• Plan Suomi Säätiö Numero 4 Hinta 4
• SiSällySluettelo PääKIRjoITUs 4 GloBAAlietiiKKA yHDiStää GloBAAleJA KulttuuReJA KEHITYsYHTEIsTYÖN ETIIKKA 8 FiliPPiiNit Vie AiVoJA 12 MiKä oHJAA SuoMAlAiStA KeHitySyHteiStyÖtä? 16 KeHitySyHteiStyÖN SANAt 18 KoHtAAMiSiA 20 KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA PuoluePuNtARiSSA 22 KeHitySeettiSiä KySyMyKSiä KULTTUURI 26 täRKeää oN Se, MiteN iHMiNeN KoHtAA SilMäN tASAltA toiSeN iHMiSeN 29 KoRRuPtio JA tASA-ARVo 32 eKoloGiSet JA eettiSet VAAtteet HAAStAVAt HAlVAN PiKAMuoDiN 34 KeHitySAVuN loPPu 36 oliSiKo ViiHDeteolliSuuDeStA MAAilMAN PARANtAJAKSi? 2 - MAAilMANKuVA
• LAPsEN MAAILMA 60 lAPSi RAKeNtAA AKtiiViSeSti MAAilMAANSA 62 RoMANiAN lAPSillA HeiKKo tuRVAVeRKKo YHTEIsKUNTA 64 lAPSuuDeN MAAilMA oiKeiN yMMäRRettyNä 66 PReSiDeNtti MuGABeN tyttäReN oPiSKelut HoNKoNGiN ylioPiStoSSA HAlutAAN eStää 40 KeHityS ei tARKoitA että KAiKKi eläiSiVät KuteN läNSiMAAlAiSet 44 eläMää eRiStyKSiSSä 48 MoRAAli, uSKoNto JA KeHitySyHteiStyÖ 52 MuuAllA SyNtyNyt SuoMAlAiNeN 54 tuRiStieN MuoVAAMA lAPSuuS MaailmanKuva 4 Maaliskuu 2009 Julkaisija Plan Suomi Säätiö iSSN 1797-1586 Päätoimittaja: Marja-leena Suvanto Ulkoasu: Marcell Kismartoni Kannen kuva: Sander Stoepker Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. Paino: esa Print oy Paperi: edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 3 000 Seuraava lehti ilmestyy lokaskuussa Plan suomi säätiö Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14 MAAilMANKuVA - 3
• PääKiRJoituS Globaalietiikka yhdistää globaaleja kulttuureja Globalisaatiolla on monet kasvot. taloudellisen, poliittisen tai ympäristökysymysten globalisaation lisäksi puhutaan myös kulttuurillisesta globalisaatiosta. ilmastomuutoksen ja köyhtymisen vaikutuksena syntyy yhä enemmän muuttoliikkeitä. liikkumisen ja viestinnän helppous saa kulttuurit kohtaamaan yhä useammin ja tiiviimmin. Kulttuurien kohtaaminen on myös globaalin etiikan ydinkysymyksiä. Maailman eri osien epätasa-arvo on kärjistynyt globalisaation, ilmastomuutoksen elintarvikkeiden kallistumisen ja maailmanlaajuisen taloudellisen kriisin myötä. Globaalia etiikkaa tarvitaan, jotta voidaan etsiä arvostuksia, jotka ihmiset, usein tiedostamattaan, jakavat kaikkialla maailmassa. yhteisen moraalisuuden herättäminen, sen sijaan että puolustetaan uskonnollisia tai poliittisia dogmeja, auttaa ihmisiä löytämään yhteisen kulttuurisen ja eettisen perustan. Globaalia etiikkaa koskevaa keskustelua tarvitaan myös uudistamaan instituutioita sellaisiksi, että ne ohjaavat ihmisiä kohtelemaan toisiaan moraalisesti siedettävästi. Monet filosofiat velvoittavat meitä kunnioittamaan jokaista ihmistä itsessään arvokkaana, ja kieltävät alistamasta ketään. olemme saman maailman kansalaisia ja ennen kaikkea ihmisiä. Kielistä, kulttuurista tai uskonnoista riippumatta voimme ymmärtää toisen ihmisen toiveita, pelkoja ja suruja. Jokainen maailmaan syntyvä lapsi on samanlainen ihminen, pieni maailmankansalainen. ihmisarvon kunnioittaminen edellyttää huolenpitoa heikoista ja avuttomista. Myötätunto on humaanin yhteiskunnan ominaisuuksia. Miltei kaikki maailman maat ovat allekirjoittaneet sekä ihmisoikeuksien julistuksen että lapsenoikeuksien sopimuksen ja laajan joukon muita erityissopimuksia, jotka asettavat sekä valtioille, instituutioille että yksittäisille kansalaisille laillisia velvoitteita, mutta myös vahvoja eettisiä velvollisuuksia. oikeudenmukainen maailma ei kuitenkaan ole lähellä toteutumista. Aina tulee olemaan konflikteja, katastrofeja ja maailman rakenteita, jotka estävät ihmisten ja yhteisöjen kehitysmahdollisuuksia. Riitta Weiste 4 - MAAilMANKuVA
• yhteisen moraalisuuden herättäminen, sen sijaan että puolustetaan uskonnollisia tai poliittisia dogmeja, auttaa ihmisiä löytämään yhteisen kulttuurisen ja eettisen perustan. Köyhyys ja vääryys eivät katoa. Silti voimme omaksua maailmankansalaisen näkökulman omassa elämässämme, kohdata jokaisen ihmisen, myös lapsen, itsessään arvokkaana ja kunnioituksen ansaitsevana kumppanina, jolla on tasavertainen oikeus ihmisyytensä toteuttamiseen omista lähtökohdistaan. tämä onkin ihmisoikeuksia koskevien sopimusten perusta. oikeudenmukainen yhteiskunta tunnustaa, että ihminen on vapaa yksilökohtaisiin valintoihin ja itse vastuussa teoistaan, mutta myös velvoittaa kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa olevin suojelemaan heitä. ihmisten välistä siltaa voidaan rakentaa sisäistämällä globaalin maailmankansalaisen eettisiä perusperiaatteita. KiRJoittAJA oN PlAN SuoMi SäätiÖN PääSiHteeRi MAAilMANKuVA - 5
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA 6 - MAAilMANKuVA
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA Filippiinit vie aivoja ongelma: suomessa ei ole tarpeeksi hoitajia vanhenevalle väestölle. Ratkaisu: Hankitaan sairaanhoitajia Filippiineiltä, koulutetaan heidät lähihoitajiksi ja opetetaan heille suomea. Aivoviennin ja aivovuodon ero on se, että aivovienti on harkittua politiikkaa. Filippiinien entinen terveysministeri jaime Galvez-Tan pelkää, että hänen maansa sairaanhoitajavienti on muuttumassa hallitsemattomaksi vuodoksi. Lääkäritkin kouluttautuvat hoitajiksi päästäkseen ulkomaille. KuVA: eSS / MiRJA HuSSAiN Matti Keppo Käsi kädessä. Filippiiniläishoitaja Merell tuvida ja Väinö tenkanen esperi Care hoivakodissa Keravalla. Näin se toimii. Suomalaisyritys opteam rekrytoi viime vuoden huhtikuussa ensimmäiset sairaanhoitajat Filippiineiltä Suomeen. Nyt he hoitavat yksityisen terveysyrityksen leivissä vanhuksia entisen sotilassairaala tilkan tiloissa Helsingissä. lisää on tulossa. - Meillä on käynnissä pilottihanke HuS:in kanssa. He haluavat rekrytoida 20 sairaanhoitajaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut haluavansa nähdä, millainen ratkaisu Suomen hoitajapulaan tämä voisi olla, opteamin henkilöstöjohtaja Minna Vanhala-Harmanen kertoo. uusi aalto koulutetaan ammattikorkeakoulussa, minkä jälkeen he jatkavat leikkaussaleihin ja ortopedian sekä verisuonikirurgian vuodeosastoille. Filippiiniläiset sairaanhoitajat ovat maailmalla hittituote, sillä euroopan ja yhdysvaltojen harmaantuva väestö tarvitsee hoitajansa. Filippiinien valtio rohkaisee hoitajia lähtemään, paiskimaan töitä ja lähettämään rahaa kotiin. Siksi filippiiniläiset pöyhivät vanhusten tyynyjä, avustavat leikkauksissa ja laittavat tippaa niin Riadissa, Miamissa kuin Helsingissäkin. Maan entinen terveysministeri jaime Galvez-Tan kuitenkin varoittaa, että Filippiineillä voivat olla edessä kovat ajat, sillä vientipolitiikalla on seurauksia. Galvez-tanin mielestä teollisuusmaiden hoitajapula on luonut maailmalle kysynnän, joka imee Filippiinien maaseutua kuiviin. 8 - MAAilMANKuVA
• - 200 sairaalaa on sulkenut ovensa ja 800 on osittain suljettu henkilökunnan puutteen vuoksi. Valmistuvat hoitajat eivät halua töihin maaseudulle. He odottavat mieluummin mahdollisuutta lähteä ulkomaille, Galvez-tan kertoo puhelimitse Filippiineiltä. Suomen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan on kirjattu, että työperusteista maahanmuuttoa edistettäessä pitäisi ottaa huomioon aivokadon vaikutukset kehitysmaissa. Miten se hoidetaan vapaassa maailmantaloudessa, onkin vaikeampi juttu. - eettiset rekrytointisäännöt voisivat olla ratkaisu, mutta millä tavalla niitä sovelletaan ja mitä ne ovat? Kompensointi voi tapahtua monella tavoin, esimerkiksi tulonsiirtona. Mutta millä tavalla se voitaisiin tehdä? Järjestelmään on hankala puuttua, valtiovarainministeriön kansantalousosaston johtaja jukka Pekkarinen pohtii. Galvez-tanilla on ajatus, mutta palataan siihen aivan lopuksi. Filippiiniläiset sairaanhoitajat ovat maailmalla hittituote, sillä euroopan ja yhdysvaltojen harmaantuva väestö tarvitsee hoitajansa. Kehitysmaissa on resursseja yritysten kanta aivovuotoon on käytännöllinen. Haetaan resurssit sieltä, missä niitä on. - Filippiineillä on 150 000 työtöntä sairaanhoitajaa, jotka on koulutettu yksityisellä rahalla. Kuten Suomessakin 60-luvulla, hoitajat menevät sinne, missä on töitä, opteamin Vanhala-Harmanen sanoo. Filippiinien mallia on pidetty onnistuneena esimerkkinä kehitysmaan inhimillisen pääoman globaalista kaupallistamisesta. Siitä asti, kun valtio loi 70-luvulla mekanismin ulkomailla työskentelylle, filippiiniläiset ovat lähteneet ja lähettäneet rahaa kotiin. Viime vuonna maailmalle lähti arviolta 15 000 sairaanhoitajaa. Hävikki kompensoidaan tuotannolla, sillä filippiiniläisiä kouluttautuu hoitajiksi enemmän kuin koskaan. ulkomailla työskentelevien työpanos palaa kotiin rahalähetyksinä, jotka muodostavat yli 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Galvez-tanin mukaan ongelma on, että kaikki haluavat lähteä. unelma dollariputkesta on saanut maan sikiämään uusia hoitoalan oppilaitoksia, joiden koulutuksen tasoon hän suhtautuu epäillen. lisäksi noin 9 000 lääkäriä on kouluttautunut hoitajiksi. ulkomailla on helpompi saada sertifioiduksi hoitajan kuin lääkärin paperit, ja palkka voi olla kymmenkertainen Filippiinien lääkärinpalkkaan verrattuna. Se on ongelma, sillä Filippiinien maaseudulla on myös lääkäripula. - Hallitus on ylpeä, että se vie työvoimaa ulkomaille. Mutta se ei investoi tarpeeksi maan omaan terveyssektoriin, viime vuonna vain kaksi prosenttia. Rahalähetykset pitävät hallituksen talouden pinnalla, joten se takertuu vientipolitiikkaan pelastajana. MAAilMANKuVA - 9
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA leHtiKuVA / AFP PHoto/RoMeo GACAD - Filippiiniläisistä hoitajista käydään teollisuusmaissa kilpailua. yhdysvallat ja lähi-itä ovat suosituimpia kohteita. Koulutimme ennen 10 000 hoitajaa vuodessa, nyt 80 000, mutta maailma haluaa lisää, Galvez-tan sanoo. Dynamiikkaan vaikea puuttua Siinä missä Filippiineillä mietitään, onko aivovienti muuttumassa aivovuodoksi, monen muun maan kohdalla tilanne on selkeämpi. Aivokäyrä on laskeva, sillä lähtijöille ei löydy korvaajia. Kehityspoliittisen yhdistyksen Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen vetoaa, että teollisuusmaiden työvoimapulaa ei ehkäistäisi kehitysmaiden kustannuksella. - Aivovuoto voi olla vahingollista, jos käy niin kuin Malawissa. lontoossa on enemmän malawilaisia lääkäreitä kuin Malawissa. Sellainen voi tehdä tyhjäksi Britannian kehityspolitiikan entisessä siirtomaassaan. tavoitteena on kasvattaa HiV/AiDS-epidemiasta kärsivän Afrikan valtion inhimillistä pääomaa ­ koulutetun väestön määrää ­ mutta valitettavasti inhimillinen pääoma ei halua jäädä Malawiin. - en tiedä, voiko tätä ilmiötä säädellä. ihmisillä on oikeus lähteä, ja fakta on, että esimerkiksi vanhusten hoitoon tarvitaan Suomessakin lisää ihmisiä. tosin tänne tulee kehitysmaista vain vähän työperusteisia muuttajia. Suomi on syrjässä muuttovirtojen varrelta. - enkä näe, että yhtäkkiä alkaisi tulla paljon lisää. Mutta toivoisin, että kehityspolitiikassamme ymmärrettäisiin paremmin siirtolaiskysymykset, lappalainen sanoo. Jukka Pekkarinen tunnistaa ongelmat. - Koulutetun väen maastamuutto on kipeä kysymys ajatellessa vaikutuksia kehitysmaiden kannalta. Hän pitää toivottuna suuntana aivokiertoa. Sitä, että koulutetut ihmiset palaisivat joskus lähtömaihinsa entistä parempine taitoineen. - inhimillisen pääoman kehitykseen liittyvä siirtolaisuus on yksi talouden dynamiikan päämoottoreista. tuo dynamiikka voi hyödyttää myös kehitysmaita. Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma listaa aivoviennin tai -vuodon positiivisina kehitysmaavaikutuksina kulttuuri- ja kauppayhteydet, investoinnit lähtömaahan, keksintöjen, asenteiden ja tietotaidon välityksen sekä rahalähetykset. Viimeisen todellinen hyöty on kuitenkin tutkijoiden mukaan kiistanalainen. 50 Hoitajaa = 1 sairaala? - Se on eettinen win-win-malli, Galvez-tan ylistää. Kun hän kävi syksyllä Finlandia-talossa opteamin järjestämässä seminaarissa, hän esitteli suomalaisille ajatustaan hoitajaviennin vaikutusten kompensoimiseksi Filippiineillä. - Jokaisesta Suomeen lähetetystä hoitajasta Suomi kustantaisi kolmen hoitajan koulutuksen. Jokaisesta 25 hoitajasta Suomi kustantaisi sairaanhoito-oppilaitoksen maaseudulle. Ja jokaisesta 50 hoitajasta Suomi kustantaisi maaseudulle sairaalan. - Maahanmuuttoministerinne Astrid Thors suhtautui asiaan positiivisesti, Galvez-tan sanoo. Avoimeksi jäi, kuka kustannukset maksaisi ja löytyisikö maaseudulle siltikään tekijöitä tai rahaa. yksi ratkaisu voi löytyä itse saarivaltiosta: tänä vuonna Filippiinien lääketieteellisestä yliopistossa, jossa Galvez-tan toimii professorina, aloittavat lääketieteen opiskelijat velvoitetaan työskentelemään valmistumisensa jälkeen kolme vuotta kotimaassaan korvausvaatimuksen uhalla. Velvoite on ensimmäinen laatuaan, hoitoalan tai lääketieteen koulutuspaikoissa Filippiineillä. Valtakunnallisia lakialoitteita on tehty aikaisemminkin, mutta ne ovat 10 - MAAilMANKuVA
• menneet nurin vähin äänin. tuloksia odotellessa opteam kertoo rakentaneensa omia eettisiä mekanismejaan. - olemme tehneet periaatelinjauksen, että emme palkkaa lääkäreitä hoitajiksi. olemme myös perustaneet säätiön, jota kautta keräämme varoja, että voisimme lähettää rahaa takaisin. Voisimme esimerkiksi kustantaa lääkkeitä vähävaraisille ja lainata rahaa lähtijöille, Vanhala-Harmanen sanoo. miseksi Kauhajoelle on vastatuulessa. tarkoitus oli tuoda lisää tekijöitä niiden 17:n lisäksi, jotka jo ovat siellä. Kauhajoelle rekrytoitiin Vietnamista ammattitaitoisia hitsaajia, koska paikalliset yritykset tarvitsivat työvoimaa. Suomesta ei löytynyt ­ joko hitsaajia tai muuttohalukkaita. - Nyt pitää laittaa jarruja päälle. tilanne ei ole sama kuin vuosi sitten Pitäisi olla työpaikka puolisollekin. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA jarruja päälle talouskriisi on jo hiljentänyt työperustaista maahanmuuttoa. taantuma tuntuu etenkin rakennusalalla, joka on vetänyt keikkatyöläisiä Venäjältä ja Virosta. - Pitkä nousukausi imi väkeä Suomeen. Nyt muutto aivan varmasti vähenee, työ- ja elinkeinoministeriön erikoissuunnittelija Kai Torvi sanoo. torven mukaan on vaikea arvioida, kuinka paljon Suomeen rekrytoidaan koulutettuja työntekijöitä kehitysmaista. tilastot kertovat kyllä tulijoiden lähtömaat, mutta suuri osa kehitysmaiden tulijoista tulee aivan muin perustein kuin suomalaisyritysten kutsumana. Muuttaminen humanitaarisista tai perhesyistä on huomattavasti yleisempää. - osuus on luultavasti aika pieni. Venäjä ja Viro ovat merkittävimmät lähtömaat. Suomeen on tullut korkeasti koulutettuja tekijöitä etenkin hoitoalalle ja teknologia- ja it-alalle. - Hoitoala vetää varmasti väkeä taantumassakin ja kauppa myös. HoK-elanto ilmoitti juuri palkkaavansa 300 ihmistä lisää. Ja siivousala. Se tosin alkaa mennä siihen, että suomalaiset eivät edes suostu enää tekemään sitä. teollisuudessa taantuma tuntuu. etelä-Pohjanmaan liiton maakuntahallituksen puheenjohtaja Antti NiemiAro kertoo, että projekti vietnamilaisten hitsaajien tuo- Kehitysmaat vuotavat · yK:n arvion mukaan maailmassa oli vuonna 2005 noin 190 miljoonaa maahanmuuttajaa, mikä on noin 3 % maailman väestöstä. · 40 % turkin ja Marokon kansalaisista, joilla on kolmannen asteen koulutus, on muuttanut oeCDmaihin · 75% Jamaikan ja Haitin kolmannen asteen koulutetuista asuu yhdysvalloissa · Kolmannes Afrikan ammattitaitoisesta väestöstä on muuttanut mantereen ulkopuolelle viimeisten vuosikymmenten aikana. · Siirtolaiset haluavat usein jäädä vastaanottavaan maahan, jos integroituminen onnistuu. Ratkaisevia tekijöitä ovat työllisyys, perhe, sosiaaliset verkostot ja kuulumisen tunne. · Rahalähetysten vaikutukset kehitykselle ovat kiistanalaisia. Joidenkin teorioiden mukaan ne eivät vaikuta makrotalouteen, vaan voivat hidastaa kehitystä luomalla paikallista perhetaloutta. ARNo tANNeR: BRAiN DRAiN AND BeyoND: RetuRNS AND ReMittANCeS oF HiGHly SKilleD MiGRANtS (2005) MAAilMANKuVA - 11
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA Mikä ohjaa suomalaista kehitysyhteistyötä? etiiKKA, PolitiiKKA VAi ei MiKääN? Heta Aleksandra Gylling Näkemyksiimme siitä, millainen toiminta yhteiskunnassa ja yhteiskuntien välillä on sallittua ja millainen kiellettyä, riippuu eettisten arvojemme lisäksi taloudellisista, poliittisista ja uskonnollisista arvoistamme. Kyse ei ole vain eturistiriidoista eikä siitä, kuinka altruistisia tai egoistisia olemme, vaan myös erimielisyyksistä koskien keinoja, joilla parhaiten edistetään hyvinvointia. Vaikka kuinka haluaisimme edistää osallistavia projekteja, asiat eivät entisestä muutu, jos osallistettavat itse eivät halua osallistua. Jos virallisiin ohjelmiin on uskomista, Suomen nykyinen kehitysyhteistyöpolitiikka pyrkii johdonmukaisuuteen ja parantamaan laatua ja tuloksellisuutta. Kuulostaa ylevältä strategialta, mutta valitettavasti kyse taitaa olla retoriikasta, jota yleisimminkin on ministeriöistä markkinoitu. luodaan strategiasuunnitelmia, korostetaan milloin minkäkin "laadun" merkitystä ja perustetaan uusia arviointiryhmiä. tämä takaa vain sen, että puhutaan ja panostetaan laatuun siinä merkityksessä, että "laatu" sanana esiintyy puheissa riittävän usein. Mitä laatu on? laaduttoman politiikan vastakohta? Kyse ei ole ilmiönä uudesta asiasta. yli kymmenen vuotta sitten tuli muodikkaaksi puhua arvoista, ja monet poliitikotkin hihkuivat intoa käydä "arvokeskustelua". tällä näennäisellä arvokeskustelulla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos se jää (kuten jo silloinkin jäi) siihen, että joukko hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä toistelee toisilleen miten tärkeää oikeudenmukaisuus on. eurooppalaiset ja afrikkalaiset voivat hyvin nyökytellä yhteisymmärryksen vallitessa oikeudenmukaisuuden ja hyvän yhteiskunnan tärkeyttä. ilman, että kellään on mitään selvää kuvaa siitä, mitä oikeudenmukaisuuden käsite kullekin tarkoittaa, millaisena he oikeudenmukaisuuden näkevät ja mitä ehtoja hyvän yhteiskunnan pitäisi täyttää. oikeudenmukaisuuden tulkintaa onko oikeudenmukaisuus sitä, että kaikki jaettava hyvä jaetaan tasan ja jokainen saa yhtä ison kakunpalan? Se voi toimia lasten syntymäpäivillä, mutta tuskin silloin, kun pyritään parantamaan sairauksia ja kehittämään terveyspalveluita. onko oikeudenmukaisuus sitä, että toimitaan jonkin reilun prosessin mukaan ja jaetaan niukka hyvä vaikkapa yksilöiden ansioiden perusteella? Jos kaivan ojaa 10 metriä, naapurin kaivaessa 4 metriä, vaatiiko oikeudenmukaisuus sitä, että saan enemmän palkkaa? yksinkertainen, tehtyyn työhön perustuva oikeudenmukaisuusperiaate voi toimia todellakin ojankaivupuuhissa, mutta entä silloin, kun on vaikea nähdä miten ansiot olisivat aidosti yksilön "ansiota"? Jos olet jo valmiiksi heikko ja yhteiskunnan marginaalissa, voidaanko ja pitäisikö sinulta vaatia samaa 12 - MAAilMANKuVA
• yhtä iso kakunpala voi toimia lasten syntymäpäivillä mutta ei kehitysyhteistyössä. kuin parempiosaisilta? Vai pitäisikö sittenkin huomioida ihmisten tarpeet oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi? Annetaan ensin ja eniten niille jotka eniten tarvitsevat? Kehitysavussa jaettavan rahan ja muun hyvän suhteen olisi naiivia puhua yhtäläisestä tarpeen tyydytyksestä, kun jokainen tietää miten suurimmat summat menevät ylimmille ja korruptoituneimmille yhteiskunnan kerroksille, pienten pisaroiden tihkuessa köyhimmille ja kurjimmille. Näkemyksiimme siitä, millainen toiminta yhteiskunnassa ja yhteiskuntien välillä on sallittua ja millainen kiellettyä, riippuu eettisten arvojemme lisäksi taloudellisista, poliittisista ja uskonnollisista arvoistamme. Vapaakaupan kannattajan näkemys ideaalista yhteiskunnasta on hyvin toisenlainen kuin protektionismin puolustajan. ensisijaisesti omaa etua ja omia valtaintressejä ajavan eurooppalaisen näkemys hyväksyttävän kaupankäynnin ehdoista ei voi olla sama kuin afrikkalaisen pientilallisen, jolle lapsen koulupuvun maksaminen voi olla ylitsepääsemätön ongelma. Kyse ei ole vain eturistiriidoista, eikä siitä, kuinka altruistisia tai egoistisia olemme, vaan myös erimielisyyksistä koskien keinoja, joilla parhaiten edistetään hyvinvointia. Jotta emme näyttäisi kovasydämisiltä, erilaisiin projektei- hin on osallistuttava silloinkin, kun olisi perusteltua kysyä edistävätkö nimenomaan ne (ja se miten niissä toimitaan) hyvinvointia vai ylläpitävätkö ne vääristyneitä rakenteita, ruokkien ahneiden valtakuntaa. Vaikka kuinka haluaisimme edistää osallistavia projekteja, asiat eivät entisestä muutu, jos osallistettavat itse eivät halua osallistua. ulkoministeriö voi sanoa, että "hallitus takaa korkealaatuisella toiminnalla toiminnan ennakoitavuuden, pitkäjänteisyyden ja suomalaisten veronmaksajien varojen vastuullisen käytön". Kuulostaa kauniilta ja idealistiselta, mutta edustaa pikemminkin vastuutonta kuin vastuullista retoriikkaa. ei hallitus (eikä kukaan muukaan) pysty takaamaan mitään edellä mainituista asioista, sillä se mitä tapahtuu, on kiinni ei vain meistä vaan myös heistä, avustettavista ja avustettavien liepeillä liikkuvista eduntavoittelijoista. Hallituksen "takuu" ei hävitä avustusohjelmiin perinteisesti liittyneitä ongelmia. Kaikkea sitä, mikä voi pahasti epäonnistua, sitä että poliittiset linjat muuttuvat jolloin pitkäjänteisyys katkeaa tai että veronmaksajien rahoja menee kankkulan kaivoon. Jakamattomien arvojen lisäksi ongelmana on se, ettemme ole yksimielisiä eettisesti oikean ja väärän MAAilMANKuVA - 13
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA toiminnan rajoista, eikä meillä ole instanssia, toimijatasoa, joka olisi yksittäisten valtioiden yläpuolella, pitäen meitä aisoissa rangaistuksilla uhaten. yK on malliesimerkki siitä, miten vaikeaa yksittäisiä valtioita on saada toimimaan "oikeudenmukaisesti". Pyrkimys vahvistaa ihmisoikeuksia ja valvoa niiden toteutumista on osoittautunut ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Globaali oikeudenmukaisuus Globaalia etiikkaa käsittelevässä keskustelussa on ollut esillä kolme ajatusmallia, joiden avulla velvollisuuttamme auttaa perustellaan. Peter singer esitti jo 70­luvun argumentin, joka perustui hyvin yksinkertaiseen oletukseen: "Jos kykenemme estämään jotain pahaa tapahtumasta, joutumatta uhraamaan jotain moraalisesti samanarvoista, meidän pitäisi se tehdä". toisin sanoen, kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä toisen elämän pelastamiseksi, terveyttään toisen terveyden pelastamiseksi tai mielihyväänsä toisen mielihyvän edestä. Mutta jos luopumalla yksittäisestä teatteri-illasta, uusista kengistä, joita en välttämättä tarvitse, tai jostain muusta, joka ei aidosti vähennä yleistä hyvinvointiani voin edistää jonkun muun hyvinvointia, terveyttä tai jopa pelastaa jonkun hengen, minun tulisi se tehdä. Kilpaileva vaihtoehto on vedota ihmisoikeuksiin. Jos oikeus elämään sisältää sekä oikeuden siihen, ettei keneltäkään saa elämää riistää että oikeuden hengissä pysymiseen, muilla tulee olla velvollisuuksia tämän oikeuden toteuttamiseksi. Vaatimaton moraalinen ja laillinen velvollisuutemme olla tappamatta viattomia ihmisiä saa aivan uuden ulottuvuu- den, jos meidän tulee suojella kaikkien ihmisten oikeutta elämään. Jos noudattaisimme tätä velvollisuutta, emme voisi sallia yhdenkään afrikkalaisen lapsen tai aikuisen kuolla janoon, nälkään tai yksinkertaisesti parannettavissa oleviin sairauksiin. Ja näinhän itse asiassa yK:n ihmisoikeuksien julistus vaatiikin. Kolmas mahdollisuus on käyttää ns. taaksepäin katsovia argumentteja ja vedota velvollisuutemme korjata vääryyksiä, joihin länsimaat ovat siirtomaa-aikoina syyllistyneet. Jos näemme epäoikeudenmukaisuutta ja kurjuutta, joka juontaa menneistä pahoista teoista ja jos pystymme ne korjaamaan, velvollisuutemme on ne korjata. yhteistä kaikille kolmelle argumentille on tasa-arvon ja perustarpeiden tyydytyksen korostaminen. tarpeista puhumisen voi myöskin Joel Feinbergin tavoín kääntää puheeksi yksilöiden intresseistä, erityisesti hyvinvointiin, fyysiseen terveyteen, kivun ja kärsimyksen puutteeseen, emotionaaliseen tasapainoon, sosiaaliseen kanssakäymiseen, minimaaliseen taloudelliseen turvallisuuteen, siedettävään sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön ja tiettyyn määrään vapautta. Mutta kuinka monella esimerkiksi darfurilaisella naisella ja lapsella on viime vuosina ollut edes nämä minimaaliset oikeudet? Kun heidän jokapäiväinen valintansa on joko nääntyä janoon tai mahdollisesti tulla raiskatuksi tai tapetuksi, jos uskaltautuvat kylän kaivolle vettä hakemaan? ongelman globaalin oikeudenmukaisuuden kannalta aiheuttaa sinänsä hyvä periaate koskien valtioiden autonomista asemaa. Suvereenin valtion sisäisiin asioihin ei ole puuttu- mista vaikka kansalaisia kohdeltaisiin räikeästi eri tavoin. Se, että poliittinen suuntaus tai eriarvoisuus ei meitä miellytä, ei ole oikeutus väkivaltaiselle puuttumiselle maan asioihin. Diplomatian ja taloudellisten pakotteiden avulla valtioiden johtajat voivat yrittää saada muutoksia aikaan. lähihistoriastamme on nähtävissä, että puuttumista asioiden kulkuun ohjaa useimmiten oman edun ajaminen ennemmin kuin aito huoli kansalaisten hyvinvoinnista. Mitä haavoittuvaisemmassa asemassa ihmiset ovat, sitä helpompi häikäilemättömien voitontavoittelijoiden on menestyä. Välttyäkseen kuolemasta janoon, ihminen on valmis maksamaan mitä tahansa melkein millaisesta vedestä tahansa, eikä sairauden runtelema ihminen pysty pitämään huolta siitä, ettei hänelle myydä vanhentuneita lääkkeitä. Monen saattaa olla helppo ajatella, että sille, jolla ei ole mitään, on parempi saada edes huonoa kuin ei mitään. Asenne on perusteltavissa vain jos kyse on aidosta puutteesta ja hädästä. Näin, ei kuitenkaan ole kuin hetkittäin tai paikallisesti. läntinen vaurautemme ei oikeuta meitä suhtautumaan kanssaihmisiimme kuin kulkukoiriin, joille voimme heittää sen, mikä meille ei enää kelpaa. Kenen vastuu ja mistä? Moraaliagentit ovat ihmisiä, jotka edustavat yksin tai yhdessä erilaisia intressejään; valtiollisia, puoluepoliittisia, taloudellisia, ideologisia ja niin edespäin - yhdysvallat lienee tästä esimerkki par excellence. Nämä ihmiset, niin yksilöinä kuin yhteisöjensä edustajinakin, pyrkivät edistämään omia intressejään ja lisäämään valtaansa. Se voi tapahtua puuttumalla toisten asioihin jopa sotilaallisin kei- 14 - MAAilMANKuVA PlAN / JARi KiVelä
• noin tai se voi tapahtua näennäisellä avustustoiminnalla, jonka perimmäisenä tavoitteena on pyrkimys oman aseman vahvistamiseen ja autettavien saaminen tuntemaan kiitollisuutta auttajaansa kohtaan. Kiitollisuuden tunteen odotus, jopa vaatiminen, ei osoita aitoa halua auttaa. toisten hyväksyminen samanlaisin vapauksin ja oikeuksien varustettuina moraaliagentteina edellyttää tasa-arvoista suhtautumista ­ oli toinen osapuoli sitten turussa tai tsadissa.Almujen antaminen ja kiitollisuuden odottaminen ei ole tasaarvoisten ihmisten välistä toimintaa. yhteistyö ja toisista huolehtiminen edellyttävät keskinäistä vuorovaikutusta, resiprookkisuutta, jossa toisten hyvinvointi pyritään huomioimaan vastavuoroisuutena. Almujen antamisen lisäksi toisten oikeuksia ja ihmisyyttä kunnioittavaa vastavuoroisuutta ei ole myöskään se perinteinen salliva asenne, jota valtiot ja avustusjärjestöt ovat noudattaneet. Vääristyneen "emme halua loukata" -periaatteen nimissä avustusrahojen kavalluksista ja korruptiosta ollaan oltu hiljaa ministereiden ja muiden korkeiden virkamiesten kanssa keskusteltaessa. läpinäkyvyydestä ja hyvästä hallintotavasta on jo totuttu puhumaan ja sitä vaatimaan. Valitettavasti se on usein vielä sanahelinää, varsinkin jos länsimaatkaan eivät ole aidosti valmiita vaatimaan kanssatoimijoiltaan sääntöjen noudattamista. Jos suljemme silmämme epäoikeudenmukaiselta toiminnalta, meitäkin voi ja tulee syyttää epäoikeudenmukaisuudesta. KiRJoittAJA oN HelSiNGiN ylioPiStoN KäytäNNÖlliSeN FiloSoFiAN PRoFeSSoRi MAAilMANKuVA - 15
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA Kehitysyhteistyön sanat Vaikuttavuus yleisradiota, uusimpia johtamistaidon oppeja, Helsingin yliopistoa ja kehitysyhteistyön tekijöitä yhdistää vaikuttavuuden mittaaminen. Mitataan, kuinka keskustelu lisää keskustelua, tutkimus luo työpaikkoja tai kehitysapu hyvää elämää. ongelma on vain siinä, että mittarit puuttuvat. Vaikuttavuus on aina laadullista, mutta minkä tahansa mittarin ottaminen käyttöön merkitsee laatujen muuttumista määriksi. Helsingin yliopiston entinen rehtori Kari Raivio ehdotti ilkikurisuuksissaan yliopistolla tehtävän työn mittayksiköksi mikrotopeliusta. Niitä voisi sitten punnita, panna jonoon ja asetella aritmeettisille asteikoille. Samaan käyttöön voisi sopia kehitysyhteistyön vaikuttavuutta mittaava mikromandela. Ajatelkaa nyt, kehitysyhteistyöhankkeen x seurantaseminaarissa voitaisiin todeta, että työn vaikuttavuus on lisääntynyt kahdeksan ja puoli mikromandelaa, joka ilmenee käytännössä hyvän elämän kohoamisena 2,1%:lla kohdealueella. Se tuntuisi seminaarin osallistujista varmasti hyvin vaikuttavalta. Jukka Relander Yhteisöllisyys oscar Wilden mukaan rikkailla on taipumus kaupitella köyhemmilleen hyveitä, joita eivät itse enää tarvitse. Niin kuin nyt ahkeruus, säästäväisyys, kurinalaisuus ­ tai tämä yhteisöllisyys. yhteisöllisyyttä viedään näet yleensä sinne, missä sitä jo on, paikkaamaan sitä, mitä sieltä puuttuu. yhteisöllisyys on oiva vaihtoehto julkisen sektorin kustantamille palveluille, koululaitokselle, terveydenhuollolle, köyhäinavulle tai demokraattisille poliittisille rakenteille. yhteisöllisyyden paradoksi taas on se, että se useimmiten kukoistaa sitä enemmän, mitä enemmän sitä yritetään rajoittaa. Ainoa osittainen poikkeus säännöstä on Neuvostoliitto, jossa valtion totalitaristinen koneisto perusti olemassaolonsa yhteisöllisyyden ihanteelle, ja tullakseen toimeen vallinneen diktatuurin kanssa ihmiset turvautuivat toisiinsa ja synnyttivät aitoa sosiaalista yhteisöllisyyttä siitä huolimatta, että valtio heitä siihen kannusti. Kestävä kehitys länsimaiden tuhottua oman luontonsa myös luontoarvoja viedään sinne, missä luonnon tuhoaminen on vasta aluillaan. länsimaiden sisällä kestävän kehityksen ihanne merkitsee sitä, että maksetaan tiettyjä lunnasrahoja tai tehdään symbolisia eettisiä eleitä omantunnon puhdistamiseksi, ja jatketaan kulutusta entiseen malliin. Kehitysmaissa taas, kestävän kehityksen utopian avulla valjastetaan viidakot tuottamaan happea ja savannit megafaunaa, vaikka hyvin tiedetään, että kehitys ei ole kestävää. Jos kehitysmaiden ihmisten kulutustaso nousee edes puoleen länsimaiden vastaavasta, kaksi maapalloakaan ei riitä tuottamaan puoltasataa muovilelua per alle viisivuotias lapsi, saati nyt riittävää elektroniikkaröykkiötä, jolla pääsee osalliseksi tv-visailujen ihmeellisestä maailmasta. Kestävän kehityksen paradoksi on siinä, että vaikka se on mahdotonta, sille ei ole vaihtoehtoa, kun maapallo ei muuten riitä. Maailman maaseudulla pitää olla oikeus tavoitella samaa, kuin meillä jo on, ja juuri siksi ekologisen herätyksen pitää alkaa länsimaista. Kestävästä elämäntavasta pitää tehdä yhtä haluttava kuin Kokis, Nike ja kulmakarvalävistykset ovat yhteensä. toinen olennainen Korruptio Sana muodostuu yhteisyyteen viittaavasta etuliitteestä com ja verbistä rumpere, joka merkitsee murtumista. Kyse on jonkin menemisestä pilalle. Kuten nyt vaikkapa yhteiskuntarakenteen. tosin monessa korruptiostaan tunnetussa maassa ei ole ollut alun perinkään eheää rakennetta, joka voisi pilaantua. Virkamiestä, joka ei suosi sukulaisiaan, vedä kotiinpäin ja keplottele omalle klaanilleen etuja pidetään monissa maissa kliinisesti hulluna. Periaatteessa jokainen länsimainen valtiokin on "korruptoitunut" ­ sikäli, että nationalismin kaudella valtiosta rakennettiin heimoyhteisöjä. Nationalistinen kansakunta merkitsi tietyn valtion alueella asuvien ihmisten pakottamista yhdeksi klaaniksi, joka vetää kotiinpäin ja keplottelee itselleen etuja. Monietnisissä afrikkalaisissa maissa tämä ei onnistu ilman jonkinlaista liittovaltiorakennetta, joka perustuu aikuisen oikeasti alueen luonnollisille, itseään mahdollisimman vapaasti hallinnoiville yhteisöille, minimiehtoinaan jonkinlainen yhteinen arvopohja, kielisukulaisuus tai uskonnollinen yhteys. 16 - MAAilMANKuVA
• Kestävästä elämäntavasta pitää tehdä yhtä haluttava kuin Kokis, Nike ja kulmakarvalävistykset ovat yhteensä kysymys tässä yhteydessä liittyy kaupungistumiseen. Kaikki Haluamisen Arvoiset Asiat ovat aina kaupungeissa. Kehitysyhteistyö ei voi lähteä samasta kuin suomalainen aluepolitiikka (joka, kuten tiedämme, ei ole onnistunut estämään maaseudun autioitumista), vaan sen on hyväksyttävä kaupungistuminen normaalina ja tavoiteltavanakin kehityksenä. Newyorkilainen elämänmuoto on ekologisempaa kuin elämä Muhoksella, uskokaa tai älkää. tärkein tavoite onkin, miten kaupungistua oikein. Ja kestävästi. Kotoutuminen yK:n kulttuurillisen diversiteetin ohjelmassa yritetään ympyröidä neliötä esittämällä, että planeettamme kulttuurinen moninaisuus voidaan turvata vaalimalla alkuperäisiä kulttuureita globaalin valtakulttuurin sisällä tai rinnalla. Ajatus on samanaikaisesti mahdoton, että ainoa mahdollinen: alkuperäiskulttuurit typistyvät totuusmonopolinsa ja siten perustansa menettäneiksi etnisiksi dd, ja jäävät elämään kansantanssiesityksissä. toinen vaihtoehto olisi se, että ne eivät jäisi elämään lainkaan. Kohtaamme samanlaisen ongelmakentän kotoutumisen yhteydessä. Kotoutumisen käsitettä käytetään silloin, kuin jostakin kulttuurista tuleva ihminen muuttaa asumaan globalisoituneen lännen kulttuurittomaan tilaan. Muuttajalla on kolme vaihtoehtoa. Muuttaja voi luopua omastaan täysin, ja rakentaa itsensä uudestaan ympäristön tarjoamista aineksista (yhdysvaltoihin suuntautunut siirtolaisuus ennen ii maailmansotaa perustui tälle). toinen vaihtoehto on kahden kulttuurin rinnakkaiselo, eli eletään yhteisin säännöin julkisesti, ja privaatissa vaalitaan oman taustan mukaisia tapoja, asuja jne. usein tämä onnistuukin ensimmäisen polven muuttajilta, mutta muodostuu äärimmäisen kuormittavaksi seuraavalle sukupolvelle, joka joutuu tasapainoilemaan kahden toisistaan täysin poikkeavan totuusjärjestelmän (ja usein myös seksuaalimoraalin) välillä tunnistamatta itseään kummastakaan. yleistyvänä reaktiona (kirjaimellisestikin) skitsofreeniseen asetelmaan on päätyminen kolmanteen vaihtoehtoon, eli vastaanottavan kulttuurin torjuntaan. Juuri toisen polven muuttajat, ja heistä vallankin nuoret miehet, ovat altteimpia erilaisille fundamentalistisille liikkeille, joiden tavoitteena on kaartaa jyrkästi lähtökulttuuriin, jotta uuden ympäristön ristiriitoja tuottavat ainekset voitaisiin torjua. lopputulos ei ole kovin onnellinen sekään, sillä fundamentalismi merkitsee aina ja poikkeuksetta jo kadotetun kulttuurin paluuta paljon ahtaampana ja ankarampana kuin alkuperäinen oli. Kotoutuminen ei ole helppoa. Mutta kyllä, siihen pitää kannustaa. esimerkiksi tukemalla työllistymistä, kieliopintoja ja maahanmuuttajaryhmien järjestäytymistä omilla ehdoillaan, mutta vastaanottavan kulttuurin pelisääntöjen mukaisesti. KiRJoittAJA oN HiStoRioitSiJA JA toiMittAJA MAAilMANKuVA - 17
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA MeDiA JA teKNoloGiA Kohtaamisia sambialaisen kyläpäällikön luona Auto puikkelehtii punaisella tiellä kuoppia väistellen kohti eteläsambialaista kylää. takapenkillä on kolme suomalaista toimittajanaista, kuski ja mieskollega edessä. Miesten puolelta autoon työntyy jäätävää kylmyyttä, naiset kylpevät polttavassa auringossa. Välissä kilisee kokispulloja täynnä oleva kylmäkassi. Parin tunnin ajomatka päättyy pitkänomaisen punaisen tiilitalon eteen, jonka peltikatto hehkuu uutuuttaan kirkkaassa auringonvalossa. Rapuilla suomalaisia toimittajia vastassa on totisia miehiä, tummissa puvuissa ja salkut tiukasti kainaloissa. tervehdimme isäntiä, otamme muutaman ryhmäkuvan ja pohdimme suomalaisen ja sambialaisen ilman erilaisuutta. Meidät johdatetaan sisään suureen saliin, haemme paikkamme seiniä kiertäviltä tuoleilta. isännät pyytävät kohteliaasti anteeksi, sanovat palaavansa hetken päästä ja jättävät meidät tukahduttavan kuumaan huoneeseen. Huoneen edessä on kylän johtajan, entisen kyläpäällikön ja hänen avustajiensa istuimet. Paikallinen oppaamme kertoo kylän johtajan historiaa. Hän on vaikutusvaltaisen perheen vesa, jota kyläläiset arvostavat ja kunnioittavat. Kyläpäälliköllä on valtaa ihmisten elämään. He antavat siunauksensa avioliitoille, määräävät viljelysmaiden käytöstä, kylän teistä, terveydenhoidosta ja kouluista. Vanhat perinteet jatkuvat. ikiaikainen usko, että toiset syntyvät johtajasukuun, säilyy sitkeässä. odotamme viisi, kymmenen ja sitten viisitoista minuuttia. Puolen tunnin päästä alamme käydä levottomiksi. tunnin odotusajan täyttyessä ärsyynnymme. Vihdoin ovia avautuu ja päällikkö palaa luoksemme. Kättelykierros alkaa uudelleen. ensin johtaja kättelee sambialaisen oppaamme, sitten naiset, siirtyy sen jälkeen istumaan. Mieskollegamme havaijilaisortseissaan ja hihattomassa paidassaan sivuutetaan, jätetään seisomaan käsi ojossa keskelle lattiaa. Marja-leena Suvanto Ranskalainen turisti Kolhiintunut hanoilainen pikkubussi kipuaa pohjoiseen pohjoisvietnamilaisesta kylästä. olemme menossa perheeni kanssa tutustumaan yhden Vietnamin vaiaan kuudenkymmenen alkuperäisheimon asuinalueeseen. etninen, länsimaalainen kirjo on vallannut bussin kolmekymmentä istuinpaikkaa. Mukanamme on entinen yhdysvaltalainen sotilas, joka on edelleen järkyttynyt rannikolla näkemistään sodan jäljistä, vietnamilainen ja nykyisin Sveitsissä elävä pakolainen, kanadalainen antropologi, ranskalainen eläkeläispariskunta, ruotsalaisia ja italialaisia nuoria rinkkoineen ja paljon muita. 18 - MAAilMANKuVA
• Saavumme kaukana vuorenrinteellä olevaan pieneen kylään jännittyneitä. opas on matkalla kertonut, että asukkaat ovat tuskin koskaan poistuneet kylästä ja että olemme ensimmäiset turistit, joita sinne tuodaan. Hanoilainen matkatoimisto on ryhtynyt vasta suunnittelemaan seuramatkoja seudulle. Hyppäämme linja-autosta ja tervehdimme kyläläisiä, jotka naureskelevat meille hämmentyneinä, tutkivat innokkaasti aurinkolasejamme ja hiplaavat valkoisia hiuksiamme. Vähitellen tunnelma kevenee ja juomme yhdessä vietnamilaista, vahvaa ja vihreää teetä sekä ihailemme huikaisevia vuoristonäkymiä. on paluun aika. Ranskalaiseläkeläiset nappaavat kädestä kiinni yhtä kylän lapsista. Suurisilmäinen ja mustatukkainen poika asetetaan kotimajansa eteen seisomaan. Seuraavaksi hymyilevä ranskalainen ottaa kädestä kiinni tytärtäni, vaaleatukkaista kymmenvuotiasta, jonka kuumuudesta ja kosteudesta punaisen nihkeiksi muuttuneet kalpeat kasvot pelästyvät. Ranskalaiset, amerikkalaiset ja italialaiset räpsivät lapsistamme innoissaan kuvia. Kymmenen tuskallisen minuutin kuluttua lapset saavat irrottaa kätensä toisistaan, juoksevat vanhempiensa luokse ja purskahtavat itkuun. ulkomaiset työntekijät, työntävät ostoskärryjään autojaan kohti ja vaihtavat kuulumisiaan. Autojen seassa puikkelehtii räsyisiä pikkupoikia ja tyttöjä. Käsissään heillä on kulunut riepu ja sanko, josta loiskuu ruskeaa vettä. He tarjoutuvat pesemään ikkunoita, työntämään ostoskärryjä ja vartioimaan autoja ilkivallalta ostok- opas on matkalla kertonut, että asukkaat ovat tuskin koskaan poistuneet kylästä ja että olemme ensimmäiset turistit, joita sinne tuodaan. silla käynnin ajan. Palkaksi heille annetaan muutama kolikko. Hieman varttuneemmat nuoret puikkelehtivat kaduilla banaaneja, mangoja, partavettä, sukkia ja saippuaa kauppaamassa. ugandassa on työttömyyttä. Nuoret ajautuvat kaupunkeihin, toivovat ansaitsevansa paremmin kuin kotikylässään ­ ja voivansa lähettää hieman rahaa perheelleen. Myyjiin ja pesijöihin on vaikea suhtautua. Valtaosa heistä tekee töitään luvatta. Mieli tekee antaa lantti, ostaa sukat ja pesettää ikkunat, mutta laki kieltää. Ja omatunto kolkuttaa.tuhannet ugandalaiset lapset elävät kaduilla ja tarvitsevat apua. Annanko yhdelle vai kaikille vai en kenellekään. Ja minkälainen apu tai tuki oikeasti auttaa, luo kestävää kehitystä? KiRJoittAJA oN PlANiN VieSHNtAPäälliKKÖ Ugandalainen ikkunanpesijä PlAN / MARK ReAD Kampalan keskusta ja sen liikenneruuhkat tekevät ostosmatkat piinallisiksi. Valtaosa autoista on kansainvälisten järjestöjen ja lähetystöjen kyltein varustettuja. Modernin kauppakeskuksen parkkipaikalla "expatit", MAAilMANKuVA - 19
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA Kehitysyhteistyön etiikka puoluepuntarissa Plan haastoi eduskuntapuolueet pohtimaan kehitysyhteistyön ja lasten oikeuksien toteuttamisen etiikkaa. Taloustaantuma, 0,7 ja nuorison pahoinvointi puhuttivat. - Demokratia, vapaus ja toimiva markkinatalous, listaa Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen. - tasa-arvoinen koulutus ja terveydenhuolto, toimiva julkinen infrastruktuuri, sekä oikeudenmukainen palkkausjärjestelmä, nimeää puolestaan SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen kehityksen, ja erityisesti köyhyyden poistamisen perusedellytyksiä. yK on asettanut yhdeksi vuosituhattavoitteistaan äärimmäisen köyhyyden puolittamisen vuoteen 2015 mennessä. tavoitteen toteutumista uhkaavat puolueiden näkemysten mukaan kuitenkin taloustaantuma, globaali maatalous- ja kauppapolitiikka sekä kansainvälisen kehitysyhteistyön tehottomuus. RKP ja Vasemmistoliitto ovat huolissaan varjosta, jonka taloustaantuma on heittänyt kehitysyhteistyöpolitiikan ylle niin Suomessa, kuin kansainvälisesti. - tällä hetkellä on suuri riski, että köyhien maiden ongelmat ja tarpeet jäävät huomioimatta, kun maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi pyyhkäisee myös rikkaiden maiden yli, miettii RKP:n toimituspäällikkö Rabbe sandelin. Vasemmistoliiton tiedottaja olli Kohonen jatkaa: - talouskriisi voi tulevina vuosina johtaa siihen, että asetetaan vastakkain kehitysmaiden ja oman maan köyhät. Kokoomuksen taru tujusen mukaan keskeinen eettinen kysymys tällä hetkellä on vapaan kaupan ja kehityspolitiikan tasapainoinen suhde. Kristillisdemokraattien puoluesihteeri sari Essayah sen sijaan kritisoi voimakkaasti globaalin maatalous- ja kauppapolitiikan etiikkaa. essayahin mukaan tuontituotteet ajavat kehitysmaiden tuottajia ulos omilta kotimarkkinoiltaan estäen näin maatalouden kehittymisen ja omavaraisuuden parantumisen. Myös kehitysmaiden vientituotteiden suojatulleja pitäisi essayahin mielestä poistaa. - on häpeällistä, että rikkaat maat perivät kehitysmaiden vientituotteista enemmän tulleja, kuin maille annetaan kehitysapua, huomauttaa essayah. jouni Vauhkonen, Vihreiden poliittinen sihteeri, nimeää suomalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan suurimmaksi eettiseksi haasteeksi kehitysyhteistyömäärärahoituksen nostamisen vaadittuun 0,7:ään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Niinikään RKP ja Vasemmistoliitto antavat hallitukselle pyyhkeitä siitä, ettei yK:n asettamaan suositukseen tunnuta koskaan pääsevän. - Kehitysyhteistyön yleinen uskottavuus on koetuksella, kun selkeästi mitattavissa oleva tavoite jää vuodesta toiseen täyttämättä, toteaa RKP: n Sandelin. Vasemmiston Kohonen painottaa, että niin ilmastonmuutoksen torjunta, maailman ruokakriisin ratkaisu kuin humanitaariseen tarpeeseen vastaaminen edellyttäisivät Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista. Annukka Vähäsöyrinki Loppu hiljaiselle hyväksymiselle yK:n lapsenoikeuksien sopimus vuodelta 1989 määrittää, että kaikilla alle 18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, vammaisuuteen tai syntyperään katsomatta tulee olla samat oikeudet. Kuitenkin useat yK: n lapsenoikeuksien sopimuksen kohdista odottavat vielä toteutumistaan maapallon eri kolkissa. Kansainvälisesti polttavimmat kysymykset tällä hetkellä ovat vasemmistoliiton olli Kohosen mielestä ruokakriisin ja aseellisten konfliktien vaikutus lapsiin. Kohonen näkee eettisenä haasteena saada kaikki valtiot mukaan aktiiviseen ja toimivaan 20 - MAAilMANKuVA
• VeSA liNDqViSt / eDuSKuNtA kehitysyhteistyöhön. Hän peräänkuuluttaa erityisesti yhdysvaltojen osallisuutta, sillä yhdysvallat ei ole edelleenkään ratifioinut lapsenoikeuksien sopimusta. Vasta ratifioinnin jälkeen sopimus sitoo valtiota oikeudellisesti. lapsenoikeuksien sopimuksen mukaan kaikille lapsille on taattava tasa-arvoinen ja yhtäläinen oikeus koulunkäyntiin. Kokoomus, RKP, SDP ja Vihreät pitävät koulunkäyntioikeuden toteuttamista ensisijaisena tavoitteena tämänhetkisessä lastenoikeuspolitiikassa. - Koulunkäynti avaa kehitysmaiden lapsille mahdollisuuden vaikuttaa tulevaisuuteensa ja ennaltaehkäisee näin tehokkaasti äärimmäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä, toteaa SDP: n puoluesihteeri Korhonen. Käytännön tasolla yK:n lapsenoikeuksien sopimuksen täyttämiseen liittyy monisärmäisiä eettisiä kysymyksiä. Kristillisdemokraattien Sari essayah mainitsee muutamia kiperimpiä; syntymättömän lapsen oikeudet, tahdonvastaiset lastensuojelutoimenpiteet ja rikosoikeudellisen vastuun ikärajan määrittäminen. - eu:ssa yksi haastava ongelma ovat laittomien siirtolaisten lapset, joiden oikeudet tulisi kyetä takaamaan joka tilanteessa, jatkaa Vihrei- den Jouni Vauhkonen. Suomen lastenoikeuskysymyksissä poliitikkoja puhuttaa lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi. ilmiö on noussut keskeiseksi muiden muassa Vihreiden lapsi- ja nuorisopolitiikassa. Vauhkonen muistuttaa, että huomiota tulee kiinnittää myös maahanmuuttajanuorten pahoinvointiin ja sen ennaltaehkäisemiseen. Syrjäytymisuhan välttämiseksi Vihreät tahtovat tehostaa maahanmuuttajien sopeuttamis- ja kotouttamistoimia. Vasemmistoliiton olli Kohonen on Vauhkosen kanssa samoilla linjoilla: - Vaikka taloudessa on mennyt viime vuosina hyvin, lapsiperheiden köyhyys, ja sitä kautta lasten pahoinvointi ovat lisääntyneet. Nyt on erityisen tärkeää pitää huolta siitä, että lapsiperheille suunnattuja tukia ja palveluita vahvistetaan. Kokoomuksen edustajat pyrkivät vaikuttamaan lasten oikeuksien toteutumiseen perhelähtöisen politiikan kautta. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on monille suuri huolenaihe, johon puolue etsii ratkaisuja muiden muassa lainsäädännöllisistä keinoista. - tavoitteenamme on lisätä kaikkien perheenjäsenten turvallisuudentunnetta ja taata näin lapsille vakaa elinympäristö, kertoo puoluesihteeri tujunen. taru tujunen iloitsee suomalaisessa lapsipolitiikassa viime aikoina tapahtuneista rohkaisevista uudistuksista, kuten lapsiasiainvaltuutetun viran perustamisesta. Parhaillaan on vireillä myös merkittäviä laki- ja toimintakulttuurin muutoksia lapsen asemaan ja oikeuksiin liittyen. RKP:n Sandelin kuitenkin muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksesta tiedottamisessa ja sen sitovuuden tunnustamisessa Suomi on vasta puolimatkassa. erityisesti tiedotusvastuun hän näkee eettisenä tehtävänä, jonka toteuttamisessa valtiovallalla on reilusti parannettavaa. Sandelin toivoo Suomen ottavan aikaisempaa aktiivisemman roolin lapsenoikeuksien sopimuksen täyttämisessä myös kansainvälisesti. - Meille Suomessa sopimuksen toteuttaminen muuttuu eettiseksi haasteeksi sen kautta, että hiljaisesti hyväksymme epäkohdat, vaikka mahdollisuus parannuksiin on olemassa, kiteyttää Sandelin. Keskusta ja Perussuomalaiset jättivät vastaamatta kyselyyn. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA MAAilMANKuVA - 21
• KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA Kehityseettisiä kysymyksiä Kehitysmaaretoriikassa on väännetty kättä monenlaisista asioista; onko oikein painostaa suomalaislapsia syömään vetoamalla maailman nälkäänäkeviin tai mikä on parempi; kaivo vai kaivon rakennusohjeet. etiikan näkökulmasta kehitykseen liittyy monia kysymyksiä. Kaksi keskeisintä lienee: onko hyväosaisilla ja miten vahvoja velvollisuuksia puuttua kehitysmaiden tilanteeseen ja toisaalta mitä on kehitys ja miten sitä edistetään. Jos allekirjoitamme premissit "äärimmäinen köyhyys on paha asia", "jos mahdollista, meidän on pyrittävä estämään pahan tapahtuminen" ja "fyysinen etäisyys ihmisten välillä ei ole moraalisesti merkittävä asia", näistä seuraa johtopäätös, että vaurailla ihmisillä on moraalinen velvollisuus puuttua kehitysmaiden köyhyyteen. maiden ja niiden kansalaisten velvollisuudesta tukea köyhiä maita, samoin kuin siitä, että tätä velvollisuutta toteutetaan nimenomaan tukemalla kehitystä köyhissä maissa eikä esimerkiksi pelkästään ruokkimalla pakolaisleirien nälkäisiä. Kehityksestä on tullut normatiivinen käsite, joka velvoittaa meidät tavoittelemaan sitä ja tukemaan muita sen tavoittelussa. Kaikilla on oikeus kehittyä. Mutta mitä sitten on se kehitys, jota me haluamme edistää? Kehityksen deskriptiivinen määritelmä on vaihdellut sivistyksestä ja taloudellisesta kasvusta inhimilliseen hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen. Anna Groth Mikä on kehitystä? Kaikilla on oikeus kehittyä. Mutta mitä on kehitys, jota haluamme edistää? Seuraavaksi ongelmaksi nousee kysymys, missä määrin. Australialainen filosofi Peter singer katsoo maailman rikkaiden moraaliseksi velvollisuudeksi lahjoittaa suurimman osan tuloistaan köyhyydestä kärsivien hyväksi, jopa niin, ettei meillä ole oikeutta hankkia ei-välttämätöntä autoa ennen kuin kaikilla on välttämätön määrä ravintoa saatavilla. Singerin ajatuksia on arvatenkin kritisoitu laajasti. Monet auttamisvelvoitteen allekirjoittajat ovat sitä mieltä, ettei avunantajia ole oikeutettua vaatia tinkimään omasta elintasostaan. Nykyään ollaan kuitenkin lähes yksimielisiä rikkaiden taloudelliset indikaattorit eivät mittaa kaikkia hyvinvoinnin osatekijöitä. Ne eivät kerro lastensuojelun, tasa-arvon tai aavikoitumisen tilasta. Nykyisin kehitys määritelläänkin laajasti inhimilliseksi hyvinvoinniksi, jossa otetaan taloudellisten resurssien lisäksi huomioon mm. terveyden, turvallisuuden ja ympäristön tila. Mutta miten kehitystä tällöin mitataan? Keskiarvomittaukset eivät kerro äärimmäisen köyhyyden vähenemisestä. Keskiarvolla mitataan ehkä valtion kehitystä, ei yksilön. entä päättyykö auttamisen moraalinen velvoite heti, kun hyvinvoinnin minimiehdot ovat täyttyneet? Se, joka luuli kehityksen olevan harvinaisen selvä ja yksinkertainen juttu, on harvinaisen väärässä. Vaikka kehityksen käsitteestä ja mittareista päästäisiinkin yksimielisyyteen, on edelleen epäselvää miten sitä parhaiten edistetään. Selvää on, että monet kehitysavun 22 - MAAilMANKuVA
• onko lenkkitossutehtaalla hieman paremmalla palkalla työskentely kehitystä entiselle kerjäläiselle, kun tehtaan voitot virtaavat länsimaiselle tehtaanomistajalle? nimissä tehdyt varsinkin yksinomaan taloudelliseen kasvuun tähtäävät toimet eivät ole lisänneet hyvinvointia, ainakaan kaikkien. usein kaikkein köyhimpien olot ovat vain kurjistuneet. Pato jauhaa energiaa ja hyödyttää monia, mutta ajaa sen alta viljelijät pois ja vie heiltä ainoan elinkeinon. tässä tullaankin perusmoraalifilosofiseen ongelmaan oikeuttaako monien hyöty muutamien kärsimykset? oikeuttavatko tulevaisuuden hyödyt nykyhetken kärsimykset? Mitkä ovat ne minimioikeudet, jotka kaikille osapuolille on taattava kehitystä tavoiteltaessa? onko lenkkitossutehtaalla hieman paremmalla palkalla työskentely kehitystä entiselle kerjäläiselle, kun tehtaan voitot pääosin virtaavat länsimaiselle tehtaanomistajalle? Näihin kysymyksiin ei ole olemassa lukkoon lyötyjä vastauksia, mutta niitä on tärkeä pohtia myös käytännön kehitysyhteistyössä. toinen asia on sitten se, kuinka usein kehitys todellisuudessa vaatisi yhtäkään uhria. Poliittisella tahdolla padon alle jääville olisi varmasti aina tarjota vastaavaa viljelysmaata muualta. ymmärrettävä sen omista lähtökohdista. Kulttuureja ei voi asettaa paremmuusjärjestykseen, eikä ulkoapäin voi määritellä mitä esimerkiksi kehityksellä tarkoitetaan. Kulttuurirelativismi kuitenkin muuttuu helposti moraalirelativismiksi, ajatukseksi, että myös moraaliarvostelmat ovat riippuvaisia yksilöstä, heimosta, kansasta ja kulttuurista. tällöin emme voi paheksua erilaisia kulttuurisia arvoja emmekä niiden mukaisia käytäntöjä, oli kyseessä sitten tyttöjen sukuelinten silpominen tai seksuaalirikoksen uhrin kivitys. Kehitysyhteistyöhankkeet taas pohjaavat arvo-objektivismiin, ajatukseen, että tietyt arvot, esimerkiksi ihmisen integriteetin kunnioittaminen, ovat yleismaailmallisia ja jotkut kulttuuriset käytännöt loukkaavat niitä selvästi. Kaikki tyttöjen ympärileikkauksen, koulun keskeytyksen, ruumiillisen kurituksen, hiv-tartuntojen, lapsiavioliittojen ja -työvoiman vähentämiseen tähtäävät hankkeet saavat oikeutuksensa universaaleina pitämistämme ihmis- ja lapsenoikeuksista. yK:n lapsenoikeuksien sopimus on kaikkien Planin ohjelmamaiden allekirjoittama, mutta se ei takaa, että esimerkiksi artikla "lapsia on suojeltava väkivallalta" ymmärretään Sudanissa samoin kuin Suomessa. Kehitysetiikka on moraalifilosofille antoisa tutkimusalue, jossa kohtaa monia niin etiikan peruskysymyksiä kuin soveltavan etiikan ongelmiakin. Korruptio, humanitaariset katastrofit, globaali talouskriisi, ­ kehityksen tiellä on monia haasteita, joilla on eettinen ulottuvuus. Kehittyykö kehitys ja mihin suuntaan? KiRJoittAJA tyÖSKeNtelee PlANiSSA Kehitysyhteistyö kohtaa arvoteoriat Jos kehityksellä haetaan inhimillistä hyvinvointia ja positiivisia yhteiskunnallisia muutoksia, kuka määrittelee mikä on hyvinvointia ja positiivista? Köyhyyden vastaiset kehitystoimet saattavat olla esimerkiksi jostakin uskonnollisesta näkökulmasta hyvinkin negatiivisia vaikutuksiltaan. Kehityskeskusteluun liittyy myös siis arvoteoreettinen näkökulma. Kehitysyhteistyötä ohjaa nykyään vahva kulttuurirelativistinen henki, ajatus, että jokaista kulttuuria on MAAilMANKuVA - 23
• KulttuuRi
• KulttuuRi tärkeää on se, miten ihminen kohtaa silmän tasalta toisen ihmisen Motto: "Tiedämme kaiken siitä, miten afrikkalaiset kuolevat, mutta emme juuri mitään siitä, miten he elävät." Hennig Mankell: Kennedyn aivot "Afrikkaa ei oikeastaan ollut olemassakaan. Se oli epätarkkojen, usein sietämättömien kuvien maanosa.turvonneita ruumiita, ruumiskasoja. Kärpäsiä jotka peittivät nälkäisten lasten silmät, apaattisia äitejä ehtyvine rintoineen. Hän muisti kuvat idi Aminista ja tämän pojasta, kuin tinasotamiehiä groteskeissa unvormuissaan. Hän oli aina ollut näkevinään afrikkalaisten silmissä vihaa. Mutta eikö hän oikeastaan nähnyt tummissa peileissä vain oman pelkonsa?" Kuinka hyvin tätä sitaattia havainnollistaisikaan uutiskuva mistä tahansa Saharan eteläpuolisen Afrikan maasta. Sitaattiin kiteytyy klisee, jota maailman kuva- ja uutistoimistot meille tarjoavat ja johon ne ovat saaneet meidät uskomaan. Hennig Mankell tietää, millä tavalla eurooppalainen ihminen katsoo maanosaa, joka hahmottuu lehti- ja uutiskuvien perusteella vailla omakohtaisia kokemuksia, tietoa maanosan historiasta tai nykyisyydestä. lainaus on hänen teoksestaan "Kennedyn aivot", jota ruotsalaiset kriitikot lähestyivät dekkarina, tosin luonnehtivat sen "Mankellin tähän mennessä tärkeimmäksi dekkariksi." (Aftonbladet) Mankellia kriitikoiden näkemys ärsytti. Se kuului selvästi kommenteista, joita hän laukoi ruotsalaiskriitikoista, kun häntä haastattelin syyskuisena maanantaina Helsingissä vuonna 2005. Hänen romaaninsa "Syvyys" oli juuri ilmestynyt suomeksi. Se aloitti trilogian, jonka toinen osa "Kennedyn aivot" on, kolmas osa, "italialaiset kengät" ilmestyi suomeksi 2008. Haastattelun aikana Mankell tuli myös selvästi vihaiseksi, kun puhe siirtyi eurooppalaisten itsekkyyteen ja heidän lujaan uskoonsa tiedollisesta ylivoimaistaan. että me muka tetäisimme paremmin, mitä afrikkalaiset tarvitsevat, mitä he ajattelevat ja miten heidän pitäisi Maila-Katriina tuominen Mankell ei suostu kertomaan kauniita aikuisten satuja, kun todellisuus huutaa toisin. toimia. Miten katteetonta ylpeyttä! Henning Mankell (s. 1948) on pitkään jakanut vuotensa kahden maan, Ruotsin ja Mosambikin, kesken. Hän johtaa Mosambikin pääkaupungissa Maputossa teatro Avenidaa ja on aktiivisti mukana aidsin vastaisessa työssä. - Aids ei ole afrikkalaisten ongelma. Se ei ole heidän asiansa, vaan myös meidän. Kylät autioituvat, kun työikäiset kuolevat, orpolasten joukko kasvaa ja etsii pian tulevaisuuttaan maanosan ulkopuolelta, hän sanoi. "Kennedyn aivot" ei ole dekkari, vaikka sen kirjoittaja on sama mies, joka on luonut komisario Kurt Wallan- 26 - MAAilMANKuVA
• derin ja tehnyt Wallanderin pienestä kotikaupungista ystadista turistikohteen. ilmeisesti on helpompi hyväksyä Mankellin Wallanderin välityksellä esittämä kritiikki, joka ei kohdistu vain ruotsalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, kuin ottaa vastaan romaani, jossa hän suomiin itsetyytyväistä valkoista maailmaa ja kuvaa Afrikan mantereella käytäviä taisteluita, joissa rikas pohjoinen on jatkuvasti osallisena. - Sen sijaan, että uskomme kaikkivoipaisuuteemme, meidän on opittava tekemänä kysymyksiä ja kuntelemaan vastauksia. Vaikka demokratia on paras mahdollinen hallitusmuoto, ei sen voi olettaa toteutuvan muutamassa vuodessa missään, hän totesi viitaten Afrikan maiden tilanteeseen. Vaikka "Kennedyn aivot" -teoksessa ruotsalainen arkeologi louise Castor haluaa selvittää poikansa kuoleman, kiertyy romaanin keskeinen teema aidsin ympärille ja siihen, ketkä vastaavat siitä, että sairaus on levinnyt räjähdysmäisesti juuri Afrikassa. Romaanillaan Mankell pakottaa kysymään, onko suuri manner lääketieteen koekenttä, jossa tehdään mengelemäisiä kokeita ihmshenkien kustannuksella. Kuka tai ketkä ovat kokeiden takana? tähän kysymykseen ei kaunokirjallisuus pysty vastaamaan, mutta sillä on oikeus kysyä, ja Mankell vaatii niin lukijalta kuin fiktiivisen romaanin henkilöiltä moraalista vastuuta teoistaan. Samalla kun romaanissa puretaan monikerroksisia yhteistyöverkostoja, joissa niin afrikkalaiset kuin eurooppalaisetkin osapuolet ovat toimijoina, paljastuvat hyväksikäytön monet julkeat muodot. Kun korruptio ja konformismi kohtaavat, epäoikeudenmukaisuudelle löytyvät aina osapuolten oikeuttamat perusteet. teoksessa fakta ja fiktio lyövät kättä. Romaanissaan "Comédia infantil" Mankell tutkii köyhyyden, osattomuuden, hylkäämisen ja karun kuoleman logiikkaa. tapahtumat sijoittuvat Maputoon, pieneen leipomo-teatteriin, jonka katolla nuori poika Nelio kertoo kymmenen yön aikana kymmenen tarinaa elämästä ennen kuolemaansa. Romaanin nimi "Comédia infantil" viittaa Danten Jumalaiseen näytelmään. Romaanin kymmenen yötä rinnastuvat Jumalaisen näytelmän taivaan, kiirastulen ja helvetin kerrostumiin. Kun Dante kieputtaa runoelmassaan historian vaikuttajia, Mankell nostaa pienimmät pääosaan. Nelion kertomuksissa avautuu Mosambikin verinen historia ja nykyhetki, väkivallan tuottamat tuhot, riiston ja köyhyyden syyt ja seuraukset. Nelion puhe ei olekaan kymmenvuotiaan lapsen puhetta, vaan analyysi siitä, miten ihmiskauppa etenee, miten saalistajat kulkevat maailman miljoonien katulasten kantapäillä. Miten lapsia ryöstetään, raiskataan, miten heidän elimiään leikataan irti heidän kehostaan, miten heidän munuaisensa, keuhkonsa ja sydämensä kelpaavat rikkaiden maiden lasten elvyttäjiksi. SuoMeN KuVAPAlVelu oy / KuVAPANKKi MAAilMANKuVA - 27
• KulttuuRi Jos joku kysyisi heiltä, mitkä ovat ihmisten perustarpeet, he vastaisivat: katto pään päällä ja henkilöllisyystodistus. Katto tarjoaisi suojan, henkilöllisyystodistus kertoisi sen, että heillä on minuus ja että he ovat olemassa. "Comédia infantilia" Mankell pitää credonaan, siis jonkinlaisena uskontunnustuksena, joka paljastaa vääryydet, mutta jättää inhimillisyydelle edes vähän toivoa. Romaanin julmaan logiikkaan hän ujuttaa ajatuksen siitä, että kuolema on köyhille ainoa, mitä elämä antaa heille ilmaiseksi. Viime vuonna suomennetussa teoksessa "Ajan rannalla" Mankell antaa kertojan äänen afrikkalaisille. Näkökulman vaihdolla hän pysähdyttää lukijan kuuntelemaan eurooppalaisesta poikeavaa logiikkaa, luonnonkierron, ajan ja ihmiselämän ykseyden rakentumista toisin kuin kausaliteettiin pohjaavassa rationaalisessa maailmanselityksessä. Hennig Mankellin teosten Afrikka-kuva ei rajoitu suuren maanosan ulkokohtaiseen kuvailuun, safariestetiikkaan eikä romanttisiin auringoslaskuihin. Hän ei suostu kertomaan kauniita aikuisten satuja, kun todellisuus huutaa toisin. Siitä huolimatta hänen romaaneissaan on runollisuutta, syvää inhimillisyyttä ja uskoa ihmiseen. Mutta hänelle paha on olemassa, vain rikkautensa sokaisema voi kieltäytä sitä näkemästä. Hän sanoo, että "elämme hirveää aikaa. yhä vähemmillä on yhä enemmän ja yhä enemmillä on yhä vähemmän." Siis rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Hänestä kaikki maapallon ongelmat voidaan palauttaa rikkaiden ja köyhien väliseksi vastakohtaisuudeksi. Siksi epäoikeudenmukaisuutta vastaan on taisteltava nyt eikä myöhemmin. Vaikka vain osa Henning Mankellin teoksista paikantuu suoraan Afrikkaan, ovat maanosan asiat välillisesti mukana myös Wallander-sarjan teoksissa. Rasismi, ihmiskauppa, pakolaisuus ja muuttoliikkeiden jatkuvuus ovat arkipäivää niin Ruotissa kuin Suomessakin. Niiden syyt ja seuraukset eivät ole satunnaisesti ohimeneviä ikäviä asioita, vaan ne ovat pysyvästi läsnä maailmassamme. Haastettelussa hän kiteytti kehityksen ongelman näin: - on ymmärrettävä, ettemme ajattele yhtään nopeammin kuin ihmiset tuhat vuotta sitten. Me vain pystymme teknisen kehityksen ansiosta levittämään ajatuksiamme paljon nopeammin kuin ennen. Ja siitä seuraa ongelmia. KiRJoittAJA tyÖSKeNtelee AAMuleHDeN KulttuuRiJA iHMiSoiKeuStoiMittAJANA Paha on olemassa, vain rikkautensa sokaisema voi kieltäytyä näkemästä sitä. Henning Mankellin teoksia, joissa Afrikka on mukana: · tea-Bag, suom. laura Jänisniemi, otava 2004 (tea. Bag, 2001) · leopradin silmä, suom. laura Jönisniemi, otava 2004 (leopardens ögä, 1990) · Comédia infantil, suom Päivi Kovelä, otava 2005 (Comédia infantil, 1995) · Kennedyn aivot, suom.laura Jänisniemi, otava 2006 (Kennedys hjärnä, 2005) · Ajan rannalla, suom. laura Jänsiniemi, otava 2008 (Berättelese på tidens strand, 1998) · tulen salaisuus, suom. Marja Kyrö, WSoy 2008 (eldens hemlighet, 1998) 28 - MAAilMANKuVA
• Anna Groth Korruptio ja tasa-arvo Korruption vastaiseen työhön kiinnitetään yhä enemmän huomiota suomen kehityspolitiikassa. Köyhyys ja epätasa-arvo ovat usein paitsi korruption syitä myös sen seurauksia. siksi hyvän hallinnon ja tasa-arvon tukemisella sekä köyhyyden vastaisella työllä saadaan parhaita, pysyviä tuloksia. Korruptiolla tarkoitetaan pääasiallisesti julkisen aseman ja resurssien väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi. Arkikielessä korruptio on usein sama asia kuin lahjusten otto, vaikka se on vain yksi monista korruption ilmenemismuodoista. Korruptiota on luultavasti ollut yhtä kauan kuin inhimillistä kanssakäymistäkin, eikä se ole mikään kehitysmaiden vitsaus: korruptioskandaaleja tulee esiin kaikissa maissa säännöllisin väliajoin, myös Suomessa. Kansainvälisen korruption vastaisen järjestön transparency internationalin mukaan joka kymmenes ihminen maailmassa maksoi viime vuonna lahjuksen. etiikan näkökulmasta korruptio loukkaa sekä yhteiskunnallisen tasa-arvon ja puolueettomuuden vaatimusta että ammattieettisiä odotuksia. Korruptiota tutkittaessa katsotaan usein maan lainsäädäntöä, vaikka se voi hyvinkin olla kunnossa ja silti todellisuus, se miten korruptio vaikuttaa kansalaisten elämään ja miten siihen puututaan, on aivan toinen. lisäksi on muistettava, että korruptio on aina kaksisuuntaista ja sen tutkimuksessa on katsottava myös lahjusten antajien tilannetta ja motiiveja. epäpätevälle henkilölle, myönnetään lääkärinoikeudet korvausta vastaan, vaikkei hän ole läpäissyt tutkintoa. Myöntyvän korruption paljastaminen on hyvin vaikeaa, onhan käytäntö molempien osapuolten edun mukaista. Korruptiolla on kuitenkin tässäkin tapauksessa uhri ­ yhteiskunta. Pakottava korruptio on epäreilua, ihmisoikeuksia loukkaavaa ja kurjistaa etenkin köyhimpien elämää entisestään. Myöntyvä korruptio taas ajaa laajentuessaan yhteiskunnan hallitsemattomaan epäeettisten epäammattilaisten pyörittämään kaaokseen, jossa oikeutta on turha hakea mistään. Korruption uhrit Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentti sirkku Hellsten on teoksessa "Kehityksen etiikka ja filosofia" jakanut korruption kahteen ryhmään, pakottavaan ja myöntyvään. Pakottava korruptio on sitä kun henkilön on maksettava tai tehtävä jotain ylimääräistä saadakseen palvelun, viran tms., joka muuten kuuluisi hänelle ilmaiseksi, ennalta määrättyyn hintaan tai ansion mukaan. esimerkkinä tästä voisi olla tilanne, jossa lääketieteen kandi ei saa lääkärinoikeuksia suoritettuaan tutkintonsa ennen kuin on maksanut oikeuden myöntäjälle ylimääräisen korvauksen. Naisten kohdalla pakottavan korruption voi ajatella tarkoittavan myös seksuaalisten palvelujen vaatimista uralla etenemiseksi. Myöntyvä korruptio on puolestaan esimerkiksi sitä, kun toiselle, täysin Antikorruptiotyö kehityspolitiikassa transparency international mittaa vuosittain valtioiden korruptioalttiutta ja sen mukaan Suomen pitkäaikaisista kehitysyhteistyön kumppanimaista monet ovat parantaneet sijoitustaan indeksivertailussa. Media tuo korruptioepäilyksiä esiin aiempaa enemmän ja niistä aiheutuu myös MAAilMANKuVA - 29
• KulttuuRi toimia. ulkoasiainministeriön demokratia ja hyvä hallinto -neuvonantaja johanna jokinen-Gavidia huomauttaa, että korruptioindeksi on kuitenkin vain suuntaa-antava. Se korreloi korruption esiintymisen kanssa, mutta ei kerro koko totuutta. ­ Raportissa tarkasteltavat muuttujat ovat sellaiset, että teollisuusmaiden rakenteellisempi korruptio, esimerkiksi kartellit, ei niissä näy. Siinä mielessä raportti ei suosi kehitysmaita, Jokinen-Gavidia sanoo. Suomi on vuosia pyrkinyt kehityspolitiikassaan tukemaan demokraattisen hallinnon vahvistamista kumppanimaissa ja korruption vastaista toimintaa sen osana, niin kansainvälisellä foorumilla kuin kahdenvälisissä suhteissaan. ­ yhteiskunnallinen kestävyys on kaiken kehityksen perusta. Korruption vastaisessa työssä on useita instrumentteja käytettävissä, yhtenä merkittävänä kansalaisyhteiskunnan tukeminen, Jokinen-Gavidia painottaa. Suomen kehityspolitiikassa onkin Jokinen-Gavidian mukaan viime vuosina yhä enemmän siirrytty seuraamaan laajempaa toimintaympäristöä, hallinnon tilaa eri toimintasektoreilla ja köyhyyden vähenemistä. ­ tämä ei tarkoita, että hyvä hankehallinto, tarkastustoiminta ja "instrumentaaliset" antikorruptioohjelmat olisivat jääneet taka-alalle, niillä on yhä merkittävä rooli. on silti hyvä muistaa, että korruptio on usein seurausta epäonnistuneesta ja heikosta hallinnosta ja vaatii laajamittaista kestävän yhteiskunnan tuke- mista. Sen pohjana ovat oikeusvaltio, demokraattinen hallinto ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Suomi on aktiivisesti mukana myös tukemassa yK:n korruptionvastaisen yleissopimuksen toimeenpanoa. Sen haasteena on sopimuksen "jalkauttaminen" maatasolle ja toiminnallistaminen osaksi korruption vastaista työtä. ­ Sopimuksella on suuri merkitys, koska se on kehitys- ja teollisuusmaiden yhdessä rakentama globaali instrumentti antikorruptiotyöhön ja siten kaikkia velvoittava, Jokinen-Gavidia uskoo. Lahjomaton sukupuoli? Sukupuolestakin on väläytelty asetta korruption vastaiseen taisteluun. Naiset ovat vähemmän korruptoituneita kuin miehet. Mitä enemmän naisia on parlamentissa, sitä vähemmän korruptiota maassa esiintyy. Syyseuraussuhde ei kuitenkaan mene aivan noin. Naiset päättäjinä ei tee maasta vähemmän korruptoitunutta, vaan pikemminkin vähemmän korruptoitunut maa tekee naisista useammin päättäjiä. todellinen demokratia on vähiten korruptoitunutta ja siihen kuuluu tasa-arvo ja naisten pääsy valtaan. Naiset eivät ole syntyjään vähemmän korruptoituneita vaan heillä on vain korruptoitumiseen vähemmän tilaisuuksia. toisaalta on väitetty, että perinteiset sosiaaliset roolit ovat luoneet sukupuolille erilaisen poliittisen toimintakulttuurin, jossa miehet uskovat olevansa oikeutettuja valtaan, kun taas valtaan päässeet naiset kokevat olevansa etuoikeutettuja, eivätkä siksi niin herkästi käytä valtaansa väärin. Historian valossa aivan näin ei valitettavasti ole. Kaikkialla maailmassa, ja kehitysmaissa erityisesti, naisten tie valtaan vain on kivisempi. Sukupuoli ja korruptio linkittyvät kuitenkin myös muuten. Korruption ongelma on suurin halpojen julkisten palveluiden alalla. Näillä aloilla, esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa, työskentelevien palkat ovat pienet, mikä houkuttaa tai ajaa lahjusten ottoon. Köyhät naiset ovat eniten riippuvaisia julkisista palveluista ja kärsivät siksi korruptiosta eniten. Naiset esimerkiksi käyttävät enemmän terveyspalveluja ja vastaavat myös perheen lasten ja vanhusten lääkärikäynneistä. Johanna Jokinen-Gavidia haluaa muistuttaa, että korruptoituneet maat ovat myös tulojen suhteen epätasa-arvoisia, mikä koskettaa yhtä lailla miehiä kuin naisiakin ja viime kädessä erityisesti lapsia. ­ on vaarallinen yleistys sanoa naisia vähemmän korruptoituneiksi. tuloerot ovat näissä maissa usein suuret ja se ajaa ihmiset korruption ja köyhyyden kierteeseen. Sukupuolten korruptoitumisen sijaan on keskeistä tarkastella poliittista korruptiota. Nämä maat ovat usein luonnonvararikkaita, eliitin johtamia, yhteisen identiteetin puutteesta kärsiviä maita, joissa solidaarisuustaso on matala. ongelmana on usein resurssien kohdentaminen, ei välttämättä niiden pienuus. Ja kun rahat eivät koskaan 30 - MAAilMANKuVA
• Naiset eivät ole syntyjään vähemmän korruptoituneita vaan heillä on vain korruptoitumiseen vähemmän tilaisuukvirtaa alimpaan tuloluokkaan, pakottaa arkielämä joskus lahjustenottoon, niin miehet kuin naisetkin, JokinenGavidia sanoo. lähdössä barrikadeille. Sukupuoliodotukset ja poliittinen kulttuuri kaipaavat tuuletusta. Varojen lisääminen ei vähennä korruptiota, jos vanha eliitti jatkaa vanhaan malliin. Kun poliittinen kulttuuri on vääristynyt, uudetkin poliitikot menevät nopeasti mukaan lahjusten vastaanottamiseen. Syy siihen voi joskus olla hieman yllättävä: ei-korruptoitunutta poliitikkoa ei pidetä luotettavana, hänellähän on paljon vähemmän menetettävää kuin lahjuksista nauttivalla kollegallaan. Monissa Planin ohjelmamaista on korkea korruptioaste, mikä on otettava työssä huomioon. Järjestön sisällä korruption ehkäisystä huolehtii globaali vakuutusosasto, joka valvoo kenttäkäynneillä ohjelma- ja lahjoittajamaiden taloutta. tärkeintä korruption vastaista työtä on kuitenkin Planin ja muiden kehitysyhteistyöjärjestöjen perusohjelmatyö. Köyhyyden vastaisella työllä, lasten ja naisten koulutuksella, vaikutetaan korruption perussyyhyn. yhtä tärkeää on demokraattisen hallinnon ja siihen sisältyvän tasa-arvon vahvistaminen. KiRJoittAJA tyÖSKeNtelee PlANiSSA Luotettava korruptoitunut poliitikko Korruption vastaisessa työssä tarvitaan siis ennen kaikkea poliittisista tahtoa. Kansainvälisen normiston ja kansallisen lainsäädännön olemassaolo on siitä ensimmäinen osoitus. läpinäkyvyys on ei-korruptoituneelle yhteiskunnalle välttämättömyys. lisäksi tiedon lisääminen ja kansalaistaitojen koulutus on keskeistä. Korruptiosta tulee nopeasti vakiintunut käytäntö, eivätkä ihmiset tiedä, mikä on esimerkiksi palvelun todellinen hinta ja mikä lahjuslisää. tässä tiedotustyössä korostuu vapaan lehdistön merkitys. uutistoimisto iPS uutisoi viime kesänä monien Aasian maiden kansalaisten saaneen tarpeekseen siitä, että he joutuvat maksamaan voitelurahaa palveluista, joiden pitäisi kuulua perusoikeuksiin. Nepalissa yhteisöradio rohkaisee toimintaan korruptiota vastaan ja Kambodzhassa kerättiin yli miljoona nimeä lahjontaa koskevan lainsäädännön ajanmukaistamista vaatineeseen adressiin. Kansalaiset ovat siis MAAilMANKuVA - 31
• KulttuuRi ekologiset ja eettiset vaatteet haastavat halvan pikamuodin eKoloGiNeN JA eettiNeN PuKeutuMiNeN oN HAASteelliStA Muttei MAHDotoNtA. tiina Kirkas Ekologinen vaate ei rasita luontoa. se on yleensä valmistettu luonnonmateriaaleista, joiden tuotannossa on vältetty kemiallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä sekä veden ja energian tuhlausta. ­ Nykyään myös osa keinokuiduista on ekologisia, joten vaatteen käyttötarkoitus ratkaisee materiaalin valinnan. tärkeintä on keskittyä vaatteen koko elinkaaren ekologisuuteen, ekologiseen ja eettiseen pukeutumiseen perehtynyt vaatesuunnittelija Anniina Nurmi muistuttaa. Vaatteiden lähituotanto on esimerkiksi ekologista, sillä raaka-aineiden ja valmisvaatteiden kuljettaminen paikasta toisen kuluttaa luonnonvaroja. ­ ekologinen vaate on myös kestävä ja helppohoitoinen. Se ei veny eikä vanu pesussa, eikä sitä ylipäätään tarvitse pestä usein, sillä pesemiseen voi kulua enemmän energiaa kuin itse vaatteen valmistamiseen, Nurmi selvittää. Viimeisten viiden vuoden aikana vaatteiden valmistusprosessi onkin nopeutunut kolmanneksella. Samalla kansainväliset vaateketjut ovat oppineet täydentämään varastojaan ajantasaisesti sekä kilpailuttamaan alihankkijoitaan internetin huutokaupoissa. Alihankkijat ovat vastanneet tuotantosyklin ja hintakilpailuun kiristymiseen leikkaamalla omia kustannuksiaan sekä tiivistämällä työtahtiaan. Vaatetehtaiden työntekijöille se on tiennyt jatkuvaa sesonkia eli jopa 90 tunnin työviikkoja ilman ylityökorvauksia. Halpatuotannossa on säästetty myös työntekijöiden työturvallisuudessa. esimerkiksi myrkylliset kemikaalit saastuttavat maaperän lisäksi työntekijöiden hengitysteitä kankaiden värjäyksessä, nahan käsittelyssä tai kenkien viimeistelyssä. Pikamuoti kiristää vaatetehtaiden työtahtia ekologisuus ei kuitenkaan takaa vaatteen eettisyyttä, sillä se on voitu valmistaa olosuhteissa, jotka eivät vastaa Kansainvälisen työjärjestö ilo:n vähimmäisvaatimuksia. Säädökset edellyttävät samasta työstä samaa palkkaa sekä työntekijöille ammatillista järjestäytymisoikeutta. Ne kieltävät myös pakko- ja lapsityön. Varsinkin lapsityövoiman käyttö kehitysmaiden vaateteollisuudessa kuohuttaa läntistä kulutusyhteiskuntaa, ja paljastukset lasten poimimasta puuvillasta tai kirjomista t-paidoista tuottavatkin aika ajoin erilaajuisia boikottiliikkeitä kansainvälisiä vaatevalmistajia ja kauppaketjuja vastaan. Silti eettisesti kestävän vaateteollisuuden ajankohtaisin haaste liittyy halvan pikamuodin kasvavaan kysyntään läntisillä markkinoilla sekä sen tuotanto-oloihin Kiinan ja intian kaltaisissa maissa. Ekologisuuden ja eettisyyden valvonta vaikeaa Pikamuodin ekologinen jalanjälki on mittava, sillä halpa on harvoin laadukasta. Anniina Nurmen mielestä nykyisenlainen pikamuoti onkin kaikin tavoin kestämätöntä. ­ Vaateteollisuuden alihankinta on oltava kehitysmaille kannattavaa muutoin kuin vain tuottamalla nopeasti halpaa. Mallia voisi ottaa esimerkiksi Reilun kaupan pitkistä tuottajasopimuksista. Hän hyödyntäisi myös nykyistä enemmän paikallisia taitoja ja menettelytapoja, sillä vaateteollisuudella on kehitysmaissa pitkät perinteet. toistaiseksi kansainväliset vaatevalmistajat ja kauppaketjut ovat pyrkineet kohentamaan ekologista ja eettistä vastuullisuuttaan kehittämällä joko omia laadun takaavia tuotemerkkejään tai liittymällä kansainvälisiin sertifiointijärjestelmiin. tunnetuimpia niistä ovat Reilun kaupan lisäksi SA8000 ja iSo14000. 32 - MAAilMANKuVA
• työ on tuottanut tulosta, vaikkakin alihankintaketjuihin pilkotun kansainvälisen vaatetuotannon ekologisuuden ja eettisyyden valvonta ­ saati varmistaminen ­ on erittäin haasteellista. ­ Palaset on vaikea pitää kasassa, sillä vaate koostuu monista eri puolilla maailmaa tuotetuista osista ­ ompelulangoista, napeista, vetoketjuista ja muista koristeista, Nurmi huomauttaa. Valvontaa hankaloittaa myös alihankkijoiden vastahakoisuus: pikamuoti tuottaa pikavoittoja, eivätkä ulkopuoliset ympäristövaikutusten tai työolojen tarkastajat ole tehtaisiin tervetulleita. ylityötuntien määrää vähätellään, samoin tehtaan jätteiden käsittelyn tai työntekijöiden sosiaalisten olojen puutteita. Vastaavasti osa ekologista ja eettistä valvontaa suorittavista yrityksistä on lähtökohtaisesti enemmän kiinnostunut rahanteosta kuin ympäristön ja työntekijöiden hyvinvoinnista. Ay-liiKe VAAteteolAliSuuS ilmapiiri on ay-vastainen lidlissä, Walmartissa, tescossa, Carrefourissa ja Aldissa, kertoo SASK: in julkaisema Clean Clothes ­kampanjan selvitys suurten halpaketjujen yhteiskuntavastuusta Kansainvälisen Clean Clothes ­kampanjan raportti tarjoaa tuoretta tietoa halvalla hinnalla kilpailevien jättiyritysten lidlin, Walmartin, tescon, Carrefourin ja Aldin yhteiskuntavastuusta. Raportti kuvaa, kuinka Aasian vaatetustehtaita painostetaan halvan hinnan konseptiin. Halpa hinta ja tiukat aikatauluvaatimukset ovat ristiriidassa yritysten yhteiskuntavastuutiedotteiden kanssa. taantuman aikana nämä jättiyritykset haluavat tarjota asiakkailleen entistäkin halvempia hintoja ja paineet tuotannossa lisääntyvät. Selvitystä varten haastateltiin 440:tä vaatetusteollisuuden työntekijää 30 työpaikalla Sri lankassa, intiassa, Bangladeshissa ja thaimaassa. Haastateltavien joukossa oli niin tehtaiden työntekijöitä, johtoa, sisäänostajia kuin yhteiskuntavastuun konsulttejakin. Globaalit yritykset lidl, Walmart, tesco, Carrefour ja Aldi ovat kärjessä kansainvälisessä kilpajuoksussa huononevista työoloista. Halvan hinnan tuntee työntekijä palkkapussissaan. Palkoilla ei tule toimeen, raportissa todetaan. Kaikilla tutkimuksen kohteena olleilla tehtailla teetettiin pakollista ylityötä, josta ei usein maksettu. työntekijöille annettiin kappalemäärä, jota ei ehditty tekemään työajan puitteissa. Bangladeshilaisten tehtaiden keskiarvo oli yli 80 työtuntia viikossa. työntekijät valittivat voimakasta uupumusta. ilmapiiri oli ay-vastainen kaikilla tehtailla ja vain yhdellä tehtaalla oli ammattiyhdistys. tämän tescolle valmistavan tehtaan työolot olivat selkeästi muita paremmat. Ammattiliiton perustamista vastustettiin kaikilla muilla tehtailla, ja järjestäytymistä yrittäneitä on erotettu. · lisää tietoa ekologisesta ja eettisestä vaatetuksesta Anniina Nurmen blogista: www.vihreatvaatteet.com · Raportti luettavissa SASK:n kotivivuilta: http://www. sask.fi/ Ekologista ja eettistä tyyliä Kaikkein ekologisinta ja eettisintä kuluttamista kierrättämisen ohella on ostaa vain tarpeeseen. Nuukuus ei ole vaatebisneksessä kuitenkaan hyve, vaikka Anniina Nurmi näkisikin mielellään kaupan kehittävän uudenlaisia keinoja tehdä rahaa. ­ Suomi on palveluyhteiskunta. Kaupat voisivatkin houkutella asiakkaat takaisin korjauttamaan vaatteensa sen sijaan, että he ostaisivat aina uuden vaatteen. Myös kuluttajalla on vastuu ekologisesta ja eettisestä käyttäytymisestään. Hän voi esimerkiksi alennusmyyntirekin äärellä pysähtyä pohtimaan olosuhteita, joissa valmistetaan neljä euroa maksavia t-paitoja ­ ja ryhtyä sen jälkeen peräämään vaihtoehtoja. ­ Kuluttaja tarvitsee tietoa, jotta hän voi kysyä oikeita kysymyksiä. tieto lisää myös ekologisten ja eettisten vaatteiden kysyntää ja siten tarjontaa, Anniina Nurmi muistuttaa. ­ Suomessa ala on vielä lapsen kengissä, mutta esimerkiksi isossa-Britanniassa ja Ruotsissa kauppoja on jo runsaasti. Vaatesuunnittelijana Nurmi iloitsee, että yhä useammat ekologiset ja eettiset vaatteet ovat kauniita ja muodikkaita. 1990-luvun eko-kauden vaaleiden ja vihreiden pellavakuosien rinnalle onkin tullut väriä ja tyyliä. ­ enää ekologisten ja eettisten vaatteiden ei tarvitse julistaa. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA MAAilMANKuVA - 33
• tajia, panostaa yrittäjyyteen ja vähentää hallitsijoiden haaskakulutusta. uusliberalistisen shokkiterapian myötä Afrikan talous ja afrikkalaisten usko itseensä lähtisi nousuun. lisäksi avun loputtua lännen olisi pakko lopettaa afrikkalaisten sääliminen ja maanosan lapsenkaltainen kohtelu. erityisesti Moyoa ärsyttää 2000-luvun "glamour apu", Bonon ja Bob Geldofin kaltaisten valkoisten kaukana Afrikasta asuvien tähtien kaikkitietävät lausunnot Afrikan ongelmien ratkaisusta. "Miltä briteistä tuntuisi, jos Michael jackson neuvoisi heitä asuntokriisin ratkaisussa? tai jos Amy Winehouse neuvoisi yhdysvaltojen hallintoa luottokriisistä? Ja kaiken lisäksi heitä kuunneltaisiin", Moyo kysyy. "Dead Aid" on syntynyt Moyon henkilökohtaisesta turhautumisesta Afrikan jumiutumisesta köyhyyden, korruption, sairauksien, konfliktien ja apuriippuvaisuuden kierteeseen siinä missä muut maanosat, erityisesti Moyon ihannoima Aasia, ovat kehittyneet nopeasti. turhautuminen paistaa kirjoittajan vimmasta löytää yksinkertainen syy ja ratkaisu Afrikan ongelmiin. Moyo kritisoi ansiokkaasti kehitysavun toisen maailman sodan jälkeisen historian tempoiluja ja virheitä. Vaikka kehitysyhteistyön roolia Afrikan ongelmavyyhdin ratkaisussa pitää ja tulee voida arvioida kriittisesti, on kuitenkin yltiöoptimistista uskoa, että avun lopettaminen olisi ratkaisu Afrikan nostamiseksi vaurauden ja vakauden tielle. on yhtälailla naivia pitää kehitysapua kaikkien Afrikan ongelmien syynä ja avun lopettamista kaikkien ongelmien ratkaisuna, kuin uskoa kehitysavun kaikkivoipaisuuteen Afrikan pelastajana. Kaikkein kiistanalaisinta kirjassa on Moyon näkemys demokratiasta. " Se mitä kehitysmaat taloudellisen kehityksen alhaisimmilla portailla tarvitsevat, ei ole demo- kratia, vaan päättäväinen, hyväntahtoinen yksinvaltias, joka vie läpi talouskasvuun tarvittavat uudistukset". ei ole ihme, että Moyo kirjoittaa lämpimästi Kiinasta, sekä maan nopean (epädemokraattisen ja ihmisoikeuksista piittaamattoman) talouskasvun, että maan suurten Afrikan (ihmisoikeuksista piittaamattomien) investointien takia. Moyon mukaan demokratia on luksusta, johon todella köyhillä ei ole varaa, ja tätä näkemystä on vaikea hyväksyä. "Dead Aid" on ilmestynyt ongelmalliseen aikaan. teoksen kirjoittamisen ja tammikuisen julkaisun välillä maailmantalous on romahtanut ja usko säätelemättömään kapitalismiin natisee liitoksissaan. Moyon Afrikan maille suosittelema ulkomaisiin sijoituksiin, valtion arvopaperien myyntiin ja globaalin kaupan vapautumiseen perustuva kasvuresepti näyttäytyy nyt paljon karummassa valossa kuin vielä puoli vuotta sitten. Jopa kiinalaisten loppumattomalta vaikuttanut investointi-into Afrikkaan on hiipumassa. Voi olla, että nykyisessä taloustilanteessa Moyo saa puolet toivomastaan: useat länsimaat leikkaavat kehitysapumäärärahojaan, eivät tosin Moyon suosittelemista syistä vaan säästöihin vedoten. yhtä todennäköistä kuitenkin on, että kehitysmaat jäävät vaille myös Moyon toivomia suuria ulkomaisia investointeja. lisäksi useille Afrikan maille elintärkeät ulkomailla asuvien afrikkalaisten rahalähetykset kotimaihinsa näivettyvät. Dambisa Moyon kirja on tarpeellinen muistutus siitä, että kestävä ratkaisu Afrikan ongelmiin on afrikkalaisten omissa käsissä ja Afrikan on tartuttava sille tarjolla oleviin mahdollisuuksiin. ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kaikkein köyhimmät kärsivät (joidenkin arvioiden mukaan eniten) aikamme suurista globaaleista kriiseistä; muutoksista taloudessa ja ympäristössä, joita köyhimmät eivät juurikaan ole olleet mukana aiheuttamassa. tämä pistää miettimään, josko myös virallisella, järkevästi toteutetulla, kehitysavulla on roolinsa Afrikassa. KiRJoittAJA tyÖSKeNtelee PlANiSSA Dambisa Moyo: Dead Aid. Why Aid is Not Working And How there is Another Way For Africa (Allen lane, 2009) MAAilMANKuVA - 35
• KulttuuRi olisiko viihdeteollisuudesta maailmamme parantajaksi? Hyvä ja paha kamppailevat maapallollamme. Kuvalliset taiteet ja kirjallisuus ottavat taisteluun usein moralisoivasti ja leimaavasti kantaa. Vastakohtaisuus viihdyttää. ja kiihdyttää monet elokuvateatterin lippuluukulle, video- tai kirjakauppaan. onko viihde jäänyt omaan loukkuunsa? eikö James Bond pääse koskaan eroon kommunisteista? Villinlännen elokuvissa intiaanit vastasivat tämän päivän vihteessä avaruudesta tulevia tuholaisia, etelä-Amerikan huumekartellit ovat edelleen mitä mainiointa tykin ruokaa, samoin natsit indiana Jones -spektaakkeleissa ja muslimit Schwarzenegger-väkivaltafilmeissä. Vaikutus: mitataan rahassa ja pinnallisissa stereotypioissa, vailla minkäänlaisia myönteisiä ihmiskuntaa yhdistäviä hyötytekijöitä. Jos elokuvantekijöitä arveluttaa herkuttelu liiallisella väkivallalla, sen pyhittää tarpeeksi paha vihollinen. Pääseekö elokuva näin köyhyyden ja siihen liittyvien vitsauksien kimppuun? Ainakin sitä on monesti kokeiltu. esimerkiksi ahneet, rikkaat, vallanhimoiset ja tunteettomat ihmiset ovat olleet herkullisia kuvauskohteita, joita vastaan satojen eri lajikkeiden Robin Hoodit ovat tulleet ja menneet. Mutta köyhyys on pysynyt. tähän toiveajatukseen houkutteli kahdeksalla oscarilla palkittu, Danny Boylen ohjaama elokuva "Slummien miljonääri", joka kuvaa köyhän väestönosan elämää ja joka on kuvattu intian Mumbaissa. totta kai elokuva on amerikkalaisenglantilaisella maulla muovattu ja luotu maksukykyisten nykyihmisten katseltavaksi, mutta herättääkö elokuvan aihe pitemmälle meneviin johtopäätöksiin? onko elokuvasta laajemman vastuuntunnon synnyttäjäksi? Kelatkaamme ajassa hiukan taaksepäin. Terry Georgen vuonna 2004 ohjelmistoon tullut Ruandan sisällissotiin liittyvä "Hotelli Ruanda" kuvasi afrikkalaista kansanmurhaa varsin realistisesti, tosin kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen. Se oli kolmen oscarin verran ehdolla, mutta jäi ilman palkintoa. Sen realistisuus ja siihen kätketty hätähuuto Afrikan puolesta taisi kuitenkin olla liikaa Hollywoodin couture-glamour-vintage-väelle. Siitä ei ollut yleisen mielipiteen tuntuvaksi muokkaajaksi. "Veritimantit" elokuva sen sijaan jäi kaikkien mieliin: sormuskaupassa timanttien alkuperää kysytään yhä ahkerasti. Markku Jokipii oscar-luokan tuotteista esikuviksi? oscar-palkintojen helmikuista jakotilaisuutta katsellessa mieleen nousi kysymys: onko punaisella matolla kävelevien edustamasta teollisuuden alasta havaittavissa nousevaa globaalia vastuuntuntoa? Voisivatko he halutessaan muuttaa mielipideilmastoa? uSA:n ex-varapresidentti Al Gorehan onnistui elokuvallaan ja puhekiertueellaan käännyttämään kasvihuoneilmiön suhteen monet päättäjät käytännön toimiin. Kykenisikö Hollywood tekemään saman köyhyydelle? Viihde muuttaa liian vähän maailmaa elokuvasta ei ole ollut suuren muutoksen tekijäksi. Chaplinin Hitler-pilkka oli mestarillinen, mutta herätti kahdenlaisia tunteita jopa uSA:ssa. Juuri nyt oscar-palkittu "Slummien miljonääri" on nostanut esiin kuvauskohteessaan intiassa myös epäileviä äänensävyjä: elokuva antaa vääränlaisen kuvan intiasta. 36 - MAAilMANKuVA
• Hollywoodista ei ole maailmanparannuksen alkuhiivaksi. Julistuksessaan onnistuvan elokuvan tulee olla shokeeraava, viisaasti perusteleva ja yleisen kansanliikkeen herättäjä. Se ei saa olla vain puuteroitua näyttelemistä, vaan voimakas viesti. Ja jotta tehtävä olisi liki ylitsepääsemättömän vaikea, sen tulee olla luonteeltaan epäkaupallinen ja samalla menestysteos. Sen sisältämän sanoman ­ siis elokuvan tärkeimmän elementin ­ tulee saada heti maailman vaikuttajien kannatus. onhan elokuvaa toki käytetty kautta sen historian propagandan välineenä. Se on liian usein ollut jonkin Stalinin tai Hitlerin kaltaisen tyrannin palvelija. Suomalainen 60- ja 70-lukujen poliittinen elokuva propagoi sekin, mutta työväestö ei halunnut katsella itseään kurjalistoksi kuvaavaa filmiä, saati nousta kapinaan. uuno turhapuro riitti. opetusvälineenä ja valistajana kuvallinen viestintä on tehnyt paljon hyvää, mutta rikkaiden ja köyhyyden kuiluja se ei ole onnistunut kaventamaan. Hyvän ja pahan kamppailu päättyy usein myös juupas­eipäs -väittelyyn. laisleireillä monien muiden tavoin, hyväntekeväisyyskonsertit keräävät artistit ilmaiseksi, yleisö ja tiedotusvälineet maksavat, varat menevät muun muassa kehitysmaiden köyhille. Kyse on miljooniin nousevista rahasummista, ja mieleen hiipii epäilys: rakentavatko he näin narsistista itseään palvelevaa sädekehää? Myyntivaltti sekin. Vapaaehtoisuus ei kuitenkaan riitä. Hyvinvoinnin räikeä ja epäoikeudenmukainen kahtiajako kerää patoutumia, jotka eivät tiedä hyvää. Kiusaajien koulussa pari kilttiä oppilasta ei kesää tee. tarvitaan tiukkoja otteita. Kuulen vastuuntuntoisten ihmisten parahtavan: vain valistunut diktatuuri voi aikaansaada maailman muutostilan. Ökyrikkailta tulisi ottaa köyhille, saalistukselle panna eettisesti hyväksyttävät rajat, saada niin sanottu suuri "Hotelli Ruandan" realistisuus ja siihen kätketty hätähuuto Afrikan puolesta taisi olla liikaa Hollywoodin couture-glamourvintage-väelle. raha ymmärtämään vastuunsa ja maailman tila. tämän jälkeen maat ja kansat voivat tulla mukaan. ensin siis ne, joilla on eniten. elokuvana tai videopelinä tämä ei taida myydä? tarvitsemme yhteisiä, kaiken kattavia ja sitovia päätöksiä. Kuulemme hätähuutoja maapallomme ilmastonmuutoksesta ja ihmiskunnan pahoinvoinnista. ilmastonmuutos on ajamassa kurjuuden ohitse: sen vastaisesta toiminnasta saa mainetta ja kunniaa ­ sekä erinomaisen liiketoimen. Hybridi on hyvä business, vaikka öljyntuottajat vähän murjottavatkin. Pahoinvoinnin poisto on tavoittelemisen arvoista, mutta sen puheenaiheeksi ottaminen on tehtävä prikulleen oikein, myös elokuvissa. Muuten ikävystyy. Markku Jokipii KiRJoittAJA toiMi liKi 30 VuottA eloKuVAlAutAKuNNAN JäSeNeNä, ViiMeKSi eloKuVAtARKAStAMoN JoHtoKuNNAN PuHeeNJoHtAJANA Toimintamalli on arvokas ­ kultivoitunut pakko paras tähtien gaaloja raportoidessaan toimittajakunta on kaivanut esiin mielestään tärkeimmän ­ muodin. Voi sitä oscarilla palkittua Kate Winsletiä, joka oli valinnut vääränlaisen yves Saint laurent -puvun! Tilda swintonin lanvin-puvun rintamus roikkui kuin säkki! Mekkovalinnoissa siis keskeiset median huomiot ­ eipä juuri asiaa elokuvista ja niiden sanomasta. tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoselostuksen tila on vastaavaa muodin mainontaa ­ ihmisten merkitys ja onnistuminen ovat siitä kiinni. Kuuluisuudet ovat aina vedonneet suureen yleisöön ja toimineet malleina myös hyvässä. Vastuuntuntoiset viihteen tekijät ovat esimerkillään vaikuttaneet mielipiteisiin: auttakaa apua tarvitsevia, lapsia, köyhiä, sairaita, sorrettuja. u2-yhtyeen laulusolisti Bono vierailee pako- MAAilMANKuVA - 37
• 38 - MAAilMANKuVA
• yHteiSKuNtA MAAilMANKuVA - 39
• yHteiSKuNtA Kehitys ei tarkoita että kaikki eläisivät kuten länsimaalaiset ­ jos Euroopan ytimestä Brysselistä pyyhittäisiin pois kaikki rakennukset, jotka on rakennettu Kongosta saadulla rahalla ja orjatyöllä, niin mitä jäisi koko kaupungista jäljelle? Umayya Abu-Hannan mukaan jokaisessa kulttuurissa on sokeat pisteensä, joiden avulla ylläpidetään illuusiota oman kulttuurin paremmuudesta. Anni Haataja 40 - MAAilMANKuVA © WSoy KuVA-ARKiSto
• Kirjailija, toimittaja ja Valtion taidemuseon monikulttuuriasiantuntija Umayya Abu-Hanna on tunnettu terävistä mielipiteistään. Nyt hän kertoo tyylilleen uskollisena Suomen rahoittamasta Betlehemin kulttuurikeskuksen laajennustyöstä. ­ Suomalaisille ei kelvannut yksikään paikallinen arkkitehti. Niinpä Betlehemiin vietiin suomalaista arkkitehtuuria. Minun silmissäni kulttuurikeskus näyttää hirveältä lähes ikkunattomalta klöntiltä, jossa kaikki tuoleja ja Abloyn lukkoja myöten on suomalaista. Ajattelimme tietävämme minkänäköinen Betlehemin kultttuurikeskuksen pitää olla, emmekä kuunnelleet paikallisia. Mitäköhän sitten tapahtuu, kun vaikka Abloyn lukko hajoaa, AbuHanna kysyy ja onnistuu nostamaan kärjistysten kautta (ulkoministeriön mukaan arkkitehti juha Leiviskän valitsi suomalais-palestiinalainen tuomaristo) esille useita tärkeitä kysymyksiä. Kuten sen, kuinka hyvin kumppanuus- ja omistajuusajattelu toteutuvat kehitysyhteistyössä ja mitkä arvot määrittävät kehitysyhteistyön tavoitteita ja keinoja. ­ osa kehitysyhteistyön arvoista, vaikkapa solidaarisuus, on yleisinhimillisiä, osa kvasi-uskonnollisia, kuten heikompien auttaminen. Solidaarisuus on tasavertaisempi lähtökohta, siihen ei liity ajatusta, että osaamme asiat muita paremmin, Abu-Hanna sanoo ja muistuttaa, että termi "kehitys" itsessään on moniselitteinen. ­ yleensä kehityksellä tarkoitetaan että kaikki eläisivät kuten länsimaalaiset. Mielestäni kehitys on kuitenkin sitä, että ihmiset voivat elää ihmisarvoista elämää ilman sotia, pakolaisuutta, nälänhätää ja kuivuutta. ihmisarvoista elämää on monenlaista, se ei automaattisesti tarkoita länsimaista tapaa elää tai sitä, että kaikilla olisi esimerkiksi tietynlaista teknologiaa, Abu-Hanna sanoo ja kertoo joku aika sitten katsoneensa ystävänsä kanssa dokumenttia vii- dakossa elävästä heimosta. Siinä missä Abu-Hanna ihaili heimon jäsenten tyytyväisyyttä elämäänsä, kauhisteli ystävä heimon elinoloja. Vaikka Abu-Hanna ei läntistä elämäntapaa halua tyrkyttää, uskoo hän kuitenkin, että globalisaation myötä yhä useammat haluavat elää länsimaalaisittain, eikä oikeutta siihen hänen mielestään voi keneltään kieltääkään. Kehitysyhteistyön arvoja pohdittaessa tulee väistämättä mieleen onko länsimailla suoranainen historiallinen velvoite tukea kehitysmaita, juontavathan useiden esimerkiksi Afrikan ja lähi-idän ongelmien juuret siirto- Demokratiassa ei tunnisteta etnistä elitismiä, ei ole merkitystä oletko juutalainen, palestiinalainen, kristitty tai muslimi. maavaltapolitiikkaan. Ja vaikkei esimerkiksi Suomella ole siirtomaaisännyyden taakkaa harteillaan ovat länsimaat kokonaisuudessaan hyötyneet kolonialismin avulla saavutetusta valta-asemasta. ­ Jos esimerkiksi euroopan ytimestä Brysselistä pyyhittäisiin pois kaikki rakennukset, jotka on rakennettu Kongosta saadulla rahalla ja orjatyöllä, niin mitä jäisi koko kaupungista jäljelle? Mitä jäisi jäljelle lontoosta ja koko euroopasta, Abu-Hanna pohtii. Hän ei kuitenkaan koe, että kolonialismin historiallinen taakka on tai pitäisi olla korjattavissa kehitysyhteistyöllä. tarvitaan asennemuutosta. ­ eurooppa ja muut länsimaat eivät ole suhtautunut muuhun maailmaan tasavertaisesti ja tämän taakan voi purkaa ainoastaan uudella tasavertaisuuteen, kuunteluun ja yhteistyöhön perustuvalla lähestymistavalla, Abu-Han- MAAilMANKuVA - 41
• PlAN KeHitySyHteiStyÖN etiiKKA MeNee KeHityKSeN ytiMeeN Mitä on kehitys, mitkä ja kenen määrittelemät arvot ja oletukset ovat kehitysyhteistyön taustalla ja millä keinoin kehitysyhteistyötä tulisi toteuttaa ovat kehitysyhteistyön etiikan keskeisiä kysymyksiä. 1970-luvulla omaksi tieteenalakseen muodostunut kehitysyhteistyön etiikka lähtee olettamuksesta, että kehitysyhteistyö ei ole "arvoista vapaata insinöörityöskentelyä köyhyyden vähentämiseksi". Kehitysyhteistyössä korostuvat kulloinkin pinnalla olevat arvot ja poliittiset painotukset. esimerkiksi yhdysvalloissa presidentti Barack obama kumosi virkakautensa ensimmäisellä viikolla edeltäjänsä George W. Bushin abortteja ja aborttineuvontaa tekevien ulkomaalaisten järjestöjen tukemisen kehitysapumäärärahoin kieltäneen ja kaksikolmasosaa uSA:n hiv/aidskehitysapumäärärahoista pidättyväisyystyöhön suunnanneen määräyksen. Kehitysyhteistyön etiikan pioneereja ovat muun muassa Denis Goulet ja David Crocker, jotka Amartya senin tapaan korostavat, että "kehitys" ei automaattisesti johda hyvään elämään. Kehitys ei ole vain lisääntynyttä materiaa ja kulutusta vaan ennen kaikkea ihmisten kykyjen ja toimintamahdollisuuksien lisääntymistä. Kehitysyhteistyön etiikan tutkijoiden edeltäjiä ovat muun muuassa kehityksen filosofisia ja moraalisia ulottuvuuksia pohtineet intian vapaustaistelija Mahatma Gandhi, ranskalainen dominikaanimunkki Louis-joseph Lebret ja ruotsalainen taloustieteilijä Gunnar Myrdal. Kehitysetiikan tutkijat jakautuvat useisiin koulukuntiin. yksi suurimmista jakajista on suhtautuminen ihmisoikeuksiin joko universaaleina tai kulttuurisidonnaisina. MAAilMANKuVA - 43
• yHteiSKuNtA elämää eristyksissä Ylen toimittaja Kirsi Virtanen on kirjoittanut fiktiivisen tarinan sodan keskellä elävistä ihmisistä. Tarina on fiktiota, mutta replikoi maailmaa, jossa miljoonat ihmiset ovat eläneet, elävät ja tulevat elämään Ajatelkaa tilannetta, jossa Helsingin seutu eristetään muusta Suomesta. ensin kaikki uusmaalaiset pitäisi ajaa Helsingin kaupungin rajojen sisälle. Voisivathan kaikki tässä uudessa Helsingissä asuvat ihmiset kuitenkin viettää normaalia elämää ja jatkaa ammateissaan. Hoitaa elämänsä kuten ennenkin. eihän rajojen vetäminen mikään Juttu oikeasti ole, eihän Helsinkiä nyt sentään eristetä. Paitsi että juuri niin tapahtuisi. Ne helsinkiläiset, joilla on menestyviä firmoja, jäävät pian työttömiksi. Kukaan Helsingin ulkopuolella ei osta heidän tuotteitaan ­ itse asiassa kyse se silmä kyllä päästä läpi mitään aspiriinia voimakkaampaa. Sidetarpeista laastarit hyväksytään, juuri ja juuri. Naistenklinikan ja Kätilöopiston komeat synnytyssalit ovat muisto vain. Keskoskaapit seisovat nurkissa tarpeettomina ­ niihin ei ole aikoihin riittänyt sähköä. eikä sen puoleen, eipä se Hyksikään ole toiminut kuten ennen vanhaa. Suuret rakennukset ovat pikkuhiljaa muuttuneet ihmisten kodeiksi. Helsingin alueella on ahdasta, yhdessä huoneessa saattaa asua kuusi ihmistä. lyhyessä ajassa helsinkiläisten kodit alkavat rappeutua koska muusuomalaiset eivät anna viedä Helsinkiin rakennustarvikkeita, betonia, lautoja, nauloja tai edes työkaluja. Viemäröinti ei ole toiminut aikoihin ja jätteiden käsittely ja kuljetus on iljettävää, hankalaa ja vaarallista puuhaa. Kaduille on ilmestynyt rottia, jotka eivät pelkää edes talvea. lapsille ommellaan vaatteita mistä saadaan ­ perunasäkeistä ja verhoista. Kaikki käy. Ruuan valmistaminen on kutakuinkin mahdotonta. Ruokaa ei juuri ole ­ ja jos sattuu olemaan, puuttuu vesi tai sähkö. tilanne Helsinkiläisten kannalta on toivoton. Heillä ei ole mahdollisuuksia tuottaa omia tavaroita koska muu Suomi ei anna heidän viedä varaosia tai raaka-aineita Helsinkiin. Pikkuhiljaa teollisuus hiipuu. Muusuomalais- Kirsi Virtanen Helsinkiläisillä ei ole tuotantoa, heillä ei ole töitä eikä heillä sen takia ole rahaa. on siitäkin, etteivät he saa viedä tuotteitaan Helsingin ulkopuolelle. Helsingin rajoilla ilmestyisi porukkaa vahtimaan, etteivät helsinkiläisten tuotteet pääse muualle Suomeen. Sairaalatoiminta muuttuisi pian varsin alkeelliseksi, koska Helsingin alueelle ei saa enää viedä sairaalatarvikkeita ­ muutoin kuin Muunsuomen tiukan valvon silmän alla ­ eikä 44 - MAAilMANKuVA
• 1989 BeRliN: BeRliN WAll. leHtiKuVA / KAtZ PiCtuReS / toM StoDDARt ten tavaroita sen sijaan suorastaan virtaa Helsinkiin. ihmiset tarvitsevat kaikenlaista ­ siitäkin huolimatta, etteivät itse niitä tavaroita tee. Helsinki on hyvä bisnes muusuomalaisille, kunhan varmistetaan että hesalaisilla on edes hieman sitä mitä he kutsuvat täpäkäksi ­ eli rahaa. Mutta siitä meinaa muodostua Muusuomelle pieni ongelma ­ helsinkiläisten pitäisi ostaa muusuomalaisten valimistamia tavaroita ­ onhan tässä kuitenkin kyseessä suuri markkina-alue: puoli miljoona ihmistä valvotulla alueella ­ edes ostosparatiisi ei tarjoa sellaista markkinarakoa! Mutta ongelma on tämä: koska helsinkiläisillä ei ole tuotantoa, heillä ei ole töitä eikä heillä sen takia ole rahaa. Ja Muusuomi on odottanut tätä tilaisuutta kieli pitkällä vaikka kuinka kauan! Nyt kun helsinkiläiset on nujerrettu maanrakoon ja heidän omat työllistämismahdollisuutensa on saatu poistettua kokonaan, nyt on Muusuomen mahdollisuus. Helsingin rajojen sisällä on nimittäin tarjolla halpaa työvoimaa yllin kyllin. Helsinkiläistenkin on kaikesta huolimatta pakko hankkia ruokaa perheilleen. Ja pystyäkseen ostamaan ruokaa, heidän on pakko tienata rahaa. Rahaa saa käymällä töissä. Helsingissä ei ole työpaikkoja, tai niitä on erittäin niukalti. Siksi helsinkiläisten on pakko anoa työpaikkoja Muusuomesta. Muusuomi myöntyy jalomielisesti tarjoamaan helsinkiläisille töitä ­ mutta palkkaa maksetaan vain 20% alle minimipalkan. Helsingistä on tullut muulle Suomelle erittäin tärkeä halvan työvoiman alue, MAAilMANKuVA - 45
• yHteiSKuNtA ihmiset ovat niin epätoivoisia, että tekevät töitä nälkäpalkalla. loistavaa, hymisee espoolainen. Sähkönsaanti Helsingissä takkuaa, koska korjaamiseen tarvittavia varaosia ei saada. Pimeinä iltoina helsinkiläiset istuvat katsomassa miten espoon ja Vantaan kirkkaat valot heijastuvat matalalla liitävistä pilvistä. Siellä ei ole pulaa sähköstä, ajattelee helsinkiläinen ja sytyttää uuden kynttilän. töihin meneminen on joskus helppoa, useimmiten ei. Helsinkiläiset kohtaavat rajalla muun Suomen edustajia ­ joilla on nyt kaikilla rynkyt, koska ovat kuulleet huhuja, että helsinkiläiset ovat aikoneet ryhmittäytyä. Mistä sen tietää mitä ne meinaavat? Parempi olla varman päällä. tuossa tuokin hesalainen teeskentelee, kärvistelee tuskissaan. työmatka onnistuu joskus, mutta ei aina. toisinaan töihin ei pääse ollenkaan. Syynä voi olla se, että ylityspaikkaa vartiovilla muusuomalaisilla on huono päivä. yksikään helsinkiläinen ei silloin pääse sen rajanylityskohdan yli. Jos tahtoo kumminkin mennä töihin ­ ja yleensä helsinkiläinen tahtoo, koska työstä saa rahaa ja rahalla saa perheelle ruokaa ­ on oltava valmiina ajoissa. Jos yhdellä ylityspaikalla liikkuminen on estetty, niin on kierrettävä kymmenen kilometrin matka seuraavalle rajanylityspaikalle ja kokeiltava onneaan siellä. Sieltä ehkä pääsee, ehkä ei. tästä syystä helsinkiläinen, jonka työmatka on kaksi kilometriä ja jonka työ alkaa kahdeksalta aamulla, ilmestyy rajanylityspaikalle jo aamuneljältä. on varattava aikaa niin, että ehtii kokeilla muita ylityskohtia. Ja seuraavana päivänä on edessä täsmälleen sama rumba, kukaan ei tiedä milloin se päättyy ja miksi niin tehdään. Kotimatkakin on yhtä jännittävä. Joskus pääsee suoraan yli, kotiin. toisinaan joutuu kiertämään kaukaa, toisen rajanylityspaikan kautta. Moni on viettänyt öitään taivasalla, rajanylityspaikan lähistöllä. Joskus jonossa on ollut synnyttäviä naisia, joiden huudot ovat halkoneet yötaivasta, kun lapsi on tehnyt tuloaan. Se on tilanne, johon on olemassa tehokas hoito ­ mutta vain Muunsuomen puolella. Ja muusuomalaiset ajattelevat usein että tuossa tuokin hesalainen teeskentelee, kärvistelee tuskissaan. Pahimmillaan voidaan ajatella, että olisi parempi jos nuo helsinkiläiset eivät lisääntyisi ollenkaan." Joskus paikalle on eksynyt toimittaja, joka on ihmetellyt tuollaista menoa. Miksi ihmisiä piinataan vain siksi että voidaan? Maailma on myös saanut nähdä miten Helsingistä on tehty kuolemanleiri, jonka elämänmeno riippuu täysin Muusuomen aivoituksista. Sisäpoliittisista syistä Muusuomi on arvaamaton. Jos muunsuomalaiset esittävät tyytymättömyyttä valtion johtoa kohtaan, valtio vastaa tulittamalla ja pommittamalla Helsinkiä. tällaisella ylimitoitetulla hyökkäyk- 46 - MAAilMANKuVA
• yHteiSKuNtA Moraali, uskonto ja kehitysyhteistyö uSKoNNotoN JA uSKoNNolliNeN MoRAAli Robert Brotherus Kehitys merkitsee yksilön valinnanmahdollisuuksien kasvamista sekä sellaista sosiaalista ja taloudellista ympäristöä, joka mahdollistaa noiden valintojen toteuttamisen. Hädänalaisten ja köyhien ihmisten saama apu on itsessään arvokasta riippumatta siitä, tehdäänkö sitä sen itsensä vuoksi vai onko pohjimmainen motivaatio jokin muu, kuten uskonnon tai aatteen levittäminen. Minkään avustustyön ominaisuuden kritiikkiä ei siis pidä ymmärtää ihmisten auttamisen kritiikkinä. Maailman suurien monoteististen uskontojen ­ juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin ­ suhde moraaliin on usein sangen omistava ja dogmaattinen. lukuisat uskovaiset pitävät jumalaa ainoana aidon moraalin lähteenä ja pyhiä kirjoituksia jumalan moraaliohjeiden pysyvänä ja luotettavana ilmentymänä. Fundamentalistit saattavat pitää uskonnotonta moraalia suoranaisena mahdottomuutena ja uskonnotonta yhteiskuntaa tienä moraalittomuuteen ja kaaokseen. äärimuodossaan jumalakeskeisen moraalikäsityksen mukaan esimerkiksi tappaminen ja raiskaaminen ovat tuomittavia asioita vain siksi, että on olemassa jumala, joka on ne kieltänyt. Jumalallisen moraalin oikeellisuudelle ja absoluuttisuudelle on esitetty vuosisatojen kuluessa monenlaisia perusteita, mutta ne osoittautuvat kaikki heikoiksi lähemmässä tarkastelussa. Jumalan kaikkivoipaisuuden ja voimallisuuden on esitetty perustelevan hänen asettamiensa sääntöjen oikeellisuuden, mutta hyvinkään voimakkaan johtajan asema ei itsessään riitä johtajan edustaman moraalin perusteeksi. tämä nähdään vaikkapa 1900-luvun diktaattoreiden synkästä historiasta tai vanhan testamentin jumalan hirmuteoista. Jumalallisen ilmoituksen ja sääntöjen pysyvyyden on katsottu puhuvan niiden puolesta, mutta monoteismien moraalisäännöt ovat olleet kaikkea muuta kuin pysyviä vuosisatojen aikana. Vanhan testamentin pitkävihainen kansanmurhaaja-jumala käskee kivittämään jopa omat lapset ja vaimon, jos nämä hairahtuvat oikean uskon polulta, kun taas moderni liberaali-kristillisyys markkinoi armahtavaa isää pilven päällä. uskonnollisen moraalin ylivertaisuutta on myös perusteltu poimimalla niiden moraalisäännöistä yleisesti hyväksyttyjä ja hyvältä tuntuvia ohjeita. Mutta jo se, että pystymme valikoimaan sääntökokoelmista hyvän tuntuisia otteita osoittaa, että meillä on sisällämme uskonnoista riippumaton moraalinen ymmärrys. Hyvinä pitämämme ohjeet kuten kultainen sääntö ja kielto tappaa ihmisiä ovat lisäksi esiintyneet eri kulttuureissa jo kauan ennen suurten monoteismien nousua ja ovat siten pikemminkin ihmiskunnan kuin uskontojen omaisuutta. uskonnoton moraali ­ humanistinen rationalistinen moraali ­ syntyy järjen, tiedon ja empaattisten tunteiden vuorovaikutuksesta. Se on joka hetki valmis uudelleenar- 48 - MAAilMANKuVA
• viointiin uuden tiedon ja uusien perusteiden valossa. Se pystyy tapauskohtaiseen harkintaan paremmin kuin jäykkiin sääntöihin perustuva uskonnollinen moraali. uskonnoton moraali pystyy uudistumaan maailman ja kulttuurien muuttuessa tehokkaammin kuin meneeseen tiukemmin sitoutunut uskonnollinen moraali. Homoseksuaalien, naisten ja uskonnottomien vainoaminen tai alistaminen, kehoitukset pyhään sotaan ja järkevien empaattisten uskonnottomien ihmisten tuomitseminen helvettiin ovat selvästi menneeseen maailmaan kuuluvaa moraalia. Silti monet valtauskonnot vääntelehtivät edelleen ristipaineessa yrittäen toisaalta pysyä muuttuvan maailman mukana, toisaalta takertua historiallisiin juuriinsa. keen ja kriittisen raamattututkimuksen valossa onkin todennäköisenä, että lähetyskäsky on 100-luvulla lisättyä tekstiä. lähetystyön arvomaailmaa voi tarkastella myös sen historian avulla. Humanitaarinen avustustyö ei ole aina kuulunut uskonnolliseen lähetystyöhön ja ajoittain lähetystyö on ollut räikeän haitallista. esimerkiksi espanjalaisten konkistadorien mukana Amerikkaan seurasi katolisia pappeja, ja intiaanien "pelastaminen" katolilaisuuteen merkitsi myös heidän pakottamistaan orjatyöhön. Kristinusko toimi poliittisen hallinnan välineenä, jonka avulla valloitetut kansat saatiin kuuliaisesti palvelemaan valloittajia. Uskonnon vaikutukset kehitysyhteistyöhön Nykyinen uskonnollinen lähetystyö yhdistää humanitaarisen avun ja uskonnon levittämisen. Miten avustusjärjestön uskonnollisuus tai uskonnottomuus saattaa vaikuttaa työn laatuun? ensinnäkin voidaan kysyä, mikä on avustettavien ihmisen uskonnollisen käännyttämisen moraalinen oikeutus? Näillä ihmisillä on jo olemassa omat maailmankatsomuksensa, mahdollisesti hyvinkin kulttuurillisesti rikkaat alkuperäisuskontonsa ja rituaalinsa. "oikean" uskon levitykseen perustuva avustustyö ei anna olemassaoleville uskonnoille arvoa, joka niille kulttuurien diversiteettiä arvostavassa etiikassa annetaan. toiseksi, monet avun tarvitsijat lienevät kiinnostuneet saamaan apua eivätkä vaihtamaan uskontoaan, mutta heidän hädänalainen asemansa tekee heille hankalaksi kritisoida avustustyön uskonnollista puolta. He tulevat heikon asemansa vuoksi helposti uskonnollisesti hyväksikäytetyiksi: he voivat kokea olevansa velvoitettuja osallistumaan avustajien uskonnolliseen toimintaan tai jopa kääntymään heille tarjottavaan jumalan vai ihmisen asialla? Kolmannen maailman ihmisiä autettaessa voidaan kysyä, mikä on kunkin avustusjärjestön ja -työntekijän perimmäinen motivaatio työlleen? Nouseeko tärkeimmäksi päämääräksi ihmisen auttaminen vai uskonnon levittäminen? eri uskontojen kiinnostus lähetystyötä kohtaan kertoo tästä. uskonnot kuten juutalaisuus ja hindulaisuus, joiden dogmien sisältöön ei uskonnon levittäminen ole koskaan kuulunut, ovat lähetystyössä selvästi vähemmän aktiivisia kuin kristinusko ja islam, joilla on pyhissä kirjoissaan selvät käskyt levittää uskoa. lieneekin todennäköistä, että ilman lähetyskäskyjä monoteismien lähetystyö ­ ja sitä kautta avustustyö ­ olisivat vain varjo nykyisestä. ironiaa lisää se, että kristinuskon lähetyskäsky ("Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...") sijoittuu aivan Matteuksen evankeliumin loppuun ja annetaan kuolleista heränneen Jeesuksen suulla. Varhaisempi Markuksen evankeliumi ei sisällä lähetyskäskyä eikä itse asiassa mitään Jeesuksen toimia kuolemansa jäl- MAAilMANKuVA - 49
• yHteiSKuNtA Vallitseva sekulaari kehitysajattelu perustuu ennen kaikkea siihen, että yksilöt saavat mahdollisuuden tavoitella arvokkaina pitämiään asioita. uskoon, vaikka se ei olisi heidän lähtökohtainen toiveensa. yK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan kenenkään ei tarvitse osallistua vasten tahtoaan uskonnolliseen toimintaan, mutta tämä voi olla käytännössä vaikea toteuttaa uskoa levittävien avustusjärjestöjen kohdalla. Kolmanneksi, kun avustustyö ja uskonto yhdistetään, on väistämätöntä, että osa käytössä olevista resursseista (rahasta, ajasta, työstä) käytetään uskonnon levittämiseen. Nämä resurssit ovat pois kestävän ja tehokkaan avustamisen puolesta tehtävästä työstä. Neljänneksi, vain uskontoihin sitoutumaton kehitystyö on vapaa toimimaan parhaimman ja uusimman tieteellisen tiedon ja kokemuksen valossa. uskonnollinen kehitystyö on aina enemmän tai vähemmän sidottu historiallisiin uskonnollisiin dogmeihinsa menetelmiensä ja tavoitteidensa suhteen. Vaikutusvaltainen kristillisen lähetystyön ja kehitysyhteistyön vaikuttaja Vinay samuel kirjoittaa: "Kristityt ottavat osaa kehitystyöhön evankeliumin sisällön ja arvojen mukaisesti. Raamattu on edelleen korkein lähde määrittämään kristittyjen käsityksiä köyhien yhteisöjen sosio-ekonomisten ongelmien syistä, niiden ratkaisukeinoista ja tavoitelluista lopputuloksista." Viidenneksi, eri uskontojen samalla alueella harjoittama lähetystyö voi johtaa jännitteisiin ja konflikteihin. Köyhimmällä mantereella, Afrikassa, on heimojen välisten konfliktien rinnalle noussut lukuisia islamiin käännytettyjen ja kristinuskoon käännytettyjen välisiä konflikteja, Nigerian väkivalta tuhansine kuolleineen esimerkkinä. Nämä voivat muodostua esteeksi myös sekulaarin avun tarjoamiselle ja ennen kaikkea pitkän tähtäimen kehitysprojektien onnistumiselle. Kuudenneksi, uskonnoilla on kehitysmaissa taipumus saada vanhakantaisia kielteisiä ilmentymiä, jotka ovat länsimaissa jääneet keskiajalle. esimerkkinä tästä ovat noitavainot, jotka ovat ovat nousseet uuteen kukoistukseen esimerkiksi Kamerunissa, togossa ja Keniassa ja johtaneet usein kymmenien viattomien ihmisten väkivaltaiseen kuolemaan lynkkausjoukkojen käsissä. lähetystyön kautta syntyneet kristityt kirkot ovat paikoin kannustaneet uskoa noitiin ja noitien tuhoamista ­ osin koska Raamattu niin opettaa, osin koska aiheen kiinnostavuus vetää helpommin kirkot täyteen väkeä. Seitsemänneksi, uskonnoton kehitystyö tähtää laajempaan valinnanvapauteen autettaville ihmisille. uskonnollinen kehitystyö tähtää kristinuskon, islamin tai muun uskonnon lipun alle rakennettuun moraaliyhteisöön. uskonnon levittämisen kannalta on edullista, jos avustettavat jäävät riippuvaisiksi avusta ­ ja siten yhteydestä uskontoa levittävään organisaatioon. Vallitseva sekulaari kehitysajattelu perustuu ennen kaikkea siihen, että yksilöille tulee tehdä mahdolliseksi tehdä elämäänsä koskevia valintoja, että hän tulee vapaaksi tavoittelemaan itse arvokkaina pitämiään asioita. tästä näkökulmasta kehitys merkitsee siis yksilön valinnanmahdollisuuksien kasvamista sekä sellaista sosiaalista ja taloudellista ympäristöä, joka mahdollistaa noiden valintojen toteuttamisen. tällä 50 - MAAilMANKuVA
• saralla taloustieteilijä Amartya senin mahdollisuuksien teoriaa ("capabilities theory") pidetään usein lähtökohtana sekulaarin kehityspolitiikan suunnittelussa. Auttaminen ennen kaikkea Hädänalaisten ja köyhien ihmisten saama konkreettinen apu on itsessään arvokasta riippumatta siitä, tehdäänkö sitä sen itsensä vuoksi vai onko pohjimmainen motivaatio jokin muu, kuten uskonnon levittäminen. uskonnollisen avustustyön minkään ominaisuuden kritiikkiä ei siis pidä ymmärtää ihmisten auttamisen kritiikkinä. Päinvastoin: on tärkeää, että apua tarvitsevat ihmiset saavat apua ja avun tarjoamisen muoto, motivaatiot ja mahdolliset lieveilmiöt ovat vasta toissijaisen tärkeitä. Kuitenkin nämä toissijaisetkin perusteet saattavat joskus olla merkitseviä, kun katsomusten tasavertaisuuteen tähtäävät yksilöt ja hallitukset kanavoivat rajallisia avustusresurssejaan eri toimijoille. Fl RoBeRt BRotHeRuS oN VAPAA-AJAtteliJAiN liitto Ry:N HAllituKSeN JäSeN APu / PetRi MulARi MAAilMANKuVA - 51
• yHteiSKuNtA Muualla syntynyt suomalainen Batulo Essak kokee olevansa "erittäin suomalainen". Hän on hyvä esimerkki siitä, että kotoutuminen voi onnistua. ­ Ei kenenkään tarvitse muuttua tai muuttaa toista. Tärkeintä on, että arvostamme toisiamme, hän tietää. Batulo Essak kokee olevansa "erittäin suomalainen". Hän on hyvä esimerkki siitä, että kotoutuminen voi onnistua. ­ ei kenenkään tarvitse muuttua tai muuttaa toista. tärkeintä on, että arvostamme toisiamme, hän tietää. ­ Kolme huonetta ja keittiö Vantaalla. iso sohvadivaani, paljon tavaraa ja paperipinoja hujan hajan, televisio pauhaa olohuoneen nurkassa. tältähän suomalaiskodissa tavallisena torstai-iltana usein näyttää. Mutta ei, tämäpä ei olekaan suomalaiskoti. eteisen seinällä on kaksi mustaa taulua, joissa on säkeitä koraanista koristelluin, kultakimalteisin kirjaimin. Ja supisuomalaista kuvaa rikkoo myös emäntä itse, beessissä batiikkihameessaan, paljain jaloin, puiset helmet kaulassa ja Afrikan-karttaa esittävät korut korvissaan. ­ Kyllä, olen aina somalialainen, Batulo essak myöntää. ­ Mutta olen myös erittäin suomalainen, olen vain sattunut syntymään joskus jossain muualla. Suomessa on minun kotini ja poikani tulevaisuus. essak on asunut Suomessa 18 vuotta. Hän on opiskellut kätilöksi, terveydenhoitajaksi sekä pari- ja seksuaaliterapeutiksi, työskentelee AiDS-tukikeskuksen suunnittelijana ­ onpa hän istunut yhden kauden kunnanvaltuustossakin. Ja silti hän on meidän kantasuomalaisten silmissä edelleen maahanmuuttaja. ­ Sanat pakolainen ja maahanmuuttaja ovat leimoja, joita pitäisi käyttää erittäin varovasti. ei ihminen voi ikuisesti olla maahanmuuttaja, jos hän on asunut maassa pitkään, maksanut veroja ja päässyt mukaan yhteiskuntaan. Mutta essak ei ole katkera saati syyttele muita. Se ei kuulu hänen luonteeseensa. lauri Haapanen Projekteissa jatkuvuus unohtuu ­ Me suomalaiset olemme sisäistäneet hyvin maailmankylä-ajatuksen: että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihmisoikeuksien tulee olla yhtäläiset meillä ja muualla. Vaikka suomalaisella kehitysavulla on suhteellisen lyhyt historia, siihen suhtaudutaan täällä essakin kokemuksen mukaan varsin myönteisesti. Hänen mielestään Suomella on paljon hyviä kehitysavun "vientituotteita": koulutuksen järjestäminen ja sen arvostus, terveydenhuolto ja tasa-arvo. essak muistuttaa, että niitä, jotka eivät pysy tai halua lähteä kotimaastaan, pitää tukea kehitysyhteistyön keinoin paikan päällä. Mutta ihmisten tulee olla vapaita liikkumaan, hän korostaa, ja siksi toimiva maahanmuuttopolitiikka on osa yhteistä vastuunkantoa. Siinä erityisesti on varaa jämäköittämiselle. ­ ensinnäkin kielikursseille joutuu usein jonottamaan niin kauan, että opitut asiat ehtivät unohtua. lisäksi monissa työpaikoissa vaaditaan erinomaista suomen kielen taitoa, mutta syventäviä kielikursseja on kuitenkin tarjolla vain vähän, essak harmittelee. ­ Suuri osa maahanmuuttajille järjestettävästä toiminnasta on projektiluontoista. Projektit ovat kyllä hyviä, mutta kun ne loppuvat, jatkuvuus katkeaa ja seuraavalla kerralla kaikki pitää aloittaa alusta. essakin mielestä kotoutumisen onnistumiselle olisi myös tärkeää, että jokainen saisi hakeutua haluamalleen alalle. ­ Nyt työvoimaviranomaiset ohjaavat maahanmuuttajia parhaaksi katsomiinsa koulutuksiin, riippumatta siitä, mikä maahanmuuttajaa itseään motivoi. 52 - MAAilMANKuVA
• Tiedon puute luo ennakkoluuloja Batulo essak oli 17-vuotias, kun hän vuonna 1985 muutti Moskovaan opiskelemaan. Vuonna 1990 essak valmistui kätilöksi, mutta samana vuonna Somalissa syttyi sota. Hän ei voinut palata kotiinsa, ja kun viisumi Neuvostoliitossa vanhentui, hän haki turvapaikkaa Suomesta. essak pätevöityi kätilöksi myös Suomessa. ensimmäisessä harjoittelupaikassaan 90-luvun alussa tummahipiäistä kollegaa vieroksuttiin, ja vain yksi työntekijöistä uskaltautui juttusille essakin kanssa. Muut ihmettelivät, miksi hän somalinaisen kanssa kaveeraa. ­ tämä nainen sanoi, että minä olen ihan mukava ja osaan työni. Ja pikku hiljaa muutkin tulivat juttelemaan. essakin mielestä juuri tietämättömyydessä on suvaitsemattomuuden ydin. Puolin ja toisin vallitsevia ennakkoluuloja voitaisiin hänen mielestään vähentää vaikkapa asuinalueella tai työpaikoilla järjestettävät yhteistapahtumilla. ­ Minä teen työpaikallani silloin tällöin somalialaista ruokaa. työkaverit saavat kysellä minulta asioita ja minä vastaan. Puolueet käyttävät maahanmuuttajia hyväkseen Ansiotöidensä ohella Batulo essak on omalla ajallaan mukana Daphne Stop FGM -ohjelmassa, David livingstone ja Suomi-Somalia -seuroissa, Kehitysyhteistyön palvelukeskus KePA:n hallituksessa, NiceHeartsissa, etnisten suhteiden neuvottelukunta etNo:ssa, Africarewo ry:ssä... viime syyskuussa ulkoministeri Alexander stubb kutsui hänet mukaan Suomen maabrändivaltuuskuntaan. ­ Aikaisemmin en osannut sanoa ei, mutta lapseni ja itseni vuoksi olen opetellut sen, essak naurahtaa. yhden kauden hän istui vihreiden edustajana Vantaan kaupunginvaltuustossa. ­ Siihen olen vähän pettynyt, ettei minua valittu mihinkään lautakuntaan, hän pudistelee päätään. essakin mielestä puolueet havittelevat listoilleen maahanmuuttajaehdokkaita kerätäkseen maahanmuuttajien äänet. ­ Kun vaalit ovat ohi, osa heistä unohdetaan. Puolueet käyttävät maahanmuuttajia vain hyväkseen. essak on ollut mukana jo vuosia useissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Kun hän alkuvuodesta vieraili perustamallaan synnytysklinikalla Somaliassa, hän ei tyytynyt katsomaan sivusta vaan oli mukana synnytyksissä. ­ Mutta on tärkeää, että kehitysyhteistyöprojekteissa päävastuu on paikallisilla. Jos maassa tulee levottomuuksia, ulkomaalaiset lähtevät pois mutta paikalliset jäävät. essak auttaa muillakin tavoin synnyinmaataan. ­ Kymmenellä eurolla yksi lapsi pääsee Somaliassa kouluun. Meille suomalaisille se ei ole iso raha, mutta heille on. essak on toivonut rauhaa Somaliaan jo kaksi vuosikymmentä. Ja hän uskoo, että rauha vielä tulee... jonakin päivänä. essakin arviot Somaliasta keskeytyvät, kun ulkoovi avautuu. Kello on varttia yli kahdeksan. ­ oliko hauskaa? essak huikkaa Alexille, joka saapuu koulunsa ystävänpäivädiskosta. ­ oli. ­ oliko hyvää musiikkia? ­ Joo. ­ No, tanssitko tyttöjen kanssa? äiti kiusoittelee. ­ No en. Sitten Batulo kehottaa Alexia tekemään kotiläksynsä. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA Pitäkää huolta lapsistanne Jotkut tulevat Suomeen töihin, toiset hakemaan turvapaikkaa, opiskelemaan tai rakkauden perässä. essakin kokemuksen mukaan kaikissa ryhmissä on väliinputoajia, mutta erityisessä syrjäytymisvaarassa ovat avioliiton kautta tulleet naiset ja kotiäidit. Kun kielitaito jää heikoksi, kodin ulkopuolinen elämä hankaloituu. toinen heikko ryhmä on maahanmuuttajien lapset. Heidät niputetaan valmistavalle luokille huomioimatta sitä, että yksi on syntynyt Suomessa ja toinen saapunut kenties vasta kuukausi sitten. essak sai huomata tämän myös omalla kohdallaan, kun hänen nyt 10-vuotias poikansa Alex oli menossa esikoulusta kouluun. Kotiin tuli kirje, jossa Alexille oli varattu paikka kouluun valmistavalle luokalle. ­ He olivat tehneet päätöksen pelkästään äidin nimen perusteella. Alex on syntynyt Suomessa. Hänen isänsä on suomenruotsalainen ja Alex itse puhuu ruotsia, somalia, suomea sekä englantia ja vähän arabiaa. ­ Vaatii valppautta ja rohkeutta vanhemmilta, että he onnistuvat valvomaan lastensa oikeuksia. MAAilMANKuVA - 53
• yHteiSKuNtA turistien muovaama lapsuus Kaunis kiharahiuksinen tyttö istuu länsimaisen eläkeläismiehen sylissä kadunvarsikioskin nuhjaantuneella muovituolilla. Tyttö kääntyy silittämään miehen ystävää ja t-paita nousee paljastaen loppuraskauden pyöristämän vatsan. Kasvoiltaan tyttö näyttää 14-vuotiaalta. Pitäisikö tilanteeseen puuttua? Miksi pitäisi? Voihan olla, ettei tilanne ole sitä, miltä se erehdyttävästi näyttää. Ja jos onkin, kenen ja miten siihen pitää puuttua? Minunko, työskentelenhän kansalaisjärjestölle, joka taistelee kiivaasti lasten oikeuksien toteutumisen puolesta? Missä poliisit ja virkavalta ovat? Kysymyksiä punnitessani taksi oli jo kiihdyttänyt moottoritielle ja sain hyvän tekosyyn työntää näyn mielestäni, taksin kanssa samalla nopeudella. Dominikaaninen tasavalta on turistille maanpäällinen paratiisi, maasto on vehreää, hiekkarannat puhtaanvalkoisia ja turkoosit laguunit houkuttelevia. Merenge, paikallinen nopeatempoinen tanssi tempaa mukaansa ja saa jäykimmänkin matkailijan tuntemaan tanssivansa tähtien kanssa. ystävällisyys, avoimuus ja iloisuus kuuluvat paikallisiin ominaispiirteisiin. Saarelta löytää helposti jopa rauhaisankin rannan, ihan toista, kuulemma, kuin Kanariansaarten täyteen ahdetut, käristyneen kookosöljyn tuoksuiset rannat. Suurelle osalle asukkaista saari ei ole lähelläkään paratiisia. Saarta vuosittain riepottelevat myrskyt ja hurrikaanit rikkovat asumukset ja vähäisen omaisuuden. Kosteus tuo hyttyset, muutenkin malariaa ja dengue-kuumetta saa pelätä joillakin alueilla, etenkin vielä köyhemmän Haitin rajaseuduilla. Köyhyyden kierrettä on vaikea rikkoa. Vaikka aikuisten lukutaitoprosentti on verrattain korkea, 87 %, köyhän väestön koulutustaso on alhainen ja koko maan kattavien laadukkaiden koulu- ja terveysjärjestelmien rakentamisessa on vielä paljon työtä. Anna Könönen Matkailijoilla on monia tarpeita Vaikka maan perustuslaki kieltää alle 18-vuotiaan avioliiton, tapaoikeus katsoo asiaa toisin. Murrosikään tultuaan tyttöjä pidetään valmiina avioliittoon ja perheen perustamiseen. Dominikaanisessa tasavallassa nainen on nainen ja mies on mies. Muiden latinalaisen Amerikan maiden tapaan tyttöjen ja poikien kasvatus eroaa selvästi toisistaan. Machokulttuuri alistaa naisia ja oikeuttaa 54 - MAAilMANKuVA
• osaltaan perheväkivallan. Väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle, muunlaisesta elämästä ei ole kokemusta, saati tietoa. Perheväkivalta, lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö ovat valitettavan yleisiä. Kasvava huumeiden käyttö ja hiv-tartuntojen lukumäärä eivät kaunista tilastoja. turisteista ja heidän tuomastaan valuutasta iloitaan. Matkailijat kuluttavat ja työllistävät. Suuret hotellit tosin ovat ulkomaisessa omistuksessa, ja voitot virtaavat maasta ulos nopeammin kuin enteriä ehditään painaa. lapsen silmin luksushotellit, runsaina notkuvat ruokapöydät ja tavarat, joista itse ei pysty edes haaveilemaan, näyttävät kuitenkin vastustamattoman houkuttelevilta. Saarelle saapuvat turistit vaikuttavat upporikkailta ja heidän kotimaansa unelmien täyttymykseltä. useat ovatkin päässeet ulkomaille naimisiin. tai prostituoiduiksi. Aina kun lupaukset eivät toteudukaan ihan sillä tavalla kuin alun perin oli puhetta. turistien silmiä hivelee karibialainen kauneus, täällä naiset eivät pukeudu peittäviin huntuihin ja pitkiin viittoihin. illan tullen hotellien aulasta löytää halutessaan maksullista seuraa. Alaikäisiä välitetään näkymättömissä. Pahinta on, että kaikki lapsia hyväksikäyttävät tahot eivät ole ulkomaalaisia, paikalliset rikolliset ja välittäjät täyttävät turistien toiveet nopeasti. Matkailulehti Mondon toimituspäällikkö Heidi Kalmari lähti selvittämään, miten lasten oikeudet liittyvät matkailuun Dominikaanisessa tasavallassa. ­ Kyllä se oli karua ja kipeää kuultavaa, Kalmari kertoo. ­ tapasin pieniä poikia, jotka päivittäin menevät rannalle toiveissaan turistien kenkien lankkaaminen saadakseen rahaa äidille kotiin. Jos ehtivät, he käyvät muutaman tunnin koulussa, mutta pääasiassa 10-vuotiaidenkin poikien pitää tienata kotiin rahaa. Kenkien lankkaus ei kuitenkaan usein ole sitä mitä turistit haluavat, vaan turistit ehdottavat heille kaikenlaista muuta ja pyytävät heiltä seksipalveluja. turistipoliisit eivät suojele näitä pieniä poikia, vaan ennemminkin turisteja, ja saattavat jopa hakata poikia. KuVAt: RAiSA KylliKKi KARJAlAiNeN Vastuullinen matkailija Matkailija voi myös toimia vastuul- lisesti, useimmat tekevätkin niin. Matkalaisilla on lain noudattamisen ohella myös lukuisia muita keinoja matkustaa eettisesti. Helpottaakseen matkailijoiden vastuullista toimintaa Mondo julkaisi "Vastuullisen matkailijan käsikirjan", jossa Heidi Kalmari ja Kati Kelola käyvät kattavasti läpi ekologiset ja eettiset neuvot matkaan kuin matkaan. ­ Sen lisäksi, että Mondo haluaa taustoittaa erilaisia matkakohteita ja antaa vinkkejä, mitä matkalla kannattaa tehdä ja kokea, ja miten tehdä se vastuullisesti, haluamme myös antaa ihmisille tietoa, joka auttaa matkailijaa ymmärtämään taustat matkailumaiden köyhyydelle, Kalmari sanoo. Suuri osa paratiiseista, jotka houkuttelevat matkaajaa, on köyhissä maissa. thaimaa ja muut Aasian kohteet ovat hyviä esimerkkejä. Afrikan maat ovat hienoja luontomatkailumaita ja ovat siksi myös suosittuja lomakohteita. Dominikaaninen tasavalta on tyypillinen lomaparatiisi, jossa köyhyys aiheuttaa ristiriitoja matkailijalle. Hotellialue, rannat ja muut turistialueet ovat paratiisia, mutta MAAilMANKuVA - 55
• yHteiSKuNtA hotellialueen ulkopuolella matkaajat löytävät pieniä syrjäisiä katuja, joilla näkevät, miten paikalliset elävät ­ ja he elävät hyvin toisenlaista elämää kuin mihin matkaajat ovat tottuneet. Köyhyyden kohtaamiseen on hyvä valmistautua etukäteen. Miksi maa on näin köyhä, eikö tälle voi tehdä mitään? eikö asioita voisi hoitaa paremmin? tieto helpottaa ja auttaa on oikeus rentoutua. Matkan suunnittelu voidaan tehdä rentouttavasti ja silti vastuullisesti. uskon siihen, että huolellisella suunnittelulla matkasta saa paljon enemmän irti ja siten myös paremmin vastinetta rahoilleen. Matkailija voi valinnoillaan ja vastuullisesti toimimalla vaikuttaa paljonkin. Aloittaa voi valitsemalla Kerjäläiselle rahaa? Mikä on konkreettinen neuvo, pitääkö kerjäläiselle antaa rahaa? Pitääkö lankkauttaa kenkänsä, vaikka ei haluaisi? Miten matkailija voi toimia, jos haluaa auttaa? ­ on raadollista sanoa, että ei pitäisi antaa rahaa, ja niinhän yleinen ohjekin sanoo, Heidi Kalmari pohtii. ­ Vaikka kuinka pahalta tuntuu, niin siten saamaan paremman lomakokemuksen. Silti kokenut matkaajakin hätkähtää. ­ Minulle oli yllätys, miten vaikeaa on käsitellä sitä tosiasiaa, että maailma on niin eriarvoinen, Kalmari tunnustaa. Mutta tarvitseeko matkailijan ajatella kovin syvällisesti kestävää kehitystä ja eettistä matkailua? Jos matkailee kerran vuodessa tai jos lomamatka on vielä harvinaisempaa luksusta, eikö ole ihan sama miten matkailee? ­ ei se ole ihan sama, Kalmari vastaa varmasti. ­ tänä päivänä jokainen asia vaikuttaa siihen, miten maailma muovautuu ja miten ympäristö muokkautuu. toki jokainen ihminen tarvitsee lomaa ja jokaisella ihmisellä vastuullisen matkanjärjestäjän ja yöpyä hotelleissa, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja lastenoikeuksia ja joissa toimitaan ekologisesti. etukäteen kannattaa selvittää, minkälainen tippijärjestelmä maassa on. Jo se, että osaa antaa oikeanlaisen tipin, on vastuullista toimintaa. Matkakohteiden ravintoloissa on eroa myös muun kuin ruoan maukkauden suhteen. Ja toki matkailija voi ennen ja jälkeen matkaa vaikuttaa siten, että tutustuu maahan. Paikallisen kulttuurin tuntemus on palvelus matkakohteelle. Silloin tietää, miten käyttäytyä, miten pukeutua oikein, miten kunnioittaa maan tapoja, miten puhua paikallisten kanssa. Näin toimien voi myös itse saada uutta tietoa ja hyviä kokemuksia. kenkien lankkauttaminen ei auta. Siitä saatu 25 pesoa auttaa vain sen pienen hetken ja yllyttää heitä tulemaan seuraavanakin päivänä uudestaan. Parhaiten auttaa tukemalla järjestöjä ja muita tahoja, jotka vahvistavat paikallisia yhteisöjä ja yhteiskuntia. Järjestelmällisellä työllä pojatkin saadaan rannalta kouluun ja leikkimään muiden lasten kanssa, pois tilanteista, joissa he ovat alttiita turistien ehdotuksille ja turistipoliisin pampulle. Kalmari tutustui matkallaan myös Planin hankkeisiin, jotka ovat saaren köyhimmillä alueilla. lasten oikeuksien toteutumiseen on vielä pitkä matka, tuleeko työ koskaan valmiiksi, kannattaako sitä ylipäätään jatkaa? ­ on täälläkin välillä tuntunut toi- 56 - MAAilMANKuVA
• vottomalta, työtä on niin valtavasti, miten se voi onnistua ja millaisella aikataululla. Kalmari kuitenkin pohtii, että jos työn lopettaa vain siksi, että sitä on niin paljon, se ei riitä perusteluksi. ­ olen tavannut täällä uskomattomia ihmisiä, jotka tekevät tärkeää työtä. olen tavannut nuoria, joilla on kotona asiat huonosti. He tulevat köy- histä oloista ja heillä on monenlaisia vaikeuksia. Silti he ovat oppineet arvokkaita taitoja ja heillä on vahvaa uskoa tulevaisuuteen, valtavasti toivoa. Sen eteen kannattaa tehdä töitä. Aina, kun pienikin asia saadaan hoidettua, se on paremmin kuin edellispäivänä. Samalla tavalla, yksikin matkailija voi vaikuttaa, oman toimintansa ja omien valintojensa kautta. Vastuullisesta matkailusta voi lukea: · Vastuullisen matkailijan käsikirja. Mondo: Heidi Kalmari ja Kati Kelola, image Kustannus oy, 2009. · Neljän dollarin päivä. Marketta Horn, like Kustannus oy, 2008. KiRJoittAJA tyÖSKeNtelee PlANiSSA NäiN Vältät liNNAtuoMioN Videolla meikatut ja vähäpukeiset nuoret tytöt ja pienet pojat lähtevät vanhemman turistin matkaan, ruudussa vilahtavat iät: 14 vuotta, 15 vuotta, 13... loppukuvassa virkavalta yllättää, turistille kalahtavat vankilan kalterit ja ruutuun teksti: 10 vuotta. Ranskalainen lentoyhtiö Air France haluaa lennoillaan Pariisista Dominikaaniseen tasavaltaan olla mukana työssä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Vaikuttavaa. tosin lastensuojelua tai sitä, miksi lapset ovat kadunkulmissa ja baareissa, ei videolla käsitellä, mutta taas toisaalta, linnatuomion pelote taitaa kohderyhmään purra huomattavasti tehokkaammin. Hotelliketju Accor esittää saman videon vierailleen hotellihuoneiden televisioissa. Ranskan ulko- ja turistiministeriöiden tuella kampanjoidaan myös malaria- ja hiv-tartuntoja vastaan. Videon esittämisen lisäksi Accorin henkilökunta koulutetaan huomaamaan ja valvomaan lasten hyväksikäyttöä. Accorilla on saarella kolme hotellia, viiden tähden Sofitel Nicolas de ovando -hotellin johtaja jean Le Priellec kertoo, että jokaiselta vieraalta kysytään henkilötodistus. Jos mukana oleva lapsi ei kuulu perheeseen, häntä ei päästetä sisään. ­ Accor-hotelleilla on maailmanlaajuinen lastensuojeluohjeistus, johon henkilöstö koulutetaan huolella. Järjestelmällä on varmasti ennaltaehkäisevä vaikutus lasten hyväksikäyttöön, mutta eihän se vielä riitä. Vuosittaisissa seminaareissa keskustellaan muiden alalla toimivien kanssa lasten oikeuksien toteutumisesta, ympäristön suojelusta ja siitä, mitä matkailuteollisuus voi niiden edistämiseksi tehdä. le Priellec kertoo 5-6 hotelliketjun olevan lastensuojelutyössä mukana, enemmänkin saisi olla. Vaikeammaksi asian tekee se, että lasten hyväksikäyttäjät eivät yleensä käytä viiden tähden hotelleja. He yöpyvät syrjäisemmissä ja pienemmissä hotelleissa sekä paikallismajoituksissa. Aina on heitä, jotka eivät välitä lakipykälistä tai ihmiskohtaloista, kun on mahdollisuus tienata. ympäristönsuojelu on Dominikaanisessa tasavallassa vielä lasten kengissä. Saarella ei ole toimivaa kierrätysjärjestelmää, harmittelee le Priellec. Valtion pitäisi suhtautua ympäristöasioihin vakavammin, jotta saari olisi asuttava vielä tulevillekin sukupolville. Accor-hotelliketjulla on maailmanlaajuinen yhteistyösopimus kansainvälisen Planin kanssa ja työtä tehdään maakohtaisten tarpeiden pohjalta tällä hetkellä 16 maassa. Kiinassa koulutushankkeiden lisäksi on ekoturismiin keskittyvä pilottihanke. AJANKoHtAiStA tietoA lASteN SeKSuAAliSeStA HyVäKSiKäytÖStä: WWW.eCPAt.Net. eCPAtiN tilAStoJeN MuKAAN SeKSiteolliSuuS KoSKettAA 30 000 DoMiNiKAANilAPSeN eläMää. Jean le Priellec johtaa tunnelmallista, Santo Domingon vanhassa kaupungissa olevaa hotellia, Sofitel Nicolas de ovandoa. MAAilMANKuVA - 57
• lAPSeN MAAilMA
• MAAilMANKuVA - 59
• lAPSeN MAAilMA lapsi rakentaa aktiivisesti maailmaansa Pieni lapsi ei ymmärrä, että voi olla olemassa myös erilaisia tapoja elää, vaan hän pitää ympäröivää maailmaa ainoana vaihtoehtona ja omaksuu oman kulttuurinsa ja elinyhteisönsä arvot ja käyttäytymissäännöt. Kasvuympäristö, joka sallii lapsen kokea hyvin erilaisia tunteita mieluummin kuin että häntä suojellaan vaihtelevilta tunteilta, lisää lapsen kykyä tuntea empatiaa erilaisissa tunnetiloissa. ulla Rannikko Pienen lapsen maailma rakentuu pienistä askelista kaikilla kehitysalueilla. lapsi muodostaa käsityksiään maailmasta niiden havaintojen ja oletusten perusteella, joita hän tekee lähiympäristöstään. Vanhemmat ja sisarukset ovat lapsen tärkeimmät opettajat paitsi arkisissa toimissa ja rutiineissa myös sosiaalisessa kehityksessä. Sosiaalisen kehityksen perusta luodaan juuri kotona, ja lapsen käsitys itsestään on suuresti riippuvainen niistä ihmisistä, joihin lapsi on emotionaalisesti kiintynyt. lapsen motivaatio oppia sosiaaliset säännöt syntyy siitä, että lapsella on tarve olla osa perhettään. Pieni lapsi ei luonnollisesti ymmärrä, että voi olla olemassa myös erilaisia tapoja elää, vaan hän pitää ympäröivää maailmaa ainoana vaihtoehtona ja omaksuu vain oman kulttuurinsa ja elinyhteisönsä arvot ja käyttäytymissäännöt. lapsen on kyettävä sisäistämään vaadittavat säännöt niin, ettei niitä tarvitse miettiä jokaisessa tilanteessa erikseen. Sisäistämistä ei tapahdu ennen kuin lapsi ymmärtää käyttäytymisen motiivit, syyt ja seuraukset. Motiivit tietynlaiseen käyttäytymiseen syntyvät itseymmärryksen kautta, kun lapsi pystyy kokemaan mm. häpeää, syyllisyyttä, ylpeyttä ja iloa omasta toiminnastaan. Kaikkeen tähän tarvitaan vuorovaikutusta läheisten ihmisten kanssa. lapsi muodostaa käsityksensä hyvästä ja pahasta sen perusteella, millä tavalla tärkeät ihmiset vastaavat hänen käyttäytymiseensä. Samalla kun lapselle kerrotaan, mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä, vanhemman pitäisi kertoa niihin liittyvistä tavoitteista ja syistä. Sääntöjen selittäminen perustelujen ja oikeudenmukaisuuden kautta on tärkeää myös emotionaalisen kehityksen vuoksi. Jos perheessä puhutaan ja kerrotaan säännöistä sekä muiden kokemista tunteista esimerkiksi sisarusten riitelytilanteissa, pieni lapsi oppii nopeasti ymmärtämään muiden tunnetiloja. Moraalinen kehitys Sosialisaation perusmekanismi löytyy lapselta yleensä jo alle 2-vuotiaana. Silloin lapsi alkaa ymmärtää, millaisia asioita vanhemmat haluavat hänen tekevän ja millaisia asioita ei saa tehdä. Moraalikehityksen kannalta on mielenkiintoista ja merkityksellistä ritualismi, joka 60 - MAAilMANKuVA
• nousee esiin noin kahden vuoden iässä. Silloin lapsi voi pitää hyvin tiukasti ja kaavamaisesti kiinni joistakin omaksumistaan tavoista ja vaatii samanlaista käyttäytymistä myös muilta eikä hyväksy rituaalien rikkomista. Noin kolmevuotiaana lapsen käsitys muista ihmisistä alkaa tarkentua samalla kun tietoisuus itsestä ja omista tarpeista lisääntyy. Hän pystyy huomaamaan perheen sisällä olevat roolit ja miten erilaisia sääntöjä sovelletaan perheen eri jäseniin. Myös normatiivisten sääntöjen sisäistäminen on nopeaa. Jos 3-vuotiaalta kysytään, saako muita lapsia lyödä, hän tietää vastauksen, mutta ei ehkä osaa sitä vielä perustella. Vielä 4-vuotiaana lapsi on kuitenkin erittäin itsekeskeinen ja moraalitaju on yhä vajavainen. Käyttäytyminen tähtää lähinnä omien tarpeiden ja halujen tyydyttämiseen. Juuri ennen kouluikää omaan napaan tuijottaminen vähenee ja hyväksyntää etsivä toiminta lisääntyy. lapsi saattaa myös todeta, ettei halua auttaa jotakin henkilöä, koska ei pidä tästä. Keskilapsuudessa eli murrosikään saakka moraalikäyttäytymistä ohjaa voimakkaasti empatian kokeminen ja kyky asettua toisen rooliin. lapsi pystyy jo perustelemaan: "Minulle tulee paha mieli, jos en auta häntä". lasten moraalisessa ymmärryksessä voi olla kuitenkin hyvin suuria vaihteluja jopa samanikäisten kesken. Moraalitaju on riippuvainen yleisestä kognitiivisesta kehittymisestä, mutta varsinkin kasvuympäristön tarjoamista kokemuksista. Moraalisten sääntöjen arvostaminen ja painottaminen vaihtelee suuresti paitsi eri kulttuureissa myös perheiden välillä. Empaattisuuden kehittyminen empatian kehittymisprosessia pidetään yhtenä merkittävimmistä seikoista sosiaalisen ymmärryksen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen kannalta. Jo hieman yli vuoden vanhana lapsi alkaa tunnistaa muiden tunteita ja oppii huomaamaan, mikä toiminta johtaa toisten ihmisten iloon ja suruun. toisen ikävuoden aikana lapsi alkaa myös ymmärtää, että muiden hätää ja ahdinkoa voi lievittää lohduttamalla. lapsi ei kuitenkaan vielä osaa soveltaa lohduttamista tilanteen mukaan. Hän saattaa luulla, että aikuisen tuntemaan kipuun tepsivät samat lohdutuskeinot kuin hänen omaan pahaan mieleensä. 2­3 -vuotiaana lapsi tietää, että muiden henkilöiden tunteet saattavat erota hänen omista tunteistaan. Nyt lapsi osaa myös herkemmin vaistota muiden tunteista kertovia vihjeitä. 3­4 -vuotiaana lapsi kykenee tuntemaan empatiaa vaikka kohde ei olisikaan läsnä. Myöhemmin lapsuudessa empaattisuus kehittyy koko laajuuteensa, jolloin lapsi pystyy kokemaan myötätuntoa esimerkiksi kokonaista ihmisryhmää kohtaan. tämä rakentaa pohjaa sille, että usein jo nuoruudessa omaksutaan tietty sosiaalinen tai poliittinen ideologia. Kuten ei minkään muunkaan sosiaalisen kyvyn kehittyminen, ei empatiankaan kehittyminen ole itsestään selvää. Sellainen kasvuympäristö, joka sallii lapsen kokea hyvin erilaisia tunteita mieluummin kuin että häntä suojellaan vaihtelevilta tunteilta, lisää lapsen kykyä tuntea empatiaa erilaisissa tunnetiloissa. Selvää myös on, että vanhempien kurinpitotekniikalla on merkitystä silloin, jos lapsi aiheuttaa vahinkoa toiselle. Sellainen johdatteleva kurinpito, joka keskittyy huomioimaan uhrin kivun tai loukkaantumisen, auttaa vahvistamaan lapsen empaattisten kykyjen kehittymistä. Mielenkiintoista on se, että empaattisuus kytkeytyy jonkin verran myös sukupuoleen. tytöt ovat keskimäärin empaattisempia kuin samanikäiset pojat. tähän vaikuttaa se, että tytöt ovat yleensä vastaanottavaisempia tunnepitoiseen eli emotionaaliseen kanssakäymiseen ja herkempiä muiden antamille tunnevihjeille. Vaikka vanhempia pidetäänkin lapsen sosiaalisen oppimisen kannalta kivijalkana, myös muut aikuiset, ikätoverit ja esikuvat vaikuttavat merkittävästi varsinkin keskilapsuudessa. useat piirteet esimerkiksi lapsen moraalikäyttäytymisessä syntyvät muiden kuin vanhempien seurassa. Vuorovaikutus sisarusten ja tovereiden kanssa synnyttää yleensä sellaisia sääntöjä ja käyttäytymistapoja, johon vanhemmat eivät voi antaa mallia. Silti on kuitenkin kiistaton tosiasia se, että sosiaalisen elämän perusta rakennetaan muutaman ensimmäisen ikävuoden aikana tiiviissä yhteydessä vanhempiin. lapsi omaksuu arvot ja normit automaattisesti, jos hän varttuu rakastavassa ja vastuuntuntoisessa perheessä. KiRJoittAJA oN yHteiSKuNtAtieteiDeN toHtoRi JA MtV3:N toiMittAJA MAAilMANKuVA - 61
• lAPSeN MAAilMA Romanian lapsilla heikko turvaverkko Romanialla on uutena EU-jäsenmaana edessään vielä paljon haasteita esimerkiksi korruption kitkemisessä ja ihmiskaupassa. Käytännössä lastensuojelutyö jää usein ulkomaista rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen tai säätiöiden vastuulle. ­ Romaniassa ei ole riittävästi sosiaalipalveluja ja tästä kärsii koko väestö, mutta vaille apua jäävät lapset ovat haavoittuvimmassa asemassa. eu:n myötä tilanne on huonontunut merkittävästi, koska ulkomaalaiset rahoittajat ovat vähentäneet tukeaan romanialaisille kansalaisjärjestöille. Romanian valtion prioriteetteina on infrastruktuurin, talouden ja tieverkoston parantaminen ja valitettavasti koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaaliala saavat hyvin vähän huomiota, kertoo Bacau:n kaupungissa Fundatia de Sprijin Communitar (FSC) säätiötä johtava Gabriela Achihai. myös luulee lähtevänsä esimeriksi opiskelemaan ulkomaille, mutta päätyykin orjan asemaan seksityöläiseksi. useat keskuksessa käyvistä lapsista ovat iäkkäiden isovanhempien tai sosiaalisesti moniongelmaisten yksinhuoltajaäitien kasvattamia, Mircea telinoiu kertoo. Bukarestin kaupungin sektorissa neljä sijaitseva päiväkeskus tuo valoa ja toivoa reilun parinkymmenen lapsen elämään. lapset tulevat keskukseen koulupäivän jälkeen. ohjelmassa on läksyjen tekoa ohjatusti sekä välipala ja pelejä, leikkejä ja askartelua vapaaehtoisohjaajien kanssa. Keskuksessa työskentelee yksi palkattu johtaja, yksi psykologi, yksi sairaanhoitaja ja parisenkymmentä vapaaehtoista, joista valtaosa on sosiaalialan opiskelijoita. - Keskuksen lapsilla on hyvin monenlaisia ongelmia oppimisessa, tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Heistä näkyy selvästi, etteivät he ole saaneet aikuisten tukea, ohjausta ja rakkautta. yritämme paikata tätä aukkoa lasten elämässä ja annamme tukea ja ohjausta myös vanhemmille, kertoo keskuksessa työskentelevä psykologi Pisla Iana Mariana. Keskus järjestää lapsille myös retkiä viikonloppuisin ja kesäisin. Siistis- Päivi Arvonen, teksti ja kuvat Päiväkeskus tukee lapsia ja vanhempia Mircea Telinoiu johtaa Romanian pääkaupungissa Bukarestissa varakkaan yhdysvalloissa asuvan romanialaisperheen rahoittamaa Fundatia Ratiu Romania -säätiötä, joka ylläpitää päiväkeskusta syrjäytymisvaarassa oleville lapsille. - Monet lapset ovat suorastaan heitteillä, koska heidän vanhempansa ovat hylänneet heidät kaukaisten sukulaisten hoiviin lähtiessään esimerkiksi ulkomaille töihin. Moni nainen 62 - MAAilMANKuVA
• sä ja valoisassa keskuksessa opetetaan myös hygienian perusteita. - lapsilla on puutteita ihan yksinkertaisissa perustaidoissa, opetamme heitä esimerkiksi pesemään hampaansa. Säätiö myös tukee perheitä taloudellisesti ja avustaa koulutarvikkeiden tai lääkkeiden hankinnassa, kertoo keskuksen johtaja Mirela Bucioc. Säätiön työntekijät, kuten myös monet vapaaehtoisista tulevat Romanian luokkayhteiskunnan yläluokasta. Heillä olisi mahdollisuuksia työskennellä paremmin palkatuissa ja yhteiskunnallisesti arvostetummissa tehtävissä. - en koe mielekkääksi tehdä työtä vain rahan takia. Haluan myös auttaa vähempiosaisia ammattitaidollani, Pisla iana Mariana sanoo. - tämä työ on henkisesti hyvin palkitsevaa, vaikka onkin raskasta nähdä lasten hätä ja avun tarve, Mirela Bucioc ja Mircea telinoiu sanovat. ison kivitalon tilat ovat askeettiset ja talvisin jäätävän kylmät. Asukkaiden ainoana virikkeenä on televisioita ja stereoita. turvakodin perusti amerikkalaispariskunta Sue ja Ron Bates 1990luvun alussa. Heillä oli vilpitön halu auttaa, mutta ei näkemystä turvakodin asukkaiden avuntarpeista. Pariskunnan kuoltua heidän työtään jatkaa romanialainen pastori Nelu Nica. - tämä on kuin varasto, asukkaita ei ole kannustettu mihinkään työntekoon tai opiskeluun. tätä menoa he siirtyvät meiltä suoraan valtion vanhankoteihin, vuoden verran johdossa ollut Nica kertoo. Nican ajatuksena on perustaa tontille esimerkiksi kasvihuone, joka tarjoaisi mielekästä tekemistä ja ehkä vähän myyntitulojakin. Keskuksen asukkaat ovat 20­30 -vuotiaita ja heistä 14 on psyykkisesti kehitysvammaisia. - Joillakin kehitysvammaisilla on pieni valtion eläke, mutta valtaosalla ei ole edes syntymätodistusta, koska heidän vanhempiaan ei ole tavoitettu tai suku ei halua kuullakaan heistä mitään, Nica kertoo. Valtaosa turvakodin asukkaista on entisiä katulapsia, joita Romaniassa arvioidaan olevan noin 6 000. Heistä noin tuhat elää pääkaupungissa Bukarestissa. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA Hylätyt ja unohdetut Bukarestin päiväkeskuksessa käyvät lapset ovat onnekkaita verrattuna moniin kohtalotovereihinsa. - Valtiolla on vain vähän lastensuojelulaitoksia ja olosuhteet niissä ovat surkeat. Henkilökuntaa on vähän, pätevää henkilökuntaa vielä vähemmän ja ryhmäkoot ovat suuria, Gabriela Achihai kertoo. Myöskään kaikki ulkomaisella rahoituksella toimivat järjestöt eivät kykene tarjoamaan yhtä hyviä palveluja kuin esimeriksi Fundatia Ratiu Romania -säätiön päiväkeskus. Bukarestin ulkopuolella Bollintinin kylän laidalla asuu nelisenkymmentä nuorta naista kristillisen Jubilee Romania -säätiön ylläpitämässä turvakodissa. MAAilMANKuVA - 63
• lAPSeN MAAilMA lapsuuden maailma oikein ymmärrettynä Pienen lapsen aseman ymmärtäminen etiikan keinoin tuotetaan seuraavasti. Lapsi ei ole aikuisen tavoin vastuullinen olento, mutta omat oikeutensa hänellä on. Niitä ei kukaan pysty kiistämään ja luovuttamaan pois. Mitä nuo oikeudet oikeastaan ovat, on tärkeä kysymys. Lapsi tarvitsee holhoojan, joka päättää hänen puolestaan ja joka edustaa häntä monin tavoin. Mitkä ovat holhoojan velvollisuudet? timo Airaksinen Holhooja on lapsen oikeuksien surrogaatti, joka ei vain edusta lapsen oikeuksia, vaan omaksuu ne ikään kuin ne olisivat hänen omia oikeuksiaan. Pieni lapsi ei valitse holhoojaansa, eikä hänellä ole mitään sanomista holhoojan tekemisiin. Holhooja ei kysy lapsen mielipidettä tai suostumusta. lapsi kuitenkin kasvaa ja pystyy myöhemmin arvostelemaan holhoojaa. lapsi ei todellakaan ole pieni aikuinen. Myös yhteiskunnalla on velvollisuuksia lasta kohtaan, koska lapsella kerran on oikeuksia. lapsi tarvitsee opetusta ja terveydenhoitoa. lapsi tarvitsee terveellisen ja rauhallisen, mutta samalla virikkeisen ympäristön kasvaa. lapsessa on olennaista se että hän on joskus aikuinen, ja silloin lapsuuden ympäristö määrää osaltaan millainen aikuinen hänestä tulee. ei ole oman vapaan valinnan tulos, onko ihminen rohkea ja avoin vai ahdistunut ja sulkeutunut. Kun ajattelee tällä tavalla filosofis-tieteellisesti, on mahdollista hahmottaa lapsen oikeudellinen tilanne. Mutta uskallan epäillä riittääkö tämä lapsuuden olemuksen ymmärtämiseksi. ehkä lapsi ei olekaan holhokki ja yhteiskunnan sosiaalipoliittisten toimien nimetön kohde. edellä hahmoteltu kuva on rikkaan hyvinvointiyhteiskunnan unelma, joka ei toteudu köyhyyden, sodan ja ahdistavien ideologioiden paineessa. Kovin monet lapset asuvat kadulla orpoina ja joutuvat pelkäämään elämänsä puolesta. olemmeko sitä mieltä, että hyvinvointivaltion lap- 64 - MAAilMANKuVA
• sikuvaa pitäisi soveltaa köyhiin yhteiskuntiin, vai onko olemassa vaihtoehtoinen kuva lapsesta ja hänen mahdollisuuksistaan? olemme tottuneet puhumaan ihmiskuvasta, mutta lapsikuva ja vanhuskuva ovat jääneet kovin vähälle huomiolle. ei pitäisi ajatella että lapsi on pieni aikuinen eli potentiaalinen aikuinen, jonka tarkoituksena on todellistua aikuisena. Näin usein ajatellaan: lapsi on vain aikuisuuden mahdollisuus. tämä on outoa, koska aristotelisesta päämääräajattelusta on luovuttu tieteen piirissä jo satoja vuosia sitten. Kuinka pystyisimme ymmärtämään lasta vain mahdollisena ja siis tulevana aikuisena? Jos kuvittelemme ymmärtävämme ja toimimme ymmärryksemme mukaisesti, kohtelemme lasta ajatellen että kaikki vaikuttaa siihen aikuiseen ,joka lapsessa on tulemisen tilassa. Suomen lapsista tulee hyvin sopeutuneita tuottavia yksilöitä mutta slummien lapsista tulee rosvoja. tämä on relevantti näkökulma, mutta se ei riitä. lapsuus ei ole vain aikuisuutta varten. lapsen elämää ei pidä ajatella vain lapsen tulevaisuuden ja sen mahdollisuuksien kautta. lasta ei saa alistaa jotain sellaista tarkoitusperää varten, joka on lapselle itselleen vieras. tämä tarkoittaa, että on tunnustettava lapsuuden omalaatuisuus, itseisarvo ja itsenäisyys. Etsi oma lapsuutesi Mitä tämä tarkoittaa? tehdään koe. Ajattele omaa lapsuuttasi. etsi oma lapsuutesi ja palauta se mieleesi. Syvenny ajatuksiisi ja mielikuviisi kaikessa rauhassa. Pohdi mitä olet löytänyt. olet löytänyt itsesi tilassa, jossa ei mitään viittausta aikuisuuteen tai mihinkään tuottavaan rooliin. ympärilläsi on erilaisia ihmisiä, uusia havaintoja ja tunteita. lapsuuden muistoissa sinulle avautuu kokonainen maailma, joka on aikuisuudelle täysin vieras, mutta samalla tärkeä ja täydellinen. Näin ajatellen ja kokien lapsuuden tarkoitus ei ole aikuisuus vaan nimenomaan lapsuus. Ajattelen äitiäni joka pakotti minut opettelemaan kertotaulun ulkoa, vaikka en olisi viitsinyt. Muistan istuneeni nojatuolissa ja raivonneeni, kunnes otin lusikan kauniiseen käteen ja opettelin läksyni. Muistan ihmetelleeni kuinka helppoa se oli. ilahduin. opinko aikuisuutta varten? ei, opettelin kertotaulun ulkoa koska koulussa piti osata, äitini käski ja se oli loppujen lopuksi kivaa. olennainen kysymys koskee lapsuutta köyhissä ja epävakaissa oloissa. Mitä tehdä sairaiden lasten ja lapsisotilaiden puolesta? Kysymys on tärkeä, mutta olen halunnut väittää, ettei se lapsuuden olemuksen puolesta edusta sittenkään kaikkein tärkeintä huolta. tärkeitä ei ole se mitä me teemme lapsen puolesta, eikä se mitä lapsesta tulee, vaan se mitä lapsi oikeasti on ja miten hän lapsena elää. tämä asia on sanottu varmasti monta kertaa, mutta lapsilla pitää olla mahdollisuus olla lapsi, olla lapsena joka oleminen on oma tarkoituksensa. lapsen pitää oppia, totella, leikkiä ja kuvitella yhdessä muiden lasten kanssa. lapsi luo itselleen oman maailmansa, jossa hänen on hyvä olla ja jonne hän kuuluu. tuo maailma ei ole pysyvä, mutta tämä johtuu vain siitä, että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan. Hän muuttaa omaa maailmaansa koko ajan ja lopulta irtautuu siitä havaitakseen olevansa aikuisuuden kynnyksellä teini-ikäisenä. Kokemus on vastenmielinen ja kauhistuttava niin kuin aikuisen maailmakin on. Mutta niin kauan kuin lapsuuden maailma on koossa, se pitää sallia lapselle. Se ei vaadi paljon rahaa. Se vaatii enemmänkin ymmärrystä ja sallimista. tärkeintä on kuitenkin näkemys siitä, ettei lapsuus ole aikuisuutta varten. Kehitysmaissa lapset tekevät työtä. en usko, että tämä on ilman muuta väärin. länsimaissa ajatellaan, että työ kuuluu aikuisille, mutta jos työ on samalla leikkiä ja mielikuvitusta, ei se ole sen enemmän väärin kuin koulunkäynti. Virhe on siinä, että ajatellaan aikuisuuden ja työn olevan lapsen kehityksen päämäärä, ja lapsuuden työnteko sotkee tämän kaavan. lapsi on jo työssä vaikka ei olekaan aikuinen. Hän on jo siellä, minne hän on matkalla. Sanotaan, tämä ristiriita on hävitettävä. Jos koulua ei ole ja työtä on tehtävä, miksi se ei onnistuisi lapsuuden ehdoilla? on asioita jotka eivät onnistu lapsuuden ehdoilla: raadanta, sotiminen ja prostituutio. Johonkin raja on vedettävä. luottakaamme kuitenkin siihen, että lapsen maailma on vahva ja kestävä. KiRJoittAJA oN HelSiNGiN ylioPiStoN etiiKAN JA yHteiSKuNtAFiloSoFiAN PRoFeSSoRi MAAilMANKuVA - 65
• lAPSeN MAAilMA Presidentti Mugaben tyttären opiskelut Hongkongin yliopistossa halutaan estää oikeusviranomaiset haluavat käännyttää Zimbabwen itsevaltaisen presidentin tyttären Bona Mugaben Kiinasta, jossa hän on opiskellut Hongkongin yliopistossa väärennetyllä nimellä ja henkilöllisyydellä. Mugaben sanotaan käyttäneen kansalaistensa koulutukseen tarkoitettuja varoja tyttärensä ulkomaiseen korkeakoulututkintoon ja perustelleen hänen koulutuksen tarvettaan kotimaansa heikolla koulutasolla. Bona Mugaben henkilöllisyys paljastui, kun hänen äitinsä, 43-vuotias Grace Mugabe, hyökkäsi brittiläisen toimittajan kimppuun tämän yrittäessä kuvata presidentin puolisoa hongkongilaisen loistohotellin edustalla gaben vaimon valokuvaajaa vastaan tekemää hyökkäystä. Valokuvaaja sanoo presidentin puolison ja hänen turvamiestensä pahoinpidelleen häntä hotellin edustalla. Hän väittää presidentin puolison timanttisormusten muun muassa raapineen hänen kasvojaan kärhämän aikana. Ketään ei kuitenkaan ole vielä pidätetty. Zimbabwen yhteiskunnallinen tilanne on vaikea ja sen odotetaan kärjistyvän entisestään. Sitä pahentaa massiivinen työttömyys, joka on jo yli 90 prosenttia, sekä koleran ja ruokapulan yleistyminen. Nälkä, sairaudet ja väkivalta ovatkin johtaneet siihen, että maassa on maailman alhaisin keskimääräinen elinikä. Naiset elävät 34-vuotiaiksi ja miehet 35-vuotiaiksi. Monet sairaalat on jouduttu sulkemaan rahoituksen ja henkilökunnan puutteen vuoksi. Mugaben hallintoa on syytetty kansalaisiaan vastaan tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista ja sen väkivaltaisesta vastustajien ja kansalaisaktivistien hiljentämisestä. Zimbabwessa kouluja on jo kuukausien ajan suljettu. Syyksi on sanottu koulujen hallinnolliset ja johtamisen ongelmat. Vanhemmilla ei ole rahaa kouluttaa lapsia, opettajia on vaikea saada, heidän palkkansa on maksamatta ja opetussuunnitelmien tulee noudattaa hallituksen sanelemia suunnitelmia. Zimbabwessa lukutaitoisten osuuden maan väestös- Marja-leena Suvanto Zimbabwessa koulut ovat olleet suljettuja jo kuukausien ajan. Syyksi on sanottu koulujen hallinnolliset ja johtamisen ongelmat. vuoden alussa. yliopiston edustaja on vahvistanut, että presidentin tytär opiskelee yliopistossa, mutta todennut, etteivät opiskelijatoverit ole vastustaneet Bona Mugaben opiskelua. tosiasiassa opiskelijatoverit eivät ole tienneet opiskelutoverinsa oikeaa henkilöllisyyttä. tyttären opiskelulupaa on perusteltu halulla erottaa koulutus ja politiikka toisistaan. ­ Koulutuksen tulee olla politiikan yläpuolella, eikä nuorilta saa evätä oikeutta opiskeluun pelkästään heidän perhetaustansa tai vanhempiensa tekemisien takia, yliopiston edustaja totesi, kun häneltä kysyttiin opiskelupaikan saamisen perusteluja. Hongkongin poliisi kertoo tutkivansa presidentti Mu- 66 - MAAilMANKuVA
• läHDe: PHotoeVeRyWHeRe.Co.uK tä sanotaan vielä olevan yli 80 prosenttia, mutta hätä ja kärsimys ovat pudottaneet koulunkäyntimääriä huomattavasti. Maasta saatavat elintasotilastot eivät ole enää luotettavia. Puolet Zimbabwen väestöstä elää ruoka-avun turvin. Vuodenvaihteessa puhjennut koleraepidemia on vaatinut jo tuhansien hengen. Maa on romahtanut nopeasti yhdestä Afrikan hyväosaisista maista mantereen kurjimpien joukkoon. Vaikka Zimbabwessa kaikilla lapsilla on periaatteessa oikeus koulunkäyntiin, ei valtioilla ole varoja sen tukemiseen. Köyhille ihmisille koulukustannukset ovat liian kalliit. Jo se, että lapsilla on oltava vanhempien kustantama koulupuku, estää monen opiskelun. erityisesti tytöt joutuvat usein jäämään koulun sijaan kotiin esimerkiksi auttamaan kotitöissä. Viime vuonna Australia käännytti kahdeksan zimbabwelaista opiskelijaa, joiden vanhemmat ovat läheisessä yhteistyössä Mugaben hallinnon kanssa. Perusteluiksi viranomaiset sanoivat haluavansa estää niiden zimbabwelaisten perheiden opiskelun, joiden vanhemmat ovat sekaantuneet ihmisoikeusrikkomuksiin ja estäneet tavallisten zimbabwelaisten koulunkäynnin. Mugabella ja hänen liittolaisillaan on porttikielto moniin maihin muun muassa yhdysvaltoihin, euroopan unionin jäsenmaihin ja Australiaan. läHDe BBC MAAilMANKuVA - 67
• MaailmanKuva on Plan Suomi Säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten aseman ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa. lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sitä voi tilata maksutta Planin verkkosivujen kautta osoitteesta www. plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Plan tekee työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Plan perustettiin vuonna 1937. työ Suomessa alkoi vuonna 1998.