metsäalan ajankohtaislehti • toRstaina 27. helmikuuta 2020 • nRo 4 • peRustettu 1933 • www.metsälehti.fi UUTISET Hiilinielu toipui notkahduksesta ›› 2–3 Säästöhaavasta löytyi yllätys ›› 4–5 PEFC-sertifikaatin ehtoihin päivitys ›› 8 Metsänhoito koneistuu hitaasti ›› 9–11 METSÄSTÄ Kunnostusojituksia tarvitaan edelleen ›› 14–15 Puoli vuosisataa vieremäläisyritystä ›› 16–17 Metsän houkutus voitti toimistotyön ›› 18–19 Kypärän paras anti korvien päällä ›› 22 PILKKEITÄ Retkiluistelu on lumettoman talven oiva pelastus ›› 24 Ampiaisenkin voi houkutella tuoksulla ›› 25 Pyökit kasvoivat Etelämantereella ›› 30 Korjuu on tänä talvena ollut vaikeaa Lapissakin – mutta aivan eri syystä kuin eteläisessä Suomessa. Sivut 12–13 Liiankin lumista Ti m o Ve ija la in en Suomen suurin metsäalan verkkokauppa www.uittokalusto.fi
lyhyet uutiset 27.2.2020 / AJASSA 2 SAMI KARPPINEN T untuiko tämän jutun otsikointi tarkoitushakuiselta tai yllättävältä? Jos tuntui, niin sellainen sen pitikin olla. ”Viime vuonna tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa tehtiin raflaavia otsikoita Suomen metsien hiilinielujen romahtamisesta vuonna 2018. Hiilinieluista puhuminen on usein ilmastopopulismia”, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennakkotietojen mukaan vuonna 2018 metsien hiilinielu pieneni 28,5 prosenttia noin 17,5 miljoonaan hiilidioksiditonniin. Vuonna 2019 teollisuuspuun hakkuut vähenivät 6,1 miljoonaa kuutiota edellisvuoteen verrattuna. ”Hakkuiden taso on suurin metsien hiilinieluun vaikuttava tekijä, joten vuonna 2019 metsien nettonielu tulee todennäköisesti nousemaan. Tarkempaa arviota en lähde esittämään, vaan odotamme Luken keväällä julkaistavia arvioita”, kertoo metsäneuvos Heikki Granholm maaja metsätalousministeriöstä. Yli kolmannes kasvua? Vuotuinen hiilinielu lasketaan karkeasti vähentämällä puuston kasvusta puuston kokonaispoistuma, joka sisältää hakkuut ja luonnonpoistuman. Luken ennakkotietojen mukaan tämä erotus oli viime vuonna 21 miljoonaa kuutiota. Metsälehti arvioi vuoden 2019 hiilinielua aiempien vuosien lukuihin pohjautuen. Hakkuumääriltään lähinnä viime vuotta vastanneina vuosina 2016 ja 2017 metsien hiilinielu hiilidioksiditonneina on vastannut puuston kasvun ja poistuman erotusta noin 1,15-kertaisena. Suomen metsien hiilinielun voisi näin ennakoida muodostuvan reilun 24 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruiseksi. Nielu siis kasvaisi edellisvuodesta noin 37 prosenttia. Metsän hiilinieluun vaikuttavat puiden kasvun ohella muun muassa monet maaperään liittyvät tekijät. Pohjoisen nuoret metsät nielevät hiiltä Käytännössä metsien puuja hiilivarasto kasvoi viime vuonna niin paljon, että määrällä pyörittäisi kolmea Äänekosken jättisellutehtaan kokoista laitosta. Suurimmat hiilinielut löytyvät Pohjois-Suomesta. ”Lapin nuoret metsät kasvavat hyvin ja sitovat nyt runsaasti hiilidioksidia”, perustelee johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta. Metsien hiilinielu kasvoi roimasti Metsälehden arvion mukaan hiilinielu kasvoi viime vuonna jopa yli kolmanneksella, koska teollisuuspuun hakkuut vähenivät. Kaikki konekuskit eivät sovi metsäalalle Metsäkoneenkuljettajat työllistyvät hyvin. Vuosina 2011–2019 valmistuneista 81 prosenttia oli työllistynyt, mutta vain puolet työskenteli koulutustaan vastaavassa työssä metsäalalla. Viimeisen viiden vuoden aikana valmistuneista yli neljännes oli siirtynyt muille aloille. Työtehoseuran, Koneyrittäjien ja Teollisuusliiton tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa muille aloille siirtyneistä ei ole koskaan työskennellyt metsäkonealalla. Taustalla on pääsääntöisesti ammattiin soveltumattomuus. Yhteismetsiä jo liki 500 Yhteismetsien määrä jatkoi kasvuaan viime vuonna. Maanmittauslaitoksen mukaan niitä oli vuoden alussa 497 kappaletta, mikä on 37 enemmän kuin vuoden 2019 alussa. Kasvuvauhti oli samaa luokkaa kuin edellisvuonna. Yhteismetsien pinta-ala nousi 694 000 hehtaariin, mikä on runsaat 22 000 hehtaaria enemmän kuin vuosi sitten. MTK: Kysyntä saattaa elpyä Puumarkkinat ovat kehittyneet alkuvuonna heikosti, MTK arvioi. Ostot yksityismetsistä ovat olleet keskimäärin noin puolta pienemmät kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Myös metsäteollisuuden lakot näkyvät. MTK:n mukaan viikon lakko pudottaa lähes miljoona kuutiota yksityismetsien hakkuutarvetta tuotantoon. Nyt lakkojen päätyttyä puun kysyntä voi elpyä, sillä korjuumäärät ovat pysyneet suhteellisen korkealla vaikka puukauppamäärät ovat olleet alhaisia. Yksityissahoilta ympäristöohjelma Yksityisiä sahoja edustava Sahateollisuus ry on laatinut metsäympäristöohjelman. Ohjelma tarkoittaa metsänomistajille ehdotettavia, vapaaehtoisia luonnonhoitotoimia. Näitä on kuusi: riistatiheiköiden säästäminen, sekapuustoisuuden suosiminen, soiden reunavyöhykkeiden turvaaminen, lahopuun säästäminen, tekopökkelöiden tekeminen ja vähätuottoisten kohteiden säästäminen. Järjestön mukaan metsäympäristöohjelma täydentää sertifiointia. Toimenpiteiden vienti käytäntöön on alkanut helmikuussa puunhankinnan ja koneenkuljettajien verkkokoulutuksina. Sellutuotannossa ennätys Maailmantalouden heikentyminen viime vuonna heijastui Suomen metsäteollisuustuotantoon. Vain sellun tuotanto lisääntyi edellisvuodesta – sellua tehtiin ennätykselliset 8,3 miljoonaa tonnia. Kasvua edellisvuodesta kertyi kaksi prosenttia, Metsäteollisuus ry:n tilastoista selviää. Loppuvuodesta myös sellun tuotanto hiipui. Viimeisellä vuosineljänneksellä kasvu jäi 0,3 prosenttiin.
3 AJASSA / 27.2.2020 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Metsien hiilinielu kasvoi roimasti Suojeluasiantuntija Hanna Aho Suomen luonnonsuojeluliitosta pitää hakkuiden vähenemistä ennätysvuodesta 2018 positiivisena asiana, mutta muistuttaa, että Suomessa on myös alueita, joilla puuston poistuma ylittää vuosittaisen kasvun. ”Samaan aikaan suunnitellut hankkeet Pohjois-Suomeen uhkaavat Lapin hiilinieluja.” ”Ei hirttäydytä lukuihin” MTK:n Tiirola on tyytyväinen siihen, että hallituksen vuoteen 2035 ulottuvassa ilmastotiekartassa ei hirttäydytty mihinkään tiettyyn hiilinielun tavoitelukuun, joka rajoittaisi metsien käyttöä ilmastoperusteilla. ”Mielestäni on viisasta panostaa hiilensidonnan lisäämiseen ja fossiilisten päästöjen vähentämiseen. Hiilinielu on huono mittari, koska vuosittaiset vaihtelut hakkuumäärissä ovat suuria. Ja mitä vähemmän hakataan, sitä vähemmän korvataan fossiilisia.” Luonnonsuojeluliiton mielestä metsien hiilinielu tulisi nostaa yli 40 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuonna 2030. ”Tämä voitaisiin saavuttaa arviolta 75 miljoonan kuution poistumalla, jos myös muissa maankäyttöluokissa tehdään ilmastotoimenpiteitä ja turpeen poltto loppuu sekä avohakkuut lopetetaan valtionja turvemailla”, summaa Aho. Ahon esittämä 75 miljoonan kuution poistuma tarkoittaisi, että puuta voitaisiin hakata noin 60 miljoonaa kuutiota vuosittain. Viime vuonna puuta hakattiin 71,8 miljoonaa kuutiota. ”Lapin nuoret metsät kasvavat hyvin." TasaisTa kasvua Puuston vuotuinen kasvu metsäja kitumaalla koko puusto, milj. m3/vuosi VMI 9 (1996–2003) 86,70 VMI 10 (2004–2008) 99,50 VMI 11 (2009–2013) 105,50 VMI 12 (2014–2018) 107,82 Lähde: Luke 40 50 60 70 80 90 20 30 40 50 1991 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 14 16 18 Lähde: Luke, Metsälehti Poistuma ja nielu kuin peilikuvat Puuston kokonaispoistuma (miljoonaa kuutiota) 1991 2019 Hiilinielun kehittyminen (miljoonaa tonnia CO -ekv) 1991 2018 Metsälehden arvio 2019 miljoonaa tonnia CO -ekv milj. m vuosi JUSSI COLLIN M etsän tuhoriski on keskimäärin suurempi tasakuin eri-ikäisrakenteisessa metsässä, tuoreessa tutkimuksessa todetaan. Tutkijat Seppo Nevalainen ja Tuula Piri selvittivät tuhojen riskejä kirjallisuuden ja tutkijoille suunnatun kyselyn perusteella. Tarkasteltuja tuhonaiheuttajia oli kaikkiaan 23 kappaletta, mukana muun muassa sienet, hyönteiset, sääolot ja korjuuvauriot. Männiköissä riski oli 15 aiheuttajan osalta selvästi suurempi tasaikäisissä kuin eri-ikäisissä metsissä. Monien sienitautien – esimerkiksi verossurman ja harmaakaristeen – riski oli tasaikäisessä suurempi, versosurmalla se johtui muun muassa taimitarhataimien käyttämisestä ja männyn istuttamisesta sopimattomalle paikalle. Tasaikäisissä männiköissä myös tuulija ravinnehäiriöiden sekä myyräja hirvituhojen riskit arvioitiin suuremmiksi. Myyrätuhothan kohdistuvat pääosin istutustaimiin, suurempi hirvituhoriski selittyy tasaikäisillä taimikoilla. Kuusikoissa riski oli 11 aiheuttajan osalta suurempi tasaikäisissä metsissä. Tuulituhoriski on selvästi suurempi tasaikäisessä kuusikossa kuin eri-ikäisessä. Myös kirjanpainajatuhon riski on suurempi tasaikäisessä. Tämä selittyy eri-ikäisten metsien pienemmällä tuulituhoriskillä, suurten, lisääntymismateriaaliksi sopivien suurten kuusten pienemmällä osuudella ja kirjanpainajapopulaation alhaisemmalla tiheydellä näissä metsissä. Myös tukkimiehentäin riski on tasaikäisissä metsissä suurempi. Eri-ikäisessä juurikäävän riski kasvaa Sen sijaan puunkorjuun mekaanisten vaurioiden, alikasvosten tuhoutumisen ja juurikääpätartuntojen riski voi olla eri-ikäismetsätaloudessa suurempi kuin tasaikäisessä metsässä. Tämä johtuu siitä, että korjuuvaurioiden välttäminen toistuvissa harvennuksissa on haasteellista. Erityisen suuri juurikääpäja korjuuvaurioriski on eri-ikäisissä kuusikoissa, joissa käytetään pienaukkotai poimintahakkuuta ja hyödynnetään alikasvosta. Varma keino puhdistaa kasvupaikka juurikäävästä on puulajin vaihto. Metsän kasvattaminen jatkuvasti peitteisenä ei kuitenkaan mahdollista puulajin vaihtoa, joten siirtyminen laaja-alaiseen eri-ikäismetsätalouteen juurikäävän levinneisyysalueella todennäköisesti lisää juurikääpätuhoja, tutkimuksessa todetaan. Tutkijat muistuttavat, että metsänkäsittelyllä voidaan vaikuttaa metsien terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Metsän kestävyyttä useita taudinaiheuttajia vastaan voi lisätä muun muassa puulajikierrolla, sekapuustolla ja kuusettumisen estämisellä. Tasaikäisessä metsässä suuremmat tuhoriskit MIKKO HÄYRYNEN S ellun hintakuplan puhkeaminen osui Metsä Groupin eli Metsäliiton viime vuoden tulokseen. Tulos supistui yli puolella ja euromääräisesti jopa enemmän kuin liikevaihto, mutta pysyi kuitenkin yhä selvästi voitollisena. Kotimaan isoista yhtiöistä Metsä Group on selluherkin eli sellun osuus tuotannosta on suurin. Sellun osuutta liikevaihdosta ja tuloksesta on vaikea avata, koska sellua tuotetaan kahdessa tytäryhtiössä, eikä niistä kumpikaan tuota pelkästään sellua. Konsernin pörssiyhtiö, pääasiassa kartonkia mutta yhdellä tehtaalla myös sellua valmistava Metsä Board selvisi niukalla liikevaihdon supistumisella, mutta tuloksesta lähti neljännes. Kartonkien keskihinnat nousivat, mutta toimitusmäärät supistuivat. Sellun hinnanlasku osui Metsä Groupiin sellubuumin jälkeen Tärkeimmät tunnusluvut 2019 (2018) metsä Group metsä board Liikevaihto, milj. € 5 473 (5709) 1 932 (1944) Tulos ennen veroja, milj. € 315,7 (769,1) 165,6 (224,2) Tulos prosentti 5,7 (13,4) 8,5 (11,5) Omavaraisuus, % 56,2 (53,1) 59 (58) Henkilöstö 9 265 (9 310) 2 351 (2 352) Sellun hinnanlasku vaikutti myös Metsä Boardiin, joka on osaomistaja konsernin varsinaisessa selluyhtiössä Metsä Fibressä. Sa m i Ka rp pi ne n
27.2.2020 / AJASSA 4 metsälehti.fi ”Tavallisesti Mustajoki lepää helmikuussa jääkannen alla.” Lasse KoKKo Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi pääkirjoitus näkökulma TIIa PUUKILa, teksti MaRIa GRÖNRoos, kuva T urun yliopiston vieraileva tutkija Tom Clayhills löysi kollegansa Jussi Vilénin kanssa vuonna 2014 runsaan millimetrin mittaisen tummanruskean kovakuoriaisen. Kovakuoriaiskartoituksen yhteydessä napattu yksilö on nyt tunnistettu paitsi Suomelle myös tieteelle entuudestaan tuntemattomaksi. ”Uuden lajin löytyminen hyvin tunnetuista Pohjoismaista on aina iso juttu, mutta näin idästä niitä välillä työntyy Suomen puolelle”, Clayhills kertoo. Kaakkois-Suomi on otollista seutua kovakuoriaistutkijalle, sillä Venäjän noin 30 kovakuoriaistutkijasta ja -harrastajasta kukaan ei nykyisin kartoita lajistoa Uralin ja Suomen välissä. Jo paria vuotta aikaisemmin Clayhills ja Vilén onnistuivat löytämään itärajan yli tulleen tieteelle uuden lajin, haapamäihiäisen. Myös nyt löytynyt uusi laji on todennäköisesti matkannut Suomeen Uralin länsipuolisesta laajasta taigametsästä. Virallista suomenkielistä nimeä tulokkaalla ei vielä ole, mutta Clayhills on nimennyt närviäisten heimoon ja sukuun kuuluvan kovakuoriaisen taiganärviäiseksi. Virallisen tieteellisen nimen kovakuoriainen sai löytäjänsä mukaan: Enicmus clayhillsi. Kovakuoriaisten jäljittäjä Tutkija Tom Clayhills onnistui löytämään joutsenolaisesta säästöhaavasta paitsi Suomelle myös tieteelle uuden lajin. ajankohtainen TAIGANÄRVIÄINEN ? ? Joutsenosta löytynyt tieteelle uusi kovakuoriaislajji ? ? Elää lahoavassa sienettyneessä puussa ? ? Ensimmäinen havainto vuodelta 2014 ? ? Todennäköisesti laji on tullut lämpenevän ilmaston mukana Venäjän taigalta Suomeen. ? ? Tähän mennessä Suomessa tavattu yksi koiras ja yksi naaras Fakta W ol fg an g H . Rü ck er ”Mitä! Sinä luonnonystävä teet avohakkuun! Eihän kukaan enää avohakkaa metsiään!”, tuttavani tokaisi aikeeni kuullessaan. Myös harrastekaverini innostuvat sivulauseessa kritisoimaan metsien perinteistä päätehakkuuta. Heidän mielipiteensä kuvastavat yleistä ilmapiiriä. WWF:n teettämässä viimevuotisessa kyselytutkimuksessa lähes 80 prosenttia vastaajista rajoittaisi avohakkuita. Myös monen aikaisemmin päätehakkuiden nimeen vannoneen puheista voi löytää toisenlaisen vivahteen. Kuten merkittävä osa metsänomistajista, myös minä arvostan luontoa ja haluan osaltani hillitä ilmastonmuutosta. Kyse on kuitenkin myös toimeentulosta. Syyllistävän sormen sijaan kaipaan lisää aitoja vaihtoehtoja ja tietoa. Vielä tämän kerran – kenties viimeisen – teen pienen avohakkuun. TIIa PUUKILa Avohakkuu, hyi hyi! Jo vuosia ruotsalaisia metsänomistajia on kuohuttanut keskustelu omistajan oikeuksista. Valtio on halunnut suojella arvokkaita metsiä ilman, että siitä maksetaan metsänomistajille kunnon korvausta. Asia on edennyt aina ylimpään oikeusasteeseen saakka. Suomesta kiistaa on voinut seurata hämmästellen. Onneksi meillä ei sentään ole tuollaista. Ei kestänyt kuitenkaan kauan, kun jo oli. Ylä-Lapissa 30 000 hehtaaria yksityisomistuksessa olevaa talousmetsää on ollut jo yli vuoden ”rauhoitettuna” puukaupoilta. Erikoinen pattitilanne on syntynyt FSC-sertifioinnista. Markkinoilla monet isot asiakkaat kuten Ikea edellyttävät kaikelta ostamaltaan puulta FSC-sertifiointia. Jotta raaka-ainetta riittäisi tarpeeksi, joukkoon saa sekoittaa niin kutsuttua kontOmistajan oikeuksia on kunnioitettava rolloitua puuta eli puuta, joka täyttää FSC:n edellyttämät vaatimukset. Ylä-Lapissa meneillään oleva kiista on alkanut vaatimuksesta, jonka mukaan alkuperäiskansojen tarpeet ja kulttuuriset arvot on otettava hakkuissa huomioon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteismetsien metsätalous ei saa uhata poronhoitoa. Kiistaa on vaikea ymmärtää, kun Ylä-Lapin metsistä alle 10 prosenttia on yksityismetsätalouden piirissä, ja tähän asti yhteiselo elinkeinojen kesken on sujunut. Pari viikkoa sitten Lapin metsätalouspäivillä hämmennys purkautui pohdinnaksi metsänomistajan oikeuksista. Keskustelut metsäteollisuuden, paliskuntien, FSC:n ja metsänomistajien edustajien kesken jatkuvat. Puukauppa seisoo, vaikka mikään laki tai sopimus ei estä metsien käyttöä. Sertifioinnin alkuperäinen hyvä tarkoitus vakuuttaa kuluttajille, että tuotteissa käytetty puu on hankittu kestävästi, on johtanut metsänomistajien kannalta kestämättömään tilanteeseen. Sillä voi olla laajakantoisia vaikutuksia. Epäluottamuksen ilmapiirissä työ talousmetsien monimuotoisuuden hyväksi on uhattuna. Metsänomistajilta on turha odottaa myötämielistä suhtautumista suojeluun, jos se ei tapahdu omistajan oikeuksia kunnioittaen.
5 AJASSA / 27.2.2020 kolumni ”Sain lopultakin oman nimikkolajin tieteen historiaan”, 1960-luvulta kovakuoriaisia tutkinut Clayhills iloitsee. Metsänomistajille uudesta kovakuoriaisesta ei ole harmia, sillä se ei lukeudu tuhohyönteisiin vaan viihtyy muiden närviäisten tapaan lahoavassa sienettyneessä puussa. Uusia lajeja Australiasta saakka Vaikka tieteelle uusia kovakuoriaislajeja löytyy harvoin, Suomelle uusia lajeja tulee vastaan noin kymmenen vuosittain. Uusien lajien löytymistä on vauhdittanut paitsi tutkimusmenetelmien kehitys myös ilmastonmuutos. Clayhillsin mukaan uusien lajien määrä alkoi kasvaa selkeästi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Ilmavirrat voivat tuoda lajeja hyvinkin kaukaa. ”Esimerkiksi edelliskesänä Joutsenosta tuli vastaan pari Australian alueelta kotoisin olevaa kovakuoriaista”, Clayhills kertoo. Tähän mennessä tulijat ovat olleet metsätaloudelle vaarattomia. Clayhills on omistautunut tutkimaan kovakuoriaisia, jotka ovat aikoinaan hävinneet tai taantuneet Suomesta mutta palaavat paluumuuttajina vähitellen takaisin. Säästöpuuhaapojen jättäminen hakkuualoille on vauhdittanut monien lahopuusta ja kuolleesta puusta riippuvaisten lajien paluuta tai elpymistä. ”Suomeen tulee enemmän uusia kovakuoriaislajeja kuin niitä häviää. Lajin häviäminen on tosin vaikea arvioida, sillä meitä harrastajia, jotka seuraavat Suomen kovakuoriaislajiston kehitystä, on aivan turhan vähän”, Clayhills summaa. "Suunnitelmissani on lähteä ensi kuussa Kainuuseen tekemään moottorisahalla harvennushakkuuta. Mitkä ovat hyvät työkäsineet?" KG ”Kuminen rouherukkanen keinoturkissisuslapasella. Itselle ainut talvikäsine, jota käytän. Nyt töissä räntää ja vettä tulee taivaalta. Kädet kuivat, mikä on mukavampaa.” Arto ”Olen tykästynyt hyvin käsiin istuviin sormikkaisiin ja niitä on – jos oikeasti menen sahahommiin kostealla kelillä – niin monet, että kaikki eivät ehdi kastua. Kun käyttää työkaluja, niin tyköistuvat hanskat ovat ylivertaiset. Ei tarvitse ottaa käsineitä pois esimerkiksi tankkauksen ja teroituksen ajaksi.” JätKä ”Se on hyvä neuvo, että hanskoja on riittävästi, jotta voi vaihtaa tauolla kuiviin tarpeen niin vaatiessa. Kokonaan vedenpitäviäkin olen kokeillut. Ne ovat jossain kohtaa sisältä hiestä niin märät, että nekin pitää vaihtaa. PeteP ”Rukkaset sopii raivurityöhön. Moottorisahuri tarvitsee napakat sormikkaat, kosteudenkestävä kämmenpuoli.” tAmPerelAinen ”Silloin Metsähallituksella 8 tunnin päivää tehdessä oli vain yksi pari nahkarukkasia, jossa oli joko villatai keinoturkislapanen. Lapanen lämmittää tarpeeksi märkänäkin.” rAne ”Turvakäsineet pitää olla. Sormikkailla pärjää noin –10 asteeseen. Siitä kylmemmällä turvarukkaset. Suojakelillä rouhesormikkaat turvasormikkaiden päälle tai riittävästi sormikkaita, jos haluaa vaihtaa kuiviin.” mAAlAis-sePPo ”Hanska kuin hanska, jos on sopivan kokoinen ja suojaava. Paksuutta on siis hyvä olla sen verran, että kohtuullinen mekaaninen tälli ei rullaa suoraan nahkoja irti. On varattava monet parit päivää kohti.” KumiKettu Verkkokeskustelu: Millaiset käsineet hakkuulle? Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. Oletko kärsinyt metsäalan työtaisteluista? Kääntyykö puun hinta nousuun? 56% En Gallup Vierailin vuodenvaihteessa ystäväperheen luona ja kerroin elämästä peuranhoitoalueella. Kasvimaan pidon toivottomuudesta, kukkapenkkien suojaamisesta, sorkanpolkemista viime kevään istutustaimista, punkki-invaasiosta ja siitä kuinka harmitti, kun auto oli kolme päivää pois käytöstä peurakolarin takia. Metsästystä harrastava perheen isäntä lopetti valitusvirteni toteamukseen ”Sikäläiset maanomistajat ovat vellihousuja!” Kotimatkalla takaisin Keski-Suomesta pohdin asiaa. Näinhän se taitaa olla. Me uskomme, kun etujärjestömme sanoo, että alueellisessa riistaneuvostossa maanomistajien etua ajetaan. Sinne kun on nimetty edustajaksi metsästysharrastuksessa syvällä sisällä oleva henkilö, joten asiantuntemusta kuulemma piisaa. Kaikki on siis hyvin, vaikka mieltäni kaihertaa, että riistakannan tavoitekoosta on päättämässä ihminen, jonka sivuelinkeinona on riistalihateurastamo. Eikö etujärjestöni pysty näkemään, että metsästystä harrastavalla ja ei-harrastavalla metsänomistajalla on aivan eri intressit? Ja että meitä ei-metsästäviä metsänomistajia on enemmistö. Me uskomme, että vain nykyisenkaltaiset tiukat metsästysseurat voivat hoitaa peurakantaa. Siellä hierarkiaan kuuluvat jäsenet, koejäsenet, nuorisojäsenet, ulkokoejäsenet, ulkojäsenet ja kunniajäsenet. Peuraporukkaan pääsy ei välttämättä heti onnistu. Kunnon metsästysmieltä osoittaakseen joissakin seuroissa on alkuun tehtävä jopa kolme vuotta riistanhoitotyötä, ja vasta sitten pääsee ampumaan. Kurinpitomenettelynä saatetaan käyttää määräaikaista hirvieläinten metsästyskieltoa, vaikka samaan aikaan lupia voi jäädä käyttämättä. Me uskomme, että metsästäjät tekevät jahdin jälkeistä talviruokintaa ihan vain siksi, etteivät nuo söpöt pikkubambit kuolisi nälkään. Hyväksymme tuhansien kilojen porkkanakasojen rahtaamisen maillemme ja kieltäydymme näkemästä yhtäläisyyttä porojen ruokintaan ja laiduntamiseen toisten mailla. Me seuraamme sivusta riistahanketta, jossa kehitetään lihan myyntiä ja metsästysvieraiden vastaanottamista. Hyötyjinä luetellaan kunnat, matkailuelinkeino, yrittäjät sekä paikalliset palveluntarjoajat. Maanomistajien roolista ei hanke-esitteessä sanota sanaakaan. Tämänkin me vain annamme tapahtua. Me uskomme tilastoja hirvituhojen pienuudesta. Me emme itsekään arvaa hakea korvauksia, koska hakeminen maksaa ja korvaus on pieni. Me uskomme, että olisimme välttäneet peurakolarin, jos olisimme sovittaneet ajonopeutemme oikeaksi ja tarkkailleet tien laitoja. Me uskomme, että on ihan oikein ja luonnollista rakentaa kaksimetrinen aita kasvimaan ympärille. Kun jokaiselle metsästäjälle on turvattava riittävä saalis, on vain sopeuduttava muiden harrastustoimintaan, koska se kohentaa kylien yhteishenkeä. Ymmärrämmekö me vellihousut lainkaan, että metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen? Valttikortit olisivat meidän käsissämme. Ilman maanomistajan lupaa metsästystä ei hänen maillaan harjoiteta. Kun yhä suurempi osa metsämaista siirtyy kasvottomien, pelkkää tuottoa etsivien rahastojen haltuun, käytännöt saattavat muuttua. Maanomistajat vellihousuja Tiina LiETZÉn Kirjoittaja on suomusjärveläinen metsätalousyrittäjä. tom Clayhills onnistui jo toistamiseen löytämään ennestään tuntemattoman eliölajin.
27.2.2020 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva V iime kerrasta on yli kymmenen vuotta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Tuula Packalen katselee ympärilleen Helsingin keskustassa sijaitsevan Metsätalon aulassa. Hän ei ole käynyt täällä sen jälkeen, kun silloinen Metsäntutkimuslaitos (Metla), nykyinen Luke muutti tiloista pois. "Tämä on minulle tärkeä paikka. Kävin täällä usein, ja ensimmäinen työmatkanikin oli tänne", Packalen muistelee. Aikoinaan Metsätalolla sijaitsivat myös Helsingin yliopiston metsätieteen laitokset, mutta nyt metsäisestä historiasta muistuttaa enää rakennuksen nimi. Helmikuisena perjantaina luentosaleissa on tarjolla espanjan fonetiikkaa, muinaiskirkkoslaavia ja swahilia. "Ehkä se kertoo metsäalan muutoksesta. Alan opetus ja tutkimus siirrettiin keskustasta syrjemmälle", Packalen pohtii. Tapaamispaikkana Metsätalo on kuitenkin hyvä, sillä se sijaitsee lähellä Rautatieasemaa, josta juna takaisin kohti Joensuuta lähtee. Metsätkin ovat jälleen tapetilla. Keskustelu käy vilkkaana varsinkin metsien roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Erityisesti hakkuumäärät puhuttavat. Hakattavaa riittää Luke julkaisi hiljan tuoreimman arvion siitä, miten paljon runkopuuta eli tukki-, kuituja energiapuuta Suomessa enimmillään voidaan vuodessa hakata ilman että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet vähenevät. Koko maassa määrä on vuonna 2016 alkaneella kymmenvuotiskaudella reilut 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä laskettiin myös maakunnittain. Korkein se on Pohjois-Pohjanmaalla, reilut kahdeksan miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos hakkuut pysyisivät vuosien 2016–2018 tasolla, ylittyisi suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä laskelmien mukaan joissain maakunnissa. Packalenia tämä ei hetkauta. Todellisuudessa hakkuumäärät määräytyvät markkinoilla ja vaihtelevat vuosittain. "Puuston tilavuus on Suomessa niin suuri, että lyhytaikaiset ylitykset jossain osassa maata ovat merkityksettömiä." Esimerkiksi vuonna 2018 runkopuuta hakattiin noin 78 miljoonaa kuutiometriä, vuonna 2019 noin 72 miljoonaa kuutiometriä. Hiilinielu mukaan Laskelmiin liitettiin nyt ensimmäistä kertaa arviot metsän hiilinieluista. Tietoa toivottiin alueellisten metsäohjelmien teon tueksi. Vaikka hakkuumäärät nousisivat suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän tasolle, pysyisi puusto Packalenin mukaan Ahvenanmaata ja Varsinais-Suomea lukuun ottamatta hiilinieluna. "Sielläkin hiilipäästöt olisivat lähellä nollatasoa", hän sanoo. Packalenin mielestä laskelmat asettavat maakunnat epätasa-arvoiseen asemaan, sillä hiilinieluja ei ole huomioitu maakuntien rajoja vedettäessä. "Ilmastovaikutuksia tulisi tarkastella koko maan tasolla ja huomioida myös puuhun perustuvien tuotteiden mahdollisuudet korvata fossiilisia raakaja Mittakaava kuntoon ilmastokeskustelussa Metsien hiilinieluja ei pidä tarkastella maakunnittain vaan koko maan tasolla, sanoo Tuula Packalen. ”Lyhytaikaiset ylitykset jossain osassa maata ovat merkityksettömiä.” Metsien tuotantoja käyttömahdollisuuksista tarvitaan yhä monipuolisempia tietoja, sanoo Tuula Packalen. haastattelu
7 AJASSA / 27.2.2020 Tuula Packalen ? ? Luken tutkimusprofessori ? ? 56-vuotias ? ? syntynyt Ilomantsissa, asuu Joensuussa ? ? Ph.D. ja maatalous-metsätieteiden lisensiaatti ? ? työskennellyt Euroopan metsäinstituutin ohjelmajohtajana ? ? perheeseen kuuluu aviomies ? ? harrastaa maastohiihtoa, maantieja maastopyöräilyä sekä agilityä ja rally-tokoa polttoaineita ja siten vähentää päästöjä." Tiedontarve kasvaa Packalen on työskennellyt ensin Metlassa, sitten Lukessa 1990-luvulta lähtien. Hän toimii tällä hetkellä Pohjoinen vihreä biotalous -ohjelman johtajana. Metsien ja puun käyttö on Packalenin mukaan monipuolistunut vuosikymmenten aikana. Se luo tutkimukselle haasteensa: metsien tuotantoja käyttömahdollisuuksista tarvitaan yhä monipuolisempia tietoja. Packalenin mukaan tutkimuslaitoksilta odotetaan entistä useammin myös vastauksia siihen, miten asiat tulisi hoitaa. Esimerkiksi Luken laskemat luvut eivät hänen mukaansa kuitenkaan ole tavoitteita tai rajoitteita, vaan laskennallisia mittareita. Tavoitteiden ja rajoitteiden asettaminen kuuluu poliittisille päättäjille. Kuka? SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva Moni vuosituhannen alussa kolmikymmenvuotisen ympäristötukisopimuksen solminut metsänomistaja on yllättynyt sopimuksen viimeisen kymmenvuotiskauden kynnyksellä. ”Olin yhteydessä Metsäkeskukseen muissa asioissa, kun esille nousi, että vuonna 2000 solmimani kolmenkymmenen vuoden ympäristötukisopimus päättyykin tänä vuonna”, hämmästelee Metsälehteen yhteyttä ottanut säkyläläinen metsänomistaja Pekka Keto-Seppälä. Keto-Seppälän ympäristötukisopimuksen mukaiset maksatukset on tehty kymmenen vuoden jaksoissa vuosina 2000 ja 2010. Nyt sopimus katkeaa ennen tälle vuodelle sovittua viimeisen kymmenvuotiskauden maksatusta ilman, että metsänomistaja voi vaikuttaa asiaan. ”Koen, että valtio on muuttanut sopimusehtoja yksipuolisesti. Mahdollisessa uudessa sopimuksessa tuki olisi lisäksi Pitkät ympäristötukisopimukset raukeavat kesken kauden Metsänomistaja voi hakea kohteelleen uutta ympäristö tuki sopimusta, mikäli nykyiset tuki ehdot täyttyvät. Uusissa sopimuksissa ympäristö tuki on aina veron alaista tuloa. Metsänomistaja voi halutessaan ryhtyä neuvottelemaan Metsäkeskuksen kanssa uutta ympäristötukisopimusta tänä vuonna raukeavan sopimuksen tilalle, mikäli kohde täyttää nykyiset tukiehdot. veronalaista tuloa, toisin kuin alkuperäisessä sopimuksessa”, Keto-Seppälä toteaa. Taustalla kemeralain muutos Rahoitusja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta sanoo, että vuosina 2000–2003 tehdyt kolmenkymmenen vuoden ympäristötukisopimukset raukeavat automaattisesti toisen kymmenvuotiskauden jälkeen. ”Sopimukset pohjautuvat vanhaan kemeralakiin. Koska vanhan lain perusteella tehtyjen sopimusten korvauksia voitiin maksaa vain 31.12.2019 saakka, vanhat sopimukset raukeavat.” Kaikki kemeratuen maksut muuttuivat verolliseksi metsätalouden pääomatuloksi vuoden 2012 alusta alkaen, joten myös ympäristötuki on ollut siitä lähtien metsänomistajalle veronalaista tuloa. ”Myös näiden pitkien ympäristötukisopimusten viimeinen maksuerä olisi siten ollut joka tapauksessa metsänomistajalle verollista tuloa”, huomauttaa Partanen. Uudet sopimukset tapauskohtaisesti Metsäkeskus lähestyy kolmekymmenvuotisen ympäristötukisopimuksen tehneitä metsänomistajia kirjeitse. Tänä vuonna päättyviä, vuonna 2000 solmittuja, sopimuksia on 119 kappaletta. Kohteiden pinta-ala on yhteensä noin 1 600 hehtaaria. ”Sopimukset käsitellään uusittavina sopimuksina, jolloin kohteita tarkastellaan tämänhetkisten rahoitusehtojen mukaisesti”, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen metsäkeskuksesta. Sopimukset voidaan Raatikaisen mukaan joko uusia kaikkien kohteiden osalta, niistä voi jäädä osa kohteista pois, tai sopimuksiin voi tulla lisää kohteita. Kohteita voi myös poistua ympäristötuen piiristä joko rahoitusehdoista tai maanomistajan tahdosta riippuen. Kohteita voi myös ohjautua pysyvään suojeluun. ”Uuden korvausjakson laskenta tapahtuu päivittämällä metsävaraja luontotiedot ja laskemalla tuki tämänhetkisen laskentatavan sekä alueen keskikantohinnan mukaisesti”, Raatikainen kuvailee. Pekka Keto-Seppälä ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, aikooko hän hakea uutta sopimusta ympäristötukikohteelleen. ”En usko, että tuen laskennassa käytettävien puunhintojen päivitys korvaisi täysimääräisesti tuen muuttumisen verolliseksi. Kohteella on lehtipuuvaltaista puustoa noin 350 kuutiota. Kyllähän siitä hakepuutakin tulisi.” ”Valtio on muuttanut sopimusehtoja yksipuolisesti.” JUSSI COLLIN Tammikuussa päättyneessä hirvijahdissa saalis jäi 52?000:een, Suomen riistakeskuksesta kerrotaan. Määrä laski edellisvuodesta 6?000:lla eli 10 prosenttia. Saalis pieneni useimmilla riistakeskusalueilla. Eniten laskua oli Pohjois-Suomessa, esimerkiksi Oulun riistakeskusalueella saalis väheni liki kolmanneksella ja Lapissa 10 prosenttia. Myös Etelä-Suomessa oli selvää laskua – Uudellamaalla 15 prosenttia ja Kaakkois-Suomessa 13 prosenttia. Laskusta huolimatta eniten hirviä metsästettiin edelleen suurilla Lapin ja Oulun riistakeskusalueilla, yhteensä yli 15?000 yksilöä. Saalis kasvoi vain PohjoisHämeessä, Pohjois-Karjalassa ja Rannikko-Pohjanmaalla. Kasvu oli suurinta Pohjois-Karjalassa, sielläkin tosin vain 2 prosenttia. Saaliista noin 45 prosenttia oli vasoja ja 55 prosenttia aikuisia hirviä. Kaadetuista aikuisista hirvistä 52 prosenttia oli naaraita. Myönnetyistä hirviluvista käytettiin 80 prosenttia. Lupamäärä laski viime metsästyskaudesta kahdeksan prosenttia. Lupia vähennettiin eniten Pohjois-Suomessa, missä hirvikannan arvioitiin olevan monin paikoin tavoitellulla tasolla, Riistakeskuksesta todetaan. Hirvisaalis kutistui varsinkin pohjoisessa Kaatoluvista käytettiin 80 prosenttia, Riistakeskus kertoo. JUSSI COLLIN Riistaonnettomuuksien määrä tieliikenteessä nousi viime vuonna. Tilastokeskuksen mukaan onnettomuuksia oli 13 400 kappaletta, kun edellisvuonna niitä kirjattiin yli tuhat vähemmän. Onnettomuuksien määrä nousi myös vuoteen 2017 verrattuna. Syksy oli vaarallisinta aikaa: marraskuussa kirjattiin runsaat 2 200 riistaonnettomuutta, noin kuudesosa koko vuoden onnettomuuksista. Myös touko-kesäkuu oli vaarallista aikaa, esimerkiksi toukokuussa kirjattiin 1 450 onnettomuutta. Suurin osa – yli puolet – riistaonnettomuuksista sattui Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Eniten onnettomuudet lisääntyivät niin ikään Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla sekä Kanta-Hämeessä. Laskua oli eniten Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa. Yleisimmät onnettomuudet olivat törmäyksiä valkohäntäpeurojen kanssa, toiseksi useimmin törmättiin metsäkauriiseen. Eniten viime vuonna lisääntyivät metsäkauriskolarit, joita kirjattiin kaiken kaikkiaan 740 kappaletta enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Riistaonnettomuuksien määrä kasvussa Viime vuonna kirjattiin runsaat 13 000 riistaonnettomuutta, yli tuhat enemmän kuin vuonna 2018.
27.2.2020 / AJASSA 8 MIKKO RIIKILÄ Ruotsalaisen metsäpalveluyritys Skogssällskapetin tytäryhtiö Tilanhoitajat on pestannut uudeksi toimitusjohtajakseen Metsänhoitoyhdistys Lounametsän johtajan Lasse Lahtisen. Tilanhoitajat on toiminut matalalla profiililla lähinnä Etelä-Suomessa vuodesta 2013. Sen pääpaikka on Inkoossa. Yhtiö on keskittynyt isojen tilojen maaja metsäomaisuuden hoitamiseen. Sillä on kuusi työntekijää, ja sen liikevaihto lähentelee uusimmalla tilikaudella miljoonaa euroa. Uuden toimitusjohtajan lisäksi Tilanhoitajat on pestaamassa kahta uutta metsätilojen hoitajaa, toista Lounais-Suomeen ja toista Kainuun sekä Pohjanmaan alueelle. Lähivuosina yhtiö pyrkii laajentamaan toimintansa koko Suomeen. ”Tavoitteemme on saavuttaa merkittävä asema riippumattomana maaja metsäomaisuuden hoitajana”, määrittelee Tilanhoitajien nykyinen toimitusjohtaja Tomas Landers. Landers jatkaa yrityksen palveluksessa myyntija asiakasvastaavana, kun Lahtinen tarttuu toimitusjohtajan tehtäviin maaliskuussa. Landersin mukaan pohjoiseen laajentaminen juontuu yhtiön toimintatavasta. Maaja metsäomaisuuden hoidon lisäksi Tilanhoitajat avustaa asiakkaita, jotka ovat ostamassa metsätiloja. Kainuun metsämarkkinat kiinnostavat monia. Hän korostaa Tilanhoitajien kokonaisvaltaista palveluntarjontaa, hänen mukaansa se tarkoittaa metsätalouden järjestelyjen lisäksi apua muun muassa kiinteistöjen kehittämiseen ja riistatalouteen. Yrityksellä ei ole omaa puunkorjuuta eikä se osta tai välitä puuta. Metsänhoitotyöt se organisoi yleensä paikallisten yhteistyökumppanien kanssa. Tilanhoitajat tähyää pohjoiseen VALTTERI SKYTTÄ Ehdotukset Suomen yleisimmän metsäsertifikaatin PEFC:n uusiksi kriteereiksi julkaistiin helmikuussa. Sertifikaattipäivityksen merkittävimmät muutosehdotukset koskevat metsiin hakkuissa säästettävien puiden määrää ja vesistöjen suojakaistojen leveyttä. Hakkuissa jätetään jatkossa 10 elävää säästöpuuta ja 10 kuollutta puuta hehtaarille, mikäli uudet sertifikaattikriteerit toteutuvat nyt ehdotetussa muodossa. Nykyisin hehtaarille tulee jättää yhteensä 10 säästöja lahopuuta. Hakkuissa säästetään siis entistä selvemmin niin elävää kuin kuollutta puustoa. ”Mikäli kuollutta puuta ei ole tarpeeksi, hakkuissa tehdään 2–5 tekopökkelöä. Tekopökkelöiden määrä tullee kasvamaan”, kertoo PEFC-standardityöryhmän sihteeri Hannes Pasanen Tapiosta. Vaihtelevuutta suojakaistojen leveyteen Vesistön ympärille jätettävän suojakaistan on oltava jatkossa Lisää säästöpuita ja leveämpiä suojakaistoja PEFC-sertifikaatin kriteereihin ehdotetut päivitykset lisäävät metsiin jäävän puuston määrää. Säästöpuut ovat pysyviä säästöpuita: niitä ei kerätä polttopuiksi kaatuneinakaan. MerkittäviMMät Muutos ehdotukset ? ? Hakkuissa jätettävien elävien säästöpuiden ja kuolleiden puiden määrä 10+10 hehtaaria kohden. Nykyisin hehtaarille jätetään yhteensä 10 säästöja lahopuuta. ? ? Elävien säästöpuiden minipaksuus rinnankorkeudelta mitattuna kasvaa 10 sentistä 15 senttiin. ? ? Vesistöjen ympärille jätettävä suojakaista keskimäärin vähintään 10 metriä, nykyisin 5–10 metriä. ? ? Avosuon ja metsän reuna-alueelle eli vaihettumisvyöhykkeellä jatkossa vähintään 10 metriä leveä suojakaista nykyisen 5–10 metriä leveän kaistan sijaan. sertifiointi ? ? Sertifikaattimerkinnän tarkoituksena on osoittaa metsätuotteen ostajalle, että tuotteen valmistuksessa käytetty puu on peräisin metsäalueelta, jota hyödynnetään kestävällä tavalla. ? ? Suomen metsistä noin 80 prosenttia on PEFC-sertifioituja ja 10 prosenttia FSC-sertifioituja. Fakta minimissään viisi metriä leveä, mutta keskimäärin vähintään 10 metriä leveä. Jos siis puustoinen kaistale on jostain kohtaa viisimetrinen, sen tulee olla toisesta kohtaa viisitoistametrinen. ”Tarkoituksena on päästä suojakaistojen kaavamaisesta toteutuksesta vaihtelevaan suojakaistaan, joka ottaa paremmin huomioon maaston muodot sekä vesien valumaolosuhteet”, Pasanen kertoo. Suojakaistalta voi yhä kaataa puita, mutta uudet kriteeritehdotukset korostavat kaistan peitteisyyttä ja erikokoisen puuston sekä lehtipuiden suosimista. Muutosehdotuksissa korostetaan myös eläinten huomioimista riistatiheiköillä ja sekapuustoisuudella. Sertifiointikriteerit eivät ole ehdoton toimintaohje, vaan metsänomistaja voi halutessaan huomioida luontoa niitä tehokkaammin jättämällä esimerkiksi 20 elävää säästöpuuta hehtaarille kymmenen sijaan. PEFC-sertifikaatin päivitysehdotuksista käydään vielä keskustelua, ja niistä pyydetään kommentteja maaliskuun 17. päivään mennessä. Tarkistetun kriteeristön on määrä valmistua syksyksi 2020. Käytännön metsätöissä uudet kriteerit alkavat näkyä todennäköisesti vuonna 2023. Va ltt er i Sk yt tä
9 AJASSA / 27.2.2020 Paluu Pula työvoimasta ja taimikonhoidon kallistuminen on kääntänyt metsänhoitoväen toiveet koneisiin. Valitettavasti niitä ei juurikaan ole. lähtöruutuun MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Jatkuu seuraavalla aukeamalla Into vesojen kitkentään on hiipunut, kun on käynyt ilmi, ettei käsittely läheskään aina estä uudelleen vesomista.
27.2.2020 / AJASSA 10 M etsänhoidon koneellistamista on touhuttu 1980-luvulta asti, mutta toimivia koneita on saatu aikaiseksi vain vähän. Nyt niitä tarvittaisiin, koska väkeä ei metsiin näytä riittävän, ei ainakaan sopuhintaan. ”Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ovat ongelman äärellä. Uusia metsureita ei tahdo löytyä”, sanoo asiamies Markus Tähkänen Yksityismetsätalouden työnantajista. Samaa kertovat lukuisat metsäpalveluyrittäjät. Baltiasta tai Itä-Euroopastakaan ei enää ole solkenaan tulossa sahureita, koska palkat lähtömaissa ovat nousseet. Ruotsissa työvoimapula on Suomeakin pahempi. Myös etelän plantaasimetsämaissa ollaan saman äärellä, sielläkin väki pakenee maaseudulta kaupunkeihin. Ei siis ihme, että viime vuosina istutuskoneiden suurimmat markkinat ovat olleet plantaasimaissa. Taimikonhoidossa lisämurheena on työn kallistuminen. ”Raivaussahatyön yksikkökustannukset ovat kaksinkertaistuneet 30 vuodessa. Samaan aikaan puunkorjuun kustannukset ovat puolittuneet”, tutkija Markus Strandström Metsätehosta kertoo. Jotain siis pitäisi keksiä. Tai jos tarkkoja ollaan, olisi jo aikoja sitten pitänyt keksiä. Konetyö kelpaa metsänomistajille Koneistutuksessa tilanne on omituinen. Kaivinkoneisiin asennettavat istutuspäät ovat toimivia ja tekevät laadukasta työtä. Osaavissa käsissä kone istuttaa kannattavasti. Silti koneistutus on hiipunut. Vuonna 2018 enää reilu prosentti taimista istutettiin koneilla. Rauman Lapissa asuva Toni Lainio on yksi harvoja päätoimisia istutuskoneyrittäjiä. Hän arvioi konetyön taantumisen johtuvan siitä, että moni on yrittänyt hommaa sivutoimisena ja pettynyt. Viime vuonna Lainion yritys istutti neljännesmiljoona tainta. Työtä tehdään yhdellä koneella touko-syyskuussa ympärivuorokautisesti. ”Homma kannattaa, kun tunnissa menee keskimäärin 200 tainta maahan. Hankalaksi meidän työmme tekee se, että kaikki haluaisivat kevätistutusta. Sopivilla mailla ja taimilla kesäja syysistutuskin onnistuvat erinomaisesti.” Lainio kertoo, että istutuskoneen työn laatu kelpaa yhä useammalle metsänomistajalle. ”Kuivinakin kesinä taimi menestyy hyvin, kun se istutetaan koneella riittävän syvälle tuoreeseen mättääseen.” Lainion työtaksa istutukselle ja samalla tehtävälle muokkaukselle oli viime kesänä 43 senttiä taimelta. Se on samaa tasoa kuin kaivinkonemätästyksen ja metsurin istutuksessa. Tosin istutuskoneiden maali on kustannuskilvassa taas loitontumassa. ”Jatkuvatoimisen mätästäjän käyttö alentaa manuaalisen istutusketjun kustannuksia 30 prosenttia verrattuna kaivinkonemuokkauksesta alkavaan työhön”, Strandström kertoo. Taimikonhoitoon ei koneratkaisua Taimikonhoidon koneellistaminen näyttää istutustakin vaikeammalta. Metsäja pienkoneiden nostureihin saa viriteltyä raivauspäitä, mutta valmista ei synny juuri enempää kuin raivaussahalla. Korkeiden konekustannusten vuoksi työ ei kannata metsuritaksoin, saati että tarjoaisi säästöjä. Lupaavimpana on pidetty vesakon kitkemistä varhaisperkausvaiheessa, mutta usko siihenkin on rapistumassa. Kitkentä maksaa tuplasti raivaussahatyön verran. Se voisi kannattaa, jos lehtipuusto ei veso kitkennän jälkeen uudelleen. Periaatteessa tämä voi onnistua, mutta käytännössä vain harvoin. Esimerkiksi Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo on luopunut kitkennästä. ”Emme löytäneet konseptia, jolla sekä yrittäjä että kitkentälaskun maksava metsänomistaja olisivat olleet tyytyväisiä”, toiminnanjohtaja Pekka Sahlman kertoo. Lausuma kuvaa kitkennän yleistä tilannetta. ”Ei ole kahteen vuoteen tullut yhtään kitkentälaitteen tilausta. Meillä olisi edul”Ei ole kahteen vuoteen tullut yhtään kitkentälaitteen tilausta.” 1 2 3 4 5
Entäpä jos… Jos Suomessa halutaan tuottaa puuta tehokkaasti, tarvitsemme tasarakenteisia, pääosin istuttaen perustettavia metsiä. Silloin myös taimikoita pitää jotenkin hoitaa, mutta se ei saa maksaa ihan mitä tahansa. Puuntuotannon kannattavuus, saati metsänomistajan maksuhalu, eivät kestä loputtomiin kohoavia metsänhoitokuluja. Tässä on suuri haaste. Raivaussahausta on vaikea tehostaa, eikä näköpiirissä ole myöskään koneita, jotka hoitaisivat metsät metsureita halvemmalla. Pitäisikö hylätä ajatus kahden taimikonhoitokerran kasvatusohjelmasta? Entä jos taimet istutettaessa paikannetaan – se onnistuisi jo nyt – ja taimikko varhaisperattaisiin paikannustiedon ohjaamalla automaattikoneella tai käytäväraivauksena. Sen jälkeen annetaan puuston venähtää 8–10-metriseksi ja korjataan ylimääräiset rungot energiapuuksi. Niistä saatava myyntitulo voi kattaa kustannukset. Tulevaisuuskin näyttää hyvältä – jostainhan Helsingin Helenin pitää energiapuunsa hommata. Tuloksena olisi kasvuisa, hieman totuttua sekapuisempi kuusivaltainen metsä siedettävin hoitokuluin. MIKKO RIIKILÄ Ainoa lähiaikoina käyttöön otettavissa oleva keino metsänhoidon tuottavuusloikkaan ovat jatkuvatoimiset istutuskoneet. Pentin Paja yritti pitkään kehittää jatkuvatoimisesti mätästävää ja istuttavaa konetta, onnistumatta. ”Satsasimme siihen 150 000 euroa emmekä nykyisessä taloustilanteessa voi jatkaa omin varoin”, Mikko Häikiö kertoo. Risutecin Jussi Aikala kummeksuu suomalaisten metsäyhtiöiden kitsautta kehitystyöhön. ”Jatkuvatoimisen istutuskoneen prototyypin rakentaminen on vain tahdosta kiinni, tarvittava tekniikka on jo olemassa.” Ruotsissa tahtoa näyttää riittäneen. Valtio-omisteiset metsäyhtiö Sveaskog ja taimitarhayhtiö Svenska Skogsplantor esittelivät viime vuonna jatkuvatoimisen istutuskoneen – koeajoissa sillä on mätetty maahan reilut kaksituhatta tainta tunnissa – kaksi istutuspäätä työntää taimia maahan kolmen sekunnin välein. Se kuulostaa hienolta ja onkin sitä, mutta kovinkaan innovatiiviseksi Plantma X:ksi nimettyä konetta ei voi kehua. Konsepti on ainakin ulkoisesti lainattu 1980-luvulla laajalti käytössä olleesta Silva Nova -istutuskoneesta. Länsinaapurissa tehokoneelle voi olla tilausta, koska Keskija Pohjois-Ruotsissa metsäyhtiöiden ja valtion metsissä tehdään yhä kymmenien hehtaareiden aukkoja. Suomen keskimäärin alle parin hehtaarin aukoilla suurtehokone ehtisi vain pyörähtää lavetilta maastossa. Automaattisin kone kehitettiin Suomessa Plantma X:ssä taimien syöttöä varten tarvitaan erillinen työntekijä. Ratkaisu on 1980-luvun Silva Nova -istutuskoneista. Ruotsalaisten seuraava tavoite on automatisoida taimien syöttö. Sitä varten he voisivat tulla hakemaan Suomesta mallia. Menneisyyden metsäyhtiö Serlachius näet rakensi jo 1980-luvulla jatkuvatoimisen, automaattisen istutuskoneen. ”Kone toimi helpossa maastossa. Ongelmaksi muodostuivat lyhyt työkausi ja pienet työmaat. Kone maksoi useita miljoonia markkoja eikä sitä saatu kannattavaksi”, muistelee UPM:n metsänhoitopäällikkö Jyri Schildt. Serlan koneita valmistettiin kaksi kappaletta. Viime vuosina istutuskoneet ovat alkaneet kiinnostaa myös isoja metsäkonevalmistajia, jotta ne voisivat tarjota etelän plantaaseille täyden konevalikoiman istutuksesta puunkorjuuseen. ”Seuraamme tilannetta tarkasti, mutta emme ole lähteneet vielä konetta omana projektinaan kehittämään”, Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummela kertoo. Ruotsi kulkee edellä kommentti Lähde: Metsäteho 2019 Taimikonhoito kallistunut Yksikkökustannus Metsänhoitotöiden yksikkökustannukset 1990 2018 1990 1994 1998 2002 2006 2010 2014 2018 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 Taimikonhoito Istutus Puunkorjuu lisia käytettyjäkin kitkukoneita, mutta ei näy ketään kiinnostavan”, Mikko Häikiö Pentin Pajalta kertoo. Ideat vähissä Ruotsissa kehitellään jatkuvatoimista kitkentäkonetta, joka voisi alentaa varhaisperkauksen hintaa. Toistaiseksi konetta ei ole esitelty julkisuudessa. Purppuranahakkasienen levittäminen lehtipuiden kantoihin voisi vähentää vesomista, mutta tarjolla ei ole toimivaa konetta, joka niittäisi vesat ja levittäisi sieniliuoksen. Istutuskoneiden paikannuslaitteet voivat helpottaa taimikonhoidon koneellistamista tulevaisuudessa. ”Jatkossa pystymme paikantamaan istutettavat taimet jopa kolmen sentin tarkkuudella”, paljastaa istutuskoneita valmistavan Risutec Oy:n toimitusjohtaja Jussi Aikala. Sen ansiosta taimikon varhaisperkauksen automatisointiin voi olla entistä paremmat mahdollisuudet. ”Raivaus saha työn yksikkö kustannukset ovat kaksin kertaistuneet 30 vuodessa.” Plantma X on ensi testeissään istuttanut 2 000 tainta tunnissa. 1. Metalliyrittäjä Matti Ranta nen rakensi perkaus koneen, joka ajaa taimikon päällä. Prototyyppiä pidemmälle idea ei kantanut. Metsälehti esitteli kuhmoislaisyrittäjän konetta vuonna 2012. 2. Tehojätkän piti ratkaista taimikonhoidon ongelmat ja koneita myytiin kymme niä. Viime vuosina samoja koneita on varustettu pääosin hakkuulaittein. 3. Risutec Oy:n toimitus johtaja Jussi Aikala toivoo metsä yhtiöitä mukaan tuote kehittelyyn: Tekniikka jatkuvatoimisen istutus koneen rakentamiseen olisi olemassa, vain tahtoa, siis rahaa puuttuu.” 4. Raumalaisyrittäjä Toni Lainio on erikoistunut koneel liseen istutukseen. Hänen mukaansa päätoimisuus on menestymisen edellytys. 5. Kaivinkoneisiin asennetut istutuskoneet muokkaavat maankin. Parhaimmillaan ko ne toimii samalla kustannusta solla kuin manuaalinen istutus ja kaivinkonemätästys. Sv en sk a Sk og sp la nt or Ab 11 AJASSA / 27.2.2020
27.2.2020 / AJASSA 12 puukauppa Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2020 2019 tuore puukauppa VALTTERI SKYTTÄ, teksti TIMO VEIJALAINEN, kuva K ittilän eteläpuolella on ollut helmikuussa käynnissä hakkuu-urakka, jonka valmisteluun on pitänyt ryhtyä jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Keitele Forestin hankintaesimies Petri Tolonen aloitti talvitien poljettamisen hakkuualueelle jängän eli soisen maaston yli marraskuun alussa. Poljettaminen tarkoittaa sitä, että Tolonen ajoi mönkijällä hankeen uria niin, että vesi nousi paikoin lumen läpi pintaan. Näin pakkaset pääsivät jäädyttämään tienpohjaa ajokuntoon noin 20 kilometrin matkalta. Tolosen mukaan kyseessä on varsin perinteinen lappilainen talvitie, mutta sen tekeminen vaatii kokemusta ja työtä. ”Jos nukkuu ensimmäisten pakkasten yli, se voi olla jo siinä.” ”Lunta voi tulla vielä lisää” Talvitieltä on pitänyt aurata ja lingota pois lumia aktiivisesti, jotta pakkanen on päässyt kovettamaan tienpintaa läpi talven runsaasta lumentulosta huolimatta. Kun etelässä on ollut täysin lumetonta, pohjoisessa nietokset ovat jopa poikkeuksellisen paksuja. ”Korjuutalvi on ollut hankala. Lunta on toista metriä ja täysin sula maa alla”, Tolonen kertoo. Eikä talvi ole pohjoisessa vielä alkuunkaan ohi. Puunkorjuun eteen tarvitsee tehdä töitä. ”Sääennusteita pitää seurata. Lunta voi vielä tulla lisää”, Tolonen sanoo. Tähän mennessä hänen talvihakkuusuunnitelmansa ovat kuitenkin pitäneet. Sahatavaran jatkojalostus kannattaa Tolosen tekemä tie johtaa useamman metsänomistajan mailla olevalle leimikolle eli hakattavaksi merkitylle alueelle. Talvitietä myöten on tarkoitus ajaa noin 4 000 kuutiota puuta pois kohti tuotantolaitoksia. Aivan pienen puumäärän takia monen kymmenen kilometrin tietä ei kannattaisikaan tehdä. Sahayhtiö Keiteleen tähtäimessä Jängän taakse talvitie Lapissa korjuuolosuhteet ovat sentään olleet lumiset – jopa liian. ”Korjuutalvi on ollut hankala. Lunta on toista metriä ja täysin sula maa alla.” Hyvä kuusikko, hankalat olosuhteet KoHde: Kuusikon päätehakkuu helmikuussa Sijainti: Pirkanmaa oStaja: Keskisuuri saha Kaupan KoKo: 615 m3 LeimiKon KoKo: 1,9 ha muuta: Lämmin talvi vaikutti korjuuseen ja etenkin kuljetukseen, koska leimikko sijaitsi pienen kylätien perällä. Osa puista jäi odottamaan varastopaikalle, jotta yöpakkaset helpottaisivat puunkuljetusta pikkutiellä. Hyvää oli se, että tyvilahon määrä oli yllättävän pieni seudun tyypilliseen tasoon nähden, vaikka alue olikin entistä laidunta. Kuusitukin suuri osuus oli siis miellyttävä yllätys. Päätehakkuu puutavaralaji määrä m3 €/m3 myyntitulo Kuusitukki 488,8 59,80 29 230 Kuusi sorvi 9,5 59,80 568 Kuusi pikkutukki 8,4 26,00 219 Kuusikuitu 33,3 21,00 700 Kuusilaho 21,1 10,00 211 Mäntytukki 44,6 56,00 2 498 Mänty pikkutukki 0,16 24,00 4 Mäntykuitu 9,6 19,00 181 YHteenSä 615 33 611 JUSSI COLLIN Työmarkkinakiistat ovat johtaneet poikkeuksellisiin toimiin metsäurakoinnissa keskellä muutenkin haastavaa talvea, esimerkiksi puunkorjuuta ja kuljetuksia on keskeytetty lakkoon vedoten. Metsäalan korjuuja kuljetusyrityksistä onkin tulossa työmarkkinatalven suurimmat kärsijät, Koneyrittäjät ry ja Metsäalan kuljetusyrittäjät ry toteavat avoimessa kirjeessään. Viimeisen vuoden aikana tilanne koneyrityksissä on kehittynyt huonommaksi, ja se kärjistyy nyt keskitalven seisahdukseen urakoinnissa. Viimeiset neljä kuukautta hakkuumäärät ovat olleet 15 prosenttia edellisvuotta alhaisemmat, alkaneen vuoden ensimmäisestä puoliskosta tullee historiallisen hiljainen, liitot arvioivat. ”Metsäalan vahvat asiakastahot (puuta ostavat metsäyritykset) osaavat tinkiä urakointihintoja aina vain edullisemmiksi”, kirjeessä todetaan. Liittojen mukaan monessa yrityksessä on jouduttu lomautuksiin ja sopeutustoimiin, osaa uhkaa kassakriisi ja konkurssi. Metsäteollisuusyrityksiin tuotannon seisokit eivät vaikuta näin vakavasti. Korjuuja kuljetusyritykset häviäjiä
13 AJASSA / 27.2.2020 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 53,47 s 57,49 s 42,62 s 16,93 s 18,75 ? 16,20 s 23,89 s 25,76 Uudistushakkuu s 55,50 s 58,70 s 44,42 ? 19,05 s 20,83 ? 18,37 ? 27,34 ? 28,31 Harvennushakkuu ? 48,27 ? 50,54 s 38,05 s 16,42 ? 16,69 ? 15,59 s 22,27 s 22,14 Ensiharvennus ? 35,87 s 38,31 ? 12,73 ? 12,31 ? 12,19 s 15,41 Hankintahinnat ? 57,47 ? 57,41 ? 46,65 ? 31,41 s 31,88 ? 31,53 ? 35,37 ? 34,81 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 55,91 s 59,55 s 42,72 ? 17,13 s 20,11 s 16,30 ? 24,23 s 28,88 Uudistushakkuu s 57,71 s 60,34 s 44,13 ? 18,19 s 21,78 s 18,31 ? 26,38 s 30,45 Harvennushakkuu s 51,31 s 53,88 s 38,35 s 17,01 s 17,25 ? 15,90 s 23,44 Ensiharvennus s 12,76 s 12,85 s 12,58 Hankintahinnat s 59,65 ? 59,85 s 45,36 s 32,45 s 31,43 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 54,75 s 58,71 s 42,66 s 17,75 s 18,65 ? 16,70 s 24,87 s 25,68 Uudistushakkuu ? 56,81 s 59,63 ? 44,04 s 19,82 ? 20,30 ? 18,41 Harvennushakkuu ? 49,26 ? 51,68 ? 37,76 s 17,41 ? 16,70 s 16,41 s 23,94 Ensiharvennus s 13,12 ? 12,37 ? 12,47 Hankintahinnat ? 56,45 ? 58,54 s 46,47 ? 31,76 ? 31,38 ? 31,27 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 50,57 s 53,77 s 42,80 s 15,92 ? 16,26 ? 15,44 ? 21,57 s 23,61 Uudistushakkuu ? 53,47 s 55,79 s 45,76 s 18,71 ? 18,69 ? 17,83 ? 24,58 ? 26,52 Harvennushakkuu ? 45,42 s 46,58 s 37,55 ? 15,50 s 15,71 ? 15,15 ? 21,00 Ensiharvennus s 33,70 ? 11,71 ? 11,36 ? 11,47 Hankintahinnat ? 53,98 ? 54,63 s 46,05 ? 30,81 ? 30,19 ? 30,69 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 53,48 s 55,15 s 36,31 s 17,09 s 16,64 s 23,66 s 25,78 Uudistushakkuu Harvennushakkuu s 46,26 s 46,14 s 32,04 s 16,10 s 15,43 s 21,63 s 21,11 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 52,08 ? 53,18 ? 17,17 s 17,94 s 16,91 s 26,06 s 27,50 Uudistushakkuu ? 54,25 s 54,95 s 20,04 s 19,43 s 18,79 ? 29,24 s 30,42 Harvennushakkuu s 45,62 ? 44,36 ? 15,69 s 14,93 s 21,73 Ensiharvennus Hankintahinnat ? 55,15 ? 54,87 ? 31,54 ? 30,89 ? 31,23 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 46,72 ? 47,55 s 15,12 s 15,97 ? 14,48 s 22,47 s 22,91 Uudistushakkuu ? 49,67 s 49,26 s 18,62 s 19,52 ? 17,36 s 25,97 s 24,73 Harvennushakkuu ? 41,46 ? 41,36 s 14,42 s 12,44 s 20,37 Ensiharvennus Hankintahinnat s 30,47 s 29,03 s 30,26 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 44,14 s 46,31 s 16,23 s 14,59 s 23,52 Uudistushakkuu s 45,23 s 48,03 s 17,99 s 17,35 s 26,49 Harvennushakkuu s 40,35 s 41,06 s 14,08 s 12,83 s 19,35 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,99 ? 57,40 ? 43,06 s 17,62 ? 19,38 s 16,49 ? 23,53 s 25,94 Uudistushakkuu s 56,87 s 58,74 ? 45,18 ? 20,28 ? 21,71 s 19,03 s 25,94 Harvennushakkuu ? 50,32 ? 51,44 s 38,64 s 17,61 ? 17,68 s 16,60 ? 23,34 s 24,27 Ensiharvennus ? 38,49 ? 13,50 s 13,03 s 12,79 s 14,62 Hankintahinnat s 58,57 s 58,06 ? 47,55 s 32,36 s 33,11 s 32,65 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 5–8 keskiarvo La PP I Po hj oIs -P oh ja NM aa Ka IN UU -K oIL LIs M aa ET EL Ä-P oh ja NM aa KY M I-s aV o sa Vo -K aR ja La KE sK I-s Uo M I ET EL Ä-s Uo M I Ko Ko M aa Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi Jängän taakse talvitie hakkuulla ovat mäntytukit. Yh tiön lähin saha sijaitsee Kemijärvellä. Tolosen mukaan metsänomistajille on voinut syntyä alkuvuodesta väärä kuva tukkipuun kysynnästä lakkojen ja hankalien korjuuolosuhteiden vuoksi. Keiteleen sahat ovat käyneet myös työtaisteluiden aikana. ”Puuta ostetaan, ei ole siitä kiinni. Jalostetun sahatavaran markkina on pysynyt hyvänä”, Tolonen kertoo. Jäiset sivutiet lisäharmina Pohjois-Suomen korjuuolosuhteissa on ollut tänä talvena sekä hyvää että huonoa, kertoo Stora Enson Pohjois-Suomen aluejohtaja Esa Ojala. Suuri lumimäärä ja sula maa hankien alla ovat haitanneet puunkaatoa. Märimmille soille ei ole päästy, ja penkkateiden teossa on ollut vaikeuksia. ”Positiivista on ollut, että vaikka lunta on ollut paljon, se on kantanut hyvin. Lumi on myös pudonnut puista, mikä on nopeuttanut korjuuta ja parantanut sen tuottavuutta”, Ojala kertoo. Toisaalta keliolosuhteet ovat aiheuttaneet sen, että puutavara-autoilla on ollut vaikeuksia liukkailla sivuteillä. Puukuormia on päätynyt kumolleen ojiin. Kesäharvennukset kysyttyjä Alkuvuoden lakot näkyvät väistämättä metsäteollisuuden puuntarpeessa, sillä lakkoseisahdusten aikana käyttämättä jääneitä puumääriä ei voida kiriä takaisin. ”Tavoitteena on, että talviaika hyödynnetään korjuissa hyvin ja mahdolliset korjuurajoitukset kohdistetaan huhti–toukokuun kelirikkokauteen”, Ojala sanoo. Jos lakkoja ei lasketa, tehtaat ja sahat pyörivät ihan hyvällä käyntiasteella, joten puuntarpeet ovat Ojalan mukaan kovalla tasolla. Stora Enso tavoittelee kevään puukaupoissa harvennusvoittoista sumaa. ”Kesäkorjuukelpoiset harvennushakkuut ovat ostoslistan kärjessä. Talvileimikoita ei enää tälle talvelle osteta.” Puuta ajettiin helmikuussa kasalle sahayhtiö Keiteleen hakkuulla Kittilän eteläpuolella. Hankintaesimies Petri Tolosen mukaan alkutalven hyviin pakkaskeleihin on reagoitava Lapissakin nopeasti, että jänkien yli saadaan tehtyä perinteisiä talviteitä.
14 27.2.2020 / METSÄSTÄ metsänhoito LIINA KJELLBERG S uometsien kunnostusojitukset eivät ole nykyisin suuressa huudossa. Närää aiheuttaa varsinkin se, että ne lisäävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Kunnostusojitusten korvaamiseksi etsitään parhaillaan uusia menetelmiä. Kaikkialla kunnostusojituksista ei kuitenkaan voida luopa, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Hannu Hökkä. Tällaisia kohteita ovat muun muassa avohakkuilla uudistettavat suometsät ja kosteudesta kärsivät ojitetut nuoret rämemänniköt. ”Jos puunkasvatusta halutaan jatkaa, täytyy joillain kohteilla jossain vaiheessa tehdä kunnostusojituksia”, Hökkä sanoo. Soistuminen kuriin Kunnostusojituksen tavoitteena on estää aikoinaan ojitettua suota soistumasta uudelleen. Tukkeutuneet ojat avataan ja ojaverkostoa täydennetään tarvittaessa uusilla ojilla. Kunnostusojituksen vaihtoehdoksi on esitetty jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta. Siinä ajatuksena on, että kasvupaikalla on koko ajan sen verran puita, että niiden haihdunta riittää pitämään vedenpinnan riittävän alhaalla. Metsänhoidon suositusten mukaan riittävä puumäärä on Etelä-Suomessa 125 kuutiometriä hehtaarilla, Pohjois-Suomessa 150 kuutiometriä hehtaarilla. Kaikkiin suometsiin jatkuvapeitteinen metsänkasvatus ei kuitenkaan sovi. Tällaisia ovat Hökän mukaan monet paksuturpeiset mäntyvaltaiset suometsät. ”Esimerkiksi sellaiset keskiravinteiset ojitetut rämemänniköt, joille on ojitukVälttämätön paha Kunnostusojituksille etsitään korvaajaa, mutta kaikkialla niistä ei voida luopua. Keski-Suomessa sijaitseva männikkö kaipaa kunnostusojitusta. Puuston keskitilavuus jää alle sataan kuutiometriin hehtaarilla, joten puuston haihdunta ei riitä pitämään maaperän vedenpintaa riittävän alhaalla. Jos Uudellamaalla sijaitseva männikkö uudistetaan avohakaten, vanhojen ojien kuivatusteho ei riitä, vaan pohjavesi nousee pintaan. H an nu H ök kä / Lu ke 1. Käytä avohakkuin uudistettavissa ja nuorissa kosteudesta kärsivissä suometsissä. 2. Selvitä, tarvitaanko lannoitusta. 3. Tee kerran kiertoajan kuluessa. 4. Suosi yhteishankkeita. 5. Ajoita kesään tai alkusyksyyn. 6. Vältä turhia ja liian syviä ojia. 7. Huolehdi vesiensuojelusta. Vinkit kunnostus ojitukseen H an nu H ök kä / Lu ke
15 metsästä / 27.2.2020 ”Jos puun kasvatusta halutaan jatkaa, täytyy joskus tehdä kunnostus ojituksia.” Pintavalutuskenttä on nykyisistä vesiensuojelutoimenpiteistä tehokkain, mutta sekään ei pidätä kaikkia ravinteita. An tt i Le in on en / Su om en m et sä ke sk us Turpeen ja kivennäismaan raja näkyy selvästi Lapissa sijaitsevaan ohutturpeiseen suometsään kaivetussa ojassa. H an nu H ök kä / Lu ke Kunnostusojituksiin voi ainakin toistaiseksi saada kemeratukea. Edellytyksenä on, että puuston kasvu on selvästi elpynyt ojituksen jälkeen ja että vuotuinen kasvu on toimenpiteen jälkeen vähintään 1,5 kuutiometriä hehtaarilla. Lisäksi kasvupaikan tulee eteläisessä ja keskisessä Suomessa vastata vähintään kuivaa kangasta ja pohjoisessa Suomessa kuivahkoa kangasta. Tukea voi hakea vähintään kahden hehtaarin kokoisille yhtenäisille alueille, mutta uudistuskypsiin suometsiin sitä ei saa. Tuen myöntää Suomen metsäkeskus. Nykyisen kemeralain piti alun perin päättyä tämän vuoden lopussa, mutta näillä näkymin se on voimassa ensi vuoden loppuun. Tällä hetkellä Metsäkeskus pystyy kuitenkin tekemään rahoituspäätöksiä vain tämän vuoden loppuun saakka. Tänä vuonna myönnettyjä tukia voidaan maksaa vuoteen 2023 saakka. Tukea voi hakea myös suometsien yhteishankkeiden suunnitteluun. Suunnittelutyölle Metsäkeskus myöntää toteutusaikaa tämän vuoden syyskuun loppuun. Tukea tarjolla sen jälkeen syntynyt tiivis sammalkerros, taimettuvat huonosti.” Tällaisilla kohteilla avohakkuu ja metsänviljely on usein ainoa vaihtoehto. Onnistuneen metsänuudistamisen edellytys on silloin kunnossa oleva ojaverkosto. Jos ojat ovat tukossa, nostaa haihduttavan puuston poisto vedenpinnan liian korkealle. Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen esteenä voi myös olla kuusia ja mäntyjä lahottava juurikääpä, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes. Juurikäävän vaivaamat alueet tulee hänen mukaansa uudistaa viljelemällä. Lannoitus ensin Ojitetuissa nuorissa rämemänniköissä kunnostusojitusta tarvitaan, jos ojat ovat menneet tukkoon. Siellä puuston haihdunta ei vielä riitä pitämään vedenpintaa riittävän alhaalla. Hökän mukaan kunnostusojitusta tarvitaan, jos vedenpinta on kasvukauden aikana alle 30–40 senttimetrin syvyydessä. Ennen kuin nuorta suometsää lähtee kunnostusojittamaan, tulee Hökän mukaan varmistaa, että puilla on riittävästi ravinteita. ”Jos ravinnetalous ei ole kunnossa, kunnostusojitus ei lisää puuston kasvua.” Ravinnepuutokset näkyvät puustossa latvanvaihtoina, harsuuntumisena ja neulasten kellastumisena. Ravinnepuutokset ovat suometsissä yleisiä, joten lannoitus on usein paikallaan ennen kunnostusojitusta. Lannoitteena suometsissä käytetään tuhkalannoitetta. Lannoitus tulisi Remeksen mukaan tehdä ennen kunnostusojitusta, sillä silloin ojiin joutunut lannoite lähtee kaivun yhteydessä pois. Muuten riskinä on, että lannoite kulkeutuu ojista vesistöihin. keen täytynyt syntyä riittävän tiheä ja vähintään viisimetrinen puusto. Vuotuisen puuntuotoksen on oltava vähintään 1,5 kuutiometriä hehtaarilla. Puuston on täytynyt kasvaa ojituksen jälkeen 20 vuodessa vähintään 30 kuutiometriä hehtaarilla ja 30 vuodessa 45 kuutiometriä hehtaarilla. Puista valtaosan tulee olla uudistushakkuun yhteydessä tukkipuun mitoissa. Kerran kiertoajassa Remeksen mukaan nyrkkisääntö on, että kunnostusojitus tehdään kerran kiertoajan kuluessa. Kustannusten ja puustovaurioiden vähentämiseksi se kannattaa ajoittaa hakkuiden yhteyteen. Kunnostusojitukset kannattaa tehdä yhteishankkeina, sillä suometsät ulottuvat usein monen maanomistajan maille. Kunnostusojituksia tekevät esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt, metsäpalveluyrittäjät ja Otso Metsäpalvelut. Kunnostusojitukset tulee tehdä kesällä tai alkusyksystä, jolloin veden virtaus on pienimmillään. Liikkeellä kannattaa kuitenkin olla ajoissa, sillä kunnostusojituksesta tulee ilmoittaa paikalliseen ely-keskukseen 60 vuorokautta ennen töiden alkamista. Hökän mukaan ojia ei tulisi kaivaa turvekerrosta syvemmälle. Ohutturpeisilla kohteilla ojien tulisi olla korkeintaan puolen metrin syvyisiä, paksuturpeisilla korkeintaan 90 senttimetrin syvyisiä. ”Mitä enemmän pohjamaata kaivetaan, sitä suurempi vesistökuormitus on”, hän sanoo. Vesistövaikutuksia hillitään muun muassa pintavalutuskenttien, putkipatojen ja lietekuoppien avulla. Hökän mukaan mikään nykyisistä vesiensuojelutoimenpiteistä ei kuitenkaan ole kovin hyvä. ”Tehokkain vesiensuojelutoimenpide on huolehtia siitä, ettei ojia kaiveta tarpeettomasti.” Kannattavuus vaihtelee Eniten kunnostusojitettavaa on Remeksen mukaan siellä, missä soita on ojitettu eniten eli Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Se, miten kannattavaa kunnostusojitus on taloudellisesti, riippuu lämpösummasta, kasvupaikasta, maantieteellisestä sijainnista ja puuston määrästä. ”Kunnostusojitus lisää puuston vuotuista kasvua keskimäärin 0,5–1,5 kuutiometriä hehtaarilla. Rehevillä mailla enemmän kuin karuilla ja etelässä enemmän kuin pohjoisessa.” Metsänhoidon suositukset asettavat kunnostusojituksen kannattavuudelle neljä ehtoa: Kohteelle on ojituksen jäl
VALTTERI SKYTTÄ M etsäkonevalmistaja Ponsse juhlii tänä vuonna 50-vuotista historiaansa. Yhtiö käy metsäkonemarkkinoilla kovaa kilpaa tavaralajimenetelmään perustuvan puunkorjuun herruudesta John Deeren ja Komatsun kanssa. Tunnetuin konevalmistajista on kuitenkin Ponsse – yritys, jonka nimi on peräisin Vieremän kylällä aikanaan kulkeneelta sekarotuiselta koiralta. Ponsse on muun muassa valittu kahtena viime vuotena Suomen maineikkaimmaksi yritykseksi. Näyttävien ja tehokkaiden koneiden lisäksi oma osansa kuuluisuudessa on yrityksen tarinalla ja Ponssen edesmenneellä perustajalla Einari Vidgrénillä. Mercedes-Benzin moottoreita käyttävän savolaisen metsäkonevalmistajan itseluottamusta kuvannee se, että omia koneita on kutsuttu ”metsien mersuiksi”. Tällä aukeamalla esitellään Ponssen historian merkkipaaluja. Ensimmäinen tehdasvalmisteinen kuormatraktori Paz 1 4 Ponssen historia alkoi vuonna 1969, kun vieremäläinen metsuri ja metsäkoneyrittäjä Einari Vidgrén rakensi puunkuljetuskoneen omaan tarpeeseensa. Myöhemmin metsästä alkoi Vidgrénin mukaan tihkuja tietoa, että Ponsseksi nimetty kone oli ”eniten ajanut ja vähiten remonttia”. Vuonna 1970 Vidgrén ryhtyikin valmistamaan ajokoneita myös muiden käyttöön. 1970-luvun ajan Ponsse kokosi kuormaeli metsätraktoreita eli ajokoneita puutavarayhtiöille ja yksityisille metsäkoneurakoitsijoille pääasiassa Itä-Suomeen. Ponsse S15 -ajokone 2 Ponssen kasvu todelliseksi metsäkonevalmistajaksi tapahtui 1980-luvun alussa. Vastauksena moitteeseen, että ”raskaat metsäkoneet särkevät metän”, syntyi keveä, osin alumiinista valmistettu ajokone S15. Aiempaa kevyempi kone pystyi hakemaan puita pehmeiltä mailta, mutta sen vetoteho oli silti isompien koneiden luokkaa. Koneellisen puunkorjuun yleistyminen kasvatti myös Ponssen koneiden menekkiä. Hakkuulaite 3 Vuosina 1986–87 Ponsse aloitti ajokoneiden lisäksi myös kevyiden hakkuukoneiden valmistuksen. Koneiden lisäksi piti kehittää myös hakkuulaitetta, nosturia, koneen ohjauslaitteita ja puun automaattista mittausta. Ohjausja mittalaitteet 5 Metsäkoneiden tietojärjestelmien kehitys kiihtyi 1980-luvun lopulta alkaen. Nosturia ja kouraa pitää pystyä ohjailemaan puiden seassa lähes millintarkasti. Metsäkone ei ole vain puunkaatolaite, vaan myös suuret määrät metsätietoa keräävä ja käsittelevä tietokone. Kansainvälisille markkinoille 6 1990-luvulla Ponsse perusti ensimmäisen tytäryhtiönsä ulkomaille, Ruotsiin. Yhtiö kirjautui pörssiin jääkiekon maailmamestaruusvuonna 1995. Maailmanvalloitus jatkui muun muassa Ergo-hakkuukonemallin vetämänä. 1990-luvulla ilmestyivät myös ensimmäiset koneet, joissa oli pyöriä kuuden sijaan kahdeksan. Scorpion – muotoilupalkittu kone kuljettajalle 7 1990-luvun ja 2000-luvun alun kansainvälistymisen jälkeen yhtiöön iski vuonna 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi. Vuonna 2010 kuoli Ponssen perustaja Einari Vidgrén. Menetyksiä seurasi kuitenkin menestys. Mielikuva nyky-Ponssesta tiivistyy yhtiön vuonna 2013 julkaistuun hittituotteeseen: Scorpion-hakkuukoneeseen. Metsien Mersu 50 vuotta Pohjoissavolainen perheyritys Ponsse on puolessa vuosisadassa onnistunut tekemään itsestään metsäkonealan kasvot. Tavaralaji meneTelmä ? ? Puu voidaan korjata metsästä joko kokonaisena runkona tai valmiiksi osiin pätkittynä. Pätkintää kutsutaan tavaralajimenetelmäksi. ? ? Suomessa puut korjataan pääasiassa kyseiseen tyyliin. Myös Ponssen koneet ovat tavaralajityylin metsäkoneita. ? ? Menetelmää pidetään Pohjoismaisena puunkorjuumallina. Puiden kokorunkokorjuu on ollut valtamenetelmä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa. ? ? Tavaralajimenetelmässä puut korjataan metsästä kahdella koneella: harvesterilla eli motolla eli hakkuukoneella ja kuormatraktorilla eli ajokoneella. Fakta Vieremä 16 27.2.2020 / METSÄSTÄ
17 metsästä / 27.2.2020 Lu st o / M et sä ha lli tu ks en ke hi tt äm is ja os to n ko ko el m a Lu st o / La ur i H em m in ko ko el m a / La ur i H em m i Lu st o / M et sä te ho n ko ko el m a / Ja rm o Li nd ro os Lu st o / M et sä ha lli tu ks en ke hi tt äm is ja os to n ko ko el m a / Te uv o Ku m pa re 1. Einari Vidgrén seuraamassa Ponssen valmistaman metsätraktorin toimintaa uittotöiden apuna Sodankylässä vuonna 1975 tai 1978. 2. S15-ajokone Kuopion suunnalla vuonna 1984. 3. Ponssen valmistama hakkuulaite vuonna 1988. Alhaalla katkaisusaha, sitten puunrungon syöttörullat, oksien karsintaterät ja puun pituuden mittarulla. 4. Paz työmaalla 1970-luvulla. 5. Konekuskin työskentelyoloja ja laitteistoja Ponsse HS15 -koneen ohjaamossa vuonna 1988. 6. Ponssen hakkuukone antamassa työnäytettä Metko-näyttelyssä Jämsänkoskella vuonna 1995. 7. Scorpion on 2010-luvun menestysmalli. Lu st o / M et sä te ho n ko ko el m a / La ss e Sä te ri Lu st o / M et sä ha lli tu ks en ke hi tt äm is ja os to n ko ko el m a / Te uv o Ku m pa re Palkitussa koneessa yhdistyvät puunkorjuun tehokkuus ja tuottavuus, koneenkuljettajan työskentelymukavuus ja moderni muotoilu. Tunnistettava muoto on tehty kaiken lisäksi aiempaa halvemmalla. Suomessa Scorpion on ollut viime vuosien myydyin hakkuukonemalli. Ponssen metsäkoneet valmistetaan yhä Vieremällä. Vaikka tehtaalta toimitetaan maailmalle noin tuhat uutta metsäkonetta vuodessa, metsäkonevalmistajan ydinliiketoimintaan kuuluvat myös metsissä jo möyrivien koneiden huolto ja varaosat. Tulevaisuus Mikä on metsäkoneiden seuraava kehitysloikka? Tuleeko koneista vähäpäästöisiä hybridejä (esim. Logset) vai keskitytäänkö kehityksessä mittareihin ja antureihin niin, että hakkuulaite näkee jatkossa myös puun sisälle? Kuuluvatko ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vähäiset korjuuvauriot ja kantavuus tulevaisuuden menestyskoneen ominaisuuksiin? Entä milloin kuskit käyvät tarpeettomiksi ja koneet kaatavat puita itsekseen? Lähteenä Ponssen sivuillaan ja julkaisuissaan esittämä historia, Ponsse 50 vuotta -historiavideo ja tietokirjailija Arttu Käyhkö. 1 2 3 4 5 6 7 Sa m i H el en iu s
18 27.2.2020 / metsästä metsänomistaja Karstula MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat K aksikymmentä vuotta toimistossa muun muassa Tieto Oy:llä sihteerin hommissa riitti jyväskyläläiselle Rea Vesterille. Ensin hän kouluttautui lähihoitajaksi, mutta lopulta metsien houkutus voitti. ”Harrastuksesta on tullut minulle uusi ammatti”, hän sanoo. Metsänomistus on Vesterille suhteellisen tuore asia. Hän osti ensimmäisen metsäpalstansa Karstulasta vuonna 2016 ja toisen 2017. Innoituksen hän sai nykyiseltä mieheltään, jolla oli entuudestaan metsiä Pohjois-Suomessa. ”Halusin sijoittaa tasaista tuottoa antaviin metsiin vahvistaakseni vanhuuden turvaani. Ajattelepa jotain rahastoja: ei tarvita muuta kuin että trumppi sanoo jotain äkkiväärää, niin kurssit kääntyvät laskuun.” Ihan helppoa oman metsän hankkiminen ei ollut. ”Asetimme kolme ehtoa ostettaville palstoille. Edellytimme, että tilalla pitää olla taimikoita, jotta pääsemme hoitotöihin, toiseksi puuston pitää olla jakautunut eri kehitysluokkiin, jotta hakattavaakin riittää. Myös hinnan pitää olla hyvin kohtuullinen.” Noilla ehdoilla Keski-Suomesta joutuu hakemaan palstoja pitkään. ”Teimme tarjouksia lukuisista palstoista. Nyt hinnat ovat karanneet, mutta silloin onnistuin ostamaan kaksi soHarrastuksesta kasvoi uusi ammatti Rea Vesteri hyppäsi pois toimistohommista ja päätyi Evolle opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. Rea Vesteri hoitaa Karstulassa sijaitsevia metsiään yhdessä miehensä kanssa. ”Kesäisin saatamme yöpyä maastoautomme takaosassa, kun olemme raivaamassa etäällä olevia palstoja”, Rea Vesteri kertoo.
19 metsästä / 27.2.2020 matti kärkkäinen Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. palstalla Käynnissä oleva ilmastonmuutos lisää ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä mukaan lukien rankkasateet ja toisaalta pitkät kuivuusjaksot. Vanhastaan metsätaloudessa on totuttu siihen, että puuston kasvun kannalta liiallinen vesi johdetaan pois ojituksella. Suomi onkin tilastojen mukaan varsinainen metsäojituksen suurvalta. Suomessa ojitettuja soita on noin 4,7 miljoonaa hehtaaria. Vastaava Ruotsin luku on 1,4 ja Viron 0,5. Venäjällä ojitettuja soita väitetään olevan 3,8 miljoonaa hehtaaria, mutta osassa soita sarkaojat ovat harvassa. Metsäojituksen runsaus perustuu siihen, että jo varhain todettiin liiallisen veden poistaminen tehokkaaksi keinoksi lisätä puuston kasvua. Nykyisin neljäsosa puuston kasvusta on suometsissä. Teollisuuden puuhuollosta kohtalainen osa perustuu jo nykyään suometsiin, ja se osuus on voimakkaassa kasvussa 1960ja 1970-luvun ojitusten antaman puusadon alkaessa kypsyä hakkuukuntoon. Arvion mukaan noin 15 miljoonaa kuutiometriä kestävästä hakkuumäärästä perustuu suometsiin. Mitä pitäisi tehdä, kun ilmastonmuutoksen myötä sateet lisääntyvät ja vuotuisesta sadannasta aiempaa suurempi osa on vettä eikä lunta? Pesusienivertaus on kaivettu esiin tieteen arkistosta. On esitetty, että tulvien estämiseksi luonnontilaisten kaltaisten soiden määrää on lisättävä tukkimalla ojia. Uskomus on, että luonnontilainen suo on kuin pesusieni. Se imee liialliset sateet ja päästää veden vähitellen kuivina jaksoina pohjavalunnan kautta hyödyttämään läheisiä kuivia kankaita. Professori Juhani Päiväsen arvostetussa, Metsäkustannuksen painamassa oppikirjassa Suot ja suometsät (2007) osoitetaan lukuisten mittauksiin perustuvien tutkimusten avulla, että pesusienivertaus olisi kannattanut jättää pölyttymään arkistoihin. Totta on, että luonnontilaisessa turpeessa vettä on tilavuudesta 80–97 prosenttia. Kuitenkin aivan mitätön osa tästä vedestä osallistuu veden vuotuiseen kiertoon. Keväällä lumen sulamisen aikaan vettä purkautuu soilta runsaasti tulvina, ja kuivina jaksoina suon vaikutus pohjavalunnan kautta on vähäinen. Syy on pääasiassa se, että vesi liikkuu turpeessa hyvin hitaasti. Kaltevuuden vähäisyys vaikuttaa myös. Vettä poistuu soilta kesällä pääasiassa haihtumalla. Ojat kannattaa pitää kunnossa ilmaston muuttuessa. Ei riitä, että ojitus on kerran toteutettu: ojasto menettää vähitellen kykynsä poistaa kasvupaikalta liiallisen veden. Jo parinkymmenen vuoden kuluttua ojituksesta ojien kunto kannattaa tarkistaa. Joskus selvitään vähäisillä toimilla kuten poistamalla paikalliset ojien tukkeutumat. Ennemmin tai myöhemmin tarvitaan kuitenkin perusteellisempi kunnostus. Jos sen saa lykätyksi uudistamisvaiheeseen, se alentaa kustannuksia. Rankkasateiden lisääntymisen kannalta on hyvä, että ojien kunnostamiseen voi liittää edullisesti rakenteita, joita käytettiin vähän ojituksen aikana. Laskeutusaltaat ja lietekuopat syntyvät samalla kalustolla kuin ojien perkaus. Myös hyviä paikkoja pintavalutuskentille voi löytyä enemmän kuin ennen. Vastuullisuuden kehittyminen on aina hyvä asia. Ilmasto muuttuu, ojat kuntoon Vuosikymmeniä mataloituneet ojat ja jatkuva sään vaihtelu on huono yhdistelmä. Metsänomistajien puheenjohtajaksi Uuteen ammattiin tähtäävistä opinnoistaan huolimatta Vesteri ei aio palkkatöihin. Itse asiassa hän paljastaa laskevansa miehensä kanssa päiviä osa-aikaiselle varhaiseläkkeelle pääsyyn. Sitten voi omistautua omien metsien hoitamiseen ja automatkailuun suosikkimaassa Norjassa. ”Vähän yli 1 700 päivää”, hän hymyilee. Neuvontapalveluita tarjoavaa pienyrittäjyyttä hän silti on miettinyt. Taustalla ovat omat kokemukset ajalta, jolloin metsäala oli uutta ja terminologia outoa. Silloin aloitteleva naismetsänomistaja ei kaikilta metsäammattilaisilta kovinkaan ymmärtäväistä palvelua saanut. ”Luulen, että naismetsänomistajille suunnatuilla metsäpalveluilla olisi kysyntää.” Toistaiseksi Vesteri saa siirtää suunnitelmansa taka-alalle. Opintokiireet lohkaisevat osansa, ja lisäksi hänet valittiin juuri äsken Jyväskylän seudun metsänomistajien puheenjohtajaksi. ”Se on viime ajat teettänyt välillä melkein kokopäiväisesti töitä.” Alun perin kaupunkilaismetsänomistajille tarkoitettu yhdistys tarjoaa samanhenkistä seuraa ja toimintaa kaikille metsänomistajille. Yhdistys tunnetaan aktiivisena toimijana, joka on kerännyt toimintaansa säännöllisesti kymmeniä innokkaita osallistujia. Tähän Vesteri toivoo jatkuvuutta. ”Haluan, että Jyväskylän Seudun Metsänomistajat on jatkossakin metsäalan toimijoita kiinnostava yhteistyökumppani. Meillä on noin 200 jäsentä, ja heidän omistuksessaan on runsaasti kuutioita”, Vesteri vihjaa. pivaa metsätilaa.” Vesteri kertoo, että he etsivät tietoisesti hoitamattomia ja tiettömiä palstoja. ”Se näkyy metsän hinnassa, eikä työn määrä pelota meitä.” ”Olemme rakennuttaneet metsiimme penkkateitä. Sellainen ei maksa kuin muutaman euron metriltä. Uudemmalla palstallamme pitää vielä kunnostaa ojia. Olen osana opintojani tehnyt harjoitustyönä valuma-alueanalyysia ojitettavalta alueelta.” ”Pitää luottaa, että osaa Vesteri hoitaa miehensä kanssa innokkaasti metsiään, vaikka ensimmäiset metsätöistä saadut kokemukset olivatkin kaikkea muuta kuin innostavia. ”Olin nuorena isäni kanssa vesuroimassa, Päivät venyivät pitkiksi, ja käteni kävivät niin voimattomiksi, etten meinannut saada polkupyörän tangosta otetta. Sanoinkin metsätöitä ehdotelleelle miehelleni aluksi, ettei erityisesti innosta.” Lopulta hän kuitenkin tarttui raivaussahaan, rämpi ja kompasteli ensin työmaalla, mutta innostui sitten. ”Meillä on Pudasjärvellä erämaja, ja vietämme vuosittain siellä kuukauden päivät metsiä hoidellen. Kun olemme Karstulassa raivaamassa kesäaikaan, yövymme Land cruiserimme takaosassa. Olisi turha ajaa päivittäin kahden tunnin matkaa Jyväskylään ja aamulla taas takaisin. Ruokaa voi laittaa trangialla keitellen.” Eikä Vesteri ole kavahtanut moottorisahaankaan tarttumista. Tukkileimikot myydään pystykaupalla, mutta harvennukset pariskunta tekee itse. ”En jaksa ihan niin pitkää päivää kuin mieheni, mutta häärin mukana voimieni mukaan.” Äskettäin he ostivat Pudasjärven tiluksilleen vanhan Timberjackin ajokoneen, ja siitä avautui uusi maailma. ”Olen vähä vähältä harjoitellut koneella ajamista, ja se tuntuu innostavalta. Pitää vain luottaa, että osaa.” Vesterin Vinkit ? ? Metsä on kuin porkkanapenkki: se tuottaa, kun hoidat sitä. ? ? Itse raivaamalla säästät pitkän pennin. Siksi kannattaa panostaa omaan työmukavuuteen. Raivatessa on mukava kuunnella radiota tai äänikirjaa. ? ? Pidä iso muovitasku kirjoituspöydän laatikossa metsäverovähennyksiin kelpaavia kuitteja varten. Muista kopioda kuitit, muste haalistuu yllättävän nopeasti. ? ? Uskalla kysyä uudestaan, jos et ymmärrä, mitä metsäneuvoja selitti. Metsänkasvatus ei ole mitään rakettitiedettä. Rea Vesteri valittiin äskettäin Jyväskylän Seudun Metsänomistajien puheenjohtajaksi. Hän haluaa, että yhdistys on jatkossakin kiinnostava yhteistyökumppani erilaisilla metsäalan toimijoille. ”Halusin sijoittaa tasaista tuottoa antaviin metsiin.”
20 27.2.2020 / METSÄSTÄ Huokoinen, suuren ominaispintaalan omaava biohiili sitoo erinomaisesti ravinteita. Se sitoo myös hiiltä itseensä paremmin ja pidempään kuin esimerkiksi metsään jätettävä lahopuu. MARTTI LINNA, teksti ja kuvat K un Markku Suutari ajoi puutarha-alan yrityksensä tuotannon Kymenlaaksossa alas vuonna 2013, hänen oli mietittävä, mitä alkaisi sitten tehdä. Pitkä kokemus kasvintuotannosta sekä metsän omistamisesta oli hyödyksi miehen miettiessä, mihin kaikkeen biohiiltä voisi käyttää. Etelä-Amerikan intiaanit sekoittivat biohiiltä jo ainakin 2 000 vuotta sitten ravinneköyhään maaperään, jotta saivat sen tuottamaan paremmin. Hiiltä tehdään biomassasta pyrolyysieli kuivatislaustekniikalla. Siinä biomassasta kaasutetaan hapettomissa tai vähähappisissa oloissa lämmön avulla kaikki haihtuvat ainesosat talteen. Jäljelle jäävän biohiilen tuotannossa tähdätään tasalaatuiseen, hiilipitoisuudeltaan yli 85-prosenttiseen tuotteeseen. Markku Suutarin vuonna 2014 perustama Carbons Finland Oy jalostaa biohiilestä esimerkiksi erilaisten huleja valumavesien käsittelyyn, viherrakentamiseen sekä lannan kompostoitiin ja luomuviljelyyn sopivia tuotteita. Osa vanhaa, osa uutta asiaa ”Emme perusta omaa biohiilituotantoa, sillä hiiltä on jo hyvin saatavilla”, Suutari kertoo. ”Parin seuraavan vuoden aikana maahan tulee paljon uutta tuotantokapasiteettia. Tiedämme myös hiilen käytöstä paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten.” Hiilen jalostaminen voi olla esimerkiksi sen seulomista karkeisiin, hienoaineksisiin ja erittäin karkeisiin jakeisiin eri käyttötarkoituksia varten. Valmiiseen tuotteeseen voidaan lisätä erilaisia ainesosia, jotta liukoinen fosfori saadaan paremmin kiinni silloin, kun biohiiltä käytetään veden puhdistamiseen. Ojitusalueiden kiintoainesja ravinnehuuhtoutumien sitomiseen biohiili sopii erinomaisesti. ”Kiintoaines on siellä yksi ongelma. Toinen haaste on ravinnepitoisuuksien mataluus”, Suutari sanoo. ”Kolmas haaste on siinä, että suodattimien tuleva huolto pitää olla jo valmiiksi mietittynä. Carbons Finlandin vastaus haasteisiin on hybridi osin uusista, osin jo käytössä olevista ratkaisuista” Tutkimustietoa tulossa ”Ensin tarvitaan lieteallas tai suodatuskenttä hidastamaan veden liikettä. Toisessa vaiheessa valumavesille rakennetaan puuhakesuodatin. Siinä voi olla mukana kymmenen prosenttia biohiiltä. Yleensä ojitusalueilta löytyy riittävästi lehtipuuta hakettamista varten. Näin saadaan typpi pois vedestä.” Kolmanneksi vaiheeksi systeemiin tehdään vaihdettava, biohiileen pohjautuva suodatinyksikkö. Sen perään voidaan rakentaa vielä imeytyskenttä, jonka kasvillisuus ottaa talteen ja hyödyntää loputkin ravinteet. Vaihdettavat suodatinpanokset – eli käytännössä biohiilimurska juuttikangassäkeissä – pystytään hyödyntämään esimerkiksi viherrakentamisessa. Ilmastokin tykkää: tonni biohiiltä sitoo itseensä 3,7 tonnia hiilidioksidia ja varastoi sen maaperään sadoiksi vuosiksi. Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot tutkivat parhaillaan Heinävedellä sijaitsevalla ojitusalueella ratkaisun toimivuutta käytännön oloissa. Tutkija Marjo Palviainen Helsingin yliopistosta kertoo, että ensimmäiset tulokset ovat olleet rohkaisevia. Kenttäkokeiden tuloksia julkaistaan vielä tänä keväänä. Tutkimus on laajenemassa koskemaan myös happamia sulfaattieli alunamaita, joiden valumavedet tuottavat ongelmia erityisesti Pohjanmaalla. Biohiiltä suo-ojiin Markku Suutarilla on ratkaisu metsäojitusalueiden huuhtoutumisongelmiin. ”Hiiltä on jo hyvin saatavilla.” Markku Suutari ja säkillinen sitä itseään. Suutarin mukaan esimerkiksi kemerahankkeina toteutettavissa vesiensuojelutoimissa biohiilen käyttö tarkoittaisi vain pientä lisäkustannusta.
22 27.2.2020 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva 3 M valmistaa kypäriä muun muassa rakentajien ja teollisuuden käyttöön. Metsissä niitä on näkynyt harvemmin, mutta tilanne saattaa muuttua, ja tarjonnan laajeneminen on tietysti aina myönteistä. Muotonsa Secure-Fit-kypärä on saanut kiipeilykypäristä, joiden tunnusmerkki on lierittömyys ja aurinkolipattomuus. Tämä erottaa ne ainakin perinteisistä metsurikypäristä. Tosin verkkovisiirin kiinnitysalustassa on lippa, joten käyttöominaisuudet eivät eroa vastaavista kypäristä. Ensisijaisesti metsätyökäyttöön tehdyistä kypäristä 3M:n kypärä poikkeaa nelipistekiinnityksensä vuoksi. Nelipistekiinnitys tarkoittaa, että kypärässä on leukahihna, joka kiinnittyy sekä kuulonsuojan etuettä takapuolelle. Metsäkäytössä kypäriltä ei edellytetä yksinkertaista, saati nelipistekiinnitettyä leukahihnaa, vaan ne on tarkoitettu esimerkiksi korkeuksissa työskentelyyn – myös arboristien kypärissä on leukahihna. Tällöin kypärä voi suojata myös putoamistilanteissa. Secure-Fit-kypärän leukahihnan saa helposti poistettua tai kiinnitettyä kypärän niskapuolen yli, joten siitä ei ole mitään varsinaista haittaa. Eikä leukahihna hakkuulla erityisesti häirinnyt, mutta aika pian sen käyttö jäi, kun ensimmäinen uteliaisuus oli voitettu. Hyvää? Kypärän Peltor X4P5-kuulonsuojat alentavat äänenvoimakkuutta 32 desibeliä. Se tarkoittaa merkittävästi tehokkaampaa kuulonsuojausta kuin useimmissa metsurikäyttöön tarkoitetuissa kypärissä. Sen huomaa hakkuulla: sahan käyntiääni jäi etäiseksi. Tästä iso plussa. Toinen hyväntuntuinen ratkaisu oli visiirin luja kiinnitys. Visiiri ei hevin irtoa, vaikka kypärää käsiteltäisiin esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä vähän ronskimmin. Tältä osin se päihittää ainakin Husqvarnan Techical-kypärät. Kolmas hyvä juttu, tosin ei mitenkään ainutkertainen, on kypärän sisämitan säätö. Niskassa oleva säätöpyörä tekee asian todella helpoksi, mutta kuten todettua, samalaisia ratkaisuita on muillakin valmistajilla. Kypärä kunnon kuulonsuojilla 3M:n kypäräpaketin paras anti löytyy korvien päältä. 3M Secure-Fit -kypäräpaketti ? ? Säädettävä nelipistekiinnitys ? ? UVicator-indikaattori UV-säteilyn aiheuttaman heikentymisen osoittamiseen ? ? Peltor S4P5 kuulonsuojissa 32 dB äänenvaimennus ? ? Hinta 134,90 euroa (sisältää alv:n) plussat ja miinukset + äänenvaimennus + jämäkkä rakenne – niskasuojuksen puute – sisäkankaan huono kiinnitys 3M Secure-Fit -kypärässä on nelipistekiinnitys eli leukahihna kiinnittyy sekä kuulosuojaimen etuettä takapuolelle. Fakta kokeiltua Huonoa? Kovinkaan katastrofaalisia puutteita ei paljastanut. Otsaa vasten tulevan, kosteutta imevän kankaan kiinnitys vaikutti niin huteralta, että todennäköisesti kangaspala ennemmin tai myöhemmin irtoaa. Toinen moite tulee puuttuvasta niskasuojuksesta. Sellaista ei lisävarusteenakaan näytä olevan tarjolla, mikä metsätöissä on puute. Kallis? Metsäkäyttöön tarkoitettuja peruskypäriä saa paljon halvemmallakin. 3M Securen hinta (134,90 euroa) on sama kuin Husqvarnan Technical-kypärän. Korkean hinnan vastineeksi saa jämäkän rakenteen ja erinomaisen kuulonsuojauksen. Husqvarnan kypärään verrattuna plussaa on parempi äänenvaimennus, miinusta puuttuva niskasuoja. ”Hakkuulla sahan käyntiääni jäi etäiseksi. Siitä iso plussa.”
23 metsästä / 27.2.2020 Sarjassa kerrotaan Metsälehden ilmoituksista vuosien varrella. mainosten kertomaa TIIA PUUKILA "Heinät pois ja taimi valoon. Litralla Gramoxonea ruiskutatte paremmat kasvumahdollisuudet yli 3 000 taimelle" , Berner mainosti Metsälehdessä 16. huhtikuuta vuonna 1970. "Kemiallinen vesantorjunta on varmaa — ja nyt ajankohtaista", vakuutti puolestaan Rikkihappo oy, nykyinen Kemira oyj, Metsälehden mainoksessa 4.6.1970. Kemikaaleja käytettiin 1970-luvulla innokkaasti vesakon torjuntaan. Myös Metsälehdessä vannotettiin, että parhaiten roskapuusto nitistetään kemiallisesti ennen viljelyä. Lehdessä kirjoitettiin vesakoiden lentomyrkytystä puoltavia artikkeleita. Kansan keskuudessa kemiallinen torjunta herätti epäilyksiä. Taimitarhoilla 1970-luku oli kemiallisten torjunta-aineiden kulta-aikaa. Tukkimiehentäitä ja juurinilureita torjuttiin istutustaimista muun muassa Silvanolilla. Mainoksissa taimet kastetaan seokseen paljain käsin. Samaista ainetta ruiskutettiin kuorelliseen puutavaraan ehkäisemään kaarnakuoriaisten aiheuttamaa sinistymistä. Myrkyn markkinointi lopetettiin vuonna 1985 ja tuote korvattiin vaarattomammalla aineella. Vuonna 1980 kemikaalimainosten kirjo Metsälehdessä laajeni myyrien ja hirvien torjunta-aineisiin. Myös uudenlaisia vesakon ja heinän torjunta-aineita tuli markkinoille. Lehdessä neuvottiin edelleen turvautumaan kemikaaleihin lehtipuuvesakon nitistämissä. Kansalaisten vastustuksesta huolimatta vesakoiden lentoruiskutuksia oli vuonna 1980 luvassa liki 10 000 hehtaarille. Ministeriön pöydällä odottivat päätöstään kuntien anomukset, joissa haettiin kieltoa ruiskutuksille yksityisten ja yhtiöiden mailla. Ruiskutusten pelättiin vievän terveyden ohella marjaja sienisadot sekä metsureilta työt. Kemiallisista lentoruiskutuksista vesakontorjunnassa luovuttiin 1980-luvun alkupuolen jälkeen. Lähteenä on käytetty myös Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedonantoa metsätaimitarhojen torjunta-aineiden ympäristövaikutuksista, Vesihallituksen selvitystä 258 sekä haastateltu tutkija Marja Poteria Luonnonvarakeskuksesta. Kemikaaleja joka ongelmaan LIINA KJELLBERG Talousmetsien linnuston huomioon ottamisesta on pian saatavilla entistä ajankohtaisempaa tietoa. Metsäalan toimijat päivittävät parhaillaan metsänomistajille ja metsäammattilaisille suunnattua Metsänkäsittely ja linnusto -opasta. ”Suurempia mullistuksia oppaaseen tuskin on tulossa. Tavoitteena on tarkistaa, että tiedot ovat ajan tasalla”, sanoo päivitystyötä vetävän Metsätehon tutkija Markus Strandström. Oppaassa kerrotaan, miten lintujen elinolosuhteita voi parantaa erilaisten metsänkäsittelyiden yhteydessä. Strandströmin mukaan pääperiaatteet ovat pitkälti ennallaan: esimerkiksi uudistushakkuut suunnataan pesimäaikana mahdollisuuksien mukaan reheviltä kasvupaikoilta karummille ja havupuutaimikoihin suositellaan jätettävän luontaisesti syntyneitä lehtipuita. Lajikohtaiset ohjeet saattavat sen sijaan kaivata enemmän päivitystä. Lintulajien uhanalaisuusluokitukset ovat muuttuneet sen jälkeen, kun opas alun perin julkaistiin. Käytettävyys tärkeää Päivitystyö on Strandströmin mukaan tarkoitus saada valmiiksi kevään aikana. Metsätehon lisäksi päivitykseen osallistuvat muun muassa BirdLife Suomi, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Metsähallitus, Metsäteollisuus ry, MTK, Suomen riistakeskus ja Suomen ympäristökeskus. Metsäteollisuus ry:n kestävän kehityksen päällikön Tiina Vuoriston mukaan tavoitteena on tehdä oppaasta nykyistä helppokäyttöisempi. ”Nykyinen opas löytyy netistä pdf-muodossa. Maastossa ollessa asioita olisi helpompi tarkistaa esimerkiksi nettisivustolta tai etukäteen ladatusta sovelluksesta”, hän sanoo. Ajantasaista tietoa linnuston tarpeista Opasta linnuston ottamisesta huomioon hakkuissa päivitetään parhaillaan. Mullistuksia ei ole luvassa. MIKKO RIIKILÄ Husqvarna on julkistanut kaksi akkukäyttöistä moottorisahaa puiden karsintaan ja pienehköjen puiden kaatamiseen. Päällikahvallinen T540i XP on ensisijaisesti arboristeille tarkoitettu puunhoitosaha, takakahvallinen 540i XP on tehokas yleissaha kaikkiin sahaustöihin. Sahoissa on valmistajan mukaan entistä parempi suorituskyHuskulta uusia akkusahoja ammattilaisille Uuden akkuteknologian ansiosta sahat ovat entistä tehokkaampia, Husqvarnalta kerrotaan. Husqvarna 540i XP tulee myyntiin myöhemmin tänä vuonna. Hintaa akkuineen tulee noin tuhat euroa. ky. Uusi akkuteknologia tuo 30 prosenttia lisää tehoa aiempiin akkukäyttöisiin moottorisahoihin verrattuna. Teholtaan sahojen luvataan vastaavan sylinteritilavuudeltaan 40-kuutiosenttimetrisiä bensasahoja. Sahat varustetaan kapealla 1,1 millimetrin ketju-uraan menevällä X-Cut SP21G -ketjulla ja sitä varten suunnitellulla X-Precision-terälevyllä. Puunhoidon ammattilaisille tarkoitetut sahat ovat IPX4-luokiteltuja, joten niitä voidaan käyttää myös huonossa säässä. ”Husqvarna T540i XP -puunhoitosaha ja takakahvalla varustettu Husqvarna 540i XP täydentävät toisiaan. Voit olla puun latvassa tai maassa, ja käytössäsi on aina mukavasti käsiteltävä, helposti käynnistyvä ja tehokkaasti leikkaava saha”, sanoo Husqvarnan metsäammattilaisille tarkoitetuista tuotteista vastaava johtaja Andreas Rangert. Päällikahvamalli Husqvarna T540i XP tulee kauppoihin helmikuussa. Takakahvalla varustettu 540i XP tulee myyntiin myöhemmin tänä vuonna. Sahojen hinta ilman akkua ja laturia on 749 euroa. Akkuineen hinta kohonnee noin tuhanteen euroon. Husqvarnan 540I XP:n tärkein kilpailija on Stihlin äskettäin esitelty akkumoottorisaha MSA 220. 1980 1980 1970 1970
retkeily HEIKKI HAMUNEN, teksti HARRI MÄENPÄÄ, kuvat M itä yhteistä on korkeuksia tavoittelevalla kiipeilijällä ja tasaisten jäälakeuksien retkiluistelijalla? Kummankin tärkein taito on varustautua retkeen oikealla asenteella, osaamisella ja varusteilla. Palkinnoksi pääsee nauttimaan mykistävästä luonnon syleilystä. Luistelijan parasta herkkua on mustanpuhuva, tuore teräsjää ilman merkkiäkään lumesta. Tällaisella jäällä kiitäessä tunne on innostunut kuin huippuapajille päätyvällä marjastajalla. Tosin siinä missä marjamies kiihkossaan sinkoilee joka suuntaan ja kerää kaiken talteen, luistelija ei malta pysähtyä vaan ahnehtii aina vain enemmän metrejä. Liukkaalla jäällä matkavauhti voi nousta hetkittäin yli 30 kilometriin tunnissa. Hyvissä olosuhteissa, tasalaatuisella ja nopealla jäällä taitetaan yli sadan kilometrin päivämatkoja. Luistelija ei lunta kaipaa Niukan lumen aikaan talven ihmemaa voi löytyä lampien, järvien ja meren jäiltä. Retkiluistelijan tärkein sääntö on, että jäälle ei lähdetä yksin, Lauri Kontkanen (edessä) opastaa. Paksuusmittari sekä jämäkkä retkiluistelusauva ovat yksinkertaiset välineet jään paksuuden tutkimiseen. Osallistujille kertyi kilometrejä yli 94 000. ”Retkiluistimilla liikutaan huoltamattomilla luonnonjäillä. Turvallisuuskysymykset ja jään lukemisen taito ovat aivan oleellisia. Ohjatuilla retkillä pääsee nauttimaan turvallisesti talvisesta luonnosta ja saa maistiaiset hienosta harrastuksesta”, Kontkanen kertoo. muutaman sentin kerrokseksi. Paikka paikoin vauhdin hiipuessa kuitenkin kompuroimme, kun luistin töksähtää jäätyneen lumen karhentamaan jään pintaan. Jäät siirtyneet pohjoiseen Tänä talvena lumipeite on jäänyt maan eteläja keskiosissa olemattomaksi tai hyvin hentoiseksi. Järvien ja lampien jäät ovat kutsuneet siellä, missä pakkasta on ollut tarpeeksi. Pohjois-Karjalassa on luisteltu marraskuusta lähtien. ”Pelkistäen voi sanoa, että edellistalviin verrattuna sopivien luistelujäiden sijainti on siirtynyt 200 kilometriä koilliseen ja pohjoiseen. Viime vuosina on luisteltu aivan eteläisimmässäkin Suomessa, mutta tänä talvena luistelumahdollisuudet ovat olleet pitkälti Lahden pohjoispuolella”, sanoo joensuulainen retkiluistelun harrastaja Lauri Kontkanen. Hän kouluttautuu parhaillaan Suomen retkiluistelijat ry:n kurssilla luisteluretkien vetäjäksi. Viime talvena yhdistyksen retkille osallistuttiin liki 3 800 kertaa. Konkarikin kompuroi Sääennuste lupaa lähipäiville lumipyryä, joka uhkaa päättää talven luistelukauden Joensuun viereisellä Pyhäselällä. Tai sitten kunnon lumitalvea ei tulekaan ja vesisateet sulattavat jäälle kasaantuneen lumen. Silloin kausi pääsee taas jatkumaan. Tavanomaista lämpimämmän sään seurauksena keskitalven jää on nyt normaalia ohuempaa, mutta kantaa hyvin luistelijaa. Sillan alla vesi tosin pulpahtelee jään pinnalle, vaikka jään alla ei vettä paljon olekaan. Muutaman iskun jälkeen painavapäisen jääsauvan piikki solahtaa jääkerroksen läpi. Vauhdinhurman ja avaruuden tunteen lisäksi retkiluistelun suolaa on jään ja luonnon tarkkailu. Jään kuvioiden sekä laadun arvioiminen on paitsi avain turvalliseen liikkumiseen myös kiehtovaa opettelua siitä, kuinka talvinen luonto toimii. Nytkin saamme opetella jäällä liikkumista, tasapainon hallinnasta lähtien. Valitsemme luistelulinjoja jään puhtaimmista kohdista ja välttelemme suikulaisia laikkuja, joissa lumi on korppuuntunut 24 27.2.2020 / PILKKEITÄ
metsän kätköissä SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 27.2.2020 lukijalta Metsälehti Makasiinin 1/2020 teemana oli kannattavuus. Olen eri mieltä monien jutuissa esitettyjen väitteiden kanssa. Metsätalouden kannattavuutta pohdittaessa pitää ensimmäisenä huomioida metsänomistajan tavoitteet. Kestävän taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä pitää metsää olla Etelä-Suomen hyvillä kasvumailla yli sata hehtaaria. Se mahdollistaa tavoitteen mukaisen kehitysluokkarakenteen ja metsien hyvän kasvun, mikä taas antaa jatkuvat kestävät hakkuutulot. Oikea-aikaiset hoitotyöt ja kasvatushakkuut sekä tehokas metsänviljely nostavat kasvun helposti 7–9 kuutioon hehtaarilla, mikä taas mahdollistaa yhtä suuret kestävät hakkuut. Pienillä pinta-aloilla ei voi puhua kannattavuudesta, koska leimikon koko on yksi ratkaiseva tekijä puun hinnoittelussa. Metsänviljely maksaa noin tuhat euroa ja taimikonhoito noin 300–600 euroa hehtaarilta. Luontainen uudistaminen onnistuu kiitettävästi vain karuilla mailla, mutta siitä ei tule merkittävää kustannussäästöä. Usein taimikko on epätasainen, ja aikaa kuluu helposti 3–5 vuotta pidempään kuin viljelyssä. Myös siemenpuille pitää laskea hinta, ne jäävät usein korjaamatta. Karuilla mailla kevyt äestys ja konekylvö on nopein ja tehokkain tapa. Kemeratuet on syytä hyödyntää aina hoitotöissä. Luonnnovarakeskuksen tutkijan Anssi Ahtikosken mukaan metsäteiden rakentaminen ei ole kannattavaa. Omat kokemukseni ovat täysin päinvastaiset. Metsäteiden rakentaminen on nykyisin hyvin halpaa, noin 4?000– 5?000 eurolla saa kilometrin tietä hiekkakankaalle. Kaukana teistä olevia palstoja ei kannata pitää omistuksessa. Tiet kannattaa tehdä vain omille maille (ei aina mahdollista), sillä silloin niiden kunnossapito on hallinnollisesti helpointa. Kustannussäästöt syntyvät lyhentyneinä matkoina ja siitä, ettei tarvitse investoida turhiin vempaimiin. Hyvä metsätieverkosto mahdollistaa sen, että saha nostetaan auton peräkontista ja käydään töihin. Metsänhoitotöiden tekeminen omana työnä ei ole aina kannattavaa. Esimerkiksi käy taimikonhoito, joka palveluyrittäjällä teetettynä maksaa 300–500 euroa hehtaarilta. Kulun saa vähentää verotuksessa, joten omalle työlle ei paljon jää tiliä. Työn johto on tuottavinta omana työnä, se kannattaa aina tehdä itse, jos ammattitaito riittää. Hakkuut kannattaa kilpailuttaa, myydä sitä puutavaralajia jolla on kysynNäkökulmia kannattavuuteen metsäpila Mehiläiset ja kiMalaiset ovat erinomaisia pölyttäjiä, sillä ne keräävät toukilleen ravinnoksi mettä ja siitepölyä. Ampiaiset sitä vastoin ruokkivat toukkansa liharavinnolla. Toki aikuinen ampiainen saattaa hetkeksi istahtaa kukalle siemaistakseen hiukan mettä ennen kuin jatkaa saalistustaan. Siksi ampiaispölytteisiä kukkia on vähän, meillä vain syyläjuuri ja lehtoneidonvaippa. Ne tarvitsevat erikoiset keinot ampiaisten houkutteluun. Kukat tuoksuvat, mutta tuoksu ei ole kukkainen. Tuoksuaineet ovat samoja, joita monet kasvit erittävät lehdistään silloin, kun hyönteistuholaiset järsivät kasvin lehtiä. Silloin tuoksun tarkoitus on houkutella paikalle petoja, jotka söisivät kasvin lehtien nakertajat. Lehtoneidonvaipan kukissa tuoksu houkuttelee ampiaisia, jotka tulevat etsimään hyönteistoukkia omien toukkiensa ravinnoksi. Lehtoneidonvaipan kukat ovat samean punaruskeita, ehkä niitä voisi sanoa lihan värisiksi. Huulen tyvellä on tumma kuoppamainen syvennys, johon erittyy huumaavaa mettä. Huumaavat aineet eivät ehkä ole kämmekän itsensä erittämiä, vaan mesi käy nopeasti alkoholipitoiseksi, syynä hiivat ja bakteerit. Niin ampiaiselle käy kuin laulun kesäleskelle: Päätteeks työn ja vaivan, yhden grogin päätti ottaa, se on ihan totta… Ampiaistyöläinen nauttii tilkan tuoksuvaa nestettä, ja silloin: ”Ne käyttäytyvät kukista poistuessaan kuin perussuomalainen korttelikapakan jättäessään: eteneminen on horjahtelevaa, liikkeet epävarmoja, välillä täytyy hetki levähtää ja ottaa tukeakin.” (Tässä ei ole mitään poliittista – teksti on suora sitaatti kirjastani ”Kämmekät, Suomen orkideat” vuodelta 1987). Ampiainen humaltuu, laiskistuu, toikkaroi vähän, saa kämmekän siitepölymyhkyn otsaansa, yrittää kenties puolihuolimattomasti pyyhkäistä sitä pois, ehkä putoaakin kukasta. Ja kun se siitä sitten toipuu, pörhistäytyy ja nousee siivilleen, se päätyy toiseen kukkaan. Sama toistuu, pesässä olevat toukat unohtuvat, mutta kämmekän siitepöly on päätynyt oikeaan osoitteeseen. Mutta pörrääjien tarkkailu ei onnistu ihan helposti. Lehtoneidonvaippa on melko harvinainen valoisien ja hikevien harjulehtojen kasvi. Vaikka kasvin löytäisikin, Ampiaisen kapakka Lehtoneidon vaipan lihan värisissä kukissa on ampiaiset koukuttavaa nestettä. tarkkailu edellyttää melkoista kärsivällisyyttä: lehtoneidonvaipan kukkiessa heinäkuussa ampiaisia on vielä vähän, ja vaikuttaa siltäkin, että eri kämmekkäyksilöiden kyvyssä koukuttaa ampiaisia olisi eroja. Itse olen nähnyt vain kerran tokkuraisia ampiaisia, vaikka neidonvaippoja olen katsellut kymmeniä kertoja. tää, suunnitella hyvät leimikkokonaisuudet ja muistaa myös energiapuut. Energiapuunkorjuu omalla kalustolla on hyvinkin kannattavaa ja tuottoisaa. Leimikon myynnin ajankohta ratkaisee usein hintatason. Hankintapuita kannattaa tehdä kohteissa, jotka eivät sovellu pystykauppaan. Yleensä ei kannata tehdä tukkia, vain erikoistukeissa ja pylväissä hankintalisä on riittävä. Paksun lumen aikana ei hankintaa kannata tehdä. Hankinnan kannattavuutta edistää hyvä metsätieverkosto. Jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan parhaat kasvavimmat puut ja toivotaan, että jäävä puusto elpyy ja hakkuut voidaan toistaa 15 vuoden päästä. Kaikki on hyvin, ja näin voidaan jatkaa maailman tappiin tukkipuita hakkaamalla. Näin ei ole! Kasvu romahtaa, eikä puita olekaan 15 vuoden päästä hakattaviksi. Jaksollisessa kasvatuksessa olen päässyt kahdeksan kuution vuosittaiseen kasvuun hehtaarilla. Jatkuvassa kasvatuksessa kasvu tippuu tuonne 3–4 motin tuntumaan. Etelä-Karjalassa on täysin mahdollista päästä yli 200 euron nettohehtaarituottoon joka vuosi, jopa selvästi yli. Metsän tuotteita tulee myydä säännöllisesti, ja itse kannattaa tehdä parhaiten tuottavat työt. RISTO LAUKAS Kirjoittaja on metsäyrittäjä ja Lappeenrannan kaupungin eläkkeellä oleva metsätalouspäällikkö.
26 27.2.2020 / PILKKEITÄ Metsälehdessä 1/2020 oli erään metsäveteraanin aiheellista kritiikkiä. Miesja konetyön hakkuumenetelmät ovat täysin päinvastaiset. Mies voi tuumailla valintojaan runkojen selkäpuoleltakin. Kylkiäispuista on helppo napata siististi se huonompi pois. Kaksihaaraisten runkojen poisto on hankintahakkaajalle suoranainen velvollisuus. Ammattimetsuritkin jättivät ne aikanaan pystyyn, jos se suinkin oli mahdollista. Äärimmäisen oksaiset kuusikuiturungot ovat toinen koneharvennuksista hyötynyt puuryhmä. Niiden määrä on huikeassa nousussa mäntykankailla läpi Suomen. Raakaa moottorisahamiestä nekin tottelevat. Ensiharvennusten konekalusto on lähes aina liian jä reää, joten urat ovat aiheettoman leveitä. Nuori metsikkö voi olla kuin kaistalehakkuulla käsitelty. Tuulikaatoja tulee herkästi, mihin toisena osasyynä on jätetyn puuston huojuttaminen konkelopuilla hakkuuvaiheessa. Metsurit syrjäytettiin aiheettoman innokkaasti hakkuutöistä, kun tavoiteltiin täydellistä konekorjuuastetta. Moottorisaha ei kuitenkaan ole iltaruskon työkalu. Tuotekehittelyyn panostetaan, ja maailmanlaajuisesti moottorisahoja myydään valtavia määriä. Se on paljon hakkuukoneen kaatopäätä teknisempi laite, ja taitavalla käyttäjällä on päänupissaan ylivertainen tietokone: omat aivot. Meillä Suomessa ei takavuosina haluttu tehdä järkevää työnjakoa miesja konetyön välillä. Vieläkin sen voisi tehdä, mutta haluja ei ole. Puolihuolimattomalla rääpimiselläkin saadaan harvennusmetsistä riittävä vuosittainen puumäärä kasaan, eikä muulla ole mitään väliä. Luontoäiti yrittää paikata ihmisen möhläyksiä, osittain onnistuenkin. Liian harvoja ja valmiiksi vaurioituneita lahovikaisia hatelikkoja hänkään ei pysty parantamaan. ASKO AHONEN Korkeakoski Konehakkuu ei ole parhaimmillaan ensiharvennuksissa lukijalta Since 1960 60 YEARS # Y OU RLIFETIME M A T C H www.kesla.com JUHLAVUODEN ERIKOISMALLI Keslan 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi upea PATU-punainen, loistavasti varusteltu KESLA 203T + 104 -paketti NYT ERIKOISHINTAAN 22 060 € KESLA 203T + 104. Hinta sis. alv 24 %. Tarkempi sisältö myyjältäsi. Hinta voimassa 1.1.-30.4.2020 välillä tehtyihin uusiin tilauksiin. ETUS I 2240 € Myynti: AGCOSUOMI.FI Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti (uutiskirjettä varten) Hevosurheilu Tunnus 5003409 00003 Vastauslähetys KIRJE Vastaanottaja maksaa postimaksun # Puh. 020 760 5300 Sähköposti: tilaukset@hevosurheilu.fi www.hevosurheilu.fi hevosurheilukauppa.fi Kyllä kiitos! Tilaan: M ET SÄ 2/ 20 Leikkaa tästä ja postita kuponki. Postimaksu on maksettu puolestasi. Jalostuskuvasto 2020 on nyt ilmestynyt! TILAA OMASI hevosurheilukauppa.fi Kuvasto tulvillaan ehtaa suomalaista hevoshistoriaa, hurmaavia tarinoita ihmisistä ja hevosista. Kertomuksia ansiokkaan kasvatusja jalostustyön takaa, mukana muun muassa koko kansan sydämiin juossut Mascate Match ja karjalaisen kuninkaan Tähen Toivomuksen eteenpäin vievät sukujuuret. Muhkeat 148 sivua! TI LA A VE RK OS SA Hevosurheilun jalostuskuvasto 12 € + toimituskulut 4,90 € Minulle saa lähettää sähköpostiin Hevosurheilun ilmaisen uutiskirjeen
27 PILKKEITÄ / 27.2.2020 lukijalta RistiRiitaisia ovat valtakunnan metsäpolitiikan tavoitteet ja käytännön toimet, totesin Lapin metsätalouspäivillä. Meidän vuosien 1950–1990 metsäammattilaisten työn tulosten – metsien kasvun huikean nousun – innoittamana tavoitteeksi on otettu metsien hyödyntäminen kasvavin hakkuin työllisyyden ja taloudellisen kasvun voimistamiseksi. Sellutehtaita ja jopa tolkuttomia veronmaksajien tukirahoilla puuta polttavia lämpövoimaloita on suunnitteilla vähän joka pitäjään. Mutta entä keinot tavoitteisiin? Vuonna 2014 uudistettiin metsälaki. Sen jälkinä silmiin pistävät parhaaseen kasvutuottoon juuri yltäneiden, varttuneiden kasvatusmetsien melkein avohakkuumaiset siemenpuuhakkuut. Ne tietävät metsän kasvun putoamista 8–10 mottia/hehtaari tasolta nollan tuntumaan parin vuosikymmenen ajaksi. Entä ilmastotavoitteet? Metsien kasvuun ilman puhdistajina ja hiilinieluna turvaudutaan tietoisina siitä, että mitä enemmän puukuutioita metsät kasvavat, sitä enemmän ne nielevät hiiltä. Mutta miten metsälakimme sopii ilmastotavoitteisiin? Parhaaseen kasvuun varttuneiden metsien siemenpuuhakkuut ovat täyttä myrkkyä myös ilmastotavoitteille. Metsälailla mahdollistetun metsien jatkuvan Tavoitteet ja toimet eivät kohtaa JUSSI COLLIN Suomen metsäkeskus on käynnistänyt yhteistyökumppaneidensa kanssa mittavan metsäalan sanasto -hankkeen. Siinä tuotetaan tuhansille metsäalan käsitteille termit ja määritelmät, lisäksi havainnollistetaan kaavioilla eri käsitteiden välisiä suhteita. Lopputuloksena syntyy sähköinen metsäsanasto, joka julkaistaan Suomi.fi-verkkosivujen yhteentoimivuusalustalla vielä kuluvan vuoden aikana. Sanasto on avoimesti kaikkien käytettävissä. Sanastosta uskotaan olevan hyötyä esimerkiksi viestinnässä ja alan tietojärjestelmien kehittämisessä. Käsitteiden kirkastamiMetsäalan käsitteille selitykset Metsäsanasto on tarkoitus julkaista verkossa vielä tämän vuoden aikana. kasvatuksen mallit taas ovat valtaosiltaan humpuukia. Jatkuva kasvatus on kyllä käyttökelpoinen hakkuutapa joissakin maasto-/metsäkohteissa edellyttäen erikoisen hyvää ammattitaitoa ja haluakin sellaiseen toteutukseen, mutta yleiskäyttöön ei. Sen tuloksena olisimme Lapin metsienkin osalta jo noin 50 vuoden kuluttua tilanteessa, joka meillä oli vuonna 1950. Jatkuvan kasvatuksen mallihan oli käytössä Lapissa 1800-luvun lopulta aina 1940-luvulle asti. Sen tuloksena Lapin metsien kasvu 1950-luvulla – jolloin minäkin työn metsien parissa aloitin – oli vain puolet siitä mitä nyt. Lapin metsät nielivät siis hiiltä silloin puolta vähemmän kuin metsämme nyt. Luonnon monimuotoisuuden suojelu metsien FSC-sertifioinnein näyttää johtavan yhtä ristiriitaiseen toimintaan. Uusia sertifiointikonsteja oman vallan ja vaikuttamisen lisäämiseksi työstetään kaupunkien kabineteissaja ja opastetuilla metsäretkillä, mukana monet intressipiiri – paitsi metsänomistajat. Vanhan hyvän ajan metsänhoidon mallin – jolla metsien hulppea nykykasvu on saavutettu – uudistusikään varttunut metsä alkaa FSC-kriteerein olla jo vanhan metsän suojelukohde. Näin varsinkin, jos siellä näkyy vielä joku tuulenkaatopuu tai kalliokivikin. Kun metsät on keilattu ja kuvattu niin, että jopa puuyksilöt ikineen ja karvoineen ovat nähtävissä, työstää Tapio Oy HCV-karttoja puukaupan vaara-alueista – uudistuskypsässä iässä olevista metsistä, joiden hakkuita FSC-kriteerein uhkaa puukaupan boikotti. Inarin yhteismetsästä tällaisia alueita on löytynyt muutama tuhat hehtaaria, ja yhteismetsän koko metsätaloustoiminta on täysin jumissa. Näiden HCV-karttojen ja FSC-toimien syytäkö on sitten sekin, että metsänomistaja ei enää uskalla kasvattaa metsää normaaliin uudistamisikään asti, vaan hakkaa kaiken varalta jo keskenkasvuisena. Vahingot ovat valtavat, niin valtakunnan talousja ilmastotavoitteille kuin FSC:n suojelutavoitteille. VEIKKO VUONTISJÄRVI metsäalan seniori tietokirjailija Sanastotyön perustana on taannoinen Suomalaisvenäläinen metsäsanakirja. nen hyödyttää myös metsänomistajia. ”Metsäalan termeistä esimerkiksi varhaishoitoa, raivausta, perkausta, taimikon hoitoa, nuoren metsän hoitoa ja pienpuun korjuuta käytetään metsäalalla kirjavasti. Varsinkin aloitteleville metsänomistajille metsätermistö aiheuttaa usein ihmetystä ja hämminkiä”, sanoo metsänomistajapalveluiden asiantuntija Kaisa Laitinen Suomen metsäkeskuksesta. Lähtökohtana suomalais-venäläinen metsäsanakirja Sanastotyölle antaa pohjaa Helsingin yliopistossa koostettu, Suomalais-venäläinen metsäsanakirja, jonka käytöstä Metsäkeskus ja Helsingin yliopisto solmivat vuoden alussa yhteistyösopimuksen. Metsäsanakirjassa on noin 5 000 keskeistä metsäalan käsitettä 31 aihealueelta. Hankkeessa ovat Metsäkeskuksen lisäksi mukana Helsingin yliopiston Suomalais-venäläisen metsäsanakirjan koostanut tutkijaryhmä, Tapio Oy:n metsänhoitosuositusten digitalisointihanke sekä Digija väestötietovirasto. JUSSI COLLIN Visakoivu halutaan tuoda takaisin suomalaiseen suunnitteluun ja muotoiluun. Mielenkiintoa puulajia kohtaan heräteltiin Visan uusi tuleminen -hankkeessa viime syksynä: tavoitteena on ollut tuoda esiin visan kauneus sekä sen mahdollisuudet esimerkiksi nykypäivän kalusteissa, sisutusesineissä ja koruissa. Hankkeessa tuotettiin muun muassa video ja verkkojulkaisu, jossa esitellään uudenlaisia visakoivutuotteita ja valotetaan visakoivun taustaa. Projektipäällikkö Jukka Selinin mukaan kyse on ainutlaatuisesta yhden puumateriaalin ympärille tehdystä brändityöstä. Tarkoitus on ollut vaikuttaa visan synnyttämiin mielikuviin ja toisaalta inspiroida. ”Valitettavasti mielikuva visakoivusta on jäänyt liian vahvasti menneisiin käyttötapoihin, johon kuului myös vahva kellastuva lakkaus. Ilman uudenlaisen mielikuvan synnyttämistä, visakoivu ei herätä nuoren polven suunnittelijoiden ja muotoilijoiden kiinnostusta hyödyntää sitä uusien tuotteiden luomisessa”, kertoo hankkeessa mukana ollut Ladecin liiketoimintakehittäjä Mikko Kyle. Hankkeen taustalla olivat Lahden seudun kehitys Ladec Oy, Pro Puu ry ja Visaseura ry, joka hallinnoi jatkossa curlybirch.com-verkkojulkaisua. Mielikuva visakoivusta uusiksi Tuore verkkojulkaisu esittelee nykypäivän visakoivutuotteita. Jalostetuilla siemenillä LISÄÄ KASVUA • PAREMPAA LAATUA • ENEMMÄN TULOJA Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Pyydä tarjous: siemenkeskus@tapio.fi tai p. 0294 32 6000 Kylvä hyvää! T U T U S T U : W W W . T A P I O . F I / M E T S A P U I D E N S I E M E N E T
28 27.2.2020 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Tule mukaan aktiiviseen metsäosaajien tiimiimme! LEHTORI Metsätalous Työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva, alkaen 1.4.2020. Tampereen ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto muodostavat ainutlaatuisen korkeakouluyhteisön, jossa kohtaavat tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan huippuosaajat. Ammattikorkeakouluna vastaamme työelämän tarpeisiin kouluttamalla asiantuntijoita ja panostamalla vaikuttavaan tutkimus-, kehittämisja innovaatiotoimintaan. Katso tarkemmat tiedot: tamk.fi/avoimettyopaikat Hae tehtävää viimeistään 1.3.2020 METSÄPALSTAT, Kitee, Kesälahti 13,3 ha. Kohteet sijaitsevat kolmessa eri palstassa, metsämaa reheväpohjaista, pääosin varttunutta kasvatusmetsää, puuston kokonaismäärä on n. 1.300 m 3 . Hintanäkemys 52.000 €. METSÄKIINTEISTÖ/OK-TONTTI, Kitee, Kesälahti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka kauniilla etelärinteellä, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 e SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1 840 m 3 . Kiinteistöllä on 3 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajanasunnoille, rakennusoikeus 130 krsm²/rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 87 000 €. TARJOUKSET kohteista os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hyvinkää 50 ha. Huikea metsätilakokonaisuus vain reilun 5 km:n päässä keskustasta. Puustoa 15.2.2018 päivättyjen arvioiden mukaan n. 9564 m 3 + 2 v. kasvu. Runsaasti hakkuumahdollisuuksia, vaikka osalla aluetta metsänkäytön rajoituksia. Lisätietoa välittäjältä. Tilalla vanha torppa pihapiireineen (sähköliittymä siirtyy uudelle omistajalle). Torppa vuokrattu 31.5.2020 asti. Torppa tarjoaa tukikohdan metsäisiin harrastuksiin. Hyvinkään kaupungilta saadun tiedun mukaan yleiskaavan mukaisia laskennallisia rakennuspaikkoja on 10 kpl (13:140 5 kpl ja 13:420 5 kpl). Hp. 490.000 €/tarjous viim. 22.3.2020. YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Ylijäämä vuodelta 2019 maksetaan myyjälle. Hp. 142.000 € / tarjous viim. 22.3.2020 MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Kosola 8,2 ha. Hyvässä kasvuvaiheessa olevista nuorista metsistä koostuva pieni metsäpalsta. Määräalana myytävä kohde rajautuu Kosolantiehen. Puusto koostuu 20–30 vuoden ikäisistä mänty-/ja koivuvaltaisista kuvioista, joissa on lähivuosina ensiharvennushakkuita tarjolla. Kokonaispuusto on noin 500 m 3 kuitupuuta. Kosolantien varressa on n. 0,3 ha uudistusrästi. Kaava sallii asuinpientalojen rakentamisen (AT). Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 19.000 €. METSÄPALSTA, Rantasalmi, Parkumäki Määräalana myytävä metsäpalsta. Metsämaan pinta-ala on noin 38 ha, jonka lisäksi kauppaan kuuluu vuokrattuna olevaa EU-tukikelpoista peltoa noin 9 ha. Metsämaan pinta-alasta noin 24 % on varttuneita T2-taimikoita ja noin 39 % on nuoria kasvatusmetsiä. Ainespuun määrän arvioidaan olevan noin 1950 m 3 , josta tukkipuuta on noin 330 m 3 . Kasvupaikat ovat reheviä lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden kangasmaita. Metsikkökuviot ovat pääosin kesäkorjuukelpoisia. Kasvatusmetsissä on runsaasti harvennushakkuutarpeita tulevalla 10-vuotisperiodilla. Hyvin saavutettavissa oleva metsäpalsta, jossa hoitotöitä ja rehevien kasvupohjien metsiköitä harvennettavaksi lähivuosina. Myydään tarjouskaupalla, lähtöhinta 108.000 €. TONTTI, Savonlinna, Saukonsaari 3,66 ha. Kohde muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kiinteistöstä, joista yhdellä kiinteistöllä RN: 14:16 on rantarakennusoikeutta 150 k-m 2 . Ranta loivasti syvenevää hiekkarantaa. Tieyhteys rantaan erinomainen. Rantapuusto järeähköä männikköä, kauempana hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa. Tontin rakennettavuus mainio. Saimaan Pihlajaveden rantaviivaa on n. 100 m, ilmansuunta länteen. Koko paketti nyt nopeimmalle sopuhintaan! Hp. 50.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa SODANKYLÄ Metsänhoitoyhdistys Sodankylä ry hakee luotettavaa, yhteistyökykyistä sekä itsenäiseen ja asiakaslähtöiseen työhön kykenevää METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviin kuuluvat alueneuvojan toimihenkilötehtävät. Edellytämme hakijalta tehtävään sopivaa metsäalan koulutusta. Arvostamme oma-aloitteisuutta ja markkinointihenkisyyttä sekä sitoutumista paikkakunnalle. Työ alkaa sopimuksen mukaan ja se on toistaiseksi voimassa oleva. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset liitteineen 6.3.2020 mennessä sähköpostitse osoitteeseen juha.ukkola@mhy.fi Lisätietoja toiminnanjohtaja Juha Ukkola 040-1399390 ja hallituksen pj. Hannu Jänkälä 040-721 6860. www.mhy.fi/sodankyla Metsänomistajat MHY Sodankylä 2 x 85_92mm 20.2.2020 10.23 Sivu 1 Kemijärven yhteismetsä Kemijärven yhteismetsä toimii Kemijärven kunnan alueella. Yhteismetsä on perustettu 1935. Kokonaispinta-ala n: 44000ha. Osuustiloja on 2247kpl, osakkaita 1965kpl. Toimintamme perusta on metsätalous, muu toiminta koostuu metsästyksestä maa-ainesten myynnistä ja mökkitonttien vuokrauksesta sekä niiden myynnistä . Haemme palvelukseen TOIMINNANJOHTAJAA toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, työsuhteessa noudatetaan YT-METO työehtosopimusta. Sinulla on metsäalan koulutus ja vähintään muutaman vuoden työkokemus. Eduksi luetaan yhteismetsän toimintaympäristön ja sidosryhmien tuntemus. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja ansioluettelo palkkatoiveineen 27.3.2020 mennessä osoitteeseen www.kemijarvenyhteismetsa.fi otsikolla toiminnanjohtaja. Lisätietoja tehtävästä antaa Puheenjohtaja Antti Kerkelä 0405330457, 0400395056. Varapuheenjohtaja Sulevi Junttila 0400372527. Kemijärven yhteismetsä 2x100_92 mm 21.2.2020 11.15 Sivu 1 METSÄPALSTAT, Kitee, Kesälahti 13,3 ha. Kohteet sijaitsevat kolmessa eri palstassa, metsämaa reheväpohjaista, pääosin varttunutta kasvatusmetsää, puuston kokonaismäärä on n. 1.300 m 3 . Hintanäkemys 52.000 €. METSÄKIINTEISTÖ/OK-TONTTI, Kitee, Kesälahti Pyhäjärven rannalla, n. 4 km:n päässä Kesälahden taajamassa. Kohde on mäntyvaltaista kangasmetsää, puuston määrä on n. 550 m 3 . Kiinteistöllä on 1 rantarakennuspaikka, kaavamerkinnällä AO (erillispientalojen alue), kokonaisrakennusoikeus 500 k-m 2 , rakennuspaikka kauniilla etelärinteellä, omaa rantaviivaa on n. 170 m. Hp. 85.000 e SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1 840 m 3 . Kiinteistöllä on 3 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajanasunnoille, rakennusoikeus 130 krsm²/rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 87 000 €. TARJOUKSET kohteista os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hyvinkää 50 ha. Huikea metsätilakokonaisuus vain reilun 5 km:n päässä keskustasta. Puustoa 15.2.2018 päivättyjen arvioiden mukaan n. 9564 m 3 + 2 v. kasvu. Runsaasti hakkuumahdollisuuksia, vaikka osalla aluetta metsänkäytön rajoituksia. Lisätietoa välittäjältä. Tilalla vanha torppa pihapiireineen (sähköliittymä siirtyy uudelle omistajalle). Torppa vuokrattu 31.5.2020 asti. Torppa tarjoaa tukikohdan metsäisiin harrastuksiin. Hyvinkään kaupungilta saadun tiedun mukaan yleiskaavan mukaisia laskennallisia rakennuspaikkoja on 10 kpl (13:140 5 kpl ja 13:420 5 kpl). Hp. 490.000 €/tarjous viim. 22.3.2020. YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Ylijäämä vuodelta 2019 maksetaan myyjälle. Hp. 142.000 € / tarjous viim. 22.3.2020 MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Kosola 8,2 ha. Hyvässä kasvuvaiheessa olevista nuorista metsistä koostuva pieni metsäpalsta. Määräalana myytävä kohde rajautuu Kosolantiehen. Puusto koostuu 20–30 vuoden ikäisistä mänty-/ja koivuvaltaisista kuvioista, joissa on lähivuosina ensiharvennushakkuita tarjolla. Kokonaispuusto on noin 500 m 3 kuitupuuta. Kosolantien varressa on n. 0,3 ha uudistusrästi. Kaava sallii asuinpientalojen rakentamisen (AT). Myydään Tarjouskaupalla, lähtöhinta 19.000 €. METSÄPALSTA, Rantasalmi, Parkumäki Määräalana myytävä metsäpalsta. Metsämaan pinta-ala on noin 38 ha, jonka lisäksi kauppaan kuuluu vuokrattuna olevaa EU-tukikelpoista peltoa noin 9 ha. Metsämaan pinta-alasta noin 24 % on varttuneita T2-taimikoita ja noin 39 % on nuoria kasvatusmetsiä. Ainespuun määrän arvioidaan olevan noin 1950 m 3 , josta tukkipuuta on noin 330 m 3 . Kasvupaikat ovat reheviä lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden kangasmaita. Metsikkökuviot ovat pääosin kesäkorjuukelpoisia. Kasvatusmetsissä on runsaasti harvennushakkuutarpeita tulevalla 10-vuotisperiodilla. Hyvin saavutettavissa oleva metsäpalsta, jossa hoitotöitä ja rehevien kasvupohjien metsiköitä harvennettavaksi lähivuosina. Myydään tarjouskaupalla, lähtöhinta 108.000 €. TONTTI, Savonlinna, Saukonsaari 3,66 ha. Kohde muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä kiinteistöstä, joista yhdellä kiinteistöllä RN: 14:16 on rantarakennusoikeutta 150 k-m 2 . Ranta loivasti syvenevää hiekkarantaa. Tieyhteys rantaan erinomainen. Rantapuusto järeähköä männikköä, kauempana hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa. Tontin rakennettavuus mainio. Saimaan Pihlajaveden rantaviivaa on n. 100 m, ilmansuunta länteen. Koko paketti nyt nopeimmalle sopuhintaan! Hp. 50.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
29 PILKKEITÄ / 27.2.2020 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsälehti Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi tOiMitUs Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Uikoasu Anna Back (vuorotteluvapaalla) Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 AsiAKAsPAlVelU klo 9–15 tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MArKKinOinti Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MeDiAMYYnti Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 88. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 148 000 (KMT/18) Painopaikka Punamusta,Joensuu verokysymys KUn hAnKintAtYö on tehty viime vuonna ja tulo tulee vasta tänä vuonna, ohjeistetaan ilmoittamaan työ tehdyksi viime vuoden verotuksessa ja työn arvo jätetään uinumaan. Mitä se oikein tarkoittaa? hAnKintAtYö ilmoitetaan tehdyksi aina tekovuonna, koska siitä voi kertyä ansiotulona verotettavaa tuloa tekovuonna. Hankintakaupan puista saatetaan kuitenkin saada tuloa vasta tekovuotta seuraavana tai sitä ehkä seuraavana vuonna, jos on kyse polttopuista. Veroilmoituksen 2C-lomakkeen taustapuolelle kirjataan silloin hankintatyön määrä ja arvo ja mahdollisesti ansiotulona verotettava arvo. Jos hankintakaupan tai polttopuiden myyntituloa ei ole saatu, hankintatyön arvoa ei kirjata 2C-lomakkeen etupuolelle vähennykseksi. Jos on mahdollisesti saatu hankintakaupan ennakkoa, sitä vastaan voi kirjata myös työn arvoa, korkeintaan kuitenkin ennakon verran. OmaVerossa työ kirjataan tehdyksi, mutta sen arvoa ei merkitä menoksi eli työn arvo jätetään uinumaan ja vähennettäväksi seuraavan vuoden verotuksessa. HANNU JAUHIAINEN Mitä on uinumaan jättäminen? Vielä pari paikkaa lukijamatkalle SveitSiin 13.–17.5.2020 Matka maksaa Metsälehden kestotilaajille 1 835 € ja muille 1 910 €. Hinta sisältää matkat, majoituksen, 3 lounasta ja 3 päivällistä, suomalaisen paikallisoppaan sekä palveluja toimistomaksut. Lisämaksusta ruokajuomat, yhden hengen huone 190 € ja lippu jääkiekko-otteluun 99 €. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Oy Kon-Tiki Tours Ltd. ilmoittautumiset: www.kontiki.fi, puhelimitse 09 466 300 tai ilmoittautumiset@kontiki.fi. Lisätietoa myös osoitteesta metsalehti.fi/lukijamatka. Ilmoita Metsälehdessä. p. 029 432 6117, ilmoitukset@metsalehti.fi POHJOIS-PIRKKA Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkka toimii 8 kunnan alueella pohjoisella Pirkanmaalla. Metsänomistajajäseniä on n. 5100 ja jäsenet omistavat metsää n. 190 000 ha. Palveluksessamme on 30 toimihenkilöä. METSÄASIANTUNTIJA JA METSÄNHOITOESIMIES Haemme kehittyvään joukkoomme metsäasiantuntijaa ja metsänhoitoesimiestä vakituisiin työsuhteisiin. Metsäasiantuntijan toimialue on pääasiassa Mänttä-Vilppula ja toimipiste sijaitsee Vilppulassa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Metsänhoitoesimiehen pääasiallinen toimialue on Kurun, Mänttä-Vilppulan, Ruoveden ja Virtain alue. Toimipiste sijaitsee Ruovedellä tai Kurussa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat mm. metsänhoitotöiden toteutus, operatiivinen työnjohto ja valvonta, urakoitsija yhteistyö ja resursseista vastaaminen. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme aiempaa työkokemusta metsäalan toimihenkilötehtävistä, hyvää organisointija yhteistyökykyä, markkinointija palveluhenkisyyttä sekä sitoutunutta asennetta työhön. Tarjoamme vakituiset työsuhteet aktiivisesti toimintaansa kehittävässä metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METOtyöehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan ke 4.3.2020 mennessä sähköpostilla harri.katajamaki@mhy.fi Lisätietoja antaa johtaja Harri Katajamäki puh. 044 7764 553 harri.katajamaki@mhy.fi Metsänhoitoyhdistys MHY Pohjois-Pirkka 2x170 Makasiini_Makasiini 13.2.2020 11.12 Sivu 1 LÄNSI-POHJA Olemme viiden kunnan alueella toimiva metsänhoitoyhdistys eteläisessä Meri-Lapissa. Palveluksessamme on seitsemän toimihenkilöä. Liikevaihtomme on n. 2 milj. euroa. Metsänomistajajäseniä meillä on n. 2 000. Ensi vuoden alussa olemme osa uutta mhy Lappia. Haemme Tervolaan METSÄNEUVOJAA Arvostamme metsäalan koulutusta, markkinointihenkisyyttä ja kykyä sitoutua tulosvastuulliseen ja alati muuttuvaan mhy-ympäristöön. Toimessasi keskityt pääasiassa metsänomistajien metsänhoitotöihin, metsäarvioihin ja puukauppaan. Palkkaus YT/Meto tes:n mukainen. Työ alkaa 1.5 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset, joita ei palauteta, liitteineen 13.3.2020 mennessä osoitteella pekka.vaha@mhy.fi Lisätietoja antaa toiminnnjohtaja Pekka Vähä, puh. 0400 295 527, pekka.vaha@mhy.fi Metsänomistajat MHY Länsi-Pohja 2x110mm_ML 7.2.2020 10.37 Sivu 1 Haemme Vapon puupolttoainetiimiin kokenutta PUUNHANKINNAN AMMATTILAISTA jonka päävastuualueena ovat puunhankinta sekä puun varastojen ja kuljetuksien hallinta. Tehtävän sijainti on joko itäisellä Uudellamaalla tai Kymenlaaksossa. Lue lisää ja hae paikkaa 13.3.2020 mennessä osoitteessa vapo.com/rekrytointi. Sustainable everyday living – www.vapo.fi Onko sinussa LUONNOSTAAN energiaa?
30 27.2.2020 / PILKKEITÄ merkkipäivät nimitys 85 VUOTTA 13.3. Juhani Jukola, metsänhoitaja, Rauma (perhepiirissä) 70 VUOTTA 11.3. Jorma Särkelä, Itä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen valtuuston varapuheenjohtaja, Kemijärvi (verkoilla) 50 VUOTTA 12.3. Tiina Tolvanen, maat. ja metsät.maisteri, Joensuu 15.3. Seppo rouvinen, maat. ja metsät.tohtori, Joensuu rakas päiväkirja liisa saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. nuorteva MeTsä GrOUp MMM Tomi Salo on nimitetty kansainvälisen puukaupan johtajaksi Metsä Groupin puunhankinnasta ja metsäpalveluista vastaavaan Metsä Forestiin. Hän ottaa uuden tehtävän vastaan 1.6.2020 alkaen. Hän jatkaa siihen asti nykyisessä tehtävässä jäsenpalvelujohtajana. Uudessa tehtävässään Salo raportoi edelleen Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha mänTylälle ja on Metsä Forestin johtoryhmän jäsen. Kansainvälisten toimintojen nykyinen johtaja markku luhTaSela jää eläkkeelle syyskuussa 2020. Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. Osallistuin viime viikolla legendaarisiin Lapin metsätalouspäiviin ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokemus oli hieno, joskin järkyttävä. Kuten tunnettua Ylä-Lapin metsistä yli 90 prosenttia on lakisääteisesti suojeltua. Metsäpäivillä kerrottiin niiden päälle tulevista markkinavoimien asettamista rajoitteista. Kysymys on FSC-metsäsertifioinnista, jonka piirissä koko Suomessa on noin kaksi miljoonaa hehtaaria. Koska metsäteollisuus toimii globaaleilla markkinoilla, sen pitää osoittaa asiakkailleen olevansa metsien suojelun osalta paavillisempi kuin paavi itse. Käytännössä se tarkoittaa vaatimusta käsitellä myös PEFC-sertifioituja metsiä FSC-standardin mukaisesti. Siitä seuraa ikäviä vaikutuksia metsänomistajille. FSC-systeemiin kuuluu käsite ”korkean suojeluarvon alueet”, joista luokkaan ”koskemattomat laajat metsäalueet” kuuluu Ylä-Lapissa suuria alueita. Kun metsänomistajan metsät joutuvat tähän HCV-koriin, tarkoittaa se sitä, ettei niissä voida tehdä lainkaan kaupallisia hakkuita, koska metsäteollisuus ei puuta niiltä osta. Markkinamekanismin ansiosta Suomen metsien suojelupinta-alaa kasvatetaan ilman, että metsänomistajalla on mitään mahdollisuuksia saada korvauksia menetetyistä hakkuutuloista. Tämä ei ole reilua! On periaatteessa hienoa, että kuluttajat ovat tietoisia hankintojensa ekologisesta kestävyydestä ja osaavat vaatia sitä. Epäilen kuitenkin, etteivät he ole tietoisia siitä, että ekologisen kestävyyden hinta maksatetaan yksityismetsänomistajilla, jolloin on selvää, että sosiaalisen kestävyyden vaatimuksia rikotaan räikeästi. Tämäkin puoli asiasta olisi hyvä saattaa kuluttajien tietoisuuteen. Kestävän metsätalouden kriteereitä on kuitenkin edelleen neljä, eli taloudellinen, sosiaalinen, ekologinen ja kulttuurinen kestävyys. FSC-kontrolloitu puu täyttää vain ekologisen kestävyyden vaatimuksen ja laiminlyö kolmea muuta ulottuvuutta. Keskustelin tästä epäkohdasta tauolla pitkään metsäteollisuuden palveluksessa toimineen henkilön kanssa. Hän totesi, ettei asialle ole mitään tehtävissä, koska suuret suomalaisen puun käyttäjät kuten Ikea eivät jousta FSC-kontrolloidun vaatimusten osalta tippaakaan. Huonekalujätin asiakkailla ei ole taatusti harmainta aavistusta siitä, että hänen hyvä omantuntonsa vastuullisena kuluttajana tosiasiassa maksetaan metsänomistajan pussista. Suomen metsäpinta-alasta noin 90 prosenttia on sertifioitua. Maailman metsistä vastaava luku on 10 prosenttia. Suomen osuus vastuullisten kuluttajien hyvästä omastatunnosta on siten kohtuuttoman suuri. Lisäksi Suomella on kattava lakisääteisiin päätöksiin perustuva suojeluverkosto. FSC-kontrolloitu puu on käenpoika tässä kokonaisuudessa. Metsänomistaja markkina voimien puristuksessa heikki nuorTeva, teksti ja kuvat Etelämantereella mitattiin hiljattain uusia lämpöennätyksiä. Jäät sulavat ja pingviinit tepastelevat lammikoissa puuttomalla Seymourin saarella, jossa lämpötila kipusi tämän vuoden helmikuussa yli kahdenkymmenen asteen. ”Ensimmäistä kertaa antarktiksella” ja ”kaikkien aikojen lämpöennätys” kerrottiin useissa uutislähteissä. Tosiasiassa hirmuliskojen aikaan vuosimiljoonia taaksepäin etelämantereella oli kuitenkin lämpimämpää kuin nyky-Suomen suvessa. Puita kasvoi alueella kosolti, erityisesti etelänpyökkejä. Punaetelänpyökki (Nothofagus fusca ) kuuluu etelänpyökkien sukuun ja on eräs niistä lajeista, jonka siitepölyä on löydetty etelämantereelta tehdyissä maakairauksissa. Tällä hetkellä lajin yksilöitä kasvaa luontaisesti vain Uudessa-Seelannissa, mutta puu majaili antarktiksen niemimaalla vielä ainakin 36 miljoonaa vuotta sitten. Sittemmin alue viileni, ja puut kaikkosivat jäätiköitymisen myötä lämpimämmille alueille. Nykyään suvun kaikki yli neljäkymmentä lajia kasvavat luontaisesti ympäri eteläistä pallonpuoliskoa. Etelänpyökit luettiin kasvitieteessä vielä 1800-luvun alussa varsinaisiin pyökkeihin (Fagus sp. ), mutta erotettiin myöhemmin omaksi suvukseen. PyökAntarktiksen muinaiset etelänpyökit punaetelänpyökin lehdet ova suunnilleen hieskoivun lehtien kokoisia. punaetelänpyökki voi olla neljäkymmentä metriä korkea ja rungoltaan kolme metriä paksu. ki-nimi jäi silti puhekieleen, vaikka puusuvun on sanottu olevan enemmän sukua koivuille kuin pyökeille. Punaetelänpyökki ei pudota lehtiä talvella, ja sen lehdet ovat kooltaan kutakuinkin hieskoivun lehtien luokkaa. Lehtien ikääntyessä ne muuttuvat ennen varisemistaan väriltään punaisiksi, josta puun englanninkielinen nimi ”red beech” (punapyökki) on osin peräisin. Myös sydänpuu voi olla kirsikanpunaista. Paluu tulevaisuuteen? Punaetelänpyökki on suurikokoisin Uuden-Seelannin etelänpyökeistä. Puu voi kasvaa lähes neljäkymmentä metriä korkeaksi ja rungoltaan kolme metriä paksuksi. Sen puuainesta pidetään suhteellisen lahonkestävänä, ja sitä käytetään muun muassa aidantolppina, kaivosja ratapölkkyinä, lattialautoina sekä huonekalupuuna. Englantilainen lähetyssaarnaaja-kasvitieteilijä William Colenso raportoi 1800-luvulla, että Uuden-Seelannin maorit käyttivät etelänpyökinpalasia myös syöttikoukuissaan pyydystäessään terävähampaisia barrakudakaloja. Petokaloja tuskin kiinnosti itse puun maku, mutta punasävyinen puuaines saattoi toimia houkuttimena puu-uistimien tapaan. Saalis oli kuulemma mittava. Punaetelänpyökin sydänpuusta on eristetty muun muassa terveysvaikutteista nothofagin-antioksidanttia, jota löytyy myös rooibos-teestä. Puulla on myös ihka oma mykorritsaeli sienijuurilajinsa Boletopsis nothofagi . Suomalaiset ovat nimenneet kyseisen sienisuvun ”sudenkääviksi”, joskaan koko Uudessa-Seelannissa ei ole ainuttakaan sutta. Ilmasto lämpenee etelämantereella huikeaa vauhtia – jopa kuusi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin. Tiedemiehet arvuuttelevat tuon tuostakin, milloin antarktis vihertyy uudestaan. Tänä päivänä, kun etelänpunapyökkejäkin kasvaa istutettuna jopa Skotlannissa, ei nykyilmaston kehityksellä puiden paluu antarktikselle ainakaan pitkällä tähtäimellä ole ajatuksena aivan tuulesta temmattu.
Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 27.2.2020 metsäristikko 4 ensi numerossa Metsälehti Makasiini ilMestyy 12. Maaliskuuta. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i Sa m i Ka rp pi ne n • Millä perusteilla metsäkone tukkeja katkoo? • Metsävähennys voi poikia yllätyksiä • Haastattelussa Metsähallituksen uusi johtaja • Klapikoneet kevätkatsastuksessa • Väljennyshakkuu tutuksi • Vuole lastuista lehmiä TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 12.3.2020 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 4”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 1 on arvottu seuraaville kolmelle: Veli Alasiurua, Helsinki, Irene Tolvanen, Turku ja Tuuli Öhman, Pietarsaari. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 1, oikea ratkaisu
Puukauppa ja puunkorjuu Tuhot Energiapuu Metsän uudistaminen Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän kasvatus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsänparannus Talousmetsien luonnonhoito Muita aiheita TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelystä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. METSÄNHOITOKORTISTO Hyvin hoidettujen metsien ystäville ”Helppokäyttöinen ja kattava.” ”Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: www.tapio.fi/metsanhoitokortisto