• Met sälehti Mak a siini 4/ 2015 Teema: a u Tolla me Tsä Töihin 21. TOUKOKUUTA • NUMERO 4/2015 • 9 € • www.METsAlEhTi.fi Taimituotanto murroksessa • Velka painaa sahoja • Pöllöjä naapurissa PuukauPPakoulu Vinkit korjuun ValVontaan MetsänoMistaja Hakkuita osaran malliin 12 MaanMuokkauksesta KYSYMYSTÄ tarvitseeko metsänomistaja maasturin? teema koivunjalostus uusi sukupolVi tulossa PerintöMetsä näin Valtuutat edunValVojan Autolla palstalle 3574_.indd 1 13/05/15 16:43
• Luvassa hyvää puukauppasäätä. Ota yhteyttä! p. 09 8860 2102 www.storaensometsa.? Kolme askelta kohti vaivatonta puukauppaa: 1. Soita paikalliselle Stora Enson metsäasiantuntijalle. 2. Saat veloituksetta neuvot ja esitykset päätösten tueksi. 3. Nauti. Metsäammattilaisemme hoitavat loput puolestasi. Jo ensimmäisen puukaupan jälkeen olet Stora Enson Tähtiasiakas. Tähtiasiakkaana ammattimainen metsänhoito on sinunkin ulottuvillasi; hakkuusta aina istutusja raivaussahatöihin. Nautit samalla monipuolisen asiakasohjelman palveluista ja eduista! Tähtitilillä puukauppatuloille 3,5 % korko 3575_.indd 2 13/05/15 17:50
• UUtiset 4 PääkirjoitUs: Merkin arvo kasvaa 6 Ratsutilallinen ja metsänomistaja 12 Taimitarhat yhä alamäessä 14 Kirjanpainajista korvauksia metsänomistajalle 15 MetsätyyPPi: Mikä innosti metsäalalle? 16 Markkinat: Negatiivisia kantohintoja 18 Tilatarjonta parani pohjoisessa 18 kUUkaUden PUUkaUPPa: Kesäleimikko runkohinnalla 19 Verkosta: Metsämiehelle kulkupeli teeMa 20 Sopiva auto maantielle ja korpeen 32 rahaPUU: Soita suojeluohjelmaan oMa Metsä 34 Metsänhoito: 12 kysymystä maanmuokkauksesta 37 Pikatesti: Melkein vesitiivis tabletti 38 PUUkaUPPakoUlU: Menikö sovitusti? 40 tUtkiMUs: Virolaiskuusta EteläSuomeen 41 Metsäläisen allakka: Haapavesoissa haastetta 42 PerintöMetsä: Varaudu ajoissa 44 kysy Pois: Mikä nakersi mäntyä? 47 tUoteUUtUUksia: Apua puiden kaatoon 48 Sahaus ei paljon kannata 53 kolUMni: Yritysmäisyyttä! 54 Uusi koivusukupolvi tulossa lUonnosta 60 Uusia ideoita maailmannäyttelyssä 62 lUhta: Pöllöjä naapurissa 66 taPionPöytä: Väinönputki maustaa leivän 70 Makasiiniristikko 72 Pilkkeet: Kaunotar vai hirviö? 74 tUote & tekijä: Puuvene syntyy pala kerrallaan metsälehti makasiini 54 64 20 SISÄLLYS NRO 4/10 21.5.2015 SE PP o SA M U li SE PP o SA M U li Jo RM A lU H TA JU H A M ET So 74 3 MAKASIINI 4 • 2015 3576_.indd 3 15/05/15 16:35
• Eliisa KallioniEmi eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKiRJoiTUs Selvityksessä painotetaan, että sertifioinnin merkitys yltää yksittäisiä kriteerejä paljon laajemmalle. Se on muuttanut asenteita, lisännyt tietoa ja nostanut esiin tärkeitä asioita. PEFC:stä kannattaa olla ylpeä, sillä monella muulla alalla ollaan vasta nyt luomassa vastaavanlaista järjestelmää raaka-aineen alkuperän todistamiseen. Sertifioinnin heikkoudeksi raportti nostaa huonon näkyvyyden. PEFC-merkkiä pitäisi mainostaa paljon enemmän sekä Suomessa että metsäteollisuustuotteiden markkinoilla ulkomailla. Suomen PEFC tekee osansa, mutta työhön tarvitaan koko metsäalaa. Sertifioinnin merkitys kasvaa, kun uusiutuvien raaka-aineiden suosio lisääntyy. Ennustetaan, että sertifioidusta puusta tulee pula. Suomi on kilpailussa hyvissä asemissa, koska täällä sertifiointi kattaa lähes kaikki metsät. Keskimäärin maailman metsistä on sertifioitu vain 10 prosenttia. Metsälehden verkkosivuilla keskustelu autoista on käynyt kuumana koko kevään. Sen innoittamana toimittaja Valtteri Skyttä lähti katsomaan, minkälaisilla kulkupeleillä metsäteillä ajetaan nyt, kun ruuhka-aika on taas alkanut. Tämän numeron teemana on metsänomistajan auto. Metsäsertifioinnista on tullut niin itsestään selvä asia, että on vaikea kuvitella, minkälaista metsien hoito olisi ilman sitä. Metsäteollisuudelle kirjainyhdistelmät PEFC ja FSC ovat suorastaan välttämättömiä. Markkinoille ei enää pääse ilman merkkiä, joka osoittaa, että hajuvesipakkauksen tai puutarhatuolin raaka-aine on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä. Sertfiointi on kuulunut sanastoon jo yli 20 vuotta. Ympäristöjärjestöjen aloitteesta syntynyt FSC perustettiin Meksikossa 1993, ja eurooppalaista perhemetsätaloutta varten kehitetty PEFC Pariisissa 1999. Alun perin ekomerkkien toivottiin pelastavan trooppiset metsät hävitykseltä. Siinä on osin onnistuttu, mutta valtaosa sertifioiduista metsistä sijaitsee kuitenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Sertifiointijärjestelmiä on useita. Kaikkein tunnetuimpia ovat FSC ja PEFC. Niistä voi valita mieleisensä myös Suomessa. Markkinoilla johtaa PEFC, joka on osoittautunut kustannustehokkaaksi menetelmäksi pienmetsänomistajille. Tuore selvitys PEFC-sertifioinnin vaikutuksista osoittaa, että 15 vuodessa on tapahtunut paljon. Yksi näkyvimmistä muutoksista on hakkuuaukoille jätetyt säästöpuut, joita on kertynyt yli seitsemän miljoonaa kuutiometriä. On arvioitu, että metsänomistajat investoivat luonnon suojelemiseen sertifiointikriteerien sisältäminä säästöpuina, vesistöjen suojakaistoina ja muina luontokohteina 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kantohinnassa sertifiointi ei valitettavasti ole näkynyt, koska kuluttajat eivät suostu maksamaan ylimääräistä vaatimastaan merkistä. Merkin arvo kasvaa Metsäkustannus oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 b 00100 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 Telefax 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi toiMitus Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 040 516 4000 AD anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero sala p. 09 315?49?804 Toimittajat liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 (perhevapaalla) Valtteri skyttä 0400 818 078 Taloustoimittaja mikko Häyrynen p. 09 315?49?805 0400 973457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 315?49?870 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja mikko Riikilä pl 39 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi laipio p. 09 315?49?809 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Markkinointi Markkinointijohtaja Pasi somari p. 09 315?49?873 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841 0400 913 822 Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849 040 723?1613 MediaMyynti Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847 050 331 4137 Yhteyspäällikkö sanna nyman p. 09 315?49?848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi asiakasPalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00–15.00 Puhelin 09 315?49?840 Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 metsätaloudellinen ammatti­ lehti 83. vuosikerta, perustettu 1933. aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 0355­0893 makasiinin levikki: 32 695(lt/14) Painopaikka Paperit Forssa Print 2015 G­print 170 g novapress silk 80 g PEFC/02-31-162 Kannen kuva SEPPo SAMulI 4 MAKASIINI 4 • 2015 3577_.indd 4 15/05/15 16:36
• Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Toukokuussa Lappeenrannan Pappilanniemes sä 11. toukokuut a kotkansiipi työntää uusia versoja. Alueella on rehevää lehtokasvillisuutta ja luonnont ilaista metsää suuren sellutehtaan ja kaupungin läheisyydestä huolimatta. Pappilanniemi on varsinkin lintuharrast ajien suosiossa, sillä siellä pesii monia tikkalajeja, muun muassa valkoselkätikka. KuvA: ANNA-LIISA PIRHONEN 3597_.indd 5 15/05/15 16:36
• METSÄNOMISTAJA 6 MAKASIINI 4 • 2015 6 MAKASIINI 4 • 2015 3598_.indd 6 15/05/15 16:43
• Anna-Kaisa Immonen hoitaa hevosia ja teettää metsiinsä selkeitä avohakkuita. Niihin hänellä saattaa olla hiukan verenperintöäkin. TeksTi Mikko Riikilä kuvaT aRi koRkala metsänomistaja Ratsutilallinen 7 MAKASIINI 4 • 2015 3598_.indd 7 15/05/15 16:43
• METSÄNOMISTAJA anna-Kaisa Immonen poseeraa valokuvaajan pyynnöstä kevään heleässä nuoressa koivikossa. Hänen vaaleanpunainen ulkoilutakkinsa poikkeaa luonnon värimaailmasta niin että sokeakin huomaisi. ”Valitsin pinkin takin, koska metsälehdet ovat täynnä kuvia vihreätakkisista miehistä. En pidä vihreistä takeista.” Eikä takin väri ole ainoa, jossa Immonen erottuu. Aika harva hämeenkyröläinen metsänomistaja on kasvanut lapsuutensa Roomassa ja käynyt siellä alakoulunsa. Italian kieli taipuu yhä: ”Si”, hän vakuuttaa. Varhaisnuoruuden kielikylvystään hän saa kiittää isäänsä, Suomen ehkä tunnetuinta metsämiestä, Nils Osaraa, joka työskenteli vuosia Roomassa, mutta palataan Immosen isä-suhteeseen myöhemmin. Eloisan puhelias Immonen ei oikein istu mielikuvaan jäyhästä satahämäläisestä. Ei yllätä, kun paljastuu, että hänen äitinsä juuret ovat Viipurissa. Yrittäjäksi tyttären harrastuksen kautta Immonen hoitaa puolisonsa Simon kanssa Osaran kartanoa Hämeenkyrössä. Kartano on ollut hänen sukunsa omistuksessa neljän sukupolven ajan. Tila on perustettu jo 1500-luvulla. ”Metsätaloussuunnitelmia kartanon metsiin on tehty 1800-luvulta alkaen ja niitä on myös noudatettu.” Perinteikäs tila jakautuu osakeyhtiömuodossa omistettuun Osaran kartanoon ja ratsastuskoulu Kartanon talliin. Osakeyhtiö hallitsee tilan viljelysmaita ja metsiä, yhti?ön omistus jakautuu Hilden-Osara-suvulle. Ratsastuskoulu on Immosen omistama. Vaikka yrittäjä onkin, hevoset ja ratsastus ovat Immoselle uusi asia. Ne tulivat tutuksi Ansa-tyttären harrastuksen ja sittemmin ammattiopintojen kautta. Mutta yhtä kaikki, nykyisin Osaralla pidetään ratsastustunteja kuutena päivänä viikossa. Lisäksi tallilla on täysihoidossa muutamia harrastajien omistamia hevosia. ”Ratsastus ei ole vain teinityttöjen harrastus. Iso osa meillä ratsastamassa käyvistä on aikuisia naisia. Itse en ratsasta, mutta osallistun hevosten hoitamiseen”, Immonen paljastaa. Tallin viereen rakennettiin äskettäin ratsastusmaneesi. Se oli suunnitteilla, kun metallirakenteinen maneesi romahti Laukaassa pari vuotta sitten kohtalokkain seurauksin. ”Olin kysellyt tarjouksia samankaltaisista maneeseista. Onnettomuuden jälkeen suunnitelmat muuttuivat”, Immonen toteaa. Katto tuettiin vankoin puisin rakentein. Sisäseiniin rakennusfirma löysi vanerilevyt, joiden piti mennä Helsingin musiikkitaloon, mutta väri ei kuulemma kelvannut. ”Ne saatiin halvalla.” Tytär on opiskellut hevostalouden agrologiksi Mustialan maatalousoppilaitoksessa. Siltä reissulta löytyi kartanon vävyehdokkaaksi Joonas Rantanen. Toiselta ammatiltaan hän on metsäkoneen kuljettaja. ”He varmastikin jatkavat tilan pitoa. Hämeenkyrö METSÄNOMISTAJA Mannelanmäellä oli aiemmin upea istutuskuusikko, mutta myrsky kaatoi sen parikymmentä vuotta sitten. Nyt sen sijalla on kasvuisa koivikko. 8 MAKASIINI 4 • 2015 3598_.indd 8 15/05/15 16:43
• Ansa-tytär harjoittaa ratsuhevostaan kartanon maneesilla. 9 3598_.indd 9 15/05/15 16:43
• Meidän kaksi poikaa ovat enemmänkin humanistisille aloille suuntautuneita.” Kartanon vieressä toimii perinteikäs Osaran maatalousoppilaitos, joka nykyisin on osa Ammatti-instituutti Iisakkia. Oppilaitoksen perusti Immosen isän isä vuonna 1886. Metsä tärkein tulolähde Immosen Simo-puoliso viljelee Osaran peltoja, joita vuokramaineen on 80 hehtaaria. ”Hän on vielä voinut toimia päätoimisena viljelijänä. Seuraava sukupolvi ei varmaankaan siihen pysty. Peltoala ei enää riitä kannattavaan viljan viljelyyn, vaikka peltomme ovat luomuviljelyssä. Täältä on hankala saada vuokralle lisämaita.” Metsiä kartanossa on reilut pari sataa hehtaaria. Aikanaan niitä oli runsaammin. ”Kartano muutettiin 1930-luvulla osakeyhtiöksi. Tästä syystä Osaran maita otettiin siirtolaisten asutukseen runsaammin kuin yksityisiltä maatiloilta. Nyt olemme saaneet vuokratuksi osan näistä maista viljelyyn.” Isänsä peruina Immosella on metsiä Honkajoella ja Merikarvialla. Lisäksi hän on ostanut yhdessä miehensä kanssa lisää metsiä, kaikkiaan metsää on noin 600 hehtaaria. Immoselle metsät ovat tärkein tulojen lähde. ”Ilman muuta. Todennäköisesti ratsastuskouluakaan ei ilman metsätuloja olisi rakennettu.” Ratsastustallin rakennushanke ajoittui sopivasti puumarkkinoiden suhdannehuippuun. ”Tallin rakentamiseen tarvittiin rahaa. Teetin kohtalaisen ison leimikon sitä varten vuonna 2008. Juuri silloin tukin kantohinnat kohosivat ennätyskorkeiksi, muistaak”onneksi olin pahiMMan kohun aikaan niin pieni, eTTen yMMäRTänyT asioiTa.” Immoset asuvat Osaran maatalousoppilaitoksen vanhassa päärakennuksessa. METSÄNOMISTAJA METSÄNOMISTAJA Suomen Kuvalehden haastattelusta 1963 jäi muistoksi yhteiskuva isästä ja tyttärestä. 10 MAKASIINI 4 • 2015 3598_.indd 10 15/05/15 16:43
• seni yli 80 euron. Se tietysti helpotti tallihanketta valtavasti.” Puustoisia viljelymetsiä Kartanon metsiä on hoidettu määrätietoisesti toista sataa vuotta. Metsämaisemaa hallitsevat Nils Osaran perustamat, nyt päätehakkuuikäiset istutuskuusikot. ”Kaikki tilamme metsät ovat viljellen perustettuja”, Immonen kertoo. Epäilijöille tarjolla on vankkoja näyttöjä. Varttuneet viljelykuusikot ovat huiman puustoisia. Osin niitä on jo päätehakattu. Kartanon metsämaisemaa koristavat sinne tänne istutetut lehtikuuset ja tammet. Osa istutuskuusikoista on jo päätehakattu. ”Tälläkin alueella on jonkin verran lahoa, joten vanhoja kuusikoita on pakko uudistaa.” Kolmostietä pohjoiseen ajettaessa pian Osaran tienhaaran jälkeen valtatie halkoo sankan kuusikon, joka on Nils Osaran aikanaan istuttama. Se tosin lohkaistiin sodan jälkeen asutustilallisille. Komein Osaran istutuskuusikoista, kartanon vieressä oleva Mannelanmäki, tuhoutui parikymmentä vuotta sitten myrskyssä. Nyt sen tilalla on nuori vireä koivikko. ”Jälki myrskyn jälkeen oli karmeaa. Kuusikkoa reunustavalla tiellä oli luokonaan isoja kuusia.” Immonen pyrkii päätehakkuissa selkeisiin kokonaisuuksiin. Ehkäpä perinteetkin vaikuttavat, mutta pääosin valittu linja on käytännön sanelema: isoja kuusimetsiä hakattaessa ei voi jättää osaa metsästä pystyyn, koska myrskyt runtelevat reunametsiä. ”Se täytyy myöntää, että ei luonto antaisi myöten ryhtyä soveltamaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Luulen, että isä kääntyisi haudassaan, jos tytär palaisi takaisin harsintahakkuisiin. Eikä meillä siihen sopivia metsiäkään ole.” Nykyisin Osaran metsissä siis tehdään Immosen aukeita. Viime kesänä Immonen sai myös kokea, mitä tapahtuu, kun metsäpalo leviää omaan metsään. ”Puhelin soi keskellä yötä. Hälytyskeskuksesta soitettiin ja varmistettiin, että metsä oli minun. Heti perään soitti palopäällikkö. Hän kertoi, että metsäpalo on nyt sammutettu ja vastuu jälkivartioinnista siirtyy minulle.” Metsä oli Merikarvialla, joten Immoset eivät millään olisi päässeet aluetta vahtimaan. ”Sain onneksi parin metsänaapurin puhelinnumerot. Selvisi, että toinen heistä oli jo palopaikalla. Hän hoiti minunkin metsäni jälkivartiointiin. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman metsänaapurin apua.” Yhdistyksen nainen Yhteistyöstä metsänhoitoyhdistysten kanssa osaralaisilla on pitkät perinteet. ”Isänikin kannatti metsänhoitoyhdistyksiä. Metsäliittoon hän sen sijaan suhtautui epäilevästi. Hän piti metsänomistajien perustaman järjestön toimimista puumarkkinoilla kaksilla rattailla ajamisena.” Kun metsiä on monessa pitäjässä pitkin läntistä Suomea, on ammattilaisten apu korvaamaton. ”Yhdistysten neuvojat seuraavat metsäsuunnitelmiamme ja laativat ehdotukset tulevista hakkuista ja hoitotöistä. Myrskyn kaatamien puiden korjuusta en ilman heidän apuaan olisi selvinnyt.” Immonen toimii metsänhoitoyhdistys Karhun hallituksen varapuheenjohtajana. Hänen mukaansa metsänhoitomaksuttomaan aikaan siirtyminen näyttää sujuvan ennakko-odotuksia myönteisemmissä merkeissä. ”Jäsenyydestä erosi vain kymmenisen prosenttia metsänomistajista. Lopullinen jäsenmaksukertymä ei tosin vielä ole varmistunut. Saimme käännettyä myös yhdistyksen tuloksen viime vuonna voitolle.” Ilolla Immoseksi Immosen puheesta välittyy arvostus isän uraan, joka myös vei tyttären vuosiksi maailmalle. ”Roomassa asuimme, kun olin alakouluikäinen. Isäni työskenteli silloin YK:n maatalousjärjestö FAO:n metsäosaston johtajana.” Hämeenkyröön perhe muutti vasta, kun isä-Nisse lopetti työuransa 75-vuotiaana. Viimeksi hän työskenteli Jaakko Pöyryllä senior adviserina. ”Osin tämä varmasti johtui siitä, että isä nautti työstään. Osin myös siitä, että häneltä evättiin eläke, kun hän joutui pois Metsähallituksen pääjohtajan paikalta. Toki Valtionkonttori myöhemmin myönsi hänelle pienen eläkkeen.” Hän muistelee, kuinka isä keksi jokaiselle perheenjäsenelle omat lyhyet lempinimet. ”Minä olin Ako, isä Nao ja äiti Alo. Ne tulevat etu ja sukunimien alkukirjaimista. Isäni käytti lyhennettä virallisten asiakirjojenkin allekirjoituksena. Nykyisin olisin siis Aki.” Hän sai nuoruudessaan kokea, millaista on olla valtakunnan julkisuudessa paistattelevan isän tytär. Eikä isän julkisuus ollut pelkkää paistattelua, pikemminkin päinvastoin. Lapin suurten avohakkuiden arkkitehdiksi – tosin virheellisesti – leimautuminen, poliittiset juonittelut sekä hänen uransa loppuvaiheet Metsähallituksen johdossa liimasivat isä-Osaran otsikoihin. Isän maine seurasi tytärtä muun muassa nuoruudessa tehdyille Lapin hiihtoretkille. ”Onneksi olin pahimman kohun aikaan niin pieni, etten ymmärtänyt asioita.” Hän paljastaa, ettei ole edes vieraillut Osaran aukeilla. ”Tuntuu silti hyvältä, että viime aikoina isäni ja hänen aikalaistensa metsäammattilaisten aikaansaannokset on tunnustettu.” Myös se, ettei Immonen päätynyt ammatinvalinnassaan seuraamaan isäänsä, oli pitkälti seurausta sukunimensä sisältämästä maineesta. ”Kävin lukiota Lauttasaaren yhteiskoulussa. Meillä oli todella epämiellyttävä biologian opettaja. Hän inhosi isääni ja otti minut silmätikukseen. Silloin päätin, että en missään tapauksessa lähde opiskelemaan mitään biologiaan liittyvää, vaan opiskelin käsija taideteollisuusopettajaksi. Jälkeenpäin ajatellen metsäammatti olisi voinut olla hyvä valinta.” Immonen kertoo, että hän koki suureksi helpotukseksi, kun avioiduttuaan sai vaihtaa sukunimensä. Aamulehden hakureissulla. 11 MAKASIINI 4 • 2015 3598_.indd 11 15/05/15 16:43
• UUTISET Lyhyesti Vaarallinen jäärä yritti livahtaa Suomeen Eläviä aasianrunkojäärän toukkia on havaittu ensimmäistä kertaa Suomessa. Evira löysi kovakuoriaisen toukat puisista kehikoista, joita oli käytetty kiinalaisen kivitavaran pakkaamiseen. Aasianrunkojäärä on lehtipuita tuhoava kovakuoriainen, joka uhkaa levitä Eurooppaan. Pakkauksissa kulkeutuneita aasianrunkojääriä on päässyt livahtamaan luontoon jo ainakin Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa ja Englannissa. TEKSTI LIINA KJELLBERG Suuretkaan taimitarhat eivät ole turvassa taimituotannon rakennemuutokselta. Taimitarhojen määrä on kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana vähentynyt melkein puoleen, mutta lopetetut taimitarhat ovat pääosin olleet pieniä. Nyt taimitarhojaan sulkevat myös suuret tuottajat. Esimerkiksi Fin Forelia ja Pohjan Taimi ovat ilmoittaneet lopettavansa tuotannon osalla taimitarhoistaan. Molemmat kertovat syyksi ylikapasiteetin ja taimien alhaiset hinnat. ”Suomalaisten taimitarhojen tuotantokapasiteetti on yli 200 miljoonaa tainta, vaikka taimia tarvitaan vuosittain vain noin 150 miljoonaa. Osa taimitarhoista käy todella vajaalla kapasiteetilla ”, sanoo Pohjan Taimen toimitusjohtaja Rauno Kataja. Pohjan Taimi tuottaa vuodessa noin 20 miljoonaa tainta. Se on Katajan mukaan liian vähän neljälle taimitarhalle. Taloudellisesti kannattava määrä olisi lähempänä 40:tä miljoonaa. Fin Forelian taimitarhoilla tuotetaan vuosittain noin 50 miljoonaa tainta. Yhtiön väliaikaisen toimitusjohtajan Jukka Nergin mukaan tuotantokustannuksia ei ole saatu niin alas, että myynnistä jäisi riittävästi katetta. Taimien alhainen hinta haittaa hänen mukaansa jo taimituotannon kehitystä. ”Esimerkiksi Ruotsissa ollaan reilusti Suomea edellä. Siellä on panostettu ympärivuotiseen taimituotantoon. Se vaatii kuitenkin sellaista teknologiahyppäystä, johon esimerkiksi meillä ei ole varaa”, hän sanoo. Nerg siirtyi Fin Forelian tuotantojohtajasta väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi, kun yhtiön edellinen toimitusjohtaja Juha Hotti toukokuun puolivälissä irtisanottiin. Markkinat ratkaisevat Kaikkia taimitarhoja ylikapasitaimitarhat yhä alamäessä Tarhojaan vähentäneet Fin Forelia ja Pohjan Taimi hakevat uutta toimintaa taimituotannon yhteyteen. ka tuottavat taimia kustannustehokkaasti, pärjäävät”, hän sanoo. Samaa sanovat Kataja ja Nerg. ”Markkinat ratkaisevat, kuka pärjää ja kuka ei”, Nerg toteaa. Katajan mukaan taimitarhojen kannattaa miettiä, millaista toimintaa taimituotannon yhteyteen voi liittää. Esimerkiksi Pohjan Taimi suuntaa hänen mukaansa kohti kokonaispakettia, jossa taimien tilaaja voi tilata taimitarhalta myös taimien kuljetuksen ja istutuksen. Hallitus vahvisti uuden kemeran Valtioneuvosto antoi viime viikolla asetuksen kestävän metsätalouden rahoituslaista eli kemerasta. Uusimuotoinen, EU-komission jo hyväksymä kemera astuu odotetusti voimaan kesäkuun alussa. Uusi kemerajärjestelmä muistuttaa paljolti vanhaa. Uutena työlajina kemeran piiriin tulee taimikon varhaishoito. Uutta on myös se, että kaikista työlajeista on tehtävä rahoitushakemus metsäkeskukseen jo ennen työn aloittamista. EVIRA teetti ja taimien alhaiset hinnat eivät vaivaa. Esimerkiksi kukkien tuotannosta metsäpuiden taimien tuotantoon laajentaneella Partaharjun puutarhalla menee yhtiön kehittämispäällikön Hanna Suhosen mukaan hyvin. Yhtiö tuottaa vuosittain 13–14 miljoonaa metsäpuun tainta. ”Kyse ei ole ylikapasiteetista vaan markkinataloudesta. Tehokkaat uudet yksiköt ottavat tilaa ja tehottomat väistyvät. Markkinat määrittelevät hinnan ja ne taimitarhat, jot12 MAKASIINI 4 • 2015 12 MAKASIINI 4 • 2015 3599_.indd 12 15/05/15 16:45
• 84 Itävaltaan rakennetaan maailman korkein puukerrostalo. 84 metrin korkuiseen rakennukseen tulee 24 kerrosta. Viime kesän laaja metsäpalo Ruotsin Västmanlandissa oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että isot palot ovat näilläkin leveyspiireillä mahdollisia.” VäITöSKIRJATUTKIJA HANNA MäKELä, YLIoPISTo 30.4. ”Kukapa olisi uskonut runsas vuosikymmen sitten, että kevään 2015 iloiset talousuutiset tulevat metsäteollisuudesta ja telakalta.” PääKIRJoITUSToIMITTAJA MIRJAMI SAARINEN, KAUPPALEHTI 12.5. ”Ensikuitukartongin kilpailukyky kierrätyskuitukartonkeihin ja muihin pakkausmateriaaleihin nähden on erittäin hyvä.” METSä BoARdIN ToIMITUSJoHTAJA MIKA JoUKIo, AAMULEHTI 10.5. Metsäteollisuus heiluttaa verokeppiä Metsäteollisuus ry haluaa edelleen patistaa metsänomistajia puukaupoille verokepin avulla. ”Laajentamalla veropohjaa myös passiiviseen metsänomistukseen voidaan aktiivisia metsänomistajia palkita esimerkiksi alentamalla veroastetta ja kohdentamalla metsätalouden tukia heille”, metsäjohtaja Tomi Salo toteaa. Salo perää ”rohkeita metsäpoliittisia toimenpiteitä”, joilla metsien hakkaaminen tehtäisiin nykyistä houkuttelevammaksi. Metsähakkeen energiakäyttö laski Metsähakkeen käyttö lämpöja voimalaitoksissa supistui viime vuonna, kertoo Luonnonvarakeskus. Kokonaisuutena kiinteiden puupolttoaineiden käyttö oli edellisvuoden tasolla. Puupolttoaineita käytettiin kaikkiaan 18,7 miljoonaa kiintokuutiometriä, eli lähes saman verran kuin ennätysvuonna 2013. Metsähakkeen kulutus supistui kuusi prosenttia 7,5 miljoonaan kuutiometriin – kyseessä on vasta toinen notkahdus sitten vuoden 2007. Oheistuotantoa on pohdittu myös Fin Forelialla. Nergin mukaan se ei ole kuitenkaan ihan helppoa. Esillä on ollut muun muassa klapikauppa, mutta esimerkiksi kukkien ja vihannesten tuottaminen vaatisi nykyistä järeämmät kasvihuoneet. Taimet laadukkaita Vaikka kilpailu on taimitarhoilla kovaa, on taimien laatu pysynyt hyvänä, sanoo Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylitarkastaja Kari Leinonen. Hyvä laatu voi hänen mukaansa tosin olla kilpailun ansiotakin. ”Toivottavasti taimituotanto pysyy niin korkealla tasolla, että taimia riittää markkinoille tulevaisuudessakin. Taimipulakaan ei ole hyvä tilanne”, Leinonen sanoo. Sitä, miten metsäteollisuuden uudet investoinnit ja uusi metsälaki taimituotantoon vaikuttavat, on hänen mukaansa vaikea arvioida. ”Jos metsien kiertoaika lyhenee, kasvaa taimien kysyntä. Jos taas eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus lisääntyy, laskee taimien kysyntä. Lapissa vaikutusta on myös metsänuudistamiseen myönnetyn kemeratuen päättymisellä.” SEPP o SAM ULI SEPP o SAM ULI 100 80 60 40 20 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Kasvihuonepinta-ala alle 5000 m Kasvihuonepinta-ala alle 5000–10 000 m Kasvihuonepinta-ala 10 000 m Taimitarhoja, kpl Tarhojen määrä laskussa -14 Lähde: Evira Piia Tsernov, Viive Tänäv, Jane Grintsuk ja Sirje Jögi nostivat kuusentaimia suuralustoille Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalla toukokuun puolivälissä. 13 MAKASIINI 4 • 2015 13 MAKASIINI 4 • 2015 3599_.indd 13 15/05/15 16:45
• hokuusikko oli jo hakattu, kuivat tuhopuut olivat yhä nähtävissä puupinossa. Pystyimme varmistamaan tuhon aiheuttajan ja arvioimaan tuhon laajuuden”, Kuitunen kertoo. Vakuutus turvaa Metsäkeskukseen kannattaa ottaa yhteyttä jo ennen kuin hakkauttaa mahdollisesti metsätuholain mukaan korvattavan kirjanpainajakuusikon. Kaikkea valtion korvausvelvollisuuden varaan ei pidä laskea. Korvausvelvoitteen selvittäminen on Kuitusen mukaan monimutkaista, joten arvokkaan vanhan kuusikon vakuuttaminen hyönteistuhon varalta voi olla kannattavaa. Etenkin Kaakkois-Suomea piinaava kirjanpainajaepidemia sai alkunsa vuoden 2006 kuivan ja lämpimän kesän aikana. Vuoden 2010 Astaja Veera-myrskyissä vahingoittuneiden puiden suuri määrä sekä poikkeuksellisen kuivat ja kuumat kesät edesauttoivat kirjanpainajien määrän lopulta räjähdysmäiseen kasvuun. Kirjanpainajatuhojen leviämisestä ei pidä syyttää pelkästään suojelumetsiä. ”Suojelualueiden määrä on Kaakkois-Suomessa niin vähäinen, ettei kirjanpainajatuho leviä pelkästään niiden voimin. Siihen tarvitaan talousmetsien vanhoja kuusikoita ja myrskyjä”, Kuitunen sanoo. Tuhokuusikon omistaneen perikunnan edustaja Torsti Kaitarinne on tyytyväinen korvauspäätökseen. ”Meillä on enemmänkin vanhaa kuusikkoa samalla alueella. Nyt huolettaa, miten sen käy.” UUTISET Valtteri skyttä TapahTui suomalaisella salolla: Luumäkeläinen metsänomistaja havaitsi kesällä 2013, että edellisenä talvena harvennettuun kuusikkoon oli ilmestynyt kuivuneita puita. Niin metsänomistaja kuin paikallisen metsänhoitoyhdistyksen edustaja arvelivat, että kyseessä oli kirjanpainajatuho, joka oli levinnyt metsänomistajan maille naapurissa olevalta valtion suojelualueelta. Metsänomistajan kuusikko avohakattiin tuhon vuoksi talvella 2013–2014. Keväällä 2014 metsänomistaja haki valtiolta korvausta kirjanpainajatuhoista, ja tuhoalueella järjestettiin maastotarkistus Suomen metsäkeskuksen johdolla. Metsäkeskuksen mukaan edellytykset valtion mailta levinneen tuhon korvaamiselle olivat olemassa. Metsänomistaja sai ympäristöministeriön korvauspäätöksellä noin 1 800 euron tuhokorvauksen tänä keväänä. Selvä tapaus Korvaus on ensimmäinen uuden metsätuholain aikainen päätös, jossa metsänomistajalle korvataan valtion suojelumetsästä levinneen hyönteistuhon vahingot. Laki tuli voimaan reilu vuosi sitten. Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntijan Pekka Kuitusen mukaan metsänomistajan kuusikkoon syntynyt tuho oli niin ajallisesti kuin sijainniltaan loogisessa yhteydessä viereisen suojelualueen kirjanpainajatuhoihin. ”Suojelumetsässä oli useita peräkkäisinä vuosina syntyneitä kirjanpainajatuhoja, jotka olivat syntyneet metsänomistajan metsätuhoa aikaisemmin.” Suojelualueen tuhopesäkkeiltä oli lyhimmillään vain 200 metriä matkaa metsänomistajan kuusikkoon. Lähialueella ei ollut muita merkittäviä kirjanpainajatuhoja, joista kirjanpainajakuoriaiset olisivat voineet levitä metsänomistajan palstalle. Metsänomistaja oli hoitanut metsäänsä aktiivisesti ja poistanut tuulenkaadot. Hän ei ollut näin vaikuttanut tuhon laajenemiseen. ”Tärkeää oli, että vaikka tuKirjanpainajista korvauksia Valtion suojelumetsästä levinneestä kirjanpainajatuhosta maksettiin korvaus ensimmäisen kerran uuden metsätuholain aikana. Lyhyesti Metsä Groupin Jordan jatkaa Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan jatkaa tehtävässään senkin jälkeen, kun hänen johtajasopimuksensa mukainen 60 vuoden eläkeikä täyttyy ensi maaliskuussa. yhtiö ilmoitti Jordanin jatkosta tammi-maaliskuun tulosjulkistuksen yhteydessä. Metsä Groupin liikevaihto oli alkuvuonna viimevuotisella tasolla. liiketulos ennen kertaeriä sen sijaan koheni 105 miljoonasta 129 miljoonaan euroon – suuremmaksi kuin kertaakaan neljään vuoteen. Mäntyöljyä saa nyt tankkiin UPM:n mäntyöljystä jalostamaa biodieseliä voi nyt tankata autoonsa. st1-energiayhtiö on tuonut asemilleen Diesel plus -polttoaineen, jota on terästetty lappeenrannassa valmistuneella Bio-Vernolla. UPM aloitti biodieselin eli tuotenimeltään Bio-Vernon kaupallisen tuotannon vuoden alussa. lappeenrannan laitoksen tuotantokapasiteetti on 120 miljoonaa litraa vuodessa, joten läheskään kaikkeen Diesel plussaan Bio-Vernoa ei riitä. eer o sala tiia PUU kila Metsänomistajan kannattaa tarkkailla vanhoja kuusikoitaan kirjanpainajien varalta touko– kesäkuussa. 14 MAKASIINI 4 • 2015 14 MAKASIINI 4 • 2015 3578_.indd 14 15/05/15 17:26
• mETSäTyyppI 1 Miksi lähdit opiskelemaan metsäalaa vasta normaalia myöhemmin? olin ollut hotellija ravintola alan töissä toistakymmentä vuotta, joista pari vuotta meni ulkomailla, Pohjois-irlannissa ja sveitsissä. sitten äitiysloman jälkeen aloin pohtia, että metsätalousinsinöörin työ kuulostaisi omalta. 2 Miten opiskelut sujuivat? opiskelu meni hyvin ja tästä täytyy antaa kiitokset myös lapin ammattikorkeakoululle ja opettajille. opiskelin neljän vuoden tutkinnon kolmessa vuodessa. siihen tarvittiin hieman joustoa ja erikoisjärjestelyjä. Varttuneemmalla iällä sitä osa järjestää aikansa ehkä nuorempia paremmin, eikä perheellisen aika kulu opiskelijariennoissa. 3 Mitä opiskelit? Valinnaisina opintokokonaisuuksina minulla oli maaja metsäomaisuuden hoito sekä kehittyvä puunhankinta, johon kuului myös suometsien hoito. työharjoittelujaksot olin töissä Metsähallituksessa. 4 Miltä työtilanne vaikuttaa? etsin töitä positiivisella mielellä. ihanteellista olisi, jos töitä löytyisi nykyisen kotipaikan eli rovaniemen läheisyydestä. Muuallekin olen valmis lähtemään, silloin pitää kuitenkin kuunnella myös perheen mielipidettä. 5 Mitä teet, jos ei alan töitä löydy? Jos metsäalalta ei heti löydy töitä, pitää katsella muitakin mahdollisuuksia. kesäksi on tiedossa ainakin metsänhoitotöitä vanhempien metsäpalstoilla inarissa ja kemijärvellä. raivaussaha odottaa. Mikä innosti metsäalalle? anne saloniemelle, tuoreelle metsätalousinsinöörille, on luvassa kesätöitä ainakin kotitilalla. teksti Ja kUVa HannU JaUHiainen Kuvio Valtteri skyttä MeTsäyhTiö UPM on viime vuosina tarjonnut FSC-metsäsertifiointia myös yksityisille metsänomistajille. Koska FSC-sertifiointi rajoittaa metsien talouskäyttöä esimerkiksi leveiden suojavyöhykkeiden muodossa, UPM hyvittää metsänomistajalle sertifioinnista koituvat tulonmenetykset muun muassa puun parempana markkinahintana, sanoo UPM:n Pohjois-Euroopan metsäasioiden sidosryhmäjohtaja Pekka Rajala. ”Vielä tärkeämpää sertifioinnissa on metsänomistajan kannalta se, että sertifikaatti varmistaa metsänomistajan puulle paremman menekin”, Rajala sanoo. Metsäyhtiö hankkii FSC-sertifioitua puuta, koska useat kansainväliset ostajat edellyttävät, että tietty osuus metsäteollisuuden lopputuotteista on FSC-sertifioitua. ”FSC-sertifiointi on tietyillä metsäteollisuustuotteiden markkinoilla minimitekijä, joka edesauttaa kaupan syntymistä. Metsäyhtiö, joka pystyy myymään FSC-sertifioidusta puusta tehtyjä tuotteita, on etusijalla”, Rajala sanoo. Kahdella hevosella UPM hankki metsien FSC-sertifiointimahdollisuuden neljä vuotta sitten. Yhtiön FSC-ryhmäsertifikaatissa on nyt mukana noin 100 000 yksityismetsähehtaaria ja 400 000 hehtaaria UPM:n omia metsiä. ”Meille on jo kertynyt hyvin kokemusta siitä, miten FSC soveltuu Suomen metsiin niin luonnon kuin metsätalouden kannalta”, Rajala kertoo. Suomalaisen metsätalouden kestävyyden yleisin todistusmerkki on PEFC-sertifiointi. Rajalan mukaan UPM ajaa sertifioinnissa kahdella hevosella, sillä FSC-sertifikaatin piirin kuuluvan metsäalan lisäämisestä huolimatta yhtiö ei ole luopumassa PEFC-sertifikaatista. ”PEFC sopii erittäin hyvin suomalaisiin olosuhteisiin ja on pääsertifiointimenetelmä Suomessa jatkossakin. Teemme töitä sen hyväksi, että PEFC-sertifikaatin hyväksyttävyys ja tunnettuus paranevat kansainvälisillä markkinoilla.” FsC-puulle parempi hinta UPM:n mukaan FsC-sertifiointi takaa puulle myös paremman menekin. KUKA: Metsätalousinsinööri (aMk) anne saloniemi. Perheeseen kuuluu 4-vuotias poika ja aviopuoliso. MITÄ: Valmistui juuri metsätalousinsinööriksi työskenneltyään sitä ennen ravintola-alalla yli 10 vuotta. MIKSI: Halusi vaihtaa ammattia, mutta haluaa edelleen työskennellä mieluiten sellaisissa työtehtävissä, missä pääsee paljon tekemisiin ihmisten kanssa. Lähde: Metsäteollisuus ry Sellu suurin kuluttaja Metsäteollisuuden raakapuun käyttö toimialoittain vuonna 2014 Muu 0,3 milj. m Puolikemiallinen massateollisuus 1,2 milj. m Vaneriteollisuus 2,8 milj. m Mekaaninen massateollisuus 6,5 milj. m Selluteollisuus 29,5 milj. m Sahateollisuus 23,6 milj.m 15 MAKASIINI 4 • 2015 15 MAKASIINI 4 • 2015 3578_.indd 15 15/05/15 17:26
• markkinat Mikko Häyrynen Metsälehden verkkosivuilla (www.metsalehti.fi) on avattu energiapuun kantoja hankintahintojen seuranta. Se löyty y sivuston Metsäenergia-toiminnosta, jossa on jo aiemmin seurattu metsäenergian käyttöpaikkahintoja. Hintatiedot toimittaa Luonnonvarakeskus ja ne kattavat noin kaksi kolmasosaa metsähakkeen raaka-aineeksi korjatusta puusta. Hintatiedot tulevat Metsäteollisuus ry:n jäseniltä sekä lisäksi pariltakymmeneltä muulta ostajalta. negatiivisia kantohintoja Metsäenergian hintaseurannassa ei huomioida kemeratukia, mikä tuo tilastoihin yllätyksiä. Jukka Torvelainen epäilee energiapuun kauppojen jäävän tänä vuonna viimevuotisesta kemeramuutoksen takia. puun ostajat tunnetaan huonommin. Ostajat ovat valtaosin samoja, mutta lisäksi on pienempiä, pelkästään energiapuuta ostavia tahoja. Neljä puulajia Hintaseurannassa energiapuulajeja on neljä – kannot, latvusmassa, kokopuu ja rankapuu. Aluejako on sama seitsemän alueen jako kuin ainespuun kaupassa. Seurantaväli on neljännesvuosi. Hinnat ovat arvonlisäverottomia ja ne tilastoidaan ilman kemeratukia, minkä vuoksi jotkin kuutiohinnat voivat olla negatiivisia. Valtaosa energiapuun korjuusta on ollut tuettua ja kemeratuki on saattanut nostaa tukikelpoisen energialeimikon kauppahinnan korkeammaksi kuin järeämmän, mutta ilman tukea jäävän leimikon. Tiedonluovuttajia pitää olla vähintään kolme, jotta hintatieto voidaan julkaista, minkä vuoksi tilastossa on tyhjiä kohtia. Metsäteollisuus ry:n jäsenet lasketaan yhdeksi toimijaksi, joten niiden lisäksi pitää olla kaksi muuta. Alue-erot isoja Alueelliset hintaerot eivät ole euroissa suuria, mutta prosenteissa kylläkin. Tuoreimman, vuoden vaihteen tilaston mukaan metsäenergian keskihinnan vaihteluväli on Lapin 2,31 eurosta Etelä-Pohjanmaan 5,09 euroon kuutiometriltä. Vuoden ensimmäisen neljänneksen tilasto valmistuu kesäkuun puolivälissä. ”Energiapuun kilpailutilanne vaihtelee sekä suhteessa muihin energialähteisiin että teollisuuskäyttöön. Myös kuljetusmatkat vaikuttavat hintaan”, Torvelainen summaa. Viime vuonna metsähaketta meni energiakäyttöön noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä. Määrästä noin puolet oli peräisin pienpuusta eli kokopuusta ja karsitusta rangasta. Latvusmassaa oli kolmasosa ja loput kantoja sekä teollisuuspuun hakkuista peräisin olevaa järeää puuta. ”Tämän vuoden kauppamäärät saattavat jäädä pienemmiksi, koska tukikelpoisia kohteita hakattiin kiireenvilkkaa kemeramuutoksen alla. Sen jälkeen kauppa on hiljentynyt.” ”Energiapuun käyttö kasvaa ja toimivat markkinat edellyttävät puolueetonta hintatietoa”, tutkija Jukka Torvelainen Lukesta sanoo. Teollisuuspuun kaupassa on vakiintunut tilastointi, mutta energiaerkki o ksanen/l uke 16 MAKASIINI 4 • 2015 3600_.indd 16 15/05/15 16:49
• Raakapuun kantohinnat toukokuussa viikolla 19 ? nousussa ? laskussa Keski-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 54,59 ? 54,92 ? 40,73 ? 15,62 ? 17,32 ? 15,53 ? uudistushakkuu 56,76 ? 55,89 ? 42,84 ? 17,08 ? 18,57 ? 17,61 ? Harvennushakkuu 47,85 ? 46,60 ? 34,55 ? 15,50 ? 15,15 ? 14,49 ? ensiharvennus ... ... ... 12,07 ? ... 11,27 ? Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 54,91 ? 55,27 ? 40,77 ? 15,50 ? 17,56 ? 15,55 ? uudistushakkuu 56,50 ? 55,86 ? 41,99 ? 16,48 ? 18,44 ? 16,99 ? Harvennushakkuu 48,32 ? 47,76 ? 35,18 ? 15,38 ? 15,49 ? 14,70 ? ensiharvennus ... ... ... 12,43 ? 12,33 ? 11,88 ? Koko maa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 54,56 ? 54,68 ? 41,99 ? 15,55 ? 17,07 ? 15,39 ? uudistushakkuu 56,38 ? 55,44 ? 43,73 ? 17,14 ? 18,09 ? 16,99 ? Harvennushakkuu 47,69 ? 47,12 ? 36,34 ? 15,08 ? 15,21 ? 14,55 ? ensiharvennus 40,53 ? ... ... 11,78 ? 11,73 ? 11,68 ? Savo-Karjala Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 54,41 ? 53,05 ? 41,56 ? 15,08 ? 15,78 ? 15,06 ? uudistushakkuu 56,51 ? 53,90 ? 43,65 ? 17,31 ? 16,82 ? 17,31 ? Harvennushakkuu 47,16 ? 45,46 ? 35,98 ? 14,79 ? 14,51 ? 14,64 ? ensiharvennus ... ... ... 11,72 ? 11,94 ? 11,92 ? Kymi-Savo Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 55,96 ? 55,69 ? 44,02 ? 15,48 ? 17,19 ? 15,39 ? uudistushakkuu 57,87 ? 56,48 ? 45,87 ? 17,17 ? 18,37 ? 17,45 ? Harvennushakkuu 49,29 ? 48,60? 38,23 ? 15,46 ? 15,56 ? 15,03 ? ensiharvennus ... ... ... 11,61 ? 11,36 ? 11,71 ? Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 55,51 ? 53,76 ? ... 16,92 ? 17,27 ? 16,85 ? uudistushakkuu 56,82 ? 54,22 ? ... 18,43 ? 17,72 ? 17,90 ? Harvennushakkuu 46,79 ? 44,84 ? ... 15,19 ? 14,84 ? 14,77 ? ensiharvennus 12,21 ? ... Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 52,74 ? 51,23 ? ... 15,66 ? 16,20 ? 15,35 ? uudistushakkuu 54,15 ? 51,87 ? ... 17,07 ? 16,82 ? 16,30 ? Harvennushakkuu 46,00 ? 44,57 ? ... 13,97 ? ... 13,14 ? ensiharvennus ... ... 10,53 ? ... Lappi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu kaikki yhteensä 45,63 ? 42,91 ? 15,36 ? 15,35 ? 12,90 ? uudistushakkuu 47,41 ? 43,24 ? 16,44 ? 16,19 ? 13,38 ? Harvennushakkuu 41,26 ? ... 14,14 ? 12,01 ? ensiharvennus ... ... ... ... Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 2014 2015 Kantohintojen kehitys Euroa m Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Puutavaralajien kantohintaindeksit 1/2014 4/2015 2010 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 52 2011 2012 2013 2014 2015 Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 85 90 95 100 105 110 300000 600000 900000 1200000 1500000 10 20 30 40 50 60 kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. luonnonvarakeskuksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. silloin vallinneille eri puutavaralajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. indeksin laskennassa erityyppisten leimikoiden – uudistus, harvennus ja ensiharvennus – osuudet pidetään samoina, mitkä ne olivat keskimäärin vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille. esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on kohonnut 10 prosenttia joulukuusta 2010. Indeksi kertoo muutoksista 17 MAKASIINI 4 • 2015 3600_.indd 17 15/05/15 16:49
• PystykauPPa Pohjois-savossa Puutavaralaji m3 €/m3 Kuusi kokorunko 1 170 47,90 Mäntytukki 26 57,00 Mäntykuitu 4 18,50 Koivukuitu 13 18,00 Yhteensä 1 213 m3 57 833 € markkinat Kuukauden puukauppa Hannu JauHiainen Pohjoissavolaisten kaupunkilaismetsänomistajien metsäyhtymä teetti uuden metsäsuunnitelman paikallisella metsänhoitoyhdistyksellä. Tuoreen suunnitelman perusteella yhdistyksen neuvoja ehdotti puunmyyntiä, sillä tilalla oli vanhoja, yli satavuotiaita kuusikoita. Suunnitelman pohjalta tehtiin leimikko, joka koostui 4,3 hehtaarin avohakkuukuviosta. Leimikko on kesäkorjuukelpoinen, mutta kelirikkoaikaan korjuuta ei huonon metsätien vuoksi voida tehdä. Yhdistys pyysi leimikosta tarjo?ukset toukokuun alussa ja kaupat tehtiin viime viikolla. Leimikosta tuli neljä tarjousta, yksi isolta metsäyhtiöltä ja loput keskisuurilta sahoilta. Tarjouksia vertailtaessa kuusen runkohinnoitteluun perustuva tarjous osoittautui parhaaksi. Yhdistyksen ja metsänomistajan neuvonpidon jälkeen kaupat tehtiin parhaan tarjouksen tehneen sahan kanssa. Runkohinnoittelussa kuusen ainespuuosuudesta maksetaan sama hinta, tässä tapauksessa 47,90 euroa kuutiometrille. Puutavaralajitarjouksissa kuusitukin hinta vaihteli välillä 55,50–58,50 ja kuusikuitupuun välillä 16,80–18,00 euroa kuutiometriltä. Leimausselosteessa kuusitukin kertymäksi arvioitiin 826 kuutiota ja kuusikuitupuun 344 kuutiota. Kuusikossa on jonkin verran lahopuustoa. ne hinnoitellaan energiapuuksi 8 euron kuutiometrihinnalla. Kesäleimikko myytiin runkohinnalla MiKKo HäYRYnen huhtiKuussa metsätiloja tuli myyntiin lähes kaksisataa, Hannu Liljeroosin seuranta osoittaa. Tarjonta kasvoi erityisesti Häme-uusimaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Keminmaan kunta pani myyntiin 14 kohdetta. Suursijoittajat kuten oP:n sijoitusrahasto, Taaleritehdas ja nordic Forest Fund olivat huhtikuussakin ostolaidalla. uPM ja Metsähallitus myivät näille sijoitusrahastoille yhteensä noin 600 hehtaaria. Suuria kohteita ovat ostaneet myös yhteismetsät, yksityissijoittajat, yritykset ja säätiöt. Tunnuslukuja on laskettu maakunnista, joista on tilastoitu vähintään kymmenen kauppaa. Kertoimet ovat kauppahinnan ja tila-arvion summa-arvon keskimääräisiä suhteita. Korkein kerroin 0,93 on Pirkanmaalla eli siellä kaupat on tehty keskimäärin seitsemän prosentin tukkualennuksella. alueelliset hinnoittelutavan erot heikentävät hieman kertoimien vertailukelpoisuutta. esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ei käytetä juuri lainkaan odotusarvolisiä. Liljeroos on tällä kertaa laskenut myös joitakin kuntakohtaisia kertoimia: Rovaniemi-Kemijärvi (0,72), Pihtipudas-Kinnula (0,81), Lappeenranta (0,84), Mikkeli (0,86), alavus (0,9), Kouvola (0,9), Pyhäjärvi (0,9), oulu-Muhos-utajärvi (0,91), Laitila-Mynämäki (1,05), Hämeenlinna-Hattula-Janakkala (1,13). Hintatilasto julkaistaan kuukausittain Metsälehden verkkosivujen Metsämaa-osiossa nimellä Hannun hintaseuranta. Sivulle on vastikään lisätty keskustelumahdollisuus. tilojen tarjonta parani pohjoisessa Hintataso oli kohtuullinen, mutta hieman viime vuoden vastaavaa aikaa heikompi. Myydyt Metsätilat taMMi-huhtikuu 2015 Maakunta kaupan myyty myyty hakkuupuusto kpl kpl ha taimikot, % kypsät, % m3/ha tukki-% e/ha e/m3 kerroin* Varsinais-Suomi 5 3 120 Satakunta 9 9 180 Häme-uusimaa 24 9 177 etelä-Karjala 8 3 53 Kymenlaakso 15 12 281 26 12 117 35 4 180 36 0,88 Pirkanmaa 17 15 456 34 6 97 25 3 369 35 0,93 etelä-Savo 32 26 809 37 7 89 31 3 255 37 0,81 eja K-Pohjanmaa 30 20 603 32 9 72 20 2 115 29 0,84 Keski-Suomi 32 21 664 32 9 99 31 3 116 31 0,84 Pohjois-Savo 31 21 822 31 8 105 34 3 150 30 Pohjois-Karjala 42 37 1 833 23 10 124 35 3 573 29 Kainuu 120 64 4 777 13 5 97 23 1 968 20 P-Pohjanmaa 77 41 2 212 17 7 84 15 1 581 19 0,92 Lappi 34 39 2 139 19 10 64 13 1 115 17 0,76 Koko maa 476 320 15 126 Kk-muutos 182 99 5 306 *Kerroin kuvaa kauppahinnan ja tila-arvion summa-arvon keskimääräistä suhdetta. 18 MAKASIINI 4 • 2015 3601_.indd 18 15/05/15 16:50
• ”Jos samalla pitäisi olla kauppa-auto ja perhettä kuskailla, niin tuollainen city-maasturi sen kai pitäisi olla. Mutta jos työkaluja sinne metsään kuljetetaan niin avolava kunnon lasikuitukuomulla.” METSURI-MOTOKUSKI ”Itseltäni loppuivat aikoinaan autohuolet samana päivänä, kun vaihdoin eurooppalaisen auton aitoon japanilaiseen.”PUUN TAKAA ”Kiinnijäämisten määrä on sama kaksivetoisilla ja citymaastureilla. Citymaasturi jää vain kiinni niin pahaan paikkaan, ettei pääse sieltä pois.” PETE ”Käyttöauton tulee olla mahdollisimman yleinen malli, jolloin vahingon sattuessa varaosia löytyy nopeasti ja edullisesti.” ABIETIS ”Metsäautoteiden kunnossapidolla ongelmat hoituvat, ajourilla nämä citymaasturit eivät kuitenkaan pysty liikkumaan.” PÄHKÄILIJÄ ”Nelivetoinen lava-auto on mettämiehelle aivan ehdoton. Pitäisi varmaan vaihtaa parin vuoden päästä nuorempaan.” PORTIMO ”Cadillac Escalade. Paljon tilaa ja katu-uskottava myös torilla. Ei siis itsellä ole, mutta olisi aika hieno.” AMMATTIRAIVOOJA ”Iso dieseli on siitä metsässä ja kuorman kanssa mukava, että sitä on vaikea saada sammumaan muuten kuin avaimesta.” ROISTO REIPAS ”Kyllä semmoset vanhat landroverit saa haudata ja syvälle, jos tarkoitus on kulkea metsäteillä järkevillä kilometrikuluilla. Taitaa määräaikaishuoltoihinkin upota muutama tonni vuodessa.” TEE STRÖM ”Tärkeintä ovat kunnon renkaat. Entisillä nastattomilla hakkapeliitoilla ajeli märällä ja kuraisella pellollakin tiehensä. Kesärenkailla homma joskus pysähtyi, mutta se oli oma vika.” HEMPUTTAJA ”Sellaista paikkaa ei Suomesta julkisilta paikoilta löydy, johon 10-vuotiaalla perusmallin Corollalla ei kehtaa ajaa. Tai vaikka 15-vuotiaalla, jos auto on siistissä kunnossa.” GLA METSALEHTI.FI Osallistu keskusteluun osoitteessa www.metsalehti.fi. Lukijan kuva Keskustelua Verkossa nyt ”Järvenrantahaavikko. Syksyllä majavat ovat jyrsineet puita, jotka tuuli on talven aikana kaatanut. Pesä on jokivarren penkassa, ja kaatuneiden puiden luona on oltu jo syönnöksellä.” JUUSO 8 Majavien lastut Työturvallisuuskeskus opastaa, miten vältyt tapaturmilta metsätöissä. www.ttk.fi/tOimialat/metsaala Suomen metsäkeskuksen sekä Tapio Oy:n ylläpitämä metsätiedon standardipankki. metsatietOstandardit.wm.fi Metsätalouden työhyvinvoinnin kehittämisohjelman tulokset ja tulevaisuus. metsahyvinvOinti.fi Metsämiehelle auto Kulkupelin valinta puhutti Metsälehden verkkokeskustelijoita. Gallup uusi kysymys: Haittaako yleiskaava metsiesi hoitoa? 20 40 60 80 100 Kyllä 53% Ei 47% Onko metsän omistaminen vaikuttanut autovalintaasi? Vastauksia 130 19 MAKASIINI 4 • 2015 3602_.indd 19 13/05/15 16:45
• Teema: meTsänomisTajan auTo 20 MAKASIINI 4 • 2015 20 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 20 13/05/15 18:12
• Maantiellä ja korvessa Autokauppa on naimakaupan ohella yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä. Metsään haluavalla autoilijalla on ainakin kolme vaihtoehtoa. TeksTi ValTTeri skyTTä kuVaT seppo samuli, ValTTeri skyTTä 21 MAKASIINI 4 • 2015 21 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 21 13/05/15 18:12
• w Pitäisi ostaa auto. Sellainen, jolla on hyvä ajaa vaihtelevissa keleissä Suomen maanteillä mutta joka etenee myös metsäteillä – ainakin jossain määrin. Tarvitsen siis menopelin, jolla pääsen kaupungista metsätöihin, oli varustuksena sitten saha, taimilaatikko tai kynä ja lehtiö. Metsäajoa varten autossa pitää olla korkea maavara ja tilaa tavarankuljetukseen. Neliveto voi olla tarpeen. Tehoja tarvitaan sen verran, että auto jaksaa tarvittaessa vetää pientä peräkärryä. Kulkupelin pitää käynnistyä luotettavasti, jotta metsästä pääsee pakkasella pois. Toisaalta autolla on selvittävä pitkiä matkoja maanteillä. Tiedossa on myös nykivää ajoa ison kaupungin kaduilla. Metsäominaisuudet eivät saa tuoda asvalttiajoon liian suurta meteliä tai valtavaa bensalaskua. Löytyykö autoa, joka täyttää näin monikohtaisen listan? Olen helpottanut autokartoitustani jakamalla mahdolliset vaihtoehdot kolmeen ryhmään: varsinaisiin maastoautoihin, muihin nelivetoihin sekä henkilöautoihin. Lähdetään liikkeelle metsäisimmästä vaihtoehdosta eli maastoautoista. MAASTOAUTO Jyväskyläläinen Ari Oksanen pohtii, miten hyvin maa kantaa keskisuomalaisen hiekkakuopan reunalla. ”Kyllä se tuosta nousee, kun painaa lisää kaasua.” Oksanen kiihdyttää vuoden 1999 Toyota Land Cruiser KZJ90 -maastoautonsa vauhtiin. Auto kipuaa kevyesti hiekkakuopan pohjalla olevasta lammikosta ylös rinnettä tasaisemmalle maalle. Jos metsäpalsta sijaitsee lähes tiettömän taipaleen takana, Oksasen Toyotan kaltainen maasturi voi olla metsään aikovan autoilijan ainoa vaihtoehto. Oksasen autossa ensimmäisenä huomiota kiinnittävät korkea maavara ja isot renkaat. ”Maastoauton etu on se, että parkkipaikka löytyy paikasta kuin paikasta, metsässäkin”, Oksanen sanoo ja virnistää. Kunnon maastoauton hyödyllisyys tulee esille erityisesti talvisin tai kelirikko‹ Moottori kestää 400 000–500 000 ajokilometriä. Oksasen maastoauto on automaattivaihteinen. Nelivedon ja lukkojen säätely tapahtuu kätevästi sisätiloista. ‹ Jousitus ja iskunvaimentimet ovat tärkeä osa maastoajon sujuvuutta. ‹‹ Kojelaudalla olevat mittarit paljastavat auton kallistuskulman. Teema: meTsänomisTajan auTo Ari Oksasen maastoauton pohjapanssari on vahvistettu ja levennetty. Panssari ulottuu laajemmalle kuin pelkästään moottorin alle. 22 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 22 13/05/15 18:12
• w Ari Oksasen maastoauto kestää jopa 40 asteen sivuttaisen kallistuksen. ”Itse olen päässyt 25 asteeseen.” Oksanen ajaa maastoautollaan vuodessa noin 10 000 kilometriä. 23 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 23 13/05/15 18:12
• Teema: meTsänomisTajan auTo aikaan. Henkilöauton tai katumaasturinkaan renkaat, maavara ja vetokyky eivät riitä kaikkein pahimmissa paikoissa. ”Pääsiäisenä oli mökille mentäessä 24 senttimetriä nuoskalunta. Maasturilla pääsimme mäet ylös ja perille, kun laitoin lukot päälle”, Oksanen kertoo. Aivan, lukot. Ne ovat yksi varsinaisen maastoauton tärkeimmistä ominaisuuksista. Ilman tasauspyörästön lukkoa auto jää kiperässä paikassa sutimaan paikalleen, sillä moottorin teho välittyy nelivetoisissakin autoissa vain sutiviin renkaisiin. Kun ”lukot ovat päällä”, kaikki renkaat pyörivät samalla nopeudella. Pitävällä maalla olevat renkaat vetävät auton yli sutimiskohdan. ”Moni kuvittelee omistavansa maasturin. Minun mielestäni maasturissa on oltava tasauspyörästön lukko. Silloin on kyseessä todellinen neliveto, joka ei sudi”, Oksanen toteaa. Polttoainetta kuluu Oksanen käyttää maastoautoaan pääasiassa mökkimatkoihin. ”Henkilöautolla ei mökinpihaan eikä sienimetsään pääse. Maastoauto auttaa myös polttopuuhommissa ja geokätköilyharrastuksessa.” Maastoautoilijan mukaan 30 kilometriä pitkä mökkimatka kulkee hyvin Land Cruiserilla, sillä metsäajoon tarkoitetuista renkaista huolimatta auton ajo-ominaisuudet ovat kohtuulliset myös maantiellä. Polttoainetta tosin kuluu, sillä tehokkaan auton keskikulutus lähtee liikkeelle 13–15 litrasta sadalla kilometrillä. Oksasen perheellä on kakkosautona henkilöauto, jolla ajetaan enemmän kaupunkiajoa. ”Minulle maastoautoilu on myös harrastus, joten polttoaineenkulutus ei niin haittaa”, Oksanen sanoo. Renkaat kiinni maahan Lukkojen lisäksi maastoauton tärkeimmät osat ovat renkaat, pohjapanssari, jousitukset ja iskunvaimentimet. Oksasta näiden autonosien varustelussa on auttanut Matti Heiska. Hän pitää Jyväskylässä maastoautojen osia ja lisävarusteita myyvää Suomen Maastoauton realistinen käyttöikä on 30-40 vuotta, jos autoa on pidetty hyvin. Matti Heiska käyttää maasturiaan apuna metsätöissä. Metsässä ajelua ei tarvitse pelätä. Vanhalla metsäkoneuralla eteneminen tyssäisi alkuunsa ilman kunnon nelivetoa ja maavaraa. 24 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 24 13/05/15 18:12
• Maastoautot rekisteröidään Suomessa usein pakettiautoiksi verotussäästön vuoksi. Kun autolla on paljon painoa ja iso moottori, istuinpaikkoja ei kannata rekisteröidä useampia, sillä auton käyttömaksu nousee. Maastoautotarvike Cros4wd -liikettä. ”Rengastus on maastoautoissa kaiken a ja o. Jos renkaat eivät ole kunnossa, voima menee hukkaan”, Heiska sanoo. Renkaiden karkeus ja pintakuviointi ratkaisevat. ”Auton pitäisi olla maantiellä hyvä ajettava, mutta silti pitäisi päästä hyvin metsään. Monet hakevat juuri sitä, miten autossa saa nämä molemmat asiat toimimaan.” Paranneltu pohjapanssari suojaa auton moottoria ja muita elintärkeitä osia alhaalta päin tulevilta iskuilta, kuten oksilta ja kiviltä. ”Alustalla, jousituksella ja iskunvaimentimilla on puolestaan suuri merkitys siinä, että renkaat pysyvät maassa kiinni eivätkä pompi”, Heiska kertoo. Urakoitsijoilla lava-autoja Heiska on koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Työura autojen parissa alkoi autoharrastuksen kautta, mutta metsäalalla kertyneet maastokokemukset auttoivat myös ymmärtämään, mitä metsäteillä liikkuminen vaatii. Miehellä on perheen kotitilalla vanha Land Cruiser -maastoauto, jolla hän käy metsätöissä omissa metsissään. ”Aika monella metsänomistajalla maastoauton käyttö rajoittuu käyntiin omalla metsäpalstalla ja lähikylillä. Ajo on hyötykäyttöä, käydään pellolla ja metsätöissä. Ajetaan muutamia kilometrejä edestakaisin”, Heiska kertoo kokemuksiaan vuosituhannen alussa alkaneelta autouraltaan. Tarvikemyyjän mukaan metsäkoneurakoitsijat ovat pickup-maastureiden eli lava-autojen suurkuluttajia. ”Heidän tarvitsee kuljettaa painavia polttoainesäiliöitä huonoilla teillä, joten autot ovat lujilla. Siksi urakoitsijat ostavat maastoautoihinsa parempia takajousia ja iskunvaimentimia. Metsässä pitää päästä liikkumaan ympäri vuoden.” Maastoautoille on käyttöä myös varsinaisen metsätyöajon ulkopuolella. ”Metsästäjillä on valtava määrä varsinkin vanhempia maastoautoja. Tiettyihin automerkkeihin, joihin ei muuten mene niin paljon osia, menee osia syksyisin. Autot laitetaan siihen kuntoon, että päästään metsälle”, toteaa Heiska. Renkaat ovat tärkeä valinta. Syvä kuviointi tuo pitoa märällä metsämaalla ajettaessa. 25 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 25 13/05/15 18:12
• Teema: meTsänomisTajan auTo Matti Heiska (vas.) ja Ari Oksanen kehuvat irrotettavaa vinssiä, jonka saa kiinni vetokoukkuun auton etuja takapäähän. Joskus kiinni juututtaessa vetosuunta ratkaisee. Vinssissä köysi on vaijeria turvallisempi vaihtoehto, sanoo Heiska. 26 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 26 13/05/15 18:12
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Herkutellen. Keittiö mökillä Sami ja Kasper Garam Tekijät toteuttivat yhteisen haaveensa Lammin mökillään kokaten ja kuvaten ruoka-annoksia. Suuressa osassa reseptejä on mukana luonnosta löytyneitä raaka-aineita, niin kotipihalta kuin syvältä metsäs täkin. Hinta 29 € Suomalainen rapukirja Juha Jormanainen Suomalainen rapukirja kertoo upeiden kuvien säestyksellä kaiken, mitä tulee tietää ravuista, ravustuksesta ja rapujen syö misestä. Hinta 35 € Villi keittiö Rune Kalf-Hansen, Lisen Sundgren ja Charlotte Gawell Luonto tarjoaa meille syötävää vuoden ympäri. Tarvitsee vain pitää silmät auki ja ryhtyä keräilemään. Niin pääsee osalliseksi makumaailmaan, jonka huippu ravintoloiden kokit ovat jo pitkään tunteneet. Hinta 34 € Kestävyys valtti Toyotan maasturit ovat Heiskan mukaan yleisin maastoautomerkki etenkin vanhemmissa autoissa. Suosittuja ovat myös Nissan, Mitsubishi ja viime aikoina Volkswagen. Muita tunnettuja merkkejä ovat Land Rover ja Subaru. Maastoajoneuvot, kuten suomalaisten autot yleensä, ovat keski-iältään varsin vanhoja. ”Käytössä olevien maastoautojen iät lähtevät tuolta 1980-luvun alkupuolelta nuorempaan päin. Etenkin vanhemmat maastoautot ovat suhteellisen yksinkertaista tekniikkaa. Ne on tehty kestämään pitkään.” Heiskan mukaan jotkin maastoautomerkit ovat ”lähes pommin kestäviä”. Pitkä käyttöikä on hyvä juttu, sillä se lievittää uusien maastoautojen korkeaa ostohintaa. Oksasen ja Heiskan Land Cruisereiden uusimmat mallit maksavat Toyotan verkkosivujen mukaan 76 000 eurosta ylöspäin. Hyvän käytetyn maasturin saa miesten mukaan kuitenkin jo 12 000–15 000 eurolla. Lienee aika kiittää maastoautomiehiä autoesittelystä. Oksasen ja Heiskan näytToyoTa jyrää, Skoda nouSuSSa Rekisterissä olevat henkilöautot malleittain 31.12.2014 Merkki 2014 2013 Muutos% 1. ToyoTa Corolla 151 067 151 703 -0,4 2. VolksWaGeN GolF 121 732 118 294 2,9 3. ToyoTa aVeNsis 81 877 79 499 3,0 4. opel asTra 80 934 82 060 -1,4 5. ForD FoCus 67 868 66 036 2,8 Henkilöautojen ensirekisteröinnit malleittain 2014 Merkki 2014 2013 Muutos% 1. skoDa oCTaVia 5 868 4 780 22,8 2. VolksWaGeN GolF 5 265 5 064 4,0 3. NissaN QasHQai 4 062 3 547 14,5 4. ToyoTa auris 3 823 3 274 16,8 5. ToyoTa aVeNsis 2 666 3 095 -13,9 Lähde: Autoalan Tiedotuskeskus MaaSToauToT Plussat + menokyky metsässä + maavara ja metsäajon huolettomuus + Paljon tehoa ja mahdollisuus lisävarusteisiin + Kestävyys Miinukset Polttoainetta kuluu Renkaat sopivat paremmin metsään kuin asvaltille istuinpaikkojen vähyys tämän ja kertoman perusteella maastoauto on varma vaihtoehto silloin, jos haluaa ajaa huoletta metsässä ja metsäteillä. Maastoauton hinta ja polttoaineenkulutus kuitenkin arveluttavat. Voisiko hyvistä metsäajo-ominaisuuksista maksaa hieman vähemmän ja saada samalla lisää ajomukavuutta maanteille? 3603_.indd 27 13/05/15 18:12
• Teema: meTsänomisTajan auTo KATUMAASTURIT JA MUUT NELIVEDOT Kaakkoissuomalaisen hakkuuaukon yllä lepäävä sää on poutapilvinen. Olosuhteet ovat mitä parhaimmat taimien istutukselle. Kaakon metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Ossi Alatalo on tullut tarkastamaan istutustyömaalle saapuneiden männyntaimien laadun. Samalla on aikaa vaihtaa kuulumiset taimia istuttavan metsurin kanssa. Matka hakkuuaukon reunalle on taittunut Skoda Octavia Scout -nelivetoautolla. ”Nelivedolla ajaminen on huoletonta. Pienemmiltä teiltä puuttuvat usein kunnolliset kääntöpaikat, ja nelivetoauton pystyy kääntämään kapealla tiellä pientareen tai lumihangen kautta”, Alatalo kertoo. Monen metsänomistajan autoilussa on varmasti paljon samoja piirteitä kuin metsäneuvojan ajomatkoissa. Pääosa matkoista ajetaan suhteellisen hyväkuntoisilla valtion teillä, mutta silloin tällöin tie vie kiperämpiin paikkoihin. ”Maavara on tärkeä. Omassa Skodassani sitä on 18 senttimetriä. Kolmen neljän sentin ero maavarassa voi olla ratkaiseva”, Alatalo sanoo. Metsäneuvoja Ossi Alatalon autovalinnassa yksi ratkaisevista ominaisuuksista oli iso tavaratila. Näin istutusaikaan takakontissa on varalla pottiputkia ja taimivakka. Keskimääräisen istutuspäivän taimiannos mahtuu kerralla mukaan henkilöautonkin tavaratilaan. Alatalon auto on jo käännettynä tulosuuntaan, joten seuraavaksi on aika tutkia taimia. Neliveto ja auton korkea maavara helpottavat auton kääntämistä kapeilla metsäteillä. Kesäkuiva kantaa Alatalo on ehtinyt kiertää kaakonkulman teitä monenlaisilla autoilla yli 30 vuotta kestäneen metsänhoitoyhdistysuransa aikana. ”Joskus on tullut oltua huonokuntoisella metsätiellä akselia myöten jumissa. Kännyköitä ei vielä ollut, joten traktori28 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 28 13/05/15 18:12
• 29 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 29 13/05/15 18:12
• Teema: meTsänomisTajan auTo apua piti lähteä hakemaan kävellen lähikylältä.” Hänelle kertyy vuosittain työajoa noin 10 000 kilometriä. Metsänomistajan kanssa tehtävälle metsäkäynnille on joskus täytynyt lähteä Alatalon autolla, sillä henkilöautolla ei olisi päässyt perille metsäpalstalle. Toisaalta auton metsäkelpoisuus riippuu paljon vuodenajasta. Talvella nelivedosta on eniten hyötyä. Kesäkuivalla pärjää tavallisella henkilöautollakin, Alatalo kertoo. ”Muutama prosentti autoilusta on sellaista maastoajoa, että silloin on mukava, kun alla on neliveto. ” Tavaratila ratkaisi Kaakon metsänhoitoyhdistyksen Luumäellä sijaitsevan toimipisteen kahdella muulla metsäneuvojalla on myös allaan nelivetoautot, Alatalo kertoo. Hänen oma Skodansa kuuluu henkilöautomaisuudestaan huolimatta kaupunki-, citytai katumaastureiksi kutsuttavien jokamaaston autojen luokkaan. ”Nelivetoautot ja citymaasturit ovat lisääntyneet paljon viime vuosina. Tämä näkyy myös metsänomistajakaartissa.” Alatalo on oikeassa. Aiempi käyntimme Luumäen kuntakeskuksessa Taavetissa osoitti, että kylänraitilla miltei joka toinen auto oli jonkin sortin katumaasturi. Edellistä autokauppaa tehdessään Alatalo etsi citymaasturia. Skodan lisäksi vaihtoehtoja oli esillä muitakin. Suuri tavaratila oli lopulta yksi tärkeimmistä valintaperusteista. ”Päädyin henkilöautomaisempaan nelivetoon hinnan ja polttoainekustannuksien vuoksi.” Yleisimpien katumaasturimallien hinnat vaihtelevat uutena 20 000– 45 000 euron välillä. Halvimpien mallien kohdalla täytyy tosin muistaa tarkistaa, että maasturi on varmasti neliveto. ”Aiemmin nelivedoilla kulutus oli päälle 10 litraa sadalla kilometrillä. Nykyisellä autollani se on noin kuusi ja puoli litraa”, Alatalo kertoo. ”Jos taloudessa olisi kaksi autoa, tekisin varmaankin niin, että toinen auto olisi lava-auto ja toisena olisi kaupunkiajoon tarkoitettu henkilöauto. Tein kompromissiratkaisun ja ostin auton, jossa yhdistyy kahden eri autotyypin ominaisuuksia.” HENKILÖAUTO Metsuri Seppo Partila saapuu taimivakan luota hakkuuaukon reunaan, johon Alatalo on pysäköinyt Skodansa. Partila on varsinaisesti jo eläkkeellä, mutta veri vetää edelleen metsätöihin. Taimenistutukseen Partila on saapunut farmarimallisella Ford Focus -henkilöautolla. ”Minulla oli pitkään Saab 900. Siinä mahtui pitkä mies hyvin ajamaan. Olen aiemmin katsellut myös nelivetoja ja maastoautoja, mutta niistä ei siihen aikaan löytynyt sopivan hintaista minun työtarpeisiini.” kaTuMaaSTurIT ja MuuT nELIVEdoT Plussat +maavara +Pienehkö polttoainekulutus +Halvempi hinta verrattuna varusteltuun maastoautoon +matkustusmukavuus maanteillä Miinukset – neliveto ei välttämättä ole todellisen maastoauton veroinen – Kestävyys maastoajossa Eläkeläismetsuri Seppo Partila pitää usein taukoa auton tavaratilan reunalla istuen. Kevätkuivan aikaan istutustyömaalle pääsee helposti henkilöautollakin. 30 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 30 13/05/15 18:12
• maastosekä kaupunkiajoon suunnittelun auton ostoa harkitsevan on hyvä muistaa, että pelkkä katumaasturimainen ulkonäkö ei takaa auton maasturimaista etenemistä saman automallin eri versioissa voi olla isoja eroja esimerkiksi vetotavassa, sanoo autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen. ”Nykyään useasta katumaasturista on olemassa kaksivetoinen malli, joka ei etenemiskyvyltään pärjää vastaavalle nelivedolle”, Vesalainen muistuttaa. Vesalaisen mukaan moni katumaasturi on tarkoitettu lähes yksinomaan katukäyttöön. ”Tällöin esimerkiksi auton kytkin ei välttämättä kestä rajua kuormittamista maastoajossa.” Toisaalta katumaastureissa on myös paljon automalleja, joiden maasto-ominaisuudet ovat hyvällä tasolla. Vesalaisen mukaan auton ominaisuuksiin ja mahdollisen nelivedon toimintaperiaatteeseen on hyvä perehtyä käyttöohjekirjan avulla. ”mikäli sorateillä tulee autoiltua paljon, kannattaa auto varustaa kuralätkin. Ne suojaavat auton helmoja kivenlyömiltä. muutenkin nopeus sorateillä kannattaa pitää maltillisena”, vinkkaa Vesalainen. pienillä teillä vastaan voi tulla paikkoja, joissa auto kallistuu yllättävän paljon. Tällöin on huolehdittava siitä, että kallistelulle on sivusuunnassa tilaa niin, etteivät esimerkiksi puiden oksat pääse raapimaan auton kylkiä. ”metsäautotiellä ei ole mikään häpeä pysähtyä ja käydä ulkona katsomassa, riittääkö maavara tai mahtuuko auto kääntymään. sen sijaan häpeällistä on kolhia oma arvokas auto tai vaurioittaa sen öljypohjaa laiskuuttaan”, sanoo Vesalainen. Etuvetoinen maasturi? HEnkILÖauToT Plussat +Laajin merkkija hintahaitari +Pieni bensankulutus +ajettavuus maanteillä +Yllättävästi tilaa metsävarusteille Miinukset –maavaran riittävyys –sutiminen talvisella metsätiellä Nykyiseen autovalintaansa eläkeläismetsuri on tyytyväinen. ”Tiet ovat täällä pääosin hyvässä kunnossa ja metsätieverkosto on tiheä. Henkilöautolla pärjää hyvin.” Partilan mukaan metsänhoitotöihin tarvittavat välineet kulkevat helposti mukana Fordissa. Metsuri pakkaa autoon usein varsin samankaltaisen kattauksen kuin taimien istutukseen tai taimikonhoitotöihin lähtevä metsänomistaja. ”Päivän annos taimia menee henkilöauton takakonttiin. Muuten taimikuljetuksissa on usein peräkärry apuna”, Partila kertoo. Istutustöiden lisäksi hän on ehtinyt olla tänä keväänä raivaamassa. Metsurin mukaan raivaussaha mahtuu takakautta auton kyytiin. ”Kaadan takapenkin nurin ja asetan sahan teräosan kaadetun penkin päälle. Pyyhe varmistaa, ettei penkki likaannu tai rikkoudu”, Partila sanoo. Olosuhteet selville Metsäalan ammattilaisten haastattelujen perusteella metsään pääsee vaurioitta myös henkilöautolla, kun autossa vain on suuri maavara. Tavallinen henkilöauto on siis yhä vaihtoehto metsäajoon varsinkin, jos auton pääkäyttötarkoitus on katuajossa, kyydittäviä on perheessä monta ja rahalle muita kohteita. Toisaalta katutai citymaasturien laajasta valikoimasta on nykyisin löydettävissä monia järkihintaisia nelivetoja, joilla liikkuessa ei tarvitse pelätä niin paljon autonpohjan kolahduksia ja menopelin juuttumista kiinni metsätiehen. Jos metsään vievät ajo-olosuhteet ovat todella huonot, varsinainen maastoauto on varmasti hintansa väärti. Tärkeintä onkin tietää, millaisia olosuhteita varten metsäkelpoista autoa on hankkimassa. Autokauppaan astuessa on oltava selvillä, onko tarvetta maasturimonsterille vai pärjääkö satunnaisilla metsäreissuilla henkilöauton käppänällä. Itselläni metsätöihin menoa on tähän mennessä avustanut Massey Ferguson 35 -traktori. Kun mukana ei ole metsätyökaluja, joiden kuljettamisessa traktorin lavasta on apua, metsäkierrokset tulee kuljettua jalan. Polttavaa tarvetta maastoautolle ei siis toistaiseksi ole. Lisäksi autoa tarvitaan paljon kaupunkiajoon, joten henkilöauto on tällä hetkellä korkeimmalla sijalla hankintalistassa. Yksi asia autoa ostettaessa on kuitenkin varmaa: vaikka maa olisi kurainen, auton edessä tulee aina polvistua ja kumartua arvioimaan maavaran riittävyyttä. • 31 MAKASIINI 4 • 2015 3603_.indd 31 13/05/15 18:12
• RAHAPUU JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Kimmo Brand t / C om.pi C lien hyväksymä. Jatketaan sen toimikautta ja laajennetaan toimialue koskemaan metsien lisäksi myös puuttomia soita. Yksityismaiden soidensuojelu saadaan hoidettua sillä. Mikäli joku äärimmäisen yksittäinen maanomistaja ei toimi fiksusti, soidensuojelun kokonaisuuteen sillä ei ole merkitystä. neuvotteluja ja maksaa korvauksia suojeltavista alueista. Jotenkin tulee mieleen vanhojen metsien suojeluohjelma, muistaakseni vuodelta 1996. Ainakaan vielä muutama vuosi sitten kaikki maanomistajat eivät olleet saaneet korva?uksia suojelluista kohteista. Minulle ely-keskuksen esittämät soidensuojelukohteet sopivat. Siitä olen eri mieltä, onko viivoittimella tehty rajaus suojelun ja metsätalouden kannalta järkevä. Olen kuitenkin valmis aloittamaan välittömästi neuvottelut alueiden rajauksesta ja perustamaan niille korvausta vastaan yksityiset luonnonsuojelualueet. Yhdessä tehtävässä rajauksessa alueet todennäköisesti laajenisivat hieman viereisten kankaiden laiteille. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeet ja kankaan reunat tulisivat myös suojeltua. Toinen vaihtoehto olisi maan myyminen valtiolle. Sekin minulle sopisi, mutta mieluummin pidän maani omistuksessani, vaikka se olisi suojelualuetta. Yksityisen suojelualueen perustamisessa on usein myös pieniä veroetuja myyntiin verrattuna. Aiemmin puustoisia suokohteita rahoitettiin kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötuella, mutta suoluonnon suojelu on mielestäni aina pitkäaikaista, joten määräaikainen ympäristötuki sopii siihen huonosti. Vapaaehtoisuuteen perustuva Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma on toiminut hienosti ja se on ollut kaikkien osapuoSain noin kuukausi sitten ely-keskukselta (entiseltä ympäristökeskukselta) kirjeitä maa-alueistani, jotka he haluaisivat uuteen soidensuojeluohjelmaan. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen teki hyvän ratkaisun, kun laittoi jo lähes valmiin soidensuojeluohjelman jatkovalmisteltavaksi. Mikäli niin ei olisi tapahtunut, olisivat vastaavat kirjeet tulleet minulle kuulemista varten. Kuulemisessa olisi ollut käytännössä aivan sama mitä olisin lausunut – ely-keskuksen kartoittajan viivoittimella karttaan rajaama alue olisi suojeltu. Aivan samalla tavalla kuin aikanaan Natura-ohjelmassa tapahtui. Taas kerran suojeltavaksi haluttavat kohteet ja niiden todellinen rajaus haluttiin tehdä salassa. Se, että aikanaan isolle joukolle maanomistajia lähetettiin yleinen kirje, että soilla kartoitetaan luontoarvoja, ei muuttanut asiaa mitenkään. Tuskin arvaan väärin, kun väitän, että soidensuojelun kartoittajilla oli kovin pienet resurssit käytettävissä. Toimistolla katsottiin kartoista, missä on kohtuullisen laajoja ojittamattomia suoalueita, varmistettiin suon laatua sen jälkeen ilmakuvalta. Sitten käytiin tarkistamassa kohdetta maastossa, mutta siihen työhön resursseja oli kovin niukasti. Vedettiin suuret linjat viivoittimella. Käytännössä ympäristöministeriön työmäärän ja tehokkaan päätöksenteon kannalta lakisääteinen soidensuojeluohjelma olisi tehokasta. Kun päätös olisi tehty, kartoille piirretyt kohteet olisi suojeltu. Sen jälkeen ei olisi mitään kiirettä käydä Soita suojeluohjelmaan Siitä olen eri mieltä, onko viivoittimella tehty rajaus suojelun ja metsätalouden kannalta järkevä. 32 MAKASIINI 4 • 2015 32 MAKASIINI 4 • 2015 3614_.indd 32 13/05/15 17:14
• pikatesti Kestääkö tabletti vettä? sivu 37 OMA METSÄ Metsänhoito 12 kysymystä maanmuokkauksesta Sivu 34 PuukauPPakoulu Hakkuun valvonta Sivu 38 tutkiMus Virolaiskuusta Etelä-Suomeen Sivu 40 Kuv a Ris to P öntinen allakka Haapaa hallitusti Sivu 41 PerintöMetsä Valtuuta edunvalvoja Sivu 42 kysy Pois Mikä nakersi mäntyä? Sivu 44 3615_.indd 33 13/05/15 17:15
• METSÄNHOITO 1 Miksi uudistusala pitää muokata? Tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat, että taimet kasvavat parhaiten muokatuissa kasvupaikoissa. Maanmuokkauksella parannetaan sekä istutettujen että kylvämällä syntyneiden taimien ensimmäisten vuosien kasvuoloja. Taimella on muokatussa maassa ilmava ja pintakasvillisuudesta vapaa kasvupaikka. Usein muokkauskohdat ovat muuta maata korkeammalla, mikä parantaa taimien menestymismahdollisuuksia. Lisäksi muokkauksella alennetaan uudistamisen kokonaiskuluja: Istutustyöt on helpompi tehdä muokatulla alueella. Muokatulle uudistusalalle voidaan istuttaa pienempiä ja halvempia taimia. Jos taimien kasvuunlähtö ja alkumenestys ovat paremmat kuin muokkaamattomalla alueella, metsän tuotto paranee. Kustannuksia vähentää myös se, että heinäyksen tarve muokatulla alueella on pienempi. maanmuokkauksesta Uudistusalan muokkaus luo taimille hyvät kasvuedellytykset ensimmäisiksi vuosiksi. Maanmuokkaus myös helpottaa viljelyä. TeksTi Hannu JauHiainen Aurausta käytetään Pohjois-Suomessa paksukunttaisten uudistusalojen muokkausmenetelmänä. Ojitusmätästystä käytetään vedenvaivaamilla uudistusaloilla. M ikk O R iiki LÄ H annu Ja u H iainen 34 MAKASIINI 4 • 2015 3607_.indd 34 13/05/15 18:27
• 2 Voiko taimia istuttaa muokkaamattomaan maahan? Muokkaamattomaan maahan taimia kannattaa istuttaa vain poikkeustapauksissa. Aikoinaan taimia istutettiin paljonkin muokkaamattomaan tai kuokalla kevyesti laikutettuun maahan. Kokemukset olivat huonoja. Uudistusalalle saattaa teknisistä syistä jäädä muokkaamattomia kohtia. Yleensä niihin ei kannata istuttaa taimia, etenkään heinittyvillä alueilla. Sopivassa kohdassa taimi voi kuitenkin menestyä, joten kokeeksi voi tällaisiin kohtiin istuttaa joitain taimia. Kevyt kuokkalaikutus on silloin tarpeen. maanmuokkauksesta 3 Miksi taimet eivät menesty muokkaamattomassa maassa? Syitä taimien huonoon menestykseen on monia: Taimet joutuvat juuristokilpailuun muun pintakasvillisuuden kanssa. Alavilla mailla maaperän vetisyys haittaa taimen kasvua. Kunttaiseen maahan on monesti vaikea saada istutettua tainta niin, että juuret yltävät kunnolla kivennäismaahan. Jos hakkuutähteitä on uudistusalalla paljon, taimille on vaikea löytää istutuspaikkoja. Muokkaamattomaan maahan istutetut taimet ovat alttiita tukkimiehentäille. Ne uhkaavat taimia etenkin, jos uudistaminen tehdään heti hakkuuta seuraavana kesänä, jolloin uudistusalalla on vielä tuoreita hakkuutähteitä. Mikäli taimen ympärillä on noin 15 senttimetriä paljasta kivennäismaata, tukkimiehentäit jättävät taimet rauhaan. 4 Milloin maanmuokkausta ei tarvita? Jos kasvupaikka on sellainen, että se taimettuu luontaisesti hyvin, maanmuokkausta ei välttämättä tarvita. Taimettumisherkkyys on yleensä havaittavissa jo ennen päätehakkuuta. Jos metsän keskellä tai pienissä aukkopaikoissa on runsaasti luonnontaimia, uudistusala voi taimettua ilman muokkausta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi hiekkakankaat, siis männylle sopivat maat. Luontainen uudistaminen ilman maanmuokkausta voi onnistua myös turvemaiden ojitusalueilla. 5 Pitääkö pienaukot muokata? Harvennusmetsiin on ryhdytty tekemään uusien metsänhoitosuositusten mukaisia pie?naukkoja. Yleensä pienaukkoja ei muokata, koska se ei ole taloudellisesti järkevää. Omatoiminen metsänomistaja voi toki tehdä kevytmuokkauksen esimerkiksi maataloustraktoMätästystä tehdään kaivinkoneilla ja muun muassa Bräckemätästäjällä. Äestys on perinteinen maanmuokkaustapa, joka sopii kylvöaloille. H annu Ja u H iainen M ikk O R iiki LÄ M ikk O R iiki LÄ 35 MAKASIINI 4 • 2015 3607_.indd 35 13/05/15 18:27
• METSÄNHOITO Me tulemme taas sinä taimeni pien, me tulemme, tulemme taas! Oy Agrame Ab www.agrame.fi rin kantokoukulla, jos siihen on mahdollisuus. Pienaukkojen taimettumiseen pätevät samat asiat kuin normaaleihin uudistusaloihin. Jos alue on taimettumisherkkää, aukkoon saattaa syntyä taimikko. Pienaukon paikaksi kannattaa valita alue, jolla on jo valmiiksi kasvatuskelpoisia taimia. 6 Millaisia muokkausmenetelmiä on tarjolla? Maanmuokkausmenetelmät ovat kehittyneet ja kunkin uudistusalan tilanne on mahdollista ottaa huomioon aiempaa paremmin. Isoilla uudistusaloilla voidaan jopa käyttää useampaa eri muokkausmenetelmää. Muokkausmenetelmä valitaan aina uudistusalan maaperän mukaan. Karuilla mailla riittää usein kevyt muokkaus, rehevillä ja vetisillä mailla tarvitaan järeämpiä toimia. Äestys ja laikutus sopivat puolukkatyypin metsiin ja sitä karummille maille. Näitä rehevämmillä mailla käytetään yleensä mätästystä. Mättäitä voidaan tehdä kaivinkoneella tai vedettävällä laitteella, joka kuopii maata ja kääntää ne mättäiksi. Veden vaivaamille maille sopii ojitusmätästys. Pohjois-Suomessa käytetään yleisesti vielä aurausta. Se sopii lievästi veden vaivaamille ja hienojakoisille maille sekä vaarojen pohjoisrinteille, missä taimettumisolot ovat yleensä keskimääräistä huonommat. 7 Milloin uudistusala on ojitettava? Jos uudistusala on kokonaan tai osittain vetinen, on maanmuokkaus järkevintä tehdä niin, että uudistusalalle kaivetaan samalla pieniä ojia. Ojamaat levitellään mättäiksi. 8 Onko puulajilla merkitystä? Maanmuokkausmenetelmä valitaan ensisijaisesti maaperän mukaan, puulajilla ei niinkään ole merkitystä. Puulajihan valitaan myös maaperän mukaan – reheville maille kuusta ja koivua, karuille mäntyä. 9 Miten kylvöalat muokataan? Meillä kylvetään lähinnä vain mäntyä, joten sopivia alueita ovat kuivat tai sitä karummat kankaat. Kylvöaloilla maanmuokkauksena käytetään yleensä äestystä, jolloin kylvö voidaan tehdä koneellisesti. Jos kylvö tehdään käsin, uudistusala voidaan muokata laikuttamalla. 10 Kannattaako kulottaa? Kulotus on metsäluonnonkin kannalta suositeltava uudistusalan kunnostusmenetelmä. Kulotuksen käyttöä haittaa sen työläys sekä kulotukselle sopivien sääolojen vähäisyys. Kulotusalojen pitäisi olla myös kohtalaisen suuria, jotta kulotusta on järkevää tehdä. Kulotus ei sinällään poista maanmuokkauksen tarvetta. Sen lisäksi tarvitaan vielä kevyt muokkaus, esimerkiksi äestys. 11 Mitä maanmuokkaus maksaa? Maanmuokkauksen hinnat vaihtelevat alueittain. Äestys on halvinta. Se maksaa 170–270 euroa hehtaarilta. Auraus maksaa 230–250 euroa hehtaarilta, laikutus 270–400 euroa hehtaarilta ja mätästys 300–400 euroa hehtaarilta. Kulotuksen hinta – noin 300–800 euroa hehtaarilta – vaihtelee tapauskohtaisesti. Hinnat ovat ilman arvonlisäveroa. 12 Onko maanmuokkauksesta haittaa? Järeä muokkaus voi muuttaa maisemaa, mutta vaikutus on hetkellinen, sillä pintakasvillisuus valtaa pian uudistusalan. Ojitusmätästysja aurausaloilta voi valua ravinteita vesistöihin. Maanmuokkausmenetelmän valinnassa ja työn toteutuksessa voidaan kuitenkin ottaa vesiensuojelu huomioon. Laikutusta käytetään yleensä karuilla mailla. H annu Ja u H iainen 36 MAKASIINI 4 • 2015 3607_.indd 36 13/05/15 18:27
• pikatesti TeksTi Mikko Riikilä kuvaT RisTo PönTinen Samsungin Galaxy Tab Active -tablettitietokone vaikuttaa luvatun vesitiiviyden ja pölysuojauksen perusteella sopivalta metsäkäyttöön. Ja sitä se onkin, tosin muutamin varauksin. Kokonsa puolesta 8-tuumainen Tab Active sijoittuu ”oikeiden” tablettien ja älypuhelimien välille. Tällaisia vehkeitä kutsutaan phapleteiksi. Sen voisi suomentaa isoksi puhelimeksi. Hintaa laitteella on noin 500 euroa. SIM-kortilla varustettuna laite toimii älypuhelimena, jolla voi muodostaa verkkoyhteyden langattomien verkkojen ulottumattomissa. Laite toimii nopeassa 4G-verkossa. Muistia tabletissa on 16 gigabittiä, lisää tallennustilaa tarjoaa muistikorttipaikka. Gps-paikannin toimii ilman verkkoyhteyttä ja sijainti maastossa näkyy karttanäytöltä. Kirkas auringonvalo tapaa hämärtää älypuhelimien näytöt. Active Tabin näyttö toimii siedettävästi, kun kuva säädetään kirkkaimmilleen. Akun luvataan kestävän yli 10 tuntia. Lisäksi akun voi vaihtaa omatoimisesti, joten pitkälle metsäreissulle voi ottaa vara-akkuja. Laitteen toiminta on jouhevaa halvemman hintaluokan älypuhelimeen verrattuna. Suorituskyvyltään Active Tab vastaa keskihintaluokan tabletteja. Sovelluksia riittää Käyttöjärjestelmä on tuttu Android, kuten lukuisissa älypuhelimissa. Niihin tottuneelle laitteen käyttöönotto on mutkatonta. Erikoistoimintojen opiskelu yli satasivuisesta käyttöohjeesta – joka on tarjolla vain netissä – on työlästä. Android-laitteisiin on saatavilla likimain rajaton määrä sovellusohjelmia. Metsäkarttaohjelmat kuten Karttaselain ovat helppolukuisempia tabletin näytöllä kuin älypuhelinten näyttöruuduilla. Metsäkartta yhdistettynä gps-laitteeseen helpottaa esimerkiksi hämärien rajalinjojen paikantamista. Paikantimen voi myös komentaa piirtämään kuljettua reittiä. Näin metsikkökuvioiden rajat saa kartalle kiertämällä ne reunoja myöten ympäri. Valituille paikoille voi tallentaa paikkatietoa. Näin hyvät marjapaikat saa helposti muistiin. Metsänarviointiohjelmia valmistava Trestima ei vielä ole kirjannut Active Tabia ohjelmaansa tukevaksi laitteeksi. Yhtiön mukaan Trestima toimii lähes kaikissa Samsungin tableteissa. Heppoiset tiivisteet Metsässä halusimme kokeilla, kuinka lupaus Active Tabin 30 minuutin vesitiiviydestä metrin syvyydessä pitää kutinsa. Ihan niin rankkaa kevätkylpyä emme iljenneet tarjota. Etsimme ajourapainauman, jonka pohjalla oli parikymmentä senttiä vettä. Tabletti aseteltiin valokuvaajan toiveesta lätäkön reunalle niin, että alareuna jäi veteen. Vastoin odotuksia laite pimeni puolessa minuutissa pimeäksi ja meni häiriötilaan, jossa sitä ei saanut sen paremmin käynnistettyä kuin sammutettuakaan. Avasimme takakannen, jonka tarkoitus on suojata laitteen sisustaa kosteudelta. Takakannen alapuoli oli vesipisaroiden kirjailemaa. Kuivattelun jälkeen laite heräsi henkiin. Käyttöohjeissa korostetaan takakannen tiivistä sulkemista. Sen varmistimme ennen kylpyä. Takakannen tiivisteet vaikuttivat heppoisilta. Maahantuojan mukaan laitteen takuu kattaa ohjeenmukaisen käytön, siis myös metriseen veteen upottamisesta mahdollisesti aiheutuvat vauriot. Melkein vesitiivis aina ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä mainokset lupaavat. Plussat: + jouheva toimivuus +käteen sopiva muoto +helppo käyttöjärjestelmä +kestävä akku Miinukset -testilaitteen vesitiiviys -vaikeaselkoinen käyttöohje Kevätkylvyn jälkeen laitteen sisältä löytyi vesipisaroita. 37 MAKASIINI 4 • 2015 3616_.indd 37 13/05/15 17:19
• TeksTi ja kuvaT Mikko Riikilä Hakkuutyömailla kukaan ei niin sanotusti ”viranpuolesta” valvo työn laatua järjestelmällisesti. Metsäkeskus seuraa korjuun laatua otantamittauksin, mutta otantaan sattuu häviävän pieni osuus korjuutyömaista. Myös metsäyhtiöiden edustajat käyvät yhä harvemmilla leimikoilla, koska ne ovat paljolti ulkoistaneet vastuun puunkorjuusta koneyrittäjille. Metsänhoitoyhdistys tai yksityiset metsäpalveluyrittäjät valvovat puunkorjuuta, mutta vain, kun puun myyjä antaa siihen toimeksiannon. Itsekin voi valvoa Puunkorjuun tarkka valvonta vaatii ammattitaitoa. Metsänomistaja voi silti itsekin havainnoida yhtä ja toista, jos hakkuun aikana työmaalle ehtii. ”Tärkeintä korjuun valvonnassa on varmentaa, että hakkuusopimuksen ehdot toteutetaan hakkuussa”, kiteyttää kenttäpäällikkö Pauli Rintala MTK:n metsälinjalta. Jotta tämä onnistuu, metsänomistajan tai hänen edustajansa on saatava tieto hakkuun aloittamisesta. Tämä toimii nykyisin vähintään kohtalaisesti. Puunkorjaajat ilmoittavat yleensä työmaan aloittamisesta päivää paria ennakkoon. Onko aika sopiva? Ensimmäinen varmistettava seikka on korjuuajankohdan suotuisuus. Siis onnistuuko korjuu aiottuna ajankohtana – sallivatMenikö sovitusti? Puukaupan tulos ratkaistaan korjuuvaiheessa. Sitä ei kukaan valvo, ellei myyjä pidä puoliaan. PuukauPPakoulu 4/8 Korjuun valvonnassa olennaista on varmistaa, että tukkirungot katkotaan kauppakirjassa sovitun mukaisesti. 38 MAKASIINI 4 • 2015 3606_.indd 38 13/05/15 18:17
• ko korjuukelit esimerkiksi pehmeäpohjaisen harvennusleimikon hakkaaminen? Korjuu on syytä keskeyttää, jos hakkuukoneen pyörät uppoavat toistuvasti maahan. Se enteilee ongelmia puun lähikuljetuksessa, joka kuormittaa maastoa selvästi hakkuuta enemmän. Korjuuta aloitettaessa varmistetaan, että hakkuu tehdään puukaupassa sovituin ehdoin. Lisäehtoja puunkorjaajille ei tässä vaiheessa enää voi antaa. ”Jos esimerkiksi kauppakirjassa sovitut tukkien katkontapituudet osoittautuvat hakkuussa epäedullisiksi, myyjän on nieltävä harminsa. Kauppakirjassa sovittua ei enää korjuuvaiheessa voi muuttaa”, Rintala muistuttaa. Harvennushakkuilla kannattaa kiinnittää huomio korjuuvaurioihin. Jääviin puihin ei saa tulla satunnaisia kolhuja enempää vaurioita. Myös kasvatettavaksi jäävien puiden valintaa ja harvennusvoimakkuutta on syytä tarkkailla. Harvennusvoimakkuuden voi todeta relaskoopilla. Samoin on syytä tarkkailla ajourien leveyttä ja keskinäistä etäisyyttä. Urien hyväksyttävä leveys on 4–5 metriä, kaarteissa hieman leveämpiä. Uria pitäisi olla 20 metrin välein. Jos uria on tätä taajemmassa, metsän tuotos alenee. Liian harva uraverkko taas merkitsee, että osa puustosta jää harventamatta. Helposti todettava seikka on juurikäävän torjunta-aineen käyttö. Käsitellyt kannot tunnistaa leikkauspintaan ilmaantuneesta sinertävästä merkkausväristä. Käsittely on tehtävä, jos siitä on kauppakirjassa sovittu. Päätehakkuilla on helppo todeta, hakataanko havut kasoille, jotta ne voidaan korjata talteen. Varmistu korjuuohjeesta Myös hakkuukoneen kuljettajaa kannattaa haastatella. Tällöin voi varmistua, että hänen saamansa korjuuohje vastaa puukaupassa sovittua. Toinen tärkeä seikka on mittauksen omavalvonta. ”Kannattaa varmistaa, että kuljettaja on säännöllisesti tehnyt mittauksen omavalvontaa. Nykyisten hakkuukoneiden tietojärjestelmät ehdottavat satunnaisten runkojen otantaa mittalaitteen tarkastamiseksi. Omavalvonnasta ja sen tuloksista pitää löytyä dokumentit”, Rintala korostaa. Metsälehti Makasiinin Puukauppakoulu jatkuu koko vuoden. Jatkossa pureudutaan seuraaviin aiheisiin: Makasiini 5: Puukaupan päättäminen Makasiini 6: Puukaupan juridiikka Makasiini 7: Puutavaran mittaus Makasiini 8: erimielisyyksien ratkominen Sanasto HaRvennuSvoimaKKuuS: Paljonko puita poistetaan harvennushakkuussa. Harvennuksen jälkeen puuston määrän pitäisi olla Tapion hyvän metsänhoidon suositusten mukainen, ellei muuta ole sovittu. KoRjuuoHje: Hakkuukoneen kuljettajalle annettu työmaaohje, johon on merkitty kauppakirjassa sovitut asiat korjuun toteuttamisesta, esimerkiksi puutavaran mittaja laatuvaatimukset. mittauKSen omavalvonta: Hakkuukoneen kuljettajan tekemä, satunnaisotantaan perustuva näyterunkojen mittaus, jolla varmistetaan, että koneen mittalaite antaa oikean tuloksen PuutavaRalajiliSta: Yhtä kuin tukkitai pitkä motolista. Hakkuukoneen mittalaitteen tallentama raportti, johon kerätään kaikki tehdyt tukkipölkyt pituusja läpimittaluokittain jaoteltuina. vaRmiSta: 1. onko korjuuajankohta sopiva 2. noudatetaanko hakkuussa sopimusehtoja 3. paljonko on korjuuvaurioita 4. ajourien leveys ja etäisyys 5. onko juurikäävän torjunnasta huolehdittu 6. onko motokuski tehnyt mittauksen omavalvontaa 7. mitä moton puutavaralajilistat kertovat Kolmas – ja puukaupassa ratkaiseva – seikka on kauppakirjassa sovitun tukkirunkojen katkonnan varmistaminen. Sitä varten tarvitaan niin sanotut hakkuukoneen mittaustietokoneesta saatavat puutavaralajilistat, joista selviää katkottujen tukkien pituusja läpimitta -yhdistelmät. ”Pelkkä mittaustodistus tai puutavaralajeittain tehty yhteenveto ei kerro, onko tukkirungot katkottu sovitulla tavalla ja mitattu oikein”, Rintala muistuttaa. Puutavaran mittauslain mukaan nämä mittaustiedot on pyydettäessä luovutettava puun myyjälle. Metsäyhtiöistä erityisesti Metsä Group on jakanut nihkeästi tukkilistoja. Havainnot sähköpostilla Havaituista ongelmista on ilmoitettava viipymättä puukaupan tehneelle ostohenkilölle – ja tietysti myös hakkuukoneen kuljettajalle, jos hakkuussa on huomautettavaa. Pelkkä puhelinsoitto ostomiehelle ei riitä. Huomiot on syytä ilmoittaa myös sähköpostitse. Näin reklamaatiosta jää dokumentti, jolla valituksen aiheen ja ajankohdan voi tarvittaessa osoittaa. Jos vastausta viestiin ei kuulu, voi jakelua laajentaa kohti metsäyhtiön piiripäällikkötasoa. Vähäisistä ongelmista yleensä selvitään, kun toimintatapaa korjataan hakkuun aikana. Esimerkiksi koneiden painuessa hakkuu voidaan siirtää talveen. Rahakorvaukset tulevat kyseeseen, jos hakkuu on tehty vastoin kauppasopimuksen ehtoja ja metsänomistaja kärsii taloudellista vahinkoa. juurikäävän torjunta-aineen käyttö on helppo todeta. Käsitellyt kannot tunnistaa merkkausväristä. 39 MAKASIINI 4 • 2015 3606_.indd 39 13/05/15 18:17
• TUTKITTUA Männystä apu syöpään Männyn biokemikaalit saattavat torjua ja hoitaa syöpiä sekä vähentää lihavuuden haittoja. Lauri Polari osoittaa väitöstutkimuksessaan, että havupuun yhdisteitä voidaan käyttää muun muassa eturauhassyövän torjunnassa. Männyn sisäoksauute puolestaan alensi lihavuuden aiheuttamaa tulehdusta. ”Havainnoilla voi olla vaikutusta lihavuuden haittojen, kuten hormonaalisten syöpien ja miesten testosteronivajeen, ehkäisyssä”, Polari sanoo. TeksTi ValTTeri skyTTä Viron sisämaasta lähtöisin oleva kuusensiemen sopii hyvin uuden puusukupolven perustaksi Etelä-Suomen oloissa. Virolaisalkuperää olevat kuuset ovat Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia nopeakasvuisempia kuin suomalaiset metsikkökuuset. Nopeamman kasvuvauhdin lisäksi virolaissiemenistä kasvavien kuusien etu on poikaoksien pienempi määrä suomalaisiin metsäkuusiin verrattuna. ”Tarkkaa syytä poikaoksien määrän eroon ei tiedetä, mutta syy voi olla virolaista alkuperää olevien kuusien erilainen kasvurytmi. Virolaiskuuset aloittavat kasvunsa myöhemmin keväällä kuin suomalaiset kuuset ja välttävät näin keväthallatuhoja ja latvakasvaimen vaihdoksia”, sanoo jalostusmetsänhoitaja Jaakko Napola Luonnonvarakeskuksesta. Poikaoksa syntyy, kun kuusen latvakasvain vahingoittuu. Kuolleen latvakasvaimen tilalle tulee useampi kilpaileva latva, joista yksi lopulta voittaa. Muista latvoista voi tulla kuusen tukkipuulaatua heikentäviä poikaoksia. ”Keväthallatuhojen välttäminen parantaa virolaiskuusien kasvua myös muuten, sillä ne eivät jää keväisin juromaan. Lisäksi kasvujakso jatkuu kesällä pidempään kuin suomalaisilla”, Napola kertoo. Ei Puolasta eikä Valko-Venäjältä Virolaista kuusialkuperää on käytetty Suomessa jo vuosikymmeniä. ”Ensisijainen suositus on käyttää kuusen kotimaista siemenviljelyssiementä, mutta silloin kun sitä ei ole tarjolla, virolaisalkuperää oleva siemen sopii hyvin helpottamaan siemenpulaa Etelä-Suomessa”, Napola sanoo. Napolan mukaan nyt on selvitetty myös, mistä kuusensiementä ei kannata Suomen taimitarhoille tuoda. ”Aikaisemmin on ollut hieman epäselvää, voisiko siementä tuoda esimerkiksi Valko-Venäjältä tai Puolasta. Se ei kannata.” Tärkein syy näiltä alueilta tuodun kuusialkuperän sopimattomuuteen on puiden kasvua ja laatua heikentävän mustakorotaudin yleisyys. Virolaiskuusia suositellaan Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Kymenlaaksoon. Niitä voidaan viljellä paikoin myös Etelä-Satakunnassa, Hämeessä ja Etelä-Karjalassa. Virolaiskuusta EtElä-suomEEn Tutkitusti nopein reitti Tehokkain kulkureitti metsässä voidaan määrittää tieteen keinoin. Henna Etulan tuoreen väitöskirjan mukaan reitinoptimointi on mahdollista myös maasto-oloissa. Tutkimuksen aineisto on peräisin suomen metsäkeskuksen metsävaratiedon kerääjiltä, jotka joutuvat työssään inventoimaan maastossa hajallaan sijaitsevia kohteita. Menetelmää voidaan soveltaa myös metsäalan ulkopuolella. Ei ensimmäinen ilmastomuutos Valtaisina hiilivarastoina toimivat ikiroutaiset venäläissuot olivat 9 000 vuotta sitten kuusta ja koivua kasvavia kosteikkoja, yliopistotutkija Minna Väliranta muistutti ilmastomuutosillassa Helsingissä. ”Olot saattoivat muistuttaa nykyisenkaltaisia eteläsuomalaisia rantaluhtia: kuusten ja koivujen alla kasvoi mesiangervoa ja raatetta.” Nykyinen ilmaston muutosvauhti on kuitenkin nopeampi kuin kertaakaan 55 miljoonaan vuoteen. Virolaiskuusta ei erota silmämääräisesti suomalaisesta. Kuvassa virolaisja kajaanilaiskuusi. kuusensiemenen tuonti Virosta kannattaa, mutta ei sen etelämpää. Ter O si Vula erkki Ok sa N eN /l uke 40 MAKASIINI 4 • 2015 3617_.indd 40 13/05/15 17:22
• Metsäläisen allakka JARMO SIROLA Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. Tuulikki S iR O lA Yksikköhinta ei päätä huimaa, mutta kun kasvu on nopeaa ja motteja kertyy paljon, saattaa haavan kasvatus olla vuotta kohden ihan kannattavaa. Eipä ainakaan tarvitse katteen laskennassa huomioida muokkaustai istutuskuluja ja niille monen vuoden korkoja. tyä itsekseen – ei tarvitse tehdä mitään. Maasta pukkaa todennäköisesti tuhansittain juurivesoja. Vankalle hirvialueelle ei haavikkoa kuitenkaan kannata ajatella, taimet luultavasti syödään ja katkotaan kelvottomiksi. Haapakuviolle, niin kuin muillekin uudistusaloille, tasoitetaan traktoritie. Sen reunat merkitään kepein, muutoin tien paikka katoaa vesakon sisään. Tarkoitus on taloudellinen: puita tullaan korjaamaan usein ja omalla vaatimattomalla kalustolla, joten liikkumaan on päästävä ja omia voimia säästettävä. Jo muutamien vuosien kuluttua haavikko voi olla täynnä ranteenvahvuista, suoraa salkoa. Silloin korjataan harventaen ensimmäinen sato. Haapariukujen tarve on jatkuva: riukuaitoja, kaidepuita, polttopuiden kattovärkkejä, puutarhasomisteita ja muita kohteita on runsaasti. Haavikkoon on asiaa taas muutaman vuoden kuluttua. Pikkutukkikokoisista rungoista on helppo rakentaa laavuja, latoja ja liitereitä. Niitä kannattaa tehdä, vaikkei tarvitsisikaan. Silmänilonakin ovat hienoja. Ja tuskinpa mikään rakennelma tyhjäksi jää, tavaraa kertyy sitä mukaa kun on tilaa. Jos puhtia riittää, haapaa voi keskikesällä karsia. Aikanaan on sitten tarjolla oksatonta haapapylväikköä. Sen tyvitukeista saa sahattua saunanlauteita, verhouslautoja, paanuaihioita ja vaikka puuveneen tarpeet. Oksaisemmista tukeista tehdään hirsiä, penkkejä ja pitkospuita. Aina on myös takaportti, jos ei muuta keksi. Ostaahan iso teollisuus haapaa selluksi ja energiaksi. Kun uudistushakkuulla on kaadettu eläviä haapoja, automaattinen seuraus on juurivesojen synty. Istuttajalla onkin pähkäilemistä, miten vesoihin pitäisi suhtautua. Meikäläinen oikein kasvattaa haapaa, muttei aina ja kaikkialla. Laihemmilla tuoreilla kankailla ja sitä karummilla mailla haapa saa armottoman tuomion jo elinaikanaan. Heti taimikonhoidossa tai harvennuksella sahataan puu tyvestä poikki. Mikäli joku sattumalta sinnittelee lähelle päätehakkuuta, se nitistetään kaulaamalla tai taskuttamalla. Taskutuksessa haavan kylkeen isketään viistosti kirveellä, ja näin syntyneeseen koloon sivellään raakaa glyfosaattia. Raaka peli johtuu siitä, että en ole vielä tähän ikään mennessä nähnyt tervettä karun maan haapatukkia. Kun päästään reheville maille, systeemi muuttuu. Haavat saavat elää, jos ovat kunnollisia, eivätkä ole toisille puille haitaksi. Päätehakkuulla nekin kaadetaan ja tukit sahataan moneen eri tarkoitukseen. Syntyvien juurivesojen kohtalon määrää niiden määrä sekä uudistuskuvion koko ja muoto. Yksittäisten haapojen vesat saavat vain täytepuun arvon. Olkoot siellä istutettujen taimien seassa tiheyttä tuomassa jonkin aikaa. Hiukkasen tulee säästöä, kun pikkuhaapojen alueelle ei tarvitse istuttaa normitiheyteen. Jos istutustaimet ovat lehtipuuta, niiden vierelle kannattaa iskeä merkkikeppi heti. Jos hakkuualueella on ollut useampi terve haapa ja kuvion koko on vähintään muutama kymmenen aaria, voi paikalle perustaa haavikon. Tai siis antaa sen synHaapavesoissa haastetta Hyödynnä haapavesat vain rehevillä mailla yksittäiset täytepuiksi isommat alat haavikoksi 41 MAKASIINI 4 • 2015 3596_.indd 41 13/05/15 17:24
• PERINTÖMETSÄ Kuvitteellisen henkilön, Maijan, suvussa esiintyy paljon muistisairautta. Maija on leski ja haluaa turvata itselleen hyvät olot siltä varalta, että muisti jossain vaiheessa menisi. Miehensä jättämän hallintaoikeustestamentin nojalla Maijalla on elinikäinen hallintaoikeus miehen aikanaan omistamaan 250 hehtaarin metsätilaan ja muuhun jäämistöön kuuluneeseen omaisuuteen. Maija asuu rivitaloasunnossa, jonka hän omistaa yhdessä lastensa kanssa. Hän on myös osakkaana vanhempiensa kuolinpesissä, joihin kuuluu metsätila toisella paikkakunnalla. Maijan edesmenneen veljen poika on kuolinpesän asioiden hoitaja ja tilittää Maijalle joka toinen vuosi puukauppatuloja. Maija haluaa varmistua siitä, että hän voi asua loppuun asti kodinomaisesti lähellä lapsiaan ja saada hyvää hoitoa. Maija haluaisi myös, että koko hänen elinikänsä jatkuisi käytäntö tallettaa pieni summa kuukausittain jokaisen lapsenlapsen tilille ja antaa heille syntymäpäivälahjaksi aina jotain arvokasta ja tarpeellista. Maijalla ei halua tehdä nyt muutoksia elämäänsä eikä pohtia omaisuutensa uudelleen järjestämistä. Niinpä hän ottaa selvää edunvalvontavaltuutuksesta. Edunvalvontavaltuutuksella annetaan toiselle henkilölle oikeus hoitaa valtuuttajan omaisuutta ja muita taloudellisia asioita. Valtuutus voidaan antaa myös muissa henkilöä koskevissa asioissa. Edunvalvontavaltakirjalla voi varautua haluamallaan tavalla tilanteeseen, jossa oma toimintakyky heikentyy merkittävästi vanhuuden, sairauden, onnettomuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Edunvalvontavaltuutuksen on voinut tehdä vuodesta 2007 lähtien, jolloin laki edunvalvontavaltuutuksesta säädettiin. Valtakirjalle on säädetty tiukat muotovaatimukset, jotka sen on täytettävä ollakseen pätevä. Maistraatti vahvistaa Valtakirjan voi tehdä milloin tahansa, kunhan riittävästi ymmärtää sen merkityksen. Valtuutuksen voi myös milloin tahansa ennen maistraatin vahvistamista peruuttaa hävittämällä valtakirjan. Jos valtuuttaja tekee edunvalvontavaltuutuksen, on syytä mainita, että se kumoaa aiemmin tehdyt valtakirjat. Valtakirjasta voi tehdä useamman kappaleen, joista esimerkiksi yksi säilytetään itse ja toiset annetaan valtuutetuille säilytettäväksi. Kun valtuuttajan toimintakyky on heikentynyt pysyvästi niin paljon, ettei hän kykene hoitamaan asioitaan, on aika ottaa esille edunvalvontavaltuutus. Valtuutettu hakee maistraatista valtuutuksen vahvistamista. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan alkuperäinen valtakirja ja yleensä myös lääkärintodistus. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, kun se on maistraatissa vahvistettu. Valitse sopiva valtuutettu Maija on päättänyt tehdä edunvalvontavaltuutuksen ja keskustelee suunnitelmistaan lastensa kanssa. Sen jälkeen hän ottaa yhteyttä henkilöihin, joille haluaa valtuutuksen antaa. Ensisijaiseksi valtuutetuksi Maija nimeää veljensä pojan Tommin ja toissijaiseksi tämän tyttären Tarun. Tommin varavaltuutetuksi hän nimeää oman poikansa Sakarin. Tarulle hän ei nimeä varahenkilöä. Henkilö voi valtuuttaa edunvalvojakseen haluamansa ihmisen, mutta ei oikeushenkilöä, ei esimerkiksi asianajotoimistoa. Valtuutetun on oltava kykenevä ja sopiva toimimaan tehtävässä. Hänen pitää pystyä hoitamaan huolellisesti valtuuttajan asioita, pitämään kirjaa valtuuttajan varoista, veloista ja vuoden tilitapahtumista. Hänen on myös pystyttävä raportoimaan kirjallisesti kaikista toimenpiteistä ja päätöksistä, joita hän on valtuuttajan puolesta tehnyt. Valtuuttaja voi valtuuttaa yhden tai useampia henkilöitä. On suositeltavaa, että määrätään vain yksi toimivaltainen valtuutettu, jolle nimetään varavaltuutettu. Varavaltuutettu voi toimia valtuutetun sijaiseVaraudu ajoissa Edunvalvontavaltuutuksella voi turvata metsäja muiden asioidensa hoidon ja omat elinolosuhteensa toivomallaan tavalla. Valtuutus kannattaa tehdä valmiiksi hyvissä ajoin. teksti Pirjo Havia 42 MAKASIINI 4 • 2015 3581_.indd 42 13/05/15 17:42
• na silloin, kun valtuutettu itse ei tilapäisesti pysty toimimaan, vaikkapa sairauden tai lomamatkan vuoksi. Maija ajattelee asioita pitkälle ja määrää toissijaiseksi valtuutetuksi nuoremman henkilön Tarun. Sijaisvaltuutettuna Taru astuu Tommin sijaan, jos Tommi luopuu valtuutuksesta tai ei muuten pysyvästi kykene valtuutettuna toimimaan. Tällöin Tarun oikeus toimia täytyy vahvistaa maistraatissa. Vältä eturistiriitaa Maija aikoo kirjoittaa valtakirjaan, että valtuutettu edustaa häntä hänen vanhempiensa kuolinpesien mahdollisessa jaossa ja että valtuutetulla on oikeus tehdä sopimuksia ko. kuolinpesiin liittyvissä omistusjärjestelyissä. Hän kirjaa valtuutetulle oikeuden myydä vanhempiensa jäämistöön kuulunutta kiinteää omaisuutta. Hän antaa myös oikeuden lahjoittaa varallisuutta ja käyttöoikeuksia lapsille ja lapsenlapsille edellyttäen, että hänen maksukykynsä hyvän hoivan hankkimiseksi ei vaarannu. Valtuutettua valittaessa on tärkeää miettiä, voiko asioiden hoidossa syntyä eturistiriitatilanne, jossa valtuutetulla ei olisi oikeutta toimia. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi Maijan varojen lahjoittaminen ja omaisuuden myyminen perheenjäsenelle. Valtuutettu ei saa toimia, jos hän itse, hänen puolisonsa tai lapsensa tai hänen sisarensa tai sisarensa lapsi tai hänen vanhempansa tai vanhemman sisar on lahjan saajana tai kaupan osapuolena. Siksi Maija ei halunnut valtuuttaa omia lapsiaan. Kirjaa oikeus luovuttaa omaisuutta On suositeltavaa kirjoittaa valtakirja yleispiirteiseksi, ettei sitä tulkittaisi valtuutetun oikeuksia rajaavaksi. Valtuutettu ei saa luovuttaa kiinteää omaisuutta, jos siitä ei ole erikseen mainittu edunvalvontavaltuutuksessa. Siksi oli viisasta, että Maija otti valtuutuksessa huomioon vanhempiensa kuolinpesän jakamisen mahdollisuuden ja siihen liittyvät metsäomaisuuden myynnin mahdollisuudet. Maija voisi myös halutessaan laatia edunvalvontavaltuutuksen niin, että se koskisi vain tiettyä oikeustointa, esimerkiksi juuri vanhempiensa kuolinpesän omistusjärjestelyjä. Edunvalvontavaltuutetulla, toisin kuin käräjäoikeuden määräämällä edunvalvojalla, on oikeus antaa lahjoja sekä tehdä sijoiEDUNVALVONTAVALTAKIRJA VALTUUTTAJA Maija Mäntylä (5.6.1946) Mäntykuja 5 A 5 05100 Postitoimipaikka VALTUUTETTU Tommi Tamminen (2.3.1960) Kuusitie 23 20300 Postitoimipaikka VARAVALTUUTETTU Sakari Mäntylä (10.11.1968) Linnunlaulu 7 C 8 01900 Postitoimipaikka TOISSIJAINEN VALTUUTETTU Taru Tamminen (9.10.1987) Koivukuja 1 A 2 03200 Postitoimipaikka VALTUUTUS Valtuutan Tommi Tammisen edustamaan minua 1. omaisuuttani koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissani sekä 2. sellaisissa henkilöäni koskevissa asioissa, joiden merkitystä en kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä sekä OMAISUUTTANI KOSKEVIEN ASIOIDEN HOITO Valtuutettu on tämän valtakirjan nojalla oikeutettu muun ohella edustamaan minua vanhempieni kuolinpesien mahdollisessa jaossa, myymään tai muutoin luovuttamaan sellaista omistamaani kiinteää omaisuutta, joka on siirtynyt minulle vanhempieni jäämistöstä. Valtuutettu on myös oikeutettu lahjoittamaan tai myymään varallisuuttani ja käyttöoikeuksiani lapsille ja lapsenlapsille edellyttäen, että maksukykyni hyvän hoivan hankkimiseksi ei vaarannu. Mikäli varani riittävät, valtuutetun on talletettava jokaisen lapsenlapseni pankkitilille 10 € kuukaudessa ja annettava vuosittain syntymäpäivälahjana jokaiselle lapsenlapselleni tasapuolisesti sopivaksi katsomansa rahasumma tarpeellisiin hankintoihin. Valtuutetun on kahden vuoden välein annettava maistraatille tili omaisuuteni ja asioideni hoitamisesta. Ensimmäinen tilikausi päättyy edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisvuotta seuraavan kalenterivuoden päättyessä. Määrään valtuutuksen tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että tulen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistani . Mikkelissä 27.4.2015 Maija Mäntylä, Maija Mäntylä, eläkeläinen, Mikkeli TODISTAJAT Samanaikaisesti läsnä olleina esteettöminä todistajina vakuutamme, että Maija Mäntylä, jonka henkilöllisyyden olemme tarkistaneet, on omakätisesti allekirjoittanut tämän edunvalvontavaltakirjan. Toteamme, että Maija Meikäläinen on tehnyt valtakirjan vapaasta tahdostaan ja että hän on kyennyt ymmärtämään sen merkityksen. Paikka ja aika todistajat (2 todistajaa), ammatti, kotipaikkakunta, syntymäaika, osoite tuksia toisen hyväksi, jos tällainen valtuutus on yksilöity valtakirjaan. Oikeutta testamentin laatimiseen ei kuitenkaan voi antaa. Vaikkei valtakirjaan olisi kirjattu mitään valtuutetun palkkiosta ja kulujen korvaamisesta, on valtuutetulla lakisääteinen oikeus saada korvaus tarpeellisista kuluista ja palkkio tehtävän hoitamisesta. Palkkion tulee olla tehtävän laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen. Nämä maksetaan valtuuttajan varoista. Edunvalvontavaltakirja Lisätietoja ja valtakirjamalleja: www.maistraatti.fi www.muistiliitto.fi www.edunvalvontavaltuutus.com 43 MAKASIINI 4 • 2015 3581_.indd 43 13/05/15 17:42
• LUKIJOIDEN KYSYMYKSET Miten estetään haavan vesominen? Minulla oli helmikuussa päätehakkuu. Alueella oli jonkin verran haapoja, joista osa jätettiin pystyyn ja osa katkaistiin 1–2 metrin kantoon. Estyykö vesakoituminen, jos kannot kuoritaan? Mitä muita toimia on kuorinnan lisäksi, jotka estäisivät vesakon kasvua? Auttaako kantojen nosto? Pitkät kannot ja kuoriminen eivät enää auta, koska puut ovat jo lähettäneet tiedon vesomisen ”välttämättömyydestä” juurissa uinuneille silmuille. Haavan juuret elävät hakkuun jälkeen useita vuosia tehden jatkuvasti uusia vesoja. Vesat voivat vastavuoroisesti pitää juuria elossa jopa vuosikymmeniä. Kantojen nostokaan ei auta, mikäli helposti vesovia, sormenpaksuisia juuria ei saada pois kantojen mukana. Paras lääke vesakoitumista vastaan on haapojen kaulaaminen 3–4 vuotta ennen hakkuuta. Kaulaamisessa kuori ja sen alla oleva KYSY pois! Metsälehti Makasiinin asiantuntijat ovat käytössäsi. Lähetä kysymyksesi osoitteella makasiini@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valokuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. anna ba cK nilakerros poistetaan vesurilla tai kirveellä huolellisesti pieneltä alalta ympäri rungon. näin yhteyttämistuotteiden kulku latvuksesta juuriin katkeaa ja juuret kuolevat muutamassa vuodessa. Kaulattu haapa vesoo aluksi, mutta vesat kuolevat pääosin metsän varjostukseen ennen päätehakkuuta. nopeampi konsti vesojen tappamiseen on kantojen tai pystypuiden käsittely juuria tappavalla glyfosaatilla (Roundup). Ongelmana on se, että myös pystyyn jätetyt haavat voivat kuolla juuriyhteyksien kautta. Luken tutkijat ovat jo vuosikausia kehittäneet biologista torjuntaa käsittelemällä vesovia lehtipuita purppuranahakkasienen itiöliuoksella. aine on tehonnut erityisesti kantovesoihin. Kaupasta tuotetta ei vielä saa. Jos itse pyrkisin haavoista eroon, käsittelisin hakattujen puiden kannot glyfosaatilla, jolloin myös osa pystyyn jätetyistä haavoista kuolisi uhanalaisten hyönteisten ja kololintujen iloksi. KaRI MIELIKÄInEn Metsäverotus Hannu Jauhiainen Metsälehden toimittaja ja veroasiantuntija. Metsänhoito Kari Mielikäinen Maatalousja metsätieteiden tohtori, Metsäntutkimuslaitoksen professori. Koneet Leo Saastamoinen Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkoneiden asiantuntija. Metsätilan suKupolvenvaihdos Väinö Sikanen Metsätalousinsinööri, joka konsultoi metsänomistajia toiminimi Metsätohtorin puitteissa. luonto Seppo Vuokko Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. Haavan juuret elävät hakkuun jälkeen useita vuosia tehden jatkuvasti uusia vesoja. 44 MAKASIINI 4 • 2015 3605_.indd 44 13/05/15 17:41
• Kannattaa Kysyä Jos jokin metsään liittyvä asia askarruttaa, lähetä meille kysymys. asiantuntijat vastaavat toimituksen valikoimiin kysymyksiin. Lähetä kysymys osoitteeseen makasiini@ metsalehti.fi tai Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki Joudummeko maksamaan luovutusvoitosta veroa? Omistamme yhdessä mieheni kanssa perintönä saadun 100 hehtaarin metsätilan. Olemme täyttäneen jo 70 vuotta ja mielestämme olisi sopiva aika suunnitella tilasta luopumista. Siskoni ja hänen miehensä olisivat valmiita ostamaan tilan. Joudummeko maksamaan kauppahinnasta luovutusvoittoveroa? Olisiko pyydettävä verottajalta ennakkopäätös? Verottajan ohjeen mukaan jokaisesta luovutuksesta on tehtävä erikseen luovutusvoittoveroilmoitus. Teidän kaupassa syntyy neljä erillistä luovutusta. Teidän osuuden (yksi neljäsosa tilasta) luovutus siskollenne: luovutuksesta ei mene luovutusvoittoveroa, koska luovutuksen saajana on sisarenne ja olette omistaneet tilan yli kymmenen vuotta. Teidän toisen osuuden (yksi neljäsosa) luovutus siskonne miehelle: Luovutuksesta ei mene luovutusvoittoveroa, koska luovutuksen saajana on sisarenne puoliso. Edellytyksenä on, että tila tulee ostajien yhteisomistukseen. Yhteisomistus kannattaa kirjata kauppakirjaan. Sen sijaan miehenne osuuksien luovutukset sisarellenne (yksi neljäsosa) ja hänen puolisolleen (yksi neljäsosa) eivät ole luovutusvoittoverovapaita, vaan miehenne joutuu maksamaan luovutusvoittoveron. Ennakkopäätöstä ei tarvitse verottajalta pyytää. VÄInÖ SIKanEn Milloin veropäätös on lopullinen? Metsätalouden tappiollinen pääomatulo-osuus oli kirjattu ilmoitetun mukaisesti maaliskuussa tulleessa verotuspäätöksessä. Voinko luottaa siihen, että tämä tulos on lopullinen? Helmikuussa metsäveroilmoituksen jättäneiden metsänomistajien metsätalouden verotiedot löytyvät keväällä tulleesta verotuspäätöksestä, ellei ilmoitukseen ole liittynyt jotain epäselvyyksiä. Tämä ei vielä tarkoita sitä, että verottaja olisi hyväksynyt metsätalouden tappiollisen tuloksen metsänomistajan näkemyksen mukaisesti. Verottaja voi kesän aikana kysellä esimerkiksi matkakuluista. Verottaja voi myös tehdä metsätalouden rakennuksiin liittyviä tarkastuksia vielä kesän aikana. Jos verotus muuttuu metsätalouden tai ansiotulojen verotuksen vuoksi, verottaja lähettää syksyllä uuden verotuspäätöksen. HannU JaUHIaInEn Miten tila kannattaa siirtää seuraavalle polvelle? Olen 70-vuotias yksin elävä metsänomistaja ja minulla on kaksi perillistä. Omistan 50 hehtaaria metsää ja 2,5 hehtaaria peltoa. Ajantasainen metsäsuunnitelma on. Haluaisin siirtää tilani seuraaville sukupolville. Mikä olisi edullisin ratkaisu? Lisäksi minulla on asunto kaupungissa sekä kesämökki samassa kunnassa. aluksi kannattaa teettää tilan metsistä hinta-arvio metsäsuunnitelman perusteella. Ohjeet löytyvät verottajan perintöja lahjaverotuksen ohjeista. Samoista ohjeista saatte myös verottajan hyväksymän hehtaarihinnan pelloille. näin saadaan tilalle verottajan ohjeiden mukainen käypä arvo. Seuraavaksi kannattaa vertailla erilaisia vaihtoehtoja luovutukseen. Laskelmissa otetaan huomioon tulevat verot, metsävähennykset ja vuosittaiset tulot. Sen jälkeen voitte päättää lasten kanssa yhdessä, mikä vaihtoehto sopii teille ja lapsillenne parhaiten. Jos tilalla on normaali määrä hakkuumahdollisuuksia, niin tilan myyminen lapsille on yleensä edullisin vaihtoehto: Metsävähennyksen ansiosta puunmyyntivero putoaa lapsilta 12 prosenttiin. Kauppahinta voidaan maksaa puunmyyntituloilla ja kauppaPalokärki on etsinyt syötävää männyn rungosta. Ma RTTI Mann ER eteen lintu on tietysti raatanut, jokaisen kolon pohjalta on poimittu toukka. Kuoren alla on elänyt toukkia, jotka ovat ehkä aluksi syöneet jälttä ja sitten kaivautuneet pintapuuhun. Tikka on kuorinut puun ja samalla heittänyt sivuun mahdollisuudet määrittää ravinnon laatu. Puuainekseen ei ole uurtunut syömäkuvioita, joista lajin olisi voinut tunnistaa. Kuoren sisäpinnassa jälkiä ehkä olisi näkynyt. Eri lajeja yksi kerrallaan pois sulkien päädyn pitämään todennäköisimpinä ruskojäärää tai sarvijaakkoa, jotka ovat yleisiä vielä Kuusamon seuduillakin. Havukantojäärä se ei ole, koska se koteloituu suoraan kuoren alle rakentamaansa tikkupesään. SEPPO VUOKKO hinnalle voidaan antaa korotonta maksuaikaa toistakymmentä vuotta. Lisäksi tilan jatkajat säästyvät perintöveroilta. Jos haluatte vielä olla mukana tilan töissä, pieni osa tilan hallintaoikeudesta – esimerkiksi kymmenen prosenttia – kannattaa säästää itselle määräajaksi. Tämä mahdollistaa metsästä teille aiheutuvien kulujen vähentämisen metsän verotettavista tuloista. Jos lapset eivät halua tilaa, metsän liittäminen yhteismetsään ja peltojen myyminen naapureille on hyvä vaihtoehto. Yhteismetsässä tilasta jäisi lapsille pysyvä vuosittainen tulo ilman metsänomistamisen vaivoja. asunnosta ja kesämökistä suosittelen laatimaan testamentin. VÄInÖ SIKanEn Mitä männylle tapahtui? Oulankajoen rannalla oli syysmyrskyn kaatamia mäntyjä, joiden pinta näytti kuin puuhun olisi kiivetty tolppakengillä. Mistähän on kyse? Työmies, joka käyttää tolppakenkiä kaatuneissa puissa, on palokärki: sen nokan jälkeä voi todella verrata tolppakengän jättämiin. Leipänsä 45 MAKASIINI 4 • 2015 3605_.indd 45 13/05/15 17:41
• Kestotilaajan asiakasnumero Nimi Osoite Puhelin Sähköposti Puhelinnumero Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin kesto­ tilaajana saat 2 euron alennuksen normaalihin­ taisesta sisäänpääsylipusta Luston näyttelyihin tapahtuman aikana. Tapahtuman pääesiintyjinä Pave Maijanen sekä Kairankulkijat Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen. Lisäksi joka päivä metsäisiä työ­ näytöksiä, työpajoja, Metsätorin näytteilleasettajat, tukkilaisnäytök­ set, Sannin ja Marleenan lauttakahvila, moottorisahakeräilijöiden kansainvälinen kokoontuminen, konekentällä vanhoja koneita ja ajoneuvoja, paljasjalkapolku ja paljon muuta mukavaa koko per­ heelle. Luston uusi näyttely Maat, metsät, tehtaat kertoo pitkästä 50­luvusta ja Suomen sodanjälkeisestä jälleenrakennuksen ajasta. Ohjelmassa joka päivä mm. klo 10.30 Halkojumpasta pilkettä silmään! klo 11.00, 13.00 sekä la ja su klo 15:00 Kairan kulkijat Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen tulilla klo 11.00, 13.00 ja 15.00 Karhun häntä avannossa, ketun häntä kainalossa ­draamapolku lapsille klo 11.30 ja 14.30 Sauvat suihkien luontoon! Opas­ tettu sauvakävelyretki tutkimuspuistoon 3 €/hlö. klo 11.30 Ilarin iloinen luontoretki lapsille klo 12.00 ja 14.00 Pave Maijanen esiintyy Metku­lavalla klo 12.45 Turvallisesti moottorisahalla ­tietoisku klo 13.00 Polkaise puulajireitille! Opastettu pyöräretki tutkimuspuistoon ja Karjalankalliolle 5 €/hlö. Lisäksi lauantai 13.6. klo 9–16 Moottorisahauksen SM­kilpailut Tapahtumakentälle vapaa pääsy. Tapahtuma avoinna joka päivä klo 10-16. Luston näyttelyt avoinna klo 10–19. Lisätietoja www.lusto.fi Muutokset aikatauluun mahdollisia. Voimassa Metku­tapahtuman aikana Metsälehden kestotilaajalle. Alennus on henkilökohtainen. Ei voi yhdistää muihin alennuksiin. Kestotilaajan etukuponki Kestotilaajan etu Luston Metku-Metsäkulttuuripäivillä. etusi euroa 2 Aikuiset norm. hinta 10 €, alehinta 8 €, eläkeläiset ja opiskelijat norm. hinta 8 €, alehinta 6 €, lapset norm. hinta 5 €, alehinta 3 € ja perhelipusta norm. hinta 25 €, alehinta 23 €. 3613_.indd 46 13/05/15 17:52
• tuoteuutuuksia Jalat suojaan Jalas 9548 Exalter Easyroll -turvajalkineet soveltuvat ulkotyöhön. Kengissä on varvasja naulaanastumissuoja ja näppärä pikakiinnitys. Suositushinta 150 euroa. www.ejendals.fi Palstalle voi lähettää tietoja metsän eri käyttötapoihin liittyvistä tuotteista.Palstan osoite on: Hannu jauhiainen, Korpikoskentie 8, 07510 Vikajärvi, sähköposti: hannu.jauhiainen@ metsalehti.fi. Puiden kaatoon Mekaaninen kaatokiila auttaa isojen puiden kaadossa. Hinta 199 euroa. www.uittoKalusto.fi Ulkovaatteet puhtaiksi Granger’s Wash+Repel -pesuaine on tarkoitettu vedenpitävien ulkoiluvaatteiden pesuun. Hinta 19,90 euroa. www.Vandernet.com Opas Länsi-Lappiin Pallas-Hetta-retkeilyopas ja kartta on hyvä apu Pallasja Ounastunturin ympäristön retkeilyyn. Hinta 29,90 euroa. www.KarttaKauPPa.fi Tammea lattiaan Tarkettin Heritage Tammi Blonde Brushed -lankuissa on tallella luonnon omia pikkuvirheitä. Hinta 85–90 euroa neliöltä. www.tarKett.fi Viilentävä sukka Bridgedale Qw-ik -sukka sopii metsäjalkineisiin myös kesäaikaan, sillä sukka ei lämmitä vaan viilentää. Suositushinta 25,95 euroa. www.bridgedale. com 47 MAKASIINI 4 • 2015 3612_.indd 47 13/05/15 17:42
• sahojen tulokset Sahayhtiöt ovat velkaisia ja kannattavuus vuodesta toiseen matala tai vieläkin heikompi. Viime vuonna tulokset paranivat selvästi ja parhaat sahat kuten Luvia ja Kuhmo tekivät yli kuuden prosentin tulosta, mutta esimerkiksi Koillismaalla sahaava Pölkky ylsi vain vähän yli kahden prosentin tulokseen. Pörssin metsäyhtiöihin verrattuna luvut ovat parhaimmilla sahoilla samantasoisia, mutta koko toimialan keskiarvona heikompia. Tarkkaa kannattavuusvertailua pörssin metsäyhtiöiden sahayksiköihin ei tosin voi tehdä, koska pörssiyhtiöt eivät avaa yksittäisten liiketoimintojen tilikirjoja. ”Sahat ovat tottuneet matalaan kannattavuuteen. Kun tavaraa pannaan menemään paljon linjasta läpi, niin matalastakin katteesta jää jotain”, alaa läheltä seuraava asiantuntija sanoo. Viime vuosi oli sahoille hyvä ainakin alkuvuoden osalta ja tulosluvut paranivat. Tästä vuodesta odotetaan heikompaa. Sahojen tulosten perusteella nykyisten puunhintojen kanssa voidaan elää, mutta korotusvaraa ei paljon ole. Tämän jutun lähteenä on käytetty niiden suurimpien sahayhtiöiden tilinpäätöstietoja, joiden tilikausi päättyi vuoden vaihteessa ja joiden luvut ovat olleet saatavilla. Sahat ovat suuruusjärjestyksessä Pölkky, Westas, Kuhmo, Luvian saha ja Haapajärven Ha-Sa. Kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden vuoksi esimerkiksi merkittävät sahat Keitele, Versowood ja Vapo Timber eivät ole tarkastelussa mukana. Velkaa ja tyhjä kassa Yritykselle hallittavan kokoinen velka on hyvä asia, jos se ei ole syömävelkaa, vaan se on käytetty investointeihin. Ei paljon kannata Vaikka viime vuosi antoi happea, niin sahayhtiöt ovat silti velkaisia ja kannattavat kehnosti. Ei se sahaamista haittaa. ”sahat ovat tottuneet matalaan kannattavuuteen. kun tavaraa pannaan menemään paljon linjasta läpi, niin matalastakin katteesta jää jotain.” TeksTi Mikko Häyrynen 48 MAKASIINI 4 • 2015 3611_.indd 48 13/05/15 17:47
• sepp o sa M uli Viime vuonna sahat paransivat tulostaan parin heikomman vuoden jälkeen. 49 MAKASIINI 4 • 2015 3611_.indd 49 13/05/15 17:47
• Sinultakin saattaa puuttua puuta Tutustu verkossa yara.fi/metsa Ota yhteyttä puunostajaan tai lähimpään metsänhoitoyhdistykseen ja kysy Yara metsänlannoitusta. Metsänlannoituksella kasvatat puuta, joka jäisi sinulta saamatta, jos et tekisi mitään. Lannoi­ tuk sella lisäät puustosi tuottoa jopa satoja euroja hehtaarilta ja nopeutat hakkuutuloja useilla vuosilla. sahojen tulokset Velkaantuneisuus osoittaa, että yhtiö uskoo näkymiinsä ja uskaltaa ottaa velkaa, ja että myös rahoittajat uskovat yhtiöön ja uskaltavat myöntää luottoa. Sahayhtiöt ovat velkaisia, jotkin hyvin velkaisia. Tyydyttävän ja hyvän omavaraisuusasteen rajana pidetään 35 prosenttia, vertailussa ainoastaan Pölkky ylsi lähelle sitä. Omavaraisuusaste yleensä paranee, kun yritys vanhenee ja ehtii maksella perustamislainojaan pois. Sahayhtiöillä näin olisi jo pitänyt tapahtua, taaperoikäistä Westasta lukuun ottamatta. Jos sahojen velkaantuneisuutta suhteutetaan liikevaihtoon, niin tilanne näyttää paremmalta ja alhaisten korkojen vuoksi rahoituskustannusten kanssa pärjätään. Samaa kertovat myös varsin hyvät sijoitetun pääoman tuottoprosentit. Mutta jos kassavirta heikkenee ja korot nousevat, niin monella sahalla on edessä vähäistä suurempia ongelmia. Sahojen tilinpäätöshetken kassavarat ovat pienet – esimerkiksi Ha-Salla kassavarat kattoivat vain yhden päivän toimintakulut – mikä yhdessä korkean velkaantuneisuuden kanssa saattaa kuulostaa riskiyhdistelmältä. Asiaa ei pidä ylidramatisoida, sillä kassavarat vaihtelevat voimakkaasti vuoden aikana. Jos tukkikenttä on ostettu täyteen ja vuoden lopussa maksetaan lainoja, niin kassakin on tyhjä. Suuret yksityiset sahat eivät nouse esiin toimialansa keskimääräistä parempina yhtiöinä. Saha-alan asiantuntija sanoo, että suuruuden ekonomiasta ei näytä olevan etua, jos ei haittaakaan. ”Vähän parempina aikoina isot yhtiöt pystyvät hyödyntämään suhdannetta paremmin, mutta huonona aikana kiinteät kustannukset vievät tuloksen alas. Pienten, yhdessä vuorossa sahaavien yritysten tuloksenteko on tylsemmän tasaista”, hän sanoo. Kuilun reunalta takaisin OP:n yrityspankkiliiketoiminnan johtaja Hannu Jaatinen ehti jo huolestua, että jos huonot vuodet vain jatkuvat ja jatkuvat, niin sahoilla konkurssien uhka on todellinen. ”Onneksi viime vuosi oli hyvä ja sahat saivat parannettua heikkoja taseitaan. Näkymät ovat muutenkin nyt valoisammat.” Finanssikriisin jälkeiset vuodet näkyvät sahojen taseissa vieläkin velkaisuutena ja heikkona omavaraisuutena. Sahojen luototuksessa keskeisin vakuus on kunnossa oleva liiketoiminta eli terve kassavirta. ”Mikä on sellaisen sahan vakuusarvo, jossa kannattava sahaus ei ole mahdollista”, Jaatinen kysyy. Sahayhtiöt ovat paikallistalouden napoja, jotka tuottavat kymmenien miljoonien eurojen kantorahatuloja alueilleen. Jaatisen mukaan se ei vaikuta sahojen luototukseen, vaan kaikkien toimialojen luottokelpoisuutta arvioidaan samoilla kriteereillä. ”Siinä katsotaan tase, kannattavuus, jatkojalosteet, tulevaisuuden näkymät, omistus ja johdon osaaminen”, hän luettelee. Korot ovat nyt poikkeuksellisen alhaalla. Jaatinen ei usko, että korkojen Luvialla pärjäiltiin porin kupeessa sijaitsevan luvian sahan tulosnumerot poikkeavat edukseen. Viime vuosi oli erityisen hyvä ja nettotulos parani lähes puolella. yli yhdeksän prosentin käyttökate oli vertailun kärkeä. ”en tiedä meidän taikaa, pyritään vaan tekemään omat hommat niin hyvin kuin pystytään”, toimitusjohtaja Harri Huhtamaa sanoo. omavaraisuusaste parani tuntuvasti, mutta oli edelleen vain välttävällä tasolla. Huhtamaa suhteuttaa, että muutama vuosi sitten omavaraisuus oli nollassa eli kaikki oli velaksi. ”lama kouraisi.” yritys on investoinut runsaasti viimeisten 15 vuoden aikana. ”paikat on pantu kuntoon ja nyt maksellaan lainoja pois.” Huhtamaa sanoo, että jos alalla on, niin on oltava. Tuotantosuunnan vaihtaminen tai alalta kokonaan poislähteminen on vaikeaa. luvian sahan tulos on ollut plussalla kaksi tilikautta peräkkäin. sitä ennen mentiin miinuksella kolme vuotta. ”Tämä vuosi näyttää kohtalaiselta, mutta selkeästi viime vuotta huonommalta.” ”onneksi viime vuosi oli hyvä ja sahat saivat parannettua heikkoja taseitaan. näkymät ovat muutenkin nyt valoisammat.” Sahayhtiöiden tunnuSluKuja 2014 Liikevaihto milj. € Liiketulos, milj. € Liiketulos-% * Omavaraisuusaste, % Sijoitetun pääoman tuotto, % pölkky 157,0 3,4 2,2 34,6 8,9 Westas 99,4 4,9 4,9 8,6 12,6 kuhmo 84,9 5,6 6,6 23,6 23,5 luvian saha 69,0 4,1 6,0 17,3 17,1 Ha-sa 46,7 2,1 4,5 20,4 9,4 Vertailun vuoksi pörssin velkaisin metsäyhtiö Metsä Group 2008 116 5,8 39,2 7,7 *liiketulos kertoo, paljonko tuotoista on jäänyt jäljelle ennen rahoituseriä ja veroja. luvut ovat ilman kertaeriä. Lähde: Balance Consulting 50 MAKASIINI 4 • 2015 3611_.indd 50 13/05/15 17:47
• nopea nousu olisi riski ainakaan muutamaan vuoteen, Euroopan tahmean yleistalouden vuoksi. ei erityisen kannattavaa ”Sahauksen kannattavuus ei ole koskaan ollut järin loistava, mutta siihen sekä sahurit että rahoittajat ovat tottuneet”, valtiollisen rahoitusyhtiö Finnveran asiakkuuspäällikkö Merja Hautaniemi sanoo. ”Välillä saattaa olla pari hyvää kvartaalia, mutta sitten taas tilanne muuttuu. Koko toimiala elää hyvin ohuella kannattavuudella.” Raaka-aine vie liikevaihdosta 65–70 prosenttia ja lopputuotteen hinta tulee globaaleilta markkinoilta. ”Siinä kapeassa välissä sahayritysten pitää toimia, ja sen reunaehdon rahoittajat tietävät.” Alaan kuitenkin uskotaan ja Finnvera rahoittaa sahayrityksiä vuosittain 40–60 miljoonalla eurolla. ”Sahojen vakuusarvot ovat hankalia kaikille rahoittajille, mutta Finnvera voi toimia pankkeja isommalla riskillä.” Pörssiin vai ei? Pörssilistautuminen saattaisi tehdä hyvää sahayhtiön tulokselle ja kohottaa alan mainetta. Kokonsa puolesta sahayhtiöillä ei olisi pörssissä hävettävää, mutta saha-alan asiantuntija sanoo, että yksityisten sahojen piirissä ei edes käydä keskustelua pörssiin menemisestä. Yksi syy on puhtaasti se, että velkaisuusasteet ovat korkeat ja tulokset niin matalia, että osakeanti ei onnistuisi. Esimerkiksi Westaksen alle kymmenen prosentin omavaraisuus ei tulisi kuuloonkaan pörssiyhtiöllä. Westaksen velkaisuutta selittää, että yhtiön taseessa on omistajien omaa lainoitusta eli osakaslainoja, jotka kirjanpidossa merkitään vieraaksi pääomaksi. Yksityisillä firmoilla tase ei ole niin tärkeä kuin pörssiyhtiöillä, sillä omavaraisuutta ei tarvitse selittää kuin pienelle joukolle – itselle ja muutamalle muulle omistajalle sekä sille tutulle pankille. ”Nykyään raha on halpaa, niin miksi mennä pörssiin, jos rahoitusta saa muutenkin”, asiantuntija pohtii. Hänen mukaansa pörssilistaus on myös kulttuurikysymys. Suomalaissahojen piirissä sellaista perinnettä ei ole, Ruotsissa kylläkin. Yksityiset sahat ovat pienen porukan pyörittämiä perheyrityksiä, jotka muutamaa isointa sahaa lukuun ottamatta eivät pysty ottamaan pörssiyhtiön julkisuusvaatimuksia kantaakseen. Koska sahaa ei voi rahastaa pörssilistauksella, niin luopuvan pitää löytää toinen asianharrastaja. Westas syntyi siten, että Versowoodin sahayrittäjäperheen jäsen osti kaksi lounaissuomalaista sahaa, Raunion ja Pihlavan. Sinultakin saattaa puuttua puuta Tutustu verkossa yara.fi/metsa Ota yhteyttä puunostajaan tai lähimpään metsänhoitoyhdistykseen ja kysy Yara metsänlannoitusta. Metsänlannoituksella kasvatat puuta, joka jäisi sinulta saamatta, jos et tekisi mitään. Lannoi­ tuk sella lisäät puustosi tuottoa jopa satoja euroja hehtaarilta ja nopeutat hakkuutuloja useilla vuosilla. Tulos meni tukkiin kuusamolaisen pölkky oy:n tulos lähes kolminkertaistui edellisvuodesta, mutta kannattavuusluvut ovat silti vertailun heikoimmat. Toisaalta pölkky on vertailun vähiten velkainen sahayhtiö. Toimitusjohtaja Jouko Virranniemen mukaan heikkojen tuloslukujen syynä on, että koillismaan tukki on laatuunsa ja kokoonsa nähden kallista ja että markkinoille on pitkä ja kallis matka. ”pohjoisen tukissa on vikoja, joita ei näe päällepäin ja jotka paljastuvat vasta sahauksessa.” Virranniemi laskee, että koillismaan ja lapin tukilla on monia ottajia, mikä pitää hintaa korkealla. ”Täällä metsänomistaja saa tukista korkeimman hinnan suhteessa lopputuotteeseen.” Raaka-aine eli tukki vie sahojen liikevaihdosta 65–70 prosenttia. M ikk o H äyr ynen 51 MAKASIINI 4 • 2015 3611_.indd 51 13/05/15 17:48
• Maanantaina 21.9. kokoonnumme Helsinki-Vantaan lentoasemalle kello 15. Lento Helsingistä Wieniin, josta jatkamme linja-autolla Slovakiaan ja Zvolenin kaupunkiin, minne majoitutaan. Tiistaina 22.9. lähdemme metsäretkelle, jonka aikana tutustutaan metsäammattilaisen johdolla Slovakian upeisiin vuoristometsiin, niiden hoitoon ja puunkorjuuseen. Iltapäivällä vieraillaan metsämuseossa, jossa esitellään maan metsäteollisuuden kehitystä. Keskiviikkona 23.9. tutustutaan Slovakian Tatra-vuoristossa oleviin metsätuhoalueisiin. Näemme, mitä myrskyt ja tuhohyönteiset voivat saada aikaan. Iltapäivällä noustaan kabiinihissillä vuoren huipulle, mistä on hienot näköalat ympäristöön. Paluu joko kävellen tai hissillä. Torstaina 24.9. lähdetään kohti Bratislavaa. Matkan varrella pysähdytään Topol’?iankyssä, jossa elää visenttejä puistomaisessa ympäristössä. Illaksi saavutaan Bratislavaan, jossa tutustutaan oppaan johdolla kaupunkiin. Perjantaina 25.9. aamupäivällä vierailemme läheisellä Forest Park -metsäalueella. Iltapäivän ohjelma on vapaa, jolloin on mahdollisuus tutustua omatoimisesti Bratislavan kaupunkiin. Illalla on vuorossa yhteinen päätösillallinen. Lauantaina 26.9. lähdemme paluumatkalle kello 8. Paluulento Wienistä Helsinkiin, Helsinkiin saavumme kello 14.40. Metsälehden syksyn lukijamatka tehdään Slovakiaan Tatran vuoristomaisemiin 21.9.–26.9.2015 Lähde Slovakiaan Ilmoittautumiset: Vastuullinen matkanjärjestäjä on Trio Travels Oy, missä Päivi Lindgrén ottaa vastaan ilmoittautumisia 15.6. mennessä. Puhelin 020 756 8615, sähköposti paivi.lindgren@triotravels.fi. Häneltä saa myös lisätietoja matkasta. Lisätietoja matkasta: Metsälehden ja Trio Travelsin nettisivuilla osoitteissa www.metsalehti.fi ja www.triotravels.fi Matkan hinta Matka maksaa kahden hengen huoneessa 1 455 euroa/henkilö. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 190 euroa. Trio Travelsin palvelumaksu 15 euroa/henkilö. Hinta sisältää lennot, oppaan palvelut, majoituksen, kolme lounasta ja kaksi illallista, kuljetukset ja vierailut. Hinta ei sisällä matkavakuutusta eikä palveluja, joita ei ole mainittu ohjelmassa. MATKAOHJELMA Metsälehden lukijamatk a 2015 3592_.indd 52 13/05/15 17:52
• syisemmät ja erilaiset kuin yritysten. Silti on hyvä, jos uusi hallitus tuo yritysmäisen toiminnan mallia myös valtion hallintoon. Tämä voisi lisätä monien uudistusten linjakkuutta ja tuloksellisuutta sekä oikeasti vähentää sääntelyähkyä. Asia voi olla yksi niitä kokonaisvaltaisen kasvun taustatekijöitä, jotka auttavat nostamaan Suomen taas menestyjäksi. Tervetuloa, yritysmäisyys. vapauttanut kartta-aineistojen saatavuutta huomattavasti. Metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelu on kehitystä samaan suuntaan. Muun muassa metsävaratietoja, palvelutarjontaa ja tulevaisuudessa tukien hakumahdollisuuksiakin sisältävän nettipalvelun käyttäjämäärä on noussut useihin kymmeniin tuhansiin. Palvelu muuttui maksuttomaksi tänä keväänä. Keväällä vahvistui myös kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemerajärjestelmän jatko. Järjestelmällä voidaan edelleen tukea myös pitkäaikaisia investointeja talousmetsien hoitoon. Taimikoiden varhaishoidon uusi tuki lisää mielestäni tukirahan tuottavuutta. Tukien ohella uudistuu myös tukibyrokratia. Tuntuu siltä, että valvonta EU:n suunnalta ei ole tullut vain jäädäkseen vaan myös lisääntyäkseen. EU:n vaatiman kemerajärjestelmän uuden ennakkoilmoitus-käytännön on arvioitu lisäävän hallinnon kuluja karkeasti miljoonalla eurolla. Summan keräämiseen tarvitaan esimerkiksi muutaman sadan puukaupan pääomatuloverokertymä. Nyt olisi hyvä paikka innovaatioille kemeran hallinnoinnissa: byrokratian pitäisi mieluiten pienentyä suhteessa jaettavien eurojen määrään. Maanomistajankin aikaa tukirumbassa saisi mieluiten kulua aiempaa vähemmän. Eduskuntavaalikampanjan kuluessa esille nousi yritysmäisyys Suomen johtamisessa. Toki valtiovallan tavoitteet, haasteet sekä toimintaperiaatteet ovat moniSuomi on saanut huhtikuussa uuden eduskunnan. Töitä uusilla vallankäyttäjillä riittää, sillä Suomi on valtiontalouden kasvun osalta luisumassa kohti ”Kreikka-luokkaa”. Onneksi metsäteollisuus näyttää esimerkkiä uuden kasvun hakemisesta rohkein investointisuunnitelmin. Tarvitaan kuitenkin vielä laajempi käänne. Kyllästymiseen asti toistettu keino valtion strategioissa kasvun aikaansaamiseksi on yrittäjämäisyys ja innovaatiot. Tähän liittyy vahva taloudellinen tavoitteellisuus. Vähemmällä on saatava aikaan enemmän. Asia on näkynyt myös metsäalan strategioissa. Yritysten määrän ja kasvun lisäämisen ohella metsänomistusta pitäisi saada ”yrittäjämäisemmäksi” ja metsälöt isommiksi. Tavoitteita on lanseerattu tuoreissa ohjelmissa (Metsäpoliittinen selonteko 2014, Biotalousstrategia 2014 ja Kansallinen metsästrategia 2015). Politiikkaohjelmissa tavoitteet ja toimet kohdistetaan usein hallinnon ulkopuolelle. Tosin metsähallintoa on ainakin ruohonjuuritasolla ruuvattu uuteen uskoon jopa etupainotteisesti strategioihin nähden. Myös aluehallinto on uudistettu laajasti jo reilut viisi vuotta sitten. Mahdollisuuksia hallinnon tehostamiseen lienee edelleen. Parhaimmillaan kansalaisten kokema palvelun laatu voi ainakin joillain mittareilla parantua säästöpaineista huolimatta. Verohallinto on esimerkki onnistuneesta palvelu-uudistuksesta digitaalisin keinoin. Maanmittauslaitos on vahvistanut nettipalveluita ja Yritysmäisyyttä! Tuntuu siltä, että valvonta EU:n suunnalta ei ole tullut vain jäädäkseen vaan myös lisääntyäkseen. Kommentoi kolumnia www.metsalehti.fi/kolumnit. Kimmo Brand t / C om.Pi C kolUmni ritva toivonen Kirjoittaja on Tapio Oy:n toimitusjohtaja. 53 MAKASIINI 4 • 2015 3593_.indd 53 15/05/15 16:51
• siemenen matkassa UUsi sUkUpolvi 54 MAKASIINI 4 • 2015 3610_.indd 54 20/05/15 14:20
• Oitin ja Saarijärven siemenviljelyksillä syntyy jälleen koivun siementä. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT SEPPO SAMULI Oitti 55 MAKASIINI 4 • 2015 3610_.indd 55 20/05/15 14:20
• siemenen matkassa satunnainen tuulenvire tuntuu vilpoisena muttei riitä heilauttamaan koivuntaimien oksia. Ilma seisoo. Ulkona on toukokuun alun päivänä 14 astetta, mutta sisällä kasvihuoneessa lämpötila nousee hellelukemiin. Täällä ne seisovat. Omissa riveissään kasvihuoneen keskellä kulkevan käytävän molemmin puolin. Luonnonvarakeskus Luken jalostuskokeiden valiojoukko: Suomeen tulevina vuosina istutettavien rauduskoivuntaimien äidit ja isät. Ollaan Oitissa Kanta-Hämeessä, Tapion siemenkeskuksen tuotantotiloissa. Täältä lähtee taimitarhoille yli puolet Suomen metsiin vuosittain istutettavien koivuntaimien siemenistä. Varastot hupenevat Nyt koivunsiemen uhkaa tosin loppua. Edelliset koivun siemenviljelykset tulivat elinkaarensa päähän 1. Koivujen oksien tulee siemenviljelyksillä kasvaa alaspäin. Silloin niistä on helppo kerätä siementä. 2. Siemenviljelyksellä kasvavat koivut on vartettu. Niiden juuristot ja rungon alaosat kuuluvat tavallisille koivuntaimille, latvukset taas jalostuskokeissa hyväksi havaittujen puuyksilöiden klooneille. 3. Jokaiseen taimeen on kiinnitetty laatta, joka kertoo, minkä puun klooneja taimet ovat. Edellinen aukeama: Koivunsiementä tuotetaan Oitissa kahdessa kasvihuoneessa. Metalliverkolla aidatut taimet ovat varataimia. Timo Kiiski kulkee katsomassa, miten koivuntaimet voivat. ”JUURI NäIdEN KOIVUJEN RISTEyTyKSET TUOTTAVAT PARhAAT KOIVUyKSILöT.” 56 MAKASIINI 4 • 2015 3610_.indd 56 20/05/15 14:20
• vuonna 2010. Siemenvarastossa kaavittiin laarin pohjia jo tänä keväänä, ja viime syksynä kasvihuoneeseen istutetut taimet tuottavat kunnon siemensadon vasta vuonna 2018. ”Siementä riittää taimitarhoille vielä ensi vuodeksi. Vuodesta 2017 tulee vaikein. Uusilta siemenviljelyksiltä saadaan silloin jo jonkin verran siementä, muttei ehkä tarpeeksi”, arvioi Tapion metsäpäällikkö Hannu Niemelä. Tilanne on sama vajaat 300 kilometriä pohjoisempana, Saarijärvellä Keski-Suomessa. Siellä sijaitsevat Siemen Forelian, Suomen toisen rauduskoivun siementä tuottavan yhtiön, siemenviljelykset. Myös sinne perustettiin viime syksynä uusi rauduskoivun siemenviljelys, seitsemän vuoden tauon jälkeen. ”Koivun siemenvarastot pääsivät menemään aika ohkoselle. Vanhaa ja huonompaa siementä on aina varaston perällä mutta se ei mene kovin hyvin kaupaksi”, sanoo Siemen Forelian väliaikainen toimitusjohtaja Kari Lahtinen. Kysyntä kasvanut Koivunsiemenen hupenemisen taustalla on monta tekijää. Koivunsiemenen menekki laski rajusti, kun pellonmetsitys 1990-luvulla loppui. Uusien siemenviljelysten perustamisessa ei pidetty kiirettä, sillä siementä jäi vuosittain runsaasti varastoon. Esimerkiksi Siemen Forelialla oli koivunsiementä enimmillään varastossa kymmenen vuoden tarpeiksi. ”Koivunsiemenen kysyntä romahti täysin. Julkisuudessa puhuttiin kauheista tuhoriskeistä, siitä miten myyrät, jänikset ja hirvet syövät kaikki koivuntaimet”, Lahtinen muistelee. Siementuottajat seurasivat koivunsiemenen menekkiä, ja uudet siemenviljelykset oli tarkoitus perustaa vuonna 2013. Viljelyksille istutettavien koivun vartteiden tuotanto viivästyi kuitenkin vuodella, kun Lukesta ei löytynyt sopivia tuotantotiloja. Samaan aikaan koivuntaimien kysyntä oli alkanut kasvaa. Niemelä arvioi, että koivuntaimien kysynnän kasvun taustalla ovat hirvet ja kuusen pahin tuhohyönteinen kirjanpainaja. Hirvituhojen määrä on vähentynyt, kirjanpainajatuhojen kasvanut. ”Kirjanpainaja on aiheuttanut Etelä-Suomessa paikoin niin pahaa tuhoa, että se on saanut osan metsänomistajista istuttamaan kuusen sijaan koivua”, Niemelä sanoo. Koivussa voi kiehtoa myös sen lyhyt kiertoaika. Koivut kasvavat rehevimmillä kasvupaikoilla tukkipuun mittoihin 40 vuodessa. Siemenviljelyksiltä saadusta siemenestä kasvatetut koivut kasvavat parhaimmillaan metrin pituutta ja senttimetrin paksuutta vuodessa ensimmäisten 20 vuoden ajan. 14 kloonia Kasvihuoneessa on häikäisevän kirkasta. Maata peittää kerros valkoista kalkkikiveä, joka heijastaa kasvihuoneeseen tulevaa valoa. Mitä enemmän koivut saavat valoa, sitä paremmin ne kasvavat ja tuottavat siementä. Päältäpäin ei uskoisi, että kasvihuoneessa seisovat parimetriset koivuntaimet edustavat jalostuskokeiden valiojoukkoa. Hontelot taimet on tuettu kasvihuoneen kattoon naruin. ”Taimet kasvavat kasvihuoneessa niin nopeasti, että ne täytyy tukea. Ensi kesänä ne ovat jo oikean koivun näköisiä”, kertoo Tapion siemenkeskuksen työnjohtaja Timo Kiiski. Koivuntaimien rungoissa näkyy hieman juurenniskan yläpuolella raja, jonka kohdalla rungon väri vaihtuu. Taimet on tuotettu varttamalla. Niiden juuristot ja rungon alaosat kuuluvat tavallisille koivuntaimille, latvukset taas jalostuskokeissa hyväksi havaittujen puuyksilöiden klooneille. Oitissa koivunsiementä tuotetaan kahdessa kasvihuoneessa. Kasvihuoneissa on yhteensä 120 vartettua tainta, jotka edustavat kahdeksaa eri kloonia. Saarijärvellä koivunsiementä tuotetaan yhdessä kasvihuoneessa. Siellä 105 vartettua tainta edustavat kuutta eri kloonia. ”Näiden siemenviljelysten erikoisuus on se, että risteytykset on tutkittu etukäteen. Juuri näiden koivujen risteytykset tuottavat parhaat koivuyksilöt”, sanoo Hannu Niemelä. Tulevina vuosina istutettavien koivikoiden perusta on siis 14 koivukloonissa. Määrä kuulostaa vähältä, mutta on Niemelän mukaan enem1. Pystyt eminorkot ja riippuvat hedenorkot sijaitsevat koivulla samassa puuyksilössä. 2. Siemenviljelykseltä kerätyt koivun siemennorkot kuivatetaan läheisen hallin lattialla. 3. Timo Kiiski esittelee konetta, jolla syntyy itävyydeltään 70–80 prosenttista koivunsiementä. Koneessa oleva seula tärisee ja erottaa roskia siemenmassasta. 57 MAKASIINI 4 • 2015 3610_.indd 57 20/05/15 14:20
• siemenen matkassa män kuin riittävästi. Jokainen siemen on perintötekijöiltään oma yksilönsä. Keräys käsityötä ”Vähän tulee jo pölyä.” Koivuntaimen oksassa roikkuvasta hedekukinnosta pöllähtää pieni keltainen siitepölypilvi, kun Timo Kiiski heilauttaa sitä. Emikukinto pörhistelee samalla oksalla vihreästä viininpunaiseksi muuttuneena. Normaalina vuotena pölytys on toukokuun alun jälkeen jo ohi. Pölytys kestää pari kolme päivää ja ajoittuu Kiiskin mukaan vapun tienoille. Silloin kasvihuoneissa kuljetaan lehtipuhaltimen kanssa pöllyttämässä siitepölyä emikukintoihin. Kasvihuoneen luukut suljetaan viimeistään pari viikkoa ennen pölytystä. Näin jalostetut koivut kukkivat ennen luonnossa kasvavia koivuja, ja kasvihuoneeseen ei kulkeudu luonnossa kasvavien koivujen siitepölyä. Noin viikko pölytyksen jälkeen luukut avataan. Siementen keruu alkaa heinäkuun puolivälissä. Silloin siemenkeskuksen henkilökunta nousee henkilönostimilla koivujen latvoihin ja noukkii siemennorkot käsin olalla roikkuviin keräyspusseihin. Läheisen hallin lattialle levitetään siemenkeräyksen ajaksi pahvit, joiden päälle siemenkeräyspussien sisältö käydään kahden tunnin välein tyhjentämässä. Pidempi säilytysaika lämpimässä keräyspussissa olisi koivunsiemenille kohtalokasta. ”Huippuvuonna norkkoja tulee 500–600 litraa. Siinä on nyppimistä”, Kiiski sanoo. Siemennorkot saavat kuivua hallin lattialla pari kolme viikkoa, kunnes ne ”kahahtavat sopivasti korvaan”. Silloin siemennorkkoja ei tarvitse kuin hieraista ja siemenet irtoavat. Itävyys haaste Koivunsiemen itää huomattavasti heikommin kuin kuusen ja männyn siemen. Kiiskin mukaan siemenviljelyksiltä kerättävästä siemenmassasta vain noin kolmannes on itävää siementä. Loppu on itämätöntä siementä, norkkosuomuja ja norkkorunkoja. Siemenmassan puhdistaminen on vaikeaa, sillä koivunsiemen on ke1. Siemenet pakataan Oitissa vanhaan navettaan tehdyissä tiloissa. 2. Timo Kiiski näyttää, miten herkästi koivunsiemen pöllyää. 3. Koivujen kastelu hoituu kasvihuoneen seinämissä kulkevan vesiputkiston avulla. vyttä ja pöllyävää. Tavallisesti hyvän koivunsiemenen itävyys nousee 70–80 prosenttiin. Tapion siemenkeskuksessa itävyys voidaan tosin erikoispuhdistuksella ja -lajittelulla nostaa parhaimmillaan yli 95 prosenttiin. Valmis siemen pakataan ja varastoidaan kylmässä. Kiiskin mukaan siemenet säilyvät parin asteen lämpötilassa kymmenenkin vuotta. Koivunsiementä menee siemenviljelyksiltä sekä metsäkylvöihin että taimitarhoille. Kilo koivunsiementä maksaa itävyydestä riippuen 500– 900 euroa. ”Koivun siemenen kilohinta on melko korkea, mutta näillä siemenmäärillä sen tuottaminen ei ole kovin kannattavaa. Pikemminkin tässä huolehditaan kansantaloudesta”, Kari Lahtinen toteaa. Tuotantokausi lyhyt Koivun siementuotanto kulkee Suomessa oman kaavansa mukaan. Maaja metsätalousministeriö tukee siemenviljelysten perustamista, Luke tuottaa jalostuskokeiden perusteella vartteet ja suunnittelee viljelykset ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo siementuotantoa. Itse siemenviljelysten elinkaari on lyhyt. Siementuotanto alkaa hiipua puiden ollessa seitsemän kahdeksan vuoden ikäisiä. Tapion siemenkeskuksessa ja Siemen Foreliassa ennakoidaan, että siemenviljelykset tuottavat siementä parhaimmillaan muutamia kymmeniä kilogrammoja vuodessa. ”Siementä tulee todennäköisesti enemmän kuin sitä vuodessa menee. Pian ollaan jälleen ylitarjontatilanteessa”, Lahtinen ennakoi. Samaa sanoo Niemelä: ”Suomessa myydään vuosittain muutama miljoona koivun tainta. Siihen ei tarvita kovin monta kiloa siementä, yhdessä kilossa on yhdestä kahteen miljoonaa siementä.” Perusperiaate koivun siemenviljelyksillä onkin, että siementä kerätään talteen niin kauan kuin viljelykset tuottavat hyvin. Sen jälkeen tyhjennetään varastoja. ”Uudet siemenviljelykset tehdään, kun siementarve sitä edellyttää. Yleensä siinä vaiheessa metsän58 MAKASIINI 4 • 2015 3610_.indd 58 20/05/15 14:20
• Metsähyvinvointi syntyy hyvinvoivista ihmisistä, kyvystämme uudistua ja uudistaa. Osaamisesta ja halustamme oppia lisää. Motivoitunut ihminen saa aikaan tuloksen. Tule mukaan! OSAAMME ENEMMÄN KUIN USKOIMMEKAAN www.metsahyvinvointi.fi Osaamme enemmän kuin uskoimmekaan TEKSTI LIINA KJELLBERG Rauduskoivun intensiivinen jalostus alkoi Suomessa vuonna 1963, niin sanotun koivuvihan aikaan. Koivusta ei osattu tehdä sellua, joten koivikoita hävitettiin. Vanerikoivu teki kuitenkin hyvin kauppansa, ja metsäteollisuus päätti myöntää silloiselle Metsäntutkimuslaitokselle, nykyiselle Lukelle, määrärahan koivun jalostuksen aloittamiseksi. ”Metsäteollisuus pelkäsi, että järeä ja laadukas vanerikoivu katoaa Suomen metsistä kokonaan”, sanoo Luken koivunjalostaja Risto Hagqvist. Ensimmäinen askel oli etsiä laadukkaita koivikoita, joista kerätä siementä taimitarhoille. Ulkonäöltään parhaat puuyksilöt valittiin pluspuiksi, joiden siementä kerättiin kokeisiin ja joita risteytettiin keskenään. Kokeissa parhaiten menestyneet emopuut tai niiden parhaat jälkeläiset valittiin mittausten jälkeen jatkojalostukseen. Jalostus eteni puusukupolvelta toiselle, kun parhaiksi todetut puut risteytettiin jälleen keskenään. Oitin ja Saarijärven siemenviljelyksille valitut risteytysyhdistelmät kuuluvat niin sanottuun kolmanteen jalostussukupolveen. Ne ovat ha?gqvistin valitsemia ja kasvavat 30–35 prosenttia nopeammin kuin luontaisesti syntyneet lajitoverinsa. Vartteiden valinnassa on huomioitu sekä puiden kasvu että vanerikoivulle tärkeä rungon ulkoinen laatu. Laadun osalta valinnas50 vuotta jalostusta Kasvihuoneiden ulkopuolelle on istutettu varataimia. Niillä voidaan tarvittaessa korvata kasvihuoneessa kasvavia taimia. Koivun kolmannen sukupolven risteytysjalosteet kasvavat Luken suunnittelemassa kenttäkokeessa Hartolassa Päijät-Hämeessä. Koivut ovat 19 vuodessa kasvaneet reilun 20 metrin mittaisiksi. ”hUIPPUVUONNA NORKKOJA TULEE 500–600 LITRAA. SIINä ON NyPPIMISTä.” jalostajat ovat tuottaneet käyttöön entistä paremman koivusukupolven”, Niemelä sanoo. Entä miten pitkälle koivuja voidaan jalostaa? Luken koivunjalostajan Risto Hagqvistin mukaan katto ei ole ainakaan vielä tulossa vastaan. Päinvastoin, jalostuksella voidaan kehittää myös muuttuvaan ilmastoon entistä paremmin sopivia koivuja. Koivuja voidaan esimerkiksi jalostaa kestämään kuivuutta paremmin. ”Suomalainen koivu näyttää sopeutuvan lämpimämpiin oloihin ilman erityistoimiakin. Sen ovat Etelä-Koreaan ja Etelä-Kanadaan koivuillamme jo 1970-luvulta alkaen perustetut koeviljelykset osoittaneet. Toisin kuin kuusi, koivu on ilmastonmuutoksen selkeä voittaja”, Hagqvist sanoo. Oitissa koivut kaipaavat kuitenkin jo viilennystä. Kiiski painaa kasvihuoneen sadettimen päälle. Kestää hetken, että kasvihuoneen katossa kulkevat vesiputket täyttyvät. Sitten alkaa ropina. • sa on kiinnitetty huomiota erityisesti oksien ohuuteen ja määrään, rungon suoruuteen ja pyöreyteen sekä haarojen ja pystyoksien vähyyteen. Kasvihuoneisiin koivun siemenviljelyksiä alettiin perustaa 1970-luvulla. Menetelmä kehitettiin nykyisin Lukelle kuuluvalla haapastensyrjän jalostusasemalla Lopella. RIS TO h AG q VIS T 59 MAKASIINI 4 • 2015 3610_.indd 59 20/05/15 14:20
• Milanon expo 2015 TeksTi ja kuvaT Pekka virTanen Juuri Milanossa avautunut Expo 2015 kuuluu maailmannäyttelyiden sarjaan, joka on jatkunut vuoden 1851 Lontoon Exposta lähtien. Eri puolilla maailmaa järjestetty valtaisa tapahtuma pidetään 2–5 vuoden välein, tänä vuonna mukaan on saatu houkuteltua yli 145 valtiota ja lukuisia yhteisöjä. Milanossa näyttelyiden, tapahtumien ja oheismateriaalien teema käsittelee ravintoa ja resursseja, kestävyysja kulttuuriteemoilla maustettuna. Kulinaristista aspektia ei tietenkään ole unohdettu. Metsäja puukuvastot ovat myös näkyvästi esillä. Expon keskussymbolinakin on monien maiden mytologiasta tuttu elämänpuu-maailmanpuu. Metsän juuria löytyy kaikkialta pienin viittein tai isoina yksikköinä. Joidenkin maiden metsäkuvastot toimivat perinteisen matkailumainoksen tavoin, mutta esimerkiksi Itävalta on rakentanut paviljonkiinsa jopa kokonaisen metsän. Monipuolisesti puusta Milanon Expon haasteena on synnyttää keskustelua maapallon resurssien riittävyydestä, mutta kestävyyden näkymät ovat massiivisessa näyttelyssä kyllä kovalla koetuksella. Tapahtumaan odotetaan 20 miljoonaa vierasta, öisin ruokaja jätehuoltoa varten liikkuu 600 rekkaa ja suurin osa rakennuksista puretaan tapahtuman jälkeen, toivottavasti kuitenkin jatkokäyttöä varten. Puurakentamisen monimuotoisuus hämmästyttää, vaikka etukäteisohjeistuksissa ei sitä samassa mittakaavassa ole painotettu. Ilahduttavasti rakenUusia ideoita Milanon expo 2015 -näyttelyssä näkyy puurakentamisen monimuotoisuus. Pavilion Zero Maailmanpuu Itävalta Japani 60 MAKASIINI 4 • 2015 3623_.indd 60 15/05/15 17:05
• nelmien toteutuksissa on melkein aina mukana uusia ideoita, ei vain puuta yksitoikkoisesti määrämittaisesti poikki ja pinoon asetellen. Ei ole vaaraa ”puulla päähän”-tunteeseen muissakaan yhteyksissä. Expon eri tahojen paviljonkimosaiikkia sitoo kaikenkokoiset ruokailua, opastusta, tuotemyyntiä ja huoltotiloja varten suunnitellut puurakennukset. Ympäriltä löytyy sitten mitä erilaisimpia puukonstruktioita. Esimerkiksi Japanin paviljongin puurunko on tehty ilman nauloja ja ruuveja sekä perinteisiä että uusia rakentamistapoja ja -filosofioita yhdistellen. Virokin mukana Naapurimaista mukana on Viro, joka vuonna 2012 päätti osallistua Expoon. Mutta kiire tuli: Mielenkiintoisen puurakennuksen rakennuttajan valintoihin liittyvät valitukset uhkasivat keskeyttää koko osallistumisen. Rakennus kuitenkin valmistui kahdessa kuukaudessa noin viiden miljoonan euron budjetilla. Myös Venäjä on mukana, mutta esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska eivät. Suomi olisi hyvin mahtunut mukaan esittelemään vaikkapa metsäja puukulttuuriaan. Ruokapuolelta metsäherkut olisivat olleet kova sana. Nyt Milanoon kannattaa mennä etsimään uusia ideoita täkäläisiin innovaatiopohdintoihin, oheistapahtumistakin virikkeitä löytyy. Jos Expo ei riitä, metsän ja puun merkityksiä voi lähteä etsimään myös juuri avautuneesta Venetsian taidebiennaalista. Arkkitehtuuriin keskittyneessä vuorovuosittain järjestettävässä biennaalissa konkreettisia puuvisioita löytyy ehkä enemmän, mutta kyllä kuvataiteenkin suunnalla metsät ovat mietintämyssyssä, esimerkkinä vaikkapa suomalaisen IC-98:n teos Alvar Aalto -paviljongissa. Milanon Expo 2015 -näyttely on avoinna lokakuun loppuun saakka. Uruguay Viro Kiina 61 MAKASIINI 4 • 2015 3623_.indd 61 15/05/15 17:05
• Luhta Kevättalven iltoina ulkorakennuksen takaa kaikui vähän ksylofonilta kuulostava äänisarja. Entisinä aikoina uskottiin jäniksen puputtavan, mutta nykyään puputtaja tiedetään pieneksi pöllöksi. Osasin arvailla vähän enemmänkin. Olin kiikuttanut kuuseen helmipöllölle mitoitetun linnunpöntön ja tiesin pöllöuroon houkuttelevan laulullaan puolisoa hyvään pesäpaikkaan. Jos puputus ei lähiviikkoina hiljentyisi, soittelija jäisi vanhaksipojaksi ja pöllönuuttu käyttämättä. Oli ennätyksellinen myyrävuosi ja pöllön laulu loppui tuota pikaa. Vältin liikkumista pönttöni luona, ettei pesinnän aloitus häiriytyisi. Kun sitten rohkaistuin paikalle ja sipaisin pönttökuusen runkoa, odotin uteliaan pöllönpään ilmestyvän lentoaukkoon. UUsia naapUreita Hyvänä myyrävuotena pöllöistä voi tulla pihalintuja tai ainakin lähinaapureita. TeksTi ja kuvaT jorma LuhTa 62 MAKASIINI 4 • 2015 3580_.indd 62 15/05/15 17:06
• Iso lapinpöllökin syö yksipuolisesti pelkkiä myyriä. Sen näköön, kuuloon ja mahdollisesti lämmön aistimiseen perustuvat iskut osuvat yli-inhimillisen tarkasti. 63 MAKASIINI 4 • 2015 3580_.indd 63 15/05/15 17:06
• xxx Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta uutusta kuului tarmokas silputus ja vinkuna. Siellä oli jo isoja poikasia. Kerjuuäänten havahduttama emo lehahti lähipuun oksalle ja katsoi huolestuneena touhujani. Poistuin tuota pikaa. Samassa metsässä Viikkoa myöhemmin samasta kuusikummusta kuului taas pöllönlaulua. Nyt soittimena oli ksylofonin sijaan nokkahuilu ja vihellys toistui kahden sekunnin välein. Tuollainen ääni lähtee varpuspöllön kurkusta. Helmija varpuspöllön pesimäajat eroavat melko jyrkästi. Helmipöllön poikaset ovat parhaassa kasvuiässä, kun lumet sulavat ja myyrät vaihtavat elinympäristöä ja ovat helposti pyydettävissä. Varpuspöllö ei ole sataprosenttinen myyränsyöjä, ja poikasten nälkä on kovimmillaan joskus alkukesällä. Varpuspöllöt sieppaavat mieluusti pikkulintujen lentopoikasia tai ryöväävät niitä suoraan pesästä. Kaksikymmentä metriä helmipöllön pöntöstä pohjoiseen seisoi kuivunut kuusi, jonka runko näytti jättiläisen nokkahuilulta. Pääni tasosta ylöspäin jatkui puolen metrin välein kokonainen sarja vanhoja pohjantikan pesäkolojen aukkoja. Pöllöstä ei näkynyt merkkiäkään, mutta runkoa kavutessani ylimmästä kuului nokan naksahtelua. Varpuspöllön hautominen alkoi toukokuussa samaan aikaan, kun helmipöllön poikaset työntyivät pesästä maailmalle. Helmija varpuspöllö ovat molemmat pikkupöllöjä. Helmipöllö tavataan määritellä rastaan kokoiseksi, mutta leveä pää ja isot yösilmät antavat hiukan kookkaamman vaikutelman. Varpuspöllö on nimensä mukaisesti varpusen tai punatulkun kokoinen, siis todellinen kääpiö pöllöksi. Niillä ei ole ongelmia pesiä samassa metsässä, sillä helmipöllöstä olisi täysin pöllöä ahdistella toista lintulajia. Paljon petomaisemman varpuspöllön näkökulmasta helmipöllö puolestaan olisi vähän turhan iso saalis. Ravintokilpailua vähentää myös poikueiden eriaikaisuus. Nuoruudestani, keväältä 1966, muistan haapapökkelön, jossa helmija varpuspöllö pesivät samanaikaisesti kuin kerrostalossa. Sitä vastoin viime vuosikymmeninä helmipöllöt ovat vähentyneet eteläisestä Suomesta viirupöllön runsastumisen vuoksi. Viirupöllö iskee kernaasti helmipöllön tai yksi kerrallaan koko lentopoikueen. Ihmisten naapureina Kun lumi suli pihanurmikolta, maa näytti myyrien vuoksi kovin reikäiseltä. Yhtä myyräisiltä vaikuttivat sekä kylän ainoa pelto että merenrannan niityt. Helmija varpuspöllö piileksivät peitteisessä metsässä, mutta vapun aikaan aukeille maille ilmestyi kolmas pöllönaapuri, suopöllö. Sen pitkät ja syväiskuiset siivet eivät mahtuisi puiden ja oksien keskelle. Helmipöllöemo lehahti lähipuuhun ja katseli huolestuneena puuhiani. Luhta 64 MAKASIINI 4 • 2015 3580_.indd 64 15/05/15 17:06
• Pitkäsiipinen suopöllö liihottelee metsän sijaan aukeilla mailla. Se on tavallisin pöllö, jonka voi nähdä Pohjois-Suomessa kotipihasta tai ikkunasta. sopivan TiLaisuuden TuLLen pihapiiriin voi saada kaukaisempiakin vieraiTa. ‹‹‹ Kesäkuussa varpuspöllön lentopoikanen istuu kuusen oksalla aikamiehen nyrkkiä pienempänä pallerona. Jos se ei piiskuttaisi nälkäänsä, se jäisi huomaamatta. ‹‹ Sadekuuro kasteli heinätuppaassa hautovan suopöllön. ‹ Metsässä piiskuttava hiiripöllön poikanen näyttää satujen peikkolapselta. Suopöllö ei ole helmipöllön kaltainen pimeän yön saalistaja. Sen näki liihottavan hyvissä ajoin ennen auringonlaskua pelto-ojia seuraten. Illan kiikaroituani huomasin emon hautovan pesuettaan korkeassa heinätuppaassa vain sadan metrin päässä maatalon pihasta. Helmi-, varpusja suopöllö pesivät aivan normaalisti ihmisen naapureina, joskus näkyvästi, joskus huomaamatta. Sopivan tilaisuuden tullen pihapiiriin voi saada kaukaisempiakin vieraita. Suuren sopulivuoden jälkeen Lappi ja Pohjois-Suomi olivat aivan tyhjiä myyristä, mutta jostain syystä niitä sinnitteli Limingan pelloilla ja metsänlaidoilla. Hiiripöllö, lappilaisittain pissihavukka , tuli ties miten pohjoisesta ja asettui talvenviettoon Rantakylän koululle. Koulutuntien aikana pöllö piileksi lähimmässä metsikössä, mutta lenteli iltapäivät ennen pimentymistä pihamaalla ja leikkipaikkojen laitamilla myyränpyytäjän töissä. Samoilla kulmin kaksi lapinpöllöä valtasi niittämättömän kesantopellon talvialueekseen. Keväällä ja alkukesällä lapinpöllön soidinhuhuilua kuului kilometrin päästä metsästä. Muutaman tunnin etsiskely paljasti emolinnun hautovan korkealla kuusessa vanhassa kanahaukan pesässä. 65 MAKASIINI 4 • 2015 3580_.indd 65 15/05/15 17:06
• tapion pöytä Väinönputki on ainoa Euroopassa tunnettu viljelykasvi, joka on kotoisin Pohjolasta. Se on lappalaisten, norjalaisten ja islantilaisten vanha rohdosja vihanneskasvi. Grönlannissa väinönputki on ollut eskimoiden ainoita vihanneksia. Viikinkien mukana väinönputkea kulkeutui Eurooppaan, missä se on yhä yleinen viljelykasvi. Suomessa sitä kasvaa luonnonvaraisena Lapissa, jossa se on huomattavasti aromikkaampi kuin etelässä kasvanut. Pohjois-Lapissa väinönputki on yleisempi, Oulun läänin eteläpuolella se on jo harvinaisempi ja siksi rauhoitettu. Leipään ja likööriin Väinönputken tieteellinen nimi (Angelica archangelica ) tulee kreikan ja latinan kielen enkeliä tarkoittavasta sanasta. Perimätiedon mukaan arkkienkeli Gabriel ilmestyi norjalaiselle munkille ja ilmoitti väinönputken olevan rohto ruttoa vastaan. Tarina näkyy väinönputken erikielisissä nimissä: saksaksi Engelwurtz ja Heiliggeistwurtz , englanniksi Angelika ja Holy Ghost . Suomessa kasvista on käytetty nimiä Angelika , emäputki , ihmisputki ja enkeltenjuuri . Elias Lönnrotin vuonna 1860 antama nimi väinönputki viittaa Kalevalan Väinämöiseen ja kasvin erityiseen voimaan. Väinönputken kaikkia osia voi käyttää joko ravinnoksi, mausteeksi tai rohdoksi. Lehdet käyvät leipään, levitteeseen, salaattiin, simaan, keittoon ja kiisseliin. Nuorista varsista voi tehdä hilloa ja piirakkaa, onpa niitä syöty karkkinakin. Kukkia voi friteerata, siemeniä voi laittaa leipään. Juuria on käytetty munkkiliköörien ja paloviinan mausteeksi. Väinönputki on vahvasti antibakteerinen eli se tappaa bakteereja ja estää niiden lisääntymistä. C-vitamiinija rautapitoisen yrtin juuria pureskelemalla saatiin vitamiineja pitkän talven jälkeen. Lisäksi sitä on käytetty taisteluun ruttoa, keripukkia ja espanjantautia vastaan. Väinönputki on myös erinomaista rehua karjalle, porotkin syövät sitä mielellään. Kasvatus haastavaa Olen yrittänyt kasvattaa väinönputkea use?ampaan kertaan. Ensimmäisen kerran yritin, kun sain siemeniä Pukkilan museon yrttitarhasta. Niistä ei tullut mitään. Seuraavalla kerralla olin saanut muutaman taimen Vadstenasta luostarin puutarhanhoitajalta. Ne elivät viitisen vuotta, mutta eivät koskaan kukkineet eivätkä lisääntyneet. Kolmannella kerralla toin kourallisen siemeniä Islannista, jossa väinönputkea kasvoi kaikkialla. Talveksi siemenet jäivät ulos multalaatikkoon, jolloin ne saivat tarvitsemansa kylmäkäsittelyn. Keväällä ne versoivat ja istutin ne yrttitarhaani. Viime vuonna ne kukkivat ensimmäisen kerran. Väinönputki kukkii kaksitai kolmivuotiaana, jonka jälkeen se kuolee. Tänä keväänä ainakin väinönputken lehtiä on noussut esille. Toivottavasti maahan varisseet siemenetkin itävät ja tekevät uusia pikkutaimia. KeVään maKua TeksTi ja kuvausjärjesTelyT Marja HarTola kuva Maria Grönroos Monikäyttöinen väinönputki käy ravinnoksi, mausteeksi ja rohdoksi. Sillä voi maustaa vaikka irlantilaisen soodaleivän. Väinönputkella MauStettu Soodaleipä 6 dl spelttijauhoja 1 dl väinönputken lehtiä silputtuna 0,5 dl väinönputken siemeniä 1 tl suolaa 1 tl soodaa 3,5 dl piimää tämä resepti perustuu irlantilaisten kansallisleipään soda breadiin. Se valmistuu nopeasti, sillä nostatusaineena on sooda. Väinönputken sijaan leipään voi laittaa mausteeksi vuohenputkea, suolaheinää tai muuta keväistä versoa. laita uuni 180–200 asteeseen. Sekoita jauhot, mausteet ja yrtit keskenään. lisää piimä ja sekoita massa taikinaksi. Muotoile taikinasta pyöreä leipä ja tee sen keskelle risti. paista noin 40 minuuttia. VäinönputkileVite 0,25 kg voita 1,5 dl öljyä 3 dl vettä 1 dl väinönputken lehtiä silputtuna 0,5 dl ruohosipulia Vatkaa voi pehmeäksi sähkövatkaimella, lisää mausteet ja öljy vatkaten, vatkaa lopuksi vesi joukkoon. koska levitteessä on vähän suolaa, se ei säily yhtä hyvin kuin voi, vaan sitä kannattaa tehdä silloin, kun syöjiä on enemmän. Säilytä jääkaapissa. tähänkin sopivat muutkin keväiset versot, jos ei ole väinönputkea. M arj a H ar Tola 66 MAKASIINI 4 • 2015 3608_.indd 66 15/05/15 17:08
• Väinönputkella maustettu leipä ja levite tuovat keväistä makua ruokapöytään. 67 MAKASIINI 4 • 2015 3608_.indd 67 15/05/15 17:08
• Pilkkeitä SATAKUNTA Metsänhoitoyhdistys Satakunta palvelee alueensa metsänomistajia yhdeksän kunnan alueella Satakunnassa ja osin Pirkanmaalla. Jäseniä on n. 6 000 ja metsäala 185 000 ha. Palveluksessamme on 16 toimihenkilöä. Haemme Porin alueelle METSÄASIANTUNTIJAA vastaamaan omalla alueellaan puun tuottamiseen ja puukauppaan liittyvistä tehtävistä. Lisäksi hän hoitaa puunkorjuun maksuvalmisteluja koko mhy:n osalta. Edellytämme hakijalta • vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta Arvostamme • aktiivisuutta ja tavoitteisiin sitoutumista • markkinointija yhteistyötaitoja • oma-aloitteisuutta ja organisointikykyä Palkkaus on YT/Meto–sopimuksen mukainen. Lähetä hakemuksesi sähköpostilla 29.5.2015 mennessä osoitteella olli.maki@mhy.fi Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Olli Mäki puh 044 3776 211. MHY Satakunta 2x110 Makasiini_Makasiini 6.5.2015 10.59 Sivu 1 SALLA Metsänhoitoyhdistys Salla toimii Sallan kunnan alueella. Yhdistys on Sallan alueen yksi merkittävimmistä metsätalouden toimijoista. Alueen yksityiset metsänomistajat omistavat metsämaata noin 155 000 ha. Jäsenmäärämme on noin 1 100 metsänomistajaa. Palveluksessamme on 4 toimihenkilöä ja liikevaihtomme on noin 1,6 milj. €. Toiminnanjohtajan siirtyessä toisen työnantajan palvelukseen haemme nyt TOIMINNANJOHTAJAA pysyvään työsuhteeseen. Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluu hallinnollisten asioiden lisäksi oman vastuualueen hoito. Edellytämme hakijalta tehtävään sopivaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemukset palkkatoiveineen 4.6.2015 mennessä sähköpostitse osoitteeseen vesa.tennila@mhy.fi Tiedustelut puheenjohtaja Heikki Kairala 040-5276454, toiminnanjohtaja Vesa Tennilä 0400-196821 Metsänomistajat MHY Salla 2x110 _Makasiini 11.5.2015 10.33 Sivu 1 KURIKKA Haemme palvelukseemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄTOIMIHENKILÖÄ vastaamaan yhdistyksen palvelutoiminnasta. Tarjoamme haasteellisen työn vakavaraisessa metsänhoitoyhdistyksessä. Toimenkuvaan tulisi mahdollisesti kuulumaan lähitulevaisuudessa myös toiminnanjohtajan tehtävät. Yhdistyksemme toimialueeseen kuuluu n. 30 000 ha metsää ja n. 1000 metsänomistajaa. Hakemukset pyydetään lähettämään 5.6.2015 mennessä sähköpostilla osoitteeseen markku.tuisku@mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Markku Tuisku 0400-164560. Metsänomistajat MHY Kurikka 2x100 _Makasiini 11.5.2015 10.39 Sivu 1 Palvelukseen halutaan Palvelukseen halutaan EtElä-Savon ammattiopistossa opiskeleva Santeri Salo oli osaavin metsäkoneen käyttäjä tämänvuotisessa Taitajamestari-kilpailussa. Kyseessä on ammattiin opiskelevien valtakunnallinen ammattitaidon SM-kilpailu. Toiseksi kisassa sijoittui Tuure Ruhanen samaten Etelä-Savon ammattiopistosta ja kolmanneksi Henri Suhonen Pohjois-Karjalan ammattiopistosta. Kaiken kaikkiaan tämänvuotisessa Taitajamestari-kilpailussa palkittiin nuoria osaajia lähes 50 eri sarjassa. Etelä-Savossa taitavimmat nuoret metsäkonekuskit Kilpailijoiden osaamista mitattiin muun muassa tukkien kuormauksessa. BE nj a M in Bor g ILMOITA METSÄLEHTI MAKASIINISSA! soita Jarmo Rautapurolle 050 331 4137, tai laita sähköpostia: jarmo.rautapuro@metsalehti.fi 68 MAKASIINI 4 • 2015 3579_.indd 68 15/05/15 17:10
• mistä Pidit? Operaatioesimies puun korjuun tehtäviin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme nyt operaatioesimiestä vastaamaan puun korjuun tehtävistä Oulun hankintapiirin alueella, toimistopaikkana Kannus. Tehtävä on määräaikainen alkaen kesäkuussa 2015 ja kestäen vuoden loppuun 2016. Edellytämme: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. LISÄTIEDOT JA HAKU 28.5.2915 MENNESSÄ: metsagroup.com Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. Palvelukseen halutaan oikaisu toimitus vastaa SEuraavaSSa Metsälehti Makasiinissa esittelemme uuden kestävän metsätalouden rahoituslain. Haluaisitko kysyä jotain kemerasta? Lähetä kysymyksesi meille, valitsemme mielenkiintoisimmat kysymykset vastattaviksi. Voit lähettää myös kommentin liittyen valtion tukeen metsätaloudelle. KErro samalla, mikä oli mielestäsi tämän numeron kiinnostavin artikkeli? Entä mikä kiinnosti kaikkein vähiten? Lähetä vastauksesi postikortilla osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Pohjoinen rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. voit vastata kyselyyn myös Metsälehden verkkosivulla osoitteessa www.metsalehti.fi. Linkki kyselyyn löytyy etusivun oikean laidan vihreästä Metsälehti-osiosta. Klikkaa lausetta Vastaa kyselyyn. Kaikki 5. kesäkuuta mennessä tulleet vastaukset osallistuvat arvontaan. Palkinnoiksi arvomme viisi kirjaa. Merkitse vastaukseesi, minkä kirjan haluaisit voittaa: Villi keittiö, Metsäoikeus tai Metsänkasvatus – menetelmät ja kannattavuus. Kysy kemerasta Toisin kuin edellisen Metsälehti Makasiinin (3/2015) Puukauppakoulu-jutussa kerrottiin, puukaupan luovutusehto ”mitattaessa” täyttyy vasta, kun mittaus on valmistunut. Tämä tapahtuu, kun myyjä on hyväksynyt mittaustuloksen. Pakuri ei sovi kaikille ”Viime Metsälehti Makasiinissa ”Mustaa kuin kahvi” oli hyvä juttu pakurista. Varoitus olisi ollut paikallaan, sillä ”tikkateetä” ei pidä käyttää antibioottihoitojen aikana. Samoin, jos on sienisokerin imeytymishäiriötä (trehaloosi-intoleranssi) ei ole terveellistä käyttää pakurikääpää.” ”Pakurin kerääminen jokamiehenoikeudella ihmetytti.” Pakuri on sienen aiheuttama kasvannainen. Periaatteessa sieniä, kuten kääpiä, saa kerätä jokamiehenoikeudella, jos sen tekee puuta tai kantoa rikkomatta. Pakuria ei kuitenkaan voi ottaa talteen vahingoittamatta puuta. Siksi keruusta pitää sopia maanomistajan kanssa, kuten jutussa ”Mustaa kuin kahvi” todetaan. Valtion mailla sekin voi olla turhaa, sillä Metsähallitus on linjannut, että luonnonsuojelualueille saa pakurikäävän keruuluvan vain tutkimustarkoituksiin. TOIMITUS viimE numeron suosituin juttu oli ”21 kysymystä kuusen istutuksesta”. Palkinnoksi arvotut raivaussakset voitti Leena Leppämäki Vaskivedeltä. 69 MAKASIINI 4 • 2015 3579_.indd 69 15/05/15 17:10
• RISTIKKO Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka IBAN-tilinumero BIC-koodi 70 MAKASIINI 4 • 2015 3587_.indd 70 15/05/15 17:11
• 60 VUOTTA 25.5. Maija Pentikäinen-Laine, Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen valtuuston jäsen, Hartola (Juhlat Kumun Kylätalolla la 23.5. klo 16.00) 50 VUOTTA 26.5. Jukka Haataja, Metsänhoitoyhdistys Savotan kenttäpäällikkö, Siilinjärvi (juhlii perhepiirissä) 7.6. Petteri Kulmala, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän valtuuston jäsen, Kustavi Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi MERKKIPÄIVÄT Ilpo Tikkasesta metsäneuvos Metsämiesten Säätiön hallituksen puheenjohtajalle Ilpo Tikkaselle on myönnetty metsäneuvoksen arvonimi. Presidentti Sauli Niinistön myöntämän arvonimen perusteena oli Tikkasen laaja-alainen ja ansiokas työ Suomen metsäsektorin hyväksi erityisesti kansainvälisen politiikan rakentajana. Tikkanen on työskennellyt pitkään Euroopan metsäinstituutin palveluksessa. Heikki Nivala vuoden luottamusmies Työntekijäkeskusjärjestö STTK:n vuoden luottamusmieheksi on valittu Heikki Nivala Kemijärveltä. Nivala on Metsäalan Asiantuntijat ry:n eli Meton jäsen ja työskentelee pääluottamusmiehenä Suomen metsäkeskuksessa. HuOMIONOSOITuKSIA Tämän Makasiiniristikon vastausten tulee olla perillä 4.6. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiiniristikko 4”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. MAKASIINIRISTIKKO 4 Palkinnot Makasiinikryptosta 3 on arvottu seuraaville kolmelle: Kari Aaltonen, Salo, Sisko Ralaste, Tyrnävä ja Mika Rönkä, Uimaharju. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Soidinkuja 4 Tunnus 5011305,Info:00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden ??/?? 2015 alkaen (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10?%. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315?49?840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteenmuutos ??/?? 2015 ??/?? 201 5 Metsäkustannus maksaa postimaksun Pohjoinen Rautatiekatu 21 b Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 VASTAUSLÄHETYS + Lehden saajan osoite Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot SUKUNIMI ETUNIMI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA PÄIVÄYS ??ALLEKIRJOITUS?????????PUHELIN ASIAKASNUMERONI LEHdEN OSOITELIPUKKEESTA Makasiinikrypto 3, oikea ratkaisu 3587_.indd 71 15/05/15 17:11
• pilkkeitä KorvasieniretKelle kannattaa varata mukaan pussi myös toiselle kevään herkulle, nokkoselle. Uusia versoja voi kerätä läpi kauden, mutta parhaalta nokkoskeitto maistuu toukokuussa. Nokkonen sopii syötäväksi myös raakana, kunhan ensin murskaa lehdet. Pähkinäinen maku käy hyvin pestoon tai smoothieen. Ryöpätystä nokkosesta saa voissa paistettuna kauniin lisäkkeen kala-aterialle. Mausteeksi sopivat sitruuna ja valkosipuli. Lähde: Rune Kalf-Hansen, Lisen Sundgren: Villi keittiö. nokkonen toi kevään TeKSTi SePPo VUoKKo KUVa JoRMa PeiPoNeN Havumetsän kevätkukat ovat enimmäkseen huomaamattomia, tuulipölytteisiä kasveja. Loistavana poikkeuksena tästä on näsiä, trooppisen heimonsa ainoa edustaja luonnossamme. Vaikka näsiä on oikeastaan eteläisten lehtimetsien laji, Suomen pohjoisimmat näsiät kasvavat Kittilässä varsin lähellä inarin rajaa. Pohjoisessa se vaatii kyllä hyvää lehtoa elinpaikakseen, mutta etelässä sen voi nähdä lehtomaisella kankaallakin. Näsiä avaa kukkansa jo hankien keskelle huhtikuussa. Lapissa se ehtii kukalle vasta kesäkuussa, mutta sielläkin punaiset marjat ehtivät kypsyä ennen talven tuloa. Kukkien hehkuva väri ja huumaava tuoksu houkuttelevat päivisin muun muassa maamehiläisiä ja öisin yökkösiä. Vaikka pensaat yleensä ovat harvassa, pölytystulos on kohtalainen ja punaisia marjoja kehittyy muutama kymmenen pensasta kohden. Näsiä on kaunotar, jolla on eväät hirviöksi. Kasvin kaikki osat ovat myrkyllisiä. Myrkky ei kuitenkaan karkota aivan kaikkia vieraita. Marjat kelpaavat linnuille. Havaintoja ei ole paljon, mutta ainakin rastaat ja ilmeisesti myös kanalinnut syövät marjoja ja samalla levittävät sen siemeniä. Lehdet kelpaavat näsiäkoille, jonka toukka elää yhteen kutomiensa lehtien välissä. Runkoa jälttää toukkana näsiänjalosoukko – pieni, kiiltävä kovakuoriainen, joka on Suomessa listattu erittäin uhanalaiseksi. Virolainen nimi näsiniin liittää kasvin lehmukseen eli niinipuuhun: molemmilla on kuoren sisäosassa sitkeitä ja pitkiä kuitukimppuja. Näsiän niukkuuden ja myrkyllisyyden vuoksi sen niinellä ei ole käyttöä. Niinisyistä johtuu, ettei pensaasta saa taiteltua oksia ilman työkaluja. Muuan mies halusi ilahduttaa vaimoaan näsiän kukilla ja turhan ähellyksen jälkeen irrotti oksat lopulta puremalla: sairaalareissuhan siitä seurasi! Myrkyllisyydestä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – näsiää on käytetty rohdoksena muun muassa riisitautiin. Siitä johtuu nimi riienmarja, jolla kasvi yhä paikoin tunnetaan. Kaunotar vai hirviö? Varhaiskevään luonnossa pölyttäjiä on vähän ja säät oikuttelevat. Näsiä tehostaa kukkiensa vetovoimaa huumaavalla tuoksulla. metsämuseo Luston uusimpia näyttelyesineitä on metsurien auto Toyota Hiace Lapista. Vuosimallin 1989 työjuhta palveli metsurien kuljetuksissa ensin Veitsiluodolla ja sitten Metsähallituksella. Viimeksi sillä ajelivat työmaalle Meltauksen ja Rattosjärven metsurit. Miehet olivat ylpeitä kulkupelistään. Monilla muilla porukoilla oli Ford Transit. Hiacessa oli neliveto, joten sitä ei tarvinnut työntää. Mukavasti auto hyrähti käyntiin sinäkin aamuna, kun piti 50 asteen pakkasessa lähteä tiimipalaveriin Rovaniemelle. Metsämuseolla päätettiin kokeilla Hiacella uutta menetelmää, merkitysanalyysiä. Sitä varten metsurit kokoontuivat muistelemaan autoaan. Museoväkeä ei ollut paikalla, mutta Hiace päätyi museoon Metsähallituksen metsuri Reijo Heikkilä sulkee tutun oven viimeistä kertaa. joukko sai ohjaavia kysymyksiä ja teemoja. Tilaisuus nauhoitettiin, ja nyt muistelut antavat näyttelyvieraalle elämyksen metsuriauton kyydissä. Ti M o a Ri 72 MAKASIINI 4 • 2015 3586_.indd 72 15/05/15 17:12
• Mönkijän kanssa savotalle Teema kaikki uudesta kemerasta miten puukauppa päätetään? Ensi numerossa metsälehti makasiini 4/15 ilmestyy 2.7. seuraava metsälehti ilmestyy 4.6. kuv a m ikk o riikilä 73 MAKASIINI 4 • 2015 3624_.indd 73 15/05/15 17:13
• TUOTE & TEKIJÄ TeksTi MarTTi Linna kuvaT Juha MeTso ”Valmistuin vuonna 1998 veneenrakentaja-artenomiksi. olin sitä ennen kirvesmies. asuntojen tekeminen ei enää riittänyt vaan venehomma alkoi kiinnostaa. Jos taloja rakennettaisiin vielä niin kuin vanhaan aikaan, olisin varmaan vieläkin kirvesmies. Puuveneen tekeminen on innostavaa. niissä kiehtoo puun työstämisen mielekkyys ja haasteiden monimutkaisuus. hommia tehdään päivä ja pala kerrallaan. koko ajan on erilaisia projekteja. ei voi sanoa niin, että iso vene on aina haastavampi tehdä kuin pieni. Puuveneen suunnittelussa on huomioitava, että puu elää pituussuunnassa vähemmän, mutta poikittaissuunnassa enemmän kuin muut materiaalit. se, mikä on hyvää tavaraa veneen kaariin, ei ole hyvää puuta lautana. on tiedettävä millaista puuta käyttää. siinä perinteen ymmärtäminen on avuksi. uuden veneen suunnittelussa on huomioitava, tehdäänkö perinteinen malli, onko valmiita piirustuksia vai pitääkö vene suunnitella itse. Joka kerta, kun aletaan tehdä puuvenettä, siitä voi tehdä pienellä vaivalla erilaisen kuin muista. uusi vene on rakentajalleen aina aloittaessa tyhjä taulu. suunnittelun jälkeen alkaa puumateriaalin hankinta. on tiedettävä, mistä sitä saa ja mitä kannattaa ostaa. siinä on oma kokemus avuksi. sillä, miten vene halutaan viimeistellä, voidaan sen hinta moninkertaistaa. käytämme mahonkia, tiikkiä, tammea, kuusta ja mäntyä. hyvät mastot tehdään sitkakuusesta tai oregon-männystä. ongelmana on käsityön hinta. ihmiset kyllä tykkäävät puuveneistä, mutta monellakaan ei ole varaa ostaa niitä.” Puuvene syntyy Pala kerrallaan Perinteen tunteminen auttaa puuveneen rakentajaa, allan savolainen sanoo. Allan Savolainen johtaa Kotkassa sijaitsevaa Suomen Puuvenekeskusta. Hän haaveilee perinteisen kotkalaisen mäntyfiskarin tekemisestä. Puuveneen tekijän on tiedettävä, mikä puu käy mihinkin paikkaan. 74 MAKASIINI 4 • 2015 3584_.indd 74 15/05/15 17:14
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Luonto herää. Kämmeköiden kutsu Henry Väre Kämmeköiden suosion salaisuus on niiden kauneudessa. Näiden orkideoihin kuuluvien kasvien lumo on ihastuttanut ja innostuttanut ihmisiä kasvattamaan kämmeköitä jo ainakin parin sadan vuoden ajan. Kämmeköiden kutsu esittelee Suomen alkuperäiset kämmekkälajit. Hinta 22 € Majavan lammella Petri Nummi Majavan rakennus kyky kestää vertailun ihmisen taitojen kanssa. Majava luo myös oivan ympäristön lukuisille muille lajeille, niin kaloille ja sammakoille kuin sorsille ja lepakoillekin. Majavan lammella kertoo tästä talttahampaisesta metsurista ja insinööristä sekä sen elämästä eri vuodenaikoina. Hinta 32 € Hyppivät ja hohtavat Kari Heliövaara, Ilpo Mannerkoski, Jyrki Muona, Juha Siitonen ja Hans Silfverberg Kirja esittelee neljän kovakuoriaisheimon koko Suomen lajiston, yhteensä 114 lajia. Kaikista lajeista on tunnistamista helpottava kuva, levinneisyyskartta sekä tiedot muun muassa elintavoista, lentoajasta, runsaudesta ja uhanalaisuudesta. Hinta 48 € Suokasvio Henry Väre ja Jukka Laine Suokasvio esittelee kattavasti Suomen soiden kasviston. Valokuvien ja tarkkojen tuntomerkkien avulla voi perehtyä lähes 300 suokasviimme, joita esiintyy saaristosta tuntureille. Hinta 42 € Suomen puut ja pensaat Henry Väre ja Heikki Kiuru Kirjassa esitellään Suomen alku peräiset puut ja pensaat, mukana on 70 lajiketta alalajikkeineen. Yli 500 valo kuvassa havainnollistetaan yleiskuvan lisäksi mm. puun runko, lehdet, silmut, kukinnot ja hedelmät. Hinta 42 € Hangon kasvisto Henry Väre ja Kalevi Keynäs Kirja esittelee Hangon omaleimaisinta kasvistoa ja sen erityispiirteitä, mukana on noin 200 kasvilajia tai -alalajia. Kasvit esitellään rannikolta sisämaan kallioille, metsiin ja soille ja lopuksi vanhoihin ja uusiin asuttuihin ympäristöihin. Hinta 32 € Suomen tunturikasvio Henry Väre ja Rauni Partanen Kattava opas tunturikasveistamme innoittaa retkille Suomen tunturiseuduille ja tarkkailemaan toinen toistaa viehättävämpiä kasveja. Kasveista esitellään tuntomerkit, kukkimisaika, levinneisyys ja elinympäristöt. Hinta 42,40 € 3583_.indd 75 13/05/15 17:51
• www.stihl.? MS 201 C-M 699,Halutuin ammattisaha nyt M-Tronic moottorinohjausjärjestelmällä: Ei ryyppyä ei säätöjä. Metallirunko. 35,2 cm³, 1,8 kW / 2,4 hv Sh. 849,00 € MS 211 359,Tehokas moottorisaha vaativammalle käyttäjälle. Erinomainen hinta-laatusuhde. Taloudellinen 2-MIX moottori. 35,2 cm³, 1,7 kW / 2,3 hv Sh. 399,00 € MS 193 C-E 459,Kevyt uutuusmalli, paino vain 3,5 kg! Taloudellinen 2-MIX moottori sekä ErgoStart kevytkäynnistys. 30,1 cm³, 1,3 kW / 1,8 hv Sh. 499,00 € UUTUUS! UUTUUS! STIHL Teknistä etumatkaa UUTUUS! 299,DYNAMIC VENT VAATEPAKETTI Erittäin kevyet ja hengittävät. Takissa joustava sisäosa, vahvistetut kyynärpäät ja monia taskuja. Housut muotoonommellut ja viiltosuojauksella varustetut Sh. 359,00 € Metsalehti_Makasiini_2015_05_21.indd 1 4.5.2015 13:09:18 3582_.indd 76 13/05/15 17:51