• KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 40. VUOSIKERTA • 1/2024 KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 40. VUOSIKERTA • 1/2024 lutukka lutukka 40. vuosikerta 40. vuosikerta
• 3 JARI SÄRKKÄ Uusia löytöjä alkuperäislajeista Keski-Pohjanmaalta Some native vascular plant taxa new for Central Ostrobothia KIMMO SAARINEN & ANNA VUORI Hienoa niittyä ja vieraslajeja valtatie kuuden pientareilla Valuable meadows along Highway 6 between the cities of Imatra and Lappeenranta, SE Finland HELI JUTILA Säppi – Selkämeren kasvihelmi Vegetation and flora of Säppi Island Luonnonkukkien päivä 16. kesäkuuta 2024 VALERIA VALANNE Täydelliset listat PERTTI UOTILA Tavallinen nokkonen. Viholainen Variation and taxonomy of Urtica dioica (Urticaceae) in Finland PERTTI UOTILA Kirjallisuutta. Eurooppalainen vesikasvikirja JUHANI RÄSÄNEN Uusi Suomen kasvio: Taraxacum, voikukat , maskrosor Genus Taraxacum in the forthcoming new Finnish Flora 24 48 9 49 5 1 70 81 KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 40. VUOSIKERTA • 1/2024 KASVIHARRASTAJAN LEHTI • 40. VUOSIKERTA • 1/2024 lutukka lutukka 40. vuosikerta 40. vuosikerta ISSN 2670-2843 (pdf, 2020–) ISSN 0782–050X (painettu, 1985–2019) JULKAISIJA Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvija sienitieteen yksikkö TOIMITUS Mikko Piirainen (päätoimittaja), Pertti Uotila, Leena Helynranta TOIMITUKSEN OSOITE PL 7, 00014 Helsingin yliopisto. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@helsinki.fi TAITTO Leena Helynranta LUTUKKA on ilmestynyt painettuna 35 vuotta. Lehti muuttui vuodesta 2020 lähtien sähköiseksi ja on ilmainen. Voit tilata sähköpostimuistutuksen uuden numeron ilmestymisestä. Ohje verkkosivulla www.luomus.fi/lutukka LUTUKKA is a floristic periodical published by the Botany and Mycology Unit, Finnish Museum of Natural History, University of Helsinki. It contains articles on Finnish flora, both flowering plants and cryptogams, floristics, important plant finds, floristic mapping, threatened plants, working techniques, news and book reviews. Lutukka is the Finnish name of Capsella bursa-pastoris (L.) Medik. EDITORS Mikko Piirainen (Editor-in-Chief), Leena Helynranta, Pertti Uotila © 2024 LUOMUS ja valokuvaajat 40. vuosikerta • 1/2024 lutukka Potkua voikukkaharrastukselle? K uv a: M at ti M at ic / P ix ab ay Suomessa on ollut pitkä perinne apomiktisten kasviryhmien tutkimisessa ja harrastuksessa. Viime vuosikymmeninä ”keltakukkien” tuntijoiden määrä on vähentynyt muun kasviharrastuksen mukana ja ehkä sitä nopeamminkin, siinä määrin, että edes virallisissa herbaarioissa ei välttämättä ole ollut näiden ryhmien asiantuntijoita näytteitä määrittämään. Suomenkielisissä määrityskasvioissa apomiktiryhmät on käsitelty vaihtelevasti, kunkin julkaisun ajankohtana vallinneen tietämyksen ja harrastuksen tason mukaan. Esimerkiksi Melan-Cajanderin Suomen kasviossa (1906) voikukat Taraxacum esiteltiin lyhyesti kolmella sivulla kuutena pikkulajina ja niiden yhtenätoista muunnoksena; ryhmän suomalaisten lajien tuntemus ei tuolloin riittänyt enempään. Hiitosen Suomen kasviossa (1933) tiedettiin jo kertoa, että alueeltamme tunnettiin runsaat 180 voikukkien pikkulajia, joista kuitenkin esiteltiin vain seitsemän kollektiivilajia ja niiden muutama pikkulaji. Retkeilykasviossa (1984– 1998) mainittiin Suomessa kasvavan kuudesta kymmeneen sektiossa lähes 500 pikkulajia, joista kuvattiin laajemmin kuusi sektiota ja vain määrityskaavan muodossa noin 90 lajia. Tässä Lutukassa julkaistaan ennakkoon jo pitkään tekeillä olleen ja toivottavasti lähiaikoina valmistuvan Uuden Suomen kasvion (”Retkeilykasvion seuraajan”) voikukkaosion versio toukokuulta 2024. Lajivalikoima, tekstit ja määrityskaavat ovat pitkän linjan voikukkaharrastajan Juhani Räsäsen, piirrokset Marja Koistisen ja Stan Shinglerin ja levinneisyyskarttojen tekninen toteutus Sampsa Lommin käsialaa. Tässä ennakkoversiossa esitellään kymmenen sektiota ja 130 lajia. Valikoima kattaa valtaosan Suomen voikukkien yksilömäärästä, mutta ymmärrettävistä syistä maan koko lajiston esitteleminen näissä puitteissa ei ole mahdollista – pelkästään rikkavoikukista sect. Taraxacum on Suomessa tavattu yli 350 lajia, joista mukaan on valittu vain ne, jotka ainakin jossain päin maata ovat hallitsevassa asemassa. Voikukat muodostavat yhtenäisen, melko laajan kokonaisuuden, joka tuntui sopivan hyvin tällaiseen ennakkoesittelyyn siksikin, että lehden ilmestymisen aikoihin niiden kukinta-aika on parhaimmillaan suurimmassa osassa Suomea – ehkä julkaisuajankohta ja entistä laajempi ja ajantasaisempi lajivalikoima voisivat antaa uutta potkua maamme voikukkaharrastukselle. Apomiktien lajintuntemus edellyttää erityisen tarkkaa silmää yksilöiden välisten pienen pienten yksityiskohtien havaitsemiseen. Tarvitaan myös innostusta ja sitkeyttä – ja runsaasti aikaa lajiston opiskeluun ja opitun sulattamiseen. Käyttökelpoinen, riittävän laaja ja ajantasainen määritysopas olisi myös avuksi. Uskomme, että käsillä olevasta ennakkoversiosta olisi hyötyä ja iloa kaikille voikukkaharrastajille – rohkaisua niille, jotka eivät toistaiseksi ole tohtineet tähän vaikeaan sukuun puuttua. Toivomme myös saavamme palautetta julkaisun toimivuudesta niin määrityskaavojen, tekstien, kuvien, levinneisyyskarttojen kuin taitonkin suhteen. Vielä on aikaa vaikuttaa julkaisun lopulliseen sisältöön. – Mikko Piirainen ETUKANSI Nyt mennään! Voikukan lenninhaivenelliset pähkylät valmiina maailman valloitukseen.
• 3 Lutukka 40. 2024 A to ci on ru pe st re , H el si nk i, R oi hu vu or i 11 .6 .2 02 3 © A . K ur tto Keski-Pohjanmaalta JARI SÄRKKÄ Uusia löytöjä alkuperäislajeista K attavien kasviatlasruutujen kartoituksessa vastaan on tullut myös uusia, mielenkiintoisia lajeja. Keski-Pohjanmaa alkaa olla sen verran hyvin tutkittu, että maakunnalle uusia alkuperäiskasveja löytyy enää harvoin. Uudet havainnot ovat olleet satunnaislajeja tai muita uustulokkaita, lähinnä puutarhakarkulaisia. Tähän olen koonnut viime vuosien havainnot Keski-Pohjanmaan eliömaakunnalle uusista alkuperäislajeista, joilla ei ole lajipistettä Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym. 1998) kartoilla. Vuosien varrella olen pitänyt mielessä kasveja, joiden luontaiset esiintymät hipovat Keski-Pohjanmaan eliömaakunnan rajoja. Viime aikojen työn alla olleet kasviatlasruudut ovat sijoittuneet maakunnan eteläja kaakkoisosaan. Uusina lajeina maakunnalle löytyivät kalliokohokki, Atocion rupestre, Soinista 2017 ja liuskaraunioinen, Asplenium septentrionale, Alajärveltä 2019. Kesä 2022 toikin jo kolme uutta lajia, kun Luodon kunnasta löytyivät merimaltsa, Atriplex littoralis, ja isosappi, Centaurium littorale, ja Juha Hellström löysi kampasulan, Struthiopteris spi­ cant, Lestijärveltä. Kalliokohokki Kasviatlaksen (Lampinen & Lahti 2023) levinneisyyskarttoja katsomalla voi huomata, että kalliokohokin, Atocion rupestre, levinneisyysalue hipoo KeskiPohjanmaan eliömaakuntaa. Keski-Pohjanmaata lähin havainto on 1920-luvulta PohjoisHämeen Karstulasta, joka on Keski-Pohjanmaan kaakkoisimman kunnan Soinin naapurikunta. Keski-Pohjanmaalla on vähänlaisesti avokallioita ja nekin lähinnä karuilla seuduilla. Jyrkänteitä tai kalliorinteitä maakunnassa ei juuri ole. Kesällä 2017 olin matkalla tekemään kasviatlasruutua Soinin eteläosaan ja ajoin Alajärven ja Soinin välistä tietä.
• 4 Lutukka 40. 2024 Ajaessani pidin silmällä mielenkiintoiselta näyttäviä paikkoja. Soinin kunnan puolella huomasin tien reunassa kiinnostavan, rosoisen kalliopaljastuman (69818:33498) mutta en mutkaisella tiellä löytänyt sopivaa kohtaa pysähtyä ja jatkoin matkaa eteenpäin. Paikka jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni, ja pyysinkin tuolloin Alajärvellä asunutta Jouko Lehtelää käymään tarkistamassa kallion. Mieleen oli tullut, että se voisi olla sopiva nimenomaan kalliokohokille. Toisaalta arvelutti, voisiko kohokkia kuitenkaan kasvaa näin erillään muista sen paikoista; matkaa tuolta kalliolta Karstulan esiintymään on noin 30 kilometriä. Jouko kävikin syyskuussa 2017 katsomassa kalliopaljastuman ja lähetti aluksi minulle valokuvia valkokukkaisesta kasvista, joka hänen mielestään oli kalliokohokki. Kuvien perusteella kyseessä todella oli kalliokohokki, määritykselle saatiin lopullinen varmistus Joukon keräämästä näytteestä. Kalliokohokin mahdollinen kasvaminen tuolla kalliopaljastumalla oli minulle pelkkä arvaus tai intuitio – jollaiset ovat johtaneet moneen muuhunkin mielenkiintoiseen lajihavaintoon. Kävin paikalla heinäkuussa 2018 ja tein samalla alueelta kattavan kasviatlasruudun (6981:3349). Tuolloin huomasin, että ruudun alueella on selvää kalkkivaikutusta ja siellä sijaitseva suoalue olikin merkitty Vaasan läänin uhanalaisten suokasvien selvitykseen (Heikkilä 1990) . Valitettavasti aluetta ei ajoissa suojeltu ja vieressä tehdyt ojitukset ovat myöhemmin kuivattaneet sillä olevaa lettorämettä. Kalliopaljastuma on päätien reunassa ja nähtävästi tietä tehtäessä siitä on jouduttu hieman louhimaan kalliota pois. Soinin kalliokohokin esiintymä oli pieni, noin 20 yksilöä. Seuralaisina ei ollut erikoisempia putkilokasveja mutta sammallajisto saattaisi olla tarkistamisen arvoinen. A to cio n ru pe str e 26 .6 .2 02 3 © Ja ri S ärk kä
• 5 Lutukka 40. 2024 Tien toisella puolella olevalla kuivahtaneella lettorämeellä kasvoi muun muassa Keski-Pohjanmaalla harvinaista soikkokaksikkoa, Neot­ tia ovata, röyhysaraa, Carex app­ ro pinquata, keltasaraa, Carex fla­ va, näsiää, Daphne mezereum, ja metsäruusua, Rosa cinnamomea. Kalliopaljastumasta länteen tienojissa kasvaa mähkää, Se­ laginella selaginoides, ja alempana niityn kohdalla karttusaraa, Carex buxbaumii. Kalliopaljastuman kohdalla tienluiskalla kasvoi yksi yksilö pohjannoidanlukkoa, Botrychium borea­ le, ja useita ketonoidanlukkoja, B. lunaria. Kesällä 2023 havaitsin lisää pohjannoidanlukkoja tienluiskalla muutamien satojen metrien päässä tästä paikasta. Tämän havainnon jälkeen on ollut mielessä, että Soinin kunnan alueen kallioalueita pitäisi tutkia vielä paremmin, josko kalliokohokilla olisi maakunnan alueella muitakin esiintymiä. Liuskaraunioinen Keski-Pohjanmaalla on vähän kivillä ja kallioilla kasvavia saniaisia. Kallioimarre, Polypo­ dium vulgare, on yleisin, ja sekin karttaa maakunnan pohjoisosia ja erityisesti rannikkoa (Lampinen & Lahti 2023) . Rannikon läheisyydessä Siikajoen ja Kokkolan välisellä alueella se on melko harvinainen. Pietarsaaren Uudenkaarlepyyn alueella sitä näkee jo useammin merenrannan läheisillä kivillä ja kallioilla. Sisämaastakaan lajia ei kaikkialta löydä, joten sen havaitseminen on aina mukavaa. Atlasruutuja tehdessä olen tarkistanut isot siirtolohkareet ja kalliopaljastumat löytääkseni kallioimarteen tai hyvällä onnella jonkin muunkin kivellä kasvavan saniaisen. Siellä täällä maakunnassa kasvaa harvinaisena haurasloikko, Cystopteris fragilis, ja erittäin harvoin vastaan on tullut karvakiviyrtti, Woodsia ilvensis. Vuosia on ollut toiveena löytää maakunnalle uutena tummaraunioinenkin, Asplenium Alajärven Lintuvuorella kasvoi parisenkymmentä tupsaletta liuskaraunioista, joista otin pienen näytteen. Seinämä oli hyvin karun oloinen, enkä havainnut siinä muita putkilokasveja. trichomanes, mutta se ei ole ainakaan vielä vastaan tullut. Syyskuussa 2019 tein atlasruutuja Alajärvellä ja katsoin kartoilta sopivia kohteita. Peninkulmaruudulla, jonne A sp len ium se pte ntr ion ale 1.9 .2 01 9 © Ja ri S ärk kä
• 6 Lutukka 40. 2024 olin menossa, oli mukavan näköisiä kalliokohteita ja mielessä oli, että ruudulle pitäisi saada tuoreempi tieto harvinaisesta kalliohatikasta, Spergu­ la morisonii. Kalliohatikan pohjoisimmat esiintymät ovat Alajärven alueella. Jouko Lehtelän kanssa kävimme etsiskelemässä Alajärven Pihlajavuorelta vanhaa Anssi Herttualan havaintopaikkaa, mutta emme sitä löytäneet. Kävin uudelleen Pihlajavuorella kesällä 2023 ja löysin pienen esiintymän kalliohatikkaa. Kyseinen kallio oli tällä samaisella peninkulmalla, josta haeskelin sopivaa atlasruutua. Alajärveltä valitsin päätien läheltä ruudun (6995:3348), jossa oli kartalla mukavan näköinen kalliopaljastuma nimeltään Lintuvuori. Ruudulle päästyäni totesin, ettei paikka ollut nappivalinta, koska isolla osalla atlasruutua oli kesän alussa tehty avohakkuu ja maanmuokkaus. Maisema oli ikävän näköistä ja hakkuutähteiden ja maan muokkauksen takia vaikeakulkuista. Karun puoleinen kallioalue oli kuitenkin jätetty hakkaamatta. Pohjoisreunaltaan kallio oli melko loivaa ja vähälajista. Alueen itäpäässä oli kuitenkin kookkaita pääkalliosta irronneita lohkareita. Näitä lohkareita sitten kiertelin ja jollain niistä havaitsin kallioimarteen. Katselin kaikki isommat lohkareet ja eteläreunan pienen mutta jyrkemmän pystyseinämän, jossa oli halkeamia. Suureksi yllätyksekseni parissa halkeamassa kasvoi liuskaraunioista, Asplenium septentrio nale. En olisi uskonut löytäväni Keski-Pohjanmaalta tätä mielestäni Etelä-Suomen kasvia. Olin viimeksi havainnut sen EteläKarjalassa, entisen Vehkalahden kunnassa (nykyisin Haminaa) Reitkallin kylässä päätien viereisellä kallioseinämällä kesällä 1983. Tutkailin muitakin kohtia kallioalueesta, mutta tämä oli ainoa paikka, jossa liuskaraunioista kasvoi. Alueen länsiosassa kasvoi myös kalliohatikkaa, joka oli ollut ruudun toivelistalla. Lisäksi kalliolta löytyi tuolloin vielä maakunnassa harvinaiseksi arvioitua kangasmäntykukkaa, Hypopitys monotropa. Myöhemmin, erityisesti kesällä 2022, kangasmäntykukasta on kertynyt Keski-Pohjanmaalta uusia havaintoja, eikä sitä ole enää syytä pitää maakunnassa hyvin harvinaisena. Kalliolla kasvoi yksi tupsale ketunliekoa, Huperzia selago -ryhmä, jonka tuolloin tulkitsin metsäja pohjanketunlieon välimuodoksi. Näytettä en ottanut, joten tarkempi lajimääritys jää toistaiseksi avoimeksi, koska tuoreiden tutkimusten mukaan ketunlieko sisältääkin viisi eri lajia (Uotila 2021) . Tästä pienestä esiintymästä lähimpiin liuskaraunioisen kasvupaikkoihin Etelä-Pohjanmaan Vöyrin Koskenkylään ja Ruoveden Sappisaloon EteläHämeessä (Lampinen & Lahti 2023) on matkaa noin sata kilometriä. Tämän löydön jälkeen olen tutkinut useita kalliopaljastumia ja isoja lohkareita toiveissa löytää lisää liuskaraunioista, mutta vaatimattomia ovat olleet Keski-Pohjanmaan kalliot. Merimaltsa Pari kesää meni välillä, ettei maakunnalle löytynyt uusia alkuperäislajeja. Olin kuitenkin jo aiemmin katsonut merimaltsan, Atriplex littoralis, levin? Heli Jutila löysi vuonna 2022 merimaltsan Kokkolan Bergbådanin luodolta (Jultila 2023). Olin käynyt 2015 tuolla samalla luodolla mutta en havainnut merimaltsaa. Merkitsin kuitenkin luodolta listalleni kylämaltsan, Atriplex patula. Olenko sekoittanut lajit vai onko merimaltsa kotiutunut luodolle sen jälkeen? A trip lex litto ra lis 1.8 .2 02 2 © H eli Ju tila
• 7 Lutukka 40. 2024 neisyyskarttaa Kasviatlaksesta ja ajatellut, että laji voisi mahdollisesti löytyä myös KeskiPohjanmaan puolelta, koska Etelä-Pohjanmaan esiintymiin oli matkaa vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Keski-Pohjanmaan viimeisimpiä tekemättä olleita Kasviatlasruutuja oli Pietarsaaren ja Luodon edustan saarilla ja luodoilla. Heli Jutilan suolayrttikartoitusten yhteydessä pääsin hänen kanssaan käymään näillä uloimmilla saarilla. Teimme kattavat atlasruudut Kallanin majakkasaarelta, jonka halki kulkee peninkulmaruutujen raja. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että saarella kasvoi melko runsaasti värimorsinkoa, Isa­ tis tinctoria, jota aiemmin olin havainnut Kalajoen Maakallan kivikkorannalla ja myöhemmin Uudessakaarlepyyssä hiekkarannalla. Laji on selvästi laajentanut levinneisyysaluettaan kohti pohjoista. Kallanin saaren jälkeen kävimme läheisellä Klackhällanin luodolla tarkoituksena kartoittaa myös sen kasvisto. Luoto oli kuitenkin sen verran karu ja kovalle aallokolle alttiina, ettei siellä kasvanut ainuttakaan putkilokasvia. Menimme vielä katsomaan viereistä Stenenin pikkusaarta (7081:3280). Siellä oli myös värimorsinkoa. Yllättäen huomasimme kaislakasautumalla kasvavan merimaltsaa. Esiintymä ei ollut kovin runsas, mutta sen verran yksilöitä oli, että rohkenin kerätä näytteen. Heli Jutila löysi merimaltsaa viikkoa myöhemmin Kokkolasta Torsönenin pohjoispuolella olevan nimettömän luodon pohjoisrannalta. Elokuun alussa hän kävi Bergbådanin luodolla, joka myös sijaitsee Kokkolassa. Sieltä hän löysi lajia lintujen voimakkaasti lannoittamalta luodolta. Juha Suomiselta on useita merimaltsahavaintoja Vaasan seuduilta, joten oletettavasti laji on leviämässä pohjoista kohti. Isosappi Viimeisiä tekemättä jääneitä Keski-Pohjanmaan eliömaakunnan atlasruutuja oli Luodon kunnan luoteispuolella saaristossa. Syyskuussa 2022 eräänä sunnuntaina lähdin kunnan pohjoisrannalla olevaan venesatamaan ajatuksena, että saisin venekyydin läheisen peninkulman saarille. Yllättäen kyyti järjestyikin aika nopeasti ja pääsin ystävällisen paikallisen asukkaan mukana heidän mökkisaarelleen, josta tein kattavan atlasruudun. Sen jälkeen kävimme melko lähellä olevalla Yttre Sandrevelnin saarella, jonka luoteisosasta tein peninkulmalle toisen kattavan ruudun. Halusin vielä kasvattaa peninkulmaruudun lajimäärää, joten kävin pikaisesti saaren itäosan rannalla. Sieltä sain merkittyä muistiin joitakin ruudulta puuttumaan jääneitä lajeja. Olin jo lähdössä takaisin veneelle, kun näin joitakin kirkkaanpunaisia kukkia rantaniityllä (7090:3289). Tunnistin lajin isosapeksi, Centaurium littorale, jota olin nähnyt viimeksi kesällä 1983 Vehkalahdella merenrannalla. Lajin näkeminen näin pohjoisessa ihmetytti kovasti. Myöhemmin Kasviatlasta tutkiessani huomasin, että lajin pohjoisimmat esiintymät ovat Etelä-Pohjanmaalla Maalahden saaristossa. Luodon esiintymästä on matkaa Maalahden Bergögaddarnin esiintymään noin 130 kilometriä. Laji.fi-sivustolla on Hanna Finnen havainto isosapesta Luodon Örarna-nimiseltä saarelta (7081:3281) heinäkuulta 2021. ? Kirkkaanpunaiset kukkansa avoimina isosapppi on helppo havaita rantaniityllä. Vielä kukkimattomana tai jo ohikukkineena se on haastavampi tapaus huomata. C en ta uriu m litto ra le, H erm an n S ch ac hn er / W ikim ed ia C om m on s
• 8 Lutukka 40. 2024 Aluksi havaitsin vain muutamia kukkivia isorantasappia kunnes huomasin että suurin osa niistä oli jo ohikukkineita; siemenvaiheessa olevia yksilöitä oli kymmeniä tai satoja. Luontoportin sivustolla mainitaan, että lajin pohjoisrajan määrittelee kasvukauden pituus, koska myöhään kukkiva isosappi ei ehdi kypsyttää siemeniä riittävän aikaisin. Onko ilmasto lämmennyt sen verran, että laji tuottaa itävää siementä myös näin pohjoisessa vai onko laji vain jäänyt aiemmin huomaamatta? Maalahden Bergögaddarnasta on pari havaintoa 1990-luvulta. Maalahdesta on havainto pari kilometriä pohjoisempaa Knisparenin saarelta (Laji.fi). Seuraava esiintymä etelään päin on Juha Suomisen havainto vuodelta 1990 Närpiön Vikfjärdeniltä. Kampasulka Kesällä 2022 huomasin Laji.fi -sivustolla , että Juha Hellström oli löytänyt kampasulan, Struthi­ op teris spicant, Keski-Pohjanmaan Lestijärveltä. Otin häneen yhteyttä, ja kävimme katsomassa kyseistä paikkaa. Ilman hänen opastustaan olisin joutunut haeskelemaan yhden yksilön esiintymää pitkään. Kampasulka on sattumalta levinnyt Lestijärven kasvupaikalle. Vuonna 2018 samanlainen satunnainen esiintymä löytyi Keiteleen kunnan alueelta Pohjois-Hämeestä (P. Puranen) . Kasviatlaksessa esiintymiä on 16 joista seitsemän 1990–2020-luvuilta. Laji.fi-sivustolla esiintymätietoja on enemmän, mutta niistä kaikista ei ole kuvia varmistamassa lajimääritystä. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio. 4., täysin uudistettu painos. 656 s. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Jutila, H. 2023: Kokkolan edustan merialueen vesija rantakasvillisuuskartoitus 2022. 46 s + 4 liitettä. Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n julkaisuja 63. pdf ladattavissa Lampinen, R. & Lahti, T. 2023: Kasviatlas 2022 Helsingin yliopisto. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Levinneisyyskartat osoitteessa https:// kasviatlas.fi Heikkilä, R. 1990: Vaasan läänin uhanalaiset suokasvit. Vesija ympäristöhallituksen julkaisuja, sarja A 46: 1–97. Uotila, P. 2021: Suomen ketunlieot – kaksi alalajia vai viisi lajia? Lutukka 37: 59–69. pdf ladattavissa Some native vascular plant taxa new for Central Ostrobothia During field study for the Finnish vascular plant atlas (Kasviatlas) in the biogeographical province of Central Ostrobothnia I have recorded some native species as new for the province, which is getting difficult as the area has been studied rather well. Atocion rup­ estre was found in Soini, on a rock exposure by a main road in 2017. In September 2019, I was compiling a species list in Alajärvi on the rocky Lintuvuori hill, when I found some 20 specimens of Asplenium septentrion­ ale in crevices of a large boulder. In 2022, I visited the island of Kallan in Luoto archipelago together with Heli Jutila: we made a stop on the islet of Stenen, where we found Atriplex littoralis. Later that summer Heli found the species also on two islets in the Kokkola archipelago. In September I visited the island of Yttre Sandreveln in Luoto archipelago and found Centaurium littorale, already in late bloom or bearing ripe fruit. In 2022 I noticed in the FinBIF www pages that Juha Hällström had found Struthiopteris spi­ cant in Lestijärvi. I contacted him and later that summer we visited the locality together. Only one plant was found in a quite normal heath forest together with common species for the habitat. Jari Särkkä, Valtatie 925, 92210 Arkkukari. jari.tapio.sarkka@gmail.com ? Kampasulka kasvaa Lestijärvellä hyvin tavanomaisessa, aiemmin hakatussa kangasmetsässä lievästi koilliseen viettävässä rinteessä seuranaan tuiki tavallisia kangasmetsän lajeja. S tru th iop te ris sp ica nt 13 .8 .2 02 2 © Ja ri S ärk kä
• 9 Lutukka 40. 2024 J alkauduimme viime kesänä Etelä-Karjalassa (luonnonmaantieteellisessä Etelä-Savossa, ES) Ensimmäistä Salpausselkää aluksi jotakuinkin lännestä itään, Imatran ja Lappeenrannan välillä koillista kohti kaartaen seurailevan valtatie kuuden (VT 6) pientareille. Yhtäältä tavoitteena oli etsiä arvokkaita uuselinympäristöjä, varsinkin ketoja niittykasviyhteisöjä, mutta samalla myös arvioida lupiinin ja muiden haitallisiksi luokiteltujen vieraslajien esiintymistä sekä tarvittaessa poistaa niitä perinnebiotooppilajiston kannalta monimuotoisimmilta paikoilta. Kartoitus tehtiin kesäkuussa (15.–27.6.2023) noin 40 kilometrin matkalla Imatran Vuoksen liittymän ja Lappeenrannan Korkea-ahon liittymän välillä. Avoimet piennaralueet eli ojalinja, sisäluiska tien puolelta ja ulkoluiska metsänreunaan tutkittiin tien molemmilta puolilta sekä erikseen liittymärampeista, joita tutkimusalueella oli yhteensä 15. Pientareet ja rampit patikoitiin seitsemän päivän aikana. Niitä edelsi Tieturva 1 -koulutus sekä urakkakohtainen perehdytys turvalliseen työskentelyyn tieympäristössä. Lisäksi viherympäristöjen hoidosta vastaavien urakoitsijoiden kanssa varmistettiin, että kasvikartoitukset on mahdollista toteuttaa ennen piennaralueiden niittoa. Nykyisiin urakkasopimuksiin kirjattu niiton ajankohta sijoittuu heinäkuun alusta elokuun puoliväliin. Kaikki liittymät sekä alkuun pientareet Imatralta Joutsenoon (noin 17 km) kuljettiin työparina, jolloin syntyi yhteinen näkemys piennarympäristöjen laadusta ja luokittelusta. Joutsenosta Lappeenrantaan (noin 23 km) kumpikin liikkui pientareilla yksinään. Piennarlohkoja luokittelemaan Läpeensä valaistulla tieosuudella kasvillisuutta oli mahdollista tarkastella jotakuinkin tasavälein sijainneiden valaisinpylväiden avulla. Pylväiden erottamia piennarlohkoja oli kaikkiaan 661, joista kasKIMMO SAARINEN ANNA VUORI Hienoa niittyä ja vieraslajeja valtatie kuuden pientareilla 22.6.2023 © Kimmo Saarinen
• 10 Lutukka 40. 2024 vitietoja kertyi tien molemmilta puolilta 654 lohkolta. Kun ramppeihin osuneet pylväsvälit luettiin mukaan, piennarkasvillisuutta selvitettiin kaikkiaan noin 79 kilometrin matkalta. Jokaiselta piennarlohkolta arvioitiin ja kirjattiin • Pientareen leveys (m), josta voitiin laskea avoimen piennarkasvillisuuden pinta-ala • Komealupiinin runsaus (asteikolla 1–3; 1 = yksittäin, 2 = paikoitellen, 3 = runsaasti) sekä muiden haitallisten vieraslajien esiintyminen • Uhanalaiset (CR, EN, VU) ja silmälläpidettävät (NT) kasvilajit • Erityisempi niittykasvillisuus ja muut huomionarvoiset lajit. Kattavampaa laji-inventointia piennarlohkoilla ei kuitenkaan tehty. Jokainen pylväsväli kuvattiin kasvillisuuden yleispiirteiltään ja luonteeltaan. Havainnot tiivistettiin piennarluokaksi arvoilla 1–5 (kuvat). ? Valtatien 6 inventointialue ja tutkitut liittymät Imatran ja Lappeenrannan alueella. © Maanmittauslaitos 1. Erinomaista niittyä. Kasvillisuus matalaa monilajista niittykasvillisuutta, paljon kukkivia ruohoja. Mukana runsaasti hyviä indikaattorilajeja, kuten ahomansikka, ketoneilikka, päivänkakkara ja ruusuruoho. Ei haitallisia vieraslajeja. © A nn a Vu ori 20 .6 .2 02 3
• 11 Lutukka 40. 2024 Samaa luokittelua käytettiin myös rampeissa. Piennarkasvillisuuden referenssinä olivat perinnebiotooppien kasviyhteisöt, joten tarkastelumme kohdentui erityisesti niittylajistoon. Lisäksi tienvarsilta löytyi etelään antavia hiekkaisia reunarinteitä, joilla oli myös paahdeympäristöarvoja. Taulukko. Valtatie kuuden tutkimusalueen liittymät ( 15) sekä niiden väliset etäisyydet ja piennarlohkot. Liittymän nimi av oi n al a, ha vä li, km py lv äs vä le jä vä lit , m pi en na rle ve ys , m Vuoksen > 2,9 1,90 30 63 13,6 Korvenkannan > 2,9 2,55 38 67 12,4 Vesivalon > 3,2 2,85 48 59 12,6 Pellisenrannan > 0,3 2,35 35 67 11,9 Jänhiälän > 0,5 6,80 115 59 11,8 Joutsenon > 1,2 1,10 18 61 8,9 Pulpin > 0,8 1,71 33 52 13,4 Lampikankaan > 1,6 6,44 115 56 10,7 Partalan > 2,0 2,16 34 64 10,0 Saimaan kanavan > 3,2 1,43 26 55 9,4 Nuijamaan > 1,2 2,09 38 55 7,5 Vehkataipaleen > 1,2 2,90 46 63 9,4 Myllymäen > 3,5 1,87 30 62 6,3 Mäntylän > 0,8 3,40 55 62 9,6 Korkea-ahon 3,3 yhteensä / ka 28,6 39,55 661 60 10,5 ? 2. Hyvää niittyä. Kasvillisuus yleensä matalaa, mutta kukkivia niittykasveja vähemmän. Paikoin korkeampaa, rehevämpää ja heinäisempää kasvillisuutta, mutta mukana merkittävä määrä niittykasveja ja kasviyhteisössä selvästi niittymäisiä piirteitä. Joskus seassa yksittäisiä tai haitallisten vieraslajien pieniä esiintymiä, jotka olisi mahdollista torjua. ? 3. ”Tavanomaista piennarta”. Kasvillisuudessa ei kovin niittymäisiä piirteitä mutta ei myöskään mainittavasti haitallisia vieraslajeja. Suurimmassa osassa kasvillisuus yksipuolisesti korkeaa heinää ( hietakastikka, koiranheinä, nurmipuntarpää) tai muuta korkeaa ja rehevää kasvillisuutta ( koiranputki, vuohenputki, pietaryrtti). Luokkaan luettiin myös joukko vaihtelevampia piennarlohkoja, joiden kasvillisuudessa vähintään luokan 2 niittylaikkuja sekä luokan 4 haitallisten vieraslajien laikkuja. © A nn a Vu or i 15 .6 .2 02 3 © K im m o S aa rin en 26 .6 .2 02 3
• 12 Lutukka 40. 2024 Yli 30 hehtaaria hyvää ”tieniittyä”! Avointa piennarympäristöä oli valtatie kuuden molemmin puolin keskimäärin kymmenen metrin leveydeltä. Mediaanileveyskin oli samaa luokkaa, vaikka vaihtelu oli suurta (1–30 metriä); alle viiden metrin kapeita piennarlohkoja (36) oli kuitenkin vain muutama prosentti kaikista. Avointa ympäristöä oli pientareilla 83,4 hehtaaria ja liittymissä 28,6 hehtaaria, joten inventointialaa kertyi yhteensä 112 hehtaaria. Piennarluokan määritimme 1 308 pylväsvälille. Hyvää tai erinomaista niittykasvillisuutta (luokat 1–2) edusti tien pohjoispuolella 177 (27 %) ja eteläpuolella 135 (21 %) piennarta. Kun vaihtelevapiirteiset hyvää niittykasvillisuutta sisältäneet ”tavanomaiset pientareet” laskettiin mukaan, ainakin osin hyviä niittyjä (333) oli noin neljännes kaikista. Hyvää niittypinta-alaa löytyi valtatien varsilta noin 21 hehtaaria, hieman enemmän tien pohjoispuolelta (56 % vs. 44 %). Pohjoispuolen pientareilla rinteen suunta oli pääosin etelään ja eteläpuolella vastaavasti pohjoiseen. Tasalaatuista ja enimmäkseen vaatimatonta piennarkasvillisuutta (luokka 3) oli tien molemmin puolin hieman yli puolet (55 %) tutkituista piennarlohkoista. Haitallisten vieraslajien enemmän tai vähemmän turmelemia piennarlohkoja (luokat 4–5) oli tien eteläpuolella 149 (23 %) ja pohjoispuolella 129 (20 %). Yhteensä tällaisia piennarlohkoja oli noin viidennes kaikista, pintaalaltaan 18 hehtaaria. 5. Vieraslajin valtaama. Haitallista vieraslajia kauttaaltaan ja lähes yhtenäisesti tai yhtenäisesti koko piennaralueella. Ei juuri muuta kasvillisuutta tai vain heikkolaatuista sellaista. 4. Vieraslajin heikentämä. Haitallista vieraslajia ( yleensä komealupiini tai rehuvuohenherne) lähes kauttaaltaan, mutta ei yhtenäisesti / hallitsevasti. Photos © Kimmo Saarinen 26.6.2023
• 13 Lutukka 40. 2024 Valtatien rampeista hyvää niittyluokkaa edusti kokonaisuutena kolme liittymää (20 %). Enemmän tai vähemmän komealupiinin (eikä juuri muiden vieraslajien) heikentämiä oli kahdeksan liittymää (53 %). Koska teiden erottamat liittymälohkot poikkesivat usein merkittävästi toisistaan, jokaisesta rampista arvioitiin erikseen niin kutsutun hyvän niittykasvillisuuden ala. Sitä oli kaikkiaan 10,2 hehtaaria, noin kolmannes (36 %) liittymien avoimesta pinta-alasta. VT 6:n pientareilta ja liittymistä löytyi Lappeenrannan ja Imatran väliltä hyvälaatuista ja osin jopa erinomaista niittykasvillisuutta yli 30 hehtaaria. Pientareiden hoito ja historia eivät toki vastaa perinteisen maatalouden myötä syntyneitä aitoja perinnebiotooppeja, mutta kun sellaisia on Kaakkois-Suomessa säilynyt vain nimeksi ja laiduneläimiäkin on todella vähän, erilaisten uuselinympäristöjen merkitystä perinnebiotooppien korvaajina ei voi väheksyä. Vuonna 2018 tehdyssä inventoinnissa EteläKarjalasta löytyi paikallisesti, ? Valtatie kuuden piennarlohkot kasvillisuuden laadun perusteella luokiteltuna tien pohjoispuolella ( 654) ja eteläpuolella ( 654). ? Vesivalon ramppialueelta löytyi edustavia kasviyhteisöjä kuivista kedoista tuoreempiin niittyihin. © Anna Vuori 26.6.2023 13
• 14 Lutukka 40. 2024 maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua perinnebiotooppia vain 93 hehtaaria (Jantunen ym. 2019) . Jos nyt selvitetty 40 kilometrin tieosuus kuvastaa yleisemminkin valtatie kuuden luontoa – jota maakunnassa on kaikkiaan 180 kilometrin matkalla – pelkästään tämän tien varsilla olisi likipitäen sama määrä niittyympäristöä kuin muualla maakunnassa! Oma käsityksemme tieympäristöjen merkityksestä niittylajiston elinympäristöinä sai ainakin lisävahvistusta. Mutta pahuksen lupiini… Komealupiini, Lupinus poly­ phyl lus, oli valtatie kuuden pientareilla ylivoimaisesti tavallisin haitalliseksi luokitelluista vieraslajeista. Sitä kasvoi vähintään joka toisella piennarlohkolla (59 %), jotakuinkin yhtä usein tien pohjois(390) kuin eteläpuolella (380). Eteläpuolen pientareilla lupiini kuitenkin arvioitiin runsaaksi vähintään joka neljännellä pylväsvälillä (27 %), mutta pohjoispuolen pientareilla noin joka viidennellä (22 %). Lupiinia tavattiin myös jokaiselta liittymäalueelta, ja vähintään joka toiselta runsaasti. Ainoastaan kolmella rampilla lupiini arvioitiin niukaksi tai vähälukuiseksi. Tarkemmat lupiinitiedot ja muita yksityiskohtia on raportissa (Saarinen & Vuori 2023) , joka on ladattavissa Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin verkkosivuilta: Lupiiniraportti-2023.pdf . Vankimmin komealupiini oli vallannut pientareita Saimaan kanavan sillalta Imatran suuntaan. Tien eteläpuolella vain viisi pylväsväliä jäi ilman lupiinimerkintää 7,3 kilo? Toistaiseksi käyttöön ottamaton Saimaan kanavan ramppi on jo menetetty lupiinista saastuneen rakennusmaan takia. © Kimmo Saarinen 22.6.2023 14
• 15 Lutukka 40. 2024 metrin matkalla (121 piennarlohkoa). Pohjoispuolen pientareillakin oli liki viiden kilometrin matkalla (82 piennarlohkoa) vain kolme pylväsväliä, joilta lupiini jäi kirjaamatta. Näillä alueilla heikoimpaan piennarluokkaan luettiin 16 lohkoa (14 %) tien eteläpuolella ja viisi lohkoa (6 %) tien pohjoispuolella. Pidempiä yhtenäisempiä lupiinijaksoja löytyi myös Imatran päästä Vuoksen ja Vesivalon liittymän väliltä tien pohjoispuolelta (3,5 kilometrin matkalla lupiinia 56/59 piennarlohkolla, joista tosin vain kaksi edusti luokkaa 5), sekä Lappeenrannan länsipäästä Korkea-ahon liittymästä itään: tien pohjoispuolella vajaan kolmen kilometrin matkalla (lupiinia 47/49 piennarlohkolla) ja tien eteläpuolella noin 2,5 kilometrin matkalla (40/42). Täällä heikoimpaan piennarluokkaan 5 lukeutui kaikkiaan 11 piennarlohkoa. Lyhyemmillä yhtenäisillä lupiinijaksoilla heikoimpaan luokkaan kuuluvia lohkoja löytyi eniten tien eteläpuolelta Joutsenon liittymästä itään: runsaan kilometrin matkalla 12/20 lohkoa oli täysin lupiinin peitossa. Pisimmillään luokkaan 5 luettiin seitsemän peräkkäistä piennarlohkoa tien eteläpuolella Lampikankaan ja Partalan liittymien välillä – noin 400 metriä yhtenäistä ja kaiken peittävää lupiinihyökyä! Pisimmät lupiinittomat pientareet löytyivät puolestaan Joutsenon “tuulimyllysuoralta” tien pohjoispuolelta noin neljän kilometrin matkalta – lupiinia oli niukasti vain 2/67 piennarlohkolla. Tien ja kevyenliikenteen väylän välistä lupiineja onkin hävitetty jo useamman vuoden ajan (Saarinen & Saarinen 2020) . Myös Nuijamaan ja Myllymäen liittymän välillä tien eteläpuolella noin 4,5 kilometrin matkalta lupiinia kasvoi vain 2/77 piennarlohkolla. Kasvia oli suhteellisen vähän myös Jänhiälän ja Joutsenon liittymän välillä: noin 2,5 kilometrin matkalla lupiinia kirjattiin tien pohjoispuolella 6/43 ja eteläpuolella 6/40 piennarlohkolta. Yksittäisiä tai pieniä lupiiniryhmiä revittiin kartoituksen yhteydessä parhaimmilta ketoja niittykasvipaikoilta. Alustavaa torjuntaa tehtiin kaikkiaan 32 piennarlohkolla, mutta yleensä kasveista saatiin irti vain kukinnot ja/tai varret. Juurineen lupiinit irtosivat harvoin ja satunnaisesti, joten esiintymien tiedot tallennettiin jatkotorjuntaa varten. Lisäksi 29 muuta piennarlohkoa arvioitiin tarpeellisiksi torjuntakohteiksi; lupiinia kasvoi näillä siinä määrin, ettei inventoinnin yhteydessä ollut mahdollisuutta edes alustavaan torjuntaan. Lisäksi muutamia lupiiniesiintymiä merkittiin potentiaalisiksi torjuntakohteiksi jälLupiineja ehdittiin kitkeä vain joiltakin ketoja niittykasvipaikoilta. Kattavampaa torjuntaa tehdään kesällä 2024. © K im m o S aa rin en 26 .6 .2 02 3
• 16 Lutukka 40. 2024 kikäteen, kun kokonaiskuva lajin esiintymisestä tarkentui maastohavaintojen tallentamisen myötä. Kaikkiaan jatkotorjuntaa on tarkoitus tehdä kesän 2024 aikana noin 60 piennarlohkolla. Muutkin vieraslajit viihtyvät pientareilla Lupiinin ohella haitallisiksi luokitelluista vieraslajeista ainoastaan kurtturuusu, Rosa ru­ gosa, oli pientareilla melko tavallinen (53 piennarlohkoa; 4 %). Sitä kasvoi useammin tien eteläpuolella (35) kuin pohjoispuolella (18). Myös rampeissa kurtturuusu oli tavallisin vieras, monissa vielä vanhoina istutusperuina (7 liittymää). Muita EU:n tai kansallisen luettelon haitallisia vieraslajeja kirjattiin lähinnä satunnaisesti. Jättipalsamia, Im­ patiens glandulifera, oli (vain!) kahdella piennarlohkolla ja japanintatarta, Reynoutria japo­ nica, sekä kanadanpiiskua, So­ lidago canadensis, molempia yhdellä lohkolla. Viitapihlaja-angervoa, Sorbaria sorbifolia, kanadanpiiskua ja jättipalsamia tavattiin myös yhdestä liittymästä kutakin. Vähemmän haitallisia (?) vieraslajeja oli pientareilla runsaasti. Erityisesti paimenmatara, Galium album, listattiin yli sadalla piennarlohkolla valtalajeihin; heinäisillä pientareilla ja varsinkin meluvalleilla se oli usein ainoa näyttävämmin kukkinut ruoho. Silti huolestuttavampaa oli lupiinimaisesti pientareita vallanneen rehuvuohenherneen, Galega orien­ talis, runsaus. Lajia tavattiin jo 45 lohkolta (3 %), hieman useammin tien pohjoispuolelta (28). Lajia myös kasvoi kolmen liittymän alueella; suopayrttiä, Saponaria officinalis, puolestaan tavattiin kahdesta liittymästä, molemmat todennäköisesti vanhojen pihapiirien istutusjäänteitä. Pientareilta panimme merkille myös palsternakan, Pastinaca sativa (6 piennarlohkoa), valkokarhunköynnöksen, Convolvulus sepium (3), etelänruttojuuren, Petasites hyb­ ridus (2), idänruttojuuren, P. ja­ ponicus (1) ja punalehtiruusun, Rosa glauca (1). Tavallisemmista vieraslajeista esimerkiksi molempia amerikanhorsmia, Epi­ lobium adenocaulon, E. ciliatum, löytynee valtatien piennarojista taajempaan kuin niiden satunnaisista merkinnöistä voisi päätellä. Joukko silmälläpidettäviä ja muutama uhanalainenkin Piennarkävelyiden yhteydessä tavattiin kolme uhanalaiseksi luokiteltua kasvilajia. Baltiankämmekkä, Dactylorhiza baltica (EN) ja soikkokämmekkä, Or­ chis militaris (EN) löytyivät samalta piennarlohkolta – Lappeenrannan lentokentän liepeiltä läheltä Nordkalkin kalkkitehdasta, jonka vaikutuspiiristä on havaittu lukuisa joukko kalkkipitoista maaperää suosivia kämmekkälajeja (Saarinen & Jantunen 1990) . Kaikkiaan orkideoja löytyi valtatien pien? Paimenmatara kuuluu Valtatie kuuden pientareiden ja varsinkin meluvallien valtalajeihin. Keltamataraa ei löydetty enää lainkaan. © A nn a Vu ori 26 .6 .2 02 3
• 17 Lutukka 40. 2024 tareilta kuutta lajia. Lehtoneidonvaippa, Epipactis hellebori­ ne, ja maariankämmekkä, Dac­ tylorhiza maculata, tavattiin kahdelta sekä soikkokaksikko, Neottia ovata, ja valkolehdokki, Platanthera bifolia, kumpikin yhdeltä piennarlohkolta. Kolmas ja useimmin havaittu uhanalainen kasvi oli sykeröpoimulehti, Alchemilla hirsuticaulis (VU), joka tavattiin kahdeksalta piennarlohkolta ja kolmesta liittymästä. Viime vuosien maastoretkillä laji on osoittautunut Lappeenrannan seudulla varsin tavalliseksi muuallakin kuin tienpientareilla (Jantunen & Saarinen 2015). Silmälläpidettäviä kasvilajeja (NT) kirjattiin pientareilta kaikkiaan kahdeksan. Näiden osalta maastomerkintöjä ei välttämättä tehty ihan jokaisesta – esimerkiksi kelta-apila on pientareilla sen verran tavallinen – mutta luvut antavat suuntaa kasvien välisistä ? Tämän ainoan baltiankämmekän seurasta löytyi myös soikkokämmekkä. D ac ty lo rh iz a ba lti ca 1. 7. 20 23 © A nn a Vu or i ? Todennäköisesti kylvöperäistä mäkimeiramia, kangasajuruohoa ja ketoneilikkaa Myllymäen rampissa. Kolmikko löytyi monelta muultakin liittymäalueelta. © K im m o S aa rin en 27 .6 .2 02 3 runsaussuhteista. Havaitut lajit runsausjärjestyksessä (piennarlohkojen määrä suluissa): kelta-apila, Trifolium aure­ um (85), ketoneilikka, Diant­ hus deltoides (36), kangas ajuruoho, Thymus serpyllum (30), aho kissankäpälä, Antennaria dioica (10), musta-apila, Trifo­ lium spadiceum (4), kesämaitiainen, Leontodon hispidus (2), ojatädyke, Veronica beccabunga (2) ja niittyräpelö, Briza media (1). Todettakoon kuitenkin, että toistensa seurassa usein kasvaneet ketoneilikka ja kangasajuruoho sekä niiden rinnalla kymmenellä piennarlohkolla havaittu mäkimeirami, Origa­ num vulgare, sekä Lappeenrannan Korkea-ahon liittymässä tavattu pulskaneilikka, Diant­ hus superbus, vihjasivat vahvasti kylvöperäiseen esiintymään. 17
• 18 Lutukka 40. 2024 Silmälläpidettäviä lajeja löydettiin myös 11 liittymäalueelta, eniten Korkea-ahon rampista – tosin siellä kaikki kolme olivat mitä ilmeisimmin kylvöperäisiä. Havaitut kuusi lajia olivat samoja kuin valtatien pientareillakin: ketoneilikka (6), kelta-apila (4), ahokissankäpälä (2), kangasajuruoho (1), kesämaitiainen (1) ja musta-apila (1). Osa kiinnostavimmista hajahavainnoista on tallennettu Luonnontieteellisen keskusmu seon ylläpitämään Kastikka-tietokantaan. Ketoja niittykasvien tavallisempaa kirjoa Tavallisten ketoja niittylajien osalta kirjauksia tehtiin hyvinkin vaihtelevasti ja lähinnä silloin, kun kasvi oli runsas tai muuten poikkesi silminnähden edukseen. Esimerkiksi hiirenvirnasta, Vicia cracca, tai niittynätkelmästä, Lathyrus pra­ tensis, ahopukinjuuresta, Pim­ pinella saxifraga, ja ahosuolaheinästä, Rumex acetosella, siankärsämöstä, Achillea millefolium, tai puna-apilasta, Trifolium praten­ se, tehdyt hajahavainnot kuvastivat yleensä kasvillisuudeltaan heikkolaatuisia piennarlohkoja, joilta tavallisemmatkin niittylajit ansaitsivat tulla mainituksi. Edellä mainitut lajit kuuluivat kuitenkin useimpien ja monet likimain kaikkien piennarlohkojen peruslajistoon. Runsaana kasvavista niittyruohoista hajamerkintöjä kertyi taajaan muun muassa ruusu ruohosta, Knautia arvensis (133 piennarlohkoa), päivänkakkarasta, Leucanthemum vul­ gare (109) ja metsänätkelmästä, Lathyrus sylvestris (95). Korostettakoon kuitenkin, että ainakin kahta ensin mainittua lajia kasvoi todennäköisesti vähintään joka toisella pylväsvälillä. Samaan melko tavallisten sarjaan kuuluivat kuivempien niittyjen ahomansikka, Fraga­ ria vesca (56), mäkikuisma, Hy­ pericum perforatum (48), katkerakallioinen, Erigeron acris (43) ja mäkitervakko, Viscaria vulga­ ris (40). Näitä harvemmin vastaan tulleista ketolajeista merkintöjä tehtiin jo säntillisemmin. Tällaisia olivat muun muassa mäkimeirami (10), keltanokitkerö, Picris hieracioides (8), ketotuulenlento, Filago arven­ sis (6), aholeinikki, Ranuncu­ lus polyanthemos (5), hakarasara, Carex spicata (4), mäkivirvilä, Ervum tetraspermum (3), ketokäenminttu, Acinos arvensis (1) ja neidonkieli, Echium vul­ gare (1). Tuoreempien niittyjen lajeista nostamme esiin seudulla vähälukuisen nurmikonnantattaren, Bistorta vivipara (1) sekä Joutsenon Korvenkylän liepeillä monin paikoin viihtyvän ojakurjenpolven, Gerani­ um palustre (11). Meluvallien näyttäviin keltakukkaisiin kuului pietaryrtin, Tanacetum vulgare, ohella 42 piennarlohkolta tavattu idän ukonpalko, Bunias orienta­ lis. Melko usein eteen osuivat myös piennarpukinparta, Tra­ gopogon pratensis (29) ja mäkimeiramin tavoin selvästi kyl? Vanha sotatulokas idänukonpalko on Lappeenrannan seudulla runsastunut valtatie kuuden meluvalleilla. © Kimmo Saarinen 27.6.2023. 18
• 19 Lutukka 40. 2024 vöperäinen keltasauramo, Cota tinctoria (20). Ketomaruna, Ar­ temisia campestris, oli merkitty vain 140 piennarlohkolle, mutta sitä oli taajaan varsinkin karuilla sisäluiskilla ja aivan asfaltin vieressä, jonne vilkkaan liikennevirran takia uskaltauduttiin harvemmin. Talvisuolatut pientareet vaatimaton merenrannan korvike VT 6 ei ole poikkeus muusta valtatieverkostosta, vaan senkin hiekkaisille reunuksille on talviaikaisen suolauksen myötä asettunut joukko suolaa sietäviä merenrantojen kasveja. Keltamaite, Lotus cornicula­ tus, havaittiin kahdella ja meriratamo, Plantago maritima, sekä rantavehnä, Leymus arenarius, kumpikin yhdellä piennarlohkolla. Pihoilta ja tieympäristöön tehdyistä istutuksista pientareille karanneet kurtturuusu (53 lohkoa) ja tyrni, Hip­ pophaë rhamnoides (2) ovat nekin merenrannan alkuperäisasukkeja. Päällysteen reunalla kasvavaa vaatimatonta kujasorsimoa, Puccinellia distans, ei tällä kertaa havaittu, sillä kävelyreittimme kulkivat pääosin pientareen vihreämpää sarkaa. Muita piennarheiniä kuitenkin löytyi. Tunnusomaisin tulokas oli idänkattara, Bro­ mopsis inermis (8 piennarlohkoa), jonka isot vehreät kasvustot on helppo huomata auton ikkunastakin. Viime vuosikymmeninä myös mäkikaura, Avenula pubescens (6) on seudulla selvästi yleistynyt, osin meluvallien rakentamisen myötä. Yhden piennarlohkon meluvallilta tavattiin myös niittyheinäkauraa, Arrhenatherum elatius, läheltä Saimaan kanavan siltaa. Ojanpohjien saroista mainitsemisen arvoisia ovat karvasara, Carex hirta, ja keltasara, C. flava, kumpikin yhdeltä piennarlohkolta. Kosteiden niittyjen tai rantojen lajeista voidaan puolestaan nostaa esiin lähdetähtimö, Stellaria alsine (3), harjasärmäputki, Selinum carvifo­ lia (2), hentosuolake, Triglochin palustris (2), luhtatädyke, Vero­ nica scutellata (2), keltaängelmä, Thalictrum flavum (1) ja rantatädyke, Veronica longifolia (1). Pientareilla vastaan tulleita puutarhakarkulaisia tai viljelyjäänteitä ei merkitty systemaattisesti muistiin, mutta tavallisimpia olivat palavarakkaus, Silene chalcedonica, sekä erityisesti meluvalleilla viihtyvät harmaamalva, Malva thuringia­ ca, ja myskimalva, M. moschata. Ainakin kertaalleen eteen osuivat oranssivoikeltano, Pilosel­ la aurantiaca, rohtoraunioyrtti, Symphytum officinale, ruskolilja, Lilium bulbiferum, suikeroalpi, Lysimachia nummularia, ja tarhatyräkki, Euphorbia cyparissias. Lisättäköön vielä, että Lappeenrannassa Vehkataipaleen liittymän penkereillä on jo vanhastaan tunnettu jaakonvillakon (Jacobaea vulgaris) vahva esiintymä. Lajia tavattiin myös kahdelta piennarlohkolta. Piennarkävelyt jatkuvat kesällä 2024 Piennarluonnon luokitteleminen 60 metrin tasavälein on kiistatta karkeaa, sillä vain muutamalla askeleella puitteet voivat vaihtua varjoisasta met? Meriratamo löytyi Lappeenrannasta Myllymäen rampista länteen. Aiemmin kasvista lienee vain yksi havainto Etelä-Savon eliömaakunnasta. P la nt ag o m ar iti m a 27 .6 .2 02 3 © K im m o S aa rin en ? Tyrni oli karannut kahdelle piennarlohkolle. H ip po ph aë rh am no id es 27 .6 .2 02 3 © A nn a Vu or i
• 20 Lutukka 40. 2024 sänreunasta liki kasvittomaan kallioleikkaukseen, ja kasvillisuus kangasmetsäisestä kanervarinteestä rehevän multaiseen heinikkoon tai ojanpohjan kosteikosta ketomaisen karuun sisäluiskaan. Piennarlohkojen suuri määrä kuitenkin tasaa lohkojen sisäistä vaihtelua, joten kartoituksemme tulos antanee kohtuullisen kuvan valtatie kuuden piennarluonnosta. Niittylajiston kannalta hyväksi arvioitu elinympäristö kattoi noin neljänneksen valtatien pientareista ja yli kolmanneksen liittymien avoimesta ympäristöstä. Osuudet ovat merkittäviä ja kertovat osaltaan tieympäristöjen olevan vähintäänkin kohtuullisessa hoidossa. Multaamisen välttäminen tien rakennusvaiheessa ja lupiinista puhtaan maaaineksen käyttö ovat keskeisimpiä piennarluonnon laatua edistäviä toimenpiteitä säännöllisen niiton lisäksi (Saarinen ym. 2006) . Hyvän niittykasvillisuuden piennarlohkot painottuivat tutkimusalueen itäpuoliskolle Joutsenosta Imatralle. Tällä alueella (285 lohkoa) piennarluokkiin 1 ja 2 kuului lähes kaksi kolmasosaa (64 %) pientareista. Sen sijaan Joutsenosta Lappeenrantaan (376 lohkoa) luokkiin 1 ja 2 kuului vain joka kolmas piennar (34 %). Pääosin hyvälaatuisia liittymiä oli kummallakin alueella kaksi, kun myös Korkea-ahon liittymä lasketaan sellaiseksi. Tulos tuskin selittyy pientareiden nykyisistä hoitourakoista vastaavista toimijoista, vaan pientareiden perustamisvaiheessa tehdyistä hyvistä tai vähemmän hyvistä ratkaisuista. Monimuotoinen niittykasvillisuus pientareilla luo edellytykset myös monimuotoiselle hyönteislajistolle (Jantunen ym. 2004) . Inventoinnin yhteydessä pientareilta havaittiin muun muassa yksi uhanalainen (virnasinisiipi, VU) ja neljä silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltua perhoslajia: ruskosinisiipi, ketokultasiipi, keltaniittyperhonen ja ruusuruohokiitäjä. Lisäksi useammaltakin piennarlohkolta löytyi kirjoverkkoperhonen, joka on EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji. Noin puolet piennarlohkoista luokiteltiin kasvillisuudeltaan tavanomaisiksi, ”ei hyviksi eikä huonoiksi”. Tyypillisesti näitä pientareita luonnehti rehevyys ja korkea kasvillisuus, mikä liikenteen aiheuttaman typpilaskeuman takia ei yllätä. Valtalajeina toistuivat useimmiten koiranputki, Anthriscus sylvestris, ja vuohenputki, Aegopodium podagraria. Varsinaista muokatun maan rikkakasvillisuutta VT 6:n pientareilta löytyi yllättävän vähän. Sen sijaan reheviä pientareita asuttivat usein korkeat koiranheinä, Dactylis glomerata, ja nurmipuntarpää, Alopecurus pratensis; kuivemmilla lohkoilla valtaheinänä toistui useimmiten hietakastikka, Calamag­ ? Jaakonvillakkoa Vehkataipaleen liittymän penkereillä. Kasvia löytyi myös Imatralta läheltä Vuoksen liittymää. Ja co ba ea vu lg ar is 22 .6 .2 02 3. © A nn a Vu or i
• 21 Lutukka 40. 2024 rosis epigejos. Punanata, Fes­ tuca rubra, puolestaan hallitsi tyypillisesti matalan karuja ja usein vähäkasvisia sisäluiskia. Komealupiini oli kiistatta merkittävin ja monin paikoin ainoa pientareiden luontoarvoja heikentänyt tekijä. Sitä kasvoi kaikilla liittymäalueilla, yleensä runsaasti, ja yli puolet tutkituista pientareistakin oli enemmän tai vähemmän lupiinin pilaamaa. Tutkimusalueella oli vain joitakin pidempiä yhtäjaksoisia lupiinista vapaita pientareita, edustavimmat Lampikankaan liittymästä länteen (54 lohkoa tien pohjoispuolella, noin 3,2 km) sekä Vehkataipaleen liittymästä länteen (tien eteläpuolella 42 lohkoa, 2,5 km). Tyypillisesti kasvi oli runsaimmillaan meluvalleilla. Jo alkujaan siemenistä saastuneen maan mukana lupiini on levittäytynyt uusille paikoille, ja sittemmin kasvi on valunut niittokoneiden ja liikennevirran avustuksella laajemmaltikin pientareille. Inventointimme tarjonnee lajista sopivan yksityiskohtaiset tiedot, että lupiinin leviämistä ja runsastumista voidaan tarvittaessa seurata tulevina vuosina. Vaikka haitallisen vieraslajin poistaminen tuskin enää onnistuu laajemmassa mitassa, kohdennetuilla torjuntatoimilla kasvin matkaa parhaimmille niittypientareille voidaan kenties vielä hidastaa. Rehuvuohenherne osoittautui paikoin jo lupiinin veroiseksi haittalajiksi, johon kannattaa kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Kasvia löytyi varsinkin Joutsenon alueelta, jossa rehuvuohenherneen pahimpia piennarjaksoja oli Vesivalon liittymän itäpuolella sekä Pellisenrannan ja Jänhiälän liittymän välillä noin seitsemän kilometrin matkalla. Jälkimmäisellä jaksolla sitä oli tien pohjoispuolella melkein joka toisella lohkolla (43 %; 15/35 lohkoa). Joukossa oli myös lupiinin kaltaisia kaiken peittäviä massakasvustoja. Rehuvuohenhernettä löytyi myös kolmesta liittymästä. Tien eteläpuolella läntisimmät kasvustot löytyivät läheltä Joutsenon liittymää. Sen jälkeen rehuvuohenhernettä ei tavattu lainkaan lähes 25 kilometrin matkalta. Kurtturuusu sen sijaan painottui selvästi tutkitun piennarjakson länsipuoliskolle. Imatralta Joutsenoon lajia havaittiin vain yhdeksältä lohkolta (1,6 %), mutta Joutsenosta Lappeenrantaan 44 lohkolta (5,9 %). Eniten kasvia löytyi Lappeenrannan kaupungin kohdalta Nuijamaan ja Mänty? Kurtturuusun karkulaisesiintymät keskittyivät Lappeenrannan kaupungin kohdalle. R os a ru go sa 27 .6 .2 02 3 © K im m o S aa rin en 21
• 22 Lutukka 40. 2024 22 län liittymien välistä, tien eteläpuolen pientareilta melkein joka viidenneltä piennarlohkolta (19 %; 22/114 lohkoa). Pääosin istutusperäisiä ruusukasvustoja oli edelleen myös melkein joka toisessa liittymässä (7/15). Ajankohta oli piennarkartoitukselle oivallinen. Kasvit olivat helposti tunnistettavissa ja pientareiden yleispiirteet hyvin arvioitavissa – joskin ainakin yksi pientareiden tyyppilaji, kissankello, Cam­ panula rotundifolia, jäi myöhäisen kukinta-aikansa takia vain muutaman merkinnän varaan. Kahdella inventoijalla kartoitus sujui nopeasti, mutta laajamittaisempaan lupiinin torjuntatyöhön ei piennarkävelyn yhteydessä tai sen jälkeen ehditty, sillä viheralueiden niitot alkoivat heti heinäkuun alussa Lappeenrannan länsipään liittymistä. Kesällä 2024 lupiineja kuitenkin pientareilta kaivellaan, ja myös kartoitus jatkuu länteen Luumäen ja Kouvolan suuntaan. Salpausselän hiekkaiset ja paahteiset pientareet tarjoavat varmasti sielläkin lisää ihmeteltävää kasvikulkijalle! Kiitokset Hankkeen jouhevasta toteutuksesta ja yhteistyöstä erityiskiitos projektipäällikkö Hannu Häyhälle (KaakkoisSuomen ELY-keskus), Mikael Vengasaholle (Destia) ja työnjohtaja Santeri Seppäselle sekä Henri Skytälle (YIT). Kaakkois-Suomen ELY-keskus tuki piennarympäristöjen inventointia ja lupiinin torjuntaa taloudellisesti. Jantunen, J. & Saarinen, K. 2015: Sykeröpoimulehti Etelä-Karjalassa. Lutukka 31(1): 3–10. Jantunen, J., Saarinen, K., Valtonen, A., Hugg, T. & Saarnio, S. 2004: Tienpientareet ja valtateiden liittymäalueet perhosten ja kasvien elinympäristönä. 57 s. Tiehallinnon selvityksiä 9/2004. Helsinki. Jantunen, J., Saarinen, K., Vitikainen, T. & Johansson, A. 2019: Etelä-Karjalan perinnebiotoopeissa hyvät niityt vähissä. Lutukka 35(1): 24–31. Saarinen, K. & Jantunen, J. 1990: Lappeenrannan kalkkialueen monipuolinen kämmekkälajisto. Lutukka 6(3): 67–73. Saarinen, K. & Saarinen, K. 2020: Kamppailu lupiinin kanssa ketosuoran asuttamisesta. Lutukka 36(1): 1016. Saarinen, K. & Vuori, A. 2023: Valtatie 6 piennarkartoitus Lappeenrannassa ja Imatralla 2023. 50 s. Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry. Lappeenranta. Saarinen, K., Jantunen, J. & Valtonen, A. 2006: Niiton vaikutus tienpientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen (NIINI). 46 s. Tiehallinnon julkaisuja 9/2006. Helsinki. 22
• 23 Lutukka 40. 2024 ? Rehuvuohenherne valtaa lupiinimaisesti pientareita ja muodostaa jo muhkeita kasvustoja Joutsenon alueella. Valuable meadows along Highway 6 between the cities of Imatra and Lappeenranta, SE Finland In the summer of 2023 we walked 79 kilometers along the road verges of Highway 6 between the cities of Imatra and Lappeenranta. Vegetation was inventoried in 15 junction areas and 654 verge blocks (each approximately 60 meters) on both sides of the road, separated by lampposts. Covering a total of 112 hectares of open environments, we searched in particular for meadow communities and species. In addition, the occurrence and abundance of harmful alien species were assessed. All verge blocks and wider junctions were classified on a scale: 1 = excellent meadow, 2 = good meadow, 3 = grassy or luxuriant unrepresentative meadow, 4 = weakened by alien species, and 5 = invaded by alien species. A total of 333 verge blocks (25 % of the total) with an area of approximately 21 hectares represented good or excellent meadow vegetation (categories 1–2). Furthermore, there were 10 hectares of representative meadow vegetation on the ramps. Common and typical meadow species included Knautia arven­ sis, Leucanthemum vulgare, Lathyrus sylvestris, Hypericum perforatum, Erigeron acris and Vis­ caria vulgaris. We also observed three plant species classified as threatened (Dactylorhiza baltica, Orchis militaris, Alchemilla hirsuticau­ lis), whereas Trifolium aureum was the most common among the eight near-threatened species. On the other hand, a total of 278 verge blocks (21 % of the total) were of poor quality on account of harmful alien species (categories 4–5). Lupinus polyphyllus was the most common one: it was found in at least every second verge block (59 %) and in each junction area. Among the other non-native species classified as harmful, only Rosa ru­ gosa was rather common along the verges (4 % of the blocks). Based on our inventory, the highway verges provide a significant addition to the remaining meadow habitats in the province. The detailed mapping by verge blocks also gives us tools to evaluate the abundance and invasion of the lupin – and other alien species as well – during coming years.. Kimmo Saarinen, Kaakkois­Suomen ELY­ keskus, Villimiehenkatu 2 B, 53100 Lappeenran­ ta, kimmo.saarinen@ely-keskus.fi Anna Vuori, Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä­Karjala ry, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta, saimaa@sll.fi G ale ga orie nta lis 15 .6 .2 02 3 © A nn a Vu ori 23
• 24 Lutukka 40. 2024 S elkämeren kansallispuisto perustettiin keväällä 2011. Sen pinta-alasta 98 % on avomerta ja vain 2 % maata. Silti saaret ja rannikon alueet tarjoavat meriluonnon aarreaitan, jonka eräs timantti on Säpin saari Luvian saariston (St, Eurajoki) pohjoisosassa. Säppi on pääosin Metsähallituksen hallinnoimaa suojelualuetta. Koillisosa on yksityisomistuksessa. Saaressa on valkoiseksi kalkittu, pyöreärunkoinen ja 30 metriä korkea majakka vuodelta 1873. Sen tuntumaan sijoittuu kaksi entistä majakanvartijoiden taloa, joista toinen on Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen lintuasema ja toinen Säppi 2000 -yhdistyksen käytössä. Yhdistys tarjoaa majoitustiloja. Saarelle pääsee paikallisten kalastajien kyydissä ja esimerkiksi kesällä 2023 sinne liikennöitiin ainakin kahtena päivänä viikossa, mikä tarjoaa mahdollisuuden myös lyhytaikaiseen käyntiin. Vuonna 1871 rakennetun ”Luotsituvan” ja siihen liittyvät rakennukset omistaa nykyisin Merenkulkulaitos, joka on vuokrannut ne Reposaaren Metsästysseura ry:lle. Avomereiseen Säppiin saavutaan veneellä tyrskyisen ja matalan lahdelman kautta. Kookas laituri, Kruununmöljä, jatkuu leveänä pitkospolkuna yli rannan makeavetisten lampareiden aina tervaleppien luonnehtimaan rantalehtoon. Noin 250 metrin tarpomisen jälkeen päädytään veräjän jälkeen saunan nurkalle, mistä avautuukin upea majakkaniittyja kallioketokokonaisuus rakennuksineen. Säpin kasvistoon vaikuttavat sen ulkomereinen sijainti (avomerellä 5,5 km rannikolta), saaren suuri koko (150 ha) ja siihen liittyvä monien habitaattien esiintyminen, rehevyyttä tuova oliviinidiabaasikallioperä ja melko pitkään jatkunut ihmisvaikutus (Jutila 2023) . Monilajisen saaren putkilokasvisto koostuu yli 400 lajista, joista osaa ei ole tavattu vuosiin kuten pohjannoidanlukkoa, Botrychium boreale, tai mäkilitukkaa, Cardamine hir­ suta. Uhanalaisista lajeista tavataan vaarantunut keltamaHELI JUTILA Säppi Selkämeren kasvihelmi Pohjanlahdenlauha, Deschampsia bottnica, Luvia, Säppi, Prakala 3.8.2016, Urjanhai / Wikimedia Commons
• 25 Lutukka 40. 2024 Kirjoittajan käynnit Säpissä tara, Galium verum, silmälläpidettäviä ovat ahokissankäpälä, Antennaria dioica, terhi, Asperu­ go procumbens, ketonoidanlukko, Botrychium lunaria, ketoneilikka, Dianthus deltoides, pikkusap pi, Centaurium pulchellum, somersara, Carex glareosa, ja rannikkovesikuusi, Hippuris lanceolata. Tiedon keruu Tutustuin Säpin kasvillisuuteen yhteensä 16 käynnillä. Julkaisussa käytetään Karri Jutilan Säpistä piirtämän kartan mukaisia nimiä, joita ovat käyttäneet varsinkin lintutieteellisen yhdistyksen harrastajat. Jo vuosina 2009 ja 2010 laadin kuvauksen saaren kasvillisuudesta (Jutila 2011) . Monilta käyntikerroiltani on tarkat havainnot, jotka olen toimittanut Raino Lampisen kautta Kastikka-tietokantaan. Tuoreimman käyntini heinäkuussa 2023 toteutin juuri neliökilometriruutujen lajistolistojen täydentämiseksi. Nämäkin havaintotiedot on nyt tallennettu Kastikkaan. Yleiset lajit olen kirjannut neliökilometriruudun tarkkuudella mutta harvinaisemmista olen tallentanut tarkan koordinaattitiedon. Laji.fi-palvelun listauksen mukaan Säpin saarelta on 2.3.2024 mennessä kertynyt noin 5 800 putkilokasvihavaintoa, joista 3 563 on omiani ja hieman vajaa 1 000 Janne Lampolahden havaintoja eri vuosilta (pääosin 1987). Yli 200 havainnon pääsevät myös Aila Tarvainen ja Ilmari Kause. Museonäytteitä listalla oli yhteensä vain nelisenkymmentä, joilla seitsemän eri kerääjää. Saaren lajisto tulee varmasti vuosien saatossa muuttumaan, mutta nyt tiedot saaresta ovat varsin hyvät, ja oli tärkeää myös saada ne laajempaan tietoon Säpin vietettyä 150-vuotisjuhliaan vuonna 2023. Majakkakedon kukoistusta Majakkapiha on kallioinen, ja kallioketojen, ketojen ja niittyjen lajisto on monimuotoista. Leimallisia lajeja ovat keltamatara, ketoneilikka, rantatädyke, Veronica longifolia, ja ruoholaukka eli kotoisemmin ruohosipuli, Allium schoenopra­ sum, joka koristaa myös Luotsituvannokan kallioita. Heinistä runsaita ovat mäkikaura, Avenula pubescens, metsälauha, Avenella flexuosa, ja nurmirölli, Agrostis capillaris, harvinaisuuksiin kuuluu mäkikattara, Bromus hordeaceus. Painannekohdissa saa vallan mesiangervo, Filipendula ulmaria. Majakan kaakkoispuolen kedolla ovat kukoistaneet jänönapila, Trifolium arvense, ja mäkikuisma, Hypericum perforatum, hyvin marjovan ahomansikan, Fragaria vesca, keralla. Majakan koillispuolella on päivänkakkaran, Leucanthemum vul­ 30.4.1991 30.7.1991 8.6.1992 16.–17.7.1994 4.–5.8.1995 6.7.1996 18.9.1998 2.7.1999 1.9.2001 11.7.2003 28.–29.7.2009 14.–16.7.2010 20.–21.7.2012 5.–7.7.2018 24.–25.7.2021 16.–19.7.2023 ? Näkymä Kruununmöljän laiturilta Säpin majakalle. 30 .7 .2 00 9 © H eli Ju tila 25
• 26 Lutukka 40. 2024 © 20 22 M aa nm itt au sl ai to s, or to ku va M 32 34 D , M 32 34 F Karttapiirros Karri Jutila 26
• 27 Lutukka 40. 2024 gare, ja lampaannadan, Festu­ ca ovina, vallitsemaa niittyä, jolla tavataan ajoittain myös ahopellava, Linum catharticum (jota saarella kasvaa myös rantaniittyjen yläosassa). Majakan ympäristön edustavaan ketolajistoon kuuluvat myös käen? Näkymä Säpin majakasta kallioiselle majakkapihalle. 18 .7 .2 02 3 H el i Ju til a ? Majakkakedolla kukkivat näyttävimpinä keltamatara ja ketoneilikka. ? Ketonoidanlukko ( kuvassa) ja pohjannoidanlukko kuuluvat saaren ketolajistaoon. Pohjannoidanlukkoa ei tosin ole viime vuosina enää näkynyt. kukka, Silene flos-cuculi (saunan suunnalla) ja kissankello, Cam­ panula rotundifolia. Majakkapihan kedolla on tuore pienruohoniittykuvio, jolla kasvaa satoja ketonoidanlukkoja ja valkolehdokkeja, Platanthera bifolia, pienellä alalla. Sieltä on löydetty yhtenä vuonna myös pohjannoidanlukkoa. Niityn valtalajeja ovat nurmirölli, lampaannata, siankärsämö, Achillea mille­ folium, ahomansikka, niittyhumala, Prunella vulgaris, ja niittyliekosammal, Rhytidiadelphus squarrosus. Luonnehtivia lajeja ovat päivänkakkara, puna-apila, Trifolium pratense, mäkikaura ja ketosilmäruoho, Euphra­ sia stricta. Kulttuurikasvistoa edustavat muun muassa lintuaseman itäpuolen koristekasviperuinen pallomehiparta, Jovibarba B otr yc hiu m lun aria 5.7 .2 01 8 H eli Ju tila 19 .7 .2 02 3 H el i Ju til a 27
• 28 Lutukka 40. 2024 globifera, sekä ladon takana (n. 3,5 × 2 m 2 ja 2 × 2 m 2 alalla) elinvoimaisena kasvava ja kukkiva vanha rikkakasvi terhi. Majakan luona kasvanut tarhatyräkki, Euphorbia cyparissias, sen sijaan näyttää hävinneen. Lajistoon kuuluu myös kumina, Carum carvi. Mittarin toukat ovat syöneet monena vuonna sekä lintuaseman että Luotsituvan rakennuksen seinustalla kiemurtelevan humalan, Hu­ mulus lupulus, lehdettömäksi. Osin lintuaseman läheiset niityt ovat heinäisiä, nurmipuntarpään, Alopecurus pratensis, ja mäkikauran vallitsemia. Majakan lounaispuolella on korkeahkokasvuinen tuore niittykuvio, jossa on kasvanut noin 30 valkolehdokkia, mutta kuivana kesänä 2023 en löytänyt lajia täältä. Heinäkuussa 2023 valkolehdokkimäärät olivat koko saarella paljon aikaisempaa pienemmät. Liekö karjan laidunnus vähentänyt lajia 1990-lukuun nähden. Ylämaankarja pääsi yhdessä vaiheessa majakkapihalle ja polki sorkillaan suuria kuoppia, jolloin maata sitova kasvillisuus hävisi. Onneksi karja on nykyään aidattu majakkapihan ulkopuolelle ja aluetta hoidetaan niittämällä. Lisäksi valkolehdokkien ja ketonoidanlukkojen alue on rajattu nauhalla kulkemisen rajoittamiseksi. Niittyjen monimuotoiseen hyönteislajistoon kuuluvat muun muassa niittyhepokatti, niittyheinäsirkka, kultasiivet ja hopeatäplät. Saunan luona on tuoretta sekä vähäisessä määrin karua, kuivaa pienruohoniittyä, jonka rehevöitymisestä kertovat valkoapila, Trifolium repens, ja koiranputki, Anthriscus sylvest­ ris. Saunan lähellä oli aiemmin peltokuvio erilaisine peltorikkoineen, mutta nykyisellään aluetta hoidetaan niittynä, ja peltorikat ovat hävinneet. Niityt levittäytyvät edelleen saunan koillispuolella osin kosteampina kuin muualla (kostea pienruohoniitty). Niityt, kedot ja nummet Luotsituvalle johtavan polun varren niityltä on löytynyt noidanlukkoja viimeksi kesällä 1998. Puustoa poistettiin kuvi24 .7 .2 02 1 © H eli Ju tila ? Porin Lintutieteellinen Yhdistys on hoitanut Säpin majakan pihaaluetta ja siihen liittyvää niittyä raivausja niittotalkoilla. ? Kaikkiaan valkolehdokki on ollut Säpissä runsas. Vuosittainen vaihtelu on kuitenkin suurta ja äskettäisistä kuivista alkukesistä laji tuntuu kärsineen P la ta nt he ra bi fo lia , H el si nk i, P ur on iit ty 18 .6 .2 01 3 © A rto K ur tto
• 29 Lutukka 40. 2024 on tuntumasta, ja lisääntynyt valon määrä ehkä ryöpsäytti kasvillisuuden rehevämmäksi, korkeampikasvustoiseksi maitohorsmavaltaiseksi niityksi. Laidunnuskaan ei ole ketoeikä pohjannoidanlukkoa palauttanut. Luotsituvan itäpuolella on katajaja mäntyvaltaista heinänummea, jolla kasvavat muun muassa huopavoikeltano, Pilosella officinarum, ahokissankäpälä ja metsälauha. Saaren kaakkoisrannan Knaperniemeen vievän polun varressa on aiemmin ollut pieniä niittykuvioita, joilta löysin pohjannoidanlukkoa kesällä 1994 (Jutila 1996). Vielä 18.9.1998 lajia löytyi paikalta 30 yksilöä. Pohjannoidanlukon aiemmat löytöpaikat (68315:31997; polun koillispuolella, aivan siinä kiinni) ovat jo melko umpeutuneita. Noidanlukkoja ei löytynyt myöskään polun eteläpuolisesta lähikohteesta (68327:31996), josta löysin elokuussa 1995 17 pohjanja 8 ketonoidanlukkoa (Jutila 1996). Kesällä 2023 en havainnut merkkiäkään pohjannoidanlukoista, joten laji saattaa olla kokonaan kadonnut saarelta tai sitten sen itiöt odottavat itämistä sopivassa paikassa. Ketonoidanlukkokin näyttää säilyneen vain majakkapihalla. Saaren pohjoisosassa, Takalahden perukan suunnalla sijaitsevaa entistä asuinpaikkaa, Puskalaa, lähestyttäessä metsän avoimuus lisääntyy ja mäkikaura tulee lajistoon. Parhaimman niittykohdan luona valtalajina ovat hietakastikka, Calamagrostis epigejos, ja mäkikaura sekä luonnehtijalajeina keltamatara, kissankello, ahomansikka, punanata, Festuca rubra, niittyjuola, Elytrigia re­ pens, ja niittynurmikka, Poa pra­ tensis. Tämän heinittyneen karun, kuivan pienruohoniityn huomion arvoisia lajeja ovat ketoneilikka, viuhkovoikeltano, Pilosella cymosa, ja huopavoi keltano, pölkkyruoho, Tur­ ritis glabra, särmäkuisma, Hy­ pericum maculatum, ja kevättädyke, Veronica verna. Aurinkoisella säällä heinäkuussa 2010 Puskalan niityillä lenteli paljon perhosia, muun muassa tesmaperhonen, kultasiipiä ja hopeatäpliä, ja ääntelevinä havaittiin heinäsirkka ja töpökatti. Myös kesällä 2023 perhosia ja suorasiipisiä havaittiin. Karinokan suunnalla, Hakkiluodon mökin pihalla, on hoidon ansiosta paremmin säilynyt keto eli karu, kuiva pienruohoniitty, jossa kukoistavat laajat ketoneilikkaja kissankelloalueet lampaannatoineen. Lajistoon kuuluu edelleen myös karvaskallioinen, Erigeron acris. ? Saunan niityllä kukoistavat päivänkakkara, kissankello, ketoneilikka, siankärsämö ja ahomansikka. Puskalan niittyjen luontoarvot ovat vähentyneet parinkymmenen viime vuoden aikana, sillä heinät ja vattu ovat vallanneet alaa, mutta edelleen kohde olisi kovastikin kunnostuskelpoinen. Niityllä kasvaa muun muassa pölkkyruoho. Tu rrit is gla bra 6.7 .2 01 8 © H eli Ju tila 16 .7 .2 02 3 © H el i Ju til a
• 30 Lutukka 40. 2024 Rantojen kalliot ja kivikot Silokalliot luonnehtivat paikoin saaren länsija pohjoisosan rantoja. Metsäisiä kallioita on siellä täällä saaren sisäosissa. Asuinpaikoilla on ketomaisia kallioita ja rannoilla tavanomaisen rantalajiston luonnehtimia kallioita. Luotsituvan keskiravinteisen merenrantakallion kasvillisuus keskittyy kalliojuotteihin rupijäkäliä lukuun ottamatta. Koloissa kasvavat muun muassa rantakukka, Lythrum salicaria, nurmirölli, luhtavilla, Eriophorum angus­ tifolium, suovilukko, Parnas­ sia palustris, juolukka, Vaccini­ um uliginosum, variksenmarja, Empetrum nigrum, ahopellava ja Pohjanlahden endeeminen pohjalandenlauha, Deschampsia bottnica. Mainittakoon Limpukkaan kalliolla kasvava nyylähaarikko, Sagina nodosa. Harjumuodostumiksi toisinaan tulkitut Prakala ja Kräveli ovat karun hiekkakivikkovallin luonnehtimia katajaisia niemiä, joiden keskiosa voidaan luokitella nummeksi. Saaren sisäosan kalliot ovat laajalti suoja metsäpeitteisiä, ja ne on kuvattu näiden yhteydessä. Jäkkiä, Nardus stricta, kasvaa avoimilla niittymäisillä ja toisaalta kosteilla kuvioilla siellä täällä, aika usein polun kallionreunuksessa. Vesikasvillisuutta Luotsituvannokan (karttanimi virheellisesti Luustuvannokka) lahdelmassa ja myös Eteläkarin edustalla rakkohauru, Fucus vesiculosus, on runsain levälaji. Rehevöitymisen seurauksena lisääntyvä viherahdinparta, Cladophora glomerata, kasvaa vesirajan tuntumassa matalassa vedessä vaaleanvihreänä vyöhykkeenä, ja jouhilevä, Chorda filum, lettiruskohahtu, Pylaiella littoralis, merihaura, Zannichellia palustris, ja tähkäärviä, Myriophyllum spicatum, kuuluvat nekin lahdelman vesikasvistoon. Heinä?–?elokuun vaihteessa 2009 Selkämeren alueella oli laaja Nodularia spu­ migenan sinileväkukinta, joka huuhteli myös Säpin rantoja. Onneksi heinäkuussa 2023 meri oli vapaa sinilevien massaesiintymistä. Säpin rantavesille tyypillisiä ovat merisätkin, Ranunculus baudotii, hapsivita, Stuckenia pectinata, ahvenvita, Potamogeton perfoliatus, uistinvita, P. natans ja pikkuvita, P. berchtoldii. Tässä työssä ei ole enempää tutkittu merialueen vesikasvillisuutta ja levälajistoa. Vesikasveja löytyy Säpistä fladoista ja merestä kuroutuneista kluuvijärvistä, joista moni on sukkession myötä soistunut. Avovesilampareita on erityisesti saaren lounaisrannalla ja Kruununmöljän sataman tuntumassa, missä kluuvin kasvillisuutta luonnehtii rannikkovesikuusi. Sen seurana viihtyvät muun muassa ratamosarpio, Alisma planta­ go­aquatica, kurjenmiekka, Iris pseudacorus, rantapalpakko, Sparganium emersum, ja leveäosmankäämi, Typha latifolia. ? Silokallioita on Säpissä Etelä­ karilla, Lännennokalta Luotsituvannokalle, Poponniemessä, Krävelinnokan kivikkoisessa kärjessä ja Karinokalla. Pohjanlahdenlauha Lännennokan kalliolla. D es ch am ps ia bo ttn ic a 16 .7 .2 02 3 © H el i Ju til a
• 31 Lutukka 40. 2024 Rantaniittyjä ja levävalleja Rantaniittyjä muodostuu hienojakoisten maiden lisäksi miltei kaikkialle saaren moreenirannoille, mutta laajimmillaan ne ovat saaren itäja etelärannoilla. Niittykasvillisuutta kehittyy myös kivikoihin ja kallion rakosiin. Laiduntamattomia eli luontaisia rantaniittyjä löytyy saaren pohjoisja koillisosasta, muun muassa Takalahden ja Limpukkaan suunnalta, yksityismaiden alueelta. Näitä laiduntamattomia rantaniittyjä luonnehtivat järviruoko, Phragmites australis, ruokohelpi, Phalaroides arundinacea, ja luhtakastikka, Calamagrostis neglecta. Takalahden pohjukan rantakasvillisuusvyöhykkeet ovat melko hyvin kehittyneitä ja alimpana vesirannalla kasvaa sinikaislaa, Schoenoplec­ tus tabernaemontani, jonka joukossa on järviruokoa. Ylempänä mukaan tulevat meriluikka, Eleocharis uniglumis, luhtakastikka, rantamatara, Galium palustre, ja suolavihvilä, Juncus gerardi. Harvalukuisempana tavataan hentosuolaketta, Tri­ glochin palustris, mesiangervoa, ranta-alpea, Lysimachia vulgaris, ja rantakukkaa. Ylemmäs rannalla noustaessa runsastuvat ruokohelpi, isonokkonen, Ur­ tica dioica, ja punanata. Geolitoraalin yläosassa, levävallin kohdilla, viihtyvät vaihtuvina valtalajeina peltopillike, Ga­ leopsis bifida, kiertotatar, Fallo­ pia convolvulus, ja pensaikkotatar, F. dumetorum, rantanenätti, Rorippa palustris, niittyleinikki, Ranunculus acris, ja peltopähkämö, Stachys palustris. Ylempänä tavataan runsaana myös hietakastikkaa ja niittynurmikkaa. ?? Meren tuoma aines, varsinkin rakkohauru, lannoittaa ja tarjoaa mahdollisuuden yksivuotisten kasvienkin asettua. Levää kertyy laajalle alueelle alaja ylärannan vaihettumisvyöhykkeeseen, mikä näkyy voimakaskasvuisuutena ja leväkerrostumille erikoistuneina lajeina, joista monet ovat tavallisien rikkaruohojen merenrantamuotoja. Aavan meren äärellä levää saattaa kovilla myrskyillä ajautua rantaan kohtalaisestikin. Eteläkari, 18.7.2023 © Heli Jutila Fucus vesiculosus, Eteläkari, 14.7.2010 © Heli Jutila
• 32 Lutukka 40. 2024 Nämä Itämeren kivikkoiset niittyrannat ovat viime vuosina yksipuolistuneet ja isonokkonen on vallannut alaa. Laiduntamattomilla rantaniityillä ei useinkaan muodostu varsinaista katajien, metsälauhan ja keltamataran luonnehtimaa ylärantaniittyä, mutta lajistoa voi olla ripottaisesti rantaan tunkeutuvan metsän reunassa. Limpukkaan tai Parikivien kohdalla alarantaniittyä vallitsevat suolavihvilä ja järviruoko. Luonnehtijalajeja ovat isolaukku, Rhinanthus angustifolius, suovilukko, lännensuolasänkiö, Odontites litoralis subsp. li­ toralis, pohjanlahdensilmäruoho, Euphrasia wettsteinii var. bot­ niensium, ja ruokohelpi. Alimpana rannalla on katkeileva pohjanlahdenlauhavyö. Peränkulmassa ja Hanhiston pohjoiskärjessä on keskenään samantyyppistä ylärantaketoa, mutta Peränkulman laiduntamaton keto on korkeampikasvuinen. Metsänreunassa on kuvio metsälauhan, tuoksusimakkeen, Antho xanthum odo­ ratum, kangasmaitikan, Melam­ pyrum pratense, metsätähden, Lysimachia europaea, ja jokapai? Hanhiston laidunnetulla, pohjaltaan hienojakoisella, alavalla ja leveällä rantaniityllä ei muodostu selvää vyöhykkeisyyttä ja eri korkeuksien kasvit sekoittuvat. Laajalle alueelle muodostuu monenlaisia kasvillisuuskuvioita. ? Ylempänä Hanhiston korkeakasvuista merenrantaniittyä luonnehtivat muun muassa rantakukka ja ruokohelpi. 17 .7 .2 02 3 © H eli Ju tila 16 .7 .2 01 © H eli Ju tila
• 33 Lutukka 40. 2024 kansaran, Carex nigra, luonnehtimaa niittyä. Hanhiston rantaniityn vesirajan kivikkoa vallitsevat paikoitellen konnanvihvilä, Juncus bufonius, rannikki, Lysimachia maritima, ja rönsyrölli, Agrostis stolonifera. Siellä täällä yleisenä kasvavat myös savi jäkkärä, Gnaphalium uligi no sum, pohjanpihatatar, Polygonum aviculare subsp. boreale, suolasolmukki, Spergularia salina, isosappi, Cen­ taurium littorale, pikkusappi ja suolasänkiö. Kahlaajarannalla voi nähdä rengastajien käyttämiä lintukatiskoja pyynnissä. Alageolitoraalin leväkasaumilla kasvaa harvakseltaan muun muassa ukontatarta, Persicaria lapathifolia, rentohaarikkoa, Sagina procumbens, rönsyleinikkiä, Ranunculus repens, ja konnanleinikkiä, R. scelera­ tus. Geolitoraalin alaosaa hallitsevat ketohanhikki, Argenti­ na anserina, suolavihvilä, rönsyrölli, ruokohelpi, ja niukempina rantalemmikki, Myosotis laxa, sekä katkeratatar, Persi­ caria hydropiper. Laidunnuksen seurauksena karheanurmikan, Poa trivialis, rönsyleinikin, poimupelto-ohdakkeen, Cirsium arvense var. maritimum, niittyjuolan ja nokkosen muodostamat kuviot ovat vähentyneet. Vähän ylempänä korkeakasvuista merenrantaniittyä vallitsevat ruokohelpi, nurmilauha, Deschampsia cespitosa, isorölli, Agrostis gigantea, ja kurjenjalka, Comarum palustre. Tyypillisiä ovat rantakukka, mesiangervo, vesisara, Carex aquatilis, suo-ohdake, Cirsium palustre, suohorsma, Epilobium palustre, ja ranta-alpi. Yltäkylläistä hyönteislajistoa edustavat lukuisat perhoset, kaksisiipiset ja suorasiipiset. Ylimpänä metsän reunassa on nurmiröllin, hietakastikan, luhtasuoputken, Peucedanum palustre, ojakärsämön, Achillea ptarmica, mesimarjan, Rubus arcticus, ja rätvänän, Potentilla erecta, valtaama kostea, soistumisvaikutteinen metsän reunan rantaniitty, jossa yleisiä ovat myös jokapaikansara ja nurmipiippo, Luzula multiflora. Muutama hedelmävaiheinen valkolehdokkikin kuului lajistoon heinäkuussa 2010. Hanhistoa etelästä rajaavan Knaperniemen someroinen yläranta kukoistaa keltamataran, ketoneilikan, ojakärsämön, hietakastikan ja sarjakeltanon, Hieracium umbellatum, väreissä. Itämeren epilitoraalikedolla on paikoin katajikkoa ja paikoin sorkkien rikkomaa kasvillisuutta: hiekka ja pienet kivet ovat tulleet esiin. Kedolla kasvaa myös ahomansikoita, keltamaksaruohoa, Sedum acre, isolaukkua ja värimorsinkoa, Isatis tinctoria. Kultasiivet, hopeatäplät, lanttuperhoset ja niittyheinäsirkat viihtyvät siellä. Alarannalla vallitsevat paikoin nokkonen ja niittyjuola. ? Keltamataran värjäämää Knaperniemen someroniittyä, 17 .7 .2 02 3 © H eli Ju tila
• 34 Lutukka 40. 2024 Knaperniemen ja länteen mentäessä seuraavan niemen, Johteen, välisellä alavalla rantaniityllä järviruoko on saatu kuriin laidunnuksella. Rantaniityllä ovat runsastuneet merisara, Carex mackenziei, rantakukka ja alempana rantayrtti, Lycopus europaeus, ranta-alpi sekä tummarusokki, Bidens tri­ partita. Alarannalla levävallin alapuolella kasvavat runsaina suolavihvilä ja järvirantalemmikki, Myosotis laxa var. cespi­ tosa, sekä vaihdellen meriluikka, sammakonvihvilä, Juncus ranarius, ja harvakseltaan lännensuolasänkiö, luhtavuohennokka, Scutellaria galericulata, ja isolaukku. Knaperin päässä levävallilla kasvoi merkittävässä määrin myös ruokonataa, Lo­ lium arundinaceum, nokkosta ja poimupelto-ohdaketta. Johteen ja Kuolinnokan (lähekkäiset itärannan niemekkeet Knaperniemen eteläpuolella, kartalla vain nimi Kuolinnokka, joka eteläisempi) kärjen vesirajan kivikossa kasvaa pohjanlahdenlauhatuppaita, suolavihvilöitä, rantalemmikkiä sekä merisuolaketta, Triglochin maritima, ja hentosuolaketta. Alaja ylärantaniityn vaihettumisvyöhykkeessä viihtyivät poimupelto-ohdake, niittyleinikki, hietakastikka, niittyjuola ja mesiangervo. Katajikkoisella ylärantaniityllä vallitsi tyypillinen keltamatara – metsälauhaniitty, jota luonnehtivat myös seinäsammal, ahosuolaheinä, Rumex acetosel­ la, ahomansikka, siankärsämö, lituruoho, Arabidopsis thaliana, hietakastikka, matalanurmikka, Poa humilis, ja vattu, Rubus idaeus. Kuolinnokan länsipuolella ja Eteläkarin itäpuolella rantavyöhyke kapenee noin 25 metriä leveäksi, somerikkopohjaiseksi Lepistön rantaniityksi. Kivinen ja katkeileva matalakasvuinen suolavihvilä – meriluikkavyöhyke luonnehtii alarantaa, ja tarkkasilmäinen löytää ahopellavakasvustojakin somerikkorannalta. Järviruokoa kasvaa harvakseltaan. Aiemmin levävallia luonnehtinut poimupelto-ohdake on sittemmin hävinnyt. Aiempi korkeakasvuinen heinäja nokkosvaltainen rantaniitty on koko lailla syöty ja ylämaankarja tuntuu viihtyvän alueella. Eteläkarissa rantaniitty jälleen levenee. Somerikkoisessa rantaviivassa viihtyvät sammakonvihvilä ja vähän ylempänä ruokohelpi. Vuosittain vaihtelevan levyisellä tuoreella hauruvallilla kasvavat peltopillike, ketohanhikki, poimupelto-ohdake ja ukontatar ja vähän vanhempaa, hajonnutta levävallia luonnehtivat pihatähtimö, Stellaria media, pohjanpihatatar, karheanurmikka, niittyjuola ja karheapillike, Galeopsis tetrahit. Kesällä 2023 paksun levävallin olivat vallanneet suolasänkiö, isosappi, rentohaarikko sekä rantanenätti ja sen tuntumasta löytyi myös suolaleinikki, Halerpestes cymbalaria. Ylemmäs pehmeää rantaa noustaessa runsastuvat keto-orvokki, Viola tricolor, niittyleinikki, rönsyleinikki, merirantalemmikki, Myosotis laxa var. baltica, ja niittysuolaheinä, Rumex acetosa. Rantaniityn reunassa mäntyjen juurella viihtyvät hietakastikka, keltamatara, rohtotädyke, Veronica officinalis, nurmitädyke, V. chamaedrys, ja lillukka, Rubus saxatilis. ? Eteläkarilta löytyi vuonna 2023 Säpistä jo vuonna 2018 tavattu suolaleinikki, joka on levittäytynyt painolastitulokkaana Merikarvialta etelään Eurajoelle ja toisaalta pohjoiseen Närpiön leveyksille Pohjanmaalla. Halerpestes cymbalaria 5.7.2018 © Heli Jutila
• 35 Lutukka 40. 2024 Korkea ruovikko ympäröi 1990-luvulla hetteistä, hajoavan kasvimassan tuoksun mukaan nimettyä Paskalaguunia, mutta ruovikko on paljon pienentynyt laidunnuksen tultua intensiivisemmäksi kesän 2010 jälkeen. Sekä heinäkuun alussa 2018 että heinäkuun puolivälissä 2023 ruo’ot oli suurelta osin syöty ja maisemanäkymät olivat avoimet. Paskalaguunin pohjoispuolella oli vielä vuonna 2010 kosteaa niittyä, jota vallitsivat vesisara, kurjenjalka ja jokapaikansara. Luonnehtijoita olivat myös nurmilauha, rantamatara, suo-orvokki, Viola palustris, ja niukempana luhtasuoputki ja mesiangervo. Kostean lampareen kasvillisuutta hallitsivat tupassara, Carex nigra subsp. juncella, ja kurjenjalka. Sen reunalla hieskoivuja tervaleppäpuuston alla kasvoivat korpirahkasammal, Sphagnum girgensohnii, suo-orvokki, rätvänä, jouhivihvilä, Juncus fili­ formis, ja mesimarja, joka myös teki marjaa. Karjan syömä alue ei enää vuonna 2023 hahmottunut erilliseksi kosteaksi niittykuvioksi, vaan se oli osa laidunnettua, matalakasvuista vihvilä-, heinäja saramerenrantaniittyä, jossa punanata, matalanurmikka, nurmirölli ja ketohanhikki olivat vallalla. misesta johtuva eroosio, jonka seurauksena kedolle ehti muodostua pieniä hiekkakuoppia. Pääsääntöisesti ylämaankarjan vaikutus Säpin kasvillisuuteen on ollut positiivinen, varsinkin rantaniittyjen osalta. Laidunnuspaine keskittyy saaren eteläja lounaisrannoille, missä tuulet helpottavat ötökkäongelmaa. Metsässä on karuja paikkoja, joissa ei juuri ole syötävää, ja toisaalta on kosteikkoja, korpia ja lehtoja, joissa laidunnus saattaa olla kasvistolle (mm. kämmeköille) haitallista. Laitumen jakamista useaan osaan tuleekin harkita. Ylämaankarjan noin 12 yksilöä laidunsi saaren länsiosaa eli kansallispuiston aluetta heinäkuussa 2023. Rantaa tiiraillessa voi nähdä silmäyksen Säpin toisesta merkittävästä laiduntajasta, Sardinian muflonista, Ovis aries musimon, jonka ensimmäiset ? Eteläkarin pohjoispuolinen lahdelma, Hauruloukko kertoo paikasta, jonne rakkolevät eli rakkohaurut ajautuvat hajoamaan. Aiemmin niittyjuolan, ruokohelven ja nokkosen vallitsema rantaniitty on syöty matalaksi, ja rantojen kivisyys on tullut näkyviin. Laidunnuksesta ja niitosta Majakanvartijoiden poistuttua Säpistä vuonna 1963 saari oli ilman kotieläinlaidunnusta aina kansallispuiston perustamiseen asti vuonna 2011. Nykyisin lauhkeat ja ylväät ylämaan naudat ilahduttavat saarella vierailijoita. Laidunnuspaine on kaikkein toivotuinta rehevillä rantaniityillä. Majakkapihan kedolle karjan pääsy rajattiin vuoden 2010 jälkeen toisaalta valkolehdokkien ja noidanlukkojen suojaamiseksi ja toisaalta alueella majoittuvien turvaamiseksi. Yksi syy oli myös kuivina kesinä tallauksesta ja muusta karjan liikku1. 8 20 09 K al le rn a / W ik im ed ia C om m on s Ylämaankarja laiduntaa Säpin rantaniittyjä 9.8.2006 © Heli Jutila
• 36 Lutukka 40. 2024 yksilöt metsästäjät toivat saarelle vuonna 1949. Muflonin ja pienpetojen pyynti on sallittu Säpin luonnonsuojelualueella. Muflonin vaikutus kasvistoon jää vähäiseksi. – Laiduntajiin kuuluvat myös monenlaiset vesilinnut, joista osa pesii mutta suurempi osa vain levähtää saarella muuttoaikana. Vuodesta 2004 alkaen Porin Lintutieteellisen yhdistyksen talkoolaiset niittivät ennen laidunnuksen aloittamista vuosien ajan Hanhiston suunnan rantaniittyjä. Nykyisin yhdistys vastaa majakkakedon hoitamisesta niittämällä. Metsät ja suot Säpistä kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan 76,5 hehtaaria eli yli puolet saaresta. Siitä suuri osa on niin kutsuttua punaailakkityypin luonnontilaista tervaleppälehtoa, jossa myös mesiangervo, vattu, lehtotesma, Milium effusum, ja nurmilauha ovat vallalla. Lehtojen lajistoon kuuluvat myös jänönsalaatti, Lactuca muralis, ja koiranvehniö, Elymus caninus. Mustikkatyypin sekametsä, jota täplittävät variksenmarjojen ja jäkälien luonnehtimat kalliomänniköt ja pienet suopainanteet, luonnehtii Säpin keskiosaa. Tuoretta ja lehtomaista kangasta on siellä täällä. Paikoin metsät ovat lehtipuuvaltaisia hieskoivikoita ja haavikoita. Saaren eteläja itäosissa kasvaa edustavaa vanhaa sekametsää. Paikoin on tiheää kuusimetsää. Metsähallituksen luontotyyppikartassa vuodelta 2008 on lehtojen ja eteläosan luonnonmetsän lisäksi suurin osa kartoitetusta alueesta merkitty rannikon primäärisukkessiometsäksi. Soita Säpissä on melko vähän ja niiden kokonaismäärä jää noin viiteen prosenttiin pinta-alasta. Puustoisia soita ja vaihettumissoita ja rantasoita on melko lailla saman verran. Preiviikinlahden saariin verrattuna metsäja suokasvillisuus on monimuotoisempaa Säpin suuremman koonkin ansiosta (Jutila 2018a) . Lehdot ja lehtomaiset kankaat Lepistön lehto on mesiangervon ja vatun sekä puna-ailakin, Silene dioica, ja nurmilauhan vallitsemaa, noin 18 m korkeaa tervaleppälehtoa, jossa runsaina esiintyvät myös lehtotesma, ojakellukka, Ge­ um rivale, ja karheapillike. Paikoin lehto on saniaisten kuten soreahiirenportaan, Athyrium filix-femina, metsäalvejuuren, Dryopteris carthusiana, isoalvejuuren, D. expansa, ja metsäimarteen, Gymnocarpium dryo­ pteris, luonnehtimaa. Rannikon tuoreen lehtipuuvaltaisen lehdon huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat valkolehdokki ja jänönsalaatti. Osa suurruohojen vallitsemasta lehdosta on tervaleppien, pihlajien, ? Varsin villi ja piilotteleva pieni muflonilauma sinnittelee Säpissä ruokinnan turvin kärsien talvisia tappioita. ? Puskalan lehdon aluskasvillisuudessa hallitsevat lehtotesma ja puna-ailakki. W ik im ed ia C om m on s 6.7 .20 18 © He li Ju tila
• 37 Lutukka 40. 2024 hieskoivujen ja ikääntyneiden mäntyjen luonnehtimaa avointa ja heinäistä metsää. Tervaleppälehtoa löytyy myös sataman tuntuman Ullanrannasta, missä sen läpi avattiin näkymää kahteen suuntaan joskus vuoden 2010 aikoihin, ja sen jälkeen näkymää on pidetty avoimena. Luotsituvalle vievän polun painanteessa on rannikon kosteaa, tervaleppävaltaista lehtoa, jonka kenttäkerroksessa vallitsevat riidenlieko, Spinulum annotinum, suoorvokki ja mesiangervo. Lepistön lehdosta pohjoiseen sijaitsee erittäin uhanalaiseksi koko maassa arvioitu vanha, havupuuvaltainen tuore kangas. Kesällä 2023 kulkeminen tarkalleen vanhaa polkua myöten ei ollut enää mahdollista puiden, erityisesti suurten kuusten, kaaduttua alueella ristiin rastiin. Lehtomaisella kankaalla valtalajiston muodostavat metsäimarre ? Lepistöstä pohjoiseen kuusivaltaisen sekametsän puusto on ikääntynyttä ja lahopuuta löytyy runsaasti, niin maassa kuin pystyssäkin. Metsän erirakenteisuus ja vanhan metsän arvot ovat alueella merkittävät. 15 .7 .2 01 © H el i Ju til a lehdokki (yksittäin), mesimarja, ojaleinikki, Ranunculus flam­ mula, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal sekä korpiimarre, Phegopteris connectilis. Kesällä 2023 parin aarin metsäaukiolla kasvoi 197 kukkivaa ja 100 kukkimatonta herttakaksikon, Neottia cordata, versoa. Korpirahkasammal muo? Lepistön lehto. Metsähallituksen Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin ( 2008) mukaan ”Rannikon tuoreet lehtipuuvaltaiset lehdot taantuvat edelleen suojelualueiden ulkopuolella tapahtuvan rantarakentamisen, veneväylien ruoppausten, rantametsien ojitusten, kotitarvepuunoton sekä rantametsien siistimisen myötä. Toisaalta suojelualueilla lehtojen kehitys on valtaosin myönteistä.” ja soreahiirenporras. Paikoin on lehtokorpimaisuutta ja kosteita kuvioita, joissa esiintyvät rantamatara, suo-orvokki, luhtavuohennokka, orvontädyke, Veronica serpyllifolia, valko15 .7 .2 01 © H eli Ju tila 37
• 38 Lutukka 40. 2024 dosti 90 % seuralaislajistosta. Muina seuralaisina kasvoivat korpikarhunsammal (5 %), mustikka ja metsätähti (molemmat 2 %), soreahiirenporras ja metsäalvejuuri (0,25 %) sekä rauduskoivun ja kuusen taimi (kumpikin < 0,25 %). Lähistöltä olin löytänyt jo vuonna 2010 kolme herttakaksikkoa. Seuralaislajeja olivat tuolloin metsäimarre, metsätähti, nuokkutalvikki, Orthilia secun­ da, sekä kerrossammal, sulkasammal ja korpirahkasammal. Majakan eteläpuolisesta metsästä löysin heinäkuussa 2023 yhden kukkivan ja viisi kukkimatonta herttakaksikkoa selimaskaa, Lemna minor. Takalahden pohjukan metsät ovat tervaleppävaltaista rantalehtoa, jota vallitsevat mesiangervo, nurmilauha, kurjenjalka, rantamatara, mesimarja ja terttualpi. Harjulta alas Knaperniemen suuntaan vievää polkua kuljettaessa kosteusvaikutus lisääntyy ja polulla on märkiä painanteita. Hieskoivuvaltaista, lehtomaista metsää indikoivat Knaperniemeen vievän polun ympäristössä, alavalla maalla ruohot kuten puna-ailakki ja lillukka, Rubus saxatilis, sekä metsäalvejuuri ja lehtonurmikka, Poa nemoralis, ja meren rannan läheisyydessä heinät nurmilauha, rönsyrölli sekä isorölli. Muista lajeista mainittakoon valkolehdokki, tähtitalvikki, suo-orvokki, luhtasuoputki ja korpi-imarre. kä edelleen keskiosan maariankämmekkäsuon, Dactylorhi­ za maculata, eteläreunasta kolme kukkivaa ja yhden kukkimattoman yksilön. Peräkulman suunnalla, saaren itäosassa, metsä on edustavaa haapaja hieskoivuvaltaista sekametsää, jossa on paljon kaatuneita ja lahoavia puita. Myös valkolehdokkia ja tähtitalvikkia, Moneses uniflora, tavataan. Etelään metsä muuttuu heinäiseksi männiköksi. Majakan eteläpuolinen metsä on kosteaa saniaisvaltaista kuusikkoa, jossa viihtyvät muun muassa suonihuopasammal, Aulacomnium palustre, ja kantarelli. Suopainanteen reunuksesta merkitsin 16.7.2023 herttakaksikoita ja myös kaksi kukkivaa harajuurta, Corallorhiza trifida. Toinenkin harajuuriesiintymä löytyi samana kesänä lähistöltä. Luotsituvan suunnan suolta ja Eteläkarille vievän polun varrelta oli löytynyt kaikkiaan seitsemän harajuuriyksilöä ja samoilta sijoilta myös neljä herttakaksikkoa 6.7.1996. Puskalan kallion lähimetsät ovat sammaleisia kuusivaltaisia sekametsiä. Puskalan eteläpuolen kostea tervaleppämetsä on nurmilauha-, suo-orvokkija riidenliekovaltainen. Lampareissa kasvaa muun muassa järvikortetta, Equisetum fluvia­ tile, ja pullosaraa, Carex rostra­ ta, sekä vetisimmissä kohdissa vehkaa, Calla palustris, ja pikkuN eo tti a co rd at a 17 .7 .2 02 3 © H el i Ju til a ? Herttakaksikko oli Säpissä kesällä 2023 runsaampi kuin koskaan ja laskin kolmesta paikasta niitä kaikkiaan 307 yksilöä. ? Puskalan alueella kasvaa kieloakin, jonka on väitetty kaihtavan meren rantaa – tosin olen havainnut, että väite ei pidä paikkaansa. Lajia tavataan luontaisena jopa saarissa Perämeren rannalla. C on va lla ria m aja lis , H els ink i, K urk im äk i 8.6 .2 02 2 © A rto K urt to
• 39 Lutukka 40. 2024 Hanhistoon vievän polun varsi on Kirkkoharjun haaran jälkeen alle 15 m korkeaa hieskoivikkoa, jossa on runsas kuusisekoitus. Paikoin kostealla ja heinäisellä mustikkatyypin kankaalla viihtyy myös valkolehdokki. Laidunaidan ulkopuolella on mustikkatyypin sekametsämännikköä ja erirakenteisuus lisääntyy. Tuoreet ja kuivahkot kankaat Tuoreita kankaita tavataan varsinkin saaren sisäosien moreenimailla. Majakan ja Korkea kallion välistä aluetta luonnehtii mustikkatyypin sekametsä, jota täplittävät kalliot ja suopainanteet. Edustavaan lajistoon kuuluu yövilkka, Goodyera repens. Kaakkoon majakkapihalta lähtevän polun haarauduttua etelään, Lepistöön päin, metsä on mustikkatyypin mäntyvaltaista sekametsää, jossa kuusi on varsin runsas. Myös Käkikallioiden kaakkoispuolen metsä on mustikkatyypin männikköä, jonka pohjakerros on kerrossammalvaltainen. Vanamo, Linnaea borealis, ja jäkki kuuluvat myös lajistoon. Kuivahkoa kangasta on lähinnä Kirkkoharjulla (maastokartalla nimi on lipsahtanut liian itään), lounaisosan kallioiden tuntumassa sekä Krävelinnokan tyvellä. Majakan ja Kirkkoharjun välillä metsä on noin 17 m korkeaa mäntyä kasvavaa mustikkatyypin kangasta ja avokallioilla kasvaa jäkälikköä. Metsäkalliot ja suolaikut Kalliot täplittävät Säpin metsiä varsinkin länsija luoteisosissa. Majakalta Luotsituvannokalle on laajahko avokallioalue, missä poronjäkälät (valko-, harmaaja palleroporonjäkälä, Cladonia arbuscula, C. ran­ giferina, C. stellaris), alustaan kiinnittyneet rupijäkälät ja mänty vallitsevat. Luotsitupaa lähestyttäessä tullaan mäntyjen luonnehtimalle nummelle. 16 .7 .2 01 © H el i Ju til a ? Tupassaravaltainen hieskoivukorpi Hanhiston polun eteläpuolella. ? Harajuuri kuuluu, tosin harvinaisena, Säpin kämmekkälajistoon. 39 C ora llo rh iza trifi da , H els ink i, P uro niit ty 12 .8 .2 01 2 © A rto K urt to
• 40 Lutukka 40. 2024 Saaren eteläisessä länsiosassa Käkikallioiden avokalliokuvioilla vallitsevat jäkälät: valkoja harmaaporonjäkälä, okatorvijäkälä, Cladonia uncia­ lis, sekä kataja, mänty ja kivikynsisammal, Dicranum scopa­ rium. Kalliopainanteiden kosteikoissa viihtyy muun muassa juolukka. Majakan pohjoisja koillispuolella kalliot jatkuvat Takalahden ja Prakalan suuntaan. Väliin mahtuu mustikkavaltaista, soistunutta kangasta, jossa mänty on valtapuustona, joskin paikoin on erirakenteista sekametsää. Kallioiden päällä kasvillisuus on kuivaa tai kuivahkoa kangasta, mutta paikoin myös jäkälien luonnehtimaa selvää kalliokasvillisuutta. Pikkusoiden valtalajistoon kuuluvat korpirahkasammal, korpikarhunsammal, kurjenjalka, pullosara, juurtosara, Ca­ rex chordorrhiza, jouhivihvilä, terttualpi, Lysimachia thyrsiflo­ ra, virpapaju, Salix aurita, isokarpalo, Vaccinium oxycoccos, ja suo-orvokki. Juurtosaraa on tavattu Eteläkarilta tulevan polun suunnassa, Takalahden ja Puskalan suunnan kalliopainanteiden soilla. Säpin itäja kaakkoisosien suokuviot lienevät kluuvilampien jäänteitä, jotka ovat kasvamassa umpeen. Ne voidaan lukea rantasoihin. Niitä on muun muassa Knaperniemen ja Hanhiston polkujen välialueella. Suokuvioiden valtalajistoon kuuluivat muun muassa pullosara, vesisara, luhtakastikka, kurjenjalka, luhtavilla, tupasvilla, Eriophorum vagi­ natum, isokarpalo, suo-orvokki, kaitasiropaju, Salix repens subsp. rosmarinifolia, rahkasammalet ja korpikarhunsammal. Säpin monipuolista kämmekkälajistoa edustavat metsissä ja soilla valkolehdokki, yövilkka, runsaana esiintyvä maariankämmekkä sekä harvalukuisemmat harajuuri ja herttakaksikko. Maariankämmeköitä on laskettu Säpin metsäisistä suopainanteista ja lähimetsistä satoja. 14.7.2010 laskin keskiosan suopainanteesta 99 kukkivaa maariankämmekkää ja kukkimattomia olisi löytynyt varmaan ainakin saman verran. Kesällä 2023 maariankämmekät olivat yhden käden sormin laskettavissa – tosin en niitä erityisesti etsinyt. Lepistöön vievän polun varren suon valtalajeja ovat jouhivihvilä, korpirahkasammal, korpikarhunsammal, isokarpalo, pullosara, jokapaikansara ja riippasara, Carex paupercula. Pajulajistoon kuuluvat muun muassa virpapaju ja hanhensiropaju, Salix repens subsp. repens. Kovalla etsimisellä löysin kesällä 2010 kaksi harajuurta keskiosan suolta mutta en yhtään herttakaksikkoa, joita oli aikanaan ollut kymmeniä. Mahdollisesti kuivat kesät tai sukkessio ovat kutistaneet avo? Tähtitalvikki kasvaa Säpissä siellä täällä tuoreella kankaalla ( kuvassa Mustakarilla). On se löytynyt niin kutsutun Popon mökin pihastakin juhannusruusun alta. M on es es un ifl or a 7. 7. 20 14 © H el i Ju til a ? Kräkykallioiden länsipuolella on jokapaikansaran, riippasaran, mutasaran ( kuvassa), pullosaran ja luhtavillan vallitsema soistuma, jota luonnehtii myös runsaasti marjova isokarpalo. Säpistä on kirjattu myös pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum). C are x lim os a 6.7 .2 01 8 © H eli Ju tila
• 41 Lutukka 40. 2024 suopainanteen kämmekkäpopulaation. Ylipäätään koko Säpin herttakaksikkopopulaatio osoittautui kovasti pieneksi vuonna 2010, ehkä kuivien säiden vuoksi, sillä löysin vain muutaman yksilön Lepistön ja Korkeakallion välisestä metsästä. Paikoin suon reunuksessa viihtyvät harajuuri, herttakaksikko ja tähtitalvikki. Majakan eteläpuolen suopainanteen reunuksesta merkitsin 16.7.2023 yhden kukkivan ja viisi kukkimatointa herttakaksikkoa ja myös kaksi kukkivaa harajuurta. Nämä kämmekät vaativat aina kosteutta kasvualustaltaan. Harvamäntyisen, niukkakasvistoisen ja laakean Kräkykallion painannekosteikoita hallitsevat jokapaikansaran, riippasaran, jouhivihvilän ja rönsyröllin kasvustot. Osin nämä kalliot työntyvät rantaan saaren koilliskulmassa, missä on Hakkiluodon kesämökki. Putkilokasvilajisto Merkitsin Säpistä 281 putkilokasvilajia viime käynnilläni 16.–19.7.2023. Olen tavannut saarelta yli 20 vuoden kuluessa kaikkiaan 379 putkilokasvitaksonia, joista lajitasoisia 372. Muutamia ei ole enää viime aikoina löytynyt, esimerkiksi pohjannoidanlukkoa, tarhatyräkkiä ja mäkilitukkaa. Laji. fi-tietokannan mukaan Säpin saaren yhtenäiskoordinaattiruuduilta (6831–6832:3198– 3200) on löytynyt kaikkiaan 417 putkilokasvilajia, niistä 46 sellaisia, joita en ole tavannut tai kirjannut. Lajiluettelostani puuttuu varsinkin kevätkukkijoita, sillä en ole käynyt saarella kuin pari kertaa keväällä, ja toisaalta peltorikkoja, sillä saunan luona ollut pelto ei ole enää aikoihin ollut viljelykäytössä. Istutettuja kasveja en ole kirjannut kovinkaan tarkkaan, kuten on usein tapana kasvillisuuskartoituksissa. Lajimäärä Säpissä on korkeampi kuin vähän pohjoisempana sijaitsevassa Preiviikinlahden ulkosaaristossa (Jutila 2018b) , missä 18 saaren putkilokasvilajien kokonaismäärä oli 325. Preiviikinlahden kasvistoltaan rikkain saari Kallioluoto jäi lajimäärässä tuolloin 238 lajiin. Diabaasikallioperä, saaren suuri koko ja siihen liittyen monenlaiset habitaatit ovat mahdollistaneet Säpin korkean lajimäärän, joka lähestyy jopa Länsi-Viron kalkkikivivaikutteisen saariston lajilukuja Säpin uhanalaisimpia luontotyyppejä ovat perinnebiotoopit: äärimmäisen uhanalaiset ( CR) kedot, niityt ja laidunnetut rantaniityt sekä erittäin uhanalaiset ( EN) nummet. Laiduntamattomat epilitoraalikedot ovat vaarantuneita ( VU) ja kivikkoiset niittyrannat silmälläpidettäviä ( NT). Sekä hauruvallit että haurupohjat ovat erittäin uhanalaisia sekä fladat ja kluuvit vaarantuneita. Maankohoamisrannikon metsien ja piensoiden kehityssarjat sekä mm. rannikon kuivan kankaan männiköt ovat erittäin uhanalaisia. Olen tunnistanut Säpistä ainakin seuraavat Etelä-Suomessa uhanalaiset luontotyypit ( tekstissä mainittaessa niiden nimet on lihavoitu; Kontula & Raunio 2018.): • Heinänummi EN • Karu kallioketo CR • Keskiravinteiset merenrantakalliot NT • Karu, kuiva pienruohoniitty CR • Tuore pienruohoniitty CR • Tuore heinäniitty CR • Matalakasvuiset vihvilä-, heinä-, ja saramerenrantaniityt CR • Korkeakasvuiset merenrantaniityt CR • Itämeren kivikkoiset niittyrannat NT • Itämeren epilitoraalikedot VU • Hauruvallit EN • Haurupohjat EN • Rannikon kosteat leppälehdot NT • Rannikon tuore lehtipuuvaltainen lehto VU • Rannikon tuoreen kankaan kuusikot VU • Rannikon kuivan kankaan männiköt EN • Vanhat havupuuvaltaiset tuoreet kankaat EN • Merenrantojen kalliolammikot NT • Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat EN • Maankohoamisrannikon piensuokehityssarjat EN • Fladat VU • Kluuvit VU
• 42 Lutukka 40. 2024 (Leito 2015) ja ylittää selvästi Perämeren saarten vastaavat (Vartiainen 1980) . Säpin putkilokasvilajisto on varsin monimuotoinen suureksi ulkomeren saareksi, jossa etäisyys rannikosta ja muista saarista rajoittaa monien kasvien, kuten tammen, leviämistä. Painavat terhot eivät ole päässeet kulkeutumaan saarelle. Muutoinhan tammi on levinnyt rannikolla kohti pohjoista ilmastonmuutoksen leudontaessa ilmastoa. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä perinnebiotooppien huomionarvoiset lajit Havainnot ovat omiani, jollei toisin mainita. Antennaria dioica, ahokissankäpälä NT Valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti vaarantunut ahokissankäpälä kasvaa yhdellä paikalla, Luotsituvannokalle vievän polun varressa nummimaisessa mäntymetsässä. Arenaria sepyllifolia, mäkiarho Mäkiarhon on havainnut vain Janne Lampolahti 1987. Asperugo procumbens, terhi NT Majakkapihan tuntumassa ladon takana n. 3,5 × 2 m 2 ja 2 × 2 m 2 alalla; elinvoimainen ja kukkiva. Suomessa niukentunut muinaistulokas. Lajin kanta on ollut saarella vakaa. Avenula pubescens, mäkikaura huomionarvoinen Melko runsaana varsinkin majakkakedolla; tavataan myös Puskalassa ja Luotsituvan polun varren niityltä. Botrychium boreale, pohjannoidanlukko NT Löysin 1994 Knaperniemeen vievän polun lounaispuolelta seitsemän yksilöä pohjannoidanlukkoa, joista pääosa kookkaita, yli 15 cm (Jutila 1996) . Vuonna 1995 pohjannoidanlukkoja oli kolme ja kesällä 1996 kuusi. Mittasin kasveja 6.7.1996 ja sain seuraavat mitat: kasvin korkeus 13,58 + 4,22 cm, itiöpesäkkeistöperän pituus 7,0 + 2,59 cm ja haarautumiskorkeus 6,5 + 2,4 cm. Knaperniemeen vievän polun koillispuolen niittyaukiolta löysin 5.8.1995 korkean heinäja ruohokasvillisuuden seasta 17 pohjannoidanlukkoa (keskikorkeus n. 11 cm) ja 8 ketonoidanlukkoa (8,6 cm). 6.7.1996 laskin peräti 101 pohjannoidanlukkoa, jotka kaikki mittasin ja sain seuraavat lukemat: korkeus 11,97 ± 4,97 cm, pesäkkeistöperän pituus 8,07 ± 3,04 cm ja haarautumiskorkeus 4,34 ± 2,18 cm. Nämä noidanlukot olivat siis vähän pienempiä kuin polun lounaispuolen aukiolta löydetyt. Paikalta löytyi myös kuusi ketonoidanlukkoa, joista neljän vana oli poikki. Kahdesta ehjästä kas? Säpissä hyvin harvinainen kissankäpälä kasvaa vain yhdessä nummimaisessa paikassa Luotsituvanokan tyvellä. Antennaria dioica 19.7.2023 © Heli Jutila ? Terhin elinvoimainen kasvusto majakkapihan ladon takana on pysynyt vakaana. A sp eru go pro cu m be ns 15 .7 .2 01 © H eli Ju tila
• 43 Lutukka 40. 2024 vista sain korkeudeksi 16,0 ja 8,0 cm, itiöperän pituudeksi 6,0 ja 5,0 cm sekä haarautumiskorkeudeksi 10,0 ja 3,0 cm. Seuralaislajistoa vallitsivat nurmilauha, lillukka, ojakellukka ja mesiangervo. Luonnehtivia olivat kalvassara, Carex pallescens, särmäkuisma, rätvänä, tuoksusimake ja niittyliekosammal. Vielä 18.9.1998 paikalta löytyi 30 pohjannoidanlukkoa. Olen merkinnyt pohjannoidanlukon Säpistä vielä 1.9.2001 ja 11.7.2003 mutta en sen jälkeen. Noidanlukkoja löytyi 6.7.1996 vielä Luotsituvalle vievän polun tuntumasta, kiviaidan takana olevalta niityltä. Pohjannoidanlukkoja laskin 82, joista 8 saattoi olla myös pohjanja ketonoidanlukon risteymiä. Pohjannoidanlukkojen keskimääräinen korkeus oli 7,53 ± 3,25 cm, pesäkkeistöperän pituus 3,43 ± 1,47 cm ja haarautumiskorkeus 4,21 ± 1,98 cm, eli nämä yksilöt olivat varsin pieniä. Samasta paikasta löytyi myös neljä ketonoidanlukkoa (11,67 ± 2,58 cm, 4,75 ± 1,89 cm ja 6,92 ± 2,69 cm). Tämän n. 10–20 cm korkean noidanlukkoniityn seuralaislajistoa vallitsivat tuoksusimake, siankärsämö, metsälauha ja sammalet kuten niittyliekosammal, joita on merkitty olevan n. 30 %. Huo mion arvoista lajistoa niityllä edustivat keltamatara, ketoneilikka, isoja pikkulaukku, Rhinant­ hus minor, mäkikaura, lituruoho, virnasara, Carex pilulifera, ja katinlieko, Lycopodium clavatum. Löysin niityltä vielä 2.7.1999 viisi pohjannoidanlukkoa. Metsähallituksen Luontopalveluiden LajiGIS-sovellukseen on Laji-fi-palvelun mukaan merkitty karkeistettuja pohjanoidanlukkohavaintoja sekä Luotsituvannokalta (8 yksilöä) että majakkakedolta (15 yksilöä) ja yhdestä muustakin paikasta 24.6.2014 (1 yksilö). Asiaa selvitettyäni ilmeni, että havainnot oli tehnyt Jukka Mattlar, joka kertoi hämmästyneensä lajin runsautta majakkakedolla. Kyseinen kesä oli mitä ilmeisimmin erityisen suotuisa pohjannoidanlukolle kuten kesä 1996 oli ollut. Kesinä 2021 ja 2023 pohjannoidanlukoista ei ollut merkkiäkään. On mahdollista, että lajin itiöitä esiintyy edelleen sopivilla paikoilla ja se saattaa myöhemmin ilmaantua saaren lajistoon. Botrychium lunaria, ketonoidanlukko NT Majakan pohjoispuolisella pihakedolla, aivan majakan tuntumassa on tuoretta pienruohoniittyä, jolla on kasvanut jopa yli parisataa ketonoidanlukkoa. Vuonna 2010 laskin niitä 125 yksilöä n. 6 × 6 m 2 alalla ja 16.7.2023 peräti 220 noin aarin alalla. Aiemmin ketonoidanlukkoa on kasvanut myös Luotsituvalle johtavan polun varren niityllä mutta ei enää moneen vuoteen. Ketonoidanlukkoa kasvoi myös itärannalle Knaperniemeen menevän polun varressa 1990-luvulla (Jutila 1996) , mutta sieltäkin se näyttäisi hävinneen. Bromus hordeaceus, mäkikattara huomionarvoinen Suppealla alueella majakkakedolla. Cardamine hirsuta, mäkilitukka huomionarvoinen Mäkilitukkaa olen tavannut v. 1992 ja 1995 majakkapihalla ja Knaperniemessä. Lajista havaintoja ovat tehneet myös Kause 1965 ja Lampolahti 1987. Carex glareosa, somersara NT Somersara kasvaa kivisillä sekä soraisilla merenrannoilla ja on melko yleinen Pohjanlahden rannikoilla. Suomessa sitä on yleisimmin Selkämeren ja Perämeren rannikoilla sekä jonkin verran myös Suomenlahden puolella. Säpistä laji on löytynyt Lännennokan taustan rantaniityltä 11.7.2003. Carex mackenziei, merisara huomionarvoinen Kolmella neliökilometriruudulla, rannalla saaren eteläja länsiosassa. Carex panicea, hirssisara huomionarvoinen Lounaisimmalla neliökilometriruudulla. Carex spicata, hakarasara huomionarvoinen Majakkakedolla niukkana. Carex viridula subsp. pulchella, sirohernesara huomionarvoinen Niukkana merenrantaniityillä. Carex viridula subsp. viridula, rantahernesara huomionarvoinen Lounaisimmalla neliökilometriruudulla. Centaurium littorale, isosappi huomionarvoinen Merenrannoilla siellä täällä. ? Merisara on hyötynyt laidunnuksesta ja runsastunut esimerkiksi Knarperniemen ja Johteen välisellä rantaniityllä. C are x m ac ke nz iei, S iik ajo ki, Ta uv o, 20 .7 .2 00 8 © A rto K urt to
• 44 Lutukka 40. 2024 Centaurium pulchellum, pikkusappi NT Silmälläpidettävä pikkusappi kasvaa rantaniityillä, vesirajan tuntumassa, runsaana varsinkin Säpin eteläja luoteisosissa, mutta myös muualla saaren moreenirannoilla. Cerastium semidecandrum, mäkihärkki huomionarvoinen Tavattu vuonna 1992 majakkakedolla. Corallorhiza trifida, harajuuri huomionarvoinen Harvinaisena soiden ja kosteikkojen reunuksissa mm. Luotsituvannokan suunnan suolla ja majakan eteläpuolisen, Eteläkarille vievän polun varrella. Corydalis solida, pystykiurunkannus huomionarvoinen Keväällä 1991 majakkakedolla. Mahdollisesti istutusperäinen. Danthonia decumbens, hina huomionarvoinen Karinokan diabaasikallioiden tyven merenrantaniityllä. Löysin 18.7.2023 saarelle uutena. Dianthus deltoides, ketoneilikka NT Runsaana majakkapihalla, Haminan kedolla, Puskalan niityllä, Popon mökin pihassa ja melko runsaana eteläosan rantaniityillä, Hanhiston kedolla sekä sataman tuntumassa. Draba incana, harmaakynsimö huomionarvoinen Havainnut vain Lampolahti 1987. Euphrasia wettsteinii var. botniensium, pohjanlahdensilmäruoho huomionarvoinen Kohtalaisesti merenrantaniityillä. Galium verum, keltamatara VU Vaarantunut keltamatara kasvaa saaristossa vielä varsin puhtaana, eikä risteytymistä paimenmataran, Galium album, kanssa juurikaan tapahdu. Säpissä lajia on saaren kaikilla neliökilometriruuduilla ja pääosalla niistä runsaana. Kedoilla, niityillä, nummilla ja ylärantaniityllä. Geranium sanguineum, verikurjenpolvi huomionarvoinen Istutettuna Popon mökin pihassa. Halerpestes cymbalaria, suolaleinikki Suolaleinikki on alun perin painolastitulokas ja levittäytynyt Merikarvialta etelään Eurajoelle ja toisaalta pohjoiseen Närpiön leveyksille Pohjanmaalla. Tapasin suoleinikin ensimmäistä kertaa Säpissä jo vuonna 2018. Toinen kerta oli heinäkuussa 2023. Aiemmin olen havainnut sitä mm. Preiviikinlahden saaristossa ja Kuuminaisten niemellä (Jutila 2018b) . Hippuris lanceolata, rannikkovesikuusi NT Itämeren rannikolle rajoittunut rannikkovesikuusi kasvaa mm. Säpin sataman lahdelmassa, Kruununmöljässä. Se on merkitty lisäksi ruudulta 6831:3199. ? Ketoneilikka on saaren ketojen ja luontaisten ylärantaniittyjen tunnusomainen ja näyttävä kukkija. D ian th us de lto ide s 17 .7 .2 02 3 © H eli Ju tila ? Pikkusapen ( kuvassa) kukat ovat syvemmän punaiset ja pienemmät kuin isosapella, ja selkeä ero löytyy kukan torvesta. Isosappi on saaren rannoilla aavistuksen niukempi kuin sisarlajinsa. C en ta ur iu m pu lc he llu m 25 .7 .2 02 1 © H el i Ju til a
• 45 Lutukka 40. 2024 Juncus ranarius, sammakonvihvilä huomionarvoinen Niukkana rantaniityillä. Lactuca muralis, jänönsalaatti Tavattu vain Lepistön lehdosta. Löysin lajin saarelle uutena 17.7. 2023. Lathyrus palustris, rantanätkelmä huomionarvoinen Harvakseltaan rantaniityillä. Linum catharticum, ahopellava huomionarvoinen Harvakseltaan rantaniityillä; tavattu myös majakkapihalta. Moneses uniflora, tähtitalvikki Siellä täällä varsinkin tuoreella kankaalla. Laji on merkitty kesällä 2023 neljältä neliökilometriruudulta. 1) Eteläinen ruutu (majakan eteläpuolen metsä: 1 kukkiva, 3 ruusuketta; Käkikallion pohjoispuolen kosteikon reuna: 2 kukkivaa; Hauruloukon metsä: 2 kpl). 2) Pohjoinen keskiosan ruutu (Popon mökin piha: 7 kukkinutta, 10 kukkimatonta). 3) Lounainen ruutu (Lännennokan ja Käkikallion välinen metsä: 1 kpl). 4) Kaakkoinen ruutu (Hanhiston haapametsikkö 2 paikkaa, joissa 1 kukkiva). Montia fontana, lähdehetekaali huomionarvoinen Tavattu parina vuonna Luotsituvannokan rannalla. Myosotis ramosissima, mäkilemmikki huomionarvoinen Merkitty 8.6.1992 majakkapihalta. Saattaa olla virhemääritys. Myosotis stricta, hietalemmikki huomionarvoinen Merkitty 8.6.1992 majakkapihalta. Myosurus minimus, hiirenhäntä huomionarvoinen Merkitty muutaman kerran lounaisja eteläosan rantaniityiltä, viimeksi 25.7.2021. Nardus stricta, jäkki huomionarvoinen Siellä täällä, varsinkin polkujen varsilla, kallioilla. Neottia cordata, herttakaksikko huomionarvoinen Muutamissa korpimaisissa painanteissa ja soiden reunoissa saaren eteläisessä keskiosassa; populaation koko vaihtelee suuresti vuosittain, esim. v. 1996 havaitsin 4 yksilöä, 2010 3 yksilöä ja 2023 307 yksilöä. Lajin esiintymispaikkoja ovat Lepistön pohjoispuolisen vanhan metsän tuntuman rahkoittuneet painanteet, keskiosan soiden reunukset sekä Eteläkarin ja Luotsituvan kosteikkopainanteiden reunukset. ? Valkokukkainen lännensuola­ sänkiö Karinokan rantaniityllä. O do ntit es lito ra lis 20 .7 .2 01 2 © H eli Ju tila Odontites litoralis subsp. litoralis, lännensuolasänkiö huomionarvoinen Merenrannoilla kohtalaisesti tai runsaasti. Myös valkokukkaisena. Ophioglossum vulgatum, isokäärmeenkieli huomionarvoinen Niukahkosti ainakin Prakalan itäpuolisella kivisellä rantaniityllä, todennäköisesti muuallakin merenrantaniityillä. Löytynyt myös majakkakedolta. Parnassia palustris, suovilukko huomionarvoinen Merenrantaniityillä siellä täällä. ? Rantanätkelmä kuuluu Säpin kasvistoon, kun taas sukulaisensa merinätkelmä saarelta puuttuu. La th yr us pa lu st ris , O ul u, P at en ie m i 15 .7 .2 00 8 © A rto K ur tto
• 46 Lutukka 40. 2024 46 Trifolium arvense, jänönapila huomionarvoinen Ajoittain niukkana majakkapihan kedolla. Turritis glabra, pölkkyruoho huomionarvoinen Ajoittain niukkana majakkapihan kedolla ja Puskalassa. Veronica longifolia, rantatädyke huomionarvoinen Majakkapihan niityillä, rantaniityillä ja kallioilla. Veronica verna, kevättädyke huomionarvoinen Harvakseltaan siellä täällä niityillä. Jänönapilan voi tavata majakan kaakkoispuolen kedolla. eilla, kuten meriasteri, Gala­ tella tripolium, merisara, isoja pikkusappi, merimaltsa, Atrip­ lex littoralis, meriluikka, suolaarho, Honckenya peploides, värimorsinko, suolasänkiö, suolaleinikki, merisätkin, ruokonata, luotosorsimo, Puccinel­ lia capillaris, ja sinikaisla. Pohjanlahden endemiiteistä Säpissä esiintyvät pohjanlahdenlauha ja pohjanlahdensilmäruoho. Toki Säpin kasveista myös meriratamo, Plantago mariti­ ma, suolavihvilä, suovilukko ja käärmeenkieli pitäytyvät paljolti merenrannoilla. Merisinappia, Cakile mariti­ ma, tai merinätkelmää, Lathy­ rus maritimus, ei ole toistaiseksi Säpistä todettu. Lampolahti havaitsi nuokkukohokin, Silene nutans, 1981 ja merikohokin, S. uniflora, 1987; näitä lajeja en ole saarelta tavannut. Kasvistoon kuuluu useita alalajeja, muunnoksia ja muotoja, jotka ovat sopeutuneet meren rannoille, kuten meriputki, Angelica archangelica subsp. litoralis, merirantalemmikki, meriketohanhikki, Ar­ gentina anserina subsp. groenlan­ dica, ja merivirmajuuri, Valeria­ na excelsa subsp. salina. Puita niukasti Saaren puulajisto on melko niukka. Yleisimmät ovat mänty, kuusi, rauduskoivu, hieskoivu, tervaleppä, haapa, tuomi ja kataja. Pajulajeja löyVieraslajit Säpistä tavataan nykyisellään vieraslajeina ainakin isotuomipihlaja, Amelanchier spicata, ja kurtturuusu, Rosa rugosa, Popon pihassa. Komealupiinia, Lupinus po­ lyphyllus, en ole saarella tavannut, mutta Lampolahti mainitsee sen vuodelta 1987. Toivon mukaan kyseessä on ollut kukkapenkkikasvusto, joka on sittemmin kitketty. Kulttuurikasvit Osa havaituista lajeista on selvästi ihmisen saarelle koristetai hyötykasvitarkoituksissa tuomia kuten humala, verikurjenpolvi, Geranium sanguineum, pallomehiparta, norjanangervo, Spiraea ’Grefsheim’, juhannusruusu, Rosa spinosissima, ja kurtturuusu, R. rugosa, jota onneksi tavataan vain Popon mökillä, mistä se ei ole toistaiseksi laajemmin levinnyt. Ihmistoimintaan ja karjan laidunnukseen liittyviä lajeja ovat mm. ketonoidanlukko, ketoneilikka, jänönapila, kumina, nurmikonnantatar, Bistorta vivipara, mäkikaura, jäkki ja mäkikattara. Istutettu oli myös pähkinäpensas, Corylus avellana, jonka taimi ei saarella selvinnyt. Merenrantojen erikoisuudet Säpin saarten kasvisto on käsittänyt useita lajeja, joita tavataan Suomessa pääsääntöisesti vain Itämeren ranta-aluTr ifo liu m ar ve ns e, H el si nk i, S uo m en lin na 6. 8. 20 08 © A rto K ur tto
• 47 Lutukka 40. 2024 Ilmari Kause on kerännyt Säpistä näytteen suola-arhosta 10.7.1965 ja Janne Lampolahti on havainnut sen vuonna 1987. Itse löysin suola-arhon 30.7.1991. Sen jälkeen en ole lajia nähnyt, joten vähintäänkin se on niukka ellei sitten kokonaan hävinnyt saarelta. Panoraama Säpin majakasta 2009, Kallerna / Wikimedia Commons tyy toki useita, mutta raitaa lukuun ottamatta ne jäävät yleensä pensaiksi. Kasvisto on enimmäkseen alkuperäistä Suurin osa Säpin saaren kasveista on alkuperäistä metsä-, suoja rantalajistoamme. Kallioperän diabaasi tuo kasvistoon monipuolisuutta ja rehevyyttä kalkkivaikutuksen muodossa. Vaativat kämmekät kuten herttakaksikko, harajuuri ja valkolehdokki ovat hyötyneet tästä. Myös saroissa on kalkkivaikutuksesta kertovia lajeja kuten juurtosara ja hernesara, Carex viridula. Lehdoissa viihtyvät puna-ailakki, jänönsalaatti, koiranvehnä ja isoalvejuuri. H on ck en ya pe pl oi de s, H el si nk i, Jo lla s 2. 7. 20 12 © A rto K ur tto Kiitokset Kiitän Säpissä kanssani aikaa viettäneitä ystäviä ja tuttuja seurasta ja mukavista keskusteluista. Erikseen mainittakoon Aila Tarvainen. Kiitos Karri Jutilalle kartasta. Vegetation and flora of Säppi Island The vegetation and flora of the Bothnian Sea island Säppi were mapped during 16 visits in 1991–2023 and using databases. Säppi’s most valuable natural areas are the mesic, dry and rocky meadows of the lighthouse yard, the low-graminoid seashore meadows, the epilitoral shore meadows and the tall seashore meadows, the mesic mesotrophic herb-rich forests with common alder, and areas of old-growth forest. Rocks characterize both shores and forest areas. The western part of the island managed by Metsähallitus (Forest Service) is an area grazed by highland cattle. The meadows of the lighthouse yard are maintained by mowing. The flora of the island consists of more than 400 species, some of which have not been seen for years, such as Botrychium bo­ reale or Cardamine hirsuta. Threatened species include the vulnerable Galium verum, nearly threatened Antennaria dioica, Asperugo procumbens, Botrychium boreale, B. lunaria, Di­ anthus deltoides, Centaurium pulchellum, Carex glareosa and Hippuris lanceolata. The representative species of the lighthouse yard also include Carex spicata, Bromus hordeaceus, Tri­ folium arvense, Linum catharticum, Lychnis floscuculi, Campanula rotundifolia, Carum carvi, Jovibarba globifera and Humulus lupulus. Bothnian Sea endemic species found in Säppi are Deschampsia bottnica and Euphrasia wettsteinii var. botniensium. Other seashore specialities are Centaurium littorale, Atriplex littoralis, Isatis tinctoria, Halerpestes cymbalaria, Puccinellia capillaris, Plantago maritima, Parnas­ sia palustris and Ophioglossum vulgatum. The orchid species of the forests and peatlands include Goodyera repens, Dactylorhiza macula­ ta, Platanthera bifolia, Corallorhiza trifida and Neottia cordata; the three last-mentioned species reflect the eutrophic chalk-like conditions caused by the diabase bedrock. Heli Jutila, Ahlströminkatu 20 C 9, 68600 Pietarsaari. heli.jutila@pvy.fi Jutila, H. 1996: Noidanlukkojahtia Satakunnan perinnemaisemilla. Lutukka 12: 79-84. Jutila, H. 2011: Säppi on Selkämeren helmi. Luonnonsuojelija 4: 12–13. Jutila, H. 2018a: Porin Preiviikinlahden saariston kasvillisuudesta. Lutukka 34: 35–52. Jutila, H. 2018b: Porin Preiviikinlahden saariston kasvistosta. Lutukka 34: 67–79. Jutila, H. 2023: Säpin kasvillisuus. Julkaisussa: Väisänen P., Säppi – majakan valopiiri Luvialta Poriin ja Merikarvialle, s. 231–235. Säppi 2000 ry ja Suomen Majakkaseura. Kontula, T. & Raunio, A. ( toim.). 2018: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. 925 s. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. Leito, T. 2015: Maakillud meres. Eesti väikesaared. 343 s. Tallinn. Vartiainen, T. 1980: Succession of island vegetation in the land uplift area of the northernmost Gulf of Bothnia, Finland. Acta Botanica Fennica 115: 1–105. 47
• 48 Lutukka 40. 2024 Valokuvat: Mikko Kuussaari Vuonna 2024 yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 16. kesäkuuta. Vuoden teemalaji on raita. Retkikalenterin ja raidasta kertovan esitteen voi ladata Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta. 48
• 49 Lutukka 40. 2024 V apaaehtoisten lajintuntijoiden eliöhavainnot ovat erittäin arvokkaita. Ilman niitä ei pitkäaikaisaineistojen keruu tai laaja-alainen seuranta usein olisi mahdollista. Siksi kutsummekin kasvituntijoita ilmoittamaan havaintojaan ”täydellisten listojen” muodossa! Täydelliset listat eroavat aiemmista tavoista ilmoittaa havaintoja. Seurantojen ulkopuolella havaintoja on ilmoitettu lähinnä yksittäin. Vaikka yksittäisetkin tiedot ovat arvokkaita, niiden avulla kertynyt aineisto on kaukana seurannoissa kerätystä. Usein yksittäishavaintoina kirjataan vain tietyt kiinnostavat lajit, ja tiedot yleisimmistä lajeista jäävät ilmoittamatta. Lisäksi jää puuttumaan varmuus siitä, mitä lajeja ei ole havaittu. Puute korjaantuu, kun kaikki havaitut lajit luetteloidaan täydellisenä listana. Lajilista on ”täydellinen”, jos kaikki retken aikana löydetyt listan lajit on merkitty havaituiksi. Sen lisäksi että saadaan tietoa mitä lajeja on havaittu saadaan lähes yhtä tärkeää tietoa siitä, mitä lajeja jäi havaitsematta. Havainnoijalta täydellinen lista vaatii sitä, että hän käyttää jonkin verran aikaa tarkastelemansa lajiryhmän havainnointiin sekä merkitsee rehellisesti sen, onko lista täydellinen. Havaintojen lisäksi menetelmä tallentaa havainnoinnin ”tehokkuuden”, eli kuinka paljon aikaa on käytetty ja kuinka pitkä matka on kuljettu. Kun tällaista aineistoa kertyy paljon eri paikoista ja ajankohdista erilaisilla tehokkuuksilla, voidaan sitä käyttää esiintymisen tai vaikka kukkimisen mallintamiseen. Täydellisillä listoilla kerättävä aineisto on erityisen hyödyllistä yleisten lajien seurannassa. Yleisten lajien muutokset esimerkiksi kukinnan ajankohdassa kertovat laaja-alaisista muutoksista elinympäristöissä. Yhteys seurantoihin Idea täydellisissä listoissa on siis samankaltainen kuin seurannoissa yleensä mutta toteutus on rennompi. Täydellisten listojen etu onkin, että lajilistan voi tehdä missä vain, milloin vain ja myös vaikka vierailu maastossa olisi lyhyempi. Täydellisillä listoilla on tarkoitus kerätä aineistoa, joka on seurannoissa kertyvän aineiston kaltaista, mutta hankkeen tarkoituksena ei ole kilpailla Kasviatlaksen tai muiden seurantojen kanssa, vaan päinvastoin. Parhaassa tapauksessa täydellisten listojen kansalaisaineistoa voitaisiin käyttää tukemaan valtakunnallisissa seurannoissa saatua tietoa ja keräämään myös hieman erilaista, fenologiaan keskittyvää aineistoa. Täydellisten listojen aineisto ei tule näkyviin Helsingin yliopiston kasvimuseolla ylläpidettävään KastikkaVALERIA VALANNE Täydelliset listat Täydelliset listat on osa ympäristöministeriön rahoittamaa luonnon nonimuotoisuuden seurannan tutkimusohjelmaa (BIOMON), jonka tavoitteena on kehittää Suomen lajiston ja luontotyyppien pitkäaikaisseurantoja. Kuva: Valeria Valanne
• 50 Lutukka 40. 2024 LISÄTIETOA Täydellisistä listoista Luomuksen sivuilla tieto kantaan eikä Kasviatlaksen kartoille, vaan on siitä täysin erillinen hanke. Täydelliset listat keskittyvät keräämään erityisesti fenologiaeli elinvaiheaineistoa tietyistä helpohkosti tunnistettavista kukkivista kasveista sekä tunturikasveista. Täydellisiä listoja voi kerätä mistä tahansa ja pienemmällä panoksella kuin muissa seurannoissa, esimerkiksi sunnuntaikävelyllä, omassa pihassa tai kasviretkellä tunturissa. Se on oiva tapa myös pitää kirjaa havainnoistaan ja tarkkailla ympäristöään. Kaksi erilaista kasvilistaa Täydelliset listat on laadittu monista eliöryhmistä, ja kaksi niistä on kasvilistoja: tunturikasvit ja näyttävät kukkijat. Kasvilistojen asiantuntijana on toiminut Henry Väre. Näyttävät kukkijat -listalle on kerätty joukko helpohkosti havaittavia kukkivia kasveja pihlajasta ruohokanukkaan. Näiden esiintymisen lisäksi halutaan havainnoijan huomio siitä, onko kasvi havaintohetkellä kukassa. Näin saadaan tietoa kasvien fenologiasta niiden esiintymisen ohella. Kasvien fenologian eli niiden elinkierron tapahtumien ajoittumisen tutkiminen on tärkeää erityisesti muuttuvassa ilmastossa: kukkimisen ajoitus on muutoksessa lämpenemisen takia. Täydellisillä listoilla kerättävän aineiston avulla voidaan saada arvokasta tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen, elinympäristön ja lajirunsauden vaikutuksista kasvien fenologiaan. Fenologian tutkimuksessa kansalaisten ja vapaaehtoisten keräämä tieto on ollut avainasemassa jo kauan. Pitkältä ajalta kertynyt aineisto on tärkeää, ja ilman vapaaehtoisten panosta tarpeeksi suurta määrää havaintoja on vaikea saada kasaan. Nykypäivänä aineistoa saadaan usein erilaisten kansalaisille suunnattujen havainnointiohjelmien kautta, joissa vapaaehtoisten innostus ja halu jakaa asiantuntemustaan on seurannoille niiden elinehto. Muuttuva ilmasto ei vaikuta ainoastaan kasvien fenologiaan vaan tietenkin myös niiden esiintymiseen. Erityisen haavoittuvassa asemassa on tunturien lajisto, sillä lämpenevän ilmaston vaikutukset näkyvät kiihkeämmällä tahdilla pohjoisilla alueilla. Uhanalaisista putkilokasveista 16 % elää ensisijaisesti tunturipaljakoilla, ja niiden elintila on vähenemässä: tunturialueiden pinta-alan on ennustettu kaventuvan reilusti, kun puuraja nousee ( Hyvärinen ym. 2019). Lähde mukaan! Täydellisten listojen kerääminen on helppoa. Se tapahtuu suoraan lajitietokeskukselle Mobiilivihko-sovelluksen avulla, jossa on helppokäyttöisiä havaintojen ilmoittamislomakkeita. Sovellus seuraa käyttäjän ajankäyttöä ja missä tämä kulkee ja liittää nämä tiedot havaintoerään automaattisesti. Havainnoijan tehtäväksi jää vain ilmoittaa mitkä kasvit on havainnut kultakin retkeltä, sekä kasvien elinvaiheet. Lista on täydellinen, kun kaikki havaitut lajit, jotka listalle kuuluvat, on merkitty havaituiksi. Täydellisen listan tekemiseen olisi hyvä käyttää vähintään noin 20 minuuttia, mutta retki voi kestää paljon kauemminkin. Paikalta ei kuitenkaan tarvitse hakemalla hakea tiettyjä lajeja, vaikka kasvien havainnointiin onkin hyvä suunnata tarpeeksi huomiota. Mobiilivihko-sovellus löytyy Androidille ja IOS:lle sovelluskaupoista ja lomakkeiden nettiversiot osoitteesta laji.fi. Kiitos kun osallistutte aineistonkeruuseen! ? Tunturikasvien esiintymisestä ja fenologiasta saatava lisätieto, etenkin myös muualta kuin tutkimusasemien lähistöltä, on erittäin arvokasta ilmaston lämpenemisen aiheuttaman uhkan takia. K ul ta rik ko , S ax ifr ag a ai zo id es . K uv a: Va le ria Va la nn e Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. ( toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. 704 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Valeria Valanne, Täydelliset listat ­hanke, BIOMON­tutkimusohjelma, Luonnontieteel­ linen keskusmuseo, 00014 Helsingin yliopisto. valeria.valanne@helsinki.fi
• 51 Lutukka 40. 2024 Tavallinen Urtica L. ( aito)nokkoset nässlor Urtica dioica L. isonokkonen brännässla subsp. dioica etelännokkonen vanlig brännässla var. dioica rikkanokkonen ogräsnässla var. holosericea Fr. lehtonokkonen skogsnässla subsp. sondenii (Simmons) Hyl. pohjan nokkonen fjällnässla Suomen putkilokasvien luettelo lisäyksineen ja muutoksineen (Kurtto ym. 2019, 2020, 2022): Urtica L. ( aito)nokkoset nässlor Urtica dioica L. isonokkonen brännässla subsp. dioica etelänisonokkonen vanlig brännässla var. dioica rikkaisonokkonen ogräsnässla var. holosericea Fr. lehtoisonokkonen skogsnässla subsp. sondenii (Simmons) Hyl. lapiniso nokkonen fjällnässla subsp. subinermis (R. Uechtr.) Weigend idänisonokkonen subsp. pubescens (Ledeb.) Domin kaakonisonokkonen Tämä artikkeli: Isonokkosen luokittelun ja nimistön viimeisimmät vaiheet PERTTI UOTILA Viholainen nokkonen E telä-Suomesta luonnonkasvupaikoilta erilaisista lehdoista, puronvarsis ta ja lähteiköistä löytyvät kaitalehtiset, polttamattomat iso nokkoset (Urtica dioica) ovat kautta vuosien aiheuttaneet bo ta nisteillemme pään vaivaa, mutta vain silloin tällöin on ajateltu, että ne ansaitsisivat selkeän taksonomisen käsittelyn. Toisaalta polttamattomat, kaljut pohjoissuomalaiset isonokkoset on jo pitkään hyväksytty taksonomisesti. Tämän artikkelin tarkoitus on kuvata suomalaisen isonokkosen luokittelun historiaa sekä kertoa viimeaikaisesta eurooppalaisen nokkostaksonomian tutkimuksen tuloksista ja niiden pohjalta kuvailla meiltä hyväksytyt isonokkostaksonit. Samalla selvitys on taustatyö tekeillä olevaan uuteen Suomen kasvioon. Pohjolan isonokkostaksonomian vaiheita Jo lähes 200 vuotta sitten Elias Magnus Fries kuvasi Urtica dioicasta kapealehtisen, Ruotsin lehdoissa kasvavan muunnoksen var. holosericea (Fries 1828) . Muunnos on hyväksytty useissa ruotsalaisten viime ja toissa vuosisadalla tekemissä kasvioissa (mm. Hartman 1849 ja myöhemmät painokset, Lindman 1926, Hylander 1966) ja kasviluetteloissa (mm. Hylander 1955, Karlsson 1998); joskus sitä on pidetty vain muotona, formana (mm. Neuman & Ahlfvengren 1901). Myös norjalainen Blytt (1861) tunnisti samanlaisen taksonin, mutta antoi sille nimen ’var. angustifolia Blytt (? var. holo­ sericea Hartm.)’ [= var. angusti­ folia Wimm. & Grab.], joka säilyi vielä mm. Blyttin ja Dahlin K uv a: C hr is po / A do be S to ck
• 52 Lutukka 40. 2024 ? Nokkoskäsittely Suomen kasviossa (Hiitonen 1933). (1906) kasviossa, ennen kuin se todettiin var. holosericean synonyymiksi. Elias Magnus Friesin aikalainen Carl Johan Hartman puo lestaan kiinnitti huomiota kaljuun pohjoiseen isonokkoseen jo flooransa ensimmäisessä painoksessa (Hartman 1820) ja toisessa painoksessa (Hartman 1832) kuvasi sen variaationa, var. glabra. Wainio (1878) totesi PohjoisSuomesta kahdenlaisia isonokkosia. Lehdoissa kasvoi yleisenä ”Urtica dioica var. inermis”, jota alueen pohjoisosissa oli harvinaisena myös asumusten liepeillä; tavallista isonokkosta oli yleisenä pellon pientareilla ja asumusten tuntumassa. Var. inermis viitannee Uechtritzin (1863) Saksasta ja Puolasta kuvaamaan lähes poltinkarvattomaan, kapealehtiseen muunnokseen subinermis. Suomessa paljon käytettyjen Hartmanin kasvioiden ansiosta ruotsalaisten näkemykset isonokkosen muuntelusta saivat huomiota meilläkin. Brenner (1886) hyväksyi Suomesta Friesin var. holosericean ja Hartmanin var. glabran. Saelan ym. (1889) erottivat Suomesta kaksi poikkeavaa isonokkosmuotoa: eteläinen f. holosericea kasvoi Varsinais-Suomessa ja pohjoinen lähes kalju f. glabrescens Kuusamossa, Enontekiön Lapissa ja Venäjällä Tuloman ja Imanteron Lapissa. Siis Saelan ei hyväksynyt Hartmanin kaljua rotua Suomen Lapista, vaan kuvasi sieltä uuden rodun, joka oli melkein kalju. Kaikki eivät kuitenkaan noudattaneet Saelanin ym. (1889) näkemystä, muun muassa Mela (1895, 1899) menetteli edelleen Brennerin tavoin. Lindberg (1901) luetteli Suomesta kaksi poikkeavaa nokkosmuotoa, f. holosericean ja f. glabran, ja ensin mainitun syonyymiksi hän antoi Uechtritzin nimen subinermis, senkin formatasolla. Mutta Cajander (1906) hyväksyi edelleen forman glabrescens, johon hän sisällytti forman glabra. Simmons (1910) oli päätynyt perusteellisen pohdinnan jälkeen siihen, että Hartmanin var. glabra ei sopinut Ruotsin Lapissa kasvavaan nokkosrotuun, vaan kuvasi sen nimellä var. sondenii. Rantaniemi (1921) osoitti, että kyseinen muunnos kasvoi myös Suomessa. Mutta Hagfors (1924) pysyi yhä Lindbergin systeemissä erottaen format holosericea ja glabra. Hiitonen (1933, 1934) hyväksyi Saelanin pohjoisen f. glab­ rescensin, mutta hämärsi pohjoista nokkostaksonomiaa hyväksymällä lisäksi f. glabran (aivan kalju äärimmäisyysmuo­ to) ja lisäämällä Lapista toisenkin melkein kaljun taksonin, var. sondeniin. Toisin kuin Lindberg (1901), hän katsoi var. subiner­ miksen olevan pohjoisen, niukkakarvaisen f. glabrescensin synonyymi. Yksi mutka vielä tuli ennen sondeniin lopullista hyväksyntää. Ruotsalaisen Selanderin (1947) näkemyksen mukaan pohjoinen kalju rotu oli kuvattu Pohjois-Amerikasta lajina Urtica gracilis, jota hän piti U. dioican alalajina (subsp. gracilis (Ait.) Selander). Suomessakin tätä nimeä on käytetty muutamissa kasvietiketeissä. Mahdollisesti lipsahduksesta johtuen subsp. gracilis oli lapinnokkosen nimenä vielä Karlssonin (1998) luettelossa. Hylander (1955, 1966) oli kuitenkin jo korjannut Selanderin käsityksen ja hyväksynyt subsp. son­ deniin ja synonymisoinut var. glabran sen kanssa. Sekä var. glabra että var. sondenii olivat yleisesti käytössä rinnakkain ruotsalaisissa kasvioissa (mm. Lindman 1926).
• 53 Lutukka 40. 2024 Yhteiseksi pohjoismaiseksi standardiksi tarkoitetun Flora Nordican isonokkoskäsittely oli varovaisen väljä. Suomen kasvion (1933) ja Suuren kasvikirjan (1965) jälkeen pohjoinen Urtica dioica f. / var. / subsp. sondenii ( kuvassa) on varsin yleisesti erotettu suomalaisessa kasvitieteellisessä kirjallisuudessa ja määritetty herbaarioarkeille. N or ja , Ly ng en , R ys sä nt ie © H en ry V är e 27 .6 .2 01 8 Uudessa Euroopan kasviossa, Flora Europaeassa, nokkososan tekijä ei kuitenkaan ollut perillä pohjoismaisista selvityksistä ja käsitteli Urtica dioecan vain lajitasolla ja totesi sen monimuotoiseksi (Ball 1964). Vasta Atlas Florae Europaeae (Jalas & Suominen 1976) toi subsp. sondeniin laajempaan eurooppalaiseen tietouteen. Aikaisempien suomalaisten kasvioiden tavoin Hiitonen (1933, 1934) listasi forma ho­ losericean Suomesta Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Suuressa kasvikirjassa Pettersson (1965) hyväksyi holosericean variaationa Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomesta sekä son­ deniin alalajina Kuusamosta ja Lapista ja synonymisoi f. glab­ rescensin siihen. Isonokkosen morfologista muuntelua selvitellyt Jaakko Nurmi asettui varovaiselle kannalle rotujen nimeämisessä. Hän erotti pohjoisen nokkosen alalajina muttei käyttänyt selkeää taksonomista nimeä eteläisestä kapealehtisestä nokkosesta vaikka totesi sellaisen olemassaolon ja sen läheisen samankaltaisuuden pohjoisen alalajin kanssa (Nurmi 1980). Kummastakin hän määritti diploidin (2n = 26) kromosomiluvun, ja myös lukuisat siitepölyn ja ilmarakojen huulisolujen mittaukset viittasivat siihen, että nämä rodut voisivat olla diploideja. Retkeilykasviossa Nurmi (1984, 1998) laajensi pohjannokkosen käsittämään ainakin osan eteläisistä kapealehtisistä, enemmän tai vähemmän poltinkarvattomista nokkosista, mutta ei kuitenkaan lounaisten lehtojen polttamattomia nokkosia. Flora Nordicassakaan (Nurmi 2000) eteläinen kapealehtinen isonokkonen ei saanut muodollista hyväksytyn taksonin statusta, vaan se sisällytettiin subsp. dioicaan. Kuitenkin Nurmi pohti sen mahdollista yhteyttä var. holosericeaan ja Ur­ tica galeopsifoliaan ja arveli, että se pitäisi hyväksyä alalajina, jonka mahdollinen nimi olisi subsp. galeopsifolia. Toisaalta var. holosericea (skogsnässla) ainakin puolittain hyväksyttiin Pohjolasta, tosin epäillen Suomesta, eikä sille annettu suomenkielistä nimeä.
• 54 Lutukka 40. 2024 ? Idänisonokkonen (Urtica dioica subsp. subinermis) rehevässä etelähämäläisessä lehdossa kukinnan alkuvaiheessa. H at tu la , S at tu la © P er tti U ot ila 7. 7. 20 21 Flora Nordican väljää nokkoskäsittelyä ei ole oikeastaan lainkaan käytetty Ruotsissa. Var. holosericea on hyväksytty Thomas Karlssonin ja Magdalena Agestamin (2013, 2019) internetissä julkaisemissa kasvilistoissa ja kaikissa uudemmissa kasvioissa (mm. Mossberg & Stenberg 2003, 2018) ja maakuntafloorissa (mm. Edqvist & Karlsson 2007, Jonsell 2010, Lidberg & Lindström 2010, Stenberg 2010); ruotsalaiset myös määrittivät sitä sujuvasti Suomestakin kesän 2012 retkellään (Ryttäri ym. 2012). Maakuntafloorien kuvauksien kirjavuudesta päätellen tällaisten nokkosten revisio Ruotsissa tuntuisi tarpeelliselta. Var. holosericea löytyy myös Norjan floorasta (Elven 2005), varustettuna arvelulla, että se saattaisi olla sama kuin Venäjältä tunnistettu Urtica galeopsi­ folia. Suomessa Flora Nordicaa noudatten var. holosericeasta ei ole juuri puhuttu, mutta Suuren Pohjolan kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) kääntäjät Seppo Vuokko ja Henry Väre pitäytyivät alkuperäisen teoksen käsittelyssä ja Ahvenanmaan floorassa (Hæggström & Hæggström 2008) var. holosericea mainitaan. Ensimmäistä kertaa se oli mukana Kasviatlaksessa vuoden 2016 vuosiversiossa (Lampinen & Lahti 2017). Muita eurooppalaisia näkökulmia Venäläinen Dmitry Geltman jakoi jo vuosia sitten (mm. Geltman 1986, 1988) tavallisen nokkosemme neljäksi lajiksi (Urtica dioica s.str., U. sondenii, U. galeopsifolia ja U. pubescens), ja hänen näkemyksensä perusteella lajitaso hyväksyttiin myös Flora Europaean uudessa painoksessa (Geltman 1993). Viimeksi mainittua lajia sanottiin kasvavan kaakkoisessa Euroopassa, mutta kapealehtinen U. galeop si folia mainittiin yleiseksi lähialueillamme asti. Kun ihmettelin Geltmanille, mistä U. sondeniin ja U. galeop­ sifolian erottaa, hän totesi eron olevan yleensä varsin selvän: ensin mainittu on käytännössä kalju, jälkimmäisellä on hapsikarvoja muttei poltinkarvoja. Myös Karjalan tasavallan kasvitieteilijät tunnistivat Ur­ tica galeopsifolian alueensa eteläpuoliskosta (Kravchenko 2007); niin ikään taksoni oli hyväksytty Karjalankannakselta (mm. Geltman 1986, Tzvelev 2000, Doronina 2007, Budantsev & Yakovlev 2006, Uotila & Ahti 2009). Jos tällaista kasvia on Sortavalan lehtokeskuksessa ja Karjalankannaksella, miksei sitä olisi Suomessa? Euroopan nokkoskasvien luettelon tekijänä (Uotila 2011) jouduin ottamaan kantaa isonokkosen muunteluun Euroopassa, jolloin useammankin kerran sain tuskailla, että kaikenlaiseen sitä tulee sekaannuttua. Onneksi saksalaisen nokkostutkijan Maximilian Weigendin artikkeli KeskiEuroopan isonokkosista (Weigend 2005) ja kirjeenvaihto hänen kanssaan selkiinnyttivät asiaa. Hänen mukaansa Saksassa ja lähialueilla kasvaa tavallisen kylien isonokkosen lisäksi parhaiten alalajitasolla käsiteltävä rotu Urtica dioi­ ca subsp. subinermis ja etelämpänä ja idempänä Euroopassa toinen rotu, U. dioica subsp. pubescens. Ensin mainittu on sama, jota Geltman kutsui nimellä Urtica galeopsifolia, ja jälkimmäinen on Geltmanin Urti­ ca pubescens. Asiaa hankaloittaa nimistösekaannus: U. galeopsi­ folia -nimen tyyppinäyte kuuluukin lajiin U. pubescens (Wei
• 55 Lutukka 40. 2024 ? Reijlován ym. (2019) tutkimuksen 1 305 isonokkospopulaation aineisto kartalla. Symbolin koko ilmaisee tutkittujen populaatioiden määrää. gend 2005) ja koska U. galeopsifo­ lia (1825) on U. pubescensia (1833) vanhempi nimi, on U. dioica subsp. pubescensin käypä nimi lajitasolla U. galeopsifolia. Mutta mikä on Etelä-Suomen lehtojen poltinkarvaton nokkonen, onko se ehkä Venäjältä Urtica galeopsifoliana tunnettu U. dioica subsp. subiner­ mis? Vai onko kyse samasta taksonista, joka aikoinaan kuvattiin Ruotsista nimellä U. dioica var. holosericea? Weigendin (2005) mukaan subsp. sub­ inermis ja var. holosericea ovat eri taksoneja, ensin mainittu on tyypillinen Keski-Euroopan isojen jokien tulvarantojen kasvi, jälkimmäinen on laaja-alaisempi lehtokasvi. Subsp. sub­ inermis on kellanvihreä, toisin kuin syvemmän vihreä var. ho­ losericea. Myös karvaisuus on erilaista. Valitettavasti Weigendin työ ei sisältänyt juuri aineistoa Suomesta eikä näiden taksonien hyvää vertausta Keski-Euroopasta puuttuvaan subsp. sondeniihin. Kävin asiasta kirjeenvaihtoa Weigendin kanssa, ja päädyin tuolloin siihen, että suomalainen lehtojen ja puronvarsikorpien isonokkonen ei olisi Keski-Euroopan joenrantojen subsp. subinermis, vaan paremminkin lehtometsien var. holosericea. Subsp. subinermik­ sen ja var. holosericean morfologiset erot eivät kyllä tuntuneet kovin kummoisilta, jos niitä oli lainkaan, ja nyt olen korjannut näkemystäni ja katson valtaosa maamme karvaisista kapealehtisistä isonokkosista kuuluvan alalajiin subinermis. Myöhemmin Grosse-Veldmann ja Weigend (2015) käsittelivät Euroopan kapealehtisten etelänisonokkosten (Urtica dioi­ ca subsp. dioica) taksonomiaa ja nimistökysymyksiä ja päätyivät hyväksymään siihen viisi variaatiota. Heidän mukaansa var. dioica on koko maanosassa yleinen ihmisvaikutteisten paikkojen kasvi, var. hispida (Lam. ex DC) Tausch ex Ott kasvaa kalkkipaikoilla Alpeilla ja Pyreneillä, var. glabrata (Clem.) Asch. & Graebn. Alppien ja Balkanin vuoristometsissä, var. sarmatica Zapa?. itäisen Saksan ja Puolan kuivissa metsissä ja var. holosericea (syn. var. angustifolia Wimm. & Grab.) laajalti Euroopassa erilaisissa lehti-, havuja vuoristometsissä. Mutta he eivät vertailleet näitä muihin isonokkosen alalajeihin. Sen sijaan aivan toinen kasvi, melko erinäköinenkin, on Pohjois-Amerikasta (Kaliforniasta) 1848 kuvattu Urtica holose­ ricea Nutt., jota myöhemmin on pidetty U. dioican rotuna subsp. holosericea ja joka on äskettäin siirretty Urtica graciliksen alalajiksi U. gracilis Ait. subsp. holo­ sericea (Nutt.) Weigend (Henning ym. 2014). Uusimmat tutkimukset Iso harppaus ryhmän selvittämisessä oli tšekkiryhmän isonokkostutkimus niin sanottua virtaus syto metriaa (flow cyto metry) käyttäen (Rejlová ym. 2019) . Menetelmällä voidaan nopeasti määrittää kasvin kromosomiston ploidiataso. Rejlová työtovereineen määritti 6 977 isonokkosyksilön ploidiatason 1 305 populaatiosta eri puolilta Eurooppaa (pois lukien Venäjä) ja Lounais-Aasiaa. Kasveista 87 % oli tetraploideja (2n = 52) ja 13 % diploideja (2n = 26). Tulos vahvistaa aikaisempia kromosomilukumäärityksiä, joskin poikkeaviakin lukuja on esitetty. Risteytyminen eri ploidiatasojen välillä näyttää olevan mahdollista vaan ei ollenkaan tavallista, vain kahdeksan triploi dia (2n = 39) ja neljä pentaR ejlo vá ym . 20 19 , htt ps ://d oi.o rg /1 0.1 37 1/jo urn al.p on e.0 21 83 89
• 56 Lutukka 40. 2024 ploidia (2n = 65) kasvia löytyi populaatioista, joissa oli sekä diploideja että tetraploideja. Diploideja oli ennen muuta Pohjois-Norjasta ja Suomesta, joitain vuoristoisesta KeskiEuroopasta ja paikoin Italiasta, luoteiselta Balkanilta ja Turkista. Yhtään diploidia ei sattunut ruotsalaisiin yhteentoista eikä etelänorjalaisiin seitsemään populaatioon. Diploideihin taksoneihin kuu luvat muun muassa alalajit pubescens (pääosin), sondenii ja re 3, Jämsä 2; ES Savonlinna 2, Rantasalmi; LK Parikkala; PH Hankasalmi, Karstula; PS Pieksämäki, Iisalmi; KP Nivala, Kalajoki) . Yllättävin oli tulos Tampereen seudun useista näytteistä: kahdeksan niistä on määritetty nimellä subsp. sub­ iner mis ja kolme nimellä subsp. sondenii, eikä subsp. dioicaa ole aineistossa lainkaan! Aineiston 72 tetraploidia (subsp. dioi­ ca) olivat 16 populaatiosta Uudeltamaalta Pohjanmaan kautta Rovaniemelle. Diploidien ja tetraploidien nokkosten todellinen suhde Suomessa ei liene aivan Rejlován ym. (2019) tutkimuksen mukainen. Tutkijat näyttävät hakeneen erityisesti luonnonkasvupaikkojen nokkosia; pihoja, tienvieriä ja navetantakusia ei aineistossa juuri näy, näytteitä ei myöskään ole Ahvenanmaalta eikä etelärannikon maakunnista. Siis tetraploi deja lienee huomattavasti enemmän. Diploideja on kuitenkin sangen paljon, niin kuin on herbaarionäytteitäkin alkuperäisiksi arvoiduista kapealehtisistä isonokkosista. Nurmen (1980) 58 nokkosen aineistossa on 22 tällaista kasvia. Urtica dioica subsp. dioica on yleensä kuvattu monimuotoiseksi. Se voi olla hyvinkin kapealehtinen, lähes poltinkarvaton ja niukkatai runsaskarvainen (? var. holosericea), eikä sitä aina voikaan varmuudella erottaa morfologisesti diploi deista alalajeista (Rejlová ym. 2021). Myöskään molekyylituntomerkeistä Rejlová ym. (2021) eivät löytäneet alalajien välille eroja. Houkutus on suuri tulkita epäselvät tapaukset välimuodoiksi, mutta kun alalajit ovat eri ploidiatasoa, harRejlován ym. (2019) tutkimuksen suomalaisessa aineistossa ei juuri ollut pihapiirien nokkosia. Kuvassa Helsingin Huopalahden aseman takapihalla sijainnut koti eläinsuoja ja karsina, jossa oli porsaita, lampaita, vuohi, kanoja – ja nokkoskasvusto. Te o Jä st er be rg 19 58 / H el si ng in ka up un gi m us eo sub iner mis ja ryhmän tetraploidi alalaji on subsp. dioica (osin myös subsp. pubescens). Useimmat diploideista kasvoivat alkuperäisen tai lähes alkuperäisen luonnon kasvupaikoilla ja tet ra ploidit lähinnä hyvin monenlaisilla ihmisen muokkaamilla paikoilla. Tutkimuksessa ei käsitellä lainkaan Uritca dioi­ ca subsp. dioican variaatioita. Tutkimuksen aineistoon sisältyy 130 kasvia 45 populaatiosta Suomesta. Kasveista 57 on diploideja, 72 tetraploideja ja yksi pentaploidi. Aineistossa diploideista 18 kuuluu alalajiin sondenii (12 populaatiota: EH Tampere 7, Pirkkala; PS Kuopio 2; SoL Sodankylä; EnL Enontekiö) ja 39 alalajiin subinermis (17 populaatiota: EH Janakkala, Valkeakoski, Tampe
• 57 Lutukka 40. 2024 Hapsikarvoja ja poltinkarvoja (ks. myös artikkelin aloituskuva s. 51) Vain hapsikarvoja Ei hapsikarvoja, mutta pari poltinkarvaa Etelänisonokkonen (subsp. dioica) Lapinisonokkonen (subsp. sondenii) Idänisonokkonen (subsp. subinermis) VARREN KARVAISUUS Pari poltinkarvaa, ei hapsikarvoja Pinnanmyötäisiä hapsikarvoja runsaasti Sekä poltinkarvoja että hapsikarvoja LEHDEN YLÄPINNAN KARVAISUUS vinainen risteytyminen ei tarjoakaan helppoa selitystä välimuodoille. Avoimia kysymyksiä Ovatkohan kaikki Suomen kapealehtiset polttamattomat isonokkoset diploideja alalajeja subsp. subinermis tai subsp. sondenii? Onkohan var. holoseri­ cea sama taksoni kuin subsp. sub inermis (tai subsp. galeopsifo­ lia, kuten mm. Elven ym. (2022) tulkitsivat), vai onko se eri taksoni, tetraploidin subsp. dioican kapealehtinen, karvainen rotu (Grosse-Veldmann & Weigend 2015) . Eri taksoniin voisi viitata se, että Rejlován ym. (2019) runsaaseen aineistoon Tanskasta ja Ruotsin ja Norjan eteläosista ei sattunut yhtään diploidia, vaikka var. holosericea on alueelta usein määritetty. Jos subsp. subinermis ja var. holose­ ricea ovat eri taksoneja, kasvaako Suomessa molempia ja – ennen muuta – miten ne voisi tunnistaa? Ploidiatason määrityksiä kaipaisi Suomesta erityisesti lounaasta, niin saaristosta kuin mantereen lehdoista, mistä Rejloválla ym. (2019) ei ollut lainkaan aineistoa. Kapealehtinen lounainen lehtojen isonokkonen saattaisi olla tetraploidi. Merenrannan isonokkosesta on Öölannista myös diploidi kromosomilukumääritys, mutta näytteen puuttuessa rodun määritys jäi avoimeksi (Nurmi 2000). Myös pohjoiset, Norjan ja Kuolan rannikon isonokkospopulaatiot kaipaisivat selvitystä. Ploidiatason ero, risteytymättömyys, laajalti päällekkäiset levinneisyysalueet ja kohtalaisen selkeät morfologiset erot voisivat perustella diploidien O P, Y lik iim ink i 19 67 , P. U otil a, H 00 82 01 KiL , M uo nio 19 34 , U . Sa xé n, H 78 35 40 E H , La m m i 19 80 , J. S uo m ine n, H 56 37 68 H 00 82 01 H 78 35 40 H 56 37 88 Kuvat © Jaana Haapala Etelänisonokkonen (subsp. dioica) Lapinisonokkonen (subsp. sondenii) Idänisonokkonen (subsp. subinermis)
• 58 Lutukka 40. 2024 V, Lohja 1885, M. Björkstén, H 295098 U, Helsinki 1924, K. Hartman, H 499338 EH, Orivesi 1966, R. Mikkola, H 037010 Etelän isonokkonen, Urtica dioica subsp. dioica Idänisonokkonen, Urtica dioica subsp. subinermis E P, K au ha jok i 19 81 , A. Va rkk i, H 57 40 84 E H , K uh m ala hti 20 09 , V. H uh ta , H 81 54 03 E H , K uu sa nk os ki 19 43 , O . K. S ilk kilä , H 03 70 39 LEHTILAVAN MUOTO JA HAMPAISUUS – LIUSKAISUUS Lapinisonokkonen, Urtica dioica subsp. sondenii K iL M uo ni o 19 98 A . Va rk ki ; H 72 39 18 P eP , K em ijä rvi 19 81 , T. A hti, H 61 15 01 Ks, Kuusamo 1955, R. Ruotsalo, H 783522 Kuvat © Pertti Uotila P eP , To rn io 19 84 , A. Y lim art im o, H 63 92 76 PK, Pyhäselkä 2004, Y. Vasari, H 745648 SoL, Savukoski 1996, E. Ohenoja, H 722412 58 5 cm 5 cm 5 cm
• 59 Lutukka 40. 2024 Lehtilavan tyven ja hampaisuuden / liuskaisuuden erilaisuus näkyy jossain määrin myös isonokkosten nuorissa versoissa ja alimmissa lehdissä. V, R ai si o, 19 28 C . E . S on ck , H 40 45 54 © P er tti U ot ila K s, K uu sa m o, 19 38 M . La uril a, H 27 33 47 © P ert ti U otil a Lapinisonokkonen (subsp. sondenii) Etelän isonokkonen (subsp. dioica) ja tetraploidien käsittelemistä eri lajeina. Tällöin subsp. son­ denii ja subsp. subinermis olisivat saman diploidin lajin (Ur­ tica sondenii) maantieteellisiä rotuja, sillä suuri osa Suomen eteläpuoliskosta näyttää olevan niiden vaihettumisvyöhykettä. Rejlován ym. (2019, 2021) aineistossa subsp. sondeniita on etelästä Etelä-Hämeestä asti ja pohjoisimmat subsp. sub­ inermikset ovat Keski-Pohjanmaalta. Siis hierarkia olisi sama kuin mitä nimistössämme (Kurtto ym. 2019) alunperin esitettiin, mutta taksonominen taso ylempi. Myös Elven ym. (2022) pohdiskelevat tällaista mahdollisuutta, mutta käsittelevät kaikki taksonit U. dioican alalajeina. Suomen isonokkoset Kasviatlaksen vuosiversiossa 2017 (Lampinen & Lahti 2018) ja Suomen putkilokasvien luettelossa (Kurtto ym. 2019) isonokkonen jaettiin kahdeksi alalajiksi, joista subsp. sondenii kahdeksi variaatioksi, var. sonde­ nii (joka korjattiin var. glabraksi ; Kurtto ym. 2020) ja var. holosericea. Myöhemmin epäröitiin ratkaisua (Kurtto ym. 2022) ja katsottiin, että olisi parempi käsitellä var. holosericea subsp. dioican rotuna, kuten oli totuttu tekemään. Nyt var. holosericea on todettu valtaosaltaan väärin tulkituksi subsp. subinermikseksi. Tässä artikkelissa Kurton ym. (2019) kolme taksonia käsitellään samalla taksonomisella tasolla, alalajeina, sillä niiden fylogeniaa ei ole vielä saatu selvitettyä ja etelänisonokkoseen liitettyjen kapealehtisten rotujen asema ja ylipäänsä etelänisonokkosen laaja vaihtelu ovat yhä epäselviä. Lisäksi subsp. dioican roduista (Grosse-Veldmann & Weigend 2015) Suomessa kasvanee nimivariaation (var. dioica) ohella lounainen var. holosericea. Alalajeista subsp. sondenii ja subsp. subinermis ovat Suomessa alkuperäisiä, läheistä sukua olevia diploideja, ja subsp. dioi­ ca monimuotoinen tetraploidi, joka ainakin pääosin (var. dioica) on meille jo vuosisatoja sitten ihmisen mukana kotiutunut tulokas. Sen huomattava muuntelu saattaa kertoa saapumisesta Suomeen useaan kertaan ja eri suunnista (ks. Rejlová ym. 2021). Mahdollisesti se on myös alkuperäiskasvi ainakin lounaisilla merenrannoilla. Myös var. holosericea vaikuttaa alkuperäiskasvilta. Isonokkosten suomenkieliset nimet Tietojen karttuessa isonokkostemme taksonomiset yksiköt, tasot ja tieteelliset nimet ovat muuttuneet turhankin moneen kertaan. Valitettavasti myös suomenkielisiä nimiä on jouduttu muuttamaan ja muutokset ovat jääneet keskeneräisiksi. Selvyyden vuoksi Urtica dioican suomenkielinen nimi isonokkonen on nyt kokonaisuudessaan liitetty alempien taksonien nimiin, siis esimerkiksi subsp. dioica, etelänisonokkonen (aiemmin subsp. dioica, etelännokkonen). Retkeilykasviossa (Nurmi 1998) asia oli selvä: nokkosella on kaksi alalajia, eteläinen ete­ lännokkonen ja pohjoispainotteinen pohjannokkonen; jälkimmäi5 cm
• 60 Lutukka 40. 2024 nen sisälsi nykyiset subsp. son­ deniin ja subsp. sub iner mik sen. Kun pohjannokkonen osoittautui epäyhtenäiseksi, se jaettiin kahtia lapinnokkoseen, var. sondenii / var. glabra, ja lehto nok­ ko seen, var. holosericea [subsp. subinermis]. Var. sondeniin nimi lapinnokkonen tarkoittaa samaa yksikköä kuin nykyinen subsp. sondenii ja lapinisonokkonen sopii sen suomenkieliseksi nimeksi. Mikäli diploidit joskus yhdistetään omaksi lajikseen, olisi pohjannokkonen tälle lajille luonteva nimi. Urtica dioica var. holosericean suomenkieliseksi nimeksi annettiin lehtonokkonen ( Mossberg & Stenberg 2005) , toisin kuin muissa pohjoismaisissa kielissä, joissa se on ”metsänokkonen”. Lehtonokkonen kulkee var. ho­ losericea -nimen mukana, joten se ei kelpaa nimeksi subsp. sub inermikselle niin hyvin kuin se kasvupaikkojen puolesta sille sopisikin. Subsp. subinermikselle on annettu suomenkieliseksi nimeksi idänisonokkonen, sillä sen kokonaisalueen painopiste on idässä, Venäjällä ja itäisessä Keski-Euroopassa. Subsp. subinermiksel­ tä puuttuu myös ruotsinkielinen nimi. Lehtoisonokkosen siirtyessä etelänisonokkosen variaatioksi tarvitsee nimivariaatio var. dioica suomenkielisen nimen, jollaiseksi on valittu rikkaisonokkonen soveltaen Kurton ym. (2022) nimeä rikkanokkonen. Isonokkosten tunnistaminen Artikkelissa esitetyt isonokkostaksonien kuvaukset perustuvat ensisijaisesti Helsingin kasvimuseon (H) nokkosnäytteisiin. Niitä tutkiessani sain havaita, että melko usein näytteeksi on otettu vain kasvin latvaosa, jolloin määritykselle olennaisia osia puuttuu. Lehden yläpinnan ominaisuudet ovat määrityksen kannalta tärkeitä, usein alapintaa tärkeämpiä, mutta monet kasvit on kiinnitetty arkeille siten, että vain lehtien alapinta on näkyvissä. Isonokkosen alalajien erottaminen on kautta aikojen perustunut lähes yksinomaan lehtien muotoon ja varren ja lehtien karvaisuuteen, sekä hapsiettä poltinkarvaisuuteen. Lehtien koko, muoto ja karvaisuus, kuten varren karvaisuuskin, kuitenkin muuttuvat kasvin tyviosista latvaan. Tässä artikkelissa varren ja lehtien kuvaukset koskevat Jä rve np ää ,V an ha nk ylä nn iem i © M ikk o Piir ain en 16 .6 .2 00 8 ? Rikkaisonokkonen (Urtica dioica subsp. dioica var. dioica).
• 61 Lutukka 40. 2024 päärangan keskivaiheilla heti kukintojen alapuolella olevia varren osia ja lehtiä, ellei erikseen muuta mainita. Alimmat lehdet ovat aivan erilaisia, pitempiruotisia, usein lähes pyöreä lapaisia, lavan hampaat isoja, joskus jopa lavan puoliväliin ulottuvia liuskoja, ja usein ± toissahaisia. Kukintojen tuki lehdet ovat kapeampia, pyöreätai suippotyvisiä ja pienem pi hampaisia. Haarojen leh det jäävät pienikokoisiksi. Harvoin kaikki kasvin lehdet ovat liuskahampaisia. Nuoret, pienija pyöreälehtiset, ärhäkästi polttavat kasvit on silloin tällöin erehdytty määrittämään rautanokkosiksi (Urtica urens) , joka on yksivuotinen, soikealehtinen (kuva s. 52) kulttuuripaikkojen taantuva rikkakasvi. Isonokkosen varren tyviosassa ja etenkin nivelissä ja kukinto-osassa on enemmän poltinkarvoja kuin keskiosan nivelväleissä. Myös nuoret ja pieniksi jääneet kasvit ovat usein poltinkarvaisempia kuin täys ikäiset, hyvin kehittyneet yksilöt. Lehtiruoti on tavallisesti selvästi lapaa poltinkarvaisempi. Kukintojen alapuolisten nivelten lukumäärä, varren paksuus, korvakkeiden koko sekä varren ja lehtien väri tarjoavat määritykseen lisävihjeitä. (Artikkelin lehtikuvien värierot johtuvat osin näytteiden prässäysteknisistä eroista.) Kasvupaikan olot vaikuttavat isonokkosten ulkoasuun. Runsastyppisyys lisää kasvien kokoa ja rehevyyttä, valoisuus saattaa lisätä varren punaisuutta ja niukempiravinteiset tai kuivanpuoleiset kasvupaikat poltinkarvaisuutta. Sekä punaisuus varressa että poltinkarvaisuuden lisääntyminen voivatkin olla osin stressin aiheuttamia muutoksia. Isonokkonen on tavallisesti kaksikotinen, dioikkinen, siis sen hedeja emikukat ovat eri yksilöissä. Silloin tällöin löytyy myös yksikotisia, monoikkisia kasveja (f. monoeca Beck), joissa tavallisesti alimmat kukinnot ovat hedekukkaisia tai niissä on sekä hedeettä emikukkia ja ylemmät kukinnot ovat pelkästään emikukkaisia, joskus ylemmät ovat hedekukkaisia. Monoikkisia yksilöitä olen löytänyt lähes yksinomaan etelänisonokkosnäytteistä, vain kerran la pin isonokkoselta. Nokkoskasvin tunnistamisen voi aloittaa jo maastossa muun muassa mittaamalla yksilön (päärangan) pituuden, laskemalla varren nivelet kukinnon alapuolelta ja vetämällä verson keskiosat löyhästi puristetun nyrkin läpi. Jo verso polttaa, kyseessä ilmeisesti on etelänisonokkonen, jollei, kasvia kannattaa katsoa tarkemmin. Karvaisuuden tutkimista varten luppi on tarpeen. Isonokkosilla voi 1–2 mm pitkien poltinkarvojen ohella olla eri osissaan 0,1–1,0 mm pitkiä, vähän käyriä tai suoria ja tavallisesti vähän alaspäisiä tai lähes pinnanmyötäisiä tai joskus siirottavia hapsikarvoja, lyhimmillään tiheässä olevat karvat muodostavat nukkamaisen peitteen. ? Joskus isonokkosen kukinnossa voi olla sekä hedeettä emikukkia, ( kuvassa hedekukat kukinnon haarojen kärkiosissa, emikukat haarojen tyviosissa). U rtic a dio ica va r. dio ica f. m on oe ca . S t. P ori 19 38 , E . Lin de m an , H 65 94 86 © Ja an a H aa pa la
• 62 Lutukka 40. 2024 Etelänisonokkonen vanlig brännässla Urtica dioica subsp. dioica Etelänisonokkonen on sekä karvaisuudeltaan että lehdiltään hyvin muunteleva, muuntelevampi kuin kaksi muuta alalajiamme. Varjossa lehdet ovat usein pitempiruotisia ja kapeampilapaisia. Poikkeuksellisesti, etenkin syksyn kasveissa, varsi voi olla yläosastaan voimakkaasti haarova ja pienija kapealehtinen (f. ra­ mosa Neuman). Silloin tällöin on kerätty isonokkosyksilöitä, joiden ± kaikkien lehtien lapa on syvään liuskainen ja usein melko pyöreä, ikään kuin nuoruusvaiheen lehdissä. Muutamat etelänisonokkosiksi hyväksymäni uustulokasyksilöt ovat hyvin karvaisia tai muutoin poikkeavan näköisiä. Pohjoiset, Jäämeren rannikolta Finnmarkista ja Kuolan niemimaalta kerätyt isonokkosnäytteet ovat keskenään huomattavan samanlaisia: kasvit ovat matalahkoja, voimakkaasti tummuvia tai jopa mustuvia, niiden lehtilapa on leveän kolmiomainen (pituus / leveys noin 1,2), herttatyvinen, säännöllisen harvahkon karkea hampainen, hapsija vaihtelevasti poltinkarvainen. Etelänisonokkosen risteytyminen toisten alalajien kanssa on mahdollista, joskin Rejlován ym. (2019) mukaan hyvin harvinaista. Näytteistä en ole lähtenyt arvailemaan huomattavasti muuntelevan etelänisonokkosen mahdollisia risteymiä diploidien alalajin kanssa. Arvelut saattaisivat olla paremmin mahdollisia maastossa koko kasvustoa tutkimalla. Risteytymistä etelänja lapinisonokkosen välillä on epäilty pohjoisessa (Ahti & Hämet-Ahti 1971). Rikkaisonokkonen ogräsnässla Urtica dioica subsp. dioica var. dioica Tavallisesti 40–150 cm. Varsi vihreä, punaraitainen tai joskus punainen, tukeva ja jäykkä, tavallisesti paksuhko, enemmän tai vähemmän poltinja hapsikarvainen; erityisen runsaasti poltinkarvoja nivelissä ja kukinnostossa; hapsikarvat vaihtelevan pituisia, 0,1–0,8 mm, alaspäin kaarevia ja suoria. Lehden korvakkeet 7–10 × 1,5– 2,5 mm; ruoti tavallisesti 1–3,5 cm, runsaasti poltinja hapsikarvainen; lapa paksuhko, suonten kohdalta yläpinnalta uurteinen, usein tummahkon vihreä, joskus prässättäessä tummuva, tavallisesti 5–14 cm, (1–)1,3–2,5(–3) kertaa leveytensä pituinen, puikea – leveänpuikea, tavallisesti selvästi herttatyvinen (kukintojen tukilehdet pyöreätyvisiä), laita usein hieman toistamiseen sahainen, kärkihammas pitkähkö, alapinta etenkin suonista tavallisesti runsaasti hapsija poltinkarvainen, yläpinta hapsija poltinkarvainen (niukemmin kuin alapinta); alimmat lehdet pitkäruotisia, niiden lapa soikea – pyöreähkö – kolmiomainen, laita isohampainen tai joskus liuskainen, usein toissahainen. Alin kukintokiehkura tavallisesti varren 7.–10. nivelessä; ni? Rikkaisonokkosen (Urtica dioica subsp. dioica var. dioica) hedekasvin (vasemmalla) kukintokiehkurat ovat harsuja, siirottavia. Emikasvin kukintojen haarat ovat tiheäkukkaisia, hedelmävaiheessa riippuvia. H att ula , pu uta rh a © P ert ti U otli a 30 .7 .2 02 1 H att ula , pu uta rh a © P ert ti U otli a 30 .7 .2 02 1
• 63 Lutukka 40. 2024 velväli sen alapuolella (2–)3–4(– 5) mm paksu, alapuolisen nivelen lehtien pituinen tai niitä lyhyempi. Hedekukinnon haarat runsaslukuisia, ± siirottavia; emikukinnon haarat runsaslukuisia, tiheitä, aluksi ± siirottavia, hedelmävaiheessa nuokkuvia – riippuvia; kukintohaarojen rangat hapsija poltinkarvaisia. Emikukkien sisäkehälehdillä on lyhyitä, kaarevia hapsikarvoja ja joskus yksittäinen poltinkarva. 2n = 52. Rikkaisonokkonen on tyypillinen ihmisen lähiseuralainen asumusten lähettyvillä pihoilla, seinustoilla, puutarhoissa, teiden varsilla, pellonreunoilla, laitumilla, kaatopaikoilla ym. runsastyppisillä paikoilla, mutta sitä on myös vähäisemmän ihmisvaikutuksen luomilla paikoilla hakamaametsissä, puutavaran ajourien reunoilla ja kämppien pihoilla. Se on hyvin kotiutunut muinaistulokas, jota on jo vuosisatoja sitten käytetty rohto-, ravintoja kuitukasvina ja siksi sitä lienee suosittu, ehkä viljeltykin. Kasvin suuri muuntelu voi hyvin viitata useisiin tuloalkuperiin ja -suuntiin. Nykyisellään etelänisonokkosta on koko maassa, mutta melko paikoittain pohjoisessa, missä se kuitenkin näyttää olevan yleistymässä. Pohjoisessa se on monin paikoin sotatulokas (Ahti & Hämet-Ahti 1971; Mäkinen ym. 1982). Juha Suomisen Satakunnan ulkosaaristosta keräämät nokkoset ovat keskenään hyvin samannäköisiä: matalia, punavartisia, erittäin poltinja hapsikarvaisia, lehdet pitkäsuippuisia ja käyriä. Monet saarista ovat toki entisiä laidunsaaria, mutta rikkaisonokkonen voisi olla niillä alkuperäinen (Suominen & Hämet-Ahti 1993; Suominen 2013). Lehtoisonokkonen skogsnässla Urtica dioica subsp. dioica var. holosericea Fr. (1828) Tiheään hapsikarvainen ja jossain määrin poltinkarvainen (ehkä enemmän kuin subsp. subinermis); lehtilapa tummanvihreä, kapean puikea pikemminkin kuin kapean kolmiomaisen puikea, ainakin jonkin verran herttatyvinen. Tällaisia kasveja on kerätty erilaisista lehdoista (tosin näytteiden kasvupaikkatiedot ovat perin niukkoja) ainakin Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta (idäniso nokkonen vaikuttaa keskittyvän märemmille, usein tulviville paikoille). Kerääjän variaatioksi holosericea määrittämistä suo malaisista herbaarionäytteistä kuitenkin useat kuuluvat selvästi idän iso nokkoseen, osa myös tavalliseen etelänisonokkoseen. Asian varIsonokkonen on monipuolinen hyötykasvi ja ainakin etelänisonokkosta lienee jo vuosisatoja sitten viljelty tai suosittu kuitu-, ravintoja rohdoskasvina. Nykyään se on suosittu villivihannes. M ar kk u H av er in en / S uo m en ka ns al lis m us eo ? Yksityiskohta ohuesta nokkoskankaasta kudotusta esiliinasta 1700-luvun alusta. Kuviot on kirjottu silkillä. Isonokkosen nykyajan ravintokäyttöä ovat vaikkapa nokkosletut ja nokkospasta.
• 64 Lutukka 40. 2024 mentavia kro mosomiluvun määrityksiä ei näytä tehdyn sen enempää suomalaisista kuin ruotsalaisista var. holose­ riceaksi määritetyistä kasveista. Lapinisonokkonen fjällnässla Urtica dioica subsp. sondenii (Simmons) Hyl. (1971) U. dioica var. sondenii Simmons (1910), nom. illeg., U. sondenii (Simmons) Avrorin ex Geltman (1988); U. dioica var. glabra Hartm. (1832), U. dioica f. glabra (Hartm.) H. Lindb. (1901); U. dioica f. glabrescens Saelan (1889); U. gracilis, auct. 70–170 cm. Varsi tavallisesti punainen tai ainakin punaraitainen (etenkin avoimilla paikoilla), hennohko, täysin kalju tai melko usein jonkin verran poltinkarvoja etenkin varren alaosassa ja nivelissä, harvemmin ylempänä nivelväleissä; harvoin lyhyttä (0,1– 0,2 mm) alaspäistä, nukkamaista karvoitusta nivelten tuntumassa ja varren kukinto-osassa. Lehden korvakkeet 4–9 × 0,7– 1,7 mm; ruoti tavallisesti 1,5–3,5 cm, tavallisesti poltinkarvainen, hapsikarvaton; lapa ohuehko, sileähkö, puhtaanvihreä, usein prässättäessä tummuva, 5–13 cm, 1,4– 2,8(–3,2) kertaa leveytensä pituinen, puikea – kapeanpuikea, tyvi matalaan herttamainen – pyöreä, laita harvahkoja isohampainen, kärkihammas vaihtelevan pituinen, yläpinta tavallisesti hapsikarvaton (harvoin etenkin reunaja kärkiosissa niukasti lyhyitä, pinnanmyötäisiä hapsikarvoja) ja lähes aina täysin poltinkarvaton (alapinnalla useammin yksittäisiä poltinkarvoja); alimmat lehdet usein pitkäruotisia (ruoti voi olla jopa lapaa pitempi), niiden lapa leveä (joskus pituuttaan leveämpi), kolmiomainen – pyöreä – munuaismainen, isohampainen – liuskainen, joskus toissahainen. Alin kukintokiehkura tavallisesti 5.–9. nivelessä; nivelväli sen alapuolella 1,5–3,5 mm paksu, tavallisesti alapuolisen nivelen lehtiä pitempi. Hedekukinnon haarat hyvin vähälukuisia, riippuvia; emikukinnon haarat vähälukuisia, harsuja, aluksi ± siirottavia, pian riippuvia; kukintohaarojen rangat kaljuja tai lyhythapsikarvaisia, niissä joskus yksittäisiä poltinkarvoja. Emikukkien sisäkehälehdillä lyhyitä kaarevia hapsikarvoja; poltinkarvat puuttuvat. 2n = 26. Luonteenomainen lapinisonokkonen on melko helposti erotettavissa kaljusta, punaisesta varresta ja kaljuista lehdistä. Lehtimuoto vaihtelee sangen paljon. Etenkin alimmat lehdet ovat hyvin harvaja isohampaisia, joskus paremminkin liuskaisia, ja hampaat ovat suippoja ja teräviä. Lehtien väri on usein tummahkon vihreä ja yleensä vielä tummenee, kun kasvista prässää näytteen. Pohjoisen kasvit ovat käytännössä hapsikarvattomia, mutta varressa etenkin nivelten tuntumassa voi olla jonkin verran hyvin lyhyttä (0,1 mm), 14.5.1991, Termislehto ? Lapinisonokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii) kuuluu Enontekiön Termis lehdon alkuperäislajistoon. 64 24 .7 .1 99 1 © M ik ko P iir ai ne n
• 65 Lutukka 40. 2024 nukkamaista karvoitusta. Sen sijaan poltinkarvoja voi olla, varren keskiosissa tavallisesti vain vähän, usein enemmän varren alaosissa ja kukinnostossa sekä lehtiruodeissa, lehden alapinnallakin jokunen, muttei yleensä lainkaan lehtien yläpinnalla. Etelässä olen tulkinnut lapin isonokkosiksi myös kasvit, joiden varressa voi olla hyvin harvakseltaan lyhyenpuoleisia hapsikarvoja, mutta muuten kasvin ulkonäkö on lapinisonokkoselle tyypillinen, varsi punainen ja lehdet isohampaisia. Kaiken kaikkiaan selkeästi lapinisonokkosiksi hyväksymiäni kasveja on kerätty etelästä varsin vähän verrattuna Rejlován ym. (2019) aineistoon, mikä saattaa viitata siihen, että Rejlová työtovereineen on hyväksynyt lapinisonokkoseksi karvaisempia kasveja kuin minä. Selvästi välimuotoja idäniso nokkoseen edustavien näytteiden yleishabitus on enimmäkseen melko lapinisonokkosmainen, mutta niiden hapsikarvoitus on verraten runsasta ja lehdet kapeahkoja. Ne ovat usein melko kookkaita. Tällaisia kasveja on kerätty erityisesti idänisonokkosen pohjoisempien esiintymien tuntumasta. Etelässä tilanne on vaikeampi ja välimuodoiksi olen otaksunut kasvit, joita en oikein ole onnistunut määrittämään kummaksikaan alalajiksi. Lapinisonokkosen kukkimisaika on näytteiden perusteella heinä – elokuu; syyskuulla kerätyt kasvit näyttävät olevan jo hedelmävaiheessa. Näytetietojen perusteella pohjanja etelänisonokkosen kukinta-ajassa ei näyttäisi olevan eroa. Weigendin kirjeessä mainitsemien havaintojen mukaan lapinisonokkonen on Saksassa kasvatettaessa ollut etelänisonokkosta myöhäisempi. Kasvupaikat ovat moninaisia, yleensä ainakin jossain määrin ravinteisia ja usein kau si märkiä paikkoja, pääasiassa metsäisiä luonnonpaikkoja, kuten kalliojyrkänteiden reheviä tyviä, jotka usein ovat hyötyneet jyrkänteiden piekananpesien lannoituksesta, reheviä puronvarsia, lähteikköjä, joenrantoja, tulvaniittyjä. Kuolan niemimaalta näytteitä on kerätty myös merenrannoilta. Mutta lapinisonokkosen saattaa tavata myös monenlaisilta kulttuurivaikutteisilta paikoilta tienvarsilta, puutarhoista, tunkioilta ja sodanaikaisilta saksalaisten leiripaikoilta. Joidenkin lappilaisten kasvien näyte-esitteiden mukaan lapiniso nokkonen on kasvanut yhdessä etelänisonokkosen kanssa. Mäkisen ym. (1982) mukaan lapinisonokkonen edellyttää Ina rin Lapissa kasvupaikoiltaan vähemmän typpeä kuin etelänisonokkonen. Eteläiset paikat ovat samankaltaisia kuin idänisonokkosella. Lapinisonokkosen suomalainen alue Lapissa, Perä-Pohjolassa ja Kuusamossa on ollut jo pitkään melko hyvin selvitetty (Rantaniemi 1921, Hylander 1966, Ahti & Hämet-Ahti 1971, Nurmi 1980, Mäkinen ym. 1982). Kasviatlaksessa (Lampinen & Lahti 2023) siitä on runsaasti havaintoja etelämpääkin, mutta suuri osa havainnoista kuuluu idäniso nokkoseen. Myös Mossbergin ja Stenbergin (2018) pohjanisonokkoskartta sisältää idänisonokkostietoja. Rejlován ym. (2019) aineistossa etelästä on havaintoja Tampereelta, Pirkkalasta ja Kuopiosta. Luonnontieteellisen keskusmuseon näytteiden perusteella laaditussa sivun 67 kartassa on melko vähän eteläisiä pisteitä. Kasvia on niukasti myös pohjoisessa Lapissa ja se puuttuu korkeilta tuntureilta; Inarin Lapissa se ulottuu korkeimmillaan 300 metriin (Mäkinen ym. 1982) . Kartassa olennainen syy levinneisyyden harsuuteen pohjoisessa on Oulun ja Turun herbaarioiden näytetietojen puuttuminen. Atlas Florae Europaeaen (Jalas & Suominen 1976) mukaan subsp. sondenii on Suomen li? Lapinisonokkosen (Urtica dioica subsp. sondenii) usein punainen varsi on hapsikarvaton, mutta yksittäisiä poltinkarvoja voi olla. N orja , Ly ng en , R ys sä ntie © H en ry V äre 27 .6 .2 01 8
• 66 Lutukka 40. 2024 säksi laajalle levinnyt pohjoisimmassa Ruotsissa ja Kölivuoriston liepeillä melko pitkälle etelään, ja Venäjällä se olisi rajoittunut lähes vain Kuolan niemimaalle. Geltmanin (1986) laatimassa kartassa pisteitä on kuitenkin laajalti Pohjoisella Venäjällä ja Aasian puolella Siperiassa ja KeskiAasiassa asti. Lapinisonokkosta kasvaa arktisen ja subarktisen vyöhykkeen rajoilla myös läntisessä Alaskassa (Elven ym. 2011) . Idänisonokkonen Urtica dioica subsp. subinermis (R. Uechtr.) Weigend (2005) U. dioica var. subinermis R. Uechtr. (1863), U. subinermis (R. Uechtr.) Thomé ex Hand & Buttler (2007); U. dioica var. holosericea auct.; U. dioica subsp. galeopsifolia auct., U. galeopsifolia auct. Tavallisesti 120–180 cm. Varsi vihreä, joskus avoimilla paikoilla punaraitainen tai punainen, hennohko (mikä näkyy taipuiluna ja kaarevuutena), erityisesti yläosistaan ± tiheään hapsikarvainen, alaosista usein enemmän tai vähemmän kaljuuntuva; hapsikarvat (0,2–)0,4 –0,7(–1,0) mm, siirottavia tai vähän alaspäin käyriä; poltinkarvat puuttuvat tai yksittäisiä poltinkarvoja etenkin nivelissä ja kukintoosassa, harvoin nivelväleissä. Lehden korvakkeet 4–8 × 1–2 mm; ruoti tavallisesti 2–4 cm, hapsikarvainen, niukasti poltinkarvainen; lapa ohuehko, sileähkö, vaaleahkon vihreä, tavallisesti ei prässättäessä tummuva, 8–16 cm, (2,2–)2,5–3 kertaa leveytensä pituinen, pitkulaisen kolmiomaisen kapeanpuikea; tyvi pyöreähkö – typäkkä – heikosti herttamainen; laita kertaalleen säännöllisen sahainen, usein melko lyhythampainen, kärkihammas hyvin pitkä, alapinta hapsikarvainen ja harvoin hyvin niukasti poltinkarvainen, yläpinta vähemmän karvainen; alimmat lehdet pitkäruotisia, niiden lapa soikea – puikea – pyöreähkö, laita harvaja isohampainen, joskus toissahainen. Alin kukintokiehkura (9.–)10. –13.(–20.) nivelessä; nivelväli sen alapuolella (1,5–)2–3 mm paksu, alapuolisen lehden pituinen tai sitä lyhyempi. Hedekukinnon haarat hyvin vähälukuisia, riippuvia; emikukinnon haarat vähälukuisia, harsuja, aluksi ± siirottavia, pian riippuvia; kukintohaarojen rangat lyhythapsikarvaisia, niissä harvoin yksittäisiä poltinkarvoja. Emikukkien sisäkehälehdillä lyhyitä kaarevia hapsikarvoja; poltinkarvat puuttuvat. 2n = 26. – Monoikkisia kasveja en ole havainnut. Nurmi (1980) jakoi aineistonsa kolmeen ryhmään, Urti­ ca dioeca subsp. dioecan ja subsp. sondeniin ohella hän erotti ryhmän ”U. dioica coll.”, joka käytännössä on U. dioica subsp. sub inermis. Yhdestä tämän ryhmän näytteestä hän määritti diploidin kromosomiluvun 2n = 26 ja useiden näytteiden siitepölyhiukkasten ja ilmarakojen huulisolujen mittauksissa sai subsp. sondeniin tavoin alhaisemmat luvut kuin subsp. dioi­ 5.8.2006 © Henry Väre ? Idänisonokkonen (Urtica dioica subsp. subinermis) Korpilahden Vaarunvuorella, monista hienoista lehtokasveista tunnetulla alueella. 66
• 67 Lutukka 40. 2024 on kuitenkin luonnonpaikkoja, mikä tukee näkemystä, että idäniso nokkonen on Suomessa alkuperäinen. Useat isonokkosnäytteiden kerääjät, erityisesti Juha Suominen, ovat pyrkineen ilmaisemaan näytteiden esitteissä käsityksensä kasvin alkuperäisyydestä keruupaikalla, ja etelässä alkuperäisiksi arvellut kasvit ovat lähes poikkeuksetta idänisonokkosia (tai sen kaltaisia), pohjoisessa lapinisonok? Idänisonokkonen (Urtica dioica subsp. subinermis) lehtomaisella kallionalusella Saarijärven Mahlussa. casta, mikä myös viittaa diploideihin. Idänisonokkonen kasvaa puronvarsija kallionaluslehdoissa, lehtokorvissa, tervaleppälehdoissa, jokija purovarsien luhtaniityillä ja lähteiköissä; monille paikoille on tyypillistä keväinen märkyys tai jopa tulviminen. Kasvia on joskus myös tienvarsilla ja pihojen liepeillä. Valtaosa kasvupaikoista 10 .7 .2 01 7 © A rto K urt to ? Lapinisonokkonen ja idänisonokkonen Suomessa Luonnontieteellisen keskusmuseon näytteiden perusteella ? Lapinisonokkonen, U. dioica subsp. sondenii ? Idänisonokkonen, U. dioica subsp. subinermis K art ta S am ps a Lo m m i
• 68 Lutukka 40. 2024 kosia. Mutta idänisonokkonen on kyllä toisinaan hyötynyt ihmisen toimista ja jopa siirtynyt, muinoin ehkä siirrettykin, voimakkaasti ihmisvaikutteisille paikoille muun muassa tienvarsiin ja pihojen liepeille. Hyötykasvina se on varmaan ollut etelänisonokkosen veroinen. Lounaisista kuivempien lehtojen kasveista osa saattaa kuulua lehtoisonokkoseen. Näkemieni Helsingin kasvimuseon näytteiden perusteella idänisonokkosen alue kattaa eteläisen Suomen ehkä rannikkoalueita lukuun ottamatta; lounaasta museossa on kuitenkin aika vähän näytteitä. Pohjoisesta näytteitä olen nähnyt Kainuusta ja Peräpohjolan Torniosta ja Kemijärveltä. Lounais-Suomessa, niin kuin eteläisessä Ruotsissa ja Norjassa sen saattaa korvata hyvin samannäköinen, kapealehtinen ja karvainen, mutta poltinkarvaton Urtica dioica var. holoseri­ cea. Mossberg ja Stenberg (2018) esittävät kartassaan vain viivalla var. holosericean levinneisyyden pohjoisrajan, joka Suomessa kulkee Perä-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan. Tämä vastaa melko hyvin subsp. subinermiksen rajaa pohjoisessa. Kaa kossa idän isonokkosen levinneisyys jatkuu Leningradin alueelle, sieltä etelään Mustallemerelle ja harvakseltaan itään eteläiseen Siperiaan asti (Geltman 1986). Rejlován ym. (2019) aineistossa idänisonokkosta on Suomen lisäksi Latviasta, vuoristoisesta Keski-Euroopasta, Korsikalta, Balkanilta ja Turkista. Siis kaiken kaikkiaan kyseessä näyttää olevan melko itäinen kasvi. Kaakonisonokkonen Urtica dioica subsp. pubescens ( Ledeb.) Domin (1944) U. galeopsifolia Wierzb. ex Opiz (1825) Kaakonisonokkonen on tiheä-, pitkäja siirottavakarvainen ja poltinkarvainen. Sen korvakkeet ovat kookkaita, jopa 10 × 3 mm, ja lehtimuoto on sangen vaihteleva, usein pitkä ja kapea. Kasvit ovat usein kookkaita ja idänisonokkosen tavoin alimmat kukinnot ovat vasta varren kymmenennen nivelen yläpuolella. Kaakoniso nokkonen on tuskin odotettavissa Pohjois-Euroopasta muuta kuin korkeintaan satunnaistulokkaana. Sen sisältyminen uusimpaan Latvian putkilokasvien luetteloon (Stalažs 2024) johtunee nimistöllisestä sekaannuksesta. Elven, R. 2005: Norsk flora, ed. 7. 1230 s. Det Norske Samlaget, Oslo. Elven, R., Bjorå, C.S., Fremstad, E., Hegre, H. & Solstad, H. 2022: Norsk flora. 8. utgåva. 1255 s. Det Norske Samlaget. Oslo. Elven, R. ym. 2011: Panarctic Flora Checklist. panarcticflora.org Fries, E. 1828: Novitiae florae Suecicae, edit. altera. 306 s. Londini: Gothorum ex officina Berlingiana. Geltman, D.V. 1986: Systematic and ecologicalgeographic characteristics of the species from the affinity of Urtica dioica (Urticaceae) in the flora U.S.S.R. Botanicheskii Zhurnal 71: 1480–1489. Geltman, D.V. 1988: Genus Urtica L. (Urticaceae) in URSS. Novosti Systematiky Vysšich Rast?nij 25: 68–80. Geltman, D.V. 1993: Urtica L. Teoksessa: Tutin, T.G. ym. (toim.), Flora Europaea 1, ed. 2: 79–80. Cambridge University Press. Grosse-Veldmann, B. & Weigend, M. 2015: Weeding the nettles III: Named nonsense versus named morphotypes in European Urtica dioica L. (Urticaceae). Phytotaxa 208(4): 239–260. Hæggström, C.-A. & Hæggström, E. 2008: Ålands flora. 436 s. Mariehamn. Hagfors, M. 1924: Luettelo Suomen putkilokasveista. 126 s. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. Hartman, C.J. 1820: Handbok i Skandinaviens flora. 488 s. Zacharias H?ggström, Stockholm. Hartman, C.J. 1832: Handbok i Skandinaviens flora. Ed. 2. 408 s. Zacharias H?ggström, Stockholm. Hartman, C.J. 1849: Handbok i Skandinaviens flora. Ed. 5. 503 s. Zacharias H?ggström, Stockholm. Henning, T., Quandt, D., Grosse-Veldmann, B., Monro, A. & Weigend, M. 2014: Weeding the nettles II: A delimitation of ”Urtica dioica L.” (Urticaceae) based on morphological and molecular data, including a rehabilitation of Urtica gracilis Ait. Phytotaxa 162(2): 61–83. Hiitonen, I. 1933: Suomen kasvio. 771 s. Otava. Helsinki. Hiitonen, I. 1934: Suomen putkilokasvit. 160 s. Otava. Helsinki. Hylander, N. 1955: Förteckning över Nordens växter. I. Kärlväxter. 100 s. Lunds botaniska föreningen, GWK Gleerups förlag, Lund. Hylander, N. 1966: Nordisk kärlväxtflora 2 . 456 s. Almqvst & Wicksell, Stockholm. Jalas, J. & Suominen, J. 1976: Atlas florae europaeae. Distribution of vascular plants in Europe. 3. Salicaceae to Balanophoraceae. 128 s. The Committee for Mapping the Flora of Europe & Societas Biologica Fennica Vanamo, Helsinki. Jonsell, L. ( toim.) 2010: Upplands flora. 895 s. SBF-förlaget, Uppsala. Karlsson, T. 1998: Förteckning över svenska kärlväxter. Svensk botanisk tidskrift 91: 251–560. Karlsson, T. & Agestam, M. 2013: Checklista över Nordens kärlväxter. euphrasia.nu/checklista/ Karlsson, T. & Agestam, M. 2019: Checklist of Nordic vascular plants. Version 2019-03-01. Published on the internet: euphrasia.nu/checklista/ Kravchenko, A.V. 2007: A compendium of Karelian flora (vascular plants). 403 s. Karelian Research Center, Russian Academy of Sciences, Petrozavodsk. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, P. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. Norrlinia 34: 1–206. checklist_finland.pdf Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, P. & Uotila, P. 2020: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1. Lutukka 36: 33–48. checklist_additions1.pdf Ahti, T. & Hämet-Ahti, L. 1971: Hemerophilous flora of the Kuusamo district, northeastern Finland, and the adjacent parts of Karelia, and its origin. Annales Botanici Fennici 8: 1–91. Ball, P.W. 1964: Urtica L. Teoksessa: Tutin, T. G. ym. (toim.), Flora Europaea 1: 67–68. Cambridge University Press. Blytt, A. & Dahl, O. 1906: Haandbog i Norges flora. 780 s. Alb. Cammermeyers forlag, Kristiania. Blytt, M.N. 1864: Norges flora, I del. 855 s. Brøgger & Christie, Christiania. Brenner, M. 1886: Floristisk handbok, innefattande i Finland vildt växande samt förvildade och allmännare odlade fröväxter och högre sporväxter för lärovärken i Finland. 260 s. G.W. Edlunds Förlag. Helsingfors. Budantsev, A.L. & Yakovlev, G.P. 2006: Illustrated keys to the flora of the Leningrad Region. 800 s. T-vo nauchnykh izdanii KMK, Moskva. Cajander, A.K. 1906: A. J. Melan Suomen kasvio, viides painos. 763 s. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Doronina, A. 2007: Vascular plants of the Karelian Isthmus (Leningrad Region). 574 s. KMK Scientific Press Ltd., Moscow. Edqvist, M. & Karlsson, T. ( toim.) 2007: Smålands flora. Band. 2. 880 s. SBF-förlaget, Uppsala. Kiitokset Kiitokset Jaana Haapalalle, joka otti makrokuvat isonokkosten lehdistä, varsista ja kukinnosta, Arto Kurtolle, Mikko Piiraiselle ja Henry Värelle luonnossa otetuista isonokkoskuvista sekä Sampsa Lommille levinneisyyskartan laadinnasta.
• 69 Lutukka 40. 2024 Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, P. & Uotila, P. 2022: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 3. Lutukka 38: 117–144. checklist_additions3.pdf Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Lampinen, R. & Lahti, T. 2018: Kasviatlas 2017. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Lampinen, R. & Lahti, T. 2023: Kasviatlas 2022. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. kasviatlas.fi Lidberg, R. & Lindström, H. 2010: Medelpads flora. 736 s. SBF-förlag, Uppsala. Lindberg, H. 1901: Enumeratio plantarum in Fennoscandia orientali sponte et subsponte nascentium. 79 s. Söderström & C:o. Helsingfors. Helsinki. Lindman, C.A.M. 1926: Svensk fanerogamflora. Ed. 2. 644 s. P. A. Norstedt & Söners förlag, Stockholm. Mela, A.J. 1895: Suomen koulukasvio. Kolmas painos. 572 + 68 s. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Mela, A.J. 1899: Suomen koulukasvio. Neljäs painos. 590 + 72 s. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2003: Den nya nordiska floran. 928 s. Wahlström & Widstrand. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio. 928 s. Tammi, Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2018: Nordens flora. 3. painos. 976 s. Bonnier fakta. Mäkinen, Y., Kallio, P., Laine, U. & Nurmi, J. 1982: Vascular flora of Inari Lapland. 5. Urticaceae – Caryophyllaceae. Rep. Kevo Subarctic Res. Stat. 18: 10–94. Neuman, L.M. & Ahlfvengren, Fr. 1901: Sveriges flora. 832 s. G.W.K. Gleerups förlag, Lund. Nurmi, J. 1980: Pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii) Etelä-Suomessa. Memoranda Societatis Fauna et Flora Fennica 56: 127–132. Nurmi, J. 1984: Urticaceae – Nokkoskasvit. Teoksessa: Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.), Retkeilykasvio: 82. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Helsinki. Nurmi, J. 1998: Urticaceae – Nokkoskasvit. Teoksessa: Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.), Retkeilykasvio, 4. painos: 97–98. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, Helsinki. Nurmi, J. 2000: Urtica. Teoksessa: Jonsell, B. (toim.), Flora Nordica 2: 222–227. Pettersson, B. 1965: Urtica dioeca L. – Nokkonen. Teoksessa: Jalas, J. (toim.), Suuri kasvikirja 2: 122–126. Otava, Helsinki. Rantaniemi, A. 1921: Urtica dioica -muodot. Meddelanden af Societas Fauna et Flora Fennica 46: 111–115. Rejlová, L., Chrtek, J., Trávní?ek, P., Lu?anová, M., Vít, P. & Urfus, T. 2019: Polyploid evolution: The ultimate way to grasp the nettle. PLoS ONE 14(7): e0218389. Rejlová, L., Böhmová, A., Chumová, Z., Ho??icová, Š., Josefiová, J., Schmidt, P.-A., Trávní?ek, P., Urfus, T., Vít, P. & Chrtek, J. 2021: Disparity between morphology and genetics in Urtica dioica (Urticaceae). Botanical Journal of the Linnean Society 195: 606–621. Ryttäri, T., Enho, E., Helynranta, L., Kurtto, A., Nordman, K., Pykälä, J. & Uotila, P. 2012: Ruotsalaiset kasviretkellä Suomessa. Lutukka 28: 67–80. Saelan, Th., Kihlman, A.O. & Hjelt, Hj. 1889: Herbarium Musei Fennici Ed. 2. I Plantae vasculares. 156 s. Heredum J. Simelii. Helsingfors. Selander, S. 1947: Urtica gracilis Ait. in Fennoscandia. Svensk Botanisk Tidskrift 41: 264–282. Simmons, H.G. 1910: Floran och vegetationen i Kiruna. – Vetenskapliga och praktiska undersökningar i Lappland anordnade af Luossavaara Aktiebolag. 400 p. Lund, Berlingska boktryckeriet. Stalažs, A. 2024: List of vascular plants of Latvia (with Latvian names): Latvijas vaskulãro augu saraksts (ar latviskajiem nosaukumiem). Raksti par Dabu 3: 1–312. Stenberg, L. 2010: Norrbottens flora. II. 792 s. SBF-förlag, Uppsala. Suominen, J. 2013: Satakunnan kasvit. Norrlinia 26: 1–783. Suominen, J. & Hämet-Ahti, L. 1993: Kasvistomme muinaistulokkaat, tulkintaa ja perusteluja. Norrlinia 4: 1–90. Tzvelev, N.N. 2000: Manual of the vascular plants of North-West Russia (Leningrad, Pskov and Novgorod provinces). 781 s. Izdatel’stvo SPHFA. St. Petersburg. Uechtritz, R. von 1863: Nachträge zur Flora von Schlesien (II.). Verhandlungen des botanischen Vereins für die Provinz Brandenburg und sie angrenzenden Länder 5: 118–157. Uotila, P. 2011: Urticaceae. In: Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity. europlusmed.org/ Uotila, P. & Ahti, T. 2009: Additions to the flora of Berezovye (Koivisto) Archipelago in Karelian Isthmus. Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 85: 33–44. Wainio, A. 1878: Kasvistonsuhteista Pohjais-Suomen ja Venäjän Karjalan rajaseuduilla. Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica 4: 1–160. Weigend, M. 2005: Die Erben Pokornys – Ein Beitrag zur Abgrenzung der Sippen Urtica galeopsifolia und Urtica pubescens in Mittelund Osteuropa. Hoppea – Denkschriften der Regensburgischen Botanischen Gesellschaft 66: 101–118. Variation and taxonomy of Urtica dioica (Urticaceae) in Finland In this article the history of the taxonomic treatment of the variable Urtica dioica L. in Scandinavia and Finland is described and a brief overview is given of recent taxonomic studies of it in Europe. Three subspecies are accepted for Finland: U. dioica subsp. di­ oica (var. dioica and var. holosericea Fr.), subsp. sondenii (Simmons) Hyl. and subsp. sub­ inermis (R. Uechtr.) Weigend. Morphological description, ecology and distribution in Finland and notes on the variation are given for each of them. All subspecies are morphologically variable and cannot always be determined with certainty. Subsp. dioica var. dioica (2n = 52) is widespread in most of Finland north to southern Lapland, and more local and often quite recent further north. It is common in villages, ruderal places, roadsides, gardens, field margins and other human-affected places, but it may also occur in seemingly natural forested habitats. It is an archaeophytic taxon, but probably is also indigenous, most certainly in the southwest and particularly in the archipelago. Var. holosericea is an obvious indigenous taxon in southwestern rich forests, including Åland Islands. Subsp. sondenii is an indigenous plant of Lapland and Northern Finland, but it grows sporadically also further south, almost throughout the whole country. In the north its typical habitats include nutrientrich thickets at the foot of mountain slopes, river shores and spring-fed places, but it can also be apophytic and grow in similar anthropogenic habitats as subsp. dioica. Subsp. subinermis is widespread in most of Finland north to southernmost Lapland. Its typical habitats include brook and river shores, black-alder forests, alluvial forests, spring-fed and other moist rich forests, but sometimes it has also spread to anthropogenic habitats. Both subsp. sondenii and subsp. subinermis are diploids (2n = 26) and intermediates are fairly widespread where their distributions overlap. Pertti Uotila, Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvitieteen yksikkö, 00014 Helsingin yliopisto. pertti.uotila@helsinki.fi 69 A gl ai s ur tic ae . K uv a: La rs Jo ha ns so n / A do be S to ck A gla is urt ica e. K uv a: S ch m utz ler -S ch au b / A do be S to ck 69
• 70 Lutukka 40. 2024 P ho to Jo hn B ru ins m a Kirjallisuutta PERTTI UOTILA Eurooppalainen ? Kirjan tekijät retkeilemässä Jyllannin virtavesillä ja järvillä vuonna 2022. Vasemmalta Richard Lansdown, Bjarne Moeslund, Jens Christian Schou, Klaus van de Weyer, Gerhard Wiegleb, Lars Baastrup-Spohr ja Peter Holm. Kaj Sand-Jensen puuttuu kuvasta. vesikasvikirja V esikasvien tunteminen on tärkeää monille muillekin kuin vain kasviharrastajille ja -tutkijoille. Ehkä siksi niistä on julkaistu Euroopassa useita kansallisia määritysoppaita mutta harvoin yhtä valtiota laajemman alueen kattavia kirjoja. Nyt ilmestynyt suuren osan Eurooppaa kattava uutuus onkin tärkeä ja tervetullut. Teoksen tausta ja tekijäjoukko ovat vahvasti tanskalaisia. Lähtökohta on 1990 ilmestynyt Danske Vandplanter ja 2017 julkaistu huomattavasti laajempi Danmarks Vandplanter. Molemmissa tekijöinä oliSchou, J.-C., Moeslund, B., van de Weyer, K., Lansdown, R. V., Wiegleb, G., Holm, P., Baastrup-Spohr, L. & Sand-Jensen, K. 2023: Aquatic plants of Northern and Central Europe including Britain and Ireland. 746 s. Princeton University Press, Oxford. ISBN 978-0-691-25101-1. ISBN (e-kirja) 978-0-691-25102-8. Kirja on tilattavissa mm. Koeltzitä (128,40 €) ja NHBS:ltä (122,39 €; Britteinsaarilta lähetykseen tulee mukaan tullimaksu). vat Schou ja Moeslund, jälkimmäisessä myös BaastrupSpohr ja Sand-Jensen. Kun tanskalaisen Holmin lisäksi mukaan pyydettiin saksalaiset van der Weyer ja Wiegleb sekä britti Lansdown oli alueen laajennus etelään ja länteen vankalla pohjalla. Tekijäjoukko itseoppineista vesikasvitutkijoista yliopistoprofessoreihin on vaikuttava; kaikki ovat työskennelleet tavalla tai toisella vesikasvien parissa kasvillisuusinventoijina, ennallistamisen suunnittelijoina ja ekologeina, kirjoittaneet vesikasveista ja -kasvillisuudesta tieteellisiä ja kansanomaisia artikkeleita, viranomaisselvityksiä ja hoitosuunnitelmia sekä pitäneet vesikasvien tuntemuskursseja vuosikaudet, jopa -kymmenet. Lisäksi joukossa on yksi erinomainen kasvipiirtäjä (Schou) ja vedenalaista valokuvausta harrastava laitesukeltaja (van der Weyer).
• 71 Lutukka 40. 2024 248 Perennial hydrophyte. Rhizome slender, terete. Stem: 20–50 cm long, slender, terete, pale brown, eventually with a faint reddish tinge, usually richly branched from base, unbranched or sparingly branched above. Floating leaves: Not developed. Submerged leaves: 3.0–16 cm long, 0.2 –1.2 mm wide, filiform, semi-terete, slightly stiff, green, with entire margins and obtuse to acute apex, sessile. With one large and some smaller air channels on each side of the midrib, the lateral veins, one on each side close to the margin, inconspicuous. Leaf sheaths 0.8–3.0 cm long, 0.5–1.8 mm wide, tubular at base when young, but often split on older leaves, green to reddish brown hyaline on the side opposite the leaf junction. Ligules: Persistent, 5–15 mm long, obtuse to truncate, hyaline, often with a reddish-brown tinge. Inflorescence: 1.5–7.5(–9) cm long, in (2–)3–5 usually quite distant groups, each with 1–2(–3) flowers. The two groups at the top often contiguous. Peduncle 5–15 cm long, terete, slender and flexuous the inflorescence normally raised above the leaves. Flowers: With 4–6 carpels. Stigma sessile without style. Fruits: 2.2–2.8(–3.2) mm long, greenish brown to brown, rounded, without keel. Beak 0.1–0.2 mm long. Flowering: June-August. Biology: Stuckenia filiformis often produces mature fruits as early as June. It overwinters as 3–5 mm long swollen tubers developed from the distal part of the rhizome and with buds from the lower shoots. The tubers serve for regrowth and vegetative propagation. Habitats: In shallow water in unpolluted, weakly acidic to alkaline, nutrientpoor to moderately nutrient-rich lakes, reservoirs, flooded gravel pits, streams and ditches. Distribution within the region: Native. In our area it has a temperate, boreal and arctic distribution with a disjoint occurrence in the Alps. Absent from Belgium, Luxembourg and Czech Republic. Characteristics and similar species: Stuckenia filiformis is a very variable species, but can be recognised by the stem being richly branched at the base and mostly unbranched above, the leaf apex obtuse and sheaths tubular for 2– 3 mm or more at base. Stuckenia filiformis in dense formations with Ranunculus baudotii. The inflorescences are raised high above the leaves. Thy, Denmark. Photo JCS. Potamogetonaceae 98 Stuckenia filiformis (Pers.) Börner Syn.: Potamogeton filiformis Pers. DK: Tråd-Vandaks N: Trådtjørnaks S: Trådnate FIN: Merivita IS: Þráðnykra GB: Slender-leaved Pondweed NL: Draadfonteinkruid F: Potamot filiforme D: Faden-Laichkraut CZ: PL: Rdestnica nitkowata EST: Niitjas penikeel LV: Pavedienu gl?vene LT: Laiboji pl?d? Ru: ????? ?????????? ALISMATALES Kirjan tavoite on tuottaa hyvä kentällä toimiva vesikasvien määrityskirja alueen lajistosta ja kuvata näiden tyypilliset kasvupaikat ja levinneisyys sekä selostaa mielenkiintoisia piirteitä niiden biologiasta. Tavoite on myös yhdenmukaistaa eri Euroopan maiden lajikäsityksiä, joissa on ollut eroja etenkin Keski-Euroopan ja Skandinavian välillä. Vesikasvilajisto ei käytännössä ole juuri erilainen kirjan otsikossa määritellyn alueen (Brittein saaret, Benelux-maat, Saksa, Tšekki, Puola, Baltia ja Pohjoismaat, siis 16 valtiota + Grönlanti) naapurimaissa ja tekijät toteavat sen toimivan hyvin niissäkin. Mutta mitenkähän he ovat onnistuneet Euroopan pohjoisimpien osien, erityisesti Suomen kohdalla? Esipuheessa tekijät mainitsevat tuntevansa vesikasvit hyvin koko kirjan alueella. Kirjan valokuvista ja kiitoksista (Jari Särkkä, Ari Hyvärinen) päätellen he eivät kuitenkaan ole tehneet kovin montaa vesikasvien tutkimusmatkaa Suomeen, eivätkä ehkä ole perehtyneet herbaarioittemme näytteisiin ja suomalaiseen, valitettavan paljolti vain suomeksi julkaistuun vesikasvikirjallisuuteen. Heti johdannon kymmensivuista vesikasvien tutkimushistoriaa lukiessa painotus Tanskaan näkyy. Toki syystäkin, onhan Tanskassa ollut monia koko Euroopan kannalta merkittäviä vesikasvitutkijoita, kuten, C. Raunkiær, J. Baagøe, E. Steemann-Nielsen, E. Warming ja J. Iversen. Merkittävä panos on ollut myös mm. saksalaisilla F. Gessnerillä ja F. Ruttnerilla ja ruotsalaisilla vitaspesialisti J. O. Hagströmillä ja järvikasvitutkijoilla S. Thunmarkilla ja G. Lohammarilla. Suomalaisista joukkoon oli hyväksytty vain Lauri Mariston järvityyppiväitöskirja (tosin viite unohdettu). Eniten jäin ihmettelemään, etteivät Hans Lutherin huomattava murtovesien kasveihin kohdistunut, saksaksi kirjoitettu väitöskirja ja sen jatkotutkimukset ole mukana. Toiset kymmenen sivua käsittelevät vesikasvien kasvupaikkoja, niiden ominaisuuksia ja luokittelua, ja antavat hyvän kuvan Tanskan ja ympäröivän Euroopan vesistä. Virtaavat vedet pienistä puroista keskisuuriin ja suurin jokiin saavat valtaosan tilasta. Se kertoo, millaisia ovat kirjan ydinalueen vallitsevat vedet, ehkä myös tutkimuksen painopisteestä, joka on virtaavissa vesissä. Tämä näkyy myös lajis? Ylivoimainen valtaosa kirjan sadoista valokuvista on Schoun, Moeslundin, van de Weyerin ja Lansdownin ottamia, mutta kuvituksessa on käytetty jonkin verran myös muilta saatuja valokuvia.
• 72 Lutukka 40. 2024 211 berchtoldii; slender individuals of 77 P. acutifolius and 78 P. compressus may also cause identification problems. Hybrids: Potamogeton friesii is involved in several hybrid combinations: 94 P. ×lintonii. P. ×confinis Hagstr. (P. friesii × pusillus). P. ×pusilliformis Hagstr. (P. friesii × berchtoldii). P. ×semifructus A.Benn. (P. friesii × obtusifolius). Potamogeton friesii A habit, C fruit, E1 leaf tip, E2 cross section of leaf, E3, E4 leaf-base, L stipule ventral view, L1 stipule dorsal view, S cross section stem, T turion. Potamogeton friesii. The stipules of the turions are characteristically arranged like a fan and perpendicular to the surrounding leaves. Ny Frederikskog, Højer, Jutland, Denmark. Photo JCS. Potamogeton friesii. The stipule has two prominent veins that soon split up at the apex and divide gradually to a narrow V shape, in which the two prominent veins mark the edges. Photos JCS and KvdW. The combination of mucronate leaf apex and the structure of the stipule separates P. friesii from other Potamogeton species with narrow leaves. Note the semi-globose nodal glands. Photos KvdW and JCS. to-osassa kasvupaikkojen kuvauksissa. Järvet ja murtovesi ovat jääneet vähemmälle. Vesikasvien diversiteetti ja alueellisuus Kirjassa on melko perinteisen tuntuinen vesikasvien rajaus sekä suoettä rantakasvien suuntaan. Suomalaisesta näkökulmasta katsoen rantakasveista olisi voinut lisätä jotain, ainakin pikkumataran (Gali­ um trifidum), vesihierakan (Ru­ mex aquaticus), keltahierakan (R. maritimus) sekä muutaman sarakasvin ja vihvilän. Toisaalta vaikkapa karheanurmikkaa (Poa trivialis), karvahorsmaa (Epilobium hirsutum), rantanenättiä (Rorippa palustris) tai suolapunkaa (Samolus valerandi) ei aina ole meillä sisällytetty vesikasveihin, vaikka ne väljän ? Kuvitus on runsasta, tässä otalehtividan (Potamogeton friesii) yksityiskohtakuvien kirjoa; lajia esitellään yhteensä 16 kuvalla.
• 73 Lutukka 40. 2024 rajauksen mukaan siihen joukkoon kyllä sopivat. Kaiken kaikkiaan kirjassa hyväksytään alueelta 318 tiukasti rajattua varsinaista vesikasvilajia, joista 27 % on uposkasveja, 18 % kelluslehtisiä ja 55 % ilmaversoisia. Lajeista 71 on sellaisia, jotka löytyvät vähintään viideltätoista kirjan 17 alueesta. Vesikasvilajiston suurin diversiteetti on selvästi alueen lounaisosassa. Lajeista 186 on löydetty Suomesta. Luku on periaatteessa hyvin tuore, mukana ovat niin lammikki (Nymphoides peltata), kiehkuravesirutto (Elodea nut­ talliana), hanhenputki (Beru­ la erecta) kuin vesisulka (Hotto­ nia palustris). Tätä vähemmän lajeja on vain Baltian maissa, Luxemburgissa, Islannissa ja Grönlannissa. Lajilukumme jää alhaiseksi, koska olosuhteiden muuttuessa haastavammiksi ja biotooppivalikoiman vähentyessä lajimäärä vähenee kohti pohjoista, mutta tilalle ei tule juuri lainkaan sellaista pohjoista lajistoa, joka puuttuu Keski-Euroopasta. On noita pohjoiseen rajoittuneita lajeja sentään muutamia, merkittävimpiä suomalaisista ovat suomenlumme (Nymphaea tetragona), upossarpio (Alisma wahlenbergii), järvisätkin (Ranunculus schmal­ hausenii), purosätkin (R. kauff­ mannii), pohjanleinikki (R. hy­ perboreus) ja pohjanpalpakko (Sparganium hyperboreum). Lisäksi kirjasta puuttuu muutamia pohjoisia lajeja, ainakin lietetatar (Persicaria foliosa), jota kasvaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, sekä vain Suomesta tavattavat sammakonleinikki (Ranunculus reptabundus) ja amerikkalaistulokas lännenkuntio (Gratiola neglecta). Alhaisenpuoleiseen lajilukuumme vaikuttaa – onneksemme – myös se, että meille ei (vielä) ole levinnyt yhtä paljon vieraslajeja kuin etelämmäs Eurooppaan, jossa monet niistä ovat jo haitallisiksi arvioituja. Esimerkiksi Keski-Euroopassa kasvaa tulokkaina neljä lajia keiholehtiä (Sagittaria), kolme lajia limaskoita (Lemna), vesilinssejä (Wolffia) ja sammakonkilpiä (Hydrocotyle; suomenkielinen nimi on muutettu 2023 suvun siirryttyä heimoon Araliaceae), kaksi lajia limaskasaniaisia (Azolla), rusokkeja (Bidens) ja ulpukoita (Nuphar) sekä karkeaviuhkalehti (Ca­ bomba caroliniana), vesihyasintti (Eichornia crassipes), herttasoikko (Pontederia cordata), keltapuikelo (Orontium aquaticum), näkinpaunikko (Crassula helm­ sii), ja niin edelleen. Asia on niin tärkeä koko Euroopassa, että jonkinlaista yhteenvetoa vieraslajiongelmasta jäi kirjasta kaipaamaan; tekijöillä olisi ollut hyvä tausta sellaisen laatimiseen. 116 Alismataceae 36 Alisma wahlenbergii (Holmb.) Juz. Syn.: Alisma gramineum Lej. subsp. wahlenbergii Holmb. DK: Liden Skeblad N: S: Småsvalting FIN: Upossarpio IS: GB: Baltic Water-plantain NL: F: D: CZ: PL: EST: Põhja-konnarohi LV: LT: Ru: ??????? ?????????? Short-lived perennial helophyte with numerous short roots. Rhizome small, less than 5 mm diameter, vertical, bulbous. Without stolons. Leaves: Up to 15 in rosettes from the upper part of the rhizome and of different shape depending on water depth. Submerged plants develop ribbon-like, 10–40 cm long, 1–3 mm wide, flat, yellow-green, thin leaves with 1(–3) veins. Emergent plants have shortly petiolate lanceolate leaves, 3–8 mm long, 2–5 mm wide, with a distinct lamina. Inflorescence: 4–15(–20) cm high, usually curved, paniculate, distinctly shorter than the leaves, branches in 2–3 whorls, subtended by bracts 2–5 mm long. Flowers: 3-merous, usually cleistogamous. Open flowers are 5–7 mm in diameter but seldom seen in nature, and only on emergent inflorescences at low water levels. Sepals green with membranous margins. Petals slightly longer than sepals, 1.5–2.5 mm long, rather narrow, white. 6 stamens narrow at base, filaments 1 mm long, anthers globular, 0.4 mm long, yellowish green. Styles curved like a hook. Fruits: Achenes 12–15, greyish yellow, obovate, 1.5–2 mm long, thin walled usually with 2 furrows on the back. Flowering: July-August. Biology: Flowers mainly under water, cleistogamous and self-pollinating. Fruits ripen in August-September and are spread by water and drifting ice. Habitats: Lakes, lagoons and coastal inlets. In clear, naturally mesotrophic to eutrophic, fresh or brackish water (salinity of less than 3–4 ‰). It grows on sandy substrates, occasionally mixed with silt or clay, typically at depths of 5 to 45 cm, occasionally up to 1.5 metres or even to 4 metres in clear water. Alisma wahlenbergii is a poor competitor and disappears when the vegetation gets too dense or tall as a result of increased eutrophication. It is often associated with small aquatic plants such as Potamogeton filiformis, Elatine hydropiper and Zannichellia palustris. Hailuoto, Finland. Photo KvdW. ALISMATALES 116 Alismataceae 36 Alisma wahlenbergii (Holmb.) Juz. Syn.: Alisma gramineum Lej. subsp. wahlenbergii Holmb. DK: Liden Skeblad N: S: Småsvalting FIN: Upossarpio IS: GB: Baltic Water-plantain NL: F: D: CZ: PL: EST: Põhja-konnarohi LV: LT: Ru: ??????? ?????????? Short-lived perennial helophyte with numerous short roots. Rhizome small, less than 5 mm diameter, vertical, bulbous. Without stolons. Leaves: Up to 15 in rosettes from the upper part of the rhizome and of different shape depending on water depth. Submerged plants develop ribbon-like, 10–40 cm long, 1–3 mm wide, flat, yellow-green, thin leaves with 1(–3) veins. Emergent plants have shortly petiolate lanceolate leaves, 3–8 mm long, 2–5 mm wide, with a distinct lamina. Inflorescence: 4–15(–20) cm high, usually curved, paniculate, distinctly shorter than the leaves, branches in 2–3 whorls, subtended by bracts 2–5 mm long. Flowers: 3-merous, usually cleistogamous. Open flowers are 5–7 mm in diameter but seldom seen in nature, and only on emergent inflorescences at low water levels. Sepals green with membranous margins. Petals slightly longer than sepals, 1.5–2.5 mm long, rather narrow, white. 6 stamens narrow at base, filaments 1 mm long, anthers globular, 0.4 mm long, yellowish green. Styles curved like a hook. Fruits: Achenes 12–15, greyish yellow, obovate, 1.5–2 mm long, thin walled usually with 2 furrows on the back. Flowering: July-August. Biology: Flowers mainly under water, cleistogamous and self-pollinating. Fruits ripen in August-September and are spread by water and drifting ice. Habitats: Lakes, lagoons and coastal inlets. In clear, naturally mesotrophic to eutrophic, fresh or brackish water (salinity of less than 3–4 ‰). It grows on sandy substrates, occasionally mixed with silt or clay, typically at depths of 5 to 45 cm, occasionally up to 1.5 metres or even to 4 metres in clear water. Alisma wahlenbergii is a poor competitor and disappears when the vegetation gets too dense or tall as a result of increased eutrophication. It is often associated with small aquatic plants such as Potamogeton filiformis, Elatine hydropiper and Zannichellia palustris. Hailuoto, Finland. Photo KvdW. ALISMATALES 116 Alismataceae 36 Alisma wahlenbergii (Holmb.) Juz. Syn.: Alisma gramineum Lej. subsp. wahlenbergii Holmb. DK: Liden Skeblad N: S: Småsvalting FIN: Upossarpio IS: GB: Baltic Water-plantain NL: F: D: CZ: PL: EST: Põhja-konnarohi LV: LT: Ru: ??????? ?????????? Short-lived perennial helophyte with numerous short roots. Rhizome small, less than 5 mm diameter, vertical, bulbous. Without stolons. Leaves: Up to 15 in rosettes from the upper part of the rhizome and of different shape depending on water depth. Submerged plants develop ribbon-like, 10–40 cm long, 1–3 mm wide, flat, yellow-green, thin leaves with 1(–3) veins. Emergent plants have shortly petiolate lanceolate leaves, 3–8 mm long, 2–5 mm wide, with a distinct lamina. Inflorescence: 4–15(–20) cm high, usually curved, paniculate, distinctly shorter than the leaves, branches in 2–3 whorls, subtended by bracts 2–5 mm long. Flowers: 3-merous, usually cleistogamous. Open flowers are 5–7 mm in diameter but seldom seen in nature, and only on emergent inflorescences at low water levels. Sepals green with membranous margins. Petals slightly longer than sepals, 1.5–2.5 mm long, rather narrow, white. 6 stamens narrow at base, filaments 1 mm long, anthers globular, 0.4 mm long, yellowish green. Styles curved like a hook. Fruits: Achenes 12–15, greyish yellow, obovate, 1.5–2 mm long, thin walled usually with 2 furrows on the back. Flowering: July-August. Biology: Flowers mainly under water, cleistogamous and self-pollinating. Fruits ripen in August-September and are spread by water and drifting ice. Habitats: Lakes, lagoons and coastal inlets. In clear, naturally mesotrophic to eutrophic, fresh or brackish water (salinity of less than 3–4 ‰). It grows on sandy substrates, occasionally mixed with silt or clay, typically at depths of 5 to 45 cm, occasionally up to 1.5 metres or even to 4 metres in clear water. Alisma wahlenbergii is a poor competitor and disappears when the vegetation gets too dense or tall as a result of increased eutrophication. It is often associated with small aquatic plants such as Potamogeton filiformis, Elatine hydropiper and Zannichellia palustris. Hailuoto, Finland. Photo KvdW. ALISMATALES ? Itämeren alueen erikoisuus upossarpio (Alisma wahlenbergii), heinäsarpion (A. gramineum) lähisukulainen, on tietenkin täysipainoisesti mukana, mutta monet variaatiotasoiset Itämeren rodut ovat jääneet huomiotta. Photo KvdW.
• 74 Lutukka 40. 2024 Vesikasvien tutkiminen ja määrittäminen Kirjassa esitellään numeroituna ja yksityiskohtaisten kuvausten kanssa 367 väljemmin määriteltyä vesien putkilokasvilajia ja alalajia. Lisäksi joukko harvinaisuuksia, etupäässä muutaman löydön varassa olevia tulokkaita on mukana jonkun lähilajin yhteydessä ja vielä suurempi, pääasiassa rantalajeihin laajennettu joukko vain kaavoissa. Esipuheen mukaan kirjan avulla voi määrittää Euroopan yli 400 vesikasvilajia, alalajia ja risteymää. Vesikasvilajien kaikki tunnetut risteymät on pyritty ainakin luettelemaan ja melkoinen osa niistä on käsitelty samaan tapaan kuin lajitkin, mutta tavallisesti suppeammin. Binaariset nimet on pääsääntöisesti otettu käyttöön vakiintuneista risteymistä. Nykyfloorien tavoin lajisto esitellään kasvien fylogeniaan perustuvassa järjestyksessä. Kasvien taksonomia on melko perinteistä eli uusimpia, molekyylimenetelmien tuomia muutoksia on hyväksytty varsin harkiten. Taksonomisia ratkaisuja ei yleensä perustella. Synonyyminimistä mainitaan tärkeimmät. Yleisesti Suomessakin hyväksytyt alalajit ovat mukana, mutta muunnoksista vain osa (mm. Zannichellia palustris). Siispä kirjasta ei löydy edes mainintaa kaitamyrkkykeisosta (Cicuta virosa var. angustifo­ lia), mutta toisaalta kielinuokkurusokki (Bidens cernua var. radiata) on mukana variaationa, kun se meillä on tavallisesti hyväksytty formana. Vaaleamerihapsikkaa (Ruppia mariti­ ma var. brevirostris) ei ole hyväksytty, ei edes mainittu synonyyminä, mutta sellaiseksi määritetystä taksonista on kyllä mukana piirroskuvia. Kasviemme monet murtovesirodut puuttuvat, kuten meriisorölli (Agrostis gigantea var. glau cescens), merirantaluikka (Eleo charis palustris var. lindber­ gii) ja isosolmuvihvilä (Juncus articulatus var. hylandri). Varsinainen kasvio-osa alkaa kuuden sivun runsaasti kuvitetuilla yleisillä vesikasvien keruuja määritysohjeilla. Se on tarpeellinen ja hyödyllinen niin amatöörille kuin ammattilaiselle. Huomasin, että en ole tullut ajatelleeksi polarisoitujen aurinkolasien vähentävän veden pinnan heijastumaa, mutta toisaalta havaitsin, etteivät tekijät ilmeisesti ole perillä kuitukankaan tai -harson käytön hyödyistä hentolehtisiä uposkasveja prässättäessä. Pääosa ohjeista koskee maastotyöskentelyä, näytteiden keruu ja säilytys yli määritysvaiheen pitempiaikaisen dokumentaation ja tutkimuksen tarpeisiin olisi kaivannut ponnekkaampaa kehotusta. Kaavat Vesikasvien dikotominen päämäärityskaava on 20 sivua pitkä. Se johtaa sukuihin tai lajeihin, useampilajisista suvuista on omat kaavansa ja niinpä tällaisia perinteisiä kaavoja teoksessa on yhteensä noin 70 sivua; ne on julkaistu myös erillisenä e-kirjana (ISBN 9780-691-25718-1, e-kirjaa voi esikatsella kustantajan sivuilla -> Look Inside. Kaavat johtavat kirjan kaikkiin lajeihin, siis myös harvinaisiin tulokkaisiin sekä binaarinimisiin risteymiin ja alalajeihin. Mukana kaavoissa on myös jonkin verran sellaisia rantalajeja ja odotettavissa olevia lähilajeja, joita ei käsitellä lajikuvauksissa. Lisäksi lapavidoista, hapsividoista ja sätkimistä on laadittu taulukkomuotoiset määrityskaavat. Kaavat ovat verraten niukkasanaisia ja ominaisuuksia on pyöristelty kuvauksissa esitetyistä selostuksista. Tämä vähän häiritsee, pahimmillaan sätkinten kohdalla dikotomisessa ja taulukkokaavassa sekä lajikuvaustekstissä ovat kaikissa kolmessa jotkut saman ominaisuuden mitat hieman erilaisia, jopa ristiriitaisia, ja kaavassa on myös rakenteellisia virheitä. Perinpohjaiset lajikuvaukset Kunkin lajin käsittely alkaa hyväksytyn tieteellisen nimen ja mahdollisten synonyyminen ohella luettelolla alueen maiden kansankielisistä nimistä. Suomenkieliset nimet on annettu lähinnä vain sellaisille lajeille, jotka kasvavat Suomessa; niissä on jonkun verran virheitä ja puutteita. Lajien kuvaukset ovat hyvin itsenäisiä, koska heimoja sukukuvauksia ei ole, vaan kaikki yleisesti sukua koskeva tieto toistetaan suvun jokaisen lajin kodalla. Niinpä kuvaukset ovat pitkiä ja perusteellisia eikä niissä ominaisuuksia verrata lähilajeihin. Vain muutamissa tapauksissa, mm. juurtokaislan (Scirpus radicans) kohdalla, kuvaus on lyhennetty Retkeilykasviosta tutun muodon kuten S. sylvaticus, mutta tapaan. Runsas vedenalaistyös
• 75 Lutukka 40. 2024 kentely käy ilmi niin kuvista kuin teksteistä: kuvauksissa on tavallista enemmän tietoa kasvien maavarsien pituuksista, paksuuksista ja rakenteesta ja yleensä kaikista upoksissa olevista osista sekä kasvusyvyyksistä. Lisäksi kuvista ja tekstistä näkyy, että kuvaukset selkeästi painottuvat tuoreisiin kasveihin. Lajikuvaukset on jaettu kappaleisiin avainsanoilla: Var si, Lehdet, Kukinto, Kukat, Hedelmät, Kuk ki mis aika, Biologia, Kasvu paikat, Levinneisyys alueel­ la, Tärkeimmät piirteet ja saman­ laiset lajit, Risteymät, Lisätietoa. Morfologian kuvaukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, myös ominaisuuksista, joilla ei ole yleistä käyttöä lajin tunnistuksessa, ja ulottuvat tarpeen mukaan jopa siitepölyn mittoihin ja anatomisiin piirteisiin asti. Käyttökelpoisia maastotuntomerkkejä painotetaan. Kuvaukset ovat rakenteeltaan loogisia ja keskenään samanlaisia, ja siten vertailu lähilajeihin on helppoa. Lajikuvauksia täydentää runsas, monipuolinen ja laadukas kuvitus. Mukana on niin valokuvia (kasvu172 15 Leaves gradually tapering to a very sharp, pointed apex, 0.5–1.1 mm wide (16). Stipules with several distinct veins (prominent when dry) between the 2 primary veins 85 P. rutilus 15 Leaves obtuse to obtusely mucronate, 1.5–3.5 mm wide (17,18). Stipules with obscure to indistinct veins between the 2 primary veins 16 16 Shoots particularly rich and densely branched in the upper part. Stipules open and convolute, rounded or more or less obtuse, not splitting into a V shape when decaying 79 P. obtusifolius 16 Shoots with branches more evenly distributed. Stipules connate at the base when young, with two very prominent veins, soon splitting into a V shape (19) 80 P. friesii 17 Leaves with a distinct band of pale tissue (lacunae) on each side of the midrib (20) and 2 welldeveloped glands at the nodes (21) 81 P. berchtoldii 17 Leaves without a distinct band of pale tissue (lacunae) on each side of the midrib (22) and without glands at the nodes (23) 18 18 Stipules with several distinct veins between the 2 primary veins, tubular in the basal 2–4 mm, but soon splitting (24) 85 P. rutilus 18 Stipules with inconspicuous veins between the 2 primary veins, tubular or not in the basal 2–3 mm 19 19 Stipules blunt, not inrolled, tubular in the basal 2–3 mm (26). Fruit not muricate on the dorsal side (28) 83 P. pusillus 19 Stipules tightly inrolled and open at the base (25). Fruit muricate on the dorsal side (27) 84 P. trichoides 20 Plants with only floating leaves 21 20 Plants with at least some submerged leaves 27 21 Leaves rather thin, translucent with distinct primary and secondary veins 68 P. coloratus 21 Leaves firm, coriaceous, not translucent 22 22 Petiole with a 1–2 cm long, slightly swollen, flexible, discoloured joint between the petiole and the lamina (29) 66 P. natans 22 Petiole without a discoloured joint between the petiole and the lamina 23 23 Stipule 6–14 cm long. Fruits never develop 86 P. ×schreberi (P. natans × nodosus) 23 Stipule 1–6 cm long. Fruits develop 24 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 ALISMATALES ? Kaavat ovat taitoltaan selkeitä ja väljiä ja niistä tekee poikkeuksellisen käyttökelpoisia suuri määrä värillisiä, tarkkoja kaaviopiirroksia ja muita selvennyksiä, jotka on yhdistetty kaavoihin numeroilla ja joissa katsottavat tuntomerkit on merkitty nuolilla.
• 76 Lutukka 40. 2024 paikkakuvista ja kasvin yleiskuvista pieniin detaljikuviin, niin vedessä kuin sen yläpuolella otettuihin) ja Schoun värillisiä piirroksia (yleensä koko kasvista ja useista yksityiskohdista), joista tekstin selostukset avautuvat helposti. Myös makrovalokuvia tuoreen varren ja lehden poikkileikkauksesta, lehden suonituksesta, laidan hampaista, kukkien yksityiskohdista ym. on runsaasti. Hyvin usein lajin kuvauksessa on yhteensä yli kymmenen kuvaa. Kappale Tärkeimmät piirteet ja samanlaiset lajit sisältää pitkän kuvauskappaleen olennaiseen tiivistettynä. Tämä on varsin hyödyllinen kappale, missä kiinnitetään huomiota usein fylogeneettisesti etäälläkin oleviin mutta samankaltaisiin lajeihin ja annetaan niiden erotustuntomerkkejä. Hieman häiritsee, että tuntomerkit on usein ilmaistu epätarkemmin kuin lajikuvausteksteissä. Verratessani opuksen vesikasvien kokotietoja tekeillä olevan uuden Suomen kasvion kuvauksissa annettuihin mittoihin, olivat mitat Euroopan kirjassa hyvin usein suurempia. Etelässä pitemmän kasvukauden aikana ja muutoinkin suotuisammissa oloissa kasvit voivat kasvaa kookkaammiksi ja rehevämmiksi kuin meillä, mutta voi olla niinkin, että intensiiviseen maastotyöskentelyyn perustuvassa Euroopan kirjassa kookkaat yksilöt ovat tulleet paremmin otetuksi huomioon kuin paljolti rannalta kerätyissä arkille sopivissa näytteissä. Samankaltainen ero näkyy kasvusyvyyksissä, jotka jäävät meillä alhaisemmiksi; syitä voivat olla, ettei sukellusta ole Suomessa kovin paljoa käytetty vesikasvien tutkimisessa ja että Suomen vedet ovat pääasiassa humuksesta ruskeita, jolloin valoa ei riitä syvemmälle. Kirjan varhaisimmat kukinta-ajatkin ovat meikäläisittäin aikaisia. Kasvupaikat kuvataan suhteellisen lyhyesti, usein aika ylimalkaisesti ja suomalaiset tyypillisetkin kasvupaikat voivat tyystin puuttua. Erilaiset joet näyttävät olevan lähes kaikkien lajien kasvupaikkoja; järvet mainitaan kasvupaikkoina paljon harvemmin ja murtovesi perin harvoin. Kasvien kukkimisaika todetaan kuukausina, mutta sen lisäksi monen lajin kohdalla annetaan hyödyllisiä tietoja kukkimisen 512 Annual, amphiphyte with white roots from lower stem nodes, without rhizome. Stem: Terete, glabrous, more or less branched, up to 10 cm long on submerged plants, erect, green, 0.8–3.0 cm long on emerged plants, prostrate to ascending, green, often reddish tinged. Leaves: 3–6 mm long, 1.0–1.5 mm wide, 0.5–1.0 mm thick, succulent, linear lanceolate, acute, opposite, fused at the base. Each pair of leaves oriented at a right angle to the neighbouring pairs, giving the shoots a cross-like appearance when seen from above. Inflorescence: Flowers solitary in leaf axils, only one flower from each pair of leaves. Submerged plants mainly flowering only in the upper part. Flowers: 4-merous, rarely 3or 5merous, bisexual, sessile. Sepals c. 0.5 mm long, more or less fused at the base, obtuse or with rounded apex, green with a membranous edge. Petals 1.0–1.5 mm long, twice as long as sepals, upright, white, sometimes with a pinkish tinge, lanceolate, obtuse. Stamens 4. Fruits: 4 follicles, 1.2–1.5 mm long, greenish, each containing 8–14 seeds. Seeds 0.3–0.6 mm long, oblong-ovalelliptic, dark brown, with fine longitudinal wrinkles. Flowering: August-September. Biology: Both emerged and submerged plants flower freely and are probably self-pollinated. Seed dispersal by water and wind as well as by animals. The seeds germinate on seasonally exposed sediments on the margins of water bodies or in seasonal pools, rarely in the water. Fully developed plants are mainly amphibious, but may become submerged by rising water levels. It normally occurs late in the growth season as littoral flats are exposed due to falling water levels. Habitats: Oligotrophic to moderately eutrophic, slightly acidic to low-alkaline waters with sandy to silty substrate, from above the shoreline to a depth of 0.5 m. Lakes and ponds, riverbanks and river mouths, coastal ponds and the littoral zone of slightly brackish waters. Distribution within the region: Native. From Britain north to Scandinavia and east through Siberia and Mongolia to the Russian Far East, Japan and China. It also occurs throughout North America and parts of southern South America. Within the region it is present in Britain, Norway, Sweden, Finland, Denmark and the Czech Republic. It is extinct in Estonia, Germany, Latvia and Poland. Characteristics and similar species: Crassula aquatica is characterised by the small, opposite, succulent leaves and the very small and normally 4merous, sessile flowers. 225 Crassula helmsii is larger and has distinctly pedicellate flowers. 235-238 Elatine species differ in nonsucculent leaves of a different shape and by sub-globose capsules with an apical depression. Submerged C. aquatica growing with Eleocharis acicularis at a depth of 30-40 cm. Søvigsund, SWJutland, Denmark. Photo JCS. Seen from above the leaves of C. aquatica look like small crosses. Sandviken, Sweden. Photo KvdW. Crassulaceae 224 Crassula aquatica (L.) Schönland Syn.: Tillaea aquatica L. DK: Korsarve N: Firling S: Fyrling FIN: Vesipaunikko IS: Vatnsögn GB: Pigmyweed NL: F: D: Wasser-Dickblatt CZ: Masnice vodní PL: Uwro? wodna EST: Väike vesikas LV: ?de?u biezlap?te LT: Vandeninis storlapis Ru: T????? ?????? Locations from which the species is known to have disappeared are marked in red. SAXIFRAGALES ? Vesipaunikko, Crassula aquatica, on kartan mukaan hävinnyt monin paikoin Brittein saarilta, KeskiEuroopasta, Tanskasta ja Baltian maista muttei lainkaan Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.
• 77 Lutukka 40. 2024 yksityiskohdista (mm. vuorokausirytmistä, pölyttäjistä), leviämisbiologiasta, siementuotoksesta, talvehtimisesta, maamuodoista yms. Lisätietoa lajeista on harvoin: muun muassa mahdollinen myrkyllisyys todetaan ja joskus valaistaan evoluutiohistoriaan ja taksonomiaan liittyviä asioita. Kunkin lajin kohdalla vähintään luetellaan mutta usein myös lyhyesti kuvataan sen risteymät. Levinneisyyden käsittelyn aluksi todetaan, onko kasvi kirjan alueella alkuperäinen vaiko vakiintunut tai satunnainen tulokas. Myös merkittävä viimeaikainen taantuminen tai leviäminen mainitaan. Sen jälkeen levinneisyys alueella kuvaillaan lyhyesti, harvinaisemmista lajeista maat yleensä luetellaan. Kuvausta täydentävät kaksi karttaa. Toisessa esitetään levinneisyys kirjan alueella: maat, joissa kasvi on tavattu, harmaalla ja tarkempi levinneisyys sinisellä vaakaviivoituksella ja yksittäiset esiintymät pisteillä. Värivalinta voisi olla parempikin, tummansiniset pisteet eivät aina kovin selkeästi erotu mustalla piirretyistä rikkonaisista ja saaristoisista rannikoista. Muutaman lajin kohdalla hävinneet esiintymät erotetaan punaisilla pisteillä. Valitettavasti hävinneiden erottelua ei ole kyetty toteuttamaan kattavasti, eikä lainkaan esimerkiksi Suomen kohdalla. Eräiden toisten lajien kohdalla punaisilla pisteillä on merkitty tulokasesiintymät, mikäli Euroopassa on sekä alkuperäisiä että tulokasesiintymiä. Vakiintuneita ja satunnaisia tulokkaita ei ole erotettu kartoissa, mutta tekstissä tästä voi olla maininta. Suomen levinneisyystiedot on poimittu Laji.fi -tietokannasta, josta ei saa kovin helposti tietoa tulokkaiden satunnaisuudesta / vakiintuneisuudesta. Muutamissa kartoissa Suomen kohdalla olevien joidenkin irtopisteiden lähdettä jää ihmettelemään, mm. pohjoisia tähkä-ärviöitä (Myriophyllum spicatum), kolmea taarnan (Cla­ dium mariscus) pistettä järvialueeltamme ja Ranunculus pelta­ tusta Suomen lounaiskolkasta. Toinen kartta kuvaa lajin maailmantasoista levinneisyyttä, jossa alkuperäisalue ja tulokasalue on erotettu värillä. Huomattavaa on, että jos on Eurooppa saanut tu700 Perennial hydrophyte or helophyte. Roots in clusters from the lower stem nodes. Stem: 30–100 cm long, 3–12 mm in diameter, creeping horizontally or ascending, terete, finely grooved, glabrous, hollow, branched or unbranched, green, often with a purple tinge. Leaves: 1-pinnate, homophyllous, bright green, slightly glossy. Upper leaves sessile, rather short with few leaflets. Lower and middle stem leaves ovate to oblong in outline, 4–40 cm long with 2–6 pairs of sessile, lanceolate to ovate leaflets, these (5–)9–55(–75) mm long, (3.5–)5–20(–40) mm wide, more or less regularly dentate, sometimes lobed. Petioles 1.5–12 cm long with 15–35(–50) mm long, narrowly oblong, striate sheaths with a membranous margin. Inflorescence: Monoecious. Umbels compound, 2–4 cm in diameter, opposite leaves, sessile or with short peduncles c. 4 mm long. Primary umbels with narrowly lanceolate bracts 0–2(–3), c. 3 mm long and 5–10, 8–30 mm long rays of unequal length. Secondary umbels with 12–20 flowers and 5–7 lanceolate, acute bracteoles 3–6 mm long with pale membranous margins. Flowers: 5-merous. Mainly bisexual and all alike. Sepals green with rudimentary teeth. Petals white, c. 0.75 mm long, broadly lanceolate, acute with slightly incurved tips. 5 stamens with filaments more than 1 mm long and c. 0.2 mm long, pale to light brown anthers. 2 styles, recurved. Fruits: Schizocarps, 1.25–2.0 mm long, longer than wide, ovoid, laterally compressed. Carpophore absent. Mericarps brown to purple, with 5 distinctly prominent, pale ribs. Styles slightly longer than the flat stylopodium. Flowering: June-August. Biology: Insect pollinated. Fruit dispersal by water and birds. Vegetative dispersal by detached stem fragments. Ascending aerial shoots mainly develop in shallow water or on wet soil. In running water, particularly fast-flowing alkaline streams, often permanently submerged. Favoured by disturbance of the substrate and it tends to decline in stable conditions. Overwinters as leafless stems unless submerged, where plants may be green all year. Habitats: In shallow, mainly nutrient rich, neutral to alkaline water. In streams, ditches, swamps and marshes, the drawdown zones on the margins of ponds, lakes, rivers and canals, sometimes growing into nearby terrestrial vegetation from wetter habitats. Distribution within the region: Native. Widespread and abundant in Ireland, Britain, the Netherlands, parts of Belgium and western Germany, with scattered non-native populations in Scandinavia. Characteristics and similar species: Flowering H. nodiflorum differs from other aquatic umbellifers by the more or less sessile umbels and by distinctly ridged fruits with no visible sepal teeth. 348 Berula erecta has similar leaves, but the lowest pair of leaflets are usually rudimentary or absent with a white ring at its position. Flowering Berula may be recognised by the 4–8 bracts, and fruits with inconspicuous ribs. Sterile plants may also be confused with 248-250 Nasturtium spp., which differ in the leaves with subopposite, more rounded and less serrate leaflets. Hybrids: 348a ×Beruladium procurrens can be recognised by a combination of: the absence of a ring-mark on the petiole, lower leaves with up to 5 pairs of leaflets, peduncles varying from shorter than to longer than rays, umbels Apiaceae 351 Helosciadium nodiflorum (L.) W.D.J.Koch Syn.: Apium nodiflorum (L.) Lag. DK: N: Nikkeselleri S: Fränefloka FIN: Koiranselleri IS: GB: Fool's Watercress NL: Groot moerasscherm F: Ache D: Knotenblütiger Sumpfsellerie CZ: PL: P?czyna w?z?obaldachowa EST: LV: LT: Ru: ???????????????? ????????????? Submerged H. nodiflorum. River Itchen, Hampshire, England. Photo RVL. APIALES ? Koiransellerillä, Helosciadum nodi florum, joka on yleinen ja alkuperäinen Brittein saarilla ja Benelux-maissa, on muutamia punaisia tulokaspisteitä Pohjolassa.
• 78 Lutukka 40. 2024 lokkaita muista maanosista, on se myös lähettänyt omia kasvejaan muihin maanosiin. Esimerkiksi kelpaa suku My­ riophyllum: Eurooppa on saanut Pohjois-Amerikasta kampaärviän (M. heterophyllum) ja Etelä-Amerikasta isoärviän (M. aquaticum) ja Vanha maailma on puolestaan antanut tähkä-ärviän Uudelle mantereelle. Euroopan kohdalla yleislevinneisyyskartta on karkeistettu ja on joskus jopa ristiriitainen tarkemman levinneisyyskartan kanssa. Monenlaisia tapauksia Lapavitoja (Potamogeton) kirjan alueella kasvaa 18 lajia, niistä 14 myös Suomessa. Suvun koko aukeaman täyttävä taulukkokaava on hyödyllinen. Lajinkuvaukset ovat poikkeuksellisen laajoja ja runsaasti kuvitettuja, mm. makrokuvia on runsaasti niin varren anatomisista rakenteista kuin lehtien suonituksista. Suomalaisten lapavitojen määrittämisen pitäisi onnistua kirjan avulla hyvin. Alueelta on ilmoitettu 42 erilaista risteymäkombinaatiota, mutta vain neljä niistä tunnetaan meiltä. Tämä kertoo, että vidoissamme on vielä paljon selvitettävää. Kapealehtisten lapavitojen risteymien tunnistaminen morfologisin perustein ja usein myös geneettisillä menetelmillä on havaittu niin vaikeaksi, että ne vain luetellaan ja löytömaat mainitaan. Sen sijaan leveälehtisten lajien risteymäkombinaatiot ovat verraten helposti tunnettavia ja pääosa niistä esitellään lajien tavoin sekä kaavoissa että kuvauksina. Leveälehtisten lapavitojen risteymät näyttävät olevan vielä kantalajejaankin enemmän virtaavissa vesissä tavattavia – se muistaen virtavesiämme pitäisi ehkä katsella enemmän. Myös kaitavidoista (Stucke­ nia) on laadittu taulukkokaava ja risteymät kuvataan perusteellisesti levinneisyyskarttojen kera. Suvun kohdalla suomalaisen kasvupaikkatiedon puutos todella näkyy: merivita (S. filiformis) kasvaa In shal­ low water in unpolluted, weakly acidic to alkaline, nutrient­poor to moderately nutrient­rich lakes, res­ ervoirs, flooded gravel pits, streams and ditches; pohjanlahdenvita 650 lower 3-lobed and typically horizontal. Style glabrous or puberulent. Stamens 4. Fruits: Capsule broadly oblong, 7–15 mm long, inflated, constricted at the base, seeds longitudinally striate, 0.4– 0.5 mm long, moderately to densely hairy with glandular and eglandular hairs. Flowering: June-September. Phrymaceae 314 Erythranthe guttata (DC.) G.L.Nesom Syn.: Mimulus guttatus DC. DK: Gul Abeblomst N: Gjøglerblom S: Gyckelblomma FIN: Täpläapinankukka IS: GB: Monkey-flower NL: Gele maskerbloem F: Mimule tachetée D: Gelbe Gauklerblume CZ: Kejklí?ka skvrnitá PL: Kroplik ?ó?ty EST: Kollane pärdiklill LV: L?sain? p?rti?mut?te LT: Geltonžiedis puik?nas Ru: ???????? ????????? in axils, the pedicels 2–4(–6) cm long, thick and less than twice as long as the calyx, rarely slender and elongate, usually densely glandular hairy, also with eglandular hairs. Flowers: Calyx campanulate, glabrous or minutely hairy, green dotted or tinged with red, 6–20 mm long, becoming asymmetrically inflated, 10–20 mm long, 8–15 mm in fruit, teeth 5, short, c. 2 mm long, the upper c. 4 mm long, broadly oblong, obtuse, sometimes mucronate, glandular hairy. Corolla 10–30(–40) mm long, yellow without spots or blotches on petals, throat usually finely spotted with red, the ridges densely hairy and nearly closing the throat, strongly 2-lipped, the lips spreading, the upper lip 2-lobed, the Perennial helophyte. Rhizome creeping above ground, horizontal, stoloniferous and often reddish or purple, sometimes rooting at nodes. Roots fibrous, white or brownish. Stem: To c. 80 cm high, terete or somewhat 4-angled toward the apex, sometimes hollow, erect or weak and more or less trailing and rooting at the nodes, simple or sparsely branched, commonly glabrous below and puberulent or pubescent above. Internodes generally longer than the leaves. Leaves: Opposite, glabrous to hairy, membranous, basal leaves on petiole 2–9 cm long, stem leaves sessile, clasping, variable, mostly rounded ovate or ovate oblong, sometimes broadly oblong or oblong lanceolate, occasionally lyrate, apex acute to obtuse, 2.5–15 cm long and 1.5–8 cm wide, 1–2 times longer than wide, pinnately or palmately 5–7-veined from the base, coarsely and irregularly dentate, often with small projections at the base of the blade. Inflorescence: Mostly racemes of 3–20 flowers, flowers solitary or few together Erythranthe guttata. Villestrup Aa, East-Jutland, Denmark. Photo JCS. Erythranthe guttata. Botanical Garden Aarhus, Denmark. Photo JCS. LAMIALES ? Maailmantasoisessa levinneisyyskartassa tulokasaluetta kuvaavaa vaaleanpunaista väriä näkyy todella monessa kartassa: vesikasvien leviäminen – paremminkin ehkä levittäminen – maanosien välillä on ollut valitettavan yleistä.
• 79 Lutukka 40. 2024 (S. ×bottnica) In neutral to alkaline and nutrient­rich streams; lankavita (S. ×suecica) In unpolluted, weakly acidic to alkaline, nutrient­ poor to moderately nutrient­rich lakes, pools, streams and rivers. Muista lajeista murtovesi kyllä mainitaan muun ohessa. Limaskat sisältävät monia tulokkaita, Suomestakin on mukana virheellisesti kotiutuneeksi katsottu konnanlimaska (Spirodela oligorrhiza = Landoltia punctata), joka on tavattu kerran, v. 1940 Helsingistä; seuraavana vuonna sitä ei enää ao. lammikosta löytynyt. Limaskojen morfologia on kovin redusoitunutta ja lajien välille on vaikea löytää hyviä tuntomerkkejä. Tässä jälleen erinomaiset makrokuvat auttavat vaikeiden verson papillien ja kukkien havaitsemista ja tulkintaa. Onkohan limaskan kukkataskussa muuten kaksi yksiheteistä kukkaa, vaiko yksi kaksiheteinen kukka, kuten kirjassa annetaan ymmärtää? Palpakoiden (Sparganium) lajiston painopiste on pohjoisessa (S. glomeratum, S. gramine­ um, S. hyperboreum) ja S. erectum -ryhmä on perinteisesti koettu hankalaksi. Kirjan suvun käsittelyssä olisikin korjaamisen varaa. Haarapalpakoiden (S. erectum -ryhmä) lajikuvaukset ovat kovin niukkoja ja S. neg­ lectumin kuvat näyttävät olevan S. microcarpumia. Risteymät lähinnä listataan ja todetaan niiden heikko siitepölyfertiliteetti ja huono hedelmätuotos. Niiden sanotaan esiintyvän yksittäin vanhempiensa seassa ja niitä tutkittaessa kehotetaan kiinnittämään huomiota mahdollisten vanhempien kasvamiseen lähistöllä. Itse asiassa palpakkoristeymät (ainakin Suomessa) yleensä esiintyvät kasvullisesti levinneinä isoinakin kasvustoina, usein etäällä vanhemmistaan. Myös sarakasvit ovat pohjoisia. Kaikki kirjassa täyden käsittelyn saavat 12 saralajia kasvavat Suomessakin, tosin hajasaraa (Carex remota) en pitäisi meillä ensisijaisesti vesikasveihin kuuluvana, pikemminkin mukana saisivat olla kaavassa mainitut neljä lisälajia sekä karttusara (C. bux­ baumii), mutasara (C. limosa), kaislasara (C. rhynchophysa) ja vienansara (C. atherodes). Lajistossa näkyy märkien soiden niukkuus kirjan ydinalueella ja tiedonpuute Perämeren rannikon ongelmista. Suvun määrityskaava perustuu pelkästään lajien kasvullisiin ominaisuuksiin. Mukaan otettujen sarojen risteymät luetellaan, muttei niitä millään lailla kuvata vaan todetaan Specialist litera­ ture is needed for identification of Carex hybrids. 247 S. filiformis S. ×suecica filiformis x pectinata S. pectinata S. ×bottnica pectinata x vaginata S. ×fennica filiformis x vaginata S. vaginata Branching usually richly branched from base, unbranched or sparingly branched above branched near the base, sparsely to richly branched above usually richly branched, especially in the upper stem sparsely branched in the upper part, without or only with a few branches below sparsely branched richly branched, especially above Number of branches from sheaths on main stem 1 2 1(–2) 2–3 2–3 1–5 Sheaths with reduced lamina in the basal part of the stem absent present present present present present Leaf sheaths tubular at least on young sheaths some tubular, some open open open some tubular, some open open Length of leaf sheath 0.8–3.0 cm 1–5(–6) cm 1–7 cm on main stems 2–8 cm on main stems 2–10 cm 2–8 cm on main stems Width of leaf sheath 0.5–1.8 mm 0.8–3.5 mm 0.5–4.0 mm on main stems 2.1–5.5 mm 2–6 mm 1.4–7.1(–10) mm on main stems Length of leaves 3–16 cm (3–)5–16(–22) cm (2.5–)4.0–12.5(–20) cm on main stem, 3–9 cm on branches 6–20(–25) cm (5–)7–15 cm on main stem, 15–25(–30) on branches 1–6 cm on main stem, 3.7–12.5 cm on branches Width of leaves 0.2–1.2 mm 0.3–2.3 mm 0.3–4.0 mm on main stem, 0.2–2.8 mm on branches 2.0–3.5 mm on main stem, 0.8–3.2 mm on branches, 3–7 mm on vegetative shoots (1–)1.5–2.5 mm in upper leaves, 3.0–4.5 mm in lower leaves 0.7–3.0 mm on main stem, 0.2–1.0 mm on branches Leaf apex obtuse to acute obtuse to acuminate rounded to obtuse and mucronate on broad leaves acute to acuminate on narrow leaves truncate or obtuse to mucronate, often asymmetric, rarely acute truncate, rounded or subretuse and often asymmetrical obtuse to truncate or retuse on broad leaves obtuse to subacute on narrow leaves Length of ligules 5–15 cm 7–24 mm 5–10(–15) mm 6–17 mm 3–15 mm 0–1.5(–4) mm Whorls of flowers (2–)3–5 usually distant groups 3–7 distant groups (2–)4–5, especially downwards, distant groups 3–6, especially downwards, somewhat separated groups 6–9 more or less evenly spaced (5–)7–9(–11) more or less evenly spaced Stigma sessile with a 0.2 mm long, distinct style sessile or with a short style sessile sessile Fruits 2.2–2.8(–3.2) mm long not developed 3.2–4.5 mm long not developed not developed 2.6–3.4 mm long Tabular key to Stuckenia taxa 247 S. filiformis S. ×suecica filiformis x pectinata S. pectinata S. ×bottnica pectinata x vaginata S. ×fennica filiformis x vaginata S. vaginata Branching usually richly branched from base, unbranched or sparingly branched above branched near the base, sparsely to richly branched above usually richly branched, especially in the upper stem sparsely branched in the upper part, without or only with a few branches below sparsely branched richly branched, especially above Number of branches from sheaths on main stem 1 2 1(–2) 2–3 2–3 1–5 Sheaths with reduced lamina in the basal part of the stem absent present present present present present Leaf sheaths tubular at least on young sheaths some tubular, some open open open some tubular, some open open Length of leaf sheath 0.8–3.0 cm 1–5(–6) cm 1–7 cm on main stems 2–8 cm on main stems 2–10 cm 2–8 cm on main stems Width of leaf sheath 0.5–1.8 mm 0.8–3.5 mm 0.5–4.0 mm on main stems 2.1–5.5 mm 2–6 mm 1.4–7.1(–10) mm on main stems Length of leaves 3–16 cm (3–)5–16(–22) cm (2.5–)4.0–12.5(–20) cm on main stem, 3–9 cm on branches 6–20(–25) cm (5–)7–15 cm on main stem, 15–25(–30) on branches 1–6 cm on main stem, 3.7–12.5 cm on branches Width of leaves 0.2–1.2 mm 0.3–2.3 mm 0.3–4.0 mm on main stem, 0.2–2.8 mm on branches 2.0–3.5 mm on main stem, 0.8–3.2 mm on branches, 3–7 mm on vegetative shoots (1–)1.5–2.5 mm in upper leaves, 3.0–4.5 mm in lower leaves 0.7–3.0 mm on main stem, 0.2–1.0 mm on branches Leaf apex obtuse to acute obtuse to acuminate rounded to obtuse and mucronate on broad leaves acute to acuminate on narrow leaves truncate or obtuse to mucronate, often asymmetric, rarely acute truncate, rounded or subretuse and often asymmetrical obtuse to truncate or retuse on broad leaves obtuse to subacute on narrow leaves Length of ligules 5–15 cm 7–24 mm 5–10(–15) mm 6–17 mm 3–15 mm 0–1.5(–4) mm Whorls of flowers (2–)3–5 usually distant groups 3–7 distant groups (2–)4–5, especially downwards, distant groups 3–6, especially downwards, somewhat separated groups 6–9 more or less evenly spaced (5–)7–9(–11) more or less evenly spaced Stigma sessile with a 0.2 mm long, distinct style sessile or with a short style sessile sessile Fruits 2.2–2.8(–3.2) mm long not developed 3.2–4.5 mm long not developed not developed 2.6–3.4 mm long Tabular key to Stuckenia taxa ? Taulukkokaava – lajien ja ominaisuuksien vertailutaulukko – olisi hyödyllinen useammassakin suvussa; tässä pätkä sukua Stuckenia, jossa verrattavia ominaisuuksia on yhteensä 13.
• 80 Lutukka 40. 2024 Ennakkoversio, toukokuu 2024 Prepublication, May 2024 Niin ikään heinäkasvien määrityskaava perustuu pelkästään kasvullisiin ominaisuuksiin, tosin tällöin joudutaan toteamaan, että puntarpäitä (Alopecurus) ei voi erottaa kasvullisista osistaan. Meikäläinen vesien lajisto on melko hyvin edustettuna. Ehkä kuitenkin useampikin tulokassorsimoistamme (Glyceria) olisi sopinut mukaan. Rönsyrölli (Ag­ rostis stolonifera) on very variable, mutta isoröllin (A. gigantea) rotuja ei mainita millään lailla eikä lajien kasvaminen murtovedessä käy selkeästi ilmi. Sätkimet (Ranunculus Sect. Batrachium) on yksi Euroopan eniten tutkittuja ja vaikeimpia vesikasviryhmiä, ja kirjassa on huomattavan laaja katsaus niiden tutkimukseen, ongelmiin, luokitteluun ja käyttökelpoisiin tuntomerkkeihin. Kun näytin kirjaa Lasse Pihlajaniemelle, hän heti poimi kaavoista ja tekstistä virheitä ja puutteita. Pohjoinen lajistomme, sen risteytyminen ja suvun ongelmat täällä eivät ole yhteneväisiä paremmin tutkitun Keskija Luoteis-Euroopan kanssa. Epäselvää esimerkiksi on, kasvaako Suomessa lajeja R. peltatus (lounaassa) ja R. trichophyllus. Vesitähtien (Callitriche) suvun morfologiset ja biologiset piirteet ja toisaalta määritysja taksonomiset ongelmat saavat poikkeuksellisen perusteellisen ja hyvän kuvauksen. Syykin on selvä, tekijöistä erityisesti Lansdown on tutkinut vesitähtiä ja julkaissut niistä kirjan. Lapinvesitähti (C. hamula­ ta) käsitellään C. brutian alalajina. Vesiherneiden (Utricularia) käsittely on perinteinen, mutta lännenvesiherneen (U. aust­ ralis) ja kalvasvesiherneen (U. ochroleuca) ilmeiset risteymätaustat kuitenkin todetaan. Vesiherneiden pyyntirakkuloiden sisällä olevat karvat esitetään todella selkein valokuvin. Termit ja kirjallisuus Teoksen lopussa on kuusisivuinen luettelo termeistä selityksineen ja, tietenkin, valaisevine piirroksineen. Vielä ennen hakemistoa mukaan on mahtunut 4,5 sivua kirjallisuusviitteitä. Yleinen kirjallisuus on jaoteltu aihepiireittäin (floorat, levinneisyys, ympäristö), ja taksonomiaan ja biologiaan liittyvä keskeinen kirjallisuus heimoittain. Eniten viitteitä on vitakasveista (21) ja sätkimistä (19). Vain seitsemään suomalaisten artikkeliin viitataan, niistä kolme liittyy näkinruohoihin (Najas). Lopuksi No, miten onnistunut kirja sitten on Suomen vesikasveja ajatellen? Muutamien lajien puuttumisesta huolimatta se on erinomainen niin tekstiltään kuin kuvitukseltaan (niin piirrokset kuin valokuvat veden pinnan alta ja yläpuolelta) ja ylivoimaisesti paras Suomenkin lajiston kattava vesikasviopas ja kuuluu siten jokaisen vesikasvitutkijamme kirjastoon. Kotimaamme määrityskirjana käyttöä toki häiritsee se, että lajeja on noin kaksinkertainen määrä siihen nähden mitä Suomesta tunnetaan. Kaavojen käyttö hankaloituu, kun ylimääräistä on mukana. Kokonsa puolestakaan opusta ei kentällä hevin käytetä, sen mitat ovat 30 × 21 × 5 cm ja paino huikeat 3,4 kg. Kuvaukset ovat perusteellisia ja monipuolisia, mutta niihin on syytä suhtautua tietyllä varovaisuudella, sillä kirjan kokonaisalue on laaja, eivätkä lajien käsittelyt välttämättä yksityiskohdissaan kuvaa täysin oikein muuntelua juuri Suomessa, joka on kirjan alueen ja myös tekijöiden kokemuspiirin periferiaa. Laajan alueen vuoksi kaikkia paikallisempia seikkoja ei aina voi käsitelläkään perusteellisesti. Ei voi välttyä ajatukselta, että Suomi on hieman kevyesti käsitelty kirjassa. Turhan paljon on epätasaisuuksia, puutteita ja virheitä suomalaisissa kasvupaikkatiedoissa, suomenkielisissä nimissä ja karttojen suomalaisissa esiintymistiedoissa. Olisi varmaan ollut aihetta pyytää suomalaisia botanisteja avustamaan näissä. Muitakin pikku virheitä mm. tieteellisten nimien auktoreissa, numerotietojen eroavuuksia kaavoissa ja kuvauksissa sekä karttojen keskinäisessä vastaavuudessa on – ehkä viimeinen tarkistusluku ei ole ollut riittävä. – Mutta runsasta, erinomaista ja monipuolista kuvitusta ei voi lakata ihastelemasta. Jo sellaisen hankkimisessa on useallakin tekijällä ollut vuosien työ. Kirjassa on paljon meikäläisittäin uutta tietoa virtaavista vesistä ja niiden kasveista. Suomessa virtaavien vesien kasvien tutkimusta on laiminlyöty. Toivottavasti tämä uusi vesikasvikirja antaa sysäyksen jokikasviemme laajemmalle tutkimukselle.
• 81 Lutukka 40. 2024 Asteraceae 1 Liite 4 Taraxacum voikukat maskrosor Teksti Juhani Räsänen Piirroskuvat Marja Koistinen & Stan Shingler Karttojen toteutus Sampsa Lommi 1 Sektio Palustria ? rantavoikukat ? strandmaskrosor ..... 5 1 balticum, itämerenvoikukka, östersjömaskros ...........5 2 suecicum, ruotsinvoikukka, strandmaskros ...............5 2 Borealia ? sarvivoikukat ? hornmaskrosor ...................... 6 3 hjeltii, hjeltinvoikukka, praktmaskros ..........................6 4 norvegicum, ruijanvoikukka, finnmarksmaskros ........7 5 simulum, ruusukevoikukka, rosettmaskros ................7 6 tornense, lapinvoikukka, lapplandsmaskros ..............7 3 Erythrosperma ? mäkivoikukat ? sandmaskrosor .......... 7 7 dissimile, aurinkovoikukka, solmaskros .....................8 8 falcatum, viikatevoikukka, falkmaskros ......................9 9 fulvum, tiilivoikukka, tegelmaskros ..........................9 10 heterophyllum, harjuvoikukka, hedmaskros .............9 11 isthmicola, kannaksenvoikukka, karelsk maskros ....9 12 limbatum, päärmevoikukka, bårdmaskros .............10 13 microlobum, pilttivoikukka, pyttemaskros ...............10 14 proximum, ruskovoikukka, brunmaskros ................10 15 rubicundum, rubiinivoikukka, rubinmaskros ...........11 16 scanicum, skoonenvoikukka, skånemaskros .........11 17 taeniatum, tupsuvoikukka, tofsmaskros .................11 18 tenellisquameum, hentosuomuvoikukka, alvarm ...11 19 ungulatum, kynsivoikukka ......................................12 Kuvat ovat 2/5 (40 %) luonnollisesta koosta. Jos pienennystai suurennussuhde poikkeaa tästä, se on merkitty kuvaan. UUSI SUOMEN KASVIO Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024 Ennakkoversio, toukokuu 2024 Prepublication, May 2024
• 82 Lutukka 40. 2024 2 Asteraceae 10 Taraxacum ? rikkavoikukat ? ogräsmaskrosor ........... 31 74 aclidiforme, meänvoikukka, gråhårig maskros .......37 75 acroglossum, linnunjalkavoikukka, fågelfotsm .......37 76 aequilobum, kierrevoikukka, vridmaskros ..............37 77 alatum, siipivoikukka, vingmaskros ........................37 78 altissimum, uljasvoikukka, rödtandad maskros ......38 79 amplum, hapsuvoikukka, kantmaskros ..................38 80 ancistrolobum, pyörövoikukka, rundmaskros .........38 81 angustisquameum, kaitasuomuv., spenslig m .......38 82 arrhenii, punasuonivoikukka, kungsmaskros .........39 83 borgvallii, sirovoikukka, Borgvalls maskros ............39 84 contractum, kielivoikukka, tungmaskros ................39 85 cordatum, herttavoikukka, hjärtmaskros ................39 86 diastematicum, harvaliuskavoikukka, fältm ............40 87 dilatatum, raitavoikukka, spårmaskros ...................40 88 ekmanii, salaattivoikukka, Ekmans maskros ..........40 89 fasciatum, tervavoikukka, tjärmaskros ...................40 90 florstroemii, brunonvoikukka, Florströms m ...........41 91 glossocentrum, halkiovoikukka, klyvmaskros ........41 92 glossodon, riepuvoikukka, mångtandad m .............41 93 gustavianum, kustaanvoikukka, gatmaskros .........41 94 haptolepium, myötäsuomuv., norrbottenm .............42 95 hemicyclum, hilkkavoikukka, hättmaskros .............42 96 huelphersianum, tiheäliuskav., Hülphers’ m ...........42 97 idiomorphum, kaakonvoikukka, lovisamaskros ......42 98 ingens, jättivoikukka, jättemaskros ........................43 99 interruptum, kerrosvoikukka, våningsmaskros .......43 100 interveniens, tievoikukka, vägmaskros ................43 101 laciniosifrons, kaitalevoikukka, stubbmaskros .....43 102 latissimum, leveävoikukka, bredmaskros .............44 103 lingulatum, lokinvoikukka, måsmaskros ...............44 104 longisquameum, kurevoikukka, bryggmaskros ....44 105 lucescens, hohdevoikukka, skimmermaskros ......44 106 multilobum, sulkavoikukka, flikmaskros ...............45 107 obliquilobum, peikonvoikukka, trollmaskros .........45 108 obtusulum, tylppövoikukka, saimamaskros ..........45 109 pallidipes, utuvoikukka, benmaskros ...................45 110 palmgrenii, alvarinvoikukka, Palmgrens m ...........46 111 pectinatiforme, kampavoikukka, kammaskros ......46 112 petterssonii, tummakehtov., Petterssons m..........46 113 piceatum, narrivoikukka, narrmaskros .................46 114 planum, poimuvoikukka, plattmaskros .................47 115 polyodon, hammasvoikukka, tandmaskros ..........47 116 puolannei, mielonvoikukka, Puolannes m ............47 117 purpureum, purppuravoikukka, purpurmaskros ...47 118 railonsalae, artturinvoikukka .................................48 119 recurvum, kaartovoikukka, gråmaskros ...............48 120 retroflexum, käännevoikukka, vallmaskros ..........48 121 sahlinii, kallenvoikukka, Sahlins maskros ............48 122 semiglobosum, kupuvoikukka, klotmaskros .........49 123 stenoglossum, hugonvoikukka, Dahlstedts m ......49 124 stenoschistum, tornivoikukka, drakmaskros .......49 125 subhuelphersianum, opaalivoikukka, opalm ........49 126 sublaeticolor, haileavoikukka, blackmaskros .......50 127 tanyphyllum, hoikkavoikukka, neptunmaskros .....50 128 trilobatum, kolmiliuskavoikukka, klomaskros .......50 129 tumentilobum, pisaravoikukka, uddmaskros ........50 130 xanthostigma, kultavoikukka, gyllenmaskros .......51 4 Crocea ? sahramivoikukat ? fjällmaskrosor ................. 12 20 boreicedens, kalvovoikukka, membranmaskros ....13 21 ceratolobum, kirsivoikukka, snömaskros ...............13 22 oreinopsis, puikovoikukka, rödtandad fjällm ..........13 23 rangiferinum, poronvoikukka, renmaskros .............13 24 sagittifolium, nuolivoikukka ....................................14 25 subpellucidum, kuultovoikukka, finsk fjällm ............14 5 Naevosa ? laikkuvoikukat ? fläckmaskrosor ................ 14 26 gelerti, gelertinvoikukka, Gelerts maskros .............15 27 maculigerum, laikkuvoikukka, fläckmaskros ..........15 28 naevosum, täplävoikukka, leverfläcksmaskros ......15 29 opeatolobum, ripsuvoikukka, tännäsmaskros ........15 30 praestans, iltavoikukka, kvällsmaskros ..................16 6 Boreigena ? pohjanvoikukat ? norrlandsmaskrosor .... 16 31 chrysostylum, topaasivoikukka, guldstiftsm ...........17 32 cochleatum, lusikkavoikukka, spiralmaskros .........17 33 crassipes, lehtovoikukka, tjockmaskros .................17 34 galeatum, pehmovoikukka, hjälmmaskros .............18 35 hirsuticaule, nukkavoikukka ...................................18 36 kuusamoënse, kuusamonvoikukka, kuusamom ....18 37 macrocentrum, peitsivoikukka, lansettmaskros .....18 38 perattenuatum, sahavoikukka ................................19 39 rubrolineatum, juovavoikukka, randmaskros ..........19 40 vestrobottnicum, länsipohjanvoikukka, pickelm .....19 7 Macrodonta ? islanninvoikukat ? tandmaskrosor ........ 19 41 cymbifolium, venevoikukka, båtmaskros ................20 42 tenebricans, tähtivoikukka, hjulmaskros ................20 8 Hamata ? niittyvoikukat ? ängsmaskros........................20 43 fusciflorum, suruvoikukka, mörk ängsmaskros ......21 44 hamatiforme, lehvävoikukka, lövmaskros ..............21 45 hamatum, niittyvoikukka, ängsmaskros .................21 46 pseudohamatum, leukuvoikukka, brittmaskros ......21 9 Borea ? ahovoikukat ? nordmaskrosor ..........................22 47 acutidens, salmiakkivoikukka, rombmaskros .........24 48 apiculatum, nokkavoikukka, snytmaskros ..............24 49 atricapillum, hiilivoikukka, kolmaskros ...................24 50 biformatum, pystyvoikukka, toppmaskros ..............24 51 boreiforme, inarinvoikukka, enaremaskros ...........25 52 boreum, taigavoikukka, taigamaskros ....................24 53 caespitans, mätäsvoikukka, tuvmaskros ................25 54 canaliculatum, kouruvoikukkka, sorgmaskros ........25 55 canorubens, harppuunavoikukka, harpunm ...........26 56 guttulatum, tahravoikukka, droppmaskros .............26 57 humile, viehkovoikukka, vänmaskros .....................26 58 karelicum, karjalanvoikukka ...................................27 59 laceratum, naperovoikukka, parvelmaskros ...........27 60 litorale, merivoikukka, liten kärrmaskros ................27 61 lojoënse, lohjanvoikukka, lojomaskros ...................27 62 melanostigma, askelvoikukka, stegmaskros ..........28 63 mucronatum, untuvavoikukka, dunmaskros ...........28 64 ostenfeldii, kaksihammasvoik., Ostenfelds m ........28 65 oxylobium, koveravoikukka, krummaskros ............28 66 penicilliforme, sutivoikukka, penselmaskros ..........29 67 praecox, kevätvoikukka, vårmaskros .....................29 68 pullum, sysivoikukka, dystermaskros .....................29 69 scalare, porrasvoikukka, tät triangelmaskros .........29 70 spilophylloides, räiskevoikukka, stänkmaskros ......30 71 submaculosum, pilkkuvoikukka ..............................30 72 subpenicilliforme, pensselivoik., grå penselm ........30 73 triangulare, kolmiovoikukka, triangelmaskros ........30 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 83 Lutukka 40. 2024 2 Asteraceae 10 Taraxacum ? rikkavoikukat ? ogräsmaskrosor ........... 31 74 aclidiforme, meänvoikukka, gråhårig maskros .......37 75 acroglossum, linnunjalkavoikukka, fågelfotsm .......37 76 aequilobum, kierrevoikukka, vridmaskros ..............37 77 alatum, siipivoikukka, vingmaskros ........................37 78 altissimum, uljasvoikukka, rödtandad maskros ......38 79 amplum, hapsuvoikukka, kantmaskros ..................38 80 ancistrolobum, pyörövoikukka, rundmaskros .........38 81 angustisquameum, kaitasuomuv., spenslig m .......38 82 arrhenii, punasuonivoikukka, kungsmaskros .........39 83 borgvallii, sirovoikukka, Borgvalls maskros ............39 84 contractum, kielivoikukka, tungmaskros ................39 85 cordatum, herttavoikukka, hjärtmaskros ................39 86 diastematicum, harvaliuskavoikukka, fältm ............40 87 dilatatum, raitavoikukka, spårmaskros ...................40 88 ekmanii, salaattivoikukka, Ekmans maskros ..........40 89 fasciatum, tervavoikukka, tjärmaskros ...................40 90 florstroemii, brunonvoikukka, Florströms m ...........41 91 glossocentrum, halkiovoikukka, klyvmaskros ........41 92 glossodon, riepuvoikukka, mångtandad m .............41 93 gustavianum, kustaanvoikukka, gatmaskros .........41 94 haptolepium, myötäsuomuv., norrbottenm .............42 95 hemicyclum, hilkkavoikukka, hättmaskros .............42 96 huelphersianum, tiheäliuskav., Hülphers’ m ...........42 97 idiomorphum, kaakonvoikukka, lovisamaskros ......42 98 ingens, jättivoikukka, jättemaskros ........................43 99 interruptum, kerrosvoikukka, våningsmaskros .......43 100 interveniens, tievoikukka, vägmaskros ................43 101 laciniosifrons, kaitalevoikukka, stubbmaskros .....43 102 latissimum, leveävoikukka, bredmaskros .............44 103 lingulatum, lokinvoikukka, måsmaskros ...............44 104 longisquameum, kurevoikukka, bryggmaskros ....44 105 lucescens, hohdevoikukka, skimmermaskros ......44 106 multilobum, sulkavoikukka, flikmaskros ...............45 107 obliquilobum, peikonvoikukka, trollmaskros .........45 108 obtusulum, tylppövoikukka, saimamaskros ..........45 109 pallidipes, utuvoikukka, benmaskros ...................45 110 palmgrenii, alvarinvoikukka, Palmgrens m ...........46 111 pectinatiforme, kampavoikukka, kammaskros ......46 112 petterssonii, tummakehtov., Petterssons m..........46 113 piceatum, narrivoikukka, narrmaskros .................46 114 planum, poimuvoikukka, plattmaskros .................47 115 polyodon, hammasvoikukka, tandmaskros ..........47 116 puolannei, mielonvoikukka, Puolannes m ............47 117 purpureum, purppuravoikukka, purpurmaskros ...47 118 railonsalae, artturinvoikukka .................................48 119 recurvum, kaartovoikukka, gråmaskros ...............48 120 retroflexum, käännevoikukka, vallmaskros ..........48 121 sahlinii, kallenvoikukka, Sahlins maskros ............48 122 semiglobosum, kupuvoikukka, klotmaskros .........49 123 stenoglossum, hugonvoikukka, Dahlstedts m ......49 124 stenoschistum, tornivoikukka, drakmaskros .......49 125 subhuelphersianum, opaalivoikukka, opalm ........49 126 sublaeticolor, haileavoikukka, blackmaskros .......50 127 tanyphyllum, hoikkavoikukka, neptunmaskros .....50 128 trilobatum, kolmiliuskavoikukka, klomaskros .......50 129 tumentilobum, pisaravoikukka, uddmaskros ........50 130 xanthostigma, kultavoikukka, gyllenmaskros .......51 4 Crocea ? sahramivoikukat ? fjällmaskrosor ................. 12 20 boreicedens, kalvovoikukka, membranmaskros ....13 21 ceratolobum, kirsivoikukka, snömaskros ...............13 22 oreinopsis, puikovoikukka, rödtandad fjällm ..........13 23 rangiferinum, poronvoikukka, renmaskros .............13 24 sagittifolium, nuolivoikukka ....................................14 25 subpellucidum, kuultovoikukka, finsk fjällm ............14 5 Naevosa ? laikkuvoikukat ? fläckmaskrosor ................ 14 26 gelerti, gelertinvoikukka, Gelerts maskros .............15 27 maculigerum, laikkuvoikukka, fläckmaskros ..........15 28 naevosum, täplävoikukka, leverfläcksmaskros ......15 29 opeatolobum, ripsuvoikukka, tännäsmaskros ........15 30 praestans, iltavoikukka, kvällsmaskros ..................16 6 Boreigena ? pohjanvoikukat ? norrlandsmaskrosor .... 16 31 chrysostylum, topaasivoikukka, guldstiftsm ...........17 32 cochleatum, lusikkavoikukka, spiralmaskros .........17 33 crassipes, lehtovoikukka, tjockmaskros .................17 34 galeatum, pehmovoikukka, hjälmmaskros .............18 35 hirsuticaule, nukkavoikukka ...................................18 36 kuusamoënse, kuusamonvoikukka, kuusamom ....18 37 macrocentrum, peitsivoikukka, lansettmaskros .....18 38 perattenuatum, sahavoikukka ................................19 39 rubrolineatum, juovavoikukka, randmaskros ..........19 40 vestrobottnicum, länsipohjanvoikukka, pickelm .....19 7 Macrodonta ? islanninvoikukat ? tandmaskrosor ........ 19 41 cymbifolium, venevoikukka, båtmaskros ................20 42 tenebricans, tähtivoikukka, hjulmaskros ................20 8 Hamata ? niittyvoikukat ? ängsmaskros........................20 43 fusciflorum, suruvoikukka, mörk ängsmaskros ......21 44 hamatiforme, lehvävoikukka, lövmaskros ..............21 45 hamatum, niittyvoikukka, ängsmaskros .................21 46 pseudohamatum, leukuvoikukka, brittmaskros ......21 9 Borea ? ahovoikukat ? nordmaskrosor ..........................22 47 acutidens, salmiakkivoikukka, rombmaskros .........24 48 apiculatum, nokkavoikukka, snytmaskros ..............24 49 atricapillum, hiilivoikukka, kolmaskros ...................24 50 biformatum, pystyvoikukka, toppmaskros ..............24 51 boreiforme, inarinvoikukka, enaremaskros ...........25 52 boreum, taigavoikukka, taigamaskros ....................24 53 caespitans, mätäsvoikukka, tuvmaskros ................25 54 canaliculatum, kouruvoikukkka, sorgmaskros ........25 55 canorubens, harppuunavoikukka, harpunm ...........26 56 guttulatum, tahravoikukka, droppmaskros .............26 57 humile, viehkovoikukka, vänmaskros .....................26 58 karelicum, karjalanvoikukka ...................................27 59 laceratum, naperovoikukka, parvelmaskros ...........27 60 litorale, merivoikukka, liten kärrmaskros ................27 61 lojoënse, lohjanvoikukka, lojomaskros ...................27 62 melanostigma, askelvoikukka, stegmaskros ..........28 63 mucronatum, untuvavoikukka, dunmaskros ...........28 64 ostenfeldii, kaksihammasvoik., Ostenfelds m ........28 65 oxylobium, koveravoikukka, krummaskros ............28 66 penicilliforme, sutivoikukka, penselmaskros ..........29 67 praecox, kevätvoikukka, vårmaskros .....................29 68 pullum, sysivoikukka, dystermaskros .....................29 69 scalare, porrasvoikukka, tät triangelmaskros .........29 70 spilophylloides, räiskevoikukka, stänkmaskros ......30 71 submaculosum, pilkkuvoikukka ..............................30 72 subpenicilliforme, pensselivoik., grå penselm ........30 73 triangulare, kolmiovoikukka, triangelmaskros ........30 Asteraceae 3 18 Taraxacum F. H. Wigg. voikukat maskrosor Monivuotisia, maitiaisnesteisiä, usein varsinkin nuorina seittikarvaisia, vanallisia ruohoja; pääjuuri vahva. Lehdet ruusukkeena; ruoti tav. melko lyhyt ja vähittäin lavaksi levenevä; lapa leveänsuikea – kapean vastapuikea, parihalkoinen – parijakoinen, joskus lähes tasasoukka ja ehyt. Vanat liereitä, pehmeitä, iso-onteloisia, 1-mykeröisiä, usein monilukuisia. Mykerö iso; kehto ± kellomainen; varsinaiset kehtosuomut (sisäsuomut) yhtenä rivinä, samanpituisia, pystyjä; lisäkehtosuomut (ulkosuomut) kierteisesti kehdon tyven ympärillä, siirottavia – alaspäisiä. Mykeröpohjus ± laakea, suomuton. Kaikki kukat kielikukkia, keltaisia; laitakukkien kieli alta tav. harmaatai punajuovainen. Pähkylä 3–6 mm, kapean vastapuikea, monitai runsasharjuinen, nystermäinen – yläosasta piikkinen, kärjessä kapea nokkaosa; pappus varrellinen, hapsihaiveninen, varsi 2–4 kertaa pähkylän pituinen. V–VII. Suomesta tunnetaan lähes 500 apomiktista pikkulajia, jotka voidaan ryhmittää 12 sektioksi. Näistä kahdesta tunnetaan Suomesta vain yksi laji: sektiosta Spectabilia Dahlst. Enontekiön Lapista Taraxacum purpuridens Dahlst. ja sektiosta Celtica A. J. Richards Kainuusta sotatulokkaana T. nordstedtii Dahlst. Näitä kahta sektiota ei ole käsitelty oheisissa määrityskaavoissa. Näissä mukana olevien sektioiden lajistoa on käsitelty eri tavoin. Rikkavoikukkalajien suuresta määrästä johtuen mukaan on otettu vain lajeja, jotka ovat runsaita vähintään jollakin alueella Suomessa. Muissa sektioissa mukaan on otettu melko harvinaisiakin lajeja. Kaikkiaan valitut lajit edustavat valtaosaa Suomen voikukkien yksilömäärästä. Levinneisyystiedot on esitetty kartakkeilla. Monien alueiden lajisto tunnetaan kuitenkin niin huonosti, että niissä on puutteita etenkin Lapin osalta. Kartakkeissa ei anneta eliömaakuntakohtaisia yleisyysja statustietoja, mutta lajien ja sektoiden kuvaustekstien lopussa niitä usein on. Eteläja Keski-Suomessa voikukkien yksilömäärästä valtaosa on rikkavoikukkia, Pohjois-Suomessa alkuperäisten voikukkalajien suhteellinen osuus kasvaa pohjoista kohden. Voikukkiin ja varsinkin rikkavoikukkiin perehtyminen on paras aloittaa vertaamalla useita yksilöitä keskenään ja pyrkimällä selvittämään mitkä yksilöt kuuluvat samaan, mitkä eri lajeihin. Usein esiintyviä lajeja voi yrittää nimetä ensin. Rikkavoikukkia ei kannata kerätä kovin kuivilta eikä kovin reheviltä kasvupaikoilta eikä kovin tiheistä kasvustoista, koska noissa oloissa lajituntomerkit ovat usein huonosti kehittyneitä. Lehtituntomerkit tarkoittavat niin sanottuja keskilehtiä, jotka liittyvät väliastein niitä edeltäviin ja seuraaviin ulkoja sisälehtiin. Kukinnan loppuvaiheessa ulkolehdet ja varhaisimmat keskilehdet ovat jo kellastuneita ja lakastumassa. Yksilö, jossa on sekä nuppuasteisia että ylikukkineita mykeröitä, on määrittämisen ja näytteeksi keräämisen kannalta soveliain. Pähkylöiden kypsyttyä keskilehdet kuihtuvat; myöhemmin kesällä ja syksyllä kukkivissa voikukissa on ainoastaan sisälehtiä, jotka ovat äärimmäisen muuntelevia. Tällaiset kasvit eivät sovellu määrittämiseen. Useimmista lajeista ei mainita mykerön muotoa. Se vaihtelee suuresti kukinnan vaiheen, sään ja vuorokaudenajan mukaan, joten sillä on määrittämisen kannalta harvoin merkitystä. Osa lajeista on siitepölyttömiä. Tämä on todettavissa jopa paljain silmin tarkastelemalla emin luotteja valoa vasten tai helpommin pyörittelemällä avointa mykeröä tummaa vaatetta tai muuta alustaa vasten. Pähkylämittoihin sisältyy nokka, jonka osuus ilmoitetaan erikseen. Joka näytteeseen olisi hyvä saada mukaan kypsiä pähkylöitä, joita voi helposti kypsyttää myös sisätiloissa; vesiastiassa ylikukkineeseen mykerövanaan kehittyy täysin luonnonmukaisia pähkylöitä. Eräillä lajeilla kehtosuomujen kärkiosassa on sarvilisäke, kyhmy tai paksunnos. On myös lajeja, joilla on tummia täpliä lehdissä. Täplät voivat olla selvärajaisia maksalaikkuja tai epäselvärajaisia tervalaikkuja. Seuraava määrityskaava on vain suuntaa antava. Lajituntomerkit sektioiden sisällä vaihtelevat niin suuresti, ettei lyhyttä, kaikki lajit oikeaan sektioon vievää määrityskaavaa ole mahdollista tehdä. M. Kääntönen 1986: Voikukkien (Taraxacum) harrastuksesta ja tutkimuksesta. Lutukka 2: 45–49. ? M. Kääntönen 1986: Bruno Florström ja hänen Satakunnan voikukkatutkimuksensa. Lutukka 12: 19–23. ? C.-F. Lundevall & H. Øllgaard 1999: The genus Taraxacum in the Nordic and Baltic countries: Types of all specific, subspecific and varietal taxa, including type locations and sectional belonging. Preslia 123 Asteraceae ? mykerökukkaiskasvit ? korgblommiga Alt. Compositae; incl. Cichoriaceae Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 84 Lutukka 40. 2024 4 Asteraceae 71: 43–171. ? J. Räsänen 2005: Katsaus Oulun voikukkiin. Lutukka 21: 22–29. ? J. Räsänen 2007a: Voikukkaretkellä Ahvenanmaalla. Lutukka 23: 35–43. ? J. Räsänen 2007b: Kansainvälinen voikukkakokous Merikarvialla. Lutukka 23: 106–115. ? J. Räsänen 2009: Suomelle uusia voikukkalajeja. Lutukka 25: 49–56. ? J. Räsänen 2013: A review of Taraxacum (Asteraceae) in eastern Finland (Ladoga Karelia and North Karelia). Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 89:139–182. ? J. Räsänen & M. Kääntönen 2008: Uutta tietoa Suomen voikukista. Talvikki 32(1): 11–17. ? C. E. Sonck 1991: Översikt av Taraxacum-arterna i Enare Lappmark. Del 1. Norrlinia 3: 1–24. ? L. Stenberg (toim.) 2010: Norrbottens flora. 3, Fibblor och maskrosor i Norrbotten. 198 s. SBF-förlaget. Uppsala. 1 Pähkylä punasävyinen ........................................................ 3 sektio Erythrosperma 1 Pähkylässä ei punaista värisävyä ......................................................................... 2 2 ( 1) Kehtosuomujen, etenkin sisäsuomujen kärkiosassa selvä kyhmy tai sarvilisäke .. 3 2 Ei kyhmyä eikä sarvilisäkettä (eräiden rikkavoikukkien sisäsuomujen kärkiosassa aivan vähäinen kyhmy) .......................................................................................... 4 3 ( 2) Mykerö 40–70 mm leveä; pohjoinen kasvi .................................... 2 sektio Borealia 3 Mykerö 20–40 mm leveä; eteläinen kasvi .......................... 3 sektio Erythrosperma 4 ( 2) Ulkosuomut puikeita tai kapeanpuikeita, leveälti kalvolaitaisia, tiiviisti kehdonmyötäisiä; lehtilapa tasasoukka tai tasasoukan suikea, ehyt tai liuskainen .................... ...................................................................................................... 1 sektio Palustria 4 Ulkosuomut kapeanpuikeita – suikeita – tasasoukkia, eivät kalvolaitaisia mutta usein valkolaitaisia, eivät tiiviisti kehdonmyötäisiä; lehtilapa leveänsuikea – kapean vastapuikea, tav. liuskainen .................................................................................. 5 5 ( 4) Pähkylä 4–6 mm, nokka leveän kartiomainen, pappuksen varsi noin 2 kertaa pähkylän pituinen; ulkosuomut 8–12 mm, pystyjä – yläviistoja, tav. selvästi valkolaitaisia; eräillä lajeilla lehtilapa maksalaikkuinen ......................................................... 6 5 Pähkylä 3–4(–4.5) mm, nokka kartiomainen – kartiomaisen lieriömäinen, pappuksen varsi 2.5–4 kertaa pähkylän pituinen; ulkosuomut (8–)13–20 mm, siirottavia – alaspäisiä, erittäin harvoin yläviistoja, reunuksettomia – kapeareunuksisia; lehtilavassa ei maksalaikkuja, mutta liuskavälit usein tummia (tervatäpläisiä) ............... 7 6 ( 5) Lehtilapa helakanvihreä, maksalaikuton, ruoti vihreä (T. sagittifolium: punainen) ... ......................................................................................................... 4 sektio Crocea 6 Lehtilapa himmeän vihreä, usein maksalaikkuinen, ruoti vaihtelevasti punertava ... ...................................................................................................... 5 sektio Naevosa 7 ( 5) Laitakukkien teriön kieli alta keltainen tai suonia myöten punertavajuovainen (T. crassipes: punaviolettijuovainen); lehtiruoti leveälti palteinen, lavan liuskapareja 2–5(–6), kärkiliuska ¼ – ? lavan pituudesta ............................. 6 sektio Boreigena 7 Laitakukkien teriön kieli alta leveälti punatai sinipunajuovainen; lehtiruoti vaihtelevan palteinen, lavan liuskapareja 3–7(–8), kärkiliuska tav. alle ¼ lavan pituudesta ... 8 T egregium T. crocodes 1/3 1/3 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 85 Lutukka 40. 2024 4 Asteraceae 71: 43–171. ? J. Räsänen 2005: Katsaus Oulun voikukkiin. Lutukka 21: 22–29. ? J. Räsänen 2007a: Voikukkaretkellä Ahvenanmaalla. Lutukka 23: 35–43. ? J. Räsänen 2007b: Kansainvälinen voikukkakokous Merikarvialla. Lutukka 23: 106–115. ? J. Räsänen 2009: Suomelle uusia voikukkalajeja. Lutukka 25: 49–56. ? J. Räsänen 2013: A review of Taraxacum (Asteraceae) in eastern Finland (Ladoga Karelia and North Karelia). Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 89:139–182. ? J. Räsänen & M. Kääntönen 2008: Uutta tietoa Suomen voikukista. Talvikki 32(1): 11–17. ? C. E. Sonck 1991: Översikt av Taraxacum-arterna i Enare Lappmark. Del 1. Norrlinia 3: 1–24. ? L. Stenberg (toim.) 2010: Norrbottens flora. 3, Fibblor och maskrosor i Norrbotten. 198 s. SBF-förlaget. Uppsala. 1 Pähkylä punasävyinen ........................................................ 3 sektio Erythrosperma 1 Pähkylässä ei punaista värisävyä ......................................................................... 2 2 ( 1) Kehtosuomujen, etenkin sisäsuomujen kärkiosassa selvä kyhmy tai sarvilisäke .. 3 2 Ei kyhmyä eikä sarvilisäkettä (eräiden rikkavoikukkien sisäsuomujen kärkiosassa aivan vähäinen kyhmy) .......................................................................................... 4 3 ( 2) Mykerö 40–70 mm leveä; pohjoinen kasvi .................................... 2 sektio Borealia 3 Mykerö 20–40 mm leveä; eteläinen kasvi .......................... 3 sektio Erythrosperma 4 ( 2) Ulkosuomut puikeita tai kapeanpuikeita, leveälti kalvolaitaisia, tiiviisti kehdonmyötäisiä; lehtilapa tasasoukka tai tasasoukan suikea, ehyt tai liuskainen .................... ...................................................................................................... 1 sektio Palustria 4 Ulkosuomut kapeanpuikeita – suikeita – tasasoukkia, eivät kalvolaitaisia mutta usein valkolaitaisia, eivät tiiviisti kehdonmyötäisiä; lehtilapa leveänsuikea – kapean vastapuikea, tav. liuskainen .................................................................................. 5 5 ( 4) Pähkylä 4–6 mm, nokka leveän kartiomainen, pappuksen varsi noin 2 kertaa pähkylän pituinen; ulkosuomut 8–12 mm, pystyjä – yläviistoja, tav. selvästi valkolaitaisia; eräillä lajeilla lehtilapa maksalaikkuinen ......................................................... 6 5 Pähkylä 3–4(–4.5) mm, nokka kartiomainen – kartiomaisen lieriömäinen, pappuksen varsi 2.5–4 kertaa pähkylän pituinen; ulkosuomut (8–)13–20 mm, siirottavia – alaspäisiä, erittäin harvoin yläviistoja, reunuksettomia – kapeareunuksisia; lehtilavassa ei maksalaikkuja, mutta liuskavälit usein tummia (tervatäpläisiä) ............... 7 6 ( 5) Lehtilapa helakanvihreä, maksalaikuton, ruoti vihreä (T. sagittifolium: punainen) ... ......................................................................................................... 4 sektio Crocea 6 Lehtilapa himmeän vihreä, usein maksalaikkuinen, ruoti vaihtelevasti punertava ... ...................................................................................................... 5 sektio Naevosa 7 ( 5) Laitakukkien teriön kieli alta keltainen tai suonia myöten punertavajuovainen (T. crassipes: punaviolettijuovainen); lehtiruoti leveälti palteinen, lavan liuskapareja 2–5(–6), kärkiliuska ¼ – ? lavan pituudesta ............................. 6 sektio Boreigena 7 Laitakukkien teriön kieli alta leveälti punatai sinipunajuovainen; lehtiruoti vaihtelevan palteinen, lavan liuskapareja 3–7(–8), kärkiliuska tav. alle ¼ lavan pituudesta ... 8 T egregium T. crocodes 1/3 1/3 Asteraceae 5 T. suecicum T. balticum T egregium 8 ( 7) Nuput kiiltävän tummanvihreitä; kehdon ulkosuomut 7–11 mm, siirottavia tai kehdonmyötäisiä ............................................................................ 7 sektio Macrodonta 8 Nuput tav. himmeän vihreitä, toisinaan härmeisiä; kehdon ulkosuomut tav. 10–17 mm, tav. siirottavia – alaskaartuvia ........................................................................ 9 9 ( 8) Lehtiruoti vaihtelevan punainen, vihertäväviiruinen, lavan liuskat ± hakamaisia; nuput mustantai tummanvihreitä, härmäisiä ..................................... 8 sektio Hamata 9 Lehtiruoti sinipunainen, vaihtelevan punainen tai joskus vihreä tai vaalea, ei vihertäväviiruinen, lavan liuskat harvoin hakamaisia; nuput harvoin härmäisiä ......... 10 10 ( 9) Lehdet usein kukintovanojen pituisia, sisempien lehtien lavassa usein pitkä kärkiliuska tai lapa aivan liuskaton; mykerö usein pienehkö (tav. enintään 50 mm leveä), tiiviskukkainen, ulommat kehtosuomut usein melko lyhyitä ja kapeita; siitepölyllinen tai siitepölytön ............................................................................ 9 sektio Borea 10 Lehdet selvästi kukintovanoja pitempiä, myös sisempien lehtien lapa tav. liuskainen; mykerö tav. suurehko – suuri (jopa 75 mm leveä), melko tiheäkukkainen, ulommat kehtosuomut tav. melko pitkiä ja leveitä; tav. siitepölyllinen ...................... ................................................................................................ 10 sektio Taraxacum 1 Sektio Palustria (H. Lindb.) Dahlst. rantavoikukat strandmaskrosor 5–20(–30) cm. Lehdet pystyjä; lapa usein kouruinen, tasasoukka tai tasasoukan suikea, hammastai ehytlaitainen tai liuskainen. Mykeröt 25–40(–45) mm leveitä; ulkosuomut tiiviisti kehdonmyötäisiä, puikeita tai kapeanpuikeita, leveälti kalvolaitaisia, ilman sarvilisäkkeitä ja kyhmyjä. Pähkylät 4.5–5.5 mm, ruskeita – oljenkeltaisia, yläosa pienipiikkinen; nokka 1–2 mm, lähes lieriömäinen; pappuksen varsi noin 2 kertaa pähkylän pituinen. 2n = 24, 32, 40. Suomessa 5 kosteiden paikkojen alkuperäistä lajia. Kalkinsuosijoita tai -vaatijoita. Tässä kuvattujen lisäksi Taraxacum egregium Markl. kasvaa harvinaisena Ahvenanmaalla ja T. fennobalticum Sonck & Y. Mäkinen Uudellamaalla. Kainuussa järvenrannalla kasvanut T. crocodes Dahlst. on hävinnyt säännöstelyn takia. J. Kirschner & J. Št?pánek 1998: A Monograph of Taraxacum sect. Palustria. 199 s. Institute of Botany, Academy of Sciences of the Czech Republic. Pruhonice. 1 Taraxacum balticum Dahlst. itämerenvoikukka östersjömaskros 5–25 cm. Lehtiruoti kapea, palteeton, tav. kirkkaan sinipunainen; lapa keskisuoneen asti liuskainen, tummanvihreä, sinertävään vivahtava (keskisuoni usein pitkälti punertava – ruskehtava); liuskapareja 2–4; liuskat tav. tasasoukkia, siirottavia – alaviistoja, kärjet terävähköjä, yläreunat ehytlaitaisia, suoria tai koveria; liuskavälit pitkiä, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuskan kärki kielimäinen. Mykerö 30–35 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen; kehdon ulkosuomut leveänpuikeita, 7–9 × 5–7 mm. Laitakukkien teriön kielen hampaat tav. tummia. Siitepölytön. Luotit keltaisia. 2n = 32. Merenrannoilla, harvoin kostealla kalkkipitoisella maalla lähellä merta. 2 Taraxacum suecicum G. E. Haglund ruotsinvoikukka strandmaskros 8–30 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa tummanvihreä (keskisuoni tav. ruskehtava), tasasoukan suikea, liuskaton, ehytlaitainen – harvaan matalahampainen. Mykerö noin 30 mm leveä, tummankeltainen, melko tiiviskukkainen, tasainen; kehdon ulkosuomut puikeita, 5–6 × 3–4 mm. Laitakukkien teriön kielen hampaat punertavia – tummia. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Rantaniityillä, letoilla, kosteissa lehdoissa. Kalkinvaatija. 1/3 1/3 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 86 Lutukka 40. 2024 6 Asteraceae 2 Sektio Borealia Hand.-Mazz. sarvivoikukat hornmaskrosor Sektio ”Ceratophora” 10–30 cm. Mykeröt 30–70 mm leveitä, tav. puhtaankeltaisia; kehdon ulkosuomut kapeanpuikeita – suikeita, vaihtelevasti reunuksellisia, löyhästi kehdonmyötäisiä – yläviistoja; ulkoja sisäsuomujen kärkiosassa sarvilisäke tai kyhmy. Laitakukkien teriön kieli alta tav. hieman juovainen. Pähkylät 4.5–5 mm, harmaita – oljenkeltaisia tai punakeltaisia, piikkisiä; nokka 0.6–1 mm, kartiomainen; pappuksen varsi 3 kertaa pähkylän pituinen. 2n = 32. Pohjoisia; Suomessa 4 lajia, kaikki alkuperäisiä. 1 Ulkosuomujen lisäke selvästi sarvimainen ........................................................... 2 1 Ulkosuomujen lisäke kyhmymäinen ...................................................................... 3 2 ( 1) Lehtilapa leveä, epäsäännöllisen hammaslaitainen – leveäliuskainen; siitepölytön ..................................................................................................................... 3 hjeltii 2 Lehtilapa kapea, kapealiuskainen; siitepölyllinen ............................. 4 norvegicum 3 ( 1) Luotit tummahkoja .................................................................................. 5 simulum 3 Luotit keltaisia – likaisenkeltaisia ............................................................ 6 tornense 3 Taraxacum hjeltii (Dahlst.) Dahlst. hjeltinvoikukka praktmaskros 15–30 cm. Lehdet siirottavia; ruoti lyhyt, vaihtelevasti palteinen, usein voimakkaan viininpunainen; lapa vaaleanvihreä (keskisuoni punertava), suikea, parihalkoinen, epäsäännöllisesti hampainen tai leveäliuskainen; liuskapareja 0–3, liuskat lyhyitä, tasasivuisen kolmiomaisia, siirottavia tai toisinaan yläviistoja, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä 1 tai 2 terävää hammasta; liuskavälit pyöreäkulmaisia, leveäpalteisia; kärkiliuska sivuliuskojen muotoinen, suippo – tylpähkökärkinen. Mykerövanat pystyjä, paljon lehtiä pitempiä. Mykerö 45–70 mm leveä, pörröisen näköinen, puhtaankeltainen; kehto tumma, ulkosuomut 14–15 × 4–5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä, kapeanpuikeita, kärjessä suuri ulospistävä sarvi (noin ? suomun pituudesta). Laitakukkien teriön kieli alta lähes juovaton. Yleensä siitepölytön. Luotit keltaisia. Pähkylät harmaankeltaisia. Niityillä, rantaniityillä, teiden varsilla. T. hjeltii T. hjeltii T. norvegicum T. simulum 1/3 1/3 1/3 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 87 Lutukka 40. 2024 6 Asteraceae 2 Sektio Borealia Hand.-Mazz. sarvivoikukat hornmaskrosor Sektio ”Ceratophora” 10–30 cm. Mykeröt 30–70 mm leveitä, tav. puhtaankeltaisia; kehdon ulkosuomut kapeanpuikeita – suikeita, vaihtelevasti reunuksellisia, löyhästi kehdonmyötäisiä – yläviistoja; ulkoja sisäsuomujen kärkiosassa sarvilisäke tai kyhmy. Laitakukkien teriön kieli alta tav. hieman juovainen. Pähkylät 4.5–5 mm, harmaita – oljenkeltaisia tai punakeltaisia, piikkisiä; nokka 0.6–1 mm, kartiomainen; pappuksen varsi 3 kertaa pähkylän pituinen. 2n = 32. Pohjoisia; Suomessa 4 lajia, kaikki alkuperäisiä. 1 Ulkosuomujen lisäke selvästi sarvimainen ........................................................... 2 1 Ulkosuomujen lisäke kyhmymäinen ...................................................................... 3 2 ( 1) Lehtilapa leveä, epäsäännöllisen hammaslaitainen – leveäliuskainen; siitepölytön ..................................................................................................................... 3 hjeltii 2 Lehtilapa kapea, kapealiuskainen; siitepölyllinen ............................. 4 norvegicum 3 ( 1) Luotit tummahkoja .................................................................................. 5 simulum 3 Luotit keltaisia – likaisenkeltaisia ............................................................ 6 tornense 3 Taraxacum hjeltii (Dahlst.) Dahlst. hjeltinvoikukka praktmaskros 15–30 cm. Lehdet siirottavia; ruoti lyhyt, vaihtelevasti palteinen, usein voimakkaan viininpunainen; lapa vaaleanvihreä (keskisuoni punertava), suikea, parihalkoinen, epäsäännöllisesti hampainen tai leveäliuskainen; liuskapareja 0–3, liuskat lyhyitä, tasasivuisen kolmiomaisia, siirottavia tai toisinaan yläviistoja, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä 1 tai 2 terävää hammasta; liuskavälit pyöreäkulmaisia, leveäpalteisia; kärkiliuska sivuliuskojen muotoinen, suippo – tylpähkökärkinen. Mykerövanat pystyjä, paljon lehtiä pitempiä. Mykerö 45–70 mm leveä, pörröisen näköinen, puhtaankeltainen; kehto tumma, ulkosuomut 14–15 × 4–5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä, kapeanpuikeita, kärjessä suuri ulospistävä sarvi (noin ? suomun pituudesta). Laitakukkien teriön kieli alta lähes juovaton. Yleensä siitepölytön. Luotit keltaisia. Pähkylät harmaankeltaisia. Niityillä, rantaniityillä, teiden varsilla. T. hjeltii T. hjeltii T. norvegicum T. simulum 1/3 1/3 1/3 Asteraceae 7 T. simulum 4 Taraxacum norvegicum (Dahlst.) Dahlst. ruijanvoikukka finnmarksmaskros 10–20 cm. Lehdet siirottavia; ruoti lyhyt, palteeton, sinipunainen; lapa vaaleanvihreä, suikea – tasasoukan suikea; liuskapareja 3–5, lius kat kapeita, siirottavia – yläviistoja, teräväkärkisiä, niukkahampaisia; liuskavälit pitkiä, hammaslaitaisia – liuskaisia; kärki liuska keihäsmäinen, käyristyneesti venynyt. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen; kehto tummanvihreä, ulkosuomut 7–8 × 2–3 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä, kärjestä ruskeanpunaisia, sisempien ulkosuomujen sarvilisäke selvä. Laitakukkien teriön kieli alta leveäja tummajuovainen. Siitepölyllinen. Luotit keltaisia. Pähkylät punakeltaisia. Joenvarsien kivikoissa, kalliotörmillä, sammaleisissa kivikoissa, teiden varsilla. 5 Taraxacum simulum Brenner ruusukevoikukka rosettmaskros 10–25 cm. Lehdet siirottavia; ruoti lyhyt, uloimmissa lehdissä vaihtelevasti palteinen, sisemmissä palteeton, himmeän sinipunainen; lapa tummanvihreä, suikea, hammaslaitainen – matalaan liuskainen; liuskapareja 0–3, liuskat matalan kolmiomaisia, siirottavia – alaskaartuvia, yläreunat ehyttai hammaslaitaisia; kärki kolmiomainen, suippo, ei yleensä erilliseksi liuskaksi kuroutunut. Mykerö 30–40 mm leveä; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–4 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, kärjessä usein pieni kyhmy. Laitakukkien teriön kieli alta kapeaja tummajuovainen. Siitepölytön tai siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Niityillä. 6 Taraxacum tornense T. C. E. Fr. lapinvoikukka lapplandsmaskros 10–20 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapeapalteinen, vihreä tai hieman punertava; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni vihreä tai hieman punertava), suikea, usein syvään liuskoittunut; liuskapareja 2–5 (pienillä yksilöillä lapa vain hammaslaitainen), liuskat lyhyitä, kapean kolmiomaisia, siirottavia, alaviistoja tai koukkumaisia, teräväkärkisiä, yläreunat ja liuskavälit tav. naskalihampaisia; kärkiliuska keskisuuri – suuri, tav. vaihtelevasti hampainen, suippokärkinen. Mykerövanat usein lehtiä lyhyempiä. Mykerö 35–40 mm leveä; kehdon ulkosuomut 7–10 × 2–3 mm, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä harmahtavia, kärjet tav. pienikyhmyisiä. Laitakukkien teriön kieli alta kapeaja punertavajuovainen. Siitepölytön. Luotit keltaisia – likaisenkeltaisia. 2n = 32. Niityillä. 3 Sektio Erythrosperma (H. Lindb.) Dahlst. mäkivoikukat sandmaskrosor (3–)5–25(–40) cm; kuivien kasvupaikkojen lajeilla edellisvuotisten lehtikantojen muodostama tyvipaksuuntuma. Lehdet maanmyötäisiä – yläviistoja; lapa syvään runsasliuskainen. Mykeröt 20–40 mm leveitä, tav. vaaleankeltaisia; ulkosuomut puikeita – suikeita – harvoin tasasoukkia, tav. selvästi kalvolaitaisia, kehdonmyötäisiä – siirottavia, harvoin alaspäisiä; sisäja ulkosuomujen kärkiosassa usein kyhmy tai sarvilisäke. Tav. siitepölytön. Luotit tav. tummia. Pähkylät 4–5 mm, punasävyisiä, oljenkeltaisia tai ruskeita; nokka 1–1.5 mm, lieriömäinen; pappuksen varsi 5–12 mm. 2n = 16, 24, 25, 32, 48. Kuivahkoilla paikoilla hietikoilla, niityillä, tienvarsilla, nurmikoilla. Etupäässä lounaisia; Suomessa lähes 30 lajia, valtaosin alkuperäisiä tai muinaistulokkaita. G. Wendt & H. Øllgaard 2015: Sandmaskrosor i Sverige och Danmark. 304 s. SBF-förlaget. Uppsala. 1 Pähkylöissä ei punaista värisävyä ........................................................................ 2 1 Pähkylöissä punaista värisävyä ............................................................................. 6 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 88 Lutukka 40. 2024 8 Asteraceae 2 ( 1) Siitepölyllinen .................................................................................... 19 ungulatum 2 Siitepölytön ............................................................................................................ 3 3 ( 2) Luotit kellanvihreitä ................................................................................. 8 falcatum 3 Luotit mustanvihreitä .............................................................................................. 4 4 ( 3) Kehdon ulkosuomut löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, leveälti vaalealaitaisia – punalaitaisia ......................................................................................... 7 dissimile 4 Kehdon ulkosuomut alaskaartuvia, korkeintaan kapealti vaalealaitaisia ............... 5 5 ( 4) Lehdet pystyhköjä, ruoti purppuranpunainen, lapa harvaliuskainen, liuskapareja 2–4; kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia ............................ 13 microlobum 5 Lehdet maanmyötäisiä – yläviistoja, ruoti punavioletti, lapa tiheäliuskainen, liuskapareja 3–7; kehdon ulkosuomuissa ei vaaleaa laitaa ......................... 14 proximum 6 ( 1) Siitepölyllinen ......................................................................................................... 7 6 Siitepölytön .......................................................................................................... 10 7 ( 6) Lehtiruodit kiiltävän punavioletteja .................................................. 15 rubicundum 7 Lehtiruodit himmeän sinipunaisia tai vaaleampia .................................................. 8 8 ( 7) Pähkylät tumman punaruskeita; lehtilavan liuskat usein voimakkaasti liuskoittuneita ........................................................................................................ 16 scanicum 8 Pähkylät vaalean punaruskeita; lehtilavan liuskat enintään hampaisia ................. 9 9 ( 8) Kehdon ulkosuomut leveälti vihreä-, vaaleatai punalaitaisia; luotit kellanvihreitä.. ............................................................................................................. 12 limbatum 9 Kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia; luotit tummanvihreitä ......................... ................................................................................................ 18 tenellisquameum 10 ( 6) Pähkylät kellanpunaisia – vaalean punaruskeita ..................................................11 10 Pähkylät tumman punaruskeita – mustanpunaisia .............................................. 13 11 (10) Tyvellä edellisvuotisten lehtiruotien jäänteiden muodostama selvä paksuuntuma; kehdon ulkosuomut leveälti vihreä-, vaaleatai punalaitaisia .............. 12 limbatum 11 Tyvellä ei paksuuntumaa; kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia ............... 12 12 (11) Lehtilavan liuskat lyhyitä, niiden yläreuna melko suora; liuskavälit melko lyhyitä .... ................................................................................................................... 9 fulvum 12 Lehtilavan liuskat melko pitkiä, niiden yläreuna ylöskaartuva; liuskavälit pitkiä ....... ........................................................................................................... 11 isthmicola 13 (10) Lehtiruodit kiiltävän punavioletteja, lavan liuskat tav. ulospäisiä .... 15 rubicundum 13 Lehtiruodit himmeän punavioletteja, lavan liuskat tav. alaviistoja – alaskaartuvia .. 14 14 (13) Lehtilavan ylempien sivuliuskojen alareunan tyvellä usein suuri alaspäinen hammas ............................................................................................ 10 heterophyllum 15 Lehtilavan ylempien sivuliuskojen alareuna ehytlaitainen .................. 17 taeniatum 7 Taraxacum dissimile Dahlst. aurinkovoikukka solmaskros 3–15 cm. Lehdet usein maanmyötäisiä; ruoti kapea, palteeton, punertava; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–4, liuskat leveän – kapean kolmiomaisia, alaviistoja, usein koukkumaisesti käyristyneitä, hyvin terävätai suippokärkisiä, yläreunat usein liuskoittuneita tai vaihtelevasti hampaisia, alareunassa usein yksinäinen, pitkä hammas; liuskavälit teräväkulmaisia – pyöreäkulmaisia, usein hampaisia; kärkiliuska hyvin muunteleva, kolmiomainen – nuolimaisen keihäsmäinen, tav. liuskoittunut tai halkoinen. Mykerö 30–35 mm leveä, tummankeltainen, keskitiheä, kuperahko; kehdon ulkosuomut 7–10 × 3–4 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, päältä oliivinvihreitä – punavihreitä, leveälti vaalealaitaisia – punalaitaisia, tav. kyhmykärkisiä. Teriön kieli usein kouruinen, tummakärkinen, alta purppuranpunainen – tumma. Siitepölytön. Luotit tummanvihreitä. Pähkylät harmahtavan oljenkeltaisia. Kuivilla niityillä, kallioilla, tienvarsilla, vanhoilla nurmikoilla. Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 89 Lutukka 40. 2024 8 Asteraceae 2 ( 1) Siitepölyllinen .................................................................................... 19 ungulatum 2 Siitepölytön ............................................................................................................ 3 3 ( 2) Luotit kellanvihreitä ................................................................................. 8 falcatum 3 Luotit mustanvihreitä .............................................................................................. 4 4 ( 3) Kehdon ulkosuomut löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, leveälti vaalealaitaisia – punalaitaisia ......................................................................................... 7 dissimile 4 Kehdon ulkosuomut alaskaartuvia, korkeintaan kapealti vaalealaitaisia ............... 5 5 ( 4) Lehdet pystyhköjä, ruoti purppuranpunainen, lapa harvaliuskainen, liuskapareja 2–4; kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia ............................ 13 microlobum 5 Lehdet maanmyötäisiä – yläviistoja, ruoti punavioletti, lapa tiheäliuskainen, liuskapareja 3–7; kehdon ulkosuomuissa ei vaaleaa laitaa ......................... 14 proximum 6 ( 1) Siitepölyllinen ......................................................................................................... 7 6 Siitepölytön .......................................................................................................... 10 7 ( 6) Lehtiruodit kiiltävän punavioletteja .................................................. 15 rubicundum 7 Lehtiruodit himmeän sinipunaisia tai vaaleampia .................................................. 8 8 ( 7) Pähkylät tumman punaruskeita; lehtilavan liuskat usein voimakkaasti liuskoittuneita ........................................................................................................ 16 scanicum 8 Pähkylät vaalean punaruskeita; lehtilavan liuskat enintään hampaisia ................. 9 9 ( 8) Kehdon ulkosuomut leveälti vihreä-, vaaleatai punalaitaisia; luotit kellanvihreitä.. ............................................................................................................. 12 limbatum 9 Kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia; luotit tummanvihreitä ......................... ................................................................................................ 18 tenellisquameum 10 ( 6) Pähkylät kellanpunaisia – vaalean punaruskeita ..................................................11 10 Pähkylät tumman punaruskeita – mustanpunaisia .............................................. 13 11 (10) Tyvellä edellisvuotisten lehtiruotien jäänteiden muodostama selvä paksuuntuma; kehdon ulkosuomut leveälti vihreä-, vaaleatai punalaitaisia .............. 12 limbatum 11 Tyvellä ei paksuuntumaa; kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia ............... 12 12 (11) Lehtilavan liuskat lyhyitä, niiden yläreuna melko suora; liuskavälit melko lyhyitä .... ................................................................................................................... 9 fulvum 12 Lehtilavan liuskat melko pitkiä, niiden yläreuna ylöskaartuva; liuskavälit pitkiä ....... ........................................................................................................... 11 isthmicola 13 (10) Lehtiruodit kiiltävän punavioletteja, lavan liuskat tav. ulospäisiä .... 15 rubicundum 13 Lehtiruodit himmeän punavioletteja, lavan liuskat tav. alaviistoja – alaskaartuvia .. 14 14 (13) Lehtilavan ylempien sivuliuskojen alareunan tyvellä usein suuri alaspäinen hammas ............................................................................................ 10 heterophyllum 15 Lehtilavan ylempien sivuliuskojen alareuna ehytlaitainen .................. 17 taeniatum 7 Taraxacum dissimile Dahlst. aurinkovoikukka solmaskros 3–15 cm. Lehdet usein maanmyötäisiä; ruoti kapea, palteeton, punertava; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–4, liuskat leveän – kapean kolmiomaisia, alaviistoja, usein koukkumaisesti käyristyneitä, hyvin terävätai suippokärkisiä, yläreunat usein liuskoittuneita tai vaihtelevasti hampaisia, alareunassa usein yksinäinen, pitkä hammas; liuskavälit teräväkulmaisia – pyöreäkulmaisia, usein hampaisia; kärkiliuska hyvin muunteleva, kolmiomainen – nuolimaisen keihäsmäinen, tav. liuskoittunut tai halkoinen. Mykerö 30–35 mm leveä, tummankeltainen, keskitiheä, kuperahko; kehdon ulkosuomut 7–10 × 3–4 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, päältä oliivinvihreitä – punavihreitä, leveälti vaalealaitaisia – punalaitaisia, tav. kyhmykärkisiä. Teriön kieli usein kouruinen, tummakärkinen, alta purppuranpunainen – tumma. Siitepölytön. Luotit tummanvihreitä. Pähkylät harmahtavan oljenkeltaisia. Kuivilla niityillä, kallioilla, tienvarsilla, vanhoilla nurmikoilla. Asteraceae 9 8 Taraxacum falcatum Brenner, T. brachycranum (Dahlst. ) Markl., T. fulvum Raunk. subsp. brachycranum Dahlst. viikatevoikukka (sirppivoikukka) falkmaskros 15–30 cm. Lehdet siirottavia tai ± pystyjä; ruoti kapea, palteeton, tav. hieman punavioletti; lapa tumman harmaanvihreä, liuskapareja 4–8, liuskat kapean kolmiomaisia, sirppimäisiä, siirottavia – alaviistoja, erittäin pitkäkärkisiä, yläreunat usein liuskoittuneita tai vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit kulmikkaita, usein poimuja tummareunaisia, kiharahampaisia; kärkiliuska pieni, nuolimainen – vaihtelevasti kolmiomainen, kärki suippo ja nipukallinen tai kielimäinen. Mykerö 30–35 mm leveä, tiiviskukkainen, kuperahko; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, yläviistoja – siirottavia, päältä harmahtavia, hyvin kapealti vaalealaitaisia, tav. kyhmykärkisiä. Teriön kielen hampaat usein punertavia – tummia. Siitepölytön. Luotit kellanvihreitä. Pähkylät kellanruskeita. Niityillä, heinikoissa. 9 Taraxacum fulvum Raunk., T. divaricatum (Brenner) Brenner, T. sagittarium Brenner tiilivoikukka tegelmaskros 15–40 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton tai kapeapalteinen, vaihtelevasti punertava; lapa ruohonvihreä, liuskapareja 3–7, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit teräväkulmaisia, naskalihampaisia; kärkiliuska pieni, kolmiomainen ja ehyt tai pienehkö, nuolimainen ja halkoinen, teräväkärkinen. Mykerö 35–40 mm leveä, vaaleankeltainen, melko tiiviskukkainen, kupera; kehdon ulkosuomut 10–11 × 3–4 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä harmahtavia, kapealti vaalealaitaisia, sekä ulkoettä sisäsuomujen kärjessä tav. paksunnos. Teriön kielen hampaat tav. punertavia – tummia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit keltaisia – kellanharmaita – harmaanvihreitä. Pähkylät kellanruskeita – punakeltaisia. Rantaja lehtoniityillä, valoisissa lehdoissa, ojien pientareilla, puistonurmikoilla, ruderaattipaikoilla. 10 Taraxacum heterophyllum Brenner, T. fennomarginatum Markl. ined. harjuvoikukka hedmaskros 8–20 cm. Lehdet lähes maanmyötäisiä; ruoti kapea, palteeton, punavioletti; lapa vaaleahkon vihreä, liuskapareja 2–4, liuskat hyvin vaihtelevan kolmiomaisia, siirottavia – alaskaartuvia, suippokärkisiä – hyvin teräväkärkisiä, yläreunat usein kuperia, ehytlaitaisia – vaihtelevasti hampaisia, alareunojen tyvellä usein lajille tyypillisesti selvä hammas; liuskavälit naskalitai liuskahampaisia, toisinaan poimulaitaisia; kärkiliuska pieni – suuri, nuolimainen – keihäsmäinen, kärki tylpähkö, suippo tai kielimäinen, ehyt, hampainen tai kaksiosainen. Mykerö noin 25 mm leveä, vaaleankeltainen, keskitiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 5–9 × 2–3 mm, kehdonmyötäisiä – siirottavia, leveälti valkotai punalaitaisia, joskus kärjessä paksunnos. Teriön kielen hampaat toisinaan tummia. Siitepölytön. Luotit tummanvihreitä. Pähkylät tumman ruskeanpunaisia. Harjunrinteillä, hietikoilla, kallioilla, tienpientareilla, puistonurmikoilla. 11 Taraxacum isthmicola H. Lindb. kannaksenvoikukka karelsk maskros 10–40 cm. Lehtiruoti palteeton, punertava; lapa harmaanvihreä, liuskapareja 3–7, liuskat tav. kapean kolmiomaisia, alaviistoja, kärkiosasta tav. lajille tyypillisesti ylöskaartuvia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat ehylaitaisia – tiheään naskalihampaisia, toisinaan T. falcatum T. fulvum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 90 Lutukka 40. 2024 10 Asteraceae myös alareunassa naskalihampaita; liuskavälit pitkiä, tav. teräväkulmaisia ja naskalihampaisia, usein tummahkoreunaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, kolmiomaisen keihäsmäinen, teräväkärkinen, sivut koveria, ehyitä – halkoisia. Mykerö 25–40 mm leveä, vaaleankeltainen, melko tiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 9–12 × 2.5–4 mm, alaskaartuvia, päältä himmeän vihertäviä, kapealti valkolaitaisia, sekä ulkoettä sisäsuomuissa usein pieni kyhmy. Laitakukkien teriön kielen hampaat toisinaan punaisia. Siitepölytön. Luotit tummahkoja. Pähkylät kellanpunaisia. 2n = 32. Laitumilla, heinikoissa, pihoilla, tienvarsilla. 12 Taraxacum limbatum Dahlst., T. obscurans (H. Lindb.) G. E. Haglund päärmevoikukka bårdmaskros 10–20 cm; tyvellä edellisvuotisten lehtiruotien jäänteiden muodostama selvä paksuuntuma. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, kaikki ruodit punaruskeita tai ulommat vihertäviä; lapa tummanvihreä – hiukan sinertävä, liuskapareja 3–8, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja – siirottavia, suippokärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia – vaihtelevasti kulmikkaita, reunassa tav. yksinäinen liuskamainen hammas; kärkiliuska pieni, kolmiomainen, suippokärkinen. Mykerö noin 45 mm leveä, vaaleankeltainen, keskitiheä, kupera; nuppu härmäinen; kehdon ulkosuomut 7–9 × 3.5–4.5 mm, yläviistoja tai löyhästi kehdonmyötäisiä, leveälti vihreä-, vaaleatai punalaitaisia, kärjessä tav. paksunnos. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia. Siitepölyllinen, joskus siitepölyä niukasti tai ei lainkaan. Luotit kellanvihreitä. Pähkylät vaalean ruskeanpunaisia. 2n = 32. Kallioilla, vallituksilla, kiviaidoilla, hiekkaisilla tienpientareilla, nurmikoilla. 13 Taraxacum microlobum Markl. pilttivoikukka pyttemaskros 8–25 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, purppuranpunainen; lapa sinivihreä, liuskapareja 2–4, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, alaviistoja, suippokärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, liuskavälit terävähkökulmaisia – pyöreähkökulmaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, kolmiomainen – keihäsmäisen nuolimainen, kärki suippo tai usein venynyt. Mykerö 25–35 mm leveä, vaaleankeltainen, tiheä – hyvin tiheä; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia, kapealti valkolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli osittain torvehtiva, usein punakärkinen. Siitepölytön. Luotit mustanvihreitä. Pähkylät harmaanruskeita. Merenrantojen tervaleppäreunuksissa, rantakallioilla, tienvarsilla. 14 Taraxacum proximum (Dahlst.) Raunk. ruskovoikukka brunmaskros 5–30 cm. Lehdet lähes maanmyötäisiä – viistosti ylöspäisiä; ruoti kapea, palteeton, punavioletti; lapa kellanvihreä – tummanvihreä, liuskapareja 3–7, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat vaihtelevasti hammaslaitaisia; liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, kärki tylpähkö tai suippo, ehyt – halkoinen. Mykerö noin 30 mm leveä, vaaleankeltainen, keskitiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia – ruskeita, kärjessä joskus pieni paksunnos. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia. Siitepölytön. Luotit T. isthmicola Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 91 Lutukka 40. 2024 10 Asteraceae myös alareunassa naskalihampaita; liuskavälit pitkiä, tav. teräväkulmaisia ja naskalihampaisia, usein tummahkoreunaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, kolmiomaisen keihäsmäinen, teräväkärkinen, sivut koveria, ehyitä – halkoisia. Mykerö 25–40 mm leveä, vaaleankeltainen, melko tiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 9–12 × 2.5–4 mm, alaskaartuvia, päältä himmeän vihertäviä, kapealti valkolaitaisia, sekä ulkoettä sisäsuomuissa usein pieni kyhmy. Laitakukkien teriön kielen hampaat toisinaan punaisia. Siitepölytön. Luotit tummahkoja. Pähkylät kellanpunaisia. 2n = 32. Laitumilla, heinikoissa, pihoilla, tienvarsilla. 12 Taraxacum limbatum Dahlst., T. obscurans (H. Lindb.) G. E. Haglund päärmevoikukka bårdmaskros 10–20 cm; tyvellä edellisvuotisten lehtiruotien jäänteiden muodostama selvä paksuuntuma. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, kaikki ruodit punaruskeita tai ulommat vihertäviä; lapa tummanvihreä – hiukan sinertävä, liuskapareja 3–8, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja – siirottavia, suippokärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia – vaihtelevasti kulmikkaita, reunassa tav. yksinäinen liuskamainen hammas; kärkiliuska pieni, kolmiomainen, suippokärkinen. Mykerö noin 45 mm leveä, vaaleankeltainen, keskitiheä, kupera; nuppu härmäinen; kehdon ulkosuomut 7–9 × 3.5–4.5 mm, yläviistoja tai löyhästi kehdonmyötäisiä, leveälti vihreä-, vaaleatai punalaitaisia, kärjessä tav. paksunnos. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia. Siitepölyllinen, joskus siitepölyä niukasti tai ei lainkaan. Luotit kellanvihreitä. Pähkylät vaalean ruskeanpunaisia. 2n = 32. Kallioilla, vallituksilla, kiviaidoilla, hiekkaisilla tienpientareilla, nurmikoilla. 13 Taraxacum microlobum Markl. pilttivoikukka pyttemaskros 8–25 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, purppuranpunainen; lapa sinivihreä, liuskapareja 2–4, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, alaviistoja, suippokärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, liuskavälit terävähkökulmaisia – pyöreähkökulmaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, kolmiomainen – keihäsmäisen nuolimainen, kärki suippo tai usein venynyt. Mykerö 25–35 mm leveä, vaaleankeltainen, tiheä – hyvin tiheä; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia, kapealti valkolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli osittain torvehtiva, usein punakärkinen. Siitepölytön. Luotit mustanvihreitä. Pähkylät harmaanruskeita. Merenrantojen tervaleppäreunuksissa, rantakallioilla, tienvarsilla. 14 Taraxacum proximum (Dahlst.) Raunk. ruskovoikukka brunmaskros 5–30 cm. Lehdet lähes maanmyötäisiä – viistosti ylöspäisiä; ruoti kapea, palteeton, punavioletti; lapa kellanvihreä – tummanvihreä, liuskapareja 3–7, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat vaihtelevasti hammaslaitaisia; liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, kärki tylpähkö tai suippo, ehyt – halkoinen. Mykerö noin 30 mm leveä, vaaleankeltainen, keskitiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia – ruskeita, kärjessä joskus pieni paksunnos. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia. Siitepölytön. Luotit T. isthmicola Asteraceae 11 mustanvihreitä. Pähkylät ruskeita – tummanruskeita. 2n = 24. Valoisissa lehdoissa, lehtoniityillä, tienvierillä, puistonurmikoilla. 15 Taraxacum rubicundum (Dahlst.) Dahlst. rubiinivoikukka rubinmaskros 5–20 cm; tyvellä edellisvuotisten lehtiruotien jäänteiden muodostama selvä paksuuntuma. Lehdet lähes maanmyötäisiä; ruoti hyvin kapea, palteeton, kirkkaan punavioletti; lapa tumman sinertävänvihreä, liuskapareja 3–7, liuskat kapean kolmiomaisia – melkein tasasoukkia, alaviistoja – siirottavia, suippokärkisiä – teräväkärkisiä, usein ylöspäin kaarevia, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia – suurihampaisia; liuskavälit lyhyitä, vaihtelevasti kulmikkaita, naskalitai liuskahampaisia, usein poimulaitaisia; kärkiliuska kolmiomaisen keihäsmäinen, kärki kielimäinen. Mykerö 25–35 mm leveä, vaaleankeltainen, harsuhko, tasainen; kehdon ulkosuomut 5–6 × 2–4 mm, tiiviisti – löyhästi kehdonmyötäisiä, kapealti valkolaitaisia, kärjessä usein paksunnos. Laitakukkien teriön kielen hampaat usein punaisia – tummia. Yleensä siitepölytön. Luotit harmaita – tummanvihreitä. Pähkylät tumman ruskeanpunaisia. 2n = 24. Lehtoniityillä, kedoilla, kallioilla. 16 Taraxacum scanicum Dahlst. skoonenvoikukka skånemaskros 5–25 cm. Lehdet pitkiä, mutkaisia, maanmyötäisiä; ruoti kapea, palteeton, himmeän sinipunainen; lapa tummanvihreä, liuskapareja 4–5, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja tai siirottavia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat usein liuskoittuneita ja suurihampaisia; liuskavälit tav. pitkiä, vaihtelevasti kulmikkaita ja liuskahampaisia; kärkiliuska keihäsmäinen, kärki pitkä, kielimäinen, tyviosastaan usein halkoinen. Mykerö 30–35 mm leveä, keltainen, tiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 7–8 × 2–4 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä harmahtavia, hyvin kapealti vaalelaitaisia, kärkipaksunnos heikko. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia – tummahkoja. Siitepölyllinen. Luotit tummanvihreitä. Pähkylät tumman punaruskeita. 2n = 25. Puistonurmikoilla, tienvarsilla. 17 Taraxacum taeniatum G. E. Haglund tupsuvoikukka tofsmaskros 5–15 cm; tyvellä edellisvuotisten lehtiruotien jäänteiden muodostama selvä paksuuntuma. Lehdet siirottavia tai ± pystyhköjä; ruoti kapea, palteeton, purppuranpunainen; lapa keskivihreä, liuskapareja 3–4, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja, suippokärkisiä – teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – naskalihampaisia, usein kuperia; liuskavälit vaihtelevasti kulmikkaita, liuskahampaisia; kärkiliuska pieni tai pienehkö, nuolimainen – keihäsmäinen, suippotai tylpähkökärkinen, tav. ehytlaitainen. Mykerö 25–30 mm leveä, vaaleankeltainen, keskitiheä, kupera; kehdon ulkosuomut 5–6 × 3–4 mm, yläviistoja – hieman alaskaartuvia, päältä harmahtavan vihreitä – punertavia, kapealti vaalealaitaisia, kärkipaksunnos tav. heikko. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit kellanvihreitä. Pähkylät mustanpunaisia. 2n = 24. Kedoilla, hietikoilla. 18 Taraxacum tenellisquameum Markl. hentosuomuvoikukka alvarmaskros 5–25 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, punavioletti tai ulommissa lehdissä ruoti vihreä; lapa tummanvihreä, kapean T. scanicum T. rubicundum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 92 Lutukka 40. 2024 12 Asteraceae vastapuikea, kärkiosasta leveimmillään, liuskapareja 2–4, liuskat lyhyitä, lähekkäisiä, leveän kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, epäselviä, teräväkulmaisia; kärkiliuska nuolimaisen kolmiomainen, laidoilta toisinaan matalahalkoinen, suippokärkinen. Mykerö noin 30 mm leveä, keltainen, keskitiheä, kuperahko. Kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, hieman alaskaartuvia, päältä kellanvihreitä – punertavia, pitkäja teräväkärkisiä. Laitakukkien teriön kieli alta harmahtava. Siitepölyllinen. Luotit tummanvihreitä. Pähkylät vaalean punaruskeita. Lehtoniityillä, hietikoilla, tienvarsilla. 19 Taraxacum ungulatum (Brenner) Brenner, T. pseudofulvum H. Lindb. ex Puol. kynsivoikukka 5–20 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, tumman ruskean vio letti; lapa harmahtavanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat tasasoukkia – kapean kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – hammaslaitaisia; liuskavälit vaihtelevia (lyhenevät lehden kärkeä kohden), terävähkökulmaisia – pyöreähkökulmaisia, hammaslaitaisia; kärkiliuska pienehkö – keskisuuri, tasasivuisen kolmiomainen – nuolimaisen keihäsmäinen, teräväkärkinen. Mykerö 30–35 mm leveä, vaaleankeltainen, tiheä, tasainen tai ± kupera; kehdon ulkosuomut 10–12 × 1.5–2 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmaanvihreitä, kapealti valkolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta lähes musta. Siitepölyllinen. Luotit mustanvihreitä. Pähkylät oljenruskeita. Valoisissa rinnelehdoissa, harmaalepikoissa, harvoin puistonurmikoilla. 4 Sektio Crocea M. P. Christ. sahramivoikukat fjällmaskrosor 5–40 cm; usein melko hentoja. Lehtiruodit useimmilla lajeilla vihreitä ja leveäpalteisia. Lehtilapa useimmilla lajeilla melko ohut, vaihtelevasti matalaan liuskainen tai hampainen, keskisuoni vaalea. Kukintovanat hentoja, kaljuja. Mykeröt 35–50 mm leveitä, usein melko vähäkukkaisia; ulkosuomut 7–12 × 2–5 mm, kehdonmyötäisiä – alaskaartuneita, usein kalvolaitaisia. Kukat tummankeltaisia. Pähkylät 4–5 mm, oljenkeltaisia – ruskeita; nokka 0.3–1.0 mm, kartiomainen – lieriömäinen. Sektion noin 80 näytteestä on tehty DNA-analyysit Norrbottenin sahramivoikukkien selvittelyn yhteydessä. Ne toivat esille sektion lajien monimuotoisuuden ja monien lajien niin suuren yhdennäköisyyden eri kasvupaikoilla, ettei niitä ole mahdollista morfologisesti erottaa. Jälkimmäinen piirre pätee varsinkin lajeille epäedullisilla paikoilla, esimerkkinä Enontekiön paljakka-alueilta kerätyt näytteet. Suomen huonoimmin tunnettu voikukkasektio. Suomessa kasvanee noin 40–50 sahramivoikukkalajia. Kuvattujen lajien lisäksi on useita nimettyjä, mutta kuvaamatta jääneitä lajeja. Sahramivoikukkia kasvaa Pohjois-Suomessa Kainuusta pohjoiseen. Ne ovat alkuperäisiä tuntureilla, vesistöjen varsilla ja luonnonniityillä, tulokkaita ihmisten luomilla niityillä ja tienvarsiojien penkoilla. S. Lehtonen, J. Räsänen & L. Stenberg 2024: New species of Taraxacum sect. Crocea, from Norrbotten, Northern Sweden. Nordic Journal of Botany. 1 Siitepölyttömiä ....................................................................................................... 2 1 Siitepölyllisiä .......................................................................................................... 3 2 ( 1) Lehtilapa kapea, ± tasaleveä, parijakoinen, kärkiliuska pieni ....... 21 ceratolobum 2 Lehtilapa kapean vastapuikea, hampainen – vähän liuskoittunut, kärkiliuska pitkä ........................................................................................................... 22 oreinopsis T. tenellisquameum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 93 Lutukka 40. 2024 12 Asteraceae vastapuikea, kärkiosasta leveimmillään, liuskapareja 2–4, liuskat lyhyitä, lähekkäisiä, leveän kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, epäselviä, teräväkulmaisia; kärkiliuska nuolimaisen kolmiomainen, laidoilta toisinaan matalahalkoinen, suippokärkinen. Mykerö noin 30 mm leveä, keltainen, keskitiheä, kuperahko. Kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, hieman alaskaartuvia, päältä kellanvihreitä – punertavia, pitkäja teräväkärkisiä. Laitakukkien teriön kieli alta harmahtava. Siitepölyllinen. Luotit tummanvihreitä. Pähkylät vaalean punaruskeita. Lehtoniityillä, hietikoilla, tienvarsilla. 19 Taraxacum ungulatum (Brenner) Brenner, T. pseudofulvum H. Lindb. ex Puol. kynsivoikukka 5–20 cm. Lehdet siirottavia; ruoti kapea, palteeton, tumman ruskean vio letti; lapa harmahtavanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat tasasoukkia – kapean kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – hammaslaitaisia; liuskavälit vaihtelevia (lyhenevät lehden kärkeä kohden), terävähkökulmaisia – pyöreähkökulmaisia, hammaslaitaisia; kärkiliuska pienehkö – keskisuuri, tasasivuisen kolmiomainen – nuolimaisen keihäsmäinen, teräväkärkinen. Mykerö 30–35 mm leveä, vaaleankeltainen, tiheä, tasainen tai ± kupera; kehdon ulkosuomut 10–12 × 1.5–2 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmaanvihreitä, kapealti valkolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta lähes musta. Siitepölyllinen. Luotit mustanvihreitä. Pähkylät oljenruskeita. Valoisissa rinnelehdoissa, harmaalepikoissa, harvoin puistonurmikoilla. 4 Sektio Crocea M. P. Christ. sahramivoikukat fjällmaskrosor 5–40 cm; usein melko hentoja. Lehtiruodit useimmilla lajeilla vihreitä ja leveäpalteisia. Lehtilapa useimmilla lajeilla melko ohut, vaihtelevasti matalaan liuskainen tai hampainen, keskisuoni vaalea. Kukintovanat hentoja, kaljuja. Mykeröt 35–50 mm leveitä, usein melko vähäkukkaisia; ulkosuomut 7–12 × 2–5 mm, kehdonmyötäisiä – alaskaartuneita, usein kalvolaitaisia. Kukat tummankeltaisia. Pähkylät 4–5 mm, oljenkeltaisia – ruskeita; nokka 0.3–1.0 mm, kartiomainen – lieriömäinen. Sektion noin 80 näytteestä on tehty DNA-analyysit Norrbottenin sahramivoikukkien selvittelyn yhteydessä. Ne toivat esille sektion lajien monimuotoisuuden ja monien lajien niin suuren yhdennäköisyyden eri kasvupaikoilla, ettei niitä ole mahdollista morfologisesti erottaa. Jälkimmäinen piirre pätee varsinkin lajeille epäedullisilla paikoilla, esimerkkinä Enontekiön paljakka-alueilta kerätyt näytteet. Suomen huonoimmin tunnettu voikukkasektio. Suomessa kasvanee noin 40–50 sahramivoikukkalajia. Kuvattujen lajien lisäksi on useita nimettyjä, mutta kuvaamatta jääneitä lajeja. Sahramivoikukkia kasvaa Pohjois-Suomessa Kainuusta pohjoiseen. Ne ovat alkuperäisiä tuntureilla, vesistöjen varsilla ja luonnonniityillä, tulokkaita ihmisten luomilla niityillä ja tienvarsiojien penkoilla. S. Lehtonen, J. Räsänen & L. Stenberg 2024: New species of Taraxacum sect. Crocea, from Norrbotten, Northern Sweden. Nordic Journal of Botany. 1 Siitepölyttömiä ....................................................................................................... 2 1 Siitepölyllisiä .......................................................................................................... 3 2 ( 1) Lehtilapa kapea, ± tasaleveä, parijakoinen, kärkiliuska pieni ....... 21 ceratolobum 2 Lehtilapa kapean vastapuikea, hampainen – vähän liuskoittunut, kärkiliuska pitkä ........................................................................................................... 22 oreinopsis T. tenellisquameum Asteraceae 13 3 ( 1) Lehtiruoti kirkkaan vaalean sinipunainen ........................................ 24 sagittifolium 3 Lehtiruoti vaaleanvihreä ......................................................................................... 4 4 ( 3) Kehdon ulkosuomut läpikuultavia ............................................... 25 subpellucidum 4 Kehdon ulkosuomut läpikuultamattomia, mutta voivat olla kalvolaitaisia ............... 5 5 ( 4) Lehtilavan liuskapareja 2 tai 3; kehdon ulkosuomut kalvolaitaisia ........................... ........................................................................................................ 20 boreicedens 5 Lehtilavan liuskapareja 3–5; kehdon ulkosuomut kalvolaidattomia ......................... ....................................................................................................... 23 rangiferinum 20 Taraxacum boreicedens Rail. kalvovoikukka membranmaskros 15–30 cm. Lehtiruoti ± palteinen, vaalea; lapa ± suikea, puhtaanvihreä (keskisuoni vaalea), liuskapareja 2 tai 3, liuskat lyhyitä, usein vuoroittaisia, kolmiomaisia – hieman koukkumaisia, siirottavia tai hieman alaviistoja, ehytlaitaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit pitkiä, pyöreäkulmaisia, keskilehdissä tav. ehytlaitaisia, sisemmissä lehdissä hentohampaisia; kärkiliuska pieni – suuri, keihäsmäinen tai ± nuolimainen, ± teräväkärkinen. Mykerö noin 40 mm leveä, tummankeltainen, harsuhko, kuperahko; kehdon ulkosuomut 8–9 × 2.5–3.5 mm, kehdonmyötäisiä – löyhästi siirottavia, alta himmeänvihreitä, kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia punertavia. Luotit harmahtavia. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla. 21 Taraxacum ceratolobum Dahlst., T. pleniflorum M. P. Christ. kirsivoikukka snömaskros 5–15 cm. Lehtiruoti ± palteinen, vaalea tai punertava; lapa kapea, vaaleanvihreä; keskisuoni vaalea tai ruskehtava, liuskapareja jopa 10, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, alaviistoja tai alaspäin taipuneita, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit lyhyitä, vaihtelevan muotoisia; kärkiliuska pieni, nuolimainen – keihäsmäinen – kolmiomainen, suorasivuinen. Mykerö 40–45 mm leveä, tummankeltainen, täyteläinen, tasainen; kehdon ulkosuomut 7–9 × 2–3 mm, kehdonmyötäisiä – löyhästi siirottavia, kalvolaitaisia, alta himmeänvihreitä. Laitakukkien teriön kielen hampaat ± punertavia. Siitepölytön. Luotit harmaita. Tunturipaljakalla. 22 Taraxacum oreinopsis G. E. Haglund ex Sonck puikovoikukka rödtandad fjällmaskros 10–30 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vaalea; lapa kapean vastapuikea, heinänvihreä; keskisuoni vaalea – hieman ruskehtava, liuskapareja 3 tai 4 tai lehden reuna vain harvahampainen, liuskat ehytlaitaisia, kapeita, alaviistoja, teräväkärkisiä, kärki toisinaan ylöspäin kaartuva; lius kavälit leveäpalteisia, tav. ehytlaitaisia, joskus niukkahampaisia; lehden kärkiosa pitkä, ehytlaitainen, teräväkärkinen. Mykerö noin 35 mm leveä, tummankeltainen, harsu; kehdon ulkosuomut noin 10 × 2–2.5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, alta himmeänvihreitä, kapealti tai epäselvästi vaalealaitaisia. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat punaisia. Siitepölytön. Luotit vihertäviä – harmahtavia. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla. 23 Taraxacum rangiferinum Sonck & H. Øllg. poronvoikukka renmaskros 10–35 cm. Lehtiruoti ± palteinen, vaalea; lapa ± suikea, kellanvihreä (keskisuoni vaalea), liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, alaEnnakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 94 Lutukka 40. 2024 14 Asteraceae viistoja, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä yksittäisiä hampaita, tylpähkökärkisiä – teräväkärkisiä; liuskavälit tav. pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia; kärkiliuska lyhyen nuolimainen, terävähkökärkinen. Mykerö 35–40 mm leveä, tummankeltainen, harsu, kupera; kehdon ulkosuomut noin 8 × 2 mm, siirottavia – alaskaartuvia, vaaleahkoja. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla. 24 Taraxacum sagittifolium H. Lindb. ex Dahlst. nuolivoikukka 25–40 cm. Lehtiruoti palteinen, kirkkaan vaalean violetinpunainen; lapa ± lapiomainen, vaaleanvihreä (keskisuoni vaalea tai alaosasta ± violetinpunainen), liuskapareja 1–4, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja – siirottavia, yläreunat yleensä ehytlaitaisia tai joskus niukkahampaisia; liuskavälit tav. pyöreähkökulmaisia ja ehytlaitaisia; kärkiliuska tav. pitkä, nuolimainen ja ehytlaitainen, kärki tylpähkö. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen, harsu, tasainen; kehdon ulkosuomut 9–12 × 3–5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä, päältä harmahtavia tai joskus punertavia, alta himmeänvihreitä, usein ± punertavalaitaisia. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat keltaisia tai punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla, teiden pientareilla. 25 Taraxacum subpellucidum Rail. kuultovoikukka finsk fjällmaskros 20–35 cm. Lehtiruoti ± palteinen, sisälehdissä palteeton, vaalea; lapa kapeansuikea – suikea, kellanvihreä (keskisuoni vaalea), liuskapareja 2–4 tai joskus lehden reuna vain harvahampainen, sisälehdet usein kauttaaltaan vaihtelevasti hammaslaitaisia, liuskat lyhyitä, usein vuorottaisia, kolmiomaisia tai joskus kynsimäisiä, siirottavia tai alaviistoja, ehytlaitaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit loivan pyöreäkulmaisia, tav. ehytlaitaisia; kärkiliuska kolmiomainen – keihäsmäinen, terävähkötai tylpähkökärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, harsuhko, tasainen – kuperahko; kehdon ulkosuomut 8–11 × 2–3 mm, yläviistoja – alaskaartuvia, läpikuultavia, päältä vaaleanvihertäviä, alta himmeänvihreitä. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat keltaisia – oranssinkeltaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla, tunturipaljakalla. 5 Sektio Naevosa M. P. Christ. laikkuvoikukat fläckmaskrosor 10–40 cm. Lehdet himmeänvihreitä; lavassa usein monia pieniä, hajanaisia täpliä tai maksalaikkuja; keskisuoni yläpinnaltaan ohutjuovainen ja ainakin alaosastaan punertava; lavan liuskat tav. kolmiomaisia. Mykeröt 35–60 mm leveitä. Kehto nuorena harmaanvihreä tai joskus heikosti sinertävä. Ulommat kehtosuomut 9–14 × 2.5–5 mm, kehdonmyötäisiä – alaskaartuvia, usein ± kalvolaitaisia, yläpinnalta tav. harmahtavia. Pähkylät 4–4.5 mm, harmahtavan ruskeita; nokka 0.4–0.7 mm. Kosteilla paikoilla ja joskus nurmikoilla. Sektion raja luhtavoikukkiin (sektio Celtica) on epäselvä. Monen tässäkin mainitun lajin asema sektiossa on epävarma. Tässä mainittujen lisäksi Suomessa on tavattu täplävoikukalle läheinen Taraxacum euryphyllum (Dahlst.) M. P. Christ. Uudeltamaalta ja Kainuusta. 1 Lehdissä maksalaikkuja tai -täpliä ......................................................................... 2 1 Lehdissä korkeintaan lavan liuskaväleissä tervalaikkuja ....................................... 3 T. sagittifolium T. rangiferinum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 95 Lutukka 40. 2024 14 Asteraceae viistoja, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä yksittäisiä hampaita, tylpähkökärkisiä – teräväkärkisiä; liuskavälit tav. pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia; kärkiliuska lyhyen nuolimainen, terävähkökärkinen. Mykerö 35–40 mm leveä, tummankeltainen, harsu, kupera; kehdon ulkosuomut noin 8 × 2 mm, siirottavia – alaskaartuvia, vaaleahkoja. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla. 24 Taraxacum sagittifolium H. Lindb. ex Dahlst. nuolivoikukka 25–40 cm. Lehtiruoti palteinen, kirkkaan vaalean violetinpunainen; lapa ± lapiomainen, vaaleanvihreä (keskisuoni vaalea tai alaosasta ± violetinpunainen), liuskapareja 1–4, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja – siirottavia, yläreunat yleensä ehytlaitaisia tai joskus niukkahampaisia; liuskavälit tav. pyöreähkökulmaisia ja ehytlaitaisia; kärkiliuska tav. pitkä, nuolimainen ja ehytlaitainen, kärki tylpähkö. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen, harsu, tasainen; kehdon ulkosuomut 9–12 × 3–5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä, päältä harmahtavia tai joskus punertavia, alta himmeänvihreitä, usein ± punertavalaitaisia. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat keltaisia tai punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla, teiden pientareilla. 25 Taraxacum subpellucidum Rail. kuultovoikukka finsk fjällmaskros 20–35 cm. Lehtiruoti ± palteinen, sisälehdissä palteeton, vaalea; lapa kapeansuikea – suikea, kellanvihreä (keskisuoni vaalea), liuskapareja 2–4 tai joskus lehden reuna vain harvahampainen, sisälehdet usein kauttaaltaan vaihtelevasti hammaslaitaisia, liuskat lyhyitä, usein vuorottaisia, kolmiomaisia tai joskus kynsimäisiä, siirottavia tai alaviistoja, ehytlaitaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit loivan pyöreäkulmaisia, tav. ehytlaitaisia; kärkiliuska kolmiomainen – keihäsmäinen, terävähkötai tylpähkökärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, harsuhko, tasainen – kuperahko; kehdon ulkosuomut 8–11 × 2–3 mm, yläviistoja – alaskaartuvia, läpikuultavia, päältä vaaleanvihertäviä, alta himmeänvihreitä. Laitakukkien teriön kielen kärkihampaat keltaisia – oranssinkeltaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä, kosteikkojuoteissa, jokien ja purojen varsilla, tunturipaljakalla. 5 Sektio Naevosa M. P. Christ. laikkuvoikukat fläckmaskrosor 10–40 cm. Lehdet himmeänvihreitä; lavassa usein monia pieniä, hajanaisia täpliä tai maksalaikkuja; keskisuoni yläpinnaltaan ohutjuovainen ja ainakin alaosastaan punertava; lavan liuskat tav. kolmiomaisia. Mykeröt 35–60 mm leveitä. Kehto nuorena harmaanvihreä tai joskus heikosti sinertävä. Ulommat kehtosuomut 9–14 × 2.5–5 mm, kehdonmyötäisiä – alaskaartuvia, usein ± kalvolaitaisia, yläpinnalta tav. harmahtavia. Pähkylät 4–4.5 mm, harmahtavan ruskeita; nokka 0.4–0.7 mm. Kosteilla paikoilla ja joskus nurmikoilla. Sektion raja luhtavoikukkiin (sektio Celtica) on epäselvä. Monen tässäkin mainitun lajin asema sektiossa on epävarma. Tässä mainittujen lisäksi Suomessa on tavattu täplävoikukalle läheinen Taraxacum euryphyllum (Dahlst.) M. P. Christ. Uudeltamaalta ja Kainuusta. 1 Lehdissä maksalaikkuja tai -täpliä ......................................................................... 2 1 Lehdissä korkeintaan lavan liuskaväleissä tervalaikkuja ....................................... 3 T. sagittifolium T. rangiferinum Asteraceae 15 2 ( 1) Lehden kärkiliuska pitkä, keihäsmäinen ........................................ 27 maculigerum 2 Lehden kärkiliuska lyhyt, nuolimaisen kolmiomainen – vinoneliömäinen ................ ........................................................................................................... 28 naevosum 3 ( 1) Lapin kasvi .................................................................................... 29 opeatolobum 3 Eteläja Keski-Suomen kasvi ................................................................................ 4 4 ( 3) Kehdon ulkosuomut tav. kehdonmyötäisiä; mykerövanat lehtiä pitempiä ................ ................................................................................................................. 26 gelertii 4 Kehdon ulkosuomut löyhästi kehdonmyötäisiä – ulospäisiä; mykerövanat lehtien pituisia ................................................................................................. 30 praestans 26 Taraxacum gelertii Raunk. gelertinvoikukka Gelerts maskros 15–40 cm. Lehdet mykerövanoja pitempiä; ruoti melkein palteeton, sinipunainen ja väri jatkuu ainakin keskisuonen alaosaan; lapa tummanvihreä, liuskapareja 2–5, liuskat leveitä, kolmiomaisia, siirottavia, yläreunat ehytlaitaisia ja vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit pyöreähkökulmaisia; kärkiliuska tav. lyhyt, ehytlaitainen, kärjessä usein pieni nipukka. Mykerö 40–55 mm leveä, tummankeltainen, harsu; kehdon ulkosuomut 9–13 × 3–4 mm, tav. kehdonmyötäisiä, alta tummanvihreitä – ruskehtavia, vaihtelevasti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia – tummahkoja. Nurmikoilla. Uustulokas. 27 Taraxacum maculigerum H. Lindb. laikkuvoikukka fläckmaskros 10–30 cm. Lehdet mykerövanojen pituisia, täplikkäitä; ruoti palteeton, sinipunainen; lapa himmeänvihreä (keskisuoni ± punertava), liuskapareja 2–5, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä; liuskavälit pyöreähkötai terävähkökulmaisia; kärkiliuska pitkä, keihäsmäinen, ehytlaitainen tai joskus tyviosassa muutama hammas, teräväkärkinen. Mykerö noin 35 mm leveä, tummankeltainen, tiheä; kehdon ulkosuomut 9–14 × 2–3 mm, loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavan vihreitä, alta himmeänvihreitä, epäselvästi kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Rannoilla, kosteilla lehtoniityillä. Alkuperäinen. 28 Taraxacum naevosum Dahlst. täplävoikukka leverfläcksmaskros 20–30 cm. Lehdet mykerövanoja pitempiä; ruoti ± palteinen, ± sinipunainen; lapa himmeänvihreä, usein maksalaikkuinen (keskisuoni ± punertava), liuskapareja 2–6, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, ehytlaitaisia – niukkahampaisia; liuskavälit pyöreähkötai terävähkökulmaisia; kärkiliuska lyhyt, nuolimaisen kolmiomainen – vinoneliömäinen. Mykerö 50–60 mm leveä, vaaleankeltainen, harsu – harsuhko; kehdon ulkosuomut 10–13 × 2.5–3.5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, päältä harmahtavia, alta himmeänvihreitä, epäselvästi kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Kosteilla niityillä. Alkuperäinen. 29 Taraxacum opeatolobum Dahlst. ex G. E. Haglund ripsuvoikukka tännäsmaskros 15–30 cm. Lehdet usein mykerövanoja pitemmät; ruoti palteeton, sinipunainen; lapa himmeänvihreä (keskisuoni ± punertava), liuskapareja 3–5, lius kat vaihtelevan kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, pitkäkärkisiä, yläreunassa usein pitkiä, naskalimaisia hampaita; liuskavälit pyöreähköjä, tav. pitkäja naskalihampaisia; kärkiliuska T. gelertii T. maculigerum T. naevosum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 96 Lutukka 40. 2024 16 Asteraceae pieni – keskisuuri, kolmiomaisen nuolimainen tai nuolimainen, ehyttai usein hammaslaitainen, teräväkärkinen. Mykerö noin 55 mm leveä, tummankeltainen, harsuhko; kehdon ulkosuomut 10– 13 × 2.5–5 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä harmahtavia, alta himmeänvihreitä, kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä. Alkuperäinen. 30 Taraxacum praestans H. Lindb. iltavoikukka kvällsmaskros 10–35 cm. Lehdet mykerövanojen pituisia; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, punaruskea; lapa hieman sinertävänvihreä (keskisuoni punertava), liuskapareja 3–8, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja tai joskus siirottavia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – harvahampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia, vaihtelevasti hampaisia, joskus tervalaikkuisia; kärkiliuska lyhyt, kolmiomainen, ehytlaitainen tai pitempi, nuolimaisen kolmiomainen, hammaslaitainen, lyhytsuippuinen – pyöreäkärkinen. Mykerö 40–55 mm leveä, vaaleankeltainen, harsuhko; kehdon ulkosuomut 10–14 × 2.5–4.5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, päältä harmahtavia, alta himmeänvihreitä, kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit melkein keltaisia – harmahtavia. Rannoilla, lehtoniityillä, puronvarsilehdoissa, teiden varsilla. Alkuperäinen. 6 Sektio Boreigena Dahlst. ex G. E. Haglund pohjanvoikukat norrlandsmaskrosor 15–45 cm. Lehdet tav. karvaisia; ruoti tav. leveäpalteinen; lapa harvaliuskainen, liuskavälit vain muutamilla lajeilla tummia, kärkiliuska tav. suuri. Mykerövanat hieman lehtiä pitempiä. Mykeröt 40–70 mm leveitä, puhtaankeltaisia, täysin avautuneina lähes pallomaisia; ulkosuomut pitkiä ja leveitä, lähes sisäsuomujen pituisia, siirottavia – alaspäisiä, yläpinnalta hyvin vaaleita; avautuneiden mykeröiden sisäsuomut tiiviimmin kiinni toisissaan kuin rikkavoikukilla. Useimmilla lajeilla laitakukkien teriön kieli alta puhtaankeltainen tai suonia myöten harmaatai punertavaraitainen. Siitepölyllisiä tai -pölyttömiä. Vartalo ja luotti tav. puhtaankeltaisia. Pähkylät 3.2–4 mm, harmaanvihreitä – oljenkeltaisia; nokka 0.2–0.7 mm, kartiomainen; pappuksen varsi 10–15 mm. 2n = 24. Sektio ei ole aina selvästi ahovoikukista (sektio Borea) erotettavissa. Suomessa noin 15 lajia. Useat lajit ovat alkuperäisiä ja suoniityillä, kosteilla heinämailla, joenvarsilla ja puronvarsikorvissa sekä nykyisin usein myös teiden pientareilla esiintyviä. Samantapaisilla paikoilla kasvaa myös muutamia ahovoikukkalajeja. Niiden levinneisyyden painopiste on hiukan eteläisempi. 1 Lehtiruodit tav. selvästi punertavia ......................................................................... 2 1 Lehtiruodit tav. ± vihreitä ........................................................................................ 6 2 ( 1) Siitepölytön ............................................................................................................ 3 2 Siitepölyllinen ......................................................................................................... 5 3 ( 2) Lehtilavassa liuskapareja 4–6, liuskaväleissä usein tervalaikkuja ........................... ...................................................................................................... 31 chrysostylum 3 Lehtilavassa liuskapareja 0–3, liuskavälit korkeintaan tummalaitaisia .................. 4 4 ( 3) Kehdon ulkosuomut kehdonmyötäisiä – siirottavia .......................... 35 hirsuticaule 4 Kehdon ulkosuomut alaspäisiä ............................................. 38 perattenuatum 5 ( 2) Lehtilavassa tav. vain keskisuoni runsaskarvainen, liuskaväleissä usein suuria tervalaikkuja .................................................................................... 37 macrocentrum 5 Lehtilapa kauttaaltaan pehmytkarvainen, liuskavälit korkeintaan tummalaitaisia .... ............................................................................................................. 34 galeatum 6 ( 1) Lehdet tav. liuskattomia, lusikkamaisesti kouruisia, hammaslaitaisia ...................... ......................................................................................................... 32 cochleatum T. praestans T. opeatolobum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 97 Lutukka 40. 2024 16 Asteraceae pieni – keskisuuri, kolmiomaisen nuolimainen tai nuolimainen, ehyttai usein hammaslaitainen, teräväkärkinen. Mykerö noin 55 mm leveä, tummankeltainen, harsuhko; kehdon ulkosuomut 10– 13 × 2.5–5 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä harmahtavia, alta himmeänvihreitä, kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä. Alkuperäinen. 30 Taraxacum praestans H. Lindb. iltavoikukka kvällsmaskros 10–35 cm. Lehdet mykerövanojen pituisia; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, punaruskea; lapa hieman sinertävänvihreä (keskisuoni punertava), liuskapareja 3–8, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja tai joskus siirottavia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia – harvahampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia, vaihtelevasti hampaisia, joskus tervalaikkuisia; kärkiliuska lyhyt, kolmiomainen, ehytlaitainen tai pitempi, nuolimaisen kolmiomainen, hammaslaitainen, lyhytsuippuinen – pyöreäkärkinen. Mykerö 40–55 mm leveä, vaaleankeltainen, harsuhko; kehdon ulkosuomut 10–14 × 2.5–4.5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, päältä harmahtavia, alta himmeänvihreitä, kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit melkein keltaisia – harmahtavia. Rannoilla, lehtoniityillä, puronvarsilehdoissa, teiden varsilla. Alkuperäinen. 6 Sektio Boreigena Dahlst. ex G. E. Haglund pohjanvoikukat norrlandsmaskrosor 15–45 cm. Lehdet tav. karvaisia; ruoti tav. leveäpalteinen; lapa harvaliuskainen, liuskavälit vain muutamilla lajeilla tummia, kärkiliuska tav. suuri. Mykerövanat hieman lehtiä pitempiä. Mykeröt 40–70 mm leveitä, puhtaankeltaisia, täysin avautuneina lähes pallomaisia; ulkosuomut pitkiä ja leveitä, lähes sisäsuomujen pituisia, siirottavia – alaspäisiä, yläpinnalta hyvin vaaleita; avautuneiden mykeröiden sisäsuomut tiiviimmin kiinni toisissaan kuin rikkavoikukilla. Useimmilla lajeilla laitakukkien teriön kieli alta puhtaankeltainen tai suonia myöten harmaatai punertavaraitainen. Siitepölyllisiä tai -pölyttömiä. Vartalo ja luotti tav. puhtaankeltaisia. Pähkylät 3.2–4 mm, harmaanvihreitä – oljenkeltaisia; nokka 0.2–0.7 mm, kartiomainen; pappuksen varsi 10–15 mm. 2n = 24. Sektio ei ole aina selvästi ahovoikukista (sektio Borea) erotettavissa. Suomessa noin 15 lajia. Useat lajit ovat alkuperäisiä ja suoniityillä, kosteilla heinämailla, joenvarsilla ja puronvarsikorvissa sekä nykyisin usein myös teiden pientareilla esiintyviä. Samantapaisilla paikoilla kasvaa myös muutamia ahovoikukkalajeja. Niiden levinneisyyden painopiste on hiukan eteläisempi. 1 Lehtiruodit tav. selvästi punertavia ......................................................................... 2 1 Lehtiruodit tav. ± vihreitä ........................................................................................ 6 2 ( 1) Siitepölytön ............................................................................................................ 3 2 Siitepölyllinen ......................................................................................................... 5 3 ( 2) Lehtilavassa liuskapareja 4–6, liuskaväleissä usein tervalaikkuja ........................... ...................................................................................................... 31 chrysostylum 3 Lehtilavassa liuskapareja 0–3, liuskavälit korkeintaan tummalaitaisia .................. 4 4 ( 3) Kehdon ulkosuomut kehdonmyötäisiä – siirottavia .......................... 35 hirsuticaule 4 Kehdon ulkosuomut alaspäisiä ............................................. 38 perattenuatum 5 ( 2) Lehtilavassa tav. vain keskisuoni runsaskarvainen, liuskaväleissä usein suuria tervalaikkuja .................................................................................... 37 macrocentrum 5 Lehtilapa kauttaaltaan pehmytkarvainen, liuskavälit korkeintaan tummalaitaisia .... ............................................................................................................. 34 galeatum 6 ( 1) Lehdet tav. liuskattomia, lusikkamaisesti kouruisia, hammaslaitaisia ...................... ......................................................................................................... 32 cochleatum T. praestans T. opeatolobum Asteraceae 17 6 Lehdet tav. selvästi liuskaisia ................................................................................ 7 7 ( 5) Siitepölytön; luotit keltaisia .................................................................. 33 crassipes 7 Siitepölyllinen tai luotit harmahtavia ....................................................................... 8 8 ( 6) Vaihtelevasti siitepölyllinen; luotit harmahtavia ........................ 40 vestrobottnicum 8 Siitepölyllinen; luotit keltaisia ................................................................................. 9 9 ( 7) Kehdon ulkosuomut alaskaartuvia; laitakukkien kieli alta juovaton tai hyvin heikkoraitainen ....................................................................................... 36 kuusamoënse 9 Kehdon ulkosuomut tav. ± siirottavia; laitakukkien kieli alta suonia myöten harmahtavatai punertavaraitainen ......................................................... 39 rubrolineatum 31 Taraxacum chrysostylum Dahlst. topaasivoikukka guldstiftsmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai vaihtelevasti palteinen, vaalean sinipunainen; lapa suikea, harmahtavan vaaleanvihreä (keskisuoni usein pitkälti punertava), karvainen, vaihtelevasti liuskainen, liuskapareja 4–6, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai hyvin vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit usein tervalaikkuisia; kärkiliuska kolmiomaisen keihäsmäinen, pitkäsuippuinen. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen, harsuhko, laitakukat huomiota herättävän kapeita; kehto tummanvihreä, ulkosuomut 15–20 × 4–6 mm, sekaisia, alaspäisiä, päältä harmahtavia tai usein punasävyisiä, hyvin kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta suonia myöten punaviolettiraitainen. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Niityillä. 32 Taraxacum cochleatum Dahlst. & H. Lindb., T. latipes Dahlst., T. praelongum G. E. Haglund lusikkavoikukka spiralmaskros 15–35 cm. Lehti tav. lusikkamaisesti kouruinen; ruoti vaalea, leveäpalteinen; lapa kapean vastapuikea, tumman harmaanvihreä, karvainen, tav. ehyt ja hammaslaitainen, joskus matalaan liuskainen, liuskapareja 0–3, liuskat leveän kolmiomaisia, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä yksinäinen hammas, sekä liuskojen että hampaiden kärjet teräviä; liuskavälit pyöreähköjä; kärki tylppä – suippo. Mykerö 45–55 mm leveä, tummahkon keltainen, tiheä; kehto matala ja leveä, ulkosuomut 15–16 × 3–4 mm, siirottavia – hieman alaskaartuvia, päältä ruskehtavia – harmahtavia, hyvin kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta himmeän violettitai harmaajuovainen. Useimmiten siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia. Niityillä, puronvarsilla. 33 Taraxacum crassipes H. Lindb. lehtovoikukka tjockmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vihreä tai heikosti punertava; lapa leveä, vaalean harmahtavanvihreä, melko harvakarvainen, lius kapareja 3 tai 4, liuskat leveän kolmiomaisia, siirottavia – hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; liuskavälit teräväkulmaisia – pyöreähkökulmaisia; kärkiliuska suuri, nuolimaisen keihäsmäinen, ehytlaitainen tai kummallakin sivulla yksinäinen ulospistävä suuri hammas. Mykerö 60–70 mm leveä, tummankeltainen, tiivis; kehto suuri, ulkosuomut 14–15 × 4–7 mm, alaspäisiä, päältä harmahtavan sinivihreitä – hieman punertavia, kapealti vaalealaitaisia. Laitakukkien teriön kieli usein kouruinen, alta punaviolettijuovainen. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Suoniityillä, lehtokorvissa, teiden pientareilla. Aikaisemmin yleinen, nykyisin suuresti harvinaistunut. T. crassipes T. cochleatum T. chrysostylum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 98 Lutukka 40. 2024 18 Asteraceae 34 Taraxacum galeatum Dahlst. pehmovoikukka (kypärävoikukka) hjälmmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton – leveäpalteinen, tav. kirkkaan punavioletti; lapa vastapuikea, harmaanvihreä, joskus punertava (keskisuoni tav. pitkälti punertava), pehmeäkarvainen, joskus vain heikosti liuskoittunut, liuskapareja 2 tai 3, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, suoria tai kärjestä ylöskaartuvia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat usein naskalihampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia; kärkiliuska suuri, keihäsmäinen, suippokärkinen, laidat usein hammaslius kaisia. Mykerö 50–60 mm leveä, tiivis, tummahkon keltainen, kuperahko; kehdon ulkosuomut 15–17 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai aavistuksen punertavia, hyvin kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta suonia myöten heikosti harmaaraitainen. Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 35 Taraxacum hirsuticaule J. Räsänen ined. nukkavoikukka 20–35 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, tumman sinipunainen; lapa vastapuikea, puhtaanvihreä (keskisuoni usein alaosasta punertava), karvainen, usein heikosti liuskoittunut tai liuskaton, liuskapareja 0–3, liuskat lyhyitä, hammasmaisia, siirottavia, teräväkärkisiä; liuskavälit pyöreähkökulmaisia, leveäpalteisia, ehytlaitaisia – naskalihampaisia; kärkiliuska suuri, nuolimainen, ehytlaitainen tai reunoissa muutama pienehkö hammas, teräväkärkinen. Mykerö 45–50 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehdon ulkosuomut 9–10 × 2.5–3.5 mm, kehdonmyötäisiä – siirottavia, molemmin puolin vihertäviä, laidat lyhytja valkokarvaisia. Laitakukkien teriön kieli alta punaharmaajuovainen, hampaat punertavia. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 36 Taraxacum kuusamoënse H. Lindb. & Palmgr. kuusamonvoikukka kuusamomaskros 20–35 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vaalea tai tyvestä heikosti sinipunainen; lapa suikea – vastapuikea, vaaleanvihreä – tummahkon vihreä, tav. kalju, liuskapareja 4–7, liuskat tasasivuisen kolmiomaisia, siirottavia, lähes ehytlaitaisia; liuskavälit pyöreähköjä – terävähköjä; kärkiliuska pieni – suuri, kolmiomainen – soikean nuolimainen – keihäsmäinen, tylpähkökärkinen, laidoilta usein vaihtelevasti liuskoittunut, tyvikulmat joskus pyöristyneitä. Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, harsuhko; kehdon ulkosuomut 10–11 × 2–4 mm, alaskaartuvia, päältä himmeän harmahtavia, hyvin kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli toisinaan torvehtiva, alta viiruton tai enintään heikosti suonia myöten harmaaraitainen. Siitepölyllinen. Luotit vaaleankeltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 37 Taraxacum macrocentrum Dahlst. peitsivoikukka lansettmaskros 15–30 cm. Lehdet pitkiä, peitsimäisiä, nuoret lehdet valoisalla paikalla ruskehtavia; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaalea tai heikosti sinipunainen; lapa himmeän oliivinvihreä (keskisuoni pitkälti punertava), karvainen, liuskapareja 2–6, liuskat lyhyitä, kapean kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia, vaihtelevasti hampaisia, tervalaikullisia (laikut suuria); kärkiliuska tav. pitkä, keihäsmäinen, suippokärkinen, laidoilta hampainen tai liuskainen. Mykerö 50–60 mm leveä, tummankeltainen, tiivis; kehdon ulkosuomut T. hirsuticaule T. kuusamoënse T. macrocentrum T. galeatum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 99 Lutukka 40. 2024 Asteraceae 19 15–16 × 3–5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia – hieman punertavia, kalvolaita kapea tai huomaamaton. Laitakukkien teriön kieli alta harmaan violettijuovainen. Siitepölyllinen. Luotit hieman harmahtavia. Niityillä. 38 Taraxacum perattenuatum H. Lindb. sahavoikukka 25–40 cm. Lehdet pitkiä; ruoti palteeton, himmeän punavioletti; lapa suikea, tummareunainen, karvainen, usein heikosti liuskoittunut tai jopa liuskaton, epäsäännöllisesti hammaslaitainen, liuskapareja 0–3, liuskat lyhyitä, leveän kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä; liuskavälit tav. terävähkökulmaisia; kärkiliuska erittäin pitkä (? – ¼ lehden pituudesta), keihäsmäisen nuolimainen, vaihtelevasti hammastai lovilaitainen, suippotai otakärkinen. Mykerö 40–55 mm leveä, puhtaankeltainen, harsuhko; kehto vaaleanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 3–5 mm, alaspäisiä, päältä harmahtavia – punertavia, kapealti valkolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta viiruton tai heikosti suonia myöten harmaaraitainen. Siitepölytön. Luotit kullankeltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 39 Taraxacum rubrolineatum H. Lindb. juovavoikukka randmaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton – vaihtelevasti palteinen, vihreä; lapa vastapuikea, vaalean sinertävänvihreä, niukkakarvainen, liuskapareja 2–5, liuskat kolmiomaisia, siirottavia – hieman alaviistoja, yläreunat ehytlaitaisia tai niukkahampaisia; liuskavälit teräväkulmaisia – pyöreäkulmaisia; kärkiliuska pienehkö – suurehko, vaihtelevan kolmiomainen, toisinaan heikosti muusta lavasta erottuva, sivuilla usein 1 suuri hammas, kärki melko tylppä – jopa kielimäinen. Mykerö 45–55 mm leveä, vaaleankeltainen; kehto vaaleanvihreä, ulkosuomut 10–14 × 2–4 mm, ± siirottavia – alaskaartuvia, päältä vaaleanvihreitä, tav. kalvolaidattomia. Laitakukkien teriön kieli alta punertavaraitainen. Siitepölyllinen. Luotit keltaisia – hieman harmahtavia. Niityillä. 40 Taraxacum vestrobottnicum Dahlst. länsipohjanvoikukka pickelmaskros 15–40 cm; koko ja lehtimuoto vaihtelevat suuresti kasvupaikan mukaan. Lehtiruoti leveäpalteinen, vaalea tai harvoin hieman punertava; lapa vaaleahkon vihreä, melkein karvaton, aina vähintään hieman liuskainen, liuskapareja 2–4, liuskat vaihtelevan kolmiomaisia, siirottavia – hieman alaviistoja, yläreunat tav. hampaisia tai liuskoittuneita, teräväkärkisiä; liuskavälit pyöreähkötai terävähkökulmaisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, hammaslaitainen tai liuskoittunut, pienillä yksilöillä tylpähkö-, isommilla usein jopa otakärkinen. Mykerö 55–65 mm leveä, tummankeltainen, keskitäyteläinen tai harsuhko; kehto suuri, himmeän oliivinvihreä, ulkosuomut 15–20 × 3–5 mm, alaskaartuvia, kärkiosasta kierteisiä, päältä harmahtavia, kalvolaita kapea tai huomaamaton. Laitakukkien teriön kieli alta himmeän punaharmaajuovainen. Tav. niukasti siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Niityillä, tienpientareilla. 7 Sektio Macrodonta M. P. Christ. islanninvoikukat tandmaskrosor 10–30 cm. Lehtiruoti usein palteinen; lapa helakanvihreä, toisinaan tummalaikkuinen. Nuput kiiltävän tummanvihreitä. Mykeröt 35–50 mm leveitä, vaaleantai tummankeltaisia, tiiviskukkaisia. Kehdon ulkosuomut lyhyitä – lyhyehköjä T. vestrobottnicum T. rubrolineatum T. perattenuatum 18 Asteraceae 34 Taraxacum galeatum Dahlst. pehmovoikukka (kypärävoikukka) hjälmmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton – leveäpalteinen, tav. kirkkaan punavioletti; lapa vastapuikea, harmaanvihreä, joskus punertava (keskisuoni tav. pitkälti punertava), pehmeäkarvainen, joskus vain heikosti liuskoittunut, liuskapareja 2 tai 3, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, suoria tai kärjestä ylöskaartuvia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat usein naskalihampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia; kärkiliuska suuri, keihäsmäinen, suippokärkinen, laidat usein hammaslius kaisia. Mykerö 50–60 mm leveä, tiivis, tummahkon keltainen, kuperahko; kehdon ulkosuomut 15–17 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai aavistuksen punertavia, hyvin kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli alta suonia myöten heikosti harmaaraitainen. Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 35 Taraxacum hirsuticaule J. Räsänen ined. nukkavoikukka 20–35 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, tumman sinipunainen; lapa vastapuikea, puhtaanvihreä (keskisuoni usein alaosasta punertava), karvainen, usein heikosti liuskoittunut tai liuskaton, liuskapareja 0–3, liuskat lyhyitä, hammasmaisia, siirottavia, teräväkärkisiä; liuskavälit pyöreähkökulmaisia, leveäpalteisia, ehytlaitaisia – naskalihampaisia; kärkiliuska suuri, nuolimainen, ehytlaitainen tai reunoissa muutama pienehkö hammas, teräväkärkinen. Mykerö 45–50 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehdon ulkosuomut 9–10 × 2.5–3.5 mm, kehdonmyötäisiä – siirottavia, molemmin puolin vihertäviä, laidat lyhytja valkokarvaisia. Laitakukkien teriön kieli alta punaharmaajuovainen, hampaat punertavia. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 36 Taraxacum kuusamoënse H. Lindb. & Palmgr. kuusamonvoikukka kuusamomaskros 20–35 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vaalea tai tyvestä heikosti sinipunainen; lapa suikea – vastapuikea, vaaleanvihreä – tummahkon vihreä, tav. kalju, liuskapareja 4–7, liuskat tasasivuisen kolmiomaisia, siirottavia, lähes ehytlaitaisia; liuskavälit pyöreähköjä – terävähköjä; kärkiliuska pieni – suuri, kolmiomainen – soikean nuolimainen – keihäsmäinen, tylpähkökärkinen, laidoilta usein vaihtelevasti liuskoittunut, tyvikulmat joskus pyöristyneitä. Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, harsuhko; kehdon ulkosuomut 10–11 × 2–4 mm, alaskaartuvia, päältä himmeän harmahtavia, hyvin kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien teriön kieli toisinaan torvehtiva, alta viiruton tai enintään heikosti suonia myöten harmaaraitainen. Siitepölyllinen. Luotit vaaleankeltaisia. Niityillä, tienpientareilla. 37 Taraxacum macrocentrum Dahlst. peitsivoikukka lansettmaskros 15–30 cm. Lehdet pitkiä, peitsimäisiä, nuoret lehdet valoisalla paikalla ruskehtavia; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaalea tai heikosti sinipunainen; lapa himmeän oliivinvihreä (keskisuoni pitkälti punertava), karvainen, liuskapareja 2–6, liuskat lyhyitä, kapean kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia, vaihtelevasti hampaisia, tervalaikullisia (laikut suuria); kärkiliuska tav. pitkä, keihäsmäinen, suippokärkinen, laidoilta hampainen tai liuskainen. Mykerö 50–60 mm leveä, tummankeltainen, tiivis; kehdon ulkosuomut T. hirsuticaule T. kuusamoënse T. macrocentrum T. galeatum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 100 Lutukka 40. 2024 20 Asteraceae (7–11 × 2–4 mm), tav. siirottavia. Pähkylät melko suuria, harmaantai punaruskeita, suuripiikkisiä. Islanninvoikukat muistuttavat usein voimakaskasvuisia sahramivoikukkia. Sektiossa on runsaasti lajeja Islannissa ja Norjassa, mutta Suomessa vain muutamia. 41 Taraxacum cymbifolium H. Lindb. ex Dahlst. venevoikukka båtmaskros 10–15 cm. Lehtiruoti palteinen, ± vaalea; lapa puhtaanvihreä (keskisuoni ± vaalea), liuskapareja 4 tai 5, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, ehytlaitaisia tai joskus vaihtelevasti hampaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit lyhyitä, vaihtelevan muotoisia; kärkiliuska pieni, kolmiomainen ja ehytlaitainen – keskisuuri, soikean keihäsmäinen ja epäsäännöllisesti hampainen, teräväkärkinen. Mykerö 45–50 mm leveä, tasainen, tummankeltainen; kehdon ulkosuomut 7–11 × 2–3 mm, ± kehdonmyötäisiä, päältä himmeänvihreitä, alta tummanvihreitä. Laitakukkien teriön kieli kapea, ± kourumainen, kärkihampaat ± punaisia. Siitepölytön tai vaihtelevasti siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 42 Taraxacum tenebricans (Dahlst.) Raunk. tähtivoikukka hjulmaskros 10–30 cm. Lehtiruoti palteeton, vaalea; lapa tumman harmaanvihreä (keskisuoni vihertävä), liuskapareja 3–7, liuskat kolmiomaisia, ehyitä tai liuskaisia, alaviistoja – yläviistoja, yläreunat usein epäsäännöllisesti hampaisia, teräväkärkisiä tai kärki pitkä ja kielimäinen; liuskavälit poimuisia tai runsasja pitkähampaisia, usein tervalaikkuisia; kärkiliuska vanhoilla yksilöillä pieni, nuoremmilla leveämpi kuin sivuliuskapari, ± kolmiomainen, usein vaihtelevasti hampainen, terävähkötai tylpähkökärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, melko tiiviskukkainen, puhtaankeltainen; kehdon ulkosuomut 9–10 × 3–4 mm, siirottavia muodostaen tähtimäisen kauluksen kehdon ympärille, päältä harmahtavia, alta tummanvihreitä – hieman purppuraisia. Laitakukkien teriön kieli litteä, kärkihampaat tav. keltaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Mahdollisesti kuuluu rikkavoikukkiin. 8 Sektio Hamata H. Øllg. niittyvoikukat ängsmaskros Niittyvoikukat sisällytettiin aikaisemmin rikkavoikukkiin (sektio Taraxacum). Paras erottava tuntomerkki on lehden keskisuonessa: niittyvoikukilla punertava, kapeaja vihertäväviiruinen, rikkavoikukilla yksivärisen vihreä, ruskehtava tai punertava. – 15–40 cm. Lehtien liuskat kolmiomaisia, tav. liuskattomia ja hakamaisia (yläreuna kupera ja alareuna kovera). Nuput sinertävän mustanvihreitä, tav. härmäisiä; kehdon ulkosuomut yläviistoja – loivasti alaskaartuvia. Siitepölyllisiä. Kasvavat usein tuoreilla niityillä. Tässä kuvattujen lajien lisäksi Lounais-Suomessa kasvaa harvinaisena Taraxacum marklundii Palmgr. H. Øllgaard 1983: Hamata, a new section of Taraxacum (Asteraceae) Plant Systematics and Evolution 141(3–4): 199–217. 1 Kehdon ulkosuomut 3–3.5 mm leveitä ................................................................... 2 1 Kehdon ulkosuomut vähintään 4 mm leveitä ......................................................... 3 2 ( 1) Lehtien liuskat ± säännöllisesti suuntautuneita; kehdon ulkosuomujen vaalea laita ± selvä ................................................................................................. 45 hamatum 0,7x Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 101 Lutukka 40. 2024 20 Asteraceae (7–11 × 2–4 mm), tav. siirottavia. Pähkylät melko suuria, harmaantai punaruskeita, suuripiikkisiä. Islanninvoikukat muistuttavat usein voimakaskasvuisia sahramivoikukkia. Sektiossa on runsaasti lajeja Islannissa ja Norjassa, mutta Suomessa vain muutamia. 41 Taraxacum cymbifolium H. Lindb. ex Dahlst. venevoikukka båtmaskros 10–15 cm. Lehtiruoti palteinen, ± vaalea; lapa puhtaanvihreä (keskisuoni ± vaalea), liuskapareja 4 tai 5, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, ehytlaitaisia tai joskus vaihtelevasti hampaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit lyhyitä, vaihtelevan muotoisia; kärkiliuska pieni, kolmiomainen ja ehytlaitainen – keskisuuri, soikean keihäsmäinen ja epäsäännöllisesti hampainen, teräväkärkinen. Mykerö 45–50 mm leveä, tasainen, tummankeltainen; kehdon ulkosuomut 7–11 × 2–3 mm, ± kehdonmyötäisiä, päältä himmeänvihreitä, alta tummanvihreitä. Laitakukkien teriön kieli kapea, ± kourumainen, kärkihampaat ± punaisia. Siitepölytön tai vaihtelevasti siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 42 Taraxacum tenebricans (Dahlst.) Raunk. tähtivoikukka hjulmaskros 10–30 cm. Lehtiruoti palteeton, vaalea; lapa tumman harmaanvihreä (keskisuoni vihertävä), liuskapareja 3–7, liuskat kolmiomaisia, ehyitä tai liuskaisia, alaviistoja – yläviistoja, yläreunat usein epäsäännöllisesti hampaisia, teräväkärkisiä tai kärki pitkä ja kielimäinen; liuskavälit poimuisia tai runsasja pitkähampaisia, usein tervalaikkuisia; kärkiliuska vanhoilla yksilöillä pieni, nuoremmilla leveämpi kuin sivuliuskapari, ± kolmiomainen, usein vaihtelevasti hampainen, terävähkötai tylpähkökärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, melko tiiviskukkainen, puhtaankeltainen; kehdon ulkosuomut 9–10 × 3–4 mm, siirottavia muodostaen tähtimäisen kauluksen kehdon ympärille, päältä harmahtavia, alta tummanvihreitä – hieman purppuraisia. Laitakukkien teriön kieli litteä, kärkihampaat tav. keltaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Mahdollisesti kuuluu rikkavoikukkiin. 8 Sektio Hamata H. Øllg. niittyvoikukat ängsmaskros Niittyvoikukat sisällytettiin aikaisemmin rikkavoikukkiin (sektio Taraxacum). Paras erottava tuntomerkki on lehden keskisuonessa: niittyvoikukilla punertava, kapeaja vihertäväviiruinen, rikkavoikukilla yksivärisen vihreä, ruskehtava tai punertava. – 15–40 cm. Lehtien liuskat kolmiomaisia, tav. liuskattomia ja hakamaisia (yläreuna kupera ja alareuna kovera). Nuput sinertävän mustanvihreitä, tav. härmäisiä; kehdon ulkosuomut yläviistoja – loivasti alaskaartuvia. Siitepölyllisiä. Kasvavat usein tuoreilla niityillä. Tässä kuvattujen lajien lisäksi Lounais-Suomessa kasvaa harvinaisena Taraxacum marklundii Palmgr. H. Øllgaard 1983: Hamata, a new section of Taraxacum (Asteraceae) Plant Systematics and Evolution 141(3–4): 199–217. 1 Kehdon ulkosuomut 3–3.5 mm leveitä ................................................................... 2 1 Kehdon ulkosuomut vähintään 4 mm leveitä ......................................................... 3 2 ( 1) Lehtien liuskat ± säännöllisesti suuntautuneita; kehdon ulkosuomujen vaalea laita ± selvä ................................................................................................. 45 hamatum 0,7x Asteraceae 21 2 Lehtien liuskat useimmiten epäsäännöllisesti suuntautuneita; kehdon ulkosuomujen vaalea laita usein epäselvä ..................................................... 44 hamatiforme 3 ( 1) Kehdon ulkosuomut eivät vaalealaitaisia; mykerön ulommissa kukissa kieli alta tumma koko leveydeltä .................................................................... 43 fusciflorum 3 Kehdon ulkosuomut kapealti vaalealaitaisia; mykerön ulommissa kukissa kieli alta tumma korkeintaan ? leveydeltä ............................................ 46 pseudohamatum 43 Taraxacum fusciflorum H. Øllg. suruvoikukka mörk ängsmaskros 25–30 cm. Lehtiruodit palteettomia – kapeapalteisia, ulommat vihertäviä – sinipunaisia, sisemmät sinipunaisia; lapa sinertävän vihreä (keskisuoni toisinaan hieman ruskehtava, vihreäviiruinen), lius kapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, alaskaartuvia, vaihtelevasti hakamaisia, suippokärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai niukkahampaisia; liuskavälit teräväkulmaisia tai vaihtelevasti kulmikkaita, ehyitä tai naskalihampaisia, tummalaitaisia ja joskus heikosti tervalaikkuisia; kärkiliuska kolmiomainen, tav. ehyt, suippokärkinen. Mykerö 50–55 mm leveä, harsuhko, kuperahko; nuppu tumma; kehdon ulkosuomut 13–14 × 4–5 mm, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä harmahtavia – hieman punertavia. Teriön kielen hampaat tav. tummia; uloimmat kielikukat alta muista niittyvoikukista poiketen lajille tunnusomaisesti tummia koko kielen leveydeltä. Siitepölyllinen. Luotit melko tummia. 44 Taraxacum hamatiforme Dahlst. lehvävoikukka lövmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton, voimakkaan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni vaihtelevasti ruskehtava – punertava, vihreäviiruinen), liuskapareja 3 tai 4, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja tai vaihtelevasti siirottavia, suippokärkisiä, yläreunat kuperia tai hyvin vaihtelevasti siirottavia, ehyitä tai joskus liuskaisia; liuskavälit teräväkulmaisia – vaihtelevasti kulmikkaita, usein rosotai liuskahampaisia, usein tummalaitaisia ja toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska lyhyehkö, nuolimaisen kolmiomainen, kärki tylpähkö – kielimäinen. Mykerö 40–50 mm leveä, harsuhko, kuperahko; nuppu tumma, toisinaan härmäinen; kehdon ulkosuomut 10–13 × 3–3.5 mm, ± siirottavia, päältä harmaita – hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 45 Taraxacum hamatum Raunk. niittyvoikukka ängsmaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa sinertävän vihreä (keskisuoni vaihtelevasti ruskehtava, vihreäviiruinen), liuskapareja 2–4, liuskat kolmiomaisia, alaskaartuvia, hakamaisia, suippokärkisiä, yläreunat kuperia, tav. ehytlaitaisia (suurissa yksilöissä vaihtelevasti hampaisia); liuskavälit pyöreähkökulmaisia – vaihtelevasti kulmikkaita, ehytlaitaisia tai joskus naskalitai rosohampaisia, usein hiukan tummalaitaisia ja tervalaikkuisia; kärkiliuska kolmiomainen, tylpähkökärkinen. Mykerö 40–50 mm leveä, harsuhko, tasainen; nuppu hyvin tumma; kehdon ulkosuomut 10–11 × 3–3.5 mm, yläviistoja – siirottavia, päältä harmahtavia – punertavia. Teriön kielen hampaat usein punertavia tai tummia. Siitepölyllinen. Luotit harmaita. 46 Taraxacum pseudohamatum Dahlst. leukuvoikukka brittmaskros 15–25 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, punertava; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni ruskehtava, vihreäviiruinen), lius 0,7x T. fusciflorum T. hamatum (suuri yksilö) T. hamatiforme Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 102 Lutukka 40. 2024 22 Asteraceae kapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, alaskaartuvia, hakamaisia, suippokärkisiä, yläreunat kuperia, ehyitä tai toisinaan naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia – pyöreäkulmaisia, ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, tummalaitaisia; kärkiliuska kolmiomainen, ehyt, kuperasivuinen, tylpähkökärkinen. Mykerö noin 50 mm leveä, harsuhko, kuperahko; nuppu tumma; kehdon ulkosuomut 12–13 × 4–5 mm, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä harmaita tai hieman punertavia. Teriön kielen hampaat usein punaisia, uloimmat kielikukat alta harmaajuovaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 9 Sektio Borea Sahlin ex A. J. Richards ahovoikukat nordmaskrosor Rikkavoikukkien (sektio Taraxacum) kaltaisia, mutta keskimäärin matalampia; mykeröt melko pieniä (20–55 mm leveitä) ja usein tiiviitä, siitepöly usein puuttuu; mykerövanat suhteessa lehtien pituuteen lyhyempiä ja runsaampikarvaisia. Lehtiruoti tav. vaihtelevasti punasävyinen, useimmilla lajeilla palteeton tai kapeapalteinen. Lehtilapa usein teräväkärkinen, lehtiliuskat naskalihampaisia; sisälehtien kärkiliuska usein pitkä tai lehti on kokonaan ehyt mutta runsashampainen. Kehdon ulkosuomut 7–17 × 1.5–6 mm, useilla lajeilla hennompia kuin rikkavoikukilla. Luotit usein hyvin tummia. Pähkylät (2.5–)3–4(–4.5) mm, ruskeansävyisiä; nokka 0.4–1.0 mm, kartiomaisen lieriömäinen. Suomesta tunnetaan noin 50 lajia. Ahovoikukat vietiin aikaisemmin rikkavoikukkiin (sektio Taraxacum). Ahovoikukat ovat kuitenkin enimmäkseen alkuperäisiä tai muinaistulokkaita, rikkavoikukat uustulokkaita. Kummankin sektion lajit kasvavat usein samanlaisilla ihmistoiminnan muokkaamilla paikoilla pelloilla, niityillä, nurmikoilla ja pientareilla, ennen myös ahoilla. Ahovoikukat ovat viimeisen sadan vuoden aikana voimakkaasti taantuneet rikkavoikukkien aiheuttaman kilpailun takia. Eteläja Keski-Suomessa ahovoikukat ovatkin nykyisin harvinaisia eikä useita lajeja ole tavattu viime vuosina. 1 Siitepölyttömiä ....................................................................................................... 2 1 Siitepölyllisiä ........................................................................................................ 21 2 ( 1) Luotit keltaisia tai likaisenkeltaisia ......................................................................... 3 2 Luotit tummempia .................................................................................................. 8 3 ( 2) Lehtiruoti tav. leveäpalteinen ........................................................ 66 penicilliforme 3 Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen .................................................................. 4 4 ( 3) Lehtiruoti vihertävä tai punertava ........................................................................... 5 4 Lehtiruoti sinipunainen ........................................................................................... 6 5 ( 4) Lehdet tummanvihreitä; lavan liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, liuskavälit selvästi palteisia ............................................................................................ 54 canaliculatum 5 Lehdet harmahtavan vihreitä; lavan liuskat kapean kolmiomaisia, pitkäja teräväkärkisiä, liuskavälit palteettomia ....................................................... 53 caespitans 6 ( 4) Ulommat kehtosuomut alle 3 mm leveitä, siirottavia – alaviistoja ....... 59 laceratum 6 Ulommat kehtosuomut yli 3 mm leveitä, selvästi alaskaartuvia ............................. 7 7 ( 6) Lehden liuskojen yläreuna kupera, alareuna kovera, kärki suippo .... 64 ostenfeldii 7 Lehden liuskojen yläreuna suora tai kovera, alareuna suora, kärki hyvin terävä .... ................................................................................................ 72 subpenicilliforme 8 ( 2) Lehtiruoti kirkkaan punainen tai kiiltävän tummanpunainen .................................. 9 8 Lehtiruoti korkeintaan himmeän tummanpunainen .............................................. 12 9 ( 8) Lehtiruoti hyvin kapea; luotit ja nuput eivät huomattavan tummia ........... 60 litorale 9 Lehtiruoti leveämpi; luotit ja nuput tummia .......................................................... 10 10 ( 9) Lehden liuskat tav. voimakkaasti alaspäisiä, kärjet pitkiä, teräviä, alaskaartuvia; lius kavälit selvästi poimuisia ................................................................. 61 lojoënse T. pseudohamatum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 103 Lutukka 40. 2024 22 Asteraceae kapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, alaskaartuvia, hakamaisia, suippokärkisiä, yläreunat kuperia, ehyitä tai toisinaan naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia – pyöreäkulmaisia, ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, tummalaitaisia; kärkiliuska kolmiomainen, ehyt, kuperasivuinen, tylpähkökärkinen. Mykerö noin 50 mm leveä, harsuhko, kuperahko; nuppu tumma; kehdon ulkosuomut 12–13 × 4–5 mm, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä harmaita tai hieman punertavia. Teriön kielen hampaat usein punaisia, uloimmat kielikukat alta harmaajuovaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 9 Sektio Borea Sahlin ex A. J. Richards ahovoikukat nordmaskrosor Rikkavoikukkien (sektio Taraxacum) kaltaisia, mutta keskimäärin matalampia; mykeröt melko pieniä (20–55 mm leveitä) ja usein tiiviitä, siitepöly usein puuttuu; mykerövanat suhteessa lehtien pituuteen lyhyempiä ja runsaampikarvaisia. Lehtiruoti tav. vaihtelevasti punasävyinen, useimmilla lajeilla palteeton tai kapeapalteinen. Lehtilapa usein teräväkärkinen, lehtiliuskat naskalihampaisia; sisälehtien kärkiliuska usein pitkä tai lehti on kokonaan ehyt mutta runsashampainen. Kehdon ulkosuomut 7–17 × 1.5–6 mm, useilla lajeilla hennompia kuin rikkavoikukilla. Luotit usein hyvin tummia. Pähkylät (2.5–)3–4(–4.5) mm, ruskeansävyisiä; nokka 0.4–1.0 mm, kartiomaisen lieriömäinen. Suomesta tunnetaan noin 50 lajia. Ahovoikukat vietiin aikaisemmin rikkavoikukkiin (sektio Taraxacum). Ahovoikukat ovat kuitenkin enimmäkseen alkuperäisiä tai muinaistulokkaita, rikkavoikukat uustulokkaita. Kummankin sektion lajit kasvavat usein samanlaisilla ihmistoiminnan muokkaamilla paikoilla pelloilla, niityillä, nurmikoilla ja pientareilla, ennen myös ahoilla. Ahovoikukat ovat viimeisen sadan vuoden aikana voimakkaasti taantuneet rikkavoikukkien aiheuttaman kilpailun takia. Eteläja Keski-Suomessa ahovoikukat ovatkin nykyisin harvinaisia eikä useita lajeja ole tavattu viime vuosina. 1 Siitepölyttömiä ....................................................................................................... 2 1 Siitepölyllisiä ........................................................................................................ 21 2 ( 1) Luotit keltaisia tai likaisenkeltaisia ......................................................................... 3 2 Luotit tummempia .................................................................................................. 8 3 ( 2) Lehtiruoti tav. leveäpalteinen ........................................................ 66 penicilliforme 3 Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen .................................................................. 4 4 ( 3) Lehtiruoti vihertävä tai punertava ........................................................................... 5 4 Lehtiruoti sinipunainen ........................................................................................... 6 5 ( 4) Lehdet tummanvihreitä; lavan liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, liuskavälit selvästi palteisia ............................................................................................ 54 canaliculatum 5 Lehdet harmahtavan vihreitä; lavan liuskat kapean kolmiomaisia, pitkäja teräväkärkisiä, liuskavälit palteettomia ....................................................... 53 caespitans 6 ( 4) Ulommat kehtosuomut alle 3 mm leveitä, siirottavia – alaviistoja ....... 59 laceratum 6 Ulommat kehtosuomut yli 3 mm leveitä, selvästi alaskaartuvia ............................. 7 7 ( 6) Lehden liuskojen yläreuna kupera, alareuna kovera, kärki suippo .... 64 ostenfeldii 7 Lehden liuskojen yläreuna suora tai kovera, alareuna suora, kärki hyvin terävä .... ................................................................................................ 72 subpenicilliforme 8 ( 2) Lehtiruoti kirkkaan punainen tai kiiltävän tummanpunainen .................................. 9 8 Lehtiruoti korkeintaan himmeän tummanpunainen .............................................. 12 9 ( 8) Lehtiruoti hyvin kapea; luotit ja nuput eivät huomattavan tummia ........... 60 litorale 9 Lehtiruoti leveämpi; luotit ja nuput tummia .......................................................... 10 10 ( 9) Lehden liuskat tav. voimakkaasti alaspäisiä, kärjet pitkiä, teräviä, alaskaartuvia; lius kavälit selvästi poimuisia ................................................................. 61 lojoënse T. pseudohamatum Asteraceae 23 10 Lehden liuskat hieman alaviistoja, kärjet lyhyempiä; liuskavälit heikosti poimuisia . ..............................................................................................................................11 11 (10) Lehden liuskojen ylälaita suora tai hieman kovera .......................... 49 atricapillum 11 Lehden liuskojen ylälaita tav. selvästi kupera .............................. 62 melanostigma 12 ( 8) Ulommat kehtosuomut alle 3 mm leveitä ............................................................. 13 12 Ulommat kehtosuomut yli 3 mm leveitä ............................................................... 14 13 (12) Ulommat kehtosuomut 8–11 mm pitkiä; luotit vihertäviä – tummahkoja; Pohjois-Suomen laji ................................................................................ 51 boreiforme 13 Ulommat kehtosuomut 14–15 mm pitkiä; luotit tummia; Etelä-Suomen laji ............. ................................................................................................................. 68 pullum 14 (12) Lehdet tav. otakärkisiä ......................................................................................... 15 14 Lehdet tav. suippokärkisiä, korkeintaan teräväkärkisiä ........................................ 16 15 (14) Ulommissa kehtosuomuissa kapea vaalea reunus ............................ 65 oxylobium 15 Ulommat kehtosuomut reunuksettomia ............................................ 73 triangulare 16 (14) Sisälehdet pitkäruotisia, suikeita, hammaslaitaisia; lehden kärkiliuska tav. pitkä, runsaasti suurija rosohampainen ............................................. 70 spilophylloides 16 Sisälehdet vähintään tyviosasta matalaan liuskaisia; lehden kärkiliuska ehyt, säännöllisesti hampainen tai lovilaitainen .................................................................... 17 17 (16) Kehto huomiota herättävän leveä; lehden kärkiliuska harppuunamaisesti pitkä ja hammaslaitainen .............................................................................. 55 canorubens 17 Kehto ei huomiota herättävän leveä; lehden kärkiliuska heikkohampainen tai liuskainen .................................................................................................................. 18 18 (17) Lehden liuskojen yläreunassa tav. 1 tai useampia voimakkaita hampaita ............... ................................................................................................................ 69 scalare 18 Lehden liuskojen yläreuna ehytlaitainen tai naskalitai liuskahampainen ........... 19 19 (18) Lehden liuskojen yläreunassa tav. pitkiä, liuskamaisia hampaita ........... 52 boreum 19 Lehden liuskojen yläreuna ehytlaitainen tai matalasti naskalihampainen............ 20 20 (19) Lehden liuskat lyhyitä, liuskavälit leveäpalteisia ............................... 56 guttulatum 20 Lehden liuskat pitkiä, liuskavälit palteettomia tai kapeapalteisia ..... 50 biformatum 21 ( 1) Luotit tummia ....................................................................................................... 22 21 Luotit korkeintaan tummahkoja ............................................................................ 25 22 (21) Lehden kärkiliuska tav. tyviliuskojen yläpuolelta selvästi kuroutunut, kärkiosa pitkä, usein kielimäinen ................................................................................... 67 praecox 22 Lehden kärkiliuska ehyt tai lovilaitainen, kärkiosa lyhyt ....................................... 23 23 (22) Ulommat kehtosuomut tav. yli 4 mm leveitä ....................................... 59 karelicum 23 Ulommat kehtosuomut tav. alle 3 mm leveitä ...................................................... 24 24 (23) Lehden kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, ± liuskainen .................... 49 atricapillum 24 Lehden kärkiliuska pieni, ehyt .................................................................. 68 pullum 25 (21) Lehdet suunnilleen mykerövanojen pituisia, kärkiliuska pieni, vinoneliömäinen...... ............................................................................................................ 47 acutidens 25 Lehdet selvästi mykerövanoja pitempiä, kärkiliuska ei vinoneliömäinen ............. 26 26 (25) Lehden liuskan yläreunassa tav. yksi siirottava tai alaviisto hammas ................. 27 26 Lehden liuskan yläreuna tav. hampaaton ............................................................ 28 27 (26) Lehtiruoti lyhyt, lapa leveimmillään keskiosassa ................................. 48 apicatum 27 Lehtiruoti pitkä, lapa leveimmillään kärkiosassa ............................... 53 caespitans 28 ( 2) Lehden liuskat tasakokoisia, lyhyehköjä, yläreunat loivan S-kirjaimen muotoisia ... ....................................................................................................... 63 mucronatum 28 Lehden liuskat erikokoisia, pitkähköjä, yläreunat muodoltaan vaihtelevia ........... 29 29 (28) Hennohko; lehtien sivuliuskojen yläreunoissa tav. vähintään pitkiä, liuskamaisia hampaita ........................................................................................... 53 caespitans Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 104 Lutukka 40. 2024 24 Asteraceae 29 Tukevahko; lehtien sivuliuskojen yläreunat ehytlaitaisia tai korkeintaan naskalihampaisia ............................................................................................................ 30 30 (29) Lehden liuskat säännöllisen kolmiomaisia, hyvin teräväkärkisiä ............................. ................................................................................................... 71 submaculosum 30 Lehden liuskat vaihtelevan kolmiomaisia, suippokärkisiä ................ 50 biformatum 47 Taraxacum acutidens H. Lindb. salmiakkivoikukka rombmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton, vaihtelevan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein vaihtelevan sinipunainen), liuskapareja 3–6, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia (liuskapari muodostaa usein vinoneliön), hyvin teräväkärkisiä, yläreunat koveria; liuskavälit pyöreäkulmaisia; kärkiliuska pieni, vinoneliömäinen, teräväkärkinen. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera, tiiviskukkainen; kehto suurehko, vihreä, ulkosuomut 14–15 × 2–4.5 mm, siirottavia – alaspäisiä, päältä harmahtavia tai violettiin vivahtavia, kalvolaita kapea tai puuttuu. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Alkuperäinen. 48 Taraxacum apiculatum Brenner, T. curvilobum Brenner, T. jaervikylense H. Lindb. ex Puol., T. leptolobum Dahlst. ex G. E. Haglund nokkavoikukka snytmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti himmeän sinipunainen, palteeton; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4 tai 5, liuskat vaihtelevasti kapean kolmiomaisia, siirottavia – hieman alaviistoja, pitkäkärkisiä, yläreunat useimmiten vaihtelevasti liuskoittuneita tai hampaisia; liuskavälit usein pitkiä ja pyöreähkökulmaisia, usein tummalaitaisia tai tervalaikkuisia, vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska tav. pieni, sivut koveria, kärki hyvin pitkä, kielimäinen tai lisäkekärkinen (kielimäinen kärki voi olla tyvisosasta kapeampi kuin ylempää). Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, harsuhko; kehto pieni, vihreä, ulkosuomut 12–15 × 2–4 mm, alaskaartuvia, ohuita, päältä himmeän harmahtavia, tav. kalvolaitaisia. Siitepölyä vaihtelevasti. Luotit harmahtavia. Muinaistulokas. 49 Taraxacum atricapillum Sonck hiilivoikukka kolmaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton tai joskus kapealti palteinen, tav. kirkkaan sinipunainen; lapa kellertävänvihreä – ruohonvihreä, lius kapareja 3 tai 4, liuskat kolmiomaisia, lyhyitä, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ainakin kärkiosastaan hieman koveria, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit pyöreähkökulmaisia, usein tummalaitaisia ja tervalaikkuisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, ± keihäsmäinen, yleensä ± syvään liuskainen, suippokärkinen. Mykerö 35–40 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko, harsuhko; kehto pieni, tummahko, ulkosuomut 10–14 × 1.5–3 mm, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölytön tai vaihtelevasti siitepölyllinen. Luotit tumman vihertäviä – tummia. Muinaistulokas. 50 Taraxacum biformatum H. Lindb., T. albicollum Dahlst. pystyvoikukka toppmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti palteeton, tumman himmeän sinipunainen; lapa tummanvihreä, liuskapareja 2–5, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, siirottavia tai alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehyitä, joskus yksinäinen pienehkö hammas tai vaihtelevasti naskalihampaisia; lius kavälit pitkiä, pyöreähkökulmaisia, vaihtelevasti T. apiculatum T. atricapillum T. biformatum T. acutidens Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 105 Lutukka 40. 2024 24 Asteraceae 29 Tukevahko; lehtien sivuliuskojen yläreunat ehytlaitaisia tai korkeintaan naskalihampaisia ............................................................................................................ 30 30 (29) Lehden liuskat säännöllisen kolmiomaisia, hyvin teräväkärkisiä ............................. ................................................................................................... 71 submaculosum 30 Lehden liuskat vaihtelevan kolmiomaisia, suippokärkisiä ................ 50 biformatum 47 Taraxacum acutidens H. Lindb. salmiakkivoikukka rombmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton, vaihtelevan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein vaihtelevan sinipunainen), liuskapareja 3–6, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia (liuskapari muodostaa usein vinoneliön), hyvin teräväkärkisiä, yläreunat koveria; liuskavälit pyöreäkulmaisia; kärkiliuska pieni, vinoneliömäinen, teräväkärkinen. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera, tiiviskukkainen; kehto suurehko, vihreä, ulkosuomut 14–15 × 2–4.5 mm, siirottavia – alaspäisiä, päältä harmahtavia tai violettiin vivahtavia, kalvolaita kapea tai puuttuu. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Alkuperäinen. 48 Taraxacum apiculatum Brenner, T. curvilobum Brenner, T. jaervikylense H. Lindb. ex Puol., T. leptolobum Dahlst. ex G. E. Haglund nokkavoikukka snytmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti himmeän sinipunainen, palteeton; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4 tai 5, liuskat vaihtelevasti kapean kolmiomaisia, siirottavia – hieman alaviistoja, pitkäkärkisiä, yläreunat useimmiten vaihtelevasti liuskoittuneita tai hampaisia; liuskavälit usein pitkiä ja pyöreähkökulmaisia, usein tummalaitaisia tai tervalaikkuisia, vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska tav. pieni, sivut koveria, kärki hyvin pitkä, kielimäinen tai lisäkekärkinen (kielimäinen kärki voi olla tyvisosasta kapeampi kuin ylempää). Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, harsuhko; kehto pieni, vihreä, ulkosuomut 12–15 × 2–4 mm, alaskaartuvia, ohuita, päältä himmeän harmahtavia, tav. kalvolaitaisia. Siitepölyä vaihtelevasti. Luotit harmahtavia. Muinaistulokas. 49 Taraxacum atricapillum Sonck hiilivoikukka kolmaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton tai joskus kapealti palteinen, tav. kirkkaan sinipunainen; lapa kellertävänvihreä – ruohonvihreä, lius kapareja 3 tai 4, liuskat kolmiomaisia, lyhyitä, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ainakin kärkiosastaan hieman koveria, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit pyöreähkökulmaisia, usein tummalaitaisia ja tervalaikkuisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, ± keihäsmäinen, yleensä ± syvään liuskainen, suippokärkinen. Mykerö 35–40 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko, harsuhko; kehto pieni, tummahko, ulkosuomut 10–14 × 1.5–3 mm, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölytön tai vaihtelevasti siitepölyllinen. Luotit tumman vihertäviä – tummia. Muinaistulokas. 50 Taraxacum biformatum H. Lindb., T. albicollum Dahlst. pystyvoikukka toppmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti palteeton, tumman himmeän sinipunainen; lapa tummanvihreä, liuskapareja 2–5, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, siirottavia tai alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehyitä, joskus yksinäinen pienehkö hammas tai vaihtelevasti naskalihampaisia; lius kavälit pitkiä, pyöreähkökulmaisia, vaihtelevasti T. apiculatum T. atricapillum T. biformatum T. acutidens Asteraceae 25 hampaisia, toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska keskisuuri – suuri, tav. ± keihäsmäinen – kolmiomainen, joko ehyt, kuroutunut tai hieman liuskainen. Mykerö 40–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera, tiheähkö; kehto suurehko, ± tumma, ulkosuomut 12–15 × 2.5– 4, siirottavia – loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus punertavia. Siitepölytön tai vaihtelevasti siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Muinaistulokas. 51 Taraxacum boreiforme Sonck inarinvoikukka enaremaskros 10–20 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, sinipunainen; lapa ruohonvihreä, liuskapareja 2–5, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat yleensä runsashampaisia; liuskavälit lyhyitä; kärkiliuska kolmiomainen – nuolimainen, vaihtelevasti hampainen, suippokärkinen. Mykerö 25–40 mm leveä, keltainen, tasainen, harsuhko; laitakukkien kielen kärkihampaat tummia; kehto pieni, oliivinvihreä, ulkosuomut 7–11 × 2–3 mm, ulospäisiä, päältä harmahtavia – hieman punertavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölytön. Luotit vihertäviä – tummahkoja. Alkuperäinen. 52 Taraxacum boreum Dahlst. taigavoikukka taigamaskros 15–30 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, ± punertava; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 2–6 tai joskus lehden liuskoittuminen heikkoa, liuskat vaihtelevasti ja usein epäselvästi kolmiomaisia, siirottavia tai alaviistoja, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat ehyitä – runsaasti naskalitai liuskahampaisia, liuskat usein epäsymmetrisesti sijoittuneet; liuskavälit lyhyitä, pyöreäkulmaisia; kärkiliuska pieni – suuri, kolmiomainen – nuolimainen, usein liuskainen tai hampainen, suippokärkinen. Mykerö 30–45 mm leveä, tasainen, ± harsuhko; laitakukkien kielen hampaat toisinaan tummia; kehto pieni, himmeän oliivinvihreä, ulkosuomut 10–11 × 2–4 mm, loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman violettiin vivahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölytön. Luotit tummahkoja. Alkuperäinen. 53 Taraxacum caespitans Dahlst. mätäsvoikukka tuvmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti usein kapeampi kuin sektion muissa lajeissa, palteeton, himmeän sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 2–5, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, siirottavia – alaskaartuvia, kärki vaihtelee terävästä kärkilisäkkeelliseen, yläreunat ehytlaitaisia tai usein naskalitai liuskahampaisia; liuskavälit pyöreäkulmaisia, usein tummalaitaisia tai tervalaikkuisia, toisinaan vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska hyvin vaihteleva, usein liuskainen tai hampainen, kärki vaihtelee suiposta kärkilisäkkeelliseen. Mykerö 40–55 mm leveä, tasainen, ± harsuhko; kehto pienehkö, himmeän oliivinvihreä, ulkosuomut 10–13 × 2–5 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä himmeän harmahtavia tai joskus aavistuksen punertavia, kalvolaita hyvin kapea tai huomaamaton. Siitepölyä vaihtelevasti. Luotit tummahkoja. Alkuperäinen. 54 Taraxacum canaliculatum H. Lindb. kouruvoikukkka sorgmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai harvoin kapeapalteinen, vaihtelevasti punertava tai harvoin vaalea; lapa tummanvihreä (keskisuoni usein ruskehtava), liuskapareja 2–6, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehylaitaisia tai naskalihampaisia; lius kavälit pyöreäkulmaisia, tummanviolettilaitaisia ja toisiT. caespitans T. boreum T canaliculatum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 106 Lutukka 40. 2024 26 Asteraceae naan tervalaikkuisia, usein naskalihampaisia; kärkiliuska pienehkö – suuri, nuolimainen, ehyt, kuroutunut tai lovilaitainen, suippokärkinen. Mykerö 35–50 mm leveä, vaaleankeltainen, ± kupera, tiiviskukkainen, laitakukkien kielet kapeita, kouruisia; kehto suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 2.5–6 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai ± purppuranpunaisia, kalvolaita kapea – huomaamaton. Luotit keltaisia tai likaisenkeltaisia. Siitepölytön tai siitepölyllinen. Alkuperäinen. 55 Taraxacum canorubens G. E. Haglund, T. harpagoides Sonck & H. Øllg. harppuunavoikukka harpunmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, purppuranpunainen; lapa ruohonvihreä (keskisuoni usein punertava), liuskapareja 3 tai 4, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat naskalihampaisia; kärkiliuska pitkä, harppuunamaisesti suurihampainen ja suippokärkinen. Mykerö 40–50 mm leveä, keltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto leveä, keskivihreä, ± härmäinen, ulkosuomut 12–13 × 3–5 mm, siirottavia tai loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia – usein punertavia, kalvolaita hyvin kapea. Siitepölytön. Luotit tummahkoja. Alkuperäinen. 56 Taraxacum guttulatum H. Lindb. ex Puol. tahravoikukka droppmaskros 25–40 cm. Lehtiruoti palteeton, tav. ± punertava, joskus vihreä; lapa harmahtavan vihreä, usein maksatäpläinen (täplät pieniä), liuskapareja 2–4, usein liuskoittuminen heikkoa tai lehdet vain hammaslaitaisia, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia tai alaviistoja, yläreunaltaan ehyitä tai naskalihampaisia, teräväkärkisiä; kärkilius ka pitkä, joko ehyt, naskalihampainen tai lovilaitainen, suippokärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, tasainen tai kuperahko, tiiviskukkainen; kehto tav. suurehko, tummahkon vihreä, ulkosuomut 14–16 × 2.5–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus violettiin vivahtavia, kapealti valkolaitaisia. Siitepölytön. Emin vartalot tummia, mutta luotit usein osittain keltaisia, osittain tummahkoja. Alkuperäinen. 57 Taraxacum humile Brenner, T. proruptiforme Sonck, T. remotijugum H. Lindb. viehkovoikukka vänmaskros 10–40 cm. Lehtiruoti palteeton, vaalea tai hieman punertava; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 2–4, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja, pitkäja teräväkärkisiä, usein ehytlaitaisia, joskus yläreunassa yksinäinen hammas tai naskalihampaita; liuskavälit vaihtelevan pituisia (joskus hyvin pitkiä), tav. pyöreähkökulmaisia, toisinaan naskalihampaisia; kärkiliuska keskisuuri, kolmiomainen tai suuri, keihäsmäinen tai nuolimainen, jolloin liuskat vaihtelevasti lovikylkisiä tai hampaisia, kärjet suippoja – hyvin teräviä. Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto vaihtelevan kokoinen, vihreä, ulkosuomut 15–17 × 2–5 mm, siirottavia tai vaihtelevasti vääntyillen alaskaartuvia, päältä himmeän vihertäviä tai joskus punertavia, tav. kalvolaidattomia. Kukkien kielet uloimpia lukuunottamatta kapeita, kourumaisia, usein punahampaisia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit keltaisia tai vihertäviä. Alkuperäinen. T. guttulatum T. canorubens Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 107 Lutukka 40. 2024 26 Asteraceae naan tervalaikkuisia, usein naskalihampaisia; kärkiliuska pienehkö – suuri, nuolimainen, ehyt, kuroutunut tai lovilaitainen, suippokärkinen. Mykerö 35–50 mm leveä, vaaleankeltainen, ± kupera, tiiviskukkainen, laitakukkien kielet kapeita, kouruisia; kehto suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 2.5–6 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai ± purppuranpunaisia, kalvolaita kapea – huomaamaton. Luotit keltaisia tai likaisenkeltaisia. Siitepölytön tai siitepölyllinen. Alkuperäinen. 55 Taraxacum canorubens G. E. Haglund, T. harpagoides Sonck & H. Øllg. harppuunavoikukka harpunmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, purppuranpunainen; lapa ruohonvihreä (keskisuoni usein punertava), liuskapareja 3 tai 4, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat naskalihampaisia; kärkiliuska pitkä, harppuunamaisesti suurihampainen ja suippokärkinen. Mykerö 40–50 mm leveä, keltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto leveä, keskivihreä, ± härmäinen, ulkosuomut 12–13 × 3–5 mm, siirottavia tai loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia – usein punertavia, kalvolaita hyvin kapea. Siitepölytön. Luotit tummahkoja. Alkuperäinen. 56 Taraxacum guttulatum H. Lindb. ex Puol. tahravoikukka droppmaskros 25–40 cm. Lehtiruoti palteeton, tav. ± punertava, joskus vihreä; lapa harmahtavan vihreä, usein maksatäpläinen (täplät pieniä), liuskapareja 2–4, usein liuskoittuminen heikkoa tai lehdet vain hammaslaitaisia, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia tai alaviistoja, yläreunaltaan ehyitä tai naskalihampaisia, teräväkärkisiä; kärkilius ka pitkä, joko ehyt, naskalihampainen tai lovilaitainen, suippokärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, tasainen tai kuperahko, tiiviskukkainen; kehto tav. suurehko, tummahkon vihreä, ulkosuomut 14–16 × 2.5–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus violettiin vivahtavia, kapealti valkolaitaisia. Siitepölytön. Emin vartalot tummia, mutta luotit usein osittain keltaisia, osittain tummahkoja. Alkuperäinen. 57 Taraxacum humile Brenner, T. proruptiforme Sonck, T. remotijugum H. Lindb. viehkovoikukka vänmaskros 10–40 cm. Lehtiruoti palteeton, vaalea tai hieman punertava; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 2–4, liuskat kapean kolmiomaisia, alaviistoja, pitkäja teräväkärkisiä, usein ehytlaitaisia, joskus yläreunassa yksinäinen hammas tai naskalihampaita; liuskavälit vaihtelevan pituisia (joskus hyvin pitkiä), tav. pyöreähkökulmaisia, toisinaan naskalihampaisia; kärkiliuska keskisuuri, kolmiomainen tai suuri, keihäsmäinen tai nuolimainen, jolloin liuskat vaihtelevasti lovikylkisiä tai hampaisia, kärjet suippoja – hyvin teräviä. Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto vaihtelevan kokoinen, vihreä, ulkosuomut 15–17 × 2–5 mm, siirottavia tai vaihtelevasti vääntyillen alaskaartuvia, päältä himmeän vihertäviä tai joskus punertavia, tav. kalvolaidattomia. Kukkien kielet uloimpia lukuunottamatta kapeita, kourumaisia, usein punahampaisia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit keltaisia tai vihertäviä. Alkuperäinen. T. guttulatum T. canorubens Asteraceae 27 58 Taraxacum karelicum H. Lindb. & Markl. karjalanvoikukka 20–45 cm. Lehtiruoti palteeton, kirkkaan sinipunainen; lapa tummanvihreä, toisinaan hieman punertava, kapealti tummanviolettilaitainen (keskisuoni usein ruskehtava); liuskapareja 2–5, liuskat säännöllisen kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, tav. ehytlaitaisia; liuskaväleissä usein heikkoa hammastusta ja tervalaikkuja; kärkiliuska pieni – suurehko, kolmiomainen – hieman keihäsmäinen, ehyt tai usein vaihtelevasti lovilaitainen (lovi usein vain toisella laidalla), suippokärkinen. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, kupera, tiiviskukintoinen; kehto keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummia. Muinaistulokas. 59 Taraxacum laceratum (Brenner) Brenner, T. parvuliceps H. Lindb. naperovoikukka parvelmaskros 15–30 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa himmeänvihreä, liuskapareja 2–5, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, alaviistoja, yläreunastaan kuperia, usein hammaslaitaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit lyhyitä, pyöreäkulmaisia; kärkiliuska nuolimainen, laidoissa vaihtelevankokoisia, alaskaartuvia hampaita, kärjessä pienen pieni terävä nipukka. Mykerö 25–35 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, tiheäkukkainen; kehto pieni, tumman oliivinvihreä, ulkosuomut 9–13 × 2–3 mm, siirottavia – alaviistoja, päältä harmahtavia tai violettiin vivahtavia. Siitepölytön. Luotit keltaisia – likaisenkeltaisia. Alkuperäinen. 60 Taraxacum litorale Raunk. merivoikukka liten kärrmaskros 5–30 cm. Lehtiruoti hyvin kapea, palteeton, tumman sinipunainen; lapa tummanvihreä (keskisuoni sinipunainen – ruskehtava), liuskapareja 0–6, liuskat tasasoukkia – vaihtelevasti kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, tav. ehytlaitaisia; liuskaväleissä usein liuskamaisia hampaita; kärkiliuska lehden kokoon nähden suuri, tylppä tai suippo, reuna ehytlaitainen tai harvahampainen. Mykerö 20–50 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – kupera; kehto pieni, tummanvihreä, ulkosuomut 10–11 × 2.5–4 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – siirottavia, päältä harmahtavia – hieman punertavia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia – tummahkoja. Alkuperäinen; etenkin merenrannoilla. 61 Taraxacum lojoënse H. Lindb. lohjanvoikukka lojomaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton, kirkkaan tai tumman viininpunainen; lapa tummanvihreä, kiiltävähkö (keskisuoni vihertävä – ruskehtava), liuskapareja 2–5, liuskat säännöllisen kolmiomaisia, vaihtelevasti alaviistoja, tav. ehytlaitaisia, harvoin naskalihampaisia tai liuskaisia, teräväkärkisiä; liuskavälit tav. naskalitai rosohampaisia ja poimuisia, teräväkulmaisia, tummalaitaisia ja usein tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni – suuri, nuolimainen, ehyt tai joskus vaihtelevasti hampainen tai liuskainen, terävä. Mykerö 30–50 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto pienehkö, tumma, ulkosuomut 14–15 × 2–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölytön. Luotit tummia. Muinaistulokas. pieni yksilö T. karelicum T. litorale T. laceratum T. lojoënse suuri yksilö Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 108 Lutukka 40. 2024 28 Asteraceae 62 Taraxacum melanostigma H. Lindb. askelvoikukka stegmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, kirkkaan sinipunainen; lapa tummanvihreä, kapealti tummalaitainen (keskisuoni vihertävä tai joskus alaosastaan punertava), liuskapareja 4–7, liuskat kapeahkon kolmiomaisia, hieman alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä yksittäisiä liuskahampaita; liuskavälit teräväkulmaisia; kärkiliuska ulommissa lehdissä pieni, sisemmissä usein suuri, liuskainen tai hampainen, kärki lyhyesti kielimäinen. Mykerö 35–50 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto melko pieni, tummahko, ulkosuomut 12–13 × 2.5–3.5 mm, loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit tummia. Muinaistulokas. 63 Taraxacum mucronatum H. Lindb., T. revertens Brenner untuvavoikukka dunmaskros 20–35 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa harmaanvihreä, keskisuonesta tav. runsaskarvainen, liuskapareja 2–6, joskus heikosti liuskainen, liuskat kolmiomaisia, vaihtelevasti alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreuna usein venytetyn S-kirjaimen muotoinen, ehytlaitainen tai naskalihampainen; liuskavälit vaihtelevasti teräväkulmaisia, toisinaan vaihtelevasti hampaisia, tummalaitaisia ja tervalaikkuisia; kärki lius ka pieni – keskisuuri, keihäsmäinen – nuolimainen, usein lovilaitainen, kärki tav. kielimäinen, toisinaan suippo. Mykerö 35–40 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, vihreä, ulkosuomut 12–15 × 2–4 mm, siirottavia – hieman alaskaartuvia, päältä himmeän harmahtavia – aavistuksen violettiin vivahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia – harmahtavia. Muinaistulokas. 64 Taraxacum ostenfeldii Raunk., T. duplidens H. Lindb., T. stenolepis (Brenner) Hjelt kaksihammasvoikukka Ostenfelds maskros 10–40 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, suippokärkisiä, alaviistoja tai siirottavia, yläreunat tav. kuperia ja niissä 1 tai pari hammasta; liuskavälit tav. hampaisia; kärkiliuska pienehkö – keskisuuri, nuolimainen, usein hampainen tai liuskainen, kärki tylpähkö – lyhyesti kielimäinen. Mykerö 30–45 mm leveä, tummankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto pienehkö – keskisuuri, tummahkon vihreä, ulkosuomut 13–16 × 2–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Alkuperäinen. 65 Taraxacum oxylobium Brenner, T. campylum Dahlst., T. kittilense H. Lindb. koveravoikukka krummaskros 15–40 cm. Lehtiruoti kapealti – leveälti palteinen, himmeän sinipunainen; lapa tummanvihreä, liuskapareja 2–4, toisinaan heikosti liuskainen, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat tav. lajille tyypillisesti koveria, ehytlaitaisia tai niissä muutama pitkä naskalimainen hammas; liuskavälit leveän V-kirjaimen muotoisia tai pyöreähkökulmaisia, vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska tasasivuisen kolmiomainen, terävä, usein otakärkinen, laidat suoria, ehyitä tai niissä muutamia liuskamaisia hampaita. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 12–13 × 2.5–4 mm, siirottavia, päältä harmahtavia tai vihertäviä, kapealti T. mucronatum T. melanostigma Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 109 Lutukka 40. 2024 28 Asteraceae 62 Taraxacum melanostigma H. Lindb. askelvoikukka stegmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, kirkkaan sinipunainen; lapa tummanvihreä, kapealti tummalaitainen (keskisuoni vihertävä tai joskus alaosastaan punertava), liuskapareja 4–7, liuskat kapeahkon kolmiomaisia, hieman alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä yksittäisiä liuskahampaita; liuskavälit teräväkulmaisia; kärkiliuska ulommissa lehdissä pieni, sisemmissä usein suuri, liuskainen tai hampainen, kärki lyhyesti kielimäinen. Mykerö 35–50 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto melko pieni, tummahko, ulkosuomut 12–13 × 2.5–3.5 mm, loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölytön tai harvoin siitepölyllinen. Luotit tummia. Muinaistulokas. 63 Taraxacum mucronatum H. Lindb., T. revertens Brenner untuvavoikukka dunmaskros 20–35 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa harmaanvihreä, keskisuonesta tav. runsaskarvainen, liuskapareja 2–6, joskus heikosti liuskainen, liuskat kolmiomaisia, vaihtelevasti alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreuna usein venytetyn S-kirjaimen muotoinen, ehytlaitainen tai naskalihampainen; liuskavälit vaihtelevasti teräväkulmaisia, toisinaan vaihtelevasti hampaisia, tummalaitaisia ja tervalaikkuisia; kärki lius ka pieni – keskisuuri, keihäsmäinen – nuolimainen, usein lovilaitainen, kärki tav. kielimäinen, toisinaan suippo. Mykerö 35–40 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, vihreä, ulkosuomut 12–15 × 2–4 mm, siirottavia – hieman alaskaartuvia, päältä himmeän harmahtavia – aavistuksen violettiin vivahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia – harmahtavia. Muinaistulokas. 64 Taraxacum ostenfeldii Raunk., T. duplidens H. Lindb., T. stenolepis (Brenner) Hjelt kaksihammasvoikukka Ostenfelds maskros 10–40 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, suippokärkisiä, alaviistoja tai siirottavia, yläreunat tav. kuperia ja niissä 1 tai pari hammasta; liuskavälit tav. hampaisia; kärkiliuska pienehkö – keskisuuri, nuolimainen, usein hampainen tai liuskainen, kärki tylpähkö – lyhyesti kielimäinen. Mykerö 30–45 mm leveä, tummankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto pienehkö – keskisuuri, tummahkon vihreä, ulkosuomut 13–16 × 2–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölytön. Luotit keltaisia. Alkuperäinen. 65 Taraxacum oxylobium Brenner, T. campylum Dahlst., T. kittilense H. Lindb. koveravoikukka krummaskros 15–40 cm. Lehtiruoti kapealti – leveälti palteinen, himmeän sinipunainen; lapa tummanvihreä, liuskapareja 2–4, toisinaan heikosti liuskainen, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat tav. lajille tyypillisesti koveria, ehytlaitaisia tai niissä muutama pitkä naskalimainen hammas; liuskavälit leveän V-kirjaimen muotoisia tai pyöreähkökulmaisia, vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska tasasivuisen kolmiomainen, terävä, usein otakärkinen, laidat suoria, ehyitä tai niissä muutamia liuskamaisia hampaita. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 12–13 × 2.5–4 mm, siirottavia, päältä harmahtavia tai vihertäviä, kapealti T. mucronatum T. melanostigma Asteraceae 29 kalvolaitaisia. Siitepölytön. Luotit harmahtavia – tummahkoja. Alkuperäinen. 66 Taraxacum penicilliforme H. Lindb. sutivoikukka penselmaskros 20–55 cm; voimakaskasvuinen. Lehtiruoti kapealti – leveälti palteinen, punertava, usein vihreämmästä palteesta selvästi erottuva; lapa harmaanvihreä (keskisuoni usein ruskehtava), tav. yläosasta leveimmillään, liuskapareja 2–5, heikompikasvuisilla yksilöillä lapa liuskaton, liuskat kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä – suorakärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia (joskus jopa muutama liuskahammas); liuskavälit U-kirjaimen muotoisia, tummalaitaisia; kärkiliuska yleensä suuri, joskus pienehkö, kolmiomainen, ehyt tai lovilaitainen, terävä. Mykerö 35–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri – suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 16–17 × 3–6 mm, alaskaartuvia, kapealti vaalealaitaisia, päältä harmaita. Siitepölytön. Luotit likaisen keltaisia. Muinaistulokas. 67 Taraxacum praecox Dahlst. ex Puol. kevätvoikukka vårmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein ruskehtava), liuskapareja 3 tai 4, liuskat kapeahkon kolmiomaisia, alaviistoja – alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai niissä muutama naskalihammas; liuskavälit syviä, kapeapalteisia, naskalihampaisia, tummalaitaisia ja usein heikosti tervalaikkuisia; kärkiliuska keskisuuri – suurehko, keihäsmäinen – nuolimainen, joko ehyt, kuroutunut tai lovilaitainen, kärki suippo tai hieman kielimäinen. Mykerö 35–40 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – hieman kupera, tiheähkö; kehto pieni, tummanvihreä, härmäinen, ulkosuomut 13–14 × 3–4 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia – hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummia. Muinaistulokas. 68 Taraxacum pullum Markl. ex Puol. sysivoikukka dystermaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton, viininpunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4–6, liuskat usein vuorottaisia, säännöllisen kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, tav. ehytlaitaisia; lius kavälit yleensä melko teräväkulmaisia, kapeapalteisia, usein hieman poimuisia, tummalaitaisia ja usein jopa voimakkaasti tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni, kolmiomainen, ehytlaitainen, kärki kie limäinen. Mykerö 30–40 mm leveä, vaaleankeltainen, kupera, hyvin tiiviskukkainen; kehto pieni, tumman oliivinvihreä, ulkosuomut 14–15 × 2–3 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – loivasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia – punertavia. Siitepölyllinen tai siitepölytön. Luotit tummia. Muinaistulokas. 69 Taraxacum scalare H. Øllg. & J. Räsänen porrasvoikukka tät triangelmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti palteeton – leveähköpalteinen, vaihtelevasti purppuranpunainen; lapa tumman harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–5, liuskat säännöllisen kolmiomaisia, siirottavia – hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunassa usein 1 tai useampia voimakkaita hampaita; liuskavälit teräväkulmaisia, ehytlaitaisia tai harvahampaisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, tav. lovitai hammaslaitainen, kärki terävä – tylpähkö. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, kupera, hyvin tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, T. praecox T. pullum T. scalare Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 110 Lutukka 40. 2024 30 Asteraceae vaalean – tumman vihreä, ulkosuomut 13–15 × 3–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia – hieman punertavia. Siitepölytön. Luotit harmahtavia. Muinaistulokas. 70 Taraxacum spilophylloides Dahlst. räiskevoikukka stänkmaskros 20–35 cm. Lehtiruoti leveä mutta palteeton, vaaleanpunainen; lapa harmahtavan vihreä, usein maksatäpläinen, sivuliuskapareja 3–7, liuskat usein vuorottaisia, lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. runsaasti naskalihampaisia, alareunassa joskus yksittäisiä naskalihampaita; liuskavälit pyöreäkulmaisia, tav. naskalihampaisia; kärkiliuska tav. pitkä, keihäsmäinen, runsaasti suurija rosohampainen, kärki suippo tai joskus lyhyesti kielimäinen; sisälehdet pitkäruotisia, liuskattomia, suikeita, sahalaitaisia. Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, vaalean – tummahkon vihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, tav. tiukasti alaspäisiä, päältä harmahtavia – punertavia. Siitepölytön. Luotit likaisenkeltaisia – harmahtavia. Muinaistulokas. 71 Taraxacum submaculosum Markl. pilkkuvoikukka 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, ± sinipunainen, usein runsaskarvainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein ruskehtava), toisinaan maksatäpläinen, liuskapareja 2–4, liuskat kolmiomaisia, hieman alaviistoja – alaskaartuvia, hyvin teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia, joskus naskalihampaisia; liuskavälit terävähkötai pyöreäkulmaisia, usein tummalaitaisia, joko ehyitä tai hieman rosotai naskalihampaisia, yleensä kapeapalteisia; kärkiliuska keskisuuri – suuri, kolmiomainen, nuolimainen tai keihäsmäinen, terävä, yleensä ehytlaitainen, harvoin toisessa laidassa yksinäinen lovi. Mykerö 35–50 mm, kuperahko, harsuhko – tiheähkö, laitakukkien kieli usein kouruinen; kehto keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 13– 15 × 2–4.5 mm, loivasti – tiukasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai usein vaalean punavioletteja. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Muinaistulokas. 72 Taraxacum subpenicilliforme H. Lindb. ex Dahlst. pensselivoikukka grå penselmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, sinipunainen; lapa harmaanvihreä, liuskapareja 3–8, liuskat säännöllisen kolmiomaisia, siirottavia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, alareunat 90 asteen kulmassa lehden keskisuoneen nähden; liuskavälit lyhyitä, terävähkösti V-kirjaimen muotoisia; kärkiliuska melko suuri, kolmiomainen – nuolimainen, usein halkoinen, terävä. Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – hieman kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–4 mm, alaspäisiä, läpikuultavan vaaleanvihreitä. Siitepölytön. Luotit kellertäviä. Muinaistulokas. 73 Taraxacum triangulare H. Lindb. kolmiovoikukka triangelmaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, purppuranpunainen; lapa tummanvihreä, kapea, liuskapareja 4–7, liuskat tasaisen kolmiomaisia, alaviistoja, hyvin pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat ja liuskavälit usein naskalihampaisia; kärkiliuska tav. pieni, suipon kolmiomainen, otakärkinen, ehytlaitainen tai lovilaitainen. T. subpenicilliforme T. submaculosum T. spilophylloides Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 111 Lutukka 40. 2024 30 Asteraceae vaalean – tumman vihreä, ulkosuomut 13–15 × 3–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia – hieman punertavia. Siitepölytön. Luotit harmahtavia. Muinaistulokas. 70 Taraxacum spilophylloides Dahlst. räiskevoikukka stänkmaskros 20–35 cm. Lehtiruoti leveä mutta palteeton, vaaleanpunainen; lapa harmahtavan vihreä, usein maksatäpläinen, sivuliuskapareja 3–7, liuskat usein vuorottaisia, lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. runsaasti naskalihampaisia, alareunassa joskus yksittäisiä naskalihampaita; liuskavälit pyöreäkulmaisia, tav. naskalihampaisia; kärkiliuska tav. pitkä, keihäsmäinen, runsaasti suurija rosohampainen, kärki suippo tai joskus lyhyesti kielimäinen; sisälehdet pitkäruotisia, liuskattomia, suikeita, sahalaitaisia. Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, vaalean – tummahkon vihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, tav. tiukasti alaspäisiä, päältä harmahtavia – punertavia. Siitepölytön. Luotit likaisenkeltaisia – harmahtavia. Muinaistulokas. 71 Taraxacum submaculosum Markl. pilkkuvoikukka 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, ± sinipunainen, usein runsaskarvainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein ruskehtava), toisinaan maksatäpläinen, liuskapareja 2–4, liuskat kolmiomaisia, hieman alaviistoja – alaskaartuvia, hyvin teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia, joskus naskalihampaisia; liuskavälit terävähkötai pyöreäkulmaisia, usein tummalaitaisia, joko ehyitä tai hieman rosotai naskalihampaisia, yleensä kapeapalteisia; kärkiliuska keskisuuri – suuri, kolmiomainen, nuolimainen tai keihäsmäinen, terävä, yleensä ehytlaitainen, harvoin toisessa laidassa yksinäinen lovi. Mykerö 35–50 mm, kuperahko, harsuhko – tiheähkö, laitakukkien kieli usein kouruinen; kehto keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 13– 15 × 2–4.5 mm, loivasti – tiukasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai usein vaalean punavioletteja. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Muinaistulokas. 72 Taraxacum subpenicilliforme H. Lindb. ex Dahlst. pensselivoikukka grå penselmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, sinipunainen; lapa harmaanvihreä, liuskapareja 3–8, liuskat säännöllisen kolmiomaisia, siirottavia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, alareunat 90 asteen kulmassa lehden keskisuoneen nähden; liuskavälit lyhyitä, terävähkösti V-kirjaimen muotoisia; kärkiliuska melko suuri, kolmiomainen – nuolimainen, usein halkoinen, terävä. Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – hieman kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–4 mm, alaspäisiä, läpikuultavan vaaleanvihreitä. Siitepölytön. Luotit kellertäviä. Muinaistulokas. 73 Taraxacum triangulare H. Lindb. kolmiovoikukka triangelmaskros 15–35 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, purppuranpunainen; lapa tummanvihreä, kapea, liuskapareja 4–7, liuskat tasaisen kolmiomaisia, alaviistoja, hyvin pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat ja liuskavälit usein naskalihampaisia; kärkiliuska tav. pieni, suipon kolmiomainen, otakärkinen, ehytlaitainen tai lovilaitainen. T. subpenicilliforme T. submaculosum T. spilophylloides Asteraceae 31 T. triangulare Mykerö 35–45 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – kuperahko, harsuhko – tiheähkö; kehto pienehkö – keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 12–14 × 2–4 mm, alaspäisiä, pitkäja kapeakärkisiä, päältä vaaleanvihreitä; kehdon sisäsuomujen kärjessä usein heikko kyhmy. Siitepölytön. Luotit likaisenkeltaisia – tummahkoja. Muinaistulokas. 10 Sektio Taraxacum Kirschner & Št?pánek rikkavoikukat ogräsmaskrosor Sektio Ruderalia Kirschner, H. Øllg. & Št?pánek, sektio Vulgaria auct. Lehtilapa tav. suikea, karkeatekoinen ja syvään runsasliuskainen, ei koskaan maksalaikkuinen, mutta liuskavälit usein tervatäpläisiä; liuskojen ylälaita ja liuskavälit hampaisia – hammasliuskaisia. Mykerövanat pystyjä, lehtiä pitempiä, mykerön alta seittikarvaisia. Mykeröt (25–)30–70(–75) mm leveitä; kehdon ulkosuomut 11–18 × 2–7 mm, suikeita – tasasoukkia, siirottavia – alaspäisiä, erittäin harvoin ylöspäisiä, tav. kalvolaidattomia ja kyhmyttömiä. Laitakukkien teriön kieli alta leveälti tummajuovainen. Tav. siitepölyllisiä. Emin vartalo ja luotti harvoin puhtaankeltaisia. Pähkylät (3–)3.5–4.5(–5) mm, ruskeansävyisiä; nokka (0.3–)0.4–1.0 mm, kartiomaisen lieriömäinen. Tämän sektion lajeista jätettiin alun perin pois paikoittain hyvin yleinen laji, jolle ei tiedetty silloin nimeä. Lajille oli kyllä montaa nimeä ehdotettu (T. cruciatum Lundev., T. demens Wittzell, T. fennicum J. Räsänen), mutta sitä ei ollut hyväksyttävästi kuvattu. Sen nimeksi selvisi myöhemmin Taraxacum acriculum Rail., ristivoikukka, korsmaskros. Lajista on artikkeli Talvikissa 45(1): 17–19 (2021). Sen parhaat tuntomerkit ovat suikeissa hennohkoissa lehdissä, joiden kärki sivuliuskoineen on ± ristin muotoinen. Muiden sivuliuskojen ylälaidassa palteen vieressä on usein suuri hammas tai kupera levike. Laji on tavattu maakunnissa V, U, EH, EP–Kn, PeP. Uustulokkaita monenlaisilla ihmistoiminnan luomilla kasvupaikoilla, joilla Eteläja Keski-Suomessa tavataan enää harvoin muiden sektioiden lajeja. Suomesta on ilmoitettu yli 350 rikkavoikukkalajia, joista noin 100 on laajalle levinneitä. Tähän on valittu mukaan ne lajit, joiden tiedetään ainakin paikallisesti päässeen valtalajin asemaan. Suomen voikukkalajisto tunnetaan kuitenkin sen verran huonosti, että valtalajeina voidaan tavata lajeja, joita tässä ei mainita. Monet rikkavoikukkalajit myös yleistyvät ja runsastuvat edelleen voimakkaasti. Toisaalta viime sotien aikana pitkälti toista sataa rikkavoikukkalajia kulkeutui Keski-Euroopasta Suomeen Pohjanlahden satamiin ja saksalaisten leirialueille Pohjois-Suomeen. Näistä lajeista valtaosa jäi satunnaisiksi. Muutaman aarin voikukkakasvustosta on usein löydettävissä 20–40 lajia. Etenkin Lapin rikkavoikukkalajisto tunnetaan huonosti, mikä osaltaan selittää levinneisyyskartoissa yleistä ja usein isoa aukkoa siellä. 1 Siitepölyttömiä ....................................................................................................... 2 1 Siitepölyllisiä .......................................................................................................... 3 2 ( 1) Lehden kärkiliuska kolmiomainen – keihäsmäinen .......... 125 subhuelphersianum 2 Lehden kärkiliuska tylppä – pyöreäkärkinen .................................... 108 obtusulum 3 ( 1) Lehtiruoti vaalea, vihertävä tai sisemmissä lehdissä hieman punertava ............... 4 3 Lehtiruoti ± punertava .......................................................................................... 14 4 ( 3) Lehtilavan keskisuoni tyveltä vaalea, ylempää ruskea tai punertava .................... 5 4 Lehtilavan keskisuoni ± vihertävä .......................................................................... 6 5 ( 4) Kaikki lehtiruodit vaaleita, lavan kärkiliuska ehyt ............................... 113 piceatum 5 Sisemmät lehtiruodit ± punertavia, lavan kärkiliuska sivulta kuroutunut tai lovellinen .............................................................................................. 86 diastematicum 6 ( 4) Kehdon ulkosuomut tav. alaspäisiä ....................................................................... 7 6 Kehdon ulkosuomut ± siirottavia tai alaskaartuvia ................................................. 9 7 ( 6) Kehdon ulkosuomut ja nuput vaaleanvihreitä ja selvästi valkohärmäisiä; lehden kärkiliuska tav. leveän kolmiomainen, sivuliuskat kolmiomaisia ....... 109 pallidipes Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 112 Lutukka 40. 2024 32 Asteraceae 7 Kehdon ulkosuomut himmeän tai harmahtavan vihreitä, eivät selvästi valkohärmäisiä; lehden kärkiliuskassa tav. kielimäinen kärki, sivuliuskat ± lokinsiipimäisiä ..... 8 8 ( 7) Lehden sivuliuskat ehyitä ja ± epäsäännöllisiä, niistä usein yksi tai useampi tylppäkärkinen; laaja-alueinen ................................................................... 103 lingulatum 8 Lehden sivuliuskat usein liuskaisia, mutta säännöllisiä ja terävähkökärkisiä; yleisenä Ahvenanmaalla. .......................................................................... 110 palmgrenii 9 ( 6) Lehden sivuliuskojen yläreunassa 1 tai 2 huomiota herättävän isoa hammasta . 10 9 Lehden sivuliuskojen yläreuna ehytlaitainen tai siinä useita pieniä hampaita ......11 10 ( 9) Ruoti ? – ½ lehden pituudesta, lavan sivuliuskojen hammas etuviisto, usein liuskan kaltainen; kehdon ulkosuomut alaviistoja .......................................... 77 alatum 10 Ruoti ? lavan pituudesta, lavan sivuliuskojen hammas siirottava; kehdon ulkosuomut siirottavia ........................................................................................... 98 ingens 11 ( 9) Lehden sivuliuskat usein tiheässä, niiden kärki hyvin terävä ... 96 huelphersianum 11 Lehden sivuliuskat selvävälisiä ja tylpähkökärkisiä ............................................. 12 12 (11) Lehden liuskat koukkumaisia (ylälaita kupera, alalaita kovera), ruoti leveäpalteinen ............................................................................................. 80 ancistrolobum 12 Lehden liuskat eivät koukkumaisia, ruoti palteeton tai kapeapalteinen ............... 13 13 (12) Mykerö 30–40 mm leveä; lehden sivuliuskojen väleissä liuskamaisia hampaita, sivuliuskojen muoto vaihteleva ja kärkiliuska lyhyt ......................... 126 sublaeticolor 13 Mykerö 45–60 mm leveä; lehden sivuliuskojen väleissä korkeintaan naskalimaisia hampaita, sivuliuskat säännöllisiä ja kärkiliuska ± sydämen muotoinen .................. ............................................................................................................. 85 cordatum 14 ( 3) Lehden keskisuoni pitkälti punertava ................................................................... 15 14 Lehden keskisuoni vain alaosastaan punertava .................................................. 25 15 (14) Lehden sivuliuskat tav. liuskaisia tai ainakin liuskahampaisia, siirottavia, kärkiosasta pitkälti nauhamaisia (lehti muistuttaa paljon kaksipuolista kampaa) .................... ................................................................................................... 111 pectinatiforme 15 Lehden sivuliuskat tasaisesti kapenevia tai jos nauhamaisia niin eivät liuskaisia tai liuskahampaisia ................................................................................................... 16 16 (15) Lehden sivuliuskapareja korkeintaan 3, liuskojen yläreuna hyvin alaviisto (’luisuharteinen’) .............................................................................................. 121 sahlinii 16 Lehden sivuliuskapareja vähintään 3, liuskojen yläreuna korkeintaan loivasti alaskaartuva ............................................................................................................... 17 17 (16) Kehdon ulkosuomut alaspäisiä; lehden kärkiliuska pitkä ja sen molemmilla sivuilla useita suuria hampaita .................................................................... 117 purpureum 17 Kehdon ulkosuomut korkeintaan alaskaartuvia; lehden kärkiliuskan sivuilla korkeintaan yksi hammas ......................................................................................... 18 18 (17) Lehtiruodit ainakin uloimmissa lehdissä selvästi palteisia .......... 86 diastematicum 18 Lehtiruodit palteettomia tai epäselvästi palteisia ................................................. 19 19 (18) Lehden sivuliuskat tav. siirottavia ja niissä pitkä tasasoukka kärkiosa .................... ...................................................................................................... 127 tanyphyllum 19 Lehden sivuliuskat ± alaviistoja, tasaisesti kapenevia ......................................... 20 20 (19) Keskilehtien liuskavälit päältä selvästi tervatäpläisiä .............. 104 longisquameum 20 Keskilehtien liuskavälit päältä tervatäplättömiä .................................................. 21 21 (20) Lehden sivuliuskojen ylälaita selvästi kupera ja alalaita kovera .......................... 22 21 Lehden sivuliuskojen ylälaita tav. suora tai kovera ja alalaita suora tai kupera ... 23 22 (21) Lehden sivuliuskojen välit pitkiä, usein kulmikkaita, hammaslaitaisia ..................... .......................................................................................................... 105 lucescens 22 Lehden sivuliuskojen välit lyhyitä, usein pyöristyneitä ja niissä vain yksittäisiä hampaita .............................................................................................. 100 interveniens 23 (21) Rotevakasvuinen; lehdet leveähköjä ............................................... 99 interruptum 23 Sirokasvuinen; lehdet kapeahkoja ....................................................................... 24 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 113 Lutukka 40. 2024 32 Asteraceae 7 Kehdon ulkosuomut himmeän tai harmahtavan vihreitä, eivät selvästi valkohärmäisiä; lehden kärkiliuskassa tav. kielimäinen kärki, sivuliuskat ± lokinsiipimäisiä ..... 8 8 ( 7) Lehden sivuliuskat ehyitä ja ± epäsäännöllisiä, niistä usein yksi tai useampi tylppäkärkinen; laaja-alueinen ................................................................... 103 lingulatum 8 Lehden sivuliuskat usein liuskaisia, mutta säännöllisiä ja terävähkökärkisiä; yleisenä Ahvenanmaalla. .......................................................................... 110 palmgrenii 9 ( 6) Lehden sivuliuskojen yläreunassa 1 tai 2 huomiota herättävän isoa hammasta . 10 9 Lehden sivuliuskojen yläreuna ehytlaitainen tai siinä useita pieniä hampaita ......11 10 ( 9) Ruoti ? – ½ lehden pituudesta, lavan sivuliuskojen hammas etuviisto, usein liuskan kaltainen; kehdon ulkosuomut alaviistoja .......................................... 77 alatum 10 Ruoti ? lavan pituudesta, lavan sivuliuskojen hammas siirottava; kehdon ulkosuomut siirottavia ........................................................................................... 98 ingens 11 ( 9) Lehden sivuliuskat usein tiheässä, niiden kärki hyvin terävä ... 96 huelphersianum 11 Lehden sivuliuskat selvävälisiä ja tylpähkökärkisiä ............................................. 12 12 (11) Lehden liuskat koukkumaisia (ylälaita kupera, alalaita kovera), ruoti leveäpalteinen ............................................................................................. 80 ancistrolobum 12 Lehden liuskat eivät koukkumaisia, ruoti palteeton tai kapeapalteinen ............... 13 13 (12) Mykerö 30–40 mm leveä; lehden sivuliuskojen väleissä liuskamaisia hampaita, sivuliuskojen muoto vaihteleva ja kärkiliuska lyhyt ......................... 126 sublaeticolor 13 Mykerö 45–60 mm leveä; lehden sivuliuskojen väleissä korkeintaan naskalimaisia hampaita, sivuliuskat säännöllisiä ja kärkiliuska ± sydämen muotoinen .................. ............................................................................................................. 85 cordatum 14 ( 3) Lehden keskisuoni pitkälti punertava ................................................................... 15 14 Lehden keskisuoni vain alaosastaan punertava .................................................. 25 15 (14) Lehden sivuliuskat tav. liuskaisia tai ainakin liuskahampaisia, siirottavia, kärkiosasta pitkälti nauhamaisia (lehti muistuttaa paljon kaksipuolista kampaa) .................... ................................................................................................... 111 pectinatiforme 15 Lehden sivuliuskat tasaisesti kapenevia tai jos nauhamaisia niin eivät liuskaisia tai liuskahampaisia ................................................................................................... 16 16 (15) Lehden sivuliuskapareja korkeintaan 3, liuskojen yläreuna hyvin alaviisto (’luisuharteinen’) .............................................................................................. 121 sahlinii 16 Lehden sivuliuskapareja vähintään 3, liuskojen yläreuna korkeintaan loivasti alaskaartuva ............................................................................................................... 17 17 (16) Kehdon ulkosuomut alaspäisiä; lehden kärkiliuska pitkä ja sen molemmilla sivuilla useita suuria hampaita .................................................................... 117 purpureum 17 Kehdon ulkosuomut korkeintaan alaskaartuvia; lehden kärkiliuskan sivuilla korkeintaan yksi hammas ......................................................................................... 18 18 (17) Lehtiruodit ainakin uloimmissa lehdissä selvästi palteisia .......... 86 diastematicum 18 Lehtiruodit palteettomia tai epäselvästi palteisia ................................................. 19 19 (18) Lehden sivuliuskat tav. siirottavia ja niissä pitkä tasasoukka kärkiosa .................... ...................................................................................................... 127 tanyphyllum 19 Lehden sivuliuskat ± alaviistoja, tasaisesti kapenevia ......................................... 20 20 (19) Keskilehtien liuskavälit päältä selvästi tervatäpläisiä .............. 104 longisquameum 20 Keskilehtien liuskavälit päältä tervatäplättömiä .................................................. 21 21 (20) Lehden sivuliuskojen ylälaita selvästi kupera ja alalaita kovera .......................... 22 21 Lehden sivuliuskojen ylälaita tav. suora tai kovera ja alalaita suora tai kupera ... 23 22 (21) Lehden sivuliuskojen välit pitkiä, usein kulmikkaita, hammaslaitaisia ..................... .......................................................................................................... 105 lucescens 22 Lehden sivuliuskojen välit lyhyitä, usein pyöristyneitä ja niissä vain yksittäisiä hampaita .............................................................................................. 100 interveniens 23 (21) Rotevakasvuinen; lehdet leveähköjä ............................................... 99 interruptum 23 Sirokasvuinen; lehdet kapeahkoja ....................................................................... 24 Asteraceae 33 24 (23) Lehdet tiheäkarvaisia, sivuliuskaparit harvassa, tav. alaviistoja tai siirottavia ......... ................................................................................................................ 82 arrhenii 24 Lehdet harvakarvaisia, sivuliuskaparit tiheässä, liuskojen kärkiosa tav. taipuu ylöspäin .................................................................................................... 119 recurvum 25 (14) Keskilehtien liuskavälit päältä selvästi tervatäpläisiä tai tummia ......................... 26 25 Keskilehtien liuskavälit päältä tervatäplättömiä tai enintään tummahkoja ........... 36 26 (25) Luotit keltaisia ............................................................................. 130 xanthostigma 26 Luotit likaisenkeltaisia, vihertäviä tai harmahtavia ............................................... 27 27 (26) Lehden kärkiliuska selvästi sivuliuskaparia leveämpi .......................................... 28 27 Lehden kärkiliuska ei sivuliuskaparia leveämpi ................................................... 29 28 (27) Lehden kärkiliuskan molemmilla sivuilla useita liuskamaisia hampaita ................... ........................................................................................................ 117 purpureum 28 Lehden kärkiliuska keskeltä kuroutunut tai lovellinen ............. 104 longisquameum 29 (27) Liuskavälit lehtilavan kärkiosassa lyhyempiä kuin tyviosassa; ylemmät liuskaparit hyvin lähekkäisiä, kuunsirppimäisiä ................................................ 102 latissimum 29 Lehtilavan kaikki liuskavälit jokseenkin tasapitkiä ............................................... 30 30 (29) Kehdon ulkosuomut vaihtelevasti violettiin vivahtavia ....................... 115 polyodon 30 Kehdon ulkosuomut harmahtavia tai hieman punertavia ..................................... 31 31 (30) Lehtiruusuke maanmyötäinen ............................................................... 114 planum 31 Lehtiruusuke ± pysty ............................................................................................ 32 32 (31) Kehdon ulkosuomut ± säännöttömästi vääntyneitä, sekaisia .......... 128 trilobatum 32 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti siirottavia – alaspäisiä ............................... 33 33 (32) Lehden liuskavälit lyhyitä ..................................................................................... 34 33 Lehden liuskavälit melko pitkiä ............................................................................ 35 34 (33) Lehden liuskat liuskaisia tai suurihampaisia ............................... 101 laciniosifrons 34 Lehden liuskat ehyitä, naskalihampaisia tai harvoin suurihampaisia .. 89 fasciatum 35 (33) Lehden liuskaväleissä huomiota herättävän suuri liuskahammas, jonkun liuskan alareunassa tav. yksittäisiä hampaita ........................................ 129 tumentilobum 35 Lehden liuskavälit epäsäännöllisesti naskalihampaisia tai ehytlaitaisia .................. ....................................................................................................... 112 petterssonii 36 (25) Nuput tummia ...................................................................................................... 37 36 Nuput vihreitä ....................................................................................................... 42 37 (36) Lehdet vaaleanvihreitä; nuput hyvin tummia ................................ 112 petterssonii 37 Lehdet keskitai tummanvihreitä; nuput eivät hyvin tummia ............................... 38 38 (37) Lehden kärkiliuska selvästi sivuliuskaparia pitempi ja sen molemmilla sivuilla useita suuria hampaita .......................................................................... 117 purpureum 38 Lehden kärkiliuska ei selvästi sivuliuskaparia pitempi ja sen sivuilla ei useita suuria hampaita .............................................................................................................. 39 39 (38) Lehden sivuliuskojen ylälaita selvästi kupera ja alalaita kovera ....... 105 lucescens 39 Lehden sivuliuskojen ylälaita suora tai kovera ja alalaita ± suora tai kupera ...... 40 40 (39) Lehtiruoti himmeän punainen, lavan liuskaväleissä huomiota herättävän suuri hammas, ainakin jonkun liuskan alareunassa yksittäinen hammas ........................ ................................................................................................... 129 tumentilobum 40 Lehtiruoti kirkkaan tai himmeän punainen, lavan liuskaväleissä useita pienempiä tai ei lainkaan hampaita, liuskan alareunassa ei hammasta ................................ 41 41 (40) Liuskaväleissä runsaasti hampaita (usein sekä liuskaettä naskalihampaita) ........ .................................................................................................. 124 stenoschistum 41 Liuskaväleissä tav. niukasti hampaita (ei naskalihampaita) ............. 90 florstroemii 42 (36) Lehtiruodit leveäpalteisia ..................................................................................... 43 42 Lehtiruodit kapeapalteisia tai palteettomia ........................................................... 52 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 114 Lutukka 40. 2024 34 Asteraceae 43 (42) Lehtiruusuke maanmyötäinen; lavan liuskavälit voimakkaan poimuisia .................. .............................................................................................................. 114 planum 43 Lehtiruusuke ± pysty; lavan liuskavälit korkeintaan hieman poimuisia ................ 44 44 (43) Lehtilavan sivuliuskapareja korkeintaan 3, kärkiliuska pitkä, nuolimainen ............. ............................................................................................................... 121 sahlinii 44 Lehden sivuliuskapareja tav. enemmän tai kärkiliuska lyhyt ................................ 45 45 (44) Kehdon ulkosuomut tav. säännöttömästi vääntyneitä, sekaisia ........................... 46 45 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti siirottavia – alaspäisiä ............................... 47 46 (45) Lehden sivuliuskat ehytlaitaisia tai pienihampaisia, koko lehden pituudelta hyvin samanlaisia ...................................................................................... 76 aequilobum 46 Lehden sivuliuskat liuskaisia tai niissä ainakin muutama suuri liuskahammas ....... ......................................................................................................... 128 trilobatum 47 (45) Lehdet vaaleanvihreitä ja/tai kehdon ulkosuomut punaruskeita .......................... 48 47 Lehdet keskivihreitä ja kehdon ulkosuomut harmahtavia .................................... 49 48 (47) Lehtiruodit kirkkaan sinipunaisia muodostaen voimakkaan kontrastin ruodin vihreän palleosan kanssa ......................................................................... 87 dilatatum 48 Lehtiruodit himmeän sinipunaisia .......................................................... 88 ekmanii 49 (47) Lehden sivuliuskat ± siirottavia ............................................................................ 50 49 Lehden sivuliuskat tav. selvästi alaviistoja ........................................................... 51 50 (49) Lehtiruodin palle tasaleveä; lavan kärki lyhyt, tav. tylpähkö ....... 101 laciniosifrons 50 Lehtiruodin palle ylöspäin levenevä; lavan kärki pitkähkö, tav. terävä ..................... ......................................................................................................... 118 railonsalae 51 (49) Lehden sivuliuskojen ylälaita ja kärkiliuskan tyviosan ylälaita tav. kupera ............... ......................................................................................................... 84 contractum 51 Lehden sivuliuskojen ylälaita ja kärkiliuskan tyviosan ylälaita ± suora, kovera tai loivan S-kirjaimen muotoinen ............................................................ 75 acroglossum 52 (42) Ainakin sisälehdissä kärkiliuska suurempi kuin ylin sivuliuska ............................ 53 52 Lehden kärkiliuska pienempi tai yhtä suuri kuin ylin sivuliuska ........................... 69 53 (52) Kehdon ulkosuomut selvästi vaalealaitaisia ........................................................ 54 53 Kehdon ulkosuomuista puuttuu vaalea laita tai se on hyvin kapea ..................... 57 54 (53) Lehden kärkiliuska pitkä ja sen molemmilla sivuilla useita suuria hampaita ........... ........................................................................................................ 117 purpureum 54 Lehden kärkiliuska ± kolmiomainen, usein kummallakin sivulla korkeintaan yksi lovi tai hammas .......................................................................................................... 55 55 (54) Huomattavan suurikokoinen (40–60 cm) ja pitkälehtinen; mykerön laitakukkien teriön kielen hampaat tav. tummanpunaisia ........................................ 78 altissimum 55 Keskikokoinen (30–40 cm); mykerön laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia . ............................................................................................................................. 56 56 (55) Kehdon ulkosuomut tiiviisti alaspäisiä; ulompien lehtien alimpien liuskaparien yläreunan mahdollinen hammastus epäsäännöllistä .......................... 120 retroflexum 56 Kehdon ulkosuomut siirottavia – alaskaartuvia; ulompien lehtien alimpien liuskaparien yläreunassa usein symmetrinen hammaspari ................................ 79 amplum 57 (53) Lehden liuskavälit pitkiä, tasasoukkia, naskalihampaisia, liuskat kapean kolmiomaisia tai lähes tasasoukkia, usein vaihtelevasti hampaisia; sisälehdet huomiota herättävän erilaisia, kärkiosastaan leveitä, suurihampaisia .............. 97 idiomorphum 57 Lehden liuskavälit lyhyempiä, liuskat leveämpiä; sisälehdet eivät huomiota herättävän erilaisia ......................................................................................................... 58 58 (57) Kehdon ulkosuomut eri suuntiin siirottavia, kapeita, keskenään eripituisia, toisiinsa kietoutuneita ................................................................................ 107 obliquilobum 58 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti järjestyneitä, tasapitkiä ............................. 59 59 (58) Lehden kärkiliuskassa vinoneliömäinen kärkiosa ........................... 95 hemicyclum 59 Lehden kärkiliuskassa ei vinoneliömäistä kärkiosaa ........................................... 60 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 115 Lutukka 40. 2024 34 Asteraceae 43 (42) Lehtiruusuke maanmyötäinen; lavan liuskavälit voimakkaan poimuisia .................. .............................................................................................................. 114 planum 43 Lehtiruusuke ± pysty; lavan liuskavälit korkeintaan hieman poimuisia ................ 44 44 (43) Lehtilavan sivuliuskapareja korkeintaan 3, kärkiliuska pitkä, nuolimainen ............. ............................................................................................................... 121 sahlinii 44 Lehden sivuliuskapareja tav. enemmän tai kärkiliuska lyhyt ................................ 45 45 (44) Kehdon ulkosuomut tav. säännöttömästi vääntyneitä, sekaisia ........................... 46 45 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti siirottavia – alaspäisiä ............................... 47 46 (45) Lehden sivuliuskat ehytlaitaisia tai pienihampaisia, koko lehden pituudelta hyvin samanlaisia ...................................................................................... 76 aequilobum 46 Lehden sivuliuskat liuskaisia tai niissä ainakin muutama suuri liuskahammas ....... ......................................................................................................... 128 trilobatum 47 (45) Lehdet vaaleanvihreitä ja/tai kehdon ulkosuomut punaruskeita .......................... 48 47 Lehdet keskivihreitä ja kehdon ulkosuomut harmahtavia .................................... 49 48 (47) Lehtiruodit kirkkaan sinipunaisia muodostaen voimakkaan kontrastin ruodin vihreän palleosan kanssa ......................................................................... 87 dilatatum 48 Lehtiruodit himmeän sinipunaisia .......................................................... 88 ekmanii 49 (47) Lehden sivuliuskat ± siirottavia ............................................................................ 50 49 Lehden sivuliuskat tav. selvästi alaviistoja ........................................................... 51 50 (49) Lehtiruodin palle tasaleveä; lavan kärki lyhyt, tav. tylpähkö ....... 101 laciniosifrons 50 Lehtiruodin palle ylöspäin levenevä; lavan kärki pitkähkö, tav. terävä ..................... ......................................................................................................... 118 railonsalae 51 (49) Lehden sivuliuskojen ylälaita ja kärkiliuskan tyviosan ylälaita tav. kupera ............... ......................................................................................................... 84 contractum 51 Lehden sivuliuskojen ylälaita ja kärkiliuskan tyviosan ylälaita ± suora, kovera tai loivan S-kirjaimen muotoinen ............................................................ 75 acroglossum 52 (42) Ainakin sisälehdissä kärkiliuska suurempi kuin ylin sivuliuska ............................ 53 52 Lehden kärkiliuska pienempi tai yhtä suuri kuin ylin sivuliuska ........................... 69 53 (52) Kehdon ulkosuomut selvästi vaalealaitaisia ........................................................ 54 53 Kehdon ulkosuomuista puuttuu vaalea laita tai se on hyvin kapea ..................... 57 54 (53) Lehden kärkiliuska pitkä ja sen molemmilla sivuilla useita suuria hampaita ........... ........................................................................................................ 117 purpureum 54 Lehden kärkiliuska ± kolmiomainen, usein kummallakin sivulla korkeintaan yksi lovi tai hammas .......................................................................................................... 55 55 (54) Huomattavan suurikokoinen (40–60 cm) ja pitkälehtinen; mykerön laitakukkien teriön kielen hampaat tav. tummanpunaisia ........................................ 78 altissimum 55 Keskikokoinen (30–40 cm); mykerön laitakukkien teriön kielen hampaat keltaisia . ............................................................................................................................. 56 56 (55) Kehdon ulkosuomut tiiviisti alaspäisiä; ulompien lehtien alimpien liuskaparien yläreunan mahdollinen hammastus epäsäännöllistä .......................... 120 retroflexum 56 Kehdon ulkosuomut siirottavia – alaskaartuvia; ulompien lehtien alimpien liuskaparien yläreunassa usein symmetrinen hammaspari ................................ 79 amplum 57 (53) Lehden liuskavälit pitkiä, tasasoukkia, naskalihampaisia, liuskat kapean kolmiomaisia tai lähes tasasoukkia, usein vaihtelevasti hampaisia; sisälehdet huomiota herättävän erilaisia, kärkiosastaan leveitä, suurihampaisia .............. 97 idiomorphum 57 Lehden liuskavälit lyhyempiä, liuskat leveämpiä; sisälehdet eivät huomiota herättävän erilaisia ......................................................................................................... 58 58 (57) Kehdon ulkosuomut eri suuntiin siirottavia, kapeita, keskenään eripituisia, toisiinsa kietoutuneita ................................................................................ 107 obliquilobum 58 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti järjestyneitä, tasapitkiä ............................. 59 59 (58) Lehden kärkiliuskassa vinoneliömäinen kärkiosa ........................... 95 hemicyclum 59 Lehden kärkiliuskassa ei vinoneliömäistä kärkiosaa ........................................... 60 Asteraceae 35 60 (59) Lehtilavan liuskapareja korkeintaan 3, liuskojen yläreuna hyvin alaviisto (”luisuharteinen”) ................................................................................................... 121 sahlinii 60 Lehtilavan liuskapareja vähintään 3 ja/tai liuskojen yläreuna korkeintaan loivasti alaskaartuva ........................................................................................................ 61 61 (60) Kehdon ulkosuomut alaspäisiä ............................................................................ 62 61 Kehdon ulkosuomut siirottavia tai alaskaartuvia .................................................. 64 62 (61) Lehden liuskat ehyitä, hampaat tavallisia tai naskalimaisia ....... 123 stenoglossum 62 Tav. ainakin joku lehden liuska liuskainen tai liuskahampainen ........................... 63 63 (62) Lehden ylimmissä liuskaväleissä korkeintaan epäselvä poimu ...... 106 multilobum 63 Lehden ylimmissä liuskaväleissä selvä poimu ................................. 118 railonsalae 64 (61) Lehtiruodit kirkkaan sinipunaisia muodostaen voimakkaan kontrastin lehtiruodin vihreän palleosan kanssa .................................................................... 87 dilatatum 64 Lehtiruodit palteettomia tai eivät muodosta selvää kontrastia palleosan kanssa .... ............................................................................................................................. 65 65 (64) Lehdet vaaleanvihreitä, liuskat pitkiä, hoikkia ja niiden ylälaita kupera ja alalaita kovera ................................................................................................... 116 puolannei 65 Lehdet himmeän vihreitä tai liuskat lyhyehköjä ................................................... 66 66 (65) Lehden kärkiliuska kärkinipukallinen ................................................................... 67 66 Lehden kärkiliuska tylpähkö – terävä, mutta ei kärkinipukallinen ........................ 68 67 (66) Suurikokoinen; lehden kärkiliuskan alareuna alaskaartuva ........... 93 gustavianum 67 Keskikokoinen; lehden kärkiliuskan alareuna suorassa kulmassa lehden keskisuoneen nähden ..................................................................................... 74 aclidiforme 68 (66) Pienehkö – keskisuuri; lehdet helakan vihreitä ...................................... 88 ekmanii 68 Suurikokoinen; lehdet himmeän vihreitä .......................................... 99 interruptum 69 (52) Kehdon ulkosuomut alaspäisiä ........................................................................... 70 69 Kehdon ulkosuomut ± kehdonmyötäisiä, ulospäisiä tai alaskaartuvia ................. 78 70 (69) Lehtilavan liuskaparit muodostavat säännöllisen puoliympyrän tai kuunsirpin ........ .................................................................................................. 122 semiglobosum 70 Lehtilavan liuskaparit epäsäännöllisempiä .......................................................... 71 71 (70) Lehden kärkiliuska vinoneliömäinen ............................................... 95 hemicyclum 71 Lehden kärkiliuska ei vinoneliömäinen ................................................................ 72 72 (71) Tav. ainakin joku lehden sivuliuska liuskainen tai liuskahampainen .................... 73 72 Lehden sivuliuskat ehyitä tai niiden yläreunassa tavallisia tai naskalimaisia hampaita ..................................................................................................................... 77 73 (72) Lehden liuskavälit pitkiä ....................................................................................... 74 73 Lehden liuskavälit lyhyitä ..................................................................................... 75 74 (73) Kehdon ulkosuomut yli 4 mm leveitä; lehden liuskavälit tav. voimakkaasti poimuisia ...................................................................................................... 92 glossodon 74 Kehdon ulkosuomut noin 3 mm leveitä; lehden liuskavälit poimuttomia tai heikkopoimuisia ................................................................................... 91 glossocentrum 75 (73) Lehden ylimmissä liuskaväleissä korkeintaan epäselvä poimu ...... 106 multilobum 75 Lehden ylimmissä liuskaväleissä selvä poimu ..................................................... 76 76 (75) Lehden kärkiliuska tav. kuperasivuinen; lehdet tav. tiheäkarvaisia .......................... .................................................................................................... 101 laciniosifrons 76 Lehden kärkiliuska tav. koverasivuinen; lehdet tav. harvakarvaisia ......................... ......................................................................................................... 118 railonsalae 77 (72) Lehtiruodit tav. voimakkaan punaisia; lehden kärkiliuskassa ei tav. erillistä kielimäistä kärkeä ............................................................................ 123 stenoglossum 77 Lehtiruodit tav. hieman punertavia – himmeän sinipunaisia; lehden kärkiliuskassa tav. erillinen kielimäinen kärki .......................................................... 103 lingulatum 78 (69) Kehdon ulkosuomut ± kehdonmyötäisiä ......................................... 94 haptolepium Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 116 Lutukka 40. 2024 36 Asteraceae 78 Kehdon ulkosuomut siirottavia tai alaskaartuvia .................................................. 79 79 (78) Lehden kärkiliuska vinoneliömäinen ............................................... 95 hemicyclum 79 Lehden kärkiliuska ei vinoneliömäinen ................................................................. 80 80 (79) Lehden sivuliuskojen ylälaita tav. selvästi kupera ................................................ 81 80 Lehden sivuliuskojen ylälaita tav. kovera, suora tai loivan S-kirjaimen muotoinen .. ............................................................................................................................. 84 81 (80) Lehtilavan liuskavälien hammastus tav. runsasta ja voimakasta, liuskojen yläreunassa usein myös hampaita ................................................................................ 82 81 Lehtilavan liuskavälien hammastus tav. heikkoa ja liuskojen yläreunan hammastus harvinaista ........................................................................................................... 83 82 (81) Lehdet tummahkon vihreitä, liuskan yläreunassa usein yksittäisiä tavallisia tai liuskahampaita ....................................................................................... 105 lucescens 82 Lehdet vaalean vihreitä, liuskan yläreunassa usein rivi naskalimaisia hampaita .... .......................................................................................................... 116 puolannei 83 (81) Lehtiruodit tav. kapeapalteisia, ainakin ylimmissä liuskaväleissä tav. selvä poimu . ......................................................................................................... 84 contractum 83 Lehtiruodit tav. palteettomia, ylimmissä liuskaväleissä korkeintaan heikko poimu .. ...................................................................................................... 100 interveniens 84 (80) Kehdon ulkosuomut vaihtelevasti violettiin vivahtavia; luotit tummempia kuin useimmilla muilla rikkavoikukilla ........................................................ 115 polyodon 84 Kehdon ulkosuomut harmahtavia tai hieman punertavia .................................... 85 85 (84) Lehden kärkiliuskan kärkiosa erityisen pitkä, tasaisesti kapeneva, terävä, kärkiliuskan liuskat hyvin alaviistoja, hyvin teräviä ................................ 124 stenoschistum 85 Lehden kärkiliuska toisenmuotoinen, lyhyempi tai pitkä, mutta nopeasti kielimäiseksi kapeneva .................................................................................................... 86 86 (85) Lehden liuskavälit pitkiä ja palteisia, runsashampaisia, lehden kärki tylpähkö ........ .................................................................................................... 86 diastematicum 86 Lehdet ainakin joltain osin toisenlaisia ................................................................. 87 87 (86) Lehden liuskavälit pitkiä, palteettomia, runsashampaisia, liuskat kapean kolmiomaisia – melkein tasasoukkia, vaihtelevasti hampaisia; lehden kärki tav. kielimäinen ................................................................................................ 97 idiomorphum 87 Lehdet ainakin joltain osin toisenlaisia ................................................................. 88 88 (87) Kehdon ulkosuomut sekaisesti eri suuntiin sivulle taipuneita .......... 76 aequilobum 88 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti siirottavia – alaskaartuvia .......................... 89 89 (88) Suurikokoinen; lehtiruoti punaruskea, lapa harmahtavan vihreä, sivuliuskojen yläreuna ± mutkikas ja kärkiosa pitkä ja nauhamainen, kärkiliuskassa kielimäinen kärki .................................................................................................. 93 gustavianum 89 Keskikokoinen tai pienehkö; lehdet ainakin joltain osin toisenlaisia .................... 90 90 (89) Lehden liuskaväleissä huomiota herättävän suuri hammas, ainakin jonkun liuskan alareunassa yksittäinen hammas .............................................. 129 tumentilobum 90 Lehden liuskavälit epäsäännöllisesti naskalihampaisia tai ehytlaitaisia, liuskojen alalaidassa ei hampaita ...................................................................................... 91 91 (90) Lehtilavan yläosan sivuliuskojen ylälaita pitkänomaisen S-kirjaimen muotoinen; lehtiruodit punertavia; mykerö yli 50 mm leveä .................................... 85 cordatum 91 Lehden sivuliuskojen ylälaita melko suora; lehtiruodit punaisia; mykerö korkeintaan 50 mm leveä ........................................................................................................ 92 92 (91) Rikkavoikukaksi pienikokoinen; lehtimuoto aika yksinkertainen (sivuliuskapareja vähän, liuskat kolmiomaisia, tav. ulospäisiä, ehyitä, kärkiliuska usein vinokärkinen) ...................................................................................................... 83 borgvallii 92 Keskikokoinen; lehtimuoto ei niin yksinkertainen ................................................. 93 93 (92) Lehden kärkiliuskan alaliuskojen alalaita suorakulmainen lehden keskisuoneen nähden .............................................................................................. 74 aclidiforme 93 Lehden kärkiliuskan alaliuskojen alalaita tav. selvästi alaviistoon kaartuva ........ 94 0,7x T. aequilobum T. aequilobum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 117 Lutukka 40. 2024 36 Asteraceae 78 Kehdon ulkosuomut siirottavia tai alaskaartuvia .................................................. 79 79 (78) Lehden kärkiliuska vinoneliömäinen ............................................... 95 hemicyclum 79 Lehden kärkiliuska ei vinoneliömäinen ................................................................. 80 80 (79) Lehden sivuliuskojen ylälaita tav. selvästi kupera ................................................ 81 80 Lehden sivuliuskojen ylälaita tav. kovera, suora tai loivan S-kirjaimen muotoinen .. ............................................................................................................................. 84 81 (80) Lehtilavan liuskavälien hammastus tav. runsasta ja voimakasta, liuskojen yläreunassa usein myös hampaita ................................................................................ 82 81 Lehtilavan liuskavälien hammastus tav. heikkoa ja liuskojen yläreunan hammastus harvinaista ........................................................................................................... 83 82 (81) Lehdet tummahkon vihreitä, liuskan yläreunassa usein yksittäisiä tavallisia tai liuskahampaita ....................................................................................... 105 lucescens 82 Lehdet vaalean vihreitä, liuskan yläreunassa usein rivi naskalimaisia hampaita .... .......................................................................................................... 116 puolannei 83 (81) Lehtiruodit tav. kapeapalteisia, ainakin ylimmissä liuskaväleissä tav. selvä poimu . ......................................................................................................... 84 contractum 83 Lehtiruodit tav. palteettomia, ylimmissä liuskaväleissä korkeintaan heikko poimu .. ...................................................................................................... 100 interveniens 84 (80) Kehdon ulkosuomut vaihtelevasti violettiin vivahtavia; luotit tummempia kuin useimmilla muilla rikkavoikukilla ........................................................ 115 polyodon 84 Kehdon ulkosuomut harmahtavia tai hieman punertavia .................................... 85 85 (84) Lehden kärkiliuskan kärkiosa erityisen pitkä, tasaisesti kapeneva, terävä, kärkiliuskan liuskat hyvin alaviistoja, hyvin teräviä ................................ 124 stenoschistum 85 Lehden kärkiliuska toisenmuotoinen, lyhyempi tai pitkä, mutta nopeasti kielimäiseksi kapeneva .................................................................................................... 86 86 (85) Lehden liuskavälit pitkiä ja palteisia, runsashampaisia, lehden kärki tylpähkö ........ .................................................................................................... 86 diastematicum 86 Lehdet ainakin joltain osin toisenlaisia ................................................................. 87 87 (86) Lehden liuskavälit pitkiä, palteettomia, runsashampaisia, liuskat kapean kolmiomaisia – melkein tasasoukkia, vaihtelevasti hampaisia; lehden kärki tav. kielimäinen ................................................................................................ 97 idiomorphum 87 Lehdet ainakin joltain osin toisenlaisia ................................................................. 88 88 (87) Kehdon ulkosuomut sekaisesti eri suuntiin sivulle taipuneita .......... 76 aequilobum 88 Kehdon ulkosuomut ± säännöllisesti siirottavia – alaskaartuvia .......................... 89 89 (88) Suurikokoinen; lehtiruoti punaruskea, lapa harmahtavan vihreä, sivuliuskojen yläreuna ± mutkikas ja kärkiosa pitkä ja nauhamainen, kärkiliuskassa kielimäinen kärki .................................................................................................. 93 gustavianum 89 Keskikokoinen tai pienehkö; lehdet ainakin joltain osin toisenlaisia .................... 90 90 (89) Lehden liuskaväleissä huomiota herättävän suuri hammas, ainakin jonkun liuskan alareunassa yksittäinen hammas .............................................. 129 tumentilobum 90 Lehden liuskavälit epäsäännöllisesti naskalihampaisia tai ehytlaitaisia, liuskojen alalaidassa ei hampaita ...................................................................................... 91 91 (90) Lehtilavan yläosan sivuliuskojen ylälaita pitkänomaisen S-kirjaimen muotoinen; lehtiruodit punertavia; mykerö yli 50 mm leveä .................................... 85 cordatum 91 Lehden sivuliuskojen ylälaita melko suora; lehtiruodit punaisia; mykerö korkeintaan 50 mm leveä ........................................................................................................ 92 92 (91) Rikkavoikukaksi pienikokoinen; lehtimuoto aika yksinkertainen (sivuliuskapareja vähän, liuskat kolmiomaisia, tav. ulospäisiä, ehyitä, kärkiliuska usein vinokärkinen) ...................................................................................................... 83 borgvallii 92 Keskikokoinen; lehtimuoto ei niin yksinkertainen ................................................. 93 93 (92) Lehden kärkiliuskan alaliuskojen alalaita suorakulmainen lehden keskisuoneen nähden .............................................................................................. 74 aclidiforme 93 Lehden kärkiliuskan alaliuskojen alalaita tav. selvästi alaviistoon kaartuva ........ 94 0,7x T. aequilobum T. aequilobum Asteraceae 37 94 (93) Lehden sivuliuskat tav. kärjestään ylöskaartuvia, joten lehti muistuttaa joulukuusta; liuskavälit tav. naskalihampaisia; kehdon ulkosuomut harmahtavia – punertavia ... ........................................................................................................... 119 recurvum 94 Lehden sivuliuskat tav. siirottavia – alaskaartuvia; liuskavälien hammastus vaihteleva; kehdon ulkosuomut tuoreena kirkkaan siniharmaita, kuivina kellertäviä ......... ............................................................................................. 81 angustisquameum 74 Taraxacum aclidiforme Rail., T. pilosella Lundev. & H. Øllg. meänvoikukka gråhårig maskros 20-40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, ruskehtavan sinipunainen; lapa himmeän kellertävän vihreä, liuskapareja 4–6, lius kat kolmiomaisia, hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, tav. loivan S-kirjaimen muotoisia; lius kavälit vaihtelevia, usein naskalija liuskahampaisia tai joskus poimulaitaisia, usein tummalaitaisia; kärkiliuska kolmiomainen, ehyt tai joskus vaihtelevasti kuroutunut tai lovellinen, kärki terävä tai kielimäinen, alareuna kohtisuorassa keskisuonta vastaan. Mykerö 50–55 mm leveä, keltainen, kupera; kehto keskisuuri, vaalean – tummanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 3.5–5 mm, säännöllisiä, siirottavia, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 75 Taraxacum acroglossum Dahlst. linnunjalkavoikukka fågelfotsmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti palteinen, ± punertava; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, pitkäja usein alastai ylöskaartuvakärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia, melko suoria – hieman kuperia tai koveria; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, usein hammastai poimulaitaisia; kärkiliuska kolmiomainen, pitkään kielimäiseen kärkeen päättyvä. Mykerö 50–55 mm leveä, tummankeltainen, kupera; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–6 mm, säännöllisesti siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä vaaleita tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 76 Taraxacum aequilobum Dahlst., T. tanysipterum Rail. rihlavoikukka vridmaskros 25–45 cm. Lehdet melko pitkiä ja runsasliuskaisia; ruoti ± palteinen, hieman punertava; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 5–9, liuskat kapean kolmiomaisia, siirottavia, yläreunan tyviosasta kuperia, keskenään samanmuotoisia, kärki pitkä, kapean kielimäinen; liuskavälit lyhyitä, kapeaja pitkähampaisia; kärkiliuska liuskaparin muotoinen, kapeaja teräväkärkinen. Mykerö 60–70 mm leveä, keltainen, kuperahko; kehto suuri, leveä, tumma, ulkosuomut 14–17 × 2–4 mm, ± siirottavia tai alaspäisiä, säännöttömästi vääntyneitä. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 77 Taraxacum alatum H. Lindb., T. semiprivum Dahlst. siipivoikukka vingmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vihreä; lapa vaaleanvihreä, lius kapareja 3–6, liuskat muodoltaan epäsäännöllisiä, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, ± teräväkärkisiä, ylälaita vaihteleva (yksi tai kaksi isoa ulospäistä hammasta tai kokonaan liuskoittunut); liuskavälit lyhyitä, teräväkulmaisia; kärkiliuska keskisuuri tai suuri, lapiomainen, sivuilla usein yksinäisiä hampaita, melkein tylppä tai lyhytkärkinen. Mykerö 50–60 mm leveä, tummankeltainen, tasaiT. alatum T. aequilobum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 118 Lutukka 40. 2024 38 Asteraceae nen; kehto keskisuuri – suurehko, tummanvihreä, ulkosuomut 14– 15 × 3–6 mm, säännöllisesti siirottavia tai alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai myöhemmin hieman sinipunervia. Siitepölyllinen. Luotit vaaleita. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 78 Taraxacum altissimum H. Lindb. uljasvoikukka rödtandad maskros 30–60 cm. Lehtiruoti palteeton tai hieman palteinen, punertava; lapa tummanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat tav. pitkiä ja kapeita, epäsäännöllisesti siirottavia, yläreunaltaan erittäin vaihtelevasti ehyitä – liuskatai naskalihampaisia, tav. pitkäja teräväkärkisiä; liuskavälit usein pitkiä ja tav. runsashampaisia, toisinaan tervatäpläisiä; kärkiliuska ulkoja keskilehdissä pieni, sisälehdissä suuri ja vaihtelevasti melko suurihampainen ja tyviliuskat usein sirppimäisesti alaspäiset . Mykerö 55–70 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto matala, leveä, tummanvihreä, ulkosuomut 15–17 × 4–7 mm, epäsäännöllisesti siirottavia tai alaspäisiä, päältä harmahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien kielen kärkihampaat punaisia. Siitepölyllinen. Luotit kellertäviä. 79 Taraxacum amplum Markl., T. pectinatilobatum Rail., T. semigygaeum Rail., T. subedytomum Rail. hapsuvoikukka kantmaskros 25–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai hieman palteinen, vaalean sinipunainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, ± siirottavia, teräväkärkisiä, alemmissa pareissa usein symmetrisesti terävä hammas; liuskavälit tav. pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; kärkiliuska tav. melko suuri ja nuolimainen, usein syvään liuskainen. Mykerö 45–55 mm leveä, keltainen, hyvin kupera; kehto keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 14–16 × 3–5 mm, useimmiten siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä vaaleanvihreitä tai hieman punertavia, kalvolaitaisia. Laitimmaisten kukkien kieli hyvin pitkä, voimakkaasti alaskaartuva. Siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 80 Taraxacum ancistrolobum Dahlst. pyörövoikukka rundmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vihreä; lapa harmaanvihreä, joskus tervalaikkuinen, liuskapareja 2–5, liuskat leveitä, koukkumaisia (yläreuna kupera, alareuna kovera), tylppiä ja tylppähampaisia; liuskavälit lyhyitä, terävähkökulmaisia; kärkiliuska sivuliuskojen kaltainen, tylppätai pyöreäkärkinen. Lehdet ± maanmyötäisiä. Mykerö 45–60 mm leveä, keltainen, ± tasainen; kehto suuri, ± tummanvihreä, ulkosuomut 12–13 × 3–5 mm, tav. siirottavia tai hieman alaskaartuvia, joskus yläviistoja, päältä harmahtavia tai joskus heikosti sinipunervia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Viime aikoina nopeasti runsastunut laji. 81 Taraxacum angustisquameum Dahlst. ex H. Lindb., T. mimuliforme Dahlst. kaitasuomuvoikukka spenslig maskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton, tav. voimakkaan punainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–7, liuskaisuus kolmiomaista, tasaista ja lähekkäistä, hammastus vaihtelevaa; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, ehytlaitaisia – vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska tav. pieni, nuolimainen – keihäsmäinen, ehytlaitainen – vaihtelevasti lius kainen tai hampainen, ± teräväkärkinen, toisinaan kärki jopa kie limäinen. Mykerö 35–50 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto pieni, tummanvihreä, ulkosuomut 13–16 × T. ancistrolobum T. altissimum T. amplum T. angustisquameum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 119 Lutukka 40. 2024 38 Asteraceae nen; kehto keskisuuri – suurehko, tummanvihreä, ulkosuomut 14– 15 × 3–6 mm, säännöllisesti siirottavia tai alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai myöhemmin hieman sinipunervia. Siitepölyllinen. Luotit vaaleita. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 78 Taraxacum altissimum H. Lindb. uljasvoikukka rödtandad maskros 30–60 cm. Lehtiruoti palteeton tai hieman palteinen, punertava; lapa tummanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat tav. pitkiä ja kapeita, epäsäännöllisesti siirottavia, yläreunaltaan erittäin vaihtelevasti ehyitä – liuskatai naskalihampaisia, tav. pitkäja teräväkärkisiä; liuskavälit usein pitkiä ja tav. runsashampaisia, toisinaan tervatäpläisiä; kärkiliuska ulkoja keskilehdissä pieni, sisälehdissä suuri ja vaihtelevasti melko suurihampainen ja tyviliuskat usein sirppimäisesti alaspäiset . Mykerö 55–70 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto matala, leveä, tummanvihreä, ulkosuomut 15–17 × 4–7 mm, epäsäännöllisesti siirottavia tai alaspäisiä, päältä harmahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Laitakukkien kielen kärkihampaat punaisia. Siitepölyllinen. Luotit kellertäviä. 79 Taraxacum amplum Markl., T. pectinatilobatum Rail., T. semigygaeum Rail., T. subedytomum Rail. hapsuvoikukka kantmaskros 25–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai hieman palteinen, vaalean sinipunainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, ± siirottavia, teräväkärkisiä, alemmissa pareissa usein symmetrisesti terävä hammas; liuskavälit tav. pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; kärkiliuska tav. melko suuri ja nuolimainen, usein syvään liuskainen. Mykerö 45–55 mm leveä, keltainen, hyvin kupera; kehto keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 14–16 × 3–5 mm, useimmiten siirottavia tai hieman alaskaartuvia, päältä vaaleanvihreitä tai hieman punertavia, kalvolaitaisia. Laitimmaisten kukkien kieli hyvin pitkä, voimakkaasti alaskaartuva. Siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 80 Taraxacum ancistrolobum Dahlst. pyörövoikukka rundmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vihreä; lapa harmaanvihreä, joskus tervalaikkuinen, liuskapareja 2–5, liuskat leveitä, koukkumaisia (yläreuna kupera, alareuna kovera), tylppiä ja tylppähampaisia; liuskavälit lyhyitä, terävähkökulmaisia; kärkiliuska sivuliuskojen kaltainen, tylppätai pyöreäkärkinen. Lehdet ± maanmyötäisiä. Mykerö 45–60 mm leveä, keltainen, ± tasainen; kehto suuri, ± tummanvihreä, ulkosuomut 12–13 × 3–5 mm, tav. siirottavia tai hieman alaskaartuvia, joskus yläviistoja, päältä harmahtavia tai joskus heikosti sinipunervia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Viime aikoina nopeasti runsastunut laji. 81 Taraxacum angustisquameum Dahlst. ex H. Lindb., T. mimuliforme Dahlst. kaitasuomuvoikukka spenslig maskros 15–40 cm. Lehtiruoti palteeton, tav. voimakkaan punainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–7, liuskaisuus kolmiomaista, tasaista ja lähekkäistä, hammastus vaihtelevaa; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, ehytlaitaisia – vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska tav. pieni, nuolimainen – keihäsmäinen, ehytlaitainen – vaihtelevasti lius kainen tai hampainen, ± teräväkärkinen, toisinaan kärki jopa kie limäinen. Mykerö 35–50 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto pieni, tummanvihreä, ulkosuomut 13–16 × T. ancistrolobum T. altissimum T. amplum T. angustisquameum Asteraceae 39 T. contractum T. arrhenii T. cordatum T. borgvallii 2–3–(4) mm, siirottavia – alaviistoja, päältä voimakkaan siniharmaita. Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 82 Taraxacum arrhenii Palmgr. punasuonivoikukka kungsmaskros 25–50 cm. Lehtiruoti ja usein myös lehden keskisuoni voimakkaan punavioletti, usein seittikarvainen, palteeton; lapa harmahtava, joskus jopa hieman punertava ja liuskavälien kohdalta tervalaikkuinen, liuskapareja 3–6, liuskat ± siirottavia, tav. pitkiä, kapeita ja teräväkärkisiä; liuskavälit pyöreähköjä tai ± kulmikkaita, tav. naskalihampaisia; kärkiliuska tav. teräväkärkinen, usein halkoinen. Mykerö 50–70 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto pieni, tummanvihreä, ulkosuomut 13–16 × 3–5 mm, siirottavia tai alaviistoja, päältä harmahtavia – usein punertavia. Siitepölyllinen. Luotit melko vaaleita. 83 Taraxacum borgvallii Dahlst. ex G. E. Haglund sirovoikukka Borgvalls maskros 15–40 cm. Lehtiruoti kapea, palteeton, punavioletti; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3 tai 4, liuskat kolmiomaisia, siirottavia, teräväkärkisiä, yläreuna toisinaan naskalihampainen, alareuna muodostaa suoran kulman lehden keskisuonen kanssa; liuskavälit pyöreähköjä tai ± kulmikkaita, ehytlaitaisia – naskalihampaisia; kärkiliuskalla lyhyt ja leveä kärki, joka usein epäsymmetrinen ja toiselta sivulta halkoinen. Mykerö 30–45 mm leveä, keltainen; kehto pieni, vaalean – tummahkon oliivinvihreä, ulkosuomut 12–13 × 2–4 mm, hieman alaviistoja, päältä harmahtavia tai toisinaan hiukan punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 84 Taraxacum contractum Markl., T. astrictifrons Rail. kielivoikukka tungmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, punavioletti; lapa hieman harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–7, liuskat ± kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. kuperia; liuskavälit lyhyitä, usein poimulaitaisia, teräväkulmaisia; kärkiliuska nuolimainen tai kolmiomaisen keihäsmäinen, jyrkästi kielimäiseksi kärjeksi kapeneva. Mykerö 40–50 mm leveä, keltainen, kupera; kehto suuri, ± vihreä, ulkosuomut 14–17 × 2.5–4 mm, kaarevasti siirottavia – jyrkästi alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 85 Taraxacum cordatum Palmgr., T. amblycentrum Dahlst., T. paucisquameum Palmgr. herttavoikukka hjärtmaskros 25-40 cm. Lehdet puolipystyjä, tukevia; ruoti lyhyt, palteeton, hiukan punertava tai joskus aivan vihreä; lapa tummanvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat ± kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaviistoja, tylpähköjä, yläreunat usein pitkänomaisen S-kirjaimen muotoisia, ehyitä tai naskalihampaisia; liuskavälit lyhyehköjä, tav. ± pyöreähköjä; kärkiliuska herttatyvinen, ± kolmiomainen, tylppäkärkinen – toisinaan kärki jopa kielimäinen. Mykerö 45–60 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko; kehto suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 3–6 mm, siirottavia tai yläviistoja, päältä harmahtavia tai joskus punertavia, alta himmeänvihreitä. Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia. 0,7x T. angustisquameum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 120 Lutukka 40. 2024 40 Asteraceae 86 Taraxacum diastematicum Markl. harvaliuskavoikukka fältmaskros 30–50 cm. Lehdet, pitkiä, kapeita; ruoti kapeapalteinen, ± punertava; lapa vaaleanvihreä (keskisuoni usein pitkälti punertava), liuskapareja 2–5, liuskat kapeahkoja, ± siirottavia, ± teräväkärkisiä, usein naskalihampaisia; liuskavälit pitkiä, pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; kärkiliuska tav. komiomainen – keihäsmäinen, usein halkoinen tai mutkalaitainen, suippotai tylpähkökärkinen. Mykerö 45–55 mm leveä, keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri – suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 4–5 mm, siirottavia – alaviistoja, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 87 Taraxacum dilatatum H. Lindb. raitavoikukka spårmaskros 15–30 cm. Lehtiruoti kirkkaan sinipunainen muodostaen suuren kontrastin vihreän, ± leveän palleosan kanssa; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, hiukan alastaipuneita, teräväkärkisiä, toisinaan hammaslaitaisia; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, tav. poimulaitaisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, toisinaan lovilaitainen, terävähkö – tylpähkö. Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 3–5 mm, siirottavia – hieman alaviistoja, päältä harmahtavia tai usein voimakkaan punaruskeita. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 88 Taraxacum ekmanii Dahlst., T. connexum Dahlst. salaattivoikukka Ekmans maskros 25–35 cm. Lehdet lyhyehköjä; ruoti vaihtelevasti palteinen, himmeän sinipunainen; lapa helakan vihreä (salaatinvihreä), liuskapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja – ulospäisiä, tylpähkö – teräväkärkisiä, yläreunat tav. naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, vaihtelevan muotoisia, usein naskalihampaisia; kärkiliuska kolmiomainen, usein naskalihampainen, suippo – tylpähkö, sisälehdissä leveämpi, säännöttömästi taipunut. Mykerö 40–55 mm leveä, himmeän keltainen, kupera; kehto keskisuuri, vaaleanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 3–4 mm, siirottavia – loivasti alaviistoja, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 89 Taraxacum fasciatum Dahlst., T. sublatissimum Dahlst. tervavoikukka tjärmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaalea tai usein hieman punertava, usein karvainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat kolmiomaisia – sirppimäisiä, vaihtelevasti ala– yläviistoja, teräväkärkisiä; yläreunat ehyitä – naskalitai jopa liuskahampaisia; liuskavälit aaltolaitaisia, vaihtelevasti hampaisia, ± selvästi tervalaikkuisia; kärkiliuska melko pieni, ± keihäsmäinen, usein lovellinen tai mutkalaitainen, teräväkärkinen. Mykerö 45–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera; kehto suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 13–15 × 3–5 mm, selvähkösti alaspäisiä, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. T. fasciatum T. ekmanii T. diastematicum T. fasciatum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 121 Lutukka 40. 2024 40 Asteraceae 86 Taraxacum diastematicum Markl. harvaliuskavoikukka fältmaskros 30–50 cm. Lehdet, pitkiä, kapeita; ruoti kapeapalteinen, ± punertava; lapa vaaleanvihreä (keskisuoni usein pitkälti punertava), liuskapareja 2–5, liuskat kapeahkoja, ± siirottavia, ± teräväkärkisiä, usein naskalihampaisia; liuskavälit pitkiä, pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; kärkiliuska tav. komiomainen – keihäsmäinen, usein halkoinen tai mutkalaitainen, suippotai tylpähkökärkinen. Mykerö 45–55 mm leveä, keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri – suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 4–5 mm, siirottavia – alaviistoja, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 87 Taraxacum dilatatum H. Lindb. raitavoikukka spårmaskros 15–30 cm. Lehtiruoti kirkkaan sinipunainen muodostaen suuren kontrastin vihreän, ± leveän palleosan kanssa; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, hiukan alastaipuneita, teräväkärkisiä, toisinaan hammaslaitaisia; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, tav. poimulaitaisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, toisinaan lovilaitainen, terävähkö – tylpähkö. Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 3–5 mm, siirottavia – hieman alaviistoja, päältä harmahtavia tai usein voimakkaan punaruskeita. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 88 Taraxacum ekmanii Dahlst., T. connexum Dahlst. salaattivoikukka Ekmans maskros 25–35 cm. Lehdet lyhyehköjä; ruoti vaihtelevasti palteinen, himmeän sinipunainen; lapa helakan vihreä (salaatinvihreä), liuskapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja – ulospäisiä, tylpähkö – teräväkärkisiä, yläreunat tav. naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, vaihtelevan muotoisia, usein naskalihampaisia; kärkiliuska kolmiomainen, usein naskalihampainen, suippo – tylpähkö, sisälehdissä leveämpi, säännöttömästi taipunut. Mykerö 40–55 mm leveä, himmeän keltainen, kupera; kehto keskisuuri, vaaleanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 3–4 mm, siirottavia – loivasti alaviistoja, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 89 Taraxacum fasciatum Dahlst., T. sublatissimum Dahlst. tervavoikukka tjärmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaalea tai usein hieman punertava, usein karvainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat kolmiomaisia – sirppimäisiä, vaihtelevasti ala– yläviistoja, teräväkärkisiä; yläreunat ehyitä – naskalitai jopa liuskahampaisia; liuskavälit aaltolaitaisia, vaihtelevasti hampaisia, ± selvästi tervalaikkuisia; kärkiliuska melko pieni, ± keihäsmäinen, usein lovellinen tai mutkalaitainen, teräväkärkinen. Mykerö 45–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera; kehto suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 13–15 × 3–5 mm, selvähkösti alaspäisiä, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. T. fasciatum T. ekmanii T. diastematicum T. fasciatum Asteraceae 41 90 Taraxacum florstroemii Markl. brunonvoikukka Florströms maskros 20–40 cm. Lehtiruoti melko vankka, palteeton, voimakkaan purppuranpunainen (väri jatkuu keskisuonen alaosaan); lapa tummanvihreä, liuskavälien kohdilta usein tervaläiskäinen, liuskapareja 2–4, liuskat usein vuorottaisia, ± kolmiomaisia, hyvin alaviistoja – yläviistoja, tav. terävätai joskus tylpähtökärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia; liuskavälit usein pitkiä, ± kulmikkaita, niukkahampaisia, tummalaitaisia; kärkiliuska tav. keskeltä kuristunut, kärki ± kielimäinen. Mykerö 40–50 mm leveä, himmeähkön keltainen, kuperahko; kehto pienehkö – keskisuuri, himmeänvihreä, ulkosuomut 12–17 × 2–3.5 mm, ± alaspäisiä, päältä harmahtavia tai joskus violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 91 Taraxacum glossocentrum Dahlst. halkiovoikukka klyvmaskros 25–50 cm. Lehdet hoikkia, usein hieman kouruisia; ruoti pitkä, kapea, palteeton, sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4 tai 5, liuskat melko lyhyitä, vaihtelevasti kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaviistoja, terävä– tylpähkökärkisiä, yläreunat usein liuskaisia tai hampaisia; liuskavälit pitkiä, tasaisia tai vain hyvin heikosti poimuisia, vaihtelevasti kulmikkaita; kärkiliuska pieni, vaihtelevan kolmiomainen, kärki suippo tai vaihtelevasti kielimäinen. Mykerö 35–50 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – hieman kupera; kehto pienehkö – keskikokoinen, tummanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 2–4 mm, vaihtelevasti alaspäisiä, päältä harmahtavia tai toisinaan violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummia. 92 Taraxacum glossodon Sonck & H. Øllg. riepuvoikukka mångtandad maskros 20–55 cm. Lehtiruoti vaihtelevasti palteinen, ± kirkkaan sinipunainen; lapa oliivinvihreä (keskisuoni alaosaltaan hieman punertava), epäsäännöllisesti liuskainen, liuskapareja 3–5, liuskat kapean kolmiomaisia, usein liuskaisia, vaihtelevasti alatai yläviistoja (jopa samassa yksilössä), kärjet usein pitkiä, tasaleveitä, melko teräviä; liuskavälit pitkiä, ± poimuisia ja hampaisia, joskus tervalaikkuisia; kärkiliuska liuskainen, kärki pitkä, kielimäinen. Mykerö 40–60 mm leveä, kupera; nuput härmäisiä; kehto keskisuuri, ± vihreä, ulkosuomut 13–17 × 4–5 mm, alaspäisiä, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 93 Taraxacum gustavianum Sonck kustaanvoikukka gatmaskros 20–50 cm. Lehdet hieman karvaisia; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, ± ruskean punainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4–8, liuskat kaarevia, ± siirottavia, pitkäja kapeakärkisiä, yläreunat toisinaan liuskaisia tai liuskahampaisia; liuskavälit tav. lyhyitä ja vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuskan muoto vaihtelee suuresti, usein se on kuitenkin liuskainen tai mutkalaitainen, kärki tav. kielimäinen. Mykerö 40–60 mm leveä, ± kupera; kehto suuri, himmeän oliivinvihreä, ulkosuomut lukuisia, 12–17 × 2–4 mm, siirottavia tai vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä oliivinvihreitä tai usein hieman ruskehtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 122 Lutukka 40. 2024 42 Asteraceae 94 Taraxacum haptolepium Malmio myötäsuomuvoikukka norrbottenmaskros 20–40 cm Lehtiruoti tav. palteeton, joskus palteinen, voimakkaan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, siirottavia tai usein ± alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat toisinaan hampaisia; liuskavälit ± kulmikkaita, tav. hammaslaitaisia, usein vähintään tummalaitaisia; kärkiliuska ± kolmiomainen, toisinaan liuskainen, kärki usein ± kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, kirkkaan keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, matala, harmaanvihreä, ulkosuomut 11–13 × 2–4 mm, lajille tyypillisesti kehdonmyötäisesti ylöspäisiä, alta himmeänvihreitä. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 95 Taraxacum hemicyclum G. E. Haglund hilkkavoikukka hättmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti tav. kapeapalteinen, punaruskea tai violetti; lapa ruohonvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat lyhyehköjä, kolmiomaisia, alaviistoja, ± teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai ± hampaisia, alareunat ehytlaitaisia; liuskavälit lyhyitä, melko teräväkulmaisia; kärkiliuska lajille tyypillisesti ± vinoneliömäinen ja kärkinipukallinen; Mykerö 40–55 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko; kehto tummanvihreä, ulkosuomut 15–17 × (2–)3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 96 Taraxacum huelphersianum Dahlst. ex G. E. Haglund, T. angermannicum Dahlst. tiheäliuskavoikukka Hülphers’ maskros 25–50 cm. Lehtiruoti tav. kapeapalteinen, yleensä ± punertava tai joskus aivan vihreä; lapa harmahtavan vihreä, säännöllisen ± tiheäliuskainen, liuskapareja 5–7, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia, joskus naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, usein vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska ± kolmiomainen, toisinaan halkoinen, teräväkärkinen; sisemmät lehdet selvästi karvaisia. Mykerö 45–60 mm leveä, vaaleahkon keltainen, melko tasainen; kehto lyhyt ja leveä, tummanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 2–4.5 mm, siirottavia – alaviistoja, päältä himmeän vihreitä tai joskus hieman violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 97 Taraxacum idiomorphum Markl. kaakonvoikukka (loviisanvoikukka) lovisamaskros 20–40 cm. Lehtiruoti kapea, palteeton, punavioletti; lapa vaalean harmahtavanvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat kapeita, kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat usein tiheään naskalihampaisia; liuskavälit pitkiä, kapeita, kulmikkaita, usein poimuja tummalaitaisia tai naskalihampaisia, toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni, keihäsmäinen, sen kärkiliuska pitkä, tasasoukka, teräväkärkinen; sisälehdet, jos niitä on, hyvin erilaisia (paljon leveämpiä, kärkiliuska suuri ja voimakashampainen). Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko; kehto keskikokoinen, matala, tummanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 2.5–3 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä vihertäviä tai joskus ruskehtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 123 Lutukka 40. 2024 42 Asteraceae 94 Taraxacum haptolepium Malmio myötäsuomuvoikukka norrbottenmaskros 20–40 cm Lehtiruoti tav. palteeton, joskus palteinen, voimakkaan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, siirottavia tai usein ± alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat toisinaan hampaisia; liuskavälit ± kulmikkaita, tav. hammaslaitaisia, usein vähintään tummalaitaisia; kärkiliuska ± kolmiomainen, toisinaan liuskainen, kärki usein ± kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, kirkkaan keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, matala, harmaanvihreä, ulkosuomut 11–13 × 2–4 mm, lajille tyypillisesti kehdonmyötäisesti ylöspäisiä, alta himmeänvihreitä. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 95 Taraxacum hemicyclum G. E. Haglund hilkkavoikukka hättmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti tav. kapeapalteinen, punaruskea tai violetti; lapa ruohonvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat lyhyehköjä, kolmiomaisia, alaviistoja, ± teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai ± hampaisia, alareunat ehytlaitaisia; liuskavälit lyhyitä, melko teräväkulmaisia; kärkiliuska lajille tyypillisesti ± vinoneliömäinen ja kärkinipukallinen; Mykerö 40–55 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko; kehto tummanvihreä, ulkosuomut 15–17 × (2–)3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 96 Taraxacum huelphersianum Dahlst. ex G. E. Haglund, T. angermannicum Dahlst. tiheäliuskavoikukka Hülphers’ maskros 25–50 cm. Lehtiruoti tav. kapeapalteinen, yleensä ± punertava tai joskus aivan vihreä; lapa harmahtavan vihreä, säännöllisen ± tiheäliuskainen, liuskapareja 5–7, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia, joskus naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä, usein vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska ± kolmiomainen, toisinaan halkoinen, teräväkärkinen; sisemmät lehdet selvästi karvaisia. Mykerö 45–60 mm leveä, vaaleahkon keltainen, melko tasainen; kehto lyhyt ja leveä, tummanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 2–4.5 mm, siirottavia – alaviistoja, päältä himmeän vihreitä tai joskus hieman violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 97 Taraxacum idiomorphum Markl. kaakonvoikukka (loviisanvoikukka) lovisamaskros 20–40 cm. Lehtiruoti kapea, palteeton, punavioletti; lapa vaalean harmahtavanvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat kapeita, kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat usein tiheään naskalihampaisia; liuskavälit pitkiä, kapeita, kulmikkaita, usein poimuja tummalaitaisia tai naskalihampaisia, toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni, keihäsmäinen, sen kärkiliuska pitkä, tasasoukka, teräväkärkinen; sisälehdet, jos niitä on, hyvin erilaisia (paljon leveämpiä, kärkiliuska suuri ja voimakashampainen). Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko; kehto keskikokoinen, matala, tummanvihreä, ulkosuomut 12–15 × 2.5–3 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä vihertäviä tai joskus ruskehtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Asteraceae 43 98 Taraxacum ingens Palmgr. jättivoikukka jättemaskros 35–50 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, vaalean vihreä; lapa puhtaan vihreä, liuskapareja 4–6, liuskat kolmiomaisia, tav. alaviistoja, ± teräväkärkisiä, yläreunassa yksi tai muutamia usein voimakkaita hampaita; liuskavälit melko lyhyitä, tav. leveitä; kärkiliuskan sivuliuskat ulospäisiä, niiden yläreunassa muutama hammas ja kärkiliuska leveän kielimäinen, suippokärkinen. Mykerö 60–70 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto suuri, tummanvihreä, ulkosuomut 15–18 × 4–5.5 mm, siirottavia mutta kärjestä ylöskaartuvia, päältä harmahtavia tai ± punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 99 Taraxacum interruptum Dahlst., T. idiometapon Rail. kerrosvoikukka (katkovoikukka) våningsmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, ± sinipunainen; lapa hieman harmahtavan vihreä, liuskapareja 3 tai 4, liuskat ± kolmiomaisia, suurilla yksilöillä melko kapeita, alaskaartuvia – alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunassa toisinaan vaihtelevasti naskalimaisia hampaita; liuskavälit melko pitkiä – pitkiä, vaihtelevasti hampaisia, joskus poimulaitaisia; ulompien lehtien kärkiliuskat keskisuuria, laidoilla usein 1 tai useampia lyhyitä, hyvin teräväkärkisiä hampaita; muiden lehtien kärkiliuskat melko suuria, keihäsmäisiä – nuolimaisia, joskus hieman keskeltä kuristuneita tai matalasti halkoisia. Mykerö 45–60 mm leveä, himmeän keltainen, ± kupera; kehto keskisuuri – suuri, himmeän olviivinvihreä, ulkosuomut 14–15 × 2.5–4 mm, vaakasuoraan siirottavia tai osittain yläviistoja. Siitepölyllinen. Luotit ± harmahtavia. 100 Taraxacum interveniens G. E. Haglund tievoikukka vägmaskros 25–50 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, ± sinipunainen; lapa tav. hieman kellertävän vihreä (keskisuoni usein pitkälti punertava), liuskapareja 4–7, liuskat kolmiomaisia, alaskaartuvia nousevin kärjin, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunat kuperia, ehytlaitaisia tai heikosti naskalihampaisia; liuskavälit lyhyitä tai lyhyehköjä, pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia; kärkiliuska keskisuuri – suuri, nuolimainen, ± terävä, laita mutkainen tai siinä muutama hammas tai halkio. Mykerö 45–55 mm leveä, himmeän keltainen; kehto suuri, vaaleahkon vihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, siirottavia – alaviistoja, päältä harmahtavia tai toisinaan hieman ruskehtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 101 Taraxacum laciniosifrons Wiinst. ex M. P. Christ. & Wiinst. kaitalevoikukka stubbmaskros 20–45 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, ± punavioletti; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein pitkälti himmeän punertava ja karvainen), liuskapareja 4–8, liuskat kapean kolmiomaisia, lyhyehköjä, usein lähekkäisempiä kuin kuvan yksilöllä, suunnaltaan vaihtelevia, tylpähköjä, yläreunat usein runsashampaisia, joskus hampaita myös alareunoissa; liuskavälit ± hampaisia tai liuskahampaisia, usein voimakkaasti tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, vaihtelevan muotoinen, usein liuskoittunut, tylppätai teräväkärkinen. Mykerö 45–55 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen; kehto keskisuuri, vaalean oliivinruskehtava, ulkosuomut 14–18 × 2.5–5 mm, alastaipuneita, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 124 Lutukka 40. 2024 44 Asteraceae 102 Taraxacum latissimum Palmgr. leveävoikukka bredmaskros 25–50 cm. Lehtiruoti tav. palteeton, himmeän punavioletti; lapa ruohonvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat pitkiä, kapean kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai niukkahampaisia; liuskavälit lyhenevät lehden kärkeä kohden, usein ± tervalaikkuisia, vaihtelevasti hampaisia ja ylimmissä liuskaväleissä poimu; kärkiliuska leveä ja matala, kolmiomainen, usein ± jakautunut kahteen osaan, kärjessä usein lyhyt suippokärkinen nipukka. Mykerö 50–65 mm leveä, himmeän keltainen, kuperahko; kehto suurehko, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 13–16 × 3–5 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä vaaleanvihreitä – harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 103 Taraxacum lingulatum Markl., T. aequatum Dahlst. T. gigas Rail., T. subpallescens Dahlst. lokinvoikukka måsmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti ± palteinen, hiukan punertava; lapa vaalean harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, lius kat ± lokinsiipimäisiä, alaviistoja tai ulospäisiä, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia, joskus naskalihampaisia, liuskavälit yleensä naskalihampaisia; kärkiliuskan muoto vaihtelee paljon, usein siinä kuitenkin enemmän tai vähemmän kielimäinen kärki. Mykerö 50–65 mm leveä, himmeän keltainen, kupera; kehto keskisuuri, vihreä, ulkosuomut 16–17 × 3–5 mm, lajille tyypillisesti tiukasti alaspäisiä, päältä siniharmaita. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 104 Taraxacum longisquameum H. Lindb., T. latispina Dahlst., T. sagittatum Dahlst. kurevoikukka bryggmaskros 30–50 cm. Lehtiruoti palteeton, voimakkaan sinipunainen; lapa tummanvihreä (keskisuoni vihertävä tai toisinaan punertava), lius kapareja 2–4, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, teräväkärkisiä, yläreunat usein kuperia ja naskalihampaisia; liuskavälit melko pitkiä, vaihtelevasti hampaisia, tav. ± tervalaikkuisia; kärkiliuska suuri, vaihtelevasti liuskainen tai keskeltä kuroutunut, kärki tylpähkö tai kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummahkon keltainen, tasainen – hieman kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, ± siirottavia, päältä harmahtavia tai usein violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 105 Taraxacum lucescens Dahlst., T. lindbergii Markl. ex Puol. hohdevoikukka skimmermaskros 20–50 cm. Lehtiruoti pitkä, palteeton, tav. kirkkaan sinipunainen; lapa tummahkon vihreä (keskisuoni vihertävä tai joskus punertava), liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, ± alaskaartuvia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunassa usein muutama hammas tai jopa liuska; liuskavälit pitkiä, hammaslaitaisia; kärkiliuska ± nuolimainen, vaihtelevasti hampainen tai liuskainen, kärkiosan liuskat usein pyöristyneitä, kärki ± terävä. Mykerö 35–50 mm leveä, himmeän keltainen, tasainen; kehto keskisuuri, tummanharmahtavan vihreä, ulkosuomut 12–16 × 2–4 mm, teräviä, ± kaarevasti siirottavia, päältä oliivinvihreitä tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. T. longisquameum T. lucescens T. lingulatum T. latissimum T. lingulatum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 125 Lutukka 40. 2024 44 Asteraceae 102 Taraxacum latissimum Palmgr. leveävoikukka bredmaskros 25–50 cm. Lehtiruoti tav. palteeton, himmeän punavioletti; lapa ruohonvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat pitkiä, kapean kolmiomaisia, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai niukkahampaisia; liuskavälit lyhenevät lehden kärkeä kohden, usein ± tervalaikkuisia, vaihtelevasti hampaisia ja ylimmissä liuskaväleissä poimu; kärkiliuska leveä ja matala, kolmiomainen, usein ± jakautunut kahteen osaan, kärjessä usein lyhyt suippokärkinen nipukka. Mykerö 50–65 mm leveä, himmeän keltainen, kuperahko; kehto suurehko, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 13–16 × 3–5 mm, siirottavia – alaskaartuvia, päältä vaaleanvihreitä – harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 103 Taraxacum lingulatum Markl., T. aequatum Dahlst. T. gigas Rail., T. subpallescens Dahlst. lokinvoikukka måsmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti ± palteinen, hiukan punertava; lapa vaalean harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, lius kat ± lokinsiipimäisiä, alaviistoja tai ulospäisiä, teräväkärkisiä, yläreunat tav. ehytlaitaisia, joskus naskalihampaisia, liuskavälit yleensä naskalihampaisia; kärkiliuskan muoto vaihtelee paljon, usein siinä kuitenkin enemmän tai vähemmän kielimäinen kärki. Mykerö 50–65 mm leveä, himmeän keltainen, kupera; kehto keskisuuri, vihreä, ulkosuomut 16–17 × 3–5 mm, lajille tyypillisesti tiukasti alaspäisiä, päältä siniharmaita. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 104 Taraxacum longisquameum H. Lindb., T. latispina Dahlst., T. sagittatum Dahlst. kurevoikukka bryggmaskros 30–50 cm. Lehtiruoti palteeton, voimakkaan sinipunainen; lapa tummanvihreä (keskisuoni vihertävä tai toisinaan punertava), lius kapareja 2–4, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, teräväkärkisiä, yläreunat usein kuperia ja naskalihampaisia; liuskavälit melko pitkiä, vaihtelevasti hampaisia, tav. ± tervalaikkuisia; kärkiliuska suuri, vaihtelevasti liuskainen tai keskeltä kuroutunut, kärki tylpähkö tai kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummahkon keltainen, tasainen – hieman kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, ± siirottavia, päältä harmahtavia tai usein violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 105 Taraxacum lucescens Dahlst., T. lindbergii Markl. ex Puol. hohdevoikukka skimmermaskros 20–50 cm. Lehtiruoti pitkä, palteeton, tav. kirkkaan sinipunainen; lapa tummahkon vihreä (keskisuoni vihertävä tai joskus punertava), liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, ± alaskaartuvia, pitkäja teräväkärkisiä, yläreunassa usein muutama hammas tai jopa liuska; liuskavälit pitkiä, hammaslaitaisia; kärkiliuska ± nuolimainen, vaihtelevasti hampainen tai liuskainen, kärkiosan liuskat usein pyöristyneitä, kärki ± terävä. Mykerö 35–50 mm leveä, himmeän keltainen, tasainen; kehto keskisuuri, tummanharmahtavan vihreä, ulkosuomut 12–16 × 2–4 mm, teräviä, ± kaarevasti siirottavia, päältä oliivinvihreitä tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. T. longisquameum T. lucescens T. lingulatum T. latissimum T. lingulatum Asteraceae 45 106 Taraxacum multilobum Dahlst. ex Puol. sulkavoikukka flikmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, ± sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4–7, liuskat yleensä kapeita, ± kolmiomaisia, alaviistoja, yläreunat vaihtelevasti hampaisia tai liuskaisia (joskus pääliuska jakautunut kokonaan osaliuskoiksi); liuskavälit tav. naskalitai liuskahampaisia; kärkiliuska pieni tai pienehkö, keskeltä kuroutunut tai halkoinen, kärki vaihtelee tylpähköstä kielimäiseen; Mykerö 45–60 mm leveä, keltainen, tasainen; kehto keskisuuri, himmeän oliivinvihreä – jopa ruskehtava, ulkosuomut 12–17 × 2–4 mm, tiukasti alaspäisiä, päältä harmahtavia tai usein ± ruskeantai violetinpunaisia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 107 Taraxacum obliquilobum Dahlst., T. unguiculosum H. Lindb. & Palmgr. peikonvoikukka trollmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaihtelevasti sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4–8, sisemmät ja nuorten yksilöiden lehdet usein heikosti liuskoittuneita, liuskat tav. kapeita, ± siirottavia, vaihtelevasti hampaisia tai liuskaisia; lius kavälit tav. naskalitai liuskahampaisia; kärkiliuskat hyvin monimuotoisia, usein pitkiä. Mykerö 40–55 mm leveä, heleän keltainen, tasainen; kehto keskisuuri, himmeähkön vihreä, ulkosuomut 14–15 × 2–4 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, lajille luonteenomaisesti toisiinsa kietoutuneita, päältä harmahtavia tai vaihtelevasti punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 108 Taraxacum obtusulum H. Lindb. tylppövoikukka saimamaskros 15–35 cm. Lehtiruoti vaihtelevasti palteinen, vaalea tai vaihtelevasti violetti; lapa tummanvihreä, joskus pienitervapisteellinen, lius kapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, tav. hieman alaskaartuvia ja ehytlaitaisia, terävä– tylpähkökärkisiä; liuskavälit lyhyitä, hampaisia; kärkiliuska keskisuuri – suuri, melkein tai aivan pyöreäkärkinen. Mykerö 40–50 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko, tiiviskukkainen; kehto pienehkö – keskisuuri, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 12–13 × 2–4 mm, alaviistoja, päältä harmahtavia. Siitepölytön. Luotit melkein keltaisia. 109 Taraxacum pallidipes Markl. utuvoikukka (hämyvoikukka) benmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti vaihtelevasti palteinen, himmeän vihreä, harvoin hieman punertava; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 4–6, liuskat kolmiomaisia, hieman alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat usein vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit hammaslaitaisia, harvoin tervalaikkuisia; kärkiliuska keskisuuri, vaihtelevasti kolmiomainen, yleensä ehytlaitainen, kärki terävä – kielimäinen. Mykerö 45–60 mm leveä, helakankeltainen, kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, harmahtavan vihreä, härmeinen, ulkosuomut 11–15 × 3–5 mm, lajille tyypillisesti tiukasti alaspäisiä, päältä himmeän vihreitä, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. T. obtusulum T. pallidipes T. multilobum T. obliquilobum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 126 Lutukka 40. 2024 46 Asteraceae 110 Taraxacum palmgrenii Pett. ex H. Øllg. alvarinvoikukka Palmgrens maskros 20–40 cm. Lehtiruoti vaihtelevasti palteinen, vaalea tai sisemmissä lehdissä punertava; lapa hieman harmahtavan vihreä, liuskapareja 4 tai 5, liuskat vaihtelevasti lokinsiipimäisiä tai kolmiomaisia, siirottavia tai alaskaartuvia, terävähkötai tylpähkökärkisiä, usein liuskaisia, yläreunat hampaattomia tai usein niissä vahva hammas; liuskavälit kulmikkaita, vaihtelevasti poimuisia; kärkiliuska keskisuuri, tylpähkö tai hieman kielimäinen. Mykerö 50–55 mm leveä, keltainen, tiiviihkökukkainen, kupera; kehto keskisuuri, vaaleanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 3.5–5 mm, alaskaartuvia, päältä vaalean harmahtavia tai harvoin punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 111 Taraxacum pectinatiforme H. Lindb. kampavoikukka kammaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai vaihtelevasti palteinen, kirkkaan punavioletti; lapa harmaanvihreä (usein keskisuoni pitkälti punainen), kaksipuolista kampaa muistuttava, liuskapareja 4–9, liuskat siirottavia, tav. pitkiksi, tasasoukiksi liuskoiksi jakautuneita; kärkiliuska tav. kolmiomainen tai keihäsmäinen, sen sivulius kat pitkiä ja kapeita, kärki terävä ja toisinaan hyvin pitkäsuippuinen. Mykerö 45–60 mm leveä, tummahkon keltainen, ± kupera; kehto keskisuuri, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 112 Taraxacum petterssonii Markl. tummakehtovoikukka Petterssons maskros 30–45 cm. Lehtiruoti palteeton, punavioletti; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, hieman alaskaartuvia, kärki ulospäinen, terävä; liuskavälit pyöreähkökulmaisia, usein tervalaikkuisia, tav. hampaisia; kärkiliuska pieni, nuolimainen tai kolmiomainen, kärki terävä, usein kielimäinen. Mykerö 45–55 mm leveä, tummahkon keltainen, ± kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, lajille tyypillisesti tumma, ulkosuomut 12–14 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 113 Taraxacum piceatum Dahlst. narrivoikukka narrmaskros 25–45 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaalea; lapa himmeän vihreä (keskisuoni vaihtelevasti ruskehtava tai joskus punertava), liuskapareja 4–7, liuskat kolmiomaisia, tav. hieman alaviistoja, mutta asento voi vaihdella yläviistosta jyrkän alaviistoon, suippokärkisiä; yläreunat tav. hieman koveria, ehytlaitaisia tai hieman naskalihampaisia; liuskavälit toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska vaihtelevasti nuolimainen – kolmiomainen, toisinaan sivulta kuroutunut, suippokärkinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummahkon keltainen, ± tasainen; kehto keskikokoinen, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, siirottavia, päältä tav. vaihtelevasti punertavia tai purppuranpunaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. T. piceatum T. petterssonii T. palmgrenii 0,7x Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 127 Lutukka 40. 2024 46 Asteraceae 110 Taraxacum palmgrenii Pett. ex H. Øllg. alvarinvoikukka Palmgrens maskros 20–40 cm. Lehtiruoti vaihtelevasti palteinen, vaalea tai sisemmissä lehdissä punertava; lapa hieman harmahtavan vihreä, liuskapareja 4 tai 5, liuskat vaihtelevasti lokinsiipimäisiä tai kolmiomaisia, siirottavia tai alaskaartuvia, terävähkötai tylpähkökärkisiä, usein liuskaisia, yläreunat hampaattomia tai usein niissä vahva hammas; liuskavälit kulmikkaita, vaihtelevasti poimuisia; kärkiliuska keskisuuri, tylpähkö tai hieman kielimäinen. Mykerö 50–55 mm leveä, keltainen, tiiviihkökukkainen, kupera; kehto keskisuuri, vaaleanvihreä, ulkosuomut 12–14 × 3.5–5 mm, alaskaartuvia, päältä vaalean harmahtavia tai harvoin punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 111 Taraxacum pectinatiforme H. Lindb. kampavoikukka kammaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai vaihtelevasti palteinen, kirkkaan punavioletti; lapa harmaanvihreä (usein keskisuoni pitkälti punainen), kaksipuolista kampaa muistuttava, liuskapareja 4–9, liuskat siirottavia, tav. pitkiksi, tasasoukiksi liuskoiksi jakautuneita; kärkiliuska tav. kolmiomainen tai keihäsmäinen, sen sivulius kat pitkiä ja kapeita, kärki terävä ja toisinaan hyvin pitkäsuippuinen. Mykerö 45–60 mm leveä, tummahkon keltainen, ± kupera; kehto keskisuuri, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 112 Taraxacum petterssonii Markl. tummakehtovoikukka Petterssons maskros 30–45 cm. Lehtiruoti palteeton, punavioletti; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, hieman alaskaartuvia, kärki ulospäinen, terävä; liuskavälit pyöreähkökulmaisia, usein tervalaikkuisia, tav. hampaisia; kärkiliuska pieni, nuolimainen tai kolmiomainen, kärki terävä, usein kielimäinen. Mykerö 45–55 mm leveä, tummahkon keltainen, ± kupera, tiiviskukkainen; kehto keskisuuri, lajille tyypillisesti tumma, ulkosuomut 12–14 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 113 Taraxacum piceatum Dahlst. narrivoikukka narrmaskros 25–45 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaalea; lapa himmeän vihreä (keskisuoni vaihtelevasti ruskehtava tai joskus punertava), liuskapareja 4–7, liuskat kolmiomaisia, tav. hieman alaviistoja, mutta asento voi vaihdella yläviistosta jyrkän alaviistoon, suippokärkisiä; yläreunat tav. hieman koveria, ehytlaitaisia tai hieman naskalihampaisia; liuskavälit toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska vaihtelevasti nuolimainen – kolmiomainen, toisinaan sivulta kuroutunut, suippokärkinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummahkon keltainen, ± tasainen; kehto keskikokoinen, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, siirottavia, päältä tav. vaihtelevasti punertavia tai purppuranpunaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. T. piceatum T. petterssonii T. palmgrenii 0,7x Asteraceae 47 T. purpureum T. puolannei 114 Taraxacum planum Raunk., T. chloroleucum Dahlst., T. ulogonium Rail. poimuvoikukka plattmaskros 20–40 cm. Lehdet tav. maanmyötäisiä; ruoti leveäpalteinen, tav. hieman punertava; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 4–8, liuskat kolmiomaisia – sirppimäisiä, tav. alaviistoja tai alaskaartuvia, pitkäja teräväkärkisiä; lius kavälit ± kulmikkaita, tummaja voimakkaasti kähärälaitaisia, naskalihampaisia; kärkiliuska pieni – suuri, keihäsmäinen – nuolimainen, usein vaihtelevasti hampainen, kärki kielimäinen tai suippo. Mykerö 45–55 mm leveä, himmeän keltainen, tasainen, harsukukkainen; kehto suuri, vihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 115 Taraxacum polyodon Dahlst., T. ardisodon Dahlst., T. naeviferum Dahlst. hammasvoikukka tandmaskros 25–40 cm. Lehtiruoti vaihtelevasti palteinen, himmeän – kirkkaan sinipunainen; lapa sinertävänvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat vaihtelevan kolmiomaisia, lyhyitä, melko leveitä, pyöristyneitä, ulospäisiä, tylpähkötai teräväkärkisiä, yläreunassa usein isoja hampaita, alareunassa hampaita ja tummalaitaisia poimuja; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, toisinaan tummia, isohampaisia; kärkiliuska pieni – keskikokoinen, kolmiomainen, voimakkaasti liuskainen tai hampainen, kärki suippo tai lyhyelti kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummankeltainen, tasainen – kuperahko; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–16 × 2.5–4.5 mm, siirottavia – alaspäisiä, päältä harmahtavia tai usein tummanviolettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummia. 116 Taraxacum puolannei Markl. ex Puol. mielonvoikukka Puolannes maskros 20–50 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, sinipunainen, joskus voimakkaan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja tai alaskaartuvia, teräväkärkisiä, yläreunat kuperia, tav. vaihtelevasti naskalihampaisia, alareunat koveria; lius kavälit usein liuskahampaisia, teräväkulmaisia; kärkiliuska tav. nuolimainen, kärki suippo tai kielimäinen. Mykerö 45–60 mm leveä, keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 12–16 × 3–5 mm, siirottavia, päältä harmahtavia tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia. 117 Taraxacum purpureum Raunk., T. acroschistum G. E. Haglund, T. polychroum Ekman ex M. P. Christ. & Wiinst., T. uberipotans Rail. purppuravoikukka purpurmaskros 25–45 cm. Lehtiruoti palteeton, tav. voimakkaan purppuranpunainen; lapa himmeän vihreä, joskus hieman ruskehtava (keskisuoni usein pitkälti punertava), liuskapareja 3–5, liuskat kolmiomaisia, alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat hampaattomia tai vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, vaihtelevasti hammaslaitaisia; kärkiliuska nuolimainen, pitkä, lajille tyypillisesti vaihtelevasti liuskahampainen, kärki tylpähkö – terävä, usein nipukallinen. Mykerö 45–50 mm leveä, keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 15–17 × 3–4.5 mm, pitkäsuippuisia, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai punertavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. T. polyodon T. planum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 128 Lutukka 40. 2024 48 Asteraceae 118 Taraxacum railonsalae G. E. Haglund & Saarsoo artturinvoikukka 15–35 cm. Lehtiruoti tav. leveäpalteinen, yleensä voimakkaan purppuranpunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein osittain punertava), liuskapareja 4–8, liuskat kapean kolmiomaisia, siirottavia, pitkäsuippuisia, yläreunat naskalitai liuskahampaisia tai jopa liuskaisia, alareunassa toisinaan muutama hammas; liuskavälit lyhyitä, tervalaitaisia tai toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni tai keskisuuri, nuolimainen – kolmiomainen – keihäsmäinen, vaihtelevasti liuskainen tai hampainen, kärki tylpähkö – hyvin terävä. Mykerö 40–45 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, himmeän oliivinvihreä, ulkosuomut 12–16 × 3–4 mm, siirottavia tai vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai usein punertavia. Siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia. 119 Taraxacum recurvum Dahlst., T. rubefactum Dahlst. kaartovoikukka gråmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai joskus kapeapalteinen, usein vaihtelevasti kirkkaan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni toisinaan pitkälti punertava), suikea, liuskapareja 4–7, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, alaviistoja, pitkä ja kapea kärkiosa tav. voimakkaasti ylöskaartuva, yläreunat toisinaan ja liuskavälit säännöllisesti naskalihampaisia; kärkiliuska tav. pieni, keihäsmäinen, kärki kielimäinen tai toisinaan suippo. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto pienehkö – keskisuuri, ± himmeän vihreä, ulkosuomut 14–15 × 2–4 mm, siirottavia tai vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia – tummahkoja. 120 Taraxacum retroflexum H. Lindb., T. retroflexiforme Dahlst. ex M. P. Christ. & Wiinst. käännevoikukka vallmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, vaihtelevasti sinipunainen; lapa vaalean sinivihreä, liuskapareja 2–5, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, tav. alaviistoja – joskus ulospäisiä, suippotai teräväkärkisiä, yläreunat tav. kuperia ja toisinaan naskalihampaisia; liuskavälit usein ± kulmikkaita, ehytlaitaisia tai heikkohampaisia; kärkiliuska tav. suuri ja siinä tyypillisimmillään suuri lovi kärkipuolella, mutta muoto vaihtelee suuresti, kärki tylpähkö – terävä, usein nipukallinen. Mykerö 45–60 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko; kehto pienehkö – keskisuuri, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, tiukasti alaspäisiä, päältä siniharmaita, kapealti kalvolaitaisia (ulkosuomut ovat lajin tärkein tuntomerkki). Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia – harmahtavia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 121 Taraxacum sahlinii Rail. kallenvoikukka Sahlins maskros 25–50 cm. Lehtiruoti pitkä, tyvestä palteeton mutta nopeasti leveäpalteiseksi levenevä, vihreä tai tav. vaihtelevasti sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 1–3, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, tav. leveätyvisiä ja lyhyitä, hyvin alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; liuskavälin yläkulma tav. kapea, terävä tai hieman pyöristynyt; kärkiliuska tav. pitkä, nuolimainen, ehyt – naskalihampainen, tylpähkö. Mykerö 45–65 mm leveä, likaisen keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, T. retroflexum T. sahlinii 0,7x Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 129 Lutukka 40. 2024 48 Asteraceae 118 Taraxacum railonsalae G. E. Haglund & Saarsoo artturinvoikukka 15–35 cm. Lehtiruoti tav. leveäpalteinen, yleensä voimakkaan purppuranpunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni usein osittain punertava), liuskapareja 4–8, liuskat kapean kolmiomaisia, siirottavia, pitkäsuippuisia, yläreunat naskalitai liuskahampaisia tai jopa liuskaisia, alareunassa toisinaan muutama hammas; liuskavälit lyhyitä, tervalaitaisia tai toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska pieni tai keskisuuri, nuolimainen – kolmiomainen – keihäsmäinen, vaihtelevasti liuskainen tai hampainen, kärki tylpähkö – hyvin terävä. Mykerö 40–45 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, himmeän oliivinvihreä, ulkosuomut 12–16 × 3–4 mm, siirottavia tai vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai usein punertavia. Siitepölyllinen. Luotit likaisen keltaisia. 119 Taraxacum recurvum Dahlst., T. rubefactum Dahlst. kaartovoikukka gråmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai joskus kapeapalteinen, usein vaihtelevasti kirkkaan sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä (keskisuoni toisinaan pitkälti punertava), suikea, liuskapareja 4–7, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, alaviistoja, pitkä ja kapea kärkiosa tav. voimakkaasti ylöskaartuva, yläreunat toisinaan ja liuskavälit säännöllisesti naskalihampaisia; kärkiliuska tav. pieni, keihäsmäinen, kärki kielimäinen tai toisinaan suippo. Mykerö 35–45 mm leveä, tummankeltainen, tasainen, tiiviskukkainen; kehto pienehkö – keskisuuri, ± himmeän vihreä, ulkosuomut 14–15 × 2–4 mm, siirottavia tai vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit harmahtavia – tummahkoja. 120 Taraxacum retroflexum H. Lindb., T. retroflexiforme Dahlst. ex M. P. Christ. & Wiinst. käännevoikukka vallmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton, vaihtelevasti sinipunainen; lapa vaalean sinivihreä, liuskapareja 2–5, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, tav. alaviistoja – joskus ulospäisiä, suippotai teräväkärkisiä, yläreunat tav. kuperia ja toisinaan naskalihampaisia; liuskavälit usein ± kulmikkaita, ehytlaitaisia tai heikkohampaisia; kärkiliuska tav. suuri ja siinä tyypillisimmillään suuri lovi kärkipuolella, mutta muoto vaihtelee suuresti, kärki tylpähkö – terävä, usein nipukallinen. Mykerö 45–60 mm leveä, tummankeltainen, kuperahko; kehto pienehkö – keskisuuri, harmahtavan vihreä, ulkosuomut 14–15 × 3–5 mm, tiukasti alaspäisiä, päältä siniharmaita, kapealti kalvolaitaisia (ulkosuomut ovat lajin tärkein tuntomerkki). Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia – harmahtavia. Yksi Suomen yleisimmistä voikukkalajeista. 121 Taraxacum sahlinii Rail. kallenvoikukka Sahlins maskros 25–50 cm. Lehtiruoti pitkä, tyvestä palteeton mutta nopeasti leveäpalteiseksi levenevä, vihreä tai tav. vaihtelevasti sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 1–3, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia, tav. leveätyvisiä ja lyhyitä, hyvin alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunat ehytlaitaisia tai naskalihampaisia; liuskavälin yläkulma tav. kapea, terävä tai hieman pyöristynyt; kärkiliuska tav. pitkä, nuolimainen, ehyt – naskalihampainen, tylpähkö. Mykerö 45–65 mm leveä, likaisen keltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, T. retroflexum T. sahlinii 0,7x Asteraceae 49 matala, himmeän vihreä, ulkosuomut 15–17 × 2.5–6 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 122 Taraxacum semiglobosum H. Lindb., T. adiantifrons Ekman ex Dahlst. T. approximans H. Lindb., T. stellum R. Doll kupuvoikukka klotmaskros 30–45 cm. Lehdet karvaisia; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, useimmiten himmeän sinipunainen; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 3–6, liuskat kolmiomaisia, yläreunastaan voimakkaasti kuperia (tällöin liuskapari lajille tyypillisesti kuunsirpin muotoinen), teräväkärkisiä, yläreunassa usein naskalihampaita tai 1 tai 2 koukkumaista hammasta; liuskavälit tasaleveitä, kapeita, harvahampaisia, vaalealaitaisia; kärkiliuska leveän kolmiomainen, teräväkärkinen, tav. halkoinen tai laidassa yksittäisiä hampaita. Mykerö 40–50 mm leveä, likaisen keltainen, puolipallomainen, tiheäkukkainen; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 4–5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä vaaleanharmaita. Siitepölyllinen. Luotit vihertävänkeltaisia. 123 Taraxacum stenoglossum Brenner, T. dahlstedtii H. Lindb., T. radians Brenner hugonvoikukka Dahlstedts maskros 15–35 cm. Lehdet hieman karvaisia; ruoti yleensä palteeton, kirkkaan purppuranpunainen; lapa puhtaanvihreä – tummanvihreä (keskisuoni alaosasta usein punertava), liuskapareja 3–7, liuskat lyhyitä, kolmiomaisia, siirottavia, tylppiä tai terävähköjä, molemmissa reunoissa vaihtelevasti erikokoisia hampaita; liuskavälit vaihtelevia, hampaisia (usein pienempien lisäksi yksi suuri hammas); kärkilius ka pieni, kolmikulmainen tai sisemmissä lehdissä suurempi, ± nuolimainen, vaihtelevasti liuskainen tai hampainen, kärki tav. tylpähkö. Mykerö 35–50 mm leveä, tummankeltainen, kupera, tiiviskukkainen; kehto pienehkö, vihreä, ulkosuomut 14–16 × 2–4.5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai violettiin vivahtavia. Siitepölyllinen. Luotit likaisenkeltaisia – tummahkoja. 124 Taraxacum stenoschistum Dahlst. tornivoikukka drakmaskros 20–40 cm. Lehdet kapeita; ruoti palteeton tai kapeapalteinen, sinipunainen; lapa harmahtavan vihreä, liuskapareja 3–6, liuskat pitkiä ja kapeita, siirottavia tai alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreunastaan ja varsinkin liuskaväleistä rosohampaisia; liuskavälit usein tervareunaisia tai -laikkuisia; kärkiliuska hyvin pitkä, alaosastaan halkoinen, hampainen tai kuroutunut, kärki hyvin pitkä, kielimäinen. Mykerö 50–60 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto keskisuuri, himmeän vihreä, ulkosuomut 15–17 × 2.5–5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai joskus hieman punertavia. Siitepölyllinen. Luotit vihertäviä. 125 Taraxacum subhuelphersianum M. P. Christ. opaalivoikukka opalmaskros 25–45 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, himmeän punaruskea; lapa vaaleanvihreä, liuskapareja 2–5, liuskat kolmiomaisia, siirottavia tai alaspäisiä, teräväkärkisiä, yläreuna venytetyn S-kirjaimen muotoinen, T. stenoschistum T. semiglobosum T. stenoglossum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 130 Lutukka 40. 2024 50 Asteraceae yleensä hampaaton tai joskus hieman hampainen; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, ± hampaisia; kärkiliuska suuri, leveän nuolimainen, usein hieman halkoinen, kärki suippo – tylpähkö. Mykerö 40–55 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölytön. Luotit kellertäviä. 126 Taraxacum sublaeticolor Dahlst. haileavoikukka blackmaskros 10–30 cm. Lehtiruoti palteeton, vaalea; lapa harmaanvihreä (keskisuoni vaalea), liuskapareja 3–5, liuskat ± kolmiomaisia tai kapeita, hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreuna ehytlaitainen tai niukkahampainen, kapealiuskaisilla muodoilla myös alareunassa usein hammas; liuskavälit lyhyitä, pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia (toisinaan yksi iso hammas), joskus osittain tummia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, vaihtelevan kolmiomainen, ehytlaitainen tai hieman halkoinen, kärki terävä – tylpähkö. Mykerö 30–45 mm leveä, keltainen, tasainen; kehto pienehkö, tummanvihreä, ulkosuomut 12–13 × 2.5–5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – alaskaartuvia, päältä harmahtavia – himmeän vihreitä, toisinaan kapealti vaalealaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit ± harmahtavia. 127 Taraxacum tanyphyllum Dahlst. hoikkavoikukka neptunmaskros 20–60 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, himmeän punaruskea; lapa harmaanvihreä (keskisuoni pitkälti ruskehtava), liuskapareja 4–7, liuskat tav. kapeita ja pitkiä, alaviistoja tai siirottavia, teräväkärkisiä, usein vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit vaihtelevan pituisia, naskalitai liuskahampaisia, tummalaitaisia, toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, keihäsmäinen tai nuolimainen, usein sivulta kuroutunut, terävätai tylpähkökärkinen. Mykerö 40–60 mm leveä, vaaleankeltainen, kupera; kehto keskisuuri – suurehko, himmeän vihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–6 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman ruskehtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 128 Taraxacum trilobatum Palmgr., T. eversii Såltin kolmiliuskavoikukka klomaskros 20–30 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, ruusunpunainen – himmeän sinipunainen; lapa tumman harmaanvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat ± kolmiomaisia tai joskus sirppimäisiä, alaviistoja, pidentynytkärkisiä, vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit tummalaitaisia, poimuisia, vaihtelevasti hampaisia tai liuskahampaisia; kärkiliuska vaihtelevan kolmiomainen, kärki terävä tai ± kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto keskisuuri, hailakan tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 2.4–4 mm, voimakkaasti alaskaartuvia, päältä himmeän vihertäviä. Siitepölyllinen. Luotit tummia. T. trilobatum T. tanyphyllum T. sublaeticolor T. subhuelphersianum Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 131 Lutukka 40. 2024 50 Asteraceae yleensä hampaaton tai joskus hieman hampainen; liuskavälit vaihtelevan muotoisia, ± hampaisia; kärkiliuska suuri, leveän nuolimainen, usein hieman halkoinen, kärki suippo – tylpähkö. Mykerö 40–55 mm leveä, vaaleankeltainen, kuperahko; kehto keskisuuri, tummanvihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–5 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman punertavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölytön. Luotit kellertäviä. 126 Taraxacum sublaeticolor Dahlst. haileavoikukka blackmaskros 10–30 cm. Lehtiruoti palteeton, vaalea; lapa harmaanvihreä (keskisuoni vaalea), liuskapareja 3–5, liuskat ± kolmiomaisia tai kapeita, hieman alaviistoja, teräväkärkisiä, yläreuna ehytlaitainen tai niukkahampainen, kapealiuskaisilla muodoilla myös alareunassa usein hammas; liuskavälit lyhyitä, pyöreähkökulmaisia, ehytlaitaisia tai vaihtelevasti hampaisia (toisinaan yksi iso hammas), joskus osittain tummia; kärkiliuska pieni – keskisuuri, vaihtelevan kolmiomainen, ehytlaitainen tai hieman halkoinen, kärki terävä – tylpähkö. Mykerö 30–45 mm leveä, keltainen, tasainen; kehto pienehkö, tummanvihreä, ulkosuomut 12–13 × 2.5–5 mm, löyhästi kehdonmyötäisiä – alaskaartuvia, päältä harmahtavia – himmeän vihreitä, toisinaan kapealti vaalealaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit ± harmahtavia. 127 Taraxacum tanyphyllum Dahlst. hoikkavoikukka neptunmaskros 20–60 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, himmeän punaruskea; lapa harmaanvihreä (keskisuoni pitkälti ruskehtava), liuskapareja 4–7, liuskat tav. kapeita ja pitkiä, alaviistoja tai siirottavia, teräväkärkisiä, usein vaihtelevasti naskalihampaisia; liuskavälit vaihtelevan pituisia, naskalitai liuskahampaisia, tummalaitaisia, toisinaan tervalaikkuisia; kärkiliuska vaihtelevan kokoinen, keihäsmäinen tai nuolimainen, usein sivulta kuroutunut, terävätai tylpähkökärkinen. Mykerö 40–60 mm leveä, vaaleankeltainen, kupera; kehto keskisuuri – suurehko, himmeän vihreä, ulkosuomut 14–17 × 3–6 mm, vaihtelevasti alaskaartuvia, päältä harmahtavia tai hieman ruskehtavia, kapealti kalvolaitaisia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 128 Taraxacum trilobatum Palmgr., T. eversii Såltin kolmiliuskavoikukka klomaskros 20–30 cm. Lehtiruoti leveäpalteinen, ruusunpunainen – himmeän sinipunainen; lapa tumman harmaanvihreä, liuskapareja 4–7, liuskat ± kolmiomaisia tai joskus sirppimäisiä, alaviistoja, pidentynytkärkisiä, vaihtelevasti hampaisia; liuskavälit tummalaitaisia, poimuisia, vaihtelevasti hampaisia tai liuskahampaisia; kärkiliuska vaihtelevan kolmiomainen, kärki terävä tai ± kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, tummankeltainen, tasainen; kehto keskisuuri, hailakan tummanvihreä, ulkosuomut 14–15 × 2.4–4 mm, voimakkaasti alaskaartuvia, päältä himmeän vihertäviä. Siitepölyllinen. Luotit tummia. T. trilobatum T. tanyphyllum T. sublaeticolor T. subhuelphersianum Asteraceae 51 T. tumentilobum T. xanthostigma 129 Taraxacum tumentilobum Markl. ex Puol. pisaravoikukka uddmaskros 15–40 cm. Lehtiruoti kapeapalteinen, himmeän – kirkkaan sinipunainen; lapa tummahkon harmaanvihreä, liuskapareja 4–8, liuskat kapeita, useimmiten vaihtelevasti ulospäisiä, usein kärkeä kohti leveneviä, kielimäisiä, yläreunat tav. hampaisia; liuskavälit kapeita, usein tummia, liuskahampaisia (hampaat usein suuria); kärkiliuska vaihtelevasti nuolimainen tai keihäsmäinen, toisinaan halkoinen, kärki tylppä – terävähkö, usein kielimäinen. Mykerö 35–50 mm leveä, vaaleankeltainen, kupera; kehto keskisuuri, tummanvihreä, hieman kiiltävä, ulkosuomut 12–15 × 2.5–5 mm, alaviistoja, päältä harmahtavia. Siitepölyllinen. Luotit tummahkoja. 130 Taraxacum xanthostigma H. Lindb. kultavoikukka gyllenmaskros 20–40 cm. Lehtiruoti palteeton tai kapeapalteinen, vaihtelevasti sinipunainen; lapa tummantai harmaanvihreä, liuskapareja 3–5, liuskat vaihtelevasti kolmiomaisia tai joskus kapeita, siirottavia tai hieman alaskaartuvia, terävähkökärkisiä, yleensä melkein ehytlaitaisia; lius kavälit lyhyitä tai melko lyhyitä, vaihtelevan muotoisia, niissä suuria, usein selvärajaisia tervalaikkuja sekä usein muutama iso hammas; kärkiliuska vaihtelevan muotoinen, usein halkoinen tai kuroutunut, kärki leveän kielimäinen. Mykerö 40–55 mm leveä, vaaleankeltainen, tasainen, tiheäkukkainen; kehto keskisuuri, tumman oliivinvihreä, ulkosuomut 12–13 × 3–6 mm, siirottavia tai löyhästi alaspäisiä, päältä harmahtavia tai punertavia. Siitepölyllinen. Luotit keltaisia. Hakemisto A aclidiforme .............................. 37 acroglossum ........................... 37 acroschistum ............................47 acutidens ................................. 24 adiantifrons ...............................49 aequatum..................................44 aequilobum ............................. 37 ahovoikukat ..............................22 alatum ...................................... 37 albicollum..................................24 altissimum ............................... 38 alvarinvoikukka .........................46 alvarmaskros ............................ 11 amblycentrum ...........................39 amplum .................................... 38 ancistrolobum ......................... 38 angermannicum ........................42 angustisquameum .................. 38 apiculatum...............................24 approximans .............................49 ardisodon ..................................47 arrhenii .................................... 39 artturinvoikukka ........................48 askelvoikukka ...........................28 astrictifrons ...............................39 atricapillum ............................. 24 aurinkovoikukka ..........................8 B balticum ..................................... 5 benmaskros ..............................45 biformatum .............................. 24 blackmaskros............................50 Borea ....................................... 22 Borealia ..................................... 6 boreicedens ............................ 13 boreiforme ............................... 25 Boreigena ................................ 16 boreum .................................... 25 borgvallii..................................39 Borgvalls maskros ....................39 brachycranum .............................9 bredmaskros .............................44 brittmaskros ..............................21 brunmaskros .............................10 brunonvoikukka ........................41 bryggmaskros ...........................44 bårdmaskros .............................10 båtmaskros ...............................20 C caespitans ............................... 25 campylum .................................28 canaliculatum..........................25 canorubens ............................. 26 ceratolobum ............................ 13 chloroleucum ............................47 chrysostylum .......................... 17 cochleatum..............................17 connexum .................................40 contractum .............................. 39 cordatum ................................. 39 crassipes ................................. 17 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 132 Lutukka 40. 2024 52 Asteraceae Crocea ..................................... 12 crocodes....................................5 curvilobum ................................24 cymbifolium ............................ 20 D dahlstedtii .................................49 Dahlstedts maskros ..................49 diastematicum ........................ 40 dilatatum .................................. 40 dissimile .................................... 8 divaricatum .................................9 drakmaskros .............................49 droppmaskros ...........................26 dunmaskros ..............................28 duplidens ..................................28 dystermaskros ..........................29 E egregium ................................... 5 ekmanii .................................... 40 Ekmans maskros ......................40 enaremaskros ...........................25 Erythrosperma .......................... 7 eversii .......................................50 F falcatum ..................................... 9 falkmaskros ................................9 fasciatum ................................. 40 fennobalticum ........................... 5 fennomarginatum........................9 finnmarksmaskros ......................7 finsk fjällmaskros ......................14 fjällmaskrosor ...........................12 flikmaskros ................................45 florstroemii .............................. 41 Florströms maskros ..................41 fläckmaskros.............................15 fläckmaskrosor .........................14 fulvum ........................................ 9 subsp. brachycranum ..............9 fusciflorum .............................. 21 fågelfotsmaskros ......................37 fältmaskros ...............................40 G galeatum .................................. 18 gatmaskros ...............................41 gelertii ...................................... 15 gelertinvoikukka ........................15 Gelerts maskros .......................15 gigas .........................................44 glossocentrum ........................ 41 glossodon ............................... 41 grå penselmaskros ...................30 gråhårig maskros ......................37 gråmaskros ...............................48 guldstiftsmaskros ......................17 gustavianum ........................... 41 guttulatum ............................... 26 gyllenmaskros...........................51 H haileavoikukka ..........................50 halkiovoikukka ..........................41 Hamata.....................................20 hamatiforme ............................ 21 hamatum..................................21 hammasvoikukka ......................47 hapsuvoikukka ..........................38 haptolepium ............................ 42 harjuvoikukka..............................9 harpagoides ..............................26 harppuunavoikukka ..................26 harpunmaskros .........................26 harvaliuskavoikukka .................40 hedmaskros ................................9 hemicyclum ............................. 42 hentosuomuvoikukka ................ 11 herttavoikukka ..........................39 heterophyllum ........................... 9 hiilivoikukka ..............................24 hilkkavoikukka ..........................42 hirsuticaule ............................. 18 hjeltii .......................................... 6 hjeltinvoikukka ............................6 hjulmaskros ..............................20 hjälmmaskros ...........................18 hjärtmaskros .............................39 hohdevoikukka..........................44 hoikkavoikukka .........................50 hornmaskrosor............................6 huelphersianum ...................... 42 hugonvoikukka..........................49 humile ...................................... 26 Hülphers’ maskros ....................42 hämyvoikukka ...........................45 hättmaskros ..............................42 I idiometapon ..............................43 idiomorphum ........................... 42 iltavoikukka ...............................16 inarinvoikukka ...........................25 ingens ...................................... 43 interruptum ............................. 43 interveniens ............................ 43 islanninvoikukat ........................19 isthmicola .................................. 9 itämerenvoikukka........................5 J jaervikylense .............................24 juovavoikukka ...........................19 jättemaskros .............................43 jättivoikukka ..............................43 K kaakonvoikukka ........................42 kaartovoikukka..........................48 kaitalevoikukka .........................43 kaitasuomuvoikukka .................38 kaksihammasvoikukka..............28 kallenvoikukka ..........................48 kalvovoikukka ...........................13 kammaskros .............................46 kampavoikukka .........................46 kannaksenvoikukka ....................9 kantmaskros .............................38 karelicum ................................. 27 karelsk maskros..........................9 karjalanvoikukka .......................27 katkovoikukka ...........................43 kerrosvoikukka..........................43 kevätvoikukka ...........................29 kielivoikukka .............................39 kirsivoikukka .............................13 kittilense....................................28 klomaskros ...............................50 klotmaskros ..............................49 klyvmaskros ..............................41 kolmaskros ...............................24 kolmiliuskavoikukka ..................50 kolmiovoikukka .........................30 kouruvoikukkka ........................25 koveravoikukka .........................28 krummaskros ............................28 kultavoikukka ............................51 kungsmaskros ..........................39 kupuvoikukka ............................49 kurevoikukka.............................44 kustaanvoikukka .......................41 kuultovoikukka ..........................14 kuusamoënse..........................18 kuusamomaskros .....................18 kuusamonvoikukka ...................18 kvällsmaskros ...........................16 kynsivoikukka ...........................12 kypärävoikukka .........................18 käännevoikukka ........................48 L laceratum.................................27 laciniosifrons .......................... 43 laikkuvoikukat ...........................14 laikkuvoikukka ..........................15 lansettmaskros .........................18 lapinvoikukka ..............................7 lapplandsmaskros.......................7 latipes .......................................17 latispina ....................................44 latissimum ............................... 44 lehtovoikukka ............................17 lehvävoikukka ...........................21 leptolobum ................................24 leukuvoikukka ...........................21 leverfläcksmaskros ...................15 leveävoikukka ...........................44 limbatum .................................. 10 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 133 Lutukka 40. 2024 52 Asteraceae Crocea ..................................... 12 crocodes....................................5 curvilobum ................................24 cymbifolium ............................ 20 D dahlstedtii .................................49 Dahlstedts maskros ..................49 diastematicum ........................ 40 dilatatum .................................. 40 dissimile .................................... 8 divaricatum .................................9 drakmaskros .............................49 droppmaskros ...........................26 dunmaskros ..............................28 duplidens ..................................28 dystermaskros ..........................29 E egregium ................................... 5 ekmanii .................................... 40 Ekmans maskros ......................40 enaremaskros ...........................25 Erythrosperma .......................... 7 eversii .......................................50 F falcatum ..................................... 9 falkmaskros ................................9 fasciatum ................................. 40 fennobalticum ........................... 5 fennomarginatum........................9 finnmarksmaskros ......................7 finsk fjällmaskros ......................14 fjällmaskrosor ...........................12 flikmaskros ................................45 florstroemii .............................. 41 Florströms maskros ..................41 fläckmaskros.............................15 fläckmaskrosor .........................14 fulvum ........................................ 9 subsp. brachycranum ..............9 fusciflorum .............................. 21 fågelfotsmaskros ......................37 fältmaskros ...............................40 G galeatum .................................. 18 gatmaskros ...............................41 gelertii ...................................... 15 gelertinvoikukka ........................15 Gelerts maskros .......................15 gigas .........................................44 glossocentrum ........................ 41 glossodon ............................... 41 grå penselmaskros ...................30 gråhårig maskros ......................37 gråmaskros ...............................48 guldstiftsmaskros ......................17 gustavianum ........................... 41 guttulatum ............................... 26 gyllenmaskros...........................51 H haileavoikukka ..........................50 halkiovoikukka ..........................41 Hamata.....................................20 hamatiforme ............................ 21 hamatum..................................21 hammasvoikukka ......................47 hapsuvoikukka ..........................38 haptolepium ............................ 42 harjuvoikukka..............................9 harpagoides ..............................26 harppuunavoikukka ..................26 harpunmaskros .........................26 harvaliuskavoikukka .................40 hedmaskros ................................9 hemicyclum ............................. 42 hentosuomuvoikukka ................ 11 herttavoikukka ..........................39 heterophyllum ........................... 9 hiilivoikukka ..............................24 hilkkavoikukka ..........................42 hirsuticaule ............................. 18 hjeltii .......................................... 6 hjeltinvoikukka ............................6 hjulmaskros ..............................20 hjälmmaskros ...........................18 hjärtmaskros .............................39 hohdevoikukka..........................44 hoikkavoikukka .........................50 hornmaskrosor............................6 huelphersianum ...................... 42 hugonvoikukka..........................49 humile ...................................... 26 Hülphers’ maskros ....................42 hämyvoikukka ...........................45 hättmaskros ..............................42 I idiometapon ..............................43 idiomorphum ........................... 42 iltavoikukka ...............................16 inarinvoikukka ...........................25 ingens ...................................... 43 interruptum ............................. 43 interveniens ............................ 43 islanninvoikukat ........................19 isthmicola .................................. 9 itämerenvoikukka........................5 J jaervikylense .............................24 juovavoikukka ...........................19 jättemaskros .............................43 jättivoikukka ..............................43 K kaakonvoikukka ........................42 kaartovoikukka..........................48 kaitalevoikukka .........................43 kaitasuomuvoikukka .................38 kaksihammasvoikukka..............28 kallenvoikukka ..........................48 kalvovoikukka ...........................13 kammaskros .............................46 kampavoikukka .........................46 kannaksenvoikukka ....................9 kantmaskros .............................38 karelicum ................................. 27 karelsk maskros..........................9 karjalanvoikukka .......................27 katkovoikukka ...........................43 kerrosvoikukka..........................43 kevätvoikukka ...........................29 kielivoikukka .............................39 kirsivoikukka .............................13 kittilense....................................28 klomaskros ...............................50 klotmaskros ..............................49 klyvmaskros ..............................41 kolmaskros ...............................24 kolmiliuskavoikukka ..................50 kolmiovoikukka .........................30 kouruvoikukkka ........................25 koveravoikukka .........................28 krummaskros ............................28 kultavoikukka ............................51 kungsmaskros ..........................39 kupuvoikukka ............................49 kurevoikukka.............................44 kustaanvoikukka .......................41 kuultovoikukka ..........................14 kuusamoënse..........................18 kuusamomaskros .....................18 kuusamonvoikukka ...................18 kvällsmaskros ...........................16 kynsivoikukka ...........................12 kypärävoikukka .........................18 käännevoikukka ........................48 L laceratum.................................27 laciniosifrons .......................... 43 laikkuvoikukat ...........................14 laikkuvoikukka ..........................15 lansettmaskros .........................18 lapinvoikukka ..............................7 lapplandsmaskros.......................7 latipes .......................................17 latispina ....................................44 latissimum ............................... 44 lehtovoikukka ............................17 lehvävoikukka ...........................21 leptolobum ................................24 leukuvoikukka ...........................21 leverfläcksmaskros ...................15 leveävoikukka ...........................44 limbatum .................................. 10 Asteraceae 53 lindbergii ...................................44 lingulatum ............................... 44 linnunjalkavoikukka...................37 liten kärrmaskros ......................27 litorale ...................................... 27 lohjanvoikukka ..........................27 lojoënse ................................... 27 lojomaskros ..............................27 lokinvoikukka ............................44 longisquameum ...................... 44 loviisanvoikukka........................42 lovisamaskros ...........................42 lucescens ................................ 44 lusikkavoikukka.........................17 länsipohjanvoikukka .................19 lövmaskros ...............................21 M macrocentrum.........................18 Macrodonta ............................. 19 maculigerum ........................... 15 melanostigma ......................... 28 membranmaskros .....................13 merivoikukka.............................27 meänvoikukka...........................37 microlobum ............................. 10 mielonvoikukka .........................47 mimuliforme ..............................38 mucronatum ............................ 28 multilobum .............................. 45 myötäsuomuvoikukka ...............42 mångtandad maskros ...............41 måsmaskros .............................44 mäkivoikukat ...............................7 mätäsvoikukka ..........................25 mörk ängsmaskros ...................21 N naeviferum ................................47 Naevosa ................................... 14 naevosum ................................ 15 naperovoikukka ........................27 narrivoikukka ............................46 narrmaskros..............................46 neptunmaskros .........................50 niittyvoikukat .............................20 niittyvoikukka ............................21 nokkavoikukka ..........................24 nordmaskrosor..........................22 norrbottenmaskros....................42 norrlandsmaskrosor ..................16 norvegicum ............................... 7 nukkavoikukka ..........................18 nuolivoikukka ............................14 O obliquilobum ........................... 45 obscurans .................................10 obtusulum ............................... 45 ogräsmaskrosor ........................31 opaalivoikukka ..........................49 opalmaskros .............................49 opeatolobum ........................... 15 oreinopsis ............................... 13 ostenfeldii ................................ 28 Ostenfelds maskros ..................28 oxylobium ................................ 28 P pallidipes ................................. 45 palmgrenii ............................... 46 Palmgrens maskros ..................46 Palustria .................................... 5 parvelmaskros ..........................27 parvuliceps ...............................27 paucisquameum .......................39 pectinatiforme ......................... 46 pectinatilobatum .......................38 pehmovoikukka.........................18 peikonvoikukka .........................45 peitsivoikukka ...........................18 penicilliforme .......................... 29 penselmaskros .........................29 pensselivoikukka ......................30 perattenuatum ......................... 19 petterssonii ............................. 46 Petterssons maskros ................46 piceatum .................................. 46 pickelmaskros ...........................19 pilkkuvoikukka ..........................30 pilosella.....................................37 pilttivoikukka .............................10 pisaravoikukka ..........................50 planum ..................................... 47 plattmaskros .............................47 pleniflorum ................................13 pohjanvoikukat..........................16 poimuvoikukka ..........................47 polychroum ...............................47 polyodon ................................. 47 poronvoikukka ..........................13 porrasvoikukka .........................29 praecox .................................... 29 praelongum...............................17 praestans.................................16 praktmaskros ..............................6 proruptiforme ............................26 proximum ................................ 10 pseudofulvum ...........................12 pseudohamatum ..................... 21 puikovoikukka ...........................13 pullum ...................................... 29 punasuonivoikukka ...................39 puolannei ................................. 47 Puolannes maskros ..................47 purppuravoikukka ....................47 purpureum ............................... 47 purpurmaskros..........................47 pystyvoikukka ...........................24 pyttemaskros ............................10 pyörövoikukka...........................38 päärmevoikukka .......................10 R radians ......................................49 railonsalae ............................... 48 raitavoikukka.............................40 randmaskros .............................19 rangiferinum ............................ 13 rantavoikukat ..............................5 recurvum ................................. 48 remotijugum ..............................26 renmaskros ...............................13 retroflexiforme...........................48 retroflexum .............................. 48 revertens...................................28 riepuvoikukka............................41 rihlavoikukka .............................37 rikkavoikukat .............................31 ripsuvoikukka ............................15 rombmaskros ............................24 rosettmaskros .............................7 rubefactum................................48 rubicundum ............................. 11 rubiinivoikukka .......................... 11 rubinmaskros ............................ 11 rubrolineatum ......................... 19 ruijanvoikukka .............................7 rundmaskros .............................38 ruotsinvoikukka ...........................5 ruskovoikukka ..........................10 ruusukevoikukka .........................7 räiskevoikukka ..........................30 rödtandad fjällmaskros .............13 rödtandad maskros ...................38 S sagittarium ..................................9 sagittatum .................................44 sagittifolium ............................ 14 sahavoikukka ............................19 sahlinii ..................................... 48 Sahlins maskros .......................48 sahramivoikukat........................12 saimamaskros ..........................45 salaattivoikukka ........................40 salmiakkivoikukka .....................24 sandmaskrosor ...........................7 sarvivoikukat ...............................6 scalare ..................................... 29 scanicum ................................. 11 semiglobosum ........................ 49 semigygaeum ...........................38 semiprivum ...............................37 siipivoikukka .............................37 simulum ..................................... 7 sirovoikukka ..............................39 sirppivoikukka .............................9 skimmermaskros ......................44 skoonenvoikukka ...................... 11 Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 134 Lutukka 40. 2024 54 Asteraceae skånemaskros .......................... 11 snytmaskros .............................24 snömaskros ..............................13 solmaskros .................................8 sorgmaskros .............................25 spenslig maskros ......................38 spilophylloides ....................... 30 spiralmaskros ...........................17 spårmaskros .............................40 stegmaskros .............................28 stellum ......................................49 stenoglossum ......................... 49 stenolepis .................................28 stenoschistum ........................49 strandmaskros ............................5 strandmaskrosor .........................5 stubbmaskros ...........................43 stänkmaskros ...........................30 subedytomum ...........................38 subhuelphersianum ............... 49 sublaeticolor ........................... 50 sublatissimum ...........................40 submaculosum ....................... 30 subpallescens ...........................44 subpellucidum ........................ 14 subpenicilliforme .................... 30 suecicum ................................... 5 sulkavoikukka ...........................45 suruvoikukka.............................21 sutivoikukka ..............................29 sysivoikukka .............................29 T taeniatum................................. 11 tahravoikukka ...........................26 taigamaskros ............................25 taigavoikukka ............................25 tandmaskros .............................47 tandmaskrosor ..........................19 tanyphyllum ............................ 50 tanysipterum .............................37 Taraxacum ............................... 31 tegelmaskros ..............................9 tenebricans ............................. 20 tenellisquameum .................... 11 tervavoikukka............................40 tievoikukka ................................43 tiheäliuskavoikukka...................42 tiilivoikukka .................................9 tjockmaskros.............................17 tjärmaskros ...............................40 tofsmaskros .............................. 11 topaasivoikukka ........................17 toppmaskros .............................24 tornense .................................... 7 tornivoikukka.............................49 triangelmaskros ........................30 triangulare ............................... 30 trilobatum ................................ 50 trollmaskros ..............................45 tumentilobum .......................... 50 tummakehtovoikukka ................46 tungmaskros .............................39 tupsuvoikukka ........................... 11 tuvmaskros ...............................25 tylppövoikukka ..........................45 tähtivoikukka .............................20 tännäsmaskros .........................15 täplävoikukka ............................15 tät triangelmaskros ...................29 U uberipotans ...............................47 uddmaskros ..............................50 uljasvoikukka ............................38 ulogonium .................................47 unguiculosum ...........................45 ungulatum ............................... 12 untuvavoikukka .........................28 utuvoikukka...............................45 V vallmaskros...............................48 venevoikukka ............................20 vestrobottnicum ..................... 19 viehkovoikukka .........................26 viikatevoikukka ..........................9 vingmaskros .............................37 vridmaskros ..............................37 våningsmaskros........................43 vårmaskros ...............................29 vägmaskros ..............................43 vänmaskros ..............................26 X xanthostigma .......................... 51 Ä ängsmaskros ......................20, 21 Ö östersjömaskros .........................5 Genus Taraxacum in the forthcoming new Finnish Flora This is a prepublication of the genus Taraxacum in Finland from the new Finnish Flora to be published in the near future. The genus Taraxacum is represented by twelve sections and almost 500 apomictic species in Finland. A representative selection of 130 species in ten sections is handled here and included in a identification key. Simple distribution maps (presence / absence in the Finnish biogeographical provinces) and leaf drawings are given for each species. In Finland, two sections (sect. Spectabilia and sect. Celtica) are represented by only one species each; they are not covered in this publication. On the other hand, sect. Taraxacum alone includes more than 350 species in the country and only those species are included which are known to be at least locally dominant. Ennakkoversio, toukokuu 2024 • Prepublication, May 2024
• 54 Asteraceae skånemaskros .......................... 11 snytmaskros .............................24 snömaskros ..............................13 solmaskros .................................8 sorgmaskros .............................25 spenslig maskros ......................38 spilophylloides ....................... 30 spiralmaskros ...........................17 spårmaskros .............................40 stegmaskros .............................28 stellum ......................................49 stenoglossum ......................... 49 stenolepis .................................28 stenoschistum ........................49 strandmaskros ............................5 strandmaskrosor .........................5 stubbmaskros ...........................43 stänkmaskros ...........................30 subedytomum ...........................38 subhuelphersianum ............... 49 sublaeticolor ........................... 50 sublatissimum ...........................40 submaculosum ....................... 30 subpallescens ...........................44 subpellucidum ........................ 14 subpenicilliforme .................... 30 suecicum ................................... 5 sulkavoikukka ...........................45 suruvoikukka.............................21 sutivoikukka ..............................29 sysivoikukka .............................29 T taeniatum................................. 11 tahravoikukka ...........................26 taigamaskros ............................25 taigavoikukka ............................25 tandmaskros .............................47 tandmaskrosor ..........................19 tanyphyllum ............................ 50 tanysipterum .............................37 Taraxacum ............................... 31 tegelmaskros ..............................9 tenebricans ............................. 20 tenellisquameum .................... 11 tervavoikukka............................40 tievoikukka ................................43 tiheäliuskavoikukka...................42 tiilivoikukka .................................9 tjockmaskros.............................17 tjärmaskros ...............................40 tofsmaskros .............................. 11 topaasivoikukka ........................17 toppmaskros .............................24 tornense .................................... 7 tornivoikukka.............................49 triangelmaskros ........................30 triangulare ............................... 30 trilobatum ................................ 50 trollmaskros ..............................45 tumentilobum .......................... 50 tummakehtovoikukka ................46 tungmaskros .............................39 tupsuvoikukka ........................... 11 tuvmaskros ...............................25 tylppövoikukka ..........................45 tähtivoikukka .............................20 tännäsmaskros .........................15 täplävoikukka ............................15 tät triangelmaskros ...................29 U uberipotans ...............................47 uddmaskros ..............................50 uljasvoikukka ............................38 ulogonium .................................47 unguiculosum ...........................45 ungulatum ............................... 12 untuvavoikukka .........................28 utuvoikukka...............................45 V vallmaskros...............................48 venevoikukka ............................20 vestrobottnicum ..................... 19 viehkovoikukka .........................26 viikatevoikukka ..........................9 vingmaskros .............................37 vridmaskros ..............................37 våningsmaskros........................43 vårmaskros ...............................29 vägmaskros ..............................43 vänmaskros ..............................26 X xanthostigma .......................... 51 Ä ängsmaskros ......................20, 21 Ö östersjömaskros .........................5 K uv a: B es s H am iti / Pi xa ba y
• Kohta 40-vuotias Lutukka toivottaa antoisaa kesää! K uv a: C ou le ur / Pi xa ba y