• TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 PERJANTAINA 16. HELMIKUUTA 2024 ? NRO 3 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Reija Suolanen joutui huomaamaan, että metsätilan omistusmuodon muuttaminen on yllättävän työlästä. Sivut 22–23 KUOLINPESÄ YHTYMÄKSI
• AJANKOHTAINEN / UUTISET 16.2.2024 2 Metsälehti.fi UUTISET Paljon porua hömötiaisesta ›› 4 Kanavat häviävät suometsistä ›› 10-13 Puu arvossaan länsinaapurissa ›› 14-15 METSÄSTÄ Harvennusmallit menivät uusiksi ›› 20–21 Sotilasside käy siviilinkin suksiin ›› 24–25 Mitä kuuluu seuranta-aukolle? ›› 30–31 PILKKEITÄ Harvinaisempi hirvijahti ›› 32–33 Runoileva metsäammattilainen ›› 38 TÄSSÄ NUMEROSSA TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 PERJANTAINA 16. HELMIKUUTA 2024 ? NRO 3 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Reija Suolanen joutui huomaamaan, että metsätilan omistusmuodon muuttaminen on yllättävän työlästä. Sivut 22–23 KUOLINPESÄ YHTYMÄKSI Reija Suolanen hoitaa perheensä metsäyhtymän metsiä. Kuva: Johannes Wiehn. Metsälehti 90. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 764 (LT/20) Lukijoita 166 000 (KMT/21) Painopaikka Punamusta, Joensuu Metsälehti 92. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 30 431 (LT/22) Lukijoita 213 000 (KMT/23) Painopaikka Sanoma Manu, Tampere MIKKO RIIKILÄ LUONNONVARAKESKUKUS (Luke) on käyttänyt selvityksessään simulaatiota, joka ensiharventaisi istutuskuusikon, kun hehtaarille on kertynyt 400 kuutiometriä puuta, puilla on mittaa 20 metriä ja ikää 39 vuotta. Kaikki ovat huomattavasti yli metsänhoidon suositusten. Niiden mukaan istutuskuusikot tulisi ensiharventaa 12–15 metrin pituisina, jolloin puuta on reilut 200 kuutiometriä hehtaarilla. Simulaatio liittyi maa ja metsätalousministeriön viime vuonna tilaamaan selvitykseen. Siinä kartoitettiin, kuinka paljon metsänomistajia pitäisi tukea, jotta he olisivat valmiit siirtymään viljavien turvemaiden metsissään jatkuvaan kasvatukseen. Vastausta etsittiin muun muassa ennustamalla eri tavoin käsiteltyjen metsien tulevaa kehitystä Luken Motti-metsikkösimulaattorilla. Se ennustaa metsien kehitystä erillisiltä koealoilta kerättyjen mittaustietojen ja valVUOTAAKO LUKEN FAKTANTARKISTUS? Luonnonvarakeskuksen selvityksen kasvuennusteet olivat räikeässä ristiriidassa metsänhoidon suositusten kanssa. Silti hälytyskellot eivät soineet. Liian aikaisin liikkeellä? Luonnonvarakeskuksen simuloinnin mukaan ensiharvennus on ajankohtainen vasta, kun puustolla ???on ikää lähes 40 vuotta.
• UUTISET 16.2.2024 Metsälehti.fi 3 VUOTAAKO LUKEN FAKTANTARKISTUS? ”Eiväthän mitkään metsät voi kasvaa tällä tavalla!” TÄSTÄ ON KYSYMYS TEHOKKAAT ohjauskeinot jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn edistämiseksi runsasravinteisilla turvemailla. Esa-Jussi Viitala, Anssi Ahtikoski, Emmi Haltia, Hannu Hökkä, Raisa Mäkipää, Mika Nieminen, Markku Saarinen, Sakari Sarkkola, Anne Tolvanen, Sauli Valkonen. Luke 2023. LÖYTYY verkko-osoitteesta jukuri.luke.fi/handle/10024/554362 Liian aikaisin liikkeellä? Luonnonvarakeskuksen simuloinnin mukaan ensiharvennus on ajankohtainen vasta, kun puustolla ???on ikää lähes 40 vuotta. M IK KO RI IK IL Ä KOMMENTTI VÄHÄN MAALAISJÄRKEÄ, PLIIS LUONNONVARAKESKUKSEN tekemän selvityksen asiavirhe – ensiharvennuksen omituinen ajoitus – ei sinällään ehkä ansaitsisi näin näyttävää julkituontia. Tämä juttu tehtiin, koska samanlaiset outoudet näyttävät toistuvan Luken töissä, joiden perusteella on tehty pitkällekin meneviä johtopäätelmiä esimerkiksi jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen soveltamismahdollisuuksista. Pari vuotta sitten saimme ihmetellä, kuinka simulaatio ajoitti suokuusikon ensiharvennuksen 68 ikävuoden kohdalle. Eikä kauakaan sitten, kun samanlaisen tarkastelun perusteella päädyttiin siihen, että jatkuvan kasvatuksen kuusikon paras taloudellinen tulos saavutetaan, kun puuston pohjapinta-ala hakkuussa alennetaan neljään neliömetriin hehtaarilla. Työ läpäisi vertaisarvioinnin ja julkaistiin kansainvälisessä julkaisusarjassa. Minulla ei ole kykyjä kyseenalaistaa oheisten tutkimusten taustalla olevan tieteellisen työn tasoa, mutta jotain on vialla, kun maan parhaisiin lukeutuvat metsäntutkijat päätyvät töissään tuloksiin, joita ei millään saa sovitettua arjen reaalisuusehtojen puitteisiin. MIKKO RIIKILÄ KUKA FAKTA takunnan metsien inventointitietojen perusteella laadittujen kasvumallien mukaan. Simulaattori toimii luotettavasti runsaslukuisina esiintyvillä kasvupaikoilla, joista on runsaasti puuston mittaustietoja. Harvinaisemmilta kasvupaikoilta, kuten suo-ojitusten tuloksena syntyneiltä ruohoturvekankailta, mittausdataa on vähemmän ja tämän vuoksi simulaatioissa on epätarkkuuksia. Viljavan turvekankaan istutuskuusikon keskimääräiseksi vuosikasvuksi simulaattori on laskenut 12 kuutiometriä hehtaarilla. Kasvuluku on mahdollinen viljavimmissa, huolella hoidetuissa turvekankaiden istutuskuusikoissa. Ensiharvennuksen ajoitusta sen sijaan on mahdoton ymmärtää. Päävastuu tutkimusryhmällä Kysymys kuuluu, onko työn laadun valvonta ollut riittävää. Esitin kysymyksen ensin selvityksen vastuututkija Esa-Jussi Viitalalle, mutta hän ohjasi minut Luken tutkimusjohtaja Antti Asikainen puheille. Tämän ensireaktio on kuvaava: ”Eiväthän mitkään metsät voi kasvaa tällä tavalla!” Seuraavana päivänä Asikainen palaa asiaan ja toteaa, että Suomen metsien puut ovat solakoituneet. Nykyiset istutuskuusikot kasvavat nopeasti pituutta, ja niiden läpimitta ja samalla pohjapinta-ala kehittyvät suhteessa hitaammin. ”Tämä lienee yksi syy siihen, minkä vuoksi harvennus ajoittui kyseisessä simuloinnissa näin myöhäiseen vaiheeseen”, hän pohtii. Kyse ei ole varsinaisesta tutkimuksesta, vaan maaja metsätalousministeriölle laaditusta selvityksestä. Näin ollen työ ei käy läpi ulkopuolista vertaisarviointia, kuten tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaistut tutkimukset. Työryhmässä oli mukana kymmenkunta Luken tutkijaa, joukossa myös kaksi professoria. Asikaisen mukaan ensisijainen vastuu asiasisällöstä on tutkimuseli projektiryhmällä ja osin myös sen johtoryhmällä. Julkaisuluvan antaa ulkopuolinen tutkimuspäällikkö. Hän korostaa, että skenaariotarkastelussa tutkimuksen lähtöoletusten ja tulosten on oltava mahdollisia ja sisäisesti loogisia, mutta tutkimuksen ei aina tarvitse seurata nykyisiä käytäntöjä. ”Tässä on selvitetty kuutta vaihtoehtoista kasvatusketjua ja seurattu, millaisiin lopputuloksiin niillä päädytään. Mielestäni tässä ei ole tehty mitään virhettä. Toki aina voi kysyä, olivatko valitut kasvatusskenaariot parhaita mahdollisia tuomaan ymmärrystä käsillä olleeseen tietotarpeeseen.” Yliarvio pituuskasvusta? Selvityksen kasvusimulaatioiden tekijä Anssi Ahtikoski myöntää, että kuusikon kasvuennuste saattaa olla hieman rohkea, mutta hänen mukaansa vertailu antaa oikeansuuntaisen kuvan jatkollisen ja jatkuvan kasvatuksen tuottoeroista. Metsien kasvusimulaatioihin tukeutuvissa tutkimuksissa ilmenee aina silloin tällöin ristiriitaisuuksia. Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Mikko Niemi arvelee, että Luken käyttämä kasvumalli yliarvioi puiden pituuskasvua suhteessa läpimitan kasvuun, jolloin puuston pohjapinta-ala pysyisi harvennusmallin mukaisen leimausrajan alapuolella. ”Itse asiassa olen törmännyt puiden erilaiseen runkomuotoon ennenkin verratessani turvemaiden ja kivennäismaiden kasvusimulointeja”, Niemi sanoo. Työn tilaajan edustaja, metsäneuvos Niina Riissanen maaja metsätalousministeriöstä väistää kysymyksen, vastaako Luken raportti siihen, mitä ministeriöstä tilattiin. ”Tämän yhden laskelman perusteella ei tulla yksin arvioimaan tuen tarvetta jatkuvaan kasvatukseen siirtymiseksi turvekankailla. Jo ennen raportin julkaisua ministeriö ja Luke ovat sopineet, että Luke tekee lisää simulointeja erilaisilla kohteilla.”
• AJASSA 16.2.2024 4 Metsälehti.fi LYHYET MIKKO RIIKILÄ LUONNONVARAKESKUKSEN emeritustutkija Michael M. Müllerin Metsätieteen aikakauskir­ jassa julkaistu kirjallisuustarkas­ telu haastaa yleisesti hyväksytyn näkemyksen tiaiskantojen taan­ tuman syistä. Metsäpatologina työskennel­ lyt Müller on aktiivinen ornitolo­ gian harrastaja. Hän halusi selvit­ tää, mistä tiaiskantojen taantuma johtuu. Müller perehtyi aiheesta teh­ tyihin kotimaisiin ja kansain­ välisiin tutkimuksiin. Niiden perusteella hän kyseenalaistaa ympäristötutkijoiden näkemyk­ sen, jonka mukaan tiaiskanto­ jen taantuminen johtuisi met­ sien hakkuista. Müllerin mukaan hömötiais­ kannat ovat taantuneet Ete­ lä­Suomessa yhtä lailla talous­ metsissä kuin suojelualueillakin. Tätä Luonnontieteellisen kes­ kusmuseon yli­intendentti Aleksi Lehikoinen ei pidä riittävänä todisteena. ”Valtaosa Etelä­Suomen suoje­ lualueista on pieniä, joten ympä­ röivien metsien hakkuut heiken­ tävät suojelualueen lintukantoja”, hän toteaa. Tätä puolestaan Müller ei niele. ”Tuntuuko tämä väite uskot­ tavalta, kun tutkimuksen verrok­ keina käytetyt suojelualat olivat alaltaan keskimäärin 21,7 neliö­ kilometrin kokoisia ja kun hömö­ tiaisen pesintäaikainen reviiri on 2–3 hehtaaria ja talvisin hömö­ tiaisparvi käyttää noin 20 heh­ taarin metsäalaa?” Müllerin ylläviittaama tutki­ mus, johon Lehikoinenkin osal­ listui on Virkkala, R., Lehikoinen, A. & Rajasärkkä, A.: Can protected areas buffer short-term population changes of resident bird species in a period of intensified forest harvesting? ”Mitään viittauksia tutkimuk­ siin, joiden mukaan hömö­ ja töyhtötiaiset kärsisivät mainitun kokoisilla suojelualueilla ympä­ röivien metsien hakkuista, ei jul­ kaisuissa esitetty”, hän jatkaa. Pohjois­Suomessa suojelu­ alueilla on runsaammin hömö­ tiaisia kuin kuin talousmetsissä. Müller pitää todennäköisenä, että soiden ojitukset ovat hei­ kentäneet kosteita metsäkuvioi­ ta suosivan hömötiaisen kantoja. Maastokokeet puuttuvat Müller ihmettelee, miksei Suo­ messa ole tehty kokeellista tut­ kimusta maastossa linnustossa tapahtuvien muutosten selvit­ tämiseksi. ”Esimerkiksi aitaamalla voi­ taisiin selvittää runsastuneiden hirvieläinkantojen vaikutusta lin­ nustoon ja hyönteisiin.” Kokeellisesti olisi Müllerin mukaan helppo selvittää myös ennakkoraivausten vaikutuksia linnustolle. Samasta teemasta kiisteltiin jo vuonna 2020, kun Suomen ym­ päristökeskus (Syke) julkaisi yl­ lä viitatun tutkimuksen tuloksis­ ta tiedotteen otsikolla ”Metsien paikkalinnut vähenevät hakkui­ den lisääntyessä”. Suomen Kuvalehden (10.7. 2020) julkaisemassa puheenvuo­ rossa Turun yliopiston biodiver­ siteetti­ ja ympäristötieteen eme­ ritusprofessori Pekka Niemelä sekä Lukella työskennellyt val­ tiotieteiden tohtori Juha Lappi kyseenalaistivat Syken tiedotteen väittämän. ”Jos viiden lajin kannat ovat vähentyneet, kahden lisäänty­ neet ja kahdeksan pysyneet en­ nallaan, väite siitä, että metsien paikkalinnut vähenevät hakkui­ den lisääntyessä, on perusteeton kuvaus muutoksen laajuudesta ja syistä”, he totesivat. Emeritustutkija kyseenalaistaa näkemyksen hömötiaiskadosta Michael M. Müllerin mukaan ratkaiseva kysymys on, riittääkö 22 neliökilometrin suojelualue. Hömötiaisen kanta on taantunut, mutta taantumisen syystä on virinnyt kiivas keskustelu. W IK IM ED IA CO M M O N S ”Aitaamalla voitaisiin selvittää runsastuneiden hirvieläinten vaikutusta.” Hirviä ammuttiin viimevuotista vähemmän Hirvisaalis kutistui edelleen, Suo­ men riistakeskuksesta kerrotaan. Jahtikaudella 2023–2024 kaadet­ tiin runsaat 32?000 hirveä, mikä on 13 prosenttia vähemmän kuin edel­ liskaudella. Saaliit ovat pienentyneet vuodesta 2018 alkaen. Saalis pieneni kaikilla riistakesku­ salueilla. Pudotus oli suurin Lapissa, jossa kaatomäärä väheni liki kolman­ neksella. Pienintä lasku oli Etelä­Sa­ vossa, runsaan prosentin. Hirvilupien käyttöaste oli 78,5 prosenttia. Metso-ohjelma lähestyy maalia Monimuotoisuusohjelma Metsossa suojeltiin viime vuonna metsäisiä eli­ nympäristöjä lähes 10?000 hehtaaria. Se tarkoittaa, että suojelutavoitteesta on saavutettu jo 97 prosenttia, maa­ ja metsätalousministeriöstä kerrotaan. Sen sijaan ympäristötukisopimuk­ sissa ja luonnonhoitotöissä on edetty hitaammin. Kaikkiaan näitä on teh­ ty 65?000 hehtaarille, eli tavoittees­ ta on saavutettu vasta 79 prosenttia. Viime vuonna sopimuksia tehtiin 5?400 hehtaarille. Metsäuutisointi lähinnä ympäristökeskustelua Suomen suurten uutistalojen – Hel­ singin Sanomien, Yleisradion ja MTV:n – valtakunnallinen metsä­ asioiden uutisointi on ensisijaises­ ti ympäristöpoliittista keskustelua, jossa metsä nähdään lähinnä suo­ jelukohteena, tuoreessa selvityk­ sessä todetaan. Metsäkeskustelua käydään pää­ osin hiilinielu­ ja luontokatonäkö­ kulmasta. Luontojärjestöjä, luonto­ tutkijoita ja vakiintuneita poliittisia tahoja lukuun ottamatta muita ei kes­ kusteluun juuri kutsuta. Näin metsä­ ala jää metsäkonserneja lukuun ot­ tamatta keskustelun ulkopuolelle, Metsämiesten säätiön rahoittamas­ sa selvityksessä todetaan. Uudistushakkuita järeämmissä metsissä Uudistushakkuissa kaadetun puus­ ton keskiläpimitta on kasvanut viime vuosina. Suomen metsäkeskuksen mukaan uudistushakkuissa kaadet­ tujen puiden keskiläpimitta oli vii­ me vuonna 24,3 senttiä, mutta esi­ merkiksi vuosina 2019 ja 2020 se oli noin sentin vähemmän. Uudistamisläpimitat ovat kasva­ neet Etelä­Suomessa ja pienenty­ neet Pohjois­Suomessa.
• AJASSA 16.2.2024 JUSSI COLLIN METSÄKONEKAUPPA kiihtyi viime vuonna, ja samalla myös koneiden rekisteröinnit. Metsäkoneita ensirekisteröitiin yhteensä 640 kappaletta, mikä on 145 konetta enemmän kuin edellisvuonna, Traficomin tilastoista selviää. Tilastossa ovat mukana omamassaltaan vähintään kahdeksan tonnin koneet. Rekisteröidyistä koneista hieman yli puolet oli harvestereita ja vähän alle puolet ajokoneita. Merkeistä ykköspaikalla oli tuttuun tapaan Ponsse. Kaikkiaan vieremäläisvalmistajan koneita rekisteröitiin 351, mikä on yli puolet vuoden rekisteröinneistä. Edellisvuoteen verrattuna määrä kasvoi lähes 90 koneella. Suosituin malli oli ajokone Buffalo. Niitä rekisteröitiin 80 kappaletta. Kakkospaikalla oli niin ikään totutusti John Deere. Deeren koneita ensirekisteröitiin 165 kappaletta. Kasvua edellisvuodesta oli vajaat 30 konetta. Suosituin malli oli 1170G-harvesteri. Kolmossija oli Komatsun, jonka koneiden rekisteröinnit nousivat 88 kappaleeseen. Kasvua edellisvuodesta kertyi 16 konetta. Suosituimpia olivat 901ja 931-harvesterit, joita kumpaakin rekisteröitiin 12. Logsetin koneita rekisteröitiin 14. Niistä 11 oli ajokoneita ja kolme harvestereita. Sampo-Rosenlewin koneita rekisteröitiin 15 ja Nisulan harvestereita kaksi. Lisäksi rekisteröitiin yksi Entracon EF75 -kuormatraktori ja yksi Eco Login harvesteri. Toissavuonna rekisteröitiin myös yhdet Jarcracin ja Rottnen ajokoneet. Viime vuonna näiden valmistajien koneita ei rekisteröity. Isot jyräävät yhä metsäkoneissa Metsäkoneiden ensi­ rekisteröintien määrä kasvoi viime vuonna. Viime vuonna ensirekisteröitiin 640 metsäkonetta. Eniten rekisteröitiin Ponsse Buffalo -ajokoneita, yhteensä 80. PO N SS E SUURET PITIVÄT ASEMANSA Merkki Ensirekisteröinnit 2023 2022 Ponsse 351 263 John Deere 175 137 Komatsu 88 72 Sampo-Rosenlew 15 16 Logset 14 11 Nisula 2 3 Eco Log 1 – Entracon 1 – Jarcrac – 1 Rottne – 1 Lähde: Traficom Kaikkia ei rekisteröidä Traficomin metsäkonetilasto ei ole kattava, sillä kaikkia metsäkoneita ei rekisteröidä. Tyypillisesti isommat valmistajat rekisteröivät koneensa, pienemmille valmistajille se ei ole niin tärkeää. Esimerkiksi Prosilvan koneita ei tilastoista löydy. Suomeen koneita viime vuonnakin myytiin, mutta yhtiö ei tarkempia lukuja paljasta. ”Rekisteröinti ei ole tarpeen, sillä ei meidän koneilla teillä liikuta”, Prosilvan myyntija markkinointijohtaja Keijo Ojala kertoo.
• AJASSA 16.2.2024 6 Metsälehti.fi nee kysynnän kääntymisestä nou­ suun”, Viitarinne näkee. Rahastot heittivät ostohousut naulakkoon ”Viime vuonna merkille pantavaa oli, että rahastojen osuus metsä­ tilakaupoissa väheni merkittäväs­ ti”, Viitarinne kertoo. Metsätilat.fi:n tilastojen mu­ kaan rahastojen osuus markki­ nasta oli vielä maaliskuussa 2023 kauppahinnoilla mitaten yli 50 prosenttia. Joulukuuhun tul­ Metsätilamarkkina jakaa Suomen Metsätilojen kauppa vetää lännessä mutta hiipuu idässä, ilmenee Metsä­ tilat.fi:n Metsä lehdelle tuottamasta datasta. ”Tarjontaa riittää tänäkin vuonna.” Itäja Pohjois-Suomessa metsätilojen kysyntä on vähentynyt selvästi, kun taas etelässä ja lännessä kysyntää riittää lähes entiseen tapaan. SA M I KA RP PI N EN SAMI KARPPINEN MAAILMANTALOUDEN ja ­politiikan yleinen epävarmuus heijastui viime vuonna selväs­ ti myös kotimaiseen metsätila­ markkinaan. Se näkyi paitsi ra­ hastojen ostojen hiipumisena, myös Suomen jakaantumises­ sa yhä selvemmin itään ja län­ teen. Itä­Suomen maakunnissa metsätilojen kysyntä on vähen­ tynyt selvästi. ”Väistämättä tulee mieleen, että vaikuttaako geopoliittinen tilanne ja Venäjän läheisyys jo metsätilojen kysyntään Itä­Suo­ messa”, pohtii Metsätilat.fi:n toi­ mitusjohtaja Esa Viitarinne. Isossa kuvassa näyttää siltä, et­ tä markkina vetää edelleen vah­ vasti etelässä ja lännessä, mutta itä ja pohjoinen sakkaavat. Metsä­ tilat.fi:n tilastojen mukaan kysyn­ tä oli merkittävästi muuta maata vaisumpaa Kainuun, Lapin, Poh­ jois­Karjalan ja Pohjois­Savon maakunnissa. Yhtiö seuraa ky­ synnän kehitystä tarjousaktiivi­ suuden perusteella. ”Se, kuinka monta tarjousta per myytävä kohde saamme, ker­ too kohtalaisen hyvin sen hetken kysyntätilanteesta. Itä­Suomes­ sa on ollut viime vuoden aikana myynnissä kohteita, joihin on tullut hyvin vähän tai ei lainkaan tarjouksia”, Viitarinne kuvailee. Metsätilat.fi on Suomen johta­ va metsätilojen välittäjä. Kanta-Hämeessä kysyntä kiivainta Vilkkaimmin myytäviin tiloihin tehtiin tarjouksia Kanta­Hämees­ sä. Siellä myytävästä kohtees­ ta tehtiin keskimäärin noin viisi kertaa enemmän tarjouksia kuin Kainuussa. Kanta­Hämeen jälkeen aktii­ visemmin tarjouksia tehtiin Uu­ dellamaalla, Varsinais­Suomessa ja Pohjanmaalla. Koko maan mittakaavassa vii­ me vuodelle leimallista oli myös kysynnän hiipuminen vilkkaan alkuvuoden jälkeen. ”Vuoden loppua kohden tar­ jousaktiivisuus kuitenkin va­ kiintui, ja joulukuussa tarjousten määrä jälleen kasvoi, mikä kerto­ taessa osuus oli romahtanut vain noin kymmeneen prosenttiin. Vuoden lopulla yksityisten os­ tajien osuus metsätilakaupoissa nousi jo noin 70 prosentin tasol­ le. Myös ”muut yhtiöt” nostivat osuuttaan hieman rahastojen heittäessä ostohousut naulak­ koon. Muilla yhtiöillä tarkoi­ tetaan esimerkiksi yksityisten henkilöiden omistamia yrityk­ siä, joiden nimiin metsätiloja ostetaan. Viitarinteen käsityksen mu­ kaan moni yksityi­ nen ostaja on vetäy­ tynyt viime vuosina metsätilamarkkinoilta rahastojen kahmies­ sa metsähehtaareita omistukseensa kovil­ la tarjouksilla. Nyt tilanne voi olla yksityisten kannalta jo otol­ lisempi. ”Yksityisten ostajien kannat­ taa olla aktiivisia ja tarjota roh­ keasti, jos mieleinen kohde löy­ tyy. Kaikki viittaisi siihen, että tarjontaa riittää tänäkin vuon­ na. Kohteita on reilusti myyn­ nissä ja kevättä kohden vauhti taas kiihtyy.” Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa tilakaupankin Metsätilojen kysyntä maakunnittain vuonna 2023 Lähde: Metsätilat.? 50 100 150 200 250 300 Kainuu Lappi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Pohjanmaa Etelä-Karjala Koko maa Keski-Pohjanmaa Satakunta Päijät-Häme Kymenlaakso Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa Kanta-Häme Indeksi, tarjouksia / myyty kohde. 100 = koko maan keskiarvo Lasku taittunut Metsätilojen kysynnän vaihtelu vuonna 2023, koko maa Lähde: Metsätilat.? Indeksi, tarjouksia / myyty kohde. 100 = koko maan keskiarvo. 40 60 80 100 120 140 joulu marr as loka syys elo hein ä kesä touk o huht i maal is helm i tamm i Rahastojen osuus laskussa Ostajaluokkien prosenttiosuudet kauppahinnoista 2023 Lähde: Metsätilat.? % 20 40 60 80 100 joulu marr as loka syys elo hein ä kesä touk o huht i maal is helm i tamm i Yksityinen Rahasto Muut yhtiöt Yhteismetsät
• Maailman johtava innovatiivisten siirrettävien sahalaitosten toimittaja Norwood LM30 isoja ominaisuuksia pienellä rahalla Hinta LM30 alk: 6150,00 Tukin halkaisija: 76 cm Tukin pituus: 5,0 m Alustan pituus: 6,0 m Laudan leveys max: 64 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton 14 hv Kohler 8,0 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot LM30 LUMBERMATE LM30 Max.tukin halkaisija 76 cm Saatavilla sähkötai polttomoottorilla www.uittokalusto.? METSÄTYÖT METSÄSTYS RETKEILY PUUTARHA KONEYRITTÄJÄT METSÄTEOLLISUUS Kysy rahoitusvaihtoehtoja! 015 555 0402 ‡ shop@uittokalusto.? Kampanjat voimassa 29.2.2024 asti Nyt myös ilmainen toimitus kotiovelle! Kaikki lisävarusteet -10% HETI toimitukseen! Kuvan traileri lisävaruste Norwood MN27 tehokas ja edullinen tukkivannesaha Tukin halkaisija: 69 cm Tukin pituus: 3,8 m Alustan pituus: 4,2 m Laudan leveys max: 56 cm Moottorivaihtoehdot: 13,5 hv Briggs&Stratton 4,0 kW Norwood sähkömoottori Tekniset tiedot MN27 Nyt myös ilmainen toimitus kotiovelle! Kaikki lisävarusteet -10% HETI toimitukseen! (Ovh. 6990,00) Hinta MN27 alk: 5270,00 LUMBERMATE MN27 Max.tukin halkaisija 69 cm Saatavilla sähkötai polttomoottorilla Kysy rahoitusvaihtoehtoja! (Ovh. 5990,00)
• AJASSA / HAASTATTELU 16.2.2024 8 Metsälehti.fi TIIA PUUKILA, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA METSÄALAN maanpuolustuskurssi tai vaikuttajien leirikoulu. Esimerkiksi näillä sanoilla on kuvailtu Päättäjien metsäakatemiaa, jonka johdossa Eveliina Pokela aloitti tammikuussa. Suomen metsäyhdistyksen järjestämä kutsukurssi kokoaa yhteen yhteiskunnalle merkittäviä henkilöitä keskustelemaan metsäalan ajankohtaisista teemoista. Aikaisemmin Pokela toimi Päättäjien metsäakatemian viestinnän asiantuntijana ja suunnitteli muun muassa maastokursseja. Nyt johtajan pestissä hänen vastuullaan on akatemian kokonaisuus. Pokela huolehtii, että kurssin teemat ja osallistujat ovat ajankohtaisia. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävälle kurssille kutsutaan talouselämän vaikuttajia, yritysmaailman edustajia, poliittisia toimijoita, kansalaisjärjestöjen aktiiveja, tutkijoita, mediaa, nuoria. Mukana on eri metsäpuolen asiantuntijoita, mutta pääosa osallistujista tulee metsäalan ulkopuolelta. Vuosittain nelipäiväisen kurssin käy noin 60–70 vaikuttajaa ja päättäjää. Tulijoita olisi enemmän kuin kursseille mahtuu. Ainoastaan kulttuurin tekijöitä ja taiteilijoita on ollut vaikeampi innostaa mukaan. VUOROPUHELUN EDISTÄJÄ Päättäjien metsäakatemian tuore johtaja luotsaa kurssia, jonka toimintaan useampi presidenttiehdokaskin on osallistunut. ”Useampi presidenttiehdokaskin on osallistunut Päättäjien metsäakatemian toimintaan vuosien varrella”, Pokela paljastaa. Kohdaten ja keskustellen Päättäjien metsäakatemiaa on järjestetty vuodesta 1996. Se sai alkunsa tarpeesta arvioida metsäsektorin tilaa ja pohtia tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja sekä luoda yli sektorirajojen tapahtuvaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä. ”Sen sijaan, että puhutaan siiloissa, voidaan kohdata ja keskustella vastakkain”, Pokela summaa. Edelleen tavoitteena on saattaa eri tavalla metsistä ajattelevat yhteen, tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia ja havainnoida jotain uutta. Metsäalalle se antaa mahdollisuuden kertoa ja perustella, mitä se tekee, millaista kehitystä on saatu aikaan ja minkälaisia suunnitelmia on tulevaisuudelle. Samalla metsäalan suuntaan tulee viestiä, mitä voitaisiin tehdä paremmin tai mistä tarvitaan vielä lisätietoa. Välillä keskustelut ovat tiukkojakin, mutta Pokela on huomannut, että usein tunnelma pehmenee kurssin loppua kohti. Ennakkoluulojen hälventäjä Alusta asti Päättäjien metsäakatemiaa on rahoittanut maaja met
• 16.2.2024 Metsälehti.fi 9 AJASSA KOLUMNI Lauri Saaristo KIRJOITTAJA TYÖSKENTELEE JOHTAVANA ASIANTUNTIJANA TAPIO OY:SSÄ. EU:N ENNALLISTAMISASETUS tulee suurella todennäköisyydellä voimaan kuluvan vuoden aikana. Hallinnon valmistautuminen on jo käynnissä. Esimerkiksi ympäristöministeriö on palkkaamassa lisätyövoimaa asiaa hoitamaan. Asetuksen myötä ennallistamistoimien vuotuisen toteutuspinta-alan pitäisi kasvaa huomattavasti nykytasoon verrattuna. Helmi-ohjelma 2021–2030 kerran vuodessa, eräs asiantuntijakollega letkautti. Toteutus tarkentuu asetuksen toimeenpanoon sisältyvän kansallisen ennallistamissuunnitelman myötä. Suomi on EU:n eturivin toimija ennallistamisessa. Metsiä ja soita on ennallistettu yli 20 vuoden ajan. Kokemusta on kertynyt kymmenien tuhansien hehtaarien pinta-alalta. Oppaita on julkaistu, tutkijat ovat tutkineet ja asiantuntijaryhmät keskustelleet. Ojaa on tukittu, metsää palanut, sytkäreitä kaiveltu hikisistä reisitaskuista. TÄHÄN ASTI ENNALLISTAMISEN TAVOITTEET on mietitty melko puhtaasti luontotyyppien ja eliölajiston lähtökohdista. Ymmärrettävästi näin, kun puuha on pääsääntöisesti keskittynyt luonnonsuojelualueille. Asetus pistää miettimään ennallistamisen tavoitteita uudella tavalla, kun toiminta laajenee suojelualueiden ulkopuolelle ja yksityisiltä maanomistajilta tarvitaan kasvavaa osallisuutta. Ennallistamisen idea pitäisi pystyä myymään koko yhteiskuntaan, poliitikoille ja veronmaksajille. Myös ilmastonmuutos haastaa tarkastelemaan ennallistamisen tavoitteiden määrittelyä. Ennallistetut kohteet kehittyvät kyllä kohti luonnontilaa, mutta luonnontila tulee olemaan erilainen kuin olisi, jos ilmastomme ei todennäköisesti lämpenisi usealla asteella vuosisadan kuluessa. Ominaispiirteiden ja eliöstön palautuminen on hidasta, joten ilmasto-olosuhteilla on runsaasti aikaa vaikuttaa lopputulokseen. MIKSI SIIS ENNALLISTAMME, kun luontotyyppien ja lajien kohtaloon liittyy tällaista epävarmuutta? Ennallistamisen idea ei suinkaan kaadu ilmastonmuutokseen, päinvastoin. Ilmastonmuutos on yksi syy siirtyä ennallistamaan alueita kertaluokkaa laajemmassa mittakaavassa. Syy, jonka vuoksi metsänomistajankin kannattaa kiinnostua asiasta. Ennallistamisen ideaan pitää kuitenkin kytkeä nykyistä selvempi tavoite ekosysteemipalveluiden vahvistamisesta. Ekosysteemipalveluita ovat esimerkiksi hiilensidonta ja veden pidätys ekosysteemissä. Kytköksen sisällöt voitaisiin selvittää tarkemmin kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa. Olosuhde-ennusteessa on näköpiirissä muun muassa piteneviä kuivuusjaksoja kasvukaudella, roudan katoamista ja talviaikaisia tulvia – suuria hankaluuksia vuosisadan lopun metsänomistajille ja yhteiskunnalle. Jos ekosysteemipalveluita vahvistavat toimet jätetään hetkeen, kun ongelmat ovat silmillä, ollaan auttamatta liian myöhässä. KAIKKIA HAITTOJA EI ennallistamisen keinoilla tietenkään torjuta, mutta pienetkin mahdollisuudet monipuolisten hyötyjen tuottamiseen on järkevä käyttää. Jos 60 vuotta sitten soiden ojituksilla tuotettiin puuta nykyajan tarpeisiin, voimme sadon korjattuamme tavoitella tulvasuojelua roudattomaan tulevaisuuteen tukkimalla ojat ja antamalla suon palautua. ENNALLISTAMISEN IDEA VUOROPUHELUN EDISTÄJÄ KUKA KUKA EVELIINA POKELA PÄÄTTÄJIEN metsäakatemian johtaja Suomen metsäyhdistyksessä AIKAISEMMIN ollut mm. edunvalvontatehtävissä eurooppalaisten metsänomistajajärjestöjen kattojärjestössä CEPF:ssä, vetänyt Uusi puu -hanketta sekä nuorten vaikuttajien metsäfoorumia. 38-VUOTIAS METSÄNHOITAJA ja maatalous-ja metsätieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. KOTOISIN Pihtiputaalta, asuu Helsingissä PERHEESSÄ puoliso ja kolme lasta OMISTAA metsää lapsuuden maisemissa HARRASTAA maastopyöräilyä, joogaa, metsätöitä sekä haaveilee tanssitaidosta. Eveliina Pokela on saanut kutsun ja käynyt Päättäjien metsäakatemian vuosia ennen korona-aikaa. Tuore Päättäjien metsäakatemian johtaja pitää kurssin parhaana antina kohtaamisia ja keskusteluja. sätalousministeriö sekä Suomen metsäsäätiö. Päättäjien metsäakatemia on yksi rahoituskohteista, johon puukaupan vapaaehtoista menekinedistämismaksua ohjataan. Metsäalaan liittyy ennakkoluuloja, kuten moneen muuhunkin alaan. Esimerkiksi kestävyysja vastuullisuuskysymykset nousevat Pokelan mukaan vahvasti esille kursseilla. Saatetaan mieltää, että puut vain haetaan metsästä ja ajatellaan yksin rahaa. Kun asiantuntija avaa metsävierailulla osallistujille konkreettisesti, kuinka monta eri näkökulmaa on huomioitava ennen kuin metsätalouden toimenpiteitä edes harkitaan, se saattaa hämmästyttää. Ennen ja jälkeen kurssin kerätty palaute on osoittanut, että kurssi on avannut silmiä. ”Kaikkiin ennakkoluuloihin ei pystytä tuottamaan sellaista vastausta, että oltaisiin kaikesta samaa mieltä, mutta se ei ole meidän tavoitteemmekaan. Ajatus on herätellä, että näinkin asioita voidaan tehdä.” Monimuotoisuus puhuttaa Jokaisella kurssilla käydään läpi monipuolisesti metsään liittyviä teemoja, esimerkiksi metsien eri arvoja, omistusrakennetta sekä puun käytön moninaisuutta. Esimerkiksi Metsämiesten sää tiön tutkimus viime syksynä osoitti, etteivät suomalaiset ole aina perillä, ketkä metsät omistavat. Myös puun käyttökohteet saattavat yllättää. Monilla mielessä on usein kuiduttava teollisuus ja sellu, eivät esimerkiksi puupohjaiset haavasidokset tai tekstiilit. Kursseilla keskustelut käydään osallistujien kesken eikä käytyjä keskusteluja raportoida julkisuuteen. Teemoista Pokela voi kuitenkin puhua. Viime vuosina on keskusteltu paljon monimuotoisuudesta ja ilmastosta. Tänä vuonna kursseilla esillä ovat ennallistaminen, metsävaratiedot sekä turvemaiden kysymykset. ”Välillä soisi tiukkaa metsäkeskustelua käyville mahdollisuuden tulla mukaan havainnoimaan, että nyt ollaan rakentavan vuoropuhelun äärellä.”
• 16.2.2024 10 Metsälehti.fi SUOMETSIEN KÄSITTELY MUUTTUU MONELLA SARALLA Soille ei enää voi metsien kasvattamiseksi kaivaa ojiksi kutsuttuja lähes purjehduskelpoisia kanavia. Päinvastoin osassa suometsiä vedenpinta pitäisi jatkossa saada jopa nousemaan myös puiden kasvun kiihdyttämiseksi. TEKSTI VALTTERI SKYTTÄ AJASSA
• 16.2.2024 Metsälehti.fi 11 Jatkuu seuraavalla aukeamalla. H eikkotuottoisten ojitettujen soiden käyttöön ei ole yhtä ratkaisua. Suometsien vesiensuojelutoimet usein tehottomia. Kunnostusojitusta tehdään edelleen turhan raskaalla kädellä. Jatkuvapeitteisesti käsiteltyjen suometsien uudistumisessa moni kysymys hakee vielä vastaustaan. Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime vuonna julkaisema kattava artikkelisarja suometsätaloudesta ei ole varsinaisesti kevyttä luettavaa. Kuten sarjan otsikot kertovat, suometsien käsittely on suuressa murroksessa. Tutkimuksella ei ole tarjota yksinkertaisia ratkaisuja siihen, miten soilla saadaan yhdistettyä puiden kasvatus ja ilmastopäästöjen sekä vesistövalumien ehkäisy. Selvillä on kuitenkin se, että suometsien käsittelyä pitää muuttaa. Sen kertoo myös tänä vuonna käyttöönotettava uusi metka-tukijärjetelmä. Metsänomistajille maksetaan jatkossa tukieuroja suometsänhoidon suunnitteluun, piennarteiden rakentamiseen ja vesiensuojeluun. Suometsäelämän aiempaan keskipisteeseen – ojien avaamiseen kaivinkoneella – ei enää tukea makseta. Kun tähän lisätään vielä julkisuudessa näkyvästi esillä olleet linjaukset jatkuvan kasvatuksen hyödyistä suometsissä, viesti on selvä. Ojituksille pitää tehdä jotain, mutta mitä? ”Ojia tarvitaan, mutta vähemmän ja matalampia”, sanoo suometsätieteen professori Annamari Laurén Helsingin yliopistosta. Puuston kasvuolosuhteet ovat tunnetusti erilaisia Suomen eri alueilla, ja suometsissä vaihtelu on vielä suurempaa. Kuivatuksen eli ojien tarve on erilainen. ”Pohjoisessa mennään varmaan vuosikymmen tai pari nykyisillä metsänkäsittelyillä, mutta etelässä ja maan keskiosassa jouduttaneen metsän kasvunkin kannalta siirtymään vähemmän intensiiviseen kuivatukseen”, Laurén kertoo. Katse puustoon ja suokasvillisuuteen Helpointa on lähteä liikkeelle siitä, missä vanhojen ojien perkaaminen on turhaa. Kaivuria ei kannata viedä ääripäihin eli karuimmille tai rehevimmille runsaspuustoisille soille. Karuimmilla soilla puusto ei ole lähtenyt kasvuun aiemmallakaan ojituksella, joten ojituksen uusiminen on turhaa. Puuston kasvun näkökulmasta suurimmat kunnostusojitustarpeet ovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa, jossa puun tuotosodotukset ovat matalammat kuin etelämpänä. Metsänkasvatuksen investointitarpeet ja niiden kannattavuus kohtaavat siis suometsissä huonosti. SA M I KA RP PI N EN AJASSA
• AJASSA 16.2.2024 12 Metsälehti.fi Suometsien toimenpiteissä on otettava huomioon, että vesien valunta näyttää havaintojen perusteella muuttuvan yhä talvipainotteisemmaksi eteläisessä Suomessa. SE PP O SA M U LI ”Taloudellisesti kannatta­ mattoman kunnostus­ ojituksen tekemättä jättäminen on tehokasta vesiensuojelua.” 65 % Suomen soista lähes kaksi kolmasosaa sijaitsee Lapin, Kainuun ja PohjoisPohjanmaan maakunnissa. 24 % Noin neljäsosa metsien vuotuisesta kokonaiskasvusta tapahtuu turvemailla. ”Taloudellisesti kannattamattoman kunnostusojituksen tekemättä jättäminen on tehokasta vesiensuojelua”, Laurén sanoo. Rehevillä kasvupaikoilla, eli etenkin Etelä-Suomen korpikuusikoissa, puusto riittää usein haihdutuksellaan pitämään vedenpinnan riittävän alhaalla ainakin tässä vaiheessa suometsien elinkiertoa. Rehevissä suometsissä ojien perkaamisen aiheuttamat ilmastopäästöt ja vesistöhaitat olisivat myös pahimmat. Pelkästään ojissa olevaa vettä tai sammalkasvustoa katsomalla ei saa selville, pitäisikö ojia avata, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sakari Sarkkola. Tärkeimpiä mittareita kunnostusojitustarpeen arviointiin ovat puusto ja suokasvillisuuden esiintyminen saralla. Ojitukseen ei ole kiirettä, jos elinvoimaista puuta on yli 100 kuutiota hehtaarilla. ”Pitää katsoa, onko suokasvillisuutta, lähinnä rahkasammalta, ruvennut syntymään eli soistumiskehitys olisi käynnistynyt. Ei ole tarpeen kiirehtiä tekemään kunnostusojitusta, jos selviä soistumisen merkkejä ei ole.” Myös turpeen laatua on tutkittava. Pitkälle maatunut turve läpäisee heikosti vettä, joten ojien avaaminen ei välttämättä tehoa. Yli metrin ei pidä kaivaa Sarkkolan mukaan olennaista on myös arvioida, voiko kunnostusojituksen korvata tuhkalannoituksella. Jos ojia kuitenkin kannattaa kunnostaa, ne kaivetaan aiempaa matalammiksi. Ojasyvyyttä pitää miettiä kohdekohtaisesti. Metsäammattilaisten kunnostusojituspuheita kuuntelevalle metsänomistajalle on kuitenkin yksi selkeä neuvo: Jos joku ehdottaa yli metristen ojien kaivamista, tarjous kannattaa hylätä. ”Sellaista tilannetta ei ole tullut kokeissa tai mallinnuksissa eteen, että yli metrin syvyisestä ojasta olisi mitään hyötyä puuston kasvulle”, Sarkkola kertoo. Liian syvä ojankaivuu tietää turhaa kustannusta ja aiheuttaa voimakkaammin ympäristöhaittoja. Avohakkuun jälkeen ojien perkausta suositellaan 90 senttiin, harvennushakkuiden yhteydessä 60– 70 senttiä, jopa vain puoli metriä riittää. ”Ojasyvyyden kohtuullistamisessa on vielä käytännössä paljon tekemistä”, Sarkkola sanoo. Osa hyötyy ojituksesta, osa vedenpinnan noususta Kuivatukseen perustuva soiden käyttö on maailmanlaajuisesti voimakkaassa vastatuulessa. Suometsien hoidossa on paljon todisteltavaa siinä, että turvemailta kaadettu puutavara luokitellaan yhä kestäväksi raaka-aineeksi. Samaan aikaan suometsissä on Suomen metsätaloudelle valtavasti potentiaalia tulevina vuosikymmeninä. Suometsien hakkuumahdollisuudet kasvavat, samoin uudistuskypsien suometsien määrä. Turvemaiden tulevaisuus näyttää pääosin valoisalta myös puuston kasvun näkökulmasta. Annamari Laurénin mukaan turvemaapuustot voivat olla jopa metsien kasvun tulevaisuuden syömähampaita. Lämpenevä ilmasto lisää ravinteiden saatavuutta turpeessa ja vettä silti riittää todennäköisesti kivennäismaita paremmin. Suometsien käytön historia nojaa märkyyden vähentämiseen ja puuston tuotoksen kasvattamiseen kuivattamisen kautta. Vesi voi yhä vaivata puita suometsissä, mutta ajatus vettymisriskistä elää liian vahvana. Sakari Sarkkolan mukaan on jo viitteitä siitä, että Jyrkkää laskua vuodesta 2015 Kunnostusojitusten pinta-ala vuosina 2000–2022 Lähde: Luke 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 Hehtaaria Vuosi 2020 2020 2018 2016 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000 Puolet ojitettu Turvemaita 9,2 miljoonaa hehtaaria Lähde: Luke Turpeennostossa Maatalouden käytössä Ojittamaton, suojeltu Ojittamaton, ei suojeltu Metsäojitettu 53 % 31 % 14 % 3 % 1 % Lähde: Luke
• AJASSA 16.2.2024 Metsälehti.fi 13 Puusto ja suokasvillisuus kertovat ojien avaamistarpeesta. Myös turpeen laatu vaikuttaa siihen, kuivattaako ojien avaaminen toivotusti. SA M I KA RP PI N EN KUIVATUS TUO PUILLE LISÄÄ HAPPEA JA RAVINTEITA OJITUKSEN tarkoitus on kuivattaa suopohjaa ja parantaa puiden kasvua. KÄYTÄNNÖSSÄ kuivatus tarkoittaa sitä, että pohjaveden pinta turpeessa laskee. KUIVATUS vaikuttaa kahteen merkittävään tekijään: juuriston hapensaantiin ja ravinteiden saatavuuteen. JUURISTON ilmanvaihto vetisessä turvemaassa paranee. Puille on enemmän ravinteita tarjolla, kun karike ja turve alkavat kuivuessaan hajota. OJIEN AVAAMINEN ”vanhaan malliin” on kuitenkin kannattamatonta suometsissä syntyvien ilmastoja vesistöpäästöjen vuoksi. kuivuus voi rajoittaa puuston kasvua myös turvemailla. Suometsissä pitää oppia tunnistamaan, onko vettymisriskiä tai jopa kuivumisriskiä. ”Joillakin suometsäkohteilla vedenpinnan tasoa voisi olla järkevä saada nostettua kuin, että sitä yritettäisiin madaltaa lisää.” Samaa kertoo Laurén. ”Uusimmat turvemaiden metsän kasvuanalyysit osoittavat, että vanhoilla ojitusalueilla puuston kasvu ei kärsi tai jopa hyötyy nykyistä korkeammista pohjaveden pinnoista.” Puuvarantoa 15 miljardia euroa Sakari Sarkkolan mukaan lisää tutkimustietoa tarvitaan yhä: esimerkiksi suometsien kuivumisriskeistä ja tuhkalannoituksen pitkäaikaisista vaikutuksista erityisesti kuusikoissa. ”Suurin osa suometsien lannoitustutkimuksista on keskittynyt männiköihin. Rämemänniköiden pinta-alapotentiaali on toki suurin, mutta runsasravinteisten paksuturpeisten korpikuusikoiden taloudellinen merkitys on mittava.” Sarkkolan mukaan suometsiin tulee myös löytää nykyistä parempia vesiensuojelukeinoja ja turvemaiden hiilinieluista tarvitaan vielä lisää tietoa. Epäsuhtaisena Sarkkola pitää myös julkisuudessa esillä olevaa käsitystä, että suometsien ojittaminen olisi alkujaankin pelkästään suuri epäonnistuminen, turha sekä kannattamaton historian erehdys. Ojittamalla on saatu aikaiseksi merkittäviä ilmastoja vesistöhaittoja, mutta myös merkittävää taloudellista hyötyä puuston kasvun myötä. ”Puuta on saatu merkittävästi lisää entiseen verrattuna. Suometsien puuvarannon arvo on pelkästään kantorahoina mitattuna 15 miljardia euroa.” Jos suometsien puiden hyödyntämistä aletaan rajoittaa, lovi kansantalouteen olisi todennäköisesti suurempi kuin moni osaa ajatella. KUKA FAKTA SUOMETSIEN käsittelyssä valuma-aluesuunnittelua suosittelevat kaikki, mutta suometsien hajautunut omistusrakenne ei sitä palvele. Valuma-alue tarkoittaa aluetta, jonne satava vesi päätyy maanpinnan muotojen ohjaamana eteenpäin pitkin tiettyjä suoalueita ja vesistöjä. Valuma-alueen yläosassa tehtävät hakkuut vaikuttavat veden virtauksiin alempana, vaikka suometsäpalstoilla olisi eri omistajat. ”Myös vesiensuojelutoimet pitäisi pystyä suunnittelemaan koko valuma-alueen tasolla, etteivät ne jää liian heikkotehoisiksi”, erikoistutkija Sakari Sarkkola sanoo. Myös Luken erikoistutkija Markku Saarinen toivoo suometsiin hartaasti yhteishankkeita, joilla suometsien käsittelyjä voitaisiin suunnitella valuma-aluekokonaisuuksina. Saarinen patistelee tutkimusta miettimään suometsien käsittelyketjuja myös pidemmälle tulevaisuuteen. Miten esimerkiksi avohakkuuseen nojaavassa suometsätaloudessa on järkevintä ajoittaa ojien perkaus vesiensuojelunäkökulmasta? ”Kunnostusojitustoiminnan elinkaarianalyysi yli kiertoaikojen puuttuu.” Kauemmas tulevaisuuteen tulee katsoa myös niin sanotuissa peitteisissä kasvatustavoissa ja jatkuvan kasvatuksen menetelmissä. Soilla kasvavien männiköiden vaihtoehtoiseksi käsittelytavaksi on esimerkiksi nostettu uusvanha kaistalehakkuu. ”Mitä sitten tapahtuu, kun kaistale on taimettunut?” Saarinen kysyy. KOKO VALUMA-ALUE PITÄISI HUOMIOIDA
• PUUKAUPPA & TALOUS 16.2.2024 14 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN ”RUOTSISSA puun hinta on jopa tuplaantunut kahdessa vuodessa. Ruotsista on myös tulossa raakapuun tuontimaan sijaan puun viejä”, kuvailee puuta välittävän Treebula-verkkopalvelun ruotsalainen talousjohtaja Per Hedberg. Kehityksen taustalla on Venäjän tuontipuuvirran tyrehtyminen pakotteiden seurauksena. Kun puuta tarvitaan aiempaa enemmän myös energiaksi, on raakapuusta tullut niukkuusartikkeli Itämeren alueella. ”Taloudessa on laskusuhdanne, mutta puun hinta tuntuu vain nousevan. Mikä onkaan tilanne, kun ollaan noususuhdanteessa? Tällaisesta puun hintakehityksestä on voinut vain unelmoida”, Hedberg hehkuttaa. Hedberg perusti vuonna 2017 Ruotsiin Virkesbörsen-verkkopalvelun, jossa metsänomistajat ja puunostajat voivat löytää toisensa. Nyt yhtiö on ottanut käyttöön Treebula-nimen, jonka voimin se haluaa laajentaa toimintaansa Pohjois-Eurooppaan. ”Puun hinnoittelu on ollut perinteisesti metsänomistajan suuntaan läpinäkymätöntä. Digitaalisen palvelun avulla voimme välittää metsänomistajille avoimesti tietoa.” Treebulalla on Ruotsissa noin 65 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Saksasta Ruotsiin, Ruotsista Suomeen Hedbergin mukaan Itämeren altaan alueesta on muodostumassa yhä selkeämmin yhtenäinen puumarkkina-alue. Puuvirrat alueella voivat kääntyä nopeasti. ”Nyt Saksasta tuodaan puuta Ruotsiin ja Puolaan, jonne ei enää tule puuta Valko-Venäjältä.” Ruotsi tuo nyt puuta myös Norjasta, sillä ruotsalaista puuta rahdataan puolestaan aiempaa enemmän Suomeen.” Norjassa korjataan puuta vuoRUOTSISSA RIEMUA HINTAHULINASTA Jopa Norjan puumarkkina on herännyt eloon, kun Itämeren alueen puuvirrat muuttavat suuntiaan. ”Tällaisesta puun hinta kehityksestä on voinut vain unelmoida.” Itämeren altaan rantavaltiot muodostavat entistä yhtenäisemmän puumarkkina-alueen. Etenkin kuituja energiapuusta käydään kovaa kisaa. Arkistokuvassa havukuitupuuta lastataan laivaan Kristiinankaupungissa. JA N SL O TT E sittain vain reilut 10 miljoonaa kuutiota, mutta maassa ei ole juuri omaa metsäteollisuutta.” Baltian maatkaan eivät ole pelissä pelkkä varaventtiili, josta pohjoismainen metsäteollisuus hankkii puueriä tarvittaessa kovillakin hinnoilla. ”Ruotsista viedään puuta Baltian maihin pelletin tuotantoon. Kruunun heikko kurssi on vaikuttanut myös kehitykseen”, Hedberg huomauttaa. Puukauppaa Itämeren alueella jarruttavat vielä puutteet logistiikassa. ”Esimerkiksi Puolan satamissa puukuljetusten tarpeita ei aina ole huomioitu riittävällä tavalla.” KUITUPUU KALLEINTA SAKSASSA Puun tienvarsihintoja* Itämeren alueen maissa, euroa m 3 Keski-Ruotsi Norja Viro Saksa Puola Havukuitupuu 40 38 46 79 57 Lehtikuitupuu 44 44 47 95 68 Havutukkipuu 61 57 90 80 90 * Hinnat kuorettomalle puulle Lähde: Treebula.com
• AJASSA 16.2.2024 Metsälehti.fi 15 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 72,17 s 73,42 s 57,19 s 25,99 s 27,17 s 26,10 s 34,91 s 35,55 s Uudistushakkuu 73,75 s 74,38 s 60,16 s 27,60 ? 28,33 s 27,89 s .. .. Harvennushakkuu 67,67 s 68,61 s 49,96 s 25,63 s 26,28 s 25,88 s 34,51 s 33,63 s Ensiharvennus 45,75 s 46,38 ? 36,62 s 20,03 s 20,80 ? 19,94 ? .. .. Hankintahinnat 76,04 s .. .. .. .. 47,51 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 71,97 s 73,70 s 54,13 s 25,50 s 26,98 s 26,59 s 32,75 s 33,92 s Uudistushakkuu 73,71 s 74,56 s 57,24 s 26,73 s 28,27 s 28,44 s 34,00 s 34,95 ? Harvennushakkuu 67,77 s 68,34 s 48,75 s 25,96 s 25,75 s 26,50 ? 32,23 s 31,90 s Ensiharvennus 41,97 s 42,29 s .. 20,25 s 21,00 s 20,83 s .. .. Hankintahinnat 77,29 ? 76,15 ? .. 48,15 s 48,78 s 48,18 s .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,77 s 70,36 s 48,80 s 26,87 s 29,46 s 25,75 s 33,23 s 33,44 s Uudistushakkuu 70,74 s 72,24 s 50,22 s 29,21 s 31,61 ? 27,95 ? 35,52 ? 35,91 s Harvennushakkuu 64,79 s 64,08 s .. 25,92 s .. 24,36 s 31,52 s 30,68 ? Ensiharvennus .. .. .. 20,44 s .. 19,57 s .. .. Hankintahinnat 69,78 s 70,65 s .. 47,05 ? 46,15 s 46,58 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,47 s 65,10 s .. 24,39 s 25,23 ? 23,84 ? 29,81 s 30,57 ? Uudistushakkuu 66,75 ? 67,36 s .. 26,72 ? 27,66 s 26,80 s 32,13 ? 32,86 ? Harvennushakkuu 59,68 s 59,18 s .. 23,81 s 23,07 ? 22,58 s 28,68 s 28,08 s Ensiharvennus .. .. .. 19,68 s .. 17,72 s .. .. Hankintahinnat 63,36 s 62,26 s .. 45,73 s .. 45,35 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 61,51 ? 60,37 s .. 23,18 s 21,83 s 20,82 ? 29,02 s 30,11 s Uudistushakkuu 63,71 s 62,64 s .. 26,00 ? .. .. .. .. Harvennushakkuu 57,80 s 57,85 s .. 22,09 s 21,17 s 20,08 s 27,50 s .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 67,13 s 68,39 s 43,71 s 25,53 s .. 25,53 s 31,39 s 31,97 s Uudistushakkuu 68,07 s 68,87 ? 44,41 s 27,06 s .. 26,89 s 33,02 ? 32,93 s Harvennushakkuu 63,68 s 63,49 s 40,79 ? 24,88 s .. 24,70 s 30,20 s 29,01 s Ensiharvennus 41,68 s .. .. 19,81 s .. 19,23 s .. .. Hankintahinnat .. .. .. 46,78 ? .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 69,36 s 72,20 s 59,43 s 25,65 s 27,31 s 26,07 s 32,29 s 33,59 s Uudistushakkuu 71,29 s 73,25 s 62,66 s 27,49 ? 28,64 s 27,97 s 34,09 ? 34,79 s Harvennushakkuu 64,78 s 66,79 s 52,05 ? 25,36 s 26,49 s 25,62 s 31,29 s 32,00 s Ensiharvennus 46,17 s 46,82 s 37,74 s 20,21 s 21,24 s 20,40 s 25,32 ? .. Hankintahinnat 73,29 ? 73,08 ? 69,66 ? 47,50 ? 48,11 ? 47,67 ? .. .. KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 2–5 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 69,01 s 70,76 s 62,66 s 26,23 s 27,21 s 27,08 ? 34,86 s 34,78 s Uudistushakkuu 71,29 s 72,17 s 66,85 s 27,83 s 28,96 s 29,09 s 35,47 s 35,65 s Harvennushakkuu 64,61 ? 65,02 s 53,48 ? 26,31 s 27,16 s 27,12 s 34,54 ? 34,03 ? Ensiharvennus 41,85 s 48,14 s 37,72 s 20,65 ? 21,37 s 20,81 s .. .. Hankintahinnat 71,39 ? 72,49 ? 66,23 s 48,55 ? 48,92 ? 48,94 ? .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 70,67 s 72,73 s 63,55 s 26,92 s 28,20 s 27,70 ? 35,39 ? 34,90 s Uudistushakkuu 72,63 s 73,61 s 66,22 s 28,43 ? 29,37 ? 29,20 ? .. .. Harvennushakkuu 65,34 s 68,02 s 56,44 ? 27,33 s 27,61 s 27,90 ? 35,37 s .. Ensiharvennus .. .. .. 21,25 ? 22,23 ? 21,65 ? .. .. Hankintahinnat 74,72 ? 72,80 ? 74,43 ? 48,07 ? .. 48,24 ? .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA ›› METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi 647 807 m 3 Puukauppamäärä vko 5 Kilpailija Kuutiolle? Treebula kerää ja välittää hintatietoa Ruotsin ja Suomen lisäksi Norjasta, Baltian maista, Puolasta, Saksasta sekä Itävallasta. ”Tietomme perustuvat Baltian maiden sekä Puolan osalta yksityisiin lähteisiimme sekä julkisiin huutokauppoihin. Saksassa käytössämme on useita lähteitä. Suomen ja Norjan hinnat ovat toistaiseksi maiden omista tilastoista”, kuvailee Hedberg. Tänä vuonna Treebula aikoo rantautua myös Suomeen. Tuleeko palvelu kilpailemaan Suomessa jo toimivan Kuution kanssa? ”Olemme muista yrityksistä riippumaton toimija, joten sikäli eroamme Kuutiosta. Lisäksi tavoitteenamme on kauppapaikka, jossa metsänomistaja voi tehdä puun lisäksi kauppaa esimerkiksi hiilensidonnasta tai metsästysoikeuksista”, Hedberg vastaa. Syytä varautua hintaheilahteluun Per Hedberg uskoo puun kysynnän jatkuvan tänä vuonna vahvana. ”Kuitupuun lisäksi energiapuun tarve on kasvanut kovasti, joten selluteollisuus on nyt ahtaassa raossa. Etenkin sertifioidusta puusta on pulaa ja ostajat laajentavat hankinta-alueitaan kaikkialla.” Hedberg muistuttaa, että tilanne maailmalla on kuitenkin poikkeuksellisen epävarma. Esimerkiksi sotilaallisen tilanteen kiristyminen Itämerellä voi lyödä laineita puumarkkinoillekin. ”Joka tapauksessa puun hinnat voivat vaihdella nopeasti ja aiempaa voimakkaammin. Puukaupan ajoitus saattaakin ratkaista metsänomistajan näkökulmasta paljon.” Milj. m Viikko-ostojen määrä koko Suomessa 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 52 2024 2023 2022 Viikko 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 Nimelliskantohintojen kehitys Lähde: Luke €/m 3 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu 10 20 30 40 50 60 70 80 2004 2012 2016 2020 2024 2008
• 16.2.2024 16 Metsälehti.fi PUUKAUPPA JA TALOUS MIKKO HÄYRYNEN KAIKKI ISOT metsäyhtiöt julkistivat viime vuodelta suhdannepohjan tulosluvut, mutta kommenteissa kuulsi toivo, että monissa tuotteissa on orastavaa nousua. Stora Enson romahti dramaattisesti miinukselle. Yhtiö on suurimmaksi osaksi kartonkiyhtiö ja vaikka isot trendit tukevat kysynnän kasvua, niin suhdanteissa ollaan kuin lastu laineilla. Se ei ole syksyllä toimitusjohtajana aloittaneen Hans Sohlströmin vika, mutta paine kasvaa, että pelkällä juustohöylällä tästä ei selvitä. Yhtiö ilmoitti 80 miljoonan euron säästötavoitteesta ja tuhannen ihmisen vähennystarpeesta, mikä on liki viisi prosenttia väestä. Stora Enson pörssiarvo on alempi kuin taseen oma pääoma. Se on mielenkiintoisen vähän yhtiöstä, joka on maailman suurimpia yksityisiä metsänomistajia. UPM:ltä paperiyllätys UPM on tuotesortimentiltaan monipuolisempi ja vaikka kannattavuus laski, niin tulos pysyi selvästi plussalla. Varsinainen yllätys oli, että liikevoitosta puolet tuli painopapereista. Selluyksikön liikevaihto kasvoi, mutta tulos putosi roimasti. Muu toiminta -divisioona kattaa sekalaisen sortimentin puunhankinnasta biotuotteisiin, ja se teki miinustuloksen. UPM:kään ei julkista sahateollisuutensa tulosta, vaikka yhtiöllä on neljä sahaa. Sen sijaan pienempi vanerituotanto on oma tulosyksikkö, joka teki mukavasti parantuneen tuloksen. Rauman sahaa viritetään edelleen Metsä Group on kolmesta suuresta pienin. Se näytti pörssiyhtiönsä Metsäyhtiöiden tulosvuosi: Voi surkeus! Kolmen suuren ainoa lohtu on, että kaikki suhdanteet kääntyvät joskus. SUHDANNEKUOPAN TUNNUSLUKUJA Kaikkien kolmen suuren kannattavuus laski jyrkästi. Stora Enso otti kovimman iskun, Metsä Group ja tytäryhtiönsä Metsä Board näyttivät heikon vuodet parhaat tulosprosentit. Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board 2023 2022 2023 2022 2023 2022 2023 2022 Liikevaihto, milj. € 9?396 11?680 10?460 11?720 6?110 6?980 1?942 2?480 Liiketulos, milj. € -322 2009 608 1?974 498 1?302 121 532 Tulos, milj. € -431 1?536 394 1?556 384 999 102 461 Tulosprosentti -4,5 13,1 3,7 13,2 6,2 14,3 5,2 19 Omavaraisuus, % 52,4 59,7 62,4 57,9 55,9 60,6 67 66 Henkilöstö 20?822 21?790 16?573 17?236 9?464 9?155 2?240 2?248 Metsä Boardin kanssa vertailun parhaat tulosprosentit. Tilannetta voi luonnehtia, että hallavuosi ei ole talon vika. Suhdannekuoppia tulee, mutta toiminta jatkuu entisellään. Toissa vuonna käynnistynyt Rauman saha kärsii edelleen käynnistysvaikeuksista, joita pääjohtaja Ilkka Hämälä vertaa kilpa-auton virittämiseen. Hämälä arvioi, että jatkuvaan ajoon päästään vuoden loppuun mennessä. Investointipuolen uutisia ovat, että esiselvitys muotoonpuristettujen pakkausten kaupallisen mitan tehtaasta Raumalle on valmistunut ja päätös pilottikoon hiilidioksidin talteenottolaitoksesta on tulossa tänä vuonna. Osuuskunnan tarkoitusperien kannalta mielenkiintoinen suunnitelma on rakentaa pehmopaperitehdas Britanniaan. Hanketta perustellaan pehmopapereiden tasaisella, suhdanteita pehmentävällä menekillä, ja että laitos käyttäisi Suomen-tehtailta tulevaa havusellua. JUSSI COLLIN TUKKIJA kuitupuuta korjattiin viime vuonna metsäteollisuuden käyttöön yhteensä lähes 59 miljoonaa kuutiota, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennakkotieto kertoo. Se on kahdeksan prosenttia ja runsaat viisi miljoonaa kuutiota vähemmän kuin vuonna 2022. Tukkia kertyi 26 miljoonaa kuutiota ja kuitupuuta lähes 33 miljoonaa kuutiota. Eniten hakattiin mäntyä, 27 miljoonaa kuutiota. Kuusta kertyi 22 miljoonaa kuutiota ja koivua yhdeksän miljoonaa kuutiota. Kuusitukin hakkuut laskivat peräti 14 prosenttia edellisvuodesta, männyn kolme prosenttia. Hakkuut vähenivät kaikissa maakunnissa Lappia, Kainuuta ja Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Maakunnista suurimmat teollisuuspuun hakkuumäärät kertyivät Pohjois-Savosta (6,1 miljoonaa kuutiota) ja Pohjois-Karjalasta (kuusi miljoonaa kuutiota). Hakatusta puusta lähes 47 miljoonaa kuutiota eli 80 prosenttia kertyi yksityismetsistä. Niissä hakkuumäärä laski edellisvuodesta 11 prosenttia. Mahdollisuuksia ei käytetty kokonaan Hakkuukertymä jäi viime vuonna vajaaseen 69 miljoonaan kuutioon. Se on yhdeksän prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna, Luken ennakkotieto kertoo. Hakkuukertymä kuvaa paitsi metsäteollisuustuotteiden valmistukseen ja energian tuotantoon hakatun runkopuun määriä niin myös metsään hakkuutähteinä jäävän runkopuun ja metsään käyttämättä jäävän luontaisesti kuolleen runkopuun poistumia. Tuosta 69 miljoonasta kuutiosta siis 59 miljoonaa meni teollisuuden käyttöön, loput 10 miljoonaa kuutiota oli energiapuuta eli pientalojen polttopuuta tai lämpöja voimalaitoksien metsähakkeeksi hakattua runkopuuta. Lisäksi metsistä korjattiin poltettavaksi myös 2,2 miljoonaa kuutiometriä latvusmassaa ja kantoja, mitä ei lasketa mukaan runkopuun hakkuukertymään. Hakkuut jäivät viime vuonna koko maassa 11 miljoonaa kuutiota arvioituja hakkuumahdollisuuksia pienemmiksi, joten hakkuumahdollisuuksista hyödynnettiin 86 prosenttia. Ennakkotietojen perusteella hakkuut pysyivät kaikissa maakunnissa arvioituja mahdollisuuksia pienempinä. Luken mukaan suurin ylläpidettävissä oleva ainesja energiapuun hakkuukertymä on kymmenvuotiskaudella 2019– 2028 keskimäärin 79,8 miljoonaa kuutiota runkopuuta vuodessa. Hakkuissa viime vuonna selvä pudotus Kuusitukkia korjattiin 14 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2022, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Puustoinen harvennus heti teriin TUORE PUUKAUPPA Päijät-Hämeessä laitettiin tammikuun ensimmäisellä viikolla myyntiin metsänhoitoyhdistyksen toimesta viiden hehtaarin harvennusleimikko. Poikkeuksellisen puustoinen kohde olisi järeytensä puolesta soveltunut jo myös päätehakkuuseen. Leimikko on korjattavissa myös kuivan kesän aikaan. Puut varastoidaan kelirikkokuljetuskelpoisen tien varteen. Kilpailutuksesta saatiin Kuution kautta viisi tarjousta, joista kolme oli hyvin tasaväkisiä. Katkontavertailu ja lupaus nopeasta korjuusta ratkaisi kaupan lopulta yksityiselle sahalle. Kaupat solmittiin 19. tammikuuta ja leimikko korjattiin jo viikolla 6. Puuta kertyi yhteensä 631 kuutiota, eli reilut 60 kuutiota arvioitua enemmän. Mäntyrunkojen keskijäreys oli peräti 796 litraa ja kuustenkin 344 litraa. Tukkiprosentti oli männyllä 81 ja kuusella 69. HARVENNUS PÄIJÄT-HÄMEESSÄ Puutavaralaji määrä, m 3 hinta, €/m 3 yhteensä, € Mäntytukki 102 68,90 7 027,80 Mäntykuitu 22 28 616 Mäntyparru 5 35 175 Kuusitukki 271 68,90 18 671,90 Kuusikuitu 90 28 2 520 Kuusipikkutukki 12 35 420 Kuusiparru 22 35 770 Kuusi laho 14 20 280 Koivutukki 4 65 260 Koivukuitu 14 27 378 Haapakuitu 10 20 200 Yhteensä 566 31 318,70
• STIHL PM 3/8"P 1,3MM 44L teräketju Ne laadukkaimmat teräketjut! Yleisimmät koot nyt tarjoushintaan 16,90€/kpl. Norm. 23,90 Alin hinta/30pv 16,90 -29 % 16 16 90 90 STIHL Function Universal työtakki Käytännöllinen työtakki, monin yksityiskohdin! Norm. 99,00 Alin hinta/30pv 79,00 -20 % 79 79 00 00 STIHL MS 201 C-M 12" moottorisaha Kevyt, 1,8kW moottorisaha M-Tronicilla. 689 689 00 00 STIHL GTA 26 puutarhaleikkuri Vahva ja kätevän kokoinen akkusaha. Sisältää akun AS1 ja laturin AL 1. -24 % STIHL Function Universal avohaalarit Norm. 159,00 Alin hinta/30pv 129,00A -19 % 129 129 00 00 Kärkkäiseltä laatulaitteet edullisesti! Oulu Ylivieska Lahti Ii Jyväskylä Akkusahasetti 129 129,-,Norm. 169,00 VAIN! STIHL MSA 70 C-B akkusahasetti Kevyt, monipuolinen ja voimakas MSA 70 C-B AK 30 akulla ja AL 101 laturilla. Norm. 429,00 389 389 00 00 ? Suomen suurin valikoima! ? Yli 400 000 tuotetta ? Nopea toimitus ? Ilmainen palautus ? 100% kotimainen STIHL Function Universal kypäräsarja Kevyt perusmalli! 49 49 00 00 STIHL MS 251 moottorisaha Vahva, kompakti 2,2 kW moottorisaha. Norm. 549,00 Alin hinta/30pv 489,00 -11 % 489 489 00 00 STIHL MS 180 moottorisaha Kevyt ja kätevä moottorisaha puiden sahaamiseen. 289 289 00 00 Tarjoukset voimassa 16.2.–1.3.2024, niin kauan kuin tavaraa riittää. STIHL FS 460 C-EM KW raivaussaha Todella vahva 2,2 kW raivaussaha M-Tronicilla (M), ErgoStartilla (E) ja kahvalämmityksellä (W). Norm. 1090,00 990 990 00 00
• 16.2.2024 18 Metsälehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE PETRI KOSKINEN PÄÄTOIMITTAJA petri.koskinen@metsalehti.fi SE PP O SA M U LI EUROOPAN ILMAKEHÄ on viime vuosikymmeninä kuivunut huomattavasti esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämä selviää kansainvälisestä Sveitsin metsäntutkimuslaitoksen (WSL) johtamasta dendrokronologisesta eli puiden vuosilustotutkimuksesta. Kuivempi ilmakehä voi pahentaa maaperän kuivuutta ja maastopaloriskiä, millä on seurauksia niin metsille kuin maataloudelle. Ilmakehän kuivuutta ja/tai kuivumista tutkittiin puiden vuosilustoista vuosina 1 600–2 000. Yhteensä 45 vuosilustoaikasarjan aineisto kattoi alueen eteläisestä ja läntisestä Euroopasta Keski-Euroopan kautta Lappiin, Pohjois-Norjaan ja Kuolaan. Lustonäytteitä kairattiin pääosin tammista ja männyistä; myös pyökkiä, kuusta ja lehtikuusta tutkittiin. Jokaisen yksittäisen vuoden (kesän) tieto tuotettiin tammella vuosiluston kesäpuusta ja männyllä koko lustosta. Vuosilustoista määritettiin hapen pysyvät isotoopit 16 O ja 18 O. Niiden avulla voitiin laskea ilmassa olevan veden määrä ns. ilmakehän vesihöyryn paineen vajeena (VPD). Koska vuosilustot syntyvät kesällä, VPD kuvaa nimenomaan kesäilmaston kuivumista. TUTKIMUSRAPORTIN PÄÄKIRJOITTAJAN, WSL:n tutkija Kerstin Treydten mukaan vuosituhannen alusta ilma on suuressa osassa Eurooppaa muuttunut kuivemmaksi kuin kertaakaan viime 400 vuoden aikana. Havainto on hänestä huolestuttava, kun otetaan huomioon kuivuuteen liittyvät ilmiöt monilla Euroopan alueilla. Tutkimusartikkeli julkaistiin arvostetussa kansainvälisessä Nature Geoscience -tiedelehdessä. Tutkimuksessa osoitettiin, että ilmakehän kuivumisen voimistuminen viime vuosikymmeninä on ennennäkemätöntä esiteolliseen aikaan verrattuna ja että muutoksen katsotaan johtuvan ihmisen vaikutuksesta yli 98 prosentin todennäköisyydellä. Muutos on suurin Länsija Keski-Euroopassa, Alpeilla ja Pyreneiden vuoristossa ja pienin Fennoskandian eteläosissa. Sen sijaan Fennoskandian pohjoisosissa kuten Lapissa alailmakehän kuivumista ei havaittu lainkaan. ILMAKEHÄN VESIHÖYRYN paineen vajetta (VPD) käytetään ilman kuivuuden mittaamiseen. Se kuvaa ilman todellisen ja suurimman mahdollisen vesipitoisuuden eroa eli ilman ”veden janoa”. Janoinen ilma, jolla on korkea VPD, imee enemmän vettä maaperästä ja kasveista vähentäen niiden kasvua ja voi johtaa jopa puiden kuolemaan. Kuivunut kasvillisuus ja maaperä lisäävät maastopalojen riskiä. Pohjois-Euroopassa ”veden jano” suhteessa esiteolliseen aikaan on kasvanut muihin Euroopan alueisiin verrattuna vähiten, koska ilma on viileämpää ja voi sisältää vähemmän vettä. Keski-Euroopan alangoilla sekä Alpeilla ja Pyreneiden vuoristossa EUROOPAN ILMA KUIVUU Ilmakehän kuivumista selvitettiin laajassa kansainvälisessä vuosilusto tutkimuksessa. Lapissa ilmiötä ei havaittu. ”Napapiiriltä kotiinviemisinä Lapin kultaa.” TOPINTAM METSÄJÄTTIEN TULOSINFOJA kuunnellessa jäi sellainen kuva, että niiden lähes kaikilta liiketoiminta-alueilta on odotettavissa paranevia tuloksia tänä vuonna, osalta jo kevään kuluessa (s. 16). Uuteen nousuun kolmikko lähtee tulosmielessä kuitenkin niin syvästä kuopasta, että vastaava nähtiin viimeksi finanssikriisin aikaan. Onneksi yhtiöt ja ympäröivä maailma ovat nyt paremmassa kunnossa kuin silloin. UPM teki loka-joulukuussa tuloksensa painopapereilla. Toimialan liikevoittoprosentti oli rasvainen 25. Tämä voi kuulostaa yllättävältä. Siltä kuulostaa myös kansainvälisen digitaalista markkinointia edistävän The Interactive Advertising Bureau -järjestön ennuste. Sen mukaan printtimainonta kasvaa Euroopassa tänä vuonna 1,8 prosenttia, kun se viime vuonna kutistui 5,2 prosenttia. Painopaperin kulutusta kasvattavat monet vaalit, jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut sekä Pariisin olympialaiset. HAKKUUT vähenivät Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa viime vuonna kahdekan prosenttia (s. 16). Moni asia viittaa siihen, että tänä vuonna suunta on toinen. Metsänomistajille tilanne on mielenkiintoinen. ”Taloudessa on laskusuhdanne, mutta puun hinta tuntuu vain nousevan. Mikä onkaan tilanne, kun ollaan noususuhdanteessa?” kysyy ruotsalaisen Treebulan johtaja Per Hedberg (s. 14). Puusta on tullut hänen mukaansa niukkuusartikkeli koko Itämeren alueella, jolla puu on alkanut liikkua aiempaa useampiin suuntiin. Hedberg uskoo, että puuvirrat voivat myös kääntyä nopeasti, eikä Baltia ole enää vain metsäteollisuuden ”varaventtiili”, jolla pidetään puunhintoja aisoissa. METSÄTILAMARKKINATKIN ovat murroksessa: Rahastot ovat kesän jälkeen vetäytyneet ostolaitadalta, ja niiden paikan ovat ottaneet yksityiset metsänostajat. Nämä ovat olleet niin aktiivisia, että metsätilakaupan kysynnän lasku taittui nousuksi jo viime marraskuussa. Tästä kertoo Metsälehden Metsatilat.fin aineiston pohjalta kehittämä indeksi (s. 6). PUUKAUPASSA EDESSÄ HYVÄ VUOSI PS. Vielä ehtii kysyä veroista. Metsälehden veroneuvoja Hannu Jauhiainen vastaa kysymyksiin 19. ja 26. helmikuuta numerossa 0400 150 910. Metsälehden tilaajat voivat lähettää kysymyksensä myös sähköpostilla osoitteeseen hannutjauhiainen@gmail.com .
• 16.2.2024 Metsälehti.fi 19 TOIMITTAJALTA MIKKO HÄYRYNEN Uusi kysymys: Oletko valmis suojelemaan metsääsi korvausta vastaan? Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Tuleeko vuodesta 2024 hyvä metsävuosi? Kyllä 18% En 82% 20 40 60 80 100 Kyllä 71% Ei 29% neet alueelle 50 hehtaarin AJASSA Kuivat ja kuumat kesät ovat olleet osaltaan johtamassa Keski-Euroopan laajoihin metsätuhoihin. Kuva Saksasta. SA M I KA RP PI N EN VPD:n kasvu on erityisen voimakasta ja oli korkeimmillaan erityisen kuivina vuosina 2003, 2015 ja 2018. TUTKIMUKSESSA TARKASTELTIIN ensimmäistä kertaa VPD:n pitkäaikaismuutoksia Euroopassa. Lukuisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen sekä noin 70 tutkijan yhteistyönä puiden vuosirenkaista kerättiin hapen isotooppiaineistoa eri puolilta Eurooppaa. Isotoopit ovat atomin muunnelmia, joilla on erilaiset ominaispainot ja jotka siksi kulkeutuvat juuriston kautta lehtiin ja haihduntaan eri tavoin. VPD:n lisääntyminen edelleen on pitkällä aikavälillä uhka monille elintärkeille ekosysteemitoiminnoille. ”VPD on erityisen tärkeä maataloudelle, sillä mitä korkeampi se on, sitä suurempi on viljelykasvien vedentarve. Metsissä puun kasvu ja hiilensidonta ovat vaarassa, mikä aiheuttaa epävarmuutta ilmaston säätelystä ja ekosysteemien hiilivarastosta tulevaisuudessa”, Kerstin Treydte toteaa. KIRJOITTAJA ON TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNUT METSÄNTUTKIJA SILVA LAPPONICA OY:STÄ. RISTO JALKANEN HAKKUUKYPSYYSRAJA takaisin -keskustelu on virinnyt hiilensidonnan siivittämänä, mutta keskustelusta tuntuu puuttuvan niinkin oleellinen asia kuin prosenttitarkastelu. Metsänomistajan tasolla kiertoajan pidentämisen kannattavuus riippuu vaihtoehdoista. Jos metsäpankissa puustopääoma tuottaa kolme prosenttia ja verkkopankista saa lainaa 4,5 prosentin korolla, niin kummasta pankista raha kannattaa nostaa? Kummastakin, mutta ensin metsästä, jos toisaalta saa tuottoa vaikka viisi prosenttia. Kiertoajan pidentäminen tuottaa enemmän kuutioita ja hiilensidontaa sekä euroja metsän tasearvoon, mutta pääoma kuitenkin väsyy. Liike-elämässä pääoman tuottoprosentti on keskeisimpiä tunnuslukuja. Metsässä vastaava tunnus on arvokasvuprosentti – tosin se on metsänarvioinnin vaikeimmin laskettavia tunnuslukuja. Rahantarve lyhentää ja -tarpeettomuus pidentää kiertoaikoja. Metsänomistajien tarpeita on moneksi, ja siksi on paras olla peukaloimatta kiertoaikoja säädöstasolla. Jos kiertoajan venyttämiseen on yleisiä perusteluja, pääoman tuottoa painavampia syitä, niin kyse on taitavasti piilotetusta verosta. Prosentteja vai kuutioita? WWW.METSALEHTI,FI Verkkokeskustelu: Kaatosuuntaaja haussa ”En ole koskaan omistanut kaatosuuntaajaa, joten nyt kaivattaisiin hieman vihjeitä sellaisen omistajalta ja käyttökokemusta omaavalta siitä, millaista kannattaisi katsoa. Minkä kokoista kaatosuuntaajaa tyypillisesti tarvitaan? Ihan harrastekäyttöön olisi tulossa.” Salla ”Stalpenista vain kokemusta. Katunut sitä, että en aiemmin ostanut. Jos et saa verotuksessa vähennettyä, toki on arvokas. Mikäli käyttö on pientä, niin vuokraa. Siten voit tutustua ilman ostopäätöstä.” Pirkanpohja ”Kaatosuuntaajassa on yksi huono ominaisuus: Jos lainaa sitä kerrankin joltakin, tekee jo mieli hankkia oma! Kyllä se on oikeasti kätevä peli.” Visakallio ”Hyvän ja halvan tavaran tekeminen on lopetettu jo kauan sitten. Mutta jos ei ole varsinaisia ongelmapuita, mihinkä tarvitset kaatosuuntaajaa? Tavallinen pitkä vänkäri riittää normipuille. Parikymmentä vuotta olin metsurina, pääasiassa hakattiin avohakkuita. Eipä tullut montaa runkoa vastaan, jotka eivät tavallisella vänkärillä lähteneet vaakasuuntaan.” Nostokoukku ”Jos ei ole aiemmin isoja puita kaatanut, ei kannata ostaa mitään kaadonsuuntaajaa, niillä kaikilla voi epäonnistua. Sahaa pitopuun poikki, tulee kova tuulenpuuska, saha jää jumiin ym. Puu voi kaatua rakennuksen tai sähköjohtojen päälle.” Tolopainen ”Ei siinä työntävä kaatosuuntaaja paljon auta, jos ei osaa lukea latvamassan painopistettä. Suosittelen alumiinitikkaita ja vaikkapa 1,5 tonnin vaijeritaljaa. Paras vaihtoehto on jättää ne puut ammattilaisille.” Koillis lappi ”Yksi konsti on tehdä pitkä riuku paikalla olevista tarpeista ja työntää ylhäältä jostain oksan tyvestä. Ei tietysti onnistu kaikilla puilla. Jos on edellisten polvien jäämistössä näitä uittokeksejä, niin niillä saa lisää voimaa sileän rungon kaatoon.” Rane ”Kannattaako sitä ensimmäisenä olla ostamassa jotain överiä harrastuskäyttöön? Ja kannattaako harrastelijan ensimmäisenä hyökätä vaativien kaatojen kimppuun, missä niille övereille olisi käyttöä? Itse harjoittelin metsässä, missä sai kaatua miten sattuu, ja niin ne kaatuivatkin miten sattuu. Taljalla ja köysillä sai suunnattua. Niin teen vieläkin, jos on jotain tarkempaa. Muuten menee enimmäkseen kaatokolo ja herran haltuun -systeemillä.” Pavekka METSÄGALLUP
• METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 16.2.2024 20 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI JA KUVAT UUDISTETUT harvennusmallit esiteltiin pari viikkoa sitten. Ne määrittävät, milloin kasvatusmetsä harvennetaan ja paljonko puita jätetään kasvamaan. Mallit ovat suosituksia, jotka hoidetuissa metsissä tuottavat parhaan tuloksen puuntuotannossa. Metsälain mukainen, metsänomistajia velvoittava vähimmäispuuston määrä on alempi kuin harvennusmallien suosittama. Harvennusmalleissa muuttujia ovat kasvupaikka sekä puuston pohjapinta-ala ja valtapituus. Mallit laaditaan erikseen Suomen eri osiin kivennäisja turvemaille. Mallien lähtötietoina ovat puuston pohjapinta-ala, joka mitataan relaskoopilla, sekä valtapituus, joka on hehtaarin sadan paksuimman puun keskipituus. Käytännössä sen voi määrittää relaskooppikoealan pisimmän puun pituuden mukaan. Runkoluku uusi peruste ”Harvennusvoimakkuutta voidaan muunnella tarpeen vaatiessa kaksi neliömetriä hehtaarilla yli tai alle harvennuskäyrän suosittamasta. Pohjoisessa vaihteluväli on 1,5 neliömetriä suuntaansa”, määrittelee metsänhoidon asiantuntija Varpu Kuutti Tapiosta. Uusissa harvennusmalleissa jäävän puuston määrä voidaan määrittää myös runkoluvun ja keskipituuden mukaan. Varsinkin ensiharvennuksilla ne ovat selkeämpi tapa kuin pohjapinta-alat. Harvennusmallit ottavat huomioon ajourien vaikutuksen. Jäävän puuston runkoluku tai pohjapinta-ala mitataan siis koko alueelta, ei vain ajourien välisille alueille. Tosin malleissa oletetaan, että ajourat ovat nelimetrisiä ja niitä tehdään 20 metrin välein, jolloin niiden peittoon jäisi 18 prosenttia metsästä. Käytännössä urat ovat leveämpiä ja ne kattavat noin 25 prosenttia metsästä. Tämän vuoksi harvennuksessa pitäisi jättää puita hieman enemmän kuin mallit suosittavat. Mallit säästäjälle ja tehotuottajalle Mallit on laadittu hoidettujen tasaikäisten kasvatusmetsien harNäin harvennat mallikkaasti Uusien harvennusmallien muutokset ovat periaatteellisesti suuria, mutta harvennusvoimakkuudet eivät aina muutu merkittävästi. ”Oletuksena on, että sekapuustoa on aina kymmenisen prosenttia puumäärästä.” Likoperä Workin Jouni Sahinaho harvensi peltokuusikkoa Multian Sahrajärvellä. Boorinpuutosesta ja tykkytuhoista kärsineessä metsässä on vaikea löytää riittävästi kasvatuskelpoisia puita. vennusohjeiksi. Ylitiheinä kasvaneiden metsien ensiharvennukset on syytä tehdä mallien mukaista lievempinä. Harvennusmalleja ei ole tarkoitettu jatkuvan kasvatuksen metsiin. Niitä harvennetaan voimakkaammin kuin tasaikäisiä. Uudet harvennusmallit on ensi kertaa räätälöity metsänomistajien taloudellisten tavoitteiden ja erilaisten harvennustapojen mukaan. Taloudellisia tavoitteita kuvataan puustopääomalle asetetun tuottovaatimuksen perusteella. Perinteisesti metsänhoidon ohjeet on laskettu kolmen prosentin tuottovaatimuksella. Nyt vaihtoehtoiset harvennusmal
• METSÄSTÄ 16.2.2024 Metsälehti.fi 21 TAPIO LAATII MMM:N TOIMEKSIANNOSTA Metsänhoidon suositukset ja niissä julkaistavat harvennusmallit tuotetaan Tapiossa. Tilaajana on maaja metsätalousministeriö ja kehittäminen on maksettu Hiilestä kiinni –hankkeen varoista. Harvennusmallit perustuvat Luonnonvarakeskuksen laskelmiin, joiden tavoitteena on annetuin lähtöoletuksin maksimoida metsän tuottamien nettotulojen nykyarvoja. Rajoitteeksi on asetettu muun muassa se, etteivät harvennukset toistu alle kymmenen vuoden välein. Harvennusten vähimmäispoistuman on oltava yli 30 kuutiometriä hehtaarilla. Harvennuksen enimmäispoistuma on männiköissä 35 prosenttia puuston pohjapinta-alasta, kuusikoissa 50 prosenttia ja hieskoivikoissa 35 prosenttia. Viljelytaimikoiden kasvu tunnistetaan entistä paremmin. Metsänjalostuksen tuottamaa viljelymetsien lisääntynyttä kasvua ei vielä hallita täysin. Rauduskoivikoiden mallit valmistuvat tänä vuonna. Muille puustoille harvennusmallit ovat valmiina. Uudet harvennusmallit otetaan käyttöön tämän ja ensi vuoden aikana. Harvennusmallit löytyvät verkko-osoitteesta metsanhoidonsuositukset.fi/fi/harvennusmallihaku. Uudet harvennusmallit perustuvat oletukseen leveydeltään nelimetristä ajourista. Keskimäärin urat ovat leveämmät, joten urien väliin on puita jätettävä hieman suositeltua tiheämpään. Harvennusmallien reunaehtona on muun muassa vähintään 30 kuution hakkuukertymä hehtaarilla. lit on laskettu myös puolentoista ja viiden prosentin tuottovaatimukselle. Puolentoista prosentin tuottovaatimus sopii metsänomistajalle, joka säästää metsiään seuraavalle polvelle. Hän harventaa metsiään tavallista lievemmin ja suosii pitkiä kiertoaikoja. Viiden prosentin vaatimus luonnehtii metsänomistajaa, joka ottaa metsästään nopeasti tuloja. Se tarkoittaa tavallista voimakkaampia harvennuksia ja lyhyitä kiertoaikoja. Omat mallit sekametsille Jatkossa metsät pyritään kasvattamaan hieman aiempaa runsaspuustoisempina. Metsäpääomalle asetetusta tuotto-odotuksesta riippuen runkolukutavoite voi pysyä ennallaan tai nousta enintään muutaman sataa runkoa hehtaarilla. Muutos on pieni. Taimikonhoitajien käyttämällä neljän metrin keppikoealalla pystytään runkoluku mittaamaan 200 rungon tarkkuudella. Suuntaus sekametsien suosimiseen on otettu uusissa harvennusmalleissa huomioon. ”Oletuksena on, että sekapuustoa on aina kymmenisen prosenttia puumäärästä. Lisäksi malleissa on oletus koko kiertoajan metsässä olevista säästöpuista”, Kuutti kertoo. Varsinaisille sekametsille on laadittu omat harvennusmallinsa. Tällöin puustosta noin neljännes on muuta kuin pääpuulajia, usein mäntytai kuusivaltapuiden seassa olevia lehtipuita. ”Sekametsät kasvatetaan tavallista harvempina, jotta esimerkiksi koivujen latvuksille riittää kasvutilaa”, Kuutti määrittää. Yläharvennuksillekin on oma harvennusmallinsa. Yläharvennuksessa poistetaan pienimpien puiden ohella metsikön järeimpiä puita, mikä parantaa tukkipuun saantoa ja puun myyntituloa. Tässä mallissa kasvamaan jätetään runsaammin runkoja kuin alaharvennuksessa, mutta koska puut ovat vähän pienempiä, puuston pohjapinta-ala harvennuksen jälkeen on pienempi. Harvennusmalli myös pitkille kiertoajoille Tarjolla on myös harvennusmalli metsille, joita halutaan kasvattaa 10–15 vuotta tavallista vanhemmiksi. ”Tällöin harvennettaessa jätetään tavallista runsaammin puita. Tavoitteena on runsas puuntuotanto. Tässä vaihtoehdossa puustopääomalle ei aseteta tuottovaatimusta”, Kuutti sanoo. Uutta ovat myös harvennusmallit ojitetuille maille, joilla ei jatkossa tehdä kunnostusojituksia. Tällöin tavoitteena on jättää puustoa niin paljon, että haihdutus pitää pohjaveden pinnan riittävän syvällä ilman ojien aukaisemista. Uusissa harvennusmalleissa määritellään harvennuksen jälkeen tavoiteltavat runkoluvut. Hakkuukoneen kuljettajille ne ovat helpommin seurattavia kuin jäävän puuston pohjapinta-alat.
• METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA 16.2.2024 22 Metsälehti.fi MYLLYKOSKI LIINA KJELLBERG, TEKSTI JOHANNES WIEHN, KUVAT LUMIKENGÄT olisi sittenkin pitänyt ottaa mukaan. Jalka uppoaa lumihangen kovan pinnan läpi lähes polveen asti. Matka kuitenkin jatkuu, ja mitä lähemmäs metsäpalstan vieressä virtaavan Kymijoen vartta tullaan, sitä ohuemmaksi lumikerros muuttuu. Joen varressa kasvavan varttuneen kuusikon yllä lentää kaksi korppia, ja jossain raakkuu kolmas. Metsänomistaja Reija Suolanen kertoo, että kuusikossa elää korppiyhdyskunta. Hän on hieman huolissaan korpeista, sillä kuusikossa tehdään tänä talvena hakkuita. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, sillä kirjanpainaja on iskeytynyt juurikäävän vaivaamiin kuusiin, ja Suolanen yrittää estää tuhojen laajenemisen. ”Hakkuualue on pieni, alle 40 aaria. Rannasta puita ei kaadeta”, hän kertoo. Suolanen arvioi, että kirjanpainajatuhon taustalla on viereisellä metsikkökuviolla kymmenisen vuotta sitten tehty päätehakkuu. Kirjanpainaja iskee herkästi hakkuualojen reunakuusikoihin. Hakkuualalla kasvaa nyt kymmenvuotias kuusentaimikko – ensimmäinen, jota Suolanen on itse ollut istuttamassa. ”Istutimme taimet naisporukalla, minä, siskoni ja äitini. Isä teki puukaupan, mutta ei ollut enää uudistamista tekemässä.” Työläs siirtymä Suolanen asuu Järvenpäässä, mutta omistaa metsää kotiseudullaan Kouvolan Myllykoskella. Seitsemän hehtaaria on hänen omissa nimissään, ja yhdessä äitinsä ja siskonsa kanssa hän omistaa kolmisenkymmentä hehtaaria. Äitinsä ja siskonsa kanssa Suolanen omisti metsää aluksi kuolinpesänä, mutta muutama vuosi sitten omistusmuoto muutettiin metsäyhtymäksi. ”Yhtymä on verotuksellisesti kuolinpesää järkevämpi omistusmuoto, ja halusimme jatkaa yhteisomistusta. Aikamoinen urakka omistusmuodon muuttaminen kuitenkin oli. Kaikki jäsenyydet, y-tunnus, metsävakuutus ja pankkitili piti uusia.” Näin jälkeenpäin Suolasta harmittaa kuitenkin vain se, että vakuutuksen uusimisen yhteydessä ei ollut enää mahdollista vakuuttaa metsää hyönteistuhojen varalta. Haaveena lisähehtaarit Suolasten metsät ovat kulkeneet suvussa 1700-luvun puolivälisILOA JA TALOUDELLISTA TURVAA Suolasten metsä hoidetaan naisvoimin. Muutos kuolinpesästä metsäyhtymäksi oli yllättävän työläs. Yhtymän metsäasioiden hoito on Reija Suolasen vastuulla. tä, mutta pilkkoutuneet sukupolvi sukupolvelta pienemmiksi. Suolasen isä tosin kartutti metsäomaisuutta ostamalla 1970ja 1980-lukujen vaihteessa seitsemän hehtaarin metsäpalstan, joka on nyt tyttären omistuksessa. Metsän ostaminen on myös Suolasen haave. Kovin realistisena hän ei sitä kuitenkaan pidä. ”Olisi mahtavaa omistaa paljon metsää ja elää metsän tuotoilla. Olen kuitenkin sen verran turvallisuushakuinen, etten halua ostaa metsää lainarahalla”, hän sanoo. Yhtymän metsäasioiden hoito on Suolasen vastuulla. Hän kertoo tiedostaneensa perheen esikoisena jo pitkään, että vastuu metsistä siirtyisi joskus hänelle. Raivaussahan käytön opettelusta oli ollut isän kanssa puhetta, mutta se jäi, joten metsänomistajaksi tultuaan Suolanen pyysi metsurina työskentelevää tuttavaansa opettamaan hänelle raivaussahan käytön. ”Tunsin itseni ihan cowboyksi, kun kilkuttelin metsään kaikkien
• METSÄSTÄ Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. 16.2.2024 Metsälehti.fi 23 PALSTALLA YKSI SYY SIIHEN, miksi metsätaloudesta elantonsa saavat eivät aina osaa viestiä ymmärrettävästi ja syntyy ristiriitoja, saattaa olla se, että metsäihmiset käyttävät huomaamattaan omaa käsitteistöään, jota ei ymmärretä tai ymmärretään väärin. Mikä on esimerkiksi kelo? Useimmille se on pystykuiva havupuu, joka on pudottanut kuorensa. Mutta kun puukauppaa tekevä henkilö kertoo kelon hyvästä hinnasta, hänellä on mielessään rakentaminen, joka edellyttää varsin suurta läpimittaa. Tämä tekninen vaatimus ei ole ehkä tuttu sille metsän perijälle, joka valittaa koneenkuljettajan tuhonneen harvennushakkuissa hänen arvokkaat kelonsa raivopäisellä työskentelyllään. Kun työnjohto saapuu hätäisenä paikalle, paljastuu, että kone on todellakin tallonut alleen pystykuivia havupuita. Rinnankorkeusläpimitta on keskimäärin viisi senttimetriä. Mitään taloudellista vahinkoa ei siis ole sattunut, eikä tällaisia ”keloja” metsätaloudessa ole ollut tapana varoa. Pahaa mieltä on kuitenkin syntynyt, kun kelo ei ole kaikille kelo. Kun turveyrittäjä valittaa suolla olleen liekoja paljon, hän epäilemättä yrittää kertoa, että turpeen sisältä löytyy sinne hautautuneita maapuita haittaavan paljon. On epätodennäköistä, että hän ihmettelisi sitä, että jollakin suolla on paljon liekokasveja. Hauska väärinymmärrys syntyy, kun joku kertoo liekojen olleen niin paksuja, etteivät ne edes katkenneet niitä kauhalla nostettaessa (siis ”kauhalla” nostettaessa). MYÖS METSÄIHMISET PUHUVAT aika ajoin toistensa ohi. Veikkaus on, että kun kerrotaan pinon kuorinnannasta, ainakin vanhempi metsäväki ymmärtää kuorinnan tarkoittavan sitä, että pinossa olevista pölkyistä poistetaan kuori. Mielessä on vuosikymmenien takainen aika, jolloin siirrettävät reikäroottorikuorimakoneet kulkivat keväisin pinolta pinolle. Nykyisin pinon kuorinta saattaa tarkoittaa joissakin puunhankintaorganisaatioissa aivan muuta. Kun pino kuoritaan, siitä kuljetetaan alkukesästä ylimmät pölkkykerrokset pois ja jätetään suurin osa pinosta odottamaan varsinaista kuljetusta loppukesällä tai myöhemmin. Menettely on kuvattu laissa metsätuhojen torjunnasta, ja siellä juristi on sen nimennyt ”puutavarapinon pintaosan pois kuljettamiseksi”. Liian pitkä sanonta metsäihmiselle. Olkoon siis vaikka pinon kuoriminen. PUHUVATKO METSÄIHMISET OMAA KIELTÄÄN? Kymmenvuotias kuusentaimikko on ensimmäinen taimikko, jota Reija Suolanen on itse ollut istuttamassa. Reija Suolanen on levittänyt taimikkoon säkillisen lampaankarvaa hirvija kauristuhojen ehkäisemiseksi. rensseleiden kanssa. Nyt minulla on jo oma raivaussaha ja osaan huoltaakin sen.” Suolanen kertoo käyvänsä metsissään vähintään kerran kuukaudessa. Mieluiten hän tekee metsätöitä raivaussahan kanssa. ”Olisin metsässä niin kauan kuin voimat riittävät. Kuvittelen aina ehtiväni tehdä enemmän kuin lopulta ehdin. Neljä tankillista on ehdoton maksimini, johon harvoin pystyn. Sen olen todennut, että joka tankillisen jälkeen pitää malttaa pitää kunnon tauko.” Oppia puukaupoista Pari vuotta sitten Suolanen päätti suorittaa metsäalan ammattitutkinnon. Turvallisuusalan tehtävissä työskentelevän metsänomistajan mielessä ei ollut alanvaihto, vaan halu saada lisää tuntumaa metsäasioiden hoitoon. ”Teetän metsänhoitotöitä paljon metsänhoitoyhdistyksellä. Nyt pystyn tuomaan toiveeni paremmin esille. Kun tietää, mitä metsätaloudessa on meneillään, on myös helpompi pohtia eri vaihtoehtoja.” Suolanen kokee oppineensa paljon myös puukauppojen yhteydessä. Nykyisin hän pitää aina huolen siitä, että pääsee seuraamaan hakkuiden aloitusta ja omavalvontaa. ”Merkitsen säästöpuut, ajoreitit ja laanipaikan itse maastoon. Motokuskia on kiva käydä tervehtimässä, sillä silloin pystyy esittämään erityistoiveita. Kesämökkiläisiä ja naapureita pyrin tiedottamaan hakkuista. Niin välttyy jälkipyykiltä, sillä lähimetsän hakkuut ovat monelle järkytys.” Viime vuonna Suolanen opetteli myös moottorisahan käytön. Akkukäyttöinen moottorisaha vaihtui paikallisen metsänhoitoyhdistyksen järjestämän kurssin jälkeen polttomoottorisahaan. ”Polttomoottorisahassa oli niin paljon voimaa, että akkukäyttöinen moottorisaha tuntui sen jälkeen lelulta. Odotan jo, että tuulenkaadot paljastuvat lumen alta ja pääsen tekemään polttopuita.” Sekametsän suosija Jokivarsi jää taakse ja edessä aukeaa pari vuotta sitten istutettu taimikko. Pääpuulajina taimikossa on koivu. ”Tämä on rauduskoivu. Pinta on niin röpelöinen”, Suolanen sanoo ja tunnustelee lumihangessa seisovan taimen runkoa. Siellä täällä näkyy koiraverkosta tehtyjä häkkejä. Ne suojaavat tammentaimia kauriilta. Koivujen lisäksi viiden hehtaarin alalle on istutettu tammea, tervaleppää, douglaskuusta, lehtikuusta ja mäntyä. ”Metsä oli vanhemmilleni olennainen osa maatalousyrittäjyyttä. Minulle se on taloudellinen turva ja perintö, jota vaalia ja josta oppia koko ajan lisää. Olen kokeilunhaluinen ja uskon sekapuuston hyötyihin. Metsässä olosta pitäisi kuitenkin osata ottaa myös ilo, eikä aina vain miettiä, mitä siellä pitäisi tehdä. Tämä on kiva alue pelkälle ulkoilullekin.”
• METSÄSTÄ 16.2.2024 24 Metsälehti.fi KOKEILTUA Nato-side sopii siviilillekin Kuusamon Uistimen Nordigrip 50 -eräside osoitti testikuukauden aikana toimivuutensa. Kierrejousi kiinnittyy koukulla siteeseen ja pysyy siinä hyvin kiinni. Huopasisäkengällä varustettu nauhoitettu jalkine on hyvä valinta hiihtoon, lämmin ja tukeva. HANNU HUTTU, TEKSTI JA KUVAT KUUSAMON Uistimen myös Nato-siteenä tunnettu, alkujaan sotilaskäyttöön suunniteltu eräside on saatavilla siviilimarkkinoillakin. Nordigrip 50 -mallissa ei, toisin kuin valmistajan aiemmassa Finngrip-mallissa, tarvitse käyttää hiihtorantillisia kenkiä, joten jalkineen voi valita vapaammin. Testimme alkaa siteiden asennuksella. Ruuvaan aiemmin käytössä olleet Ruotsin armeijan siteet irti Järvisen kolmimetrisistä suksista. Siteistä löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, esimerkiksi kärkiosan säätö on hyvinkin samanlainen. Nordigripissä on kärkiosassa enemmän muotoa, mutta siteen kiinnitysruuvien sijainti on lähes identtinen Ruotsin armeijan siteiden kanssa, Nordigripissä vain on yksi ruuvin kohta enemmän. Voin ruuvata siteet vanhoihin reikiin. Säädän siteiden kärkiosat oikean ja vasemman jalkineen muotoon sopivaksi. Käytän siteen asennuskohtaan niin sanottua 455-sääntöä, jossa side tulee valmistajan ohjetta jonkin verran edemmäs. Pitkässä metsäsuksessa jalkaa nostettaessa suksen kärjen täytyy nousta. Side ei saa olla liian takana. Tukeva varsikenkä paras Käyttökokemusta on kertynyt kuukauden ajalta metsästysja kuvausreissuilla yli kolmenkymmenen asteen pakkasesta suojakelin puolelle. Hiihtämiseen käytetyt viisi eri jalkinetyyppiä toimivat pääasiassa moitteettomasti. Ainoastaan perinteisen nahkasaappaan matalasta kantaosasta sileä kantakappale nousi ajoittain nahkaa vasten. Paras jalkine hiihtämiseen on nauhoitettava tukeva varsikenkä. Pitkänkin suksen käsiteltävyys on hyvä, kun jalkine tukee
• METSÄSTÄ 16.2.2024 Metsälehti.fi 25 KOKEILTUA Muotoillut sivukappaleet kiilaavat jalkineen siteeseen kiinni. Ne säädetään jalkineen muotoon sopivaksi. nilkkaa ja on napakasti jalassa. Kierrejousi remmin tilalla tukevoittaa sidettä. Lukitusvivun toiminta kantakappaleen takana vaikuttaa onnistuneelta. Kertaakaan ei vipu auennut itsestään. Isosta kahvasta saa hyvän otteen. Suksi irtoaa helposti jalasta pelkästään vivun aukaisulla. Finngrip-mallissa jousimaisen kantakappaleen joutuu irrottamaan kengästä kahta kättä apuna käyttäen. Suojakelillä lumi paakkuuntuu yleensä kantalappuun, mikä tekee hiihtämisestä epämiellyttävää. Valmistajan mukaan Nordigripin kantalappu on suunniteltu niin, että ongelmaa ei ole. Pääsin kokeilemaan sidettä myös nuoskakelissä, enkä havainnut paakkuuntumisongelmaa. Ei ihan halpa Siteen toimintaperiaate on sama kuin Ruotsin armeijan siteessä. Säädettävä ja muotoiltu sideosa kiilaa kengän paikoilleen. Siteen kärkiosassa on lisäksi reiät varmisturemmejä varten. Siteen kokoa säädetään kierrejousta ruuvaamalla. Numeroa 38 pienempiä kenkiä käytettessä säätövara loppuu ja kierrejousta joutuu lyhentämään. Valmistajan mukaan myyntiin on tulossa myös lyhyempiä kierrejousia. Kierrejousi kiinnittyy koukulla kärkiosaan. Siteen lukitusvipu on siirtynyt sivulta kantakappaleen taakse. Kaikki materiaali kantalappua lukuunottamatta on terästä ja alumiinia. Siteen kaikki osat ovat erikseen vaihdettavissa. Hyvä niin. Kyseessä on kaikin puolin pätevän oloinen tuote, joka on tehty kovaan käyttöön. Hinta on korkeahko, 149 euroa, mutta toimivuudesta ja todennäköisen pitkästä käyttöiästä kannattaa maksaa. SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT HUSQVARNA ja valoihin erikoistunut Silva ovat yhdistäneet voimansa ja tarjoavat metsureille valoa synkimpään syysja talvikauteen, jolloin useimmat ammattilaiset joutuvat käynnistämään sahansa ainakin silloin tällöin pimeässä. HL 1200 on suunniteltu kiinnitettäväksi Husqvarnan Technical-kypärään, mutta mukana toimitettavien tarrojen ansiosta sen saa nopeasti kiinni muunkin merkkiseen pottaan. Tarrakiinnitys tuli Metsälehden kokeilussa todettua vahvaksi. Mukana tulee myös otsanauha, jonka ansiosta ”hooällää” pystyy käyttämään normaalin otsalampunkin tapaan. Pakettiin kuuluu lisäksi universaali tankokiinnike, jolla lampun voi istuttaa vaikka pyörän ajovaloksi. Valokeila laajenee automaattisesti HL 1200 osoittautui erittäin toimivaksi valaisimeksi metsurin tavanomaisiin pimeän ajan työtehtäviin, kuten ennakkoraivaukSavotoiden valopäille Husqvarna HL 1200 -kypärälamppu hajauttaa valon työalueelle poikkeuksellisen miellyttävästi. HUSQVARNA HL 1200 MAKSIMIVALOTEHO 1 200 lumenia KOLME kirkkausasetusta AKKU 3,35 Ah IPX5-standardin vedenpitävyys HINNAT verkkokaupoissa alkaen 139 euroa. Plussat ja miinukset + Miellyttävästi hajautuva valo + Akun kesto + Monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet – Lampun huomattava lämpeneminen HL 1200 kypärälamppu on suunniteltu Husqvarnan Technical kypärään, mutta tarralla sen saa kiinni kätevästi mihin tahansa kypärään. Otsanauhaa ei kypärään kiinnitettäessä tarvita, vaikka se kuvassa on mukana. seen ja ongelmapuun kaatoon. Lampun valo hajautuu työskentelyalueelle miellyttävästi. Tässä suhteessa se poikkeaa selvästi edukseen useista aiemmin kokeilemistamme otsaja kypärälampuista. Silvan Flow Light -ratkaisun ansiosta valokeila laajenee automaattisesti, kun valaisinta kääntää alaspäin ja pitenee, kun valaisimen kääntää vaakasuoraan asentoon. Ratkaisu lienee suunniteltu juoksijoiden ja suunnistajien tarpeisiin, mutta tuntuu toimivalta myös työkäytössä. Plussaa valo saa myös siitä, että oikein kypärään kiinnitettynä suojavisiirin mahtuu nostamaan ylös, jolloin lamppu jää visiirin alle. Asiallinen akun kesto Valotehoa lampussa on kirkkaimmalla asetuksella 1 200 lumenia. Valittavissa on myös 450 ja 80 lumenin asetukset, joiden käyttö jatkaa akun kestoa huomattavasti. Viiden asteen pakkasessa akun luvataan kestävän täydellä teholla kaksi tuntia. Kun tehoasetukseksi valitsee 450 lumenia, kolminkertaistuu käyttöaika kuuteen tuntiin. Lupaukset vaikuttavat hyvinkin uskottavilta, sillä nollakelissä akku kesti täydellä valoteholla noin seitsemän tuntia. Lyhyen pilkkopimeässä ja rapsakassa vesisateessa tehdyn raivausrupeaman perusteella taimikon harvennus onnistuu myös 450 lumenin asetuksella. Kokeilussa lamppu lämpeni suurimmalla teholla huomattavasti. Irtoaa puolen hehtaarin työpanoksella Virran lamppuun tarjoaa Silvan logolla varustettu akku. Akun kapasiteetti on 3,35 ampeerituntia. Sen saa ladattua USB-C-kaapelilla, ja täyteen lataaminen kestää nelisen tuntia. Valmistajan ilmoittama lampun arvonlisäverollinen suositushinta on 259 euroa, mutta verkkokaupoissa on selvästi huokeampiakin hintoja. Hintavertailu kannattaa tässäkin tapauksessa.
• METSÄSTÄ 16.2.2024 26 Metsälehti.fi LIINA KJELLBERG TEKSTI JA KUVAT EU:SSA ON viime vuosina käsitelty ennätysmäärä metsään liittyviä aloitteita, vaikka unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa. On puitu metsäkatoasetusta, ennallistamisasetusta, hiilenpoistojen sertifiointia, maaperädirektiiviä ja metsien monitorointia. Osa aloitteista on viety maaliin, mutta osa on vasta alkutekijöissään. Kaikkea ei ehditä saada valmiiksi ennen kuin valta EU:ssa vaihtuu. Euroopan parlamenttiin äänestetään uudet edustajat kesäkuussa, ja Euroopan komissio vaihtuu lokakuussa. ”Oletus on, että esimerkiksi hiilenpoistojen sertifiointiasetuksesta saadaan sopu ennen vaaleja. Ennallistamisasetuksesta parlamentti äänestää helmikuun lopulla”, sanoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tuomo Kalliokoski. Hiilenpoistojen sertifioinnin tavoitteena on luoda raamit vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Ennallistamisasetuksen avulla taas pyritään parantamaan luonnon tilaa sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. ”Ennallistamisasetuksessa puhutaan hyvin suurista pinta-aloista, joten haasteena on, mistä saadaan resurssit ennallistamistoimien toteuttamiseen”, kertoo maaja metsätalousministeriön metsäja biotalousyksikön päällikkö Erno Järvinen. Käsittelyn alkuvaiheessa on esimerkiksi metsien monitorointi, jolla kerättäisiin tietoa koko EU:n metsistä. Sitä tuskin saadaan päätökseen ennen heinäkuun europarlamenttivaaleja. Kesken jäävät aloitteet siirtyvät yleensä seuraavalle parlamentille. ”Uuden parlamentin ja komission kokoonpano voi toki vaikuttaa siihen, miten asioita käsitellään ja viivästyvätkö jotkin asiat”, Kalliokoski sanoo. Biotalous nosteessa EU:lla ei siis ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta metsiä koskevia päätöksiä tehdään varsinkin energia-, ilmastoja ympäristöpolitiikan kautta. Metsien rooli on viime vuosina korostunut etenkin ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta Järvisen mukaan nyt myös biotalous näyttäisi olevan jälleen nosteessa. ”Ilmastoja monimuotoisuuspolitiikka säilyvät varmasti tärkeinä jatkossakin, mutta ehkä osittain turvallisuustilanteen seurauksena myös EU:n kilpailukyvyn vahvistaminen koetaan aiempaa tärkeämmäksi. Biotalous parantaa muun muassa EU:n omavaraisuutta”, Järvinen sanoo. Samansuuntaista kehitystä ovat havainneet myös suomalaiset europarlamentaarikot. ”Vihreä siirtymä jatkuu jossain määrin, mutta maailma on muuttunut, joten muillekin asioille on annettava tilaa. Näitä ovat muun muassa turvallisuus, maahanmuuttokysymykset, huoltovarmuus ja omavaraisuus”, sanoo Keskustan europarlamentaarikko Elsi Katainen (keskusta-liberaali Renew Europe). Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunenkin (keskusta-oikeistolainen EPP) EU tarraa Suomen metsiin Kesän EU-vaaleissa painottuvat myös talousja turvallisuusasiat. ”Biotalous parantaa EU:n omavaraisuutta.” arvioi, että ainakaan niin suurta määrää ympäristöasioita kuin parlamentin käsiteltäväksi on tällä vaalikaudella tullut, seuraavalla vaalikaudella tuskin tulee. ”Kun vaaleihin viimeksi lähdettiin, ilmastoja ympäristöasiat olivat kärkiasioita. Tulevissa vaaleissa talousja turvallisuusasiat painottuvat enemmän, mikä näkyy todennäköisesti parlamentin kokoonpanossa”, hän ennakoi. Ympäristöministeriön Kalliokoski ennakoi, että metsiin liittyvää sääntelyä on tulossa lisää, mutta ei ehkä siinä määrin kuin viime vuosina. ”Jos EU haluaa päästä ilmastoja luontotavoitteisiinsa, tarvitaan uudentyyppistä ajattelua ja siten uudentyyppistä ohjausta ja sääntelyä.” Samoilla linjoilla on SDP:n meppi Eero Heinäluoma (sosiaalidemokraattinen S&D). ”Metsät ovat hiilidioksidin sidonnassa niin tärkeä asia, että se ylläpitää kiinnostusta metsiä kohtaan.” Euroopan parlamentti kokoontuu Strasbourgissa 12 kertaa vuodessa.
• METSÄSTÄ 16.2.2024 Metsälehti.fi 27 AMERIKAN­ SUOMALAISTEN JALANJÄLJILLÄ Metsälehden lukijamatka tehdään 22.–29.9.2024 Yhdysvaltoihin. Kohteina ovat Minnesota, Wisconsin ja Michigan. HINTA JA ILMOITTAUTUMISET Matkan alustava hinta on 4 098 euroa/hlö kahden hengen huoneessa. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 698 euroa. Hinta sisältää lennot, kuljetukset, vierailut, majoituksen aamiaisineen, viisi lounasta ja illallisen ruokajuomineen. Oppaina matkanjohtaja Pirjo Sehic ja Metsälehden toimittaja Mikko Häyrynen. Vastuullinen matkanjärjestäjä Oy Kon-Tiki Tours Ltd. Ilmoittautumiset 22.7. mennessä ilmoittautumiset@ kontiki.fi tai puhelimitse 09 466 300 Lisätietoa www.kontiki.fi tai metsalehti.fi/lukijamatka. Matka edellyttää normaalia kuntoa, sillä joissakin vierailukohteissa käydään maastossa. ”EU:SSA tehdään nykyisin enemmän metsiin liittyviä päätöksiä kuin Suomen eduskunnassa. Vielä 5–10 vuotta sitten tilanne oli toinen. Taustalla on ilmastonmuutos. Se halutaan pysäyttää, jolloin mielenkiinto kohdistuu metsiin.” Eero Heinäluoma, SDP ”ÄÄNESTÄMINEN on keino turvata se, että metsätaloutta saa harjoittaa tulevaisuudessakin. Täytyy tietysti katsoa vähän, ketä äänestää. EU:ssa tehdään todella laajasti metsiin liittyviä päätöksiä.” Elsi Katainen, Keskusta KANNATTAA ÄÄNESTÄÄ Europarlamenttivaalit pidetään Suomessa 9. kesäkuuta. Miksi metsänomistajan ääni on tärkeä? ”ON VAIKEA uskoa, että metsänomistajat eivät äänestäisi. EU:ssa käsitellään niin paljon lainsäädäntöjä, jotka vaikuttavat metsien käyttöön, että on metsänomistajien kannalta tärkeää, että täällä on sellaisia ihmisiä, jotka ovat paneutuneet metsäasioihin ja ymmärtävät kestävän metsätalouden merkityksen Suomelle.” Henna Virkkunen, Kokoomus Mahdollisuus vaikuttaa Suomen metsäala suhtautuu usein epäluuloisesti EU:sta tuleviin aloitteisiin. Heinäluoma, Katainen ja Virkkunen ymmärtävät epäluulon. ”Suojelunäkökulma on monissa lainsäädännöissä vahva, ja alueellisia erityispiirteitä ei usein huomioida riittävästi. EU:ssa ei välttämättä tunnisteta sitä, että puu on uusiutuva raaka-aine, jolla voi korvata monia fossiilisia raaka-aineita”, Virkkunen sanoo. Heinäluoman mielestä ongelmana on varsinkin se, että kun päätöksenteko tapahtuu kaukana, kaikkia olosuhteita ei tunneta. ”Meidän suomalaisten pitäisi metsäasioissa tehdä itseämme tykö paljon enemmän kuin mitä me tällä hetkellä teemme.” Katainen kehottaa pitämään mielessä myös sen, että komission ehdotuksista on vielä pitkä matka varsinaisiin päätöksiin. ”Komission virkamiehet ovat antaneet varsinkin tällä kaudella aivan äärimmäisiä esityksiä. Ne uutisoidaan aina isosti. Usein lopputulema ei ole niin paha kuin komission alkuperäinen esitys.” Europarlamentaarikkojen mielestä Suomella on metsäasioissa hyvät vaikutusmahdollisuudet. Virkkusen mielestä tärkeintä on ennakkovaikuttaminen. ”Hallituksen kannalla on suuri merkitys. Viime hallituskaudella ongelma oli se, että Keskusta ja Vihreät olivat ympäristöasioissa niin erimielisiä, että hallituksella oli vaikeuksia muodostaa kantaa. Euroopan parlamentissa koettiin, että sellaiset asiat, joihin Suomen hallitus ei pysty muodostamaan kantaansa, eivät ole Suomen kannalta kovin tärkeitä.” Tee tarjous: hankintailmoitukset.fi Lisätietoja: metsa.fi/hankinnat Oletko etsimämme urakoitsija? Haemme metsäpalveluyrityksiä istutusja raivaussahatyöhön. Tarjouskilpailu on avattu, jätäthän tarjouksesi 26.2.2024 klo 16 mennessä! Tarjoamme varmat urakat ja hyvät urakointiolosuhteet!
• METSÄSTÄ 16.2.2024 28 Metsälehti.fi METSÄNHOITO METSÄNHOITO MIKKO RIIKILÄ LAPIN YHTEISMETSÄN hoitokunnan sihteerin, metsänhoitaja Jukka Aulan laskelma havainnollistaa, miksi yhteismetsän uudistusaloilla ei näy siemenpuita, vaan männylle uudistettavat aukot kylvetään koneellisesti. Kyse on rahasta. Sekä siemenpuuettä kylvöalat äestetään, joten maanmuokkauksen kustannus on sama. Metsä-äestyksen yhteydessä tehtävästä konekylvöstä veloitetaan 40 euroa lisää. Hehtaarin annos männyn siemeniä, noin 300 grammaa, maksaa 270 euroa. Hinnat kuvaavat yksityismetsien hintatasoa Lapissa viime vuonna. Siemenpuuhakkaaja säästi siis uudistamiskuluissa 310 euroa hehtaarilla – mutta ilo jää laimeaksi. Siemenpuita on jätettävä 15– 20 kuutiometriä hehtaarille. Niiden kantoraha-arvo on 900– 1 200 euroa. Tämän verran siemenpuuhakkaajalta siis jää päätehakkuussa puun myyntituloja saamatta. Mäntytukin kantohinnaksi on oletettu 60 euroa. Avohakkaajalle jää siten 590–890 euroa hehtaaria kohden enemmän kuin siemenpuuhakkaajalle, kun kylvökulut on vähennetty puunmyyntituloista. Siemenpuiden kasvu jää vähäiseksi Siemenpuiden poistaminen syntyvän taimikon päältä voi vähäisen puumäärän vuoksi olla vaikea järjestää. Tällainen kohde kiinnostaa puunostajia vain, jos lähistölle sattuu muita leimikoita. ”Omana leimikkonaan siemenpuiden poistokohde alkaa kiinnostaa ostajia vasta, kun pinta-alaa on yli kymmenen hehtaaria”, Aula havainnollistaa. Siemenpuuhakkuu on huono keino säästää Ammattilaiset eivät juuri tee metsiinsä siemenpuuhakkuita. Kerromme tässä, miksi. Kylvö on siemenpuuhakkuuta tuottoisampi tapa männyn uudistamiseen. M IK KO RI IK IL Ä ”Siemen­ puu alat ovat herkimpiä myrsky­ tuhoille.” Periaatteessa siemenpuut tuottavat lisää puuta viimeisinä vuosinaan, mutta lisäkasvun arvo jää vähäiseksi. Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes laskee, että Lapissa hehtaarille jätetyt 50 siemenpuuta kasvavat vuodessa 0,2 kuutiometriä, eli viidessä vuodessa yhden kuutiometrin. Eteläisessä Suomessa siemenpuusto voisi kasvaa viidessä vuodessa 1,5 kuutiometriä. Usein siemenpuita menetetään paljon tätä enemmän. ”Siemenpuualat ovat herkimpiä myrskytuhoille”, Aula vakuuttaa. Aulan mukaan taimikko syntyy nopeammin kylväen kuin siemenpuuhakkuuta käytettäessä. SAMI KARPPINEN TEKSTI JA KUVA METSÄNKASVATUKSESSA oppi karttuu toisinaan kantapään kautta. Näin kävi allekirjoittaneelle boorilannoituksen kanssa. Vuonna 2009 ostetulla metsäpalstalla on vanhalle pellolle 1990-luvun puolivälissä istutettu kuusikko. Silmiin pistivät jo ostohetkellä kuusten kiemurtelevat ja haarautuvat latvukset. Ne kielivät tyypillisesti boorinpuutoksesta. Terveyslannoitus boorilla jäi kuitenkin toteuttamatta, sillä kuuset näyttivät venyvän pituutÄlä vitkuttele boorilannoituksen kanssa Kuusen levoton ja haarautunut latva kielii usein ongelmasta, johon kannattaa reagoida. Boorinpuutoksen aiheuttaman laatuongelman laajuus yllätti toisessa harvennuksessa. ta kohtalaisen mukavasti. Vuonna 2017 kuusikossa tehtiin pystykauppana ensiharvennus huonolaatuisimpia runkoja poistaen. Koska puusto oli kuitupuumitoissa, ei laatuun tullut juuri kiinnitettyä huomiota. Karu totuus laadusta valkeni Nyt kuviolla kasvaa noin 900 puuta hehtaarilla. Läpimitan puolesta lähes jokaisesta puusta saisi tehtyä jo tyvitukin. Tänä talvena harvensimme kuviota kollegan kanssa ja karu totuus kävi ilmi. Ainakin puolet puista on edelleen niin mutkaisia ja poikaoksaisia, ettei niistä voi tehdä tukkeja. Nyt tehtävässä toisessa harvennuksessa kuviolta kertynee noin 80 kuutiota puuta hehtaarilta. Kertymä on kokonaisuudessaan kuitupuuta, vaikka järeyden perusteella tukkiosuus voisi olla jopa 50 prosentin luokkaa. Jos puiden laatu olisi priimaa, kuvion harvennuksesta kertyisi pystykaupalla hakkuutuloa tämän hetken keskihinnoilla noin 3 700 euroa hehtaarilta. Nyt tyytyminen on noin 2 000 euron tuloon. Tarinan opetus: tee boorilannoitus heti taimikkovaiheessa, jos sen tarve vaikuttaa ilmeiseltä. Tässä tapauksessa virhettä paikkailtiin kaksi vuotta sitten tehdyllä boorilannoituksella. Se sai latvukset oikenemaan, mutta puiden ollessa jo 17–18 metrin pituudessa on iso osa tukkisadosta menetetty. ”Tänä talvena harvensimme kuviota kollegan kanssa ja karu totuus kävi ilmi.”
• Typpilannoitus on tehokkain metsän kasvua lisäävä metsänhoidollinen toimenpide kivennäismailla. Yaran metsälannoitteet sisältävät myös booria metsän terveellisen kasvun ylläpitämiseksi. YaraMila METSÄN NP -kasvatuslannoite on kehitetty kuusikoiden ja sekapuustojen lannoitukseen. Se sisältää typen ja hidasliukoisen fosforin lisäksi runsaasti booria. YaraBela METSÄSALPIETARI on kivennäismaan männiköiden kasvatuslannoite, joka sisältää typen lisäksi kaliumia ja booria. Miksi lannoittaisin metsääni? • Parantaa puuston kasvua ja puun laatua. • Saat noin 15–20 kuutiometriä lisää puuta hehtaarille. • Lyhyempi kiertoaika ja harvennusväli. Pääset toteuttamaan hakkuut aikaisemmin. • Lisäät hiilensidontaa. Hyvin kasvava metsä sitoo enemmän hiilidioksidia. • Kustannukset voi vähentää metsäverotuksessa kertapoistona. yara.? /metsa Metsänlannoitus – tuottava sijoitus ja ilmastoteko
• 16.2.2024 30 Metsälehti.fi METSÄSTÄ SEPPO VUOKKO, TEKSTI JORMA PEIPONEN, KUVAT S euraamamme hakkuuaukon jokaiselle tarkkailukesälle on sattunut kuiva jakso. Vuonna 2020 alkukesä oli kuiva, mutta muina kesinä kuiva ja helteinen jakso on sattunut keskelle kesää. Liekö kuivien jaksojen toistuvuus jo osa ilmastonmuutosta? Kuivuus on haitannut erityisesti nuorten siementaimien kehitystä ja tappaneet suuren osan taimista jo alkuunsa. Heinäkuinen paahde hidasti varjoon sopeutuneiden lajien kuten metsätähden ja oravanmarjan levittäytymistä. Näkyvimpänä merkkinä kuivuuden vaikutuksista olivat lukuisat kuolleet kevätpiipon ruusukkeet. Kuivista kesistä johtunee sekin, että vielä viidentenäkin kesänä tällä aukolla on siementen itämiseen sopivia paljaita laikkuja. Löytyipä vielä pari aukolle uutta kasviakin. Läheiseltä pellolta lentänyt otavalvatin siemen oli löytänyt itämiseen sopivan laikun. Ajouran jo kuivahtaneessa painanteessa sinnitteli ja kukki isovesitähti. Tavallisempi märissä kuopissa on pikkuvesitähti, joka sietää paremmin kuiville jäämisenkin kuin sisarlajinsa. Valtasuhteet muuttuvat Vattu on syrjäyttänyt maitohorsman. Yhdelläkään koeruudulla maitohorsma ei enää ollut valtakasVATUN KULTA-AIKA Aukon viides kesä vihjaa jo tulevasta vallankumouksesta: puuvartiset kasvit alkavat syrjäyttää ruohoja ja heiniä. Kesä 2023 oli vatun. Vattu oli syrjäyttänyt jo maitohorsman ja marjasatokin oli erinomainen. Metsäalvejuuren taimia löytyi erityisesti laikkujen varjoisasta eteläreunasta. Vaikka loistokultasiipi on menettänyt suuren osan oikeanpuoleisista siivistään, se pystyy yhä lentämään. vina. Ehkä syynä on typpivarojen ehtyminen, mutta osasyynä on varmaan kesän kuivuuskin, jota vattu hyvin sietää. Kuivilla töyräillä voi olla liki yhtenäinen ja marjova vattukasvusto, vaikka korkeutta ei ole kuin vaaksan verran. Mustikka piileskelee edelleen muiden kasvien alla ja osin karikkeen seassa piilossa. Sen nähdäkseen joutuu taittelemaan muut kasvit sivulle. Ehkä tällainen mustikan piilottelukin on seurausta tutkimusvuosille sattuneista pitkistä kuivista hellejaksoista. Aivan odottamatonta on ollut metsämaitikan käyttäytyminen. Etukäteen kuvittelin sen kuuluvan hakkuusta kärsiviin lajeihin, mutta sehän hyötyy siitä! Kesällä 2020 se ei kuulunut kärkikymmenikköön, mutta kasvustot olivat tavattoman reheviä ja peittivät useita neliödesimetrejä niin, ettei erillisiä yksilöitä siitä sotkusta hahmottanut. Nyt kasvustot ovat kesympiä, mutta niitä on enemmän. Vuonna 2020 metsämaitikkaa kasvoi vain kolmella ruudulla sadasta, nyt 32:lla – siis joka kolmannella koealalla. Puolukan väheneminen ei liene todellista vaan johtuu otantaan sisältyvästä sattumanvaraisuudesta. Samanlainen heittely näkyy esimerkiksi oravanmarjan kohdalla. Pieni, neljännesneliömetrin
• 16.2.2024 Metsälehti.fi 31 METSÄSTÄ Puut ovat lähteneet seuranta-aukollamme hyvään kasvuun, mutta havupuiden taimet jäävät vielä lumen peittoon. koeala korostaa vaihtelua. Jo neliömetrin koeala antaisi vakaampia tuloksia ja kaikkien kärkikymmenikön lajien esiintymisfrekvenssi nousisi lähellä sataa. Pienen koealan etu on, että siitä pystyy katsomaan kaikki kasvilajit. Pienellekin koealalle osuu keskimäärin seitsemän lajia. Hakkuuaukkojen monimuotoisuus Tätä aukkoa tutkiessani olen kierrellyt myös seudun muita aukkoja. Minut on yllättänyt aukkojen kasvipeitteen suuri vaihtelu. Vaikka päältä on kaadettu saman oloinen kuusikko, aukkojen kasvipeite on hyvin erilainen. Uudistusalojen merkitystä metsäluonnon monimuotoisuudelle ei juuri ole tunnustettu. Toisenlaista näkemystä taitaa ainoana edustaa Olli Marttilan kirja Suomen päiväperhoset elinympäristöittäin (Auris, 2005). Noin puolet Suomen päiväperhosista viihtyy myös nuorilla uudistusaloilla. Marttilan mukaan tulos ilmentää mahdollisesti myös sitä, että juuri nykymuotoinen metsätalous synnyttää uusia, päiväperhosille sopivia elinpaikkoja. Omat havaintoni vahvistavat Marttilan näkemyksen, eikä monilajisuus rajoitu päiväperhosiin: yhtä lailla aukon runsas kasvilajisto tarjoaa ravintoa ja elinympäristön suurelle joukolle muitakin hyönteisiä. Ja missä on kasvinsyöjiä, siellä on petoja ja loisiakin. Suolaheinät tarjoavat ravintoa kultasiipien toukille, tädykkeet ja maitikat verkkoperhosille, horsmat mataraja horsmakiitäjille, pihlajat pihlajaperhosille, orvokit hopeatäplille. Heinäperhosten toukille on nuokkuhelmikkää, metsälauhaa ja metsäkastikkaa. Monet perhoset ovat ravinnonvalinnassaan vielä heinäperhosiakin sallivampia, esimerkiksi sekoyökkösen toukille kelpaavat monet eri ruohot ja pensaat. Hakkuut ja marjat Yleinen mielipide on, että hakkuut tuhoavat marjapaikat, mutta totuus taitaa olla päinvastainen. Tänä kesänä aukolta olisi saanut niin paljon vattua kuin ikinä olisi halunnut, vaikka kuiva hellejakso lyhensikin satokautta. Aukolla kävikin monia kerääjiä, mutta silti suurin osa marjoista karisi maahan metsän eläinten ravinnoksi. Runsaimmat mustikkasadot olivat harvennetuissa metsissä ja hakkuuaukkojen laidoilla. Parhaiten puolukkaa taas oli muutaman vuoden ikäisillä aukoilla, joilla puuston korkeus oli jotakin metrin ja kolmen metrin välillä. Puolukkaa oli punaisenaan kantojen tyvillä sekä mättäillä, niin luonnon luomilla kuin maan muokkauksessakin syntyneillä. Ulkomaisten marjanpoimijoiden haravasysteemillä ei kannata hakkuuaukkoja kierrellä, mutta poimuria käyttäen ehtii toisella kädellä käännellä risuja syrjään. Parhailla paikoilla ämpäri täyttyy jo yhden kannon ympäriltä! Tasaisilla kankailla en ole vastaavaa marjojen runsautta nähnyt. Itse olen jo usean vuoden ajan poiminut talven puolukat lähimmiltä hakkuuaukoilta enkä ole edes käynyt Salpausselän mäntykankailla. Tällaiset marjapaikat eivät ole pysyviä, mutta uusia marjakoita syntyy jatkuvasti lähistölle. Syynä runsaalle marjasadolle on tietysti valo, mutta myös pölyttäjät ovat runsaita aukkojen tuntumassa. Nuoret kukkivat hakkuuaukot ovat kimalaisten ja muiden pölyttäjien keitaita, joiden vaikutus ulottuu lähimetsiinkin. Etelä-Karjalan Luumäellä olevaa uudistusalaa on seurattu kesästä 2019. Edelliset jaksot ovat ilmestyneet numeroissa 16/2019, 19/2020, 1/2022 ja 2/2023. AUKON 10 KÄRJESSÄ 2023 Esiintyminen prosentteina tutkituista ruuduista 2020 2021 2022 2023 Vattu 50 77 88 82 Metsälauha 9 24 48 64 Mustikka 38 53 62 63 Maitohorsma 10 46 68 58 Kevätpiippo 26 46 69 58 Oravanmarja 27 22 50 40 Metsämaitikka 3 13 20 32 Puolukka 9 19 30 17 Kangasmaitikka 2 8 14 15 Kanerva 5 5 9 14 Kannon päässä kypsyttää itiöitään limasieni, ulkonäkönsä ja kasvupaikkansa perusteella tummakääminen. On pitkälti sattumaa, mitä hakkuuaukon eläinmaailman monimuotoisuudesta näkee yksitäisellä käynnillä. Tässä kalvassekoyökkönen saniaisen lehdellä. Pieni pajunruusuäkämäsääski on synnyttänyt komean äkämän raidan latvaan. Äkämä säilyy kuivana talvenkin yli.
• PILKKEET 16.2.2024 32 Metsälehti.fi RIISTA JERE MALINEN, TEKSTI JA KUVAT EDELLISEN kerran saksanhirviä oli metsästetty laillisesti Suomessa Inkoon Hättössä 1970-luvulla. Niiden historia juontaa juurensa saarelle 1930-luvulla tehtyihin siirtoistutuksiin. Myöhemminkin saksanhirviä on Suomesta ammuttu. Tosin ilman vaadittua riistakeskuksen myöntämää lupaa. Lokakuussa 2015 Savonlinnan Kerimäellä kaadettiin hirvijahdissa saksanhirvi. Samoin kävi marraskuussa 2020 Iissä Pohjois-Pohjanmaalla. Karjan seuralainen Savon saksanhirven tarina sai alkunsa marraskuussa 2020. Tuolloin Rantasalmen Tuusmäkeen tupsahti outo otus. Metsäkauriiden ruokintapaikan riistakamerassa patsasteli pitkäpiikkinen sarvipää. Karva oli tummaa ja tuuheaa. Peräpää oli vaalea. Hirvenvasaa hieman suuremman eläimen kaulan harjas oli pitTARHASTA KARANNUT RAJALOIKKARI Kolme talvea sitten metsästäjät viettivät Savon sydänmailla itsenäisyyspäivää merkillisissä merkeissä. Käynnistymässä oli saksanhirvijahti. Häiriköksi heittäytynyt saksanhirvi sai riistaviranomaisilta tappotuomion. Niinpä Rantasalmelta kaadettiin joulukuussa 2021 ensimmäinen laillinen saksanhirvi sitten 1970-luvun. Itä-Suomessa havaitaan vuosittain yksittäisiä saksanhirviä. Niiden uumoillaan olevan rajan yli Venäjältä loikanneita tarhakarkuri. kän peitinkarvan peitossa, vähän kuin leijonaharjas. Se oli selvästi tottunut talveen. Otus asusteli vuoden päivät kulmakunnalla noin 50 kilometrin säteellä. Syksyllä 2021 sillä oli jo suurehkot sarvet ja menohaluja haaremin herraksi. Kun lajikumppaneita ei ollut maisemassa, se tuppautui karjan kaveriksi. Erityisesti se viehtyi ylämaankarjasta. Päivittäin se ilmestyi karja-aitauksen liepeille. Eläimet alkoivat käydä levottomiksi. Vaarana oli, että saksanhirvi tunkeutuisi aitaukseen ja ajaisi karjan karkuteille. Niin oli käynyt aiemmin toisaalla. Niinpä riistaviranomaiset tarttuivat toimeen. ”Se oli ensimmäinen kerta 2000-luvulla, kun saksanhirven tappamiseen on myönnetty pyyntitai poikkeuslupa”, julkis”Ilmaston lämmetessä saksanhirvi asuttaa EteläSuomen ja rannikkoseudut.”
• PILKKEET 16.2.2024 Metsälehti.fi 33 SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA. METSÄN KÄTKÖISSÄ Saksanhirven sorkanjäljet näyttävät tältä. ten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta täsmensi tuolloin luvan perusteluja. Idästä ja lännestä Itä-Suomessa tehdään nykyään saksanhirvihavaintoja vuosittain. Eläinten arvellaan karkailevan Venäjän puolella Karjalassa sijaitsevilta riistatarhoilta. Luonnonvaraisena saksanhirviä asustelee lähimpänä Ruotsissa ja Norjassa. Sieltäkin niitä kuljeskelee ajoittain Suomen puolelle. Luonnonvarakeskuksen taan noisen tiedotteen mukaan ”Saksanhirviä tavataan metsästettäväksi asti Uumajan pohjoispuolella. Havaintoja on tehty useammista yksilöistä aina Kalix-joen tuntumasta asti”. Nuorten urosten on havaittu tekevän levittäytymisvaelluksia pidemmällekin vakiintuneilta elinalueiltaan Ruotsissa. ”Tämän vuoksi voidaan pitää varsin todennäköisenä, että Iissä vuonna 2020 ammuttu saksanhirvi oli tullut Suomeen Ruot sista.” Niin sanottu Perämeren pohjukan leviämisreitti ei ole ennenkuulumaton eteläisempiin oloihin sopeutuneille hirvieläimille. Myös metsäkauris levittäytyi aikoinaan samaa reittiä myöten pohjoiseen Suomeen. Siellä missä sikakin Ylämaankarjaa ahdistellut saksanhirvi päätti maallisen vaelluksensa Rantasalmella joulukuussa 2021. Edellisestä laillisesta jahdista oli kulunut 50 vuotta. Seuraavaan kaatoon tuskin kuluu niin kauan. ”Ilmaston lämmetessä saksanhirvi asuttaa Etelä-Suomen ja rannikkoseudut”, hirvistä tohtoriksi väitellyt Härkönen ennustaa. ”Se pärjää siellä missä villisiatkin.” KAMALA LUONTO KASVITIETEELLISESSÄ kirjallisuudessa käytetään käsitettä ”heikko kilpailija” kuvaamaan kasveja, jotka eivät menesty sulkeutuneessa kasvipeitteessä vaan kasvavat avoimessa tai puoliavoimessa, usein tavalla tai toisella häiriintyneessä kasvipeitteessä, kuten sorakuopissa, pihoilla ja tienvarsilla. Niihin kuuluu sellaisia lajeja kuin punasolmukki ja kalvaspiippo, jotka molemmat ainakin täällä Kaakkois-Suomessa ovat metsälajeja: punasolmukki metsäautoteiden vakioasukki ja kalvaspiippo hakkuuaukkojen pioneeri. Kalvaspiippoa kasvaa koko maassa, mutta itse tutustuin siihen vasta ensimmäisillä Lapin retkilläni 1960-luvulla. Sitä tapasi yksittäin poropolkujen varsilla, missä sen heleänvihreä olemus poikkesi vahvasti varpujen ja jäkälien kirjavoimasta ympäristöstä. Se oli helppo erottaa muista sukulaisistaan, joilla on ainakin verson latvaosassa punaisia tai punaruskeita värisävyjä. Käsitys piiposta muuttui, kun aloin katsella hakkuuaukkoja ”sillä silmällä”. Sehän oli tuoreiden kankaiden uudistusaloilla vakiolaji, jonka pieniä ruusukkeita ilmaantui ajouriin jo hakkuuta seuraavana kesänä. Osa ehti jo kukkimaankin samana kesänä, mutta piipon kulta-aikaa oli toinen kesä hakkuun jälkeen. Silloin piipot kukkivat ja tuottavat runsaan siemensadon. Seuraavina kesinä piippojen määrä vähenee, mutta maaperässä on runsas siemensato odottamassa uutta maan paljastavaa mullistusta. Kasvitieteilijät taitavat edelleenkin kiertää hakkuuaukot kaukaa, koska tuoreissakaan kasvioissa sen kasvupaikoiksi ei yleensä mainita uudistusaloja. Kasvin alkuperäisinä kasvupaikkoina pidetään HAKKUUAUKKOJEN PIONEERI Kalvaspiippo kukkii kaksi talvea sitten hakatulla aukolla. eroosion kuluttamia jokitörmiä. Sieltä voi toki löytää kalvaspiipon joka vuosi, mutta ei se niitä tarvitse. Se on alkuperäinen metsäkasvi, joka piilottelee siemenpankissa sulkeutuneen metsän vaiheen yli, ehkä parikin sataa vuotta, ja uudistaa siemenpankkinsa kun myrsky, kulo tai ihminen tuhoaa puuston. Eikä se ole ainoa tällainen kasvi. Tässä suhteessa se on samanlainen kuin peltopillike, josta on tullut myös peltorikkaruoho eikä sitä sen vuoksi osata pitää metsäkasvina.
• PILKKEET 16.2.2024 34 Metsälehti.fi PEKKA KELONEVA pohti (Metsälehti 1/2024) suhdettaan tuulivoimaan. Samaa miettii Pohjois-Suomen kylissä asuva metsänomistaja. Eikä ihme, kun tuulivoimayhtiö tekee vuokratarjouksen, jossa joutomaasta tulisi yhtäkkiä tilan arvokkain palsta. Yksityismetsätalouden liiketulos Pohjois-Suomessa on vuodessa 67 euroa hehtaarilta. Sen sijaan vuokrasopimuksella saisi säännölliset vuokratulot, jotka vastaavat Hämeen metsien tuloja. Kuntien saamat yhteisöja kiinteistöverotkin olisivat tervetullut lisä sote-budjetin ollessa auki pari miljardia – eivätkä rahat perustuisi tulonsiirtoihin tai valtion velanottoon. Maan omistus säilyisi, mastojen purkamiseen on kirjattu moninkertaiset vakuudet ja kunnossa pidetty tie lisäisi turvallisuutta. Vuokratulot tulisivat syrjäseuduille, ei kuntakeskuksiin, minne kuntien kehitysrahat yleensä menevät. Muualla asuvat huolehtivat syrjäisen paikan maisemasta. Toisin päin se ei toimi – mielipidettä matkailun muokkaamasta tunturista ei paikkakuntalaisilta ole kyselty. Myös turismin tuoma liikennemelu, jäteveden ohijuoksutus Ounasjokeen ja lentoliikenteen takia maailman puhtaimpaan ilmaan satava hiilidioksidi ovat paikkakuntalaisen luontaisetuja. Epäilyksiä tuulivoiman terveysvaikutuksista levitetään mediassa, vaikka tutkimuslaitokset ovat osoittaneet luulot perättömiksi. On vaikea uskoa, että porot välttelisivät tutkitusti tuulista, avointa paikkaa ainakaan hyttysrikkaana räkkäaikana. Maastokelpoinen väki vähenee Lapin hiljenevissä kylissä. Väestölaskennan karua kieltä kertoo, että Kittilässä koko kunnassa syntyneiden Tuulivoimasta tuloa pohjoiseen JU H A TU O M I LUKIJALTA lasten määrä vuonna 2023 oli alle 50. Tuulivoima tuottaa vihreää energiaa, talven tuulisena aikana ajoittain yli 5 000 megawattituntia, enemmän kuin Suomen ydinvoimalat. Tuuli puhaltaa myös yöllä, jolloin aurinko ei paista – eikä pohjoisimmassa Suomessa kylmimpänä lämmityskautena päivälläkään. Tuuli ei lopu, kuten esimerkiksi malmi. Lisäksi pintatuuli ei ole koko totuus. Ylhäällä tuulee enemmän, siksi mastoista rakennetaan korkeita. Riski tuulivoiman hyödyntämiselle ovat kuntien maallikkopäättäjät, joilla on valtaa kaavoituksessa, mutta joiden luonnontieteiden asiantuntemus on arvoitus. Metsänomistajan kannattaakin hajauttaa metsänsä tulonlähteet. Paras kasvullinen metsämaa varataan perinteisesti puuntuotantoon, joutomaan uusi tulonlähde on hiilensidonta, ja jos joku haluaa maksaa vuokraa lappilaisesta heikkoravinteisesta jängästä, tarjous kannattaa ottaa vastaan! LEENA NEITINIEMI-UPOLA LAPPILAINEN METSÄN OMISTAJA KITTILÄN ALAKYLÄ Lukija pohtii tuulivoiman lappilaisille metsänomistajille tarjomia mahdollisuuksia. Lue lisää: www.mmsaatio.fi/lahjoita Metsiesi hoidolle ei löydy jatkajaa? Lahjoita sinulle tärkeään metsäasiaan
• PILKKEET 16.2.2024 Metsälehti.fi 35 LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS TOIMITTAJA Mikko Riikilän artikkelissa ”Loppuuko päätehakkuiden vapauden aika” (Metsälehti 1/2024) on aiheita, joihin on tärkeää tuoda toisiakin näkökulmia. Jos valtakunnassa pannaan liikkeelle tehokas kasvua lisäävä ja hiiltä sitova hoitorästien purkutalkoo, voimme saman tien lisätä hakkuita 80 miljoonaan kuutioon tai ylikin, koska lisäkasvu antaa lisää hakkuumahdollisuuksia puustopääoman hupenematta. Jos kaikki taimikonhoito-, boorinpuutos-, ojanperkaus-, maaperän hoito-, terveys-/tuhkalannoitus-, väljennys-, rodunjalostus ja uudistusrästit maaperään sopivilla puilla tehdään pois, Suomen metsät kasvaisivat ainakin 50 prosenttia nykyistä enemmän. Itse tein näin, ja kaksinkertaistin Sahalan kartanon metsien kasvun. Metsän kasvatuksen tehostaminen vaatii myös hirvieläinongelman tehokasta hoitamista. Pidennetty kiertoaika esimerkiksi sataan vuoteen ei vähennä hakkuumahdollisuuksia, koska vanhojen järeiden metsien väljentämisestä 200 rungon hehtaaritiheyteen lähtee paljon puuta. Hyvällä hoidolla ja totuttua väljemmässä (ensiharvennustiheys 600, varttunut metsä 400, loppukasvatus 200 runkoa hehtaarilla) metsässä valtapuun lustot kasvavat helposti ja jatkuvasti kolme millimetriä vuodessa. Tämä tarkoittaa 60 sentin rinnankorkeusläpimittaa (2–3 kuution puu) 100 vuoden kuluttua. Karuhkoilta lehtomaisille kankaille Lapin eteläpuolella saadaan hyvällä hoidolla 10 kuution keskikasvut nykyisillä ja kohoavilla lämpösummilla. Sadan vuoden kasvu tuottaa siis tuhat kuutiota hehtaarilla puuta, josta päätehakkuussa (lähes 60 senttiä paksuissa puissa 200 runkoa hehtaarilla) on 500– 600 kuutiota hehtaarilla ja loput 400–500 kuutiota on poistettu väljennyksissä ennen sitä. Ensiharvennuksen lykkääminen on paha virhe, sillä jo nyt ensiharvennusmetsät ovat menettäneet ratkaisevasti latvustoaan ja kasvukykyään liian tiheän taimikasvatuksen takia. Ensiharvennus tulee tehdä heti, kun taimikko alkaa sulkeutua ja karsiintuminen on alkamassa. Ensiharvennus on lähes tuloa tuottamaton hoitotoimenpide, josta saadaan polttorankaa luokkaa 30– 40 kuutiota eli vajaan tuhannen euron edestä. Sillä kuitenkin valmistellaan varsinainen puunkasvatus, jossa tuloa tuottava väljennys tehdään jo alle 10 vuoden kuluttua ja jonka hakkuusta osa on jo tukkia. Edellä kuvattu kasvatusmalli tuottaa paljon kasvua, hiilen sidontaa, metsään suuren hiilivaraston ja ns. vanhan, viihtyisän ja eliörikkaan metsän sekä metsiin hyvän terveyden ja tuhokestävyyden. Se vaatii kuitenkin erilaisen asenteen ja osaamisen kuin nykymuodin mukainen ryteikkö-, luontaishoitotai hoitamattomuuskasvatus. VELI-JUSSI JALKANEN AGRONOMI, PUUNTUOTTAJA SAHALAN KARTANO Uudella asenteella metsänkasvatukseen ”Vuokraan mainostaululle paikan päätien varresta. Mai­ nostaululle tulee avata näke­ mäalue, noin 20 metriä leveä ja vähintään 200 metriä pit­ kä suikale. Haluaisin samalla avata vielä pitemmän näke­ mäalueen, sillä mahdollises­ ti mainostauluja tulee mui­ takin. Mitä sanoo metsälaki, seuraako hakkuusta uudista­ misvelvoite?” Lukija Tuusulasta METSÄLAKIA sovelletaan alueisiin, joiden maankäyttöluokka on metsätalousmaa, mutta osalla metsätalousmaista metsälaki ei kuitenkaan ole voimassa. Voimassaolo riippuu esimerkiksi kaavoitustilanteesta. Kun metsälaki on voimassa, uudistushakkuusta seuraa uudistamisvelvoite. Poikkeuksena on erityiskäytössä olevan metsän hakkuu, joka voidaan tehdä metsälaista poiketen ja käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla. Erityiskäytössä olevia metsiä voi olla esimerkiksi maanteiden ja rautateiden suoja-alueilla sekä sähkönjakeluverkon läheisyydessä. Jos alue otetaan hakkuun jälkeen muuhun kuin metsätalouden käyttöön, uudistamisvelvoitetta ei ole. Jos käytön muuttamiseen vaaditaan viranomaisen lupa, metsälakia sovelletaan siihen asti, että lupa on lainvoimainen tai lupaviranomainen on antanut toimenpiteelle suostumuksen. Käyttömuodon muuttamiselle on aikaa neljä vuotta hakkuun päättymisestä. Jos aluetta ei tänä aikana oteta muuhun kuin metsätalouskäyttöön, sovelletaan jälleen metsälakia ja myös uudistamisvelvoite on voimassa. Muuhun käyttöön ottaminen tarkoittaa, että käyttömuotoa muutetaan tosiasiallisesti. Esimerkiksi rakennushankkeessa pelkkä rakennuslupa ei tarkoita sitä, että maankäyttömuoto olisi muuttunut ja että uudistamisvelvoitetta ei olisi, vaan hankkeessa tulee tehdä perustustyöt. Pysyvä tienvarsimainos tulee sijoittaa maantien suoja-alueen ulkopuolelle. Asemakaava-alueen ulkopuolella mainoksesta on tehtävä ilmoitus ely-keskukselle, joka voi sallia tienvarsimainoksen, määrätä sille ehtoja tai kieltää asettamisen. Jos metsätalousmaan käyttömuodon katsotaan muuttuvan, kun se siirtyy näkemäalueeksi, on muuttamiseen aikaa neljä vuotta hakkuun päättymisestä. Tässä ajassa alue on tosiasiallisesti otettava uuteen tarkoitukseensa, eli suunniteltu tienvarsimainos on pystytettävä. Jos näin ei tehdä, koskee hakattua aluetta metsälain uudistamisvelvollisuus. JANNE UITAMO METSÄLAINSÄÄDÄNNÖN JOHTAVA ASIANTUNTIJA SUOMEN METSÄKESKUS Tuoko mainostaulun näkemä­ alue uudistamisvelvoitteen? Lukijaa kiinnostivat mainostaulun paikan vuok­ rauksen tuomat velvoitteet. M IK KO H ÄY RY N EN NIMITYS Tapio Oy Maatalousja metsätieteiden maisteri, metsänhoitaja Eero Mikkola on nimitetty Tapio Oy:n asiakkuusjohtajaksi. Mikkola siirtyy Tapioon Luonnonvarakeskuksesta, missä hän on tehnyt yli 30-vuotisen työuran. Väliin mahtuu kokemusta kansainvälisistä tehtävistä, mm. Euroopan komission ja IUFRO:n palveluksessa. Mikkola tulee Tapioon kehittämään myyntiä ja erityisesti Tapion PPP-hankekonseptia. ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy!
• PILKKEET NÄIN LUOT TUNNUKSET Metsälehti Digiin 1 Jos olet Metsälehden kestotilaaja, pääset lukemaan Metsälehti Digiä luomalla itsellesi tunnukset osoitteessa metsalehti.fi/rekisteroidy. 2 Täytä pyydetyt tiedot ja valitse itsellesi käyttäjänimi sekä salasana. Tarvitset myös asiakasnumerosi, joka löytyy paperilehden osoitekentästä tai laskusta. 3 Lähetämme sinulle sähköpostilla tunnuksen vahvistuspyynnön. Huomaa, että se voi mennä roskapostiisi. 4 Kun tunnusten luominen on valmis, kirjaudu Metsälehden verkkosivuille osoitteessa metsalehti.fi sähköpostiosoitteellasi ja salasanallasi. Jos et ole kestotilaaja, Metsälehti Digiä pääsee lukemaan kätevästi kuukausimaksulla 11,90 euroa. Mikäli palveluun rekisteröitymisessä on pulmia tai muita ongelmia ilmenee, Metsälehden asiakaspalvelu auttaa (puh. 09 315 49 840). Näin luet Metsälehti Digiä 1 Metsälehti Digi löytyy Metsälehden verkkosivuilta lehden logon alla olevalta navigaatioriviltä, kohdasta Lehti. Sitä klikkaamalla pääset sivulle, josta voit siirtyä joko uusimpaan lehteen, verkkolehden arkistoon, näköislehtiin ja maksullisiin sisältöihin. 2 Kun klikkaat Lue verkkolehti -painiketta, pääset uusimman lehden sisällysluetteloon. Sisällysluetteloa on jaoteltu lehdestä tuttuihin osastoihin. 3 Minkä tahansa jutun otsikkoa klikkaamalla pääset lukemaan kyseistä juttua, jos olet kirjautunut palveluun ja sinulla on aktiivinen lukuoikeus. Juttu avautuu uuteen näkymään. Täällä pääset siirtymään edelleen lehden muihin juttuihin helposti otsikon vieressä olevia nuolia klikkaamalla 4 Jos haluat siirtyä takaisin sisällysluetteloon tai katsoa muita numeroita, klikkaa oikeassa yläreunassa olevaa ”hampurilaista”. ? digiohje.indd 1 digiohje.indd 1 9.3.2023 17.03 9.3.2023 17.03 16.2.2024 36 Metsälehti.fi METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Petri Koskinen p. 050 438 2865 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p, 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Asiakaspalveluvastaava Annika Andersson Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja Pirkko Sutela-Mero MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi PAINOPAIKKA Sanoma Manu, Tampere 92. vuosikerta Perustettu 1933 MYYDÄÄN www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄPALSTA, Kesälahti, Villala n. 22 ha. Rämepalsta (määräala), jossa nuorta kasvatusmetsää n. 17 ha (CT) ja varttunutta kasvatusmetsää n. 4,9 ha (VT). Kokonaispuustoa n. 2.080 m 3 , josta kuitupuun osuus n. 80 %. Sijaitsee Suokonniementien lähellä, tieoikeus merkitty kiinteistörekisteriin. Ostaja vastaa määräalan lohkomiskustannuksista, varainsiirtoverosta ja lainhuudatuskuluista. Hp. 47.900 € MAAJA METSÄTILA, Parikkala, Tyrjänrantatie 6,586 ha. Tilalla v. 1988 rak. okt 172 k-m 2 , k+oh+3mh+ 2wc+tekn.tila+varasto+at. Vesikiert. patterilämmitys puulla tai sähköllä, leivinuuni ja takka. Pihapiirissä v. 1923 rak. okt, vanha navetta, aittarak. ja maakellari. Pihasauna ja viljakuivaamo. Metsämaata n. 2,9 ha rehevillä kasvupaikoilla, heti mahd. harvennushakkuisiin. Kokonaispuustoa n. 438 m 3 . Peltomaata n. 2,9 ha. Ei e-tod. Hp. 58.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Antti Kakkonen, puh. 044 264 6507 MAATILA, Laihia Noin 15 ha. Laihian eteläosassa. Tila ollut vapaa-ajan käytössä, pellot vuokrattu. Peltojen pinta-ala n. 8,7 ha ja runsaspuustoista metsää n. 4,4 ha, sekä pihapiiri rakennuksineen (mm. konehalli ulkomitoiltaan 18*12 m) ja liittymäsopimuksineen (sähkö ja vesi) Hp. 155.000€ / tarjous METSÄ/PELTOTILA, Toivakka, Kankainen 2 palstasta koostuva n. 42 ha metsä/peltotila. Isompi palsta rajoittuu asfalttitiehen. Metsät hyvässä kasvussa ja maapohjat helppokulkuisia. Metsäarvion mukaan kokonaispuusto n. 5200 m 3 . Pellot vuokrattu 31.12.2023 asti. Peltojen p-ala n. 11 ha. Hp. 255.000€. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa OIKAISU UUSIMMAN Metsälehti Makasiinin (1/2024) metsänhoitojutussa ”9 kysymystä koneellistetusta vaihtoehdosta” väitettiin virheellisesti, että metka-tukea maksetaan nuoren metsän harvennukseen ja pienpuun korjuuseen yhteensä 500 euroa hehtaarille. Todellisuudessa nuoren metsän harventamiseen saa tukea 200 euroa hehtaarille, ja sitä korotetaan sadalla eurolla, kun pienpuut korjataan harvennuksen yhteydessä. Yhteensä tuki on siis 300 euroa hehtaarille. Liikaa tukieuroja
• PILKKEET 16.2.2024 Metsälehti.fi 37 METSÄKRYPTO 3 METSÄKRYPTO 22, OIKEA RATKAISU Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Laskutuslisä paperilaskuissa 2,90 €. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@ metsalehti.fi). Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 1.3.2024 osoitteessa Tapio Palvelut Oy /Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3 krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 3”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 22 on arvottu seuraaville kolmelle: Tarmo Collander, Pori, Mauri Hämäläinen, Helsinki ja Leila Soikkeli, Halikko. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen.
• 16.2.2024 38 Metsälehti.fi PILKKEET AJANKOHTAINEN MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI MATIAS HONKAMAA, KUVA METSÄAMMATTILAINEN ja kirjoittaja ei ole tavaton yhdistelmä, mutta siviilirohkeutta siinä kysytään, etenkin jos lajina on runous. Ari Jäntti on julkaissut kuusi runoteosta sekä pienoisromaanin. Seitsemäs runoteos on julkaisemista vaille valmis ja kustantaja on kumppanina, jos ennakkotilaukset järjestyvät. ”Minä p-le kirjoitan” ”Olen ollut lapsesta saakka ahne lukija ja tietynlainen herkkyys minussa on”, Jäntti avaa itseään. Pielaveden korvessa kävi kirjastoauto, josta pikkupoika lainasi kassillisia aikuisten romaaneja. Kirjallisiksi vaikuttajikseen Jäntti luettelee etenkin Kalle Päätalon, Heikki Turusen ja Mika Waltarin. Eivät tyyleiltään, mutta jokaisessa on jotakin. Päätalossa vaikuttavat kerronnan monet tasot, kuvauksen herkkyys ja kirjailijan sitkeys. Uskoa itseen antava Iijoki-sarja on luettu useampaan kertaan, joten Jäntti tietää Päätalon Hermanni-isän suhtautumisen lajiin, helvetin mölläreihin. ”Samaa asennetta löytyy edelleen. Metsäalalla saatan olla kummajainen, mutta olen ajatellut, että elonvuosinani teen mitä haluan, ja jos haluan kirjoittaa lyriikkaa, niin minä p-le kirjoitan.” Kutsumus ja herätys Jos kirjoittaminen on kutsumus, niin metsäammattiin vei eräänlainen herätyskokemus. ”Oltiin isän kanssa laskemassa pystykarsittuja runkoja, joihin sai tuen. Kevättalven kirkkaudessa tuli ajatus kuin salamanisku, että lähden metsäkouluun.” Lukio sai jäädä siihen paikkaan ja tie vei ensiksi metsuriksi ja vaiheiden jälkeen metsätalousinsinööriksi. Kokemusta on metsurintöistä metsäsuunnitteluun ja tilaarvioihin, puunostajana ja korjuuesimiehenä, monessa organisaatiossa. Nykyisin Jäntti työskentelee metsäsijoitusyhtiö Green Goldin tilahankinnassa. Ääripäiden huutelu nyppii Tekstejä on kertynyt vaikka mille lappusille, ja Jäntti on ryhtynyt julkaisemaan ”ennen kuin loppuu aika tiimalasista”. Sanottavaakin on. Jänttiä selvästi nyppii yleinen luontosuhteen heikkeneminen ja ääripäiden huuteluksi ajautunut metsäkeskustelu. ”Haluan tuoda oman taiteilijanääneni esille ja kertoa, mitä hienoa metsä voi tarjota puuntuotannon lisäksi.” Haaveena ja tavoitteena on saada kirjoittamisesta osa elantoa, mutta runous on vähälevikkistä ja tie kirjailijaksi kivinen. Kustantaja odottaa, että kirjailija tekee myös markkinointia. Jäntti on valmis esittämään runojaan vaikka maaseutunäyttelyssä, jos pyydetään. Rohkeasti runoilija Kirjoittaminen on Ari Jäntille kutsumus ja metsäammatti herätys. Ari Jäntti on tähän mennessä julkaissut kuusi runoteosta sekä pienoisromaanin. minulla on vapaus elää tässä maassa niin kuin luontokappale etsii suojaa tuulelta minä hengitän havumetsän keuhkoilla itseni terveeksi ARI JÄNTTI julkaisemattomasta kokoelmasta Verikoivut KUKA ARI JÄNTTI 50-vuotias metsä talous insinööri Kuopiosta perheessä vaimo ja tytär omistaa pienen metsätilan Pielavedellä toiminut metsäalalla koko ammatillisen ikänsä kirjallinen toiminta runokokoelmia ja yksi romaani luovan kirjoittamisen ja runouden opintoja Pohjois-Savon kirjallisen yhdistyksen jäsen Savon Sanomien bloggaaja nimimerkillä Kirjoittava metsämies
• 16.2.2024 PILKKEET SITAATTI Seuraava Metsälehti ilmestyy 1.3.2024 Mitä kuuluu METSOOHJELMALLE? METSÄLEHTI VUONNA 1984 Sarjassa seurataan Metsälehteä 40 vuoden takaa. NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVA EUKALYPTUSPUIDEN laaja suku on paitsi monilajinen myös monituoksuinen. Puiden lehdet ja runko voivat tuoksua kaikelta eukalyptuspastillin ja sitruunan väliltä. Tasmanian saaren korkeilla ylängöillä, kasvaa harvinainen puulaji, joka tuoksuu siiderille. Puu voi kasvaa yli kilometrin korkeudella ja on yksi kylmänkestävimmistä eukalyptuslajeista. Puu kestää lyhytaikaisesti jopa parinkymmenen asteen pakkasia. Hopeaeukalyptus (Eucalyptus gunnii ) on yksi Tasmanian noin kolmestakymmenestä endeemisestä eli kotoperäisestä eukalyptuslajista. Saaren ulkopuolelle puuta on istutettu etenkin Uuteen Seelantiin, Etelä-Kaukasiaan ja Brittein saarille Skotlantia myöten. Maailmalla lajia kutsutaan nimellä ”cider gum”, siiderikumi. Suomessa laji on nimetty hopeaeukalyptukseksi, arvatenkin lehtiensä värin vuoksi. Usean muunkin eukalyptuslajin lehdet ovat tosin hopeanhohtoisia. Jykevärunkoinen hopeaeukalyptus voi parhaimmillaan saavuttaa saman pituuden kuin pisimmät rauduskoivut Suomessa. Pieneliöiden ja suurempienkin eläinten suosikki Kesäkuumalla hopeaeukalyptusten sanotaan ”itkevän”, kun niiden rungosta valuu sokeripitoista mahlaa. Valuessaan sileäkaarnaista runkoa pitkin maahan, nesteeseen sekoittuu luontaisesti monia mikrobeja, kuten hiivoja ja bakteereita. Sen seurauksena alkaa käymisprosessi, jonka takia muutaman kuukauden vuodessa puut tuoksuvat voimakkaasti siideriltä. Saaren alkuperäiset asukkaat, aboriginaalit, ovat vuosituhansien ajan valmistaneet puun mahlasta erityistä juomaa nimeltä ”wayalinah”. Australialainen tutkijaryhmä löysi juomasta hiljattain runsaasti uusia ja tieteellisesti mielenkiintoisia hiivaja mikrobikantoja. Mahlalla on osoitettu olevan myös monia antimikrobisia ominaisuuksia. Paikalliset asukkaat ovat käyttäneet nestettä muun muassa erilaisten infektioiden ja tulehdusten hoitoon. Metsäpalot ovat Tasmaniassa tuiki tavallisia. Palojen yhteydessä monet eukalyptuslajit eivät yleensä kuole, vaan versovat myöhemmin tavallisesti uudelleen. Hopeaeukalyptusten kohdalla tutkijat pitkään ihmettelivät, miksei versomista juurikaan tapahtunut niiden kohdalla. Puut usein kuolivat. Arveltiin, että puut kärsivät ehkä ilmastonmuutoksesta ja kuivuudesta. Asiaa tarkemmin tutkittaessa ilmeni todellinen syy. Selvisi, että metsäpalojen jälkeen puut kyllä kasvattivat uusia lehtiä ja versoja, mutta ne päätyivät saman tien nälkäisten pussieläinten kitoihin, kun paloja paenneeet eläimet palasivat takaisin kotikonnuilleen. Kun harvalukuiset hopeaeukalyptukset ympäröitiin ”kenguruverkoilla” tai häkitettiin, saivat puut versoa rauhassa. Harvoin siementävien puiden ympärille syntyi lisäksi runsaasti siementaimia. Suojelutoimista huolimatta kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut hopeaeukalyptuksen edelleen erittäin uhanalaiseksi. TASMANIAN TUOKSUVAT EUKALYPTUKSET Hopeaeukalyptus voi saavuttaa saman pituuden kuin pisimmät rauduskoivut Suomessa. HELMIKUUSSA 1984 Metsälehti kantoi syvää huolta happosateista. Lehden mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttö oli kasvanut 1950-luvulta sellaista vauhtia, että Suomella oli vain vuosikymmen aikaa ehkäistä ilman saastumisen aiheuttamat metsävauriot. Pahimmassa vaaravyöhykkeessä olivat Uudenmaan ja Hämeen havumetsät suurten taajamien ja tehtaiden ympäristössä. ”Hapan laskeuma eli happosateet ovat vaurioit­ taneet puustoa jo siinä määrin, että on vain ajan kysymys, koska kauniit männiköt muuttuvat Ke s k i ­ E u ro o p a n vuoristometsien kaltai­ siksi tuhoalueiksi” , Metsälehti kirjoitti. Vielä vaikeammaksi ongelman teki Suomen kylmä ilmasto, koska ankara talvi altistaa puut herkemmin vaurioille. ”Siksi rikkipäästöjä ei pitäisi päästää lähelle­ kään Keski­Euroopan suuruisiksi”. Happosateet metsien uhkana ”HAKKUUT TIPPUIVAT viime vuonna 2015–2016 tasolle (69 Mm³) ja puuston tilavuus kasvoi yli 20 Mm³. Odotan mielen­ kiinnolla uusia hiili­ nielulaskelmia.” Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Jumppanen
• Hyvinvointia metsästä – sinulle ja läheisillesi Rakensivat tilaa tulevalle metsänomistajapolvelle Liisa ja Simo myivät 1500 mottia puuta Liity mukaan ja tee parhaat puukaupat 30.4. mennessä: metsagroup.com/hyvaametsasta Tee metsälläsi hyvää ja hyödy lisäbonuksesta Vastuullinen metsänhoito lisää metsän elinvoimaisuutta ja varmistaa hyvinvoinnin myös tuleville sukupolville. Metsä Groupin omistajajäsenenä saat helmi-huhtikuussa 2024 monimuotoisuutta korostavan Metsä Group Plus -hoitomallin mukaan tehdystä uudistushakkuusta korotetun bonuksen 300 €/ha ja myös harvennuksesta 100 €/ha. Kampanjabonus maksetaan normaalin puukauppabonuksen lisäksi. Jäsenenä hyödyt muistakin eduista.