28 VSK/ÅRG . € ILMAINEN GRATIS FREE L O V IIS A N K A M E R A S E U R A R Y • L O V IS A K A M E R A K L U B B R F • L O IS T O 2 17 /2 8 KESÄ 2017 SUOMI 100 VUOTTA NUMERO LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBB RF
32 28 SEURAA MEITÄ FACEBOOKISSA! -LOISTO -LOVIISAN KAMERASEURA 6 22 34 Sisällys 05 Pääkirjoitus 06 Vuoden valokuvaaja 12 Punarinta 14 Viime syksynä Sansibarilla 20 Satavuotiasta Suomea kaakosta luoteeseen 22 Syksy ja mielenmaisemaa 27 Sateinen Berliini 28 Lippu korkealla 32 Kansallislintumme naapurina 34 Jussarö 42 Kansallismaisemat ja Loviisa 46 Suomalaista kulttuuriperintöä tutkailemassa 48 Jäinen hiljaisuus 50 Suomalaisia kummallisuuksia 53 Mainostajat 66 Liity seuraan! Matkalla Sansibarissa! s. 14 3
K u va A ri H a im i 4
I år var det inte svårt att komma på teman för olika evenemang och publikationer. Finland 100 temat har tvingat olika samfund att fundera på sitt förhållande till fosterlandet, modersmålet, tiden, tidens gång, och framför allt den finska identiteten. Första intrycket är att allting är ganska klart och entydigt. Vi är ju finnar! Men fort börjar denna blåvita fasad få olika toner och färger. Vill vi kombinera nya drag av att vara finländare i den stora bilden eller separera dem från den. Ser vi på saker ur backspegeln eller öppet på framtiden genom vindrutan. Med det sistnämnda undviker man åtminstone värre dikeskörning, för världen går framåt, ändras och utvecklas. Loisto-tidningen forskar i år igen finländarskap ur Lovisaperspektiv. Att resa och fotografera har under Finlands första år varit tillgängligt endast för få. I dagens läge har finländare fullständigt annorlunda möjligheter att se och dokumentera eller tolka det sedda med hjälp av kameran. Ofta jämförs det sedda med den bekanta och trygga omgivningen. På annat håll är husen mycket större, dyrare, mera anspråkslösa, renare etc. Vår identitet är ett mätredskap för jämförelse av saker. Vår erfarenhetsvärld har format oss och kameran och bilderna fungerar i det här fallet som bevismaterial Fotograferingsobjekten och bilderna kan leda till en förändring i våra åsikter och uppfattningar. Vår identitet utvecklas och förändrar sig med tiden. Under följande hundra år har Finland igen förändrats. Bilderna vi tar idag kan vara högintressanta i framtiden. Det är kanske högtflygande att påstå att bilderna vi tar idag också formar framtiden, men säkert är att fotografering och bilder för kommande generationer alltid lönar sig. Kamera etsii identiteettiä T änä vuonna ei ole ollut vaikeaa keksiä teemaa eri tapahtumille ja julkaisuille. Suomi 100 teema on pakottanut eri yhteisöt miettimään suhdettaan isänmaahansa, äidinkieleensä, aikaan, ajan kulumiseen, ikään ja ennen kaikkea suomalaiseen identiteettiin. Ensi tuntumalta kaikki on melko selkeää ja suoraviivaista. Olemmehan suomalaisia! Mutta pian tämä sinivalkea fasadi alkaa saada erilaisia sävyjä ja värejä. Haluammeko erotella vai yhdistää uusia suomalaisuuden piirteitä tähän isoon kuvaan. Tutkimmeko asioita peruutuspeilin kautta vai katsommeko avoimin mielin tuulilasin läpi tulevaisuuteen. Jälkimmäisellä tavalla välttää ainakin pahimman ojaan ajon, sillä maailma liikkuu eteenpäin, muuttuu ja kehittyy. Loisto-lehti tutkii tänä vuonna jälleen suomalaisuutta loviisalaisesta näkökulmasta. Matkustaminen ja valokuvaaminen on ollut Suomen alkutaipaleella vain harvojen ulottuvissa. Tämän hetken suomalaisella on aivan erilaiset mahdollisuudet nähdä ja dokumentoida tai tulkita näkemäänsä kameran avulla. Usein näkemämme vertautuu siihen tuttuun ja turvalliseen lähipiiriin. Muualla talot ovat paljon suurempia, kalliimpia, vaatimattomampia, puhtaampia jne. Oma identiteettimme on mittaväline millä ja mihin verrataan asioita. Oma kokemusmaailmamme on muovannut meitä. Kameraa ja kuvia voi käyttää tässä tapauksessa todistelun välineenä. Kuvauskohteet ja kuvat voivat saada aikaan muutoksen mielipiteissämme ja näkemyksissämme. Identiteettimme kehittyy ja muuttuu ajan mukana. Seuraavan sadan vuoden aikana Suomi on jälleen muuttunut. Tänään otetuilla kuvillamme saattaa olla iso kiinnostusarvo tulevaisuudessa. On ehkä suureellista väittää että ottamamme kuvat muovaavat myös tulevaisuutta, mutta se on varmaa että kuvaaminen ja kuvien tallentaminen tuleville sukupolville kannattaa aina. Kameran söker identitet PÄÄKIRJOITUS ARI HAIMI LEHDEN TEKIJÄT Päätoimittaja ari haimi Art Director Sanna-Maria Ek Toimitussihteeri tarja taberman Toimituskunta Antti Seppälä, Tarja Taberman, juha merenheimo, heikki arola, Katarina Holmberg, Inkeri Kapari, Svante Söderström, Esko Hiljanen, Paul-Eric Thesslund, Harri Rantanen, KARi veijalainen, viivi lassy, ella taberman. Ilmoitusmarkkinointi Projektivastaava Heikki Arola, arolaheikki@gmail.com Lisätietoja www.loviisankameraseura.fi Toimituksen osoite Pyökkipolku 6, 07955 TESJOKI Painopaikka Forssa Print, Forssa. Forssa Print noudattaa Joutsen menrkkiä sekä SFS-ISO 14001 ja PEFC-CoC-standardien asettamia vaatimuksia. Painos määrä 3 000kpl. 28. vuosikerta, 28 årgång Julkaisija Loviisan K ameraseura ry, Lovisa kameraklubben rf. KANSIKUVA juha merenheimo 5
KUVAT JA TEKSTI VIIVI LASSY 6
Viivi Lassy -VUODEN KUVAAJA 2016 Loviisan kameraseura kisaa vuosittain Vuoden kuvaaja tittelistä. Kuvaaja saa vuodeksi haltuunsa loviisalaisen Kultasepän liike Karvosen ikuisesti kiertävän kiertopalkinnon. Kuvaajat keräävät pisteitä, joka kuukausi järjestettävistä kuvaillan kisoista sekä muista seuran ulkopuolisista kisoista. Eniten pisteitä saanut on vuoden kuvaaja. Kotkalaiselle Viivi Lassylle voitto on jo toinen hänen kuvaajaurallaan. Menestystä on tullut myös Kameraseurojen liiton näyttelyistä. Viivin aiheet ovat yleensä hyvin lähellä, sillä kuvauskohteet ovat usein lähipiirin ihmisiä etenkin lapset ja heidän puuhailunsa ovat lempiaiheita. Kamera Viivillä on ollut käytössä jo alle kymmen vuotiaasta, mutta suurin innostus alkoi kun omat lapset syntyivät. Ystäväpiiristä tulee myös usein kyselyjä mahdollisuudesta kuvata päivänsankareita. Luontomaisemat ja ihmisen suhde luontoon ovat kiinnostuksen kohteena. Viivi Lassy on sekä Loviisan kameraseuran että Kymen kameroiden jäsen. Ohessa hieman Viivin tyylinäytteitä. ? 7
K u va t V iiv i L a ss y 8
K u va t V iiv i L a ss y 9
K u va t V iiv i L a ss y 10
11
KUVA JUHA MERENHEIMO Punarinta Punarinta (Rödhake) on Suomessakin yleinen pieni rauhoitettu varpuslintu, jonka pesimäkannan nykykooksi Suomessa arvioidaan olevan 2–3 miljoonaa paria. Lintu pesii lähes koko Suomessa. Punarinnan pesä voi olla kannonkolossa, pienen puun juurakossa ja joskus myös avopöntössä. Punarintoja tavataan koko Euroopan alueella ja keskisessä Aasiassa aina Siperiaan saakka, sekä myös Pohjois-Afrikassa. Punarinta käyttää ravinnokseen hyönteisiä, maanpinnan pikkueläimiä sekä marjoja ja hedelmiä. Punarinta on muuttolintu pohjoisessa ja idässä. Suomeen punarinnat saapuvat huhti toukokuussa ja syysmuutto tapahtuu syys-lokakuussa. Lintu muuttaa yöaikaan. Suomessa pesivät punarinnat talvehtivat pääasiassa Välimerenmaissa. Harvat yksilöt yrittävät satunnaisesti talvehtia jopa Suomessa. Talviaikaan punarinnan saattaa havaita ruokintapaikoilla, jos tarjolla on maapähkinämursketta. Punarinta ääntelee tikitystä muistuttavalla äänellä. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa. Laulua voidaan kuulla erityisesti hämärän aikoihin. Punarinnan elinympäristöä ovat etenkin kuusi-, lehtija sekametsät sekä rehevän aluskasvillisuuden pensaikkoympäristöt. Erityisen mieluisia punarinnalle ovat pensaikkoiset puronvarsiympäristöt. Punarinta on utelias ja vaikuttaa jopa rohkealta. Kuvissa oleva punarinta on kuvattu Loviisassa. 12
13
KUVAT JA TEKSTI INKERI KAPARI VIIME SYKS YNÄ SANSIBA RILLA 14
1. Kalastaja 2. Naiset kalastamassa 3. Turistitkatselevat kaloja 1. 2. 3. VIIME SYKS YNÄ SANSIBA RILLA 15
4. Kilometri rantaan laskuvedellä. 16
S ansibar on Tansaniaan kuuluva saaristo noin 40 km Afrikan mantereelta itään päiväntasaajan eteläpuolella. Asukkaita on noin 1,3 milj. Sansibariksi kutsutaan myös suurinta saarta, joka on 85 km pitkä ja 39 km leveä, korkein kohta on 120 m merenpinnan yläpuolella. Sama nimi on pääkaupungilla, joka on jakautunut kahtia, nykyaikainen osa ja Stone Town eli Kivikaupunki. Stone Town on Unescon maailmanperintölistalla. Tansania on maailman köyhiä maita, mutta olot ovat vakaat ja kehitystä parempaan tapahtuu koko ajan. Suomen kehitysyhteistyön pääkohteena Tansania on ollut vuodesta 1970. Täten Sansibar myös on saanut apua. Erikoisesti Suomi on auttanut saaria maanja ympäritönhoidossa 9 milj. eurolla vuosina 2009-15. Parhaillaan Suomi avustaa Sansibarin ympäristöja paikkatietojärjestelmien kehittämisessä kolmen vuoden ajan. Tämä on tärkeää, jotta maanomistus saadaan tyydyttävään muotoon. Vapaaehtoisvoimin Suomi on auttanut aids-orpoja ja pienten kylien asukkaiden tasa-arvoista mahdollisuutta opiskeluun. Metsien suojelu, hoito ja kasvatus on suomalaisten koulutuskohteena. Historiaa lyhyesti: Sansibarilla oli asukkaita 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäisen kertomuksen saarista on kirjoittanut Marco Polo (1254 – 1324). Tällöin Afrikka oli eurooppalaisille lähes tuntematon. Vasco da Gama kiersi Afrikan noin vuonna 1500 ja vieraili Sansibarilla. Tällöin alkoi portugalilaisten valtakausi, joka kesti noin 200 vuotta. Omanin sulttaani tuli hallitsemaan saaria, jolloin sinne muutti paljon arabeja. 1800 luvulla Omanin sulttaani teki pääkaupungikseen Sansibarin. Siitä tuli tärkein kauppakaupunki Itä-Afrikkaan. ? 17
5. 9. 13. 12. 14. 8. 18
Kauppatavaroina olivat kulta, norsunluu ja orjat. 1873 englantilaiset hallitsivat saaria ja pakottivat Omanin ruhtinaan lopettamaan orjakaupan. Sitä oli kestänyt 200 vuotta. Joulukuussa 1963 Sansibar itsenäistyi ja muuttui sulttaanikunnaksi. Mutta jo seuraavana vuonna toukokuussa Sansibar yhdistyi Tanganjikaan. Myöhemmin syntyi Tansanian Yhdistynyt Tasavalta. Sansibar on itsenäinen, paitsi ulkopolitiikka ja puolustus ovat yhteiset Tansanian kanssa. Ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin 1980. Afrikan tutkimusmatkailijoiden lähtöpaikkana oli Sansibar, koska se oli turvallinen ja lähellä mannerta. Suomalaisille lienee tunnetuin David Livingstone (1813 – 1873). Elinkeinoina ovat maanviljely erikoisesti kookospalmu, mausteneilikka, muskotti, vanilja, kardemumma, riisi, bataatti, keittobanaani ja omavaraisviljely. Muut elinkeinot: kalastus, merilevän kasvatus käsityöt turismi, varsinkin Ecoturismi metsienhoito karjankasvatus. Tietolähteet Wikipedia, Ulkoasiain Ministeriön julkaisuja ja kirja ”Sansibar – maustesaari muutoksessa” Turun maantieteellisen seuran julkaisuja 2. 10. 11. 6. 7. Kuvat 5. Illan tullen 6. Sateella viljelyksillä 7. Stone Town linnoitus 8. Torilla 9. Sateen jälkeen 10. Stone Townissa orjien muistopatsas, taustalla orjuuden museo. 11. Saalis myyntiin 12. Rengas leikkikaluna 13. Keittobanaani 14. Vanilja 19
M oottoripyöräilyn myötä, aivan viime vuosina, Ylä-Lappi on tullut tutuksi. Sitä ennen lomamatkat Suomessa suuntautuivat keskiselle Saimaalle ja Lappeenrantaan, siis Kaakkois-Suomeen. Viime kesänä suuntasin matkani Luoteis-Suomeen, Meri-Lapin lounaiskolkkaan. Siellä on syntymäkaupunkini Tornio, josta jatkoin majoittumaan Ruotsin puolelle Haaparantaan. Isä oli ainoa lapsi ja hänen vähät sukulaisensa ovat täällä pohjoisessa. Minut oli kutsuttu käymään isän serkun Vilma Huhdan tytön Briitta Korven ja hänen miehensä Esko Korven luona. Esko ja Briitta ovat vireitä eläkeläisiä. He ajelevat asuntoautolla ympäri Lappia myyden erilaisissa tapahtumissa Briitan tekemiä käsitöitä. Briitta pääsi erään pankin pääkirjanpitäjän paikalta eläkkeelle ennen kuin alalla alkoi oikein pahasti rytisemään. Esko oli joutunut jo kymmenen vanhana lähtemään metsätöihin. Perheessä oli monta suuta ruokittavana. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki ajamalla autoa. Hänen isänsä ajoi taksia ja Esko jatkoi hänen uraansa, kun Esko sai oman taksilupansa. Pian kävi kuitenkin selväksi, että taksikyytien tarve harveni ja hän pääsi Postija lennätinlaitokselle, vuodesta 1981 Postija telelaitokselle, autonkuljettajaksi. Telelaitospuoli pystytti ja huolsi puhelinlinjoja. Tässä elämän vaiheessa hän teki yhtiölle keksinnön johon sitten liittyi myöhemmin luvatonta kopiointia ja idean omana esittämistä. Yksityisellä puolella keksinnöstä olisi tullut merkittävä aloitepalkkio pääjohtaja Pekka Tarjanteen myöntämän kunniakirjan sijaan. Eskolla oli mahdollisuus jäädä eläkkeelle 20 vuoden palveluksen jälkeen. Ennen vuosituhannen vaihdetta alkanut elämänjakso teki hänestä mestarillisen tyylihuonekalujen veistäjän. Hänellä oli onni, että paikkakunnalla oli maineikkaita opettajia ja muita innokkaita puutyöpiiriläisiä. Kun katselen tuotoksia Eskon kotona, en voi kuin ihmetellä mestarillista työn jälkeä. Esko laskeskeli, että salin kaappikellon tekoon kului reilusti toistasataa tuntia ja tuon kolmiovisen lipaston valmistamiseen kului 300 tuntia. Tärkeimmät vaiheet olivat hänen mielestään koristelu ja yksilöllinen muotoilu. Valmiin kaappikellon ootraukseen liittyy hauska tarina. Vaativille viimeistelytöille on omat mestarinsa. Lukuisia kaappikelloja ootrannut mestari pyöri Eskon kaappikellon ympärillä ja kysyi, että oliko kello hänen, mestarin itsensä ootraama. Ootrauksella tarkoitetaan esimerkiksi huonekalun tai vaikka kaappikellon pintakäsittelyä maalaamalla siten, että se muistuttaa puupintaa. Siinä maalataan puun syyt ja muut kuviot näkyviin. Ootraus on siis puumukailumaalausta. Taltat ovat saksalaista laatutyötä. Kuviot täytyy ensin piirtää ja monta vuolaisua tarvitaan ennen kuin muoto alkaa hahmottua. KUVAT JA TEKSTI HEIKKI AROLA Satavuotiasta Suomea kaakosta luoteeseen 20
Lipaston teossa on monta vaihetta, ovipeilien visakoivuviilun Esko haki Ruotsista Valmis lipasto, tyylirikkoa ei saanut syntyä ylähyllyn koristeluissa eikä avaimenreikäheloituksissa. Ne muutamat elokuisen kesän päivät kuluivat nopeasti Briitan ja Eskon tarinoita kuunnellen, ympäristön ihmeitä tarkkaillen ja lapsuusmuistoja mieleen palautellen sekä ennen kaikkea heidän vieraanvaraisuudesta nauttien. Kädentaidot ovat periytyneet myös nuorimmalle sukupolvelle. Vaarin Toyota 70-luvun alusta on saanut sisustaa myöten aivan uuden kuosin. Auto ei ollut enää rekisterissä mutta vanha rekisteriote löytyi ja rekisterikilpi saatiin tilattua alkuperäisin merkinnöin. 21
S avenharmaa syyspäivä on vaihtunut syksyn kuulauteen. Vihreä säästää selkäänsä ja maksaa kesän kalavelkoja oranssille. Koivu on hiljentynyt kuuntelemaan tiaisen vaatimatonta sooloa. Pihlaja sanoi, että se ei kahta taakkaa kanna. Männyt juttelivat keskenään, että jos kuitenkin tulee lumitalvi, niin näillä honteloilla oksilla ei lunta kannatella. Muistatteko vielä vuoden yksitoista talven, minulta meni monta oksaa. Se niistä männyistä virkkoi, josta sanottiin, että se oli kova suustaan. Ei se ollut mitään tuulen huminaa, sillä rantatörmällä oli aivan tyyntä. Se, josta sanottiin, että se oli kova suustaan sanoi, että Lapissa on kynttiläkuusia, jotka kestävät kovia lumitalvia. Nekään, jotka eivät olleet saaneet suutaan auki nyökyttelivät vaikka oli täysin tyyntä. KUVAT JA TEKSTI HARRI RANTANEN SYKSYN MIELENMAISEMAA ? 22
23
Koivut ojentelevat keltaisia suortuviaan, käkkyrämännyt ryhmyisiä käsiään. On syksy ja rantatörmästä näkee sen. Rumuus vaihtuu vedenkalvossa syksyn plastiseen kauneuteen mutta talvi tekee tuloaan, ei keväänkoitosta tiedä. ? 24
25
Liian rantaan kasvanut puu on katkennut parahtaen, rantaleppä mikä lie. Ei kulu kuin kuukausi, kun ensilumen alla ruusunmarja rusottaa ennen lintujen ruuaksi joutumista. 26
KUVA ELLA TABERMAN – SATEINEN BERLIINI 27
KUVAT JA TEKSTI ANTTI SEPPÄLÄ LIPPU KORKEALLA Kuvia kullanhuuhdon mm-kisoista ympäri maailmaa Klondyke, Kanada 28
Pilgrims Rest, Etelä-Afrikka 29
Nevalgas, Espanja 30
Zlate Hory, Zekin tasavalta Maamme laulun soidessa voi olla ylpeä että on suomalainen. 31
KUVAT JA TEKSTI ARI HAIMI KANSALLIS LINTUMME NAAPU RINA 32
Laulujoutsen on kokenut kovia kohtaloita Suomessa. Tämä pohjolan perukoilla viihtyvä sorsalintuihin kuuluva kansallislintumme on ollut lähellä sukupuuttoon kuolemista 1900-luvulla. Pahimmillaan ainoastaan parikymmentä joutsenparia pesi Suomen alueella. Se on ollut helppo metsästettävä ja varmaan huonoina aikoina Suomen selkosilla ovat nälkää nähneet metsästäjät tarjonneet perheelleen juhlaaterian saatuaan saaliiksi kookkaan valkoisen linnun. Nykyisin laulujoutsenia pesii maassamme jo yli 6000. Arviot joutsen määristä maailman laajuiseti vaihtelevat. Määrä lienee yli 200000 yksilöä. Muoniolainen eläinlääkäri Yrjö Kokko herätteli suomalaisia sotien jälkeen huomaamaan kansallisilintumme uhanalaisen tilan. Laulujoutsenet saivat olla silloin rauhassa vain pohjoisimmassa Lapissa. Joutseneen liittyy paljon kansallisromantiikkaa ja mystiikkaa. Suomalaiset taiteilijat ovat usein maininneet ja esittäneet laulujoutsenen teoksissaan. Nykyisin kun laulujoutsen on jo yleistynyt ja levinnyt maassamme laajalti, siitä on tullut monelle suomalaiselle ranta-asujalle tuttu kesäinen naapuri. Kovin läheisiä ystäviä joutsenperheestä ei kannata tehdä. Pienen etäisyyden päästä reviirit pysyvät kunnossa eikä sanaharkkaan kannata joutua. Ruoka-avun tarjoaminenkin voi olla hieman harhaanjohtavaa etenkin mökkipaikoilla. Ihmiset vetäytyvät talvipesilleen lämpöön ja laulujoutsenet muuttavat elämän ikäisen uskollisen kumppaninsa kanssa usein Pohjanmeren ja Tanskan suuntaan. Toivotaan että sopu säilyy myös tulevaisuudessa. Merimetson leviäminen tänne pohjolaan runsain joukoin on kiristänyt tunteita muuttolintujen suhteen. Taitavat kuitenkin olla oikeastaan paluumuuttajia. 33
KUVAT JA TEKSTI TARJA TABERMAN JUSSARÖ – monen tarinan aavekaupunki 34
35
? Loviisan Kameraseuralaisilla oli hieno mahdollisuus viettää kesäinen viikonloppu Läntisen Uudenmaan ulkosaaristossa sijaitsevassa Jussarö ssä, joka on toiminut satamana ainakin 700 vuotta. Sinä aikana sadat tai ehkä tuhannet laivat ovat hakeutuneet sen suojaan. Saaren asuin olosuhteet ovat olleet vaikeita, mutta satamana se on toiminut loistavassa paikassa väylien solmukohdassa. Ensimmäinen maininta Jussarösta löytyy vuodelta 1240 ja siitä lähtien saari on toiminut purjehtijoille maamerkkinä. Tosin ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat saarelle vasta 1700-luvun lopussa. Jussarön alue on kuuluisa siitä, että se on ollut merenkulun kannalta erittäin hankala ja vaarallinen, koska kompassit menevät siellä sekaisin. Aikanaan saaresta syntyikin hurjia tarinoita pahoista taioista, mutta arkisempi syy oli maaperän rautamalmi. Kun alukset sivuuttivat saaren rautamalmisuonen kompassi pyöri ja palasi suuntimaansa vasta ohitettuaan saaren. Haaksirikko vaani varomatonta kulkijaa kohtalokkain seurauksin ennen tarkempien karttojen ja navigaattoreiden aikaa. Jussarön malmiesiintymiä on yritetty hyödyntää 1800-luvulta lähtien ja näinollen kaivostoiminta onkin jättänyt selkeät jäljet maastoon. Alueelta on löydetty kymmenkunta vanhaa laivahylkyä, toiset niistä ovat varsin arvokkaita. Ennen kuin Jussarön saari sai oman majakan, se oli jo sitä ennen virallinen luotsauspaikka. Vanhin tieto Jussarön luotsista on vuodelta 1800. Vuonna 1891 saaren eteläpään niemenkärkeen muurattiin sylinterinmuotoinen majakka, josta tuli n. 20 m korkea. Vuonna 1922 Jussarön lounaispuolelle Sundharuun rakennettiin Suomen ensimmäinen miehittämätön majakka, jolloin Jussarön majakka sammutettiin. 59° 49,6' N23° 34,1' E Purjehtijat. 36
Saaren sisäosissa. ”Jussarön luonto on ainutlaatuinen, sillä saarella voit kokea kaiken rehevästä suomaastosta karuun kallioon.” 37
Kaivostoimintaa Suomen siirtyessä Venäjän vallan alaisuuteen, pyrittiin riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Kaivostoiminta Jussarön kaivoksessa lähti kunnolla käyntiin vuonna 1834, kun paikallistettiin malmiesiintymä Jussaaressa ja se vallattiin kruunulle. Työkustannukset olivat korkeat. Työntekijöille annettiin kullekin perunamaa ja kalastusoikeus, mutta piti palkkaakin maksaa suhteellisen runsaasti saaren hankalan sijainnin vuoksi. Tämän vuoksi keksittiin halvemman työvoiman käyttö ja Viaporista tuotiin kaivokseen 45 irtolaisuudesta tuomittua vankia. Tosin vangitkaan eivät olleet ilmaista työvoimaa, koska vankien vartiointiin tarvittiin 30 merisotilasta ja lisäksi vielä päällystöä sotilaiden kaitsemiseen. Aluksi töitä tehtiin vain kesällä, mutta kun tarvittava majoitus oli rakennettu saarelle, muuttui kaivostoiminta ympärivuotiseksi. Kesäisin oli työssä jo 95 miestä, talvella puolet, työpäivän pituus oli 12 tuntia. Saattaapa jostain nykyisestä Ahdin valtakunnasta löytyä myös ruokasali, jossa kaivoksessa työskennelleet aikanaan nauttivat ruokaa. Olisihan se ollut ajan ja voimien hukkaamista nousta ”pinnalle” ruokailun ajaksi. Malminlouhinnasta muisto. Hylätty. 38
Krimin sodan aikana kaivostoiminta lakkasi vuosiksi 1854–56. Sodan jälkeen se aloitettiin irtolaisvankityövoimalla. Irtolaisvankien tuomio oli historian mukaan epämääräisen pituinen. Muissa vankiloissa heillä olisi ollut mahdollista päästä vapauteen, mikäli he saivat työtä yksityisen palveluksessa. Jussaaressa ei ollut tähän mahdollisuutta suurten etäisyyksien vuoksi ja vankeus saattoi venyä hyvin pitkäksi. Huhujen mukaan monet vangeista pitivät jopa Siperiaa parempana vaihtoehtona ja anoivat siirtoa sinne. Tuli 1850-luvun loppupuoli, eikä Jussaaren malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille, sillä parempilaatuista rautaa alkoi olla helpommin saatavissa. Kaivostoiminnan jatkamista harkittiin, mutta ainoan ostajakandidaatin ajautuessa konkurssiin, kaivos suljettiin lähes vuosisadaksi. Vuonna 1954 Oy Vuoksenniska Ab aloitti laajat malmikenttien tutkimukset Jussarön ympäristössä. Kesällä 1959 kaivostoiminta päätettiin aloittaa ja rakennustyöt käynnistyivät samana syksynä, valmistuen huhtikuussa 1961. Ensimmäinen lasti rikastetta Koverhariin kuljetettiin heinäkuussa. Alueen työllisyydelle ja kehitykselle kaivoksella oli suuri merkitys, sillä saariston tyhjeneminen pysähtyi vähäksi aikaa. Maailmanmarkkinahinnat olivat kuitenkin laskussa ja tuotantokustannukset nousivat, joten myöhäissyksyllä 1967 kaivos suljettiin. Merivartioasema asettuu saarelle Maantieteellisestä sijainnista johtuen Jussarössä oli 1900-luvulla sotilaallista toimintaa. 1940 rauhansopimuksessa Jussarö jäi Suomelle ja Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle. Saarelle sijoitettiin kevyt patteri, johon kuului 4 kanuunaa. Sodan jälkeen Jussarö oli Hangon rannikkopatteriston vartiolinnakkeena vuoteen 1987. Rannikkopatteristo aloitti 1962 saarella merivalvonnan yhteistyössä merivartioston kanssa. Saarta käytettiin ampumaleirien ja muiden harjoitusten järjestämiseen ja Suomen Puolustusvoimat käyttivät saarta harjoitellessaan kaupunkisodankäyntiä sekä taistelusukeltajien koulutuksessa. Jussaröstä löytyy paljon muistoja siltä ajalta, jolloin se oli armeijan käytössä. Jussarössä toimi myös merivartioasema vuodesta 1930 marraskuuhun 2011. Alkuvuosina toiminta oli lähinnä salakuljetuksen estämistä. Vuonna 1964 asema sai uudet tilat ja tuolloin pääasialliset tehtävät olivat rajavalvontaa ja meripelastustoimintaa. Näistä ajoista muistona saarella on paljon autioita, pahasti ränsistyneitä rakennuksia sekä vanhoja kaivostyöläisten asuntoja. Hylätty. Kasarmitunnelmaa. Ränsistynyt asuintalo. Majakka paikalla. ? 39
Iron beach. 40
Seinä kertoo tarinaa. Ainutlaatuinen luonto ja Iron Beach Jussarön saaren länsipuolisko sisällytettiin 1989 perustettuun Tammisaaren kansallispuistoon, jota hallinnoi Metsähallitus. Saaren itäinen puolisko siirtyi puolustusvoimilta Metsähallitukselle vuodenvaihteessa 2004 2005. Pitkään suljettuna ollut saari on jälleen avautunut yleisölle, mutta alueella liikkumisella on vielä rajoituksia. Mielenkiintoisen historian lisäksi saarella on myös kuuluisa, oudon tumma hiekkaranta. Rantaa kutsutaan Iron Beachiksi, koska hiekka on lähes mustaa. Syynä tähän on kaivoksista rannalle tuotu murskattu rauta-aines. Jussarön luonto on ainutlaatuinen, sillä saarella voit kokea kaiken rehevästä suomaastosta karuun kallioon. Lisäksi on mahdollisuus nähdä harvinaisia kasveja ja lintuja. Muuttolintujen reitti kulkee saaren yli, saarelta löytyy runsas lintu sekä eläinmaailma ja saarta ympäröivässä meressä on runsaasti kaloja ja merilintuja. Yöksi aavekaupunkiin? Nykyisin Jussarön saari on matkailukohde, jossa käy vuosittain noin kymmenen tuhatta turistia. Saarelle on kunnostettu majoitustiloja vanhalle merivartioasemalle ja toimistorakennukseen. Rantaan on rakennettu komea sauna, näköala suoraan saariston merelle. Tarkoitus on tarjota turisteille bed & breakfast -tyyppistä palvelua. Uskaltaisitko lähteä yöksi historian havinaa täynnä olevaan aavekaupunkiin? Loviisan Kameraseuralaiset uskalsivat. Tarkempia tietoja: jussaro.net 41
Valtakunnallisesti on noussut tai oikeammin nostettu tiettyjä näkymiä ja paikkoja vahvistamaan kuvaa Suomesta. Näitä vanhoja perinteisiä maisemia esittämällä on korostettu Suomen erityisyyttä ja kauneutta kansakuntien joukossa. Koli ja Aulanko ovat upeita luonnonmaisemia, joita on syytä vaalia ja pitää kunniassa. Saanatunturi ja Kiutaköngäs kuuluvat tähän samaan jatkumoon. Rakennettuja kulttuurimaisemia on myös nostettu kansakunnan kaapinpäälle, Turun linna, Olavinlinna, Suomenlinnan kuninkaanportti jne. KANSALLIS MAISEMAT & LOVIISA KUVAT JA TEKSTI PEKKA JA ARI HAIMI ? 42
KANSALLIS MAISEMAT & LOVIISA 43
Loviisalla on myös oma perinteinen identiteettinsä, ja myös edellisiin paikkoihin viittaavia postikorttimaisemia. Loviisanlahden itärannalta aamunäkymä kirkon suuntaan on upea. Samoin Ruotsinpyhtään ruukin letkutorni ja patolallasnäkymä lokakuisena syyspäivänä ansaitsisi paikan suuremman suomalaisen yleisön tietoisuudessa. 44
Loisto-lehden toimitus on kiinnostunut julkaisemaan vuoden 2018 numerossa lisää ehdotuksia loista viksi Loviisanäky miksi. Olkaa aktiivisia ja ottakaa yhteyttä toimitukseemme! 45
KUVAT JA TEKSTI ARI HAIMI Suomalaista kulttuuri perintöä tutkailemassa 46
M aassamme on perinteisesti puhuttu maakunnallisista heimoista. On savolaisia, hämäläisiä, karjalaisia, lappalaisia, saamelaisia jne. Oma heimonsa ovat myös romanit tai ahvenanmaalaiset. Pohjalaiset ovat oma väkensä molemmilla kotimaisilla pääkielillä. Osin huumorin varjolla Suomessa voidaan näitä kansallisia ryhmiä tyypitellä ja hakea heille identiteettiä. Tosin tämä on herkkä alue. Etenkin ja ennenkaikkea tosikoille. Suomessa on muuttanut, Suomeen on muuttanut ja Suomesta on muuttanut suuria ihmisryhmiä kautta aikojen. Saamelaiset ovat aikanaan asuttaneet Etelä-Suomea tai mikä tämän maa-alueen nimi silloin liennyt. Nykyisin saamelaiset asuttavat pohjoista Suomea. Toki saamelaisia asuu vieläkin tai pitääkö sanoa jälleen esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Paluumuuttajiksi heitä ei ole kuitenkaan kutsuminen? Venäjän alueelta palanneita inkeriläsiä kutsutaan paluumuuttajiksi. Usein he puhuvat sekä venäjää että suomea. Pohjois-Intian alueelta on yli tuhat vuotta sitten lähtenyt liikkeelle romaneja kohti Eurooppaa. Tällä hetkellä romaneja on Euroopassa yli 10 miljoonaa. Suomessa heitä asuu nykyisin yli 11000. Ruotsissa suomalaisia romaneja lienee 3000. Useat suvut ovat asuttaneet Suomea satoja vuosia jopa viisisataa vuotta. He ovat kuitenkin pystyneet säilyttämään vahvan omaleimaisen suomalaisen romanikulttuurin kaikki nämä vuodet. Suomen romanit ovat perustuslaissa tunnustettu niin kutsuttu vanha vähemmistö, jolla on omaleimainen kieli ja kulttuuri. Kansainvälisenä romanipäivänä huhtikuussa oma suomalainen romanikulttuurimme oli vahvasti esillä Helsingin kulttuuritalon tapahtumassa. Käsitöitä, musiikkia, raviurheilua, maalaustaidetta, kirjallisuutta. Paikalle oli saapunut myös Ruotsiin muuttaneita romanitaiteilijoita. Suomalaista tangoa, Django Reinhard jazzia, perinteistä romanimusiikkia, kaalen lauluja, oli tarjolla. Puhdasta kansainvälistä kulttuuria suomeksi ja romanikielellä. Monikulttuuria ajalta vuosikausia ennen koko sanan keksimistä? Romanikulttuurin tukeminen kuuluu monen muun kulttuurilajin mukana Unescon alaisen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisen piiriin. 47
KUVAT SANNA-MARIA EK – JÄINEN HILJAISUUS 48
49
KUVAT JA TEKSTI PEKKA HAIMI Suomalaisia kummallisuuksia 50
S uomea pidetään maailman mittapuun mukaan syrjäisenä pikku maana, josta ei nyt maailamalla kovin paljoa tiedetä, eikä olla edes kovin kiinnostuneita. Helsinkiläinen pariskunta koki Japanin matkallaan melkoisen yllätyksen, kun se kohtasi Muumiaiheisen ravintolan suurten turistialueiden ulkopuolelta. Olo oli turvallisen kotoisa kun tutut hahmot tulivat vastaan. Suomen maaseudulla voi kohdata myös uusia erikoisia hahmoja. Japanilainen ei varmaan tunne oloaan kovin kotoisaksi. Tai ehkä he kohtaavat Suomessa japanilaisia kulkupelejä ja elekroniikkatuotteita. Puinen, kahtia sahattu vene taitaa kuitenkin olla aivan aito savolainen soutuvene. Jotakin inimillistä siitäkin on kuitenkin synnytetty aktiivikäytön jälkeen. Melkeinpä kuin Muumihahmoja. 51
K u va Ta rj a Ta b e rm a n Urakoitsijat...53 Hyvinvointi...58 Kahvilat / ruokalat...59 Muut palvelut...61 52
53
M A IN O ST A JA T 54
55 LÄMMITYSJA JUOTOSTEKNIIKAN ASIANTUNTIJA Sähkölämmityselementit Vuosikymmenien aikana karttunut tietotaitomme yhdistettynä tuotekehitysja tutkimustyöhön tekee Loval Oy:stä asiantuntijan monissa lämmönsiirtoon, materiaaleihin ja tuotantotekniikkaan liittyvissä asioissa. Tyhjöjuotos Loval Oy Linnunrata 4 07900 Loviisa Puh. 019 517 31 www.loval.fi ORGANISATION CERTIFIED BY Heating and Brazing Solutions Uuden Loval nano tuoteperheen avulla Loval on laajentanut tuotetarjontaansa kattamaan myös esim. lääketeollisuuden, lentokoneteollisuuden sekä biotieteen tarpeita. UUTUUS
M A IN O ST A JA T 56
57
58 M A IN O ST A JA T
59
60 M A IN O ST A JA T
61
TMI FOTO HAIMI VALOKUVAUSPALVELUA, VÄLINEVUOKRAUSTA, VALOKUVA-ALAN KOULUTUSTA JA NEUVONTAA 040-5456486 ARI.HAIMI@KOLUMBUS.FI 62 M A IN O ST A JA T
63
64 M A IN O ST A JA T
65
Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esim. studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 22 € / vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenmaksun 8 €. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Kts. oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. KUVAILTOJEN AIHEET syksy 2017 kevät 2018 27.8.2017 projisoitavat: suomalaisuus paperikuvat: suomalaisuus 24.9.2017 projisoitavat: oranssi MV paperikuvat: epäonni 29.10.2017 projisoitavat: taivaan lintuja paperikuvat: synkistelyä 26.11.2017 projisoitavat: hedelmäasetelma paperikuvat: 5 -7 kuvan teemakokonaisuus (aihe vapaa, tuplapisteet) 28.1.2018 projisoitavat: vapaa aihe 25.2.2018 projisoitavat: yötön yö paperikuvat: yhdessä 25.3.2018 projisoitavat: vanhanaikainen MV paperikuvat: liitely 29.4.2018 projisoitavat: tulipa äkkiä! paperikuvat: kello kaulassa 27.5.2018 projisoitavat: lämmin paperikuvat: sisällä Loviisan Kameraseura ry Lovisa Kameraklubben rf Puheenjohtaja / ordförande Heikki Arola Laivanrakentajantie18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539 arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / kassör Johnny Törnroos Eskilomintie 279, 07800 Liljendal Puh. 019-517 3240 Sihteeri / sekreterare Tarja Taberman Rauhalantie 66, 07900 Loviisa Puh. 019-509 339 tarja.t@sulo.fi Loviisa camera club is a registered association and a member of the Association of Finnish Camera Clubs and thereby also of the International Federation of Photographic Art, FIAP. Loviisa camera club was founded in 1972 and its domicile is in Loviisa in southern Finland. The club is active in the area of Loviisa, Pyhtää and Lapinjärvi. A majority of the members live in that area but there are also members from other places. Including the ordinary members, there have been altogether ca. 70-80 people involved in the activities from other associations, such as video photographers, nature photographers etc. The club has monthly gatherings which are open to anyone. Taking part does not require membership of the club. Usually the gatherings are arranged on the last Sunday of each month at 18:00. The activities take place at the club's premises in the old dairy of Loviisa (address Chiewitzinkatu) where the members have access to e.g. a meeting room and a studio. The members gather every Thursday at 18:00. These evenings are informal meetings which may include training, judging pictures from other clubs, taking part in competitions, discussion, experimenting various styles of photography etc. The club offers its members various benefits: equipment lending, courses according to wishes, lectures related to photography, excursions. Loviisa camera club is also active in keeping contact and working in co-operation with other camera clubs in Finland and also abroad. The members of Loviisa camera club have succeeded in both national and international competitions. LOISTO MAGAZINE Loisto magazine is an annual publication by Loviisa camera club, the circulation being 3000. It is issued annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a highquality printing house on a high-quality paper. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale – they are given out free of charge. HOW IS THIS POSSIBLE? Loisto does not pay for the published articles or pictures. There is no paid staff to make the magazine but it is a result of hard and unselfish work by photography and publication enthusiasts. This enthusiasm has already lasted for 26 years! You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. Jotta kuvausharrastus lähtisi siivilleen, on hyvä saada joskus myös apua ja tukea lentoonlähtöön. Tässä hyvä syy liittyä seuraamme ja nousta korkeuksiin. LIITY JÄSENEKSI WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI SIELTÄ LÖYDÄT MYÖS LISÄTIETOJA TOIMINNASTAMME. Liity seuraamme! Loviisa's camera club VISIT WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI FOR MORE INFORMATION. 66