FRE E GR ATIS ILM AIN EN 2022 LOVIISAN KAMERASEURA RY • LOVISA KAMERAKLUBB RF • 33. vsk/årg. € LO V IIS A N K A M ER A SE U RA RY • LO V IS A K A M ER A K LU BB RF • LO IS TO 2 2 1/ 33 50 LO VI I SA N KA ME RA SE UR A RY LO V I SA K A MER A K LU BB R F VUOTTA / ÅR Lehdessä mm. UTÖ:N SAARESSA PERHOSJAHDISSA MISTÄ IDEAT KUVIIN MAAILMAN MERILLÄ SUKELTAMASSA Maalla, merellä & ilmassa
Sisällys Kohti puhtaampaa maailmaa
3 LOISTO 6 Pääkirjoitus 8 Ajankohtaista 9 To our English readers 12 UTÖ – Suomen eteläisin saari 18 Kiehtovat perhoset 20 Maalla, merellä, ilmassa 24 Purjealuksella maailman merillä 30 Mistä ideat kuviin syntyvät 34 Loisto maailmalla 36 Lootus 42 Perhosjahdissa 48 Sateenkaaren päässä on kulta-aarre 52 Hannun maailma 56 Paikalliset mainostajat Sisällys 12. 30. 20. SIVU 36. Lootus-kukan tarinaa SIVU 48. Aarretta etsimässä LEHDEN TEKIJÄT Päätoimittaja ARI HAIMI Ulkoasu/taitto SANNA-MARIA PIHL Toimitussihteeri TARJA TABERMAN Toimituskunta ANTTI SEPPÄLÄ TARJA TABERMAN JUHA MERENHEIMO HEIKKI AROLA Tämän numeron avustajat KATARINA HOLMBERG PAAVO TIAINEN INKERI KAPARI ESKO HILJANEN PAUL-ERIC THESSLUND HARRI RANTANEN KARI VEIJALAINEN VIIVI LASSY MARJUT KORHONEN KENNETH GRANELL ANTTI SEPPÄLÄ HANNU RAITANEN JOHN HÄKKINEN Ilmoitusmarkkinointi projektivastaava HEIKKI AROLA, AROLAHEIKKI@GMAIL.COM Lisätietoja WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LOISTOLEHTI@GMAIL.COM Toimituksen osoite KYMENLAAKSONKATU 2 A18 48100 KOTKA Painopaikka Printall AS Kansi: Lumisilk Glossy 200 g, UV-lakattu Sisus: Lumi Silk 90 g Painos määrä 3 000 KPL. ISSN 2489-6853 33. VUOSIKERTA, 33 ÅRGÅNG Julkaisija LOVIISAN K AMERASEURA RY, LOVISA KAMERAKLUBB RF. KANSIKUVA Kenneth Granell SIVU 42. Perhosjahdissa
Lassy Creative Valokuvausta Kotkassa raskaus vauvat lapset perhe potretit urehilu art tapahtumat @lassycreative www.facebook.com/lassycreative 0503520310 lassycreative@gmail.com
5 LOISTO Kuva: Viivi Lassy
6 LOISTO Ei vielä mikään vanhus, vaan ketterä viisikymppinen. PÄÄKIRJOITUS Kuva: Ari Haimi
7 LOISTO Loviisan Kameraseura täyttää vuonna 2022 jo 50-vuotta. Paljon on jo kuvattu ja nähty, mutta aivan varmasti on myös edessä vielä uusia huimia seikkailuja. Kameran käyttöön liittyy dokumentointia, mutta tänä päivänä kuvien digitaalinen muokkaus antaa helpon mahdollisuuden irrottautua reaalimaailmasta ja fantasioida kuvien avulla. Tämän vuoden Loiston teemaksi on valikoitunut “Maalla, vesillä ja ilmassa”. Miksei myös maan alla tai vedessä. Ihmisellä on ollut ikiaikaisia haaveita lentää tai liikkua kalojen lailla veden alla. Maan sisästä on toivottu löytyvän aarteita, jotka tuovat ikuisen vaurauden ja onnen löytäjälleen. Näistä haaveista ja toisaalta todellisista tapahtumista on nyt koostettu tämä Loviisan Kameraseuran juhlanumero. Kamerankäyttäjät saavat kertoa lukijoille omia kokemuksiaan edellämainittuun teemaan liittyen. Taivaan laelta maanpoveen vettä hyljeksimättä! Näiden kuluneiden vuosien aikana valokuvaus on muuttunut tekniikaltaan enemmän kuin koskaan valokuvaustaidon historiassa. Filmimateriaalista digitaalisiin kennoihin, pikseleihin ja nyt kuvien katselu käy helposti älypuhelimesta. Kuvaaminen ja kuvatulva on arkipäiväistynyt ja tullut osaksi jokapäiväistä elämäämme. Kuitenkin tämä on edellyttänyt jatkuvaa kouluttautumista ja alan opiskelua, jopa erikoistumista tietylle kuvausalalle. Kuvalukutaito ja kriittisyys näkemäämme kohtaan on noussut arvostuksessamme. Kaikkea ei pidä uskoa mitä näkee. Meitä yritetään manipuloida. Loviisan kameraseura on saanut tukea jo kymmeniä vuosia Loisto-lehden välityksellä ilmoittajilta ja toisaalta hyvää ja rakentavaa palautetta lukijoiltaan. Tämä vuorovaikutteisuus on saanut pidettyä jäsenistömme innostuksen roihuamassa. Olemme voineet kehittää itseämme ja opastaa ja ohjata uusia jäseniämme. Olemme opastaneet jopa alakoululaisia. Tästä kaikesta kuuluu suuri kiitos myös ilmoittajillemme ja lukijoillemme, jotka tukevat meitä harrastuk sessamme, siis yhteisessä harrastuksessamme. Kyse on vuorovaikutteisuudesta. PÄÄKIRJOITUS Lovisa Kameraklubb fyller 50 år 2022. Mycket har fotograferats och upplevts. Framtiden håller säkert nya spännande äventyr i sitt sköte. Fotografering och dokumentation anses ofta höra ihop. Dagens möjligheter till digital manipulation ger dock möjlighet att lätt frigöra sig från den reella världen och fantisera med hjälp av bildkonst. Till tema för detta årets Loisto har valts "På land, till sjöss och i luften." Varför inte också under jord eller vatten? Människan har alltid haft drömmar om att flyga eller röra sig under ytan som en fisk. Under jord har man sökt skatter som skall skänka upphittaren evig rikedom och lycka. Lovisa Kameraklubbs jubeleumsnummer består av dessa drömmar och ibland verkliga händelser. Fotografererna får berätta för läsarna om sina egna erfarenheter i samband med årets tema. Från den blå himlen till den mörka underjorden och havets våta värld. Under de närmaste gångna åren har fotografering genomgått en större teknisk förändring än någonsin tidigare under fotografins historia. Från filmmaterial till digitala processorer och pixlar.Nu går det med lätthet att se sina bilder på telefonen. Fotografering och dagens bildöverflöd har blivit vardag och en del av vårt alldagliga liv. Detta kräver dock kontinuerlig utbildning, branch studier, och till och med specialisering inom specifika områden. Vi har kommit att uppskatta en kritisk inställning till det vi ser och till förmåga att tolka bilder. Man bör inte tro allt som man ser. Man försöker manipulera oss. Lovisa Kameraklubb har redan i tiotals år fått stöd via annonsörer och positiv kritik från sina läsare. Denna interaktivitet har hållit medlemmarnas intresse brinnande. Vi kan kunnat utveckla oss själva samt skola och instruera nya medlemmar. Vi har till och med instruerat förskole elever. Ett stort tack till våra annonsörer och läsare som stöder oss i vår gemensamma hobby. Det är interaktivitet som gäller. Ingen åldring ännu, utan en vigulant 50-åring. Ari Haimi päätoimittaja/chefredaktör 50 LO VI IS AN KAMERASEU RA RY LO VIS A KAMERAKLU BB RF VUOTTA / ÅR
8 LOISTO AJANKOHTA PÄIVÄMÄÄRÄ ESITYSTAPA TEEMA ELOKUU 25.8.2022 Projisoitavat Loisto Ripustettavat Loisto SYYSKUU 29.9.2022 Projisoitavat Pinkki Ripustettavat MV Pohjalla LOKAKUU 27.10.2022 Projisoitavat Kesäillanvietto Ripustettavat Harmaa MARRASKUU 24.11.2022 Projisoitavat Kaukoranta Ripustettavat sarjat (5-10 kuvan sarja) Aihe vapaa* TAMMIKUU 26.1.2023 Projisoitavat Vapaa aihe HELMIKUU 23.2.2023 Projisoitavat Kuollut kuin kivi Ripustettavat Elävä MAALISKUU 30.3.2023 Projisoitavat Rantamaisema Ripustettavat MV Vino HUHTIKUU 27.4.2023 Projisoitavat Remontti Ripustettavat Aurinko TOUKOKUU 25.5.2023 Projisoitavat Vauhti-ihme Ripustettavat MV Matkakuva AJANKOHTAISET Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esimerkiksi studiosalamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 25 euroa/vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kamera seurojen Liiton jäsenmaksun 10 euroa. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosi ja teemanäyttelyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kame raseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpos titse puheenjohtajalle tai sihteerille. Katso oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi jäsenmaksulomake. Liity seuraamme! Kuvaat sitten maalla, vesillä tai ilmassa, miksi mennä merta edemmäksi kalaan? Myös lähialueilta löytyy kiinnostavia kohteita. Kameraseurassa saat kuvausvihjeitä ja myös kuvauspaikkavihjeitä. Kamerasura on myös paikka, missä voit herättää keskustelua kuvillasi tai saada niihin rakentavaa palautetta. Edellä on jo kyllin monta syytä liittyä kameraseuraan jäseneksi. Tule ja tuo oma panoksesi yhteisen harrastuksemme hyväksi. Seurassamme viihtyvät niin luontokuvaajat henkilökuvaajat, dokumentaristi kuin myös fantasiakuvia rakentavat kuvaajat. Vuorovaikutteisuus antaa kaikille uutta voimaa. Teksti ja kuva: Ari Haimi Liity jäseneksi sekä katso lisätietoja toiminnasta: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI Facebook-sivut: Loviisan Kameraseura Loisto Instagram: @loviisan_kameraseura Löydät meidät myös somesta Olemme myös Facebookissa ja Instagramissa. Ota seurantaan tai tägää meidät kuviisi! Facebook-sivuilla kerromme tapahtumavinkkejä ja tietoja kerhon ajankohtaisesta toiminnasta. Projisoitavat ovat digikuvia, joita esitetään tietokoneen välityksellä tai diakuvia. Ripustettavat ovat kuvatulosteita tai perinteisin menetelmin valmistettuja ripustettavia kuvia. Kuvat saavat olla väritai mustavalkokuvia ellei erikseen vaadita mustavalkokuvia merkinnällä MV. Kisaan voi jättää kuvia kerhotilaan tai projisoitavia kuvia voi lähettää kilpailusihteerille antti.seppala@sulo.fi viimeistään kahta tuntia ennen kisan alkua. Kuvaillat alkavat klo 18.00 KUVAILTOJEN AIHEET SYKSY 2022 / KEVÄT 2023 Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubb rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo, jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa, loviisankameraseura@gmail.com
9 LOISTO AJANKOHTA PÄIVÄMÄÄRÄ ESITYSTAPA TEEMA ELOKUU 25.8.2022 Projisoitavat Loisto Ripustettavat Loisto SYYSKUU 29.9.2022 Projisoitavat Pinkki Ripustettavat MV Pohjalla LOKAKUU 27.10.2022 Projisoitavat Kesäillanvietto Ripustettavat Harmaa MARRASKUU 24.11.2022 Projisoitavat Kaukoranta Ripustettavat sarjat (5-10 kuvan sarja) Aihe vapaa* TAMMIKUU 26.1.2023 Projisoitavat Vapaa aihe HELMIKUU 23.2.2023 Projisoitavat Kuollut kuin kivi Ripustettavat Elävä MAALISKUU 30.3.2023 Projisoitavat Rantamaisema Ripustettavat MV Vino HUHTIKUU 27.4.2023 Projisoitavat Remontti Ripustettavat Aurinko TOUKOKUU 25.5.2023 Projisoitavat Vauhti-ihme Ripustettavat MV Matkakuva Im ag e by Ar i H ai m i WHAT YOU ARE HOLDING IN your hands right now is Loisto Magazine made by Loviisa Camera Club. Loisto Magazine is an annual publication by Loviisa's Camera Club, the circulation being 3000. It's issue is published annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a high-quality printing house on a high-quality paper. We are happy that you are interested in reading about the background of our club and magazine. This magazine is available in several locations where there are travelers, tourists and people interested in photography. Maybe you are one of these people! Our members occasionally also distribute the magazine abroad, even around the world. We hope that the message from Loviisa, a small Finnish town, is received everywhere. ABOUT THE CLUB: Loviisa Camera Club was founded and registered in 1972 and it belongs to the Association of Finnish Camera Clubs and thus also the Federation Internationale de l’Art Photographique (FIAP). The domicile of the club is in Loviisa in the Eastern Uusimaa region. In addition to Loviisa, the club also operates in Pyhtää and Lapinjärvi. Most of the members live in this area but there are also members from other towns and cities. During the last few years the number of members has been between 70 and 80. The club arranges photography evenings every month and they are open to everyone. Participation does not require membership. Club members gather every Thursday at 6 p.m. The location of the club house is Chiewitzinkatu in Loviisa, and there are meeting rooms and studio equipment available. These member evenings are informal, and may include training, judging photos from other camera clubs, participation in contests, discussions, testing various styles of photography etc. In this same room also the traditional LOISTO Magazine is made. The club offers several benefits to the members: use of photography equipment, various lectures and courses, field trips etc. Loviisa Camera Club also has active interaction and co-operation with other camera clubs in Finland, not forgetting international co-operation. The members have been successful in both domestic and international contests and exhibitions. The Loisto magazine has been published for 33 years! This is a long time for a publication which is done without paid staff. How this is possible? Loisto does not pay for the published articles or pictures. The passion for stories told through photography lives on the pages of the magazine. You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale they are given out of free charge. If you have read this text so far, it seems that you are very interested in this subject. This is a good sign! TAKE A PICTURE OF YOURSELF or your friend together with the cover of the magazine and send the picture together with a few sentences about the background of the picture to the editorial staff of the magazine: loviisankameraseura@gmail.com We may publish pictures and the small stories on our website or in the following magazine. Photography is an international language, let’s support it and use it regardless of the spoken or written language. Let’s communicate – it will be interesting to see which countries we will receive messages from! MORE INFORMATION ON OUR WEBSITE: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI TO OUR ENGLISH READERS Loviisa Camera Club and Loisto
10 LOISTO Kuva: Kenneth Granell, Ahma
11 LOISTO
12 LOISTO Suomen eteläisin asuttu saari jylhän meren keskellä UTÖ Teksti ja kuvat: Tarja Taberman UTÖ Sijainti: 59°46.9'N, 021°22.2'E, Korppoo, Parainen Vesialue: Saaristomeri Pinta-ala: 0,81 km² Asukasluku: 40 Valittu Suomen kauneimmaksi kyläksi 2017 Vuoteen 2005 Suomen armeijan käytössä Utön historia majakkasaarena ulottuu 1500-luvulle saakka
13 LOISTO Matkalla UTÖ:een; Jurmo – kaukaisimpia saaristomeren saaria.
14 LOISTO Utö on Suomen eteläisin ympärivuotisesti asuttu saari, joka on tunnettu armeijan linnakkeesta, Suomen vanhimmasta merimajakasta, luotsiasemasta, linnustosta, merisäätiedotuksista sekä haaksirikoista. Maisema on ulkosaaristolle ominainen: kallioinen ja karu, jossa meri on aina lähellä. Utössä asuu vakituisesti noin 40 henkilöä, mutta kesäisin saaren henkilömäärä monikertaistuu kesäasukkaiden myötä. Saarelle pääsee ympärivuotisesti yhteysaluksella Nauvon Pärnäisistä, josta matka M/S Baldurilla kestää neljästä viiteen tuntia. Matkan varrella pysähdytään ottamaan matkustajia kyytiin Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. Utön majakka on saaren keskeisin maamerkki. Majakkaan ja siellä olevaan majakkakirkkoon pääsee vain oppaan UTÖ:n majakka. Majakka ja luotsiasema.
15 LOISTO johdolla. Museovirasto on määritellyt Utön linnakkeen, majakkaja luotsiyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Historiaa Utössä on 1500-luvulta lähtien ollut majakanvartijoita ja luotseja, myöhemmin myös tullilaitoksen henkilökuntaa. Sotilaita Utössä on ollut vuodesta 1918 lähtien, mutta henkilökunta rajoittui yhteen henkilöön vuoteen 1939 saakka. Vasta 1960-luvulla Utön linnake laajennettiin samoin kuin henkilökuntaa lisättiin. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814. Venäläiset varustivat saarta vahvasti huhtikuusta 1915 elokuuhun 1916. Saarelle sijoitettiin rannikkotykistöpatterit ? 62 – ? 64a, järeitä 152/45 Cja 75 millimetrin tykkejä osaksi Turun–Ahvenanmaan vahvistettua asemaa kesäkuussa 1912 laaditun suunnitelman mukaisesti. 10. elokuuta 1915 Utölle hyökkäsi saksalainen laivasto-osasto, mutta saarella oli jo kuuden tuuman tilapäinen tykkipatteri. Talvisodassa 14. joulukuuta 1939 Turun lohkoon kuuluvaa Utöä lähestyi kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää, joista toinen oli Gnevnyi. Toinen ilmeisesti upotettiin ampumalla Canet-tykeillä. Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnak keeksi. Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin samalla. Nykyaika Lakkautetun varuskuntakiinteistön ostanut Oy SSL Holding Ab saneerasi tilat ja niissä toimii nykyään Utö Havshotel -hotelli. Utössä sijaitsee Suomen eteläisin hissi. Saarella toimivat myös Loisto-lehti UTÖ:ssä.
16 LOISTO ympäri vuoden auki oleva kauppa Utö Handel ja Suomen oppilasmäärältään tiettävästi pienin koulu, Utön koulu. Ne ovat myös Suomen eteläisimpiä. Saarella on edelleen alueita ja luolastoja, jonne siviileiltä on pääsy kielletty. Alueen haaksirikot Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä. S/s Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä. Kylän rukoushuoneella on kynttelikkö haaksirikossa hukkuneiden merimiesten muistoksi. 28. syyskuuta 1994 matkustaja-autolautta m/s Estonia upposi Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa. Luonto ja ilmasto Utö on Suomen parhaita lintupaikkoja, ja saarella on käynyt vuosikymmeniä lintuharrastajia. Todenteolla retkeilymahdollisuudet "Utö kannattaa ottaa sellaisena kuin se on."
17 LOISTO avautuivat vuonna 2005, kun Puolustusvoimat poistui suurimmasta osaa saarta. Utössä lintujen muuttokausi on pitkä, ja vain keskitalvella on hiljaisempaa. Utön saari sijaitsee suhteessa lintujen muuttoreitteihin hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla. Syksyisin saareen ympäristöön saapuu lintuja idästä Hangosta, lännestä Kökarin kautta ja pohjoisesta saariston kautta, mutta sopivalla tuulella myös Viron rannikolta. Utö on tunnettu lintuharvinaisuuksistaan, joista jokavuotisia pikkuharvinaisuuksia ovat muun muassa keväiset sepelsiepot ja mustaleppälinnut ja syksyiset hippiäisja taigauunilinnut. Merisirrejä esiintyy saaren ja lähiluotojen rannoilla talvisin. Keskimääräinen lumipeitteen alkamisajankohta on 23. tammikuuta ja päättymisajankohta 15. maaliskuuta. Saarta ympäröivät avoimet merialueet – kapeita salmia lukuun ottamatta – jäätyvät keskimäärin vain noin kerran viidessä vuodessa. Ulkosaariston sijaintinsa vuoksi Utössä on tuulista, ja tuuli voi yltyä ja muuttaa suuntaansa nopeasti. Lähteet: https://www.uto.fi Wikipedia Hotelli UTÖ majoitusrakennuksineen. Meren ympyröimä kylä.
18 LOISTO Amiraali-perhonen.
19 LOISTO P K ie ht ov at pe rh os et PERHOSET ovat hyönteisten lahko, jotka jaetaan tavallisesti eri ryhmiin: aitoperhosiin ja muutamaan muuhun suhteellisen alkeelliseen ryhmään. Koko Lepidoptera-lahkossa on yhteensä yli 180 000 lajia. Perhoset on perinteisesti jaettu kahteen ryhmään suurperhosiin ja pikkuperhosiin. Jako on kuitenkin hieman harhaanjohtava, koska on olemassa pienikokoisia suurperhosia kuten myös isoja ja pikkuperhosia. Suomessa on laskettu lentelevän noin 2500 perhoslajia. Päiväperhosia on noin 120, joista parisenkymmentä on pihoissa ja puutarhoissa tavattavia. Päiväperhosille ominaisia ovat kirkkaat värit ja kuviot, joiden tarkoituksena on toimia pelotteena. Väreillä ja kuvioilla on merkitystä myös lajitovereiden välisessä viestinnässä ja sulautumisessa elinympäristöön. Perhoset eivät ole pelkästään kauniita hyönteisiä liihottelemassa kauniina kesäpäivänä tai pimeässä yössä. Perhosilla on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuudessa, koska ne tekevät tärkeää työtä kasvien pölyttäjinä ja ovat myös lintujen ravinnon lähteitä. Etenkin päiväperhoset ovat herkkiä ja eivät siedä ympäristönmuutoksia. Monet perhoslajit ovatkin vähentyneet perinnemaisemien harvinaistuessa, koska yleensä juuri ketojen ja niittyjen kukkaset houkuttelevat perhosia. Myös laitumet ja kedot ovat pitkälti kadonneet ja myös tehostunut maatalous on aiheuttanut perhosten elinympäristöjen vähenemisen. Siksi perhosia houkuttelevien puutar hojen tärkeys korostuu, koska ne voivat olla osaltaan korvaamassa perhosten vähentyneitä elinympäristöjä. Teksti ja kuva: Juha Merenheimo
20 LOISTO
21 LOISTO Maalla, merellä, ilmassa luonto ja ihminen Teksti ja kuvat: Kari Veijalainen
22 LOISTO Kautta aikain ihminen on yrittänyt hallita tai kumota painovoiman lakia. Historiankirjoja tutkaillessa huomaa, että siinä on epäonnistuttu, mutta myös suuria onnistumisia on koettu toki moni asia ymmärretty epäonnistumisten kautta. Luonto ja eläimet yleensä näyttävät saavat kuin ”syntymälahjana” taidon hallita tai osata käyttää taitojaan niin maalla, merellä kuin ilmassa.
23 LOISTO
24 LOISTO Purjealuksella maailman merillä Teksti ja kuvat: Marjut Korhonen Sea Cloud II kumiveneestä kuvattuna.
25 LOISTO Koin muutama vuosi sitten merimatkan, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Tavallisesti merimatkatkani ovat taittuneet suurilla valtamerialuksilla. Niillä meno on leppoisaa, laiva ei juuri keinu, vaan tuntuu lähinnä siltä kuin olisi uivassa hotellissa. Kaikki on käden ulottuvilla, kuitenkin aika menee nopeasti ja maisemat vaihtuvat. Vaikka laivassa voi olla 3000 ihmistä ei missään ole ruuhkaa tai jonoja. Halusin kuitenkin kokea jotain vähän erilaista. Kolme mastoiseen Sea Cloud II -purjelaivaan mahtuu 96 matkustajaa ja miehistöä on 63. Se on yksi harvoista suurista purjealuksista, joka todellakin käyttää purjeita aina, kun se on mahdollista. Purjeet reivataan mastoihin miesvoimalla. Kahdeksantoista hengen porukka nostaa ja laskee purjeet, joita on yhteensä 3000 neliömetrin verran. Se on mielenkiintoista seurattavaa. Korkein masto on 57 metriä kannen pinnasta, joten merimies ei voi potea korkean paikan kammoa. Tulee mieleen muinaiset ajat, jolloin purjeet olivat pääosassa merenkulussa. Sea Cloud II on 105 metriä pitkä. Siinä on 5 kantta ja se kulkee 23:n purjeen voimin. Ainahan eivät kaikki purjeet ole käytössä. Moottoreita käytetään satamiin tullessa ja sieltä lähtiessä sekä joskus merenkulullisista tai sääoloista johtuvista syistä. Alus on rakennettu Espanjassa 2000-luvun alussa. Hytit ovat 12-27 neliömetriä. Sviiteissä on melkein koko ulkoseinän kokoinen ikkuna, Purjealuksella maailman merillä Purjeiden nosto.
26 LOISTO joten merinäköaloja voi ihastella, vaikka sängyssä maaten. Siinä on kyllä vaara, että näkymät menevät ohi, koska laivan hienoi nen liike ja äänetön meno voivat tuudittaa matkustajan päiväunien maahan. Ruokailut ovat aina iso osa matkaa. Haetaan uusia makuelämyksiä ja nautitaan hyvästä palvelusta. Ruokailuja on niin mon ta, että ihan kaikkiin ei ehdi osallistua! Val koiset liinat ja fine dining-tyyliin esille tuodut mielikuvitukselliset annokset ovat silmiä hivelevän kauniita katsella. Teki mieli ottaa annoksista kuvia, mutta tuntui, että se ei oli si oikein sopinut. Henkilökunnan tehtävä oli nimenomaan pitää vieraista huolta ja katsoa, että kaikki sujui mukavissa merkeissä. Matkaan sisältyi myös pari meripäivää, jolloin oltiin koko päivä merellä. Ne olivat pidempiä siirtymiä maasta toiseen. Aika ei todellakaan tullut pitkäksi. Joka ilta oli myös ohjelmaa. Erilaisia musiikkiesityksiä, piano konsertti, laulaja tai tanssija. Meripäivinä oli myös luentoja, joissa kerrottiin muun muassa eri kohteiden historiasta ja luonnosta. Meripäiviä lukuun ottamatta kuului päivä ohjelmaan aina retkikohde. Kierto ajelu tai johonkin paikalliseen nähtävyyteen tu tustuminen. Purjealuksen yksi hyvä puoli onkin sen ketteryys. Suuret valtamerialuk set eivät pääse näihin pienempiin kohteisiin valtavan kokonsa vuoksi. Tällä reissulla kävimme paikoissa, johon en todennäköi sesti olisi muutoin koskaan päässyt tutus tumaan. Esimerkiksi englannille kuuluvan Scillysaariryhmän yksityinen Tresconsaari. Se sijaitsee 30 mailia Cornwallin rannikolta. Siellä oli viehättävä vanha Abbey Gardens puutarha, joka on perustettu benediktiini läisluostarin raunioille. Saaren mikroilmasto on subtrooppinen. Aurinko paistaa siellä suurimman osan vuodesta. Tuntuu kuin olisi Karibian saarilla. Sieltä löytyy 20 000 kasvia 80:stä eri maasta ja hiekkarannoilla on pulverimaisen hienoa valkoista hiekkaa. Saaren historiaan kuuluu myös haaksirik koja ja merirosvoja. Cornwallin maisemat ja Belleislen korkeakallioinen ja myrskyistään tunnettu rannikko piiskaavan sateen kera oli nähtävyys. Irlannin vanhat tinakaivokset, Bordeauxin kaupunki ja alueen viinitarhat jäivät mieleen. Mukana olivat aina paikalli set oppaat, joilta sai paljon paikkakuntaan liittyvää mielenkiintoista tietoa. Merimatka alkoi Dublinista. Siellä on pal jon näkemistä, joten menin sinne jo päivää ennen ja katselemaan nähtävyyksiä. Matkan viimeinen etappi oli Bilbao ja siellä viivyin myös ylimääräisen päivän, jotta ehdin tutus Coenwellin tinakaivos. Atlannin tyrskyjä. Hytin oleskelutila.
27 LOISTO tua myös Guggenheimin museoon. Irlanti, Englanti, Ranska ja Espanja useine pysähdyksineen antoivat paljon nähtävää ja kuvattavaa. Vanha sanonta, matkailu avartaa pitää paikkansa. Yksi asia jäi erityisesti mieleen. Yhtenä päivänä kapteeni ilmoitti, että halukkaat voivat mennä pelastusveneellä katsomaan laivaa mereltä käsin. Se olikin paras tapa saada koko alus kuvaan läheltä merenpintaa, jolloin se näyttäytyi parhaimmillaan. Se oli hauska pikku retki ja osoitus miehistön aidosta halusta antaa matkustajille elämyksiä. Yhtenä iltapäivänä kuulutettiin, delfiinejä näkyvillä! Kaikki menivät tietysti niitä ihailemaan. Delfiinikuvia olen käyttänyt myös kuvateoksiini. Valokuvaharrastajana minulle jäi paljon digitaalisia muistoja. Ei tarvitse aina luottaa edes omaan muistiin. Tämä oli niitä kerran elämässä matkoja, joista jäi hyvä ja syvälle ulottuva muistijälki. Belle-Islen jylhää rannikkoa. Dublinin kuuluisin pubi Temple bar.
28 LOISTO Kuva: Marjut Korhonen
29 LOISTO
30 LOISTO Mistä kaikki ideat syntyvät? Sitä kysellään minultakin aina välillä. Haluaisin kovasti antaa hyvän vastauksen tähän vilpittömästi esitettyyn kysymykseen, mutta se on vaikeaa. Ideat tuntuvat tupsahtavan tyhjästä, niitä vain tulee. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta istua alas tarkoituksena keksiä ideoita. Kun mietin tätä tarkemmin tuli mieleen kaksi eri tapaa synnyttää ideoita: Jotkut pitävät kirjaa ajatuksista, joista voi kehittää kuvateoksen. Sieltä voi käydä sitten kurkkaamassa, josko jokin niistä ideoista ottaisi tulta alleen ja innostaisi. Näitä kirjattavia ideoita voi odotella tulevaksi, vaikka silmät kiinni, puoliunessa. Kun mielikuvitus saa vapaat kädet ja mikään ei häiritse. Se toimii joskus. Toinen tapa on enemmän sattumanvarainen. Käytän tätä tapaa itse useimmiten. Selaan kuvakirjastoani. Se on järjestetty ihan tavallisiin keltaisiin tiedostokansioihin joko paikan nimen mukaan tai esimerkiksi mallin nimen mukaan. Sitten on vielä erikseen kansioita, joissa on pilviä, rakennuksia, eläimiä sekä valmiiksi taustastaan irrotettuaja elementtejä. Selaan kansioita, kunnes jokin kuva alkaa kiinnostaa niin paljon, että haluan käyttää sitä. Siitä se useimmiten lähtee. Sen jälkeen voin alkaa mielessäni hahmottelemaan mitä muuta kuvaan tarvitaan, jotta siitä saa mielenkiintoisen. Usein siihen tarvitaan vielä toinenkin mielenkiinnon kohde. Tausta, millainen sen tulisi olla, jotta se toisi esiin pikkuhiljaa muotoutuvaa ideaani. Yleensä jotain elävää tarvitaan kuvaan myös. Se voi olla eläin tai ihminen. Käytän usein lintuja, jos muut isommat elävät eivät istu kuvaan. Kun olen löytänyt kiinnostavat kuvat alkaa varsinainen työ. Miten valittuja elementtejä muokkaamalla saa kuvasta yhtenäisen, ilmaisultaan rikkaan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tämän jälkeen tulee vielä jälkityö, joka koostuu valaisusta, sävytyksestä, varjoista ja yksityiskohdista. Se on usein pitkä prosessi. Annankin usein kuvan levätä yön yli ja katson sitä uudelleen aamulla. Voi olla, että päädynkin toisenlaiseen sävytykseen tai vaihdan jonkun elementin. Ajatus lopputuloksesta kypsyy pikkuhiljaa. Paljon ajatuksia ja mielikuvia jää mieleemme myös lukemistamme kirjoista, elokuvista tai nähdyistä paikoista. Eletty elämä jättää jälkiä mieleen. Niitä matkan varrella kertyneitä muistoja ja kokemuksia voi saada käyttöönsä mielen sopukoista. Tarvitaan kipinä, jokin, joka herättää mielikuvan. Siitä se lähtee. Kipinän voi synnyttää myös henkilö. Hänen persoonansa tai vaikka mieleen jäänyt kuva, kuinka tämä ihminen juoksi pitkin polkua hiukset hulmuten. Siinä mielikuvassa on jo alku idealle. Mihin hän juoksi, miksi, mitä sitten tapahtui? Myös kuvattava malli voi toimia inspiraationa. Mallin asento, vaatetus tai ilme tuovat mieleen tilanteen, johon se voisi sopia. Erilaiset kävelykierrokset, vaikka Loviisan vanhalle hautausmaalle, harjun maisemiin tai uimarannalle, toimivat ideoinnissa hyvin. KulkiesMistä ideat syntyvät kuviin? Teksti ja kuvat: Marjut Korhonen
31 LOISTO
32 LOISTO saan kiinnittää huomiota taas erilaisiin asioihin. Vanhat kallellaan olevat ristit tai jo sammaloituneet muurit ja reunakivet luovat pohjaa idealle. Uimarannan pukukoppirivistö on nostalginen, vanhan Loviisan kapeat mukulakivikujat ja rakennukset luovat mielikuvia. Ne ovat kaikki raaka-ainetta kuville. Kuvillamme haluamme tuottaa hyvää mieltä ja muistoja muillekin. Kuvamme voivat myös tuoda katsojan mieleen asioita hänen omasta elämästään. Jokin esine tai paikka kuvassa tuo mieleen vanhan, jo melkein unohtuneen muiston. Ehkä mieleen tulee ajatuksia joskus katsotusta tutoriaalista. Myös jo aikaa sitten käydyltä kurssilta voi yhtäkkiä juolahtaa mieleen idean poikanen. Kauniit pilvimuodostelmat ovat aina kuvaamisen arvoisia. Itse olen kerryttänyt niitä vuosien varrelta, niin, että aina löytyy tunnelmaan sopiva taivas pilvineen. Myös kuu erilaisissa muodoissaan esiintyy kuvissani usein. Siitä saa hauskoja tarinallisia kuvia, joita kuu-ukko on inspiroinut. Lentävät linnut ovat toinen kohde, joita olen keräillyt. Niistä saan mukavan kohteen tasapainoittamaan kuvaa tai täyttämään liian tyhjää taivasta. Maalla-sanasta tuli taas ensimmäiseksi mieleeni kirjaimellisesti maaseutu. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Vanhat ladot ja pienet punaiset mummonmökit, kukkakedot, tienvarret, hiekkatiet ja metsäpolut, muutamia mainitakseni. Maalta voi löytyä myös kanoja ja muitakin kotieläimiä. Olen käynyt monesti kotieläintiloilla, ja saanut sieltä kuvia strutseista alpakoihin. Monet kansallispuistot tarjoavat kiehtovia maisemia, soita unohtamatta. Meri on kiinnostava kuvauskohde. Se vaihtaa olomuotoaan vuodenaikojen mukaan. Syksyn myrskyt ja valtamerten tyrskyt ovat kiehtovia, niitä voisi katsella, vaikka kuinka kauan. Myös talviset jäämuodostelmat ovat kuvauksellisia monine yksityiskohtineen. Muitakaan vetisiä kohteita ei sovi unohtaa. Jokien kosket antavat tilaisuuden käyttää pitkää valotusaikaa ja luoda kiehtovaa pehmeää vettä kuviin. Kirkasvetinen järvi taas antaa muita mahdollisuuksia. Jos ei muuta keksi, niin vaikka heittämällä pikkukiviä veteen voi kuvata hauskoja molskahduskuvia. Vedenalaista kuvausta en ole itse kokeillut, mutta se antaisi aivan uuden idearikkaan miljöön ja ulottuvuuden kuviin. Sääilmiöt tuovat vielä oman lisänsä kuviin niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Sade, ukkonen ja lumisade ovat mainioita tunnelman luojia kuvissa. Hyvä kuva tarvitsee tunnetta. Se on yksi hyvän kuvan kriteeri. Toivottavasti tästäkin kirjoituksesta tuli lukijalle ideoita, joita voi itse toteuttaa. Alkuun pääseminen on tässäkin vaikeinta.
33 LOISTO
34 LOISTO Loisto-lehti matkoilla Loisto-lehti on ilmestynyt jo 33 vuosikertaa. Sitä on luettu useamassa maailman kolkassa! Tunnistatko kaikki lokaatiot? Kuvat: Seija Niinimäki ja Jonna Räisänen LOS ANGELES PARIISI TENERIFFA ANTIBES
35 LOISTO JOSHUA TREE CALIFORNIA GREENWICH MALAGA SAN DIEGO SORENTO MAJOVE DESERT, CALIFORNIA VIGELAND, OSLO LONTOO CAPRI BADEN
36 LOISTO Lootus Teksti ja kuvat: Inkeri Kapari Egyptin lootus, Nymphaea caeruba. Sininen lumme kasvitieteellisesti. Se on uudestisyntymisen ja auringon symboli. Kun Tutankhamonin (joka eli noin 1330 eaa.) hauta vuonna 1922 löydettiin ja hänen arkkunsa avattiin, nähtiin ruumiin päällä muun muassa sinisen lootuksen terälehtiä. Ylösnousemista varten.
37 LOISTO Lootus Sininen lumme.
38 LOISTO Kuva kirjasta Tutankhamon, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1976 Uuden Kirjakerhon kautta. Myanmarissa Inle-järvellä tehdään lootuksen lehtien varsista lankaa. Kudotaan kankaaksi, myös pyhäksi kankaaksi. Myanmarissa Sulamanin temppelissä (vuodelta 1183) on freskoja, joissa on lootus.
39 LOISTO Intian lootus, Nelumbo nucifera. Kukka on vaaleanpunainen. Intian kansalliskukka. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa lootus on pyhä kukka. Se kasvaa soisilla ja mutaisilla alueilla. Iltaisin kukka menee kiinni ja se taipuu vedenpinnan alle. Intian lootus on kauneuden, puhtauden ja uudistumisen symboli.
40 LOISTO Kuva Antti Seppälä ” Piruetti” 5 kuvan kuvasarja sai tämän vuoden SKsL:n vuosinäyttelyssä kunniakirjan.
41 LOISTO
42 LOISTO Perhosjahdissa Viime vuonna Loviisan seudulla oli hyvä perhoskesä. Teksti Heikki Arola Haapaperhonen. Kuvat: Harri Rantanen ( etelänhopeatäplä, herukkaperhonen, kangassini, keisarinviitta, ketohopeatäplä, loistokultasiipi, neitoperhonen, nokkosperhonen, ratamoverkkoperhonen, sitruunaperhonen ja tesmaperhonen) Heikki Arola (naurisperhonen ja ristihämähäkki sekä haapaperhonen)
43 LOISTO P erhosten kuvaa misessa et tar vitse kallista kuvauskalustoa. Kuvaustekniikas ta on hyvä ymmärtää, että takaviistosta tulevalla valolla on helppo valaista perhosen siivet. Valotuksen mittausta vaksi on hyvä valita keskiar vomittaus. Kun haluat ottaa kuvan, jossa valo tulee perho sen siipien läpi, käytä kuvaa miseen tele tai makroobjek tiivia. Vahdi kuvauskulmaa, että valo tulee oikeassa kul massa perhosen takaa. Käytä vastavalosuojaa, älä päästä suoraa valoa objektiiviin. Pienet yksityiskohdat voi vat jpgkuvissa suttaantua yksivärisiksi, sävyttömiksi läiskiksi. Raakatiedostoja voi sen sijaan käsitellä niin, että kuvaa muokattaessa kauniit sävyt saadaan esiin. Lisäksi HDRtekniikalla voi korostaa tärkeää keskisävyalaa. Nykyi nen kerroskuvaustekniikka mahdollistaa syväterävyys alueeltaan sellaisten kuvien ottamisen, joista diaaikana ei voinut edes uneksia. Tallenna kuva aina parhaalla tarkkuu della sekä jpg että rawmuo dossa. Kuvausajankohdasta on huomattava, että perhoset tar vitsevat lämpimän ilman, jotta siivet toimisivat kunnolla, niin niitä ei kannata kuvata silloin. Kuvaamiseen valitaan viileä ajankohta kuten var hainen aamu tai myöhäinen iltapäivä.
44 LOISTO Kangassini Herukkaperhonen HAAPAPERHONEN (S. 42-43) Iso ja tummanruskea perhonen, joka häirittynä vain uhmakkaasti räpäyttää siipiään. Varmin tapa löytää haapaperhonen on pyöräillä hiljalleen metsäistä soratietä alueella, jossa niitä on nähty. Koiraat tulevat tien pintaan imemään kosteutta. Naaraat ilmestyvät haavikoille pari viikkoa myöhemmin. Haapaperhoset hävisivät Suomesta melkein kokonaan 1970-luvulla, mutta alkoivat lisääntyä idästä 1980-luvulla. ETELÄNHOPEATÄPLÄ Tällä perhosella on vahvat esiintymisalueet Virossa ja Baltiassa. Se ei kuitenkaan ylitä helposti Suomenlahtea. Viime kesä oli selvästi poikkeuksellinen. Ensimmäinen tällainen kuuma kesä oli 1999. Etelänhopeatäplän takasiipien alapuolen kellanpunainen väritys on erityisen kaunis ja erottuu muista hopeatäplistä. Tunnistettaessa on siis katsottava myös siipien alapintoja. HERUKKAPERHONEN Siipien repaleisuus on lajiominaisuus eikä se kerro eletystä elämästä. Talvehtinut herukkaperhonen on haalistunut. Se lepää mielellään pää alaspäin puun rungolla ja hyökkää sieltä puolustamaan reviiriään. Joistakin perhosoppaista herukkaperhonen löytyy liuskaperhosen nimellä. Se viihtyy metsänreunoilla, hakkuuaukioilla, puistoissa ja puutarhoissa.
45 LOISTO Ratamoverkkoperhonen Keisarinviitta KANGASSINI Yksi kolmesta yleisestä sinisiivestä, jonka takasiipiä koristavat hienot helmiäistäplät. Pohjoisessa kangassini on ryhmänsä valtalajeja. Hyvinä kesinä niitä lepattelee tuhansittain kuivien mäntykankaiden, kanervikkojen ja kallioiden rikkomassa maastossa. Maitohorsman kukinto tai kostea painanne vetävät varsinkin heleänsinisiä koiraita puoleensa. KEISARINVIITTA Kardinaalinviitan ohella Euroopan suurin hopeatäplä. Koiraan erottaa selvistä koirasjuovista. Ne partioivat laajoilla alueilla, mutta kerääntyvät naaraiden kanssa metsäaukioille usein imemään ohdakkeita. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, kun perhoset lepäävät siivet avoinna kukilla tai lehdillä. Kuvan keisarinviitta on naaras. KETOHOPEATÄPLÄ Maastossa vaikea erottaa orvokkihopeatäplästä. Molemmat ovat yhtä suuria ja lentävät keskikesällä niityillä, kedoilla ja tienpientareilla. Takasiiven alapinnan kuviointi on kuitenkin erilainen ja myös yläpinnalta ketohopeatäplältä puuttuu yksi pieni tumma täpläpari. Ketohopeatäplä suosii lämpimiä elinympäristöjä. RATAMOVERKKOPERHONEN Euroopan tavallisin verkkoperhonen. Koko ja siipien tummuus vaihtelevat paljon. Ratamoverkkoperhonen on erityisen etevä sopeutumaan paikalliseen säähän ja ympäristöön. Se ei kuitenkaan viihdy Kreikassa tai Välimeren saarilla. Esiintymisalueita ovat metsien, peltojen ja teiden reunamat, rehevät niityt sekä metsäaukeamat.
46 LOISTO Si truu n ap er ho en Tesmaperhonen LOISTOKULTASIIPI Yksi Euroopan säihkyvimpiä perhosia. Suomessa loistokultasiipi on yleinen näky loppukesällä kultapiiskun kukilla. Koiras ja naaras ovat erinäköisiä. Koiraat keimailevat hienoilla väreillä ja naaraat yrittävät olla huomaamattomia. Niiden suosio on muutenkin taattu. Suomessa levinneisyys ulottuu Etelä-Lapin tasalle. NEITOPERHONEN Millään muulla perhosella ei ole yhtä sinisiä silmiä viininpunaisilla siivillä. Alapuolen mullanmusta on suojaväri perhosen levätessä siivet pystyssä. Vielä 1960-luvulla neitoperhonen oli harvinainen vaeltaja mutta jo 1970-luvun alkupuolella se oli sopeutunut Pohjolan ilmastoon, koska aikuiset perhoset kykenivät jo talvehtimaan täällä. NOKKOSPERHONEN Aurinko saa nokkosperhosen aikaisin keväällä liikkeelle. Se on ihmisen kulttuuriseuralainen, puistoissa, leikkikentillä, missä ihminen vain liikkuu. Nokkosperhosen kanta vaihtelee voimakkaasti. Kun luulee, että se on kadonnut, niitä on taas joka paikassa. Erityisen runsaslukuisena sitä näki kesällä 2011. SITRUUNAPERHONEN Laajalla elinympäristöllään yksi tunnetuimmista päiväperhosista. Aikuiselle perhoselle voi kertyä elinikää melkein vuosi. Suuren osan siitä se kuitenkin horrostaa puolukan tai muratin varvulla, suojaavan lumikerroksen alla. Talven jälkeen sitruunaperhonen on heti valmiina lentoon, kun kevätaurinko herättää sen. Kirkkaankeltaiset koiraat lähtevät lentämään muutamia päiviä ennen kuin vihertävät naaraat. TESMAPERHONEN Suomen päiväperhosseurannan mukaan keskikesän tavallisimpia perhosia. Tesmaperhonen lepattelee korkeassa heinikossa aamulla jopa ennen seitsemää ja ei välitä pienestä pilveilystä. Se väistää kesäpäivän kuuminta hetkeä istahtamalla varjoon. Sateen sattuessa se suojautuu lehden alle. Heinikon suojaan se kätkeytyy vasta illanhämärässä. Tesmaperhonen käy levolle viimeisenä ja on ensimmäisenä ylhäällä. NAURISPERHONEN JA RISTIHÄMÄHÄKKI Yksi Euroopan menestyneimpiä päiväperhosia. Voimakkaan vaellusvietin vuoksi naurisperhosen voi kohdata missä vain. Valkoiset perhoset näkyvät kauas, mutta saalistajat jättävät ne yleensä rauhaan, koska ristikukkaisia kasveja syövistä toukista myrkyt siirtyvät lopulta aikuiseen perhoseen. Ristihämähäkki, joka on saalistanut naurisperhosen, on ehkä immuuni perhosen sisältämälle myrkylle.
47 LOISTO Kuva: Sanna-Maria Pihl, Lapinpöllö
48 LOISTO Lemmenjoen retkelle kesällä 2021 Sateenkaaren päässä on kulta-aarre Retki Lemmenjoen kullan löytöpaikalle kesällä 2021 Teksti ja kuvat Antti Seppälä HISTORIAA: Lemmenjoen kullan l öytäjät Lemmenjoen kullan kaivoivat maailman tietoisuuteen veljekset Uula, Veikko ja Niilo Ranttila. Sitä ennen se oli löydetty ja unohdettu monta kertaa. Kultatarinat olivat veljeksille tuttuja lapsuudesta, sillä isoisä ja isä olivat kaivaneet kultaa Skietsimijoella 1910-luvulta lähtien. Isoisä Olli Ranttila oli saanut kosketuksen kullankaivuun työskennellessään Toivoniemen tilalla Kaamasessa. Työnjohtaja Xenofon Nordling oli ollut aiemmin Ivalojoella Kultalan esimiehenä sekä kullankaivajana Palsinojalla. Veljesten sisar Anna-Mari avioitui Lemmenjoella Aslak Jomppasen kanssa. Nuorin veljes Niilo oli sotavuosina Lemmenjoella sahaamassa pariskunnalle rakennuspuita, kun hän kuuli Lemmenjoen asukkailta alueella ennen sotia kulkeneista kultajätkistä, jotka palasivat Maarestatuntureiden suunnalta pulloissaan kultaa. Sodan päätyttyä veljekset lähtivät etsimään Lemmenjoen kultaa. Isä-Matti antoi pojille käytännön neuvoja. Njurgalahdessa he kyselivät joen yläjuoksun puroista ja maista alueen tuntevalta poromieheltä, Kaapin-Jouni Aikiolta. Kaapin-Jouni muisteli mielellään, kuinka hän oli saanut Ville Kangasniemen kanssa Vaijoen suusta 20 grammaa kultaa. Veljekset tutkivat ensin Kaapin-Jounin muistelemia paikkoja, tuloksetta. Vihdoin Suohpasavdsin eli Morgamojan varresta Niilo löysi ensimmäisen kolmen gramman hipun 18.9.1945. Niilo puraisi hampaanjäljet hipun pintaan varmistaakseen sen todella olevan kultaa. Vierestä löytyi 5-grammainen hippu. Kelit kylmenivät, eikä töitä ehditty tehdä kuin muutama päivä. Kultaa saatiin 30 grammaa, enemmän kuin Kaapin-Jouni ja Ville Kangasniemi olivat saaneet parin kesän kaivuun tuloksena Vaijoen suusta. Lemmenjoen kulta oli löytynyt. Seuraavana kesänä veljekset palasivat Lemmenjoelle tutkimaan muitakin puroja, mutta kiire ja innostus veivät liian pikaisesti eteenpäin. Heidän löytönsä houkutteli Lemmenjoelle lisää kullankaivajia. Kesällä 1947 tieto uudesta löydöstä Lemmenjoella oli levinnyt jo kaikkialle. Kultaa tuli parina ensimmäisenä kesänä hyvin; parhaimmillaan 275 grammaa päivässä ja 1,2 kilogrammaa viikossa. Uula ja Veikko lopettivat kullankaivuun kesän 1948 jälkeen. Niilo jatkoi vuoteen 1953 uudella valtauksella Miessijoella, josta kultaa tuli 8 kilogrammaa. Niilo nimitettiin vuonna 1956 perustetun Lemmenjoen kansallispuiston vartijaksi, mutta vielä vanhoilla päivillään Niilo palasi kullankaivajaksi. Niilo muisteli 50 vuotta myöhemmin ensimmäisen kultahipun löytymistä. ”Se nousi vaskoolissa hiekasta esiin keltaisena niin kuin kuu nousee!” (Lähde: Kultahaminan opastaulu) Niilo Ranttila (kuvassa vasemmalla) valtauksellaan Miessijoella vuonna 1952 seurassaan Juhani Jomppainen ja Akseli Veskoniemi.
49 LOISTO Lemmenjoen retkelle kesällä 2021 Matkaan lähdettiin Njurgalahdesta kesäisenä loppuheinäkuun päivänä. Imas-nimisellä perinteisellä jokiveneellä reilun parinkymmenen kilometrin matkaan arvioitiin kuluvan aikaa vähän reilu tunti. Kokka kohti Kultahaminaa Muutamaa kivirakkaa lukuun ottamatta maisemat olivat vehreän kasvillisuuden peitossa vastakohtana ympäröivien alueiden lähes puuttomille maisemille.
50 LOISTO Matkan varrella oli pieni lähde, mistä janoinen matkalainen saattoi juoda virkistävän raikasta vettä. Luonto oli muovannut rapautuneesta kalliosta selvästi karhun pään. Kultahaminan opastaulun mukaan kullan löytöpaikalle, Morgamojalle, on matkaa 4,6 kilometriä. Jokilaaksossa vallitsee lämmin mikroilmasto, tarkoittaahan Lemmenjoen saamenkielinen nimi, Leammi, lämmintä jokea.
51 LOISTO Morgamojan laaksoon pääsi harjateräksestä tehtyjä rappusia pitkin. Kullan löytöpaikalta luonto oli peittänyt 76 vuoden aikana kaikki kullankaivuun jäljet. Kiveen oli kiinnitetty vain vaatimaton pronssilaatta muistuttamassa paikkaa, mistä alkoi Lemmenjoen kultaryntäys vuonna 1945.
52 LOISTO Hannun maailma Teksti: Ari Haimi Kuvat: Hannu Raitasen kotialbumi Tesjokelainen Hannu Raitanen on harrastanut sukellusta yli 30 vuotta.
53 LOISTO Hannun maailma
54 LOISTO Loviisan Kameraseura ei ole kovin iso kameraseura edes Suomen mittakaavassa, mutta seuran jäsenistö harrastaa kuvausta erittäin laajalla alueella niin sisällöllisesti kuin maantieteellisesti. Tesjokelainen Hannu Raitanen on harrastanut sukellusta yli 30 vuotta. Ensim mäiset sukelluskurssit hän kävi Helsingissä. Valokuvaus vedenalla on haastavaa. Hannu on halunnut jakaa tätä hienoa painottomuuteen viittaavaa kokemusta muiden kanssa valokuvausta hyödyntäen. Kun Hannulta kyselee parhaita sukellusvesiä, hän vastaa pienen mietinnän jälkeen, että parhaat kokemukset ovat Vanuatulta ja Malediiveilta. Upeat kirkkaat vedet. Hienoja näkymiä. Jotta valokuvat vedenalta olisivat viimeisen päälle loistokkaita, vaatisi se vielä kallista panostusta huippulaitteisiin. Hannulle kyseessä on kuitenkin harrastus ja elämysmatkailu, ei ammatti.
55 LOISTO Sukeltamista tehdään paikallisen oppaan ja ryhmän jäsenenä niin että turvallisuus on aina etusijalla. Näin myös Suomessa sukellettaessa. Pitkillä matkoilla sukelluslaitteistoja saa vuokrattua verrattain edullisesti. Tämä helpottaa matkantekoa huomattavasti. Loviisanlahdella Hannu on käynyt katselemassa hylkyjä. Harmi vaan että vedet ovat kesäisin sameita. Talvella jään alla on aina kirkkaampaa, mutta jää suodattaa talvista valoa pois. Kiihkein harrastus alkaa olla Hannulla ohi, sillä ikä tekee pikku hiljaa rajoitteita, hymähtää Hannu. Mutta kyllä pinnan alle tekee yhä mieli hän naurahtaa lopuksi.