• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 23. TOUKOKUUTA 2019 • NRO 10 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Se pp o Sa m ul i UUTISET Metsällä on paljon pelissä EU-vaaleissa ›› 4–5 HENKILÖ Ei tullut tutkijaa eikä poliitikkoa Metsänomistajaperheessä kasvanut Karoliina Niemi on kulkenut pitkän tien Metsäteollisuus ry:n uudeksi metsäjohtajaksi. ›› 6 Jalavatauti yhä lähemmäs Suomea ›› 8 Jalostusarvoa lisää – mutta miten? ›› 10–11 Sahat: Lihavat ajat jääneet jo taakse ›› 12–13 METSÄSTÄ Pienaukkohakkuu sopii kuusikoihin ›› 14–15 Uunissa lämpöä 1 300 astetta ›› 16–17 "Viisas metsänhoito ei maailmaa tuhoa" ›› 18–19 Haukanpesien sijainnit tiedossa ›› 22–23 PILKKEITÄ Majavat löysivät Onnin tuvan pihan ›› 24 Rannikkomänty ei ilahduta kaikkia ›› 30 Metsä Groupin suunnitelma uudesta sellutehtaasta sähköisti kilpajuoksun lähialueiden puuvaroista. Sivut 2–3 Suunta Kemiin? Sa m i Ka rp pi ne n
• LYHYET UUTISET 23.5.2019 / AJASSA 2 Kemeratöiden määrä kasvaa tänä vuonna Kemeratuella on ollut ottajia alkuvuonna. Suomen metsäkeskuksen mukaan metsänhoidon kemeratukia on maksettu tammi-huhtikuussa liki 11 miljoonaa euroa, mikä on viidenneksen enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. ”Kemeratuella tehtävien töiden odotetaan lisääntyvän tänä vuonna 14 prosenttia viime vuodesta”, Metsäkeskuksen asiantuntija Yrjö Niskanen toteaa. MTK: Metsänomistus on murroksessa Entistä suurempi osa myytävistä metsätiloista päätyy institutionaalisille sijoittajille. Metsänomistusrakenteemme onkin murroksessa, MTK:n metsäjohtokunta arvioi. Kehityksen syynä järjestö pitää verotusta. Suomessa tavalliset metsänomistajat maksavat tuloistaan pääomatuloveroa, joka on kiristynyt yhteisöverotusta korkeammaksi. Yhteisöverokantaa kireämpi pääomatulovero suosii ulkomaista omistusta, koska pääomatuloveroa maksavat pääasiasiassa suomalaiset metsänomistajat, pk-yrittäjät ja piensijoittajat. Luke tarkentaa hiilinielun vertailutason laskutapaa Suomen metsien hiilinielun vertailutasolaskennassa käytettyä päätehakkuukypsien metsien määrän laskentatapaa tarkennetaan. Laskennassa käytettiin vain ikään perustuvaa uudistuskypsyyden luokittelua, mikä tuotti suuremman uudistuskypsien metsien pinta-alan kuin VMI:ssä (2009–2013) on mitattu, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. ”Olemme parhaillaan tekemässä selvitystä pinta-alaeron vaikutuksesta hiilinielun vertailutasoon. Se valmistuu toukokuun aikana”, kertoo Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen. Koskisen-konserni jatkoi myötätuulessa Koskisen-konsernin viime vuosi jatkui myötätuulessa, vaikkakaan liikevaihto ei noussut yhtä iloisesti kuin puhtailla sahayhtiöillä. Yrityksellä on takanaan seitsemän liikevaihdon kasvun ja kolme tuloskasvun vuotta. Konserni teki 235,3 miljoonan euron liikevaihdolla 1,9 miljoonan euron nettotuloksen. Vuotta aiemmin liikevaihto oli 230,9 miljoonaa ja nettotulos 0,8 miljoonaa. Venäjällä puusta ylitarjontaa Viime vuoden hakkuut olivat Venäjällä ennätyssuuret, Luonnonvarakeskuksen Venäjän metsätieto -verkkopalvelu kertoo. Puuta korjattiin 239 miljoonaa kuutiota, mikä on 12 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Korjuumäärän kasvusta huolimatta puun vienti pysyi ennallaan. Niinpä puun tarjonta ylitti kysynnän, etenkin koivutukin osalta. Puun hinnat ovatkin laskeneet. SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva M onen ikäistä kasvatusmetsää vilisee auton ikkunoissa loputtoman oloisesti, kun taittaa matkaa Pudasjärveltä Kemiin. Tilastot puoltavat havaintoja, sillä puuta seuduilla kasvaa enemmän kuin koskaan teollisen puunkäytön historiassa. Näille alueille kohdistuisivat konkreettisimmin myös Metsä Groupin Kemiin suunnitteleman uuden sellutehtaan puunhankinnan vaikutukset. ”Kemin käyttämä puu hankittaisiin pääasiassa Lapin, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan sekä osin Pohjois-Karjalan alueilta”, sanoo Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä. Metsä Groupin investointi lisäisi pääasiassa havukuitupuun käyttöä noin 4,5 miljoonaa kuutiometriä. Kun mukaan niputetaan myös Kaicellin Paltamon, Boreal Biorefin Kemijärven, Kaidin Kemin sekä Stora Enson Oulun suunnitelmat, lisääntyisi kuitupuun käyttö Suomessa jopa 14 miljoonaa kuutiota. Määrä on saman verran kuin Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsistä hakattiin puuta yhteensä vuonna 2017. ”Käynnissä vaikuttaa olevan kilpajuoksu alueen puuvaroista. Kaikkiin suunniteltuihin investointeihin eivät alueen hakkuumahdollisuudet riitä. Myös uuden hallituksen linjaukset ilmastopolitiikassa voivat vaikuttaa metsätalouteen”, sanoo Suomen metsäkeskuksen pohjoisen palvelualueen aluejohtaja Arto Sorri. Merkittävä osa puusta Ruotsista? Koska kotimaan kestäviä hakkuumahdollisuuksia puntaroidaan nyt eri tahoilla aiempaa kriittisemmin, raottavat toimijat ovia myös tuontipuulle. ”Kemiin puun tuonti olisi mahdollista maitse Pohjois-Ruotsista ja meriteitse Ajoksen satamaan Baltiasta ja Venäjältä”, Metsä Groupin Mäntylä toteaa. Pohjois-Ruotsissa puunostajien kasvanut kiinnostus kuitupuuhun Pohjoisen lisäpuu yksityismetsissä Metsä Group korotti panoksia pelissä pohjoisen kuitupuuvaroista. Ruotsissakin ollaan kiinnostuneita Kemin toimituksista.
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 23.5.2019 JUSSI COLLIN J uurikäävän torjuntakausi käynnistyi toukokuun alussa. Torjuntatyön laatua on syytä seurata, sillä torjunta-aineen levityksen onnistuminen vaikuttaa kantokäsittelyn tehoon. Laadun seuraamiseksi Suomen metsäkeskus on yhdessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa kehittänyt menetelmiä, jotka perustuvat mobiililaitteisiin ja sähköiseen tiedonsiirtoon. Yksi tapa on ottaa älypuhelimella valokuvat käsitellyistä kannoista. Puhelimeen ladattu sovellus (esimerkiksi Trestima) siirtää kuvat palvelimelle, jossa kuvat analysoidaan konenäön avulla. Peittävyysprosentit tulevat paluuviestinä puhelimeen. Lisäksi järjestelmä lähettää automaattisesti sähköpostitse käyttäjätunnukselle linkin raporttiin. Raportti sisältää mittausten sijaintitiedon kartalla sekä kantokuvat ja sovelluksen määrittämät kantokäsittelyn peittävyystiedot. Toinen vaihtoehto on siirtää tieto mittasaksien avulla, silloin peittävyysprosentin voi joko määrittää puhelinsovelluksella tai käsin peittolevyllä. Kantokäsittelyn laadun seurantaan uusia keinoja Luken ja Metsäkeskuksen kehittämät uudet menetelmät perustuvat mobiililaitteisiin ja sähköiseen tiedonsiirtoon. Hyvin vai huonosti käsitelty? Älypuhelinsovellus kertoo. Sa m i Ka rp pi ne n Peittävyysprosentit tallennetaan mittasaksille, mistä ne siirretään edelleen urakanantajan järjestelmään. Valvonta voidaan tehdä myös käsin peittolevyllä ja siirtää tiedot käsin tietojärjestelmään. Omavalvontaohjeen mukaan mittaus tehdään hakkuukoneen mittakontrollin yhteydessä. Peittävyys määritetään viidestä viimeksi kaadetun puun kannosta. Juurikäävän torjunta on pakollista havupuuvaltaisten metsien kivennäismaan hakkuissa ja kuusivaltaisten metsien turvemaan hakkuissa eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. JUSSI COLLIN T ällä kasvukaudella metsiin istutetaan liki 180 miljoonaa tainta, Suomen metsäkeskus kertoo. Määrä on kymmenisen prosenttia viimevuotista suurempi, hakkuiden vilkastuminen on lisännyt myös istutusten määrää. Istutettavista taimista reilut kaksi kolmasosaa on kuusta, mäntyä puolestaan vajaa kolmannes ja koivua noin kolme prosenttia. ”Koivun osuutta voisi kasvattaa. Ilmaston lämpenemisen on arvioitu lisäävän hyönteistuhoriskejä Suomessa. Keski-Euroopassa ja Etelä-Ruotsissa kuusen tuholaiset ovat jo merkittävä ongelma”, sanoo palvelupäällikkö Aki Hostikka Suomen metsäkeskuksesta. Uudistusjälki pääosin hyvää Istutukset tehdään käytännössä käsin, koneistutuksen osuus on reilu prosentti. Työt tehdään etupäässä keväällä ja alkukesästä, syysistutusten osuus on vain 15 prosenttia. Uudistusalasta noin 75 prosenttia istutetaan, loput kylvetään lähinnä männylle. Istutusalojen koko on pysynyt viime vuodet samana. Koko maan keskiarvo viime vuonna oli 1,5 hehtaaria. Metsäkeskuksen viime vuoden tarkastuksissa uudistamistulos arvioitiin hyväksi kolmella hehtaarilla neljästä. Parhaiten onnistuttiin Etelä-Karjalassa, jossa jälki oli hyvää yli 90 prosentilla kohteista. Länsi-Suomessa tulos jäi heikommaksi, hyviksi arvioitiin noin 60–70 prosenttia tarkastuskohteista. Metsäkeskus tarkasti uudistamista 4 400 hehtaarilla. Istutusmäärä kasvaa – koivua kaivataan lisää Istutettavista taimista reilut kaksi kolmasosaa on kuusta, mäntyä vajaa kolmannes ja koivua noin kolme prosenttia. "Metsä Groupin ja Stora Enson investoinnit söisivät kestävät hakkuumahdollisuudet." Metsä Group suunnittelee korvaavansa Kemin Pajusaaressa sijaitsevan vanhan sellutehtaan täysin uudella tehtaalla, joka käyttäisi kuitupuuta 7,6 miljoonaa kuutiota. Uudelle tehtaalle raakapuuta toisi päivittäin keskimäärin kahdeksan junaa ja 150 puutavara-autoa. on metsänomistajayhdistys Norran toimitusjohtaja Pär Lärkerydin mukaan jo selvästi havaittavissa. ”Monet toimijat pyrkivät pitkiin kuitupuun toimitussopimuksiin kanssamme. Pohjois-Ruotsissa metsien kasvusta hakataan nyt noin 70 prosenttia, joten hakkuita voidaan lisätä, mutta se edellyttää poliittista tahtoa.” Norra on kiinnostunut toimittamaan puuta myös Kemiin. ”Arvioimme, että merkittävä osa Metsä Groupin tarvitsemasta kuitupuusta voidaan toimittaa Ruotsista. Toimituksiamme Suomeen helpottaa Haaparantaan tekemämme investointi mitta-asemaan. Sen ansiosta puut voidaan mitata Ruotsissa paikallisten säännösten mukaan”, Lärkeryd kertoo. Puuvirrat asettumassa uudelle tasolle Pohjois-Suomessa hakkuupotentiaalia on Metsäkeskuksen Sorrin mukaan maantieteellisesti tasaisesti, ja ennen kaikkea sitä on yksityismetsissä. ”Nuorten metsien harvennushakkuiden määrä pitäisi yksityismetsissä kaksinkertaistaa. Metsähallituksen metsissä hakkuumahdollisuudet on sen sijaan hyödynnetty nykyiselläänkin tehokkaasti.” Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suurin kestävä hakkuusuunnite oli vuonna 2014 julkaistun valtakunnan metsien inventoinnin mukaan 19,3 miljoonaa kuutiota. Uusimpien tulosten valossa määrä on noussut 21,2 miljoonaan kuutioon. Tosin Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan vaikutus on jo lisännyt hakkuita pohjoisessa, ja puuvirrat ovat asettumassa uudelle tasolle. ”Ennakoisin vuoden 2018 hakkuiden ja suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden erotuksen olevan noin 6,5 miljoonaa kuutiota. Se sisältää myös tukkipuun, joten esimerkiksi Metsä Groupin 4,5 miljoonan ja Stora Enson puolen miljoonan kuution lisäykset kuitupuun käyttöön söisivät käytännössä kestävät hakkuumahdollisuudet”, Sorri arvioi.
• 23.5.2019 / AJASSA 4 Älä nuku eurouurnilla METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsänomistajan kannattaa olla hereillä ensi sunnuntaina järjestettävissä europarlamenttivaaleissa. Ei ole yhdentekevää, ketkä Suomen metsätalouden ja metsänomistajien etua Brysselissä ajavat. Europarlamenttivaalit ovat eduskuntavaaleja korostetummin henkilövaalit. Ehdokkaan kiinnostus, asiantuntemus ja motivaatio vaikuttavat, minkälaisiin valiokuntiin meppi eli europarlamentin jäsen valituksi tultuaan hakeutuu ja minkälaisia asioita hän vie eteenpäin. Metsäosaamiselle annettu ääni saattaa myös olla eduskuntavaaleja painavampi. "Äänestysprosentti on europarlamenttivaaleissa ollut varsin alhainen verrattuna eduskuntavaaleihin. Sitä kautta, jos metsänomistajat äänestävät metsän näkökulmasta, niin todennäköisesti vaikutus on aika iso", Maaja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen selventää. Esimerkiksi viime eurovaaleissa viisi vuotta sitten vain 39 prosenttia äänioikeutetuista käytti ääntänsä. Suomalaisilla vaikutusvaltaa Suomalaiset mepit ovat selvityksien mukaan olleet monissa asioissa vaikutusvaltaisimpien joukossa. Hyvänä esimerkkinä viime vaalikaudella Suomi vaikutti ansiokkaasti siihen, miten hiilinielut sekä maan ja metsien käytöstä syntyvät päästöt huomioidaan EU:n ilmastopäästöjen Kotimaisen metsätalouden puolestapuhujia tarvitaan Brysselissä tulevallakin vaalikaudella. Sanotaan, että puulajeiltaan monipuolinen metsä kestää tuhoja paremmin. Silti viime vuonna Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan lähes 68 prosenttia istutukseen toimitetuista kotimaisista taimista oli kuusta. Männylle ja koivulle olisi kysyntää, mutta hirvikanta on pitänyt huolen, että varmimmin maahan isketään kuusentaimi. Erikoisempien puulajien kohdalla törmätään markkinaongelmaan. Kannattaako kasvattaa puulajia, jolle ei ole markkinaa, markkinan koosta ei ole mitään tilastoa tai tieto on pienen piirin hallussa. Vaatii aikamoista uskallusta iskeä maahan taimet, joiden kaupaksi menosta ei ole mitään takeita. Toisaalta kuusen istutuskin voi olla rohkea teko. Kuka tietää, kuinka kuivaa on ja minne asti kirjanpainajat ovat asettautuneet 80 vuoden kuluttua. Onneksi luonto täydentää, muutoin metsänuudistaminen olisi varsinaista arpapeliä. TIIA PUUKILA Varsinaista arpapeliä "Luonto istutti puun kiven päälle." DOLMAR Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. HALLITUSNEUVOTTELUISSA ei ole vuosikymmeniin puhuttu metsästä niin paljon ja niin monipuolisesti kuin tällä kertaa. Aihe on ollut esillä monessa Säätytalon "ilmiöpöydässä" eli eri teemojen ympärille kokoontuneissa neuvotteluryhmissä. Metsä merkitys kasvaa yhtä aikaa niin taloudellisessa mielessä kuin luontoympäristönä. Uutta on metsän tehtävä ilmastonmuutoksen hillinnässä, toisaalta hiilen nieluna ja toisaalta uusiutuvana raaka-ainelähteenä. TÄMÄ KAIKKI käy hyvin ilmi Kansallisesta metsästrategiasta, jota hallitusneuvottelijat ovat voineet käyttää tausta-aineistonaan. Strategian uusin päivitys hyväksyttiin Metsäneuvostossa viime vuoden lopulla, ja valtioneuvosto teki siitä helmikuussa periaatepäätöksen. Metsästrategian päivitys on yli satasivuinen katsaus alan nykytilaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Siinä hahmotellaan, miten tavoitteisiin päästään ja mitä toimet maksavat. Metsäneuvostossa strategiaa on ollut laatimassa laaja joukko tahoja alkaen Paperiliitosta Kemianteollisuuden etujärjestöön ja Suomen ympäristökeskuksesta Maaja metsätaloustuottajain Keskusliittoon. METSÄSTRATEGIA sisältää paljon hyviä ehdotuksia, siitä miten Suomi voi hyötyä metsistään vielä enemmän. Uusimmassa versiossa on otettu painokkaasti huomioon myös ilmastonmuutos ja uudet tuotteet. Yksi kokonaisuus nousee strategiassa läpileikkaavaksi tavoitteeksi, jonka tulisi päätyä myös hallituksen ohjelmaan: tutkimukseen ja koulutukseen kannattaa sijoittaa. Metsäalalla eletään historiallista käännettä, jossa tarvitaan paljon uusia osaajia ja uutta tietoa. Kun puuhun ja metsään perustuviin yrityksiin on avautumassa uusia työpaikkoja, on huolehdittava, että nuorille ja ammatinvaihtajille on tarjolla laadukasta koulutusta. Samalla on viisasta varmistaa, että Suomi pysyy alan tutkimuksen kärjessä. Tietoa tarvitaan niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin uusien tuotteiden kehittelyssä. Tutkimukseen ja koulutukseen käytetyt varat eivät ole kulu vaan investointi, joka tuottaa hyvin. Hallituksen kannattaa sijoittaa metsään
• 5 AJASSA / 23.5.2019 "Löytyykö täältä kokemuksia tai mielipiteitä maaporan käytöstä metsänistutukseen? Olisi hehtaarin verran avohakkuualuetta, johon on tarkoitus istuttaa kuusentaimia. Kohde sellaisessa paikassa, että sinne on hankala saada kaivuria mätästämään." PÄIN_MÄNTYÄ "Eikö kuokalla saa enää tainta maahan. Vielä 60-luvulla onnistui istutus silläkin tai istutuskangella, jonka toisella päällä revittiin kuntta pois." TOLOPAINEN "Jos kyse on käytännössä normaalista maaperästä, niin ohutkunttaiseen maahan voi putkella naputella taimet suoraan, kunhan saa putken säädettyä niin, että taimi menee riittävän syvään." JÄTKÄ "Jos on heinittymiselle altis paikka ja jos taimia on tarjolla, isompaa tainta suosittelisin. Pienellä kuokalla selvinnee yhtä hyvin kuin poralla tai pottiputkella." A. JALKANEN "Pitäisi olla vähintään noin 20 cm sitä irtomaata taimen ympärillä, jotta tukkimiehentäit eivät uskaltaisi lähestyä taimia. Mutta jos hakkuusta on 2–3 vuotta eikä lähistölläkään ole niitä tehty, niin sitten onnistunee paremmin porailutyylilläkin." PUUKI "Millainen maaperä tuolla on? Se vaikuttaa olennaisesti istutuksen työläyteen. Heinittynyt savimaa ja kuiva keli on jokseenkin toivoton tilanne, kun taas sopivasti löyhä moreenikangas on jokseenkin ongelmaton istuttaa ilman muokkaustakin." GLA "Kyllä kuokka on paras ja yksinkertainen, kun varaa aikaa vähän enemmän ja ottaa kuntoilun kannalta. Itsellänikin on noin 7 000 taimen urakka menossa." METSÄNKASVATTAJA Fakta Gallup EUROPARLAMENTTIVAALIT ? ? Järjestetään Suomessa 26.5. sunnuntaina kuudennen kerran. ? ? Valitaan 13 tai 14 jäsentä edustamaan Suomea europarlamentissa, joka on Euroopan unionin yksi lainsäädäntöelimistä. ? ? Suomen meppien määrä riippuu, onko Britannia EU:n jäsenvaltio vielä vaalikauden alkaessa heinäkuun alussa. Lähde: Vaalit.fi Oikeusministeriö laskennassa. Myös kiertotalouspaketin yhteydessä tehdyt päätökset raaka-aineen ensisijaisesta käytöstä saatiin aktiivisen vaikuttamisen ansiosta metsänomistajan kannalta mieluisiksi. "Tärkein asia on, että tiedostetaan ja mielletään, että EU vaikuttaa jokapäiväisiin asioihin ja tekemisiin. Se tarkoittaa, että meillä pitää olla fiksut mepit, jotka näkevät kansallisesta näkökulmasta, mihin suuntaan asioita pitää viedä", Hakkarainen muistuttaa. Kemeralle suuntaviivat Suomen heinäkuun alusta joulukuun loppuun kestävällä EU-puheenjohtajuuskaudella työn alla on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka. Siihen lukeutuvaan maaseudunkehittämisasetukseen kuuluvat metsätalouden toimenpiteet. Se yhdessä valtiotuen suuntaviivojen kanssa asettaa raamit muun muassa kansalliselle kemaralainsäädännölle ja vaikuttaa, millainen kemeratukijärjestelmä on mahdollinen. Kemeralaki on määräaikainen ja se notifioidaan jälleen uuden rahoituskauden alkaessa. Biotalousja ilmastopolitiikka sekä EU:n metsästrategia tulevat olemaan seuraavallakin vaalikaudella tapetilla. Lisäksi EU:ssa käsitellään tällä hetkellä, minkälaisiin investointeihin myönnetään rahoitusta, jotta se on kestävää. "Sitä kannattaa seurata, minkälaisia vaikutuksia sillä on metsätalouden investointeihin ja edellytyksiin Suomessa ja sitä kautta sille, onko puulle kysyntää vai ei", Hakkarainen sanoo. JUHANI VIITALA HARMITTELEE kirjassaan ”Metsäpolitiikan valtaa ja vääntöä” politiikan ja rakenteiden uudistamiseen liittyviä pitkiä jopa 15–25 vuoden viipeitä. Hidasta näyttää olevan myös metsänhoidon ongelmien ratkaisu ja hyväksi todettujen toimintatapojen läpivienti. Vuoden 1949 harsintajulkilausuma ei lopettanut harsintahakkuita. Valtio ja firmat siirtyivät selkeisiin uudistamishakkuisiin 1950-luvulla. Avohakkuisiin perustuvaan viljelymetsätalouteen siirryttiin yksityismetsissä laajemmin vasta 1960-luvulla. Professori Yli-Vakkurin tutkijaryhmä teki 1960-luvun lopulla selvityksen uudistamismenetelmien onnistumisesta. Viljelytulokset olivat kaukana toivotusta ja luontaisen uudistamisen tulokset vielä kauempana. Käytäntö ei ilahtunut tuloksista. Erään piirimetsälautakunnan päämetsänhoitaja toivotti Yli-Vakkurin ei-toivotuksi henkilöksi alueelleen. VAIKKA TUTKIMUKSEEN JA KEHITTÄMISEEN panostettiin mittavasti, vei korjausliikkeiden löytäminen ja käytäntöön vienti aikaa. Vasta nyt, 50 vuotta myöhemmin, valtaosa viljelyaloista on hyviä. Luontaisen uudistamisen aloista edelleen alle puolet on hyviä. Vaikka 1960 luvulla viljelyt eivät onnistuneet kovin hyvin, niin vakuustalletusten ja verohuojennusten ansiosta taimikot hoidettiin. Kuusen istutustulosten paranemisessa on mätästyksellä ollut ratkaiseva rooli. Se ei ainoastaan paranna taimien eloonjääntiä vaan nopeuttaa myös niiden alkukehitystä. 1990 luvun laman jälkeen on tuskailtu taimikonhoidon rästien kanssa. Kampanjat ja tuet eivät ole auttaneet, vaan rästit ovat kasvaneet koko ajan. Ei ole löytynyt yhtä toimivaa kannustejärjestelmää kuin vakuustalletukset ja verotuet olivat aikoinaan. ONGELMA ON KUMULOITUNUT vuosikymmeniä. Tuloksena ovat mittavat taimikonhoitorästit ja kannattamattomien ensiharvennusten suma. Ministeriön ja tutkijoiden kiinnostus on ollut muualla kuin tässä puuntuotannon pullonkaulassa. Firmat saivat rästinsä haltuun vuosikymmeniä sitten toimenpiteiden pohjalta päivittyvillä metsäsuunnitelmilla. Yksityismetsätalous on vasta nyt ottamassa käyttöön samoja työkaluja. Nyt varsinainen ongelma on kuitenkin metsänomistajien ja metsureiden ikärakenne. Tarvitaan uusia ratkaisuja palveluiden ja työvoiman tarjontaan. PROFESSORIT HAKKILA JA KÄRKKÄINEN julkaisivat 20 vuotta sitten artikkelin ”Hirvestäjä metsänomistajan kukkarolla” (Metsätieteen aikakauskirja 11/1999 ). He ehdottivat talvikannan pudottamista 30 000–40 000 eläimen tasolle, jolloin hirvivahingot puolittuvat ja monimuotoisuus paranee. Tästä ja myöhemmästä kritiikistä huolimatta hirvipolitiikka on jatkunut hirvestäjien ehdoilla. Tilanne paranee vasta, kun vahingonkärsijöille tulee asiassa aitoa sananvaltaa. Metsäväen intoa korjata isoa käytännön ongelmia kuvaa NKP:n keskuskomitean jäsenen toteamus: ”Teimme paljon hyviä päätöksiä, silti kaikki jatkui aina vaan ennallaan.” Metsänhoito uudistuu hitaasti HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. KOLUMNI Verkkokeskustelu: Käykö maapora istutukseen?
• 23.5.2019 / AJASSA 6 Kuka? MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsäteollisuus ry:n, puhekielessä Metryn, metsäjohtajana maaliskuussa aloittaneen Karoliina Niemen ehtimislista hengästyttää: metsänhoitajasta filosofian tohtoriksi Kuopion yliopistossa ja edelleen kasviekofysiologian dosentuuri Oulun yliopistossa. Kasvien sielunelämästä on pitkä matka teollisuuden edunvalvontaan, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen: ”Tutkin puun ja sienten vuorovaikutusta. Tutkijana oppi puolustamaan näkökulmiaan.” Tutkijauran jälkeen Niemi on toiminut asiantuntijana maaja metsätalousministeriössä ja kansainvälisen metsäpolitiikan edunvalvojana MTK:ssa. Metryyn hän siirtyi 2001 vastuualueenaan EU-asiat. ”Ensimmäinen tehtävä oli FSC-kontrolloidun puun riskinarviointi. Valmiiksi se tuli 2018.” Ylä-Lappiin osaratkaisu FSC-selvitys johti siihen, että alkutalvesta Ylä-Lapissa puhkesi puukauppaa jumittanut kiista FSC-kontrolloidusta puusta. Niemi on metsäyhtiöiden edustajana ratkomassa ongelmaa yhdessä paliskuntien, saamelaiskäräjien ja paikallisten metsänomistajien kanssa. Hiljattain päästiin yhteisymmärrykseen, että yksittäisen metsänomistajan metsätalous ei uhkaa poronhoitoa. Käytännössä se tarkoittaa, että toiminta voi jatkua kuten ennenkin. Sen sijaan keskustelut jatkuvat isoimpien yhteismetsien ja alueen paliskuntien kanssa. ”Toukokuun aikana katsotaan mahdolliset uhat poronhoidolle ja mitä toimenpiteitä tarvitaan, jos tarvitaan.” Niemi muistuttaa, että FSC-puusta käytävät neuvottelut ovat normaalia toimintaa, niitä käydään eri maissa ja joskus ne kestävät vähemmän, joskus pidemmän aikaa. Etujärjestöjen näkökulmat Niemi on kasvanut maalla Sastamalassa metsänomistajaperheessä. Siltä taustalta voisi olla metsänomistajajärjestön palveluksessa, mutta sydän sykkii metsäteollisuudelle. ”Ajattelutavassa on paljon samaa, mutta myös erilaista. Kun on kyse ostajista ja myyjistä, näkemyseroja on aina välillä.” Tuore tulkintaero koskee puun ostajien ns. tukkilistoja eli tarkkoja katkontatietoja. MTK:n kannan mukaan ne tulisi luovuttaa paitsi metsänomistajalle, myös metsänomistajan valtuuttamalle eli käytännössä metsänhoitoyhdistykselle. Niemi korostaa, että jos puutavaranmittauslain minimivaatimuksia halutaan ylittää, se on sopimuskysymys. Yrityksillä on käytäntönsä, eikä järjestöllä ole suositusta mihinkään suuntaan. ”Metsänhoitoyhdistysten kaksoisrooli on haasteellinen, koska toisaalta ne ovat tarjouspyynnöissä metsänomistajien edustajia, toisaalta valtakirjakaupoissa voivat olla tarjouksen jättäjiä eli metsäteollisuuden kilpailijoita.” Luontoarvot tuotannontekijänä Luontoarvojen suhteen järjestön agenda on edistyksellisempi kuin säädökset tai metsänhoitosuositukset. Käytännössä se näkyy esimerkiksi siten, että Metryn metsäja ympäristöohjelma kannustaa lisäämään järeää lahopuuta hakkuiden yhteydessä. Niemi näkee sen luontevana jatkumona kehitykselle, joka alkoi vuoden 1997 luontoarvot tunnustaneesta metsälakiuudistuksesta. Sitten tulivat sertifiointijärjestelmät. Hän korostaa, että puun käytön lisääminen ja luontoarvojen vahvistaminen voivat mennä käsi kädessä. Puuston kokonaiskasvun odotetaan nousevan 110 miljoonan kuutiometrin tienoille ensi vuosikymmenen alkupuolella. Metryllä ei ole omaa toimenpideohjelmaa kasvun lisäämiseksi, mutta Niemelle läheinen asia on jalostettu metsänviljelyaineisto. ”Lisäkasvua voi tulla yli viidennes laadusta tinkimättä. Se pitää ottaa huomioon.” Metryn toimitilat sijaitsevat samoilla kulmilla kuin Suomen Pankki, tuomiokirkko ja valtioneuvosto. Haastattelun aikana naapurissa Säätytalolla käytiin hallitusneuvotteluja. Politiikan linjaukset kiinnostavat, mutta kommenttia niistä ei heru – paitsi että vaikka politiikka ei voi ketään kieltää perustamasta tehdasta tai myymästä puuta, niin politiikalla voidaan laittaa asiat vaikeiksi. Kasvintutkijasta tuli teollisuuden edunvalvoja Metsäteollisuus ry:n uusi metsäjohtaja Karoliina Niemi pitää katkontatietojen luovuttamista sopimusasiana. Ylä-Lapin FSC-kiistan selvittäminen jatkuu. KAROLIINA NIEMI ? ? Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja ? ? 47-vuotias ? ? asuu Helsingissä, perheessä 12-vuotias tytär ? ? metsänhoitaja, filosofian tohtori ekologisen ympäristötieteen alalta ? ? työura tutkijana yliopistossa ja Metlassa, minkä jälkeen maaja metsätalousministeriössä ja lyhyen aikaa MTK:ssa ? ? harrastukset uimahyppyseurassa huoltajana ja toimitsijana sekä sienestys Karoliina Niemen monipuolinen ura on vienyt teollisuuden edunvalvojaksi. Politiikkakin oli joskus harkinnassa.
• Veneilijän parasta matkaseuraa Loisto Mariner mobiililaitteille Loisto Mariner on saatavilla latauskaupoista sekä Androidettä iOS-käyttöjärjestelmiin. Loisto Mariner on veneilijän parasta matkaseuraa: navigointityökalut, säätila ja vesillä liikkuvien laivojen tunnistus AIS-tietojen avulla ovat aina mukanasi. Navigoi helposti suomalaisella merikartalla tai samoile tarkkojen maastokarttojen avulla. Loisto Mariner vie sinut minne vain: • Navigoi Suomen merialueilla tutuilla merikartoilla. • Veneile järvialueen merikarttojen avulla Suomen sisävesillä. • Retkeile tarkkojen maastokarttojen mukaan. • Suunnittele reittejä maalla tai vesillä, myös ilman verkkoyhteyttä • Tarkista säätiedot ja löydä levähdyspaikat vierasvenesatamista. • Löydä määränpääsi laajan nimistöhaun avulla Lue lisää: loistonavigointi.fi UUTTA! AIS, harppitoiminnot, reitin jälkipiirto
• 23.5.2019 / AJASSA 8 JARKKO HANTULA J alavien pahin tarttuva taudinaiheuttaja, hollanninjalavatauti, valtaa jo alaa Suomen lähialueilla. Tautia on havaittu niin Tallinnassa kuin Viipurissa. Hollanninjalavatautia aiheuttaa patogeenisieni. Sitä ei esiinny tällä hetkellä Suomessa, mutta virolainen Liina Jürisoon ja kumppaneiden tutkimus osoitti, että virolaisten jalavien terveydentilassa on tapahtunut merkittävä heikennys vuosien 2014 ja 2016 aikana etenkin Tallinnan alueella. Jürisoon ja kollegoiden tuoreen tutkimuksen mukaan joka neljäs vuonna 2014 tartunnan saaneista vuorijalavista kuoli seuraavan kahden vuoden kuluessa. Tallinnan seudulla tautia aiheutti sienen aggressiivisempi alalaji Ophoistoma novo-ulmi subsp. americana , kun taas Etelä-Virossa esiintyi hiukan vähemmän aggressiivinen O. novo-ulmi subsp. novo-ulmi . Jalavalajeista kynäjalava kärsii hollanninjalavataudista vuorijalavaa vähemmän – mahdollisesti siksi, että se houkuttaa vähemmän Scolytus-sukuun kuuluvia vektorihyönteisiä. Virolaisen metsäpatologi Rein Drenkhanin mukaan kehitys Tallinnassa on jatkunut myös vuoden 2016 jälkeen samansuuntaisena eli sairastuneiden jalavien määrä on lisääntynyt ja kuolleiden puiden määrä kasvanut nopeasti. Lisäksi hän kertoi eristäneensä tautia aiheuttavan sienen myös Viipurista, joten se vaanii jo muutaman kymmenen kilometrin päässä itärajaltamme. Suomeen jo lähivuosina Suomen kannalta tämä kehitys tarkoittaa sitä, että sienen hyönteisvektori saapuu maahamme lähes varmasti lähivuosina – ja sen mukana myös jalavatautia aiheuttava sieni. Keskeinen kysymys on, pystyykö hyönteinen lisääntymään Suomessa vai jääkö sienen tartunta yksittäisiin puihin. Hollanninjalavataudin leviämistä Suomeen on odotettu jo vuosikymmeniä. Vielä se ei ole kuitenkaan päässyt aiheuttamaan merkittäviä tuhoja meillä, vaikka tautia aiheuttava sieni käväisikin maassamme jo vuonna 1963. Tuolloin vektorieli sientä kuljettava hyönteinen ei kuitenkaan pystynyt lisääntymään eikä sieni päässyt leviämään tartutetuista puista eteenpäin. Nyt ilmastomme on kuitenkin lämpimämpi, joten suomalaisia jalavia on tänä kesänä syytä tarkkailla niin kaupungeissa kuin puiden luontaisilla elinpaikoilla. Näin mahdollinen alkava epidemia voidaan pysäyttää jo ennen kuin se ehtii laajeta hallitsemattomaksi. Taudin voi alustavasti tunnistaa kuolleen oksan tai rungon poikkileikkauksessa näkyvästä mustasta renkaasta. Tällaisesta havainnosta voi ilmoittaa joko Ruokavirastoon tai allekirjoittaneelle Luonnonvarakeskukseen. Käsittelemätöntä puutavaraa pidä tuoda ulkomailta. Esimerkiksi sairastuneista tai kuolleista jalavista pilkottu polttopuu on erinomainen kulkuväline hollanninjalavataudille ja sitä levittämille hyönteisille. Kirjoittaja on metsäpatologian professori Luonnonvarakeskuksessa. Hollanninjalavatautia Tallinnassa ja Viipurissa Taudinaiheuttajan leviäminen Suomeen on vain ajan kysymys. Li in a Jü ris oo Hollanninjalavataudin tappamien puiden määrä on kasvanut Virossa nopeasti. MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI www.kesla.com VAIHDA NYT UUTEEN KESLAAN! Nyt saat takuuhyvityksen 7000 € PATU-, KESLA-, Kronos-, Palms, Oniartai Nokka-metsäpaketista ostaessasi uuden KESLA 203T/104-metsäpaketin. Ehdot täyttävä, vanha metsäpakettisi toimii siis käsirahana. Edut koskevat vain varastossa olevia metsäpaketteja. KESLA 203T + 104 KESLA 203T + 104 + kiinnityslevy 23 500 € Takuuhyvitys 7000 € = Väliraha 16 500 €. Kuukausierä 300,20 €, 60 kk. Luoton perustamiskulu 300 €. Laskutuspalkkio 9 €/erä. Korko 3 kk euribor + 3,5 %. Valtra-rahoitusehtojen mukaisesti. Edellyttää hyväksyttyä luottopäätöstä. TAKUUHYVITYS 7000 € 300 €/kk KESLA 203T + 104 OMA METSÄ MUKANASI Tee sähköistä puukauppaa, tilaa metsänhoitotöitä, katso ammattilaisten toimenpide suositukset ja seuraa puukaupan etenemistä verkkopalvelussa, jossa metsä suunnitelmasi ja metsäsi sopimukset ovat aina saatavillasi. TUTUSTU PALVELUUN www.upmmetsa.fi/verkkopalvelu Tee puukauppaa ja tilaa metsänhoitotöitä. Saat viestejä puukaupan etenemisestä. Sähköinen metsäsuunnitelma on aina saatavillasi. Metsäsi sopimukset ovat aina tallessa. Palvelun uudet ominaisuudet:
• 9 AJASSA / 23.5.2019 JUSSI COLLIN KONEELLISEN puunkorjuun tuottavuus on noussut huomattavasti viimeisten 25 vuoden aikana. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan keskimääräinen tuotantoaikatuottavuus on noussut harvennuksilla 70 prosenttia ja päätehakkuilla 60 prosenttia 1990-luvun alkuun verrattuna, kun käytetään sen aikaisia keskimääräisiä runkotilavuuksia (183 kuutiodesimetriä harvennuksilla, 309 kuutiodesimetriä päätehakkuilla). Rungon keskitilavuus oli harvennuksilla huomattavasti pienempi kuin 90-luvun alussa, jolloin tehtiin edellinen julkinen puunkorjuun seurantatutkimus. Päätehakkuilla tilavuus on sen sijaan kasvanut. Nyt julkaistun tutkimuksen aineistot ovat vuosilta 2014–2017. Tärkeimmät hakkuun ajanmenekkiä selittävät tekijät olivat hakkuutapa ja rungon keskitilavuus. Hakkuutähteiden kasaaminen laski tuottavuutta kuusivaltaisilla avohakkuilla noin 10 prosenttia. Koneiden käytöstä löydettiin parantamisen varaa. Suurikokoisten, lähinnä päätehakkuille tarkoitettujen hakkuukoneiden tuottavuus ylitti pienempien koneiden tuottavuuden vasta kun rungon koko ylitti kolmensadan kuutiodesimetrin tason. ”Hakkuun tuottavuudesta ja polttoaineenkulutuksesta saamamme tulokset viittaavat siihen, että hakkuukoneet olivat osittain ylimitoitettuja puuston kokoon nähden. Koneiden ohjaus niille ihanteellisille korjuukohteille vaatii kuitenkin riittävän suuren leimikkovarannon”, toteaa erikoistutkija Paula Jylhä Lukesta. Huomio tiedonkeruun yhdenmukaistamiseen Tutkimuksessa korostetaan, että metsätyön tutkimus on nyt murrosvaiheessa. Metsäkoneet keräävät valtavia määriä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää tutkimuksessa ja myös yritysten toiminnanohjauksessa. Tieto on periaatteessa standardoitua, mutta vaihtelua oli jopa saman konemerkin sisällä. Metsäkonevalmistajien tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota tiedonkeruun yhdenmukaistamiseen, tutkijat huomauttavat. Huima hyppy koneellisen korjuun tuottavuudessa Luke: Tärkeimmät korjuun ajanmenekkiä selittävät tekijät olivat hakkuutapa ja rungon tilavuus. Metsän ammattilainen välittää. TILAVAHTI VALVOO Rekisteröidy ja saat kiinnostavat kohteet sähköpostiisi. 14.–1 6.6.20 19 Mets äkult tuurip äivät Metku – Metsäkulttuuripäivät Lusto, Punkaharju 14.–16.6.2019 lusto.fi/metku Metsätorilta metsäiset tuotteet ja palvelut Moottorisahauksen Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuskisat Tukkilaistaitoja, savottatunnelmaa ja nokipannukahvin tuoksua Työnäytöksiä, musiikkia, Lasten Metkut Metsän ystävien legendaarinen kohtaamispaikka Punkaharjulla! Tapahtuma pe-la klo 10–16, su klo 10–15. Tapahtumakentälle vapaa pääsy. Luston näyttelyt avoinna klo 10–18. Näyttelyliput 11/8/5/27 €. Tällä kupongilla 2 € alennus. Leikkaa talteen! Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin tilaajana saat 2 € alennuksen Luston normaalihintaisesta näyttelylipusta Metkun ajan! Ei voi yhdistää muihin alennuksiin. p. 015 345 100 • lusto@lusto.fi
• 23.5.2019 / AJASSA 10 VALTTERI SKYTTÄ S uomen metsät myydään vessapaperiksi Kiinaan. Ennätyshakkuiden ja uusien sellutehdassuunnitelmien synnyttämä väite lievästi sanoen yksinkertaistaa suomalaisen puunkäytön kokonaisuuden. Se kuvaa kuitenkin arvostelua, jonka kanssa sellubuumin siivittämä metsäala joutuu lähivuosina painimaan. Metsät ovat hiilinieluja ja arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta pystyssäkin, joten kaadetuista puista pitäisi tehdä jalostusarvoltaan mahdollisimman arvokkaita tuotteita. Metsätuotteiden jalostusarvon nousu ei kuitenkaan yksin riitä. Ilmastonmuutosta kannattaa hidastaa, joten puusta tulee valmistaa mahdollisimman pitkään hiiltä sitovia tuotteita. Vastauksia vessapaperiarvosteluun ja jalostusasteen nostamiseen on olemassa. Sellusta kehitettävien uusien tuotteiden odotetaan moninkertaistavan massan valmistamisen jalostusarvon. Puiset rakennuselementit, ikkunanpielet ja lankut sitovat jo nyt hiiltä pitkäksi aikaa. Nanosellun ja muiden biotuotteiden kaupallisen läpimurron ajankohtaa on kuitenkin vaikea ennustaa. Puurakenteet tarvitsevat puolestaan vetoapua niin vientimarkkinoilla kuin kotimaan puurakentamisessa. Jalostusarvo ei harppaa lähivuosina Metsäteollisuuden jalostusarvossa koettiin suuri harppaus viime vuosisadan lopulla. Liikevaihto käytettyä puukuutiota kohden kaksinkertaistui vuosina 1985– 2000, kun tuotantoon saatiin uusia ja arvokkaita painoja kirjoituspaperilaatuja, kertoo Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäki. 2000-luvulla tilanne on muuttunut. ”Jalostusarvoltaan korkeamman painopaperin tuotanto on vähentynyt. Tilalle on tullut jalostusarvoltaan vähäisempää sellun tuotantoa", Hetemäki kertoo. Metsäyhtiöille sellunvalmistus on kannattavaa, mutta kansantalouteen jäisi enemmän korkeamman jalostusarvon metsätuotteista. Toisaalta nykyinen sellubuumi ja massan tuottaminen ei ole vain pahasta, sillä se on tärkeä lähtökohta tulevalle kehitykselle. Sellun ei tarvitse olla pelkkä vessapaperin raaka-aine. ”Nykyisten tuotteiden tulovirralla rahoitetaan uuPitkää ikää ja lisää arvoa Metsäyhtiöt menestyvät jälleen, mutta pelkkä menestys ei riitä kaikille. Arvostelijoiden mukaan Suomessa pitäisi päästä nopeammin eteenpäin sellusta kohti arvokkaampia ja pidempään hiiltä sitovia metsätuotteita. Helpommin sanottu kuin tehty. ”Nykyisten tuotteiden tulovirralla rahoitetaan uusien tuotteiden kehittämistä ja investointeja." JALOSTUSARVO ? ? Kuvaa yrityksen tuotantoketjun tuomaa arvonlisäystä. ? ? Kertoo esimerkiksi, kuinka paljon yrityksessä tehty työ ja tuotantopanokset lisäävät puuraaka-aineen arvoa matkalla valmiiksi tuotteeksi. ? ? Yrityksen toiminta voi kannattaa hyvin, vaikka jalostusarvo on pieni. Fakta Sellua käytetään jo nyt monissa tuotteissa elintarvikkeista lääketieteeseen. Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäki ei kuitenkaan usko, että uudet metsätuotteet toisivat metsäteollisuuteen jalostusarvon suurta hyppäystä vielä seuraavaan vuosikymmeneen. M ar tt i Ka in ul ai ne n
• 11 AJASSA / 23.5.2019 sien tuotteiden kehittämistä ja investointeja”, Hetemäki sanoo. Hetemäki pitää hyvin mahdollisena, että metsätuotteiden jalostusarvo tulee kasvamaan niin kemiallisessa metsäteollisuudessa kuin puutuotepuolella, mutta viime vuosituhannen lopun kaltaista jalostusarvon kaksinkertaistumista tuskin tapahtuu ennen vuotta 2030. Puurakentamisessa vielä varaa lisätä kaasua Jos sellun laajamittaista käyttöä muovin ja muiden fossiilisen tuotteiden korvaajana joudutaan vielä odottamaan tovi, löytyykö jalostusarvon nostamiseen nopeampaa ratkaisua jostain muusta metsätuotteesta? Hetemäen mukaan puurakentamisesta voisi olla saatavissa nopeaakin jalostusarvon nousua, jos markkinat alkavat selvästi lisätä pitkälle jalostettujen puuelementtien käyttöä. Puurakentaminen täyttää myös vaatimuksen puutuotteiden pitkäikäisyydestä. Puutuoteteollisuus ry:n toimitusjohtajan Matti Mikkolan mukaan puun osuus kerrostalorakentamisessa oli viime vuonna Suomessa viisi prosenttia. Julkisissa rakennuksissa luku oli hieman suurempi, noin 15 prosenttia. "Puurakentamisessa pitäisi päästä 20–30 prosentin osuuteen, jotta saataisiin nopeasti vaikutusta aikaiseksi. Tuo osuus on hyvä tavoite", Mikkola sanoo. Hänen mukaansa esimerkiksi opetusrakennuksista puurunkoisten koulujen osuus oli jo viime vuonna kolmannes. Hoivarakennuksistakin joka neljäs oli puusta. "Opetuksen lisäksi ulkomaille voitaisiin ryhtyä viemään puukoulukonseptia", Mikkola sanoo. Matematiikkataitojen lisäksi vietäisiin siis myös seinät oppimisen ympärille. Mikkolan mukaan Suomessa on kuitenkin paljon pieniä ja keskisuuria puutuoteyrityksiä, jotka eivät pysty kehittämään vientiä suuresti omin voimin, vaan avuksi tarvittaisiin Business Finlandin kaltaisia viennin edistäjiä. ”Tukea tarvittaisiin erityisesti jatkojalostettujen puutuotteiden, kuten ikkunoiden, ovien ja massiivipuurakennuselementtien, vientiin." Puurakentamisen edistämiseen on jos jonkinlaista hanketta, mutta paljon on vielä tekemättä. Mikkola sanoo, että valtio voi tukea puuta muun muassa asettamalla asuntorahoittamiseen tiukempia tavoitteita vähähiilisen rakentamisen puolesta. Rakennuttajien suuntaan kannustimena voi toimia se, että tontille saisi lisää rakennusoikeutta, jos rakennus toteutetaan vähähiilisenä. Ilmasto ei yksin murheena Sellutehtaiden puolella yksi laajimmista mahdollisista kehityssuunnista on sellun käyttäminen tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi liukosellu korvaa vaatteiden raaka-aineena niin ympäristösyöppöä puuvillaa kuin öljyyn perustuvia synteettisiä kuituja. "Tutkimusten mukaan juuri puuhun perustuvat tekstiilit auttaisivat vähentämään hiilidioksidipäästöjä voimakkaasti korvaamalla synteettisten kuitujen käyttöä", Lauri Hetemäki sanoo. Nopeasti ilmakehään päätyvä metsätuotekin voi olla positiivinen asia, jos asiaa katsoo muutoin kuin hiilensidonnan kannalta. ”Jos suhteellisen lyhytikäiset kartonkituotteet auttavat vähentämään muoviroskaa, se on hyvä asia. Ilmastonäkökulma on totta kai tärkeä, mutta ei ainoa, josta pitää kantaa murhetta", Hetemäki toteaa. Hänen mukaansa Suomi ei voi vastata pelkästään pitkäikäisten puutuotteiden kulutukseen, eihän metsistäkään saada raaka-ainetta pelkästään esimerkiksi puurakentamiseen. ”Vaikea nähdä maailmaa, joka ei tarvitsisi myös lyhytikäisiä kulutustuotteita. Avainkysymys ei ole tehdäänkö lyhytikäisiä tuotteita vai ei, vaan kuinka kestävästi ne tehdään ja miten lisätään niiden kierrätettävyyttä." Entä mikä rooli metsänomistajalla jää jalostusarvossa ja metsätuotteiden pitkäikäisyydessä? Ainakin kannattaa pyrkiä kasvattamaan laadukasta puuta ja myymään se mahdollisuuksien mukaan valmistajille, jotka käyttävät pääosan puunrungosta pitkäikäiseen puutuotteeseen. "Matematiikkataitojen lisäksi vietäisiin siis myös seinät oppimisen ympärille." VALTTERI SKYTTÄ METSÄALAN viesti on, että kaikki mikä valmistetaan fossiilisista raaka-aineista, voidaan jatkossa valmistaa puusta. Uusille biotuotteille on siis markkinoita, mutta miten markkinat toimivat? "Uusien markkinoiden tutkimus on ollut tähän mennessä vähäistä. Miten voi pärjätä uusilla markkinoilla tuntematta niitä?" kysyy tutkija Jakob Donner-Amnell Itä-Suomen yliopistosta. Donner-Amnell muistuttaa, että tekstiilejä, muovia ja kemikaaleja korvaavista uusista metsätuotteista on esitetty vasta vähän tarkkoja lukuja tuotantomääristä, jalostusarvosta tai liikevaihdosta. Fossiilipohjaisten tuotteiden valmistajilla on yhä vahva markkina-asema, vaikka tuotteet eivät ole ilmastoystävällisiä. ”Jos metsäteollisuus aikoo päästä parempaan asemaan tuotteiden arvoketjuissa, sen pitää pyrkiä nykyistä laajempaan yhteistyöhön kilpailijoiden tai muiden toimialojen kanssa”, Donner-Amnell sanoo. Toisaalta metsäyritysten lähtökohdat uuteen tuotantoon ovat aivan toiset kuin paperintuotannon alamäen iskiessä reilut 10 vuotta sitten. Rahaa on kassassa ja panostuksia voidaan tehdä. Donner-Amnellin mukaan yksi riski on, että metsäala yli-investoi tuotteisiin, joiden valmistus on kannattanut viime aikoina hyvin, kuten sellun on. "Toinen riski hyvään kassatilanteeseen nähden on, että kun sellu ja kartonki kannattavat hyvin, ei ole riittävän suurta liiketaloudellista motiivia sitoa rahaa epävarmoihin ja pitkäaikaisiin kehitysprojekteihin." Ilman niitä ala ei pysty kasvamaan, kun sellun kysyntä ei enää kasva. Ilmastonmuutos, pitkäja lyhytikäiset tuotteet, luonnon monimuotoisuus, kotimaiset työpaikat: kokonaisuus on hyvin hankala. ”Hiilinielut ja hakkuumäärät tuovat lisää vaikeutta keskusteluun. Ei voi suoraan sanoa, että jokainen sellutonni olisi automaattisesti ilmastoteko”, Donner-Amnell sanoo. Miten markkinat vallataan? Yhteensä miljardia euroa Puutuoteteollisuus 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2017 Lä hd e: Ti la st ok es ku s ja Lu on no nv ar ak es ku s Metsäteollisuuden tuotannon jalostusarvo Suomessa Tukkuhintaindeksi, mrd. € 2 4 6 8 10 Massaja paperiteollisuus M ik ko Au er ni itt y
• 23.5.2019 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 .. .. Keskikuutiohinta yli 55 euroa TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti MIKKO PÄÄKKÖNEN, kuva S ahayrittäjillä on sanonta, että seitsemää laihaa vuotta seuraa seitsemän lihavaa kuukautta. Sahayritysten viime vuoden tulokset ovat ilosanomaa, sillä sahat ovat pääsääntöisesti tehneet tuloshyppäyksen. Parempi aika alkoi viime syksynä ja kesti sen seitsemän kuukautta kevättalvelle saakka. Nyt kellossa on toinen ääni. ”Suhdanne oli siinä, yksiselitteisesti”, Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. ”Sahatavaran kulutussesonki alkaa, mutta meillä hinnat laskee ja varastot nousee.” Suurin tekijä on taas kerran Kiina, missä on yleistä talousepävarmuutta samalla kun halvan ruplan Venäjä on kasvattanut markkinaosuuttaan. Toinen epävarmuus on Pohjois-Afrikassa, missä erinäiset levottomuudet tuntuvat myös taloudessa. ”Kädestä pitäen voi onnitella niitä, jotka tekivät puukaupat viime syksynä.” Sivutuotteista sivutukea Merivuori muistuttaa, että vaikka viime vuonna sahatavaran vientihinnat nousivat, kantohinnat nousivat myös. Tulosparannus johtui etenkin sellutehtaille menevän sivutuotehakkeen hinnan noususta, ja myös purusta sekä kuoresta sai paremman hinnan. ”Sivutuotemarkkina petraantui sahojen kannalta aivan radikaalisti.” Hakkeen hinta on yleensä sidottu kuitupuun hintaan, joka on vuoden aikana etenkin kuusella sahannut ylösalas, ja kevään suunta on ollut jyrkästi ylöspäin. Sahasuhdanne oli sitten siinä Huippuhintoja odottavan juna meni jo, mutta tavallisen hyvää kyytiä on tarjolla edelleen. ”Voi onnitella niitä, jotka tekivät puukaupat viime syksynä.” Tukin pintaosa haketetaan ja toimitetaan sellutehtaille. Sellusuhdanteen ansiosta sahoilla on neuvotteluvoimaa, vaikka Westaksen Pekka Kopra pitää sahauksen näkymiä muuten sumeina. KOHDE: Kesäkorjuukelpoinen päätehakkuu SIJAINTI: Satakunta OSTAJA: Saha HAKKUUKERTYMÄ: 611m 3 LEIMIKON KOKO: 3,7 ha MUUTA: Leimikosta tuli neljä tarjousta. Hinnoissa oli suurta vaihtelua. Kertymästä tukkia oli yli 80 prosenttia. PÄÄTEHAKKUU Puutavaralaji määrä kantohinta myyntitulo m3 €/m3 € Mäntytukki 96 60 5 760 Kuusitukki 355 64,8 23 004 Koivutukki 56 50 2 800 Mäntykuitu 30 22 660 Kuusikuitu 62 26 1 612 Koivukuitu 12 21 252 Yhteensä 611 55,79 34 088 (keskikuutiohinta) MIKKO HÄYRYNEN KUITUPUUN tuonti on noussut merkittävästi vuoden alkukuukausina, tukkipuun sen sijaan laskenut, Luonnonvarakeskuksen ennakkotiedoista ilmenee. Tammi-helmikuussa Suomeen tuotiin puuta yhteensä 1,70 miljoonaa kuutiometriä. Kokonaismäärä kasvoi viime vuoteen verrattuna 31 prosenttia. Tuonti oli valtaosin kuitupuuta tai haketta, yhteensä 1,56 miljoonaa kuutiometriä. Määrä kasvoi 38 prosentilla. Tukkipuuta tuotiin 65 000 kuutiometriä, mikä oli 30 prosenttia viime vuotta vähemmän. Muut-kategoriaan tilastoitui 72 000 kuutiometriä. Tuonnista kaksi kolmasosaa eli 1,15 miljoonaa kuutiometriä oli Venäjältä. Virosta tuotiin 210 000 ja Latviasta 177 000 kuutiometriä. Tuonti Ruotsista oli 31 000, Saksasta 15 000 ja Liettuasta 7 000 kuutiometriä. Kuitupuun tuonti nousussa 2019 2018 2017
• 13 AJASSA / 23.5.2019 TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,86 59,76 44,27 17,72 19,55 17,03 24,3 26,36 Uudistushakkuu 59,31 61,16 46,85 19,9 21,49 19,05 27,46 28,89 Harvennushakkuu 52,03 53,53 39,19 17,42 17,78 16,75 23,07 22,8 Ensiharvennus 13,54 12,91 13,05 Hankintahinnat 63,48 65,16 32,19 31,71 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 58,56 61,42 42,57 17,52 19,88 16,86 24,07 Uudistushakkuu 60,35 62,51 44,24 18,53 21,06 18,68 Harvennushakkuu 53,77 55,2 37,76 17,67 17,93 16,74 Ensiharvennus 13,29 13,01 Hankintahinnat 58,87 60,29 51,17 31,2 32,92 31,53 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 57,86 59,92 42,6 17,43 19,51 16,79 23,8 27,03 Uudistushakkuu 60,66 60,97 45,32 19,23 21,7 18,26 Harvennushakkuu 52,91 53,93 37,56 17,47 16,95 16,82 23,33 23,72 Ensiharvennus 13,6 12,7 13,06 Hankintahinnat 60,49 29,52 29,74 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,82 57,15 43,83 17,07 17,46 16,9 Uudistushakkuu 56,88 58,99 47,05 18,96 19,32 19,18 Harvennushakkuu 49,64 50,31 39,58 17,08 17,4 16,97 Ensiharvennus 12,79 11,56 12,26 Hankintahinnat 60,49 29,52 29,74 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,59 58,5 36,06 17,17 16,72 25,05 26,83 Uudistushakkuu 58,96 59,55 36,45 19,12 18,34 30,83 28,62 Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat 30,1 30,51 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,34 56,12 18,19 20,73 17,5 25,2 26,78 Uudistushakkuu 57,79 57,87 21,57 22,78 19,88 27,88 28,42 Harvennushakkuu 49,39 48,95 16,72 16,49 16,03 22,66 22,08 Ensiharvennus 14,26 14,05 Hankintahinnat 55,91 55,81 31,86 34,03 31,63 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 59,16 60,54 47,45 18,45 20,16 17,38 24,35 Uudistushakkuu 61,87 62,38 50,55 20,6 23,3 19,7 Harvennushakkuu 54,77 55,01 40,93 18,62 18,56 17,34 24,23 Ensiharvennus 13,87 13,64 13,46 Hankintahinnat 57,28 57,78 53,06 31,49 32,33 31,9 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 17–20 keskiarvo LAPPI PUUKAUPAN VÄHÄISYYDEN VUOKSI HINNAT PUUTTUVAT KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Mikko Paakkonen Sahoilla on siis toivoa, että hake ei petä. Myös puun myyjillä on toivoa, että sahaus ei lopu, sillä hakkeen vuoksi isot integraattiyhtiöt pitävät sahansa käynnissä, maksoi mitä maksoi. Sahahake niukkuusartikkeli Suurimpiin sahayrityksiin kuuluvalla Westas Oy:lla on sahat Porissa ja Turun lähellä Koskella. Toimitusjohtaja Pekka Kopra toteaa, että hakkeella on merkittävä osa sahojen tulonmuodostuksessa. ”Meidän liikevaihdosta reilut 15 prosenttia tulee hakkeesta.” Tukin pintapuusta tuleva, kuoreton ja kuituominaisuuksiltaan laadukas hake on sellutehtaiden mieleen. Sahahakkeen määrä on rajallinen, joten se on niukkuusartikkeli ja hintaneuvotteluissa voima istuu sahojen puolella. Kopra muistuttaa, että sahojen ei silti kannata varsinaisesti tuottaa haketta, sillä sen hinta on parhaimmillaankin vain kolmasosa sahatavaran hinnasta. Sahahake on eriytymässä omaksi tuotteeksi, ja suora hintakytkös kuitupuuhun heikkenemässä. Kopra näkee suunnan oikeana. Kopra pitää sahauksen näkymiä sumeina. Sahausmäärät pysynevät kuitenkin viime vuoden tasolla. ”Varastoja on sekä sahojen päässä että asiakkailla. Ei tämä vuosi kauhean hyvin mene.” Kun talven puut on sahattu, niin ostoissa on hiljaisempi jakso. ”Nyt ollaan varovaisia, ja hintaa on säädetty alaspäin.” Huippu meni, hyvä jäi Myös Metsänhoitoyhdistys Satakunnan toiminnanjohtaja Olli Mäki uskoo sahasuhdanteen jo menneen. ”Viime vuonna huippuhinnat saavutettiin, ainakin jollakin aikavälillä. Tukin hinnoissa on tultu alas 4–6 euroa, kuitupuulla 1–2 euroa.” Ostajilla on isot varastot sekä tukkia että kuitupuuta, ja niitä sulatellaan kesän yli. ”Varsinkin mäntytukkia kartetaan. Sen sijaan havuettä lehtikuitupuulle on kysyntää.” Mäki korostaa, ettei puunmyyjien nyt kannata laskea kauppasopimusten hinnantarkistusehtojen varaan. ”Voi olla, että niitä ei tule ollenkaan. Siksi yksikköhintojen pitää olla sellaisia, joihin voi olla tyytyväinen.” Mäki muistuttaa, että vaikka huippuhinnan hakijan juna on jo mennyt, ei nykyinenkään hintataso huono ole. ”Tukilla yli kuudenkympin hinnat ovat tyydyttävän ja hyvän välimailta. Ja hoitohakkuissa on muitakin kaupantekoa puoltavia tekijöitä kuin hinta.”
• 14 23.5.2019 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat "E i täällä tilanne ollenkaan huono ole, mutta lisää taimiainesta pitää saada", sanoo metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäsuunnittelija Tiina Mansikkamäki. Padasjoella sijaitsevaan kuusikkoon tehdyssä pienaukossa näkyy siellä täällä muutaman kuusentaimen ryppäitä, mutta taimien ulkomuoto jättää Mansikkamäen mukaan toivomisen varaa. "Latvakasvua ei juuri ole, ja latvukset ovat harsomaisia ja leveitä. Kyllä nämä voivat vielä lähteä kasvuun, mutta jaksavatkohan kasvaa tukkipuiksi?" Noin kahden hehtaarin suuruiseen kuusikkoon hakattiin toissatalvena kolme pienaukkoa, ja aukkojen väliset alueet harvennettiin. Tavoitteena on, että pienaukot uudistuvat aukkojen reunalla kasvavien kuusten siemenistä. "Se vie kuusella viidestä kymmeneen vuotta", Mansikkamäki toteaa. Kuusen menetelmä Pienaukkohakkuiden tavoitteena on metsän luontainen uudistuminen. Käytännössä metsä uudistetaan useammassa erässä, tietty määrä pienaukkoja kerrallaan. Pienaukkohakkuut sopivat sekä perinteiseen tasaikäisrakenteiseen että eri-ikäisrakenteiseen eli jatkuvan kasvatuksen metsään. Pienaukoilla tarkoitetaan yleensä korkeintaan 0,3 hehtaarin suuruisia aukkoja. Mansikkamäen mukaan pienaukot voivat olla suurempiakin, mutta silloin metsänomistaja on metsälain mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että aukkoon syntyy taimikko. Pienaukkohakkuut sopivat Mansikkamäen mukaan ainakin Etelä-Suomessa parhaiten kuusikoihin, sillä kuuset kestävät mäntyä ja koivua paremmin aukkojen reunoilla kasvavien puiden varjostusta. Männylle ja koivulle Mansikkamäki suosittelee ennemmin siemenpuuhakkuuta. "Esimerkiksi koivulla pienaukon pitäisi olla 0,4–0,5 hehtaarin kokoinen eli läpimitaltaan 60–70 metriä. Se alkaa jo muistuttaa avohakkuualaa. Maisemaa ajatellen siemenpuuhakkuu on silloin kauniimpi mutta myös varmempi." Alaville maille Pienaukkohakkuita voi Mansikkamäen mukaan tehdä periaatteessa kaikenlaiPienaukoista uusi metsä Pienaukkohakkuilla säästää uudistamiskustannukset, mutta taimettuminen vie aikaa. "Karut mäet taimettuvat huonosti ja alavat maat hyvin." Pienaukkojen väliin jäävät metsät on harvennettu padasjokelaisessa metsässä, jotta aukkoihin syntyvät taimet saisivat riittävästi valoa, kertoo Tiina Mansikkamäki. Järeän puuston alla kasvaneen taimen ennuste on hyvä, jos latvakasvain on vähintään kymmenen senttimetrin mittainen.
• 15 METSÄSTÄ / 23.5.2019 1. Sopii kuusikoihin. 2. Käy sekä tasaettä eri-ikäisrakenteisiin metsiin. 3. Sopii helposti taimettuville kohteille. 4. Säästää uudistamiskustannuksia. 5. Hidastaa taimikon syntymistä. 6. Ei poista taimikonhoidon tarvetta. LIINA KJELLBERG PIENAUKOT taimettuvat hyvin myös männiköissä, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreesta tutkimuksesta. Pohjois-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan taimia syntyy paljon varsinkin pieniin aukkoihin ja aukkojen reunoille. "Läpimitaltaan 20 metrin levyisiin aukkoihin tuli erittäin paljon taimia, 80 metrin levyisiinkin riittävästi", kertoo Luken erikoistutkija Ville Hallikainen. Se, miten hyvin männyntaimet selviytyvät pienaukoissa, selviää vasta tulevina vuosina. Hallikaisen mukaan reunametsät saattavat varjostaa taimia liikaa varsinkin pienimmissä aukoissa. Luken tutkijan Sauli Valkosen mukaan pienaukkohakkuut voivat toimia tasaikäisrakenteisen männikön uudistamisessa, mutta eri-ikäisrakenteisuuteen männiköissä ei hänen mukaansa kannata pyrkiä. Kaikkiaan männiköihin sopii Valkosen mielestä pienaukkohakkuita paremmin ylispuukasvatus, jossa uudistaminen hoidetaan siemenpuuhakkuulla. Pienaukko taimettuu männikössäkin sille kasvupaikoille. Tärkeintä on, että kohde taimettuu helposti. "Hyvin taimettuvan maapohjan tunnistaa usein siitä, että maassa näkyy sirkkataimia. Yleisesti voi sanoa, että karut mäet taimettuvat huonosti ja alavat eli kosteat maat hyvin." Taimettuminen voi olla vaikeaa myös lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla, sillä heinät ja muu pintakasvillisuus valtaavat nopeasti hakkuuaukot. Reheville kohteille kannattaakin Mansikkamäen mukaan tehdä pienempiä, 0,1–0,2 hehtaarin kokoisia aukkoja. Näin on tehty myös Padasjoella. Heti, kun taimikko on syntynyt, tulee aukkoja kuitenkin suurentaa, jotta taimet saavat riittävästi valoa. "Tällä kohteella taimet kaipaavat lisää valoa 10–15 vuoden päästä. Reunametsä kannattaa silloin hakata pois kymmenen metrin leveydeltä", Mansikkamäki arvioi. Sirkkataimien olemassaolo ei hänen mukaansa ole kuitenkaan pienaukkohakkuiden edellytys. Varsinkin silloin, jos taimia ei ennestään ole, hakkuut kannattaa ajoittaa kuusen hyvän siemenvuoden yhteyteen. Maanmuokkausta pienaukoissa ei Mansikkamäen mukaan ole taloudellisesti järkevä tehdä, mutta hän kehottaa pyytämään puutavaran ajokoneen kuljettajaa ajamaan aukolla muutaman ylimääräisen lenkin, jotta maanpinta hieman rikkoutuu. Monta tapaa Se, miten paljon ja usein pienaukkoja metsään tehdään, riippuu metsänomistajan tavoitteista. Tasaikäisrakenteisen metsän Mansikkamäki suosittelee uudistamaan kolmasosa kerrallaan. "Mitä useammin hakkuita tehdään, sitä vaikeampaa niiden toteuttaminen on. Myös taloudellinen kannattavuus kärsii. Kolmasosan alasta saa vielä hakattua niin, etteivät pienaukot pistä silmään." Jos metsänomistaja haluaa edetä hitaammin, voi metsän uudistaa jopa viidesosa kerrallaan. Silloin uudistamiseen tulee Mansikkamäen mukaan varata noin 30 vuotta aikaa. Jos taas tavoitteena on eri-ikäisrakenteinen metsä, kannattaa pienaukkoja tehdä sitäkin vähemmän ja pidemmällä aikavälillä. Eri-ikäisrakenteisessa metsässä pienaukkohakkuut voi myös yhdistää poimintahakkuisiin. Myös nopeampi aikataulu on mahdollinen. Metsän voi uudistaa pienaukoin kahdessa erässä. Silloin aukkojen väliset metsät hakataan heti, kun pienaukot ovat taimettuneet. Välimetsät täytyy tällöin tosin uudistaa joko kylväen tai istuttaen. Mansikkamäki muistuttaa, että pienaukot kaipaavat taimikonraivausta siinä missä muutkin uudistusalat. "Luontaisesti syntyneet taimet kasvavat usein ryhmissä. Osa niistä on pakko raivata pois, jos taimien haluaa kasvavan hyvin." Maisema säilyy Pienaukkohakkuiden taustalla ovat Mansikkamäen mukaan usein maisemalliset syyt: metsää ei haluta hakata kerralla aukoksi. Lisäksi pienaukkohakkuista ei aiheudu uudistamiskustannuksia. "Pienaukkohakkuilla voi säästää 1 500– 1 700 euroa hehtaarilla, jos mukaan lasketaan maanmuokkauksesta, taimista ja istutuksesta aiheutuvat kulut." Tulonmenetyksiä aiheutuu Mansikkamäen mukaan kuitenkin siitä, että aukkojen taimettuminen vie aikaa ja reunametsän varjostamat taimet kasvavat hitaasti. On myös olemassa riski, että pienaukko ei taimetukaan halutulla puulajilla. Sellaisessa tapauksessa Mansikkamäki kehottaa istuttamaan aukkoon taimet, vaikkei uudistamisvelvoitetta olisikaan. "Istuttaminen kannattaa, jos metsästä haluaa joskus saada tuloja. Heinäystä ja isot taimet se kuitenkin vaatii." Vinkit pienaukkohakkuuseen Padasjokelaiseen noin kahden hehtaarin kuusikkoon tehtiin toissatalvena kolme pienaukkoa. Aukkojen väliin jäävät metsät harvennettiin. Pienet luonnontaimet kuolevat nopeasti järeän puuston alla, jos ne eivät saa lisää valoa. Harsomaisten ja leveälatvaisten taimien kasvuennuste on huono.
• 16 23.5.2019 / METSÄSTÄ TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat P uu poksuu tunnelmallisesti kahdessa tulipesässä. Humina käy ja kipunat lentävät, kun keraamikko Päivi Vikberg kurssilaisineen ja kollegoineen iskee säännöllisesti lisää pökköä pesiin. Puolimetrisistä haloista koostuva halkopeti palaa tulipesässä hetkessä alla olevan kekälepedin kuumuudessa. "Uunilla alkaa olla nälkä", Vikberg sanoo. Käsillä on keramiikan perinteikkäimmän ja vanhimman polttotavan, puupolton, kuudestoista tunti. Siinä savesta tehdyt esineet poltetaan huokoisesta massasta kestäväksi keramiikaksi sähkön tai kaasun sijaan puilla. Toukokuinen lauantaiyö on kylmä ja pimeä. Lämpötila ulkona lähentelee nollaa, mutta kuumuutta huokuva uuni tulipesineen pitää ruokkijansa lämpiminä. Hyvinkäälle Vikbergin keramiikkapajan takapihalle rakennettua uunia on lämmitetty aamuseitsemästä asti. Uunin sisällä lämpötila lähentelee 1 200 astetta. Holvin oviaukon eteen ladottujen tiilien raoista hohtaa oranssina läikehtivä kuumuus. Vielä sata astetta ja poltto saavuttaa tavoitelämpötilansa 1 300 astetta. Kymmenen tonnia tulitiiliä Vuonna 2006 talkootyönä virolaisen uunimestari Andres Allikin johdolla rakennettu uuni lämpenee nyt 34. kerran. Kymmenestätuhannesta kilosta venäläisiä tulitiiliä koostuva uuni on nimetty Viiviksi. Se kätkee uumeniinsa noin kahdeksan neliömetrin edestä keramiikkaa. Niiden valmistus on vienyt viikkoja ja yksin uunin täyttö esineillä kaksi päivää. Savesta valmistetut keramiikkaesineet on ladottu uuniholviin kerroksittain uunilevyjen ja pilarien varaan. PITKÄÄ LIEKKIÄ LÄPI YÖN Puupolttoinen keramiikkauuni lämpenee pihkapuulla 1 300 asteeseen. Aikaa perinteikkääseen polttotapaan kuluu liki vuorokauden tunnit ja puuta useampi pinomotti. "Pihkapuussa on pitkä liekki ja lyhytikäinen kekäle." Suurin osa on Vikbergin dreijaamalla eli pyörivän vääntöpyörän päällä tekemiä mukeja, kuppeja ja kulhoja. Lisäksi mukaan on mahtunut keraamikon kollegojen ja oppilaiden taidonnäytteitä. Vikberg paitsi myy puupolttoisessa keramiikkauunissa valmistuneita astioita ja koriste-esineitä, hän myös pitää keramiikkakursseja eri paikkakunnilla. Keraamikon yrityksen nimi "Päivin Öin" kuvastaa hyvin puupolttoa. Siihen eivät päiväsajan tunnit riitä. Noin 17–20 tuntia kestävä poltto jatkuu aamuvarhaisesta pitkälle yöhön. Pihkapuu on paras Koivuhalkojen sijaan uuni lämpenee pihkapuulla. Uunin viereisen katoksen puupinot kuluvat vauhdilla. Kaikkiaan halkoja kuluu noin neljä pinomottia. Uunin kyljessä oleviin tulipesiin on rakennettu puita varten tulitiilestä kynnet. Niiden varaan määrämitVikberg tarkistaa, lähestyykö 1 300 astetta. Sen kertovat uunin sisälle asetetut eri lämpötiloissa sulavat keraamiset keilat. Etummainen halkopino on jo kulunut. Keramiikan harrastaja Anna Lassila kurottaa sopivaa halkoa takimmaisesta pinosta.
• 17 METSÄSTÄ / 23.5.2019 toihin pätkityt halot asetellaan tasaiseksi pediksi, jonka alla olevat kekäleet sytyttävät. Liekki sukeltaa pienestä matalasta holvista esineiden puolelle. Siellä se pyörii ja sukeltaa jälleen alaspäin päästäkseen nelisen metriä korkeaan piippuun ja taivaalle. Koivuhaloista palaessa muodostuvat kekäleet ovat liian pitkäikäisiä ja kekälepeti nousee siten herkästi turhan korkeaksi. Se tukkii liekin reitin esineiden luo. Tällöin veto loppuu ja liekki ei tee tehtäväänsä. "Kuiva pihkapuu on kaikkein paras. Pihkapuussa on pitkä liekki ja lyhytikäinen kekäle", Vikberg kertoo. Tällä kertaa poltossa hyödynnettiin myös vuodesta 1985 makuuhuoneen katossa kuivuneet ja remontin yhteydessä irrotetut kuusipaneelit. Ne hakattiin kirveellä ohuiksi säleiksi. Niillä uunia lämmitettiin aluksi tulipesien sivuun muuratuista aukoista. Kun kekälepeti nousi riittävän korkeaksi ja lämpötila kohosi 300 asteeseen, oli järeiden puolimetristen kuusija mäntypöllien vuoro. Tuhka lasittaa saven Puupolton aikana töitä hivelevät liekit ja niiden mukana leijaileva tuhka. Ne jättävät töihin jälkensä. Esineiden pinnat kuultavat lämpimän ja elävän sävyisinä, kuten tuli. "Tuhka sisältää paljon sulattavia metallioksideita. Tuhka sulattaa paljaan saven lasiksi. Siitä syntyy lasitemainen pinta niihin kohtiin, mihin tuhka ja liekki on osunut", Vikberg kertoo. Jokaisen puulajin tuhka on kemiallisesti erilainen. Esimerkiksi männyn tuhka näkyy esineissä hieman vihertävänä lasimaisena kiiltona. Keraamikko osaa valmistaa siitä myös lasitetta eli vettä ja mineraalijauhoja sisältävän nesteen, jota esineiden pintaan laitetaan ennen puupolttoa. Lasite sulaa polton aikana muodostaen keramiikkaesineelle kiiltävän lasipinnan. Hymyä ja kyyneliä Lintujen laulun ja tuulenvireen lomassa kuuluu ihastuneista huokauksia. Hymy on herkässä, kun uunin suuaukkoa peittäneet tiilet ladotaan sivuun ja työn lopputulos paljastuu. Kaikkiaan liki yhdeksäntoista tuntia kestäneen polton jälkeen uunin on annettu jäähtyä puolitoista vuorokautta. Esineet ovat edelleen noin 70-asteisia. Ne nostellaan yksitellen lämmönkestävin hansikkain varovasti päivänvaloon. Pitkä uurastus on palkittu. Sen sijaan, että olisi napsautettu sähköuuni päälle ja odotettu, näiden töiden polton eteen on kymmenkunta ihmistä tehnyt töitä liki vuorokauden ympäri. Tulipesät ovat vaatineet puuta viiden minuutin välein jatkuvalla syötöllä yön pimeille tunneille asti. Osalla polttoon osallistuneista poskelle vierähtää onnenkyynel. Jokainen keramiikkatyö on saanut liekkien loimussa yksilöllisen värityksen. Toista samanlaista ei löydy. "Meidän energia ja liekin energia ovat esineessä, ja sen vain jotenkin tietää ja tuntee", Vikberg kiteyttää. Keramiikkataiteilija Aino Eeronheimo (vas.) ihastelee Pirkitta Pullisen kulhoa, joka on saanut puu-uunissa ylleen kauniin häränverenpunaisen sävyn. Lasitteen valumaa kutsutaan japanilaisittain onnenkyyneleeksi. Jokainen Päivi Vikbergin valmistama astia saa puupoltossa tuhkan ja tulen vaikutuksesta oman yksilöllisen värityksensä. Keraamikko Atta Uotila syöttää uunin tulipesään puolimetrisiä halkoja tasaiseksi pediksi. Jännitys polton onnistumisesta purkautuu iloksi ja nauruksi, kun uuni avataan. Keramiikkaartesaani Pirkitta Pullinen (vas.) tutkii Päivi Vikbergin (oik.) uunista nostettua mukia.
• 18 23.5.2019 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Anjala Pudasjärvi SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat V uosikymmen sitten metsätalouden tulevaisuus näytti Pohjois-Pohjanmaalla synkältä. Kuitupuun osalta hätyyteltiin nollarajaa: aluetta, jolla puun korjuuja kuljetuskustannukset ovat niin suuret, että metsänomistajalle ei jäisi senttiäkään kantorahatuloa. Mutta juuri nyt tuntuu kuin koko kansakunnan katseet olisivat kohdistuneet seuduille, joilla pudasjärveläinen Matti Alatalo harjoittaa metsätaloutta. Alueen kuitupuita hamuavat useat toimijat samaan aikaan, kun ilmastokeskustelu ottaa kierroksia. ”Yleinen keskustelu keulii kovasti. Maailma ei mielestäni tuhoudu sen vuoksi, että hoidamme metsiämme järkevästi ja toimitamme metsäteollisuudelle puuta”, lähes 300-vuotiasta Turpeisen tilaa Jaurakkajärven kylällä isännöivä Alatalo toteaa. Alatalo uskoo kyllä ilmastonmuutokseen, jonka pystyy jo hyvin havaitsemaan Pudasjärven vaaramaisemissakin. ”Mutta hiilinielukeskustelun näen yhtenä kapulana liito-oravien ja muiden välineiden ketjussa, joiden avulla luontoväki haluaa vaikuttaa metsätalouteen. Olen varma, että tämäkin keskustelu menee vielä ohi.” Raaka-aineen riittävyyteen uskotaan Alatalon mukaan investoijien kiinnostus pohjoisen metsiin kertoo ennen kaikkea siitä, että alueen raaka-ainevarat tiedetään hyviksi. ”Todennäköisimpänä pidän Metsä Goupin Kemin ja Boreal Biorefin Kemijärven investointien toteutumista. Kaidin osalta näen eniten epävarmuustekijöitä, Paltamo tultaneen jollain aikajänteellä rakentamaan.” Hakkuumahdollisuudet ovat nuorissa yksityisten omistamissa kasvatusmetsissä, joissa runkokoko sekä kertymät ovat usein pieniä ja kuljetusmatkat pitkiä. Puun liikkeelle saanti vaatii työvoimaa, josta on Alatalon mukaan pulaa jo nyt. ”Metsäalan koulutukseen on nyt panostettava, jotta meillä riittää osaavia tekijöitä, kun investointien vaikutukset "Ainakin kaksi neljästä toteutunee" Parin seuraavan vuoden aikana piirretään suuntaviivat pohjoisen metsätaloudelle pitkäksi aikaa, sanoo pudasjärveläinen Matti Alatalo. "Maailma ei tuhoudu sen vuoksi, että hoidamme metsiämme järkevästi." Pudasjärvellä on ymmärretty paikallisen puun mahdollisuudet alueen elinvoimaisuuden ja tunnettuuden kehittämisessä. Kaupungin koulukeskuksen rakentamiseen käytettiin 28 kilometriä paikallisen yrityksen hirttä.
• 19 METSÄSTÄ / 23.5.2019 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA VUOSIKYMMENIEN TAKAISEEN KÄYTÄNTÖÖN verrattuna monen puuntuottajan aikapainotus on nykyisin erilainen. Maanmuokkaus halutaan tehdä joutuisasti avohakkuun jälkeen, jotta päästäisiin istuttamaan mahdollisimman pian. Jos hakkuu on tehty talvella, nopeimmat ehtivät mätästyttää alueen heti lumien sulamisen jälkeen ja istuttaa taimet ennen juhannusta. Vähän hitaammat saattavat luottaa syysistutukseen, jolloin mätästysaikaa on koko kesä. Kiirehtimisellä on hyviä perusteita. Nykyisin taimet ovat pieniä, jolloin ei ole varaa antaa pintakasvillisuuden rehevöityä muutaman odotteluvuoden aikana. Toisaalta ei ole tarvetta odottaa tukkimiehentäin ja muiden tuhohyönteisten kannan nousua heti hakkuun jälkeen ja hidasta alenemista. Hyvin tehdyt kivennäismaan mättäät vähentävät tukkimiehentäin aiheuttamia taimivaurioita, ja taimien suojaksi on myös muita keinoja. Kiirehtimisen onnistuminen edellyttää hyvää yhteistyötä puunkorjaajan ja metsänviljelijän välillä. Jotta mätästyksen ja taimet uskaltaa tilata riittävän ajoissa, korjuun vuosi ja vuodenaika on tiedettävä. Jos alue on suuri, yhteistyöhalua kyllä löytyy. Puolen hehtaarin tai hehtaarin minimiaukot ovat jo vaikeampia tapauksia. Käytännössä optimaalista ajoitusta rajoittaa mätästäjien puute. Kaivureita toki on, mutta metsäkelpoisista kuljettajista vaikuttaa syntyneen krooninen pula. Isoille aukoille koneita löytyy helpommin kuin minimiaukoille, joiden tekemiseen ei tarvita kuin puoli työpäivää. Ongelmia aiheuttaa myös metsätähteen kerääminen. Ravinnetappioiden välttämiseksi oksien ja latvusten muodostamia risukasoja kuivatetaan aukolla yhden kasvukauden verran. Jotkut katsovat, ettei hajalleen puitu hakkuutähde estä järeillä koneilla tehtävää mätästystä, ja jättävät näin ollen hakkuutähteet sovinnolla keräämättä. Toinen vaihtoehto on kerätä hakkuutähteet tuoreena heti puunkorjuun jälkeen. Ravinnetappiot kasvavat, mutta ainakin taimien ensikehityksen tarvitsemat ravinnemäärät ovat sen verran vähäiset, ettei kasvutappioita synny. Joskus on kyllä havaittu metsien myöhemmässä kehityksessä vaikutusta. MAAN LÄMPIMYYDEN MERKITYS ISTUTETTUJEN taimien menestymiselle oivallettiin vajaata parikymmentä vuotta sitten. Ennen vanhaan innokkaimmat istuttajat iskivät kourukuokkansa maahan, kun routaa vielä löytyi ainakin kuloheinikon alta. Uskomus oli, että taimi menestyy sitä paremmin, mitä vähemmän kevätkosteutta on ennättänyt maasta haihtua. Tosiasiassa jääkylmä maa esti hienojuurien kasvun, jolloin taimi kärsi herkemmin vesipulasta kuin nykyisellä tavalla lämpimään maahan istutettaessa. Toinen asia tietysti on, että kourukuokalla vielä saatiin jonkinlainen laikku ja taimille kolo myös puolijäiseen maahan. Nykyisellä istutusputkella maan on oltava täysin sulaa ja mieluummin kuohkeaa. Lämpimän maan korostus on aiheuttanut sen, että taimitarhat ovat varautuneet pitkään istutuksen kevätsesonkiin. Tämä helpottaa töiden järjestelyä, kun työt eivät enää ole kiinni muutamasta kevään ruuhkaviikosta. Hyvä että edes joidenkin töiden aikasidonnaisuus vähenee. Istutus heti mutta lämpimään maahan Mitä joutuisammin tehdään hakkuun jälkeen raivaus ja mätästys, sen nopeammin päästään istuttamaan. M at ti Kä rk kä in en alkavat näkymään konkreettisesti puunhankinnassa.” Pudasjärvellä metsien ja puun mahdollisuudet on ymmärretty harvinaisen kokonaisvaltaisesti. Metsänhoitoyhdistyksen toimiston kupeelta löytyy kaupungin hirsinen päiväkoti, ja viereen on kohoamassa uusi yksityinen päiväkoti, hirrestä sekin. Iijoen toisella rannalla komeilee hirsinen koulukampus. ”Metsien ja puun hyödyntäminen on täällä pohjoisessa elinehto”, Alatalo painottaa. Perusteellinen oppipolku Alatalolla on metsään monipuolinen side, joka sai alkunsa jo nuoruuden moottorisahasavotoista kotitilalla. Miehen tie veikin luontevasti opintoihin Pudasjärvelle metsätalouden peruslinjalle, josta hän suuntasi edelleen Kotkaan puutalousopistoon. ”Nopeasti totesin touhun liian pienipiirteiseksi luonteelleni, kun mittailimme puupalikoiden muodonmuutoksia millimetrimitalla. Siksi siirryin Taivalkoskelle metsurikurssille, jonka jälkeen menin Rovaniemelle opiskelemaan metsäteknikoksi.” 1990-luvun lamavuosina alan työt olivat kortilla, joten Alatalo opiskeli vielä metsäkoneenkuljettajaksi toimien itsekin sittemmin alan kouluttajana. ”Koneet ovat kiinnostaneet minua aina, ja tänä päivänä tärkeä osa yritystoimintaamme on puunkorjuu yhdellä koneketjulla.” Omissa metsissä, joita on ”useampia sata hehtaaria”, Alatalo tekee vuosittain 5–10 hehtaaria harvennushakkuita. ”Painopiste on ollut nuorien metsien hoidossa. Uudistushakkuita pitäisi tehdä rohkeammin, mutta omissa metsissä kynnys uudistamiseen on turhankin korkea.” Korjuusta kertyneet tukkipuut Alatalo jatkojalostaa usein itse. Hänellä on kotitilalla oma saha, jolla hän sahaa vuosittain 100–500 kuutiota tukkia. Vahva halu vaikuttaa Puunkorjuun, maansiirtotöiden ja lypsykarjatilan pyörittämisen voisi olettaa pitävän Alatalon kyllin kiireisenä, mutta mies ehtii vaikuttamaan myös lukuisissa luottamustoimissa. Hän on toiminut seitsemän vuoden ajan metsänhoitoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ensin Pudasjärvellä, ja nyt myös Kuusamon ja Taivalkosken kanssa fuusioituneessa Koillismaan metsänhoitoyhdistyksessä. ”Alueen yksityismetsien pinta-ala on noin 700 000 hehtaaria. Yhdistymisen tavoitteena on parantaa metsänomistajien palvelua entisestään. Toki haemme myös kustannussäästöjä.” Vuonna 2015 Alatalo valittiin MTK:n metsävaltuuskuntaan ja huhtikuussa hän aloitti MTK:n valtuuskunnassa varapuheenjohtajana. ”Halu vaikuttaa on kai rakennettu sisälle luonteeseeni ja tehtävät ovat vieneet minut mennessään. Vaikka reissuun lähtö arkikiireiden keskeltä voi joskus stressata, palaa kotiin aina iloinen mies.” MTK:ssa Alatalo katsoo edustavansa nimenomaan metsänomistajia. ”Näen juuri nyt tärkeänä pohjoisen metsäinvestointien edistämisen. Myös metsätilan sukupolvenvaihdoksen verotusta olisi syytä järkeistää.” Metsäisten elinkeinojen tulevaisuuteen vaikuttavat Jaurakkajärvelläkin myös EU-tasolla tehtävät päätökset. Alatalo muistuttaa edunvalvonnan olevan usein näkymätöntä, mutta tärkeää työtä. ”Siksi toivon, että EU-vaaleissa saamme Brysseliin vaikuttajia, joilla on ahkeruuden lisäksi asiantuntemusta tehdä metsäedunvalvontaa koko maan ja metsänomistajien hyväksi.” Luottamustehtävien hoito työllistää Matti Alataloa (oik.) päivittäin. Viime viikolla Alatalo kävi vaihtamassa kuulumisia metsänhoitoyhdistys Koillismaan toiminnanjohtaja Antti Härkösen kanssa. Koillismaalla puun kasvu vaihtelee paljon maapohjien rehevyyden ja korkeuserojen mukaan. Aurausalueiden ensiharvennuskohteilta kertyy puuta parhaimmillaan eteläisen Suomen tapaan 50 – 60 kuutiota hehtaarilta.
• 20 23.5.2019 / METSÄSTÄ MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuvat L uonto on arvaamaton ystävä niin Pohjolassa kuin Euroopan etelälaidalla. Iberian niemimaan takamaiden elo on kamppailua kuivuuden kanssa. Pensaspalot uhkaavat, nuoriso etsii helpompaa elämää. Puolet Kastilian ylängöstä on metsäistä laidunmaata, mutta varsinaista metsätaloutta ei juurikaan ole. Pääpuulaji on ainavihanta rautatammi. ”Ilman tammia ei ole tammenterhoja. Ilman tammenterhoja ei ole sikoja. Ja jos ei ole sikoja, ei ole kinkkuteollisuutta”, Salamancan alueen metsänomistajayhdistyksen varajohtaja Luciano Albo kiteyttää. Siat elävät lyhyen elämänsä ehtoon loka-marraskuussa syömällä pääasiassa rautatammen terhoja, mikä antaa lihaan ainutlaatuisen aromin. Alueen tärkein maataloustuote on suolaamalla ja ilmakuivaamalla valmistettu vuoristokinkku, yamon serrano . Tammet alkavat tuottaa terhoja 15-vuotiaina, ja parhaimmillaan 200 vuoden iässä yhden puun vuosituotos voi olla 200– 300 kiloa terhoja. Sen jälkeen tuotto vähenee, mutta puut voivat elää 500-vuotiaiksi. Tulenarkaa tuottoa Portugalissa on viisi sellutehdasta, ja niiden tarpeisiin kasvatettu eukalyptus on korkkitammen ohella tärkeä talouspuu. David Deveza maan pohjoisosan metsänomistajayhdistyksestä esitteli yhdeksän hehtaarin ensiluokkaista eukalyptusmetsikköä. Taimia istutetaan 1 600 hehtaarille, ja eukalyptusta kasvatetaan 12 vuoden kiertoajalla. Puu uudistuu kantovesoista, ja samoista istutustaimista voidaan ottaa kolme satoa. Hehtaarikertymä on parhaimmillaan 300–400 kuutiota. Eukalyptuksen tehdashinta on pitkään ollut sama 44 euroa kuutiolta. Korjuuja kuljetuskustannusten jälkeen metsänomistajalle jää noin 30 euroa, ja puukauppatili voi parhaimmillaan olla yli 9 000 euroa hehtaarilta. Eukalyptus hakee juurillaan vettä syvältä ja kuivattaa maata. Kun se yhdistetään runsaaseen, eukalyptusöljyillä terästettyyn karikkeeseen, on sateettomina aikoina leimahdusriski suuri. Hallitus onkin määrännyt, että metsäpaloriskin vuoksi eukalyptuksen kasvatusalaa ei laajenneta. Australialainen vieraslaji leviää kuitenkin itsestään, eikä eukametsiä voi parhaalla tahdollakaan sanoa monimuotoisiksi, sillä puut ovat yhtä kloonia eli perimältään identtisiä. Suomalaisittain olikin kulmia kohauttavaa, että eukalyptuksella on PEFC-sertifointi. Devezan mukaan Portugalissa sertifiointi ymmärretään hyvän metsänhoidon kannusteena, ei niinkään toiminnan rajoitteena. Korkkitammien yllä tummia pilviä Portugali on maailman suurin korkin tuottaja ja alhaisen tulotason maa tarvitsee kipeästi jokaisen vientieuron. Korkkisato korjataan Portugalin pohjoisosissa yhdeksän vuoden välein, ja parhaimmillaan tili voi olla 4 000 euroa hehtaarilta. Työvälineet ovat ikiaikaiset kirves ja tikapuut, eikä louhikoissa ole aasin voittanut kuljetuspeliä. Korkkitammimetsiköt perustetaan 200 taimen hehtaaritiheyteen. Aluksi kasvu on hidasta, mutta puu elää parisataa vuotta ja 17 satoa. Korkkia myydään 15 kilon myyntierissä, josta saa noin 40 euroa. Korkkitammen tärkeydestä kertoo, että puun kaatamisesta seuraa rangaistus ja hoidon kannalta tärkeään oksimiseenkin tarvitaan lupa. Maan pohjoisosassa sijaitsevan Mirandelan alueen metsänomistajajärjestön asiantuntija Marcia Rodrigues kertoi, että tuottajien riesana on uusi ilmiö, tammien kuoleminen. ”Syitä on kaksi, joista toinen tunnetaan ja toinen ei, mutta molempien epäillään liittyvän ilmastonmuutokseen.” Tunnettu syy on kärsäkkäiden heimoon kuuluva, sienitauEtelän erilaiset metsämaat Espanjan ja Portugalin aurinkorantojen takaa löytyy laidunmetsiä, korkkitammia ja tulenarkaa eukalyptusta. tia levittävä hyönteinen, joka on levinnyt pohjoiseen. Metsälehden lukijamatka suuntautui toukokuussa Espanjaan ja Portugaliin. Korkkitammen avulla louhikkoiset ylärinteetkin tuottavat, mutta luonnontuhojen yleistyminen on uusi riesa. Marcia Rodrigues näytti toukanreikiä, jotka ovat merkki hyönteisten mukana leviävästä sienitaudista. Eukalyptus tuottaa, mutta on myös erittäin palonarka, eikä Portugalissa sallita uusien metsiköiden perustamista. Metsänomistajayhdistyksen David Deveza esitteli ensiluokkaista eukametsikköä. Rautatammia kasvavat laidunmetsät ovat Kastilian ylängön tyypillistä maisemaa.
• 22 23.5.2019 / METSÄSTÄ H an nu Le ht or an ta H ei di Bj ör kl un d VALTTERI SKYTTÄ M etsäalalla on jo tovi toivottu, että lintujen rengastajat kertoisivat tietonsa petolintujen pesäpuiden sijainnista myös puunkorjaajille. Näin pesät voitaisiin huomioida paremmin hakkuissa. Nyt tietoa on. Metsänomistajat ja metsäammattilaiset ovat voineet nähdä haukanpesien sijainnin Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa huhtikuusta lähtien. Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen ja Metsäkeskuksen yhteistyön myötä Metsään.fi-sivustolle on merkitty haukanpesät, joista on tuore rengastustieto viiden viime vuoden ajalta. Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Hannu Lehtoranta uskoo, että pesätiedon avoin jakaminen parantaa luottamusta linturengastajien, metsänomistajien ja metsäammattilaisten välillä. Pesien sijaintitietoa on jo aiemmin jaettu metsänHaukkojen pesäpuut tiedossa Metsänomistajat ja metsäammattilaiset näkevät nyt haukanpesien sijainnin Metsään.fi-palvelussa. HAUKAT ? ? Määrät vähentyneet viime vuosikymmeninä. ? ? Hiirija mehiläishaukka ovat uhanalaisia lajeja, kanahaukka silmälläpidettävä. ? ? Haukkapari käyttää yleensä muutamia, varttuneissa metsissä sijaitsevia pesäpuita. Sama pesä voi olla käytössä vuosia. ? ? Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja. ? ? Sertifikaattien edellyttämät säästöpuut kannattaa keskittää haukanpesien suojaksi. Lähde: Luomus Metsäkeskuksen Hannu Lehtorannalla on hyviä kokemuksia pesätietojen jaosta Pohjois-Karjalassa, jossa on jo pidempään tiedotettu metsänomistajia haukanpesien sijainneista. Kuvassa kanahaukan poikasia. Haukanpesät eivät välttämättä mene hukkaan pesinnän välivuosinakaan. Silloin niissä saattavat viihtyä myyriä syövät pöllöt. omistajille Pohjois-Karjalassa, ja kokemukset ovat hyviä. "Tämä on nykyaikainen tapa toimia. Pääasia on, että kaikkien tärkein avainhenkilö eli metsänomistaja tietää pesien olemassaolon. Haukkojen suojelu ei onnistu, jos maanomistaja haluaa säästää pesät, mutta ei tiedä niiden sijaintia." Lehtoranta muistuttaa, että pesätieto ei ole aivan aukotonta, sillä pesät joissa ei ole rengastettu, eivät toistaiseksi näy palvelussa. Palvelusta puuttuvien pesien sijainnit metsäomistaja voi ilmoittaa Metsäkeskukselle. Pesäpuun ympärille suojavyöhyke Haukkojen pesätietoja on saatavilla etelärannikolta Kemijärven korkeudelle asti. Metsäammattilaiset näkevät pesien sijainnin niiltä metsätiloilta, joiden tietojen katseluun ammattilaisilla on metsänomistajan suostumus. Kun metsänomistaja tai metsäammattilainen tarkastelee pesätietoja, siitä jää järjestelmään merkintä. Pesätiedon yhteydessä on linkki ohjeisiin, jotka kertovat, miten haukkojen pesäpuut kannattaa huomioida hakkuissa. Tärkeintä on välttää hakkuita haukkojen pesimäaikaan ja rajata puunkorjuussa säästöpuustoa pesäpuun ympärille. Haukkojen pesimäajat ulottuvat maaliskuun loppupuoliskolta elokuun loppuun, joten hakkuun Fakta • Kuviotietojen keruu ja päivitys • Leimikkosuunnittelu • Mahdollisuus kuviorajojen muokkaukseen • Monipuoliset paikkatietoaineistot maastotyön tukena OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 www.tapio.fi/forestkit Katso esittelyvideo! TEHOKKUUTTA MAASTOTYÖHÖN • Koealatoiminto • Mahdollisuus offline-työskentelyyn • Toimii selaimella sekä Androidja WIN10-sovelluksella Kauttamme on saatavilla myös Panasonic -laitteet vaativaan maastotyöhön.
• Sarjassa kerrotaan Metsälehdessä vuosien varrella esiintyneistä ihmisistä. Metsälehden sivuilta 23 METSÄSTÄ / 23.5.2019 EERO SALA "METSÄTYÖNTEKIJÄN ARVOSTUS on varsin heikko, vaikka juuri metsätalous on nostanut maamme hyvinvoinnin nykyiselle tasolle", totesi SAK:n puheenjohtaja Niilo Hämäläinen Metsälehdessä huhtikuussa 1970. Hän epäili, että vanhemmat yhä varoittivat kotoa lähteviä nuoria miehiä varomaan "naisia, viinaa ja ammattiyhdistysliikettä". Vuonna 1922 Viitasaarella syntynyt Hämäläinen tiesi aikakauden ay-pomojen tapaan kokemuksesta, mistä puhui. Metsätyönjohtajan poika oli itsekin hikoillut metsätöissä jatkosodan alkuun asti. Sodassa hän taisteli Jalkaväkirykmentti 50:ssä, asetoverinaan myös muuan Väinö Linna. Rauhan tultua Hämäläinen palasi metsätöihin, mutta siirtyi pian järjestötoimintaan. Hän kohosi vähitellen Maaseututyöväen liiton puheenjohtajaksi, kaksinkertaisti muutamassa vuodessa sen jäsenmäärän, ja nousi vuonna 1966 keskusjärjestö SAK:n puheenjohtajaksi. Elettiin ay-liikkeen hajaannuksen aikaa, ja palkanMetsäjätkästä sillanrakentajaksi saajien sieluista taistelivat SAK ja siitä eronneiden järjestöjen perustama SAJ. Maaseututyövän liitto pysyi kuitenkin yhtenäisenä, ja SAK:n puheenjohtajana Hämäläinen johti koko ay-liikkeen eheytymistä. Hämäläisen yhteistyökyä tarvittiin myös vähän myöhemmin, kun työnantajien STK ja SAK synnyttivät valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan kätilöimänä ensimmäisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun. Tämä ja myöhemmät tupot auttoivat osaltaan Suomen kansantalouden pitkälle kasvu-uralle. 70-luvun puolivälissä Hämäläinen siirtyi ensin osuuskauppaliikkeen palvelukseen ja sitten politiikkaan. Hän yritti turhaan SDP:n puheenjohtajaksi, mutta nousi sitten eduskuntaan vuonna 1979. Kansanedustajan ura jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi. Niilo Hämäläinen kuoli Helsingissä vuonna 2001. TIIA PUUKILA K aakkois-Suomessa männiköissä liikkuessa kannattaa kiinnittää huomiota kauttaaltaan ruskettuneisiin latvuksiin, tuulenkaatoihin sekä ruskettuneisiin katajiin. Ne voivat olla merkkejä alueella yleisestä männynjuurikäävän aiheuttamasta tyvitervastaudista. Se lahottaa männyistä pikkuhiljaa juuret ja kuivattaa puut pystyyn. Nuoret männyt kuolevat tautiin nopeasti, jopa yhden kasvukauden aikana. Vanhemmat puut taistelevat pidempään lahoa vastaan, mutta se näkyy kasvutappioina. "Viime aikoina männynjuurikääpä on levinnyt Kaakkois-Suomea laajemmalle alueelle Etelä-Suomeen, mutta tuhokohteet ovat yleensä pieniä", kertoo tutkija Tuula Piri Luonnonvarakeskuksesta. Männynjuurikäävän on arvioitu aiheuttavan noin viiden miljoonan euron tuhot vuosittain. Lisäksi kasvutappiot voivat olla samaa luokkaa kuin suorat tuhot. Taudin leviämisen uskotaan johtuvan kesähakkuista. Männiköt ovat monesti kuivina ja kantavina paikkoina otollisia kesäajan hakkuille. Juurikäävän leviämistä ehkäisevä kantokäsittely aloitettiin männiköissä kuitenkin vasta vuonna 2016. "Vaikka männyllä kantokäsittely on lakivelvoitteinen vain kivennäismailla, nykytiedon mukaan käsittely on tarpeellinen myös turvemaiden männiköissä", Piri muistuttaa. Tiheässä taimikossa pelivaraa Männynjuurikääpä tappaa männyn ohella myös kuusia. Lehtipuut ovat kestävämpiä, mutta sekapuuna tyvitervastautia sairastavassa männikössä nekin kuolevat. Jopa mustikan varvut ja kanervat kelpaavat isäntäkasveiksi ikävin seurauksin. Taimikossa taudin leviämistä voidaan rajoittaa käsittelemällä Tyvitervastauti selättää taimet Tiheä taimikko ja kantokäsittely ovat parhaat rohdot lieventää tuhoja. Tu ul a Pi ri Tu ul a Pi ri Tu ul a Pi ri tautipesäkettä ympäröivät terveet kannot Rotstop-harmaaorvakkavalmisteella. Kesäaikaisten hakkuiden yhteydessä tyvitervastautia voidaan yrittää karkottaa ymppäämällä harmaaorvakkasieni juurikäävän kilpailijaksi. Tautipesäkkeen saartaminen toimii, mikäli tautipesäkkeitä on harvakseltaan ja ne ovat kooltaan pieniä. Ainoa vaihtoehto hävittää männynjuurikääpä kokonaan olisi uudistaa paikalle puhdas lehtipuumetsikkö, mutta monesti männyn kasvupaikat ovat koivulle liian karuja. "Jos saastuneelle kasvupaikalle pitää laittaa männikkö, yrittäisin tehdä siitä mahdollisimman tiheän joko luontaisesti tai kylvämällä. Sen tietää, että sieltä kuolee mäntyjä, mutta tiheä taimikko ei heti mene vajaatuottoiseksi", Piri ohjeistaa. Ruskettuneet taimet ja itiöemät kielivät männynjuurikäävästä. voi tehdä esimerkiksi loppukesästä, kun poikaset ovat aikuistuneet. Pesän ympärille jätettävän säästöpuuvyöhykkeen leveyssuositus on 20–60 metriä riippuen pesäpaikasta ja haukkalajista. "Tärkeintä on, että pesäpuu ei jää reunimmaiseksi puuksi aukolle. Kahdenkymmenen metrin suojavyöhyke pesän ympärillä on jo hyvä lähtökohta. Etenkin, jos säästöpuualue pesän ympärillä rajautuu pystyyn jäävään nuorempaan metsikköön", Lehtoranta kertoo. Kesäkorjuut karuille metsämaille Metsä Groupin tuotantopäällikkö Pasi Arkko sanoo, että pesätietojen avoimuus on erittäin toivottu uudistus ison puunkorjaajan näkökulmasta. Arkon mukaan metsänomistaja voi huoletta ottaa lintuasian esille puukauppoja solmittaessa. Toive siitä, että tiettyä metsäaluetta ei hakata pesintäaikaan, on sovitettavissa puunkorjuuaikatauluihin. "Ei ole pelkoa tulonmenetyksistä. Meillä on vara valita pesintäaikaiseen korjuuseen sellainen kohde, jossa ei ole haukan tai esimerkiksi pöllön pesää. On yhteinen etu, että metsiä hoidetaan vastuullisesti." Mediassa nousee säännöllisesti esille ristiriita, että kesähakkuut ovat lintujen tahallista häiritsemistä ja rikkovat EU:n lintudirektiiviä. Metsäalan suositusten mukaan kesähakkuut tulisi tehdä karuilla metsämailla, joilla on vähemmän lintujen pesiä. Arkon mukaan Metsä Groupilla ei ole tilastoa toteutuneiden kesähakkuiden metsätyypeistä, mutta jo kevään kelirikkoajan ja alkukesän korjuuolosuhteet rajaavat hakkuutoimintaa karuille ja metsäkoneita kantaville maille. Lehtipuuvaltaiset rauhaan Tilastollisesti vuoden hiljaisinta hakkuuaikaa ovat heinäkuu ja toukokuu. "Lehtipuuvaltaiset metsät on ohjeistuksen mukaan rajattu puunkorjuulta lintujen pesintäaikaan", Arkko kertoo. Hannu Lehtorannan mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalassa haukkametsien puunkorjuita on onnistettu ajoittamaan hyvin isojen lintujen pesintäajan ulkopuolelle. "Taantuvien haukkakantojen suojeluun on kiinnitettävä huomiota. Muutoin jossain vaiheessa syyttävä sormi osoittaa metsätaloutta kohti", Lehtoranta muistuttaa.
• 24 23.5.2019 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat H ämeen Evollakin talvi on ollut runsas ja kestävä. Huhtikuussa sentään Luutajoki on puskenut virtansa vapaaksi syöden nyt ahnaasti Alisen Rautjärven jääkanteen itselleen aukkoa. Kapean joen varressa on korkealta ja arvatenkin kuuluvasti kaatuneita koivuja. Sellaisia komeita Suomi-filmien juhannuspuita, joita ihmisillä on tapana jättää pihamaisemaansa somistamaan. ”Tuo tuossa rikkoi kaatuessaan sillankaiteen”, osoittaa Metsähallituksen eräsuunnittelija Juha Tuomola maassa makaavaa paksua runkoa. ”Metsurit pätkivät sen pienemmiksi, kun hoksasivat vahingon tarkastuskäynnillään.” Vanhan ajan hakamaata muistuttavassa pihapiirissä on vielä monta kukoistavaa koivua pystyssä. Olkoonkin, että ne ovat terveitä ja elämänsä kunnossa, niistä lähimmillä on ilmeinen vaara kaatua punaisen mökin päälle. Eikä siihen tarvita sahaa tai kevätmyrskyä. Onni kuin Nestori Miikkulainen Evolainen Onni Laine oli poikamies. Hän asui tuossa koivujen uhkaamassa punaisessa mökissä. Hilja-äidin kuoltua Onni jäi tupaan ja asusteli siinä yksin aina kuolemaansa saakka 1980-luvulle. Tämän jälkeen tupa siirtyi Metsähallitukselle, joka kunnosti talon vuokratuvaksi. Jos tuo mökki olisi saaressa, se olisi kuin Junnu Vainion laulusta Nestori Miikkulainen. Onnille tehdyssä laulussa veden pinnalle ei olisi pärskähtänyt viiksekäs norppa, vaan pienempiviiksinen kanadanmajava. Vaikka kyseessä on erehdyksessä Suomen luontoon vapautettu vieras, jotenkin täällä Evolla se on lähes kuin kotonaan. Siirrettiinhän niitä toisen maailmansodan jälkeen tännekin, valtion maille. Nyt kuitenkin muutamasta haluttaisiin eroon. "Kesällä täällä on taas kysytyt lehmipaimenviikot. Katon olisi syytä olla silloin ehjä, ei koivujen alla”, Metsähallituksen eräasioiden viestintäpäällikkö Aku Ahlolm on lupautunut aamuksi majavantorjuntatöihin. Arkihuolesi kaikki heitä Onnin tupa on keskellä Metsähallituksen pienriistamaita. Siellä on siis metsästys sallittu, mutta ei majavanmetsästys. Juha Tuomola arvioi reilulla 6 000 hehtaarin alueella asustavan noin 30–40 majavaa. ”Jos niiden metsästys olisi kaikille pienriistaluvan lunastaneille vapaata, olisi riski, että majavat ammuttaisiin loppuun.” Valtiolla ei mene kuitenkaan sormi suuhun, jos joku riistaeläin uhkaa esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta. Muun muassa Saimaalta Linnansaaren kansallispuistosta on vähennetty majavakantaa, kun ne alkoivat niittää valkoselkätikkojen pesämetsiä nurin. ”Ihminen voi puuttua tällöin hallitusti peliin”, Tuomola perustelee. Niinpä Metsähallitus pyytää vahinkojen torjuntatarkoituksessa Evoltakin vuosittain viidestä kymmeneen kanadanmajavaa. Tällä kertaa turvaamiskohteena on Onnin tupa. Aamuaurinko on jo kurottautunut kämmenen leveydeltä taivaanrantaan, kun Aku Ahlholm oikoo jalkojaan. Aamu koivun tuohikylkeen nojaten on ollut mahtava. Mustarastaat laulavat, Luutajoki soi solinaansa, kevään voi haistaa. Vain majavat puuttuivat. ”Samapa tuo, kunhan jättävät Onnin rauhaan”, Ahlholm pakkailee tyytyväisenä tavaroitaan takaisin reppuun. Tyytyväisenä hän toteaa maallisten arkihuolien hautautuneen purolle. Onnin tupa uhattuna Katolle kaatunut koivu ei olisi kiva asia. Oli siis istuttava alas. Aku Ahlholm odottelee majavaa saapuvaksi. Kuten tavallista, kevätaamu oli ikimuistoinen ilman saalistakin. Useampaa pihapiirin koivua oli jo aloiteltu järsimään.
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 23.5.2019 LUKIJAN KYSYMYS LUKIJALTA KAMALA LUONTO Re ijo Ro uv in en KAIKKI KÄÄVÄT EIVÄT ole kovia puun rungossa kasvavia kavioita. Yksi erikoisimmista on puuterikääpä. Sen rihmasto kasvattaa puun pinnalle puuterihuiskumaisen tupsun, jossa valmistuu suvuttomia kuromaitiöitä. Aluksi tupsu on valkoinen, mutta muuttuu vanhetessaan ruskeaksi. Itiöemä, joka tuottaa normaaleja suvullisia itiöitä, syntyy yleensä puuterihuiskun viereen. Se on pieni ja vaatimaton. Jos puuterihuiskua ei ole kehittynyt, puuterikääpää on vaikea erottaa muista valkoisista käävistä. Jossain mielessä puuterikäävän huiskua voi verrata pakurikäävän pakuriin. Sekään ei ole itiöemä. Pakurin biologinen merkitys on osaksi selvittämättä: onko se vain koivun puolustusreaktioista johtuva kasvannainen vai onko sillä jonkinlaista merkitystä myös pakurikäävän leviämisessä? Voisivatko esimerkiksi hyönteiset kantaa pakurissa olevia kaksitumaisia rihmastoja toisiin puihin, joissa kääpä sitten aloittaisi uuden elämän? Suvullisissa itiöissä sienen genomi on yksinkertaisena. Siitä syntynyt rihmasto voi kyllä voi levittäytyä laajallekin, mutta ei tuota uusia itiöitä. Vasta kun itiöstä syntynyt rihmasto kohtaa toisen saman lajin rihmaston, rihmastot yhtyvät ja syntyy kaksitumainen rihmasto. Nyt genomi on kaksinkertaisena, ja tämä kaksitumainen rihmasto pystyy tuottamaan uusia itiöemiä. Kuromaitiöiden etu onkin siinä, että ne edustavat kaksitumaista rihmastoa. Kun kuromaitiö päätyy sopivaan kasvualustaan, se voi siinä elää ja vahvistua ja muodostaa sitten itiöemän odottamatta toisen rihmaston tapaamista. Kuromaitiö on oikotie onneen Puuterikäävän tupsu tuottaa kaksitumaisia kuromaitiöitä. Suvulliset itiöt valmistuvat tavanomaisessa itiöemässä, jota ei kuitenkaan tässä kuvassa ole. Omistan vanhan kuusikon, jossa on tuulenkaatoja. Kuusikko kuuluu vapaaehtoiseen metsien suojeluohjelmaan Metsoon. Olenko korvausvelvollinen, jos suojellusta kuusikosta leviää kaarnakuoriaistuho naapurin metsiin? Jos kyseessä on Metso-ohjelman pysyvään suojeluun tai 20 vuoden määräaikaiseen suojeluun liitetty yksityinen luonnonsuojelualue, siellä sovelletaan luonnonsuojelulakia. Metsätuholaki ei ole voimassa luonnonsuojelualueilla, mutta niitä koskee metsätuholaissa säädetty valtion korvausvelvollisuus, kun tuho leviää luonnonsuojelualueelta ympäröivään metsään. Tällöin pitää pystyä osoittamaan, että tuho on lähtöisin suojelualueelta. Erityisesti silloin, kun kirjanpainajatuhoja esiintyy hyvin yleisesti alueen vanhoissa kuusikoissa, voi olla vaikea osoittaa, mistä tuho on lähtöisin. Siellä, missä metsätuholaki on voimassa, se velvoittaa korjaamaan vahingoittuneet männyt ja kuuset pois. Metsätuholakia sovelletaan 10 vuoden määräajaksi suojelluilla ympäristötukialueilla sekä metsälain 10. pykälän määrittämissä erityisen tärkeissä elinympäristöissä. Vahingoittuneiden puiden poistamisvelvollisuus koskee näin ollen myös metsälakija ympäristötukikohteita. Tuhojen levitessä myös mahdollinen korvausvelvollisuus on maanomistajan. Vahingoittuneilla puilla tarKuka korvaa? koitetaan sellaisia vaurioituneita havupuita, joista metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset voivat levitä. Jos vahingoittuneen puun määrä ylittää kuusikoissa 10 ja männiköissä 20 kuutiota, maanomistajan tulee korjata pois metsätuholain kynnysarvot ylittävä osuus. Kohteilla, joihin on solmittu ympäristötukisopimus, ei saa tehdä metsätalouden toimenpiteitä ilman metsäkeskuksen suostumusta. Ympäristötukikohteilla vahingoittuneiden puiden korjuusta sovitaan erikseen metsäkeskuksen kanssa. Maanomistajalle suojelusta maksettava ympäristötuki perustuu kohteella olevaan puuston määrään. Jos kohteelta korjataan tuulenkaatoja pois, tukea on maksettu liikaa ja osa tuesta tulee palauttaa. Tiedossa ei ole tapauksia, joissa yksityinen maanomistaja olisi maksanut korvauksia omista metsistä levinneistä tuhoista. Sen sijaan valtio on muutamassa tapauksessa joutunut korvaamaan suojelualueilta edenneitä tuhoja. Vastausta varten on haastateltu metsälainsäädännön johtavaa asiantuntijaa Janne Uitamoa Suomen metsäkeskuksesta. Metsälehden 7/2019 haastattelussa Anniina Kostilaisen esittää huolensa sellutehtaiden raaVanhan puusilmän mielipide kapuuhuollosta. Sahatukkejakin ohjataan selluhakkeeksi. Totta on, että leimikoista, joista tulee vain pieni nyssäkkä sahatukkeja, on helpompi ohjata sellutehtaalle kuin erillisenä sahan teriin. Tunnen metsätalouden historian. Vuonna 1952 päättynyt VMI 3 paljasti karun totuuden metsiemme tilasta. Metsänhoitolautakunnat saivat valtiolta lisärahoitusta henkilökunnan palkkaamiseen. Hakkuiden tason valvontaa tehostettiin, vajaatuotteisia uudistettiin ja uudistamisen onnistumista seurattiin. Tuloksena oli 1970-ja 1980-lukujen raakapuun kasvun lisäys, joka on edelleen jatkunut. Kasvu huomattavasti poistumaa suurempi. Tämä vanha puusilmä on havainnut kulkiessaan, että metsissämme on paljon ensiharvennusrästejä. Toisen vaiheen harvennukset ovat paljolti viivästyneet. Sellun keittoon sopivaa raaka-ainetta on. Tarvitsee vain löytää keinot, kuinka saadaan metsänomistajat laaja-alaisesti suosiolliseksi hakkuille. Pelottelulla ja ilmastovouhotuksella asia ei parane. Ilmaston pilaajat ovat Suomen rajojen ulkopuolella. 1990-luvun metsälain säädökset ovat kyllä osaltaan vaikuttamassa hidastavasti toiminnan kehitykseen. Mikä on tilanne 20–30 vuoden kuluttua? Se näkee, joka elää. Metsätalous on monitahoinen ja laaja-alainen toimintaketju: hoito, kasvattaminen, korjuu ja jalostus sekä tuotteen kauppa ja kuljetus. Tässä ketjussa tapahtuneet laiminlyönnit ovat pitkävaikutteisia ja kansantaloutta nakertavia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan runsaasti hoitamattomia risukoita. HEIKKI HYVÖNEN Mäntyharju
• 26 23.5.2019 / PILKKEITÄ Suomessa istutettavista kuusen taimista noin 15 prosenttia on viime vuosina ollut alkuperältään ruotsalaista. Kuusentaimia on viime vuosina tuotu metsänviljelyn tarpeisiin enimmillään 7,5 miljoonaa kappaletta, ja lisäksi viimeisimpien tilastojen mukaan reilut 10 prosenttia SuoTaimimaaottelussa tasapeli Kuusentaimien jalostushyöty on samaa luokkaa Ruotsissa ja Suomessa. Nedra Sandbyn siemenviljelys Öölannissa kuuluu ensimmäisen polven, mutta toisen perustamiskierroksen (TvåO) viljelyksiin. men taimitarhakylvöistä on tehty ruotsalaisella siemenellä. Jalostuksen tuoman kasvunlisän vuoksi siemenja taimimateriaalin ostajaa kiinnostaa luonnollisesti se, miten pitkälle jalostettua viljelyaineisto on. On kuulunut arvioita, joiden mukaan Ruotsissa metsänjalostus olisi edistynyt selvästi pidemmälle kuin Suomessa ja sieltä saatavat siemenet ja taimet olisivat perimältään merkittävästi suomalaisia parempia. Nämä käsitykset ovat virheellisiä. Metsäpuiden siemenviljelyksiä on perustettu Suomessa ja Ruotsissa eri aikoina, ja eri vaiheissa perustettuihin viljelyksiin viitataan maissa erilaisin käsittein, mikä on aiheuttanut väärinkäsityksiä. Metsänjalostuksen ensiaskeleet otettiin Ruotsissa 1930-luvulla ja Suomessa sotien jälkeen. Työ käynnistyi molemmissa maissa ulkoisilta piirteiltään ja kasvultaan poikkeuksellisen hyvien puuyksilöiden, ns. pluspuiden valinnalla luonnonmetsistä. Näistä puuyksilöistä vartettiin kasvamaan ensimmäiset siemenviljelykset, joita kutsutaan ensimmäisen polven viljelyksiksi. Ruotsissa kuusen siemenviljelysten perustaminen alkoi 1950-luvulla ja Suomessa kymmenen vuotta myöhemmin. Ensimmäisen polven siemenviljelysten tuoma kasvunlisä on kymmenen prosentin luokkaa. Länsinaapurissa perustettiin 1980-luvulla suuri määrä uusia siemenviljelyksiä, jotka perustettiin pääosin uuden valintakierroksen pluspuilla. Perustamisessa hyödynnettiin osin myös ensimmäisen valintakierroksen pluspuita, joista oli jo saatu alustavaa jälkeläiskoetietoa kenttäkokeista. Tämän ansiosta Ruotsin toisen perustamiskierroksen siemenviljelysten jalostushyödyt ovat kasvussa keskimäärin pari prosenttiyksikköä ensimmäistä kierrosta suurempia. Suomessa ensimmäisen polven kuusiviljelykset saatiin perustettua 1970-luvun alussa. Uudemman kerran siemenviljelysten perustamiseen aktivoiduttiin 2000-luvun alussa, kun pluspuista alettiin saada jälkeläiskoetuloksia. Näitä kutsutaan 1,5-polven siemenviljelyksiksi. Ruotsissa 1,5-polven viljelysten perustaminen alkoi vasta muutama vuosi Suomen jälkeen. 1,5-polven siemenviljelyksiin on vartettu jälkeläiskokeiden perusteella koko pluspuujoukon parhaat yksilöt. Näiden siemenviljelysten siemenen kasvun jalostushyöty onkin ensimmäisen polven viljelyksiä selvästi suurempi, alustavien ruotsalaisten arvioiden mukaan noin 20 prosenttia. Suomessa ensimmäinen, pieni 1,5-polven siemensato saatiin syksyllä 2017 Taavetin siemenviljelykseltä. Ruotsissa edetään samassa tahdissa, ja 1,5-polven siemenviljelysten tuotanto on käynnistymässä. Nykyisin markkinoilla olevien kuusten taimien jalostusasteen ymmärtäminen on jokseenkin helppoa, sillä käytännössä tarjolla on tällä hetkellä tarjolla vain kahta vaihtoehtoa: jalostamattomia ja ensimmäisen polven siemenviljelysten siemenistä kasvatettuja taimia. Taimietiketissä metsikkösiemenistä kasvatettujen jalostamattomien taimien metsänviljelysaineiston luokka on nimeltään ”siemenlähde tunnettu” (ruotsiksi ”känd härkomst”). Jalostetuista siemenisPALVELUKSEEN HALUTAAN TUTKIJOILTA a j a a s o n a l a ä s t e M n a n n i k n a h n u u p . n ii v ä t h e t n ii s il o u p i n o m f o t s o m e h t e k a M ä s t e M ä s t e M a a t s a v e S . a s s e m o u S a s s a i g r e n e ä s t e m a j a s s a p u a k u u p a j a t h o j a n i k k r a m n o t s e r o F ä s t e M t a v a t t a k e ll i n e s ä j a j a t s i m o n a n n u k s u u s O o t ti il ä s t e M ö it h y o m e a a o jr a t a j a t s a n n i k n a h n u u p n i p u o r G 3 1 n i o n u u l u u k n a a t n u k s u u s O o t ti il ä s t e M .t u l e v l a p n o d i o h n o n n o u l a j n ä s t e m ä k e s n a p u a k u u p ä s t e M . ä t s i s t e m s i y ti s k y n e m o u S t e l o u p n i o n ä s n e e t h y t a v a t s i m o a k t o j , a a j a t s i m o n ä s t e m . ä ö li k n e h 4 8 n i o n ä ä t s il l ö y t e s a j , a o r u e a i d r a jl i m , 2 il o 8 1 2 a n n o u v o t h i a v e k ii l n it s e r o F ä s s ä s t e M n e d u u s i a v e l u t i s il o o r n u n i S ä ll ir ii p a t n i k n a h n e o j ä n i e S a t s i o it a a r e p o n o d i o h n ä s t e m n a a m a a t s a v ä t s e i m i s e o it a a r e p o e m m e a H .i k o j ä n i e S a n a k k i a p o t s i m i o t ? ä s t e M i s k i M n a m li a a m ä t t e , e m m ä d e i T . ä s s ä s t e m a s s e s i a l a m o u s it s a v e k u t t a l a j a j a ll a e k r o k t e e s t a k n o ä ll i e M . e ll a m li a a m i s k ä v y h n o ö t t y ä k ä v ä t s e k a j s ä k y l ä , n u u p n e s i o j h o p , n e e n i a a k a a r n a v u t u i s u u n a a h r a p . n i ä t ti v i ä p a s s n a k n e ij a t s i m o n ä s t e m n e i s n a h u t ä t ö y t s i e t h y t ä v e k e t t e s i a li t t a m m a n i p u o r G ä s t e M a a t n e k a r a o ti a t a j ä ä m li s il e p a t s il a a i s o s n a a ti v r a t ä s s ö y t a s s e s i o p m e t a e p o n a j ä s s e s i ö t h ä l s a k a i s A o k t e l O . a ij a a s o a i s i a l n e d u u e e s ti v r a t o ti o h n e d u u s i a m o ä s t e M . a ti e t h u s ö li k n e h a i s il l e s k u m a t t o u l ? ä t s i e h i s k y ä n i s n e e s i m u t s i n n o ä s s ä v ä t h e t t e s k y t y ll e d e t a a h r a P ä y k y k ä k e s a j o ti a t s u t u k i a v o r o u v ä i v y h , a t s u t u l u o k a a v u tl e v o s n ä ä v ä t h e t a tl i o ji k a h e m m ä t y ll e d E s u m e k o k i p m e i a a j a t s i m a a s o n a l a a a k k n a v e m m a t s o v r A . n ö h ö y t n e e s il l e s k o l u t a j n e e s i ä n e s ti .i s k u d e n a a t o s t a k ä t s i v ä t h e t a t s i v a a t s a v . ä ä s il y s y k a j a t i o S ? ä s s ä s t e M a s s a v u t s i d u u a a r u ä d h e t n o a t s i a ll i M a s s e e t t i o s o ä s s e n n e m 9 1 2 . 6 . 2 i s e s k u m e k a h ä t ä j a j t o d e i t ä s il o s t a K m o c . p u o r g a s t e m . w w w . ä s t e M , d r a o B ä s t e M , e u s s i T ä s t e M t a v o t e e u l a a t n i m i o t e k ii l n e S . ä ji v ä k ä ll e d e n e d u o l a t o i b n o p u o r G ä s t e M n i o n ä ö t s ö li k n e h a j a o r u e a i d r a jl i m 7 , 5 il o o t h i a v e k ii l 8 1 2 n e d o u V . t s e r o F ä s t e M ä k e s d o o W ä s t e M , e r b i F . a s s a a m 3 n i o n a a t n i m i o t n o a ll i n r e s n o K . 3 9
• 27 PILKKEITÄ / 23.5.2019 tä kasvatettujen taimien metsänviljelyaineiston luokat ovat puolestaan ”alustavasti testattu” (”individutvalt”) tai ”testattu” (”testat”). Testattu-luokkaan kuuluvat viljelyaineistot ovat pääsääntöisesti 1,5-polven viljelyksiltä. Luokka ei kuitenkaan aina kerro jalostusastetta: Ensimmäiset 1,5-polven siemenviljelyksiltä tulevat siemenerät voivat olla luokassa ”alustavasti testattu”, ja toisaalta eräät ruotsalaiset ensimmäisen polven siemenviljelykset kuuluvat testattu-luokkaan. Metsänviljelyaineiston viralliset, EU-direktiiviin perustuvat luokat ovat siis Suomessa ja Ruotsissa samat. Sekaannuksille altistavat siemenviljelysten yhteydessä käytettävät epäviralliset termit. Ruotsissa perustetut ensimmäiset siemenviljelykset kulkevat siellä nimityksellä ”första omgången”, lyhennettynä ”EttO” ja 1980-luvulla perustetut, tällä hetkellä runsaasti siementä tuottavat viljelykset kuuluvat joukkoon ”andra omgången” (TvåO). 1,5-polven siemenviljelyksiä kutsutaan Ruotsissa puolestaan nimellä ”tredje omgången” (TreO), sillä niissä on kyse sikäläisestä kolmannesta viljelysten perustamiserästä. ”Omgång” tarkoittaa suomeksi kierrosta tai erää ja on siten eri asia kuin sukupolvi, joka kertoo suoraan metsänjalostuksen edistymisestä. Ruotsin toisen perustamiserän siemenviljelykset eivät siis ole toista jalostussukupolvea. Toisen sukupolven siemenviljelykset ovat vielä perustamatta molemmissa maissa. Jalostettujen taimien käyttämisellä on mahdollista lisätä metsän kasvua ja kasvattaa tilipussia. Erinomaisen perimän tuoma hyöty realisoituu vain onnistuneen viljelyn kautta. Terveet ja tanakat taimet, joiden kasvurytmi on istutusajankohtaan nähden oikeassa vaiheessa lähtevät parhaiten kasvuun. Jalostusasteen lisäksi taimien valinnassa on tärkeää, että ne ovat alkuperältään sopivia istutuskohteen ilmastoon. Tuontitaimien kohdalla oikean alkuperän arviointi on joskus hankalaa, sillä alkuperä voi edustaa sellaista lämpöja valoilmaston yhdistelmää, jota ei Suomessa esiinny. Metsänviljelyssä onkin tärkeätä noudattaa kullekin viljelyaineistolle Suomessa suositeltua käyttöaluetta, jotta viljelyvarmuus on mahdollisimman hyvä. KATRI HIMANEN MATTI HAAPANEN JUKKA ANTOLA SEPPO RUOTSALAINEN Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Kuusen 1,5-polven siemenviljelykset ovat molemmissa maissa nuoria, eikä useimpien viljelysten siementuotanto ole vielä alkanut. Vuolenkosken siemenviljelys Iitissä on perustettu vuonna 2014. PALVELUKSEEN HALUTAAN Kuusen jalostuksen ja siemenviljelysten perustamisen eteneminen Ruotsissa ja Suomessa RUOTSI SUOMI 1930 1950 1970 1990 2010 2030 Pluspuiden valinta luonnonmetsistä alkaa Pluspuiden valinta luonnonmetsistä alkaa Ulkoasun perusteella valitut pluspuut Jälkeläiskokeiden perusteella valitut pluspuut Pääosin ulkoasun, osittain jälkeläistestauksen perusteella valitut pluspuut Siemenet kuuluvat pääsääntöisesti metsänviljelyaineiston luokkaan “alustavasti testattu”. Siemenet kuuluvat pääsääntöisesti metsänviljelyaineiston luokkaan “testattu”. 1,5polven siementuotanto on käynnistymässä. Ensimmäinen siemenviljelysten perustamiskierros ”EttO” (1. polvi)tt Toinen siemenviljelysten perustamiskierros ”TvåO” (1. polvi) Kolmas siemenviljelysten perustamiskierros ”TreO” (1,5-polvi) 1. polven siemenviljelysten perustaminen 1,5 polven siemenviljelysten perustaminen
• 28 23.5.2019 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN MATKAOHJELMA Maanantai 9.9. Lähtö Oulusta puoliltapäivin kohti pohjoista. Matkan varrella lounastauko. Perillä Pajalassa yhteinen illallinen. Tiistai 10.9. Ruotsalainen metsäasiantuntija liittyy seuraamme. Hänen johdollaan tutustumme erilaisiin metsäkohteisiin ja perehdymme metsien hoidon periaatteisiin. Illaksi saavumme saamelaiskunta Jokimutkaan eli Jokkmokkiin ja nautimme yhteisen illallisen. Keskiviikko 11.9. Metsäretki jatkuu vähän eteläisemmissä maisemissa. Iltapäivän kohokohta on Storforsen, Euroopan suurin valjastamaton koski Piitimenjoessa. Majoitumme kosken rantamaisemissa sijaitsevaan hotelliin, missä nautimme yhteisen päivällisen. Torstai 12.9. Aamupäivällä pääsemme näkemään, miten Pohjois-Ruotsin suurin metsäpaloalue on toipunut. Sen jälkeen vierailemme tehtaalla, missä jalostetaan myös Suomesta tuotua puuta. Retki päättyy illansuussa Ouluun. 9.9.–12.9.2019 Lähde lukijamatkalle naapurin Lappiin! Matka maksaa 850 euroa, kun ryhmän koko on vähintään 20 henkeä. Majoitus on 2–3 hengen huoneissa. Hintaan sisältyy: kuljetus Oulusta, kolmen yön majoitus, vierailut sekä kolme illallista ja kaksi lounasta. Ilmoittautumiset ja lisätietoa: Matkan järjestää Kon-Tiki Tours, www.kontiki.fi, puhelin 09 466 300, sähköposti: ilmoittautumiset@kontiki.fi ASUIN/LOMAKIINTEISTÖ, Kesälahti, Sarvisalo Upealla paikalla Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla kohteella yhdistyvät koti ja vapaa-ajanasuminen. Rinteeseen rakennetussa 2-kerroksisessa omakotitalossa on hulppeasti tilaa asumiseen ja harrastuksiin, miksei myös yritystoimintaankin ja työtiloiksi. Yläkerrassa on oh, k, 4 mh, parv., alakerrassa mh, kirjasto, takkah, oh, kylp.h., s, khh, kell, varasto. Pihan talousrakennuksessa autokatos, liiteri sekä lämpöeristetty aittahuone. Rannassa hirsinen saunamökki sekä piharakennus, jossa 2 aittaa ja varastotiloja. Hoidettua piha-aluetta runsaasti, tilaa löytyy istutuksille, kasvimaille, leikkija pelikentille sekä erilaisille oleskelualueille. Omaa hiekkapohjaista rantaviivaa yli 250 m, , syvenee loivasti. Kokonaisuuteen kuuluu myös 5,108 ha:n suuruinen mäntypuuvaltainen, kangaspohjainen metsäpalsta. 385.000 €. METSÄTILA/RAKENNUSPAIKAT, Punkaharju, Saukonsaari Kaksi yleiskaavan mukaista rantarakennuspaikkaa (á 3000 m 2 ) Raiviojärven rannassa Savonlinnan Punkaharjulla. Molemmilla paikoilla RA rak. oikeus 150 m 2 . Mahdollisuus ostaa myös koko metsätila (10,739 ha), tai reilumman kokoinen tontti, joka hinnoitellaan erikseen. Tilalla on puustoa n. 900 m 3 . Kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää (mä/ko) on 6,2 ha ja mä taimikkoa 4,5 ha. Tila rajoittuu Pihlajaveteen. Tie ja sähkö tonttien läheisyydessä. Hp. rakennuspaikat 20.000 €/kpl tai koko tila, sis. rak.paikat 70.000 €. METSÄPALSTA, Punkaharju, Marjosaari 0,75 ha. Vaahersalon kupeessa. Metsä uudistuskypsää kuusikkoa, puuston määrä n. 200 m 3 . Kiinteistö on yleiskaavan mukaan metsämaata, ei kaavan mukaista rakennuspaikkaa. Vesimatka mantereesta n. 400 m, Punkaharjun taajamasta venepaikoille n. 10 km, Savonlinnasta n. 30 km. 12.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Kyyjärvi 70,86 ha. Erittäin hieno ja runsaspuustoinen metsätila. Kokonaispuusto n. 10.858 m 3 , eli yli 150 m 3 /ha. Taimikoita ei ole. Heti reilusti hakkuumahdollisuuksia ja hyvä tie tilan keskelle. Upeat männikkökankaat myös hyviä lannoituskohteita. Tarjouksen voi tehdä joko koko tilasta tai n. 43,5ha määräalasta. Etäisyydet: Äänekoski 94 km, Jyväskylä 124 km. Hp. koko tila 400.000 / tarjous Hp. määräala 230.000 / tarjous Tarjoukset viimeistään 16.6.2019. METSÄTILA, Lohja, Loukku 16 ha. Määräala loistavalla sijainnilla Lohjan pohjoisosassa. Rajoittuu 2-tiehen, josta oma liittymä metsään. Täältä saa puut maailmalle kelirikonkin aikaan. Kokonaispuusto n. 1.400 m 3 ja heti reilusti hakattavaa. Maapojat OMT/MT. Hp.78.000€ / tarjous viim. 5.6.2019 METSÄTILA, Lohja, Pusula 3,9 ha. Suomelan kylässä määräala metsää. Tie perille, maapohjat MT. Metsäarvion mukaan puustoa yli 800 m 3 . Arviossa kaikki kuviot merkitty kehitysluokkaan 04, mutta rajamerkkauksen yhteydessä tehtyjen havaintojen mukaan kuvio 3 ja kuviolla 1 tien vieressä nuorempaa puustoa. Tarkista puuston määrä huolellisesti maastossa. Hp. 33.000€ / tarjous viim. 9.6.2019 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kerimäki, Anttola Hoidettu n. 27 ha metsäpalsta, jonka sijainti hakee vertaistaan! Palsta rajoittuu Savonlinna -Kerimäki väliseen kantatiehen n:o 71 ja palstan pitkää sivua pitkin kulkee hyväkuntoinen metsäautotie. Puusto painottuu varttuneisiin kasvatusmetsiin, joita on noin 55 % pinta-alasta. Varttuneet taimikot hyvässä kasvukunnossa ja niitä on noin 11 ha. Puustoa arviolta keskimäärin noin 100 m 3 /ha. Puusto parhaassa arvokasvuvaiheessa. Myydään Tarjouskaupalla lähtöhinta 90.000 €. LOMA-ASUNTO, Savonlinna 1,5 ha. Haukiveden Selkälahden rannassa määräala, jonka ilmansuunta on länteen / luoteeseen. Tie perille, joten mökin rakentaminen on helpompaa kuin tiettömällä tontilla. Määräalalla on vaatimaton (purkukuntoinen) noin 18 m 2 kokoinen kesämökki / rantasauna (rak. 1970), joka toimii rakentamisen aikaisena tukikohtana. Ostaja pohtikoon, onko ko. rakennus vielä remontoitavassa kunnossa. Ranta loivasti syvenevä. Tontin takaosa istutettua koivikkoa. Tarjouskaupan lähtöhinta on 35.000 €. LOMATONTTI, Savonlinna, Paasniemi 5 ha. Ainutlaatuinen vapaa-ajantontti Kerimäen Paasniemellä. Mäntykangastontin sisälle on muodostunut Ruutanalampi, joka tekee kohteesta omaleimaisen. Rakennusoikeutta 200 k-m 2 lomarakennukselle ja lisäksi toiset 200 k-m 2 majoitus-, saunaja talousrakennuksille. Omaa rantaviivaa lähes 300 m, josta avautuu veneilyja kalastusmahdollisuudet Paasselälle. Tontin puusto hyväkasvuista, osittain tukkimännikköä, maapohja helppohoitoista kangasmaata. Tontin länsija etelärajaa pitkin kulkee hyväkuntoinen tie. Mh. 95.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
• 29 PILKKEITÄ / 23.5.2019 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back Sanna Tulisalo Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 040 126 1181 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 87. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 950 (LT/18) Lukijoita 148 000 (KMT/18) Painopaikka Punamusta, Joensuu PALVELUKSEEN HALUTAAN JUSSI COLLIN Turun yliopisto ja Namibian yliopisto ovat käynnistäneet yhteishankkeen, jossa istutetaan Namibiaan metsää. Kasteluun käytetään puhdistettua meritai pohjavettä. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa Namibian yliopiston kampusalueelle Hentis Bayhin istutetaan puita noin 3-4 hehtaarille. Tällä alueella testataan vedenpuhdistusmenetelmän toimivuutta. Namibian maaperän suolapitoisuus luo pitkään jatkuvaan keinokasteluun haasteita. Kastelumenetelmä on tarkoitus optimoida niin, että se estää maanperän suolaantumisen viljelykelvottomaksi ja minimoi tarvittavan kasteluveden määrän Seuraavassa vaiheessa istutetaan laajempi metsä. Sen sijainnista eikä puulajeistakaan ole vielä tehty päätöksiä. Yliopistojen tutkijat selvittävät, mitkä alueet olisivat ekologisesti ja taloudellisesti soveltuvimpia metsittämiseen. Samalla selvitetään, mitkä puulajit pitäisivät hiilidioksidin sidottuna mahdollisimman pitkään ja olisivat samalla taloudellisesti hyödyllisiä. ”Tuleva puualue toimii hiilinieluna. Turun yliopiston tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä, ja tämä on yksi keino vähentää yliopiston hiilijalanjälkeä. Namibiassa puualue puolestaan hillitsee metsien vähenemistä ja tukee maan taloutta”, sanoo Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen. Turun yliopisto istuttaa metsää Namibiaan Hankkeen tavoitteena on hiilinielu ja metsien vähenemisen hillintä. Metsänjalostussäätiö yhdistyy ensi vuonna Suomen Kulttuurirahastoon. Rahastoon perustetaan Metsänjalostussäätiön varoilla uusi nimikkorahasto ”Metsänjalostussäätiön rahasto”, jonka tarkoitus on sama kuin nykyinen, eli edistää ja tukea metsäpuiden jalostuksen tutkimusta ja kehittämistä, käytännöllistä metsänjalostustoimintaa ja sen tuloksien hyödyntämistä. Säätiö ryhtyi vuonna 2017 selvittämään mahdollisuuksia yhdistyä suurempaan säätiöön, jonka resurssit turvaisivat ja toteuttaisivat Metsänjalostussäätiön tarkoitusta nykyistä paremmin. Yhdistyminen Suomen Kulttuurirahastoon arvioitiin vaihtoehdoista parhaimmaksi. Metsänjalostussäätiön sijoitusomaisuuden markkina-arvo oli viime vuoden lopussa noin 640 000 euroa. Säätiöllä on kaksi osa-aikaista työntekijää. Ensi vuodesta alkaen Metsänjalostussäätiön rahastosta haetaan apurahoja Suomen Kulttuurirahaston apurahahakujen yhteydessä. Metsänjalostussäätiö yhdistyy Kulttuurirahastoon KAINUU Metsänhoitoyhdistys Kainuu toimii Kajaanin ja Kuhmon kaupunkien sekä Paltamon ja Ristijärven kuntien alueella 15 toimihenkilön voimin. Toiminta-alueemme hakkuusuunnite on 1 075 000 m3, jäseniä on n. 2900 kpl. Tarjoamme jäsenillemme laadukkaita ja monipuolisia palveluja ns. täydenpalveluntalon – periaatteella! Toiminnanjohtajamme jäädessä eläkkeelle, haemme vakinaiseen työsuhteeseen TOIMINNANJOHTAJAA Edellytämme hakijalta vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta, kokemusta talousja henkilöstöhallinnosta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja innostunutta otetta ja kehittäjän asennetta metsänomistajajärjestön palvelujen tuottajana. Kokemus lkv-toiminnasta ja puukaupasta eduksi. Palkkaus YT/METO työehtosopimuksen mukainen. Työ olisi otettava vastaan viimeistään 1.11.2019 / sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen sähköpostitse 16.6.2019 mennessä heikki.merilainen@mhy.fi Lisätietoja puheenjohtaja Arto Appelgren, puh. 044-210 3610 tai toiminnanjohtaja Heikki Meriläinen puh. 040-520 6747. metsänhoitoyhdistys MHY Kainuu 2x130_92mm 16.5.2019 11.01 Sivu 1
• 30 23.5.2019 / PILKKEITÄ HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Välimeren alueelta kotoisin olevaa paksukuorista mäntyä voidaan hyvällä syyllä kutsua monikäyttöpuuksi. Perinteisten metsäteollisuustuotteiden ohella puun pihkaa käytetään tärpättiöljyjen ja hartsien tuotantoon. Puun jaloimmat käyttömuodot liittyvät jousisoittimien äänentuotantoon ja lääkinnällistä potentiaalia sisältäviin kuoriuutejalosteisiin. Rannikkomänty (Pinus pinaster ) on kotoisin Välimeren maisemista ja Pohjois-Afrikasta. Sitä on viljelty erityisesti Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa, mutta myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Amerikan mantereella. Puulaji ei ilahduta kaikkia ihmisiä. Yli kolme vuosisataa sitten rannikkomäntyä ryhdyttiin istuttamaan myös Etelä-Afrikkaan. Siellä sen tehokas leviäminen on sittemmin herättänyt runsaasti närää pioneeripuun vallattua mittavia alueita paikallisilta kasvilajeilta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) onkin luokitellut rannikkomännyn sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon – ainoana mäntylajina. Portugalissa rannikkomännyt ovat myös osoittautuneet oivaksi pesäpuumateriaaliksi vaaralliselle kasvintuhoojalle, mäntyankeroiselle. Rannikkomänty on nopeakasvuinen ja voi suotuisissa olosuhteissa saavuttaa paikoin 40 metrin pituuden ja toista metriä paksun rungon. Metsämäntyyn verrattuna puuaines on pihkaisempaa ja rungot oksikkaampia. Rannikkomänty on sopeutunut hyvin merelliseen ilmastoon, eikä piittaa suolapärskeistä ja –höyryistä rantojen kevyillä hiekkamailla. Puun neulaset ovat jättikokoa, jopa 25-senttisiä havuja. Lähes samanpituisia ovat ryppäinä kasvavat kävyt. Osa niistä avautuu normaalisti, mutta osa varistaa siemenensä vasta metsäpalojen korventamina. Mäntyjalosteita ulkoiseen ja sisäiseen käyttöön Välimeren maissa rannikkomäntyä on käytetty perinteisesti myös pihkantuotantoon. Pihkanjuoksuttamiseksi puihin tehdään viiltoja kumipuiden tapaan. Korkeiden työvoimakustannusten takia pihkantuotanto on tosin jo hiipumaan päin. Erikoistuotteissa kuten laadukkaissa hartseissa ollaan vielä voiton puolella ainakin Ranskassa. Hartsin merkitys tuli minulle tutuksi aloittaessani neljävuotiaana viulunsoiton. Opin pian ymmärtämään, että ilman riittävää hartsin tuomaa kitkaa ei viulunjousella saa soittimesta riittävästi ääntä. Mitä enemmän hartsia hieroi hevosen häntäjouhista pingotettuun jouseen, sitä paremmin viulunkielet vinkuivat. Sen oppivat arvatenkin kuulemaan myös vanhempani ja naapurit. Nykyään käytän hartsia saadakseni musiikkisahan soimaan. Paksukaarnaisten rannikkomäntyjen kuoresta uutetaan myös terveystuotteita. Sisäisesti käytettynä rannikkomännyn kuoriuutteen väitetään kykenevän laskemaan paitsi verenpainetta ihmisillä, myös tutkittavien elopainoa. Ainakin hiirillä. Monia muitakin lääkinnällisiä vaikutuksia on esitetty. Tutkimustulosten luotettavuudesta keskustellaan terveyspiireissä vilkkaasti puolesta ja vastaan. Mutta luontaistuotemarkkinoilla tuote on suosittu. Tunnetun luontaistuotevalmistajan ”ranskalaisen rannikkomännyn” patentoidut kuoritabletit maksavat kaupoissa keskimäärin yli tuhat euroa kilolta. Valmistajan oman ilmoituksen mukaan tuotetta myydään 80 maassa yhteismarkkina-arvoltaan yli puolella miljardilla dollarilla vuodessa. Suomen biotalouden pohtiessa uusia tulevaisuuden metsäteollisuuden tuotekonsepteja voisi erään markkinaraon mahdollisesti korvata kehittämällä tehokkaasti kilpaileva kuoriuutetabletti ”arktisesta suomalaisesta metsämännystä”. MERKKIPÄIVÄT PALKITUT RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA BIOTALOUDESSA ELETÄÄN JÄNNITTÄVIÄ aikoja, kun pian saadaan uusi hallitus ja nähdään millaista politiikkaa se ryhtyy tekemään asian eteen. Jännitystä lisää heinäkuun alussa alkava Suomen puheenjohtajakausi EU:ssa ja jo nyt tiedetään, että silloin biotalous on tukevasti kuvassa mukana. EU:n vähän aikaa sitten päivitetty biotalousstrategia sisältää kolme painopistettä, joista alueiden merkitys on yksi. Suomessa tarvittaisiinkin nyt vahvaa maaseutupolitiikkaa, jotta biotalouden kaikki mahdollisuudet voitaisiin ottaa hyvään käyttöön. Yksinkertaisesti voisi sanoa, että biotaloutta ei ole ilman maaseutua. PAHALTA KUITENKIN NÄYTTÄÄ . Globaalisti tarkasteltuna kaupungistumiskehitys eli urbanisaatio etenee hurjaa vauhtia, mutta sama ilmiö on nähtävissä myös meillä. Ennusteiden mukaan jo lähitulevaisuudessa maapallon väestöstä 80 prosenttia asuu kaupungeissa. Ihmetellä pitää, miten nämä valtaisat joukot pidetään vedessä ja leivässä, kun maaseudulla elää yhä vähemmän ihmisiä. Kuka hoitaa metsiä, kuka viljelee pellot, kuka kalastaa, sikäli kuin luonnonkalaa ylipäätään enää syödäänkään, kuka poimii marjat ja sienet? Paljon on kysymyksiä, ja jonkin verran vastauksiakin. Hurjimmissa visioissa ruoka tuotetaan kotiloissa keittiön nurkassa kököttävän bioreaktorin avulla. Reaktori nappaa hiilidioksidin suoraan ilmasta ja tekee siitä herkkuja, joita meidän on vielä vaikea kuvitella. Bioreaktorikeittokirjoja varmaan syntyy kuin sieniä sateella, ja bioreaktorikokeista tulee juhlittuja kuuluisuuksia. URBAANIT KANSALAISET ASUVAT todennäköisesti yhä korkeammissa taloissa, yhä tiheämmin ja yhä ahtaammin. VTT:n tutkijat ovat visioineet synteettisen biologian avulla tuotettavien itsestään puun lailla kasvavien talojen olevan mahdollisia tulevaisuudessa, tosin vasta hyvin pitkän ajan kuluttua. Ihmiset itsekin muuttuvat. Jakautuvatko urbaanit ihmiset ja maalla asuva väestö aikain saatossa omiksi alalajeikseen? Entä millaiseksi maaseutu muuttuu urbanisaation hyökyaallossa? KAIKEKSI ONNEKSI TULEVAISUUS ei tipahda taivaalta, vaan me ihmiset voimme vaikuttaa asioiden kulkuun. Vaikuttamista kutsutaan politiikaksi. Itse haluan uskoa, että suomalaiselle maaseudulle annetaan mahdollisuus kukoistaa, pysyä elinvoimaisena ja houkuttelevana, kilpailukykyisenä mutta ihmisen mittaisena, niin että siellä voi tulevaisuudessakin asua, tehdä töitä, kasvattaa uusia sukupolvia ja että muuttoliikkeen suunta voidaan kääntää kasvukeskuksista kohti maaseutua. Biotalouden tuella tästä voisi tulla totta. Jännittäviä aikoja "Biotaloutta ei ole ilman maaseutua." 90 VUOTTA 27.5. Antti Alameri, metsänhoitaja, Espoo (ei vastaanottoa) 75 VUOTTA 28.5. Pekka Laine, metsänhoitaja, Naantali (läheisten kesken) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. Monikäyttöiset rannikkomännyt SUOMEN METSÄTIETEELLINEN SEURA Suomen Metsätieteellisen Seuran korkein huomionosoitus, hopeinen Cajander-ansiomitali, myönnettiin tutkimusprofessori Jarkko Hantulalle ansiokkaasta metsäpatogeenien ja sienivirusten tutkimuksesta, tutkimusprofessori Annika Kankaalle monipuolisesta metsien inventoinnin, metsänarvioinnin ja metsäsuunnittelun tutkimuksesta ja akatemiaprofessori Timo Vesalalle pitkäjänteisestä perustutkimuksesta, joka liittyy biosfäärin ja ilmakehän välisiin takaisinkytkentöihin metsä-vesi-suo-jatkumossa. Suomen Metsätieteellinen Seura täytti tänä keväänä 110 vuotta. OULUN YLIOPISTO Filosofian tohtori Hannu Raitio on Oulun yliopiston Vuoden Alumni 2019. Valinnan perusteena on Raition merkittävä ura luonnonvarojen sekä erityisesti metsien tutkijana sekä Metsäntutkimuslaitoksen johtoja kehittämistehtävissä. Hartsi saa paitsi viulun myös sahan soimaan kauniimmin. Rannikkomännyn neulaset voivat olla jopa 25-senttisiä.
• 31 PILKKEITÄ / 23.5.2019 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 3 ENSI NUMEROSSA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 6. KESÄKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 6.6.2019 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 10”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkryptosta 7 on arvottu seuraaville kolmelle: Raili Lamminpää, Haapaluoma, Olli Seppänen, Kuopio ja Voitto Valtonen, Mietoinen. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäkrypto 7, oikea ratkaisu • Tiina Peltonen ryhtyi metsätalousyrittäjäksi • Haastattelussa Stora Enson toimitusjohtaja • Yhteismetsäosuuden arvottaminen • Vinkit nuoren metsän hoitoon • Näin kasvatat visakoivua • Miten naalin käy? Se pp o Sa m ul i
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto KATSO KAIKKI TARJOUKSET WWW.UITTOKALUSTO.FI/STIGA-KAMPANJA Tarjoukset voimassa 31.5. asti. Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! Toimituskulut alk. 5,90€ Työnnettävä, sivulle puhallus ovh. 189,00 179 ,00 Stiga Dino 47 Työnnettävä, silppuava ovh. 295,00 279 ,00 Stiga Multiclip 47 Q Vetävä, neljä leikkuuvaihtoehtoa ovh. 449,00 429 ,00 Stiga Combi 48 SQ sis. 85 Combi QF -leikkuulaite ovh. 2720,00 2559 ,00 Stiga Park 120 ajoleikkuri Litiumioniakku, silppuava ovh. 630,00 599 ,00 Stiga Multiclip 47 AE Vetävä, silppuava ovh. 279,00 269 ,00 Stiga Multiclip 47 S Työnnettävä, silppuava ovh. 319,00 305 ,00 Stiga Multiclip 47 QB Työnnettävä, neljä leikkuuvaihtoehtoa ovh. 299,00 285 ,00 Stiga Combi 48 Q Työnnettävä kelaleikkuri ovh. 129,00 119 ,00 Stiga SCM 440 FS ILMAISET TOIMITUKSET! Kaikkiin Stiga-leikkureihin! Päältäajettava, leikkuuleveys 98 cm ovh. 2090,00 1995 ,00 Stiga Tornado 3098 H puutarhatraktori