• Plan Suomi Säätiö Numero 5 Hinta 4
• SiSällySluettelo lapset ja työ näKöKUlmia työhön 6 talouden kaaos pakottaa kehitysmaiden lapset töihin 9 Bruttokansanonnellisuutta tarjotaan malliksi muillekin 10 lapset ja työ 16 islam ja työ 20 ikään katsomatta 24 Viherkaulustyöläisten esiinmarssi 27 Kuinka köyhyys katkaistaan? teinitytöt kouluun ja nuoret naiset töihin 29 itä-euroopassa varttuu tuhansia lapsia ilman vanhempia 30 työ ja vaiva naisten maailmasta 44 Mattoja Afganistanista, kahvia Kolumbiasta, hedelmiä Brasiliasta. Kuulostaako tutulta? 47 Köyhyys ajaa lapset töihin 50 lapsityö ruokkii köyhyyttä 52 latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla 17 miljoonaa alle 14-vuotiasta tekee työtä 56 Siirtolaisena kotimaassa 58 lapsityön historiaa euroopassa 61 Viktoriaanisen ajan lapsityöläiset kiipeilivät savupiipuissa 62 Sodassa ja seksibisneksessä 65 Kehityksen myötä länsimaisen ihmisen oikeudentaju on kivettynyt 67 Ghanan lasten asemassa on paljon parannettavaa 34 lapsen hätä ansaitsee tulla kuulluksi aina 39 Naisten terveys on paras sijoitus merkkejä 40 Miten hyvä nainen pukeutuu? MaailmanKuva 5 lokakuu 2009 Julkaisija Plan Suomi Säätiö iSSN 1797-1586 päätoimittaja: Marja-leena Suvanto Ulkoasu: elisa Bestetti Kannen kuva: Alf Berg / Plan Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. paino: esa Print oy paperi: edixion offset 170 g / 100 g painosmäärä: 2 500 kpl Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa plan suomi säätiö Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14 2 - MAAilMANKuVA
• PääKiRJoituS Marja-leena Suvanto työ tekijäänsä kiittää Kaikella työllä on hintansa, jonka joku maksaa, jos en minä kukkarostani, niin joku muu nahoissaan, todetaan tämän lehden artikkelissa. Voiko sen paremmin sanoa. lasten työnteon suurin syy on köyhyys. Mitä köyhempi maa ja perhe, sitä todennäköisempää, että lapset joutuvat tekemään raskasta työtä joko kotona tai työmarkkinoilla. Mitättömällä palkalla. Köyhissä maissa on alipalkattuja töitä tarjolla ja lapset tekevät niitä. Samaan aikaan maat kärsivät joutilaista miehistä. työttömyys liittyy köyhyyteen ja jarruttaa yhteiskunnan kehitystä. Nopean väestönkasvun johdosta varsinkin nuorten miesten työttömyyden arvellaan kasvavan nopeasti jo muutamassa vuodessa. Kehittyvissä maissa puolestaan työ ja sen tekijä eivät kohtaa. töitä kyllä on ja aikuisia tekemään niitä. Miksi työ teetetään lapsilla? lapsityö on rakenteellista ja kulttuurisidonnaista. Sen pohjalla on lasten ja lapsuuden arvostuksen puute. Muutamia kymmeniä vuosia sitten lapset tekivät työtä pääasiassa omassa yhteisössään. Suurperheitä haluttiin siksi, että lapset olivat jo varsin nuorena näppärä apu pelto- ja keittiötöissä. toisaalta mitä useampi lapsi, sen luottavaisemmin vanhemmat saattoivat odottaa vanhuutta. Joku lapsista varmasti selviäisi aikuisikään saakka. lapset esineellistettiin. Globaalien ovien auettua ja kaupan ja kilpailun levittäydyttyä maailman joka kolkkaan myös lapset joutuvat kansainvälistyvien työmarkkinoiden välikappaleiksi. lapsikauppa on kasvanut ja lapsityövoima kehitysmaiden omassa ja myös kansainvälisessä teollisuudessa on yleistynyt. lapset ovat yhä tuotannon välineitä. lapsityövoiman hyväksikäyttö on yleisintä Aasian maissa, joissa myös talouskasvu on nyt nopeaa. Kasvu on samalla lisännyt yhteiskunnallisia jännitteitä. Maiden sisäinen kilpailu taloudellisesta hyvinvoinnista saattaa olla yksi lapsityövoiman käyttöä vauhdittava tekijä: naapurin uusi talo tai televisio houkuttavat. Ne saa hankittua ottamalla vastaan lapselle tarjotun työpaikan. länsimaissa työn käsite on muuttumassa. työtä ei enää tehdä palkkapussin takia, vaan siitä on tulossa itseisarvo. elämä on työkeskeistä, rakennamme elämää työn ehdoilla. Himoitsemme, kunnioitamme ja mittaamme työtä kuten esinettä. Kuka kiittää ketä, työ tekijäänsä vai tekijä työtään? KiRJoittAJA oN PlAN SuoMi SäätiöN VieStiNtAPäälliKKö MAAilMANKuVA - 3
• NäKöKulMiA työHöN
• Juha Rudanko talouden kaaos pakottaa kehitysmaiden lapset töihin adam smithin teoriat, asuntokupla ja lapsityövoima. nämä kaikki ovat kietoutuneet yhteen maailmantaloudessa, jonka monimutkaisuutta ei hallitse kukaan. eniten talouden kaaoksesta kärsivät ne, jotka voivat siihen vähiten vaikuttaa: talouskriisi ajaa kehitysmaiden lapsia koulutieltä jopa prostituutioon. yhdysvaltain asuntokuplan räjähtämisestä liikkeelle lähtenyt maailmanlaajuinen finanssikriisi iskee rajusti kehitysmaiden lapsiin. ­ Kun taloudet supistuvat ja ihmisten työt vähenevät, kotitalouksien tulot pienenevät. erityisen pahasti kriisi iskee kaikista köyhimpiin perheisiin. Se lisää lapsityövoiman käyttöä, anton hausen sanoo. Hausen työskentelee lapsityövoiman käytön vastaista työtä tekevässä yksikössä Kansainvälisessä työjärjestössä ilo:ssa. tiukassa taloustilanteessa lasten kyky ansaita vähänkin rahaa perheelle nousee suurempaan arvoon. Samalla lasten koulunkäynti kärsii. ­ talouskriisin aikana perheen aikuiset menettävät työpaikkansa, ja lapset ja nuoret joutuvat paikkaamaan perheen tuloihin syntyvää lovea, Planin erityisneuvonantaja Ruth santisteban sanoo. ainutlaatuinen kriisi ­ talouskriiseille on tyypillistä, että ne toistuvat vuosista ja vuosikymmenistä, jopa vuosisadoista toisiin. talous- tieteilijät ovat laskeneet, että maailmantaloudessa on ollut 1600-luvulta lähtien 45 suurkriisiä. Kupla syntyy aina uudestaan, ja tulee euforinen ajatus, että kasvu jatkuu ikuisesti. Sitten tulee paniikki, timo harakka sanoo. Harakka on tutkinut nykyisen talouskriisin taustoja tuoretta luoton loppu -pamflettiaan varten. Nykyinen kriisi on laajuudessaan ainutlaatuinen. -Mittasuhteet ovat tällä kertaa valtaisat. tämä on ensimmäinen kriisi, joka oli suoraan globaali, Harakka selvittää. Kriisi on niin suuri, että sitä on melkein mahdotonta hahmottaa. Asiantuntijat ovat yhtä hukassa kuin maallikot. ­ Arviot maailmantalouteen syntyneestä lovesta vaihtelevat hullun paljon. yhden arvion mukaan maailmantaloudesta on kadonnut neljä triljoonaa yhdysvaltain dollaria. olen kuullut sellaisenkin arvion, että luku olisi jopa kymmenen triljoonaa dollaria, Harakka sanoo. Harakan mukaan juuri finanssijärjestelmän monimutkaisuus on yksi 6 - MAAilMANKuVA
• kriisin syistä. Kukaan ei hallinnut järjestelmää. ­ on kuvaavaa, että investointipankki lehman Brothers meni konkurssiin vuosi sitten, mutta kaikkia velkoja ei ole vieläkään pystytty selvittämään. Kriisi seuraa kriisiä Maailmanpankin arvion mukaan talouskriisi ajaa yli 50 miljoonaa ihmistä köyhyyteen, eli elämään alle kahdella dollarilla päivässä. tilannetta vaikeuttaa se, että finanssikriisi tuli heti ruokakriisin perään. Ruoan hinnan raju nousu ajoi yli sata miljoonaa ihmistä köyhyyteen. Kansainvälisen valuuttarahaston iMF:n mukaan nykyinen talouskriisi iskee kehitysmaihin pahemmin kuin aikaisemmat taantumat, sillä kehitysmaat ovat tänä päivänä kiinteä osa maailmantaloutta ulkomaisten sijoitusten, kaupan ja ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetysten kautta. Samalla monet teollisuusmaat leikkaavat kehitysapua. ­ Kehitysmaiden vientikauppa on täysin tyrehtynyt, samoin on käynyt kehitysmaihin tehtäville investoinneille. Monet kehitysmaat ovat myös hyvin riippuvaisia ulkomailta tulevista rahalähetyksistä, jotka ovat kuivuneet kasaan. Nämä ovat paljon suurempia ongelmia kuin kehitysavun leikkaukset, Harakka sanoo. ­ Satojen miljardien elvytys on myös selvää protektionismia. Pohjoisen teollisuusvaltiot suuntaavat valtavat panokset kotimaiseen tuotantoon ­ ne rahat ovat pois kehitysmaista, sekä investoinneista ja kaupasta että ikävä kyllä kehitysavusta. Anton Hausenin mukaan kehitysavun leikkauksilla saattaa olla kui- tenkin suurikin kielteinen vaikutus kehitysmaiden lasten elämään. ­ Koulutuksesta ja sosiaaliturvasta vastaavat ministeriöt kehitysmaissa ovat hyvin riippuvaisia kehitysavusta. Jos apua leikataan dramaattisesti, voidaanko olla varmoja, että kehitysmaissa jätetään paikalleen köyhille kohdennetut rakenteet, vai leikataanko koulutuksesta ja sosiaaliturvasta? kouluun vai laittaa sen sijaan pellolle töihin. tyttöjen asema on erityisen hankala. Hausenin mukaan on tyypillistä, että tiukassa taloustilanteessa tytöt laitetaan töihin hanakammin kuin pojat, jotka mahdollisesti voivat jatkaa koulunkäyntiä. tiukka taloustilanne johtaa jopa prostituutioon lapsityöläiset työskentelevät useimmiten maataloudessa tai kotiapulaisina. "He tekevät tyypillisesti pitkää päivää maataloustöissä. Hakevat vettä, valmistavat ruokaa, paimentavat karjaa", Hausen kuvailee. talouden taantuma kasvattaa epävirallisen sektorin osuutta kehitysmaiden talouksista. epävirallisella sektorilla käytetään erityisen paljon lapsityövoimaa. Pahimmillaan se on pakkotyötä tai jopa orjuutta. Pahimmista tapauksista ei välttämättä edes tiedetä, sillä Hausenin mukaan on vaikeinta löytää niitä, jotka kohtelevat lapsityöläisiä huonoimmin. Pahimmillaan talouskriisi ajaa lapsia jopa prostituutioon. Planin tietojen mukaan lapsiprostituutio on lisääntynyt muun muassa Kenian Nairobissa ja Sambian lusakassa. lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan kampanjoiva eCPAt-järjestö toteaa elokuussa julkaistussa raportissaan, että talouskriisi lisää lasten vaaraa joutua seksikaupan uhreiksi, kun lapset joutuvat työskentelemään kompensoidakseen vanhempien menettämiä tuloja. Kehitys ottaa takapakkia Anton Hausenin mukaan lapsityövoiman käytön vastaisessa työssä otettiin edistysaskeleita ennen kuin talouskriisi iski. ­ ilo:n tavoite on, että pahimmat lapsityövoiman muodot olisi poistettu maailmasta vuoteen 2016 mennessä. Viimeisimmässä raportissamme todettiin ensimmäistä kertaa, että tavoite oli näköpiirissä. Aasiassa ja etelä-Amerikassa lapsityövoiman käyttö on vähentynyt. -Saavutettu myönteinen kehitys on uhattuna kriisin vuoksi, Hausen toteaa. Hausenin mukaan merkittävin tekijä, jolla lapsityövoiman käyttö on saatu vähenemään, on koulutukseen panostaminen ­ peruskoulutuksen lisääminen ja koulutuskustannusten alentaminen. ­ Nyt kun talouskriisi supistaa valtioiden budjetteja, se iskee muun muassa koulutus- ja terveyspalveluihin. Suurin huoli on, että koulutusbudjetteja leikataan, ja useampia lapsia jää koulun ulkopuolelle. Myös koulutuksen laatu saattaa laskea, kun opettajia voidaan palkata vähemmän. ­ Jos koulutuksesta supistetaan rahaa, vanhemmat saattavat miettiä, kannattaako lasta ylipäätään lähettää Filosofiasta fundamentalismiin talouskriisin inhimilliset seuraukset ovat hyvin konkreettisia. Mutta timo MAAilMANKuVA - 7
• Catherine Makino Bruttokansanonnellisuutta tarjotaan malliksi muillekin himalajalla sijaitseva pikkuinen Bhutan tunnetaan omintakeisesta hyvinvointimittaristaan, bruttokansanonnellisuudesta. Bhutanin kuningaskunnassa pidettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit viime vuonna, ja Bhutanin pääministeri Jigme y. thinleyn puolue sai alahuoneen 47 paikasta 45. Pyrkimys bruttokansanonnellisuuteen (bko) juontuu kuitenkin vuodesta 1972, jolloin kuningas Wangchuck aloitti maan nykyaikaistamisen. thinleyn mukaan uusi mittari tarvittiin, koska bruttokansantuote (bkt) ruokkii vain kulutusta eikä edistä kestävää kehitystä. ­ Perinteemme ja tapamme olivat uhattuina. oli löydettävä keino pelastaa kansamme hyvinvointi. emme halua uhrata onnellisuutta aineellisen kehityksen hyväksi, hän selittää. Aineellisten tarpeiden ohella bko pyrkii tyydyttämään ihmisen henkiset ja älylliset tarpeet. tätä vaihtoehtoista kehitysmallia Bhutan tarjoaa auliisti myös muille maille. thinley tapasi äskettäin sekä Japanin tulevan pääministerin yukio Hatoyaman että tämän edeltäjän taro Ason. Hänen mukaansa kumpikin myönsi, ettei maan nykyresepti johda onnellisuuteen. Hatoyama arveli Japanin saaneen liikaa vaikutteita amerikkalaisesta ja anglosaksisesta kapitalismista. thinley muistuttaa, että bkt mittaa vain tiettynä aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen määrää, mutta jättää laskuista sosiaaliset ja ympäristökustannukset. ­ talouskasvuun keskittyessään se sivuuttaa inhimillisen näkökulman. talouskasvuakin tarvitaan köyhyyden voittamiseksi, mutta sen hedelmät jakaantuvat liian epätasaisesti, thinley jatkaa. ­ Maailmassa ei puutu ruokaa, mutta nälkää ja köyhyyttä on silti. toisaalla esiintyy tuhlausta ja liikakulutusta. lääkkeitä on riittämiin, mutta ihmisiä kuolee niiden puutteeseen. thinley tasoittaisi jakosuhteita rikkaita verottamalla. ­ luulen, että rikkaat ovat valmiita maksamaan veroja auttaakseen muita. onnellisuus vaatii asioiden laittamista uuteen tärkeysjärjestykseen. ­ Me kaikki tavoittelemme onnea, mutta se on määriteltävä aiempaa merkityksellisemmin. Aineellinen vauraus suo ohikiitävän mielihyvän, mutta saattaa vaarantaa perhe- ja ystävyyssuhteet. thinley muistuttaa, että valtio voi tehdä vain tietyt asiat onnellisuuden edistämiseksi, suurin osa jää yksilölle itselleen. ­ Valtio voi turvata fyysiset perustarpeet ja henkiset kehitysmahdollisuudet. Sen jälkeen onnellisuus riippuu itsestä ja omista tavoitteista. Bhutanin valtio korostaa perheen merkitystä. ­ ihmisen onni riippuu siitä, onko ympärillä muita ihmisiä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Jos ympärillä on ihmisiä, ei päädy hyppäämään sillalta, kuten monille käy New yorkissa tai San Franciscossa. Arvostelijoiden mukaan Bhutanin 650 000 asukkaalla on kuitenkin vaikeuksia sopeutua nopeaan muutokseen. itsemurhat ja henkirikokset ovat levinneet sinnekin. ­ Meillä tehdään nyt pari itsemurhaa ja yksi murha vuodessa. Aiemmin niistä ei kerrottu, mutta nykyisin mediamme on hyvin aktiivinen ja nämä asiat pääsevät etusivulle. Minusta se on hyvä. thinley painottaa, että nykypäivän suuret ongelmat - talouslama ja ilmastonmuutos - ovat kulutushakuisen ja markkinakeskeisen elämäntapamme seurausta. ­ Hallitusten elvytystoimet tarjoavat vain lyhyen aikavälin ratkaisuja. tarvitaan pitkän tähtäimen ratkaisuja, hän sanoo. (iPS) MAAilMANKuVA - 9
• Juha Siltala lapset ja työ lapsuus ja teini-ikä eivät ole kovin vanhaa perua. lapsuus erillisenä kehitysvaiheena hahmottui länsi-euroopan eliittiryhmissä 1700-luvun lopulla, kun pitenevä elinaika ja talouskasvun käynnistyminen avasivat tulevaisuuden kehitysprojektina myös perheille. 1800-luvulla lastenkasvatuksesta tuli nousevien keskiryhmien moraalinen kutsumus, ja 1900-luvun alkupuolella koulunkäyntiä ja kodin rauhoittamista alkoivat tavoitella myös työväen vakiintuneimmat ryhmät. teini-iän katsotaan syntyneen 1950-luvulla, jolloin ikäryhmien elämismaailmat eriytyivät, eivät vähiten kaupallisen nuorisokulttuurin vaikutuksesta. Vaikka yhden elättäjän, kotiäidin ja kahden samassa avioliitossa syntyneen lapsen normaaliperhe on osoitettu myytiksi myös uSA:n ja Saksan liittotasavallan 1950-lu- vun osalta, se ei mielestäni oikeuta ihannoimaan kaikkia säänneltyjen talouksien kulta-ajan jälkeisiä muutoksia perhesuhteissa. länsimaissa perheet ovat pirstoutuneet työelämän mukaan joustaviksi komponenteiksi, jotka liittyvät uusiiksi väliaikaismuodostumiksi vanhempien parisuhteiden mukaan, mutta lasten kanssa suhteiltaan ohuemmiksi. Kaveruussuhteita muistuttavat suhteet sukupolvien kesken merkitsevät edistystä sikäli kuin lapsia kunnioitetaan persoonina, taantumaa taas sikäli kuin heidät jätetään oman onnensa nojaan tapailemaan maailman pelisääntöjä. Pohjoismaisissa palkkatyöyhteiskunnassa perhe on aina ollut työlle alisteinen. Niin viime lamassa kuin nykyisessäkin kotihuolten ei annettu haitata töissä mutta 10 - MAAilMANKuVA
• työhuolet kulkeutuivat kyllä kotiin. Henkinen vieraanvara lapsille vähenee, kun vanhemmat ovat kiinni omassa putoamispelossaan tai yrittävät pakonomaisesti toteuttaa itseään työn ulkopuolella saadakseen elämästä edes jotakin irti. Viesti lapselle on, ettei hän saa kuormittaa vanhempaa omilla huolillaan. Koska vanhempien jaksaminen on lapsille elintärkeää, koetetaan huolet käsitellä itse. lapsi saattaa jopa joutua vanhemman rooliin, suodattamaan käsiteltävään muotoon vanhemman ahdistuksia. Sitä on myös vanhemman ruokkiminen tämän toivomalla varhaiskypsällä pärjäämisellä. teinit osaavat kompensoida vajetta nettiyhteisöillä, jaetuilla fanifiktioilla ja yleensä vertaistensa matalalla tavoitettavuuskynnyksellä twittereiden, facebookien ja mesettämisen maailmassa. Silti vanhemman kanssa juttelu ehkäisee masennusta enemmän kuin kaverin kanssa juttelu, ja jommankumman vanhemman kotonaolo (kun se ei tapahdu pakosta), tuottaa myönteisemmän minäkuvan ja edistää sosiaalista integraatiota. Vanhempien huolten, nimenomaan työelämään liittyvän turvattomuuden, suodattuminen lapsille näkyy Ruotsin ja Suomen lamakokemuksista: oirehtiminen ei iskenyt heti vaan viiveellä. Ahdistus, jännittyneisyys, reaktiivinen masennusalttius ja unihäiriöt ovat jääneet teineillä pysyviksi poistumatta nousukauden aikana. Mutta eihän työn mielekkyys luotettavan psykologisen suhteen pohjalta ole liioin palannut vanhemmille itselleen. Kun ollaan kohtalon armoilla, ollaan tietysti jännittyneitä. MAAilMANKuVA - 11
• Jännitystä lievennetään viinalla. Juopottelu oli suomalaisilla nuorilla huipussaan 1990-luvun lopulla, väheni sitten vuoteen 2007 ja kääntyi taas uuden laman aikana Niin viime lamassa kuin nykyisessäkin kotihuolten ei annettu haitata töissä mutta työhuolet kulkeutuivat kyllä kotiin. nousuun. Pojatkin tupakoivat taas jo yläasteella, tytöt juovat viikonloppukännejä kuin pojat ja 1990-luvun kannabisboomi toistuu lukioissa uusilla höysteillä. Suomen koululaisten terveystutkimukset ja nuorisobarometrit vahvistavat kaksijakoisen kehityksen. enemmistö lapsista saa parempaa vanhemmuutta kuin koskaan niin aineellisesti kuin henkisestikin, mutta työelämästä syrjäytyvien, toimeentulo-orjien ja omaan kunnianhimoonsa koukutettujen vanhempien lapset kärsivät. lapsia alkoholisoituneisuuttaan itseensä käpertynyt pudokas kuormittaa yhtä paljon kuin sisäistä sankariaan toteuttava menestyjä, joka vaatii lastaan olemaan hylkäämisen uhalla jotakin aivan erikoista. Vähiin "laatuhetkiin" turboahdetaan kehitysvaatimuksia, joissa kilpailukyky ajaa lapsen emotionaalisten tarpeiden edelle. lapselle syntyy paisuteltu mutta hauras minäkuva, jota hän ei uskalla koetella sen paremmin koulussa kuin työssäkään. Narsistinen riski putoamisesta on liian suuri. eipä ihme, että teinit pelkäävät työelämän kuormittavuutta jo ennen kuin ovat siihen astuneetkaan. ei haluta elää ainakaan niin kuin omat vanhemmat. totta kyllä on, että ulkoinen menestys on pehmoarvojen jälkeen taas korostunut, mutta se jää silti toissijaiksi perheen ja kavereiden rinnalla. Rahaa halutaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä; mitä iloa siitä olisi, jos suhteet katkeavat eikä ole aikaa tehdä mitään omasta aloitteestaan? Pieni lähdekritiikki on paikallaan tulkittaessa arvokyselyjen tuloksia nuorison oikeistolaistumisesta markkinahenkiseksi. Vastaukset voivat kertoa myös sen, millaisia odotuksia nuori arvelee joutuvansa joka tapauksessa 12 - MAAilMANKuVA
• täyttämään eikä niinkään omista arvovalinnoista vapaan valinnan ollessa mahdollista. uusimmat Risc Monitor ­tulokset kertovat suuresta turvallisuushakuisuudesta: kotiin, perhearvoihin ja traditioihin kiinnitytään tiukasti. Mikään ei voisi olla odotetumpi reaktio tilanteeseen, jossa yksilö joutuu tahtomattaan panemaan kaiken peliin voimatta yhteistoiminnalla muuttaa sääntöjä, jotka pakottavat riskeeraamaan liikaa yhtä aikaa. yksi tapa päteä riskiä ottamatta on peliaddiktio. WoW:ssa voi edetä tasolta toiselle, huijata ja hankkia teinit pelkäävät työelämän kuormittavuutta jo ennen kuin ovat siihen astuneetkaan. lisää resursseja. Se simuloi todellista elämää liittoineen ja kampittamisineen, mutta turvallisen etäältä. Michael Kimmelin tutkimat college-pojat koettavat viivyttää oman erityisyyden ja työmarkkinoiden tarjoamien palvelualan silpputöiden viiltävää ristiriitaa pitkittämällä nuoruutta vastuuttomine juopotteluineen niin pitkälle kuin suinkin ja pätemällä machorituaaleilla heikommista erottautuakseen. uSA:ssa on tutkittu minäminäsukupolvea (MeGen), jonka perusotaksumissa viihtyvät rinnan käsitykset omasta erinomaisuudesta ja omista oikeuksista yhdis- tettyinä valtaisaan ahdistukseen ja masennusalttiuteen. Katteettomasti erikoiskohtelua vaativat koululaiset ja opiskelijat on helppo leimata syntipukeiksi mutta todellisuudessa he vain täyttävät odotuksia. Koska nuoret ovat elinvoimaisia, heidän ilonsa herättää kateutta. ei liene sattumaa, että niin uSA:ssa kuin Suomessakin talouskriisi 2007-2009 on tuottanut rankaisufantasioita veltostuneen nuorison karaisemisesta ankaraan kilpaan uhrautuvien kiinalaisnuorten kanssa. Kun yksilöt kuolevat yhteisen ihanteen hyväksi, olkoon se sitten vaikka taloudellisen imperiumin kilpailukyky, ihanteen uskottavuus kasvaa. lapsisoturien ja ­orjien aika ei ole suinkaan ohi. Puhutaan huoltosuhdeongelmista, mutta maailmanlaajuisesti tarjolla on työvoiman ylitorjunta ja palkkojen polkemiskisa ainakin vuoteen 2025 asti. 1990-luvulla väestökehitys näytti kääntyvän laskuun myös kehitysmaissa naisten koulutuksen myötä. Nyt ollaan palattu Rooman klubin taannoisiin näkyihin väestöräjähdyksestä, joka ylittää luonnon kantokyvyn. Väestö kasvaa taas, liekö syynä fundamentalismi tai sen taustalla oleva turvattomuus, joka yllyttää korvaamaan keskinäisen eläkevakuutuksen lapsityövoimalla. länsimaissa se voi tarkoittaa äitien pakoa oravapyörästä työntelemään kaksosvaunuja niin pitkään kuin se on mahdollista CV:ta kokonaan tärvelemättä. Syvässä etelässä se tarkoittaa nuorten miesten ylitarjontaa työmarkkinoille ja vaihtoehtoisten pätemistapojen etsimistä uskonnollisesta ja poliittisesta liikehdinnästä. KiRJoittAJA oN SuoMeN HiStoRiAN PRoFeSSoRi HelSiNGiN ylioPiStoSSA MAAilMANKuVA - 13
• Auli leskinen ihmiskaupan uhrien auttaja eva Biaudet on Planin hallituksen uusi jäsen euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön etyjin ihmiskaupan erityisasiantuntija eva Biaudet on planin hallituksen uusi jäsen 1.1.2010 alkaen. etyjin kolmevuotinen pesti Wienissä päättyy vuoden lopussa. Biaudet palaa suomeen mielellään. myös tehtävä planin hallituksessa on mieluisa. ­ tuon Planiin erityisosaamista lapsi- ja ihmiskaupasta. Aika etyjin asiantuntijana on ollut hirveän mielenkiintoinen. olen oppinut paljon ihmiskaupasta, jonka vakavuutta ei Suomessa tiedosteta. Suomi ei ole ongelman katvealuetta. lapsia ja aikuisia voidaan kuljettaa myös Suomen kautta ja piilotella Suomessa. euroopassa on jatkuvasti kadoksissa tuhansia lapsia. Portugalissa kadonneen brittitytön Madeleinen katoamista seurannut kohu osoittaa, että ihmiset välittävät, sanoo Planin hankkeisiin Keniassa vuosi sitten tutustunut Planin hallituksen uusi jäsen eva Biaudet. etyj on lyhenne sanoista euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. 56 osallistujamaata euroopasta, Keski-Aasiasta ja Amerikasta tekevät etyjistä maailman suurimman alueellisen turvallisuusjärjestön. etyj ajaa laaja-alaista turvallisuuskäsitettä eli poliittis-sotilaallisen turvallisuuden lisäksi se korostaa ihmisoikeuksien, demokratian ja ympäristön merkitystä turvallisuudelle. Biaudet on etyjin korkeimmassa virassa oleva suomalainen. työ on näköalapaikka ihmiskaupan vastaisen työn kenttään. työ on verrattavissa kalaverkon kutojan työhön: hän etsii aukkopaikkoja valtioiden välisistä ja sisäisistä valvontajärjestelmistä, jotta petokalat, suuret rikolliset, eivät livahtaisi karkuun, ja uhrit voitaisiin pelastaa. Siksi verkon on oltava tiheä ja toimiva. Biaudet ohjaa sitoumusten täytäntöönpanoa ja ihmiskaupan vastaisten toimien yhteensopivuuden varmistamista. lisäksi hän on pyrkinyt nostamaan ihmiskaupan vastaisen työn julkista ja poliittista profiilia. eksynyt teini on helppo saalis Planin hallituksen uusi jäsen istuu helsinkiläisessä kahvilassa ja selailee Planin tuoretta Because i am a girl. the State of the World´s Girls 2009-raporttia, joka tarkastelee kehitysmaiden tyttöjen asemaa kehityksessä globaalin talouskriisissä. tyttöjen terve kasvu kiinnostaa Biaudetia 14 - MAAilMANKuVA PAuliiNA oJAlA-HeiSKANeN
• myös kotioloissa, sillä hänellä on neljä lasta, joista kaksi on tyttöjä. ­ en ennen lasteni murrosikää arvannut, miten vaativa ikä teini-ikä on. tunteet ovat voimakkaita ja rajoja etsitään. on ihana palata Suomeen, jossa lapsenikin haluavat asua. Wienissä he eivät viihtyneet kovin hyvin, vaan tarvitsivat enemmän aikaani ja läsnäoloani, kuvaa Biaudet rehellisesti vaativaa työtään. ­ olen nähnyt, millaista etsikkoaikaa nuoruus voi olla. ikävä kyllä olen työssäni todennut senkin, että ihmiskauppiaat ovat erityisen tarkkasilmäisiä hahmottamaan hetken, jolloin nuori on haavoittuvainen ja eksyksissä. Suurkaupungin vilinästä he nappaavat nopeasi kiikariinsa ne nuoret, jotka ovat eniten vailla turvaa ja ystäviä tai niin allapäin, että ovat alttiita huijaukselle. Sellaisia ovat esimerkiksi työtä etsivät nuoret ja masennuksesta kärsivät nuoret. ­ ihmiskauppiaat kehittelevät koko ajan uusia tapoja houkutella lapsia. yksi sellainen on Ghanassa luodut jalkapalloakatemiat, joilla ei ole mitään tekemistä jalkapallon eikä akateemisten oppilaitosten kanssa. Jalkapallotähdet ovat lähes kaikkien pienten poikien esikuvia ja sankareita. Ammattijalkapalloilijoilla kuvitellaan olevan paljon rahaa, joten omat vanhemmat saattavat myydä lapsensa ihmiskauppiaille hyvässä uskossa, että lapsi päätyy sisäoppilaitokseen, jossa hänestä koulutetaan ammattiurheilija. Parhaimmassa tapauksessa kaupattu lapsi jätetään yksin jollekin euroopan lentokentistä. Hän voi vielä pelastua, jos osaa hakeutua turvaan. Pahimmassa tapauksessa jalkapalloakatemiat myyvät lapset seksikauppaan, sanoo Biaudet. - toinen keino houkutella nuoria tyttöjä on poikaystäviksi tekeytyvät ihmiskauppiaat. He etsivät tyttöjä, tutustuvat heihin ja saavat heidät ihastumaan itseensä. Kun tyttö ryhtyy tapailemaan poikaa ja uskaltautuu hänen mukaansa, hänet siepataan ja hän katoaa. eva Biaudet tutustui Planin hankkeisiin Keniassa 2008. Uhreilta puuttuu "kartta" omasta reitistä lapsi- ja naiskauppa ovat tällä hetkellä nopeimmin kasvava ja kolmanneksi suurin kansainvälisen rikollisuuden muoto huumekaupan ja laittoman asekaupan jälkeen. ­ tosin tämä järjestys muuttuu eikä ole enää varmaa, onko ihmiskauppa vasta kolmas, sanoo Biaudet. ­ laajenemisen mahdollistavat viranomaisten välinpitämättömyys ja lainsäädännön tai sen toimeenpanon puutteet. Rikolliset ovat kekseliäitä käyttämään hyväkseen viranomaisten hitautta. uhreja liikutellaan paikasta toiseen, jotta heille ei muodostu sosiaalisia siteitä esimerkiksi seksiä ostaviin asiakkaisiin. usein uhri ei itse tiedä olevansa myyty tai että hänet on myyty välittäjältä toiselle useita kertoja. yleensä uhrilla ei ole mitään karttaa mielessään paikoista, joissa hän on ollut, sanoo Biaudet. eurooppaan uhrit tuodaan usein yli Adrianmeren Albaniasta italiaan ja siitä eteenpäin. Järjestäytyneet rikolliset kuljettavat Balkanin maihin vuosittain tuhansia nuoria naisia ja lapsia. yhteisön tukeminen ehkäisee lapsikauppaa Perheiden liikkuvuus on yksi tekijöistä, jotka lisäävät ihmiskauppaa. ­ lapsia ja nuoria katoaa ja heitä värvätään pakolaiskeskuksista, kertoo Biaudet. Perheiden liikkuvuus onkin yksi niistä tekijöistä, miksi Plan kohdentaa apunsa koko yhteisöön yksittäisen lapsen sijaan. Kun yhteisöä tuetaan, lapsen asema on turvatumpi. Biaudetin aloittaessa Planin hallituksessa Planin asiantuntemus vahvistuu myös Suomen sisäpoliittisen koneiston asiantuntemuksen osalta. Biaudet on entinen Rkp:n kansanedustaja (1991­2006) ja peruspalveluministeri (1999­2000, 2002­2003). Hän on toiminut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1989­1996. Koulutukseltaan eva Biaudet on oikeustieteilijä. KiRJoittAJA työSKeNtelee PlANiSSA PAuliiNA oJAlA-HeiSKANeN
• Jaakko Hämeen-Anttila islam ja työ "otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi". Kristinuskon suhtautuminen työhön on aina ollut jännitteistä. Vanhassa testamentissa, 1. Mooseksen kirjassa (3: 19) työn vaivalloisuus esitetään Jumalan säätämänä rangaistuksena tai ainakin vääjäämättömänä seurauksena syntiinlankeemuksesta. Myös työn hedelmiin on suhtauduttu varovaisesti, ellei suorastaan torjuvasti. Kaikki maallinen hyvä on helposti nähty synnillisenä mammonana, joka vierottaa ihmisen Jumalasta. Materia on sielun vankila. toisaalta luterilainen työmoraali on korottanut työnteon lähes itseisarvoiseen asemaan, tuloksista juuri piittaamatta. ora et labora, rukoile ja tee työtä. islamin asenne työhön on toisenlainen, tavallaan ehkä ongelmattomampi. Vaikka Koraani tuntee kertomuksen 16 - MAAilMANKuVA
• Aadamin ja eevan lankeemuksesta ja pitää ihmistä luonnoltaan puutteellisena ja pahaan taipuvaisena, varsinaista perisyntiä islamissa ei ole, kuten ei myöskään syntiinlankeemuksesta aiheutuvaa, myöhemmille sukupolville periytyvää rangaistusta. työ ei ole ihmiselle säädetty osa eikä myöskään rangaistus rikkomuksesta, vaan yksinkertaisesti osa arkea, vailla sen suurempia uskonnollisia intohimoja. osansa uskontojen erilaisella suhtautumisella työhön on tietyillä uskonnon syntyhistorian eroavaisuuksilla. Kristinuskon perustaja kehotti ottamaan oppia linnuista, jotka eivät kylvä eivätkä kynnä mutta tulevat silti mainiosti toimeen, ja yllytti ihmisiä jättämään työnsä ja toimensa ja seuraamaan häntä. islam puolestaan syntyi keskiluokkai- sena uskontona. Perinteisen historian mukaan profeetta Muhammad toimi ensin varakkaan kauppiaanlesken palkollisena ja sittemmin itse kauppiaana ennen profeetallista kutsumustaan. olipa tämä historiallisesti totta tai ei, Koraanissa näkyy kauppiasyhteiskunnan henki. Kaupankäynti on osa arkielämää ja kauppaterminologiaa käytetään uskonnollisessa tekstissä kuvaannollisesti. Syntiset jäävät tappiolle, hurskaat saavat voiton. ehkä juuri kaupallisen taustansa takia islam suhtautuu myös vaurauteen positiivisesti. Vauraus on helposti nähty jumalallisen suosion merkkinä, kuten kalvinismissa, ja sen on annettu vapaasti näkyä. Raha ei ensisijaisesti ole syntistä mammonaa vaan Jumalan suopeuden merkki, ja sen vierominen olisi jumalallisen armon halveksimista. MAAilMANKuVA - 17
• luterilainen työmoraali on korottanut työnteon lähes itseisarvoiseen asemaan, tuloksista juuri piittaamatta. ora et labora, rukoile ja tee työtä. idässä on myös toisenlaisia, uskontoon niveltymättömiä käsityksiä työstä. lähi-idän yhteiskunnat ovat edelleen vahvan hierarkkisia ja luokkaerot ovat suuria. Varsinkin ruumiillinen työ kuuluu alemmille sosiaaliluokille, ero ylempiin luokkiin on huomattava eikä tätä eroa voi jättää huomiotta tai syrjäyttää. työn käsite jakautuu terävämmin kahtia kuin mihin esimerkiksi Suomessa on totuttu. on olemassa varsinainen ruumiillinen työ, joka kuuluu alemmille luokille, ja yläluokille paremmin soveltuva kirjoituspöytätyö ja johtaminen. Jakolinjaa ei hevin ylitetä ilman painavaa syytä eikä sen ylittämistä pidetä sopivana. tuntemattoman sotilaan miehistön kanssa "veljeilevät" upseerit herättäisivät lähi-idässä aivan toisenlaisia reaktioita kuin pienviljelysyhteiskunnan päälle rakentuvassa Suomessa. toisaalta työltä puuttuu se lähes pyhä asema, joka saa suomalaiset työskentelemään niska limassa sovitun aikataulun pitämiseksi. Suomessa töiden pitää tulla tehdyiksi, kun niin on kerran sovittu, ja burnout on siitä pieni hinta. lähi-idässä tilanne on lähes peilikuva tästä. työn ei anneta rasittaa, varsinkaan jos päällysmies ei koko ajan ole seuraamassa työn edistymistä. työn tekeminen ei ole pyhä kunnia-asia vaan yksinomaan arkista todellisuutta, jolla on vain välinearvo, ei omaa itseisarvoa. otsa hiessä sinun ei tarvitse hankkia leipääsi, jos saat sen vähemmälläkin. toisaalta myös toiseen suuntaan joustetaan. Ajatus työn ja vapaa-ajan tiukasti erottamisesta on vierasta lähi-idässä. Perinteisessä kulttuurissa kauppiaat tavallisesti asuivat puotinsa yläkerrassa ja valmistivat tavaroita puoliksi kaduilla: tuotannon eri prosessit valmistamisesta myymiseen olivat päällekkäisiä ja toistensa lomaan limittyviä. Kun asiakas saapui, käsityöläinen lopetti työnsä ja muuttui kauppiaaksi, eikä kaupoilla ollut sulkemisaikoja. Jyskyttämällä kaupan ovelle sai kauppiaan hereille yölläkin, eikä teurastajan, kokin ja tarjoilijan työ on arkista ja sen hedelmistä ihminen voi huoletta nauttia ja antaa niiden näkyä. toisaalta myös kerjääminen on nähty luonnollisena toimeentulotapana. islamin laki säätää muslimien uskonnolliseksi velvollisuudeksi ns. almuveron (zakat) kaikesta omaisuudesta, jonka määrä ylittää tietyn rajan. Nykyään almuvero kerätään tavallisesti keskitetysti, mutta periaatteessa, ja yhä edelleen toisinaan myös käytännössä, uskovat voivat vapaasti lahjoittaa almuveron määrittelemän summan joko yksityiseen hyväntekeväisyyteen tai koko yhteisöä hyödyttäviin projekteihin. usein tämä almuvero on maksettu suoraan köyhille tai kerjäläisille. Kerjäläisten olemassaolo tavallaan mahdollistaa uskonnollisen velvollisuuden toteuttamisen ­ jos kaikki olisivat rikkaita, kukaan ei voisi maksaa almuveroa, koska ottajia ei olisi. tällainen ajattelu on luonut kerjäläisille hyväksytyn aseman yhteiskunnassa, vaikka toisaalta on myös korostettu, että antava käsi on ylempi. on parempi antaa kuin ottaa, mutta työn tekeminen ei silti ole ainoa selviytymisen väline, koska aina on oikeus vedota parempiosaisten suopeuteen Jumalan nimessä. Suhteessa työhön islamissa ei siis ole sisäänrakennettua uskonnollista painolastia, suuntaan kuin toiseenkaan. uskonnon teoria ei kuitenkaan näytä koko kuvaa. lähi- 18 - MAAilMANKuVA
• islamin uskossa työltä puuttuu se lähes pyhä asema, joka saa suomalaiset työskentelemään niska limassa sovitun aikataulun pitämiseksi rooleja suinkaan aina erotettu toisistaan. Nyky-yhteiskunnassa tämä tuotannon ja myynnin limittyneisyys ei enää toteudu näin vaivattomasti, mutta jotain siitä on jäänyt jäljelle. työn ja vapaa-ajan jakolinja on epäselvempi kuin nyky-Suomessa, ja kirjattuja aukioloaikoja tärkeämpää on myynnin sujuvuus: jos asiakkaita on, kauppa pysyy auki. toisaalta työn ja vapaa-ajan jakolinjan hämärtymisessä on piirteitä, jotka voivat olla suomalaiselta kannalta kiusallisiakin. yksi näistä liittyy lapsityövoimaan. Kuten työn ja vapaa-ajan välillä ei ole selvää eroa, ei myöskään työntekijöiden ja ulkopuolisten välillä ole selvää eroa. lähiidän yhteiskunnat ovat vahvan yhteisöllisiä: yksilön sijasta perusyksikkönä on (laajennettu) perhe. Niinpä perheyrityksissä koko perhe on yhtälailla osallinen työstä. Samalla tavalla kuin perinteisessä suomalaisessa yhteiskunnassa lapset olivat mukana perheen työssä, olipa se ansiotyötä tai kotityötä, monissa lähi-idän nyky-yhteiskunnissa lasten työpanos hyödynnetään aikuisten työn kylkiäisenä. tavallaan Suomessa yleistymään päin oleva oppisopimusjärjestelmä on paluuta tähän perinteisen yhteiskunnan työympäristöön, olipa se hyvää kehitystä tai ei. erona tietysti se, että oppisopimusjärjestelmä ei nivoudu muihin sosiaalisiin verkostoihin, kuten perheeseen. Samaten lähi-idässä lapsityövoimankäytön pahimmat ongelmat eivät niinkään löydy perheyhteisöjen sisäisestä työnjaosta kuin niistä tilanteista, joissa lapsen työpanos myydään ulkopuoliselle, työntekijöiden keskinäisistä sosiaalisista verkostoista irralliselle yrittäjälle. toinen ero on ammattiyhdistyksiin järjestäytymisessä. lähi-idässä ammattiyhdistysliikkeellä ei juuri ole vankkoja toimintamahdollisuuksia. Perinteisessä yhteiskunnassa tästä ei ehkä ollut suurtakaan haittaa, kun pääoma ja työvoima kuuluivat pitkälti yhteen eikä niiden välillä ollut ylittämätöntä kuilua. Basaarikauppias valmisti saamistaan raaka-aineista itse tuotteensa ja myi sen omaksi edukseen. Nyky-yhteiskunnassa tilanne on ongelmallisempi, kun pääoma ja työ ovat eriytyneet ja työvoimaa on runsaasti tarjolla, mikä luo työvoiman pakkomarkkinat, joilla työntekijän on myytävä työpanoksensa tarjottuun hintaan työn arvosta riippumatta. toisaalta lähi-idän yhteiskunnat elävät suurta murroskautta, jossa työhön liittyvät kysymykset ovat pieni yksityiskohta suurempien ongelmien rinnalla. Sosiaaliset ongelmat, demokratiavaje, äärifundamentalismi ja kylmäverinen suurvaltapolitiikka öljyintresseineen muodostavat ne puitteet, joissa yhteiskunnat joutuvat toimimaan. työvoimapolitiikka jää tässä yhteydessä hienosäätämiseksi, jolla ei ole suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. KiRJoittAJA oN HelSiNGiN ylioPiStoN ARABiAN KieleN JA iSlAMiN tutKiMuKSeN PRoFeSSoRi MAAilMANKuVA - 19
• Porkkanan kylvöä Pienviljelijäyhdistyksen kurssilla 1924. lauri Haapanen ikään katsomatta työnteko kuului suomalaislasten arkeen aina 1900-luvun alkuvuosikymmeniin saakka. Vanhan maatalouden työtehtävät vaativat harjaantumista pienestä pitäen, joskin köyhimpien kohdalla kyse oli suoranaisesta pakkotyöstä jokapäiväisen leivän vastineeksi. ennen muuta maanviljelyä, mutta myös karjanhoitoa, metsästystä ja kalastusta. ­ Suomalaisen työn historia on luonnonvarojen hyödyntämistä, summaa kirjailija Kaari Utrio, jonka kymmenet historialliset romaanit luotaavat suomalaisen arjen ja työn historiaan. Maantieteellisesti Suomi on kuitenkin maanviljelyn äärirajoilla. lisäksi kasvukausi oli menneinä vuosisatoina vielä pari viikkoa nykyistäkin lyhyempi niin kutsutun pienen jääkauden takia. ­ Ja sitten kun asutus eteni itään ja pohjoiseen, niin tilat kävivät aina vaan hallaisemmiksi ja surkeammiksi elinkeinon harjoittamiseen. Meidän on nykymaailmassa vaikea kuvitellakaan, minkälaista raatamista se jokapäiväisen elämän ylläpito vaati. Kyllä siinä tarvittiin kaikkia, myös lapsia, utrio sanoo. lasten työnteko oli vanhan maatalouden aikaan itsestäänselvyys. Se myös varmisti tietotaidon periytymisen kussakin yhteiskuntaryhmässä, talolliselta talolliselle, käsityöläiseltä käsityöläiselle ja palkolliselta palkolliselle. ­ Maatalouden työprosessit olivat niin pitkiä ja monimutkaisia, että niitä täytyi opetella lapsesta saakka. ei sinne voinut tulla kukaan keltanokka parikymppisenä töihin. lapsille sopivia töitä olivat muun muassa langan keh- 20 - MAAilMANKuVA KANSAN ARKiSto
• rääminen, puolaaminen ja keriminen, höyhenten, marjojen ja sienten kerääminen, risujen ja oksien pilkkominen, eläinten ruokkiminen ja paimentaminen, viestinviejänä toimiminen ja vaikkapa "valkian" tuominen vieraan piippuun. tilattomien perheissä varhaisessa työhön oppimisessa oli kyse myös oman leivän ansaitsemisesta. Kun lapsi kelpasi vieraaseen taloon paimeneksi tai piikojen ja renkien avuksi, kotona oli ruokittavia yksi suu vähemmän. Ruotsin valtakunnassa vallitsi 1660-luvulta lähtien palveluspakko, joka tarkoitti maata omistamattoman rahvaan pakkoa pestautua vähintään vuodeksi kerrallaan rengeiksi ja piioiksi. tällä haluttiin helpottaa erityisesti aatelin työvoimapulaa. 1700-luvun vaihteen tietämillä palveluspakkoa laajennettiin "puolikasvuisiin" eli 15­18-vuotiaisiin renkeihin ja piikoihin, ja vähän myöhemmin myös "puolikasvuista nuorempiin". tavanomaisen vuoden sopimuksen sijaan lasten oli palveltava samaa isäntää kolme vuotta yhteen menoon, "jotta oppisivat vakiintumaan". Palkkana toimi ylöspito, mutta koska keskenkasvuisten poikien ja tyttöjen työpanos ei vastannut heidän elättämisestään aiheutuneita kustannuksia, oli heidän palveltava isäntäänsä niin kauan, että tämä katsoi vaivansa korvatuksi. sori Marjatta Rahikainen Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitokselta. ­ Kun ottaa huomioon, että siellä oli jopa 5-vuotiaita lapsia töissä, niin ymmärtää hyvin, että tuottavuuteen ei kiinnitetty manufaktuureissa mitään huomiota. Kantavana periaatteena oli, että köyhät tekivät työtä ruokansa eteen eivätkä olleet köyhäinhoidon rasitteena. Varsinainen tehdastyö alkoi Suomessa vuonna 1800, kun etelä-Hämeessä tammelassa sijainneeseen Jokioisten kartanon verkamanufaktuuriin hankittiin englannista Notkeat lapset mahtuivat ryömimään koneiden alle putsaamaan lattiat tekstiilijätteistä ja koneen osat öljystä ja tekstiilipölystä. Köyhä ansaitkoon työllä leipänsä Muun euroopan vanavedessä lasten teollisuustyö alkoi Suomessa manufaktuureista 1700-luvulla. Manufaklastaajia Valkon satamassa, loviisa 1925. tuureissa sovellettiin työnjakoa, mikä mahdollisti ammattitaidottoman työvoiman käyttämisen. kehruu- ja kutomakoneet. Ne oli suunniteltu niin, että ne tehtaita manufaktuurit eivät kuitenkaan olleet, koska niis- edellyttivät lapsityövoiman käyttöä: nopsat pikku sormet sä ei ollut koneita vaan tekniikka oli sama kuin käsityö- solmivat kehruukoneen katkenneet langanpäät toisiinsa läisillä. ja notkeat lapset mahtuivat ryömimään koneiden alle ­ Monet manufaktuurit olivat lähinnä työlaitoksia, putsaamaan lattiat tekstiilijätteistä ja koneen osat öljystä jonne kerättiin köyhät kaduilta kerjäämästä, ja siinä jou- ja tekstiilipölystä. kossa manufaktuureihin tuli myös lapsia, kertoo profesVarsinaiseksi tiennäyttäjäksi lapsityövoiman käytölle MAAilMANKuVA - 21 KANSAN ARKiSto
• Forssan pumpulitehtaan työläisiä ryhmäkuvassa tehdasrakennuksen edustalla. lapset eturivissä 1900. teollisuudessa muodostui kuitenkin tampereelle 1820-luvun lopussa perustettu Finlaysonin puuvillatehdas. ­ lisääntyvästä lasten tehdastyöstä oltiin oikein tyytyväisiä, koska näin lapset eivät olleet enää köyhäinhoidon rasituksena. tämä on ollut ihan yleinen kanta ja näin se lukee viranomaisten papereissa. Minkäänlaista moraalista huolta tehdaslapsista ei näytetä 1800-luvun Suomessa kannetun, Rahikainen kertoo. Pienilukuisen tehdaslasten joukon sijaan haluaisin kiinnittää huomion maaseudun huutolaislapsiin, joita oli kymmenen kertaa enemmän kuin tehdaslapsia. Suomessa lasten eli alle 15-vuotiaiden tehdastyö ei kuitenkaan koskaan saavuttanut sellaisia mittasuhteita kuin esimerkiksi englannissa. enimmilläänkin ­ 1890-luvun alussa ­ Suomessa oli teollisuustyössä vain runsaat 2000 lasta. Heidän osuutensa koko tehdastyövoimasta oli tuolloin enää neljän prosentin luokkaa. ­ tämän pienilukuisen tehdaslasten joukon sijaan haluaisin kiinnittää huomion maaseudun huutolaislapsiin, joita oli kymmenen kertaa enemmän kuin tehdaslapsia, Rahikainen sanoo. Huutolaisuus tarkoitti orpojen tai vähävaraisten vanhempien lasten sijoittamista sijaiskoteihin, ja huutolaiuus oli tärkein lasten köyhäinhoidon muoto 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun saakka. Koska kasvavassa iässä olevat lapset kuitenkin söivät enemmän kuin pystyivät työnteollaan tuottamaan, kunnat maksoivat korvauksen lapsen ottaneelle perheelle. Ja koska keisarin köyhäinhoitoon myöntämät rahat piti saada riittämään mahdollisimman monelle, annettiin lapsi kerran vuodessa pidettävässä vaivaishuutokaupassa sille, joka suostui hänet pienintä korvausta vastaan ottamaan. Vaikka hyviäkin esimerkkitapauksia tunnetaan, monesti huutolaisia otettiin raskaita töitä tekemään juuri niihin taloihin, joilla oli piikojen ja renkien keskuudessa huonon talon maine. ­ Huutolaislapsilla saatettiin teettää ihan hirveästi työtä ja heitä kohdeltiin usein todella huonosti, Rahikainen kertoo. herrojen metkuja tuo koulunkäynti Koulunkäynti ei historiallisesti ole kuulunut suomalaislasten päiväohjelmaan. 1600-luvulla perustettiin ensimmäiset triviaalikoulut, mutta käytännössä vain harvalla oli niihin mahdollisuus. ensinnäkin koulunkäynti ja lapsen elättäminen kaupungissa oli kallista. toiseksi koulua 22 - MAAilMANKuVA KANSAN ARKiSto
• käyvä lapsi oli poissa kotitöiden teosta. Kaari utrio muistuttaa, ettei koulunkäynti ollut monesti vanhempien mielestä tarpeen, jos edes suotavaa. ­ esimerkiksi talonpoikaissäädyssä, kuten muissakin säädyissä, vallitsi sellainen tietynlainen sääty-ylpeys, että ihminen syntyy säätyynsä ja pysyy siinä. Katsottiin, että on turhaa herrojen metkuja tällaiset lukemiset ja opiskelut, utrio kertoo. ­ toisaalta joukossa on aina myös niitä, jotka ovat tavoitelleet parempaa. Kun noita Vaasan triviaalikoulun oppilasluetteloita lukee, niin on siellä ihan työmiestenkin poikia. eivät he kylläkään yleensä menestyneet, mikä varmaan johtui siitä, että olivat melkein kuolleet nälkään. Mutta periaatteessa siellä oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, vaikka kaikkein varakkaimmilla oli tietysti yksityisopettajat. tehtaiden yhteyteen syntyneet tehtaankoulut perustuivat siihen työnantajan velvollisuuteen, että jokaisen palveluksessa olleen henkilön tuli osata lukea vähintään katekismuksen verran. tämä oli ehtona ripille pääsyyn. Joillekin opetettiin tehtaankoulussa myös hieman kirjoittamista ja laskemista. Kansakouluja alettiin perustaa 1800-luvun jälkipuolella. lukuvuonna 1900­1901 kansakoulua kävi 34 pro- senttia kouluikäisistä maalaislapsista. Kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli 51 prosenttia ja oppivelvollisuuden tullessa voimaan vuonna 1921 prosenttiluku oli 68. Vaikka lainsäädäntö alkoi puuttua lapsityövoiman käyttöön jo 1880-luvulla, käytännön vaikutuksiltaan lait olivat aluksi varsin nimellisiä. Vasta itsenäisyyden ensivuosina säädetyt työsuojelulait lopettivat lapsityön myös käytännössä. Vaikka omaa perhettä toki autettiin maataloustöissä koulupäivän päätyttyä vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, pikkurengeiksi, -piioiksi tai esimerkiksi kauppaapulaisiksi lapsia ei enää palkattu. tehdastyössä lapset olivat koneiden kehittyessä käyneet muutenkin tarpeettomiksi. ­ lapsityön loppuminen toi suunnattoman ongelman, koska pelättiin lasten joutuvan harhateille, jos he laiskottelevat päivät pitkät. tämä oli yksi syy siihen, että oppivelvollisuuslaki viimein saatiin läpi. Ja tietysti se oli voimakasta suomalaisuuden aikaa, joten taustalla oli koko ajan myös ajatus kansakunnan kasvattamisesta, utrio sanoo. Jutussa mainittujen haastattelujen lisäksi lähteinä on käytetty erityisesti professori Marjatta Rahikaisen kirjoituksia lasten työnteon historiasta Suomessa. tehtaankadun koulu, Helsinki, ensimmäinen luokka 1910-luku. MAAilMANKuVA - 23 KANSAN ARKiSto
• Anni Haataja Viherkaulustyöläisten esiinmarssi työelämä on ollut jo pitkään murrosvaiheessa teknologian kehityksen, globalisaation, sodanjälkeisen sukupolven eläköityimisen ja pätkätöiden lisääntymisen takia. talous- ja ympäristökriisit moukaroivat työelämää entistä voimakkaammin uuteen muotoon. lähitulevaisuudessa yhä useampi tekee viherkaulustyötä. Vihreillä töillä hallitaan ilmastonmuutosta, kitketään työttömyyttä ja luodaan tasa-arvoisempia yhteiskuntia. työelämä on murroksessa. Sähköposti ja kännykkä mahdollistavat työnteon missä ja milloin vaan, kansainvälinen kilpailu työpaikoista on kovaa ja suurten ikäpolvien eläköityessä tilalle astuu pätkätyösukupolvi, jolle vapaa-aika ja hyvinvointi on usein epävarmaa työtä tärkeämpää. tutkija timo Räikkösen mukaan työelämän suurin murros on kuitenkin vasta edessä. - ympäristökriisin pitäisi olla suurin kysymys työn tulevaisuutta pohdittaessa. Kestävän kehityksen näkökulmasta työelämä ei ole vielä tarvittavassa murroksessa. Meillä pitäisi olla jo kova kiire kohti huomattavasti ympäristöystävällisempää työn tulevaisuutta, työterveyslaitoksella tutkijana toimiva timo Räikkönen sanoo. timo Räikkönen ihmettelee sitä, että työn tulevaisuutta tutkittaessa ympäristönäkökulma jää usein vaille huomiota. Kymmenet erilaiset skenaariot siitä miltä työelämä näyttää tulevaisuudessa on tehty talouden ja teknologian näkökulmista. - työn tulevaisuutta ja ympäristökriisiä ei voi erottaa toisistaan. on ihmeellistä, että näitä kahta on tutkittu rinnakkain näinkin vähän. Meillä ei ole kunnon kuvaa siitä miten työ tulee muuttumaan ympäristökriisin seurauksena. Vuoteen 2050 mennessä yhteiskuntamme pitäisi olla hiilineutraali ja tämän saavuttaminen työelämässä vaatii suurta ekologista rakennemuutosta. tavoitteeseen pyrkimisen tulisi näkyä koko ajan ja joka paikassa. Hiilineutraaliin työelämään pyrkiminen ei ole sitä, että tulostetaan kaksipuolisesti ja ostetaan luomukahvia, muutoksen pitää olla perustavanlaatuisempaa, timo Räikkönen sanoo. Maailmalla puhutaan jo paljon vihreistä töistä, jotka ovat samanaikaisesti välttämättömyys ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi ja mahdollisuus luoda kestävää talouskasvua ja työpaikkoja. Presidentti Barack Obama on luvannut käyttää 150 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana viiden miljoonan vihreän työpaikan luomiseksi. tennesseen yliopiston tutkimuksen mukaan viisi miljoonaa vihreää työpaikkaa syntyisi jo sillä, että 25 prosenttia yhdysvaltojen energiasta tuotettaisiin uusiutuvista lähteistä vuoteen 2025 mennessä. tulevaisuudessa yhä suurempi osa työtä tulee timo Räikkö- 24 - MAAilMANKuVA
• sen mukaan olemaan Suomessakin ympäristöystävällistä viherkaulustyötä sinikaulustöiden ja valkokaulustöidenkin siirtyessä halvempien tuotantokustannuksien maihin. - Monet uusista viherkaulusammateista kuten aurinkopaneelien asentaminen, tuulivoimaloiden pystyttäminen ja ylläpito ja vanhojen rakennusten tiivistäminen ovat luonteeltaan paikallisia. työllistämispotentiaali on merkittävä, sillä nämä työt eivät ole siirrettävissä ulkomaille, timo Räikkönen sanoo. Vielä Suomi ei Räikkösen mukaan ole tehnyt tarpeeksi vihreiden töiden lisäämiseksi esimerkiksi talouden elvytystoimien yhteydessä. esimerkiksi etelä-Koreassa 80 prosenttia koko elvytysbudjetista on suunnattu vihreään elvytykseen eli vihreiden töiden luomiseen. - Vaikka talouskriisi on tuonut paljon epävarmuutta ja työttömyyttä niin se antaa mahdollisuuden miettiä mitä haluamme tulevaisuudelta, miten toimimme taantuman päätyttyä. Haluammeko ja voimmeko palata kovan talouskasvun ideologiaan ja kuvitella, että kasvu voi jatkua loputtomiin. Kesti siinä sitten 10 tai 40 vuotta niin kasvun rajat ovat lähellä. Nyt taantuman aikana pitäisi kovasti miettiä miten talousmallimme voivat olla luonnon kannalta kestäviä. ilmastonmuutoksen hallitsemiseen tähtäävät investoinnit ovat jo luoneet runsaasti uusia työpaikkoja useilla aloilla sekä kehittyvissä että kehitysmaissa. lähitulevaisuudessa vihreiden työpaikkojen määrän uskotaan lisääntyvän miljoonilla. Kehitysmaissa vihreiden töiden toivotaan työllistävän osan ilmastonmuutoksen takia maataloudessa ja turismissa työnsä menettäneistä. - Kehittyvien maiden talouskasvua ei voi kieltää. on kuitenkin mahdollista, että kehittyvät maat eivät tekisi kaikkia samoja virheratkaisuja kuin teollistuneet maat ovat aikoinaan tehneet. Kehittyvät maat voisivat hypätä kuluttavan vaiheen ohi laadullisesti uuteen tuotantotapaan. länsimailla on tässä iso rooli, sillä köyhät maat tarvitsevat resursseja ja teknologiaa. uusi työ joka muodostuu kehittyvissä maissa voi olla ympäristön kannalta kehittyneempää, kuin mitä meillä on koskaan ollut, timo Räikkönen sanoo. MAAilMANKuVA - 25
• Mikä vihreä työ? Kansainvälinen työjärjestö ilo ja yK:n ympäristöjärjestö uNeP julkaisivat vuonna 2008 ensimmäisen laajan vihreää työtä (Green Jobs) käsittelevän raportin. ilo määrittelee vihreän työn työksi, joka vähentää yritysten ja talouden eri sektoreiden ympäristölle haitallisia vaikutuksia. tavoitteena on, että vaikutukset ovat lopulta ympäristön kannalta kestäviä. Vihreä työ auttaa suojelemaan ekosysteemiä ja biodiversiteettiä, lisää energian- ja vedenkäytön tehokkuutta, tekee taloudesta hiilineutraalimpaa ja minimoi haaskakulutusta ja saastuttamista. erityisesti energia- liikenne- ja rakennusaloille sekä maanviljelyyn ja metsänhoitoon uskotaan syntyvän vihreitä töitä. tavoitteena on, että vihreää työtä syntyy niin korkeasti koulutetuille asiantuntijoille kuin kehitysmaissa työtä eniten tarvitseville eli nuorille, naisille, maanviljelijöille ja slummien asukkaille. Vihreiden töiden tulee olla myös ihmisarvoista työtä (Decent Jobs). ilo:n mukaan useat periaatteessa vihreät työt ovat "likaisia, vaarallisia ja vaativia". erityisesti kierrätykseen, jätteenkäsittelyyn ja rakentamiseen liittyvät työt ovat usein huonosti palkattuja pätkätöitä. Vihreä työ aloitteen tavoitteena on luoda talouden, ympäristön ja ihmisten kannalta kestäviä, hyvinvoivia ja tasa-arvoisia yhteiskuntia. ViHReä työ luKuiNA · ympäristöystävällisten tuotteiden ja palveluiden markkina-arvo on tällä hetkellä 1370 miljardia dollaria ja arvon uskotaan kaksinkertaistuvan 2740 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. · Saksassa ympäristöystävällisen teknologian arvioidaan ohittavan kone- ja autotuotannon maan suurimpana teollisuuden alana vuoteen 2030 mennessä. · Vihreä teknologia on kolmanneksi suurin kasvuyrityssijoituskohde yhdysvalloissa. Kiinassa 19 prosenttia kasvuyritysinvestoinneista menee vihreään teknologiaan. · 2,3 miljoonaa ihmistä on työllistynyt uusiutuvan energian pariin. Vuoteen 2030 mennessä uusiutuva energian alalle on syntynyt 20 miljoonaa uutta työpaikkaa. Pelkästään Venezuelassa etanolin tuotanto polttoaineeksi voi luoda miljoona työpaikkaa kolmen vuoden sisällä. · Asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen johtavat rakennustyöt voivat luoda 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa euroopassa ja yhdysvalloissa lähivuosien aikana. · Kierrätys ja jätteiden hallinta työllistää jo nyt 10 miljoonaa ihmistä Kiinassa ja puoli miljoonaa Brasiliassa. lähde: Green Jobs: towards Decent Work in a Sustainable, low-Carbon World (ilo, uNeP, 2008) 26 - MAAilMANKuVA
• Anni Haataja Kuinka köyhyys katkaistaan? teinitytöt kouluun ja nuoret naiset töihin yhä useampi tyttö kehitysmaissa käy peruskoulun mutta harvat nuoret naiset pääsevät mielekkäisiin töihin. jatkokoulutuksen ja uramahdollisuuksien puute estää tyttöjä käyttämästä kaikkia kykyjään ja hidastaa kehitysmaiden talouskasvua. Kehitysmaiden 500 miljoonasta tytöstä ja nuoresta naisesta yhä useampi pääsee peruskouluun. Koko maailmassa 87 prosenttia ja maailman köyhimmällä alueella Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 70 prosenttia tytöistä on nyt peruskoulussa. Nousua on tapahtunut maailmanlaajuisesti viidessätoista vuodessa 10 prosenttia. toisen asteen koulutukseen siirryttäessä tyttöjen osuus kuitenkin romahtaa; koko maailmassa 57 prosenttia tytöistä jatkaa opintoja peruskoulun jälkeen ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ainoastaan 24 prosenttia. Huonosti koulutetut nuoret naiset päätyvät alhaisesti palkattuihin ja turvattomiin töihin tai jäävät kokonaan vaille työtä. etelä-Aasiassa nuorista naisista vain 29 prosenttia on töissä, nuorista miehistä taas 64 prosenttia. yksi tavallisimpia tyttöjen ja nuorten naisten ammatteja kehitysmaissa on kotiapulaisena työskentely, joka on alle 16-vuotiaiden tyttöjen yleisin työ. Perinteisesti turvallisena pidetyssä työssä miljoonat tytöt kohtaavat väkivaltaa, turvattomuutta, hyväksikäyttöä ja yksinäisyyttä. ­ Kaipaan kotiani ja olen yksinäinen. en voi kääntyä kenenkään puoleen, enkä jakaa tunteitani kenenkään kanssa. olen erityisen masentunut päivinä, kun olen yksin talossa. en tiedä, kuinka kauan jaksan olla tässä epähumaanissa ympäristössä. tiedän kuitenkin, että oman perheeni selviäminen riippuu työnteostani, kertoo 13-vuotias kotiapulaisena Bangladeshin Dhakassa työskentelevä MAAilMANKuVA - 27
• Fatima Planin tyttöjen asemaa globaalissa taloudessa käsittelevässä Because i am a Girl -raportissa. Miljoonat köyhät kotitaloudet ovat riippuvaisia kaupunkeihin ja ulkomaille töiden perässä muuttaneiden nuorten tyttöjen rahalähetyksistä. Filippiiniläinen 17-vuotias irene käyttää puolet 30 dollarin kuukausipalkastaan perheensä hyväksi. yhden prosentin nousu tyttöjen keskiasteen koulutuksessa lisää maan bruttokansantuloa 0,3 prosentilla. ­ lopetin koulun lukion ensimmäisen luokan jälkeen, koska sisarukseni opiskelivat eikä perheelläni ollut varaa kaikkien lapsien koulutukseen. Pidin opiskelusta mutta halusin auttaa perhettäni. tienaan tarjoilijana 30 dollaria kuukaudessa ja saan ilmaisen ylläpidon. lähetän puolet palkastani joka toinen kuukausi perheelleni ja joka toinen kuukausi yliopistossa opiskelevalle siskolleni. en pysty säästämään mitään, mutta sen jälkeen kun siskoni on valmistunut ja saanut töitä, hän tukee minua niin, että pystyn palaamaan kouluun, irene kertoo. Planin raportissa muistutetaan, että tyttöjen aseman parantaminen jatkokoulutuksen kautta on ennen kaikkea arvo itsessään mutta myös yksi tehokkaimmista keinoista vauhdittaa kehitysmaiden talouskasvua. Jo yhden prosentin nousu tyttöjen keskiasteen koulutuksessa lisää maan bruttokansantuloa 0,3 prosentilla. Jos intiassa naisten osuus työvoimasta suhteessa miehiin nousisi kymmenellä prosentilla nousisi maan bruttokansantulo 10 prosentilla. Nuorten naisten hyvinvointi ja työllisyys ovat erityisen uhattuina taantuman aikana. yli 60 prosenttia kehitysmaissa työssä käyvistä naisista on epävirallisissa työsuhteissa, joista irtisanominen on kaikkein nopeinta ja helpointa. Filippiineillä arviolta 70 prosenttia talouskriisin takia työttömäksi jääneistä on naisia. Naisten ja nuorten tyttöjen aseman vaikeutuminen työmarkkinoilla johtaa usein prostituution lisääntymiseen. Aasian vuoden 1997 talouskriisin aikana naisprostituoitujen määrä jopa nelinkertaistui indonesian pääkaupungissa Jakartassa. ­ tehtaat sulkevat oviaan joka puolella. ihmiskauppiaat lähestyvät naisia ja kysyvät haluavatko he työskennellä länsimaissa, thaimaalainen ammattiyhdistysjohtaja jitra Kotchadet sanoo talouskriisin vaikutuksista kotimaassaan. 28 - MAAilMANKuVA
• Pavol Stracansky itä-euroopassa varttuu tuhansia lapsia ilman vanhempia siirtolaisjärjestöt varoittavat, että itäeuroopassa varttuu kokonainen isätön ja äiditön sukupolvi, joka on altis rikollisuudelle ja hyväksikäytölle. Sadattuhannet lapset elävät sukulaisten ja ystävien luona tai laitoksissa, koska toinen tai molemmat vanhemmat ovat lähteneet töihin ulkomaille. Siirtolaisuusasiantuntijoiden mukaan ilman vanhempia varttumisesta on vakavia psykologisia seurauksia lapsille. lapsuus ilman vanhempia aiheuttaa ongelmia heidän yhteiskunnilleen tulevina vuosikymmeninä. ­Nämä lapset ovat kadotettu sukupolvi. Heillä on vaikeuksia koulussa ja jotkut jättävät opinnot kesken joutuen rikoksen tielle ja hyväksikäytetyksi, kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ioM:n edustaja jemini pandya sanoo. Paikalliset ja kansainväliset järjestöt arvioivat, että itäeuroopassa kasvaa satoja tuhansia, ehkä yli miljoona lasta ilman vanhempia näiden lähdettyä muualle töihin. ilmiöstä on vain vähän virallisia lukuja, sillä vanhemmat jättävät lapsensa sukulaisten tai ystävien huostaan, eivätkä ilmoita asiasta viranomaisille. lastensuojelujärjestöjen mukaan eniten hylättyjä lapsia on köyhimmissä maissa, ukrainassa, Bulgariassa, Moldovassa ja Romaniassa. Soros-säätiö Romaniassa sanoo maassa olevan 350 000 lasta ilman vanhempia. Romanian hallitus on vasta hiljattain alkanut laatia tilastoja siirtolaisuudesta, mutta arvioi kolmen miljoonan romanialaisen lähteneen ulkomaille työnhakuun. Jotkut niinkin nuoret kuin 12-vuotiaat lapset ovat tappaneet itsensä sen jälkeen, kun vanhemmat ovat lähteneet ulkomaille. Hylätyt lapset kärsivät usein pahasta masennuksesta. ­Jos toinen vanhemmista on paikalla, tilanne ei ole niin paha, mutta kun molemmat lähtevät pois, lapset kärsivät vakavista oireista, Soros-säätiön Denisa ionescu sanoo. Romaniassa hyväksyttiin hiljattain laki, jonka mukaan vanhemmat saavat 2500 euron sakon, jos eivät jätä lapsiaan sukulaisten huomaan lähtiessään. Summa vastaa kahta kolmasosaa keskimääräisestä vuosipalkasta. Vanhempien on myös sakon uhalla ilmoitettava sosiaaliviranomaisille lähdöstään 40 päivää aikaisemmin. Moldovassa on samanlainen tilanne. unicefin mukaan 20 prosentilla maan lapsista on toinen vanhempi muissa maissa ja kymmenellä prosentilla molemmat vanhemmat ovat lähteneet. Virallisten tilastojen mukaan 340 000 moldovalaista on töissä ulkomailla. Joissakin yhteisöissä kaikki vanhemmat ovat lähteneet ja lapset ovat isovanhempien hoidossa. Noin neljännes moldovalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Varattomuus on ajanut aikuiset työnhakuun ulkomaille. Virallisten tilastojen mukaan moldovalaiset siirtolaiset lähettivät kotiin 1,1 miljardia euroa vuonna 2008. Nämä varat auttoivat lapsia, mutta eivät korjaa psykologisia vaurioita, joita ilman vanhempia kasvaminen aiheuttaa. Puolassa psykologit ovat tutkineet orpokoteihin joutuneita lapsia ja huomanneet, että lapset eivät ymmärrä, miksi heidät on jätetty. esimerkiksi kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja, lapset ymmärtävät hoidon olevan välttämätöntä. Mutta lapset eivät käsitä, miksi he eivät voi seurata vanhempiaan muihin maihin. (iPS) MAAilMANKuVA - 29
• Anna Groth työ ja vaiva työn käsitteellä on monta määritelmää. laajemmassa merkityksessään - kotityö, pakkotyö, vapaaehtoistyö, surutyö - työ tarkoittaa samaa kuin vaiva tai ponnistus, josta ei välttämättä saa rahallista korvausta. työstä puhuttaessa tarkoitetaan usein nimenomaan palkkatyötä. Aluksi ihminen keräili ruokaa ja etsi suojaa vain oman henkensä pitimeksi, se ei ollut työtä vaikka kävikin varmasti työstä. työ alkoi samalla kun syntyi työnjako. osa yhteisöstä kaivoi juuria ja poimi marjoja, osa metsästi, ja sitten työn hedelmiä vaihdettiin. Maatalousyhteiskunnassa suhde työhön oli voimakkaan uskonnollinen ja kutsumuksellinen. teollistumisen aikana kellokortit merkkasivat selkeästi työn ja vapaa-ajan rajaa, työtä leimasi työnantajan ja -tekijän molemminpuolinen sitoutuminen. 1900-luvulla maatalouden ja teollisuuden osuus alkoi laskea matalapalkkaisten palveluammattien tieltä. ennen lähes kaikilla oli vakituinen työ. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa kaksi kolmasosaa työvoimasta on pätkätyöläisiä. ihmiselle on ollut hyödyllistä ja järkevää tehdä työtä ja työn tuloksista vaihdon välineitä. Harva enää korjaa, niittää tai tekee konkreettisesti käsillään jotain, jota sitten näyttöpäätteen ääressä vaihtaa palkkaansa vastaan? Kun kahden tutkinnon tohtorilla menee 85 prosenttia työpäivästä sähköpostien tarkistamiseen, mitä silloin on vaihdon välineenä? Nykyajan ihmisen tärkein pääoma tuntuu olevan aika, ei ammattitaito. "...Ammattitaito ilman aikaan ankkuroituvaa työpanosta on puhdas tittelin kaltainen abstraktio. ei kukaan sellaista halua toiselta ostaa.", kirjoittaa kirjailija, työterveyslääkäri juhani seppänen kirjassaan Hullu työtä tekee. Seppäsen mukaan on niin että, mitä isopalkkaisempi ihminen, sitä enemmän hänen odotetaan olevan käytettävissä, jopa vuorokauden ympäri. Koska työntekijä myy työnantajalle ennen kaikkea aikaansa, suhtautuvat työnantajat nihkeästi etä- ja osa-aikatöihin. tärkeintä on olla paikalla ja pitkään. Halu käyttää aikaan- 30 - MAAilMANKuVA
• sa muuhunkin kuin työhön ja tyytyä minimitoimeentuloon on toisten ajallisten uhrausten ja koko työn välttämättömyyden röyhkeää kyseenalaistamista. työ jäsentää elämäksemme kutsutun ajan, Seppänen arvioi. ihminen on aina joko töissä tai vapaalla töistä tai työhön valmistavasta koulutuksesta. Hän on joko eläkkeellä, työtön tai jossain suhteessa työhön. muutos ravisuttaa työelämän yllä on soitettu hälytyskelloja pitkään, jo ennen nykyistä laskusuhdannetta. työn on itse asiassa väitetty olleen jatkuvassa mullistuksessa teollisen vallankumouksen jälkeen. Ravisuttavina visioina on nähty mm. robotit ja työn täysautomaatio, itseohjautuvat työryhmät, sosialismi, tietoyhteiskunta vailla ajan ja paikan kahleita tai globalisaatio. Ammattien työnkuvat, hierarkiat tai sukupuolten työnjako ovat kuitenkin muuttuneet vain vähän. tänä päivänä työelämässä puhutaan jos mahdollista vieläkin enemmän jatkuvan muutoksen välttämättömyy- Kevyttä ja uuvuttavaa työelämä vaatii paljon myös kymmentuntista tarhassa olevilta lapsilta. uskottelemme silti itsellemme, että perhe on meille tärkein eikä työ. Miksi se ei näy elämänvalinnoissa? Nyt jos koskaan meillä pitäisi olla mahdollisuus nopeasti kaikkien perustarpeet ja enemmänkin, niin että elämässä jäisi aikaa muuhunkin kuin työhön. Silti yhteiskunta muuttuu yhä työkeskeisemmäksi. Osmo soininvaara toteaa teoksessaan täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä, että insinöörit ovat vihdoin tehneet mahdolliseksi rakentaa vapauden valtakunnan, josta utopistit ovat vuosisatoja haaveilleet. Vain talouden ja politiikan pelisäännöt estävät meitä toteuttamasta sitä. Ammatti on jo kauan ollut olennainen osa ihmisen identiteettiä. ihminen myös odottaa nykyiseltä työelämältä paljon muutakin kuin palkkapussia; haasteita, mahdollisuuksia kehittää ja toteuttaa itseään ja luovuuttaan, onnistumisenkokemuksia. Se on paljon toivottu. Samaan aikaan kun työ käy meille yhä tärkeämmäksi, se muuttuu kevyemmäksi ja kokonaisuutta ajatellen merkityksettömämmäksi. työn käsitteeseen syntiinlankeemuksesta asti kuulunut vaiva ja valitus siirtyvät kauas pois halvan työvoiman maihin lasten ja ihmiskunnan vähäosaisten harteille. erityisen paradoksaalista on se, että työn muuttuessa kevyemmäksi tai raadannan siirtyessä yhä kauemmas ovat ihmiset työssään teollistuneissa maissa yhä väsyneempiä. loppuunpalaminen harventaa rivejä kahvihuoneissa kautta maan ja psykologit selvittelevät työpaikkojen tulehtuneita ihmissuhteita. osaltaan työpahoinvoinnin yleisyys selittyy sillä, että ilmiöllä on nimi ja se osataan diagnostisoida, mutta tukin uitossa ja kasken poltossa voipuneiden uupumus lienee ollut toisenlaista kuin näyttöpäätteensä ääreen masentuvan. Kaikella työllä on hintansa, jonka joku maksaa, jos en minä kukkarostani, niin joku muu nahoissaan. destä. uudistuva organisaatio on dynaaminen ja muutos on itseisarvo, jonka välttämättömyyttä ei kyseenalaisteta. itse työ jatkaa useimmiten kuitenkin kulkuaan vanhoja ratojaan. todellisiakin uudistustarpeita työelämässä toki on, mutta ne harvoin sisältyvät muutostavoitteisiin. Pitkäaikaistyöttömyyden ja työuupumuksen aikana luulisi esimerkiksi olevan tilaus aidosti joustavalle työelämälle, missä ihminen voi tehdä yksilöllisiä, omien prioriteettiensa mukaisia valintoja. Muutosta tai ei, mikään ei tule hävittämään työtä maailmasta, ei vaikka todella alkaisimme priorisoida perhettä ja puutarhaa ja kaikki mahdollinen automatisoitaisiin. Maapallo jatkaa pyörimistään, mutta yhteiskunnat romahtavat hetkessä, jos kaikki lopettavat työnteon. Siksi työtä, työntekijöitä ja -antajia on syytä arvostaa, meillä ja muualla. Kun meitä nyt vaaditaan pohtimaan kulutustottumustemme ympäristökuormitusta, yhtä tärkeää olisi miettiä kuka, ja millä ehdoilla, kulutushyödykkeeni raakaaineet on kerännyt, tavarat valmistanut ja kuljettanut ja käytättämäni palvelut tarjonnut. onko työ, jonka hedelmiä päivittäin nautin sadoin eri tavoin, tehty ja teetetty oikeudenmukaisuuden periaatetta ja ihmisoikeuksia kunnioittaen? Kaikella työllä on hintansa, jonka joku maksaa, jos en minä kukkarostani, niin joku muu nahoissaan. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA MAAilMANKuVA - 31
• NAiSteN MAAilMAStA
• tämän kirjoituksen pohjana on puheenvuoro Plan Suomen usko lapseen -seminaarissa 14.10.2009. Melina Voipio lapsen hätä ansaitsee tulla kuulluksi aina Myönnän, että minulla on jonkinlainen merkityksettömyyden tunne. Maailmassa on niin paljon hätää, kärsimystä, tuskaa. Mitä monin tavoin etuoikeutetun suomalaislapsen hätä on kurjuuden, köyhyyden ja sotien rinnalla? Mietin, pitäisikö minun jollakin tavalla todistaa tai vakuuttaa, että myös suomalainen, korkean elintason maassa syntynyt lapsi voi kokea kurjuutta ja hätää? toisaalta lapsen hätä ansaitsee tulla kuulluksi aina, oli sen syynä sitten sosiaaliset tai yhteiskunnalliset olot, nälänhätä tai luonnonkatastrofi. Jokainen lapsi syntyy valmiina uskomaan, luottamaan ja rakastamaan. Jokainen lapsi syntyy täynnä halua ja kykyä kiinnittyä, kehittyä, kuulua yhteisöön. Kun nyt katson sitä lasta, joka itse olen joskus ollut, tunnen lämpöä ja myötätuntoa. Haluaisin ottaa hänet syliin ja hoivata häntä. elämäni tänään on hyvää. olen vienyt pienimmän lapseni kouluun ja huolehtinut kaksi isompaa päivän alkuun. Keitän kupin kahvia, avaan tietokoneen ja istuudun mukavaan nojatuoliini. Pärjään omalla työlläni, vaikka olen eronnut ja elän kolmen lapsen kanssa yksin. Globaalissa mitassa olen käsittämättömän etuoikeutettu. Minun on kuitenkin nyt kyettävä palauttamaan mieleeni apeita ja ahdistavia muistoja, sillä olen lupautunut puhumaan toisenlaisesta suomalaisesta lapsuudesta omasta lapsuudestani. työnnän siis mielestäni syrjään tämän hetken ja hyvän elämäni lasteni kanssa ja pakotan itseni kohtaamaan muistoja ja tunnelmia, joista olen taistellut eroon. Ja kohtaan kipua ja ahdistusta, jota en haluaisi enää kohdata. tällä kohtaamisella menneisyyden kanssa on kuitenkin merkitys. Minua auttaa se, että uskon ja toivon voivani välittää viestin siitä, että jokaisella rakentavalla teolla on merkitys. Jokainen välittämisen osoitus tai kädenojennus kohti hädässä olevaa lasta vie eteenpäin. Minun äitini ei kärsinyt lapsena köyhyydestä tai sodasta. Hänen vanhempansa olivat yhteiskunnallisessa mielessä kyvykkäitä ja sitkeitä ihmisiä. äitini vanhemmat kuuluivat sukupolveen, joka nosti Suomen sodasta ja jälleenrakensi maan. äiti syntyi sodan jälkeen nousevaan Suomeen. Hän olisi voinut kasvaa tasapainoiseksi, normaaliksi ihmiseksi, mutta jokin meni vikaan. Hänen sielunsa meni jo lapsena rikki. äitini oli erilainen, vaativa ja herkkyydessään vilpitön. Siihen aikaan sellainen lapsi oli ilkeä ja epäonnistunut. Nuorena aikuisena äitini sairastui skitsofreniaan. Sa- 34 - MAAilMANKuVA
• moihin aikoihin, 17-vuotiaana hän tuli raskaaksi ja meni naimisiin isäni kanssa. Nuoripari kannustettiin muuttamaan pois kotikaupungistaan. Näin he jäivät ilman perheen tukea, lämpöä ja huolenpitoa. äitini vanhemmat eivät osanneet muutakaan. Pian äiti erosi isästäni. Seurasi vaihe, jossa elämässämme oli rauhallista. Ja sitten se loppui. Joudun nyt kutsumaan teidät mukaan matkalle tuon lapsen elämään, minun menneisyyteeni. äiti ja äidin mies istuvat olohuoneessa. Minä olen hiljaa omassa huoneessani. He polttavat tupakkaa ja juovat viiniä. Asunnossa on paljon kirjoja, sillä meillä ollaan sivistyneitä. en ole aivan varma, mitä sana tarkoittaa, mutta se liittyy kirjoihin ja yliopistoon. äiti tulee huoneeseeni ja esitän, että olen nukahtanut. Hän sammuttaa valon ja menee, ja kohta he lähtevät ravintolaan. Minä jään yksin. on pelottavaa olla yksin, mutta olen tottunut siihen. Katson ikkunastani näkyvää, pimeää merikaistaletta. Jossain siellä kaukana liukuu valaistu, suuri laiva. en saa unta. äiti ja äidin mies tulevat usein ravintolasta myöhään kotiin. Minä olen, kuten tavallista, ollut yksin uuden pikkusisareni kanssa. otan pienen viereeni nukkumaan. Hän on vuoden vanha ja minä jo kymmenvuotias. Haluan, että siskolla on hyvä olla. Paijaan siskoa ja hän nukahtaa. Sitten tulee äiti. Hän ei halua että olen siskon vieressä. Hänen mielestään minä olen paha ja sisko on hyvä. äiti tarttuu hiuksiini ja raahaa minut lattialle, ettei pahuuteni tarttuisi siskooni. äiti lyö ja heittelee minua pitkin huonetta. lopulta äiti lähtee ja minä jään itkemään. äidillä on viiniä. äiti istuu hiljaa paikallaan. Hän on pitänyt jo monta tuntia toista silmäänsä kiinni, jotta voisi torjua pahaa. Minä hiivin hiljaa keittiöön. Jääkaapissa ei ole ruokaa. Kaapissa on näkkileipää ja sokeria. otan näkkileipää ja varastan kourallisen sokeripaloja, aivan hiljaa, ettei äiti kuule. Hiivin huoneeseeni. Hiivin aina. en edes osaa kävellä muuten. Kuuntelen äidin hengitystä ja huomaan, että äiti on nukahtanut. Minä syön sokeria ja luen kirjaa. Minulla on kivaa. isäpuoli tulee kotiin. Nopeasti sammutan valon. ovi aukeaa ja näen isäpuolen savukkeen kiiluvan pimeässä. olen aivan hiljaa ja hän menee pois. äiti herää ja on vihainen isäpuolelle, joka on ollut ravintolassa ilman äitiä. äiti lyö isäpuolta. Kuuluu kolinaa ja he huutavat. Minulle tulee kakkahätä. en voi mennä vessaan, sillä minua pelottaa. en tiedä mitä tehdä. lopulta löydän kirjekuoren, kakkaan siihen ja pudotan kuoren ikkunasta. äitini on viereisessä huoneessa ja huutaa tasaisin väliajoin "Hiljaa" "Hiljaa, tai tulee selkään". Pelkään ja odotan, milloin askelet tulevat. äitini huutaa "Varo itseäsi". Minä yritän, mutta silti äiti tulee. Nopeat askelet lähestyvät jymisten. Minä yritän suojautua, menen kyyryyn, mutta hän tulee ja kohta olen lattialla. äiti tarttuu hiuksiini ja minä roikun kiinni hänen käsissään, sillä hiukseni irtoavat muuten. lennän ilmassa ja roikun äidin käsissä, kunnes voimani loppuvat enkä enää jaksa. otteeni irtoaa. Ja sitten en jaksa tuntea enää. Pääni ei tunne, mieleni ei tunne. Samantekevää, mitä tapahtuu. Minä lopun. Muutun ei-olevaksi, joksikin. olen nukke. Samassa, jossakin syvällä sisälläni tiedän, että minussa on jotakin, mihin äiti ei pääse käsiksi. Näen itseni kuin ulkopuolelta. Näen kuinka lennän sinne tänne ja minusta lapsi syntyy valmiina uskomaan, luottamaan ja rakastamaan. MAAilMANKuVA - 35
• tuntuu, että pääni irtoaa. Mutta minussa on ydin, jota kukaan ei voi vahingoittaa, johon kukaan ei voi päästä. Juoksen pakoon äitiä, sillä hän haluaa antaa minulle bambukepillä selkäsaunan. äitini mielestä minä olen paha ja minun pitää saada selkäsauna. itken ja yritän juosta pakoon. lopulta jään olohuoneeseen loukkuun. äiti käskee minua riisumaan housuni. en halua. isäpuoli istuu kiusaantuneena antiikkisohvallaan. äiti huutaa "housut pois" ja minä itken. en tiedä mistä on kysymys, mutta äiti on hurjistunut. yritän vedota isäpuoleeni jotta tämä tekisi jotakin. Niin hän tekeekin... hän sanoo, että "Anna nyt äidin antaa se selkäsauna, niin päästään tästä". lopulta tajuan, ettei tilanteesta ole poispääsyä. otan housuni alas ja äiti lyö minua kepillään. Sitten menen huoneeseeni itkemään. en ymmärrä, käsitä, en mitenkään näe, miksi tämä tapahtui. Jokainen välittämisen osoitus tai kädenojennus kohti hädässä olevaa lasta vie eteenpäin. äiti ripustaa keittiön ovenkahvaan narun, jossa on solmuja. Hänen mukaansa se on siinä siksi, että osaan käyttäytyä oikein. Minä en tiedä, mitä on käyttäytyä oikein. yritän olla hiljaa ja näkymätön. en tiedä, mitä äidin säännöt tarkoittavat. elän omaa, yksinäistä elämääni. Kuvittelen olevani villieläin, susi. Alan olla poissa koulusta ja varastan kaupoista herkkuja, jotka syön kokonaan yksin. Karkaan kotoa. Ajan pyörällä kauas, niin kauas kuin pääsen. Myöhemmin, äidin jouduttua taas sairaalaan, soitan ahdistuneena hoitajalle, sillä on tulossa joulu. Kysyn, saako äiti tulla jouluksi kotiin. äiti on ollut huonossa kunnossa, mutta hoitaja lupaa, että asiasta keskustellaan. Puhelun lopuksi hän sanoo, että minun ei pitäisi karata kotoa, sillä äiti masentuu siitä. lupaan etten karkaa. Mietin, mitä sitten voin tehdä silloin, kun pelkään. en keksi ratkaisua, mutta äiti pääsee jouluksi kotiin. odotan kevätjuhlaa. unelmoin vapaudesta. ehkä pääsen maalle. Siellä äiti ei voi seurata jokaista askeltani. illalla äiti käskee minut istumaan pöydän ääreen. isäpuolenikin pitää istua. äiti vahtii ja tuijottaa minua kiinteästi. en tiedä, mitä hän ajattelee, sillä hän ei sano mitään. Minua pelottaa, että hän lyö minua tai kaataa tuolini taaksepäin, kuten hän välillä tekee. Minua alkaa väsyttää. Kysyn, saanko mennä nukkumaan, mutta äiti kieltää. yritän pitää silmiä auki. Kuluu tunti, toinen, kolmas. on jo yö. äiti istuu ja tuijottaa. isäpuoli on kiusaantunut, mutta ei kykene tekemään mitään. Minua huolestuttaa seuraavan aamun kevätjuhla. äidinäiti on lähettänyt minulle mekon. yritän pysyä hereillä, mutta silmät alkavat painua väkisin kiinni ja nukahdan istualleni. Silloin äiti iskee nyrkin pöytään ja havahdun kauhistuneena. lopulta on aamuyö enkä pysy enää hereillä. Vajoan valveuneen ja silmät menevät kiinni. äiti huutaa nimeni ja lyö pöytää. Alan itkeä. en kuitenkaan jaksa kauaa pysyä hereillä ja nukahdan, ja äiti huutaa taas... lopulta romahdan ja alan huutaa epätoivoista, suoraa huutoa. Silloin isäpuoli sanoo äidille, että minut pitää päästää nukkumaan. Saan mennä ja ehdin nukkua muutaman tunnin. Kevätjuhlassa nukun luokkatoverini olkaa vasten. ystävän perhe pyytää minut mukaan maalle. He eivät tiedä, mitä meillä tapahtuu. Juuri ennen lähtöä äiti sanoo, 36 - MAAilMANKuVA
• etten saakaan mennä. Alan itkeä. tiedän, että ystävien auto odottaa jo, mutta äiti ei anna lupaa. Pelkään hirveästi, että auto lähtee ja minä jään kaupunkiin. en kestä ajatusta. lopulta rukoilen. Menen polvilleni ja rukoilen äitiä päästämään minut. Hän potkaisee minua leukaan. Se sattuu ja leuasta tulee verta. uhmaan silti äitiä. Menen eteiseen. äitini ei katso perään. Kysyn, saanko mennä, mutta äiti ei vastaa. lopulta avaan hiljaa oven. Kuuntelen, tuleeko äiti. Sanon "hei hei", astun rappuun ja suljen oven perässäni. Syöksyn portaat alas ja kuuntelen, seuraako äiti. Mitään ei kuulu. Niinpä menen nopeasti autoon, jossa ystävän isä odottaa. itken, mutta en kerro mitä on tapahtunut. ystävän isä lohduttaa: "Pian sinä taas olet takaisin kotona, ei tarvitse itkeä." tajuan, että hän luulee minulla olevan koti-ikävä. olen hiljaa, sillä puhuminen on turhaa. Maalle tulee puhelu. äiti on yrittänyt itsemurhaa. Hänet on viety sairaalaan ja hän selviää kuulemma hengissä. Pian äiti siirretään teho-osastolta mielisairaalaan. Minä käyn katsomassa äitiä uudessa paikassa, Nikkilässä suljetulla osastolla. Sinne mennään bussilla. opin pian itse kulkemaan linja-autoasemalle ja sitten oikeaan bussiin. Päätepysäkki on sairaalan pihalla. Mietin, arvaako kuski, että minun äitini on siellä hoidossa. äiti on sairaalassa pitkän aikaa. Pois lähtiessäni on yleensä jo pimeää. Bussi ajaa tyhjällä tiellä kohti kaupunkia. Katuvalojen ketjut tekevät maailman aution ja surullisen näköiseksi. ystäväni kertoo, että hänen vanhempansa eivät voi saada enempää lapsia ja siksi he ovat suunnitelleet ehkä adoptoivansa lapsen Afrikasta. Minä ajattelen, että eivätkö he voisi adoptoida minua? Mutta ystäväni selittää, että hänen vanhempansa haluavat varmaan auttaa Afrikan lapsia. Minä olen kateellinen, sillä minusta ystäväni perhe on ihana. Haluaisin kovasti olla osa heidän perhettään. Haluaisin olla se afrikkalainen lapsi, joka pääsee heidän lapsekseen. äitini oli 158-senttinen, pieni nainen, jolla raivon vallassa oli miehen voimat. Riehuessaan äiti kykeni heittämään television ikkunasta ulos tai lyömään leipäveitsen poikki isäpuoleni kylkeen. Minun silmissäni äiti oli suunnaton ja hänen voimansa rajaton. Kukaan ei mahtanut hänelle ja hänen raivolleen mitään. Viimeisinä vuosina ennen muuttoani lastenkotiin, meillä kävi kaikenlaisia viranomaisia. lastensuojeluviranomaisia, poliiseja, mutta kukaan ei voinut mitään. eivät naapurit, eivät mielisairaalan hoitajat tai lääkärit, ei lastensuojelun väki eivätkä edes poliisit. Kukaan ei kyennyt estämään äitiäni. Kotini oli sotatilassa ja siellä vallitsi katastrofi. lopulta kuitenkin pääsin pois, lastenkotiin. olin 13-vuotias, pelokas, surullinen ja masentunut lapsi. Kannoin raskasta syyllisyyttä, sillä haluamalla pois kotoa, olin kavaltanut oman äitini. olin joutunut pakottamaan itseni nousemaan äitiäni vastaan. olin rikkonut yhtä kymmenestä käskystä pelastaakseni itseni. Hyvä lapsi ei tee niin. Hyvä lapsi on uskollinen vanhemmilleen. Minä hylkäsin heidät. lastenkodissa muistan uutiset, kuinka englannin kanaaliin oli uponnut laiva. Järjestettiin suuri keräys orvoiksi jääneille lapsille. Minusta oli hyvä, että ne lapset saavat huomiota ja keräyksen. Kuitenkin pohdin, miksi meidän, toisella tavalla orpojen hätä ei näyttänyt samalla tavalla kiinnostavan. Melko nuorena tulin siihen tulokseen, että ehkä ihmiset ajattelevat, että luonnonvoiman tai muun suurkatastrofin aiheuttama orpous on vähemmän lapsen oma vika kuin päihteiden tai mielenterveysongelmien aiheuttama sosiaalinen orpous. tai ehkä suuri määrä orpoja kerralla on pahempi asia kuin jatkuva ongelmaisten perheiden lasten pieni virta. Kotoa lähtöni jälkeen en nähnyt äitiä enää montaa kertaa. Joskus yritin mennä tapaamaan häntä, mutta MAAilMANKuVA - 37
• yleensä hän meni huoneeseensa eikä suostunut tulemaan sieltä pois. Kuitenkin, paljon myöhemmin, kun odotin esikoistani, äiti suostui kerran tulemaan hetkeksi olohuoneeseen. Vaikka edelleen pelkäsin äitiä, halusin mennä tapaamaan häntä. Kerroin äidille, että odotan vauvaa. Silloin äiti hymyili ja sanoi, että sinun pitää juoda nyt paljon maitoa. Minä lupasin. Sitten äiti meni takaisin huoneeseensa. tapaamisesta jäi hyvä mieli. äiti sittenkin halusi minulle ja vauvalle hyvää. äiti yritti viimeisen kerran itsemurhaa, kun odotin kolmatta lastani. Silloin hän onnistui. äiti kuoli kahdeksan vuotta sitten, 53-vuotiaana. Ketkä sitten olivat elämässäni niitä aikuisia, jotka tukivat ja auttoivat säilyttämään kosketuksen todellisuuteen ja uskon tulevaan? opettajien ja joidenkin naapurien ja muiden ihmisten lisäksi haluan erityisesti nostaa esiin kouluterveydenhoitajan merkityksen. Kouluterveydenhuolto on todellinen mahdollisuus päästä lähelle lapsen elämää ja arkea. Kouluverkosto on valmis rakenne. Suomen kaltaisessa hyvinvointimaassa tulisi olla voimaa panostaa siihen, että jokaisella koululaisella olisi aina mahdollisuus päästä vastaanotolle. Kouluterveydenhuolto on luonteva ympäristö päästä luottamuksellisesti kohtaamaan aikuinen, hoivatyötä tekevä ihminen. Väitän, että koulussa aina läsnä oleva kouluter- veydenhoitaja tarjoaa parhaan kanavan sekä ennaltaehkäisevään että akuuttiin lastensuojelutyöhön. tämä siksi, että Suomessa koulu toimii jo rakenteellisesti kontrolloivana yhteisönä, johon lapsi on kaaoottisestakin kodista periaatteessa pakko päästää. Koulun merkitys lasta suojelevana yhteisönä on liian vähän hyödynnetty ulottuvuus tiedon ja akateemisen osaamisen arvoa korostavassa yhteiskunnassa. oma elämäni on tänä päivänä hyvää. Jotakin silti puuttuu yhä ja se on perhe, suku, läheiset. lapsillani on vain minut ja isänsä, mutta sukuyhteisöä ei ole. Minun on täytynyt itse luoda lapsilleni jatkuvuudentunne, juuret ja yhteisö. Hyvät ystävät, harrastukset ja yhteisöt tukevat tässä. Sosiaalinen orpous kuitenkin seuraa minua tavalla tai toisella läpi elämän. ilman voimavaroja luoda oma turvaverkostonsa itse, tulee sosiaalisesti orvosta lapsesta helposti sosiaalisesti orpo aikuinen. itse olen luonut omille lapsilleni jatkuvuutta leikkimällä heidän kanssaan mummulaa. lapset toivat pieninä minulle nalleja hoitoon ja minä leikin mummua. olen poiminut lähisukuni historiasta omien lasteni tulevaisuutta rakentavia asioita ja yrittänyt itse luoda mielikuvastoa, johon tukeutua. lasteni kehityksen kautta olen itse saanut korjaavia kokemuksia. Kykenemällä huolehtimaan heistä, olen kyennyt huolehtimaan itsestäni. tämä tapa selvitä on raskas, mutta kohdallani se on ainoa eteenpäin vievä, tulevaisuutta luova tapa luoda hyvää elämää tilanteessa, jossa kukaan muu ei huolehdi minusta. Joskus tosin tuntuu, kuin joutuisi dynamon lailla luomaan hyvinvointia tyhjästä. Ajatus tuottaa tietynlaista katkeruutta. Sitten muistan, mitä kaikkea minulla on: lapset, ystävät, terveyttä ja synnyinmaa, jossa olen voinut kodin turvattomuudesta huolimatta kouluttautua aina korkeakoulututkintoon asti, hankkia ammatin ja jatkaa elämää vielä avioeron jälkeenkin sukupuolestani huolimatta. lopuksi heitän ilmaan ehdotuksen: Hienosti toimivan Plan-kummijärjestelmän rinnalle voisi pohtia mahdollisuutta luoda tänne koto-Suomeen järjestelmä nimeltään Plan-mummit. Perheiden hoivaköyhyyden ja yleisen juurettomuuden vähentäminen on suuri haaste. ehkäpä siihen vastaamalla voitaisiin Suomessa helpottaa perheiden yksinäisyyttä ja hajanaisuutta, sekä estää ongelmien kasautumista ja ketjuuntumista. KiRJoittAJA oN KäSiKiRJoittAJA JA DRAMAtuRGi 38 - MAAilMANKuVA
• thoraya Ahmed obaid Naisten terveys on paras sijoitus merkkejä taantuma uhkaa terveyden ja koulutuksen alalla saavutettuja voittoja kehitysmaissa, ja naiset ja tytöt ovat suurimmassa vaarassa. panostaminen heidän hyvinvointiinsa edistäisi talouden elpymistä ja tasa-arvoista kasvua. ennen talouskriisiäkin naiset ja tytöt olivat maailman köyhien enemmistö. Nyt köyhtyminen vain kiihtyy ja varsinkin raskaana olevien terveyttä uhkaa moni vaara. Raskauden ja synnytyksen aiheuttamat komplikaatiot ovat naisten suurin kuolinsyy kehitysmaissa. Noin 200 miljoonaa naista haluaisi päättää lapsiluvustaan, mutta he eivät saa turvallista ja tehokasta ehkäisyä. äitiyteen kuoleminen on terveyden alalla maailman pahin epäoikeudenmukaisuus. äitiyskuolemista 99 prosenttia tapahtuu vähiten kehittyneissä maissa, joissa menehtyy yli puoli miljoonaa naista vuodessa. Rikkaiden ja köyhien maiden välinen terveyskuilu syvenee entisestään, ellei sosiaalista panostusta lisätä, saavutettua edistystä turvata ja naisten elämää pelastavien hoitojen saantia taata. Maailma menettää arviolta 10,6 miljardia euroa tuottavuudesta vuodessa, koska naiset ja vastasyntyneet kuolevat raskauden tai synnytyksen aikana. useimmat näistä kuolemista voitaisiin estää. äitiyskuolema ei ole sairaus, johon pitäisi löytää hoito. Sen estämiseen on jo olemassa toimivia keinoja. Maissa, joissa naisille on tarjolla lisääntymisterveyden palveluita, kuten syntyvyyden säännöstelyä, ammattitaitoista apua synnytyksessä sekä tehokasta akuuttien tapausten ja vastasyntyneiden hoitoa, naiset säilyvät hengissä ja äitiyskuolemat ja vastasyntyneiden menehtyminen ovat harvinaisia. lisääntymisterveyden hoito, erityisesti syntyvyyden säännöstely ja äitien terveyspalvelut, auttaa naisia ja tyttöjä välttämään epätoivottuja tai liian aikaisia raskauksia, vaarallisia abortteja ja raskauteen liittyvää vammautumista. tämä takaa, että naiset pysyvät terveempinä, ovat tuottavampia ja heillä on enemmän mahdollisuuksia kouluttautua ja saada työtä kuin jos näitä palveluita ei olisi. Näin he hyödyttävät perheitä, yhteisöjä ja kokonai- sia kansakuntia. lisääntymisterveyden palvelut antavat naisille ja tytöille vallan päättää omasta kohtalostaan ja tilaisuuden voittaa köyhyyden. takaamalla kaikille maailman ihmisille lisääntymisterveyden palvelut vähennämme sairauden maailmalle aiheuttamaa kuormitusta, edistämme tasaarvoa ja kitkemme köyhyyttä. Verrattuna hiljattain annettuun pankkitukeen lisääntymisterveyteen panostaminen on kannattavaa. Jokainen syntyvyyden säännöstelypalveluihin sijoitettu euro säästää 2,8 euroa terveydenhoitokuluja ja pitkällä aikavälillä 22 euroa muihin sosiaalipalveluihin, kuten koulutukseen, asumiseen ja sanitaatioon käytettyjä varoja. on arvioitu, että syntyvyyden säännöstely voisi vähentää äitiyskuolemia 40 prosenttia. Nykymaailma on niin monimutkainen, ettei ongelmia voi erottaa yhteyksistään. Kun äiti kuolee, kun orpolapsi ei saa tarpeeksi ravintoa, kun tyttölapsi varttuu ilman mahdollisuuksia, seuraukset ulottuvat laajemmalle kuin näiden ihmisten elämään. Koko yhteiskunta kärsii, ja mahdollisuudet saavuttaa rauhaa ja vaurautta heikkenevät. Matkustaessani ympäri maailmaa olen nähnyt kuinka uskomattoman sitkeitä naiset ovat kriisiaikana. He tekevät mitä hyvänsä turvatakseen lastensa terveyden. Naiset ovat perheiden ja yhteisöjen koossa pitävä voima. He ovat myös talouden moottoreita. useimmissa kehitysmaissa naiset tekevät suurimman osan maataloustyöstä ja pyörittävät pienyrityksiä, jotka ylläpitävät kansantalouksia. Panostaminen naisten oikeuksiin ja terveyteen on älykkäin sijoitus näinä vaikeina aikoina. Se edistää talouden elpymistä ja talouskasvua, joka vähentää eriarvoisuutta ja köyhyyttä. (iPS) KiRJoittAJA oN yK:N VäeStöRAHAStoN uNFPAN JoHtAJA. MAAilMANKuVA - 39
• Auli leskinen Miten hyvä nainen pukeutuu? Naisten pukeutuminen puhuttaa maailmalla. egypti päätti kieltää naisten kasvohunnun käytön. Sudanilainen tuomioistuin tuomitsi yK:n työntekijän luba husseinille 40 raipaniskua housujen pitämisestä. Hän oli pukeutunut arabimaissa tyypillisiin väljiin pussihousuihin ja huntuun. 2004 Ranska kielsi musliminaisten huivit ja muut uskonnolliset asusteet kouluissa. Chilen vallankaappauksen jälkeen syyskuussa 1973 sotilaat leikkasivat pitkissä housuissa kulkevan naisen housunlahkeet lyhyiksi. tämä rangaistus otettiin viime kesänä käyttöön Pohjois-Koreassa. Jos nainen tavataan yleisellä paikalla päällään housut hameen sijasta, hän joutuu maksamaan sakkoja noin viikon palkan edestä. Rangaistus voidaan muuttaa myös pakkotyöksi. Planissa työskentelevä kollegani ihmetteli taannoin Kairon suurimmalla torilla myytäviä pornahtavan seksikkäitä naisten vaatteita. Miesmyyjä vastasi ihmetykseen sanoen, että heillä naiset käyttävät seksivetimiä hunnun alla. Suomalainen valtamedia kertoi äskettäin egyptiläisestä perheenäidistä, joka vei häntä kadulla prostituoiduksi haukkuneet nuoret miehet oikeuteen. Miesten solvaavaan käytökseen oli syynä se, että nainen ei käyttänyt kadulla huntua. Keski-ikäinen perheenäiti selitti, että muistutuskin olisi riittänyt oikeuden sijaan, mutta hän kimpaantui, kun poikien isä opetti pojilleen vielä tapahtuman jälkeen, että nainen joka ei käytä huntua on prostituoitu. ei sukupuoli, vaan se ikä Suomessakin naisten pukeutuminen kiinnostaa. Suomalaisessa mediassa keskusteltiin kesällä, onko tyylikästä, jos nainen käyttää yökerhossa tai baarissa ponnaria. todettiin, että ponnarikin on naiselle baarissa sallittu, sillä kietaiseehan Ruotsin prinsessa Viktoriakin paksut hiuksensa välillä ponnarille ja hän on sentään prinsessa. Silloin tällöin meillä kuulee sanottavan, että suomalaisnaiset ovat epänaisellisia pukeutuessaan usein läskipohjakenkiin, verkkareihin ja huppareihin. toisaalta miestenlehtien välittämän naiskuvan mukaan olisi kaikkein paras, jos nainen olisi oikeastaan enimmät ajat alasti tai ainakin vähäpukeinen. tosin se ei ole lopullinen ratkaisu, sillä jokunen vuosi sitten lehdistö kohisi suomalaisen mieshenkilön valitettua yleisönosastokirjoituksessa, että bikineissä esiintyvät vanhat naiset pilaavat maiseman kesäisellä uimarannalla. 40 - MAAilMANKuVA
• eli vain nuoret naiset saavat pukeutua kevyesti helteellä. eri puolilla maailmaa eri aikoina esiin tuleva keskustelu naisen kehosta ja sitä peittävästä kankaasta tuo esiin kysymyksen kenellä on valta päättää. yhteistä tälle polemiikille - olipa sen tarkoitus naista suojeleva tai häntä vähättelevä - on se että päätös naisen pukeutumisesta kuuluu pääsääntöisesti jollekin muulle kuin hänelle itselleen eli useimmiten hallitukselle, uskonoppineille tai miehille. mitä on vapaa tahto? olipa naisen pukeutumisohjeistusten motiivina politiikka, uskonto tai puolison, isän, veljen, poikaystävän, äidin tai anopin mielipide, keskustelun syvässä pohjavirrassa piilee paternalistinen asenne naiseen. Sen mukaan naisen pukeutumiskulttuurista päättää yhteisö, ei nainen itse. Vaikka keskustelu saa paikoin hupaisiakin muotoja, kyse ei ole pilasta. -tuhansia naisia rangaistaan raipaniskuilla Sudanissa, mutta he pysyvät hiljaa, sanoi lubna Hussein, joka pitkällisen oikeuskiistelyn jälkeen vapautettiin raipaniskuista. Hänen onnensa oli, että hän sai asialleen julkisuutta, koska työskentelee yK:ssa. Hän saapui oikeuden istuntoon samoissa vihreissä housuissa, joiden takia hänet oli pidätetty. Ranskassa on tuhansia naisia, jotka käyttävät koko vartalon peittäviä asusteita, kuten niqabia tai burkaa. Suurin osa näistä naisista on syntynyt Ranskassa. osa heistä haluaa itsekin käyttää peittävää asustetta. Miksi siis kieltää se heiltä? Pukeutuminen liittyy ihmisoikeuksiin. Naisen päätösvallan rajoittaminen oman pukeutumisensa suhteen voi loukata ihmisoikeuksia. tämän ajatuksen mukaan naisen ei ole pakko, mutta hän saa pukeutua oman kulttuurinsa mukaan. Monissa kulttuureissa on virkapukuun liittyviä pukeutumiskieltoja tai uskonnollisia ja poliittisia pukeutumiskieltoja. Suomessa ei ole lainsäädäntöä uskonnollisesta pukeutumisesta, joten linjaukset ovat työnantajien vastuulla. Kun lait on kirjoitettu, onkin vaikeampi määritellä, milloin ihmisen tahto on vapaa? Nyt egyptiläinen lubna Hussein on kääntänyt oikeusjutun niin, että hän haluaa kampanjoida pukeutumissääntöjä vastaan. ehkä vapaa on vain hän, joka ei pelkää, vaan käyttää aivojaan. MAAilMANKuVA - 41
• teeMA??? lAPSet JA työ
• Anna-Kaisa Hiltunen Mattoja Afganistanista, kahvia Kolumbiasta, hedelmiä Brasiliasta. Kuulostaako tutulta? yhdysvaltain työministeriön tuoreen selvityksen mukaan muun muassa näitä tuotteita on kerätty ja valmistettu lapsi- ja jopa pakkotyöllä. Raportti listaa 58 maasta kaikkiaan 122 tuotetta, joiden "on syytä uskoa valmistetun lapsi- tai pakkotyöllä kansainvälisten säädösten vastaisesti". Suurin osa ministeriön löytämistä lapsityön tuotteista on maataloustuotteita, kuten puuvillaa, tupakkaa, kahvia ja kaakaota. Seuraavaksi yleisimpiä lasten tekemiä tuotteita ovat teollisuustuotteet, kuten tekstiilit, matot ja kengät. lopuksi tulevat kaivostuotteet, ennen kaikkea kulta ja hiili. Pakkotyönä lapsityöläiset valmistavat raportin mukaan esimerkiksi intialaisia mattoja, norsunluurannikkolaista kahvia ja kaakaota sekä kiinalaisia joulukoristeita, elektroniikkaa, jalkineita ja vaatteita. tuotteita, jotka varsinkin kohta alkavan joulumyynnin ansiosta löytävät asiakkaansa myös Suomen markkinoilla. 44 - MAAilMANKuVA
• taloustaantuma pakottaa lapsia työhön Heitä on kaikkiaan ainakin 218 miljoonaa. Suurin osa heistä on alle 14-vuotiaita, ja suurin osa puurtaa Aasian ja tyynenmeren alueella. He ovat 5­17-vuotiaita lapsityöläisiä, ja heidän määränsä uhkaa vuosituhannen alun laskun jälkeen kääntyä taas kasvuun. Syy: maailmanlaajuinen taloustaantuma. Maailmassa on 218 miljoonaa lapsityöläistä ­ ainakin. Näin kertovat Kansainvälisen työjärjestön ilon tilastot vuodelta 2004. Niinpä lapsityöläisiä voi olla jo paljon enemmän, ja todennäköisesti onkin: maailmanlaajuinen talouskriisi kun on kääntänyt lapsityöläisten määrän nousuun vuosituhannen alun laskun jälkeen. lama uhkaa nyt työntää jopa miljoonia uusia lapsia työelämään aivan liian varhain. lama lisää lapsityön määrää ennen kaikkea siksi, että lasten työnteko on monen köyhän perheen ainoa keino selvitä vaikeiden aikojen yli. ­ Perheille ei (kehitysmaissa) ole turvaverkkoja, joten taakka perheen tulojen turvaamiseksi tulee lasten kannettavaksi. lisäksi lapset ovat helppoja vaihtoehtoja työnantajille, kun nämä haluavat vähentää kulujaan, totesi kansainvälisen Planin viestintäpäällikkö Gary Walker viime kesäkuussa maailman lapsityön vastaisen päivän yhteydessä. epävakaisuus lietsoo lapsityötä eniten työtä tekeviä lapsia on edelleen Aasian ja tyynenmeren alueella, vaikka määrä onkin vuosituhannen alusta hieman vähentynyt. Alueittaisiin tilastoihinsa Kansainvälinen työjärjestö listaa kaikki työtä tekevät lapset; siis myös ne, jotka eivät täytä varsinaista lapsityöläisen määritelmää vaan jotka työskentelevät laillisesti. Kansainvälisen työjärjestön tilastojen mukaan Aasian ja tyynenmeren alueen yli 650 miljoonasta lapsesta noin 122 miljoonaa, siis yli 18 prosenttia, tekee työtä. Vuosituhannen alussa työtä tekevien lasten osuus kaikista alueen lapsista oli yli 19 prosenttia. eniten työtä tekevien lasten määrä on viime vuosina vähentynyt latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Kun vielä vuosituhannen alussa alueen 108 miljoonasta lapsesta oli työssä noin 17 miljoonaa, neljä vuotta myöhemmin 111 miljoonasta lapsesta työssä oli alle 6 miljoonaa. Suhteellisesti alueen lapsista teki töitä vuonna 2000 noin 16 prosenttia, vuonna 2004 noin 5 prosenttia. Afrikassa työtä tekevien lasten määrä sen sijaan on absoluuttisesti jopa kasvanut. Saharan eteläpuolella eli vuonna 2004 noin 187 miljoonaa lasta, ja heistä noin 49 miljoonaa teki töitä. Vuosituhannen alussa alueella oli työtä tekeviä lapsia 48 miljoonaa, lapsia kaikkiaan 167 miljoonaa. Suhteellisesti afrikkalaisten työtä tekevien lasten määrä on siis pienentynyt, edes vähän. Vuosituhannen alussa afrikkalaislapsista oli työssä 29 prosenttia, neljä vuotta myöhemmin 26 prosenttia. eniten kunkin mantereen lukuihin lienee vaikuttanut köyhyys. Siinä missä latinalainen Amerikka on päässyt jaloilleen kurjimmasta köyhyydestä, Afrikassa kehitys ei ole edennyt yhtä vilkkaan. lisäksi afrikkalaislapsia puskevat työhön taudit ja epävakaat MAAilMANKuVA - 45
• olot. esimerkiksi kelpaa vaikkapa Zimbabwe: yli 15 prosenttia väestöstä kantaa hi-virusta, joten moni lapsi on menettänyt ja menettää sairaudelle vanhempansa. lisäksi maan viime vuosien yhteiskunnallinen ja taloudellinen myllerrys on jättänyt monen lapsen orvoksi ja monen lapsen vanhemmat työttömiksi. torit, kaivokset ja puuvillapellot Sektoreittain suurin osa maailman lapsityöläisistä, lähes 70 prosenttia, työskentelee maataloudessa. tässä Kansainvälisen työjärjestön tilastossa ovat mukana vain varsinaiset lapsityöläiset, siis alle 15-vuotiaat työtä tekevät lapset ja ne, jotka työskentelevät vaarallisissa tai epäeettisissä olosuhteissa. Maataloussektorin lapsityöläiset korjaavat satoja, kantavat kuormia, kuokkivat ja kylvävät. He altistuvat usein terveys- ja turvallisuusriskeille, sillä sää piiskaa pieniä työläisiä armotta, ja hyönteis- sekä kasvimyrkyt löytävät helposti tiensä hengityselimiin ja iholle. Seuraavaksi yleisin lapsityöläisten sektori ovat palvelut. Maailman lapsityöläisistä reilu viidennes työskentelee palvelusektorilla, suurin osa heistä nimenomaan epävirallisella palvelusektorilla. He ovat niitä kehitysmaiden kaupungeista tuttuja kengänkiillottajia, torimyyjiä ja bussinpesijöitä, joilla ei ole virallista työsuhdetta eikä vähiäkään työntekijän oikeuksia ja jotka siksi ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle. Noin kymmenys kehitysmaiden lapsityöläisistä työskentelee teollisuudessa. He ompelevat merkki- vaatteita ja kokoavat jalkapalloja hikipajoissa, louhivat ja kantavat kiviä kaivoksissa ja louhoksilla. Myös he työskentelevät lähes poikkeuksetta äärimmäisissä olosuhteissa ja altistuvat esimerkiksi myrkyllisille kemikaaleille. Mikä sitten neuvoksi, jotta lapsityöläisten määrä saataisiin taas laskuun? Kansainvälisen työjärjestön mukaan tehokkain lääke on koulutus ­ sekä lasten että aikuisten. Kun lapset pääsevät kouluun, he eivät ole työnantajien tai vanhempiensa käytettävissä, kun työntekijöitä ja perheenelättäjiä etsitään. Vanhempien koulutus puolestaan sekä muuttaa asenteita että todennäköisesti kasvattaa perheen tuloja: kun vanhemmat ansaitsevat tarpeeksi ja ymmärtävät koulunkäynnin tärkeyden, lapset ovat turvassa. KiRJoittAJA työSKeNtelee PlANiSSA työtä tekevät lapset ja lapsityöläiset · Kansainvälinen työjärjestö erottaa määritelmissään työtä tekevät lapset ja lapsityöläiset. · työtä tekevillä lapsilla tarkoitetaan kaikkia sellaisia lapsia, jotka ovat mukana taloudellisessa toiminnassa. · lapsityöläisillä tarkoitetaan niitä lapsia, joiden työ kuuluu lapsityön pahimpiin muotoihin, kuten prostituutioon tai pakkotyöhön, tai jotka tavallista työtä tehdessään ovat alle 15-vuotiaita. · lapsityöläisyys on vastoin Kansainvälisen työjärjestön sopimuksia. 46 - MAAilMANKuVA
• Päivi Arvonen Köyhyys ajaa lapset töihin lasten päivittäisen työnteon taustalla saattaa olla myös vanhempien sairastuminen tai kuolema, joka yhteiskunnan turvaverkon puuttuessa ajaa perheen köyhyyteen ja pakottaa lapset jättämään koulukäynnin ja vastaamaan taloudellisesti perheen toimeentulosta. etenkin hiv- ja aids vaurioittavat monien perheiden taloutta ja sosiaalista turvaverkkoa. Ne pakottavat lapset töihin erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa korkean hivlevinneisyyden maissa. äidin sairaus pakotti tyttären töihin ­olen hyvin surullinen, koska jouduin lähettämään 14-vuotiaan tyttäreni töihin. tämä oli meidän ainoa vaihtoehtomme, koska minä en sairauteni vuoksi pysty käymään töissä eikä meillä ole sukua, joka auttaisi meitä taloudellisesti, kertoo 31-vuotias Hajara intian Andhra Pareshin osavaltion Gunturin kaupungin laitamilla sijaitsevassa slummikodissaan. Hajara sai seitsemän vuotta sitten kuulla olevansa hivpositiivinen. ­Sain tartunnan mieheltäni, mutta kun hän kuuli minun sairastuneen, hän hylkäsi minut ja kaksi tytärtämme. en ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen, Hajara kertoo monille intian hiv-positiivisille naisille tyypillisen tarinansa. Hajaralla ei ole koulutusta eikä hän osaa lukea eikä kirjoittaa. ­työskentelin todella kovasti, tein kotiapulaisen, siivooja ja keittäjän töitä, koska haaveilin pystyväni tarjoamaan koulutuksen kahdelle tyttärelleni. Nyt kun sairauteni on edennyt aids-vaiheeseen, olen liian heikko tekemään työtä. tyttäreni jätti koulun ja työskentelee kotiapulaisena. Hän on nyt ainoa, joka tuo perheellemme rahaa, mutta hän ei ansaitse riittävästi. Pelkään, että myös 12-vuotias tyttäreni joutuu jättämään koulunkäynnin ja lähtemään töihin, Hajara sanoo. Hajaran perhe on saanut lähinnä henkistä tukea ja MAAilMANKuVA - 47
• pientä taloudellista avustusta intian World Visionin hanketyöntekijöiltä. ­ Jos kuntoni paranee, voisin saada mikrolainan ja perustaisin pienen kioskin kotimme edustalle. eräs tuttavani tulee hyvin toimeen pienen kioskin tuotolla ja uskon, että mahdollisuuteni olisivat hyvät, koska tällä alueella ei ole mitään palveluja. en kuitenkaan pystyisi ylläpitämään kioskia yksinäni, joten tyttärien pitäisi olla apunani, Hajara suunnittelee. ­ intian lapsityöläisten määrästä ei ole tarkkoja tietoja, arviot vaihtelevat 60 ja 115 miljoonan välillä. Valtaosa, noin 70 prosenttia intian lapsityöläisistä työskentelee maaseudulla lähinnä maanviljelyksen parissa ja 30 prosenttia kaupungeissa lähinnä tehdas- ja työpajatyöntekijöinä. olen enemmän huolestunut urbaaneista lapsityöläisistä, koska heidän elin- ja työolosuhteensa ovat paljon maaseudun lapsityöläisiä huonommat, kertoo intialainen ihmisoikeusaktivisti Santosh Patil. intian köyhimmissä osavaltioissa perheen toimeentulosta jopa 40 prosenttia tulee lasten työnteosta. ­ intia on itsenäistymisestään asti pyrkinyt eroon lapsityövoiman hyväksikäytöstä ja perustuslaki kieltää tehdas- ja kaivostyön ja niihin rinnastettavan vaarallisen työn alle 14-vuotiailta. erilaisista kansallisista ohjelmista huolimatta tilanne ei ole parantunut eikä olemassa olevia lakeja ja säädöksiä noudateta. intian hallitus ei ole kiinnostunut lapsityökysymyksestä edes sen vertaa, että hankkisi luotettavia tutkimustuloksia lapsityöläisten todellisista määristä ja lapsityövoiman käytön yleisyydestä, Santosh Patil sanoo. egypti pyrkii parantamaan lasten työolosuhteita ­ lapsityövoiman hyväksikäyttö on iso ongelma egyptissä. tämänhetkisillä resursseilla ja nykyisessä tilanteessa lapsityövoiman hyväksikäytön lopettaminen ja poistami- "intian hallitus ei ole kiinnostunut lapsityökysymyksestä edes sen vertaa, että hankkisi luotettavia tutkimustuloksia lapsityöläisten todellisista määristä" 48 - MAAilMANKuVA
• nen ei ole mahdollista, sanoo egyptin kansallisen lapsi- ja äitineuvoston projektijohtaja Aziza Helmy. Helmy myöntää ongelman lisäksi sen, ettei yksittäisillä perheillä ole paljoa mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseensa ja hakea apua. ­ egyptin lapsityön taustalla on perheiden köyhyys sekä etenkin maaseudulla vahvana elävät kulttuuriset traditiot. Perheet hankkivat paljon lapsia turvatakseen toimentulonsa. iso ongelma on myös se, etteivät kouluttamattomat ihmiset ole selvillä oikeuksistaan eikä heillä ole pääsyä sosiaalihuollon piiriin, koska monilta köyhimmiltä puuttuu henkilöllisyystodistus, Aziza Helmy sanoo. Helmy johti kesäkuussa 2009 päättynyttä nelivuotista eu-rahoitteista Children at Risk -hanketta, joka keskittyi myös lapsityön vähentämiseen. Hankkeen yhteistyökumppanina oli seitsemän kansalaisjärjestöä, jotka koordinoivat 25 yhteisökehitykseen keskittyvän yhdistyksen toimintaa. ­ Saimme erityisen hyviä tuloksia etenkin vanhan Kairon alueella New Fustat -hankkeesta, jossa köyhälle asuinalueelle perustettiin yhteisökeskus. Keskus tarjoaa koulutusta ja valistusta sekä sosiaalisia ja kulttuurisia ohjelmia alueen asukkaille, Aziza Helmy kertoo. Hankkeessa keskityttiin myös yhteistyöhön yksityisen sektorin työnantajien kanssa. ­ egypti on allekirjoittanut kansainvälisen lasten oikeuksien sopimuksen. Koska emme valitettavasti pysty hävittämään lapsityötä, pyrimme parantamaan työssäkäyvien lasten työolosuhteita. Hankkeen myötä lapsia työllistäville työnantajille annettiin koulutusta ja tukea lasten työolosuhteiden parantamiseksi. Monet työnantajat tajusivat, että parantamalla lapsen työskentelyolosuhteita ja järjestämällä koulutusta työtehtävien tekemiseen päästään tilanteeseen, jossa kaikki voittavat, Helmy kertoo. joonaa ja neljännes kaikista lapsityöläisistä on 6-11-vuotiaita. Alle 15-vuotiaat muodostavat seitsemän prosenttia egyptin koko työvoimasta. egyptiläisen lapsen ansio on yleensä neljännes tai kolmannes aikuisen ansiosta. lapset tekevät keskimäärin noin 12-tuntisia työpäiviä vähintään kuutena päivänä viikossa. ­ Miksi piittaisin vähääkään, mitä lait sanovat kun perheelläni ei ole riittävästi ruokaa? Minulla on kuusi lasta ja kaksi vanhinta poikaa on käynyt koulua, mutta ei heillä ole työpaikkaa vaan he viljelevät hedelmiä ja vihanneksia ja myyvät niitä torilla kuten minäkin. tarvitsen muut lapseni avukseni pellolle. olen jo vanha mies enkä jaksa tehdä raskasta työtä. Siksi minulla on lapsia, että he huolehtivat minusta!, sanoo Kairon Mounib -kaupunginosassa vihanneksia kauppaava 62-vuotias Ahmed. Ahmedin apuna on alle kymmenvuotias Nasser, joka vakuuttaa, ettei haluaisikaan kouluun. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA lainsäädäntö ei paranna lapsityöläisten tilannetta egyptin lainsäädäntö kieltää työnteon alle 15-vuotiailta ja vaarallisen työn alle 17-vuotiailta. työnantaja on lain mukaan velvollinen tarjoamaan 15­17-vuotiaalle työntekijälle riittäviä lepotaukoja sekä vuosittaisen terveystarkastuksen ja päivittäin lasillisen maitoa. Vuoden 2008 lapsilain muutokset määräävät alle 15-vuotiaiden työllistämisestä 3-6 kuukauden vankilarangaistuksen. egyptiläinen naisoikeusjärjestö eCWR arvioi egyptin 6-15-vuotiaiden lapsityöläisten määräksi noin kolme milMAAilMANKuVA - 49
• linus Atarah lapsityö ruokkii köyhyyttä Ghanan pääkaupungissa accrassa suomalaisen vieraan huomio kiinnittyy ensimmäiseksi vilkkaaseen katunäkymään. Vasta kouluikäiset lapset pujottelevat vaarallisen näköisesti liikenneruuhkan seassa myyden autoilijoille vettä, hedelmiä ja halpoja tuontitavaroita. lapset ovat mitä todennäköisimmin keskeyttäneet koulunkäyntinsä, tai eivät ole koskaan edes päässeet kouluun köyhistä kotioloistaan johtuen. Vierailijaa odottaa vielä suurempi yllätys, mikäli hän jatkaa matkaansa eteenpäin Ghanan kaakaontuotantoalueille. Kaakaotiloilla lapset työskentelevät rinta rinnan aikuisten kanssa. He esimerkiksi kasaavat puista poimittuja kaakaopapuja ja kantavat siemeniä kuivaussuojiin. Jotkut kaakaofarmeilla työskentelevistä lapsista auttavat oman perheensä tilalla, toiset ovat saapuneet maan köyhistä pohjoisosista ansiotyöhön. lapsityö on globaali ongelma, jota on vaikea kitkeä kansainvälisinkään ponnistuksin huolimatta siitä, että se yleisesti tunnistetaan ja tunnustetaan lapsen oikeuksien vastaiseksi. yhdysvaltain työministeriön tänä vuonna julkaiseman raportin mukaan lapsi- tai pakkotyöllä tuotettuja kulutushyödykkeitä myydään 58:ssa maassa ja erilaisia tuotteita on myynnissä yli satakaksikymmentä. ei ole lainkaan yllättävää, että kaikki raportissa mainitut valtiot ovat kehitysmaita. tämä osoittaa, että lapsityö ilmiönä kytkeytyy voimakkaasti ennen kaikkea köyhyyteen. Kansainvälisten standardien ja laajan lapsityömääritelmän mukaan kaikki alle 15-vuotiaiden tekemä työ lasketaan lapsityöksi. tämä määritelmä sivuuttaa kuitenkin sen tosiseikan, että köyhät vanhemmat joutuvat teettämään lapsillaan töitä taloudellisen pakon edessä. Myös länsimaiset hyvinvointivaltiot ovat läpikäyneet vaiheen, jolloin lasten työnteko perheen toimeentulon takaamiseksi on ollut täysin hyväksyttävää. esimerkiksi kirjailija Charles Dickensin oliver twist kuvaa lapsityötä viktoriaanisen ajan englannissa. länsimaiden lapsityöhistoria jää useinmiten täysin huomiotta, ja esimerkiksi ihmisoikeusryhmittymät lähestyvät lapsityötä helposti kapeakatseisesti ja naivisti kykenemättä täysin tunnistamaan ilmiön moniulotteisuutta. yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lapsityöläiset toimivat pääasiassa maatiloilla. Seuraavaksi eniten lapsia työllistävät tehtaat ja louhokset. tutkimuksessa myös mainitaan erilaisia hyödykkeitä, kuten puuvilla, kaakao ja tee, joiden tuotannossa lapset ovat keskeisesti osallisina. Nämä tuotteet ovat usein kehitysmaiden tärkeimpiä vientiartikkeleita. esimerkiksi neljän Afrikan maan, Burkina Fason, Malin, Nigerian ja Beninin ulkomaankauppa on riippuvainen puuvillan tuotannosta. Kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestön oxfamin tutkimuksen mukaan tyypilliseen puuvillantuottajaperheeseen kuuluu kymmenen perheenjäsentä, joiden eliniänodote on 48 vuotta, ja jonka aikuisista jäsenistä alle 25 prosenttia on lukutaitoisia. Keskimääräinen puuvillantuottaja elää vain dollarilla päivässä ja puuvilla on usein ainoa tulonlähde. Puuvillan myyntihinnan korottaminen kansainvälisillä markkinoilla kohottaisi oxfamin mukaan merkittävästi köyhien puuvillantuottajaperheiden tuloja. yhdysvallat myöntää vuosittain 25 000:lle puuvillantuottajalleen valtionapua, mikä laskee puuvillan hintaa maailmanmarkkinoilla ja heikentää länsiafrikkalaisten viljelijöiden toimeentuloa. Vuosina 2001-2002 yhdysvaltalaiset viljelijät saivat tukiaisia 3,9 miljardin dollarin edestä, mikä on kolme kertaa enemmän kuin yhdysvaltain kehitysapu Afrikan viidellesadalle miljoonalle ihmiselle. Se on myös enemmän, kuin koko bruttokansantuote Burkina Fasossa, jossa kahden miljoonan ihmisen toimeentulo on riippuvainen puuvillasta. 50 - MAAilMANKuVA
• Mitä alhaisemman myyntihinnan kanssa afrikkalaiset puuvillantuottajat joutuvat painiskelemaan, sitä useamman lapsen täytyy jäädä pois koulusta auttaakseen tilalla, tai tekemällä muuta työtä perheen toimeentulon tukemiseksi. Mikäli yhdysvaltain puuvillantuottajille myöntämä valtionapu lakkautettaisiin, nousisi puuvillan hinta maailmamarkkinoilla kuudesta neljääntoista prosenttia. länsi-Afrikan puuvillanviljelijät saisivat tuotteistaan 5-12 prosenttia enemmän tuloja, mikä merkitsisi yksittäisen talouden kohdalla parhaimmillaan yli 5 prosentin tulojen nousua. oxfamin tutkimuksen mukaan tulojen nousulla voisi parhaimmillaan kattaa kymmenen henkilön kaikki terveydenhoitokulut kokonaisen vuoden ajalta, kymmenen lapsen koulunvuosimaksun tai edelleen vuoden ruokakulut kahdelle lapselle. Myös eu on osaltaan syyllinen viljelijöiden elinkeinon heikentämiseen kehitysmaissa. eu näet myöntää vuosittain huimaavan 300 miljardin dollarin edestä maataloustukiaisia viljelijöille ja lisäksi myy ylijäämähyödykkeensä köyhiin maihin, mikä laskee paikallisten tuotteiden hintoja. lapsityön monitahoisuudesta on vaikea puhua länsimaiselle yleisölle niin, ettei leimaudu lapsityön puolustajaksi. lapsityötä on kuitenkin mahdoton oikeuttaa, koska pakotetun työn kahleissa elävien lasten lukumäärä on niin suunnaton, ja koska organisoitu rikollisuus kyt- keytyy voimakkaasti ilmiöön. Käytännönläheisiä esimerkkitapauksia lapsityön syistä ja seurauksista on helppo löytää. Jos vaikkapa konvehtiteollisuus, joka hyötyy lapsityöstä, maksaisi säädyllisen hinnan kaakaopavuista, sitoutuisi reilun kaupan periaatteisiin ja tukisi raakapapujen tuotantoa tuottajamaissa, vähentäisi tämä huomattavasti lapsityön tarvetta kaakaotiloilla. lapsityö tulee myös lähelle. Fazerin suklaassa neljätoista prosenttia kaakaosta on peräisin Ghanasta. Suurin osa Ghanan kaakaofarmeilla työskentelevistä lapsista ei ole koskaan maistanut suklaata, koska kaakao myydään ulkomaille raakoina papuina. Päästäkseen käsiksi lapsityön ytimeen, on tarkasteltava ilmiön taustatekijöitä, kuten vanhempien ekonomisia ja sosiaalisia oloja. toimivien ratkaisujen kehittely vaatii myös lapsen oikeuksien puolustajilta kykyä nähdä kauas. lapsen siirtäminen hätiköidysti pois työnteosta ymmärtämättä täysin lapsityön vaikuttimia saattaa johtaa siihen, että lapsi päätyy vain työnteosta rikollisuuteen. ongelmaan on viisainta pyrkiä vaikuttamaan suurten linjojen kautta. lapsityön osuus lähtee laskuun kun työnteosta aletaan maksaa aikuisille asianmukaista korvausta. Vaikka länsimaat vaikuttavat nykyiseen tilanteeseen viljelytukiaisillaan, on päävastuu kehityspolitiikasta viime kädessä kehitysmaiden johtavalla eliitillä. KiRJoittAJA oN VAPAA toiMittAJA MAAilMANKuVA - 51
• Auli leskinen latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla 17 miljoonaa alle 14-vuotiasta tekee työtä latinalaiseksi amerikaksi määritellään alue, joka sijaitsee yhdysvaltain ja meksikon rajajoen Río Bravon eteläpuolella. alueella sijaitsee kaksi maailman suurimpiin kuuluvaa kaupunkia: Brasilian sao paolo, jossa asuu 22 miljoonaa ihmistä, ja meksikon mexico City, jossa eri arvioiden mukaan on 22-28 miljoonaa asukasta. Brasiliassa lasten työ on yleisintä. sambamaan lapsista 7 miljoonaa tekee työtä, heistä 600 000 kotiapulaisina. Kehitysmaiden suurkaupungit ovat lapsityövoiman keskuksia, sillä lapset työskentelevät etenkin urbaanien köyhälistöalueiden talouden harmaalla eli epävirallisella sektorilla. Muita lapsityövoiman keskittymiä ovat kalastus, maanviljely, kaivostyö ja kotitalous. latinalaisamerikkalaisissa yhteiskunnissa lasten työ näkyy selvimmin suurkaupunkien kaduilla, jossa hyvin pienetkin lapset hankkivat rahaa kengän kiillottajina, tuulilasin pesijöinä, pahvin ja paperin kerääjinä, rihkaman myyjinä busseissa ja katukauppiaina. Näkymättömintä työtä lapset tekevät kaivoksissa ja kalastuksessa. Nämä tuotannonalat ovat lapsityövoiman kannalta näkymättömimpiä, mutta myös lapsille kaikkein vaarallisimpia. tuliperäisen latinalaisen Amerikan poikki kulkee etelästä pohjoiseen Andien vuorijono, jonka rinteillä on virallisia ja epävirallisia kaivoksia. Jo espanjan valloituksen aikana intiaanit kaivoivat vuorten rinteisiin syviä onkaloita. Niihin narujen varassa laskeutuneita ja hakuilla hiiltä irrottavia ihmisiä alettiin kutsua pirquineroiksi. He kaivoivat hakuilla hiiltä ja saatuaan kontillisen kokoon, myivät sen eteenpäin virallisille kaivosyhtiöille. Sama äärimmäisessä köyhyydessä elävien perheiden elinkeinomalli elää yhä syrjäisillä Andien rinteillä etenkin etelä-Chilessä, jossa pirquinerot kaivavat hiiltä. Vaikka suurin osa pirquineroista on nuoria miehiä, köyhät isät ottavat mukaansa joskus murrosikäisiä poikia, jotka ovat pienempiä ja sopivat onkaloihin aikuista paremmin. työ on äärimmäisen kuluttavaa ja vaarallista. Chilen kansantaloudelle merkittävällä kaivosalalla hiiltä louhivan pirquineron työ on kaikkein aliarvostetuinta työtä. Siihen ryhdytään vain äärimmäisessä hädässä. yleensä pirquineren ammatti kulkee suvussa, sillä kukin perhe hallitsee vuorten rinteillä itse kaivamiaan onkaloita. latinalaisessa Amerikassa on tuhansien kilometrien pituiset asutetut rannikkoalueet. Kalastajaperheiden lapset tekevät usein työtä pienkalastuksessa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. teini-ikäiset nuoret kalastavat simpukoita ja äyriäisiä ja joskus he sukeltavat. Myös simpukkasukellus kulkee suvuissa, sillä työn oppii sisaruksilta ja vanhemmilta. työ on vapaata, mutta vaarallista sekä kuluttavaa ja sen tuotto on pieni. Räikein lasten hyväksikäyttö latinalaisessa Amerikassa ilmenee lasten värväämisessä seksityöläisiksi. Syy lapsien värväämiseen seksiorjiksi bordelleihin on se, että rikollisjärjestöt ovat saaneet lujan otteen työmarkkinoista, poliisista ja oikeuslaitoksesta. Fernanda aguirren tapaus 13-vuotias Fernanda Aguirre siepattiin ja katosi 26. heinäkuuta 2004 Argentiinassa uruguayn rajalla. Rajaseutu on Argentiinan ihmiskaupan ydinaluetta. Fernanda Aguirren katoaminen toi esille 39 miljoonan asukkaan Argentiinassa vaietun ongelman. etelä-Amerikan toiseksi suurimmasta valtiosta on tullut lapsikaupan uhrien lähtömaa, kohde ja välitysalue. Argentiinassa siepataan ja värvätään seksityöläisiksi pakkoprostituutioon etenkin tyttöjä, mutta myös poikia. Heidät kuljetetaan eri puolille latinalaista Amerikkaa. yksi syy ilmiön kasvuun Argentiinan ja uruguayn rajalla on alueen sijainti kansainvälisten kauppareittien risteyksessä. 52 - MAAilMANKuVA
• etelä-Amerikan itärannikolla uruguayn ja Argentiinan rajaseutu on Argentiinan turismitalouden tärkeää ja tuottoisaa seutua. Karnevaaleistaan tunnetun rajaseudun halki kulkee kaksi suurta kauppareittiä, joita pitkin liikkuu laillinen ja laiton tavara. Katse kiinnittyy raja-asemien seinillä oleviin lasten valokuviin. Niiden joukossa on myös Fernandan kuva. lapsikaupan ongelma kuuluu Argentiinassa poliisin ja siirtolaisviranomaisten vastuualueeseen. Ne tekevät yhteistyötä uruguayn, Paraguayn ja Brasilian kanssa uhrien löytämiseksi. Maiden poliisi on kuitenkin korruptoitunut ja poliisien arvellaan tekevän yhteistyötä myös rikollisliigojen kanssa. ki lasta orjuuttavat työt, kuten lapsikauppa, vanhempien velkojen maksu lapsen työllä, fyysisesti raskas työ, kuten kaivostyö, lapsisotilaiden käyttö ja lapsen palkkaaminen laittomaan työhön, kuten huumeiden myyjäksi tai kuljettajaksi. Näitä kaikkia on latinalaisessa Amerikassa, mutta ei kaikissa valtioissa, sillä joissakin valtioissa poliisi ja oikeuslaitos toimivat toisia maita paremmin. Myös median toiminnassa on eroja. toimittajia uhkaillaan ­ Näen vuosien ajan samojen lasten valokuvia päivälehdissä, kertoo argentiinalainen toimittaja Verónica toller kotonaan Gualeguaychún kaupungissa lähellä uruguayn rajaa. ­ Jos lapset olisivat kuolleet tai joutuneet onnettomuuteen, ruumis olisi voitu löytää. Kun lapsi katoaa jälkiä jättämättä, on syytä aina epäillä katoamisen syyksi lapsikauppaa ja sitä että lapsi on myyty pakkotyöhön. Vajaa vuosi sitten etelä-Amerikan suurimpiin päivälehtiin kuuluvan Clarinlehden toimittajan Verónica tollerin kotiin murtauduttiin ja sieltä vietiin tietokone ja tiedostoja. Argentiinan poliisi on tutkinut murtoa lapsikauppaan liittyvänä tietomurtona. Verónica on vuosien ajan tutkinut lapsikauppaketjujen toimintaa Argentiinassa. ­ olin raportoimassa mielenosoitusta kotikaupungissani, kun sillä välin murtautujat tunkeutuivat kotitaloomme iltapäivällä. He veivät tietokoneen ja valokuvauslaitteita. Asumme omakotitalossa kaupungin laidalla. itse en 13-vuotias Fernanda Aguirre siepattiin ja katosi 26. heinäkuuta 2004 Argentiinassa uruguayn rajalla. Fernandan äiti on etsinyt tytärtään vuosia. Hän uskoo, että ihmiskauppaa käyvät rikollisryhmät liikkuvat jatkuvasti paikasta toiseen, jotta prostituutioon pakotetut uhrit eivät ehdi luoda verkostoja eikä kukaan ehdi tutustua heihin. Seksiorjiksi myytyjä uhreja pidetään aluksi pitkään huumattuina, eivätkä he itse tiedä olinpaikkaansa. Heidän on vaikea etsiä apua. lapsityövoiman käytön räikeimpiä muotoja ovat kaik-
• pelkää, mutta neljä lastani ovat alkaneet pelätä, kertoo Verónica. ­ Poliisi ei ole selvittänyt murtoa. Mitään muuta ei viety kuin tietokone, jolla tein kotona työtä. - lapsityövoiman käyttö työmarkkinoilla ei Argentiinassa ole yleisesti hyväksyttyä, mutta silti ihmiset ovat tottuneet näkemään lapsia katukauppiaina ja paperinkerääjinä. Argentiinan talouskriisi 2000-luvun alussa syöksi lähes puolet kansasta köyhyyteen ja miljoonia köyhyysrajan alapuolelle. Vaikka makrotalouden mittarein Argentiina on toipunut hyvin ja sijoittajien usko Argentiinan markkinoihin ehti palautua ennen nykyistä globaalia talouskriisiä, miljoonat kymmenen vuotta sitten syntyneet lapset tuntevat yhä arjessaan tuon latinalaisen Amerikan historian suurimmaksi arvioidun talousromahduksen seuraukset, arvioi Verónica toller. ­ lapset työskentelevät tuotantoketjun alkupäässä tai loppupäässä. turistirannoilla he keräävät pulloja ja siistivät turismitalouden roskaamat rannat illalla, kun auringonpalvojat ovat lähteneet hotelleihinsa. Meksikon ja yhdysvaltain rajaseudulla kasvaneessa maquilladora- eli kokoomateollisuudessa he ompelevat nappeja tai siistivät tehtaiden pihateitä. 10-15 % maailman turismitalouden työntekijöistä on alle 18-vuotiaita, tiivistää toller. ­ Argentiinassa lapsikaupan värvääjät pitävät tilaisuuksia esimerkiksi hotelleissa. He kertovat peitetarinan hotelliketjusta, joka etsii nuoria töihin. He valitsevat sopivat uhrit, vievät heidät muka tutustumaan työpaikkaan. Automatkalla tytöt huumataan ja siepataan. Prostituoiduiksi siepatut tytöt ovat yleensä teinejä, jopa 13-vuotiaita. historian rasitteet Syitä Argentiinan keskeiseen asemaan lapsikaupassa on etsittävä historiasta. Kylmän sodan kaudella sotilashalli- tukset nousivat valtaan eri puolilla latinalaista Amerikkaa. Niiden valtakausi oli 1960-1980-luvuilla. Argentiinan sotilashallitus 1976­1983 juurrutti maahan rikollisia malleja ansaita rahaa tuhoamalla ihmisen identiteetti. Poliittisia toisinajattelijoita surmattiin maan totuuskomission mukaan noin 10 000. Diktatuuri juurrutti maahan rikolliset verkostot, joiden erikoisalaa oli ihmisten sieppaus ja hävittäminen. Sotilashallinto myös rappeutti tuomioistuinten ja poliisin moraalin. Sotilashallituksen aika vakiinnutti maahan poliittisen vainon ja rikokset, jotka loukkasivat yksilön fyysistä ja henkistä vapautta ja koskemattomuutta. Sama kunnioituksen puute yksilön vapautta ja identiteettiä kohtaan ilmenee nyt ihmiskaupassa. lisäksi Argentiinaan muodostui diktatuurin aikana julma erityisesti lasten oikeuksia räikeästi rikkova rikollisuuden muoto, kun vangittujen poliittisten toisinajattelijoiden vastasyntyneitä vauvoja ja imeväisikäisiä lapsia alettiin siepata. tätä ihmisoikeusrikoksen muotoa ei ole yhtä laajasti tavattu muissa etelä-Amerikan maissa. Argentiinan armeija ja poliisi sieppasivat vauvoja ja pikkulapsia samalla, kun ne vangitsivat raskaana olevan äidin. äidit surmattiin ja heidän vastasyntyneet vauvansa adoptoitiin diktatuuria tukeviin perheisiin tai vauvat myytiin perheille, jotka eivät tienneet lapsen alkuperää. Argentiina ei ole kyennyt selvittämään sotilashallituksen aikaisia ihmisoikeusrikoksia, koska niiden tutkiminen oli kielletty vuoteen 2003 asti, kunnes silloinen presidentti Nestor Kirchner poisti nk. Final point-lait Argentiinan ihmisoikeuspolitiikka on laahannut jälkijunassa. Rankaisemattomuus on ehtinyt juurtua syvälle yhteiskuntaan, koska poliisivoimia ja puolustusvoimia ei ole uudistettu diktatuurin jälkeen eivätkä viranomaiset ole saaneet ihmisoikeuskoulutusta. Poliisille ja armeijalle on vasta viime aikoina alettu tarjota ihmisoikeuskoulutusta, mutta tietous ihmisoikeuksista valtion toimintaa läpileikkaavana periaatteena ei ole levinnyt laajalle argentiinalaisessa yhteiskunnassa. Argentiinassa ihmiskauppa on rakenteellinen ongelma, osa rankaisemattomuuden, korruption ja harmaan talouden kytköksiä. lasten työn ja lapsiprostituution syyt ovat latinalaisen Amerikan maiden pitkässä, siirtomaavallan kaudelta viime vuosikymmeniin asti ulottuvassa epädemokraattisessa historiassa. lapsikauppaa vastaan voidaan toimia vain vahvistamalla demokratiaa ja koulutusta. Koska vanhoihin ihmisoikeusrikoksiin ei ole viime vuosiin saakka tartuttu, 54 - MAAilMANKuVA
• julmuuksia tehneet henkilöt ovat taloudellisen hyödyn toivossa usein integroituneet rikollisliigoihin, jotka yhä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin toimivat maassa. Heidän riistaansa ovat myös aikuiset ihmiskaupan uhrit, mutta eritoten ne lapset ja nuoret, joilla ei ole perhettä ja jotka ovat yksinhuoltajien lapsia ja köyhiä. He ovat haavoittuvimpia, sillä heitä kukaan ei etsi tai köyhä lukutaidoton vanhempi ei osaa etsiä oikein. Marita Verónin tapaus 23-vuotias 3-vuotiaan tyttären äiti Marita Verón siepattiin 3.4.2002 Pohjois-Argentiinassa tucumanissa. Pian sen jälkeen hänet on nähty kotikaupunkinsa bordellissa ja myöhemmin bordellissa Riojan maakunnassa luoteisArgentiinassa. usea pakkoprostituutiosta vapautettu tyttö on nähnyt hänet ja puhunut hänen kanssaan. Kun rikostutkimus Maritan katoamisesta ei edistynyt, hänen äitinsä Susanna trimarco de Verón alkoi etsiä tytärtään, möi omaisuutensa ja matkusti eri puolilla maata kartoittaen ihmiskauppaketjuja. Bordelleihin hän pääsi poliisin suojaamana naamioitumalla prostituoiduksi. Muutamassa vuodessa hänestä tuli Argentiinan ihmiskauppaongelman symboli. Hän on saanut tunnustuksia työstään. Mm. yhdysvaltain entinen ulkoministeri Condoleeza Rice palkitsi hänet naisten rohkeutta symboloivalla international Women of Courage -palkinnolla. Susanna trimarco on onnistunut vapauttamaan vajaa sata prostituutioon pakotettuja tyttöjä ja naisia, mutta omaa tytärtään hän ei ole vielä löytänyt. Marita Verón on ollut siepattuna 7 vuotta. Argentiinassa siepataan vuosittain n. 500 tyttöä ja naista pakkoprostituutioon. Alaikäinen seksiorja tuottaa rikollisliigoille jopa 130 000 dollaria vuodessa. Seitsemän alaikäistä tyttöä tuottavat myyjilleen 80 000 dollaria kuussa. ihmiskaupan kokonaistuotto latinalaisessa Amerikassa on 16 miljoonaa dollaria vuodessa. Koko maailman ihmiskaupan arvo on 32 miljardia dollaria vuodessa. latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla joutuu ihmiskaupan uhriksi vuosittain 100 000 ihmistä, suuri osa heistä lapsia. Nk. kolmoisrajalla eli turismistaan tunnetuilla iguazún putouksilla Paraguayn, Brasilian ja Argentiinan rajalla n. 3500 lasta joutuu vuosittain pakkoprostituution uhriksi. Argentiina ratifioi 19.11.2002 yK:n kansainvälisen sopimuksen maiden välisen järjestäytyneen rikollisuuden estämiseksi. Silti argentiinalaisessa oikeudessa on aukko, sillä mikään laki ei vielä määrittele ihmiskauppaa rikokseksi. Vuonna 2006 maan parlamentti alkoi käsitellä ihmiskaupan rikokseksi määrittelevää lakia. lakia ei ole vielä hyväksytty. Argentiinassa on useita erilaisia ihmiskauppaverkostoja, joista jotkut yksittäisten perheiden hallussa. tyttöjä värvätään lastenhoitotyötä, ravintolatyötä tai muuta työtä mainostavilla lehti-ilmoituksilla, radiomainoksilla ja hotelleissa pidetyissä casting-tilaisuuksissa. Värvääjinä toimii ihmiskaupan uhreja, jotka pakotetaan hankkimaan toimintaan uusia tyttöjä esim. uhkaamalla vahingoittaa heidän perheitään. Värvääjinä on myös aviopareina esiintyviä henkilöitä, joilla voi olla tilanteessa mukana lapsia, jotta värväystilanteeseen saataisiin luotua turvallinen ilmapiiri. lähde: Kansainvälinen siirtolaisjärjestö ioM. MAAilMANKuVA - 55
• Pirkko Pöntinen Siirtolaisena kotimaassa ­Olisin voisin menettää 4-vuotiaat kaksoseni, jos olisin lähtenyt kokopäivätyöhön. Vieraassa kaupungissa kukaan ei olisi katsonut lasteni perään sillä aikaa kun olisin töissä. tajusin, että joku todella voi kaapata lapseni eikä poliisin apuun voi aina luottaa. niinpä päätin jäädä kotiin, vaikka minun olisi pitänyt hankkia rahaa ja tukea mieheni yliopisto-opiskeluja. 35-vuotias kotiäiti Guo Caiyun kertoi China Daily -lehdelle elokuussa ratkaisusta, jossa vastakkain olivat vanhempien vastuuntunto ja paine elannon hankkimiseen. Perhe oli muuttanut muutama kuukausi aiemmin maalta Kunmingin kaupunkiin yunnanin maakunnassa, lounais-Kiinassa. lähes kuuden miljoonan asukkaan kaupunki ja koko rajaseudulla sijaitseva maakunta ovat ikävän tunnettuja siitä, että lapsikaappaukset, ihmiskauppa ja huumerikollisuus kasvavat. yhden lapsen politiikka on tehnyt lapsista tuottoisaa kauppatavaraa ja pojista entistäkin arvokkaampia. Rouva Guolla ja hänen miehellään oli tiukasta taloudesta huolimatta valinnan varaa ja perhe pysyi koossa. He olivat osallistuneet paikallisen poliisin järjestämiin luentoihin, joissa vanhemmille kerrottiin ihmiskaupasta ja keinoista välttää lapsisieppaukset. Siellä heille valkeni, että jatkuvasti kasvavassa suurkaupungissa naapurit eivät tunne toisiaan, eivätkä pysty, ehdi tai halua huolehtia toisistaan. yunnanin maakunnassa asuu 25 eri kansallisuutta, joiden tavat ja jopa kielet eroavat suuresti toisistaan. Kun tuo etninen mylly on pantu talouskasvun nimissä pyörimään, ainut keino luotettavan avun ja turvan saamiseksi, on oma perhe ja lähisuku. Näin on aina ollut Kiinassa ja käytäntö toimii yhä. ankarasta todellisuudesta saa nykyään puhua Suurten lukujen Kiinassa on 130 miljoonaa sisäistä siirtolaista; siis joka kymmenes asukas on poissa kotiseudultaan. He muuttavat työn perässä tuhansien kilometrien päähän, uusiin maakuntiin ja suurkaupunkeihin. He ovat rakennusmiehiä, tehdastyöläisia, kotiapulaisia, ja roskakuskeja. ilman heitä Kiina ei kasva eikä ilman heidän tulojaan perhe elä. Mutta nämä samat ihmiset maksavat äärettömän kovan hinnan talouskasvusta. He joutuvat jättämään lapsensa kotiseudulle isovanhempien tai su- 56 - MAAilMANKuVA
• kulaisten hoiviin, useimmiten vuosikausiksi. Suurin osa sisäisistä siirtolaisista tapaa lapsensa vain kerran vuodessa, kiinalaisen uuden vuoden aikaan tammi-helmikuussa. Silloin paikallisiin lehtiin ja tv-juttuihin ilmestyy katkeria ja itkunsekaisia kertomuksia, kuinka pienimmät lapset eivät tunne vanhempiaan ja pyrkivät parkuen pois sylistä. Kun viikon-kahden mittainen loma on ohi, on eroamisen tuska vähintään yhtä suuri. ongelma on osin itse aiheutettu, sillä siirtotyöväki ei saa ottaa perheitään mukaansa. He eivät saa asumisoikeutta eikä lapsia voida rekisteröidä kouluja varten. ilman rekisteröintiä sairaalatkaan eivät ota potilaita vastaan. tämä on valtion keino estää hallitsematon kaupunkeihin muutto. tämä myös selittää sen, miksi Kiinan suurkaupunkien laitamilla ei ole slummeja eikä hökkelikyliä. kaisia kokemuksia voi lukea Hongkongissa toimivan järjestön nettisivuilta http://www.china-labour.org.hk/en/ node/100459 .tämän organisaation johdossa on mannerKiinasta vuoden 1989 demokratialiikkeen takia paenneita tai karkotettuja asiantuntijoita ja juristeja. Järjestöllä on vahvat yhteydet läntisiin Kiinan tuntijoihin. Sivuilta ei käynyt suoraan ilmi, onko Naisjärjestön tietoja julkistettu Kiinassa. Vaikka Kiinan puolueorganisaatioissa tutkitaan mitä tahansa yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, niiden julkistaminen ei ole itsestään selvyys. Monet tiedot julistetaan tai itsesensuurilla määritellään jonkinasteisiksi valtiosalaisuuksiksi. talouskasvun hinta näkyy jo Kiinassa on pakollinen yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus. Se on periaatteessa ilmainen, mutta käytännössä oppilaat joutuvat maksamaan erilaisia maksuja, joko virallisia tai koulun itse keksimiä rahastuskeinoja. Koulutuksen järjestäminen on maakuntien vastuulla, joten paikalliset erot ovat suuria. Julkinen salaisuus on, että maksujen nujertamat vanhemmat ovat alkaneet ottaa lapsia ja etenkin tyttöjä pois kouluista. isovanhemmat hoitavat heitä kotitöiden ja maanviljelyksen ohessa perinteiden mukaisesti. Niillä taidoilla vain ei ole nyky-Kiinassa kysyntää. Monet siirtotyöläisvanhemmat uhmaavatkin pykäliä, ja vievät lapsiaan kaupunkeihin, joissa on tarjolla kalliiseen hintaan opetusta lastentarhoissa ja kouluissa, joiden laillisuus on kyseenalainen. Vuodesta 2006 lähtien Kiinan hallitus on velvoittanut siirtolaisuudesta hyötyviä suurkaupunkeja ottamaan vastuuta ulkopaikkakuntalaisista ja järjestämään lasten koulunkäyntiä. Parhaiten osansa on hoitanut Shanghai. Kun pakollinen oppivelvollisuus on ohi, pääsevät kaupunkilaislapset hakeutumaan jatko-opintoihin omassa kaupungissaan, mutta siirtotyöläisten lasten on palattava kotiseudulleen. Kiinan sisäinen muuttoliike on siis kiihtyvässä käymistilassa edestakaisin maakuntien ja kaupunkien välillä, mutta myös perheiden sisällä. Kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa. Valuuttavarannoltaan maailman rikkaimpiin maihin kuuluva Kiina on valtio ilman sosiaaliturvaa. Puolue pitää huolta lähinnä omistaan korruption keinoin, vahvimman oikeudella ja oveluudella. tavallinen kiinalainen luottaa ja turvaa vain perheeseensä ja sukuunsa, niin kuin se on tehnyt koko 5-tuhatvuotisen historiansa ajan. KiRJoittAJA oN yleN toiMittAJA, KiRJeeNVAiHtAJANA PeKiNGiSSä 2004-2006 Väestönlaskenta paljasti todellisuuden Kiinan tuorein väestönlaskenta tehtiin vuonna 2005. Kommunistipuolueen alainen Kiinan Naisliitto analysoi tietoja pari vuotta myöhemmin ja sai selville, että joka viides alle 18-vuotias kiinalaislapsi elää joko kokonaan erossa vanhemmistaan tai toisesta heistä. He ovat siirtotyöläisten lapsia ja heitä on 58 miljoonaa. Kun luku eritellään kaupunkien ja maaseudun kesken, se kertoo, että maalaislapsista 28 prosenttia varttuu ilman omien vanhempien huolenpitoa. lapset elävät kotikylissä isovanhempien tai sukulaisten hoivissa, mutta entistä useammin ilman kenenkään aikuisen valvontaa. Kiinassa on yleistynyt kylänäkymä, joissa on vain naisia, vanhuksia ja lapsia eikä nuoria miehiä näy missään. Mitä nuoremmista lapsista on kyse, sitä todennäköisemmin he elävät ilman vanhempiaan. lapsen ensimmäisinä elinkuukausina äiti on vielä paikalla, mutta usein hänkin lähtee työn takia kaupunkiin miehensä perässä. Näin mennään elämässä eteenpäin useita vuosia eli se aika, kun vanhemmat ovat nuoria ja jaksavat tehdä 6-7-päiväistä työviikkoa ja pitkää päivää. Kun lapsi on teini-iässä, alkavat vanhemmatkin palata takaisin kotiseudulle. Silloin onkin jo lapsen vuoro lähteä joko tehtaisiin tai taistelemaan opiskelupaikasta kaupunkeihin. ero maaseutulasten ja kaupunkilaisten kesken kasvaa koko ajan - sosiaaliset taidot ja kyky hahmottaa valtavalla vauhdilla muuttuvaa yhteiskuntaa toimivat kaupunkilaisten hyväksi. tutkimuksen yksityiskohtia ja jätettyjen lasten tus- MAAilMANKuVA - 57
• MuSeoViRASto Johannes Remy lapsityön historiaa euroopassa Alle 15-vuotiaiden työnteko kodin ulkopuolella oli euroopassa yleistä 1900-luvun alkupuolelle saakka. työtätekevien lasten suhteellinen ja absoluuttinen määrä kasvoi keskiaikaan verrattuna 1500- ja 1600-lukujen aikana. ilmiö liittyi jatkuvien sotien aiheuttamaan työvoimapulaan ja lapsiperheiden köyhyyteen. teollistumisen alkuvaihe lisäsi 1700- ja 1800-luvuilla lisäsi entisestään lapsityötä, joka pisimmällä teollistuneissa maissa kuten Britanniassa ja Saksassa kuitenkin alkoi vähetä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenien jälkeen. lapset siirtyivät yhä enemmän työstä koulunpenkille. Siirtymäkausi oli kuitenkin pitkä ja koulunkäynti jäi monilta lyhyeksi. lapsityö joukkomittaisena ilmiönä loppui vasta sotienvälisenä aikana. 1700-luvulle asti poliittiset päättäjät pyrkivät pääsääntöisesti edistämään lasten työntekoa. Motiivina lapsityön hyväksymiselle oli työvoimapula etenkin yksitoikkoisessa ja kehnosti palkatussa työssä. ilman vanhempien huoltoa jääneitä lapsia pantiin töihin säästösyistä jotta heidän huollostaan olisi koitunut yhteiskunnalle mahdollisimman vähän nettokustannuksia. lapsille katsottiin myös olevan hyväksi, että he pienestä pitäen oppivat ansaitsemaan leipänsä omalla työllään. tästä näkökulmasta rahvaan lasten joutilaisuutta pidettiin ongelmana, joka oli ratkaistavissa houkuttelemalla tai pakottamalla lapsia työhön. lapsityön väheneminen ja rajoittaminen 1800-luvulla liittyi koulutuksen leviämiseen, lapsuuskäsityksen muuttumiseen, tuotannollisiin syihin ja yleiseen elintason nousuun. Koulutuksen leviäminen ja monissa euroopan maissa säädetty oppivelvollisuus vähensivät lapsityötä, kun lapsille jäi vähemmän aikaa työntekoon. 1800-luvun edetessä näkemys lapsista erityistä suojelua tarvitsevana ryhmänä voimistui, ja alettiin vaatia, että lasten tulisi saada nauttia lapsuudestaan. teknologian kehitys teki työstä usein vaativampaa siten, että se aiempaa huonommin soveltui lapsille. Palkansaajien ansiotason nousu lievensi äärimmäistä köyhyyttä, joka oli pakottanut lapsetkin tekemään työtä: perheet tulivat nyt toimeen vanhempien palkoilla. toisaalta palkkatason nousu vaikutti joskus 58 - MAAilMANKuVA
• lyhyellä aikavälillä päinvastaiseen suuntaan: palkkakustannusten noustessa työnantajalle tuli kannattavaksi palkata yksinkertaisimpiin tehtäviin lapsia, joille maksettiin vähemmän palkkaa. 1830-luvulta lähtien valtiovalta alkoi rajoittaa lapsityötä puuttumalla aluksi sen räikeimpiin epäkohtiin. lapsityön sääntely alkoi Britanniassa ja Saksassa, mutta 1800-luvun lopussa suurin osa euroopan maista oli jo säätänyt lapsityötä rajoittaneita lakeja. useimmat tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että laillisia rajoituksia alettiin säätää vasta vaiheessa, jossa lapsityö oli jo muutenkin vähenemässä. euroopan maista Preussi ja Britannia olivat edelläkävijöitä lapsityön rajoittamisessa. lapsia työskenteli maataloudessa, käsityössä, palvelijoina ja teollisuudessa. teollisuuden aloista tekstiiliteollisuus oli suurin lasten työllistäjä. Historioitsija Marjatta Rahikaisen mukaan syynä lasten palkkaamiseen tehdastyöhön oli työn vastenmielisyys. Kun rahvas vältteli tehtaita tai käyttäytyi kurittomasti niissä, lapsia oli helpompi saada työntekijöiksi kuin aikuisia. Vaikka on tietoja jopa alle 7-vuotiaiden lasten työnteosta, useimmiten lapset aloittivat työnteon 10-15-vuotiaina. Sitä nuoremmat pystyvät harvoin työskentelemään arvattavasti tavalla, josta on työnantajalle hyötyä. esimerkiksi Britannian vuoden 1851 väestönlaskun mukaan 3,5% alle 10-vuotiaista oli työssä, mutta 10-14- vuotiaista 30%. lapsia työllistäneistä aloista suurimpia olivat maatalous, tekstiiliteollisuus ja palvelijan työ varakkaissa kotitalouksissa. lapsityö oli luultavasti laajimmillaan muutama vuosikymmen aiemmin. orpojen ja hylättyjen lasten määrä kasvoi euroopassa 1500-luvulta lähtien, ja 1700-luvulla heidän huoltoonsa tarkoitetut järjestelmät olivat kriisissä. Suuressa osassa eurooppaa ongelma ratkaistiin tavalla, joka johti lasten työntekoon. orpojen tai köyhien lasten sijoittaminen maalaistaloihin tuli yleiseksi englannissa 1700-luvun toisella puoliskolla. lapsen vastaan ottava perhe sai köyhäinhoidosta vastanneilta laitoksilta, yleensä seu- rakunnalta, maksun, minkä lisäksi he käyttivät lapsen työvoimaa. Käytäntö oli tyttöjen osalta voimassa toiseen maailmansotaan asti, koska sen uskottiin suojelevan heitä prostituutioon joutumiselta. Saksassa ja Pohjoismaissa huutolaislapset kaupattiin huutokaupassa, jossa voitti pienimmän summan vaativa. Huutolaislapsia ottaneet perheet käyttivät lapsia useimmiten maataloustöissä. Suomessa ja Ruotsissa käytännöstä luovuttiin 1920-luvulla. Roomalaiskatolisissa maissa ja Venäjällä lapset sijoitettiin enimmäkseen lastenkoteihin, joissa he tekivät erilaisia käsitöitä tai heitä luovutettiin yksityisille työnantajille työvoimaksi. Britanniassa oli teollistumisen alkuvaiheessa yleistä luovuttaa vaivaistaloista lapsia teollisuusyrityksille periaatteessa työn opettelemista varten. Käytännössä oppilaiden asema oli alipalkatun työntekijän. Vaikka lapsia työskenteli paljoin muillakin aloilla kuin teollisuudessa, vasta lasten tehdastyö alkoi herättää kritiikkiä. Varhaisimpaan kritiikkiin vastattiin yleensä, että lasten olot olivat paremmat tehtaissa kuin slummikodeissa. tehtaissa oli puhtaampaa ja työ oli tarpeellista ruumiinharjoitusta. lapset olivat poissa kadulta ja pahanteosta. eteläranskalaisen Montluconin kaupungin terveysviranomaiset arvioivat 1870-luvulla, että tehdastyö oli lapsille tarpeellista voimistelua. Suurin osa lapsityön varhaisista kritisoijistakin hyväksyi sen sinänsä, mutta halusi poistaa epäkohtia: kritiikki kohdistuikin koko 1800-luvun ajan vain lapsityön epäkohtiin. Kaikkea lapsityötä alettiin vasta vähitellen pitää kielteisenä ilmiönä. Kritisoidut epäkohdat liittyivät osittain MAAilMANKuVA - 59 MuSeoViRASto
• lasten terveyteen. Kritisoitiin työpäivän pituutta, joka vahingoitti vielä kehittymätöntä kehoa. Ghentissä Belgiassa 1840-luvulla lapset työskentelivät puuvillatehtaassa talvisin auringonnoususta iltakymmeneen ja kesäisin 5.3020. Aikalaisten mukaan työ tuotti vääristyneitä jäseniä ja kieroon kasvaneita selkiä, minkä lisäksi monilla heikkeni näkö. lisäongelmia aiheuttivat erityisesti hengitysilmassa ollut tehdaspöly, myrkylliset höyryt, kosteus ja kuumuus. lapset sairastuivat tavallista useammin tuberkuloosiin ja anemiaan. Vaarana oli myös vammautuminen onnettomuuksissa, koska työturvallisuus ei ollut korkealla tasolla ennen kuin työnantajalle tuli korvausvelvollisuus. lapsityön rajoittamista vaadittaessa lasten moraaliin liittyvät argumentit olivat yleisempiä kuin nykyään. lasten kaltoin kohteluakin lähestyttiin siitä näkökulmasta, mikä vaikutus sillä oli uhrin moraaliin. Aikuisten työläisten joukossa lapset joutuivat kuulemaan rivoa kielenkäyttöä, näkemään irstasta riiaamista ja pahimmassa tapauksessa muiden työntekijöiden tai esimiesten raakuuden kohteiksi. Huoli oli perusteltu. Colin Heywood kertoo esimerkin pojasta, joka teki huonoja nauloja, kunnes aikuinen nauloja vastaan ottanut työläinen löi yhden niistä hänen korvalehtensä läpi. lapsella ei ollut paljonkaan mahdollisuuksia puolustautua muuten kuin vaihtamalla työpaikkaa. työnantajat esittivät tiukan työkurin tekevän moraalia rappeuttavat epäkohdat mahdottomiksi ja jotkut itse asiassa järjestivät erilliset työtilat naisille ja miehille. useat etelä-Ranskan silkkitehtaat ratkaisivat ongelman luovasti tuomalla tehtaisiin nunnia valvomaan moraalia. Vielä yksi lapsityön kritiikin aihe oli koulu. työläisammatin oppi työskentelemällä siinä lapsesta saakka, mutta yleissivistävä peruskoulutus jäi monilta saamatta. tämä oli yhtä lailla maataloudessa työskentelevien lasten ongelma. euroopan maista Preussi ja Britannia olivat edelläkävijöitä lapsityön rajoittamisessa. Preussissa alle 9-vuotiaiden tehdastyö kiellettiin kokonaan alle 16-vuotiaiden työpäivä rajattiin 10 tuntiin. Pakollisen kansakoulun pidentäminen kahdeksanvuotiseksi vuonna 1868 merkitsi vähensi voimakkaasti lapsityötä. Britanniassa alle 9-vuotiaiden tehdastyö kiellettiin tekstiiliteollisuudessa jo vuonna 1833 ja samalla alle 13-vuotiaiden työpäivä rajattiin korkeintaan yhdeksään tuntiin. Kuitenkin vasta 1867 rajoitukset ulotettiin kaikkialle teollisuuteen ja 1878 kaikkea työtä koskeviksi. Venäjällä laki kielsi vuonna 1882 kokonaan alle 12-vuotiaiden teollisuustyön, mutta 1890 työnteon ikäraja laskettiin 10 vuoteen. Alle 15-vuotiaat saivat kuitenkin työskennellä korkeintaan 10 tuntia päivässä. Suomessa alle 12-vuotiaiden tehdastyö kiellettiin vuonna 1889. KiRJoittAJA oN HelSiNGiN ylioPiStoN SuoMeN HiStoRiAN PRoFeSSoRi KiRjallisUUtta marjatta Rahikainen, Centuries of Child labour: european experiences from the Seventeenth to the twentieth Century. Colin heywood, Centuries of Childhood: Children and Childhood in the West from Medieval to Modern times. panu pulma, Kerjuuluvasta perhekuntoutukseen. lapsuuden yhteiskunnallistuminen ja lastensuojelun kehitys Suomessa. 60 - MAAilMANKuVA MuSeoViRASto
• Johannes Remy Viktoriaanisen ajan lapsityöläiset kiipeilivät savupiipuissa Vielä 1800-luvulla lapsityö oli yleistä myös euroopassa. lapsityöläisistä haavoittuvimmassa asemassa olivat orvot, joita orpokodit möivät työorjuuteen jopa nelivuotiaina. 1800-luvun alkupuolella oli myös laillista ottaa kiinni kaduilla eläviä orpolapsia ja pakottaa heidät työhön. iso-Britanniassa lapset toimivat esimerkiksi kengänkiillottajina, palvelijoina, kauppa-apulaisina ja tehdastyöläisinä. oman ryhmänsä muodostivat niin kutsutut kiipeilijäpojat, nuohoojien apulaiset. Nuohousapulaiset saattoivat olla jopa nelivuotiaita, vaikka virallisesti nuohoojaoppipoikien tuli olla kahdeksan vuotta täyttäneitä. Pienen kokonsa tähden lapset lähetettiin ahtaisiin savupiippuhormeihin putsaamaan nokea raaputtimella tai paljain käsin. Huonoissa työolosuhteissa suoritettu nuohoustyö aiheutti lapsille monenlaisia fyysisiä haittoja aina raajavammoista keuhkosairauksiin. Vuoden 1840 lakiasetus kielsi alle 21-vuotiaita työskentelemästä savupiipuissa, ja lakia rikkoville määrättiin kymmenen punnan suuruisia sakkoja. Suhtautuminen lapsiin muuttui brittiyhteiskunnassa ratkaisevasti kuitenkin vasta vuosisadan lopulla. ensi kertaa lapset alettiin nähdä erityisenä sosiaalisena ryhmänä omine tarpeineen, ja lasten oikeuksia alettiin suojella johdonmukaisesti laein. Savupiippulasten hyväksikäyttö loppui vuoden 1875 asetukseen, joka määräsi nuohoojat hankkimaan virallisen työluvan. lisenssejä ei myönnetty nuohoojille, jotka käyttivät apunaan "kiipeilypoikia". 1800-luvun alkupuolella oli myös laillista ottaa kiinni kaduilla eläviä orpolapsia ja pakottaa heidät työhön. Viktoriaanisen ajan kirjailijoista ainakin Charles Kingsley, Charles Dickens, sekä runoilija William Blake ovat kirjoittaneet savupiippulasten elämästä. erityisesti Charles Kingsleyn teos the Water Babies (1863) herätti aikanaan julkista keskustelua lapsinuohoojien työolosuhteista ja edesauttoi lasten oikeuksia suojelevien lakien voimaansaattamisessa. Charles Kingsleyn lasten kirja Water Babies julkaistiin ensimmäisen kerran Macmillan´s Magazine ­ lehdessä sarjakertomuksena. lapsen oikeuksia käsittelevistä kertomuksista kuvituksineen tuli äärimmäisen suosittu. MAAilMANKuVA - 61
• Annukka Vähäsöyrinki Sodassa ja seksibisneksessä lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 32: lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään. Monet lasten tekemistä töistä ovat terveydelle haitallisia. esimerkiksi elektroniikkaromun purku ja käsittely ilman suojavarusteita altistaa lapset myrkyllisille kemikaaleille, ja vaikkapa rakennustyömailla lapset käsittelevät raskaita ja vaarallisia työkaluja ilman aikuisen apua ja valvontaa. ylivoimaisesti yleisin lapsityön muoto on kotiapulaisena toimiminen. Miljoonat tytöt työskentelevät varakkaissa perheissä joko pientä palkkaa, tai pelkkää asuinsijaa vastaan. työnantajan luona asuvien tyttöjen on vaikea suojautua mahdolliselta fyysiseltä ja psyykkiseltä hyväksikäytöltä. lapsityön vahingoittavimmat muodot riistävät lapsilta ihmisoikeudet ja vapauden. lapset voidaan pakottaa esimerkiksi huumeiden salakuljettajiksi, sotilaiksi tai prostituoiduiksi. toisinaan vanhemmat myyvät taloudellisessa ahdingossaan lapsensa velkaorjuuteen, esimerkiksi bordelleihin, josta ei välttämättä ole poispääsyä koko elinaikana. Velkaorjuutta ja lapsiprostituutiota ei tule kutsua lapsityöksi eikä lapsityövoiman hyväksikäytöksi, vaan törkeäksi lasten hyväksikäytöksi ja vapaudenriistoksi. Raskas ja vaarallinen työ paitsi haittaa lasten fyysistä ja psyykkistä kehitystä, myös vaikuttaa kauaskantoisesti heidän tulevaisuuteensa. työnteko estää usein mahdollisuuden leikkiin ja koulunkäyntiin. Kouluttamaton lapsi kasvaa kouluttamattomaksi aikuiseksi, jonka luku- ja kirjoitustaidottomana on vaikea puolustaa oikeuksiaan ja vaikuttaa elämäänsä. Näin köyhyyden ja lapsityön kierre jatkuu sukupolvelta toiselle. lapsityön ennaltaehkäisemiseksi ensiarvoisen tärkeää on toimiva koulujärjestelmä. Koulutuksen on oltava ilmainen ja kaikkien ulottuvilla. Suuri haaste on muuttaa 62 - MAAilMANKuVA
• erityisesti maaseudulla elävien köyhien perheiden asenteita lapsityötä kohtaan. usein perheissä ja yhteisöissä koulunkäyntiä pidetään ajanhukkana, jos lapsi voi opiskelun sijaan omalta osaltaan auttaa perheen elatuksessa. tärkeitä askeleita on kuitenkin jo otettu lapsityöläisten olojen parantamiseksi. esimerkiksi Afrikassa lapsityöläisten etuja valvoo AMWCy-liike (African Movement for Working Children and youth), joka syntyi kymmenen vuotta sitten ruohonjuuritason järjestönä länsi-afrikkalaisten lapsityöläisten aloitteesta. Nykyään liikkeen piiriin perheensä menettäneet tai kadottaneet lapset. osa lapsista on kuitenkin pakotettu mukaan sotatoimiin. yK:n vuonna 2000 hyväksymä lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin nostaa asevoimiin värväytymisen ja vihollisuuksiin osallistumisen vähimmäisiän viidestätoista kahdeksaantoista ikävuoteen. Se ei suoranaisesti kiellä alle 18-vuotiaiden vapaaehtoista asepalvelusta, mutta oletuksena on, että valtiot pyrkivät kaikin tavoin estämään alaikäisten osallistumisen suoranaisiin sotatoimiin. yK näyttää kuuluu jo yli kaksikymmentä Afrikan valtiota. AMWCy pyrkii edistämään lapsityöläisten etuja ja oikeuksia lasten omat toiveet ja tavoitteet lähtökohtanaan. Plan tukee liikkeen toimintaa neuvottelemalla työnantajien kanssa, tiedottamalla viranomaisia ja tukemalla oikeuksistaan tietämättömiä lapsityöläisiä. lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 38: lapsia on suojeltava joutumasta osallisiksi aseellisiin selkkauksiin. yksi epäinhimillisimmistä lapsityön muodoista on lasten osallistaminen sotatoimiin. lapset työskentelevät paitsi sotilaina, myös esimerkiksi kantajina, palvelijoina ja seksiorjina. tällä hetkellä aseellisissa selkkauksissa on mukana arviolta 300 000 lasta, joista 150 000 sotilaina. iältään lapset ovat keskimäärin 15-18 ­vuotiaita, vaikka joukossa on kymmenvuotiaitakin. Syitä lasten osallistumiselle on monia, ja useat värväytyvät vapaaehtoisesti. Armeijaan tai erilaisiin sotilaallisiin ryhmittymiin liittyminen saattaa olla nuoren ainoa keino saada ruokaa ja rahaa. erityisen alttiita liittymiselle ovat esimerkkiä pitämällä rauhanturvajoukkoihin pääsyn ikärajana kahdeksaatoista vuotta. lasten suojeleminen aseellisilta konflikteilta vaatii yleisen asenneilmapiirin muuttumista. tällä hetkellä lapsisotilaiden käyttö on passiivisesti hyväksyttyä monien kehitysmaiden päättäjäelimissä, kuin myös kylissä, joissa perheet lähettävät lapsiaan sotaan taloudellisessa ahdingossaan. tärkeintä on ennaltaehkäisevä työ, mutta myös sodasta palanneet aseistariisutut lapset tarvitsevat erityistä ja ammattimaista tukea. traumaattisten sotakokemusten jälkeen paluu normaaliin elämään voi olla lapselle erittäin vaikeaa. Kolumbia on kärsinyt jo lähes viisikymmentä vuotta jatkuneesta sisällissodasta, jonka aikana arviolta 14 000 tyttöä ja poikaa on käytetty sotilaina laittomissa aseellisissa ryhmittymissä. Plan tekee työtä kolumbialaislasten elämänlaadun ja tulevaisuudennäkymien kohentamiseksi koulutuksen kautta. Plan tuki viime vuonna kymmeniä kouluja näiden perusopetukseen, väkivallan ehkäisyyn ja luonnonsuojeluun liittyvissä kehitysohjelmissa. Plan on edistänyt lasten koulunkäyntimahdollisuuksia hyvin konkreettisesti kunnostamalla kouluja, tarjoamalla opiskelumateriaaleja ja täydennyskouluttamalla opettajia. MAAilMANKuVA - 63
• Perusopetuksen lisäksi Plan on ollut mukana kehittämässä myös varhaiskasvatusta Kolumbiassa kalustamalla päiväkoteja ja tarjoamalla perhepäivähoitajakoulutusta. lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 34: lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Prostituutio on äärimmäinen esimerkki lapsen hyväksikäytöstä. Jopa alle kymmenvuotiaat lapset työskentelevät prostituoituina kaduilla tai bordelleissa. Perheet ovat joko myyneet lapset tai heidät on siepattu ihmiskaupan markkinoille. Arviolta miljoona alaikäistä tyttöä ja poikaa joutuu vuosittain mukaan seksibisnekseen. lapset ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle, koska seksuaalisuutta pidetään useimmissa yhteisöissä yksityisenä ja perheensisäisenä asiana, johon ulkopuolisen on vaikea puuttua. Myöskin myytit siitä, että lapsen tai neitsyen makaaminen parantaa AiDSin tai edistää terveyttä, lisäävät hyväksikäytön määrää. internet on luonut globaalin alustan lapsipornon jakelulle ja tuottamiselle. Sen lisäksi, että lapsikaupan ja prostituution vaikutukset lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen ovat tuhoisat, aiheuttaa seksuaalinen hyväksikäyttö myös fyysistä vahinkoa. tytöt tulevat raskaiksi liian nuorina ja synnytykset ovat hyvin riskialttiita. Myös Hi-virus ja muut sukupuolitaudit leviävät lapsiprostituoitujen keskuudessa nopeasti. lapsen oikeuksien sopimus suojaa lasta kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. lisäksi vuonna 2002 voimaansaatettu lasten myyntiä, prostituutiota ja lapsipornografiaa käsittelevä lisäpöytäkirja kriminalisoi nimenomaisesti lapsikaupan, laittoman adoption, lapsiprostituution ja pornografian. Kansainvälinen työjärjestö ilo, yK:n alajärjestöt, uNiCeF, sekä ecpat eli end for Child Prostitution and Child Phornography ovat muiden muassa sitoutuneet taistelemaan lapsiprostituutiota ja lapsipornoa vastaan. yK on luonut yhdessä 159:n valtion kanssa ohjelman, johon kuuluu ennaltaehkäisevää toimintaa, kuntouttamishankkeita, sekä yhteistyöprojekteja hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Plan tekee työtä lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ecuadorissa. ecuador on etelä-Amerikassa sijaitseva vajaan neljäntoista miljoonan asukkaan valtio, jossa alkuperäisvähemmistöjen osuus väkiluvusta on huomattava ja jossa tuloerot ovat suuret. lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö on yleinen ongelma, johon Plan pyrkii vaikuttamaan tarjoamalla lapsille, vanhemmille, yhteisöille ja viranomaisille tietämystä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja näin vahvistamaan eri tahojen kapasiteettia suojella lapsia ja nuoria hyväksikäytöltä. KiRJoittAJA oN toiMittAJA
• Kirsi Virtanen Kehityksen myötä länsimaisen ihmisen oikeudentaju on kivettynyt me, tällaiset omassa erinomaisuudessamme marinoidut ihmiset, olemme jollakin kummallisella tavalla muuttuneet moraaliltamme kaavamaisiksi olennoiksi. meidän mukavuudenhaluisen oikeustajumme mukaan asiat voidaan tiivistää kahteen asiaan: oikea ja väärä. Meillä on käsissämme voimakas ase: ostokäyttäytyminen. Jos jonkun vaateketjun tuotteiden valmistukseen on käytetty lapsityövoimaa me kuluttajat äänestämme jaloillamme ja ostamme vastaavan tavaran muualta. tämä on johtanut siihen että länsimaiset vaatealan yritykset painostavat kehitysmaita säätämään lapsityövoiman käyttöä kieltäviä lakeja. usein näihin vaatimuksiin suostutaan kehitysmaissa koska muuten tehdas veisi tuotantonsa toiseen maahan. Parempi on suostua suuren työllistäjän vaatimuksiin kuin katsoa sivusta sitä kun sama työllistäjä vie tehtaansa naapurimaahan. Maailmalla on jo pitkään kuulunut soraääniä joiden mukaan lapsityövoiman jyrkkä kieltäminen saattaa ajaa lapset entistä ankarampiin olosuhteisiin. Kun joissakin tehtaissa ja jopa maissa päätettiin ­ länsimaalaisten tehtaitten asiakkaitten vaatimuksesta ­ että tekstiilialan tehtaissa ei enää saa käyttää lapsityövoimaa, jopa kymmenet tuhannet lapset menettivät työnsä. yläikäraja asetettiin yleisesti 14 ikävuoden tienoille. tehtaitten omistajat pelkäsivät lapsityövoimankäyttäjän leimaa ja valitsivat sen mitä me kuluttajat heiltä vaadimme: tehtaat lopettivat lapsityövoiman käytön. Ja sitten kävi niin, että länsimaalaisen ihmisen kaavoihin kangistuneen oikeustajun ansiosta valtavasti lapsia heitettiin ulos tehtaista ­ ilman että heille oli tarjolla yhtä kelvollista vaihtoehtoa jonka avulla selvitä elämässä. lapset jätettiin tyhjän päälle. Ja kehitysmaissa tyhjä on tyhjää, sosiaaliturva ei ole edes haave. Sen seurauksena nämä lapset joutuivat hankkimaan elantonsa muulla tavoin, valitettavan usein prostituutiolla. Jotkut ­ kumma kyllä mutta varmaan ne onnekkaimmat ­ potkut saaneista lapsista joutuivat eroon perheistään ja päätyivät koti-orjiksi rikkaisiin perheisiin. No, vedän sanani takaisin. tässä pyörityksessä kukaan ei ole ollut MAAilMANKuVA - 65
• onnekas ­ paitsi tuo moraalisen tietotaidon yliolento: "länsimaalainen valistunut kuluttaja". Kehitysmaissa toimivat länsimaiset tehtaat maksavat yleensä poikkeuksetta parempaa palkkaa ja tarjoavat turvallisemman työympäristön kuin mitä kehitysmaan omilla markkinoilla toimiva yritys tekee. Kun länsimaalainen yritys kieltäytyy käyttämästä paikallista lapsityövoimaa, se ei suinkaan tarkoita sitä että lapset pääsisivät kouluun tai voisivat tehdä lapsen työtä eli leikkiä. yleensä se merkitsee noille lapsille vain entistä vaarallisempaa ja köyhempää elämää. tehdastyöstä menetetty palkka on korvattava jollakin keinoin. lapsityöntekijät on helppo siivota pois tehtaista, sillä lapset eivät osaa, eivätkä ymmärrä puolustautua. lapset pakotetaan siirtymään töihin sellaisiin paikkoihin, joissa heitä ei kukaan näe, eikä kuule. Jokainen voi itse miettiä kohdallaan, kumpi on pahempi vaihtoehto. tehtaissa on sentään jonkinlaista valvontaa ja ehkä parin minuutin taukokin ­ puuvillapelloilla ja baarien hämärissä takahuoneissa ei senkään vertaa. lapsi joka ei saa tai voi olla töissä laillisessa tehtaassa on lapsi jolla on vähemmän valinnanvaraa ­ ja samalla hän on lapsi, joka joutuu työnhaussa vielä hämärämmälle ja vaarallisemmalle sektorille. lapsityövoima on tuomittavaa, mutta tuomitaan se toisella tavalla. Suurin syy lapsityövoiman olemassaoloon, sallimiseen ja käyttöön johtuu köyhyydestä. lasten sulkeminen länsimaisten omistajien tehtaitten ­ valvottujen ja julkisten ­ ulkopuolelle on vienyt tuhannet ja tuhannet lapset vielä syvempään ahdinkoon. olisiko se niin kamalan vaikeaa jos ottaisimme tämän hyvinvoinnissa kohmettuneen oikeustajumme käsiimme ja hieroisimme siihen vähän eloa? ostetaan yhä edelleen niitä lapsityövoimalla tehtyjä tuotteita, mutta vaaditaan että meille on annettava tietoa palkoista ja työskentelyolosuhteista. Koko ajan. Asiakkaina meillä on oikeus valvoa missä ja miten meidän ostamiamme tavaroita tuotetaan. Meille pitää kertoa. Me tahdomme tietää. Pannaan yritykset kilpailemaan keskenään siitä, mikä niistä nostaa työntekijöittensä oloa eniten? Mikään ei ole mahdotonta. Pyydetään kauppoihin julisteita ja tiedotteita siitä, missä kulloinkin mennään. Mikä voisi olla parempi paikka kertoa lapsityövoiman olojen kohentumisesta kuin vaatekaupan sovitushuone? Me tiedämme jo että meidän mielipiteellämme on merkitystä ja painoarvoa ­ onhan mielipiteittemme takia jo säädetty lakejakin. Meissä on voimaa parantaa tätä maailmaa, oikealla tavalla. Vaaditaan että lapsityövoiman saa kieltää vain siinä tapauksessa että lapsen tilalle palkattu aikuinen saa parempaa palkkaa. Se on tehokas keino varmistaa, etteivät potkut saaneet lapset joudu siirtymään pimeille lapsityövoimamarkkinoille. Koska jos äiti ja isä tienaavat enemmän, perheellä on enemmän rahaa jolla ruokkia nälkäiset suut ­ ja jopa maksaa lasten koulumaksut. Meidän ei pidä kannattaa lapsityövoimaa ­ mutta me voimme auttaa poistamaan sitä oikealla tavalla. ehdoton kieltäminen ei nähtävästi vähennä lapsityövoimaa ­ ainoastaan siirtää sen sellaisiin paikkoihin missä me emme sitä näe. Kivettynyt oikeustaju tyytyy siihen että lapset häädetään tehtaista ­ oikea inhimillisyys pitäisi ne lapset töissä ­ mutta vaatisi heille koko ajan selkeästi parempia ehtoja. loppuun on vielä sanottava että niin kauan kuin lapset kehitysmaissa kilpailevat aikuisten kanssa työn hinnasta, niin kauan lapset "voittavat". yritykset palkkaavat lapsia koska lapset eivät ymmärrä pyytää kunnollista palkkaa tai inhimillisiä työaikoja ja ­ olosuhteita. Mutta jos me ­ me länsimaalaiset ­ autamme tehtaissa työskenteleviä lapsia ja vaadimme heille parempaa palkkaa ja ihmisystävällisiä oloja, lopputulos voisi ainakin olla hieman valoisampi kuin mitä se nyt on. KiRJoittAJA oN yleiSRADioN toiMittAJA 66 - MAAilMANKuVA
• Alhassan Alhassan Ghanan lasten asemassa on paljon parannettavaa "työ lastenoikeuksien parantamiseksi on aloitettava perheiden asennekasvatuksella. Perheen arjessa lapsi rakentaa näkemyksensä omasta identiteetistä, etnisistä ja uskonnollisista eroista ja sukupuolten tasa-arvosta", kirjoittaa ghanalaisen lapsien oikeuksia ajavan vapaaehtoisjärjestön NoCVo:n (Northern Childcare Voluntary organisation) johtaja Alhassan Alhassan. Ghana on maailman kolmenkymmenen kehittymättömimmän ja köyhimmän maan joukossa ja sen lasten asemassa on paljon puutteita. Maa on allekirjoittanut yK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja se on Afrikan yhtenäisyysjärjestön oAu:n jäsen. Ghanan pitää kehittää lapsilisiä, yksinhuoltajatukia ja valtion tukemia asuntoja sekä korjata lapsiavioliittoja, avioeroja ja omaisuuden jakoa koskevia lakeja. lapsille tulee järjestää sijaiskoteja ja sijoituspaikkoja. Nykyisen epävirallisen adoptio- ja sijaisperhekäytännön seurauksena alaikäiset tytöt päätyvät palvelijoiksi perheisiin ja joutuvat seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Kotiapulaisina lapset työskentelevät kellon ympäri, heidän ei anneta leikkiä tai käydä koulua. Myös kotonaan asuvat lapset joutuvat hyväksikäytön, raiskausten, insestin, rituaalimurhien ja hylkäämisten kohteiksi. Peruskouluikäisistä lapsista alle puolet käy koulua, tytöt harvemmin kuin pojat. Suurimpia esteitä koulunkäynnille ovat koulumaksut, koulurakennusten huonokuntoisuus tai puuttuminen sekä pitkät koulumatkat. Koulun keskeyttäminen on yleistä. erityisesti markkinapäivinä luokat saattavat olla lähes tyhjiä, kun sekä oppilaat että opettajat pinnaavat koulusta. Monet alaikäiset tytöt jättävät opintonsa raskauden vuoksi. työ syrjäyttää yhä lasten koulunkäynnin siitä huolimatta, että maassa tehtiin kolme vuotta sitten koulu-uudistus, joka nosti etenkin tyttöjen koulunkäyntiä. Monet lapsista työskentelevät täysipäiväisesti toimeentulonsa eteen ja elävät vuorokauden ympäri kadulla. Katulasten määrä on suoraan suhteessa koulunkäyntiprosenttiin. esimerkiksi Ghanan pohjoisalueen pääkaupungissa tamalessa elää kolme tuhatta katulasta ilman aikuisten huolenpitoa, riittävää ravintoa, kunnon vaatteita tai pääsyä kouluun. Suurin osa alueen lapsista ja nuorista on vailla peruspalveluja, koulutusta, terveydenhuoltoa ja puhdasta juomavettä. Vain neljäsosalla maaseudun asukkaista on toimiva sanitaatiojärjestelmä. Jos wc on olemassa, se on usein maksullinen ja lapsilta kielletty. leikkiessään katuojissa ja huolehtiessaan likaisten, toisinaan jopa vaarallisten talousjätteiden hävittämisestä lapset altistuvat vaarallisille sairauksille ja tartunnoille. Vähäinen ravinto haittaa lasten fyysistä ja psyykkistä kehitystä, joka näkyy esimerkiksi pituuskasvuongelmana. varsinaisesta ruokapulasta ei ole kyse, sillä maaseudulla kyllä tuotetaan proteiinipitoista ruokaa, maitoa, kananmunia, papuja ja pähkinöitä, mutta ne eivät päädy perheiden illalliselle vaan myyntiin vauraammille alueille. Alhassan Alhassanin toivoo, että Ghanan kansallinen lastenkomitea ottaa nykyistä aktiivisemman otteen työssään ja että hallitus ja ihmisoikeusjärjestöt tehostavat yhteistyötään. MAAilMANKuVA - 67
• MaailmanKuva on Plan Suomi Säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa. lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sitä voi tilata maksutta Planin verkkosivujen kautta osoitteesta www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Plan tekee työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Plan perustettiin vuonna 1937. työ Suomessa alkoi vuonna 1998.