• Kolumni: Maryan Abdulkarim Kotina kaatopaikka Sierra Leonessa Sandron eksoottiset herkut 10 / 201 5 | 6,90 ?€ Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Kurdien oma Shakira Mihin katosi maltti? Miksi suomalaisesta keskustelusta on tullut vouhkaamista? Lahdessa kasvaneen Helly Luvin ase on musiikki. MaKu102015_1-5.indd 1 24/09/15 18:01
• R AY LE M A N Z IM B U KHAÏRA ARBY ATSUYA OKUDA Atsuya Okuda (Japani) 2.11. Ritarihuone Ray Lema NZIMBU (DRC/CG/FR/BR) 3.11. Savoy-teatteri Khaïra Arby (Mali) 4.11. Savoy-teatteri Krakatau 5.11. Kuudes linja Gustavo Nasuti (Argentiina) 6.11. Malmitalo Camerata Flamenco Project & Anette (Espanja/Suomi) 7.11. Vuotalo Piirpauke 40 vuotta 12.11.Sellosali 30.10.–12.11.2015 HELSINKI Koko ohjelma ja lipputiedot: etnosoi.fi MaKu102015_1-5.indd 2 24/09/15 18:01
• Valokuvaaja Janne Körkkö vaikuttui Freetownin kaatopaikalla elävien entisten lapsisotilaiden asenteesta ja elämäntyylistä siinä määrin, että halusi tutustua heihin ja kuvata heistä myös dokumenttielokuvan. ”Ebola muutti olosuhteita rajusti, ja osa kaatopaikan miehistä menehtyi virukseen. Kun kuulin siitä, päätin lentää Sierra Leoneen. Halusin kertoa yhteisössä tapahtuvista muutoksista. Oivalsin, kuinka tärkeää dokumentoivan Sierra Leone 18 Rahaa, rauhaa ja roskia Tarinan takaa kuvaajan työ on. Toivottavasti se vie asioita eteenpäin. Olen tyytyväinen kaikesta mitä olen Money State -yhteisön miehiltä saanut. Toimintaani alueella kunnioitettiin, koska kukaan ei ollut ollut heidän elämästään kiinnostunut. Motivaatio tekemiseen oli helppo löytää pelkästään ympärilleen katsomalla. Vahvojen ihmisten muuttuminen epävarmoiksi on merkki ongelmista. Maa tulee olemaan kriisissä vielä pitkään.” R AY LE M A N Z IM B U KHAÏRA ARBY ATSUYA OKUDA Atsuya Okuda (Japani) 2.11. Ritarihuone Ray Lema NZIMBU (DRC/CG/FR/BR) 3.11. Savoy-teatteri Khaïra Arby (Mali) 4.11. Savoy-teatteri Krakatau 5.11. Kuudes linja Gustavo Nasuti (Argentiina) 6.11. Malmitalo Camerata Flamenco Project & Anette (Espanja/Suomi) 7.11. Vuotalo Piirpauke 40 vuotta 12.11.Sellosali 30.10.–12.11.2015 HELSINKI Koko ohjelma ja lipputiedot: etnosoi.fi Ku va t: Ja nn e Kö rk kö Maailman Kuvalehti 10/2015 3 MaKu102015_1-5.indd 3 24/09/15 18:01
• Maailma paloina 7 Valtioiden hyvyys järjestykseen 12 Espanja sallii suorat siirtolaisten palautukset 13 Kolumni Husein Muhammed 14 Maailma nyt Kaukana dolce vitasta 16 Välähdys Buzkashia Afganistanissa Keskellä 18 Rahaa, rauhaa ja roskia 22 Henkilökuva Entistä pidempi! Helly Luv – kurdien oma Shakira 27 Katso järjestöä Kirkon Ulkomaanapu Pitkät 28 Kuvareportaasi Entistä pidempi! Tyttö, joka päätti toisin 38 Lukujuttu Uusi juttutyyppi! Minne katosi maltti? Lopuksi 46 Matkalla Vanhemmat ja niiden lapset 47 Kolumni Maryan Abdulkarim 48 Maailman Kuvalehti 30 vuotta! 50 Arviot Lila Downs, Vapaa 51 Ilmiö Solidaarisuuden osoittaminen 52 Kulttuuripalat Menolippu Meksikoon! 53 Kohtaamisia Panninguaq, Grönlanti 54 Nostalgiaa ja juhlahumua 56 Miesten maailmassa 60 Sandron tarina 62 Ristikko Kenia 28? Tyttö, joka päätti toisin Kenialainen Elizabeth Nkere pakeni ympärileikkausta ja lapsiavioliittoa 9-vuotiaana. Nyt 19-vuotiaana hän on yhteisössään karismaattinen johtaja ja mielipidevaikuttaja. Italia 14? Kaukana dolce vitasta Pakolaisia ja siirtolaisia kuljettavia veneitä pelastetaan Välimereltä harva se päivä. Osa heistä majoitetaan täpötäysiin vastaanottokeskuksiin. Suomi 38? Minne katosi maltti? Miksi suomalaisesta keskustelusta on tullut ääripäiden välistä vouhottamista, varsinkin jos puhutaan vähemmistöistä ja maahanmuutosta? Sisällys 10/2015 Ka nn en ku va : Sa fin H am ed /A FP /L eh tik uv a Tä m ä si vu : M ee ri Ko ut an ie m i, Em m i Va lv e, A nd re a Va cc ar o 4 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_1-5.indd 4 24/09/15 18:01
• O lin viime viikolla Lauttasaaren seurakuntasalissa syömässä juuri maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kokkaamaa ruokaa. Meitä oli siellä kuusisataa saarelaista. Pöydässäni istunut irakilainen sähköinsinööri toivoi pääsevänsä mahdollisimman pian yhteiskuntaan ja hommiin kiinni – mihin tahansa hommiin. Hän vaikutti toiveikkaalta – ei ihmiseltä, joka tahtoisi passivoitua kasvottomaksi mamuksi systeemin rattaisiin. Kukaan ei tahdo. Vilkas puheensorina ja lämmin ruoka täyttivät kirkon tarjoaman tilan, jonka jaoimme yhdessä. Olimme tulleet paikalle hyvin eri suunnista. Meidät syömään kutsuneet olivat tulleet uuvuttavan matkan Euroopan halki. Heidät oli ajanut kotoa sota ja näköalattomuus. Me muut säntäsimme sisään työpaikoiltamme ja kodeistamme, yt-neuvottelujenkin keskellä varsin turvallisesta arjestamme. Näistä tulokulmista huolimatta ajattelin taas kerran, kuinka samanlaisia me ihmiset olemme. Että ei meitä syvimmiltään mikään erota: työn, kodin ja terveyden ohella tahdomme kaikki tulla nähdyiksi ja rakastetuiksi, pelkäämme yksin jäämistä ja torjutuksi tulemista. Miksi sitä on joskus niin vaikea ymmärtää? Kotona 8-vuotias poikani kysyi, mihin menemme, jos Suomeen syttyy sota. Mitä meille tapahtuu? ”Menettekö sinä ja isi töihin ja me kouluun?” Oli yllättävän vaikea vastata. Riippuu sodasta. En minä tiedä. En yhtään tiedä. Illalla poika pohti patjaa, jolla turvapaikanhakijat lepäävät kirkon kryptassa – siellä missä hän ekaluokkalaisena leikki koulupäivän jälkeen. Sielläkö ne sedät nyt nukkuu? Lattialla? Kuinka kauan? Onkohan niillä jännää siellä? Vai pelkääkö ne? Katsoin lastani ja ajattelin, että aina vuoron perään joku sakki rämpii tällä planeetalla. Että nyt täällä olemme me. Jotenkin meidän olisi pystyttävät täällä yhdessä pärjäämään, tulemaan toimeen. Kohta täällä on jo ihan toinen porukka. On kestämätöntä, että tuhannet ja miljoonat joutuvat pakenemaan kodeistaan. On kestämätöntä, että tuhannet ja miljoonat ihmiset kuolevat sotien seurauksena. On poliitikkojen ja päättäjien käsissä, kuinka humanitaarinen kriisi saadaan ratkaistua. Jotenkin se on yritettävä ratkaista. Mitä meihin taviksiin tulee, meiltä vaaditaan nyt empatiaa ja ihmisyyttä. Toivon ja rohkeuden ilmapiiriä. Ymmärrystä siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Miksi tuhlaisimme tämän lyhyen elämämme toistemme pelkäämiseen? Miksi näkisimme toisemme uhkana? Pelastumme tai uppoamme yhdessä. Uppoamme, jos emme luota itseemme ja toisiimme. Pelastumme, jos näemme tulijassa itsemme ja oman kohtalomme. PS. Hyvä lukija, sinulla on nyt käsissäsi uusi ja uljas Maailman Kuvalehti, joka on samalla lehden 30-vuotisjuhlanumero. Toivomme, että viihdyt sen parissa! Anni Valtonen Samassa veneessä Pää kirjoitus Uppoamme, jos emme luota itseemme ja toisiimme. A nn in ku va : Te em u U llg ré n Maailman Kuvalehti 10/2015 5 MaKu102015_1-5.indd 5 24/09/15 18:01
• Lääkärit pakenevat Eurooppaan Syyria. Syyrialaiset kansalaisjärjestöt menettävät parhaita työntekijöitään Eurooppaan, kertoo Irin. Syyrian virallista oppositiota tukevaa humanitaarista järjestöä johtava Orhan Mohammed kertoo menettävänsä joka kuukausi lääkäreitä, insinöörejä ja hiljattain jopa lääkintätiiminsä johtajan. He kaikki ovat lähteneet Eurooppaan. ”Joudumme kouluttamaan uusia ihmisiä heidän tilalleen, mutta se vie aikaa, eikä meillä ole sitä.” Oppositioryhmien hallussa pitämien alueiden humanitaarisen avun keskus sijaitsee Turkin puolella Gaziantepin kaupungissa lähellä Syyrian rajaa. Asuinkulut kaupungissa ovat nousseet jyrkästi, eivätkä avustusjärjestöt pysty nostamaan palkkojaan vastaavasti. Ulkomaisille avustustyöntekijöille maksetaan usein paremmin, ja toisaalta järjestöt ovat kieltäneet ulkomaisia työntekijöitä menemästä Syyriaan kidnappausten pelossa. Syyrialaiset avustustyöntekijät kantavat isommat riskit ja saavat pienempää palkkaa. Erityisen vaikea tilanne on lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan suhteen. Yli satatuhatta syyrialaista on paennut maansa sisällissotaa Eurooppaan tänä vuonna. HM. Syyrialaispoika taluttaa polkupyöräänsä Doumassa ilmaiskujen jälkeen elokuun 16. päivä. Maailma paloina 6 10?/?2015 Maailman Kuvalehti 6 10/?2015 Maailman Kuvalehti Ku va : Sa m ee r A l-D ou m y / AF P / Le ht ik uv a MaKu102015_6-15.indd 6 24/09/15 17:59
• ilmansaastekuolleisuuden aiheuttaja Yhdysvaltojen itäosassa, Japanissa ja Euroopassa. Lannan ammoniakki reagoi teollisuuden ja liikenteen kaasujen kanssa tuottaen haitallisia pienhiukkasia. Muita merkittäviä terveyshaittoja ovat voimaloiden, erityisesti hiilivoimaloiden saasteet, jotka aiheuttavat seitsemäsosan maailman kuolemista, sekä liikenteen saasteet, jotka aiheuttavat viidenneksen kuolemista kehitysmaissa. Maailma. Yli kolme miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi ennenaikaisesti ilmansaasteisiin. Luku on isompi kuin malarian ja hiv/aidsin aiheuttamat kuolemat yhteensä, kertoo Guardian. Suurin syy kuolemille on puuja hiililämmitys kodeissa ja ruoanvalmistuksessa. Kuolleisuus on korkeinta Aasiassa. Maanviljelyn päästöt aiheuttavat viidenneksen ennenaikaisista kuolemista maailmanlaajuisesti ja ovat suurin Indeksin kolme parasta maata ovat harvoin osaalueiden kärjessä. Mustat numerot ovat maiden sijoituksia kunkin teeman osalta. Maailma. Hyvä maa -indeksi mittaa kaikkea sitä, mitä valtiot tuottavat ihmiskunnan hyväksi ja mitä ne vievät siitä pois. Vielä toistaiseksi Suomi on hopealla. Idean isä ja rahoittaja on Simon Anholt, joka neuvoo työkseen kansallisia, alueellisia ja kaupunkien hallituksia yhteistyöstrategioissa muiden toimijoiden kanssa. YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen keräämän datan avulla maat punnitaan hyvässä ja pahassa. Anholt kertoi Ted Talkissa pettyneensä siihen, että listaa johtavat Irlannin, Suomen ja Sveitsin kaltaiset rikkaat maat. Hän iloitsee erityisesti siitä, että Kenia on sijalla 26. ”Emme arvota maita moraalisesti. Tarkoitan hyvällä maalla jotain paljon yksinkertaisempaa: se on maa, joka kerryttää yhteistä hyvää”, Anholt kirjoittaa indeksin sivustolla. Indeksi ei mittaa maan sisäistä hyvyyttä, koska Anholtin mukaan sille on jo olemassa paljon erilaisia mittareita. Sen sijaan indeksin tarkoitus on herättää kysymyksiä siitä, miten maat voivat tasapainottaa globaalin vastuun sekä velvollisuudet omia kansalaisiaan kohtaan. HM. Ilmansaasteet tappavat miljoonia Saasteiden pienhiukkaset tunkeutuvat syvälle keuhkoihin ja aiheuttavat sydänkohtauksia, aivohalvauksia, keuhkosyöpää ja hengityselinsairauksia. Tutkimus ei käsittänyt sisäilmansaasteita, joiden arvioidaan aiheuttavan toiset 3,4 miljoonaa kuolemaa vuosittain. Nature-lehdessä julkaistu tutkimus varoittaa, että jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, ennenaikaiset kuolemat kaksinkertaistuvat vuoteen 2050 mennessä. HM. Valtioiden hyvyys järjestykseen Good country index yleisranking 1. Irlanti 2. Suomi 3. Sveitsi 125. Libya Tiede ja tekniikka 20 7 6 123 Kulttuuri 7 18 32 124 Kansainvälinen rauha ja turvallisuus 33 53 71 16 Hyväntekeväisyys 4 12 10 93 Planeetta ja ilmasto 45 14 16 116 Vauraus ja tasa-arvo 1 3 2 119 Terveys ja hyvinvointi 9 12 10 123 Lähde: www.goodcountry.org Maailman Kuvalehti 10/2015 7 MaKu102015_6-15.indd 7 24/09/15 17:59
• Afrikkalainen taide myy Afrikka. Sijoittajat ympäri maailman ovat alkaneet kiinnostua enenevissä määrin afrikkalaisesta taiteesta, kertoo CNN. Brittiläisessä Bonhamsin huutokauppakamarissa modernin afrikkalaisen taiteen hinta on viisinkertaistunut vuodesta 2007. Sotheby’s, joka erikoistuu afrikkalaiseen ja oseanialaiseen taiteeseen, tuotti viime vuonna 84 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun vuosikymmen sitten sen tulos jäi neljään miljoonaan. Noin puolet huutokauppojen taideteoksista myydään afrikkalaisille ostajille, pääosin Nigeriaan ja Etelä-Afrikkaan. Afrikan maiden vahva talouskasvu ja keskiluokan varallisuuden nousu selittävät osaltaan kiinnostusta maanosan moderniin taiteeseen. Kansainvälistä kiinnostusta taideasiantuntijat selittävät yksinkertaisesti sähköisten viestintävälineiden kehityksellä ja sillä, että ihmiset ovat tottuneet muiden kulttuurien taiteeseen. Myös Afrikassa taidekauppa lisääntyy. Huutokauppakamareita ollaan avaamassa myös Keniassa ja Ugandassa. HM. Filippiinit. Taifuuni Haiyan iski Filippiineille marraskuussa 2013 ja aiheutti katastrofin. Kriisiä seurasi kuitenkin myös kaupungin homoyhteisön vapautuminen, kertoo Irin. Haiyan iski muun muassa Taclobanin kaupunkiin, jonne virtasi avun ammattilaisia ja vapaaehtoisia niin ulkomailta kuin muualta Filippiineiltä. Osittain kaapissa olevan ”Jerichon” sosiaalisen elämän se muutti täysin: ”Yhdessä yössä YK, valtasi Grindrini.” Grindr on seksuaalivähemmistöjen mobiililaitteissa toimiva seuranhakupalvelu. Ulkomaalaisten julkiset hellyydenosoitukset ovat saaneet kaupungin oman LGBT-yhteisön avautumaan. Humanitaarisilla järjestöillä on yleensä tiukat säännöt työntekijöiden ja avunsaajien välisen seksin suhteen. Työntekijöiden mukaan säännöt eivät kuitenkaan ole yhtä tiukat niiden paikallisten suhteen, jotka eivät ole avun kohteita. Epämuodollinen kanssakäyminen paikallisten kanssa on hyödyllistä myös avustustyön kannalta, sanovat työntekijät. Se auttaa rakentamaan verkostoja ja sen avulla syntyy hyviä ideoita avun järjestämiseksi. HM. Kriisi vapautti homoyhteisöä m ih ai lo m ilo va no vi c / Is to ck Maailma paloina Taifuuni Haiyan ja seuranhakupalvelu Grindr muuttivat filippiiniläisten homojen elämää. ”Yhdessä yössä YK valtasi Grindrini.” 8 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_6-15.indd 8 24/09/15 17:59
• Norsunluurannikko. Tällainen on valokuvaaja Antoine Tempén tulkinta aamiaisesta Tiffanylla Senegalissa vuonna 2013. Ranskalaisamerikkalaisen Tempén ja hänen senegalilaisen kollegansa Omar Victor Diopin valokuvasarjassa [re-]Mixing Hollywood amerikkalaisten ja eurooppalaisten elokuvien ikoniset hetket on ikuistettu uudelleen Dakarissa, Senegalissa ja Abidjanissa, Norsunluurannikolla. Sarjan muut elokuva-aiheiset kuvat löytyvät projektin kotisivuilta. Kuukauden kuva Maailman Kuvalehti 10/2015 9 MaKu102015_6-15.indd 9 24/09/15 17:59
• Lajeille suojaa pandojen ohessa Kiina. Pandojen suojelualueet turvaavat myös monia muita harvinaisia lajeja, kertoo Live Science -nettilehti. Monet pelkäävät, että vähemmän ihmisiin vetoavat lajit kuolevat sukupuuttoon sillä aikaa, kun kaikki huomio on suloisissa jättiläispandoissa. Uuden tutkimuksen mukaan asia voi olla päinvastoin. Tutkija Binbin Lin mukaan Kiinan pitäisi lisätä suojelualueita myös muiden lajien turvaamiseksi. Kiina on varannut pandojen suojelulle 33?600 neliökilometriä. Conservation Biology -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan alue kattaa 70 prosenttia maan metsälintujen ja -nisäkkäiden elinalueista ja 31 prosenttia metsäsammakkoeläinten elinalueista. Suojelualueet eivät kuitenkaan nykyisellään ole riittäviä. Peräti 99 prosenttia pienillä alueilla elävistä sammakkoeläinlajeista ei ole riittävän suojeltuja. Erityisen huolestuneita tutkijat ovat uhanalaisista lajeista kuten lumiapinasta. Kiinan biodiversiteetti on tutkijoiden mukaan poikkeuksellinen. Tutkijat löysivät 132 nisäkäslajia, 117 lintulajia ja 250 sammakkoeläintä, joiden elinalueesta 80 prosenttia on maan rajojen sisällä. Näistä lajeista 65 nisäkäslajia, 78 lintulajia ja 96 sammakkoeläinlajia on uhanalaisia. HM Maailma paloina Uhanalaiset lumiapinat voisivat hyötyä pandojen suojelualueista, jos Kiina laajentaisi niitä entisestään. Ku va : M ar y Ev an s / M ar y Ev an s Pi ct ur e Li br ar y / Le ht ik uv a 10 10?/?2015 Maailman Kuvalehti 10 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_6-15.indd 10 24/09/15 17:59
• Puurosta olueksi Zimbabwe. Puurohiutaleet on kielletty osassa Zimbabwen sisäoppilaitoksista, koska oppilaat ovat tehneet niistä olutta, kertoo paikallinen Chronicle-lehti. Ainakin kolme koulua maan eteläosassa on varoittanut oppilaiden vanhempia, että kauraja durra-hiutaleet takavarikoitaisiin. Oppilaat ovat lehden mukaan sekoittaneet hiutaleita sokeriin ja hiivaan ja jättäneet seoksen fermentoitumaan aurinkoon. Kemisti Michael Duben mukaan seos on vaarallista, koska sen alkoholin määrää ei voi kontrolloida. HM. Pääainearvonta Kiina. Toisen vuoden insinööriopiskelijoille osoitetaan sattumanvaraisesti erikoistumisala Etelä-Kiinan yliopistossa, kertoo BBC. Arvonta suoritetaan, koska osa pääaineista on niin suosittuja, että niihin tulvisi opiskelijoita, kun taas toisiin heitä ei riittäisi tarpeeksi. Kaikkiaan pääainevaihtoehtoja on seitsemän. Kaikki opiskelijat eivät joudu kuitenkaan luottamaan kohtaloon. 190 parasta ensimmäisen vuoden opiskelijaa saa valita pääaineensa itse. Loppujen on tyydyttävä vaihtokauppoihin keskenään, mikäli onnetar ei suosi. Myös kymmenen prosenttia toisen vuoden parhaista opiskelijoista voi vuoden lopussa anoa muutosta pääaineeseensa. HM. Absurdistan 1990 on vuosi, jolloin paavi Fransiskus katsoi viimeksi televisiota. Lehtiäkin hän seuraa vain yhtä: La Repubblicaa, joka on vasemmistolainen päivittäislehti. The Telegraph, London, August 2015 Bingo! Ku va : M ar y Ev an s / M ar y Ev an s Pi ct ur e Li br ar y / Le ht ik uv a Ku va : ni kr ea tio ns / is to ck Maailman Kuvalehti 10/2015 11 MaKu102015_6-15.indd 11 24/09/15 17:59
• Espanja sallii suorat siirtolaisten palautukset Uutta turvallisuuslakia perustellaan maantieteellisillä syillä. Vastaanottokeskuksissa on siirtolaisia moninkertaisesti niiden kapasiteettiin nähden eikä niihin ole päästetty kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita. Espanja karkottaa siirtolaisia myös ilmateitse. Pelkästään viime vuonna maasta lähti 148 karkotuslentoa. Lennot toteutetaan yhteistyössä Air Europan ja Swiftairin kanssa. Lentoyhtiöt omistavalle Globalia-konsernille Espanjan valtio maksaa 12 miljoonaa euroa vuodessa. Suuri osa karkotetuista on jo vuosia Espanjassa asuneita siirtolaisia, jotka ovat jääneet työttömiksi. Työttömäksi jääminen voi johtaa maassa oleskeluluvan menetykseen. Karkotuslennot toteutetaan usein niin nopeassa aikataulussa, ettei siirtolaisilla ole aikaa tehdä oikeuteen valitusta karkotuspäätöksestä. Monissa tapauksissa karkotettava ei ole ehtinyt edes hyvästelemään omaisiaan eikä näille ole ilmoitettu karkotettavan olinpaikkaa. Euroopan ihmisoikeuskomission mukaan karkotuslennoilla käytetään myös kyseenalaisia keinoja ja väkivaltaa. Karkotettavat voidaan muun muassa huumata rauhoittavilla lääkkeillä. Maija Salmi Espanjassa säädettiin viime vuoden lopussa uusi Ley mordaza -nimellä tunnettu turvallisuuslaki, joka sallii siirtolaisten suoran palauttamisen takaisin Marokon puolelle ilman mahdollisuutta hakea oleskelulupaa tai turvapaikkaa Espanjasta. Aiemmin Afrikan mantereella sijaitsevien Espanjan itsehallintoalueiden Ceutan ja Melillan kautta Eurooppaan pyrkivillä siirtolaisilla on ollut mahdollisuus jäädä maahan, kun he ovat Espanjan maaperälle päässeet. Ihmisoikeusjärjestöjen sekä YK:n ihmisoikeuskomission mukaan laki sotii ihmisoikeussopimuksia ja kansainvälisiä lakeja vastaan. Laittomia palautuksia on kuitenkin tehty jo ennen lakimuutosta ja niihin on osallistunut niin Espanjan kuin Marokonkin poliisi. Espanja on puolustellut uutta lakia maantieteellisillä syillä ja kansainvälisellä turvallisuudella. Maa tunnetaan Afrikasta tulevien siirtolaisten porttina Eurooppaan ja Espanjaa on painostettu pysäyttämään lisääntyvä siirtolaisvirta. Myös maan vastaanottokeskusten tilanne on kaoottinen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet vankilamaisten keskusten epäinhimillisistä oloista jo vuosia, mutta tilanne ei ole parantunut. Karkotetuksi joutuvat erityisesti ilman työpaikkaa olevat siirtolaiset. Monet siirtolaisista myyvät laittomasti piraattituotteita rannalla. 1 amerikkalainen kuoli keskimäärin vuosittain 2001–2013 haiden, alligaattorien ja karhujen takia, paljon vähemmän, kuin lehmien (20) ja koirien (28) vuoksi. 45 prosenttia amerikkalaispareista 1940-luvulla löysivät toisensa ystävien ja perheen kautta. Vuonna 2012 noin 35 prosenttia pareista tapasi toisensa netissä. 75 prosenttia maailman työläisistä ei ole vakituisessa työsuhteessa. Työssä käyvistä joka neljäs elää perheineen alle kahdella dollarilla päivässä. 1. Centre for Disease Control and Prevention, USA. 2.‘Searching for a Mate: The Rise of the Internet as a Social Intermediary’, Prof Michael J. Rosenfeld, Stanford University. 3. World Employment and Social Outlook, International Labour Organisation, Rome, 2015. Kyllä Anoop tietää! Ku va : M ai ja Sa lm i 12 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_6-15.indd 12 24/09/15 17:59
• Husein Muhammed Puhutaanko olennaisesta? Näkökulma V iime aikoina uutisia turvapaikanhakijoiden määrän kasvamisesta on riittänyt. Suomeen olisi tulossa hakijoita enemmän kuin koskaan. Sisäministeriö varautuu kuulemma viiteentoista tuhanteen. Määrä on iso aiempiin vuosiin verrattuna, mutta olemattoman pieni moneen muuhun maahan nähden. Suomen mittakaavassa 15?000 olisi viisinkertainen keskiarvoon nähden, mutta Ruotsissa taas vain noin viidesosa vuosittaisesta keskiarvosta. Saksaan tulee eräiden arvioiden mukaan jopa miljoona hakijaa. Siis Helsingin, Espoon ja Vantaan väkimäärän verran. Syynä hakijamäärän kasvuun on etenkin kansainvälisen yhteisön kyvyttömyys ja haluttomuus lopettaa vuosia jatkunut Syyrian sisällissota. Se vaatisi maan hirmuhallinnon syrjäyttämistä. Irakin ja Syyrian kriisien keskellä syntynyttä terroristijärjestö ISIS:iä vastaan kohdistetut toimet ovat olleet riittämättömät siviilien suojelemiseksi. Länsimaiden toimettomuus vaikuttaa nyt myös länsimaihin. Suomessa tuomiopäivän pasuunat julistavat taloutemme kaatuvan vaatimattomiin hakijamääriimme. Samaa pelkoa Ruotsissa tai Saksassa lietsovia pidettäisiin seinähulluina. Suomessa tulijat nähdään taakkana, Ruotsissa ja Saksassa suojelua tarvitsevina ihmisinä – ja työvoimana. Nämä maat ottavat suurimman taakan Eurooppaan tulevista pakolaisista. Siitä huolimatta juuri näillä mailla pyyhkii taloudellisesti parhaiten. Eivät turvapaikanhakijat toki sellaisinaan ole Ruotsin tai Saksan hyvän taloustilanteen syy, mutta eivätpä näytä sitä myöskään heikentävän. Väestörakennetta suuri tulijamäärä ainakin parantaa, sillä tulijat ovat keskimäärin kantaväestöä selvästi nuorempia. Olipa pakolaisista mitä mieltä tahansa, tosiasia on se, ettemme voi Suomesta käsin juuri vaikuttaa tänne tulevien määrään. Perussuomalaisten valtakaudella ei muuten olisi tulijoita viisinkertainen määrä siihen nähden, Emme voi Suomesta käsin juurikaan vaikuttaa tänne tulevien määrään. mitä määrät olivat heidän parjaamiensa ”vihervasemmistolaisten” hallitessa maatamme. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, millaiset eväät annamme tulijoille sopeutumiseen. Julkisen vallan tärkein toimenpide on kotoutumiskoulutus. Tähän asti kotoutumiskoulutus on ollut osa työvoimakoulutusta. Koulutusta on jatkuvasti kehitetty työelämäja työmarkkinalähtökohdista. On satsattu tulijoiden työllistymismahdollisuuksien paran tamiseen. Samaan aikaan on pyritty toiminnalliseen koulutukseen: kaikkia aikuisia ei kiinnosta pulpetissa istuminen. Uusi hallitus uhkaa kuitenkin tehdä U-käännöksen asiassa. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta kaavaillaan siirrettäväksi työja elinkeinoministeriöstä opetusja kulttuuriministeriöön. Pois työllistymisestä ja työmarkkinoilta takaisin koulupenkille. Tällaisilla huomaamattomilla toimenpiteillä voi olla Suomen talouden kannalta paljon kauaskantoisemmat vaikutukset kuin paljon uutisoiduilla turvapaikanhakijoiden määrällä. Eikä suinkaan parempaan suuntaan. Kirjoittaja on lakimies. Ku va : Te em u U llg ré n Maailman Kuvalehti 10/2015 13 MaKu102015_6-15.indd 13 24/09/15 17:59
• Kaukana dolce vitasta Pakolaisia ja siirtolaisia kuljettavia veneitä pelastetaan Välimereltä Italiaan harva se päivä. Osa tulijoista majoittuu liitoksissaan natiseviin vastaanottokeskuksiin tai jatkaa matkaansa muualle Eurooppaan. Osa päätyy laittomiin töihin maatiloille. Teksti: Jenna Vehviläinen Kuva: Andrea Vaccaro Maailma nyt 14 10?/?2015 Maailman Kuvalehti 14 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_6-15.indd 14 24/09/15 17:59
• häntä. Pian hän oli veneessä matkalla kohti Eurooppaa. ”Nyt olen kiitollinen, sillä olen turvassa. On ruokaa ja peti, ja opettelen italiaakin. Silti elämä tuntuu turhalta. En tiedä, milloin näen lapseni, en voi palata kotiin”, Toure huokaa. Kaikki Välimeren ylittäjät eivät jää Italiaan päästyään vastaanottokeskuksiin. Catanian yliopiston siirtolaisuutta tutkineen professori Carlo Collocan mukaan osa Välimereltä pelastetuista häipyy omille teilleen ennen tai jälkeen vastaanottokeskuksiin sijoittamisen. Osa jatkaa toiseen maahan, osa päätyy asumaan laittomasti Rosarnon kaupunkiin tai lähellä sijaitsevaan San Ferdinandon telttakylään, jota valtio ylläpitää. ”Kylän alkeellisissa olosuhteissa asuu pahimmillaan yli tuhat afrikkalaistaustaista ihmistä. Nukkumapaikkoja on puolelle tästä”, Colloca kertoo. Collocan mukaan alueen maatilat hyödyntävät kylässä majoittuvia laittomana työvoimana. Jotkut ovat turvapaikanhakijoita, jotka haluavat tienata rahaa, jotkut vastaanottopalveluihin oikeutensa menettäneitä tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. He hyväksyvät työn ilman oikeuksia: ympäri pyöreät työpäivät, parinkymmenen euron päiväpalkan ja epävarmuuden, sillä parempaakaan ei ole tarjolla. ”Virta Välimeren yli on voimistunut, joten kaikille ei riitä työtä maatiloilla. Viime aikoina naisten määrän kasvaessa olenkin törmännyt alueella myös prostituutioon”, Colloca selittää. Collocan mukaan viranomaiset katsovat pitkään jatkunutta tilannetta läpi sormien. Kun ottaa huomioon, että Calabrias sa vaikuttava ’Ndrangheta-mafia on soluttautunut syvälle yhteiskuntaan muun muassa liiketoimintojen tasolla, on selvää, että ilmiön taustalla vaikuttaa järjestäytynyt rikollisuus. ”Osa työnantajista on tavallisia maanviljelijöitä, jotka haluavat säästää työntekijäkuluissa. Mutta kyllä mafialla on merkittävä rooli tässä pelissä.” ”Osa tulee tänne paremman elämän toivossa. He kuvittelevat, että Eurooppa on paratiisi, mutta ei täällä ole heille mitään.” Kuulostaako tutulta? Kommentti voisi olla peräisin Suomen pakolaiskeskustelusta, mutta nyt ollaan Etelä-Italiassa Calabrian hallintoalueella. Alueella, jossa työttömyysaste on Italian korkein, mafian läsnäolo vahva ja vastaanottokeskukset täynnä. Puhuja on kotimaastaan arabikevään aikaan paennut egyptiläinen George. Hän on saanut viisihenkisen perheensä kanssa turvapaikan Italiasta uskonnosta johtuvan vainon perusteella ja avannut Lamezia Termen kaupunkiin ravintolan. Sukunimeään hän ei halua julkisuuteen kertoa. Georgen ymmärrys Välimeren ylittäjiä kohtaan on niukassa. ”En usko, että he kaikki ovat rehellisiä.” Italiaan on saapunut tammi-elokuussa meriteitse reilut 120?000 pakolaista ja siirtolaista, joista Calabriaan on pelastettu 21?000, kertoo YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Vastaanottokeskusten tila on lopussa, ja osa sijoitetaan muualle Italiaan. Maan sisäministeriön mukaan vastaanottokeskusten asukasmäärä oli syyskuun alussa yli 90?000. Suuri osa tulijoista on afrikkalaisia: eritrealaisia, nigerialaisia tai somaleja. Vertaukseksi kerrottakoon, että Maahanmuuttoviraston mukaan Suomen vastaanottokeskuksissa oleskeli syyskuun 18. päivänä reilut 8?700 ihmistä. Uusia veneitä havaitaan Italian rannikoilla harva se päivä. Calabriaan tarvitaan lisää keskuksia, mutta osa alueen kunnista, asukkaista ja poliitikoista on vastahakoisia. Tilanne jakaa jopa katoliset kirkonmiehet: osa majoittaa pakolaisia koteihinsa, osa sulkee näiltä ovet kirkkoihin. Viime aikoina hätävastaanottokeskuksia on avattu hylättyihin rakennuksiin, jotka on kunnostettu asuttaviksi. Malilainen Boubacarr Toure, 25, on majoittunut Lamezia Termen vastaanLamezia Termen vastaanottokeskuksessa majoittuu reilut 150 turvapaikanhakijaa, joiden käytössä on yhteiskeittiöitä, moskeija ja jalkapallokenttä. ottokeskuksessa kesäkuun 21. päivästä lähtien. Silloin hänet ja noin sata muuta pelastettiin uppoavasta veneestä Calabrian rannikolta. Toure kertoo eläneensä normaalia elämää Dibolin kaupungissa viime vuoteen asti: hänellä oli vaimo, kaksi lasta ja työ, jonka kautta hän pääsi matkustelemaan. Hän puhuu seitsemää kieltä – muun muassa englantia, ranskaa ja arabiaa. ”Viime joulukuussa olin autokolarissa, ja toisessa autossa ollut mies kuoli. Sen jälkeen kaikki on ollut yhtä helvettiä: syyllisyys seuraa joka paikkaan. Rukoilen jumalalta anteeksiantoa”, Toure kertoo päätään puistellen. Touren mukaan kolarissa kuolleen miehen perhe alkoi pian syyttää häntä murhaajaksi, vainota ja kohdella häntä väkivalloin. Miehen veljet uhkasivat tappaa Touren. Vuodenvaihteen jälkeen hän lähetti perheensä Gambiaan sisarensa luo ja pakeni itse autolla kohti pohjoista. Matka kesti kuukauden, ja siihen meni suuri osa säästöistä. Libyan rajalla Touren auto ja kaikki tavarat ryöstettiin. ”Halusin Tripoliin, sillä uskoin, että sieltä voisi löytää töitä. Poliisipukuiset miehet ottivat minut kiinni jo rajalla ja veivät Misrataan vankilaan”, hän sanoo. Touren mukaan sotilaat hakkasivat vankeja, pakottivat nämä töihin eivätkä antaneet näiden peseytyä. Parin kuukauden kuluttua Toure pakeni Tripoliin, jossa ajatus matkasta Italiaan syntyi. ”Tripolissa kaikki tietävät, kuka vie ihmisiä Eurooppaan. Jos on rahaa, matkaan pääsee helposti. Jotkut tekevät kuten minä: työskentelevät näille ihmisille ja kustantavat niin matkansa.” Touren matka alkoi, kun hän tutustui paikalliseen mieheen, joka lupasi auttaa ”Jos on rahaa, matkaan pääsee helposti.” Maailman Kuvalehti 10/2015 15 MaKu102015_6-15.indd 15 24/09/15 17:59
• Afganistan. Nuori poika esittelee ratsastustaitojaan lähellä Balkhin kaupunkia Pohjois-Afganistanissa, missä hevosenkäsittelyä on perinteisesti pidetty yhtenä miehen tärkeimmistä taidoista. Tämä korostuu edelleen etenkin hevosurheilussa, kuten maan rajussa kansallislajissa buzkashissa. Kuva: Emma Vepsä 16 10/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_16-27.indd 16 24/09/15 17:57
• Välähdys Maailman Kuvalehti 10?/?2015 17 MaKu102015_16-27.indd 17 24/09/15 17:57
• Keskellä Rahaa, rauhaa ja roskia Sierra Leonen suurimmalla kaatopaikalla asuu joukko entisiä lapsisotilaita. Elinolot ovat karut, mutta täältä miehet ovat löytäneet elinkeinon, yhteisön ja rauhan. Teksti: Katariina Kalmari Kuvat: Janne Körkkö V auva päästää pienen itkun ennen kuin rauhoittuu äitinsä syliin. Nimenantotilaisuus on alkamassa. Jos katsoo oikealle, näkee hautausmaan, johon on haudattu satoja verenvuotokuume ebolan uhreja. Vasemmalla näkyy Freetownin kaatopaikka. Se on lapsen tuleva koti. Paikalle on tullut pappi, joka antaa lapselle nimen islamilaisen perinteen mukaan. Pappi kuiskaa poikavauvan korvaan elämänohjeita. Mitäköhän? Vierailta kerätään rahaa äidille ja lapselle. Yhteisö on tiivis. Kaikki kantavat huolta pienokaisesta. Nimenantojuhlassa on läsnä paitsi lapsen perhe, myös isän ystäviä. ”Perheeseen kuuluvia poikia”, kuvailee lapsen isä Fabio Osman. ”Pojat”, joista Fabio Osman puhuu, ovat Abusaja Kamara , Moses Kamara ja Josef Osman. Heistä Abusaja Kamara 18 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_16-27.indd 18 24/09/15 17:57
• Josef Osman, Amad ja Moses Kamara aloittavat työnsä aamun koittaessa, kun kaupungin työntekijä tuo roskakärryt paikalle. Joku pojista hakee sen purettavaksi lajittelua varten. Uusi elämä on saanut alkunsa kaatopaikalla. Kastejuhlassa onnellinen äiti Aminata Osman vierellään Abusaja Kamara, Moses Kamara ja Josef Osman. on asunut kaatopaikalla 15 vuotta, Fabio Osman kymmenen. Moses Kamara ja Josef Osman liittyivät joukkoon muutama vuosi sitten. Porukkaan kuuluu myös muita miehiä. Osalla on perhe, toiset ovat yksin. Useilla on päihdeongelmia ja väkivaltainen menneisyys. Kaikkia yhdistää jääminen yhteiskunnan ulkopuolelle. Monet pojista taistelivat vuosina 1991– 2002 käydyssä Sierra Leonen sisällissodassa. Tuhansien muiden entisten taistelijoiden tavoin he tippuivat sodan jälkeen tyhjän päälle. Kuntoutusta ja koulutusta oli tarjolla niukasti. Monet yrittivät palata koteihinsa, mutta ne olivat tuhoutuneet tai he eivät olleet enää tervetulleita. Pojat oli pakotettu tappamaan kyliensä ja perheidensä jäseniä. Yksinäisyys ja kadulla asuminen johtivat päihteisiin ja rikoksiin. Lopulta tie vei kaatopaikalle, ensimmäiseen mahdollisuuteen saada rehellinen toimeentulo ja kokea yhteisöllisyyttä. Uuden hautausmaan myötä hauras yhteisö on uhattuna. Viime vuonna valtio purki poikien kotina olleen katoksen muiden hökkeleiden mukana. Kaatopaikkaa on tarkoitus muuttaa niin, ettei se olisi enää asuinkäytössä. Kahdensadan metrin päässä oleva hautausmaa on laajentunut ja vaatinut lisää tilaa, kun ebola on edennyt ja uhriluku kasvanut. nimeksi Money State, eli ”Rahavaltio”. ”Teemme täällä rahaa! Olemme lähellä Amerikkaa, jossa voi tehdä helvetisti rahaa”, miehet naureskelevat. Olipa yhteisön nimi ylpeyttä tai ironiaa, sen takaa pilkistää toive paremmasta. Fabio Osman paljastaa, että hän haaveilee taksikuskin työstä, Abusaja Kamara suostuisi tekemään mitä tahansa muuta: ”Haluan rauhaa ja siistimmän elämän, helpomman toimeentulon. Olen 42-vuotias ja nähnyt sodan. Nyt voisi helpottaa.” Osman on tyytyväinen, että saa olla elossa ja tehdä työtä. Töitä on kuitenkin vähän. Maan työttömyysprosentti on 25, Ensi kuulemalta suunnitelma häätää ihmiset kaatopaikalta kuulostaa järkevältä. Alueen asukkaille ei kuitenkaan ole tarjottu vaihtoehtoista asuinpaikkaa. ”Kulunut vuosi on ollut stressaava. Olemme keskellä ebolasotaa. Jos voisin, veisin perheeni pois täältä nopeasti”, Abusaja Kamara toteaa. Väsymys ebolaan, elinolosuhteisiin ja sotakokemuksiin näkyy päihteiden käytössä. Illan tullen myös kastejuhla muuttuu ryyppäjäisiksi. Kovaäänisestä pauhaa musiikki, ihmis et tanssivat ja laulavat. Jotkut polttavat pilveä, toiset jotain muuta. ”Parhaita hetkiä elämässä on, kun kaikki ovat iloisia. Humalassa elämä on helpompaa”, Moses Kamara sanoo ja ottaa naukun pussiviinastaan. Aamun koittaessa pojat palaavat töihin muiden kaatopaikalla asuvien kanssa. Kaupungin työntekijä tuo roskakärryn, jonka joku pojista hakee purettavaksi. Kärry tyhjenee nopeasti. Paikalla on kymmenkunta lasta, puolentusinaa aikuista sekä lukematon määrä sikoja ja koiria. Kaikki haluavat hyötyä kuormasta. Ihmiset etsivät mitä tahansa, minkä voisi myydä tai kierrättää. Myytäväksi kelpaava jäte on kultaakin kalliimpaa, sillä jätekärryn purkamisesta saa palkkaa vaatimattomat tuhat leonea , joka vastaa noin kahtakymmentä senttiä. Pojat ovat antaneet yhteisölleen Fakta: Sodan ja ebolan runtelemat Sierra Leonessa käytiin sissällissota 1991–2002. Sen osapuolina olivat Vallankumousrintama RUF ja valtiollinen armeija. Sodassa taisteli tuhansia lapsisotilaita, joiden integroiminen yhteiskuntaan on ollut vaikeaa. 50 000 ihmistä kuoli sodassa, yli 2 miljoonaa pakeni. Ebola on ”uusi sota”. Syyskuun alkuun mennessä siihen oli sairastunut yli 13?000 ihmistä, kuollut lähes 4?000. Maailman Kuvalehti 10/2015 19 MaKu102015_16-27.indd 19 24/09/15 17:57
• kaupungeissa työttömiä on enemmän. Nuorista 70 prosenttia on vailla töitä. Harvoille on tarjolla hanttihommia rakennuksilla, mutta ebolan takia nekin ovat katkolla. Vain hautausmaan laajennus jatkuu. Toiset etsivät hautausmaalta vaurautta muilla keinoin. Sierra Leonessa on tapana haudata vainajan mukana arvoesineitä, joten haudanryöstely on yleistä. Vaikka ihmiset pelkäävät ebolaa, he ovat valmiita ottamaan riskin. Haudanryöstely puolestaan on herättänyt pelkoa, että tauti lähtee leviämään ruumiista. Nyt tarkoitus on valaa betonia hautojen päälle, jottei ebola tarttuisi ja vainajat saisivat hautarauhan. Iltaisin Freetown hiljenee, sillä kaupunkiin on määrätty epidemian vuoksi ulkonaliikkumiskielto. Kaatopaikalla työt kuitenkin jatkuvat pitkälle yöhön. Vain portille saapuvan kuorma-auton ajovalot ja sen kuormaa odottavien ihmisten otsalamput tarjoavat valaistusta. ”Ei ole epätavallista, että poimimme roskia ruumiinosien seasta. Niitä tuodaan kaatopaikalle öisin, ja siat herkutKeskellä ”Yhteisö ja yhteen kuuluvuus ovat tärkeitä. Luottamus on kaikki kaikessa.” televat aamulla”, Moses Kamara kertoo. Ruumiinosat ovat peräisin sairaaloista, kolareiden ja muiden tapaturmien uhreille tehdyistä amputaatioista. Joskus joukossa on myös kokonaisia ruumiita, kodittomia ja muulla tavalla osattomia vainajia. Hautaaminen ja polttaminen maksavat, kaatopaikalle hävittäminen on halvempaa. ”Olen kuitenkin ylpeä, että voin tehdä työtä. Olen itse vielä terve ja nyt on rauha”, Kamara sanoo. Kuinka kauan terveyttä vielä riittää, on eri asia. Sierra Leonessa eliniän odote on 48 vuotta, kaatopaikalla elävillä todennäköisesti alhaisempi. Hygieniataso on surkea. Puhdasta vettä tai käymälöitä ei ole, joten tarpeet tehdään minne sattuu. Sadekaudella vettä riittää, mutta se aiheuttaa tulvia, mikä levittää likaa, roskia ja niiden mukana bakteereita. Kuumuus pilaa elintarvikkeet. Kokonaiset perheet nukkuvat hökkeleissä yhteisessä vuoteessa. Jos yksi perheestä sairastuu, tauti leviää helposti muihin. On ihme, että Money Staten asukkaista vain muutama on kuollut ebolaan. Alueella leijuu jatkuvasti katku, joka salpaa hengityksen. Maisema värjääntyy harmaaksi tuhkasta. Jätteitä poltetaan koko ajan, koska muuta keinoa hävittää niitä ei ole. Joissain kasoissa poltetaan kaapeleita ja johtoja siinä toivossa, että niistä saataisiin eroteltua arvokkaita metalleja, kuten kuparia ja tinaa. Käryä syntyy myös palavasta lääkekasasta. Ennen kasan sytyttämistä kaatopaikalla työskentelevät lapset ehtivät kerätä osan lääkkeistä myytäväksi uudelleen. Joskus terveyttä ja henkeä eivät uhkaa vain sairaudet ja myrkyt, vaan toiset ihmiset. Taistelu tavarasta voi yltyä väkivaltaiseksi. Hiljattain eräs mies tapettiin 20 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_16-27.indd 20 24/09/15 17:57
• olen yllättänyt varkaan. Olen joutunut siksikin tappamaan”, hän jatkaa. Kaatopaikan sääntöjen mukaan tappaminen on väärin, mutta itsepuolustus hyväksyttävää. ”Pahat ihmiset” tulevat ulkopuolelta, omaan väkeen luotetaan. ”Yhteisö ja yhteenkuuluvuus ovat tärkeitä. Luottamus on kaikki kaikessa”, Fabio Osman toteaa. kaatopaikan lähellä vain 2 000 leonen eli noin 40 sentin takia. Kaikki yrittävät selviytyä. ”Tämä on minulle tärkeä esine”, Josef Osman sanoo ja ottaa esille puukon. ”Se suojelee minua pahoilta ihmisiltä. He tulevat tänne öisin ja yrittävät varastaa meiltä omaisuutta. He yrittävät viedä rahat vaikka nukkuvan taskusta. Olen käyttänyt puukkoa monta kertaa, kun Amad etsii kaatopaikalta romumetallia. Ebolahautausmaan laajentaminen muuttaa kaatopaikka-alueen rakennetta. Kastejuhlaan osallistuva Gabrie Sesay lapsensa kanssa. Sodan rinnalla kaatopaikan kahakat ovat pientä. Sotaveteraanit ovat löytäneet kaatopaikalta elämäänsä jonkinlaisen rauhan ensimmäistä kertaa sodan jälkeen. Se tuntuu olevan heille toimeentuloakin tärkeämpi asia. ”Tämä maa oli hyvin väkivaltainen sodan aikaan”, Abusaja Kamara sanoo. ”Kerran näin, kun mies jäi kiinni riisiastian varastamisesta. Häneltä katkottiin kädet ja hänet heitettiin tyrmään ilman lääkkeitä. Se on pahinta, mitä olen nähnyt”, hän jatkaa. Abusaja Kamaralta sotakokemukset ovat vieneet tappamisen halun. ”Olen rastafari ja uskoni on luja. Luotan siihen, että asiat helpottuvat. Joukossamme on kristittyjä ja muslimeja. Olemme rauhaa rakastavia ihmisiä.” Kaiken keskellä perhe on tärkein, perustui se sitten verisiteisiin tai ystävyyteen. ”Elämäni parhaita hetkiä ovat olleet, kun sota loppui ja tapasin vaimoni”, Abusaja Kamara sanoo. ”Täällä on ollut paljon hienoa hetkiä miesporukassa. Hyviä vitsejä, yhteenkuuluvuuden tunnetta”, hän lisää. Öisin aukeavat pullonkorkit ja kielenkannattimet. Miehet juovat, pelaavat korttia ja puhuvat paljon. Perheistään, unelmistaan ja siitä, mikä tekee miehen. ”Itsestä ja muista huolehtiminen on miehen tehtävä. On osattava tehdä työtä, jolla tulee toimeen. Miehen on kyettävä elämään rauhassa ja sovussa. Ei saa olla paha”, Moses Kamara summaa. Juttu on kirjoitettu valokuvaaja Janne Körkön muistiinpanojen pohjalta. Kaatopaikan poikien elämää voi seurata myös Janne Körkön 20 tarinaa -blogissa www.jannekorkko.com ja vuonna 2017 ilmestyvässä Money State Boys -dokumenttielokuvassa. Maailman Kuvalehti 10/2015 21 MaKu102015_16-27.indd 21 24/09/15 17:57
• Vapaustaistelija Lapsuuden kokemukset Lahdessa vahvistivat Helly Luvia niin, että enää ei pelota edes Isis. Teksti: Heta Muurinen Kuva: Safin Hamed/AFP/Lehtikuva V uonna 1988 Iran ja Irak sotivat. Sodan keskellä Iranin Urmiassa syntyi Helan Abdulla. Hänet käärittiin lakanaan, ja perhe pakeni Turkkiin. ”Pakolaisleirit Turkissa olivat tupaten täynnä, joten asuimme ensin pari viikkoa kadulla Ankarassa”, kertoo Abdulla, josta on kuoriutunut pop-tähti Helly Luv. Kun perhe saapui pakolaisleirille, he olivat käyttäneet samoja vaatteita kuukauden. Kassissa oli vain vähän maitoa ja vaippoja Helan-vauvalle. Yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen, perhe pääsi Hollolaan. He olivat ensimmäisiä kurdipakolaisia Suomessa. Lapsuus Suomessa ei ollut helppo. Perheessä pelättiin, milloin puhelin soi. ”Meillä ei ollut juuri ystäviä Suomessa. Puhelut käsittelivät kuolemaa.” Helan oli luokkansa ainut oppilas, jolla oli tummat silmät ja musta tukka. Henkilökuva • Helly Luv ”Ensimmäiseksi muistan lapsuudesta yrittämisen sopeutua. Ymmärsin, etten ollut paikassa, johon kuuluin. Olin koulukiusattu, syrjitty ja yksinäinen.” Kiusaaminen oli myös fyysistä, siitä on jäänyt jäljelle arpi otsaan. Helan ei pystynyt keskittymään koulussa, ja koulunkäynti kärsi. Piti vaihtaa luokkaa ja sitten koulua. Pako löytyi musiikista ja esiintymisestä. Äiti fanitti Michael Jacksonia, ja se tart22 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_16-27.indd 22 24/09/15 17:57
• Maailman Kuvalehti 10/2015 23 MaKu102015_16-27.indd 23 24/09/15 17:57
• tui tyttäreen. Isä vei Helania pianoja tanssitunneille ja näyttelemään. ”Esiintymisestä tuli vapaus, uskomaton fiilis. Jäin koukkuun tunteeseen, että mut hyväksytään ja mua ihaillaan.” Lahden Hot Club -tanssikoulu jakoi parhaalle oppilaalleen stipendin, jonka turvin vuodesta ei tarvinnut maksaa. Seuraavan vuoden Helan treenasikin 17 tuntia viikossa, 4–5 tuntia päivässä. ”Kun tulin koulusta, laitoin hiukset ponnarille ja lenkkarit jalkaan.” Teini-ikäisenä Helan sai sopimuksen Suomen Nike Womenin kanssa ja teki katalogeja, kuvauksia, mainontaa ja opetti tanssia. 18-vuotiaana hän muutti Los Angelesiin toteuttamaan unelmaansa, jonka pimeä puoli löi kasvoille heti. ”Kun palaan siihen aikaan, karvat nousevat pystyyn. Vaikeuksia oli niin paljon. Mutta kaikki arvet ovat koituneet voimaksi. Pystyn katsomaan sitä kaikkea nyt ylpeänä, sillä tein sen kaiken yksin.” Craigslistin kautta löytyi asunto, joka näytti kuvissa ihanalta, poreammekin luvattiin, mutta todellisuus oli karu. ”En uskaltanut avata kaappien ovia, kun sieltä syöksyi torakoita. Koko kämppä haisi kuolleelta.” Helan nukkui patjalla takit tyynynään ja vaatteet päällä ensimmäiset yöt. Vuokraisäntä tajusi pian, miten helppo yksinäistä nuorta naista oli kiristää. Rahan vaatimisen lisäksi hän alkoi tuoda vuokralaisensa asuntoon prostituoituja. ”Joka toinen yö hän teki hommat olkkarissa. Pysyttelin makuuhuoneessa ja sanoin itselleni: pysy vahvana.” Lähtö Suomeen oli jo lähellä, kun ihme tapahtui. MySpace-viestin kautta tuli viesti kuuluisalta tuottajalta. Kyseessä oli Grammy-palkintoja voittanut tuottaja Carlos McKinney, joka oli tehnyt töitä Michael Jacksonin, Rihannan ja Beyoncén kanssa. ”Lauloin hänelle puhelimessa Whitney Houstonin I have nothing -kappaleen. Seurasi pitkä hiljaisuus. Pelotti.” Tuottaja käski Hellyn pakata laukkunsa ja tulla New Yorkiin. Henkilökuva • Helly Luv Henkilökuvassa: Helly Luv Syntyi Iranin Urmiassa vuonna 1988. Lahteen asettunut perhe oli ensimmäisiä kurdipakolaisia Suomessa. Muutti 18-vuotiaana Los Angelesiin toteuttamaan unelmaansa musiikkija viiihdebisneksessä. Näyttelee naispääosassa Bahman Ghobadin elokuvassa Mardan. Nousi maailmanmaineeseen kahdella musiikkivideollaan, jotka on kuvattu kurdialueilla. HM. 24 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_16-27.indd 24 24/09/15 17:57
• Ihmiset pakenivat vuoristoon, jossa he ehtivät olla viikon ennen kuin muu maailma heräsi iskuun. ”Kauhistutti, ettei muualla tiedetty tästä mitään. Siksi päätin, että minunkin pitää sotia. Tehtäväni on saada viesti maailmalle.” Isis hallitsee pelolla. Se käyttää aseenaan myös muun muassa sosiaalista mediaa. ”Halusin tehdä yhtä vahvan viestin, joka vahvistaa rohkeutta ja rauhaa. Uskon, että se on toiminut, sillä Isis ei selvästikään ole mielissään. Olen sen tappolistalla. Kurdit taas ovat erittäin ylpeitä videoista ja iloisia siitä, että viestini tavoittaa ihmiset.” Helly Luv uskoo, että kurdit voisivat hävittää Isiksen kokonaan aseavulla. ”Kurdit eivät tarvitse sotilaita, peshmergat ovat vahvoja ja rohkeita. Jos saisimme moderneja aseita, samanlaisia kuin Isiksellä, voisimme tuhota liikkeen lopullisesti. Ja 1,8 miljoonaa pakolaista voisivat palata kotiin.” Humanitaarista apua kurdialueella tarvitaan. Ongelmana on, miten auttaa kaikkia pakolaisia, kun maailman vaarallisin terroristijärjestö on naapurissa. Toisaalta Kurdistan on ainut paikka Lähi-idässä, missä on rauha. ”Koko kurdien historian ajan muslimit, kurdit, juutalaiset, kristityt ja jesidit ovat eläneet täällä sovussa. Radikaali-islam haluaa tuhota tämän historian.” Tappolistalla Helly Luvin elämä on muuttunut täysin. ”Ensimmäisen videon kohdalla ongelma oli seksuaalinen viesti ja naisen vahva ääni, joita radikaalit ryhmät eivät sietäneet. Silloin olin jo varuillani, huivi päässä ja piilossa. Mutta se oli pientä verrattuna tähän.” Luv ei voi enää mennä elokuviin, puistoon tai ostoksille. Julkisella paikalla häntä ympäröivät 20 turvamiestä, joilla on tarkka toimintasuunnitelma. Silti häntä ei pelota. ”Tein Revolutionvideota kahden ja puolen kilometrin päästä Isiksen rajalta. Pari kertaa pelotti, kun luodit lensivät läheltä, mutta missään vaiheessa en ajatellut, että projektista pitäisi perääntyä.” Hän ei silti usko olevansa poikkeuksellinen. ”Kun näkee sodan kauheuksia, ei pelolle jää tilaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa, taistella loppuun asti ja kuolla ylpeänä. Kaikki muuttuu taisteluvoimaksi.” Kun Isis tuli, tavalliset ihmiset ryntäsivät koteihinsa ja kaivoivat esiin aseensa, kertoo Helly Luv. Ilman sotilaskoulutusta he lähtivät rajoille, naiset, miehet, vanhukset. Kukaan ei voinut hyväksyä Isiksen tekoja. ”Se inspiroi minua.” Myös eläimet ovat Helly Luville arvokkaita. Kun hän luki amerikkalaisesta lehdestä, että Irakin Kurdistanin pääkaupungissa Arbilissa sijaitsee maailman toiseksi kurjin eläintarha, hän järkyttyi. Hän tarvitsi Risk it all -videoonsa leijonaa ja päätti hakea sellaisen huonomaineisesta eläintarhasta. ”Kaikki se kamaluus ei näy edes videolla kunnolla. Eläimet eivät olleet enää eläimiä vaan ne olivat kadottaneet itsensä. Jotkut yrittivät itsemurhaa lyömällä itseään päin kaltereita.” Helly Luv rakensi eläimille uuden eläintarhan sponsorien ja vapaaehtoisten avulla. Projektista syntyi Luv House -niminen eläinoikeusjärjestö. ”Kurdistanissa ei tiedetä näistä, hävettää sanoakin. Pakolaistulvassa eläimet eivät ole ensisijalla, eivätkä kansainväliset eläinjärjestöt uskalla tulla tänne Isiksen takia.” Helly Luvin elämästä tappouhkausten varjossa kertova fiktiota ja dokumenttia sekoittava elokuva ”A Flag without a Country” saa ensi-iltansa lokakuussa Busanin elokuvafestivaaleilla Etelä-Koreassa. ”Menin Yhdysvaltoihin turistiviisumilla. Mulla oli tasan kolme kuukautta aikaa tulla tähdeksi. Kun sain viestin, Suomeen paluuseen oli enää kaksi viikkoa. Haistatin pitkät vuokraisännälle.” Helly Luv on eräänlainen alkemisti. Hänellä on kyky muuttaa elämänsä vastoinkäymiset voimavaroiksi. Salaisuus piilee ehkä äidin valokuvassa, joka kiehtoi Hellyä lapsena. Siinä äiti poseeraa univormussa toisessa kädessään punainen kukka, toisessa kalašnikov. ”Ennen kuin äiti tapasi isäni ja sai minut, hän oli peshmerga , kurdien vapaustaistelija.” Kun muut lapset ihailivat supersankareita, Helan kantoi kuvaa äidistään. Myös hänen isoisänsä oli ollut peshmerga. ”Se perintö on jäänyt minulle, taistelu vapaudesta ja rauhasta.” Suomelle Luv on kiitollinen turvapaikasta ja saamastaan koulutuksesta, mutta myös paksusta nahasta, jonka kiusaaminen on kasvattanut. ”Isis ei pidä minusta, mutta ei se tunnu juuri miltään.” Vapaustaistelija on tullut myös Helly Luvista. Hänkin pukeutuu univormuun ja kantaa videoissa aseita, vaikka hänen todellinen aseensa on musiikki. Luv muutti Irakiin pari vuotta sitten tekemään paitsi musiikkia myös elokuvaa. Hänet valittiin Cannes-voittaja Bahman Ghobadin Mardan -elokuvan pääosaan 800 hakijan joukosta. Hän esittää elokuvassa 35-vuotiasta Leilaa. Maailman maineeseen hän on kuitenkin noussut kahdella musiikkivideollaan, jotka on kuvattu kurdialueilla. Ensimmäinen niistä, Risk it all , juhlistaa kurdien vapautta. ”Silloin Kurdistan oli hyvin lähellä itsenäisyyttä. Historiamme on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, sotaa, verta ja kuolemaa. Viimein näytti siltä, että olisimme vapautumassa.” Sitten tuli Isis ja Revolution -video. ”Olin täällä, kun Isis hyökkäsi Sindžarin kaupunkiin, jesidien yhteisöön. Se oli järkyttävää. Isis tappoi kaikki, raiskasi pieniä tyttöjä, leikkasi päitä, poltti vanhoja ihmisiä, barbaarista meininkiä.” ”Isis ei pidä minusta, mutta ei se tunnu juuri miltään.” Kuuntele Helly Luvin lempikappaleet Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki Helly Luvista tuli vapaustaistelija, joka pukeutuu videoilla univormuun ja kantaa aseita. Hänen todelinen aseensa on musiikki. Maailman Kuvalehti 10/2015 25 MaKu102015_16-27.indd 25 24/09/15 17:57
• Intoa syksyyn! Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto: MariMekko Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. Karim Maïche: Mitäs Me länsiMaalaiset! Miten Kalevala, Sibelius ja vuoden 1934 Miss Eurooppa liittyvät toisiinsa? Kirja pureutuu suomalaisuuden peruspilareihin ja liittyy mitä moninaisimpiin ajankohtaisiin kysymyksiin, Natojäsenyydestä rasismiin. Anton Monti: punaiset prikaatit Kirja kertoo Punaisten prikaatien historian vuodesta 1970 loppuun saakka vuoteen 1988. Traaginen kertomus sisältää jännityselokuvan elementit. Naomi Klein: tuhokapitalisMin nousu No Logon ansioista huolimatta Tuho­ kapitalismin nousua sanottiin ilmestyessään Naomi Kleinin merkittävimmäksi teokseksi. Kirja on vangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita. Naomi Klein: no logo Kansainvälinen bestseller, josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Nykyisessä talouskriisissä Naomi Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi. Tilaa netistä: www.intokustannus.fi tai myynti@intokustannus.fi. Hintoihin lisätään toimituskulut 3–5 €. 33 € ( ovh 37 €) 11 € (ovh 12€) 11 € (ovh 12€) 28 € ( ovh 3 2 €) 23 € ( ovh 26 €) V ER TA I LUSS A E KOP Y Y K K I A I N E E T M I TÄ T EH DÄ K U N I L M A S TOK R I ISI A H DIS TA A ? H ER K U L L ISE T K A S V IS EI N E K SE T T U R IS T I T PI L A AVAT M AT K A I LU N I LOT ESPOON R A N TA R A I T T I N Ä I N OS TAT RUOK A A SUOR A A N T I L A LTA Paksussa syysnumerossa Tilaa kokeilunumero suoraan postilaatikkoosi: 9,90€ (sisältää postimaksun) www.holvi.com/shop/ekohuili/ MaKu102015_16-27.indd 26 24/09/15 17:57
• Kirkon Ulkomaanapu aloitti työnsä jakamalla sitä tarvitseville ruokaa, huopia ja lämpimiä vaatteita talvella 1947. Erityisen tärkeitä olivat talvikengät, sillä ilman niitä suomalaislapset eivät olisi päässeet kouluun. Ulkomaanapu nimittäin perustettiin nimenomaan organisoimaan ja jakamaan suomalaisten muualta saamaa tukea. Sittemmin pöytä on kääntynyt ja nykyään Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö, joka toimii itsenäisenä evankelisluterilaisesta kirkosta. Apua annetaan ympäri maailmaa. Ohjelmamaita Ulkomaanavulla on peräti kaksikymmentä. ”Avainteemamme ovat oikeus koulutukseen, oikeus rauhaan ja oikeus toimentuloon”, sanoo toiminnanjohtaja Jouni Hemberg. Tärkeä fokusryhmä ovat nuoret. Yksi järjestön tämänvuotisista kampanjoista pyrkii ehkäisemään nuorten radikalisoitumista sekä Suomessa että ulkomailla. Ulkomaanapu menee sinne, minne muut eivät uskalla, Hemberg sanoo. Tällainen maa on esimerkiksi Eritrea. Kirkon Ulkomaanapu on ainut järjestö koko maailmassa, joka on saanut Eritrean hallitukselta luvan toimia maassa. Maanjäristyksen koettelemalla Haitilla järjestö on rakentanut enemmän kouluja kuin mikään muu taho. ”Niin, ja sen lisäksi hallitsemme Liberian munamarkkinoita”, Hemberg naurahtaa. Suurisydäminen kissa Kirkon Ulkomaanapu aloitti toimintansa jakamalla suomalaislapsille talvikenkiä. Hemberg viittaa sodan jälkeiseen Liberiaan, jossa ei ollut kanoja eikä tavallisilla ihmisillä ollut varaa ostaa tuontimunia. Kirkon Ulkomaanavun tuella maahan rakennettiin naisten hallitsema kanateollisuus, joka kattaa 75 prosenttia Liberian munamarkkinoista. Voittoisallakin järjestöllä on edessään haasteita. Hembergin mukaan lyhyellä aikavälillä suurin haaste ovat leikkaukset, jotka vaikuttavat ratkaisevasti järjestön työhön ”Meillä kuitenkin tehtiin 2008 päätös monipuolistaa rahoitusta, eli emme ole täysin riippuvaisia hallituksesta.” Euroopassa alkanut pakolaiskriisi koettelee myös ulkomaanavun voimia. ”Työtä tehdään, mutta tällä hetkellä vasta etsimme resursseja ja mietimme ratkaisuja.” Pyrkimyksenä on varmistaa ihmisarvoiset olot pakolaisille niini pakomatkalla kuin Suomessa, mutta erityisesti lähtömaissa. Työtä on paljon, ja mukaan mahtuu jokainen, jonka arvomaailmaan kuuluu ajatus, että ”jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja että jokaista tarvitsevaa on autettava.” Haasteista huolimatta Kirkon Ulkomaanavun näkymät ovat hyvät ja kehitykseen luotetaan. Tekemisessä ulkomaanapua auttaa onnistujan maine: tehokkuus näkyy täällä Suomessakin ja moni aikanaan talvikengät saanut tekee nyt vuorostaan oman osansa maailman heikoimpien hyväksi. Elmo Mustonen Katso järjestöä Jouni Hemberg luotsaa Kirkon Ulkomaanapua, Suomen suurinta kehitysyhteistyöjärjestöä. Kirkon Ulkomaanapu Perustettu 1947 Tärkein tavoite ”Kaikkien oikeus koulutukseen, rauhaan ja toimentuloon.” Motto ”Tekoja ihmisarvon puolesta.” Jos järjestömme olisi eläin... olisimme kissa: nopea, pitkäjänteinen ja aina valmis leikkiin. Maailman Kuvalehti 10/2015 27 Intoa syksyyn! Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto: MariMekko Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. Karim Maïche: Mitäs Me länsiMaalaiset! Miten Kalevala, Sibelius ja vuoden 1934 Miss Eurooppa liittyvät toisiinsa? Kirja pureutuu suomalaisuuden peruspilareihin ja liittyy mitä moninaisimpiin ajankohtaisiin kysymyksiin, Natojäsenyydestä rasismiin. Anton Monti: punaiset prikaatit Kirja kertoo Punaisten prikaatien historian vuodesta 1970 loppuun saakka vuoteen 1988. Traaginen kertomus sisältää jännityselokuvan elementit. Naomi Klein: tuhokapitalisMin nousu No Logon ansioista huolimatta Tuho­ kapitalismin nousua sanottiin ilmestyessään Naomi Kleinin merkittävimmäksi teokseksi. Kirja on vangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita. Naomi Klein: no logo Kansainvälinen bestseller, josta tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Nykyisessä talouskriisissä Naomi Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi. Tilaa netistä: www.intokustannus.fi tai myynti@intokustannus.fi. Hintoihin lisätään toimituskulut 3–5 €. 33 € ( ovh 37 €) 11 € (ovh 12€) 11 € (ovh 12€) 28 € ( ovh 3 2 €) 23 € ( ovh 26 €) MaKu102015_16-27.indd 27 24/09/15 17:57
• Tyttö, joka päätti toisin Kenialainen masai-tyttö Elizabeth Nkere pakeni ympärileikkausta ja lapsiavioliittoa 9-vuotiaana. Nyt 19-vuotiaana hän on karismaattinen johtaja ja aktivisti, joka taistelee perinnettä vastaan kotiseudullaan. Teksti: Salla Nazarenko Kuvat: Meeri Koutaniemi Kuvareportaasi 28 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 28 24/09/15 17:55
• Maailman Kuvalehti 10/2015 29 MaKu102015_28-45.indd 29 24/09/15 17:55
• F ull Gospel Church of Kenya ei ensinäkemältä vaikuta kirkolta. Se on lautahökkeli keskellä Riftin laakson vehreyttä Lounais-Keniassa. Vain käsin raapustettu kyltti oven yläpuolella kertoo, että kyseessä on Herran huone. Sunnuntaiaamupäivänä kirkko herää eloon. Kylän lapset pyörivät hökkelikirkon luona ihmettelemässä sisään valuvaa väkeä. Pian pihanurmella alkaa pyhäkoulu. Englantia varsinaisesti osaamattomien pikkulasten kovaääninen ”Fear of the Lord is the beginning of wisdom ” -huuto tuntuu hassulta, mutta ainakin yhdessä asiassa tämä kirkko on ollut hökkeli paikallaan: se on tyttöjen ympärileikkaamisen vastaisen työn keskus. Ja yksi työn keskushenkilöistä on 19-vuotias Elizabeth Nkere. Kirkkopäivänä Nkeren johdolla laulaa ja tanssii iso ryhmä tyttöjä, jotka ovat ottaneet elämänsä käsiinsä ja kieltäytyneet ympärileikkauksesta. Elizabeth kasvoi suuressa perheessä maaseudulla. Masai-tytön arki täyttyi vedenhausta, oksien keräämiKuvareportaasi sestä, eläinten hoidosta. Ja kohtalo näytti samalta kuin muillakin köyhillä masai-tytöillä: ympärileikkaus ja varhainen avioliitto, joka toisi myötäjäisten kautta perheelle lisää taloudellista turvaa. T yttöjen ympärileikkaus oli Keniassa pitkään asia, jota ei kyseenalaistettu. Se oli kenialaistyttöjen aikuistumisriitti ja tae siitä, että tyttö tuli aikuiseksi ja kypsäksi avioliittoon. Erityisesti masai-heimolle ympärileikkaus oli tärkeä perinne. Maailman terveysjärjestö WHO jakaa ympärileikkaukset neljään alatyyppiin. Niistä massiivisin, niinkutsuttu faraoninen ympärileikkaus tai infibulaatio tarkoittaa ulkoisten sukuelinten osittaista tai täydellistä poistamista sekä typistettyjen häpyhuulten yhteen ompelemista niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään vain pieni aukko. Tyttöjä ympärileikataan yhä ainakin 28 Afrikan ja Aasian maassa. Perinne on vanhempi kuin kristinusko tai islam eikä liity uskontoihin. Ympärileikkaukset tehdään tavallisimmin alkeellisin välinein ja ilman Edellinen sivu: Elizabeth Nkere muutti takaisin lapsuutenkotiinsa vuosien turvakodissa asumisen jälkeen. Äiti Rechael Kanyiha on onnellinen tyttärensä puolesta siitä huolimatta, että tämäjoutui pakenemaan kotoa 9-vuotiaana. Simon Lhama Saiylheita tullaan kuulemaan pitkien matkojen päästä. Pyhäkoulunopettaja ja saarnaaja on myös aktivisti. 30 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 30 24/09/15 17:55
• Hindulaisissa hautajaisissa ei sovi itkeä. Varanasissa, pyhässä kaupungissa, kuoleman pitäisi olla ilon aihe. Elizabeth seisoo kirkkoväen edessä pitämässä puhetta ympärileikkauksen ja lapsiavioliiton vaaroista. ”Pidän huolen, että lähikylien tyttöjä ei silvota ja että he käyvät koulunsa loppuun ennen avioliittoa.” Nämä tytöt välttyvät ympärileikkaukselta, toisin kuin joka neljäs kenialaistyttö. Maailman Kuvalehti 10/2015 31 MaKu102015_28-45.indd 31 24/09/15 17:55
• kivunlievitystä, mikä johtaa fyysisiin ja psyykkisiin traumoihin. Myöhemmin ympärileikattuja tyttöjä odottavat virtsaamisvaikeudet, synnytyskivut ja jatkuvat tulehdukset. Joskus ympärileikkaamisen jälkeinen aukko on jäänyt niin pieneksi, että kuukautisveri pakkautuu tytön sisään. Tyttöjä myös menehtyy itse leikkauksien yhteydessä. K eniassa tyttöjen ympärileikkaus kiellettiin lailla vuonna 2011 ja muutamia kymmeniä ihmisiä on saatettu perinteen noudattamisesta oikeuteen. Tänä päivänä arvellaan noin joka neljännen kenialaisnaisen olevan ympärileikattu: vielä vuonna 1998 luku oli YK:n mukaan 38 prosenttia. Ympärileikkauksen kieltävän lainsäädännön lisäksi kansalaisjärjestöt ja seurakunnat ovat tehneet ehkäisytyötä ja edistäneet vaihtoehtoisia aikuistumisriittejä: tyttöjen hiukset voidaan ajaa tai tehdä jotakin muuta fyysisesti vähemmän haitallista. Ympärileikkauskulttuuri elää silti vahvana. Monessa perheessä ajatellaan, ettei tytöstä voi tulla naista tai yhteisön jäsentä, jollei hänelle tehdä toimenpidettä. Myös Elizabethin perhe piti itsestään selvänä, että Elizabeth kävisi rituaalin läpi ja astuisi avioon. Päivä lähestyi, kun Elizabeth oli 9-vuotias. Vanhemmat olivat löytäneet hänelle puolison, 65-vuotiaan miehen. E lizabeth oli kuitenkin päättänyt toisin. Hän oli käynyt kirkon pyhäkoulussa viisivuotiaasta. Aluksi todennäköisesti vain tavatakseen ihmisiä ja saadakseen koulutusta. 7-vuotiaana Elizabeth kuitenkin koki uskonnollisen herätyksen. ”Olin joella hakemassa vettä. Oli kuivaa ja kuumaa, olin väsynyt. Silloin kuulin sisältäni äänen, joka käski minun mennä kirkkoon. Kerroin äänestä äidilleni, joka kehotti minua menemään kirkkoon seuraavana päivänä.” Näin Elizabeth myös teki. Seuraavana päivänä hän asteli kirkolle ja kertoi pastorille näystään. Elizabethista tuli kirkon vakiovieras. Evankeliumin lisäksi lapsille kerrottiin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja ympärileikkauksen haitoista. Ja kun Elizabethin oman avioon astumisen päivä koitti, hän oli valmis pakenemaan. Pako ei ollut helppo. Narokin kaupunkiin, jossa Elizabeth tiesi tyttöjen turvakodin olevan, oli tuntikausien automatka. Kävellen matka veisi viikkoja. Elizabethilla ei kuitenkaan ollut epäilystäkään, etteikö hän lähtisi. Myös äiti tiesi suunnitelmasta eikä halunnut pysäyttää tytärtään. Turvakodissa Elizabeth säästyisi ympärileikkaukselta ja avioliitolta ja saisi käydä koulua. Ties vaikka tytärtä odottaisi valoisampi elämä. ” O len onnellinen Elizabethin ratkaisusta. Nyt hän pystyy auttamaan minua.” Elizabethin äiti Rechael Kanyiha on tuskin 50-vuotias, mutta työntäyteinen elämä on painanut jälkensä hymyilevään ja nauravaiseen naiseen. Liitto Elizabethin isän kanssa päättyi eroon, ja kuten tavallisesti Kenian maaseudulla, lapset jäivät äidille. Kahden huoneen savimajan pihalla käyskentelee muutama kana, ja lukuisia lapsenlapsia. ”Elizabethin paettua monet paheksuivat hänen ratkaisuaan. Myös Elizabethin isä oli vihainen ja pettynyt. Minä olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä Elizabeth teki. Tämä yhteisö saa häneltä hyviä asioita.” Rechael Kenyiha on silminnähden ylpeä Elizabethista. Tytär on oppinut englannin kielen ja tekee työtä pelastaakseen muita ympärileikattuja tyttöjä. Koulut käytyään Elizabeth keräsi oman valistusryhmän. Työ jatkuu kirkon tukemana sekä ulkopuolisten Pyhäkoulunopettaja Simon Lhama Saiyihiei kertoo kenialaislapsille ympärileikkauksen vaaroista. Elizabeth Nkeren äiti Rechael Kanyiha on ylpeä tyttärestään: ”Elizabeth auttaa nyt yhteisöämme”, hän sanoo. Kuvareportaasi 32 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 32 24/09/15 17:55
• Maailman Kuvalehti 10/2015 33 MaKu102015_28-45.indd 33 24/09/15 17:55
• Kuvareportaasi ”Joidenkin mielestä ympärileikkaaminen on osa kulttuuriamme. Ei se niin ole. Se tuhoaa naisemme.” lahjoitusten turvin. Tukijoiden joukossa on esimerkiksi suomalaisten perustama kansalaisjärjestö Bezuneshin ystävät ry. Kiitos tukijoiden Elizabethilla on oma valistustiimi, joka kiertää kylästä kylään. Elizabeth on myös saanut yhdeltä kylältä lahjoituksena maata, jonne hän voisi rakentaa oman turvakodin. Tärkeää on erityisesti se, että Elizabeth pystyy tukemaan myös äitiään: säännöllisesti hän kantaa äitinsä majaan säkeittäin papuja, riisiä, sokeria ja muita elintarvikkeita. Myös välit isän kanssa ovat kohentuneet: Elizabeth on jopa ollut häneen yhteydessä. Isä on pyytänyt tyttäreltään anteeksi. Joseph Matunge Kupelella on kokemusta avioliitosta sekä ympärileikatun että leikkaamattoman naisen kanssa. ”Vastustan ehdottomasti ympärileikkauksia”, hän sanoo. 34 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 34 24/09/15 17:56
• M iesten rooli on tärkeä. Istumme Elizabethin äidin kodissa nauttimassa makeaa teetä. Paikalle tulee muutama kyläläinen. Keskustelu tyttöjen ympärileikkauksesta velloo vapautuneena: Elizabethin esimerkki on levinnyt. Rechael Kenyiha ei omaa nuoruuttaan muistele, toteaa vain sairastelleensa paljon. Ja synnytykset olivat sietämättömän kivuliaita. Elizabethin sisko Monicah Silole Kisali ei myöskään välttynyt perinteeltä. Hänet leikattiin 15-vuotiaana. ”En tiennyt asiasta mitään. Minulle sanottiin, että leikkaus on pakko tehdä, muuten en ole oikea nainen. Leikkaus oli hyvin tuskallinen, mitä en myöskään tiennyt. Enkä sitäkään, että leikkaus vaikuttaisi minuun niin paljon myöhemmin”, eronnut kuuden lapsen äiti toteaa. 35-vuotias Joseph Matunge Kupele ei ujostele nojatessaan Kenyihan savimajan seinään vinosti hymyillen. Hänellä on kokemusta sekä leikatusta että leikkaamattomasta naisesta. ”Ensimmäinen vaimoni oli ympärileikattu. Hän kärsi siitä kovasti, sairasteli paljon eikä pystynyt kotitöihin. Ympärileikatun naisen kanssa elämisessä on paljon ongelmia: synnytykset pitää hoitaa usein sairaalassa, se on kallista, ja lisäksi vaimo ei ole kiinnostunut miehestään.” ”Joidenkin mielestä ympärileikkaaminen on osa kulttuuriamme. Ei se niin ole. Se tuhoaa naisemme.” Toisen vaimonsa kanssa Kupele onkin omien sanojensa mukaan paljon onnellisempi. ”Leikkaamaton klitoris on miehen suloisinta suuhunpantavaa”, hän vitsailee ja saa ympärillä seisovat kyläiset purskahtamaan nauruun. Kyläläiset tietävät, että leikkauksia tehdään edelleen – mutta salassa. ”Kaikki tietävät, missä niitä tehdään, mutta me masait emme kerro, emme vaikka tulisi poliisi. Tällä seudulla on yksi ympärileikkaaja, joka saattaa leikata 20 tyttöä kerralla. Leikkaus on kallis, 2000 shillinkiä (noin 40 euroa) per tyttö.” On kuitenkin päivänselvää, että suurin osa kyläläisistä ei perinnettä enää hyväksy. Ja suuri tekijä muutoksessa on masai-tyttö, joka 9-vuotiaana pakeni yöhön. Meeri Koutaniemen tyttöjen ympärileikkausta käsittelevä valokuva­ näyttely Vaihtoehto Oulun taidemuseossa 10.10. 2015­31.1.2016. Full Gospel Church of Kenyan pyhäkoululapset laulavat ja tanssivat lounaiskenialaisessa kylässä. Pyhäkoulun työhön kuuluu perheväkivallan ja tyttöjen ympärileikkauksen vastustaminen. Maailman Kuvalehti 10/2015 35 MaKu102015_28-45.indd 35 24/09/15 17:56
• LISÄTIEDOT JA VARAUKSET: (09) 2510 2050 arkisin klo 9–17 www.okmatkat.? myynti@okmatkat.? Uudenmaankatu 16 A / 5. krs, 00120 HELSINKI ® www.okmatkat.fi/perhe Hinta: 895 eur/hlö/2h huoneessa 1045 eur/hlö/1h huoneessa Matkaan sisältyy: Norwegian lennot Helsinki – Barcelona – Helsinki kolmen yön majoitus Barcelonassa, Andante hotellissa lentokenttäkuljetukset Barcelonassa 3 aamiaista, 1 illallinen, piknik-lounas, viinimaistelu ja tapaksia opastettu kaupunkikierros polkupyörillä katuteatteriesitys lentokenttämaksut, paikalliset verot ja arvonlisävero suomenkielisen oppaan palvelut kuljetuksilla ja retkillä Maailman Kuvalehden 30-vuotisjuhlamatka Barcelona 21.-24.4.2016 Barcelona Maailman Kuvalehden tapaan. Matkalla on huomioitu ekologiset arvot ja monikulttuurisuus. Mukana matkalla päätoimittaja Anni Valtonen. Majoitumme monikulttuuriseen Ravalin kaupunginosaan. Illastamme kodikkaassa kasvisravintolassa, tutustumme kaupunkiin pyöräillen ja maistelemme paikallisia viinejä. Katuteatteriesityksessä näemme kuvitteellisen Hole and Corner -matkatoimiston, joka vie yleisön tutustumaan lähiympäristöön. Vierailu Barcelonan kaupungin pakolaisprojektiin. Barcelona Maailman Kuvalehden tapaan. Matkalla on huomioitu ekologiset arvot ja monikulttuurisuus. Mukana matkalla päätoimittaja Anni Valtonen. MaKu102015_28-45.indd 36 24/09/15 17:56
• LISÄTIEDOT JA VARAUKSET: (09) 2510 2050 arkisin klo 9–17 www.okmatkat.? myynti@okmatkat.? Uudenmaankatu 16 A / 5. krs, 00120 HELSINKI ® www.okmatkat.fi/perhe Hinta: 895 eur/hlö/2h huoneessa 1045 eur/hlö/1h huoneessa Matkaan sisältyy: Norwegian lennot Helsinki – Barcelona – Helsinki kolmen yön majoitus Barcelonassa, Andante hotellissa lentokenttäkuljetukset Barcelonassa 3 aamiaista, 1 illallinen, piknik-lounas, viinimaistelu ja tapaksia opastettu kaupunkikierros polkupyörillä katuteatteriesitys lentokenttämaksut, paikalliset verot ja arvonlisävero suomenkielisen oppaan palvelut kuljetuksilla ja retkillä Maailman Kuvalehden 30-vuotisjuhlamatka Barcelona 21.-24.4.2016 Barcelona Maailman Kuvalehden tapaan. Matkalla on huomioitu ekologiset arvot ja monikulttuurisuus. Mukana matkalla päätoimittaja Anni Valtonen. Majoitumme monikulttuuriseen Ravalin kaupunginosaan. Illastamme kodikkaassa kasvisravintolassa, tutustumme kaupunkiin pyöräillen ja maistelemme paikallisia viinejä. Katuteatteriesityksessä näemme kuvitteellisen Hole and Corner -matkatoimiston, joka vie yleisön tutustumaan lähiympäristöön. Vierailu Barcelonan kaupungin pakolaisprojektiin. Barcelona Maailman Kuvalehden tapaan. Matkalla on huomioitu ekologiset arvot ja monikulttuurisuus. Mukana matkalla päätoimittaja Anni Valtonen. MaKu102015_28-45.indd 37 24/09/15 17:56
• MINNE KATOSI MALTTI?!! Lukujuttu Teksti: Pia Laine Kuvitus: Emmi Valve Miksi julkinen keskustelu näyttää nykyään meuhkaamiselta varsinkin jos puhutaan vähemmistöistä tai maahanmuutosta? 38 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 38 24/09/15 17:56
• MINNE KATOSI MALTTI?!! Syitä pitää somen trolliarmeijojen ohella etsiä myös ihan perinteisistä toimituksista ja vallan pöydistä. Maailman Kuvalehti 10/2015 39 MaKu102015_28-45.indd 39 24/09/15 17:56
• uha Sipilän syyskuisen varsin tasaisen tv-puheen jälkeen Ylen verkkosivuilla on otsikko: Mikä on nettikansan tuomio Sipilän puheesta? – Lue kärkevimmät some­ kommentit täältä. Se tuntuu vyöryvän päälle kaikkialta: huuto, meuhkaus ja kärkevyys. Se on nakertanut tiensä ennen maltillisiin tv:n asiaohjelmiin, hivuttautunut somen syövereistä kohti ihan tavallista journalismia. Poliitikotkaan eivät keskustele vaan puhuvat päälle ja keskeyttävät toisensa. Mistä tämä kaikki oikein tuli? Mihin konsensuksen kotimaasta katosi maltti ja rauhallinen keskustelu? ” J os katsotaan historiallisessa perspektiivissä, niin ainahan ääriliikkeiden ja äärimielipiteiden agitointi on ollut nimenomaan malttamatonta”, sanoo Thomas Elfgren. Hän on rikosylikomisario keskusrikospoliisissa. Niin. Sieltä se tulee ensimmäisen kerran. Äärimielipiteet. Eivät kaikki netin keskustelut ole repivän raastavia, vaan suurin kiehunta keskittyy tiettyihin aiheisiin. Tämän hetken Suomessa niihin kuuluvat rasismi, muukalaisviha ja turvapaikanhakijat. Kärjekkäimmät keskustelut isoista yhteiskunnallisista aiheista eivät synny tyhjiössä eivätkä itsestään. ”Yksi sivistymättömyyden tunnusmerkki on vaistonvarainen muukalaispelko. Siihen kiteytyy se kaikkein suurin ongelma, varsinkin jos vielä johtajan toimesta viestitetään, että teillä on aihetta pelätä”, Elfgren sanoo. Elfgren tietää ihmismielen pimeistä puolista enemmän kuin moni muu suomalainen. Hän on tehnyt pitkän uran rikospoliisissa, ja ollut tutkimassa niin Ruandan joukkotuhoa kuin Balkanin konfliktiakin. Molemmissa tavalliset ihmiset tappoivat tavallisia ihmisiä, häkellyttävän suuria määriä. Nyt Elfgren on Suomen osalta huolestunut kahdesta ryhmästä, lietsojista ja pelkääjistä. Lietsojilla on ideologinen syy tuoda pelko ihmisten keskuuteen, eikä heille ole juuri mitään tehtävissä. Paljon merkityksellisempi ryhmä ovat ne tavalliset ihmiset, jotka lietsojat saavat mukaansa. Jotka uskovat, että heillä on syy pelätä. Lukujuttu 40 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 40 24/09/15 17:56
• ”Niin kävi Saksassakin holokaustin aikaan. Tavalliset saksalaiset uskoivat täysin varauksettomasti siihen, että juutalaiset, mustalaiset ja muut vähemmistöt olivat jonkinlainen uhka heidän olemassaololleen”, Elfgren sanoo. J ani Toivola tietää vähemmistössä olemisesta aika paljon. Tummaihoinen, homoseksuaali, tanssiva mies ja kaiken päälle vielä kansanedustajakin. Maltin katoamisen suhteen Toivola kuulostaa poliitikolta: se on ja ei ole kadonnut. Toisaalta keskustelu ylittää monesti kaikki kohtuuden rajat, toisaalta on hyvä että vihdoin rasismiin ja syrjintään liittyvistä asioista keskustellaan. Toivolan ollessa nuori oli toisin. Silloin syrjinnästä ja rasismista ei puhuttu juuri lainkaan. Oli niin hiljaista, että välillä avointa rasismia kohdatessaankin joutui miettimään, oliko se nyt rasismia vai ihan muuta. Mikään ääni ei tukenut syrjinnän kohteeksi joutuneen tunnetta siitä, että tämä ei nyt ole reilua. ”Silloin rupeaa helpos ti epäilemään itseään eikä luota omiin tuntemuksiinsa. Vaikka samalla tietää, ettei ketään pitäisi kohdella näin”, Toivola sanoo. Hiljaisuuteen verrattuna puhe on parempaa. Mutta ei mikä tahansa puhe. Perussuomalaisten valtaan nousun myötä keskusteluun on tullut mukaan uusia ihmisiä ja näkökantoja. Myös niitä, joiden puheissa maahanmuuttokriittisyys flirttailee suoran rasismin kanssa. ”Se herätti ihmiset. Aikaisemmin moninaisuuskysymyksissä on luotettu hyvien arvojen kestävyyteen. Mutta kun kentälle tuli vahva kriittinen ääni, se herätti ihmiset älyämään, että hiljainen asian tukeminen ei enää riitä. Pitää sanoa ääneen, millaisen yhteiskunnan haluaa”, Toivola sanoo. N etissä se sanotaan ääneen, suureen ääneen. Sanomisen välineet ovat jokaisen ulottuvilla. Nettikeskusteluja ei tarvitse seurata kovin kauaa, ennen kuin vastaan kävelee trolli tai sen sukulainen olkinukke. Trollaukseksi kutsutaan sitä, kun joku tahallaan provosoi keskustelua. Trollin tavoite on ensi sijaisesti suututtaa. Olkinukke taas tarkoittaa sitä, että vastustajan mielipiteistä annetaan liioiteltu tai vääristelty kuva ja sen kuvan pohjalta osoitetaan kuinka hölmö vastapuoli onkaan. Thomas Elfgren on itse aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaansa moni aktiivinen trollaaja käyttää netissä useita eri nimiä. Siten yksikin ihminen saa omia juttujaan tykkäämällä ja jakamalla nostettua jotakin yksittäistä asiaa entistä näkyvämmäksi. ”Maahanmuuttossa ja rasismissa nämä pahimmat öyhöttäjät eivät ole mitään nuoria ihmisiä, vaan ihan koulutettuja, aikuisia ihmisiä. He vain käyttävät hyväksi sellaisia ihmisiä, jotka on helppo höynäyttää mukaan näihin juttuihin”, Elfgren sanoo. Helsingin Sanomat antoi syyskuussa viiden eri ihmisen saamia nimettömiä vihaviestejä kielitieteilijän analysoitavaksi. Arvio oli samansuuntainen kuin Elfgrenillä: kirjoittajat hallitsevat kielen hyvin, eivätkä ole aivan nuoria, sillä lyhenteet ja emojit puuttuvat tekstistä. Kirjoittajien iästä antavat viitteitä heidän suosimansa kirosanat. Vittua viljellään taajaan, mutta vanhemman polven perkele ja saatana puuttuvat. Todennäköisesti kirjoittajien ikä osuu ihan tavalliseen aikuisuuteen. Netin rumimpien uh kausviestin osalta ei ole kyseenalaista, ovatko ne lain vastaisia. Kyllä ovat. Jos kehottaa toisen ihmisen tappamiseen tai raiskaamiseen, niin kulkee paitsi hyvän tavan myös monen lain toisella puolella. Eri asia on se, saadaanko tekijä vastuuseen. Poliisilla ei riitä resursseja läheskään kaikkien tutkimiseen. Oman ongelmansa muodostaa se, että Facebookin kaltaiset sivustot ovat yhdysvaltalaisia, ja siten Suomen lain ulottumattomissa. Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen muistuttaa, että netin keskustelut heijastelevat muun yhteiskunnan muutosta. Auktoriteettien asema on paljon aikaisempaa heikompi. Myös tieteellisellä tiedolla on epäilijänsä. ”Netissä kukoistavat myös salaliittoteoriat, populismi ja herraviha. Eliittiä pitää aina epäillä, ja jopa tiede lasketaan eliitiksi. Siksi vaikkapa rokotusvastaisuus saa jalansijaa, vaikka rokotuksilla on pelastettu miljoonia ihmisiä. Muutama ihminen on netissä jo melkoinen iskuryhmä”, Karvonen sanoo. Monen vakiintuneenkin median keskustelupalstat muistuttavatkin lähinnä viemäriä. Siellä ilmaistaan, argumentoidaan ja huudetaan kilpaa. M illoin teksti oikein tehoaa? Sitä on pohdittu jo jokunen vuosituhat. Jo Aristoteles perkasi retoriikan keinoja, ja löysi kolme vakuuttamisen tapaa. Ensimmäinen niistä, eetos , liittyy puhujan uskottavuuteen. Toinen, paatos , viittaa keinoihin, joita puhuja käyttää saadakseen yleisön omille ajatuksilleen suopeaksi. Kolmas ja viimeinen peruspalikka taas on logos , se kuinka loogisesti asiat esitetään. Suurin osa verkkokeskustelujen älämölöstä reputtaisi Aristoteleen kokeessa. Uskottavuutta puskista huutelulla on tuskin lainkaan, eikä se auta käännyttämään toisin ajattelevia. Logiikankin kanssa on vähän niin ja näin: Elintasopakolaiset tulee loisimaan meidän verovaroilla ja vie meidän työt. ”Nämä pahimmat öyhöttäjät eivät ole mitään nuoria ihmisiä, vaan ihan koulutettuja, aikuisia ihmisiä.” Maailman Kuvalehti 10/2015 41 MaKu102015_28-45.indd 41 24/09/15 17:56
• Mutta olisi vaarallista ohittaa se pelkällä olankohautuksella. Huonostikin argumentoitu puhe voi onnistua vaikuttamaan yleisemmän keskustelun suuntaan. J ournalismi vaatii aikaisempaa enemmän draamaa. Ja vastakkainasettelu tarjoaa draaman ainekset. ”Hyvänä journalismina ja hyvänä viihteenä pidetään sitä jos keskustelijat ottavat kirpeästi kantaa, ovat mustavalkoisesti eri mieltä ja väittelevät. Että kylläpä tuo ilkeästi laittoi, veti oikean suoran mahalaukkuun”, Karvonen sanoo. Jotta vastakkainasettelu toimii, studioon tarvitaan ääripäiden edustajia. Mielipidetiedusteluissa ihmisten vastaukset asettuvat kuitenkin yleensä Gaussin käyrälle, Karvonen muistuttaa. Suuri enemmistö on mielipiteiltään maltillisia keskitien kulkijoita. Heille ei julkisessa keskustelussa ole tarjolla mitään roolia. Maltillisilla ei myöskään ole mitään syytä huutaa ja vaahdota netissä. Sekin on kaikkein kiihkeimpien kuumakallejen areenaa. ”Normaalin kansalaisen aika menee aika tarkkaan kaikkeen muuhun kuin nettikeskusteluun”, Karvonen muistuttaa. Myös Jani Toivola on välillä tuskastunut logiikkaan, jolla media toimii. ”Luulen että keskustelun rankkuudesta on tullut yksi tarina, jota media itse vahvistaa. En tiedä haluammeko me muut edes käydä sitä keskustelua, jota media sanoo meidän käyvän. Viestimet tarttuvat ääriasetelmiin, yhtä aihetta voidaan uutisoida viikko, eri päivinä eri näkökulmista. Siten se keskustelu saa isomman tilan kuin mitä se alun perin oli ottamassa”, Toivola sanoo. Sosiaalisesta mediasta voidaan poimia hyvin pienen ryhmän keskustelu tai yksittäinen kommentti ja valtamedia voi omalla tarinankerronnallaan käsitellä sitä kuin se olisi iso julkinen keskustelu. Nettikeskusteluissa taas kannat usein kärjistyvät kuin itsestään. ”Jos joku puhuu mun arvomaailman vastaisista asiois ta, niin helposti mä alan puolustaa arvojani voimakkaammin. Kyllä ne molemmat äänet silloin voimistuvat”, Toivola sanoo. S amaan aikaan media on kriisissä, ja kriisin pelastajaksi on löydetty klikkijournalismi. Mitä kärjekkäämpi tai kummallisempi otsikko, sen useampi ihminen klikkaa jutun auki. Klikkien mukaan lasketaan paitsi mainostulot, monessa talossa myös journalistien keskinäinen paremmuus. Eniten nettilukijoita sivulle haaliva voittaa kisan. Etenkin kärjekkäät otsikot leviävät sosiaalisessa mediassa. Aina itse juttua ei edes lueta. Siten maltillisenkin jutun kärjekkäästä otsikosta voi syntyä se varsinainen viesti ja uutinen. Klikkihakuisen otsikoinnin lisäksi pieleen voivat mennä myös itse faktat. Suomen Kuvalehti tunnetaan kotimaisen mediakentän ehkä asiallisimpana lehtenä. Syyskuun lopulla se uutisoi nettisivullaan: Pakolais­ kriisi: Kemijärvi häätää kerrostalon asukkaita hätäma­ joituskeskuksen tieltä . Jutun ingressi kuuluu: Asukkaat joutuvat jättämään kotinsa alle viikon varoitusajalla . Juttu ilmestyy perjantai-iltana seitsemän jälkeen ja lähtee leviämään nopeasti sosiaalisessa mediassa. Jutun klikkaa seuraavaan aamupäivään mennessä auki yli 50?000 lukijaa. Lauantaina puoli kymmeneltä nettiuutista muokataan. Enää otsikossa asukkaita ei häädetä, vaan hoputetaan. Perjantai-iltana samasta aiheesta ilmestyy Iltalehdessä juttu otsikolla: Kemijärvi majoittaa turvapaikan­ hakijat kerrostaloon ­ vanhat asukkaat halutaan muualle . Kärjistävästä otsikosta huolimatta juttu on hyvin tehty ja tasapainoinen. Muutto on vapaaehtoinen ja koskee 13 asukasta. Heille on tarjottu mahdollisuutta muuttaa parempiin asuntoihin. Muuttoapuakin on tarjolla, ja muuttaa voi sitten kun haluaa. Kaksi vakiintunutta mediaa on juuri julkaissut uutiset, joiden otsikot antavat ymmärtää, että tavalliset suomalaiset ajetaan turvapaikanhakijoiden tieltä pois kodeistaan. Se antaa lisää vettä myllyyn, joka pyörii jo muutenkin kovilla kierroksilla. S amaan saumaan on verkkoon ilmestynyt valeuutisia levittäviä sivustoja. Mitä vittua -nimellä aloittanut, nyttemmin MV:nä tunnettu sivusto näyttää ulkoisesti journalismilta, mutta sisältö on aivan muuta. Osa jutuista on kopioitu muista medioista, osa keksitty itse. Moni on avoimen rasistinen. Syyskuun lopulla se uutisoi turvapaikanhakijoiden kiittämättömyydestä ja tarjoaa todisteeksi Kirkon ulkomaanavun vapaaehtoiseksi väitetyn ihmisen facebook-kommentteja. Niin profiili kuin keskustelukin ovat keksittyjä. Kirkon ulkomaanapu ei edes työskentele Torniossa, josta uutisessa kerrotaan. Silti uutinen ja kuvakaappaus ”keskustelusta” leviävät nopeasti. S uomessa valtamedia ei ole niin eriytynyttä kuin joissakin muissa maissa. Karvonen nostaa vertailukohdaksi Yhdysvallat, jossa media on polarisoitunut hyvin pitkälle puoluekannan mukaan. Karvonen vertaa ilmiötä autoon, jossa laitetaan päälle sisäilman kierto. Ulkoa ei tule raikasta ilmaa, vaan samaa ilmaa kierrätetään jatkuvasti. ”Se antaa lisää vettä myllyyn, joka pyörii jo muutenkin kovilla kierroksilla.” Lukujuttu 42 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 42 24/09/15 17:56
• Kuplia on Suomessakin, muistuttaa Karvonen, eikä punavihreä kupla ole suinkaan ainoa. Yhtä lailla on eriytymässä perussuomalainen kupla, konservatiivinen kupla ja ties kuinka monta muuta. Yhteistä niille on se, että kuplan sisällä kaikki kaverit ovat samaa mieltä keskenään. Kuplimista vahvistaa myös netin valtias Google. Maailman käytetyin hakukone oppii tuntemaan meidät ja hakee meille sellaisia hakutuloksia, joista olemme aiemmin pitäneet. ”Algoritmit opiskelevat henkilökohtaisen profiilisi ja arvioivat, mistä olet kiinnostunut. Sitäkään kautta ei siis tule toisenlaista näkemystä”, Karvonen sanoo. Erityisen paljon tyhmyys tuntuu tiivistyvän joillakin keskustelupalstoilla. Jopa kouluampumista suunnitteleva löytää netistä kannustajia. ”He taputtavat selkään, että just, paa tuulemaan, eiku ruutia putkeen ja tapa muutama. Jos noin puhuisi kenellekään kuplan ulkopuoliselle, he kauhistuisivat ja toimittaisivat puhujan hoitoon”, Karvonen sanoo. E lfgren on juuri palannut työmatkalta, jossa matkalukemiseksi sattui Lapuan liikkeestä kertova lehti. Siitäkin hän löytää linkkejä nykypäivään. ”Jokaisessa jutussa toistui se, että osa kansallismielisistä oli siellä vain räyhäämässä juovuspäissään.” Monet olivat vakuuttuneita, että isänmaata piti puolustaa vastustajia eli kommunisteja muiluttamalla. Mutta osa oli mukana ihan vaan rähinöimisen ilosta. Saman reseptin Elfgren löytää niin Balkanin kuin Ruandankin konflikteista. Nuoret työttömät miehet saavat sisältöä elämäänsä ja mahdollisuuden tehdä mitä lystäävät. Nuoret miehet, joilla ei ole mitään tähdellistä tekemistä. He ovat joukko, joka on ollut paikalla monessa historian suuressa kriisissä. Mutta kovin usein naruja vedellään jossakin muualla. Kriisitilanteissa muukalaispelko on helppo herätellä, jos saa ihmiset uskomaan heidän toimeentulonsa ja turvallisuutensa olevan uhattuina. ”Pelkotilanteessa ei luoteta johtajiin, jotka tarjoavat maltillisia vaihtoehtoja. Silloin hakeudutaan yksinkerMaailman Kuvalehti 10/2015 43 MaKu102015_28-45.indd 43 24/09/15 17:56
• taisia ja mustavalkoisia ratkaisuja tarjoavien johtajien luokse. Etenkin huonon itsetunnon omaavat ihmiset ovat hyvin helposti johdateltavissa”, sanoo Elfgren, psykologisen profiloinnin asiantuntija. Pelon lietsominen ja toisten ihmisryhmien arvon kyseenalaistaminen on kuitenkin vaarallinen tie. ”Olen työni kautta nähnyt, kuinka lyhyt on askel verbaalisesta väkivallasta fyysiseen väkivaltaan.”, Elfgren sanoo. Vihaviestien tavoite on saada vastaanottajansa pelkäämään. Ja varomaan sanojaan. T oivolalle itselleen käännekohta vähemmistöjen aseman ja oman identiteetin pohtimisessa oli asuminen Yhdysvalloissa. Hän opiskeli siellä parikymppisenä neljä vuotta. Yhdysvallat avasi silmät sille, miten ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat sidoksissa arkipäivään ja jokaisen näkyvyyteen yhteiskunnassa. Paluu Suomeen tuntui hypyltä takaisin menneisyyteen, sillä täällä oltiin vasta silloin käynnistelemässä keskustelua syrjinnästä ja vähemmistöjen asemasta. Toivola teki päätöksen. Hän ei ala raivoamaan siitä, miten alkuvaiheissaan keskustelu on. Hän hyppää junaan siihen kohtaan, jossa se nyt kulkee ja alkaa osallistua keskusteluun. ”Mun oli tehtävä itseni kanssa sopimus, että vaikka musta tuntuu että menen taaksepäin niin mä hyppään junaan nyt tässä kohtaan”, Toivola sanoo. A ivan viime vuosina julkisuudessa on alkanut näkyä myös heitä, joita suuren junan hitaaseen liikkeeseen astuminen ei kiinnosta. He haluavat nopeamman vuoron, ja uudet raiteet. Uudet suoraansanojat kiinnostavat myös perinteistä mediaa: Maailman Kuvalehteenkin kolumneja kirjoittava Maryan Abdulkarim ja Ruskeat tytöt -blogia pitävä Koko Hubara. Oma lukunsa ovat tietenkin Ali ja Husu -radio-ohjelman Ali Jahangiri ja Abdirahim Hussein. Mutta heistä kaikkiin liitetään julkisuudessa usein yhä ensisijaisesti heidän taustansa. On kuin vasta Arman Alizadin maailmankiertämisen ja turpaanottamisen tasoisella aktiivisuudella saisi aktiivisen roolin ihan itsenään eikä vähemmistön edustajana. Yksi merkittävä yhteiskunnallista keskustelua värittävä tekijä on se, miten vähemmistöt ja vaikkapa turvapaikanhakijat esitetään mediassa. Ovatko he vain passiivisia avun tarvitsijoita vai aktiivisia toimijoita. ”Kuuntelin jokin aika sitten Mustan Barbaarin haastattelua radiossa. Säpsähdin, kun tajusin että olen vastannut itse tismalleen samoihin kysymyksiin silloin kun olen alkanut tehdä julkista työtä. Ja 15 vuotta myöhemmin puhutaan toisen tummaihoisen nuoren miehen kanssa ihan samoista perusasioista”, Toivola sanoo. Vähemmistöjen kautta kerrotaan muiden ennakkoluuloista tai muiden suvaitsevaisuudesta. Aivan kuin heillä ei olisi omaa ääntä lainkaan, Toivola sanoo. M iten oma maltti säilyy, kun joutuu kaiken tämän pyörityksen keskelle? Jani Toivola kertoo motivaation tulevan siitä, että poliitikkona on mahdollisuus olla muovaamassa suomalaista yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä. Kansanedustajan viikosta kuluu iso osa valiokuntatyössä. Arvomaailmat ovat usein erilaisia. Joku saattaa kirjoittaa julkisessa blogissaan vaikkapa maahanmuuttajiin liittyvistä ennakkoluuloista tavalla, jota Toivola itse pitää kamalana. ”Seuraavana aamuan me tullaan siihen samaan valiokuntapöytään ja tämä ihminen istuu mua vastapäätä. Ei ole sitä vaihtoehtoa että hän tai minä katoaisin tästä maailmasta. Ainoa keino on tänäänkin yrittää löytää reitti tuon ihmisen luokse”, Toivola sanoo. M utta ei hätää. Kaiken tämän keskellä kannattaa muistaa se, minkä Karvonen jo mainitsi. Suurin osa suomalaisista on asiassa kuin asiassa Gaussin käyrän keskivaiheilla. Maltillisia, eivätkä aikeissakaan ampaista kohti ääripäitä. Jos mielipidetiedusteluissa äärimmäisiä vaihtoehtoja kannattaa janan kummassakin päässä viidestä kymmeneen prosenttia suomalaisista, se jättää tasaisen rauhallisten joukkoon suurimman osan suomalaisista. Neljä miljoonaa ja rapiat. Siinä on joukkovoimaa kun suuri enemmistö alkaa toimia, omalla maltillisella tavallaan. ”Kun maahanmuuttovastaiset järjestävät tapahtumia, paikalle tulee yleensä kymmenestä muutamaan sataan ihmistä. Heinäkuussa Meillä on unelma -tapahtuma keräsi parin päivän varoitusajalla 15 000 ihmistä”, Elfgren muistuttaa. Elfgren on adoptoinut kuusi ruandalaista nuorta. Onko se muuttanut Elfgrenin käsityksiä suomalaisesta rasismista? ”Eipä juuri. Toki me keskustelemme lasteni kanssa siitä, miten yhteiskunta on heidän mielestään muuttunut. Täytyy sanoa, että on luojan lykky että edelleenkin mielettömän suuri enemmistö suomalaisista on ihan tolkun kansaa. Se on hienoa”, Elfgren sanoo. A lkusyksystä tapahtui paljon muutakin kuin talkoovoimin koottu Meillä on unelma. Käänne, ehkä. Vähintäänkin näkyi merkkejä, että jokin on yhteiskunnallisessa keskustelussa muuttumassa. Kaksi isoa mediaa, Helsingin Sanomien Nyt -liite ja MTV:n verkkosivusto ilmoittivat sulkevansa joksikin aikaa kommenttiosionsa, jotta niistä saadaan siivottua pahin loka pois. Samaan aikaan turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi nopeasti. Samassa tahdissa kasvoi suomalaisten into tehdä vapaaehtoistyötä. Auttamisen halu oli niin suuri, että avustusjärjestöjen piti jopa toppuutella sitä vähän. Lukujuttu 44 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_28-45.indd 44 24/09/15 17:56
• M itä pitäisi tehdä, ettei keskustelu jatkossa kiehuisi yli äyräidensä? ”Meillä pitäisi olla vahvempi ihmisen perusoikeuksien ja tasa-arvon suoja, vahvempi yhteinen pohja keskustelulle. Ja yhteinen sopimus siitä, minkä alle ei saa mennä, ja mitä asioita ihmisen perusolemuksessa ei yksinkertaisesti saa enää kyseenalaistaa”, Toivola sanoo. Keskustelun suitsiminen on vaikea tehtävä. Se ei tapahdu sattumalta eikä itsestään. Tarvittaisiin vahva arvojohtaja, jolla olisi karismaa ja kanttia sanoa, mikä sopii ja mikä ei. Ja joka käyttäisi asemaansa. ”Arvojohtajuudesta on pulaa”, Elfgren sanoo. Ja yksi ilmeinen ja tärkeä kanava on media. Nettikeskustelujen räikeimpien rönsyjen karsiminen on hyvä askel oikeaan suuntaan, mutta paljon muutakin olisi tehtävissä. Ennen kaikkea Suomi kaipaisi parempaa journalismia. BBC:n keskusteluohjelman Hardtalkin kaltaista tykitystä, jossa poliitikot joutuisivat perustelemaan kantojaan. Joissa kysymyksiä ei saisi tyrehdytettyä uhkaamalla lähteä studiosta. ”On käsittämätöntä, että toimittajat eivät tee jatkokysymyksiä ja vaadi perusteluja väitteille”, Elfgren sanoo. Median roolista voi hakea esimerkkiä Saksasta. Sikäläinen iltapäivälehti Bild on yleensä paljon kotimaisia iltapäivälehtiä kärkkäämpi ja räävittömämpi, mutta pakolaisten suhteen lehti on ottanut selkeän linjan: apua tarvitsevia pitää auttaa. Se on auttanut siistimään keskustelua. T ärkein rooli on kuitenkin tavallisilla ihmisillä. ”Toivoisin, että suuri hiljainen enemmistö sanoisi ääneen, mitä mieltä he ovat. Tämä suuri sivistynyt osa suomalaisista. Ja toisaalta toivoisin, että he jotka ovat peloissaan menneet mukaan trolliarmeijoiden lietsomisiin, laskisivat kymmeneen ja miettisivät uudestaan”, Elfgren sanoo. Juha Sipilän puheen jälkimainingeissa A-studion suosituimmiksi kommentaattoreiksi nousevat Nina Heinikoski ja Raakel Schapcott, kaksi Jorvin sairaalan kätilöä. Kaksi tavallista, maltillista tolkun ihmistä. Maailman Kuvalehti 10/2015 45 MaKu102015_28-45.indd 45 24/09/15 17:56
• Kuljen pitkin 5th Avenueta Manhattanilla. Suuntaan etelään päin. Katu on tyhjä, ja voin astella keskellä autotietä – ei mitenkään tavallista yli kahdeksan miljoonan asukkaan New Yorkissa, kaupungissa, joka kuhisee läpi vuorokauden. Vain muutaman korttelin päässä tapahtuu: Välillä rytmiä antaa teknomusiikki, seuraavassa hetkessä asfalttia kouraisee voimakas basso. Kaukana näkyy muovinen sateenkaari, viuhkoja ja ilmapalloja. Mitä etelämmäksi kuljen, sitä enemmän ihmisiä ja ääntä on pakkautunut sivukaduille. On New York Priden h-hetki: maailman suurin pridejuhla eli tunteja kestävä kulkue on juuri käynnistynyt. Poliisi vahtii järjestäytymistä suljetulla 5 th Avenuella, kun sivukaduilta päästetään ilmoittautuneita mukaan pitkään letkaan. Pridefestivaalia on vietetty New Yorkissa vuodesta 1970. Kuten Suomessa, New Yorkissakin juhla keskittyy sukupuolija seksuaalivähemistöjen ihmisoikeuksien ja kulttuurien esiintuomiseen. Eteeni kiilaa upea kaksikko. Korkkareiden kopinasta päätellen he ovat pahasti myöhässä. He ovat pukeutuneet pintaa siveleviin mustiin toppeihin ja pieniin stringeihin. Kokonaisuutta täydentävät verkkosukkahousut, virheetön iho, kiiltävät hiukset ja viimeistelty meikki. Metrin verran jäljessä kipittää vanhempi pienikokoinen nainen. Hän nyökkää edessä kulkeviin päin ja kysyy: ”Mitä ajattelet pojistani. Eivätkö ole hurmaavia?” Vastaan totuuden nimissä, että he näyttävät niin upeil ta, että en voi olla tuijottamatta. Nainen kertoo olevansa parikymppisten upeuksien äiti. Hän on adoptoinut pojat aikoinaan Jamaikalta: siellä pojat eivät olisi selvinneet. Sitten hän hymyilee ja kohauttaa harteitaan. ”Tai siis, toisinaan he ovat poikia, toisinaan tyttöjä. Mutta olen aina ylpeä heistä ja rakastan heitä”, nainen sanoo ja kiiruhtaa lastensa perään kiharat täristen. Pridekulkue on juuri niin upea kuin voi kuvitella. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös kaikkia osavaltioita koskevasta tasa-arvoisesta avioliittolaista julkaistiin pari päivää aiemmin eli timantintarkasti ajoitettuna juuri pridehulinan kärkeen. Empire State Building kunnioittaa juhlaa sateenkaariväreissä. Ihmisillä on hyvä mieli. Kulkueeseen osallistuu kansalaisjärjestöjä, julkkiksia, yrityksiä (perustellusti paikalla olevia ja tavaraa jakavia imagonpuhdistajia), julkisia tahoja kuten New Yorkin poliisija palolaitos, ynnä muita. Mutta ennen kaikkea kiinnitän huomioni suurten ja näyttävien rinnalla kulkeviin ei-niin-näkyviin vanhempiin ja lapsiin; isovanhempiin, lapsiin ja lastenlapsiin; erilaisiin perheisiin. Niitä on paljon. Huomaan plakaatin, jotka julistaa, että lapseni on homo ja olen siitä ylpeä. Yksi äiti on kirjoittanut pahviseen julisteeseen, että myös hänen poikansa käyttää korkokenkiä. New York toki muodostaa oman vapaamielisemmän kokonaisuutensa niin Yhdysvaltain kartalla kuin koko maailmassa. On helppo päätellä, että monelle hlbti-lapselle, -nuorelle tai -vanhemmalle tällainen kulkue, päivä tai kaupunki siintää kaukaisena paratiisina: yksi kirkas päivä ja kulkue, jossa voivat kulkea ihan kaikki. Se on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tasa-arvoinen ja itsestään ylpeä arki. Vanhemmat ja niiden lapset Marie Kajava Matkalla ”Tai siis, toisinaan he ovat poikia, toisinaan tyttöjä. Mutta olen aina ylpeä heistä ja rakastan heitä” 46 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 46 24/09/15 18:05
• Näkökulma Maryan Abdulkarim Valkoiset olisi jo pelastettu P ääministeri Juha Sipilä pitää pakolais­ kriisiä talouskriisiä suurempana ongel­ mana. Turvapaikanhakijoiden ja siir ­ tolaisten demonisointi ei ole uut a Suomessa, muta pääministeritasolla se on erikoista ja ristiriitaista. Aiem ­ minhan hän tarjosi asuntonsa turvapaikanhakijoiden käytöön. Suomen poliisi ilmoiti sosiaalisessa mediassa aloit­ tavansa pistotarkastukset rajoilla ja sisämaassa. Puolus­ tusministeri ilmoiti armeijan menevän tueksi rajoille. Tämä vuosia sen jälkeen, kun rajatarkastuksista Shen­ gen­alueilla on luovutu. Taustalla on päätös laitaa tur­ vapaikanhakijat säilöön järjestelykeskukseen. Poliisi on saanut määräyksen otaa kiinni turvapai­ kanhakijat, jotka eivät ole rekisteröityneet rajalla ja kuljetaa heidät säilöön. Säilöönotokeskukset eroavat vankiloista lähinnä siinä, etä niissä pidetäviä ihmisiä ei ole syytety tai tuomitu rikoksista heidän Suomeen saavutuaan. Tätä isoa keskusta ei ole nimety säilöön­ otokeskukseksi, vaan järjestelykeskukseksi. Jos näillä on eroa, se ei ole minulle selvinnyt. Olemme ihmisoikeuskriisissä, jos maahan tulleiden turvapaikanhaki­ joiden kiinnioto ja vankilan kaltai­ siin olosuhteisiin sijoitaminen näytäytyy positiivisena. Tiedäm ­ me, etä ihmisten vapauden rajoitaminen ei ole hyvä jutu. Euroopassa keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti pakolaisista. Ihmisistä, jotka osin lännen har­ joitaman ulkopolitiikan vuoksi ovat menetäneet kotinsa, kaupun­ kinsa ja maansa. He pakenevat sotaa ja vainoa epätoivoiseksi muutuneessa todellisuudessa. Eurooppa kohtaa tämän krii­ sin sulkeutumalla ja vaikeutamalla ihmisten pääsyä turvaan. Retoriikka ”aidoista pakolaisista”, ”kultuurien törmäyksestä” ja ”naisten suojelemisesta” on jatkumo ei­valkoisten ihmisten demonisoinnille. Kyse tässä kriisissä ei ole Euroopan kantokyvystä tai talouden realiteeteista vaan rasismista. Pakenevia ihmisiä yhdistää heidän uskontonsa, ihonvärinsä ja ei­eurooppalaisuutensa. Islamofobian ja rasismin runtelemassa Euroopassa, jossa on vuosia rakennetu viholliskuvaa ”muslimimaailmasta”, ei ole tilaa hädänalaisille muslimeiksi määritellyille ihmisille. Britinäytelijä Emma Thompson totesi Independent ­lehden haastatelussa, etä Englanti on rasistinen kiel­ täessään turvapaikan hädänalaisilta ihmisiltä. ”Jos nämä ihmiset olisivat valkoisia, heidät olisi pääs­ tety jo saarelle”, hän sanoi. Euroopan on korkea aika käsitellä oma historiansa ja ihmisoikeuskysymyksensä. Tarvitaan analyysiä ja kykyä kohdata oman toiminnan seuraukset. Se sijaan, etä tuuditaudumme käsitykseen sivis­ tyksen kehdosta joka juhlii yhdenvertaisuuta, on koh­ datava myös se Eurooppa, jonka nimissä on oikeutetu sotia ja viholliskuvien maalaaminen ihmisistä, jotka eivät sovi sen normeihin. Tämän päivän Eurooppa on maanosa, jonka rajoille huuhtoutuvat ruskeiden ihmisten ruumiit. Siksi, etä muurit maiden rajoille on pystytety liian korkeiksi. Kirjoittaja on helsinkiläinen aktivisti. Muurit maiden rajoille on pystytetty liian korkeiksi. Maailman Kuvalehti 5?/?2015 47 MaKu102015_46-64.indd 47 24/09/15 18:05
• Maailman Kuvalehti, 30 vuotta! Vuonna 2015 Maailman Kuvalehti on ennen kaikkea kuvalehti. Taannoisen nimenmuutoksen yhteydessä olemme muokanneet journalistissta ajateluamme alati visuaalisempaan suuntaan. Uskomme kuvan voi­ maan. Pyrimme kuva­ ja jutuvalinnoillamme murta­ maan stereotypioita, tuomaan kaukaisista paikoista ja monimutkaisista asioista uusia näkökulmia. Koemme, etä tehtävämme on avata kinkkisiä glo­ baaleja kysymyksiä ja antaa tietoa. Kaiken ytimessä on kuitenkin ihminen ja hänen äänensä. Tahdomme antaa äänen heillekin, joiden ääni ei valtamediassa kuulu. Siksi menemme sinnekin, jonne muut eivät mene. Yksi tärkeä työmme lähtökohta on innostaa lukijoi­ tamme toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Siksi kannustamme teitä mukaan järjestötoi­ mintaan ja vapaaehtoistyöhön. Juuri nyt, syksyllä 2015, meidän kaikkien panosta tarvitaan. Antoisia lukuhetkiä! 2012? Teemme lehteä osaavan ja tarkkanäköisen avustajakaartimme voimin. Tässä kanteen on päässyt pitkäaikaisen luottoavustajamme Meeri Koutaniemen valokuvaama namibialainen herero-nainen. Lehtikuvaajat valitsivat kuvan vuoden henkilökuvaksi. Julkaisimme lehdessä Saksan siirtomaavallan alla eläneistä hereroista näyttävän ja värikkään potrettisarjan. Kolumni: Maryan Abdulkarim Kotina kaatopaikka Sierra Leonessa Sandron herkut 10/2015 | 6,90?€ Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Kurdien oma Shakira Mihin katosi maltti? Miksi suomalaisesta keskustelusta on tullut vouhkaamista? Lahdessa kasvaneen Helly Luvin ase on musiikki. MaKu102015_1-5.indd 1 16/09/15 10:39 2015? Uusimman lehden kannessa komeilee poptähti Helly Luv. Lehden kansilinjaksi on vakiintunut lähikuva ihmisestä, joka katsoo lukijaa. Tällä vahvistamme sitä lupausta, että kerromme maailmasta ihmisten ja heidän tarinoidensa kautta. Pyrimme tuomaan monimutkaisetkin globaalit kysymykset ihmisen tasolle. Uskomme, että samaistumisen avulla ymmärrys voi lisääntyä. Vuonna 1985 lanseeratu Kumppani on kasvanut piskuisesta järjestöleh­ destä suosituksi yleisaikakausleh­ deksi. Globaaleista asioista kertova Maailman Kuvalehti uskoo ihmisten tarinoihin ja kuvien voimaan. Nuori aikuinen juhlii! Kaksi ympyrää -logo ilmestyi ensimmäisen kerran Maailman Kuvalehteen lokakuussa 1996. Sittemmin se on herätetty henkiin kahteen otteeseen vuosina 2010 ja 2012. Uudessa symbolissa kohtaavat kaksi tasavertaista maailmaa. Niiden leikkauspisteessä on silmä, se pääasiallinen väline, millä ymmärrämme maailmaa. Silmillä katsomme myös kuvia ja luemme. 48 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 48 24/09/15 18:05
• 1985? Ihka ensimmäinen Kumppani oli tämän näköinen järjestölehti. Kannessa seikkailee hilpeä hahmo Keijo eli Kepa Kumppani. Hän ratsastaa sarvikuonolla Afrikassa! Keijo edustaa kehitysjoukkolaista, jonka samana vuonna perustettu Kepa eli kehitysyhteistyön palvelukeskus kouluttaa tehtäväänsä. Lehden nimi viittaa suoraan sen julkaisijan kumppanuusjärjestöihin, joita Kepalla kattojärjestönä on tätä nykyä yli 300. 1991? Tämä kansi on AD Jan Rosströmin mielestä graafisesti yksi parhaimmista lehden historiassa. Kannen suunnitteli lehden silloinen graafikko Tapio Vapaasalo. Sisällä on filosofi Thomas Wallgrenin juttu otsikolla ”Stalinismin painajaiset kehityksen unelmat”. Toisessa jutussa professori Heikki Palva toteaa, että ”islamilaisten maiden ja lännen jännite kanavoituu nyt fundamentalismiin”. 2005? Kun tarkentaa tasan kymmenen vuoden takaiseen kanteen, tekee melkein mieli hieraista silmiään. Otsikot ja jutut ovat täysin kuranttia tavaraa juuri nyt. Suomalaisessa rasismikeskustelussa ei kymmenessä vuodessa ole hirmuisen paljon edetty. Suomi on samassa ajassa kuitenkin muuttunut paljon. Kolumni: Maryan Abdulkarim Kotina kaatopaikka Sierra Leonessa Sandron herkut 10/2015 | 6,90?€ Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Kurdien oma Shakira Mihin katosi maltti? Miksi suomalaisesta keskustelusta on tullut vouhkaamista? Lahdessa kasvaneen Helly Luvin ase on musiikki. MaKu102015_1-5.indd 1 16/09/15 10:39 2010? Tässä näkyy toimituksen vilpitön halu tuoda esille afrikkalaista kaupunkija nuorisokulttuuria, laajentaa Afrikka-kuvastoa. Oli suuri ilo, kun meille tarjottiin juttua botswanalaisista hevareista! Kanteen! Samassa lehdessä on juttua muun muassa Suomen markkinat vallanneista reilun kaupan ruusuista. Nimiöön on hiipinyt jo Maailman Kuvalehti! ”Suomalaisessa rasismikeskustelussa ei kymmenessä vuodessa ole paljon edetty.” Kuuntele Maailman Kuvalehden muikea 30-vuotisjuhlalista Spotifyssä! Skannaa QR-koodi puhelimellasi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/musiikki Maailman Kuvalehti 10/2015 49 MaKu102015_46-64.indd 49 24/09/15 18:05
• Elämää välitilassa Lila Downs: Balas y chocolate Kirja. Maa, joka on haalea ja hiljainen mutta turvallinen. Ihmiset, jotka odottavat ja odottavat. Päivät, jotka matelevat, ja yöt, jotka tuovat pelon pintaan. Tällaista on Mahdin arki. Hän on paennut Bagdadista, jossa hänen vanhempansa on tapettu ja veli on kadonnut. Mahdia on kidutettu, mutta hän on onnistunut karkaamaan, tullut salakuljettajan avulla Eurooppaan. Mahdi on ilmoittautunut turvapaikanhakijaksi Helsinki-Vantaan lentokentällä ja päätynyt Konnunsuolle, entiseen vankilaan perustettuun Joutsenon vastaanottokeskukseen. Siellä on haaleaa mutta turvallista. Lienee tarpeetonta mainita, että Annamari Marttisen seitsemäs romaani on äärimmäisen ajankohtainen. Vapaa seuraa Mahdin elämää läpi odotuksen, ailahtelevan toivon ja epätoivon. Romaani kuvaa koskettavalla tavalla sitä, miten ihminen joutuu jättämään itsenäisen elämänsä ja asettumaan vieraan systeemin, kielen, ihmisten ja kulttuurien armoille. Romaani rakentuu pitkälti Mahdin näkökulmien varaan eli päivien ja painajaismaisten öiden osioihin. Fyysiset kivut, usko, halu oppia suomen kieltä, ihastuksen tunteet, pelko tulevasta ja hatarat toiveet kuvaavat osuvasti yksilön haurautta. Kirjailija opettaa suomen Vapaa Annamari Marttinen Tammi 2015 Lila Downs Balas y chocolate RCA kieltä Joutsenon vastaanottokeskuksessa ja selvästi tietää, mistä kirjoittaa: teoksen rikkaus on arjen todentuntuisissa kuvauksissa. Marttinen kuvaa tarkasti ihmisen sisäisiä maisemia ja ihmissuhteita, mutta on harmi, että todentuntuinen arki ei asetu linjaan romaanin fiktiivisten tasojen kanssa. Mahdi nimittäin asuu Konnunsuolla huoneessa, joka oli aikoinaan Patu-nimisen miehen vankiselli. Mahdi vieläpä löytää Patun päiväkirjan, ja miesten välinen mielikuvituksen varaan rakentuva dialogi voi alkaa. Tuo yhteys auttaa Mahdia selviytymään Konnunsuolla. Ajatus aikatasojen rinnastamisesta on oivaltava, mutta tekstiä vaivaa turhan ilmeisten valintojen ja naiivien tilanteiden vaara. Vaaran hetkiä tasapainottaa Marttisen ilmava kieli. Paikoittainen junnaavuus vaikuttaa perustellulta – sellaista on odottavan aika silloin, kun seisoo välitilassa: ei voi katsoa taakse eikä tulevaisuuteen. Silloinkin ihminen tarvitsee vain hieman valoa ja lämpöä selviytyäkseen. Jo romaanin nimi paljastaa, että Mahdin kohdalla aika välitilassa päättyy toivotulla tavalla. Hän voi nostaa katseensa ja nähdä haalean maiseman läpi tulevaisuuden uudessa kotimaassaan. Marie Kajava Levy. Meksikolainen maailmanmusiikkitähti Lila Downs on tehnyt jälleen yhden vuoden nautittavimmista levyistä. Ja sana kiirii, sillä tämä Oaxacan oman tytön uutuus Balas y chocolate komeilee radiosoittoa mittaavan World Music Chart Europen ykkössijalla. Downsin verevästi soiva albumi vie tempojen vuoristoradalle ja soundien sulatusuuniin. Mukana on mariachi-trumpettia, cajun-haitaria ja potkivaa sähkökitaraa, mutta myös silkkaa salsaa ihanasti kieppuvine rytmeineen. Downsin ääni taipuu hämmästyttävän vaivattomasti hauraanherkästä aina väkevään dramatiikkaan. Intiaanien kieltä ja kulttuuria pitkällä urallaan vaalinut Downs on misteekki äitinsä puolelta. Tällä levyllä hän sytyttää fiestan espanjaksi. Mika Kauhanen Kuuntele Lila Downsin levy Spotifyssä! Skannaa QR-koodi puhelimellasi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/musiikki Arviot 50 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 50 24/09/15 18:05
• Tervetuloa Suomeen! Tuhannet kokoontuvat toivotamaan pakolaiset tervetulleiksi Helsingin Kan­ salaistorille 12. syyskuuta. Suunnitelija ja kaupunkiaktiivi Arto Sivonen, yksi Suomisayswelcome ­piknikin alullepani­ joista, ilahtui ihmismäärästä. ”Hienoa oli, etä liikkeelle lähti hei­ täkin, jotka ovat tähän asti olleet hiljaa.” Sivosen iloksi vapaaehtoisvoimin synnytetyä tempausta saatiin mukaan markkinoinnin ammatilaisia. Järjestä­ jiä ja esiintyjiä yhdisti halu tehdä jotain ilmassa olevalle pelon ilmapiirille. ”Aihe on ollut monella mielessä viime aikoina. Oli pakko toimia.” Yhä selvemmin Eurooppaan heijas­ tuva humanitäärinen kriisi on pitänyt suomalaiset pois sohvilta koko kesän. Elo­syyskuun aikana pakolaisten auta­ minen on saanut liikkeelle niin yrityk­ set, järjestöt kuin yksitäiset kansalaiset. Alkutahdit nähtiin rasismiin kyl­ lästyneiden kansalaisten organisoi­ massa Meillä on unelma ­tapahtumassa heinäkuussa. Sivonenkin aikoo pysyä aktiivisena. ”Tällä hetkellä kiinnostaisi yhdistää voimavaroja ja tehostaa vies­ tintää. Tehdä osallistavasta ja spontaa­ nista toiminnasta valtakunnallista.” ”Mietimme nyt sitä, kuinka voi­ simme kannustaa puutumaan kiusaa­ miseen tai väkivaltaiseen käytökseen verkossa. Pitäisi oppia menemään netissä väliin samalla tavalla kun kadulla.” EM. Ilmiö Ku va : Tu om as A ro Maailman Kuvalehti 10/2015 51 MaKu102015_46-64.indd 51 24/09/15 18:05
• Menolippu Meksikoon! Meksikolainen kulttuuri avaa rikkautensa suomalaisille lokakuussa, kun Menolippu Meksikoon -tapahtumakokonaisuus täyttää Helsingin, Espoon ja Porvoon. Tapahtumassa perehdytään sombrerojen kotimaahan uusista näkökulmista niin elokuvien, taidenäyttelyiden kuin työpajojen välityksellä. Pääjärjestäjä Meksikon suurlähetystö haluaa tapahtumallaan levittää tietoutta maan rikkaasta kulttuurista. Meksikolla on ongelmallinen lähihistoria: maata vaivaa köyhyyden ja korruption lisäksi huumesotaan kytkeytyvä väkivalta. Tapahtuma kuitenkin keskittyy väliamerikkalaisen maan iloisempiin puoliin, jossa kuolleitakin muistellaan varsin karnevalistisessa hengessä. Meksikolaisen perinnejuhlan, Día de muertosin, voi kokea Porvoon Taidetehtaalla. Meksikon voi kokea myös kulinaristisesti perehtymällä niin suklaan historiaan ja maya-taiteeseen kuin 1900-luvun ruokakulttuuriin. Naurut tarjoaa kolmen klovnin Vagabundo-esitys Savoy-teatterissa ja Malmitalossa. Juhla huipentuu lauantaina 24.10, kun Porvoon Taidetehdas avaa ovensa koko päivän kestävään ilmaistapahtumaan. Yleisö kutsutaan kokeilemaan mariachien soittimia ja rikkomaan suurta piñataa. Meksikolainen kulttuuri on kaikessa rikkaudessaan niin monipuolinen, että suuri osa siitä on länsimaissa lähes tuntematonta. Menolippu Meksikoon tarjoaa kenties ensimmäisen kerran mahdollisuuden tutustua muun muassa rakennustaiteeseen ja lastenanimaatioihin, värikkäistä allebrije-veistoksista puhumattakaan. Porvoossa ohjelmaa järjestetään Porvoon Taidetehtaalla, Helsingissä Malmitalossa ja Espoossa muun muassa Kannusalissa, Karatalossa Espoon kulttuurikeskuksessa. EM. Menolippu Meksikoon 2.-24.10. Lisätietoja: www.menolippumeksikoon.fi Triciclo Rojon klovniesitys Vagabundo nähdään Malmitalossa 18.10. ja Savoy-teatterissa 19.10. 2015 Fe st iv al de C in e La ti no am er ic an o Latinalaisen Amerikan Elokuvafestivaali Latin American Film Festival MaKu102015_46-64.indd 52 24/09/15 18:05
• Kun Paninnguaq Heilmann oli 16-vuotias, hän sai tietää, ettei hänen isänsä ollut hänen biologinen isänsä. ”Kun sitten tapasin biologisen isäni, kävi ilmi, että hän on alkoholisti. Hän ei ollut puheväleissä vanhempieni kanssa. Kerran hän tuli meitä kadulla vastaan. Tervehdin häntä, mutta äitini ja isäpuoleni eivät sanoneet mitään.” Totuus isästä aiheutti Heilmannille häpeää ja vakavan identiteettikriisin. Ahdistusta hän lievitti alkoholilla. Vain muutama kuukausi asian paljastumisen jälkeen hän yritti tappaa itsensä. Grönlannissa tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten itsemurhia maailmassa viisi kertaa Suomea enemmän. Murheellisia lukuja selittävät monet tekijät: päihteet, lasten hyväksikäyttö, nopea modernisaatio ja valon määrän raju vaihtelu vuoden mittaan. Eniten itsemurhia tekevät nuoret miehet. Jokaista itsemurhaa kohti on myös Paninnguaq Heilmann kampanjoi sosiaalisessa mediassa ehkäistäkseen itsemurhia. koko joukko yrityksiä. Heilmannkin koitti riistää hengen itseltään vielä toistamiseen 19-vuotiaana. Sen jälkeen hän pääsi päihdekuntoutukseen, sai elämän syrjästä kiinni ja on nyt nelivuotiaan tyttären äiti. Äskettäin hän sai käytyä loppuun teinivuosina kesken jääneen koulun, ja syksyllä edessä on lukio. Kun Heilmann runsas vuosi sitten luki Facebookissa jälleen yhden nuorukaisen päättäneen päivänsä oman käden kautta, hän päätti tehdä jotain. Syntyi Inuuneruna Iggoraarsuk eli ”Elämä on kaunis” -kampanja. Yhdessä ystävänsä kanssa Heilmann kulki Nuukin kaduilla, kahviloissa ja työpaikoilla ja pyysi ihmisiä kirjoittamaan myönteisiä viestejä ja poseeraamaan niiden kanssa. Kuvat julkaistiin Facebookissa. Grönlantilaiset ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä, ja kohta koko maa tunsi kampanjan. Itsemurhista puhuttiin Paninnguaq Heilmann Grönlanti jopa viime syksyn vaalikampanjoissa. Sermersooqin kunta myönsi kampanjalle aloitepalkinnon, ja maaliskuussa Heilmann kävi esittelemässä sitä Kanadan Nunavutissa Arktisten alueiden mielenterveyssymposiumissa. Huomiolla on ollut myös stressaava puolensa. Monet itsetuhoisia ajatuksia hautovat ihmiset ovat ottaneet Heilmanniin yhteyttä. ”Vastaan kaikille, mutta korostan kohteliaasti, etten ole mikään akuuttien kriisien asiantuntija.” Hyvänmielenviestien jakaminen verkossa ei vielä poista itsemurhiin johtavia syitä. Heilmannin mielestä tärkeintä olisikin tehdä avun saaminen mahdollisimman helpoksi. ”Eri viranomaiset pallottelevat vastuuta toisilleen. Eikä ihminen, joka ajattelee itsemurhaa, jaksa käydä sellaista läpi.” Juha Mäkinen Kohtaamisia Ku va : Ju ha M äk in en Maailman Kuvalehti 10/2015 53 MaKu102015_46-64.indd 53 24/09/15 18:05
• Kulttuuri Purjelaivat muistuttavat portugalilaisten saapumisesta Kap Verdelle. Kolá San Jonista on tullut vuosien mittaan suosittu tapahtuma. Kulkueessa kannettava Jeesuspatsas edustaa juhlan katolisia elementtejä. Nostalgiaa ja juhlahumua Kolá San Jon ­kulkue torjuu kapverdeläisten koti­ikävää Portugalissa. Teksti ja kuvat: Anna Pöysä Rummut pärähtävät ja joku puhaltaa pilliin. 54 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 54 24/09/15 18:05
• Hän arvelee alkaneensa soitaa rumpua 8­vuotiaana. Taidon hänelle opeti isoisä. Koska rummut ovat arvokkaita, monet lapset Kap Verdellä aloitavat harjoite­ lun muovilautasia rummutamalla. Kolá San Jon ­perinteen ylläpitämi­ nen Cova da Mourassa on tapa säilytää yhteys kotimaahan ja välitää traditioita seuraaville sukupolville. Correiakin on opetanut useita nuoria soitamaan rum­ pua: ”Sitä oppii soitamaan muutamassa minuutissa, jos on terävä pää”. Kun kulkue etenee Cova da Mouran graffitein koristeltuja kujia, tanssiin heit­ täytyvät monet sellaisetkin nuoret, jotka eivät ole sukunsa sijoilla käyneet. Yhtäkkiä kulkueen vauhti hidastuu ja rummutus vaimenee. Rummutajat ja tanssijat pyyhkivät hikeä otsaltaan ja väki kierrätää hedelmäkulhoja. Kun tanssijoiden kauloista riippuvia koristeita katsoo tarkemmin, huomaa etä kreppipaperikoristeiden lomassa on maapähkinöitä ja popcorneja. Koristei­ denkin alkuperäinen tarkoitus oli pitää helteessä kulkevien tanssijoiden ja rum­ mutajien voimia yllä. Pysähtymisen syy on saapuminen Dona Lieven kodin eteen. Dona Lieve on belgialaissytnyinen Godelieve Meersschaert, joka muuti Cova da Mouraan portugalilaisen puolisonsa Eduardo PonFakta: Kap Verde Kap Verde on Atlantissa sijaitseva, kymmenestä tuliperäisestä saaresta koostuva valtio. Saaret olivat alun perin asumattomia. Portugalilainen löytöretkeilijä Diogo Gomes löysi yhden sen saarista vuonna 1456. Kap Verdestä tuli Portugalin siirtomaa, jota portugalilaiset käyttivät välietappina orjakaupassa. Maa itsenäistyi vuonna 1975. Asukkaita Kuusamoa pienemmässä valtiossa on vähän yli puoli miljoonaa. tesin kanssa 70­luvulla. Hän ja muut paikalliset perusti­ vat 80­luvulla Moinho da Juventude ­yhdistyksen naapuruston olojen kohen­ tamiseksi ja Kolá San Jonin aseman edis­ tämiseksi. Työ on tuotanut tulosta: juhla nimet­ tiin joku vuosi siten Portugalin aineet­ tomaksi kultuuriperinnöksi. Sitä ennen naapurustosta oltiin mediassa kerrotu lähinnä rikollisuuden näkökulmasta. Ensimmäinen kolá­kulkue järjestetiin jo 80­luvulla, Correia muistelee. Hän on ollut mukana niistä jokaisessa. ”Ensimmäiselläkin kerralla paikalla oli muualta tulleita vieraita, muta nyt väkeä on todella paljon”, hän kertoo. Juhlakansa, tanssijat ja muusikot kul­ kevat helteisessä naapurustossa usean tunnin ajan. Lopulta on aika syödä. Jokai­ selle paikalla olevalle riitää kulhollinen kapverdeläistä catchupa ­pataa. P aahteiselle patiolle on kerääntynyt väkeä. Kaksi miestä nostaa harteilleen kukkameres sä seisovan Jeesus­patsaan. Rummut pärähtävät ja joku puhal­ taa pilliin. Juhlaväki alkaa tanssia ja Kolá San Jon ­kulkue nytkähtää liikkeelle. Ollaan Cova da Mouran kylässä, Por­ tugalissa, kymmenen minuutin juna­ matkan päässä Lissabonista. Kylän kadut on koristeltu lippunau­ hoin jo aiemmin. Pedro António Correia ja muut rumpalit, tamboreirot , ovat kier­ relleet kaduilla rummutellen. ”Rummun ääni on naapurustolle mer kki siitä, etä tiedossa on juhlat”, Cor­ reia kertoo. Kolá San Jon ­juhlaa vietetään kylässä, jonka kapverdeläiset siirtolaiset rakensi­ vat 1970­luvun lopulla pienelle kukku­ lalle. Juhlapäivä on monille vuoden koho­ kohta. Suomessa vietetään samaan aikaan juhannusta. San Jon tarkoitaa Pyhää Johannesta Kap Verdellä puhutulla kreolikielellä. Kolá puolestaan tarkoit­ taa yhteen liitämistä. Tässä tapauksessa kyse on tanssista, jossa tanssijoiden lan­ tiot osuvat yhteen. Tanssi edustaa Kap Verdelle tuotujen orjien perinteitä, joihin Kolá San Jonissa yhdistyvät katolisen kirkon perinteet. Saariston ilmasto on maanviljelylle haastava, ja kuivia kausia on viime vuo­ sisadalla seurannut suuria nälänhätiä­ kin. Niinpä Kap Verdeltä on jo kauan lähdety merien taakse parempien mah­ dollisuuksien perässä. Maailmalla asuu enemmän kapverdeläisiä kuin itse saa­ ristossa. Sanotaan, etä Kap Verden kreoli on Lissabonin toiseksi puhutuin kieli. Kolá­kulkueeseen kuuluvat purjelai­ vat, joita muutamat osallistujat kanta­ vat. Niiden merkitys ei ole täysin selvä, muta on helppo ymmärtää, etä ne merkitsevät saariston asukkaille monia asioita. Ne muistutavat laivoja, joilla portugalilaiset saapuivat saarille. Yhtä lailla ne saatavat esitää merirosvolai­ voja tai symboloida muutoliiketä saa­ rilta meren yli muille mantereille. 56-vuotias Pedro António Correia lähti Kap Verdeltä Portugaliin 24 vuota siten. Juhlamusiikista vastaavat tamboreiro-rumpalit. Maailman Kuvalehti 10/2015 55 MaKu102015_46-64.indd 55 24/09/15 18:05
• Kadun pinnassa Miesten maailmassa Jaipurin rautatieasemalla työskentelee 178 tavarankantajaa. Manju Devi on yksi heistä – ensimmäinen ja ainoa nainen miesten ammatissa. ”Alussa pienikin laukku oli silmissäni kuin vuori, mutta ei enää. Nyt pystyn kantamaan 50 kiloa pääni päällä ja vetämään suurta tavarakärryä!” Jaipurin rautatieaseman vilinässä Manju Devin olemus huokuu vähäeleistä sisukkuutta. Hänen punaisen työpaitansa hihassa hohtaa messinkinen tunnus, johon on kaiverrettu numero 15. Samaa numeroa kantoi aikaisemmin Manjun mies Mahdev. Kun Mahadev kolme vuotta sitten kuoli alkoholismiin, Manju jäi puille paljaille kolmen lapsensa kanssa. Köyhässä kotikylässä ansaintamahdollisuuksia ei ollut. Selviytymisen pakko ajoi Manjun kaupunkiin. lämpimästi vanhempaa sisarta tarkoittavalla sanalla didi ja maksavat jopa ylimääräistä. Manjun mukaan työssä on parasta kiitoksen saaminen ja se, että asiakkaat maksavat asianmukaisen korvauksen ilman kinaamista. Sana himmat – rohkeus – toistuu Manjun puheessa usein hänen kertoessaan tarinaansa. ”Minun oli kerättävä kaikki rohkeuteni”, hän toteaa ja taputtaa vatsaansa: ”Tämä tässä pakottaa oppimaan mitä tahansa ja suoriutumaan mistä tahansa, jotta voit täyttää sen.” Manju tekee töitä viikon jokaisena päivänä, kuusi tuntia päivässä. Lapset ovat hänen motivaationsa ja tarkoituksensa. ”Haluan kouluttaa heidät, jotta he voivat saada paremman tulevaisuuden. Toivon, etteivät he koe elämäänsä puutteelliseksi, vaikka heillä ei ole isää.” Maria Jain ”Manju voisi halutessaan vetää liikkeelle vaikka junan!” Jaipurissa Manju haki rautatieaseman tavarankantajan pestiä. Hän tiesi työstä vain sen, mitä mies oli kertonut: että asiakkaat antavat kantajalle raskaimmat tavaransa. Alku oli vaikea. Lukutaidottomana Manju ei ymmärtänyt asemalla pysähtyvien junien aikatauluja. Hän ei osannut lähestyä matkustajia eikä jaksanut kantaa heidän tavaroitaan. Ja vaikka rautatiehallinto oli suhtautunut myönteisesti kantajan pestiä hakeneeseen naiseen, monen mielestä hän oli väärässä paikassa. ”Jotkut kantajista pilailivat kustannuksellani ja yrittivät lannistaa minut.” Asemalla oli kuitenkin erityinen joukko kantajia, jotka rohkaisivat Manjua. Heistä monet olivat tunteneet hänen puolisonsa. Nyt heistä tuli Manjun työyhteisö. ”Manju voisi halutessaan vetää liikkeelle vaikka junan!” työtoverit kannustavat. Manjun mukaan työssä vaikeinta on hinnasta sopiminen. Kantajan tarjoamaa palvelua ei juuri arvosteta ja matkustajat yrittävät tinkiä korvauksesta viimeiseen saakka. Naispuolista tavarankantajaa monet kohtelevat kuin ilmaa. ”He kutsuvat luokseen toista kantajaa tai sanovat, että en pysty kantamaan heidän tavaroitaan”, Manju kertoo. Nykyisin hän osoittaa epäilyt aiheettomiksi nostamalla tavarat kylmän viileästi mukaansa. Jotkut matkustajat puolestaan kutsuvat Manjua Alun epäluulojen jälkeen kantajamiehet ovat ottaneet Manjun porukkaansa ja kannustavat tätä miesten hallitsemassa ammatissa. Savoy-teatterin tähtihetkiä Eliane Elias Made In Brazil ti 27.10. klo 19 Palkittu jazzlaulajatar palaa juurilleen bossa novan ja samban maailmaan. Hindi Zahra Homeland su 1.11. klo 19 Marokkolais-ranskalainen laulajatar on kerännyt miljoonia kuuntelukertoja youtubessa. HUG-kitarafestivaali pe–la 20.–21.11. klo 19 20.11. klo 19 Flamencokitaran virtuoosi David Carmona, Agustín Diassera, Timo Kämäräinen ja Olli Haavisto. Liput alk. 38/32 € 21.11. klo 19 Vándalus & Raul Mannola, tanssijat Francisco Guerrero ja Eleonora Bayaz sekä Juuso Nieminen ja Otto Tolonen M ar ia Ja in 56 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 56 24/09/15 18:05
• Savoy-teatterin tähtihetkiä Eliane Elias Made In Brazil ti 27.10. klo 19 Palkittu jazzlaulajatar palaa juurilleen bossa novan ja samban maailmaan. Hindi Zahra Homeland su 1.11. klo 19 Marokkolais-ranskalainen laulajatar on kerännyt miljoonia kuuntelukertoja youtubessa. HUG-kitarafestivaali pe–la 20.–21.11. klo 19 20.11. klo 19 Flamencokitaran virtuoosi David Carmona, Agustín Diassera, Timo Kämäräinen ja Olli Haavisto. Liput alk. 38/32 € 21.11. klo 19 Vándalus & Raul Mannola, tanssijat Francisco Guerrero ja Eleonora Bayaz sekä Juuso Nieminen ja Otto Tolonen MaKu102015_46-64.indd 57 24/09/15 18:05
• Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tarjous on voimassa 31.12.2015 asti ja koskee kotimaan tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta numerosta. Nimija osoitetietoja voidaan käyttää Maailman Kuvalehden markkinointiin. Yhteystietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille. Tee tilaus helposti: Vuoden lehdet (11 numeroa) kestotilaus, 44€ määräaikainen tilaus, 52€ Tutustumistarjous 5 numeroa määräaikainen tilaus, 17,50 € Nimi Osoite Postinro ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin ???? Maailman Kuvalehti Tunnus 5013411 00003 Vastauslähetys Maailman Kuvalehti maksaa postimaksun. Katso maailmaa uusin silmin Tulossa: Stereotyyppiset mieskuvat Brasilian kaivosduunarit Järjestöjen suuri kuristus 1. Netissä: maailmankuvalehti.fi/juhla 2. Puhelimitse +358 584 233 3. Sähköposti: asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi 4. Tällä kortilla Ku va : M ee ri Ko ut an ie m i MaKu102015_46-64.indd 58 24/09/15 18:06
• Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan MaKu102015_46-64.indd 59 24/09/15 18:06
• Ruoka Sandron tarina Sandron Kulmassa monikulttuurisuus näkyy niin ruuassa, henkilökunnassa kuin asiakkaissa. Sandroa luotsaavat Hicham Mountassir (vas.) ja Richard McCormick (oik.). 60 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 60 24/09/15 18:06
• E dellisen laman aikana 90­ luvulla muu an egyptiläinen mies perusti pienen kioskin Helsingin Kallioon. Hänen lempinimensä oli Sandro, joten kioskin nimeksi tuli Sandron Kulma. Kioski pärjäsi, tunnelma oli kotoisa ja asiakkaista suurin osa pitkäaikaisia. Pian vastapäätä sijainnut pankin kont­ tori lopetetiin, ja Sandron Kulma pääsi muutamaan isompiin tiloihin. Myöhemmin Sandron kioskin oti hal­ tuunsa marokkolainen Hicham Moun tassir. Paikka oli jo silloin legenda. Uusi omistaja pääti pitää nimen. ”Sandron Kulmassa oli hyvä meno. Se oli iso kioski, jossa myytiin lotoa, totoa, elintarvikkeita, vessapaperia – kaikkea.” Mountassirin tausta oli ravintola­ alalla. ”Kaipasin jotain sellaista, muta taloyhtiö vastusti. Melua ja tupakankä­ ryä pelätiin. Vuonna 2012 sain kuiten­ kin vihreää valoa ja otin riskin.” Sitä, minkälainen Sandron ravinto­ lasta tulisi, hän ei tiennyt. ”Sandro on mennyt eteenpäin kuin juna! Pidellään penkeistä kiinni, niin lujaa on menty”, Mountassir nauraa. Ravintola ei syntynyt yhden miehen hartiapankilla. Mukaan tulivat Hicham Daoussi, Pasi Virta ja Richard McCormick. Tarkoitus oli perustaa baari, jossa oli­ si muutama ateria. ”Idea oli, etä tehdään rento cocktail­paikka. Soitetaan musiik­ kia, muta niin etä pystyy keskustele­ maan. Olisimme päässeet helpommalla”, Mountassir virnistää. Toisin kävi: ruosta tuli vetonaula. McCormickin sanoin: ”Niin se vain meni, etä pian kaikki halusivatkin tulla syö­ mään eikä juomaan.” McCormick tunnetaan Helsingin ravintola­alan velhona, jonka kädenjäl­ keä ovat olleet esimerkiksi Siltasen, Nol­ lan ja Namun ruokalistat. Yhteistyö vei menua kohti Marokkoa ja lopputulos on omaperäinen sekoitus. ”Sandron ruoka on pohjoisafrikka­ laista, muta siinä on paljon libanonilai­ sia, turkkilaisia ja kreikkalaisia vaikut­ teita”, mietii McCormick. McCormic puhuu ruokafilosofiasta. Sandrolla siihen kuuluvat tuoreus, etni­ syys, makujen rikkaus, kasvisruoka, glu­ teiinitomat ja vegaaniset vaihtoehdot. ”Ruokavaliota ei pitäisi tuomita tai nähdä muoti­ilmiönä. Se on valinta, jon­ ka jokainen on vapaa tekemään.” Makuja Sandrosta totisesti löytyy: ruo­ kalista on täynnä eksotiikkaa. Viikon­ lopun brunssilla ahmii itsensä helposti ähkyksi. Samalla pääsee kultuurikierrok­ selle maustemaailmaan. Za’atar , sahra­ mi, sumakki , kumina ja harissa maistuvat monelle, muta harva osaisi niitä itse koti­ keitiössään käytää. Asiakas saa Sandrossa helposti vaikutel­ man, etä täällähän on koko suku töis­ sä. Titelien sijaan Mountassir ilmoitaa tekevänsä kaikkea ja McCormick olevan­ sa yksi muista. ”Olemme kuin iso perhe, päätökset tehdään yhdessä ideoita hei­ tellen”, McCormick sanoo. Keitiössä kansalaisuuksia on noin kaksikymmentä: egyptiläinen, palestii­ nalainen, norjalaisia, ruotsalainen, sak­ salainen, vietnamilainen, perulainen… ”Kultuurien kirjo luo paljon kiinnos­ tavaa ja mahdollisuuksia oppia muilta. Sama diversiteeti kasvataa bisnestä: jos kaikki on samaa, kuinka yritys voisi kas­ vaa – ellei koko ajan opi ja kehity lisää?” Mountassirin rooliin kuuluu yhteis­ hengen luominen keitiössä. ”Meillä on hieno soppa! Välillä kuin Kauniit ja rohkeat , muta ihan toimiva. Se vaatii diplomatiaa.” Sandron palvelukultuurilla on juuret Marokossa. ”Kun meille tuli kotiin vie­ raita, tuotiin saippua ja vesikannu ja vie­ ras sai pestä kätensä. Se oli sellaista pientä hemmotelua”, Mountassir kertoo. Samaa ajatusta hän on halunnut myös Sandroon. Epävirallisuus on tärkeää. ”Emme ole halunneet univormuja tai kyltejä, jois­ sa lukee vuoropäällikkö. Pitää olla vähän läheisempi ja lämmin.” Ehkä juuri se onkin Sandrossa paras­ ta: tuntee itsensä tervetulleeksi. Ystävälli­ siä hymyjä saa niin henkilökunnalta kuin asiakkailta. Ja se on Suomessa yhä aika harvinaista. Pienillä eleillä voi rakentaa maineta. Mennyt kulkee pieninä muistoina: pan­ kin holvi on yhä tallella, vanhasta kios­ kista on jäljellä lankapuhelin ja vanha kylti seisoo katolla. Rento tunnelma on ravintolan valtikorti. Muta paljon on tapahtunut viime vuosina. Vuonna 2013 Helsingin Sanomien Nyt­liite valitsi Sandron brunssin kau­ pungin parhaaksi. Vuonna 2014 Sandro palkitiin Imagessa vuoden ravintolana. City ­lehden äänestyksessä Sandrolla oli vuoden paras ruoka ja brunssi, lisäksi se valitiin parhaaksi etniseksi ravinto­ laksi. Varauskirjat on pitkälle buukatu, ja nykyään Sandro löytyy myös Eirasta. Kuinka menestys saadaan kestämään? ”Ravintola pitää päivitää. Parin kuu­ kauden välein mietin, miten pitää Sandro tuoreena ja raikkaana sekä asiakkail­ le etä henkilökunnalle. Hehän rakenta­ vat visiota. Jos visio on tylsä eikä vaikuta mihinkään, tuote on käytännössä kuol­ lut”, sanoo McCormick. Entä miksi juuri Sandrosta on kasva­ nut ravintolamaailman menestystarina? ”Ehkä Sandrossa on löytynyt oikean­ lainen yhdistelmä etnisyytä ja jotain mikä toimii suomalaisille. Mukana on ollut myös taikuuta – moni marokko­ lainen ravintola on epäonnistunut Hel­ singissä. Sen lisäksi, etä olemme teh­ neet paljon, mukana on ollut rutkasti onnea.” Taannoin Helsingin Kallion Kolmannella linjalla oli kioski ja sen yläpuolella ränsistynyt kylti. Siten kioskin tilalle tuli ravintola ja loppu on legendaa: ovelta leijuvat eksootiset tuoksut, sisällä pulisee kirjava asiakaskunta ja brunssille on ikuinen jono. Teksti ja kuvat: Kristiina Koskinen Maailman Kuvalehti 10/2015 61 MaKu102015_46-64.indd 61 24/09/15 18:06
• Päätoimittaja Anni Valtonen Toimittaja Pia Laine, 050 317 6735 Toimittaja Elmo Mustonen, 050 317 6705 Ilmoitukset Tiina Rintanen, 050 317 6694 AD Jan Rosström, 040 765 4879 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 050 317 6711 maailmankuvalehti@kepa.fi www.maailmankuvalehti.fi Ristikko Ratkaisun löydät verkkosivuiltamme maailmankuvalehti.fi/ristikko 20.10. alkaen! 4041 0428 Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Maailman Kuvalehti ilmestyy kuukausittain. Heinäkuussa ilmestyvä numero on kaksoisnumero, elokuussa lehti ei ilmesty. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Ilmestymis päivä 6.10.2015 Seuraava numero ilmestyy 3.11.2015 Maailman Kuvalehti Töölöntorinkatu 2 a 00260 helsinki Fax 09 584 23 200 maailmankuvalehti@kepa.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 050 317 6711 Vuositilaushinnat, 11 numeroa 42 € / Suomi, kestotilaus 52 € / Suomi, määräaikainen 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Forssaprint, Forssa issn 1799-151x Juhlatarjous Maailman Kuvalehden ystäville Tilaa Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin uutuuskirja Riisuttu Suomi osoitteesta www.docendo.fi ja käytä ostoskorissa alennuskoodi MKUVA3. Saat kirjan 30 % alennuksella (norm. 34,90€). Riisuttu Suomi esittää visuaalisesti vaikuttavia henkilökuvia sekä koskettavia tarinoita ihmisistä, jotka eivät yleensä ole esillä. Kirja riisuu nimensä mukaisesti yhteiskunnan paljaaksi: tabuista, ennakkoluuloista ja asenteista. Jokaisessa tarinassa on valokuvattu sekä haastateltu ihmisiä, jotka ovat kolikon eri puolet, mutta jotka jakavat saman maailman. Tarinoita kertovat mm. henkilöparit: Vanginvartija – Vanki Seksityöläinen – Asiakas Haudankaivaja – Ruumiinavaaja Pappi – Satanisti Paperittomien klinikka – Laiton maahanmuuttaja Toimituskulut € Etusi 30 % Tarjous voimassa 11.12.2015 asti. Tilaa Reeta Paakkisen uutuuskirja: KUUN JA TÄHDEN MAILLA Elämää Turkissa ja Kyproksella Kirja vie kiehtovalle matkalle Istanbulin kaduille, kyproslaiseen aavekaupunkiin ja Kappadokian tuffikivitasangoille ja kurkistaa pintaa syvemmälle Turkin kulttuuriin. Se kertoo ajankohtaisista ilmiöistä ja historiallisten tapahtumien taustoista mutta myös kevyemmistä aiheista. Maailman kuvalehden lukijaetuna saat kirjan erikoishintaan à 23,90 e ! Tilaa kirja: • www.atena.fi/maailmankuvalehti • puh. 010 421 4200 • atena@atena.fi Huom! Mainitse tilatessasi kampanjakoodi MAAILMA. Nettitilauksissa lisää ensin kirja ostoskoriin ja anna kampanjakoodi sen jälkeen. Juhlavuoden tarjous Maailman Kuvalehden lukijoille! Maailman Kuvalehden lukijaetuna vain 23,90 e (norm. 32 e ) + postikulut 3,50 e. 62 10?/?2015 Maailman Kuvalehti MaKu102015_46-64.indd 62 24/09/15 18:06
• Juhlatarjous Maailman Kuvalehden ystäville Tilaa Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin uutuuskirja Riisuttu Suomi osoitteesta www.docendo.fi ja käytä ostoskorissa alennuskoodi MKUVA3. Saat kirjan 30 % alennuksella (norm. 34,90€). Riisuttu Suomi esittää visuaalisesti vaikuttavia henkilökuvia sekä koskettavia tarinoita ihmisistä, jotka eivät yleensä ole esillä. Kirja riisuu nimensä mukaisesti yhteiskunnan paljaaksi: tabuista, ennakkoluuloista ja asenteista. Jokaisessa tarinassa on valokuvattu sekä haastateltu ihmisiä, jotka ovat kolikon eri puolet, mutta jotka jakavat saman maailman. Tarinoita kertovat mm. henkilöparit: Vanginvartija – Vanki Seksityöläinen – Asiakas Haudankaivaja – Ruumiinavaaja Pappi – Satanisti Paperittomien klinikka – Laiton maahanmuuttaja Toimituskulut € Etusi 30 % Tarjous voimassa 11.12.2015 asti. Tilaa Reeta Paakkisen uutuuskirja: KUUN JA TÄHDEN MAILLA Elämää Turkissa ja Kyproksella Kirja vie kiehtovalle matkalle Istanbulin kaduille, kyproslaiseen aavekaupunkiin ja Kappadokian tuffikivitasangoille ja kurkistaa pintaa syvemmälle Turkin kulttuuriin. Se kertoo ajankohtaisista ilmiöistä ja historiallisten tapahtumien taustoista mutta myös kevyemmistä aiheista. Maailman kuvalehden lukijaetuna saat kirjan erikoishintaan à 23,90 e ! Tilaa kirja: • www.atena.fi/maailmankuvalehti • puh. 010 421 4200 • atena@atena.fi Huom! Mainitse tilatessasi kampanjakoodi MAAILMA. Nettitilauksissa lisää ensin kirja ostoskoriin ja anna kampanjakoodi sen jälkeen. Juhlavuoden tarjous Maailman Kuvalehden lukijoille! Maailman Kuvalehden lukijaetuna vain 23,90 e (norm. 32 e ) + postikulut 3,50 e. MaKu102015_46-64.indd 63 24/09/15 18:06
• St oc kh ol m | Es t. 19 76 Poikkea myymälässämme tai tilaa heti osoitteesta V????I??? VÄR?ÄÄMÄTÖN T???? – r???ä v????i??? v????v????e???? j????a o? k????i?? a????k????e?? j? v????i????e?ät?ömät r????t? M????A? V????Ä T???? – v????e???? j???? p??ävät s???? läm???änä j? j???? o? v????s????u k????ät????tä u????a???? e????u????a??? j? j????v????s??? K????T????N????N?? – h????iä k????i???? j? i????n p???ä v????t????. K????i l????o? o????a m????i????i??? k????l?? m????m?? vär???äi??? n????l??? Tervetuloa myymäläämme Helsingin Erottajankadun numeroon 19 Winter_Mag_A_B_C_D_BB.indd 1 2015-09-14 13:39 6 414886 004375 1 5 1 PAL.VKO 2015-45 600437-1501 MaKu102015_46-64.indd 64 24/09/15 18:06