• Plan Suomi Numero 13 TEEMA: ASUMINEN
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Minttu-Maaria Partanen 7 SIRKKA HEINONEN: ”KIIHKEÄ KAUPUNGISTUMINEN MUOKKAA KEHITYSMAITA” ASUMINEN JA KEHITYS Ulla Janhonen 52 KOULU VALMIINA KATASTROFIIN Kalle Heino 10 SADEMETSÄT KATOAVAT BAKOJEN YMPÄRILTÄ MENETETTY KOTI Angela Singh Tiina Kirkas 15 KIINA KAUPUNGISTUU KIIVAASTI 28 TAIFUUNI JÄTTI JÄLKEENSÄ SUOJATTOMUUDEN Aija Salovaara ja Kevin Otieno Roselyne Omondi Ogao 19 ITÄ-AFRIKAN KAUPUNGEISSA KUOHUU 32 KATUJEN NÄKYMÄTTÖMÄT KASVATIT Iida Riekko Aino Haavio 22 IRTI ILMASTOINNISTA 37 VARASTETTUJEN TYTTÖJEN MAA Kajsa Sjölander 43 ARKI JATKUU PAKOLAISLEIRILLÄ Marianne Kuusipalo 55 TULVIEN ARMOILLA Angela Singh 59 KOTITYÖT KASAUTUVAT TYTÖILLE Darren Saywell 63 KUINKA KAIKILLE SAADAAN PUHDASTA VETTÄ JA KUNNOLLISET VESSAT? 65 MAAILMANKUVAN LUKUVINKIT MaailmanKuva 13 Kesäkuu 2014 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimituspäällikkö: Iida Riekko Kansikuva: Plan / Niels Busch Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - MAAILMANKUVA PEFC/02-31-170
• PÄÄKIRJOITUS Anna Könönen Koti on maailman kallein asia Onko itsetuhoinen, jos asuu kauneudestaan kuuluisan Santorinin saaren jyrkällä rinteellä, jo kerran räjähtäneen tulivuoren kupeessa? Seuraava järistys voi pudottaa maailman kuvatuimmat asumukset mereen. Onko oikeutettu korvauksiin, jos on asettunut tulvaalueella ja vesi tuhoaa kodin vieden mukanaan kaiken irtaimiston? Koti tulva-alueella, suurkaupungin turvattomimmalla alueella tai mannerlaattojen epävakaassa yhtymäkohdassa on silti koti, maailman kallein asia. Pieni ja heppoisistakin rakennusmateriaaleista rakennettu asumus voi olla arvokas koti. Aaltopellistä rakennetut seinät voi saada koristelemalla kauniiksi. Useimmiten asunpaikan valinta johtuu perinnöstä, maasta tai varattomuudesta ja vaihtoehdottomuudesta. Jos säästöjä ei ole ja päivittäinen elanto on kiinni asuinpaikasta, mahdollisuudet vaihtaa kotipaikkaa ovat pienet, usein olemattomat. Koti on paikka asua, mutta monille se merkitsee myös turvaa, juuria ja rauhaa. Kotona juhlitaan viisikymppisiä, valmistujaisia ja rakkautta. Siellä voi ladata akkuja ja olla yhdessä läheisten kanssa. Maantieteellisen paikan lisäksi koti tarkoittaa sosiaalisia suhteita, perinteitä ja arvoja, tapoja olla ja elää. Usein kotiin yhdistetään myös symboliikkaa: puhdas koti viestii kunniallisuudesta ja asukkaiden, erityisesti perheen naisten, puhtaasta moraalista. Koti on yksityisaluetta. Se suojelee asujaansa. Jokaisen pitäisi voida päättää itse, kenet toivottaa tervetulleeksi kotiinsa. Vaikka kotirauha ei ole rikottavaksi, seinien sisällä myös kärsitään usein väkivallasta. Kun koti ryövätään tai sinne hyökätään, rikos tuntuu kaksinkertaiselta. Koti on paikka asua, mutta monille se merkitsee myös turvaa, juuria ja rauhaa. Pakolaiset eri puolilla maailmaa kertovat ikävöivänsä kotiin tuhansien kilometrien päästä, vaikka tietävät, ettei kotia enää ole. Sodan jaloista paenneet säilyttävät entisen kotinsa avainta kalleimpana aarteenaan. Kun koti räjäytetään, pirstaleiksi eivät mene pelkästään kattotiilet vaan myös identiteetti, elämä ja suvun historia. Koti on kuulumista johonkin. Ilman sitä on heitteillä. Yli sata miljoonaa lasta elää ilman kotia. Kenialainen Kevin, 27, muutti kadulle yhdeksän vanhana. Hän kertoo tehneensä sen omasta tahdostaan, äitinsä taakkaa keventääkseen. Miten hän selvisi? Lue Kevinin tarina sivulta 32. MAAILMANKUVA - 3
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ 6 - MAAILMANKUVA
• TEEMAHAASTATTELU Minttu-Maaria Partanen Sirkka Heinonen: ”Kiihkeä kaupungistuminen muokkaa kehitysmaita” Tulevaisuudessa asumiseen vaikuttavat ilmastonmuutos, kaupungistuminen, teknologia ja muuttoliike, arvioi tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonen. Millaiset trendit vaikuttavat tulevaisuuden asumiseen? Asumiseen vaikuttaa useita megatrendejä. Ilmastonmuutos etenee, joten sen tuomat muutokset on ratkaistava asumisessa. Kaupungeissa tapahtuu väestömuutoksia. Kehitysmaissa väestönkasvu on edelleen hyvin voimakasta, teollisuusmaissa puolestaan väestön ikääntyminen tuo muutoksia asumiseen. Myös kaupunkien monikulttuurisuus lisääntyy. Kaupungistuminen on asumisen megatrendi. Digitalisoituminen muuttaa asumista. Verkko tulee kaikkialle, palveluihin ja laitteisiin. Kehitysmaat hyppäävät teknologiakehitykseen suoraan ilman raskaan teollisuuden vaihetta, sillä tietoteknologiaverkot ulottuvat kaikkialle. Esimerkiksi talot tai palvelut voivat varoittaa sään ääriolosuhteista etukäteen. Jo nyt on olemassa itseään korjaavia rakennusmateriaaleja, jotka ovat toistaiseksi liian kalliita sään- nölliseen rakentamiseen. Tulevaisuudessa esimerkiksi tiet ja rakennukset voivat korjata itse itsensä maanjäristyksen tai muun tuhon jälkeen. Näemme asumisessa myös heikkoja signaaleja. Kaupunkeihin syntyy uusia asuinkollektiiveja. Kun ennen yhdessä asuminen liittyi eri sukupolvien asumiseen yhdessä, kaupungeissa asuinkollektiiveja syntyy jatkossa elämäntavan tai harras- myös asumisessa. Asuinkorttelit tai asunnot muuttuvat omavaraisiksi energian- ja ruuantuotannon suhteen. Trendi näkyy jo nyt kasvavana puutarha- ja kaupunkiviljelyinnostuksena. Miten kaupungistuminen vaikuttaa tulevaisuuden asumiseen? Kaupungistuminen tulee kiihtymään entisestään. Olemme jo nyt histori- Ilmastonmuutos etenee, joten sen tuomat muutokset on ratkaistava asumisessa. tuksen ympärille. Asumisen monipaikkaisuus lisääntyy. Asuinpaikkaa vaihdetaan esimerkiksi vuodenajan mukaan. Do it yourself -trendi näkyy allisessa tilanteessa, jossa yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa. 90 prosenttia kaupunkien kasvusta tapahtuu kehitysmaissa ja tästä 80 prosenttia Aasiassa ja Afri- MAAILMANKUVA - 7
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ kassa. Erityisesti suurten, yli 20 miljoonan asukkaan kaupunkien määrä lisääntyy. Suurkaupungit voivat aiheuttaa haittoja, mutta toisaalta ilmastonmuutoksen kannalta tiivis kaupunkirakenne voi olla hyvä asia. Kaikki riippuu kaupunkisuunnittelusta. Millaisia vaaroja kaupungistumiseen liittyy? Suurkaupungeissa slummiutuminen on vaarallinen uhkakuva. Slummien muodostuminen on usein hallitsematonta. Jälkikäteen niihin on vaikea vaikuttaa. Tämä on havaittu esimerkiksi Brasiliassa, jossa fave- Tulevaisuudessa tiet ja rakennukset voivat korjata itse itsensä maanjäristyksen jälkeen. Jos kasvu suunnitellaan hyvin etukäteen, haittoja on mahdollista ehkäistä. Sen sijaan kaupunkisuunnittelun virheitä, esimerkiksi liikenneratkaisuja, on erittäin vaikea korjata jälkikäteen. Kehitysmaissa kaupungistuminen kiihtyy, koska kaupunkeihin saavutaan toimeentulon toivossa. Maaseudulla elinolot huononevat. Viljelyalaa ei riitä kaikille, pohjavedet ovat pilaantumassa tai äärimmäiset sääolosuhteet tekevät toimeentulosta vaikeaa. Kaupungit ovat magneetteja kaikkialla maailmassa. Maaseudun ja kaupunkien yhteys on ymmärrettävä, sillä kaupunkeja ympäröivä maaseutu ruokkii kaupunkiväestön. Kuinka ruokahuolto taataan, mikäli elinolosuhteet maaseudulla heikkenevät? Ratkaisu voi olla esimerkiksi kaupungeissa hyötykasvien vertikaaliviljely. Koska maa-alaa on vähän, hyötykasveja voidaan kasvattaa rakennusten julkisivuilla, parvekkeilla ja katoilla. 8 - MAAILMANKUVA jotka synnyttävät tiheän verkoston. Tyttöihin kohdistuu uhkia kaupungeissa ympäri maailmaa. Heitä esimerkiksi siepataan, ja he kohtaavat väkivaltaa. Koulutus on havaittu parhaaksi keinoksi parantaa elinympäristöjen olosuhteita. Kun koulutusta on tarjolla kaikille, ihmiset pystyvät parantamaan itse elinolosuhteitaan. Kaupunkisuunnittelun pitäisi ottaa kaikki huomioon. Koska kehitysmaissa naiset vastaavat edelleen kotitaloudesta ja asumisesta, asuinalueet olisi hyvä suunnitella siten, että ne sopivat myös naisten tarpeisiin. loita yritetään siivota ja raivata par- haillaan. Se ei ole toiminut hyvin. Toistaiseksi ei ole olemassa hyvää mallia sille, miten slummiutuminen voidaan ehkäistä. Kaupunkikehityksen kaksi ääripäätä ovat hallittu, tarkasti kaavoitettu kasvu ja hallitsematon kasvu, jossa asuminen menee sinne, missä on tilaa. Hallitsemattomassa kasvussa ihmiset päätyvät asumaan alueille, jotka eivät ole turvallisia tai terveellisiä. Asuntoja rakennetaan esimerkiksi tulva- alueille tai tulivuoren rinteille. Slummit syntyvät vaurauden puutteesta, mutta se ei tarkoita, ettei asukkaita voisi ottaa mukaan alueiden kehittämiseen. Puhutaan niin sanotusta onnellisuuden taloudesta: asuinalueet eivät välttämättä tarvitse kalliita elementtejä, jos ne on suunniteltu hyvin ja asukkaita kuunnellen. Hyvin suunnitellut ja toimivat alueet tuottavat iloa ihmisille. Kaupunkien ihannemalli on asukkaiden muodostamat puutarhayksiköt, Miten ilmastonmuutos ja ympäristö vaikuttavat tulevaisuuden asumiseen? Ilmastonmuutos lisää ja pahentaa sään ääriolosuhteita, mikä on otettava huomioon asumisessa. Asumisella voidaan sekä hillitä ilmastonmuutosta että sopeutua siihen. Asumisessa pitäisi valita vain uusiutuvalla energialla toimivia energiajärjestelmiä, joissa itse tuotettu ylimääräinen energia voidaan johtaa takaisin kantaverkkoon. Materiaaleissa suositaan energiaa säästäviä ratkaisuja. Esimerkiksi Suomessa on jälleen ryhdytty rakentamaan puusta kerrostaloja. Niin sanottu earth architecture eli luonnonmateriaaleihin perustuva arkkitehtuuri on nousemassa maailmalla. Rakentamisessa hyödynnetään perinteisiä luonnonmateriaaleja, kuten savea ja olkea. Kaupungit pitäisi suunnitella siten, että turhaa liikkumista vältetään, sillä se synnyttää kasvihuone-
• Miten muuttoliike vaikuttaa asumiseen? Maahanmuutto ja pakolaisuus lisääntyvät tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen, konfliktien ja luonnonkatastrofien takia. Jo nyt on kehitetty uusia malleja tilapäiseen asumiseen. Japanissa on alettu tuottaa erittäin kevyitä ja helposti liikuteltavia muovisia asuinkennoja, jotka saadaan toimitettua nopeasti katastrofialueelle. Taloja on mahdollista tulostaa myös 3D-tulostimella. Tätä on jo kokeiltu Amsterdamissa. Tulostamalla rakennuksista ei synny rakennusjätettä. Muuttoliike lisääntyy kaikkialla maailmassa. Se voi olla uudistumisen voimavara, mutta sen mahdollisuudet riippuvat siitä, kuinka kotoutuminen onnistuu. Toimeentulo ja kielitaito ovat kaiken a ja o. Tällä hetkellä Kiinassa maan sisäinen muuttoliike on suurinta maailmassa. Siellä kokonaisia kaupunkeja rakentavat maaseudulta tulleet miehet. Kun työt loppuvat, miehet jäävät kaupunkeihin. Tällaisille siirtotyöläisille pitää keksiä ratkaisuja asumiseen ja toimeentuloon. Afrikasta Eurooppaan tuleva muuttoliike moninkertaistuu. Muuttoliikkeen seurauksena monikulttuurisuus kaupungeissa lisääntyy. Se on kaupunkeja rikastuttava tekijä, mutta ei synny itsestään. Tulevaisuudessa kaupunkien ja ihmisten tärkeimmäksi taidoksi muodostuu kulttuuriosaaminen. Konfliktit syntyvät siitä, ettei toisia kulttuureja ymmärretä. KUVA: ANNE ARVONEN päästöjä. Liikenne on suunniteltava toimivan joukkoliikenteen ja sähköajoneuvojen varaan. Asumisessa voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen rakentamalla entistä muunneltavampia asuntoja. Asuntoa voidaan supistaa tai laajentaa esimerkiksi lämpötilan vaihtelujen mukaan. Myös biomimiikka eli luonnon omien järjestelmien hyödyntäminen rakentamisessa lisääntyy. Muun muassa termiitit osaavat rakentaa pesäänsä loistavan ilmastoinnin. Kasvipeitteillä taloja voidaan lämmittää tai jäähdyttää ja samalla saadaan hyötykasveja ruuantuotantoon. SIRKKA HEINONEN • 60-vuotias tulevaisuudentutkimuksen professori Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa. • Erikoistunut tulevaisuudentutkimukseen tieteenä sekä koulutuksen ja teknologian, asumisen ja rakentamisen, tietoyhteiskunnan sekä kaupunkien tulevaisuuden tutkimiseen. • Työskennellyt aiemmin muun muassa Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä teknologiaennakoinnin parissa. MAAILMANKUVA - 9
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Kalle Heino Kuvat: Marc Schlossman ja Kalle Heino Sademetsät katoavat bakojen ympäriltä Kamerunin alkuperäiskansa bakat menettävät perinteisiä elinalueitaan, sademetsiä, kansainvälisille metsäyhtiöille. Nyt bakat etsivät uutta identiteettiä muuttuvassa ympäristössä. Tuoksuva savu nousee tuuhean sademetsän puiden välistä, kun nuori baka-mies Muka Januier Guy käärii isoihin lehtiin kimpuksi lähes loppuun poltetut kuumat klapit, sitoo kimpun vyötäisilleen ja lähtee kiipeämään ylös paksua trooppista puuta. Ei kestä kuin hetki, kun Guy roikkuu köydessä kymmenen metrin korkeudessa ja iskee veitsellä puussa olevan mehiläispesän rikki. Mehiläiset lentävät parvena pesästä, mutta puiden ympärille leviävä sankka savu karkottaa ne nopeasti kauemmas. Guy nappaa kädellään nopeasti pesästä nipun hunajakennoja. Miehen toverit ovat valmistaneet liaaneista ja oksanpalasista köyden ja korin, jolla kennot lasketaan alas. – Huono keikka. Kennoissa ei ole hunajaa. Puut kukkivat elo–syyskuussa, silloin on paras aika saada hunajaa, Guy toteaa palattuaan puusta. Hunajankerääminen on yksi Kamerunin alkuperäiskansa bakojen perinteistä. Sen lisäksi, että hunajan kerääminen tuo ruokaa perheelle, se on myös miehuuskoe. Hunajan vieminen kotiin symboloi yhteisölle, että mies kykenee huolehtimaan perheestä. Bakat ovat metsästäjä-keräilijäkansa, joka elää sademetsistä. Arvioiden mukaan bakoja elää Keski-Afrikan alueella noin 50 000–70 000, joista suurin osa, noin 40 000–60 000, Kamerunissa. Bakat ovat asuttaneet Itä-Kamerunin metsiä jo tuhansia vuosia, mutta viime vuosikymmeninä heidän 10 - MAAILMANKUVA elintilansa on käynyt ahtaaksi. Yksi syy on sademetsien harveneminen yhä kiihtyvää tahtia. Oikeudet metsään siirtyvät epämääräisesti Kamerunissa on arviolta 20 miljoonaa hehtaaria sademetsää, ja Itä-Kamerunissa on maailman toiseksi suurin sademetsäalue. Nyt alueella kaadetaan metsää 2 000 kuutiokilometrin vuosivauhdilla. Tilastojen mukaan jo vuosien 1980–1995 aikoina sademetsää kaadettiin maassa noin kaksi miljoonaa hehtaaria. – Ympäristökysymykset ovat Kamerunissa monimutkaisia, koska niihin liittyy hyvin vahvasti poliittisia piirteitä, Plan Suomen ohjelmapäällikkö Annukka von Kaufmann kertoo. Bakoilla ei ole tilanteessa juuri sanavaltaa, sillä heillä ei ole käytännössä oikeutta maihin, joilla he ovat perinteisesti eläneet. Kansainväliset metsäyhtiöt ovat saaneet Kamerunin hallituksen myötävaikutuksella oikeuden metsiin. Vuoden 2007 tilastojen mukaan Kamerunin sademetsistä lähes puolet on merkitty kaadettaviksi. Osa maaoikeuksista siirtyy yhtiöille virallisten tarjouskilpailujen kautta, mutta osa epävirallisesti huutokauppojen ja suullisten sopimusten välityksellä. Rahalla on iso merkitys. Kuvaavaa on, että Kamerunin halkaiseva maantie N1 on huippukunnossa, sillä on se on pääväylä valtaville tukkirekoille, jotka kuljettavat puuta kohti satamakaupunkia Doualaa. Rekkojen kyydissä
• Bakat ovat asuttaneet Itä-Kamerunin metsiä tuhansia vuosia, mutta viime vuosikymmeninä heidän elintilansa on käynyt ahtaaksi. MAAILMANKUVA - 11
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ on eebenpuuta, irokoa, mahonkia, apassia ja sapelia. Doualasta puut lähtevät meriteitse jatkojalostukseen esimerkiksi Eurooppaan tai Lähi-itään, muun muassa huonekaluteollisuudelle. Puuviennin lisäksi metsää raivataan myös palmuöljyviljelmien tieltä. Kaivosteollisuuskin on pakottanut bakoja siirtymään kotialueiltaan. mutkaisesta ja ristiriitaisesta tilanteesta. Bakat menettävät metsänsä isojen metsäyhtiöiden takia ja heidän on pakko siirtyä kohti modernia elämäntapaa, mutta toisaalta bakat ovat muutenkin tilanteessa, jossa he eivät voi enää pysyä poissa kaupungistuvasta yhteiskunnasta. – Bakat eivät voi pysyä ikuisesti metsässä, Labous lainaa juttuaan varten haastattelemaansa baka-vanhusta. Labousin mukaan erityisesti nuoret bakat haluaisivat elää modernia elämää, mutta he kokevat paljon syrjintää. Kamerunin toisen alkuperäiskansan, bantujen, edustajat pitävät bakoja alempiarvoisina. Jotkut bakat joutuvat työskentelemään bantujen kaakaoviljelmillä lähes orjamaisissa olosuhteissa. Uhattuna ei myöskään ole pelkästään yksi alkuperäiskansa. Bakojen lisäksi vaakalaudalla on koko Kamerunin monimuotoinen luonto. Kamerunin luontoa kutsutaan Afrikaksi pienoiskoossa: esimerkiksi Korupin luonnonpuistossa, joka ulottuu Länsi-Kamerunista Nigeriaan, on 620 eri puu- ja pensaslajia sekä 500 erilaista yrtti- ja liaanikasvia. Pitääkö bakojen sopeutumisen sijasta taistella oikeuksiensa puolesta? Metsästä moderniin yhteiskuntaan Suurin kysymys on, miten bakat voivat sopeutua uuteen elämäntilanteeseen – vai pitääkö heidän sopeutumisen sijasta taistella oikeuksiensa puolesta. Kehityskysymyksiin erikoistunut toimittaja, myös Planille työskentelevä Jane Labous kirjoitti The Huffington Post -lehdessä syyskuussa 2013 bakojen moni- 12 - MAAILMANKUVA
• Ympäristöjärjestöjen arvioiden mukaan tällä hetkellä jopa 70 000 hehtaaria arvokasta sademetsää on jäämässä yhdysvaltalaisen maatalousyhtiön öljypalmuviljelmien alle. Bakankielinen koulutus ratkaisee Bakojen tilanteeseen merkittävänä ratkaisuna pidetään baka-lasten koulutusta heidän omalla äidinkielellään. Sen avulla lapset saavat luku- ja kirjoitustaidon sekä monipuoliset mahdollisuudet elinkeinon ja toimeentulon hankkimiseen tulevaisuudessa. Vahvan omalla äidinkielellä annettavan perusopetuksen ansiosta siirtyminen Kamerunin valtakieliin ranskaan ja englantiin on myöhemmin helppoa. Viime vuonna koulua käyvien baka-lasten määrä on jopa tuplaantunut aiemmasta. Bakankielisellä oppimateriaalilla on ollut iso vaikutus. Koulunkäynti ehkäisee baka-lasten lähtemistä aikuisina paremman elämän perässä pois kotiseuduiltaan. – Heillä on mahdollisuus pysyä tulevaisuudessa omilla elinalueillaan, löytää sieltä toimeentulonsa ja ylläpitää sekä säilyttää baka-kulttuuri ja -identiteetti rankastikin muuttuvassa elinympäristössä. Toisaalta, koulutus antaa lapsille paremmat selviytymiskeinot ja taidot toimeentulon hankkimiseen myös kaupungeissa, von Kaufmann sanoo. Haasteita tuo myös bakojen elinpiirin pieneneminen. Aiemmin bakat liikkuivat ja rakensivat majansa vaihtuvalle metsästysalueelle. Nyt he elävät pysyvissä yhteisöissä, joista käsin he edelleen toteuttavat omaa metsästäjä-keräilijäkulttuuriaan. Baka-lapsia on saatu kouluun, mutta mitä tapahtuu, kun vanhemmat lähtevät metsästysreissulle, joka kestää jopa kolme kuukautta? Lapset seuraavat tietenkin vanhempiaan metsään. Elämä baka-yhteisöissä kulkee yhä satokausien rytmin mukaan. Kun on mangokausi, baka-kylä on tyhjillään, koska kaikki ovat keräämässä mangoja. Viime aikoina järjestöt ja viranomaiset ovat kuitenkin pystyneet tukemaan lasten pysymistä kouluissa samaan aikaan, kun vanhemmat metsästävät ja keräävät ravintoa luonnosta. Ilmoille on myös nostettu ajatus, että baka-lasten lukuvuosi- ja loma-ajat voisi sovittaa bakojen vuodenkiertoon paremmin soveltuviksi. Ratkaisujakin löytyy Bakat turvautuvat edelleen luonnonlääketieteeseen ja metsistä löytyviin yrtteihin. Terveyspalveluita heidän on MAAILMANKUVA - 13
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Raportin mukaan olennaista olisi myös löytää elinkeinoja, jotka voisivat toimia valtakulttuurin rinnalla ja jotka perustuisivat bakojen omiin vahvuuksiin ja osaamiseen. Esimerkiksi bakojen peltometsäviljely voi tulevaisuudessa tarjota yhden kestävän vaihtoehdon ruoantuotannolle. Myös ekoturismia on väläytelty tärkeänä vaihtoehtona alkuperäisen kulttuuriperinnön vaalimiseksi. Myös sademetsähakkuisiin on pystytty vaikuttamaan. Esimerkiksi vuonna 2011 kansalaisjärjestöjen painostuksen ansiosta Kamerunin metsätalousministeriö keskeytti 72 metsätaloustoimijan työt ja syrjäytti virasta kymmenen metsänhoidon virkamiestä. Taustalla on EU:n yhteistyösopimus VPA (Voluntary Partnership Agreement), jota Kamerunin hallituksen on toivottu mukailevan. Nykyinen metsätalousministeri Elvis Ngolle Ngolle on ainakin pyrkinyt näyttämään, että näin olisi tapahtumassa. Saalista myös myyntiin Bakojen eliniänodote on noin 30 vuotta. vaikea saada, sillä bakojen syntymärekisteröinti on vasta vähäistä ja alkutekijöissään. Käytännössä bakoja ei siis usein ole paperilla olemassa, mikä vaikeuttaa terveyspalvelujen lisäksi koulutuksen saamista. Muun muassa Itä-Kamerunissa aliravitsemus, malaria, ripuli sekä muut estettävissä olevat taudit ovat suurimpia lapsikuolleisuuden aiheuttajia. Bakojen eliniänodote on noin 30 vuotta. Vaikka politiikan suuntaa on vaikea muuttaa, tilanne ei ole toivoton. Alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan IWGIA-järjestön ja Planin vuonna 2012 tuottama raportti esittää, että olisi tärkeää ymmärtää baka-kansan tietämystä ja tukea sen säilyttämistä. Bakojen tieto metsistä, niiden ekosysteemeistä ja lajistoista sekä niiden käyttömahdollisuuksista on poikkeuksellisen laaja. 14 - MAAILMANKUVA Bakamiesten matka sademetsässä jatkuu. Yksi miehistä poikkeaa polulta tarkistamaan rautalangasta ja ohuesta oksasta tehtyä ansaa. Mies kertoo, että hänellä on metsässä sata ansaa, jotka hän tarkistaa viikoittain. Yleensä hän lähtee metsään perjantaina ja palaa kotiinsa sunnuntaina. Tyypillinen viikkosaalis on viisi eläintä, yleensä jäniksiä. Niistä yksi menee omalle perheelle, loput myyntiin. Ehkä tulot menevät perheen lasten koulunkäyntiin, ehkä johonkin muuhun yhteisöä kehittävään käyttöön. Joka tapauksessa annettavaa riittää muillekin. Bakojen osaamisella ja luonnontuntemuksella on merkitystä. Lähteitä mm.: Jane Labous: A Tale of Two Worlds – Why an Ancient Tribe’s Quest to Save Its Forest and Identity is Our Problem, Too. The Huffington Post, 17.9.2013. Aili Pyhälä: What future for the Baka? Indigenous people’s rights and livelihood opportunities in South-East Cameroon. IWGIA | Plan, 2012. Forest Transparency, Rainforest Foundation, SAVE Wildlife Conversation Fund Plan Kamerunin bakaohjelmien koordinaattori Francis Awounkeun haastattelu
• Tiina Kirkas Kiina kaupungistuu kiivaasti Kiinan talouskasvu keskittyy kaupunkeihin, joissa asuu jo puolet maan väestöstä. Kasvu luo hyvinvointia mutta myös ympäristöongelmia ja epätasa-arvoisuutta. Kaupunkeja vaikka pakolla Aina 2000-luvulle asti Kiinan kaupunkiväestön kasvu selittyi paljolti sillä, että maaseutukuntia määriteltiin kaupungeiksi. Samalla niiden asukkaista tuli kaupunkilaisia. Esimerkiksi vuoden 2000 väestönlaskennassa kaupungiksi kirjaamiseen riitti se, että paikkakunnalla asui yli 3 000 ihmistä. Vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana kaupunkien väkiluvun kasvu on perustunut mittavaan maaltamuuttoon. Silti yhä edelleen Kiinassa kaupunkeja laajennetaan ja uusia rakennetaan maaseutua valtaamalla. Brittilehti The Economist kertoo huhtikuisessa erikoisnumerossaan, kuinka Hebein maakunnassa Xianghen kaupunki on levittäytynyt kuuden lähikylän alueelle ja perustanut nimensä mukaisesti uuden Chaobei New Cityn. Käytännössä prosessi on edennyt siten, että kylät on ensin lanattu maan tasalle ja sen jälkeen niiden asukkaat on siirretty 56 kerrostalokompleksiin. Lopulta WIKIMEDIA COMMONS Kuusikymmentä vuotta sitten vain joka kymmenes kiinalainen asui kaupungissa. Tänään Kiinan 1,4 miljardista asukkaasta kaupunkilaisia on yli puolet. Kiivainta kaupungistuminen on ollut 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin kaupunkiväestö kasvoi 200 miljoonalla hengellä. Esimerkiksi pääkaupungin Pekingin väkiluku lisääntyi tuolloin 42 prosenttia 20 miljoonaan. Kiinan valtiojohto haluaa kiihdyttää kaupungistumista entisestään: vuonna 2030 kaupungeissa tulisi asua jo 70 prosenttia kiinalaisista. Kehityksen keskiössä ovat yli kymmenen miljoonan asukkaan megakaupungit. MAAILMANKUVA - 15
• WIKIMEDIA COMMONS MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ entiset kyläläiset on rekisteröity kaupunkilaisiksi. He itse kutsuvat ilmiötä "yläkertaistamiseksi". Chaobei New Cityn kaltaiset rakennusprojektit ovat mahdollisia, koska Kiinassa paikallisviranomaisilla on oikeus pakkolunastaa viljelijöiltä maata "yhteisen edun nimissä". Asuntojen lisäksi kyse voi olla teiden, tehtaiden tai voimalaitosten rakentamisesta. Viljelijöille maiden pakkolunastaminen tuottaa jatkuvasti huolta ja murhetta. Kiinan maaseudulla pellot ovat kylien yhteisomistuksessa ja viljelijöillä on niihin korkeintaan 30 vuoden käyttöoikeus. Se tarkoittaa, että viljelijät eivät voi myydä maitaan ja saada niistä käypää kauppahintaa. Usein viljelijät häädetään mailtaan ilman mitään korvausta. Paikallisviranomaisille käytäntö sopii, sillä siten he saavat käyttöönsä lähes ilmaista rakennusmaata. Maata vastaan paikallisviranomaiset onnistuvat myös hankki- 16 - MAAILMANKUVA maan lainaa, mikä Kiinan lainsäädännön mukaan olisi heille muutoin hankalaa. Lainarahalla he rakennuttavat kaupunkeja valtiollisilla tai yksityisillä urakoitsijoilla. Kiinan keskushallitus vaatii, että viljelijöitä ei saa pakottaa lähtemään mailtaan. Se ei ole kuitenkaan onnistunut estämään paikallisviranomaisten toteuttamia pakkohäätöjä. Paikallisviranomaisten toimia vastustavat protestit ovatkin yleistyneet viime aikoina Kiinan maaseudulla. Osa niistä on äitynyt väkivaltaisiksi. Myös kaupungeissa viranomaiset raivaavat vanhaa asujaimistoa ja häätävät ihmisiä kodeistaan uusien talojen tieltä. Kuten maaseudullakin, ihmisten raivo on kohdistunut paikallisviranomaisiin. Ei ihan kaupunkilaisia Kolmannes kaikista Kiinan kaupunkiasukkaista on siirtotyöläisiä, joista useimmat ovat kotoisin maaseudulta.
• He asuvat ja työskentelevät virallisesti kaupungeissa, mutta heillä ei ole oikeutta kaupunkien tarjoamaan terveydenhoitoon, sosiaaliturvaan ja asumispalveluihin. Heidän lapsillaan ei ole myöskään mahdollisuutta käydä julkisia kouluja. Käytännössä siis vain kaksi kolmasosaa virallisten tilastojen kaupunkilaisista on täysivaltaisia kaupunkilaisia. Näin laskettuna Kiinan väestöstä vain 36 prosenttia on kaupunkilaisia. Ristiriitaa selittää kiinalainen asuinpaikkajärjestelmä hukou. Se tarkoittaa sitä, että siirtotyöläisten hukou on edelleen heidän kotipaikkakunnallaan maaseudulla, jossa heillä on oikeus tarvitsemiinsa peruspalveluihin. Hukoun siirtäminen kaupunkiin on vaikeaa, jopa mahdotonta. Hukou-järjestelmä on vuosituhansia vanha. Nykyisessä muodossaan se on ollut käytössä vuodesta 1958, jolloin Kiinan kansantasavallan perustaja Mao Zedong ryhtyi rajoittamaan maaseudun asukkaiden muuttoa kaupunkeihin. Maaseudun tehtävänä oli tuottaa ruokaa teollistuvien kaupunkien väestölle, jonka hyvinvointiin Mao ei halunnut kuitenkaan sijoittaa enempää rahaa kuin oli välttämätöntä. Kiinan asuinpaikkajärjestelmää on lievennetty 1980-luvulta lähtien siten, että maaseudun ihmiset ovat saaneet hakea ja tehdä töitä kotipaikkansa ulkopuolella. Järjestelmän purkamista on pidetty kuitenkin liian kalliina. Varsinkaan suurimmilla kaupungeilla ei ole varaa kustantaa peruspalveluja myös siirtotyöläisille ja heidän lapsilleen. Pienimmissä kaupungeissa sen sijaan on suunnitelmia järjestelmän vaiheittaisesta uudistamisesta niin, että siirtotyöläiset saisivat ainakin osittaisen oikeuden julkisiin palveluihin. Arvostelijoiden mukaan Kiinan talouskasvu onkin perustunut paljolti siirtotyöläisten uhrauksiin. He tekevät huonosti palkattua työtä kehnoissa oloissa, asuvat halvasti ja elävät erossa perheistään. Samaan aikaan kaupungit ovat säästäneet heidän peruspalveluissaan. Toisaalta kaikki siirtotyöläisetkään eivät halua luo- pua hukoustaan maaseudulla, koska se takaa heille viljelymaata ja vanhuuden toimeentulon. Se saattaa suoda myös oikeuden toisen lapsen hankintaan yhden lapsen politiikkaa noudattavassa maassa. Kasvun hinta Kaupunkirakentamisella Kiinan valtiojohto pyrkii elvyttämään viime vuosina hiipunutta talouskasvua. Kasvua se hakee ennen kaikkea kotimaisesta kulutuksesta, jonka ytimessä on rikkaan eliitin lisäksi kaupunkien vaurastuva keskiluokka. Vaikka talouskasvu on tuonut sadoille miljoonille ihmisille kiistatonta hyvinvointia, on sillä myös hintansa. Tuloerot kasvavat, kun siirtotyöläiset ja teollisuuskaupunkien työttömät jäävät vaille mahdollisuutta parantaa elintasoaan. Joka vuosi Kiinan yliopistoista ja oppilaitoksista valmistuu myös miljoonia nuoria, joille Kolmannes Kiinan kaupunkilaisista on siirtotyöläisiä. kaikille ei riitä työtä. Samalla vanhusväestön osuus kasvaa ilman, että kiinalaisella yhteiskunnalla on järjestelmää heidän hoitamisekseen. Köyhyys on ennen kaikkea naisten ongelma, sillä he ansaitsevat keskimäärin 75 prosenttia miesten palkasta. Yksityisillä työnantajilla palkkaero voi olla sitäkin suurempi. Julkisella sektorilla naisten eläkeikä on 55 vuotta, mikä leikkaa huomattavasti monen naisen toimeentuloa myös kaupungeissa. Ennen kaikkea kasvun hinta näkyy ympäristössä: kiinalaiset kaupungit ovat maailman saastuneimpia. Pekingissä on arviolta viisi miljoonaa autoa, joiden pakokaasut tuottavat kolmanneksen kaupungin ilmansaasteista. Kaupunki-ilmaa saastuttavat myös hiilivoimalat, jotka tuottavat kaksi kolmasosaa Kiinan kokonaisenergiasta. Ongelmana on raskasteollisuus, joka edelleen muodostaa ison osan Kiinan talouskasvusta. MAAILMANKUVA - 17
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Samaan aikaan 90 prosenttia kaupunkialueiden pohjavedestä on juomakelvotonta. Maaperästä 16 prosenttia on saastunutta. Syynä on toimimaton viemäröinti, joka päästää niin teollisuuden kuin kotitalouksien jätevedet puhdistamattomina vesistöön tai maaperään. Ympäristölainsäädäntö ja varsinkin sen valvonta ovat olemattomia, mikä pahentaa ongelmaa. Kaupunkien rakentaminen on myös suoraan tuhonnut ympäristöä. Esimerkiksi rannikolla sijaitsevassa Shanghaissa maanpinta on paikoin vajonnut kolmisen metriä pohjaveden pumppaamisen ja maanalaisen kaupunkirakentamisen seurauksena. Osittain maanpinta on alempana kuin Huangpu-joki, mikä lisää tulvariskiä. Kiinan vuoristoalueilla sen sijaan kaupunkeja on laajennettu louhimalla vuorten huippuja ja rakentamalla uusia asuntoja täyttömaalle. Jo nyt pienhiukkasten määrä on lisääntynyt ilmassa ja vesistö on saastunut. Asiantuntijat varoittavat maanvyörymistä ja tulvista. myös Kiinan valtiojohtoakin häiritsevä imagohaitta. Pekingissä ilmansaasteiden aiheuttama savusumu sai maan pääministerin Li Keqiangin julistamaan alkuvuodesta sodan saastumista vastaan. Nyt Peking lupaa poistaa liikenteestä 300 000 suuripäästöistä autoa. Samalla se pyrkii puolittamaan hiilenkäyttönsä energialähteenä vuoteen 2017 mennessä. Myös muilla teollistuneilla maakunnilla on vastaavia tavoitteita. Ilmansaasteet ovat paitsi terveysriski myös imago-ongelma. Vaikka Kiinassa kiireellisintä on puuttua ilmansaasteisiin, vaikuttavat hiilivoiman vähentämispäätökset myös ilmastonmuutoksen hillintään. Tätä nykyä Kiina on maailman suurin hiilidioksidipäästäjä. Lähteitä mm.: • The Economist: Special report China (19.4.2014) Viime aikoina kiinalaiskaupunkien ympäristöongelmista on keskusteltu laajasti paikallisessa sosiaalisessa mediassa, ja viranomaisilta on vaadittu tietoa ja toimia. Erityisesti ilmansaasteet eivät ole vain terveysongelma vaan • Xuefei Ren. Urban China. Polity, 2013. • Sustainable and Liveable Cities: Towards Ecological Civilization. China National Human Development Report 2013. UNDP and Institute for Urban and Enviromental Studies, Chinese Academy of Social Sciences. WIKIMEDIA COMMONS Sota saasteita vastaan 18 - MAAILMANKUVA
• WIKIMEDIA COMMONS Roselyne Omondi Ogao Itä-Afrikan kaupungeissa kuohuu Kaupungistuminen muuttaa elämäntapaa Keniassa ja Ugandassa. Myllerryksessä ovat muun muassa asuminen, työnteko ja perhesuhteet. Kenialainen Francis Njenga muutti maalta pääkaupunkiin Nairobiin, jotta voisi elättää kaksi lastaan. Hän löysi töitä kauneushoitolasta. – Teen usein kolmesta viiteen pedikyyriä yhden aamupäivän aikana. Selkääni särkee, enkä tienaa vielä paljoa, mutten voi valittaa, koska päätin itse tulla Nairobiin etsimään töitä, hän sanoo. Mary Wanjiku myy vihanneksia tien varressa. – Sain kaksi lasta, kun olin hyvin nuori. Perheeni on köyhä, joten jätin lapseni kotikylääni äidilleni ja tulin Nairobiin etsimään töitä, hän kertoo. Mary asuu Kawangwaressa, joka on epävirallinen asuinalue Nairobissa. Vuokra on kohtuullinen, joten hän pystyy lähettämään hieman rahaa äidilleen. Njenga ja Wanjiku ovat osa valtavaa muuttoliikettä, joka on tuonut Itä-Afrikan asukkaita maalta kaupun- keihin ja muuttanut alueen kulttuuria, asumista ja perhekäsitystä. Kaupungistuminen on globaali ilmiö: vuonna 2008 kaupungeissa asuvien ihmisten määrä ylitti maaseudun asukkaiden määrän. – 60-luvulla Ugandan pääkaupungissa Kampalassa oli vain 50 000 asukasta. Nyt määrä on paisunut kolmeen miljoonaan. Jättikaupunkien toiminta vaikuttaa koko muuhun yhteiskuntaan, sanoo ugandalainen arkkitehti Doreen Adengo, joka tutkii kaupunkien kasvua ja slummiutumista. Uusia vapauksia Nairobi kätkee sisäänsä monta epävirallista asuinaluetta, joista tunnetuin on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin slummi Kibera. Myös Ugandan pääkaupungissa MAAILMANKUVA - 19
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Kampalassa on monta suurta slummialuetta. Slummiarkea leimaavat epävarmuus ja peruspalveluiden – esimerkiksi veden ja sanitaation – puute. Kaupungeissa köyhyys keskittyy, mutta toisaalta kaupungit tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia. Muuttoliike maalta kaupunkeihin on tuonut uudenlaista vapautta erityisesti naisille. Miljoonat itäafrikkalaiset naiset pääsevät nykyisin kouluun, käyvät töissä, matkustavat ja verkostoituvat. – Rakastan Kampalaa. Täällä minusta voi tulla mitä tahansa itse haluan. En ole käynyt kouluja, joten työskentelen kotiapulaisena. Käytän rahani siihen, mihin itse haluan, ugandalainen Betty Asiyo kertoo. – Olen myös saanut uusia ystäviä. Ihmiset kotikylässäni Tseolandissa ajattelevat, että tytön pitäisi olla naimisissa jo 18-vuotiaana. Sitten nainen voi hankkia lapsia, vanheta ja kuolla. Välillä naiset yllättyvät, kun heidän miehensä tuo kotiin uuden vaimon täysin ilmoittamatta. Minä en halua elää sillä tavalla. Asiyon tavoin suuri osa kaupunkien köyhistä naisista työskentelee kotiapulaisina. – Ajat ovat muuttuneet. Kun olin lapsi, äitini etsi kotiapulaiset maaseudun kylistä. He olivat yleensä sukulaisia, jotka muuttivat kotiimme. Äidiltäni vei viikkoja opettaa, kuinka hanoja ja kaasukeitintä käytetään ja minne roskat viedään, kertoo suunnittelija Jacqueline Sima. – Nykyään agenttitoimistosta voi palkata osaavan kotiapulaisen vaikka yhdeksi päiväksi. Tai voi kävellä minkä tahansa slummin laidalle ja pestata jonkun naisista, jotka odottavat ryhmissä hanttihommia, kuten siivousta tai pyykkäystä. Monet kotiapulaiset palaavat illaksi kotiinsa slummiin. – Kaupunkilaiset huolehtivat tavallisesti vain omista asioistaan, mikä voi olla järkytys maaltamuuttajalle. Myös elinkustannukset ovat kaupungissa korkeammat kuin maalla, joten erityisesti työttömillä on rankkaa. Monet turvautuvat päihteisiin ja rikollisuuteen. John Mututho, Kenian kansallisen päihteiden vastaisen kampanjan NACADAn puheenjohtaja, on luonnehtinut alkoholismia Kenian kansalliseksi katastrofiksi. NACADAn mukaan ongelma keskittyy kaupunkeihin. Puolet alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjistä on 10–19-vuotiaita. – Suurin osa maalta tulijoista on nuoria miehiä. Moni heistä turvautuu halpoihin kotipolttoisiin alkoholijuomiin, kun urbaani elämä käy rankaksi, Thairu sanoo. – Samaan aikaan naiset omaksuvat perheen pään roolin. He tekevät monta työtä, myös perinteisiä ”miesten töitä” kuten rakennushommia, sillä heidän miehensä ovat liian humalassa tuodakseen rahaa kotiin. Suuri osa epävirallisten asuinalueiden väestöstä tienaa alle kaksi Yhdysvaltain dollaria päivässä. Lähes puolet Kenian väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Yrittäjät ovat nähneet köyhimpienkin ostovoimassa mahdollisuuksia ja luoneet kadogo-talouden. Kadogo tarkoittaa kiswahilin kielellä ”pikkuruista”. Esimerkiksi öljy-yhtiöt myyvät kadogo-markkinoilla kerosiinia valaistukseen ja ruuanlaittoon pieniä määriä pienillä shillinkimäärillä. Safaricom, Kenian suurin puhelinoperaattori, myy puheaikaa alkaen 50 shillingistä (50 senttiä). Jotkut yksityisyrittäjät kauppaavat suolaa ja ruokaöljyä ruokalusikoittain ja leipää paloittain. Vihanneskauppiaat taas myyvät usein suuria hedelmiä viipaleina ja kaalia pieninä annoksina, jotta köyhillä asiakkailla on varaa ostaa ainakin jotakin. Kamppailua toimeentulosta Kaupunkien kasvu merkitsee asuinkustannusten kasvamista. Moni keskiluokkainen perhe turvautuu sivubisneksiin, jotta saa rahansa riittämään. – Työskentelen vakuutusmyyjänä, mutta tuloni eivät riitä. Saan lisätuloja ostamalla ja myymällä ruokailuvälineitä, kertoo sosiologi Daisy Osawa. Osa kaupunkiin muuttajista menestyy, mutta suuri osa kamppailee tullakseen toimeen. – Kaupungissa pärjääminen vaatii urbaania mielenlaatua ja hyviä hermoja, sanoo sosiologi Jane Thairu. 20 - MAAILMANKUVA Perhekäsitys myllerryksessä Moni näkee kaupungistumisen pääsyynä perinteisen afrikkalaisen perhekäsityksen hajoamiseen. Keskustelu siitä, mikä on normaali ja haluttava perhemalli, herättää Keniassa paljon tunteita. Kun palkittu kirjailija Binyavanga Wainaina ilmoitti tänä keväänä olevansa homoseksuaali, kenialaisten reaktiot olivat ristiriitaisia. Monet haukkuivat tai ylistivät häntä sosiaalisessa mediassa. Jotkut väittivät, että ulkomaiset homojärjestöt maksoivat hänelle propagandan
• julistamisesta, sillä homous on ”epäafrikkalaista”. Time-lehti listasi Wainainan maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon, ja monet summasivat, että kaupungistuvassa maailmassa tarvitaan avoimia asenteita. Ennen kuin pöly ehti laskeutua, kohuttu kenialaisnäyttelijä Nini Wacera julisti: – Rakastan sekä miehiä että naisia, joten en pidä itseäni lesbona, heterona tai biseksuaalina. En ymmärrä, miksi miesten pitäisi olla vain naisten kanssa. Festus Madere, Kenian anglikaanisen kirkon hallintosihteeri, kertoo olevansa huolissaan kenialaisista perheistä. – Erityisesti kaupungeissa perheistä on tulossa niin monimutkaisia, etteivät nuoret enää ymmärrä, mikä on normaalia, oikein tai hyväksyttävää, hän sanoo. Sosiologi Ken Ouko selittää ilmiötä, joka tunnetaan kiswahilinkielisellä nimellä mpango wa kando, ”epävirallinen kumppani”: – Ennen oli tavallista, että naimisissa olevat miehet muuttivat yksin kaupunkeihin. Siitä seurasi harvoin uskottomuutta. Nykyisin puolisot etsivät usein aktiivisesti uusia, väliaikaisia sivusuhteita ja asuinkumppaneita, joko puolison siunauksella tai ilman. Mpango wa kando -ilmiö on niin yleinen, että se on vaikuttanut lainsäädäntöön. Huhtikuussa 2014 Kenian presidentti Uhuru Kenyatta allekirjoitti lain, joka hyväksyy polygamian. Erityisesti naiset, virkamiehet ja ihmisoikeusaktivistit vastustivat lakia, joka sallii moniavioisuuden vain miehille. – Uskottomuus on nyt laillistettu, Madere anglikaanisesta kirkosta sanoo. Kristilliset arvojohtajat ovat kritisoineet, että uusi laki repii perheet hajalle. – Jos moniavioisuus sallitaan, se avaa padot kaikenlaisille asumus- ja avioeroille, sanoi pastori David Gathanju Itä-Afrikan presbyteerisestä kirkosta. Naisjärjestöt ovat kritisoineet, että uusi laki palvelee vain miehiä. Siitä pudotettiin viime vaiheessa pois lauseke, joka olisi sallinut ensimmäiselle vaimolle vetooikeuden miehen uusiin avioliittoihin. – Uusi laki on hyödyllinen, koska se tunnustaa kenialaisten perhemuotojen todellisuuden, mutta ensimmäisellä vaimolla pitäisi olla sananvaltaa seuraavien vaimojen valintaan, sanoo juristi Christine Ochieng. – Useimmat kenialaiset miehet miettivät, mitä ulkopuolinen yhteiskunta ajattelee, mitä muut miehet ajattelevat ja mitä heidän äitinsä ajattelee. Heitä kiinnostavat harvoin naisen tarpeet. Modernille, urbaanille kaupunkilaisnaiselle kahden ihmisen välinen parisuhde on kuitenkin hyvin tärkeä, Nini Wacera arvioi. Vanhuuskin kaupungistuu Kaupunkeihin syntyneet vanhainkodit ovat Keniassa ja Ugandassa uusi ilmiö. Aiemmin eläkeikäiset kaupunkilaiset asuivat perheidensä luona. Yksin kaupunkiin muuttaneet palasivat maaseudulle viimeisiksi vuosikseen. Muuttoliike maalta kaupunkeihin on tuonut vapautta erityisesti naisille. Nykyisin kaupunkien ikääntyneen väestön osuus kasvaa jatkuvasti. Keskiluokkaiset perheet sijoittavat ikäihmisille räätälöityihin asuntoihin. – Olen työskennellyt pitkään kehitysyhteistyössä ja kamppaillut maaseudun vanhoillisia asenteita vastaan. Monet esimerkiksi pitävät yhä naisia alempiarvoisina. En voi kuvitella eläväni Länsi-Kenian maaseudulla edes vuotta. Kuolisin tylsyyteen ja kulttuurisiin rajoitteisiin, joiden mukaan naiset eivät saa tehdä asioita, joita teen Nairobissa joka päivä, pohtii eläkeikää lähestyvä Lillian Atieno, joka on asunut kaupungissa vuosikymmeniä. – En siedä mielialaa, jossa yhdistyvät joutilaisuus ja tyytyminen köyhyyteen. Maalla on paljon juoruilua ja päämärätöntä oleilua. Oletetaan, että joku kaupungista lähettää rahaa ruokaan, vaikka vieressä pellot kukoistavat. En ymmärrä sitä. Kun vanhenen, vietän eläkepäiväni kaupungissa, suunnittelee nelikymppinen Daisy Osawa. Kirjoittaja on kenialainen journalisti. MAAILMANKUVA - 21
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ Aino Haavio Irti ilmastoinnista Ilmastonmuutosta pystytään hillitsemään energiatehokkaalla rakentamisella. Toimivia ratkaisuja voi löytyä perinnerakentamisesta ja aurinkoenergiasta. Valtiot, rakennuttajat ja asunnonostajat pitää kuitenkin saada vakuutettua energiatehokkuuden hyödyistä. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan yli kolmannes maailman teollisesti tuotetusta energiasta ja puolet sähköstä kuluu nykyisin rakentamiseen ja rakennuksissa. Rakennuksista on peräisin myös kolmannes hiilipäästöistä. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluvun ennustetaan kasvavan noin 2,5 miljardilla. Kasvu toteutuu pääasiassa kehitys- ja kehittyvissä maissa. Tämä heijastuu rakennusalaan. – Seuraavien 20 vuoden aikana puolet kaikesta rakentamisesta tapahtuu Aasiassa. Intian 2030-luvun rakennuskannasta 70 prosenttia on vielä rakentamatta, arvioi johtava teollisuusasiantuntija Prashant Kapoor Maailmanpankkiryhmään kuuluvasta Kansainvälisestä rahoitusyhtiöstä IFC:stä. – Ilmastonmuutoksen kannalta on siten keskeistä, millaista rakennuskantaa globaaliin etelään lähivuosikymmeninä nousee. Toistaiseksi kehitysmaiden kodeissa käytetään energiaa teollisuusmaihin verrattuna säästeliäästi. Käynnissä on kuitenkin merkittävä murros. Yhä useampi kehitysmaan asukas jättää lapsuutensa maaseutukylän ja suuntaa kaupunkiin. Kaupungeissa kasvava keskiluokka pyrkii kohottamaan elintasoaan. Asumiselta odotetaan nykyaikaista mukavuutta. IEA:n ennusteiden mukaan asukaskohtainen ener- 22 - MAAILMANKUVA giankulutus lisääntyy kehitysmaissa tulevina vuosikymmeninä rajusti. Toisaalta Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC pitää globaalin etelän rakennussektoria areenana, jolla ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä kustannustehokkaimmin. Puutteita eristyksessä ja ilmanvaihdossa Maailmanlaajuisesti asumisessa kulutetaan runsaimmin energiaa sisäilman lämpötilan säätelyyn. Pohjoisessa lämmityksen osuus nousee jopa 60 prosenttiin asuntojen kokonaisenergiankulutuksesta. Erityisesti Euroopassa rakennusten vaippaan – seiniin, kattoon ja alapohjaan – kiinnitetäänkin yhä enemmän huomiota. Paneudutaan eristykseen, saumojen tilkintään ja ikkunarakenteisiin toimivaa ilmanvaihtoa unohtamatta. EU:ssa tavoitteeksi on asetettu ”lähes nollaenergiarakentaminen”. Kylmän ilmanalan kehitysmaissa, vaikkapa Kiinan pohjoisosissa, voitaisiin periaatteessa hyödyntää samoja teknisiä ratkaisuja kuin Pohjois-Euroopassa. Toistaiseksi asuntojen eristäminen on kuitenkin kehitysmaissa retuperällä. Leudoillakin seuduilla energiaa haaskataan paikoin asuntojen lämmittämiseen. – Esimerkiksi eteläafrikkalaisten kaupunkien köyhillä asuinalueilla turvaudutaan talvisin tyypillisesti puulämmitykseen, Prashant Kapoor toteaa.
• PLAN / ALF BERG Globaalin etelän kodeissa energiaa kuluu kuitenkin ennen muuta huoneilman jäähdytykseen. IEA arvioi ilmastoinnin lisääntyvän vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuisesti 150 prosenttia. Kehitysmaissa kasvulukemat nousevat 300–600 prosenttiin. – Ongelmana on teollinen kaupunkirakentaminen, joka perustuu paljolti tuontimateriaaleihin, arvioi arkkitehti ja ympäristöasiantuntija Kari Silfverberg, joka on luotsannut kehityshankkeita kuudessa Afrikan maassa. Energiakysymyksiin perehtyneen ranskalaistutkijan Carole-Anne Sénit’n mukaan esimerkiksi Pohjois-Afrikan kaupunkeihin nousee aasialaisten rakennuttajien hiostavan kuumia asuintaloja, joissa pauhaavat tehottomat tuulettimet ja ilmastointilaitteet. kisivun suuntaan, ikkunoiden kokoon ja sijoitteluun sekä ympäristön tarjoamaan varjostukseen kiinnitettiin huomiota. Luonnollista, paine-eroihin perustuvaa ilmanvaihtoa käytettiin hyväksi. – 1980-luvulla olin mukana kehityshankkeessa, joka tuotti Martiniquelle ja Guadeloupeen energiatehokkaita kunnallisia vuokra-asuntoja. Nojauduimme siirtomaaajan parhaisiin teknisiin käytäntöihin, kertoo tieteellinen johtaja Michel Colombier ranskalaisesta kestävän kehityksen tutkimuslaitoksesta IDDRIstä. IDDRI kuuluu Globaalin etelän kodeissa energiaa kuluu ennen muuta huoneilman jäähdytykseen. Perinteisiä ratkaisuja IEA kannustaa kehitysmaita kääntämään katseensa paikalliseen perinnerakentamiseen. Menneinä vuosisatoina rakennusten ulkopinnat käsiteltiin tyypillisesti lämpöä heijastavilla materiaaleilla – hyödyntämällä vaikkapa vain valkoista väriä. Paikallisia katto- ja seinämateriaaleja kehiteltiin lämpötalouden kannalta yhä optimaalisemmiksi. Jul- Science Po -korkeakouluun. – Hyödynsimme muun muassa paikallista huokoista tiiltä sekä markiiseja. Näissä asunnoissa ei edelleenkään turvauduta koneelliseen ilmastointiin, Colombier sanoo. Paikallisiin materiaaleihin ja tekniikoihin uskoo myös Masood Lohar, joka luotsaa YK:n alaista, asumisen MAAILMANKUVA - 23
• MUUTTUVA ASUINYMPÄRISTÖ energiatehokkuuteen keskittyvää hanketta Pakistanissa, Sindhin köyhässä osavaltiossa. Skype-keskustelumme aikana hän nostaa web-kameran eteen tiiliä: – Olemme valmistaneet nämä tiilet Sindhin kylien maa-aineksista ja puristaneet ne muotoonsa itse kehittämällämme yksinkertaisella koneella. Kun helle kipuaa ulkona 50 asteeseen, näistä tiilistä rakennetuissa taloissa lämpötila jää vähintään 15 astetta alemmaksi, Lohar sanoo. Tiilet sisältävät vain kuusi prosenttia sementtiä, eikä niitä polteta. Ne ovat siis myös valmistuksensa osalta energiatehokkaita. Globaalisti materiaalien tuotanto ei kohoa asumisen kokonaisenergiatarkastelussa kovin tärkeään rooliin. Sen suhteellinen merkitys kuitenkin kasvaa, kun muuta asumisen energiankulutusta onnistutaan suitsimaan. – Ilmastonmuutoksen aikakaudella myös rakennusten ja materiaalien kestävyys on otettava mukaan tarkasteluun, Masood Lohar huomauttaa. – Kehittämämme talot ovat selvinneet vahingoittumattomina niin hirmumyrskyistä kuin puoli vuotta kestäneestä tulvastakin, hän kehaisee. Aurinkokeittimet käyttöön Toistaiseksi kehitysmaiden asumisessa energiaa kuluttavat sisäilman lämpötilan säätelyn ohella lähinnä veden lämmittäminen ja ruoan valmistus. Kaupungeissa käyttövettä kuumennetaan usein saastuttaviin öljypohjaisiin polttoaineisiin, kuten kerosiiniin, perustuvilla keittimillä. Maaseudulla taas turvaudutaan puuhun tai puuhiileen. Keitinten energiatehokkuutta parannellaan lukuisissa hankkeissa eri puolilla maailmaa. – Mekin olemme vastikään lanseeranneet keittimen, joka on kaksi kertaa tehokkaampi kuin perinteisesti Pakistanissa käytetyt laitteet, Masood Lohar kertoo. Myös aurinkokeittimet ovat paikoin löytäneet tiensä kehitysmaiden kotitalouksiin. Esimerkiksi ranskalaisissa kehityshankkeissa keittimiä on toimitettu globaaliin etelään 1980-luvulta lähtien. – Olen ollut mukana asennuttamassa aurinkokeittimiä esimerkiksi tunisialaisiin kaupunkiasuntoihin, kertoo Michel Colombier. Aurinkokeittimiä kehitellään globaalissa etelässä paikallisinkin voimin. Viime toukokuussa pääsin valmis- 24 - MAAILMANKUVA tamaan teetä Senegalissa, Dakarissa, UCAD-yliopiston kampuksella yhdessä aurinkoenergian tutkimuslaitoksen tutkijan Bineta Kamaran kanssa. Testasimme kahta yksinkertaista mutta innovatiivista laitetta. Ensin kokeilemamme keitin perustui kasvihuoneilmiöön. Asetimme vesipannumme lasikantiseen laatikkoon, jonka pohja oli värjätty mustaksi ja sisäseinämät vuorattu peileillä. Litra vettä kuumeni keskipäivän auringossa 25 minuutissa. Toinen keittimistä oli kauttaaltaan metallinen. Muodoltaan ja kooltaan se muistutti isoa nurin käännettyä sateenvarjoa. Se keskitti metallipinnasta heijastuvat auringonsäteet suppealle alueelle, telineeseen, johon asetimme pannumme. Teevesi saavutti kiehumispisteen noin 15 minuutissa. Vastuunsiirron kierre jarruttaa kehitystä Energiapihi asuminen on nykyisin teknisesti mahdollista kaikilla leveysasteilla. Kehitysmaissa asumisen energiatehokkuudessa otetaan kuitenkin haparoivia ensi askeleita. – Esteet ovat yhteiskunnallisia: teknologiat ja materiaalit eivät eri syistä rantaudu globaalin etelän markkinoille, arvioi Prashant Kapoor. YK-lähteiden mukaan koulutuksesta ja tiedotuksesta näyttäisi olevan hyötyä: niin ammattilaisille kuin suurelle yleisölle suunnatut julkisen palvelun tiedotuskampanjat ovat lisänneet paikallisesti asumisen energiatehokkuutta kehitysmaissa. Masood Lohar huomauttaa, että tulevaisuudessa tietoa jaetaan entistä enemmän myös vertaisten kesken internetissä: – Maailman köyhät talonrakentajat ammentavat ideoita ruohonjuuritason verkostoista. Meihinkin otetaan jo nykyisin yhteyttä vaikkapa Afganistanista ja Haitista. Prashant Kapoorin mielestä ongelman ydin piilee kehitysmaiden vauhdilla paisuvissa kaupungeissa ja niiden rakennusbisneksessä, jossa vihreä rakentaminen ei ole toistaiseksi löytänyt uomaansa. Kapoorin mukaan energiatehokkuudesta kiinnostuneet asunnonostajat törmäävät olemattomaan tarjontaan. Rakennuttajat puolestaan eivät luota asiakkaiden haluun maksaa energiatehokkuudesta. Lainanantajilla taas ei ole mielestään riittävää näyttöä energiatehok-
• kaiden asuntojen alhaisemmista käyttökustannuksista ja korkeammasta jälleenmyyntihinnasta. – Asuntoalalla vallitsee vastuunsiirron kierre, Kapoor sanoo. Edullisia lainaehtoja ja julkista ohjausta Simulaatiotyökalut ja energiatodistukset tarjoavat yhdenlaisen keinon markkinatilanteen muuttamiseen. IFC:ssä on kehitelty viime vuosina perinteisten sertifikaattien, kuten LEEDin, rinnalle yksinkertaisempaa, nopeammin sovellettavaa ja edullisempaa Excel-pohjaista työkalua. Tämän EDGEksi nimetyn työkalun avulla kuka tahansa voi kartoittaa asumisen energiatehokkuutta parantavia teknisiä vaihtoehtoja eri ilmasto-olosuhteissa. Ohjelma laskee vaihtoehtoisille ratkaisuille myös kustannusarviot. – Esimerkiksi Intiassa useat pankit ovat jo tarjonneet edullisia lainaehtoja asiakkaille, joilla on käytössään EDGEen perustuva laskelma energiatehokkaan asunnon kuukausittaisista asumiskustannuksista ja jälleenmyyntiarvosta, Kapoor sanoo. Michel Colombier’n mielestä EDGEn kaltaiset työkalut ovat hyödyllisiä varsinkin köyhimmissä maissa, joissa purkaa energiantuotannon tukia tai alentaa energiatehokkaiden laitteiden tullimaksuja. Ne voivat pyrkiä vaikuttamaan myös energiayhtiöiden toimintatapoihin. – Esimerkiksi Tunisiassa ja Karibialla sähköyhtiöt ovat osallistuneet kustannuksiin, kun asuntoyhtiöihin on hankittu aurinkokeittimiä. Keitinten hinta on sittemmin lisätty asukkaiden sähkölaskuihin, Colombier kertoo. Hallitukset voivat niin ikään panostaa julkisen rakentamisen vihreyteen ja tarjota näin markkinoille houkuttelevia esimerkkejä. Julkisten rakennusten ja sosiaalisen asuntorakentamisen energiatehokkuus on toiminut esimerkiksi Tunisiassa ja Meksikossa päänavauksena energiatehokkaiden asuntojen laajemmalle tuotannolle. YK:n kehitysohjelman, Maailmanpankin ja IEA:n mukaan velvoittavat rakentamismääräykset ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä kustannustehokkain väline asumisen energiatehokkuuden kohentamiseen. Haasteiden kautta valtavirtaan Pelkkä normien olemassaolo ei takaa tuloksia. – Kiinassa oli jo 1990-luvulla voimassa varsin ankara rakentamislainsäädäntö. Määräyksiä ei kuitenkaan tuolloin noudatettu lainkaan. Säädökset olivat vaikeaselkoisia ja joustamattomia eivätkä missään tapauksessa soveltuneet noudatettaviksi laajan maan kaikilla alueilla, Colombier tulkitsee. Monissa kehitysmaissa määräysten noudattamatta jättämiseen johtavat myös rakennusalan kehittymättömyys, harmaan rakennussektorin laajuus ja valvonnan puutteet. – 1990-luvun kehityshankkeessamme keskityimme auttamaan kiinalaisia rakentamismääräysten selkiyttämisessä. Säädöksiä muovattiin myös teknologioiden osalta joustavammiksi, ja laajan maan eri ilmasto-olosuhteet otettiin ohjeistuksissa paremmin huomioon. Muutamissa idän kaupungeissa, kuten Tianjinissa, saattelimme lisäksi asuntomarkkinoiden eri toimijoita keskinäiseen vuoropuheluun, Colombier kertoo. 2000-luvulle tultaessa tulokset alkoivat näkyä. – Tianjinissa matalaenergiarakentaminen edustaa nykyisin valtavirtaa, Colombier kiittelee. Energiatehokkaat teknologiat ja materiaalit eivät rantaudu globaalin etelän markkinoille. energiatehokkuuden eri ulottuvuuksiin vasta tutustutaan. Sertifikaatit ja muut markkinaehtoiset työkalut tuovat markkinoille muun muassa teknistä asiantuntemusta ja laadukkaampia laitteita. Colombier’n mukaan näillä välineillä kohdemaiden rakentamiskulttuuria ei kuitenkaan muuteta laaja-alaisesti. Myös YK:n kehitysohjelma korostaa alan moninaisia markkinaesteitä. Mittavia tuloksia saavutetaan YK-lähteiden ja Maailmanpankin mukaan parhaiten pitkäjänteisellä julkisella ohjauksella. Kehitysmaiden hallitukset voivat vaikkapa MAAILMANKUVA - 25
• MENETETTY KOTI
• MENETETTY KOTI Angela Singh Taifuuni jätti jälkeensä suojattomuuden Haiyan-taifuuni vei kodin Marinelilta, 16, ja Marjorielta, 13. Väliaikaisessa suojassa asuminen vaikeuttaa teinityttöjen koulunkäyntiä ja hygieniasta huolehtimista. – Todistukseni ja mitalini olivat salaisia aarteitani. Nyt ne ovat mennyttä, sanoo filippiiniläinen Marinel, 16. Taifuuni Haiyan tuhosi viime marraskuussa hänen kotitalonsa, samoin kuin kaikki kalastajakylän rantatalot Salcedossa itäisessä Samarissa. Marinel oli kotona, kun hän kuuli taifuunin olevan matkalla. Tyttö on aktiivisesti mukana Planin nuortenryhmässä, jossa hän oli oppinut, kuinka katastrofin lähestyessä tulee toimia. Marinel sai kännykkäänsä tekstiviestin Haiyanista. Hän välitti heti tiedon ystävilleen ja perheenjäsenilleen ja neuvoi, minne nämä voivat hakeutua suojaan. rantautunut hirmumyrsky. Se surmasi yli 6 000 ihmistä, aiheutti vammoja yli 29 000 ihmiselle ja vei kodin yli neljältä miljoonalta filippiiniläiseltä, joista 1,7 miljoonaa on lapsia. Tytöt kaipaavat yksityisyyttä Taifuunista on kulunut jo kuukausia, mutta Marinelin arki ei ole entisellään. Perhe asuu nyt väliaikaisessa majassa, joka koostuu neljästä pilarista, laudoista ja pressusta. Kun sataa ja tuulee, Marinel pelkää, että uusi taifuuni on tulossa. Koska asumus on suojaton, Marinel pelkää myös varkaita. – Koskaan ei voi tietää, millaisiin tekoihin katastrofi ajaa ihmiset. Erityisesti Marinelia häiritsee, ettei perheellä ole omaa kylpyhuonetta. – Minun täytyy käydä asioillani isoäidin luona, ja sinne on puolen kilometrin matka. Joudun myös peseytymään taivasalla vaatteet päällä. Se tuntuu epämukavalta, varsinkin jos pojat ja miehet katselevat. Kun Marinelilla on kuukautiset, hän joutuu vaihtamaan kuukautissidettä kotinsa nurkassa. Marinel sai onneksi Planin hätäapupaketista siteitä, mutta yksityisyyden puute häiritsee. Marinel toteaa, että muun muassa Tyttöjen on hankala selvitä arjesta ilman yksityisyyttä. – Silti en osannut kuvitella niin tuhoisaa taifuunia, että näkisin kattojen lentävän ympäriinsä. Kolmen päivän ajan olimme väestönsuojassa ja saimme syödäksemme vain kassavaa. Haiyan-taifuunin, joka riehui Filippiineillä 8. marraskuuta 2013, arvioidaan olevan voimakkain koskaan 28 - MAAILMANKUVA
• hygieniakysymysten vuoksi tytöt kärsivät katastrofeista poikia enemmän. – Ilman yksityisyyttä on hankalaa selvitä arjesta. Opinnot jatkuvat taivasalla Marinel on kunnianhimoinen opiskelija ja kylänsä lastenryhmän johtaja. Hänestä tuntuu erityisen raskaalta, että Haiyan-taifuuni vaikeutti hänen opintojaan. – Olen surullinen siitä, että taifuuni vaurioitti kouluamme. Katto lensi taivaan tuuliin, ja tietokoneluokan koneet menivät rikki. Koska kattoa ei ole korjattu, kastumme usein koulupäivän aikana. Taifuuni vei mennessään Marinelin kirjat, todistukset ja koulumenestyksestä saadut palkinnot. Tytölle jäi vain muistivihko, yksi kynä ja englannin kirja. Koululla on nyt huutava pula oppimateriaaleista. Läksyjen tekeminenkin on vaikeaa, koska Marinelin väliaikaisessa kodissa ei ole sähköjä. – Ennen taifuunia hyödynsin internetiä läksyjä tehdessäni. Nyt meillä ei ole sähköä edes lukuvaloa varten. Onneksi koulunkäynti kuitenkin jatkuu. Myrskyn jälkeen koulu oli monta viikkoa kiinni, ja nyt kiirehdimme kaikissa aineissa, joten päässäni surisee. Marinel toivoo, että hänen perheensä saa rakennettua pian uuden, pysyvän kodin ja että hänen vanhempansa saavat elantonsa takaisin. Perheen isä on kalastaja. Myrsky tuhosi hänen verkkonsa ja kalastusaluksensa, ja nyt hän käy merellä pienen veneen ja verkon kanssa. Se vaikeuttaa saaliin ja rahan saamista. Marinelin äiti on kotirouva. Tytär auttaa häntä ruuanlaitossa ja siivoamisessa. Siivoamisen tarve on kasvanut, sillä väliaikaiskoti on jatkuvasti mudassa. Vaikka normaalielämään on vielä matkaa, Marinel on päättänyt opiskella. Osa hänen ystävistään on lopettanut koulunkäynnin. – Jotkut entiset koulukaverini kalastavat nyt isiensä kanssa. Se surettaa minua, koska heidän tulevaisuutensa on mennyttä. On hankala menestyä ilman tietoa. Koulutuksella on paljon valtaa, ja arvostan jokaista hetkeä koulussa. Turvatonta ja epävarmaa arkea telttaleirillä – Taifuuniyö oli pelottava. Äiti ei saanut henkeä, ja siskoni pyörtyi, koska oli niin järkyttynyt, muistelee 13-vuotias Marjorie tätinsä kellarissa vietettyä yötä viime marraskuussa. – Seuraavana päivänä näin, että kotimme, koulumme ja kirkkomme olivat romahtaneet. Näky sai minut itkemään. Nyt Marjorie asuu Planin rakentamassa telttakylässä Filippiinien Guiuanissa yhdessä kuuden perheenjäsenensä kanssa. Perhe joutuu asumaan teltassa vielä MAAILMANKUVA - 29
• MENETETTY KOTI Marinel on onnellinen, että voi jatkaa koulunkäyntiä katastrofituhoista huolimatta. kuukausia, ennen kuin jälleenrakennus on edennyt niin pitkälle, että Marjorie pääsee uuteen kotiin. – On vaikeaa elää ilman kotia. Nukumme huonosti, ja kun sataa ja tuulee, teltta heiluu ja me kaikki kastumme. Elantomme tuhoutui kalastusveneemme mukana. Hallitus on kieltänyt rakentamasta uutta kotia entiselle paikalle, joten en tiedä vielä, minne päädymme, murehtii Marjorien äiti Wilifreda. Erityisesti neljän tytön äitiä huolestuttavat uhkat, joita teinitytöt kohtaavat telttaleirillä. Jos joku tytöistä joutuu käymään yöllä vessassa, äiti lähtee mukaan turvaksi. Vaikka miehille ja naisille on omat saniteettitilat, esimerkiksi suihkussa käyminen on pelottavaa, sillä suihkukopin ovessa ei ole lukkoa. – Pelkään leirin poikia, koska jotkut heistä ovat lähennelleet minua, Marjorie kertoo. – Kerran humalainen mies houkutteli minua ja siskoani sisään telttaansa, mutta arvasin, että hänellä oli pahat mielessä, joten menimme kotiin. Marjorie on tyytyväisin elämäänsä koulupäivien aikana. Koulunkäynti jatkuu telttaleirin väliaikaisessa oppimiskeskuksessa. Perheen pienimmät lapset käyvät päivisin Planin ja Unicefin pyörittämässä lapsiystävällisessä leikkitilassa, jossa aikuiset vetävät leikkejä, pelejä ja yhteislaulua. 30 - MAAILMANKUVA Koulun jälkeen Marjorie auttaa äitiään kokkaamisessa ja siivouksessa ennen läksyjen tekoa. Ennen yöunille käymistä hän pyykkää vähät vaatteensa. Marjorie kaipaa entistä arkeaan, mutta sanoo katsovansa tulevaisuuteen toiveikkaana. – Haluan käydä koulun loppuun ja saada hyvän ammatin, jotta voin auttaa perhettäni. Myös Wilifreda-äiti yrittää suhtautua tulevaisuuteen valoisasti, vaikka hänellä ei ole tietoa perheen tulevaisuudesta. – Odotan malttamattomana, että saamme taas oman kodin ja voimme palata normaaliin arkeen. Marjorie kaipaa telttaleiriltä omaan kotiin.
• Iida Riekko PALUU ARKEEN KESTÄÄ PITKÄÄN Suomen Plan Internationalin katastrofityön erityisasiantuntija Maritta Niskanen-Tamiru, millaisia asumiseen liittyviä tarpeita ihmisillä on luonnonkatastrofin jälkeen? Ensimmäiseksi tarvitaan katto pään päälle. Sitten seuraa sanitaatio- ja hygieniaolojen parantaminen. Vesija viemärijärjestelmien tuhoutuessa tarttuvien tautien riski kasvaa. Hengitystietulehdukset pääsevät leviämään nopeasti ahtaissa, puutteellisissa asumisoloissa. Päivittäisiä keittiö- ja kotitaloustarvikkeita sekä vaatteita ja vuodevaatteita tarvitaan. Ruoka- ja vesivarastot ovat tuhoutuneet. Mistä saadaan puhdasta juomavettä, ja miten valmistetaan ruokaa? Millaisia erityisongelmia lapset ja nuoret tytöt kohtaavat? Turvattomuus ja suojelun tarve lisääntyvät, sillä monet menettävät vanhempansa tai joutuvat heistä erilleen. Yhteisöjen perinteisten turvarakenteiden särkyessä emme ehdi luoda nopeasti uusia, joten meidän järjestötyöntekijöiden on valmis- tauduttava katastrofitilanteisiin miettimällä, miten kriisitilanteessa turvataan lapsen oikeus suojeluun. Kuinka pitkään ihmiset joutuvat tavallisesti asumaan poikkeusoloissa? Se riippuu katastrofin suuruudesta ja lajista. Esimerkiksi Filippiinien hirmumyrskyn jälkeen tuhot ovat niin laajamittaiset, että jälleenrakennus kestää useita vuosia. Haitin (2010) ja Pakistanin (2005) maanjäristysten jälkiä ei ole saatu vieläkään täysin korjattua. Miten Plan International parantaa ihmisten asumisoloja luonnonkatastrofien jälkeen? Plan osallistuu yhteisesti koordinoituihin jälleenrakennusohjelmiin ja keskittyy erityisosaamiseensa eli varmistaa lasten, erityisesti tyttöjen, koulunkäynnin ja suojelun. Kunnostamme ja rakennamme turvallisia kouluja ja tuemme haavoittuvimpien yhteisöjen toimeentulon elpymistä. Kiinnitämme huomiota myös vammaisten asuinolojen parantamiseen. Lasten pääseminen kouluun – vaikka vain telttakouluun – auttaa perheitä keskittymään tuhojen korjaamiseen. Valitettavan monet lapset menettävät katastrofeissa aikuisen turvan. Siksi Plan keskittyy välittömästi katastrofin jälkeen yksin jääneiden lasten huoltoon järjestämällä lapsiystävällisiä suojia. Media unohtaa usein katastrofit nopeasti. Miten tämä vaikuttaa arjen ja asumisen normalisoitumiseen? Meillä katastrofit unohtuvat nopeasti, mutta katastrofin kokeneissa yhteisöissä ne jäävät elämään sukupolvien ajaksi. Humanitaarista työtä tekevien järjestöjen tärkeä tehtävä on kertoa myös katastrofin jälkeen ihmisten avun ja tuen tarpeesta. Katastrofi antaa myös mahdollisuuden positiiviseen muutokseen. Esimerkiksi tyttöjen ja vammaisten oikeuksien edistämisessä yhteisö saattaa päästä eteenpäin kansainvälisen tuen ansiosta. Katastrofien jälkeen rakennetaan kestävämpiä kouluja ja taloja. MAAILMANKUVA - 31
• MENETETTY KOTI Aija Salovaara ja Kevin Otieno Kuvat: Mikko Kuparinen Katujen näkymättömät kasvatit Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kaupungit kasvavat hurjaa vauhtia – ja samalla myös slummit. Kurjissa ja vaarallisissa oloissa syntyy ja elää lapsia, jotka usein jäävät täysin oman onnensa nojaan. 32 - MAAILMANKUVA
• Varhain arkiaamuna Nairobin keskusta on ruuhkainen. Pukumiehet kulkevat kohti työpaikkojaan, kahvilassa hyrisee espressokone ja äärilleen täyteen ahdetut bussit vilistävät rämisten edestakaisin. Suurkaupungin hälinään ja ihmismassaan liittyy joka päivä uusia kulkijoita. Heitä tulee maalta ja muista kaupungeista etsimään sateenkaaren päätä ja parempaa huomista. Tuhansille unelma kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista vaihtuu kitkuttamiseen likaisissa ja vaarallisissa slummeissa. Töitä ei löydy ja ruoka loppuu aina kesken. Saavun bussilla Kenyatta-nimisen torin laidalle. Kevin on vastassa pysäkillä. Suu kasvaa leveään hymyyn, valkoinen hammasrivistö loistaa mustia kasvoja vasten. Kevin on 27-vuotias kenialaismies ja minun ystäväni. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten, hän ojensi kätensä ja sanoi leikkisästi virnistäen: – Hei, nimeni on näkymätön. Se oli vitsi, mutta todellisuudessa lauseessa on paljonkin perää. Kevin oli pitkään yksi monista suurkaupungin näkymättömistä ja hyljeksityistä asukkaista ja Kenyattan alueen kadut hänen kotinsa. Lähdemme katsomaan hänen lapsuutensa maisemia. Perheen köyhyys ajoi kadulle Kenyatta-torin kaatopaikalla asuva nuori mies työskentelee bussin sisäänheittäjänä. Tienaamillaan rahoilla hän ostaa ruokaa ja liimaa. Hän kertoo haaveilevansa ajokortista ja bussikuskin työstä. Kevin syntyi Kisumun kaupungissa Länsi-Keniassa. Kevinin isä jätti perheensä, kun poika oli pieni, ja Kevinin äiti muutti lastensa kanssa Nairobiin. Siellä hän yritti elättää perheensä pesemällä naapuruston pyykkejä käsin. – Aliravitsemus ja sairaudet leimasivat varhaislapsuuttani. Elimme pienessä huoneessa seitsemän sisarukseni ja äitini kanssa. Elämä oli kovin vaikeaa, Kevin kertoo. Pieni Kevin haaveili pääsevänsä kouluun. Hänen äitinsä käytti vanhoja sanomalehtiä tupakan käärimiseen, ja Kevin yritti lukea kirjaimia ja selvittää, mitä teksteissä luki. – Kun pyysin äitiä viemään minut kouluun, hän vastasi katkerasti, että silloin pitäisi pystyä maksamaan koulumaksut, ostamaan koulupuku ja jopa syömään koulussa. Hän sanoi, että koulu on vain rikkaille. Kevin päätti 9-vuotiaana lähteä kadulle ja alkaa huolehtia itse itsestään äitinsä taakkaa keventääkseen. Vaikka elämä kaduilla oli vaikeaa, Kevin koki itsensä etuoikeutetuksi, sillä hänellä kuitenkin oli perhe, joka välitti hänestä ja joka silloin tällöin kävi tapaamassa häntä kadulla. MAAILMANKUVA - 33
• MENETETTY KOTI Suurin osa kaatopaikalla asuvista miehistä on elänyt kadulla pienestä saakka, eikä heillä ole mitään koulutusta. "Ilman henkilötodistusta on vaikea saada oikeita töitä. Eikä kukaan palkkaa tämän näköistä ihmistä", miehet kommentoivat. Useimmat ystävistäni siellä oli menettänyt koko perheensä aids-epidemialle. Kun olin 16-vuotias, sama tauti vei minunkin äitini. Siihen saakka olin kuitenkin muita onnekkaampi, Kevin muistelee. Koti kaatopaikalla Kuljemme Kenyatta-torin halki. Aurinko on kohoamassa kohti taivaankantta, vielä ei ole polttavan kuuma. Pinkaisemme autotien yli. Tien takana kohoaa kaatopaikka. Kenkien alla rahisee, lasinpalaset poksahtelevat rikki. Auringossa lämpenevistä jätteistä nouseva kammottava löyhkä tunkee sieraimiin. On vaikea hengittää. Liukastelemme roskia pitkin alas jätevuorta. Muutaman nuoren miehen joukko kyyhöttää matalilla kiviportailla. He nyökkäävät vaimean tervehdyksen, kun Kevin esittelee meidät toisillemme. Miesten vaatteet ovat likaiset, kasvoilla ja takkuisissa hiuksissa pörrää kärpäsiä. He ovat 15–30-vuotiaita, osa siis Kevinin ikäisiä. Kevin voisi edelleen istua täällä heidän kanssaan, risaisessa paidassa, tuholaisia ihollaan. 34 - MAAILMANKUVA Rakkauden puute ajaa epätoivoon Kenian hallituksen arvioiden mukaan maassa on 250 000 katulasta, pääkaupungissa 60 000. Osa heistä on syntynyt vanhemmille, jotka myös asuvat kadulla. Jotkut päätyvät kadulle sen jännityksen ja vapauden houkuttamana, jonka kadut tarjoavat. Useimmat kuitenkin päätyvät sinne siksi, ettei heillä ole muuta paikkaa, minne mennä. Kaduilla pärjätäkseen lapset joutuvat taistelemaan saadakseen ruokaa ja pysyäkseen elossa. – Päivät, jotka elin nälän aiheuttaman kivun kourissa, pakottivat minut kerjäämään ja varastamaan. Yksi keino selviytyä oli penkoa roskalaatikoita ja etsiä sieltä ruuantähteitä. Emme juuri välittäneet, jos ruoka oli mädäntynyttä. Juomavetemme noudimme viemäreistä, Kevin muistelee. Kaduilla turva haetaan muista katulapsista. Kevinkin löysi kaduilta oman porukan. – Täällä Kenyatta-torin takana keräännyimme iltaisin yhteen vanhoista autonrenkaista kootun nuotion ympä-
• rille. Puhuimme päivän seikkailuista ja kerroimme tarinoita menneestä. Jaoimme sen vähän syötävän, minkä olimme päivän aikana onnistuneet löytämään, Kevin kertoo. Katulapsista useimmat päätyvät hakemaan lohtua myrkyllisistä aineista, kuten liimasta. Aineet turruttavat pelon- ja näläntunteet. – Liima tarjoaa hetkittäisen pakopaikan hylkäämisen kokemuksista. Valitettavasti liima on koukuttavaa, ja liiaksi käytettynä se aiheuttaa aivojen häiriöitä, Kevin sanoo. – Katuperheen ulkopuolella saimme osaksemme lähinnä halveksuntaa ja inhoa. Yksinäisyys on yksi katu- päätti napata käsilaukun bussia odottavan naisen käsivarrelta. Hän lähti juoksemaan karkuun, ja nainen alkoi kiljua. Ohikulkijat huusivat ”varas, varas”. Poliisi ampui Pendon ja riehaantuneesta väkijoukosta joku sytytti hänen ruumiinsa tuleen, Kevin muistelee. – Pendo oli vastuuntuntoinen ihminen ja hyvä ystävä. Hän ei ollut paha. Hän oli vain ihminen, jolta oli riistetty kaikki vaihtoehdot. Sinä päivänä vannoin, että joskus vielä pystyn puolustamaan näiden hyljeksittyjen lasten ja nuorten oikeuksia. Haaveena koti ja työpaikka Kaatopaikalla kyyhöttävät miehet kertovat elämästään lasittunein katsein. – Äitini kuoli ja isä lähetti minut pois. Päädyin kadulle, kun olin 8-vuotias, sanoo yksi. – Kerään muovia ja muuta myytäväksi kelpaavaa kaduilta, kertoo toinen. – Tienaan 150 shillinkiä (puolitoista euroa) päivässä. Käytän rahat ruokaan ja liimaan. Miesporukasta nuorin työskentelee bussin sisäänheittäjänä. Hän houkuttelee matkustajia bussiin ja saa pienen palkkion löytämistään asiakkaista. – Jos saan joskus rahaa säästöön, hankin ajokortin ja rupean bussikuskiksi, hän kertoo. – Töitä ei ole helppo löytää. Ei kukaan palkkaa tämän näköistä ihmistä, yksi miehistä kommentoi. Kun kysyn, haaveilevatko miehet saavansa joskus perheen tai löytävänsä vaimon, he repeävät kolean kähisevään nauruun. – Ei, se ei ole näissä olosuhteissa mitenkään mahdollista, yksi heistä sanoo ja vakavoituu. Miehet kertovat poliisista, joka pahoinpitelee, ja siitä, miten sateiden aikana ulkona on öisin kylmä. Paljaalla maalla nukkuessa lasinsirpaleet repivät ihon rikki. He kertovat myös hyväsydämisestä papista, joka silloin tällöin tuo heille vaatteita. Miehet haaveilevat omasta kodista. Jos heillä olisi rahaa, he vuokraisivat yhden huoneen Kiberan slummista ja jakaisivat sen. Kärpäset surisevat, jätteiden löyhkä tarttuu ihoon. Epätoivoiset elinolot ajavat katupojat turvautumaan väkivaltaan ja rikoksiin. lasten suurimmista ongelmista. Me kaikki olisimme tarvinneet rakkautta, niin kuin kuka tahansa lapsi. Pelkkä hymy saattoi merkitä paljon. Poliisi on kodittomalle uhka Katujen asukkaat kohtaavat monenlaisia vaaroja. Öisin turvamiehet, poliisi tai toiset jengit saattavat hyökätä kimppuun ja varastaa sen vähän, mitä varastettavissa on. Epätoivoiset elinolot ajavat katupojat turvautumaan väkivaltaan ja rikoksiin. – Monesti kuulen, kun joku ihmettelee sitä, että niin moni katulapsi on väkivaltainen. Syy on yksinkertaisesti se, että ainoastaan väkivaltaa käyttämällä he saavat sen, mitä ovat vailla, Kevin sanoo. – Ei kukaan valitse olla köyhä. Ihan jokainen ihminen haaveilee hyvästä elämästä. Ryöstöt koituvat usein katupoikien kohtaloksi, eikä ole tavatonta päätyä poliisin ampumaksi. Näin kävi myös Kevinin parhaalle ystävälle Pendolle. – Sinä päivänä Pendon tyttöystävä Winnie oli hyvin sairas, eikä meillä ollut varaa ostaa lääkkeitä. Pendo MAAILMANKUVA - 35
• MENETETTY KOTI Kevin on 27-vuotias vastavalmistunut sosiologian kandi, joka vietti lapsena vuosia kadulla. "Vain harva selviää pois kadulta. Minä toivoin aina hartaasti olevani yksi heistä, onnekkaista," Kevin sanoo. – Älä unohda meitä, yksi nuorista miehistä sanoo, kun hyvästelemme ja lähdemme kipuamaan jätteiden yli takaisin bussipysäkille. En osaa vastata hänelle mitään. Lastenkodista auttajaksi Kevin oli 12-vuotias, kun hän tapasi kadulla eurooppalaisin varoin perustetun lastenkodin työntekijän. Hän sai aluksi ruoka-avustusta ja myöhemmin pysyvän asuinpaikan lastenkodista. Kevin pääsi aloittamaan koulun ja sai ruokaa joka päivä. Hänellä oli paikka, jossa ei tarvinnut pelätä. Täysi-ikäiseksi kasvettuaan Kevin jäi tekemään vapaaehtoistyötä poikakotiin ja vuosien sinnikkään yrittämisen jälkeen hän löysi varakkaan yksityishenkilön, joka kustansi hänen opintonsa yliopistossa. Kevin valmistui Nairobin yliopiston sosiologian laitokselta syksyllä 2013. Kevinin sisaruksista kaksi pääsi äidin kuoltua lastenkotiin, mutta loput neljä elävät kurjissa olosuhteissa eri puolilla Keniaa. Kevin asuu pienessä slummivuokrahuoneessa, käy työharjoittelussa järjestötyössä ja haaveilee maisterinopinnoista. Hän aikoo tulevaisuudessa omistautua katulasten elinolojen parantamiselle. Hiljaisina jätämme kaatopaikan taaksemme. Matkalla kohti Nairobin keskustaa puhumme tulevaisuudesta ja Kevinin suunnitelmista. – Haaveilen ajasta, jolloin oikeus vallitsisi yhteiskun- Liimanhaistelu turruttaa katulasten nälän- ja pelontunteet. 36 - MAAILMANKUVA nassamme, Kevin sanoo. – Toivon, että tulevat sukupolvet saavat tietää slummeista ainoastaan historiankirjoista.
• Iida Riekko Varastettujen tyttöjen maa Tyttöjen sieppaukset ja surmat ovat arkea alueilla, joita Meksikon huumekartellit hallitsevat. Jennifer Clement kirjoitti romaanin pelon kulttuurissa elävistä tytöistä. ”Meidän vuorella syntyi pelkkiä poikia ja osa pojista muuttui tytöiksi yhdentoista kieppeillä. Siinä iässä näiden poikien täytyi muuttua rumiksi tytöiksi, joiden taas täytyi välillä piiloutua maahan kaivettuihin koloihin.” Näin kertoo Ladydi, Jennifer Clementin romaanin Varastettujen rukousten vuori teini-ikäinen minäkertoja. Ladydi asuu kahdestaan äitinsä kanssa Lounais-Meksikon Guerrerossa viidakkoisella vuorella, jolta kaikki miehet ovat kaikonneet – moni paperittomaksi siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, loput huumekartelleihin, vankiloihin tai hautaan. Romaanin maailmassa mikään ei ole tytölle vaarallisempaa kuin kauneus. Jos aluetta hallitsevat huumejengiläiset kuulevat sievästä tytöstä, he saapuvat maastureineen ja konekivääreineen sieppaamaan tytön seksiorjaksi. Siksi äidit mustaavat tytärtensä hampaat ja kasvot. Ja siksi Ladydi ja muut kylän tytöt piiloutuvat skorpioneja kuhiseviin maakuoppiin, kun kuulevat lähestyvän maasturin äänen. Maagista realismia? Villiä mielikuvitusta? – Vaikka käytän kaunokirjallisuuden keinoja, romaanini kuvaa karua todellisuutta: tyttöjen ryöstämiset ja maakuopat, joihin äidit kätkevät tyttäriään, ovat totta eri puolilla Meksikoa, kertoo kirjailija Jennifer Clement, joka vieraili Suomessa toukokuun lopussa. MAAILMANKUVA - 37
• MENETETTY KOTI Huumekartellien hallitsemille alueille on vaikea löytää päteviä opettajia. Vaikka lapset pääsisivät kouluun, he eivät välttämättä opi mitään. 38 - MAAILMANKUVA
• Romaani voi muuttaa yhteiskuntaa Varastettujen rukousten vuorta edelsi yli kymmenen vuoden pohjatyö, joskaan Clement ei tietoisesti suunnitellut kirjoittavansa Meksikon tyttöjen asemasta tai arjesta huumekartellien hallitsemissa yhteisöissä. Méxicossa asuva Clement on keskustellut turvakodeissa asuvien tyttöjen ja naisten kanssa, kuunnellut kaduilla ja toreilla tapaamiensa naisten tarinoita ja viettänyt aikaa Méxicon Santa Martha Acatitlan naisvankilassa. Lopulta hänen kuulemistaan kohtaloista muotoutui tarina, joka hänen oli pakko kertoa. – En kirjoita agendan takia, vaan kirjoitan asioista, jotka eivät päästä minua otteestaan. Välitän syvästi tyttöjen ja naisten asemasta. Tytöillä ei ole lainkaan arvoa ja oikeuksia monessa osassa Meksikoa. Clement sanoo olevansa hämmentynyt, että hänen kirjansa on otettu vastaan voimakkaana kannanottona ihmisoikeuksien puolesta. Hän sai hiljattain romaanistaan Sara Curry Humanitarian Award -palkinnon, joka myönnetään merkittävästä humanitaarisesta työstä. – Vaikka tavoitteeni on ennen kaikkea kertoa tarinoita, uskon, että kirjallisuudella on valta muuttaa maailmaa ja vaikuttaa lainsäädäntöön. Esimerkiksi Charles Dickensin Oliver Twist muutti lapsityöläisten oloja ja Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani naisten perimisoikeutta Englannissa. Taide lisää tietoisuutta ja saa ihmiset välittämään epäkohdista, Clement sanoo. Varastettujen rukousten vuori ei ole vielä ilmestynyt Meksikon markkinoilla, mutta se on jo herättänyt maassa intohimoja puolesta ja vastaan. – Tämä on ensimmäinen romaani, joka puhuu Meksikon tyttöjen ja naisten kohtaamasta pelosta ja väkivallasta ja nostaa alistetut naiset pääosaan, kirjailija sanoo. Kirjanjulkistamiskiertueellaan Clement aikoo välttää Guerreron aluetta ja olla muutenkin varovainen esiintyessään julkisesti. Hän tietää, että liian suorapuheiset toimittajat ja kirjailijat joutuvat joskus maksamaan rohkeudestaan hengellään. Clement johti 2009–12 Meksikon PENiä, sananvapautta puolustavaa kirjailijaliittoa. Kokemus opetti hänelle, kuinka heikoissa kantimissa sananvapaus on Meksikossa. Clementin mielestä räikein epäkohta on, että maassa surmataan vuosittain kymmeniä journalisteja, joiden kuolemat jäävät selvittämättä. – Huumekartelleilla on paikallishallinnoissa valtava vaikutusvalta, joten viranomaiset eivät halua, että journalistit penkovat korruptiota ja huumerikoksia. Siksi toimittajista eroon pääseminen on sekä kartellien että viranomaisten intressi eikä kukaan halua selvittää rikoksia. Elämää jatkuvassa pelossa Clement on vieraillut monissa yhteisöissä, joiden arkea huumekartellit hallitsevat. Jengiväkivalta, yllättävistä paikoista löytyvät ruumiit ja ihmisten sieppaukset ovat arkea. – Asuminen sellaisessa paikassa tarkoittaa jatkuvaa pelkoa ja hälytystilassa olemista sekä korkeaa stressitasoa, kirjailija sanoo. ”Guerrerossa on takseja, joiden kojelautoihin kiinni- Poliisi pitää auton varastamista pöyristyttävämpänä rikoksena kuin tyttären varastamista. tetyissä pahvikylteissä lukee: Ei verisiä ruumiita”, Cle- ment kirjoittaa Varastettujen rukousten vuoressa. Hän kuvaa romaanissa, kuinka huumejengiläiset kaappaavat kymmeniä maanviljelijöitä kotipelloiltaan korjaamaan kannabissatoa. Toisessa kohtauksessa armeijan lentokoneet pudottavat Ladydin kotikylän MAAILMANKUVA - 39
• MENETETTY KOTI tytön sängystään, ja hänet kaupataan huumepomon haaremiin. Paulasta tulee ainoa kadonnut tyttö, jonka tiedetään koskaan karanneen vangitsijoiltaan ja palanneen kotiin. Mutta pahoinpidelty ja hyväksikäytetty tyttö ei palaa entiselleen. ”Ei varmaan tarvitse sanoa, että olin kuin joku vesipullo, Paula sanoi. Sellainen muovipullo, josta voi kulauttaa.” Paula selittää, miksi hänen vasen käsivartensa on täynnä tupakalla poltettuja merkkejä: ”Jos joku löytyy kuolleena, kaikki näkevät, että hänet on siepattu. Se on meidän merkki. Nämä tupakanjäljet ovat viesti.” JENNIFER CLEMENT Varastettujen rukousten vuori. Suom. Terhi Kuusisto. Like 2014. päälle myrkkyä, joka on tarkoitettu huumeviljelmien tuhoamiseen. Ladydin ystävä Paula jää myrkkypilven alle, ja koulutoverit yrittävät pestä tyttöä puhtaaksi vessanpöntön vedellä. – Tämäkin kohtaus heijastaa todellisuutta. Huumekartellit maksavat armeijalle, jotta se dumppaa myrkyt jonnekin muualle kuin viljelmille – usein siviiliväestön asumusten päälle, Clement sanoo. Auto on kalliimpi kuin tyttö Romaanin Paula selviää myrkytyksestä, mutta häntä odottaa karu kohtalo. Koska Paula on ”kauniimpi kuin Jennifer Lopez”, edes maakuoppa ei onnistu piilottamaan häntä himokkailta miehiltä. Jengiläiset sieppaavat 40 - MAAILMANKUVA Jennifer Clement sanoo, että Meksikon siepattujen tyttöjen määrää on mahdoton arvioida – paitsi että se on valtava. Yhdysvaltojen ulkoministeriö arvioi, että Meksikosta viedään pohjoisrajan yli vuosittain 600 000–800 000 ihmiskaupan uhriksi joutunutta tyttöä, mutta maansisäinen ihmiskauppa ei sisälly lukuun. Tyttöjen sieppaukset jäävät Clementin mukaan tavallisesti selvittämättä, koska Meksikon maaseudulla hallinto ja poliisivoimat ovat vahvasti kytköksissä sieppaajiin eli huumekartelleihin. Lisäksi poliisi suhtautuu välinpitämättömästi tyttöihin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin. – Poliisi pitää yleensä auton varastamista pöyristyttävämpänä rikoksena kuin tyttären varastamista, Clement sanoo. Vankilassa turvallisempaa kuin kotona Varastettujen rukousten vuoressa Ladydi joutuu vankilaan rikoksesta, jota ei ole tehnyt. Silti hän ei edes yritä saada oikeutta, niin moni muukin nainen on syyttä kaltereiden takana. Viettäessään aikaa Méxicon naisvankien parissa Jennifer Clement ymmärsi, että suuri osa heistä oli joutunut telkien taakse poikaystäviensä, isiensä ja veljiensä rikosten vuoksi tai siksi, että heidät oli pakotettu mukaan rikoksiin, esimerkiksi huumekuriireiksi. Jotkut taas olivat surmanneet heitä pitkään kaltoinkohdelleen miehen. – Oli tuskallista kuulla, että moni nainen asui mieluummin vankilassa kuin sen ulkopuolella. Vankilassa oli turvallisempi olo.
• Clementin mieleen on jäänyt, että vankilan vierailupäivänä miesten vankilan ovella kiemurteli pitkä jono. Sukulaisjoukot – miehet ja naiset – saapuivat tapaamaan miesvankeja eväskorien ja lahjojen kera. Viereisen naistenvankilan ovella taas ei ollut lainkaan jonoa. – Tässä näyssä tiivistyi naisen asema Meksikossa. Myös meksikolaiset naiset ovat sisäistäneet patriarkaalisen ajatusmallin, Clement arvelee. Äidit toivovat poikalapsia ja nostavat miehensä ja poikansa jalustalle. Kun Clement sai tyttären, sairaalan työntekijät pahoittelivat – ja vaikuttivat huojentuneilta kuullessaan, että kotona odotti vauvan isoveli. Laadukas koulutus parantaisi tyttöjen asemaa ”Valmistuimme ainoastaan siksi, että herra de la Cruzille oli ihan sama, tiesimmekö mitään vai emme. Hän ilmoitti, ettei loppukokeita järjestettäisi, kirjoitti todistukset ja häipyi niin nopeasti kuin pääsi. Varmasti hän oli omasta mielestään selvinnyt loistavasti, kun pääsi vaa”, Ladydi kuvailee romaanissa peruskoulu-uransa päättymistä. Clement uskoo, että paras yksittäinen keino kohentaa tyttöjen asemaa olisi koulutuksen parantaminen. Hänen mukaansa koulutuksen tilanne on Meksikon maaseudulla usein katastrofaalinen. Huumekartellien hallitsemille alueille on vaikea löytää päteviä opettajia, joten vaikka lapset pääsisivät kouluun, he eivät välttämättä opi mitään. – Ilman koulutusta tytöillä ei ole mahdollisuuksia edetä elämässä ja pojat ovat suuremmassa vaarassa päätyä jengeihin. Mutta jengeihin vetävät ja ajavat monet muutkin syyt kuin koulutuksen puute. Suurin houkutin on raha. Lisäksi huumekartellit värväävät jäseniä väkivallalla ja pakottamalla, Clement sanoo. Koulutuksen lisäksi tarvitaan lainsäädännön ja hallinnon uudistamista sekä korruption kitkemistä ankaralla kädellä, jotta Meksikon ihmisoikeustilanne paranee, Clement arvioi. Myös laajat valistuskampanjat ihmiskaupasta ja hyväksikäytöstä ovat tarpeen. – Kaikki voittavat, jos tytöt saavat ihmisarvon ja yhteisöjen turvallisuus paranee. Myös pojat ja miehet kärsivät väkivaltaisen macho-kulttuurin seurauksista. KUVA: TANJA HALLIKAS maankolkastamme ilman ainuttakaan ampumahaa- JENNIFER CLEMENT • Syntynyt 1960. • Yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Asuu Méxicossa, jossa vietti lapsuutensa. • Opiskeli kirjallisuutta ja antropologiaa New Yorkissa, Mainessa ja Pariisissa. • Julkaissut useita runokokoelmia, romaanit A True Story Based on Lies (2003), The Poison That Fascinates (2008) ja Varastettujen rukousten vuori (Prayers for the Stolen, 2014) sekä kuvataitelija JeanMichel Basquiatin elämäkerran Widow Basquiat (2010). • Teoksia on käännetty 22 kielelle. MAAILMANKUVA - 41
• MENETETTY KOTI 42 - MAAILMANKUVA
• Kajsa Sjölander Arki jatkuu pakolaisleirillä Etelä-Sudanin sisällissota on ajanut jo yli miljoona ihmistä kodeistaan. Sadat tuhannet ovat paenneet naapurimaihin, valtaosa pakolaisista Ugandaan. Plan Uganda työskentelee Pohjois-Ugandassa Baratukun pakolaisleirillä ja auttaa eteläsudanilaisia perheitä selviytymään arjestaan. Plan muun muassa rakentaa pakolaisille käymälöitä ja vesijärjestelmiä. Vaikka moni perhe elää leirillä vailla perustarvikkeita, arjen rutiinit jatkuvat: Baratukun asukkaat kokkaavat, peseytyvät, leikkivät, ystävystyvät ja haaveilevat paremmasta tulevaisuudesta. Baratukun pakolaisleirin asukkaat ovat kokoontuneet vesipisteen ympärille. Perheet noutavat vetensä kanistereilla yhteisistä jakelupisteistä. MAAILMANKUVA - 43
• MENETETTY KOTI Ota kiinni jos saat! Lapset juoksevat Planin rakentaman leikki- ja oppimistilan edustalla. Parturi työssään. Osa pakolaisista on perustanut Baratukuun oman pienyrityksen. 44 - MAAILMANKUVA
• Miehet raivaavat puita lasten pelikentän tieltä. Jyvien murskaaminen jauhoksi on Baratukussa naisten ja teinityttöjen työtä. MAAILMANKUVA - 45
• MENETETTY KOTI Avokeittiö. Anger Marmer Anyuon seisoo ruuanlaittopisteessään. Aviei Marchar valmistaa aamiaista avotulella. 46 - MAAILMANKUVA
• Thon Garang kaivaa kuoppaa, jonka päälle nousee pian vessa hänen perheelleen. Poika ihmettelee, kuinka vessan istuinta käytetään. MAAILMANKUVA - 47
• MENETETTY KOTI Pakolaisleirin naiset jonottavat maissia ja palmuöljyä. Seis tartuntataudeille! Atong Gayi pesee käsiään kanisterin alla. 48 - MAAILMANKUVA
• MAAILMANKUVA - 49
• ASUMINEN JA KEHITYS
• ASUMINEN JA KEHITYS Ulla Janhonen Koulu valmiina katastrofiin Kuinka selvitä hengissä tulvista? Miten toimia, kun tsunami tai maanjäristys iskee? Planin ideoima Urban Safe School -hanke valmentaa opettajia ja oppilaita selviytymään luonnonkatastrofeista. Chesa, 11, osoittaa sormellaan koulun seinällä olevaa nuolta ja neuvoo seuraamaan sitä. – Kulkekaa rauhallisesti, älkää hätääntykö. Muistakaa kävellä nuolen osoittamaan suuntaan, kaikki järjestyy. Ei mitään paniikkia, hän juttelee rauhallisesti koulutovereilleen. Ollaan Indonesian pääkaupungissa Jakartassa, Pagin Rawa Bunganin koulun toisen kerroksen käytävällä. Oppilaat harjoittelevat, mitä tehdään, kun luonnonkatastrofi iskee. Tässä koulussa todennäköisin katastrofi on tulva, joka koettelee joka vuosi Itä-Jakartaa. Koulu on mukana Planin ideoimassa Urban Safe School (Turvallinen kaupunkikoulu) -hankkeessa. Siinä on mukana parikymmentä koulua eri puolilta Jakartaa. Oppilaille ja opettajille järjestetään kursseja, joilla opetetaan pikkutarkasti, miten selviytyä, kun katastrofi uhkaa ja mitä kaikkea riskejä tulviin sisältyy. – Eri kouluissa on erilaiset ongelmat. Esimerkiksi Länsi-Jakartassa oppilaita ja opettajia valmennetaan selviytymään tulipaloista. Maanjäristykset ja tsunamit uhkaavat kaikkia kouluja Indonesiassa, hankevastaava Irsyad Hadi Planin Indonesian toimistosta kertoo. Viime vuoden tammikuun tulvat olivat Jakartassa tuhoisia, ja Itä-Jakartassa muutama lapsi kuoli niihin. Kuolemat olivat turhia, koska tulviin voi varautua, uskoo Plan. Siksi järjestö aloitti kouluhankkeen huhtikuussa 2013. Pagin Rawa Bunganin koulu otettiin yhdeksi pilottikohteeksi. Koulu sijaitsee kolmessa kerroksessa, ja oppi- 52 - MAAILMANKUVA laita on 600. Koulua käydään kahdessa vuorossa: aamupäivällä koulussa on 300 oppilasta ja iltapäivällä toiset 300. Lapsia on niin valtavasti, että kun tulva iskee, paniikin vaara on suuri. On siis harjoiteltava jo etukäteen, mitä pitää tehdä. Nuolet koulun seinillä muistuttavat, että eletään tulva-alueella. Luokkahuoneessa hälistään, nauretaan ja kikatetaan. Keskirivissä istuu Yuda, 12. Hän kertoo, että viime vuoden tulvissa moni hänen ystävistään sairastui likaisesta vedestä. – Likainen vesi aiheutti paljon tulehduksia ja muita sairauksia. Tapasin yhden koulukavereistani hytisevänä tiellä, mutta en osannut tehdä mitään. Nyt olen käynyt kurssin ja osaisin antaa hänelle omat puhtaat vaatteeni ja soittaisin Punaisen Ristin numeroon pyytääkseni neuvoja ja apua. Enää en jäisi toimettomaksi. Paperit turvaan Tulvat voivat hävittää kouluista myös arvokkaita dokumentteja. Viime vuonna yhdessä Jakartan koulussa kaikki tärkeät asiapaperit tuhoutuivat. – Koulun opettaja oli kotonaan valvomassa oman talonsa tulvia, vanhemmat eivät päästäneet lapsiaan kouluun ja koulurakennus oli tyhjänä. Ainoastaan yksi vartija oli paikalla, mutta hänellä ei ollut pääsyä huoneeseen, jossa dokumentit olivat, Irsyad Hadi kertoo. Planin kurssilla tällekin ongelmalle keksittiin ratkaisu. Koulujen toimistoihin rakennettiin kattolaipioon hyllyt, joille paperit sijoitettiin.
• ”Viime tulvien aikana katsoin, kuinka tulvat kuljettivat tavaroita. Tajusin, että minä olisin voinut olla yksi niistä tavaroista, koska en osaa uida.” Rina, 11. MAAILMANKUVA - 53
• ASUMINEN JA KEHITYS – Tutkimme, että tulvat nousevat noin metrin korkeudelle, mutta varmuuden vuoksi rakensimme hyllyt kolmen metrin korkeudelle. Nyt paperit ovat varmasti turvassa, Irsyad Hadi vakuuttaa. Viestiketjun tärkeys Kun tulvat valtaavat alueen, kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Missä lapset ovat? Missä isä? Missä äiti? Viime vuoden tulvien aikana moni lapsi lähti kouluun, koska koti ja koulu eivät olleet tulvan saartamia, mutta lapset joutuivat kesken koulumatkan keskelle tulvaa. He värjöttelivät tunteja keskellä ei mitään. Vanhemmat ja opettajat eivät tienneet, missä lapset olivat. Hätä oli kaikilla suuri. Planin kurssilla tätäkin tilannetta varten tehtiin selkeä suunnitelma. Jos lapsella on kännykkä, hän lähettää ensimmäisenä koulun rehtorille viestin, jossa kertoo, ettei pääse kouluun ja kertoo, missä on. Tämän jälkeen rehtori lähettää viestin kaikille opettajille ja lapsen oma opettaja lähettää viestin lapsen vanhemmille. – Ideana on, että mahdollisimman moni tietää mahdollisimman paljon ja että viestiketju on selkeä, Irsyad Hadi sanoo. Nyt opetellaan uimaan Viime vuoden tulvat muistuttivat myös yhdestä tärkeästä asiasta: moni lapsi Jakartassa ei osaa uida. Lapsia loukkaantui tulvissa, koska he eivät pystyneet uimalla pakenemaan puunrunkoja ja muita painavia esineitä. Koululaisille onkin alettu järjestää uimakursseja. Plan opettaa lapsia uimaan yhdessä uimapelastusliiton kanssa. Uimakurssit ovat olleet menestys. – Uimataidon lisäksi selvitämme, kuinka selviytyä hengissä vedessä ja kuinka minimoida kaikki mahdolliset riskit, Irsyad Hadi kertoo. Luokkahuone repeää innostuneeseen pulinaan, kun lapset alkavat puhua uimisesta. Osa lapsista osaa jo uida, ja osa odottaa pääsyä uimakurssille. Rina, 11, sanoo, että uimakurssille pääsy on yksi kivoimmista asioista, joita hän odottaa. Hän myös uskoo, että kurssista on paljon hyötyä. – Viime tulvien aikana katsoin, kuinka tulvat kuljettivat tavaroita. Tajusin, että minä olisin voinut olla yksi niistä tavaroista, koska en osaa uida. Mutta kohta opin 54 - MAAILMANKUVA uimaan ja tulva ei pääse minuun käsiksi. Lasten opettaja Mayor Sirait on itse osallistunut Planin ideoimille kursseille ja ottanut osaa erilaisiin tapahtumiin. – Tämä on ehdottomasti tärkeä hanke, josta kaikki ovat innoissaan, niin lapset kuin opettajat. Toivon todella, että nämä kurssit ja tapahtumat jatkuisivat ja kursseja kehitettäisiin edelleen, sillä palaute on ollut positiivista. Plan kaipaa viranomaisia mukaan Hankkeen jatkoa ja laajenemista haluaa myös Plan Indonesia. – Toivomme, että opetusministeriö kiinnittäisi asiaan enemmän huomiota. Plan on tehnyt pioneerityötä, ja palaute on ollut hienoa. Silti on vaikeaa saada opetusministeriö vakuuttuneeksi hankkeen tärkeydestä. Se on surullista, sillä ilman heidän tukeaan projekti ei jatku. Plan kehitti idean ja heitti sen ilmaan. Nyt odotamme, että opetusministeriö ottaisi siitä kopin, Irsyad Hadi sanoo. Plan toivoo, että opetusministeriö jatkaisi hanketta ja laajentaisi sen aluksi koskemaan kaikkia Jakartan kouluja. Myöhemmin projekti voisi koskea koko Indonesiaa. – Olisi hienoa, jos opetusministeriö kutsuisi ensi töikseen Jakartan koulujen rehtorit kokoukseen, jossa kaikille kerrottaisiin hankkeen tärkeydestä. Osa ministeriön virkamiehistä on sitä mieltä, ettei tämä ole opetusministeriön asia, vaan heidän mielestään se kuuluu ministeriöille, jotka huolehtivat muutenkin katastrofeista. Meidän mielestämme tämä on nimenomaan opetusviranomaisten asia, koska tässä opetellaan uusia asioita. Plan haluaa kiinnittää huomiota myös paikallisiin virkamiehiin. Indonesiassa on vahvoja paikallisia hallintoja, jotka eivät hyväksy muualla maassa olevia käytäntöjä. – Paikallishallinto voi sanoa, että hyvä suunnitelma, mutta meillä on omat säännöt. Tässä asiassa haluamme, että kaikilla on samat säännöt, sillä on kyse ihmishengistä. Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono sanoi vuosi sitten, kun tulvat olivat pahimmillaan, että tulvat ovat kaikkien yhteinen asia. – Niinpä. Sitä mekin toivomme, Planin Indonesian toimiston Irsyad Hadi sanoo.
• Marianne Kuusipalo Tulvien armoilla Tulvat ovat Mosambikissa jokavuotinen ongelma, joka koettelee erityisesti maaseudun köyhiä viljelijöitä. Ilda Rosa hylkäsi kotinsa tulvaseudulla, koska kyllästyi menettämään kotinsa kerran toisensa jälkeen. Ilda Rosa aikoo jäädä viisivuotiaan tyttärensä Frázian kanssa Marien N’Gouabin kylään pysyvästi, vaikka hänen kodissaan ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Hän kertoo, että turvallisuus on tärkeintä. – Täällä ei tarvitse pelätä, vaikka sataisi kuinka, sillä olemme niin korkealla, ettei tulvavaaraa ole. Aikaisempina vuosina, asuessani Xai-Xain alakaupungilla, pakenin tulvien tullessa sukulaisten luo. Veden laskettua palasin kotiini vain löytääkseni taloni hävityksen jäljiltä. Rosa on yksi tuhansista mosambikilaisista, jotka joutuivat Marien N’Gouabin katastrofileirille 2013 tulvien takia. Hallitus tarjosi tulvien uhreille vakinaisia maa- palstoja esittäen samalla toivomuksen, etteivät leirin asukkaat enää palaisi vaarallisille kotiseuduilleen. Tarjotuille palstoille mahtuu rakentamaan talon ja pienen kotipuutarhan. Tavoitteena on, että ylämaalle muutettaisiin pysyvästi. Vuodessa sinitelttainen hätäleiri on muuttunut kyläksi, ja kaislatalojen lisäksi asukkaat ovat alkaneet rakentaa taloja myös tiilestä sekä merkkaamaan palstojaan. Nykyään kylässä asuu 400 perhettä. – Piikkipensasaitojen kasvaminen pihojen ympärillä on hyvä merkki. Se tarkoittaa, että ihmiset ovat merkanneet tonttinsa ja aikovat jäädä tänne asumaan, MAAILMANKUVA - 55
• ASUMINEN JA KEHITYS iloitsee siirtolaisjärjestö IOM:n työntekijä Camila Rivero-Maldonado. Ylämaalla on turvallisempaa, mutta ihmisten suostutteleminen muuttoon ei ole helppoa. Tulvavaarasta huolimatta joen ympärillä on mielekästä asua, sillä maa on hedelmällistä ja pellot kukoistavat. Viljelyksiä, eläimiä ja kotia on vaikea jättää taakse tulvan yllättäessä. Mosambik on altis tulville ja kuivuudelle Tulvat ovat yleisin luonnonkatastrofi sekä teollistuneissa että kehitysmaissa. Mosambik on yksi niistä Afrikan maista, joita tulvat ja kuivuudet koettelevat eniten. Sama perhe voi menettää sadon peräti kaksi kertaa vuodessa: kuivuus vie ensimmäisen ja tulva toisen. Yhdeksän isoa kansainvälistä jokea laskee valtamereen Mosambikin kautta. IOM:llä työskentelevän luonnonkatastrofeihin erikoistuneen Andrew Lindin mukaan Mosambikissa sijaitsee suuria maa-alueita jokien varsilla ja merenpinnan alapuolella. Tulvat ovat jokavuotinen ilmiö, mutta niiden tuhoisuus vaihtelee riippuen niiden koosta ja siitä, miten niihin varaudutaan. Mosambikin tulvien koko määräytyy sateiden mukaan. Tulviin vaikuttavat paitsi Mosambikin sateet myös niiden maiden sateet, joista joet alkavat. Mikäli Limpopojoen yläjuoksulla Etelä-Afrikassa näkyy merkkejä tul- 56 - MAAILMANKUVA vimisesta, Etelä-Afrikan viranomaiset päästävät padon läpi enemmän vettä, jolloin vedenpinta laskee. Veden vapauttaminen yläjuoksulla voi kuitenkin saada tulvan aikaan joen alajuoksulla Mosambikissa. Mosambikin naapurivaltiot ovat solmineet sopimuksen, joka velvoittaa viranomaisia tiedottamaan patojen läpi päästettävistä vesimääristä. Tammikuussa 2013 tiedotus ei kuitenkaan toiminut ajallaan, ja Limpopojoen vesimassat syöksyivät varoittamatta Chókwèen peittäen kaupungin alleen. Tulva kosketti tienoon 200 000 asukasta. Chókwè oli tuhoutunut jo kertaalleen vuoden 2000 suurtulvien aikaan. Ne olivat yksi suurimmista luonnonkatastrofeista Mosambikin historiassa: viisi miljoonaa ihmistä kärsi vahinkoa, 800 kuoli ja yli puoli miljoonaa menetti kotinsa. Chókwè oli silloinkin pahimpia tulvakohteita. Kaupunki tunnetaan jo kahdesti tapahtuneesta ihmeestä: Vuoden 2000 suurtulvissa Sophia Pedro kiipesi puuhun turvaan ja synnytti Rositha-vauvan. Äiti ja lapsi pelastettiin myöhemmin helikopterilla, ja he saivat presidentiltä arvomitalin urotyöstä. ”Tulvavauva” Rositha on nyt 14-vuotias teini. Vuoden 2013 tulvissa Lurdes Mulhangan ystävät auttoivat viimeisillään raskaana olevan naisen naapuritalon katolle, jolla Mul-
• hanga synnytti terveen tyttövauvan. Tulvien aikaan ne, joilla on siihen mahdollisuus, majoittuvat sukulaistensa luokse. Loput joutuvat YK:n hätäleirille ruoka-avun varaan. Vaikka katastrofileirit tarjoavat suojaa tulvilta, suurten ihmismassojen siirtäminen samaan paikkaan luo haasteita. Leireillä on suuria ihmismassoja toimettomana ja alkoholinkäyttö, perheväkivalta ja lasten hyväksikäyttö lisääntyvät. Koska leirien asukkaat ovat usein menettäneet tulvassa omaisuutensa, varkaudet ovat yleisiä. Seksiä vaihdetaan ruokaan ja tavaroihin. Viljelysten tuhoutuminen vaikuttaa pitkään vät harvemmin koko perheen elinkeinoa. Yksilöä kohti tuhot ovat pienemmät, sillä elinkeino ei ole pelkästään maanviljelyksen varassa. Lähiöissä kotitalouksilla saattaa olla pieni maapalsta ja lisäksi jokin muu tulonlähde. Toisin kuin maaseudulla, kaupungin talot on tehty sementistä, joten ne kestävät paremmin tulvia ja niiden katolle voi pelastautua. Kaupungin asukkaat voivat myös helpommin suojautua lähellä sijaitseviin jämäköi- Sama perhe voi menettää sadon kaksi kertaa vuodessa: kuivuus vie ensimmäisen ja tulva toisen. Vaikka ihmishenkiä ei olisi vaarassa, tulvien vaikutukset voivat olla pitkäkestoiset. Mikäli muiltakaan seuduilta ei ole saatu hyvää satoa, koko maan ruokaturvallisuus saattaa olla vaarassa kuukausien ajan. Maatalous muodostaa vajaan kolmasosan Mosambikin bruttokansantuotteesta ja työllistää 80 prosenttia väestöstä. Useimmat maatilat ovat naisten pienviljelyksiä. Maaseudun yksinhuoltajanaiset ovat usein taloudellisesti täysin riippuvaisia viljelyksistään. Heille tulvavuosi on erityisen raskas koettelemus, sillä maatalous on perheen ainoa tulonlähde. Kaikilla ei ole varaa rakentaa taloa sementistä, joka kestäisi vedenpaisumuksen. Maaseudulla talot tehdään kaisloista tai savesta, jolloin ne huuhtoutuvat helposti veden mukaan. Heppoisten majojen katoille ei voi myöskään kiivetä turvaan. Maaseudun lasten koulunkäynti joutuu tauolle tulvien ajaksi, mikäli koulu sattuu olemaan kylän ainoa sementtirakennus ja koulussa kylän ainoa vesipiste. Kyläläiset suojautuvat kouluun ja opetus keskeytyy. hin rakennuksiin, kuten kirkkoihin ja kouluihin. Mosambikin pääkaupungin Maputon vaarallisimmat asuinpaikat tulvia ajatellen ovat alakaupungilla ja lähiöissä viemäreiden lähettyvillä. Saastuneen veden välityksellä leviävää koleraa ei esiinny Maputossa, mutta sitä on pohjoisessa Nampulan kaupungin lähiöissä ja Cabo Delgadon maakunnassa. Mikäli tulvavettä on valunut kaivoihin, kaivo on puhdistettava, sillä puhdas ja liejuinen tulvavesi ovat menneet sekaisin. Nampulassa ja Cabo Delgadossa kaivojen puhdistamiseen meni kuukausi. Maputon viemärijärjestelmä toimii periaatteessa hyvin, mutta on usein niin tukossa käytetyistä muovipusseista, että rankkasateiden tullessa alakaupungilla tulvii ja liikkeiden on suljettava ovensa. Tammikuussa 2013 neljä lasta menehtyi hukkumalla, sillä vettä satoi 12 tunnin aikana niin paljon, ettei se mahtunut enää viemäreihin. Kaupungeissa tulvat eivät vie koko elinkeinoa Ilmastonmuutos lisää tulvia ja vaikeuttaa ennustettavuutta Tulvat eivät ole pelkästään maaseudun päänvaiva. Ne vaikeuttavat myös kaupunkilaisten elämää, mutta eri tavalla. Vaikka tulvat ovat tuhoisia kaupungissakin, ne vie- Tulvat kuuluvat luonnon kiertokulkuun. Ne tuovat ravinteita ja tekevät maasta hedelmällisen. Makean veden tulvat lisäävät biodiversiteettiä ja maan vesivarastoja. Ihminen on viljellyt hedelmällistä maata tuhansia vuosia MAAILMANKUVA - 57
• ASUMINEN JA KEHITYS esimerkiksi Niilin jokilaaksossa Egyptissä ja Mississippin laaksossa Yhdysvalloissa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta syklonit lisääntyvät, sateet laskeutuvat rajumpina ja kuivuuskaudet pahenevat. Sään muuttuessa tulvia on yhä vaikeampi ennustaa ilman teknologiaa. Kuivuuskauden aikana voi näyttää siltä, ettei tulvia tule, ja viljelijät kylvävät pel- ennakkovaroitusjärjestelmän ansiosta. Kouluissa ja paikallisradioissa tiedotetaan paikallisella kielellä tulvatilanteesta. Hallitus ja kansainväliset järjestöt ovat parantaneet yhteistyötä ja työnjakoa. Rosa kyllästyi menettämään kotinsa tulville. Limpopojoen vesi täytti jälleen tammikuussa 2013 hänen kotinsa ja tuhosi irtaimiston. – Kun kuulin, että tulvien uhrit saavat Marien N’Gouabista ilmaiseksi maapalstan, päätin olla palaamatta entiseen kotiini. Rosa rakensi palstalleen kodin ja matkaa nykyään iltaisin opiskelemaan seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan entiseen kotikaupunkiinsa Xai-Xaihin. – Minulle muuttopäätös oli varmasti helpompi kuin niille, joiden elanto riippuu maanviljelystä joen varressa, Rosa pohtii. Marien N’Gouabin kylässä on nykyään peruskoulu ja poliisiasema. Ensi vuonna Frázia täyttää kuusi vuotta ja aloittaa koulunkäynnin. Tulvien vuoksi koko maan ruokaturvallisuus saattaa olla vaarassa kuukausien ajan. tonsa. Joen yläjuoksulla naapurimaassa voi kuitenkin sataa, ja se aiheuttaa tulvan alajuoksulla. Viljelijöiden, jotka ovat tottuneet istuttamaan tiettyyn aikaan ja odottamaan sateita, on tärkeää saada säätietoa ajoissa. Nykyään ihmiset saadaan hyvissä ajoin turvaan 58 - MAAILMANKUVA
• Nigeriläisen Ibrahim Oumaroun piirros kuvaa tyttöä, joka jää tekemään itkien kotitöitä, kun hänen veljensä lähtee kouluun. Yläkoulua käyvä Oumarou voitti kuvalla Plan Nigerin järjestämän piirustuskilpailun. Angela Singh Kotityöt kasautuvat tytöille Jo nelivuotiaat tytöt osallistuvat kotitöihin eri puolilla maailmaa, kertoo Planin seurantatutkimus. Kodinhoito vie aikaa koulutyöltä ja leikiltä. – Pikkuveljeni ei voi tehdä kotitöitä, se on meidän tyttöjen tehtävä. Jos veljeni likaa vaatteensa, minä pesen ne. Tytöt eivät leiki autoilla, koska emme ole poikia, ja poikien taas ei kuulu leikkiä nukeilla, 8-vuotias Rosybel Dominikaanisesta tasavallasta määrittelee sukupuolten eroja. Rosybelin ja miljoonien muiden kehitysmaissa asuvien tyttöjen arkipäivään kuuluu kotitöiden tekeminen koulunkäynnin ja läksyjen ohella. Planin kansainvälinen seurantatutkimus Real Choices, Real Lives paljastaa, että eri puolilla Aasiaa, Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa sekä Karibiaa jo neljävuotiaat tytöt auttavat äitejään ja isoäitejään kotiaskareissa, muun muassa siivouksessa, ruuanlaitossa ja nuorempien sisarustensa hoitamisessa. Seurantatutkimuksessa mukana olevat tytöt täyt- MAAILMANKUVA - 59
• ASUMINEN JA KEHITYS ”Jos pikkuveljeni likaa vaatteensa, minä pesen ne”, kertoo Rosybel Dominikaanisesta tasavallasta. tävät tänä vuonna kahdeksan. Tutkimus osoittaa, että pienten tyttöjen osallistuminen kotitöihin alkaa tavallisesti leikkinä: tytöt jäljittelevät äitiensä ja isoäitiensä askareita. Leikki muuttuu asteittain osallistumiseksi kotitöihin. Köyhyys ja sukupuolistereotypiat rajaavat odotuksia siitä, mitä tytöt ja pojat tekevät, ja kotityöt siirtyvät tavallisesti äidiltä tyttärelle. Ugandalaisen Julietin äiti kertoo, että hänen tyttärensä osallistui jo viisivuotiaana kotitöihin. – Juliet auttaa minua kotiaskareissa, erityisesti Noelian isoäiti Mercedes huolehtii, että lapsenlapsille jää aikaa koulutyölle. ”Haluan heidän muistavan, etten koskaan sanonut, että älä mene tänään kouluun, koska sinun täytyy tiskata.” Myös kambodzhalainen Chariya suorittaa jo monia kotitöitä. – Kannan puita isälleni, joka rakentaa niistä kanahäkkejä. Välillä äiti pyytää minua pesemään astioita. Koulun jälkeen äiti pyytää minua keittämään riisiä ja kantamaan vettä siskoni kanssa. Pikkusisaruksista huolehtiminen on kehitysmaissa asuvien tyttöjen yleisimpiä tehtäviä. Kambodzhalainen Sipha huolehtii vauvaikäisestä veljestään aamuin illoin. – Sipha herää kuudelta ja peseytyy itse. Sitten hän auttaa minua hoitamaan vauvaa ja syö itsenäisesti aamiaisen. Koulupäivän jälkeen Sipha katsoo pikkuveljensä perään, kun tämä nukkuu muutaman tunnin päiväunet, kertoo Siphan äiti Han Ra. Jo pienet tytöt tasapainottelevat monien velvollisuuksien välillä. Asenteet voivat muuttua veden kantamisessa viiden litran kanisterissa sekä astioiden pesemisessä. Pyydän häntä myös hakemaan polttopuita. 60 - MAAILMANKUVA Jo pienet tytöt tasapainottelevat monien velvollisuuksien ja tehtävien välillä jäljitellen äitiensä ja isoäitiensä toimintaa. Planin tutkimus kertoo, että erityisesti ahtaat sukupuolinormit ja köyhyys pitä-
• Kambodzhalainen Sipha huolehtii kotitöistä ja hoitaa pikkuveljeään monta tuntia päivässä. Kambodzhalainen Niki saa keskittyä läksyihin, vaikka osaakin jo huolehtia monista kotitöistä. vät yllä toimintamallin periytymistä. – Minusta tuli pieni nainen, kun olin seitsemän, sanoo Austria, Estefani-tytön isoäiti Dominikaanisesta tasavallasta. Austria ei ole koskaan käynyt koulua, vaan on aina tehnyt kotitöitä ensin tyttärenä ja sitten kotirouvana. – Autoin äitiäni kasvattamaan lapsia, kun isosisarukseni alkoivat jättää omia lapsiaan äidin huostaan. Siihen aikaan lapsista ei välitetty kuten nykyään. Nykypäivänä haluamme varmistaa, että lapset pääsevät kouluun. Austria huolehtii, että Estefani saa vapautuksen kotitöistä – tai ainakaan kotiaskareita ei saa olla liikaa, jotta tyttö jaksaa tehdä läksynsä. Kambodzhalainen Nika taas ei saa tehdä kotitöitä joka päivä, vaikka osaakin huolehtia tiskeistä. – Haluan, että Nika keskittyy kotona läksyihin, hänen äitinsä sanoo. Nikan ja Estefanin kaltaiset tytöt, joiden perhe pitää läksyjä kotitöitä tärkeämpinä, ovat tutkittujen tyttöjen joukossa kuitenkin yhä poikkeus. Maailmanlaajuisesti yksi viidestä tytöstä jää täysin koulutuksen ulkopuolelle Tyttöjen koulutus pelastaa henkiä ja voi muuttaa tulevaisuuden suunnan. köyhyyden ja syrjinnän vuoksi. – Koulutettu tyttö joutuu harvemmin väkivallan kohteeksi tai lapsimorsiameksi ja -äidiksi kuin kouluttamaton tyttö. Hänestä tulee todennäköisemmin lukutaitoinen ja terve aikuinen, ja myös hänen lapsistaan tulee koulutettuja ja terveitä, sanoo kansainvälisen Planin pääjohtaja Nigel Chapman. – Koulutus lisää toimeentuloa, ja koulutettu äiti sijoittaa palkkansa perheensä, yhteisönsä ja maansa MAAILMANKUVA - 61
• ASUMINEN JA KEHITYS Brasilialainen Lorena uskoo, että miehet pystyvät tekemään kotitöitä siinä missä naisetkin. hyväksi. Ei ole liioittelua sanoa, että tyttöjen koulutus pelastaa henkiä ja voi muuttaa tulevaisuuden suunnan. Tämä viesti on mieluisaa kuultavaa brasilialaisen Lorenan kaltaisille tytöille. 7-vuotias Lorena on jo alkanut Beniniläinen Marcelle lakaiseen joka päivä kotinsa, mutta se vie vain viisi minuuttia. Aikaa jää myös läksyille. haastaa sukupuolistereotypioita. – Minusta miehet ja naiset pystyvät tekemään samoja asioita. Isä ei auta äitiä kotitöissä, mutta minusta hänen pitäisi, Lorena sanoo. LAAJA TUTKIMUS TYTTÖJEN ARJESTA Planin seurantatutkimus Real Choices, Real Lives (Toidelliset valinnat, todelliset elämät) seuraa 142 tytön elämää yhdeksässä kehitysmaassa: Beninissä, Togossa, Ugandassa, Kambodzhassa, Vietnamissa, Filippiineillä, El Salvadorissa, Brasiliassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Seurattavat tytöt ovat syntyneet vuonna 2006, ja tutkimus jatkuu nyt kahdeksatta vuotta. Tavoitteena on saada yksityiskohtaista tietoa tyttöjen arkielämästä ja seikoista, jotka 62 - MAAILMANKUVA vaikuttavat tyttöjen tulevaisuuteen. Tutkimus toteutetaan säännöllisten haastatteluiden ja ryhmäkeskusteluiden avulla. Haastatteluihin ja keskusteluihin osallistuu tyttöjen lisäksi heidän perheenjäseniään ja yhteisöittensä edustajia. Tutkimus on osa Planin kansainvälistä Koska olen tyttö -kampanjaa, joka parantaa tyttöjen koulutusta ja suojelua. Seurantatutkimuksen pohjalta ilmestyy vuosittain julkaisu Global Report on the State of World’s Girls.
• KOLUMNI Darren Saywell Maailmassa on meneillään vesi- ja sanitaatiokriisi. 748 miljoonaa ihmistä elää ilman puhdasta vettä ja hämmästyttävät 2,5 miljardia ihmistä ilman kunnollista vessaa. Epätasa-arvoinen tilanne on pysyvä ongelma. Valtaosa ilman sanitaatiota elävistä ihmisistä on köyhiä maaseudun asukkaita. Alkuperäiskansoihin kuuluvat ihmiset, vammaiset ja muut syrjityt ryhmät jäävät muita todennäköisemmin vaille puhdasta vettä ja sanitaatiota. Kriisillä on suuri vaikutus globaaliin kehitykseen ja hyvinvointiin. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että maailmanlaajuisesti likainen vesi, puutteellinen sanitaatio ja huono hygienia ovat pääsyinä 28 prosenttiin lasten kuolemista. Ripuli on toiseksi yleisin syy alle viisivuotiaiden lasten kuolemiin, ja lisäksi toistuva ripuli aiheuttaa lasten kitukasvuisuutta. Kunnolliset WC-tilat, hyvä hygienia ja turvallinen juomavesi ovat olennaisia, jotta lapset pysyvät koulussa. Koska veden noutaminen on kehitysmaissa lähes aina tyttöjen tehtävä, erityisesti tyttöjä putoaa pois koulusta veden kantamiseen kuluvan ajan vuoksi. Jos kouluissa ei ole turvallisia, lukollisia vessoja, tytöt jäävät todennäköisemmin pois koulusta kuukautisten aikana. PLAN / NYANI QUARMYNE Kuinka kaikille saadaan puhdasta vettä ja kunnolliset vessat? Syrjityt ryhmät jäävät todennäköisimmin vaille puhdasta vettä ja sanitaatiota. Poissaolot voivat vaikuttaa arvosanoihin ja johtaa lopulta siihen, että tytöt jättävät koulunkäynnin kesken. Jotta me sanitaatioalan ja kehitysyhteistyön ammattilaiset voimme pureutua ongelmaan tehokkaasti, tarvitsemme lähestymistavan, joka ottaa laaja-alaisesti huomioon ihmisten arjen tarpeet: terveyden, koulutuksen, veden, sanitaation ja ravitsemuksen. Vain kokonaisvaltaisella työskentelytavalla voimme pa- rantaa ihmisten hyvinvointia ja varmistaa, että ihmiset kaikissa maissa ja yhteisöissä ovat terveempiä, elävät pidempään ja saavat tarvitsemiaan hyödykkeitä ja palveluita. Instituutioiden jäykät rakenteet ja korruptio johtavat kuitenkin usein siihen, ettei sanitaatiota pystytä edistämään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, synergiassa muun kehityksen kanssa. Méxicossa järjestettiin huhti- MAAILMANKUVA - 63
• ASUMINEN JA KEHITYS kuussa kehitysavun tuloksellisuuden huippukokous, valtiot, yritykset ja kansalaisyhteiskunnan yhteen kokoava GPEDC:n (Global Partnership for Effective Development Cooperation) ensimmäinen korkean tason kokous. Se tarjosi arvokkaan tilaisuuden keskustella tilanteesta. Ensimmäistä kertaa Sanitation and Water for All -ohjelman (SWA), Global Partnership for Education -kumppanuuden ja International Health Partnership -kumppanuuden edustajat pohtivat yhdessä kokemustensa valossa, kuinka kehitysalan yhteistyö edistää parhaiten tuloksia. organisaatioiden sekä kansalaisyhteiskunnan globaali kumppanuusohjelma. SWA:n osapuolet ovat ymmärtäneet, että valtiot ja järjestöt saavuttavat eniten työskentelemällä yhdessä. Siksi SWA on kyennyt luomaan läpinäkyvän, vastuullisen ja tulossuuntautuneen kehyksen toiminnalle, joka pohjautuu yhteiseen visioomme: puhdas vesi ja kunnollinen sanitaatio tulevat kaikkien saataville. Huhtikuussa Washingtonissa pidettiin ennennäkemätön vesi- ja sanitaatioalan johtajien kokous. SWA:n kolmas korkean tason ko- Likainen vesi ja huono hygienia ovat pääsyinä kolmasosaan lasten kuolemista. Globaalien kumppanuusohjelmien luominen jokaisen ihmisen perusoikeuksien ja -tarpeiden täyttämiseksi on ollut merkittävä askel kohti vuosituhattavoitteiden toteutumista. Nyt, kun odotamme uusia kunnianhimoisia kehitystavoitteita, jotka astuvat voimaan ensi vuonna vuosituhattavoitteiden jälkeen, kumppanuuksista tulee entistä tärkeämpiä, sillä ne voivat muuttaa kehitysyhteistyön rakenteita. Ne voivat vaalia yhteistyön ja yhteisesti jaetun vastuun periaatteita ja tavoittaa siten maailman köyhimmät ja marginalisoiduimmat ihmiset. Sanitation and Water for All on hallitusten, järjestöjen, kehityspankkien ja muiden monenkeskisten 64 - MAAILMANKUVA kous toi yhteen Maailmanpankin pääjohtajan Jim Yong Kimin, YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin, 20 valtionvarainministeriä, 35 vesi- ja sanitaatioministeriä sekä muiden keskeisimpien yhteistyötahojen edustajia. Ministerit asettivat valtioilleen kunnianhimoisen päämäärän tarjota asukkailleen puhdasta vettä sekä riittävät sanitaatio- ja hygieniapalvelut tulevina vuosikymmeninä. Yli 20 valtiota sitoutui takaamaan kaikille kansalaisilleen kunnollisen sanitaation vuoteen 2030 mennessä. Haasteita on silti yhä paljon. Sanitaatiosektori on hajanainen ja tehoton. Myös kestävyys on hankala kysymys. Kamppailemme sen kanssa, kuinka paljon sanitaation parantamiseksi rakennetaan uutta infrastruktuuria ja kuinka voimme vahvistaa kehitysmaiden mahdollisuuksia pitää yllä sanitaatiojärjestelmiä ja -palveluita. Vesi- ja sanitaatiohankkeiden täytyy kehittyä yhä tehokkaammiksi. Tehokkainta ei ole, että ulkopuoliset avustusjärjestöt rakentavat ja korjaavat vesiputkistoja ja vessoja, vaan se, että kehitysmaiden hallitukset kykenevät luomaan ja ylläpitämään turvallisen, luotettavan vedenjakelujärjestelmän ja muuttamaan pysyvästi maansa hygienia- ja sanitaatiokulttuuria. Tämä takaa, että investoinnit sanitaatiotyöhön poikivat kestävän ja parhaan mahdollisen lopputuloksen. SWA:n osapuolet etsivät nyt parhaita keinoja haasteiden selättämiseen ja Pariisin, Accran ja Busanin huippukokouksissa sovittujen päämäärien saavuttamiseen. Mexicon kokous vahvisti uskoa siihen, ettemme tavoittele päämääriä yksin. Kun vuosi 2015 lähestyy ja kansainvälinen yhteisö hahmotelee uusia työvälineitä ja tavoitteita köyhyyden poistamiseksi, monialainen yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan. Elleivät kaikki kehitystoimijat työskentele yhdessä, emme koskaan saa puhdasta vettä ja sanitaatiota kaikkien ulottuville. Ja elleivät puhdas vesi ja sanitaatio ole jokaisen ihmisen saatavilla, emme pysty poistamaan maailmasta äärimmäistä köyhyyttä. Kirjoittaja on Yhdysvaltojen Planin vesi- ja sanitaatiohankkeiden johtaja ja Sanitation and Water for All -ohjelman varapuheenjohtaja.
• Maailmankuvan lukuvinkit ROHKEA HUMANITARISMIN KRITIIKKI Frank Johansson (toim.): Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua. Gaudeamus 2013. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson on tehnyt tärkeän keskustelunavauksen teoksellaan Hyvän tekeminen ja valta – Humanitarismin kriittistä tarkastelua. Kansainvälisten asiantuntijoiden puheenvuoroista koostuva artikkelikokoelma analysoi kriittisellä otteella humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön suhdetta läntiseen globaalihallintaan. Keskeisen huomion tekee artikkelissaan esimerkiksi oikeustieteen professori David Kennedy, jonka mukaan ihmisoikeudet lähestymistapana maailman köyhyyteen ohittaa taloudellisen vallan jakautumisen yhteiskunnan muilla sektoreilla, kun se määrittää oikeudet yksilön ja valtion väliseksi asiaksi. Monet järjestöt ovatkin valtion vastuun rinnalla pitäneet äänekkäästi esillä myös kansainvälisten talouden rakenteiden ja velkataakan kehitykselle luomia esteitä. Pelkästään niiden kautta ei kuitenkaan voida selittää ongelmia, jotka juontuvat vaikkapa sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta. Esimerkiksi Costas Douzinas ohittaa artikkelissaan naisten aseman vahvistumisen – yhden ihmisoikeuksien merkittävimmistä globaaleista kehityskuluista – väittäessään, että ”joku saattaa puhua edistyksestä, mutta koskaan aiemmin ei ole alistettu, näännytetty nälkään tai tuhottu lukumääräisesti yhtä paljon miehiä, naisia ja lapsia kuin nykyään”. Tekstien tarjoamat näkökulmat ovat kirjoittajiensa näköisiä ja osin keskenään ristiriitaisia, mutta syvästi ajatuksia herättäviä. Alan toimijalle kritiikki tarjoaa terveellisen ravistelun auttamisen logiikkaan ja haastaa tiedostamaan sen sudenkuopat. EIJA PALOSUO MAAILMANKUVA - 65
• TIIVISTÄ ASIAA RUOKATURVASTA POL POT ENNEN DIKTATUURIA Kaisa Karttunen, Laura Kihlström ja Sanna-Liisa Taivalmaa: Nälkä ja yltäkylläisyys: ruokaturva maailmassa. Gaudeamus 2014. Peter Fröberg Idling: Laulu nousevalle myrskylle. Suom. Marja Kyrö. Teos 2013. Kirjassaan Nälkä ja yltäkylläisyys Kaisa Karttunen, Laura Kihlström ja SannaLiisa Taivalmaa puhuvat ruokaturvasta. Se tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on riittävästi terveellistä, ravitsevaa ja kulttuurisesti hyväksyttävää ruokaa. Vain siten ihmiset voivat elää tervettä ja aktiivista elämää. Kirjoittajat ovat maatalouden ja ruokaturvan asiantuntijoita. Tämän päivän maailmassa ruokaturva ei toteudu, sillä 870 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Lisäksi kaksi miljardia ihmistä kärsii piilonälästä, eli he eivät saa ravinnostaan riittävästi hiven- ja kivennäisaineita sekä vitamiineja. Jotta ruokaturva toteutuisi, maataloustuotannon pitäisi tehostua nykyisestään. Kirjoittajien mukaan se on mahdollista Latinalaisessa Amerikassa ja itäisessä Euroopassa. Afrikassa taas nykyinen tietotaito ja uusi tekniikka auttaisivat kolminkertaistamaan satomäärät. Maataloustuotannon kehittämisessä pienviljelijät ja naiset ovat ratkaisevassa asemassa: arviolta 500 miljoonaa pientilaa tuottaa neljä viidesosaa maailman ravinnosta, ja kehitysmaissa naiset viljelevät 60–80 prosenttia kaikista ruokakasveista. Kirjoittajat korostavat, että ruokatuotannon parantamiskeinot on sovitettava paikallisiin olosuhteisiin. Samalla niiden on oltava ekologisesti kestäviä. Myös ruokahävikkiin on puututtava. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa viidennes viljelykasveista tuhoutuu korjuun, käsittelyn ja varastoinnin aikana. Kehittyneissä maissa kotitaloudet haaskaavat ruokaa jätteiksi. Olennaisinta ruokaturvan takaamisessa on torjua köyhyyttä ja edistää vakaita yhteiskunnallisia oloja, kirjoittajat toteavat. Mikä tekee hyvään pyrkivästä idealistista diktaattorin ja murhaajan? Kysymys elää ääneen lausumattomana Peter Fröberg Idlingin esikoisromaanissa Laulu nousevalle myrskylle. Ruotsalainen kirjailija-toimittaja Fröberg Idling julkaisi 2006 tietokirjan Pol Pots leende (Pol Potin hymy), joka kertoo Demokraattista Kamputseaa 1976–79 johtaneen Pol Potin hirmuhallinnosta. Romaanissaan Fröberg Idling syventyy jälleen Pol Potin hahmoon. Tarina sijoittuu loppukesään 1955, jolloin Kambodzha valmistautuu ensimmäisiin parlamenttivaaleihinsa. Tarina jakautuu kolmeen osaan, joista jokaisessa on eri päähenkilö. Ensimmäisessä osassa myöhemmin Pol Potina tunnettu Saloth Sar kampanjoi demokraattipuolueen riveissä mutta suunnittelee salassa vallankumousta. Sar janoaa vaalivoittoa, sillä ilman ministerin pestiä hän ei voi avioitua yläluokkaisen Somalyn kanssa. Toisen osan keskushenkilö on kuningashuoneen oikea käsi Sam Sary, joka ei kaihda julmia keinoja varmistaakseen puolueensa vaalivoiton. Myös Sary on on iskenyt silmänsä Somalyyn. Somaly hallitsee romaanin kolmatta osaa. Miss Kambodzhaksi kruunattu, itsevarma mutta päättämätön nainen poukkoilee ajatuksissaan kahden miehen välillä ja haaveilee muutosta länteen. Lopulta vaalitulos ratkaisee hänen kohtalonsa. Tositapahtumiin perustuva teos on paitsi taidokasta romaanitaidetta myös kiehtova katsaus Kambodzhaan Ranskan siirtomaavallan ja punaisten khmerien välissä. Fröberg Idlingin henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja ymmärrettäviä. Saloth Sar on kiivas, oikeudenmukaisuuteen uskova mies, jonka on vaikea kestää nöyryytyksiä. Jää lukijan täydennettäväksi, miten tapahtumat vaikuttavat Sarin ja koko maan tulevaisuuteen. TIINA KIRKAS IIDA RIEKKO 66 - MAAILMANKUVA
• RAKKAUDEN KAIPUUTA SISÄLLISSODAN RAUNIOILLA PERHETRAGEDIA KAPINALIIKKEEN VARJOSSA Aminatta Forna: Muisto rakkaudesta. Suom. Mirja Hovila. Into 2013. Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty. Suom. Sari Karhulahti. Tammi 2014. Sierra Leonen verinen sisällissota on päättynyt. Pääkaupunki Freetown totuttelee rauhaan, mutta haavat ovat vielä auki ja kadulla saattaa törmätä oman perheenjäsenen murhaajaan. Tällä näyttämöllä kolme miestä ja yksi nainen kohtaavat Aminatta Fornan julmankauniissa romaanissa Muisto rakkaudesta. Brittipsykologi Adrian saapuu Sierra Leoneen auttaakseen sodan traumatisoimia ihmisiä, mutta huomaa pian olevansa voimaton ympäristössä, jossa koko väestö kärsii post-traumaattisesta stressistä. Ainoa, joka haluaa ripittäytyä Adrianille, on kuoleva professori Elias. Hän kertoo tarinaa kielletystä rakkaudesta, petetystä ystävyydestä ja 60-luvun lopun poliittisesta vainosta. Yksityinen on romaanissa aina myös yhteiskunnallista. Adrian saa ystävän kirurgi Kaista, joka toimii britille sierraleonelaisen todellisuuden tulkkina. Kaita vainoavat sisällissodan painajaiset ja menetetty rakkaus. Hän ajattelee, etteivät sodan eloonjääneet pääse helpommalla kuin kuolleet: ”Ihmiset luulevat että sota on pahinta mitä tämä maa on koskaan kokenut; heillä ei ole aavistustakaan, millainen on rauha. Millaista rohkeutta vaaditaan, jotta ylipäänsä jaksaisi.” Miehiä yhdistää kaunis ja itsenäinen nainen, Mamakay, joka uskoo maan jälleenrakennukseen. Adrian rakastuu Mamakayhin ja alkaa haaveilla elämästä Sierra Leonessa, vaikka kotona odottavat vaimo ja tytär. Viipyilevän alun jälkeen romaani kietoo maailmaansa. Forna kuvaa pysäyttävästi, millaisten ristiriitojen ja muistojen kanssa sisällissodasta selvinneet kamppailevat. Romaanin viesti ei ole kuitenkaan toivoton: ihmiset löytävät toisistaan voimaa elää koetun kanssa. Jhumpa Lahiri on vakiinnuttanut romaanillaan Kaima (2005) ja novellikokoelmillaan Tämä siunattu koti (2001) ja Tuore maa (2008) aseman yhtenä Yhdysvaltojen arvostetuimmista nykyprosaisteista. Hän on kuvannut taidokkaasti bengalimaahanmuuttajien arkea ja sukupolvien ja kulttuurien törmäyspisteitä. Lahirilla on kyky punoa hienovaraisesti pakahduttavia tunteita kohtauksiin, jotka ovat näennäisen arkisia. Uudessa romaanissaan Tulvaniitty Lahiri rakentaa uudella tavalla eeppistä tarinaa ja sitoo romaaninsa juonen Intian lähihistorian poliittisiin kuohuihin. Veljekset Subhash ja Udayan ovat aina yhdessä, vaikka isoveli Subhash on harkitsevainen rauhanrakentaja ja Udayan temperamenttinen ja valloittava seikkailija. Kun veljekset aikuistuvat 60-luvun lopun Kalkutassa, Udayan liittyy naksaliitteihin, Maon innoittamaan kommunistiliikkeeseen, ja on pian mukana väkivaltaisissa vallankumousjoukoissa. Subhash saa opiskelustipendin kapitalismin ytimeen, Yhdysvaltoihin, ja kaksikon välille avautuu juopa. Sitten Subhash saa suruviestin: poliisi on teloittanut Udayanin perheen silmien alla. Kalkutassa odottavat murtuneet vanhemmat ja raskaana oleva leski Gauri, joka on täynnä vihaa ja pettymystä. Lahiri kuvaa, kuinka Udayanin kohtalo heijastuu muun perheen valintoihin ja muovaa heidän persoonaansa. Kukaan ei jalostu tai pääse irti menneestä, vaan trauma rajaa kaikkien mahdollisuutta onneen. Subhash löytää kuitenkin uudenlaisen merkityksen suhteestaan Udayanin tyttäreen. Vaikka naksaliittien kuvaus on kiehtovaa ja avartavaa, Lahiri on jälleen vahvimmillaan kuvatessaan pieniä hetkiä, joissa tärkeimmät asiat jäävät sanomatta tai nousevat pintaan sivulauseissa. IIDA RIEKKO IIDA RIEKKO MAAILMANKUVA - 67
• MaailmanKuva on Plan Suomen julkaisu, joka pureutuu ajankohtaisiin kehityskysymyksiin. Tilaa lehti verkosta: www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat ihmiset. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937, ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 69 maassa.