Loisto • 2016 1 LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBB RF Loisto 2016 27 VSK/ÅRG . € L O V IIS A N K A M E R A S E U R A R Y • L O V IS A K A M E R A K L U B B R F • L O IS T O 2 16 / 2 7 ILMAINEN GRATIS FREE
Loisto • 2016 3 52 08 36 12 30 05 Pääkirjoitus 08 Namibia 12 Maailma on litteä... 20 Aikakapseli 24 Niilin risteilyllä 30 Parkinsonin kanssa Pohjanmerellä 36 Peggy Sue 46 Pieni järjestelmäkamera 48 Merikotka 50 Tylypahkan tunnelmissa 52 Kotka kuljettaa 58 Matti O. Koskinen 60 Tyyntä auringon noususta 66 Liity seuraan! Nyt voit itse tuottaa aurinkosähköä. Lue lisää osoitteessa fortum.fi/aurinko Ehtymätöntä energiaa kotiisi 30197388_Fortum_Ehtymatonta_energiaa_180x264.indd 1 3.5.2016 15.35 Sata vuotta paikallisuutisia ja -ilmoituksia. Tilaa diginä tai paperina osoitteesta www.lovari.fi Sisällys
Loisto • 2016 3 52 08 36 12 30 05 Pääkirjoitus 08 Namibia 12 Maailma on litteä... 20 Aikakapseli 24 Niilin risteilyllä 30 Parkinsonin kanssa Pohjanmerellä 36 Peggy Sue 46 Pieni järjestelmäkamera 48 Merikotka 50 Tylypahkan tunnelmissa 52 Kotka kuljettaa 58 Matti O. Koskinen 60 Tyyntä auringon noususta 66 Liity seuraan! Nyt voit itse tuottaa aurinkosähköä. Lue lisää osoitteessa fortum.fi/aurinko Ehtymätöntä energiaa kotiisi 30197388_Fortum_Ehtymatonta_energiaa_180x264.indd 1 3.5.2016 15.35 Sata vuotta paikallisuutisia ja -ilmoituksia. Tilaa diginä tai paperina osoitteesta www.lovari.fi Sisällys
4 Loisto • 2016 Loisto • 2016 5 M edialukutaito on kansalaistaito, jota kysytään yhä enemmän tiedotusvälineitä seuraavilta ihmisiltä. Ennen oli olemassa yleinen hokema: ”Se luki lehdessä.” Tästä seurasi automaattisesti ajatus, että se on totta. Painettuun sanaan voi luottaa. Ja ennen kaikkea painettuun kuvaan pystyi luottamaan. Tämä olettamus on kokenut kovia etenkin 2000-luvulla. Toki aina on ollut syytä kritiikkiin painettua sanaa ja tiedotusvälineitä kohtaan, mutta nyt sähköisen median aikana tiedotusvälineet ovat kokeneet kovia. Eikä lukijakuntakaan ole päässyt helpolla. Joskus lukijoita viedään kuin pässiä narussa. Uutiset ja mielipiteet menevät sekaisin. Epämääräisten huhujen ja tarinoiden alustana sähköinen media on nopea ja tehokas kanava. Onneksi myös ihmisten tietoisuus tarinoiden todenperäisyydestä on tullut kriittisemmäksi. Me kameraseuran piirissä kokoonnumme vähintään kerran viikossa pitämään omaa ”pressiklubia”, missä lähinnä kuvien kautta arvioimme, näytämme ja opetamme toisillemme kuvaamista ja kuvien käsittelyä. Sekä tietysti kuvien katsomiseen liittyvää kriittistä ajattelua, kuvien lukemista. Yleisnimityksenä tästä kaikesta voisimme käyttää nimeä että opettelemme medialukutaitoa. Loisto-lehteä tehdessämme summaamme usein edellisen vuoden teemoja ja kuvauskohteita. Tänä vuonna lehdentekomme mottona on ollut faktaa ja fiktiota. Toivottavasti lukijamme ovat hereillä ja rakentavasti kriittisiä lehteämme kohtaan. Kaikki lehden artikkelit ovat harrastajavoimin aikaansaatuja. Kuvaajille tai kirjoittajille ei makseta palkkioita eikä mitään korvauksia. Loistoa tehdään harrastamisen ja uuden oppimisen ilosta. Toivomme että tämä välittyy myös lukijoille. Sanning och osanning K onsten att läsa media är en medborgarfärdighet, som krävs i ökande grad av folk som vill hålla sig á jour. Förr användes allmänt uttrycket ”Det stod i tidningen.” Detta ledde automatiskt till tanken att det skrivna är sant. Man kan lita på det tryckta ordet, och framför allt kunde man lita på den tryckta bilden. Antagandet har lidit av inflation speciellt under 2000-talet. Naturligtvis har det alltid funnits rum för kritik mot det tryckta ordet och media, men under den elektroniska eran har de gåtts hårt åt. Läsarna har inte kommit lätt undan, och har många gånger förts vilse även avsiktligt. Nyheter och åsikter blandas ihop. Elektroniska media är snabba och effektiva underlag för diffusa rykten och historier. Till all tur har också läsarnas medvetenhet om historiernas sanningsenlighet blivit mera kritisk. Vi på kameraklubben samlas minst en gång i veckan för en egen ”pressklubb”, där vi närmast genom bilder utvärderar, visar och lär varandra fotografering och bildhantering. Naturligtvis hämtar detta med sig också kritiskt tänkande, som behövs när man ser på bilder läsandet av dem. Generellt kunde man säga att vi lär oss att läsa media. Vid framställningen av Loisto-tidningen summar vi ofta ihop fjolårets teman och fotograferingsobjekt. I år har mottot för framställningen av tidningen varit fakta och fiktion. Vi hoppas att våra läsare är vakna och konstruktivt kritiska mot vår tidning. Alla artiklar i tidningen är framställda med egna krafter. Fotograferna och skribenterna får inga belöningar eller ersättningar. Loisto blir till av glädjen att vara med i verksamheten och lära sig nya saker. Vi hoppas att detta också förmedlas till våra läsare. KANSIKUVA jonna räisänen JULKAISIJA Loviisan K ameraseura ry, Lovisa kameraklubben rf. PÄÄTOIMITTAJA ari haimi art director Sanna-Maria Ek SIHTEERI tarja taberman TOIMITUSKUNTA Antti Seppälä, Tarja Taberman, juha merenheimo, heikki arola, Katarina Holmberg, Inkeri Kapari, Svante Söderström, Esko Hiljanen, Paul-Eric Thesslund, Harri Rantanen, Eero Ekholm, Matti O. Koskinen, Robin Fröberg, JÉRÔME AUZERAY. ILMOITUSMARKKINOINTI Projektivastaava Heikki Arola, arolaheikki@gmail.com lisätietoja www.loviisankameraseura.fi TOIMITUKSEN OSOITE Pyökkipolku 6, 07955 TESJOKI PAINOPAIKKA Forssa Print, Forssa. Forssa Print noudattaa Joutsen menrkkiä sekä SFS-ISO 14001 ja PEFC-CoC-standardien asettamia vaatimuksia. PAINOS MÄÄRÄ 3 000kpl. 27. vuosikerta, 27 årgång Totta ja tarua K u va A ri H a im i PÄÄKIRJOITUS ARI HAIMI
4 Loisto • 2016 Loisto • 2016 5 M edialukutaito on kansalaistaito, jota kysytään yhä enemmän tiedotusvälineitä seuraavilta ihmisiltä. Ennen oli olemassa yleinen hokema: ”Se luki lehdessä.” Tästä seurasi automaattisesti ajatus, että se on totta. Painettuun sanaan voi luottaa. Ja ennen kaikkea painettuun kuvaan pystyi luottamaan. Tämä olettamus on kokenut kovia etenkin 2000-luvulla. Toki aina on ollut syytä kritiikkiin painettua sanaa ja tiedotusvälineitä kohtaan, mutta nyt sähköisen median aikana tiedotusvälineet ovat kokeneet kovia. Eikä lukijakuntakaan ole päässyt helpolla. Joskus lukijoita viedään kuin pässiä narussa. Uutiset ja mielipiteet menevät sekaisin. Epämääräisten huhujen ja tarinoiden alustana sähköinen media on nopea ja tehokas kanava. Onneksi myös ihmisten tietoisuus tarinoiden todenperäisyydestä on tullut kriittisemmäksi. Me kameraseuran piirissä kokoonnumme vähintään kerran viikossa pitämään omaa ”pressiklubia”, missä lähinnä kuvien kautta arvioimme, näytämme ja opetamme toisillemme kuvaamista ja kuvien käsittelyä. Sekä tietysti kuvien katsomiseen liittyvää kriittistä ajattelua, kuvien lukemista. Yleisnimityksenä tästä kaikesta voisimme käyttää nimeä että opettelemme medialukutaitoa. Loisto-lehteä tehdessämme summaamme usein edellisen vuoden teemoja ja kuvauskohteita. Tänä vuonna lehdentekomme mottona on ollut faktaa ja fiktiota. Toivottavasti lukijamme ovat hereillä ja rakentavasti kriittisiä lehteämme kohtaan. Kaikki lehden artikkelit ovat harrastajavoimin aikaansaatuja. Kuvaajille tai kirjoittajille ei makseta palkkioita eikä mitään korvauksia. Loistoa tehdään harrastamisen ja uuden oppimisen ilosta. Toivomme että tämä välittyy myös lukijoille. Sanning och osanning K onsten att läsa media är en medborgarfärdighet, som krävs i ökande grad av folk som vill hålla sig á jour. Förr användes allmänt uttrycket ”Det stod i tidningen.” Detta ledde automatiskt till tanken att det skrivna är sant. Man kan lita på det tryckta ordet, och framför allt kunde man lita på den tryckta bilden. Antagandet har lidit av inflation speciellt under 2000-talet. Naturligtvis har det alltid funnits rum för kritik mot det tryckta ordet och media, men under den elektroniska eran har de gåtts hårt åt. Läsarna har inte kommit lätt undan, och har många gånger förts vilse även avsiktligt. Nyheter och åsikter blandas ihop. Elektroniska media är snabba och effektiva underlag för diffusa rykten och historier. Till all tur har också läsarnas medvetenhet om historiernas sanningsenlighet blivit mera kritisk. Vi på kameraklubben samlas minst en gång i veckan för en egen ”pressklubb”, där vi närmast genom bilder utvärderar, visar och lär varandra fotografering och bildhantering. Naturligtvis hämtar detta med sig också kritiskt tänkande, som behövs när man ser på bilder läsandet av dem. Generellt kunde man säga att vi lär oss att läsa media. Vid framställningen av Loisto-tidningen summar vi ofta ihop fjolårets teman och fotograferingsobjekt. I år har mottot för framställningen av tidningen varit fakta och fiktion. Vi hoppas att våra läsare är vakna och konstruktivt kritiska mot vår tidning. Alla artiklar i tidningen är framställda med egna krafter. Fotograferna och skribenterna får inga belöningar eller ersättningar. Loisto blir till av glädjen att vara med i verksamheten och lära sig nya saker. Vi hoppas att detta också förmedlas till våra läsare. KANSIKUVA jonna räisänen JULKAISIJA Loviisan K ameraseura ry, Lovisa kameraklubben rf. PÄÄTOIMITTAJA ari haimi art director Sanna-Maria Ek SIHTEERI tarja taberman TOIMITUSKUNTA Antti Seppälä, Tarja Taberman, juha merenheimo, heikki arola, Katarina Holmberg, Inkeri Kapari, Svante Söderström, Esko Hiljanen, Paul-Eric Thesslund, Harri Rantanen, Eero Ekholm, Matti O. Koskinen, Robin Fröberg, JÉRÔME AUZERAY. ILMOITUSMARKKINOINTI Projektivastaava Heikki Arola, arolaheikki@gmail.com lisätietoja www.loviisankameraseura.fi TOIMITUKSEN OSOITE Pyökkipolku 6, 07955 TESJOKI PAINOPAIKKA Forssa Print, Forssa. Forssa Print noudattaa Joutsen menrkkiä sekä SFS-ISO 14001 ja PEFC-CoC-standardien asettamia vaatimuksia. PAINOS MÄÄRÄ 3 000kpl. 27. vuosikerta, 27 årgång Totta ja tarua K u va A ri H a im i PÄÄKIRJOITUS ARI HAIMI
6 Loisto • 2016 Loisto • 2016 7 KUVA ROBIN FRÖBERG
6 Loisto • 2016 Loisto • 2016 7 KUVA ROBIN FRÖBERG
8 Loisto • 2016 Loisto • 2016 9 Namibiassa syyskuussa 2015. Namibia itsenäistyi 1990 viimeisenä entisistä Afrikan siirtomaista. Se on Lounais-Afrikassa. Sen rajavaltiot ovat Angola, Sambia, Botswana ja Etelä-Afrikan tasavalta. Läntinen raja on Atlantti, jossa kulkee kylmä merivirta Benguela. Namibia on 2,5 kertaa Suomen suuruinen ja asukkaita on vajaa puolet Suomen asukasmäärästä. Maa on suurelta osalta aavikkoa, savannia ja kuivaa vuoristoa. Pohjoisessa on kuitenkin alue, jossa voi viljellä maata. Kuuluisin luonnonpuisto on Etosha, se on Hämeen läänin suuruinen. Siellä on suuri tasanko, joka on entinen järvenpohja, nyt suolatasanko. Namibia Kansallis eläin, keihäsan tilooppi . KUVAT JA TEKSTI INKERI KAPARI
8 Loisto • 2016 Loisto • 2016 9 Namibiassa syyskuussa 2015. Namibia itsenäistyi 1990 viimeisenä entisistä Afrikan siirtomaista. Se on Lounais-Afrikassa. Sen rajavaltiot ovat Angola, Sambia, Botswana ja Etelä-Afrikan tasavalta. Läntinen raja on Atlantti, jossa kulkee kylmä merivirta Benguela. Namibia on 2,5 kertaa Suomen suuruinen ja asukkaita on vajaa puolet Suomen asukasmäärästä. Maa on suurelta osalta aavikkoa, savannia ja kuivaa vuoristoa. Pohjoisessa on kuitenkin alue, jossa voi viljellä maata. Kuuluisin luonnonpuisto on Etosha, se on Hämeen läänin suuruinen. Siellä on suuri tasanko, joka on entinen järvenpohja, nyt suolatasanko. Namibia Kansallis eläin, keihäsan tilooppi . KUVAT JA TEKSTI INKERI KAPARI
Kirahvi syö piikkiakaasian kukkia, oikeastaan puun nimi on kirahviakaasia. Etoshassa on monia luonnollisia ja ihmisen rakentamia vesilammikoita. Burchellin seepralla on ruskea raita mustien välissä. Sosiaalinen kutojalintu, tekee valtavia yhteispesiä, monta kymmentä lintua yhdessä pesässä, puu on usein kirahviakaasia. Jos ei ole puita, pesä voi olla vaikka sähkötolpassa. Kirahviakaasia on ratkaisevan tärkeä kuivilla alueilla. Paitsi ruokana ja eläinten suojana, se suojaa kuivuudelta lähistön muita kasveja. Namib-aavikkoa sanotaan maailman vanhimmaksi hiekkaaavikoksi. Hiekka on punaista ja isorakeista. Vuonna 2013 satoi 58 mm ja 2014 100,5 mm. Tieto Sossusvlein hotellin mittauksista. Loisto • 2016 11 10 Loisto • 2016
Kirahvi syö piikkiakaasian kukkia, oikeastaan puun nimi on kirahviakaasia. Etoshassa on monia luonnollisia ja ihmisen rakentamia vesilammikoita. Burchellin seepralla on ruskea raita mustien välissä. Sosiaalinen kutojalintu, tekee valtavia yhteispesiä, monta kymmentä lintua yhdessä pesässä, puu on usein kirahviakaasia. Jos ei ole puita, pesä voi olla vaikka sähkötolpassa. Kirahviakaasia on ratkaisevan tärkeä kuivilla alueilla. Paitsi ruokana ja eläinten suojana, se suojaa kuivuudelta lähistön muita kasveja. Namib-aavikkoa sanotaan maailman vanhimmaksi hiekkaaavikoksi. Hiekka on punaista ja isorakeista. Vuonna 2013 satoi 58 mm ja 2014 100,5 mm. Tieto Sossusvlein hotellin mittauksista. Loisto • 2016 11 10 Loisto • 2016
Maa on litteä, maailma neliö… [ neliöt | jerome auzeray ] M itä tapahtuu ihmisen luomille teoksille, kun niiden luojat hylkäävät ne päivän vaipuessa mailleen ja vapauttavat ne ihmisen läsnäolosta ja jättävät oman onnensa nojaan? Mitä tapahtuu, kun silmissämme eloton ympäristö omii tilan itselleen elääkseen omaa elämäänsä yön koittaessa? Kuvasarjojen punaisena lankana kulkee ihmisistä vapaiden paikkojen hienous ja rikkaus, kauneus, valot, jotka luovat tunteen vartalottomasta kulkijasta keskellä pysähtynyttä näytöstä ajassa, joka tuntuu hidastuneen tai keskeytyneen. Arkkitehtonisella ja naturalistisella tavallaan « Neliöt »-teossarja ulottaa huomion rakennuksiin ja niiden kaikkein graafisimpiin yksityiskohtiin, joiden linjojen ja kulmien joskus jopa aggressiivinen kauneus tuo vastakohdan suomalaiselle rauhoittavalle ja ajattomalle luonnolle. Neliön muoto ei ole sattumanvaraisesti valittu: se asettaa erilaisen näkökulman kuvan rakenteeseen ja kirjaimellisesti keskittää katsojan huomion vangittuun kohteeseen. Tämä silmänkääntötemppu toimii vastakohtana kaarista tehdylle maailmalle, josta yleensä esitetään tasaisia heijastumia neliskulmaisilla pinnoilla. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni tulkinnasta. Ja sitten tulivat digitaali ja uudet tietokoneavusteiset työkalut. Enemmän kuin koskaan ennen tämä pyöreistä muodoista tehty maailma kutistuu valoneliömosaiikeiksi : alkeellinen pikselien ruudukko asettuu tietokoneruuduille tai pisteiden tiheys toistuu tulostimen paperille. Keskiajalla ei uskottu, että maa on muodoltaan litteä, eivätkä Raamatun kirjoitukset tyrkytä visiota neliön muotoisesta maailmasta. Samanaikaisesti kun osa pyhistä kirjoituksista painottaa voimak? KUVAT JA TEKSTI JÉRÔME AUZERAY 12 Loisto • 2016 G alileo erehtyi. Asumassani maailmassa on vain kaksi ulottuvuutta. Litistynyeessä maailmassa, jossa olen suljettuna, ei aika kulje eteenpäin. Einstein oli väärässä. Ajalla ei ole enää aikaa, elän vain hetken. Sähköinen aurinko täyttää yksinäisyyteni pimeyden valkoisella valollaan. Tässä ja nyt eivät koskaan yhdisty ikuisesti. Kulttuuri ja sen sanasto supistuvat, kuin aika-avaruus, jota ne kuvaavat. Ei ole enää mitään. Tuskalle jää vain sammuvien pikseleiden epätodellisuus... Loisto • 2016 13
Maa on litteä, maailma neliö… [ neliöt | jerome auzeray ] M itä tapahtuu ihmisen luomille teoksille, kun niiden luojat hylkäävät ne päivän vaipuessa mailleen ja vapauttavat ne ihmisen läsnäolosta ja jättävät oman onnensa nojaan? Mitä tapahtuu, kun silmissämme eloton ympäristö omii tilan itselleen elääkseen omaa elämäänsä yön koittaessa? Kuvasarjojen punaisena lankana kulkee ihmisistä vapaiden paikkojen hienous ja rikkaus, kauneus, valot, jotka luovat tunteen vartalottomasta kulkijasta keskellä pysähtynyttä näytöstä ajassa, joka tuntuu hidastuneen tai keskeytyneen. Arkkitehtonisella ja naturalistisella tavallaan « Neliöt »-teossarja ulottaa huomion rakennuksiin ja niiden kaikkein graafisimpiin yksityiskohtiin, joiden linjojen ja kulmien joskus jopa aggressiivinen kauneus tuo vastakohdan suomalaiselle rauhoittavalle ja ajattomalle luonnolle. Neliön muoto ei ole sattumanvaraisesti valittu: se asettaa erilaisen näkökulman kuvan rakenteeseen ja kirjaimellisesti keskittää katsojan huomion vangittuun kohteeseen. Tämä silmänkääntötemppu toimii vastakohtana kaarista tehdylle maailmalle, josta yleensä esitetään tasaisia heijastumia neliskulmaisilla pinnoilla. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni tulkinnasta. Ja sitten tulivat digitaali ja uudet tietokoneavusteiset työkalut. Enemmän kuin koskaan ennen tämä pyöreistä muodoista tehty maailma kutistuu valoneliömosaiikeiksi : alkeellinen pikselien ruudukko asettuu tietokoneruuduille tai pisteiden tiheys toistuu tulostimen paperille. Keskiajalla ei uskottu, että maa on muodoltaan litteä, eivätkä Raamatun kirjoitukset tyrkytä visiota neliön muotoisesta maailmasta. Samanaikaisesti kun osa pyhistä kirjoituksista painottaa voimak? KUVAT JA TEKSTI JÉRÔME AUZERAY 12 Loisto • 2016 G alileo erehtyi. Asumassani maailmassa on vain kaksi ulottuvuutta. Litistynyeessä maailmassa, jossa olen suljettuna, ei aika kulje eteenpäin. Einstein oli väärässä. Ajalla ei ole enää aikaa, elän vain hetken. Sähköinen aurinko täyttää yksinäisyyteni pimeyden valkoisella valollaan. Tässä ja nyt eivät koskaan yhdisty ikuisesti. Kulttuuri ja sen sanasto supistuvat, kuin aika-avaruus, jota ne kuvaavat. Ei ole enää mitään. Tuskalle jää vain sammuvien pikseleiden epätodellisuus... Loisto • 2016 13
Loisto • 2016 15 kaasti maapallon liikkumattomuutta ja kieltää sen pinnan kaarevuuden, toiset jättävät enemmän tilaa tieteellisten tulosten kanssa paremmin yhteensopiville tulkinnoille. Olematta täydellisen pyöreä tämä navoiltaan hieman litistynyt geoidi ei siis ole sen enempää litteä kuin neliökään. Maapallon pyöriessä sekä itsensä että auringon ympäri kaikki meidät mukaan lukien näyttää lisäksi olevan liikkeessä sen itsensäkin sisällä. Kaikki on lopulta pienessä rauhoittavassa kaaoksessa. Mikä rationaalisuuden voitto! Faustin toisessa osassa Goethe kirjoitti, että emme usko mihinkään, mitä emme voi koskettaa. Mikä ei ole laskettavissa, sitä ei ole mielestämme olemassa. Jos emme voi punnita jotain, on se meille painoton. Goethen paholaishahmo Mephistopheles riemuitsi rajoittuneesta ihmisluonnosta, joka oikeaa tietoa epätoivoisesti tavoitellessaan suhtautuu suurella ylivarovaisuudella asioiden yliluonnollisiin ja ei aistein havaittavissa oleviin piirteisiin. Meillä on kuitenkin myös taide. « Téchn ?/ Epistém ? »: Kolmas lähestymistapa tietoon on sen jaottelu toisaalta tekemiseen pohjautuvaan tietoon eli taitoon tai taiteeseen ja toisaalta teoreettiseen tietoon, joka yhdistää tiedon ja ymmärryksen. Taiteilijat ovat aina vaatineet tämän filosofian tunnustamista. Taiteilijat pyrkivät teokseen, joka lähtee totuudesta tasapainotellen sen paljastamisen ja peittämisen välillä. Itse asetetaan peliin kyseenalaistamalla ajatus siitä, kuka oikeastaan on se, joka on läsnä taiteilijan täysin henkilökohtaisten ja usein jakamattomien kokemusten intiimiydessä. Teos ja sen toteutus ovat yhtäaikaisia. Tarkkailija ja tarkkailtava asettuvat molemmat yhtä lailla vaaralle alttiiksi – peitetyiksi ja paljastetuiksi. Näkymien luominen, siltojen rakentaminen, ovien avaaminen: Paljasta! Teos ei koskaan tule valmiiksi ja siinä mielessä sillä ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Se on hetkellinen ja jatkuva tekijän ja kokijan yhteistuotanto, toisaalta rajattu ja joustamaton, mutta toisaalta muuttuva totuus, jonka taiteilija etsii ja paljastaa. Taiteilijakin voi kokea sen vain juuri nyt ja kuitenkin jatkuvasti. Tämä tosiasia tulisi uskaltaa tunnustaa taiteen tekemisessä. Kaikki todellisuuden tulkinta on luonteeltaan surrealistista, eikä valokuvataide tee siinä poikkeusta. « Neliöt »-teossarja ei pyri näyttämään todellisuutta. Se tarjoaa nähtäväksi palasia kuvaajan henkilökohtaisesta todellisuudesta, joka jo tällä hetkellä on mennyttä, eikä sitä enää ole olemassa. Harmaat tai värilliset neliöt ilmaisevat välähdyksiä nykyisyydestä, jossa voi tuntea koetun yksinäisyyden ja menneet kokemukset. Kameran silmä, jonka katsetta on pidennetty käyttäen hyväksi keinotekoisen liitoksen tekniikkaa, on läsnä keskellä näitä ainutlaatuisia näkyjä. ? 14 Loisto • 2016
Loisto • 2016 15 kaasti maapallon liikkumattomuutta ja kieltää sen pinnan kaarevuuden, toiset jättävät enemmän tilaa tieteellisten tulosten kanssa paremmin yhteensopiville tulkinnoille. Olematta täydellisen pyöreä tämä navoiltaan hieman litistynyt geoidi ei siis ole sen enempää litteä kuin neliökään. Maapallon pyöriessä sekä itsensä että auringon ympäri kaikki meidät mukaan lukien näyttää lisäksi olevan liikkeessä sen itsensäkin sisällä. Kaikki on lopulta pienessä rauhoittavassa kaaoksessa. Mikä rationaalisuuden voitto! Faustin toisessa osassa Goethe kirjoitti, että emme usko mihinkään, mitä emme voi koskettaa. Mikä ei ole laskettavissa, sitä ei ole mielestämme olemassa. Jos emme voi punnita jotain, on se meille painoton. Goethen paholaishahmo Mephistopheles riemuitsi rajoittuneesta ihmisluonnosta, joka oikeaa tietoa epätoivoisesti tavoitellessaan suhtautuu suurella ylivarovaisuudella asioiden yliluonnollisiin ja ei aistein havaittavissa oleviin piirteisiin. Meillä on kuitenkin myös taide. « Téchn ?/ Epistém ? »: Kolmas lähestymistapa tietoon on sen jaottelu toisaalta tekemiseen pohjautuvaan tietoon eli taitoon tai taiteeseen ja toisaalta teoreettiseen tietoon, joka yhdistää tiedon ja ymmärryksen. Taiteilijat ovat aina vaatineet tämän filosofian tunnustamista. Taiteilijat pyrkivät teokseen, joka lähtee totuudesta tasapainotellen sen paljastamisen ja peittämisen välillä. Itse asetetaan peliin kyseenalaistamalla ajatus siitä, kuka oikeastaan on se, joka on läsnä taiteilijan täysin henkilökohtaisten ja usein jakamattomien kokemusten intiimiydessä. Teos ja sen toteutus ovat yhtäaikaisia. Tarkkailija ja tarkkailtava asettuvat molemmat yhtä lailla vaaralle alttiiksi – peitetyiksi ja paljastetuiksi. Näkymien luominen, siltojen rakentaminen, ovien avaaminen: Paljasta! Teos ei koskaan tule valmiiksi ja siinä mielessä sillä ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Se on hetkellinen ja jatkuva tekijän ja kokijan yhteistuotanto, toisaalta rajattu ja joustamaton, mutta toisaalta muuttuva totuus, jonka taiteilija etsii ja paljastaa. Taiteilijakin voi kokea sen vain juuri nyt ja kuitenkin jatkuvasti. Tämä tosiasia tulisi uskaltaa tunnustaa taiteen tekemisessä. Kaikki todellisuuden tulkinta on luonteeltaan surrealistista, eikä valokuvataide tee siinä poikkeusta. « Neliöt »-teossarja ei pyri näyttämään todellisuutta. Se tarjoaa nähtäväksi palasia kuvaajan henkilökohtaisesta todellisuudesta, joka jo tällä hetkellä on mennyttä, eikä sitä enää ole olemassa. Harmaat tai värilliset neliöt ilmaisevat välähdyksiä nykyisyydestä, jossa voi tuntea koetun yksinäisyyden ja menneet kokemukset. Kameran silmä, jonka katsetta on pidennetty käyttäen hyväksi keinotekoisen liitoksen tekniikkaa, on läsnä keskellä näitä ainutlaatuisia näkyjä. ? 14 Loisto • 2016
« Maapallo on sininen kuin appelsiini! » kirjoitti Paul Eluard runonsa ensimmäisessä säkeessä katsellessaan pilaantuneita hedelmiä kaapin päällä. Tämä valokuvasarja ei yritä kopioida näkyvää maailmaa. Se ei pyri hallitsemaan kokonaisuutta tai piirtämään dokumentaarisia silmänräpäyksiä. Se pyrkii palauttamaan liikkeen liikkumattomiin muotoihin ja vangitsemaan ajallisuudet, jotka pakenevat ja jäävät huomaamatta aisteiltamme. Se yrittää palauttaa valolta piilotetut ulottuvuudet ja tehdä näkymättömästä näkyvän. Yksinkertaisia näkymiä todellisuudesta sillä voimakkuudella, jonka jokainen säätää itselleen sopivaksi. Elämämme moniväriset sirpaleet järjestyvät uudelleen kuin kaleidoskoopissa, muodostaen joka kerta uuden, tuntemattoman ja ainutlaatuisen näkymän elämästämme. Nämä valokuvat eivät kerro niinkään kameran sulkimen kautta pilkottavasta ja sen jähmettämästä todellisuusnäkymästä. Menneisyyden esittelyn sijaan ne luovat väsymättä uudelleen nykyisyyttä. Tämä nykyisyys on myös sen vastuulla, joka päättää kuvia katsoa. Intuitiivisesti toimiva kuvaaja etääntyy käsitteellisestä ongelmallisuudesta ja kuvien jälkikäsittelyn järkeistämisestä. En sitoudu yhteenkään sääntöön, ainoaankaan pakotettuun tekniikkaan tai oppiin, jotta voin yksinkertaisesti luoda miellyttävän näköisiä tauluja, joiden hullu todellisuuden tavoittelu paljastuu tässä ilman objektia. Enemmän tunteellisen kuin teknisen tuotannon tuloksena, epäilemättä muodollisesti epätäydellisen mutta ilman muotoseikkojen tuntemusta ja heti kaikkien ulottuvissa oleva näyttely on vapaasti katselijan uudelleen tulkittavissa. Arvoituksellisilla hetkillä, osina tahallisesti yksinkertaistetusta maailmasta « Neliöt »-sarjalla ei halu? 16 Loisto • 2016 Loisto • 2016 17
« Maapallo on sininen kuin appelsiini! » kirjoitti Paul Eluard runonsa ensimmäisessä säkeessä katsellessaan pilaantuneita hedelmiä kaapin päällä. Tämä valokuvasarja ei yritä kopioida näkyvää maailmaa. Se ei pyri hallitsemaan kokonaisuutta tai piirtämään dokumentaarisia silmänräpäyksiä. Se pyrkii palauttamaan liikkeen liikkumattomiin muotoihin ja vangitsemaan ajallisuudet, jotka pakenevat ja jäävät huomaamatta aisteiltamme. Se yrittää palauttaa valolta piilotetut ulottuvuudet ja tehdä näkymättömästä näkyvän. Yksinkertaisia näkymiä todellisuudesta sillä voimakkuudella, jonka jokainen säätää itselleen sopivaksi. Elämämme moniväriset sirpaleet järjestyvät uudelleen kuin kaleidoskoopissa, muodostaen joka kerta uuden, tuntemattoman ja ainutlaatuisen näkymän elämästämme. Nämä valokuvat eivät kerro niinkään kameran sulkimen kautta pilkottavasta ja sen jähmettämästä todellisuusnäkymästä. Menneisyyden esittelyn sijaan ne luovat väsymättä uudelleen nykyisyyttä. Tämä nykyisyys on myös sen vastuulla, joka päättää kuvia katsoa. Intuitiivisesti toimiva kuvaaja etääntyy käsitteellisestä ongelmallisuudesta ja kuvien jälkikäsittelyn järkeistämisestä. En sitoudu yhteenkään sääntöön, ainoaankaan pakotettuun tekniikkaan tai oppiin, jotta voin yksinkertaisesti luoda miellyttävän näköisiä tauluja, joiden hullu todellisuuden tavoittelu paljastuu tässä ilman objektia. Enemmän tunteellisen kuin teknisen tuotannon tuloksena, epäilemättä muodollisesti epätäydellisen mutta ilman muotoseikkojen tuntemusta ja heti kaikkien ulottuvissa oleva näyttely on vapaasti katselijan uudelleen tulkittavissa. Arvoituksellisilla hetkillä, osina tahallisesti yksinkertaistetusta maailmasta « Neliöt »-sarjalla ei halu? 16 Loisto • 2016 Loisto • 2016 17
ta muuta kuin vaatimuksetta tarjota seesteisiä tai dramaattisia otoksia sadunomaisissa tai joskus jopa painostavissa tunnelmissa. Sellaisina kuin ne voivat esittäytyä jokaiselle oman intiimin kokemuksen kautta maailmasta. ? Lisätietoa : www.auzeray.com www.facebook.com/light.catching.and.temporal. poetry Hiljattain Suomeen asettunut ranskalainen valokuvaaja Jérôme Auzeray on kuljeskellut uneliaan Suomen kaduilla vangitakseen kuviinsa niiden kauneimmat valot. Nämä kuvat hän jakaa nyt meidänkin nautittavaksemme. Hyvin nuorena alkaneen intohimoisen elokuvaharrastamisen myötä Auzeray on kehittänyt epätyypillisen tavan katsoa ympäröivää maailmaa. Kesästä 2012 lähtien tämä katsontatapa on synnyttänyt valokuvia, joissa hän jäljentää yhtä aikaa pysähtyneet ja silti elämäntäyteiset näkymät. Auzerayn kaupunkimaisemiin jättää oman ominaisleimansa kuvaajan syvä kiinnostus Hollywoodin film noir -elokuviin sekä mieltymys barokin ja gotiikan maailmoihin. Toisinaan kuvat ovat vailla realismia ja usein niistä puuttuu kokonaan ihmisen läsnäolo. Teoksissa arkipäiväinen saa koristelun ja muuttaa muotoaan ilmestyen uudelleen spektaakkelimaisena ja elokuvallista estetiikkaa omaavana. Valmis tulkinta on vahvojen kontrastien, korostetun kolorimetrian tai harmaan eri sävyjen kautta aikaansaatujen dramaattisten vaikutelmien, mutta yhtä lailla myös tarkasti työstetyn valon ja huolellisen jälkikäsittelyn yhteistulos. [ Käännös | Sari Kinnunen, Katja Ylä-Kotola ] Loisto • 2016 19 18 Loisto • 2016
ta muuta kuin vaatimuksetta tarjota seesteisiä tai dramaattisia otoksia sadunomaisissa tai joskus jopa painostavissa tunnelmissa. Sellaisina kuin ne voivat esittäytyä jokaiselle oman intiimin kokemuksen kautta maailmasta. ? Lisätietoa : www.auzeray.com www.facebook.com/light.catching.and.temporal. poetry Hiljattain Suomeen asettunut ranskalainen valokuvaaja Jérôme Auzeray on kuljeskellut uneliaan Suomen kaduilla vangitakseen kuviinsa niiden kauneimmat valot. Nämä kuvat hän jakaa nyt meidänkin nautittavaksemme. Hyvin nuorena alkaneen intohimoisen elokuvaharrastamisen myötä Auzeray on kehittänyt epätyypillisen tavan katsoa ympäröivää maailmaa. Kesästä 2012 lähtien tämä katsontatapa on synnyttänyt valokuvia, joissa hän jäljentää yhtä aikaa pysähtyneet ja silti elämäntäyteiset näkymät. Auzerayn kaupunkimaisemiin jättää oman ominaisleimansa kuvaajan syvä kiinnostus Hollywoodin film noir -elokuviin sekä mieltymys barokin ja gotiikan maailmoihin. Toisinaan kuvat ovat vailla realismia ja usein niistä puuttuu kokonaan ihmisen läsnäolo. Teoksissa arkipäiväinen saa koristelun ja muuttaa muotoaan ilmestyen uudelleen spektaakkelimaisena ja elokuvallista estetiikkaa omaavana. Valmis tulkinta on vahvojen kontrastien, korostetun kolorimetrian tai harmaan eri sävyjen kautta aikaansaatujen dramaattisten vaikutelmien, mutta yhtä lailla myös tarkasti työstetyn valon ja huolellisen jälkikäsittelyn yhteistulos. [ Käännös | Sari Kinnunen, Katja Ylä-Kotola ] Loisto • 2016 19 18 Loisto • 2016
20 Loisto • 2016 Loisto • 2016 21 A rskan baari alkaa unohtua monelta. Nuorempi väki ei ole koskaan edes kuullut ko. maaseutubaarista. Baari sijaitsi Ruotsin kylässä Ruotsinpyhtään ja Elimäen välillä tienlaidalla. Keskiolutlain myötä IIIolutta sai alkaa myydä pienissä baareissa ja maitokaupoissa. Suomeen syntyi lukuisia baareja, joita myös kaljakuppiloiksi haukuttiin. Arskan baarin yhteydessä oli myös veikkauspiste, joka toi toiveikkaita asiakkaita palauttamaan kuponkejaan. Ehkä myös turisemaan tuopin ääreen. Paikalla oli omat vakioasiakkaat, jotka lähettelivät postikortteja lomamatkoiltaan. Useampi kyläläinen kävi Tukholman risteilyllä ja muutamat jopa Kanarialla lomailemassa. Baarin omistaja kiinnitti nämä näyttävät ja värikkäät kortit seinälle kaikkien AIKAkapseli KUVAT JA TEKSTI ARI HAIMI
20 Loisto • 2016 Loisto • 2016 21 A rskan baari alkaa unohtua monelta. Nuorempi väki ei ole koskaan edes kuullut ko. maaseutubaarista. Baari sijaitsi Ruotsin kylässä Ruotsinpyhtään ja Elimäen välillä tienlaidalla. Keskiolutlain myötä IIIolutta sai alkaa myydä pienissä baareissa ja maitokaupoissa. Suomeen syntyi lukuisia baareja, joita myös kaljakuppiloiksi haukuttiin. Arskan baarin yhteydessä oli myös veikkauspiste, joka toi toiveikkaita asiakkaita palauttamaan kuponkejaan. Ehkä myös turisemaan tuopin ääreen. Paikalla oli omat vakioasiakkaat, jotka lähettelivät postikortteja lomamatkoiltaan. Useampi kyläläinen kävi Tukholman risteilyllä ja muutamat jopa Kanarialla lomailemassa. Baarin omistaja kiinnitti nämä näyttävät ja värikkäät kortit seinälle kaikkien AIKAkapseli KUVAT JA TEKSTI ARI HAIMI
22 Loisto • 2016 Loisto • 2016 23 nähtäväksi, ihailtavaksi ja ehkä vähän kateuttakin herättämään. Baarin pienessä takahuoneessa ja keittiössä valmistettiin pientä purtavaa nälkäisille, ja tuoppiin kaadettiin olutta janoisille. Kaikki kaunis ja hyvä loppuu aikanaan. Baarinpitäjät ikääntyvät ja yrittäminen käy voimille. Lopulta sekä samassa rakennuksessa oleva kauppa että baari joudutaan sulkemaan. Omistajat siirtyvät lopulta ajasta ikuisuuteen. Kaikki jäi kutenkin ennalleen baarin sisällä. Jopa tuopit alassuin paperipyyhkeiden päälle kuivumaan. Nykyinen kiinteistön omistaja peri kauppaja baarikiinteistön. Taloa on käytetty tilapäisvarastona. Mitään ei ole kuitenkaan heitetty pois. Yli kahdenkymmenen vuoden hiljaiselonkin jälkeen paikassa on aistittavissa 70-luvun henkeä. Kaikkea ei voi säästää, mutta mitä tälle vanhalle aarteelle pitäisi tehdä? Tämä saa uuden omistajan mietteliääksi. ? Omistajat siirtyvät lopulta ajasta ikuisuuteen. Jopa tuopit alasuin paperipyyhkeiden päälle kuivumaan.” ”
22 Loisto • 2016 Loisto • 2016 23 nähtäväksi, ihailtavaksi ja ehkä vähän kateuttakin herättämään. Baarin pienessä takahuoneessa ja keittiössä valmistettiin pientä purtavaa nälkäisille, ja tuoppiin kaadettiin olutta janoisille. Kaikki kaunis ja hyvä loppuu aikanaan. Baarinpitäjät ikääntyvät ja yrittäminen käy voimille. Lopulta sekä samassa rakennuksessa oleva kauppa että baari joudutaan sulkemaan. Omistajat siirtyvät lopulta ajasta ikuisuuteen. Kaikki jäi kutenkin ennalleen baarin sisällä. Jopa tuopit alassuin paperipyyhkeiden päälle kuivumaan. Nykyinen kiinteistön omistaja peri kauppaja baarikiinteistön. Taloa on käytetty tilapäisvarastona. Mitään ei ole kuitenkaan heitetty pois. Yli kahdenkymmenen vuoden hiljaiselonkin jälkeen paikassa on aistittavissa 70-luvun henkeä. Kaikkea ei voi säästää, mutta mitä tälle vanhalle aarteelle pitäisi tehdä? Tämä saa uuden omistajan mietteliääksi. ? Omistajat siirtyvät lopulta ajasta ikuisuuteen. Jopa tuopit alasuin paperipyyhkeiden päälle kuivumaan.” ”
Niilin risteilyllä – marraskuu 2015 KUVAT JA TEKSTI ANTTI SEPPÄLÄ 24 Loisto • 2016 Loisto • 2016 25
Niilin risteilyllä – marraskuu 2015 KUVAT JA TEKSTI ANTTI SEPPÄLÄ 24 Loisto • 2016 Loisto • 2016 25
Turistit olivat kaikonneet ja basaareissa oli hiljaista, tästä oli hyvänä esimerkkinä se että risteilyvarustamon kahdestakymmenestä laivasta vain kolme oli liikenteessä. 28 Loisto • 2016 Loisto • 2016 29
Turistit olivat kaikonneet ja basaareissa oli hiljaista, tästä oli hyvänä esimerkkinä se että risteilyvarustamon kahdestakymmenestä laivasta vain kolme oli liikenteessä. 28 Loisto • 2016 Loisto • 2016 29
30 Loisto • 2016 Loisto • 2016 31 VUODEN 2015 KESÄKUUN viimeisinä tunteina lähdin Valkosta kohti länttä. Tuuli oli heikko, melkein tyyni, joten purjehdin koneella saariston kautta. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Tirmossa, Pellingissä, jossa tankkasin. Äggskärin selällä alkoi vähän tuulla, joten purje ylös ja rauhallinen purjehdus kohti Helsinkiä. Tuuli riitti Villinkiin, josta taas koneella eteenpäin, ja kun alkoi kunnon ukkosilma, niin yövyin Merenkävijöitten satamassa Kaivopuistossa. Seuraavana aamuna oli hiukan parempi tuuli ja otin kurssin ulos avomerelle ja länteen. Tuulen loputtua Porkkalan lähellä jatkoin matkaani seuraavana päivänä. Vuorokauden kuluttua olin Tammisaaressa, jossa vietin pari päivää ystäviä moikkaamassa, sitten illalla kurssi melkein suoraan etelään. Seuraavaksi päiväksi luvattiin kovia tuulia, joten tuli kiire ehtiä Hiiumaan Kärdlan uuteen satamaan. Kova tuuli pääsi yllättämään ennen Kärdlaa ja viimeiset mailit olivat kovaa taistelua. Kärdlassa odotin tuulen rauhoittumista. Seuraavana iltana keli olikin sopiva, mutta tuuliennuste pelottava: lounaaseen kääntyvää 15 – 17 m/s ja edessä tyhjä Itämeri. Vajaan kolmen vuorokauden kuluttua saavuin Gotlannin Visbyhyn tosi myrskyävän matkan jälkeen, vasinainen testi! Tuuli ja merenkäynti oli ollut kovinta, mitä olin koskaan kohdannut, mutta kaikki meni silti hyvin. Tosin niin pitkän valvomisen jälkeen aloin hallusinoida: veneessä kuului muka ylimääräisiä ääniä ja pimeässä olin havaitsevinani vieraita ihmisiä. Visbyssä nukuin kunnolla ja jatkoin purjehdusta kohti Bornholmia, joka sijaitsi noin kolmen vuorokauden päässä samantapaisissa tuuliolosuhteissa kuin ennen Gotlantia. Kun saavuin Svanekeen, Bornholmin koillisnurkassa keli oli taas kesäinen ja lämmin. Satama oli täysi, mutta satamakapteeni järjesti ystävällisesti ylimääräisen paikan kalastajaveneen kyljessä. Matkalla olin taas nähnyt ylimääräisiä seuralaisia, joten päätin vähentää lääkitykseni minimiin. Minulla todettiin 2009 Parkinsonin tauti ja olin jo heti lääkityksen alettua todennut, että lääkityksellä oli sivuvaikutuksia. Lisäksi perhe valitti, että olin muuttunut. Lääkityksen minimoinnin jälkeen seurasi enemmän Parkinsonin oireita, mutta vähemmän sivuvaikutuksia. Hallusinointikin loppui, vaikka valvoin yhtä paljon seuraavilla etapeilla. Bornholmissa asuu vanha luokkakaveri. Seurustelin hänen kanssaa n pari päivää, ennen kuin lähdin kohti Etelä-Ruotsia. Matkan aikana tuuli loppui ja jäin Neksöhön odottamaan tuulia, ja niitähän tuli. Olin jo kaukana Bornholmista, kun vastatuuli yltyi niin kovaksi, etten päässyt enää eteenpäin. Minun olikin pakko kääntää takaisin kohti Bornholmin pohjoiskärkeä. Siitä seurasi elämäni kovin myötätuulipurjehdus. Bornholmia lähestyessä kääntyi merivirta länteen ja kun se kohtasi suuret aallot lännestä, niin siitä alkoi tosi seikkailu: minuuttitolkulla surffeja, nopeus oli välillä 12 solmua surfeissa ja ohjaaminen millintarkkaa, ettei vene heittäytyisi poikittain ja kaatuisi. Kuuden tunnin taistelun jälkeen pääsin hiukan leehen Bornholmin pohjoiskärjen taakse ja siitä vähitellen Allingen satamaan. Tämä oli pisin pätkä koko reissun aikana kun ohjasin venettä itse, normaalisti venettä ohjaa tuuliperäsin. Se toimii niin, että tuuliviiri servoperäsimen avulla pitää veneen kurssissa samassa kulmassa tuuleen nähden. Silloin normaalisti ohjaan itse vain satamien lähellä ja koneella ajaessa, joten tuuliperäsin ohjaa venettä ehkä 95 % ajasta. Allingessa vietin taas aikaa luokkakaverin kanssa, kunnes tuuli vaimeni ja kääntyi etelämmäksi. Sitten taas menoksi kohti Falsterbon kanavaa, Ruotsin lounaiskulmaan. Falsterbossa kohtasi jälleen ylimääräinen kovan tuulen odotus, jolloin otin kurssin kohti Kööpenhaminaa. Mutta tällä kertaa en mennytkään sinne, vaan yövyin Ven saarella Öresundissa. Sieltä suuntasin Anholtin saarelle ja sieltä kohti Tanskan pohjoiskärkeä, Skageniin. Saavuin sinne yöllä. Lähestyminen sinne oli vähän hämäävää, sillä paikalla oli ainakin 40 laivaa ankkurissa sataman edustalla. Hämääntyminen johtui siitä, että suuri määrä valoja sekoittui mantereen valoihin, enkä ollut käynyt siellä aikaisemmin. Kaikissa aikaisemmissa paikoissa olin joskus aikaisemmin vieraillut, mutta nyt oltiin tosi vieraissa... Skagenin kaupunki on mielestäni melkein pilattu kaupallisuudella, joten purjehdin sieltä nopeasti ulos ja suunnaksi otin Norjan. Lähestyin Norjan rannikkoa Kristianandin läheisyyteen, jotta saisin nettiyhteyden sekä tuoreen säätiedotuksen, jotta voisin ottaa kurssin taas ulkomerelle ja kohti Parkinsonin kanssa Pohjanmerellä ? KUVAT JA TEKSTI ROBIN FRÖBERG
30 Loisto • 2016 Loisto • 2016 31 VUODEN 2015 KESÄKUUN viimeisinä tunteina lähdin Valkosta kohti länttä. Tuuli oli heikko, melkein tyyni, joten purjehdin koneella saariston kautta. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Tirmossa, Pellingissä, jossa tankkasin. Äggskärin selällä alkoi vähän tuulla, joten purje ylös ja rauhallinen purjehdus kohti Helsinkiä. Tuuli riitti Villinkiin, josta taas koneella eteenpäin, ja kun alkoi kunnon ukkosilma, niin yövyin Merenkävijöitten satamassa Kaivopuistossa. Seuraavana aamuna oli hiukan parempi tuuli ja otin kurssin ulos avomerelle ja länteen. Tuulen loputtua Porkkalan lähellä jatkoin matkaani seuraavana päivänä. Vuorokauden kuluttua olin Tammisaaressa, jossa vietin pari päivää ystäviä moikkaamassa, sitten illalla kurssi melkein suoraan etelään. Seuraavaksi päiväksi luvattiin kovia tuulia, joten tuli kiire ehtiä Hiiumaan Kärdlan uuteen satamaan. Kova tuuli pääsi yllättämään ennen Kärdlaa ja viimeiset mailit olivat kovaa taistelua. Kärdlassa odotin tuulen rauhoittumista. Seuraavana iltana keli olikin sopiva, mutta tuuliennuste pelottava: lounaaseen kääntyvää 15 – 17 m/s ja edessä tyhjä Itämeri. Vajaan kolmen vuorokauden kuluttua saavuin Gotlannin Visbyhyn tosi myrskyävän matkan jälkeen, vasinainen testi! Tuuli ja merenkäynti oli ollut kovinta, mitä olin koskaan kohdannut, mutta kaikki meni silti hyvin. Tosin niin pitkän valvomisen jälkeen aloin hallusinoida: veneessä kuului muka ylimääräisiä ääniä ja pimeässä olin havaitsevinani vieraita ihmisiä. Visbyssä nukuin kunnolla ja jatkoin purjehdusta kohti Bornholmia, joka sijaitsi noin kolmen vuorokauden päässä samantapaisissa tuuliolosuhteissa kuin ennen Gotlantia. Kun saavuin Svanekeen, Bornholmin koillisnurkassa keli oli taas kesäinen ja lämmin. Satama oli täysi, mutta satamakapteeni järjesti ystävällisesti ylimääräisen paikan kalastajaveneen kyljessä. Matkalla olin taas nähnyt ylimääräisiä seuralaisia, joten päätin vähentää lääkitykseni minimiin. Minulla todettiin 2009 Parkinsonin tauti ja olin jo heti lääkityksen alettua todennut, että lääkityksellä oli sivuvaikutuksia. Lisäksi perhe valitti, että olin muuttunut. Lääkityksen minimoinnin jälkeen seurasi enemmän Parkinsonin oireita, mutta vähemmän sivuvaikutuksia. Hallusinointikin loppui, vaikka valvoin yhtä paljon seuraavilla etapeilla. Bornholmissa asuu vanha luokkakaveri. Seurustelin hänen kanssaa n pari päivää, ennen kuin lähdin kohti Etelä-Ruotsia. Matkan aikana tuuli loppui ja jäin Neksöhön odottamaan tuulia, ja niitähän tuli. Olin jo kaukana Bornholmista, kun vastatuuli yltyi niin kovaksi, etten päässyt enää eteenpäin. Minun olikin pakko kääntää takaisin kohti Bornholmin pohjoiskärkeä. Siitä seurasi elämäni kovin myötätuulipurjehdus. Bornholmia lähestyessä kääntyi merivirta länteen ja kun se kohtasi suuret aallot lännestä, niin siitä alkoi tosi seikkailu: minuuttitolkulla surffeja, nopeus oli välillä 12 solmua surfeissa ja ohjaaminen millintarkkaa, ettei vene heittäytyisi poikittain ja kaatuisi. Kuuden tunnin taistelun jälkeen pääsin hiukan leehen Bornholmin pohjoiskärjen taakse ja siitä vähitellen Allingen satamaan. Tämä oli pisin pätkä koko reissun aikana kun ohjasin venettä itse, normaalisti venettä ohjaa tuuliperäsin. Se toimii niin, että tuuliviiri servoperäsimen avulla pitää veneen kurssissa samassa kulmassa tuuleen nähden. Silloin normaalisti ohjaan itse vain satamien lähellä ja koneella ajaessa, joten tuuliperäsin ohjaa venettä ehkä 95 % ajasta. Allingessa vietin taas aikaa luokkakaverin kanssa, kunnes tuuli vaimeni ja kääntyi etelämmäksi. Sitten taas menoksi kohti Falsterbon kanavaa, Ruotsin lounaiskulmaan. Falsterbossa kohtasi jälleen ylimääräinen kovan tuulen odotus, jolloin otin kurssin kohti Kööpenhaminaa. Mutta tällä kertaa en mennytkään sinne, vaan yövyin Ven saarella Öresundissa. Sieltä suuntasin Anholtin saarelle ja sieltä kohti Tanskan pohjoiskärkeä, Skageniin. Saavuin sinne yöllä. Lähestyminen sinne oli vähän hämäävää, sillä paikalla oli ainakin 40 laivaa ankkurissa sataman edustalla. Hämääntyminen johtui siitä, että suuri määrä valoja sekoittui mantereen valoihin, enkä ollut käynyt siellä aikaisemmin. Kaikissa aikaisemmissa paikoissa olin joskus aikaisemmin vieraillut, mutta nyt oltiin tosi vieraissa... Skagenin kaupunki on mielestäni melkein pilattu kaupallisuudella, joten purjehdin sieltä nopeasti ulos ja suunnaksi otin Norjan. Lähestyin Norjan rannikkoa Kristianandin läheisyyteen, jotta saisin nettiyhteyden sekä tuoreen säätiedotuksen, jotta voisin ottaa kurssin taas ulkomerelle ja kohti Parkinsonin kanssa Pohjanmerellä ? KUVAT JA TEKSTI ROBIN FRÖBERG
32 Loisto • 2016 Loisto • 2016 33 Stavangeria. Kolme vuorokautta Skagenin jälkeen saavuin taas yöllä Stavangerin esikaupunkialueelle ja menin nukkumaan pienen esikaupunkikylän laituriin. Stavangerin keskustassa tein kiertoajelun, jonka jälkeen ankkuroiduin pursiseuran vieraslaituriin. Vieraslaiturista oli kuitenkin pitkä kävelymatka keskustaan sillan yli. Löysin pienen vierassataman ihan keskustasta ja niin purjehdin alukseni sinne. Sieltäpäin olikin kivaa tutustua kaupunkiin. Parin vuorokauden pysähdyksen jälkeen olin jälleen matkalla pohjoiseen, kohti Haugesundia. Haugesundissa olin ainoana toisena suomalaisveneenä Anholtin jälkeen. Koska vieraspaikat olivat ihan keskustassa, niin seurustelu paikkakuntalaisten kanssa oli hyvin luonnolllista ja sain ystäviä mm. paikallisessa galleriassa. Tutustuttuani paikkaan jatkoin kohti Bergenia. Matkalla loppui tuuli, mutta onneksi löysin sattumalta pienen idyllisen Sagvågin kylän vierassataman. Siellä tutustuin satamakapteeniin ja kiersimme hänen autollaan pari päivää sekä saaristossa että vuorilla. Heikossa tuulessa jatkoin kohti Bergeniä ja tuulen kokonaan loputtua saavuin koneen avulla Bergeniin yöllä. Ajaessani sisään Bergeniin sattui mielenkiintoinen moka ja sain tutustua paikalliseen venepoliisiin.... Ajoin koneella kohti keskustaa ja huomasin, että tarvitsen jotain kajuutasta. Panin kaasun tyhjäkäynnille ja surrasin peräsinpinnan avulla. Ollessani alhaalla kajuutassa, pinna pääsi vapaalle ja törmäsin hiljaisella vauhdilla hienostoasuntojen laituriin. Yhdelle parvekkeelle ilmestyi pariskunta katsomaan, kun ajoin pois. Kun olin saapumassa Bergenin keskustaan 10 minuutin kuluttua tapahtuneesta, minut pysäytti venepoliisin Ribvene. Arvelin heti, että pariskunta oli soittanut poliiseille. Minut puhallutettiin sekä otettiin henkilötiedot. Sen jälkeen poliisien kiinnostus heräsi ja keskusteltiin matkastani puolisen tuntia. Tämän jälkeen poliisit ajelivat takaisin laiturille ja kertoivat minusta asiasta ilmoittaneille. Tapahtuneesta ei tullut muita seuraamuksia. Bergenissä laituripaikka oli taas ihan keskustassa. Tämä mahdollisti monta keskustelutilaisuutta ohikulkijoitten kanssa. Tapasin siellä mm. nuoren naisen, joka oli kotoisin Sipoosta. Hän kertoi minun olevan ensimmäinen suomalaispurjehtija, jonka hän oli tavannut sinä aikana kun oli asunut Bergenissä. Olin saapunut Bergeniin 12.8. aamuyöllä ja lähdin takaisin etelään kotiinpäin 14.8. Aikaa lähdöstäni oli kulunut noin 6 viikkoa. Menomatkalla en ollut tavannut netistä tuttuja djonkkipurjehtijoita Stavangerissa, mutta nyt olin saanut heihin yhteyden. Olikin siis selvää, että poikkeaisin Stavangerissa myös kotimatkalla. Kotimatka oli melkein kopio menomatkasta; ensin Sagvågiin ja sitten Haugesundiin, ennen kuin olin taas Stavangerissa. Pari päivää tutustuin paikallisiin djonkkipurjehtijoihin ja heidän veneisiinsä, ennen kuin oli aika lähteä kohti Tanskaa. Tämä osa matkasta ei tapahtunut kopioiden tulomatkaa, vaan säällä oli osuus siihen, että en ? jättänyt Norjaa vielä tässä vaiheessa. Kun lähdin Stavangerista, en ehtinyt kovin kauas ulos, vaan yövyin pienessä Tungenäsin kylän satamassa. Siitä lähdin seuraavana aamuna aikomuksenani suunnata Pohjanmerelle. Tuuli voimistui kuitenkin kään tyen vastaiseksi, ja kovan kryssin jälkeen terävässä aallokossa päätin etsiä satamaa Råttnimisen saaren suojassa. Se olikin viimeinen asuttu saari ennen Pohjanmerta. Siellä oli kunnon satama, jossa tapahtui jotain, mikä kuvastaa hyvin sitä kohtelua, jota olin saanut Norjassa. Olin ehtinyt olla satamassa pari tuntia, kun joku koputti kajuutan kattoon. Noin 70-vuotias mies tervehti kysyen, tulisinko hänen luokseen illalla syömään illallista. Hän kysyi myös, jos pidän ravuista, jotka olivat hänen ja monen muunkin mielestä paljon parempia kuin paikalliset hummerit. Vastasin rehellisesti etten osannut sanoa, koska en ollut koskaan maistanut, mutta olin utelias ja yleensäkin kaikkiruokainen. Sovittiin tapaamisajankohdaksi klo 21. Saapuessani hänen mökkiinsä, niin selvisi syy kutsuun. Hän kertoi, että jokainen yksinpurjehtija, joka osuu satamaan, saa kutsun illalliselle. Hän oli insinööri, jolla on oma toimisto. Hän oli tehnyt keksintöjä koskien otsonikatoa napavyöhykkeillä ja tienasi vielä hyvin patenteillaan. Minä söin rapuja, kunnes ne tulivat melkein korvista ulos. Jälkiruoaksi nautimme kahvia ja konjakkia sekä rupateltiin pikkutunneille asti. Seuraavana päivänä tuuli oli suotuisa. Lähdin etelään päin rannikkoa pitkin, koska tuuli oli heikkoa ja epävakaista. Illalla kiersin Listerin majakkaa ja löysin pienen idyllin, Farsundin pikku kaupungin, jonne jäin pariksi päiväksi. Matkan jatkuessa seurasin vielä Norjan rannikkoa etelään. Seuraava pysäkki oli Mandalin kaupunki, joka sijaitsee Marnajoen suulla. Kovien sisämaasateiden seurauksena joessa oli ennätysvirtaama. Olikin vaikeaa saada vene kiinnitetyksi, koska saavuin yöllä, kuten jostain syystä useimmin teen. Seuraavana päivänä Sagvågista saapui tuttu yksinpurjehtija, mutta hänellä meni kiinnitys huonosti; virta vei venettä hallitsemattomasti laituria vasten ja vene parkkeerasi poikittain kiinnityspuomi tiukasti kiilattuna kölin ja peräsimen väliin kiinni potkurissa. Värvättiin apujoukkoja vierasveneistä ja aussi-hollantisuomi -jengin avulla saatiinkin vene irrotetuksi. Kiitollinen kippari tarjosi kapakassa meille ruokaa ja olutta. Mandalista lähdin sitten avomerelle kohti Tanskan pohjoiskärkeä, Reitit ulos (1.) ja takaisin kotiin (2.). 1. 2.
32 Loisto • 2016 Loisto • 2016 33 Stavangeria. Kolme vuorokautta Skagenin jälkeen saavuin taas yöllä Stavangerin esikaupunkialueelle ja menin nukkumaan pienen esikaupunkikylän laituriin. Stavangerin keskustassa tein kiertoajelun, jonka jälkeen ankkuroiduin pursiseuran vieraslaituriin. Vieraslaiturista oli kuitenkin pitkä kävelymatka keskustaan sillan yli. Löysin pienen vierassataman ihan keskustasta ja niin purjehdin alukseni sinne. Sieltäpäin olikin kivaa tutustua kaupunkiin. Parin vuorokauden pysähdyksen jälkeen olin jälleen matkalla pohjoiseen, kohti Haugesundia. Haugesundissa olin ainoana toisena suomalaisveneenä Anholtin jälkeen. Koska vieraspaikat olivat ihan keskustassa, niin seurustelu paikkakuntalaisten kanssa oli hyvin luonnolllista ja sain ystäviä mm. paikallisessa galleriassa. Tutustuttuani paikkaan jatkoin kohti Bergenia. Matkalla loppui tuuli, mutta onneksi löysin sattumalta pienen idyllisen Sagvågin kylän vierassataman. Siellä tutustuin satamakapteeniin ja kiersimme hänen autollaan pari päivää sekä saaristossa että vuorilla. Heikossa tuulessa jatkoin kohti Bergeniä ja tuulen kokonaan loputtua saavuin koneen avulla Bergeniin yöllä. Ajaessani sisään Bergeniin sattui mielenkiintoinen moka ja sain tutustua paikalliseen venepoliisiin.... Ajoin koneella kohti keskustaa ja huomasin, että tarvitsen jotain kajuutasta. Panin kaasun tyhjäkäynnille ja surrasin peräsinpinnan avulla. Ollessani alhaalla kajuutassa, pinna pääsi vapaalle ja törmäsin hiljaisella vauhdilla hienostoasuntojen laituriin. Yhdelle parvekkeelle ilmestyi pariskunta katsomaan, kun ajoin pois. Kun olin saapumassa Bergenin keskustaan 10 minuutin kuluttua tapahtuneesta, minut pysäytti venepoliisin Ribvene. Arvelin heti, että pariskunta oli soittanut poliiseille. Minut puhallutettiin sekä otettiin henkilötiedot. Sen jälkeen poliisien kiinnostus heräsi ja keskusteltiin matkastani puolisen tuntia. Tämän jälkeen poliisit ajelivat takaisin laiturille ja kertoivat minusta asiasta ilmoittaneille. Tapahtuneesta ei tullut muita seuraamuksia. Bergenissä laituripaikka oli taas ihan keskustassa. Tämä mahdollisti monta keskustelutilaisuutta ohikulkijoitten kanssa. Tapasin siellä mm. nuoren naisen, joka oli kotoisin Sipoosta. Hän kertoi minun olevan ensimmäinen suomalaispurjehtija, jonka hän oli tavannut sinä aikana kun oli asunut Bergenissä. Olin saapunut Bergeniin 12.8. aamuyöllä ja lähdin takaisin etelään kotiinpäin 14.8. Aikaa lähdöstäni oli kulunut noin 6 viikkoa. Menomatkalla en ollut tavannut netistä tuttuja djonkkipurjehtijoita Stavangerissa, mutta nyt olin saanut heihin yhteyden. Olikin siis selvää, että poikkeaisin Stavangerissa myös kotimatkalla. Kotimatka oli melkein kopio menomatkasta; ensin Sagvågiin ja sitten Haugesundiin, ennen kuin olin taas Stavangerissa. Pari päivää tutustuin paikallisiin djonkkipurjehtijoihin ja heidän veneisiinsä, ennen kuin oli aika lähteä kohti Tanskaa. Tämä osa matkasta ei tapahtunut kopioiden tulomatkaa, vaan säällä oli osuus siihen, että en ? jättänyt Norjaa vielä tässä vaiheessa. Kun lähdin Stavangerista, en ehtinyt kovin kauas ulos, vaan yövyin pienessä Tungenäsin kylän satamassa. Siitä lähdin seuraavana aamuna aikomuksenani suunnata Pohjanmerelle. Tuuli voimistui kuitenkin kään tyen vastaiseksi, ja kovan kryssin jälkeen terävässä aallokossa päätin etsiä satamaa Råttnimisen saaren suojassa. Se olikin viimeinen asuttu saari ennen Pohjanmerta. Siellä oli kunnon satama, jossa tapahtui jotain, mikä kuvastaa hyvin sitä kohtelua, jota olin saanut Norjassa. Olin ehtinyt olla satamassa pari tuntia, kun joku koputti kajuutan kattoon. Noin 70-vuotias mies tervehti kysyen, tulisinko hänen luokseen illalla syömään illallista. Hän kysyi myös, jos pidän ravuista, jotka olivat hänen ja monen muunkin mielestä paljon parempia kuin paikalliset hummerit. Vastasin rehellisesti etten osannut sanoa, koska en ollut koskaan maistanut, mutta olin utelias ja yleensäkin kaikkiruokainen. Sovittiin tapaamisajankohdaksi klo 21. Saapuessani hänen mökkiinsä, niin selvisi syy kutsuun. Hän kertoi, että jokainen yksinpurjehtija, joka osuu satamaan, saa kutsun illalliselle. Hän oli insinööri, jolla on oma toimisto. Hän oli tehnyt keksintöjä koskien otsonikatoa napavyöhykkeillä ja tienasi vielä hyvin patenteillaan. Minä söin rapuja, kunnes ne tulivat melkein korvista ulos. Jälkiruoaksi nautimme kahvia ja konjakkia sekä rupateltiin pikkutunneille asti. Seuraavana päivänä tuuli oli suotuisa. Lähdin etelään päin rannikkoa pitkin, koska tuuli oli heikkoa ja epävakaista. Illalla kiersin Listerin majakkaa ja löysin pienen idyllin, Farsundin pikku kaupungin, jonne jäin pariksi päiväksi. Matkan jatkuessa seurasin vielä Norjan rannikkoa etelään. Seuraava pysäkki oli Mandalin kaupunki, joka sijaitsee Marnajoen suulla. Kovien sisämaasateiden seurauksena joessa oli ennätysvirtaama. Olikin vaikeaa saada vene kiinnitetyksi, koska saavuin yöllä, kuten jostain syystä useimmin teen. Seuraavana päivänä Sagvågista saapui tuttu yksinpurjehtija, mutta hänellä meni kiinnitys huonosti; virta vei venettä hallitsemattomasti laituria vasten ja vene parkkeerasi poikittain kiinnityspuomi tiukasti kiilattuna kölin ja peräsimen väliin kiinni potkurissa. Värvättiin apujoukkoja vierasveneistä ja aussi-hollantisuomi -jengin avulla saatiinkin vene irrotetuksi. Kiitollinen kippari tarjosi kapakassa meille ruokaa ja olutta. Mandalista lähdin sitten avomerelle kohti Tanskan pohjoiskärkeä, Reitit ulos (1.) ja takaisin kotiin (2.). 1. 2.
dus keveissä tuulissa ja kesälämmössä saavuin Gdanskiin 26.9. aamuyöstä, tietenkin. Vanha hansakaupunki Danzig oli kiinnostava ja ennen muuta halpa paikka. Kolmen päivän jälkeen lähdin ulos merelle. Tuuli loppui Gdanskin edustalla, joten yöllä saavuin Hel-nimiseen pikkukaupunkiin. Vietettyäni yön siellä lähdin seuraavana iltapäivänä heikossa tuulessa kohti kotivesiä. Seuraavana päivänä toistui taas kesän muoti-ilmiö, eli kova ja välillä myrskyisä lounaistuuli. Pari vuorokautta sitten purjehdinkin kaikki luukut sisältä kiinni, aallokko oli kesän kovin. Kolme kertaa murtuva iso aalto murtui veneen päälle iskien kovalla voimalla, mutta sisällä suojassa ei ollut mitään hätää. Välillä pelkäsin, että tuuli vielä tästäkin voimistuisi... Parin vuorokauden villin menon jälkeen lähestyin Ventspilsiä ja päätin väsyneenä mennä sinne lepäämään. Kovassa aallokossa ja sateen aiheuttamasta huonosta näkyvyydestä huolimatta onnistuin navigoimaan sisälle satamaan. Ja jälleen pilkkopimeässä yössä! Nukuin siellä ennätykselliset 14 tuntia ja putiikkireissun jälkeen lähdin Ventspilsistä suunnaten kohti Riianlahtea. Noin vuorokauden jälkeen, tietenkin jälleen yöllä pilkkopimeässä, saavuin Roomassaaren satamaan. Satama on Kuressaaren ulkosatama. Kuressaareen on n. 5 km Roomassaaresta, mutta sain lainata vaihdefillaria, jolla kävin kaupungissa 1-2 kertaa päivässä. Sää oli päivisin kesäisen lämmin, mutta ollessani siellä tulivat ensimmäiset yöpakkaset. Säätilan ollessa melkein lämmin vietin siellä viisi päivää. Osittain siitäkin syystä, että Tallinnasta piti purjehtia vanhimman pojan vene takaisin Loviisaan. Hänen vaimonsa ja nuorin poikansa tarjoutuivat purjehtimaan veneen, mutta koska he olivat hiukan epävarmoja navigoinnissa, niin päätimme purjehtia matkan Tallinnasta Loviisaan yhdessä. Hyvä niin, koska kun tulimme Hamnholmin luokse, niin vastassa oli hernerokka sumu. Lisäksi tuuli loppui ja niinpä hinasin veneen Valkoon, jonne saavuttiin 18.10. valoisaan aikaan keskipäivällä! Noin 3000 mailia ja yli 3,5 kk oli takana. Jotenkin oli hyvin vaikeaa sopeutua arkielämään uudestaan. Jos terveys sallii, niin seuraava pitkä reissu on vieläkin pidempi... ? Skagenia, reippaassa n. 12 m/s sivumyötäisessä. Minua seurasi oma lintuparvi: 8 kpl myrskylintuja koko matkan Skageniin, jossa katosivat. 7 M ennen Skagenia tuuli kääntyi yhtäkkiä n. 10 minuutissa 180 astetta. Tämän seurauksena tuli kamala ristiaallokko, jossa ei päässyt eteenpäin juuri ollenkaan. Meno oli varsin villiä, joten laitoin koneen käyntiin ja lähdin Skagenina kiertämään. Tietysti taas pilkkopimeässä aamuyössä. En halunnut kuitenkaan mennä taas Skageniin, joten jatkoin Fredrikshavniin, jossa sain rikin kuntoon. Pari narua oli mennyt sekaisin villissä merenkäynnissä edellisenä yönä. Jälleen kuului koputus katolta. Tällä kertaa tuli kutsu käydä tutustumassa Fredrikshavnin edustalla olevaan majakkasaareen, Hirsholmiin, joka on nykyisin luonnonsuojelualue. Vietin siellä pari päivää ja jatkoin taas matkaani kohti Kööpenhaminaa. Tuuli kuitenkin kääntyi taas vastaiseksi yltyen kovaksi, joten jäin huilaamaan Bönnerupin satamaan. Seuraavana päivänä uusi yritys purjehtia Köpikseeen, tällä kertaa huono keli vei minut Anholtin saareen. Siellä meitä oli kolme yksinpurjehtijaa: yksi Lontoosta, yksi Hannoverista ja yksi Loviisasta. Myrskyn takia vietimme siellä pari päivää vaihtaen kokemuksia. Anholtista pääsin vihdoin Köpikseen, Langelinien vierassatamaan pienen merenneidon viereen. Siellä taas pieni suomalainen yksinpurjehtija herätti kiinnostusta ja tanskalaisen veneen miehistö tarjosi heti olutta ja kyseli kuulumisia. Köpiksen käynnin jälkeen aikomuksenani oli mennä uudelleen Falsterbohon ja kanavaan, mutta sopiva tuuli ja kaunis yö veikin kurssin ohi ja kohti Rügeniä. Siellä hakeuduin saksalaisen yksinpurjehtijan neuvosta Hiddenseen saaren Wittin kylän vierassatamaan. Yllätys oli suuri, kun kaupassa ei hyväksytty ulkomaisia pankkieikä luottokortteja. Kun pankkiautomaattikaan ei niitä hyväksynyt, niin jäipä ostokset ostamatta sekä satamamaksu maksamatta. Olen niin tottunut kayttämään kortteja, että minulla on harvoin käteistä mukana. Pohjois-Saksassa ollaan niin vanhoillisia, ettei kortteihin luoteta, vaan kaikki käyttävät käteistä. Seuraava kohde oli Puola, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Miellyttävä purjehLoisto • 2016 35 34 Loisto • 2016
dus keveissä tuulissa ja kesälämmössä saavuin Gdanskiin 26.9. aamuyöstä, tietenkin. Vanha hansakaupunki Danzig oli kiinnostava ja ennen muuta halpa paikka. Kolmen päivän jälkeen lähdin ulos merelle. Tuuli loppui Gdanskin edustalla, joten yöllä saavuin Hel-nimiseen pikkukaupunkiin. Vietettyäni yön siellä lähdin seuraavana iltapäivänä heikossa tuulessa kohti kotivesiä. Seuraavana päivänä toistui taas kesän muoti-ilmiö, eli kova ja välillä myrskyisä lounaistuuli. Pari vuorokautta sitten purjehdinkin kaikki luukut sisältä kiinni, aallokko oli kesän kovin. Kolme kertaa murtuva iso aalto murtui veneen päälle iskien kovalla voimalla, mutta sisällä suojassa ei ollut mitään hätää. Välillä pelkäsin, että tuuli vielä tästäkin voimistuisi... Parin vuorokauden villin menon jälkeen lähestyin Ventspilsiä ja päätin väsyneenä mennä sinne lepäämään. Kovassa aallokossa ja sateen aiheuttamasta huonosta näkyvyydestä huolimatta onnistuin navigoimaan sisälle satamaan. Ja jälleen pilkkopimeässä yössä! Nukuin siellä ennätykselliset 14 tuntia ja putiikkireissun jälkeen lähdin Ventspilsistä suunnaten kohti Riianlahtea. Noin vuorokauden jälkeen, tietenkin jälleen yöllä pilkkopimeässä, saavuin Roomassaaren satamaan. Satama on Kuressaaren ulkosatama. Kuressaareen on n. 5 km Roomassaaresta, mutta sain lainata vaihdefillaria, jolla kävin kaupungissa 1-2 kertaa päivässä. Sää oli päivisin kesäisen lämmin, mutta ollessani siellä tulivat ensimmäiset yöpakkaset. Säätilan ollessa melkein lämmin vietin siellä viisi päivää. Osittain siitäkin syystä, että Tallinnasta piti purjehtia vanhimman pojan vene takaisin Loviisaan. Hänen vaimonsa ja nuorin poikansa tarjoutuivat purjehtimaan veneen, mutta koska he olivat hiukan epävarmoja navigoinnissa, niin päätimme purjehtia matkan Tallinnasta Loviisaan yhdessä. Hyvä niin, koska kun tulimme Hamnholmin luokse, niin vastassa oli hernerokka sumu. Lisäksi tuuli loppui ja niinpä hinasin veneen Valkoon, jonne saavuttiin 18.10. valoisaan aikaan keskipäivällä! Noin 3000 mailia ja yli 3,5 kk oli takana. Jotenkin oli hyvin vaikeaa sopeutua arkielämään uudestaan. Jos terveys sallii, niin seuraava pitkä reissu on vieläkin pidempi... ? Skagenia, reippaassa n. 12 m/s sivumyötäisessä. Minua seurasi oma lintuparvi: 8 kpl myrskylintuja koko matkan Skageniin, jossa katosivat. 7 M ennen Skagenia tuuli kääntyi yhtäkkiä n. 10 minuutissa 180 astetta. Tämän seurauksena tuli kamala ristiaallokko, jossa ei päässyt eteenpäin juuri ollenkaan. Meno oli varsin villiä, joten laitoin koneen käyntiin ja lähdin Skagenina kiertämään. Tietysti taas pilkkopimeässä aamuyössä. En halunnut kuitenkaan mennä taas Skageniin, joten jatkoin Fredrikshavniin, jossa sain rikin kuntoon. Pari narua oli mennyt sekaisin villissä merenkäynnissä edellisenä yönä. Jälleen kuului koputus katolta. Tällä kertaa tuli kutsu käydä tutustumassa Fredrikshavnin edustalla olevaan majakkasaareen, Hirsholmiin, joka on nykyisin luonnonsuojelualue. Vietin siellä pari päivää ja jatkoin taas matkaani kohti Kööpenhaminaa. Tuuli kuitenkin kääntyi taas vastaiseksi yltyen kovaksi, joten jäin huilaamaan Bönnerupin satamaan. Seuraavana päivänä uusi yritys purjehtia Köpikseeen, tällä kertaa huono keli vei minut Anholtin saareen. Siellä meitä oli kolme yksinpurjehtijaa: yksi Lontoosta, yksi Hannoverista ja yksi Loviisasta. Myrskyn takia vietimme siellä pari päivää vaihtaen kokemuksia. Anholtista pääsin vihdoin Köpikseen, Langelinien vierassatamaan pienen merenneidon viereen. Siellä taas pieni suomalainen yksinpurjehtija herätti kiinnostusta ja tanskalaisen veneen miehistö tarjosi heti olutta ja kyseli kuulumisia. Köpiksen käynnin jälkeen aikomuksenani oli mennä uudelleen Falsterbohon ja kanavaan, mutta sopiva tuuli ja kaunis yö veikin kurssin ohi ja kohti Rügeniä. Siellä hakeuduin saksalaisen yksinpurjehtijan neuvosta Hiddenseen saaren Wittin kylän vierassatamaan. Yllätys oli suuri, kun kaupassa ei hyväksytty ulkomaisia pankkieikä luottokortteja. Kun pankkiautomaattikaan ei niitä hyväksynyt, niin jäipä ostokset ostamatta sekä satamamaksu maksamatta. Olen niin tottunut kayttämään kortteja, että minulla on harvoin käteistä mukana. Pohjois-Saksassa ollaan niin vanhoillisia, ettei kortteihin luoteta, vaan kaikki käyttävät käteistä. Seuraava kohde oli Puola, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Miellyttävä purjehLoisto • 2016 35 34 Loisto • 2016
kesä kauan sitten Peggy Suen Peggy Suen KUVAT JA TEKSTI ARI HAIMI Loisto • 2016 37 36 Loisto • 2016
kesä kauan sitten Peggy Suen Peggy Suen KUVAT JA TEKSTI ARI HAIMI Loisto • 2016 37 36 Loisto • 2016
38 Loisto • 2016 Loisto • 2016 39 LOVIISASTA ON LÄHDETTY merille ja merten taakse jo vuosisatojen ajan. Syitä on ollut monia ja erilaisia. Jopa Titanic-onnettomuudessa oli Loviisan seudulta kotoisin olleita matkustajia. Osa lähtijöistä palasi, osa ei. Osalla meni hyvin muilla mailla. Toisista ei kuultu koskaan sen koommin. Peggy Sue sen sijaan tuli käymään 50-luvun lopulla vanhaan ihanaan kotikaupunkiinsa. Jo pikkulapsena hän oli perheensä kanssa muuttanut Amerikkaan, mutta palasi takaisin kapsäkkeineen, loistoautoineen ja oman hovimestari-kuljettajansa kanssa kesäisenä päivänä muistelemaan menneitä. Lapsuuden uimaranta, Kasino, Kappeliravintola, Seurahuone ja Loviisan vanha rautatieasema olivat vielä olemassa. Hevoskilpailut ja gämbling olivat Peggy Suen intohimoja Amerikassa ja miksei Loviisassakin. Mutta osa näistä Peggy Suen suosikkipaikoista elää vieläkin loistonsa päiviä. Etsikää, löytäkää ja ennen kaikkea nauttikaa! ?
38 Loisto • 2016 Loisto • 2016 39 LOVIISASTA ON LÄHDETTY merille ja merten taakse jo vuosisatojen ajan. Syitä on ollut monia ja erilaisia. Jopa Titanic-onnettomuudessa oli Loviisan seudulta kotoisin olleita matkustajia. Osa lähtijöistä palasi, osa ei. Osalla meni hyvin muilla mailla. Toisista ei kuultu koskaan sen koommin. Peggy Sue sen sijaan tuli käymään 50-luvun lopulla vanhaan ihanaan kotikaupunkiinsa. Jo pikkulapsena hän oli perheensä kanssa muuttanut Amerikkaan, mutta palasi takaisin kapsäkkeineen, loistoautoineen ja oman hovimestari-kuljettajansa kanssa kesäisenä päivänä muistelemaan menneitä. Lapsuuden uimaranta, Kasino, Kappeliravintola, Seurahuone ja Loviisan vanha rautatieasema olivat vielä olemassa. Hevoskilpailut ja gämbling olivat Peggy Suen intohimoja Amerikassa ja miksei Loviisassakin. Mutta osa näistä Peggy Suen suosikkipaikoista elää vieläkin loistonsa päiviä. Etsikää, löytäkää ja ennen kaikkea nauttikaa! ?
40 Loisto • 2016 Loisto • 2016 41 Suurenmoinen, lämmin ja aurinkoinen kesä meni niin nopeasti, jäljelle jäivät vain muistot ja valokuvat. Peggy Sue: Niina Espo Autonkuljettaja-hovimestari: Mikko Lassila Kampaukset: Jessi’s Hair & Nail Studio Make up: Minna Eriksson Interiöörit: Kappeli-ravintola ja Loviisan ravit Stylisti ja idea: Mirkku Karhapää Foto: Ari Haimi KUVA ESKO HILJANEN KUVA TARJA TABERMAN MERISAVU KURKISTUS Faktaa on, että fantasiantäyteiset maut ovat kaukana, kun mustikan kylkeen puraiset myös tätä olentoa.
40 Loisto • 2016 Loisto • 2016 41 Suurenmoinen, lämmin ja aurinkoinen kesä meni niin nopeasti, jäljelle jäivät vain muistot ja valokuvat. Peggy Sue: Niina Espo Autonkuljettaja-hovimestari: Mikko Lassila Kampaukset: Jessi’s Hair & Nail Studio Make up: Minna Eriksson Interiöörit: Kappeli-ravintola ja Loviisan ravit Stylisti ja idea: Mirkku Karhapää Foto: Ari Haimi KUVA ESKO HILJANEN KUVA TARJA TABERMAN MERISAVU KURKISTUS Faktaa on, että fantasiantäyteiset maut ovat kaukana, kun mustikan kylkeen puraiset myös tätä olentoa.
42 Loisto • 2016 Loisto • 2016 43
42 Loisto • 2016 Loisto • 2016 43
44 Loisto • 2016 Loisto • 2016 45 TMI FOTO HAIMI VALOKUVAUSPALVELUA, VÄLINEVUOKRAUSTA, VALOKUVA-ALAN KOULUTUSTA JA NEUVONTAA 040-5456486 ARI.HAIMI@KOLUMBUS.FI
44 Loisto • 2016 Loisto • 2016 45 TMI FOTO HAIMI VALOKUVAUSPALVELUA, VÄLINEVUOKRAUSTA, VALOKUVA-ALAN KOULUTUSTA JA NEUVONTAA 040-5456486 ARI.HAIMI@KOLUMBUS.FI
46 Loisto • 2016 Loisto • 2016 47 ENSIMMÄINEN JÄRJESTELMÄKAMERANI oli kinokoon Petri Micro MF 1. Kuvauspakettiin kuului 35 mm, 50 mm ja 135 mm objektiivit. Pari vuotta sitten ilmestyi Sonylta A7 pieni kinokoon digikamera, siinä ei ollut vielä kuvanvakaajaa. Kun sitten myöhemmin ilmestyi kuvanvakaajalla varustettu A7 Mk II, olin myyty. Siihen sai vielä päivityksen, jossa RAWtiedostot sisältävät kaiken kameran tallentaman raakadatan. Kameraan oli tullut jämäkkyyttä, kun siihen oli lisätty kuvanvakaaja. Erityisesti olen ollut tyytyväinen valkotasapainon toimivuuteen vaihtelevissa valaistusolosuhteissa. ISO herkkyyksillä 50 – 400 kuvanlaatu on erinomainen. Jos olen tarvinnut parempaa laatua suuremmilla herkkyyksillä, niin olen käyttänyt Sonyn A 99 murikkaa 1600 tai 3200 ISO herkkyyksillä. A7 Mk II soveltuu hyvin matkakameraksi moottoripyöräretkille mukaan otettavaksi. Lisäksi siihen saa adapterilla sovitettua muita eri kameroiden objektiiveja, joita tässä on kuvattuna kaksi, Voigtländer Nokton 35 mm F 1.2 ja Voigtländer Heliar Classic 75 mm F 1.8. Molemmissa näissä on Leica M sovite. Adapteriksi tarvitaan soviterinkula jolla Leica M muunnetaan Sonyn E-sovitteeksi. ? Porvoon jokiranta, A7 Mk II ja Sony ZEISS FE 1,8/55 objektiivi P ienikokoinen kinokoon järjestelmäkamera Sähköpätevyysluokka S1 – Elbörighet EB1 Lindén Urakointi Oy Östra Tullgatan 10 07900 Lovisa beni@lindenurakointi.fi www.lindenurakointi.fi | 040 838 8401 Ilmaja maakaapeliontityöt KNX-ohjausjärjestelmä Älykästä pientalorakentamista yksityishenkilöille Maaurakointi Sähköurakointi Tieja katuvalaistuksen asennukset Luftoch mark kabelarbeten KNX-programmering Smart småhusbygge för privatpersoner Jord-entrepenad Elentreprenad Vägoch gatubelysningsinstallationer KUVAT JA TEKSTI HEIKKI AROLA Loviisan kirkko, A7 Mk II ja Aspherical Voigtländer Nokton 35 mm F 1.2 objektiivi
46 Loisto • 2016 Loisto • 2016 47 ENSIMMÄINEN JÄRJESTELMÄKAMERANI oli kinokoon Petri Micro MF 1. Kuvauspakettiin kuului 35 mm, 50 mm ja 135 mm objektiivit. Pari vuotta sitten ilmestyi Sonylta A7 pieni kinokoon digikamera, siinä ei ollut vielä kuvanvakaajaa. Kun sitten myöhemmin ilmestyi kuvanvakaajalla varustettu A7 Mk II, olin myyty. Siihen sai vielä päivityksen, jossa RAWtiedostot sisältävät kaiken kameran tallentaman raakadatan. Kameraan oli tullut jämäkkyyttä, kun siihen oli lisätty kuvanvakaaja. Erityisesti olen ollut tyytyväinen valkotasapainon toimivuuteen vaihtelevissa valaistusolosuhteissa. ISO herkkyyksillä 50 – 400 kuvanlaatu on erinomainen. Jos olen tarvinnut parempaa laatua suuremmilla herkkyyksillä, niin olen käyttänyt Sonyn A 99 murikkaa 1600 tai 3200 ISO herkkyyksillä. A7 Mk II soveltuu hyvin matkakameraksi moottoripyöräretkille mukaan otettavaksi. Lisäksi siihen saa adapterilla sovitettua muita eri kameroiden objektiiveja, joita tässä on kuvattuna kaksi, Voigtländer Nokton 35 mm F 1.2 ja Voigtländer Heliar Classic 75 mm F 1.8. Molemmissa näissä on Leica M sovite. Adapteriksi tarvitaan soviterinkula jolla Leica M muunnetaan Sonyn E-sovitteeksi. ? Porvoon jokiranta, A7 Mk II ja Sony ZEISS FE 1,8/55 objektiivi P ienikokoinen kinokoon järjestelmäkamera Sähköpätevyysluokka S1 – Elbörighet EB1 Lindén Urakointi Oy Östra Tullgatan 10 07900 Lovisa beni@lindenurakointi.fi www.lindenurakointi.fi | 040 838 8401 Ilmaja maakaapeliontityöt KNX-ohjausjärjestelmä Älykästä pientalorakentamista yksityishenkilöille Maaurakointi Sähköurakointi Tieja katuvalaistuksen asennukset Luftoch mark kabelarbeten KNX-programmering Smart småhusbygge för privatpersoner Jord-entrepenad Elentreprenad Vägoch gatubelysningsinstallationer KUVAT JA TEKSTI HEIKKI AROLA Loviisan kirkko, A7 Mk II ja Aspherical Voigtländer Nokton 35 mm F 1.2 objektiivi
48 Loisto • 2016 Loisto • 2016 49 MERIKOTKA S uomessa merikotka pesii yleensä vesistöjen äärellä, tavallisimmin meren rannikolla ja saaristossa. Loviisassakin tavattava merikotka on suuri päiväpetolintu, jonka siivet ovat pitkät ja leveät. Siipien kärjissä olevat sulat muodostavat pitkät harittajat, jotka voivat olla 60 cm pitkät. Sen pyrstö on melko lyhyt ja muodoltaan tylpän kolmiomainen. Melko varma keino erottaa merikotka ja Suomen toinen suuri petolintu, maakotka, toisistaan onkin juuri pyrstö. Maakotkan pyrstö on nimittäin huomattavasti pitempi kuin merikotkan. Lajityypillisen lentosiluetin merikotkalle antavat pitkä kaula ja voimakas nokka. Merikotkan siipien kärkiväli on 190–240 cm, ja se painaa 3–6 kg. Naaras on yleensä suurempi kuin koiras. Iso lintu on usein resuisen näköinen, lentäväksi räsymatoksi joskus pilkattu, sillä nuorilta linnuilta voi puuttua usein paljon sulkia. Linnun pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli kahdeksanvuotiailla linnuilla pää on lähes kermanvalkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen. Vanha merikotka on väriltään ruskea ja sen pää ja kaula vaaleamman kellanruskeat. Sen siipien yläpeitinhöyhenien sekä etuselän ja hartioiden höyhenien kärjet ovat epäsäännöllisen vaaleankellertävät, mikä saa linnun näyttämään hieman siltä, kuin sillä olisi epätasaista suomukuviointia. Vanhan merikotkan nokka on keltainen. Pyrstö on kokonaan valkoinen tai mahdollisesti tyvestä ja kärjestä ruskeatäpläinen. ? KUVAT JA TEKSTI JUHA MERENHEIMO
48 Loisto • 2016 Loisto • 2016 49 MERIKOTKA S uomessa merikotka pesii yleensä vesistöjen äärellä, tavallisimmin meren rannikolla ja saaristossa. Loviisassakin tavattava merikotka on suuri päiväpetolintu, jonka siivet ovat pitkät ja leveät. Siipien kärjissä olevat sulat muodostavat pitkät harittajat, jotka voivat olla 60 cm pitkät. Sen pyrstö on melko lyhyt ja muodoltaan tylpän kolmiomainen. Melko varma keino erottaa merikotka ja Suomen toinen suuri petolintu, maakotka, toisistaan onkin juuri pyrstö. Maakotkan pyrstö on nimittäin huomattavasti pitempi kuin merikotkan. Lajityypillisen lentosiluetin merikotkalle antavat pitkä kaula ja voimakas nokka. Merikotkan siipien kärkiväli on 190–240 cm, ja se painaa 3–6 kg. Naaras on yleensä suurempi kuin koiras. Iso lintu on usein resuisen näköinen, lentäväksi räsymatoksi joskus pilkattu, sillä nuorilta linnuilta voi puuttua usein paljon sulkia. Linnun pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli kahdeksanvuotiailla linnuilla pää on lähes kermanvalkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen. Vanha merikotka on väriltään ruskea ja sen pää ja kaula vaaleamman kellanruskeat. Sen siipien yläpeitinhöyhenien sekä etuselän ja hartioiden höyhenien kärjet ovat epäsäännöllisen vaaleankellertävät, mikä saa linnun näyttämään hieman siltä, kuin sillä olisi epätasaista suomukuviointia. Vanhan merikotkan nokka on keltainen. Pyrstö on kokonaan valkoinen tai mahdollisesti tyvestä ja kärjestä ruskeatäpläinen. ? KUVAT JA TEKSTI JUHA MERENHEIMO
KULKIESSASI KIERREPORTAITA Dublinin Trinity Collegen vanhan kirjaston lukusaliin, eteesi avautuu jännittävä tylypahkamainen tunnelma, jossa puulattia narisee jalkojen alla ja korkeat kirjahyllyt ovat täynnä nahkakantisia kirjoja, jotka tuoksuvat vanhalle ja arvokkaalle. ”Long Room” eli suuri huone jossa kirjat ovat, on rakennettu 1700-luvulla. Kirjastolla on vapaakappaleoikeus kaikkiin Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkaistaviin kirjoihin. Trinity Collegen perustaja on Kuningatar Elisabet I, v. 1592. Yliopistosta on valmistunut monia Irlannin historiasta tuttuja henkilöitä, muun muassa kirjailijat Samuel Beckett, Oscar Wilde sekä Bram Stoker. Myös Irlannin naispuoliset presidentit ovat Trinityn käyneitä. ? Tylypahkan tunnelmissa KUVAT JA TEKSTI TARJA TABERMAN Loisto • 2016 51 50 Loisto • 2016
KULKIESSASI KIERREPORTAITA Dublinin Trinity Collegen vanhan kirjaston lukusaliin, eteesi avautuu jännittävä tylypahkamainen tunnelma, jossa puulattia narisee jalkojen alla ja korkeat kirjahyllyt ovat täynnä nahkakantisia kirjoja, jotka tuoksuvat vanhalle ja arvokkaalle. ”Long Room” eli suuri huone jossa kirjat ovat, on rakennettu 1700-luvulla. Kirjastolla on vapaakappaleoikeus kaikkiin Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkaistaviin kirjoihin. Trinity Collegen perustaja on Kuningatar Elisabet I, v. 1592. Yliopistosta on valmistunut monia Irlannin historiasta tuttuja henkilöitä, muun muassa kirjailijat Samuel Beckett, Oscar Wilde sekä Bram Stoker. Myös Irlannin naispuoliset presidentit ovat Trinityn käyneitä. ? Tylypahkan tunnelmissa KUVAT JA TEKSTI TARJA TABERMAN Loisto • 2016 51 50 Loisto • 2016
52 Loisto • 2016 Loisto • 2016 53 T idstrandin tarina alkaa siitä, kun loviisalainen Johan Tidstrand aloitti henkilöliikenteen vuonna 1923 seitsemänpaikkaisella kuriiriautolla Loviisan ja Helsingin välillä. Vuosikymmenen lopulla Tidstrand siirtyi varsinaisiin linja-autoihin laajentaen liikennettään. Johan Tidstrandin kuoltua 1943 liiketoimintaa ryhtyi vetämään hänen vaimonsa Jenny. Perillisten puuttuessa hän sai avukseen 30-luvulla kuljettajana aloittaneen Åke Tinkasen. Åke ryhtyi pyörittämään firmaa ja myös sen omistajaksi. Vuonna 1956 perustettiinkin sitten Ab J. Tidstrand Oy. Åke kuoli 1964, jolloin Jenny Tidstrand tuli uudelleen yhtiön johtoon muutamaksi vuodeksi toimien johtajana siihen asti, kunnes yhtiö siirtyi kokonaan Tinkasen perheelle v. 1968. Tällöin toimitusjohtajana aloitti Björn "Nalle" Tinkanen. Isoimmillaan yhtiöllä oli kymmenen bussia ja kuljettajaa. Linjaliikenteen Loviisan ja Helsingin välillä yhtiö lopetti vuonna 1995 myydessään sen Etelä-Suomen Linjaliikenteelle. Tämän jälkeen Tidstrand onkin keskittynyt vanhojen tilausliikenneasiakkaidensa palvelemiseen. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2007, jolloin Nallen lapset Kim ja Pamela ottivat päävastuun liiketoiminnasta. Linjaliikenteen runkoreittinä toimi vuosikymmenien ajan liikennöinti Loviisan ja Helsingin välillä. 1995 todettiin, ettei viisi edestakaista vuoroa Loviisan ja Helsingin välillä kannata riittävästi ja päätettiin keskittyä tilausliikenteeseen. Omamatkatuotanto ja ryhmien sekä yritysten tilaamien ajojen osuus on yhtiön liikevaihdosta yli 80 prosenttia. Vuosikymmenten varrella luodut pitkä aikaiset asiakassuhteet ovat kantaneet, vaikka kilpailutilanne on alueella varsin kova. Tinkaset ovat keskittyneet hyvään palveluun. Vakioasiakaskunnan skaala on laaja, ja paikallisesti tunnettu talo on pysynyt asiakkaiden suosiossa vuosikymmenestä toiseen. Kotka kuljettaa – Tidstrand Suurin muutos vuosien varrella on tapahtunut autoissa. Ennen autojen korit olivat puisia, ei ollut ilmastointia eikä turvavöitä. Autot ovat nykyään myös isompia. Matkat ovat lyhentyneet ajallisesti, ennen Helsingin matkoihin meni puoli vuorokautta, nykyään n. tunti. Alalla kilpailu on kovaa ja Tidstrandillakin on asiakkaita myös muualta, mm. Helsingistä ja Kotkasta. Yritys tekee myös yhteistyötä kilpailevien firmojen kanssa. Ryhmäkoot ovat myös muuttuneet. Ennen vanhaan normi ryhmäkoko oli 50, nykyään yli 50 tai alle 30. Pitkiäkin matkoja on tehty. "Keikkoja on laidasta laitaan. Kaikkea mahdollista, mitä tilausajoilla yleensä ajetaan. Vuosia sitten kuljetettiin kiinalaisia pitkin Pohjoismaita. Kuluneina vuosina on tehty matkoja myös Sveitsiin, Pariisiin ja Saksaan, tänä päivänä Pohjoismaihin ja Baltiaan. Muualle ei oikein edes kustannusten vuoksi kannata mennä, koska erilaiset tietullit, rekisterimaksut ym. pienentävät huomattavasti käteen jäävää osuutta. Lisäksi muualla pitää kaikki maksaa käteisellä, esim. mahdolliset sakot, kun kaikkialla ei ole käytössä laskutussysteemiä. Kysyttäessä millainen on hyvä kuljettaja ja asiakas, vastaus oli selkeä. Hyvä kuljettaja on turvallinen, ystävällinen, luotettava sekä auttavainen. Asiakkailla tulee olla tunne, että kun nousee kyytiin, niin voi keskittyä matkustamiseen ja kuljettaja huolehtii muusta. Ihanneasiakas on iloinen ja rauhallinen sekä luottaa siihen, että kuljettaja tietää mitä tekee. Yrityksellä on kuusi bussia. Perheen bussikortit ovat vain Kimillä, mutta tarvittaessa kaikki kuusi bussia saadaan nopeasti liikkeelle. Tidstrandilla on haluttu pitää yhtiö mahdollisimman omavaraisena, ja siksi huollot ja korjauksetkin tehdään poikkeuksellisen laajasti itse. Kimillä ja Nallella on myös autotekninen koulutus, ja kalusto halutaan pitää kunnossa viimeistä piirtoa myöten. Tarvittaessa Martti Abrahamsson tulee avuksi. Yrityksellä ei ole varsinaisia inva-autoja, mutta tarvittaessa lainataan auto yhteistyökumppaneilta, mikäli muuten kyyditys ei onnistu. Huonojalkaisille löytyy aina kyyti ja keinot, millä kuljetus onnistuu. Jokaisella bussiyrityksellä on oma imago ja Tidstrandillakin huolehditaan autojen ulkoasusta tarkasti. Keskeisin osa Tidstrandin imagoa on iso, keskellä autoa liitävä kotka, joka on perua 50-luvun puolivälin pikavuorolupa-taistoista. Yritys oli hakenut Helsinki-Kotka-pikavuoro lupaa, ja liikennettä ryhdyttiin ennakoimaan niin pitkälle, että yhteen autoon maalattiin kotkan kuvakin jo valmiiksi. Vilkas vinttikoirineen vei kuitenkin pidemmän korren eli sai luvan, mutta kotka jäi koristamaan autoja. Tappio tuntui tuolloin tietysti katkeralta, mutta voihan asian lopulta ajatella niinkin, että vinttikoiran loikka katkesi, mutta kotka liitää edelleen. Värimaailma kotkineen on niin iso osa loviisalaista liikenneperinnettä, että perhe Tinkanen ei ole halunnut luopua myöskään Tidstrand-nimestä. Nimellä on menty jo niin kauan, ettei sitä voi tai uskalla mihinkään vaihtaa. A R K IS T O K U V A T : T IN K A S E N V A L O K U V A -A R K IS T O Jenny Tidstrand ? KUVAT JA TEKSTI TARJA TABERMAN
52 Loisto • 2016 Loisto • 2016 53 T idstrandin tarina alkaa siitä, kun loviisalainen Johan Tidstrand aloitti henkilöliikenteen vuonna 1923 seitsemänpaikkaisella kuriiriautolla Loviisan ja Helsingin välillä. Vuosikymmenen lopulla Tidstrand siirtyi varsinaisiin linja-autoihin laajentaen liikennettään. Johan Tidstrandin kuoltua 1943 liiketoimintaa ryhtyi vetämään hänen vaimonsa Jenny. Perillisten puuttuessa hän sai avukseen 30-luvulla kuljettajana aloittaneen Åke Tinkasen. Åke ryhtyi pyörittämään firmaa ja myös sen omistajaksi. Vuonna 1956 perustettiinkin sitten Ab J. Tidstrand Oy. Åke kuoli 1964, jolloin Jenny Tidstrand tuli uudelleen yhtiön johtoon muutamaksi vuodeksi toimien johtajana siihen asti, kunnes yhtiö siirtyi kokonaan Tinkasen perheelle v. 1968. Tällöin toimitusjohtajana aloitti Björn "Nalle" Tinkanen. Isoimmillaan yhtiöllä oli kymmenen bussia ja kuljettajaa. Linjaliikenteen Loviisan ja Helsingin välillä yhtiö lopetti vuonna 1995 myydessään sen Etelä-Suomen Linjaliikenteelle. Tämän jälkeen Tidstrand onkin keskittynyt vanhojen tilausliikenneasiakkaidensa palvelemiseen. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2007, jolloin Nallen lapset Kim ja Pamela ottivat päävastuun liiketoiminnasta. Linjaliikenteen runkoreittinä toimi vuosikymmenien ajan liikennöinti Loviisan ja Helsingin välillä. 1995 todettiin, ettei viisi edestakaista vuoroa Loviisan ja Helsingin välillä kannata riittävästi ja päätettiin keskittyä tilausliikenteeseen. Omamatkatuotanto ja ryhmien sekä yritysten tilaamien ajojen osuus on yhtiön liikevaihdosta yli 80 prosenttia. Vuosikymmenten varrella luodut pitkä aikaiset asiakassuhteet ovat kantaneet, vaikka kilpailutilanne on alueella varsin kova. Tinkaset ovat keskittyneet hyvään palveluun. Vakioasiakaskunnan skaala on laaja, ja paikallisesti tunnettu talo on pysynyt asiakkaiden suosiossa vuosikymmenestä toiseen. Kotka kuljettaa – Tidstrand Suurin muutos vuosien varrella on tapahtunut autoissa. Ennen autojen korit olivat puisia, ei ollut ilmastointia eikä turvavöitä. Autot ovat nykyään myös isompia. Matkat ovat lyhentyneet ajallisesti, ennen Helsingin matkoihin meni puoli vuorokautta, nykyään n. tunti. Alalla kilpailu on kovaa ja Tidstrandillakin on asiakkaita myös muualta, mm. Helsingistä ja Kotkasta. Yritys tekee myös yhteistyötä kilpailevien firmojen kanssa. Ryhmäkoot ovat myös muuttuneet. Ennen vanhaan normi ryhmäkoko oli 50, nykyään yli 50 tai alle 30. Pitkiäkin matkoja on tehty. "Keikkoja on laidasta laitaan. Kaikkea mahdollista, mitä tilausajoilla yleensä ajetaan. Vuosia sitten kuljetettiin kiinalaisia pitkin Pohjoismaita. Kuluneina vuosina on tehty matkoja myös Sveitsiin, Pariisiin ja Saksaan, tänä päivänä Pohjoismaihin ja Baltiaan. Muualle ei oikein edes kustannusten vuoksi kannata mennä, koska erilaiset tietullit, rekisterimaksut ym. pienentävät huomattavasti käteen jäävää osuutta. Lisäksi muualla pitää kaikki maksaa käteisellä, esim. mahdolliset sakot, kun kaikkialla ei ole käytössä laskutussysteemiä. Kysyttäessä millainen on hyvä kuljettaja ja asiakas, vastaus oli selkeä. Hyvä kuljettaja on turvallinen, ystävällinen, luotettava sekä auttavainen. Asiakkailla tulee olla tunne, että kun nousee kyytiin, niin voi keskittyä matkustamiseen ja kuljettaja huolehtii muusta. Ihanneasiakas on iloinen ja rauhallinen sekä luottaa siihen, että kuljettaja tietää mitä tekee. Yrityksellä on kuusi bussia. Perheen bussikortit ovat vain Kimillä, mutta tarvittaessa kaikki kuusi bussia saadaan nopeasti liikkeelle. Tidstrandilla on haluttu pitää yhtiö mahdollisimman omavaraisena, ja siksi huollot ja korjauksetkin tehdään poikkeuksellisen laajasti itse. Kimillä ja Nallella on myös autotekninen koulutus, ja kalusto halutaan pitää kunnossa viimeistä piirtoa myöten. Tarvittaessa Martti Abrahamsson tulee avuksi. Yrityksellä ei ole varsinaisia inva-autoja, mutta tarvittaessa lainataan auto yhteistyökumppaneilta, mikäli muuten kyyditys ei onnistu. Huonojalkaisille löytyy aina kyyti ja keinot, millä kuljetus onnistuu. Jokaisella bussiyrityksellä on oma imago ja Tidstrandillakin huolehditaan autojen ulkoasusta tarkasti. Keskeisin osa Tidstrandin imagoa on iso, keskellä autoa liitävä kotka, joka on perua 50-luvun puolivälin pikavuorolupa-taistoista. Yritys oli hakenut Helsinki-Kotka-pikavuoro lupaa, ja liikennettä ryhdyttiin ennakoimaan niin pitkälle, että yhteen autoon maalattiin kotkan kuvakin jo valmiiksi. Vilkas vinttikoirineen vei kuitenkin pidemmän korren eli sai luvan, mutta kotka jäi koristamaan autoja. Tappio tuntui tuolloin tietysti katkeralta, mutta voihan asian lopulta ajatella niinkin, että vinttikoiran loikka katkesi, mutta kotka liitää edelleen. Värimaailma kotkineen on niin iso osa loviisalaista liikenneperinnettä, että perhe Tinkanen ei ole halunnut luopua myöskään Tidstrand-nimestä. Nimellä on menty jo niin kauan, ettei sitä voi tai uskalla mihinkään vaihtaa. A R K IS T O K U V A T : T IN K A S E N V A L O K U V A -A R K IS T O Jenny Tidstrand ? KUVAT JA TEKSTI TARJA TABERMAN
54 Loisto • 2016 Loisto • 2016 55 Loistava menneisyys ja tulevaisuus? Tidstrandilla on loistava menneisyys, mutta tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. Ajot tiedetään vain kuukausi eteenpäin. Vuosien saatossa on huomattu, että kun yhteiskunnalla menee huonosti, silloin ajetaan bussilla, kun muuhun kyyditykseen ei ole välttämättä varaa. Silloin myös kuljetaan kotimaassa enemmän eikä tehdä ulkomaanmatkoja. Yrittäjälle Loviisa on aika pieni, koska asiakkaita ei ole tarpeeksi ja kilpailua on paljon. "Onneksi meillä on ajoja myös muualta, koska pelkillä Loviisan ajoilla ei pysty yritystä pitämään hengissä. Yhtenä esimerkkinä Helsingistä on vuodesta 1970 lähtien tulevat lääkärit tilanneet kuljetuksen menoihinsa. Myös ruotsinkieliset ryhmät, etenkin Helsingistä ja Kotkasta, tilaavat meiltä kuljetuksia, koska saavat palvelun omalla äidinkielellään", kertovat Kimi ja Pamela. Mikä sitten piristäisi heidän mielestään Loviisan ilmettä? "Loviisaan pitäisi saada lisää tapahtumia, joilla ihmisiä saataisiin jäämään tänne viettämään enemmän aikaa ja tulemaan uudestaan. Tapahtumia toki on, mutta niitä voisi olla lisää ja etenkin talvella. Vetonaula, joka toisi väkeä kaupunkiin, niin ettei se menisi moottoritietä pitkin ohi. Yksi syksyinen vetonaulahan jo on, Wanhat talot, jotka tuovat kaupunkiin myyjiä ja ostajia ympäri Suomen", pohtii Kim. Ajatusleikkinä: mikäli Kotkaan tulisi risteilylaivoja 2017 vierailulle, niin olisiko siellä ajoja tarjolla, jos risteilyalusten tulo onnistuisi Valkoon ja tarvittaisiin bussikyyti Loviisaan? "Jos näin tapahtuisi ja tilattaisiin kyyti, niin tietenkin kyyti järjestettäisiin", naurahtaa Pamela iloisesti. Terveiset Loisto-lehden lukijoille? Oikein hyvää, lämmintä ja menestyksekästä kesää kaikille Loiston lukijoille! ? INFOA • Perustettu 1923/Johan Tidstrand • Keskittyy omamatkatuotantoon ja tilausliikenteeseen • Busseja 6 • Kilometrejä n. 400 000 km/ vuosi • Vakituista henkilökuntaa 3, osa-aikaisia 5 • Tinkasen perheellä vuodesta 1968 • www.tidstrand.fi
54 Loisto • 2016 Loisto • 2016 55 Loistava menneisyys ja tulevaisuus? Tidstrandilla on loistava menneisyys, mutta tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. Ajot tiedetään vain kuukausi eteenpäin. Vuosien saatossa on huomattu, että kun yhteiskunnalla menee huonosti, silloin ajetaan bussilla, kun muuhun kyyditykseen ei ole välttämättä varaa. Silloin myös kuljetaan kotimaassa enemmän eikä tehdä ulkomaanmatkoja. Yrittäjälle Loviisa on aika pieni, koska asiakkaita ei ole tarpeeksi ja kilpailua on paljon. "Onneksi meillä on ajoja myös muualta, koska pelkillä Loviisan ajoilla ei pysty yritystä pitämään hengissä. Yhtenä esimerkkinä Helsingistä on vuodesta 1970 lähtien tulevat lääkärit tilanneet kuljetuksen menoihinsa. Myös ruotsinkieliset ryhmät, etenkin Helsingistä ja Kotkasta, tilaavat meiltä kuljetuksia, koska saavat palvelun omalla äidinkielellään", kertovat Kimi ja Pamela. Mikä sitten piristäisi heidän mielestään Loviisan ilmettä? "Loviisaan pitäisi saada lisää tapahtumia, joilla ihmisiä saataisiin jäämään tänne viettämään enemmän aikaa ja tulemaan uudestaan. Tapahtumia toki on, mutta niitä voisi olla lisää ja etenkin talvella. Vetonaula, joka toisi väkeä kaupunkiin, niin ettei se menisi moottoritietä pitkin ohi. Yksi syksyinen vetonaulahan jo on, Wanhat talot, jotka tuovat kaupunkiin myyjiä ja ostajia ympäri Suomen", pohtii Kim. Ajatusleikkinä: mikäli Kotkaan tulisi risteilylaivoja 2017 vierailulle, niin olisiko siellä ajoja tarjolla, jos risteilyalusten tulo onnistuisi Valkoon ja tarvittaisiin bussikyyti Loviisaan? "Jos näin tapahtuisi ja tilattaisiin kyyti, niin tietenkin kyyti järjestettäisiin", naurahtaa Pamela iloisesti. Terveiset Loisto-lehden lukijoille? Oikein hyvää, lämmintä ja menestyksekästä kesää kaikille Loiston lukijoille! ? INFOA • Perustettu 1923/Johan Tidstrand • Keskittyy omamatkatuotantoon ja tilausliikenteeseen • Busseja 6 • Kilometrejä n. 400 000 km/ vuosi • Vakituista henkilökuntaa 3, osa-aikaisia 5 • Tinkasen perheellä vuodesta 1968 • www.tidstrand.fi
56 Loisto • 2016 Loisto • 2016 57
56 Loisto • 2016 Loisto • 2016 57
#24 Alexander Madsen, nuori Susijengi-lupaus donkkaa, tästä yleisö tykkää. Kalansilmäobjektiivi lattian rajasta antaa yleisnäkymän tapahtumasta. SMvälierä 2016 Kouvot BC-Nokia Kouvolan jäähallissa. C-pojat-03-04, Leevi Tamminen Janita Nieminen, B-tytöt-01 C-pojat-03-04, Vertti Laakso Thomas Gibson, vahva korinaluspelaaja 1. SM-finaalissa. D.J. Richardson vauhdissa. Matti O. Koskinen, Koriskuvat.fi kuva: Alarik Vihersola matti.koskinen@pp3.inet.fi www.koriskuvat.fi Miranda järjestelmäkamera vaihtui 1975 Olympuksen OM-sytemiin ja 2004 E-systemiin digiaikaan. Olympuksen maineikkaat Zuiko-objektiivit 35-100 mm f2.0, 150 mm f2.0, 7-14 mm f4, 50-200 mm f2.8, 12-60 mm f2.8 ja M.Zuikot 40-150 mm f2.8, 45 mm f1.8 sekä 12-50 mm f2.8 ja Samyang 7.5 mm f3.5 täyttävät kameralaukun tai -repun runkojen E5, E-M5 ja E-M1 kanssa. Myös luotokuvaukseen hankittu Zigma 50-500 mm f4 kulkee luonnossa mukana. KORISTA LOVIISASSA Hokki basket Koripallohokki ry tarjoaa nuorisolle kasvualustan koriksen parissa. Koriskoulut käynnistyvät koulujen alettua syksyllä. Isoimmat junnut harjoittelevat kesällä liikuntahallilla ja ulkokentillä. Seuran kotisivut tiedottavat toiminnasta www.hokkibasket.fi ja facebook: hokkibasket. KUVAT JA TEKSTI MATTI O. KOSKINEN Loisto • 2016 59 58 Loisto • 2016
#24 Alexander Madsen, nuori Susijengi-lupaus donkkaa, tästä yleisö tykkää. Kalansilmäobjektiivi lattian rajasta antaa yleisnäkymän tapahtumasta. SMvälierä 2016 Kouvot BC-Nokia Kouvolan jäähallissa. C-pojat-03-04, Leevi Tamminen Janita Nieminen, B-tytöt-01 C-pojat-03-04, Vertti Laakso Thomas Gibson, vahva korinaluspelaaja 1. SM-finaalissa. D.J. Richardson vauhdissa. Matti O. Koskinen, Koriskuvat.fi kuva: Alarik Vihersola matti.koskinen@pp3.inet.fi www.koriskuvat.fi Miranda järjestelmäkamera vaihtui 1975 Olympuksen OM-sytemiin ja 2004 E-systemiin digiaikaan. Olympuksen maineikkaat Zuiko-objektiivit 35-100 mm f2.0, 150 mm f2.0, 7-14 mm f4, 50-200 mm f2.8, 12-60 mm f2.8 ja M.Zuikot 40-150 mm f2.8, 45 mm f1.8 sekä 12-50 mm f2.8 ja Samyang 7.5 mm f3.5 täyttävät kameralaukun tai -repun runkojen E5, E-M5 ja E-M1 kanssa. Myös luotokuvaukseen hankittu Zigma 50-500 mm f4 kulkee luonnossa mukana. KORISTA LOVIISASSA Hokki basket Koripallohokki ry tarjoaa nuorisolle kasvualustan koriksen parissa. Koriskoulut käynnistyvät koulujen alettua syksyllä. Isoimmat junnut harjoittelevat kesällä liikuntahallilla ja ulkokentillä. Seuran kotisivut tiedottavat toiminnasta www.hokkibasket.fi ja facebook: hokkibasket. KUVAT JA TEKSTI MATTI O. KOSKINEN Loisto • 2016 59 58 Loisto • 2016
60 Loisto • 2016 Loisto • 2016 61 Kasteinen ruohikko kastelee kengät. Aivan rantaan ei pääse. Lahdella ei näy edes pientä tuulenvirettä. Lahden täyttää sumu, se hälvenee sitä katsellessa. Yksinäinen sorsa kääntyy minua kohti. Se empii, katselee, onko minulla pullapalaa taskussa. Tyyntä auringon noususta iltamyöhään Palatessani vielä illalla katsomaan lahtea, tuuli ei ole vieläkään virinnyt. Alkukesän lintujen viserrys on poissa. On täysin hiljaista, ilta on vaipumassa yöksi. ? Palaan päivällä rantaan. On edelleen täysin tyyntä. Pilvet ja horisontin vihreä kasvusto peilautuvat mystisesti veden pintaan niin, että ei ole erotettavissa kumpi puoli on kuvajaista ja kumpi todellisuutta. Kun lähden rannalta, ilma on kuulaan kirkas. KUVAT JA TEKSTI HARRI RANTANEN
60 Loisto • 2016 Loisto • 2016 61 Kasteinen ruohikko kastelee kengät. Aivan rantaan ei pääse. Lahdella ei näy edes pientä tuulenvirettä. Lahden täyttää sumu, se hälvenee sitä katsellessa. Yksinäinen sorsa kääntyy minua kohti. Se empii, katselee, onko minulla pullapalaa taskussa. Tyyntä auringon noususta iltamyöhään Palatessani vielä illalla katsomaan lahtea, tuuli ei ole vieläkään virinnyt. Alkukesän lintujen viserrys on poissa. On täysin hiljaista, ilta on vaipumassa yöksi. ? Palaan päivällä rantaan. On edelleen täysin tyyntä. Pilvet ja horisontin vihreä kasvusto peilautuvat mystisesti veden pintaan niin, että ei ole erotettavissa kumpi puoli on kuvajaista ja kumpi todellisuutta. Kun lähden rannalta, ilma on kuulaan kirkas. KUVAT JA TEKSTI HARRI RANTANEN
62 Loisto • 2016 Loisto • 2016 63 KIRJASTON LAPINJÄRVI.FI Ki in no st aa ko YR IT YS TI LA UN EL M IE N TY ÖH UO N E TY ÖY H TE IS Ö ? Co -w or ki ng ty öt ilo ja su un ni tte ill a yh te isö lli se nä ra ke nn us pr oj ek tin a La pi nj är ve n pä äk irj as to n yl im m äs sä ke rro ks es sa .
62 Loisto • 2016 Loisto • 2016 63 KIRJASTON LAPINJÄRVI.FI Ki in no st aa ko YR IT YS TI LA UN EL M IE N TY ÖH UO N E TY ÖY H TE IS Ö ? Co -w or ki ng ty öt ilo ja su un ni tte ill a yh te isö lli se nä ra ke nn us pr oj ek tin a La pi nj är ve n pä äk irj as to n yl im m äs sä ke rro ks es sa .
64 Loisto • 2016 Loisto • 2016 65
64 Loisto • 2016 Loisto • 2016 65
Liity seuraamme! Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esim. studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 22 € / vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenmaksun 8 €. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Kts. oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. KUVAILTOJEN AIHEET syksy 2016 kevät 2017 28.8.2016 Projisoitavat: "Luonnollisesti" Paperikuvat: "Luonnollisesti 25.9.2016 Projisoitavat: ”Klassinen asetelma” MV paperikuvat: ”Kaukokaipuu” 30.10.2016 Projisoitavat: ”Kesäyö” Paperikuvat: ”Maantiellä” 27.11.2016 Projisoitavat: ”Sotasankareiden muisto” Paperikuvat: ”5-7 kuvan teemakokonaisuus” (tuplapisteet) 29.1.2017 Projisoitavat: ”Vapaa aihe” 26.2.2017 Projisoitavat: ”Varjo” Paperikuvat: ”Autiot ja unohdetut” 26.3.2017 Projisoitavat: ”Ötökkä” MV paperikuvat: ”Sillalla” 23.4.2017 Projisoitavat: ”Sattuipa kerran” Paperikuvat: ”Violetti” 28.5.2017 Projisoitavat: ”Aamu” Paperikuvat: ”Poikue” LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBBEN RF PUHEENJOHTAJA / ORDFÖRANDE Heikki Arola Laivanrakentajantie18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539 arolaheikki@gmail.com RAHASTONHOITAJA / KASSÖR Johnny Törnroos Eskilomintie 279, 07800 Liljendal Puh. 019-517 3240 SIHTEERI / SEKRETERARE Tarja Taberman Rauhalantie 66, 07900 Loviisa Puh. 019-509 339 tarja.t@sulo.fi LOVIISAN KAUPUNKI | puh. 019 5551 | www.loviisa.fi LOVISA STAD | tfn 019 5551 | www.lovisa.fi Liten stad, stora upplevelser Pieni kaupunki, suuria elämyksiä Loviisa camera club Loviisa camera club is a registered association and a member of the Association of Finnish Camera Clubs and thereby also of the International Federation of Photographic Art, FIAP. Loviisa camera club was founded in 1972 and its domicile is in Loviisa in southern Finland. The club is active in the area of Loviisa, Pyhtää and Lapinjärvi. A majority of the members live in that area but there are also members from other places. Including the ordinary members, there have been altogether ca. 70-80 people involved in the activities from other associations, such as video photographers, nature photographers etc. The club has monthly gatherings which are open to anyone. Taking part does not require membership of the club. Usually the gatherings are arranged on the last Sunday of each month at 18:00. The activities take place at the club's premises in the old dairy of Loviisa (address Chiewitzinkatu) where the members have access to e.g. a meeting room and a studio. The members gather every Thursday at 18:00. These evenings are informal meetings which may include training, judging pictures from other clubs, taking part in competitions, discussion, experimenting various styles of photography etc. The club offers its members various benefits: equipment lending, courses according to wishes, lectures related to photography, excursions. Loviisa camera club is also active in keeping contact and working in co-operation with other camera clubs in Finland and also abroad. The members of Loviisa camera club have succeeded in both national and international competitions. LOISTO MAGAZINE Loisto magazine is an annual publication by Loviisa camera club, the circulation being 3000. It is issued annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a highquality printing house on a highquality paper. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale – they are given out free of charge. HOW IS THIS POSSIBLE? Loisto does not pay for the published articles or pictures. There is no paid staff to make the magazine but it is a result of hard and unselfish work by photography and publication enthusiasts. This enthusiasm has already lasted for 26 years! You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. VISIT WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI FOR MORE INFORMATION. Nouse kuvaajana muiden yläpuolelle, kavereiden vakaalla tuella. Liity kameraseuraan. LIITY JÄSENEKSI TÄÄLTÄ WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI MISTÄ LÖYDÄT MYÖS LISÄTIETOJA TOIMINNASTAMME. 66 Loisto • 2016
Liity seuraamme! Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esim. studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 22 € / vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenmaksun 8 €. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Kts. oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. KUVAILTOJEN AIHEET syksy 2016 kevät 2017 28.8.2016 Projisoitavat: "Luonnollisesti" Paperikuvat: "Luonnollisesti 25.9.2016 Projisoitavat: ”Klassinen asetelma” MV paperikuvat: ”Kaukokaipuu” 30.10.2016 Projisoitavat: ”Kesäyö” Paperikuvat: ”Maantiellä” 27.11.2016 Projisoitavat: ”Sotasankareiden muisto” Paperikuvat: ”5-7 kuvan teemakokonaisuus” (tuplapisteet) 29.1.2017 Projisoitavat: ”Vapaa aihe” 26.2.2017 Projisoitavat: ”Varjo” Paperikuvat: ”Autiot ja unohdetut” 26.3.2017 Projisoitavat: ”Ötökkä” MV paperikuvat: ”Sillalla” 23.4.2017 Projisoitavat: ”Sattuipa kerran” Paperikuvat: ”Violetti” 28.5.2017 Projisoitavat: ”Aamu” Paperikuvat: ”Poikue” LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBBEN RF PUHEENJOHTAJA / ORDFÖRANDE Heikki Arola Laivanrakentajantie18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539 arolaheikki@gmail.com RAHASTONHOITAJA / KASSÖR Johnny Törnroos Eskilomintie 279, 07800 Liljendal Puh. 019-517 3240 SIHTEERI / SEKRETERARE Tarja Taberman Rauhalantie 66, 07900 Loviisa Puh. 019-509 339 tarja.t@sulo.fi LOVIISAN KAUPUNKI | puh. 019 5551 | www.loviisa.fi LOVISA STAD | tfn 019 5551 | www.lovisa.fi Liten stad, stora upplevelser Pieni kaupunki, suuria elämyksiä Loviisa camera club Loviisa camera club is a registered association and a member of the Association of Finnish Camera Clubs and thereby also of the International Federation of Photographic Art, FIAP. Loviisa camera club was founded in 1972 and its domicile is in Loviisa in southern Finland. The club is active in the area of Loviisa, Pyhtää and Lapinjärvi. A majority of the members live in that area but there are also members from other places. Including the ordinary members, there have been altogether ca. 70-80 people involved in the activities from other associations, such as video photographers, nature photographers etc. The club has monthly gatherings which are open to anyone. Taking part does not require membership of the club. Usually the gatherings are arranged on the last Sunday of each month at 18:00. The activities take place at the club's premises in the old dairy of Loviisa (address Chiewitzinkatu) where the members have access to e.g. a meeting room and a studio. The members gather every Thursday at 18:00. These evenings are informal meetings which may include training, judging pictures from other clubs, taking part in competitions, discussion, experimenting various styles of photography etc. The club offers its members various benefits: equipment lending, courses according to wishes, lectures related to photography, excursions. Loviisa camera club is also active in keeping contact and working in co-operation with other camera clubs in Finland and also abroad. The members of Loviisa camera club have succeeded in both national and international competitions. LOISTO MAGAZINE Loisto magazine is an annual publication by Loviisa camera club, the circulation being 3000. It is issued annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a highquality printing house on a highquality paper. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale – they are given out free of charge. HOW IS THIS POSSIBLE? Loisto does not pay for the published articles or pictures. There is no paid staff to make the magazine but it is a result of hard and unselfish work by photography and publication enthusiasts. This enthusiasm has already lasted for 26 years! You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. VISIT WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI FOR MORE INFORMATION. Nouse kuvaajana muiden yläpuolelle, kavereiden vakaalla tuella. Liity kameraseuraan. LIITY JÄSENEKSI TÄÄLTÄ WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI MISTÄ LÖYDÄT MYÖS LISÄTIETOJA TOIMINNASTAMME. 66 Loisto • 2016