• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 18. HELMIKUUTA 2016 • NRO 3 • PERUSTETTU 1933 Metsätyöt katkaisevat turvapaikanhakijoiden odottelun Vihdissä. Sivu 5 Marjam raivuulla K U V A S E P P O S A M U LI WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Kiinalaisrahaa luvassa pohjoiseen ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Järeys on avainsana metsänuudistamisessa ? sivut 14–15 PILKKEITÄ: Männyn konekylvö kehittyy ? sivu 26
• 2 A J A S S A 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 LY H Y E T MIKKO HÄYRYNEN ”Y ksi syy Kemin valinnalle ovat läheisyydessä olevat hyvät metsävarat”, perustelee Kaidi Finlandin toimitusjohtaja Pekka Koponen. ”Yleinen käsitys on, että puu ei Lapista ole loppumassa, vaikka lisäinvestointeja tulee.” Kiinalaisomistajien Kemiin suunnittelema biojalostamo käyttäisi energiapuuta kaksi miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Hankinta-alue olisi 200 kilometrin säteellä Kemistä yltäen myös Ruotsin puolelle. Kaidin laskelmien mukaan Suomessa on tällä alueella käyttämätöntä puureserviä kuusi miljoonaa kuutiometriä. Kaidin kaksi miljoonaa kuutiometriä on puolet verrattuna Äänekoskelle tulevan sellutehtaan puunkäytön lisäykseen, mutta toisenlaista. Kaidin katse on etenkin ensiharvennusten pienpuussa ja tavoite on, että kalliimpaa kuitupuuta ei tarvitse käyttää. Kaidin puuntoimittajien kanssa ei ole vielä sopimuksia, mutta todennäköisesti toimittajia tulee olemaan monia. Koposen mukaan energiapuun korjuumenetelmät eivät ole tukkija kuitupuun tasolla. Hän uskoo, että energiapuun korjuun tehokkuutta voidaan merkittävästi parantaa ja alentuvat logistiikkakustannukset antavat vauhtia energiapuun kaupalle. ”Kemiin syntyy yhteen paikkaan Suomen suurin energiapuun ostaja. Sen ympärille voidaan rakentaa erilaisia pilottihankkeita, joissa energiapuun logistiikkaa voidaan testata.” Energiapöpeliköitä valtavasti Kemin–Tornion seudulla toimiva Metsänhoitoyhdistys Länsi-Pohja on suunnitellun tehtaan hankinta-alueen ytimessä. ”Kaidin puunhankinta on realistisella pohjalla”, toiminnanjohtaja Pekka Vähä sanoo. ”Täällä on palTuoko Kiina pöpeliköille lisähintaa? Kemin polttonestetehtaasta tulisi Suomen suurin energiapuun ostaja. Alueen kantohintaodotukset nousevat entisestään. ”KEMIIN SYNTYY YHTEEN PAIKKAAN SUOMEN SUURIN ENERGIAPUUN OSTAJA.” Kiinan Suomensuurlähetystön edustaja Qiao Shouwu ja Kaidi Finlandin toimitusjohtaja Pekka Koponen kättelivät toisiaan tiedotustilaisuudessa. Kiinalainen Kaidi suunnittelee rakentavansa miljardin euron biodieseljalostamon Kemiin. A n tt i A im o -K o iv is to / Le h ti ku va Metsäteollisuus jälleen viennin ykkönen Metsäteollisuus nousi viime vuonna jälleen Suomen suurimmaksi vientialaksi, kuuden vuoden jälkeen. Tullin ennakkotietojen mukaan metsätuotteiden viennin osuus kokonaisviennistä kohosi reiluun viidennekseen. Metsäteollisuussektorin vienti kääntyi kasvuun viime vuonna, tammi-marraskuussa nousua oli kolme prosenttia. Eniten kasvoi paperimassan vienti, noin kymmeneksen. Kemeratukea luvassa 55 miljoonaa euroa Valtio tukee kemeralain nojalla yksityismetsänomistajien hoitoja metsänparannustöitä tänä vuonna 55,2 miljoonalla eurolla. Tuella on tarkoitus rahoittaa esimerkiksi nuoren metsän hoitoa sekä taimikon varhaishoitoa runsaalla 90 000 hehtaarilla ja suometsän hoitoa sekä kunnostusojitusta reilulla 40 000 hehtaarilla. Kainuuseen kaavaillaan biojalostamoa Kainuun liitto ja biojalostusliiketoimintaa konsultoiva NC Capital Partners ovat perustaneet yhtiön kehittämään biojalostamoa Kainuuseen. Uuden yhtiön – KaiCell Fibers Oy:n – tavoitteena on rakentaa Kainuun kuitupuuta hyödyntävä integroitu biotuotetehdas sekä teollisuuspuisto. Tuotanto on tarkoitus saada käyntiin vuoden 2020 aikana. Metsään.? -palveluun uusia toimintoja Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään Metsään.? -palveluun on lisätty uusia ominaisuuksia. Nyt palvelusta löytyvät ympäristötukikohteet, lisäksi tarjolla on suojeluehdotuksia. Myös veromuistiinpanoja voi kirjata palveluun. Metsänomistaja voi tallentaa vuosittaiset tulonsa, menonsa ja matkakulunsa omiin tietoihinsa, mistä ne voi siirtää vaikka taulukkolaskentaohjelmaan. Kysely: Usko metsäteollisuuteen vahvistunut Suomalaisten luottamus metsäalaan on yhä vahva. Suomen Metsäyhdistyksen perinteisessä kyselyssä 81 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että maamme hyvinvointi perustuu metsiin myös tulevaisuudessa. Edellisessä, vuonna 2012 tehdyn kyselyn mukaan tätä mieltä oli 81 prosenttia vastaajista. Metsänhoitoa koskevan tiedon luettavimpina jakajina pidettiin edelleen metsäammattilaisia ja toiseksi luotettavimpina tutkijoita.
• AJASSA 3 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 AJASSA Puukaupan kuviot uusiksi Juha Ukkola siirtyi ostopuolelta myyjäksi, metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Sivu 6 Kuhmo Oy ehti ensimmäiseksi Sahayhtiö pani tukkimitat uusiksi. Sivu 7 Sellun hintakehitys ei estä investointeja Sivu 8 Iso data tulee myös metsään Sivut 10–11 METSÄSTÄ Kaamos ei ole pelkkää pimeää Sivut 16–17 Päätyö vankilassa, vapaa-aika metsässä Kajaanilainen Pekka Poutiainen on juhlapuheiden ihanteellinen metsänomistaja. Sivut 18–19 Metsäkoneoppi vetää varttuneita Pula metsäkonekuskeista innostaa aikuisia alan koulutukseen. Sivu 20 Tuet lähtivät, miten käy pystykarsinnan? Sivut 22–23 Saksalais-ruotsalaiselle dynastialle kilpailija Sivut 22–23 PILKKEITÄ ”Monenlaista hölmön hommaa” Sivu 24 Mäyräkoira jänisjahdissa Sivu 25 Turkintammella päällä hävitysuhka Britanniassa suunnitellaan turkintammien lahtausta pis tiäisten pelossa. Turhaan, tutkijat sanovat. Sivu 30 ELIISA KALLIONIEMI METSÄNHOITOKLUBIN seminaarissa Helsingissä pohdittiin viime viikolla koon vaikutusta puuntuotannon kannattavuuteen. Esillä olivat sekä rungon, kuvion että tilan koko. Näistä rungon koko nousi ykköseksi. Sen merkityksen arvioivat kaikkein tärkeimmäksi niin Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen johtaja Matti Sojakka kuin professori ja puuntuottaja Matti Kärkkäinen. Järeä puu on arvokasta ja sen korjuu tehokasta, mutta erityisen paljon koosta aiheutuu ongelmia, kun pieniläpimittaista puuta korjataan haketukseen. ”Energiapuu ei ole vastaus taimikonhoidon laiminlyönteihin. Pienpuustoisilla kohteilla toiminta on aina rajusti tappiollista”, muistutti Juha Laitila Luonnonvarakeskuksesta. Ruotsin kuviot paljon isompia Metsien käsittely on Suomessa hyvin pienipiirteistä verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa kuvion koko oli meillä yksityismetsissä 1,37 hehtaaria, kun se Ruotsissa oli 3,2 hehtaaria yksityismetsissä ja metsäyritysten mailla 7,9 hehtaaria. ”Kuviokoon kasvattamiseen on hyvä pyrkiä, jos haluaa ajatella metsätalouttaan eurot edellä. Tavoitteita voi toki olla muitakin”, sanoi Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala. Hänen mukaansa uuden kemeralain sisältämät vähimmäispinta-alat tuettaville taimikonhoitokohteille on hyvä keino edistää kuviokoon kasvua. Myös uusi metsälaki on toimiva työkalu käsittelypinta-alojen kasvattamiseen. Tutkijoiden ja käytännön edustajien välistä keskustelua edistämään perustetun Metsänhoitoklubin puheenjohtajaksi valittiin Heikki Smolander, joka jäi viime vuonna eläkkeelle Luonnonvarakeskuksesta. Kuuma prosessi » Kaidi Finland Oy suunnittelee Kemiin miljardin euron biojalostamoa, joka rakennettaisiin toteutumatta jääneen Vapon biodieseltehtaan sijoille ja Vapon ympäristölupien pohjatyötä hyödyntäen. » Kaidi tekee lopullisen investointipäätöksen tämän vuoden lopulla. Rakentamisen on määrä alkaa ensi vuonna. Tavoitteena on saada tehdas käyttöön vuonna 2019. » Tehdas tuottaisi vuodessa 200 000 tonnia toisen sukupolven biopolttoainetta, josta 150 000 tonnia olisi biodieseliä ja 50 000 tonnia biobensiiniä. » Kaidin teknologia yhdistää plasmakaasutusta, jossa raaka-aine kaasutetaan 4 000 asteessa, ja FT-kaasutusta, jota käytettiin esimerkiksi Stora Enson Varkauden koelaitoksessa. Kaupallisessa mitassa tehdas olisi ensimmäinen laatuaan. » Kaidin emoyhtiö on kiinalainen Sunshine Kaidi New Energy Group. FA KTA TÄSSÄ N U M E R O SSA jon nuoria kasvatusmetsiä matalilla mailla. Melkoisia pöpeliköitä, joista energiapuuta kertyy valtavasti.” Länsi-Pohjan seutu on rehevää merenpohjaa, joka puskee kuusta ja koivua, mutta alue ei ole niin mäntymaata kuin pohjoinen mielletään. Yhdistyksellä on korjuukalustoa valmiina, ja korjuumääriä voidaan kasvattaa nopeasti. ”Myyntihalu riippuu hinnasta. Tarjonta kasvaa kun hintaa tulee.” Energiapuun tuki puhuttaa vielä Ainespuun kantohinnat laskevat etelästä pohjoiseen, mutta energiapuussa logiikka ei mene samalla tavalla. Kemin–Tornion 5–7 euron kantohinta karsitulle rangalle on monien puuta käyttävien lämpölaitosten ansiosta maan keskiarvoa korkeampi. Hintaero kuitupuuhun on vajaat kymmenen euroa. Äänekosken tehtaan johdosta Stora Enson ja Metsä Groupin kemiläiset sellutehtaat tiivistävät puunhankintaansa omalle lähialueelleen eli kuta kuinkin samoille hehtaareille Kaidin puunhankinnan kanssa. Tehtaat käyttävät eri puutavaralajeja, mutta käytännössä pienten sellupuuerien erotteleminen leimikoilta erikseen on hankalaa ja pienen hintaeron vuoksi kannattamatonta. Asetelma tuo kantohintoihin positiivisia odotuksia. Luvassa on myös mielenkiintoisia kannanottoja energiapuun tuesta. MIKKO RIIKILÄ, teksti ANTTI POUTTU, kuva HANGON ja Turun välissä Kemiön saarella mäntyjä vaivaa outo tuholainen. Ensin mäntyjen neulasto harvenee, ja vähitellen koko latva ruskettuu ja puu kuolee. Mäntyjä on kuollut vuodesta 2008 lähtien. Noin 20 hehtaaria männiköitä on tähän mennessä jouduttu avohakkaamaan tuhon vuoksi. Lisäksi alueen muista männiköistä on poistettu sairastuneita ja kuolleita puita. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt ilmiön leviämistä Tuholainen iskee varttuneisiin mäntyihin. Tuhometsät eivät ole lähellä meren rantaa. Luonnonvarakeskuksen varttuneen tutkijan Antti Poutun mukaan on vaikea ennustaa, miten tuho kehittyy, koska sen aiheuttajasta ei ole tietoa. Tutkijat ovat löytäneet heikentyneistä ja kuolleista männyistä lukuisia sieniä ja hyönteisiä, jotka ovat männyille haitallisia. Mikään niistä ei ole osoittautunut tuhon alkuperäiseksi syyksi. Mäntyankeroisen iskuun ei uskota Männyistä on etsitty myös tuholaisia, joiden on pelätty leviävän Suomeen. Sen enempää Viroon jo levinnyttä etelänversosurmaa kuin äärimmäisen vaarallista mäntyankeroista ei alueelta ole löydetty, ei myöskään ankeroista levittäviä sarvijääriä. Ankeroistutkimus on määrä tehdä vielä uudelleen. Sen sijaan tutkijat löysivät tuhoalueen yhdestä männystä entuudestaan tuntematKemiön saarella mäntyjä on kuollut kymmenien hehtaarien alueella. Tutkijat ovat ymmällään. Männyt ovat Kemiössä joutuneet koville. Miksi, sitä tutkijatkaan eivät vielä tiedä. Tuntematon tappaja mäntyjen kimpussa toman sienen. Tosin sekään ei liene tapahtuneeseen syyllinen, koska sieni ei ollut levinnyt laajemmalle. Helsingin yliopiston Hyytiälän tutkimusaseman johtaja Antti Uotilan mukaan on poikkeuksellista, että metsätuhon syy pysyy näin kauan tunnistamattomana. ”Uskon, että syyllinen löytyy, ellei tuho häviä itsestään.” Hän epäilee, että kesän 2006 kuivuus on saattanut heikentää puita niin, että ne ovat altistuneet erilaisille tuholaisille. Tosin samoissa metsiköissä kasvavat kuuset ja koivut ovat terveitä, vaikka niiden pitäisi olla mäntyjä alttiimpia kuivuudelle. Koko vaikuttaa kannattavuuteen Rungon koolla on isompi merkitys kuin tilan koolla. A ri K o m u la in en
• AJASSA 4 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Onko uusi metsälaki vaikuttanut metsänhoitoosi? Uusi kysymys: Aiotko ostaa metsätilan? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.? M E TSA L E H T I . F I GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 22% EI 78% va sta aji a 17 4 PÄÄ K I RJ O I T U S Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Tuttu näky tänä talvena. Puro on noussut metsään ja jäätynyt. Kivelänhanttu Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. S I TAAT T I N Ä KÖ KU L M A LU K I JA KU VA Nyt jos koskaan on aika laittaa taimikot ja nuoret metsät kuntoon. Jos puoletkin viime aikojen metsäteollisuusinvestointisuunnitelmista toteutuu, kuitupuulla on tulevaisuudessa erinomainen kysyntä. Kuitupuu ei kasva kunnolla eikä järeydy umpitiheissä risukoissa. Hoidettuja ensiharvennusmetsiä kannattaa olla tarjolla korjattavaksi, kun aika tulee. Nyt on hyvä aika hankkia raivaussaha, jos sellaista vielä ei ole. Aloittelevakin metsänomistaja pärjää sen kanssa taimikossa. Jos ei itse ehdi tekemään hoitotöitä, ne kannattaa jättää alan ammattilaisten tehtäväksi. Hyvänkin puun kysynnän aikaan hoidettujen metsien leimikoista saa paremman hinnan kuin hoitamattomista. HANNU JAUHIAINEN Taimikot kuntoon Pienmetsätilojen omistajisto on pääluvultaan suuren suomalaisen kaupungin kokoinen, ja se on tarpeettomasti väheksytty resurssi metsien maisema-, virkistysja luontoarvojen vaalijoina.” Tutkija Teppo Hujala Luonnonvarakeskuksesta blogissaan. ”Energiapuun uusi tuleminen on edessä. Kemin uusi tuleva biojalostetehdas syö e-puuta sen, mitä maastamme järkevästi irtoaa. Ja ehkä hiukan kuitua lisäksi.” Jees h-valta ”Kiinalaisten peruste tulla Suomeen oli puun saatavuus. Oliko niille kerrottu, että metsässä on puita, mutta jätetty kertomatta, että markkinoille sitä ei tule tarpeeksi?” Ammatti Raivooja ”Toivottavasti kiinalaisten Kemiin suunnittelema investointi toteutuu. Venäjältä tulee nyt haketta niin halvalla, että ei lämpöyrittäjien kannata muuta poltella.” Metsäkupsa ”Pohjois-Suomessa mäntykuidun tienvarsihinta on luokkaa 25 euroa/motti. Tarvitaanko pakkolakeja, että saadaan puut kiinalaisille?” Pihkatappi ”Kiinan mukaan tulo on roikkunut ilmassa. Kemi ympäristöineen on hyvä vaihtoehto. Kemijärven lakkautettu sellutehdas jätti hakkaamattomia metsiä ja satama on valmiina.” Harrastelija ”Ei se energiapuu lähde mihinkään sieltä metsästä ilman muhkeaa tukipakettia. Kiinalaiset eivät sitä tukipakettia maksa vaan me veronmaksajat. Tuskin metsänomistajat ovat valmiita maksamaan negatiivisen tuloutuksen metsänhakkuusta.” Metsuri motokuski ”Eihän noita tehtaita etelään tehdä, kun täällä hakataan jo kestävän hakkuumäärän ylärajoilla, Päijät-Hämeessä tukkia ylikin sen, kun on monta kovaa ostajaa.” Aimo Jortikka Tammikuun hyytö ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.? Suomen 50-vuotisjuhlien alla tehtiin isoja päätöksiä Lapin metsien tulevaisuudesta. Puuntuotantoa alettiin tehostaa koko maassa, mutta erityisesti pohjoisessa Suomessa, missä metsät olivat huvenneet huolestuttavasti. Päätöstä seurasi ohjelmia, kampanjoita ja paljon työtä, minkä ansiosta puuta on nyt Suomen 100-vuotisjuhlien lähestyessä enemmän kuin 1960-luvulla uskallettiin ennustaa. Tuskin kukaan olisi silloin uskonut sitäkään, että panostus puuvarojen lisäämiseen houkuttelisi aikanaan Pohjois-Suomeen ulkomaisia investoijia. ??? Viime viikolla kiinalainen Sunshine Kaidi New Energy Group ilmoitti suunnittelevansa Kemin Ajokseen miljardi euroa maksavaa biojalostamoa, jossa energiapuusta valmistettaisiin biodieseliä ja –bensiiniä. Investointipäätös valmistuu tänä vuonna. Kiinalaisyrityksen suunnitelma liittyy maailmanlaajuiseen tavoitteeseen hidastaa ilmaston muuttumista. Kasvihuonekaasujen päästöjä aiotaan vähentää, ja niistä liikenne aiheuttaa ison osan. Suomessa Juha Sipilän hallitus on päättänyt erityisen kovista tavoitteista. Vuonna 2020 biopolttoaineiden osuuden on oltava 20 prosenttia liikenteen polttoaineista. Vuoteen 2030 mennessä tavoite kasvaa 40 prosenttiin. Samansuuntaisia suunnitelmia on koko Euroopassa, joten liikenteen biopolttoaineita valmistavia jalostamoja mahtuu markkinoille paljon. ??? Suomessa puu on luonteva biodieselin raaka-aine. Sitä meillä riittää moniin tarkoituksiin, toisin kuin muualla Euroopassa. Siksi on tärkeää, että Unionin direktiivit eivät estä tai hankaloita puun käyttöä liikenteen biopolttoaineiden valmistuksessa. Politiikka luo investointeja Kun uusiutuvan energian markkina on pääasiassa poliitikkojen luoma ja ylläpitämä, on yritysten voitava luottaa politiikan pitkäjänteisyyteen. Myös Kaidi joutuu investointipäätöstä tehdessään punnitsemaan päättäjien aikeita. Pitkän aikavälin politiikkaa tarvitaan myös energiapuun hankintaan. Pieniläpimittaisen puun korjuu on niin kallista, että ilman kemeratukea se häviää kilpailussa kuitupuulle.
• AJASSA 5 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 A JA N KO H TA I N E N KO LU M N I RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä Osallistuin äskettäin Suomen metsäkeskuksen järjestämään seminaariin, jonka teemana oli maaseutuelinkeinot ja kaavoitus. Talven kovin pyryaamu oli nostanut sopivasti verenpaineen, eikä se päivän kuluessa päässyt juuri laskemaan. Aamupäivä kuului leipätyönään kaavoittaville virkamiehille ja iltapäivä maasta ja metsästä tulonsa leipänsä saaville. Maakuntakaavoituksesta todettiin, että se toimii elinkeinojen kehittämisen välineenä, jolla yhteiskunnan voimavarat saadaan käyttöön toivotulla tavalla. Nuo ”yhteiskunnan voimavarat” käsittävät myös yksityiset maat, jotka kaikki kuuluvat johonkin maakuntatai muuhun kaavaan ja ovat merkittyjä jollain värillä. Valkoinenkaan väri ei ole merkityksetön, ei harmaakaan, mutta mitä kirkkaampiin väreihin kartoilla mennään, sitä enemmän maanomistajan tulisi havahtua. ??? Ympäripyöreästi kaunistellen puhuttiin ”elinkeinonäkökulmasta”, maakunnan ”tarkoituksenmukaisesta alueja yhdyskuntarakenteesta” ja ”alueiden käytön Tolkun loikka kaavoitukseen ekologisesta kestävyydestä”, ”vesi-ja maa-ainesvarojen kestävästä käytöstä” ja ”maiseman, luonnonvarojen ja kulttuuriperinnön vaalimisesta” sekä tietenkin virkistyksestä. Aika vaikeaa on elinkeinotoimintaa sovittaa näihin prinsiippeihin, varsinkin kun on tukeuduttava ”olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen”. Olisi siis toimittava maaseudulla niin, että mikään ei muutu. Ei näy eikä kuulu. Elinkeinonäkökulmaa kaavoituksessa esitellyt virkamies päätyi alustuksessaan siihen, että ehkä maaja metsätalous ovat niitä maaseutuelinkeinoja. Verottaja puolestaan toteaa, että sitä on maatai metsätalouteen liittyvä muu toiminta, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä. Verottaja antaa mahdollisuuden varsin monimuotoiseen maatilan mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Samainen virkamies totesi lopuksi, että ”ei ole kaavasuunnittelijan osa helppo”. Ei ole maanomistajankaan osa helppo! Tuotannontekijä, maa ja siihen liittyvät oikeudet, eivät ole olleet päätäntävallassa pitkään aikaan. Kysyin, miten käsite ”kohtuuton haitta” arvotetaan. Vastausta en saanut. On kuulemma ns. lupatai rahamenettely, jos jokin hanke kaatuu kaavan takia. Moniko on korvausta saanut? Jos maa-aineslupa kaatuu ja maa-ainesalueella voidaan harjoittaa metsätaloutta, ei synny kohtuutonta haittaa eikä siten korvattavaa. Iltapäivällä ”Talonpoika Kuusankoskelta” esitti maanomistajan muistilistan: Ota selvää. Tutustu maillasi oleviin kaavoihin ja perehdy valmisteilla oleviin luonnosvaiheessa, valmiisiin on vaikea vaikuttaa. Mieti mitä kaava vaikuttaa elinkeinotoimintaasi, omaisuuteesi ja tulevaisuuteen. ??? Hätkähdyttävä kommentti kuultiin seminaarin juristilta. Tämä oli maanomistajien asioita hoitaessaan törmännyt kaavasuunnittelijaan, jonka työtä yksityinen maanomistus oli haitannut. Suunnittelija oli juristilta tiedustellut, kuinka tämä häiritsevä asia saataisiin Suomesta pois! Onko Suomessa varaa tähän? Ilman tolkun loikkaa metsistä ei saada kaivattua 15:ttä miljoonaa lisämottia liikkeelle. VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva L umiseen maastoon suuntaavilla Omarilla, Basmanilla, Marjamilla ja Asra? lla on yllään viiltosuojatut housut ja turvasaappaat. Vihdin seurakunnan ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa oleskelulupapäätöstä odottavat turvapaikanhakijat raivaavat metsää. Asraf on turvapaikanhakijoista koostuvan metsätyöryhmän vetäjä, sillä hän osaa lukea parhaiten karttaa. Mies on tullut Suomeen sodan keskeltä Syyriasta, jossa hän toimi hotellija ravintola-alalla. ”Sahaamisen oppiminen oli helppoa”, Asraf kertoo arabiaksi ja englanniksi tulkki Magdyn välityksellä. Raivauksesta kiinnostuneet turvapaikanhakijat saivat Vihdissä viime vuoden puolella muutaman viikon mittaisen koulutuksen metsätöihin. Sahausta opetti paikallisen metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija. ”Heille on painotettu, ettei kuusten, mäntyjen ja joissain tapauksissa koivujen lähelle mennä”, tulkki Magdy kertoo. Turvapaikanhakijat kokeilivat ra ivausta aluksi vastaanottokeskuksen ympäristössä. Helmikuussa he siirtyivät raivaamaan lehtipuita Vihdin seurakunnan varttuneeseen kuusentaimikkoon. Irakilaiset Omar ja Basman etenevät vauhdilla. Molemmat ovat remonttimiehiä ja Basman myös puuseppä, joten fyysinen työ on ennestään tuttua. Asraf ohjeistaa Jemenistä tullutta Marjamia. Marjam on laboratoriohoitaja. ”Lumi hankaloittaa työtä”, Asraf sanoo. Raivattavaa riittää Ryhmä on silti mielellään metsätöissä helmikuussakin. Oleskelulupapäätöksen odottaminen hermostuttaa, joten tekemistä kaivataan. ”Seurakunnalla on sopimus metsien hoitamisesta Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Meillä on kuitenkin kymmeniä hehtaareja taimikoita ja nuorta metsää, joissa riittää raivattavaa myös turvapaikanhakijoille”, kertoo Vihdin kirkkoherra Pekka Valkeapää, jonka idea raivaustyöt olivat. Valkeapää on itse aktiivinen metsätöiden tekijä. ”Työn tekeminen metsässä edistää kotoutumista. Ja voi olla, että joku myönteisen turvapaikkapäätöksen saanut metsänraivaaja löytyy myöhemmin ammattimetsurin hommista.” Turvapaikanhakijat saavat metsätöistä harjoittelijan palkkaa. Lisäksi vastaanottoraha velvoittaa heidät työtoimintaan, kuten siivoukseen, vastaanottokeskuksessa. Myös suomen kielen opiskelu on velvoite. Metsässä Asra? n vetämä ryhmä etenee, vaikka Marjamin saha yskii. Jälki on hyvää, kuuset jäävät pystyyn. Raivatessa arki unohtuu. Sen tietää suomalainenkin. Turvapaikka metsässä Vihdissä turvapaikanhakijat tekevät metsätöitä. Raivaus on hyvää vastapainoa oleskeluluvan odottamiselle. Vihdin seurakunnan ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa on 109 turvapaikanhakijaa, joista 56 on lapsia. Raivaustöitä on kokeillut 22 turvapaikanhakijaa, mukana viisi naista. Turvapaikanhakijat esiintyvät jutussa vain etunimillään vastaanottokeskuksen käytännön vuoksi. Asraf (oik.) selvittää Omarille (vas.) ja Basmanille raivattavan alueen rajoja.
• AJASSA 6 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Juha Ukkola » 36–vuotias metsänhoitaja ja metsätalousinsinööri. » Sodankylän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja 1.1.2016 alkaen. » Toiminut Stora Enson metsäasiantuntijana Sodankylän ja Inarin alueella sekä metsäsuunnittelijana Lapin metsäkeskuksessa. » Talvella vapaa-aika kuluu kotitilan porojen hoidossa Sodankylässä. » Sulan maan aikaan harrastuksina metsästys, kalastus ja melonta. FA KTA H AASTAT T E LU HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat S odankylän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana vuoden alusta aloittanut metsänhoitaja Juha Ukkola on saanut todeta, kuinka suuri merkitys metsänhoitoyhdistyksellä on puukaupan sujuvuudelle. Ukkolan työpaikka vaihtui ostopuolelta myyjäksi, ja puukaupan kuviot muuttuivat aivan erilaisiksi. Kun etenkin ensiharvennuskohteiden kysyntä on heikkoa koko pitäjässä, on kunnan kaukaisimmista kohteista puun myyminen pystykaupalla vaikeaa. ”Yhdistyksen korjuupalvelun merkitys on huonon kysynnän aikana korostunut. Sen välityksellä ostajien hylkimätkin kohteet on saatu korjattua ja puut myytyä”, Ukkola kertoo. Hankalimmilta alueilta, kuten Vuotson periltä, pienpuu toimitetaan Sodankylän lämpövoimalaitokselle. Kemiin asti sitä ei kannata nykyhinnoin kuljettaa. Kemijärven ja Kemin biojalostamohankkeet olisivat sodankyläläisille tärkeitä, jotta runsain mitoin puuta puskevat nuoret metsät saataisiin kuntoon. Sodankylän metsiä on 70-luvulta alkaen uudistettu Lapin lain ja kemeran varoilla tuottaviksi nuoriksi metsiksi. Näistä kohteista puuta pystyttäisiin hakkaamaan tulevina vuosina huomattavasti nykyistä enemmän, joten raaka-ainetta mahdollisille investoinneille on runsaasti tarjolla. Jäsenkatoa ei tullut Alueen metsänomistajat ovat ymmärtäneet yhdistyksen tärkeyden. Ukkolan mukaan heistä yli 90 prosenttia on pysynyt jäsenin. Yhteensä yhdistyksessä on nyt noin 1 400 jäsentä – satakunta on eronnut, ja jonkin verran on tullut uusia jäseniä. Sodankylässä jäsenmaksun suuruus vaihtelee metsähehtaarien mukaan 40 eurosta 160 euroon. Suurtilallisillekin maksu on siten kohtuullinen. Yhdistysten rooli yksityisten metsänomistajien etujen ajajana korostuu Ukkolan mielestä entisestään, koska yhä useampi metsänomistaja asuu kaupungeissa ja kaukana metsästään. Kokemusta metsienhoidosta ei ole niin paljon kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Palvelua parannettava Metsänhoitoyhdistyksen palveluja on Ukkolan mukaan edelleen parannettava, jotta jäsenmaksulle on vastinetta. ”Tarkoitus on kehittää muun muassa metsäsuunnittelua sekä teiden ja ojitusten tekoa.” Esimerkiksi uusille metsäteille oliYhdistystä aina tarvitaan Pohjoisen biojalostamoille riittäisi raakaainetta, Sodankylän metsänhoitoyhdistyksen uusi toiminnanjohtaja vakuuttaa. Toiminnanjohtaja Juha Ukkola esittelee kuitupuupinoa Sodankylän lämpövoimalaitoksen pihalla. Laitos on ainoa järkevä kohde pitäjän pohjoisosan kuitupuille. si edelleen tarvetta ja vanhojakin pitäisi kunnostaa. ”Nykyisenlaisten talvien aikana kunnollisen metsätien arvo on korvaamaton”, Ukkola sanoo. Helmikuussa yhdistystä työllistävät myös veroilmoitukset. Noin sata metsänomistajaa teettää oman metsäveroilmoituksensa yhdistyksellä. Yhdistyksellä on palvelu, jossa valtakirjalla puukaupan tehneille metsäveroilmoitus tehdään veloituksetta. Nettipalveluista Silvanetti on Sodankylässäkin muuttumassa maksulliseksi. Uutena ilmaisena palveluna jäsenille on tarjolla Metsäselain, joka on älypuhelimeen ladattava ohjelma. ”Metsäselain on kätevä, sillä sen avulla metsässä liikkuessa näkee missä on ja samalla voi tarkastella kunkin alueen kuviotietoja.” Karttapohjaksi saa myös ilmakuvan, mikä tuo uudenlaisen ulottuvuuden tavanomaisiin karttaohjelmiin verrattuna. Metsäselaimen käytön edellytyksenä on, että tilalla on yhdistyksen laatima metsäsuunnitelma. Uusia haasteita Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaksi Ukkola hakeutui, koska halusi työssään uusia haasteita. Toiminnanjohtajan pitää osata monenlaista, ja se vastaa paremmin koulutusta kuin ostomiehen työ. Aika on yhdistyksellekin haasteellinen, joten työtä riittää eikä vain vanhaan voi turvautua. ”Uutta on koko ajan keksittävä”, Ukkola toteaa. Toiminnanjohtaja Juha Ukkola toivoo, että uudet palvelut, kuten Metsäselain houkuttelisivat nuoria metsänomistajia omaan metsään.
• AJASSA 7 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 FA KTA O I KA I S U Maastotaulukoiden digitaalinen aikakausi UUTTA! Tapion huippusuositut Hyvän metsänhoidon suositukset – MAASTOTAULUKOT ovat nyt saatavilla mobiilisti! Pidä keskeisin metsätieto aina mukanasi. Dynaamiset taulukot ja laskurit sekä havainnolliset kuvaesimerkittuovat maastotaulukoihin aivan uuden ulottuvuuden. Muista myös Tapion painetut julkaisut! www.tapionkauppa.fi Maastotaulukot www.tapio.fi/maastotaulukot MIKKO RIIKILÄ SAHAYHTIÖ Kuhmo Oy otti tämän vuoden alussa käyttöön uuden hintaluokan täyshintaisten ja pikkutukkien väliin. Täysihintaisen tukin vähimmäisläpimitta nostettiin 18 senttiin. Männyllä tukkien vähimmäispituus on 40 desimetriä ja kuusella 49 desimetriä. Väliluokkaan menevät mäntyja kuusitukit, joiden latvaläpimitta on 15 ja 18 sentin välillä ja vähimmäispituus 34 desimetriä. Niiden kantohintaa on alennettu 15 prosenttia, siis noin 43 euroa, jos ”oikeiden” tukkien kantohinta on 50 euroa. Lisäksi Kuhmo ostaa mäntyja kuusiparrua aina kahdeksan sentin latvaläpimittaan ja 31 desimetrin vähimmäispituuteen asti. Niistä yhtiö maksaa 5–7 euroa yli kuitupuun kantohinnan. Pystykaupoissa Kuhmo käyttää myös runkohinnoittelua. Kuhmo Oy:n metsäpäällikkö Juhani Pääkkönen perustelee uutta hinnoittelua tarpeella parantaa sahauksen kannattavuutta. Kuhmo nokitti tukkimittaa ensimmäisenä Sahayhtiö nostaa täyshintaisen tukin latvaläpimitan 18 senttiin. Puunmyyjien menetykset eivät silti kohoa pelätyn suuruisiksi. Täysihintaisen tukin on tulevaisuudessa oltava entistä järeämpää, jos Kuhmo Oy:n esimerkki hinnoittelusta yleistyy. Kuhmon tukin hinnoittelu (latvaläpimitan mukaan) VANHA yli 15 cm n. 50 euroa 8–15 cm n. 25 euroa UUSI yli 18 n. 50 euroa 15–18 n. 43 euroa 8–15 n. 25 euroa ”Tämä vastaa paremmin erikokoisten tukkien jalostusarvoa. Sahauksen kannattavuus alkaa parantua, kun tukkien läpimitta ylittää 18 senttiä. Pienemmillä tukeilla on huono käyttösuhde, laatujakauma ja työn tuottavuus.” Pääkkösen mukaan puun myyjät ovat ottaneet uuden hinnoittelutavan vastaan rauhallisesti. ”Muutos ei ole dramaattinen, kun sen laskee euroina.” ”Ei suuri muutos” Muun muassa Kuusamossa toimivan sahayhtiö Pölkky Oy:n metsäpäällikkö Hannu Virranniemi ei näe Kuhmon uutta hinnoittelutapaa merkittävänä muutoksena. ”Olemme iät ajat hinnoitelleet tukit läpimittojen mukaan. Järeistä tukeista maksetaan parempaa hintaa.” Yksityiskohtaisesti Virranniemi ei Pölkyn hinnoittelua avaa. ”Ratkaisevaa puun myyjille on leimikoilta saatava kokonaiskauppahinta.” Hänen mukaansa tukin 15 sentin läpimittaraja on keinotekoinen. ”Kun tukki on 15-senttinen, sen kantohinta on 50 euroa. Latvaläpimitalla 14,5 senttiä hinta putoaa 28 euroon. 15-senttisen tukin hinta on liian korkea sen jalostusarvoon nähden.” Myös puunhankintayhtiö Harvestia on muuttanut Kainuussa tukkien mittoja.Lyhimpiä, alle 43 desimetrin tukkeja tehdään aiempaa vähemmän. Kainuusta Harvestia toimittaa tukkeja muun muassa itävaltalaisen Binderholz-yhtiön omistukseen siirtyneille Lieksan ja Nurmeksen sahoille. ”Meidän on toimitettava sahoille sellaisia tukkeja kuin ne haluavat”, korostaa Harvestian toimitusjohtaja Pekka Kauranen. Sijoittajat huolissaan Alueen metsänhoitoyhdistyksissä muutoksesta ei olla yhtä innoissaan. Esimerkiksi Kuhmon halpuuttamien 15–18-senttisten tukkien osuus puukaupoissa kohoaa usein 30 prosenttiin. Myös lyhimmillä, alle 43 desimetrin tukin mitoilla on suuri vaikutus tukkikertymään Kainuun lyhyenlännissä metsissä. Tukin vähimmäismittojen muutokset huolettavat erityisesti metsäsijoittajia, joista monet ovat ostaneet satoja, jopa tuhansia hehtaareita UPM:n entisiä metsiä. Tukkiprosentti on suoraan verrannollinen puun myyjän saamiin tuloihin. Mitä alemmas se putoaa, sitä tuskaisemmaksi metsän ostolainojen takaisinmaksu käy. M ik ko R iik ilä JUSSI COLLIN HELSINGIN seudun ympäristöpalveluiden (HSY) järjestämä Urbaani puuvaja -kuvakilpailu on ratkennut. Voittajaksi valittiin kirkkonummelainen puuvaja, jonka urbaaniutta, muunneltavuutta ja innovatiivisuutta kilpailun raati kiitteli. Vajan pitkulainen muoto antaa mahdollisuuden hyödyntää sitä tontin rajalla näköesteenä, etuseinän rimoitus on nokkela käytön kannalta ja ulkoasun voi muuttaa lähirakennuksiin sopivaksi, raati arvioi. Parannettavaakin löytyi. Esimerkiksi klapit voisi suojata paremmin. ”Voittajan valinnassa kiinKaupunkipuuvaja sai mallin Urbaani puuvaja -kuvakilpailun voittaja löytyi Kirkkonummelta. nitettiin puun kuivumisen lisäksi huomiota muun muassa puuvajan sopivuuteen pienille kaupunkitonteille, kaupunkiin sopivaan ulkonäköön sekä rakenteen muunneltavuuteen ja kekseliäisyyteen”, energia-asiantuntija Teemu Kettunen HSY:stä kertoo. Kisassa etsittiin esimerkkejä toimivista puunsäilytysratkaisuista, kuvia saatiin 33 erilaisesta puuvajasta. Osa näistä oli visuaalisesti kaupunkiympäristöön sopivia, osa taas edusti perinteistä liiterimallia. Useissa vajoissa oli hyödynnetty kierrätysmateriaaleja kuten kuormalavoja. Vajojen urbaaniudessa oli raadin mukaan suuria eroja. Kuvakilpailuun osallistuneet valokuvat toimivat pohjamateriaalina tämän kevään suunnittelukilpailussa, jossa Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijat kehittävät uudenlaista urbaania puuvajaa. Väärä nimi Edellisen Metsälehden juttuun ”Kuskille saa soittaa” oli toimituksessa livahtanut väärä nimi kuvan alle. Kuvassa on Ponsse-lippiksessä konekuski Riku Karhu, ei korjuuesimies Niko Pettinen. Voittajavajan seinän rimoitusta raati piti nokkelana.
• AJASSA 8 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 600 700 800 900 1000 USD EUR Lähde: Foex Indexes Oy Havusellun euroja dollarihinnat kahden viime vuoden ajalta. Valuutalla on väliä 2014 2015 2016 M ar tt i K ai n u la in en / Le h ti ku va MIKKO HÄYRYNEN H avusellun hinnannousun taittuminen on nostanut analyytikot varpailleen ja ravisuttanut metsäyhtiöiden pörssikursseja. Säikyimmät ovat säpsähtäneet, että siinä meni Kemijärvelle ja Kuopioon kaavaillut sellutehtaat. Kuopio-hankkeen takana olevan Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson ei usko, että tunnelman muutos vaikuttaisi tehtaan toteutumiseen. ”Meidän toiminnassa tähdätään 2050-luvulle saakka. Tässä liiketoiminnassa on vaihteluita nyt niin kuin aina ennenkin. Hetkelliset markkinaheilahtelut eivät vaikuta suunnitelmiin.” Finnpulpin ympäristövaikutusten arviointi valmistui joulukuussa, ja siinä kului sijoittajien rahaa useita miljoonia euroja. Seuraava etappi on ympäristölupa, jota haetaan tänä vuonna. Luvassa säädetään esimerkiksi tehtaan päästörajat. Hintabuumi, jota ei ollut Metsäteollisuustuotteiden hintaseurantoja ylläpitävän Foex Indexes Oy:n selluasiantuntija Timo Teräs on seurannut sellumarkkinoita 1970-luvun alusta saakka. Hän ei ole kokenut erityistä sellubuumia, joten ei ole myöskään buumia, joka olisi taittunut. ”Hinnallisesti parempia jaksoja on ollut, ja halpenemisesta huolimatta sellu on pitänyt hintansa paremmin kuin moni muu raaka-aine.” Havusellun tonnihinta on laskenut vuodessa noin sata dollaria, mutta dollarin vahvistumisen vuoksi useimmilla muilla valuutta-alueilla hinta on pysynyt lähes ennallaan. Investointibuumi toistaiseksi ohi Sellukapasiteettia on rakenteilla enemmän kuin markkinat jaksavat lähivuosina sulattaa. ”Jos sitä kutsutaan investointibuumiksi, niin se on ainakin hetkeksi ohi”, Teräs arvioi. Maailmalla on paljon vanhoja sellutehtaita, joiden sulkeminen parantaa markkinatasapainoa. Etenkin Pohjois-Amerikassa on lukuisia yli 40 vuotta vanhoja soodakattiloita, jotka ovat tulossa käyttöikänsä päähän. ”Sellu on sijoittajille mielenkiintoinen alue edelleen. Vanhaa kapasiteettia korjataan ja muutetaan toisiin sellulaatuihin. Uutta kapasiteettia tarvitaan lisää joskus vuoden 2020 tienoilla.” Sellun menekki irtoaa paperista Markkinasellun toimitukset kasvoivat viime vuonna kolmisen prosenttia. Maailman paperintuotannon ja -kulutuksen kasvu oli nollan ja prosentin väliltä. Markkinasellua ei tuoteta suoraan viereiselle paperitehtaalle, vaan myytäväksi. Sen kysyntää ylläpitävät monet paperin menekistä riippumattomat seikat. Hygieniatuotteissa sellun kulutus kasvaa yli kolmen prosentin vuosivauhtia. Lähinnä tekstiileihin käytettävän liukosellun kysyntä kasvaa vieläkin nopeammin, yli viiden prosentin vauhtia. Yhdessä ne tarkoittavat puoTurhaa huolta sellusta Havusellun hinnan taittuminen ei kampita tehdashankkeita. MIKKO HÄYRYNEN PAPERIN vaikeudet luovat mielikuvaa, että metsäteollisuus tarpoo syvällä. Kiitos kipeidenkin päätösten, totuus on toisenlainen. Stora Enso on tehnyt kuusi peräkkäistä plusmerkkistä vuotta, UPM ja Metsä Group kolme. UPM sai viime vuonna monet investointinsa tuottovaiheeseen. UPM on lyönyt rumpua biopolttoaineistaan, mutta suomalaista metsäyhtiöistä UPM on edelleen eniten paperiyhtiö. Stora Enso teki tuloksensa etenkin Uruguayn sellutehtaalla ja suotuisilla valuuttakursseilla. Stora Enson omistus on enemmän Pohjanlahden tältä puolelta, mutta johto länsipuolelta. Jako toiminee ilman jännitteitä niin kauan kuin tulos on kelvollinen. Kuilun partaalta noussut Metsä Group ei ole paperiyhtiö juuri ollenkaan. Yli puolet liikevaihdosta on sellua, ja osuus kasvaa Äänekosken tehtaan myötä, samoin sellunhintojen ailahtelun tuoma riski. Konsernin kartonkiyhtiö Metsä Board on kiinni oikeassa trendissä, globalisaatiossa ja pakkaamisen kasvussa. Tulosvauhti kiihtyy Tulosta syntyy Suurimpien metsäteollisuuskonsernien keskeiset tunnusluvut. Tuloksissa ovat mukana kertaluonteiset erät. Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board 2015 (suluissa 2014) liikevaihto, milj. € 10 040 (10 213) 10 138 (9 868) 5 016 (4 970) 2 008 (2008) tulos ennen veroja, milj. € 814 (120) 1 075 (667) 468 (330) 167 (78) tulosprosentti 8,1 (1,2) 10,6 (6,8) 9,3 (6,6) 8,3 (3,9) omavaraisuusaste, % 44,6 (40,8) 56 (52,7) 43 (37,9) 46,5 (39,2) henkilöstö 25 680 (27 200) 19 578 (20 414) 9 599 (10 410) 2 601 (3 111) FAKTA len miljoonan tonnin kulutuksen kasvua vuodessa. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Kiinassa tuotantoa onkin siirretty paperimassasta muihin sellulaatuihin. Kiinassa on suljettu saastuttavia olkija ruokosellutehtaita, mikä on tehnyt tilaa puupohjaiselle sellulle. ”Kierrätyskuidun niukkuus on eniten markkinasellun kysyntää tukeva tekijä. Kun kirjoitusja painopaperin kulutus vähenee, vähenee myös kierrätyskuidun kertymä, ja sitä pitää korvata ensikuidulla.” Lisää, mutta annosteltuna Dollarin vahvuus tai heikkous vaikuttaa eniten sellun hintaan. Ekonomistit ennustavat, että euro pysyy lähivuodet dollariin nähden aliarvostettuna, mikä koituu eurohintaisten tuottajien eduksi. Brasilian ja Venäjän valuutat ovat laskeneet dollariin verrattuna vielä enemmän kuin euro, ja niille sellu on hyvin kannattava tuote. ”Suomi on silti moneen muuhun maahan verrattuna ? ksu paikka investoida pitkäkuituselluun”, Teräs uskoo. Sellun kustannuksista puu on isoin palanen. ”Suomen puunhinta on maailman keskiarvon yläpuolella, mutta ei kaikista kalleinta, ja osittain kompensoitavissa sivutuotteilla ja muulla jatkojalostuksella.” Sellun hinnannousun tasaantuminen on aiheuttanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä herkimmille. Asiantuntijan mukaan turhaan. 5 016 (4 970) 2 008 (2008) 10 138 (9 868) liikevaihto, milj. € 10 040 (10 213) 9,3 (6,6) 8,3 (3,9) 10,6 (6,8) tulosprosentti 8,1 (1,2) henkilöstö 25 680 (27 200) 19 578 (20 414) 9 599 (10 410) 2 601 (3 111)
• AJASSA 9 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Ovatko ilmakuvasi vanhoja ja epäselviä? Haluatko tarkkaa tietoa siitä, missä metsät vaativat käsittelyä tai puusto on hakkuukypsää? Blom on Suomen johtava ilmakuvaaja ja metsien inventointipalvelujen tuottaja. Ilmakuvaamme vuosittain kymmeniä tuhansia neliökilometrejä metsäalan ortokuvaja inventointitarpeisiin. Tuoreilla ilmakuvilla ja inventointiaineistoilla autamme sinua tehostamaan toimintaasi, saavuttamaan kustannussäästöjä ja varmistamaan laadukkaan lopputuloksen asiakkaillesi. Ota yhteyttä niin laajennamme maailmaasi. Lasse Turunen, p. 050 491 5180 Mikko Salonen, p. 040 5410 295 Osaava. Luotettava. Joustava. Blom. Tiedätkö, mitä metsässä tapahtuu? Blom Kartta Oy Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Puh 010 322 8940 Email: info.?@blomasa.com blomkartta.? VALTTERI SKYTTÄ SUOMEN metsiä hakataan edelleen perinteisin mallein. Metsäkeskukseen saapuneiden metsänkäyttöilmoitusten perusteella alle prosentti vuoden 2015 hakkuuaikomuksista tähtäsi metsän jatkuvaan kasvatukseen. Lukema oli sama myös toissa vuonna, jolloin uusi metsälaki mahdollisti ensimmäistä kertaa uudet metsänkäsittelytavat. Jatkuva kasvatus eli poimintaja pienaukkohakkuut eivät ole siis kahdessa vuodessa lyöneet itseään läpi. Metsälain uudistamisen aikaan kyselyt osoittivat, että jatkuva kasvatus kiinnosti niin metsänomistajia kuin metsäammattilaisia. ”Odotusarvo jatkuvan kasvatuksen hakkuille oli suurempi, määrät ovat jääneet yllättävän alhaisiksi. Lakimuutoksen aikaisen kiinnostuksen perusteella oletin jatkuvan kasvatuksen hakkuuosuuden nousevan 3–5 prosentin tasolle”, sanoo Metsäkeskuksen kaakkoisen alueen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka. Kokemuksia tarvitaan Vainikan mukaan on monta syytä, miksi kiinnostus jatkuvaan kasvatukseen ei ole näkynyt käytännön tasolla. Metsäammattilaisilla on asiassa suuri rooli. ”Metsäammattilaisemme ovat saaneet vanhojen hakkuumallien mukaisen opin, jossa jatkuva kasvatus oli kiellettyjen listalla. Kokemusta ei ole.” Vainikan mukaan ammattilaisten varovaisuus on ymmärrettävää, sillä metsäntutkimus ei vielä pysty tarjoamaan täysin kattavaa tietoa jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta ja edellytyksistä. Yksi jatkuvan kasvatuksen kompastuskivistä on hintataso, sillä siihen tähtäävissä leimikoissa puiden hinnat jäävät Jatkuva kasvatus on yhä vähäistä Uuden metsälain toinenkaan vuosi ei tuonut merkittävää lisäystä poimintaja pienaukkohakkuisiin. usein harvennushakkuun tasolle, kun korjuukustannukset nousevat perinteistä avohakkuuta korkeammiksi. Metsänomistajan orastava kiinnostus jatkuvaan kasvatukseen hyytyy, kun avohakkuun ja poimintaja pienaukkohakkuun kantohintaero selviää. Lapissa yleisintä Eniten jatkuvan kasvatuksen hakkuuaikomuksia oli viime vuonna pohjoisessa. Lapissa jatkuvan kasvatuksen osuus ilmoituksista oli 2,4 prosenttia ja Kainuussa 1,2 prosenttia. Lapissa suurin osa jatkuvasta kasvatuksesta tapahtuu kuitenkin muualla kuin yksityismetsissä, pääasiassa Metsähallituksen hallinnoimilla valtion mailla. Yksityismetsissä jatkuvaa kasvatusta harrastettiin innokkaimmin Kainuussa, Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Suomen metsiä on vuosikymmeniä hoidettu ja hakattu tasaikäisrakenteisen metsän mallilla. Jos tällaisesta metsästä käydään taivuttamaan eri-ikäisrakenteista eli jatkuvan kasvatuksen mukaista, aikaa menee vuosikymmeniä. ”Vaikka jatkuvan kasvatuksen hakkuumäärät ovat olleet pieniä, niitä tehdään silti tasaisesti. 5–10 vuoden kuluttua olemme viisaampia”, Pekka Vainikka sanoo. Vähiten jatkuvan kasvatuksen hakkuita osuus, % pinta-ala, ha Pohjois-Savo 0,2 131 Etelä-Savo 0,3 149 Keski-Suomi 0,3 169 Keski-Pohjanmaa 0,5 50 Etelä-Pohjanmaa 0,5 114 Eniten jatkuvan kasvatuksen hakkuita osuus, % pinta-ala, ha Lappi 2,4 1 966 Kainuu 1,2 640 Päijät-Häme 1,1 159 Uusimaa 1 179 Pirkanmaa 1 338 Koko maa 0,9 5 171 Eniten jatkuvan kasvatuksen hakkuita, yksityismetsät: Hyrynsalmi (Kainuu) poimintahakkuita 107 hehtaaria (8,9% hakkuista), Rovaniemi (Lappi) pienaukkohakkuita 52 hehtaaria (0,8% hakkuista) Eniten jatkuvan kasvatuksen hakkuita, kaikki metsät: Kittilä (Lappi) poimintaja pienaukkohakkuita 500 hehtaaria (8,1% hakkuista) Lähde: Suomen metsäkeskus, hakkuutapatilasto 2015 Kittilä jatkuvan kasvatuksen ykkösalue Tasa ja eri Uusi metsälaki on sallinut kahden vuoden ajan metsän eri-ikäisrakenteisen eli jatkuvan kasvatuksen. Jatkuvassa kasvatuksessa metsään luodaan eri-ikäistä puustoa poimintaja pienaukkohakkuilla . Suurin osa Suomen metsistä kasvaa yhä tasaikäisrakenteisina. Tasaikäisrakenteisessa kasvatuksessa metsäalue kasvaa samaa tahtia taimikosta tukkipuustoksi, joka kaadetaan avotai siemenpuuhakkuulla. E rk ki O ks an en / Lu ke
• AJASSA 10 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 K u va aj a MIKKO RIIKILÄ, teksti ANNA BACK, kuvitus A vainsana on Big Data. Verkkotietosanakirja Wikipedia määrittelee sen seuraavasti: ”Big data on erittäin suurten, järjestelemättömien, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, jakamista, etsimistä, analysointia sekä esittämistä tilastotiedettä ja tietotekniikkaa hyödyntäen.” Metsäsektorilla on pari vuotta työstetty kunnianhimoista Forest Big Data -hanketta, jolla mielitään metsästä karttuvien tietovuorien kimppuun. Lähteitä on lukuisia: metsänkäyttöilmoituksia, kemeratietoa, laserkeilauksia, satelliittikuvia, valtakunnan metsien inventointia ja omavalvontalappuja. Aiemmin vähälle huomiolle jäänyt tietolähde voivat olla hakkuukoneet, jotka mittaavat joka päivä vähintään miljoona puuta. Nykyisin niiden keräämää tietoa käytetään vain metsämaksujen perusteena. ”Tämä tieto on tutkimuksen huonoimmin hyödynnetty potentiaali”, korostaa kehitysjohtaja Pekka T. Rajala Stora Ensosta. Hakkuukoneet voitaisiin valjastaa keräämään monin verroin enemmänkin metsätietoa. ”Metsäkoneet ovat tulevaisuudessa ainoita, joiden on pakko liikkua metsissä. Niistä tulee tärkeä metsätiedon lähde”, Rajala ennustaa. Tuloksia jo lähivuosina ”Olennaista on, että tiedon keruu, varastointi ja analysointi voidaan automatisoida”, sanoo tutkimusjohtaja Jarmo Hämäläinen Metsätehosta, metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen yhteisestä tutkimuslaitoksesta. Tietovuorten louhinta vaatii ymmärryksen ylittävää osaamista ja musertavaa tietojenkäsittelyvoimaa. Puhutaan datafuusioista ja Euroopan avaruusjärjestön osallistumisesta. Maallikkokin tunnistaa tavoitteet. Tuleva tietojärjestelmä kuvaa puustot kautta Suomen paikkaan sidottuina runkolukusarjoina – siis montako eri paksuista puuta hehtaaria kohti on. Hyviä toiveita on saada tietoa myös puiden laadusta. Tämä tarjoaisi aidot edellytykset sähköiselle puukaupalle. Perinteisesti runkolukusarja on edellyttänyt kalliita mittauksia. Joka puusta on tarvittu vähintään läpimittatieto, kuten ammoin pystymittauksissa. Uuden metsävaratiedon runkona on ilmasta tehdyn laserkeilauksen puustoja maastotieto, joka paikantuu sivultaan 16-metrisille ruuduille. Suomen metsäkeskus on keilannut jo puolet Suomen metsistä, ja keilauskierros valmistuu vuosikymmenen loppuun. Ilmakeilauksin saadaan tieto puuston kokonaismäärästä, mutta puulajeittain luokiteltua runkolukusarjaa ei pystytä tuottamaan. Esimerkiksi hakkuukoneiden tuottamalla mittaustiedolla keilaustiedon tulkintaa voidaan tarkentaa. ”Tätä on jo kokeiltu UudenKohta louhitaan ISOA METSÄDATAA Luvassa on ilmiömäisen tarkkaa metsätietoa, kun eri lähteistä kertyvää tietovuorta aletaan hyödyntää ja jyvät seulotaan järjestykseen. Esimerkkejä Forest Big Datan käyttökohteista vaavavavaava K u va K u va K u vaavavavv K u v K u v aj a aj a aj a aj a aj aj aj a ajajjajja METSÄNHOITOPALVELUT PUUNKORJUUN JA METSÄNHOIDON TYÖMAASUUNNITTELU SÄHKÖINEN PUUKAUPPA ALUEELLISET HAKKUUMAHDOLLISUUDET
• AJASSA 11 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 maan metsissä”, Metsätehon erikoistutkija Tapio Räsänen kertoo. Puun laatuakin voidaan ehkä ennustaa, jos sahojen tekemän tukkien läpivalaisussa kerätty tieto onnistutaan palauttamaan tukkien kasvupaikalle laserkeilausaineistojen tulkinnan tueksi. Myös hakkuukoneet voivat tuottaa tietoa tehtyjen puiden laadusta. Karsimaterät saadaan havainnoimaan rungon oksikkuutta, ja hakkuukouraan asennettu kamera kuvaisi tukkien katkaisupinnat. ”Tavoitteena on löytää yhteys ulkoisten tunnusten ja tukin todellisen laadun välille”, Räsänen toteaa. Puukartta opastaisi Todellinen harppaus tehdään, kun hakkuukoneisiin asennetaan puustoa maasta kuvaavat laserkeilaimet. Kone keilaisi puustoa jokaiselta työpisteeltään. Keilainkuvia yhdistäen muodostuisi puukartta harvennettavalta metsikkökuviolta. Kartta kertoisi jää vien puiden sijainnin, runkojen muodon ja mitat sekä puustotunnukset. ”Samalla voitaisiin kehittää kuljettajaa sekä harvennusvoimakkuudessa että poistettavien puiden valinnassa opastava järjestelmä”, Rajala ennustaa. Tätäkin on jo kokeiltu, ja laitteita alkaa olla tarjolla yhä edullisemmin. Myös metsänhoitoon saadaan nykyistä tarkempaa tietoa eri lähteitä yhdistellen. Tieto maalajista, korkeussuhteista ja kosteusindekseistä tarkentaisi metsänviljelyn suunnittelua. Toisaalta metsänviljelyssä ja taimikonhoidossa karttuu tietoa taimimääristä. Jatkossa istutuskone voi tuottaa tarkan paikkatiedon jokaiselle taimelle ja olosuhdetiedon sen kasvupaikalle. Entistä tarkempi, 16 metrin hiloille kohdennettu metsävaratieto mahdollistaisi aidosti dynaamisen metsäsuunnittelun. Toimenpidekuvioita voitaisiin muokata tarpeen ja tilanteen mukaan puustotietojen tarkkuuden kärsimättä. ”HAKKUUKONEIDEN TIETO ON TUTKIMUKSEN HUONOIMMIN HYÖDYNNETTY POTENTIAALI.” Hakkuukoneiden tuottamat puukartat tarkentaisivat osaltaan puustotietoja. Myös maastot ja tiestö hallintaan Joensuulainen Arbonaut-yhtiö on osana metsäistä Big Dataa kehittänyt metsämaiden kantavuuden arviointia ja luonut korjuuolosuhteiden viisiportaisen luokituksen. Lähtökohtina ovat maastomallit, maaperä-, puustoja ojitustiedot, myöhemmin myös sademäärä ja muut muuttuvat olosuhdetiedot. Puutavaran kuljetusten ohjaamiseen sekä metsätiestön kuntoarvioihin haetaan lisätehoa joukkoistamalla tiedonkeruuta. Tätä varten autojen kojelautakameroita ollaan valjastamassa tiedonkeruuseen. ”Puutavara-autot, metsäkoneita siirtävät lavettiautot ja metsäammattilaiset liikkuvat metsäteillä säännöllisesti, ja heidän kojelautakameransa voisivat kuvata tienäkymää. Kuvien tulkintakin voidaan automatisoida”, Hämäläinen kaavailee. Tavoitteena on Forest Digiroad -tietokanta, josta esimerkiksi tieolot ja kääntöpaikkojen laatu selviävät. METSÄTIEVERKKOJÄRJESTELMÄ DYNAAMINEN METSÄSUUNNITTELU FOREST BIG DATA kokosi metsäalan yhtiöt, konevalmistajat ja tietonikkarit yhteen alan terävimmän tutkijajoukon kanssa. ”Parivuotinen hanke on valmis ja tuloksia odotellaan viimeistään parin vuoden kuluttua”, toteaa Metsätehon Jarmo Hämäläinen. Jatkokin on varmennettu. Hanke pääsi osaksi hallituksen kärkihankeohjelmaa, maaja metsätalousministeriön ”Puuta liikkeelle ja uusia tuotteita metsistä”. Stora Enson Pekka T. Rajala näkee, että puolueeton Metsäkeskus on luontevin taho karttuvan metsätiedon käsittelijäksi ja jakajaksi. Metsäkeskuksen metsätiedon palvelupäällikkönä toimivan Jorma Jyrkilän mukaan Metsäkeskus on hakenut Metsätieto ja sähköiset palvelut -hankkeelle kahden miljoonan euron kärkihankerahoitusta. Rahaa ei vielä ole myönnetty. ”Näen että meidän roolinamme on viedä tulokset käytäntöön hyödyntämään sekä metsänomistajia että metsäalan toimijoita.” Monimuotoisen tietovuoren louhintaa ja jalostamisen menetelmiä pohditaan muun muassa Tampereen teknillisessä yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja VTT:ssä. Metsätoimijoiden lisäksi mukana ovat muun muassa metsäkonevalmistaja Ponsse ja metsätietoyrityksiä. Hanke on osa laajaa kansallista Data to Intelligence -ohjelmaa, jossa pyritään terästämään Suomen kilpailukykyä älykkäillä tietojenkäsittelyteknologioilla. Metsäväen ison datan hanke on ainutlaatuinen. Esimerkiksi Ruotsissa ei vastaavaa metsäsektorin yhteistä kehittämishanketta ole vireillä. Suomessakaan muut toimialat eivät ole samanlaiseen ponnistukseen lähteneet. Tuloksia nopeasti JÄRJESTELMÄ DYNAAMINEN METSÄSUUNNITTELU KATKONNAN OHJAUS METSÄKONEENKULJETTAJAA AVUSTAVAT JÄRJESTELMÄT JALOSTUSARVOPERUSTEINEN TUOTANNON OHJAUS
• AJASSA 12 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 10,6 miljoonaa kuutiota Havusahatavaran tuotanto Suomessa vuonna 2015. Lähde: Metsäteollisuus ry P U U KAU P PA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 3–6 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,86 ? 53,53 ? 41,26 ? 15,23 ? 16,57 ? 15,09 ? 21,65 ? 22,95 ? Uudistushakkuu 54,53 ? 54,49 ? 42,74 ? 16,97 ? 17,85 ? 16,84 ? 23,79 ? 23,71 ? Harvennushakkuu 45,99 ? 46,20 ? 35,93 ? 14,39 ? 14,84 ? 13,90 ? 19,56 ? 20,90 ? Ensiharvennus 37,09 ? 11,10 ? 10,58 ? 10,77 ? Hankintahinnat 55,53 ? 54,98 ? 45,87 ? 27,29 ? 29,98 ? 28,55 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,74 ? 54,15 ? 43,18 ? 15,25 ? 16,34 ? 14,87 ? 20,87 ? 22,10 ? Uudistushakkuu 56,43 ? 55,16 ? 44,64 ? 17,00 ? 17,85 ? 16,89 ? 22,68 ? 23,59 ? Harvennushakkuu 47,58 ? 47,04 ? 37,22 ? 14,81 ? 14,76 ? 13,89 ? 20,34 ? Ensiharvennus 11,29 ? 9,94 ? 10,80 ? Hankintahinnat 57,27 ? 54,84 ? 47,45 ? 28,14 ? 28,65 ? 29,33 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,91 ? 54,68 ? 40,69 ? 15,12 ? 17,14 ? 15,09 ? 20,74 ? Uudistushakkuu 55,16 ? 55,50 ? 42,04 ? 16,28 ? 18,31 ? 16,71 ? 21,81 ? Harvennushakkuu 47,23 ? 47,22 ? 35,77 ? 14,62 ? 15,19 ? 14,11 ? 20,00 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 58,05 ? 57,47 ? 46,10 ? 28,31 ? 31,20 ? 28,23 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,99 ? 51,88 ? 35,14 ? 16,00 ? 15,88 ? 22,97 ? 23,78 ? Uudistushakkuu 54,71 ? 52,67 ? 36,80 ? 17,89 ? 17,32 ? 24,95 ? 24,64 ? Harvennushakkuu 44,54 ? 43,00 ? 14,58 ? 14,78 ? 20,47 ? Ensiharvennus 11,31 ? 11,25 ? Hankintahinnat 52,82 ? 51,33 ? 27,12 ? 27,94 ? MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuva P orissa UPM:n Seikun sahalla hiljattain käyttöönotettu tukkien lajittelulinja ei entiseen tapaan jymäyttele tukkeja lokeroiden metallikarikoita vasten, vaan pudottelee betonilokeroihin. Uusi lajittelulinja on yllättävän hiljainen. Betonilokeroiden lisäksi melua vaimentaa se, että kovimmat melupaikat ovat rakennuksen sisällä ja perinteisen kolisevan kiramon eli tukinnostajan sijalla on pehmeä-äänisempi ruuvikiramo. ”Äärimmäisen kallista, mutta pitemmän päälle erinomainen ratkaisu”, sahanjohtaja Matti Nordberg myhäilee. Syitä panostukselle oli monia, mutta mikään ei yksin todista investointia kannattavaksi. Sahat ovat usein vanhaa perua vesistöjen äärellä, ja kesäilloissa työn ääni kiirii kauas. Se on kuljettimien kolinaa ja tukkilajittelun jymähtelyä, mutta ei juurikaan terien ulvontaa, sillä itse sahaus tapahtuu rakennuksen sisällä. Kaikki eivät enää ajattele, että leipätehdas koliskoon, sillä harvalla on sahaan omaa kytköstä. Seikun saha sijaitsee keskellä Porin kaupunkia. Maksukyvyn äärellä Puustamaksukyky koostuu monesta asiasta, kuten sahan tukinlajittelulinjan betonilokeroista. MIKKO HÄYRYNEN VIEREISESSÄ jutussa esitelty Seikun saha on 80-prosenttisesti vientisaha. Kiina on sen suurin vientimaa, sitten tulevat kotimaa ja Ranska. Kiina on yllättävänkin ympäristötietoinen markkina ollakseen matalan elintason maa. Kiina on maailman suurin huonekaluvalmistaja, ja muutama vuosi sitten siellä kiellettiin mdf-levyn käyttö lastenhuoneiden kalusteissa mahdollisten terveyshaittojen vuoksi. ”Siihen saumaan pääsimme kiinni. Tavara menee huonekaluvalmistajille”, sahanjohtaja Matti Nordberg sanoo. Kiinan veto koskee nimenomaan kuusisahatavaraa. Huonekalupuuna mänty ei ole saanut samaa nostetta, koska ennemmin tai myöhemmin männyn oksat alkavat näkyä maalin alta. Kiinassa sahatavaralta edellytetään serti? kaattia. PEFC-merkki käy, mutta FSC:n paino on nousussa. FSC on mielletty ympäristötietoisten länsimarkkinoiden sertifikaatiksi. Nordbergin mukaan sitä kysytään entistä enemmän myös Itä-Euroopassa, missä Ikealla on tuotantoa. Ympäristötietoinen Kiina
• AJASSA 13 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,30 ? 53,85 ? 39,99 ? 15,25 ? 16,98 ? 15,25 ? 21,06 ? Uudistushakkuu 55,12 ? 54,84 ? 41,51 ? 17,08 ? 18,29 ? 17,24 ? 22,89 ? Harvennushakkuu 46,43 ? 46,71 ? 35,00 ? 14,88 ? 15,25 ? 14,42 ? 20,20 ? Ensiharvennus 11,94 ? 11,74 ? 10,80 ? Hankintahinnat 55,10 ? 54,16 ? 44,63 ? 27,67 ? 29,78 ? 28,33 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 48,99 ? 48,96 ? 15,30 ? 15,30 ? 21,31 ? 21,86 ? Uudistushakkuu 50,77 ? 49,87 ? 17,14 ? 17,12 ? 23,63 ? Harvennushakkuu 43,87 ? 43,69 ? 13,34 ? 12,85 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 52,24 ? 51,65 ? 26,1 ? 28,24 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,20 ? 52,15 ? 40,74 ? 14,62 ? 15,76 ? 14,70 ? 21,10 ? 22,03 ? Uudistushakkuu 53,99 ? 53,23 ? 42,16 ? 16,70 ? 17,31 ? 16,49 ? 22,35 ? 23,05 ? Harvennushakkuu 45,71 ? 44,55 ? 35,98 ? 14,05 ? 14,27 ? 13,39 ? 19,46 ? 19,40 ? Ensiharvennus 35,00 ? 10,10 ? 9,70 ? 10,52 ? Hankintahinnat 54,05 ? 53,00 ? 44,93 ? 27,73 ? 27,89 ? 29,40 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 6 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 17 229 Pohjanmaa 22 205 Lounais-Suomi 46 116 Häme-Uusimaa 54 981 Kaakkois-Suomi 63 101 Pirkanmaa 48 882 Etelä-Savo 73 209 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 38 449 Keski-Suomi 72 044 Pohjois-Savo 41 795 Pohjois-Karjala 41 869 Kainuu 14 709 Pohjois-Pohjanmaa 36 220 Lappi 42 437 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2012 2013 2014 2015 2016 viikot 1–6, 2016 2014 Koko maan viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 1–2 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 2015 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Keski-Suomessa 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 45 50 ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 613 249 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 6 Betonilokeroiden ennakoidaan yleistyvän isoilla sahoilla ja asutuksen lähellä, sillä ympäristölupien melurajojen kiristämiseen on ainakin tekniset perusteet. Pienille sahoille investointi saattaa olla liian hintava. Kauempana kylältä olevat sahat saanevat kolista rauhassa vielä pitkään. Kohti tehdasmittausta Lajittelulinja on entistä nopeampi, ja suurin osa tukkisumasta voidaan purkaa suoraan autosta linjalle, jolloin kentälle purun työvaihe jää pois. Tekninen valmius puuerien erilliseen seurantaan ja tehdasmittaukseen paranee. ”Etenkin hankintaja käteiskauppapuuta tullaan siirtämään tehdasmittaukseen ja vähentämään tienvarsimittausta”, aluejohtaja Tero Nieminen sanoo. ”Valmius ostaa hankintapuuta paranee.” Jokaisen linjassa menevän tukin tiedot tallennetaan, ja tekniikan puolesta Seikun saha on valmis siirtymään tukkikohtaiseen laatuhinnoitteluun vaikka heti. Toinen asia on, onko sille ns. poliittinen tahto. Voisi ajatella, että tehokkuusinvestoinnin tuoma hyöty kuuluu yksin investoijalle, mutta se leviää moneen suuntaan – pikkuisen kantohintoihin, lopputuotteeseen, palkkoihin. Seikun sahan hankinta-aluetta ovat Satakunta sekä lähialueet Varsinais-Suomesta ja Pirkanmaalta. Kuusitukin hakkuumahdollisuudet eivät ole läheskään täyskäytössä, minkä perusteella voi olettaa, että puukaupoista neuvotellaan ostajan ehdoilla. Äänekosken sellutehdas vaikuttaa kuitenkin siten, että puunhankintaa on tiivistettävä todennäköisesti koko Suomessa, myös Seikun sahan pääasiallisella hankinta-alueella. Seikun saha käyttää yli 800 000 kuutiometriä kuusitukkia vuodessa. Investointi ei vaikuta puunkäyttöön. Lajittelulinjan uudistuksen jälkeen UPM:llä ei ole menossa merkittäviä kotimaan mekaanisen puunjalostuksen panostuksia. Kokemäenjoen toiselle puolelle rakennetaan asutusta ja vastarannalle kuuluvan melun raja on tiukentunut. Helpompia tukkinippuja Aikaisempi lajittelulinja oli 45 vuotta vanha ja käyttöikänsä päässä. Uudelle lajittelulinjalle ennakoidaan pitempää ikää, sillä lokerot ja linja eivät enää ole kiinni toisissaan. Vanhassa systeemissä jokainen lokeroon putoava tukki täräytti paitsi lokeroa, myös tukkilinjaa. Investointi parantaa rahtusen tehokkuutta, sillä tukit asettuvat tasapäisiksi nipuiksi, jolloin ne ovat pyöräkuormaajalle helpompia käsiteltäviä. Tukkikenttä voidaan täyttää tiiviimmin, jolloin sahalla on enemmän puskurivarastoa häiriöiden varalta. Seikun sahan uusi tukinlajittelulinja pudottelee tukit betonilokeroihin. Investointi tuo rahtusen enemmän tuottavuutta ja puustamaksukykyä, mutta ei pidä meteliä itsestään.
• 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 LIINA KJELLBERG, teksti JUHA METSO, kuvat J ykevät kuuset nousevat seinäja karhunsammalen peittämästä maasta pyhtääläisessä metsässä Kymenlaaksossa. Runkojen paksuus ei jätä epäilyksen sijaa, kuusikko on uudistuskypsä. ”Taloudellisessa mielessä kuusikko olisi voitu uudistaa jo parikymmentä vuotta sitten. Se sijaitsee kuitenkin niin lähellä metsänomistajan taloa, että sillä on myös maisemallista arvoa”, sanoo metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson metsäasiantuntija Terhi Tuominen. Puuston järeys on hänen mukaansa ensimmäinen asia, jota katsotaan, kun mietitään, kannattaako metsää kasvattaa edelleen vai uudistaa. Joskus ulkonäkö kuitenkin pettää. Kuusikon vieressä oleva männikkö näyttää ensisilmäyksellä harvennusta kaipaavalta varttuneelta metsältä. Vilkaisu metsäsuunnitelmaan paljastaa sen kuitenkin noin sadan vuoden ikäiseksi. ”Jos tietää, että puusto on yli sadan vuoden ikäistä, kannattaa se uudistaa”, Tuominen sanoo. Metsän historian tunteminen helpottaa hänen mukaansa muutenkin uudistushakkuun ajankohdan päättämistä. Esimerkiksi alikasvoskuusikosta syntynyt kuusikko saattaa satavuotiaana näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Laidunalueena olleiden metsien arvo taas ei välttämättä iän myötä juuri kasva, sillä neljäsosa puista on todennäköisesti lahoja. Tuotto avuksi Yleisenä ohjenuorana Tuominen kehottaa miettimään, saako puustoon sitoutuneen rahasumman tuottamaan enemmän siten, että kasvattaa puustoa edelleen vai siten, että hakkaa puuston ja sijoittaa hakkuusta saadut rahat johonkin muuhun – ostaa esimerkiksi osakkeita tai lyhentää lainaa. Taloudellisen tarkastelun lähtökohtana on metsän arvokasvu eli se, miten paljon puuston arvo muuttuu esimerkiksi vuodessa. Puuston arvo kasvaa varsinkin silloin, kun puut M E T S Ä S T Ä 14 M E TSÄ N H O I TO Uudista järeää Metsänuudistaminen perustuu puuston kokoon, mutta puuston ikäkin kannattaa tarkistaa. Huomioi järeys muuttuvat kuitupuista tukkipuiksi. Kun verrataan arvokasvua metsään sitoutuneeseen pääomaan eli metsämaan ja puuston arvoon, saadaan selville suhteellinen arvokasvu. Se kertoo, millaista tuottoa metsästä saa. Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa on arvioitu, mikä puuston keskiläpimitan tulee uudistettaessa olla, jos metsän tuottovaatimus on kahdesta kolmeen prosenttia. Etelä-Suomessa kuusikko tulee suositusten mukaan uudistaa, kun sen keskiläpimitta on 26–32 senttimetriä. Keski-Suomessa vastaava luku on 25– 30 ja Pohjois-Suomessa 22–26 senttimetriä. Männyllä vastaavat luvut ovat Etelä-Suomessa 22–32, Keski-Suomessa 22–28 ja Pohjois-Suomessa 21–27 senttimetriä, rauduskoivulla Etelä-Suomessa 27–32, Keski-Suomessa 26–30 ja Pohjois-Suomessa 21–23 senttimetriä. Mitä laadukkaampi puusto on ja mitä ravinteikkaammalla kasvupaikalla se kasvaa, sitä järeämmäksi se kannattaa kasvattaa. Puuston ikää käytetään uudistamisperusteena läPuuston järeys on Terhi Tuomisen mukaan ensimmäinen asia, jota katsotaan, kun mietitään metsänuudistamista. hinnä huonosti kasvaneissa tai hoitamattomissa metsissä. Katse latvuksiin Aina puuston arvo ei kasva. Esimerkiksi tuhohyönteiset ja -sienet voivat laskea puuston arvoa nopeastikin. Silloin metsä kannattaa uudistaa mahdollisimman nopeasti. Varsinkin kuusikot muuttuvat Tuomisen mukaan vanhetessaan herkiksi erilaisille tuhonaiheuttajille. Pyhtääläisessä kuusikossa lähempi tarkastelu paljastaa, että uudistushakkuulla alkaa olla jo kiire. Yksittäinen tuulenkaato näyttää juurikäävän lahottamalta ja kuusten rungoissa näkyy paikoin pihkavuotoa, mikä on Tuomisen mukaan merkki siitä, että puuta vaivaa jokin. Lisäksi puiden vihreän latvuksen osuus on käynyt vähiin. ”Kuusen pituudesta vähintään puolet pitäisi olla vihreää latvusta. Kun latvus muuttuu pyöreäksi ja alkaa muistuttaa avattua sateenvarjoa, on pituuskasvu päättynyt. Loppu on lähellä myös silloin, jos latvuksesta alkaa näkyä läpi”, Tuominen sanoo.
• METSÄSTÄ 15 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Hän arvioi, että kuusikon arvo on tällä hetkellä noin 15 000 euroa hehtaarilta. Ensi vuonna summa voi kuitenkin olla jo 500 euroa pienempi. Ei rajoituksia Pari vuotta sitten voimaan tullut uusi metsälaki ei aseta uudistushakkuun ajoitukselle minkäänlaisia ehtoja. Periaatteessa metsän voi siis uudistaa minkä ikäisenä tahansa. Käytännössä se ei kuitenkaan kannata. ”Uudistuskypsästä metsästä voi Etelä-Suomessa parhaimmillaan saada 15 000 euroa hehtaarilta. Ensiharvennusikäisen metsän uudistushakkuu tuottaisi vain 2 500 euroa hehtaarilta”, Tuominen sanoo. Jos siis tarvitsee kipeästi rahaa, kannattaa nuoret metsät hänen mukaansa pikemminkin myydä kokonaan kuin uudistushakata. Poikkeus ”KUUSEN PITUUDESTA VÄHINTÄÄN PUOLET PITÄISI OLLA VIHREÄÄ LATVUSTA.” Vinkit uudistushakkuuseen Ota hakkuun lähtökohdaksi puuston järeys. Uudista ajoissa. Mieti, tuottaako metsän kasvu riittävästi. Uudista metsätuhoalueet nopeasti. Tee ylispuuhakkuu ajoissa. Älä viivyttele vajaatuottoisten metsien uudistamisessa. Tutustu metsän historiaan. Jos puut ovat yli satavuotiaita, ei niitä kannata enää kasvattaa, vaikkeivät ne yltäisikään tavoiteltuun järeyteen. Varsinkin kuusikot muuttuvat vanhetessaan herkiksi erilaisille tuhonaiheuttajille. Pihkavuoto kielii, että kuusikossa ei ole kaikki kohdallaan. Jos kaadettavien puiden alle syntyneet taimet kasvavat liian suuriksi, ne katkeavat hakkuussa. Huonokasvuisen tai liian harvan puuston uudistamista ei kannata viivytellä. LIINA KJELLBERG JOS metsäpalstalla on useampi uudistuskypsä kuvio, kannattaa uudistamisjärjestys miettiä tarkasti, sanoo metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson metsäasiantuntija Terhi Tuominen. Kiireisimpiä ovat hänen mukaansa tuhoutumisvaarassa olevat kohteet. Tällaisia ovat esimerkiksi tuhohyönteisten tai -sienten vaivaamat metsät ja sellaiset metsät, joissa myrskyt ovat kaataneet puita. Toisena jonossa ovat kohteet, joilla uusi puusto aiotaan osittain tai kokonaan perustaa uudistuskypsän puuston alle syntyneistä taimista. Tällöin kyseessä on ylispuuhakkuu. Jos taimet kasvavat liian suuriksi, katkeavat ne hakkuussa. Seuraavaksi uudistetaan vajaatuottoiset metsät, niiden jälkeen jo kasvunsa päättäneet metsät. Viimeisenä uudistamisvuoroon tulevat sellaiset metsät, jotka kasvavat edelleen, mutta joiden paras kasvu on takana. ”Oikea kohdevalinta vaikuttaa merkittävästi metsän pitkän aikavälin tuottoon”, Tuominen sanoo. Tuhoalueet jonon kärkeen Uudista vajaatuottoinen Kun latvuksista alkaa näkyä läpi, on puiden kasvu päättynyt. Katso latvuksiin tästä ovat vajaatuottoiset metsät tai sellaiset alueet, joilla puuntuotos on väärän puulajin tai liian harvassa kasvavan puuston takia pieni. ”Esimerkiksi heikkotuottoisille pelloille on usein syntynyt haavikko. Haapaa ei kuitenkaan yleensä kannata kasvattaa kovin järeäksi, sillä haapapuusta saa usein vain haapakuidun hinnan, vaikka puu olisi kuinka suurta”, Tuominen sanoo. Älä viivyttele Tarkista puuston ikä Tarkkaile puita Tee ylispuuhakkuu ajoissa
• 16 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat J J ostain syystä oikeat kaamosretket olivat jääneet niin minulta kuin monelta ystävältänikin tekemättä. Pääsyy oli varmaankin se, että napapiirin pohjoispuolelle on kotipaikoiltamme jonkin verran matkaa – Suomi on pitkä maa. Lisäksi pimeää on täältäkin löytynyt loppuvuodesta aivan riittämiin, etenkin viime vuosina, kun kunnon talven tulo on entisestään viivästynyt joulun jälkeisiin aikoihin. Alkaneena vuonna kaamospuute päätettiin korjata kertaheitolla kuntoon. Suunnittelimme viikon mittaisen retken kunnon erämaahan aikana, jolloin kuu ei kumota eikä päivä paista –kohteena Inarin Vätsäri. Vätsärin erämaa sijoittautuu Inarinjärven koillisja itäpuolelle, vasten Venäjän ja Norjan rajaa. Alue on syrjässä ja huonojen kulkuyhteyksien takana, joten odotettavissa oli, ettemme retken aikana kohtaisi muita ihmisiä. Poistumme metsään retken lähtöja päätepisteenä toimineelta Sanilan poMETSÄSTÄ Vätsärin erämaassa on käyty metsäsotiakin, mutta kaamoksen etsijälle alue on vertaansa vaille. kt rotilalta Kirakkajärven kylältä. Ennen lähtöä pitkän ajan sääennuste lupasi alueelle rapsakkaa 15–20 asteen pikkupakkasta ja pilvistä, joten luvassa oli hakemaamme talvikaamosta yllin kyllin. Vätsärin metsäsota Alue tunnetaan paremmin Kessin–Vätsärin erämaana, ja etenkin Kessin nimi on metsäasioita pidemmän aikaa seuranneille hyvinkin tuttu. Siellä käytiin yksi ensimmäisistä ”metsäsodista”, kun Inarinjärvestä Jäämereen laskevaan Paatsjokeen tehtiin Virtaniemessä 1987 silta ja sillasta pohjoiseen metsäautotiet Kessinkairan hakkuita varten. Hakkuusuunnitelma nosti luonnonsuojelijat takajaloilleen. Kiistan jälkiselvittelyissä perustettiin 1991 Vätsärin erämaa-alue, kooltaan 1 550 neliökilometriä. Tosin Vätsärin–Kessin metsiä oli hakattu jo paljon aiemmin: norjalais-englantilainen yhtiö Atif osti 1915 konsessiokauppana metsähallitukselta Inarin Paatsjoen vesistöalueelta kaksi miljoonaa tukkia. Ostetut tukit oli savotoitava 15 vuoden aikana. Kessin alue hakattiin talvella 1929–30. Hakkuut tehtiin määrämittaharsintana ja puut uitettiin laskujokia pitkin Norjaan. Noiden savotoiden jäljiltä Vätsäristä puuttuvat monin paikoin isot petäjät ja myös kelot, ne joutuivat metsäkämppien lämmityspuiksi (lähde: Tapio Tynys, toim. Vätsäri – Erämaa järven takana). Vätsärin erämaa on erittäin rikkonaista maastoa. Vesistöjä on mahtavan Inarinjärven lisäksi varmaankin eniten Suomessa: isompia ja pienempiä järviä, lampia ja näiden välisiä laskujokia ja -puroja. Alueen kartta on kuin sininen tilkkutäkki. Lisäksi maat ovat erittäin kivikkoisia ja tunturit pääosin matalia, laakeita kumpareita. Ilmastomuutos näkyy Erämaa-alueen pohjoisosassa menee nykyinen männyn metsäraja. Norjan rajaa vasten maasto nousee ylängöksi ja on lähes pelkkää tunturikoivikkoa – se vähä, mitä siitä on 60-luvun tunturimittarintoukan (Epirrita autumnata) hyökkäyksen ja porojen laiduntamisen jäljiltä jäänyt jäljelle. Eron puustossa huomaa selvästi, kun katsoo poroaidan yli Norjan puolta. Retkireittimme ei vienyt metsärajalle, mutta lähellä oltiin. Metsäinen puusto, lähinnä mäntyä, kasvaa vain ”HIENOVARAINEN, HITAASTI LISÄÄNTYVÄ JA VÄHENEVÄ KAAMOSVALO MUOTOILI KUVAUSKOHTEET KAUNIISTI ESIIN.” Pakkanen paukkui ja se näkyy myös kasvoista.
• 17 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 METSÄSTÄ alavammilla paikoilla, mutta kun nousee harjanteiden päälle, on niille kehittynyt nuoria puita. Täällä huomaa konkreettisesti ilmastomuutoksen vaikutuksen: puuston raja siirtyy vääjäämättä pohjoiseen ja tuntureiden kuvetta ylös. Alkumatka retkestä hiihtelimme pääosin nuorissa talousmetsissä, ja vasta Tuulipään retkellä poikkesimme varsinaiselle Vätsärin erämaa-alueelle. Tuulipään rinteiden petäjistä näkee niiden olevan tyypillisiä ääriolosuhteiden puita. Monestakaan ei tule edes yhtä kunnon tyvitukkia, joten valtakunnan mitassa Vätsärin metsillä ei juuri ole metsätaloudellista merkitystä – jo pitkien kuljetusmatkojen takia. Oli siis täysin oikein rauhoittaa alue nykyiseen luonnontilaan. Tulevaisuudessa näiden syrjäisten luonnontilaisten alueiden arvo tulee entisestään kasvamaan. Kaikki eivät halua vaeltaa pitkissä ihmisletkoissa sorastettuja polkuja täyteen pukatuille kämpille, kuten on käynyt suosituimmille retkipaikoille, esimerkiksi Saariselällä. Kaunista kaamosvaloa Nykyihmiset ovat valtaosin kerääntyneet kirkkaasti valaistuihin keskuksiin, joissa valosaaste pimentää talvisen tähtitaivaan näkymättömiin. Täältäkin joudutaan muka synkkinä talvikuukausina pakenemaan kaamosmasennusta Ivalo Inari Utsjoki Muonio Enontekiö Kittilä Sodankylä 50 km Vätsärin erämaa ‹ Tuulipään huipulla retkiryhmä ihasteli kaamosvaloa. Vasemmalta: Isto Turpeinen, Risto Kiiskinen, Sari Puranen, Eero Oura, Arto Komulainen ja Ari Komulainen. etelän lämpöön ja aurinkoon. Retkemme tuoman kokemuksen mukaan kannattaisi tehdä päinvastoin ja lähteä katsomaan, miltä kunnon kaamos näyttää. Yllätyksenä meille tuli se, että valoa oli ennakoitua enemmän. Ja millaista valoa! Etenkin valokuvaajan silmään hienovarainen, hitaasti lisääntyvä ja vähenevä kaamosvalo muotoili kuvauskohteet erittäin kauniisti esiin. Toivottavasti pystyin tallentamaan sen myös retkeltä ottamiini valokuviin. Sari Puranen tuulettaa onnistunutta retkeä sen päätepisteessä Sanilan porotilalla Kirakkajärvellä. Ensimmäinen yö retkellä vietettiin teltassa tähtitaivaan alla. Taivasta valaisi iltayöstä lisäksi himmeä revontulikaari. Vätsärin erämaa-alue sijaitsee Ylä-Lapissa Inarin kunnassa. Se perustettiin erämaalain nojalla vuonna 1991. Alue on pinta-alaltaan 1 550 neliökilometriä. Aluetta hoitaa Metsähallitus.
• METSÄSTÄ 18 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 M E TSÄ N O M I STA JA ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat K ajaanilainen Pekka Poutiainen asuu tilallaan kotikylässään Jormuankylällä. Etäisyyttä Kajaanin keskustaan on 21 ja Sotkamon keskustaan 30 kilometriä. Päätoimeen Sukevan vankilaan on matkaa 65 kilometriä. Vanginvartija harjoittaa myös karjataloutta, ja viime vuosina on entistä enemmän astunut kuvaan metsätalousyrittäminen. ”Vanginvartijan homma valvontapuolella on vuorotyötä ja vuorot pitkiä. Näin kertyy vapaapäiviä, joita voi käyttää tähän maaja metsätalouteen.” Poutiainen on juhlapuheiden, maaseudun elinkeinoista huolestuneiden ja hallitusohjelmien ihannetapaus: keskimääräistä nuorempi metsätalouden yrittäjä, joka omistaa melko paljon metsää ja myös hyödyntää sen hakkuumahdollisuuksia. Pohjana metsätalousyrittämiselle ovat ennen varusmiespalvelua suoritetut metsäkouluja metsuriopinnot. Maatilan hankinnasta lähtölaukaus ”Hankin tämän Kotirinne-tilan vuonna 1999. Lapsuudenkotini on linnuntietä kolmen kilometrin päässä, joten paikka oli tuttu. Peltoa oli silloin kymmenen ja metsää 40 hehtaaria. Aluksi minulla oli lihakarjaa eli mullikoita, mutta kymmenen vuotta sitten siirryin emolehmiin. Nyt niitä on kolmisenkymmentä päätä,” kertoo 45-vuotias Poutiainen. Peltoa on nyt 65 hehtaaria, joista osa vuokramaita. Ne tuottavat karjan rehun. Kesäaikaan Poutiainen pitää emolehmänsä, vasikkansa ja Charolais-rotuisen laumanjohtajasonnin metsälaitumella. Peltopuolelle Poutiainen ei ole käyttänyt panoksia, mutta metsäpalstoja hän on hankkinut lisää toistakymmentä – kaikki palstat tilansa talouskeskuksen ympäriltä niin, että matkat eivät ylitä kymmentä kilometriä. Näin hoitotöissä aikaa ei tuhlaannu kulkemiseen. Viime vuoden puolella UPM:ltä ostetun 250 hehtaarin jälkeen metsämaata on omistuksessa useita satoja hehtaareja. Metsää, lehmiä ja vankeja Vanginvartijan vapaa-aika kuluu maaja metsätalouden parissa. Tukin latvaläpimitan nosto huolettaa. Pekka Poutiainen kasvattaa Kotirinne-tilallaan emolehmiä. Karjanhoito on metsänhoitotöiden lisäksi mieluistä vapaa-ajan puuhaa, mutta EU-byrokratia on maataloudessa joskus tuskastuttavaa. Tämän kuvion harvennuksella alkaa olla jo kiire, arvioi Pekka Poutiainen viime vuoden puolella UPM:ltä hankkimaansa tilan puustoa.
• METSÄSTÄ 19 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 ”Myyntihinta UPM:llä perustuu tarkasti kuvioiden inventaarioihin, eikä siinä ole tinkimisen varaa. Aluksi piti suorittaa varausmaksu, jonka jälkeen jäi aikaa muutama viikko tutustua tarkemmin kuvioihin. Relaskooppi oli ahkerassa käytössä, kun kiertelin palstaa”, Poutiainen kertoo tähän mennessä suurimmasta hankinnastaan. Kuolinpesien palstojen osto kestää Metsäpalstan hankinta kuolinpesiltä tai perikunnilta on Poutiaisen mukaan oma lukunsa. Se on usein sama kuin ostaisi huonossa kunnossa olevan ? rman ja laittaisi sen kuntoon. ”Kun jättää ostotarjouksen kuolinpesälle, voi mennä vuosia ennen sen hyväksymistä. Pesän osakkaat voivat asua kaukana toisistaan, yhteyden pito on vähäistä ja he ovat kaupunkilaistuneet. Vasta jossain sukujuhlassa voidaan myynnistä sitten sopia.” ”Kainuussa vaikuttaa myös vahva eränkäynnin perinne. Joku osakas on vihkiytynyt – kuten minäkin – metsästykseen tai kalastukseen ja haluaa säilyttää siteensä metsään. Joskus kauppa on toteutunut vasta vuosien päästä tarjouksen jättämisestä.” Usein kuolinpesien ja perikuntien palstat ovat hoitamattomia. Raivuut ja ensiharvennukset ovat tekemättä ja vaativat välittömiä toimenpiteitä. ”Raivausja istutustyöt pyrin tekemään pääosin itse, mutta jonkin verran olen ulkoistanut niitä Kajaanista käsin toimivalle Kajaanin metsäpalvelulle. Monta palstaa on vuosien saatossa laitettu kasvukuntoon.” Poutiainen ei ole panostanut pelimerkkejään omaan korjuukalustoon. ”Tehkööt hakkuutyöt ammattilaiset, joilla on siihen kunnon kalusto. Aika ei riitä kaikkeen. Joitain tuulenkaatoja voin käydä itse keräilemässä tarvittaessa.” Puunmyynti pääosin pystykaupoilla Puut Poutiainen on myynyt pääosin pystykaupoilla. Myyntiä on vuositasolla ollut 2 000–10 000 kiinnon välillä, riippuen puumarkkinatilanteesta. ”Puunmyynnin ansiosta tilojen ja palstojen ostoon tarvittu velka ei ole karannut hallinnasta. Mitään pikavoittoja en ole metsäkiinteistöjen hankinnoilla tekemässä, eikä se ole mahdollistakaan. Tähtäin on pitkällä aikavälillä, parinkymmenen vuoden päästä olen omillani.” Leimikon korjuusta Pekka antaa tärkeän neuvon. ”Kun moto tulee leimikolle ja aloittaa korjuun, käyn paikalla jopa päivittäin. Yleensä istun moton kopissa kuljettajan seurana tunnin pari ja seuraan tarkasti runkojen katkontaa, eli apteerausta. Heti näkee, tehdäänkö se niin, että tukkiosuus otetaan tarkasti talteen.” ”PARINKYMMENEN VUODEN PÄÄSTÄ OLEN OMILLANI.” Jormuankylä ”Joskus olen joutunut kuljettajaa neuvomaan. Turha on katkonnasta enää jälkeenpäin jupista, kun puut ovat jo pinossa tienvarressa, jos palstalla ei ole vaivauduttu edes käymään.” Tulevaisuus huolettaa Kainuulaisen tai jopa koko Suomen puuntuottajien taivaanrannalle on nousemassa musta pilvi: tukin latvaläpimitan nosto. Kuhmo Oy on jo nostanut tukin latvaläpimitan 18 senttiin. Muutaman sentin muutos vaikuttaa äkkiseltään pieneltä, mutta toteutuessaan se vie ainakin Poutiaisen metsätalouden tulokselta pohjan pois. ”Järeissä tukkileimikoissa tämä ei paljon tunnu, mutta minulla ja monella muullakin on puut otetaan harvennuksilta, jolloin asia alkaa vaikuttaa. Vertasin viimeisen pystykaupan moton tukkilistoja, jossa näkyvät katkontapaksuudet. Peräti 40 prosenttia tukeista olisi pudonnut pikkutukeiksi tai parruiksi”, Poutiainen harmittelee. Pekka Poutiaisen metsätilojen puusto on valtaosaltaan nuoria kasvatusmetsiä, ja hakkuutulot otetaan harvennuksilta, joista kertymä on kuidun lisäksi pikkutukkia ja parrua. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PA L STA L L A Toinen keino on hyväksyä vain talvikorjuu huonosti kantavilla mailla ja kun jätettävä puulaji on kuusi tai rauduskoivu. Hyviä talvikelejä voi joutua odottelemaan monia vuosia. Se on hinta siitä, että haluaa tuottaa tervettä puuta parhailla kohteilla. Kaikkia metsikköjä ei voi vaatia talvikorjuuseen. Kesäkorjuuseen voidaan ehdottaa männikköjä ja sellaisia suomaiden hieskoivikkoja, jotka joka tapauksessa tuottavat vain kuitupuuta. Hyvällä puunkorjaajan ja puunkasvattajan yhteistyöllä voi saada paljon aikaan. Hakkuuvaurioihin enemmän huomiota Mitä suurempi on harvennuksen jälkeinen runkoluku, sitä enemmän löytyy hakkuun aiheuttamia vaurioita. Mitä enemmän puuta on poistettu, sitä enemmän syntyy erilaisia kolhiutumia. Näistä kahdesta tekijästä seuraa, että erityisen ongelmallisia harvennusleimikoita ovat hoitamattomat nuoret metsät. Tällaisilla kohteilla tehdään usein energiapuun korjuuta. Niitä koskevat tilastot ovat murheellista luettavaa. Eniten huomautuksia korjuujäljestä on Suomen metsäkeskuksen tarkastuksissa löytynyt juuri energiapuun korjuusta. Kasvamaan jätettyihin puihin syntyy puunkorjuuvaurioita enemmän kesällä kuin talvella. Erityisen hankala puunkorjuun ajankohta on puun paras kasvuaika kevätkesästä, jolloin aika kevyt kosketus runkoon saattaa repäistä hennosti kiinni olevan kuoren suurelta pinta-alalta. Tiukimman talven aikana sama esimerkiksi kaatuvan puun kosketus saattaa näkyä puun kuoressa merkityksettömän vähäisenä kulumana, kun kuori ei lähde irti. Mitä huonommin maa kantaa, sitä enemmän syntyy vaurioita. Kyseessä eivät ole pelkästään ajourien raiteet, vaan myös hakkuuja kuljetuskoneen keinuminen huonosti kantavalla maalla. Maan kantavuutta lisää runsas puusto ja erityisesti hakkuutekniikka, joka kerää latvuksia ja oksia raiteiden kohdalla. Energiapuun korjuussa latvuksia ei kerry, mutta perinteisen kuitupuun korjuussa kyllä. Hakkuuvaurioiden merkitys riippuu puulajista. Paljaat rungon haavat aiheuttavat lähes väistämättä lahovikaa tai ainakin värivikaa koivussa ja kuusessa, kun taas mänty kestää vaurioita paremmin. Kasvukauden aikana seurausvaikutukset ovat pahemmat kuin talvella. Jos tavoitteena on kasvattaa sahaja vaneripuuksi kelvollisia runkoja, runkoihin ei saisi syntyä haavoja. Se, että hyvin kasvavassa puussa haavat saattavat peittyä ja muuttua umpikoroiksi, ei pelasta laatua. Runkoa sahatessa tai sorvatessa viiluksi vanhat synnit paljastuvat armotta, vaikka laho tai värivika olisi jäänyt leviämättä laajalle alueelle. Uudet vaurion jälkeen syntyneet solukot yleensä säästyvät laholta, mutta aiemmin syntynyt puuaines on alttiimpi tuholle. Puunkorjaaja on ensisijaisesti vastuussa vähistä korjuuvaurioista. Avainasemassa on hakkuukoneen kuljettaja. Hän valitsee poistettavat puut, ja hän sijoittaa ajourat. Parhaat kuljettajat selviävät vähin puustovaurioin vaikeissakin oloissa, kun taas toisten jäljiltä satelee jatkuvasti valituksia huonosta korjuujäljestä. Motivaation on oltava kohdallaan. ??? Metsänomistaja voi vaikuttaa vaurioiden syntyyn ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen keino on tehdä nuoren metsän hoito raivaussahalla ilman puunkorjuuta, oikea-aikaisesti ja riittävän vahvana. Tämän ansiosta kuitupuuta tuottavaa ensiharvennusta voidaan lykätä vaiheeseen, jolloin jäävän puuston runkoluku on enää tuhatkunta. Silloin ammattitaitoinen harventaja selviää tehtävästään aiheuttamatta liikaa vaurioita, etenkin kun mieliala pysyy hyvänä poistettavien puiden ollessa kohtuullisen kookkaita ja poistuman suuri. Talviaikana puutaakan kolahtaminen koivuun olisi aiheuttanut ehkä vain kuoren lievää kulumista, mutta alkukesällä kolautus tuhoaa lopullisesti vanerikoivun laadun. Puu saa hyvin todennäköisesti lahovian.
• METSÄSTÄ 20 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat H akkuukone peruuttaa hitaasti mutta määrätietoisesti ensiharvennusmännikössä. Ohjaamossa istuu tällä kertaa kaksi kuljettajaa: ohjaimissa helsinkiläinen Olli Ahlholm ja ohjaamon takaosassa loviisalainen Markus Kauhanen. Miehet tähyilevät ikkunoista, ettei kone kolhi metsään jääviä runkoja. Hetken tuuminnan jälkeen hakkuukoneen koura tarttuu läheiseen mäntyyn. Katkaisu, karsinta ja ennen pitkää runko makaa pölleinä maassa. Ollaan TTS Työtehoseuran mailla Sammatissa Uudellamaalla. Ryhmä metsäenergian tuottajiksi opiskelevia aikuisopiskelijoita harjoittelee metsässä hakkuukoneen ja puutavaran ajokoneen käsittelyä. Vajaa vuosi sitten opintonsa aloittaneet opiskelijat vaihtoivat simulaattorit metsäkoneisiin joulukuussa. Nummelalainen Janne Hytönen seuraa kanssaopiskelijoiden ohjaaman hakkuukoneen etenemistä. ”Metsäkoneiden kanssa liikutaan ahtaissa paikoissa, joten kuskilla täytyy olla pelisilmää”, hän toteaa. TTS:n kouluttaja Timo LeiSimulaattorilta tositoimiin Puheet metsäkoneenkuljettajapulasta vetävät aikuisopiskelijoita alan koulutukseen. Olli Ahlholm ja Markus Kauhanen viimeistelevät männikön ensiharvennusta yhteisvoimin. no kertoo, että opiskelijat harjoittelevat hakkuukoneen kanssa työskentelyä usein pareittain. Toinen oppii katsellessaan toisen työskentelyä. Vaativa ala TTS tarjoaa Rajamäellä Uudellamaalla metsäkonealan koulutusta sekä aikuisopiskelijoille että peruskoulun käyneille nuorille. Aikuiskoulutus kestää vuoden, nuorisoasteen koulutus kolme vuotta. ”Nuorisoasteen koulutukseen on sen verran vähän hakijoita, että kaikki halukkaat saavat opiskelupaikan. Aikuisopiskelijoita tulisi enemmän kuin voimme ottaa”, kertoo TTS:n toimialajohtaja Vesa Tanttu. Aikuisopiskelijoista työllistyy Tantun mukaan hyvinä aikoina 70–80 prosenttia, huonoina aikoina 20–30 prosenttia. Nuorista metsäkoneenkuljettajiksi jää arviolta vajaa puolet. ”Tämä on kovaa työtä. Vaatii oman rotunsa, että viihtyy yksin pimeässä metsässä”, Tanttu sanoo. Kivitöitä tehnyt Ahlholm kertoo kuulleensa metsäkoneenkuljettajan koulutuksesta ystävältään. Markus Kauhasen houkuttelivat alalle uutiset siitä, että metsäkoneenkuljettajille olisi töitä. Haastavinta työssä on Ahlholmin mukaan päätöksenteko. ”Hakkuukoneen kuljettaja joutuu tekemään monta päätöstä ennen kuin puu on nurin. Mutta silmä kehittyy, kun kokemusta karttuu”, hän sanoo. Töistä pulaa Uutisissa on puhuttu metsäalaa uhkaavasta metsäkoneenkuljettajapulasta, mutta tänä talvena kuljettajille ei Tantun mukaan ole kovin hyvin töitä tarjolla. Hän ennakoi metsäteollisuuden uusien investointien kuitenkin takaavan, että tulevaisuudessa työvoimaa tarvitaan. ”Jos puun tarve kasvaa kymmenen miljoonaa kuutiometriä vuodessa, tulee metsäkoneenkuljettajista pula.” TTS on päättänyt vastata kuljettajatarpeeseen lisäämällä nuorisoasteen koulutusta ensi syksystä lähtien. Koulutus järjestetään yhdessä Tampereen seudun ammattiopiston Tredun kanssa, sillä TTS:llä ei ole omaa metsäkoneenkuljettajien koulutuksen järjestämislupaa. TTS järjestää koulutusta myös satakuntalaisen WinNovan kanssa. ”Järjestämislupien määrä on rajoitettu, sillä metsäkoneenkuljettajien koulutus on kallista. Yksi oppilas maksaa valtiolle vuodessa 24 000 euroa. Vain lentäjien kouluttaminen on kalliimpaa”, Tanttu sanoo. Valmiina lähtöön Ensiharvennusmännikön lähellä olevassa koivikossa harvennus on jo tehty ja töissä ovat puutavaran ajokoneet. Tuusulalainen Tanja Lötjönen ja vantaalainen Jonna Sundberg lastaavat katkottuja pöllejä ajokoneiden kyytiin. Henkilökohtaisena avustajana työskennellyt Lötjönen kertoo kiinnostuneensa metsäkoneenkuljettajan ammatista kuultuaan alaa uhkaavasta työvoimapulasta. Työn perässä hän on valmis lähtemään minne vain. ”Tämä on mielekästä työtä”, hän sanoo. Haku elokuussa alkavaan TTS-Tredu metsäkoneenkuljettajakoulutukseen alkaa 23. helmikuuta. Tanja Lötjönen kasaa harvennuksessa kaadettuja koivuja varastopaikalle. Vesa Tantun mukaan metsäkonealalle hakeutuu varsinkin aikuisopiskelijoita.
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Kasvisruokaa ja kalaherkkuja. Kotimaiset kalaherkut Juha Jormanainen Suomalainen kala on todellista lähiruokaa ja lähes ilmaista, jos osaat onkia, laskea verkot tai katiskan. Luonnonkala on myös puhdasta, edullista ja vivahteikkaan maukasta. Kotimaiset kalaherkut kertoo herkullisten kuvien säestämänä, kuinka teet maistuvia ruokia niin ahvenesta, kuhasta, hauesta kuin särjestä tai Venäjän tsaarien herkusta, kiiskestä. Hinta 24 euroa Vegekeittiö – kasvisruokaa uudella otteella Sally Voltaire Vihreää, hyvää ja täyttävää. Sally Voltairen modernit kasvisruoat, joissa on ripaus kalaa ja äyriäisiä, saavat veden kielelle ja tekevät vihreämmän ja terveellisemmän elämän entistä houkuttelevammaksi. Sukella hänen ruoka ohjeidensa maailmaan ja saat aivan uuden kosketuksen kasviksiin ja ruoan laittoon. Hinta 34 euroa
• METSÄSTÄ 22 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 VALTTERI SKYTTÄ, teksti ARI KOMULAINEN, kuva P uiden pystykarsinta on todettu tukkipuun laatua parantavaksi toimenpiteeksi tutkimuksissa 1950-luvulta lähtien. Yksi metsän ulkopuolinen asia ratkaisee kuitenkin, kannattaako pystykarsintaa tehdä taloudellisin tavoittein. ”Lähialueella pitää olla näköpiirissä ostajia pystykarsitulle puulle. Pystykarsitun puutavaran todennäköisiä käyttäjiä ovat pienet ja keskisuuret sahat, ikkuna-, paneelija listateollisuus sekä viilutehtaat”, sanoo puutieteen professori Erkki Verkasalo Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Vaikka oksien pystykarsinnasta ei ole suuren mittakaavan toiminnaksi, se on silti nauttinut Metsäkeskuksen tukitilastojen mukaan tasaista marginaalista suosiota. Karsintaa on tehty viime vuosina eniten Eteläja Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tukimuutos voi tosin vähenMarginaalissa – mutta hengissä Pystykarsinnan tuki meni ja moni epäilee työn mielekkyyttä, mutta oksia putoaa vuosittain. Pystykarsinta Tavoitteet: Lisätä arvokkaan, oksattoman pintapuun määrää metsässä ja parantaa metsän taloudellista tuottoa. Avartaa maisemaa esimerkiksi vesistön rantaan. Keino: Kuolleiden ja elävien oksien karsinta metsän parhaista puista tyvitukkien matkalta. Kohde: Terveet, suorat ja hyväkasvuiset männyt ja rauduskoivut. Karsimisaika ja -välineet: Ensiharvennusikäinen puusto, karsinta kevättalvella tai kesä–heinäkuussa, välineinä oksasaha, -veitsi tai -sakset. Karsimiskorkeus: Oksat pois tyvitukin osalta eli 4–6 metrin matkalta. Ehdot: Karsittavien puiden rinnankorkeusläpimitta 7–13 senttimetriä. Oksien paksuus männyllä maksimissaan 2,5 senttiä, koivulla alle 2 senttiä. Karsimistyyli: Oksat pois niin, ettei tynkiä jää. Oksankaulus ja puun runko eivät saa vahingoittua. Karsimismäärä: Useampi sata runkoa hehtaaria kohden. Kenelle: Kärsivällisille ja omatoimisille metsänomistajille. Tulosten toteutuminen vie aikaa jopa vuosikymmeniä. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija ECHON CS-501 SX on sahojen keskisarjaa, moottorin sylinteritilavuus on 50 kuutiosenttimetriä ja teho noin 2,6 kilowattia. Vertaisistaan Echo erottuu keveydellään. Työkunnossa – tankit täynnä – se painaa 5,9 kiloa. Husqvarnan saman kokoluokan ammattilaismalli 550 XP on noin 400 grammaa raskaampi ja Stihl 261 tätäkin jytkympi. Echon moottoriteho ei vedä vertoja ruotsalais-saksalaiselle Uusi Echo kilpailee keveydellä Echo haastaa ruotsalais-saksalaisen moottorisahadynastian. Uusi Echo CS-501 SX on varsin hyvin soiva peli harvennushakkuulla. Pystykarsiessa rikotaan ensiksi oksan alapinnan kuori. Sitten oksa sahataan ylhäältä päin poikki. Katkeava oksa ei näin repäise rungosta kuorta mukaansa. KOKEILTUA FAKTA METSÄNHOITO ammattilaiskaksikolle. Ilmoitettu 2,57 kilowattia kuitenkin tyydyttää aktiivisenkin metsänomistajan sahatarpeet. Uutena moottori pyörähti 13 000 kierrosta minuutissa, ja muutaman päivän hioutumisen jälkeen varveja tuli noin puoli tuhatta lisää per minuutti. Echossa on käsin säädettävä ”vanhan liiton” kaasutin. Tosin suutinten säätämiseen tarvitaan erikoisavainta, jota käyttäjille ei myyntipakkauksen mukana anneta. Moottorin käyntinopeus on tyydyttävä pyyhkäisykarsintaan. Ketjunopeutta saa lisää vaihtamalla vakiona olevan seitsemänlovisen ketjun vetopyörän tilalle kahdeksanhampaisen. Varustelultaan Echo on puolimoderni. Terälaipan kiinnitysmutterit pysyvät kiinni purusuojassa. Teräketjuöljyn syötön säätöruuvi on hyvin esillä sahan pohjassa. Ilmanpuhdistin on helposti puhdistettava muoviverkkosuodin. Talvisarjaa, saati sähkölämmitteisiä kahvoja ei ole saatavilla. Sylinterintilan ja kaasuttimen tarkoituksena on tehdä hyvälaatuisesta puustosta erinomaista. ”Pystykarsittaviksi tulee valita vain parhaimmat puut. Lopulta päätehakkuuvaiheessa jäljellä ovat enää ne”, Verkasalo sanoo. Karsiminen tehdään, kun puut ovat ensiharvennusiässä ja oksatonta pintapuuta ehtii vielä kehittyä reilusti puun elinaikana. Karsittavien puiden tulee olla mahdollisimman suoria ja oksien tulee olla alle 2,5 senttimetriä paksuja, koivulla mielellään alle kaksisenttisiä. Elävää, vihreää latvusta tulee jättää männyllä vähintään 40 prosenttia ja koivulla 50 prosenttia puun pituudesta. Harvennukset ja lannoitus Pystykarsinnan mielekkyyttä on epäilty, sillä rahantekokoneesta ei ole kyse. Tavallisen männikön karsinta tuo kustannuksiin verrattuna 4–5 prosentin tuoton, rauduskoivikon karsinta 5–7 prosenttia. Verkasalo muistuttaa, että laatuharvennus ja muut metsänhoitotoimenpiteet ovat metsän taloudellisen tuoton kannalta tärkeämpiä kuin pystykarsinta. Myöskään pystykarsitussa metsikössä ei saa tyytyä pelkkään karsintaan. ”Pelkkä pystykarsinta ei ole ratkaisu, vaan se täytyy yhdistää harvennuksiin ja männiköissä mielellään myös lannoitukseen.” tää pystykarsintaa, sillä työlajiin ei enää saa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea eli kemeraa. Viimeisenä tukivuonna (2015) pystykarsijat saivat tukea noin 155 000 euroa. Tukihehtaareita kertyi 764. Oksatonta pintapuuta Taloudellisen tavoittein tehdyssä pystykarsinnassa oksat karsitaan puun tyvitukin osalta eli noin 4–6 metrin matkalta puun tyvestä. Tarkoituksena on, että oksakohdat kylestyvät eli jäävät puun kasvaessa sen sisälle. Kylestyneiden oksien päälle kasvaa sahaukselle arvokasta oksatonta pintapuuta. Verkasalon mukaan Suomessa on kaksi puulajia, joiden pystykarsinnassa on taloudellista mielekkyyttä: rauduskoivu ja mänty. Lisäksi pystykarsinta on osa joidenkin erikoispuulajien, kuten visakoivujen, kasvatusta. Pystykarsinnasta oleellista on oikean karsintametsikön valinta. Karsinnalla ei pysty pelastamaan hyvälaatuiseksi iso-oksaista puustoa. Sen sijaan sen Karsinnassa on myös omat riskinsä. Jos oksia sahaa väärään vuodenaikaan, puihin voi tarttua lahottajasieniä. Oikea karsinta-aika on joko kevättalvella tai keskikesällä. Tehdystä pystykarsinnasta on hyvä pyytää todistus metsäammattilaiselta. Jos pystykarsinnasta löytää todisteen metsän edellisen omistajan jäljiltä, karsitun metsikön tiedot kannattaa päivittää esimerkiksi Metsäkeskuksen Metsään.? -palveluun, sillä sähköinen merkintä säilyy paperista varmemmin. Ennen pystykarsintaa Jälkeen Leikkauskohta Pystykarsinnan laatu Oksanpaksuntuma eli oksakaulus Vanha, pystykarsittu oksa Arvokas, oksaton pintapuu ”PYSTYKARSITTAVIKSI TULEE VALITA VAIN PARHAIMMAT PUUT. PÄÄTEHAKKUUSSA JÄLJELLÄ OVAT ENÄÄ NE.”
• METSÄSTÄ 23 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. LIINA KJELLBERG M etsälehti vieraili vuoden 1 9 7 9 h e l m i k u u s s a Vir roilla Pirkanm a a l l a , j o s s a korjattiin Aarnomyrskyn jälkiä ” k u u m e i s e l l a kiireellä”. Edellisvuoden marraskuussa riehunut myrsky oli lisännyt hankintakaup pojen määrää niin räjähdymäisesti, että vinssit olivat loppuneet paikallisista liikkeistä viikossa. ”Virtain seudun metsäteillä on kuluneina viikkoina vilissyt hevosia, maataloustraktoreita, järeitä metsätraktoreita ja monitoimikonekin. Kesä on mielessä niin ostajalla kuin myyjälläkin. Silloin tukki ei ole enää tukki, vaan se alenee helposti kuitupuuksi”, lehti kertoi. Alueen suurin puunhankkija Puulaaki oli luvannut ostaa kaikki myrskyn kaatamat puut. Ongelmana oli kuitenkin työvoiman saanti. Metsänomistajien osuus myrskypuiden korjuusta oli reilu kolmennes, mutta Virtain metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Eero Hertsi arvioi lehdessä, että osuuden pitäisi olla noin puolet, jotta kaatunut puu saataisiin hyvälaatuisena talteen. Myrskypuita korjasi myös nelisenkymmentä muualta Suomesta tullutta metsuria. Sen enempää Puulaaki ei pystynyt työllistämään, sillä työnjohtajista olisi muuten tullut pula. Juuasta Pohjois-Karjalasta Virroille saapuneet metsuriveljekset Tauno, Urpo ja Pauli Villman kertoivat tekevänsä töitä seitsemän tuntia päivässä. Vapaa-aikana ohjelmassa oli ”tiskailua, siivousta ja kortin peluuta”. Aarno-myrsky kaatoi Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla 2,5 miljoonaa kuutiometriä puuta, suunnilleen saman verran kuin Astamyrsky Etelä-Savossa heinäkuussa 2010. Metsänomistajien ja metsureiden sijaan Etelä-Savossa myrskypuuta korjasivat motot. ”Korjuutyön tuottavuus on yli kymmenkertaistunut. Metsuri korjasi 1970-luvulla 15 kuutiometriä puuta päivässä, moto korjaa vuorokaudessa 200 kuutiometriä puuta”, sanoo Suomen metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen. Metsureita tai omatoimisia metsänomistajia ei myrskytuhoalueilla turvallisuussyistä juuri enää näe. Aarno-myrsky työllisti Echo CS-501SX » Sylinteritilavuus 50,2 cm3 » Teho 2,57 kW » Polttoainetankki 0,49 litraa » Öljytankki 0,28 litraa » Paino 4,7 / 6 kg » Terälaippa 13/16 tuumaa » Ketjun jako .325 tuumaa » Maahantuonti Teräosa Oy » Hinta 649 euroa + Keveys + Teho + Varustelu – kaksi laippaa – lämpökahvojen puute – lyhyt oteväli välinen avattava luukku parantaa käyntivarmuutta pakkasilla. Japanilaissahojen tapaan virrankatkaisin ja ryyppyhanikka ovat erillään. Voisi toivoa edes itsestään palautuvaa virrankatkaisinta. Japanilaismerkit yhteen Husqvarnan tai Stihlin uusiin sahamalleihin tottuneelle Echon etuja takakahvojen väli on pieni. Ensi tuntuma on outo, mutta siihen tottuu. Lyhyt kahvaväli tekee sahasta kiikkerän karsinnassa. Lieventäväksi asianhaaraksi voi laskea vähäisen painon, joka hellii sahuria viimeistään iltapäivällä. Kahvojen tärinä vaimennetaan Echossa kumityynyin. Äkkiseltään tärinä tuntuu selvemmin kuin metallijousin vaimennetuissa sahoissa. Tämäkin tuntemus unohtuu pian. Echoa koesahattiin kakkosharvennuksella, jossa puiden koko oli keskimäärin pari kolme sataa litraa ja kaadettavat puut tyviltään alle 25-senttisiä. Tällaisessa leimikossa Echo viihtyi erinomaisesti. Leikkuuteho riitti ja sahan keveys pääsi oikeuksiinsa, kun latvarankaa riitti karsittavaksi. Echon myyntipakkauksessa on mukana sekä 13että 16-tuumainen laippa ja teräketju. Saha on japanilaiseen tapaan laadukkaasti valmistettu. Lisäksi merkki on viime aikona vahvistanut myyntija huoltoverkostoaan Suomessa. Sekä Echo että Shindaiwa ovat japanilaisen Yamabiko-yhtymän sahamerkkejä. Jatkossa kaikki Yamabikon sahat tulevat Suomeen Echo-merkkisinä. FAKTA
• P I L K K E I T Ä 24 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. M E TSÄ N KÄT KÖ I SSÄ LU K I JA LTA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Karhunputken lähisukulainen väinönputki on arvostettu mauste ja vihannes, mutta aikaisemmin myös karhunputkea on syöty. Sitä perua on ainakin Kaakkois-Suomessa käytetty nimitys ihmisputki tai ihmisenputki. Me emme enää lapsina syöneet ihmisputkea, mutta siitä sai erinomaisen puhallusputken, jolla kelpasi ampua raakoja puolukoita tai pihlajanmarjoja kaverin niskaan. Karhunputki on yleinen metsäkasvi aina Lapin eteläosiin asti. Se kasvaa kosteilla, avoimilla tai puoliavoimilla paikoilla kuten soiden reunoissa, ravinteisilla soilla ja puronvarsilla. Koskemattomassa metsäluonnossa se on niukka, mutta ihminen on lisännyt sen elintilan moninkertaiseksi: nyt sen näkee yleisesti pientareilla, joutomailla ja hakkuuaukoilla. Hylätyt pellot saattavat olla muutaman vuoden suorastaan karhunputkimetsää. Siemenestä kasvaa ensin ruusuke, joka kerää ravintoa porkkanamaiseen juureensa. Kun juuri on riittävän vankka, kasvi kukkii ja kuolee siementen kypsyttyä. Hyvillä paikoilla elämänkierto menee kahdessa vuodessa, karuilla paikoilla voi itämisestä kukintaan kulua useampikin vuosi. Aivan näin auvoisesti ei karhunputken elämä aina kulje. Eläimet – karhukin – arvostavat karhunputkea ravintona. Jos kukintaan valmistautuva verso syödään, juuresta nousee joko samana kesänä tai seuraavana uusi, tosin ensimmäistä heikompi kukkavarsi. Eläimiä pahempi uhka on jokin mikrosieni, joka synnyttää putkimaiseen varteen mustia laikkuja. Se tappaa jopa puolet karhunputkista ennen kuin siemenet ehtivät valmistua. Ihmisten ja eläinten putket Talvella karhunputki kelpaa tiaisen istuinpuuksi, mutta ruokaa se ei tarjoa: kaikki siemenet ovat karisseet jo syksyllä. Joskus muinoin ruukattiin mainostaa jossakin iskulauseessa, että ”Puulla parempiin päiviin”. Täytyy sanoa, että metsäyhtiöiden ja ennen muuta niiden johtajien kohdalla tämä on kyllä pitänyt enemmän kuin paikkansa – mutta ei meidän metsänomistajien, eikä varsinkaan meidän hankintahakkaajien kohdalla. Kun metsäkoneet otettiin käyttöön, niin samalla metsäkalustolla varustetut maataloustraktorit syrjäytettiin niiden tieltä lähes tykkänään, jotta metsäkoneiden työllisyys saataisiin turvattua. Seuraavaksi ajettiin hintapolitiikan avulla hankintahakkaajat pois tukkileimikoiden teosta. Pitää nimittäin olla todella pohjamutia myöten suivaantunut, tai sitten tyystin polttoaineynnä muista hankintakuluista mitään piittaamaton metsänomistaja, jos kehtaa enää lähteä moottorisahan kanssa tukkileimikkoonsa rypeytymään. Metsäyhtiöt kun ovat ruvenneet maksamaan tukista pystykaupoissa saman tai jopa paremmankin hinnan kuin hankintakaupoissa. En ymmärrä alkuunkaan tätä täysin käsittämätöntä kehitystä, joka on monen muun negatiivisen vaikutuksensa lisäksi ollut omalta osaltaan autioittamassa maaseutuamme. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että halvalla puulla omistajilleen voittoa tahkonneet sahat valittavat jatkuvasti ja joka paikassa raakapuun kalleutta. Kantohintoja pitäisi sahojen mielestä yhä vain nykyisestään laskea, ja toisaalta nostaa nykyisiä tukkien latvaläpimittoja tuntuvasti. Mihin aiotaan sitten panna loput, entiset tukinmitat täyttävät puidenosat? Sellukattiloihinko – vai kenties suoraan hakkeeksi lämpölaitoksiin sekä isäntien omiin uuneihin ja lämmityskattiloihin? Kenttäsirkkeleissä ei näitä ylijäämätukkeja voi sahata, koska eräät herrat ovat kaikessa ”viisaudessaan” keksineet sellaisen direktiivin, että kyseisissä sirkkeleissä sahatuista tavaroista ei saa enää mitään rakentaa, ellei sahuri ole heidän määräämäänsä serti? kaattia itselleen hommannut. Kuka kertoisi, miten ihmeessä tällainen hiton serti? kaatti voi laudoista ja lankuista sen kestävämpiä tehdä? Toisin kuin tänä päivänä, entisinä aikoina oli joka kylällä useita isoja sahapuukasoja ja sirkkelit soivat keväisin niin, että raitit raikuivat ja pihka tuoksui. Taloja rakennettiin, navettoja sekä kuivureita pystytettiin ja monenmoisia muita uusia rakennuksia nousi kuin sieniä sateella, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä kuullut, että mikään niistä olisi serti? kaatin puutteen takia romahtamut. Aivan kuin pisteeksi kaiken hölmöyden ja hulluuden päälle on Stora Enso ottanut Kainuussa kokeilukäyttöön kustannusperusteisen tienvarsihinnoittelun. Eli suomeksi sanottuna leimikon kauppahinta selviää vasta korjuukustannusten jälkeen, jolloin metsänmyyjälle saattaa jäädä koko kaupasta vain kahvirahat käteen – eikä välttämättä aina sitäkään. Pelottaa ajatellakin mitä sitten, jos tästä kokeilusta tulee pysyvä sekä kaikkien muidenkin metsäyhtiöiden käyttöön ottama. SEPPO KOTILAINEN Iisalmi Hulluutta ja hölmöyttä ”SIRKKELIT SOIVAT KEVÄISIN NIIN, ETTÄ RAITIT RAIKUIVAT JA PIHKA TUOKSUI.” M E TSÄ P I L A Ti m o To iv an en
• PILKKEITÄ 25 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Aivan kuin Remo kuulisi isäntänsä kehusanat. Kuusikosta kajahtaa kiivas haukku. Ajo on alkanut. Mäyräkoiran mittayksikkö Mäyräkoirien rekisteröintimäärät ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla. Viime vuosina kasvu on pysähtynyt noin tuhanteen koiraan vuodessa, mutta suosion syy on säilynyt samana: metsästyslainsäädäntö. Hirvieläinten ajo on sallittu vain koirille, joiden säkäkorkeus on alle 28 senttiä. Roduista kriteerin täyttävät vain mäyräkoirat. Niinpä peurojen ja kauriiden yleistyttyä myös metsästysmäyräkoirien määrä on kasvanut. ”Vuoden 1969 metsästysasetuksessa sallittiin hirvenmetsästys ajavalla koiralla. Tuolloin säkäkorkeus 28 senttiä mainittiin ensimmäisen kerran. Siitä lukema on jatkanut elämäänsä myöhemmissä pykälissä ja tarttunut muidenkin hirvieläinten ajovaatimuksiin, erinomaisesti suomalaista metsästyshistoriaa tunteva eräneuvos Juha K. Karikko kertoo. Alun perin mäyräkoira ei ole ollut ajava koira ollenkaan. Tai oikeastaan oli. 1500-luvulla keskieurooppalaisista ajokoiraroduista jalostettiin koiria, jotka soveltuivat erityisesti maanalaiseen metsästykseen. Siis luolakoiriksi. Lyhytraajaisista koirista erottui mäyräkoira. Luolakoirasta ajokoiraksi Ensimmäiset mäyräkoirat kirjattiin Suomen Kennelklubin rotukirjaan heti kohta klubin perustamisen jälkeen 1889. ”Lähes vuosisata mäyräkoiria kohdeltiin pelkkinä luolakoirina. Itsekin tutustuin rotuun 1970-luvulla luolakoiraharrastuksen myötä”, ylitorniolainen pitkän linjan mäyräkoiramies Kari Airiainen taustoittaa. Tuolloin kukaan ei puhunut ajohommista mitään, kun Airiaisten ensimmäinen mäyräkoira Napoleon tuli taloon 1979. ”Jos koira erehtyi haukkumaan jäniksen jälkiä, sitä toruttiin ankarasti. Puhdas luolakoirarotu se oli Manner-Suomessa.” Kari Airiainen oppi uudet tuulet mereltä. Ammattisotilas työskenteli Korppoon linnakkeen komendanttina 1990-luvun puolivälissä. ”Paikalliset metsästäjät käyttivät mäyräkoiria saarissa ajokoirina. Minulle se oli aluksi iso ihmetyksen, sitten ihailun aihe.” Ensimmäisen ajavan mäyräkoiransa Kari Airiainen haki 1995 Ahvenanmaalta. ”Se oli puhdas ajuri.” Jänis jänisti Sattumaako, mutta myös Veli-Matti Pekkarinen hankki koiransa viime kesänä Ahvenanmaalta. ”Suomestakin löytyy jo runsaasti hyväsukuisia ajavalinjaisia mäykkyjä, mutta Ahvenmaalla on pitkät perinteet ja paljon valinnan varaa.” Alle vuoden ikäisestä Remosta jäniksenajo on ilmiselvästi mukavaa. Nytkin se on juossut ja haukkunut puoli tuntia pelkän jäniksen hajun perässä. ”Se pitää jäniksistä.” Jos Pekkarisen toive toteutuu, mäyräkoira Remo ei tule koskaan edes näkemään mäyrää. ”Luolaan en ajatellut sitä laskea.” Tällä kertaa tosin jäniskin jää näkemättä. Pekkarinen nappaa metsätielle palaavan koiransa kiinni. ”Ei makeaa mahan täydeltä. Se on vasta sisäänajovaiheessa.” R I I STA JERE MALINEN, teksti ja kuvat ”E tsi. Etsi, etsi. Missä pupu on, missä?” lumiasuun pukeutunut mies maanittelee pientä koiraa jäniksenjäljille. Koira tekee työtä käskettyä. Se työntää kuonon lumeen ja lähtee pomppimaan jälkijonon perässä kuusikkoon. Meno näyttää luvalla sanoen hieman hupaisalta. Välillä koirasta pilkistää vain pää. Hangesta se kuitenkin ponnistaa itsensä takaisin pinnalle ja jatkaa matkaansa. Pakko myöntää, sitkeä koira. ”Sellainen se on, mäyräkoira, oman elämänsä sankari. Metsällä sillä on tavoite kirkkaana mielessä. Se kulkee päämäärää kohti vääjäämättömästi”, Veli-Matti Pekkarinen puhuu pienen koiransa puolesta. Mäyräkoira, joka piti jäniksistä Alun perin mäyräkoira piti mäyristä. Sitten viranomainen puuttui parisuhteeseen. ”JOS KOIRA EREHTYI HAUKKUMAAN JÄNIKSEN JÄLKIÄ, SITÄ TORUTTIIN ANKARASTI.” Joko jäljille? Karkeakarvainen mäyräkoira Remo hinkuu vapaaksi ”jänistä pöllyttämään”. Veli-Matti Pekkarinen halusi koiran, joka viihtyisi isännän mukana metsällä ja lasten kanssa kotona. Remo on sellainen.
• PILKKEITÄ 26 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Käy etuilemaan Vaihda kestoon! Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat paljon rahan arvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja. Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset, lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset, ne on aina mietitty juuri sinulle. Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa. Käy rohkeasti etuilemaan! Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja. Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi. Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin Metsälehti Makasiineissa. Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla. Metsälehti Mobiili printtilehden kestotilaajille 10 eurolla/vuosi (Norm. 87 euroa.) Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. Kestotilaajan edut: Männyn uudistamispinta-ala jakaantuu Suomessa nykyisin lähes tasan kylvön, istutuksen ja luontaisen uudistamisen välillä: kullakin menetelmällä uudistetaan runsas 20 000 hehtaaria metsää vuodessa. Männyn istutuspinta-ala on romahtanut 1980-luvun huippuvuosista, jolloin oltiin lähellä sataatuhatta hehtaaria. Myös luontaisen uudistamisen pinta-alassa oli suuria vaihteluja 1990-luvulla lähinnä lainsäädännöllisistä muutoksista johtuen. Sen sijaan kylvön suosio on pysynyt kohtalaisen vakaana viimeiset 30 vuotta. Kylvön kestosuosion syynä lienee sen helppous ja edullisuus. Kylvötaimikot ovat myös Hyvä, muttei vielä täydellinen Männyn koneellisen kylvön kehitystyö jatkuu. Tuloksia on jo syntynyt. Männyn kylvötaimet kasvavat parhaiten humuksensekaisella kivennäismaapinnalla. Kylvöaloilla tulee siis välttää liian voimakasta muokkausta. Tästä hyötyy myös urakoitsija vähäisempänä muokkaimen kulumisena ja polttoaineen kulutuksena. T U T K I JA LTA tilajärjestykseltään tasaisempia kuin luontaisesti uudistetut alat ja kasvavat jalostustyön ansiosta niitä nopeammin. Kylvön edullisuuden taustalla on onnistunut koneellistaminen (kylvön yhdistäminen maanmuokkaukseen), joka alkoi jo 1980-luvulla ja jonka myötä kylvön työkustannus pieneni oleellisesti. Tämä maanmuokkauksen yhteydessä tehtävästä kylvöstä maksettava korvaus, kylvölisä, on nykyisin 40–50 euroa hehtaarilta. Kylvön kustannus muodostuukin lähinnä maanmuokkauksesta ja kylvösiemenestä, joista kumpikin maksaa noin 200–300 euroa hehtaarilta, muokkausmenetelmästä sekä siemenen laadusta ja määrästä riippuen. Metsäkylvössä taimisaanto on nykymenetelmillä kuitenkin vaatimaton. Korkeasta siemenkustannuksen osuudesta (yli 40 prosenttia) johtuen jo vähäiselläkin taimisaannon paranemisella olisi vaikutusta kylvön kokonaiskustannukseen. Kylvötaimikon tavoitetiheytenä pidetään 4 000–5 000 tainta hehtaarilla. Tämän saavuttamiseksi joudutaan yleensä kylvämään kolmesataa grammaa itävää siementä hehtaarille. Mikäli kylvössä käytetyn siemenerän tuhatjyväpaino on vaikkapa viisi grammaa, sisältää tuo kolmesataa grammaa noin 60 000 itämiskykyistä siementä. Alhainen taimisaanto johtuu pääasiassa kylvösiementen ja niistä kehittyvien taimien syönti-, kuivuus-, sade-eroosio-, rousteja tautituhoista. Tuhot ovat suurimmillaan kylvökesänä ja etenkin sitä seuraavana talvena, mutta jatkuvat asteittain vähentyen aina kolmanteen tai neljänteen kesään saakka. Kylvökohteen valinnan, kylvöajankohdan ja sään lisäksi tuhojen esiintymiseen vaikuttaa kylvöalustan eli maanmuokkauksen laatu. Pääosa kylvöaloista muokataan metsä-äkeellä tai jatkuvatoimisella laikkurilla. Nykyaikaisten muokkaimien monipuolisista säätömahdollisuuksista huolimatta muokkausjälki on kylvöaloilla usein turhan syvä ja pinnanmuodoiltaan liian karkea siemenen kokoon nähden. Osasyynä tähän on se, että muokkaimet on suunniteltu käytettäväksi myös istutusaloilla, missä tarvitaan voimakkaampaa muokkausta. Hyvän kylvöalustan valmistamista vaikeuttaa entisestään siihen liittyvä ristiriita: kylvösiemenen vedensaannin kannalta välttämätön kivennäismaan paljastaminen altistaa sirkkataimet sade-eroosiolle, roustetuhoille ja ravinnepuutokselle. Männyn kylvöalojen valmistamiseen varta vasten suunnitellulla muokkausmenetelmällä on koeolosuhteissa onnistuttu pienentämään siemenkulutus jopa puoleen nykyisestä. Tässä keskeisiä tekijöitä olivat muokkaimen tekemän kylvöalustan mataluus (humuksen ja kivennäismaan rajapinta) ja pienipiirteisyys (korkeusvaihtelua vain muutama
• PILKKEITÄ 27 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 Stora Enso Metsä vastaa konsernin Suomen selluja paperitehtaiden sekä sahojen puuhuollosta. Haemme nyt metsäasiantuntijoita InkooKirkkonummen ja Ylämaan alueille. Keskeisiä työtehtäviäsi ovat mm. oston suunnittelu ja puukaupan markkinointi, puukaupan teko ja metsäpalveluiden myynti sekä metsäneuvonta. Vaatimuksena molempiin tehtäviin on soveltuva metsäalan koulutus ja riittävä työkokemus. Inkoo-Kirkkonummen alueella tulet työskentelemään Karjaan toimistosta käsin. Tehtävässä edellytetään molempien kotimaisten kielten hallintaa. Kyseessä on vakituinen työtehtävä. Ylämaan alueella sopivia toimistopaikkakuntiamme ovat Lappeenranta tai Luumäki. Tehtävä on määräaikainen sijaisuus 30.6.2017 asti. Lue lisää ja hae tehtävään viimeistään 14.2.2016 osoitteessa www.storaenso.com/careers Stora Enso on johtava maailmanlaajuinen uusiutuvien pakkaus-, biomateriaali-, puuja paperiteollisuusratkaisujen tuottaja. Tavoitteemme on korvata uusiutumattomat materiaalit innovoimalla ja kehittämällä uusia tuotteita ja palveluja, jotka perustuvat puuhun ja muihin uusiutuviin materiaalehin. Työllistämme noin 27 000 henkilöä yli 35 maassa. Liikevaihtomme vuonna 2014 oli 10,2 miljardia euroa. Metsäasiantuntijoita PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN Entinen maaja metsätalousministeriön ylitarkastaja Tapio Lehtiniemi kuoli 3. tammikuuta kotonaan Espoossa. Hän oli syntynyt 29. huhtikuuta 1943 Haapavedellä. Työskenneltyään nuorena kotitilalla Lehtiniemi piti luontevana pyrkiä metsäopintojen pariin Helsingin yliopiston Metsätalolle. Hän oli mukana Hyytiälän Ylitarkastaja Tapio Lehtiniemi mäen paanukirkko. Lehtiniemi oli myös mukana viemässä oppeja Baltian maihin, Puolaan ja Venäjälle. Lehtiniemi laati lukuisia julkaisuja, osallistui oppikirjan tekoon, kirjoitti artikkeleita ja valmisteli puheita. Metsäviikon avajaisten jälkeen metsäväki usein pohti, kuka oli ollut ministerillä haamukirjoittajana. Lehtiniemi osasi olla sopivasti ministerin varjossa, eikä tuonut esille omaa osuuttaan. Lehtiniemen harrastuksia olivat kotiseututyö ja numismatiikka. Laaja metsäaiheinen setelikokoelma oli myös näytteillä muutamissa pankkisaleissa. Kotitilan metsien hoito oli Tapion sydäntä lähellä. Viime tapaamisemme päättyi siihen, että hän lupasi hoitaa joulun alla vielä taimikonhoitokohteen, jonka jälkeen sukutilan metsät olisivat olleet valmiit liitettäväksi yhteismetsään. Taimikko tuli hoidetuksi, mutta sitten saapui äkillinen sairauskohtaus. PEKKA AIRAKSINEN PERTTI HÄMÄLÄINEN Kirjoittajat ovat Tapio Lehtiniemen ystäviä. M U I STO K I RJ O I T U S kesäkurssilla 1966, joten tänä vuonna olisi ollut vuorossa 50-vuotiskurssijuhla. Metsänhoitajatutkinnon jälkeen Lehtiniemi jatkoi tutkijan uralla maaja metsätaloustieteiden lisensiaatiksi 1975. Käytännön työ kuitenkin kutsui, ja hän aloitti Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen assistenttina ja Hyytiälän metsäharjoitteluasemalla avustajana. Pitkän työuransa Tapio Lehtiniemi teki maaja metsätalousministeriön esittelijänä 1976–81, maatilahallituksen toimistopäällikkönä 1981–93 ja maaja metsätalousministeriön ylitarkastajana vuodesta 1993 eläkkeelle siirtymiseensä asti. Hän osallistui lukuisiin metsäalan neuvottelukuntiin, toimikuntiin ja työryhmiin jäsenenä, puheenjohtajana ja varsinkin sihteerinä. Tapio Lehtiniemi oli Puun vuosi 1996ja sitä seuranneen Puun aika -projektien johtoryhmän sihteeri, pääministerin ollessa puheenjohtaja. Niiden myötä Lehtiniemi oli mukana merkittävien puurakennushankkeiden käynnistämisessä ja tukemisessa. Näitä olivat mm. Lahden Sibeliustalo, Savonlinnasali, Joensuun monitoimihalli ja Kärsäsenttimetri), siemenen hyvä kontakti tiivistettyyn kivennäismaahan sekä siemenen peittyminen ohuen, noin senttimetrin paksuisen maakerroksen alle. Peittyminen aikaan saatiin kylvöalustan pienimuotoisella eroosiolla. Bonuksena oli nykyisiä muokkausmenetelmiä vähäisempi ympäristöja maisemavaikutus. Edellä mainittujen ominaisuuksien aikaansaaminen kylvöalustaan haastavissa maasto-olosuhteissa ei vielä ole täysin onnistunut, mutta kehitystyötä jatketaan edelleen yhdessä maanmuokkausurakoitsijoiden ja konevalmistajien kanssa. Vaihtoehtoisina ratkaisuina ovat nykyisen maanmuokkauskaluston räätälöinti paremmin kylvöön soveltuvaksi tai kokonaan erillinen kylvömuokkain. Siemensäästön lisäksi siemenen hallitun peittymisen mahdollistava ja kylvöalustalle enemmän humusta jättävä kylvömuokkausmenetelmä pidentäisi kylvökautta ja toisi myös joustavuutta kylvökohteiden valintaan pienentyneen roustetuhoriskin kautta. PEKKA HELENIUS Kirjoittaja on tutkija Luonnonvarakeskuksessa. L&T Biowatti Oy on Lassila & Tikanoja Oyj -konserniin kuuluva valtakunnallinen energiaja metsäsektorin palveluyritys. HAEMME METSÄ PALVELUASIANTUNTIJOITA. Vastaat Varsinais-Suomen ja Uudenmaan puunhankinnasta. Arvostamme laajaa metsäalan osaamista sekä hyviä ihmissuhdetaitoja. Tarjoamme paikan energisessä bioenergiayhtiöissä. Hakemukset 22.2.2016 mennessä: www.lassila-tikanoja.?/tyopaikat. Lisätietoja metsäpalvelupäällikkö Heikki Vesteriltä, 050 578 0151. ETELÄ-POHJANMAA Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaa toimii viiden kunnan alueella. Työllistämme toimihenkilöitä, yrittäjiä ja metsureita yli 35 htv. Liikevaihtomme on yli 3 miljoonaa euroa. Tuotamme jäsenillemme monipuolisia puukauppa-, metsänhoito-, ja asiantuntijapalveluja. Haemme palvelukseemme METSÄNEUVOJAA Toimialueena on lähinnä Seinäjoen Nurmon alue. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta. Arvostamme sitoutumiskykyä, markkinointija asiakaspalvelutaitoja sekä kokemusta metsäsuunnittelusta ja puukaupasta. Aikaisempi kokemus metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Palkkaus YT/METO -työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa 11.4.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset liitteineen pyydetään toimittamaan 29.2.2016 mennessä sähköpostitse osoitteeseen jarmo.lahdenmaa@ep.mhy.fi Tiedusteluihin vastaa toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaa, 040 521 9104, jarmo.lahdenmaa@ep.mhy.fi metsänhoitoyhdistys
• PILKKEITÄ 28 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 PALVELUKSEEN HALUTAAN V E R O KYSY M Y KS I Ä Yhtiössämme työskentelee globaalisti noin 20 000 henkilöä. UPM uudistaa bioja metsäteollisuutta. Rakennamme kestävää tulevaisuutta kuudella liiketoiminta-alueella: UPM Biorefining, UPM Energy, UPM Raflatac, UPM Paper Asia, UPM Paper Europe and North America ja UPM Plywood. Tuotteemme valmistetaan uusiutuvista raaka-aineista ja ne ovat kierrätettäviä. Palvelemme asiakkaitamme maailmanlaajuisesti, ja vuosittainen liikevaihtomme on noin 10 miljardia euroa. UPM – The Biofore Company www.upm.com UPM Puunhankinta ja metsätalous hakee vakituiseen työsuhteeseen Rauman ja Hämeenlinnan metsäasiakasyksikköihin kolmea Metsäasiakasvastaavaa Metsäasiakasvastaava palvelee metsänomistaja-asiakkaitamme sekä puukaupallisissa että metsäpalveluiden myyntiin liittyvissä tehtävissä. Edellytämme vähintään ammattikorkeakoulutasoista tutkintoa (metsätalousinsinööri) sekä asiakaspalveluhenkisyyttä ja kykyä verkostoitua eri sidosryhmien kanssa. Toimipisteet ovat Rauma, Loimaa ja Forssa. Lue lisää osoitteessa www.upm.?/tyopaikat. Lisätietoja tehtävistä antavat Jari Sulkava (Rauma) puh. 040 022 2819 ja Samuli Hujo (Forssa ja Loimaa) puh. 040 827 5635. Lähetä hakemuksesi viimeistään 06.03.2016 osoitteessa www.upm.?/tyopaikat JOIN THE BIOFORE COMPANY! Puunhankinta ja metsätalous vastaa UPM:n puuraaka-aineen hankinnasta Suomesta, Venäjältä ja Baltian maista. Yhtiön tehtaiden tarvitsemasta puumäärästä valtaosan hankimme Suomesta yksityismetsänomistajilta, joille tarjoamme myös monipuolisia metsänhoitoja asiantuntijapalveluja. Lisäksi vastaamme sekä yhtiön että sopimuskumppaneidemme metsien hoidosta. www.metsämaailma.fi RISUT Hankintapuiden ohessa kuljetin tienvarteen risut, jotka haketettiin ja myytiin energiapuuksi. Mikä on kuljettamisen hankintatyön arvo? Energiapuuna korjattujen risujen kuljetuksen arvo voidaan laskea siihen käytetyn ajan perusteella. Korjuutaksana voidaan myös käyttää verohallinnon energiapuun kuljetuksen ohjetaksaa, 4,05 €/m3. ARVONLISÄVERO Metsätila myyty 13.11.2015 ja poistamatonta kalustoa jäljellä 739 euroa, joka hankittu vuonna 2013. Alv-prosentti oli silloin 23. Minkä veroprosentin mukaan suoritan alv-veron yksityistalouteen jäävän kaluston arvosta ja miten merkitsen sen kausiveroilmoitukseen? Yksityiskäyttöön jäävän kaluston arvon arvonlisävero lasketaan nykyisen 24 prosentin mukaan. Vero kirjataan kausiveroilmoituksen kohtaan 301, samaan kuin puukauppojenkin verot. JOHTOALUE Sain paikalliselta sähköyhtiöltä johtoaluekorvausta uudesta sähkölinjasta. Miten tämä korvaus pitää ilmoittaa verotuksessa? Tämäntyyppisissä tapauksissa maksetaan yleensä kahdenlaista korvausta, maapohjasta ja puustosta. Jos korvausta on maksettu maapohjan pysyvästä käyttöoikeudesta, tämä korvaus verotetaan luovutusvoittona ja ilmoitetaan lomakkeella 9. Hankintameno-olettama on yleensä 80 prosenttia. Puustosta ja aiheutetusta vahingosta maksettu korvaus on normaalia metsätalouden pääomatuloa, joka ilmoitetaan 2C-lomakkeen kohdassa 3.2, samassa missä hirvivahinkokorvauksetkin. TUULIVOIMA Olen tehnyt tuulivoimayhtiön kanssa maanvuokrasopimuksen ja saanut siitä etumaksun. Miten tämä ilmoitetaan verotuksessa? Tuulivoimaloista, kuten muistakin metsäalueista saadut vuokratulot ilmoitetaan maatalouden 2-lomakkeella. TYÖLLISTÄMISTUKI Kaupunki antoi viime vuonna nuorten kesätyöllistämiseen 300 euron tukisetelin. Palkkasin oman nuoren kesätöihin ja siitä syntyneet kulut vähennän kohdassa Miten ilmoitan? Palkkausmenot. Mihin kohtaan työnantajalle maksettu tuki merkitään tuloksi? Tämäntyyppiset tuet voidaan kirjata samaan kohtaan kuin kemeratuetkin eli verolomakkeelle kohtaan 3.3. UUSI METSÄTILA Ostin viime vuonna metsätilan ja maksoin kaupan kokonaan lainarahalla. Mitä voin vähentää kauppahinnasta verotuksessa? Tilan hankintahinnasta varainsiirtoveroineen ja muine kuluineen muodostuu hankintameno, josta 60 prosenttia on metsävähennyspohjaa. Sen arvosta voit myydä puuta tilalta verovapaasti. Mitään suoraa vähennystä hankintahinnasta ei voi tehdä. Lainan korot pankki kirjaa 1 lomakkeelle pääomatuloista vähennettäväksi. Pankin kulut, esimerkiksi lainan lyhennyksistä perittävät muutaman euron maksut, vähennetään metsätalouden vuosimenoina. YHTEISMETSÄ Suvun yhteismetsän osakkaat ovat tehneet istutuksia ja muita metsänhoitotöitä. Minkä suuruisen korvauksen yhteismetsä voi maksaa osakkailleen tehdyistä metsämatkoista? Yhteismetsä voi maksaa kaikista metsätalouden matkoista verovapaasti samansuuruisia kilometrikorvauksia, kuin mitä palkansaajillekin maksetaan. Viime vuonna enimmäiskorvaus oli 0,44 €/km ja tänä vuonna 0,43 €/km.
• PILKKEITÄ 29 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Punamusta, Joensuu ETELÄ-SAVO Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo palvelee toimialueensa 14 500 metsänomistajaa yhdeksän kunnan alueella. Palveluksessamme on 62 toimihenkilöä. Työllistämme yrittäjiä ja metsureita lisäksi noin 150 htv. Lisätietoja www.mhy.fi/etelasavo Haemme Mikkeliin METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Arvostamme aiempaa työkokemusta metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä, aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä sekä sitoutunutta otetta työhön. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulokselliseen työhön. Tarjoamme vakituisen työsuhteen nuorekkaassa aktiivisesti toimintaansa kehittävässä suuressa metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa 1.4.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 2.3.2016 mennessä sähköpostitse vesa.vaananen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa asiakkuuspäällikkö Vesa Väänänen p. 0400 754 252 tai vesa.vaananen@mhy.fi Metsänomistajat Koskitukki Oy etsii BIOENERGIAN JA PUUNHANKINNAN HUIPPUOSAAJAA Päätehtävänäsi on bioenergiatoimitusten liiketoimintavastuu sekä yhtiön sisäisten sivutuotevirtojen optimointi. Vastaat myös osaltasi ”perinteisen” puunhankinnan operaatioista. Tehtävä edellyttää metsäalan koulutusta, bioenergiatoimitusten liiketoimintaosaamista ja kokemusta puunhankinnan operaatioiden organisoinnista. Vuorovaikutustaidot, oma-aloitteisuus, kielitaito ja tuloshakuinen toiminta sekä ymmärrys markkinoinnista ovat vahvuuksiasi. Lisätietoja tehtävästä antaa metsäpäällikkö Jussi Joensuu, jussi.joensuu@koskitukki.?, p. 0400 301 133. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja CV palkkatoiveineen 26.2. mennessä konsernin verkkosivujemme kautta www.koskisen.?/yritys/tyopaikat/avoimet-tyopaikat Omistautunut puulle www.koskitukki.fi Koskisen konsernin puunhankinnasta huolehtiva Koskitukki Oy tunnetaan hankinta-alueellaan luotettavana puunostajana. Puunhankinnan ohella Koskitukki toimittaa metsästä sekä puunjalostuksen sivutuotteista valmistettuja puuhakkeita Etelä-Suomen voimalaitoksille ja Koskisen tehtaille biopolttoaineiksi. Vuosittain Koskitukki hankkii n. 2 milj. kuutiota puuta ja toimittaa yli 500 GWh:a biopolttoaineita ulkoisille asiakkailleen. Koskisen perheyritys työllistää lähes 1100 ihmistä ja vuonna 2015 liikevaihto oli 248 milj. euroa. Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa MAATILA, Pöytyä, Yläne 20,67 ha. Tiheää metsää, jota ei ole vuosiin käsitelty. Käytännössä koko tila on käsiteltävissä pääosin kasvatushakkuin. Eu-tukikelpoista peltoa n. 3,5 ha, vuokrattu 2016 loppuun. 95.000 € / tarjous 22.2.2016 klo 16 mennessä. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 METSÄPALSTA, Mäntyharju, Lyytikkälä 37,2 ha. Monipuolinen määräala tilasta Leporinne. Hyvä tie perille. Kokonaispuusto n. 1.887 m3. Heti hakkuumahdollisuuksia ja taimikot hyvin onnistuneet. Kuvio 14 (A0) on muokattu ja odottaa vain taimia. 99.000 € / tarjous 13.3.2016 mennessä. METSÄPALSTA, Juva 31,71 ha. Noin 10 km Juvalta pohjoiseen 5-tien kupeessa sijaitseva metsätila. Kokonaispuusto n. 4.367 m3. Kattava tieverkosto! 140.000 € / tarjous 13.3.2016 mennessä Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Asuinrakennuspaikka, 2 rantarakennuspaikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, yhteispa. 19.5600 ha. Suurempi kiinteistö on 2 ha ja on pihapiiriä luk.ottamatta pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak., piharak. sekä varasto. Rak.oikeus 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, järvenrantaa n. 350 m, 2 yleiskaavan mukaista rantarak.paikkaa, molemmilla rak.oik. 200 k-m 2 . Kiinteistöön kuuluu myös n. 0,5 ha:n kokoinen suopalsta Risusaaressa. Yhteishinta 160.000 €. Voidaan lohkoa osiin, tarjouksia otetaan vastaan. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Pinta-alasta n. 19,1 ha metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-kerroksinen hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunkoinen aitta, varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettu navettarakennukseen 1980-luvulla. 120.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Kuhmo 8,7 ha. Metsäharrastajalle lähipalsta vain noin 11 km Kuhmon keskustasta itään. Hyvin saavutettavissa, rajoittuu etelässä Immolantiehen. Metsät jakautuvat liki tasan taimikoihin ja kasvatusmetsiin, joista varttuneita kasvatusmetsiä on n. 2,5 ha ja nuoria kasvatusmetsiä n. 1,6 ha. Mäntyvaltaiset metsät, kivennäismaakangasta. UPM Bonvesta -metsäpalsta. 14.800 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 47,1 ha. Eteläisessä Sotkamossa sijaitsevan Lintusuonpalstan kokonaispuusto on n. 3.120 m³. Metsämaasta n. 9 ha varttunutta kasvatusmetsää, n. 23 ha nuorta kasvatusmetsää ja 7 ha pientä taimikkoa. Oiva sijoituskohde, jonka tuotosta pääsee nauttimaan jo varsin pian. UPM Bonvesta -metsäpalsta. 69.600 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Rovaniemi, Suopajärvi 130 ha. Metsätila vanhoine asuinja piharakennuksineen. Tila rajoittuu Suopajärveen, jonka rantaviivaa yli 1 km. Metsät pääosin kasvatusmetsiä ja taimikoita. Tila rajoittuu laajoihin valtionmaihin. 84.000 €/tarjous. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Metsätila, joka sijaitsee 2 palstassa. Metsät ovat pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1.650 m 3 . Ylimmäisen Ahmalammen rannalle voi anoa poikkeamisluvalla lomarakennuspaikkaa. 35.000€/tarjous Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054
• PILKKEITÄ 30 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 N I M I T YS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 70 VUOTTA 25.2. Teuvo Vainio , Metsänhoitoyhdistys Lounametsän valtuutettu, Laitila 60 VUOTTA 24.2. Jukka Turunen , maat. ja metsät. maisteri, Nurmijärvi (matkoilla) 50 VUOTTA 23.2. Matti Tahvanainen , Otso metsäpalvelut, metsäpalveluesimies, Joensuu (matkoilla) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.? hetkeä Kalm on kertomuksineen minulle ja monelle muulle tarjonnut. Hän kuvaa eloisasti retkiään muun muassa Niagaran putouksille. Matka taittui osittain tuohikanootilla, jollaisia Kalmin oppilaat myöhemmin yrittivät myös Suomessa rakentaa – tosin huonolla menestyksellä, koska meikäläisen koivun tuohi on kanootin tekoon liian haurasta. Kanadassa sen sijaan olen nähnyt tuohikanootteja muun muassa Algonquin puiston opastuskeskuksessa Ontariossa. Kalmin Pohjois-Amerikan matkan perimmäinen tarkoitus ei kovin hyvin toteutunut. Amerikan mantereelta tuoduista kasveista Suomessa menestyivät vain koristetarkoituksissa suositut villiviini ja orapihlaja. Sen sijaan Kalmin kuvaus Pohjois-Amerikan luonnosta ja kulttuurista jäi elämään ja se käännettiin useille eri kielille 1700-luvun loppupuolella romantiikan tehdessä jälleen paluutaan. Kalmista, jonka syntymästä tulee maaliskuussa kuluneeksi 300 vuotta. Kalm oli Linnén oppilas, aikansa kuuluisin suomalainen ja samalla hyödyn aikakauden lapsi. Häntä oli jo nuorella iällä innokkaasti ajettu Turun akatemian vastaperustetun taloustieteen professorin virkaan, kun runouden professuuri muutettiin vuonna 1747 taloustieteen oppituoliksi. Suomen nykyinen hallitus taasen pyrkii innokkaasti edistämään tutkimustiedon kaupallistamista ja humanisteille on käymässä köykäisesti, joten ei mitään uutta auringon alla. Kuuluisuutta Kalm saavutti Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen tutkimusmatkansa ansiosta, jonka toteutumiseen Linnéllä oli suuri vaikutus. Pietari Kalmin missiona oli löytää uudelta mantereelta kotimaan oloihin sopivia viljelykasveja. Metsähistorian seuran puheenjohtaja Tapani Tasanen tituleerasikin Kalmia biotalouden edelläkävijäksi. ??? Kalmin matkakertomus julkaistiin ensi kertaa suomeksi, tosin lyhennettynä laitoksena, vuonna 1992, jolloin itse väittelin ja lähdin saman tien Kanadaan vierailevaksi tutkijaksi. Sain matkakertomuksen kahtena kappaleena matkalukemisiksi. Monta hupaisaa Metsähistorialliseen seuraan olen kuulunut reilusti yli kymmenen vuotta, mutta sen kokoukseen osallistuin ensimmäistä kertaa vasta menneenä Runebergin päivänä. Ohjelmassa oli kaksi esitelmää, jotka halusin kuulla. Ensimmäisen piti metsänhoitaja Esko Pakkanen, jonka vastikään ilmestynyt uiton historia ”Ankravee” mainitaan ulkoisilta mitoiltaan suurimpana suomalaisena metsäkirjana kautta aikojen. Uitto kiinnosti minua siksi, että äitini ja useat hänen naispuolisista opiskelutovereistaan Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta olivat olleet kesätöissä uitolla. Eteerinen äitini, joka opiskeli pääaineinaan englannin ? lologiaa ja estetiikkaa, kertoi usein hauskoja muistoja Ontojoelta, missä hän oli ollut erottelulla kolmena kesänä 1940-luvulla. Helsinkiläistyttö oppi siellä myös paistamaan lättyjä nuotilla ja kääntämään ne heittämällä, mistä taidosta saimme lapsena nauttia. ??? Professori Anto Leikola puolestaan kertoi Pietari Ankravee ja Pietari Kalm M E R K K I PÄ I VÄT RA KAS PÄ I VÄ K I RJA N U O R T E VA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva KANADALAISET tiedemiehet ovat arvioineet, että arktisilla alueilla on nyt yhtä lämmintä kuin 120 tuhatta vuotta sitten. Tuohon aikaan Pohjois-Euroopassa kasvoi erästä eteläistä tammilajia, jota on nyt siirtoistutettu takaisin muinaisille kasvupaikoilleen. Puu on myös levinnyt luontaisesti Balkanin alueelta Etelä-Ranskaan asti ja istutettuna menestyy Saksaa ja Britanniaa myöten. Suomen paukkupakkasia kyseinen tammilaji vielä karsastaa, joskin puuta on ainakin pensasmaisena saatu selviämään eteläisessä Suomessa. Turkintammi (Quercus cerris) on yksi nopeakasvuisimmista tammilajeista Euroopassa. Suurimmat yksilöt ovat ympärysmitaltaan rinnankorkeudelta lähes kymmenmetrisiä ja pituudeltaan jopa nelikymmenmetrisiä. Turkintammen puuaines ei ole yhtä vahvaa ja säänkestävää kuin metsätammella (Q. robur), mutta maisemapuuna se on poikkeuksellisen näyttävä. Muu käyttö rajoittuu enimmäkseen poltto-, aidasja karkeaan rakennuspuuhun, puuhiilen tuotantoon sekä Turkintammi tuli takaisin Suurimmat turkintammet ovat ympärysmitaltaan lähes kymmenja pituudeltaan jopa nelikymmenmetrisiä. METSÄTEHO OY Metsäteho Oy:n tutkimusjohtajaksi on 12. helmikuuta alkaen nimitetty Jarmo Hämäläinen . Hämäläinen on tähän asti työskennellyt Metsätehon tutkimuspäällikkönä. tuulensuojaistutuksiin. Nimensä mukaisesti puu on kotoisin muun muassa Turkin alueelta, missä se nykyään kasvaa pääasiassa vuoristossa yli kilometrin korkeudessa. Puu on Kaakkois-Euroopassa laajalle levinnyt, ja esimerkiksi Albanian metsäalasta lähes kolmasosa on turkintammea. Italiassa turkintammea kasvaa yli miljoonan hehtaarin alalla. Herkästi vesovaa puuta on helppo viljellä. Monet tuhohyönteiset iskevät ahnaasti rehevien turkintammien lehtien kimppuun. Puut kuitenkin yleensä toipuvat hämmästyttävän ripeästi hyönteistoukkien aterioinnista. Tryffeleitä ja toukkaravintoa Myös kitkerät tammenterhot kelpaavat monille nisäkkäille ja linnuille ravinnoksi. Jauhettuja turkintammenterhoja on koemielessä syötetty jopa tarhaviiriäisille kohtuullisella menestyksellä. Ihmisille maistuvat erityisesti juuriston tryff elisienet. Turkintammenterhojen käyttömahdollisuuksia myös ihmisen terveyttä edistävissä funktionaalisissa elintarvikkeissa on tutkittu viime vuosina. Terhoista puristetulla öljyllä saatetaan tulevaisuudessa yrittää ehkäistä joidenkin sydänja verisuonitautien kehittymistä. Britanniaan turkintammia on istutettu 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Saari-ilmastossa puu kasvaa poikkeuksellisen hyvin; erään Oxfordin yliopiston metsäammattilaisen mielestä ”hyvännäköistä tammea tulisi aina ensiksi epäillä turkintammeksi”. Turkintammen terhoilla loisii kuitenkin äkäinen pistiäislaji, Andricus quercuscalicis, joka on terhakkaasti hyökännyt myös metsätammien terhojen kimppuun. On esitetty kauhukuvia, että turkintammi vaarantaa ”brittiläisen tammen” tulevaisuuden. Turkintammien hävittämistä Britanniassa on vaadittu ja osin toteutettukin kyseisestä syystä. Hyönteistieteilijöiden mukaan pelko on ylimitoitettua, koska toukkien aiheuttamia tuhoja ei esiinny joka vuosi. Lintutieteilijät taas ovat iloinneet siitä, että turkintammien terhojen ”pikkutoukkapaksulaiset” tarjoavat aikaisin pesiville linnuille tuiki tärkeää ravintoa silloin, kun muut hyönteiset vielä värjöttelevät talvipiiloissaan.
• PILKKEITÄ 31 18. HELMIKUUTA 2016 ? NRO 3 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Vinkit tilakaupan tekoon ? Hallintaoikeudesta voi tulla harmia ? Pikatestissä mobiilimaastotaulukot ? Näin valitset säästöpuut ? Miten perustan luonnonsuojelualueen? ? Sopuli pärjää tuntureilla Metsälehti Makasiini ilmestyy 3. maaliskuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 3.3. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 3”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot suuresta jouluristikosta 2015 on arvottu seuraaville kolmelle: Antero Hiilesvuo , Nousiainen, Hannu Kaija, Lappila ja Merja Pulli , Lappeenranta. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkaista sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. E N S I N U M E R O SSA METSÄRISTIKKO 3 Jo rm a Lu h ta JOULURISTIKKO 2015, RATKAISU
• Metsäkirjojen helmiale jatkuu Tarjoukset ovat voimassa 28.2.2016 asti verkkokaupassamme www.metsakustannus.fi. Syötä ostoskorissa kampanjakoodi Helmi_16 Voit tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Metsänkasvatus Juurikkalan 500 mottia Metsänhoitajana viidellä vuosikymmenellä Puun rakenne ja ominaisuudet Savotoilta ja uittopuroilta Metsämieli Metsän poika Metsänuudistaminen Metsieni kirja Kämmeköiden kutsu Suolaa, sokeria ja viinietikkaa Keittiö mökillä Koti koreaksi metsän antimilla Majavan lammella Metsämieli –kehon ja mielen kuntosali Moottorisaha Villi keittiö Puutyöt Suotyypit ja turvekankaat Suomen tunturikasvio 5 € Nyt 10 € Nyt 15 € Nyt 15 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 25 € Nyt 25 € Nyt 30 € Nyt 30 € Nyt 30 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt TOIMI NOPEASTI JA NAPPAA ETUSI!