TALOUDEN MAANTIEDE Kukka Ranta Meeri Koutanniemi TALOUS JA KEHITYS 28 potkimalla itsevarmuutta Tiina Kirkas 6 Köyhät eivät asu enää köyhissä maissa Roselyne Omondi-Ogao 10 Kovat tuulet puhaltavat Kenian keskiluokalle Eija Palosuo 34 Kehitysyhteistyö kurkottaa kylätasolta kokoushuoneisiin Reetta Nousiainen 38 Vastakohtien maa Eija Palosuo 15 Luovuus tuo lisäarvoa pienen maan kehitysyhteistyölle Roselyne Omondi-Ogao 41 Katse kohti itää Iida Riekko Tiina Kirkas 18 Sadia Khan: ”Naiset mukaan talouselämään” Kalle Heino 46 ”Kadonneiden tyttöjen hinta on Kiinalle kallis” Tiina Kirkas 50 Intia kohtaa synkän nykyisyytensä 22 Isot rahavirrat karkaavat kehitysmaista GLOBAALI TALOUS Aino Haavio 56 Tavoitteena toimeliaisuus Terhi Friman 60 Vihreä talous tavoittelee luonnonvarojen reilua hinnoittelua Aino Haavio 63 Vastuun rajat 66 MaailmanKuvan lukuvinkit MaailmanKuva 11 Kesäkuu 2013 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimitussihteeri: Kalle Heino Kansikuva: Plan / Niels Busch Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - Maailmankuva PEFC/02-31-170
PÄÄKIRJOITUS Anna Könönen Mobiilisovellus pelastaa henkiä Kehitys tarvitsee innovaatioita. Planin ja mobiiliteknologiayhtiö Pajat Solutionsin yhdessä kehittämällä Poimapper-mobiilisovelluksella on saavutettu erinomaisia tuloksia ja sen käyttö on laajentunut kymmeneen kehitysmaahan. Poimapper sai alkunsa tarpeesta välittää ja analysoida tietoa helposti, edullisesti ja reaaliajassa, esimerkiksi kriisialueiden veden- ja ruoanjakelusta tai sairauksien leviämisestä ja hoidosta kehitysmaissa. Tuotekehityksessä oli mukana myös Nairobin yliopisto Keniassa. Keniassa Poimapper-sovelluksella on kehitetty tietokantoja, joilla kartoitetaan esimerkiksi koulujen ja terveyskeskusten sijaintia, kuntoa ja hoitohenkilökunnan määrää. Tieto auttaa meitä kohdistamaan työmme oikein entistä tehokkaammin ja nopeammin. Oikea-aikainen apu pelastaa henkiä. Poimapper-sovelluksen avulla myös hankkeiden kulut ovat vähentyneet, Thaimaassa jopa 30 prosenttia. Yhteistyöhanke voitti pk-yritysten sarjan tänä keväänä ensimmäistä kertaa järjestetyssä European CSR Award -yritysvastuukilpailussa. Yrityksiä palkittiin innovatiivisista, ei-kaupallisten toimijoiden kanssa toteutetuista yhteistyöhankkeista, jotka samalla ovat auttaneet ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia ja tuoneet liiketoiminnallista hyötyä yrityksille. Yleensä yritysyhteistyön vaihtoehtoina kehitysjärjestöjen kanssa pidetään sponsorointia ja rahalahjoituksia. Poimapper on malliesimerkki siitä, että vaihtoehtojen joukkoon kuuluu muutakin. Vaikka Afrikalla menee nyt paremmin kuin vuosikymmeniin, ja sen talouskasvu on näkyvää, köyhyys vaivaa suurta osaa väestöä. Maanosan hyvinvointia haittaavat heikko infrastruktuuri, korruptio, huono hal- linto ja ilmastonmuutoksen lisäämä kuivuus ja epäsäännölliset sateet. Maailman kauppapolitiikassa olisi paljon toivottavaa sekä siinä, että mantereen luonnonrikkaudet virtaavat edelleen maailmalle muiden voitoiksi. Vaikka Maailmanpankki arvioi, että Afrikka pystyisi tuottamaan tarpeeksi ravintoa ruokkiakseen koko maanosan väestön, taistelua nälkää vastaan ei ole voitettu. Maataloustuottajat eivät saa tuotteitaan markkinoille Liiketoiminnan ja kaupan merkitys kehitykselle kasvaa koko ajan. tai saavat vain viidenneksen niiden markkinahinnasta. Miljoonat lapset kituvat ja kuolevat nälkään hitaasti ja tuskaisena. Maailman arvostetuimpiin lääketieteellisiin julkaisuihin kuuluva The Lancet julkaisi kesäkuun alussa selvityksen, joka vertasi äitien ja lasten ravitsemustilaa viiden vuoden takaisiin tutkimuksiin. Luvut olivat paljon oletettua huonommat. Aliravitsemukseen kuolee vuosittain 3,1 miljoonaa lasta. Lähes puolet alle viisivuotiaiden lasten kuolemista johtuu aliravitsemuksesta. Lisäksi puutteellisen ravinnon aiheuttamista kehityshäiriöistä kärsii 165 miljoonaa lasta. Hälyttävää on, että kolmannes maailman aliravituista lapsista elää Intiassa, joka lasketaan jo keskitulon maaksi. Pelkkä talouskasvu ei tuo ruokaa kaikkien perheiden pöytään. Tarvitsemme innovaatioita ja niiden lisäksi myös oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Todellista kehitystä ei ole ilman ihmisoikeuksien toteutumista. Maailmankuva - 3
TALOUS JA KEHITYS
TALOUS JA KEHITYS Tiina Kirkas Köyhät eivät asu enää köyhissä maissa Köyhien valtioiden määrä vähenee maailmassa samaa tahtia kuin kehitysmaat kohentavat talouslukujaan. Vauraus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja nykyään valtaosa maailman köyhistä ihmisistä asuu keskituloisissa maissa. Vuosina 2003–2007 kehitysmaiden talous kasvoi keskimäärin 7,2 prosenttia vuodessa. Edellisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvu oli ollut alle neljä prosenttia. Kasvua selittivät raaka-aineiden lisääntynyt kysyntä maailmanmarkkinoilla ja kehitysmaillekin edullinen kansainvälinen lainaraha. Tänä vuonna Maailmanpankki arvioi, että kansainvälisestä lamasta huolimatta kehitysmaiden talous kasvaa 5,5 prosenttia. Kiinan talous on jo ensimmäisen vuosineljänneksen aikana kasvanut 7,7 prosenttia. Talouskasvu on nostanut ennen kaikkea kehitysmaiden bruttokansantuotetta. Se taas on auttanut useita valtioita siirtymään Maailmanpankin luokittelussa matalan tulotason maasta alemman keskitulotason maaksi. Se edellyttää, että valtion henkeä kohden laskettu vuosittainen bruttokansantuote on vähintään 1 026 Yhdysvaltain dollaria. Viime vuosina luokitustaan nostaneita valtioita ovat muiden muassa Indonesia, Intia, Pakistan ja Nigeria. Kiina puolestaan on vuodesta 2011 lähtien luokiteltu ylemmän keskitulon maaksi, eli sen vuosittainen henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on jo yli 4 036 dollaria. 55 miljardööriä ja 426 miljoonaa köyhää Miten kehitysmaiden vaurastuminen ja niiden kansainvälisen statuksen parantuminen ovat sitten vaikuttaneet köyhien ihmisten elämään? Tilastoissa se näkyy siten, että 74 prosenttia maailman 1,4 miljardista äärimmäisen köyhästä ihmisestä elää 6 - Maailmankuva nykyisin keskitulon maissa. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten 93 prosenttia maailman köyhistä asui köyhissä eli matalan tulotason valtioissa. Maailmanpankki määrittää äärimmäisen köyhäksi ihmisen, joka elää alle 1,25 dollarilla päivässä. Suurta siirtymää selittää se, että keskitulon maiksi ovat viime vuosina nousseet juuri maailman väkirikkaimmat valtiot, kuten Kiina, Intia, Indonesia ja Nigeria. Köyhien suurta osuutta keskitulon maiden väestöstä sen sijaan selittää se, että maiden vauraus on jakaantunut erittäin epätasaisesti. Tilannetta kuvaa se, että jos alemman keskitulon ryhmään yltäneen valtion rahat jaettaisiin tasan kaikille sen kansalaisille, saisi kukin noin kolmisen dollaria. Nyt esimerkiksi Intiassa on 55 miljardööriä ja 426 miljoonaa köyhää. Kiinassa alueelliset erot ovat suuret varsinkin maaseudun ja kaupunkien välillä. Useissa kehitysmaissa väestö on myös viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut nopeammin kuin vaurautta on syntynyt jaettavaksi. Työ ei elätä Kehitysmaiden valtaväestön kannalta suurin ongelma on se, että luonnonvarojen hyödyntämiseen ja myymiseen perustuva talouskasvu ei ole luonut kotimaisia työpaikkoja. Erityisen akuutti tilanne on Afrikassa, jossa joka vuosi työmarkkinoille tulee miljoona uutta nuorta. Tulevaisuus ei tarjoa ratkaisua, sillä mantereen väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan kahteen miljardiin vuo-
TALOUS JA KEHITYS teen 2050 mennessä. Jo nyt esimerkiksi Egypti tarvitsee pikaisesti miljoona uutta työpaikkaa nuorille työikäisilleen ja viime aikojen mullistuksissa työnsä menettäneille. Se olisi välttämätöntä ihmisten toimeentulolle mutta myös Egyptin yhteiskuntarauhalle. Samaan aikaan kehitysmaiden ihmisiltä ei puutu niinkään työtä vaan riittävä toimeentulo. Köyhät ihmiset maailman köyhästä ihmisestä asuu kehitysmaiden maaseudulla. Lisäksi on rakennettava infrastruktuuria, kehitettävä rahoituspalveluja, parannettava koulutuksen laatua sekä tehtävä aktiivista sosiaali-, alue- ja työmarkkinapolitiikkaa. Brittiläinen kehitystalouden tutkija Andy Sumner laskeekin, että absoluuttinen köyhyys voidaan poistaa maailmasta kahdessakymmenessä vuodessa, jos valtiot vain harjoittavat köyhiä tukevaa politiikkaa. Keskituloisille valtioille se maksaisi hänen mukaansa 0,2–0,6 prosenttia vuoden 2020 bruttokansantuotteesta. Jo nyt Brasilia on saanut hyviä tuloksia Bolsa Família -ohjelmallaan, jossa köyhät perheet saavat kuukausittaista toimeentuloa vastineeksi siitä, että ne lähettävät lapsensa kouluun ja käyttävät heidät terveystarkastuksissa. Myös Intiassa köyhät maanviljelijät saavat valtiolta ruokakuponkeja tekemäänsä työtä vastaan. Vastaavasti Kiinassa hallitus on laatinut 35-kohtaisen ohjelman, joka pyrkii kaventamaan tulo- ja varallisuuseroja. Ennen kaikkea valtioiden tulisi kyetä turvaamaan kansalaisilleen vakaat ja rauhalliset elinolot. Ne ovat myös hyvinvointia tuottavan taloudellisen toimeliaisuuden perusehto. Nykyisellään näin ei kuitenkaan tapahdu. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n listaamasta 47 hauraasta valtiosta lähes puolet on keskitulon maita. Niiden asukkaat kärsivät niin aseellisesta konfliktista, rikollisuudesta, huonosta hallinnosta kuin vaikeista luonnonoloistakin. OECD arvioikin, että vuonna 2015 puolet maailman äärimmäisen köyhistä ihmisistä asuu hauraissa valtioissa. Yhteiskuntien kehittäminen vaatii rahaa, jonka puute ei sinänsä ole useimpien keskituloisiksi luokiteltujen maiden ongelma. Monet niistä tukevat ja lainoittavat jo nyt suurilla summilla muita kehitysmaita niin Aasiassa, Afrikassa kuin Latinalaisessa Amerikassakin. Silti köyhille ihmisille usein välttämättömien julkisten palveluiden rahoittaminen edellyttää virallista ja verotu- Monissa kehitysmaissa väestö on kasvanut nopeammin kuin vaurautta on syntynyt jaettavaksi. tekevät pitkää päivää useissa eri töissä ilman, että kykenevät nostamaan ansionsa köyhyysrajan yläpuolelle. Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa jopa 80 prosenttia työvoimasta on työtä tekeviä köyhiä. Ongelmallista on myös se, että harmaassa taloudessa tienattu palkka ei kerrytä eläkettä eikä muuta sosiaaliturvaa. Edes niin sanottuun keskiluokkaan nousu tai siihen syntyminen ei turvaa kehitysmaiden ihmisten toimeentuloa. Turvaverkkojen puuttuessa pienetkin äkilliset tai kertautuvat vastoinkäymiset saattavat köyhdyttää pysyvästi. Afrikassa esimerkiksi keskiluokkaan luokitelluista ihmisistä suurin osa tienaa kahdesta neljään dollaria päivässä. Perheen pääelättäjän kuolema, sairaus tai työttömyys johtaa helposti tilanteeseen, jossa perheen selviytyminen vaatii omaisuuden myymistä ja jopa lasten koulutuksesta luopumista. Veroilla hyvinvointia Mitä vaurastuvien kehitysmaiden tulisi sitten tehdä, jotta myös niiden köyhin väestö hyötyisi talouskasvusta? Asiantuntijoiden laatima to do -lista on pitkä. Keskituloisten valtioiden on tuettava ja mahdollistettava yritystoimintaa, joka synnyttää työpaikkoja muuallekin kuin vientiteollisuuteen. Maatalouden tuotantoedellytyksiä on parannettava jo siksi, että kolme neljästä 8 - Maailmankuva
loja tuottavaa talousjärjestelmää. Virallisilla työmarkkinoilla köyhät ihmiset kerryttävät itselleen myös eläkettä ja muita sosiaalietuuksia. Julkisten palveluiden tuottamisen ja verojen maksamisen tulisi olla vaurastuvan keskiluokankin etu. Useissa kehitysmaissa se tukeutuu nykyisin yksityisiin palveluihin, mikä ei kuitenkaan lisää päättäjien painetta kehittää ja toteuttaa köyhiä tukevaa politiikkaa. Apua köyhille valtioille vai ihmisille? Vaurastuvat keskituloiset kehitysmaat eivät yksin sen enempää vähennä köyhiensä määrää kuin poista rahoitusongelmiaankaan. Oman maatalous-, teollisuus- ja palvelutuotannon kehittäminen vaatii mahdollisuutta osallistua globaaleille markkinoille nykyistä tasaveroisemmin rikkaiden maiden kanssa. Samaan aikaan on puututtava kehitysmaissa toimivien kansainvälisten yritysten veronkiertoon. Mikä sitten on läntisten avunantajien rooli keskituloisten maiden köyhien ihmisten tukemisessa? Nyt lähtökohtana on se, että keskituloiset maat hankkivat tarvitsemansa lainat kansainvälisiltä rahamarkkinoilta. Matalan tulotason maat sitä vastoin saavat edullista lainaa ja lahja-apua Maailmanpankin alaisesta kansainvälisestä kehitysjärjestöstä IDA:sta. Suomi ja Euroopan unioni puolestaan keskittävät apunsa valtioille, jotka YK on määritellyt vähiten kehit- tyneiksi maiksi. Siksi Suomi tukee esimerkiksi Sambiaa, joka vuodesta 2011 lähtien on määritelty myös alemman keskitulon maaksi. Andy Sumnerin mielestä läntisten avunantajien ei pitäisikään hylätä köyhiä ihmisiä vain sen takia, että heidän kotimaansa ovat siirtyneet keskituloisten valtioiden ryhmään. Hän muistuttaa, että kyseisissä maissa on useita "köyhyystaskuja", joissa ihmiset joko etnisen taustansa, syrjäisen asuinpaikkansa tai jonkin muun vastaavan tekijän takia ovat jääneet jälkeen kotimaansa yleisestä vaurastumisesta. Toinen taloustieteilijä Paul Collier sitä vastoin huomauttaa, että talouskasvu huolehtii keskituloisten maiden köyhistä, kun taas läntisten avunantajien on keskityttävä hauraiden köyhien valtioiden kehittämiseen. Kaikki keskituloiset valtiot eivät edes huoli enää ulkopuolista tukea. Kiina ei ole vuosiin vastaanottanut ulkomaista ruoka-apua. Lähteet: Fields, Gary S. 2012. Working Hard, Working Poor. A Global Journey. Oxford University Press; Krishna, Anirudh. 2010. One Illness Away. Why People Become Poor and How They Escape Poverty. Oxford University Press; Sumner, Andy. 2012. Where will the world’s poor live? Global Poverty Projections for 2020 and 2030. Policy Briefing Issue 26. Institute of Development Studies; Kehitys–Utveckling 4/2012; Kehitys–Utveckling 1/2013; Maailmanpankki; Oxford Poverty & Human Development Initiative (OPHI); OECD. Maailmankuva - 9
TALOUS JA KEHITYS Roselyne Omondi-Ogao Kovat tuulet puhaltavat Kenian keskiluokalle Kenian keskiluokka kasvaa kovaa vauhtia, mutta se on monelle kenialaisille edelleen epämääräinen unelma. Unelman saavuttaneille keskiluokka on kuitenkin vaarallinen paikka, josta voi pudota hetkessä poissa. 10 - Maailmankuva
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja poliitikko Mitt Romney käynnistivät taannoin keskustelun keskiluokan käsitteestä. Molemmat olivat samaa mieltä siitä, että yli 200 000 dollaria vuodessa tienaavat henkilöt tai 250 000 dollaria vuodessa tienaavat pariskunnat täyttävät epäilemättä keskiluokan määritelmän – ainakin Amerikassa. Keskiluokan käsite on kuitenkin tyystin erilainen sellaisissa maissa kuten Keniassa, jossa yli puolet 40 miljoonan ihmisen väestöstä elää alle 1,25 dollarilla per päivä. Kitkuttajia ja kärsijöitä Puhuessaan keskiluokasta sosiologit viittaavat yleensä ihmisjoukkoon, joka ei kuulu sosioekonomisen skaalan kumpaankaan ääripäähän. Kenian keskiluokan koosta ei ole luotettavaa tilastotietoa, mutta sosiologi Ken Oukon mielestä se on joka tapauksessa nopeasti kasvava ihmisryhmä. – Tämä siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä moni on tippumassa köyhien työläisten, niin kutsuttujen kitkuttajien ja kärsijöiden joukkoon, Ouko sanoo. ”Kärsijät” ja ”kitkuttajat” ovat kaksi uutta Keniassa omaksuttua yleistä kuvainnollista termiä. Monien mielestä maassa on ainoastaan kaksi sosiaalista luokkaa – he, jotka vaivoin selviytyvät päivästä toiseen, sekä he, joilla on kyllä palkkatöitä mutta joiden elämä on jatkuvaa kitkuttelua. Lisäksi on heitä, jotka eivät pidä itseään kitkuttajina tai kärsijöinä, mutta jotka eivät juurikaan pääse arjessaan nauttimaan kovin erikoisista leivänpäällisistä. – En enää tiedä, mikä keskiluokka on. Kun olin nuori, melkein kaikki peruskoulun suorittaneet olivat töissä pankissa, koulussa tai vastaavassa ja kuuluivat keskiluokkaan. Asioihin oli varaa, ja oli helppo elää mukavaa elämää, Phoebe, 60, akateemisen tutkinnon suorittanut kenialainen gender-asiantuntija kertoo. – Mutta asiat ovat muuttuneet paljon. Koulutus ei ole pääsylippu parempaan elämään, ja köyhien työläisten ja keskiluokan välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Joskus pidän itseäni melko köyhänä, vaikka olenkin töissä, minulla on katto pään päällä ja syön vähintään yhden aterian päivässä. On vain yksinkertaisesti vaikeaa elää väljästi yhden tulonlähteen varassa. Polkupyörä kertoo omistajastaan Valokuvaaja Allan Gichigi ja putkimies Titus Mutua yhtyvät Phoeben näkemykseen. Gichigi ja Mutua asuvat ja työskentelevät kumpikin Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Gichigi asuu keskiluokkaisessa lähiössä, Mutua puolestaan siirtolassa kaupungin laitamilla. Molemmilla on polkupyörät ja ainakin yhdet parit kenkiä. Molemmat elättävät itsensä omalla ammattitaidollaan, mutta Englannissa opiskellut Gichigi tienaa enemmän ja nauttii suuremmasta itsenäisyydestä työssään kuin Mutua. Vaikka molemmat pyöräilevät työmatkansa, Gichigin pyörä korostaa enemmän hänen asemaansa trendikkäänä ja luovana persoonana. – Melkein kaikilla kollegoillani on hyväkuntoinen maantie- tai maastopyörä. Viikonloppuisin pyöräilemme läheisiin pikkukaupunkeihin kuten Limuruun viettämään vapaa-aikaa, Gichigi kertoo. Sosiologien mielestä aiemmin polkupyörät olivat merkki pienistä tuloista ja alhaisesta sosiaalisesta statuksesta. Nykypäivänä asia on myös toisinpäin: pyörän Köyhien työläisten ja keskiluokan välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. omistaminen voi korostaa huipputaitoisen ammattilaisen statusta. Allan Gichigi pitää itseään keskiluokkaan kuuluvana. – Toimeentulo on silti välillä tiukilla, koska jotkut työnantajat eivät arvosta erikoiskoulutustani. Jotkut johtajat pitävät sitä jopa uhkana omalle asemalleen työpaikassaan, hän sanoo. Hän kertoo myös kärsivänsä taloudellisesta niukkuu- Maailmankuva - 11
TALOUS JA KEHITYS desta aina, kun perustarpeiden ja palveluiden hinnat nousevat yhtäkkiä ylöspäin. – Joskus päivittäisen elämän voi sotkea se, kun esimerkiksi maidon litrahinta nousee dollarista puoleentoista yhden yön aikana öljyn hinnannousun tai inflaation seurauksena. Työpaikan vaihtokaan ei ole helppoa, vaikka olisi koulutus. Putkimies Titus Mutualle työpaikan löytäminen ei silti ole ollut vaikeaa. – Olen jokapaikanhöylä, hän kertoo. – En opiskellut peruskoulua pidemmälle, joten en hettään. Tämä on luksusta, jota köyhemmillä luokilla ei ole, ja joihin ylemmillä luokilla ei toisaalta ole varaa. Mutta töihin palaaminen on silti vaikea temppu monelle. Työelämätutkijat Rand Ghayad ja William Dickens ovat erilaisten koulutustaustojen osalta selittäneet niin kutsuttua Beveridgen käyrää, eli yhteyttä työttömyyden ja avointen työpaikkojen välillä. Uusien työpaikkojen syntyminen korreloi yleensä negatiivisesti työttömyyden kanssa. Jos työmarkkinat eivät ole vääristyneet, tutkijakaksikon mielestä käyrä nousee yli kuusi kuukautta työttömänä olevien korkeasti koulutettujen kohdalla. Koska Keniassa on paljon keskikokoisia yrityksiä, jotka valitsevat mieluummin ammattitutkinnon kuin yhden tai useamman korkeakoulututkinnon haltijan, Beveridgen käyrä pitää maassa melko hyvin paikkansa. – Se on turhauttavaa, kieltenopiskelija Sheila Choki sanoo. Choki on yrittänyt palata työelämään jo kahden vuoden ajan. – Korkeasta koulutuksesta on tullut keskiluokan kirous. Kaikki – hallitus, yritykset ja instituutiot – ovat osoittaneet vihansa meitä ja meidän lapsiamme kohtaan. Eivätkö koulutus ja tähtääminen tulevaisuuteen olekaan enää hyviä asioita maamme kehitykselle, Choki kysyy. Maaliskuussa 2013 Kenian tuore presidentti Uhuru Kenyatta alleviivasi, että hänen hallituksensa järjestäisi ilmaiset kannettavat tietokoneet kaikille lapsille, jotka aloittavat julkisen koulun tammikuussa 2014. Koulutuksen laatu Kenian peruskouluissa ei aina ole ollut järin korkea epäammattitaitoisen henkilökunnan, huonojen tilojen ja liian suurien luokkakokojen vuoksi. Keskiluokan kenialaiset, jotka itse kävivät aikanaan julkisen koulun ja laittavat lapsensa nyt yksityisiin kouluihin, tuntevat itsensä huijatuiksi. – Yksityiskoulujen oppilaiden pitäisi myös olla mukana tietokonehankkeessa, ekonomisti Freda Kimani sanoo. – Meidän asuinalueellamme on vain yksi julkinen Monet elävät velaksi. Palkat menevät korkeakorkoisten lainojen takaisinmaksuun. ole koskaan ajatellut, että tämä olisi enemmän omaa alaani kuin tuo toinen. Olen hyvin joustava. Korjaan putkia ja lukkoja ja puhdistan vesisäiliöitä. Kaikki työt käyvät minulle. Ainoa, mitä tarvitsen, on vähän rahaa, jotta voin ostaa ruokaa kotimatkalla ja maksaa vuokrani kerran kuussa. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa Henkilöstökonsultti Jane Wathome sanoo, että vaikka yliopistokoulutus määritteleekin paljon keskiluokkaa, omanarvontunto seisoo monen koulutetun ammattilaisen työnteon esteenä. – Koulutetulle keskiluokkaiselle henkilölle, joka on tehnyt kovasti työtä nostaakseen perheensä likaisesta hökkelistä asialliseen taloon siistille asuinalueelle, on kova paikka, jos yhtäkkiä pitäisi tehdä mitä tahansa hanttihommaa, Wathome toteaa. Wathome muistuttaa, että mitä pidempään koulutettu ihminen on pois töistä, sitä vaikeampaa työelämään on palata takaisin. – Kenian keskiluokassa on myös tyypillistä olla hetki pois työelämästä, jotta voi opiskella tai kasvattaa per- 12 - Maailmankuva
koulu, joten suurin osa naapureistani lähettää lapsensa jon myös kulissia, Rhoda toteaa. IT-alalle valmistunut Winnie sanoo, että tilanne, muihin, yksityisiin kouluihin samalla alueella, koska vaihtoehtoja ei ole. On typerää, että lapsi menettää mahdol- jossa työpaikkaa on tulevaisuudessa vaihdettava, tunlisuuden tietokoneeseen vain siksi, että hän ei päässyt tuu pelottavalta. – Jos sinulla on korkeakoulututkinto, mahdollinen julkiseen kouluun. työnantaja valitsee peruskoulutuksen tai ammattitutkinKeskiluokka on myös kulissia non suorittaneen ja sanoo sinulle, ettei sinun palkkaaYksityisiä kouluja käyvien lasten vanhempien oletetaan miseesi ole varaa. Toisaalta, jos avoimeen työpaikkaan automaattisesti kuuluvan keskiluokkaan ja hoitamaan ei vaadita ylempää tutkintoa, saatat silti jäädä ilman paikkaa, jos sinulla ei ole korkeakoulututkintoa. Tämä lastensa koulutuksen kulut. – Se ei ole reilua, talousasiantuntija Winfred Rhoda on ihan pähkähullua. Winnien mukaan ylemmän ja alemman sosiaaliluosanoo. – Keskiluokan käsite on hämärä ja sen määrittely kan ihmisillä ei ole tämänkaltaisia ongelmia. Henkilö, on kuin yrittäisi jahdata liikkuvia varjoja. Monet kol- joka tienaa pari dollaria päivässä, ei kuvittele, että hänen legani elävät velaksi ja ottavat lainoja, jotta he voivat pitäisi tavoitella hienoa autoa tai taloa vain sen takia, ostaa maata, autoja ja huonekaluja tai maksaa koulu- että hän on fiksu, hänellä on koulutus ja hän saa isoa maksuja. Palkat menevät korkeakorkoisten lainojen kuukausipalkkaa. takaisinmaksuun. – Hän ostaa työpäivän päätteeksi katukauppiaalta luRhoda kertoo työskentelevänsä itse pitkiä päiviä sikallisen öljyä, nipun kasviksia, kupillisen maissijauhoa sellaista palkkaa vastaan, joka ei lopulta riitä kaikkeen ja vähän lihaa, sekä hieman polttoainetta keittimeen, ja tarpeelliseen. tekee päivittäisen aterian ja lämmittää kotinsa. Hän on – Keskiluokkaisen elämäntavan ylläpito on hyvin pal- ”köyhä”, mutta tyytyväinen, Winnie kuvailee. Maailmankuva - 13
TALOUS JA KEHITYS – Mutta minä en voi vain mennä ghettoon ostoksille, jos palkanmaksuni on myöhässä. Ylemmässä luokassa näkyy myös sama huoleton asenne, koska yläluokassa olevilla on varaa ostaa mitä he tarvitsevat. Nopeat hinnannousut eivät elämää juuri hetkauta. Winnie korostaa, että nimenomaan keskiluokan ihmiset ovat niitä, jotka siirtyvät nopeasti sosiaaliluokasta toiseen sen mukaan, mihin heillä on kulloinkin varaa. Keskiluokkainen laulaja inspiroi muita Julius ”Juliani” Owino, yksi Kenian parhaista laulajista kasvoi köyhässä Dandoran lähiössä Nairobissa. Kun Juliani nousi keskiluokkaan, se inspiroi suuresti monia kenialaisia. Juliani laulaa esimerkiksi kappaleessaan Exponential Potential siitä, mitä ylimääräinen nolla palkkanauhan perässä voi tehdä: Ihmiset, jotka kerran katsoivat sinua alaspäin, alkavat huomata potentiaalisi. Julianin mukaan on hienoa olla tilanteessa, jossa ei tarvitse jatkuvasti murehtia sitä, miten saa seuraavan aterian, ja jossa voi avoimesti keskustella tulevaisuuden unelmista ja ideoista kaikenlaisten ihmisten kanssa. Keskiluokan ihmiset tietävät silti, että yksi oljenkorsi voi nopeasti heittää joko ylä- tai alaluokkaan, joten rikastuminen tai köyhtyminen lyhyellä aikavälillä on keskiluokalla aina mielessä. Talouspoliittisen analyytikon Mutahi Ngunyin mukaan eri sosiaaliluokkien odotukset pitäisi hallita paremmin. Hän vahvistaa, että Kenian keskiluokan koko jatkaa kasvuaan tulevina vuosina, kun yhä enemmän nuoria astuu työelämään. Ngunyin mukaan haaste on ylläpitää keskiluokkainen elämäntyyli tekemällä siihen pieniä säätöjä silloin, kun tarve vaatii. Keskiluokka kutsuu sijoittajia Kasvavan keskiluokan ja suuren taloudellisen potentiaalin yhdistäminen tarkoittaa myös sitä, että sijoittajat eivät ole paenneet Keniasta vaan perustavat tukikohtiaan maan pääkaupunkiin. – Kenian asema Itä-Afrikan taloudellisena keskuksena on ideaali sijoittajille ennen kaikkea siksi, että 14 - Maailmankuva Kenialainen laulaja Julius "Juliani" Owino laulaa keskiluokkaan nousemisen hyvistä vaikutuksista. Hän on itse esimerkki henkilöstä, joka on kasvanut köyhässä lähiössä, mutta noussut sieltä seuraavaan sosiaaliluokkaan. maassa on kookas keskiluokka, L’Orealin Itä-Afrikan brändimanageri Patricia Ithau kertoo. Eri taloudellisten ja poliittisten sidosryhmien ja rintamien keskuudessa on yksi yhteinen ja yksimielinen tavoite, saada nostettua mahdollisimman monta perhettä alaluokasta keskiluokkaan seuraavan 15 vuoden aikana. Tämä on kirjattu myös Kenian Vision 2030 -kehitysohjelmaan. – Ajatus on parantaa kaikkien kenialaisten elämänlaatua ja muuttaa Kenia keskituloiseksi maaksi vuoteen 2030 mennessä, ohjelman pääjohtaja Mugo Kibati sanoo. Kenialaisten pyrkimystä keskiluokkaiseen elämäntapaan ei yleisesti epäillä, mutta kokemusta siitä kyllä, gender-asiantuntija Phoebe kiteyttää. – Kuuluminen keskiluokkaan sopii itselleni. Mahdollisuus siirtyä koska tahansa ja yllättäen toiseen yhteiskuntaluokkaan pitää minut kuitenkin varpaillani, Phoebe sanoo. – Tavoitteet vuodelle 2030 kuulostavat hienoilta, mutta en ole varma, olenko enää todistamassa niitä. Siihen asti aion kuitenkin tavoitella omia unelmiani: hyvä talo kaupungissa, luksusauto ja pala maata, jolla voin elää auringonlaskuvuoteni.
Eija Palosuo Luovuus tuo lisäarvoa pienen maan kehitysyhteistyölle Budjettivertailussa moni suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö jää jälkeen sisarorganisaatioistaan Yhdysvalloissa, Saksassa tai Britanniassa. Pelkkä koko ei kuitenkaan ratkaise. Esimerkiksi Plan Suomen pienellä pääomalla hiottuja hankemalleja on noussut maailmanlaajuiseen käyttöön. Maailmankuva - 15
TALOUS JA KEHITYS Idea lähti itämään syksyllä 2009, kun Planin ICTasiantuntija Mika Välitalo kollegoineen pohti yhdessä Nokian ja ulkoministeriön edustajien kanssa, mitä annettavaa mobiiliteknologialla olisi kehitysyhteistyölle ja erityisesti lasten oikeuksien edistämiselle. Kansainvälinen Plan pyöritti samaan aikaan suurta kampanjaa lapsen syntymärekisteröinnin tärkeydestä. Työryhmä oivalsi nopeasti, että kampanjan korostamien lakiuudistusten ohella myös teknologia voisi viedä syntymärekisteröintiä aimo harppauksen eteenpäin. – Meillä oli Suomen toimistossa sikäli hyvä asema, että pystyimme ennakkoluulottomasti ideoimaan uusia hankemalleja ja kokeilemaan niitä pienessä mittakaavassa ilman, että tarvitsi suin päin lyödä toteutukseen suuria summia. Verkostoitumisen avulla pystyimme myös yhdistelemään eri tekijöiden osaamista, Välitalo kertaa. Mallin muotoutuessa työryhmä päätti toteuttaa pilottihankkeen Keniassa. Planin työntekijät ja vapaaehtoiset kiersivät viidessä maaseudulla elävässä yhteisössä keräämässä syntymäilmoituksia matkapuhelimella toteutettuun lomakkeeseen. Lomakkeet lähetettiin edelleen osaksi sähköistä tietokantaa. Aikaa, vaivaa, paperia ja rahaa säästyi. Moni lapsi, joka olisi muutoin jäänyt vaille kansalaisuutta, pääsi nyt virallisen rekisterin ja sen oikeuttamien palveluiden piiriin. Nyt kansainvälisen Planin tavoitteena on tukea 30 miljoonan lapsen rekisteröintiä vuoteen 2015 mennessä – suomalaismallia hyväksi käyttäen. Nokian tukema pilottihanke antaa suuntaa, kun Plan laajentaa mallia aluksi yhteentoista maahan yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa. – Koko kansainvälinen syntymärekisteröintikampanja on saanut suomalaistuella kehitetystä mallista uutta puhtia, ja syntymärekisteröinti mobiiliteknologian avulla on hiljattain noussut sen kärjeksi. Nyt kampanjaa jo kutsutaan nimellä Digital Birth Registration, Välitalo kertoo. Mallintaminen palkitaan Pakistanin tulvat herättivät vuonna 2010 mediahuomiota laajuutensa ja rajuutensa vuoksi. Lähes 2 000 ihmistä menehtyi katastrofin seurauksena, ja se vaikutti suoraan 20 miljoonan ihmisen elämään. Julkisuudessa ei kuitenkaan puhuttu siitä, kuinka monia ihmishenkiä järjestöjen ennakoiva katastrofityö säästi. Suomen vuonna 2008 rahoittamassa hankkeessa Pakistanissa paikalliset asukkaat kartoittivat oman alueensa katastrofiriskejä. Evakuointisuunnitelmat selkiytettiin kuntaviranomaisten kanssa. Plan Suomi oli kansainvälisen järjestön sisällä ensimmäisiä, jotka omaksuivat lapset huomioivan lähestymistavan katastrofiriskeihin varautumiseen. – Seitsemän kuukautta hankkeen alkamisen jälkeen tuli valtavat tulvat. Siinä vaiheessa jo tehty työ osoittautui kullanarvoiseksi: selkeä marssijärjestys katastrofin sattuessa oli sovittu kuntatasolla eri toimijoiden välillä, ja verkostot paikallisten järjestöjen kanssa oli luotu. Mikä vielä tärkeämpää, yhteistyökumppanimme olivat saaneet koulutusta lapsikeskeisestä katastrofityöstä ja Julkisuudessa ei puhuttu siitä, kuinka monia henkiä ennakoiva katastrofityö säästi. 16 - Maailmankuva
Malleista saatu oppi voidaan ottaa käyttöön uusissa, huomattavasti suuremmissa hankkeissa. osasivat soveltaa mallia käytäntöön, toteaa ohjelmajohtaja Julia Ojanen. – Ennakoivan hankkeen ansiosta pystyimme evakuoimaan tuhansia ihmisiä ja tarjoamaan ruoka-apua lähes 300 000 ihmiselle. Nyt järjestömme nähdään laadukkaana kumppanina humanitaarisen avun kentällä. Suomalaishanke loi perustukset Plan Pakistanin katastrofihallintatyölle, jonka laajuus on sen jälkeen kymmenkertaistunut. Vuodenvaihteessa uudentyyppinen työllistymishanke Indonesiassa onnistui läpäisemään globaalisti erittäin tiukan seulan, kun se sai lähes 1,5 miljoonan euron EU-rahoituksen nuorten naisten tukemiseen syrjäisellä Länsi-Timorin alueella. Hanke perustuu yhdessä Maailmanpankin kanssa kehitettyyn, koulutuksen ja yrityskumppanit yhdistävään malliin. Suomalaisvaroin tuettu kehitysyhteistyö sai tunnustusta myös viime syksynä, kun Kansainyhteisö myönsi hankepalkinnon Planin varhaiskasvatustyölle Ugandassa. Erityisesti syrjäytyneimpien lasten huomioimisesta kiitettyä mallia on sittemmin sovellettu myös Mosambikissa ja Keniassa yhdysvaltalaisen säätiön lisärahoituksella. Molemmat näistä hankkeista toimivat esimerkkeinä ja tuovat sisältöä kansainvälisen Planin työhön nuorten työllistymisen ja varhaiskasvatuksen kehittämiseksi. Tulostensa ansiosta hankkeiden on tulevaisuudessa helpompi saada mukaan myös uusia rahoittajia. Malleista saatu oppi voidaan ottaa käyttöön uusissa, huomattavasti suuremmissa hankkeissa. Kädenjälki näkyy emojärjestön rakenteissa Tasa-arvoasioissa Suomea pidetään maailmalla edistyksellisenä niin lainsäädännön, yhteiskunnallisten käytäntöjen kuin asenteidenkin osalta – eli juuri niillä alueilla, joihin oikeusperustainen kehitysyhteistyö nykypäivänä nojaa. Tämän osaamisen merkitys kasvaa maailman mittakaavassa päivä päivältä. Kun Plan viime vuonna otti käyttöönsä maailmanlaajuisen tasa-arvostrategian, Suomi oli sen valmistelussa vetovastuussa ainoana maakohtaisena toimistona kansainvälisen yksikön rinnalla. Strategian keskeisenä suunnittelijana toimi Plan Suomen tasa-arvoneuvonantaja Alex Munive. Munive näkee erityisesti miesten osallistumisen tasa-arvotyöhön alueena, jossa pienellä Pohjoismaalla oli merkittävästi annettavaa. – Vastaisuudessa tasa-arvoanalyysi sisältyy systemaattisesti kaikkiin hankkeisiimme ja uusia hankkeita suunnitellaan sillä perusteella, kuinka hyvin ne tukevat tasa-arvoa. Linjauksen avulla haluamme kasvattaa sekä Planin omaa että yhteistyökumppaniemme osaamista tasa-arvotyössä. Arvojemme tulee näkyä myös omassa henkilöstöhallinnossamme, viestinnässämme ja vaikuttamistyössämme, Munive listaa. Linjauksen jalkauttaminen osaksi 69 maassa toimivan järjestön kaikkea toimintaa ei käy käden käänteessä, mutta Munive on tyytyväinen Suomen panokseen. – Minulla on paljon odotuksia linjauksen suhteen. Sillä on merkittäviä vaikutuksia koko kansainvälisen Planin kehitysyhteistyöhön – sekä siihen, mitä teemme, että siihen, miten sen teemme. Maailmankuva - 17
TALOUS JA KEHITYS 18 - Maailmankuva
TEEMAHAASTATTELU Tiina Kirkas Sadia Khan: ”Naiset mukaan talouselämään” Mitä ikinä elämässään haluaa, sen eteen on tehtävä lujasti työtä. – Naisen on luovasti etsittävä vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa omat tavoitteensa, sanoo pakistanilainen yrityselämän vaikuttaja Sadia Khan. Mitkä ovat Pakistanin talouden tärkeimmät menestystekijät? Entä haasteet? ja terrorismin uhka ajavat ihmisiä ja myös taloudellista pääomaa ulkomaille. – Pakistanissa asuu yli 180 miljoonaa ihmistä ja se on maailman kuudenneksi väkirikkain valtio. Kasvava keskiluokka ja varsinkin nuori väestö antavat Pakistanille taloudellista etua. Pakistanin talous kasvaa 3,8 prosentin vuosivauhtia. Maassa on runsaasti luonnonvaroja, kuten hiiltä, maakaasua, rautamalmia ja suolaa. Monipuolistuvan teollisuuden ja palvelusektorin lisäksi kehitys perustuu maatalouteen. Pakistan onkin maailman neljänneksi suurin puuvillan tuottaja. Muita tuotantokasveja ovat vehnä, riisi, hirssi ja sokeriruoko. Pakistan ei ole kuitenkaan onnistunut jalostamaan tuotteitaan vientimarkkinoille ja hyötymään esimerkiksi tekstiilien ja vaatteiden kasvavasta kansainvälisestä kysynnästä. Rupian arvon heikentyminen suhteessa euroon ja Yhdysvaltain dollariin on nostanut teollisuuden uudistamiskustannuksia. Ulkomailla asuvien pakistanilaisten kotiin lähettämät rahat täydentävät valuuttavarantoja, jotka muutoin ovat hupenemassa. Sähköntuotannon ja -jakelun ongelmat vaikeuttavat erityisesti pienen ja keskisuuren teollisuuden toimintaa. Infrastruktuurin kehittymättömyys haittaa työvoiman ja tavaroiden liikkuvuutta. Yleinen turvattomuus Millainen on naisten taloudellinen liikkumatila Pakistanissa? Onko se viime vuosina muuttunut? – Vain kolme prosenttia virallisessa taloudessa toimivista pakistanilaisista on naisia, vaikka heidän osuutensa väestöstä on 51 prosenttia. Maailman talousfoorumin raportin mukaan vain yhdessä valtiossa sukupuolten eriarvoisuus on suurempaa kuin Pakistanissa. Naisten tuottavuus, ansiot ja taloudelliset mahdollisuudet ovat miehiä heikommat. Arviolta 75 prosenttia maatalouden työvoimasta on naisia, jotka käytännössä työskentelevät ilman palkkaa ja muodollista statusta. Teollisuudessa naisten osuus työntekijöistä on 12 ja palvelualoilla 13 prosenttia. Sukupuolten epätasa-arvo selittyy monilla tekijöillä. Naisten korkeakoulutus on edistynyt huimasti, mutta yhä tyttöjen peruskoulutus on vähäisempää kuin poikien. Pakistanissa 92 prosenttia pojista ja 77 prosenttia tytöistä aloittaa alakoulun. Luvut eivät paljasta valtavia alueellisia eroja. Koulutuksen puute rajoittaa naisten mahdollisuuksia toimia työmarkkinoilla. Usein naiset etsivätkin toimeentuloa epäviralliselta sektorilta, jossa he työskentelevät enemmän mutta Maailmankuva - 19
TALOUS JA KEHITYS ansaitsevat vähemmän kuin miehet. Naisten taloudellisen aseman parantaminen edellyttää, että he voivat hankkia tiedollisia, taidollisia ja taloudellisia resursseja. Naisten on päästävä mukaan työelämään, ja sitä on helpotettava muiden muassa lastenhoitopalveluilla ja urasuunnittelulla. Myös kotona naisia on kuunneltava nykyistä tasavertaisemmin. Viime aikoina Pakistan on puuttunut perheväkivaltaan ja kieltänyt seksuaalisen häirinnän työpaikoilla. Lait viestivät myönteisestä kehityksestä. Silti vain niiden toimeenpanolla on merkitystä, ja aika näyttää, vaikuttavatko ne naisten työelämään. Miten taloudellista kehitystä ja sukupuolten tasaarvoa voidaan parhaiten Pakistanissa edistää? – Ensimmäistä kertaa Pakistanin 66-vuotisen historian aikana hallitus on vaihtunut demokraattisesti. Nyt on kiire saada myös maan talous kuntoon. Hyvä työllisyys ja investointi-ilmasto sekä taloudellinen toimeliaisuus ja hyvinvointi vaikuttavat myönteisesti yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Ne myös houkuttelevat ulkomaisia sijoittajia. Kyse ei ole vain hallituksen toteuttamasta talous- ja rahapolitiikasta vaan yleisestä taloudellisesta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta hallintokulttuurista. Bisnes- ja teollisuuseliitin dynaamisuudesta ei ole mitään hyötyä, jos valtion talous on miinuksella, turvattomuus 20 - Maailmankuva yleistä ja infrastruktuuri toimimatonta. Talouspolitiikan on oltava päättäväistä, johdonmukaista ja kyvykkäästi toteutettua. Valtio ei menesty, jos puolet sen väestöstä ei saa tarjota panostaan taloudellisen kehityksen hyväksi. Siksi myös naisten on saatava valmiuksia toimia talouselämässä. Kouluissa tyttöjä on tuettava valitsemaan "poikien" aineita. Menestyneet liikenaiset voivat antaa mallia siitä, kuinka onnistua miehisillä aloilla, kuten teollisuudessa sekä rakennus- ja kuljetusalan yrityksissä. Muita keinoja ovat naisten yrityshautomot ja taloudellisilta riskeiltä suojaavat rahastot. Franchisingyrittäjyys sopii monille työmarkkinoille hakeutuville tai palaaville äideille. Suuryritykset voivat kiintiöidä osan hankinnoistaan naisille, jotta he voisivat kilpailla muuten miesvaltaisilla markkinoilla. Ennen kaikkea naisilla on oltava mahdollisuus osallistua taloudelliseen päätöksentekoon. Miten kehitysyhteistyö voi edistää köyhien maiden taloudellista kehitystä ja työllisyyttä? Mikä on kansalaisjärjestöjen rooli? – Köyhät valtiot hyötyvät kehitysyhteistyöstä, joka antaa niille valmiuksia itse ratkoa kehityshaasteitaan kestävällä tavalla. Rahan jakaminen ilman tietotaidon siirtoa tekee köyhistä maista apuriippuvaisia ja kyvyt-
tömiä määrittämään omia strategisia päämääriään ja toimimaan niiden hyväksi. Pakistanissa kansalaisjärjestöt ovat olleet tärkeässä asemassa aikoina, jolloin hallitus ei ole kyennyt vastaamaan yhteiskunnallisesta kehityksestä. Viime vuosina järjestöt ovat kuitenkin keskittyneet lyhytjänteiseen avustustyöhön esimerkiksi luonnononnettomuuksien aikana, ja pitkäkestoinen köyhyyden vähentäminen on jäänyt paitsioon. Se on johtanut avustusväsymykseen: kehitysyhteistyön pitkän aikavälin hyötyjä on vaikea perustella, jos avunsaajat ovat taloudellisesti riippuvaisia avunantajistaan ja kykenemättömiä tuottamaan omaa rahoitusta. Ulkoisen rahoituksen vaihtelu ja siitä johtuva resurssipula on toisaalta heikentänyt kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa kestävästi. Järjestöjen pitäisikin kehittää uusia rahoitusmalleja, kuten kaupallisesti kannattavia yhteiskunnallisia yrityksiä. Niille olisi Pakistanissa tilausta kaikkia hyödyttävän talouskasvun edistäjinä. Millaista on ollut työskennellä naisena yritysmaailman johtotehtävissä? – Aloitin urani investointipankkiirina New Yorkissa, josta siirryin Aasian kehityspankkiin Filippiineille. Muutaman vuoden jälkeen minut pyydettiin Pakistanin arvopaperija valuuttakomissioon, jossa sainkin rauhoitella nuoresta iästäni ja varsinkin sukupuolestani järkyttyneitä virkamiehiä. Uskon, että vakuutin työyhteisöni ammattitaidollani. Tiesin selviäväni niillä tiedoilla ja välineillä, joita olin hankkinut useissa korkeakouluissa. Myös ulkomailla hankittu työkokemus auttoi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen siirtynyt yksityispankista kehityspankkiin sekä toiminut rahoitussääntelyssä, perheyhtiössä ja nyt yrittäjänä. Minulla on ollut voimaa tehdä vaikeita päätöksiä, koska olen arvostanut omia kykyjäni. Toinen työpaikalla tarpeellinen ominaisuus on oikea asenne. Työnantajana tarkkailen aina ensin työnhakijoiden asennetta niin työhön kuin yleensäkin elämään. Luottavatko he osaamiseensa? Kykenevätkö he selviytymään hankaluuksista luonteensa voimalla? Auttaako asenne heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan? Asenne ei tee ihmisestä vain tuottavaa työntekijää vaan myös hyödyllisen oman yhteisönsä jäsenen. Pakistanissa me olemme kokeneet monenlaisia ihmisen ja luonnon aiheuttamia onnettomuuksia. Silti ihmiset sinnittelevät eteenpäin. Kansalaisyhteiskunnan kasvu viime aikoina on merkki tästä ihmisten sinnikkyydestä. Tietenkään mikään ei korvaa kunnon työntekoa. Elämässä ei ole oikopolkuja eikä ilmaisia lounaita. Mitä ikinä elämässään haluaa, sen eteen on tehtävä lujasti työtä. Oma uutteruuteni on tuottanut konkreettista tulosta ja myös ammatillista kunnioitusta, jota olen saanut vertaisiltani tähänastisen urani aikana. Naisena työskenteleminen Pakistanissa ei ole ongelmatonta, mutta kuten kaikissa muissakin maissa, terveellä asenteella esteet on ylitettävissä. Samalla on luovasti etsittävä vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa omat tavoitteensa. Omalla ammattitaidolla on näytettävä, että sukupuolella ei ole merkitystä.? Sadia Khan • Syntynyt ja asuu Pakistanissa. • Valmistunut ekonomiksi Yalen yliopistosta. • Toimitusjohtajana Selar Enterprisessa, kansainvälisesti toimivassa pakistanilaisessa lentorahtiyritykessä. • Toimii useiden kuljetus-, pankki- ja rahoitusalan konsernien johtoryhmissä ja hallituksissa Pakistanissa. • Konsultoinut muun muassa Maailmanpankkia ja Aasian kehityspankkia. • Kirjoittanut kirjoja naisten tasa-arvosta. • Puhunut lukuisissa konferenseissa, kuten esimerkiksi Etelä-Aasian naisten yrittäjyyttä käsittelevässä symposiumissa. • Aloitti Suomen Pakistanin-kunniapääkonsulina tämän vuoden alussa. Maailmankuva - 21
TALOUS JA KEHITYS Kalle Heino Isot rahavirrat karkaavat kehitysmaista Teollisuusmaiden suuret investoinnit voisivat olla kehitysapua parempi tapa pönkittää kehitysmaiden taloutta, mutta esimerkiksi kansainvälisten yritysten verosuunnittelun vuoksi köyhien maiden käteen ei jää niin paljon rahaa kuin voisi. 22 - Maailmankuva
Kehitysmaiden talouskasvu on ollut vauhdikkaampaa kuin vielä joitakin vuosia takaperin olisi voinut uskoa. Esimerkiksi niin kutsutut vähiten kehittyneet maat kattavat pian jo puolet maailmankaupasta. Aasian maiden talouden raju kasvu on vetänyt perässään myös Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa. Afrikan raaka-aineiden ja luonnonvarojen kysyntä on kasvanut, ja Afrikan maat ovat voineet viimein alkaa hyödyntää luonnonvarojaan. Tästä huolimatta näiden maiden taloudellisen kehityksen esteenä on edelleen monta mutkaa, joiden takia mahdollinen raha valuu pois maista. Syitä ovat muun muassa kansainvälisten konsernien ja tytäryhtiöiden käyttämä sisäinen siirtohinnoittelu, erilaiset verohelpotukset sekä suora veronkierto. Myös korruptio sekä heikot lähtökohdat hinnoitella ja neuvotella luonnonvarojen käytöstä jarruttavat kehitysmaiden kasvua. – Verotuskysymykset ovat olennaisia, koska sitä kautta esimerkiksi viennistä kertyy jotain valtionkassaan, kaupallinen neuvos Kent Wilska ulkoministeriöstä toteaa. Wilska muistuttaa, että tällä hetkellä kehitysapu on edelleen merkittävä potti vähiten kehittyneiden maiden talouksille, mutta jos vaikkapa vientivarat jäisivät näihin maihin puhtaana käteen, kehitysavun suhteellinen osuus voisi olla merkittävästi pienempi. Vuonna 2010 kehitysapu vähiten kehittyville maille oli noin 45 miljardia euroa ja selkeästi merkittävin osa tulovirroista. Jos samana vuonna näiden maiden vientivarat olisivat jääneet maihin puhtaana käteen, viennin kokonaissumma olisi ollut lähes 130 miljardia euroa eli liki kolminkertainen potti kehitysapuun verrattuna. Raymond Baker arvioi haastattelussa Kehitys–Utveckling-lehden numerossa 1/2013, että pääomapako on suurin este köyhien maiden kehitykselle. – Me länsimaissa olemme luoneet tämän järjestelmän. Parasta, mitä voisimme tehdä kehitysmaiden auttamiseksi, on se, että antaisimme niiden pitää rahansa ja luonnonvaransa, Baker kertoi lehdessä. Verotuskysymykset ovat olennaisia, koska sitä kautta esimerkiksi viennistä kertyy jotain valtionkassaan. Yritykselle voittoa maassa, jossa ei toimintaa On arvioitu, että kehitysmaista hävisi vuonna 2010 niin kutsuttuna pääomapakona kaiken kaikkiaan 630 miljardia euroa. Samana vuonna kehittyneet maat maksoivat kehitysapua 99 miljardia euroa. Global Financial Integrity -ajatushautomon johtaja Suurin ongelma verotulojen menetyksessä on juuri siirtohinnoittelu. Kyseessä on keino, jolla kansainvälisen konsernin eri yhtiöiden välisissä sisäisissä kaupoissa siirretään varoja yli- tai alihinnoittelun keinoin maasta toiseen. Raaka-aineiden lisäksi siirtohinnoittelulla on mahdollista pelata esimerkiksi palveluiden, patenttien ja tavaramerkkien käyttöoikeuksien kanssa. – Yritys saattaa tehdä voittoa maassa, jossa sillä ei ole toimintaa. Samaan aikaan maassa, jossa se toimii, tehdään tappiota, Baker kuvaili Kehitys–Utveckling-lehdelle. Tyypillistä on, että kansainväliset yhtiöt kohdistavat varansa veroparatiiseihin – jollaiseksi joissain listauksissa luetaan jopa Hollannin kaltaiset matalan verotuksen maat. Lisäarvo kehitysmaalle voi olla pieni Monien kehitysmaissa valmistettavien tuotteiden maahan jäävä tai siellä koostuva arvonlisä voi olla todella pieni, usein 10–30 prosenttia tuotteen viennin arvosta, koska esimerkiksi lähes kaikki raaka-aineet tai komponentit tuodaan maahan vain kokoonpanoon. – Tuo osuus voi olla vain prosentin tai pari, jos maahan jäävää lisäarvoa verrataan vaikka tuotteen loppumyyntihintaan kuluttajamarkkinoilla teollisuusmaissa, Wilska selventää. Hyvänä esimerkiksi toimii kännykkäteollisuus. Tuo- Maailmankuva - 23
TALOUS JA KEHITYS tantoketjun kokoonpano-osuus osuu kehitysmaihin, ja tuotteen varsinainen arvo syntyy muualla. Globaalit tuotanto- ja arvoketjut tulevat hyvin esille myös suklaa-hasselpähkinälevitteen valmistuksessa: tuotteen sokeri tulee Brasiliasta, kaakao Nigeriasta, palmuöljy Malesiasta, vanilja Kiinasta ja hasselpähkinä Turkista. – Tuotannonkasvu kehitysmaissa ei siis luo automaattisesti työpaikkoja ja talouskasvua, Wilska korostaa. Kehitysmaat aarreaittoja läpi historian Raaka-aineviennissä tietyt kehitysmaat jyräävät muut selvästi. Esimerkiksi vähiten kehittyneiden maiden viennistä kolmasosa on Angolan öljyä. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan 2000-luvun alkupuolella Angola oli maailman nopeimmin kasvava talous 11,1 prosentin vuosittaisella bruttokansantuotteen kasvulla. Vaikka Aasia ja Afrikka hallitsevat IMF:n talouskasvutilastoja, on kuitenkin muistettava, että kasvu on suhteellista. Nopeasti kasvavien talouksien lähtökohdat ovat olleet pienet, joten pienikin kasvu on suurta alkupisteeseen verrattuna. Vähiten kehittyvien maiden raaka-ainevaroista huolimatta tilanne ei silti ole paras mahdollinen: siirtohinnoittelun lisäksi monet raaka-ainevaroja hyödyntävät kansainväliset yhtiöt joko nauttivat verovapaudesta tai Tuotannonkasvu kehitysmaissa ei luo automaattisesti työpaikkoja ja talouskasvua. Tuote valmistetaan tehtaissa Argentiinassa, Brasiliassa, Australiassa, Venäjällä, Puolassa, Saksassa ja Ranskassa. Pääkonttori on Italiassa. Vaikka ketjut ulottuvat läpi maailman, ei ole itsestään selvää, mihin kohtaan ketjuja raha ja kate kertyvät. Kokoonpano tai jalostus kyllä tarjoaa työtä kehitysmaalle, mutta ei jätä maahan taloudellista arvoa. Globaalit rahavirrat (vuonna 2009) Kehitysmaista teollisuusmaihin: veronkierto ja muut laittomat rahavirrat 712 mrd. dollaria pitkäaikaisen velan hoitokulut 514 mrd. dollaria yritysten voittojen kotiutukset 239 mrd. dollaria Teollisuusmaista kehitysmaihin: globaalit kehitysyhteistyövarat yksityishenkilöiden rahalähetykset suorat investoinnit pitkäaikainen lainanotto Lähde: Eurodad (2011) Responsible Finance Charter 24 - Maailmankuva 120 mrd. dollaria 289 mrd. dollaria 320 mrd. dollaria 504 mrd. dollaria
kotiuttavat voittoja eivätkä investoi niitä uudelleen kehitysmaihin. – Kehitysmaat ovat olleet aina aarreaitta. Raakaainebuumi ei sinänsä ole uutta: kolonialismi perustui samaan ilmiöön. Nyt erona vain on volyymi, ulkoministeriön lähetystöneuvos Pekka Hukka toteaa. Hukka muistuttaa, että on löydettävä lisää keinoja, joilla esimerkiksi Afrikan maat voivat hyödyntää luonnonvarojaan niin, että ne hyödyttävät maita sekä niiden nykyisiä ja tulevia kansalaisia. Saaduilla veroilla kehitysmaat voisivat kehittää terveydenhuoltoa, rakentaa teitä ja kouluja sekä poistaa köyhyyttä. Esteitä on kuitenkin muitakin kuin ulkomaille karkaava raha. Esimerkiksi monien maiden makrotalous on vaikeasti ennustettavissa ja altis keinottelulle. Pääomapaon lisäksi rahat menevät vääriin taskuihin huonon hallinnon takia. Valtion ja yrityselämän linkit, korruptio ja eliitin oman edun tavoittelu ovat myös syitä verotulojen menetyksiin. – Esimerkiksi Afrikalla on kuitenkin tarve, halu ja mahdollisuus lisätä omavaraisuuttaan, korvata apuvirtoja, luoda rahoituspohjaa kestävälle kehitykselle ja integroitua paremmin globaaliin maailmankauppaan, Hukka korostaa. Talouskartta muuttunut, kysymykset eivät Vaikka raha pakenee pois kehitysmaista, tilanne ei ole lohduton: tällä hetkellä globaalisti oikeudenmukaisempaa verotusta edistävät esimerkiksi YK:n verokomitea, OECD sekä kansainväliset järjestöt. Talous- ja tulonjakopolitiikkaa vahvistetaan myös kehityspolitiikalla. Kehityspolitiikka korostaa esimerkiksi yritysten vapaaehtoista yhteiskuntavastuuta. Vastuuseen on myös velvoittavaa lainsäädäntöä, esimerkiksi EU:n niin kutsuttu tilinpäätösdirektiivi. – Vaikka talouskartta on muuttunut, asiaan liittyvät arvokysymykset ovat silti vanhoja: miten kehitysmaat voivat monipuolistaa tuotantoa ja miten ne voivat kiivetä ylemmäs jalostusarvotikapuita, Kent Wilska sanoo. Lähteet: Kent Wilskan, Pekka Hukan sekä Finn Tarpin esitykset ulkoministeriön Kehitysakatemiassa 22.1.–5.3.2013; Marjut Tervola: Yritysten verojärjestelyt vievät kehitysmaista miljardeja, Kehitys–Utveckling 1/2013; Global Financial Integrity; UNCTAD; IMF; Eurodad Taloustilastot ruokkivat myyttejä kehitysyhteistyöstä Kehitysmaiden talousnumeroita tuijottamalla on helppo tehdä vääränlaisia johtopäätöksiä kehitysyhteistyöstä, YK:n Wider-instituutin johtaja Finn Tarp varoittaa. Instituutin ReCom-tutkimushankkeessa tutkitaan muun muassa kehitysavun vaikutusta talouskehitykseen. Finn Tarpin mukaan yksi esimerkki väärästä johtopäätöksestä – ja samalla tilastojen luomasta myytistä kehitysapuun ja talouteen liittyen – ovat terveysprojektit. Kehitysmaassa toteutetaan esimerkiksi rokotusohjelma, jonka ansiosta lapsikuolleisuus maassa pienenee. Tämän seurauksena lasten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa hetkellisesti ja työikäisten osuus pienenee. – Tämä näyttää tilastoissa helposti tietenkin siltä, että ohjelma heikensi maan tuottavuutta, Tarp kertoo. Toinen esimerkki liittyy kehitysapuun isossa mittakaavassa. Kun kehitysavulla on pönkitetty maan taloutta ja se viimein lähtee kasvuun, apua pienennetään ja se vedetään pois pikku hiljaa – koska kehitysapu on tehnyt tehtävänsä. Tilastojen valossa tämän asetelman syy-seuraussuhde on kuitenkin helppo nähdä nurinkurisesti: mitä vähemmän kehitysapua annetaan, sitä paremmin maan taloudella menee. Näin on helppo esittää peruste, että kehitysapu ei toimi. Finn Tarpin mukaan kehityskeskusteluissa yleensä puhutaan mikro-makro-paradoksista. Se tarkoittaa sitä, että yksittäisten hankkeiden taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat helposti mitattavissa, mutta mitattavuus haihtuu sitä enemmän, mitä yleisemmälle ja laajemmalle tasolle siirrytään. – Vaikka on puute kehitysavun vaikutuksen todisteista, se ei ole sama kuin todiste avun vaikutusten puutteesta, Tarp kiteyttää. Maailmankuva - 25
TALOUDEN MAANTIEDE
TALOUDEN MAANTIEDE Teksti: Kukka Ranta Kuvat: Meeri Koutaniemi Potkimalla itsevarmuutta Plan tukee Itä-Ghanassa tyttöjen koulunkäyntiä. Toimivaksi houkuttimeksi on muodostunut jalkapallo. Suurin peruskoulun keskeyttämisen syy on teiniraskaus. Jalkapallotreeneillä nuoret sidotaan kouluun ja tulevaisuuden päämääriin, tauoilla annetaan seksuaalivalistusta. Tiivis yhteisö kasvattaa tietoisuutta omista oikeuksista ja vahvistaa itsetuntoa. Teiniraskauksien tyttöjen koulunkeskeytysten määrät ovat projektialueella selvästi vähentyneet. Faustina Sodzi, 21, ja Grace Maku, 18, ovat oppineet, että tytöt ovat yhtä oikeutettuja opiskeluun kuin pojat. Tytöt treenaavat kotikylissään Asesewan alueella Itä-Ghanassa päivittäin aina koulun jälkeen. Viikonloppuisin matkataan alueen suurempiin turnauksiin, joista parhaat pelaajat jatkavat kansallisiin otteluihin. – Jalkapallo on tuonut paljon hyvää elämääni. Olen saanut matkustaa ja uskallan puhua muiden edessä, Havog Mansah, 20, kertoo. Useat jalkapalloprojektin tytöistä ovat saavuttaneet riittävästi rohkeutta tuodakseen oman äänensä miesten hallitsemaan kyläneuvostojen päätöksentekoon. 28 - Maailmankuva
TALOUDEN MAANTIEDE Rose Nyarkoa, 18, aikoi ensin kampaajaksi, mutta koulun myötä hän pääsi pelaamaan jalkapalloa, ja vuoden treenaamisen jälkeen hän tähtääkin ammattilaispelaajaksi. Jos vaikea ura ei aukea, aikoo nuori nainen varasuunnitelmansa mukaisesti kotialueensa poliisiksi. 30 - Maailmankuva
Vanhemmat väheksyvät usein tyttöjen koulutusta, sillä tytöt auttavat äitejään kotiaskareissa ja tulevien kotivaimojen koulutukselle ei nähdä samanlaista tarvetta kuin poikien. Planin jalkapalloprojektissa pelaamisen ehtona on koulunkäynti. Jalkapallokentistä on muodostunut tila, jossa tytöt voivat jakaa yhdessä ongelmiaan ja puhua raskauden ja hiv-tartuntojen ehkäisystä. Yhteisö antaa voimaa omien unelmien tavoitteluun. Maailmankuva - 31
TALOUDEN MAANTIEDE Itä-Ghanassa havahduttiin vuonna 2007, että lähes 60 prosenttia tytöistä jätti peruskoulun kesken, syynä usein köyhyydestä ja olemattomasta sukupuolivalistuksesta seurannut teiniraskaus. Atigah Vida, 19, menetti vanhempansa viisi vuotta sitten. Yksin jäänyt teini päätyi raskaaksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Jalkapallojoukkueen tytöt kannustivat takaisin opintielle ja lopulta Atigah voitti häpeän. 32 - Maailmankuva
TALOUDEN MAANTIEDE Eija Palosuo Kehitysyhteistyö kurkottaa kylätasolta kokoushuoneisiin Kamppailu ihmisoikeusareenoilla edellyttää hankejärjestöiltä YK-lobbausta ja lakitekstien tuntemusta. Yleensä ihmisoikeudet nousevat julkiseen kehitysyhteistyökeskusteluun pohdittaessa, tulisiko joltakin maalta evätä kehitysapu ihmisoikeusrikkomusten nojalla. Saatetaan myös pohtia mustavalkoisesti , kumman kehitystavoitteen tulisi täyttyä ensin, vaurastumisen vai sosiaalisten muutosten. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hiljainen mutta perusteellinen uudistus, joka on tapahtunut koko kehitysyhteistyön strategiassa niin kutsutun ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan kautta. Järjestöissä jo pitkään käytetty termi kirjattiin Suomen kehityspoliittiseen ohjelmaan vasta kaksi vuotta sitten. Takavuosina kehitysyhteistyön logiikka oli suoraviivaista, ja samalla helposti ymmärrettävää: jos haluttiin edistää lasten koulutusta, rakennettiin kylään koulu ja hankittiin sinne tarvikkeet – hieman karrikoiden. Projektien tulokset jäivät kuitenkin helposti paikallisiksi eivätkä kantaneet pitkällä aikavälillä. Tänä päivänä ihmisoikeudet ovat paitsi kehityksen edellytys myös tavoite itsessään. Satunnainen lahjoittaja raapii päätään, kun järjestöjen hankesuunnitelmat vilisevät paikallis- ja viranomaistahojen koulutuksia, tietoisuuden kasvattamista ihmisoikeuksista, syrjittyjen ryhmien aseman parantamista ja yhteistyöverkostojen luomista. Jargonissa toistuvat sanat ”paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla”. Miten ja miksi kehitysyhteistyöjärjestö on läsnä viranomaisten kabineteissa ja YK-saleissa, kun sen tukema hanke on kaukaisen maan köyhällä maaseudulla? Helmi–maaliskuussa sain tilaisuuden kurkistaa jokaiselle näistä tasoista ja seurata, miten kehitystä ihmisoikeuksien kautta tänä päivänä rakennetaan. 34 - Maailmankuva KUVA: MIKKO TOIVONEN
Azuan provinssi, Dominkaaninen tasavalta, 18.2. klo 11.25 Keskipäivän armoton aurinko paahtaa betonisen koulurakennuksen seiniä, eikä sisällä käy tuulenvirekään, vaikka ikkunoissa ei ole ruutuja. Lettipäiset tytöt istuvat siistissä rivissä rikkinäisissä pulpeteissaan, identtisen näköisinä sinisissä koulupuvuissaan, ja tuijottavat kirkkain silmin outoja vieraita. Koulurakennus kaipaisi korjausta ja opetusvälineitä. Kehitysyhteistyön näkökulmasta ongelman ydin on kuitenkin muualla, eikä se näy paljain silmin. Yhä useampi maailman lapsista on kymmenen viime vuoden kuluessa päässyt aloittamaan peruskoulun, mikä on merkittävä saavutus kehityksen globaaleilla mittareilla. Erityisesti tyttöjen koulutie jää kuitenkin helposti kesken eikä jatku toiselle asteelle. Usein taustalla on tyttöihin kohdistuva väkivalta ja varhainen äitiys. – Yli 90 prosenttia teiniraskauksista liittyy seksuaaliseen väkivaltaan, ja noista tapauksista lähes puolet kohdistuu 8–12-vuotiaisiin tyttöihin, kertoo Planin suojeluasiantuntija Hector Flores Azuan alueella Dominikaanisessa tasavallassa. Florein mielestä yksi pääongelmista on tasa-arvon puute ja väkivaltaisuutta vahvistava maskuliinisuuden malli. – Tämä näkyy myös kouluissa. Opettaja tai koulutoveri voi raiskata tytön, joka raskaaksi tultuaan joutuu keskeyttämään opinnot. Juuri tämän asetelman vuoksi ei kehitysyhteistyövaroja enää pääsääntöisesti suunnata pulpetteihin. Sen sijaan tyttöjä koulutetaan oikeuksistaan: siitä, mitä heille ei saa tehdä, ja kenelle tulee raportoida, jos joku niin tekee. Nykyisellään Azuan heikko kunnallinen viranomaismekanismi esimerkiksi sisältää yhdeksän eri luukkua, joiden kautta pitäisi kulkea saadakseen oikeutta, ja näiden portaiden läpi järjestö voi tyttöä luotsata. – Toimimme linkkinä hankeyhteisöjen tyttöjen ja viranomaisten välillä samalla, kun pyrimme vahvistamaan paikallisia suojelumekanismeja ja instituutioita, Flores tiivistää. – Kylissä myös pojat ja miehet osallistuvat koulutuksiin, joissa väkivaltaan altistavia roolimalleja mietitään uusiksi. Santo Domingo, naisasiainministeriö, aamulla 21.2. klo 9.15 Dominikaanisen tasavallan tasa-arvopolitiikkaa johtava Maria Ramos ei millään saa lopetettua puhelua, jonka aikana hän muuttuu kasvoiltaan yhä punaisemmaksi ja ääneltään yhä kireämmäksi. Asia koskee nuoren naisen kohtelua alueellisella tukiasemalla. Maailmankuva - 35
KUVAT: MIKKO TOIVONEN Viimein Ramos sulkee luurin ja mutisee päälle tuskin kuuluvan sadattelun, vetää sitten henkeä ja laskee kätensä pöydälle perustuslakiniteen viereen. – Kyllä, meillä on todellinen ongelma tässä maassa. Vuodesta 2000 tähän päivään 1 200 naista on murhattu, eikä tuo luku kerro vielä mitään lapsista, jotka ovat olleet sijaiskärsijöinä todistamassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ramos myöntää ongelmat myös tyttöjen koulutuksessa ja kouluympäristöjen väkivaltaisuudessa, mutta painottaa, että edistystäkin on tapahtunut. – Verrattuna moniin muihin maihin meillä on joka tapauksessa lainsäädännön luoma raami, joka kertoo tuomareille, mistä tulee rangaista. Planin toimistolla Santo Domingossa vaikuttamistyön asiantuntija Ernesto Laguardia ei ole yhtä vakuuttunut. – Useinkaan rikoksista ei käytännössä rangaista, ja oikeusjärjestelmä on erittäin hidas ja täynnä sudenkuoppia tyttöjen ja naisten näkökulmasta, hän toppuuttelee. Paljon on vielä tehtävää, mikäli tavoitteena on, että valtio todella kantaa vastuunsa tyttöjen suojelusta ja kouluttamisesta. Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen keskittää paljon huomiota juuri kansallisten viranomaisten ja rakenteiden rooliin: vasta sitä kautta kehityksen tulokset voivat olla kestävät ja jakautua yhteiskunnassa nykyistä tasaisemmin. Laguardian mukaan järjestöt ovat viime vuosina onnistuneet vauhdittamaan tämänsuuntaista muutosta merkittävästi. Kansainväliset ihmisoikeussäädökset 36 - Maailmankuva tarjoavat työkalun kädenvääntöön eri ryhmittymien kanssa. – Plan on yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa auttanut viranomaisia laatimaan toimintasuunnitelmia YK-sopimusten toteuttamiseksi Dominikaanisessa tasavallassa. Parhaillaan työstämme suosituksia lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen, hän listaa. Geneve, YK:n päärakennus, 14.3. klo 15.45 Raportin sivu puhtaanvalkealla kokouspöydällä esittelee todellisuutta, josta harva haluaisi tietää. Najoob-niminen 8-vuotias tyttö naitettiin 20 vuotta itseään vanhemmalle miehelle, jonka luokse tämä joutui välittömästi muuttamaan ja joka kohteli tätä systemaattisen julmasti. Kun tuskallista seksuaalista hyväksikäyttöä oli kestänyt kaksi kuukautta, tyttö pyysi isältään apua, mutta turhaan. ”Jos haluat, mene kantelemaan oikeuteen”, isä totesi. Ja juuri sen Najoob teki. Urhea 8-vuotias karkasi läheisen setänsä turviin ja esiintyi tämän tuella oikeudessa, jossa pyysi avioliittonsa mitätöimistä. Tytön suoruudesta ja rohkeudesta vaikuttunut oikeus hyväksyi eron. Lapsiavioliittoon joutuneen Najoobin tapaus on esimerkki niistä kohtaloista, joihin tytön koulunkäynti yhä lukuisissa maissa tyssää – ja joihin ihmisoikeusperustaiset järjestöt yrittävät YK-tasolla vaikuttaa. Kansainväliset lait määrittävät puitteet kansallisten tuomioistuinten toiminnalle. Selaan juuri julkistettua raporttia Geneven YKtalolla Norjan isännöimässä oheistapahtumassa, jonka
Kokousten kulisseissa kuohuu otsikko ei selvästikään pyri nasevuuteen. Puhujien tittelit hädin tuskin mahtuvat paneelin takaa nousevalle valkokankaalle. – 10 miljoonaa tyttöä joutuu vuosittain lapsiavioliittoon – yksi joka kolmas sekunti. Teiniraskaudet ovat monissa maissa tyttöjen yleisin kuolinsyy, kertoo yksi panelisteista, eikä järkyttävä luku näytä tulevan kenellekään salissa olijalle yllätyksenä. Joku haukottelee salaa. Ihmisiä tulee ja menee, vaikka puheenvuorot ovat käynnissä. Puheenjohtaja kiittelee vuolaasti myös pitkäpiimäisimpien puhujien antia, ja yleisö pakkailee läppäreitä ja lehtiöitä laukkuihinsa. Ylätason päätöksenteko on tuskallisen hidasta ja prosessit monimutkaisia, mutta pieniltäkin vaikuttavien muutosten piirissä on – no, koko maailma. Raportin kannessa afrikkalaistyttö hymyilee, ja muistan taas mistä on kyse: hänen piti päästä kouluun. Kunpa se olisikin ollut kiinni vain pulpetista. Kehitysyhteistyö ei ole helppo alue, sillä tavoite tuntuu pakenevan sitä mukaa, kun ymmärrys todellisuudesta lisääntyy. Joissakin hankkeissa materiaaliset tarpeet ovat yhä ensisijaiset, ja monissa tilanteissa tarveperustainen ja ihmisoikeusperustainen lähestymistapa toteutuvat käsi kädessä. Aina ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Yhteiset pelisäännöt kuitenkin kirkastuvat koko ajan, ja kehityksen työkalut vahvistuvat sitä mukaa. Yhä useammin nuo työkalut ovat aineettomia – osa ihmiskunnan kehittyvää sosiaalista pääomaa. Juttu on julkaistu alun perin Demokraatti-lehdessä. Kymmenien järjestöjen kaksi vuosikymmentä kestänyt kampanjointi saavutti merkittävän voiton YK-areenoilla reilu vuosi sitten, kun Lapsen oikeuksien sopimukseen hyväksyttiin lisäpöytäkirjalla kansainvälinen valitusmekanismi. Mekanismin avulla lapsi voi esimerkiksi vanhempiensa tai järjestön avustamana hakea väärinkäytöksen uhrina oikeutta myös niissä maissa, joiden oma lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuutta. Myös toisenlainen kehitys on kuitenkin mahdollinen, ja takapakki väijyy aina kulman takana. Maaliskuussa kokoontuneessa YK:n naisten asema käsittelevässä toimikunnassa (CSW) kansalaisjärjestöt huolestuivat siitä, että tietyt maat ja konservatiiviset ryhmittymät ovat aktiivisesti ryhtyneet murentamaan aiempien ihmisoikeussopimusten saavutuksia. – Pieni mutta merkittävä määrä maita, mukaan lukien Iran, Venäjä, Syyria ja Vatikaani, ovat ponnistelleet saadakseen puheet naisten oikeuksista takaisin sille tasolle, jolla ne olivat vuosikymmeniä sitten, kommentoi kehitysyhteistyöjärjestö ActionAid tuoreeltaan Guardianin haastattelussa. – On ollut surullista seurata, kuinka jotkut hallitukset ovat koettaneet murentaa pitkäaikaisia kansainvälisiä sitoumuksia naisten ja tyttöjen suojelemiseksi, huomautti myös Egyptin Care-järjestön edustaja samassa yhteydessä. Tänä vuonna – toisin kuin vielä vuosi sitten – CSW:n loppuasiakirja kuitenkin ylipäätään hyväksyttiin. Järjestöille ja niiden työlle asiakirja tarjoaa jälleen mustaa valkoisella: tasa-arvoisen kehityksen rakenteita ja mittareita, joita ryhtyä jalkauttamaan valtioissa ja kylissä. Maailmankuva - 37
TALOUDEN MAANTIEDE Reetta Nousiainen Vastakohtien maa Brasilia on maailman viidenneksi suurin talousalue ja yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Kaukana talouden kasvukeskuksista elää kuitenkin suuri joukko unohdettuja perheitä, joista vain harva pystyy nousemaan äärimmäisestä köyhyydestä edes toimeentulorajan yläpuolelle. Aluksi vietetään minuutin hiljainen hetki. Se ei ollut suunnitelma, sillä tämän päivän piti olla pienen Caiquen yläkoulun oppilaille juhlapäivä. On heidän valmistamansa näytelmän ensi-ilta. Täällä kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan. Olemme Kaakkois-Brasiliassa, Maranhãon osavaltiossa, pienessä Sao José de Ribamarin kylässä. Yksi koulun oppilaista on kuollut. Tällä kertaa kysymyksessä on puhdas onnettomuus, hukkuminen, eikä väkivaltainen kuolema, vaikka sekään ei ole täällä tavatonta. Brasiliassa kuolee 11 alaikäistä väkivallan seurauksena joka päivä. Brasilia onkin Etelä-Amerikan valtioista ainoa, jossa henkirikos on alaikäiselle yleisempi kuolinsyy kuin onnettomuus. Nuoret rakentavat tottuneesti ihmisketjun ottamalla toisiaan käsistä kiinni. Yksi oppilaista nousee lukemaan rukouksen kuolleelle ystävälle. Oppilaat laskevat katseensa ja tarttuvat toisiaan käsistä. Ihan kuin tätä olisi harjoiteltu aiemminkin. itsensä kirjoittama, eikä aihetta ei ole tarvinnut kaukaa etsiä. – Lähipiirin kokemuksista se syntyi, kertoo näytelmän kirjoittaja, Alisson, 15. Alueen lapsista joka kolmas syntyy teiniäidille. Äidiksi tuleminen tarkoittaa nuorille tytöille sitä, että koulu jää kesken, ja siten myös työllistyminen jatkossa on äärimmäisen hankalaa. Tämä näkyy myös tilastoissa. Vaikka työllisyysluvut ovat viime vuosina alueella muuten kohentuneet, nuorten naisten kohdalla tilanne on päinvastainen: yhä useampi jää vaille työpaikkaa. Syy on se, että heillä ei ole työllistymiseen tarvittavaa koulutusta eikä taitoja. Teiniraskaudesta, koulun keskeyttämisestä ja työttömyydestä seuraa köyhyyden kierre. Se on tällä alueella tuttu ilmiö. 60 prosenttia koko Brasilian köyhistä asuu nimenomaan täällä, Koillis-Brasiliassa, ja Maranhãon osavaltion alueen asukkaista joka neljäs elää äärimmäisessä köyhyydessä. Vaikka Brasilian talous on tällä hetkellä maailman viiTeiniäiti jää ilman työtä denneksi suurin ja kasvaa edelleen, maan hyvinvointi on Näytelmä pääsee viimein alkamaan. Se kertoo teinirak- keskittynyt pienelle vähemmistölle, suurten kaupunkien kaudesta, joka johtaa teiniraskauteen. Teksti on nuorten yläluokalle ja ylemmälle keskiluokalle. 38 - Maailmankuva
KUVAT: REETTA NOUSIAINEN Caiquen yläkoulun oppilaiden tekemä näytelmä kertoo teiniraskaudesta. Aihe syntyi ympäröivästä todellisuudesta, sillä Maranhãon osavaltiossa joka kolmas lapsi syntyy teiniäidille. Myös köyhyys keskittyy, ja Maranhãossa tämä näkyy erityisen selvästi. Köyhyys on osavaltion ongelmista suurin ja se puolestaan synnyttää uusia ongelmia kuten väkivaltaa. Vaikka lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ilmenee kaikissa sosiaaliluokissa, köyhyydessä tämäkin ilmiö kärjistyy. Fyysinen kuritus on perheissä edelleen yleistä, samoin seksuaalinen väkivalta. toteuttamaa projektia, jolla pyritään rikkomaan seksin ympärillä oleva tabun luonne. Osallistaminen on tehokkaampi keino kuin valistaminen. Tällä tavoin myös saavutetaan suuri joukko nuoria. Teatterityöpajoihin osallistuu 15 nuorta neljästä koulusta. Työpajojen tieto jakautuu kuitenkin koko koululle. Samalla halutaan saada nuoret osaksi kansalaisyh- Seksuaalisuus on tabu Nuorten valmistama näytelmä kertoo tavallisen tarinan: tyttö ja poika kohtaavat, tyttö tulee raskaaksi, syntyy lapsi. Näytelmä on rohkea köyhän alueen perinteitä kunnioittavassa kulttuurissa, jossa seksuaalisuutta pidetään tabuna. Siitä ei puhuta kodeissa, eikä tähän saakka kouluissakaan. Tietämättömyys onkin suurin syy paitsi teiniraskauksiin, myös hiv-epidemiaan, joka koskee enenevässä määrin naisia ja lapsia. Siksi myös näytelmässä puhutaan kondomista. Nuorten tekemä näytelmä on osa paikallisen Planin Brasilia on Etelä-Amerikan valtioista ainoa, jossa henkirikos on alaikäiselle yleisempi kuolinsyy kuin onnettomuus. teiskuntaa, kantamaan vastuuta paitsi itsestään, myös omasta yhteisöstään. Tiedon jakaminen on tärkein osa projektia: kun nuoret itse jakavat hankkimaansa tietoa, on sen vaikutus perinteistä valistusta parempi. Näytelmä on ohi. Nuoret ovat innoissaan. Kou- Maailmankuva - 39
TALOUDEN MAANTIEDE Vaurastuvan keskiluokan, samban, jalkapallon ja äärimmäisen köyhyyden maa Brasilialaisten nuorten tekemä näytelmä on rohkea köyhän alueen perinteitä kunnioittavassa kulttuurissa. lutoverit istuvat sinivalkoisissa koulupuvuissaan katsomossa. Vaikka nämä nuoret elävät syrjässä kasvukeskuksista, he ovat kaikesta huolimatta onnekkaita: Maranhãon osavaltion nuorista enemmistö lopettaa koulunkäynnin ennen viidettä luokkaa. Näistä nuorista tuskin kukaan jatkaa opiskeluaan yliopistoon saakka. Se ei pikku kylissä ollut tapana, eikä se ole oikeastaan edes mahdollista. Vaikka yliopisto onkin valtion ylläpitämä, opiskelemaan pääseminen edellyttää yleensä yksityisen peruskoulun käymistä. Maksullinen koulu on näille lapsille saavuttamaton unelma. Mutta aina on mahdollisuus muihin unelmiin. Alisson toivoo, että joku sponsoroisi teatteriharrastusta jatkossakin. – Haluan näyttelijäksi. Tämä projekti on antanut uskoa siihen, että voin päästä näyttelemään myös myöhemmin. Sitä todella haluaisin. Se ei ole mahdoton toive maassa, jonka keskiluokkaan nousee vuosittain miljoonia uusia ihmisiä ja jonka talouskasvu jatkuu edelleen. Pitkä matka siihen vielä kuitenkin on. 40 - Maailmankuva Uutisissa Brasilia esitetään kasvavana talousmahtina, sambakarnevaalina, nousevana keskiluokkana, jalkapallona ja loppumattomina hiekkarantoina. Rio valmistautuu parhaillaan sekä olympialaisiin että jalkapallon MM-kisoihin. Kaupunki puhdistaa kasvojaan suurten tapahtumien alla: slummeja eli faveloita siivotaan pois kaupungista. Metron rakentaminen vie elintilaa köyhiltä. Suuret urheilukilpailut tuovat maalle paitsi näkyvyyttä, myös turisteja ja töitä. Brasilia on nyt maailman viidenneksi suurin talousalue ja kasvaa yhä. Maa on pinta-alaltaan kaksi kertaa Euroopan kokoinen, asukkaita maassa on noin 200 miljoonaa. Mutta on toinenkin Brasilia. On kahtiajakautunut maa, jossa elintasokuilu köyhien ja rikkaiden välillä on käsittämätön. Suuri osa lapsista ei saa peruskoulun jälkeistä koulutusta, 16 miljoonaa elää äärimmäisessä köyhyydessä eli tulee toimeen alle 70 realilla (noin 27 eurolla) kuukaudessa. Brasilia on edelleen myös kehitysmaa. Vaikka keskiluokkaan on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana 36 miljoonaa ihmistä, myös köyhyys on edelleen polttava ongelma, etenkin maan koillisosassa. Köyhyys taas synnyttää epätoivoa ja epätoivo rikollisuutta. Brasilian rikostilastot ovat surullista luettavaa. Lasten pahoinpitelyt, väkivaltaiset kuolemat ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yleisiä etenkin maaseudulla, jossa koulutustaso on matala. Teiniraskaudet johtavat kierteeseen, jossa köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle: osattomat lapset kasvattavat uuden sukupolven osattomia lapsia.
TALOUDEN MAANTIEDE Kiina investoi Afrikkaan huomattavasti Yhdysvaltoja enemmän. Afrikan maailmantaloudellista merkitystä ei ole ymmärretty riittävästi, pidettiinhän mannerta vuosisatojen ajan pimeänä ja kehittymättömänä. Afrikalla on kuitenkin mittavaa kasvupotentiaalia, ja monet sitä aiemmin vältelleet maat ovat nyt erittäin kiinnostuneita tästä luonnonvaroiltaan rikkaasta mantereesta. Maailman toiseksi suurin talousmahti Kiina on erityisen tietoinen Afrikan mahdollisuuksista, mikä näkyy tasaisesti kasvavana panostuksena sijoituksiin, työvoimaan ja asiantuntemukseen. Kiinan kauppaministeriön julkaisemien tietojen mukaan Kiina on vuodesta 2008 ollut Afrikan tärkein kauppakumppani Yhdysvaltain sijaan. – Kiina investoi Afrikkaan huomattavasti Yhdysvaltoja enemmän, Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerryn totesi taannoin huolestuneena. Talousasiantuntijat odottavat Kiinan talouden olevan maailmantalouden toipumisen tärkein moottori. Se kasvoi vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen aikana noin 7,7 prosenttia, Sekalainen seurakunta Kiinan taloudellinen mahti ja lisääntyvä vaikutusvalta Afrikassa ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Osa asiantuntijoista varoittaa Afrikkaa neoimperialismista, osa taas on sitä mieltä, että Kiina on hyvä kehityskumppani. Tärkein kysymys on, onko Kiinan toiminnasta taloudellista hyötyä Afrikalle? Kiina on jo muuttanut liiketoiminnan luonnetta monissa Afrikan maissa. Kiinan kauppaministeriön mukaan Afrikan ja Kiinan välinen kaupankäynti on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosikymmenen aikana. Luku oli 163 miljardia dollaria vuosina 2011 ja 2012, mikä on 42 - Maailmankuva huomattava nousu vuoden 2000 tasosta eli 10,8 miljardista dollarista. Kauppaministeriön mukaan yli 2 000 kiinalaista yritystä sijoittaa Afrikassa projekteihin energian ja teollisuuden aloilla. Muita sijoittajia kiinnostavia aloja ovat kauppa, turismi, infrastruktuuri, ateriapalvelut ja maatalous. – Ei ole pelkästään huono asia, että Kiina ja muut maat, jotka eivät perinteisesti ole toimineet Afrikassa, sijoittavat nyt tänne. Kiinalaista sijoitustoimintaa tulee kuitenkin säännellä. Sen tulee olla keskitettyä ja rajoittua tietyille aloille. Jos asiaa ei hallita, vaan kiinalaisten annetaan tehdä sijoituksia tärkeimmille aloille niin, että sijoitukset muista maista loppuvat, kehitys voi olla tuhoisaa joillekin Afrikan maille, Kenian pääkaupungissa Nairobissa asuva kehitystyöasiantuntija Errol King sanoo. Kingin mukaan osa maista alkaa maksaa sijoituksia Kiinalle takaisin vasta 10, 15 tai jopa 50 vuoden kuluttua. – Meidän täytyy löytää tehokkaat keinot suojella tulevia sukupolvia neoimperialismia ja hyväksikäyttöä vastaan, hän sanoo. Kilpailu tiukentuu paikallisille Kiinan kauppaministeriön julkaisemien tilastojen mukaan kiinalaiset sijoittajat ovat tehneet viime vuosina suoria sijoituksia 4 425 ulkomaiseen yritykseen 141 maassa. Sijoitustoiminnan vaikutukset vaihtelevat, sillä kiinalaiset yrittäjät toimivat eri Afrikan maissa, ja afrikkalaiset yrittäjät puolestaan etsivät liiketoimintamahdollisuuksia Kiinasta. – Myyn kiinalaisia kouruja. Viime vuonna kauppa kävi hyvin, mutta nyt huonommin, sillä alueen asukkaat
TALOUDEN MAANTIEDE Aika näyttää, miten hyödyllisiä suhteet ovat Afrikan kehityksen kannalta. – Miksi Kenia sallii laajamittaisen vaatteiden tuonnin Kiinasta, hän kysyy ja huomauttaa, että Kenian kehitys olisi kestävämmällä pohjalla, jos kansalaisille olisi tarjolla töitä esimerkiksi tekstiilitehtaissa. Villiä toimintaa Kiinan ja Afrikan maiden välinen kaupankäynti ei rajoitu pelkästään pienimuotoiseen toimintaan. Kenian kansallinen lentoyhtiö Kenya Airways käynnisti vuonna 2008 suorat lennot Kiinan Guangzhoun lentoasemalle. Lisääntyvien matkustaja- ja rahtimäärien myötä kohteiden määrä kasvoi vuonna 2012 kahdesta (Hongkong ja Guangzhou) kuuteen. Lentoyhtiön johtajan Titus Naikunin mukaan matkustaja- ja rahtiliikenne edistää lentoyhtiön kasvua ja tukee Afrikan kestävää kehitystä avaamalla yhteyksiä mantereelta muualle maailmaan. – On tapahtunut suuri murros lännestä itään, sillä yhteistyö Afrikan ja itäisten maiden välillä kasvaa nyt nopeasti, hän sanoo. Kiinalaisten esiinmarssi Afrikassa herättää monenlaisia tunteita. Vuoden 2013 maaliskuussa Keniassa, joka on Afrikan tärkeimpiä turistikohteita, pidätettiin kiinalaisia norsunluun salakuljettajia. Yhdellä pidätetyistä oli hallussaan 439 kappaletta käsiteltyä norsunluuta, jonka arvo on tuhansia Kenian shillinkejä. Teon ainoa seuraamus oli vaatimaton 30 000 shillingin sakkorangaistus (noin 340 dollaria), minkä jälkeen mies kaikkien luonnonsuojelijoiden tyrmistykseksi vapautettiin. Tämä tapahtui vain muutama viikko sen jälkeen, kun Kenian luonnonsuojeluvirasto vahvisti tiedon 12-henkisen norsuperheen surmasta. Surma on vakavin yksit- 44 - Maailmankuva täinen salametsästäjien aiheuttama vahinko Keniassa. Turismi on tärkein Kenian taloutta kasvattava tekijä, sillä sen osuus maan bruttokansantuotteesta on Kenian matkailuviraston mukaan noin 12 prosenttia. Salametsästys on osoitus kansallispuistojen huonosta valvonnasta ja turvattomuudesta, mikä vähentää matkustusmääriä ja sitä kautta matkustustuloja. Matkustajamäärät ovat pudonneet Keniassa vuosien 2012 ja 2013 aikana. Onkin mielenkiintoista havaita, että Afrikan norsujen ja sarvikuonojen salametsästys on lisääntynyt samaan aikaan kun aasialaisten määrä mantereella kasvaa. Toinen outo seikka on se, että Kiinalla on lupa kaupata laillista norsunluuta, vaikka se on määrännyt afrikkalaisen norsun valtion erityiseen suojelukseen. Norsunluusta valmistetaan perinteisiä kiinalaisia rohtoja ja luksustuotteita, kuten ornamentteja. Luonnonsuojelijoiden mukaan norsunluun kysyntä Kiinassa ja muissa Aasian maissa johtaa salametsästykseen Afrikassa. H.E. Liu Guangyuan, joka on Kiinan valtion korkeaarvoisin edustaja Keniassa, tapasi Kenian luonnonsuojeluviraston johtajan William Kipronon keskustellakseen epäilyistä Kiinan osallisuudesta salametsästykseen. – Molemmat osapuolet pyrkivät tehostamaan yhteistyötä luonnonsuojelun ja matkailun saralla, he ilmoittivat tapaamisen jälkeen. Asiantuntijoiden mukaan Aasian ja Afrikan maiden seuraava haaste liittyy kansainväliseen Kobra-hankkeeseen, joka tähtää mantereilla toimivien kansainvälisten salametsästys- ja salakuljetusliigojen toiminnan lopettamiseen. Kiinalaisen sijoitus- ja kauppatoiminnan räjähdysmäinen kasvu Afrikassa tekee siitä erityisen vaikeaa.
Hyötynä myös kulttuurivaihto Haasteena kestävä kehitys Yhä useampi afrikkalainen saa nyt tuntumaa itäiseen kulttuuriin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia sekä kiinalaisille että afrikkalaisille. Esimerkiksi ravintolat, hotellit, radio- ja televisiotoiminta, konsulaatit sekä kieli-instituutit voivat hyötyä suuntauksesta. – On selvää, että kiinan opiskelusta tulee olemaan hyötyä. Opiskelen mandariinia. Voin tulevaisuudessa työskennellä esimerkiksi kääntäjänä, tai ravintolassa tai ehkä jopa matkustaa Kiinaan, kieliä Nairobissa opiskeleva Sheila Choki kertoo. Itäafrikkalaiset kieli-instituutit ovat havainneet kiinan kielen kiinnostavan yhä useampia opiskelijoita. Suhteet Kiinaan antavat monelle Afrikan valtiolle lisää vaikutusvaltaa neuvotteluissa lahjoittaja- ja sijoittajamaiden kanssa. Kun Zimbabwe kärsi kuivuudesta, hyperinflaatiosta ja taloudellisesta epävakaudesta pian sen jälkeen, kun länsimaat ottivat käyttöön talouspakotteita kiistellyn maareformin vuoksi, presidentti Robert Mugabe kääntyi Kiinan puoleen. Kiina on sittemmin auttanut Zimbabwea ratkaisemaan maan energiaongelmia. Maat käynnistivät vuoden 2012 joulukuussa hankkeen, jossa tutkitaan Pohjois-Matambelelandin maakunnan hiilivaroja. Yhdysvaltojen ja Kiinan välit ovat lämpenemässä, ja tarkkailijoiden mukaan zimbabwelaiset voivat odottaa parempia aikoja. Kenian presidentti Uhuru Kenyatta, jota kansainvälinen rikostuomioistuin syyttää rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja varapresidentti William Ruto ovat osoittaneet halukkuutta yhteistyöhön vaihtoehtoisten kehityskumppanien, kuten Kiinan, kanssa. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan vain vähän yli kymmenen vuotta sitten. Kaikki Afrikan kehitystä seuraavat tahot eivät kuitenkaan pidä Kiinan toimintaa pelkästään suotuisana mantereen kehityksen kannalta. Kiinan kauppaministeriön mukaan Kiina on tammikuun 2013 jälkeen tukenut kaupankäyntiä Afrikan kanssa poistamalla tullit 60 prosentilta tuotteista, joita tuodaan Afrikan maista. Lisäksi kiinalaiset yritykset solmivat afrikkalaisten kumppaneiden kanssa vuoden 2012 tammi–lokakuussa infrastruktuuria, vesiensuojelulaitoksia ja sähköntuotantolaitoksia koskevia rakennussopimuksia kaikkiaan 38,2 miljardin dollarin arvosta, mikä on 27 prosenttia enemmän kuin vastaavalla kaudella vuotta aiemmin. – Kiina tekee strategisia päätöksiä sekä geopolitiikan että luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta, sanoo pankkialalla työskentelevä Grace Omollo. Hän viittaa BRIC-maiden eli Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan vuoden 2013 maaliskuussa Etelä-Afrikan Durbanissa järjestämään huipputapaamiseen, jossa maiden johtajat päättivät sijoittaa yhteensä 50 miljardia dollaria infrastruktuurin kehittämiseen. – Sijoitusten motiivi on pääasiassa kaupallinen, Omollo selittää. – Niiden heijastusvaikutukset, kuten kiinalaisten työntekijöiden ruokinta ja asuttaminen sekä tavarankuljetusten tehostuminen auttavat joitakin yhteisöjä, mutta vaikutukset eivät välttämättä ole samaa suuruusluokkaa kuin sijoitusten koon perusteella voisi olettaa. Haasteena on Afrikan maiden ja Kiinan toimiminen tavalla, joka johtaa kestävään kehitykseen. Aika näyttää, miten hyödyllisiä mantereiden väliset suhteet ovat Afrikan kehityksen kannalta. Maailmankuva - 45
TALOUDEN MAANTIEDE Iida Riekko ”Kadonneiden tyttöjen hinta on Kiinalle kallis” Perinteet, köyhyys ja yhden lapsen politiikka ovat johtaneet Kiinassa miljoonien tyttöjen hylkäämisiin ja surmiin. Seuraukset ovat traagiset sekä yksittäisille perheille että Kiinan hyvinvoinnille, sanoo toimittaja-kirjailija Xinran. Kun Xinran, 55, työskenteli taannoin radiotoimittajana Kiinassa, hän jakoi työmatkallaan junan vaunuosaston isän ja taaperoikäisen tytön kanssa. Myöhemmin Xinran näki ikkunasta, kuinka sama tyttö istui yksin asemalaiturilla. Toimittaja kuvitteli perheen jääneen pois junasta. Järkytys oli suuri, kun isä tuli häntä vastaan junan käytävällä viimeisillään raskaana olevan vaimonsa kanssa. Xinranille selvisi, että vanhemmat olivat hylänneet yksi toisensa jälkeen kolme pientä tytärtä eri puolille Kiinan rautateitä. Syynä oli, että perheen esikoisen oli määrä olla poika. Isä oli kylänsä päällikkösuvun vanhin poika, ja hän olisi tuonut perheelleen häpeää, jos olisi palannut kotiin tyttären kanssa. Ilman poikaa hän ei voinut ottaa paikkaansa suvun ja kylän johdossa vaan oli tuomittu elämään köyhyydessä. Niinpä hän yritti vuodesta toiseen siittää miespuolista perillistä. Perhe ei voinut asettua aloilleen, sillä Kiinan viranomaiset vahtivat tarkkaan, ettei kukaan ylittänyt sallittua yhden lapsen kiintiötä. Xinran kysyi, oliko isä edes huolissaan hylkäämistään tyttäristä. – Mitä hyötyä huolehtimisesta on? Jos heillä on onnea, he jäävät henkiin. Jos taas ei… Tytöt ovat syntyneet kärsimään. On vain ikävä sattuma, että he eivät ole poikia, mies vastasi ja täsmensi vielä vaimonsa puolesta: – Jos naisella ei ole poikaa, hänellä ei ole mitään syytä elää. 46 - Maailmankuva Puheenvuoro kiinalaisille äideille Kohtaaminen junassa on yksi tarinoista, jotka Xinran on koonnut hiljattain suomeksi ilmestyneeseen kirjaansa Kiinan kadotetut tyttäret. Teos käsittelee yksilökertomusten kautta syitä, jotka johtavat Kiinassa tyttövauvojen hylkäämisiin ja surmiin – ja niiden inhimillistä hintaa. Xinranin suositut radio-ohjelmat antoivat äänen kaupunkien ja maaseudun naisille. Xinran törmäsi jatkuvasti tyttärensä tai äitinsä menettäneisiin naisiin ja vieraili kylissä, joissa oli epäilyttävän paljon poikalapsia. Silti hän ei olisi halunnut kirjoittaa kirjaa aiheesta, niin raskaalta se tuntui. – Tämä kirja vaati tulla kirjoitetuksi. Kiertueillani ympäri maailmaa tapasin lukemattomia Kiinasta adoptoituja tyttöjä, jotka kyselivät minulta aina samaa: miksi kiinalainen äitini hylkäsi minut? Kerran eräs viehättävä tyttö sanoi, ettei hänen äitinsä varmaan halunnut häntä hänen rumuutensa takia. Silloin päätin, että minun on avattava hylkäämisten syitä, Xinran kertoo. Hylättyjen ja adoptoitujen tyttöjen tarinoita on julkaistu paljon, Xinran toteaa. Sen sijaan harvoin kuullaan, mitä lapsensa hylänneet äidit ajattelevat ja tuntevat. Xinran halusi antaa puheenvuoron äideille, jotta hylätyt tytöt ymmärtäisivät, etteivät heidän biologiset äitinsä olleet julmia tai välinpitämättömiä vaan olosuhteidensa uhreja. Todennäköisesti äidit myös toivoivat tytöille hyvää elämää, koska eivät surmanneet näitä.
Kirjan viestille on kansainvälistä tilausta, sillä Kiinan kadotettujen tyttärien käännössopimus on solmittu jo yli 20 maahan. Tytöt kärsivät perinteisistä käsityksistä Kiinalaisten tyttölasten hylkäämiset ja surmat johtuvat Xinranin mukaan kolmesta pääsyystä: haitallisista perinteistä, seksuaalisesta tietämättömyydestä ja yhden lapsen politiikasta. – Perinteet ovat tiukasti sidoksissa talouteen ja köyhyyteen. Kiinan maanjako on pohjautunut vuosituhansia siihen, kuinka paljon poikia perheessä on: mitä enemmän poikia, sitä enemmän maata. Jopa kommunistinen puolue omaksui poikia suosivan maanjakojärjestelmän. Agraariyhteiskunnassa, jossa ei tunnettu sosiaaliturvaa, pojat olivat vanhemmilleen tae turvallisesta ja kunniallisesta vanhuudesta. He jäivät perheeseen, kun taas tytöt naitettiin pois. Kiinalaisen sananlaskun mukaan tytöt ovat kuin vettä: kun sen heittää maahan, sitä ei saa koskaan takaisin. Suuri osa Kiinasta on yhä maaseutua, jossa vanhat tavat ja käsitykset elävät. Xinran matkusti toimittajavuosinaan maaseutua ristiin rastiin. Hän on koonnut kirjaansa järkyttävimpiä esimerkkejä siitä, kuinka tyttöjä syrjitään vielä nykypäivänäkin. Karmein muisto liittyy ateriaan, jota Xinran nautti erään kyläpäällikön kodissa perheen miniän synnyttäessä viereisessä huoneessa. Hetken kuluttua Xinran erotti liikettä likasangossa. Miniä oli synnyttänyt tyttären, jonka kätilö oli sullonut suoraa päätä likasankoon hukkumaan. Vauvan jalat sätkivät vielä. Läsnäolijat estivät väkivalloin Xinrania pelastamasta tyttöä. – Ei se ole lapsi. Jos se olisi, me huolehtisimme siitä. Se on tyttövauva, emmekä voi pitää sitä, kyläpäällikön vaimo selitti toteavasti. Kiinan maaseudulla hylätyt ja surmatut tyttövauvat syntyvät lähes aina aviopareille, mutta viime vuosikymmeninä Kiinan kaupungeissa on syntynyt yhä enemmän Maailmankuva - 47
TALOUDEN MAANTIEDE Asenteet eivät ole vapautuneet samaa tahtia kuin seksuaalikäyttäytyminen. aviottomia lapsia, joista moni päätyy orpokotiin. Avioton lapsi on perinteisten käsitysten mukaan suuri häpeä. – Länsimaiset vaikutteet ja seksuaalinen vapautuminen ovat johtaneet siihen, että nuoret harrastavat yhä useammin esiaviollista seksiä. Vanhemmat tai koulu eivät kuitenkaan tarjoa seksivalistusta, eivätkä asenteet ole vapautuneet samaa tahtia kuin seksuaalikäyttäytyminen, Xinran selittää. Hänen kirjassaan kerrotaan yliopisto-opiskelijoista, jotka tulevat raskaaksi tietämättömyytensä vuoksi ja antavat pienet tyttönsä pois. Pojille on helpompi löytää turvapaikka suvusta. Kaupungeissa naispuolisten sikiöiden abortit ovat yleisiä, maaseudulla taas lapsen sukupuoli paljastuu usein vasta synnytyksessä. Siksi erityisen paljon hylkäämisiä ja surmia tapahtuu maaseudulla, josta eloon jääneet tytöt kuljetetaan usein lähimpään kaupunkiin. Xinran kuvailee teoksessaan orpokoteja, jotka ovat täynnä nälkiintyneitä tyttövauvoja, joilla on reisissään palovammoja. Ne ovat syntyneet steariinista, kun maalaiskätilöt ovat tutkineet vauvan sukupuolta kynttilän valossa. Yhden lapsen politiikka on tuhoisa tytöille Yhden lapsen politiikka, jonka Kiinan kommunistinen puolue ajoi läpi vuonna 1989, on lisännyt huomattavasti tyttöjen hylkäämisiä ja surmia. Lukemattomat perheet tahtovat ainoan lapsensa olevan poika, sillä käsitykset poikalapsen paremmuudesta elävät sitkeässä. – Yhden lapsen politiikka on hillinnyt väestönkasvua ja siivittänyt Kiinan talouden huimaa menestystarinaa. Mutta kolikolla on kääntöpuolensa: tyttöjen syrjiminen ja perinteisen perhekulttuurin äkkinäinen muutos ja ra- 48 - Maailmankuva pautuminen, Xinran pohtii. – Pidemmän päälle yhden lapsen politiikka saattaa kääntyä myös taloudelle haitalliseksi. Sitä noudatetaan ja valvotaan etenkin kaupungeissa, joten vauraiden ja koulutettujen kaupunkilaisten osuus pienenee, kun taas kouluttamattomat perheet maaseudulla saavat enemmän lapsia ja heidän osuutensa väestöstä kasvaa. Yhden lapsen politiikka johti myös Xinranin henkilökohtaiseen tragediaan. Kun hänen poikansa, nyt jo aikuinen Panpan, oli puolitoistavuotias, Xinran kohtasi sairaalassa vastasyntyneen orpotytön nimeltä Pikku Lumi. Vauvaa odotti elämä orpokodissa. Xinran kiintyi tyttöön niin, että halusi adoptoida tämän. Hän ehti hoitaa vauvaa kolme kuukautta. Viranomaiset eivät kuitenkaan sallineet adoptiota, sillä perheessä oli jo lapsi. Xinran olisi menettänyt työnsä, eikä Pikku Lumi olisi saanut virallista henkilötodistusta. Painostuksen vuoksi Xinran myöntyi luovuttamaan tytön orpokotiin, jossa kävi säännöllisesti katsomassa tätä. Eräänä päivänä orpokoti oli tyhjä ja lapset poissa. Xinran ei vieläkään tiedä, mihin Pikku Lumi päätyi – tai onko tämä edes hengissä. – Hän on tai olisi jo yliopistoiässä. Aina kun tapaan maailmalla Kiinasta adoptoituja tyttöjä, etsin heidän otsastaan samanlaista kyyneleen muotoista syntymämerkkiä kuin Pikku Lumellani. 30 miljoonaa kadonnutta tyttöä Nanjingissa Xinranilla oli tapana syödä illallista pienessä ravintolassa, jonka tiskaajana työskenteli Kumeiksi kutsuttu maalta tullut nainen. Eräänä yönä Kumei yritti itsemurhaa. Samana päivänä ravintolassa oli vietetty pikkutytön viisivuotisjuhlaa.
Paljastui, että Kumei oli surmannut kaksi tyttövauvaansa miehensä ja appivanhempiensa tahdosta ja pitänyt tekoja luonnollisina. Mutta kun Kumei näki pikkutytön juhlat, hän tajusi, että jotkut vanhemmat arvostavat tyttäriään ja että hänenkin tyttärensä olisivat voineet saada toisissa oloissa hyvän lapsuuden. Oivallus sai hänet romahtamaan. – Nuorten naisten runsaat itsemurhat ovat usein tyttöjen hylkimisen seurausta. Moni lapsistaan luopunut tai heidät tappanut äiti masentuu katumuksesta ja ikävästä. Mies saattaa hylätä tyttöjen synnyttäjän, ja appivanhempien painostus perillisestä on usein raskasta, Xinran sanoo. Kirjassaan hän kertoo, että itsemurhat kuuluvat tutkitusti nuorten naisten yleisimpiin kuolinsyihin. Kiinalaisnaiset tekevät itsemurhia 25 prosenttia enemmän kuin miehet. Kolmannes 15–34-vuotiaiden talonpoikaisnaisten kuolemista selittyy itsemurhilla. Tyttöjen syrjinnän hinta on muutenkin kova. Kiinassa on arviolta 600 000 orpoa – pääosin tyttöjä – ja maasta oli adoptoitu ulkomaille vuoteen 2010 mennessä vähintään 150 000 tyttöä. Kenties eniten medianäkyvyyttä saanut seuraus on Kiinan ”morsianvaje”. – Kiinan hallinto on halunnut pitkään vaieta puuttuvista tytöistä, mutta nyt senkin on ollut pakko herätä. Hallinto julkisti hiljattain ennusteen, että 2020-luvulla Kiinassa on miehiä 30 miljoonaa enemmän kuin naisia, Xinran sanoo. – Yleinen keskustelu surkuttelee vaimoa vaille jääviä poikia ja miehiä, mutta minä kysyn: Missä ne 30 miljoonaa tyttöä ja naista ovat? Eikö meidän pitäisi surkutella heidän kohtaloaan? Xinran uskoo, että asenteet tyttöjä kohtaan ovat hiljalleen muuttumassa. Merkittävä syy on, että maassa aletaan nähdä, kuinka kielteisiä seurauksia tyttöjen hylkäämisillä ja surmilla on niin perheille kuin kansantaloudelle. – Paljon täytyy kuitenkin vielä tehdä. Ei riitä, että naiset rohkaisevat toisiaan ja tyttäriään. Asennemuutos vaatii, että asennekasvatusta tehdään etenkin miesten ja poikien keskuudessa, sillä he ovat yhä päätöksentekijöitä. Tyttö pääsee kouluun vain, jos hänen isänsä tahtoo niin. Pojat täytyy kasvattaa pienestä pitäen kunnioittamaan naisia. Xinran ?? Tunnettu kiinalainen toimittaja ja kirjailija. ?? Syntynyt Pekingissä 1958. Kasvoi erossa vanhemmistaan, jotka vangittiin Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana. ?? Asunut Isossa-Britanniassa vuodesta 1997. Kiertänyt työnsä vuoksi ympäri maailmaa. ?? Julkaissut kuusi kirjaa kiinalaisten naisten elämästä. Teoksista on suomennettu Kiinan kadotetut tyttäret (Atena 2013) ja Vaiennetut äänet: kiinalaisia naiskohtaloita (Tammi 2003). ?? Johtaa hyväntekeväisyysjärjestöä The Mothers’ Bridge of Love, joka auttaa köyhiä kiinalaisia lapsia ja pyrkii edistämään länsimaiden ja Kiinan keskinäistä ymmärrystä. ?? Vieraili Suomessa huhtikuussa. Maailmankuva - 49
TALOUDEN MAANTIEDE Tiina Kirkas Intia kohtaa synkän nykyisyytensä Kaikkialla maailmassa lapset ja naiset kokevat seksuaalista hyväksikäyttöä. Intiassa miehet halutaan mukaan juurimaan väkivaltaa. Keskiviikkona 17. huhtikuuta tuntematon mies lähestyi neljävuotiasta tyttöä Ghansorin pikkukaupungissa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Mies lupasi lähikaupasta banaaneja, joten tyttö lähti hänen matkaansa ilmeisen helposti. Vuorokauden kuluttua päiväpalkkalaisina työskennelleet vanhemmat löysivät tyttärensä elossa mutta verisenä läheiseltä polttohautausmaalta. Lääkäri kertoi, että tytön aivot ja vagina olivat pahoin vaurioituneet. Viisi päivää tyttö makasi koomassa sairaalan hengityskoneessa, kunnes hänen sydämensä ja keuhkonsa lakkasivat toimimasta. Sitä ennen poliisi oli pidättänyt 25- ja 27-vuotiaat miehet tekoon osallisina. Ghansorilaisen tytön kuolema ei herättänyt vastaavaa mediahuomiota kuin Intian pääkaupungissa Delhissä hieman aiemmin raiskatun mutta henkiin jääneen 50 - Maailmankuva viisivuotiaan tytön tarina. Silti sekin kertoo surullisella tavalla Intian – ja samalla monen muunkin valtion – nykytodellisuudesta. Vaiettu rikos Vuonna 2011 Intiassa raportoitiin 24 000 raiskausta. Uhreista joka kolmas oli alaikäinen lapsi. Kaikista samana vuonna lapsiin kohdistuneista rikoksista viidennes oli raiskauksia. Virallisten rikostilastojen mukaan lasten raiskaukset olivatkin kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Suhteellisesti eniten lisääntyivät alle kymmenvuotiaiden lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, onko kasvu todellista vai lisääntyneen raportoinnin seurausta. Se tiedetään, että yhä edelleen valtaosa lasten – ja myös naisten – seksuaalisesta kaltoinkohtelusta tapahtuu vi-
ranomaisten ja median tietämättä. Esimerkiksi Intian hallituksen muutama vuosi sitten teettämässä tutkimuksessa 72 prosenttia seksuaalista väkivaltaa kokeneista lapsista toteaa, etteivät he ole kertoneet tapahtuneesta kenellekään. Vain kolme prosenttia lapsista tai heidän perheistään on ilmoittanut väkivallasta poliisille. Erityisen harvoin lapset ilmiantavat perheen sisäistä seksuaalista väkivaltaa. Silti Intiassakin on todennäköisempää, että lapsen raiskaaja on tuttu kuin tuntematon. Useissa tutkimuksissa lapset nimeävätkin yleisimmäksi hyväksikäyttäjäkseen isän, lähisukulaisen tai naapurin. Myös äidit pahoinpitelevät lapsiaan seksuaalisesti. Varsinkin pojat vaikenevat kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Selvittämättä on myös Intian lukuisissa orpo- ja kasvatuskodeissa tapahtuvan lasten hyväksikäytön laajuus. Oikeusjärjestelmä ei toimi Vähäistä raportointia selittävät myös tiedon puute, sosiaalinen häpeä ja vähäinen usko viranomaisten toimintakykyyn. Intiassa kerrotaankin useita tarinoita, joissa poliisi ei ota lapsen katoamista tai kokemaa seksuaalista väkivaltaa todesta vaan kehottaa uhria luopumaan rikosilmoituksen jättämisestä. Usein myös uhrit kokevat viranomaisten kuulustelumenetelmät ja raiskauksen todentamiseksi tehtävät tutkimukset nöyryytyksinä. Köyhät, kouluttamattomat ja eri vähemmistöryhmien lapset ovat kaikkein lainsuojattomimpia, vaikka juuri heillä on suurin riski päätyä hyväksikäyttäjien uhriksi. Virallisesti he eivät välttämättä ole edes olemassa. Järjestelmän uskottavuutta rapauttaa ennen kaikkea lahjonta, joka poliisin lisäksi vaivaa oikeuslaitosta. Muutoinkin tuomioistuinkäsittelyyn päätyvistä raiskaustapa- Maailmankuva - 51
TALOUDEN MAANTIEDE uksista vain joka viides johtaa tekijän rankaisemiseen. Heistäkin osa pääsee takuita vastaan vapauteen. Nainen ei minkään arvoinen Miksi lasten ja naisten seksuaalinen kaltoinkohtelu sitten on niin yleistä Intiassa? Tavallisin selitys liittyy intialaisessa patriarkaatissa vallitsevaan tyttölasten ja naisten väheksyntään. Varsinkin pohjoisissa osavaltioissa tyttösikiöitä abortoidaan poikalasten varmistamiseksi, ja elävinäkin tytöt saavat poikia vähemmän ruokaa, terveydenhoitoa ja koulutusta. dollisuutta tutustua toisiinsa luontaisesti. Näin poika voi kasvaa tunneköyhäksi mieheksi tajuamatta, että vastentahtoinen seksi tuottaa tytölle kipua ja ahdistusta. Samasta syystä Intian elokuvateollisuutta vaaditaan vastuuseen seksistisestä kuvastostaan. Varsinkin elokuvien laulu- ja tanssinumerot tarjoavat miehille rivon sanaston ja elekielen, joilla he ahdistelevat tyttöjä ja naisia julkisilla paikoilla. Samalla ne viestivät tytöille ja naisille, kuinka heidän on oletusarvoisesti mukauduttava miesten tahtoon. Vähintään yhtä suurena ongelmana Intiassa nähdään seksuaalikasvatuksen puute. Kun seksi on tabu ja siitä puhuminen kiellettyä, nuoret jäävät vääjäämättä pornon ja Bollywood-elokuvien tarjoamien mallien varaan. Seksuaalista väkivaltaa lisääviksi tekijöiksi nimetään myös alkoholi ja muut päihteet, raiskaajien itse kokema seksuaalinen hyväksikäyttö sekä maaseudulta kaupunkeihin hakeutuneiden nuorten miesten irrallisuus ja sosiaalisen kontrollin puute. Ennen kaikkea intialaisten mielestä kyse on raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa sietävästä kulttuurista, jota vaikeneminen ja rankaisemattomuus voimistavat. Intiassa pyydetään nyt miehiä mukaan parantamaan niin lasten kuin naistenkin asemaa. Seurauksena Intian sukupuolijakauma on vääristynyt eli tuhatta alle viisivuotiasta poikaa kohden maassa on 914 tyttöä. Haryanan osavaltiossa suhdeluku on 830/1000, paikoin jopa sitäkin huonompi. Aikuisina naiset kokevat seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi paljon muutakin väkivaltaa. Riitatilanteissa he voivat saada syövyttävää happoa kasvoilleen. Myötäjäiskiistoissa heidät taas saatetaan polttaa elävältä. Intialaisen naisen asemaa kuvastaa se, että avioliitossa tapahtunut raiskaus ei edes vuoden 2013 alussa uudistetussa laissa ole rikos. Lasten yleisestä aliarvostuksesta kertoo puolestaan se, että kolmannes maailman aliravituista lapsista elää Intiassa. Raiskauksia sietävä kulttuuri Seksuaalisesta väkivallasta syytetään myös pornoa, jonka sanotaan vääristävän intialaisten miesten ymmärrystä tyttöjen ja naisten ruumiillisuudesta. Haitallisimmin porno vaikuttaa perinteisissä yhteisöissä, joissa tytöt ja pojat kasvavat erillään ilman mah- 52 - Maailmankuva Aikaa ja aivopesua Mitä väkivallan estämiseksi sitten tulisi tehdä? Viime vuonna Intiassa astui voimaan laki, joka suojelee lapsia seksuaaliselta väkivallalta. Poliisilaitokset ja tuomioistuimet myös tietävät, miten niiden on väkivaltatapauksissa tehtävä. Maassa toimii myös lasten oikeuksien toteutumista valvova komissio. Nyt intialaiset muistuttavat, että lakeja pitäisi vain noudattaa, niiden toimeenpanoa valvoa ja rikkomuksista rangaista. Ongelmatonta se ei ole, sillä Intian osavaltiot ja territoriot eivät välttämättä toteuta keskushallituksen ohjeita, jotka saattavat vielä poiketa uskonnollisten perhelakien määräyksistä. Viranomaisilta puuttuu myös rahaa ja ammattitaitoa seksuaalista väkivaltaa kokeneiden lasten kohtaamiseksi, auttamiseksi ja kuntouttamiseksi. Varsinkin las-
ten- ja nuorisokotien valvonta on olematonta. Tärkeintä kuitenkin on vaikuttaa intialaisten asenteisiin, mikä vaatii ajan lisäksi suoranaista aivopesua. Erään intialaisen kansalaisjärjestötoimijan sanoin hallitukset eivät raiskaa, ihmiset raiskaavat. Viranomaisten, terveydenhoitohenkilöstön ja koululaitoksen ohella valistusta tarvitsevat myös vanhemmat ja kasvavat lapset. Isien on arvostettava tyttäriään, ja äitien on opetettava pojat kunnioittamaan kaikkia naisia. Seksiopastus ei myöskään saa jäädä pornon ja kavereiden varaan vaan asianmukaista tietoa on saatava pienestä pitäen kotona ja koulussa. Ennen kaikkea lasten on kyettävä hahmottamaan hyvän ja pahan kosketuksen ratkaiseva ero. Samalla lasten – ja tietenkin aikuisten – on oivallettava, että seksuaalinen väkivalta on harkittu teko, josta seuraa rangaistus. Uhrista selviytyjäksi Intiassa pyydetään nyt miehiä mukaan parantamaan niin lasten kuin naistenkin asemaa. Heidän ei tarvitse kokea oloaan epämukavaksi vain siksi, että he ovat miehiä ja siten potentiaalisia uhkia ympäristön lapsille ja naisille. Kaikilla raiskatuilla lapsilla ja naisilla on myös miessukulaisia, joita kehotetaan unohtamaan häpeänsä ja määrätietoisesti vastustamaan muiden miesten naisia halveksivaa puhetta ja väkivaltaista käytöstä. Samalla miehiä muistutetaan, että raiskaus ei ole niin sanottu naisten asia vaan yksiselitteisesti väkivaltaa. Siksi myös seksuaalisesti hyväksikäytettyjen poikien ja miesten on puhuttava kokemuksistaan ja vaadittava pahantekijänsä vastuuseen. Sama pätee kaikkiin raiskauksesta ja seksuaalisesta väkivallasta selvinneisiin lapsiin ja naisiin. Heidän on kieltäydyttävä uhrin asemasta ja kaikesta kokemastaan huolimatta jatkettava elämäänsä, selkä suorana ja pää pystyssä. Lähteet Breaking the Silence. Child Sexual Abuse in India. Human Rights Watch, 2013; India's Hell Holes: Child Sexual Assault in Juvenile Justice Homes. Asian Center for Human Rights, 2013; Siwan Anderson & Debraj Ray: The Age Distribution of Missing Women in India. Economic & Political Weekly, 12/2012; New York Times; New Delhi Television; National Crime Record Bureau (ncrb.nic.in)
GLOBAALI TALOUS
GLOBAALI TALOUS Aino Haavio Tavoitteena toimeliaisuus Kehitysyhteistyöllä edistetään yhä useammin yrittäjyyttä. Mutta pureutuuko Aid for Trade, kauppaa tukeva kehitysyhteistyö, myös köyhyyteen? Maailmanlaajuisesti jo neljännes kaikesta kehitysyhteistyöstä luokitellaan ”kauppaa tukevaksi”. Brittiläisen The Guardian -lehden mukaan Aid for Trade -maksatuksia on kirjattu vuodesta 2005 lähtien 200 miljardin dollarin edestä. Mistä on kyse? – Kehitysmaiden ihmisiä autetaan vahvistamaan omaa toimijuuttaan – siinä kauppaa tukevan kehitysyhteistyön ydin, sanoo kehitysmaatutkimuksen professori Anja Nygren Helsingin yliopistosta. – Perimmäisenä tavoitteena on muun kehitysyhteistyön tapaan vähentää köyhyyttä. Ajatellaan, että tuottavaa työtä tekemällä kehitysmaiden heikko-osaiset voivat vaurastua pysyvämmin, hän jatkaa. Nygrenin mukaan kehitysyhteistyön uudet virtaukset heijastelevat elinkeinopohjan muutoksia globaalissa etelässä. Valtaosa kehitysmaista on teollistumassa. Niillä ei ole halua eikä mahdollisuuksia turvata kasvavan väestön toimeentuloa yksinomaan omavaraistaloudella tai alkutuotannolla, kuten maa- ja metsätaloudella. Sen sijaan maat haluavat kehittää kaupankäynti- valmiuksiaan. 56 - Maailmankuva – Kansainvälisillä foorumeilla nimenomaan kehitysmaiden edustajat ovat virittäneet keskustelua uusista, nykytilanteeseen sopivista tukimuodoista, kertoo kauppapolitiikkaan ja kehityskysymyksiin perehtynyt tutkija Marikki Stocchetti Ulkopoliittisesta instituutista. Nostetta kaupan tukemiselle on taannut myös keskustelu perinteisen kehitysyhteistyön riittämättömyydestä. Anja Nygrenin mielestä vanhanmuotoisen kehitysavun on nähty punovan haitallisia riippuvuussuhteita avun antajien ja kohdemaiden välille. Laajempi aloite kauppaa tukevasta kehitysyhteistyöstä syntyi vuonna 2005 Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä. Käsitteen sisällöstä on sittemmin sovittu kehittyneiden maiden talousjärjestössä OECD:ssä. Kehitysmaat tähtäävät vientiin Aid for Trade -kehitysyhteistyötä toteutetaan sekä kah- denvälisesti että monenkeskisesti. Suomikin hyödyntää molempia väyliä. – Meillä on kahdenvälisiä AFT-hankkeita eri puolilla maailmaa. Toimimme aktiivisesti perinteisissä kohdemaissamme Keniassa, Tansaniassa, Sambiassa ja Vietnamissa mutta myös esimerkiksi Keski-Aasian alueella, ker-
GLOBAALI TALOUS Kehitysmaihin toimitetaan sitä, mikä on meidän vientimme kannalta edullista. mailta uupuu kuitenkin viisas, kokonaisvaltainen kauppastrategia. – Maiden inhimilliset resurssit eivät useinkaan riitä niiden itsensä kannalta edullisten kauppasopimusten neuvottelemiseen. Tässä AFT-hankkeet voivat tuoda avun. Stocchettin mukaan olisi järkevää suunnata tukea yhä enemmän myös alueellisille kauppajärjestöille. Esimerkiksi Afrikassa tästä hyödyttäisiin. ”Sidottu apu” puhuttaa Professori Anja Nygrenin mukaan kauppaa tukevan kehitysyhteistyön sisäänmarssia on kuvattu maailmalla pääasiassa myönteisesti. Kehitysmaiden vienti on kasvanut hankkeiden myötä monin paikoin, ja työllisyysluvut ovat kohentuneet. –Kilombero Valley Teak Company tarjoaa työtä suoraan tai välillisesti tuhansille ihmisille, Jaakko Kangasniemi kertoo. Avunantajien kirkasotsaisuutta kuitenkin kyseenalaistetaan yleisesti. Kohdemaiden ensisijaiset tarpeet eivät aina määritä yhteistyön luonnetta. – Osa AFT-yhteistyöstä sidotaan arveluttavasti hankintoihin avunantajamaasta, tutkija Marikki Stocchetti sanoo. Anja Nygren on ollut kuulevinaan Suomen AFThankkeissa 1970-luvun kaikuja: – Kehitysmaihin toimitetaan sitä, mikä on meidän vientimme kannalta edullista, hän sivaltaa. Hankkeiden pitäisi kuitenkin viritä suoraan kohdemaiden tarpeista ja liittyä järkevästi osaksi maiden yleisempää kauppastrategiaa ja kehitystavoitteita. Nygren ja Stocchetti kuitenkin uskovat synergian toteutuvan monin paikoin. – Suomen on varmasti fiksua keskittyä aloihin, joilla olemme vahvoja. Esimerkiksi metsäsektorin, IT-alan tai koulutukselliselle osaamiselle on epäilemättä aitoa tarvetta monessa kehitysmaassa, Nygren toteaa. Seurannassa työsarkaa Mutta lähestytäänkö AFT-hankkeiden avulla kehitysyhteistyön ykköstavoitetta? Onko köyhyys taittumassa avun seurauksena? – Globaalisti kauppaa tukevasta kehitysyhteistyöstä 58 - Maailmankuva
valtaosa suuntautuu muihin kuin köyhistä köyhimpiin maihin, Marikki Stocchetti pohtii. Stocchettin mielestä tähän on ehkä johtanut pragmaattinen ajattelu. Kun olosuhteet ovat alkeelliset, kansainvälisiin markkinoihin kiinnittymiselle ei ole edellytyksiä. AFT-yhteistyötä viljellään siellä, missä tuloksia voidaan perustellusti odottaa kohtuullisessa ajassa. Toistaiseksi ei ole myöskään osoitettu, että kohdemaiden kaupan kasvattaminen olisi parantanut heikoimmin toimeentulevien asemaa. – Tähän pyritään, ja tällaisiin epäsuoriin vaikutuksiin uskotaan laajalti. Toistaiseksi evaluaatiot eivät ole kuitenkaan pystyneet näyttämään yhteyttä kaupan tukemisen ja köyhyyden vähenemisen välillä, Aira Päivöke toteaa. Kausaaliset ketjut ovat pitkiä ja monihaaraisia. Näytön saaminen voi olla kiven takana jatkossakin. – Suomi kuitenkin pyrkii jo hankkeita suunnitellessaan ja yhteistyökumppaneita valitessaan analysoimaan toiminnan mahdollisia vaikutuksia muun muassa köyhyyteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, naisten asemaan ja kestävään kehitykseen, Päivöke kertoo. Ulkoasiainministeriön tuoreehkon toimintasuunnitelman mukaan näitä vaikutuksia seurataan jatkossa entistä useamman ja täsmällisemmän indikaattorin avulla. – Olemme myös karsimassa yhteistyökuvioitamme. Keskitymme tulevaisuudessa niihin hankkeisiin ja monikansallisiin väyliin, joiden kehitysvaikutuksista olemme vakuuttuneimpia, ulkoasiainministeriön Mika Vehnämäki kertoo. Professori Nygrenin mukaan osa AFT-hankkeista vaikuttaisi jo kohentaneen köyhimpien työ- ja elinoloja. Finnfundin Jaakko Kangasniemi on samaa mieltä. Esimerkiksi maailman köyhimpiin maihin lukeutuvassa Sierra Leonessa sisällissota tuhosi palmuöljypuristamoja. Tämän seurauksena ravintoöljyä alettiin tuoda maahan Aasiasta. Paikallisilla viljelmillä tertut mätänivät puihin. – Hiljattain Suomi kuitenkin auttoi rakentamaan Sierra Leoneen uuden ravintoöljypuristamon. Tuhannet syrjäseutujen pienviljelijät ovat saamassa myyntikanavan tuotannolleen. Jos tällä ei ole myönteisiä kehitysvaikutuksia, niin millä on, Kangasniemi kysyy. Kun olosuhteet ovat alkeelliset, kansainvälisiin markkinoihin kiinnittymiselle ei ole edellytyksiä. Maailmankuva - 59
GLOBAALI TALOUS Terhi Friman Vihreä talous tavoittelee luonnonvarojen reilua hinnoittelua Vihreä talous pyrkii talouskasvuun käyttämällä maapallon luonnonvaroja oikeudenmukaisesti. Vihreää taloutta arvostellaan muun muassa siitä, että luonnonvarojen arvottaminen rahassa voi lisätä maailman epätasa-arvoa. 60 - Maailmankuva
Kun maapallon väestö kasvaa, runsaasti kuluttavan keskiluokan osuus maailmassa kasvaa samalla. Pelottavia esimerkkejä tästä on esimerkiksi Intiasta, missä talouskasvu on ollut kovaa mutta köyhyys on silti lisääntynyt. Nouseviin talousmaihin pitäisi juurruttaa uudenlaista taloudellista ajattelutapaa. Niiden tulisi itsekin tiedostaa, että vastuu kansalaisten hyvinvoinnista on valtiolla itsellään. Vihreä talous, green economy, oli kesällä 2012 Rio + 20 -konferenssin aiheena. Vihreä talous tarkoittaa taloutta, jossa luonnonvaroja käytetään säästeliäästi ja luonnon ehdoilla ja joka toimii vähäpäästöisesti, eettisesti ja kansalaisia osallistavasti. Vihreä talous luo uusia työpaikkoja oikeudenmukaisesti. Tällaisia tavoitteita maailmassa ja varsinkin kehitysyhteistyössä tarvitaan, sillä 30 vuoden kuluttua maapallolla elää arvioiden mukaan yhdeksän miljardia ihmistä. Talouskasvua tarvitaan. Varallisuuserot kasvavat koko ajan sekä maiden sisällä että välillä. Yhdessä oppimalla Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Annika Lindblom kertoo, että parhaillaan suunnitellaan laajaa hanketta, joka juurruttaa osallistavaa taloutta. YK:n eri järjestöjen luomassa hankkeessa teollistuneet maat ja kehitysmaat toimivat yhdessä köyhyyden vähentämiseksi. Kumpikin osapuoli oppii hankkeessa. Tähän Page-hankkeeseen valitaan kolmekymmentä sitoutunutta kehitysmaata. Sitoutuminen tarkoittaa muun muassa sitä, että maat haluavat suunnata omia investointejaan kestävän hyvinvoinnin tuottamiseen. Työpaikkoja luodaan ottamalla huomioon luontoarvot. Seitsemän vuoden mittaisessa hankkeessa keskeistä on ajattelutavan muuttaminen kouluttamalla ja neuvomalla paikallisia. Hankkeessa halutaan pohtia köyhyyden syitä. Miksi olemme tässä tilanteessa, jossa nyt olemme? Miksi köyhyys ei ole maapallolla vähentynyt? Olemme ylikuluttaneet luonnonvaroja 1970-luvulta lähtien eikä suuntaus voi jatkua. Hankkeessa mukana olevat maat halutaan saada ajattelemaan, että hyvinvointia luodaan oman maan kansalaisille. Suomi voi neuvoa metsäisiä maita, kuten Afrikassa Sambiaa, esimerkiksi kertomalla, kuinka meillä on aikanaan luotu hyvin- Maailmankuva - 61
GLOBAALI TALOUS Solidaarisen talouden ideaa on kehitetty Latinalaisessa Amerikassa 1980-luvulta alkaen. Siinä ruohonjuuritason toimijat luovat yhdessä yhteisötalouden, asiaa kehitetään ihmisten arjesta. Yhteisötalous tuo esiin vahvoja ekologisia ja demokraattisia vaihtoehtoja ja vastustusta hyötynäkökulmaan pohjautuvalle talousajattelulle. Van der Wekken sanoo, että kun solidaarisuus on keskeinen arvo kehitysyhteistyössä, paikalliset ihmiset saadaan mukaan aktiivisiksi toimijoiksi. Asioita pitäisi hänen mielestään muuttaa rahan ja talouden näkökulmasta demokratian ja kehityksen näkökulmaan. – Kannattaa aina kysyä, kenen intressin mukaan toimitaan ja kuka toiminnasta hyötyy, van der Wekken toteaa. Solidaarisuusajattelussa oteHyvinvointia voidaan luoda myös puhtaasti. Kehitys- taan vastuu siitä, että ihmiset ovat itse mukana päätökmaat tarvitsevat tukea mutta myös omaa sitoutumista senteossa. Siinä voidaan luoda laajoja ja luovia verkostoja, jotka hyödyttävät sekä luontoa että taloutta. ja priorisointia. Page-hanke kiinnostaa monessa maassa. Hanketta toteutetaan Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan Arvoja punnitaan tarkasti maissa. Luonnonvaroja voidaan jakaa reilusti. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa on malleja, joissa siemenet eivät ole kauppatavaraa, vaan niitä voidaan jakaa hyötykäytYhteisötaloutta kohti? Vihreää taloutta myös kritisoidaan paljon. Joissakin töön ihmisten kesken. kehitysmaissa ajatellaan, että vihreä talous saattaa olla Solidaarinen talous ei ole epävirallisen sektorin ”puuuhka ja kehityksen jarruttaja. Kansalaisjärjestöt ovat to- hastelua” vaan kestävää taloutta. Siinä nähdään, että denneet muun muassa, että vihreä talous kaupallistaa esimerkiksi luomuviljely on ihmisten tarpeesta lähtevää luonnon, koska luonnonvarat arvotetaan rahassa. ekologista toimintaa. Siemenpuusäätiön koordinaattori Rudy van der Van der Wekken muistuttaa, että ihmiset ovat kiinWekken työskentelee Latinalaisessa Amerikassa. Sie- nostuneita luonnonvaroista ja niiden käytöstä. Tästä hän menpuusäätiö on ympäristö- ja kehitysyhteistyöjär- ottaa esimerkiksi kaivostoiminnan. Kaivosteollisuus kosjestö, jonka perusti 15 järjestöä vuonna 1998. Säätiöllä kettaa kaikkia ihmisiä, sillä arkisessa käytössä on paljon on projekteja Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa sekä tavaraa, joissa on käytetty kehitysmaista louhittua meMalissa Afrikassa. tallia. Viimeaikaiset uutiset ovat herättäneet suomalaiset Van der Wekken haluaisi tuoda keskusteluun mie- miettimään kaivostoiminnan arvoja. luummin solidaarisuustalouden ja yhteisvaurauden ajat– On pelottava ajatus, että ihmiset, joita asiat kostelun kuin vihreän talouden. kevat, eivät olisi mukana päätöksenteossa. Olisi toivotHänen mielestään vihreän talouden ajatus, että luon- tavaa, että näistä asioista käytäisiin demokraattinen nonvaroille voidaan antaa hinta ja että markkinat voivat keskustelu. hallita kehitystä hyvin, ei voi toimia. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. vointia metsien avulla ja jatkuvasti huolehdittu myös tulevaisuudesta istuttamalla uusia taimia ja huolehtimalla niiden kasvusta. – Meillä on tietoa, jota voimme jakaa. Voimme pohtia kestävää kehitystä yhdessä ja oppia toisiltamme. Kehitysmaiden ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin meidän, Lindblom kertoo. Kansalaisjärjestöt ovat todenneet, että vihreä talous kaupallistaa luonnon, koska luonnonvarat arvotetaan rahassa. 62 - Maailmankuva
Aino Haavio Vastuun rajat Monikansalliset yritykset tarjoavat kehitysmaille työpaikkoja ja tietotaitoa. Mutta osa yrityksistä myös riistää globaalia etelää ainakin välillisesti, alihankintaketjujensa kautta. Missä kulkevat yritysvastuun rajat? – Yritysvastuun käsite liitetään tuotteiden koko elinkaareen, toteaa yritysvastuuseen perehtynyt yliopistonlehtori Leena Lankoski Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta. Monikansallisten yritysten sidosryhmiin kuuluvat Lankosken mukaan paitsi omistajat, sijoittajat ja työntekijät myös kehitysmaiden alihankkijat. Niin yrityksen omaa toimintaa kuin sen alihankintaketjujakin tarkastellaan sosiaalisella, ekologisella ja taloudellisella ulottuvuudella. – Näillä osa-alueilla vastuulliset yritykset pyrkivät lisäämään toimintansa myönteisiä vaikutuksia ja vähentämään kielteisiä, Lankoski sanoo. Työntekijöiden sosiaalisiin oikeuksiin on länsimaissa liitetty esimerkiksi minimipalkka, turvalliset työskentelyolosuhteet ja vapaus järjestäytyä. Viimeistään 1990-luvulta lähtien on alettu korostaa myös ympäristönsuojelua. Viime vuosina keskustelun kolmanneksi ulottuvuudeksi on noussut talous. On herätty huomaamaan, että osa kehitysmaissa toimivista globaaleista yrityksistä harjoittaa esimerkiksi kyseenalaista verosuunnittelua. Nämä yritykset tulouttavat voittonsa epäeettisesti veroparatiiseissa. Tämän seurauksena kehitysmaat eivät pääse kasvattamaan verotulojaan. – Pääomapaon muodossa kehitysmaista karkaa kymmenisen kertaa enemmän varoja kuin sinne palautuu kehitysyhteistyönä, Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja Maailmankuva - 63
GLOBAALI TALOUS Sonja Vartiala sanoo. Finnwatch tarkkailee suomalaisyritysten vastuullisuutta kehitysmaissa. Harva riistää tietoisesti Mitkä seikat sitten motivoivat yrityksiä vastuullisuuteen? Leena Lankosken mukaan syyt voivat olla eettisiä, taloudellisia tai lainsäädännöllisiä. – Monissa yrityksissä halutaan vilpittömästi tehdä hyvää, hän pohtii. Samoilla linjoilla on sidosryhmäsuhteista ja kauppapolitiikasta vastaava johtaja Jukka Seppälä Metsokonsernista. Metso toimittaa koneita ja laitteita prosessiteollisuudelle eri puolilla maailmaa. – Uskoisin, että useimmissa globaaleissa yrityksissä halutaan edistää myös kehitysmaiden hyvinvointia, hän toteaa. Metsolla on pitkä kokemus esimerkiksi koulutushankkeista kehitysmaissa. Yhteistyötä on tehty Planinkin kanssa. – Brasiliassa toimimme syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parissa. Koulutamme vuosittain 20 nuorta metallialan ammattilaisiksi. Oppinsa he saavat ammattikoulussa, joka sijaitsee konepaja-alueellamme, kiinteässä yhteydessä työelämään. Aloite nousi paikallisesta säätiöstä, ja me olemme olleet mukana jo yli 20 vuotta, Seppälä kuvaa. Myös Nokialta kerrotaan, että mobiiliteknologiaan perustuvia kehityshankkeita on käynnissä monissa maissa. Yhteiskuntavastuupäällikkö Pia Tanskasen mukaan esimerkiksi väestörekisterien syntymätietoja on opittu kehitysmaissa päivittämään mobiiliteknologian avulla. Sonja Vartialan mukaan tärkeintä on kuitenkin yritysten ja alihankkijoiden perustoimintojen vastuullisuus. Metsosta ja Nokialta vakuutetaan, että kehitysmaiden toimipisteissä pätevät samat säännöt kuin Suomessakin. – Teemme aktiivista yhteistyötä myös komponenttitoimittajiemme kanssa. Kyselemme työoloista ja autamme niiden kehittämisessä. Välitämme alihankkijoille esimerkiksi YK:n piirissä laadittua Global Compact -vastuullisuusohjeistusta, Jukka Seppälä kertoo. Leena Lankosken mukaan yrityksillä ei kuitenkaan välttämättä ole ensimmäistä porrasta lukuun ottamatta 64 - Maailmankuva kovin paljon tietoa alihankintaketjuistaan. – Meillä on kymmeniä tuhansia alihankkijoita, ja niitä kilpailutetaan tiuhaan. Tärkeää on tunnistaa olennaiset kumppanit, Jukka Seppälä toteaa. Mikäli ketjun toimijoita ei tunneta riittävästi, takana voi piillä räikeitäkin väärinkäytöksiä. Finnwatch paljasti alkuvuodesta, että vähittäiskaupan jättiläisten Keskon ja S-ryhmän omien merkkien ananasmehuja valmistettiin tiivisteestä, jota tuotettiin Thaimaassa ala-arvoisissa olosuhteissa. – Raporttimme paljasti lapsityövoimaa, pakkotyötä, paperittomia siirtolaisia, surkean palkkatason ja muuta räikeää, Sonja Vartiala toteaa. Lankosken mukaan kohut tulevat usein yllätyksenä yrityksille itselleenkin. Monet niistä ryhtyvät kehittämään toimintatapojaan, kun puutteita paljastuu. Kesko ja S-ryhmäkin osoittivat vastuullisuutta. Kohun seurauksena ne ilmoittivat alkavansa kiinnittää yhä enemmän huomiota koko alihankintaketjuun. – Koska thaimaalainen tehdas ei ole suostunut toiminnan kehittämiseen ja kolmannen osapuolen sertifiointiin, suomalaisketjut ovat lopettaneet ostonsa sieltä. Huono puoli asiassa on se, että työoloihin ei ole saatu ainakaan vielä muutosta, Vartiala sanoo. Niin Sonja Vartiala kuin Jukka Seppäläkin puoltavat yleisesti ottaen yhteistyön jatkamista silloinkin, kun kumppaniyrityksen toiminnassa on parantamisen varaa. – Pyrimme hedelmälliseen sidosryhmäkeskusteluun ongelmien poistamiseksi. Yhden laitetoimittajan perääntyminen ei edistä asioiden ratkaisua, Seppälä sanoo. Vastuuttomuus voi kostautua taloudellisesti Jukka Seppälä uskoo yritysten panostavan vastuullisuuteen myös taloudellisten voittojen toivossa. – Vastuullisuus voi parantaa yrityksen tulosta, mutta aina win–win-tilanteeseen ei päästä, aihetta tutkinut Leena Lankoski sanoo. – On kuitenkin syytä huomata, että vastuuttomuus voi johtaa merkittäviin tappioihin, hän lisää. Esimerkiksi Niken lenkkitossuja valmistettiin 1990-luvulla kurjissa oloissa. Paljastusten myötä brändi koki melkoisen kolauksen. – Uskoisin Niken kärsineen myös taloudellisesti,
Sonja Vartiala arvioi. Nike päätti kohun myötä panostaa vastuullisuuteen. Se esimerkiksi julkisti alihankintaketjunsa, mikä on globaalien suuryritysten osalta toistaiseksi harvinaista. Muilla kuin kuluttajamarkkinoilla vastuuttomuus ei kuitenkaan välttämättä muodosta suurta taloudellista riskiä. – Kuluttajilla on merkittävä rooli yritystoiminnan vastuullistamisessa, mutta kaikkea vastuuta kuluttajille ei voi missään tapauksessa sälyttää, Leena Lankoski toteaa. Esimerkiksi Nokia, kuten moni muukin suomalaisyritys, valvoo toimintaansa enimmäkseen omin voimin. Alihankintaketjunsa Nokia pitää salaisena. Vartialan mukaan Suomen valtion olisi joka tapauksessa edellytettävä suomalaisilta yrityksiltä uskottavaa valvontaa. Hänen mukaansa YK:n periaatteiden sisällöstä ja velvoittavuudesta käydään edelleen valtataistelua. Hän toivoisi valtiojohdolta jämäkämpää yritysvastuupolitiikkaa. – Tällä hetkellä maamme yritysvastuupolitiikka on lepsua ja siihen on suunnattu hyvin vähän voimavaroja. Sääntelyllä ruotuun Sonja Vartiala korostaa sääntelyn roolia epäeettisesti toimivien yritysten suitsimisessa. Kansainvälisillä areenoilla asia onkin viime vuosina edennyt. – YK:ssa hyväksyttiin muutamia vuosia sitten niin sanotut liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet. Näiden periaatteiden mukaan valtioilla on suojeluvastuu: valtioiden tulee edellyttää yrityksiltä ihmisoikeuksien kunnioittamista, Vartiala kertoo. – Vuonna 2011 Euroopan komissio suositteli, että kukin EU:n jäsenmaista laatisi YK:n viitekehykselle oman toimeenpanosuunnitelmansa. Suomikin on tehnyt periaatepäätöksen näiden linjausten sisällyttämisestä kansalliseen lainsäädäntöön, hän jatkaa. YK:n periaatteiden mukaan monikansallisten yritysten on kunnioitettava ihmisoikeuksia myös niissä maissa, joissa lainsäädäntö ei etene tai valvonnassa epäonnistutaan. – Yritykset eivät siis voi enää vedota Thaimaan tai Bangladeshin kaltaisen kehitysmaan paikalliseen, puutteelliseen lainsäädäntöön, Vartiala toteaa. Sen sijaan yritysten on järjestettävä näissä maissa itse uskottava valvonta sekä omalle toiminnalleen että alihankintaketjuilleen. Järjestökentällä puolletaan tässä yhteydessä kolmannen osapuolen sertifiointeja: – Valvonta on luotettavinta, kun sen suorittaa puolueeton taho itsenäisesti määrittämillään kriteereillä, Sonja Vartiala sanoo. Vastuullisuus voi parantaa yrityksen tulosta, mutta aina win–wintilanteeseen ei päästä. Yritysvastuuasiat lepäävät paljolti yhden virkamiehen harteilla, hän sanoo. Esimerkiksi Metson Jukka Seppälän mielestä vastuullisuutta edistetään paremmin koulutuksella ja yhteistyöllä kuin rankaisupolitiikalla. Myös Leena Lankoski toteaa, että monissa yrityksissä on kääritty hihat vapaaehtoiseltakin pohjalta. Kattavien ohjeistusten, kuten riippumattoman ISO-järjestön tuoreen 26000-standardin, avulla monet yritykset ovat hänen mukaansa perehtyneet vastuullisuuden osa-alueisiin hyvinkin tarkasti. Sonja Vartialan mukaan vapaaehtoisuus ei kuitenkaan aina tuota mainittavaa tulosta. Kirkuvana esimerkkinä hän mainitsee Shellin. Yhtiö on tuhonnut Etelä-Nigeriassa Niger-joen suistoa ilman, että johto olisi nähnyt syytä ryhtyä pelastustoimiin. – Kansalaisjärjestöt ovat pyrkineet puuttumaan tilanteeseen nimenomaan oikeusteitse, hän sanoo. Nykyisellään oikeudelliset mekanismit eivät ole kuitenkaan riittäviä. – Kehitysmaiden uhrien on vaikeaa saada oikeutta ja nostaa kanteita monikansallisia yrityksiä vastaan, Vartiala toteaa. Maailmankuva - 65
MaailmanKuvan lukuvinkit Rikas tyttö ja slummipoika Chibundu Onuzo: The Spider King’s Daughter. Faber and Faber 2012. Nigerialaisen Chibundu Onuzon esikoisromaani kuvaa Nigerian luokkayhteiskuntaa, jossa pätevät viidakon lait. Ravintoketjun huipulle pääsee se, joka käyttää häikäilemättömimpiä keinoja. Se, joka ei pidä varaansa, vajoaa hetkessä keskiluokkaiselta asuinalueelta kadulle kerjäämään tai kaupataan Eurooppaan prostituoiduksi. Tarinan pääosassa ovat 17-vuotias Abike, upporikkaan liikemiehen hemmoteltu ja itsetietoinen tytär, ja 18-vuotias Runner G:ksi kutsuttu katukaupustelija, jonka perhe on joutunut muuttamaan slummiin juristi-isän kuoltua. Kumpikin kuvaa vuorotellen tapahtumia minäkertojan äänellä. Romaanin alkupuolisko etenee melko kliseisesti: rikas tyttö ihastuu rutiköyhään komistukseen, kumpikin tutustuu toisen maailmaan, pojan salaisuus odottaa paljastumistaan. Romaanin jälkipuoliskolla tarina kääntyy trilleriksi, kun Runner G:lle selviää järkyttäviä asioita hänen isänsä kuolemasta ja Abiken isän bisneksistä, joita tämä käy ihmishenkien ja -oikeuksien kustannuksella. Tyttö ja poika, jotka ovat rakastumassa toisiinsa, joutuvat ratkaisemaan, kenen puolella ovat. Juoni on niin asetelmallinen ja näyttämömäinen, ettei uskottavuudesta ole tietoakaan, mutta tarina pitää silti otteessaan. Onuzo on parhaimmillaan kuvaillessaan Lagosin arjen ääripäitä: eliitin joutilasta kartanoelämää ja slummin arkipäivää, johon kuuluvat aseelliset ryöstöt, päivästä toiseen selviytyminen ja suuret unelmat. IIDA RIEKKO 66 - Maailmankuva Manhattan muskottipähkinästä Giles Milton: Muskottisota – Taistelu Itä-Intian Maustesaarista. Suom. Juha Ruusuvuori. John Nurmisen Säätiö, 2009. Muskottisota – Taistelu ItäIntian Maustesaarista on yksi parhaita ja tarttuvimpia globalisaation ja maailmankaupan alkujuuriin pureutuvia kirjoja. Kirja kertoo eurooppalaisten kilpajuoksusta kohti nykyisen Indonesian alueella sijaitsevia Maustesaaria 1600-luvulla, tavoitteena saada haltuun muskottipähkinä ja yksinoikeus sen tuomiseen Eurooppaan. Tuohon aikaan muskottipähkinä oli arvokkaampaa kuin kulta, ja sen uskottiin olevan esimerkiksi parannuskeino ruttoon. Muskottipähkinää kasvoi tiettävästi ainoastaan Maustesaarilla. Kilpajuoksu tiivistyy kysymykseen pienen Runin saaren hallinnasta, jonka löytämistä ja puolustamista seurataan kirjassa brittikapteeni Nathaniel Courthopen näkökulmasta. Vastassa ovat niin hollantilaiset kilpapukarit kuin toisaalta myös paikalliset asukkaatkin. Giles Milton punoo kirjassaan tiukan historiallisen faktan taiturimaisesti kertomuksiin eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden ja merenkävijöiden onnistuneista ja epäonnistuneista matkoista kohti Aasian mausteparatiisia. Samalla kirja myös paljastaa, miten pienet seikat muovaavat historiankulkua: englantilaiset ja hollantilaiset pääsivät kamppailunsa päätteeksi sopimukseen, jolla Runin saari siirtyi virallisesti Hollannille, ja Britannia sai vaihdossa maatilkun toiselta puolen maailmaa. Tuolla maatilkulla seisoo nykyään Manhattan. KALLE HEINO
Nettiajan järjestetty avioliito Oikeudenmukaisuus moniarvoisessa yhteiskunnassa Nell Freudenberger: The Newlyweds. Vintage Contemporaries 2012. Jukka Mäkinen ja Heikki Saxén (toim.): John Rawlsin filosofia. Oikeudenmukaisuus moniarvoisessa yhteiskunnassa. Gaudeamus Nell Freudenbergerin The Newlyweds on upeasti raken- 2013. nettu romaani perheinstituutiosta ja kahden ihmisen kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta kulttuurien törmäyspisteessä. Amina on määrätietoinen bangladeshilainen kotiopettaja, joka haaveilee muutosta länteen. George on yksinäinen yhdysvaltalainen insinööri, joka haaveilee perheestä. He tutustuvat internetin deittifoorumilla ja menevät naimisiin, vaikka tuntevat toisiaan vain kirjeenvaihdon verran. Amina, joka on tottunut jakamaan sänkynsä vanhempiensa kanssa ja viettämään päivänsä kuhisevassa Dhakassa, löytää itsensä tyhjästä omakotitalosta Rochesterin steriilillä esikaupunkialueella. Freudenbergerin hillitty, tarkka kerronta kuvaa Aminan sopeutumista avioliittoon ja uuteen yhteiskuntaan. Ostoskeskukset, lumenluonti ja länsimaisten joogainnostus ovat tulijalle eksoottisia, eikä Amina ymmärrä, miksei George halua appivanhempiaan saman katon alle. Lukijalle välittyy tunne syvästä irrallisuudesta ja eksyksissä olemisesta ilman, että Freudenbergerin tarvitsee alleviivata sitä. Kiinnostava peili Aminalle on Georgen impulsiivinen serkku Kim, joka ikävöi seikkailuja ja reppureissulla Mumbaissa tapaamaansa Bollywood-näyttelijää. Tarina tiivistyy, kun Georgen, Aminan ja Kimin salaisuudet paljastuvat vähitellen. Jännitteitä luo myös Aminan taloudellinen riippuvuus Georgesta. Kuvaamalla kahta perhettä Freudenberger avaa kerros kerrokselta amerikkalaisen ja bangladeshilaisen keskiluokan arkea ja maailmankuvaa. Romaani on elävimmillään loppuosassa, jossa Amina palaa vierailulle Bangladeshiin. Hän kohtaa uudelleen nuoruudenrakkautensa Nasirin, joka tuntuu olevan kaikkea sitä, mitä jäyhä George ei ole. Aminan henkilökuva syvenee: hän pohtii omaa identiteettiään kahden maan välitilassa, menneen ja nykyisen ristipaineissa ja pääsemättömissä omista valinnoistaan. Lopun intensiiviset käänteet pyörivät mielessä pitkään kirjan päätyttyä. Jukka Mäkisen ja Heikki Saxénin toimittama John Rawlsin filosofia esittelee yhden aikamme merkittävimmän yhteiskuntafilosofin, John Rawlsin (1921– 2002), työn oikeudenmukaisuudesta. Harvardin yliopistossa uransa tehneen Rawlsin ansioksi luetaan, että oikeudenmukaisuuskysymykset ovat nykyaikaisessa yhteiskuntafilosofiassa niin keskeisiä kuin ne ovat. Oikeudenmukaisuuden lisäksi Rawls puhuu puolueettomuudesta, reiluudesta, moniarvoisesta yhteiskunnasta, arvostuksesta ja keskinäisestä kunnioituksesta. Rawlsin eräs kuuluisimmista teorian osista on tietämättömyyden verho. Verhon takana yhteiskunnan instituutioista ja niiden toiminnasta päättävät sopijaosapuolet eivät tiedä omaa sosiaalista asemaansa tai luontaisia kykyjään ja ominaisuuksiaan. Näin sopijat eivät voi ajaa omia intressejään päätöksenteossa, vaan heidän on punnittava päätöksiään kaikista mahdollisista näkökulmista. Rawls on toki saanut osakseen myös kelpo siivun kritiikkiä. Globaalin oikeudenmukaisuuden kysymyksiä haastaen Nobel-palkittu, intialaissyntyinen taloustieteilijä Amartya Sen esitti, ettei resurssien oikeudenmukainen jakautuminen riitä toteuttamaan oikeudenmukaisuutta, koska ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää annettuja resursseja. Senin mukaan resurssien jakautumisen lisäksi olisi tarkasteltava myös sitä, miten toimintakyvyt ovat jakautuneet. IIDA RIEKKO ANNA KÖNÖNEN Maailmankuva - 67
MaailmanKuva on Plan Suomen julkaisu, joka pureutuu ajankohtaisiin kehityskysymyksiin. Tilaa lehti verkosta: www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat ihmiset. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937, ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 69 maassa.