Joulukuu 2014 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimituspäällikkö: Iida Riekko Kansikuva: Plan / Pieter ten Hoopen Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan MaailmanKuva 14 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. PEFC/02-31-170 ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS Kalle Heino 6 ILMASTONMUUTOKSEN MATEMATIIKKAA Eija Palosuo 12 ILMASTOPOLITIIKASSA VALMISTAUDUTAAN LOPPUKIRIIN Aino Haavio 17 ILMASTONMUUTOS KOETTELEE SENEGALIA Minttu-Maaria Partanen 20 ANJA NYGREN: ”KAUPUNGIT OVAT ILMASTOPOLITIIKAN EDELLÄKÄVIJÖITÄ” IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA Tiina Kirkas 26 SÄITÄ PAKOON Mika Välitalo 31 LAPSISSA ON TULEVAISUUS, MUTTA ONKO LAPSILLA TULEVAISUUTTA? Iida Riekko 34 KATASTROFIT KOETTELEVAT KOVIMMIN TYTTÖJÄ Minttu-Maaria Partanen Kuvat: Plan / Pieter ten Hoopen 38 HAIYAN-TAIFUUNI OSOITTI VARAUTUMISEN MERKITYKSEN YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ Minttu-Maaria Partanen 48 KEHITYSMAAT KAIPAAVAT KIPEÄSTI SÄÄTIETOJA Roselyne Omondi Ogao 52 VIHREÄ AJATTELU NOUSEE KENIASSA Heidi Kleemola 57 SAISINKO ROSKANNE, KIITOS Kalle Heino 62 TURISMI – KEHITYKSEN KAASU VAI YMPÄRISTÖNSUOJELUN JARRU? 65 MAAILMANKUVAN LUKUVINKIT 2 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
PÄÄKIRJOITUS MAAILMANKUVA 3 Lapsilla on oikeus turvalliseen ja kestävään tulevaisuuteen. – Mitä te teette ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi? filippiiniläinen Tintin-tyttö kysyi hätääntyneenä joulukuun alussa Planin työntekijöiltä. Tuhoisasta Haiyan-taifuunista oli kulunut vasta vuosi, kun uusi hirmumyrsky Hagupit riepotteli jälleen Filippiinejä. Samaan aikaan YK:n COP 20 -ilmastokokous etsi Perussa suuntaviivoja globaaliin ilmastosopimukseen. Yksi ilmastonmuutoksen seurauksista on, että luonnonmullistusten aiheuttamien katastrofien määrä kasvaa. Ja niistä kärsivät eniten kehitysmaiden lapset. Filippiinien ilmastokomissaari Yeb Saño vieraili taifuunin jälkeen evakuointikeskuksessa ja vetosi: – Katastrofeista selviytyminen on lapsille paljon vaikeampaa kuin aikuisille. Kansainvälisten johtajien Perussa pitää kuunnella, mitä katastrofin koettelemat lapset sanovat meille. Heillä on oikeus turvalliseen ja kestävään tulevaisuuteen. Limassa syntyi sopimusluonnos, joka sitouttaa kaikki valtiot hillitsemään kasvihuonepäästöjään, mutta niin ilmastotutkijat kuin järjestökenttä ovat tuominneet sopimusluonnoksen liian löyhäksi ja heikoksi, koska sen mukaan valtiot saavat käytännössä itse päättää ja ilmoittaa vähennyksistään haluamallaan tavalla. Ilmastonmuutoksen tuomista uhkista on tiedetty jo yli 20 vuotta, mutta ihmiskunta jatkaa kasvihuonepäästöjen kasvattamista. YK-tason ilmastopolitiikka on tuottanut pettymyksen toisensa jälkeen, eikä teknologian kehitys ole tarjonnut likimainkaan riittäviä ratkaisuja. Onko ihmiskunnalla toivoa? Olemmeko vääjäämättä matkalla tulevaisuuteen, jossa maapallon lämpötila kohoaa niin kuumaksi, että suurin osa planeettamme lajistosta ja ihmiskunnasta tuhoutuu? Kanadalainen aktivistitoimittaja Naomi Klein esittää tuoreessa kirjassaan This Changes Everything, että ilmastonmuutoksen voi pysäyttää vain kansalaisyhteiskunnan vahva liike (lue lisää sivulta 43). Yksilöiden ja yhteisöiden kaikkialla maailmassa on liittouduttava kaatamaan fossiilisiin polttoaineisiin nojaava vapaakauppamalli. Kyse ei ole vain ilmastosta vaan myös köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden vähentämisestä. Klein puhuu ”ilmastohetkestä”, johon kansalaisliikkeiden tulee tarttua. Vaikka ilmastorintamalta on satanut pitkään synkkiä uutisia, kuluneena syksynä kansalaisyhteiskunnan ilmastoliikehdintä on tarjonnut myös valonpilkahduksia. People’s Climate March -liike keräsi syyskuussa miljoonia ihmisiä osoittamaan mieltään 2 646 ilmastomarssissa 162 maassa. Katoliset piispat eri puolilta maailmaa vaativat yhdessä pikaisia ilmastotoimia. Divestmentkampanja saavuttaa pieniä mutta merkittäviä voittoja, kun yksittäiset kaupungit, yliopistot ja uskonnolliset yhteisöt luopuvat sijoituksistaan fossiilisiin polttoaineisiin. Globaali ilmastohetki voi syntyä vain, jos miljoonat ja miljoonat ihmiset nousevat vaatimaan politiikkaa ja talousjärjestelmää, jotka takaavat tulevaisuuden myös tuleville sukupolville. Iida Riekko Ilmastonmuutos ei pysähdy ilman kansalaisyhteiskuntaa
RUSSELL W ATKINS/DEP AR TMENT F OR INTERNA TIONAL DEVEL OPMENT Luonnonmullistuksilla on arvaamattomia seurauksia. Laajat tulvat Pakistanin Sindhissä vuonna 2010 ajoivat hämähäkit puihin, ja puut peittyivät verkkoihin.
ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
Kalle Heino Ilmastonmuutoksen matematiikkaa Mikäli kasvihuonepäästöjen kasvu jatkuu nykytahtia, ilmakehän lämpenemistä ei kyetä pysäyttämään alle kahteen asteeseen. Ilmaston lämpenemisen tuhoisista vaikutuksista kärsivät eniten kehitysmaat. Maapallon keskilämpötila oli vuoteen 2012 mennessä kohonnut vuoden 1880 tilanteeseen verrattuna 0,85 Celsius-astetta. Ero voi tuntua pieneltä, mutta jo 1990-luvun puolivälin ilmastokokouksista lähtien on puhuttu niin kutsutusta kriittisen kahden asteen rajasta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun maapallon lämpötila nousee yli kaksi astetta, vaikutukset ovat tuhoisia. Monet tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään esittäneet arvioita siitä, että jo yhden asteen nousun jälkeen pelataan melkoista rulettia sen suhteen, minkälaisia ja kuinka peruuttamattomia vaikutuksia maapallo joutuu kokemaan. Käytännössä nykyinen ilmastopolitiikka ja päästövähennyslupaukset eivät riitä saavuttamaan edes kahden asteen rajaa vaan johtavat ilmakehän lämpötilan yli kolmen asteen nousuun. Kasvihuonepäästöjen vakavat vaikutukset Ilmastonmuutoksen seurauksena ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, lumi ja jää ovat vähentyneet ja valtamerien pinnan korkeus on kohonnut. Monet muutoksista ovat niin suuria, ettei vastaavaa ole koettu tuhansiin vuosiin. Jokainen kolmesta edellisestä vuosikymmenestä on ollut lämpimämpi kuin mikään aikaisempi vuosikymmen vuodesta 1850 lähtien. 1900-luvun alusta vuoteen 2012 mennessä valtamerien pinta on kohonnut 19 senttimetriä. Vuodesta 1967 alkaen lumipeite on vähentynyt 1,6 prosenttia jokaista vuosikymmentä kohden. Syynä ovat kasvihuonekaasut. Vuosien 1750 ja 2011 välillä eli käytännössä teollistumista edeltävästä ajasta nykyaikaan kasvihuonekaasupitoisuudet ovat lisääntyneet merkittävästi: hiilidioksidin osuus ilmakehässä on kasvanut 40 prosenttia, metaanin 150 prosenttia ja ilokaasun 20 prosenttia. Pitoisuudet ovat suurempia kuin milloinkaan kuluneen 800 000 vuoden aikana. Hiilidioksidin merkittävimmät lähteet ovat fossiilisten polttoaineiden käyttö, sementin tuotanto sekä metsien hävittäminen ja muut maankäytön muutokset. Ihmisen tuottamaa metaania syntyy fossiilisten polttoaineiden lisäksi esimerkiksi karjanhoidosta, kaatopaikoilta ja riisiviljelmiltä. Ilokaasun pääasiallinen lähde on maatalous. Ilmastonmuutoksen seurausten vaikutukset ovat Käytännössä nykyinen ilmastopolitiikka ja päästövähennyslupaukset johtavat ilmakehän lämpötilan yli kolmen asteen nousuun. 6 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
yksiselitteisiä: meret happamoituvat, jäätiköt sulavat, rankkasateet voimistuvat, kuumien päivien ja öiden määrä kasvaa, lumipeite hupenee ja trooppiset hirmumyrskyt, kuivuus ja helleaallot lisääntyvät. Monien elinkeinojen, kuten maanviljelyn ja matkailun, edellytykset heikkenevät. Merien ekosysteemien lajisuhteet muuttuvat, ja merien lämpeneminen, happamoituminen sekä happikato vaarantavat eliöiden elämää valtamerissä. Kehitysmaat kärsivät eniten Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan kehitysmaat kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten ja ilmastonmuutos estää niiden nousemista köyhyydestä. Ongelmat iskevät kehitysmaihin ensimmäisenä, mutta kehitysmailla on vähiten taloudellisia mahdollisuuksia toimia ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkiksi Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa ilmastonmuutoksen kustannukset saattavat arvioiden mukaan nousta jopa 9–13 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ilmaston lämpenemisen seurauksena viljelykasvien sadot eivät arvioiden mukaan nykymenolla riitä ruokkimaan maailmaa enää vuonna 2050. Viljantuotanto saattaa vähentyä jopa 1–7 prosenttia, minkä seurauksena myös viljan markkinahinta nousee. Aliravitsemus on kehitysmaissa yksi suurimpia ilmastonmuutoksen aiheuttamia terveysriskejä. Sen syynä ovat muun muassa kuivuuden, eroosion ja tulvien aiheuttamat satomenetykset. Ilmastonmuutos voi myös lisätä pulaa puhtaasta vedestä ja edesauttaa vedessä leviävien tautien etenemistä. Ainakin koleran leviämismahdollisuudet kasvavat ilmaston lämpenemisen ja sitä seuraavien vesistöjen rehevöitymisen seurauksena. Köyhimmissä kaupungeissa ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän esimerkiksi dengue-kuumetta. Pahiten ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan malarian leviämiseen, sillä tautia kuljettavien sääskien lisääntyminen riippuu lämpötilasta ja kosteudesta. Tulevaisuudessa 60 prosenttia maailman väestöstä voi asua malariariskialueilla, kun nykyinen määrä on 45 prosenttia. KASVIHUONEKAASUPITOISUUDET OVAT LISÄÄNTYNEET VUODESTA 1750. POHJOISEN JÄÄMEREN KESÄINEN JÄÄN PINTA-ALA ON PIENENTYNYT HUOMATTAVASTI. MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA ON KOHONNUT Vähentynyt yhteensä: noin 5 000 000 km2 Vertaa: EU:n pinta-ala 4 493 712 km2 1750 – 2011 (Teollistumista edeltävästä ajasta nykyaikaan). + 40 % + 0,85 ºC 1880 – 2012 11 000 000 km2 vuonna 1900 6 000 000 km2 vuonna 2010 + 150 % + 20 % HIILIDIOKSIDI METAANI ILOKAASU Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin. MAAILMANKUVA 7
HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT 1900 1950 2000 2050 2100 -0,5 1 2 3 4 5 MA AILMAN KESKILÄMP Ö TILA ºC v err at tuna jakson 1 98 6-2 00 5 k eskiar von 1900 1950 2000 2050 2100 7,8 7,7 7,9 8,0 8,1 8,2 HAPP AMUUS (pH) MAAILMAN KESKILÄMPÖTILA MERIEN HAPPAMOITUMINEN Kasvihuonekaasupäästöt jatkavat nykyistä kasvuaan. Erittäin vaarallinen ilmastonmuutos. Kasvihuonekaasupäästöt jatkavat nykyistä kasvuaan. Merkittäviä tuhoja ekosysteemille. Kasvihuonekaasupäästöt vähenevät merkittävästi. Hillintä onnistunut erittäin hyvin Kasvihuonekaasupäästöt vähenevät merkittävästi. Hillintä onnistunut erittäin hyvin Asiantuntijoiden mukaan hiilidioksidipäästöjä voidaan vielä tuottaa 565 gigatonnia, jotta ilmakehän lämmönnousu ei ylittäisi kahden asteen kriittisen rajan.* Vuosina 1750–2010 maailma on tuottanut hiilidioksidipäästöjä 1329 gigatonnia, näistä suurin osa vuoden 1950 jälkeen. Ihmiskunta tuotti vuonna 2013 hiilidioksidipäästöjä 36 gigatonnia. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG2-osaraportin tietoihin. SYKE & ympäristöministeriö. * 80 % todennäköisyydellä. IPCC:n raportissa esiintyvä 1000Gt raja antaa arviolta 66 % todennäköisyyden. 8 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
tiukat rajoitukset. Selvää on ainakin se, että nykytahdilla ilmaston lämpenemistä ei voi jarruttaa riittävästi. Kansainvälisesti päästöjä on vähennetty YK:n ilmastosopimusta täsmentävän Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Se asettaa teollisuusmaille ilmastonmuutosta hillitseviä velvoitteita. Tällä hetkellä on käynnissä Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi, johon on sitoutunut vähemmän maita kuin ensimmäiselle velvoitekaudelle. Toinen velvoitekausi ulottuu vuoteen 2020 asti. Kioton pöytäkirjan piirissä olevat maat voivat yksin tai yhdessä päättää keinoista, joilla ne täyttävät velvoitteensa. Käytännössä maat ovat laatineet omia ilmasto-ohjelmiaan. Vaikka Kioton pöytäkirja on tuottanut tuloksia, yleisen näkemyksen mukaan senkään asettamat velvoitteet ja toimenpiteet eivät riitä hillitsemään ilmastonmuutosta ja estämään yli kahden asteen lämmönnousua. Ilmastosopimusneuvotteluiden tavoitteena onkin löytää keinoja tiukemmille päästövähennyksille ennen uuden sopimuskauden alkua vuonna 2020. IPCC:n laskelmien mukaan maailman bruttokansantuotteesta tarvittaisiin noin kolme prosenttia estämään ilmastoa lämpenemästä yli kahta astetta vuoteen 2100 mennessä. Lähteet: Ilmasto-opas, Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, Ilmatieteen laitos, VTT, Suomen ympäristökeskus, Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutuskeskus, Rolling Stone 2.8.2012, Suomen ulkoministeriö, Suomen ympäristöministeriö, Carbon Visuals, Carbon Tracker Initiative, Climate Action Tracker Lisääntyvät nälänhätä ja luonnonkatastrofit aiheuttavat isoja ja laajoja muuttoaaltoja. OECD-maat ovat suurimpia päästäjiä Brittiläinen asiantuntijaorganisaatio Carbon Tracker Initiative on esittänyt ilmastonmuutoksesta yhden merkittävän luvun: vuonna 2012 hiilidioksidipäästöjen määrä, jonka ihmiskunta voisi vielä tuottaa ennen tämän vuosisadan puoliväliä ja teoriassa pitää ilmaston lämpötilan nousun alle kahden asteen, olisi 565 gigatonnia. Vertailun vuoksi: vuodesta 1750 vuoteen 2010 mennessä maailma on tuottanut yhteensä 1329 gigatonnia hiilidioksidipäästöjä. Päästöjen määrä on historiassa kasvanut huomattavasti vuoden 1850 jälkeen, ja merkittävin osa siitä on syntynyt 1950-luvun jälkeen. Vuonna 2013 päästöjen määrä koko maailmassa oli 36 gigatonnia. Tuolla määrällä päästöjä syntyisi siis jo kymmenessä vuodessa 360 gigatonnia. Yli puolet tähän mennessä syntyneistä hiilidioksidipäästöistä on taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:een kuuluvien maiden fossiilisen polttoaineiden käytöstä ja sementintuotannosta johtuvaa. Noin neljäsosa päästöistä on Lähi-idästä, Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta. Carbon Tracker Initiative on kuitenkin nostanut esiin myös toisen, paljon huolestuttavamman luvun: energiayhtiöiden ja sellaisten maiden kuten esimerkiksi Venezuelan ja Kuwaitin hallussa olevien, vielä käyttämättömien hiili-, öljyja kaasuvarantojen hiilidioksidimäärä vuonna 2012 oli arviolta noin 2 795 gigatonnia. Se on siis viisi kertaa se määrä, jonka ilmakehä vielä kestää ilman yli kahden asteen lämmönnousua. Energiavarannoista pitäisi siis jättää käyttämättä 80 prosenttia, mikä voi olla mahdoton ajatus varantojen taloudellisen arvon vuoksi. Tavoitteena tiukat rajoitukset Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on luonut laskentaskenaariot sille, minkälaiset vaikutukset erilaisilla muutoksilla kasvihuonekaasujen päästöjen kasvussa olisi ilmastonmuutokselle. Toisessa ääripäässä on nykyinen kasvutahti, toisessa ääripäässä päästöjen kasvun Jo löydetyistä öljy-, hiilija kaasuvarannoista pitäisi jättää käyttämättä 80 prosenttia. MAAILMANKUVA 9
TULEVAISUUDEN NÄKYMÄ: LÄMPÖTILAN KEHITYS KEHITYSPOLKU 1 Tiukat kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitukset -2 -1 1 1,5 2 3 4 5 7 9 11 MALLIEN ENNUSTAMA KESKILÄMPÖTILAN MUUTOS: TILANNE VUOSINA 2081–2100 Tulevaisuutta koskevista arvoista aneetaan niiden laskennallinen paras arvio ja todennäköinen luotettavuusväli. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin. Suomen lukuarvojen lähde: Ilmatieteen laitos. 10 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS + 1,6 ºC 2046 2065 MAAPALLON KESKILÄMPÖTILAN MUUTOS Muutokset on laskettu suhteessa jaksoon 1986-2005, Suomelle vuosien 1971-2000 keskilämpötilaan. VUODEN KESKILÄMPÖTILAN MUUTOS SUOMESSA 2081 2100 2070 2099 + 1,7 ºC + 3,6 ºC + 1,0 ºC + 1,0 ºC + 2,3 ºC + 0,4 ºC + 0,3 ºC + 1,1 ºC
TULEVAISUUDEN NÄKYMÄ: LÄMPÖTILAN KEHITYS 3 % NOIN KOLME PROSENTTIA MAAILMAN BRUTTOKANSANTUOTTEESTA TARVITTAISIIN ESTÄMÄÄN ILMASTOA LÄMPENEMÄSTÄ YLI KAHTA ASTETTA VUOTEEN 2100 MENNESSÄ. KEHITYSPOLKU 2 Nykytahdilla kasvavat kasvihuonekaasujen päästöt -2 -1 1 1,5 2 3 4 5 7 9 11 Arktinen alue lämpenee nopeimmalla tahdilla. MALLIEN ENNUSTAMA KESKILÄMPÖTILAN MUUTOS: TILANNE VUOSINA 2081–2100 MAAILMANKUVA 11 + 2,6 ºC 2046 2065 MAAPALLON KESKILÄMPÖTILAN MUUTOS Muutokset on laskettu suhteessa jaksoon 1986-2005, Suomelle vuosien 1971-2000 keskilämpötilaan. VUODEN KESKILÄMPÖTILAN MUUTOS SUOMESSA 2081 2100 2070 2099 + 3,7 ºC + 3,8 ºC + 2,0 ºC + 4,8 ºC + 8,2 ºC + 1,4 ºC + 2,6 ºC + 6,0 ºC
Eija Palosuo Ilmastopolitiikassa valmistaudutaan loppukiriin Vuonna 2015 pelissä on paljon, kun maapallon tulevaisuutta paaluttavat sekä uusi ilmastosopimus että vuosituhattavoitteiden jälkeiset kehitystavoitteet. Kansainvälinen ilmastopolitiikka on viime vuosina näyttäytynyt medioissa pettymysten sarjana, jossa kokous seuraa toistaan, mutta ilmakehää lämmittävät päästöt jatkavat yhä vain kasvuaan. Tuloksia on luonnehdittu kunnianhimottomiksi, eikä Liman kokous joulukuussa 2014 tehnyt poikkeusta. Viime kuukausina pelissä on kuitenkin nähty myös uudenlaisia avauksia. Aiemmin ilmastosopimusta aktiivisesti jarruttaneet Kiina ja Yhdysvallat yllättivät kertomalla yhdessä tuumin sitoumuksistaan: Kiina lupaa pysäyttää päästöjensä kasvun vuoteen 2030 mennessä ja Yhdysvallat vähentää omiaan noin neljänneksellä vuoden 2005 tasosta. Määrä ei ole riittävä, kun tähdätään kansainvälisesti asetettuun tavoitteeseen, maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämiseen kahteen asteeseen. Sillä on kuitenkin suuri poliittinen merkitys kansainvälisen yhteisön valmistautuessa vuosia kestäneiden neuvotteluiden huipennukseen vuoden 2015 joulukuussa. Tuolloin pitäisi saada jatkoa Kiotossa vuonna 1997 laaditulle ilmastosopimukselle, jossa kaikki maat eivät halunneet olla mukana. – Merkittävän käänteestä tekee se, että kaksi ilmastopolitiikan suurinta peluria tulivat asiassa yhdessä ulos, 12 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
ja että se tapahtui näin aikaisessa vaiheessa. Se antaa vahvan signaalin myös muille maille, arvioi Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Kiina – tätä nykyä maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja – ilmoittaa vähennyksilleen tiettyyn vuoteen sidotun tavoitteen. Yhdysvalloissa päästörajoituksille kielteiset tahot ovat usein vedonneet siihen, että ilman Kiinaa ei muidenkaan maiden hyödytä sitoutua päästövähennyksiin. Nyt argumentilta putosi pohja. Muitakin positiivisia merkkejä on ilmassa. Syyskuussa YK:n ilmastohuippukokouksessa rahoitusja päästösitoumuksia antoi valtioiden lisäksi aiempaa laajempi kirjo yhteiskunnan eri toimijoita, kuten sijoittajat, suuryritykset ja kaupungit. Oikeudenmukaisuus suurin kiistakysymys Vaikka maailman hiilidioksidipäästöt ylsivät tänä vuonna uuteen ennätykseen, ei Laurikka allekirjoita näkemystä ilmastopolitiikan epäonnistumisesta kuluneiden vuosikymmenten aikana. – Paikallaan ei ole poljettu: esimerkiksi vuoden 1997 Kioton pöytäkirja kattoi vain kolmanneksen kaikista hiilidioksidipäästöistä, mutta Cancunin kokouksessa 2010 jo 80 prosenttia niistä saatiin vähennystoimien piiriin. Päästöt olisivat kasvaneet enemmän ilman ilmastopolitiikkaa. Kansainvälisellä tasolla on ollut vaikeaa päästä sopuun lämpenemistä tehokkaimmin estävistä toimista. Esimerkiksi energiaa ja maankäyttöä koskevat päätökset nähdään luonteeltaan kansallisina kysymyksinä, joissa itsemääräämisoikeus halutaan säilyttää. Tällä hetkellä maiden sitoumukset perustuvat niiden omiin ehdotuksiin. Pariisissa haasteena on saada aikaan laillisesti sitova sopimus, joka määrittää päästövähennykset vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Keskeinen kiistakysymys koskee vähennysten jakamista oikeudenmukaisesti. Tyypillisesti jakolinja on kulkenut teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välissä: kehitysmaat ovat katsoneet, että Pariisissa haasteena on saada aikaan laillisesti sitova sopimus. MAAILMANKUVA 13
teollisuusmaat ovat aloittaneet saastuttamisen jo vuosikymmeniä sitten ja vastaavat isosta osasta nyt ilmakehässä olevista päästöistä. Teollisuusmaat ovat vain osittain hyväksyneet näkemyksen ja osoittaneet sormella Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden nykyistä osuutta maailman päästöistä. Asetelmat ovat kuitenkin muutoksessa, kun kehittyvät maat ottavat ilmastopolitiikassa aktiivista uutta roolia myös rahoittajina. – Vihreä ilmastorahasto on lyhyessä ajassa saanut kokoon jo 9,7 miljardia dollaria yhteensä 22 maan tuella. Mukana on myös kehittyviä maita. Se antaa toivoa, Laurikka kertoo. Köyhyyden poistaminen tehokasta ilmastopolitiikkaa Jakolinja myös ilmastopolitiikan ja kehityspolitiikan välillä on liudentunut reippaasti vuosituhannen vaihteen tilanteesta, jossa ilmastonmuutoksesta puhuivat etupäässä ympäristöjärjestöt. Maailmanpankki, jota ympäristötoimijat ovat kritisoineet muun muassa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon rahoituksesta, julkisti marraskuussa ilmastonmuutoksen vaikutuksia laajalti käsittelevän raportin. Kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö Oxfam puolestaan nosti hiljattain Huffington Post -uutissivustolla köyhyyden vähentämisen avaimiksi kaksi pääasiaa – eriarvoisuuden vähentämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan. Kolumnissaan järjestön toiminnanjohtaja Winnie Byanyima perustelee näkemystä huomauttamalla, että ”ilmastonmuutos uhkaa tehdä tyhjäksi koko viime vuosikymmenen edistyksen taistelussa köyhyyttä vastaan”. Helsingissä toimivan YK-yliopiston WIDER-instituutin tutkija, vuosikymmeniä kehitysyhteistyötä seurannut Channing Arndt, on nähnyt, kuinka ilmastokysymykset ovat muuttaneet ajattelua ja lähestymistapaa niin kehityspankeissa kuin alan muissakin instituutioissa. On kuitenkin pitkä prosessi hahmottaa, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa kehitykselle. – Käytännön tasolla hankkeiden suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, millaisia viljalajeja maataloudessa voidaan käyttää. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös muun muassa infrastruktuurin rakentamiseen, vesihuoltoon ja tulvien torjuntaan. Kun vaikkapa rakennetaan tietä, voidaan valita, käytetäänkö vesien pois ohjaamiseen 10 vai 15 sentin paksuista putkea. Hintaero ei ole niin merkittävä rakennusvaiheessa, jos vertaa vaihtoehtoon, jossa tie pitää myöhemmin kaivaa auki isomman putken asettamiseksi. Vielä kymmenen vuotta sitten meillä ei ollut juurikaan tuontyyppistä ajattelua mukana – nyt näemme sitä jo paljon, Arndt kertoo. Köyhyyden poistaminen on Arndtin mukaan jo itsessään tehokasta sopeutumista ilmastonmuutokseen, sillä se lisää ihmisten toiminnan vaihtoehtoja ja liikkumavaraa. Kukaan ei voi tarkkaan tietää millainen tulevaisuus on odotettavissa. Alueella, jolla valmistaudutaan kuivempaan tulevaisuuteen, voikin tiedossa olla kaatosateita. – Parasta on, jos voimme tukea instituutioiden joustavuutta ja ihmisten valmiutta muutoksen edessä: jotkut asiat tulevat jatkossa toimimaan paremmin, jotkut huonommin, ja yhteiskuntien tulisi pystyä tarttumaan niihin mahdollisuuksiin, joita uudessa tilanteessa on tarjolla. Sopeutumista edistävät hankkeet eivät kuitenkaan aina ole kehitysyhteistyön kentällä niitä houkuttelevimpia. – Rahoittajat pitävät näyttävämmistä hankkeista. On hienompaa seistä padon äärellä ja leikata punainen nauha, Arndt hymähtää. – Vielä muutama vuosi sitten tämä tosin huoletti minua enemmän kuin nyt. Yleisesti ottaen kentältä löytyy jo varsin hyvin ymmärrystä ilmastonmuutoksen merkityksestä kehityssuunnitelmille. Myös hallitukset näkevät aiempaa selvemmin, etteivät ilmastoasiat kuulu pelkästään ympäristöministerin vastuulle, sillä hänellä yksin Suomi on nipistänyt ilmastorahoituksensa kehitysyhteistyökassasta. 14 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
ei ole valtaa päättää vaikkapa kaupunkisuunnittelusta. Vaikka ilmastopolitiikka tunkeutuu yhä syvemmälle myös kehityspolitiikan ytimeen, tiettyjä peruskysymyksiä se ei muuta. – Vaikutus kehitystavoitteisiin on erittäin suuri vaikkapa energiantuotannon ja vesihuollon piirissä tai maataloudessa. Samalla on kuitenkin alueita – kuten peruskoulutus, tyttöjen asema tai oikeusjärjestelmän parantaminen – joissa tarpeet ja haasteet pysyvät ennallaan, Arndt muistuttaa. Yhtä peittoa leikataan kahdesta päästä Kansainvälinen ilmastoja kehityspolitiikka kohtaavat uudella tasolla syyskuussa 2015, jolloin YK:ssa päätetään erääntyvien vuosituhattavoitteiden jatkosta. Aiempaa kattavammat "kestävän kehityksen tavoitteet" koskevat sekä kehitysettä teollisuusmaita, ja ilmastonmuutos on mukana agendalla. Oxfamin toiminnanjohtaja tulkitsee kolumnissaan neuvotteluiden keskinäisen suhteen siten, että ilmastosopimus asettaa puitteet, mutta kehitystavoitteissa ongelmaa on mahdollista käsitellä nimenomaan köyhyyden vähentämisen kannalta ja varmistaa, että kehitys on kestävää. Myös Suomessa ilmastonmuutos on ollut kehitysjärjestöjen asialistalla YK-prosessien edetessä. Esimerkiksi kehitysyhteistyön kansalaisjärjestöasiantuntijan Kepa on ollut viemässä eteenpäin keskustelua ilmastolaista, jolla Suomen päästövähennystavoitteelle saataisiin jämerämpi pohja, sekä pitänyt ilmastonmuutoskysymyksiä esillä vaalikampanjoiden ja muun vaikuttamistyönsä yhteydessä. Kannanotossaan järjestö muistuttaa, että rikkaat maat ovat sitoutuneet nostamaan kehitysmaiden ilmastotoimiin tarkoitetun rahoituksen sadan miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä, mutta lupauksen toteutumisesta ollaan vielä kaukana. Suomikin on nipistänyt oman ilmastorahoituksensa köyhyyden vähentämiseen tarkoitetuista kehitysyhteistyövaroista. – Ilmastonmuutos on erillinen, perinteisten kehityskysymysten päälle tuleva ongelma johon on pystyttävä vastaamaan entisten lisäksi. Ei ole kestävä ratkaisu, että on yksi budjetti, joka jaetaan kahteen tarkoitukseen. Varsinkin, kun tälläkin hallituskaudella on jo ensin jääMAAILMANKUVA 15
dytetty ja sitten useampaan otteeseen leikattu kehitysyhteistyövaroja, huomauttaa Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi. Myöskään EU:n hiljattainen linjaus rajoittaa omia päästöjään vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ei saa Hietanimeltä suitsutusta. – Toki sekin oli EU:ssa kovan väännön takana, mutta tavoite ei ole riittävä. Jos katsotaan, miten paljon kansainvälisen ilmastopaneelin laskelmien valossa päästöjä pitäisi lähteä globaalisti vähentämään jo lähivuosina, ja millainen vastuu EU:n kaltaisella toimijalla tulisi olla, tulisi yltää lähemmäs 60 prosenttia. Tärkeitä päätöksiä kotirintamalla Maailman köyhimpien näkökulmasta prosenttiluvut eivät ole pelkkää numeroleikkiä. Sekä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n että Maailmanpankin marraskuussa julkistetut raportit ilmastonmuutoksen etenemisestä puhuvat molemmat samaa, pelottavaa kieltään siitä, miten kehitykselle ja maailman köyhille uhkaa nykytrendin jatkuessa käydä. Maailmanpankin tutkimus Turn Down the Heat: Confronting the New Climate Normal toteaa, että mikäli sopeutumistoimia ei tehosteta, voi jo kahden asteen lämpeneminen johtaa Brasiliassa soijapavun sadon kutistumiseen jopa 70 prosenttia ja vehnän 50 prosenttia. Samalla voimistuvat myrskyt runtelevat asukkaita Karibian alueen rannikoilla ja sulavat jäätiköt tulvivat Andien alueen kyliin. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa vesipula pahenee ja siirtolaisuus sekä luonnonvaroihin kohdistuva paine kasvattavat alueen konfliktiherkkyyttä entisestään. Keski-Aasiassa lisääntyvät niin kuivat kaudet kuin tulvat, joilla on köyhillä alueilla merkittäviä vaikutuksia. Kepan Hietaniemen mielestä myös Suomi voisi tehdä enemmän näiden skenaarioiden edessä, vaikka eletäänkin taloudellisesti epävakaita aikoja. – Kotirintamalla tehtävillä päätöksillä on suuri merkitys. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on investointi sekä Suomen että kehitysmaiden tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää on, ettei kahta kauaskantoista asiaa – kehitysja ilmastorahoitusta – aseteta keskinäiseen kilpailuasetelmaan. EU:n tulisi yltää lähes 60 prosentin päästöleikkauksiin vuoteen 2030 mennessä. 16 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
Aino Haavio Ilmastonmuutos koettelee Senegalia Ilmastonmuutos tuntuu jo Senegalissa, jonka väestö etsii keinoja sopeutua muutoksiin. Länsiafrikkalaisessa Senegalissa suurin osa väestöstä elää omavaraistaloudessa. Olosuhteet ovat monin paikoin ankarat. Varsinkin maan pohjoisosissa, Sahelin alueella, pienviljelijät ja karjankasvattajat taistelevat kuivuutta ja aavikoitumista vastaan. 1970-luvulta lähtien ilmasto on muuttunut kaikkialla Senegalissa entistä vaativammaksi. Keskimääräiset sademäärät ovat pudonneet ja sadekausi on lyhentynyt. – Vaikka aikasarjoihin mahtuu runsassateisia poikkeusvuosia, yleinen trendi on selvä: sademäärät laskevat, toteaa ilmastotieteilijä Aïssata Sall Senegalin ekologisesta keskuksesta CSE:stä. Toisaalta vettä tulee sadekaudella yhä useammin rankkasateiden muodossa. Tämä on johtanut vuotuisiin, tuhoisiin tulviin. Senegalissa kansa on Sallin mukaan tietoinen ilmastonmuutoksesta. – Ilmasto on meillä yleinen puheenaihe. Niin vanhat kuin nuoret, niin miehet kuin naiset kaikkialla maassa ovat kokemukseni mukaan tietoisia ilmiöstä. MAAILMANKUVA 17
Keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on jo olemassa, mutta kehitysmaiden budjetit eivät riitä kattamaan kuin murto-osan kuluista. Muutokset Senegalin sateisuudessa ovat osa globaalia, ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Köyhä maa kärsii ensisijaisesti teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen seurauksista. – Vaikka ilmastonmuutos ei kaiketi kurita Senegalia sen enempää kuin monia muita alueita maailmassa, kehittymättömyys tekee maastamme haavoittuvan, Sall arvioi. Senegalissa valtaosa pientilallisista viljelee palstojaan ilman kastelujärjestelmää, sadeveden varassa. Kylien toimeentulo on uhattuna siksikin, että viljelmiä rasittaa paitsi ilmastonmuutos myös nopea väestönkasvu. 1970-luvun alussa maan väkiluku ylsi neljään miljoonaan. Nykyisin senegalilaisia on 14 miljoonaa. Monin paikoin pienviljely ja karjankasvatus eivät enää pidä perheitä hengissä. Uusia ammatteja ja kasveja – Senegal ei voi hillitä ilmastonmuutosta – eihän maalla ole osuutta globaalin ilmiön syntyynkään. Sen sijaan väestön on sopeuduttava muutoksiin, Aïssata Sall toteaa. Sall luotsaa Senegalin ekologisessa keskuksessa hanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa, miten maa voi selviytyä muuttuvassa ilmastossa. – Senegalilaiset ovat jo alkaneet monipuolistaa tulonlähteitään, etsiä uusia elinkeinoja omavaraistalouden rinnalle. Moni on ryhtynyt jalostamaan maataloustuotteita myyntiin. Pohjoisilla karjankasvatusalueilla maitotuotteiden myynti on kasvussa. Etelässä taas jalostetaan vaikkapa apinanleipäpuun hedelmiä. Aïssata Sall kehuu Senegalin hallituksen ponnisteluja maaseudun olosuhteiden parantamiseksi. – Köyhimpiin kyliin on jaettu esimerkiksi kunnollisia maataloustyökaluja. Joskus hyvinkin pieni apu saattaa taittaa perheiden akuutin ahdingon. Toisaalta viljelijöille on annettu siemenlajikkeita, jotka kestävät tavallista paremmin kuivuutta ja itävät nopeasti. Monissa hankkeissa istutetaan myös puita. Puut ylläpitävät maan kosteutta ja ravinnepitoisuutta. Vaikkapa vaatimattoman ja nopeakasvuisen akaasiapuun avulla maahan sitoutetaan ilmasta typpeä. Elinkeinot koetuksella Yhä useammat, etenkin nuoret, muuttavat maaseudulta rannikon kaupunkeihin: pääkaupunkiin Dakariin, rannikon turistikohteisiin tai kalasatamiin. Jo puolet senegalilaisista asuu kapealla kaistaleella Atlantin rannikolla. Kaikkiaan maan pintaala on kaksi kolmannesta Suomen alasta. – Hallituksen tavoitteena on hillitä muuttoliikettä, sillä rannikko ei tarjoa kestävää toimeentuloa näin suurelle väestölle, Sall sanoo. Rannikko ei ole toisaalta sisämaata paremmin turvassa ilmastonmuutokselta. Päinvastoin. Ilmaston lämpenemisen vuoksi meren pinta on noussut ja rannikon maaperä suolaantunut. Tämä on vaikeuttanut maanviljelyä. Esimerkiksi riisinviljelystä on jouduttu monin paikoin luopumaan. Lisäksi nouseva vesi ja voimakas aallokko ovat altistaneet Senegalin 700 kilometriä pitkän rantaviivan kiihtyvälle eroosiolle. Keskimäärin ranta vetäytyy yhdestä kahteen metriä vuodessa. – Kunkin rannan paikallinen morfologia määrittää, kuinka eroosio etenee. Esimerkiksi kivikko suojaa rantaa. Hiekkarannat taas huuhtoutuvat mereen nopeammin, Sall sanoo. Turismi on yksi Senegalin talouden tukipilareista. – Nouseva suolavesi on tuhonnut hiekkarantoja mutta myös rapistuttanut rakennuskantaa, kuten hotelleja. Tämä luo lisäpainetta muutenkin vaikeuksissa kamppailevalle elinkeinolle, Sall kertoo. Suolaveden nousu uhkaa myös elävän luonnon 18 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
MAR TINEZ C ODIND A Dakar tulvan vallassa. Äärimmäiset sääilmiöt ovat yleistyneet Senegalissa viime vuosina. monimuotoisuutta rannoilla. Sallin mukaan esimerkiksi mangrovemetsiä tuhoutuu pinnan nousun myötä. Mangroven puut ja pensaat korvautuvat suolaisuuteen paremmin sopeutuneilla lajeilla. Välillisesti ekosysteemien muutokset vaikuttanevat myös senegalilaisille elintärkeisiin kalakantoihin. Ideoita löytyy, rahoitus puuttuu Aïssata Sallin mukaan Senegalin ekologinen keskus pyrkii kansainvälisten yhteistyökumppaneidensa tuella suojelemaan rannikon ekologisesti herkkiä alueita sekä arvokkaita rakennuksia. – Muun muassa YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön FAO:n tuella kehitämme metodologiaa rannikon suojelemiseksi ja pilaantuneiden rannikkoalueiden kunnostamiseksi. Viime vuosina hankkeissa on esimerkiksi rakennettu suojavalleja, jotka estävät suolavettä tunkeutumasta rannikolle. – Emme pysty pysäyttämään merta, mutta vallien avulla hillitsemme maininkien tuhovoimaa, Sall toteaa. Dakarin eteläpuolella sijaitsevassa Joalin rantakaupungissa 1 500 hehtaaria maata on palautettu tällä tavoin riisinviljelyyn. Vuosikymmenten aikana pilaantuneen maan suolaisuutta on vähennetty muun muassa halofiilisten, suolaa hyödyntävien, kasvien avulla. Läheisessä Rufisquessa taas on suojeltu vallien avulla siirtomaa-ajan historiallisia rakennuksia. Aïssata Sallin mukaan keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on jo olemassa, mutta kehitysmaiden budjetit eivät riitä kattamaan kuin murto-osan kuluista. – Onneksi olemme saaneet merkittävää tukea esimerkiksi YK:n sopeutumisrahastolta, jota Suomikin tukee kehitysyhteistyövaroistaan. Rahoitusta tarvittaisiin kuitenkin paljon enemmän. – Toistaiseksi voimme puhua vain pilottihankkeista. Olisi tärkeää edetä niistä laajamittaisen rantojensuojelun tielle, Sall sanoo. MAAILMANKUVA 19
Nasan ilmakuva Iowan tulvista Yhdysvalloissa 2011. 20 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
TEEMAHAASTATTELU Minttu-Maaria Partanen Anja Nygren: ”Kaupungit ovat ilmastopolitiikan edelläkävijöitä” Kehitysmaiden kaupungit ovat ilmastonmuutoksen ja ympäristöriskien kuumia pisteitä. Kaupunkilaisten kyky varautua päivittäisiin riskeihin elämässään vaikuttaa siihen, kuinka hyvin he kestävät ilmastonmuutoksen vaikutukset. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa kaupunkeihin? Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin mukaan kaikista haavoittuvimpia alueita ilmastonmuutokselle ovat rannikkoseutujen kaupungit ja suurien jokien varrella sijaitsevat kaupungit. Kaupunkeihin on tiivistynyt paljon ihmisiä ja infrastruktuuria pienelle alueelle, joten tuhot luonnonkatastrofeissa ovat aina suuria jo pelkästään kokoluokan takia. Kaupungeista on muodostunut ilmastopolitiikan edelläkävijöitä. Ne tekevät merkittävää ilmastopolitiikkaa, joka on saanut uutta painoarvoa. Kun Yhdysvalloissa liittovaltio on jarruttanut ilmastolainsäädännön etenemistä, monet kaupungit, kuten Lon Angeles ja Seattle, ovat päättäneet itse edistää ilmastotoimenpiteitä. Kaupunkeihin keskittyy myös paljon edelläkävijöitä, kuten ympäristöja muita järjestöjä sekä toimittajia, jotka voivat painostaa paikallispolitiikkoja toimimaan. Täytyy tietysti muistaa, että kaupunkien päätöskyky on rajallinen. Ne eivät voi suoraan muotoilla esimerkiksi kansallista lainsäädäntöä, joten ilmastopolitiikassa tarvitaan valtiollista sääntelyä. Kaupungit voivat sen sijaan tehdä päätöksiä esimerkiksi joukkoliikenteestä ja energiaratkaisuista. Monet kehitysmaidenkin kaupungit ovat alkaneet rakentaa metroverkostoa ja muita joukkoliikenneratkaisuja, mikä vaikuttaa kaupunkien liikennepäästöihin. Vaikka kaupunkien aurinkopaneelihankkeet ovat vielä pieniä, niillä voi olla tulevaisuudessa isokin merkitys ilmastonmuutokselle. Miksi kaupungit ovat niin haavoittuvia ilmastonmuutokselle? Suurin syy on se, että niitä on rakennettu erityisen haavoittuville alueille. Iso-Britanniassa tutkittiin tiedot tuhotulvista sadan vuoden ajalta. Selvisi, etteivät tulvat ole lisääntyneet niinkään ilmastonmuutoksen takia vaan sen takia, että kasvavat kaupungit on rakennettu alueille, joille ei pitäisi rakentaa tulvariskin takia. Maailmalla monia kaupunkialueita on rakennettu aivan rantaan ilman tulvavalleja. Ihmisillä saattaa olla pihallaan uimaaltaita, jotka tulvivat ensimmäisinä. Myös kansainväliset vakuutusyhtiöt tarkastelevat kaupunkien riskejä. Jo nyt on olemassa alueita, joilla ihmiset eivät saa omaisuudelleen vakuutusta, koska yhtiöt ovat määritelleet niiden ympäristöriskit niin suuriksi. Villehermosan kaupunki Meksikossa on rakennettu alueelle, jossa Ympäristökysymyksissä tarvitaan vahvaa valtiollista lainsäädäntöä ja sen valvomista. MAAILMANKUVA 21
on aina tulvinut ja tulvii edelleen vuosittain. Ennen vanhaan perheet rakensivat paalujen päälle kaksikerroksisen talon. Yläkerros oli sitä varten, että tulvan aikana perheet saivat omaisuutensa, kuten maissisadon, sinne turvaan. Jokaisella perheellä oli kanootti, jolla he liikkuivat tulvien aikana. Nostalginen puhe siitä, kuinka ennen muinoin ihmiset ovat selviytyneet tulvista, on kuitenkin epäoikeudenmukaista, sillä nykyinen elämänmuoto on aivan erilaista. Ihmisillä on aiempaa enemmän omaisuutta. Kaupungeissa on sähköjärjestelmät ja enemmän infrastruktuuria, joita on aiempaa vaikeampi suojata. Kaupungeissa on tehty ympäristön kannalta huonoja ratkaisuja. Esimerkiksi New Orleansissa kaupungin läpi virtaava joki ohjattiin kapeaan kanavaan. Kun aiemmin joki pystyi tulvimaan reuna-alueille, hurrikaani Katrinan aikana vuonna 2005 joki tulvi isoon osaa reunoille rakennettuja asuinalueita. Vaikka asiantuntijat olivat pitkään varoittaneet, että näin tulisi käymään, heitä ei kuunneltu. Ympäristöriskit on otettava yhä enemmän huomioon kaupunkisuunnittelussa. Helsingissäkin on tehty arvio siitä, mitkä alueet ovat suurimmassa tulvavaarassa. Miten kaupunkien väestö pystyy sopeutumaan ilmastonmuutokseen? Sillä, miten ihmiset kykenevät vastaamaan päivittäisen elämänsä haavoittuvuuksiin, on selkeä yhteys siihen, kuinka he kykenevät vastaamaan ympäristöriskeihin tai ilmastonmuutokseen. Jos alueella ei ole jätehuoltoa, terveydenhuoltoa, koulutusta tai vesija viemäröintijärjestelmiä, ihmisten haavoittuvuus katastrofissa on suuri. Pelkästään infrastruktuurilla ympäristöriskejä ei voida hallita, sillä teknologialla on mahdotonta kontrolloida luontoa. Rajuissa tulHienostoalue, keskiluokan asuinalue ja slummi jakavat kaupungissa saman tulvariskin, mutta niiden kyky vastata riskiin on erilainen. New Orleans hurrikaani Katrinan jälkeen vuonna 2005. 22 MAAILMANKUVA ILMASTONMUUTOS JA KEHITYS
KUV A: ANNE AR VONEN ANJA NYGREN • 51-vuotias Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen yliopistolehtori ja kehitysmaiden ympäristöpolitiikan dosentti. • Tutkii parhaillaan kaupunkien ympäristöriskejä ja -hallintaa globaalissa etelässä sekä yritysten ympäristöja yhteiskuntavastuuta. • Tutkinut aiemmin muun muassa luonnonvarahallintaa, ympäristökonflikteja ja ympäristösertifikaatteja. vissa hiekkasäkkien kasaaminen on lähinnä kosmeettinen toimenpide. Nykyään tehdään paljon hankkeita, jotka keskittyvät parantamaan kansalaisten koulutusta ja kykyä selviytyä luonnonmullistusten aiheuttamista katastrofeista. Suhtaudun tähän osin kriittisesti, sillä osittain se liittyy uusliberalistiseen politiikkaan, jossa ihmiset asetetaan itse vastuuseen katastrofeista. Ajattelutapa voi tarjota valtiolle keinon sanoutua irti tehtävistään. Ympäristökysymyksissä tarvitaan vahvaa valtiollista lainsäädäntöä ja sen valvomista. Kaikkea vastuuta ei voida sysätä markkinoille ja kansalaisille. Kaupunkien sisällä tapahtuu alueiden eriytymistä suhteessa siihen, miten ne pystyvät vastaamaan ympäristöriskeihin. Tutkin tällä hetkellä Meksikossa Tabascon osavaltion Villahermosan kaupungissa kolmea asuinaluetta. Hienostoalue, keskiluokan asuinalue ja slummi jakavat kaupungissa saman tulvariskin, mutta niiden kyky vastata riskiin on erilainen. Se, kuinka alueilla on ratkaistu päivittäiseen selviytymiseen liittyvät asiat, kuten peruspalvelut, liittyy siihen, kuinka haavoittuvaisia ne ympäristöriskin sattuessa ovat. Hienostoalueilla yritykset tuovat pakettiautoilla taloihin päivittäin tilatun määrän pullotettua, puhdasta juomavettä ja ihmisillä on erilaisia suodattimia puhdistaa muu kotitalousvesi käyttökelpoiseksi. Keskiluokkainen alue käyttää osin kunnallista vettä, osin yksityistä. Slummialue on erittäin heikon kunnallisen juomaveden jakelun piirissä. Sitä täydentävät erinäiset epäviralliset juomavesipalvelut. Sama jako alueiden välillä näkyy esimerkiksi jätehuollossa ja turvallisuuspalveluissa. Mitkä asiat ovat jääneet kaupunkien ympäristökysymyksissä liian vähälle huomiolle? Toivoisin, että jatkossa teollisuuteen ja yksityiseen sektoriin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Usein huomio kiinnittyy monikansallisiin yrityksiin. Ne ovat niin ison suurennuslasin alla, että niillä on paine tehdä isoja, merkittäviä ratkaisuja ympäristön hyväksi. Toki isot yritykset hyödyntävät myös kehitysmaiden heikkoa ympäristölainsäädäntöä ja siirtävät kaikista saastuttavimmat teolliset prosessinsa kehitysmaihin. Mutta juuri kukaan ei kiinnitä huomiota keskisuuriin ja pieniin yrityksiin. Kellään ei ole käsitystä siitä, mikä niiden rooli ympäristöriskeissä kehitysmaissa on. Kehitysmaiden kaupungeissa on näkyvissä NIMBYeli not in my backyard -ilmiö, jossa saastuttavia yrityksiä ei haluta hienostoalueiden läheisyyteen. Ne sijoitetaan köyhimmille alueille, eikä kukaan valvo niiden jätteenkäsittelyä tai ilmaa ja maaperää saastuttavaa toimintaa. Vuonna 2007 Villahermosassa satoi neljässä päivässä enemmän kuin koko vuonna. Kaupungin kadut täyttyivät vedestä, jonka seassa lillui kaikki käsittelemätön ongelmajäte. Akkunesteet, sairaaloiden ongelmajätteet, maalit, teurastamojen jätteet ja metallipajojen liuottimet lojuivat kaikki yhdessä tulvaveden kanssa. Jätettä ei saatu käsiteltyä mitenkään, joten se kerättiin kasaan ja haudattiin kaupungin ulkopuolelle. Teollisuudella on kaupungeissa iso rooli ympäristöriskeissä. Valtiot tarvitsevat uudistusmielisiä ympäristölakeja, joiden noudattamista valvotaan. Rangaistusten pitää olla tarpeeksi sellaisia, ettei yrityksille ei tule houkuttelevammaksi maksaa pienet sakot kuin noudattaa lakia. MAAILMANKUVA 23
24 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA PLAN / PIETER TEN HOOPEN
Tiina Kirkas Säitä pakoon Tulevaisuudessa yhä useammat ihmiset jättävät kotinsa luonnonmullistusten seurauksena. Osa heistä etsii suojaa kotimaansa ulkopuolelta, mutta heidän asemansa on vielä epäselvä. 26 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
Lähes 22 miljoonaa ihmistä joutui vuonna 2013 jättämään kotinsa luonnonmullistusten aiheuttamien onnettomuuksien seurauksena. Erityisen ankarasti luonnonvoimat koettelivat Filippiinien saarivaltiota. Lyhyessä ajassa kolme eri taifuunia pakotti yli kuusi miljoonaa ihmistä lähtemään kodeistaan. Myös Intiassa, Bangladeshissa, Sri Lankassa ja Vietnamissa sadat tuhannet ihmiset pakenivat trooppisia myrskyjä. Vastaavasti Kiinassa ja useissa Afrikan maissa, kuten Nigerissä, Keniassa ja Sudanissa, runsaat sateet ja niiden aiheuttamat tulvat ajoivat miljoonia ihmisiä kodeistaan. Tulevina vuosikymmeninä yhä useammat ihmiset joutuvat pakenemaan luonnonvoimia jo siksi, että väestö yhä edelleen kasvaa ja muuttaa maalta kaupunkeihin niin Afrikassa kuin Aasiassakin. Varsinkin köyhissä valtioissa uudisasukkaat asettuvat useimmiten luonnonmullistuksille herkille rannikoille ja tulva-alueille. Samaan aikaan ilmasto lämpenee, mikä ennen pitkää lisää ja voimistaa äärimmäisiä sääilmiöitä. Jo nyt ihmiset pakenevat nimenomaan myrskyjä ja tulvia, joiden tuhovaikutus on suurin köyhissä rannikkovaltioissa etenkin Aasiassa. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM arvioi, että noin 200 miljoonaa ihmistä on vuoteen 2050 mennessä joutunut hakemaan suojaa luonnonmullistusten aheuttamilta onnettomuuksilta joko kotimaassaan tai sen ulkopuolelta. Brittiläinen taloustutkija Nicholas Stern puhuu jopa miljardeista ihmisistä, jotka joutuvat lähtemään kodeistaan ilmastonmuutoksen kärjistämien sääolojen seurauksena. Meri valtaa maan Konkreettisin tulevaisuuden uhka koskee Tyynen ja Intian valtameren pieniä saarivaltioita, jotka uhkaavat jäädä ilmaston lämpenemisen seurauksena nousevan merenpinnan alle. Nykyarvion mukaan merenpinta noussee vuoteen 2100 mennessä keskimäärin noin metrin. Kansainvälinen yhteisö on valmistautunut heikosti huolehtimaan ihmisistä, jotka pakenevat ympäristöuhkia. MAAILMANKUVA 27
Pienten asuttujen saarten jääminen veden alle tarkoittaa sitä, että niiden asukkaille tulisi löytää asuinpaikka jostain muualta, tutkija Saija Niemi Helsingin yliopistosta sanoo. – Valtion sisäinen muutto saattaa olla ongelmallista, sillä asutukseen kelpaavia alueita on ehkä rajallisesti tai alueilla jo asuvat voivat kokea muuttajat uhkana esimerkiksi toimeentulolleen. Sitäkin suurempia ongelmia syntyy, kun muuttajille on etsittävä asuinpaikka jostain toisesta valtiosta. – Uudelleenasuttamisessa olennaisia tekijöitä ovat muuttajia vastaanottavien valtioiden poliittiset linjaukset ja käytännön toiminta sekä viranomaisten ja kansalaisten asenteet. Niemi ennakoi, ettei muuttajille ole helppo löytää vastaanottavia valtioita. Viime keväänä esimerkiksi kiribatilaisen Ioane Teitiotan turvapaikkahakemus hylättiin Uuden Seelannin vetoomustuomioistuimessa, koska ilmastonmuutoksen – tai ylipäätään ympäristötuhojen – vaikutukset ihmisten elinoloihin eivät kuulu kansainvälisen pakolaisoikeuden ratkaistaviksi. Teitiota puolusti oikeuttaan kansainväliseen suojeluun sillä, että Kiribatin valtiosta ei ole estämään saaren vajoamista mereen ja siten kohentamaan elinoloja, joiden heikkenemisen hän kokee passiivisena vainona. Ei oikea pakolainen Kansainvälinen yhteisö on valmistautunut heikosti huolehtimaan ihmisistä, jotka pakenevat luonnonmullistusten aiheuttamia onnettomuuksia tai muita ympäristötuhoja kotimaansa rajojen ulkopuolelle. Toimettomuutta on edistänyt se, että toistaiseksi suurin osa lähtijöistä on tyytynyt etsimään suojaa lähialueiltaan. Kiistaa aiheuttaa jo se, miten näitä ihmisiä tulisi kutsua. Arkikielessä puhutaan ympäristöpakolaisista ja yhä useammin myös ilmastopakolaisista. Silti, kuten Uuden Seelannin vetoomustuomioistuin viime keväänä asian tulkitsi, kansainvälinen oikeus ei tunnusta pakolaisiksi kuin henkilöt, jotka ovat kotimaassaan kokeneet henkilökohtaista vainoa esimerkiksi rodun, uskonnon, kansalYmpäristön kurjistuminen lisää kilpailua luonnonvaroista, mikä saattaa synnyttää tai kärjistää väkivaltaisia konflikteja. 28 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
lisuuden tai poliittisen mielipiteen takia. Paikoin pakolaisiksi voidaan mieltää myös sotaa ja aseellista väkivaltaa pakenevat ihmiset. Myös Saija Niemi muistuttaa, että pakolaisuus on kansainvälisissä pakolaissopimuksissa tarkasti määritelty käsite. – En puhuisi ilmastopakolaisuudesta vaan pakotetusta muutosta tai pakkomuutosta, joka aiheutuu ilmastonmuutoksen seurauksista. Suomen kielessä ilmiöstä ei ole vielä vakiintunutta käsitettä. Nimikiistaakin suurempi ongelma kansainvälisen oikeudenkäytön kannalta on se, että ilmastonmuutoksen – tai edes luonnonmullistuksen aiheuttaman katastrofin – ja muuttopäätöksen välitöntä yhteyttä on hankala osoittaa. Pakkomuuton ja vapaaehtoisen lähdön välinen ero on niin ikään häilyvä. Selkein syyja seuraussuhde on säiden ääri-ilmiöillä, kuten myrskyillä ja tulvilla. Ne pakottavat ihmiset pakenemaan välittömästi kodeistaan, koska tuulenvoima vie kodin ja vesi valtaa asuinympäristön. Eläminen saattaa muuttua myös vaaralliseksi, kun taudit leviävät tulvavesien mukana. Toisin on hitaasti etenevissä ympäristökatastrofeissa. Esimerkiksi Afrikan sarvessa ja Sahelin alueella kuivuus valtaa maa-alaa pikkuhiljaa, jolloin ihmisten elinkeinomahdollisuudet heikkenevät vähitellen, kun maaperä kuluu ja laitumet aavikoituvat. Lopulta ihmiset ryhtyvä pohtimaan keinoja toimeentulonsa turvaamiseksi, ja yksi niistä on poismuutto. Köyhimmät riskiryhmässä Useimmiten ihmisten lähtöpäätökseen vaikuttavat lukuisat eri tekijät, eikä niitä ole aina mahdollista erottaa toisistaan. Esimerkiksi kuivuudesta kärsivillä alueilla ihmisten varallisuus ratkaisee pitkälti sen, lähtevätkö he etsimään ansaintamahdollisuuksia toisaalta. Burkina Fasossa tehdyn tutkimuksen mukaan kuivan kauden aikana siirrytään tarvittaessa lähialueille, kun taas ulkomaille on varaa lähteä vain hyvän kasvukauden tuotoilla. Raha myös mahdollistaa kotiin jäämisen ja esimerkiksi kuivuutta kestävien siementen tai kastelujärjestelMAAILMANKUVA 29
män hankinnan. Kaikki eivät edes halua lähteä kotiseuduiltaan, vaikka elinolot kurjistuisivat äärimmilleen. Taloudellisten tekijöiden ohella muuttopäätökseen vaikuttavat muiden muassa lasten koulutusmahdollisuudet, väentiheys ja yhteiskunnalliset olot kotiseudulla. Toisaalta ympäristön kurjistuminen lisää kilpailua luonnonvaroista, kuten vedestä sekä viljelyja laidunmaasta, mikä saattaa osaltaan synnyttää tai kärjistää väkivaltaisia konflikteja ja aiheuttaa siten pakolaisuutta. Usein samat ihmiset joutuvatkin pakenemaan niin sotaa kuin ympäristötuhoja: vuosina 2008–2012 väkivaltaisia konflikteja raportoitiin 36 maassa, joista 33:ssa ihmiset olivat lähteneet kodeistaan myös luonnonolojen vuoksi. Heikoimmassa asemassa ovat kaikkein köyhimmät, sillä heillä ei ole mahdollisuutta varautua luonnonmullistuksiin eikä sopeutua ilmastonmuutoksen seurauksiin. Heillä ei aina ole varaa hakeutua turvaan edes hätätilanteessa, aiheutui se sitten ympäristötuhosta tai väkivallasta. Evakossakin kaikkein köyhimmät päätyvät asumaan alueille, jotka ovat alttiita luonnonmullistusten tuhoille. Monet muuttajat majoittuvat kaupunkien slummeihin, jotka on rakennettu rantojen läheisyyteen tulva-alueille. Esimerkiksi Senegalin pääkaupungissa Dakarissa muuttajista 40 prosenttia asuu suuren tulvariskin alueella. Muuttajat eivät välttämättä myöskään tunne uusien asuinalueidensa todellisuutta. Esimerkiksi Caymansaarilla tehdyn tutkimuksen mukaan taifuunit koituvat todennäköisemmin muuttajien kuin paikallisasukkaiden tuhoksi. Muuttajat eivät osaa varautua taifuuneihin, koska he seurustelevat enimmäkseen kaltaistensa muuttajien kanssa, joilla ei ole tietoa eikä kokemusta taifuuneista ja niistä selviytymisestä. Velvollisuus huolehtia Riippumatta siitä, millä nimellä luonnonmullistuksia tai ilmastonmuutoksen seurauksia pakenevia ihmisiä halutaan kutsua, jonkinlaista selkoa heidän tilanteeseensa kaivataan. Esimerkiksi Norjan ja Sveitsin hallituksen Nansen-aloite pyrkii nostamaan ongelman esille Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015. Tärkein kysymys on, onko kansainvälisellä yhteisöllä ylipäätään velvollisuutta – tai edes mahdollisuuksia – huolehtia ihmisistä, jotka joutuvat jättämään kotimaansa ilmastonmuutoksen aiheuttamisen ympäristötuhojen takia. Vaikka ilmastonmuutos on globaali ilmiö, nykyisin sen seurauksista kärsitään paikallisesti. Keskustelu kiertyy rahan, oikeudenmukaisuuden ja moraalin ympärille. Näillä näkymin vuoden 1951 Geneven pakolaissopimukseen ei ole odotettavissa lisäyksiä, eikä ympäristötuhoja pakeneville olla laatimassa omaa kansainvälistä suojelua takaavaa sopimusta. Ympäristötuhoja tai luonnonmullistuksia pakenevat ovatkin tätä nykyä yksittäisten valtioiden kansallisen lainsäädännön varassa. Esimerkiksi Suomessa humanitaarista suojelua voidaan antaa henkilölle, joka ei voi palata kotimaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia. Toistaiseksi ulkomaalaislain säädöksen perusteella ei kenellekään tosin ole vielä myönnetty oleskelulupaa. Muita eri maissa hyödynnettäviä mahdollisuuksia ovat työperusteisen maahanmuuton helpottaminen luonnonmullistusten riskialueilta saapuville tai tilapäisten oleskelulupien myöntäminen turvaa tarvitseville. Luonnonmullistuksia ja ympäristötuhoja pakenevien ihmisten tulevaisuus on usein hyvin epäselvä. Monet pyrkivät palaamaan kotiseudulleen mahdollisimman pian, mutta aina se ei onnistu. Jälleenrakennus on hidasta ja kallista, tai uudet asukkaat ovat muuttaneet entiseen kotiin. Esimerkiksi Filippiineillä monet vuoden 2013 taifuuneja paenneet ihmiset odottavat yhä paluumuuttoa tilapäisissä asumuksissa. Osalle kotimaahan paluu ei välttämättä ole edes mahdollista, kuten tulevaisuudessa meren alle huuhtoutuvien saarivaltioiden asukkaille. Lähteet: W.N. Adger, J.M. Pulhin, J. Barnett, G.D. Dabelko, G.K. Hovelsrud, M. Levy, Ú. Oswald Spring, and C.H. Vogel, 2014: Human security. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press. Global Estimates 2014. People displaced by disasters. Norwegian Refugee Council and Internal Displacement Monitoring Centre, 2014. Benjamin Glahn. Climate refugees? Addressing the international legal gaps. International Bar Association, 2009. 30 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
KOLUMNI Mika Välitalo Lapsissa on tulevaisuus, mutta onko lapsilla tulevaisuutta? Tiedämme jo ilmastonmuutoksen matematiikan. Maapallon keskilämpötilan nousu tulee rajoittaa alle kahden celsiusasteen, jotta välttyisimme erittäin vaarallisilta ilmastoskenaarioilta. Rajan olisi parempi olla vain yhden asteessa, sillä jo nykyisellä 0,85 asteen muutoksella negatiiviset vaikutukset tuntuvat eri puolilla maailmaa. Korkeintaan yhden asteen lämpeneminen on kuitenkin jo mahdotonta saavuttaa, vaikka lopettaisimme kaikki hiilidioksidipäästöt tällä sekunnilla. Samoin on käymässä kahden asteen rajalle ilman merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen. Miksi sitten kaksi astetta? Mitä pidemmälle lämpötila nousee tämän rajan ylitse, sitä todennäköisempää on luonnossa olevien itseään kiihdyttävien takaisinkytkentöjen käynnistyminen. Näihin kuuluu muun muassa auringonsäteiden takaisin avaruuteen heijastavan jääpeitteen sulaminen nousseen lämmön vuoksi, mikä entisestään nostaa lämpötilaa napa-alueilla. Samoin 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaamman kasvihuonekaasun metaanin vapautuminen ikiroudan alta, mikä taas entisestään sulattaa metaanipitoisia alueita. Näiden takaisinkytkentöjen vuoksi tietyn pisteen jälkeen maapallon keskilämpötila nousee ihmisen toimista riippumatta voimakkaasti. Nykyisellä päästövauhdilla olemmekin matkalla kohti 4–6 asteen keskilämpötilan nousua. Se, niin kylmäävä kuin asia onkin, merkitsisi suurella todennäköisyydellä nykyisen kaltaisen sivilisaation romahtamista. Ilmastonmuutosta on pitkään virheellisesti pidetty vain ympäristökysymyksenä, johon ovat ottaneet kantaa lähinnä ympäristöjärjestöt. Asiaa pitää tarkastella yhtä lailla ihmisoikeuksien näkökulmasta. Jos pitäisi valita yksi kaikista eniten lasten oikeuksien toteutumista uhkaava asia maailmassa, se olisi epäilemättä kiihtyvä ilmastonmuutos. Sen kärsijöinä nyt ja yhä enemmän tulevaisuudessa ovat kehitysmaat ja siellä erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmisryhmät: tytöt ja pojat, naiset, etniset ryhmät, vammaiset. Ilmastonmuutosta pitää tarkastella ihmisoikeuksien näkökulmasta. MAAILMANKUVA 31
He pystyvät kaikista vähiten puuttumaan ilmastonmuutokseen vaikuttaviin tekijöihin, mutta joutuvat kohtaamaan rajuimmat seuraukset. Näitä ovat muun muassa ruokakriisi, juomaveden puute sekä myrskyt ja tulvat. Unicefin mukaan jo seuraavien kuuden vuoden aikana arviolta 75-250 miljoonaa ihmistä altistuu vesipulalle Afrikassa ilmastonmuutoksen seurauksena. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että 80 prosenttia ilmastonmuutoksen aiheuttamista sairauksista ja kuolemista koituu tällä hetkellä kehitysmaiden lapsille. Se työ, jota Plan ja muut lastenoikeusjärjestöt ovat tehneet kymmeniä vuosia, voi jo seuraavien sukupolvien aikana pyyhkiytyä pois useissa maissa. Ilman ruokaa, juomaa ja jotenkin toimivia yhteiskuntia lasten oikeudet eivät voi toteutua. Romahtaneissa yhteiskunnissa, kuten Somaliassa, tämä on selvästi nähtävissä. Planin tai muiden lapsikeskeisten järjestöjen ei tarvitse muuttua identiteetiltään ympäristöjärjestöksi ottaakseen ilmastonmuutoksen agendalleen. Ne voivat käsitellä asiaa painokkaasti kehitysmaiden yhteisöjen ja lasten näkökulmasta. Ihmiskunta voi vielä päästää noin 565 gigatonnia hiilidioksidia ilmakehään pysyäksemme kahden asteen rajan alapuolella 80 prosentin todennäköisyydellä. Nykyisellä nousevan kulutuksen tahdilla jäljellä oleva ”hiilioksidibudjetti” loppuu 17 vuoden kuluttua vuonna 2031. Samaan aikaa nykyisten öljy-yhtiöiden ja valtioiden olemassa olevat mutta vielä hyödyntämättömät öljyvarat ovat noin 2 800 gigatonnia. Siis viisi kertaa budjettia enemmän. Tämä tarkoittaa, että nykyisistä tiedossa olevista fossiilisista energiavarainnoista on jätettävä neljä viidesosaa käyttämättä. Samalla niin kutsuttujen kehittyvien maiden täytyy antaa kasvattaa taloutta noustakseen köyhyydestä, mikä tarkoittaa niiden kohdalla päästöjen nousua. Kun maailman kokonaispäästöt täytyy ajaa murtoosaan nykyisestä jo vuoteen 2050 mennessä, on teollistuneiden valtioiden vastuu ja kiire erittäin suuri. Tarvitaankin ennennäkemätöntä poliittista painetta koko kansalaisyhteiskunnan suunnalta poliittisiin päättäjiin ja yrityksiin, jotta saamme aikaan tarpeeksi kunnianhimoisia ja sitovia päätöksiä. Teknologian avulla voimme jossain määrin avittaa siirtymistä päästöttömään talouteen, mutta se ei yksistään missään nimessä riitä. People’s Climate March vaati Helsingissä syyskuussa 2014 ilmastonmuutoksen pysäyttämistä. SAK U-MA TTI MÄKI 32 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
Päättäjät tai kansalaiset eivät voi työntää vastuuta insinööreille. Tätä tukee myös historia: vaikka viime vuosikymmeninä autot, tehtaat, lentokoneet ja lukemattomat muut päästöjen lähteet ovat teknologian kehityksen ansiosta tehostuneet merkittävästi, kokonaispäästöt ovat nousseet kovalla vauhdilla erityisesti 2000-luvulla maailmankaupan vapauttamisen jälkeen. Nykyinen jatkuvaan kasvuun pyrkivä talousjärjestelmä on syvässä ristiriidassa planeettamme ekosysteemien kanssa. Yhdessä 19 muun kirjoittajan kanssa NASA:n avaruustutkimusinstituutin entinen johtaja James Hansenin ja Norjan entinen pääministeri Gro Harlem Bruntlandt julkaisivat 2012 raportin, jossa he totesivat että "täysin ennennäkemättömän hätätilan edessä ihmiskunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia voimallisesti estääkseen sivilisaatiota romahtamasta. Joko muutamme toimintaamme ja rakennamme täysin uudenlaisen globaalin järjestelmän, tai se pakotetaan muuttumaan”. Ihmiskunnalle jää kaksi vaihtoehtoa: joko muutamme perusteellisesti itse luomiamme yhteiskuntarakenteita ja talousjärjestelmiä tai yritämme tehdä samaa meistä riippumattomille luonnonlaeille. ArviKansalaisyhteiskunnalta tarvitaan ennennäkemätöntä poliittista painetta. oisin, että ensin mainittu vaihtoehto on vähemmän vaikea. Koska tulevaisuus on yhteinen, tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kaikkia: tavallisia kansalaisia, yrityksiä, instituutioita, ympäristöjärjestöjä, ihmisoikeusjärjestöjä ja päättäjiä. Jonkinlaisia päätöksiä on toki tulossa Pariisin ilmastokokouksessa, mutta ne tuskin riittävät sellaisinaan tavoitteen saavuttamiseksi. Kansalaisyhteiskunnalla on erittäin tärkeä rooli. Vaikka asia oli hyvin erilainen, äskettäin eduskunnan äänestykseen päätynyt kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista näytti toimivaa esimerkkiä. Yksin SETA ja muut aktiivit eivät olisi saaneet lakimuutosta aikaiseksi. Kun useat yritykset, ammattiliitot, järjestöt, papit, asianajajat ja yhdistykset tulivat kampanjaan mukaan, niin kutsuttu kriittinen massa oli ylitetty ja yhteiskunnallinen liike sai riittävän monta kansanedustajaa tukemaan lakimuutosta. Nimenomaan tällaisilla yhteiskuntaa läpileikkaavilla aloitteilla, kampanjoilla ja vaikuttamistyöllä on mahdollista suuriin muutoksiin niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti. Niitä tarvitaan nopeasti ja kipeästi. Kirjoittaja on Plan Suomen teknologiaja innovaatiohankkeiden erikoisasiantuntija. MAAILMANKUVA 33
– En usko, että tänä vuonna vanhemmillani on varaa lähettää minua kouluun. Karja, jonka myyntituloilla he olisivat maksaneet koulutukseni, kuoli kuivuuden takia. En todellakaan tiedä, mitä tehdä. Näyttää siltä, etten pääse enää kouluun, kertoi 15-vuotias eteläsudanilainen Sarah vuonna 2013 Planin työntekijälle, kun pitkittynyt kuivuus koetteli hänen yhteisöään. – Olemme menettäneet rakkaitamme, sydämemme on särkynyt, meidän on vaikea löytää ruokaa ja asuinpaikkaa. Äitimme käskee meitä luottamaan huomiseen ja uskomaan tulevaisuuteen. Teen niin, mutta joskus se on vaikeaa, kun kaikki tuntuu romahtavan, kertoi puolestaan 16-vuotias filippiiniläinen Sheila, joka oli jäänyt sisarustensa kanssa kodittomaksi taifuunin vuoksi. Sarah ja Sheila kuuluvat kasvavaan määrään tyttöjä, joiden elämää ja tulevaisuutta luonnonmullistusten aiheuttamat katastrofit koettelevat. Luonnonmullistusten aiheuttamien katastrofien määrä nousee jatkuvasti. Kun 1970-luvulla niitä oli vuodessa noin 90, on keskiarvo kuluneilta kymmeneltä vuodelta lähes 450 katastrofia vuodessa. Niistä yhdeksän kymmenestä tapahtuu kehitysmaissa. – Luonnonmullistukset ovat ilmastonmuutoksen vuoksi uusi normaalitila, ja meidän kaikkien täytyy sopeutua tähän Iida Riekko Katastrofit koettelevat kovimmin tyttöjä Kehitysmaiden teini-ikäiset tytöt maksavat raskaimman hinnan katastrofeista. Heidän erityistarpeensa jäävät usein huomiotta avustustyössä. 34 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
todellisuuteen, totesi Plan Filippiinien maajohtaja Carin Van der Hor marraskuussa Haiyan-taifuunin vuosipäivänä. Teinitytöt ovat katastrofeissa väliinputoajia Ihmiset kohtaavat katastrofien seurauksen hyvin eri tavoin riippuen iästään, sukupuolestaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan. Kansainvälinen Plan keskittyi vuonna 2013 Koska olen tyttö -raporttisarjassaan tyttöjen asemaan katastrofeissa ja löysi vahvoja todisteita siitä, että kehitysmaiden tytöt kärsivät usein eniten katastrofien seurauksista. Naisten ja lasten riski kuolla katastrofeissa on tilastoidusti suurempi kuin poikien ja miesten, ja he kärsivät enemmän myös muista seurauksista. Esimerkiksi vuonna 2010 Pakistanin tulvissa kotinsa jättäneistä 85 prosenttia oli naisia ja lapsia, arvioi Pakistanin Action Aid. Erityisesti riskissä ovat teini-ikäiset tytöt, jotka jäävät ikänsä puolesta välitilaan kansainvälisissä sitoumuksissa. Lapsia ja naisia suojaavat erilliset sopimukset ja ohjelmat, mutta näiden ryhmien väliin jääviä teinityttöjä ei ole erikseen huomioitu. Heidän on myös vaikea saada äänensä kuuluviin. – Teinitytöt ovat liian nuoria, jotta heitä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin, mutta liian vanhoja saamaan erityissuojelua. – – Heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan ylenkatsotaan, ja päättäjien ja avustustyöntekijöiden silmissä he jäävät näkymättömiin, kirjoitti Koska olen tyttö -raportin päätoimittaja Sharon Goulds blogissaan. Seksuaalisen väkivallan riski kasvaa katastrofeissa YK:n väestörahasto UNFPA nimeää kolme nuorisoryhmää, jotka ovat erityisen suuressa vaarassa luonnonmullistusten aiheuttamissa katastrofeissa: Varhaisteini-ikäiset 10–14-vuotiaat ovat erityisen alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle. Raskaana olevilla ala-ikäisillä tytöillä on entisestään kohonnut synnytyskomplikaatioiden riski, sillä katastrofeissa ja niiden jälkeisinä kuukausina terveyspalveluita on vaikea saada. Syrjittyihin ryhmiin kuuluvat nuoret, esimerkiksi hiv-positiiviset, vammaiset sekä seksuaalisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, ovat vaarassa jäädä vaille tarvitsemiaan palveluita. MAAILMANKUVA 35
Plan Haiti kiinnitti huomiota siihen, että tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö lisääntyivät vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen. Sadat tuhannet ihmiset joutuivat asumaan pitkiä aikoja telttaleireillä, joille päätyi myös tuhansia perheistään eroon joutuneita lapsia. Viisi vuotta maanjäristyksen jälkeen leireillä asuu edelleen yli sata tuhatta haitilaista. Leireillä nuorten tyttöjen seksuaalinen häirintä ja raiskaukset ovat olleet surullisen yleisiä, ja köyhyys ja nälkä ovat ajaneet tyttöjä ja naisia myymään seksipalveluja. Leireillä on alkanut raskauksia kolme kertaa enemmän kuin Haitin kaupunkiväestössä keskimäärin, ja näistä raskauksista kaksi kolmesta on ollut suunnittelemattomia ja ei-toivottuja. Luonnonmullistusten aiheuttamat katastrofit ovat yhteydessä myös lapsiavioliittojen lisääntymiseen ja siten tyttöjen koulutien katkeamiseen. Plan teki Somalimaassa, Bangladeshissa ja Nigerissä selvityksen, jonka mukaan perheet näkevät varhaisen avioliiton suojatoimena ja selviytymiskeinona. Monet köyhät vanhemmat ajattelevat, että aviomiehen perheessä tyttö saa todennäköisemmin ravintoa ja suojelua ja säästyy seksuaaliselta väkivallalta, joka uhkaa erityisesti naimattomia tyttöjä. Monessa maassa morsiamen vanhemmat saavat myötäjäiset, jotka auttavat selviytymään hankalista ajoista. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyy lähes poikkeuksetta voimakas sosiaalinen häpeä. Esimerkiksi Intian Tamil Nadussa moni nuori tyttö ei uskaltanut kertoa, mitä joutui kokemaan avustusleireissä vuoden 2004 tsunamin jälkeen. – Eräänä yönä, kun nukuin avustusleirillä, minut raiskattiin. En tiennyt, mitä minulle tapahtui. En tunnistanut miehen kasvoja. Vuodin pahasti. En kertonut asiasta kenellekään. Sitten aloin nähdä kehossani muutoksia. Kun äitini vei minut sairaalaan, minulle kerrottiin, että olen 36 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
Tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö lisääntyivät Haitissa vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen. raskaana, nimettömänä pysytellyt tyttö kertoi Planille. Humanitaarisen työn toimijat huomioivat vielä puutteellisesti tyttöjen erityistarpeet ja -riskit. Plan teetti vuonna 2013 humanitaarisen työn toimijoille kyselytutkimuksen, jonka perusteella nuorista tytöistä ei juurikaan kerätä sukupuolen tai iän mukaan eriteltyä dataa. Yli kolmannes 318 vastaajasta ei kiinnittänyt huomiota riskeihin ja suojelutarpeeseen, jotka liittyvät seksuaaliseen tai sukupuolittuneeseen väkivaltaan avustusleireillä. Esimerkiksi tyttöjen hygieniatarpeita kuukautisten aikana tai seksuaalisen väkivallan riskiä pimeissä käymälöissä ei juurikaan huomioitu. Ymmärrys tyttöjen kohtaamista vaaratekijöistä kuitenkin lisääntyy ja on johtanut myös käytännön toimiin. Esimerkiksi Haiyan-taifuunin jälkeen vuosina 2013 ja 2014 Plan, YK:n väestörahasto ja Filippiinien hallitus rakensivat Leyten ja Itä-Samarin avustusleireille ”naisystävällisiä tiloja”. Ne ovat paikkoja, joissa naisten, lasten ja teinityttöjen on turvallista olla ja joissa he saavat tietoa siitä, kuinka voivat suojautua sukupuolisidonnaiselta väkivallalta. Koulu suojelee tyttöjä Katastrofit keskeyttävät usein tyttöjen koulunkäynnin. Esimerkiksi Pakistanin tulvien jälkeen 2010 kuudesluokkalaisista tytöistä joka neljäs joutui keskeyttämään koulun, pojista vain kuusi prosenttia. Koulun jatkuminen on kuitenkin tärkeää tyttöjen hyvinvoinnin kannalta. Sen lisäksi, että opinnot avaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia, koulunkäynti tuo vakautta ja rutiineja lapsille, jotka ovat saattaneet menettää kaiken tutun ja turvallisen. – Koulu on lapsen arjen ylläpitäjä. Jo muutama tunti telttakoulussa voi olla valtavan eheyttävä voima, kun muu ympärillä hajoaa. Se tarjoaa muutaman tunnin psyykkistä rauhaa, sanoi useilla pakolaisleireillä työskennellyt Suomen Kuvalehden toimittaja Katri Merikallio viime kesänä Plan Suomen keskustelutilaisuudessa Porin SuomiAreenassa. Koulu voi myös suojata teini-ikäisiä tyttöjä seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja lapsiavioliitolta. Koulussa lapset ja nuoret saavat lisäksi tietoja muun muassa oikeuksistaan, hygieniasta, tartuntataudeilta suojautumisesta sekä terveyspalveluista. Kun Plan tiedusteli vuonna 2011 luonnonmullistuksille alttiilla alueilla asuvilta tytöiltä Bangladeshissa ja Etiopiassa, mitä he erityisesti kaipaavat katastrofityössä, he toivoivat ennen kaikkea laadukasta koulutusta, suojelua väkivallalta sekä mahdollisuutta osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen. Tytöt mukaan katastrofiriskien vähentämiseen Plan uskoo, että tyttöjen kuuleminen ja osallistaminen katastrofien ehkäisemiseen on keskeistä heidän asemansa paranemisessa. Lisäksi tyttöjen osallistaminen on kaikkien kannalta järkevää: tytöt ja pojat, jotka ovat saaneet koulutusta katastrofiriskien ehkäisemisestä ja hätätilanteissa toimimisesta, osaavat auttaa toisia ja opastaa yhteisöjään ja ystäviään. Mosambikissa, tulvaalttiilla Inhambanen alueella, Plan kouluttaa opettajia ja koululaisia katastrofiriskien hallinnasta. – Lapset ovat innokkaita, joten heidän kauttaan voimme tavoittaa myös vanhemmat ja saada nämä toimimaan oikein. Pyrimme varmistamaan, että tytöt ja pojat ovat yhtä lailla varautuneet kohtaamaan katastrofit. Yritämme myös saada nuoret ymmärtämään, kuinka lisääntyneet katastrofit ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen, sanoo Oracio Chauque, Plan Mosambikin humanitaarisen työn koordinaattori. Katastrofikoulutusta on saanut muiden muassa 12-vuotias Amina. – On tärkeää saada tietoa ja varautua katastrofeihin. Tietoni avulla osaan neuvoa muita, minne on turvallista MAAILMANKUVA 37
Minttu-Maaria Partanen Kuvat: Plan / Pieter ten Hoopen Haiyan-taifuuni osoitti varautumisen merkityksen Filippiinien yli pyyhkäissyt supertaifuuni Haiyan käynnisti yhden kansainvälisen yhteisön suurimmista avustusprojekteista. Se opetti paljon katastrofiavusta. Lapset kunnostavat penkkejä San Antonion Depardua Mission Center -kirkossa Samarissa joulukuussa 2013. 38 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
Taclobanin lentokentällä näyttää kuin maa olisi sotatilassa. Helikopterit nousevat ja laskevat, kaikkialla näkyy sotilaita, sotilastelttoja ja -ajoneuvoja. Lentokenttä on pelkkä ranka, törröttävää terästä. Ainoastaan kiitorata toimi. Kaksi viikkoa Haiyanin jälkeen Tacloban näyttää maailmanlopulta. Vain tiet on raivattu, ojien jälkeen alkavat loputtomat vuoret jätettä. Taifuuni on repinyt pystyyn jääneet puut paljaiksi luurangoiksi. Autoja makaa taloraatojen sisässä, laiva on ajautunut keskelle peltoa. Ihmiset ovat raivanneet romun sekaan pieniä koloja, joissa yrittävät saada elämäänsä järjestystä. Marraskuussa 2013 Filippiinien yli pyyhkäisi tunnetun historian voimakkain hirmumyrsky Haiyan. Aluksi kymmenien tuhansien ihmisten pelättiin kuolleen. Ensimmäiset ilmakuvat tuhoalueilta olivat tyrmääviä. Taifuuni ja sen nostattama hyökyaalto olivat pyyhkäisseet romukasoiksi kokonaisia kaupunkeja ja kyliä. Lopulta uhrimääräksi vahvistui 6 200 ihmistä, ensiarvioita paljon vähemmän. Kaikkiaan Haiyan vaikutti jopa 14 miljoonan ihmisen elämään. Neljän miljoonan ihmisen koti tuhoutui, ja omaisuusvahingot olivat mittavia. Edellinen kansainvälisen suuravustusoperaation aiheuttanut luonnonkatastrofi, vuoden 2010 Haitin maanjäristys, vaikutti kolmen miljoonan ihmisen elämään. Arviot kuolleista liikkuivat 100 000:sta yli 200 000:en. Vaikka jokainen luonnonkatastrofiin kuollut ihminen on liikaa, Filippiinit selvisi yllättävän vähäisellä uhrimäärällä. Jokainen katastrofi on erilainen Hajua ei pääse pakoon. Se on kaikkialla ja tunkeutuu ihon alle. Makea, mädäntynyt yhdistelmä hajoavia ruumiita, jätteitä ja ihmisten jätöksiä. Minä pääsen sitä autolla pakoon, Taclobanin asukkaat eivät, vaikka kaikki peittävät kasvonsa kankailla. Lähdemme kohti Hernania, joka on pahiten kärsinyttä tuhoaluetta Itä-Samarissa. Tienvarsi on täynnä kylttejä, joissa pyydetään ruokaa. Vaikka talot eivät ole tuhoutuneet, kaikki alueen perheet kärsivät tuhojen vaikutuksista. Ruoka on hävinnyt markkinoilta, joten nekin perheet, jotka välttyivät tuhoilta, kärsivät ruokapulasta. Planin humanitaarisen avun erityisasiantuntija Maritta Niskanen-Tamiru on varovainen vertailemaan Haitin ja Filippiinien katastrofeja keskenään. – Jokainen luonnonkatastrofi on luonteeltaan ja vaikutuksiltaan erilainen. Vaikka luonnonmullistuksiin varauduttaisiin todella hyvin, niiden vaikutuksia ei koskaan voi aukottomasti ennustaa. Luonnonmullistuksen aiheuttama katastrofi yllättää aina, eikä apua saada perille riittävän nopeasti kaikkiin paikkoihin. Esimerkiksi hirmumyrskyn reitti ja voimakkuus voivat muuttua yllättävästi ennusteista, hän arvioi. Filippiinien meteorologian, ilmaston ja astronomian laitos pystyi ennustamaan taifuunin reitin, nopeuden ja voimakkuuden erittäin tarkasti. Laitos aloitti mittavan tiedotuskampanjan perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa myrskyvaarasta hyvissä ajoin. Maanjäristyksen ennustaminen on taifuuneja vaikeampaa eikä varoitusjärjestelmä toiminut Haitilla. Haitin maanjäristyksessä kansainvälisen avun koordinointi sai osakseen paljon kritiikkiä. Maahan virtasi valtavia määriä avustusrahaa ja -tarvikkeita, joiden koordinaatio ontui. Avustuksia päätyi vääriin käsiin, eivätkä ne aina olleet avuntarpeen mukaisia. Filippiineillä YK:n ja järjestöjen koordinaatio sujui paremmin. Järjestöt tekivät aiempaa enemmän yhteistyötä ja pystyivät sopimaan vastuualueistaan. Kaikkien ei kannata tuoda perille vedenpuhdistusvälineitä ja Apu on tehokkaampaa, kun jokainen keskittyy erikoisosaamiseensa. MAAILMANKUVA 39
telttoja. Apu on tehokkaampaa, kun jokainen keskittyy erikoisosaamiseensa. – Filippiineillä kansainvälinen apu saatiin tehokkaasti perille. Toki aina voimme oppia lisää. Järjestöjen pitäisi erikoistua entistä enemmän hätäavussa, Niskanen-Tamiru toteaa. Koordinoinnin vertailua Filippiinien ja Haitin välillä vaikeuttaa se, että valtioiden tilanne katastrofeissa oli täysin erilainen. Siinä missä Haiti menetti lähes kaiken infrastruktuurin pääkaupungistaan, Filippiinien pääkaupunki Manila säästyi vaurioilta. Järjestöjen päämajat ja valtion virastot säilyivät toimintakykyisinä ja kykenivät koordinoimaan apua nopeasti. Hyökyaalto yllätti kaikki Maaseudulla tunnelma on kaikesta huolimatta rauhallinen. Lapset ilahtuvat meidät nähdessään, vierailumme rikkoo tylsän arjen. Lapset juoksevat perässä, vilkuttavat, kikattavat ja kyselevät meidän nimiämme. Kaupungeissa tunnelma on toinen. Avustusrekkoja on jo saapunut ja ihmiset jonottavat tavaroita pitkissä letkoissa. He tuijottavat vihaisesti eteenpäin. Varsinaista epäjärjestystä ei näy, mutta tunnelma on painostava. Filippiinien yli pyyhkäisee joka vuosi kymmeniä taifuuneja. Ihmiset osaavat varautua niihin. Leyten saarella paikalliset sitoivat kotinsa puihin kiinni ja suojasivat omaisuuttaan taifuunia vastaan. Esimerkiksi kylissä, joissa Plan toimii, on käytössä tarkasti harjoitellut evakuointisuunnitelmat. Kyläläiset alkoivat toimia suunnitelman mukaan heti, kun taifuunin reitti tiedettiin. Vapaaehtoiset kiersivät kylissä tiedottamassa myrskystä. Viranomaiset evakuoivat 800 000 ihmistä pahimmilta taifuunialueilta. Ongelmaksi Filippiineillä muodostui hyökyaalto. Vaikka Filippiinien meteorologian, ilmaston ja astronomian laitos tiedotti Haiyanin voivan aiheuttaa hyökyaallon, tieto ei siirtynyt eteenpäin. Ihmiset eivät uskoneet aallon tulevan tai sen olevan niin voimakas. Suurimmat tuhot ja kuolemat aiheutti nimenomaan väestön yllättänyt useiden metrien korkuinen hyökyaalto, ei varsinainen taifuuni. Laitos myöntää, että viranomaiset epäonnistuivat hyökyaallon vaarallisuudesta tiedottamisessa. Huoltoyhteydet katkesivat Catbaloganissa ei ole sähköjä. Kaupungissa kaikki toimii generaattoreiden varassa. Vain rikkaimmilla on varaa polttaa valoja. Ilmassa leijuu polttoaineen käry ja kaiken verhoaa sininen savu. Talojen takaa kuuluu tasainen säksätys. Tunnen syyllisyyttä kuumasta vedestä ja ilmastoinnista, kun tiedän, miten suuri pula polttoaineesta on. Hotellihuoneen hinta on noussut moninkertaiseksi generaattoreiden takia. Avunjakelussa oli Filippiineilläkin ongelmia. Maa on normaaliolosuhteissakin vaikeakulkuinen. Yli 7 000 saaresta koostuvassa valtiossa osa saarista on huonojen liikenneyhteyksien päässä. Tiet olivat jo ennestään huonossa kunnossa. Tuhoutuneista lentokentistä ja satamista tuli avun pullonkauloja. Avustuslastissa olevat laivat eivät päässeet satamiin eivätkä lentokoneet laskeutumaan. Koska huoltoyhteydet olivat poikki, rekkakuljetuksiin tarvittava polttoaine loppui nopeasti. Ilman sähköä ihmiset olivat generaattoreiden varassa, mikä tyhjensi bensavarastot saarilta tyhjiin. Myös viestiyhteydet olivat aluksi täysin poikki, joten tieto avuntarpeesta ei kulkeutunut eteenpäin. Vaikka Mitä paremmin ihmiset ovat valmistautuneet kohtaamaan katastrofit, sitä vahvempina he pystyvät hoitamaan myös katastrofin jäljet. 40 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
yhteydet saatiin muutamassa viikossa toimimaan, avunjakelun hitaus turhautti katastrofin keskellä eläviä filippiiniläisiä. Filippiinien meteorologian, ilmaston ja astronomian laitos toteaa arviossaan, että myös osa saarille varastoiduista valmiusvarastoista huuhtoutui hyökyaallon mukana pois. Saarilla asuvat pelastusviranomaiset ja vapaaehtoiset olivat itsekin katastrofin uhreja, mikä lamaannutti paikallistason toimintaa. Kaikki evakuointikeskukset eivät olleet turvallisia. Esimerkiksi Taclobanin kaupungissa ihmiset pakenivat urheiluhalliin, joka tulvi hyökyaallon aikana. Moni taifuunilta pelastunut hukkui hyökyaaltoon. Laitos suosittelee, että maan kaikki evakuointirakennukset on arvioitava turvallisuudessaan uudestaan. Pahimpiin hyökyaaltopaikkoihin pitää myös rakentaa suojaavia rakenteita, kuten aallonmurtajia. Hävitettyjä mangrovemetsiä pitäisi istuttaa rannikoille uudelleen, mikä hillitsisi vedennousua. Haiyanin jälkeen rakennuksia rakennetaan entistä vahvemmiksi. Plan rakentaa jokaiseen kouluunsa vähintään yhden myrskyn kestävän luokkahuoneen. Varautuminen voimistaa ihmisiä Mielikuva hätäapua saavista ihmisistä on monesti passiivinen. Että katastrofin kokeneet ihmiset vain istuvat odottamassa, että joku toisi ruokaa ja auttaisi heitä. Itä-Samarissa näkee, ettei mielikuva ole totta. Ihmiset ovat työskennelleet ennen taifuunia, sen aikana ja heti sen jälkeen, jotta heidän elämänsä kärsisi mahdollisimman vähän. Kaikkialta kuuluu varasoiden paukutus. Rojua on kasattu läjiin, jotta esiin on saatu kulkuväyliä. Naiset pyykkäävät, pyykkejä riippuu kat MAAILMANKUVA 41
kenneista sähkölinjoista ristiin rastiin. Ihmiset auttavat itse itseään, jos saavat siihen mahdollisuuden. Vuosi Haiyanin jälkeen jälleenrakennustyö Filippiineillä on hyvässä vauhdissa. Vaikka työn arvellaan kestävän viidestä seitsemään vuoteen, paljon on saatu aikaan. Maritta Niskanen-Tamiru arvioi, että suurin kiitos jälleenrakennuksen onnistumisesta kuuluu filippiiniläisille. – Yhteisöjen ja paikallisten ihmisten aktiivisuuden ja neuvokkuuden ansiosta jälleenrakennus on sujunut nopeasti. Paikallisten ihmisten toimintakyky on niin suuri voimavara, että avustustyössä pitää keskittyä juuri sen tukemiseen. Se on ennaltaehkäisevän katastrofityön ydintä. Koska luonnonmullistukset lisääntyvät tulevaisuudessa, työ keskittyy yhä enemmän tuhojen ennaltaehkäisyyn. Mitä paremmin ihmiset ovat valmistautuneet kohtaamaan katastrofit, sitä vahvempina he pystyvät hoitamaan myös katastrofin jäljet. Kursivoidut kohdat ovat Plan Suomen toimittajan Minttu-Maaria Partasen matkapäiväkirjasta Filippiinien tuhoalueilta marraskuulta 2013. Partanen pääsi Hernanin ja Salcedon tuhoalueille ensimmäisenä länsimaalaisena toimittajana. Kuvat ovat sarjasta, jossa Pieter ten Hoopen dokumentoi Filippiinien arkea Haiyan-taifuunin jälkeen. 42 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
Ympäristöliike on hukannut vuosikymmeniä tehottomaan toimintaan ilmastonmuutoksen estämiseksi, koska se ei ole nähnyt saastuttamisen yhteyttä markkinafundamentalismiin ja vapaakauppaideologiaan, linjaa kanadalainen toimittaja Naomi Klein uudessa kirjassaan This Changes Everything – Capitalism vs. the Climate. Klein nousi maailmasta kiinnostuneiden lukulistoille vuosituhannen vaihteen kirjallaan No Logo, joka hyökkäsi yhtiöiden valtaa ja suuryritysvetoista globalisaatiota vastaan. Hänen edellinen kirjansa Tuhokapitalismin nousu kuvaa menetelmää, jolla demokratiaa kaventavia ja uusliberalistisia ”uudistuksia” ajetaan väkisin läpi yhteiskuntien kärsiessä vakavista häiriötiloista. Kleinin esimerkit tulevat 70-luvun Chilestä ja 90-luvun Venäjältä, mutta tästä näkökulmasta voisi hyvin tarkastella myös edellisen laman hoitoa Suomessa. This Changes Everything yhdistää aineksia Kleinin edellisistä kirjoista. Nyt teemana on ilmastonmuutos, joka uhkaa ajaa ihmiskunnan valtavaan katastrofiin. Klein kysyy, miksi tämän valtavan ja vääjäämättömän uhkan edessä ei ole toimittu. Fossiilisten polttoaineiden ja talousjärjestelmän liitto Vastaus on siinä, että ilmastonmuutosta kiihdyttävät toimet liittyvät yhteen globalisoituneen ja kaikkea sääntelyä vastustavan kapitalismin kanssa. Ilmastonmuutosta vastaan kamppailevat tahot ovat hukanneet vuosikymmeniä yrittäessään ratkoa ilmastonmuutoksen uhkaa kapitalismin keinoilla, vaikka ongelma on koko järjestelmässä. Ilmastonmuutoksen torjunta markkinalogiikan mukaisilla keinoilla on osoittautunut kerta toisensa jälkeen tehottomaksi tai jopa haitalliseksi. Suurella hulabaloolla lanseerattu päästökauppajärjestelmä ei toimi millään tasolla. Päästökompensaatiot, eli metsien suojelu korvauksena päästöille, ovat pahimmillaan johtaneet siihen, että alkuperäiskansojen tuhansia vuosia Perttu Iso-Markku Ilmastokamppailu on kamppailua sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta Miksi ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ei ole onnistunut, vaikka uhkaava katastrofi on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä? Aktivistitoimittaja Naomi Kleinin uusi kirja antaa vastauksen. Naomi Klein: This Changes Everything – Capitalism vs. the Climate. Penguin 2014. MAAILMANKUVA 43
tulee koko ajan hankalammaksi, kun käy yhä selvemmäksi, että ilmastonmuutos ei kohtele kaikkia maailman alueita samalla tapaa. Eniten häviävät ne, joilla on alun perinkin vähiten: maailman köyhimmät ihmiset ja alueet. Ratkaisua ilmastonmuutokselle monet odottavat poliittisten kamppailujen sijasta teknologian kehityksestä. Klein kuvaa kirjassaan elävästi erilaisia miljoonäärien, kuten Bill Gatesin ja Richard Bransonin, tukemia teknologisia ratkaisuyrityksiä ilmastonmuutokseen. Ratkaisujen kirjo vaihtelee auringon himmentämisestä tulivuorenpurkausta simuloimalla aina suunnitelmiin paeta koko maapallolta Interstellar-elokuvan tapaan. Klein huomauttaa sarkastisesti, että monille auringon himmentäminen on näköjään realistisempi toimintavaihtoehto kuin Exxonin tai Shellin laittaminen kuriin. Teknologisen ratkaisun odottelua Klein pitää nykyajan taikauskona, johon moni ilmastonmuutoksesta huolestunutkin syyllistyy. Haluamme uskoa, että ihmiskunta kyllä keksii kriisiin sellaisen neuvokkaan ratkaisun, jonka tuloksena meidän ei tarvitsisi muuttaa omaa järjestelmäämme tai elämäntapaamme. Taikauskoa hipoo Kleinin mukaan myös usko siihen, että päättäjämme saavat asiaan neuvoteltua jonkin ratkaisun. Kleinin mukaan nykyiset fossilisoituneet demokraattiset järjestelmämme ovat osa ongelmaa: ne ovat joko suoraan tai epäsuorasti kiinnittyneet fossiilisiin polttoaineisiin tai niitä tuottaviin yhtiöihin. Tukea etelän liikkeille Ilmastonmuutos nousi kansainväliselle asialistalle 90-luvun alussa, kun juhlittiin historian loppua ja globalisaatio ja markkinoiden vapautus olivat päivän sanat. Aika oli mahdollisimman huono yhteisten ja toimivien ratkaisujen etsintään. Kleinin mukaan ilmastonmuutoskamppailun ratkaiseva hetki on kuitenkin nyt, kun vapaakauppaideologialta on riisuttu sen vetovoimaa (vaikkei valtaa). Liikkeet joka puolella maailmaa ovat nousseet vastustamaan uusia öljykenttiä ja kaivoksia ja vaatimaan paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa. Klein kuvaa kirjassaan laajasti Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kamppailua vesisärötystä (fracking), ympäristölle ja ilmastolle erityisen tuhoisaa uutta öljynporausmuotoa vastaan. Samoja kamppailuja uusia tuhoisia öljylähteitä ja kaivoksia vastaan käydään ympäri maailmaa. Suomen oma Talvivaara on osa tätä kehitystä, jossa uusilla, Klein pitää teknologisen ratkaisun odottelua nykyajan taikauskona. asuttamat alueet on varattu kompensaatioiksi ja niiden käyttö on kansoilta kielletty. Biopolttoaineista kohistiin fossiilisten polttoaineiden korvaajana, mutta nyt etanolipellot kaatavat kehitysmaissa sademetsät ja vievät viljelypinta-alan ruoalta. Kleinin mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii juuri sellaisia keinoja, jotka eivät mahdu nykyisen vapaakauppaideologian sisään: valtioiden aktiivista roolia, suuria julkisia investointeja uusiutuviin energiamuotoihin, oikeutta suosia paikallista tuotantoa, suuryhtiöiden laittamista kuriin. Kleinin mukaan ilmastonmuutoksen kieltäjien perimmäinen motiivi ei olekaan tieteellinen vaan taloudellinen. Koska ilmastonmuutoksen torjunta vaatii koko yhtiövaltaisen järjestelmän kääntämistä toiseen suuntaan, kieltäytyy erityisesti yhdysvaltalainen oikeisto tunnustamasta koko ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Teknologia ei ole meitä pelastava Mitä pitemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä enemmän kasvaa myös jokainen pitää huolen itsestään -mentaliteetti ja ilmastonmuutoksen näkeminen bisnesmahdollisuutena. Yhteisten ratkaisujen löytäminen 44 MAAILMANKUVA IHMISOIKEUDET MUUTTUVASSA ILMASTOSSA
entistä saastuttavammilla metodeilla yritetään pumpata maankuoresta irti kaikki. Globaalilla etelällä on Kleinin mielestä nyt ratkaiseva rooli. Monet kehitysmaat ovat astumassa lisääntyvän teollisuuden ja vaurastumisen aikaan, ja ilmastonmuutoksen kannalta tärkeimpiä kamppailuja käyvät nyt ja lähitulevaisuudessa etelän liikkeet, jotka vaativat luonnonvarojen ryöstön korvaamista uusiutuvalla energialla, alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamista ja kelvollisia työpaikkoja. Pohjoinen voi tukea näitä kamppailuja yksinkertaisilla keinoilla. Klein luettelee muun muassa etelän maiden velkojen nollaamisen korvauksena ilmastotoimista, vihreän teknologian patenttien höllentämisen, transaktioveron ja tukien poiston fossiilisilta polttoaineilta. Muutos voi olla nopea Klein näkee ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun suurena ihmisiä ja liikkeitä yhdistävänä tekijänä. Kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on myös kamppailua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja toisin päin. Vapaakauppa ei pysäytä ilmastonmuutosta, mutta sen sijaan sen pysäyttävät saastuttamiskiellot, tuet uusiutuvalle energialle, isot ympäristösakot, uudet verot, yksityistämisten perumiset ja isot julkisin varoin tehtävät uusiutuvan energian hankkeet. Tehtävä on valtava, mutta Klein myös muistuttaa, että historia ei etene tasaisesti. Suuret muutokset voivat koittaa yllättäen ja uudistukset tapahtua nopeassa tahdissa. Kleinin kirja esittää kiinnostavan kuvauksen siitä, miten ympäristöstä, työntekijöiden oikeuksista, kehitysmaiden asemasta, alkuperäiskansojen oikeuksista ja sosiaalisista kysymyksistä kiinnostuneiden liikkeiden tulisi yhdistää voimansa kaikkien näiden päämäärien saavuttamiseksi kerralla. Yksinään puuhastelemalla mikään näistä tavoitteista ei toteudu, kun vastapuolella ovat Shell, Exxon ja öljyrahan korruptoimat hallitukset. Kleinin siteeraama Occupy Wall Street -liikkeen aktivisti tiivistää: ”Ilmastonmuutos on sekä uhka että mahdollisuus kaikille liikkeille. Meidän ei tarvitse ryhtyä ilmastoaktivisteiksi, me olemme ilmastoaktivisteja. Emme tarvitse erillistä ilmastoliikettä, vaan meidän tulee tarttua ilmastohetkeen.” Se hetki voi koittaa nopeammin kuin nyt uskommekaan. OSSIE MICHELIN, APTN Mi’kmaq-alkuperäiskansaa edustava Amanda Polchies nosti sulan poliisirivistöä vastaan öljynporausta vastustavassa mielenosoituksessa New Brunswickissa, Kanadassa lokakuussa 2013. MAAILMANKUVA 45
PLAN / NIC OLAS W ALKER
YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
Sudan on yksi Afrikan kuumimmista ja kuivimmista maista. Kesän keskilämpötila on 42 astetta. Öisin lämpötila tippuu nopeasti, mutta päivät kuluvat uuvuttavassa paahteessa. Vuosittainen sademäärä on paikoin vain 100 millimetriä. Maan yli pyyhkivät toistuvat aavikkomyrskyt, jotka kuljettavat mukanaan lähes kilometrin korkeuteen ulottuvia hiekkapatsaita ukkosmyrskyjen kera. Karuista olosuhteista huolimatta Sudanin meteorologian laitos ei pysty ennustamaan säätä. Meteorologit kirjaavat säähavaintonsa käsin papereille, jotka laitetaan mappeihin. Laitos lähinnä raportoi mennyttä säätä, vaikka esimerkiksi sateiden ennustaminen auttaisi Sudanin niukkojen satojen suunnittelua. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääolosuhteet ovat tuoneet esiin kehitysmaiden puutteellisen kyvyn tuottaa säätietoa ja -ennusteita. Viime vuosikymmeninä kehitysmaiden meteorologian laitosten kyky ennustaa säätä ja kerätä säätietoja on heikentynyt entisestään. – Neuvostoliiton romahtaminen ja kolonialismin murtuminen heikensivät meteorologian laitoksia. Monet kehitysmaiden meteorologeista koulutettiin Neuvostoliitossa. Siirtomaaisännät ymmärsivät sääennusteiden arvon maanviljelylle, joten he vahvistivat maiden sääjärjestelmiä, kertoo Helsingin yliopistossa kehitysmaiden säätietoutta tutkiva tohtorikoulutettava Minna Mayer. Vasta itsenäistyneiden kehitysmaiden poliitikot eivät nähneet meteorologian laitosten rahoittamista tärkeimpänä kohteenaan, kun rahaa puuttui esimerkiksi peruspalveluista, kuten terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Pohjoismaissa säätä on seurattu aina, koska lämpötilan ja vuodenaikojen vaihtelut ovat suuria. Päiväntasaajalla, jossa sää on pysynyt viime vuosiin saakka samankaltaisena päivästä toiseen, samanlaista tarvetta ennustuksille ei ole ollut. Kun säiden ääri-ilmiöiden merkitys maiden taloudelle, liikenteelle ja ruokaturvalle on lisääntynyt, tarve sääennusteille on noussut esille myös etelässä. Sää on politiikkaa Suomen Ilmatieteenlaitos on tehnyt säätietoihin liittyvää kehitysyhteistyötä 1920-luvulta lähtien. Tällä hetkellä hankkeita on yli 50 maassa. – Paikalliset ilmatieteen laitokset ovat ennen kaikkea turvallisuusviranomaisia. Ne ovat ainoita tahoja, joilla on valtuutus tehdä säähän liittyviä varoituksia. Kyse ei siis ole ainoastaan säästä vaan maiden turvallisuudesta, korostaa kansainvälisten projektien päällikkö Antti Hyvärinen Ilmatieteen laitokselta. – Jos jokin sään ääri-ilmiö iskee kehitysmaassa, se iskee usein voimalla. Eniten tuhoista kärsivät kaikista heikoimmassa asemassa olevat, kuten naiset ja lapset. Siksi sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat ovat osa sääennusteita ja -varoituksia. Minttu-Maaria Partanen Kehitysmaat kaipaavat kipeästi säätietoja Vääränlaiset laitteet ja politiikka sekä koulutuksen puute heikentävät kehitysmaiden meteorologian laitoksia, vaikka maat tarvitsisivat säätietoja enemmän kuin koskaan aiemmin. 48 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääolosuhteet ovat tuoneet esiin kehitysmaiden puutteellisen kyvyn tuottaa säätietoa ja -ennusteita. MAAILMANKUVA 49
Minna Mayer tutkii säätietojen yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia kehitysmaissa. Hänen mukaansa säätietoja tarkastellaan liian usein vain luonnontieteellisenä kysymyksenä. – Sää on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Meteorologien ja poliitikkojen välillä on maissa iso vastakkainasettelu. Meteorologien mielestä poliitikot eivät ymmärrä laitosten roolia ja tärkeyttä, ja poliitikot näkevät meteorologit vain luonnontieteilijöinä, jotka vaativat lisää rahaa. Jos meteorologian laitokset epäonnistuvat tärkeimmässä tehtävässään, on vaara, että syntyy negatiivinen kierre. – Jos maan ilmatieteen laitos epäonnistuu sään ääriilmiöstä varoittamisessa, koska sillä ei ole tarpeeksi kapasiteettia, poliitikot voivat helposti ajatella, että laitokseen sijoitetut rahat ovat menneet hukkaan. Jatkossa rahaa on entistä vaikeampi saada, Mayer selittää. Kalliit laitteet käyttämättä Suurin ongelma kehitysmaiden ilmatieteen laitoksilla on puute rahasta. Länsimainen säähavaintojärjestelmä on kallis. Laitteet maksavat paljon ja uudistuvat koko ajan. Henkilökunnan on pysyttävä kehityksen perässä jatkuvalla kouluttautumisella. Vasta viime vuosina ilmastonmuutokseen suunnattua rahaa on osoitettu kehitysmaiden säätietouden vahvistamiseen. Suomen edellinen hallitus linjasi, että kehitysyhteistyövaroja on ohjattava ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyyn. Kansainvälisen yhteisön säätyöhön osoittamat summat ovat kuitenkin pieniä verrattuna humanitaariseen työhön suunnattuihin summiin, vaikka ennaltaehkäisy olisi halvempaa. – Surullinen tosiasia on, että usein vasta kun on liian myöhäistä, ihmisillä herää halu auttaa, toteaa Mayer. Työtä olisi paljon alkaen kehitysmaiden sähköverkosta ja tietoliikenneyhteyksistä. Maantieteellisesti hankalissa maissa, kuten vuoristoisessa Nepalissa, on paljon alueita, joilta havaintoja ei saada ollenkaan. Toisaalta esimerkiksi Nepalissa turistimäärän lisääntyminen vuoristossa on luonut painetta panostaa säätietojen keräämiseen. Monissa maissa meteorologit tekevät edelleen havaintoja paperilla ja kynällä. Tiedot eivät välttämättä koskaan siirry sähköiseen muotoon. Meteorologien työolosuhteet voivat olla hyvinkin karut. – Esimerkiksi Kirgisiassa on talvella erittäin kylmä. Meteorologian laitoksella ei ole lämmitystä, joten siellä työtä tehdään aika haastavissa olosuhteissa, Antti Hyvärinen sanoo. Suuri ongelma ovat myös laitteistot. Kehitysmaiden meteorologit haluaisivat saada käyttöönsä länsimaisia havaintolaitteita. Jotta laitteiden vieminen kestävällä tavalla onnistuisi, niille pitäisi saada toimivia varaosia ja osaavia käyttäjiä. – Monesti varastot ovat vanhoja laitteita pullollaan, mutta kukaan ei pysty käyttämään niitä, koska varaosat tai osaaminen puuttuvat, kuvailee Mayer. – Laitokset haluaisivat laitteistoja, mutta emme suosi sitä, että lähtisimme asentamaan laitteita, jotka vähän ajan päästä jäävät käyttämättä. Keskitymme kehitysyhteistyössä ensisijaisesti meteorologien kouluttamiseen ja olemassa olevien järjestelmien parantamiseen, korostaa Hyvärinen. Useimmat kehitysmaiden meteorologit saavat ainakin osan koulutuksestaan länsimaista. Minna Mayerin mielestä koulutusjärjestelmä on rakennettu länsimaisiin tarpeisiin eikä se aina huomioi kehitysmaiden paikallisia olosuhteita. – Järjestelmä ei anna minkäänlaista roolia esimerkiksi perinteisille sateentekijöille, jotka keräävät luonnosta säähavaintoja. Sateentekijöiden tekemät ennustukset eivät eroa välttämättä niin paljon kehitysmaiden meteorologien ennusteista kuin nämä haluaisivat ehkä ajatella, Mayer huomauttaa. Arkaluonteista tietoa Säätietojen kerääminen on arkaluontoista toimintaa. Esimerkiksi puolustusvoimat tarvitsevat säätietoja sotilaskäyttöön. Meteorologit käyttävät myös satelliittikuvia ja karttoja, joista voidaan havainnoida muitakin asioita kuin säätä. Kaikki valtiot eivät ole innokkaita jakamaan niitä maan sisäisesti. – Maailmassa valmistetaan myös kaksikäyttölaitteita, joita käytetään säähavainnoinnin lisäksi sotilaallisiin tarkoituksiin, selittää Minna Mayer. Suomalaiset pitävät itsestään selvänä, että he löytävät internetistä Ruotsin sääennusteiden lisäksi vaikka 50 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
Gambian säätiedot. Suomalaiset meteorologit saavat Ruotsista tiedon lähestyvistä saderintamista. Monessa kehitysmaassa tämä ei ole mahdollista. Valtiot eivät ole aina halukkaita jakamaan tietojaan naapurimaiden kanssa. – Valitettavasti sää ei kunnioita valtionrajoja. Mutta on olemassa tiettyjä globaaleja palveluja, joita ennusteiden tekemisessä voidaan käyttää, mikäli meteorologit eivät saa tietoa naapurivaltioista, huomauttaa Antti Hyvärinen. Kaupalliset toimijat rynnivät markkinoille Antti Hyvärisen mielestä kaupallisten toimijoiden tulo kehitysmaiden säämarkkinoille on osaltaan ajanut julkisia laitoksia ahtaalle. – Kun säälaitoksia on yksityistetty ja niiden on pitänyt hankkia itse rahoituksensa, rahoitus on vähentynyt entisestään. Sää on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Minna Mayer asettelee sanansa kaupallisuuden suhteen varovaisesti. – Kaupallisen puolen innovaatiot ja tapa tehdä asioita tehokkaammin tekevät hyvää sääennusteille. Toisaalta kaikkea ei voida yksityistää. On ongelmallista, jos säätiedot ovat vain yksityisomistuksessa. Mitä tapahtuu, jos yritys menee konkurssiin tai se myydään? Jos maassa syttyy konflikti tai sotatila, yritykset voivat rahastaa säätiedoilla mitä tahansa. Näkisin, että paras keino olisi löytää tasapaino julkisen puolen ja yksityisten välille. Esimerkiksi Suomessa Ilmatieteen laitos toimii pääosin julkisin varoin ja ylläpitää säähavaintolaitteistoa. Yksityinen Foreca hyödyntää Ilmatieteen laitoksen järjestelmiä ja myy sääpalveluitaan eteenpäin. – Julkisten laitosten tehtävä on ennen kaikkea tarjota varoituksia kansalaisille. Tätä tehtävää ei voi yksityistää, toteaa Hyvärinen. MAAILMANKUVA 51
Roselyne Omondi Ogao Vihreä ajattelu nousee Keniassa Kenia osallistuu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tukemalla kestävää maataloutta, mutta hankkeet eivät aina kestä kriittistä tarkastelua. Avainasemaan ovat nousseet puut, joiden arvostus on kasvanut huimasti. YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
K. TR A UTMANN Käynnissä on kiivas keskustelu siitä, minkä maiden tai alueiden tulisi kantaa vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Globaali pohjoinen vaatii, että kaikkien maiden päästöjä tulee leikata. Globaalissa etelässä moni pitää huutavana vääryytenä, että ilmastonmuutoksen aiheuttaneet teollisuusmaat sysäävät pahimmat seuraukset ja vastuun kehitysmaille. Etenevän ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten äärimmäiset sääolot, koettelevat ensimmäiseksi ja pahimmin juuri globaalin etelän köyhimpiä yhteisöjä. Onneksi vallalla on yksimielisyys siitä, että ilmasto muuttuu nopeasti ja tarvitaan yhteisiä ponnistuksia, jotta lämpeneminen saadaan pysäytettyä. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viides arviointiraportti julkaistiin Kööpenhaminassa marraskuussa 2014. Työryhmä I:n toinen puheenjohtaja, professori Thomas Stocker totesi, että ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä on kohonnut ennennäkemättömälle tasolle. IPCC pitää ihmiskunnan toimia mitä todennäköisimpänä syynä ilmaston hälyttävään lämpenemiseen. Ympäristötieteilijät pitävät äärimmäisen tärkeänä, että ihmiskunta kehittää keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen. Adaptaatio auttaa paitsi selviytymään lisääntyvistä katastrofeista myös vähentää tulevaisuuden kasvihuonepäästöjä. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEP:n mukaan adaptaatio tarkoittaa sekä yhteisöjen haavoittuvuuden vähentämistä että sietokyvyn lisäämistä ilmastonmuutoksen tuomille muutoksille. Vicente Barrosin, IPCC:n työryhmä II:n toisen puheenjohtajan, mukaan adaptaatio on avainroolissa, kun arvioidaan ilmastonmuutoksen riskien hallintaa, koska se voidaan sisällyttää jo olemassa oleviin kehitysponnistuksiin ja yhteiskuntien rakenteisiin. Puita planeetan pelastukseksi Nairobilaninen ilmastotieteilijä Amos Wekesa selittää, että ilmaan vapautuneet kasvihuonekaasut luovat ilmakehään peiton, joka vangitsee kaasuja ja lämmittää planeettaa. Puilla on keskeinen rooli taistelussa peiton paksuuntumista eli ilmaston lämpenemistä vastaan. – Puut keräävät ja säilövät hiilidioksidia enemmän kuin muut kasvit. Vastaavasti puiden kaataminen va
PLAN / REBE CC A NDUK U 54 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ pauttaa kasvihuonekaasuja. Tämän ymmärtäminen vauhdittaa puiden istuttamista, hän arvioi. Kenian vihreän ajattelun menneisyys on kirjava. Pioneerina pidetään Wangari Maathaita. Hän perusti jo vuonna 1977 Green Belt -liikkeen, joka korosti puiden istuttamisen tärkeyttä. Maathai sai vuonna 2004 Nobelin rauhan palkinnon työstään kestävän kehityksen hyväksi. Hän kohtasi kuitenkin poliittista vastustusta, koska metsäalueiden suojelu nähtiin vastavoimana maatalouden kehitykselle. – Puilla, jotka täyttivät maanviljelykseen sopivaa maata, ei nähty aiemmin mitään arvoa. Moni ajattelee edelleen, että on hyödyllisempää kaataa puut ja viljellä ruokakasveja tai rakentaa paikalle vaikkapa lisää rakennuksia, sanoo Gerald Mwagale, ugandalainen matemaatikko. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet ajoista, jolloin Wangari Maathai alkoi puolustaa vihervyöhykkeitä. – Vielä 15 vuotta sitten saattoi helposti menettää henkensä, jos haastoi poliitikon tai maanomistajan tarpeettomasta metsien tuhoamisesta. Tänä päivänä puiden merkitys nähdään, ja puita istutetaan jokaisen merkkitapauksen kunniaksi. Esimerkiksi Westgaten ostoskeskuksen terroristi-iskun uhrien kunniaksi istutettiin puita, sanoo Mwangi, nairobilainen taksinkuljettaja. – Luulen, että ihmiset ovat alkaneet nähdä yhteyden ympäristötuhojen ja meitä jo nyt koettelevan epävakaan sään välillä. Jos tuhoamme maapallon, meillä ei ole toista paikkaa, jossa elää. Nairobin sää ei ole enää entisensä, ja ihmiset ovat alkaneet ymmärtää ilmastonmuutoksen todellisuuden. Mwangi kohottaa hattua Stephen Njorogelle, joka on Kenian nuorin ja kenties näkyvin ympäristöaktivisti. Vain 13-vuotias Njoroge oli ehdolla Transform Kenya Awards 2014 -palkinnon saajaksi ponnistuksistaan Kenian kehityksen hyväksi. Hänen perustamansa We Care Club on istuttanut yli 10 000 puuta Keniaan. Myös toinen palkintoehdokas Thomas Owiny on painottanut, että puiden istuttaminen ja kestävä maatalous ovat tärkeitä niin elinkeinojen kuin koko planeetan säilyttämisessä. Hän johtaa Länsi-Kenian maaseudulla hanketta, joka kannustaa ihmisiä istuttamaan puita.
Kenialaiset ovat alkaneet arvostaa puita ja istuttaa niitä merkkitapausten kunniaksi. MAAILMANKUVA 55 Kestävä maatalous vaatii kekseliäisyyttä Miljoonat itäafrikkalaiset saavat elantonsa suoraan tai epäsuorasti maataloudesta. Practical Action -järjestö kertoo, että kehitysmaissa maatalous työllistää 2,5 miljardia ihmistä. Heistä 1,5 miljardia on pienviljelijöitä, palkkatyöläisiä, kalastajia ja karjapaimenia. Ilmastotieteilijä Amos Wekesa kertoo vaativansa puiden istuttamista osaksi jokaista maataloushanketta, jota valvoo. – Kannustan teenviljelijöitä, kalankasvattajia ja kaikenlaisia maatalousyrittäjiä ympäri Itä-Afrikkaa istuttamaan puita tiloilleen ja niiden ympärille. Neuvon heitä myös valitsemaan puulajeja, jotka menestyvät ympäristössä, hän kertoo. Ympäristönsuojelu on usein vaakalaudalla alueilla, joilla väestö kasvaa nopeasti. Wekesa painottaa, että maanviljelyä täytyy kehittää ja maata käyttää kestävällä ja kekseliäällä tavalla, joka ei vahingoita luontoa. Robina on asunut Kiberan jättiläisslummissa Nairobissa yli kymmenen vuotta. – Kun saavuin tänne, ihmisiä oli vähemmän ja perustarvikkeet olivat halvempia. Nykyisin meitä on liikaa, elinkustannukset ovat sietämättömät ja ilmakin on kuumempi, hän kertoo. Vaikeissakin oloissa monet Kiberan asukkaat kasvattavat puita ja viljelykasveja. – Täytyy olla luova, jotta täällä voi kasvattaa mitään. Mutta me olemme luoneet säkkiviljelmiä, Robina selittää. Säkkiviljelmät syntyvät, kun 60 ja 90 kilon säkkejä täytetään maalla. Säkkeihin puhkotaan reikiä, ja niistä ja säkin suuaukosta kasvaa erilaisia kasveja. Allan Arika asuu perheensä kanssa kasvavassa Nakurun kaupungissa. Hän on huomannut, että puista on tulossa trendikkäitä. – Moni on tajunnut, että puut viilentävät ilmaa ja niissä voi kasvattaa vaikkapa mehiläispesiä. Monet kaupunkilaiset vuokraavat joutomaata ja kasvattavat puita, perunoita tai maissia lisätulonlähteeksi, hän kertoo. Arika on myös pannut merkille, että puiden määrä teiden varsilla on kasvanut viime vuosina. Hän pitää sitä osoituksena siitä, että kenialaiset alkavat ymmärtää puiden arvon. Maanviljelijät yrittävät sopeutua ilmastonmuutokseen Kenian hallituksen kontrolloima NEMA (National Environment Management Authority) johtaa monia ympäristöhankkeita. Useat niistä liittyvät vesistöjen suojeluun ja puhdistamiseen. NEMA on nostanut laajan yleisön tietoon maatalouden ja teollisuuden toimijoita, jotka saastuttavat ympäristöä. Niihin kuuluvat Naivashan kukkatarhat, jotka saastuttavat Naivashajärveä. NEMA:n mukaan yksi suurimmista haasteista on saada kaikki toimijat yhteistyöhön tuhojen pysäyttämiseksi. Moni ei edelleenkään allekirjoita ympäristönsuojelua. Frederick Achoki, eläkkeellä oleva maanviljelijä, sanoo, ettei ymmärrä lainkaan, miksi luonnonsuojelu on noussut vasta nyt trendikkääksi puheenaiheeksi. – Johtuuko se siitä, että globaalissa maailmassa kaikki valvovat, miten kaikkien toiminta vaikuttaa muihin? Maanviljelijät ovat aina ymmärtäneet luonnon lait: niität mitä kylvät. Emme voi riistää jatkuvasti luontoa, niin kuin olemme pitkään tehneet. Jos tuhoamme metsät ja saastutamme vedet ja ilman, onko ihme, jos ilmasto muuttuu vastalauseena toimillemme? hän pohtii. – Luonnonsuojelu tarkoittaa tietoisuutta. Se on valinta. Jos kaikki pitävät ympäristöstä parempaa huolta, luontoamme voidaan yhtä suojella. Achoki ei haaskaa mitään. Hän kierrättää veden ja jätteet, kasvattaa puita, varastoi sadevettä ja käyttää kasvisten kuoria lannoitteena.
Maanviljelijöistä ei löydy ilmastonmuutoksen kiistäjiä, koska he ovat jo saaneet tuntea sen seuraukset. NEIL P ALMER (CIA T) 56 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ Hän on huomannut, että maanviljelijät kamppailevat jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutusten kanssa. Niihin kuuluvat uusien rikkaruoholajien ja tuholaisten lisääntyminen sekä maaperän heikkeneminen. – Maanviljelijöistä ei löydy ilmastonmuutoksen kiistäjiä, koska he ovat jo saaneet tuntea sen seuraukset. He ovat innokkaita omaksumaan käytännöt, jotka auttavat heitä sopeutumaan muutoksiin. Kaikki eivät kuitenkaan voi enää jatkaa alallaan, koska haasteet ovat liian suuria, ja he etsivät uusia elinkeinoja. Maanviljelijät joutuvat myös kilpailemaan maasta energiantuottajien kanssa. Esimerkiksi Tansaniassa ruokaviljelmiä ollaan jyräämässä biopolttoaineviljelmien tieltä. Viljelijöitä huolestuttaa myös kasvien geenimuuntelu, jonka pitkän ajan vaikutuksista ei vielä tiedetä. Lisäksi öljylöydöt ovat rajoittaneet viljelyksiin saatavilla olevaa maata, mistä on seurannut konflikteja ja väkivaltaisuuksia. Miljoonahanke LAPPSET tähtää öljyputken rakentamiseen EteläSudanin, Etiopian ja Kenian läpi. Kenian hallitus on tukenut öljyhanketta tavalla, joka huolestuttaa paitsi maanviljelijöitä myös ympäristötoimijoita. Vasta vuosien päästä nähdään, ovatko Kenian ponnistelut ilmaston suojelemiseksi riittäviä. Kirjoittaja on kenialainen journalisti, joka on erikoistunut kehityskysymyksiin.
NEIL P ALMER (CIA T) Teksti ja kuvat: Heidi Kleemola Saisinko roskanne, kiitos Toisten roskilla elää noin 15 miljoonaa ihmistä. Tuotamme yhä enemmän jätettä, ja se vaikuttaa eniten köyhiin. Kahdeksanvuotiaalle Sarita Salipadalle meri on koti. Hänen vanhempansa ovat kyllä kotoisin Filippiineiltä, ja Sarita on asunut syntymästään asti Malesian rannikolla, mutta hän ei ole koskaan virallisesti kelvannut minnekään. Sarita kuuluu bajau laut -alkuperäiskansaan, jolla ei ole kansallisuutta. Bajau lautit elävät elämänsä Filippiinien, Malesian ja Indonesian merialueilla perinteisissä itse rakennetuissa puuveneissä. Sukupolvesta toiseen he ovat syntyneet, hankkineet elantonsa ja lopulta kuolleet merellä. Paperittomilla ja maattomilla bajau laut -lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä esimerkiksi valtioiden kouluihin. Vanhempien on yhtä hankala löytää työpaikkoja. Saritalla on käynyt onni, sillä hän käy paikallisen järjestön koulua pienellä
saarella Sempornassa, Malesian Borneon itärannikolla. Tyttö matkustaa pitkän matkan veneellä kouluun. Sekään ei haittaa Saritaa, että koululaiset istuvat maassa pressun ja Angry Birds -sateenvarjojen alla suojassa paahteelta. – Haluan oppia kaiken, minkä voin oppia, Sarita sanoo. Hän asuu paratiisissa, jota ei kauan enää ole. Oikeastaan, paikka on paratiisi vain, koska haluaisimme nähdä sen sellaisena. Dokumenteissa bajau laut -miehet sukeltavat kaloja perinteiseen tapaansa käyttämättä hengityslaitteita. Elämä on länsimaalaisen mielestä kauniin alkeellista. Merestä riippuvaisen kansan tulevaisuus kuitenkin huolestuttaa sekä ympäristön likaantumisen että ihmisoikeuksien takia. Bajau lautit sukeltavat monin paikoin muovin ja jätteiden seassa. Saritan koulusaari on peittynyt roskan alle, ja lapset uivat pikkusisarukset selässään ruskeassa vedessä. Angry Birds -muki lojuu hylättynä rantavedessä. Pikkupoika kiikuttaa äitinsä antamaa jätepussia kohti roskista, Tyynenmeren rantaa. Katson, kuinka jätteet putoavat kädestä maahan tai mereen. Se on täällä aivan normaalia. Roskan arvoinen Likaisen ympäristön taustalla ongelmana on se, että myös Saritan kansa on muille roskaa. Kun on roskan arvoinen, ei ole juurikaan ihmisoikeuksia. Bajau lautlapset kulkevat Borneon Lahad Datussa liimapussit kädessään, jotta unohtaisivat nälän. Silloin jätteiden kierrätys ei ehkä ole ensimmäinen ajatus. Mutta se, minne roskan kädestään tipauttaa, kertoo myös kulttuurista ja yhteiskunnasta. Perinteisesti kalastuksesta elantonsa saaneet baKöyhimmät kärsivät usein eniten jäteongelmasta ja ympäristön saastumisesta. 58 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
jau laut rantautuvat maihin, joissa he asuvat veneiden muodostamassa slummissa. Paperittomina siirtolaisina he pelkäävät koko ajan karkotetuksi joutumista. Lahad Datussa rantaan on kyhätty roskainen valli, jonka takana heidän tulisi pysyä. Toimeentulo ajaa perheet kuitenkin päivisin rantakortteleihin. Toisten roskat auttavat etnistä vähemmistöä selviytymään. Liian isoihin ja resuisiin paitoihin puetut lapset kiertävät etsimässä kaduilla tyhjiä tölkkejä, joita voi myydä muutamalla ringgitillä kierrätykseen. Miksi hukumme jätteisiin? Jätteet ovat yhä suurempi ongelma kehittyvissä maissa. Maailmanpankki on arvioinut, että maailman kiinteiden jätteiden määrä tuplaantuu vuoteen 2025 mennessä. Monissa kehittyvissä maissa ihmisillä ei ole tietoa, miten roskaaminen vaikuttaa omaan ympäristöön tai siitä, että omia tapojaan voisi muuttaa. Kehittyvien maiden jäteongelmiin on monia syitä. Yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa, eikä julkinen sektori ole pysynyt mukana kaupunkien kasvaessa megapoleiksi. Kaupunkiväestö tuottaa jätettä kaksi kertaa enemmän kuin maaseudun väestö. Vauraat maat ovat tuottaneet enemmän jätettä kuin kehitysmaat. Keskiluokkaistuminen ja vaurastuminen tuovat kuitenkin mukanaan kehittyviin maihin länsimaisia elintapoja. Kulutus lisääntyy, ostokset pakataan kymmeniin muovipusseihin ja maatumattoman jätteen määrä kasvaa. Myös arvot, välinpitämättömyys ja tiedon puute kasvattavat roskavuoria. – Korkea koulutus ei tosin välttämättä johda ympäristöystävälliseen toimintaan. Eräässä kairolaisten tutkijoiden tekemässä tutkimuksessa köyhemmät asukkaat kierrättivät ja lajittelivat enemmän ja huolellisemmin verrattuna varakkaampaan ryhmään, sanoo tutkija Susanna Myllylä, joka on tehnyt väitöskirjansa kaupungistumisesta ja ympäristökysymyksistä. Hänen mielestään eri toimijoiden välistä yhteistyötä pitäisi lisätä. – Kannatan myös radikaaleja otteita, kuten muovipussikieltoa, kaupunkihallinnon taholta. Ihmisten pitäisi ymmärtää toimintansa vaikutukset, edes siltä kannalta, mikä vaikutus asioilla on heidän lapsiinsa. Toisaalta kasvavaan vaurastumiseen, kilpailumentaliteettiin ja egoismiin ei taida olla mitään ihmelääkettä, Susanna Myllylä sanoo. – Nykyinen sukupolvi on mielestäni menetetty, ja pitäisikin satsata lapsiin ja nuoriin lisäten ympäristötietoisuutta. Tansaniassa kuulin, miten ympäristökoulussa olevat lapset opettavat jo vanhempiaan kierrätyksessä. Ylipäätään näissä kouluissa oli viihtyisämpää ja poissaolot vähäisempiä. Kierrätys tehdään liian hankalaksi. Esimerkiksi Kreikassa Susanna Myllylä huomasi, miten hotellit ja kaupat heittävät pullot mieluummin roskiin kuin lähettävät ne Kaupunkiväestö tuottaa jätettä kaksi kertaa enemmän kuin maaseudun väestö. MAAILMANKUVA 59
takaisin tehtaaseen, sillä kuljetuskustannukset tulevat liian kalliiksi. Kierrätys ei houkuttele, jos se tuottaa tappiota. – Kierrätyksen pitää olla hyvin suunniteltua ja toimivaa. Ei auta, että kaupungit pidetään siistinä, mutta loppusijoitus tapahtuu sitten avokaatopaikalle, mistä jäte lähtee leviämään ympäristöön ja eläimet syövät sitä. Sinun roskasi, minun aarteeni Ainakin 15 miljoonaa ihmistä saa kehitysmaissa toimeentulonsa keräämällä toisten jätteitä. Epävirallisilla roskankerääjillä onkin merkittävä rooli jätehuollossa. Susanna Myllylän mukaan roskista on muodostunut monissa suurkaupungeissa bisnes, johon kuuluu eriytyneitä toimijoita. Tietyt ryhmät esimerkiksi kiertävät kaupungilla keräämässä ja ostamassa jätettä. Suurkaupunkien kaatopaikkojen laitamilla elää köyhimmistä köyhimpiä, jotka kiertävät kaatopaikoilla elättääkseen perheensä. Iso osa kaatopaikoilla työskentelevistä on lapsia. Kairolaisen slummin kapeat kujat ovat niin jätteiden peitossa, että niillä mahtuu juuri ja juuri kulkemaan aasivankkureilla. Alakouluikäinen poika istuu kärryillä pölyn peitossa, mutta kuljettaa aarretta: roskakuormaa. Kairon kristitty vähemmistö, zabbaleenit, kerää noin kolmasosan Kairon jätteistä ja kierrättää tästä määrästä yli 80 prosenttia kotislummissaan. Kaikki mahdollinen materiaali myydään tai kierrätetään eteenpäin. Kairon Mokattam on suurin jätekaupunginosa, jossa asuu noin 30 000 zabbaleenia. Miehet ja pojat lähtevät aamuvarhaisella kierrokselleen keräämään roskia. Kun kuorma saapuu Mokattamille, alkaa lajittelu. Naiset ja lapset, etupäässä tytöt, käyvät jätteet läpi paljain käsin, mikä on suuri terveysriski. Infektiot ja esimerkiksi hepatiittitartunnat ovat yleisiä. Suurin osa lapsista työskentelee, mikä rajoittaa tai estää heidän koulunkäyntinsä. Ihmisoikeusongelmat ovat suuria, mutta itse kierrätyskäytännöt ovat tehokkaita. Zabbaleenien kierrätysjärjestelmää on pidetty malliesimerkkinä muille kehittyville metropoleille. Itse asiassa zabbaleenit ovat tehokkaimpia kierrättäjiä koko maailmassa. He ovat luoneet vuosikymmenten aikana jätteistä itselleen keinon ansaita elantonsa. 60 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
Roskien kerääjät kuuluvat yhteiskunnan heikoimpiin ryhmiin. Yhteiskunnan näkymättömät Roskien kerääjät kuuluvat yhteiskunnan heikoimpiin ryhmiin. Niin paljon jätteet herättävät ihmisissä inhoa, että Kairon zabbaleenit ovat pohjasakkaa ja kontaktia heihin vältetään. Egyptin muslimienemmistö vierastaa myös sitä, että zabbaleenit kasvattavat sikoja. Kuitenkin jätteidenkerääjien työ on korvaamatonta ja tuo kaupungille myös säästöjä. Silti tasaisin väliajoin kaupunki estää näiden näkymättömien ihmisten toiminnan, jolloin seurauksena on kaaos jätteiden kertyessä kaduille. – Eräässä talossa, jossa asuin, zabbaleen-mies kävi noutamassa roskat pari kolme kertaa viikossa. Toiminta oli nopeaa ja huomaamatonta, Susanna Myllylä kertoo. Nyt Egyptin jätemarkkinoille on tullut kansainvälisiä jätefirmoja, mikä on vaikeuttanut zabbaleenien tilannetta. Zabbaleenien tapa kerätä jätteitä on kuitenkin tehokkaampi kapeilla kujilla, joille kansainvälisten jätefirmojen autot eivät edes mahdu. – Globalisaatio on alkanut vaikuttaa myös zabbaleenien elämään ja heikentänyt heidän tulonhankintaansa, Susanna Myllylä sanoo. Vaikka jätteenkerääjät ovat asuneet ja työskennelleet Mokattamin alueella vuosikymmeniä, viranomaiset haluaisivat aika ajoin siivota heidät pois kaupungin ulkopuolelle. Jätteet eivät kuitenkaan lopu kaupungista, ja zabbaleenit joutuisivat tällöin kuljettamaan roskat vielä kauemmas. Tämä veisi enemmän aikaa, lisäisi kustannuksia ja vaikeuttaisi köyhimpien elämää entisestään. Zabbaleenit harmittelevat sitä, etteivät edelleenkään saa arvostusta jätealan ammattilaisina kotikaupungissaan. Jätteitä lajitteleva nainen Kairossa kysyykin: – Jos meitä ei olisi, kuinka paljon roskaa kaupungissa olisi? Lähteet: Cairo's Zabaleen garbage recyclers: Multi-nationals' takeover and state relocation plans. Wael Salah Wahmi & Keith Sutton. Habitat International 2006. Urban Poverty and Resistance Activism, Social Development, and Empowerment of the Zabbaleen. Nada Chidiac 2011, University of Amsterdam. The informal recycling sector on developing countries. Martin Medina 2008, Gridlines, The World Bank. MAAILMANKUVA 61
Kalle Heino Turismi – kehityksen kaasu vai ympäristönsuojelun jarru? Turismin uskotaan auttavan merkittävästi köyhyyden vähentämisessä. Matkailun on kuitenkin oltava vastuullista, sillä muuten se tuhoaa kehittyvien maiden jo ennestään hauraan luonnon. Balia uhkaa vesikriisi, sillä vesivarannot eivät riitä sekä maanviljelyksen että turismin tarpeisiin. YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
Matkailu voi auttaa merkittävästi monia kehittyviä maita nousemaan köyhyydestä. Tällä hetkellä turismi tuo pääasiallisen osan ulkomaisesta valuutasta joka kolmanteen kehitysmaahan. Yksi työpaikka matkailualalla luo puolitoista työpaikkaa jollakin toisella matkailuun linkittyvällä toimialalla. Samalla turismi kuitenkin uhkaa kehitysmaiden luontoa, sillä monien maiden ympäristö ei kestä turismin aiheuttamaa kuormaa. Näin uskovat monet ympäristöalan asiantuntijajärjestöt. YK:n ympäristöohjelma UNEP toteaa raportissaan, että on enenevässä määrin näyttöä siitä, kuinka matkailu vähentää köyhyyttä etenkin kehittyvien maiden maaseuduilla. Raportti kuitenkin huomauttaa, että kehittyvissä maissa matkailun on oltava ennen kaikkea kestävää ja vastuullista. Huonosti toteutettu matkailubisnes aiheuttaa eroosiota ja kohtuuttomia kuormia maaperälle, lisää ilman, maaperän ja vesistöjen saastumista, tuhoaa kasvija eläinlajeja sekä kasvattaa metsäpalojen riskiä. Vastuullinen matkailu ja ympäristökysymysten huomioiminen matkailubisneksessä ei pelkästään tee turismista kehitysmaista ympäristöystävällistä. Se myös tehostaa paikallisyhteisöjen energiankulutusta, jätteenkäsittelyä ja vesijärjestelmiä. Turistit kuluttavat Balin vesivaroja Bali, tunnettu ja suosittu matkailusaari Indonesiassa, on yksi paikoista, joihin tällä hetkellä kiteytyy erityisen selvästi ristiriita turismin ja ympäristön välillä. Vielä 1970-luvulla Bali oli maatalousvaltainen saari, kunnes taiteilijat ja lainelautailijat alkoivat vyöryä saarelle etenkin Australiasta. Tällä hetkellä Balilla on 4,2 miljoonaa asukasta. Matkailijoita Balilla käy vuodessa yli kolme miljoonaa. Nyt balilaisista jopa 80 prosenttia saa tulonsa turismista. Jo useita vuosia on uumoiltu, että viimeistään vuonna 2015 Balia uhkaa vesikriisi, sillä maan vesivarannot eivät riitä sekä maanviljelyksen että turismin tarpeisiin. Vastuullinen matkailu tehostaa paikallisyhteisöjen energiankulutusta, jätteenkäsittelyä ja vesijärjestelmiä.
Balin vuotuinen vedenkulutus on tällä hetkellä 5,4 miljardia kuutiota, kun vettä on saarella saatavilla vain 4,7 miljardia kuutiota vuodessa. – Tilanne pahenee koko ajan. Balin yhdeksästä alueesta enää neljä tuottaa enemmän vettä kuin kuluttaa, balilainen ympäristövaikuttaja ja paikallisen kansalaisjärjestön Wisnun johtaja I Made Suarnatha toteaa. Tänä vuonna kohdattiin jo ensimmäinen selkeä kriisitilanne, kun vedenjakelu katkesi Etelä-Balilla. Tilannetta pahensi poikkeuksellisen ankara kuivakausi. Erikoisinta oli, että monien hotellien vedenjakelu onnistuttiin pitämään käynnissä, vaikka monet paikalliset asukkaat pakotettiin ostamaan pullotettu vesi liikkuvista autoista. Balilainen käyttää arviolta 100–150 litraa vettä päivässä, kun yksi hotellissa asuva matkustaja kuluttaa vettä samassa ajassa yli 1 500 litraa. Luksushotellissa määrä voi olla huimasti suurempi. Uhkana ruokapula Balin vesikriisiin on yritetty etsiä ratkaisua monin ero tavoin. Balin paikallishallinto on esimerkiksi tukenut jäteveden kierrätystä ja kampanjoinut kestävän vedenkäytön puolesta. Ehdotuslistalla on ollut myös muun muassa PohjoisBalin jokien vesien puhdistaminen ja ohjaaminen etelän turistikeskuksiin. Osa hotelleista on pohtinut sijoittamista järjestelmään, jolla merivettä voisi puhdistaa juomakelpoiseksi. Tilanne ei kuitenkaan ole helpottanut. Maankäyttö on säädeltyä, mutta järjestelmä korruptoitunut. Jokin aika takaperin ympäristön kannalta arvokkaalle Nusa Duan rannalle nousi 700 huoneen jättihotelli. – Hotelleja rakennetaan koko ajan lisää, usein siitäkin huolimatta, että paikallinen yhteisö vastustaa niitä, Suarnatha sanoo. Pullotettua vettä on tuotu Balille ulkopuolelta jo vuosia. Balin 400 joesta yli puolet on jo kuivuneita, ja Balin tärkein luonnonveden lähde, Buyan-järvi, on kutistunut sekä kärsinyt pahasti sakkautumisesta ja kemikaaleista. – Nopeat muutokset siinä, miten maata käytetään Balilla ja miten esimerkiksi maata viljellään, voimistavat ongelmaa. Pahimmillaan tämä voi johtaa jopa ruokapulaan. CENTER F OR INTERNA TIONAL F ORESTR Y RESE AR CH (CIF OR). 64 MAAILMANKUVA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET GLOBAALISSA ETELÄSSÄ
Balin tilannetta ei myöskään paranna jäteongelma: balilaiset ja turistit tuottavat yhdessä 20 000 kuutiometriä jätettä joka päivä. Kolmasosa tästä jätteestä ei päädy ollenkaan jätehuollon piiriin. Indonesialaisen ympäristöjärjestö Walhin mukaan jopa 13 rantaa Balilla on pilaantunut turismin takia. Turismi voi myös suojella eläinlajeja Kehitysmaihin suuntautuvalla matkailulla on vaikutuksia myös uhanalaisiin eläimiin. Eläinten perässä luonnonpuistoihin saapuvat turistit voivat olla vakava uhka lajien säilymiselle, kun eläinten luonnollinen ekosysteemi murtuu ja muuttuu vierailijoiden ehdoilla. Myös metsästysmatkoilla eläinten asema jää helposti taloudellisten kysymysten jalkoihin. Vähänkin korruptoituneessa maassa voi rahalla kaatua suojellun lajin yksilö. Indonesialaisen Save Indonesian Endangered Species -järjestön Claire Oelrich näkee matkailussa kuitenkin ensisijaisesti paljon hyvää. – Turismi on ainoa keino, jolla uhanalaisia lajeja voidaan suojella. Se lisää tietoisuutta ja estää sellaisia asioita tapahtumasta, jotka johtuvat sääntöjen ja lakien puutteesta, hän toteaa. Esimerkkeinä hän mainitsee Borneon sademetsien hakkuut ja sarvikuonojen salametsästyksen Sumatralla, joita luontomatkailu on tehokkaasti jarruttanut. Matkailun kasvun ansiosta myös paikalliset ovat ymmärtäneet uhanalaisen luonnon suojelemisen tärkeyden. Ekologisuuteen kuuluu paikallisyhteisön tukeminen Eko-termin alla myydään monenlaisia matkailuja majoituspalveluita, mutta vaikka maailmalla on lukuisia erilaisia sertifikaattijärjestelmiä, termi ”eko” ei itsessään Paikallisen yhteisön ja kulttuurin tukeminen on osa ekomatkailua. tarkoita mitään eikä näin ollen varmista matkailupalvelujen ympäristöystävällisyyttä tai eettisyyttä. Lisäksi kaukomatkailuun usein oleellisesti kuuluva lentäminen aiheuttaa huomattavan määrän hiilidioksidipäästöjä. – Kävelykin voi vahingoittaa ympäristöä. Pitäisi olla joku järjestelmä, jolla mitata jälkeä ympäristöön, ekomajataloa Balilla jo vuosikausia pyörittänyt Alan Wilson sanoo. Hän muistuttaa, että esimerkiksi hotelleissa ei ole mitään tähtijärjestelmää, jolla ekologisuutta voi mitata: viiden tähden ekokokemuksen voi saada jo kahden tähden hotellissa. – Kylpylä tai televisio hotellissa ei ole ekoa. Sitä paitsi ekomatkailu on pohjimmiltaan keskiluokalle suunnattua bisnestä. Wilsonin oma majatalo perustaa ekologisuutensa sadeveden ja aurinkoenergian hyödyntämiseen. Tavoitteena on neutraali hiilijalanjälki. Wilson pitää tärkeänä myös sitä, että ekologiseksi itseään kutsuva yritys tukee paikallista yhteisöä palkkaamalla paikallisia työntekijöitä ja ohjaamalla osan tuotosta yhteisön hyväksi. Wilsonin majatalossa paikalliset työntekijät omistavat 80 prosenttia yrityksestä. Luonnonsuojelu on vain yksi osa ekomatkailua. Merkittävää on myös paikallisen yhteisön tukeminen ja sen erityispiirteiden ja kulttuurin vahvistaminen. Myös YK:n ympäristöohjelma UNEP muistuttaa, että matkailupotentiaalin ansiosta monet maailman tärkeistä luonnonalueista ovat nykyään lailla suojattuja ja että paikalliset yhteisöt hyötyvät turismista, kunhan se on ympäristön kannalta kestävää. Matkailun ansiosta energian, veden ja jätehuollon kulut laskevat myös paikallisille, ja turismin tarpeet madaltavat kynnystä hyödyntää energiaa, vettä ja jätehuoltoa tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Lähteet: YK:n ympäristöohjelma UNEP, Maailmanpankki, Maailman matkailuneuvosto, Wisnu Foundation, Walhi, Save Indonesian Endangerd Species. Lähteinä käytetty myös Suomen ympäristöministeriön toimittajien matka-apurahalla vuonna 2011 tehdyn Indonesian-matkan taustaja haastattelumateriaaleja. MAAILMANKUVA 65
Maailmankuvan lukuvinkit VANGITSEVA KUVATEOS VOODOOSTA Juha Vakkuri ja Juha Metso: Voodoo – Afrikan arkea. Like 2014. Miksi beniniläinen liikemies vaeltaa rannalle täysikuulla? Miksi kaksossisaruksensa menettänyt voodoo-uskonnon seuraaja kysyy jatkuvasti neuvoa puunukelta? Entä miksi metallin jumalan suosio on kasvanut viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti Länsi-Afrikassa? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Juha Vakkurin ja Juha Metson upea valokuvaja tarinakokoelma Voodoo – Afrikan arkea. Tämänkin teoksen synnystä saa kiittää Juha Vakkurin Beniniin perustamaa kulttuurikeskusta Villa Karoa, joka on tehnyt Guineanlahdella sijaitsevan pienen maan tutuksi suomalaisille. Beninin väestöstä noin puolet on voodoo-uskontoa seuraavia animisteja. Teos tosin huomauttaa: ”Yöllä kaikki ovat animisteja, näin ainakin paikalliset asukkaat itse kertovat.” Metson pysäyttävät valokuvat ja Vakkurin pakinamaiset, rikkaat tekstit avaavat voodoo-uskonnon maailmaa ja ajattelutapaa. Voodoo on aivan muuta kuin nukkejen pistelyä neuloilla: maailmanselitys ja keino ratkaista ongelmia rakkaushuolista bisneskysymyksiin. Vakkari kertoo muun muassa, kuinka voodoo-papin varoitus saa insinöörit muuttamaan valtatien kaavaa siten, ettei pyhää puuta tarvitse kaataa. Valokuvien tunnelma vaihtelee unenomaisesta seesteisyydestä leikkisyyteen ja julmuuteen. Kuvista näkee, että Metso on päässyt lähelle kohteitaan ja viettänyt aikaa yhteisöissä. Samaten Vakkurin tekstit heijastavat Beninin syvää tuntemusta. Kirja tarjoaa Beninin arjesta välähdyksiä myös uskonnon ulkopuolelta. Tekijät eivät idealisoi voodoota, vaan teos nostaa esille myös ihmisoikeusongelmia, kuten lapsipapittarien seksuaalisen ja henkisen hyväksikäytön ja albiinoiden syrjinnän. IIDA RIEKKO VAATIMUS VAPAUDESTA Sue Monk Kidd: The invention of wings Penguin 2014. Suuret yhteiskunnalliset muutokset alkavat usein kansalaisliikkeestä, ja kansalaisliikkeet saavat alkunsa rohkeista ja ennakkoluulottomista yksilöistä. Sarah Grimké nousi 1830-luvulla yhdeksi Yhdysvaltojen kohutuimmista naisista. Charlestonilaisen plantaasinja orjanomistajan tytär julkaisi kolme pamflettia orjien ja naisten asemasta ja oli yksi historian ensimmäisistä naisabolitionisteista ja naisten oikeuksien puolustajista. Sittemmin Grimké on painunut unohduksiin. Sue Monk Kidd kuvittaa romaanissaan The Invention of Wings Sarah Grimkén ja hänen orjansa Handfulin vaiheita. Tarinan alussa Sarah saa 11-vuotislahjakseen orjatytön. Hän haluaa kieltäytyä lahjasta, mutta perheen ja yhteisön säännöt eivät salli sitä. Heräävä oikeudentunto saa Sarahin haaveilemaan juristin ammatista, mutta pian tämäkin toive murskaantuu. 1800-luvun Amerikassa nainen ei voi olla juristi. Samaan aikaan Handful oppii, mitä orjana eläminen merkitsee: näkymättömyyttä ja muiden armoilla olemista – mutta ei henkistä alistumista. Handfulin kapinallinen äiti tekee isännilleen kiusaa kaikilla keksimillään keinoilla, koska haluaa saada äänensä kuuluviin. Seuraukset ovat kuitenkin raskaat. Sarahin ja Handfulin välille kasvaa kiintymys, mutta omistajan ja orjan valta-asetelma estää täydellisen luottamuksen ja ymmärryksen synnyn. Naisten välinen side kuitenkin pitää, vaikka Sarah päätyy Philadelphian kveekariyhteisöön ja lopulta pohjoisvaltioita kiertäväksi puhujaksi, kun taas Handful jää Charlestoniin orjaksi. Vaikka Handful on fiktiivinen hahmo, Monk Kidd hahmottelee erityisen elävästi hänen ajatuksiaan ja kamppailuaan. Romaani kuvaa koskettavasti, millaista on elää ilman perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. IIDA RIEKKO 66 MAAILMANKUVA
SIIRTOMAAVALTA SAAPUU KYLÄÄN Chinua Achebe: Kaikki hajoaa Suom. Heikki Salojärvi Basam Books 2014. Nigerialaisen Chinua Acheben (1930–2013) Kaikki hajoaa kuvaa nigerialaista kyläyhteisöä 1800-luvun lopussa. Kirjan päähenkilö on yhteisön johtoon pyrkivä Okonkwo, joka kantaa harteillaan elämässään surkeasti epäonnistuneen isän taakkaa ja pelkää muuttuvansa isänsä kaltaiseksi. Pelko heijastuu myös suhteessa seuraavaan sukupolveen, sillä Okonkwo vierastaa poikansa Nwoyen luonteenpiirteitä. ”Kananpojasta näkee heti kuoriutumisen jälkeen, tuleeko siitä kukko vai ei”, Okonkwo toteaa. Kirjan alussa kyläyhteisö elää vahvasti perinteiden, tapojen ja tottumusten ohjaamana. Tuttu on turvallista, ja naapurikylien oudot tavat herättävät hämmennystä. Igbojen elämän suuria ratkaisuja ohjaavat jumalat ja oraakkeli, jonka määräykset vaativat toisinaan puistattavan raa’an väkivallan käyttöä. Achebe kuvaa taitavasti igbojen arkista elämää – naisia ja miehiä töissään, jamssinviljelyä, pihaa kiertävän muurin korjaamista, perhesuhteita, kyläjuhlia ja palmuviinihumalaa. Okonkwon ja igbo-yhteisön suuri elämänmuutos on kuitenkin vain lyhyen matkan päässä: siirtomaaisännät tuovat tullessaan liudan vieraan maailman sääntöjä, ja kulttuurien törmäys on väistämätön. Samaan aikaan lähetystyö levittää alueelle kristinuskoa ja vaatii igboja luopumaan epäjumalistaan. Perinteiden keskelle asettuvat kirkot, koulut, piirikomissaari, sakot ja tutkintavankila. Pian Okonkwo ei enää murehdi vain itseään vaan klaania, jonka näkee hajoavan ja murtuvan. Achebea on pidetty modernin afrikkalaisen kirjallisuuden isänä. Alun perin vuonna 1958 julkaistu Kaikki hajoaa tuli suomennettuna kirjakauppoihin vasta vuonna 2014, vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen. ANNA-KAISA HAKKARAINEN NAISTEN KAMPPAILUA NEPALISSA Elizabeth Enslin: While the Gods Were Sleeping: A Journey Through Love and Rebellion in Nepal. Seal Press 2014. Elizabeth Enslin kuvaa muistelmateoksessaan While the Gods Were Sleeping elämäänsä 80ja 90-lukujen Nepalissa, kulttuurien, kastien, gender-kysymysten ja poliittisten kiistojen ristipaineessa. Enslin, tiedostava yhdysvaltalainen antropologi, päätyy Nepalin tasankoalueelle Chitwaniin rakastuttuaan yliopistossa nepalilaisiin bramiinimieheen. Pari asettuu asumaan monen sukupolven yhteistalouteen. Yksityinen ja yhteiskunnallinen sekoittuvat, kun Enslin tutkii nepalilaisten naisten – erityisesti kastittomien ja maattomien naisten – asemaa ja joutuu samalla kohtaamaan toistuvaa syrjintää sukupuolensa ja ulkopuolisuutensa vuoksi. Teoksen kiinnostavinta antia ovat tarinat naisten arjesta. Enslin kuvaa elävästi nuoren tytön hätäännystä, kun tämä eristetään kuukautisten alettua pimeään karjasuojaan, ja anoppinsa muistoja elämästään lapsimorsiamena. Kertoja pysähtyy usein analysoimaan voimattomuuttaan naisia ja tyttöjä alistavien käytäntöjen edessä. Kukaan ei esimerkiksi halua kuunnella, että perinne, jonka mukaan tyttövauvan synnyttänyt äiti ei saa peseytyä tai vaihtaa vaatteita 11 vuorokauteen, tappaa monia tuoreita äitejä tulehduksiin. Enslin kuvaa koskettavasti omaa vaikeaa synnytystään maaseutusairaalassa ja sopeutumistaan värikkääseen pappisperheeseen. Sen sijaan yksityiskohtaiset antropologiset ja poliittiset analyysit poikkeavat kerronnan soljuvasta tyylistä ja toistavat ajoittain itseään. Tarina loppuu kuin seinään 90-luvun alkuun, ja lukija jää kaipaamaan täydennystä: mitä tarinan henkilöille tapahtui ja kuinka naisten asema Nepalissa on muuttunut. Vain loppukiitoksista selviää, että Enslin on eronnut nepalilaisesta miehestään ja asuu nykyisin Oregonissa. IIDA RIEKKO MAAILMANKUVA 67
MaailmanKuva on Plan Suomen julkaisu, joka pureutuu ajankohtaisiin kehityskysymyksiin. Tilaa lehti verkosta: www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat ihmiset. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937, ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 69 maassa.