• ILMAINEN GRATIS FREE K ES Ä 2 2 LOVIISAN KAMERASEURAN UPEA KUVAPAKETTI! • VARANGIN NIEMIMAA • KASVIEN TOINEN ELÄMÄ • MATKA MAAN ALLE • SEKÄ MONTA MUUTA JUTTUA Ku a uk j läheltä! LOVIISAN KAMERASEURA RY LOVISA KAMERAKLUBB RF 31. VSK/ÅRG. € LO V IIS A N K A M ER A SE U RA RY • LO V IS A K A M ER A K LU BB RF • LO IS TO 2 2 /3 1
  • Loviisan voimalaitos Join the change Hiilidioksidipäästötöntä ja vakaata sähköä suomalaisille jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.
  • 3 LOISTO Valokuvausta Kotkassa raskaus vauvat lapset perhe potretit urehilu art tapahtumat @lassycreative www.facebook.com/lassycreative 0503520310 lassycreative@gmail.com Paikalliset valokuvaajat
  • 4 LOISTO On jalka niin pieni pihapoluille astuu Ja joskus niin käy vielä housutkin kastuu On lapsen elämä huolia vailla ja kädetkin huiskii perhosen lailla. On silmissä säihkyä elämän uuden Ja nenässä tuoksua sivutuulen On ihmettä monta niin uskomatonta; perhosta, kärpästä vallatonta Vähän pistelee kivet jalkojen pohjaa Taivaan enkeli lapsen kulkua ohjaa Ei ole huolia lapsosen tiellä on lähellä koti Huono päivä KUVA: KARI VEIJALAINEN TEKSTI/RUNO: TUNTEMATON
  • 5 LOISTO 03 Paikalliset valokuvaajat 04 Huono päivä 06 Pääkirjoitus 08 Ajankohtaista 10 Varangin niemimaan surrealistiset kivimaisemat 18 Jäät väistyvät 20 Pronssiveistoksen tarina 24 Talvi hiipuu kaduille 26 Tesjoen Kotakeidas 30 Navajo intiaanien jäljillä 32 Hetki ennen talvilepoa 34 Matka maan alle 40 Meriharakka 42 Kukkien toinen elämä 48 Kuvailtojen satoa 50 Vuosi 2020 52 Vastakohtia 54 Rönnskäret 56 Paikalliset mainostajat SISÄLLYS 10. 42. SIVU 20. Lue tarina pronssipatsaista. SIVU 32. Hetki ennen talvilepoa SIVU 34. Jännittävä matka maan alle Lohjalla! LEHDEN TEKIJÄT Päätoimittaja ARI HAIMI Art Director SANNA-MARIA PIHL Toimitussihteeri TARJA TABERMAN Toimituskunta ANTTI SEPPÄLÄ TARJA TABERMAN JUHA MERENHEIMO HEIKKI AROLA Tämän numeron avustajat KATARINA HOLMBERG ELLA TABERMAN INKERI KAPARI SVANTE SÖDERSTRÖM ESKO HILJANEN PAUL-ERIC THESSLUND HARRI RANTANEN KARI VEIJALAINEN VIIVI LASSY MARJUT KORHONEN KIRSI MACKENZIE TIMO NOROVIITA Ilmoitusmarkkinointi projektivastaava HEIKKI AROLA, AROLAHEIKKI@GMAIL.COM Lisätietoja WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LOISTOLEHTI@GMAIL.COM Toimituksen osoite PYÖKKIPOLKU 6, 07955 TESJOKI Painopaikka Printall AS Kansi: Lumisilk Glossy 200 g, UV-lakattu Sisus: Lumi Silk 90 g Painos määrä 3 000 KPL. ISSN 2489-6853 31. VUOSIKERTA, 31 ÅRGÅNG Julkaisija LOVIISAN K AMERASEURA RY, LOVISA KAMERAKLUBBEN RF. KANSIKUVA KARI VEIJALAINEN Huono päivä 5 LOISTO SIVU 32. Hetki ennen talvilepoa KANSIKUVA KARI VEIJALAINEN
  • 6 LOISTO JO VUODEN 2019 marraskuussa alkoi kehittyä tämän vuoden Loiston teema. Teemaksi valikoitui lopulta hiljainen aika. Kesäsesongin ja kaikenlaisen huippuhetkien vastapainoksi haastettiin Loviisan kameraseuran kuvaajia miettimään miten kuvata sitä aikaa, joka on kaikenlaisten tähtihetkien kehän ulkolaidoilla tai peräti ulkopuolella. Moni koki aiheen aluksi vaikeaksi. Johtuisiko se siitä että olemme tottuneet alkujaan kameran saatuamme kaivamaan tämän esille elämän hienojen huippuhetkien kohdalla. Kun tapahtuu jotakin suurta, näyttävää ja mieleenpainuvaa painamme laukaisinta. Toisaalta elämä on suurimmaksi osaksi tasaista ja hiljaista puurtamista tai pahimmillaan jopa pelkkää olemista. Aihettamme sivuavia juttuja saatiin kuitenkin koottua kevääksi ennätysmäärä. Eli pienen aivojumpan jälkeen ideat lähtivät liikkeelle j a lentoon. Pienestä ja vaatimattomasta voi löytää uutta ja elämisen arvoista. Hiljaisesta ajasta voi myös nauttia ja pohdiskella maailman menoa hienolla uimarannalla, kun siellä ei ole enää ketään. Lasten riemukkaat äänet ovat vaienneet ja linnut karanneet etelään. Alakulokin voi voimaannuttaa! Kevään mittaan maailman mittakaavassa elämä muuttui ja tuli todellinen hiljainen kausi. Kuka olisi osannut ennustaa. Enteellisesti olimme kuitenkin valinneet hyvin ajankohtaisen aiheen. Todella ikävä tapahtumasarja, pandemia, pakotti meidät arvioimaan asioita uudella tavalla. Toivotaan että tästä ikävästä ja jopa vaarallisesta asiasta jää jäljelle myös joitakin uusia ja positiivisia toimintatapoja. Digitaalisuus on ottanut tässä kohdassa ainakin harppauksen eteenpäin. Jälleen kerran olemme kiitollisia siitä yhteistyöstä ja tuesta jota näinä vaikeinakin aikoina olemme saaneet ilmoittajiltamme. Tämän lehden ilmestyminen on iloinen päivä hiljaisen ajan keskellä. Jo 31 kertaa olemme yhdessä kokeneet sen. Hiljainen aika
  • 7 LOISTO Ari Haimi päätoimittaja/chefredaktör Kuva: Ari Haimi Den tysta tiden REDAN I NOVEMBER 2019 började temat för årets Loisto -tidning utveckla sig. Det slutliga temat blev den tysta tiden. Som jämnvikt till sommarsäsongen och alla slags årets höjdpunkter utmanades Lovisa kameraklubbs fotografer att tänka ut hur fotografera den tid som ligger på utkanten eller till och med utanför cirkeln av dessa höjdpunkter. Till en början upplevde många temat som svårt. Skulle detta kunna bero på att vi sen vi ursprungligen fått kameran vant oss vid att ta fram den vid livets fina höjdpunkter. Då det händer nåt stort, elegant och oförglömligt trycker vi på kamerans utlösare. Å andra sidan är livet till största delen ett jämnt och tyst knogande eller som värst endast enbart tillvaro. Trots allt fick vi ändå in ett rekordantal inlägg som tangerar temat denna vår. Det vill säga att efter en liten hjärngymnastik började idéerna flöda och flyga. Ur litet och anspråkslöst kan man finna nytt och saker att leva för. Man kan också njuta av den tysta tiden och fundera på världens gång på en fin badstrand då där inte mera är någon annan. Barnens glädjefyllda ljud har tystnat och fåglarna flytt söderut. Nedstämdheten kan också ge styrka! Med våren ändrade livet i världsomfattande skala och det blev en verkligen tyst period. Vem hade kunnat förutspå detta. Förebådande hade vi ändå valt ett mycket aktuellt tema. Ett verkligen tråkigt händelseförlopp, pandemin, tvingade oss att bedöma saker på ett nytt sätt. Hoppeligen lämnar det tråkiga och även farliga också kvar några nya och positiva tillvägagångssätt. Utnyttjandet av digital teknik har åtminstone i det här sammanhanget gått framåt med stora steg. Igen en gång är vi tacksamma över det samarbete och stöd vi har fått av våra annonsörer även i dessa svåra tider. Utgivningen av denna tidning är en glädjedag i mitten av en tyst tid. En dag vi redan 31 gånger har upplevt tillsammans. Pääkirjoitus
  • 8 LOISTO Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubben rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa loviisankameraseura@gmail.com TARJOAMME sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esim. studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 25 euroa/ vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenmaksun 10 euroa. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Katso oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. LIITY SEURAAMME! Joskus sitä saa siipeensä harrastuksessa kuin harrastuksessa. Mutta valokuvaharrastuksessa voi tilannettaan parannella kätevästi liittymällä kameraseuraan. Parviälyllä saamme monta juttua ratkaistua hyvällä tavalla. Eli ei muuta kuin mukaan vaan! Teksti ja kuva: Ari Haimi FACEBOOKISSA: Loisto Loviisan Kameraseura INSTAGRAMISSA: @loviisan_kameraseura SEURAA MEITÄ SOMESSA! 2020 27.8. Projisoitavat: Voima (=teemanäyttelyn aihe) Paperi: Voima 24.9. Projisoitavat: Auringon nousu tai lasku Mv Paperi: Aallokko 29.10. Projisoitavat: Korona Paperi: Onnellinen 26.11. Projisoitavat: Marraskuu Paperi: 5-7 kuvan sarja 2021 28.1. Projisoitavat: vapaa aihe 25.2. Projisoitavat: Vino Paperi: Talvi 25.3. Projisoitavat: Jäässä Mv Paperi: Lämmitys 29.4. Projisoitavat: Paljas Paperi: Pääsiäinen 27.5. Projisoitavat: Vastavärit Paperi: Yksin KUVAILTOJEN AIHEET SYKSY 2020 – KEVÄT 2021 Kuvaillat koeluontoisesti torstaisin. Ajankohtaista LIITY JÄSENEKSI JA LISÄTIETOJA TOIMINNASTA: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI
  • Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubben rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa loviisankameraseura@gmail.com Ku va : Sa nn aM ar ia Pi hl To our English readers TAKE A PICTURE OF YOURSELF or your friend together with the cover of the magazine and send the picture together with a few sentences about the background of the picture to the editorial sta? of the magazine: loviisankameraseura@gmail.com We may publish pictures and the small stories on our website or in the following magazine. Photography is an international language, let’s support it and use it regardless of the spoken or written language. Let’s communicate – it will be interesting to see which countries we will receive messages from! WHAT YOU ARE HOLDING IN your hands right now is Loisto Magazine made by Loviisa camera club. Loisto Magazine is an annual publication by Loviisa's camera club, the circulation being 3000. It is issued annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a high-quality printing house on a high-quality paper. We are happy that you are interested to read this text about the background of our club and our magazine. This magazine is available in several locations where there are travelers, tourists and people interested in photography. Maybe you are one of these people! Our members occasionally also distribute the magazine abroad, even around the world. We hope that the message from Loviisa, a small Finnish town, is received everywhere. ABOUT THE CLUB: Loviisa camera club was founded and registered in 1972 and it belongs to the Association of Finnish Camera Clubs and thus also the Federation Internationale de l’Art Photographique (FIAP). The domicile of the club is in Loviisa in the Eastern Uusimaa region. In addition to Loviisa, the club also operates in Pyhtää and Lapinjärvi. Most of the members live in this area but there are also members from other towns and cities. During the last few years the number of members has been between 70 and 80. The club arranges photography evenings every month and they are open to everyone. Participation does not require membership. Usually these club nights are arranged the last Sunday of each month at 6 p.m. The location of the club house is Chiewitzinkatu in Loviisa, and there are meeting rooms and studio equipment available. Club members gather every Thursday at 6 p.m. These member evenings are informal, and may include training, judging photos from other camera clubs, participation in contests, discussions, testing various styles of photography etc. In this same room also the traditional LOISTO Magazine is made. The club o? ers its members several bene? ts: borrowing of equipment, courses according to wishes, lectures on photography, and trips. Loviisa camera club also has active interaction and co-operation with other camera clubs in Finland, not forgetting international co-operation. The members have been successful in both domestic and international contests and exhibitions. The Loisto magazine has been published for 31 years! This is a long time for a publication which is done without paid sta? . How this is possible? Loisto does not pay for the published articles or pictures. The passion for stories told through photography lives on the pages of the magazine. You are welcome to take part in our activities. The editorial sta? is waiting for new members, articles and pictures. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it a? ordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale they are given out of free charge. If you have read this text so far, it seems that you are very interested in this subject. This is a good sign! LOVIISA CAMERA CLUB AND LOISTO MORE INFORMATION ON OUR WEBSITE: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LIITY JÄSENEKSI JA LISÄTIETOJA TOIMINNASTA: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI
  • 10 LOISTO Sivu 8: Kehykset, 02/2020, Canon EOS 5DsR, 21mm, f13, 180 s, ISO 100
  • 11 LOISTO T ammikuussa 2011 otin äkkilähdön Galapagossaarille. Mukanani oli vain pieni reppu, ensimmäinen järjestelmäkame rani ja yksi objektiivi (18-200mm). Tuolloin otin ensimmäiset luontoku vani, vaikka en vielä kameran toimintoja hallinnutkaan. Intohimo kuvaamiseen syttyi heti. Hain matkan jälkeen opiskelemaan luontokuvausta Axxelliin ja aloitin opinnot ihan nollasta. Valokuvaajaksi valmistuin vuonna 2015 ja lopputyöni oli näyttely pohjoismaisista maisemista. Olen tuon jälkeen saavuttanut maisemakuvillani menestystä niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä luontokuva kilpailuissa ja pitänyt useita näyttelyitä ja kuvaesityksiä sekä saanut paljon uusia ystäviä ja kuvauskavereita elämääni. Päätyökseni toimin kieltenopettajana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa sekä nykyään myös valokuvaajana ja valokuvauksen opettajana kursseilla ja workshopeissa. Vapaajaksoillani fokus siirtyy luonnon muotoihin. Vuonna 2017 ilmestyi Docendon kustantamana kirjani ”Pohjolan maagiset maisemat”. Viimeiset vuodet olen kiertänyt kaikki Pohjoismaat Färsaarten dramaattisista huipuista Grönlannin turkooseille jäätiköille. Pohjolan luonnosta löytyy huikea kirjo eri luontotyyppejä etelän lehtometsistä, liikkuvista hiekkadyyneistä, maannousurannikoista ja saaristoista jokiin ja vesistöihin, dramaattisiin lintuvuoriin, vuonoihin, tunturimaisemiin ja laavakenttiin. Kuvausmatkat ovat vaatineet huolellista suunnittelua ja perehtymistä, mutta niin elämässä kuin matkoillakin kaikkea ei voi aina ennakoida. Matkoja sävyttävät monen yllätykselliset tilanteet, joihin pitää osata reagoida. VARANGIN NIEMIMAAN SURREALISTISET KIVIMAISEMAT TEKSTI & KUVAT: KIRSI MACKENZIE
  • 12 LOISTO Kuvaaminen merkitsee minulle monin tavoin paluuta lapsuuden maailmaan. Haluan olla kuvausmatkoillani yhtä avoin seikkailuille kuin lapsi. Luova assosiointi on itselleni yhtä tärkeä väline kuin kamerarepusta löytyvät objektiivit. Pyrin maisemakuvissani korostamaan kolmiulotteisuutta ja syvyyttä. Linjat ja värit antavat kuvalle rytmiä ja johdattelevat katsetta. Unenomaisissa maisemakuvissa haluan nostaa katseen kohteeksi luonnon kiehtovat muodot. Kuvaan maisemia hyvin rauhalliseen tahtiin, ja yritän nähdä lopputuloksen jo mielessäni. Kuvaamiseen liittyvät päätökset teen maiseman ehdoilla. Maisemakuvaaminen on haastavaa. Laajoista maisemista täytyy osata etsiä oleellinen ja löytää sommittelu, jonka avulla kuvasta tulee sekä dynaaminen että tasapainoinen. Kuvasta tulee välittyä myös tunnelma. Intuitiolla ja läsnäololla on tärkeä rooli. Minulle inspiroivinta maisemakuvauksessa on löytää jännittäviä kuvakulmia ja sommitteluja, jotka johdattavat katsojan kuvan sisään. Tavoitteena on aina sekä visuaalisesti vahva että teknisesti taidokas lopputulos. Kivet ja kalliot ovat kiehtoneet mieltäni lapsuudesta lähtien. Kivi symboloi ikuisuutta, ja entisaikaan uskottiin, että kallioilla, kivillä ja puilla oli sielu. Kivet ja kalliot luokitellaan elottomaan luontoon, mutta minulle ne näyttäytyvät elävinä. Kun ensimmäisen kerran heinäkuussa 2016 ihailin auton ikkunasta Hamningbergin tien vartta kehystäviä surrealistisen epätodellisia kalliomuodostelmia, olin myyty. Mikään muu maisema ei ole vastaavalla tavalla saanut mielikuvitustani laukkaamaan. Tiesin sydämessäni, että tulen palaamaan näihin maisemiin yhä uudestaan. Takanani on nyt Varangin niemimaalle seitsemän kuvausmatkaa eri vuodenaikoina. Varangin niemimaan surrealistinen maisema on suurimmaksi osaksi saanut muotonsa ennen viimeistä jääkautta. Nämä noin 440 miljoonaa vuotta vanhat sedimenttikivet muodostavat kerrossarjoja, jotka ovat monin paikoin jyrkästi pystyyn kääntyneitä. Erilaiset sedimenttikivet ovat eri lailla alttiita rapautumiselle. Heikommat (sinisävyiset) ovat kuluneet kuopalle ja kovemmat (vihertäväsävyiset ja punertavat) ovat koholla. Ensimmäisen kuvausmatkani suosikkikuvassani mystiset kivipaadet saivat mielikuvituksessani temppelin muodon. Laajakulmaobjektiivi korostaa etualan rappusia. Käytän kuvatessani paljon suotimia. Pitkä monen minuutin valotus kymmenen aukon harmaasuodin objektiivin nokalla saa pilvet heijastamaan terävien kivitornien muotoja. Illuusio, 07/2018, Canon EOS 5DsR, 70 mm (24-70), f11, 1s, ISO 100
  • 13 LOISTO Sedimenttikallioiden väriskaala on upea. Aurinko saa värit hohtamaan, mutta myös pilvisellä säällä värit ovat yllättävän voimakkaita. Ajatus lentää miljardien vuosien päähän – millainen myllerrys maankuoressa on käynyt, kun kalliot ovat saaneet lopullisen muotonsa. Rinteillä kohoavat kalliot näyttävät esihistoriallisilta eläimiltä, jotka ovat jähmettyneet paikoilleen. Maisemat ovat niin mykistävän upeita, että mielen täyttää syvä liikutus. Vuodenajat muuttavat maisemaa. Värimaailma talvella on ihan toisenlainen kuin kesällä. Monet värit katoavat maisemasta. Helmikuussa kaamos on väistynyt ja arktinen valo lumoaa. Sininen hetki ennen auringonnousua ja laskua on taianomainen. Hamningbergiin johtava tie on kiinni talvisin, joten silloin matkat suuntautuvat Kongsfjordiin. Varangin niemimaan luoteisosan pieni kalastajakylä Kongsfjord henkii rauhaa. Kylässä asuu vain nelisenkymmentä asukasta. Viehättävä Kongsfjord gjestehus sekä paikallinen ruokakauppa Kongsfjord Landhandel ovat nähtävyyksiä jo itsessään. Sää saattaa vaihtua hyvin nopeasti ja tuuli voi joskus olla hurjaa. Itse rakastan haastavia ja dramaattisia talvisäitä. Aina kannattaa muistaa, että huono sää voi olla mitä parhain kuvaussää. On uskomaton tunne seurata, miten maisema katoaa välillä kokonaan lumimyrskyyn ja seuraavassa hetkessä tulee taas näkyviin. Yömaisemia voi kuvata kuunvalossa ja revontulia hyvällä tuurilla valosaasteen ulottumattomissa Kongsfjordissa. Pieteetillä kunnostettu lämminhenkinen Kongsfjord gjestehus henkii paikan henkeä ja historiaa. Merelle avautuvista mökin ikkunoista voi ihailla merimetsoja lähietäisyydeltä, ja illallisvieraat nauttivat emännän keittotaidosta. Arktinen ranta, 02/2020, Canon EOS 5DsR, 21mm, f13, 20 s, ISO 100 "Kivet ja kalliot ovat kiehtoneet mieltäni lapsuudesta lähtien."
  • 14 LOISTO " Kumpikaan näistä öistä ei tule koskaan unohtumaan."
  • 15 LOISTO Syyskuun 2017 Kongsfjordin matkalla oli kerrankin täydelliset olosuhteet. Revontuliennusteet olivat loistavat, ja taivas pilvetön neljänä yönä. Viimeisenä yönä Kongsfjordissa tuijottelin sängystäni taivasta ja nukahdin muutamaksi tunniksi. Herätessäni koko taivas leimusi, ja lähdin paniikinomaista vauhtia ulos yksin kamerani ja jalustani kanssa. Ajattelin kuvata vain mökin läheisiä maisemia, mutta en voinut vastustaa läheisiä kallioita. Otsalamppuni oli hajalla, ja pimeässä oli vaikea suunnistaa. Laskeuduin peppumäkeä jyrkkää kalliota pitkin meren rannalle, ja yritin sommitella revontulikuviini kallioiden kiehtovia muotoja silueteiksi. Havahduin siihen, että minulle täysin tuntemattomilla kallioilla en tuntenut reittiä takaisin. Kiipesin milli kerrallaan samaa jyrkkää kalliorinnettä ylös ja totesin sen mahdottomaksi. Puolessa välissä kallioita keikkuessani alkoi upea näytös, jota yritin tärisevin käsin kuvata. Oli pakko luovuttaa ja laskeutua alas, ja pitkän harhailun jälkeen pimeässä onnistuin liukasta rantakivikkoa pitkin taiteilemalla löytämään tien takaisin. En ole koskaan voinut vastustaa seikkailuja ja otan herkästi isojakin riskejä kuvausmatkoilla. Helmikuun 2020 matkalla revontuliennusteet olivat myös loistavat, mutta taivas oli pilvessä ja tuuli oli niin kova, että pystyssä pysyminen oli jo oma taitolajinsa. Olin taas samassa mökissä ja tuijottelin yötaivasta. Lähdin kävelemään upottavassa lumessa kohti rantaa tuulta päin. Revontulinäytös alkoi välittömästi, mutta näin vain muutaman väläyksen pilviverhojen takaa. Loppujen lopuksi pilvet toivatkin häivähdyksen mystisyyttä kuviin. Kumpikaan näistä öistä ei tule koskaan unohtumaan. Nämä maisemat ovat tarjonneet minulle monia maagisia hetkiä. Myös Kongsfjordin ja Berlevågin väliseltä tienpätkältä löytyy kivirakastajalle kuvattavaa. Kalliot eivät ole ihan yhtä dramaattisia, mutta kuvauspaikoille vaeltaminen on huomattavasti helpompaa. Kaksi kertaa vuorokauPas-de-Deux, Varanger, Norja, 09/2017, Canon EOS 5DsR, 14mm, f2.8, 3.2 s, ISO 6400
  • 16 LOISTO den aikana toistuva vuoroveden vaihtelu muuttaa maisemaa jatkuvasti, ja vuorovesitaulukon seuraaminen onkin tärkeää, jos haluaa olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sandfjordenin vuonon hiekkarannan edustalta löytyvä mystinen saari kivimetsineen katoaa nousuveden aikana meren syleilyyn. Laskuveden aikana märkään hiekkaan muodostuu kiehtovia muotoja, joita voi käyttää hyväkseen kuvan etualalla. Vihreä sammal loistaa ja johdattaa katseen kohti taivaanrannan valoa. Lätäköt muistuttavat peilejä, joissa taivas kohtaa maan. Kivet kohoavat pystysuorana maisemasta, ja taiteilu niiden päällä vaatii hyvää tasapainoa. Tässä kuvassa halusin luoda illuusion todellisuutta laajemmasta maisemasta kuvakulman avulla. Käytin kuvassa puoliharmaata suodinta vähentämään vaalean taivaan ja tumman etualan välistä kontrastia. Varangerin niemimaan kansallispuisto on perustettu vuonna 2006 ja Norjan arktisimman osan suojelemiseksi. Kivitemppeli, 07/2016, Canon EOS 5DsR, 21mm, f13, 240 s, ISO 100 Illuusio, Varanger, Norja, 09/2017, Canon EOS 5DsR, 21mm, f13, 0.6 s, ISO 100
  • 17 LOISTO "Vihreä sammal loistaa ja johdattaa katseen kohti taivaanrannan valoa."
  • 18 LOISTO VALKON UIMARANTA on hieno kävelykohde. Säällä kuin säällä olen nauttinut kauniista rannasta, jäitten kuvioinnista ja rauhallisesta olemassaolosta. Jäitten ritinä oli uusi ääni veneen kulkiessa ja tuulen liikutellessa ohutta jäätä. Jäät väistyvät TEKSTI & KUVAT: INKERI KAPARI
  • 19 LOISTO
  • 20 LOISTO PRONSSI VEISTOKSEN TARINA Tukinuittajan.
  • 21 LOISTO Emil Wikströmin Tukinuittaja veistos Kotkan Jokipuistoon Kuvanveistäjä Emil Wikstömin Tukinuittaja veistos siirrettiin vastavalmistuneeseen Jokipuistoon syksyllä 2014 taiteilijan syntymän 150-vuotisjuhlavuonna. Juhlapuheen tilaisuudessa piti juhlavuoden suojelija, tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio . Valmistuttuaan vuonna 2015 Jokipuisto palkittiin vuoden ympäristörakenteena. Alkuperäinen Tukinuittaja kipsiveistos on muotoiltu Pariisissa vuonna 1890. Kuvanveistäjä Arttu Halosen tekemä pronssinen jälkivalos hankittiin vuonna 1952 Kotkan Sibeliuksenpuistoon, josta veistos siirrettiin Kivisalmen Kivisillan tuntumaan vuonna 1955. Voidaan sanoa, että nyt Tukinuittaja on nyt Jokipuistossa oikealla paikallaan. Tukinuitto eli merkittävintä kultakauttaan 1910-luvulta aina 1960-luvun alkuun. Jokiuitto päättyi Kuusankosken ja Kotkan välisellä Kymijoen osuudella vuonna 1966. Uitossa ja tukkien erottelussa tarvittiin paljon työvoimaa. Työ oli raskasta ja varsinkin sumien purku oli vaarallista. Uittokauden päätti rantojen puhdistaminen niille takertuneista puista. Ahkeruus kovankin onnen voittaa SKsL:n Teemanäyttelyja kevätkokousmatka Tampereelle vaihtui kulttuurimatkaksi, jossa tutustuimme mm. Emil Wikströmin museona toimivaan Visavuoren taiteilijakotiin. Emil Wikström syntyi nelilapsisen perheen kolmantena poikana Turussa 13.4.1864. Hänen isänsä kuoli Emilin ollessa kaksivuotias. Perhe ja talo jäivät Gustava -äidin huollettaviksi. Perheen taloudellinen asema oli tiukka ja Emil Wikström hakeutui heti kansakoulun käytyään töihin Turun lennätintoimistoon. Siellä huomattiin pian tunnollisen sähkösanomapojan taiteellisuus. Hän veisteli vapaa-ajallaan ja sähkösanomakonttorin eteishuoneessa pieniä puuesineitä ja puisia nimileimasimia. Turun lennätinlaitoksen päällikön ja turkulaisen sivistyneistön tuella Wikström pääsi opiskelemaan ensin Turussa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun ja myöhemmin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsingissä. Hän oli opiskeluissaan tarkka ja ahkera ja sai kaikissa oppiaineissa korkeimmat arvosanat. Pariisissa löytyi karelianismi ja Sääksmäeltä ateljeen paikka Helsingistä Wikströmin tie vei vuonna 1883 turkulaisten tukijoiden ja senaatin myöntämän apurahan turvin Wieniin opiskelemaan kuvanveistoa, puunkaiverrusta ja koristeveistoa. Wieniä seurasi Pariisi ja siellä opiskeli samaan aikaan Wikströmin ystävä Akseli Gallen–Kallela . Miesten taiteellinen tuotanto alkoi vaihtua uusklassisimista realismiin ja karelialismiin. Pariisissa Wikström myös teki päätöksen jättää puupiirtäjän ja ornamenttiveistäjän työt ja valita omaksi alakseen kuvanveiston. Kaipuu takaisin Suomen korpiin oli iskenyt nuoriin taiteilijoihin Pariisissa. Kun Wikström ei suurten monumenttien veistäjänä löytänyt tarpeeksi suurta ateljeeta Suomesta, hän päätyi rakentamaan sellaisen itse. Hän oli viettänyt kesiä Sääksmäellä ja soudellut Vanajavedellä yhdessä Akseli Gallen-Kallelan kanssa etsien sopivaa ateljeen paikkaa. Kun hän näki jyhkeän Lovenkärjen niemen, hän päätti vuokrata sen, aloitti rakentamisen ja nimesi paikan Visavuoreksi. Ateljeehuvila valmistui vuonna 1894 ja Wikström asettui asumaan sinne. Rakennus kuitenkin tuhoutui tulipalossa kolme vuotta myöhemmin ja sen mukana monia valmiita ja keskeneräisiä teoksia. 29-vuotias Emil Wikström oli juuri voittanut Säätytalon päätykolmiosPRONSSI VEISTOKSEN TARINA TEKSTI & KUVAT: HEIKKI AROLA
  • 22 LOISTO ta järjestetyn suunnittelukilpailun ja aloittanut sen suunnittelutyön, nyt luonnokset tuhoutuivat tulipalossa. Uuden ateljeen valmistumista odotellessaan Wikström asui perheensä kanssa Pariisissa. Suomalaiskansallista taidetta Emil Wikströmin ensimmäinen merkittävä vapaa veistos oli Mansikkatyttö vuodelta 1887, jolla hän voitti Suomen taiteilijayhdistyksen dukaattikilpailun. Vuonna 1889 syntyivät ensimmäiset Kalevala-aiheiset teokset Ilmarinen, kokko ja hauki sekä Kullervo. Alkuperäinen Tukinuittaja kipsiveistos on Visavuoren taiteilijakodissa. Ylhäällä kuvassa on osa Lahden Aino suihkukaivoveistoksesta. Se kuuluu Emil Wikströmin monumentaalisiin veistoksiin. Lahti osti alunperin Helsinkiin sijoitetun (1912) veistoksen vuonna 1948. Varhaiskauden töitä ovat myös Viattomuuden uni (1891), jonka Turun taideyhdistys osti heti kokoelmiinsa sekä Ateneumiin ostetut Rukous (1897) ja Äiti ja lapsi (1900). Tukinuittajan kipsiveistos valmistui 1890. Veistos palkittiin Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä samana vuonna. Veistoksessa näkyy Wikströmin ihailemien Auguste Rodinin ja Michelangelon vaikutus. Alkuperäinen kipsiveistos on esillä Visavuoren taiteilijakodissa. Wikströmin tuotannon arvokkaimpia töitä on Säätytalon päätykolmion pronssikuvaryhmä, joka lopulta paljastettiin vuonna 1903. Se on 19 metriä pitkä ja osittain kolme metriä korkea realistinen veistosryhmä, joka kuvaa otteita Suomen kansan vaiheista alkaen esihistoriasta ja päätyen Porvoon valtiopäiviin 1809. Monumenttien luoja Emil Wikström oli autonomian ajan käytetyin kuvanveistäjä, valtakunnan suosituin muotokuvien veistäjä, mitalitaiteen pioneeri ja suurten monumenttien luoja. Hänen toteutettavakseen annettiin kaikki suurimmat julkiset veistostyöt. Säätytalon päätykolmion lisäksi häneltä tilattiin Elias Lönnrotin muistomerkki, J.V. Snellmannin muistomerkki, Kansallismuseon edessä oleva graniittikarhu, Sakari Topeliuksen muistomerkki Vaasaan, Pohjanmaan museon ovet, Tampereen Pohjan neito suihkukaivo, Mäntän Serlachius monumentit ja Lahden Aino suihkukaivo sekä Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajat. Raumalle Wikström on tehnyt Kordelinin kappelin portaikon sivustojen veistokset. Vasemmalla puolella on alkua symboloiva nuori nainen, joka pitää pientä lasta käsivarsillaan. Oikealla oleva veistos esittää vanhusta, joka symboloi elämän loppua. Vasemmalla on osa Lahden Aino suihkukaivoveistoksesta. Tukinuittajan kipsiveistos Visavuoressa (s. 23). Visuvuoren museioitu taitelijakoti (alla).
  • 23 LOISTO Wikström rakensi ensimmäisen pronssivalimon Emil Wikström toi Suomeen pronssivalutaidon ja perusti maahan ensimmäisen pronssivalimon. Se sijaitsi visavuoren ateljeerakennuksen nykyisessä kahvilassa. Emil Wikström halusi olla mukana vaikuttamassa Suomen taidemaailmaan, joten hänelle kertyi lukuisia luottamustehtäviä. Hän oli ajamassa tekijänoikeuksia, huolehti taidekoulujen tulevaisuudesta ja opetuksen tasosta sekä oli mukana perustamassa taideyhdistyksiä. Samalla hän koulutti omassa ateljeessaan nuoria kuvanveistäjänalkuja ammatin saloihin ja opetti heille pronssiin valua. Visavuoren ateljeekoti oli merkittävä osa Wikströmin taiteilijatarinaa. Uran loppua kohden Wikström innostui tekemään mitalitaidetta. Sukutaustaa merkittäviin kulttuurivaikuttajiin Emil Wikström avioitui vuonna 1895 helsinkiläisen Alice Högströmin (1873–1950) kanssa ja perheeseen syntyi kolme tytärtä: Estelle , Mielikki ja Anna–Liisa . Estelle oli taiteilija Y rjö Suomalaisen puoliso ja pilapiirtäjä Kari Suomalaisen äiti. Mielikki oli naimisissa suurlähettiläs Asko Ivalon ja Anna-Liisa kommodori Ilmari Rewellin kanssa. Visavuoressa kannattaa tutustua myös Kari-paviljonkiin. Sen rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun pilapiirtäjä Kari Suomalainen lahjoitti Visavuoren museosäätiölle vuonna 1988 koko elämäntuotantonsa, n. 8000 päivän piirrosta, maalauksia ja muita piirroksia. Lahjoituksen ehtona oli, että kokoelma saa kodin isoisän taiteijijakodin kupeesta. Taiteilija oli myös käytännön mies Emil Wikström oli käytännön mies, joka taiteen tekemisen lisäksi ehti osallistua myös kotitöihin ja hoiti perheen raha-asiat. Alice Wikström soitti mielellään ja seurasi lehdistä maailman menoa. Emil Wikströmiltä riitti aikaa vielä lukuisiin harrastuksiinkin, joihin kuuluivat puutarhanhoito, musiikki ja tähtitiede. Monet ystävät sanoivat, että tuskin maailmassa on alaa, jota Emil ei olisi tuntenut ja jota koskeviin kysymyksiin hän ei olisi osannut tyhjentävästi vastata. Wikströmit asuivat pääosin Visavuoressa, mutta erityisesti lasten lähdettyä kotoa pariskunta asui pitkiä aikoja Helsingissä ja Visavuori palveli enemmänkin kesäkotina. Wikström sai vuonna 1919 professorin arvonimen. Viimeiset vuotensa hän työskenteli jälleen Visavuoressa ja viimeinen työ jäi ateljeeseen valua vaille, kun sairaudet ja sota-ajan huono ravinto mursivat kuvanveistäjän terveyden ja hän kuoli syyskuussa 1942.
  • 24 LOISTO Ilta kujalla.
  • 25 LOISTO Talvi hiipii kaduille KUVAT: JUHA MERENHEIMO Syksy on tullut uimarannalle. Sininen hetki.
  • 26 LOISTO TESJOEN KOTAKEIDAS TULELLA JA HIILLOKSELLA käristetty makkara on vetonaula. Se on todettu Tesjoen kyläyhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa, niin talvisissa tapahtumissa kuin kesäisissä kokoontumisissa, myös Taasiakodin pihalla yhteislaulujen lomassa. Muutamana toimintansa alkutaipaleen kevättalvena kyläyhdistys järjesti moottorikelkkasafarin Ukonkalliolle, kelkkailijoiden rakentamalle ja ylläpitämälle kodalle. Sittemmin Tähtisen Keijo rakensi pihallensa oman pikku kodan. Kyläyhdistyksen hallitus piti siellä ainakin yhden kokouksen. Mukavia kotakokemuksia molemmat. Keväällä 2017 kyläyhdistyksen hallitus hahmottellessaan tulevaa toimintaa, ajatukset kulkeutuivat johonkin kyläläisille yhteiseen... yhteen tuovaan: retkikohde, sääsuoja, tulipaikka, makkaranpaistoon sopiva rakennelma. Ajatusten kiteytymänä oli kota . Kota kyläkeinun viereen tai lenkkipolun varteen, ehkä Tavastankankaalle tai jonnekin. Kodan sijaintia ja sen maapohjan vuokraamista harkitessaan kyläyhdistys kääntyi Loviisan kaupunginpuutarhurin ja yhdyskuntatekniikan (nyk. infrastruktuuri-) päällikön puoleen. Varsin nopeasti löytyi ja järjestyi nykyinen kotapaikka Taasiakodin ja Emil-kodin puolivälistä. Leikkikenttä on ihan lähellä, päiväkodista ja kouluista kota-alueelle kävelee noin kymmenessä minuutissa. Keskeinen sijainti vähentää erätunnelmaa, mutta lisää käytettävyyttä ja silmälläpitoa. Lisäksi kodalta on välitön yhteys lenkkipolulle ja sen laduille. TEKSTI: ARI HAIMI & TIMO NOROVIITA KUVAT: ARI HAIMI
  • 27 LOISTO Syksyllä 2017 kyläyhdistyksen hallitus päätyi tilaamaan kodan, johon saattoi helposti tulla jopa pyörätuolilla: oviaukko väljä, kynnys matala. Tulisijan ja seinustan penkkien väliin jäi myös runsas tila. Näin seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Tilaa on kahdellekymmenelle tesjokelaiselle. Ja kehtaa sinne naapurikylistäkin vieraita kutsua. Kodan toimitus sovittiin yrittäjän kanssa toukokuulle, mutta pohjatöihin ryhdyttiin jo ennen talvea. Rinnetonttia piti muokata varsin paljon: puita poistaa, kiviä siirrellä, salaojittaa. Kankija lapiotalkoiden lisäksi iso kaivuri oli töissä parikin päivää. Rahaa kului jo pohjatöihin niin paljon, ettei koko hankkeeseen olisi ollut yhdistyksellä taloudellisia mahdollisuuksia ilman risusavotalla ansaittua pesämunaa ja kehittämisyhdistys SILMUn 40 %:n tukea. Hanke sai myös lahjoituksia yllättäviltä tahoilta, esimerkiksi Rudus Oy:ltä. Kevät 2018 oli lämmin ja kotatoimittajalla kiireitä. Kesäkuu oli jo puolivälissä, kun kodan pystytysporukka viimein saapui rekkoineen Tesjoelle. Päivässä se syksyllä pedatulle sijalleen nousi. Sitten talkoilla taas maalaamaan, viimeistelemään ja ympäristöä rakentamaan. Kyläyhdistyksen kodan avajaiset pidettiin 21.7.2018. Koska kodassa poltetaan puuta, sitä tulee olla myös lähistöllä varastoituna. Kotahankkeeseen liittyi ihan alusta asti rakoliiteri pilkkeitä ja työkaluja varten. Se nousi talkoovoimin turvallisen etäisyyden (8m) päähän kodasta. Liiteri maalattiin samalla punaisella kuin kotakin. Kulmiin valkoista. Satojen talkootuntien karttuessa sekä taukokahvien ja -mehujen kuluessa kehittyi myös ajatus: kotatontille tarvitaan käymälä, nätti ekohuussi. Vielä samana vuonna, 2018 sekin saatiin rakennetuksi. Tulisijan ja seinustan penkkien väliin jäi myös runsas tila. Tilaa on kahdellekymmenelle tesjokelaiselle.
  • 28 LOISTO "Kyläyhdistys on ylpeä saavutuksestaan ja nimennytkin sen Kotakeitaaksi."
  • 29 LOISTO Näkymä keitaalle. Tesjoen leikkikentän kohdalla oli aikoinaan vanhainkoti, kaksikerroksinen komea pytinki. Sen toimiessa ruoka valmistettiin alusta pitäen vanhainkodin keittiössä ja raaka-aineet, kuten juurekset, marjat ja sianruhot varastoitiin tilavaan maakellariin. Siihen, vuosikymmeniä käyttämättömänä olleeseen kellariin kiinnittyi myös kylähallituksen huomio, sehän sijaitsi aivan kotatontin naapurissa. Kodalta vanhan maakellarin ovelle on vain kaksikymmentä metriä. Kyläyhdistyksen hurjan rakennusvuoden 2018 jälkeen olisi ehkä luullut talkootoiminnan tasaantuneen, mutta ei. Viritettiin uusi hanke, jossa maakellari kunnostetaan eräänlaiseksi kerhotilaksi. Taas vihreää valoa Loviisan virkailijoilta, kattopellit lahjoituksena, rahoitusavustusta Silmulta. Niinpä viime kesän aikana talkoilla ja kyläavustajien vahvalla panostuksella vanha kellari sai uuden elämän. Viime joulun alla se koristeltiin kauniiksi ja siellä järjestettiin tunnelmallinen tapahtuma, jossa itse joulupukkikin oli läsnä. Kota pihakivineen ja -pölleineen, liiteri, huussi ja kellari muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Kyläyhdistys on ylpeä saavutuksestaan ja nimennytkin sen Kotakeitaaksi . Joskin jotain vielä puuttuu. Kodan ja kellarin välille on tasoitettu alue, johon kesällä 2020 on tarkoitus rakentaa esiintymiskatos. Lava avautuu kodan suuntaan ja mahdollistaa monenlaiset tilaisuudet. Liiterin seinustalla on pitkiä penkkejä yleisöä varten. Viime syksyn tilaisuuksissa tulevan esiintymiskatoksen tasanteella grillattiin, syötiin makkaroita ja viihdyttiin oranssin telttakatoksen siimeksessä. Kunhan tämä viruksen välttely ja kavereiden karttelu joskus kesemmällä loppuu, Tesjoen kyläyhdistys kutsuu taas talkooväen kokoon. Patoutuneen energian vapautuminen saanee esiintymiskatoksen valmistumaan ripeästi. Ja hetihän sitä pitää myös käyttää ja kokeilla. Elokuiseen ehtooseen sopisi mainiosti Agricolan seurakunnan lauluilta tai kyläläisten karaokebileet. Ties vaikka Ruotsinpyhtään Työväen Mieslaulajat tulisivat koeponnistamaan paikkakunnan uuden areenan. Kyläyhdistyksen kotisivulta ja ajoittain Lovaristakin voi seurata tilanteen kehittymistä. Tervetuloa kotakeitaalle!
  • 30 LOISTO Navajo intiaanien jäljillä TEKSTI & KUVAT: MARJUT KORHONEN
  • 31 LOISTO D e Chellyn kanjoni Arizonan osavaltiossa on ollut ihmisten asuttama jo 5000 vuoden ajan. Tämä kansallinen monumentti, jonka presidentti Hoover vihki käyttöön 1931, on ollut monien intiaaniheimojen kotina. Se on USA:n toiseksi suurin kanjoni. Vieläkin siellä asuu ja viljelee maata noin 40 Navajo perhettä. Navajo maihin kuuluva kanjoni on kooltaan noin 339 km2. Tämä on ainoa paikka, joka on kokonaan navajo intiaanien säätiön omistuksessa. Kanjoni on muokkaantunut aikojen kuluessa voimakkaiden vesivirtausten myötä. Kanjonin pohjalla kulkee vieläkin joki. Pohjalle pääsee ainoastaan oppaan kanssa. Onkin hyvä, että vierailut sinne ovat rajoitettuja, jotta alueen historia, rauha ja luonto säilyvät. Kallioseinämät ovat punaista hiekkakiveä. Alueen silmiinpistävin muodostelma on 229 m. korkea hämähäkki torni. Navajojen uskomuksen mukaan korkeampi näistä kahdesta tornista on hämähäkki isoäiti. Alueella on paljon, punasävyisten kallioiden kielekkeille rakennettuja asumusten raunioita. Ne ovat säilyneet hyvin, koska kallionkielekkeet ovat suojanneet niitä sään aiheuttamilta tuhoilta. Kallioseinämissä on myös paljon alkuperäisiä intiaanien kuvakirjoituksia. Kun oppaana on Navajo, joka on itse asunut kanjonissa saa aivan toisenlaisen käsityksen elämästä siellä. Villihevosia näkee kanjonissa edelleen pieninä laumoina. Jos haluaa ajella autolla kanjonin ympäri ja katsella maisemia ylhäältä käsin sekin onnistuu. Tien varteen on rakennettu monia katselupaikkoja. Sieltä saa hyvän yleiskuvan, mutta vasta kanjonin pohjalla voi kuvitella elämää siellä. Sinne järjestetään onneksi opastettuja käyntejä niin ratsastaen kuin myös jeepin kyydissä. Tästäkin kanjonista on taisteltu. Amerikan sisällissodan aikoihin Navajo intiaanit olivat yksi suurimmista alkuperäiskansoista USA:n lounaisosassa. Navajo oppaamme kertoi isoäitinsä asuvan vieläkin kanjonissa. Hänellä on siellä pieni talo ja kasvimaa sen ympärillä. Intiaanioppaat esittelevät mielellään kanjonin historiaa, ja kertovat siellä eläneiden elämästä. Kanjonissa kasvatetaan edelleen maissia ja meloneja sekä hoidetaan persikka puita. Viljelyssä ei käytetä modernia teknologiaa, vaan noudatetaan vanhoja viljelymenetelmiä. Siellä laiduntavat myös lampaat ja vuohet. Kanjonin pohjalla voi aistia menneiden aikojen elämää. NuoNavajo intiaanien jäljillä lenpääkirjoitukset kertovat omaa tarinaansa. On hienoa nähdä vanhoja perinteitä ja historiaa kunnioittavia paikkoja, joista ei ole tehty suurien massojen läpikulkupaikkoja. Elämä täällä ei varmasti ollut helppoa, mutta hyvin yhteisöllistä. Vanhoja ihmisiä kunnioitettiin ja kaikki huolehtivat lapsista ja opettivat heille perinteitä ja tarpeellisia taitoja jo pienestä alkaen. Kaikilla oli oma tärkeä roolinsa ja tehtävänsä. Kukaan ei ollut vapaamatkustaja, kaikille löytyi tehtävää. Myös vanhat tai huonokuntoiset heimon jäsenet voivat näin tuntea olevansa tarpeellisia. Tämä vierailu De Chellyn kanjoniin jätti muistoksi hyvän mielen. Sinne joutui matkustamaan varta vasten eikä se ollut hätäinen visiitti. Henkinen anti ja arvostus Navajointiaanien kulttuuria ja historiaa kohtaan kasvoi. Luonto oli karua, mutta erittäin kaunista. Puun lehtien vihreä ja punaruskeat jylhät kallioseinämät jäivät mieleen.
  • 32 LOISTO Hetki ennen talvilepoa KUVAT: KARI VEIJALAINEN TEKSTI: TARJA TABERMAN
  • 33 LOISTO Hetki ennen talvilepoa KUVAT: KARI VEIJALAINEN TEKSTI: TARJA TABERMAN Syksyn valoa ja varjoa SYKSY ON ERÄÄN ajanjakson loppu ja toisen alku. Talvi tekee tuloaan ja luontokin valmistautuu lepoon. Sitä ennen se kuitenkin näyttäytyy monen kirjavin värein ja syksyiset auringonsäteet luovat vielä hetken lämpöään kuin lohdutukseksi ennen kylmän kauden alkua.
  • 34 LOISTO TYTYRIN ELÄMYSKAIVOS MATKA MAAN ALLE
  • 35 LOISTO TYTYRIN ELÄMYSKAIVOS TEKSTI JA KUVAT: TARJA TABERMAN MATKA MAAN ALLE
  • 36 LOISTO Hissi kulkuneuvo maan alle.
  • 37 LOISTO A jatus matkasta maan syvyyksiin on helpommin toteuttavissa kuin voisi kuvitella. Lohjalla nimittäin sijaitsee ainutlaatuinen Tytyrin Elämyskaivos matkailukohde syvällä maan alla. Kaivosmuseo on avattu 1988, idean isänä on toiminut kaivoksen entinen johtaja DI Carl Fredrik Bäckströmin . Matka maan uumeniin alkaa KONEen hissin avulla ja jo itse hissimatka on ainutlaatuinen elämys: hississä on satoja led-lamppuja, joiden valojen vaihtelua musiikki rytmittää. Matka sujuu humahtaen modernilla teknologialla varustetulla hissillä ja eipä aikaakaan kun ovet avautuvat 110 m syvyydessä olevaan kaivostunneliin. Matka kaivoksen historiaan voi alkaa oppaan johdolla. 10 metriä sekunnissa, 100 metrin syvyyteen Aluksi voi tutustua kaivosyhtiö Nordkalkin näyttelyssä mm. kalkkikiven erilaisiin käyttötarkoituksiin ja jatkojalosteisiin. Kalkkikivi kuuluu osana todella moneen arkipäivän asiaan, joista ei välttämättä ole tietoinen, mm. aamiaispöytäsi aterimet on tehty teräksestä, jonka valmistusprosessissa tarvitaan kalkkia monessa eri vaiheessa, sokerin valmistuksessa käytetään kalkkia sitomaan epäpuhtaudet ja lasiksi muotoiltavasta lasimassasta lähes kolmasosa on kalkkikiveä. Tytyrin kaivos on myös tehnyt yhdessä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa geologisen näyttelykokonaisuuden, jonka löytää hissin ala-aseman pääkäytävälle louhitusta kaivostunnelista. Näyttelyssä on kolme teematilaa, jotka käsittelevät arkeologiaa, luonnon ja kallioperän Maanalaiset käytävät. Valot kallion seinämissä. Menneen ajan valonlähde.
  • 38 LOISTO Musiikkiesityksen aikana vaihtuvat värit ja musiikin voimakkuus louhoksen seinämillä. Hieroglyfejä kalliossa.
  • 39 LOISTO kehitystä ja sitä miten geologisia raaka-aineita käsitellään. Kaivoskäytävillä pääsee helposti mainaritunnelmaan ympärillä vallitsevan pimeyden ja kosteuden vuoksi. Kallioseinämistä tihkuu vettä pikku hiljalleen käytävien lattialle. Opas kierrättää pitkin maanalaisia käytäviä kertoillen samalla elävästi kaivostyöläisten työstä ja elämästä. Mainareiden työ maan alla ollut fyysisestikin erittäin raskasta ja päivät ovat olleet pitkiä. Elämyskaivoksen kierroksella on myös nähtävillä useita kaivoksen käytöstä poisjääneitä kaivostyökoneita ja työkaluja. Yhdessä kohteessa pääsee itsekin kokeilemaan miten kalkki hajoaa kaivoshakun iskuista. Käynnin yksi kohokohta on kierroksen lopussa esitettävä maanalainen valoteosja musiikkiesitys, joka on 100 m syvän ja 100 m leveän kaivoslouhoksen äärellä. Kolmesta valoteoksesta saa valita yhden: Jean Sibeliuksen Finlandian , jonka kesto on yli 8 minuuttia, Edvard Griegin Vuorenpeikkojen tanssin tai Amorphis –yhtyeen kappale From the heaven of my heart , jossa on vaikutteita mm. Kalevalasta . Musiikkiesityksen aikana vaihtuvat värit ja musiikin voimakkuus louhoksen seinämillä. Takaisin maanpinnalle noustaan yhtä nopeasti kuin mentiin alaspäinkin. Hissin ovien avautuessa selän takana jää mietityttämään, että mitähän kaikkea maan pinta oikeastaan alleen kätkeekään. Palanen historiaa Kaivostyö sai alkunsa, kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa antoi laamanni Eerik Flemingille vuonna 1542 luvan rautamalmin louhintaan Lohjan Ojamolla. Ojamo mainitaankin maamme vanhimpana rautakaivoksena. Nykyisin Rettig suvun omistama Nordkalk operoi Tytyrin kaivoksen toimintaa. Yhtiö on Itämeren alueen johtava kalkkikivipohjaisten tuotteiden valmistaja. Kaivoksen käytävät risteilevät lähes 400 metrin syvyydessä Lohjanjärven ja kaupungin alla Muistoja kaivoksen ajoilta. Kalkin muodostamaa taidetta. Kivien historiaa tutkimassa. ja käytäväverkolle kertyy mittaa yli 60 kilometriä. Kalkkikiveä Tytyristä on louhittu kohta sadan vuoden ajan parhaimmillaan miljoonan tonnin vuosivauhtia ja kalkkisuonen on arvioitu kestävän vielä noin 100 vuotta eteenpäin.
  • 40 LOISTO Meriharakka TEKSTI JA KUVAT: JUHA MERENHEIMO
  • 41 LOISTO MERIHARAKKA (Strandskata) on lähes variksen kokoinen kovaääninen kahlaajalintu. Lintu on varsin helppo tunnistaa. Punaiset jalat ja nokka, musta pää sekä selkä ja mustat valkoläikkäiset siivet ja pyrstö. Meriharakkaa tavataan pesivänä kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Sen pesä on vain vaatimaton maakuoppa. Saaristossa meriharakka suosii puuttomia luotoja, mutta viimeisen noin kymmenen vuoden aikana laji on levittäytynyt sisämaahan. Se on ainoa kahlaajalinnuistamme, josta on tullut myös suoranainen kaupunkilintu. Meriharakka talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla. Meriharakka TEKSTI JA KUVAT: JUHA MERENHEIMO
  • 42 LOISTO Kesäinen hetki punahattu puvussa. Kasvien toinen elämä kuivuus tekee kauneuden kuvaan
  • 43 LOISTO K ukat parhaassa loistossaan ovat kauniita, mutta voisivatko ne ilmentää jotain kukinnan jälkeenkin. Olen innokas kukkien kuvaaja, mutta sitten tuli päivä, jona en keksinyt niistä enää uutta kuvakulmaa. Siitä alkoi kasvien toinen elämä. Kasvatan omalla pihalla kukkia, jotka tuovat iloa silmälle niin kukkiessaan kuin myös kukinnan jälkeen. Monien kasvien siemenkodat ovat todella koristeellisia, kuin taideteoksia. Kärhöjen hedelmä on yleensä lenninhaivenellinen pähkylä. Ne ovat koristeellisia ja kuvauksellisia. Tarhaneidon siemenkota on myös kaunis kuivattuna. Akileijankin siemenkodat ovat erikoisia. Lyhtykoison kukinta on aika vaatimaton ja varsinainen ilon aihe syntyy, kun marjojen ympärille kehittyy paperimainen verhiö. Punahatun kukinnot ovat suuria mykeröitä. Se tunnetaan myös rohtokasvina. Siitä on hyötyä puutarhan hyönteisille sekä iloa kuvaajalle ja ohikulkijoille. Siitä saa helposti ainekset hattuun ja hameeseen. Kasvien lehdet ovat monasti erittäin kauniin muotoisia. Kuivaessaan ne käpertyvät ja niiden lehtiruoto tulee näkyviin. Syksy värikkäine lehtineen voi olla kuvaajan kulta-aikaa. Jos nurmikolle kertyneitä lehtiä puhaltaa kasaan, saa siitäkin hienoja liikekuvia, joita voi käyttää osana kuvakollaasia. Kaikki kuivuneet oksat, risut ja juuret ovat myös kuvaamisen arvoisia. Käytän niitä paljon esimerkiksi lisäämään kiinnostavan elementin kuvan etualalle. Isommat oksat ja risut voi taas käyttää rekvisiittana. Niistä voi rakentaa vaatteita ja hiuslaitteita, tai vaikka pesän. Varmaan erikoisin kasvin toinen elämä löytyy juurista. Jouduimme poistamaan liian lähellä talon seinää kasvavan marjakuusen. Sillä olikin mahtavat juuret. Kun Kasvien toinen elämä kuivuus tekee kauneuden kuvaan Evoluutio; juuresta juoksuun. Marjakuusen toinen elämä TEKSTI & KUVAT: MARJUT KORHONEN
  • 44 LOISTO Lehtimaja; syksyn kuivattamat ja käpertämät lehdet antavat suojan jänikselle ja kettu kurkistaa kuivuneen kannon takaa
  • 45 LOISTO Lehtimaja; syksyn kuivattamat ja käpertämät lehdet antavat suojan jänikselle ja kettu kurkistaa kuivuneen kannon takaa
  • 46 LOISTO
  • 47 LOISTO juurakosta leikattiin sopivia paloja, jotka puhdistettiin ja kuorittiin, syntyi luonnonmateriaali teokselle ”evoluutio”. Juokseva hahmo ja puu ovat molemmat samasta juurakosta tehtyjä. Näin sekin komea kasvi sai uuden elämän. Saadessani lahjaksi kukkia, on antaja valinnut ne usein silmälläpitäen kuvausharrastustani. Kukat ovat eksoottisia tai niiden joukossa on koristeellisia oksia. Näin kimppu jää elämään kuvissa. Uskon, että antajallekin jää hyvä mieli, koska ne merkitsevät jotain muutakin, kuin hetken silmäniloa. Luonto antaa, jos osaa katsella ja tutkia sitä monipuolisesti. Metsässä on aina mielenkiintoista kuvattavaa. Esimerkkeinä ovat naava ja kuivat kelopuut. Voi ajatella keräävänsä muistoja ei vain itselleen, mutta myös jälkipolville. Kuka tietää, kauanko vielä löytyy naavaisia puita, jotka ovat kasvaneet puhtaassa metsässä? Usein tulee tunne, että kaikki on jo nähty ja kuvattu. Onko sittenkään näin? Ehkä emme ole osanneet vielä etsiä sitä uutta, yllättävää elementtiä vaikkapa kuivuneista kasvien osista. Tulips forever; kuivuneet kukat muodostavat kiehtovia muotoja. Päiväniljan toinen elämä.
  • 48 LOISTO Kuvailtojen satoa Valossa/Kari Veijalainen (maaliskuun voittaja) Majakan loisto/ Jarkko Jyrkkämäki
  • 49 LOISTO LOVIISAN KAMERASEURA järjestää joka kuukausi kuvaillan, jossa valitaan kuukauden kuvaillan parhaat kuvat. Tässä otteita maalisja huhtikuun kuvailtojen tuloksista. Reunailmiö/Arja Leppänen Ryhmätuki/Kerstin Hafrén Taivutus/Viivi Lassy Kuivumassa reunalla/Ella Taberman (huhtikuun voittaja)
  • 50 LOISTO Jo vanhan kansan ennusmerkit antoivat odottaa, että ei tule kovaa talvea. Syksyn runsas pihlajanmarjasatohan ennustaa, että ei tule lumista talvea sillä pihlaja ei jaksa kahta taakkaa kantaa. Se että ei tule talvea lainkaan ei kuitenkaan ole ennen kuulematonta mutta oli kuitenkin selvät ennusmerkit sille, että tulee vielä paljon pahempaa. TEKSTI JA KUVAT: ANTTI SEPPÄLÄ Talvi, jota ei tullut mutta... TULI KORONA.
  • 51 LOISTO Lumikellot lopettivat krookusten aikaan. Helmi-maaliskuun näkymä Loviisasta. Ensimmäiset korvasienet 20.3.2020 Jouluruusu ja lumikello kukkivat jo tammi-helmikuun vaihteessa. Holmankoskella oli helmikuussa jopa jäätä.
  • 52 LOISTO RANTAKAUSI on takanapäin ja uimarantaa peittää marraskuinen ensilumi. Katseen viipyillessä lumisessa maisemassa tulee mieleen Katri Helenan laulu, jossa sanotaan ”Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa”. Ajatukset ovat kesässä, jolloin uimaranta täyttyy jälleen puheensorinasta, hiekkaleikeistä ja auringon palvojista veden kimmeltäessä auringon valossa. Vastakohdat KUVAT: ELLA TABERMAN (VAS.) JA TARJA TABERMAN (OIK,) TEKSTIT: TARJA TABERMAN
  • 53 LOISTO LUMIUKKOJEN kausi on takana, mutta vielä kuitenkin yksi rohkea sinnittelee kevätauringon lämmittäessä päivä päivältä lämpimämmin. Ei mene kuitenkaan kauaa, kun sekin on vain muistona mielissä ja valokuvissa.
  • 54 LOISTO KU VA T: SA N N A -M A RI A PI H L R önn skä ret
  • 55 LOISTO
  • 56 LOISTO SIVUT 2-3 • Fortum • TMI Foto Haimi • Foto PR Lassy Creative • Kirsi Mackenzie Maisemakuvaus SIVUT 56-57 • MEMO Kirjanpitotoimisto Pakettijahti Österstjernan • Rakennustyö Veljekset Huotari Oy • Tikander Metall Lovesto • Ki-Sko • S-J Kiviranta SIVUT 58-59 • Eljet Oy Ab • Sähköasennusliike Hannu Stengård • K-Konehuolto Lasse Salmela • Pekabe Oy sähköasennuksia • Omega Building • Loviisan Puu • Kaino Mattila Oy • LVI-Nystedt Oy Ab • Loval SIVUT 60-61 • Kuggom Metal • Autokorjaamo Ma-Mi:n Auto • AkvaSolina • Arton Rengaspalvelu • Porvoon Autotarvike • Loviisan Pesula • Autohalli Kotka • Tidstrand tilausajo • Salomaa pyörämestari • Taksikuljetus Hill Ky • R. Felin Oy • Team Sportia • Ainikkiharjun Kultakentät SIVUT 62-63 • Psykoterapautti Kirsi Husu • IONA Wellness • AC Optik • Hammaslääkäriasema Fixora • Saksalan Saippua • Newroz • Torikahvio Kim Högström • C&D Fast Food • Tuhannen Tuskan Kahvila • Varma Nakki • KINO Marilyn • Thai Tip Foods Loviisa SIVUT 64-65 • Helapala • Heatterm Oy • Värisilmä Loviisa • Loviisan Lukko • Kiinteistö MEMO • Loviisan Viemäripalvelu • Veikon Kone SIVUT 66 • Japanilainen lyhty 3D mallinnus • Creative Peak • Lea Seppälä Kuvataiteilija • R. Fält Oy asianajotoimisto • Aviador • Karamaloo • Kello & Kulta Karvonen SIVU 68 • Loviisan Kaupunki Kuva: Ella Taberman Paikalliset mainostajat
  • 57 LOISTO
  • 58 LOISTO M A IN O ST A JA T
  • 59 LOISTO
  • 60 LOISTO M A IN O ST A JA T
  • 61 LOISTO
  • 62 LOISTO M A IN O ST A JA T
  • 63 LOISTO
  • 64 LOISTO M A IN O ST A JA T CNC-koneistuspalveluja ja alihankintakoneistusta perusteellisella tarkkuudella ja reilulla palveluasenteella. Yksittäiskappaleita tai pitkiä sarjoja. Ota yhteyttä, meiltä saat kilpailukykyisen tarjouksen. www.helapala.fi | Kivikummuntie 6, 07955 TESJOKI | +358 440 515 420 ”Mis sie tarvitset oikei hyvvää koneistajaa, täs siul on sellane.” Vielä yksi korjaus. teksti alkaa ilmoituksessa: CNC-koneistuspalveluja...
  • 65 LOISTO
  • 66 LOISTO M A IN O ST A JA T
  • 67 LOISTO Kuva: Sanna-Maria Pihl
  • Pieni kaupunki, suuria elämyksiä Pieni kaupunki, suuria elämyksiä Liten stad, stora upplevelser Pieni kaupunki, suuria elämyksiä visitloviisa.fi visitlovisa.fi LOVIISAN MATKAILUTOIMISTO, Mariankatu 12 A, 07900 LOVIISA LOVISA TURISTBYRÅ, Mariegatan 12 A, 07900 LOVISA • 040 555 3387 • info@loviisa.fi