muutamat puhtaaksi nuollut lasikupit kertovat myös mehevän märkäruoan päätyvän herkkusuihin – kissoista pidetään siis hyvää huolta. Maltan kissat ovat periaatteessa kulkukissoja, mutta samalla puolikesyjä. Niitä näkee joka paikassa: aidoilla, kaduilla, rannoilla ja puistoissa. Eivätkä ne ole millänsäkään ihmisistä, koirista tai autoista vaan vaeltavat määrätietoisesti jokapäiväisissä askareissaan muina kolleina. Ei ole mitentainen määrä koiruuksiin verrattuna. Päinvastoin Suomessa koiria on yleisesti enemmän kuin kissoja. Yritän tiedustella tuntemiltani ihmisiltä, mistä kissakulttuuri juontaa juurensa. Ystäväni Grazia kertoo maltalaisesta sanonnasta, joka kuuluu näin: old man’s best friend is a cat eli kissa on vanhan miehen paras ystävä. Hän myös yhdistää kissat kalastajakulttuuriin. Ennen muinoin kalastus oli tärkeä elinkeino: kissat etsiytyivät satamiin kala-apajille odottamaan värikkäiden kalastusveneiden, luzzu , saapumista. Kuin muistona menneistä ajoista tänäkin päivänä Kalastaja ja kissa -patsas komeilee Spinola Baylla San Giljanissa. En ole kuitenkaan saanut täysin vedenpitävää syytä poikkeukselliseen kulkukissakulttuuriin. Analyyttisena tarkkailijana tein muutaman johtopäätöksen: perinteisesti arabimaissa kissoja kunnioitetaan koiria enemmän – itse asiassa arabikulttuureissa koirat koetaan monesti epäpuhtaiksi tai saastaisiksi – paitsi beduiinikansan suosimat salukit, jotka laukkaavat samassa sarjassa arabianhevosen kanssa. Mutta takaisin kissoihin. Muinaisessa Egyptissä kissoja palvottiin pyhinä, ja kissan tappamisesta joutui itse uhraamaan kerralla kaikki yhdeksän henkeään. Ehkäpä muinainen perintö elää edelleen Pohjois-Afrikan arabikulttuureissa? Voisiko arabikulttuurin vaikutus Maltaan olla kulkukissojen siunaus? Ken tietää. Sen lisäksi, että kissojen elämänmenoa on veikeää katsella, kissoissa piilee myös käytännön hyöty: en ole kertaakaan nähnyt kaduilla, rannoilla tai puistikoissa hiiren hiirtä tai rotan rottaa. Ehkäpä siksi Maltalla vietetään kissanpäiviä vastedeskin. Miika Sibelius Kirjoittaja on viestinnän tekijä ja sanantaitaja, jonka sydäntä lähellä ovat kulttuuri, kieli, yhdenvertaisuus ja vähintäänkin kaikki siltä väliltä. Kissojen saari Malta. Perunoiden, Cisk-oluen, Gbejna-juuston – ja kissojen saari. Kissoja on kaikkialla: ne saavat huolenpitoa, murkinaa sekä suojaa auringon poltteelta ja talven tuulilta. Täällä töpöhännät ja tahmatassut nauttivat suurta kansalaiskunnioitusta. Koirakärpäsen puraisema M eillekö koira? Jaksammeko herätä joka aamu ennen töitä lenkille? Pissattamaan sitä pentuvuotena aamuyöstä, kun voisimme antaa melkein mitä tahansa, jotta meidän ei tarvitsisi nousta lämpimän peiton alta? Olemmeko valmiita hyväksymään, että vaikka kuinka taistelisimme koirankarvoja vastaan imurin ja teippirullien avulla, tulemme aina häviämään? Ulkoilemaan säästä riippumatta sateen vihmoessa lähes vaakatasossa? Onko meillä rahaa? Tarpeeksi tilaa? Ja ennen kaikkea, onko meillä antaa koiralle tarpeeksi aikaa, rakkautta ja huolenpitoa? Sillä koira on upea, uskollinen, vaativa ja hellyydenkaipuinen lemmikki, joka tuo paljon iloa ja eloa elämään. Koiran omistaminen tuo kuitenkin mukanaan monia velvollisuuksia, joita ei tule ottaa kevyesti. Sillä koira ansaitsee, että harkitsemme ja pohdimme huolellisesti näitä kysymyksiä ennen lemmikin hankintaa. Sillä vastalahjaksi saamme koiralta pyyteetöntä rakkautta, ystävyyttä, uskollisuutta ja luottamusta. Perheessämme vastaus näihin kysymyksiin on ollut vahva kyllä. Avomieheni ja minä olemme molemmat kasvaneet koiraperheissä ja yhteisen karvaisen perheenjäsenen hankinnan pohdinta käynnistyi toden teolla muutama vuosi sitten, kun kesälomamatkalla kaupungilla meitä vastaan käveli maailman pörröisin, suloisin pieni pentukoira, joka valloitti mielemme ja sydämemme. Rotu ei ollut kummallekaan meistä ennestään tuttu, mutta sopii meille sitäkin paremmin: australianpaimenkoira eli aussie on vilkas ja älykäs, monipuolinen seuraja harrastekoira, joka sopii aktiiviseen perheeseen. Jos kaikki asiat sujuvat suunnitellusti, perheemme kasvaa yhdellä jäsenellä ensi keväänä. Ja silloin haluan olla sille parhain mahdollinen ihminen. Onko meistä ulkoilemaan säästä riippumatta sateen vihmoessa lähes vaakatasossa? Koiraa hankkimassa? Muista vaihtoehto ”Adopt, don’t shop.” Tiesitkö, että pelkästään Romaniasta löytyy arviolta 2-5 miljoonaa koditonta koiraa? Koiraa hankkiessa on hyvä muistaa myös vaihtoehto ”Adopt, don’t shop”. Kuvassa Vanhankaupunginkoskella asuva Lily, joka on saapunut Romaniasta Suomeen Rescueyhdistys Kulkureiden kautta. Lilyn kotoa löytyy myös Virosta Suomeen tullut koirakaveri Essi. Olit sitten adoptoimassa rescue-koiraa tai hankkimassa rotukoiraa, kannattaa tarkistaa, että asianomainen taho huolehtii vastuistaan ja velvoitteistaan. Eläimet ansaitsevat rakkautta ja hyvää kohtelua, varmistathan siis, ettet lemmikkihankinnallasi kannata epäeettistä pentutehtailutoimintaa, jossa emokoiria kohdellaan tuotantoeläiminä ja pentuja mahdollisimman pikaisesti lunastettavina myyntituottoina. KUVA Miika Sibelius KU VA Sa riM ar ik a Du rc hm an Puistonpenkit ovat muuttuneet kattikyläksi.
5 Veera Uusoksa Kirjoittaja on kasvatustieteilijä, seksologi, joka haistelee maailman tuulia aina tilaisuuden tullen lorvimalla ihmisten joukossa jossain planeetan nurkassa. Vaikuttamistyönsä hän haluaa kohdistaa ihmisoikeuksien ja erityisesti seksuaalioikeuksien edistämiseen. Veeran kirjoituksia voit lukea HalutOn.fi-blogista ja löydät hänet myös LinkedInistä. Kun fantasiamaailma tuli kylään Fantasiakulttuurista Kuohun lukijoille kertoo Worldcon 75 -tapahtumaan osallistunut bloggari Veera Uusoksa. Viisipäiväisestä, satoja tunteja erilaisia ohjelmanumeroita tarjonneesta tapahtumasta hän valottaa parhaita paloja seksologin silmälasit nenällä sisältöä suodattaneena. Kiinnostavia tutkimuskohteita ja keskustelunaiheita olivat luonnollisesti lohikäärmeet. W orld Science Fiction Convention (Worldcon) järjestettiin elokuussa Helsingissä. Tähän 75:een tieteisja fantasiakirjallisuuden tapahtumaan saapui monta tuhatta osallistujaa ympäri maailman. Kirjailijoita, lukijoita, kirjailijoiden faneja, tutkijoita, roolipelaajia, pelaajia, fanituotteiden myyjiä ja ostajia, tapahtumainnostujia, tieteen tekijöitä, aktivisteja, keskiaikaisten tanssien harrastajia, värkkäilijöitä. Ehkäpä monessa tapauksessa kaikki edellä mainitut roolit yhdessä ihmisessä. Viisi päivää, satoja tunteja hyvin erilaista ohjelmaa. Vaikuttavaa! Osalle tapahtuma on erityisesti lempikirjailijoiden tapaamista, kahvihetkiä, nimikirjoituksia ja tähtikimalluksessa leijumista. Ja kyllä. Hyvältähän se tuntuu olla vaikkapa George R.R. Martinin, Ilkka Auerin, Johanna Sinisalon tai Robin Hobbin kanssa samassa tilassa. Osalle tapahtuma on tiukkaa akateemista keskustelua ja tieteentekijätovereiden kanssa debatoimista. Toisille Worldcon on kohtaamispaikka samoista asioista kiinnostuneille ihmisille, tilaisuus löytää pelikavereita, tuoda omat käsityötaidot näkyväksi tai mahdollisuus kehittää itseään kirjailijana. Kuulostaa vähän paljolta ja kaikenlaiselta ja sellaista se juuri olikin. Keskittyäkö kissoihin vai hirviöihin? Itse keskityin tapahtumassa luentoihin ja paneelikeskusteluihin. Ensimmäistä kertaa Worldconiin osallistuvana ensimmäinen haaste oli selviytyä valintaprosessista ja oman ohjelman rakentamisesta. Kuinka kirjoittaa hyvä taistelukohtaus? Alkuräjähdyksen tuolla puolen? Kissat populaarikulttuurissa? Pohjoismainen kauhukirjallisuus? Harry Potter vuonna 2017? Hirviöt ja hirveydet? Mustat aukot? Mitä voimme oppia historiasta fantasiamaailmaa luodessamme? Tulevaisuuden tutkimuksen tulevaisuus? Pohjoismainen mytologia? Auttakaa! Vähän kaikesta innostuva ihminen tarvitsee suunnan ja teeman. Miten kätevää, että seksologina voin suorittaa valintaprosessin seksologian linssin läpi. Puuh! Kyllä tämä tästä. Ensimmäisen karsinnan jälkeen mielenkiintoisia luentoja oli neljälle päivälle 87 kappaletta. Hienoista lisäkarsintaa tarvittiin, kun realisti itsessä ymmärrytti, että neljässä paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Olen ihminen, olen rajallinen – toisin kuin moni fantasiaolennoista – siis vain yksi luento yhdellä kertaa. Check! Eläimellistä menoa historian havinassa Lohikäärmeet ovat jostain syystä valtavan kiehtovia. Itsenäisiä, itsepäisiä, tuhovoimaisia ja ylväitä. Game of Thronesin myötä lohikäärmeet ovat juuri nyt miljoonien ruuduilla ja teknologian ansiosta niin Smaug kuin Drogo veljineen on pystytty luomaan hyvinkin aidon oloisina valkokankaalle. Mytologia on vanhaa ja lohikäärmeen kaltaisia hirviöitä on ihmiskunnan historiassa kuvattu kai aina. Kauhu ja pelko viehättää tarinoissa? Samoin viehättää vastavoima; lohikäärme tarvitsee sankarin, joka sen peittoaa. Keskiaikaisissa kuvauksissa sankari oli tyypillisesti pyhimys. Näin opin Edward Jamesin Medieval Dragons -luennolla. Eläkkeelle jäänyt keskiaikatutkija, joka ammattitaitonsa ja kokemuksensa pohjalta tiivisti tuntiin sen mitä keski-aikaiset lähdemateriaalit opettavat meille lohikäärmeistä. Luento keski-aikaisista lohikäärmeistä ei ehkä tiukan tarkastelun kriteereitä täytä seksologille olennaisesta sisällöstä, mutta kiehtova se oli siitä huolimatta. Lohikäärmeiden ympärille mahtui lukuisia paneelikeskusteluita siitä, miten seksuaalija sukupuolivähemmistöt ovat edustettuina tieteisja fantasiakirjallisuudessa. Tiivistettynä: huonosti. Keskustelua siitä, minkälaiset hahmot ovat varatut homoille, transihmisille, monisuhteisille, biseksuaaleille, lesboille, pervoille ja muille heteroja mononormeihin mahtumattomille. Vai mitä sanotte, voimmeko luontevasti nähdä lohikäärmeen kaatajana biseksuaalin polyamorisen tummaihoisen naisen? Kulttuurituotteet tarjoavat ihmisille muun muassa samaistumisen kohteita. Seksuaalija sukupuoli-identiteettiä hahmottaessamme ovat kirjat, elokuvat ja pelit yksi keino etsiä roolimalleja. Ei siis ole yhdentekevää, millaisia rooleja on tarjolla. Kuulunko minä joukkoon? Minkälaisia mahdollisuuksia yhteiskunta minulle tarjoaa? Yksi johtopäätös eri keskusteluista oli se, että usein vähemmistöön kuuluvien hahmojen keskeinen ristiriita on juuri oma seksuaalisuus. Hyvällä hahmolla täytyy olla ristiriita, mutta olisiko mahdollista, että sillä ei juuri olisikaan mitään tekemistä hahmon homouden kanssa. Voisimmeko nähdä romanssikirjallisuutta, jossa kolmiodraaman lopputuloksena olisikin liitto kolmen kesken? Klassinen valitse minut tai hänet (tai kuolema valitsee) juonenkäänteen sijasta päähenkilöt huomaisivat, että eihän tässä mitään valintaa tarvitse tehdä. Toinen johtopäätös oli, että normeista poikkeavat ratkaisut näyttävät vaativan ulkoistamista. On lukuisia kirjoja ja kirjasarjoja, joissa yhteiskunta on rakennettu monisuhteiseksi, mutta tämä käytännössä tarkoittaa, että tarina elää vieraassa kulttuurissa. Esimerkiksi ympäristönä on avaruus ja monisuhteisuus avaruusolentojen suhdemallinormi. Tai että jokin vähemmistön ominaisuus tarttuu henkilöstä toiseen vaikkapa vampyyrin pureman tavoin. Näin poikkeamat normista viedään kauaksi minusta, ehkä helpommin hyväksyttäväksi. Vuonna 2019 Worldcon järjestetään Dublinissa, joka stadilaiselle on varsin kätevästi saavutettavissa. Siellä nähdään! Lohikäärmeet ovat jostain syystä valtavan kiehtovia. Itsenäisiä, itsepäisiä, tuhovoimaisia ja ylväitä. Mikä Worldcon? Ensimmäinen Worldcon järjestettiin vuonna 1939. Tapahtuma kokoaa vuosittain yhteen tieteisja fantasiakulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Conit ovat vapaaehtoisvoimin järjestettäviä tapahtumia, joissa teema vaihtelee, mutta tapahtuman rakenne on suhteellisen pysyvä. Asiasisältöä, kohtaamisia, pukukilpailuja, pelaamista ja yhdessä tekemistä. Kirjoitus on julkaistu haluton.fi-blogissa, josta löytyy myös linkkilista lisätietoihin ja taustamateriaaleihin aiheesta kiinnostuneille.
6 Kestävän kehityksen kulma Christian Sannemann Kirjoittaja on pitkäaikainen Artova-aktiivi ja kestävän kehityksen ryhmän vetäjä. Kohti kestävää Arabiaa Maailmalta tulvii paljon hyviä uutisia kestävään kehitykseen liittyen. Intiassa peruttiin hiljattain 14 GW edestä hiilivoimalasuunnitelmia, kun aurinkoenergia oli historiallisesti ensimmäistä kertaa se edullisempi vaihtoehto. M erten valtavien muovimäärien ja roskien poistamiseksi kehitetään maailmalla parhaillaan uusia ison mittaluokan puhdistusmenetelmiä. Pienempiä pilotoidaan eri puolilla planeettaa – kuten esimerkiksi Helsingin ja Turun edustalla Wärtsilän lahjoittamien ”Seabin” meriroskisten voimin. Kööpenhaminan kaduilla taasen on mitattu ensimäistä kertaa liikkuvan enemmän polkupyöriä kuin autoja. Pyöräilyn edistäminen onkin keskeinen osa monien suurkaupunkien liikennesuunnittelua – myös Helsingin. Harmillisesti elämäntapamme on yhä kuitenkin kestämätön ja ilmasto jatkaa yhä lämpenemistään. Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmien perusteella ihmiskunta kulutti tänä vuonna n. 7 kuukaudessa luonnonvarat, joiden olisi pitänyt riittää koko vuodeksi. Suomalaiset kuluttivat oman osansa jo 3 kuukaudessa. Ylikulutuksen suurimpia syitä ovat ruoantuotanto sekä liikenteen ja asumisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Helsingin alueen päästöistä yli puolet aiheutuu lämmityksestä, neljännes liikkumisesta ja viidennes kulutussähköstä. Syy lämmityksen suureen osuuteen on se, että Helsingistä yli 90 % lämpenee kaukolämmöllä, joka tuotetaan pääosin fossiilisilla polttoaineilla. Tuhokehitys voidaan kuitenkin pysäyttää. Tällä hetkellä yksi nopeimmista keinoista on toimia itse asian eteen ja ottaa käyttöön hyviä toimintamalleja. Kenties aktiiviset asukkaat ja kaupunginosat voisivatkin toimia positiivisen muutoksen airuina? Sähköautojen latausta Arabianrannassa Kiinnostus sähköautoihin on lisääntynyt Suomessa. Pullonkaulaksi sähköauton hankkimiselle on kuitenkin osoittautunut se, että latauspaikkoja on vielä rajoitetusti saatavilla. Normaali parkkipaikan lämmitystolppa on mitoitettu vain pari tuntia kestävään auton lämmitykseen talviaikana eikä siksi sovellu sellaisenaan sähköauton lataukseen. Arabian Palvelu Oy hallinnoi yli 50 taloyhtiön autopaikkoja Arabian alueella. Arabian Palvelun tavoitteena on, että Arabianranta kuuluu sähköisen liikenteen edelläkävijöihin ja pyrkii lisäämään vaiheittain lataustolppia hallinnoimillaan taloyhtiöiden käytössä olevilla parkkialueilla. Syksyn aikana kartoitetaan Arabian Palveluun kuuluvien taloyhtiöiden tämänhetkistä kiinnostusta muuntaa osa taloyhtiöiden autopaikoista sähköautoille sopiviksi latauspaikoiksi. Mahdollisia toteutustapoja ja kustannusten jakomalleja selvitetään parhaillaan. Tarkoituksena on rakentaa selkeä käytäntö, jossa sähköauton hankkimista harkitseva Arabian Palveluun kuuluvan taloyhtiön asukas tietää, miten toimia autopaikkansa muuntamisessa sähköauton lataukseen sopivaksi ja mitkä ovat sen kustannukset. Aurinkoinen Arabia Aurinkoenergiaan investoiminen on kannattavaa myös Suomessa ja sen suosio on kasvussa. Arabian alue toimii hyviä esimerkkikohteita etsivän Yhteisöenergia-kampanjan pilottialueena. Kampanjan tavoitteena on lisätä tietoa uusiutuvan energian mahdollisuuksista, edistää hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa ja kartoittaa siihen liittyviä haasteita sekä pyrkiä vaikuttamaan poliittisesti. Aurinkoista ja kestävää Arabiaa on mukana rakentamassa myös kiinteistösijoitusyhtiö Varma. Sen omistaman Arabia135-korttelin suunnittelun yhteydessä on juuri laadittu eri uusiutuvia energialähteitä, viherkattoja ja energiatehokkuutta koskeva tarkastelu. On siis hyviä viitteitä siitä, että kohteen ekologiset ratkaisut tulevat tukemaan alueen kestävää kehitystä. Tarkastelu ja siihen liittyvät kaavatason ratkaisut tulevat myöhemmin kaavaehdotuksen yhteydessä nähtäville Oletko sinä tai taloyhtiösi kiinnostunut olemaan edelläkävijä? Ota rohkeasti yhteyttä kampanjan koordinaattoriin ja kysy lisää! Tutustu alueen kestävän kehityksen toimenpiteisiin sivulla www.artova.fi/kestavakehitys ja tule mukaan tekemään muutosta! TULE MUKAAN IDEOIMAAN, miten kestävää elämäntapaa voisi edistää alueella! Kohti Kestävää Arabiaa -tilaisuus to 12.10. klo 18-20 Arabianrannan kirjastossa. Voit myös lähettää kysymyksesi tai ideasi osoitteeseen artova.kestavakehitys@gmail.com Yhteisöenergia-kampanjan koordinaattori: leena.kontinen@maanystavat.fi Miten vaikuttaa myönteisesti kestävään kehitykseen? Yksi nopeimmista keinoista on toimia itse asian eteen. Vaikuttaisitko sinä vaikkapa sähköautoillen? KUVA Ria Häkkinen
7 Leo Stranius Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöjohtaja sekä kahden pienen lapsen isä. www.leostranius.fi Kolumni Eläimellistä menoa valkoposkihanhien kanssa M onien muiden tavoin olen viime vuosina saanut väistellä Arabianrannassa juoksulenkeillä valkoposkihanhia ja niiden ulosteita. Kuluneen kesän aikana sainkin kuulla, että hanhia pitäisi tappaa, koska ne ovat tiellä ja kakkaavat. Tämä ei kuitenkaan tule kyseeseen, koska valkoposkihanhet ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja. Tappaminen on mahdollista vain erityistapauksessa erityisluvalla eikä tappolupaa saa sitä varten, että linnut ulostavat puistossa tai ovat tiellä kävelylenkillä. Tappamisen sijaan on onneksi monia muita ratkaisuja. Vaikka hanhien uloste ei ole ihmiselle vaarallista, voidaan sitä siivota tehostetusti. Näin on tehty esimerkiksi Töölönlahdella. Jos piknikpeitot ja liinat ovat täynnä kakkaa, ehkä alueelle voi pystyttää muutaman pöydän ja tuolin. Tai sitten alueelle voi hankkia pari paimenkoiraa, jotta hanhet oppivat pysymään poissa maisemista. Ehkä lintuja voisi pelotella pois myös jollain äänellä tai muulla teknisellä ratkaisulla. Parasta kuitenkin olisi, jos nurmikoiden antaisi kasvaa osittain niityksi. Tämä edistäisi samalla luonnon monimuotoisuutta ja pitäisi hanhet pois. Niityllä ei toki sitten voi pelata palloa tai istua piknikillä, mutta kyllä sinne sekaan voisi pari nurmikkoaluettakin säästää. Toki niityissä viihtyvät myös punkit. Tämä on ongelma erityisesti lemmikkien omistajille. Hetkinen. Samalla kun mietin, miten valkoposkihanhia koskeva kakkakysymys tulisi Helsingissä ja Arabiassa ratkaista havahdun siihen, millaiseksi oma luontosuhteemme on muuttunut. Mahtuuko Helsinkiin enää lainkaan luontoa? Onko luonnolla vain välinearvo ihmisten virkistäytymiselle, stressinhallinnalle tai harrastuksille? Missä on keskustelu luonnon itseisarvosta? Siitä, että myös muilla lajeilla on oikeus elää lajityypillistä elämäänsä. Jopa kaupungissa. Syksyllä hanhien lähdettyä tappovaatimukset ovat onneksi hiljentyneet. Todennäköisesti sama keskustelu on kuitenkin edessä taas ensi kesänä. Sitä odotellessa voimme nauttia vaikka syksyisestä luonnosta! Pidetään kuitenkin mielessä, että luonnolla on arvoa ihan ihmisestä riippumattakin. Muiden eläinten sijaan myös ihmisen kannattaisi joskus harjoitella sopeutumista. Annalasta puutarhakulttuurin keskus Hyötykasviyhdistyksen haave Annalan huvilan päärakennuksen ostamisesta on nyt toteutumassa. Helsingin kaupunki on hyväksynyt yhdistyksen tarjouksen päärakennuksesta ja kaupat allekirjoitetaan lähiaikoina. N euvottelut kaupungin kanssa, Pelastetaan Annala -adressiin kertyneet lähes 5000 nimeä sekä lukuisat kannanotot uuteen kaavaluonnokseen myötävaikuttivat päätöksentekoon. Uusi kaava olisi mahdollistanut huvilan myynnin myös yksityiseen käyttöön, jolloin puutarhakulttuurikeskuksen suunnitelma olisi kariutunut. Myös Artova vastusti uutta kaavaa kannanotossaan. Huvilan ostamista ja korjauskustannusten rahoittamista varten on perustettu Annalan huvilan ystävät ry – Villa Annebergs vänner rf -kannatusyhdistys. Haemme rahoitusta myös säätiöiltä, yhteistyökumppaneilta ja joukkorahoituksen avulla. Suojeltu rakennus vaatii mittavat korjaukset. Korjausprojektia ja talon ylläpitoa varten perustetaan kiinteistöyhtiö. Suunnitelmana on kehittää Annalasta kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä puutarhakulttuurin keskus, joka vaalii ja tekee tunnetuksi puutarhakulttuuria sekä täydentää nykyistä Annalan puutarhan toimintaa tarjoten elämyksiä ja toimintaa kaikenikäisille kävijöille. Annalan sijainti Helsingin syntysijoilla ja Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen läheisyydessä tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet myös matkailun kehittämiseen alueella Riitta Korhonen puheenjohtaja Hyötykasviyhdistys ry & Annalan huvilan ystävät ry – Villa Annebergs vänner rf yhdessä Arabian tehtaan alueen kanssa. Hyötykasviyhdistys täyttää ensi vuonna 40 vuotta ja ainakin osa juhlavuoden tapahtumista pyritään viettämään huvilassa. Annalan sali toimii hyvin juhlatilaisuuksien pitopaikkana. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan pelastamaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää Annalan huvilaa ja kehittämään siitä yhdessä Suomen ensimmäistä puutarhakulttuurin keskusta! Uuteen yhdistykseen ovat kaikki tervetulleita jäseneksi ilmoittautumalla osoitteeseen proannala@ gmail.com. Myös ihmisen kannattaisi joskus harjoitella sopeutumista.
8 “Mustavalkoisuus toimii minulle.” Suonpää dramatisoi mielellään kuviaan, sillä oman näköinen ja erottuva jälki on hänelle tärkeää. “Tulevaisuudessa voisin perustaa taulukaupan vaikkapa verkkoon. Kuvien mukana tulisi tietenkin aina persoonallinen pieni teksti”, sanoo ensimmäisen tilaustyönä toteutetun taulunsa vastikään myynyt nainen. Sarin kuvia voi ihailla sss.kuvat.fi -sivuilta. Otoksia ja nasevia tekstejä löytyy myös Facebook-ryhmistä: Suomen Luonnonvalokuvaajat ja Suomen Linnut.
9 Verkkokauppias vaihtoi korkkarit kumppareihin Suomesta löytyy taivas ja lintuja todennäköisesti kauniin maamme jokaiselta neliökilometriltä. Lintubongarin taivas löytyy Helsingin Vanhankaupunginkoskelta. Siellä oli paparazzaamassa intohimoinen lintukuvaaja Sari Suonpää. Kello on vähän yli neljä elokuisena perjantaina. Vantaan Veromiehessä nakataan läppäri laukkuun ja vaihdetaan vaalea sifonkipaita ja toimistopöksyt maastohousuihin ja t-paitaan. Kangasalta aamulla Vantaalle kokoustamaan huristellut Wulffin verkkokauppias Sari Suonpää tekee pitkästä ajomatkasta huolimatta lähipäiviä työyhteisössään mielellään. Pääkaupunkiseudulta löytyy Suomen parhaita lintubongauspaikkoja. Tehokkaan työpäivän jälkeen mieli lepää, kun katse suuntautuu horisonttiin. Tänään matkataan Suonpään kyydissä Vanhankaupunginkoskelle. Mikä juuri lintujen kuvaamisessa innostaa? “Onnistuminen, ja erityisesti sen vaikeus. Joskus otat 400 kuvaa ja yksi niistä onnistuu. Onnistunut otos todella palkitsee.” Sattumalla ja sijainnilla oli osuutta siihen, että Suonpäästä tuli nelisen vuotta sitten juuri lintukuvaaja. Porissa syntynyt ja parikymppisestä saakka pääkaupunkiseudulla asunut nainen on tehnyt vuosien aikana varmaa siirtymää kohti laakeita peltomaisemia. Ensin Espoosta Nurmijärvelle Klaukkalaan ja sitten Röykkään. Verkkokauppiaan työ mahdollisti etätyöt ja muuton “kunnolla” maalle. Unelmien koti löytyi Kangasalta ja kodin takapihalta varsinainen aarre: Pohtiolammen sääksikojut. “Ne sääksikojut veivät mennessään”, Suonpää sanoo. “Kuvausmopo lähti oikeastaan kerralla käsistä”, hän jatkaa. Nyt noin 90 prosenttia Sarin otoksista onkin erilaisia lintuja. Kuka olet, kun kuvaat? “Ennen kaikkea tarkkailija. Esimerkiksi sääksiä houkutellaan paikalla laittamalla kaloja lammikkoon, mutta ne päättävät itse tulevatko niitä hakemaan. Minä tarkkailen ja odotan. Aina on olemassa pettymisen mahdollisuus; ettei yhtään lintua tulekaan paikalle, kun olet odottamassa. Sääkset ovat haastavia ja kiehtovia kuvauskohteita. Niihin ei saa yhteyttä. Saat parhaat kuvat olemalla näkymätön. Jos teet yhdenkin virheliikkeen ja lintu huomaa sinut, se ei välttämättä palaa enää samana päivänä. On hienoa vangita täydellisen vapauden hetkiä vangitsematta kohdetta.” ‘Vapaana kuin taivaan lintu’ sanonnalla on siis vankka pohja. Onko lintuihin ylipäätään mahdollista saada yhteyttä? “Oman kodin lintuterassilla kävijöitä olen kuvannut metrin päästä. Osan linnuista tunnistan, ja ne tunnistavat selvästi minut. Varsinkin talvisaikaan, kun menen pihalle pähkinäpussi kädessä, odottavat tutut linnut kiltisti, että purkki on täytetty herkuilla. Näiden lintujen kanssa ollaan opittu tuntemaan puolin ja toisin. Pystyn ennakoimaan kuka tulee ja kuka lähtee.” Käykö kodin lintuterassilla yllätysvieraita? “Mieluisin lintuvieras kuvausnäkökulmasta on vihreältä papukaijalta näyttävä harmaapäätikka. Terassilla on käynyt myös käpytikkoja sekä kottaraisia ja tietenkin talitinttejä ja sinitiasia – niitä on runsaasti. Kanahaukka on kuvaajan kannalta hieno yllätysvieras, mutta makupaloja nauttimassa olleiden pienempien lintujen kannalta huono. Siinä on riski joutua itse välipalaksi.” Mitä eläimiä kuvaat lintujen lisäksi? “Karhuja on huisaa kuvata. Vaikkakin karhukuvaussessiot ovat usein järjestettyjä; niillehän laitetaan koiranruokaa paikalle saapumisen houkuttimeksi, on niissä oma taikansa. Karhuja kuvataan luonnossa, mutta samalla oletkin tavallaan eläintarhassa siten, että olet itse boksissa. Kuvattavat jolkottelevat vapaana. Karhu on mahtava ja voimakas eläin. Kuvaan kyllä mielelläni kaikkia kohtaamiani eläimiä. Perheemme uusin tulokas on tyttöcollie Jessi. Koira on päätynyt kameran eteen ja keväällä erään lehden kanteenkin virnistelemään.“ Millaisista kuvista tai kuvaushetkistä unelmoit? “Kotkien kuvaamiseen en kyllästy koskaan. Olin kuvaamassa puolitoista vuotta sitten kotkia kojusta käsin ja se oli uskomattoman hienoa. Haaveilen myös ulkomaan kuvausmatkoista. Shetlanti ja lunnit! Niillä on mahtavat nokat! Ja korppikotkat ja flamingot. Kotimaassa olen joskus onnistunut kuvaamaan kuningaskalastajia. Niitä ei oikein pääse 100 metriä lähemmäksi. Kuhankeittäjä on vielä kuvaamatta, vaikka kodin lähistöllä sellainen pesi taannoin. Se on keltainen kaunis lintu, värikkäät linnut inspiroivat. Missä kuvaat? “Vakikuvauspaikkoja on toki Pohtiolampi: yksi kovalevy on täynnä sääksikuvia. Parhaat kuvauspaikat löytyvät melkeinpä täältä etelästä. Vanhankaupunginlahti on yksi Suomen huipuista. Toivottavasti tämä säilyy aina paikkana, jossa ihminen ja luonto kohtaavat. The moment? “Kun kalasääksellä oli molemmissa raajoissa kala ja sain ikuistettua sen hetken. Kun lintu on sukeltanut veteen ja nousee sieltä, sitä elementistä toiseen voimalla siirtymistä on aina yhtä mahtavaa ihailla, vaikka ei edes kuvaisi.” Ammattikuvaajaksi? “Tässä asiassa minulla on jalat tiukasti maassa, vaikka katse onkin usein taivaalla. Tarjontaa on todella paljon ja Suomi täynnä hyviä ammattikuvaajia. Ammattilaisten tarvitsee myös uusia kalustoa koko ajan, se on iso ja jatkuva investointi. Ja minulla on iso ja pitkään jatkuva asuntolaina. Unelmoin kyllä ammattiurasta mielelläni, ja onneksi viihdyn hirmuisen hyvin työssäni verkkokauppiaana!” Vaikka lahjakas nainen ei ihan vielä ammattikuvaajaksi heittäytyisikään, saa hänen luovuudestaan nauttia lähiaikoina kirjan muodossa. Suonpaan ensimmäinen luontokuvakirja teksteineen on parhaillaan valmistumassa. Kenties kirjan sivuilta löytyy myös “tirppa paikallista mallia”, suokukko Vanhankaupunginkoskelta. Tarja Törmänen Päätoimittaja Kuvat Sari Suonpää Kuka? Sari Suonpää. Verbaalivillikko verkkokauppias ja kuvaaja, jolla on aina myös sanottavaa. Töissä Kangasalalaisen Sari Suonpään elämäntyö on tehty Wulffilla. Vuonna 1998 konsernissa työt aloittanut nainen on ollut tekemässä verkkokauppaa jo ennen kuin kalenteri pyörähti 2000-luvulle. Varsinaisesti ura Webshop Managerina alkoi 2010, kun toimistotarvikkeistaan tunnettu Wulff panosti vahvasti kaikille avoimeen verkkokauppaan ja Wulffinkulma.fi avautui. Verkkokaupasta saa nykyään yli 4 000 tuotetta ja kaikkea yritykseen, kahvista kopiopaperiin ja käsivoiteisiin. Kauppaa ylläpitää Suonpää. Eikä hän vain ylläpidä, vaan kirjoittaa, suunnittelee ja tekee mm. kumppanibannerit ja analysoi sitä, mikä toimii kaupallisesti ja mikä ei. Kaupan omintakeinen markkinointi on persoonallista tarinankerrontaa, joka jää mieleen – ja kaikki on lähtöisin Sarin kynästä. Jos olet kuvitellut toimistotarvikkeiden ja työpaikkatuotteiden hankinnan olevan tylsää, surffaile Wulffinkulma.fi –osoitteeseen ja tilaa uutiskirje, ja nauruhermoa voi herkästi kutkuttaa. Vapaalla Vuodenajasta riippumatta kameran kanssa: valokuvaaminen on ykkösharrastus, kaikki muu tulee “valovuosien päässä”. Kesällä Teatterissa. Uutta Aarteenetsintä. Muinaislöydöt kiinnostavat. Wulffille 125-vuotisjuhlahistoriikin kirjoittanut nainen on kiinnostunut kaikesta historiallisesta. Sarin voin bongata pyyhältämästä rannoilta tai metsästä metallinpaljastin kädessä. Tähän mennessä lähimetsästä on löydetty 10 penniä vuodelta 1973. Arjen luksusta Helmiradio. “Kuuntelen sitä aina. Ostin sitä varten kylpyradionkin, jonka kanssa voi myös saunoa.” Kotona Tytär Heini, 12 v Collie Jessi, 1 v Kissa Elvis, 10 v Gerbiiliveljekset Sauli ja Jimi, 3 v Mitä yllättävää ja ihanaa elämässä voisi tapahtua? “Muutaman ihmisen voisi tavata. Elviksen, jos se olisi mahdollista. Se maailmaa valaiseva hymy ja lauluääni. Avaruusasema Alfan kapteenia 70-luvulla näytelleen Martin Landaun. Lähtisin mille tahansa lennolle hänen kanssaan. Dr. Phil – kukapa ei haluaisi kaikkien elämän ongelmien ratkeavan.” Korkkarikuvaaja Kuvaaminen on tuonut isoja muutoksia Suonpään kenkävalikoimaan. Aluksi hänet tunnettiin korkkarikuvaajana: liejuiset korkokengät eivät olleet kätevin eikä turvallisin valinta. Kerran nainen putosi navetan ylisiltä silkkikanoja kuvatessaan. Otsa näytti luontokuvaajalle sopivasti reuhakkaasti otson raapimalta ja tapaturma vaati tikkejä. Putoamisessa vaurioitunut polvi ei ole vieläkään täysin kunnossa. Nyt auton takakontissa kulkee aina pari maastokenkiä.
10 Kirjava kulma Ponihuveja Syyskuun aikana Arabianrannassa ja lähialueilla on tarjolla tekemistä poniratsastuksen, satujoogan, musiikin ja valokuvanäyttelyn muodossa. Tapahtumat ovat pääosin maksuttomia ja kaikille avoimia. Taitojaan voi kokeilla vaikka senegalilaisen kansanmusiikin saralla! Maija Sippo Kirjoittaja on filosofian maisteri ja entinen heppatyttö. Annalan tila tarjoaa tekemistä kaikille ponien ystäville. Harrastuspohjalta pyörivä talli ratsastuttaa alle 45-kiloisia lapsia pientä maksua vastaan ja ajotunneille voivat osallistua aikuisetkin. Kesäisin Annalassa järjestetään leirejä. Poneja on nähty myös alueen tapahtumissa, kuten 9.9. Annalassa järjestetyllä Hyötykasviyhdistyksen syystorilla. Annalan neljää ponia voi myös tilata yksityistilaisuuksiin ja tapahtumiin, vaikkapa lasten syntymäpäiväjuhliin tai yritystapahtumaa elävöittämään. Pieni ponitalli Vanhassakaupungissa – Annalan ponitalli –tekee ponihaaveista totta. Annalan poneja voit varata: Viola Kantola p. 050 5552153, violasisko@gmail.com tai Facebook: Annalan talli Kansainvälistä kansanmusiikkia kaikille Helsingin Viipurinkadulla toimiva World Music School Helsinki vieraili Kahvila Bokvillanissa syyskuussa. World Music School Helsinki opettaa musiikkia äidinkielen opetuksen tapaan, tuomalla yhteen aloittelijoita ja alan ammattilaisia kuukausittain järjestettävissä kansanmusiikkitapahtumissa. Järjestön toiminnan kannalta on erityisen tärkeää, että tapahtumiin osallistuvat soittajat ovat eri tasoisia, sillä kaiken keskiössä on yhteisöllinen tekeminen. Tuottonsa järjestö saa opettamisesta sekä tapahtumista ja tuotoilla tuetaan opiskelijoiden oppitunteja. Opiskelijoiden on soitettava järjestön järjestämissä paikallisissa tapahtumissa, mutta opettajat voivat olla mistä päin maailmaa tahansa. Järjestö julkaisee kaiken musiikin, tanssin kulttuurisen sisällön ilmaiseksi nettisivuillaan ja muilla alustoilla. Syyskuussa World Music School järjesti tapahtuman kaikille musiikista ja tanssista kiinnostuneille Arabian Kahvila Bokvillanissa. Ohjelmassa oli perinteisiä senegalilaisia tansseja ja ukrainalaisia klezmer-kansantansseja elävän musiikin säestämänä. Tanssimaan ja soittamaan pääsivät kaikMusiikki äidinkieleksi! World Music School Helsinki on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka järjestää kansainvälisiä musiikkija tanssitapahtumia kuukausittain. Tapahtumissa kohtaavat aloittelijat, ammattilaiset ja konkarit. Aikaisempaa kokemusta ei vaadita vaan kuka tahansa voi osallistua tapahtumaan. Mukaan voi tuoda oman instrumentin mikäli sellainen on. Lisätietoja: worldmusic.school. Käy katsomassa Käpylässä: mies, nainen, Marilyn Marilyn on Jenni Aaltosen valokuvanäyttely, jossa hän tarkastelee tapaa, jolla naisia kuvataan. Mallina on mies ja nimen sarjalle on lainannut naiskuvan arkkityyppi Marilyn Monroe. Näyttely on esillä Käpylän kirjastossa syyskuun 2017 loppuun asti. Missä? Käpylän kirjasto, Väinölän katu 5 Tilattavissa kirjastossamme: satujoogaa! Arabianrannan kirjastossa on tarjolla jotain ihan uutta, nimittäin satujoogaa. Joogaa järjestetään ryhmille tilauksesta. Missä? Arabian kirjasto, Hämeentie 135 A. Satujoogaa on tilattavissa 18.5.2018 asti. Varaukset ja tiedustelut p. 09 3108 5056. ki kiinnostuneet ja musiikkia pääsi opettelemaan myös yhdessä bändin ja tanssijoiden kanssa. Akvaario Arena Stadin Lemmikit Eläintarvikemyymälä Helsinginkatu 14, 00500 Helsinki Ma-pe 10.15-17.30, la 10.15-14.00 www.akvaarioarena.com Eläinlääkäriasema Evidensia Vallila Eläinlääkäriasema Hämeentie 68 C, 00550 Helsinki Ma-pe 8-20 www.evidensia.fi Palveluita koirille ja kissoille Saatavilla Oma Evidensia -mobilisovellus lemmikin potilastietoja varten MISTÄ MUPELLE JA MISULLE MURKINAA, PONILLE PIKAHOITOA, MARSULLE MATKAKOPPA JA HIIRELLE HATTU? Artovan alueella ja lähistöllä on tarjolla asiantuntevaa huolenpitoa ja monipuolisesti tuotteita kotija hyötyeläimille. Pienen eläinpalveluhakemiston Kuohun lukijoille toimitti Jemina Aittomäki. Eläinlääkäriasema Evidensia Karhupuisto Eläinlääkäriasema Viides linja 14, 00530 Helsinki Ma-pe 9-19 www.evidensia.fi Palveluita erityisesti rescue-eläimille ja matkustaville lemmikeille Faunatar Arabia Eläintarvikemyymälä Hämeentie 111, 00560 Helsinki Ma-pe 10-20, la 10-18, su 12-16 www.faunatar.fi/Faunatar_Arabia Facebook: @FaunatarArabia, Instagram: @faunatar_arabi Käpylän Eläinlääkäriasema VETEK Eläinlääkäriasema Kunnalliskodintie 6, 00600 Helsinki Ma-ke 8-20, to-pe 8-19 Ajanvaraus numeroon 09 790 344 (ma-ke 8-20 ja to-pe 8-19) vetek.fi Facebook: @Elainlaakariasemavetek Musti ja Mirri Sörnäinen Eläintarvikemyymälä Hämeentie 31, 00500 Helsinki Ma-pe 9-20, la 10-16 www.mustijamirri.fi/sornainen Facebook: @mustijamirrisornainen Yliopistollinen eläinsairaala — Hevossairaala Hevossairaala Koetilantie 1, 00790 Helsinki Auki 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä elainsairaala.helsinki.fi Facebook: @elainsairaala Yliopistollinen eläinsairaala — Pieneläinsairaala Pieneläinsairaala Koetilantie 2, 00790 Helsinki Auki 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä elainsairaala.helsinki.fi Facebook: @elainsairaala PIENI ELÄINPALVELUHAKEMISTO Tahtoo oman ponin! Tai ainakin ponihetken!
11 Tanja Eranto Kirjoittaja on sekatyönainen, jota kiinnostavat luonnon pikku ihmeet kuten flora ja fauna. Kukkaketoja katoilla Kun toimiston tunkkaisuus ja harmaat seinät alkavat kesken päivän ahdistaa, mistä voisit saada pikavirkistystä? Miten olisi, jos kiipeäisit katolle? Viherkatot kaupungeissa yleistyvät. Niiden perustaminen vaatii kuitenkin vähän enemmän kuin kotipuutarhurin innokkuutta. V iherkatot ovat elävällä kasvillisuudella peitettyjä erilaisten rakennusten kattoja. Parhaiten kaupunkirakennusten katoille sopivat kotimaiset sammalet, maksaruohot ja ketokasvit. Ensimmäisenä viherkatoista ja kattopuutarhoista tulevat mieleen niiden viihtyvyyttä lisäävät vaikutukset. Kun kaupunkilaisten ajatuksia ja näkemyksiä viherkatoista on selvitetty, monien mielestä korkealla sijaitseva viherkatto antaa vapauden tunnetta ja luo tilaa hengittää. Se voi toimia rakennuksen katseenvangitsijana ja mielen elvyttäjänä. Taloyhtiön yhteinen kattopuutarha loisi parhaimmillaan yhteisöllisyyttä. Helsingin yliopiston Viides ulottuvuus -tutkimusryhmä tutkii viherkattoja ja -seiniä osana kaupunkia ja kaupunkirakentamista. Projektissa on tähän mennessä asennettu eri puolille Suomea tutkimuskäyttöön noin 800 kappaletta 1 x 2 metrin viherpalasia. Niistä havainnoidaan esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta. On todettu, että pienelläkin alalla monenlaiset kasvit ja selkärangattomat voivat nopeasti moninkertaistua. Hyötyjä syynätään Kauneusarvojen ja hyvinvointivaikutusten lisäksi viherkatoista on tehty kustannusja elinkaarianalyysejä ja tutkittu taloudellista hyötyä. Niitä voidaan käyttää hallitsemaan ympäristöhaittoja, jotka johtuvat kaupungistumisesta ja ilmastonmuutoksesta, kuten hulevesiä, hellettä ja melua. Esimerkiksi muutama vuosi sitten voimaan tullut vesihuoltolaki edellyttää kiinteistöiltä sateiden aiheuttamien hulevesien hoitamista, ja maksupolitiikka on parhaillaan pohdinnassa muun muassa Helsingin kaupungilla. Viherkatot auttavat vedenhallinnassa, sillä kasvit imevät pintavesiä. Tästä saatiin näyttöä, kun elokuun puolivälissä Kiira-rajuilma riehui Etelä-Suomessa, ja koeviherkattojen todettiin pidättäneen ison osan hulevesistä. Luvat kuntoon Vaikka kuinka ajatus katolla hulmuavasta kukkakedosta viehättäisi, puuhaan pitää olla muutakin kuin innokkuutta ja kokemusta kesäkukkien istutuksesta ja kastelusta. Viherkaton perustamiseen tarvitaan viranomaislupa. Lisäksi suunnitteluun ja perustamiseen on hyvä käyttää erilaisten ammattilaisten apua. Viherkatto vaatii esimerkiksi sen, että vedeneriste, salaojitus ja juurisuojaus ovat kunnossa eikä rakenteille silloin pääse aiheutumaan vahinkoa. Myös kantavuuslaskelmat on syytä tehdä huolella, sillä viherkatto on tavallista painavampi. Viherkattojen toimittajia ja alan osaajia on tullut lisää, mutta esimerkiksi pelko korkeista perustamiskustannuksista voi vielä hidastaa todellisen buumin syntymistä. Helsingin kaupunki on jo antanut linjauksia viherkattorakentamisesta. Uusiin kouluihin ja päiväkoteihin sekä kaupungin omaan asuntotuotantoon rakennetaan viherkattoja, jos sellainen todetaan kokonaisarvioinnin perusteella hyväksi ratkaisuksi. Rakenteilla olevan Keski-Pasilan ratapihakortteleiden katoilla saadaan tulevaisuudessa virkistäytyä viherkatoilla. Alueen kaavamääräyksen mukaan nimittäin kortteleiden kattopinta-alasta vähintään puolet täytyy olla viherkattoja. Siitä huolimatta, että luontoa viherkattojen ja kattopuutarhojen muodossa nostetaankin nyt rakennusten päälle, on muistettava, että kaupungissa viherkatot eivät kuitenkaan voi korvata maavaraista luontoa, vaan ne ovat hyvä lisä monimuotoiseen kaupunkirakentamiseen. Lue lisää netistä: Helsingin yliopisto/ Viides ulottuvuus viherkatot ja viherseinät osaksi kaupunkia. Viherkatot pidättivät 80% Kiira-myrskyn rankkasateesta Kiira-rajuilma piiskasi elokuussa Etelä-Suomea ja myös Lahtea. Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia -tutkimusryhmän uutiskirjeessä 2/2017 julkaistiin seuraavat tulokset: ”Vaisalan sääasema mittasi 21 mm sadetta 4 tunnin aikana. 18 mm tuosta sateesta tuli vain puolessa tunnissa. Viereisiltä 2 m2 kokoisilta 10 cm paksuilta koeviherkatoilta valunut vesi ei ollut täyttänyt 25 litran kanistereita edes puoleen väliin asti, kun kasvittomalta verrokkikatolta ryöpynnyt reilu 40 litraa täytti kanisterin yli äyräidensä. Valmismatoilla perustetut viherkatot pidättivät sateesta 80 %, siemenkylvetyt peräti 87 %.” Viherkatto tuo vapaudentunnetta ja tilaa hengittää. Se on katseenvangitsija, mielen elvyttäjä ja taloyhtiön yhteinen yhteisöllisyyden luoja. Monipuolinen, monikäyttöinen, moniulotteinen.
12 Arabianrannan joukkoliikenneyhteyksien säilyttäminen vaatii työtä Elokuussa uudistuneet joukkoliikenneyhteydet puhuttavat Arabiassa asuvia. Jos kuulut johonkin Artovan alueen Facebook-keskusteluryhmään, olet todennäköisesti bongannut harmistuneita kommentteja aiempaa kehnommiksi koetuista kulkuyhteyksistä. Suvi Hautanen valottaa tilannetta ja antaa samalla vinkkiä, miten voit vaikuttaa tuleviin suunnitelmiin. Bussilinjan 71 siirtämisestä kulkemaan Kalasatamaan ei ole tehty vielä päätöstä. Arabianrannan alueen joukkoliikenneyhteydet muuttuivat elokuun puolivälissä. Bussit 68 (nykyinen 78) ja 74 eivät kulje enää Arabianrannan kautta. Ainoa Arabianrannan kautta keskustaan kulkeva bussiyhteys on 71, jota täydentää ruuhka-aikoina 71B. Käyttäjäkokemus muutaman viikon ajalta on, että arkisin ruuhka-aikoina bussi kulkee riittävän tiuhaan viiden minuutin välein ja bussissa on hyvin tilaa. Sen sijaan ruuhka-ajan ulkopuolella kymmenen minuutin vuoroväli on selvä heikennys aiempaan. Lisäksi lastenvaunujen kanssa kulkevat valittavat, ettei busseihin mahdu rattaiden kanssa. Raitiovaunut 6 ja 8 kulkevat edelleen Arabianrantaan. Kummankin vuoroväli on kymmenen minuuttia, ja Arabianrannasta lähtee jompikumpi ratikka viiden minuutin välein. Uusiin vaunuihin mahtuu aiempaa enemmän matkustajia ja tilaa on myös lastenvaunuille. Monet kertovat kuitenkin raitiovaunun kulkevan bussia hitaammin. Muutoksia syksyllä 2018 Vuoden päästä syksyllä Arabianrannan joukkoliikennettä uhkaa uusi heikennys, kun HSL aikoo siirtää Arabianrannan ainoan bussiyhteyden 71 kulkemaan Sörnäisten sijaan Kalasataman kautta keskustaan. Perusteena on, että Kalasatamaan avataan uusi terveysja hyvinvointikeskus, jonne alueen sosiaalija terveyspalvelut siirtyvät Vallilasta. Lisäksi Kalasatamaan tulee kauppakeskus Redi. Liikennesuunnittelijoiden mukaan ei ole järkevää, että Arabianrannasta on kaksi päällekkäistä joukkoliikenneyhteyttä Sörnäisiin. Vielä hyväksymättömän liikennöintisuunnitelman mukaan syksystä 2018 alkaen Arabianrannasta pääsisi ratikalla Sörnäisten kautta keskustaan ja bussilla Kalasataman kautta keskustaan. Kalasataman kautta keskustaan liikennöisi vuoro 71 kymmenen minuutin välien. Lisäksi ruuhka-aikana kulkisi 71B Viikin ja Kalasataman välillä. Vaikuttamista päättäjiin Lähes 900 asukasta allekirjoitti maalis-huhtikuussa adressin, jossa vaadittiin Arabianrannan joukkoliikenteen turvaamista. Toukokuussa kaupunginosayhdistys Artovan edustajat, muutamat alueella asuvat luottamushenkilöt ja pari aktiivista asukasta tapasivat HSL:n hallituksen silloisen puheenjohtajan Risto Rautavan (kok.). Rautava lupasi, että joukkoliikenteen tilannetta Arabianrannassa tarkkaillaan ja tarvittaessa vuoroja voidaan lisätä. Kesäkuussa joukkoliikenneaktivistit tapasivat HSL:n liikennesuunnittelijat. Sitä ennen Artova toteutti asukaskyselyn, johon tuli 660 vastausta. Kyselyn perusteella 65 prosenttia vastaajista halusi ainoan suoran bussilinjan ajavan Sörnäisten kautta keskustaan. Vastaajista vain 35 prosenttia valitsi Kalasataman kautta kulkevan linjan. Tätä asukkaiden tahtoa aktiivit painottivat tapaamisessa HSL:n liikennesuunnittelijoiden kanssa. Myös suoraa yhteyttä Kalasatamaan pidettiin kuitenkin tärkeänä. HSL:n edustajat myönsivät ongelmalliseksi sen, että Arabianrannan pohjoisosassa Kaanaankadun ja Kaanaankujan ympäristössä on alue, jolta matka lähimmälle Sörnäisiin ajavan linjan pysäkille on linnuntietä yli 500 metriä, mikä ylittää suunnitteluohjeet. HSL:n liikennesuunnittelijat lupasivat tutkia asiaa lisää ennen päätöksiä. He ehdottivat matkaketjututkimuksen toteuttamista syksyn aikana. Tutkimuksella selvitettäisiin kysymällä ihmisiltä pysäkillä, miten he matkustaisivat määränpäähänsä, jos bussi ei kulkisi Sörnäisen kautta. Päätös 71:n tulevasta reitistä tehdään tammikuussa. Sitä ennen liikennöintisuunnitelma tulee asukkaiden kommentoitavaksi HSL:n verkkosivuille joulukuussa. Suvi Hautanen Kirjoittaja on politiikan toimittaja, joka ryhtyi viime keväänä joukkoliikenneaktivistiksi. HOKS Vaikuta joukkoliikenneyhteyksiin Arabiassa: anna palautetta ja kommentoi aktiivisesti. Bussilinjan 71 tulevaan reittiin voi vaikuttaa kommentoimalla joulukuussa HSL:n sivuilla julkaistavaa liikennöintisuunnitelmaa. KU VA Su vi Ha ut an en
13 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope, joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Bonjour! Olen Teemu Selänne. M inulla on hyviä muistoja syksyn ensimmäisistä koulupäivistä. Uusi koulureppu, uudet kengät, vaatteet, hiustenleikkaus. Olin puhdas, 2 kuukautta kypsempi. Alkasin aina kouluvuoden paremassa versiossa minusta. Ilma oli jo raikas ja syksyinen vaikka lehtien värit eivät olleet vielä puissa. Oli ensin stressaavaa mutta kivaa tavata uusi ope, nähdä koulukaverit uudestaan. Uusi alku joka alkaa kun luonto aloittaa kliinisen kuolemansa. Talvi tuli jo päivä päivältä lähemmäs meitä. Pian vanha pipo ja vanha talvitakki päälle. Varmasti pahin versio minusta. Nyt minä toivotan oppilaat tervetulleksi kouluun. Olen syntynyt kaupungissa jota kutsutaan myös joskus ’’jääkiekon Mecca’’. On mielestäni liiallista mutta on totta että Les Canadiens de Montréal on meille iso juttu. On totta että minulla on vielä NHL-paitani missä on kirjoitettu PAYETTE paidan taakse. On myös totta että koulupäivän jälkeen nuorena pelasimme kansallisurheilua kavereiden kanssa. Tiellä, järvellä tai luisteluradalla (joka sijaitsi Rivest nimisessä puistossa). Suomalaiset voivat kuulua niihin muistoihin. Siis, etsin usein jääkiekon kielikuva kun yritän selittää jotakin jollekin. Asun nyt maassa jota kutsutaan myös joskus ’’Kasvatuksen Mecca’’. Se on myös mielestäni liijoiteltua, mutta arvostan opettajien vapautta. Opetan hymyillen. Kasvatuksella ja jääkiekolla on yhtäläisyyksiä. Opettaminen ja valmentaminen ovat kuin kaksi marjaa. Pikkuleijonat tai oppilaat, sekä opet ja ja valmentajat haluavat tiimin voittoa. Molemmat kysyvät itseltään ’’miten luoda ryhmänsynergia?’’, miten se pelaaja voisi kiihdyttää, miten voin auttaa? Olenko tarpeeksi luja, tarttuva? Mitä voin tehdä paremmin? Löysinkö tässä porukassa hyvää tasapainoa? Kysymykset ovat moninaisia. Joskus Jääkiekkoja Opettaja-lehdet ehdottavat vastauksia. Leikki sikseen, uskon että Sotshin talviolympialaisten Suomi-USA jääkiekon pronssi-ottelu tarjoaa meille mahtavan ope-oppilas tarinan. Puhun tietysti Teemu Selänteestä, miten se lätkäherrasmies on ollut loistava tietolähetin toisille nuorille pelaajille. Tässä matsissa Suomen jääkiekko joukkue teki sensaation ja voitti. Radalla oli Mikael Granlund, Olli Maata ja Barkov. Mikko Koivu ja Valtteri Filppula olivat poissa koska he olivat loukkaantuneita. Nuoret ottivat johtajuuden. Tulevaisuus oli radalla mutta viisas veteraani, Teemu Selänne, oli heidän mukanaan. Kun olen koululuokassa, tunnen olevani kuin Teemu Selänne. Olen jäällä pelaava valmentaja. Ympärilläni on ranskankielen opiskelijoita jotka ovat tulevia kansalaisia. Haluan antaa heidän ilmaista itseään: raskasmetalli t-paidat, räppi-vaatteet, kömpelöt että hauskat vitsit, kysymykset, keskustelut ja uudet ideat ovat tervetulleita. Toivon vain että opiskelijatkin tekevät jonain päivänä sensaation ja saavat silloin tällöin pieniä ja isoja elämän voittoja. Sensaatioita ja Selänteitä. JeanPhilippe Payette on elämässään ja urallaan kulkenut jääkiekon mekasta kasvatuksen mekkaan. HauKu Rakkaus-HauKu Firenzen retki. Ohituoksuva hetki. Rakkautta rusettitytölleni, nakkeja naiselleni. Kohti mieskoiruutta tassuttelin, kun Italiassa kanssasi hassuttelin. Sinä hurmaava bella. Saan sua syksyn, talven, ehkä elämän, muistella. Rakkaus on peräpään haistelua, kaulalta ja tassujen välistä feromonien maistelua . HauKun haukahteli kaksivuotissynttäreitään odottava bichon frisé -pentu Puntti Juutinen-Törmänen puntticam Kolumni Emme odota hellettä Leena Kekkonen Kirjoittaja puuhaa nykyisin kirjaprojektien parissa. Entinen lehdistöneuvos toimi pitkään aikakauslehtitoimittajana Suomen Kuvalehdessä ja hänen juttujaan on saanut lukea runsaasti myös MeNaisista, Kotiliedestä ja Työ Terveys Turvallisuus -lehdestä O lin ajatellut kirjoittaa, että on mukavaa, kun uutistenlukija ei enää käänny meteorologin puoleen tiedustellen, voimmeko jo odottaa hellettä. Hei, meitäkin on, jotka pidämme enemmän säiltään vaihtelevasta, sateisestakin ja vain kohtuullisen lämpimästä kesästä! Piti kertoa hyviä uutisia vieraslajirintamalta. Siltä omaltani. Kun lupiinipeltoon tuli vuosi sitten keväällä viisi lammasta, lupiinit katosivat. Eivätkä enää nousseet! Tilalla oli kellokukkia, särmäkuismia, päivänkakkaroita, tädykkeitä, horsmia, kärsämöitä... Vielä olin suunnitellut narista radio-ohjelmista, joissa kesällä käsiteltiin melua. Asiantuntijat keskittyivät kaupunkeihin ja tavaratalojen äänimaailmaan. Voi kuulkaa. Minä palaan tänne Arabianrantaan maalta kuin rauhan satamaan ja Helsingin keskustasssakin, jossa ennen asuin, on hiljaista, jos vertaan sitä kesänviettopaikkaani maalaiskylässä nelostien varrella. Siellä, moottoritien vieressä, on hiljaista pari kolme tuntia joulu-, vappuja juhannusaamuna. Muu aika menee kuin oltaisiin formularadan ääressä. Se maaseudun rauhasta. Mutta jotenkin kaikki tuo tuntuu joutavalta. Helle, melu, vieraslajit EVVK, kun vaa’assa on suomalaisten kyky kohdata terroristinen murhenäytelmä, yrittää poistaa sen syitä ja jatkaa elämää sortumatta rasismiin ja vihaan. Syyllinen saakoon rangaistuksensa mutta ei sitä palkintoa, että päättäjät alkaisivat tanssia hänen pillinsä mukaan. Kun tämä kirjoitus ilmestyy, tiedämme enemmän. Ruokakeräys löytöeläimille la 7.10. Viikin Prismakeskuksessa klo 11–17 Ku va St ud io So le Tapahtuman järjestää: Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry (SEYn jäsenyhdistys) Tutustu toimintaamme! @esyjenkummit www.esyjenkummit.net
14 OMENA-KAURAPAISTOS 4 annosta 6 omenaa siemenkodat poistettuina ja paloiteltuina 1-2 tl kanelia 1/2 dl siirappia tai fariinisokeria Kaurakuorrute: 100 g voita tai margariinia 1 dl sokeria 3 dl kaurahiutaleita 1 tl vaniljasokeria Vaniljakastike: 3 dl maitoa n. 1 dl sokeria n. 1 rkl maizenaa 2 tl vaniljasokeria 1/2 l vaniljajäätelöä Laita paloitellut omenat uunivuokaan. Ripottele pinnalle kaneli ja fariinisokeri tai siirappi. Sekoita voi tai margariini, sokeri, kaurahiutaleet ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi ja levitä omenapalojen päälle. Paista 225 asteessa uunin keskiritilätasolla, kunnes pinta saa hieman väriä. Valmista lisäksi vaniljakastiketta. Mittaa maito, sokeri ja maizena kattilaan, anna kiehua muutaman minuutin ajan koko ajan hämmentäen. Lisää jäähtyneen kastikkeen joukkoon vaniljasokeri ja jäätelö. Tarjoa omena-kaurapaistos kylmän vaniljakastikkeen kanssa. Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Hellapoliisi Syksyn reseptiklassikko on tässä. Nauti jälkiruokana tai herkuttele muuten vaan. Omena-kaurapaistos TASARAHALLA! vaate kuin vaate www.uff.fi KAUPPAKESKUS ARABIA (2. KERROS) HÄMEENTIE 111 ma–pe 9–20, la 9–18 4 € Max. LA–MA 23.–25.9 . 3 € Max. TI–KE 26.–27.9 . 2 € Max. TO–PE 28.–29.9 . 1 € Max. LA 30.9 . 19 92 20 17 FR ISK IS&SVETT IS HELSINKI
15 Artova tarkoittaa Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry:tä. Se on Arabian alueella asuvien yhteisö. Sen pohjana ollut Toukola-Vanhakaupunki-alueen kaupunginosayhdistys täyttää neljäkymmentä vuotta. Kymmenisen vuotta sitten mukaan liittyi Arabianranta uusine asukkaineen. Artovassa voit toimia monella tavalla ja tehdä juuri sen verran kuin haluat. Voit tulla mukaan järjestämään tapahtumia, jotka näkyvät alueen katukuvassa ja asukkaille. Niitä ovat mm. Arabian Katufestivaali, Artova Film Festival AFF, Artova Kino ja Kekrijuhlat. Artovalla on useita toimintaryhmiä. Tällä hetkellä toimii mm. Historia, Kaupunkiviljelyja Kestävä kehitysja veneryhmät sekä Artovan kaupunkikehitysryhmä. Mikä ihmeen Artova ry? Kuohu kurkistaa kohti eksoottisia maita kuvaaja Petri Heleniuksen linssin läpi. Gepardi ja kauris ovat kuvatuliaisia Etelä-Afrikasta ja sammakko Perusta. Heleniuksen kuvia löytää osoitteesta flickr.com/phimages. Käpyläntie1, 00610 Helsinki | www.koskelanhammas.fi HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Hammaslääkärit Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela Erikoishammaslääkäri Susanna Paju (iensairaudet) Suuhygienisti Maria Jaakkola Varaa aika soittamalla (09) 720 6800 tai netistä. Kuvakurkistus maailmalle 9.10. VA S U MA TYYLIPÄIV Ä KAUPPAKESKUS ARABIA • HÄMEENTIE 111 ARK. 10–18, LA 10–15 • PUH. 09 2780 0160 A J A N VA R A U S S I L M Ä S E T. F I Voit vaikuttaa myös hallituksessa, joka valitaan marraskuun syyskokouksessa. Hallituksessa on yleensä noin kymmenen henkilöä ja kokouksia on kerran kuussa. Ja tietenkin voit tulla mukaan tekemään kulttuurija kaupunginosalehti Kuohua! Kuohuun otetaan jatkuvasti uusia avustajia. Nyt on haussa myös toimituspäällikkö. Kuohu on Artovan vapaaehtoisvoimin tehty ja mainostuloilla rahoitettu lehti. Artovan toiminta rahoitetaan avustuksilla tapahtumia varten ja jäsenmaksuilla. Jäsenmaksun voit maksaa Artova Ry:n tilille IBAN: FI23 8000 1270 8273 23 viitteellä 3696 (jäsenmaksu vuodelle 2017 on 12 euroa, opiskelijat ja eläkeläiset 8 euroa). Voit myös maksaa kannatusmaksun haluamasi suuruisena summana. Jos haluat liittyä Artovan postituslistalle, laita viestiä: kaupunginosayhdistys@gmail. com. Tervetuloa mukaan!
”Puhkea kukkaan on projekti, jonka kautta haluamme rohkaista naisia löytämään itsensä, omat lahjansa, vahvuutensa ja taitonsa yhteiskunnassa, jossa naisten asemassa on vielä parannettavaa. Puhkea kukkaan -projektin suojelijana toimii piispa Irja Askola. Projektia rahoittaa Helsingin seurakuntayhtymä.” Elina Koivisto, Paavalin seurakunnan pappi sekä Puhkea kukkaan -toiminnan kehittäjä. TULOSSA KOKONAISVALTAISEN HYVINVOINNIN SEMINAARI NAISILLE: Puhkea kukkaan -konferenssi järjestetään Helsingin Kallion ja Paavalin seurakuntien alueella lauantaina 30.9. Pääpaikkana on Kallion kirkko. Konferenssin tarkoituksena on edistää naisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ohjelmassa on Vaakakapina-ohjelman psykologi Satu Lähteenkorvan luento, laadukasta musiikkia ja ilmaisia seminaareja mm. itsetuntemuksesta, johtamisesta, vaikeiden elämäntilanteiden käsittelemisestä, parisuhteesta, kutsumuksesta sekä vaikeuksissa elävien naisten auttamisesta. Seminaarissa voi valita myös tanssimisen Gospel-lattareiden tai Pyhän tanssin pyörteissä tai vaikkapa hauskanpidon impro-kanavassa. Hyväntekeväisyysiltajuhlassa pureudutaan naisen elämän iloihin ja suruihin musiikin, Ester ja minä -näytelmän sekä haastattelujen kautta. Iltajuhla huipentuu messuun, jonka musiikki koostuu Juha Tapion lauluista. Konferenssissa ovat mukana mm. piispa Irja Askola, Eva Biaudet, World Visionin lähettiläs Piritta Hagman, Voice of Finland -laulajat Sini Ikävalko ja Maria Höglund, Anna-Mari Kaskinen sekä HowManyMothers -kuoro. Konferenssin yhteydessä esitetään myös Sisäinen Linna -tanssiteatteriesitystä Avillan Teresasta Paavalinkirkossa. Lue lisää nettisivuilta www.puhkeakukkaan.fi Liput 15/20e. Lipun hinnasta puolet menee Suomen World Vision ry:n hyväksi.