• Plan Suomi Säätiö Numero 6 Hinta 4
• sIsällysluettelo köyhyyden todelliSuuS annukka vähäsöyrinki köyhyyden teoria lauri haapanen 46 akateeMInen vaPaus vaakalaudalla Mon Mon Myat 6 onko MIkään Muuttunut ­ taI edes MuuttuMassa? juha Rudanko 48 BuRMalaIstytön työPäIvät tehtaassa venyvät näkökulmia köyhyyteen Inna Perheentupa Päivi arvonen 10 köyhyys eI ole vaIn talouskysyMys anna-kaisa hiltunen 28 MIelIkuvIa suoMalaIsesta köyhyydestä otso kantokorpi 51 tIetäMättöMyys on suuReMPI ongelMa kuIn köyhyys linus atarah 14 kehItysaPu vauRastuttaa köyhIä ­ ja RIkkaIta juha Rudanko 30 köyhän MIehen kulkuneuvossa Iida Riekko 54 kahden keRRoksen köyhIä jaana kanninen 17 MIten köyhyyttä MItataan? annukka vähäsöyrinki 32 valkoIsen auton ongelMa timo kelaranta 56 MaanoMIstus yhä PolttavaMPI kysyMys timo sipola ja siru sipola 20 köyhyyden kahdeksat kasvot sari Peltonen 36 MusIIkIn voIMa ja luMo yaniris lopez 59 kaMeRunIn valtIo on Bakojen suuRIn haaste auli leskinen 24 MItä on köyhyys? 38 voIko MatkaIlu synnyttää köyhyyttä? jouko karjalainen 62 eläMää eteläaMeRIkkalaIsessa luokkayhteIskunnassa katariina laurila 42 suoMen köyhät ja Muu MaaIlMa 64 hIv-aRkea afRIkassa linus atarah 66 kunnIakonflIktIt keRtovat Muutoksen Pelosta Maailmankuva 6 Maaliskuu 2010 julkaisija Plan suomi säätiö Issn 1797-1586 Päätoimittaja: Marja-leena suvanto ulkoasu: Mikko toivonen toimittaja: Iida Riekko kansikuva ja juttujen kuvat: Plan / alf Berg, jos ei toisin mainittu teemakuvat: niklas Meltio / www.niklasmeltio.org Paino: esa Print oy Paperi: edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl seuraava lehti ilmestyy lokakuussa. Plan Suomi Säätiö Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 helsinki vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14 kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - MaaIlMankuva
• PääkIRjoItus Riitta Weiste köyhyys on mutkikas loukku vuosituhannen vaihteessa viisi miljardia ihmistä maapallon noin kuudesta miljardista asukkaasta eli kehitysmaissa. Ihmisten suuri enemmistö kärsii siitä, että kansainvälinen kauppa ja työnjako toimivat epätasaarvoisesti, sillä kehitysmaat ovat alisteisessa asemassa globaalissa talousjärjestelmässä. 1980-luvulta lähtien kansainvälinen valuuttarahasto IMf ja Maailmanpankki ovat suostuneet neuvottelemaan kehitysmaiden velkahelpotuksista vain, jos maat ovat myöntyneet talouden vakauttamis- ja rakennesopeutusohjelmiin. ohjelmat ovat rapauttaneet kehitysmaiden talouksia ja köyhdyttäneet satoja miljoonia ihmisiä. Maailmanpankin tehtäviin kuuluu kamppailu köyhyyttä vastaan, mutta sen toiminta on auttanut etuoikeutettua vähemmistöä keräämään vaurautta köyhän enemmistön kustannuksella. Monissa kehitysmaissa yli 60 prosenttia kansantulosta kertyy väestön rikkaimmalle viidennekselle. köyhyys on globalisoitunut, ja maailmanlaajuinen lama ja ilmastomuutos ovat pahentaneet tilannetta. teollistuneissakin maissa työttömyys ja matalapalkkaiset, tilapäiset työt ovat lisääntyneet ja laajat väestöryhmät syrjäytyneet. kotimainen ostovoima on romahtanut kaikkialla. valtiot ovat joutuneet supistamaan sosiaalisia ohjelmiaan niin kehitysmaissa kuin vauraissa länsimaissa. epätasa-arvoinen talousjärjestelmä kaventaa entisestään kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ­ kuten lasten ja naisten ­ oikeuksia ja mahdollisuuksia parempaan elämään. syitä köyhyyteen on kuitenkin muitakin. keskeisiä kehityksen esteitä ovat kulttuuriset ja uskonnolliset normit, jotka sitovat tyttöjä ja naisia alisteiseen asemaan. sosiaalisen epätasa-arvon ja köyhyyden välillä on selvä yhteys. kaksi kolmasosaa maailman yli 700 miljoonasta lukutaidottomasta on naisia. kun ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mahdollisuudet parantaa asemaansa ja elinolojaan ovat olemattomat. kehitysmaissa elää 500 miljoonaa nuorta naista ­ koko euroopan unionin asukasluvun verran. heidän mahdollisuutensa rakentaa yhteiskuntaa heitetään usein hukkaan. koulutettu tyttö menee naimisiin myöhemmin kuin kouluttamaton, hänellä on vähemmän lapsia ja terveempi perhe. hän sijoittaa 90 prosenttia tuloistaan perheen hyväksi ja huolehtii, että myös hänen lapsensa menevät kouluun. jokainen vuosi, jonka tyttö käy toisen asteen koulua, lisää hänen tulevan perheensä tuloja 15­20 prosenttia. tytöt ja naiset pystyvät katkaisemaan köyhyyden kierteen eivätkä jätä sitä perinnöksi lapsilleen. kIRjoIttaja on Plan suoMI säätIön PääsIhteeRI. MaaIlMankuva - 3 lIeve BlancquaeRt
• helmandin aavikolla afganistanissa lapset syntyvät sodan keskelle. kuvassa sotilaat tarkastavat kotia siltä varalta, että perhe piilottelisi talebaneja. kapinallisia ei tällä kertaa löytynyt. ­ niklaS meltio
• köyhyyden teoRIa
• köyhyyden teoRIa onko mikään muuttunut ­ tai edes muuttumassa? köyhyys on vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, joskin lähinnä tilastoissa. äärimmäisessä köyhyydessä elävillä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä. lauri haapanen 6 - MaaIlMankuva
• köyhien ihmisten määrä on pysynyt samana vuosikymmeniä. alle kahdella dollarilla päivässä eläviä on edelleen reilut 2,5 miljardia kuten jo vuonna 1980. kun kurkistaa tilastojen taakse, näkee hieman valoa: maapallon väkiluku on samassa ajassa kasvanut huomattavasti. niinpä köyhien suhteellinen osuus on vähentynyt. ja kun katsoo vielä tarkemmin, valot alkavat taas himmetä. köyhyyden vähentyminen on pitkälti kiinan talouskasvun ansiota. esimerkiksi saharan eteläpuolisessa afrikassa äärimmäinen köyhyys on päin vastoin lisääntynyt. lisäksi yk:ssa pohditaan parasta aikaa, pitäisikö kansainvälisiä köyhyyskriteereitä muuttaa. tilastoja on nimittäin vaivannut jo pitkään paradoksaalinen ilmiö: köyhien määrä on vähentynyt mutta aliravittujen kasvanut. Mutta millä tavalla köyhyys on muuttunut ruohonjuuritasolla, köyhän päivittäisessä eloonjäämiskamppailussa? näyttävän perheen äärimmäiseen kurjuuteen. yhteiskunnan ylläpitämiä turvaverkkoja kehitysmaissa ei pahimman varalle ole. sitä tehtävää ovat perinteisesti toteuttaneet perhe ja suku. vanhempien kuollessa sisarukset ja serkut huolehtivat lapsista. Vapaat markkinat lisäsivät eriarvoisuutta 1980-luvun lopulla globalisaatio rantautui sambiaan. Markkinat alkoivat aueta: hintasääntely ja tukiaiset poistettiin ja rajat avattiin vapaalle tuonnille. se vaikutti sambialaisten elämään monella tapaa. ensinnäkin globalisaatio loi sambiaan keskiluokan, vain prosentin parin kokoisen mutta ostovoimaltaan vaikutusvaltaisen. köyhän elämästä globalisaatio teki sitä vastoin entistäkin epävarmempaa. Maan oma teollisuus romahti teollisuusmaiden dumpatessa valtion tuilla tuotettuja ylijäämätuotteitaan sambian markkinoille polkuhintaan. tämä kasvatti työttömyyttä, minkä seurauksena entistäkin pienempi osa väestöstä oli enää säännöllisissä palkkatöissä. toiseksi globalisaatio paransi tarjontaa. Ruoka, arjen käyttötavara ja ökyluksus, hampurilaiset, kännykät ja uima-altaat kulkeutuivat kaiken kansan näkösälle ­ mutta vain minimaalisen keskiluokan ulottuville. ­ Markkinoiden vapautumisen myötä eriarvoisuus sambiassa kasvoi voimakkaasti. nyt ollaan tilanteessa, jossa kyse ei ole puutteesta vaan ostovoiman epätasaisesta jakautumisesta. tämä vaikuttaa varmasti voimakkaasti köyhyyden kokemiseen, gould sanoo. absoluuttisen köyhyyden ohella voidaankin puhua niin kutsutusta suhteellisesta köyhyydestä. se tarkoittaa, että ihminen kokee itsensä köyhäksi, kun hän vertaa itseään ympäröivän ja alati kansainvälistyvän maailman standardeihin. epävarmuus aiheuttaa köyhyyttä absoluuttisessa köyhyydessä elävän arkea varjostaa epävarmuus. ­ suomalaisen mittapuun mukaan epävarmuuden aste on kehitysmaissa aivan käsittämätön, toteaa yliopistolehtori Jeremy Gould helsingin yliopisto kehitysmaatutkimuksen laitokselta. ­ köyhyys ei ole epävarmuuden aiheuttaja vaan seuraus. katastrofi voi iskeä keneen tahansa, milloin vain, ja sen kustannukset ovat kohtuuttomia. gould puhuu erityisesti sambiasta, jonka tilanteen hän hyvin tuntee tehtyään muun muassa väitöskirjansa sambian maaseudun nykyaikaistumisesta. sambia onkin hyvä esimerkki köyhästä maasta. suomen ulkoministeriön mukaan se on "poliittisesti ja taloudellisesti vakaa demokratia", mutta siitä huolimatta se on surkealla 164 sijalla valtioiden inhimillisen kehityksen indeksissä. sen 13 miljoonasta asukkaasta reilut 80 prosenttia elää alle kahdella dollarilla päivässä, joka kuudes lapsi kuolee alle viisivuotiaana (suomessa 0,04 prosenttia) ja 42 prosentilla ihmisistä ei ole käytössään puhdasta vettä. epävarmuus on leimannut sambian kaltaisia kehitysmaita kautta aikojen. sairaus, huono satovuosi tai työttömyys ovat voineet romahduttaa vakavaraiseltakin tarjontaa on, rahaa ei globalisaatio on aiheuttanut myös ruoan maailmanlaajuisen hinnannousun. ­ täytyy huomioida, ettei inflaatio ole vaikuttanut kovin suuresti maaseudun ihmisiin, jotka tuottavat ruokaa ja vaihtavat sen eri hyödykkeisiin, esimerkiksi työn viljaan, viljan kalaan tai kalan seksiin. niissä oloissa ongelmia on aiheuttanut ennemminkin ilmastonmuutos, joka on tehnyt sateista epävarmoja. se on vaikuttanut voimakkaasti omavaraistalouteen, gould kertoo. MaaIlMankuva - 7
• köyhyyden teoRIa hyödykkeiden ja palveluiden ostaminen on maaseudulla sitä vastoin lähes mahdotonta tarjonnasta huolimatta. Maaseudun paikallistaloudessa kiertävä rahamäärä on nimittäin gouldin mukaan "äärimmäisen pieni, ja se asettaa absoluuttisen rajan sille, kuinka paljon maaseudulla voi tavaroita liikkua". kaupungeissa rahaa on liikenteessä paljon enemmän. viime vuosikymmeninä kehitysmaiden sekä absoluuttisesti että suhteellisesti köyhät ihmiset ovatkin vaeltaneet maaseudulta kaupunkeihin sen toivossa, että onnistuisivat saamaan kaupungin rahankierrosta edes murusia itselleen. afrikan kaupunkiväestön ennustetaan kaksinkertaistuvan seuraavan kahden vuosikymmenen kuluessa. ohentaako tämä kehitysmaiden perinteistä sukulaisuuteen perustuvaa sosiaalista turvaverkkoa? ­ kyllä urbanisaatiolla saattaa sellainenkin vaikutus olla, gould sanoo. hänen mukaansa kaupungistuminen ei ole kuitenkaan niinkään ongelmien syy vaan seuraus. turvaverkko on nimittäin murentunut jo ennen kaupunkiin muuttamista. sen on aiheuttanut 1980-luvulla alkanut "hivin aikakausi". aids-orpojen määrä on niin valtava, että sukulaisten kantokyky on ylittynyt. yk:n arvioiden mukaan useammalla kuin joka seitsemännellä sambian aikuisväestöstä on hiv. lon, on ollut hyvin häilyvää ja suorastaan vahingollista. onko syynä sitten tietämättömyys, suurin osa poliitikoistahan on urbaania keskiluokkaa? kenties. Perustuuko heidän käsityksensä maataloudesta moderniin eurooppalaiseen näkemykseen omavaraistalouden sijaan? sekin on mahdollista. ­ Mutta jos tämä tietämättömyys vain uusiutuu vuosikymmenestä toiseen, niin alkaa kyllä miettiä, että kysymys on jostakin muusta. gouldin mielestä köyhien pitäisi nousta vaatimaan, että hallinto ottaisi politiikassaan heidät huomioon. helppo tämäkään ei ole. gould ottaa esimerkikseen "pahamaineiset" etelä-amerikan valtiot venezuelan ja Bolivian. ­ näissä maissa on vasemmistojohtajat, jotka ovat köyhälistön suuressa suosiossa. heillä on välitön suhde perustuottajiin, ja he tekevät politiikkaa köyhälistön eduksi ­ ja he ovat nyt kansainvälisen politiikan suurimmat pirut tällä hetkellä Bin ladenin ohella, gould huomauttaa. ­ Mitä me voimme tästä päätellä? hän kysyy ja vastaa itse: ­ siitä ei palkita, että luo poliittisia rakenteita, jotka pyrkisivät palvelemaan syrjäytyneiden ihmisten tarpeita ja tällä tavalla poistamaan köyhyyttä. onko toivoa paremmasta? köyhyys ei johdu laiskuudesta joskus kuulee puhuttavan, että kehitysmaiden ­ ja miksipä ei länsimaidenkin ­ köyhien ahdinko johtuu laiskuudesta ja saamattomuudesta, ehkä suoranaisesta tyhmyydestä. kuutisen vuotta kenttätyötä sambiassa tehnyt gould tyrmää ajatuksen suoralta kädeltä. ­ tietysti epäonnistuminen voi johtua riittämättömistä taidoista tai virhearvioinneista, mutta köyhyyden keskeinen syy tulee ulkopuolelta. gouldin mielestä kehitysmaan köyhillä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa. ­ tehokkain tapa on lakata syömästä. Muuten se on aika vaikeata, gould sanoo lakonisesti. hän kääntäisi katseensa hallinnon suuntaan. ­ katsotaan esimerkiksi valtiollisten toimenpiteiden historiaa maataloudessa, josta suuri osa sambialaisista elää: politiikka sen edistämiseksi, että maataloudesta tulisi vitaali elinkeino ja ihmiset saisivat siitä toimeentuPalataan lopuksi numeroihin. yk määritteli vuonna 2000 niin kutsutut vuosituhattavoitteet. kahdeksasta tavoitteesta ensimmäinen on äärimmäisen nälän ja köyhyyden puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Määräaika lähestyy, mutta tavoitteesta ollaan edelleen kaukana. gouldin mielestä kansainvälinen yhteisö ja ennen muuta teollisuusmaat "eivät ole tehneet vielä mitään" tavoitteen saavuttamiseksi. jos todellisia tuloksia haluttaisiin, kansainväliset pelisäännöt pitäisi kirjoittaa hänen mukaansa kokonaan uudestaan siten, että kehitysmaiden tuotteet saisivat reilun kohtelun kansainvälisessä kaupassa. käytännössä se tarkoittaisi euroopassa ja yhdysvalloissa maksettavien maataloustukien poistamista, tuonti- ja tullijärjestelmien uudistamista ja että investoinnit kehitysmaihin tehtäisiin tavalla, joka vaikuttaisi olennaisesti myös tuottavuuteen, ei vain kuluttajuuteen kuten nykyään. 8 - MaaIlMankuva
• ­ näihin asioihin ei ole juuri puututtu, vaan olemme pitäneet jääräpäisesti omista eduistamme kiinni. Miksi vuosituhattavoitteet sitten on luotu? asiantuntijoille kun lienee ollut alusta asti selvää, ettei niitä tulla saavuttamaan ­ ellei köyhyyskriteereitä sitten muokata niin, että köyhyys saadaan tilastoissa romahtamaan. ­ globaali eriarvoisuus on niin jyrkkää ja syvää, että ellemme antaisi edes sellaista vaikutelmaa, että asialle yritetään tehdä jotain, seuraukset olisivat paljon pahempia kuin kahden tornin kaatuminen new yorkissa, gould arvioi. Monet länsimaisille yhteiskunnille tärkeät raaka-aineet tulevat kehitysmaista, eikä siihen olisi varaa, että köyhät maat katkaisisivat jonain päivänä kauppasuhteet teollistuneisiin maihin. ­ lyhyellä tähtäimellä se olisi tietysti omaan jalkaan ampumista siellä päässä, mutta täällä sillä olisi katastrofaaliset seuraukset. globaalia eriarvoisuutta ei ole onnistuttu toistaiseksi juuri vähentämän, eikä gould usko, että niin tapahtuu vastakaan. ainakaan helposti. ­ Pahoin pelkään, että myönteinen kehitys tässä asiassa syntyy ainoastaan hyvin suuren kaaoksen, väkivaltaisuuksien ja poliittisen epästabiliuden kautta, hän sanoo. ­ en tiedä, onko tämän tunnelin päässä valoa. asiantuntijoille lienee ollut alusta asti selvää, ettei vuosituhattavoitteita tulla saavuttamaan. kIRjoIttaja on kehItysyhteIstyön Palvelukeskuksen veRkkojulkaIsujen toIMItussIhteeRI. juttua vaRten haastateltIIn Myös WIdeR-InstItuutIn johtajaa fInn taRPIa. MaaIlMankuva - 9
• köyhyyden teoRIa köyhyys ei ole vain talouskysymys ihmisoikeudet ja kulttuuri pitäisi ottaa huomioon, jos kehitysmaiden köyhyyttä halutaan vähentää. juha Rudanko tärkeintä köyhille maille on talouden kasvu ­ se on avain köyhyydestä nousemiseen. Puhe ihmisoikeuksista tai demokratiasta on idealistista hapatusta, joka pahimmillaan voi vaikeuttaa talouden kasvua. vasta kun maa on riittävän varakas, on varaa murehtia oikeuksista tai kansanvallasta. kiinan autoritaarinen kapitalismi toimii ­ mitä sitten jos muutama aktivisti viruu vankilassa? ajatukset ovat kärjistettyjä, mutta muodossa tai toisessa yleisiä. Ihmisoikeudet ovat jääneet talouden jalkoihin keskustelussa kehitysmaiden köyhyydestä. ­ kiinan talouskasvu on nostanut miljoonia ellei satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä hyvin autoritaarisella politiikalla. samaa tapahtui aikoinaan etelä-koreassa ja muissa aasian talouksissa. Ilman demokraattisia oikeuksia talouskasvu saattaa olla jopa nopeampaa, amnestyn suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson myöntää. hänen mielestään tämä on arvokysymys. halutaanko vain ja ainoas- taan talouskasvua, vai pidetäänkö esimerkiksi sananvapautta ja muita kansalaisoikeuksia tärkeinä? ­ Pienempi talouskasvu yhdistettynä demokraattisiin osallistumismahdollisuuksiin voi olla ihmisille tärkeämpi arvo kuin nopea talouskasvu järjestelmässä, jossa ihmisiä laitetaan vankilaan mielipiteidensä vuoksi, johansson toteaa. oikeuksien puute syventää köyhyyttä johanssonin mukaan ihmisoikeudet ovat jääneet vähälle huomiolle osittain siksi, että kehitysyhteistyöväki ja ihmisoikeusjärjestöt ovat työskennelleet erillään. ­ yk:n puitteissa kehitysyhteistyöpuoli ja ihmisoikeuspuoli eivät ole tavanneet tai käyneet yhteistä keskustelua. Ihmisoikeusihmiset ovat pohtineet liian vähän köyhyyttä ja kehitysihmiset liian vähän ihmisoikeuksia. johansson toteaa, että vaikka joissain tapauksissa ihmisoikeuksia loukkaavat yhteiskunnat voivat kasvattaa talouksiaan nopeasti, ihmis- oikeuksien puute myös tuomitsee ihmisiä köyhyyteen. hän kertoo esimerkin kiberan slummista kenian nairobista. ­ slummien asukkailla ei ole vesihuoltoa; he eivät ole kaupungin palveluiden piirissä. vesiposti on kaukana. tyttö lähtee hakemaan vettä aikaisin aamulla, jotta ehtisi kouluun. jengi raiskaa hänet pimeällä kujalla. Poliisit eivät uskalla puuttua asiaan, eikä se edes kiinnosta heitä. kyseessähän on vain köyhä tyttö, joka elää slummissa. Perustavanlaatuisen ihmisoikeuden ­ fyysisen koskemattomuuden ­ puuttuminen siis tekee jo entisestään köyhän tytön elämästä lähes sietämätöntä. kansalaisoikeuksien puute vaikeuttaa tilannetta entisestään, koska se tekee asioiden muuttamisen mahdottomaksi. ­ jos joku alkaa agitoimaan tästä poliittisesti, hänet luultavasti pidätetään kumouksellisesta toiminnasta. johansson kertoo, että amnestyssa pohdittiin pitkään, millä tavalla järjestö voisi ottaa paremmin huomioon niin sanotut sosiaaliset ja 10 - MaaIlMankuva
• taloudelliset oikeudet perinteisten kansalaisoikeuksien rinnalla. lopputulos oli, että fokuksen pitäisi olla köyhyydessä. ­ sitten mietimme, miten sitä pitäisi vähentää. ja palasimme kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin! sananavapauteen, osallistumisoikeuteen, poliittisten päättäjien tilivelvollisuuteen. johanssonin mielestä ihmisoikeuksien laajentaminen perinteisistä sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja poliittisisesta osallistumisoikeudesta sisältämään myös oikeuden riittävään toimeentuloon tai koulutukseen ei vesitä ihmisoikeuksien erityisasemaa. ­ huomataan, ettei eri oikeuksia voi erottaa toisistaan. talous- ja sosiaalioikeudet toteutuvat parhaiten järjestelmässä, jossa kansalaisoikeudet on turvattu. ei ratkaisuja ulkopuolelta johanssonin mukaan tärkeintä olisi, että paikallisilla ihmisillä olisi enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa. ulkopuolelta ei voida tuoda ratkaisuja. ­ amnestyssa toimimme sen eteen, että paikallisten ihmisten ääni pääsisi esille. jos aktivisteille tapahtuu jotain, voimme toimia perinteisessä roolissamme ja esimerkiksi vaatia heidän vapauttamistaan vankilasta. Mutta kaikki tämä vaatii yhteiskunnalta mahdollisuutta osallistua. kaikkialla se ei ole mahdollista. ajatus siitä, että heikossa asemassa olevat ihmiset voisivat itse toimia oman tilanteensa parantamiseksi, on houkutteleva. Mutta miten voi odottaa, että ihmiset, jotka pyrkivät selviytymään päivästä päivään, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta, voisivat nousta vaatimaan ihmisoikeuksiaan? ­ luulen, että koulutuksesta riippumatta suurimmalla osalla maailman ihmisistä on perustavanlaatuinen oikeustaju. kun toinen ottaa rusinat pullasta ja toinen ei, ihmiset kyllä tajuavat, että tämä on epäoikeudenmukaista. tämän päälle on rakennettu hienoa kieltä ihmisoikeuksista ja ihmisoikeusso- pimusten pykäliä, johansson sanoo. ­ järjestäytyminen kuitenkin lähtee siitä, että epäoikeudenmukaisuus alkaa ottaa päähän. johansson mainitsee, että monissa länsi-afrikan maissa paikalliset ovat kyenneet vaikuttamaan aktiivisuudellaan esimerkiksi äitiyskuolleisuuteen tai niin sanottuun tyttöjen ympärileikkaukseen. Myös Brasiliassa maattomien liike on onnistunut saamaan aikaiseksi positiivista muutosta, vaikka aktivistit ovatkin kohdanneet ankaraa vastustusta. Intian kalkutassa paikallinen aktiivisuus on johtanut suureen muutokseen seksityöläisten asemassa. ­ vuonna 1992 muutamia seksityöläisiä koulutettiin antamaan hiv-valistusta kollegoilleen. tällä oli valtava vaikutus heidän elämäänsä: nyt heillä on oma ammattiliittonsa ja he käyvät aids-konferensseissa, johtava ekonomisti Vijayendra rao Maailmanpankista kertoo. ennen tätä hanketta pyrkimykset auttaa kalkutan seksityöläisiä keskittyivät heidän "parantamiMaaIlMankuva - 11
• ­ Pitää myös muistaa, etteivät köyhät ole yhtenäinen ryhmä. kulttuuria ymmärrettävä Rao pohtii, miksi kansalaisyhteiskunta joissakin maissa on hyvin aktiivinen ja pystyy haastamaan valtiota ­ ja joissakin ei. tarkkaa vastausta hänellä ei ole, mutta hän toteaa prosessin olevan syvästi kulttuurinen. on väitetty, että tietynlaiset kulttuurit ovat erityisen otollisia taloudelliselle kehitykselle ja että toiset kulttuurit puolestaan rajoittavat sitä. ajatus pohjaa max Weberin sosiologian klassikkoteoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki esittämään näkemykseen, että kalvinismi avitti kapitalismin kehitystä euroopassa. esimerkiksi Intian valtauskontoa hindulaisuutta on syytetty ihmisten lukitsemisesta siihen kastiin, johon he ovat syntyneet. sekä köyhä kastiton että hyvässä asemassa oleva ylhäiseen bramiinikastiin kuuluva ihminen voi uskoa, että he ovat saaneet sen aseman, jonka he ansaitsevat. tällöin voisi ajatella, että kulttuuri tuomitsee ihmisiä köyhyyteen. ­ on väärin sanoa, että kulttuuri tekee jostain maasta köyhän. kulttuureja ei voi korjata, niitä voi ymmärtää. en ajattele, että kulttuuri edistäisi tai rajoittaisi kehitystä, vaan kulttuuri on tekijä, jota täytyy ymmärtää, jotta kehitystä voitaisiin edistää paremmin, Rao sanoo. Paikallisen kulttuurin huomiotta jättäminen onkin toisinaan johtanut kehityshankkeiden epäonnistumiseen. Raon ja michael Waltonin toimittamassa Culture and Public Action -kirjassa kuvataan kansain- seensa" tai "pelastamiseensa". heitä pyrittiin esimerkiksi kouluttamaan uuteen ammattiin, jotta he voisivat jättää prostituution. tämä toimi vain harvoin: prostituutiosta saatavat tulot olivat suhteellisen korkeat, ja entiset seksityöläiset kohtasivat syrjintää. uudessa hankkeessa otettiin huomioon kalkutan suurimman punaisten lyhtyjen alueen sonagachin kulttuuri ja valtarakenteet. seksityöläisiä kohdeltiin yksilöinä ­ ei kärsivänä ryhmänä, joka ulkopuolisten pitäisi pelastaa. hiv-valistajiksi koulutetut prostituoidut saivat erityisaseman yhteisössä, mikä kohensi heidän itsetuntoaan. seitsemän vuotta myöhemmin hivin levinneisyys sonagachissa oli noin kuusi prosenttia, kun muilla Intian punaisten lyhtyjen alueilla se oli keskimäärin 50 prosenttia. osallistuminen luo arvokkuutta Intiassa on muitakin hyviä kokemuksia ihmisten omasta aktiivisuudesta. ­ vuonna 1993 perustuslakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan jokaisessa kylässä tulisi pitää tapaamisia, joissa paikalliset ihmiset keskustelevat kylän asioista. tapaamisissa voitaisiin päättää esimerkiksi siitä, kenet lasketaan köyhäksi, eli kuka saisi hallituksen avustuksia. ja siitä, pitäisikö rakentaa uusia kouluja vai teitä, ja niin edelleen, Rao selvittää. tapaamisissa ihmiset voivat puhua kaikesta mahdollisesta ­ ja heidän näkemyksillään saattaa olla vaikutusta, Rao kertoo. ­ tämä on lisännyt ihmisten tunnetta omasta arvostaan: heitä oikeasti kuunnellaan. Raon mukaan suuri kysymys on, missä määrin valtio voi saada ihmiset osallistumaan. helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen professori Juhani koponen muistuttaa, etteivät ainakaan ulkomaalaiset avunantajat saa aikaan muutoksia vaikuttamiskulttuurissa. ­ ei tällaista asiaa voi viedä, sen pitää lähteä paikallisista ihmisistä itsestään. on hyväntekeväisyyspuhetta, että halutaan antaa köyhille lisää vaikutusmahdollisuuksia. ulkopuolelta ei pitäisi tukea sellaisia valtarakenteita tai valtioita, jotka rajoittavat kansalaistensa mahdollisuuksia, hän sanoo. 12 - MaaIlMankuva
• köyhyyden teoRIa kehitysapu vaurastuttaa köyhiä ­ ja rikkaita kehitysyhteistyön on määrä poistaa köyhyyttä, kuten yk-maat vuosituhannen vaihteessa julistivat. Silti osa kehitysapuvaroista jää tai palautuu avunantajamaihin, ja osa rahoista rikastuttaa kehitysmaiden rikkaita. anna-kaisa hiltunen kenia: ainakin 100 miljoonaa kenian shillinkiä eli noin miljoona euroa opetusministeriön varoja on kadonnut. Syytetyt: opetusministeri ja joukko ministeriön virkamiehiä. todennäköiset häviäjät: kenian köyhät, varsinkin lapset. kenian kavalletut kouluvarat olivat kehitysapuvaroja, jotka oli annettu opetusministeriön käyttöön ilmaisen peruskoulutuksen rahoittamiseksi. varojen oli tarkoitus vähentää köyhyyttä: kun lapset pääsevät kouluun, heidän kykynsä elättää omaa perhettään paranevat, ja köyhyyden kierre murtuu. köyhyyden vähentäminen on nykyisen kehitysyhteistyön perimmäinen päämäärä. Mutta vähentääkö kehitysapu köyhyyttä, vai antaako se rikkaille ­ sekä pohjoisille avunantajille että eteläisille avun hallinnoijille, kuten kenialaisille virkamiehille ­ mahdollisuuden rikastua edelleen? kehitysapua voidaan pitää paitsi rikkaiden ja köyhien maiden välisenä resurssien siirtona, myös taisteluja resurssien jakamisesta, kirjoittavat kehitysmaatutkimuksen professori Juhani koponen ja latinalaisen ameri- kehitysavusta ottaa osansa myös kehitysavun antaja. rahavirtoja ja taistelua niiden jaosta Riippuu näkökulmasta, toteavat kehitysmaatutkijat. kan tutkimuksen dosentti maaria Seppänen artikkelissaan Kehitysyhteistyön monet kasvot. teollisuusmaiden järjestö oecd määrittelee kehitysavun sellaisiksi vauraista maista kehitysmaihin suuntautuviksi varojen siirroiksi, jotka tulevat julkisista lähteistä, edistävät vastaanottajamaiden taloudellista kehitystä ja ovat lainaehdoiltaan pääomamarkkinoiden 14 - MaaIlMankuva
• ehtoja edullisempia. avainsanapari tässä määritelmässä on vastaanottajamaan kehitys: kehitysavun tulee nimenomaan edistää saajamaansa kehitystä, siis esimerkiksi vähentää köyhyyttä. samalla avainkäsite on kuitenkin myös avun määritelmän ongelma. siitä kertoo esimerkiksi tuore uutisotsikko, jonka mukaan "suomesta [on] tulossa oman kehitysapunsa suurin vastaanottajamaa". osa apuvaroista jää Suomeen otsikko on kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kepan tiedotteesta, joka kertoi helmikuun alussa, että yhä suurempi osa suomen valtion kehitysapuvaroista jää tai palautuu suomeen. suomi aikoo kirjata kehitysapumenoikseen entistä enemmän pakolaiskuluja. niin paljon, että pakolaiskulujen osuus suomen apuvaroista nousisi 39 miljoonaan euroon. vuonna 2008 suomen kehitysapubudjetti oli 808 miljoonaa euroa, mistä noin 18 miljoonaa koostui pakolaiskuluista. otsikko kertoo siis myös siitä, ettei kehitysavussa ole kysymys vain resurssien siirtämisestä Pohjoisesta etelään köyhyyden vähentämiseksi. kyse on myös resurssienjakotaistelusta: kehitysapuun tarkoitetuista varoista, tavaroista ja tietotaidosta ottaa osansa myös kehitysavun antaja, kuten suomi. ­ apuvarojen tulisi edes lähteä suomesta, jotta niillä voitaisiin parantaa elinoloja köyhissä maissa, sanoo kepan kehityspoliittinen sihteeri niina Pitkänen. ­ todellisen avun tarve maailmalla on kasvanut ruoka-, talous- ja ilmastokriisien myötä. suurena vaarana on, että tilastokikkailu vähentää jatkossa varsinaista kehitysyhteistyötä, jos suomen apuvelvoitteita täytetään kirjanpidollisilla keinoilla. kehitysapu pitää lopettaa? "tilastokikkailusta" ja "kirjanpidollisista keinoista" huolimatta osa avusta päätyy kehitysmaihin. silti ei ole kiistatonta, että edes tämä apu vähentäisi köyhyyttä, selviää tutkimuskirjallisuudesta. avun vaikutukset näet riippuvat siitä, mitä köyhyydellä ja sen vähenemisellä tarkoitetaan. köyhyyden vähenemiseksi voidaan laskea paitsi taMaaIlMankuva - 15
• köyhyyden teoRIa louskasvu ja yhteiskuntien vaurastuminen, myös yksittäisten ihmisten elinolojen parantuminen ja omaa elämää koskevien vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen. kun kehitysyhteistyövaroilla esimerkiksi rakennetaan kouluja, kaivetaan kaivoja, opetetaan yrittäjyyttä ja rohkaistaan naisia vaatimaan oikeuksiaan, yksittäisten ihmisten elinolot voivat parantua ja vaikutusmahdollisuudet lisääntyä. tällä mittarilla köyhyys vähenee. avun vaikutuksia kokonaisten yhteiskuntien vaurastumiseen on sen sijaan vaikeampi mitata. kun hallitukselle esimerkiksi myönnetään budjettitukea, kannattaako sen yrittää tervehdyttää omaa taloudenpitoaan? ei kannata, sanoo sambialaissyntyinen taloustieteilijä dambisa moyo. hän kohahdutti kehitysyhteistyöntekijöitä vuonna 2009 ilmestyneellä kirjallaan Dead Aid, jonka pääviesti on yksinkertainen: kehitysapu pitää lopettaa. Fakta: kehitysavun on määrä poistaa äärimmäistä köyhyyttä · vuonna 2008 teollisuusmaiden järjestön oecd:n jäsenmaat antoivat kehitysapua yhteensä 83 miljardia euroa. eu-maiden osuus tästä oli 50 miljardia euroa. · eu-maat käyttivät apusummasta 5 miljardia velkahelpotuksiin, 2 miljardia opiskelijakuluihin ja miljardin pakolaiskuluihin. näiden varojen ei katsota suoraan edistävän kohdemaiden kehitystä. · kehitysavun päämääränä on yk:n vuosituhatjulistuksen mukaan äärimmäisen köyhyyden poistaminen. äärimmäisen köyhiksi yk määrittelee ihmiset, jotka joutuvat elämään yhdellä tai alle yhdellä dollarilla päivässä. · kehitysmaihin suuntautuu julkisia apuvirtoja enemmän yksityisiä rahavirtoja, jotka muodostuvat kansainvälisestä kaupasta, investoinneista, kansalaisjärjestöjen kautta kulkevista avustuksista ja yksityishenkilöiden rahalähetyksistä. artikkelin lähteinä on käytetty juhani koposen ja Maaria seppäsen artikkelia kehitysyhteistyön monet kasvot (julkaistu kirjassa kehitysmaatutkimus ­ johdatusta perusteisiin, toim. koponen, lanki ja kervinen, gaudeamus 2007) sekä kepan julkaisua aitoa apua? kehitysyhteistyövarojen kriteerit ja avun paisuttelu (2010). artikkelin kirjoitushetkellä vuoden 2008 luvut olivat tuoreimmat käytettävissä olevat suomen kehitysyhteistyötä koskevat luvut. ennakkotiedot vuoden 2009 luvuista saadaan maaliskuussa 2010. Vaihtoehto: etelä ulos globaalista järjestelmästä Moyon mukaan pahaa apua on nimenomaan valtioiden välinen kehitysapu. kun rikas valtio antaa kehittyvälle maalle esimerkiksi budjettitukea, tuki estää kehitysmaan vientiä kasvamasta ja talouden rattaita pyörimästä. lisäksi valtioiden välinen apu antaa hallituksille helppoja tilaisuuksia korruptioon ja johtaa apuriippuvuuteen, Moyo perustelee. yhtenä esimerkkinä avun tehottomuudesta Moyo voisi käyttää kenian esimerkkiä, jossa perusopetukseen tarkoitettuja miljoonia epäillään uponneen opetusviranomaisten taskuihin. kavalluksen vuoksi Maailmanpankki ja Britannia ovat jäädyttäneet tukensa kenian opetussektorille. keniassa pohditaan nyt, pitäisikö opetusministerin erota apurahakavalluksen takia. avun kaikkinaisesta lopettamisesta ei kuitenkaan puhuta. nykyisellään apu pitää kehitysmaat mukana globaalissa taloudessa ja tarjoaa ihmisille ainakin nimellisiä peruspalveluita. kehitysmaiden putoaminen kansainvälisen järjestelmän ulkopuolelle ja ihmisten jääminen tyystin ilman palveluita tulisi kalliiksi. niin kalliiksi, ettei vaihtoehtoa ei ole varaa edes ajatella. ei rikkaillakaan. kIRjoIttaja työskentelee PlanIn vIestInnässä. 16 - MaaIlMankuva
• köyhyyden teoRIa Inhimillisen kehityksen indeksi ­ hdI (human development Index) ­ yhdistää terveyden, koulutuksen ja talouden yhdeksi tilastolukemaksi, jonka tarkoituksena on kuvata ihmisten hyvinvoinnin yleistä tasoa tietyssä maassa. jari lanki muistuttaa, että hdI:kin on erittäin karkea työkalu. ­ hdI pitäytyy tarkastelemaan hyvinvoinnin minimitasoa ­ kuinka pitkään ihmiset pysyvät elossa, onko heillä edes jonkinlainen peruskoulutus. Pitkään eläminen ei välttämättä tarkoita, että ihminen elää hyvin. Ihminen saattaa elää pitkään, mutta joutua tekemään 16-tuntisia työpäiviä esimerkiksi aasian tekstiiliteollisuudessa. hdI:tä vaivaavat myös samantyyppiset mittausongelmat kuin mitä tahansa tilastoja, joita tehdään kokonaisista yhteiskunnista. ­ on esimerkiksi tulkinnanvaraista, mitä lukutaidolla tarkoitetaan. Riittääkö se, että osaa lukea rivin liikennemerkistä, vai pitääkö pystyä lukemaan sanomalehteä tai käyttämään lukutaitoa työssään? lanki kysyy. joskus tilastoihin tarvittavia tietoja ei yksinkertaisesti ole saatavilla. lanki muistuttaa, että kymmenien maiden tiedot 2000-luvun alussa julkaistuissa inhimillisen kehityksen raporteissa oli arvioitu 1980-luvun tietojen mukaan. köyhilläkin valtioilla vaihtoehtoja ongelmistaan huolimatta hdI on onnistunut muovaamaan köyhyydestä ja kehityksestä käytävää keskustelua. ­ jotkut hdI:n kehittäjistä ovat sanoneet, että indikaattorin suurin saavutus on talousmittareiden haastaminen. tässä se on epäilemättä onnistunut. lankin mukaan hdI on parhaimmillaan osoittaessaan ääriesimerkkejä siitä, miten yhteiskuntia on järjestetty. jos jokin maa pärjää hyvin bruttokansantuotevertailuissa mutta jää jälkeen hdI:ssä, tulos saattaa kertoa syvästä eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. hdI on nostanut esiin positiivisiakin esimerkkejä. kuuba, sri lanka ja keralan osavaltio Intiassa ovat köyhiä, mutta ne pärjäävät suhteellisen hyvin inhimillisen hyvinvoinnin indikaattoreilla tarasteltuina. yhteiskunta huolehtii peruskoulutuksesta ja terveydenhuollosta. ­ hdI osoittaa, että yhteiskunnissa voidaan tehdä hyvin erilaisia ratkaisuja. köyhissäkin maissa valtio voi tasoittaa varallisuuseroja esimerkiksi jakamalla maata uudestaan tai tarjoamalla peruspalveluita. hdI:n menestys synnytti 1990-luvulla suoranaisen indikaattoribuumin. tutkijat pyrkivät mittaamaan esimerkiksi poliittista va- pautta eri yhteiskunnissa. tällaisten aineettomien asioiden arvioiminen numeerisesti on hyvin ongelmallista. jotkut tutkijat ovat arvostelleet hdI:täkin siitä, että se pyrkii kuvaamaan asioita, joita ei kyetä mittaamaan eksaktisti. ­ Indikaattorien lisääntymisen jälkeen tutkijat suhtautuvat niihin nyt kriittisemmin, vaaditaan että mittaustapojen rajoituksista ja puutteista puhutaan avoimemmin, lanki sanoo. ­ hdI on karkea ylätason mittari, ja sitä voidaan täydentää esimerkiksi ihmisten vaikuttamismahdollisuuksien, fyysisen turvallisuuden tai kulutusmahdollisuuksien paikallisella tarkastelulla. eri tutkimuksia ei voi ­ eikä niitä välttämättä edes tarvitse ­ yhdistää yhdeksi lukemaksi. mittareista tavoitteisiin yk:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2000 kahdeksan vuosituhattavoitetta, joiden toteuttamiseen vuoteen 2015 mennessä ne ovat sitoutuneet. tavoitteet tähtäävät muun muassa äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän merkittävään vähentämiseen, lasten ja äitien terveyden parantamiseen ja hivin leviämisen pysäyttämiseen. tavoitteet pohjaavat hdI-tyyppiseen ajatteluun, jossa köyhyyttä ei käsitetä pelkkänä talouskysymyksenä. vuosituhattavoitteet olivat 18 - MaaIlMankuva
• 1990-luvulla järjestettyjen suurten kansainvälisten kehityskonferenssien lopputulos. ­ sekä oikeistohallitus rikkaassa maassa että vasemmistohallitus kehitysmaassa pystyvät hyväksymään tavoitteeksi esimerkiksi sen, että kaikilla ihmisillä olisi riittävästi ravintoa, lanki sanoo. vuosituhattavoitteet ovat laajalti hyväksyttyjä, mutta tässä piilee yksi niiden suurimmista ongelmista kehitysmaiden näkökulmasta. vuosituhattavoitteet ovat tämän hetken tilanteessa erittäin kunnianhimoisia, ja niiden toteutuminen on vähintäänkin epävarmaa. toisaalta ne asettavat kehitysyhteistyön tavoitteet vaatimattomiksi. ­ toisen maailmansodan jälkeen ajateltiin, että kehitysmaat teollistuisivat suhteellisen nopeasti ja saavuttaisivat länsimaiden elintason. kehitysavun tarkoituksena oli tukea tätä kehitystä. onko nyt luovuttu tästä tavoitteesta? lanki kiteyttää kehitysmaissa esitetyn kritiikin. vuosituhattavoitteet pyrkivät lievittämään inhimillistä hätää puuttumalla kehitysmaiden kaikista vakavimpiin ongelmiin. ­ kun keskitytään vain perusasioihin, ollaanko tuomitsemassa kehitysmaat pysyvästi alhaiseen elintasoon? Rikkaiden maiden näkökulmasta vuosituhattavoitteet pyrkivät ehkä pelastamaan vain sen, mikä pelastettavissa on. kyynisimmät sanovat jopa, etteivät teollisuusmaat edes halua kehitysmaiden teollistuvan, koska näin niistä tulisi kilpailijoita ja työpaikkoja menetettäisiin näihin maihin. talous kuitenkin tärkein? ajattelutavan laajentaminen talouskeskeisyydestä ei ole jäänyt vain tilastollisten indikaattoreiden kehittämiseen. vuosituhattavoitteita hyödynnetään avunantajien ja kehitysmaiden välisissä neuvotteluissa ja avusta tehtävissä sopimuksissa. köyhiä maita on pyritty sitouttamaan vuosituhattavoitteisiin, ja niitä on esimerkiksi patistettu laajentamaan peruskoulutuksen saatavuutta. sinänsä arvokas pyrkimys on johtanut kuitenkin myös nurinkurisiin tuloksiin. ugandassa peruskoulutukseen on panostettu vähentämällä korkeakoulutukseen suunnattavaa rahaa. samalla koulutuksen laatu on heikentynyt. ­ onko mitään hyötyä siitä, että ihmiset saavat sekundatasoista koulutusta? lanki kysyy. ongelmista huolimatta ero tämän päivän ja vaikkapa 1980-luvun kehitysyhteistyön välillä on selvä. Muutos on seurausta uudenlaisesta ajattelutavasta, josta hdIindikaattori ja vuosituhattavoitteet kumpuavat. ­ 1980-luvulla kehitysyhteistyössä keskityttiin edellisellä vuosikymmenellä romahtaneiden talouksien elvyttämiseen. tärkeimpänä pidettiin nopeaa talouskasvua lyhyellä aikavälillä: rikkaat maat halusivat kehitysmaiden kykenevän maksamaan taas velkojaan. köyhyyden vähentämisestä on tullut tavoite vasta myöhemmin, lanki sanoo. ­ kyynikot tosin sanovat, että talous on nykyäänkin se tärkein asia ja köyhyyden vähentäminen on vain liimattu sen päälle. MaaIlMankuva - 19
• köyhyyden teoRIa köyhyyden kahdeksat kasvot köyhyyden puolittaminen ei käy hetkessä. köyhyys on vastus, jonka ymmärtämiseksi kehitysyhteistyön tutkimustietopankki eldis tarjoaa hämmentäviä ja mielenkiintoisia näkökulmia. annukka vähäsöyrinki köyhyys ja lapset köyhyyden kierre alkaa monien kehitysmaissa elävien kohdalla jo lapsuudessa, ja köyhistä lapsista kasvaa köyhiä aikuisia. globaalista lasten köyhyydestä on edelleen hyvin vähän tietoa, sillä köyhyyttä mittaavat tilastot ja tutkimukset kattavat yleensä vain aikuisväestön. kiinnittämällä huomiota lapsiköyhyyteen voitaisiin ennaltaehkäistä elinikäistä köyhyyttä. eteläafrikkalaisen human sciences Research councilin julkaiseman tutkimuksen mukaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset, kuten orvot, elävät eteläafrikassa pääosin köyhyysrajan alapuolella. äärimmäinen köyhyys paitsi aiheuttaa lapsille vakavia materiaalisia puutteita myös jättää heidät helposti sosiaalisesti eristyksiin muusta yhteisöstä. valtioiden ja kansalaisjärjestöjen työ näiden lasten auttamiseksi on puutteellista esimerkiksi tiedotuksen osalta, sillä vain murto-osa tutkimukseen haastatelluista lapsista oli kuullut heitä koskevista oikeuk- sista ja hyvinvointiaan suojaavista laeista ja asetuksista. humanitaaristen järjestöjen kiinteä yhteistyö on avainasemassa avun ja tiedon tehokkaassa perilleviennissä. Päävastuussa köyhimpien lasten hyvinvoinnista on valtio, jonka on vastattava lasten terveydellisiin, ravitsemuksellisiin, psykososiaalisiin, koulutuksellisiin ja taloudellisiin tarpeisiin. köyhyys ja terveys köyhyys, sairaudet ja haavoittuvuus kytkeytyvät erottamattomasti yhteen ja ruokkivat toinen toistaan. Iän, sukupuolen, vammaisuuden, etnisyyden ja asuinpaikan vuoksi tietyt sosiaaliset ryhmät ovat toisia haavoittuvampia köyhyydelle ja sairauksille. köyhyyden mukanaan tuomilla ongelmilla, kuten ahtaalla asumisella tai puutteellisella vesi- ja sanitaatiojärjestelmällä, on suoria terveyshaittoja. taloudellisista syistä köyhien on vaikeaa päästä sairaanhoitopalveluiden piiriin. köyhyys jättää ihmiset paitsi vaille tutkimusta ja diagnoosia myös peruslääkkeitä, kuten antibiootteja ja malarialääkkeitä. sairaudet ja vammat vaikuttavat haitallisesti yksittäisten ihmisten, kotitalouksien ja jopa yhteisöjen tuottavuuteen, mikä syventää köyhyyttä. näiden vaikeiden vuorovaikutussuhteiden tähden terveydenhuollon turvaaminen kaikille vaatii selkeitä poliittisia toimenpiteitä. Maailman terveysjärjestö Who kehottaa terveysministeriöitä ja kansalaisjärjestöjä kehittämään universaalia terveydenhoitojärjestelmää ja painottaa kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön merkitystä. köyhyys ja kotitaloudet yllättävät muutokset vaikeuttavat erityisesti köyhien kotitalouksien elämää. ne jäävät suojattomiksi esimerkiksi perheen päätoimisen elannonhankkijan sairastuessa, vammautuessa tai joutuessa työttömäksi. Myös alueen tai valtion taloustilanteen heilahtelut vaikuttavat voimakkaasti köyhiin kotitalouksiin. alankomaiden sosiaalitieteiden instituutin mukaan Pohjois-afrikan 20 - MaaIlMankuva
• MaaIlMankuva - 21
• köyhyyden teoRIa ja lähi-idän muslimivaltioissa on otettu vain pieniä askeleita köyhyyden vähentämisessä ja työllisyysprosentin korottamisessa, vaikka valtioiden talouskasvu on ollut viime vuosikymmeninä tasaista. työttömyys on erityisesti nuoren väestön ongelma. valtaosa alueen köyhistä työskentelee maaseudulla matalapalkkaisissa tehtävissä. köyhyydestä seuraava kouluttamattomuus johtaa siihen, ettei köyhyysrajan alapuolella elävillä ole mahdollisuuksia moniin avoimiin työpaikkoihin. jotkut Pohjois-afrikan ja lähiidän muslimivaltioista ovat onnistuneet vähentämään työttömyyttä tarjoamalla taloudellista tukea köyhien työllistämiseksi sekä avaamalla heille mahdollisuuksia tuottaviin sijoituksiin ja yrittäjyyteen. Maissa, joissa työttömyysluvut on onnistuttu kääntämään laskuun, on myös parannettu köyhien asumisen tasoa, terveydenhoitopalveluita sekä koulutusmahdollisuuksia. köyhyys ja taloudellinen kasvu nopea talouskasvu ei välttämättä kulje käsi kädessä sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa. useat maat, joiden talous on kasvanut nopeasti, kamppailevat vielä toimivan terveydenhuollon ja koulujärjestelmän luomisessa. Brittiläisessä overseas development Institutessa tehty tutkimus tarkastelee talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin välisiä kytköksiä. tutkimus paljastaa, että maissa, joissa suuret tuloerot jakavat väestöä eri yhteiskuntaluokkiin, yleinen talouden kasvu ei lisää köyhien hyvinvointia. tuloerot aiheuttavat taloudellista eriytymistä ja sosiaalista luokittelua. Ihmiset identifioituvat oman tuloluokkansa ihmisiin, eikä valtion talouskasvu vaikuta vallitsevaan sosiaaliseen ja ekonomiseen jakoon. köyhyys ja epätasa-arvo Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat paitsi yksilölliset elinolosuhteet myös etnisyyteen, uskonnolliseen vakaumukseen ja alueellisiin oloihin liittyvät seikat. yksilön elinolojen parantamiseksi on usein lähdettävä koko sosiaalisen ryhmän hyvinvoinnista. sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttaminen on tärkeä haaste kehitysmaille, sillä naisten asemassa, vaikuttamismahdollisuuksissa ja elinoloissa on edelleen suuria puutteita. yksi poljetuista mutta olennaisen tärkeistä perusoikeuksista on naisten mahdollisuus vaikuttaa julkiseen poliittiseen päätöksentekoon. yk:n naistenrahasto unIfeMin selvitys kertoo, että naisten osuus hallituksissa on kasvanut globaalisti viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kahdeksantoista prosenttiyksikköä. kehitysmaiden poliittisessa päätöksenteossa naiset pysyvät kuitenkin nykyisellä kasvuvauhdilla vähemmistönä vielä vuoteen 2045 saakka. unifem korostaa, että sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen ja 22 - MaaIlMankuva
• kiinnittämällä huomiota lapsiköyhyyteen voitaisiin ennaltaehkäistä elinikäistä köyhyyttä. naisten osallistaminen ovat keskeisiä köyhyyden vähentämisessä, ravinnontuotannon turvaamisessa, äitikuolleisuuden alentamisessa sekä ympäristönsuojelussa. koko kiinan kattava suoja vanhuusiän köyhyyttä vastaan ja korottaa nykyisiä eläkkeitä. vaverkko ovat keskeisiä viljelijöiden taloudellisen menestyksen kannalta. valtio voi edistää maaseudun vaurastumista kehittämällä kulkuyhteyksiä, investoimalla koulutukseen, suojelemalla viljelijöitä yllättävien muutosten negatiivisilta seurauksilta sekä tarjoamalla köyhille ja eristäytyneillä alueilla eläville ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa liikeideoitaan ja luoda kauppasuhteita. köyhyys ja kaupungit köyhyys ja maaseutu köyhyyden vähenemiseen tähtäävien ohjelmien kannalta on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, miksi tietyt yhteisöt ja yksittäiset kotitaloudet onnistuvat pääsemään köyhyydestä ja toiset eivät. journal of development studies -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan esimerkkitapauksena tansanian kageran maaseutualueen viljelijöitä ja keinoja, joiden avulla jotkut heistä ovat onnistuneet nousemaan äärimmäisestä köyhyydestä. Menestyksekkäitä ovat olleet kotitaloudet, jotka ovat jakaneet maataloustoimintansa tuotoista osan perheen omaan käyttöön, osan myyntiin ja osan varastoon. liiketoimintaa ja kaupankäyntiä harjoittaneet kotitaloudet ovat onnistuneet pakenemaan köyhyyttä keskimääräistä paremmin. Mahdollisuus tuotteliaaseen kaupankäyntiin riippuu kuitenkin paljon kylän yleisestä vauraudesta ja kulkuyhteyksistä. koska sairastumisilla ja muilla yllättävillä olosuhdemuutoksilla on valtava negatiivinen vaikutus köyhiin ja haavoittuvaisiin kotitalouksiin, terveys ja sosiaalinen turkaupunkien määrän ja koon ennennäkemätön kasvu 1900-luvulla mullisti sosiaaliset, taloudelliset ja ekologiset olosuhteet. kehitysmaissa urbaanit köyhät kärsivät samoista puutteista kuin maaseudun köyhätkin, esimerkiksi riittämättömästä terveydenhuollosta ja kouluttamattomuudesta. Reilusta kolmesta miljardista kaupunkilaisesta yli miljardin arvioidaan elävän slummeissa. Määrän uskotaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. slummien ongelmia ovat asumusten huono laatu, vaaralliset elinympäristöt ja palvelujen puute. ahdas asuminen lisää myös sairauksia. kaupunkiasukkaiden hyvinvoinnin kannalta keskeisiä, jokapäiväiseen elämään vaikuttavia seikkoja ovat toimiva infrastruktuuri, liikennepalvelut, sähkön ja veden jakelu sekä viemäröinti. harkittu kaupunkisuunnittelu voi vaikuttaa köyhien epäterveisiin elinoloihin ja ympäristönsuojeluun. Paikallishallinnon ja asukkaiden yhteistyöllä on saatu aikaan myönteisiä tuloksia kaupunkiympäristön kehittämisessä. kIRjoIttaja on vaPaa toIMIttaja. köyhyys ja sosiaalinen hyvinvointi Ikääntyvän väestön hyvinvointi asettaa haasteita valtiolle kehitysmaissa, joissa eläkejärjestelmä ja vanhustenhuolto ovat usein puutteellisia. yhdysvaltalainen center for strategic and International studies on julkaissut selvityksen kiinaa pian kohtaavasta eläkeläisaallosta. kiinan työikäinen väestö pienenee ikääntyvän väestön kasvaessa räjähdysmäisesti. nopeasta talouskasvusta huolimatta eläkeläisten hyvinvoinnista huolehtiminen aiheuttaa kiinalle suuria taloudellisia haasteita. sukupuolten epätasainen jakautuma aiheuttaa kiinassa sosiaalisia ongelmia. naisten puute vaikuttaa jopa vanhustenhuoltoon, sillä perinteisesti ikääntyvistä appivanhemmista huolehtiminen on ollut miniän tehtävä. julkinen eläke jakautuu epätasaisesti kaupungeissa työskentelevien kesken, mutta maaseutuväestö ei välttämättä saa lainkaan eläkettä. jotta kiina onnistuisi vastaamaan eläkehaasteeseen, tulisi sen selvityksen mukaan luoda MaaIlMankuva - 23
• köyhyyden teoRIa Mitä on köyhyys? maailmassa on 2,2 miljardia lasta. heistä joka toinen elää köyhyydessä. köyhyys on yksi aikamme keskeisimmistä ja vaikeimmista ongelmista. mutta mitä se oikeastaan on? sari Peltonen ­ Minun pitää vähän miettiä, sanoo islantilainen kirjakauppias Björn, 25, ja raapii päätään. "Mitä köyhyys on?" ei ole aivan yksinkertainen kysymys, eikä köyhyydelle ole yhtä kiistatonta määritelmää tai mittaria. ­ köyhyyttä on se, ettei ole tarpeeksi rahaa kaikkeen normaalielämässä tarvittavaan, kuten esimerkiksi ruokaan tai vuokraan, vastaa ruotsalainen opiskelija hanna, 27. useimmiten köyhyyttä tarkastellaan taloudellisesta näkökulmasta. Maailmanpankin asettama köyhyysraja on 2,5 dollaria päivässä, ja sillä elää noin puolet maailman väestöstä. 1,4 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Maallisen mammonan puutteen ohella köyhyys on puutetta perustarpeista ja hyvinvoinnista. ­ köyhyyttä on esimerkiksi se, ettei ole kotia, ruokaa, vettä eikä vessaa, luettelee suomalainen toimittaja satu, 28. se on myös koulutuksen ja terveydenhuollon puutetta, lukutaidottomuutta, syrjäytyneisyyttä, turvattomuutta, huonoja ihmisoikeuksia ja heikkoja mahdolli- suuksia vaikuttaa omaan asemaan. unIcef:in mukaan joka kolmas maailman lapsista elää ilman kotia tai riittävää suojaa, joka viides ilman puhdasta vettä ja joka seitsemäs ilman terveydenhuoltoa. 121 miljoonaa lasta ei pääse kouluun. ­ on olemassa kahdenlaista köyhyyttä. länsimaissa puhutaan talouskriisistä, mutta ihmisillä on siellä kaikkea! täällä ei ole edes tarpeeksi syötävää. yksi opiskelijoistanikin on niin laiha, huokaa dori Gislason. norjan kansallisen taideakatemian dekaanin tehtävistä sapattia pitävä gislason opettaa taidetta Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. suhteellinen köyhyys, jossa vähäosaisuus ilmenee verrattaessa muihin, on tyypillistä länsimaissa. suhteellisesti köyhiksi määritellään yleensä ne, joiden tulot jäävät alle puoleen yhteiskunnan mediaanitulosta. kehitysmaissa köyhyys on sen sijaan pääasiassa absoluuttista köyhyyttä eli akuuttia, todellista puutetta elämän välttämättömistä perusedellytyksistä kuten ruuasta, suojasta ja terveydenhuollosta. ­ köyhän täytyy omistaa valtaosa ajastaan, ener- 24 - MaaIlMankuva
• Plan työskentelee köyhyyden PoIstaMIseksI köyhyys kietoutuu lapsen elämään lukemattomin tavoin. lasten parissa työskentely vahvistaa lapsia ja poistaa köyhyyden lieveilmiöitä. Planin ohjelmatyön tavoitteena onkin maailma, jossa kaikilla lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen. hyvä lapsuus luo kestävän perustan tasapainoiselle elämälle. Plan tukee hankkeita ulkoministeriön kumppanuusrahoituksella 16 maassa. lisäksi Plan suomi tekee ohjelmatyötä osana kansainvälistä Plania 48 maassa. toiminnallaan Plan pyrkii parantamaan pysyvästi köyhien lasten elämänlaatua kehitysmaissa. yk:n vuosItuhattavoItteet giastaan ja ajatuksistaan perustarpeiden täyttämiseen ilman vapautta valita toisin, sanoo englantilainen opettaja Simon, 32. veden, ruoan ja polttopuiden hankintaan voi kulua valtaosa päivästä. lisäksi elämä köyhyydessä on riskialtista: venettä keikuttavat helposti esimerkiksi sairastumiset ja huonot satovuodet. toisille köyhyys on kausiluontoista, toisille taas jatkuva elämäntilanne. köyhyys on myös aika-, paikka- ja kulttuurisidonnaista, ja siihen liittyy aina olennaisesti yksilön subjektiivinen kokemus tilanteestaan. äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on laskenut yli 100 miljoonalla erityisesti kiinan ja Intian voimakkaan talouskasvun ansiosta. alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on laskenut 13 miljoonasta 9 miljoonaan vuosina 1990­2007, ja kouluun pääsi vuonna 2007 88 % maailman lapsista, kun vastaava osuus vuonna 2000 oli 83 %. yk:n vuosituhattavoitteet ovat koko maailman yhteinen hanke globaalin köyhyyden poistamiseksi. kIRjoIttaja on vaPaa toIMIttaja kehityspolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen. se sisältyy myös yk:n vuosituhatjulistukseen ja siihen vuonna 2000 kirjattuihin vuosituhattavoitteisiin. vuosituhattavoitteiden mukaan vuoteen 2015 mennessä tulee: · puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus maailman väestöstä. · taata peruskoulutus kaikille. · poistaa sukupuolten epätasa-arvo kaikilta koulutusasteilta. · vähentää alle viisivuotiaiden kuolleisuutta kaksi kolmannesta. · vähentää äitiyskuolleisuutta kolme neljännestä. · kääntää laskuun hi-viruksen, malarian ja muiden tartuntatautien leviäminen. · taata ympäristön kannalta kestävä kehitys. · luoda globaali kumppanuus vauhdittamaan kehitystä. MaaIlMankuva - 25
• tadzikistanin puuvillapelloilla on sadonkorjuun aika. koulut ovat tyhjillään, kun useimmat lapset komennetaan pelloille työskentelemään. virallisesti maassa ei käytetä lapsityövoimaa. ­ niklaS meltio
• näkökulMIa köyhyyteen
• näkökulMIa köyhyyteen ©IstockPhoto Mielikuvia suomalaisesta köyhyydestä Suomessa ja Venäjällä mielikuvat köyhyydestä ovat lähes päinvastaisia. todellisuus on paljon moniulotteisempi kuin mielikuvat. Suomessa ei ole todellista köyhyyttä jos suomalaista köyhyyttä verrataan kehitysmaiden köyhyyteen, suomalaisesta köyhyydestä puhuminen voi vaikuttaa saivartelulta. äveriäimmän länsimaisen ja köyhimmän afrikkalaisen väliin mahtuu kuitenkin jos jonkinlaista väkeä. Moni suomalainen avaa tänään jääkaapin, jossa ei ole mitään syötävää. täällä ei kuitenkaan tarvitse nähdä nälkää, sillä ruokaa jaetaan sitä tarvitseville. suomalaista köyhyyttä on ollut helppo vähätellä, koska se ei yleensä pistä silmään. vaikka suomessa on sekä köyhiä että rikkaita, tietty tasaisuuden ja tasavertaisuuden ideaali saa meidät peittelemään ääripäitä. kärkevästi sanottuna suomessa saa olla köyhä, kunhan ei näytä sitä. joukosta erottuvat joutuvat helposti silmätikuiksi. jo pienet koululaiset huomaavat, jos joku luokkakavereista ei täytä samanlaisuuden vaatimuksia: "marjalla ei ole kuin yhdet lenkkarit. se on outo." Peittely-yrityksistä huolimatta suomalaiset eivät ole olleet tasaista väkeä enää aikoihin. tulevaisuudessa olemme sitä vielä vähemmän ­ tuleehan suomesta yhä monikulttuurisempi. yksi uusi vähällä sinnittelevä ryhmä maassamme ovat juuri pienituloiset maahanmuuttajat, joista osa ei löydä töitä koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta. Inna Perheentupa Jotain rikollista tässä täytyy olla Moni suomalainen on nähnyt avointa köyhyyttä vasta viime vuosina. kaduillemme ilmestyneet romanikerjäläiset eivät peittele vaan anelevat, että huomaisimme heidän puutteensa. se hämmentää suomalaisia: "jotakin rikollista tässä nyt täytyy olla, menisivät kotiinsa." köyhyyden ja rikollisuuden ajatellaan kävelevän käsi kädessä, oli kyse sitten suomalaisista köyhistä tai tänne kerjäämään tulleista romanialaisista. kun viitataan epämääräisesti rikollisuuteen, suljetaan silmät siltä, että köyhyys tekee ihmisen haavoittuvaksi ja altistaa siksi myös tekemisiin rikollisuuden kanssa. tämä ei ainakaan vähennä köyhän ongelmia ja avun tarvetta. toisinkin voisi olla: venäjällä rikollisuus liitetään usein kaikkein rikkaimpiin. Maan nykyisestä kermasta moni rikastui neuvostoliiton hajotessa 1990-luvulla, koska onnistui hyödyntämään suotuisaa asemaansa ja maassa vallinnutta kaaosta. naapurin "uusrikkaat" tulivat suomessakin tunnetuiksi pröystäilevästä elämäntyylistään, 28 - MaaIlMankuva
• johon kuuluivat kiiltävät autot ja samppanjapullot. neuvostoaikoina kaikki olivat eläneet vähällä ja erottautuminen edes vaatteilla oli ollut vaikeaa. nyt kun vaurastuminen oli mahdollista, miksi ihmeessä siitä ei sitten olisi näkyvästi iloinnut? sama se, mistä raha tuli, kun sitä nyt viimein oli! siis niillä, joilla oli. suomalaiset olivat hämillään, sillä meillä rikkauksillaan elämöiviä pidetään epäilyttävinä. täällä rikastuminen hyväksytään vain, jos se tapahtuu rehellisesti ja "kovalla työllä". venäjällä kunniallinen työ taas ei takaa riittävää elintasoa: esimerkiksi arvostettujen yliopistoopettajien palkat ovat pieniä ja professorit joutuvat usein tekemään toistakin työtä tullakseen toimeen. köyhäIleMälläkIn voI kuRoa elIntasokuIlua "köyhyys on alemmuuden tunnetta, joka syntyy vertailusta toisiin ja siihen, minkä kuvittelee olevan normaalia", kuvailee yksi kirjoittaja suomalaisesta köyhyydestä kertovassa kirjassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä (avain, 2007). Meillä köyhiksi kokevat itsensä ne, joilla ei ole varaa yhteiskunnassamme kohtuullisena pidettyyn elintasoon ja kulutukseen. "normaalin" kulutuksen määrä taas tuntuu kaiken aikaa kasvavan, vaikka toisenlaisiakin kehityssuuntia on. vapaaehtoisella köyhäilyllä eli downshiftingillä tarkoitetaan oman kulutuksen ja työnteon vähentämistä elämänlaadun parantamiseksi. downshiftaajien mukaan elämästä tulee stressittömämpää, kun hyppää pois oravanpyörästä. vallankumouksellista ­ ainakin niille, jotka ennen pyrkivät vähentämään stressiä juuri kuluttamalla lisää. Mutta miksei kasvavaa elintasoeroa voisi kaventaa myös tällä tavalla, kohtuullistamalla keskiluokan ja varakkaiden elintapoja ja kulutusta? alkuun ajatuksella voi vaikka vain leikkiä: mitä todella tarvitsen eli mikä tekee minut kylläiseksi ja tyytyväiseksi? Mitä hankin vain vanhasta tottumuksesta, vaikka pärjäisin hyvin ilmankin? Muutoksen voi aloittaa pienistä asioista, esimerkiksi jättämällä auton kotiin, jos voi pyöräillä, tai opettamalla lapsille, että yksi joululahja voi olla enemmän kuin kymmenen. tai että yhden omista nalleistaan voi antaa jollekin, jolla ei muuten olisi nallea ollenkaan. köyhyys on itsestä kiinni ­ vai onko? köyhyyteen on liimautunut mielikuva laiskuudesta. ajatellaan, että työttömyys ja siitä johtuva köyhyys ovat ihmisestä itsestä kiinni: "Ihminen on oman onnensa seppä. köyhyys on saamattomuutta." köyhyys ja erityisesti työttömyys hävettävät niin suomessa kuin itänaapurissakin. työ on meillä ja venäjällä hyvin keskeinen ihmisen määrittäjä. ei siis ihme, että sen menettäminen lamauttaa. suomalainen tuntuu silti syyttävän venäläistä enemmän itseään taloudellisesta tilanteestaan. ehkä venäläinen on aikojen saatossa oppinut, ettei köyhyys ole useinkaan itsestä kiinni. niin neuvostoliiton täystyöllisyyttä kuin nyky-venäjän työttömyyttä selittävät yhteiskunnalliset seikat, joihin yksilöiden on ollut vaikea vaikuttaa, ellei sitten ole ollut oikeassa asemassa oikeaan aikaan. silti köyhät lienevät venäjällä niitä kaikkein sisukkaimpia ­ laiskuudesta on turha edes puhua. jos suomalaisten soisi heiltä jotain oppivan, se on tietty periksiantamattomuus: tiukkoina aikoina on yhdistettävä voimat ja pyydettävä pää pystyssä apua. köyhyys voi osua lähes kenen tahansa kohdalle aikoina, joina koulutus ei tunnu takaavan töitä ja työntekokaan ei aina takaa riittävää elintasoa. jutussa on käytetty Muun Muassa kuka kuuntelee köyhää ­ veRkoston keskusteluIssa esIIn tulleIta suoMalaIsten MIelIkuvIa köyhyydestä. kIRjoIttaja on toIMIttaja, joka oPIskelee venäjän tutkIMusta. MaaIlMankuva - 29
• näkökulMIa köyhyyteen köyhän miehen kulkuneuvossa kun kohtaan köyhyyttä, olen lähempänä todella rikasta elämää. olen viime vuosina muuttanut radikaalisti aiemmin niin yltäkylläisiä elämäntapojani. olen muun muassa luopunut yksityisautoilusta. liikun päivittäin bussilla ja ratikalla ja kävelen paljon kaupungilla. samalla olen tehnyt välttämättömyydestä hyveen ja alkanut harrastaa joukkoliikennettä. lomailen useimmiten virossa ­ "vain" virossa, niin kuin joku saattaisi asian ilmaista ­ ja sielläkin olen siirtynyt käyttämään lähinnä joukkoliikennevälineitä. olen kirjoittanut kaksi tallinnan joukkoliikennevälineitä käsittelevää kirjaa, toisen raitiovaunuista ja trolleybusseista sekä toisen lähijunista, jotka vievät matkaajan kolmeen suuntaan noin 50 kilometrin päähän tallinnasta. ja vieläkin olisi kirjoitettavaa: mukaansa houkuttelevat ihan tavallisetkin kaupunkibussit ja ennen kaikkea vanhassa Itä-euroopassa vieläkin yleiset reittitaksit (viroksi marsruuttatakso), joiden linjoja tallinnaa ympäröivällä harjumaalla on yli neljäkymmentä ja narvan ja venäjän rajan lähistöllä Itä-virumaalla vähän alle neljäkymmentä. viimeksi olen matkustanut sellaisella 1980-luvun sudanissa, jossa liftailin ja liikuin reittitakseilla pari kuukautta keskellä absoluuttista köyhyyttä. köyhyyden yhteydessä on totuttu absoluuttisen köyhyyden ­ siis se tilanne, kun tulot eivät riitä edes keskeisten perustarpeiden hankkimiseen ­ lisäksi puhumaan "suhteellisesta deprivaatiosta", jolla tarkoitetaan tulotasoa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan varallisuuteen. jos minulla ei siis ole varaa pitää yllä tässä yhteiskunnassa tyypillisenä pidettyä elintasoa, olen suhteellisesti tarkastellen köyhä. Minäkin alan liukua kohti sunteellisen köyhyyden rajaa. olen jo alittanut ainakin puheenjohtaja Jutta urpilaisen mielestä pienituloisen rajan ja tienaan vähemmän kuin keskiarvosuomalainen, mutta kyse on myös omista valinnoistani: turvallisuuttani lisää huomattavasti se, että tiedän pystyväni tekemään enemmän töitä kovan paikan tullen. ne ihmiset, joiden parissa virossa matkustan, ovat yleensä minua paljon köyhempiä. Ikään kuin omista piireistäni tulevista virolaisista ystävistäni ja tuttavistani ei ku- otso kantokorpi 30 - MaaIlMankuva
• kuvat: ©IstockPhoto kaan matkusta edes raitiovaunulla. syy siihen, että ihastuin raitiovaunumatkailuun 2000-luvun alussa, oli epäilemättä se, että raitiovaunussa tunsin olevani oikeiden ihmisten keskellä. en tietenkään tarkoita, että vain köyhät ihmiset olisivat oikeita ihmisiä tai edustaisivat jotenkin autenttisemmin kansaa, mutta tallinnan vanhassakaupungissa törmää vain sellaisiin virolaisiin, joilla on turismia varten varattu rooli opetettuine, toistuvine sanoineen ja ilmeineen. Raitiovaunu vie minut aina laitakaupungille. kun syön seljankaa tai pelmeneitä paikallisessa kuppilassa, olen myös useimmiten tekemisissä köyhien ihmisten kanssa. he ottavat toisinaan myös kontaktia vieraaseen, yleensä varsin ystävällisesti. kun matkustan maaseudulle, huomaan eron vielä selvempänä. "köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan" on sanonta, jonka paikkansapitävyyden opin jo 1980-luvun sudanissa, jossa pikkupaikkaan eksynyt satunnainen vieras oli aina myös kunniavieras. Maaseudulla tämä taitaa ainakin osittain olla totta vielä Pohjois-euroopassakin. Maaseutu ja kaupunki muodostavat aivan erilaisen kontekstin köyhyydelle ­ sekä absoluuttiselle että suhteelliselle. Maaseudulla köyhä erottuu ympäristöstään paremmin, mikä tuottaa omia ongelmiaan, mutta toisaalta suhteellinen ympäristökin alkaa olla usein toisenlainen kuin entisaikaan: nykypäivänä maaseudulla ­ sekä virossa että suomessa ­ on jo paikkoja, jossa kaikki ovat suhteellisen köyhiä. Muistan varmaan ikuisesti sen hetken virossa, kun huomasin perunankin voivan olla kallista. olin juuri lukenut Helsingin Sanomista vähän ihmetellen artikkelin, jossa kerrottiin, kuinka arvostettu ja kallis herkku peruna saattoi Itävirumaalla olla. Muutaman kymmenen kilometrin päässä tallinnasta, loksan hiipuvan pikkukaupungin torilla, sitten katselin, kuinka kuluneisiin mutta siisteihin vaatteisiin pukeutunut eläkeläispariskunta valikoi myyjältä tarkkaan ne kaksi perunaa, jotka he pussiinsa poimivat. harvoin minua maailmanmenoa tarkastellessani itkettää, mutta tuolloin oli pala kurkussa. kiinnostavaa oli kuitenkin se, etten tuntenut ai- noastaan surua ja sääliä vaan myös myönteisiä tunteita. koin kunnioitusta pariskunnan ulkoista arvokkuutta kohtaan. näen jostain syystä asiat usein kertomuksina, ja niinpä kuvittelinkin heti, että illalliseksi syödyn maukkaan keiton jälkeen pari lukee ääneen vaikkapa a.h. tammsaaren romaania Oikeus ja totuus tai kuuntelee radiosta Gustav ernesaksin johtamaa kuorolaulua. virolaiset ovat sivistyskansaa. Romanttistahan tämä tietenkin on, mutta ei kai se ainakaan vahingoita ketään, että oppii rakastamaan tai kunnioittamaan ihmisiä ­ vaikka toisinaan vähän väärästäkin syystä. tämän olen oppinut julkisissa kulkuneuvoissa, jossa ihmiset eivät näyttele minulle yhtään mitään. heidän kasvoistaan, vaatetuksestaan ja tavastaan kantaa itsensä saatan lukea niin monenlaisia tarinoita. osa tarinoista on vain kuvitelmiani, mutta osa on taatusti totta. kaiken näkyvän köyhyyden kautta olen lähempänä todella rikasta elämää. kIRjoIttaja on vaPaa toIMIttaja, kRIItIkko ja tIetokIRjaIlIja. MaaIlMankuva - 31
• näkökulMIa köyhyyteen valkoisen auton ongelma länsimaiset kehitysyhteistyöntekijät poistavat ammatikseen köyhyyttä, mutta elävät paikallisiin verrattuna yltäkylläisyydessä. kirjailija esa Salmisen mielestä se on kehitysavulle iso Pr-ongelma. Iida Riekko "suuri talo pyörrytti. en ollut aiemmin asunut yhtä huonetta isommassa tilassa. kolmen makuuhuoneen lisäksi asunnossa oli keittiö, olohuone ja ruokasali sekä kuisti, jolla oli jättimäisiä ruukkukasveja ja muutama nojatuoli. kaikissa ikkunoissa oli kalterit. samojen muurien sisällä olivat myös toimistorakennukset ja pieni uima-allas." nakin alter egon verran". ­ Mutta yksi yhteen todellisuuden kanssa romaani ei ole. olen muokannut ja yhdistänyt tapahtumia, itselleni ja muille sattunutta. Palveluskunta ­ pröystäilyä vai hyväntekoa? työ sambiassa oli sitä, mitä salminen oli osannut odottaakin: perehtymistä etelän kansalaisjärjestöjen toimintaan. Muu arki sen sijaan sujui takkuisemmin, kuin hän oli toivonut. ­ Paikallisia kavereita oli vaikea saada. aluksi kaikilla minua lähestyvillä oli erilaisia tarkoitusperiä. joku halusi rahaa, joku ulkomaalaisen poikaystävän. sambia on hyvin hierarkkinen luokkayhteiskunta, ja valkoihoiset ovat automaattisesti siitä erillään. erityisen hankalaa oli tottua uuteen yhteiskunnalliseen asemaan: vaikka salmisen palkka oli pieni, hänen elintasonsa oli parempi kuin koskaan suomessa. Paikallisesta näkökulmasta hän kuului eliittiin. ­ aluksi oli outoa palkata siivooja ja puutarhuri. ajatus palveluskunnasta tuntui pröystäilevältä. helpotti, kun tajusin, että paikallisilla kollegoillanikin oli siivoojat. nykyään palveluskunta on minusta mahtava juttu. näin kuvailee työasuntoaan Petteri, esa Salmisen romaanin Köyhyyden ammattilainen (johnny kniga, 2008) kertoja ja keskushenkilö. 25-vuotias Petteri on juuri aloittanut ensimmäisen kehitysmaakomennuksensa sambian pääkaupungissa lusakassa ja huomannut, että kehitysyhteistyö tarkoittaa paitsi aherrusta köyhyyden poistamiseksi myös etuoikeuksia: paikalliseen tasoon verrattuna hulppeaa palkkaa ja asuntoa. esa salminen ammensi Petterin kokemukset omasta elämästään. hän muutti sambiaan kehitysyhteistyön palvelukeskuksen yhteystoimitsijaksi 2002 ja työskenteli maassa kolme vuotta, joiden ajan piti ahkerasti blogia. köyhyyden ammattilainen syntyi, kun ystävät kehottivat salmista muokkaamaan bloginsa kirjaksi. salminen myöntää, että Petterissä on häntä itseään "ai- 32 - MaaIlMankuva
• jos voin työllistää paikallisia ja kohdella heitä reilusti, miksen tekisi sitä? "vielä muutamaa vuotta aiemmin olin halveksinut kehitysmaadiplomaatteja, jotka ympäröivät itsensä elintasolla, johon heillä ei kotimaassaan olisi koskaan ollut varaa. jos ei ottanut palvelijoita kaikkien keski- ja yläluokkaisten tapaan, sitä pidettiin sen merkkinä, ettei halunnut antaa sambialaisille töitä." kuplaan". lusakassa riitti ekspatriaatteja, sambiassa työskenteleviä ulkomaalaisia. samassa tilanteessa olevien kanssa oli helppoa puida ulkopuolisuuttaan ja moraalista ahdistustaan. samat kysymykset kalvoivat kaikkia. "en elänyt suomessa, mutten myöskään sambiassa. se on ajattelevan kehitysyhteistyöntekijän paikka. ei voi nauttia ylellisyydestä eikä elää köyhää afrikkalaista elämää. vaikkei kivuliaisuudesta ja syyllisyydentunnosta ole mitään hyötyä, en halunnut luopua niistä. Ilman tuskaista pohdin- ahdistus ajoi kuplaan ensimmäiset kuukautensa sambiassa salminen pohti tauotta etuoikeutettua asemaansa. häntä ahdisti, kun katulapset koputtivat hänen autonsa ikkunoihin. Iltaisin häntä kalvoi huono omatunto, untakin oli vaikea saada. ­ ansaitsemattomasta ylellisyydestä tuli voimaton olo. Mutta ei sekään auttaisi, että muuttaisi köyhemmälle alueelle, eikä kaikkia rahojaan voi antaa hyväntekeväisyyteen. lopulta köyhyys on pakko sulkea pois mielestä. salminen kertoo sukeltaneensa "syvälle ekspatti- taa olisin vain kylmän kyyninen kulkuri ja rappeutuisin alkoholismin ikeessä, monien kaltaisteni tavoin." ­ vuoden jälkeen en enää jaksanut tutustua tulokkaisiin, joilla oli samat jutut ja samat kysymykset, salminen sanoo. hiljalleen hän löysi paikallisia ystäviä, joiden seurassa ei tullut tunnetta, että toinen tavoitteli jatkuvasti hyötyä. vuosina 2007­2009 salminen työskenteli MosambiMaaIlMankuva - 33
• näkökulMIa köyhyyteen kissa kepan kehityspoliittisena tiedottajana. Monikulttuurisen ilmapiirin ansiosta sopeutuminen oli helpompaa kuin sambiassa. salminen löysi nopeasti paikallisia ystäviä, eikä kaikkia pohdintoja tarvinnut käydä läpi uudelleen. salminen on huomannut, että kehitysyhteistyön arjesta on hankala puhua sellaisten kanssa, jotka eivät ole sitä kokeneet. ­ Ihmiset näkevät sen helposti kolonialistisena ja ylimielisenä. yksi kriitikko piti kirjaanikin kolonialistisena, mitä en ymmärtänyt ollenkaan. Suomalaisia tarvitaan etelässä yhä sambiassa salminen jakoi työhuoneensa paikallisen kollegansa kanssa. tämä oli tehnyt työtään 15 vuotta, mutta sai puolet vähemmän palkkaa kuin uraansa aloitteleva salminen. ­ olihan sitä vaikea hyväksyä. salminen kuitenkin ymmärtää, miksei palkkaeroihin puututa. suomalaisia korkean tason ammattilaisia on jo nyt vaikea houkutella kehitysmaihin, sillä palkat ovat suomalaisittain pieniä. toisaalta kehitysmaissa toimivia länsimaisia järjestöjä arvostellaan siitä, että ne maksavat liian korkeita palkkoja: paikalliset osaajat työskentelevät mieluummin ulkomaisille järjestöille kuin omalle hallitukselleen. salminen sanoo, ettei hänellä ole pulmaan ratkaisuehdotusta. kehitysyhteistyön piirissä on pohdittu pitkään, kuinka mielekästä on ylipäänsä lähettää kovapalkkaisia länsimaalaisia kehitysmaihin. ­ on tärkeää, että etelässä on suomalaisia ja länsimaalaisia, ei vain valvomassa varojen käyttöä vaan myös tekemässä valistuneita päätöksiä siitä, mitä voidaan tukea. esimerkiksi Mosambikissa koulutustaso on vielä niin alhainen, että tietynlaiselle "gap fillingille" on tilausta, salminen sanoo. siitä salminen on kuitenkin vakuuttunut, että avun omistajuus pitää luovuttaa etelään. siitäkin huolimatta, että osa kehitysapuun tarkoitetusta rahasta päätyy korruptioon ja kohteisiin, joita länsimaalaiset eivät pidä ensisijaisina. salminen siteeraa suosikkijournalistiaan, kenialaista Binyavanga Wainainaa: käsitys siitä, että länsimaalais- ten pitää tulla tekemään asiat afrikkalaisten puolesta, koska nämä itse eivät osaa tai pysty parantamaan olojaan, on nykypäivän rasistisin ajatus. maasturit lietsovat kateutta Wainaina muutti salmisen mielipiteen siitä, mitä merkitystä länsimaisten kehitysyhteistyöntekijöiden etuoikeutetulla asemalla on. ennen salminen ajatteli, että ongelma on vähäpätöinen ja koettelee lähinnä ekspatriaattien omaa mielenrauhaa. hän kutsui sitä leikillisesti "valkoisen auton ongelmaksi". Mieli muuttui, kun salminen katsoi youtubesta Wainainan pamflettia. siinä journalisti arvostelee jyrkästi kehitysyhteistyöntekijöitä, jotka ajelevat hienoilla maastureilla. ­ tajusin, että luksuskupla onkin iso ongelma, nimittäin PR-ongelma. kehitysyhteistyö poistaa köyhyyttä hitaasti, eivätkä vaikutukset välttämättä näy köyhien arjessa. jos vuodesta toiseen katselee valkoisten maastureiden ohiajoa mutta pysyy itse köyhänä, tulee varmasti olo, että rahat valuvat vääriin taskuihin, salminen selittää. ­ toinen iso ongelma on se, että älykkäät afrikkalaiset apukriitikot harhautuvat parjaamaan kehitysyhteistyöntekijöitä, vaikka heidän kannattaisi keskittyä rakenteellisiin ongelmiin: pääomapakoon ja suojatulleihin. kIRjoIttaja työskentelee PlanIn vIestInnässä. 34 - MaaIlMankuva
• eero Paloheimo: alexander Fuller: eI hunnIngolle tänään - Åsne Seierrstad: täMä on afRIkka (Wsoy 2007) afRIkkalaInen laPsuutenI kaBulIn kIRjakauPPIas (Wsoy 2004) (otava 2005 ) eero Paloheimon kriittinen ja arjen havaintoja vyöryvä matkakertomus vie tämän päivän afrikkaan. kirja on tiivistys Paloheimon viidestä reissusta maanosaan, joka ei ole kyselemättä omaksunut länsimaisia ja teknisen kehityksen arvoja. kirjoittaja teki matkansa afrikkaan vuosina 2002­2006. "suhtautumistamme afrikkaan leimaa jättimäinen kollektiivinen valhe. sille on ominaista, että kaikki valehtelevat, ja kaikki tietävät, että kaikki valehtelevat. lisäksi kaikki tietävät, että kaikki tietävät senkin, että kaikki valehtelevat. Mutta muiden kaltaistensa lailla, tämä afrikankin valhe on poliittisesti korrekti", Paloheimo kirjoittaa. Romaani on raju ja humoristinen, omaelämäkerrallinen tarina valkoisen perheen elämästä mustassa afrikassa. alexandra Fullerin lapsuuteen kuuluivat vahvasti afrikan tuoksut, värit ja äänet, mutta myös köyhyys ja epävakaus. hänen lapsuuttaan runteli sisällissota. Perheen elämässä miinasuojatut ajoneuvot, kapinalliset ja korruptoituneet sotilaat olivat arkipäiväisiä asioita. koti vaihtui usein, elämä eri maatiloilla oli niukkaa ­ mutta silti jokainen päivä otettiin vastaan täysin sydämin. fuller ei paisuttele kerronnassaan kurjuttaa vaan kirjoittaa humoristisesti valkoisen perheen epätavallisesta elämästä. Åsne Seierstad asui kabulilaisen kirjakauppiaan luona kevään 2002 ja tutustui perheeseen: kirjakauppiaaseen, tämän kahteen vaimoon, lapsiin ja muihin sukulaisiin. seierstad kävi naisten kanssa basaarissa, kylpylässä, kauneushoitolassa ja häissä. hänen elämänsä oli vapaampaa kuin paikallisten naisten: hän sai oleskella kirjakaupassa ja matkustella. kirja kertoo järjestetyistä avioliitoista, kielletystä rakkaudesta, rikoksista ja rangaistuksista, yhteisön sisäisistä ankarista säännöistä ja nuorten kapinoinnista olosuhteita vastaa. kaikesta tästä syntyy kuva kansasta, joka yrittää vapautua rankasta sotaisasta menneisyydestään ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. MaaIlMankuva - 35
• Musiikin voima ja lumo upea kirja vie katusoittajan matkassa maailmalle. timo kelaranta 36 - MaaIlMankuva
• kupiainen soittaa kaduilla viulua katulapsille, kerjäläisille, turisteille, liikemiehille, keille vain. Myös eläimille. kuvat: stefan BReMeR teemu kupiaisen ja Stefan Bremerin Viulunsoittaja kadulla (teos, 2010) on ihmeellinen kirja. se on terveellä tavalla hieman suuruudenhullu kuvaus alttoviulisti kupiaisen soittomatkoista kiinaan, Intiaan, Marokkoon ja Ranskaan. teksti koostuu kupiaisen päiväkirjamerkinnöistä. viimeisellä, Intiaan suuntautuneella retkellä mukana oli myös kupiaisen ystävä, valokuvaaja stefan Bremer. Matkojen tarkoitus on se, että kupiainen soittaa kaduilla viulua katulapsille, kerjäläisille, turisteille, liikemiehille, keille vain. Myös eläimille. Päiväkirjamerkinnät matkaaja on kirjannut yksinkertaisesti, humoristisesti ja tyylikkäästi. ne välittävät hyvin hänen elämänfilosofiansa. kirjassa on lisäksi tärkeitä alatasoja, esimerkiksi tarina siitä, kuinka tekijä hankki soittimen matkalleen: "... en ottanut parasta alttoviuluani, vaan instrumentin, joka kuului ennen ystävälleni mikko Pohjolalle. kun ostin sen Mikon ennenaikaisen kuoleman jälkeen, lupasin Mikon äidille soittaa sillä Bachia ympäri maailmaa." kupiaisen repussa on vain vältttämätön peruselantoa varten. tärkeimmät varusteet ovat avoin mieli ja suomalaisittain harvinaisen eloisa ja taipuisa huumorintaju. kupiainen saa vaivatta ystäviä. hän on valmis heittäytymään tilanteisiin. hän soittaa, aterioi ja keskustelee musiikista ja kaikesta mahdollisesta uusien ystäviensä kodeissa. kuinka haastava ja lumoava resepti kenelle hyvänsä! ehkä kirjaa kuitenkin mieluiten tarjoaisi niille, jotka vähän huomaamattaan juuttuvat paikallisiin kädenvääntöihin. Matkalla ihminen kokee sattumia, näkee ennen näkemättömiä unia, eksyy, oppii improvisoimaan, selviää, nauttii auringosta ja kestää sadetta ja vilua; syttyy, elää ja kukoistaa. ja viimein: kun on aikansa rämpinyt ja on varaa viettää yö hieman paremman hotellin puhtaissa lakanoissa, voi miettiä niitä näitä, vaikka sitä, kuinka kehnoja selityksiä uskonnot tarjoavat viattomien lasten kärsimyksille. syrjäkujien liepeillä on vaaransa ja itsesuojeluvaiston on oltava hereillä. Mutta musiikki on vaarallista sekin: poliisi oli monesti tarkistamassa soittajan motiivit ja paperit. Muutama sävel Bachia, ja jo tutisee virkamiehen housunpuntti. ja sittenkin: maailmassa on lopulta arvaamaton määrä ihmisiä, joiden sydän haluaa jakaa musiikin synnyttämät tuntemukset, osallistua yhteiseen kokemukseen. kerran eräs kuulija toivoi Schubertin Ave Mariaa. ­ en muistanut miten se menee. noloa, kuvailee kupiainen ja jatkaa: ­ koulutyttö antoi ihmeellistä marjasuklaateetä ja sanoi huolitellusti englanniksi: ­ arvostan sinua oikein paljon. kirjan kauas kantava idea on siinä, että ihminen ymmärretään luontokappaleeksi koirien, lehmien ja apinoiden lailla. kaikilla elävillä on korvat, sydän ja kyky aistia musiikin välittämä viesti. lukija hämmentyy huomatessaan, kuinka ohut ja hauras on se kuori, jonka takaa länsimainen ihminen jonkinlaisena maailmankaikkeuden keskuksena todellisuutta tarkastelee. viulisti ei kiidä lentokentältä taksilla hotellin kautta konserttisaliin vaan suuntaa kulkunsa kadulle, soittaa ja aistii soittonsa vastaanoton siellä. stefan Bremerin valokuvat ovat tavanomaiseen tapaan varmoja, oivaltavia ja elämäniloisia. valokuvan keinoin ne viestivät samoja arvoja, joiden varaan kirjan kokonaisuus rakentuu. taitto olisi saanut olla väljempi, sillä hyvä ajatus kaipaa aina tyhjää tilaa ympärilleen. tästä pienestä puutteesta huolimatta kupiaisen ja Bremerin kirja ansaitsee jykevän kulttuuripalkinnon. kIRjoIttaja on valokuvaaja ja kIRjaIlIja. MaaIlMankuva - 37
• näkökulMIa köyhyyteen voiko matkailu synnyttää köyhyyttä? matkailu luo muutakin kuin vaurautta. yaniris lopez Maailman väestöstä noin 1,6 miljardia käyttää matkailupalveluja vuonna 2020, arvioivat matkailualan kansainväliset järjestöt. niiden mukaan turismi on tulevaisuudessa merkittävä sosiaalisen ja taloudellisen kasvun moottori. Mutta entä jos asia onkin toisin ja matkailu tuottaa köyhyyttä? kun massaturismi rantautui karibialla sijaitsevaan dominikaaniseen tasavaltaan 70-luvun puolivälissä, saonan saari muutettiin luonnonsuojelukohteeksi ja turistien vetonaulaksi. alueella tuolloin asuneilta noin seitsemältäsadalta paikalliselta kiellettiin maanviljely. Matkailu toisi työtä, joten heidän ei tarvitsisi harjoittaa muita elinkeinoja. tulevaisuudessa kaikki olisi toisin, paikallisille lupailtiin. saona on dominikaanisen tasavallan suurin saari, 110 neliökilometriä karibialaista paratiisimaisemaa. saarella vierailee vuosittain yli 250 000 turistia. vastaavasti paikallisten asukkaiden määrä on vähentynyt kolmessa vuosikymmenessä kahteensataan. sähkönjakelu toimii saarella päivittäin vain pari tuntia. sadekaudella hyttysparvet syövät ihoa ja ihmiset saavat valtaosan puhtaaksi luokiteltavasta juomavedestä taivaalta. 75 vuotias Juanitiquito on saarelle aikoinaan asettuneiden siirtolaisten viimeinen edustaja. siirtolaiset asuttivat saaren vuonna 1944 ja perustivat Mano juanin asuinyhteisön. nykyään juanitiquito pitää kadulla pientä myyntikojua. kostunein silmin vanhus valittaa, että tuttuja paikallisia asukkaita ei saarella enää ole ja hän itsekin on nyt köyhempi 38 - MaaIlMankuva
• kuin koskaan. ennen hän poltti hiiltä ja viljeli maata. elämä oli hänestä kaikin puolin täyttä ja tyydyttävää. koska saona on suojelukohteeksi määritelty turistikohde, matkailijoiden on häivyttävä saarelta iltapäivisin kello viiteen mennessä. he eivät saa lyhyiden käyntiensä aikana juuri mitään kontaktia paikallisiin ihmisiin. Mano juanin naiset sopivat aina etukäteen, kuinka monen turistin päätä kukin saa kammata ja kuinka moniin hiuksiin kukin saa punoa eksoottisia lettikampauksia. Pikkutytöt oppivat jo lapsena askartelemaan käsirenkaita ja helminauhoja. Matkailijoista on mukavaa pysähtyä laitureille katselemaan naivistisia maalauksia saaren elämästä, mutta juuri kukaan ei osta niitä mukaansa. viranomaiset ovat luvanneet rakentaa rantaan suuren, paremman laiturin ja käsityötorin, kunnostaa rakennuksia ja kehittää koulutusta. totta on, että naiset ovat saaneet uutta oppia käsitöiden tekemisessä, mutta heidän pitää päivittäin matkustaa Mano juanista pääsaarelle la Romanaan. turistit tulevat Mano juaniin, ottavat aurinkoa ja lähtevät pois saman tien toisille saarille, joilla heitä odottaa täyshoito. shoppailla he eivät Mano juanissa halua. heitä kiinnostavat ainoastaan aurinko ja ranta. ollako turisti vai paikallinen? viranomaiset ilahtuvat, kun matkailijamäärät ja turismin tuomat tuotot näyttävät kasvavan. he järjestävät kongresseja ja hätäkokouksia, kun luvut laskevat, ja hätääntyvät vielä enemmän, kun media alkaa jul- MaaIlMankuva - 39
• näkökulMIa köyhyyteen kaista kriittisiä juttuja turismitalouden ongelmista tai mahdollisesta alamäestä. Maan ulkopuolelle annettu kuva saarivaltion matkailusta on dominikaanisen tasavallan johdolle tärkeämpää kuin omien kansalaisten käsitys turismin vaikutuksista. Matkailijaa täytyy suojella. hän tuo kaikkinensa maahan rahaa. toiselle sijalle jäävät suurten hotellikeskusten työntekijät, jotka valittavat, että palkka ei vastaa lisääntynyttä työmäärää. valtaosa väestöstä tuumii, että mitä enemmän matkailijoita, sitä paremmin maalla menee. asian todellisia ongelmia he eivät välttämättä tunne. dominikaanisessa tasavallassa tehdään kasapäin tutkimuksia turistien mieltymyksistä ja toiveista, mutta vielä ei ole nähty tutkimuksia siitä, miten turismi vaikuttaa paikallisväestöön tai miten se vaikutti ennen matkailua harjoitettuihin elinkeinoihin. turisti löytää karibialaisparatiisin turistikeskuksista suljettujen muurien puutarhoista, mutta jos matkailija haluaakin luoda yhteyksiä tavallisiin maan asukkaisiin, hänen on maksettava erityisretki niin sanottujen tavallisten ihmisen asuinalueille ja palattava sieltä takaisin suljettuun resorttiinsa retken päätyttyä. turismitalouden tuotto lasketaan bruttokansantuotteeseen. dominikaaniseen tasavaltaan saapuu joka vuosi enemmän ja enemmän turisteja, jopa noin 5 miljoonaa vuodessa huolimatta talouskriisistä. talouskehitys ei juuri näy tavallisen ihmisen arjesssa. kysymys kuuluu, voiko matkailu synnyttää köyhyyttä. vastaus on kyllä, etenkin silloin, kun paikallinen väestö ei jaa turismitalouden tuottoja eikä näe mahdollisuuksia muiden elinkeinojen luomiseen sillä välin, kun suuret turistikohdehankkeet valtaavat maata ilman, että kansalaisten mielipidettä kysytään. turismi tuo kyllä vaurautta ja hyvinvointia, mutta kenelle vauraus jää? Miksi se ei näy ympärillämme? Mistä saisin tietää, kuka pitää rahat? lidia Josefa maloon ­ doña Fefana tunnetun 83-vuotiaan rouvan ­ käskettiin muuttaa 17 vuotta turismi tuo kyllä vaurautta ja hyvinvointia, mutta kenelle vauraus jää? 40 - MaaIlMankuva
• sitten los haitisen matkailualueelta. hän sai korvaukseksi talon samanásta sanchezin alueelta. doña fefa muistelee nyt kaiholla, kuinka sai ennen nauttia lihasta ja kalasta. hänellä on myös ikävä maaseudun rauhaisaa elämänrytmiä. nyt hänen pieni talonsa kärsii asuinaluetta usein vaivaavista maanvyörymistä. Raha riittää tuskin ruokaan. suuret turistiristeilijät ovat tuoneet rahaa sancheziin, ja valaidenbongausretket tuovat lähes 35 000 turistia vuodessa sanchezin rannikoille. hallitus kerskuu tuotoilla ja sillä, miten hyvin alueella menee. Paikalliset viranomaiset ovat sen sijaan todenneet, ettei heillä ole rahaa siirtää kaupungin reunamilla olevaa jättimäistä kaatopaikkaa kauemmas. likavedet ja roskakasat ovat valtava riesa etenkin sadekaudella. Paikallinen väestö ei valita eikä toimi, vaikka tilanne harmittaa kaikkia. voikin kysyä, missä määrin paikallinen väestö on vastuussa oman yhteisönsä kehityksestä. kestävää kehitystä ulkomaiset sijoittajat omistavat valtaosan dominikaanisen tasavallan suurista hotelliketjuista. usein kuulee sanottavan, että turismitalous on maan suurin työpaikkojen luoja. alueen kehitys olisi tämän tulkinnan mukaan verrannollinen turismin tuomaan rahaan ­ ei palvelujen tuomaan hyvinvointiin ja koulutukseen. onneksi ekoturismi on vähitellen tullut avuksi. ekoturismihankkeet ovat viime aikoina alkaneet tunkeutua niille dominikaanisen tasavallan alueille, joista perinteinen massaturismi ei ole kiinnostunut. dominikaanisen tasavallan asukkaat ovat alkaneet vähitellen ymmärtää, että he voivat itse huolehtia yhteisönsä kehityksestä ja jakaa keskenään kehityksen hyödyn ja tuoton. elämänlaatua voi muuttaa oppimalla elämään tasapainossa ympäristön kanssa. jos turismia voidaan ohjata ja hallita niin, että se ei hallitse meitä alueen paikallisia asukkaita väärin tavoin, lienee totta, että matkailu voi tuottaa vaurautta. kIRjoIttaja on toIMIttaja ja valokuvaaja, joka työskentelee lIstIn dIaRIossa, yhdessä doMInIkaanIsen tasavallan johtavIsta sanoMalehdIstä. MaaIlMankuva - 41
• näkökulMIa köyhyyteen suomen köyhät ja muu maailma jouko karjalainen tuloerojen kasvu suomessa ei ole vahinko vaan valittu tie. 42 - MaaIlMankuva
• on aika haastavaa (sic!) kirjoittaa maailman köyhyyden keskellä toimivan järjestön lehteen köyhyydestä suomessa, joka kuuluu maailman kymmenen vauraimman maan joukkoon. teenkin heti selväksi, että ero absoluuttisen köyhyyden ja täällä meillä julkisuudessa esillä olevan suhteellisen köyhyyden välillä on suuri. samasta asianosaisten kannalta toimintakykyä uhkaavasta asiasta on silti kyse. Puolentoista dollarin päiväansioilla nousee yk:n määrittelemän globaalin köyhyysrajan yli. näillä leveysasteilla sillä summalla, vaikka sen pyöristäisi suurpiirteisesti euroiksikin, suurin osa meistä menehtyisi. Metsän luontaiset antimetkaan eivät kovin isoa väestöä elättäisi kaupunkimaisessa yhteiskunnassa, ja lopulta pullojen kerääjiltäkin loppuisivat pullot. Runsaan tuhannen euron kuukausituloilla tai 35 euron päivätienesteillä yhden hengen kotitalous pääsee eu:n määrittelemän köyhyysriskirajan valoisammalle puolelle, ja sillä tulotasolla olisi taatusti useimmissa maapallon osissa vähintäänkin keskiluokkainen. vaikkei suhteellisesti köyhä olekaan siis rutiköyhä, on suhteellisessa ajattelutavassa tietty järki. Ihmisten kun on pääsääntöisesti yritettävä selviytyä niissä oloissa, joihin he ovat sattuneet syntymään. Muutto köyhempään maahan ei ole ongelmatonta, sillä hyviäkään tuloja tai asemaa ei saa yleensä mukaansa mahdolliseen uuteen asuinmaahan. hyvätuloiset eläkeläiset ovat vauraan maailman ryhmä, joka muuttaessaan osaksi vuotta muihin maihin hyötyy globaalista ja eurooppalaisesta tulojen epätasa-arvosta. vuoden 2009 pakolaisnainen Fatbardeh hetemaj on kertonut oman perheensä tilanteen perinpohjaisesta muutoksesta. hän on kuvannut sitä, kuinka juristi-isän ja hänen perheensä turvattu asema kosovossa muuttui pakolaisstatukseksi suomessa. elämä piti aloittaa alusta pienituloisena, jopa köyhänä. suomessa tilastokeskus puhuu pienituloisista ja köyhyysriskirajasta sekä toisaalta köyhyysvajeesta, joka on viime vuosina kasvanut. sen kasvu taas johtuu ennen kaikkea siitä, että sosiaaliturvamme pienimmät etuudet eli kansaneläke, työmarkkinatuki, asumistuki, opintotuki ja toimeentulotuki ovat jääneet jälkeen muusta ansiokehityksestä. sosiaaliturvan lisäksi, ja ennen kaikkea, köyhyyttä tai pienituloisuutta voidaan te- hokkaimmin vähentää asianmukaisesti palkatulla työllä. alipalkatut tai pieniin palasiin pilkotut työt eivät takaa riittävää tulotasoa. vuosi 2010 on euroopan teemavuosi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. eu:n komissio teetti kyselyn, jossa selvitettiin eurooppalaisten näkemyksiä köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. selvä enemmistö (73 %) piti köyhyyttä laajamittaisena ja kiireisiä toimenpiteitä vaativana asiana, ja vastaajista yli puolet arvioi hallitusten olevan avainasemassa. eu:n merkitystä ei pidetty kovin suurena (9 %), ja kansalaisten omia tekemisiä pidettiinkin sitä tärkeämpänä (13 %). suurin köyhyysriski suomessa on yksinäisillä ja yksinhuoltajilla, mutta myös muiden lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. tähän ainakin minun mielestäni epätyydyttävään suuntaan on menty puolitoista vuosikymmentä eli koko edellisen laman jälkeinen aika. tuloerot ovat kasvaneet ja itse asiassa kaikkein pienituloisimpien tulot jopa hieman laskeneet, absoluuttisestikin. tämä ei ole pelkästään vahinko vaan valittu tie. Pienituloisten sosiaaliturvaa on ohennettu, vaikka kaikkien oikeutta työhön ei ole kyetty takaamaan. yhtälö on hankala, sillä paras keino pois köyhyydestä on riittävästi palkattu työ, ja sen puuttuessa apuun tulee tai pitäisi tulla oikeudenmukainen sosiaaliturva. oikeudenmukaisuutta on tällöin syytä katsoa myös yhden yhteiskunnan sisällä. Maailman köyhiä ei paljon auta, vaikka omia köyhiämme kyykytettäisiin. suomen talous ei ole vielä selvinnyt talouskriisistä, ja jo nyt sen laskua aletaan maksaa. valtion ja kuntien säästöpaineet luovat ankaria reunaehtoja työllisyyspolitiikan tehostamiselle sekä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen toimintakykyä ylläpitävän sosiaaliturvan kehittämiselle. lähivuodet näyttävät melko synkiltä, sillä pienituloisuus ja köyhyys tullevat kasvamaan, vaikka työllisyys alkaisi parantua tässä ja nyt, mikä ei näytä lainkaan todennäköiseltä. lapsiperheiden tilanteeseen tuo kuitenkin helpotusta toistaiseksi monipuolinen, kattava ja laadukas palvelujärjestelmä, johon kuuluvat päivähoito ja ilmainen koulu. kannattaa pitää siitä kiinni ja vähän tapellakin lähipalvelujen puolesta. laaja hyvinvointivaltio on paras turva köyhyyttä vastaan. kIRjoIttaja on teRveyden ja hyvInvoInnIn laItoksen tutkIja MaaIlMankuva - 43 kuva: ©IstockPhoto
• köyhyyden todellIsuus
• lapsi osoittaa mieltään Bagdadin kadulla. ­ niklaS meltio
• köyhyyden todellIsuus akateeminen vapaus vaakalaudalla eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden lähtökohdat ja pakolaisuuden syyt vaihtelevat suuresti. turvapaikanhakijat eivät useinkaan ole maansa köyhintä tai vähäosaisinta väestöä. turvapaikan anojien joukossa on korkeasti koulutettuja tieteen ja taiteen ammattilaisia, joilla on paljon annettavaa uuden kotimaansa yhteiskunnalle. akateeminen pakolainen on akateemisissa tehtävissä toiminut henkilö, jonka työ kotimaassa on keskeytynyt vainon vuoksi ja jolle on myönnetty pakolaisstatus sekä turvapaikka toisesta maasta. Brittiläinen cara-järjestö, council for assisting Refugee academics, auttaa Isoon-Britanniaan saapuneita akateemisia pakolaisia työllistymään ammattitaitoaan vastaaviin tehtäviin ja jatkamaan tieteellistä tai taiteellista työtään. cara perustettiin alunperin natsisaksan vallan aikaan vainoja paenneita juutalaisia tiedemiehiä varten. toiminta on laajentunut vuosikymmenien aikana, ja fasismin luhistumisen jälkeen järjestö on suunnannut apuaan sitä tarvitseville ympäri maailman. nykyään Britanniaan saapuu caran pääjohtajan, professori John akkerin mukaan eniten akateemisia pakolaisia Zimbabwesta, etiopiasta, somaliasta ja sudanista. ­ yksi järjestömme tärkeimmistä projekteista on tällä hetkellä Irak- annukka vähäsöyrinki 46 - MaaIlMankuva ©IstockPhoto
• ohjelma. lukemattomat irakilaisten yliopistojen työntekijät ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan häirinnän, kidutuksen ja jopa kuolemanvaaran takia. vuoden 2003 jälkeen noin 350 irakilaista professoria ja tutkijaa on surmattu ja useat ovat joutuneet kidnapatuiksi, kertoo akker. Irakin yliopistojen ahdinko on saanut Ison-Britannian mediassa huomiota helmikuussa julkaistun to- aiheutuva aivovienti voi vaikuttaa hyvinkin laaja-alaisesti valtion tiede-elämään. akkerin mukaan esimerkiksi Zimbabwessa kokonaisia yliopistoja on suljettu, koska henkilökunta on joutunut keskeyttää työskentelynsä häirinnän ja uhkailun vuoksi. akateemisiin pakolaisiin kohdistetun avustustyön merkitys on konkretisoitunut hyvin selkeästi kuluneiden vuosikymmenien aikana. caran tukemista pakolaisista kahdeksantoista on voittanut nobelin palkinnon. sikertomuksen Talking About Jane Austen in Baghdad (Penguin) ansiosta. teos perustuu erilaisissa olosuhteissa elävien ystävysten, irakilaisen kirjallisuustieteilijä may Witwitin ja englantilaisen televisiotuottaja Bee rowlattin, sähköpostikirjeenvaihtoon, jossa keskustellaan vuoroin ruumiista Bagdadin kaduilla, vuoroin englantilaisperheen arkihuolista. Wiwitin jouduttua kuolemanvaaraan kotimaassaan Rowlatt auttoi hänet yhdessä carajärjestön kanssa turvaan Britanniaan vuonna 2008. Maanpaon kesto vaihtelee muutamasta vuodesta aina elinikäiseen. jotkut akateemisista pakolaisista luovat uransa maanpaossa, toisten on mahdollista ennen pitkää palata työskentelemään kotimaahansa. akateemisten henkilöiden vainosta caran tukemista pakolaisista kahdeksantoista on voittanut nobelin palkinnon, kuusitoista saanut ritarin arvonimen ja yli sata valittu arvostettujen brittiläisten tiedeyhteisöjen the Royal societyn ja the British academyn jäseniksi. ­ akateemiset pakolaiset tuovat mukanaan arvokasta tietoa ja osaamista myös vastaanottaviin yliopistoihin ja akateemisiin työyhteisöihin. ennen kaikkea akateemiset pakolaiset auttavat eurooppalaisia opettajia ja opiskelijoita ymmärtämään, mitä tarkoittaa akateeminen ilmaisunvapaus, akker painottaa. suomessa akateeminen pakolaisuus on toistaiseksi varsin tuntematon ilmiö. suomeen saapuu pakolaisia kahta väylää. toisille myönnetään turvapaikka tapauskohtaisesti suojeluntarpeen pe- rusteella, kun taas toiset saapuvat maahan kiintiöpakolaisina. suomessa elävien pakolaisten koulutuksesta tai työhön sijoittumisesta ei ole saatavilla julkista tietoa. akateemisten pakolaisten osuus kaikista turvapaikan saaneista on sisäasiainministeriön muuttoliikeyksikön arvion mukaan kuitenkin vähäinen. akateemisia pakolaisia ei yleisesti mielletä omaksi ryhmäkseen. suomessa työttömyys on pakolaisten kohdalla kolme kertaa suurempaa kuin kantaväestön, eivätkä akateemiset pakolaiset ole poikkeus. ulkomaisten akateemisten tutkintojen vertaaminen ja mukauttaminen suomalaiseen tutkintojärjestelmään on haasteellista. akkerin mukaan pakolaiset sijoittuvat turvapaikkamaansa yliopistojärjestelmässä usein alempiin tehtäviin kuin omassa kotimaassaan. suomalaisissa yliopistoissa työskentelee tälläkin hetkellä lukuisia ulkomaalaistaustaisia tutkijoita ja opettajia, mutta yliopistolla työnantajana ei ole oikeutta tiedustella työntekijöiltään esimerkiksi maahantulon syitä, jolloin akateeminen pakolaisuus jää helposti nimeämättömäksi ilmiöksi. Professori john akker saapuu keväällä helsinkiin suomen lontooninstituutin kutsumana. akker suunnittelee vierailevansa suomalaisissa yliopistoissa, kansalaisjärjestöissä ja valtion toimielimissä kartoittamassa mahdollisia yhteistyötahoja akateemisten pakolaisten tukemiseen. ­ odotan vierailuani mielenkiinnolla, sillä suomessa kiinnostus humanitaarista työtä kohtaan on elinvoimaista ja ihmisoikeustyö aktiivista, kiittelee akker. MaaIlMankuva - 47
• köyhyyden todellIsuus Burmalaistytön työpäivät tehtaassa venyvät ­ työ on kevyempää kuin riisipellolla, 15-vuotias vakuuttaa Burmalainen Cho Cho thet, 15, ei tiedä paljoa työpaikkansa ulkopuolisesta maailmasta. hän työskentelee vaatetehtaassa 14-tuntia päivässä kaikkina viikonpäivänä. hän myös syö, nukkuu ja joskus leikkiikin tehtaassa. thetin työpäivä kestää aamuseitsemästä iltayhdeksään. Palkka on vajaat 26 euroa kuukaudessa. tehtaan omistaja tarjoaa ilmaisen majoituksen sekä ruoaksi riisiä ja vihanneksia. ­ sisällä on parempi työskennellä kuin riisipellolla auringon ja sateen armoilla. täällä minua ei väsytä yhtään, vakuuttaa tyttö, joka pääsi ompelijaksi toimittuaan kaksi vuotta tehtaan avustajana. thetin koulutie katkesi toisella luokalla, kun äiti pakotti hänet jäämän kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. kun äiti kuoli ja isä lähti kotoa, thetillä ei lapsista vanhimpana ollut muuta neuvoa kuin etsiä työtä. ­ jouduin seisomaan riisipellolla koko päivän säästä riippumatta, hän muistelee työtään kotikylässä, jonne on kolmen tunnin ajomatka Burman pääkaupungista yangonista, entisestä Rangoonista. thet taivutteli isoäitinsä lähettämään hänet yangoniin tehtaaseen, jossa hänen tätinsä oli töissä. ­ kylässä en pysty ansaitsemaan tarpeeksi, koska maatalouden työ on kausiluontoista, thet perustelee lähtöään. tehtaan omistaja may thun aung ei päästänyt thetiä suoraan tehtaaseen tämän nuoren iän vuoksi. tyttö vietti ensin muutaman kuukauden hoitamassa aungin lapsia. ­ tehtaaseen pyrkii paljon nuoria. yritämme torjua lapset, mutta he ilmestyvät seuraavalla viikolla mukanaan uusi hakemus, jossa ikä on muutettu, aung kertoo. hän perusti yrityksensä 1996, kun maassa alettiin vahvistaa markkinataloutta. henkilökunta on kaksinkertaistunut alun 150:stä. aungin tehdas sijaitsee Rangoonin laidalla teollisuusvyöhykkeellä, jollaisia Burmaa johtava sotilasjuntta on perustanut kaikkiaan 21. vuoden 2006 tilaston mukaan Burmassa on yli 43 000 yksityistä tehdasta, joissa valmistetaan muun muassa tekstiilejä, elintarvikkeita sekä teräs- ja muovituotteita. tehtaiden työehdot ovat ala-arvoiset niin aikuisille kuin lapsityöläisillekin. Maailmanlaajuinen talouskriisi on vain pahentanut tilannetta, koska moni tehdas toimii länsimaisten yritysten alihankkijana. ­ tilauskanta on kutistunut 75 prosenttia. vuonna 2009 emme saaneet yhtään tilausta kahdeksaan kuukauteen, aung kertoo. tehtaasta lähti viime vuonna 60 työntekijää etsimään parempaa toimeentuloa. ­ kaupungissa on monia karaokebaareja ja hieromalaitoksia, joissa nuoret tytöt tienaavat paremmin kuin tehtaassa. Miten voisin estää heitä lähtemästä? thetin mielestä työ tehtaassa on kuitenkin turvallisempaa kuin viihdealalla. hän nauttii siitä, että voi leikkiä muiden nuorten kanssa illalla töiden jälkeen. ­ joskus olemme piilosilla, toisinaan tanssimme ja laulamme. eniten pidän johtajan järjestämistä elokuvaesityksistä, vaikka aika on pois yöunesta, tyttö kertoo. hän myöntää ikävöivänsä koulua ja toivoo, että voisi vielä joskus jatkaa opintojaan. kIRjoIttaja on InteR PRess seRvIcen toIMIttaja. Mon Mon Myat 48 - MaaIlMankuva
• Burmalaisen vaatetehtaan työvoima on hyvin nuorta. kuva: Mon Mon Myat/IPs. Ilo on voIMaton Poliittisen opposition tukahduttanut Burman sotilasjuntta rajoittaa myös ammattiyhdistystoimintaa. yk:n alainen kansainvälinen työjärjestö Ilo toimii maassa erittäin rajoitetuin oikeuksin, järjestön yhteystoimitsija Steve marshall kertoo. Ilo:n toimialaa ovat Burmassa vain pakkotyö, lapsisotilaat ja yhdistymisvapaus. työterveys ja -turvallisuus sekä lapsityövoima eivät Burman lain mukaan kuulu järjestölle. erään burmalaisen vaatetehtaan työläiset osoittivat hiljan mieltään vaatien parempia palkkoja ja työoloja. Marshall toivoo, että valtio sekä työntekijä- ja työnantajapuoli istuisivat yhteiseen pöytään ratkomaan riitoja kaikkia tyydyttävällä tavalla. (IPs) MaaIlMankuva - 49
• köyhyyden todellIsuus 50 - MaaIlMankuva
• Päivi arvonen tietämättömyys on suurempi ongelma kuin köyhyys egyptin tuore perhe- ja väestöministeri moushira khattab uskoo, että asennekasvatus ja koulutus ovat avaimia egyptin köyhien elinolojen parantamiseen. kaksi lasta on riittävästi Moushira khattab nimitettiin virkaansa maaliskuussa 2009. hän on egyptin ensimmäinen väestö- ja per- MaaIlMankuva - 51 kuva: Plan / Benno neeleMan ­ naisten koulutus on väestönkasvun hallinnan ydinkysymys. köyhyys sinänsä ei ole ongelma, vaan tietämättömyys oikeuksista, moushira kahttab sanoo. väestönkasvun hillitseminen on yksi egyptin valtion prioriteeteista. joidenkin asiantuntijoiden mukaan egyptin väkiluku on kymmenen vuoden kuluttua 100 miljoonaa. yk:n arvion mukaan maan väkiluku on jo viiden vuoden päästä 105 miljoonaa. tänä vuonna egyptissä syntyy lapsi joka 23. sekunti, eli 1,3 miljoonaa lasta vuodessa. nykyisellä kasvuvauhdilla väkiluku olisi vuonna 2050 jo 160 miljoonaa. ­ väestönkasvu sinänsä ei ole ongelma, jos väestönkasvu kulkisi käsi kädessä talouskasvun kanssa. talousnäkymät huomioiden egyptin väestö ei voi kasvaa nykyvauhtia. nyt väestönkasvu kasvattaa monia yhteiskunnan ongelmia, koska se rohkaisee alhaiseen avioitumisikään ja lapsityövoiman hyväksikäyttöön sekä lisää koulupudokkaiden ja katulasten määrää. lasten oikeudet eivät nykyisellään toteudu, khattab sanoo
• köyhyyden todellIsuus heministeri ja toimii hallinnollisesti valtioministeriön alaisuudessa. uuden ministerivakanssin perustamista pidetään merkkinä egyptin vakavasta panostuksesta väestönkasvuongelmaan. ­ lyhyen tähtäimen suunnitelmanamme on parantaa perhesuunnittelupalveluja sekä terveydenhuoltopalveluja. Pelkkä perhesuunnitteluneuvontakaan ei vielä riitä: ehkäisyvälineiden tulisi olla täysin ilmaisia vähävaraisille perheille. Perheitä tulisi myös rohkaista ehkäisyvälineiden käyttöön. nyt ehkäisyä käyttää noin 60 prosenttia naisista, Moushira kahttab kertoo. uusi väestö- ja perheministeri suunnittelee kahden lapsen kampanjaa. ­ Meidän tulisi saada ihmiset vakuuttuneiksi, että kaksi lasta on riittävästi. egyptiläisten tulisi ymmärtää, että nykyinen väestönkasvuvauhti on konkreettinen uhka kaikille. tarvitaan hyviä esimerkkejä ja konkreettisia menestystarinoita. ennen kaikkea meidän tulee parantaa kaikkein köyhimpien elämänlaatua, jotta heidän olisi mahdollista luopua ajatuksesta, että lapsi on taloudellinen turvatekijä köyhälle perheelle. Ministeri khattab perusti viime elokuussa perhesuunnitteluasioissa neuvovan puhelinlinjan, jota on mainostettu televisiossa etenkin suosittuina katseluaikoina. Palvelevaan puhelimeen tuli ensimmäisen kuuden kuukauden aikana 6000 soittoa. 15 prosenttia soittajista oli miehiä. ­ Puhelimeen vastaa koulutettu lääkäri. Monet tiedustelevat sopivaa lapsilukua, ja vastaus on aina vakio eli kaksi. soittaja ohjataan tarvittaessa hänen asuinaluettaan lähinnä olevaan terveyskeskukseen. naisten koulutus tuo edistystä Moushira khattab on työskennellyt jo yli kymmenen vuotta egyptin per- 52 - MaaIlMankuva Plan / Benno neeleMan
• heiden ja erityisesti naisten ja tyttöjen aseman ja oikeusturvan parantamiseksi. kansallisen lapsi- ja äitineuvoston pääsihteerinä hän onnistui saamaan vuonna 2008 läpi lakimuutoksen, joka merkitsi isoja parannuksia egyptin naisten ja lasten asemaan. ­ suurin voittomme oli avioitumisiän nostaminen kuudestatoista kahdeksaantoista sekä äidin mahdollisuus rekisteröidä lapsi omiin nimiinsä ilman tietoja lapsen isästä. avioitumisiän nostaminen vaikuttaa suoraan myös väestönkasvuun, koska aiemmin etenkin maaseudulla tyttö alkoi synnyttää lapsia avioiduttuaan 14­16-vuotiaana. Moushira khattab uskoo vahvasti, että naisten koulutus voi ratkaista monia yhteiskunnan ongelmia. ­ egyptissä suurin ongelma ei ole köyhyys, vaikka noin 40 prosenttia kansasta elää köyhyysrajalla. suurin ongelma on tietämättömyys. tytöillä on oltava mahdollisuus koulunkäyntiin. naiset tarvitsevat tietoa omista lakisääteisistä oikeuksistaan, Moushira khattab sanoo. Perhe- ja väestöministerin agendalla on myös laajentaa kansallisen lapsi- ja äitineuvoston hanketta, joka perustaa erityisesti tytöille tarkoitettuja "girl firendly" -kouluja. ­ etenkin ylä-egyptin maaseudun köyhimmät alueet vaativat paljon tukea ja erityishuomiota. naisten koulutus on avainasemassa väestönkasvun hillitsemisessä. yhteistyötä vauvanaskelilla Ministeri khattab korostaa, että paremman tulevaisuuden eteen tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. ­ Ministeriöt ja valtio yksin eivät voi tehdä ihmeitä. kansalaisjärjestöt ovat merkittävässä roolissa yhteistyökumppaneinamme. Myös uskonnolliset johtajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneitamme, koska heitä kansa kuuntelee. Ministeri khattab pitää naisten ja tyttöjen ympärileikkauksen vastaisia kampanjoita onnistuneina esimerkkeinä valistuksen tehokkuudesta. ­ ympärileikkaus on afrikkalainen tapa, joka siirtolaisuuden myötä koskettaa nyt myös eurooppaa. kulttuuriset traditiot muuttuvat hyvin hitaasti. olemme saaneet läpi naisten ympärileikkauksen kriminalisoivan lain. nyt taistelu on helpompaa, koska naisten sukuelinten silpominen on nykyään rikos eikä vain sosiaalinen tapa kuten aikaisemmin, Moushira khattab sanoo. ­ tavoitteemme on, että jokainen yhteiskuntamme jäsen saa nauttia kansalaisoikeuksistaan. erityisesti lasten tasavertainen oikeuksien toteutuminen on egyptille iso haaste, perhe- ja väestöministeri Moushira khattab sanoo. kIRjoIttaja on egyPtIssä asuva vaPaa toIMIttaja. MaaIlMankuva - 53
• köyhyyden todellIsuus kahden kerroksen köyhiä linus atarah Ghanalaisen köyhän mielestä suomalainen köyhyys ei ole todellista. vierailin joulukuussa kotimaassani ghanassa ja kävin tapaamassa tätiäni asaanama adazebraa. -ToitkominulleSuomestajotain, mikä auttaa minua pääsemään irti tästä köyhyydestä? hän kysyi. kun kerroin, että myös suomessa on köyhiä, hän sivuutti asian vitsinä. Myöhemmin näytin hänelle lehtileikettä, jossa suomalaiset seisovat leipäjonossa senaatintorilla. selitin tädille, että kuvan ihmiset jonottavat ruokaa, jonka turvin selviävät taas muutaman viikon. tätini oli katketa naurusta. -Enusko,ettäheovatköyhiä, vaikka kuinka vakuuttelet. katso, kuinka siististi he ovat pukeutuneet! eikä kukaan ole paljain jaloin. ja keneltä he muka saavat ruokaa? hän kysyi syöttäessään kanoja ja helmikanoja, jotka ovat hänen ainoa tulonlähteensä. kanojen lisäksi tädilläni on pieni maatilkku, jolla hän kasvattaa viljaa ja maissia. asaanaman aviomies kärsii vakavista sydänvaivoista, joten hän ei pysty auttamaan työnteossa. satokausien välillä täti hankkii rahat lasten koulutukseen, vaatteisiin ja ruokaan myymällä kanojaan. kaikki kananliha menee myyntiin; perheen ruokapöytään sitä ei liikene. asaanama ja hänen lapsensa menevät usein nälkäisinä nukkumaan. nuorimmat itkevät itsensä uneen ja vanhemmat livahtavat kavereittensa luo, kun eivät näe kotimajan edessä keittotulta. he viettävät yönsä tuttavien luona ja toivovat saavansa suuhunsa edes jotain isäntäperheen antimista. Suomessa köyhyys on suhteellista suomen eduskunta keskusteli helmikuussa tunteja köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. oppositio syytti hallitusta liian hitaista toimista suomalaisten köyhyyden lievittämiseksi. eduskunnan keskustelu radioitiin suorana. kuuntelijat saivat tietää, että 700 000 ihmistä 5,5 miljoonasta suomalaisesta elää eu:n köyhyysrajan alapuolella ja että köyhistä lapsia on 150 000. oppositio painotti, että erityisen alt- tiita köyhtymiselle ovat eläkeläiset, yksinhuoltajat ja työttömät, koska hallitus on leikannut eniten juuri heidän tukiaan. hallitus kumosi syytökset sanomalla, että se on parantanut köyhien asemaa enemmän kuin mikään muu hallitus aiemmin. asaanama-täti olisi todennäköisesti pitänyt väittelyä tyhjänpäiväisenä. hänelle köyhyys merkitsee totaalista puutetta rahasta, ruuasta ja mahdollisuuksista. suomessa köyhyys taas on suhteellista. suhteellinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä on todennäköisesti ruokaa seuraaville päiville, mutta hänen elämänsä poikkeaa tavanomaisesta sikäli, ettei hän voi käyttää rahaa sosiaaliseen elämään eivätkä hänen lapsensa voi käydä maksullisissa tapahtumissa tai harrastuksissa. siksi suhteellinen köyhyys johtaa vähitellen sosiaaliseen syrjäytymiseen. suomessa suhteellisen köyhyyden määritelmä on, että tienaa vähemmän kuin 60 prosenttia keskipalkasta. suomalaisen keskipalkka on 2 940 euroa kuussa, joten suhteellisesti köyhiä ovat ne, jotka an- 54 - MaaIlMankuva
• suomessa on paljon perheitä, jotka ovat joutuneet köyhyysloukkuun: vanhemmat eivät ansaitse riittävästi tullakseen toimeen eivätkä ole tarpeeksi köyhiä saadakseen valtion tukea. lInus ataRah yhteiskunnan turvaverkot suojaavat köyhyys koskettaa suomessakin yhä useamman arkea, sillä viime vuosina kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on laventunut ja maailmanlaajuinen talouskriisi on lisännyt työttömyyttä. vaikka sosiaalivaltion tukiverkkoa on supistettu, suomalaiset saavat yhä runsaasti ilmaisia palveluja, esimerkiksi maksuttoman kouluruuan. loma-aikana kouluruokaa ei tosin ole tarjolla, mikä kärjistää lomaviikkoina köyhimpien perheiden köyhyyttä. jokainen suomalaisäiti pääsee neuvolaan ja saa äitiyspakkauksen tuloista riippumatta, ja jokainen tietynikäinen suomalainen pääsee maksutta syöpäseulontoihin. valtio takaa toimeentulon jokaiselle eläkeläiselle, vaikka kansaneläke onkin suomalaisittain matala, pienimmillään 518 euroa kuussa. ghanassa vastaavia palveluita ja turvaverkkoja ei ole. suurin osa ghanalaisista kuolee ennen virallista eläkeikää. asaanamalle suomalainen yhteiskunta on unelma. ­ jos väität, että suomessa on köyhyyttä, niin miten nimität tätä kurjuutta, jossa me elämme? asaanama päättää keskustelumme. kIRjoIttaja on vaPaa toIMIttaja. saitsevat alle 1 764 euroa kuussa. työttömät saavat suomessa toimeentulotukea, mutta heidän on selvittävä alimmillaan 12 eurolla päivässä. tämän tulee riittää kaikkeen: ruokaan, asumiseen, vaatteisiin, puhtauteen, matkoihin, puhelinkuluihin ja sähkölaskuun. se merkitsee köyhää arkea. tai suhteellisen köyhää. harva suomalainen elää ilman matkapuhelinta, saati sähköjä. köyhyys on voimattomuutta ­ kaikkialla absoluuttinen köyhyys on nimensä mukaisesti kokonaisvaltaista ­ syvempää ja laaja-alaisempaa kuin suhteellinen köyhyys. Maailmanpankki määrittelee sen näin: "köyhyys on nälkää. köyhyys on asunnottomuutta. se on sitä, ettei voi mennä lääkäriin vaikka on sairas. köyhyyttä on se, ettei käy koulua eikä osaa lukea tai kirjoittaa. köyhyys on työttömyyttä, tulevaisuuden pelkoa ­ sitä, että joutuu elämään päivän kerrallaan. köyhyys on lapsen kuolema, joka johtuu siitä, että vanhemmat joutuvat juottamaan hänelle likaista vettä. köyhyys on voimattomuutta, osallistumattomuutta ja vapauden puutetta." tällaisessa köyhyydessä tätini ja miljoonat kehitysmaiden asukkaat elävät. kolme asaanaman viidestä lapsesta käy peruskoulua, mutta ei ole varmaa, että he saavat käydä koulunsa loppuun asti. jos perhe menettäisi kanansa, vähäinen perusturva romahtaisi eikä lasten koulutukseen riittäisi enää rahaa. kun joku perheestä sairastuu, asaanaman on taisteltava saadakseen potilas sairaalaan ja löytääkseen rahaa lääkärimaksuihin. suomessa asaanaman tilanne olisi toinen, sillä sosiaaliturva takaa suuren osan perustarpeista. suomalaisten köyhien ongelmat ovat hyvin toisenlaisia kuin ghanassa. sosiaaliavun vastaanottaminen voi tuntua nöyryyttävältä. kela piiloutuu päätöksissään lakien ja säädösten taakse eikä ole aina ihmisten todellisten tarpeiden ja ongelmien tasalla. MaaIlMankuva - 55
• tehoviljelyllä on. Pienviljelijöistä tulee suurkaupunkien slummien köyhälistöä, yksilajiset laajat peltoalueet uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja paikallinen ruokaomavaraisuus vaarantuu. yk:n maatalousjärjestö fao varoitti jo ruokakriisin alkuaikoina, että viljelysmaa latinalaisessa amerikassa kasaantuu ulkomaalaisten suuryhtiöiden käsiin. ­ nälkä ja köyhyys eivät helpota, jollei paikalliselle väestölle kyetä tarjoamaan viljelymaata, sanoi fao:n latinalaisen amerikan johtaja José Graziano vuonna 2008. latinalaisessa amerikassa kolme neljästä asuu kaupungeissa ja maanomistus kuuluu maailman epätasaisimpiin. tätä mitataan usein nk. ginin kertoimella, joka on latinalaisessa amerikassa korkeampi kuin missään muussa maanosassa. esimerkiksi Brasilian tilastokeskus IBge laskee, että são Paulon osavaltiossa ginin kerroin on noussut tällä vuosikymmenellä entisestään. tuorein luku on vuodelta 2006, jolloin kerroin oli 0,8. numero yksi merkitsisi sitä, että kaikki maa kuuluu yhdelle maanomistajalle. são Paulosta on tullut maailman etanolitehdas. uudet suurmaanomistajat ovat usein monikan- sallisia, maataloustuotannon eri alueilla toimivia yhtiöitä, sellaisia kuin cargill, Monsanto ja Bunge. kasvavaan agribisnekseen on laskettava myös eukalyptuksen laajamittainen viljely selluteollisuuden tarpeisiin. suomalaisyhtiöillä on bisneksessä oma roolinsa. Suomalaisyhtiöt osaksi maakiistoja latinalainen amerikka on nähnyt selluteollisuuden ennätysmäisen kasvun 2000-luvulla. Pohjoisen metsäteollisuutta houkuttelevat etelään nopeasti kasvavat puut sekä verohelpotukset. etelä-amerikassa on jo toiminnassa, rakenteilla tai suunnitteilla kymmenkunta eukalyptukseen perustuvaa jättisellutehdasta. Puhutaan vähintään miljoona sellutonnia vuodessa tuottavista tehtaista, joista jokainen vaatii ainakin 100 000 hehtaaria puupeltoa ympärilleen. Myös suomalaiset metsäyhtiöt ovat siirtämässä selluntuotantoaan latinalaiseen amerikkaan, missä niistä on samalla tullut suurmaanomistajia. Metsä-Botnian sellutehtaan synnyttämä diplomaattinen kiista uruguayn ja argentiinan välillä on hyvin tunnettu. kiistaa sovitellaan vieläkin, vaikka tehdas on ehtinyt vaihtaa omistajaakin; nyt se kuuMaaIlMankuva - 57
• köyhyyden todellIsuus luu uPM-kymmenelle. Myös stora enso omistaa uruguayssa satoja tuhansia hehtaareita maata yhdessä chileläisen metsäyhtiön araucon kanssa. arauco kärsii chilessä huonosta maineesta aiheuttamiensa ympäristötuhojen vuoksi. Brasiliassa stora enso omistaa yli 300 000 hehtaaria maata. koillis-Brasiliassa sillä on sellutehdas veracel yhdessä brasilialaisen yrityksen kanssa. Metsäyhtiöt joutuvat hankkimaan maansa hankalissa oloissa. Brasiliassa maanomistusolot ovat epäselvät ja maakeinottelu yleistä. Maattomat maatyöläiset ovat turhautuneet presidentti luis inacio lula da Silvan katteettomiin lupauksiin maareformista. Reformi on edistynyt hitaasti. Brasilian hallituksen mukaan 4,8 miljoonaa perhettä odottaa maata. Maattomien liike Mst onkin lulan aikana kiihdyttänyt maanvaltaustahtiaan ja joutunut yhä useammin hankauksiin viranomaisten tai metsäyhtiöitten kanssa. Myös suomalaisten eukalyptusistutukset ovat joutuneet useammin kuin kerran maattomien valtaamiksi. Mst syyttää veracelia sellaisten maiden hankkimisesta, jotka kuuluisivat maareformin piiriin tai alkuperäiskansoille. tahtoi tai ei, stora enso on joutunut keskelle Brasilian maanomistuskiistoja. suomalainen tutkija markus kröger väittelee tänä keväänä helsingin yliopistossa maattomien ja selluteollisuuden välisestä konfliktista. hänen mukaansa maareformilla on kiire, jos se ylipäätään halutaan tehdä. ­ Maata joutuu suuryritysten omistukseen sitä tahtia, että kymmenen vuoden kuluttua reformista voi olla turha enää puhua. maareformit ovat jääneet puolitiehen Poliitikot ovat tienneet jo pitkään, että maattomuus ajaa kansaa maaseudulta suurkaupunkien slummeihin ja kasvattaa köyhyyttä. epäoikeudenmukainen maanomistus synnyttää tunnetusti konflikteja. Maareformit ovat kuitenkin poliittisesti äärimmäisen vaikeita toteuttaa. Meksikon vallankumouksen jälkeisen maauudistuksen innoittamana moni maa on yrittänyt muutoksia, usein heikoin tuloksin. guatemalan vasemmistolainen presidentti Jacobo arbens Guzmán alkoi jakaa vuonna 1954 maattomille suuryhtiöiden viljelemätöntä maata. tämä pelästytti maailman suurimman hedelmäyhtiön united fruit companyn, ja pian guatemalassa tapahtui ensimmäinen yhdysvaltain tiedustelupalvelun cIa:n orkesteroima vallankaappaus. 1960-luvun jälkeen useat maat ovat pistäneet alulle maareformeja, mutta ne kaikki ovat jääneet puolitiehen tai ne on keskeytetty väkivallalla. tästä hyvä esimerkki on chile, jossa sotilasvallankaappaus keskeytti vuonna 1973 maareformin. Myös vanhan banaanitasavallan hondurasin parlamentin piti päättää maareformista, mutta prosessi keskeytyi viime kesänä sotilasvallankaappaukseen. Maauudistus on viety loppuun ainoastaan kuubassa. kuuba valitsi kollektiivisen maanomistuksen, jota on viime aikoina alettu varovaisesti purkaa rappeutuneen tuotannon elvyttämiseksi. raúl Castron valtakaudella kymmenille pienviljelijöille on vuokrattu maata. Maareformi on korkealla poliittisella agendalla vain niinsanotuissa alBa-maissa, venezuelan vetämissä sosialistijohtoisissa maissa kuten Boliviassa ja ecuadorissa, sekä Paraguayssa. Myös näissä maissa reformi on kohdannut suurmaanomistajien raivokasta vastustusta ja uudistuksen eteneminen on ollut hidasta. kaiken tämän lopputuloksena latinalaisen amerikan maanomistus näyttää jatkavan 2000-luvulla keskittymistään. kIRjoIttaja on ylen toIMIttaja. 58 - MaaIlMankuva
• timo sipola ja siru sipola kamerunin valtio on bakojen suurin haaste kansainvälisten yhtiöiden kassakoneet kilisevät tahtia syrjittyjen bakojen köyhtymiselle. James Cameronin kassamagneetti Avatar nostaa ihon kananlihalle: elokuvassa on jotakin riipaisevan tuttua. sinisten avaruusjättiläisten ja ihmisten yhteensovittamattomat intressit Pandora-planeetan metsiä ja maan alla piileviä rikkauksia kohtaan tuovat mieleen kamerunissa elävän pienikokoisen bakakansan ja valtaväestön konfliktin. niin elokuvajättiläisille kuin pygmeiksi nimitellyille bakoille metsä on kaikki kaikessa: ruoka-aitta, lääkekaappi ja jumalten koti. Muiden silmiin se siintelee rikkauksia, joista kamerunin tapauksessa hyötyvät lähinnä monikansalliset metsä- ja kaivosyhtiöt. Bakoille ojennetaan menestyksen muruja, useimmiten ei niitäkään. elokuvassa avatar metsän rikkauksien hyödyntäminen jää ihmisiltä kesken, mutta kamerunissa tehtävässä ei ole tyritty. Bakoilta on viety heidän ikiaikainen elinympäristönsä. sademetsät on annettu kansainvälisten yhtiöiden käyttöön tai suojeltu, ja näin bakojen elämä alueilla on tehty mahdottomaksi. kamerunin sademetsissä asuvien bakojen elämä ei ole koskaan ollut aineellisesti rikasta. he ovat ottaneet metsästä vain sen, mitä ovat elääkseen tarvinneet. Raha on vieläkin tuntematon väline huomattavalle osalle metsäkansaa. herrakansan orjina Planin toimintaa bakojen parissa tutkinut aili Pyhälä toteaa viime vuonna valmistuneessa evaluointiraportissaan, että bakojen suurin haaste on kamerunin valtio. käytännössä se tarkoittaa syrjintää, epäoikeudenmukaisia maanomistussuhteita ja poliittisen vallan puuttumista. jos kamerunissa kymmeniätuhansia vuosia ennen valtaväestöä asuneella kansalla olisi entiset maansa, ei heillä olisi mitään hätää. nyt bakoilla ei ole sanansijaa käyttämänsä maan kohtaloon. valtion näkökulmasta bakakansa on hankala, ja sitä puristetaan valtaväestön muottiin. kamerunin MaaIlMankuva - kuvat: sIRu sIPola 59
• köyhyyden todellIsuus hallitus pyrkii sulauttamaan bakat kamerunilaisiksi. suuri osa bakoista onkin luopunut nomadielämästä ja siirtynyt kituuttamaan pölyisten teiden varsille. joitakin kuukausia vuodesta he viettävät edelleen metsässä. osa bakoista taas on bantuväestön keskellä asuvia, osin valtaväestöön sekoittuneita bakoja. kolmannen ryhmän muodostavat metsissä asuvat nomadibakat. Pyhälän raportin mukaan aito integraatio on vaikeaa, koska valtaväestö kohtelee bakoja alempiarvoisina. Bakat kärsivät itsetunto-ongelmista. ­ Bantut kokevat olevansa herrakansaa ja he käyttävät bakoja jopa orjinaan, Pyhälä sanoo. ihmisiä kyllä, mutta hyvin hitaita vaikka kamerun on allekirjoittanut sopimuksen alkuperäiskansojen oikeuksista, valtio ei tunnusta bakojen asemaa. Bakojen asiat on sälytetty sosiaaliministeriölle, joka ei hyväksy koko alkuperäiskansan käsitettä vaan rinnastaa bakat vammaisiin ja sairaisiin. jopa valtion virkamiehillä on vaikeuksia olla sanomatta suoraan, mitä he ajattelevat bakoista. ­ ovathan he ihmisiä, mutta hyvin hitaita, eräs heistä totesi. Bakojen olojen kohenemista hidastaa olennaisesti myös se, että heillä ei ole minkäänlaista poliittista asemaa maassaan. Bakojen osuus koko maan väkiluvusta on vaatimaton. 15 miljoonan asukkaan kamerunissa bakoja on vain noin 50 000. lisäksi bakayhteisöt ovat pieniä, eikä yhden kylän päällikköä tunneta toisessa. Bakojen on vaikea saada laajaa poliittista kannatusta edes omassa keskuudessaan. Bakoilla ei ole poliittista valtaa niilläkään alueilla, joilla he ovat enemmistönä. Bakajärjestö caddaP:in ohjelmajohtajan Philibert Bessondon mukaan viranomaiset eivät ota bakoja tosissaan. naapureina elävistä bantuista hänellä ei ole juuri parempaa sanottavaa. ­ Bakoille maksetaan palkka bantuille työskentelemisestä viinana ja tupakkana. jos maksetaan ollenkaan. kyse on riistosta, jonka vuoksi bakoilta jäävät omat viljelykset hoitamatta, toteaa Bessondo. Myös metsäyhtiöt maksavat harvoille palkkaamilleen bakoille paljon bantuja huonompaa palkkaa. tilannetta on helpottanut jonkin verran eu-raha, jonka turvin bakoja on koulutettu ymmärtämään omien viljelysten ja omatoimisuuden arvo ja edut. on kannattavampaa työs- 60 - MaaIlMankuva
• kennellä itselleen kuin olematonta palkkaa maksavalle vieraalle. Maanjako bakojen ja bantujen välillä ei ole Bessondon mukaan onnistunut missään. ­ vaikka bakoille annettaisiinkin omia maa-alueita, ennemmin tai myöhemmin tulee bantuja, jotka ilmoittavat, että maa kuuluu heille. ­ ovathan he ihmisiä, mutta hyvin hitaita, eräs heistä totesi. Puskutraktorilla kylät maan tasalle sademetsien hakkuu karkasi kamerunissa käsistä 1980-luvulla, kun kaakaon ja kahvin hinta romahti. Metsähakkuista keksittiin uusi tulonlähde. Parissakymmenessä vuodessa metsät hävitettiin lähes kokonaan. ­ hakkuiden jälkeen kuluu vähintään puoli vuosisataa ennen kuin bakoille tärkeät lääkekasvi- tai hedelmäpuut ovat ennallaan, arvioi bakojen okani-järjestön koordinaattori messe Venant. Bakojen hyvinvointi ja elämän edellytykset kiinnostavat harvoja. heidän kyliään on jyrätty puskutraktoreilla maan tasalle, ja vielä viime vuonna metsäyhtiö Palliscon hakkuualueella poltettiin bakojen majoja. nyt valtio on osin luopunut bakojen häätämisestä luonnonsuojelualueilta kansalaisjärjestöjen painostuksesta. tehokkaimpia keinoja bakojen itsetunnon ja elinolojen nostoon on koulutus. Plan kamerun on ottanut bakalasten koulunkäynnin sydämenasiakseen. viidakkokylän koulun kovalla puupenkillä liitutauluunsa kirjoittavalle lapselle koulunkäynti on etuoikeus. Bakoista kiinnostuneet kansalaisjärjestöt, kuten Plan, toivotetaan tervetulleiksi. vaikka maan virallinen politiikka lähtee siitä, että bakoja suojellaan, heille rakennetaan kyliä ja kouluja, totuus on karu: valtion budjetissa alkuperäisväestölle korvamerkityt varat ovat olemattomat. tIMo sIPola on ylen toIMIttaja ja sIRu sIPola on kalevan toIMIttaja MaaIlMankuva - 61
• köyhyyden todellIsuus elämää eteläamerikkalaisessa luokkayhteiskunnassa ­ Missä kaupunginosassa asut? Mitä koulua lapsesi käyvät? Mikä on sukunimesi? entä miehesi äidin nimi? eikös siinä suvussa ole paljon suurlähettiläitä? onko kyse siis viinitilallisten valdivieson suvusta? Montakohan kertaa sain vastata näihin kysymyksiin asuessani aikoinaan kymmenisen vuotta etelä-amerikassa chilessä. kysyjä halusi lokeroida minut luokkayhteiskunnassa oikealle paikalleni, jotta tietäisi paremmin kuinka puhua minulle ja kuinka toimia kanssani. asuinaluetta udellessaan hän halusi luokitella minut tiettyyn sosiaaliryhmän ja saada selville, miten paljon minulla voisi olla rahaa. lapseni koulu paljasti poliittisen suuntaukseni ja varallisuuteni. kun sitten hämmästyksekseni löysin chilen hyvin kirjavasta ja monentasoisesta yksityisten ja valtiollisten koulujen viidakosta itselleni mieluisan ja lapselleni sopivan poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattoman kansainvälisen ja korkeatasoisen koulun ­ yleensä maan kansainväliset koulut ovat peruslähtökohdiltaan katolisia ja poliittisesti oikeistolaisia ­ olin tyytyväinen. koulu tosin maksoi 600 euroa kuukaudessa, mutta se oli pieni paha verrattuna siihen, että poikani olisi opiskellut halvemmassa pinochetilaisessa ja katolisessa koulussa. eräs suomalainen ystäväni halusi lapsensa katoliseen pikkukouluun, joka oli hänen kotinsa vieressä, mutta hanke epäonnistui. sihteeri vaati kirjallisen selityksen, miksi ystäväni oli eronnut puolisostaan, sekä lisäksi suomesta papilta tilatun ja maistraatissa vahvistetun ja kielenkääntäjän espanjaksi kääntämän asiakirjan eli selvityksen avioeron syistä. ystäväni erosta oli kymmenen vuotta. edes hän, saati joku pappi, ei olisi mitenkään osannut muotoilla paperille seikkaperäisiä selvityksiä eron syistä, tuskin ystäväni niitä enää edes muisti. ystäväni poistui koulusta kiukusta puhisten eikä olisi pannut lapsiaan moiseen oppilaitokseen edes tuhtia setelinippua auli leskinen 62 - MaaIlMankuva
• vastaan. sukunimien utelu tuo esille chileläisten kiinnostukseen syntyperään. suvun juuret paljastavat ihmisen vaurauden, historian, isän ammatin ja niin edelleen. tällainen lie tapana yhteiskunnassa, jossa tasa-arvoa ei ole eikä sitä edes pidetä arvona. Päinvastoin, on arvo olla valkoinen, hyvin puettu ja kuulua yläluokkaan. kun itse muinoin vaaleana suomalaisena naisena korkokengät jalassa ja hame päällä nousin bussiin santiagossa, täpötäydessä bussissa useampi henkilö tarjoutui antamaan minulle paikkansa. vieressä seisoi vanhempia paksujalkaisia työläisnaisia. Miksi miehet eivät olleet tarjonneet vapaata istuinta heille, jotka sen ikänsä vuoksi ja todennäköisesti raskaan työpäivänsä jälkeen olisivat paremmin ansainneet? santiagon yöbusseissa kulkee vain palvelijaluokka, muu väki huristelee omilla autoilla. vauraat eivät aja chilessä busseilla, sillä julkisessa liikenteessä pelätään olevan kirppuja. Myös chilessä työskentelevillä suomalaisille oli joskus tällaisia käsityksiä. Valkoisen taakka luokkaero hävettää. tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kasvanutta se hämmentää. se on ylpeyden aihe ihmisille, jotka jo äidinmaidossaan ovat sisäistäneet luokkaeron tuomat hyödyt ja oman asemansa. chilessä luokkayhteiskunnan perusta on vuosisatojen takana siirtomaahistoriassa. sieltä periytyvät nykypäivään puhemuodot ja sananparret, joilla kehitysmaan kansalainen osoittaa asemansa muille maan asukkaille. epätasa-arvo on rakenteellista, sillä se periytyy kaukaa eikä sille ole yhtä ainoaa syytä. entisellä kotimantereellani latinalaisessa ame- rikassa vauraiden perheiden lapset käyvät jo imeväisikäisestä samoja lastentarhoja, asuvat samoilla alueilla, leikkivät samoilla rannoilla ja leikkikentillä. he eivät joudu koko elämänsä aikana tekemisiin kotikaupunkinsa köyhien osien kanssa. niissä kasvavat köyhät lapset eivät ehkä koko ikänsä aikana matkusta eliittien beverlyhillsmäisiin kaupunginosiin. kun lapset varttuvat ja aikuistuvat, köyhät lapset käyvät samoja valtion köyhiä kouluja. yliopistoon heillä ei ole varaa, sillä yksi kuukausi yliopistossa voi maksaa puolet äidin palkasta, noin 100 euroa. Rikkaiden lapsilla on englanninkieliset kansainväliset koulut, virkistävät ulkomaanmatkat ja yhteiset harrastukset. he avioituvat keskenään ja luovat omat sosiaaliset verkostonsa. heistä tulee asianajajia, tutkijoita, lääkäreitä ja insinöörejä. köyhien lapset luovat omat sosiaaliset verkostonsa ja asettuvat asumaan tutuille varattoman väen asuinalueille tulevien lastensa kanssa. heistä tulee sihteereitä, kaupan kassoja, poliiseja, sotilaita, kauneussalonkien manikyristejä ja kampaajia, joskus itsenäisiä yrittäjiä. nämä kaksi maailmaa saman pienen maan sisällä eivät koskaan kohtaa ­ ja niin luokkaero säilyy sukupolvelta sukupolvelle. 17 miljoonan asukkaan chile sai 10.3. uuden presidentin. hän on multimiljonääri ja oikeistolainen, katolinen Sebastian Piñera, ensimmäinen vaaleilla valittu oikeistopresidentti viiteenkymmeneen vuoteen. harvoin ­ tuskin koskaan ­ hän tai hänen perheensä lienevät käyneet köyhien laajoilla ja kuivilla, betoninharmailla asuinalueilla santiagon länsiosassa tai intiaanien köyhillä ja sateisilla seuduilla etelässä, Patagoniassa. kIRjoIttaja työskentelee PlanIn vIestInnässä. MaaIlMankuva - 63
• hiv-arkea afrikassa katariina laurila hiv on yleensä juttuaihelistan kärjessä, kun länsimaalaiset toimittajat matkustavat afrikkaan. tauti nähdään länsimaissa vakavana lääketieteellisenä ja sosiaalisena ongelmana. Itsekin olen vääntänyt erinäisiä hiv-juttuja afrikasta televisioon, radioon ja lehtiin, koska suomalaiset toimeksiantajani ovat niitä pyytäneet. joskus on tuntunut jopa siltä, että hiv on ainoa aihe, jonka saa aina mediassa helposti läpi ­ ikään kuin afrikassa ei muuta tapahtuisikaan. afrikkalaista mediaa hiv-raportointi ei sen sijaan innosta. Itse asiassa hiv tuntuu kiinnostavan paikallisia toimittajia yhtä vähän kuin flunssa suomalaisia kollegoita. niin järkyttävältä kuin se saattaa kuulostaakin, afrikkalaiselle hiv ja aids ovat kuin flunssa suomalaiselle: jotakin niin tavallista ja yleistä, ettei se enää paljoa liikuta. on valitettava tosiasia, että jokainen ugandalainen tuntee jonkun, joka on saanut hiv-tartunnan. jokainen tuntee myös ainakin yhden ihmisen, joka on kuollut aidsiin. ugandalaisen ­ ja väittäisinpä, että monen muunkin afrikkalaisen ­ toimituksen arkipäivään kuuluvat aidsiin sairastuneiden kollegoiden hautajaiset tai heidän aidsiin menehtyneiden perheenjäsentensä hautajaistilaisuudet. ja jos hiv-tilastoja alkaa soveltaa toimitusarkeen, jokaisessa toimituksessa työskentelee hiv-tartunnan saaneita toimittajia. Sponsoroituja hiv-juttuja kun työskentelin ugandassa valtakunnallisen johtavan televisiokanavan WBs televisionin palveluksessa, saatoin hautaan erään ajankohtaisohjelmani tuottajan, joka taisteli pitkään hiv-tartuntansa kanssa. teimme kaikkemme, jotta hän sai jatkaa töissä mahdollisimman pitkään. hänelle palkattiin sijainen, ja sairauden loppuvaiheessa hän tuli töihin vain silloin kun jaksoi eli muutaman kerran kuussa. eräänä päivänä hän ei enää tullut, ja saimme suruviestin, että tuottajamme oli poistunut keskuudestamme. koko televisiokanava tiesi hänen taistelustaan, mutta emme juuri puhuneet aiheesta. Me vain elimme tiedon kanssa. samalla tavalla afrikkalaiset kollegamme vain elävät hiv-aiheen kanssa. ugandalaisessa mediassa hiv vilahtaa useimmiten vain silloin, kun jokin hivtyötä tekevä kansalaisjärjestö tai kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö tekee jotakin tautiin liittyvää ja tiedottaa toimistaan medialle. tai silloin, kun avustusjärjestö alkaa etsiä kissojen ja koirien kanssa kadonneita, hiv-työhön tarkoitettuja rahojaan. Itse taistelin tv-kanavan uutispäällikkönä hiv- 64 - MaaIlMankuva
• denise (13v) on orpo. hänen äitinsä kuoli viime syksynä sairastettuaan aidsia vuosia. Isä tapettiin vuonna 1994 Ruandan kansanmurhan aikana. koulutusjuttuja vastaan. uutistoimituksemme oli tottunut uutisoimaan jokaisen järjestön hiv-koulutuksesta, ja niitähän ugandassa riittää. sinänsä oli hienoa, että kanavallamme ylipäänsä tehtiin juttuja hi-viruksesta. näiden juttujen ongelma oli kuitenkin se, että niissä raportointiin vain kurssisn järjestäjistä ja kurssipaikasta, ei opetuksen sisällöstä. kameramiehemme kuvasivat iloisesti kurssitilassa istuvia ihmisiä ja liitutaululle kirjoittavaa kouluttajaa, mutta siitä, mitä ihmiset tällä kurssilla oppivat, emme saaneet tietää paljoakaan. haastateltavaksi oli yleensä valittu kurssin järjestäjä, joka kertoi, mitä kurssilla syötiin lounaaksi ja kuinka monta päivää koulutus kesti. tällaiset hiv-kurssijutut olivat ennemminkin järjestömainoksia kuin maan pääuutisiin kuuluvia uutisia. ymmärsin kyllä, miksi uutistoimittajamme halusivat tehdä uutisia hiv-koulutuksista ja -kursseista. Monet koulutusten järjestäjät maksoivat päivärahaa toimittajillemme, jotta saivat heidät uutisoimaan tapahtumasta. tämä on valitettava käytäntö, joka on erittäin vaikea kitkeä afrikkalaisten toimittajien työskentelystä. tuntatapoja, hoitoa tai taudin vaiheita, saattaa pahimmillaan johtaa useiden satojen, jopa tuhansien, ihmisten kuolemaan. tämä johtuu siitä, että afrikassa painettuun sanaan ja mediaan uskotaan kuin jumalan sanaan. toimittajien tuotokset saattavat olla ihmisille ainoa tietolähde hivistä. olen lukenut afrikkalaisista lehdistä, että hivtartunnan saaneet miehet voivat parantua harrastamalla seksiä neitsyen kanssa ja että hiv-tartunnasta voi hankkitua eroon lapsia uhraamalla. Julkinen salaisuus tästä kaikesta huolimatta hiv-raportointi ja ylipäänsä suhtautuminen hiviin ovat ugandassa monta kirahvinaskelta edellä naapurimaata tansaniaa ja monia muita afrikan maita. tansaniassa työskentelystäni muistan sen, että ihmisiä oli todella vaikea saada edes puhumaan hivistä. ja mitä hautajaisiin tulee, tansaniassa kukaan ei virallisesti kuole aidsiin. siellä kuolinsyy on aina malaria, vaikka kaikki tietäisivätkin vainajan todellisen kuolinsyyn. ugandassakaan ei puhuta ääneen aidsiin kuolleista muulloin kuin tilastoista keskusteltaessa. ugandasta löytyy kuitenkin muutama ihminen, jotka puhuvat julkisuudessa avoimesti omasta hivtartunnastaan. eräs heistä on ugandalainen katolinen pappi, joka on tehnyt paljon hyvää työtä hiv-tartuntaan liittyvän stigman poistamiseksi. hänestäkin länsimainen lehdistö on tosin raportoinut innokkaammin kuin oma väki, sillä ugandalainen media näyttää keskittyvän mieluummin politiikan spekulointiin ja julkkisten törppöilystä raportointiin. kIRjoIttaja on ugandassa asuva toIMIttaja. hiv-tieto hakusessa olen nähnyt ugandalaisessa mediassa todella harvoin muita hivistä kertovia uutisia kuin "sponsoroituja" kurssijuttuja. ja jos joskus olenkin bongannut jossakin journalistiset kriteerit täyttävän hiv-jutun, siitä on löytynyt joukko asiavirheitä. yksi suurimmista haasteista afrikkalaisten toimittajien hiv-raportoinnissa onkin se, miten toimittajia voidaan valistaa hivistä ja aidsista. yksikin juttu, jossa toimittaja käsittelee virheellisesti hivin tar- MaaIlMankuva - 65
• kunniakonfliktit kertovat muutoksen pelosta Patriarkaalinen kulttuuri ajaa kunniaväkivaltaan. linus atarah kunniakonfliktit ja kunniaan liittyvät väkivaltaselkkaukset syntyvät usein siitä, että nainen käyttäytyy yhteisön mielestä kunniattomasti ja ansaitsee rangaistuksen. joissakin tapauksissa pelkkä epäily kunniattomuudesta riittää rankaisun syyksi. kunniarikos jätetään usein rankaisematta, koska teon motiivina on ollut perheen tai yhteisön kunnian palauttaminen. ­ kunniaan liittyvä väkivalta liitetään liian helposti ja harhaanjohtavasti islamiin, sanoo Ihmisoikeusliiton haitallisten perinteiden asiantuntija rebwar karimi. hänen mukaansa kunniaväkivallan perinne on paljon vanhempi kuin Islam. keskeinen syy liittää islam kunniaväkivaltaan on karimin mukaan islamfobia. länsimaissa unohdetaan usein, että on olemassa monenlaisia tapoja harjoittaa ja tulkita islamia. Mediassa korostuu fundamentalistinen islam. Mediassa puhutaan usein kunniamurhista, mutta karimi käyttää mieluummin termiä "kunniaan liittyvä väkivalta". kunniamurha on kunniaan liittyvän väkivallan äärimuoto. kun perheen ja yhteisön parissa esiintyvää kunniakonfliktia ei ratkaista ajoissa, se johtaa ääritapauksissa kunniamurhaan. kunniaväkivallan muita muotoja ovat pakkoavioliitot ja liikkumisen rajoittaminen. kunniaan liittyvä väkivalta ei ole suoraan yhteydessä tiettyyn uskontoon tai tiettyyn etniseen kulttuuriin, vaan se on yhteiskunnan kehitysasteeseen liittyvä asia, sanoo karimi. kyse on patriarkaalisen kulttuurin lieveilmiöstä. Patriarkaalinen kulttuuri on voimissaan esimerkiksi latinalaisessa amerikassa, kaukoidässä ja etelä-euroopassa. kunniakulttuureita yhdistää nimenomaan patriarkaalinen arvopohja, ei uskonto. Patriarkaalisissa yhteisöissä ajatellaan, että perheen ja yhteisön kunnia riippuu naisten käyttäytymisestä. Mies vaalii kunniaa ja pitää huolta sen palauttamisesta. kunniakulttuureissa miehellä on vastuu kollektiivisen kunnian säilyttämisestä. Miehen vastuulla on myös naisten käyttäytyminen ja sen ohjaaminen siveysnormeihin sopivaksi. jos naiset eivät käyttäydy yhteisön normien mukaisesti, mies menettää kasvonsa. jos naisen käytös johtaa perheen ja yhteisön kunnian menettämiseen, miehellä on kaksi vaihtoehtoa. hän joko menettää asemansa yhteisön silmissä tai palauttaa kunniansa yhteisön hyväksymällä tavalla ­ vaikka se merkitsisi naisen tappamista tai itsemurhaa. vain harvoin mies turvautuu itsemurhaan. ­ yhteisön normien mukaan se ei ole hyväksyttävä tapa palauttaa kunnia, täsmentää karimi. 66 - MaaIlMankuva
• suomessa Ihmisoikeusliitto on aloittanut kitke!-hankkeen, joka kannustaa yhteisöjä vuoropuheluun ja hakee rauhanomaisia ratkaisuja kunniakonflikteihin. haitallisista perinteistä luopuminen saattaa kuitenkin kestää, sillä moni maahanmuuttaja tulee maasta, jossa perinteiset arvot elävät vahvasti nykyaikaisten arvojen rinnalla. Moni maahanmuuttaja näkee kunniaan liittyvät asiat uudessa kotimaassaan eri tavalla kuin aiemmin. entiset asenteet voivat vahvistua tai heikentyä. lisää tietoa www.ihmisoikeusliitto.fi karimin mukaan kunniakonfliktit ovat suuri ongelma lähi-idässä, jossa perinteiset kulttuurinormit ja modernisaatio kohtaavat toisensa ja ovat ristiriidassa keskenään. konfliktia ei yleensä synny, jos yhteisö toimii perinteisten kulttuurinormien mukaan. se syntyy, kun yhteisön jäsen kyseenalaistaa yhteisön toimintatavat ja normit ja yrittää vapautua yhteisön painostuksesta. Perinteinen patriarkaalinen kulttuuri on karimin mukaan monessa maassa muutostilassa: naiset haluavat pois perinteisistä rooleistaan ja kyseenalaistavat normeja ja traditioita. Miehet taas eivät halua luopua perinteisistä kulttuurimalleista vaan haluavat säilyttää naisten roolin entisenlaisena. karimi uskookin, että kunniaväkivalta loppuu, tosin hitaasti, kun yhteiskunta modernisoituu riittävästi. kunniakäsitys ei ole pyhä eikä sidoksissa uskontoon, vaan se pysyy elinvoimaisena niin kauan kuin patriarkaaliset arvot, kollektiivinen kulttuurinormi ja hierarkkinen perherakenne sidotaan sukupuolittuneeseen siveyskäsitteeseen. ­ kollektiivisissa kulttuureissa on tapoja, jotka yhteisön jäsenet hyväksyvät. aikaa myöten tavat uudistuvat ja johtaa haitallisista tavoista ja perinteistä luopumiseen. MaaIlMankuva - 67
• Maailmankuva on Plan suomi säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa. lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sitä voi tilata maksutta Planin verkkosivujen kautta osoitteesta www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Plan tekee työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Plan perustettiin vuonna 1937. työ suomessa alkoi vuonna 1998.