Loisto 1/2023 - Lehtiluukku.fi

LOVIISA VALOKUVAUKSEN SILMIN LOVIISAN KAMERASEURA RY • LOVISA KAMERAKLUBB RF • 34. vsk/årg. € FRE E GR ATIS ILM AIN EN 2023 LO V IIS A N K A M ER A SE U RA RY • LO V IS A K A M ER A K LU BB RF • LO IS TO 2 2 3/ 34
3 LOISTO 5 Liity seuraamme! 6 Pääkirjoitus 8 Ajankohtaista 9 To our english readers 10 Mielikuvitus rajana 14 Teerenpeliä 16 Polun tiellä 22 Jälkiä ajankulusta 28 Usva 30 Elämänpolun varrelta 34 S/S Toimi 38 Matka Valkosta Loviisan keskustaan bussilla 44 Merimiehen matka valokuvausmaailmaan salomaille 50 Jälkiä maaiman laitaan 58 Paikalliset mainostajat Sisällys 50. 16. 44. SIVU 30. Elämänpolun varrelta poimittu ja kierrätetty SIVU 10. Mielikuva rajana LEHDEN TEKIJÄT Päätoimittaja ARI HAIMI Ulkoasu/taitto SANNA PIHL Toimitussihteeri TARJA TABERMAN Toimituskunta ANTTI SEPPÄLÄ TARJA TABERMAN JUHA MERENHEIMO HEIKKI AROLA Tämän numeron avustajat KATARINA HOLMBERG PAAVO TIAINEN INKERI KAPARI ESKO HILJANEN PAUL-ERIC THESSLUND HARRI RANTANEN KARI VEIJALAINEN JUHA MERENHEIMO VIIVI LASSY MARJUT KORHONEN KENNETH GRANELL ANTTI SEPPÄLÄ HANNU RAITANEN JOHN HÄKKINEN MIKKO OJANIEMI ARJA LEPPÄNEN Ilmoitusmarkkinointi projektivastaava HEIKKI AROLA, arolaheikki@gmail.com Lisätietoja www.loviisankameraseura.fi loistolehti@gmail.com Toimituksen osoite Kymenlaaksonkatu 2 A18 48100 Kotka Painopaikka Printall AS Kansi: Multiart Silk FSC 200 g, UV-lakattu Sivut: UPM Star PEFC 90 g Painos määrä 3 000 kpl. ISSN 2489-6853 34. vuosikerta 34 årgång Julkaisija LOVIISAN K AMERASEURA RY, LOVISA KAMERAKLUBB RF. KANSIKUVA Sanna Pihl
Lassy Creative Valokuvausta Kotkassa raskaus vauvat lapset perhe potretit urehilu art tapahtumat @lassycreative www.facebook.com/lassycreative 0503520310 lassycreative@gmail.com
5 LOISTO Jäsenenä saat: Tarjoamme sinulle koulutusta, retkiä, näyttelyitä, nimekkäitä esitelmöitsijöitä, alennuksia fototarvikkeista, lainakalustoa, esimerkiksi studio salamat, projektorit, kankaat yms. Ja mikä parasta, pikkujoulut vähintään kerran vuodessa! Jäsenmaksu harrastajille 25 euroa/vuosi, mutta jos olet opiskelija, eläkeläinen tai vailla työtä, niin kympin vähemmän. Katso vielä kotisivuiltamme aktiivijäsenmaksut. Jäsenmaksu sisältää Suomen Kamera seurojen Liiton jäsenmaksun 10 euroa. Voit osallistua Liiton edullisiin koulutustapahtumiin, retkiin sekä vuosija teemanäytte lyihin. Jos olet kiinnostunut Loviisan Kameraseuran toiminnasta tai haluat mukaan toimintaan, ilmoittaudu esim. sähköpostitse puheenjohtajalle tai sihteerille. Katso oheiset yhteystiedot. Jäsenmaksutiedot löydät kameraseuran nettisivuilta, osiosta jäseneksi. Liity jäseneksi sekä katso lisätietoja toiminnasta: www.loviisankameraseura.fi Liity mukaan Loviisan Kameraseuraan! Silloin tällöin menee pää pyörälle, kun yrittää kuvata vaikkapa yömyöhällä kalansilmäoptiikalla. Tule mukaan Loviisan Kameraseuran toimintaan kertomaan omia huimia tarinoita valokuvauksen keinoin tai kuuntelemaan näitä kuvaaja juttuja. Opeta tai opi! Kuvat ja kuvaajathan eivät valehtele. No mitä nyt pientä värikynää aina lisäillään. Kuvaajat taitavat olla sukua kalamiehille. Eli rentoa, nipottamatonta kuvasaaliin jakoa. Tervetuloa vaikka vaan katsomaan ja tutustumaan! Te ks ti ja ku va : Ar i H ai m i
6 LOISTO Tänä vuonna Loviisan Kameraseura on aloittanut 51. toimintavuotensa. Viime vuosi oli juhlavuosi, joka huipentui Suomen Kameraseurojen liiton teemanäyttelyyn. Seuramme sai sen järjestettäväkseen. Näyttely ja juhlaviikonloppu marraskuussa onnistuivat erinomaisesti. Tästä kiitos yhteistyökumppaneillemme ja ahkeralle jäsenistöllemme. Nyt on vuorossa taas paluu karuun arkeen. Lehtemme teemaksi on valittu ura, väylä, jälki, polku, jotos, taival jne. Konkreettinen tai symbolinen jälki, joka jää, kun siirrytään paikasta toiseen. Siirryttäessä olotilasta tai asemasta toiseen, tai taivalletaan ajan virrassa eteenpäin. Tämä teemallinen haaste heitettiin ilmoille juuri juhlavuoden jälkeisissä tunnelmissa. Jääkö toiminnastamme mitään näkyvää ja konkreettista jälkeä? Miten ei konkreettisia asioita osataan kuvata ja ilmaista visuaalisesti. Huomataanko ja huomioidaanko seuramme toimintaa, vai onko se yhdentekevää ja vähäarvoista. Jääkö seuramme toiminnasta jäljelle mitään maininnan arvoista? Kuten arvoisa lukija huomaa tätä asiaa olemme joutuneet pohtimaan juhlavuosiponnisteluidemme jälkeen. Olen kuitenkin vakuuttunut, että me aktiiviset tekijät olemme saaneet arvokasta kokemusta ja osaamista, niin valokuvauksen kuin kulttuurituottamisen alalta. Toivomme myös yleisöltämme selkeää ja suoraa palautetta toiminnastamme. Sitä olemme toki saaneetkin esimerkiksi Suomen Kameraseurojen liitolta. Julkinen tuki on tänä päivänä vähäistä. Näitä päätöksiä ja arvovalintoja tekevät toki ihmiset eikä tekoäly. Seuran valtakunnallinen näyttelyponnistelu vaati uhrautuvaa talkootyötä. Talous koostui pienistä tukipuroista sekä Finnfoton näyttelytuesta ja näin selvisimmetehtävästä kunnialla. Loisto lehden ilmoittajien tuki on ollut vuosikausia stabiilia ja hyvään molemminpuoliseen luottamukseen tukeutuvaa. Tämä rohkaisi meitä ottamaan näyttelyhaasteen vastaan. Toivomme, että yhteistyö jatkuu vielä pitkään. Loviisan kaupunki hakee julkisuutta ja kiinnostuksen lisääntymistä tänä vuonna asuntomessujen muodossa. Olemme lehtemme välityksellä tehneet tätä pienimuotoista PR työtä jo yli 34 vuotta. Toivotamme valokuvauksesta ja lehden teosta kiinnostuneet uudet jäsenet tervetulleiksi mukaan toimintaamme. Kirjoituksen otsikkoon on hyvä vastata, että ainakin hyvää mieltä ja onnistumisen tunteita. MITÄ JÄ Ä JÄLJELLE? VAD BLIR KVAR UNDER STRÄCKET? PÄÄKIRJOITUS I år har Lovisa Kameraklubb påbörjat sitt 51sta verksamhetsår. Senaste år var ett jubeleumsår som kulminerade med föreningen Suomen Kameraseurojenliittos temautställning. Vår klubb hade fått uppdraget som arrangör. Utställningen och jubeleumssveckoslutet lyckades utmärkt. Ett stort tack till våra sammarbetspartners och flitiga medlemskår. Nu återstår dock att igen återvända till den grå vardagen. Till tema för vår tidning har valts; spår, farled, stig, färd, etc. Alltså ett konkret eller symboliskt spår som blir kvar när man färdas från en palats, position eller tid till en annan; När tidens flöde för oss framåt. Den här teemautmaningen kastades fram i jubeleumårets sista stämningar. Blir det till exempel någonting synbart och konkret spår kvar av vår verksamhet, hur visualiserar, eller skapar man en bild, av icke-konkreta ting? Uppmärksammas tillexempel vår förenings verksamhet, eller är den egal och obetydlig? Kommer det att återstå något värt att notera av vår förenings verksamhet? Som den ärade läsaren märker, är detta en sak som vi har dryftat efter jubeleumsårets strapatser. Jag är emellertid övertygad om att vi aktiva har fått värdefull erfarenhet och kunskap ur både fotografisk och kulturproduktiv synvinkel. Vi önskar också klar och direkt reksons av vår publik. Detta har Ari Haimi päätoimittaja
7 LOISTO vi också redan fått av till exempel Suomen Kameraseurojen liitto. Stöd från den offentliga sektorn är i dessa dagar minimalt. Dessa beslut fattas dock av människor och inte av AI. Föreningens styrkeprov inför den nationella utställningen krävde tidoffrande talkko arbete och finansieringen bestod av små flöden av stödpenningar samt Finnfotos utställningsstöd. På så sätt klarade vi av det äran i behåll. Stödet från Loisto tidningens annonsörer har under åren varit stabil och förankrad i ömsesidigt förtroende. Detta gav os modd att ta emot den utmaning son utställningen medförde. Vi hoppas att sammarbetet skall fortsätta ännu långt framöver. Lovisa Stad söker publicitet och utökat intresse via årets bostadsmässa. Vi har, via vår tidning, gjort detta PR arbete redan i 34 år. Vi önskar alla nya medlemmar, intresserade av fotografering och denna tidnings publikation, hjärtligt välmomna till vår verksamhet. Som svar till titelns frågeställning kan man väl svara att: Ett gott humör och en känsla av att vi lycksts. Kuva: Ari Haimi Ari Haimi chefredaktör
8 LOISTO Facebook-sivut: Loviisan Kameraseura Loisto Instagram: @loviisan_kameraseura LÖYDÄT MEIDÄT MYÖS SOMESTA Olemme myös Facebookissa ja Instagramissa. Ota seurantaan tai tägää meidät kuviisi! Facebook-sivuilla kerromme tapahtuma vinkkejä ja tietoja kerhon ajankohtaisesta toiminnasta. AJANKOHTA PÄIVÄMÄÄRÄ TEEMA JA ESITYSTAPA ELOKUU 31.8.2023 Lumo printit (teemanäyttelyn 2023 aihe) Lumo digi (teemanäyttelyn 2023 aihe) SYYSKUU 28.9.2023 Kippis! digi Kotikatu printit MV LOKAKUU 26.10.2023 Perhealbumikuva printit Kilpailu digi MARRASKUU 30.11.2023 5-10 kuvan sarja. Aihe vapaa digi (Huom. digisarjana) "Vuoden paras kuva" printit TAMMIKUU 25.1.2024 Vapaa-aihe digi HELMIKUU 29.2.2024 Kuvaehdotus postikortiksi printit Liikettä digi MAALISKUU 21.3.2023 (Huom. Pääsiäinen seuraavana v.loppuna) Sokeria digi Pitsiä printit HUHTIKUU 25.4.2024 Kuva ehdotus kalenterikuvaksi (kuukausi vapaa valintainen) printit Valoa yössä digi MV TOUKOKUU 30.5.2024 Heräävä luonto digi Ehdotus tangolevyn kanneksi printit MV Projisoitavat ovat digikuvia, joita esitetään tietokoneen välityksellä tai diakuvia. Ripustettavat ovat kuvatulosteita tai perinteisin menetelmin valmistettuja ripustettavia kuvia. Kuvat saavat olla väritai mustavalkokuvia ellei erikseen vaadita mustavalkokuvia merkinnällä MV. Kisaan voi jättää kuvia kerhotilaan tai projisoitavia kuvia voi lähettää kilpailusihteerille antti.seppala@sulo.fi viimeistään kahta tuntia ennen kisan alkua. Kuvaillat alkavat klo 18.00 KUVAILTOJEN AIHEET SYKSY 2022 / KEVÄT 2023 Loviisan Kameraseura ry/ Lovisa Kameraklubb rf Puheenjohtaja / Ordförande Heikki Arola, Laivanrakentajantie 18, 07910 Valko Puh. 040 509 8539, arolaheikki@gmail.com Rahastonhoitaja / Kassör Jyri Järvelä, Lohentie 56, 06150 Porvoo, jyri.jarvela@windowslive.com Sihteeri / Sekreterare Tarja Taberman, Rauhalantie 66, 07900 Loviisa, loviisankameraseura@gmail.com AJANKOHTAISET
9 LOISTO Im ag e by Ta rja Ta be rm an Take a picture of yourself or your friend together with the cover of the magazine and send the picture together with a few sentences about the background of the picture to the editorial staff of the magazine: loviisankameraseura@gmail.com We may publish pictures and the small stories on our website or in the following magazine. Photography is an international language, let’s support it and use it regardless of the spoken or written language. Let’s communicate – it will be interesting to see which countries we will receive messages from! More information on our website: WWW.LOVIISANKAMERASEURA.FI LOVIISA CAMERA CLUB AND LOISTO TO OUR ENGLISH READERS What you are holding in your hands right now is Loisto Magazine made by Loviisa Camera Club. Loisto Magazine is an annual publication by Loviisa's Camera Club, the circulation being 3000. It's issue is published annually just before the holiday season begins. The magazine is printed in a high-quality printing house on a high-quality paper. We are happy that you are interested in reading about the background of our club and magazine. This magazine is available in several locations where there are travelers, tourists and people interested in photography. Maybe you are one of these people! Our members occasionally also distribute the magazine abroad, even around the world. We hope that the message from Loviisa, a small Finnish town, is received everywhere. About the club: Loviisa Camera Club was founded and registered in 1972 and it belongs to the Association of Finnish Camera Clubs and thus also the Federation Internationale de l’Art Photographique (FIAP). The domicile of the club is in Loviisa in the Eastern Uusimaa region. In addition to Loviisa, the club also operates in Pyhtää and Lapinjärvi. Most of the members live in this area but there are also members from other towns and cities. During the last few years the number of members has been between 70 and 80. The club arranges photography evenings every month and they are open to everyone. Participation does not require membership. Club members gather every Thursday at 6 p.m. The location of the club house is Chiewitzinkatu in Loviisa, and there are meeting rooms and studio equipment available. These member evenings are informal, and may include training, judging photos from other camera clubs, participation in contests, discussions, testing various styles of photography etc. In this same room also the traditional LOISTO Magazine is made. The club offers several benefits to the members: use of photography equipment, various lectures and courses, field trips etc. Loviisa Camera Club also has active interaction and co-operation with other camera clubs in Finland, not forgetting international co-operation. The members have been successful in both domestic and international contests and exhibitions. The Loisto magazine has been published for 33 years! This is a long time for a publication which is done without paid staff. How this is possible? Loisto does not pay for the published articles or pictures. The passion for stories told through photography lives on the pages of the magazine. You are welcome to take part in our activities. The editorial staff is waiting for new members, articles and pictures. Loisto has kept the advertising rates as low as possible to make it affordable for the local small companies to put advertisements in the magazine. The copies of the magazine are not for sale they are given out of free charge. If you have read this text so far, it seems that you are very interested in this subject. This is a good sign!
10 LOISTO Mielikuvitus rajana TEKSTI JA KUVAT SANNA PIHL
11 LOISTO Jo pienestä olen ollut kiinnostunut kameroista ja valokuvauksesta. Isäni toi kotiin Canonin digitaali sen järjestelmäkameran joskus 90-luvun alussa, millä kuvattiin kaikki perhelomat. Muistan kuinka posti toi harvasen viikon välein valokuvapussin ja mikä jännitys oli nähdä millaisia kuvia oli onnistunut ottamaan tai sitten ei. Kuvaskipinän olen perinyt isältäni, joka kuvasi omaksi ilokseen nuorena ja kehitti niistä mustavalkokuvia ennen diakuviin siirtymistä, joita edelleen säilön muistona hänestä. Kun lähdin opiskelemaan, osti isä minulle käytetyn Cosina-filmikameran, silloisesta Loviisalaisesta valokuvaliikkeestä. En ollut hirveän hyvä manuaalikameran kanssa, mutta opintoihini kuului filmien kehittäminen sekä studiolla valaistuksen harjoittelu, mikä oli hauskaa puuhaa. Kun myöhemmin sain ensimmäisen työpaikkani, hankin itselleni digikameran, jolla kuvasin heti ensimmäisen maksetun kuvauskeikkani. Kuvia majoituksesta nettisivuille. Oi, sitä ylpeyttä! Jossain kohtaa kamerat hieman unohtuivat. Kännykän kameraominaisuudet veivät helppoudellaan mukaan – sekä tietysti Instagram. Se oli koukuttavaa nykyhetkeä. Nurkasta toki löytyi myös järjestelmäkamera.
12 LOISTO
13 LOISTO Kaivoin sen välillä esiin, kun eteen osui hieman isompi lintu taikka hienompi maisema. Muutama vuosi sitten muistin ensimmäisen hankkimani kameran ja kuinka pidin sillä kuvaamisesta. Joten tuumasta toimeen. Kameran hankinnan jälkeen kuvaaminen lähti uudelle raiteelle. Innostuin täysin. Nyt valokuvausretkiin menee useampi tunti, kun uppoudun ja unohdun luonnon helmaan. Koska luonnossa kuvaaminen on haastavaa, vaatii se myös tehokkaan kameran ja linssikombon. Paljoa ei hartioita paina pitkä teleobjektiivi ja täyskennokamera, kun eteen pyrähtää merikotka taikka hiiripariskunta leikkimässä kaatuneen puun rungolla. Kaikki unohtuu ja keskittyminen menee vain hetkessä elämiseen ja luonnon aistimiseen, hiljaa hiipien. Valokuvauksessa itselleni on tärkeää minkä tarinan kuva kertoo. Kuvat syntyy hieman vahin gossa kun tilanteet vaihtelevat. Editoin sävyjä ja lisään haluamani tunnelmaa siten. Haaveilen jos joskus tekisin tätä täyspäiväisesti. Vielä en ole uskaltautunut irrottautumaan. Instagramissa löydyt minut @pihlgraphy
14 LOISTO TEERENPELIÄ KEVÄ ÄLLÄ TEKSTI JA KUVAT ANTTI SEPPÄLÄ Koska on kevät kuhertavat teeret – suo vielä jäässä näkyy vain jäljet Joka kevät toivon osuvani paikalle nähdäkseni teerenpelit – vaan en tänäkään vuonna
15 LOISTO
16 LOISTO POLUN TIELLÄ TEKSTI TARJA TABERMAN KUVAT KARI VEIJALAINEN Laulussa kerrotaan, että kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria, katu kapenee, matkaasi jatkaa. Kadut, tiet jalkojemme alla, talot katujen ja teiden varsilla ovat nähneet, kuulleet ja kokeneet ajan sekä elämän kulkukierron. Mitä ne kuiskaisivatkaan, jos osaisivat kertoa tai me osaisimme kuunnella. Kymmenien, satojen tai jopa tuhansien vuosien tarinat hartioillaan. Ajan hampaan puraisusta huolimatta ne jatkavat olemistaan ja tie tarjoaa kulkijalleen monia eri päämääriä, mikä se itse kullakin onkaan.
17 LOISTO
18 LOISTO Kuva: Kari Veijalainen
19 LOISTO Kuva: Kari Veijalainen
20 LOISTO Kuva: Kari Veijalainen
21 LOISTO
22 LOISTO Amiraali-perhonen.
23 LOISTO Jälkiä ajankulusta TEKSTI JA KUVAT HARRI RANTANEN Paikkakunnan eri osien historiallinen painopiste on vaihdellut ajansaatossa. Vaikka kaupungin asema jäi eri syistä pitäjältä saavuttamatta, niin yksittäisen henkilön syntymä ja edelleen toiminta koko valtakunnan hyväksi muistetaan aina. Mikael Agricola tunnetaan aina ” Pernajan poikana”. Hän syntyi noin vuonna 1510 Pernajan Torsbyssä. Lahjakkaana lapsena Agricola lähetettiin Viipurin latinankieliseen kouluun, jossa hän jo varhain sai vaikutteita humanismista ja uskonpuhdistuksesta. Muuttaessaan Turkuun, hän oli 18-vuotias, ja pääsi piispa Martti Skytten kirjuriksi ja kansleriksi. Kuusi vuotta myöhemmin Agricola vihittiin papiksi ja siitä parin vuoden kuluttua hänet lähetettiin Wittenbergin yliopistoon opiskelemaan Martti Lutherin ja Philipp Melanchthonin johdolla. Maisteriksi Agricola valmistui kolme vuotta myöhemmin. Hän oli 29-vuotias, kun hänestä tuli Turun pappiskoulun rehtori ja tuomiokapitulin jäsen. Vuonna 1548 Agricola käänsi ”Uuden Testamentin ” suomen kielelle. Uskonpuhdistus alkoi 1500 luvun Saksassa Martti Lutherin toimesta. Katolista kirkkoa arvos teltiin ja uudistuksia vaadittiin. Anekauppa sai joskus hyvin räikeitä muotoja. Kirkon kirstut täyttyivät rahalahjoista, jos ei nyt aivan uskoteltu, niin annettiin ymmärtää, että ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Suomessa Mikael Agricolasta tuli tärkeimpien uskontoon liittyvien uudistusten toteuttaja ja kirjallisuuden suomentaja. Agricola kunnioitti niitä uskonnollisia perinteitä, jotka eivät olleet suoranaisesti luterilaisuuden vastaisia. Jumalan sanaa tuli kuulla kansan kielellä. Kuningas
24 LOISTO Pitäjätuvassa voi käydä kirkkokahveilla. Loviisan historiallinen Bastion. Kustaa Vaasa kannatti uskonpuhdistusta ja alisti kirkon valtion alaisuuteen. Kielten historian tutkimuksessa ei ole tapana puhua isistä tai äideistä, koska kielillä itsessään ei siis ole isiä. Aivan virheelliseksi ei käsitystä Agricolasta suomen kielen isänä voi pitää. Agricolan kieli oli oikeinkirjoitukseltaankin vielä horjuvaa, eikä sitä pidä lukea ääneen nykyisen oikeinkirjoituksemme pohjalta. Silti Agricolan työ kirjakielen pohjan luojana on ollut hyvin tärkeä sen kannalta, että suomi vieläkin on kielenä elinvoimainen. Pitäjätuvassa voi käydä kirkkokahveilla. Kirkollisissa ilmoituksissa luki, että kirkon sakasti on palanut. Pernajan kirkko on suljettu koko kesän. Loviisan seudun seurakuntayhtymä pyytää
25 LOISTO ihmisiä seuraamaan ilmoituksia, kotisivuja, sosiaalista mediaa toiminnan ja tapahtumien osalta. Loviisan merkitys kasvoi Pernajaan verrattuna, kun alkuperäiseltä nimeltään Degerby perustettiin 1745 rajaja linnoituskaupungiksi. Turun rauhassa 1743 raja kulki runsaan 10 km päässä Ahvenkoskella. Samalla Hamina jäi Venäjän puolelle ja Itä-Suomi tarvitsi uuden tapulikaupungin. Kaupunkiin rakennettiin bastionit Rosen ja Ungern sekä Svartholman merilinnoitus kaupungin eteläpuolelle. Linnoittamista ei kuitenkaan saatettu loppuun varojen puutteen vuoksi. Degerbystä tuli Loviisa 1752. Tuolloin Ruotsin kuningas Adolf Fredrik vieraili kaupungissa ja nimesi kaupungin puolisonsa, kuningatar Lovisa Ulrikan mukaan. Siksi Loviisaa kutsutaan myös kuningattaren kaupungiksi. Claes Wilhelm Gyldén edisti monella tapaa Suomen maanmittaustoimintaa laajalla julkaisutoiminnallaan, jonka hän aloitti pää maanmittauskonttorin insinöörinä. Vuosina 1837-1843 Gyldén laati ja julkaisi kaikkien Suomen 31 kaupungin asemakaavat ja myöhemmin vuonna 1848 perustetun Joensuun kaupunkikartan, joka jäi painamattomaksi versioksi. Gyldénin kaupunkikartat ovat ensimmäinen yhtenäinen, samaan aikaan valmistettu kaupunkikartoitus, eikä vastaavaa ole myöhemminkään tehty. Kaupunkikartat painettiin yhtenäiseen kokoon n. 51x66 cm, ja sen takia karttojen mittakaavat vaihtelevat välillä 1:3200 – 1:10000. Asemakaavojen lisäksi on kartoissa esitetty kaupunkien maantieteellinen sijainti yleiskartassa. Kaupunginosat tai korttelit on erotettu väreillä ja julkiset rakennukset, kuten kirkot, koulut, raatihuoneet jne. on osoitettu ja nimetty. Kartastosta on olemassa maanmittaushallituksen painattama näköispainos vuodelta 1983. Lovii sasta on siis Gyldénin laatima vuoden 1837 kartta, josta näkyy puukirkon paikka ja muoto. Kirkko oli ns. ristikirkko, joka muistutti Iitin puukirkkoa. Voin nyt valokuvaajana ottaa kuvan suolatorin suuntaan ja todeta, että vanha puusta rakennettu ristikirkko sijaitsi vasemmalla olevan rakennuksen kohdalla. Gyldénin laatimasta kartasta näen, että kirkkoa ympäröi kirkkoaukio (Kyrk Torget). Kartta tunnistaa myös edellä mainitun Suolatorin, Laivasillan, kirkon vieressä olevan koulun, katujen nimiä ja paljon muuta. Vuonna 1855 Krimin sodan aikaan kaupungissa syttyi tulipalo keskellä kesää. Se tuhosi suuren osan kaupungin keskustan kortteleista. Sota-alusten tulituksella ei sanottu olevan yhteyttä kaupungin paloon. Syttymissyytä ei Palaneen puukirkon paikka.
26 LOISTO Tuhkasta noussut keskusta. Torin ympäristöön ei tehty puurakennuksia. Uuden kaupungin palonestokuja. saatu koskaan selville. Minun nuoruudessani palojen sanottiin miltei aina syttyneen lasten tulitikkuleikeistä. Noin 70 asuintalon ohella tuhoutui myös Loviisan silloinen puukirkko, jonka muotoa ja paikkaa on tässä hahmoteltu. Palon jälkeen suunniteltiin kaupungin siirtämistä etelämmäksi, mutta keisarillinen senaatti päätti huhtikuussa 1856, että Loviisa rakennettaisiin uudelleen entiselle paikalleen. Uudelleenrakentamisessa noudatettiin Ernst Lohrmanin asemakaavaa, joka kuitenkin suurelta osin perustui G. T. Chewitzin, jo ennen paloa tekemään ehdotukseen. Torin ympäristöön ei tehty puurakennuksia. Alakaupunki säästyi Loviisan palolta. Aika on kuitenkin jättänyt jälkensä näihin vanhoihin rakennuksiin. Kujat ovat kapeita, ja jos yksi rakennus syttyy, niin palon leviämisen estämisellä on kiire. Ei tarvitse ihmetellä, miksi Loviisan uuteen kaupunginosaan järjestettiin leveät kadut estämään palon kulkua korttelista toiseen.
27 LOISTO Palolta säästynyttä Loviisaa.
28 LOISTO USVA – MIELIKUVITUS VALTA A MIELEN TEKSTI JA KUVAT TARJA TABERMAN Usvan kietoutuessa ympärillemme, harsoksi maisemaan lyhyt polkukin näyttää pitkältä, leveä tie kapealta. Valo odottaa harso verhon takana, aika tuntuu hetkeksi pysähtyvän. Tuttu maisema näyttäytyy salaperäi senä, eikä kulkija enää ole varma kulkeeko oikeaan suuntaan. Mielikuvitus ottaa vallan ja kaikenlaiset tarinat alkavat saada uusia muotoja. Usvan hälvetessä kulkija huomaa tutun ja turvallisen maiseman palanneen paikalleen.
29 LOISTO
30 LOISTO Elämänpolun varrelta poimittu ja kierrätetty Hyvän ja pahantahdon puussa kasvaa herkullisia omenoita TEKSTI JA KUVAT MARJUT KORHONEN
31 LOISTO Ruiskumestarin painajainen. Tulipaloa pitäisi sammuttaa, mutta vettä ei tule! Tyytyväinen orava männynoksalla, käpylounas odottaa syömistä. Vihreähameinen tyttö ja pöllö. Tyttö on luonnoksesta poimittu ja veistetty pöllö tarkkailee edelleen ympäristöään kodin seinällä. Ihmisten polut kiertyvät joskus mukavasti yhteen, erotakseen välillä. Uusi yhteys voi kuitenkin löytyä, yllättävälläkin tavalla. Isäni oli taiteellisesti monilahjakas, vaikkakin leipätyö oli palomiehen ammatti. Siihen aikaan oli pitkien työvuorojen välissä myös pitkät vapaat, joten kotona oli aina viraapeli hommia työn alla. Isä kävi nuorena miehenä Ateneumissa koristeveistäjän opissa. Muistan jo muutaman vuoden ikäisenä kotona olleen oravakaapin. Se sai nimensä kaapin ovessa, männynoksalla istuvasta veistetystä oravan kuvasta. Aivan hiljattain löytyi taas lisää isän piirrosluonnoksia, joiden joukossa oli monta, vuonna 1952 tehtyä piirrosluonnosta. Tuo vuosiluku varmistui paperista, jonka kääntöpuolella oli himmeitä kuvia eri urheilulajeista ja teksti olympia 1952. Osa veistoksista on fyysisesti olemassa meidän lasten kodeissa. Osasta on vain nuo luonnokset. Sieltä löytyi yksi hahmo, ruiskumestari. Se valottaa perusluonteeltaan vakavan ja mietteliään isäni toista puolta, humoristia. Kyseessä on palokunta aiheinen taulu, jossa ruiskumestarin letkusta ei tule kuin pari tippaa vettä. Silloin, 70
32 LOISTO vuotta sitten kun tämä on tehty, ehkä joskus kävikin näin, putket olivat jäässä tai vedenpainetta ei ollut. Joukossa oli myös uskontoa sivuavia aiheita. Filosofinen elämänkatsomus ja tiedon etsiminen sekä kasvaminen ihmisenä olivat tekijälle tärkeitä. Hyvän ja pahantiedon puu, oli yksi piirrosluonnosten aiheista. Kuvasin ja skannasin näitä luonnoksia, pohjaksi tähän teossarjaan. Kuvien osia on syvätty (=irrotettu taustastaan), ja muokattu kuvankäsittelyohjelman avulla osaksi tätä päivää. Alkuperäinen idea ja piirros on saanut uuden elämän, uudessa muodossa. Koska luonnospapereita on ajan kuluessa käsitelty ja taiteltu moneen kertaan, oli niiden ”korjaaminen” aikaa vievää. Teoksissa on käytetty valokuvia sekä kuvattuja tai skannattuja luonnoksia. Niitä on yhdistetty ja työstetty kuvankäsittelyn keinoin. Näiden teosten parissa työskentely vei minut kauas lapsuuteen saakka, muistojen matkalle, pitkän polun alkupäähän. Tuon matkan varrelle on sattunut monenlaisia polkuja, jotkut niistä hyvinkin kivikkoisia. Jos jokin asia on vaikuttanut erityisesti, on se juuri vanhemmilta saatu oppi työn tekoon. Jo lapsena totuin siihen, että tehtiin itse. Äiti leipoi ja laittoi vaatteita lapsille. Isä teki palomiehen työtään. Aina oli myös niitä viraapelihommia kuten nämä koristeveistotyöt ja myöhemmin mm. kuparityöt sekä paljon muuta. Lapsetkin auttoivat aina kykyjensä mukaan ja samalla opittiin työn arvo ja hyvin tehdyn työn tuomat edut. Pienillä tavoilla koko perhe nautti lisäansioista, tehtiin kesälomamatka tai ostettiin kotiin uusi televisio. Vasta aikuisena ymmärsin, kuinka arvokasta tuo oppi oli. Työnteko ei ole koskaan tuntunut vaikealta tai vastenmieliseltä. Samalla kotoa sai siinä sivussa myös oppia sommittelusta ja värien käytöstä. Kodin viihtyisyys ei ole aina rahaan sidottu vaan pienillä asioilla voi saada kauneutta ja silmäniloa. Tuskin ilman kaikkea tätä minäkään olisin monen mutkan kautta päässyt oman leipätyöni jälkeen jatkamaan polkuani taiteellisella ilmaisulla valokuvien kautta. Se antaa voimaa ja intoa nähdä eteenpäin. Onnistumiset matkan varrella tuovat iloa itselle ja toivon tuovani iloa myös muille töitteni kautta. Polku jatkuu, sen varrelle on kertynyt paljon muistoja. Olen löytänyt oman jalanjälkeni, oman polkuni, jota ilmennän kuvieni kautta. Näillä teoksilla haluaisin muistaa ja kiittää palomiesten ja nykyään myös naisten, raskasta ja arvokasta työtä tekeviä. Osa alkuperäistä luonnosta. Tästä on käytetty tyttöjen hahmot.
33 LOISTO
34 LOISTO
35 LOISTO S/S Toimi SUOLAHDEN PERINNETELAK AN YLPEYS TEKSTI JA KUVAT ARI HAIMI
36 LOISTO Nykyisin ajatellaan hyvin helposti, että vesistöt erottavat ja hankaloittavat liikennettä. Aikoinaan ne ovat olleet nimenomaan yhdistävä tekijä. Ennen autoliikennettä järvien ja rannikon pienillä matkustaja-aluksilla on ollut tärkeä tehtävä tavallisten ihmisten ja tavaroiden liikkumisen kannalta. Yksi laivaharvinaisuus on S/S Toimi. Se on pieni alus, joka on säilynyt lähes alkuperäisessä asussa valmistumisestaan (1898) asti. Se liikennöi aluksi Jyväskylän ja Vaajakosken väliä ja myöhemmin Päijänteellä Säynätsalon ja Jyväskylän välillä. Siltojen ja lossien valmistuttua sen henkilöliikenne on käynyt kannattamattomaksi, ja sitä on käytetty välillä proomuhinaajana. Sodan jälkeen kotimaan matkailu rengasmatkoineen koki renessanssin, ja s/s Toimi sai tästä osansa kuljettaen paikallisia asukkaita, postia ja turisteja reitillä Sumiainen-Suolahti-Äänekoski. Hiljalleen 1960-luvun lopulla kotimaan matkailu hiipui, koska ihmiset alkoivat matkustaa halvoilla lentomatkoilla Espanjaan. Alus siirrettiin sittemmin 1980-luvulla Saimaalle ja sieltä takaisin 2001 Keski-Suomeen. Laivan ikääntyessä se vietti pitkiäkin aikoja alueen telakoilla, omistajatkin vaihtuivat kunnostusprojektien eri vaiheissa. Laivassa on käytetty höyrykonetta koko sen olemassaolon ajan. Komponentteja ja höyryteknologiaa on toki muutettu useaan kertaan yli sadan vuoden aikana, mutta aina on päästy liikkeelle. Nyt s/s Toimi on Suolahden perinnetelakan ylpeys. Se on upea entisöity ilmestys Keitele-järvellä. Telakan väki ei ole työtuntejaan säästellyt saadakseen tämän aluksen takaisin käyttöön. Tilausristeilyjä tehdään useita kesän aikana. Matkustajalle kokemus on silkkaa nostalgiaa. Leppeää menoa, hiljainen höyrykone kuljettaa alusta, höyrypilli vislaa, saunanlämmitystä mukaileva poltetun puun tuoksu tuntuu nenässä. Hiljaista luontoystävällistä matkustamista keskellä kauneinta Suomea. Kun laiva rakennettiin, kivihiiltä käytettiin jo runsaasti Euroopassa. Öljyn valtakausi oli vasta alkamassa. Tänä päivänä kivihiilen ja öljyn käyttöä tarkastellaan kriittisesti. S/s Toimi on nähnyt kaiken tämän ja kulkenut epämuodikkaasti halkojen voimalla. Ehkä asenne onkin ollut kestävä ja oikea. (Suomen Höyrypursiseura ry): • Nimi: s/s Toimi • Alustyyppi: Matkustajalaiva • Aluksen kotipaikka: Jyväskylä • Rakennusvuosi: 1898 • Rak.Telakka: J. D. Stenberg & Söner, Helsinki • Pituus: 15,5 • Leveys: 3,5 • Syväys: 1,5 • Nopeus: 10 • Aikaisemmat omistajat: Julius Johnsson (1898-1916), SOK (1916-27), Samuli Peura (1928-33), Oy Keskus (1933-37), Yksityisiä omistajia (1938-2006) • Laivaan liittyen erityistä: säilynyt käytännössä muuttumattomana koko historiansa ajan, harvinainen esimerkki paikallisliikenteen pienestä matkustajahöyrystä. • Koneen tyyppi: Compound • Koneen valmistusvuosi: 1919 • Koneen valmistaja: Savonlinnan konepaja • Koneteho: 57 ihv • Koneeseen liittyen erityistä: Peruskorjattu 1993 • Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila • Kattilan valmistusvuosi: 1938 • Kattilan valmistaja: Väinölän konepaja, Jyväskylä • Polttoaine: Puu • Tulitorvet (kpl): 1 • Käyttöpaine: 10 • Tulipinta: 23 • Kattilaan liittyen erityistä: Alunperin S/S Iisveden kattila, asennettu Toimiin 1959 FAKTOJA
37 LOISTO
38 LOISTO MATK A VALKOSTA LOVIISAN KESKUSTA AN BUSSILLA KUVAT INKERI KAPARI
39 LOISTO
40 LOISTO Lintutorni Haravankylässä.
41 LOISTO Lintutorni Haravankylässä.
42 LOISTO Maisemointia.
43 LOISTO Loviisan kirkko.
44 LOISTO Iso Harjulampi Kuusamo Oulanka.
45 LOISTO Merimiehen matka valokuvausmaailmaan salomaille Olen asunut nuoruuteni ja käynyt koulun Helsingissä. Suku on kotoisin Pernajan, Pellingin ja Strömforsin suunnasta. Eli olen saaristolainen. Kaikki vapaa aika tuli vietettyä Pernajassa veneillen ja retkeillen, niin kuin siihen aikaan oli tapana. Suurimman osa päivästä vanhemmilla ei ollut aavistustakaan missä me lapset olimme ja touhusimme. Se oli aivan normaalia silloin. Teini-iässä innostuin valokuvaamisesta. En enää muista miksi, mutta paljon tuli kuvattua Asahi Pentaxilla. Pääsin ylioppilaaksi Svenska Normallyceumista vuonna 1972 ja merenkulun ura alkoi vuonna 1975. Ensimmäiset vuodet kuluivat rahtilaivan matruusina, maailmaa kiertäen. Pentax oli aina mukana, ja onneksi silloin tällöin löytyi jopa filmin kehittämismahdollisuus laivassa. Surullista on, että kaikki kuvat ovat häipyneet monien muuttojen aikana. Vuonna 1978 valmistuin Åbo Navigations Instituutista yliperämieheksi. Työpaikka muuttui maihin, Englantiin, Sally varustamon tarkastajaksi. Vuonna 1982 olin valmis merikapteeni, mutta ura jatkui Englannissa ja sitten vuonna 1990 tuli muutto Yhdysvaltoihin ja risteilymaailmaan. TEKSTI JA KUVAT KENNETH GRANELL
46 LOISTO Näiden vuosien aikana oli kamera jäänyt komeroon, perhe ja työelämä veivät kaiken huomion. Pentax kamera sai kuitenkin uuden elämän, kun vanhin tytär otti sen käyttöönsä opiskeluaikana. Vasta 1997 muutin takaisin Suomeen ja samalla takaisin laivalle töihin. Vuodet kuluivat eri tehtävissä Viking Lineilla ja ennen kun huomasin, oli eläkeikä edessä vuonna 2019. Koronan myötä kaikki suunnitelmat muuttuivat. Kun ei voinut matkustaa, niin retkeily kotimaassa nousi takaisin ykköspaikalle ja kansallispuistot tulivat tutuiksi. Sitten Korona puuttui taas peliin, kun sairastamisen jälkeen ei enää jaksanut patikoida. Luonnossa oli hyvä olla ja kehittyi idea ruveta uudestaan valokuvaamaan. Seurasin Luonnonvalokuvaajien hienoja kuvia ja päätin että tällä mennään ja päätin kehittää itseäni. Keväällä 2021 tuli ensimmäinen digikameran hankinta. Tällä kertaa Nikon, ja samalla LoKaan liittyminen. Kerhon pitkäaikaiset kuvausnestorit ottivatkin minua hienosti vastaan ja kannustivat hyvillä neuvoillaan minua eteenpäin. Kuusamosta löytyi sopiva viikon mittainen luontokuvauskurssi, joka johti siihen, että koko kesä Boreal Wildlife karhu iltavalossa.
47 LOISTO Loviisan kameraseuran porukkaa. Ristikallio-mökki. Ruka XPRS-ohjaamossa.
48 LOISTO tuli vietettyä Lieksa – Inari akselilla, telttailen ja kuvaten. Kun innostus vain kasvoi, niin syksyllä aloitinkin sitten Otavan opiston yksivuotisen ammatillisen luontokuvaajan kurssin. Lisää kalustoakin on tullut hankittua, vaikka pankkitili välillä siitä rasittuu. Syö dessä nälkä kasvaa. Kun itseluottamusta tuli lisää, anoin ja sain paikan oppaana / avustajana Boreal Wildlifin petokuvauspaikalla Kuhmoisiin kesällä 2022. Tällä paikalla olinkin jo viettänyt edellisenä kesänä yhden yön kuvauskojussa. Huima kokemus ja hieno paikka kaikin puolin. Työ ja elämä Kuhmon erämaassa olikin minulle oikea ahaaelämys. Sinne matka taas suuntautuu huhtikuun ensimmäisinä viikkoina. Ehkä tämä elämäntapa tuo takaisin nuoruuden muistot. En tiedä, mutta tässäkin iässä se tuntuu luontevalta. Elämän matka jatkuu ja saa nähdä mitä kommervenkkejä vielä eteen tulee. Haluan kiittää Loviisan Kameraseuran johtoa ja jäseniä siitä tuesta ja kaveruudesta mitä minulle on osoitettu. Boreal Wildlife Ahma rotkossa. Bear fight (Kuusamo). Kuka: Kenneth Granell Syntynyt: 22.10.1954, Loviisassa
49 LOISTO Susi (Kuhmo). Bear fight (Kuusamo).
50 LOISTO Loviisan kirkko. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI AROLA
51 LOISTO Elettiin ensimmäisen öljykriisin aikaa. Jom Kippur sodan takia oli syntynyt maailmanlaajuinen öljykriisi vuonna 1973. Oli kiinnitettävä huomiota energian kulutukseen. Rakentamisessa ei enää riittänyt, että seiniin pistettiin 100 mm lasivillaa ja yläpohjaan 200 mm. Kaikkea muutakin energiankulutusta oli tarkasteltava huolella. Vuoden 1973 lopussa raakaöljy maksoi jo viisi kertaa enemmän kuin saman vuoden syyskuussa. Britannia ja Norja aloittivat laajan öljynetsinnän Pohjanmerellä. Yhdysvallat myönsi energiakriisin opetuksista viisastuneena lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen. Ranskassa ydinvoimarakentaminen vietiin pisimmälle niin, että nykyisin Ranska tuottaa noin 80 % sähköstään ydinvoimalla. Myös Suomessa Loviisassa aloitettu ydinvoimaprojekti sai vauhtia niin, että ensimmäinen reaktori käynnistyi vuonna 1977 ja toinen 1980. En tietysti ajatellut tätä, kun pysähdyin uudenkarhealle sillalle kesällä 1974 ja ihmettelin tien jatkuvan päin kirkkoa. Loviisan ratapihan ylittävä silta rakennettiin 1973. Sen alta oli purettu vuonna 1972 vanha asemarakennus ennen Loviisan läntisen sisääntulotien sillan rakennustöitä. Olin hankkinut syksyllä 1970 kesähankkeilla kevytmoottoripyörän. Tämä Lahti-MäntsäläMyrskylä-Loviisa ja takaisin reissu oli viimeisiä tällä pyörällä tehtyjä. Pisin matka oli ulottunut Ruotsin puolelle Haaparantaan. Tämä harrastus unohtui vuosiksi, ja lähti lentoon vasta Rodoksella vuonna 2007, kun samaan hotelliin majoittunut harrikkamies houkutteli meidät vaimoni kanssa vuokraamaan skootterin. Matkan jälkeen katselin pyöriä verkkosivuilta. Heti alkuun mielessäni oli pyörä, jolla voisi käydä, vaikka Lapissa. Sopiva pyörä löytyi Kotkasta. Se oli vuoden 1982 Honda GL500 Silver Wing. Esa Klaus oli tuottanut sen kuusi vuotta aiemmin Italiasta. Esa oli ajanut pyörällä 50000 km, ja minä olen ajanut sillä tähän kevääseen mennessä 29000 km. Ehdottoman luotettava sanoisi ravimies, mutta tarina on tällä kertaa totta. Esa opasti mistä pyörään saa varaosia, toi pyörän kotipihalle ja niin tehtiin kaupat. Harjoittelin ensimmäisen kesän pyörän käsittelyä ja teimme vaimon kanssa seuraavana kesänä matkan Joensuuhun. Ensimmäinen Lapin matka ulottui Inarijärven ympäristöön. Poroja täytyi väistellä jo ennen napapiiriä. Kun lähdin aamulla Suomenniemen kunnan Laamalansaarelta oli ensimmäinen majapaikka Iisalmen pohjoispuolella ja seuraava Sodankylän pohjoispuolella Petkulassa. Tämä paikka ei oikein nimenä herättänyt luottamusta. Järjestin itselleni aikaisen herätyksen, jotta ehtisin tutustua Inarin ympäristöön ja paluumatkalla saunoa Sodankylässä. Meillä oli ammattikoulussa Lahdessa äidinkielen opettajana kirjailija Teuvo Hahl-Marjokorpi. Hän oli paikkakunnan näkyvä kulttuuripersoona lähinnä 1960 ja 70 luvuilla. Hahl-Marjokorpi saaKädentaitoa
52 LOISTO Lapin matkalta. Pulmakijärvi.
53 LOISTO vutti nimeä erätarinoillaan ja syvällisellä tuntemuksellaan kalastuksesta, sekä Tunturi-Lapista. Hänen kirjojensa aineksia olivat Käsivarren Lappi tuntureineen ja kalavesineen sekä Jäämeri Ruijan rantojen väkevine ihmisineen ja tapahtumineen. Minua kiehtoivat hänen kertomuksissaan paikkojen ja ihmiskohtaloiden kuvaukset. Kun väylä Lappiin oli aukaistu, minun oli nähtävä Jäämeri ja sen rantojen asukkaita. Pulmankijärveen laskee puroja tunturiylängöltä. Järvi on suomen pohjoisin, 10 kilometriä pitkä järvi, joka on muodostunut vanhasta meren pohjasta. Järvessä elää makeanveden kampelaa ja sen rannoilla on suomessa ainoastaan tämän järven ympärillä kasvavaa harvinaista pensaskanervaa. Jatkoin matkaa kohti pohjoista ja 10 kilometrin päässä olevaa Nuorgamia. Sieltä käännyin Tenoa seuraillen kohti itää ja Norjan puolelle. Rajalta ajoin Varanginvuonolle ja sen etelärantaa pitkin kohti Pykeijaa. Se on pieni kalastajakylä vuonon etelärannalla. Suomalaisten keskuudessa Pykeija tunnetaan kveenien kulttuurista. Kveenit ovat alkujaan 1700–1900 luvuilla suurimmaksi osaksi Pohjois-Suomen ja Lapin alueelta Pohjois-Norjaan muuttaneita suomalaissiirtosiirtolaisia ja heidän jälkeläisiään. Kveenien asema on yleisesti heikonlainen. Norjalaistamispolitiikan jäljiltä kveenien kulttuuri uhkasi näivettyä ja ”kveeniyttä” pidettiin pitkään hävettävänä. Kielen säilyttämiseksi ja kulttuurin kehittämiseksi perustettiin vuonna 1987 Ruijan Kveeniliitto. Tromssan yliopistossa on voinut opiskella kveeniä vuodesta 2006 alkaen. Kolmikielinen (norja, kveeni, suomi) Ruijan Kaiku sanomalehti ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Nämä ovat tietysti pieniä toimia valtakulttuurin puristuksessa. Kun pysäytin moottoripyörän ja jätin sen tien varteen, viereisen Pulmakijärveen laskeva puro.
54 LOISTO Pykeija. Pykeijan kylältä hautausmaalle.
55 LOISTO kallion päältä avautui näkymä Pykeijan kalastajakylään. Myöhemmin sain kuulla, että etualalla on Jäämeren sauna. Kun tuli mainittua sauna, ei voi sivuuttaa Pykeijan Elsaa. Kylässä syntynyt Elsa, toimi matkailun veturina vielä vuonna 2010. Saunavierailla oli mahdollisuus nauttia kuningaskrapu ateria ja kuunnella hänen tarinoitaan. Elsan vetäytyessä työstään matkaajien parissa, hänen poikansa Pål jatkaa majoitusja Jäämeren sauna toimintaa. Lisäksi hän tarjoaa elämyksiä myös merelle haluaville. Bistron isäntä Trond Høiberget ei ole pelkästään loistava kokki, vaan hän vie sinut myös merelle pyytämään kuningasrapuja, vuokraa veneitä, saunottaa isonkin porukan ja huolehtii tarvittaessa majoituksesta. Palvelu pelaa myös suomen kielellä. Olin kuullut, että Pykeijan hautausmaalla kasvaa siperiansinilatvaa ainoana paikkana Skandinaviassa. Kiertelin kylää ja päädyn lopulta kylän keskellä olevalle hautausmaalle. Ikkuna avautui hautausmaan aidan takana olevasta talosta ja sieltä kuului miehen huuto, ”pysy polulla”. Mies tuli vielä tarkastelemaan moottoripyöräasusteista kulkijaa. Selitin, että halusin vain kuvata kukan ja pysyisin kyllä poluilla. Puhe kuulosti jollakin tavalla vanhahtavalta suomelta. Sana ”murkina” särähti korvaan, kun mies jonkun aikaa juteltuaan sanoi, että hän menee murkinalle. Palatessani Näätämön kautta Suomeen, tuli ihmeteltyä vapaana virtaavan Näätämöjoen kuohuja. Oliko lohen nousu jo ohi, koska niitä ei näkynyt?
56 LOISTO Pari päivää myöhemmin parvi moottoripyöräilijöitä pyrähtää Näätämön K-kaupalle ja pääsen pyörineni valokuvaan. Porot kävivät ihmettelemässä kaupalla maailman menoa. Tarkoitus on nyt aamulla päästä käymään Kirkkoniemessä. Toista Lapin matkaa varten olin ostanut toisen, Yamaha Diversion 900 matkapyörän. Moottoritilavuutta oli 400 cm³ enemmän ja jarrut olivat myös tehokkaammat. Honda Silver Wing sai jäädä veteraanimoottoripyörätapahtumien kaunottareksi. Matkalla Kirkkoniemeen Norjan puolella Näätämöön tultaessa käännyttiin itään ja matkaa Kirkkoniemeen oli vain 37 kilometriä. Kirkkoniemi on Etelä-Varangin kunnan 3500 asukkaan keskustaajama, joka sijaitsee Varanginvuonon rannalla, Finnmarkin läänissä, Pohjois-Norjassa aivan Venäjän rajalla. Venäjää kuulee puhut tavan paljon. Kirkkoniemessä asuu huomattava määrä kveenejä ja muita suomenkielisiä. Toisessa maailmansodassa Kirkkoniemi tuhoutui lähes kokonaan. Kiertelin taajamaa ja tulin jonkinlaiselle markkinapaikalle. Monenlaista tavaraa oli kaupan. Poikkesin tällä Lapin matkalla Raja-Jooseppiin. Tien varren Luttojoen suvantopaikassa oli peilityyntä ja veteen piirtyi pilvien komea heijastus. Kuohuava Näätämöjoki. Kaupanpihalla töllistelivä poroja. Kaupustelua.
57 LOISTO Kaupustelua. Yamaha.
58 LOISTO PAIKALLISET ILMOITTAJAT
59 LOISTO
60 LOISTO
61 LOISTO
62 LOISTO TERVETULOA KOEAJAMAAN
63 LOISTO
64 LOISTO
65 LOISTO
66 LOISTO
67 LOISTO
LEPPOISA LOVIISA LUMOAA! TRIVSAMMA LOVISA FÖRTJUSAR! ihanaloviisa.fi ljuvligalovisa.fi Katso Loviisan superkesän palvelut ja tapahtumat Se tjänsterna och evenemangen under supersommaren i Lovisa