29. VSK/ÅRG. € L O V IIS A N K A M E R A S E U R A R Y • L O V IS A K A M E R A K L U B B R F • L O IS T O 2 18 /2 9 Harrastetarinat Lintubongausta Loisto maailmalla + Paljon muuta! LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBB RF KESÄ 2018
3 2018 05 Pääkirjoitus 06 Vuoden valokuvaaja 12 Bongailua ja staijausta 16 Luonto kiittää, kun sitä ymmärtää 22 Boulderointi 26 Maailmalla 30 Suosikkikohteet 30 Tilkkumaailmasta väriä talveen 32 Suomi 101 ja kuninkaan kruunu 38 Matka harrastuspoluilla 40 Nuuksioon 42 Harrastuksena rautatiet 46 Taiteen jäljillä 48 Loviisan Wanhat Talot 50 Helapala Oy Tesjoelta 51 Mainostajat 66 Liity seuraan! Sisällys 29. VSK/ÅRG. 42. 12. 6. SIVU 32 Lue miten kuninkaan kruunu valmistetaan. SIVU 22 Boulderoinnissa tarvitaan vähemmän varusteita kuin muissa kiipeilylajeissa. SIVU 48 Lue Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta. Lintu bongailu ja staijaus on koukuttavaa.
4 2018 L ivet kan fyllas på många sätt. Nån gång kan det vara skönt att bara vara och vila, men dom flesta kan nämna nån hobby som hämtar omväxling och innehåll i livet. Hobbyns innehåll kan variera, men vanligtvis har den någon kraft som håller samman människor. Det är inte så många som sysslar ensam utan att berätta om sina erfarenheter för människor i sin omgivning. Hobbyn har ofta ett kontaktgränssnitt till den omgivande gemenskapen. I fotograferingshobbyn är det en speciellt konkret växelverkan med den omgivande världen. Man kan beskriva sina inre känslor med hjälp av naturen, omgivningen och även andra människor. Man kan också ta bilder utan desto djupare tankar. Meningen med familjeporträtt ökar vanligtvis först med årens gång. För många passionerade entusiaster är fotografering också en sidohobby, eller ett sätt att berätta, dokumentera eller lära med hjälp av bilder. En träoch textilhantverkare dokumenterar ofta sitt arbete med fotografier. En idrottare kan fotografera eller låta fotografera sina prestationer i lärosyfte, eller arkivera sina framgångars toppstunder som fotografier. En som sysslar i trädgården fotograferar sin trädgårds utveckling under olika årstider eller år. Fotografering är således också en viktig medborgarkunskap. I år fokuserar Loisto-tidningen på fotografers sidosysslor och passionerade idkares sidoförehavanden, fotografering. För all del är detta bara ett litet urval ur den stora fotografimassan som bidragarna till vår tidning producerar årligen, men hoppeligen öppnar tidningens innehåll nya vyer för läsarkretsen, och inspirerar till att pröva på nåt nytt sätt att använda fritiden. Hobbyer spelar en stor social roll, som håller oss öppna för växelverkan och nya idéer. Redaktionen vill igen tacka alla som givit sin insats till framtagandet av tidningen. Vi är alla delar av en stor hobbykrets och ett socialt nätverk. Framtagandet av Loisto-tidningen är också hobbyverksamhet. Redaktionen samlas regelbundet och håller kontakt med andra fotografer och är således i växelverkan med olika instanser. Enbart av annonsörer finns det i tiotal. Utdelningspunkternas personal har blivit bekanta för medlemmarna som delar ut Loisto-tidningen och deras vänner under årens gång. Hobby i fokus K U V A : A R I H A IM I
5 2018 LEHDEN TEKIJÄT Päätoimittaja ari haimi Art Director Sanna-Maria Ek Toimitussihteeri tarja taberman Toimituskunta Antti Seppälä, Tarja Taberman, juha merenheimo, heikki arola, Katarina Holmberg, Inkeri Kapari, Svante Söderström, Esko Hiljanen, Paul-Eric Thesslund, Harri Rantanen, KARi veijalainen, viivi lassy, MARJUT KORHONEN. Ilmoitusmarkkinointi projektivastaava Heikki Arola, arolaheikki@gmail.com Lisätietoja www.loviisankameraseura.fi loistolehti@gmail.com Toimituksen osoite Pyökkipolku 6, 07955 TESJOKI Painopaikka Forssa Print, Forssa. Forssa Print noudattaa Joutsen menrkkiä sekä SFS-ISO 14001 ja PEFC-CoC-standardien asettamia vaatimuksia. Painos määrä 3 000 kpl. ISSN 2489-6853 29. vuosikerta, 29 årgång Julkaisija Loviisan K ameraseura ry, Lovisa kameraklubben rf. KANSIKUVA VIIVI LASSY @VIIVILASSYCREATIVE E lämän sisällön voi täyttää monella tavalla. Joskus pelkkä jouten olo, lepääminen, saattaa ladata akkuja, mutta useimmat voivat mainita jonkin itselle mieleisen harrastuksen, joka tuo elämään vaihtelua ja sisältöä. Harrastuksen sisältö voi vaihdella, mutta yleensä sillä on joku ihmisiä yhdessä pitävä voima. Kovin harva puuhastelee aivan yksinään ilman, että hän ei kertoisi harrastuskokemuksiaan lähipiirilleen. Harrastuksella on liittymäpinta usein ulkopuoliseen yhteisöön. Valokuvaharrastuksessa tämä on hyvinkin konkreettista vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa. Omia sisäisiä tunnetiloja voi kuvata luonnon, ympäristön tai jopa muiden ihmisten kautta. Tai kuvia voi ottaa ilman sen syvällisempiä pohdintoja. Perhekuvien merkitys kasvaakin usein vasta vuosien saatossa. Mutta useille intohimoisille entusiasteille valokuvaus on myös sivuharrastus tai pelkkä väline kertoa, dokumentoida tai oppia kuvien kautta. Puutai tekstiilitöidentekijä usein dokumentoi työnsä jäljet valokuvaamalla. Urheilija voi kuvata tai kuvauttaa suorituksensa oppimismielessä tai arkistoida menestyksensä huippuhetket valokuvina. Kotipuutarhuri kuvaa puutarhansa kehitysvaiheita eri vuodenaikana tai eri vuosienaikana valokuviin. Valokuvaus on näin myös tärkeä kansalaistaito. Tänä vuonna Loisto-lehti keskittyy valokuvaajien sivuharrastuksiin ja intohimoisten harrastajien sivuhankkeisiin, valokuvaukseen. Toki tämä on vain pieni otos siitä suuresta kuvamassasta mitä lehtemme tekijät tuottavat vuosittain, mutta toivotaan, että lehden sisältö avaa lukijakunnalle uusia näkökulmia ja innostaa jopa kokeilemaan jotakin uutta vapaa-ajanviettotapaa. Loisto-lehden teko on myös harrastustoimintaa. Toimituskunta kokoontuu säännöllisesti ja pitää yhteyttä muihin kuvaajiin ja on näin vuorovaikutuksessa useiden eri tahojen kanssa. Pelkästään ilmoittajakontakteja on kymmeniä. Jakelupisteiden ihmiset ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi Loistoa jakaville jäsenillemme ja heidän ystävilleen. Harrastamisella on iso sosiaalinen merkitys, joka pitää meitä avoimena vuorovaikutuksille ja uusille ideoille. Toimituskunta haluaa kiittää jälleen kaikkia lehden tekoon panoksensa antaneita. Olemme kaikki osana suurta harrastuspiiriä ja sosiaalista verkkoa. SEURAA MEITÄ FACEBOOKISSA! -LOISTO -LOVIISAN KAMERASEURA Seuraa meitä somessa! Facebook: Loisto Loviisan Kameraseura Instagram @loviisan_kameraseura Fokuksessa harrastaminen K U V A : A R I H A IM I
6 2018 Kaukokaipuu.
7 2018 V uosittain Loviisan Kameraseura palkitsee vuoden kuvaajan, joka saa haltuunsa loviisalaisen Kultasepänliike Karvosen ikuisesti kiertävän pokaalin. Vuoden kuvaajan tittelin saa keräämällä pisteitä joka kuukausi järjestettävistä kuvaillan kisoista sekä muista seuran ulkopuolisista kisoista. Se, joka kerää eniten pisteitä vuoden aikana, on vuoden kuvaaja. Loviisalainen Antti Seppälä on vuoden kuvaaja nyt neljännen kerran. Antilla on Suomen Kameraseurojen Liiton myöntämän suurmestarikuvaajan arvonimen lisäksi myös kansainvälistä menestystä. AFIAP-arvon lisäksi Antilla on myös EFIAP-pronssi. Nämä arvonimet myöntää kansainvälinen valokuvaajien kattojärjestö FIAP. Lisäksi Antti on moninkertainen kullanhuuhdonnan maailmanmestari. Kullanhuuhdontaharrastus on ? Vuoden kuvaaja 2017 Antti Seppälä
8 2018 Jumalan katse. Höyhen ja heijastus. vienyt Anttia kisailemaan Afrikkaan, Amerikan mantereelle, Eurooppaan, Aasiaan ja totta kai Lapin kultakentille. Samalla kuva-arkistoon on kertynyt upeita kuvia maailmalta. Antti on monipuolinen kuvaaja, joka ei pelkää myöskään kuvien "photoshoppaamista". Antin kuvista löytyy aina tarina, humoristisia kuvia unohtamatta. Kuvausaiheet vaihtelevat laidasta laitaan: henkilökuvista luontokuviin, street-kuvista aina dokumentaarisiin kuviin. Antti onkin kuvaamalla dokumentoinut monia omien kättensä töitä, muun muassa hopeisen kahvikaluston valmistamisen ja kuluneena talvena Suomen kuninkaan kruunun valmistuksen. Ohessa muutamia Antin tyylinäytteitä.
9 2018 Epäonni. Hätä. ?
10 2018 Sumuinen aamu.
11 2018
12 2018 Bongailua ja staijausta KUVAT JA TEKSTI: ARI HAIMI JA JUHA MERENHEIMO Lintulajien tunnistaminen ei ole mahdoton tehtävä, mutta vaatii toki harrastaneisuutta ja perehtymistä. 450 lintulajin bongailu on koukuttavaa.
13 2018 Bongailua ja staijausta
14 2018 S illoin tällöin kuulee heiton, että jos tunnistaa pajulinnun ja peipon tunnistaa puolet Suomen linnuista. Väite pitänee paikkansa, jos ajatellaan lintuja määrällisesti. Lintulajeja pesii maassamme kuitenkin n. 250. Näiden kaikkien tunnistaminen ei ole mahdoton tehtävä, mutta vaatii toki harrastaneisuutta ja perehtymistä. Aloittelevan lintuharrastajan perusvälineistöön kuuluu hyvä lintuopaskirja ja kiikarit. Bongailun eli lintujen tunnistamisen voi aloittaa kotipihalta. Talviruokinnan avulla esim. lintulaudalta voi jo tunnistaa toistakymmentä pihalintua hyvinkin nopeasti. Jos mukaan lasketaan kotipihan yli lentävät linnut pääsee pienellä vaivalla yli kolmenkymmenen lajin bongaukseen. Kevättä kohti lajikirjo ja kuhina pihalla kasvavat ruuan ympärillä. Hyönteiset, madot ja siemenet tulevat poimituiksi teräviin nokkiin. Seuraava lintuharrastajan hankinta onkin sitten jo lintukaukoputki. Kätevästi taskuun menevä pieni vihko voi olla tarpeen muistiinpanojen tekoa varten. Lintujen esiintymisessä voi olla suuria vuosivaihteluita ja näiden havainnointi on kiehtovaa. Lintujen esiintymisellä ja kannan vaihteluilla on ekologista merkitystä. Merimetsojen lisääntymiset ja varpusten vähenemiset herättävät keskustelua ja tunteita. Lintuharrastaja on näissä asioissa osaltaan asiantuntija, jos on seurannut ja dokumentoinut tilanteen kehitystä Pihapiiriin voi rakennella myös linnunpönttöjä ja näin saada kontaktin linnustoon lähipiirissään. Keväällä ja syksyllä voi staijata eli seurata lintujen muuttoa. Virolahdella toukokuisin järjestettävät Arktikapäivät on hieno foorumi opiskella alasta lisää ja tavata tosi asiantuntijoita, maamme bongari eliittiä. Pitemmälle ehtineet harrastajat saattavat aloittaa myös tieteellistä toimintaa esim. lintujen rengastamista tai liittyä lintujen suojeluyhdistyksiin ja saada näin mahdollisuuden liikkua lintujen pesimäsaarilla jne. Useimmilla lintuharrastajilla on totta kai myös kamera matkassa. Lintukuvauksessa pääsee helposti ja edullisesti alkuun pihapiirissä, mutta kun nälkä kasvaa syödessä ja haasteet kasvavat taitojen karttuessa on panostettava myös kuvauskalustoon. Ylärajaa ei ole vielä saavutettu mitä kuvauskaluston hintaan tulee. High end. Lintuharrastuksesta on muodostunut monelle jo elämäntapa. Elämä rytmittyy lintujen mukaan.
15 2018 ”Lintuharras tuksesta on muodostunut monelle jo elämäntapa.” Bongarit kameroineen. Myös pienempiä kiinnostavat linnut.
16 2018
17 2018 Loviisalainen Magnus Östman viihtyy niin saaristoluonnossa, Lapin tuntureilla kuin ulkomaiden eksoottisessa ympäristössä. Mies myös kerää ja tutkii perhosia, joista hänen luontoharrastus sai alkunsa. – Valkoposkihanhia! Aika iso parvi!, huudahtaa loviisalainen luontoharrastaja ja -valokuvaaja, Finlands Natur -lehden päätoimittaja Magnus Östman, 55, Haravankylän lintutornissa arktisen muuton ollessa kiivaimmillaan. Haravankylän peltoalue on ollut Östmanille tärkeä havaintopaikka vuosikausia. Kosteikkoalueen vierellä aiemmin laiduntaneet hevoset huolehtivat maaperän lannoituksesta. – Paikka pysyi rehevänä ja houkutteli harvinaisempiakin lajeja, hän sanoo. Pellon reunassa oleva lintutorni on seissyt paikoillaan 15–20 vuotta. Östra Nylands Fågeloch Naturskyddsföreningin omistaman tornin rakennustöistä vastasi Robert “Rolle” Hällfors. Perhosharrastuksesta kaikki alkoi Östmanilla luontoharrastus on geeneissä. Hänen äitinsä harrasti kouluaikoinaan perhosten keräilyä, kun muut keräsivät kasveja. – Olin kait 10 vuoden ikäinen, kun itse aloin keräillä perhosia. Kerään niitä edelleen, hän muistelee. Pikkuhiljaa harrastus laajeni lintuihin, ja myöhemmin myös valokuvausharrastukseen. – Lapsena ja vielä teini-ikäisena ei ollut varaa ostaa kunnon kameraa. Siihen aikaan se oli iso investointi, Östman sanoo. Haddomin pelloilta Röisuon erämaahan Lapsuudessaan Östman asui Haddomin kylässä, josta perhe muutti Loviisan keskustaan Magnuksen ollessa noin 20-vuotias. – Haddomin seudulla tuli liikuttua aika paljon kamera kaulassa varsinkin keväisin veljeni Torolfin ja muutaman muun kaverin kanssa. Haddomin, Paavalinkylän ja Luonto kiittää, kun sitä ymmärtää KUVAT: MAGNUS ÖSTMAN, TEKSTI: MARKO WAHLSTRÖM ?
18 2018 ja minä sekä muutama muu, Östman muistelee. Kunto kohenee luonnossa liikkumalla Viime vuosikymmeninä Östman kertoo yhdistäneensä kuntoilua ja luonnon tarkkailua tekemällä pitkiä pyöräretkiä lähiseudulla. – En pidä sitä, että joutuisin ajamaan hirveän pitkiä matkoja autolla käydäkseni ulkoilemassa. Viimeisen 10 vuoden aikana hän on harrastanut kajakkimelontaa saaristossa, jossa tulee samalla sekä kuvailtua että tarkkailtua lintuja. Östmanin perheellä on ollut 1960-luvulta asti kesäpaikka Pyhtään Munapirtissä. – Se on ollut aika rakas paikka, josta kajakkimatkani nykyisin alkavat, hän kertoo. Kajakillaan hän tekee pidempiäkin, useita päiviä kestäviä retkiä. – Olen melonut idässä aina Kotkaan asti sekä lännessä olen käynyt Porvoon Pellingissä. Pernajan saaristo kapeine salmineen ja lukuisine saarineen on mielenkiintoinen melottavaksi, hän vinkkaa. Perhoshavaintoja ja -tutkimusta Opiskeluvuosinaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Östman vietti paljon aikaa Åbo Akademin biologisella asemalla Husössä, joka sijaitsee Ahvenanmaan Finströmissä. – Se muodostui tärkeäksi paikak“ Kiinnostus luontoa kohtaa lisää ympäristön arvostusta” Kuggomin pellot tulivat silloin tutuiksi. Nyt siellä päin liikkuessa tulee nostalginen fiilis, hän tuumaa. Röisuon iso metsäalue muistutti 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa jossain määrin erämaata. – Siihen aikaan alueella oli vielä paljon koskemattomia alueita, joita on nykyisin todella vaikea löytää. Laajojen metsähakkuiden seurauksena paikkoja ei enää tunnista samoiksi, sillä 20–30 vuotta sitten kaadettujen metsien tilalle on kasvanut nuorta ja tiheää koivikkoa. Liikkuminen alueella on nyt vaikeaa, Östman harmittelee. Kevätmuuton tarkkailua Hamnskärissä Östra Nylands Fågeloch Naturskyddsförening muodostui meribiologiaa Åbo Akademissa opiskelleelle Östmanille tärkeäksi siteeksi kotiseutuunsa. – Yhdistyksellä oli aina mielenkiintoinen kevätkokous, joka oli eräänlainen kevään kohokohta. Kokouksessa oli muun muassa taitavia lintuvalokuvaajia näyttämässä kuviaan ja kertomassa saariston linnuista, hän kertoo. Yksi kevään kohokohta oli arktisen kevätmuuton seuraaminen Loviisan ulkosaaristossa Hamnskärissä. – Meitä oli 1980-luvun lopulla porukka, joka telttaili saaressa vähintään viikon päivät. Tähän joukkoon kuuluivat Robert Hällfors, Jonas Häggblom, Staffan Weckman, veljeni Magnus Östman • Syntynyt Pernajan Haddomissa 55 vuotta sitten. Asuu nykyisin Loviisan Tesjoella. • Opiskeli Åbo Akademissa, josta valmistui meribiologiksi vuonna 1989. • Työskennellyt Natur och Miljö rf:n julkaiseman Finlands Natur -lehden päätoimittajana vuodesta 1997. • Toimii porvoolaisen valokuvausseura Kamera -67:n puheenjohtajana, luontovalokuvaukseen keskittyvän Biofoto Finland rf:n vuosikirjan julkaisutoimikunnassa ja Östra Nylands Fågeloch Naturskyddsföreningin hallituksessa. • Loviisan Kameraseuran “kasvatti”. • Kuva-arkistossa on n. 10 000 diakuvaa ja digikuvia on noin puoli terabittiä eli noin 500 Gb tallennettuna usealle kovalevylle. K U V A : M A R K O W A H L S T R Ö M Pikkujuuriperhonen.
19 2018 si, jossa vietin yhteensä yhdeksän kesää. Käyn siellä edelleen keväällä ja syksyllä hakemassa perhospyydykseni saaliin, hän kertoo. Östmanin perhoskokoelmaan kuuluu tällä hetkellä vähän yli 600 lajia kotimaisia suurperhosia. – Maassamme on lisäksi pikkuperhosia, joita on suurperhosia enemmän. Ne ovat sen verran vaikeita määrittää ja käsitellä, etten ole niistä vieläkään innostunut. Miehen perhosharrastukseen liittyy myös tutkimus, sillä hän on ollut mukana 25 vuotta sitten alkaneessa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) hankkeessa, jossa seurataan yöperhoskantoja ympäri maatamme. Östmanin vastuulla on Husön meribiologisen aseman perhoshavaintopaikan lisäksi Loviisan Valkon Vårdössä sijaitseva perhospyydysasema. Havaintopisteitä on yli 50 eri puolilla Suomea. – Laajan tutkimusaineiston ansiosta on saatu selville merkkejä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta yöperhosiin. Eteläisillä lajeilla, jotka aikaisemmin olivat harvinaisuuksia ja esiintyivät Suomessa vain tilapäisesti, on nyt kotimaiset kannat Etelä-Suomessa. Lajeja on kymmeniä, hän kertoo. Ilmaston lämpenemisen myötä jossain määrin myös sellaiset lajit, jotka esiintyivät koko Suomessa ovat alkaneet vähentyä etelästä, mutta ovat pohjoisessa edelleen melko yleisiä. – Perhoset reagoivat ilmastossa tapahtuvaan muutokseen suhteellisen nopeasti, Östman muistuttaa siitä, miten luonto indikoi ympäristössämme tapahtuviin muutoksiin. Hänen mukaan myös lintujen kohdalla on ollut havaittavissa se, että muuttolinnut – esimerkiksi valkoposkihanhet – saapuvat Suomeen keskimäärin aikaisemmin kuin vielä 30 vuotta sitten. – Tutkimustiedonkin mukaan linnut aloittavat myös pesinnän keskimäärin aiemmin kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten, Östman jatkaa. Luontoharrastus huimassa nosteessa Östman uskoo, että ihmisten luontoharrastuksen suosioon on vaikuttanut kameratekniikan kehitys. – Nyt saa melko edullisesti hyviä digikameroita ja objektiiveja. Niillä saa sellaisia valokuvia, joista voitiin 20 vuotta sitten vain unelmoida, hän sanoo. – Ihmiset ovat huomanneet kuinka helposti niin linnuista ja pikkuötököistä saa kuvia. Sen myötä myös kiinnostus luontoa kohtaa on noussut, Östman jatkaa. Kehitys johti myös Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenmäärän räjähdysmäiseen nousuun yli 10 vuotta sitten. Tällä hetkellä yhdistyksessä on yli 3 000 jäsentä. – Lintujen pesillä kuvaamisessa saattaa edelleenkin olla ongelmia, sillä jotkut kuvaajat oleskelevat liian pitkiä aikoja pesien luona, Östman sanoo. – Myös lintubongaus herättää ajoittain huolta. Paikalliset ihmiset eivät aina pidä siitä, että iso joukko harvinaisuuden perässä kulkevia harrastajia kokoontuu pienelle alueelle. Bongariliitto on yrittänyt lieventää ohjeistuksillaan ongelmia, hän jatkaa. ? Viiksitimali. Kalalokki lennossa.
20 2018 Rastekai.
21 2018 Lajituntemus laskenut viime aikoina Saaristossa liikkuessa on erittäin tärkeää, että pesintäaikana ei rantaudu pieniin saariin, joissa valtaosassa pesii paljon lokkeja ja muita merilintuja. – Aika monessa saaressa rantautuminen on kokonaan kielletty heinä– elokuuhun asti, Östman muistuttaa. Esimerkiksi Suomen Perhostutkijain Seura on pyrkinyt pitämään huolta siitä, että perhosharrastajat käyttäytyvät kunnolla, eivätkä häiritse paikallisia ihmisiä tai liiku ja kerää perhosia rauhoitetuilla alueilla. – Se pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta jonkun verran sääntöjä vastaan on rikottu, Östman pahoittelee. Hän pitää hyvänä sitä, että ihmiset ylipäätään kiinnostuvat luonnosta. – Luontoa alkaa arvostaa vähän eri tavalla, kun tietää ympäristöstään enemmän ja tunnistaa eri lajeja. Tosin viime aikoina lajituntemus on laskenut, mikä johtuu osittain siitä, että kouluissa ei kovin paljon enää opeteta lajeja, hän pahoittelee. Östman kiittelee, että aivan viime vuosina joissakin kouluissa lajituntemus on palautettu opetussuunnitelmiin. – Ja vielä niin, että esimerkiksi kasveja ei tarvitse enää poimia, vaan niitä taltioidaan valokuvaamalla. Lapin-hulluus iski 30 vuotta sitten Eteläsuomalaisen luonnon lisäksi Östman myöntää jossain määrin kärsivänsä myös kuuluisasta Lapin-hulluudesta. – Olen tehnyt parikymmentä matkaa Lappiin eri vuodenaikoina. Viimeksi kävin hiihtämässä parisen vuotta sitten, hän kertoo. Östman on liikkunut muun muassa Käsivarren seudulla Kilpisjärven suurtuntureilla. Hän kertoo patikoineensa rinkka selässä ja perhoshaavi kädessä, koska Lapissa on oma perhoslajistonsa. – Olen tuntenut oloni ristiriitaiseksi: yhtäältä pitäisi juosta perhosten perässä haavi kädessä, toisaalta kuvata mielenkiintoisia kasveja ja ympärillä lentäviä pohjoisen lintuja. En ole pystynyt keskittymään vain yhteen asiaan, hän hymähtää. Östman kävi ensimmäisen kerran Lapissa hiihtoreissullaan Ylläksen seudulla kevättalvella 1988. – Kolme vuotta sitten vaelsin Haltipolkua pitkin Kilpisjärveltä Meekonjärvelle. Kevät oli silloin myöhässä, lunta oli tosi paljon ja piti kahlata kunnolla – perhoshaavi kädessä, hän jatkaa. Östman on käynyt myös ulkomaille suuntautuneilla luontokuvausmatkoilla. Hän osallistui vajaa 10 vuotta sitten luontokuvauskoulutukseen Kemiössä. – Koulutuksen yhteydessä kävimme muun muassa Namibiassa Afrikassa ja Costa Ricassa Keski-Amerikassa, hän kertoo. Myöhemmin hän on ollut luontokuvaaja Jouni Klingan järjestämällä matkalla, joka suuntautui Equadoriin ja Galapagossaarille Etelä-Amerikkaan. – Nykyään pääsee aika eksoottisillekin paikoille aika helposti, sillä matkanjärjestäjiä rupeaa olemaan paljon. Esimerkiksi Huippuvuoret on kohde, jossa monet tuttavani ovat käyneet, hän sanoo. Meekonjärvi.
22 2018 Mikä ihmeen boulderointi? Porvoossa Ratakatu 7:ssä sijaitsee Carolina Mikanderin luotsaama sisäkiipeilykeskus ”Grottan”. Tutustutaanpa lähemmin boulrerointiin Carolinan avulla. Boulderointi on kiipeilyä ilman varmistusvälineitä matalilla korkeuksilla. Sitä voi harrastaa kivillä, matalilla kallioseinillä ja kiipeilyseinillä. Reittien korkeus vaihtelee noin 1,5 metristä noin 9 metriin, mutta yleisimmin kiipeilijät kiipeävät alle viiden metrin korkuisia reittejä. ”Kävin kavereiden kanssa ensikertaa seinäkiipeilemässä Helsingin boulderkeskuksella noin 7 vuotta sitten. Tuolloin en tiennyt, että kiipeilyä voi harrastaa ilman valjaita, matalilla seinillä. Jo ekan kokeilun jälkeen olin koukussa! Sisäkiipeilystä siirryttiin nopeasti ulkokiipeilyyn ja se ruokki innostusta vielä enemmän” kertoo Carolina omasta boulderoinnin alkutaipaleestaan. Idea Porvooseen perustettavasta kiipeilykeskuksesta tuli hänen työskennellessään boulderkeskuksessa 5 vuotta. ”Tuolloin opin aika perusteellisesti, mitä oman hallin pyörittäminen vaatisi. Asuin itse Loviisassa ja ajoin Helsinkiin päivittäin. Pitkä työmatka alkoi vuosien jälkeen painamaan ja rupesin haaveilemaan töistä lähempää kotoa. Moni asiakas Helsingissä valitteli, kun idempänä ei ole kiipeilyhallia. Moni kävi Kotkasta, Haminasta ja Porvoosta käsin Helsingissä kiipeämässä. Mietin kiipeilyhallin perustamista Kotkaan tai Porvooseen. Porvoo vei voiton.” Ominaispiirteet Boulder-reitit ovat enimmäkseen lyhyitä ja reitin kiinnostavuus sekä vaativuus perustuvat usein kiipeilytekniikan tai voimankäytön haasteisiin. Tyypillinen boulderongelma saattaakin kiteytyä yhteen liikkeeseen, jossa on päästävä yhdestä tukipisteestä seuraavaan. Kiipeilijä voi käyttää pitkänkin ajan tämän haasteen voittamiseen, saman ongelman ääreen saatetaan palata viikosta toiseen. Boulderointi mahdollistaa keskittymisen pelkkään kiipeämiseen. Laji sopii kaikille, jotka haluavat haastaa itsensä. Lajille on ominaista rento ilmapiiri, ongelman ratkaisu, yhdessäolo ja kannustaminen. Nämä lajin ominaisuudet tekevät kiipeilijöistä keskimäärin mukavaa Boulderointi hämähäkkinä seinällä TEKSTI JA KUVAT: TARJA TABERMAN
23 2018 sakkia, joiden keskuudessa on äärimmäisen mukavaa harrastaa ja oleilla. Carolina toteaakin, että parasta tässä harrastuksessa on yhteenkuuluvuus. ”Kiipeilijät ovat sosiaalista porukkaa ja ottavat mielellään ensikertalaiset mukaan jengiin. Tärkeää on myös, että keho ja mieli työskentelevät yhdessä. Ja mikä parasta, hyvänmielen tunne tulee siitä, kun ylittää itsensä, ei tarvitse kisata muiden kanssa.” ”Varsinaista ikärajaa ei tällä harrastukselle ole. Nuorin veijari, jonka olen nähnyt seinällä oli vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen, vanhin on tainnut olla herra Pentti Keränen*, joka aloitti boulderkiipeilyn 80vuotiaana. Eli ikä ei ole rajoittava tekijä!” hän jatkaa innostuneena. Vaikeus Vaikeus kiipeilyssä tulee monesta osa-alueesta. Näitä ovat mm. tarvittava voiman määrä, kestävyys, tasapaino, hermotus, korkeus ja vaarallisuus. Boulderissa vaikeutta mitataan greidein ja erilaisia greidijärjestelmiä on monia. Yleensä bouldergreideissä ei huomioida tarvittavaa kestävyyttä, vaarallisuutta eikä korkeutta, vaan käytetty vaikeustaso (esim. 8C+) määritetään vaikeimman yhtenäisen liikkeen mukaan. Greidien antaminen eri reiteille on hyvin subjektiivista, joten ne ovat lähinnä suuntaaantavia. Vaarallisuus? Tässä lajissa sattuu vähemmän vakavia vammoja kuin muissa kiipeilylajeissa johtuen suurelta osin matalasta kiipeilykorkeudesta. Pienempiä vammoja, kuten nilkan nyrjähdyksiä ja sormivammoja siinä sen sijaan sattuu paljon enemmän kuin köysikiipeilyssä. Riskejä vähennetään mm. alastulopatjoilla ja avustajilla, jotka ovat valmiina ottamaan putoavan kiipeilijän vastaan. Kiipeilyä harrastetaan ilman varusteita myös 10 metrin yläpuolella, mutta tätä kutsutaan free-sooloksi tai vapaasooloksi. Myös syvän veden päällä harrastetaan ilman varusteita kiipeilyä, jolloin puhutaan Deep Water Soolosta (DWS). Maalla yli 10 metrin ja veden pinnasta yli 20 metrin korkeudesta putoaminen ilman varusteita johtaa yleensä vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan. Boulderseinät ja -reitit Boulderointia voi harrastaa myös sisällä kiipeilyhalleissa. Hallien boulderseinät on valmistettu kestävästä levystä, johon on usein lisätty reikiä otteiden kiinnittämiseen. Materiaalina käytetään esimerkiksi paksua vaneritai muovilevyä. Reitit valmistetaan otteista, muodoista tai bokseista, jotka kiinnitetään seinään. Usein seinillä on lähekkäin paljon eri reittejä, jolloin reittejä merkataan erilaisin menetelmin. Näitä ovat esimerkiksi otteiden värikoodaus tai laputtaminen (lisätään aina yhteen reittiin oma koodilappu jokaiseen otteeseen). Halleissa otteita on usein niin paljon, että myös omien linjojen tekeminen jo seinällä olevista otteista on helppoa. Reiteissä aloitusotteet on usein merkattu. Lähtönä voi olla seisomalähtö, jolloin aloitetaan niistä otteista, joihin seisaaltaan yltää, tai istumalähtö, jolloin aloitetaan istualtaan. Reitin lopussa voi olla toppiote tai muodon yläreuna, jolle molemmat kädet laitetaan eli ”mätsätään”. Reitti voi joskus loppua myös siihen, että muodon päälle kiivetään. ? Carolina ja Grottanin lemmikkikoira. Yläilmoissa.
24 2018 Haastavankaan reitin edessä ei hymy hyydy. Nuoren miehen taidonnäyte. Hänkki 45 astetta. Eri kiipeilytyylejä Staattinen kiipeily hidasta ja rauhallista kiipeilyä, jossa tasapainosta ja notkeudesta on hyötyä Dynaaminen kiipeily nopeaa ja voimallista niin sanottua hyppykiipeilyä silloin, kun pituus ei riitä kurottamaan staattisesti. Sauleillakin voi seinäkiipeillä ja jopa kilpailla. Porukalla – yhdessä.
25 2018 Ohjeet näihin tietoihin liittyen annetaan usein reittiohjelapussa, joka sijoitetaan lähtöotteiden tuntumaan. Varusteet Boulderoinnissa tarvitaan vähemmän varusteita kuin muissa kiipeilylajeissa. Lajiin riittävät kengät, magnesiumpussi sormien pidon parantamiseksi sekä patjat. Kengät ovat usein alaspäinkaareutuvia eli aggressiivisen mallisia, joissa on hyvät huukkiominaisuudet . Kengät ovat myös tiukemmat kuin köydellä kiivetessä käytettävät. Patja on reilun neliömetrin kokoinen ja noin 10 senttimetrin paksuinen vaahtomuovipatja, joka on päällystetty kestävällä suojakankaalla. Riittävän monta patjaa laitetaan putoamisalueelle suojaamaan putoamista ja tasoittamaan alustan epätasaisuuksia. Kiviin voidaan piirtää magnesiumilla pieniä viivoja eli tikkimerkkejä osoittamaan käden tai jalan paikkaa. Carolinan terveiset henkilölle, joka miettii boulderoinnin kokeilemista, mutta empii vielä? ”Seinälle vaan testaamaan! Kaikista sisähalleista löytyy varmasti reittejä, joita jokainen ensikertalainen pääsee ylös asti!” Sanastoa • Beta: ohje tai neuvo miten reittiä kiivetää. ”Tuutko antaa mulle betaa tohon reittiin”. Eli voitko antaa neuvoja miten tuo reitti kiivetään. • Hänkki: ulospäin kalteva seinä. • Huukkiominaisuus: kengän kantapäässä on hyvä pito, sinne ei jää tyhjää tilaa, jolloin kenkä pysyy hyvin paikallaan, kun sen asettaa otteen taakse ikäänkuin vetääksen itsensä jalan varassa ylöspäin tai vain pitääkseen kehonsa paikallaan kantapäällä. • Krimppi: Pieniä otteita joissa pelkät sormenpäät lukitaan otteen päälle. • Mankka: Magnesium seos jota käytetään, jottei kädet hikoilisi niin pahasti. • Muuvi: liike jonka joutuu suorittamaan reitissä. • Pädi (crash pad): Patja jonka päälle pudotaan ulkokiipeilyssä. • Släbi: sisäänpäin kalteva seinä. • Pintsi: ote joka puristetaan peukalon ja muiden sormien väliin. • Poketti: kolo johon mahtuu vain yksi tai muutama sormi. • Sloupperi: ote josta tartutaan käyttämällä koko kämmenen kitkaa. • Toppi: Reitin lopetus. • top last hold: loppuu viimeiseen otteeseen (kummatkin kädet!) top edge: loppuu niin, että kädet tulevat seinän päälle top out: kiivetään seinän päälle. Grottan/Carolina Mikander Ratakatu 7, 06100 Porvoo www.grottan.fi *(yle.fi/aihe/artikkeli/2016/06/01/seinahullu-hyva-titteli-elakelainen-innostui-seinakiipeilysta-ja-suosittelee ) Yhdessä kiipeillen lisää haastetta.
26 2018 L oisto-lehti on ilmestynyt nyt 29 kertaa. Ilmestymiskertoja on kerran vuodessa. Ensi vuonna lehti täyttää jo 30 vuotta, jos toimituskunta ja ilmoittajat niin päättävät. Lehden painos on ollut 3000 – 5000 kpl. Jakelualue on ollut toki suurimmalta osalta Loviisa– Kotka–Helsinki alue, mutta aina silloin tällöin maailmalle suuntaavat kuvaajamme ottavat lehtiä mukaansa ja vievät värikkään tuliaislehden jonnekin maailman kolkkaan. Pieni tuliainen. Pieni Loviisa? Mikä kameraseura? Vaikka lehden kieli on yleensä maamme virallinen kieli kertaa kaksi, niin kuvat ovat aina kansainvälistä viestintää. Keskusteluyhteys syntyy helposti ja uusia näkökulmia asioihin muodostuu puolin ja toisin. Kysymyksiä satelee säästä, luonnosta, asukasmääristä, sijainnista jne. Vaikka lehden tarkoitus on lisätä tietoa, se usein myös lisää tiedon janoa. Loiston toimituskunta on usein leikkisästi haastanut muita paikkakunnan lehtiä toteamalla että Loisto on Loviisan laajalevikkisin lehti. Mitä tulee jakeluverkon sattumanvaraisuuteen ja innovatiivisiin keinoihin viedä loviisalaisia valokuvia Loiston välityksellä maailmalle. Olemme ehkä vieneet lehteämme laajemmalle maapallollamme kuin muut. Ehkä totta ehkä tarua? Nyt jäämme odottamaan vastausta olemmeko laajalevikkisin ja haastamme muut pikkukaupungin leijonalehdet, vanhat ja uudet östis sanomat ym. painotuotteet maailman valloitukseen. Ehkä joku yhteys ja sattuma toisi turistit tänne Loviisaankin kaukomailta. Enteitä on ilmassa. Maailmalla Tokio Kamerakaupassa. Myyjät laatuliikkeessä Loisto-lehden kanssa.
27 2018 Skotlanti Loisto-lehteä esiteltiin myös Criefissä, Skotlannissa. Chile Tyttö ja Loisto Uskollisen Ystävä -patsaan äärellä. Vilna Myös Vilnassa pääsi Loisto esille paikallisen myyjän käsissä. PohjoisNorja Antti Seppälä näyttää mallia, missä parhaat lukuhetket syntyvät. ?
28 2018 K U V A TA R JA TA B E R M A N
29 2018 Milano – metropolikaupunki on tunnettu erityisesti maailman muodin keskuksena. Milanossa päämajaa pitävät myös muun muassa Alfa Romeo ja Pirelli. Milanolaiset jalkapalloseurat AC Milan ja Inter Milan tunnetaan ympäri maailman. Milano on kuulu myös oopperastaan, La Scalasta. Sanotaankin, että Milano on Italian vaurain, muodikkain ja vauhdikkain kaupunki. KUVAT JA TEKSTI: TARJA TABERMAN K U V A TA R JA TA B E R M A N K U V A TA R JA TA B E R M A N Milano
30 2018 Tilkkupeitot, laukut ja pussilakanat ovat antaneet iloa ja väriä elämääni. Kun talvi on vain valkoinen, saa väriä jopa heittämällä tilkkutyön hankeen. Lisäksi on haastetta, että saa kauniisti värit liittymään toisiinsa ja ompeleet kohdalleen. Työni on kuitenkin vain vasta-alkajan työtä. En ole taiteilija, en kilpailija enkä myyjä. Materiaalini ovat käytettyjä puuvillakankaita ja tehtaista ostettuja jätepaloja. Alunperin tilkkuja saatiin kuluneista vaatteista, paksuistakin. Myös nahkavaatteista ja turkiksvaatteista tehtiin tilkkuja. Yhdistettiin niitä ja saatiin haarniskan alle tilkuista suojusvaate. Sitten näitten tilkkujen väliin laitettiin vanua. Vähitellen tilkut alkoivat olla geometrisiä paloja ja värejäkin alettiin ajatella. Erilaiset tilkkujen yhdistämistavat saivat kansainvälisiä nimiä: hirsimökki, savupiipun nurkat, raastuvan rappuset, tuulimyllyn siivet, karhun tassut, ananas. Tilkkutyön voi kehittää myös tekstiilitaiteeksi. Vuosittain kilpaillaan käyttöja taidesarjoissa eripuolilla maailmaa. Suomalaiset kilpailevat keskenään ja Euroopassa sekä jopa Japanissa. Finn Quilt ry on meillä tilkkuilijoiden yhteisö ja Tilkkulehti Finn Quilt on jäsenlehti. Jäseniä on noin 1400. NQT on pohjoismainen yhteisö, EQA eurooppalainen yhteisö ja World Quilt maailmanlaajuinen yhteisö. Jos haluaa tutustua tilkkumaailmaan, niin netistä ja kirjastosta löytyy tietoa. Tilkkumaailmasta väriä talveen KUVAT JA TEKSTI: INKERI KAPARI Myllyharjun Eteläharjun puoleisesta päästä kuntopolun varrelta löytyy myös näköalatorni Kukkukivi, josta näkee kauas merelle. Suosikkikohteet Myllyharju ja Kukkukivi ehdotuksia Loviisa -näkymiksi Valtakunnallisiksi kansallismaisemiksi on nostettu korostamaan Suomen erityisyyttä ja kauneutta kansakuntien joukossa. Tällaisia arvokkaita luonnonmaisemia ovat muun muassa Koli, Aulanko, Kiutaköngäs ja Saana. Rakennetuista kulttuurimaisemista tunnetuimpia ovat Olavinlinna, Suomenlinna ja Turun linna. Laivasillan maisema sekä Strömforsin ruukin klassinen letkutorni ja patoallasnäkymä ovat esimerkkejä loviisalaisista postikorttimaisemista. Viime vuoden Loisto-lehdessä toimitus peräänkuulutti lukijoiltaan lisää ehdotuksia loistaviksi Loviisa-näkymiksi. Toimitus on saanut muutamia ehdotuksia tällaisiksi paikallista identiteettiä kuvaaviksi maisemiksi. Lisää ehdotuksia Loviisa-näkymiksi voi lähettää sähköpostitse osoitteella loistolehti@gmail.com tai Loisto-lehden Facebook-sivujen kautta. TEKSTI: MARKO WAHLSTRÖM Laivasilta Loviisanlahdelle päin kuvattuna on myös monelle mieluinen maisema. Väriä Karamaloon housuilla.
32 2018 S uomen itsenäistyttyä vuonna 1917, eduskunta päätti syksyllä 1918, että Suomesta tulee kuningaskunta ja kuninkaaksi valittiin 9.10.1918 saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl. Saksan kukistuminen ensimmäisessä maailmansodassa 11. marraskuuta johti kuitenkin siihen että Suomen itsenäistymistä ei olisi tunnustettu, jos maan valtaistuimella olisi istunut saksalainen prinssi. Friedrich Karl ilmoittikin 14. joulukuuta luopuvansa kuninkuudesta. Tämä Vilho I:ksi tituleerattu kuningas oli vallassa vain kaksi kuukautta eikä käynyt koskaan Suomessa. Akseli Gallen-Kallelan oppilas Eric O. W. Ehrström oli suunnitellut kruunun, jota ei kuitenkaan ehditty valmistaa ja jäi vain paperille tehdyksi suunnitelmaksi. Piirustukset unohtuivat arkistojen kätköihin ja löytyivät vasta vuonna 1988 E.N. Setälän arkistosta. Ehrströmin luonnokset ovat nykyään Gösta Serlachiuksen taidesäätiön hallussa Mäntässä. Löydettyjen piirustusten mukaan oli tehty kaksi kruunua. Noin 30 vuotta sitten valmisti kemiläinen kultaseppä Teuvo Ypyä ensimmäisen kruunun kullatusta hopeasta ja toisen teki viime vuonna espoolainen kultaseppä Tuomas Hyrsky. Suomi 100 -vuoden innoittamana pälkähti päähäni hullu ajatus tehdä kuninkaankruunu. Aluksi oli tarkoituksena tehdä vain sinne päin oleva kruunu, josta kuitenkin olisi tunnistanut sen esittävän Ehrströmin hahmottelemaa kruunua. Nälkä kasvoi kuitenkin matkan varrella ja aloin tavoitella alkuperäisten suunnitelmien näköistä kruunua. Valmistuksen lähtökohtana on ollut valokuvat Teuvo Ypyän kruunusta ja Ehrströmin luonnokset sekä aimo annos luovaa mielikuvitusta sellaisten yksityiskohtien valmistamisessa, mitkä eivät selvinneet valokuvista eikä luonnoksista. Kullan väriset osat on valmistettu hissien sisäverhouksena käytetystä 0,8 mm vahvuisesta pronssilevystä ja hopean väriset ovat aitoa 0,6 mm 93 % hopealevyä. Jalokivet ovat jaloserpentiiniä Kittilän Tarpomapäältä. Heraldiset ruusut on valettu tietynlaisella tekniikalla hopeasavesta. Kruunussa on yhteensä noin 480 yksittäistä osaa, jotka on koottu yhteen 140:llä erillisellä kovajuotoksella. Kruunu oli työn alla noin kuusi kuukautta ja työtunteja meni arviolta lähes 500, joista varmaankin lähes puolet kului meinaamiseen ja työmenetelmien kehittelyyn. 15.3.1918 päivätty Eric O. W. Ehrströmin lyijykynäpiirros Väinö I:n kruunusta. Ehrström on jälkeenpäin lisännyt piirustukseen yksityiskohtia selventäviä merkintöjä. Toinen säilynyt kuva on vesivärein tehty postikortin kokoinen luonnos. Tämä poikkeaa yksityiskohdissa jonkin verran lyijykynäpiirroksesta. Ei tiedetä, kumpaa luonnosta Ehrström olisi käyttänyt kruunun tekemiseen. Tekemäni kruunu pohjautuu lähinnä tähän vesivärikuvaan. Suomi vuonna 101 ja kuninkaan kruunu KUVAT JA TEKSTI: ANTTI SEPPÄLÄ
33 2018 Ison ruusun keskelle tulee Kittilän Tarpomapäältä löytyvästä jaloserpentiinistä hiottu kivi. Ruusun keskelle juotetaan kiven istuttamista varten hopeinen rengas. Aina ei käy kuin Strömsössä. Yhtä rengasta juotettaessa kuumeni alla ollut hopeasta tehty lehdykkä liikaa sulattaen sen olemattomiin. Kiven tulee sopia tarkalleen istutusrenkaaseen. Pronssisella tuurnalla pakotetaan istutusrengas tiukasti kiveen kiinni. Itse viritelty jalokiven hiontavehje jaloserpentiinin hiomiseksi. Ennen renkaan juottamista pitää ympäröivät osat suojata, jotta ne eivät palaisi piloille liekin kuumuudesta. Korjaavana toimenpiteenä piti hioa sulaneen lehdykän jäänteet pois sekä tehdä uusi ja juottaa se sulaneen paikalle. 1.Valmistusprosessi: Ruusu ?
34 2018 Valmis ruusu jalokivineen. Istutusrenkaan juottaminen olisi ollut huomattavasti helpompi tehdä paljon aikaisemmassa vaiheessa. Koska en tiennyt vielä silloin, mistä saisin kivet. Kun valmiita en saanut mistään, piti nekin hioa itse. Itse tehtyinä saattoi tehdä niistä minkä kokoiset tahansa, joten renkaan olisi voinut juottaa aiemmin. Viilausvaihe. Yhden tulkinnan mukaan helmet olisivat kuorikkohelmiä eli sellaisia helmiä, jotka ovat kasvaneet simpukan kuoreen kiinni. Tällaisissa helmissä voidaan virheellinen puoli piilottaa kuppiin ja vain hyvä puoli on näkyvissä. Toinen tulkinta on, että helmet olisivat Karjalan jokihelmiä. Minä en yrittänytkään hankkia kumpiakaan vaan tein hopeiset pallot. Helmikupin sahaus menossa. Valmiit kupit ja helmet. 2.Valmistusprosessi: Helmet
35 2018 Pallon valmistus alkaa kovertamalla puuhun käytössä olevien lyöntituurnien kokoisia puolipallon muotoisia kuoppia ja sahaamalla hopealevystä pyöreä levy, minkä pinta-ala on hieman suurempi kuin tulevan pallon puolikkaan pinta-ala. Suurimmalla tuurnalla lyödään levy kuopalle. Työtä jatketaan toiseksi suurimmalla tuurnalla seuraavassa kuopassa. Molemmat puolipallot valmiina. Puoliskojen yhteen juottamisen jälkeen sauma ja pallon pinta viimeistellään viiloilla ja eri karkeusastetta olevilla hiomapapereilla. Valmis puolipallo. Paremman pinnan laadun saamiseksi on viimeiseen kuoppaan lyöty kuparista tai messingistä tehty vuoraus. Puuvasaralla silitetään aihiosta kaikki rypyt pois. Näin edetään kunnes ollaan viimeisessä kuopassa ja käytössä on lopullisen pallon kokoinen tuurna. 3.Valmistusprosessi: Maapallo ?
36 2018 Verkkoon tulevien yli kolmensadan silmukan valmistaminen alkaa aihioiden pätkimisellä kahden millimetrin levyisestä pronssinauhasta. Aihioiden muotoilu jatkuu lyömällä ne muotoraudalla puussa olevaan uraan. Valmiita silmukoita. Happopesun jälkeen viiksi harjataan vedellä ja messinkiharjalla kiiltäväksi. Koko kruunun vaativin juotos oli viiksien juottaminen kaariin kiinni. Paljon hentoja osia sisältävän viiksen juottamisessa massiiviseen kaareen oli vaarana, että viiksen verkkomainen rakenne sulaa pois ennen kuin varsinainen juotos edes punottaa. Tästä syystä viiksen verkko oli suojattava hyvin työn ajaksi liekin vaikutukselta. Viiksen kehikon kiinni juottaminen menossa. Lopullinen muoto viimeistellään pihdeillä ja vasaroimalla. Valmiit silmukat asetellaan yksi kerrallaan pronssiseen kehikkoon. Jokaiseen silmukkaan tulee pari kolme tippaa hopeista juotospastaa 4.Valmistusprosessi: Viikset
37 2018 Työpöytä. Jo kruunun tässä vaiheessa tarvittiin lukematon määrä erilaisia työkaluja. Valmis kruunu. Kehää kiertää kaikkien yhdeksän senaikaisen läänin vaakunat: Häme, Uusimaa, Savo, Varsinais-Suomi , Satakunta, Karjala, Ahvenanmaa, Lappi ja Pohjanmaa. Maapallo ja leijona nostettu kruunun huipulle. Ehrström on suunnitellut myös Suomen leijonavaakunan. Lähtökohtana hänellä oli Uppsalan tuomiokirkossa olevassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä (1583) oleva Suomen vaakuna. Kaaret juotettu paikoilleen. Isot ruusut ja helmet valmiina. 5.Valmistusprosessi: Kokoaminen
38 2018 V oiko valokuvausta enää pitää harrastuksena, kun kaikki kuvaavat kännyköillään? Harrastamisen raja ja määrite ovat muuttuneet nopeasti. Aiemmin harrastukselle omistauduttiin enemmän. Siihen satsattiin niin aikaa kuin myös rahaa. Ehkä se myös antoi meille enemmän? Valokuvauksessa on edelleen ydinjoukko asialle omistautuneita harrastajia. Monilla paikkakunnilla löytyy kamerakerhoja ja opintopiirejä. Valokuvauksen harrastajat dokumentoivat myös paikkakuntahistoriaa, muutoksia ja trendejä. Harrastuksen syventymiseen vaaditaan kuitenkin muutakin kuin intoa ja halua. Jonkinasteinen linssihuuma herää, kun opimme katsomaan ympäristöä ja tuttuja asioita uudesta näkökulmasta. Halu tai jopa palava halu oppia, kehittyä ja luoda uutta tönäisevät harrastajan uudelle polulle. Alkuun tuntuu, että kiertää kehää tai kävelee samoja polkuja pitkin. Luontainen uteliaisuus nähdä mitä uutta kuvattavaa löytyy seuraavan mutkan takaa ajaa eteenpäin. Yhtäkkiä harrastaja onkin polkujen risteyksessä. Mennäkö eteenpäin sitä tuttua ja turvallista vai heittäytyäkö uuteen suuntaan, joka voi johtaa syvemmälle harrastuksen ytimeen. Pyrkimys oman mukavuusalueen reunoille tai sen ulkopuolelle kehittää. Joutuu pakostakin syventymään uusiin asioihin, tutkimaan, kokeilemaan ja hakemaan tietoa. Pian voi huomata tarvitsevansa lisää tilaa ajatuksille, aikaa toteuttaa niitä ja ehkä uuden objektiivin. Tässä vaiheessa olemme seuraavan polun haarassa. Olemmeko valmiita tähän uuteen satsaukseen? Jos harrastusmatka jatkuu voivat eriytyminen ja luova työ alkaa. Opetellaan itsenäistä ajattelua, paineensietoa ja elämänhallintaa. Oman polun, oman kädenjäljen löytää vain kokeilemalla ja tekemällä. Ei voi matkia toisia tai tyytyä toistamaan samaa. Vaaditaan sitkeää tekemistä, mutta samalla harrastuksen tulee tuoda hyvää mieltä. Aikaakin löytyy yleensä järjestelemällä. Priorisoidaan tai delegoidaan niin kuin suurempiakin asioita tässä maassa. Polun päässä häämöttää maali, mutta siinä lukeekin jatka. Harrastamisessa ei ole loppua. Se voi muuttaa muotoaan oman elämäntilanteen mukaan, mutta säilyä silti loppuun asti. Valokuvausharrastus kerryttää koko ajan muistoja. Tiedostot jäävät helposti kovalevylle, mutta muistot ovat aina mukanaolevaa henkistä pääomaa. Kyllä tiedostojakin kannattaa tutkiskella. Sieltä löytyvät ne elementit, joita tarvitaan esim. rakennetun kuvan työstämiseen. Samalla on kiva kokeilla vieläkö muistaa missä kuva oli otettu ja millainen reissu se oli. Reissusta löytää yleensä aina paljon kuvattavaa. Matkan ei tarvitse olla pitkä. Kapkaupungista tai Loviisasta voi löytää aivan yhtä hienoja kohteita, jos osaa niitä hakea. Pitää katsella sillä luovalla silmällä. Oma valokuvaharrastukseni on vienyt minut näyttelykuvauksen pariin. Peilaan omaa osaamistani ja kehittymistäni sen kautta. Olen saanut paljon muistojen rikkautta, oppinut katsomaan ympärilleni uusilla silmillä. Olen löytänyt oman polkuni, joka on vienyt minut tarinalliseen kuvaan. Kuva ja tarina kulkevat käsi kädessä. Kerronnallisuus, yllätyksellisyys ja yksityiskohdat ovat niitä polkuja joita itse koluan. Teokset pyrkivät olemaan pieniä muistojen matkoja. Kuva antaa vihjeitä, mutta katsojalle jää tilaa oman tarinan muodostamiseen. Jo varhaiset muistot ja vanhempien kertomukset omasta lapsuudesta saavat joskus uuden elämän. Äitini kertoi matkasta kesänviettoon Riika-mummun luo Tesjoelle. Miten pieni tyttö matkusti yksin onnikalla ja käveli monta kilometriä kapsäkkinsä kanssa päästäkseen mummun luo. Ujosta tytöstä se oli pelottava matka, mutta mummu oli rakas. Olen luonut oman muistokuvani tästä äitini matkasta. Omat teokseni ovat suurimmaksi osaksi rakennettuja kuvia (composite). Niissä voi olla kymmeniä kerroksia ja kuvaelementtejä monesta maasta ja paikasta. Matkakuvieni joukossa onkin aina paljon kuvia tekstuureista, rosoisista seinistä tai vanhoista esineistä. Tulkaa mukaan matkalle, poluille mahtuu kyllä. Palkintona on mieltä avartavia kokemuksia, ja mukavaa seuraa kehittävän harrastuksen parissa. Matka harrastuspoluilla KUVA JA TEKSTI: MARJUT KORHONEN (SKSLSM, EFIAP/B)
39 2018
40 2018 K ävimme Harrin kanssa tutustumassa Nuuksioon huhtikuun puolessa välissä. Lumipälviä oli jonkin verran maassa. Kurupaikoissa sai kävellä lumen päällä. Yöpakkasen kovettama lumi sentään kantoi jalkojen alla. Kallioisilta rinteiltä valunut vesi oli jäätynyt kuvauksellisiksi jääpahdoiksi. Totesin Harrille, että taitaa olla vielä liian aikaista lähteä vaeltamaan pitemmälle retkelle tuonne korpeen. Muutenkin päivä oli varsin pitkällä, kun seikkailimme ruuhkassa ja etsimme autolle paikkaa. Joku patikkatapahtuma täällä oli. Aikaisin tänne on tultava ja arkipäivänä. Kaikenlaisia humutapahtumia on liian kanssa, varsinkin täällä ne järkyttävät mielestäni erämaarauhaa. Tämä ensimmäinen tunnusteluretki suuntautui kansallispuiston alueelle etelästä Haukkalammen maisemiin. Nuuksion kansallispuisto sijaitsee Kehä III:n pohjoispuolella valtateiden 1 (Turunväylä) ja 120 (Vanha Porintie) välissä. Maanantaina toukokuun 8. päivänä oli luvattu lämmön nousevan 18 asteeseen. Suuntasimme retkemme alueen lounaisnurkkaan, Valklammen polun päähän. Sieltä patikoimme Liukoilammen rannalle. Matkaa kertyi edestakaisin noin 7 km. Harrilla oli kannossa kamera ja ja 150–500 Nuuksioon KAMERAN SÄKSÄTYSTÄ JA JUTUSTELUA: HARRI RANTANEN JA HEIKKI AROLA
41 2018 telezoom eli noin 2 kg. Minulla oli hieman kevyempi varustus, kamera ja 24–240 millimetrin zoom. Varustusta oli roikuteltava käsissä, josko sopivaa kuvattavaa ilmaantuisi. Ihmisen jäljiltä näkyi vain aarnimetsän puhkoma polku. Harri kumisutteli kelon kylkeä. Se kuulosti olevan ontto sisältä. Ylempänä oli tikankolo. Näitä luonnonmukaisia pesäpuita oli runsaasti. Matkalla näimme metsäpalonjälkiä. Vaikea sanoa oliko palo syntynyt ihmisen huolimattomuudesta vai salamaniskusta. Isoista puista näki, että kaarna oli suojannut niitä. Taimilla ei ole vastaavanlaista suojakerrosta ja ne tuhoutuvat helposti. Palo myös uudistaa metsää ja tarjoaa kasvupohjan uusille puille, kasveille ja eliöstölle. Vastaamme tuli puro ja täytyi varoa kastelemasta jalkojaan. Mieleemi tuli kansanviisaus, että jos kastelee jalkojaan, niin kurkku tulee kipeäksi ja jos kastelee kurkkuaan niin jalat eivät ole tovin päästä kunnossa. Harri siristelee silmiään ja toteaa, että valo muovaa maisemaa nopeasti, kun säteiden heijasuskulma puron vedenkalvoon nähden muuttuu. Tietysti siihen voisi jäädä odottelemaan juuri oikeaa hetkeä. Usein terävyysalueen ulkopuolella tapahtuu myös kuvaa tukevaa valoleikkiä. Puronvarren jylhät louhikot ja kaatuneet kelopuut ovat myös mielenkiintoisia kuvauskohteita. Jatkamme matkaa ja kiertelemme polun reunoja, kun kosteampia kohtia tulee vastaan. Harri näkee ensimmäsenä, että puiden välistä siintää Luikoin pinta ja (kuiskaus) joutsenia. Etenemme varovasti rantaan. Joutsenpari on vallanut Luikoin reviirikseen. Ilmeisesti tuo vastarannan ulkonema on niiden tuleva pesäpaikka, koska ne muina joutsenina uivat sieltä sivulle. Yritämme olla häiritsemättä. Harri antaa pitkän putken säksättää. Kierrämme rantaa pitkin lammen päähän, siellä on vastassa kanadanhanhipari. Hanhet uivat arvokkaasti editsemme. Nyt on vastassa puro, jonka yli olevien poikkipuiden kautta pääsimme kuivin jaloin vastarannalle. Siellä olevilta kallioilta avautui näkymä Luikoin selälle. Joutsenet ovat palanneet valitulle pesäpaikalle.
42 2018
43 2018 Harrastuskohteena RAUTATIET S uomessa junan kyydissä on päässyt ajelemaan jo vuodesta 1862. Helsingistä Hämeenlinnaan vei ensimmäinen ratayhteys. Suomi tuli muuhun maailmaan verrattuna jälkijunassa. Samoin ratojen sähköistys käynnistyi vasta vuonna 1968. Hiilillä ja haloilla ajettiin Suomen rataverkkoja vielä pitkään, sen jälkeen kun muualla Euroopassa oli siirrytty sähköjunakantaan. Parhaimmillaan Suomessa on rataverkkoa ollut yli 6000 km. Tämä on viime vuosina ollut supistumaan päin. Vaikuttaa siltä, että Suomessa raideliikenteen uusi nousu voisi olla edessä. Ratojen hallinnointi ja kuljetusliiketoiminta eriytyvät. Rautatiebusiness saattaa kokea lähitulevaisuudessa uuden renessanssin. Japanissa ensimmäiset supernopeat junat, jotka kulkivat yli 200 km/h, valmistuivat Tokion olympialaisiin vuonna 1964. Nykyisin nopeudet näissä junissa ovat pitkälti yli 300km/h. Euroopan rautateillä TGV-junat ovat nykyaikainen vastine näille erikoisnopeille junille. Suomessa ajellaan parhaimmillaankin alle puolta näistä nopeuksista. Rautatieliikennettä on harrastuksena kehitelty pitkään. Pienoisrautatieharrastuksesta täysikokoisten höyryvetureiden kunnostukseen ja liikennöintiin on innostunut suuri joukko suomalaisiakin. Suomessa säilytettiin varmuusvarastoissa toimintakuntoisia höyryvetureita pitkään. Jopa Britanniassa ollaan kiinnostuneita suomalaisista höyryvetureista. Harrastajajoukossa on myös ihmisiä, joiden intohimo on opetella juna-aikatauluja kannesta kanteen. Internet-aikana he opettelevat varmaan aikataulut filesta fileen. Monelle 1940-50 luvuilla syntyneelle rautatieharrastus saattaa olla nostalgian täyttämää muodikasta vintage-harrastusta. Tai siinä voi olla myös ripaus romantiikkaa. Rautatieantiikin keräilijöitäkin tuntuu olevan nykyisin huutokaupoissa. Interrailmatkailu oli voimissaan -70 luvuilla. Nuoret reppumatkailijat pääsivät edullisesti matkustamaan ympäri Eurooppaa junalla. Nuoriso <Höyryllä Valkoon. Japanilaiset junat kulkevat yli 300 km tunnissa. KUVAT JA TEKSTI: ARI HAIMI ?
44 2018 tutustui juna-asemilla toisiin reppumatkailijoihin. Kielitaito karttui ja usko omaan selviytymiseen lisääntyi. Ymmärrys myös siitä mikä Suomessa on paremmin ja mikä huonommin kuin muualla. Ehkä tästä alkoi pieneltä osaltaan myös Euroopan yhdentyminen. Matkailu avartaa. Loviisasta ei pääse henkilöjunalla enää minnekään. Ei ole päässyt pitkään aikaan. Paitsi joskus museojunan kyydissä pienen matkan Valkon satamaan tai Lapinjärven suuntaan. Loviisan vanha asema purettiin pois -70 maantiepenkereen alta. Tavarajuna saattaa kulkea muutaman kerran päivässä Valkosta Lahteen. Tämäkin on kovassa kilpailussa kumipyöräliikenteen kanssa. Pienoisrautatiehen voi tutustua Ilolassa Porvoon ja Loviisan välillä pienoismaailma nimisessä matkailukohteessa. Pienoisjunaradat Loviisassa ja Valkossa.
45 2018
46 2018 TAITEEN JÄLJILLÄ Aix-en-Provence, Sofia Delaunay Finlandaise 1907 (rajattu). AIX-en-Provence musée Granet. Hampurin taidehalli, Edgar Degas, Grand Araberque Pariisi, Grande Palais. Jonotus Paul Gauguinin näyttelyyn. KUVAT JA TEKSTI: SEIJA NIINIMÄKI JA JONNA RÄISÄNEN
47 2018 New York Guggenheim, arkkitehti Frank Lloyd Wright. Antibes, La Nomade, Jaume Pense. Fondation Maegh, Joan Miro, Personnage. Fondation Maegh, Saint-Paul-de-Vence. Bilbao Guggenheim, Maman, Louise Bourgeouis.
48 2018 E lokuun lopulla vietettävän Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman tämän vuoden teema on ”Kuvat kertovat – Bilderna berättar”. – Jälkipolvia ajatellen rakennusperinnön ja kulttuuriympäristöjen säilyttämisen lisäksi niiden dokumentointi esimerkiksi valokuvin on tärkeää. Aiheeseen liittyen järjestetään muun muassa seminaari ja erilaisia näyttelyitä, projektipäällikkö Ann-Britt Felin-Aalto perustelee teemavalintaa. Wanhassa Wara Parempi-seminaari järjestetään myös tänä vuonna yhteistyössä Loviisan kulttuurija ympäristöliikkeen kanssa. Seminaarissa käsitellään dokumentoinnin tärkeyttä ja alustajana on muun muassa Museoviraston eläkkeelle jäänyt yli-intendentti Sirkku Dölle, joka tunnetaan myös perinneja valokuva-asiantuntijana. Teema näkyy myös Loviisan kaupungin museossa, jossa avautui 19.6. näyttely ”Missä katu kerran kulki – Loviisan muuttuneita maisemia” sekä muissa yhteyksissä, jotka täsmentyvät myöhemmin. Loviisan Kameraseura tuo katukuvaan viikonlopun ajaksi vanhan ajan torikuvaajan tyylisen kuvauskojun, jossa tapahtumakävijät voivat käydä kuvauttamassa itsensä vaikkapa kaverin kanssa. Potretin saa itselleen pientä kulukorvausta vastaan. Kameraseura on edellisen kerran kiertänyt kuvauskojunsa kanssa Loviisan seudun tapahtumissa 1990-luvun puolivälissä. Uusia talokohteita ja opastuksia Tänä vuonna tapahtumassa on mukana 53 talokohdetta, jotka sijaitsevat Loviisan keskustassa, Ahvenkoskella ja Strömforsin ruukissa sekä Pernajan kirkonkylässä, Isnäsissä, Labbyssä ja Rönnäsissä. Uusia kohteita on nähtävissä keskustassa, Varvetissa, Isnäsissä ja ruukissa. Keskustassa ovensa avaa joulutalona mukana ollut Villa Armas Kaivokatu 9:ssä. Varvetissa Varvintie 14:ssä uutena kohteena on vuonna 1907 rakennettu Sjövalla, jota on kunnostettu ja laajennettu. Isnäsissä Pihlajarinne 1:n (Edöntie 130) naapurissa sijaitseva Kuusikallio avaa myös ovensa. Ruukissa tapahtumaan osallistuu uutena Wanha Navetta (Ruukinte 10 G) ja toisen omistajan aikana mukana ollut Kuukerpalli (Ruukintie 12 C). Loviisan Wanhat Talot -yhdistys tarjoaa myös tänä vuonna kävijöille Loviisan oppaiden suunnitteleman opastetun kävelykierroksen LWT-talojen varrella kertoen rakennuskulttuurista ja kaupunkiympäristöstä. Herkkujen puisto ja antiikkimarkkinat Karlskronabulevardin Herkkujen puistosta vastaa Itäisen Uudenmaan Lähiruokatuottajat ry. Herkkujen puisto on tänä vuonna avoinna lauantaina kello 10–18 ja sunnuntaina kello 10–17. Aleksanterinpihalla (Aleksanterinkatu 8) puhaltavat uudet tuulet, sillä eri alojen käsillätekijät esittelevät omaa osaamistaan sekä kertovat materiaaleista ja työtavoista. Käsityömarkkinoilla luonnonmateriaalit, kestävä kehitys ja tekemisen ilo kohtaavat. Antiikkimarkkinat siirtyvät puolestaan Gamla Apotekshusetin (Aleksanterinkatu 6) pihalle sekä Lovisa Gymnasiumin (Brandensteininkatu 27) sisätiloissa ja pihalla järjestetään aikaisempien vuosien tapaan keräilyja antiikkimessut. TransFolk Checkpoint #3 Home -tapahtuma sijaitsee Välimeren Majatalossa Haravankyläntie 9:ssä. Kiinteistön molemmissa rakennuksissa tulee olemaan esillä runsaasti eri taiteilijoiden töitä ja lauantai-iltana talossa avautuu pop up -ravintola. Illan aikana esitetään myös elävää musiikkia. Muilta osin ohjelmatarjonta on yhtä laaja kuin aikaisemmin. Laivasillalla järjestetään käsityöläismarkkinat sekä Suolatorilla on näytteilleasettajia ja työnäytöksiä. – Mielenkiintoisia näyttelyitä on tarjolla niin keskustassa kuin etäkohteiden yhteydessä. Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy parhaita paloja ja paikalliset asukkaat pitävät lukuisia kirpputoreja ja pop up -kahviloita kaikkialla kaupungissa, Felin-Aalto kertoo. Tapahtuman verkkosivuilla (www. loviisanwanhattalot.fi) taloesittelyiden yhteydessä osa asukkaista kertoo myös hieman itsestään ja miksi ovat valinneet juuri kyseisen talon, mitä talossa on tehty ja millaista talossa on asua. Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma järjestetään 25.–26. elokuuta. Kuvat kertovat tarinaa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa KUVAT JA TEKSTI: MARKO WAHLSTRÖM Korjausrakentamiseen ja entisöintiin keskittyvän tapahtuman talot kutsuvat jälleen kylään elokuun lopulla. Loviisan Kameraseura tuo paikalle t orikuvaajan kojun, jossa voi kuvauttaa itsensä.
49 2018 1. Labbyn kartanon päärakennus on siirretty Suomenlinnasta 1860-luvun puolivälissä nykyiselle paikalleen juustomestarin ja pehtoorin asunnoksi jo 1600-luvulla tunnetun kartanon maille. 2. Pihlajarinne 1 on yksi Isnäsin entisen sahan työväen asunnoista, jonka nykyinen omistajapariskunta Marjaleena ja Yrjö Länsipuro ovat kunnostaneet kakkoskodikseen. 3. Loviisan Sahaniemen tuntumassa Ympyrätiellä sijaitsevan Villa Ekholmin nykyisen omistajan isoäidin isä rakensi talon vuonna 1890. 4. Loviisan Kameraseuran torikuvaajan kojuun kuvattavaksi tulevat voivat halutessaan olla hetken kuninkaita. He saavat laittaa päähänsä loviisalaisen Antti Seppälän valmistaman kruunun, joka on jäljitelmä Eric O. W. Ehrströmin suunnittelemasta Suomen kuninkaan kruunusta. Kuva: Antti Seppälä. 5. Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan osallistuu tänä vuonna yli 50 talokoh detta, jotka tunnistaa LWT-merkistä. 1. 2. 3. 5. 4.
50 2018 T esjoen teollisuusalueella toimii Helapala-niminen metallialan koneistuspalveluita tarjoava yritys. Toimitusjohtaja Walter Aaltonen odottelee firmansa toimistossa Loiston jutuntekijää. Yrittäjän päivä voi olla ajoittain melkoisen pitkä. Asiakkaan on saatava tilaamansa tuotteet ajoissa. Tänään on onneksi aikaa vaihtaa muutama sana ja kertoa Loiston lukijoille firman toiminnasta. Helapala valmistaa alihankintatyönä erilaisia tuotteita sähköja elektroniikkateollisuudelle, sekä koneiden ja laitteiden valmistajille. Materiaalivalikoima on laaja ja sisältää mm. ruostumattomia ja haponkestäviä teräksiä, messinkejä, alumiineja, kuparia ja muoveja. Helapala on erikoistunut kappaleiden automaattisorvaukseen mm. CNC-sorveilla. Sarjat voivat olla suuria eli kone toistaa työvaiheet tarkasti ja huolellisesti. Walter kertoo firman olevan hyvin vakaassa tilassa. Tällä hetkellä töitä on kuudelle metallityöntekijälle hänen itsensä lisäksi. Firman perustanut Walterin isä käy silloin tällöin tervehtimässä. Tuki ja neuvot ovat helpottavia kiireiden keskellä. Arvoituksellisesti Walter heittää, että kyllä firma on mieluummin kasvu-uralla kuin supistumaan päin. Loistavia tuotteita tai ainakin kauniisti metallin kiiltoisia. Omasta työpäivästä n. 90 prosenttia Walterilla kuluu konehallin puolella ja loput ovat toimistohommia. Selvästi Walter on tekijämiehiä, joka viihtyy myös haalarit päällä, vaikka firman menestymisen kannalta myynti ja markkinointi ovat myös tärkeitä elementtejä. Tasapaino on löytynyt ja mielenkiinto yrittämiseen pysyy. Hallikierroksen jälkeen puhe siirtyy automaattisesti myös siihen, onko yrittäjällä vapaa-aikaa ja harrastuksia. Walter toteaa, että toki työlle on oltava vastapainoa. Perheen naisväki harrastaa ratsuhevosia kotitilalla Tesjoella, Kullan tien varrella. Vaimo on pomona kotona hevostallilla ja Walterille on suuri intohimo junioreiden tukeminen ja valmentaminen jääkiekon parissa. Etenkin talvella illat ja viikonloput kuluvat luistimet jalassa. Aaltosen perheessä sohva taitaa olla turha kapistus. Puuhailua riittää vapaa-ajaksi koko perheelle. Walter on innoissaan firmansa menestyksestä eikä hän myöskään voi peitellä tyytyväisyyttään siitä, että oman seuran LJK:n riveistä noustiin HIFK:n paitaan, jääkiekkoliigan pronssimitalille ja alle 18-vuotiaiden MM hopealle. Onnittelut Teemu Engbergille! Osoitus siitä, että pienestä Loviisasta voi nousta menestykseen kovalla työllä ja yhteispelillä. Tämä pätee niin yrittämisessä kuin urheilussa. Helapala Oy Tesjoelta TEKSTI JA KUVAT: ARI HAIMI
51 2018 K U V A : V IIV I L A S S Y SIVU 2 Fortum SIVUT 5253 Helapala Lovesto El-Sähkö Heatterm Oy Ki-Sko S-J Kiviranta SIVUT 54-55 Eljet Oy Ab Omega Building Sanka Loviisan Puu Arton Rengaspalvelu Kaino Mattila Oy Kuggom Metall Oy Ab LVI-Nystedt Oy Ab Loval SIVUT 56-57 Pekabe Oy Autokorjaamo Ma-Mi:n Auto Sähköasennusliike Hannu Stengård K-Konehuolto Lasse Salmela AkvaSolina Sähkö-Mega Oy Rakennustyö Veljekset Huotari Oy Lindén Urakointi Oy SIVUT 58-59 Psykoterapautti Kirsi Husu IONA Wellness Hoitohuone Wipunen Hammaslääkäriasema Fixora Saksalan Saippua Newroz Torikahvio Kim Högström C&D Fast Food Café Restaurant Saltbodan Tuhannen Tuskan Kahvila Herttanen Design & Deli Thai Tip Foods Loviisa SIVUT 60-61 Parturi-Kampaamo A. Saukkonen Värisilmä Loviisa Parturi-Kampaamo Karlsson Cerisa’s Kiipeilykeskus Grottan Lapinjärven kunta Loviisan Lukko Ainikkiharjun Kultakentät Tidstrand Loviisan Viemäripalvelu Veikon Kone SIVUT 62-63 TMI Foto Haimi Creative Peak Tilitoimitso Livro Solotions Oy Valokuvaaja Sofia Virtanen Karamaloo Kello & Kulta Karvonen Loviisan Sanomat R. Felin Oy Taksikuljetus Hill Ky R. Fält Oy Pakettijahti Österstjernan Porvoon Autotarvike SIVUT 64-65 Team Sportia Hevoshieroja Taru Hukari K-Supermarket Loviisa Kruunu-Apteekki R-kioski Memo Loviisan Pesula Autohalli Kotka Foto PR SIVU 67 Loviisan Kaupunki SIVU 68 Forssa Print
52 2018
53 2018
54 2018 M A IN O ST A JA T
55 2018
56 2018 M A IN O ST A JA T
57 2018
58 2018 M A IN O ST A JA T
59 2018
60 2018 M A IN O ST A JA T
61 2018
62 2018 M A IN O ST A JA T
63 2018
64 2018 T:mi Taru Hukari th-hevoshieronta.com puh. 040 736 36 60 Ammattitutkinnon suorittanut hevoshieroja M A IN O ST A JA T
65 2018 Onneli ja Anneli -talo Loviisassa. Kuva Ari Haimi.
66 2018 Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esim. studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 22 euroa/vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenmaksun 8 euroa. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Katso oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubben rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola Laivanrakentajantie18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539 arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä Lohentie 56, 06150 Porvoo jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman Rauhalantie 66, 07900 Loviisa loviisankameraseura@gmail.com Loviisa camera club is a registered association and a member of the Association of Finnish Camera Clubs and thereby also of the International Federation of Photographic Art, FIAP. Loviisa camera club was founded in 1972 and its domicile is in Loviisa in southern Finland. The club is active in the area of Loviisa, Pyhtää and Lapinjärvi. A majority of the members live in that area but there are also members from other places. Including the ordinary members, there have been altogether ca. 70-80 people involved in the activities from other associations, such as video photographers, nature photographers etc. The club has monthly gatherings which are open to anyone. Taking part does not require membership of the club. Usually the gatherings are arranged on the last Sunday of each month at 18:00. The activities take place at the club's premises in the old dairy of Loviisa (address Chiewitzinkatu) where the members have access to e.g. a meeting room and a studio. The members gather every Thursday at 18:00. These evenings are informal meetings which may include training, judging pictures from other clubs, taking part in competitions, discussion, experimenting various styles of photography etc. The club offers its members various benefits: equipment lending, courses according to wishes, lectures related to photography, excursions. Loviisa camera club is also active in keeping contact and working in co-operation with other camera clubs in Finland and also abroad. The members of Loviisa camera club have succeeded in both national and international competitions. LOISTO MAGAZINE Loisto magazine is an annual publication by Loviisa camera club, the circulation being 3000. It is issued annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a highquality printing house on a high-quality paper. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale – they are given out free of charge. How is this possible? Loisto does not pay for the published articles or pictures. There is no paid staff to make the magazine but it is a result of hard and unselfish work by photography and publication enthusiasts. This enthusiasm has already lasted for 26 years! You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. Älä jää kököttämään oksan tyngälle yksinään. Ikävää ja epämiellyttävää. Liity joukkoomme. Syksystä kevääseen joka torstai toimintailta. Kerran kuussa kuvailta. LIITY JÄSENEKSI WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI SIELTÄ LÖYDÄT MYÖS LISÄTIETOJA TOIMINNASTAMME. Liity seuraamme! Loviisa's camera club VISIT WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI FOR MORE INFORMATION. Kuvailtojen aiheet SYKSY 2018 KEVÄT 2019 26.8.2018 projisoitavat: Aito Paperikuvat: Aito 30.9 Projisoitavat: Satua MV paperi: Totta 28.10 Projisoitavat: Ruskea Paperikuvat: Lemmikki 25.11. Projisoitavat: Viehättävä Paperikuvat: 5 7 kuvan teemakokonaisuus 27.1.2019 Projisoitavat: Vapaa aihe 24.2 Projisoitavat: Jälki Paperikuvat: Huumori 31.3 Projisoitavat: Kevät MV paperikuvat: Uni 28.4 Projisoitavat: Yllätys Paperikuvat: Ensimmäiset kukat 26.5 Projisoitavat: Runo Paperikuvat: Määränpää