Lauttasaari
Lauttasaari
Nro 8 ? 27.2.2015
|
Perustettu 1968
1
Nro 8
Julkaisija: Lauttasaari-Seura ? Drumsö-Sällskapet ry
Laru sai musiikkineuvoksen s. 3
Voiko Larussa
surffata? s. 6
27.2.2015
Nyt lähdetään
vesille! s. 6-12
0JLFJUB JINJTJÊ BTVOUPBTJPJIJO
KERROSTALOKODIT
Pohjoiskaari 15, 3-4h, k, s, ter,
134,5m2.
Upea penthouse -huoneisto
henkeä salpaavin näkymin
vanhassa tehdasrakennuksessa.
Vh. 1350000?.
KERROSTALOKODIT
Melkonkatu 5, 3h, k, s, p,
83,5m2.
Vaaleansävyinen läpitalon
huoneisto hissillisen talon
3- kerroksessa.
Vh. 398000?.
Pohjoiskaari 37, 3h, k, p,
81,5m2.
Muuttovalmis,
vaaleansävyinen koti hyvin
hoidetussa taloyhtiössä
Pohjoiskaarella.
Vh. 459000?.
Gyldenintie 8, 2h, k, kph,
56m2. Muuttovalmis koti
erittäin keskeiseltä hyvältä
paikalta! Kaikki palvelut ja
kulkuyhteydet vieressä.
Vh. 284000?.
Vatakuja 3, 4h, k, p, 73m2.
Loistavalla paikalla, ylimmän
kerroksen kulmahuoneisto, josta
mahtavat näkymät merelle ja
Pajalahden venesatamaan.
Vh. 389000?.
3VVLJOMBIEFOUJF "
N¤ I
BWPL
LQI
û LL
û IMÚ LL
4ÊSLJOJFNFOUJF $
N¤ I
L
LQI
WI
Q
û
.FJMUÊ MÚZEÊU
*UÊMBIEFOLBUV B #
WVPLSBVTQBMWFMVJEFO
N¤ I
L
LQI
T
Q
BTVOUPTJKPJUUBNJTFO KB
û
LPEJOWBJIUPQBMWFMVJEFO
)BLPMBIEFOUJF "
BNNBUUJMBJTFU
N¤ I
L
LQI
WI
Q
û
)BBILBUJF
N¤ I
L
LQI
WI
Q
û LL
TOU NJO
HEI ME KEHRÄTÄÄN!
Katso
lisätiedot
Kampanjasta
osoitteesta
elaintohtori.fi
Helmi-maaliskuun
ajan Lauttasaaren
Eläinlääkäriasemalla kissan sterilaatioja kastraatio- sekä
mikrosirutus
kampanja
lauttasaaren
eläinlääkäriasema
Otavantie 7
00200 Helsinki
p. 010 219 1310
TIMO HELLSTEDT
? Harmaakaihileikkaukset
? Silmätautien erikoislääkäri
? Taittovoimaleikkaukset
? Silmäkirurgi
? Näöntutkimukset
? Lääketieteen tohtori
? Silmien terveystutkimukset
? Silmäsairauksien hoidot
? Silmälaboratorio / kuvantamistutkimukset
LAUTTASAAREN SILMÄLÄÄKÄRIKESKUS
Lauttasaarentie 5, 00200 Helsinki, Ark 10-18, La 10-15, Ajanvaraus 09 675 122, www.lauttaoptiikka.fi
Lauttasaari
2
Pääkirjoitus
27.2.2015
Lauttasaaren
omaleimaisuus
on säilytettävä
Poliittisessa valmistelussa on suuria Lauttasaareen vaikuttavia päätöksiä. Uuden yleiskaavan kommentointiaika päättyi
27. helmikuuta. Suunnitelman mukaan kaava hyväksyttäisiin valtuustossa vuoden 2016 lopussa. Vaikuttamisen aika on nyt, kun
kaavaa on vielä työn alla.
Lauttasaari-Seura on antanut kaavaehdotuksesta lausuntonsa. Se
kritisoi muun muassa liiallista rakentamista ja Länsiväylän muuttamista kaupunkibulevardiksi ja vaatii viheralueiden säilyttämistä. Seura kuuli asiasta saarelaisia järjestämässään asukasillassa. Lausunto
esitellään ensi viikon lehdessä.
Tähän asti yleiskaavan valmistelun poliittinen ohjaus on tapahtunut lautakunnassa. Nyt kaupunginvaltuutetutkin ovat huomanneet
kaavan suuren merkityksen ja vaativat, että valtuustossa käydään
lähetekeskustelu siitä jo tämän kevään aikana. Lauttasaari-Seura tulee ilmaisemaan huolensa ja ehdotuksensa päättäjille myös tässä
yhteydessä.
Poliittisessa valmistelussa on toinenkin Lauttasaareen vaikuttava
kaavoitusasia. Uudenmaan maakuntakaavaa muutetaan ja lausuntoa
siitä käsiteltiin tällä viikolla kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Asia
tulee kaupunginhallitukseen piakkoin. Siinä merkittäviä eroja yleiskaavaan on esimerkiksi Lauttasaaren pohjoisosan tiivistämisen ja
Melkin kohdalla. Yleiskaavassa Melkin saari on osin asuntoalue
ja osin virkistysalue. Maakuntakaavassa se on merkittävä kulttuuriympäristö.
Kiinnostavaa on huomata, että Helsinki, joka perustelee
uutta yleiskaavaa viherverkostokaupunkina, haluaa rakentaa
kaikkialle, missä on vapaata maata.
Onneksi sentään maakunnassa nähdään
muitakin arvoja. Lauttasaari-Seuran selkeä
tahtotila ja viesti päättäjille on, että saaren
omaleimaisuus on säilytettävä. Merellisen,
vihreän asuinalueen houkuttelevuutta ei
saa uhrata talouden alttarille.
Tässä lehdessä
Lauttasaaressa on salaisia surffauspaikkoja..s. 6
Eero Lehtinen kiersi maailman kolmesti.....s. 8-9
Veneilytrendit NYT..................................................s. 10
Kajakkeja ja junnupurjehdusta......................... s. 12
Sanomalehtien liiton jäsen
Perustettu 1968
Painos 11 800 kpl
Lehti ilmestyy perjantaisin.
Kustantaja
Lauttasaari-Seura ry
Kauppaneuvoksentie 18
00200 Helsinki
www.lauttasaari.fi
Tilausmaksu kotimaa
40 euroa/vuosikerta, sis. alv
Taitto
Ars Today, 09 693 1006
arstoday@arstoday.fi
Paino
Botnia Print Oy
Jakelu
Posti Group Oyj
Gospel Helsinki konsertoi Lauttasaaren kirkossa sunnuntaina
22. maaliskuuta kello 19. Esiintymässä ovat jazzmuusikko Joonatan Rautio pianossa, basisti Juho
Kivivuorio ja lyömäsoitintaiteilija Sami Koskela.
Kuoron teemana on Shout! pohjautuen Marian kiitosvirteen, sillä
konserttipäivä on myös Marian ilmestyspäivä. Päivää voidaan pitää
oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden julistuksena. Ne ovat
myös konsertin ytimessä.
www.lauttasaari.fi
Nina Talmén
päätoimittaja
045 611 2987
paatoimittaja@lauttasaari.fi
Katja Pesonen
toimittaja
050 346 1435
lehti@lauttasaari.fi
Leena Valtola
ilmoitusmyynti, laskutus
050 591 6466
seura@lauttasaari.fi
Konsertin aloituslaulu on Shout
all over God´s heaven, vanha neg
ro spiritual. Negro spiritualit ovat
syntyneet
afroamerikkalaisten
keskuudessa vankeuden ja orjuu
den keskellä. Niiden sävy on lohduttava ja henkilökohtaista vapahdusta etsivä.
Illan vahva vapaus -tematiikkaan liittyvä laulu on Let Freedom
Ring, jossa viitataan Vanhan Testamentin teksteihin Mooseksen
kir
jasta. Laulun sanoma on yhä
ajankohtainen, vielä on kansoja
ja kansakuntia ilman vapautta ja
oikeuksia.
Gospel Helsinki -kuoro laulaa
nykygospelia, soivaa ilosanomaa,
jonka juuret ovat Yhdysvalloissa
maan afroamerikkalaisen väestön
hengellisessä kuoromusiikissa.
Gospel Helsinki kokoaa yhteen
gospelista kiinnostuneita laulajia
kaikkialta pääkaupunkiseudulta. Kuoron taiteellisena johtajana
toimii kuoron perustaja, musiikin
maisteri Nina Pakkanen.
Tuoretta on, mutta miltä se maistuu?
Teksti Kaisamaija Uljas
ja Saara Viika
Uusi musiikki, moderni musiik
ki, aikamme musiikki, nyky
mu
siikki ? rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta harva kyseistä
kaveria todella tuntee. Moderni
taidemusiikki koetaan usein vaikeaksi lähestyä ja sitä pidetään
muusikkopiireissäkin marginaali-ilmiönä. Konserteissa soivat
yhä uudestaan samat vanhat hitit, ja oman aikamme musiikki
jää harvinaiseksi herkuksi. Nyt
tätä harvinaista herkkua on tarjolla Helsingin konservatoriolla
ne
lipäiväisen festivaalin verran.
Aikamme kamarimusiikkia -nykymusiikkitapahtuma järjestetään
10.-13. maaliskuuta. Nyt kahdettakymmenettäseitsemättä kertaa
järjestettävällä festivaalilla on pitkä perinne nuorten taiteilijoiden
yhteisenä projektina, jossa säveltäjät ja soittajat työskente
levät
yhdessä uunituoreiden teos
ten
kim
pussa. Festivaali toteutetaan
Saarella
Katri Penttinen
Lauttasaari-Seuran puheenjohtaja
Lauttasaari
Gospelia vapauden puolesta
Nro 8 ? 27.2.2015
Metropolia Ammattikorkeakoulun
musiikinopiskelijoiden ja Korvat
auki -yhdistyksen säveltäjien yhteistyönä. Tapahtumaan sisältyy
jousiorkesteri- ja kamarimusiikkikonsertit, improvisaatio-ooppera sekä improklubi.
Tapahtuma esittelee kattauksen uusinta suomalaista taidemusiikkia. Esimakua festivaalin
jonnasta antaa tiistai-illan Im
tar
proklubi, jossa muusikot seuranaan
Korvat auki -yhdistyksen säveltäjiä esittävät toisilleen ja toistensa
kanssa yllättävän tuoretta musiikkia. Tapahtumaa jatkuu keskiviikkona 11. maaliskuuta Aperitiivi
jousiorkesterilla -konsertilla, jossa
nuoren kapellimestarilupauksen
Elisar Riddelinin luotsaama jousiorkesteri esittää vastaleivottuja jousiorkesteriteoksia nuorilta
säveltäjiltä. Festivaalin pääkonsertti Korvanruokaa 12. maaliskuuta tarjoilee valikoiman Korvat
auki -yhdistyksen säveltäjien kamarimusiikkiteoksia Metropolia
Ammattikorkeakoulun opiskeli-
joiden soittamana. Konsertissa
kuullaan muun muassa yksi kantaesitys ja yksi Suomen ensiesitys.
Festivaali huipentuu perjantaina 13. päivä Mirrors of time
-konserttiin, jossa esitetään minimalismin kulttiteos, Terry Rileyn
in C sekä Impro-ooppera, jonka
sisältö jääköön yllätykseksi niin
yleisölle kuin esiintyjille. Musiikin ja draaman on ohjannut sekä
Metropolian soittajia ja laulajia
on valmentanut Sara Wilén Malmön Musiikkiakatemiasta yhdessä
Metropolian omien improvisaatioopettajien kanssa. Festivaaliviikon
ajan Vapaan taidekoulun opiskelijat
piirtävät ja maalaavat oopperan
harjoituksia. Tuloksia voi ihailla
konservatorion aulaan koottavassa näyttelyssä 11.-13. maalikuuta.
Kaikki festivaalin konsertit ovat
Helsingin konservatorion konserttisalissa tai kamarimusiikkisalissa
osoitteessa Ruoholahdentori 6.
Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Maritta Alander-Valtonen
Kirjoittaja on ensi polven lauttasaarelainen,joka uskoo asuneensa saarella aina.
Rivitalokävely
Sivistyneissä kaupungeissa
voi osallistua kulttuurikävelyille,
joilla tutustutaan arkkitehtuuriin
tai kirjallisuuden ja musiikin historiaan. Koska kevättalven aurinko
kutsui, ja Lauttasaari on sivistynyt jos mikä, kutsuin itseni kävelemään. Aurinkolasit, kännykkäkamera, lätäkönkestävät kengät, ja
arkkitehtuurikävelijän varustus oli
valmis.
Keittiön pöydälle jäi kimmokkeeni,
professori emerita Riitta Nikulan mainio tietoteos Suomalainen
rivitalo. Nikula avaa puutarhakaupungin ideaa ja rivitalorakentamisen vaiheita 1900-luvun alusta 60luvulle ja osoittaa, miten työväen
asuntomuodosta tuli keskiluokan
unelma. Taidehistorioitsija on reissannut ja valokuvannut ympäri
maata; Helsinki-luvussa ovat Lauttasaaren lisäksi mukana muun
muassa Herttoniemi, Pohjois-Haaga, Munkkiniemi ja Maunula.
Ekonomitalot, saaren ensimmäiset rivitalot, nousivat 1950-luvun
alkupuolella Taivaanvuohentielle.
Minä aloitin Isokaarelta, ja katse
viipyili tiilipylväissä ja vaihtelevankokoisissa ikkunoissa. Askelten
alla ratisi sepeli ja hiekka,
mutta kesällä olisi vehreää ja
syksyllä villiviini punertaisi.
Jatkoin Tiirasaarentielle ja rantaan. Aurinko leikitteli parvekkeilla
ja polveilevissa julkisivuissa. Kun
meni pilveen, korostui jokin muu.
Koukkasin Kasinonrannasta
Gyldenintien suuntaan; Katajaharju jäisi väliin. Halusin vilkaista Ekonomitalojen punatiilistä pihaidylliä
? onpa toista kuin nykytalojen autohallikannet.
Silmäilin Else Aropaltion talot naapurista ja kiersin vesitornin kautta
Pohjoisniementielle. Sen rinteessä on 1950-luvun alun rivitalo, jonka asunnot on rapattu iloisesti kukin omalla värillään. Riitta Nikulan
mukaan arkkitehdit suunnittelivat
talon omille perheilleen.
Oi niitä aikoja. Nythän onnekkaimmat voivat määrätä, miltä olohuoneen tehosteseinä näyttää.
Ekonomitalot Taivaanvuohentiellä ovat saaren ensimmäiset rivitalot.
Lauttasaari
Nro 8 ? 27.2.2015
Musiikin monitoiminainen sai harvinaisen arvonimen
Presidentti on myöntänyt Lauttasaaren
seurakunnan kanttorille
Marjukka Anderssonille musiikkineuvoksen
arvonimen. Hän on
ensimmäinen arvonimen saanut nainen.
L
Palkitun muusikon ura alkoi
kuin sattumalta. Kun hänen lapsuudessaan perhe muutti Pukinmäkeen, asunnossa oli edellisen
asukkaan jättämä piano. Marjukka ja hänen veljensä alkoivat ottaa pianotunteja Käpylän musiikkiopistossa.
?Isä halusi tietää, haluammeko
soittaa tosissamme. Piano on liian
kallis huonekaluksi.? Seuraavaan
asuntoon ostettiin jo oma soitin.
Marjukka muistaa hetken, jolloin hän rakastui urkuihin.
?Olin noin 15-vuotiaana yksin
kotona, kun laitoin isän levykokoelmasta soimaan urkulevyn. Aivan kuin salama olisi iskenyt: tiesin heti, että haluan opetella soittamaan urkuja. Siihen mennessä
en ollut kuvitellut edes ryhtyväni
muusikoksi.?
Marjukka sai opettajakseen Ou
lunkylän kanttori-urkurin Matti
Rindellin, joka oli myös urkutaiteilija. Oulunkylän seurakunnan kirkoista, joihin kuuluu myös Maunula, tuli tukikohta. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla
opiskellessaan Marjukka harjoit
teli kirkossa yötä myöten. Samaisesta seurakunnasta hän sai
myös ensimmäisen vakinaisen
työpaikkansa.
Vuonna 1980 Marjukka suoritti urkujensoiton jatko-opintoja
Texas State Universityssa, USA:ssa. Hänen miehensä Leif opiskeli
siellä matematiikkaa.
Elikkonurkka
Kuvan lähetti Jari Tuhkanen
O
nko sinulla lemmikki, joka tykkää poseerata? Lähetä hänestä kuva alla olevien tietojen kanssa, niin me annamme
tähdelle palstatilaa.
Kuka: Miso ja Olivia (5 v ja 11 v)
Teksti ja kuva Pirre Saario
auttasaaren seurakunnassa 30 vuotta
kanttorina ollut Marjukka Andersson on
saanut ensimmäisenä
naisena Suomessa tasavallan presidentin myöntämän
musiikkineuvoksen arvonimen.
?Laaja-alaisuuteni lienee syy,
miksi arvo myönnettiin minulle?,
Marjukka arvelee.
Arvonimen anomuksen liittee
nä ollut CV on vaikuttava. Sen
mukaan Marjukka Andersson on
konsertoiva urkuri ja urkujensoi
ton opettaja, kuoronjohtaja ja
musiikkikasvattaja, verkostojen
rakentaja ja konserttien järjestäjä. Hän on myös ammattiyhdistysaktiivi ja moninaisissa luottamustehtävissä toiminut asiantuntija.
Anomuksen lähettäjissä oli musiikkialan järjestöjä sekä muun
muassa Lauttasaaren seurakunta ja musiikkiopisto, Lauttasaari-Seura, piispa Irja Askola ja
eräät yksityishenkilöt.
3
Laji: Kissoja, rodultaan Ocicat
Persoonallisuus: Villistä ulkonäöstänsä huolimatta Ocicat on
luonteeltaan mitä lempein, rakastettavin, kursailemattomin ja sosiaalisin kissarotu. Niiden kiintymys omiin ihmisiinsä on 100 prosenttisen vilpitöntä, ja ne myös osoittavat sen. Jotkut yksilöt ovat melko
puheliaita, ja osallistuvat aivan joka ikiseen keskusteluun, mitä perhepiirissä käydään. Ocicat haluaa ehdottomasti tietää, mitä kodissa milloinkin on tekeillä, ja se haluaa myös osallistua kaikkiin askareisiin
Lempipuuhat: Miso ja Olivia haluavat osallistua ihan kaikkeen,
mitä ja missä isäntäväki sitten sattuu puuhailemaan ? TV-katselu,
työnteko läppärin äärellä, pakettien avaaminen ja kaikkiin remontteihin osallistuminen, nukkuminen yhdessä ja niin edelleen.
Lempipaikka: Kirkasvalolampun edessä (lämpimässä), sohva,
sänky, kaapissa vaatteiden seassa, kaappien päälliset, jonne pääsee hyppäämään, lasitettu parveke (lämpimällä), sylissä, lattialla
mattojen päällä, isännän läppärin päällä?
Vaikka kanttori Marjukka Anderssonin intohimona ovat urut
ja laadukas musiikki, hän korostaa musiikin merkitystä myös
yhteyden luojana ja ihmisen syvimpien tuntojen tulkkina.
?Opin valtavasti sellaista, mitä
ei Suomessa vielä opetettu, kuten musiikin tulkintaan liittyviä
asioita. Kokemus oli äärimmäisen
kannustava ja silmiä avaava.?
Hän sai viran Lauttasaaresta
vuonna 1985. Seurakunnassa toimi seniorikuoro, mutta ei kirkkokuoroa, joten hän kokosi joskus
ystäviään, musiikin ammattilaisia, laulamaan jumalanpalveluksissa.
Aviomiehen työ vei lapsiperheen vuonna 1993 Japaniin. Marjukka sai inspiroivan tehtävän
musiikinopettajana Japanin suomalaisessa koulussa Kioton lähellä. Kotiin palattuaan vuonna 1994
hän perusti Lauttasaaren Kirkon
Kamarikuoron.
?Halusin vireän kuoron, joka
on kiinnostunut haastavammasta
kirkkomusiikista. Pidän pienestä
kuorosta, se on herkkä kuin soitin.?
Kamarikuoro pitää konsertin
kerran pari vuodessa.
?Olen kysynyt, haluavatko kuorolaiset konsertoida vai laulaa
messussa. Parin tunnin harjoitukset viikossa eivät anna mahdollisuutta molempiin. Kuoro on
valinnut aina messun.?
Lauttasaaren kirkossa pidetään paljon konsertteja. Niitä riittää lähes joka viikolle, joulun alla
on monta viikossa. Alkuvuosina
Marjukka Andersson näki vaivaa
etsiessään konsertoijia. Lauttasaaren musiikkivoimilla onkin ollut jo pitkään yhteistyötä.
?Nykyään minulta enemminkin kysytään, saako tulla esiintymään. Kirkkoomme houkuttelee
muun muassa hyvä akustiikka.?
Kanttorilla on riittänyt energiaa myös luottamustehtäviin. Vuosina 1997?2005 hän toimi ammattijärjestönsä, Suomen kant
tori-urkuriliiton puheenjohtajana
? ensimmäisenä naispuolisena.
Marjukka on ollut myös kymmenissä toimikunnissa, hallituksissa ja asiantuntijaryhmissä. Tällä
hetkellä hän kuuluu myös Lauttasaari-Seuran ja Lauttasaaren musiikkiopiston hallitukseen.
Urut ovat Marjukan intohimo, mutta kanttorina hän kokee
itsensä ennen kaikkea musiikkikasvattajaksi ja seurakuntalaisten palvelijaksi. Luterilaisen
kirkon ominaispiirre on musiikin
keskeinen osuus jumalanpalveluksessa. Kirkkokansa osallistuu
siihen virsien veisuulla ja liturgian vuorolaululla, toisin kuin esimerkiksi ortodoksisessa palveluksessa.
?Musiikki on meillä tasa-arvoista puheen kanssa. Se on hieno
väline viestiä kristillistä sanomaa?, Marjukka toteaa.
Pohjoismainen talvipäivä
tulee taas Hanasaareen
Perinteeksi muodostunut Pohjoismainen talvipäivä järjeste
tään lauantaina 28. helmikuuta kello 11-15 Hanasaaren ruotsalaissuomalaisessa kulttuurikeskuksessa, Hanasaarenranta 5. Tapansa mukaan se tarjoaa monipuolista ohjelmaa koko perheelle.
Tänä vuonna on panostettu erityisesti suosittuihin työpajoihin,
joissa huovutetaan, tehdään koruja, rakennetaan legoilla sekä
maalataan musiikin tahtiin. Ulkona voi nousta islanninponin selkään, leikkiä tanskalaista karkkitynnyrileikkiä tai suunnata napajäätikölle norjalaisen Roald Amundsenin opastuksella.
Tapahtuman teema on tällä kertaa musiikki, joka kulkee punaisena lankana läpi päivän tapahtumissa. Vuoden uutuuslaji on
breakdance, josta järjestämme tutustumistunnin 8-15-vuotiaille
yhteistyössä tanssikoulu Saiffan kanssa.
Ohjelmatiedot päivittyvät Hanasaaren ohjelmakalenteriin jatkuvasti, joten sitä kannattaa pitää silmällä. Kaikille lapsille ja lapsenmielisille löytyy varmasti jotakin hauskaa tekemistä. Päivitetyt
ohjelmatiedot löytyvät sivuilta www.hanaholmen.fi ja klikkaamalla kohtaa Ohjelma.
Lukijan
kuva
Tiedätkö, mikä tämä
pikku rakennus on? Se
on hyönteishotelli.
Tämä kaunis pieni maja
on kuin taitavan arkkitehdin suunnittelema.
Ainakin pari tällaista on
ilmestynyt Lauttasaareen itikoiden iloksi.
Hotellit ovat sekä hyödyllisiä että ilo silmälle. Kiitokset hotellien toimittajalle!
Terveisin,
Ilahtunut mökin omistaja
Lauttasaari
4
Nro 8 ? 27.2.2015
Lukijan ääni
Päätös Lauttasaaren liikenteestä tulee perua
HSL:n Tero Anttilan (LL 20.2.)
vastaus juttuuni (LL 6.2.) on harhaanjohtava. Kaupungin liikennepolitiikan tulee rakentua siihen,
että niin moni kuin mahdollista
käyttää joukkoliikennettä. HSL:n
tehtävänä on turvata sen saatavuus ja mukavuus. Lauttasaarelaisilla on nyt loistavasti toimiva
ja suosittu bussiliikenne, johon
saaren enemmistö on tyytyväinen. Tätä HSL on nyt romuttamassa.
Anttila yliarvioi Lauttasaaren
liikennöintikustannuksia ja väheksyy suunnitelman haittapuolia. Jutussani vertasin uutta suun-
Kun länsimetro käynnistyy ja kun
suora bussiliikenne Espooseen
lakkaa, lauttasaarelaisten on ensin otettava metro länteen ja perillä noustava syöttäjäbussiin.
Länsimetro ei muuta tilannetta
läheskään niin paljon kuin HSL
väittää. Lauttasaarelaisten enemmistölle, joka neljän suoran bussilinjan ynnä Lauttasaaren kautta
menevien Espoo-bussien sijasta
saa yhden ainoan bussilinjan suoraan keskustaan, tarjonta huononee merkittävästi.
Jos HSL:n suunnitelma toteutuu, ajetaan ensin bussilla metroasemalle, laskeudutaan alas laitu-
nitelmaa erääseen välisuunnitelmaan, jossa bussi 20 kääntyi jo
Ruoholahden metroasemalla. Pidän kuitenkin edelleen sen kääntymistä noin kilometrin päässä
Erottajasta ja suoraan Sokokseen
ajavan bussi nro 21V:n lakkauttamista suurina tyhmyyksinä. En
usko näiden reittien säilyttämisen merkitsevän pidemmän päälle lisäkustannuksia.
HSL sotkee kaukoliikenteen
lähiliikenteeseen. Lauttasaarelaiset ovat jo 22 vuotta voineet käyttää itään päin menevää metroliikennettä vaihtamalla kulkuneuvoa Ruoholahden metroasemalla.
Meneekö Koivusaari uusiksi?
Viikko sitten julkaistu uutinen
siitä, että Espoo ja Helsinki tutkivat Länsiväylän muuttamista kaupunkibulevardiksi hämmästyt
tää. Tämähän on hyvä asia sikäli,
että vastikään valtuuston hyväk
symä Koivusaaren onneton osa
yleiskaava saattaa mennä koko
naan.
Ratkaisu perustui sii
hen, että
Länsiväylä on moottoritie erita
soliittymineen. Jos se muutetaan
kaupunkibulevardiksi tasoliittymineen, muuttuu myös koko Koivusaaren konsepti.
Toisaalta hämmästyttää se, että
nyt yhtäkkiä Helsingin sisääntu
loväylien bulevardisointi aloitet
rille ja keskustassa noustaan laiturista ylös katutasolle. Tällainen
matka on aivan tarpeeksi hankala
kaikille matkustajille, mutta erityisesti vanhuksille, liikuntaesteisille ja lastenvaunuilla liikkuville.
Pienille yksin liikkuville koululapsille se on jopa vaarallinen.
On täysin eri asia istua samassa paikassa koko matkan aikana
kuin vaihtaa bussista metrojunaan ja päinvastoin, kävellä suhteellisen pitkiä matkoja tai säiden
ja tuulten armoilla odottaa Ruoholahdenrannan raitiovaunupysäkillä.
Salli minun epäillä metroase-
Sture-Christian Eklund
Lauttasaari
Lauttasaari-Seura järjestää
JÄSENILTAMAT
jälkeenkin. Muitakin ongelmia
bulevardisoinnista aiheutuu.
Lauttasaari-Seura antaa mielipiteensä kaupungille valmisteilla olevasta yleiskaavasta tämän
lehden ilmestymispäivänä. Ensi
viikon lehdessä lausunto julkaistaan. Siinä käsitellään laajemmin
myös Länsiväylän bulevardisointia.
taisiinkin Lauttasaaresta, jossa
sitä on toistaiseksi vähiten selvi
tetty. Tähän asti kaupungin tahol
ta on aina sanottu, että Länsiväylä
on Helsingin vaikein bulevardi
sointikohde ja se siirtyy hamaan
tulevaisuuteen. Mielenkiintoista
nähdä mitä tapahtuu.
Yhtälö ei ole helppo. Länsiväylän muuttaminen kaupunkibulevardiksihan edellyttää, että sen
liikenteen tulisi supistua kolmasosaansa nykyisestä, jotta pienhiukkaspäästöistä johtuvat terve
ysriskit alitettaisiin ja asuntoja
voitaisiin sijoittaa sen varrelle.
En
nusteiden mukaan väylän liikenne vain kasvaisi metron tulon
mien ?esteettömyyttä? sekä bussien inva- ja lastenvaunupaikkojen lisääntymisen merkittävyyttä
tässä asiassa.
Lauttasaarelaisia halutaan nyt
panna länsimetron maksumiehiksi tekemällä Lauttasaaren jouk
koliikenteestä niin vastenmielinen,
että väki siirtyy autoihinsa. Tervejärkinen päättäjä peruu tällaisen
päätöksen.
4.3. klo 18 Punaisella Huvilalla, Kauppaneuvoksentie 18
Seuran toiminnan esittelyä, pj Katri Penttinen
Millainen on tuleva ostarimme?
YIT:n projektipäällikkö Sanni Tuomainen esittelee
Lauttista ja sen rakennusprojektia.
Iltapalaa ja jutustelua
Ilmoittautuminen viimeistään maanantaina 2.3.
seura@lauttasaari.fi tai 050 591 6466
Ilpo Aarniala
Lauttasaari-Seuran kaavatyöryhmän puheenjohtaja
Tervetuloa Seuran jäsenet!
TARJOUKSET VOIMASSA 27.2.-1.3.
SUSHI 8kpl/rs 240g
ATRIAN Perhetilan
Tuotesisältö:
2kpl lohi-nigiri,
2kpl kuha-nigiri,
4kpl lohi-tuorejuusto maki,
soija-annospussi,
inkivääri, wasabi
ohut fileeleike 250-350 g
K-Plussa-kortilla
Ilman korttia 4,49/rs
(12,83-17,96)
2
99
rs
(8,5411,96)
6
VAIN
K-Extra Herkkulautasta löydät herkulliset Take away-tuotteet
myös luomuina. Paistopisteessä paistetaan pitkin päivää
tuoretta leipää, suolaista ja makeaa.
95
rs
(28,95)
Suussasulavat
JOKIOISTEN
HILLOMUNKIT 10 kpl/pss
600g
2
99
kpl/pss
TUOREET
AVOCADO 800G JA
MANGO 700G
1
99
pss/rs
(2,48-2,84)
(4,98)
K-Extra Oliivin uudesta salaattibaarista voit kasata mieleisesi salaatin.
Kyytipojaksi kaupassa puristetut luomumehut, jotka sisältävät
yli puoli kiloa hedelmiä ja kasviksia.
TARJOUKSET VOIMASSA 27.2.-1.3.
SNELLMANIN UUTUUDET:
Porsaanleike 200 g
Broilerinleike 150 g
sekä perinteiset
Keittokinkku 200 g
Savukinkku 200 g
2
99
rs
(14,9519,93)
JOKIOISTEN
leipomon maukas
Feelislastu
150 g
1
99
rs
(12,26)
3
KNORR Lasagne ja
Lasagnette 262-273 g
INGMAN CREAMY
0,85 L (myös
(myös täysjyvät)
laktoosittomat)
K-Plussa-kortilla
Yksittäin ja ilman
K-Plussa-korttia 2,75/
pkt (10,07-10,50 kg)
4
50
2 pkt
(8,24-8,59)
K-Plussa-kortilla
Ilman K-Plussakorttia 4,39-4,65/pkt
(5,16-5,47 L)
29
pkt
(3,87 L)
Ennakkolanseeraus
Mokkapalat vain
K-ruokakaupoista
Lauttasaari
Nro 8 ? 27.2.2015
5
Poliittinen
tilannekatsaus
Ben Zyskowicz
Yleisötilaisuus Bar 52*
keskiviikkona 4.3. klo 19
Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy
Kevätkokous jäsenille klo 18
OPEN DAY!
The Lauttasaari English
Playschoolilla on avoimien ovien päivä
tiistaina 10.3. 2015
klo 16.30-18.00.
WELCOME! TERVETULOA!
The Lauttasaari English Playschool
Gyldenintie 7 ? 00200 Helsinki
Puh(09) 630 030 ? www.lauttasaariplayschool.fi
Lauttasaari-lehti
www.lehtiluukku.fi
Lauttasaaren
kansalliset seniorit ry
KEVÄTKOKOUS
maanantaina 9.3.2015
klo 12.30
Lauttasaaren kirkon
seurakuntasalissa.
Käsitellään sääntöjen
10 §:ssä mainitut asiat.
Hallitus
Järjestää Lauttasaaren kokoomus
*Heikkiläntie 2, Heikkaan aukiolla
Lauttasaari-lehti on perjantaisin ilmestyvä kaupunginosalehti,
jota julkaisee kaupunginosayhdistys Lauttasaari-Seura ry.
Lauttasaari-lehti jaetaan ilmaisjakeluna Lauttasaaren kotitalouksiin ja yrityksiin. Lisäksi lehdellä on toistakymmentä
jakelupistettä eri puolella saarta sekä yksi Ruoholahden Kauppakeskuksessa. Lehti on myös luettavissa osoitteessa
lehtiluukku.fi.
Lauttasaari-lehden viikoittainen painosmäärä on 11 800 kappaletta. Lauttasaaressa on 22 000 asukasta ja 7000 työpaikkaa. Lauttasaari-lehti on ilmestynyt vuodesta 1968. Se on
pidetty ja saarelaisille tärkeä paikallismedia.
80 m2 Puistokaari 13 B.
Putkiremontoidusta yhtiöstä,
Huippupohja! Valoisa 3 /4
kerroksen (hissi) läpitalonhuoneisto, 4H, K, KPH, WC +
LASITETTU LÄNSIPARVEKE.
Hyväkuntoinen ja viihtyisä koti.
Todella tehokkaat neliöt.
Taloyhtiön saunatilat uusitut
putkiremontin yhteydessä.
Soita ja kysy lisää.
Vhp. 451.000 ?.
64,5 m2 Melkonkatu 4.
Kaunis, hyväkuntoinen läpitalon
3H, K, KPH, LASIT.PARV
huoneisto merinäkymin!
Parveke- ja julkisivuremontti
on tehty! Hissitalon 6/6 kerros.
Hyvä kunto, lasitettu parveke
on etelään. Talossa on saunan
lisäksi uima-allas, missä on
mahdollisuus aamu-uinteihin
Vhp. 345.000 ?.
Vuokrataan Senioritalosta (Pohjoiskaari 9 B) 62 m2. Ikärajoitus asukkaalle. Vuokra 1.250 ? kk.
Lauttasaari
6
Nro 8 ? 27.2.2015
Vesille!
Surffaus on hupia
joka otetaan tosissaan
Surffaus on rento harrastus, joka vie helposti
ympäri maailman. Esimerkiksi Helsinki Surf
Shopin myymäläpäällikkö Jesse King päätyi
Oregonista Suomeen.
V
Teksti ja kuva Katja Pesonen
attuniemessä muiden
liikerakennusten
keskellä
sijaitsee
matala
majanen, jonka sisällä on kesä. Ulkopuolen pakkastuuli häviää kerta
heitolla, kun avaa oven: seinät
ovat täynnä värikkäitä surffilautoja, stand up ?lautoja, skeittilautoja, leijalautoja ja lautailuharrastuksiin tarkoitettuja vaatteita
tiki-tyylisistä laukuista rokkaaviin t-paitoihin.
Lautailuharrastukseen erikoistunut Helsinki Surf Shop muutti
muutama vuosi sitten Lauttasaareen Iso Roobertinkadulta. Myymäläpäällikkö Jesse Kingin mukaan yllättävän harva larulainen
silti tietää liikkeen olemassaolosta. Muut sitten tietävät sitäkin
enemmän, sillä Surf Shopissa käy
porukkaa ympäri Suomen ja se on
myös monen turistin lempikauppa. Helsinki Surf Shopissa on sen
verran kattava lautailuvalikoima.
Ja kyllä, Suomessa todellakin
voi surffata. 30 vuotta surffannut
King löytää täältä mahtavia aaltoja. Surffaus voi hänen mukaansa
olla täydellinen kokemus ilman
hyökyaaltojakin.
?Suomesta löytyy hyviä surffipaikkoja vaikka mistä; Turun
saaristosta ja Ahvenanmaalta,
jossa asuin jonkin aikaa, Hangon
Tulliniemi, Porvoon Emäsalo, Po
rin Mäntyluoto. Lauttasaaren rannassa ei voi varsinaisesti surffata,
mutta stand-up-laudalla eli SUPilla voi mennä vaikka missä, myös
tyynessä vedessä. Lauttasaaressakin on monia surffaajia. Larun
lähialueilla voi kyllä surffata,
mutta ne ovat salaisia paikkoja?,
hän hymyilee.
Hyvät surffipaikat ovat lautailijoille sama asia kuin sienimättäät
sienestäjille. Kun löydetään helmi, siitä ei hiiskuta muille.
Helsinki Surf Shop oli alun perin keskittynyt vesilautailuun,
mutta King halusi viedä sen pidemmälle. Johtaja suostui. Liikkeessä on tarjolla kaikki mahdolliset laudat ja tarvikkeet lautai-
luharrastukseen pienintä osaa
myöten. Eivätkä he halua pelkästään myydä välineitä, he haluavat
olla asiantuntijapiste. Jokainen
liikkeessä työskentelevä harrastaa lautailua oli se sitten skeittaus
tai snoukkaus, joten asiakas juttelee aina asiantuntijan kanssa.
?Jotkut voivat kysyä esimerkiksi sitä, mitä vaatii kuljettaa
SUP-lauta lentokoneessa lomakohteeseen. Me matkustamme itsekin
lautojen kanssa, joten osaamme
kertoa käytännöistä, lisäkuluista ja eri lentoyhtiöiden eroista.
Meille on sydämen asia, ettemme
ole täällä pelkästään myymässä?,
King sanoo.
He osaavat myös auttaa aloittelijoita. Kingin mukaan kaikista
tärkeintä on löytää itselleen sopiva lauta.
?Monet ammattilaiset lautailevat lyhyillä laudoilla, koska niillä
pystyy tekemään temppuja helpommin. Siksi monet harrastajat
voivat ostaa ensimmäiseksi laudakseen liian lyhyen laudan eikä
se palvele niin kuin pitäisi.?
King on alun perin Oregonista
Yhdysvalloista. Hän aloitti surffaamaan kotikaupunkinsa aalloilla ja eteni lajissa sen verran, että
häntä pyydettiin esiintymään erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Hänellä olisi ollut mahdollisuus kehittää siitä vakavampi
työ, jos hän olisi muuttanut amerikkalaisen surffauksen mekkaan,
Kaliforniaan. Eikä hän halunnut.
Sen sijaan hän tuli Suomeen.
?Yksi asia mitä aloin surffaamisessa tuolloin kaivata on tietynlainen romanttisuus ja vapaus.
Vanhassa hyvässä surffikulttuurissa ihmiset matkasivat pitkiäkin
matkoja lauta auton katolla etsimässä juuri sitä täydellistä aaltoa. Nyt etsitään säätiedot kännyköiden ja tietokoneiden avulla
ja tiedetään jo ennakkoon, mihin
kannattaa mennä. Kaipaan sitä
viattomuutta ja seikkailua?, hän
miettii.
Surffauksella on pitkät perinteet. Jo kapteeni James Cook
kertoi nähneensä matkoillaan
1700-luvulla porukkaa lainelaudalla Havaijilla. Länsimaissa se
tuli muotiin 1920-luvun tienoilla
ja kukoisti 50-luvulla. Surffihemmoilla on aina ollut hieman epämääräinen maine liittyen juuri
huolettomaan elämäntapaan. Nykyään tilanne on muuttunut.
?Surffausta harrastavat kaikenlaiset ihmiset asianajajista arkkitehteihin ja lääkäreihin. Laji on
haasteellinen, joten harrastajat
ovat yleensä hyvin omistautunei-
Helsinki Surf Shopin myymäläpäällikkö Jesse King on itse surffannut 30 vuotta.
ta. Siksi he ovat valmiita laittamaan monia muita asioita syrjään
voidakseen viettää aikaa vedessä?, King sanoo.
Hän on jokin aika sitten aloittanut Helsinki Surf Shopissa lau-
tojen korjauspalvelun. Tuorein
aluevaltaus hänellä on lautojen
rakentaminen. Niitä on tällä hetkellä jonossa jo viisi. He lisäksi
järjestävät lautailukursseja- ja tapahtumia. Esimerkiksi Kasinon-
rantaan on suunnitteilla leijalautailunäytös ja SUP-kurssit alkavat
huhtikuussa jatkuen läpi kesän.
helsinkisurfshop.fi
Nro 8 ? 27.2.2015
Lauttasaari
7
8
Vesille!
Eero Lehtinen
on purjehtinut
maailman
ympäri kolme
kertaa. Noista
matkoista ei
puutu vauhtia
eikä vaarallisia tilanteita.
Lehtinen kirjoitti elämästään kirjan, jota hän kutsuu
rehelliseksi
ja kaunistelemattomaksi.
Purjehtijat puhaltavat
kaikessa yhteen hiileen.
Lauttasaari
Nro 8 ? 27.2.2015
Lauttasaari
Nro 8 ? 27.2.2015
9
Vesille!
Sisäinen palo
päästä vesille
Lauttasaarelainen Eero Lehtinen on purjehtinut maailman ympäri kolme kertaa. Nyt hän
kaipaa rauhaa. Siihen päästäkseen hän koki
tarvetta kirjoittaa kokemuksistaan kirjan.
K
Teksti Katja Pesonen
Kuvat Eero Lehtisen kotialbumi
olminkertainen
maailmanympäripurjehtija
Eero Lehtinen
on tehnyt kodin
Lauttasaareen.
Tällainen seesteinen alue on tervetullut olopaikka kaikkien niiden myrskyjen
jälkeen, joita hän on elämässään
kokenut. Niihin kuuluvat esimerkiksi kuoleman läheisyys ja avioero, mutta myös kolme rakasta
lasta, seikkailuja ja eksoottisia
maita. Näistä kokemuksista hän
on julkaissut kirjan John Nurmisen Säätiön kustantamana.
Kirja Pakko purjehtia (2014) on
Lehtisen kaunistelematon elämäkerta.
?Minulle on sanottu, että kirjassa olen turhan rankka itseäni
kohtaan. Itse olen sitä mieltä, että
se on vain avoin ja rehellinen. Se
on myös värikäs ja monitahoinen.
Olisin voinut tehdä siitä sokerikuorrutteisen
sankaritarinan,
mutten pidä sellaisista?, hän sanoo.
?Päätin, että menee syteen tai
saveen, sanon asiat niin kuin ne
ovat. Kun kirja tuli ulos, minua on
kiitelty suoruudesta ja avoimuudesta. Tosin joku on heittänyt,
että oliko ihan pakko kaikkea kertoa?, Lehtinen nauraa.
Nimellä Pakko purjehtia on
kak
si merkitystä. Ensimmäinen
niistä kuvaa sitä kuinka purjehtiminen voi viedä niin mennessään että siihen jää koukkuun.
On sisäinen palo päästä merille. Se poistuu vain hyppäämällä
ruoriin ja antamalla merituulen
iskeä kasvoille. Lehtinen asui
lapsena Espoossa ja kävi sieltä
käsin siskonsa ja veljensä kanssa
Lauttasaaressa HSK:n junnuissa
purjehtimassa optimistijollalla.
Perheellä oli HSK:lla matkaveneitä, joten merimatkailu tuli osaksi
Lehtistä jo poikasena.
Toinen merkitys nimelle tulee
Lehtisen mukaan siitä, että merelle on pakko ollut lähteä perheen elättämiseksi. Hänen mukaansa purjehdus ei kuitenkaan
ole perheellisen ammatti. Lehti
nen tapasi eteläafrikkalaisen vai
monsa Suomessa ja he asuivat
täällä kymmenen vuotta, toiset
kymmenen Etelä-Afrikassa. Lii-
tosta siunaantui kaksi biologista
lasta, Alex, 20, ja Hanna, 15. Kolmas lapsista, Edu, 19, adoptoitiin
Thaimaasta. Lehtinen vietti perheestä huolimatta ? tai nimenomaan sen takia ? merillä pitkiä
aikoja, pahimmillaan yhtäjaksoisesti puolitoista vuotta. Myöhemmin liitto päättyi eroon. Raastavinta siinä oli se, että lapset jäivät
Kapkaupunkiin.
?Minulla ja lapsilla on todella
hyvät välit ja on tuskallista nähdä heitä näin harvoin kuin me nyt
näemme. Mutta tärkeintä on se,
että olemme läheisiä?, hän sanoo.
?On ristiriitaista, että purjehdin
sen vuoksi, että saisin perheelleni
elannon, mutta juuri tuon purjehtimisen vuoksi en ollut paljon
kotona perheeni kanssa. Se ei kuitenkaan tappanut avioliittoani,
suhteessamme oli alusta lähtien
haastava kuvio ja se olisi pitänyt
ymmärtää jo silloin. Ammattini
oli vain se sysäys erolle.?
Muut ihmissuhteet sen sijaan
ovat yllättäen voineet hyvin Lehtisen reissujen aikana.
?Ystävien kanssa tuli pidettyä
paljon enemmän yhteyttä ulkomailta käsin. Nyt kun asun Helsingissä, kaikilla on olevinaan niin
hirveä kiire, ettei monilla ole aikaa edes vaihtaa kuulumisia saati
tavata toisiaan.?
Monet ystävät ovat tulleet onneksi myös purjehduksen parista. Kun veneellä vietetään viikko
tolkulla aikaa keskenään, on ehdottoman tärkeää tulla toimeen.
Lehtisen yksi työ purjehduksen
parissa on ollut toimia kipparina
purjehduksilla, joihin voi ostaa
paikan miehistössä. Yhdellä purjehduksella mukana voi olla ihmisiä ikähaitarilta 20-60 vuotta eikä
kukaan tunne toisiaan entuudestaan. Olosuhteet ovat kovat, kun
ympärillä on joko tropiikin paahtava kuumuus tai jäävuorialueet
ja kovat myrskyt. Tällaiset tilanteet ovat otollisia skismalle.
?Silloin yksi pääasiallisista tehtävistäni on ollut hioa ihmiset
yhteen ja opettaa kaikki selviytymään porukalla. Kun 70 jalkaisessa veneessä ollaan erilaisten
tyyppien kanssa kymmenen kuu
kautta meren armoilla ja pois
omalta mukavuusalueeltaan, on
pakko puhaltaa yhteen hiileen.?
Ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen Lehtinen teki
vuosina 1989-1990. Kyseessä oli
Whitbreadin maailmanympäripurjehdus, joka lähti Southamptonista ja palasi sinne 30 000 meripeninkulmaa myöhemmin. Sitä
seurasi Europa 92 ?maailmanympäripurjehdus, jolla hän matkasi
viisi alkuosuutta Gibraltarista Panaman kanavan kautta Ranskan
Polynesiaan. Tuolla reissulla hän
löysi tulevan vaimonsa. Sen jälkeen koitti Global Challenge vuosina 2004-2005 Portsmouthista
ja kolmas maailmanympäripurjehdus Clipper Round The World
vuosina 2009-2010.
?Viimeisen purjehduksen jätin
tosin kesken ollessani Australiassa, sillä avioeroni oli vaikeassa
vaiheessa. Laitoin lapset etusijalle. Kaduin sitä, että jätin kilpailun
kesken, mutta en sitä, että lähdin
lasteni luokse?, hän sanoo.
Purjehdusmatkoilla ollaan veneessä muutama viikko kerrallaan. Sen jälkeen maissa vietetään
joitakin päiviä, huolletaan paattia, kerätään muonavarasto täyteen ja sitten taas jatketaan. Vesillä oleminen on aina jonkinlainen
sokki keholle ja psyykelle. Meren
rytmi on erilainen.
?Suurin ongelma monelle tulee
poikkeuksellisesta unirytmistä.
Ve
neellä valvotaan vuoroissa.
Puolet miehistöstä on kannella ja
puolet vapaavahdissa. Vahtivuorot ovat neljä- tai kuusituntisia,
mutta nukkumiseen siitä jää vain
osa pukeutumisten, syömisten,
vessassa käyntien ja muun jälkeen. Pätkittäiseen nukkumiseen
menee aikaa tottua. Lisäksi vene
keinuu koko ajan ja ruoka on mitä on, sillä tuoreruokaa matkalle
ei voi ottaa mukaan. Mutta kun
rytmiin pääsee, veneellä vietetty
aika on suhteellisen terveellistä:
siellä syödään ja nukutaan säännöllisesti, käytetään fyysistä voimaa ja ollaan paljon ulkona?, Lehtinen sanoo.
?Sosiaalisesti se on kuitenkin
hyvin eristäytynyttä, kun ei näe
pitkiin aikoihin maata tai mitään
merkkejä sivilisaatiosta. Ei tiedä,
mitä ulkomaailmassa tapahtuu
ja siksi luulee oman reissunsa
olevan se maailman suurin juttu.
Muistan, kun palasimme Whitbread-purjehdukselta. Pidimme itseämme maailman keskipisteenä,
mutta maailma olikin kiinnostuneempi siitä, että Neuvostoliitto
oli hajonnut ja Saksat yhdistyivät. Olimme ihan ulalla?, Lehtinen
nauraa.
Hän kertoo, että matkan lähestyessä loppuaan miehistössä
haaveillaan usein yksinkertaisista asioista, kuten suihkusta,
huurteisesta ja tuoreesta ruuasta.
Näennäisesti pienet asiat saavat
uuden merkityksen askeettisena
aikana. Näin myös silloin, kun meno yltyy rajuksi ja vaaralliseksi.
Kerran miehistöstä eräs nainen
sairastui. Hän oli vielä Lehtisen
luottohenkilö, sillä nainen oli ensihoitaja ja ideaali mukaan pitkälle merireissulle, jonka tapahtumista ei voisi koskaan tietää. Sitten nainen sai virtsatulehduksen
ja sitä kautta virtsamyrkytyksen.
Lehtisen oli otettava ohjat käsiinsä ja hoidettava tilanne itse.
?Onneksi hän pystyi jonkin verran neuvomaan ja satelliittipuhelimen avulla olimme jatkuvasti
yhteydessä lääkäriin mailla. Mutta kyllä vaati monta yritystä saada piikki suoneen, jotta pystyin
antamaan suonensisäisen antibiootin. Uusi-Seelanti oli lähellä ja
hän alkoi toipua saapuessamme
sinne. Vietimme maassa joitakin
päiviä ja hän tervehtyi täysin. Hän
jatkoi jopa matkaa meidän kanssamme aivan normaalisti?, Lehtinen muistelee.
Se oli yksi selviytymistarina.
Kaikki eivät ole sellaisia. Eräällä
purjehduksella Lehtinen menetti hyvän ystävänsä, lauttasaarelaisen Panu Harjulan. He olivat
Tyynellämerellä samassa miehistössä. Veneen omistaja oli veneen
kippari, Lehtinen oman vahtinsa
vahtipäällikkö ja Harjula hänen
vahdissaan. Harjula sai puomin
päähänsä ja putosi yli laidan.
Häntä ei onnistuttu pelastamaan.
Lehtinen itse joutui lähelle
hen
genvaaraa, kun Argentiinan
rannikolla Martela-veneestä irtosi köli ja paatti kiepsahti ympäri.
Miehistö onnistui kapuamaan veneen pohjan päälle odottamaan
pelastusta, joka onneksi viimein
saapui viiden tunnin odottelun
jälkeen.
Jotkut hakeutuvat extreme-lajien pariin päästäkseen lähelle
kuolemaa, sillä silloin he tuntevat olevansa elossa. Avomerellä
seilaaminen ei ole sekään mitään
leikkiä, sillä luonto on ihmistä
voimakkaampi eikä siihen voi
koskaan luottaa täysin. Vaara ei
kuitenkaan ole se, mikä Lehtistä
purjehduksessa kiehtoo.
?Vaara on osa tätä peliä. On vain
fakta, että purjehduksessa joutuu vaarallisiin tilanteisiin, en ole
tietoisesti lähtenyt leikkimään
kuoleman kanssa. Ja pelätä pitää,
se on tervettä. On huolestuttava
merkki, jos ei pelkää. Paniikki
taas on eri asia ja sellaiseen tilaan
ei saa joutua. Haluan tehdä asiat
huolellisesti ja merellä pitää olla
joka hetki yhden askeleen edellä.
Kaikkeen on varauduttava jo ennakkoon.?
Nyt Lehtinen vakuuttaa, ettei
lähde enää purjehtimaan maailman ympäri tai muutenkaan leikkimään veden kanssa. Hänellä ei
edes ole moottorivenettä.
?Kesäisin kilpailen ystävän ve
neellä hyvässä porukassa viikonloppuisin, mutta siihen se saa
jäädä. Nyt on aika ottaa rauhallisemmin.?
Yksi syy on se, että hän melkein pääsi hengestään kesällä
2011 saadessaan keuhkoinfarktin.
Hänellä ei ole mitään halua lähteä
enää koettelemaan rajojaan maailman merille. Tällä hetkellä hänellä on oma firma, jonka kautta
hän tekee kaikenlaisia toimeksiantoja. Hän kirjoittaa purjehduksesta alan julkaisuihin, käy
puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa Speakersforumin listoilta
ja tekee yri
tyksille konsultointia
muun muassa tiiminvetämisestä
ja johtamisesta. Hän on lisäksi mukana aktiivisesti John Nurmisen
Säätiön Itämeren suojeluprojektissa sekä Tuuli Petäjä-Sirénin
manageri. Petäjä-Sirén ja muutama muukin lauttasaarelainen
purjehtija, kuten Silja Kanerva
ja Lauri Lehtinen sekä paikallisiin seuroihin kuuluvat Mikaela
Wulff HSK:sta ja Sinem Kurtbay
NJK:sta ovat olleet Lehtisen siipien suojassa urallaan. Hän jakaa
mielellään tietämystään ja kokemustaan nuoremmille polville.
Parhaillaan Lehtinen odotte
lee painosta uutta kirjaansa,
huhtikuussa niin ikään JNS:n julkaisemana teosta suomalaisista
sankari- ja valtameripurjehtijois
ta. Suomessa on monia purjehduksen olympiamitalisteja, jotka
ansaitsevat päästä kansien väliin.
Myös Lehtisen pojat Alex ja Edu
suhtautuvat purjehdukseen tosissaan. He aloittivat harrastuksen
7-vuotiaina. Isän rooliin on kuulunut omien poikien valmentaminen junnuikäisinä ja myöhemmin
avustaminen taustalla.
Nyt Lehtisen uusi harrastus on
poikien purjehdusurien seuraaminen.
?Alex ylitti Atlantin viime
vuonna ensimmäistä kertaa. Itse
olen tehnyt sen kymmenen kertaa ja muistan, kun äitini oli joka
kertaa huolissaan noista matkoista. Kannustan Alexia ja Edua,
mutta nyt tiedän, miltä äidistä on
tuntunut?, hän hymyilee.
Lauttasaari
10
Nro 8 ? 27.2.2015
Vesille!
Boat Worldin myymäläpäällikkö Casimir Tallqvist suosittelee huviveneilijälle matkoja
saariston kesäravintoloihin.
Captain?s Shopin myymäläpäällikkö Mikael Lindberg ei usko veneilyharrastuksen
vähentyvän. Hän uskoo Lauttasaaren veneseurojen aktiiviseen junioritoimintaan,
joka varmasti pitää kipinän yllä.
Veneilytrendit
NYT
Juuri päättyneet venemessut merkitsevät veneilykauden
alkua, vaikka toistaiseksi rannat ovat vielä täynnä
jäälauttoja. Lauttasaari-lehti kävi haistelemassa tuulia
alkavalle venekaudelle Vattuniemenrannassa.
S
Teksti ja kuvat Emilia Jokinen
uomalaiset
ovat moottorivenekansaa.
Maritim Oy:n
toimitusjohtaja
ja Venealan keskusliitto Finnboatin puheenjohtaja Kim
Tigerstedt kertoo uusien purjeveneiden myynnin pudonneen.
?Vuonna 2008 rekisteröitiin
300 uutta purjevenettä. Vuonna
2014 uusien rekisteröityjen veneiden määrä oli enää 30.?
Boat Worldin myymäläpäällikkö Casimir Tallqvist vahvistaa
tämän ilmiön.
?Isompien moottoriveneiden
rekisteröinnissä on näkynyt kahden prosentin nousu viime vuonna. Tänä vuonna ennakoidaan samanlaista nousua.?
Moottorivene on helppo ratkaisu, joka sopii kiireiselle ihmiselle.
?Nykyään halutaan bensakäyttöisiä perämoottoriveneitä. Diesel-käyttöisten sisämoottoriveneiden myynti on ollut hiipumaan
päin.?
Myymäläpäällikkö
Mikael
Lindberg Captain?s Shopista toteaa yleisen taloustilanteen näkyvän kaupan puolella. Veneitä
valmistetaan vähemmän ja ihmi
set ostavat ennemmin käytetyn
veneen uuden sijaan tai korjaut
tavat vanhoja veneitä. Boat Worl
dissa taas ei olla huolissaan. Sin
ne on saatu uusia brändejä, kuten
XO:n ja Nordstarin veneitä. Ne
lisäävät myyntiä huikeasti. Tallqvistin mukaan heillä näkyy valoa
tunnelissa, sillä kauppa on piristynyt ja Vene-messut menivät hyvin.
Varsinaisiin harrastajamääriin
kaupan tilanne ei kuitenkaan
tunnu vaikuttavan.
?En usko, että yksityisveneily
on vähenemään päin. Jos jossain
joku lopettaa, on uusia harrastajia aina tulossa tilalle. Lauttasaaren seuroilla on hyvää ja aktiivista junioritoimintaa. Venekanta
ehkä ikääntyy, mutta määrällisesti se on sama?, toteaa Lindberg.
Kim Tigerstedtin mukaan polttoaineen hinnan nousu on kuitenkin lyhentänyt matkojen pituutta.
Ihmiset käyttävät myös keskimäärin enemmän aikaa satamissa.
?Haasteena ovat meripolttoai
ne
asemat, joita koskee hyvin
tiukka lainsäädäntö. Tästä johtuen polttoaineen litrahinnat meriasemilla ovat kovempia kuin
maa-asemilta.?
?Veneily itsessään ei ole kallis
harrastus. Haasteena on sesongin pituus, sillä se jää Suomessa
lyhyeksi. Siitä johtuen kertainvestointi varusteisiin voi tuntua
kalliilta. Hyväkuntoisia veneitä
Venealan keskusliitto Finnboatin puheenjohtaja Kim Tigerstedt kertoo uusien
purjeveneiden myynnin pudonneen. Suomalaiset kääntyvät enemmän moottoriveneiden puoleen.
löytyy kuitenkin käytettyinä?, Tigerstedt jatkaa.
Polttoaineen hinta ei vähennä
harrastajien vaatimustasoa veneen koon tai laadun suhteen.
?Veneet eivät suinkaan ole pienenemään päin, pikemminkin
päinvastoin. Niiltä halutaan käyttömukavuutta. Ennen riitti pienikin purkki neljälle hengelle, nyt
pitää olla tilaa ja mielellään lämmin vesi?, kertoo Lindberg.
Casimir Tallqvist vahvistaa.
?80 - 90 prosenttia veneistä on
vaihtoveneitä. Yleensä suunta on,
että vaihdetaan isompaan.?
Pinnalla oleva ekologisuusmuoti näkyy purjeveneiden materiaaleissa ja pyrkimyksessä pienempään kulutukseen. Lindberg
esittelee esimerkkinä markkinauutuuden, Lehr-merkkisen nestekaasuperämoottorin. Sen moot-
tori käyttää samaa polttoainetta
kuin kaasugrilli. Myös puhdistusja pintakäsittelyaineissa vältetään nyt turhia kemikaaleja sekä
hyödynnetään luonnonmateriaaleja. Lasikuitu on helppohoitoisena purjeveneissä ?se? runkomateriaali. Moottoriveneiden puolella
ekologisuus näkyy vähän materiaalivalinnoissa. Siellä ratkaiseva
tekijä on taloudellisuus.
Taloustilannetta enemmän veneen valintaan ja käyttötapaan
vaikuttavat ihmisten tottumukset
ja tarpeet. Moottoriveneitä ostetaan Tallqvistin mukaan käyttöesineiksi: yhteysveneiksi mökkikäyttöön sekä harrasteveneiksi.
Purjehdus on puolestaan elämäntapa. Purren hankkija on usein joko
kilpapurjehtija tai perhepurjehtija, joita Tigerstedt luonnehtii
sosiaalisiksi, perheen ja ystävien
kanssa vesillä viihtyviksi ihmisik-
si. Kilpapurjehtijoille purjehdus
on paljon vakavampi asia.
Huviveneilijän on kuulemma
helppo löytää itselleen lempikohde.
?Koko lähisaaristo on täynnä ihania kohteita. Kaupungit ylläpitävät
retkeilysaaria ja niillä palveluita,
kuten grillikatoksia ja leirialueita.
Kaupunkisaaret ovat ylipäätään
hyvin suosittuja purjehduskohteita,? kertoo Tigerstedt.
?Tallinnaan mennään kelien
mukaan. Se on kiva paikka mennä
ja hyvällä säällä sinne purjehtii
parissa tunnissa.?
Casimir Tallqvist on enimmäkseen vesillä työn merkeissä, mutta suosittelee saariston kesäravintoloita, kuten Espoon Suvisaariston Pavenia.
?Myös Suomenlinnaa on aivan
erilaista katsoa mereltä kuin raunioiden sisältä käsin.?
Lauttasaari
Nro 8 ? 27.2.2015
11
Vesille!
Kajakki alle
ja retkelle
Kajakilla retkeillessä
kasvaa kunto ja lihakset.
Raitis ilma karkottaa
stressin ja virkistää mielen. DK auttaa aloittelijat kursseilla uuden harrastuksen pariin ja konkareille se tarjoaa haastavia melontamatkoja.
K
Teksti Katja Pesonen
Kuva Kari Kakkonen
esäyön
pimeys
laskeutuu ja vesi
on tyyntä. Kaikkialla on hiljaista.
Vain kajakki lipuu
rauhallisesti peilikirkkaan veden pinnalla. Meloja
tuntee ympärillään olevan rauhan ja kuulee ainoastaan linnut.
Tai sitten hän rehkii yötä myöten SuomiMeloo-kanoottiviestissä muiden sissien kanssa kädet
kipeinä ja hiki otsalla.
Kumpikin onnistuu, sillä kajakista on moneksi. Melontaseura
Drumsö Kanotister järjestää sekä
lyhyitä muutaman tunnin retkiä
että pitkiä jopa yli viikon kestäviä.
Lyhyitä matkoja voi tehdä viikoittain järjestettävällä keskiviikkomelonnalla ja pitkin kesää tehdään niin paljon päiväretkiä kuin
vain kiinnostuneita riittää.
?Pitkiä viikon retkiä järjestämme 3-4 vuodessa eri puolille Suomea, esimerkiksi Saaristomerelle
tai Päijänteelle. Niille voi kertyä
pituutta jopa 150 kilometriä.
Käymme myös yleensä SuomiMeloo-tapahtumassa joukkueena?, kertoo DK:n varapuheenjohtaja Kari Kakkonen.
Mikään vesistö ei ole heille vieras.
?Melomme hyvinkin erilaisissa
paikoissa, merillä, järvillä ja joilla. Liikumme retkikalustolla eli
joellakaan emme liiku koskikajakeilla. Tyypillinen retkiemme päivämatka on 20 kilometriä, joka on
leppoisa tahti joihinkin melontaseuroihin verrattuna. Kauemmas
lähdemme melomaan kajakit auton katolla, mutta lähivesille pääsee DK:n omasta laiturista Lauttasaaren pohjoisrannalla?, hän
jatkaa.
Lauttasaaren vesiltä pääsee siis
sujuvasti niin suojaisille meren
sisälahdille kuin avomerelle. Siksi
lähimelonta täällä on monipuolista. Helsingin ja Espoon saaristoon
pääsee mukavasti parin päivän
retkille, ja hauskan viikonloppumatkan voi tehdä Suvisaaristoon
ja takaisin. Parin tunnin iltalenkkikin onnistuu Lauttasaaressa
kätevästi. DK:n retkistä kaukaisin
lähtö on tehty Kuopiosta.
Liittyäkseen DK:hen ei tarvitse
osata meloa lainkaan. DK järjestää melontakursseja, joissa opetellaan kolmessa illassa kaikki
Drumsö Kanotister ?melontaseura järjestää toimintaa kaiken tasoisille melojille. Kuvassa varapuheenjohtaja Kari Kakkonen ja puheenjohtaja Nina Wikman SuomiMeloo-tapahtumassa.
melonnan perusteet ja lopuksi on
lyhyt harjoitusretki. Sen jälkeen
voi liittyä yhdistyksen jäseneksi.
?Kurssin jälkeen on suositel
tavaa osallistua useampaan parin tunnin keskiviikkomelontaan,
jonka jälkeen onkin jo valmis lyhyille ja sitten pitkillekin retkille?,
Kakkonen lisää.
Jos mietityttää onko melonta
oma laji, sitä voi mennä ensin kokeilemaan maksutta jonkun kokeneen melojan kanssa.
DK meloo lähinnä kajakeilla.
Välillä he ovat kuitenkin vuokran-
neet pari kanoottia alkusyksyn jokireissuille. Seuran omassa kalustossa on pelkkiä merikajakkeja,
pääasiassa yksikköjä, mutta mukana on yksi kaksikko eli kahden
hengen kajakki.
Kanootin ja kajakin ero on se,
että kajakissa istutaan istuma-aukossa, joka on peitetty vyötäisillä olevalla aukkopeitteellä. Sitä
melotaan kaksipäisellä melalla
eli vuoron perään kajakin molemmin puolin. Kanootilla tarkoitetaan yleensä avokanoottia, jossa
istutaan vähän nostetulla penkillä
ja melotaan yksilapaisella melalla yhtä puolta kerrallaan. Ne
on yleensä tarkoitettu kahdelle
melojalle.
DK:n toiminta on suunnattu aikuisille. Jäsenet voivat kuitenkin
omalla vastuulla ottaa mukaan
lapsia, joilla on rahkeita käyttää
normaalia kalustoa. Pienempiä
kajakkeja lasten mitoille kun seuralla ei ole.
drumsokanotister.fi
Junnuna ruoriin
HSK järjestää monipuolista junnutoimintaa
sekä niille, jotka haluavat yksinkertaisesti
nauttia vesillä olosta
kuin niille, jotka tähtäävät Olympialaisiin.
Teksti Katja Pesonen
Kuva Matias Capizzano
H
elsingfors Segelklubbin koulutusjohtaja
Ilari Angervo kuvailee purjehdusta
fantastiseksi harras-
tukseksi.
?Purjehdus on monipuolista, sitä voi harrastaa monella tapaa. On
veneitä optimistijollasta suurempiin jolliin, matkavenettä ja kilpapurjevenettä. Kun harrastuksen
aloittaa nuorena, saa hyvän pohjan. Meillä on yli 1600 jäsentä ja
niistä junnujäseniä on noin 150.
Monesti he tulevat mukaan perheistä, joissa vanhemmat purjehtivat?, Angervo kertoo.
HSK:lla on junnuille kaksi katergoriaa: alle 18-vuotiaat ja
18-25-vuotiaat. Niiden sisällä on
ryhmiä, joissa purjehditaan eri
tasoilla ja veneillä. Ensimmäinen
optimistijollien ryhmä on Fun
ja tarkoitettu niille, jotka haluavat pitää purjehduksen hauskana harrastuksena ja tehdä sitä
omaksi ilokseen. Cadet-ryhmässä
on aluetason kilpapurjehtijoita,
Ranking-ryhmä purjehtii kansallisella huipulla ja Race-ryhmässä
valmennetaan nuoria kansainväliselle huipulle. HSK:lla on tässä
kultainen kosketus, onhan esimerkiksi Tuuli Petäjä-Sirén seuran kasvatteja. Laser, e-jolla, 470
ja F-18 ovat taas esimerkkejä yli
15-vuotiaiden ja aikuisten jollista.
Kilparyhmissä nuoret treenaavat monta kertaa ja monta tuntia
viikossa. Harrastusryhmissä sen
sijaan tavataan kahdesta kolmeen
kertaan viikossa. Kesällä luonnollisesti pyritään viettämään
mahdollisimman paljon aikaa
vesillä, mutta talvikeleillä ryhmissä treenataan muita liikuntalajeja. He muun muassa käyvät
seinäkiipeilemässä, pelaavat jääkiekkoa, uivat, hiihtävät, tekevät
juoksulenkkejä ja vahvistavat lihaskuntoa. Kaikki tämä valmentaa purjehdusta varten, sillä se
on vaativaa koko keholle. Vesillä
tarvitsee yhtä lailla hauiksia kuin
vatsalihaksia, ja sitä turvallisempi
on harrastaa, kun miehistö on hyvässä kunnossa.
Kilpatasolla harrastus muuttuu
enemmän yksilöpainotteiseksi,
mutta harrastustasolla purjehdus
on pitkälti tiimityötä ja yhdessäoloa.
?Lapset ja nuoret tekevät asioita yhdessä, tukevat toisiaan ja
opettelevat uusia juttuja porukalla. Se opettaa vuorovaikutustaitoja ja tiimityöskentelyä?, Angervo
sanoo.
Hän kertoo seuran pyrkivät junnutoiminnassaan myös liikuntakasvatukseen.
?Puhutaan paljon siitä, että
lapset ja nuoret eivät enää liiku
samalla tavoin kuin ennen. Me
olemme miettineet paljon keinoja saada heidät liikunnan pariin
ja pyrimme aktiivisesti kannustamaan siihen. Erityisen herkästi
nuoret lopettavat harrastamisen
15-16 vuoden iässä, kun on koulupaineita, murrosiän kriisejä ja myllerryksiä ihmissuhteissa. Tuolloin
myös päätetään onko harrastuksen kanssa tosissaan.?
Purjehduksen lomassa HSK:
lla on mahdollisuus kouluttautua
HSK:ssa purjehtiva Elias Kilpiö aalloilla optimistijollalla.
myös junioriurheilijoiden valmentajaksi, kisatuomariksi ja lautakuntahenkilökunnaksi. Lautakuntaan
kuuluvat hoitavat kisojen juoksevia asioita, kuten poijujen ja
merkkien laittamisen paikoilleen
sekä ajanotot. Seura tekee yhteistyötä Suomen purjehdus ja veneily ?yhdistyksen kanssa, jonka
ansiosta voi päästä jopa kansainvälisiin tehtäviin.
HSK:lla järjestää koulujen päät-
tymisen jälkeen kolme nelipäiväistä purjehduksen alkeiskurssia lapsille ja nuorille. Vaatimuksena on uimataito, lounas kuuluu
kurssiin ja välineetkin saa lainaan
sen ajaksi. Tarkempia tietoja aikataulusta saa pitämällä silmällä
seuran nettisivuja.
hoski.fi