• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 24. TOUKOKUUTA 2018 • NRO 10 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI UUTISET Kirjanpainajat ovat aikaisessa ›› 2–3 Professori viihtyy punkkijahdissa ›› 6 Kuumat kelit ovat metsäteiden ystävä ›› 8 Kuidun hintanousu hukkuu tilastoihin ›› 14–15 METSÄSTÄ Istutuksessa kaksi nyrkkisääntöä ›› 16–17 Löytyykö metsästä viikinkiaarre? ›› 20–21 Kokeilussa uusi Autotune-Husku ›› 22 Raja jakaa kaksi erilaista metsää ›› 26 PILKKEITÄ Supikoiria monen mielestä jo liikaa ›› 28 Tuhkaa, tuhkaa, enemmän tuhkaa ›› 30 Makedonianmännyn nimestä ei sentään riidellä ›› 34 VUOTTA Lisää tehtävää pienemmillä resursseilla, siinä Luonnonvarakeskuksen ylimmän metsäntutkijan Antti Asikaisen haaste. Sivut 11–13 Luke vuonna kolme Jo ha nn a Ko kk ol a www.tapio.fi/forestkit
• LYHYET UUTISET 24.5.2018 / AJASSA 2 MARIANNE MINKKINEN, teksti JUHA PIETILÄINEN, kuvat K irjanpainajien parveilu on alkanut eteläisessä Suomessa viime vuotta aikaisemmin, jo toukokuun toisella viikolla. Syynä ovat viime viikkojen ennätyksellisen lämpimät kelit. Virallisia laskelmia kirjanpainajien tämänhetkisestä kannasta ei ollut vielä alkuviikosta saatavilla. Metsäasiantuntija Erkki Jääskeläinen Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä kertoo, että heidän seurantapisteellään kirjanpainajia näkyi viime viikolla normaali määrä. "Tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei kanta ole samaa luokkaa kuin viime keväänä. Keväällä 2017 parveilun määrä oli täällä erittäin runsas, mutta kylmän ja sateisen kesän takia kirjanpainajien lisääntyminen ei onnistunut. Sen takia tänä keväänä ei ole ollut niin paljoa talvehtineita yksilöitä”, Jääskeläinen summaa. Kaakkois-Suomen muilta seurantapisteiltä on saatu hyvin samankaltaisia tuloksia. Kaakkois-Suomi on kirjanpainajan pahinta riskialuetta. Siellä kirjanpainajien kanta oli vielä viime vuonna epidemiarajan tietämillä. Rajan ylittyessä kirjanpainaja saattaa iskeytyä myös eläviin, täysin terveisiin pystypuihin. Kanta vahvistuu Luonnonvarakeskus johtaa kirjanpainajien seurantaa Etelä-Suomen alueella. Aiemmista vuosista poiketen Suomen metsäkeskus ei ole enää mukana seurannassa, vaan se toteutetaan yhteistyössä metsänhoitoyhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa. Seurannan koordinoija, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Heli Kirjanpainajilla varaslähtö Toukokuun lämpimät kelit ovat olleet ihanteellisia tuhohyönteisten leviämiselle. "Olosuhteet ovat ihanteelliset kirjanpainajien parveilulle." Viiri kertoo, että kannasta tulee tänä kesänä todennäköisesti vahvempi kuin viime vuonna. ”Jo nämä pari lämpöistä viikkoa tekevät sen, elleivät kelit heittäydy samanlaisiksi kuin viime vuonna. Nyt on aivan ihanteelliset olosuhteet kirjanpainajien parveilua varten.” Nyt on se aika, kun metsänomistajien on syytä mennä tarkistamaan, näkyykö tuholaisista merkkejä Uudistusalat pääosin suositusten mukaisia Lappia lukuun ottamatta valtaosa uudistusaloista – keskimäärin 87 prosenttia – on metsänhoitosuositusten mukaisia, Suomen metsäkeskus kertoo. Metsälain vaatimukset täyttyivät jopa yli 90 prosentilla tarkastuskohteista. Sen sijaan Lapissa suositusten mukaisten uudistusalojen osuus jäi 45 prosenttiin. Liki 90 prosenttia aloista täytti kuitenkin metsälain vaatimukset. Uitot käynnistyivät Kiteeltä Uittokausi on käynnistynyt suunnitellusti. Ensimmäiset puut ajettiin veteen Kiteellä huhtikuun lopulla, ja ensimmäistä lauttaa lähdettiin hinaamaan toukokuun alussa. Viime vuonna uittomäärä jäi reiluun 300 000 kuutioon, mutta tälle vuodelle odotetaan pientä kasvua. Myös uittoalue laajenee. ”Tänä kesänä uittoja tehdään Nurmeksesta saakka parin kesän tauon jälkeen”, uittopäällikkö Esa Korhonen Järvi-Suomen Uittoyhdistyksestä kertoo. SDP poistaisi metsälahjavähennyksen Suurin oppositiopuolue SDP siirtäisi tuoreessa vero-ohjelmassaan verotuksen painopistettä työn verotuksesta omistamisen verotukseen. Esimerkiksi kiinteistöveron veropohjaa tiivistettäisiin ja uudistettaisiin. Lisäksi SDP:n ohjelmassa poistettaisiin veropohjaa kaventavia vähennyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi yrittäjävähennys sekä hiljattain voimaan tullut metsälahjavähennys. Vapaaehtoinen suojelu todettu toimivaksi Metsien vapaaehtoinen suojelu on todettu toimivaksi luonnonsuojelutavaksi niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Siitä on tullut myös yhä tärkeämpi osa monimuotoisuuden suojelutyötä. Odotettavissa onkin, että suojelutapa jatkuu myös tulevaisuudessa, Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa raportissa todetaan. Raportin mukaan on todennäköistä, että suojeluun ehdotettujen kohteiden määrä kasvaa. Niinpä kohteiden luonnonsuojelulliseen laatuun on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Metsä Group perusti innovaatioyhtiön Metsä Group on perustanut innovaatioyhtiön. Metsä Spring -yhtiön tarkoitus on sijoittaa uusiin hankkeisiin yhdessä kumppaneiden kanssa, tavoitteena biotalouteen liittyvien uusien liiketoimintojen tunnistaminen ja kehittäminen. ”Uudet konseptit muodostuvat kasvavissa määrin uudenlaisissa kumppanuuksissa ja suuri osa uusista ideoista löytyy talomme ulkopuolelta”, sanoo Metsä Groupin pääjohtajana huhtikuussa aloittanut Ilkka Hämälä .
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 24.5.2018 Kirjanpainajilla varaslähtö TOIMI NÄIN: ? ? 1. Tarkkaile varttuneita kuusikoita. Tarkista viime talvena hakattujen aukkojen reunat, muut kuivat kasvupaikat ja tuulenkaadot. ? ? 2. Kirjanpainajat tunnistaa kuusen rungossa olevista rei'istä ja ruskeasta purusta, jota karisee myös puun tyvelle. Silloin kun tuholaisia on paljon, puu kuivuu kokonaan pystyyn. ? ? 3. Jos tuhopuita on vain muutama, puiden poisto voi vielä pelastaa tilanteen. Jos tuhoja on enemmän tai monia puita on kuivunut pystyyn, suositellaan koko kuvion hakkaamista. Kirjanpainajat kuljettavat mukanaan sinistäjäsientä, joka levitessään pilaa puuaineksen, joten hakkuut on tehtävä nopeasti. ? ? 4. Jätä pystyyn kuivuneet puut metsään lahopuuksi, sillä niissä ei ole enää kirjanpainajia. Sen sijaan niissä voivat lisääntyä kirjanpainajan pedot ja loiset. Metsänhoitoyhdistys EteläKarjalan metsäasiantuntija Erkki Jääskeläinen tarkistaa feromonipyydystä Ruokolahdella. Vuosina 2014–2015 alueella oli todella pahoja kirjanpainajatuhoja, mutta viimeiset kaksi kesää olivat helpompia. omissa metsissä. Viirin mukaan lämpösummaa kertyy siihen malliin, että kirjanpainajat saattavat parveilla tänä kesänä kahdesti. Pitkät lämpöjaksot vaikuttavat tuhoriskiin myös siten, että ne kuivattavat maastoa ja heikentävät sitä kautta kuusten vastustuskykyä. Metsätuholain takarajat eivät riitä Sekä Jääskeläinen että Viiri ovat sitä mieltä, etteivät metsätuholain takarajat kuusten korjuulle ole riittävät. Lain mukaan kaadettu kuusipuutavara ja tuulen kaatamat kuuset pitää kuljettaa pois metsistä Etelä-Suomessa heinäkuun puoliväliin mennessä, Väli-Suomessa 24. heinäkuuta mennessä ja Kainuussa sekä Lapissa elokuun puoliväliin mennessä. Kummankin mielestä puut tulisi korjata mielellään jo kesäkuun puolella. ”Jos tällainen keli jatkuu vielä viikon tai puolitoista, kirjanpainajat voivat kuoriutua Etelä-Suomessa jo kolme viikkoa aikaisemmin”, Viiri sanoo. Fakta MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva W WF ei ole mukana muiden ympäristöjärjestöjen yhteisestä ”Avohakkuut historiaan” -kampanjassa. Kampanjalla kerätään kannattajia kansalaisaloitteelle, joka kieltäisi avohakkuut valtion metsissä. WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu kiistää, että kyse olisi yhteisestä rintamasta lipeämisestä tai näkemyseroista metsien suojelun keinoista. ”Toivomme kansalaisaloitteelle menestystä. Olemme itsekin kampanjoineet peitteisen metsätalouden puolesta.” WWF:n jääminen pois johtuu Kuntun mukaan vain siitä, että järjestöllä on meneillään monia metsiin liittyviä kampanjoita ja hankkeita. Voimavaroja ei haluttu hajottaa. ”Tavoittelemme vaaliohjelmassamme erityisesti, että turvemailla avohakkuita rajoitettaisiin niiden vesistöhaittojen vuoksi ja ne korvattaisiin jatkuvan kasvatuksen hakkuilla.” Kuntun mukaan WWF:n tavoitteena on saada valtion metsät FSC-sertifioinnin piiriin. FSC ei kiellä avohakkuita, mutta edellyttää laajempaa metsäluonnon suojelua kuin kilpaileva PEFC-sertifiointi. Avohakkuut WWF:n raportissa WWF:n tuore raportti metsäluonnon monimuotoisuutta talousmetsistä turvaavista toimista sisälsi nykyistä voimakkaampia luonnonhoitotoimia, kuten 30 metrin suojavyöhykkeet vesistöjen varsille ja hakkuualoille jätettävien säästöpuiden määrän huomattavan kasvattamisen. Monien mielestä huomionarvoista oli, että avohakkuita, lannoituksia tai edes ojituksia ei suljettu metsänhoidon keinovalikoimasta, vaan niiden käyttöä ohjailtiin rajoituksin. ”Ohjeet laadittiin sellaisiksi, että niitä voidaan soveltaa metsän kasvatustavasta riippumatta”, Kunttu toteaa. WWF jättäytyi avohakkuukampanjasta Ympäristöjärjestöt haluavat valtion siirtyvän jatkuvaan kasvatukseen. Metsäsodassa käydään nyt katutaisteluita. Ympäristöjärjestöt keräsivät Jyväskylässä nimiä kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämiseksi valtion metsissä. JUSSI COLLIN Y ksityisteiden perusparannuksen ja uusien metsärakentamisen kemeratukia nostetaan. Hallitus päätti korottaa eteläisen ja keskisen Suomen tukitasoa 50 prosenttiin hankkeiden kokonaiskustannuksista teiden perusparannuksessa, uusien teiden rakentamisessa tuki nousee etelässä 30 prosenttiin ja keskisessä Suomessa 40 prosenttiin. Pohjois-Suomessa tuet pysyvät sen sijaan ennallaan. Uudet tuet astuvat voimaan kesäkuun alussa. Tukien korotuksella on tarkoitus lisätä metsätiehankkeiden määrää. Kansallisen metsästrategian 2025 tavoitteena on toteuttaa vuosittain 1 930 kilometriä yksityisteiden perusparannuksia ja 190 kilometriä uusia teitä, mutta toteutuneet määrät ovat jääneet huomattavasti pienemmiksi. Hallitus korottaa metsäteiden tukia
• 24.5.2018 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN MARIANNE MINKKINEN, teksti JOHANNA KOKKOLA, kuva J oensuulaisen Riku Ekmanin mielestä metsäalalle kaivataan enemmän videomuotoisia blogeja, eli vlogeja. "Ensinnäkin niitä ei hirveästi ole. Toiseksi varsinkin nuoremman polven on helpompi katsoa videoita kuin lukea blogitekstiä. Videot ovat lyöneet läpi blogimaailmassa, ja nykyään lähes kaikki nuoret katselevat niitä Youtubesta." 24-vuotias Ekman kouluttautuu parhaillaan metsätalousinsinööriksi Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa. Tänä kesänä hän työskentelee toimihenkilöharjoittelijana Metsänhoitoyhdistys Lakeudella Etelä-Pohjanmaalla. Metsälehdelle tekemillään videoilla Ekman pyrkii tuomaan esille opiskelijan näkökulmaa. Ensimmäinen julkaisu käsittelee toukokuussa Saksaan tehtyä opintoretkeä, jolla tutustuttiin paikalliseen metsäteollisuuteen ja metsänhoitoon. Tulevat aiheet kumpuavat omista opinnoista, metsäalan ajankohtaisista puheenaiheista ja tapahtumista, kuten messuista. Videoille on tarkoitus kuvata omien ajatusten lisäksi muiden haastatteluita. Metsäalan kehitykseen mukaan Ekman on opiskellut aiemmin liiketaloutta. Hän on ollut töissä rautakaupasMetsä opiskelijan silmin Metsätalousinsinööriopiskelija Riku Ekman alkaa kuvata Metsälehdelle videoblogia. ”MEILLÄ EI OLE protestimielialaa. Ymmärrämme, että myös talousmetsiä tarvitaan”, kertoo luonnonsuojelualueita perustavan Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila. Jo se, että asiasta täytyy erikseen mainita, kertoo hyvin siitä, minkälainen vastakkainasettelu luonnonsuojelijoiden ja talousmetsää hoitavien välillä usein vallitsee. Kumpikin osapuoli saattaa ajatella, ettei toinen ymmärrä metsäasioiden päälle. Keskinäisen väittelyn sijaan eri osapuolten tulisi yhdistää voimansa ja työskennellä yhdessä kestävän metsätalouden kehittämisen eteen. Loppujen lopuksi kaikki ovat samaa mieltä siitä, että metsien tulevaisuus täytyy turvata – sekä luonnon monimuotoisuuden säilymisen että talouskäytön mahdollistamisen takia. MARIANNE MINKKINEN Miksi vastakkainasettelu? Uuden ja vanhan vuosikerran lehdet rinta rinnan. KALLE62 Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. YMPÄRISTÖJÄRJESTÖJEN KANSALAISALOITE Avohakkuut historiaan on kerännyt jo niin paljon allekirjoituksia, että 50 000 nimen tavoite täyttyy, ja asia päätyy eduskunnan käsiteltäväksi. Ympäristöjärjestöjen mukaan valtaosa suomalaisista suhtautuu avohakkuisiin kielteisesti. Siksi ne tulisi lailla kieltää yhteisissä metsissä eli valtion mailla. Hankkeen takana ovat Suomen Luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, BirdLife Suomi, Luonto-Liitto ja Natur och Miljö. Vain WWF puuttuu joukosta. Aloitteesta voi päätellä, että järjestöt ovat pettyneet siihen, miten hitaasti jatkuva kasvatus yleistyy. Vuodesta 2014 metsänomistajat ovat vapaasti voineet valita hakkuiden ajankohdan ja tavan, mutta valtaosa hoitaa metsiään kuten ennenkin. EDUSKUNTA AIKANAAN päättää aloitteen jatkosta. Se kuulee asiantuntijoiden perustelut, mutta lopulta metsien käsittelystä syntyy poliittinen päätös. Avohakkuita tuskin kielletään. Jos niin kuitenkin kävisi, Metsähallitus sopeutuisi. Se on tottunut täyttämään omistajan toiveet, ja sovittamaan erilaisia tavoitteita. Jatkuvasta kasvatuksesta talossa on vankka kokemus. Jo nyt 15 prosenttia uudistushakkuista tehdään peitteellisyyden säilyttävillä menetelmillä, kun yksityismetsissä osuus on pari prosenttia. Avohakkuukiellolla olisi muita seurauksia. Se todennäköisesti pysäyttäisi pohjoisen uudet tehdashankkeet. Vaikka nyt PohjoisSuomen hakkuut ovat paljolti harvennuksia, päätös tekisi investointiympäristöstä epävarman. Pahinta olisi, että kielto vaikuttaisi tuleviin hakkuumahdollisuuksiin ja hiilinieluun. Käsittelypinta-alat kasvaisivat, ja metsät pitäisi hakata harvaksi, jotta taimia syntyisi. Silti uudistuminen olisi epävarmaa. Kielto on huono keino edistää YMPÄRISTÖJÄRJESTÖJEN huoleen metsien luontoarvojen säilymisestä on paljon tehokkaampia keinoja vastata kuin avohakkuiden kieltäminen. Meneillään oleva metsästrategian tarkistustyö olisi hyvä foorumi keskustella suojelun vaihtoehdoista, mutta siihen aloitekampanjan käynnistäneet järjestöt eivät ole halunneet osallistua.
• 5 AJASSA / 24.5.2018 "Avohakkuiden kieltämisestä on puhuttu vuosikymmenet kuin leivästä, mutta vasta nyt saivat ympäristöjärjestöt sorvattua asiasta yhteisen vaatimuksen." VISAKALLIO "Onneksi tuollaiset eivät mene eduskunnassa noin vain läpi, on enemmän vastapainetta ja raha määrää suunnan." MOTTIMASA "Aika heikot oli perustelut järjestöillä, mutta yleisen mielipiteen muokkausta tietysti yrittävät avohakkuiden vastaiseksi." A. JALKANEN "Yksityismetsänomistajan kannalta tuo vaatimus avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla voisi periaatteessa olla hyväkin asia. Markkinoilla tarjolla olevan puun määrä vähenee, ja tämä saattaa nostaa yksityisen myyjän puun hintaa." PUUNHALAAJA "Valtion metsissä kestävä vuotuinen avohakkuiden määrä on aivan liian suuri. Pohjois-Suomen metsät, missä on valtion metsien pääpaino, kasvavat hitaammin kuin eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Tehokkaat hakkuuketjut hakkaavat nopeammin kuin metsät kasvavat. Luontaisesti uudistettujen kuivahkojen kankaiden taimikot nousevat iäisyyden." HUSSE "Viitisen vuotta sitten lakia muutettiin, jotta harsijoilla olisi entistä paremmat mahdollisuudet valita metsänhoitomenetelmänsä. Nyt ympäristöjärjestöt haluavat supistaa valinnanvapautta? Sairasta." GLA "Avohakkuiden loppuminen valtion mailla merkinnee jonkin tehdashankkeen vesittymistä. Sillä voi olla ikäviä seurauksia puun kysynnän suhteen." SUORITTAVA PORRAS Kuka? TIINA LIETZÉN Kirjoittaja on suomusjärveläinen metsätalousyrittäjä. KOLUMNI Gallup Uusi kysymys: Pitäisikö avohakkuut kieltää valtion metsissä? Seuraatko puunhintatilastoja? 86% Kyllä 14% Ei RIKU EKMANIN VIDEOBLOGI ? ? Julkaistaan osoitteessa metsalehti.fi/blogit ? ? Ensimmäinen video katsottavissa lähipäivinä ? ? Vlogi jatkuu ainakin vuoden verran sa ja isänsä puutarhayrityksellä. "Olen aina ollut kiinnostunut monista eri aloista. Kaupan ala on minulle tuttua, ja tässäkin koulutuksessa minua kiinnostaa sen liiketalouspuoli. Käydäänhän metsäalallakin jatkuvasti kauppaa jostakin puusta, siitä siinä loppujen lopuksi on kysymys." Liiketalouden lisäksi Ekmania innostaa tulevaisuuden kehityksessä mukana oleminen. "Bioenergia on lähellä sydäntä. Tulevaisuudessa uusiutuvien luonnonvarojen käyttö tulee korostumaan, kun yritetään luopua fossiilisista polttoaineista. Energian riittämisessä metsät ovat varmasti oleellisena osana mukana. On kiinnostavaa nähdä, varustetaanko metsiä tulevaisuudessa enemmän hiilinieluiksi, vai hyödynnetäänkö niitä entistä enemmän kestävästi energian tuotannossa." Opiskelut jatkuvat vielä pari vuotta. Tulevaisuuden suhteen Ekman on avoin "En rajaa mitään pois. Voisin olla töissä metsäteollisuudella tai esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen alueneuvojana. Tai sitten voisin perustaa oman metsäalan yrityksen, sillä olen kasvanut yrittäjäperheessä.” Riku Ekman aloitti videobloggaamisen, eli vloggaamisen, noin viisi vuotta sitten videopalvelu YouTubessa. Nyt hän alkaa käsitellä metsäalan ajankohtaisia aiheita Metsälehden verkkosivuilla. Jo ha nn a Ko kk ol a "Bioenergia on lähellä sydäntä." VANHA EMÄNTÄ ILMOITTI tarvitsevansa vastaleikatulle nurmikolle uuden pihakaluston. Harvasta asiasta olin ollut hänen kanssaan niin samaa mieltä. Kulahtaneet muovikuppituolit olivat aikansa eläneet, eivätkä mitenkään sopineet metsästä elävän perheen pihalle. Uuden kaluston valintakriteerit olivat selkeät. Ostoksen piti olla puinen, valkeaksi maalattu ja Suomessa valmistettu. Haku alkoi internetistä. Ensimmäinen suuri myyjä ryhmitteli puutarhakalusteensa materiaalin mukaan: alumiini, polyrottinki, kovapuu. Ei hyvältä vaikuttanut. Mutta pohjanmaalaisen valmistajan tuotteita näytti olevan tarjolla lähikaupungissa – toiveikkaina suuntasimme kaupoille. VALKOINEN KALUSTERYHMÄ hohti kuin helmi tummien kovapuisten huonekalujen keskellä. Valmistajan nimen alla oli merkintä FSC-sertifioidun puun käytöstä. Paikalle haettu myyjä vahvisti asian: kalusteet on valmistettu kestävän kehityksen periaattein hoidetusta metsästä Vietnamissa. Vietnamissa? Parkaisuni kaikui hetken aikaa myymälässä. Kysymykseeni kotimaisten pihakalusteiden saatavuudesta myyjä pudisteli vaivautuneesti päätään. Kun me nyt elämme globaalissa maailmassa, niin onko sillä enää mitään väliä? On. Kotimaisuudella on merkitystä. En hyväksy raakapuun tuontia Suomeen – haluan ostaa suomalaisesta puusta tehdyn pihakaluston. VAIHDOIMME MYYMÄLÄÄ. Taas valkoiseksi maalatut kalusteryhmät hehkuivat lupaavan näköisinä harmaiden polyrottinkisohvien taustalla. Selkänojassa oli tällä kertaa tanskalaisen valmistajan nimi. Vaihtamalla kauppaa olimme päässeet Aasiasta Eurooppaan, mutta emme vieläkään Suomeen. Tatuoitu, nenäkorulla koristautunut myyjä mittaili keski-ikäistynyttä olemustani jokseenkin vähätellen tivatessani kotimaista vaihtoehtoa ja keksi mielestään onnistuneen ratkaisun: jospa rouva lainaisi kirjastosta oppaan ja rakentaisi penkkinsä ihan itse. MIELEENI PALAUTUI kansakoulun puukäsitöissä vaivoin väsäämäni kukkakeppi. Olemattomilla taidoillani en saisi syntymään valoisaan aikaan pihalla pidettävää kalusteryhmää. Kaupungin myymälöistä oli käymättä enää pieni, ketjuihin kuulumaton kauppa. Uskossa vahvoina suuntasimme sinne. Emmekä turhaan. Alun perin netissä näkemäni siro, valkoinen ja ennen kaikkea Suomessa, suomalaisesta puusta valmistettu kalusto odotti meitä. Myyjä selvitti meille, mitä PEFC-merkintä tarkoittaa, ja vanhan emännän kanssa nyökyttelimme mielissämme. Kyllä me osaamme metsämme hoitaa ja näköjään joku osaa ne jalostaa kauniiksi tavaraksi. VAIKEAA SE OLI, mutta olimme löytäneet haluamamme. Minun ja vanhan emännän pihakalusto on jättänyt monta kertaa euronsa Suomeen. Se on antanut työtä ja toimeentuloa ihmisille, verokertymää valtiolle ja eläkemaksuja tulevaisuutta varten. Globalisaatio voi tuoda kauppoihimme vietnamilaisia penkkejä, mutta älköön kukaan metsänomistaja niitä omille pihoilleen hankkiko. Kevään vaikein tehtävä Verkkokeskustelu: Joutavatko avohakkuut historiaan?
• 24.5.2018 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva P rofessori Heikki Henttonen astelee metsäautotien laitaa. Kädessään hänellä on puukeppi, jonka päähän on kiinnitetty valkoinen kangas. Meneillään on punkkijahti. Kangas viistää tien piennarta Henttosen kulkiessa eteenpäin. "Tämä on hauskaa hommaa. Sopii tällaisille vanhoille herrasmiehille", hän sanoo. Henttonen pysähtyy tasaisin välimatkoin katsomaan, onko saalista tullut. Varsinkin taigapunkit viihtyvät hyvin puolivarjoisten metsäteiden varsilla. Toukokuun alun päivänä ne tuntuvat tosin lymyävän kankaan ulottumattomissa. Henttosen mukaan taustalla on keskipäivän paahde ja tuuli, illalla saalista tulee paremmin. Lopulta kuitenkin tärppää, valkoisessa kankaassa näkyy parin millimetrin mittainen liikkuva musta piste. "Koiras", Henttonen toteaa ja noukkii punkin pinseteillä koeputkeen. Ollaan Kuhmoisissa Keski-Suomessa. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tutkimusprofessorina työskentelevä Henttonen käy seudulla neljä kertaa vuodessa keräämässä tienvarsien ja tienvarsimetsien punkkeja talteen. "Parhaimmillaan olen saanut kankaaseen parinkymmenen metrin vedolla 20–30 punkkia", hän kertoo. Henttonen selvittää, mitä lajia, sukupuolta ja kehitysvaihetta punkit ovat. Sitten Helsingin yliopiston virologit tutkivat, kantavatko punkit taudinaiheuttajia. Pelkoa vastaan Punkit ovat Suomessa merkittävimpiä eläimestä ihmiseen siirtyvien tautien levittäjiä. Ne levittävät muun muassa borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Eläimistä ihmisiin leviäviä tauteja on useita, mutta yleisyydessään samalle tasolle punkkien levittämien tautien kanssa nousee Henttosen mukaan Suomessa vain myyrien levittämä myyräkuume. Myyräkuumeeseen sairastuu vuosittain 800–3 300 ihmistä. Borrelioosiin taas sairastui vuonna 2017 reilut 2 000 ihmistä ja puutiaisaivokuumeeseen reilut 80 ihmistä. "Epäillään tosin, että borrelioositapauksia olisi todellisuudessa enemmän", Henttonen sanoo. Kaikkiaan Suomi on hänen mukaansa eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien suhteen kuitenkin vielä lintukoto. Maailmalla tauteja levittävät varsinkin hyttyset. Suomessa taudinaiheuttajia suurempi uhka alkaa Henttosen mielestä olla se, etteivät ihmiset uskalla enää mennä metsään. Pelon torjumiseksi ja tiedettä popularisoidakseen Henttonen on kirjoittanut eläimistä ihmisiin tarttuvista taudeista kirjan. Hiljan ilmestyneessä Tauteja luonnosta -kirjassa (Metsäkustannus, 2018) on omat osionsa niin borrelioosille ja myyräkuumeelle kuin jänisrutolle, ekinokokeille, trikinelloosille ja rabiekselle. "Kirja on suunnattu maallikoille. Se auttaa suhteuttamaan riskit ja toimimaan luonnossa niiden mukaan", Henttonen sanoo. Myyrätutkimus jatkuu Vaikka punkit ovat viime vuosina työllistäneet Henttosta, hän sanoo olevansa edelleen pohjimmiltaan myyrätutkija. Myyristä Henttonen kiinnostui jo 13-vuotiaana, ja kun hän pari vuotta myöhemmin tutustui sopulitutkija Asko Kaikusaloon , veivät myyrät mukanaan. "Ehkä minussa on pyytäjävaistoa", Henttonen pohtii. Vuonna 1970 Henttonen ryhtyi tutkimaan myyrien kannanvaihteluita Lapissa ja sairasti neljä vuotta myöhemmin myyräkuumeen – tosin tietämättä, mistä taudissa ole kyse. Kun myyräkuumetta aiheuttava Puumala-virus vuonna 1979 löydettiin, pyydettiin taudille immuunia Henttosta mukaan tutkimuksiin. Sittemmin myyrätaudit veivät hänet johtotehtäviin EU:n kansainvälisiin tutkimusprojekteihin. Kesäkuun alussa Henttonen matkaa jälleen Lappiin. Hän on tutkinut Pohjois-Suomen myyräkantojen vaihtelua 48 vuoden ajan. Vuoden lopussa Henttonen jää eläkkeelle, mutta tutkimustyötä hän aikoo jatkaa. Metsäkustannus on Metsälehden julkaisija. Pyytäjän vaistolla Professori Heikki Henttonen viihtyy punkkija myyräjahdissa. Suomi on hänen mukaansa eläimistä ihmisiin leviävien tautien suhteen vielä lintukoto. HEIKKI HENTTONEN ? ? Luken tutkimusprofessori ? ? 67-vuotias ? ? syntynyt Lahdessa, lapsuus Helsingissä, asuu Espoossa ? ? väitellyt tohtoriksi biologiasta Helsingin yliopistossa ? ? työskennellyt Lukessa, entisessä Metlassa, vuodesta 1988 ? ? vaimo, kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta ? ? harrastaa metsästystä, kalastusta, klassista musiikkia ja hirvireseptien kehittelyä Heikki Henttonen pyydystää punkkeja metsäteiden varsilta Kuhmoisissa. HAASTATTELU Kuka?
• 7 AJASSA / 24.5.2018 EERO SALA M etsänomistajat ovat suun­ nitelleet viime talven lu­ mituhoista johtuvia hakkuita lähes 16 000 hehtaarin alueel­ le, kertoo Suomen metsäkeskus Hakkuista kertyy puuta noin 1,6 miljoonaa kuutiometriä, jonka Lumituhopuissa riittää korjattavaa Talven lumituhoalueilla on suunniteltu metsänhakkuita jo lähes 50 miljoonan euron arvosta. myyntiarvo on 45–50 mil­ joonaa euroa. Tuhoista aiheutuva puun­ myyntitulojen menetys on 7–10 miljoonaa euroa. Pa­ himmillaan tuho on pirstonut useamman hehtaarin alueella lähes kaiken puuston. Pahiten metsät ovat vau­ rioituneet Kainuussa, missä lumituhohakkuita on suunni­ teltu yli 20 miljoonan euron arvosta ja vahinkojen suu­ ruus on lähes neljä miljoonaa euroa. Pohjois­Karjalassa tu­ hohakkuita on suunniteltu 16 miljoonan ja Pohjois­Savos­ sa noin viiden miljoonan eu­ ron arvosta. Lumen tuhoamat havupuut korjattava Kaarnakuoriaiset ja muut hyönteiset parveilevat tou­ ko­kesäkuulla ja iskeytyvät tuo­ reisiin lumen pirstomiin puihin ja puutavarakasoihin. Puut ja puutavara tulisikin saada pois metsistä ja tienvarsilta viimeis­ tään heinäkuulla, jotta uusi hyönteissukupolvi ei ennätä poistua metsään puun runko­ jen sisältä. Tuhoalueet ovat poikkeuk­ sellisen suuria. Metsiin jäänee paljon korjaamatonta puuta syksyyn saakka, jolloin hyön­ teismäärät ovat ensi vuonna pal­ jon nykyistä suuremmat, arvioi valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen Metsäkeskuksesta. Tuhopuissa lisääntyvien hyönteisten aiheuttamien seu­ rannaistuhojen välttämiseksi metsätuholaki velvoittaa puiden omistajaa korjaamaan vahingoit­ tuneet puut pois metsiköistä ja välivarastoista laissa säädettyi­ hin määräaikoihin mennessä. Vahingoittuneita puita ovat esimerkiksi lumen katkomat pystyyn jääneet rungot, katken­ neet latvaosat ja kokonaan kaa­ tuneet puut. "Korjuuvelvoite ei koske leh­ tipuita", sanoo rahoitus­ ja tar­ kastuspäällikkö Tommi Lohi Metsäkeskuksesta. Metsänomistaja voi jättää kaatuneet lehtipuut ja pienet määrät havupuita metsään li­ säämään luonnon monimuo­ toisuutta. Viime talven lumituhojen jälkiä korjattaneen syksyyn saakka. Viime talven lumituhojen jälkiä Ka is a Si re n Metsän ammattilainen välittää. TILAVAHTI VALVOO Rekisteröidy ja saat kiinnostavat kohteet sähköpostiisi. www.metsään.fi
• 24.5.2018 / AJASSA 8 MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuva K eski-Suomen alempi tieverkosto on kuivunut toukokuussa nopeasti, kertoo Metsä Groupin piiripäällikkö Matti Rossi . ”Kesäleimikoiden hakkuille päästään lähiaikoina. Puutavaran kuljetukset sivuteillä voidaan aloittaa toukokuun lopulla, jos kelit jatkuvat yhtä suotuisina.” Äänekosken biotuotetehtaan puuhuollosta on Rossin mukaan selvitty kelirikon aikana hyvin. Puuterminaalit saatiin täyteen talvikorjuussa kertynyttä kuitupuuta, jota kevään kuluessa on ajettu biotuotetehtaalle. Osin tilannetta helpottaa toukokuulle ajoitettu huoltoseisokki. Etelä-Savossa kevät on Keski-Suomea pidemmällä. UPM Metsän metsäasiakasvastaava Terho Lång ennakoi, että sivuteilläkin puukuljetuksiin päästään aivan näinä päivinä. ”Kunnolla perustetut metsäautotiet ovat selvästi paremmassa kunnossa kuin valtion ylläpitämät sivutiet.” Helteet ovat hellineet myös Kainuussa. Hakkuita on jo käynnistetty, mutta teiden kuivumista puutavaraliikenteen kestäväksi saadaan odottaa kesäkuulle, arvioi Metsänhoitoyhdistys Kainuun tieasiantuntija Juha Valtanen . ”Paikoin sivutiet ovat yhä huonossa kunnossa, mutta pahin on varmastikin ohi tältä keväältä.” Painorajoituksia ennätysmäärä Kun sivutiet kuivuvat, korjattavissa olevien leimikoiden määrä kasvaa. Samalla kun helle kuivaa kelirikon runtelemia teitä, se siis viilentää kuumentuneita puumarkkinoita – kelirikkoleimikoista on aina pulaa. Stora Enson metsäjohtajan Janne Partasen mukaan etelässä kesäkorjuuta on jo aloiteltu. Sateisen viime kesän jäljiltä harvennusleimikoita riittää, koska hakkuita jouduttiin siirtämään tälle vuodelle maan märkyyden vuoksi. Puunkorjaajien toive on, että painorajoitusmerkit poistetaan heti, kun olosuhteet antavat myöten. ”Toivottavasti tiekunnat toimivat tilanteen mukaan, eivätkä pelkkää kalenteria seuraten. Puutavaraliikenteen sujuminen on myös metsänomistajien etu”, Partanen muistuttaa. Keski-Suomen ely-keskuksen aluevastaava Timo Hyvönen kertoo, että painorajoituksia alettiin poistaa jo viime viikolla. Valtaosa teistä avataan puutaKeväthelle viilentää puumarkkinoita Kuuma keli kuivattaa sivuteitä pikavauhtia. Se voi hillitä kelirikkoleimikoiden kiihkeää kysyntää. Painorajoituksia on viime viikkoina voitu poistaa eteläisen Suomen sivuteiltä, ja puukuljetukset voidaan aloittaa. varaliikenteelle lähiviikkoina. Hänen mukaansa tänä keväänä painorajoituksia on sivuteille asetettu ennätyksellisen paljon. ”Jopa kolmannes Keski-Suomen sivuteistä on ollut painorajoitusten piirissä. Se on kymmenkertainen määrä normaaliin verrattuna.” Monilla teillä painorajoitusten poistamista viivyttävät pienialaiset runkokelirikkokohdat, joissa tie on yhä märkä ja kantavuus huono, vaikka muuten tie olisi jo kunnossa. ”Valtion myöntämällä ylimääräisellä määrärahalla tällaisia paikkoja korjataan ensi kesän aikana." Hyvönen kertoo, että tienpitäjät ja puunkorjaajat pitävät säännöllisesti yhteyttä. ”Tiedämme puukuljetusten tilanteen. Painorajoitukset poistetaan heti, kun olosuhteet sallivat.” Kranman T1750 4WD Tehokas hydraulimetsävaunu mönkijälle! Valosarja kaupan päälle! +tk sis. alv 24% (OVH 15.490 €+ tk) NYT! 13.990 € www.kranman.fi Tiilitehtaankatu 45, 65100 Vaasa Ark. 8.00 17.00, La. 8.00 13.00 Puh: +358 (0)6 3577 859 simon.nygard@konenygard.fi westas.fi
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi MELE0618 tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Puut ja pensaat Opas esittelee havainnollisesti Suomen yleisimmät puuvartiset kasvit. Selkeiden valokuvien ja tuntomerkkien avulla alkuperäislajistoomme kuuluvat puut ja pensaat on helppo oppia tunnistamaan. Hinta 17€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€. ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.” Monissa suomalaisissa sanonnoissa metsää käytetään kielikuvana. Tämän rikkaan perinteen kartoittamiseksi Metsälehti on haastanut koko kansan mukaan keräämään kuulemiaan tai lukemiaan metsäaiheisia sanontoja. Kirjaan on koottu vanhoja klassikoita ja aivan uusia fraaseja ja loruja. Kansamme metsäinen viisaus sekä upeat luontokuvat takaavat ajattoman elämyksen. Hinta 25€ (norm. 32€) Etu voimassa 30.6.2018 saakka Suomalaiset metsäsanonnat Kesäkuun kuukauden kirja Tukevasti laminoitu, taskuun taittuva ja vettä kestävä opas on helppo pitää mukana.
• 24.5.2018 / AJASSA 10 JUSSI COLLIN HOVIOIKEUS on hylännyt Metsähallituksen vahingonkorvauskanteen Metsäliittoa, Stora Ensoa ja UPM:ää vastaan. Metsähallitus vaati noin 125 miljoonan euron korvauksia. Myös käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt korvauskanteen. Hovioikeus katsoi, että metsäyhtiöiden puukaupallisella yhteistoiminnalla oli voinut olla vaikutusta maksettuihin hintoihin. Riittävää näyttöä vahingon aiheutumisesta ei kuitenkaan oikeudenkäynnissä saatu. Hovioikeuden mukaan Metsähallituksella on silti ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin sen selvittämiseksi, onko kilpailunrajoitus aiheuttanut sille vahinkoa. Se velvoitti Metsähallituksen kuitenkin korvaamaan vastaajayhtiöiden oikeudenkäyntikulut. ”Olemme pettyneitä siihen, että hovioikeuden ratkaisu ei vastannut Metsähallituksen ja sen käyttämien asiantuntijoiden näkemystä”, Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Hyttinen toteaa. Hänen mukaansa yhtiö tutustuu tuomioon rauhassa ja tekee päätökset mahdollisista jatkotoimista sen jälkeen. Metsähallitus nosti vahingonkorvauskanteen vuonna 2011. Markkinaoikeus oli vuonna 2010 todennut, että metsäyhtiöt olivat ylläpitäneet lainvastaista ostokartellia valtakunnallisilla puumarkkinoilla vuosina 1997– 2004. Siitä määrättiin maksettavaksi yli 50 miljoonan euron seuraamusmaksut. Myös metsänomistajat ovat hakeneet metsäyhtiöiltä kartellikorvauksia. Tätä varten perustettiin metsäkonekauppias Reijo Lahtosen johdolla Suuri Savotta -ryhmä syksyllä 2011. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi savottalaisten kanteet viime syksynä. Oikeus katsoi, että taloudellinen vahinko jäi toteennäyttämättä. Ryhmä päätti olla valittamatta käräjäoikeuden päätöksestä. Metsähallituksenkin kartellikanne nurin Hovioikeus ei pitänyt näyttöä puukauppakartellin aiheuttamasta vahingosta riittävänä. KASVAA TUOTTAVA METSÄ Kylvä hyvää! Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön ja taimitarhalle Tapio Silva Oy Siemenkeskus / puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5–20 vuotta nuorempana. Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. Tutustu nettisivuihimme: www.tapio. www.kesla.com TUTUSTU KAMPANJAETUIHIN LÄHIMMÄLLÄ VALTRAJÄLLEENMYYJÄLLÄSI! SUOMALAISEN METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA • Kotimainen, kestävä, luotettava tehokas. • 35 000 metsäperävaunua. • 50 000 kuormainta. • Markkinoiden laajin valikoima. • Koko maan kattava myyntija huoltoverkosto. Myynti ja huolto: agcosuomi.fi
• 11 AJASSA / 24.5.2018 Kolmen tutkimuslaitoksen fuusiona syntynyt Luonnonvarakeskus on täyttänyt kolme vuotta. Metsäntutkimuksen on kohdattava hakkuumäärien kasvu ja ilmastonmuutos entistä pienemmillä resursseilla. M onet asiat, joita on pidetty pysyvinä totuuksina, ovat muuttumassa”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Antti Asikainen sanoo. ”Ilmastonmuutoksen vuoksi ihan perusasioita pitää tutkia uudestaan.” Asikainen on ylin metsäntutkija, sillä pääosa Luken metsäntutkimuksesta sijoittuu hänen vetämäänsä Pohjoinen vihreä biotalous -tutkimusohjelmaan. Asikaisen mukaan se, mitä aluksi ajateltiin tai luultiin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta metsien kasvuun, meni uusiksi 1990-luvulla. Lämpötilan nousu kiihdyttää ravinteiden kiertoa, sadanta jakautuu vuoden aikana eri tavalla, kunnon talvi siirtyy joka vuosi kymmenen kilometriä pohjoiseen. Ilmastonmuutoksen rinnalla toinen iso asia on hakkuumäärien kasvu. ”Sillä on vaikutuksia puuston tulevaan kasvuun, metsien monimuotoisuuteen, metsätalouden ympäristövaikutuksiin. Suuri osa kasvusta on turvemailla, ja suometsätalouteen liittyy isoja kysymyksiä.” Mittauksia vähemmän, tilastotiedettä enemmän Kolmen vuoden takaiseen tutkimuslaitosten yhdistämisen lähtötilanteeseen verrattuna Luken liikevaihto on pienentynyt yli 20 miljoonaa 120 miljoonaan euroon. Budjetoinnissa metsäntutkimuksen osuus on pysynyt suunnilleen samana koko taipaleen. Asikaisen vetämän tutkimusohjelman budjetti on 25–30 miljoonaa euroa vuodessa. Asikaisen mukaan nykyrahoituksella voidaan hoitaa Lukelle osoitettu tutkimustehtävä, mutta monia asioita joudutaan tekemään pienemmillä aineistoilla ja jotain on pitänyt ulkoistaa, kuten metsätuhoseurantaa. Pitkäaikaisten kenttäkokeiden mittausten aikaväliä on venytetty. Osasta mittauksia on luovuttu kokonaan tai ne on laitettu dormanssiin. Kasvitieteessä dormanssi tarkoittaa siementen lepotilaa, jolla selvitään epäsuotuisien olosuhteiden yli. ”Jos niitä tarvitaan joihinkin tutkimuksiin tai saadaan rahoitusta, niin sitten ne mitataan.” Jatkuu seuraavalla aukeamalla. MIKKO HÄYRYNEN, teksti JOHANNA KOKKOLA, kuvat Metsä muuttuu nopeammin kuin tutkimus ehtii tutkia. Havununna on potentiaalinen tuhohyönteinen, jonka esiintymistä selvitetään feromonipyydyksillä.
• 24.5.2018 / AJASSA 12 Kehityskulkujen mallintamisessa on haettu apua tilastotieteestä. ”Monet asiat pyritään viemään malleiksi tai karttapohjaisiksi digiaineistoiksi, joita muutkin kuin lukelaiset voivat hyödyntää.” Tutkijasukupolvi vaihtuu Asikainen näkee, että Luken aikana ajankäyttö on tehostunut ja työtahti kiihtynyt. Osittain kyse saattaa olla omaehtoisesta vauhdin kiihdytyksestä, joka liittyy ulkopuolisen rahoituksen hankintaan. Luken tutkijoiden eläköityminen painottuu metsäntutkimuksen avainpaikkoihin. Esimerkiksi pitkään ja hyvin palvelleita hyönteisja sienituhojen, metsän kasvatuksen ja metsän kasvun mallintamisen asiantuntijoita siirtyy oloneuvoksiksi. ”Rekrytointiprosessi on aloitettu ja keskeiset tehtävät täytetään”, Asikainen sanoo. ”Tänä vuonna rekrytoidaan 5–10 metsäntutkijaa.” Rahan perässä on juostava Vaikka metsäntutkimuksen rahoitus ei Luken aikana ole määrällisesti muuttunut paljon, niin rahoituksen rakenne on. ”Kilpaillun rahan osuus on noussut, ja sen hankkimiseen tarvitaan aikaa ja hallinnointia.” Kilpailtukin raha on suurimmaksi osaksi jollakin tavalla julkista. Suomen Akatemialta tulevan rahan osuus on noussut, Tekesin rahan vähentynyt. Rahoitusta tulee myös EU:lta. Yksityisen rahan osuus on biologisissa metsätieteissä pieni, mutta esimerkiksi metsäteknologiaan liittyvässä tutkimuksessa merkittävä. Asikaisen mielestä metsäalalla ei ole syytä ainakaan suureen huoleen, sillä nykyresursseilla metsäntutkimus toimii. Mutta metsäntutkimuksen suoraa budjettirahoitusta tulisi lisätä. ”Perustelen tätä sillä, että metsäluonnonvaraan kohdistuu poikkeuksellisen suuria muutoksia ja paineita. Tutkimusresurssin tulisi kasvaa samassa suhteessa kuin metsäsektori ja sen merkitys kansantaloudelle nyt kasvavat.” Suunta suuriin tutkimushankkeisiin Kun tutkimusresursseja Luken sisällä jaetaan, niin metsäntutkimuksella on ainakin korkean tason peräänkatsoja. Luken johtokunnan puheenjohtaja on metsänhoitaja, Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Mäntylä . Mäntylä näkee metsäpuolen tilanteen valoisana ja muistuttaa, että Asikaisen vetämä metsäluonnonvarojen tutkimusohjelma on rahoitukseltaan Luken suurin. ”Biotalouteen liittyvät asiat ovat hallituksen painopisteessä. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen, metsäluonnon monimuotoisuuteen, hakkuumäärien kasvuun ja turvemaiden käyttöön liittyvää laadukasta tutkimusta tarvitaan.” Mäntylän mukaan tutkimuslaitosten fuusiosta seuranneet tehostamistoimet ja toimitilojen järjestelyt on pitkälti tehty. Budjettirahoituskaan ei näytä enää vähenevän, vaikkakin suurin osa tutkimusrahasta jaetaan kilpailutuksen kautta. Mäntylä visioi, että jatkossa Lukella on suuria tutkimushankkeita, joissa on mukana merkittävästi myös yritysrahoitusta. Käytäntö kaipaa tietoa Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes toivoo lisää tutkimustietoa etenkin kahdesta aiheesta. ”Kangasmaiden lannoituksen kautta lisäkasvua saadaan nopeiten, mutta varsinkin ravinnehuuhtoumista tarvitaan rutkasti lisää tietoa.” Toinen aihe on vanhojen ojitusalueiden vesistövaikutukset. Remeksen tuntuman mukaan niistä on julkisuudessa tehty turhan suoraviivaisia ja ylidramaattisia joh topäätöksiä. Hän ei epäile tehtyjen tutkimusten laatua, mutta tutkimuksia tarvitaan useita ennen kuin tietoa voi yleistää. Resursseja koulutukseen ja sidosryhmäyhteistyöhön on vähemmän, mikä vaikeuttaa tutkimustiedon jalkauttamista käytännön metsätalouteen. Sitä kompensoi, että tietoa on hyvin saatavana Luken verkosta. "Jos on kiinnostusta ja viitseliäisyyttä, tieto kyllä löytyy." Tutkimusprofessori Antti Asikaisen mukaan Luke pystyy nykyrahoituksella hoitamaan tutkimustehtävänsä, mutta monia tutkimuksia tehdään pienemmillä aineistoilla ja matemaattisesti mallintamalla.
• AJASSA / 24.5.2018 13 "Metsäluonnonvaraan kohdistuu poikkeuksellisen suuria muutoksia ja paineita." LUONNONVARAKESKUS ? ? Aloitti toimintansa 1.1.2015 ? ? Muodostui Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhdistyttyä yhdeksi tutkimuslaitokseksi ? ? Tutkijoita yhteensä noin 650, joista metsäntutkijoita noin 250 ? ? Henkilöstö yhteensä noin 1 300 ? ? Päätoimipaikat Helsingissä, Jokioisissa, Joensuussa ja Oulussa ”Metsänomistaja tai metsäammattilainen, jolla on kiinnostusta ja viitseliäisyyttä, tiedon kyllä löytää.” Tämän ajan kansallinen häpeä WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu sanoo, että Lukella on valitettavan yksipuolinen ote metsäntutkimukseen. ”Tutkimusteemat painottuvat puuntuotannon ja hakkuiden maksimointiin, ja myötäilevät vallitsevaa biotaloushypetystä.” Hän pitää räikeänä puutteena esimerkiksi, että jatkuvaa kasvatusta tutkii vain yksi henkilö. Toinen jalkoihin jäänyt asia on metsien monimuotoisuus. ”Jotta metsätalous ja monimuotoisuuden turvaaminen voidaan yhteensovittaa ja toimet kohdentaa vaikuttavasti, niin tutkimukselta tarvitaan vahva, luonnon näkökulmasta lähtevä tukijalka.” Kunttu ennakoi, että vähälle huomiolle jääneet teemat löydetään vielä edestä. Hän kutsuu tilannetta tämän ajan ”kansalliseksi häpeäksi”. Ilmaus on jäänyt metsäalan historiaan Urho Kekkosen lausumana ja tarkoitti aikoinaan metsätyöntekijöiden oloja. Kun valtion rahalla tutkitaan, Kuntun mielestä talouskäytön ja monimuotoisuuden tutkimuksen tulisi olla tasapainossa. ”Poliittiset painotukset heijastuvat tutkimusmaailmaan. Tällä hallituskaudella monimuotoisuus ei ole ollut niiden joukossa.” MIKKO HÄYRYNEN ”Metsäntutkimus on laajempi asia kuin biotalous”, pitkän linjan metsäntutkija sanoo. Luonnonvarakeskus on suuri laitos ja talon sisältä löytyy yhtä monta mielipidettä kuin vastaajaa. Metsäntutkijoiden yleissävel on tyytymättömyyden jupina – kaikki ei ole niin kuin juhlapuheissa. Fuusio on vielä kesken ja laitoksen sisällä on kitkaa. Entisiä metlalaisia keljuttaa, että metsäntutkimuksen taso rapautuu ja tutkimusrahoituksen saamiseksi on tutkittava reuna-alueita. Mukana lienee myös sisarkateutta, sillä maatalouspuolella ulkopuolisen tutkimusrahan saaminen näyttää helpommalta. Tyytymättömyys on vähäistä suurempaa, mutta syitä on vaikea yksilöidä ja näkemykset ovat ristiriitaisiakin. Biotalouspöhinän sanotaan rajaavan tutkimusaiheita lyhyen aikavälin talouskäytön ympärille. ”Pitkäaikaisia kokeita lopetetaan, vaikka metsässä on paljon asioita, joista saadaan tietoa vain pitkäaikaisen seurannan kautta”, eräs kritisoi. Asioita ylävinkkelistä miettinyt nostaa esille, että Suomi on ainoana Euroopan maana valinnut metsäperusteisen biotalouden strategian. Valinta ja sitä myötä Luken tutkimusstrategia on riskialtis. ”Mutta Suomessa mennään yksi huuma kerrallaan, ja nyt se on biotaloushuuma, jota strategiaksi kutsutaan”, hän muotoilee. Fuusio vielä kesken Fakta
• 24.5.2018 / AJASSA 14 PÄÄTEHAKKUU Puutavaralaji määrä m3 hinta e/m3 yhteensä € Mäntyrunkohinta 196 57,1 11 192 Kuusitukki 150 66,5 9 975 Kuusipikkutukki 4 27 108 Kuusikuitu 30 23 690 Koivutukki 6 50 300 Koivukuitu 15 19 285 HARVENNUS Mäntytukki 50 57 2 850 Mäntypikkutukki 3 22 66 Mäntykuitu 40 18,50 740 Kuusitukki 190 61 11 590 Kuusipikkutukki 10 23 230 Kuusikuitu 60 19 1 170 Koivutukki 20 48 960 Koivukuitu 50 15 775 Yhteensä 824 40 931 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m 2016 2017 2018 Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 TUORE PUUKAUPPA MIKKO RIIKILÄ L uonnonvarakeskuksen (Luke) viikoittain päi­ vittyvät puunhintatilas­ tot perustuvat metsäyh­ tiöiden ilmoituksiin kauppojen toteutuneista hinnois­ ta puutavaralajeittain. Metsäteol­ lisuus ry kerää tiedot Lukelle. Yhtä tarkasti puukauppojen hintoja ei ti­ lastoida missään muualla. Metsänomistajajärjestö kritisoi tilastointitapaa: tilastoon kirjataan vain kauppakirjoihin merkityt puu­ tavaralajien yksikköhinnat. Myyjälle luvatut todelliset tai tekaistut hinta­ lisät sekä bonukset merkitään kaup­ pakirjan lisäehtoihin, eikä niitä kirja­ ta tilastoihin, vaikka lisät olisivatkin kuutiometrikohtaisia. Kokeneen metsänhoitoyhdistys­ miehen luonnehdinnan mukaan ”toiminta on miltei petoksen tun­ nusmerkit täyttävää”. Tyyppiesimerkki on hakkuu­ tähteelle luvattava 4–5 euroa, jo­ ka maksetaan hakkuussa kertynei­ den runkopuukuutioiden mukaiselle määrälle. Todellisuudessa havuja kertyy noin viidesosa runkopuun määrästä. ”Aina havuja ei edes kerätä, vaikka lisähinta maksetaan”, MTK:n met­ säasiantuntija Pauli Rintala sanoo. Myös runkohinnoittelua käyte­ tään hinnan peittelyyn. Kauppakir­ jaan merkitään kantohinnat alle val­ litsevan tason. Kaupan lisäehdoissa määritellään runkohinta, joka taa­ taan kaikelle puulle. Luke ei tilas­ toi runkohintoja. ”Kuitupuulle tilastoihin kirjautu­ va 20 euron kantohinta voi todelli­ suudessa muuttua 58 euroksi”, Rin­ tala havainnollistaa. Viime syksynä puun myyjille tar­ jottiin yleisesti metsäteille tai jopa pihamaalle murskekuormia riippu­ matta siitä, oliko tie vaurioitunut puutavaran kuljetuksissa. ”Mursketta tietysti pitääkin tuoda, jos metsätie särkyy. Tilanne on toi­ nen, jos tästä sovitaan jo puukaup­ paa hierottaessa”, Rintala toteaa. Yhtä lailla puukaupan kylkiäisi­ nä luvatut ilmaiset taimet ja mätäs­ tykset ovat piilotettua puun hintaa. Kuitupuuta varjellaan Rintalan mukaan piilohinnoittelulla Kuitupuun hintaa piilotellaan Metsänomistajien mielestä valtakunnallisissa hintatilastoissa häivytetään kuitupuun hinnannousu. ”Toiminta on miltei petoksen tunnusmerkit täyttävää." MIKKO RIIKILÅ PUUKAUPPA on käynyt laimeahkosti 600 000–700 000 kuution viikkotahtiin. Taso on sama kuin viime vuonna. Viime vuoden touko­kesäkuussa tapahtuneesta puukaupan kiihtymisestä ei ole merkkejä. Ostaja­ ja myyjäpuolen etumiehet ovat yhtä mieltä, että puuntarjontaa pitäisi kas­ vattaa. Keinoista ei olla aivan yhtä mieltä. ”Toivottavasti puuntarjonta vahvistuu ja mahdollisimman monet pääsevät hyö­ tymään hyvistä puun hinnoista”, Metsä Groupin johtaja Yrjö Perälä toteaa. Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan toi­ minnanjohtaja Matti Sojakka ennakoi, et­ tä tänä keväänä puukaupat vauhdittuvat vasta, kun kuitupuun hintaa korotetaan. Metsänomistajat ovat noteeranneet sel­ lunvalmistuksen huimat voitot. ”Odotukset ovat tänä keväänä kuitu­ puun hinnassa.” Kuitupuulle odotetaan korotuksia Sijainti: Etelä-Savo Ostaja: Sahayhtiö Kaupan koko: 828 m3 Pinta-ala: 6,6 ha, päätehakkuu 1,4 ha, harvennus 5,2 ha Muuta: Kaupan ratkaisivat harvennuskuviolle luvatut hyvät kantohinnat. Päätehakkuun tarjoukset ovat euron pari alle huipputason. Harvennusta ja aukkoa
• 15 AJASSA / 24.5.2018 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 59,52 s 63,38 s 45,20 s 16,86 s 19,19 s 16,36 s 24,33 s 26,68 Uudistushakkuu s 61,55 s 64,37 s 46,97 s 18,94 s 20,47 s 18,33 s 27,45 s 28,05 Harvennushakkuu s 51,67 s 52,77 ? 38,53 ? 16,19 ? 16,91 ? 15,45 s 22,03 s 22,35 Ensiharvennus s 41,29 s 42,69 ? 12,53 s 12,60 s 12,34 s 21,5 Hankintahinnat s 58,67 s 59,64 s 47,21 s 28,51 s 30,63 s 29,19 ? 35,72 s 35,54 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 60,53 s 64,23 s 43,05 ? 16,90 s 19,77 ? 16,83 ? 23,40 Uudistushakkuu s 62,29 s 65,09 s 44,56 s 18,12 s 20,92 ? 18,59 s 25,31 Harvennushakkuu s 53,89 s 55,07 s 37,07 ? 16,82 s 17,46 ? 16,25 s 22,44 Ensiharvennus ? 13,28 s 13,57 s 13,15 Hankintahinnat ? 60,23 s 61,52 s 46,35 s 29,28 ? 31,16 s 29,76 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 60,90 s 64,13 s 43,65 s 17,06 s 19,65 s 16,59 s 23,42 Uudistushakkuu s 63,19 s 64,9 s 45,28 s 19,03 s 20,66 s 18,42 s 27,39 Harvennushakkuu s 52,93 ? 53,03 ? 36,50 ? 16,64 ? 16,40 ? 15,67 s 22,04 Ensiharvennus ? 12,72 Hankintahinnat s 60,54 s 60,51 ? 45,75 ? 29,11 s 31,09 ? 29,36 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 58,89 s 62,49 ? 45,72 ? 16,29 s 18,05 ? 15,73 s 23,07 s 25,18 Uudistushakkuu s 60,91 s 63,70 ? 48,02 ? 18,24 s 19,69 ? 17,74 s 25,56 s 27,19 Harvennushakkuu ? 50,29 s 49,69 ? 38,01 ? 15,45 s 16,30 ? 15,03 Ensiharvennus s 40,00 ? 11,97 s 11,95 s 11,95 Hankintahinnat ? 56,92 ? 57,97 s 46,84 ? 28,22 ? 30,36 ? 29,34 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 59,30 s 61,81 s 17,26 s 18,34 ? 16,76 s 25,43 s 26,68 Uudistushakkuu s 61,39 s 62,46 s 19,20 s 19,11 s 18,47 s 28,51 s 27,64 Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s 28,21 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 55,27 s 56,66 s 16,16 s 17,74 s 15,45 s 24,55 ? 25,76 Uudistushakkuu s 57,69 s 58,08 s 19,34 s 19,22 s 18,20 s 27,50 ? 27,07 Harvennushakkuu s 47,88 s 47,31 s 14,57 s 14,55 s 13,22 s 21,22 ? 21,10 Ensiharvennus s 40,55 s 40,99 ? 11,62 s 11,50 ? 10,88 Hankintahinnat s 55,97 s 56,18 s 28,12 s 31,71 s 28,52 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 51,12 s 49,59 s 16,26 ? 15,44 s 23,93 Uudistushakkuu Harvennushakkuu s 46,28 s 45,11 s 14,71 s 14,12 s 22,15 Ensiharvennus Hankintahinnat s 55,48 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 61,11 s 63,93 s 47,29 s 17,65 s 19,63 ? 16,95 s 24,23 s 28,5 Uudistushakkuu s 62,82 s 65,01 s 49,03 s 19,92 s 21,11 s 18,88 s 28,93 s 30,23 Harvennushakkuu s 53,49 s 54,12 ? 40,92 ? 17,32 s 17,53 ? 16,53 s 23,19 s 23,43 Ensiharvennus s 41,70 s 45,39 s 13,00 s 13,22 s 12,83 Hankintahinnat s 60,87 s 61,41 s 49,92 s 30,47 s 31,46 s 30,64 Raakapuun hintatilastot, hinnat poikkeuksellisesti viikolta 19 LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Kuitupuun hintaa piilotellaan Kuitupuu on nyt haluttua, mutta todellisten kantoja hankintahintojen peittely ärsyttää metsänomistajapuolta. pyritään peittämään tapahtumassa olevaa ja osin jo tapahtunutta kuitupuun hinnan nousua. Tarkoituksena on hillitä myyjien hintaodotuksia. ”Korkeita tukin hintoja ei pimitetä, koska niiden lasketaan vauhdittavan puukauppoja.” Yksinkertaisimmillaan puukauppakirjan lisärivillä todetaan, että kuitupuulle maksetaan vaikkapa kolme euroa kauppakirjaan merkityn kantohinnan päälle. Sama saatetaan ilmaista lupaamalla osalle kuitupuuerää ”parrulisää”. ”Ensiharvennusleimikot saatetaan määrittää myöhemmäksi harvennukseksi, jolloin korotettu hinta ei tilastoidu ensiharvennuksille”, kertoo Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Vaario . Luke tilastoi kantohinnat erikseen ensiharvennuksille, muille harvennuksille ja päätehakkuille. Kuitupuun hankintahinnoissa tilastoitavaa perushintaa korotetaan erilaisilla määrä-, ja luovutusaikalisillä. Todellinen hintataso on Rintalan mukaan selvästi korkeampi kuin tilastoitu vajaa 30 euroa. ”Metsä Groupin hintalisät avoimia Metsä Groupin puukaupasta ja metsäpalveluista vastaava johtaja Yrjö Perälä korostaa, että yhtiön hintalisät ovat julkisia, eikä hintojen piilottelua harrasteta. ”Esimerkiksi kuitupuulle tarjotuista, toukokuun loppuun voimassa olevasta tuplabonuksesta olemme kertoneet avoimesti. Muita muutoksia hinnoittelussamme ei ole tapahtunut.” Tuplabonus kohottaa kuitupuun hintaa enimmillään 1,4 euroa. Hänen mukaansa hankintapuulle maksetaan kausija määrälisiä, kuten aiemminkin on tehty. Pikkutukille maksetaan lisähintaa kuitupuuhun verrattuna. Sitäkään Perälä ei pidä kuitupuun piilohinnoitteluna. ”Ostamme pikkutukkeja vain sahausta varten.” M ik ko Ri ik ilä
• 16 24.5.2018 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuvat L uonnonvarakeskuksen (Luke) taimitutkija Jaana Luoranen muistuttaa puunistuttajia etenkin yhdestä asiasta: taimia tulee kastella. ”Taimet eivät saa päästä kuivahtamaan ennen istutusta, muuten niiden kunto heikkenee heti. Pelkkä sadevesi ei riitä, vaan istutusta odottavia taimia tulee etenkin kesällä kastella päivittäin.” Kasteluohje koskee kaikkien puulajien taimia. Hyvä neuvo on, että ennen istutusputkeen laittamista taimen juuripaakun tulee tihkua vettä, kun paakkua puristaa kevyesti kädessä. Neliömetri taimiainesta haihduttaa päivittäin 3-5 litran edestä vettä, joten yhtä istutusta odottavaa taimilaatikkoa kohden vettä voi huoletta lorotella litran verran. Valoa, mutta varjossa Istuttajan työsarka alkaa tavallisesti sillä, että hän saa tilaamansa taimet käsiinsä laatikoissa. Ne voivat sisältää joko tuoreita tai vielä jäässä olevia taimia. Pakkasvarastoidut taimet tulee ottaa sulamaan juhannukseen mennessä. Sulamaan otettuja taimia kannattaa varastoida korkeintaan kaksi viikkoa, kesällä vain muutamia päiviä. Sulaminen kestää muutamista päivistä viikkoon, riippuen lämpötilasta.Taimien sulaminen selviää kokeilemalla, ovatko juuripaakut vielä jäässä vai eivät. ”Kun taimet ovat sulaneet, laatikoiden kannet on avattava, että puille alkaa kertyä valoa ja lämpösummaa”, Luoranen sanoo. Vaikka taimet tarvitsevat sulamisen jälkeen valoa, niin sulaville kuin jo sulaneille taimille paras paikka on varjo: metsänreuna, piharakennuksen varjopuoli tai avoin mutta varjoa antava katos. ”Pimeä kellari, riihi tai talli ei ole paras sulaneiden taimien varastointipaikka." Ruskea juuristo on hyvä merkki Taimilaatikot kannattaa avata myös siksi, että taimien kuntotarkastus onnistuu. Selkeästi homeiset, ruskistuneet tai katkeilleet taimet ovat viallisia, eikä niiden istutus kannata. ”Taimen tulee olla terveenvihreä ja juuriston ruskea. Kun taimet saavat lämpöä, juurien kärjet tulevat valkoisiksi. Mustanpuhuva juurten väri voi olla merkki kuolleesta juuristosta”, Luoranen kertoo. Mistä näkee ovatko taimet jalostettuja ja sopivatko laatikoissa olevat puut juuri oman metsän istutusalalle? ”Taimien mukana tulee olla tieto, mitä alkuperää taimet ovat. Lain mukaan metsänomistaja on vastuussa siitä, että istutettavat taimet sopivat kyseiselle uudistusalalle”, Luoranen kertoo. Jos taimet on kasvatettu kotimaisesta jalostetuista siemenistä, käyttöalueen saa selville pakkauksessa lukevan siemenviljelyksen numeron ja nimen perusteella. Jos taimet ovat peräisin metsistä kerätyistä siemenistä, sopiva käyttöalue selviää taimipakkauksiin merkityn lähtöisyysalueen tai lämpösumman perusteella. Sopivan märkä, riittävän syvälle Vaikka puuntaimen istuttajan herättää keskellä yötä, hänen on muistettava kaksi perusasiaa: Taimia ei saa päästää kuivahtamaan, ja paakun päälle täytyy jäädä tulitikun mitan verran maata. Istutettavan taimen juuripaakun tulee tihkua vettä, kun paakkua puristaa kevyesti. Paras kohta löytyy mättäästä, montun pohjalle taimea ei tule laittaa. Tämän taimen istutuskuoppa on vielä avoin ja maa taimen ympärillä tulee tiivistää kevyesti polkemalla. Kuusentaimet tulee istuttaa mättääseen vähintään viiden sentin syvyyteen, puolet vihreästä varresta maanpinnalle. Juuristo on hyvässä kunnossa, kun paakku on ehjä ja juuret rusehtavia. "Istutuskohta on tärkeämpi kuin istutustiheyden seuranta."
• 17 METSÄSTÄ / 24.5.2018 Istutusvinkit 1 Säilytä taimipakkaukset varjossa, mutta ei pimeässä. 2 Jos istutus ei tapahdu heti, avaa pakkaukset ja kastele taimia. 3 Iske taimi syvälle: mättäässä vähintään viiden sentin syvyyteen. 4 Paakku ja osa varresta jää selvästi pinnan alle, puolet taimen vihreästä varresta aina näkyviin. Käyttöaluekartat ja lähtöisyysalueet löytyvät Eviran nettisivuilta, lämpösummakartat muun muassa Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksista. Istuta syvälle Taimien säilytyksen, kastelun ja tarkastuksen jälkeen on päästy siihen vaiheeseen, että on aika istuttaa. Länsi-Uudellamaalla Lohjan ja Vihdin rajamailla metsurit Karri Tiainen ja Jussi Kanervo ovat saapuneet istutustyömaalle aamukuuden maissa. Tavoitteena on, että kumpikin metsätyömiehistä saa iltapäivän kello kolmeen mennessä maahan 1 800 kappaletta eli 20 laatikollista kuusentaimia. Kuopan viereen käännettyyn metsämaahan eli laikkumättääseen iskeytyy siis päivässä taimia yhteensä noin kahden hehtaarin alalle. Metsurien tahti käy kovasta työstä, joten keskiverron metsänomistajan kannattaa tähdätä pienempään päivätavoitteeseen. ”Metsänomistajille neuvoksi, että yksittäisen taimen istutuskohta on tärkeämpi kuin yleisen istutustiheyden seuranta", metsuri Kanervo sanoo. Taimi tulee iskeä maahan keskelle mätästä ja riittävän syvälle. Laikkumättäissä taimen juuripaakun päälle tulee jäädä vähintään viisi senttiä eli noin tulitikun mitan verran maata. Suurikokoisen kuusentaimen voi istuttaa vielä syvemmälle, kunhan puolet taimen vihreästä varresta jää maanpinnalle. Kuusta lyhyempiä männyntaimia ei voi istuttaa aivan yhtä syvään, sillä männyistäkin pitää jäädä puolet vihreästä osasta maan päälle näkyviin. Jos maa on muokattu mätästyksen sijaan laikutuksella tai äestyksellä, taimien istutussyvyys on 2–3 senttiä. Taimia istuttavat metsurit raivaavat usein myöhemmin itse istuttamiaan hakkuualoja. Silloin näkee käytännössä, miten istutus onnistui. "Kuusentaimien istutuksesta ei kannata olla liian huolissaan. Kuuset ovat sitkeitä kasvamaan", metsuri Tiainen lohduttaa. VALTTERI SKYTTÄ Jos istutettavaksi on tulossa keväällä useamman puulajin taimia, ensimmäisenä kannattaa tarttua isoihin koivuntaimiin sekä männyntaimiin. ”Mäntyä ei saa päästää kasvuun ennen istutusta. Kasvuun lähteneet versot vaurioituvat herkästi istuttaessa”, sanoo mhy Länsi-Uusimaan metsänhoitoesimies Markku Kolehmainen . ”Etelä-Suomessa männyt tulisi saada maahan mielellään jo toukokuun kuluessa”, kertoo Luken Jaana Luoranen . Luoranen muistuttaa kuitenkin, että kesä ja syksy ovat myös hyvää istutusaikaa, jos istuttajalla on oikea puulaji, oikeanlaiset taimet ja sopiva istutuspaikka. Kesäja syysistutuksiin sopivia ovat kuusi ja pikkukoivu. ”Kuusentaimet ovat lähteneet kasvuun tutkimuksissa yhtä hyvin niin keväällä kuin syksyllä, jos istutustyön kaikki vaiheet on tehty laadukkaasti.” Taimitarhat kasvattavat varta vasten kesäja syysistutuksiin tarkoitettuja taimia. Kohdevalinnassa on erityisen tärkeää, että syksyllä ei istuteta hienojakoisille metsämaille, joilla rouste eli pintarouta voi nostaa taimien juuret irti maasta ja kuivattaa ne. "Myöskään karkearakeisille maille, joilla taimet kärsivät herkästi kuivuudesta, ei tule istuttaa syksyllä”, Luoranen kertoo. Aloita männystä Taimilaatikoiden kädensijaluukut tulee avata heti, kun laatikot lähtevät taimitarhalta. Kuumalla ilmalla yksi taimilaatikollinen ahdettuna selässä kiikkuvaan taimivakkaan kerrallaan on sopiva tahti, sillä uusia taimia hakiessa pääsee sopivasti juomaan, kertovat metsänhoitoesimies Markku Kolehmainen ja metsuri Jussi Kanervo. Istutustiheydet taimea/ha: mänty 2 200 +/200 kuusi 1 800 +/200 koivu n. 1 600 (taimien välinen etäisyys 2-2,5 m) Lisäksi jos taivaalle mahtuu graa (esim. pieni piirakka) Näitä istutetaan Kuusi 63% Mänty 32% Koivu 4% Muut 0,3% Lähde: Luke Istutustiheydet taimea/ha Mänty 2 200 +/200 Kuusi 1 800 +/200 Koivu n. 1 600 (taimien välinen etäisyys 2–2,5 m)
• 18 24.5.2018 / METSÄSTÄ Wilkjärven Winssikerho Lappeenrannan Vilkjärvellä. Winssikerhon johtokunta, eturivissä vasemmalta Timo Huomo, Jari Karhu ja Tatu Virtanen, takarivissä vasemmalta Matti Toivari ja Henry Jukka. Winssikerhon logo ja tuikitärkeä vinssi.
• 19 METSÄSTÄ / 24.5.2018 MARTTI LINNA, teksti JOHANNES WIEHN, kuvat V ilkjärven kylältä Lappeenrannassa alkunsa saaneen Wilkjärven Winssikerhon puheenjohtaja Jari Karhu oppi aikoinaan ajamaan traktoria harmaalla Fergusonilla ja taattansa Valmet 565:llä. Nyttemmin hän on hankkinut molemmat mallit itselleen. Samanlaisia vanhojen koneiden rakastajia on kerho täynnä – ja hauskaa on! Koneharrastajalla on hyvä olla taitoa hyppysissä. Otetaan vaikka Henry Jukka : kun Jukan Valmet 365:n perän välityksistä rikkoutui vetorattaasta hammas, hän ryhtyi hammaslääkäriksi. ”Olihan siinä purkamisessa ja kasaamisessa viikon homma. Hitsasin erikoispuikoilla tilalle uuden hampaan. Kalliita puikkoja, maksavat 150 euroa kilo.” Eli vaikka rauta on vanhaa, ei kysymys ole halvasta harrastuksesta. Winssikerhossa on tällä hetkellä 107 jäsentä ympäri maata. Kaukaisin jäsen asuu peräti Saksassa, mutta on hänkin Vilkjärvellä käynyt. ”Maierin Oswaldilla on avomallinen Fendt-traktori vuosimallia 1961”, Jari Karhu kertoo. ”On siinä rättikoppi. Sillä hän kävi Saksasta Norjan Nordkappissa. Haimme hänet Lappeenrannan leirintäalueelta tänLappeenrantalaiskerhon jäsenet omistavat vanhoja traktoreita jos jonkinlaisia. "Yllätysohjelmana on nähty pontikankeittoa ja DC-3:n ylilento." Veijo Huomo osti Massey Ferguson 35 -traktorinsa vuosimallia 1964 joskus 80-luvulla käytettynä 8 000 markalla. Sillä summalla ei näin siistikuntoista aarretta enää saa. Jorma Suurhaskon Valmet 565 kultaiselta 60-luvulta rumpsuttaa vielä iloisesti kolmen sylinterinsä voimin. Tuon ajan koneissa on vielä niin vähän hevosvoimia, ettei niitä saa runnottua omalla voimallaan rikki. Talkoilla rakennettu pärehöylä kulkee työnäytöksiin kätevästi itse tehdyllä peräkärryllä. ne saunomaan ja höyläämään päreitä. Sen jälkeen olemme kyläilleet useasti puolin ja toisin.” Traktoriletkana maailmalle Winssikerhon jäsenistön omistukseen mahtuu traktoria jos jonkinlaista. Valmetin lisäksi edustettuina ovat tietysti myös Massikat, Nuffieldit, Deutzit, Fordson Majorit ja monet muut klassikot. Saksan matkalla on nähty sellainen kone, joka vielä haluttaisiin joukkoon, nimittäin yksisylinterinen Lanz Bulldog. Harvinaisuuden hinta käyntikuntoisena on kuulemma huikeat 70 000 euroa. Kun näiltä rautakourilta kysyy, mikä vanhoissa traktoreissa on yleisin rikkoutuva osa, on vastauksena epäuskoinen hiljaisuus. Lopulta joku uskaltaa ehdottaa, että se voisi olla renkaat. Aikana ennen elektroniikkaa tehty konekanta on niin lujaa tekoa, ettei sitä heti saa rikki. Kun kalustoa on vaikka minkälaista, sitä kelpaa näyttää muillekin. Esimerkiksi viime kesäkauden avajaisissa Lappeenrannan Linnoitukseen retkeiltiin 60 traktorin letkana. Usein reissuilla on mukana väkeä muista lähiseudun konekerhoista, eli Lennuksen avotraktoriklubista, Taipalsaaren vanhoista masiinoista, Lemin rasvanäpeistä ja Partalan Siivapyöräkerhosta. Päreitä moneen tarpeeseen Wilkjärvellä heinäkuun viimeisenä sunnuntaina vietettävistä kokoontumisajoista on tullut Lappeenrannan seudulla jo käsite. Silloin työnäytöksiä ja muuta ohjelmaa suuntaa katsomaan tuhansia ihmisiä. Yllätysohjelmana vuonna 2006 perustetun seuran pidoissa on nähty muun muassa pontikankeittoa ja 70 vuotta vanhan DC-3:n ylilento. Puheenjohtaja Karhu lupaa, että yllätyksiä on luvassa myös tänä vuonna. Wilkjärveläiset ovat tunnettuja myös pärehöylästään. Enimmillään päreitä on urakoitu yhteen kohteeseen 14 000 kappaletta, erään kartanon kattotarpeiksi. ”Tarjoilupäreet ovat se päätuote”, Jari Karhu kertoo. ”Aikaisemmin teimme myös pärekattoja eri kohteisiin, mutta se on jäänyt vähälle. Paras käsittely hyvälle pärekatolle on se, että sen antaa harmaantua omia aikojaan.” Makkaranpaisto on tärkeä osa talkoita.
• 20 24.5.2018 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA ANNE HELENIUS, teksti JUHA SINISALO, kuvat A urinko paistaa, muttei liian kuumasti. Tuuleksii, muttei niin, että tukka irtoaisi päästä. Hyttysiä ei näy vielä missään, ja viimevuotiset heinät makaavat sopivasti laossa, poissa töitä haittaamasta. Olisi mitä parhain raivausilma, vaan minkäs teet, kun muut työt kutsuvat. Uudessakaupungissa Arvassalon kylällä ja samannimisessä talossa asuvat Tuula ja Rami Anttila ovat valmistautumassa päivän velvollisuuksiinsa. Tuula pyörittää omaa, Kartanon Karkuri -nimistä juhla-, kokousja elämysyritystään, ja Ramilla on kiire suunnittelupäällikön hommiinsa paikallisessa konepajayritys Vahterus Oy:ssä. Arvassalon tilan isäntää polttelisi jo päästä metsään. Hän on puolen vuoden aikana ehtinyt tehdä jo 120 kiintoa hankintapuuta, ja seuraavaksi pitäisi päästä raivaamaan. "Täytyisi tässä raivata kuusi hehtaaria siemenpuuasentoon hakattavaa männikköä", Anttila kertoo. "Se hakataan sentään koneellisesti, sitä en tällä kertaa tee itse", hän lisää. Paljon on Anttila 73 hehtaarin kotitilallaan ehtinyt jo tehdä. Metsätyöura alkoi 16-vuotiaana polttopuiden kaadolla. Iän myötä repertuaari on laajentunut. Kun hän isänsä kuoleman jälkeen parikymmentä vuotta sitten sai tilan isännyyden, ja verottaja vaati perinnöstä omiaan pois, Anttila hakkasi puut omin käsin. Hankintahakkaajan kirkko Uusikaupunkilaisen Rami Anttilan mäntymetsät ovat uudistuneet luontaisesti ja säästyneet hirviltä, myrskyiltä sekä tuholaisilta. "Omin käsin vielä ajoinkin ne. Traktorissa ei ollut kuormaajaa, joten lainasin naapurista juontokouran ja tein osan sen avulla", hän muistelee. "Metsätyöt ovat Ramille terapiaa. Hänestä näkee, milloin pitäisi päästä metsään. Alkaa otsanahka hiukan kiristyä", Tuula-vaimo jatkaa. "Kyllähän se metsä jonkinlainen kirkko on", ahkera metsätyöntekijä myöntää. Metsä uudistuu luontaisesti Metsää Arvassalon tilalla on 52 hehtaaria. Maaperä on suurimmaksi osaksi karua kangasta, joten tilan valtapuulaji on mänty. Aivan merenrannassa toki on myös lehtomaista maata ja sen myötä jonkin verran vaahteroita, tammia ja jalavia. Tällä hetkellä puustosta on pääArvassalon tilalla on aina luotettu luontaiseen uudista­ miseen. Siemenpuu­ asentoon hakatun männikön toinen laita odottaa rai­ vausta tänä kesänä. Mäntyharju Uusikaupunki Yllä: Kelottuneen käkkärämännyn alla oli mukava leikkiä intiaania kavereiden kanssa, Rami Ant­ tila muistelee. Nyt aikoinaan vanhalle laitumelle istutettu kuusikko on Tuula Anttilan yrityksen hyvinvointipolun maastona.
• 21 METSÄSTÄ / 24.5.2018 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA METSIEN MONIMUOTOISUUDEN TURVAAMINEN on paljolti lahopuujatkumon turvaamista. Luonnontilaselvityksen mukaan lahopuusta riippuvia lajeja on Suomessa 4 000–5 000, eli noin kymmenesosa kaikista maamme lajeista. Uhanalaisista metsälajeista peräti kolmasosa elää lahopuulla. Jos talousmetsissä on lahopuuta, on hyvät edellytykset huolehtia myös monimuotoisuudesta. Lahopuun merkitykseen nähden on kummallista, että kun hakkuissa jätetään säästöja lahopuita, käytäntö on painottunut elävien puiden jättämiseen. Ajan kuluessa elävät puut epäilemättä kuolevat ja muodostavat lahopuuta, mutta siihen saattaa kulua aikaa jopa satoja vuosia. Esimerkiksi jos säästöpuu on tukeva mänty, voi kulua parisataa vuotta, ennen kuin se alkaa lahota. Järeä koivu tai haapa kuolee nopeammin. Tyypillistä on, että kuolemisen jälkeen puu katkeaa myrskyssä 5–10 metrin korkeudelta. Näin syntynyt luonnonpökkelö kestää hyvin koviakin tuulia ja saattaa säilyä pystylahopuuna vuosikymmeniä. Tikat hakkaavat koloja, joita monet kolopesijät suosivat ja ottavat käyttöönsä. Erityisen tärkeitä paksuläpimittaiset pökkelöt ovat viirupöllölle, jotka tekevät pesänsä savupiippupökkelön latvaan. Myös hiirija lapinpöllöt suosivat tällaisia pökkelöitä pesäpuinaan. TALOUSMETSISSÄ JOUDUTAAN POHTIMAAN , onko järkevää jättää ainakaan leveälatvuksisia haapoja ja koivuja eläviksi säästöpuiksi, jos ne kuitenkin katkeavat. Maahan rojahtavat leveät latvukset aiheuttavat taimivaurioita laajalle alalle. Jos hakkuukone tekisi viisimetrisen pökkelön puustoa korjatessaan, latvus saataisiin maahan hallitusti ennen istutusta. Latvuksen voisi joko jättää maapuuksi tai tehdä kuitupuuksi sen mukaan, kumpi on kokonaisuuden kannalta perustellumpaa. Ei ole vakuuttavia tutkimuksia, jotka osoittaisivat kokonaisten lahopuiden olevan monimuotoisuuden kannalta parempia kuin tekopökkelöiden. Sitä vastoin tiedetään, että tekopökkelöt toimivat monimuotoisuuden kannalta kuten on oletettukin. Yksi syy vakiintuneen käytännön uudelleen arviointiin on se, että erityisesti järeiden koivujen jättäminen säästöpuiksi lisää siemensyntyistä vesakkoa. Jos alue viljellään männylle, lisääntynyt siemensyntyinen koivu lisää hirvituhoja ja kallistaa taimikonhoitoa. Kuusenviljelyaloilla haitat eivät ole niin suuria, mutta mitä enemmän perattavaa koivua syntyy, sen kalliimpaa taimikonhoito on. TALOUSMETSISSÄ ON LAHOPUUTA liian vähän asiantuntijoiden mukaan. Siksi sen lisäämisellä on kiire. Monimuotoisuusongelma on tässä ja nyt, aikaa ei ole odottaa vuosikymmeniä, että lahopuuta syntyy elävinä jätetyistä säästöpuista. Luontoväki on korostanut tätä kiirettä muun muassa pohdittaessa, voiko puuta polttaa, kun uusi kasvava puusto sitoo hiilen vasta vähitellen vuosien kuluessa. Sama kiire koskee Lisää tekopökkelöitä Luonnon tekemä pökkelö on ollut ahkerassa asuntokäytössä. lahopuun saamista. Teknisesti tekopökkelöitä on helppo tehdä hakkukoneella. Koura nostetaan viiden metrin korkeudelle ja naps, uusi tekopökkelö on syntynyt. Luonto kiittää. Jos sertifioijat eivät kiitä, on aika uusia sääntöjä. tehakkuuiässä kymmenisen hehtaaria, eikä taimikkovaiheen kuvioita suuremmin löydy. Rami Anttilalla on tapana hakata tai hakkauttaa metsänsä siemenpuuasentoon ja luottaa metsän luontaiseen uudistamiseen. "Se on toiminut hyvin. Edellinen päätehakkuu oli viisi vuotta sitten, ja siellä on jo pienet taimet tulossa." Totta tosiaan: vierailu kuviolla vahvistaa Anttilan väitteen. Terhakoita kuusenja männyntaimia kasvaa vieri vieressä. Kauempana odottaa raivaustyö. Siemenpuuasentoon hakatun kuvion toisen puolen Anttila raivasi viime kesänä, ja nyt ärhäkkäästi kasvavat koivut pitäisi poistaa alueen vastakkaiselta reunalta. "Niitä koivuja tuppaan vielä jättämään liian raakasti joukkoon. No, kuusi kuitenkin kasvaa sieltä alta." Vaikuttaa varsin vaivattomalta metsänomistukselta, varsinkin kun meren rantamilla sijaitsevat mäntymetsät ovat kaiken lisäksi säästyneet sekä hirviltä, tuholaisilta että tuulituhoilta. "Kesällä hirvet ovat saaristossa, ja talvella ne menevät tästä läpi suurempiin metsiin talvehtimaan. Jos näkee yhden tai kaksi kaluttua puuta, niin kovin suurista vahingoista ei voi puhua." Metsää Anttila hankkisi mieluusti lisää, jos sitä löytyisi läheltä ja kohtuukustannuksin. Sopiva hehtaarimäärä liikkuisi viiden ja kymmenen välillä, mutta: "Metsätilojen hintataso nousee täällä nykyään aika korkeaksi." Viikinkien läpikulkupaikka Tuula ja Rami Anttilalla on kaksi lasta: 14-vuotias Emma ja pian 12 täyttävä Elias . Lisäksi Tuulalla on edellisestä liitostaan kaksi aikuista poikaa, Tommi ja Teemu . Perheessä on pikku herjanheittona ollut puhetta siitä, että Arvassalon metsät jäisivät jatkossa jälkikasvulle, mutta ainakaan vielä nuoremmat Anttilat eivät ole osoittaneet suurempaa kiinnostusta metsänomistukseen ja varsinkaan metsätöihin. "Kovin on Rami odottanut, että jos Emma lähtisi raivaamaan ja pian jo kaatamaan", Tuula Anttila paljastaa. Metsässä liikkuminen sen sijaan kiinnostaa nuorisoa. Etenkin talon lähistöllä satumetsän kaltaisessa kuusikossa oleva ja Tuula Anttilan yritystä varten perustettu hyvinvointipolku mahdollisine viikinkihautoineen vaikuttaa kiehtovalta. "Me kutsumme polunvarrella olevia kivikasoja viikinkihaudoiksi", Tuula Anttila kertoo. "Monet ovat matkan varrella puhuneet, että kiviröykkiöt saattaisivat olla viikinkihautoja. Tiedä sitten, mikä on totuus", Rami Anttila tarkentaa. Kuusikon takana alkavasta käkkärämänniköstä todella löytyy vaikuttavan näköisiä kivimuodostelmia. Merenpinta on aikoinaan ollut huomattavasti nykyistä korkeammalla ja vesi on peittänyt suuren osan Arvassalon tilan maista. Ja kun viikingit ovat aikoinaan liikkuneet alueella, niin ei ihme, että Museovirastokin on lupautunut tutkimaan kivikasoja. "Elias on kyllä monta kertaa pyytänyt, että mentäisiin purkamaan yksi tuommoinen kasa", Tuula Anttila kertoo. Niin, mistäpä sen tietää, jos kasasta hyvinkin löytyisi nuorta miestä kiehtova viikinkimiekka. Tai kulta-aarre. Virkeät, luontaisesti tulleet pikkutaimet puskevat sitkeästi ylöspäin. Alla: Viikingit kulkivat aikoinaan Arvassalon kylän läpi kohti Kalantia. Museoviraston tarkempien tutkimusten jälkeen selviää, ovatko kiviröykkiöt viikinkien muinaisia hautoja, vai ovatko ne vieläkin vanhempaa perua.
• 22 24.5.2018 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat E lektroninen Autotune-säätöjärjestelmä saa Husqvarna 545 Fx/Fxt -raivaussahan laulamaan entistä pirteämmin. Autotune säätää kaasutinta ja lisää moottorin kiihtyvyyttä, ja sitkeyskin isoja puita sahattaessa paranee. Automatisoitu säätö on tervetullut myös siksi, että ilmahuuhtelumoottorit ovat hyvin hankalia säätää korvakuulolta. Husqvarnan moottorisahoissa Autotune on ollut kymmenen vuotta. Raivaussahoihin järjestelmä tuotiin nyt ensi kertaa. Uudessa Autotune-mallissa ryyppyhanikka on korvattu start-painikkeella. Bensapumppu on siirretty sahan runkoon bensatankin päälle. Ilmansuodattimen kotelo on vanhaa muhkeampi, koska uusi paperinen ilmansuodin on entistä kookkaampi. Autotunen vuoksi Husqvarnan piti rakentaa 45-kuutiosenttimetrisen raivurinsa moottori uusiksi. Ilmoitettu suorituskyky ja tekniset tiedot ovat silti samat kuin aiemmassa mallissa. Bensatankin tilavuutta on kasvatettu 0,9 litrasta tasan litraan. Normitaimikonhoidossa tankillinen kesti reilut puolitoista tuntia. Autotune mukauttaa moottorin toimimaan sääolojen, maaston korkeuden ja käytettävän polttoaineen mukaan. Lisäksi järjestelmä optimoi moottorin käyntiä erilaisille terälaitteille sopivaksi. Pienellä ja isolla raivausterällä säädöt ovat erilaiset kuten myös ruohoterillä. Autotune toimii jatkuvasti. Terää vaihdettaessa tai siirryttäessä pienkonebensasta mittaritavaraan moottori kannattaa silti kalibroida erikseen, jotta oikeat säädöt löytyvät viipymättä. Kalibroitaessa kaasu painetaan puoleksi minuutiksi pohjaan ja terän annetaan pyöriä vapaana. Moottorin hioutuminen huippuiskuun kestää kokemuksemme mukaan pari-kolmekymmentä tankillista. Kierrosherkkä pikkuterällä Miltä saha tuntui? Vertailimme sitä viime kesän raivurivertailun voittajaan, Jonseredin 2245:een ja viime vuoden malliseen Husqvarna FX 545:een. Järkeviin mittauksiin perustavaa vertailua olisi käytännössä vaikea tehdä. Omien ja sahaa kokeilleiden metsurien näkemyksen mukaan uutuus päihittää mallin aiemman version suorituskyvyllään. Isolla terällä saha toimii hyvin, kun käyntinopeus pidetään koko ajan lähellä työkierroksia. Sitkeä Autotune-moottori jaksaa vääntää, ja terä kiihtyy nopeasti. Tyhjäkäynniltä lähtien kierrokset kohoavat vaimeammin, kun kaasu painetaan pohjaan. Vaikutelma on samankaltainen kuin isolla Huskun 555 Fx -raivurilla sahattaessa. Pienellä terällä moottori hyppää viipymättä tyhjäkäynniltä huippukierroksille, kun kaasu painetaan pohjaan. Tällöin saAutotune-Huskuun lisää sähäkkyyttä Uutuuden suorituskyky päihittää mallin vanhan version. Uutuusmallin ryyppyhanikka on korvattu Start-painikkeella, uusi malli vasemmalla. Startpainiketta käytetään aina sahaa käynnistettäessä. HUSQVARNA 545 FX/FXT + vaivaton käyttää, ei kaasuttimen säätöjä + entistä isompi polttoainetankki + moottorin hyvä kiihtyvyys erityisesti pienellä terällä – paperinen ilmansuodin hankala puhdistaa Autotune-järjestelmä säätää kaasutinta olosuhteisiin, käytettävään polttoaineeseen ja terävarustukseen sopivaksi. Autotune-raivurissa on paperinen ilmansuodatin. Sen puhdistaminen ilman paineilmaa on hankalaa. Talvikäyttöön on tarjolla perinteinen nailonverkkosuodin. haus sujuu sähäkästi. Mielestämme moottorin kiihtyvyys on raivaussahojen paras. Sahan käsiteltävyyttä ei erikseen tarvitse kehua. Sen teimme jo viime vuonna, kun vertailimme tämän kokoluokan raivaussahoja. Fakta KOKEILTUA • Kuviotietojen keruu ja päivitys • Leimikkosuunnittelu • Mahdollisuus kuviorajojen muokkaukseen • Monipuoliset paikkatietoaineistot maastotyön tukena OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 tai Mikko Lumperoinen: mikko.lumperoinen@tapio.fi / 050 358 6020 www.tapio.fi/forestkit Katso uusi esittelyvideo! NYT SAATAVILLA TÄYSIN UUSI TAPIO FORESTKIT GO -MAASTO SUUNNITTELUSOVELLUS UUTTA! • Mahdollisuus offline-työskentelyyn • Toimii selaimella sekä Androidja WIN10-sovelluksella
• • 400 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 24 kW/32 HV • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona • Saatavana lyhyt ja 2 hlö rekisteröity pitkä malli • 495 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 29 kW/40 HV • Neliveto elektronisella tasauspyörän lukolla • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Kaasuiskunvaimentimet • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona Ajat sitten maantiellä tai maastossa, hiekkateillä tai kallioilla – CFMOTO on rakennettu kestämään ja viemään sinut aina määränpäähäsi. Kaikki CFMOTO -laitteet on varustettu modernilla vesijäähdytteisellä 4-tahti moottorilla. Kun etsit laitetta vapaa-aajan vauhtiin tai luotettavaa ja monipuolista työkonetta on CFMOTO paras valinta – ja vielä 3-vuoden takuulla. Katso lähin jälleenmyyjäsi: IRS EFI EPS IRS EFI EPS • Puskulevy • kahvanlämmittimet • tuulilasi KYSY TARJOUS TALVIPAKETISTA LÄHIMMÄLTÄ JÄLLEENMYYJÄLTÄSI
• 25 METSÄSTÄ / 24.5.2018 MARIANNE MINKKINEN, teksti PETTERI KIVIMÄKI, kuvat J yväskyläläinen Susanna Kupiainen on testamentannut suurimman osan perinnöstään luontojärjestö WWF:lle ja Suomen luonnonsuojeluliitolle. Loput varat hän on päättänyt jakaa kahdelle kummitytölleen. "Minulla ei ole lakisääteisiä perillisiä, joten rahat menisivät muutoin valtiolle. Valitsin luonnonsuojelun, koska mielestäni tärkeintä on se, että maapallo säilyisi." Järjestöille tehtävät testamenttilahjoitukset ovat Suomessa edelleen satunnaisia, mutta määrät ovat kasvussa. Tähän on vaikuttanut muutama vuosi sitten aloitettu Hyvä testamentti -kampanja, joka levittää tietoa järjestöille lahjoittamisen mahdollisuuksista. Kupiainen ei rajannut rahojen käyttökohdetta tarkasti, mutta mahdollinen vaihtoehto ovat kotimaiset metsät. Luonto on aina ollut iso osa hänen elämäänsä. "Metsässä olo palauttaa hyvin farmaseutin töistä. Jos en pääsisi moneen päivään luontoon, pää hajoaisi." Monimuotoisuuden köyhtyminen huolettaa Suomen metsät kiinnostavat yleisesti lahjoituskohteena. WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton saamat, kotimaiselle metsiensuojelutyölle suunnatut rahalahjoitukset ovat kasvaneet viime vuosina merkittävästi. Kun testamentteja ei oteta huomioon, WWF on saanut vuodessa noin 100 000 euroa. Luonnonsuojeluliitolle annetut lahjoitukset taas ovat yli kolminkertaistuneet, ja olivat viime vuonna noin 50 000 euroa. Luonnonsuojeluliiton järjestöja varainhankintapäällikkö Heini Jalava näkee kehitykselle useita syitä. "Metsäasiat ovat olleet paljon esillä mediassa, ja ihmisillä on huoli monimuotoisuuden köyhtymisestä. Toisaalta metsän hyvinvointija terveysvaikutuksista on tiedotettu paljon." Lahjoitusvaroilla luonnonsuojelualueita perustava Luonnonperintösäätiö sai viime vuonna lahjoituksia miltei 622 000 euron edestä, pois lukien testamentit. Samana aikana säätiö saattoi suojelun piiriin oman ennätyksensä uusia alueita, noin 540 hehtaaria. Toiminnanjohtaja Anneli Jussilan mukaan kehitys kertoo siitä, että ihmiset ovat löytäneet suoran vaikuttamisen mahdollisuudet. Viime vuonna luonnonsuojeluun annettujen lahjoitusten määrää nosti valtion Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle -kampanja, mutta suunta oli ollut ylöspäin jo ennen sitä. Jussila ei kuitenkaan halua hehkuttaa nykytilannetta. "Metsät ovat Suomessa suunnattoman kalliita, joten rahan tarve on valtava." Metsät suosittu lahjoituskohde Susanna Kupiainen haluaa edistää luonnonsuojelua testamentin avulla. "Tärkeintä on se, että maapallo säilyy." MARIANNE MINKKINEN Yksityiset luonnonsuojelualueet olivat esillä viime vuonna, kun valtio kannusti metsänomistajia perustamaan suojelualueita Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle -kampanjassa luotiin 170 uutta yksityistä suojelualuetta, joiden yhteiskoko oli 3?064 hehtaaria. Jos mukaan lasketaan kuntien panostus ja valtion lupaama suojelualueiden tuplaaminen, ala laajenee yli 8?000:een. Vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelma Metson kautta taas on suojeltu yhteensä jo 64 540 hehtaaria yksityisten ja valtion maita. Viime vuonna uusia alueita kertyi noin 5 000 hehtaaria, mikä täytti tavoitteen vain täpärästi. Tälle vuodelle määrärahoja onkin annettu viisi miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna, eli yhteensä 28 miljoonaa euroa. Luontojärjestö WWF:n Perintömetsä-ohjelman kautta on pystynyt perustamaan suojelualueita jo ennen kuin valtiovetoista Metsoa oli käynnistetty. Tähän mennessä perintömetsiä on nimetty 124 kappaletta, eli noin 1200 hehtaarin verran. Uusia hakemuksia tulee vuosittain muutamia. Monta tapaa suojella Susanna Kupiainen ei omista itse metsää, mutta nauttii marjastuksesta, sienestämisestä ja luonnossa liikkumisesta. Hän ja Jesper-koira käyvät lähimetsässä päivittäin. Kupiainen asui lapsuutensa Helsingissä, mutta muutti aikuisiällä Jyväskylään. Nykyisessä asuinpaikassa viehättää luonnon läheisyys.
• 26 24.5.2018 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat N ikkarilan metsäopistosta 1950-luvulla valmistunut Tauno Hyvönen oli aikalaisineen luomassa perustaa ennätyksellisen runsaiksi karttuneille metsävaroille, joiden varaan kelpaa nyt rakentaa uusia sellutehtaita. Vanhana metsätalousneuvojana mies kantaa yhä huolta kotiseutunsa metsien kunnosta. ”Katso, tuokin koivikko olisi jo aikoja sitten pitänyt harventaa”, hän osoittaa, kun ajelemme Mäntyharjun kyläteitä. Hyvönen murehtii, että hoitamattomia metsiä ja uudistamattomia hakkuualoja ilmaantunut näköpiiriin entistä enemmän. ”Olen vähän huolissani, miten pääkaupunkiseudulle keskittyvä metsänomistajakunta pystyy ja innostuu huolehtimaan metsistään. Jos metsänhoidon taso laskee, alkavat myös puuvarat taantua – metsällä on pitkä muisti.” Itse Hyvönen on elänyt kuten on opettanutkin. Hän esittelee neljännesvuosisata sitten ostamaansa pienehköä metsätilaa. Ei liene tarpeen kertoa, että metsät ovat viimeistä piirtoa myöten hoidossa. Hyvönen liikkuu metsässään vaivattomasti kaksipaikkaisella mönkijällä, jota varten palstalle on kunnostettu ja pinnoitettu kapeita ajouria. Kierros metsästä paljastaa upeita, arvokasvunsa vilkkaimmassa vaiheessa olevia rauduskoivikoita ja tukkipuun mitat saavuttaneita kuusikoita. Ne saavat lihoa omassa rauhassaan ennen päätehakkuuta, sillä varttuneiden puustojen harvennuksiin mies ei innostu. ”Taimikonhoito ja kaksi harvennusta riittää, sen jälkeen puusto saa kasvaa päätehakkuuseen.” Herkullinen vertailukohde Sytkyttelemme eteenpäin ja tulemRajan takana vihreämpää? Tällä tilarajalla selviää, millä keinoilla Suomen mittavat puuvarat on saatu aikaan. Metsätalousneuvoja Tauno Hyvönen tilansa rajalla Mäntyharjulla. Arvaa, kumpi puoli on vanhan metsäammattilaisen hoitamaa. "Metsällä on pitkä muisti.” me palstan perälle, jossa on parin hehtaarin nuori ja kaunis metsä, vuonna 1996 kylvettyä männikköä. Sen eteen Hyvönen on tehnyt paljon työtä. Alkajaisiksi kylvöalalta piti perata sankkaa kastikkakasvosta parin kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Viimeksi hän on karsinut parhaat rungot ja merkinnyt kasvatettavaksi valitut puut lähiaikoina tehtävää ensiharvennusta varten. MITÄ NYT METSÄS SÄ! Kerran kuussa uutiset | artikkelit | puunhintalaskuri | metsänhoito | blogit | videot Pysy ajan tasalla ja tilaa Metsälehden uutiskirje. Metsalehti.fi/uutiskirje
• VUOTTA METSÄLEHTI Sarjassa kerromme, mistä 85-vuotiaassa Metsälehdessä on aikaisemmin kirjoitettu tähän aikaan vuodesta. 27 METSÄSTÄ / 24.5.2018 MARIANNE MINKKINEN VUODEN 2000 Metsälehdessä kirjoitettiin, että hakkuutähteet olisi kannattanut levitellä metsään. Jos ne kasasi yleisen tavan mukaan karhoille, oksien ja neulasten sisältämistä ravinteista ei saanut täyttä hyötyä irti. "Levittäminen sujuu vähällä vaivalla. Kun hakkuukoneen kuljettaja saa puun valmiiksi, hän ottaa hakkuutähteet koneen kouraan ja tiputtelee ne matkalle hakiessaan seuraavaa puuta." Hakkuutähteitä voitiin kuivattaa maassa kesän ajan, jolloin neulaset ehtivät tippua irti. Metsäntutkimuslaitos oli tutkinut hakkuutähteiden ravinnepitoisuuksia edellissyksynä kahdella koealalla. Yhdestä kuusikosta hakkuutähdettä oli kertynyt 55 tonnia hehtaarilta, kun taas männiköstä sitä oli saatu 15 tonnia. Kuusikon hakkuutähteissä oli typpeä jopa 300 kiloa hehtaarilla. Seuraavaksi eniten oli kalsiumia ja kaliumia. "Jos hakkuutähteissä on esimerkiksi 300 kiloa typpeä hehtaarilla, ja ne peittävät viidenneksen maasta, karhon kohdalla on silloin keskimäärin 1 500 kiloa typpeä hehtaarilla. Typpilannoituksen suositus kangasmaille on 150 kiloa typpeä hehtaarilla, joten karhossa oleva typpimäärä vastaa kymmentä lannoituskertaa." Metsäntutkimuslaitoksen tutkijan mukaan karhoista ravinteet saattoivat huuhtoutua sateella helposti pois, varsinkin jos koneiden pyörät olivat painaneet maahan ojien kaltaisia väyliä. "Myös uuden metsän kehityksen kannalta ei voi olla oikein, että paikoitellen ravinteita on liikaa ja toisin paikoin liian vähän. Varmaan olisi sekä uuden metsän että ympäristön kannalta järkevää, että hakkuutähteet leviteltäisiin koko alueelle." Hakkuutähteet lannoitteeksi HAKKUUTÄHTEIDEN KORJUUSEEN SOPIVAT? 1) Kuivahkot kankaat X) Kuivat kankaat 2) Puolukka-, mustikkaja ruohoturvekankaat Oikea vastaus sivulla 33 ”Olisi järkevää, levittää hakkuutähteet koko alueelle.” Laskemme, että hehtaarilla on liki 2 000 runkoa, joiden keskiläpimitta on suunnilleen 15 senttiä ja pituus yli 15 metriä. Hehtaarin puuvaranto kohoaa yli puolentoista sadan kuution. Hyvönen on syystäkin ylpeä laadukkaasta männiköstään. Kuvio tarjoaa myös herkullisen vertailukohteen. Männikkökuvio ulottuu tilan rajaan, jonka takana on samaan aikaan hakattua metsää, tai ehkä pikemminkin hatelikkoa. Vesasyntyisiä koivutuppaita, liian vähän kuusialikasvosta ja muutamia mäntyjä – tällaisen metsän varaan ei kiinalainenkaan rakentaisi sellutehdasta. ”Soitin kerran omistajalle ja hän sanoi, että hän haluaa alueelle luonnon synnyttämän metsän.” Hyvösen mielestä tilanne on surullinen erityisesti kansantaloudelle. ”Kasvuvoimainen metsämaa ja auringon valo ovat Suomen tärkeimpiä voimavaroja. Tällaisessa paikassa niitä makuutetaan ihan tyhjän panttina.” Yllä: Vuonna 1996 kylvetty ja huolella hoidettu männikko on kehittynyt upeasti. Alla: Samana vuonna naapurin puolelle tehty hakkuuala jäi viljelemättä. LIINA KJELLBERG, teksti ja kuva SUOMALAISEN sahatavaran hinta, jalostusasteen kasvattaminen sekä puurakentamisen haasteet nousivat esille viime viikolla Pekingissä Kiinassa järjestetyssä kiinalais-suomalaisessa puualan huippukokouksessa. Kiinan riippuvuus sahatavaran tuonnista on viime vuosina kasvanut, sillä maa on kieltänyt hakkuut suuressa osassa metsiään. Suomesta vietiin Kiinaan viime vuonna 1,7 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa, mikä on yli neljä kertaa enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten. ”Suomen osuus on kasvanut nopeasti. Suomi on Kiinan kolmanneksi suurin havusahatavaran tuojamaa”, sanoi kokouksessa puhunut Kiinan puutavaran ja sahatuotteiden jakeluyhdistyksen puheenjohtaja Liu Nengwen . Liu toivoi Suomen lisäävän sahatavaran vientiä Kiinaan. Hänen mukaansa suomalainen sahatavara on kuitenkin kallista siihen nähSuomalainen puu esillä Pekingissä Kiinan riippuvuus sahatavaran tuonnista on kasvanut. Suomalais-kiinalainen puualan huippukokous järjestettiin nyt toista kertaa. den, että se joudutaan jatkojalostamaan Kiinassa. Liun puheeseen vastannut Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja Kai Merivuori totesi, että jatkossa tarvitaan tiiviimpää yhteydenpitoa maiden välillä, jotta suomalaiset sahayrittäjät pystyvät entistä paremmin vastaamaan kiinalaisten kysyntään. Suomalaista puurakentamisen osaamista kokouksessa edustivat muun muassa Hirsitaloteollisuus ry ja Keitele-konserni. Puurakentaminen on viime vuosina kasvattanut suosiotaan myös Kiinassa. Pekingin metsäyliopiston apulaisprofessorin Gao Yingin mukaan puurakentamisen yleistymistä hillitsee kuitenkin muun muassa se, että ihmiset eivät pidä puutaloja paloturvallisina. Lisäksi puusta saa rakentaa vain 18 kerroksisia taloja, mikä on tiheään asutussa maassa vähän. Laatu edellä Toista kertaa järjestetyn huippukokouksen avasi maaja metsätalousministeri Jari Leppä . Kiina on hänen mukaansa merkittävä kumppani suomalaiselle metsäteollisuudelle, mutta yhtä lailla Suomi on luotettava ja haluttu yhteistyökumppani Kiinalle. "Kiinalaiset ovat entistä tarkempia tuotteiden alkuperästä. Se on se kohta, johon me isketään. Hinnalla emme voi kilpailla mutta laadulla voimme”, Leppä sanoi.
• 28 24.5.2018 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat K ymmenen vuotta sitten silloinen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos julkaisi tilannekatsauksen pienpetojemme pääluvusta. Selvityksessä todettiin supikoiran olevan runsain petomme. Keväällä niiden nuppiluvuksi arvioitiin 85 000 aikuista supia. Tuolloin yhtenäisen levinneisyyden pohjoisrajan todettiin olevan suunnilleen linjalla Tornio–Kuhmo. Nyt laji on levittäytynyt jo ylemmäs, kiitos talvien leudontumisen. Samalla supikoiralle on julistettu Lapissa EU:n Life-rahoilla hävityskampanja, jossa jokaisesta hortoilevasta supista tulisi ilmoittaa tehopyyntiä johtavalle metsästäjälle. Riistavirkavalta kun haluaa katkaista supilta tien Ruotsiin ja Norjaan. Toivottavasti se ei ole jo myöhäistä. Ensimmäinen supikoira pyydystettiin Ruotsista 2006, eikä se ole jäänyt viimeiseksi. Kuinka aasialaisesta karvaisesta koiraeläimestä tuli vihattu vieraslaji? Määräänsä enemmän Supikoiria on Suomessa paljon. Paljon enemmän kuin monen mielestä pitäisi. rajuun kasvuun. Ensimmäisen kerran kannat olivat huipussaan 1980-luvun puolivälissä hiipuakseen seuraavalla vuosikymmenellä. Silloin ja nyt lajin salaisuus piili sen kaikkiruokaisuudessa ja yltäkylläisessä pentutehtailuissa. Niukkuuden ajasta se selviää talviunella. Jos talvea ei ole, ei supikaan vietä sitä nukkumalla. Toinen tuleminen Parhaillaan on käynnissä supikoirien toinen tuleminen. Rantasalmelainen Olli Lappalainen on elänyt sen ensimmäisenkin. Ihmetystä herättäneet eläimet ilmestyivät metsämiehen kotimetsiin 1970-luvun alussa. ”Silloin niitä pyydettiin myös elävänä ja kasvatettiin nahoiksi tai myytiin turkistarhoille.” Nykyään villisupin nahalla ei ole arvoa. Innokas metsästäjä laskeskelee pyytäneensä uransa aikana satoja supeja: Koirilla, loukuilla, raudoilla ja syöttihaaskoilta ampumalla. ”Nykyään saan muutaman supikoiran vuodessa. Joko minä olen laiskistunut tai supit viisastuneet”. Lappalainen hymähtää. ”Kyllä niitä on enemmän kuin 1980-luvulla, mutta eivät ne tahdo mennä enää loukkuihin.” Supinmetsästys onkin muuttunut tällä vuosikymmenellä entistä enemmän aktiivikseksi pyynniksi. Jahtiin käydään koirin ja kyttäämällä. ”Luolakoirametsästys ja pintapyynti nopeilla, pysäyttävillä koiraroduilla ovat suosiossa”, Lappalainen tietää. Se näkyy myös saalistilastossa, Vuonna 2010 supikoira oli ensimmäisen kerran maamme pyydetyin riistanisäkäs (164 200 supia) ohittaen niukasti iän ikuisen ykkösen, metsäjäniksen. Tuoreimmassa tilastossa supisaalis on jo kaksinkertainen (212 500) jänikseen verrattuna. Kaarina Kauhalan raportissaan (Paljonko Suomessa on pienpetoja, RKTL) toteama ennustus näyttää käyneen enemmän kuin toteen. ”Ilmaston lämpenemisen myötä supikoiran levinneisyysalue laajenee todennäköisesti pohjoiseen ja kanta tulee runsastumaan muuallakin.” Supikoira on erityisen haitallinen maassa pesiville linnuille. Sieltä, missä aita on matalin Keski-Suomen riistapäällikkö Olli Kursula paljasti vähän aikaa sitten Ylen haastattelussa huhun, jonka mukaan maailmansotien välissä supikoiria istutettiin Neuvostoliitossa puna-armeijan lentäjille turkkitarpeiksi. Väite saattoi hyvinkin pitää kutinsa. Mahtavassa maassa oli tuolloin meneillään suurempiakin siirtoistutushankkeita, eivätkä ne koskeneet pelkästään eläinkuntaa. Suomea lähimmät supisiirrot tehtiin Syvärin eteläpuolelle. Ensimmäinen tunnettu supikoirahavainto Suomesta on nykyisin Venäjään kuuluvasta Suistamosta vuodelta 1939. Suomen alueelta ensimmäinen havainto on Keuruulta vuodelta 1949. Joskin riistatohtori Petri Nummen 30 vuotta sitten julkaiseman kirjallisuuskatsauksen (Suomen istutetut riistaeläimet) mukaan Kainuussa pyydystettiin kolme yksilöä jo vuosina 1935–1939 ja Forssan lähellä yksi vuonna 1941. Yhtä kaikki, Suomen supitilanne muhi aina 1970-luvulle asti. Sitten se vain ryöpsähti Supikoirien nuppilukua ei tiedä kukaan. Tieteelliset päätelmät päätyvät puoleen miljoonaan syksyiseen supiin. Rantasalmelainen Olli Lappalainen on metsästänyt supikoiria pian 50 vuotta.
• 29 PILKKEITÄ / 24.5.2018 LUKIJAKYSYMYS LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti. fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen HELVI Juvonen tarkoitti tunnetussa runossaan selvästi torvijäkälää. Kuten runoilija, mekin kiinnitämme huomion pikariin – emme siihen, mitä sen alla voi olla. Torvi on tavallaan jäkälän itiöemä, jolla se nostaa itiöitä tuottavat osat korkeammalle tuulten ulottuville. Sen alapuolella on usein valtaosa jäkälästä – suomujen muodostama kasvusto, jota sopii hyvin kuvaamaan koko jäkälästä käytetty ilmaisu sekovarsi. Torvijäkälän suku on suuri, meilläkin noin 80 lajia. Suurin osa lajeista on puikkomaisia tai torvimaisia, mistä nimikin johtuu. Samaan sukuun kuuluvat myös pensasmaiset poronjäkälät, jotka on joskus erotettu omaksi suvukseen Cladina . Perimän tutkimus ei kuitenkaan puolla suvun jakoa. Vaikka ne ovat kovin erinäköisiä, perusrakenne ja biologia on samanlainen; poronjäkälien sekovarsi vain haaroo runsaasti, kun useimpien torvijäkälien sekovarsi on haaraton. Torvijäkälät ovat metsässä yleisiä ja runsaita. Runsain lajisto on valoisissa kalliometsissä, joista löytää sekä kalliopinnalla, humuksella, lahopuulla ja puiden tyvillä kasvavia lajeja. Ahkera konttaaja löytää sieltä helposti parikymmentä erilaista poronja torvijäkälää. Lajien määrittäminen onkin sitten jo eri juttu, vaikka kyllä sitä voi yrittää Tieto-Finlandian vuonna 2011 voittaneen Jäkäläoppaan avulla. Osa lajeista on kyllä ulkonäöltäänkin tunnistettavissa, mutta määrityksen "Jäkälä nosti pikarinsa hauraan" Kalliotorvijäkälän itiöitä tuottava osa hehkuu punaisena. Muista punareunaisista lajeista sen erottaa ”torven” sileä pinta. METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. varmistaminen vaatii usein kemiallisten tuntomerkkien käyttöä. Parhaat lakikalliot, joilta avautuu näköala ympäröivään maisemaan, kertovat myös luontomme historiasta. Jäkälien ja sammalten kasvualustana on sileä, jään hioma kalliopinta, jonka uurteet kertovat jäätikön kulkusuunnan. Muinaisten merien ja järvien aallot huuhtoivat kallion laelta irtaimen maa-aineksen ja paljastivat kallion jäkälien kasvualustaksi. Jos mäki on niin korkea, etteivät aallot ole sitä huuhtoneet, vedenkoskematon laki on peltona tai kasvaa metsää. Rinteiden kivikkovyöt ja pirunpellot kertovat silloin muinaisten vesistöjen suurimman pinnankorkeuden. Mitä vuosi sitten istutetuille kuusentaimille on tapahtunut? Mitä on tehtävissä? Taimen latvaosan punaruskeat neulaset ovat tyypillinen merkki ahavatuhosta. Ruskeiden neulasten alue on hyvin terävärajainen siinä kohdassa, missä latva on ollut kevätauringon aikaan lumirajan yläpuolella. Taimi ei pysty saamaan vettä jäätyneestä kasvualustasta, mutta samaan aikaan haihdunta latvuksesta on runsasta voimakkaan auringon säteilyn, tuulen ja korkean päivälämpötilan vuoksi. Taimen silmut ovat toukokuussa otetussa kuvassa vihertäviä ja puhkeamassa. Koska aiemman vuoden kasvu on kunnossa, taimi säilyy todennäköisesti elossa. Kasvu puulla toki hieman kärsii, mutta taimelle ei tarvitse tehdä mitään. Toisessa kuvassa samaan istutuskuoppaan on päätynyt kaksi taimea. Tuplataimitilanne voi johtua esimerkiksi siitä, että taimitarhalla taimien kasvatuskennoon on päätynyt kaksi taimea tai koneistutuksessa samaan istutuskuoppaan on tippunut useampi taimi. Toinen taimista näyttää olevan parempikasvuinen ja saanee valta-aseman. Toinen taimi kuitenkin haittaa sen kasvua, sillä vaikka versoilla olisikin vielä tilaa, juuristokilpailu hidastaa taimien kehitystä. Huonomman taimen voi katkaista pois viereltä jo tänä keväänä. Katkaisu tyveltä esimerMitä taimille on tapahtunut? Kuusentaimen punaruskeat neulaset viittaavat ahavatuhoon. Va ltt er i Sk yt tä Va lt te ri Sk yt tä kiksi oksasaksilla on ihan hyvä vaihtoehto. Kuusi voi toki lähteä kasvuun vielä katkaisun jälkeenkin, mutta paremmalle taimelle ei enää koidu niin suurta haittaa. JAANA LUORANEN ANNE UIMARI Luonnonvarakeskus METSÄPILA Ti m o To iv an en Perimme siskoni kanssa vuosi sitten veljeltäni puolet maatilasta, jossa on peltoa 7 hehtaaria ja metsää yli 300 hehtaaria. Omistimme siskoni kanssa tilasta toisen puolen. Nyt siskoni kuoli, ja minä olen hänen ainoa perillisensä. Maksoimme kovat perintöverot veljemme perinnöstä. Onko minulla nyt oikeus saada perintöveroon huojennusta, jos alan viljellä tilan peltoja? Kyllä on. Perintöja lahjaverolain 55§ koskee myös perintönä saatuja maatiloja. Kun lähetätte perunkirjan verottajalle perintöveron määräämistä varten, esittäkää samalla vaatimus PerVL:n 55§ huojennuksesta ja 56§ mukaisesta veronmaksun jaksotuksesta. Saatte huojennuksen perintöveroon ja maksuun 10 vuoden jaksotuksen. Teidän ei tarvitse maksaa perintöveroa siitä perinnön osasta, jonka siskosi peri kuolleelta veljeltäsi. Alle kahden vuoden aikana saadusta perinnöstä ei tarvitse maksaa uudestaan perintöveroa, vaan sen osan saatte verovapaasti. VÄINÖ SIKANEN Saanko huojennusta perintöverosta? Samasta istutuskohdasta on noussut kaksi kuusentaimea. Jatkoon kannattaa säästää vain paremmin kasvava puu.
• 30 24.5.2018 / PILKKEITÄ Puutuhkan käytöstä suometsien lannoituksessa on jo pitkä kokemus, ja sen myönteiset vaikutukset metsän kasvuun ovat kiistattomia. Näissä kohteissa tuhkan sisältämät ravinteet ovat oikeassa suhteessa puuston kasvutarpeisiin. Myös puutuhkan käyttöä kivennäismailla on tutkittu. Tuhka on myös erinomaista materiaalia tienrakennuksen raaka-aineena. Tuhkalannoitus tai tuhkan käyttö maarakentamisessa eivät ole kuitenkaan yleistyneet toivotulla tavalla. Tuhka on osa kiertotaloutta. Sen tavoitteena on, että materiaalit käytetään mahdollisimman tarkkaan ja useaan kertaan, jolloin syntyy mahdollisimman vähän jätteeksi päätyviä sivuvirtoja. Olennainen osa metsäbiomassojen käyttöön liittyvää kiertotaloutta on, että sivuvirtojen mahdollisesti sisältämät ravinteet otetaan talteen ja kierrätetään. Kaikkiaan erilaisia tuhkia syntyy lähes 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Lannoituksessa käytetty tuhka kerätään puuta polttavilta lämpövoimalaitoksilta. Puupohjainen tuhka on ravinnepitoisuuksiltaan parempaa kuin turvepohjainen tuhka. Lannoituksessa voidaan käyttää tuhkaa, jossa on enintään kaksikymmentä prosenttia turvepohjaista tuhkaa. Kivihiilipohjaista tuhkaa ei saa käyttää metsälannoituksiin. Sellaisia tuhkia, jotka eivät sovellu lannoitekäyttöön, kannattaa hyödyntää esimerkiksi maarakentamiseen. Tulevaisuuden tavoitteena onkin, että sopivalla fraktioinnilla tuhkat voidaan lajitella eri käyttötarkoituksiin. Viime aikoina on tehty kyselyitä eri toimijoille ja kartoitettu käytännön esteitä puutuhkan käytön yleistymiselle. Vastauksista nousi hämmästyttävän usein esiin tiedon puute tuhkan hyödyistä. Erityisesti epäily jätteestä tulee esille keskusteltaessa tuhkasta maarakentamisen materiaalina. Sen sijaan tuhkan ympäristövaikutuksia ei koettu lannoituksen merkittäväksi käytännön esteeksi, vaikka vastauksissa usein mainittiin myös raskasmetallit, joita pelätään tuhkan Puutuhka hyötykäyttöön Tuhka lisää metsän kasvua ja tukevoittaa metsäteitä. Silti sen käyttö yleistyy hitaasti. Tuhkan maalevitys traktorilla onnistuu parhaiten talvella, jolloin jäätynyt turve ja lumi kantavat kalustoa. Pe nt ti Vä is än en Tuhkalannoitus kannattaa toteuttaa mahdollisuuksien mukaan usean tilan yhteishankkeena. taan metsänomistajille, jotta he osaavat kiinnostua tuhkasta. Tietoa tarvitaan myös metsäammattilaisille, jotta he osaavat ja ymmärtävät markkinoida tuhkaa maanomistajille. Kyse on siten usein metsäammattilaisen oman innostuksen lisäämisestä tuhkan hyödyntämiseen, koska kyselyn mukaan tuhkalannoitushankkeen koostaminen ja markkinointi metsänomistajille koetaan työläänä. Tuhkalannoitus kannattaa toteuttaa mahdollisuuksien mukaan usean tilan yhteishankkeena, jolloin ammattilainen tekee lannoitussuunnitelmat ja terveyslannoituksissa tarvittavat kemerarahoitushakemukset. Kasvupaikka ja levitysmenetelmä vaikuttavat merkittävästi tuhkalannoituksen kustannuksiin ja tuottoihin. Puuntuhka ja sen levitys helikopterilla maksavat tällä hetkellä metsänomistajalle alkaen 500 euroa hehtaarilta. Vaikka lentolevitys on tehokkaampaa, traktorilla tehtävä maalevitys on tällä hetkellä hehtaarihinnaltaan edullisempaa. Suometsissä lannoitteiden maalevitystä vaikeuttaa turpeen huono kantavuus. Tilannetta parantaa, että tuhkaa voi levittää myös talvisin, jolloin jäätynyt turve ja lumi kantavat maakoneita. Talvilevitystä helpottaa, kun se tehdään heti hakkuun jälkeen kuormatraktorin tiivistämiltä ja pakkasen kovettamilta ajourilta. Lentolevitystä voidaan tehdä myös sulan maan aikana. Tuhkalannoituksella voidaan nuorissa männiköissä saada 20 vuoden aikana parhaimmillaan 6–10 prosentin tuotto. Tuhkalannoituksen kannattavuutta parantaa valtion terveyslannoituksiin maksama kemeratuki. Se voi nostaa lentolevitykselläkin toteutetun tuhkalannoituksen tuoton yli 10 prosentin 20 vuodessa. Voimassa olevan kemeralain ja siihen liittyvän valtioneuvoston asetuksen (263/2016) mukaan terveyslannoitus on edelleen omana työlajina ja terveyslannoituksena tehtävään tuhkalannoitukseen voi saada tukea suometsissä. SAMULI JOENSUU Tapio Oy HANNU ILVESNIEMI Luonnonvarakeskus MERVI MATILAINEN Apila Group Oy TAPIO LINDHOLM Suomen ympäristökeskus RAIMO HEIKKILÄ Suomen ympäristökeskus käytön yhteydessä pääsevän luontoon. Tuhkalannoituksen vesistövaikutukset eivät vastaajien mielestä olleet merkityksellisiä. Koulutus ja neuvonta olivat vastaajien mielestä ensisijainen toimintatapa esteiden poistamiseksi. Markkinointia helpottamaan tarvitaan helppotajuisia laskelmia tuhkalannoituksen kannattavuudesta pitkällä aikajaksolla. Alan asiantuntijoiden tulisi laatia kiinnostavia artikkeleita tuhkan käytöstä maanomistajia lähellä oleviin lehtiin. Kun aihetta pidetään esillä, se syöpyy vähitellen mieliin. Tietoa tarviTUTKIJOILTA
• 31 PILKKEITÄ / 24.5.2018
• 32 24.5.2018 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN Lähde LAPPIIN Tule mukaan Metsälehden opintomatkalle Lappiin:pääset näkemään monipuolisesti metsätaloutta, metsäteollisuutta, luonnonsuojelua ja luontomatkailua. Käymme myös Tulppion maisemissa katsomassa, miltä kuuluisat Osaran aukeat nykyään näyttävät. Metsäleh den lukijamat ka 17.9.–21. 9.2018 MATKAOHJELMA 17.9. Matka alkaa ja päättyy Rovaniemellä, minne kukin järjestää matkansa itse. Kokoontuminen on maanantaina kello 9.30 Metsähallituksen Pilke-talolla. Tutustumme näyttelyyn ja Metsähallituksen toimintaan Lapissa. Lounaan jälkeen suuntaamme kohti Luostotunturia. Iltapäivällä jää aikaa joko patikoida oppaan johdolla tai rentoutua kylpylässä. Illallinen hotellilla. 18.9. Vierailemme yksityisellä metsätilalla. Lounaan jälkeen kuulemme asiantuntijaluennon metsäsijoittamisesta ja metsätilakaupasta. Aikaa jää myös kysymyksille ja keskustelulle. Sen jälkeen vierailemme tilalla, joka on erikoistunut poromatkailuun. Illallinen hotellilla. 19.9 . Matka jatkuu kohti Itä-Lappia. Tutustumme UKK-puiston opastuskeskuksessa Lapin metsien suojeluun. Iltapäivällä vierailemme legendaarisissa Tulppion maisemissa ja perehdymme Osaran aukeiden nykytilaan. Päivän aikana lounas. Kuulemme myös Samperin savotasta ja läskikapinasta. Majoitumme Kemijärvelle, missä syödään yhteinen päivällinen. Päivän ajomatka on pitkä, yhteensä noin 400 kilometriä. 20.9. Aamupäivän ohjelmassa on vierailu Kemijärven yhteismetsässä. Saamme myös tietoa yhteismetsän perustamisesta. Päivän aikana nautitaan kenttälounas. Illallinen Kemijärvellä. 21.9. Vierailemme Keitele Timberin uudella sahaja puutuotetehtaalla Kemijärvellä. Kuulemme myös suunnitteilla olevasta biojalostamosta. Päivän aikana lounas. Iltapäivällä savumme Rovaniemelle, minne yhteinen lukijamatka päättyy. MATKA MAKSAA Metsälehden kestotilaajille 880 euroa/henkilö ja muille 980 euroa/henkilö. Hintaan sisältyvät majoitus, aamiaiset, 5 lounasta ja 4 illallista, kuljetukset, oppaan palvelut sekä ohjelmassa mainitut vierailut ja luennot. Lisämaksusta kahden hengen huone yhden käyttöön (260 euroa/henkilö), ruokajuomat, muut palvelut. Ryhmän minimikoko on 25 henkeä. ILMOITTAUTUMISET Ilmoittautumiset 15.6. mennessä. Tiedustelut ja varaukset sähköpostilla ilmoittautumiset@kontiki.? tai puhelimitse 09 466 300. Lisätietoa matkasta www.kontiki.?/matkatyypit/metsa -ja-maatalousmatkat/ Matkan oppaana toimii toimittaja Hannu Jauhiainen. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Kon-Tiki Tours. Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄPALSTA JA MÖKKI, Kitee, Kesälahti n. 11 ha. Vapaa-ajanasunto ja metsätila Puruveden Haudanlahden rannalla, Punkaharjun ja Kesälahden rajalla, n. 20 km Punkaharjun taajamasta. Touhua mökkilomailun ohessa myös metsässä, sienestä, marjasta ja metsästä omalla maalla! Metsämaan osuus n. 11 ha, josta n. 3 ha Pro Puruveden ja Metsäkeskuksen yhteishankkeena toteutettua kosteikkoa, alueella mm. runsas metsälintukanta. Maanomistajana mahdollisuus hakea paikallisen metsästysseuran jäsenyyttä. Rannalla v. 1968 rakennettu mukavuuksin varustettu mökki, rantasauna, grillikatos sekä varastotiloja, rakennusoik. jäljellä vielä reilusti. Mökissä 2 pientä makuuhuonetta, tupakeittiö, sauna, pesuhuone, wc, pesutilat on rakennettu 1980-luvun alkupuolella. Rantasaunalla on löylyhuoneen lisäksi tilava saunatupa. 155.000 €. METSÄPALSTA, Punkaharju, Marjosaaret 0,75 ha. Metsäpalsta Marjosaaressa, Vaahersalon kupeessa. Metsä uudistuskypsää kuusikkoa, puuston määrä n. 200 m 3 . Kiinteistö on yleiskaavan mukaan metsämaata, ei kaavan mukaista rakennuspaikkaa. Vesimatka mantereesta n. 400 m, Punkaharjun taajamasta venepaikoille n. 10 km, Savonlinnasta n. 30 km. Hp. 12.000 €. RANTATONTTI, Punkaharju, Särkilahti 0,9 ha. Kaksi upeaa rantarakennuspaikkaa Punkaharjun Särkilahdessa, Pihlajaveden Särkilahdenselän rannalla. Kohde sijaitsee Saukonsaarentien varrella ja Saimaan vesireiteille pääset täältä suoraan. Rak.paikat vapaa-ajanasunnoille, rak. oikeus 150 k-m²/paikka. Niemen kärjessä sijaitseva määräala n. 0,5 ha on hinnaltaan 89.000 €, Kirveslahden rannalla sijaitseva määräala n. 0,9 ha on hinnaltaan 79.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Luumäki 28,38 ha. 3 palstasta koostuva kokonaisuus, jossa 2 kpl kaavan mukaisia rantarakennuspaikkoja. Molemmissa rakennuspaikoissa ranta aukeaa etelän suuntaan. Koltsoppisen rannassa sähkötolppa. Kaikille palstoille menee tie. Hakkuumahdollisuudet lähivuosina hyvät, noin puolet pinta-alasta varttunutta kasvatusmetsää. Puustoa tällä hetkellä n. 3.405 m 3 , eli n. 120 m 3 /ha. Hp. 205.000€ / tarjous viim. 10.6.2018 METSÄTILA, Orivesi 28,247 ha. 4 kiinteistöstä koostuva kokonaisuus. Kokonaispuusto n. 2.457 m 3 . Tasaisesti taimikoita, nuoria sekä varttuneita kasvatusmetsiä ja heti myös hakkuumahdollisuuksia. Yhdellä kiinteistöllä n. 0,8 ha tukioikeudellista peltoa, joka vuokrattu vuoden 2018 lopuun sekä reilusti etelään avautuvaa Iso Urttimenjärven rantaa. Kiinteistön lounaiskulmassa rasite venevalkamalle ja autojen pitämiselle. Uudessa rantaosayleiskaavaehdotuksessa ei ole merkitty rantarakennuspaikkoja tilalle. Hp. 115.000 € / tarjous viim. 17.6.2018 METSÄTILA, Kuusamo 122,95 ha. Tila 2 palstassa. Pääosa tilaa noin 50 km etäisyydellä Kuusamon keskustasta kaakkoon, lähellä Kortesalmen rajanylityspaikkaa. Kokonaispuusto n. 5.698 m 3 , lähinnä nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä. Saavutettavuus hyvä, Tammelantie kulkee tilan läpi. Kuusamon kaupungilta saadun tiedon mukaan Polvilammen rannalle mahdollista hakea 2 lomarakennuspaikalle poikkeamista. Kiinteistöllä osuus Kuusamon yhteismetsään, osuuden suuruus 0,042000/76,970862 (Tilikauden 2016 ylijäämän jako, 34.000 € manttaalia kohden). Tarjouksen voi tehdä myös ilman yhteismetsäosuuksia. Hp. 179.000 € / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 LOMA-ASUNTO, Savonlinna Luonnonkauniilla ja kumpuilevalla mäntykangastontilla sijaitseva tasokas saunamökki. Laadukkain materiaalein toteutetussa mökissä on saunaosasto ja tupa makuupankoin ja istumaerkkerein. Terassilta näkymät suoraan eteläaurinkoon. Sähkölämmitys, vesi ja viemäröinti sekä koneellinen ilmanvaihto. Aittarakennuksessa on erillinen makuuaitta ja varastoaitta. Kelohonkainen kesäkeittiö n. 23 m 2 . Kiinteistö myydään irtaimistoineen. Rakennusoikeutta on vielä runsaasti jäljellä mahdollista päärakennusta varten. Tämä paikka on nähtävä omin silmin sovi näyttö sinulle sopivalla hetkellä! Mh. 139.000 € ASUINKIINTEISTÖ, Kerimäki Rauvanniemessä noin 1,5km Puruveden rannasta maalaistalon vanha pihapiiri rakennuksineen. Rakennukset ikäisekseen nätissä kunnossa ja huollettu aina tarpeen mukaan, kiinteistöllä mm. 80luvulla rakennettu noin 80 m 2 konehalli, navetta, autotalli, aitta ja päärakennus. Sopii vaikka kesäpaikaksi, harrastuskiinteistöksi tai vakituiseen asumiseen! N. 6 ha metsää, jossa puustoa n. 650 m 3 . Metsät hyvässä kasvukunnossa ja tuottavat polttopuun lisäksi myös puunmyyntituloja lähivuosina. Puruvedelle matkaa n. 1 km. Mh. 79.000 €. TONTTI, Puumala Puumalan Ryhälässä kaksi AO-tonttia pientalon rakentamiseen ranta-asemakaava-alueella. Rakennusoikeutta 250 k-m 2 . Tontit sijaitsevat Ryhäläntien tuntumassa järeän männikkömetsän suojassa, omaa Saimaan rantaviivaa molemmilla tonteilla noin 65 m. Etäisyys Puumalan palveluista vain noin 10 km. Luonnonkauniit näköalat Saimaalle ja rauhallinen ympäristö. Nauti omakotiasumisesta ja Saimaan vesistön monipuolisista mahdollisuuksista näissä upeissa maisemissa. Mh.79.000 €/tontti. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 045 877 4740 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 86. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 086 (LT/17) Lukijoita 137 000 (KMT/17) Painopaikka Punamusta, Joensuu 33 PILKKEITÄ / 24.5.2018 PALVELUKSEEN HALUTAAN 1) Kuivahkot kankaat sekä 2) Puolukka-, mustikkaja ruohoturvekankaat Lähde: Tapion metsänhoitosuositukset Vastaus VUOTTA METSÄLEHTI Uusi menetelmä nanoselluloosan taloudellisempaan valmistukseen on voittanut Joensuun Tiedepuiston liikeideakilpailun 20 000 euron pääpalkinnon. Innovaation keksijä on Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden tutkija Antti Haapala , ja käytännön testauksessa mukana on ollut puumateriaalitieteen maisteriopiskelija Arnau Martorell Sala . ”Idea on yksinkertaisesti tehdä nanoselluloosan tuotannosta halvempaa, nopeampaa ja tehokkaampaa. Se, että miten tämä toteutetaan, on melko monimutkainen tekninen ja kemiallinen juttu, mutta sen toteutus on onneksi kohtuullisen helppoa”, Haapala kertoo. Tämän tarkemmin ei voittoisaa innovaatiota kuitenkaan esitellä, koska sen ideaa ei ole vielä suojattu patentilla. Nanosellukeksintö voitti ideakilpailun Voittoisaa innovaatiota ei vielä juuri esitellä, koska patentti on vasta haussa. Viime talvena Saimaalla syntyi yhteensä 86 norpanpoikasta, Metsähallituksesta kerrotaan. Määrä kasvoi viime vuodesta kolmella, ja jo kolmantena vuotena peräkkäin päästiin yli 80 poikasen. Valtaosa poikasista syntyi pesissä, jotka norpat olivat tehneet apukinoksiin. Apukinoksia oli Metsähallituksen johdolla kolattu liki 300 kappaletta. Pesäkuolleisuus jäi kohtuullisen matalaksi, noin 10 prosenttiin. Saimaannorpalla on nyt karvanvaihtoaika, jolloin ne nousevat rantakiville turkkiaan kuivattamaan. Norppien tulisi antaa loikoilla kivillä rauhassa, Metsähallituksesta muistutetaan. Saimaalle 86 norpan poikasta Valtaosa poikasista syntyi apukinoksiin. Suomen metsäkeskuksen luonnonhoitokortin osaamiskoe uudistuu ensi vuonna. Osan kokeesta voi jatkossa suorittaa sähköisesti, lisäksi maastokokeen kysymyksiä uudistetaan ja niiden selkokielisyyttä parannetaan, Metsäkeskuksesta kerrotaan. Kokeissa metsäammattilaiset – esimerkiksi metsurit, koneyrittäjät ja konekuljettajat – pääsevät osoittamaan luonnonhoidon osaamistaan. Kokeeseen osallistujien täytyy muun muassa tunnistaa luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä, vaativia lajeja ja arvokkaita elinympäristöjä. Lisäksi osallistujat pohtivat esimerkiksi, miten metsänhoitotöissä voitaisiin huomioida maisema ja säilyttää lähivesistöt puhtaina. Tavoitteena on lisätä tietoa luonnonhoidosta ja siten vähentää metsätalouden ympäristövaikutuksia. Tämän kesän ja syksyn aikana Metsäkeskus järjestää kokeen 23 eri paikkakunnalla. Luonnonhoitokortin koe uudistuu Osan kokeesta voi jatkossa tehdä sähköisesti. Puuhuonekalujen ja -komponenttien valmistaja Senkki Oy on saanut tämän vuoden Rantasalmi-palkinnon. 20 000 euron arvoisen palkinnon myöntämistä perusteltiin yhtiön puumuotoiluosaamisella sekä kestävän kehityksen puolustamisella. Senkki sai Rantasalmi-palkinnon Pohjalaisyritys valmistaa puuhuonekaluja muun muassa Iskulle ja Artekille. Vuonna 1977 perustettu Senkki on jo kolmannessa polvessa toimiva perheyritys. Se valmistaa noin 2 000:ta erilaista komponenttia ja kokoaa sekä viimeistelee huonekaluja muun muassa Iskulle, Artekille, Martelalle ja Nikarille. Versowood-konserni on Suomen suurin mekaanista puunjalostusta harjoittava perheyritys. Liikevaihtomme on reilut 380 miljoonaa euroa ja palveluksessamme on noin 760 henkeä. Valmistamme raakapuusta sahatavaran ohella erilaisia puunjatkojalosteita: höylättyjä, kyllästettyjä, lujuuslajiteltuja, sormijatkettuja ja maalattuja puutuotteita, liimapuuta, puusiltoja, meluaitoja, puhelinja sähköpylväitä, puupellettejä sekä erilaisia puupakkauksia. Sahausmäärämme vuonna 2017 oli noin 1,22 miljoonaa m3 ja hankimme vuosittain 3,5 miljoonaa m3 raakapuuta. Toimimme kahdellatoista paikkakunnalla Suomessa. Koulutukseltasi olet metsätalousinsinööri tai muun vastaavan metsäalan koulutuksen käynyt. Aiempi työkokemuksesi puunhankinnan parissa on suureksi eduksi. Luonteeltasi olet työtä pelkäämätön, muuttuviin tilanteisiin nopeasti sopeutuva ja olet valmis tarttumaan koviinkin haasteisiin. Henkilönä olet ahkera, reipas, yhteistyökykyinen ja viihdyt perinteisessä metsämiesporukassa, sekä omaat hyvät taidot hyödyntää nykyaikaista tekniikkaa. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi palkkatoivomuksellasi varustettuna 7.6.2018 mennessä osoitteeseen jussi.torpo@versowood.fi Merkitse aihekenttään joko ”Hankintaesimies” tai ”Korjuu-/kuljetusesimies” ja oma nimesi. Lisätietoja tehtävästä antaa Jussi Torpo p. 0500 339 277. HAEMME METSÄOSASTON PALVELUKSEEN Hankintaesimiestä Korjuu-/kuljetusesimiestä Puulla on syynsä Joutsa-Luhanka-Hirvensalmi-Pertunmaa -alueelle sekä Mikkeli-Hankasalmi -alueelle. KANTA-HÄME Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme ry toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Yhdistyksellä on lähes 5 000 jäsentä, jotka omistavat metsämaata noin 195 000 ha. Palveluksessamme on 24 toimihenkilöä. Haemme Metsäasiantuntijaa yhteen vakituiseen työsuhteeseen ja yhteen määräaikaiseen työsuhteeseen. Sijoituspaikat: Hämeenlinna Renko ja Hämeenlinnan seutu. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK). Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää asiakaspalveluun ja myyntityöhön soveltuvaa, pitkäjänteistä, organisointikykyistä, itsenäistä ja tuloshakuista otetta. Eduksi katsotaan aiempi työkokemus MHY:ssä, perehtyneisyys puukauppaan, puunkorjuuseen sekä työnjohtotehtäviin. Työsuhteessa noudatetaan YTMETO työehtosopimusta. Työsuhde alkaa sopimuksen mukaan. Hakemus (ml. palkkatoive) ja ansioluettelo toimitetaan viim. ke 6.6.2018 klo 16:00 mennessä osoitteeseen rekry.kanta-hame@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa rekrytointikonsultti Irene Hiedanpää: puhelimitse 050-320 9854 maanantaisin klo 10-12 tai sähköpostitse rekry.kanta-hame@mhy.fi Metsänomistajat MHY Kanta-Häme 2x130mm 24.5._92mm 18.5.2018 10.05 Sivu 1
• 34 24.5.2018 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti. fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat MONESSA eteläsuomalaisessa pihatai puistomaisemassa kasvaa koristeellinen mäntylaji. Puun ulkomuoto muistuttaa hieman Bhutanin kyynelmäntyä, mutta neulaset ovat puolta lyhyempiä, eivätkä kevyempinä roiku yhtä hamppumaisesti. Tuhatkunta suomalaista sai ensikosketuksensa puun kotimaisemiin neljätoista vuosikymmentä sitten kärsiessään marssilaulun sanoin ”kauan vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa”. Juuri ennen viimeistä jääkautta puulaji itsekin värjötteli huomattavasti nykyistä laajemmalla alueella silloisessa yhtenäisemmässä Euroopassa. Makedonianmänty (Pinus peuce) kuuluu taksonomiseen Strobus-mäntyjen alaryhmään ainoana eurooppalaisena lajiedustajana. Maailmalla myös balkaninmännyksi kutsuttu laji kasvaa luontaisesti Balkanin niemimaan vuoristoalueilla puolesta kilometristä aina kahden ja puolen kilometrin korkeuteen saakka. Makedonianmännyn jopa kymmensenttiset neulaset kasvavat lyhytversoissaan viiden neulasen ”kimpuissa”. Neulasvuosikertoja puu pitää yleensä kerrallaan vain yhden tai kaksi. Keväisin puun tyveltä löytyykin Balkanin pirstaloituneet männiköt KUN GUSTAF SIRÉN – sittemmin metsänhoitotieteen professori – keräsi 1950-luvulla Lapin metsissä väitöskirja-aineistoaan, loi hän käsitteen ”itsemurhakuusikot”. Sellaiseksi hän nimitti paksukunttaisten metsämaiden ikääntyneitä kuusimetsiä, jotka lahosivat nopeammin kuin kasvoivat. Hän ehdotti silloiselle metsähallitukselle toimenpideohjelmaa, jolla lahoavat kuusikot muutetaan kasvuisiksi männiköiksi. Vuonna 1954 Metsänhoitajaliitto ja sen alueyhdistys järjestivät Rovaniemellä seminaarin ”Lapin metsien mahdollisuudet”, jossa ohjelma esiteltiin 400 ammattilaiselle. Sirén arvioi, että muuttamalla vanhat kuusikot hyväkasvuisiksi männiköiksi Lapin metsien kasvu voitaisiin 50 vuodessa kaksija puolikertaistaa. Viimeisimmät valtakunnan metsien inventointitulokset osoittavat, että Sirén oli oikeassa. NÄMÄ KAUKAISET ASIAT palautuivat mieleeni viime viikolla, kun retkeilin pohjoismaisten metsäntutkijoiden kanssa Rovaniemen itäpuolella sijaitsevalla Metsäntutkimuslaitoksen legendaarisella koealueella Kivaloilla. Tohtori Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksesta toimi asiantuntevana oppaanamme ja hurmasi täydellisesti pohjaismaiset vieraamme monipuolisilla tiedoillaan ja hauskoilla tarinoillaan. Retken opetus oli, että mikäli metsien hiilivarastoja haluaa kasvattaa, pitää antaa kirveen puhua. Vaikeasti ymmärrettävä metsänhoidon paradoksi onkin, että mitä enemmän hakkaat, sitä enemmän metsä kasvaa. Kun itse 1980-luvulla työskentelin metsänhoitajana Lapissa, metsät kasvoivat kuusi miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Nykyisin ne kasvavat yli 13 miljoonaa kuutiometriä. Sen eteen on tehty käsittämättömän paljon työtä. Ilman metsäntutkimusta tässä megaluokan harjoituksessa ei olisi onnistuttu. Metsäntutkimuslaitos loi tietopohjan, jota sekä metsähallitus, firmat että yksityismetsänomistajat piirimetsälautakuntien ja metsänhoitoyhdistysten opastuksella käyttivät metsiä käsitellessään. Valtio antoi rahallista tukea vajaatuottoisten metsien kunnostamiseen ja infran rakentamiseen. Metsäoppilaitokset kouluttivat osaavia ammattilaisia. KIVALOILLA EN VOINUT olla ajattelematta, kuinka viisaasti metsäasioiden hoito sotien jälkeen osattiin järjestää. En myöskään voinut olla ajattelematta, että nykymaailmassa tällaisen puoli vuosisataa kestäneen projektin toteutus ei olisi enää mahdollista. Edellä kuvatut organisaatiot ja rakenteet ovat olleet välttämätön edellytys hankkeen onnistumiselle, mutta ratkaisevan tärkeää oli kuitenkin, että yhden ihmisen radikaali näkemys metsien uudistamisesta sai laajalta kannatusta ja sanoista ryhdyttiin tekoihin. Nuorena metsänhoitajana oli hienoa saada olla mukana Lapin metsätalouden kultakaudessa, joka 1980-luvulla alkoi tulla tiensä päähän. Jäljellä ovat kuitenkin hyväkasvuiset metsät, joista tulevatkin sukupolvet saavat vaurautta ja virkistystä. Lapin metsien mahdollisuudet Makedonianmänty voi kasvaa yli 40-metriseksi. tyypillisesti paksu kerros kuolleita ”ylivuotisia” neulasia. Makedonianmänty on suhteellisen taudinja kylmänkestävä. Amerikkalaiset ovat parantaneet omien viisineulasmäntylajiensa taudinkestävyyttä valkomännyn tervasrosoa vastaan risteyttämällä niitä makedonianmännyn kanssa hybrideiksi. Juurikääpä sen sijaan vaivaa puuta Euroopassa jonkin verran etenkin kuivahkoilla mineraalimailla. Balkaninniemeltä Suomenniemelle Ulkomaisista männyistä pitäville makedonianmänty on oiva vaihtoehto Suomen olosuhteisiin. Sen kartiomainen latvus säilyy pitkään alas asti vihreänä ja tuuheana. Pakkasta puu on sietänyt paikoin jopa 45 astetta. Puu voi kasvaa yli 40-metriseksi, sietää varjoa yllättävän hyvin ja kykenee kohtuullisesti uudistumaan luontaisesti myös Suomessa. Bulgariassa makedonianmäntymetsiköt ovat puustotilavuudeltaan suurempia kuin vastaavat metsämänniköt. Tosin makedonianmännyt ovat huomattavasti oksikkaampia. Saksalaiset kutsuvat makedonianmäntyä historiallisista syistä Rumeliamännyksi. Rumelia eli ”roomalaisten maa” on turkkilaisten käyttämä nimitys entisestä Itä-Roomasta, jonka osmanit valtasivat. Seikkaillessaan alueella, saksalainen kasvitieteilijä August Grisebach ehti rauhassa vielä kuvata makedonianmännyn tieteelle vuonna 1846. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ”Rumelian” mäntymetsiin säntäsi Turkin sodassa runsaasti sotilaita monesta maasta – suomalaisia mukaan lukien. Yhtenäinen metsäalue pirstoutui sittemmin nykyisten Makedonian, Bulgarian, Albanian, Montenegron, Kosovon, Lounais-Serbian ja Pohjois-Kreikan kansallisiin maisemiin. Suomeen, Mustilan arboretumiin, puu rantautui jo ainakin 110 vuotta sitten. Varttuneita ja yhtenäisinä säilyneitä makedonianmäntymetsiköitä löytyy muun muassa myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsistä Punkaharjulta, Solbölestä ja Ruotsinkylästä metsähallituksen mailta. Makedonianmännyn jopa kymmensenttiset neulaset kasvavat viiden neulasen kimpuissa. 80 VUOTTA 5.6. SEPPO AUTERE , metsänhoitaja, Kirkkonummi (matkoilla) 70 VUOTTA 31.5. PETRI WAGER , metsänhoitaja, Espoo (matkoilla) 9.6. PEKKA LAURILA , metsänhoitaja, Salo 60 VUOTTA 2.6. ARMI KORKEANIEMI-RAUNIO , metsänhoitaja, maat. ja metsät. maisteri, Turku (ei vastaanottoa) 4.6. ARI MIKKILÄ , maat. ja metsät. maisteri, Imatra (matkoilla) METSÄNHOITOYHDISTYS LÄNSI-RAJA Metsänhoitoyhdistys Länsi-Rajan Muonion toimistolle on valittu metsäasiantuntijaksi metsätalousinsinööri MIRKA HATANPÄÄ . Hän aloitti tehtävässään toukokuussa. Hatanpää siirtyy Muonioon Mänty-Saimaan metsänhoitoyhdistyksestä. METSÄNHOITOYHDISTYS POHJOIS-KARJALA Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan läntiseen tiimiin Juuan toimistolle on nimetty metsäsuunnittelun erityisasiantuntijaksi MIKAEL PESONEN . Hän aloitti toukokuun alussa.
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 35 PILKKEITÄ / 24.5.2018 METSÄRISTIKKO 10 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 7. KESÄKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti Pe tt er i Ki vi m äk i TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 7.6.2018 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 10”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 7 on arvottu seuraaville kolmelle: Esko Luomanen, Karviankylä, Aatos Rönkkö, Espoo ja Veli-Matti Vaahtovuo, Turku. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen selaimessa ja lähettää heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 7, OIKEA RATKAISU • Vinkit metsien luonnonhoitoon • Pitävätkö vanhat metsäuskomukset paikkansa? • Yhteismetsä lisää paperitöitä • Koeajossa Subaru XV -katumaasturi • Kylävainion tähtäimessä miljoona mottia • Luontomatkailu: Rinkkasatiaisia vai rahareppuja?
• SILLÄ ON NYT KYSYNTÄÄ HELPOIN TAPA MYYDÄ PUUTA Kuutio on metsänomistajille maksuton, kaikille avoin digitaalinen puu kaupan markkinapaikka, joka tekee puukaupasta vaivatonta. Kuutiossa voi kilpailuttaa puukaupat joko suoraan itse tai käyttämällä asiantuntija palveluita. Kuutiossa on mukana kaikki Suomen merkittävimmät puunostajat. Palvelussa on mukana yksityisiä metsänomistajia, ammattimaisia metsänomistajia, palveluntarjoajia ja noin 80 puun ostaja organisaatiota, jotka kattavat yli 95 prosenttia Suomen puunostovolyymista. Kuutiosta hyötyvät kaikki. Sen avulla puu pysyy liikkeessä ja sille saadaan oikea hinta. Kuutiossa metsänomistajan käytössä ovat omat metsävaratiedot sekä halutessaan oma sähköinen metsäsuunnitelma. Kuutio toimii kaikilla päätelaitteilla, niin tietokoneilla kuin mobiilisti. Ammattilaiset voivat käyttää Kuutiota myös oman metsäjärjestelmänsä kautta. Kuution kehittämisestä vastaa Suomen Puukauppa Oy, jonka omistajina ovat lähes kaikki merkittävät metsäalan toimijat. Rekisteröidy käyttäjäksi osoitteessa Kuutio.? . 20180110_metsalehti-printti_260x380_toPrint.indd 1 10.1.2018 15.23