• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 6. KESÄKUUTA 2013 • Nro 11 • WWW.METSALEHTI.FI Juha Solio kehittää nykyajan sysimiilua. Biohiilestä toivotaan korvaajaa kivihiilelle. Sivu 6 Ajankohtaista: Hirvikanta pienenee ›› sivu 3 Puukauppa: Energiapuu mukaan mittauslakiin ›› sivu 12 Metsänhoito: Pienaukoista vähän tietoa ›› sivut 14–15 Riista: Karhu jätti naapurinsa rauhaan ›› sivu 24 Puuhiili tulee taas Ju ha M et so
• 2 METSÄLEHTI 11 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 6.6.2013 U lkomaalaisille turisteille yksi Suomen luonnon ihmeellisyyksistä on mahdollisuus liikkua vapaasti melkein missä vain. Jokamiehenoi keus on pohjoismaissa ikivanha maan tapa, kun esimerkiksi Englannissa toisen tiluksilla retkeily on laissa kiellettyä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän joku vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan niin maanomistajat kuin muutkin kansalaiset pitävät jokamiehenoikeuksia hyvinä ja säilyttämisen arvoisina. Valtaosa ihmisistä tuntee oikeudet ja osaa toimia luonnossa oikein. Väärinkäsityksiäkin sattuu. Vaikka sieniä voi kerätä vapaasti, pakurikääpää ei silti saa sahata puusta irti. Mustikoita voi poimia, mutta varpuja ei saa riipiä maasta. Joskus myös pihapiirin tulkinta tuottaa erimielisyyksiä. Kaikkein eniten harmia on jokamiehistä, jotka käyttävät oikeuksiaan tieten tahtoen väärin. Roskaaminen on tästä ikävä esimerkki. Metsäautoteitten varsille ilmestyy kaatopaikkatavaraa, jonka siivoaminen jää maanomistajan vastuulle. Kaupallinen luonnon hyötykäyttö on nostanut jokamiehenoikeudet puheenaiheeksi uudesta näkökulmasta. Englannin kaltaisessa maassa esimerkiksi linturetkien järjestämisessä selkeät omistusoikeudet yksinkertaistavat asioita. Meillä kaupallinen toiminta törmää usein jokamiehenoikeuksiin, jotka sekä helpottavat että monimutkaistavat luontoyrittämistä. Viime syksynä ympäristöministeriö julkaisi jokamiehenoikeuksista oppaan, johon on koottu uusimmat tulkinnat oikeuksien sisällöstä. Sen mukaan esimerkiksi kaupallinen marjojen poiminta tai ratsastusretket mahtuvat jokamiehenoikeuksiin. Toiminta pitää vain ohjeistaa niin, että siitä ei koidu vahinkoa tai häiriötä. Pellervon taloustutkimuksen tuore kysely kuitenkin osoittaa, että metsänomistajia jokamiehenoikeuksien laaja tulkinta arveluttaa. Epäluulon ilmapiiriä pitävät yllä muun muassa epäselvät pelisäännöt ja korvauskäytännöt. Niille kannattaisi sopia yhteiset raamit, koska luontoyrittäjille yksityismetsät tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Toisen maalla toimimisen pelisäännöt selviksi Metsänomistukseen tuli viime vuonna uusi muoto: Taaleritehtaan metsä -pääomasijoitusrahasto. Sen haltijan ei tarvitse huolehtia metsien oikea-aikaisesta hoidosta, pelätä hirvitai myyrätuhoja, mutta tuotto karttuu ja rahaston maille pääsee jopa metsälle. Ihan jokaista varten huoleton metsäsijoittaminen ei ole tehty. Pätäkkää pitää olla taskun pohjalla vähintään 100000 euroa. Jos moista summaa ei satu löytymään, ei hätää. Viesti on kuitenkin selvä: metsiin kannattaa selvästi sijoittaa. Rahaston kautta sen on tehnyt jo yli 150 sijoittajaa. Me vähempivaraiset voimme tyytyä satsaamaan huolelliseen uudistamiseen, raivuuseen ja – jos tuuri käy – naapuritilan ostoon. Itse ajattelin tienata leivänpäälliset sijoittamalla ojien perkuuseen. TIIA PUUKILA Metsäsijoitus lyö leiville Puurakentaminen ja puun energiakäyttö yhdistettynä kestävään metsien hoitoon ja tuottavaan metsien kasvatukseen muodostavat positiivisen kierteen, joka auttaa meitä voittamaan taistelun ilmastonmuutosta vastaan.” EU-komissaari Olli Rehn Pohjoismaisen puurakentamisen konferenssissa Kouvolassa. Rahaston tuoton takuumies Jyrki Ketolan kontolla on metsään erikoistuneen sijoitusrahaston menestys. Sivut 4–5 Tervaleppää saa pian jalostettuna Sivu 7 Myyriä on niukasti – mutta ei kauan Hiljainen myyräkevät kääntyy kasvuun kohti uutta huippua. Sivu 8 Metsänhoitoyhdistykset uuden ajan kynnyksellä Uusi laki patistaa yhdistykset elämään omilla tuloillaan. Sivut 10–11 Rengas jalkaan ja pöllö lentoon Sivut 16–17 Automekaanikosta tulikin metsämies Isoisän sairastuminen pani kouvolalaisen Sami Pentin ratkaisun paikan eteen. Sivut 18–19 Hallan edessä ei tarvitse antautua Sivu 19 Kesälaidun kutsui Valtimon opiskelijoita Sivu 21 Haltian ovet avattiin Metsälehden juhlijoille Metsälehti vietti 80-vuotisjuhlaansa upouudessa luontokeskuksessa. Sivut 22–23 Kirja aidasta ja aidan seipäästä Sivu 25 Kekkonen kuoli samana vuonna kuin puunsa Haapastensyrjässä humisee edelleen kolmen presidentin istuttamat puut. Sivu 26 Lehtikuusen maine koetuksella Sivu 27 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Sammalaarre ”Kuva on otettu toukokuun alussa myöhään illalla, kun olin koiran kanssa kävelyllä järvenrannassa. Koira kaiveskeli mättäillä, kun silmääni osui kaiken sen vihreän sammaleen keskellä tämä sammaleenkukka, ellen ihan pahasti erehdy.” HEINI TURUNEN Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 11 • 2013 3 HANNU JAUHIAINEN V iime talven hirvikanta oli Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) laskelmien mukaan jonkin verran edellistalvea 2011– 2012 pienempi. Silloin hirviä arvioitiin olleen noin 80 000 kappaletta, kun viime talven arvio on 73000 hirveä. Metsänomistajien kannalta olennaista on juuri hirvien talvikannan suuruus, koska hirvien puille aiheuttamat tuhot syntyvät pääosin silloin. Jonkin verran hirvet myös syövät kesällä pieniä rauduskoivun taimia. Hirvien määrän laskun myötä myös korvattujen metsätuhojen määrä on pienentynyt viimeisten viiden vuoden aikana. Paikoin tuhoja on edelleen kuitenkin runsaasti. Viime talven vahinkojen tuhoarvioita ei ole vielä tehty, joten vasta niiden valmistumisen jälkeen selviää, näkyykö hirvimäärän lasku myös korvausten määrässä. Hirviä nyt 114 000 Talvikanta-arvion perusteella RKTL on laskenut, että tällä hetkellä hirviä on metsissämme jo noin 114000 kappaletta, koska emät ovat vasoneet kevään aikana. Tämä määrä on siis myös syksyn metsästettävä kanta. Syksyn kaatolupien määrästä ei ole vielä tietoa. Lupamäärät pysynevät Etelä-Suomessa suurin piirtein ennallaan, mutta laskevat Pohjois-Suomessa. Hirvien määrä on viime vuosina ollut laskussa, koska etenkin Pohjois-Suomen ylisuurta kantaa on leikattu reippain ottein. Etelä-Suomessa hirvikanta on vaihdellut. Paikoin hirviä on ollut vähän ja joillain alueilla taas ajoittain liikaa. RKTL:n laskelmien mukaan hirvien määrä oli viime talvena etelärannikolla lähellä ylärajaa eli neljää hirveä tuhannella hehtaarilla. Keskisessä Suomessa hirvitiheys vaihteli 2,5–3,5 yksilön välillä. Pohjois-Suomessa hirviä oli jo selvästi vähemmän, 1,5–2 hirveä tuhannella hehtaarilla. Edelliseen vuoteen verrattuna Etelä-Suomen hirvikanta on jonkin verran voimistunut. Hirvikanta oli silloinkin tihein etelärannikolla, mutta myös Pohjanmaan rannikkoalueella kanta oli vahva. Runsaasti hirviä oli myös Hirvien määrä laskee Viime syksyn jahtikauden jälkeen metsään jäi talvehtimaan arviolta 73 000 hirveä. ”Kovan metsästyspaineen seurauksena hirvikanta on selvästi naarasvoittoinen.” Hirviä, kevään vasat mukaan lukien, arvioidaan nyt olevan noin 114 000. Arvio on laskennallinen ja voi heittää muutamia kymmeniä tuhansia. Etelä-Karjalassa sekä Kainuussa ja Koillismaalla. Voimakasta vaihtelua Hirvikannan säätely ei ole onnistunut kovin hyvin. Välillä hirviä on ollut vähän, välillä taas kanta on ryöpsähtänyt reiluun kasvuun. Hirvitutkija Jyrki Pusenius RKTL:stä arvioi, että suurimmillaan talvehtiva kanta oli Suomessa 2001–2002, jolloin hirviä arvioitiin olleen jopa 150000. Tuon huippuvuoden jälkeen Etelä-Suomen hirvikanta kääntyi laskuun, mutta Pohjois-Suomessa hirvien määrä kävi suurimmillaan 2010–2011. ”Kova metsästyspaine näkyy paikoin myös hirvikannan koostumuksessa. Kanta on selvästi naarasvoittoinen. Tämä voi heikentää hirvikannan tuottavuutta tulevina vuosina”, Pusenius sanoo. Tiedot havaintokorteista RKTL:n tekemät hirvilaskennat perustuvat pääosin metsästäjiltä kerättyjen havaintokorttien tietoihin. Korteilla kerätään metsästyksen aikana saatuja päiväkohtaisia havaintoja sekä metsään jääneistä että kaadetuista hirvistä. Korttitietojen avulla saadaan hirvimäärien lisäksi tietoja urosten ja naarasten sekä emien ja vasojen määrien suhteista. Aineistoon liittyy tiettyä epävarmuutta, mikä osaltaan on vaikeuttanut hirvimäärien arviointia. Maaja metsätalousministeriö laatii parhaillaan uutta hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Nykyisten suositusten mukaan hirvien tavoitetiheys on pääosassa maata 2–4 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Keskija Pohjois-Lapissa tiheystavoite on 0,5–3 hirveä. Hirven talvitiheys 2012–2013 Eniten rannikolla Lähde: Jyrki Pusenius / RKTL Luvut kuvaavat hirvien viimetalvista määrää tuhatta hehtaaria kohden. 1 1 1,5 1,5 2 2,5 2,5 3 3 3,5 3,5 3,5 4 H an nu H ut tu
• 4 METSÄLEHTI 11 • 2013 LYHYESTI Pörssiin uusi paperiyhtiö Helsingin pörssiin listautuu uusi paperiyhtiö Munk sjö Oyj. Yhtiö on syntynyt ruotsalaisen Munksjön ja Ahlströmin Label ja Processing -liiketoiminta-alueen yhdistymisestä. Uusi yritys keskittyy erikoispapereihin kuten irrokepohjapaperiin, jota käytetään etiketeissä, ja koristepaperiin, jonka käyttökohteista laminaattilattiat on suurimpia. Munksjö Oyj:llä on noin 3000 työntekijää ja 15 tuotantolaitosta pääasiassa Euroopassa. Yhdistyvien osien liikevaihto oli viime vuonna yhteensä 1,2 miljardia euroa. Suomessa yrityksellä ei ole tuotantoa. Kantorahoissa reipas pudotus Yksityismetsien bruttokantorahatulot jäivät viime vuonna 1,4 miljardiin euroon. Se on reaalisesti 10 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna ja liki neljänneksen vähemmän kuin vuosina 2002–2011 keskimäärin, Metsäntutkimuslaitoksen tilastoista selviää. Bruttokantorahatulot laskivat kaikilla metsäkeskusalueilla Lounais-Suomea lukuun ottamatta. Siellä tulot nousivat kuusitukin lisääntyneiden hakkuiden takia 10 prosenttia. Metlan mukaan tuloja vähensi viime vuonna hakkuiden vähentyminen ja kantohintojen lasku. Ekosysteemipalvelut kiinnostavat Puuntuotanto on metsänomistajille tärkein metsän tuottama hyöty eli ekosysteemipalvelu. Maanomistajat tunnistavat myös muita hyötyjä – muun muassa marjastuksen, ulkoilun ja maiseman – Pellervon taloustutkimuksen, Metsäntutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kyselytutkimuksesta selviää. Kyselyn mukaan lähes puolet metsänomistajista on kiinnostunut ekosysteemipalvelujen tuottamisesta. Esimerkiksi hiilensidonnan, luontoarvojen tai maisema-arvon kauppa kiinnosti noin 40:tä prosenttia vastanneista. Kiinnostuksesta huolimatta palveluja on toistaiseksi tuotteistettu meikäläisissä yksityismetsissä vain vähän. Ympäristöministeriö listasi haitalliset tuet Ympäristöministeriö on yhdessä valtiovarainministeriön kanssa listannut ympäristölle haitalliset tuet. Näitä maksetaan lähes kolmen miljardin euron edestä vuodessa. Selvityksen mukaan haitalliset tuet muun muassa lisäävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä, heikentävät vesistöjen tilaa ja luonnon monimuotoisuutta. Eniten selvästi ympäristölle haitallisia tukia on liikenteessä ja maataloudessa, mutta haitallisia tukia löytyy myös metsätaloudesta. Mahdollisesti ympäristöhaittaa lisääviä tukia ovat metsänuudistamisen ja viljelyn tuet, kunnostusojitusten tuki ja terveyslannoituksen tuki. Latvusmassa paikoin jo täyskäytössä Metsähakkeen käytössä suurin kasvumahdollisuus on nuorten metsien harvennuksilta ja varttuneiden taimikoiden hoidosta saatava puu. Sen sijaan latvusmassaja kantopotentiaalit ovat osassa maata jo täyskäytössä, Metsäntutkimuslaitoksen tuoreet laskelmat osoittavat. Tilanne muuttuu, jos hakkuita lisätään. Suurin kestävä hakkuukertymä mahdollistaisi ainespuuhakkuiden lisäämisen ja latvusmassan sekä kantojen korjuumäärän kasvattamisen lähes koko maassa. Jyrki Ketola vertaa metsiä sijoituksena arvokiinteistöön tai luotettavan tahon joukkovelkakirjaan. Erona on, ettei metsäsijoittajan tarvitse pelätä in? aatiota tai putkiremonttia.
• 5 METSÄLEHTI 11 • 2013 M etsätalouden edistämisorganisaatioiden asiakas näyttää olevan metsä. Metsää tulee hoitaa ja kasvatushakkuita tulee tehdä, sillä puu tuo rahaa ja hyvinvointia Suomeen. Suomalaiset metsätalousinsinöörit ja metsähoitajat saavat maailmaluokan koulutuksen metsien hoitoon. Alalle hakeutuvat näkevät edessään metsän ja puut ja liikkuvat mielellään metsässä. Se että asiakas on metsä, näkyy monin eri tavoin. Metsänhoitoyhdistykset on muodostettu metsätilojen sijainnin mukaisesti. Metsäkeskuksen alueyksiköt hoitavat alueensa metsätiloja. Ely-keskusten kehittämisrahoja on käytettävissä siellä missä metsät ovat. Minulle läheinen esimerkki on pääkaupunkiseudulta: alueella asuvat kymmenet tuhannet metsänomistajat eivät ole yhdenkään metsänhoitoyhdistyksen alueella – mutta heidän metsänsä ovat. Metsätalouden edistämisessä tarvitaan toki myös metsänomistajaa, mutta metsänomistaja on perinteisesti nähty välikappaleena tässä ketjussa. Metsänomistajan katsotaan tarvitsevan runsaasti valistusta ja neuvontaa ymmärtääkseen metsätalouden tärkeyden ja hyväksyäkseen esitetyt oikeat hoitotavat. Myönnän – minä liioittelen ja nykyisin metsänomistajasta puhutaan jo asiakkaana. Mutta samanaikaisesti haasteet ovat kasvaneet, kun metsänomistajien etäisyys metsätilasta ja metsätaloudesta on kasvanut. Eikä edistämisen strategiassa oleva maininta metsänomistajasta asiakkaana auta, jos asian eteen ei ole tehty muuta. Askel parempaan suuntaan olisi palvelun vieminen aina sinne, missä metsänomistajat asuvat. Siitäkin on vielä runsaasti matkaa toimintatapaan, jota voisi kutsua vaikkapa asiakkuuden hyväksi hoidoksi. Asiakkuuden hyvän hoidon esteenä on nykyinen tapa toimia ja kouluttaa. Leikitäänpä ajatuksella, että työnantaja tekee metsäalan toimihenkilölle ehdotuksen: Ota tästä parisataa metsänomistajaa hallintaasi, pidä heihin yhteyttä säännöllisesti, kirjaa keskustelujen asiat asiakkuuksien hallintajärjestelmään, seuraa heidän metsiensä tilaa ja myy heille tarvittavia palveluita. Lyönpä vetoa, että aika moni toimihenkilö huokaisee, että en minä tuota varten halunnut metsäalalle. Asiakkuuden hyvä hoito vaatii toimintatapamuutosten ohella enemmän markkinoinnin koulutusta ja henkilöitä, jotka tuntevat asiakaspalvelun omaksi jutukseen. Hyvän asiakkuuden hoidon osalta puuta ostavat metsäyhtiöt ovat pitemmällä kuin metsänhoitoyhdistykset tai metsäkeskus. Niillä on kaupunkitoimistot, jotka pitävät yhteyttä metsänomistajiin ja joissa hoituvat kaikki metsäomaisuuden hoitoon liittyvät asiat metsätilan sijainnista riippumatta. Yhtiöt ovat olleet nopealiikkeisempiä ja ymmärtäneet paremmin metsänomistajarakenteen muutokset, sillä niillä ei ole lainsäädännön tai aluepolitiikan painolastia toiminnassaan. Hyvä asiakkuuden hoito ei tarkoita, että romutetaan metsätilojen lähellä olevat metsänhoidon organisaatiot vaan sitä, että ne tarvitsevat rinnalleen metsänomistajia lähellä olevat asiakkuuden hoidon ryhmät. Asiakkuutta on hoidettava siellä missä asiakas on ja metsätilaa on hoidettava siellä missä metsätila on. Näin sanottuna asia kuulostaa hämmentävän yksinkertaiselta – eikö totta? Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.?. Missä asiakas? TIIA PUUKILA, teksti MARKKU OJALA / Compic, kuva M etsäsijoittaja Jyrki Ketolan autoon on puolen vuoden aikana kertynyt kiitettävä määrä kilometrejä. Syynä on hänen viime marraskuussa alkanut työnsä sijoitusyhtiö Taaleritehtaan uuden metsärahaston metsäasiantuntijana. Titteli kuulostaa vaatimattomalta, sillä Ketola vastaa yksin koko joulukuussa 2012 perustetun pääomasijoitusrahaston pyörittämisestä. Hänen kontollaan ovat metsien hankinta, puukaupat sekä ajantasainen tilusten hoito. Tuotto tulee pääosin puukauppatuloista. Kaiken pitää olla kohdillaan, jotta tavoite saavutetaan. ”Meillä lähtökohtana on, että metsärahaston reaalituotto kulujen jälkeen on vähintään neljä prosenttia”, Ketola kertoo. Alku on sujunut rivakasti. Taaleritehtaan metsä -rahastolla on tällä hetkellä 7200 hehtaaria metsää. Jokaisen tilan Ketola on käynyt tarkastamassa paikan päällä ennen kauppoja. Viimeisin hieman yli 1100 hehtaarin tilakauppa UPM:n kanssa allekirjoitettiin runsaat pari viikkoa takaperin. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Rahaston metsäomaisuutta halutaan edelleen kasvattaa. Vuosien kokemuksella Metsätilojen hankkiminen on Ketolalle tuttua. Hän osti ensimmäisen metsätilansa Lestijärven kunnalta vuonna 1988. Siitä lähtien kiinnostus metsäsijoittamiseen on pitänyt miehen otteessaan. Omista tilakaupoista karttunutta kokemusta Ketola soveltaa nyt myös Taaleritehtaassa. Hän punnitsee rahaston metsäkauppojen kannattavuutta samoilla kriteereillä kuin omia sijoituksiaan. ”Kaksi asiaa pitää olla kunnossa: sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta. Yksittäisen tilan ei tarvitse täyttää molempia vaatimuksia, mutta kokonaisuuden täytyy.” Tämä tarkoittaa, että metsätilan hinnan pitää olla kohdillaan ja osan puustosta jo hakkuukypsää. Muita kriteereitä ovat tilan tai tilakokonaisuuden kohtuullinen koko, havupuuvaltaisuus sekä kasvupaikan riittävä rehevyys. Lisäksi metsän tulee olla ajallaan hoidettu ja puuston hyvälaatuista. Kattava tieverkko on arvokas lisä, mutta tiet voidaan myös rakentaa. Jos nämä ehdot näyttävät myynti-ilmoituksen perusteella toteutuvan, Ketola suuntaa maastoon tekemään oman arvionsa. Mielenkiintoisimpiin kohteisiin hän kutsuu avukseen vielä metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen metsäammattilaisen. Hinta sanelee sijainnin Metsätilojen korkeat hinnat määräävät pitkälti, mistä päin Suomea rahastolle ostetaan metsiä. Tällä hetkellä tilukset ovat keskittyneet Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon, Keski-Suomeen sekä Pohjois-Pohjanmaan eteläosiin. ”Monet ajattelevat, että Etelä-Suomessa metsistä saadaan hyvää tuottoa, mutta näin ei ole, sillä metsät maksavat liikaa.” Hyvän vuotuisen tuoton hehtaarilla syö metsämaan pilviin kivunneet hinnat. Pohjoisessa puolestaan päästään kohtalaisiin tuottoihin, mutta metsät ovat yleensä hakkuuiässä vasta vuosien päästä eikä kassavirtaa heti synny. Metsänhoitoa Ketolan opein Rahaston metsiltä vaadittava vähimmäistuotto – neljä prosenttia kulujen jälkeen – perustuu metsätilan hankintahinnan lisäksi metsien hyvään hoitoon. Rahaston tilusten hoidossa noudatetaan samoja periaatteita kuin Ketolan omissa metsissä, mutta käytännön työnjohdon ja suunnittelun hoitavat UPM:n metsäsuunnittelijat. Ketola huolehtii, että metsät uudistetaan tehokkaasti, taimikot raivataan hyvissä ajoin ennen pusikoitumista ja metsät harvennetaan ajallaan kohtuullisen voimakkaasti. Lisäksi puusto päätehakataan hieman normaalia nuorempana ja runkoluku päätehakkuussa on tavanomaista suurempi. Mikäli lannoitteiden hinnat laskevat, metsiin nakellaan myös typpilannoitetta. ”Kasvatamme hyvälaatuista puuta, mutta emme huippulaatuista. Vaikka juhlapuheissa vannotaan huippulaatuisen tukin nimeen, todellisuudessa sille ei ole kysyntää.” Perustilan hinnalla osingoille Viime vuoden loppu oli otollinen aika metsärahaston perustamiseen. Huonon taloustilanteen vuoksi korot olivat alhaalla, ja monet hakivat vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja. Aivan pienellä summalla rahaston omistajaksi ei kuitenkaan pääse. Vähimmäismerkintä on 100 000 euroa. Metsän ostossa se ei kuitenkaan ole kuin keskimääräisen suomalaisen tilan arvo. “Jos tavanomainen tila Keski-Suomessa on noin 30 hehtaaria ja hehtaarihinta keskimäärin 3000–4000 euroa, päädytään samaan lukuun.” Tällä hetkellä uudenlaisen metsänomistusmuodon on valinnut yli 150 sijoittajaa. Koska rahasto on kommandiittiyhtiöpohjainen, lisää omistajia ei tule ellei joku halua luopua osakkuudestaan. Ketola itse ei ole sijoittanut rahastoon. “Olen ostanut aika paljon puustoisia metsätiloja parin kolmen vuoden aikana enkä ole hakannut niistä vielä mitään. En tarvitse nyt uusia sijoituskohteita”, Ketola perustelee. Metsätaalereiden vartija Jyrki Ketola › 49-vuotias metsätalousinsinööri ja metsäasiantuntija. › Kotoisin Kokkolasta. › Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme aikuista lasta. › Harrastuksia ovat kansantalous, lukeminen ja matkailu. › Omistaa metsää ja hoitaa niitä ahkerasti. Tämän vuoden 20 000 taimen istutusurakasta on jäljellä muutama tuhat tainta. › Aloitti työnsä Taaleritehtaan metsärahastossa marraskuussa 2012. Metsäasiantuntija hoitaa metsärahaston tiluksia kuin omiaan ja pitää huolen, että tuottotavoite täyttyy. JAAKKO TEMMES KOLUMNI Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja.
• 6 METSÄLEHTI 11 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN, teksti JUHA METSO, kuva B iohiilelle on olemassa kysyntää jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Pitkällä tähtäyksellä puuperäinen hiili korvaa kivihiiltä”, BalBic-nimistä biohiilen kehityshanketta vetävä professori Esko Mikkonen Helsingin yliopistosta näkee. Uusiutuvan energian käyttötavoitteiden vuoksi kivihiilivoimaloiden on korvattava kivihiiltä bioenergialla. Puuhiiltä voi polttaa kivihiilen asemasta ilman muutostöitä, toisin kuin haketta. Hiiltä voidaan käyttää viljelysten maanparannusaineena. Kolmas iso käyttäjä voisi olla terästeollisuus, sillä raudasta ei tule hiiliterästä ilman hiiltä. Nykyään käytetään kivihiilipohjaista kokVanhat konstit uudessa muodossa Biohiilellä uskotaan olevan markkinoita kivihiilen korvaajana, maanparannusaineena ja terästeollisuudessa. Hiiltoa ja torre? ointia Hiiltämisessä puuta kuumennetaan hapettomissa oloissa, jolloin kaasut ja nesteet poistuvat. Alhaisessa lämpötilassa tapahtuvaa, ”keskeneräiseksi” jäävää hiiltämistä kutsutaan torre? oinniksi. Biohiili on yhteisnimitys puuhiilelle ja torre? oidulle puulle. Biohiilen energiasisältö on noin 70 prosenttia kivihiilestä, ja se on yleisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä kivihiiltä kuin puuta. Hiiltäminen tuottaa erilaisia kaasumaisia aineita, joista osa voidaan tiivistää pyrolyysiöljyksi ja jalostaa liikennepolttoaineeksi. Tiivistymättömiä kaasuja käytetään hiillettävän materiaalin lämmittämiseen, eikä niitä yleensä oteta talteen. Suomalais-latvialaisesti BalBiC on EU-rahoitteinen hanke, joka kehittää biohiilen teollista tuotantoa Itämeren alueella. Kotimainen rahoitusosuus tulee Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Vetovastuu on Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksella. Kumppaneita ovat Latvian metsäntutkimuslaitos Silava ja Suomessa Tapio. Tarkkailijoina ovat Viron maatalouskorkeakoulu Tartosta ja Stora Enso. Puun tislaaminen ei ole miksikään muuttunut, mutta tervahautaan ja sysimiiluun verrattuna teollinen hiiltäminen on hallitumpi prosessi – lämpötilaa voidaan säätää, tiivistyvät ja tiivistymättömät kaasut voidaan ottaa talteen ja erotella, ja ennen kaikkea hiiltäminen on jatkuva prosessi. Puun hiiltämistä on tutkittu ja testattu Kouvolan seudun ammattiopiston Anjalan yksikössä muutamia vuosia. Uuden sukupolven eli jatkuvatoimisen hiiltämön laitteita tilataan parhaillaan. Projektivastaava Juha Solio uskoo, että kun uusi pilottilaitos on osoittanut toimivuutensa, niin se on valmis monistettavaksi isommassa, teollisessa koossa. Solio puhuu hitaasta ja nopeasta pyrolyysista. Anjalaan rakennetaan hitaan pyrolyysin laitos. Nopea pyrolyysi tuottaisi enemmän kaasuja ja nesteitä, mutta olisi vaikeammin hallittava. Testilaitos Kouvolaan ” Kouvolassa on kokeiltu erikoisempienkien biomateriaalien hiiltämistä, kuten hampun ja bambun, Juha Solio näyttää. dun ammattiopiston yhteydessä. Kaupallisen laitoksen resepti on 50000–100000 tonnin laitos raaka-aineen keskellä, jotta tuoreessa tavarassa olevan veden kuljetusmatkat ovat mahdollisimman lyhyitä, ja hyvät kuljetusyhteydet käyttöpaikalle. Raaka-ainepohjan mahdollistamia sijaintipaikkoja on monia – Häme, Kymenlaakso, Pohjois-Karjala, Lapissa Kemijärvi, Mikkonen luettelee. ”Kemijärveltä hiiltä voisi kuljettaa sekä Tornion terästehtaalle että Raaheen Rautaruukille.” Kaupallisen kokoluokan laitoksen investointikustannus asettunee 20–25 miljoonan eusia, mutta hiili voisi olla biohiiltä. Sivutuotteena tuleva pyrolyysiöljy voidaan jalostaa liikennepolttoaineeksi. Vettä ei kannata kuljettaa Keski-Euroopassa testilaitoksen luonteisia hiiltämöitä on useita. Suomen ensimmäinen jatkuvan hiiltämisen koelaitos on siirtymässä suunnittelusta toteutukseen Anjalassa Kouvolan seuron haarukkaan. ”Metsäteollisuusinvestoinniksi kohtuullisesti.” Kaupallinen kokoluokka miljoona tonnia Tonniin hiiltä tarvitaan viisinkertaisesti puuta, joten kaupallinen hiiltämö käyttäisi metsäraaka-ainetta puolesta miljoonasta miljoonaan tonniin, eli suurimmillaan yli miljoona kuutiometriä. Lisäys olisi merkittävä suhteutettuna metsäenergian nykyiseen, noin kahdeksan miljoonan kuutiometrin tasoon. ”Puustamaksukykyä on vaikea hahmottaa, mutta ainakin se mitä metsähakkeelle muutenkin nykyään.” Hiiltämiseen käy kaikki puu puulajiin katsomatta pieniläpimittaisesta risusta aina siihen järeyteen, missä jollakin toisella käyttömuodolla on enemmän puustamaksukykyä. Isot metsäyhtiöt eivät ole Mikkosen vetämässä selvitystyössä mukana muuten kuin Stora Enso eräänlaisena kuunteluoppilaana.
• 7 METSÄLEHTI 11 • 2013 Me tsä no mi sta ja – SIN Ä PÄ ÄT ÄT . M B E OLETHAN vesist ö jen yst ä v ä ? Rotstop® on tuote luonnonmukaiseen juurikäävän torjuntaan. Käytä ympäristöystävällistä Rotstopia huoletta myös kaikkien vesistöjen äärellä, ilman rehevöitymisvaaraa. Lue lisää: www.rotstop.? YaraVita™ Bortrac™ uutuus ja muut metsälannoitteet ja levityslaitteet Agrimarketista. Agrimarket on metsämarket Lisätietoja: www.agrimarket.fi TIIA PUUKILA Ensimmäiset kotimaiset tervalepän jalostetut taimet saatetaan saada markkinoille jo muutamien vuosien sisällä. Metsäntutkimuslaitoksen suunnittelemista ja Siemen Forelian perustamista siemenviljelyksistä odotetaan ensimmäistä satoa lähivuosina. Toiveet kohdistuvat vuoden 2014 syksyyn. ”Tuleva kesä ratkaisee ensi vuoden syksyn sadon. Jos kesä on normaali, niin eiköhän sieltä jotain saada”, sanoo Siemen Forelian markkinointijohtaja Kari Lahtinen. Merkittävämpiä siemensatoja saatetaan kuitenkin joutua odottamaan vielä muutamia vuosia. Vuonna 2006 Hollolaan ja Muurameen perustetut viljelykset ovat ensimmäiset tervalepän siemenviljelykset Suomessa. Ne tuottivat pienen määrän siemeniä jo vuoden 2012 syksynä, mutta kerättäväksi asti niitä ei vielä riittänyt. Tänä vuonna satoa ei ole luvassa. Sen pilasi viime vuoden sateinen ja kylmä kesä. Myös Ahvenanmaalle perustettiin tervalepän siemenviljelys vuonna 2008. Jalostetut tervalepikot tulevat Suomen ensimmäisiltä tervalepän siemenviljelyksiltä odotetaan satoa lähivuosina. Tervalepän Muuramessa sijaitselvalta siemenviljelykseltä odotetaan satoa vuoden 2014 syksyllä. Mallia viljelyksen perustamiseen on otettu Liettuasta. Kiivasta kasvua ja priimaa laatua Tällä hetkellä tervalepän taimet kasvatetaan siemenistä, jotka kerätään erityisistä siemenkeräysmetsiköistä tai muista hyviksi tiedetyistä metsiköistä. Jalostetulla siemenellä tavoitellaan metsikkösiementä parempaa kasvua. ”Toivomme myös parempaa laatua eli suoria runkoja, ohuempia oksia, parempaa oksakulmaa. Lisäksi pluspuiden valinnassa kiinnitettiin huomiota vesioksien eli runkovesojen määrään”, kertoo jalostusmetsänhoitaja Jaakko Napola Metsäntutkimuslaitokselta. Jalostukseen kelpuutettiin vain ne hyvälaatuiset tervalepät, joissa runkovesoja oli mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Viljavien maiden vesikasvi Tervalepän vuosittaiset istutusmäärät ovat olleet vähäisiä. Viime vuonna maahan iskettiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tilastojen mukaan vain runsaat 45 000 tainta. Tervaleppää voisi istuttaa enemmänkin. Se on hyvä vaihtoehto kosteille, viljaville metsämaille sekä pelloille. Se sietää tilapäisesti tulvavesiäkin, mutta ei jatkuvasti seisovaa vettä. Taimet ovat nuorena hallanarkoja. Tervaleppä kuitenkin kasvaa nuorena nopeasti ohi hallalle altteimman kasvuvaiheen eikä jää pintakasvillisuuden jalkoihin kuten monet muut hidaskasvuiset jalot lehtipuut. ”Nisäkkäiden keskuudessakaan se ei ole niin suosittu kuin haapa tai koivu. Vähemmillä tuhoilla kyllä selvitään”, Napola sanoo. Tällä hetkellä tervaleppää tuodaan Suomeen lähinnä Baltian maista, joissa se on merkittävämpi puulaji kuin Suomessa. Kotimainen tervaleppä tekee varmasti kauppansa, kunhan vain ostaja ja myyjä löytävät toisensa. Tervaleppä on erinomainen laudeja paneelipuu sekä puuseppäteollisuuden raaka-aine, mutta puuta kuiduttavalle teollisuudelle se ei kuitenkaan ole koivun veroinen. Hollolan siemenen käyttöalue Muuramen siemenen käyttöalue Jalostettua siementä koko Etelä-Suomeen K ar i La ht in en LÄHDE LÄNTEEN Syksyn lukijamatka Yhdysvaltojen länsirannikon metsissä, vuorilla ja suomalaissiirtolaisten jalanjäljillä Seattlesta San Franciscoon. Katso lisää www.metsalehti.? NYT – ajankohtaista.
• 8 METSÄLEHTI 11 • 2013 Metsä josta itseni löysin Karhun vuosi OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN E teläisen Suomen myyräkannat ovat vielä vaatimattomat, mutta uusi nousu on käynnissä. Itärajan tuntumassa myyriä tavataan jo kohtalaisesti. Pohjois-Suomessa kannat ovat yhä olemattomat. Syksyn 2011 myyrähuippu oli Pohjois-Suomessa kaikkien aikojen ennätyksellisin. Samaan aikaan Suomen eteläisen puoliskon huippu jäi epämääräiseksi ja alueellisesti hyvin laikukkaaksi – etelässä myyriä tavattiin kohtalaisia määriä pääsääntöisesti vain Länsi-Suomessa. Myyräkantojen romahdus alkoi hyvin varhain syksyllä, minkä johdosta metsänomistajat säästyivät pahoilta talviaikaisilta taimituhoilta. Kuten usein myyrähuipun jälkeen, kannat joko jatkavat romahdustaan läpi seuraavan kesän tai ainakin jurovat vakaalla alhaisella tasolla suotuisista lisääntymisolosuhteista huolimatta. Tämän ns. kesäromahduksen saavat aikaiseksi myyrien määriä viiveellä seuraavat petokannat, erityisesti pienet näätäeläimet ja muuttavat päiväpetolinnut. Tosin kuin jotkut uskovat, suuremmilla petoeläimillä, kuten esimerkiksi ketulla, ei käytäntöön, tieteelliseen koulutukseen, asiantuntemukseen ja tavalliseen maalaisälykkyyteen perustuvan tutkimuksen mukaan ole juuri minkäänlaista Hiljainen myyräkevät Vaikka myyräkanta on vielä vaatimaton, nousu kohti uutta huippua on alkanut. merkitystä myyräkantojen säätelijöinä pohjoisissa oloissamme. Tällä hetkellä eteläisen Suomen myyräkannat ovat alhaiset itärajan tuntumaa lukuunottamatta. Lisääntyminen on kuitenkin jo käynnissä, joten kannannousu on vääjäämätön. Kannat ovat jo hieman elpyneet Keski-Suomesta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Maastossa tavataan jonkun verran niin peltomyyriä kuin metsämyyriä, mutta kuten ennenkin nousun kynnyksellä, metsämyyrät ovat näistä lajeista suhteellisesti runsaampia. Joillain paikkakunnilla keskisessä Suomessa metsämyyriä on viime talvena ollut riittävän runsaasti aiheuttaakseen havupuiden latvasyöntiä. Vakavampia myyrätuhoja ei viime talvelta ole kuitenkaan ilmoiteltu. Monin paikoin varsinkin Keski-Suomessa ja Savossa on ollut viime talvena runsaasti vesimyyriä, joiden vaihtelut usein ovat paikallisia eivätkä samanaikaisia metsäja peltomyyrien kanssa. Mutta vaikka multakekoja pelloilla olikin lumen sulamisen jälkeen runsaasti, niin itse vesimyyrät olivat useimmiten jo hävinneet. Kohti uutta huippua Myyräkannan tämänhetkinen tila ennakoi nousujohteista tulevaisuutta kahden seuraavan kesän aikana. Oulun eteläpuoleisessa Suomessa myyräkannat nousevat kesällä 2013, ja seuraava huippu on siis odotettavissa syksylle 2014. Taimituhoriski on olemassa jo ensi talvena, jolloin metsänomistajien on syytä varautua etenkin metsämyyrien latvasyönteihin. Pahin tuhoriski olisi kuitenkin vasta talvella 2014–2015. Jos kolmen vuoden sykli säilyy, niin etelän romahdus olisi keväällä 2015, jolloin olisi paras istutusaika. Lapissa ja Koillismaalla myyriä alkaa alhon pohjalta ilmaantua kesän lopulla, mutta varsinainen nousu tapahtuu 2014 ja huippu olisi 2015, mikäli pitkään kadoksissa ollut, mutta 2010– 2011 palannut syklinen vaihtelu jatkuu. Tämän mallin mukaan romahdus olisi keväällä 2016. Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. ELIISA KALLIONIEMI Metsähallitukselle on sälytetty laissa yhteiskunnallisia velvoitteita, joista sen on huolehdittava puuntuotannon ohella. Viime vuonna näiden arvoksi laskettiin 54 miljoonaa euroa. Kaikkein isoimman siivun Metsähallituksen tuloksesta leikkaavat erilaiset toimet metsäluonnon monimuotoisuuden hyväksi. Niiden yhteenlaskettu arvo oli viime vuonna 32,7 miljoonaa euroa. Alueita, joilla hakkuut jätetään kokonaan tekemättä tai metsätalouskäyttö on muuten rajoitettua, on yhteensä 178120 hehtaaria. Metsäja luonnonsuojelulain edellyttämä suojelu ei ole luvuissa mukana. Monimuotoisuuden hyväksi panostettu euromäärä on runsas neljännes summasta, jonka Metsähallitus tuloutti viime vuonna valtion kassaan. Viime kuussa julkistettu selvitys talousmetsien hyödyistä monimuotoisuudelle osoittaa, että sijoituksella on saatu paljon aikaan. ”Metsähallituksen talousmetsät ylläpitävät merkittävää määrää monimuotoisuudelle tärkeitä elinympäristöjä ja rakennepiirteitä”, totesi selvityksen tekoon osallistunut tutkija Juha Siitonen Metsäntutkimuslaitokselta. Lisäksi talousmetsien luontokohteet ja luonnonsuojelualueet muodostavat ekologisia verkostoja, joista on hyötyä monille lajeille. Arvioijat toteavatkin, että valtion kannattaa jatkossa kohdistaa huomiota yksityismetsiin. ”Lisäpanostuksella valtion metsiin ei ole enää saatavissa yhtä suurta lisähyötyä kuin jos vastaava panostus monimuotoisuuden turvaamiseen suunnattaisiin yksityismetsiin Metso-ohjelman kautta”, todetaan arviossa. Metsähallitus panosti luontoon Tummansinisellä alueella Keskija Itä-Suomessa myyriä tavataan kohtalaisesti. Kannat pohjalukemissa Lähde: Metla
• 9 METSÄLEHTI 11 • 2013 Nopea apu metsän boorinpuutokseen Onko kuusipuiden pituuskasvu tyrehtynyt ja latvat haaroittuneet? Metsäsi saattaa kärsiä boorinpuutoksesta, joka paranee ainoastaan lannoittamalla. YaraVita Bortrac™ 150 on uusi nestemäinen boorilannoite, jonka avulla vältyt kasvuja laatutappioilta sekä tuhansien eurojen menetykseltä hehtaaria kohti. YaraVita Bortracilla korjaat boorinpuutoksen tarkasti, nopeasti ja edullisesti. YaraVita Bortrac on myynnissä kaikissa maatalouskaupoissa. Lue lisää: www.metsänlannoitus.? Boorinpuutoksesta kärsivää puustoa Toimi näin: Käytä 15–20 litraa YaraVita Bortracia ja 30–60 litraa vettä hehtaarille. Levitä YaraVita Bortracin ja veden seos reppuruiskulla tai vastaavalla tasaisesti kuviolle. Tu tu st u nyt verk os sa m et sän lannoit us .f i Yara on suomalaisen kasvun asiantuntija Yara valmistaa lannoitteet suomalaisiin oloihin. Metsälannoitteissamme on tasapainoinen ravinnekoostumus, joka on hyvän kasvun ehdoton edellytys. Yara Suomen tuotteilla on puhtaus-, laatuja hiilijalanjälkitakuu. Valitse Yara, maan parhaaksi. www.yara.fi • www.metsänlannoitus.fi SAMI KARPPINEN teksti ja kuvat Metsähallitus on ennallistanut suojelualueiden pystymetsiä polttamalla säännöllisesti jo kymmenkunta vuotta. ”Tarkoitus on nopeuttaa metsän palautumista luonnontilaan. Valtakunnallisesti tavoitteenamme on polttaa sata hehtaaria metsää vuosittain”, kertoo suunnittelija Reijo Hokkanen Metsähallituksen luontopalveluista. Hokkanen vastasi töiden suunnittelusta, kun pohjoisessa Keski-Suomessa Viitasaarella poltettiin toukokuun viimeisellä viikolla komea kymmenen hehtaarin petäjikkö. ”Kohde on poikkeuksellinen laajuutensa ja puustoisuutensa vuoksi. Yleensä ennallistamispoltot on toteutettu nuoremTukkimetsä tulessa Toistuvat ennallistamispoltot ovat luoneet monille hyönteisja kasvilajeille tärkeitä palojatkumoita. Ennallistamispolton jälkeen alueen puut jäävät valtaosin henkiin, sillä männikkökankaalla palo ei käytännössä levinnyt puiden latvoihin. Pauli Sjösten sytytti maastoa kaasutoholla tuulen alta. missa kasvatusmetsissä.” Poltettavalla kuviolla kasvoi parituhatta kuutiota järeää ja hyvälaatuista mäntyä. Hokkasen mukaan juuri kookas hiiltynyt ja palanut puu on erityisen tärkeää monille hyönteisja kasvilajeille. Linnuista kuloalueita kaipaa esimerkiksi pohjantikka. ”Tänne Luotosen alueelle on muodostumassa toistuvien polttojen ansiosta palojatkumo, joka mahdollistaa kuloista hyötyvien lajien säilymisen alueella.” Kokeneet kulottajat talkoissa Viitasaarella polton käytännön toteutuksesta vastasi Metsähallituksen entisistä ja nykyisistä työntekijöistä koostuva metsästysseura Luotosen hirvimiehet. Porukka ei ollut tulen kanssa tekemisissä ensimmäistä kertaa. ”Vielä 1960-luvulla hakkuualueiden kulotusta tehtiin säännöllisesti, mutta seuraavalla vuosikymmenellä homma hiipui. Kieltämättä vähän hullulta tuntuu nyt polttaa metsiä, joita tuolloin on itse ollut perustamassa”, tuumasi pitkän uran Metsähallituksen metsurina tehnyt pihtiputaalainen Tapio Paananen. Vehreäksi ehtineestä varvustosta huolimatta ennallistettava alue saatiin poltettua suunnitelmien mukaan. Palokäytävä yhdellä ja palokunnan kastelemat tienpenkat kolmella sivulla varmistivat, ettei tulen kaitsemiseen varustautuneilla hosamiehillä ollut juuri töitä. ”Vajaat kolme tuntia hommassa meni. Lopussa tuli nousi alueen keskellä latvuksiinkin. Kun humina alkaa kuulumaan, niin silloin on parempi vaihtaa suuntaa”, naurahti kaasutohon kanssa savun seasta tielle tupsahtanut Pauli Sjösten.
• § 10 METSÄLEHTI 11 • 2013 MIKKO RIIKILÄ L ausunnoilla olevan uuden metsänhoitoyhdistyslain mukaan yhdistysten tavoitteena on jatkossakin jäsentensä metsätalou den kannattavuuden edistäminen. Edunvalvonta on ensi kertaa laissa mainittu yhdistyksen tehtäväksi. Metsänhoitomaksu poistuu, samoin liiketoiminnan rajoitteet. Yhdistykset saavat vapaasti määrittää toimialueensa, eikä mikään estä niitä kilpailemasta samallakin alueella. Laki tulee voimaan vuoden 2015 alusta. Metsänhoitomaksuvelvollisuus päättyy ensi vuoden alussa. Tämän vuoden metsänhoitomaksu maksetaan joulukuussa 2014. Onton erityislain tarve epäselvä Lainsäätäjä tunnustaa yhdistysten roolin metsänhoidon ja puukaupan edistäjänä. Keinoja metsäpoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen ei tarjota. Metsänomistajaleirissä ihmetelläänkin lain onttoutta. Vanhan lain kumoaminen olisi ajanut saman asian. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola haluaa vielä keskustelua metsänhoitoyhdistyslain metsäpoliittisesta roolista. ”Toivottavasti lain perusteluissa kuvattujen yhdistyksille asetettujen metsäpoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen tarjotaan oikeita työkaluja. Mallia voisi katsoa eurooppalaisista tuottajaja toimialaorganisaatioista, mikä mahdollistaisi paremmin yhdistysten keskinäisen yhteistoiminnan”, Tiirola toteaa. Uusi laki sallii kaupunkiyhdistykset Uusia yhdistyksiä voi perustaa, jos niille on esittää vähintään 300 jäsentä, joilla on yhteensä yli 10 000 hehtaaria metsää. Yhtenäistä toimialuetta ei edellytetä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun metsänomistajat voisivat siis perustaa yhdistyksen, vaikka metsät sijaitsevat eri puolilla Suomea. Tiettävästi tällaista ei ole vireillä. Tiirola toivoo, että uusien yhdistysten toimialueilta edellytetään alueellista yhtenäisyyttä. ”Muuten metsänhoitoyhdistysten toiminta uhkaa muuttua kovin erilaiseksi. Onko metsäpoliittisesti järkevää, että käsitys yhdistysten toiminnasta hämärtyy”, Tiirola kysyy. Pienmetsät pääsevät mukaan Jopa kahden kolmesta metsänomistajasta on arvioitu liittyvän vapaaehtoisesti yhdistysten jäseniksi. Pelko pienmetsänomistajien hyljeksimisestä lienee aiheeton. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistys Länsimetsässä kaavaillaan pinta-alan mukaan porrastettua jäsenmaksua, jotta alle 20 hehtaarin omistajat pääsevät kohtuuhinnalla jäseniksi. ”Iso osa länsirannikon metsätiloista on pieniä, joten meillä ei ole varaa eikä halua hyljeksiä niitä”, toiminnanjohtaja Hannu Justen toteaa. Valtuustot yhdessä hallituksen Jatkossa metsänhoit oyhdistykse t elävät jäsenmaksu jen ja liiketoimint ansa tuotoilla. Metsäpoliit tisten tavoitteiden turvaamisee n uusi laki ei tarjoa keinoja. Lakiluonnoksen mukaan metsänhoitoyhdistykset voivat määräajassa purkaa vararahastojaan. Lausuman on pelätty velvoittavan niiden purkamiseen. Se romuttaisi yhdistysten taseet. Näin ei ole: ”Laki tarjoaa mahdollisuuden, ei velvollisuutta. Yhdistys päättää, miten toimii”, vastaa ylijohtaja Juha Ojala maaja metsätalousministeriöstä. Toinen uskomus on, että kilpailuviranomainen puuttuisi liiketoimintapohjalta toimivien yhdistysten fuusioihin. Tämä kiistetään. ”Seuraamme vain yrityskauppoja ja fuusioita, joihin osallistuvien yhteinen liikevaihto on yli 350 miljoonaa euroa”, toteaa kuluttajaja kilpailuviraston yrityskauppaosaston päällikkö Maarit Taurula. Kolmas otaksuma on, että yhdistyksiä rasittavat Eläke-Tapion lisäeläkevastuut voitaisiin jatkossa siirtää valtion kontolle. Näin tehtiin, kun esimerkiksi Posti-Tele yhtiöitettiin. Yksityisoikeudellisiksi yhteisöiksi luokiteltujen mh-yhdistysten vapautuminen vuotuisesta miljoonien eurojen rasituksesta on epävarmaa. ”Vastuita on siirretty valtiolle, kun julkisia laitoksia on yhtiöitetty. Mhy-lain muuttumista ei suoraan voi verrata julkisen toiminnan yhtiöittämiseen”, eläkekassa Verson toimitusjohtaja Pentti Tervola sanoo. Muutama myytti nurin kanssa johtavat edelleen yhdistyksiä. Kalliit postiäänestykset jäänevät historiaan. Ne korvataan esimerkiksi sähköpostitse järjestetyin äänestyksin. Rahoitus liiketoimista Yhdistykset menettävät 25–30 miljoonan euron vuotuiset metsänhoitomaksutulot. Vapaaehtoiset jäsenmaksut kattavat osan menetyksestä. Vuonna 2011 yhdistysten liiketoiminnan liikevaihto oli 210 miljoonaa euroa. Tulopohjan paikkaaminen ei siis näytä toivottomalta. Tilanne kuitenkin vaihtelee yhdistyksittäin. Osa toimii jo pitkälti bisnespohjalla. Osassa on elelty vanhaan malliin metsänhoitomaksujen varassa. Niin ei voi jatkua. Vireillä onkin lukuisia yhdistysfuusioita eri puolilla maata. Työsarkaa uusille yhdistyksille riittää metsänhoidossa ja puunhankinnassa. Ne voivat ostaa puuta omaan lukuunsa sekä korjata ja toimittaa sitä jalostukseen – jos jäsenet niin päättävät. Lakiluonnos tarjoaa yhdistyksille mahdollisuutta perustaa tai mennä osakkaaksi puunhankintayrityksiin. Ainakaan Länsimetsän Justen tai metsänhoitoyhdistys tai Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman eivät ideasta innostu. ”En näe, että liiketoimintaa olisi järkeä yhtiöittää. Jatkossa pääosa toimintaa on liiketoimintaa. Ei olisi kustannustehokasta, jos yhdistyksen ja yhdistyksen omistaman yrityksen väki asioisivat samojen metsänomistajien kanssa.” Sahlman on samoilla linjoilla. ”Olemme koettaneet miettiä mitä etua yhtiöittäminen toisi, mutta emme ole keksineet perustetta sille.” Länsirannikolla uskotaan, että puunhankintayhteistyö itsenäisten sahojen kanssa tiivistyy. ”Se kuitenkin edellyttää yhdistysten toimitusvarmuuden parantamista. Edunvalvonnalle en näe tässä ongelmaa. Metsänomistajienkin Hannu Justen Mikko Tiirola ”Olemme koettaneet miettiä mitä etua yhtiöittäminen toisi, mutta emme ole keksineet perustetta.”
• § 11 METSÄLEHTI 11 • 2013 Metsänomistajien edunvalvonta muotoutuu lain muuttuessa uudelleen. Nykyisten metsänomistajien liittojen ja MTK:n metsälinjan toiminnat yhdistetään. Jatkossa yhdistykset voivat liittojen sijasta hakeutua suoraan MTK:n jäseniksi, jonne ne saavat jäsenmääräänsä vastaavan edustuksen. Aiemmin metsänomistajien liitot valitsivat metsävaltuuskunnan edustajat. Metsänomistajista ei olla tekemässä MTK:n jäseniä. ”He liittyvät vain oman metsänhoitoyhdistyksensä jäseniksi. Metsänomistajat-jäsenyys sisältää jatkossa paljon enemmän kuin tähän asti”, korostaa Tiirola. Metsänomistajille on tarjolla lisää valtaa MTK:n valtuuskunnassa, joka on järjestön ylin päätöksentekijä. Tähän asti metsävaltuuskunnan edustajia on mukaan mahtunut vain kaksi. ”Valtuuskuntaa laajennetaan ja metsävaltuuskunnan edustajille avautuu lisää paikkoja”, Tiirola toteaa. MTK:n maatalousja metsäpuoli vääntävät kättä valtuuskuntapaikkojen jaosta. Se on vielä auki. ”Metsävaltuuskuntaan suoralla vaalilla” Pääkaupunkiseudun Metsänomistajat ry:n puheenjohtaja Jaakko Temmes pitää esitettyä mallia vanhaa parempana. ”Olen vastustanut MTK:n vanhaa metsäjäsenyyttä sen äänivallattomuuden vuoksi.” Hänen mukaansa MTK:n imago kaupunkilaismetsänomistajien keskuudessa on edelleen huono. Vallankäytön läpinäkyvyyden varmistamiseksi metsävaltuuskunnan jäsenet pitäisi Temmeksen mielestä valita suoralla vaalilla, jossa metsänhoitoyhdistysten jäsenet olisivat äänioikeutettuja. ”Se olisi demokraattisempaa kuin menettely, jossa yhdistys valitsee edustajat.” Hän toivoo myös mahdollisuutta valtakunnalliseen metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyteen. Asiointi asuinpaikalla olisi helpompaa kuin metsien sijaintikunnassa. Temmes on toiminut metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen valtuuston ja hallituksen jäsenenä. Yhdistykset MTK:n jäseniksi etu on, että puu liikkuu tasaisesti ja hakkuumahdollisuudet saadaan käyttöön”, Justen toteaa. Sahlman uskoo, että edellytykset yhteistyöhön myös isojen metsä yhtiöi den kanssa paranevat. Esimerkiksi korjuun suunnittelussa yhteispeli toisi kustannussäästöjä. Kumpikaan ei usko, että lakiuudistus johtaisi väen vähennyksiin yhdistyksissä. Jos väki vähenee, myös tuotot leikkautuvat. Ratkaisevaa on toiminnan kannattavuuden parantaminen. Kilpailua tai yhteistyötä Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori on valmis tutkimaan sahojen ja yhdistysten yhteistyötä puunhankinnassa. Hän uskoo, että metsälainsäädännön uudistukset mullistavat puunhankintaa. ”Se voi tuoda lisää puuta kilpailukykyiseen hintaan markkinoille. Yhdistysten ja sahojen yhteistyössä on vielä parantamisen varaa. Tärkeintä on metsänomistajien aktivointi. Se on jatkossa elinehto kassavirran varassa toimiville yhdistyksillekin.” UPM-Metsän Pohjois-Euroopan ostojohtaja Pekka Rajala toivottaa markkinaehtoisuuteen siirtyvät metsänhoitoyhdistykset tervetulleiksi. ”Tutkimme ennakkoluulottomasti yhteistyön edellytyksiä. Jatkossa yhdistykset voivat olla meille yhteistyökumppaneita tai kilpailijoita.” Rajala ennustaa, että osa yhdistyksistä kehittyy hankintaorganisaatioiksi, jotka toimittavat nimissään puuta tehtaille asti. ”Se tarjoaa yhdistyksille kasvun mahdollisuuksia. Edellytyksenä on toimitusvarmuus ja laatu. Puun tehdashinta on pätevä mittari toiminnan kustannustehokkuudelle.” Hän ennakoi, että metsäpalveluiden saralla yhdistykset ja metsäyhtiö kilpailevat. ”En tosin sulje pois, että he voisivat tuottaa metsäpalveluita lukuumme”, Rajala sanoo. Pekka Rajala Kai Merivuori Pekka Sahlman
• 12 METSÄLEHTI 11 • 2013 PUUKAUPPA MIKKO RIIKILÄ U usi puutavaran mittauslaki tulee voimaan heinäkuun alussa. Laki kattaa kaiken jalostamattoman puutavaran mittauksen – aiemmasta poiketen siis myös energiapuun. Sitä koskevat säädökset tulevat tosin voimaan vasta ensi vuoden alussa. Mittausmenetelmät on ryhmitelty laissa mittauksen periaatteiden mukaisesti. Enää ei säädellä yksittäisiä mittausmenetelmiä tai laitteita. Tämän uskotaan helpottavan mittauslaitteiden ja menetelmien kehittelyä. Mittauksista aiheutuneiden erimielisyyksien ratkonnassa virallisten mittaajien rooli säilyy nykyisen kaltaisena. Metsäntutkimuslaitosta edustavat viralliset mittaajat tulevat erotuomareiksi, jos osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen. Tukkilistan saa ”pyydettäessä” MTK:n metsälinjan asiantuntija Anssi Kainulainen arvioi, ettei uusi laki aiheuta puun myyjälle ongelmia, vaan mittausta koskevat säädökset yksinkertaistuvat. Samalla oikeusturva selkeytyy. Mittaustapa sovitaan tutusti puukauppakirjassa. Mittauksesta on laadittava mittausasiakirja – mittaustodistus – josta mittaustulos selviää. Uudessa laissa mainitaan, että osapuolten on annettava toisilleen tiedot, joiden perusteella mittaustulos voidaan laskea. Tästä ei suoraan voi tulkita, velvoittaako laki ostajaa luovuttamaan myyjälle myös tukkilistan, josta selviää millaisiin pituus-läpimitta-luokkiin tukit on katkottu. Sen perusteella voi arvioida, kuinka tarkkaan runkojen tukkiosa on saatu talteen. Kainulaisen mukaan asiaa pohtineessa maaja metsätalousvaliokunnan mietinnössä tämä linjattiin metsänomista jien eduksi. ”Automaattisesti tukkilistaa ei toimiteta, mutta se pitää pyynnöstä luovuttaa puun myyjälle.” Kainulaisen mielestä tehdasmittausta koskeva säädös jäi toivottua väljemmäksi. Tehdasmittauksen tarkkuutta valvoo virallinen mittaaja. Tarkkuusvaatimus mittaustavoittain Mittaustarkkuudelle asetettavat rajat määritellään puutavaralajin ja mittaustapojen mukaan. Aiemmin neljän prosentin poikkeama tarkastusmittaukseen verrattuna oli menetelmästä riippumaton sallitun tarkkuuden raja. Hakkuukonemittauksessa neljän prosentin vaatimus säilyy. Sahojen tukkimittareille sallitaan jatkossa vain kahden prosentin poikkeama. Runsaimmin rahaa puukaupoissa tuovien tukkien mittaustarkkuus siis säilyy tai tiukentuu. Pinossa tai ajoneuvossa tehtävän mittauksen tarkkuusvaatimus väljenee. Alle 30 kuution kuitupuupinon mittauksessa sallitaan 12 prosentin heitto. Karsimattomalla rangalla pienten pinojen mittaustulos saa poiketa jopa 25 prosenttia. Tarkkuusvaatimus kasvaa mitattavan myötä. Sahat pelkäävät sopimusvapautta Yritysten keskinäisissä puukaupoissa osapuolet voivat osin sopia mittaustavan. Metsänomistajia tämä ei koske. Koneyrittäjien ja erityisesti sahojen on pelätty joutuvan ahtaalle isojen yhtiöiden kanssa asioidessaan. Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola ei pidä tätä ongelmana. Hänen mukaansa uusi laki jopa parantaa koneyrittäjien asemaa, koska energiapuu tulee lain piiriin. ”Näin osapuolten oikeusturva erimielisyystilanteissa paranee.” Yksityisiä sahayrittäjiä uudistus huolestuttaa. Ne myyvät sekä kuitupuuta että sahahaketta isoille metsäyhtiöille, ja tällöin mittaustavasta voitaisiin jatkossa sopia. Sahat eivät hyväksy mittauksen sopimusvapautta. ”Sahojen neuvotteluasema sopimisessa ja mittauksen oikeellisuuden seuraamisessa on oleellisesti vastapuolta heikompi. Heikomman osapuolen suojan pitäisi ulottua myös heikommassa neuvotteluasemassa olevaan yritykseen”, Suomen Sahojen toimitusjohtaja Kai Merivuori toteaa. Energiapuu mukaan uuteen mittauslakiin ”Viralliset mittaajat tulevat erotuomareiksi, jos osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen.” Metsänomistajajärjestön mukaan uuden puutavaran mittauslain säädökset puutavaran tehdasmittauksen osalta jäivät turhan väljiksi. Kuvassa koivukuitupuuta mitataan Mittaportti Oy:n asemalla Metsä Fibren Äänekosken sellutehtaalla. Uusi puutavaran mittaus laki ei juuri muuta metsän omistajan asemaa puukaupoilla. Sahat sen sijaan pelkäävät asemansa heikentyvän sopimus vapauden myötä. M ik ko R iik ilä
• 13 METSÄLEHTI 11 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19–22 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 22 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. MIKKO RIIKILÄ Vaikka puukauppa on keväällä likimain riehaantunut eteläisessä Suomessa, ajellaan pohjoisessa sammutetuin lyhdyin. Kauppa ei käy. Ostomiesten haaviin ei ole Lapin yksityismetsistä jäänyt kuin reilusti alle kymmenesosa vaikkapa Etelä-Savon ostoista. Mikä mättää, Sallan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Vesa Tennilä? ”Totta, hiljaista on ollut. Itsekin olen kevään aikana tehnyt vain yhden valtakirjakaupan tuhannen motin leimikoista.” Tennilän mukaan puun tarjonnasta on pulaa. Pölkyn, Stora Enson ja Metsäliiton ostomiehille puu kyllä kelpaisi. ”Ovatko ihmiset passivoituneet vai hillitseekö alle 50 euron mäntytukin hinta myyntihaluja? Hakattavaa Sallassa riittäisi, varsinkin harvennuksia olisi tehtäväksi vaikka kuinka.” Hänen mukaansa yhdistys kannustaa ihmisiä harvennushakkuiden teettämiseen. ”Parin euron hintaeroja ei harvennuksilla kannata jäädä miettimään. Tärkeintä on, että metsät saadaan kasvukuntoon.” Harvennuksilta korjatun kuitupuun kantohinta on Lapissa kolmisen euroa alempi kuin etelän rintamailla. Mäntykuitupuun hankintahinta sitä vastoin on euron verran korkeampi kuin vaikkapa Savossa. Alakuloa Pohjolassa Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–22, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 11 • 2013 14 METSÄNHOITO Aukkoja voidaan tehdä ympäröivän metsän harvennushakkuun yhteydessä. Sopivia pienaukkojen kohteita ovat esimerkiksi vajaapuustoiset alueet, ympäröivää metsää vanhempaa puustoa kasvavat alueet, myrskytai lumituhoalueet yms. Jo taimettuneet alueet, esimerkiksi notkelmat, sopivat parhaiten pienaukkoina uudistettavaksi. Kannattaa varautua siihen, että pienaukkoon ei välttämättä synny taimia tai niistä ei kehity tukkimetsää. Pienaukkoja ei yleensä kannata muokata eikä uudistaa viljellen. Maaperän tulee olla sellaista, että se taimettuu itsestään. Pienaukkoja harkitusti Pieniä uudistusaloja voi tehdä metsään, mutta ne soveltuvat lähinnä erikoistilanteisiin. Vinkkejä pienaukkojen tekemiseen Sopivalla hiekkamaalla taimet menestyvät pienaukoissakin. Pohjois-Suomen metsissä on paljon pieniä avoaloja, jotka eivät ole vuosikymmenienkään aikana taimettuneet. Pienaukkojen tekeminen tällaiseen metsään ei yleensä tuota tulosta. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat P ienaukot ovat nousseet esille metsälain uudistamisen yhteydessä. Menetelmän soveltuvuudesta metsätalouteen on kuitenkin hyvin vähän kokemuksia ja tutkimustietoa. Vanhempi tutkija Sauli Valkonen Metsäntutkimuslaitokselta kertoo, että pienaukkoja voi tehdä, jos ei halua normaaleja avohakkuita metsäänsä eikä metsien hoidon päätavoite ole taloudellinen tuotto. Pienaukot sopivat siten parhaiten pienille metsätiloille, joissa metsän kasvatus on yleensäkin pienimuotoista. ”Muutoin pienaukkoja kannattaa tehdä harkiten, koska tämäntyyppisen metsänkasvatuksen toimivuudesta ei ole varmuutta”, Valkonen toteaa. Taimien synty vaihtelevaa Ihan mihin tahansa ei pienaukkoja kannata hakata. Alue kannattaa Valkosen mukaan tutkia tarkoin ja selvittää, onko sille mahdollista saada kasvamaan uutta metsää. Maaperän taimettumisherkkyydestä saa yleensä vinkkejä jo, kun tarkastelee uudistettavan metsäalueen aukkopaikkoja. Jos niissä on eloisan oloisia taimia, uudistuminen voi onnistua. Jos valoisassa metsässä on kovin vähän taimiainesta, maaperä on todennäköisesti sellainen, että taimien kasvuedellytykset ovat huonot. Parhaiten uudistuvat hiekkakankaat sekä soistuneet notkelmat, jossa kasvaa rahkasammalta. Vaikeita uudistuskohteita ovat rehevät ja heinittyvät kangasmaat sekä Pohjois-Suomen paksukunttaiset ja hienojakoiset maat. Erikoistutkija Ville Hallikainen Metsäntutkimuslaitokselta kertoo, että maaperän taimettumisherkkyyden perusteita ei tunneta kovin hyvin. ”Kosteus ja ravinteisuus vaikuttanevat eniten, mutta muitakin tekijöitä voi olla.” Metlalla on joitain pienaukkokokeita eri puolilla Suomea. Kosteilla korpimailla aukot ovat taimettuneet hyvin. Kangasmaiden kokeilut ovat vasta alkuvaiheessa. Taimien kasvu on koealueilla ollut yleensä hidasta. Reunametsä hidastaa kasvua Hallikainen arvioi, että aukkojen pitäisi olla riittävän suuria, jotta edes keskikohtaan saataisiin kasvavaa puustoa. Alue saattaa taimettua, mutta varjostus haittaa puiden kasvua. Pienten, alle 0,3 hehtaarin kokoisten aukkojen taimistoille Hallikainen ei lupaa kovin hyvää tulevaisuutta. Metlan tutkimusten mukaan reunapuuston vaikutus ulottuu normaaleillakin, 1–2 hehtaarin uudistusaloilla jopa 20 metrin päähän aukon reunasta silloin, kun reunan muodostaa varttunut metsä. Pienaukot ovat siten kokonaan reunametsän vaikutusalueella. Reunametsä vaikuttaa sekä varjostuksella että juuristokilpailulla. Taimia saattaa syntyä paljonkin, mutta ne kuolevat pois. Taimien kasvu jää myös usein vähäiseksi. Kuusi paras puulaji Uuden puuston syntymisen kannalta sopivia kohteita ovat sellaiset pienialaiset alueet, joissa on jo valmiiksi nuorta kuusikkoa alispuustona. Tällöin aukolla tehdään tavallaan normaali ylispuuhakkuu ja ympäröivä metsä vain harvennetaan. Karuilla mailla mäntyryhmiä voi saada kasvamaan myös pienehköihin aukkoihin. Rauduskoivua tai ”Maanmuokkausta ei pienille aloille kannata juuri tehdä.” Kokeile hyvin taimettuvilla alueilla. Ei aukkoja huonoille maille.
• 15 METSÄLEHTI 11 • 2013 Uusi metsälaki tuo vapautuksia uudistamiseen ja pienaukkojenkin teko on nykyistä laajemmin mahdollista. Tällä hetkellä pienaukkoja koskevat normaalit uudistamissäädökset. Uudistettavan alueen on oltava päätehakkuukelpoista, hakkuusta on tehtävä metsänkäyttöilmoitus ja alue on uudistettava. ”Jos alue uudistetaan luontaisesti, sen pitää olla sellainen, että luontaisen uudistamisen edellytykset täyttyvät. Sama koskee maanmuokkauksen tarvetta,” kertoo johtava esittelijä Tommi Lohi Suomen metsäkeskuksen Lapin alueyksiköstä. Pienaukon voi siten jättää muokkaamatta vain jos on edellytyksiä sille, että se taimettuu ilman muokkausta. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä karujen kankaita sekä kosteita notkelmia. Uudessa metsälaissa alle 0,3 hehtaarin pienaukot katsotaan kasvatushakkuiksi. Erillistä uudistamissuunnitelmaa ei tarvitse tehdä. Puuston iällä tai järeydellä ei myöskään ole merkitystä, pienaukon voi tehdä vaikka nuoreen metsään. Pienaukkojen teko rajoittaa Lohen mukaan jonkin verran ympäröivän metsän harvennusta. Aukot lasketaan mukaan koko ympäröivän kuvion puuston tiheyttä laskettaessa. Jos esimerkiksi hehtaarin kuviolle tehdään kaksi 0,2 hehtaarin aukkoa, jäljelle jäävään metsään on jäätävä sama minimimäärä puuta kuin olisi harvennetussa metsässä ilman aukkoja. Nykyisen lain mukaan pienaukot ovat eri kuvioita kuin ympäröivä metsä. Tommi Lohen käsityksen mukaan nykyisin on mahdollista käsitellä harvennusmetsiä niin, että puuston harvennusvoimakkuus vaihtelee. Huonolaatuista puustoa kasvavia alueita voidaan siten hakata voimakkaammin kuin hyväkasvuista puustoa, jolloin voi syntyä pienehköjäkin aukeita aloja metsän keskelle. Edellytyksenä on vain se, että puuston pohja-pinta-ala koko kuviolla pysyy säädetyissä rajoissa. Laki muuttumassa Pien aukkouudistamisen ongelmia ovat huono taimettuminen ja taimien hidas kasvu. Pienaukkoja syntyy pakosta mm. kasvatusmetsien myrskytuhoalueille. hieskoivua ei kannata pienaukoilla kasvattaa. Muokkaus ei kannata Pienaukot kannattaa yleensä jättää taimettumaan luonnostaan. Maanmuokkausta ei pienille aloille kannata taloudellisessakaan mielessä juuri tehdä. Osa aukoista voi taimettua jopa paremmin ilman muokkausta, jos maaperä on sopivan kosteaa. Pienaukkoihin ei myöskään yleensä kannata istuttaa taimia. Istutustaimet eivät menesty kovin hyvin muokkaamattomassa maassa. Pienaukkoja on yleensä järkevintä tehdä ympäröivän metsän harvennushakkuun yhteydessä. Erikseen niitä ei yleensä kannata hakata, koska puuta kertyy aukolta vähän. Tuhometsiin käytännön syistä. Varaudu huonoon kasvuun. M ik ko R iik ilä
• 16 METSÄLEHTI 11 • 2013 LAPINPÖLLÖN SIIVIN Hannu Lehtorannan rengastama pöllö on lentänyt jopa Novgorodiin. ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat
• 17 METSÄLEHTI 11 • 2013 J uukalainen Hannu Lehtoranta pysäköi autonsa metsätien varteen ja sonnustautuu paksuun, olkatopattuun maastotakkiin, kumisaappaisiin ja nahkarukkasiin. Kainaloon hän kaappaa vielä visiirillä varustetun kypärän, kevyet jatkettavat tikapuut sekä kumivanteisen haavin. Kaulassa roikkuvat kiikarit. Takin taskussa on muistivihko, pihdit ja rimpsu alumiinisia renkaita. Hannu Lehtoranta valmistautuu rengastamaan viirupöllönpoikasia. Puolen kilometrin metsämarssin jälkeen Lehtoranta hidastaa kulkuaan ja tähyää etumaastoon. Pienen suon laidassa, rämemännyssä kolmen metrin korkeudessa, on komea kelopuinen pönttö. Lintuharrastaja on saapunut kohteelleen. Tikapuut kootaan turhia kolistelematta. Lehtoranta sulkee haavilla pöntön lentoaukon, ja hetken päästä esiin syöksyy suuri, harmaankirjava pöllö haavin perukoille. Pöntössä on kolme munaa, vaikka tähän aikaan kesästä poikasten pitäisi olla jo rengastusikäisiä. ”Kevät oli myöhässä. Pitkään viipynyt hanki esti tehokkaan myyrien saalistuksen, eivätkä emot ilmeisesti ennättäneet ajoissa pesintävireeseen. Myyräkanta oli keväällä myös kovin laikuittainen Pohjois-Karjalassa”, Lehtoranta kertoo. Monien petolintujen kynsiä kokeneet nahkarukkaset sulkevat viirupöllönaaraan jalat suppuun, ja lintu asettuu selälleen sammaleista maata vasten. Se rauhoittuu välittömästi ja antautuu tutkimuksen kohteeksi. Viirupöllönaaraan jalassa on jo rengas. Alumiinirenkaaseen on kaiverrettu tunnus D-145365. Lintu on siis aiemmin rengastettu. Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto koordinoi lintujen rengastusta. Heidän tiedoistaan selviää esimerkiksi missä, milloin ja kuka tämänkin viirupöllönaaraan on aiemmin rengastanut. Rengaslöytöjen avulla voidaan selvittää muun muassa kunkin lintu lajin liikkumista ja elinkaarta. Arvokasta tietoa Rengastustoimiston aikakirjoista löytyi tämänkin viirupöllömamman aikaisempi historia. Sen on rengastanut Lehtorannan veljenpoika Jouni vuonna 2005 pesäpoikasena noin kymmenen kilometrin päässä nykyisestä pesästä. ”Rengastamalla voidaan tutkia esimerkiksi pöllöjen elinikäistä poikastuottoa. On selvinnyt, että pitkäikäisten pöllöjen kantaa pitävät yllä muutamat menestyjät. Yksilöiden välillä on suuri kirjo.” LAPINPÖLLÖN SIIVIN ”Rengastuksista on selvinnyt, että pitkäikäisten pöllöjen kantaa pitävät yllä muutamat menestyjät.” Rengastajan varusteet suojaavat mahdollisesti aggressiivisen viirupöllön neulanteräviltä kynsiltä. Viirupöllön kynsissä moni myyrä päättää päivänsä. Hannu Lehtoranta on rengastanut lintuja yli 30 vuotta. Rengaskontrollin ja mittaamisen jälkeen pöllöemo saa jatkaa arkitoimiaan. Suuret siivet lehahtavat, ja pöllö katoaa puita väistellen metsän suojaan. Hetkeä aiemmin uros oli huhunnut äänimerkin, joten sekin oleskelee jossakin lähistöllä. Juukalaisen maatalon poika kiinnostui linnuista varhain. Jo viisivuotiaana, opittuaan lukemaan ja kirjoittamaan, hänen havaintovihkonsa alkoivat täyttyä kotipiirin lintuhavainnoista. Parikymppisenä harrastus syveni entisestään, kun Lehtoranta sai rengastusluvan. Nykytahti on muutama sata rengastusta vuodessa, pääasiassa pöllöjä ja haukkoja. Harrastus on jatkunut yhtäjaksoisesti jo puoli vuosisataa. Lehtoranta toimii Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajana. Hän ilmoittaa suosikikseen jyhkeän lapinpöllön, jonka oikukkaassa esiintymisessä on vielä paljon tutkittavaa. Pohjois-Karjala vastaa hyvin lapinpöllön elinpiirivaatimuksia. ”Eräs mielenkiintoisimmista rengaskontrolleista, joka kohdalleni on sattunut, oli rengastamani lapinpöllön löytö Novgorodin liepeiltä. Lintu kuoli vähän yli kaksivuotiaana vuonna 1990 törmättyään autoon. Se on kaukaisin löytö suomalaisesta lapinpöllöstä, matkaa rengastuspaikasta löytöpaikkaan kertyy 912 kilometriä linnuntietä.” Pesät huomioon Vankan luontotaustan omaavalle Lehtorannalle oli itsestään selvää hakeutua lukion jälkeen metsäalalle. Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Karjalan alueyksikön metsäneuvojana Lehtoranta vastaa hankkeesta, jonka tarkoitus on petolintujen pesäpaikkojen huomioiminen metsätaloudessa. Vuosina 2002–2006 toteutetun hankkeen menestys innosti aloittamaan vuonna 2008 uuden hankkeen, joka on edelleen käynnissä. Petolinnut käyttävät usein samoja pesiä vuodesta toiseen, joten pesien menettäminen on vakava isku lajille. Lehtorannan hankkeen tarkoitus on sitouttaa metsänomistaja vapaaehtoisin keinoin säästämään tiedossa olevat pesäpaikat sellaisina, että pesintä voi jatkua ja suuret petolinnut pääsevät jatkamaan sukuaan. Metsänomistajan suostumuksella jokaiseen tiedossa olevaan pesäkohteeseen laaditaan toimintasuunnitelma. Yhtä ratkaisumallia ei ole käytössä, vaan pesien huomioi misessa on edettävä tapauskohtaisesti. Keinoina ovat esimerkiksi hakkuiden viivästäminen tai kuvioiden rajaaminen pesää säästäen sekä pesintäajan huomioiminen hoitotöissä. Tekopesien sijoittaminen petolintureviireille on osoittautunut oivaksi keinoksi ohjailla niiden pesintää. Hankkeen lintulajeja ovat hiirihaukka, mehiläishaukka, kalasääski, kanahaukka, lapinpöllö ja viirupöllö. Metso-ohjelmasta on joissakin tapauksissa muodostunut erinomainen työkalu suojelun huomioivassa metsätaloudessa. Tämä viirupöllö osoittautui renkaan luennan jälkeen 7-vuotiaaksi.
• 18 METSÄLEHTI 11 • 2013 METSÄNOMISTAJA MARTTI LINNA, teksti ja kuvat J okunen vuosi sitten kouvolalainen Sami Pentti joutui samaan tilanteeseen, joka tulee monen muunkin uuden metsänomistajan kohdalle. Sukutilan omistaja – Pentin tapauksessa isoisä – sai maaliskuussa 2010 aivoinfarktin ja joutui sairaalahoitoon. Metsän omistajuudesta oli tehtävä päätöksiä nopealla aikataululla. Saareksin kylällä Kouvolan itälaidalla sijaitseva tila on keskimääräistä isompi. Pinta-alaa on noin 75 hehtaaria, josta metsää on noin 63 hehtaaria. Loppuosa on suurimmalta osaltaan pitkään viljelemättömänä ollutta peltomaata. Onneksi vuonna 1928 syntyneellä isoisällä on tyttärenpoika, jota metsäasiat kiinnostavat. ”Isoisä on pitkän linjan metsäihminen, oli pitkään töissä muun muassa Tehdaspuulla”, 33-vuotias Pentti kertoo. ”Muutin itse vanhempieni kanssa jo 10-vuotiaana tilalta pois, mutVerenperintöä ja omaa kiinnostusta Kolmekymppinen automekaanikko löysi tilaisuuden tullen itsestään metsäihmisen. ”Tulee käveltyä metsissä niin usein että näkee, mitä sieltä on mahdollista irrottaa.” Kirjanpainajien tappamista kuusista syntyi tauko laavu mäen päälle. Sami Pentti päätyi tekemään laavusta pysty hirsisen tavallisen vaakahirsi rakennelman sijaan. ta muistan olleeni jo pienenä poikana traktorin kyydissä metsätöissä.” Nuorta miestä koneet kiinnostivat metsää enemmän, ja Sami Pentti kouluttautui automekaanikoksi. Nykyään hän asuu avovaimonsa Satu Heinosen kanssa 50 kilometrin päässä metsätilalta. Metsäalan kursseja on takana, ja Pentti laskee huolehtineensa jo jonkin aikaa kolmen talon ja yhden kesämökin polttopuuhuollosta. Sahapuitakin hän on kaatanut kotitarpeiksi monena talvena. Isoisä osti hänelle ensimmäisen oman moottorisahan. Omistajanvaihdoksen tultua ajankohtaiseksi Samin äiti olisi ollut seuraavana vuorossa, mutta ratkaisuna päädyttiin muodostamaan metsäomaisuudesta metsäyhtymä Samin ja hänen sisarensa Niina Talvisen kesken. Tällöin vältytään tulevaisuudessa taas uusilta veroilta, kun jätetään yksi sukupolvi omistusketjussa väliin. ”Isosisko muutti perheineen asumaan päätilalla olevaan taloon”, Sami Pentti kertoo. ”Se olisi jäänyt muuten tyhjilleen. Sadun kanssa olemme tilalle rakennetulla kesämökillä kesät ja osan talvistakin. Metsäasioiden hoitovastuu jäi minulle. Sovimme sisaren kanssa, millä tavalla tekemäni työt korvataan hakkuutuloista. Metsissä tulee käytyä miltei joka viikonloppu.” Vaihdos vaati puukaupan Metsäkeskus teki tilalle uuden metsäsuunnitelman vuonna 2011. Se kertoi sen, minkä maastossa näkee omillakin silmillä: tilan puustosta peräti 40 prosenttia oli tuolloin järeää ja uudistuskypsää metsää. Seuraa vien kymmenen vuoden mahdolliseksi hakkuumääräksi metsäsuunnittelija laski peräti 6 000 kuutiometriä. Omaisuuden siirrossa isoisältä lapsenlapsille päädyttiin harkinnan jälkeen lahjoittamiseen – vaikka veroseuraamukset ovatkin tuntuvat. ”Lahjajärjestely on helppo, ja veroasiat saa nopeasti pois mielestä”, Sami Pentti ynnää ratkaisun hyviä puolia. Toinen vaihtoehto olisi ollut tilan ostaminen. ”En uskaltanut lähteä kaupantekoon, kun asuntovelkaa on jo ennestään. Lisäksi isoisältä olisi voitu periä korotettua hoitopaikkamaksua tilakaupparahojen takia.” Sami Pentti laski, millaisilla puukaupoilla hän saa sisarensa kanssa lahjaverot maksettua. Hän kilpailutti noin tuhannen kuution puukaupan ostajien kesken. Parhaan hintaja laatutarjouksen tehnyt yhtiö voitti. Puunkorjuu kävi ravakasti toukokuussa, heti puukauppojen tekemisen jälkeen. ”Kaikki suuret puunostajat olivat Turku Kouvola
• 19 METSÄLEHTI 11 • 2013 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA lämpöä enemmän kuin vaaleat kivet. Jos kasvupaikka on hallanarka ja silti on pakko viljellä kuusta, perusteellinen maan myllääminen saattaa siis auttaa pahimpien aikojen yli. Humuksen päälle käännetty kivennäismaa ja mätästysojista nousseet lohkareet saattavat olla avuksi hallan torjunnassa. Eri tekijöiden vaikutusta on käytännössä vaikea erottaa. Ojitusmätästyksen ojat auttavat myös kylmimmän ilman valumista pois kasvupaikalta. Mätäs kohottaa taimen sen verran maanpintaa ylemmäksi, että sekin auttaa. Pääasia, että menetelmä toimii. Pahin kivenkasvattamon näköhaitta hoituu kuntoon alle kymmenessä vuodessa rivakasti kasvavien taimien ansiosta. Ja puunkorjuuhaitta hoituu kuntoon hyvin ennen ensiharvennusta. Luonto tasaa tehokkaasti maaperän muotoja. hin halla on maan pinnan lähellä. Heikoimmassa asemassa ovat vastikään istutetut pienet kuusentaimet, joille hallatuhot voivat olla jopa kohtalokkaita. Se, että keväthalla puree pahimmin vasta silloin, kun lämpösummaa on alkanut kertyä mittavasti, antaa mahdollisuuden vaikuttaa hallatuhoihin tuoreilla uudistusaloilla. Sama auringonpaiste ja lämmin ilma, joka saa kuusen aloittamaan kasvunsa, lämmittää päivällä kivennäismaata niin paljon, että se vaikuttaa yön hallaoloissa. Ruotsalainen tutkimus vahvistaa teorian toimivuuden. Kun ojitusmätästyksessä tehdään kivennäismaasta suuria mättäitä, niiden keräämä lämpö vähentää kuusen istutusalalla ulossäteilyhallaa. Kivien kasvattamoista on hyötyä Kun istutusala muokataan perusteellisesti auraamalla tai kunnianhimoisella ojitusmätästyksellä, kivisellä kasvupaikalla tulee maan pinnalle mittava määrä kiviä ja lohkareita. Näky voi hirvittää ulkoilijaa ja palauttaa mieleen, että aurauksen ollessa yleistä puhuttiin näissä tapauksissa kivenkasvattamoista. Kuunmaisema on kuitenkin oiva keväisen lämmön kerääjä. Tuore maasta nostettu lohkare imee tehokkaasti lämpöä. Sitä vastoin vanha, paksun kuntan peittämä lohkare on aika hyödytön, koska kuntta ja sen päällä oleva kasvillisuus eristää tehokkaasti. Tehokkain lämmön kerääjä on tumma, äsken nostettu kivi. Paras väri olisi musta, mutta sellaisia kiviä on vähän. Huonoin väri on valkea. Värin vaikutuksen huomaa jo tarkalla kosketuksettomalla lämpövuotojen etsimiseen tarkoitetulla mittarilla, joita myydään rautakaupoissa. Yöllä tummat kivet säteilevät L isääntynyt kuusenviljely on korostanut tosiseikkaa, että kuusi kärsii mäntyä enemmän keväthallasta. Männynviljelyn taantuminen hirvituhojen pelossa on aiheuttanut, että kuusta istutetaan myös hallanaroille paikoille, joilla mänty olisi varmempi vaihtoehto. Pahin hallariski on silloin, kun keväistä lämpösummaa on kertynyt niin paljon, että silmut ovat auenneet ja uutta kasvua on syntynyt oksiin muutaman senttimetrin verran. Sitä ennen ja kasvun päästessä pidemmälle hallatuhot vähenevät, koska kasvainten kylmänkestävyys paranee. Pienet taimet kärsivät hallatuhoista suuria enemmän. Mitä enemmän yhteyttävästä neulasmassasta on uusia neulasia, sitä enemmän halla vaikuttaa kasvuun. Jo muutaman metrin mittaiset kuuset eivät enää paljoa piittaa halloista, vaikka alimpien oksien uusi kasvu saattaisi tuhoutua vuodesta toiseen. Niillä on niin paljon vanhaa yhteyttävää massaa, ettei vähäinen neulasten menetys vaikuta. Lisäksi paKeväthallaan voi vaikuttaa Satu Heinosella ja Sami Pentillä riittää metsänhoito töitä Samin isoisän lahjoittamalla tilalla. Samin tekemä ja Sadun suunnittelema, pimeään aikaan aurinkokenno valojen valaisema puuveistos valvoo aukon keskellä tulevia hoitotöitä. kiinnostuneita, ja kaupat saatiin solmittua nopeasti. Metsänhoitoyhdistyksen ja pankin palvelut ovat omistuksen järjestämisessä toimineet. Metsänhoitoyhdistyksen edustajien kanssa on istuttu alas myös iltatöinä.” Uusi metsänomistaja hankki itselleen viime vuonna uudet moottorija raivaussahat. Isoisän peruina tilalla on traktori ja siinä vanha tukkijuontovinssi, joten ainakin metsäperäkärryn ostaminen on ajankohtaista. Polttopuuja muita pienhakkuita varten löytyy lisäksi mönkijä ja siihen itse tehty peräkärry. Enemmän metsää ja töitä Sami Pentti aikoo tehdä itse pienempialaiset harvennushakkuut. Isommat alat jäävät ammattilaisille. ”Hakkuita ei tehdä kerralla yhtään enempää kuin pystymme itse tekemään jälkitöitä. Istutukset, heinäykset ja raivaukset tehdään omin voimin. Tulee käveltyä tuolla metsissä niin usein, että sitä näkee, mitä sieltä on mahdollista irrottaa.” Samalla kun metsä toimii oivana harrastuksena, se on myös hyvä paikka olla. Muualta työelämästä hankittu verenpaine laskee kummasti raivaussahan kahvoissa. Peltoheittojen metsittämisessä riittää työtä, ja hoitamattomia nuoria metsiä on paljon. Tulossa on heti 12 hehtaarin männikön harvennus, siis aivan liian iso ala itse hankinnalla hoidettavaksi. Entä millaista Sami Pentin metsänomistajuus on kymmenen vuoden päästä, jos kaikki menee niin kuin mennä pitää? ”Toivon, että tämän metsän hoitotarpeet on saatettu ajan tasalle, ja se on hyvässä kunnossa ja kasvussa. Toivoisin myös omistavani lisää omaa metsää. Ympäristön metsissä on sen verran hoitotarpeita, että voisin tehdä niissäkin töitä maksua vastaan. Olen jo tehnyt polttopuita, pihapuiden kaatoja ja hoitotöitä tuttaville ja mökkinaapureille. Kymmenen vuoden kuluttua olen ehkä jo tehnyt alanvaihdoksen tai päässyt eroon palkkatöistä.” Maanmuokkauksen nostamat kivet torjuvat keväthallaa.
• Polku omaan metsään www.metsalehti.fi Hanki tilaus. Jaa iloa palkintotilauksella. Jaa iloa palkintotilauksella. 50 % 50 % 4 kk tutustumistarjous touko-elokuu puoleen hintaan 20 euroa + tilauksen hankkijalle 80-vuotisjuhlakirja Palkintotilaus on helppo juttu Tilauksen voi lähettää meille tilauskupongilla, sähkö postilla tilaukset@metsalehti.fi (muista mainita myös tilausnume­ rosi), soittamalla asiakaspalveluun 09-315 49 840 tai asia­ kaspalvelussamme netissä, www.metsalehti.fi. 1. Metsälehti on kuin saha, korvaamaton työväline metsänomistajalle. 2. Metsälehti auttaa sinua kantamaan vastuusi omai­ suudestasi ja hyötymään ja nauttimaan metsästäsi enemmän. 3. Kun yleinen taloudellinen epävarmuus kasvaa, Metsä lehden ajankohtaisesta asiantuntijuudesta on entistä enemmän hyötyä. 4. Jo yksi Metsälehden numero maksaa takaisin koko vuoden tilauksen tiedoillaan ja vinkeillään. 5. Metsälehden tilausmaksun voit vähentää verotuksessa. Miksi ihmeessä ystäväsi kannattaa tilata Metsälehti? Kyllä, luit aivan oikein. Meistä Metsälehden 80­vuotisjuhla on niin iloinen asia, että nyt kutsumme mukaan juhlimaan myös kesto­ tilaajiemme ystävät. Voiko parempaa suosittelijaa Metsälehden tilaukselle olla kuin kestotilaaja? Ystäväsi saa nyt Metsälehden ja Makasiinin mahta­ vana juhlatarjouksena sinun kauttasi. Sinä saat lahjaksi upean 80­vuotisjuhlakirjan suosittelustasi. Kestotilaajallemme kuluva vuosi on pelkkää juhlaa. Me halu­ amme muistaa sinua koko vuoden. Kestotilaus on iloinen asia, puolin ja toisin. Kiitos menneestä ja tulevasta. 80-vuotisjuhlakirja on hauska ja upea palkintosi Hannu Virtasen rakastetut pilakuvat nyt kirjoissa ja kansissa vuosien var­ relta. Niin maailma muuttuu, mutta metsässä kaikki on hyvin! Juhlakirja (arvo 48 euroa) postitetaan toukokuussa Jaa supertarjous. Saat upean 80-vuotisjuhlakirjan. Huomio kaikki kestotilaajat! Nimi Osoite Postinumero ja ­toimipaikka Nimi Osoite Postinumero ja ­toimipaikka Asiakasnumero (lehden osoitekentästä) Uusi tilaaja Suosittelija Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5011305 Info:00003 00003 VASTAUSLÄHETYS Metsälehti maksaa tilauksen postimaksun Lehti sulle, kirja mulle. Lähettäkää Metsälehti ja Metsälehti Makasiini uudelle tilaajallenne 4 kk tutustumistarjouksena (kesä-syyskuu) puoleen hintaan 20 euroa. Suosittelija saa lahjaksi juhlakirjan (arvo 48 euroa).
• 21 METSÄLEHTI 11 • 2013 ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat O dotukset koulutuksen suhteen ovat täyttyneet täysin. Täällä on paljon konekalustoa ja ammattitaitoiset opettajat”, iloitsi 18-vuotias Mika Lukkarinen lukuvuoden päättäjäistilaisuudessa Valtimolla viime viikolla. Takana oli kolmas vuosikurssi Pohjois-Karjalan ammattiopisto Valtimossa. Kurssikavereista poiketen kaksoistutkintoa tekevä Lukkarinen ei saanut vielä tutkintotodistusta, mutta kevään ylioppilas aikoo suorittaa myös ammattiopinnot päätökseen. Harvesterinkuljettajantutkinnon Lukkarinen saa valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Vaikka etukäteen peloteltiin kaksoistutkinnon vaikeudella, ei urakka ole Lukkarisen mielestä ollut ylivoimainen. Hänen suunnitelmissaan on jatkaa armeijan jälkeen metsäalan opiskelua metsäinsinööriksi ammattikorkeakoulussa. Lukkarinen hakeutui kouluun saadakseen lisäoppia. Perheellä on Varpaisjärvellä viiden koneketjun muodostama metsäkoneyritys. Tärkeä työnantaja Valtimon ammattiopistossa on metsäalan opiskelijoita noin 200, joiden lisäksi se kouluttaa yhteistyössä Pohjois-Karjalan aikuisopiston kanssa noin 60:tä metsätalouden aikuisopiskelijaa. Opiskelijoille on tarjolla Valtimol la asuntola ja maittavat ateriat kolme kertaa päivässä. Rehtori Tommi Anttosen mukaan opiskelijat tulevat useimmiten lähikunnista niin Pohjois-Karjalasta, Savosta kuin Kainuusta. Jotain koulun merkityksestä alueelle kertoo se, että se on kunnan itsensä jälkeen alueen toiseksi suurin työllistäjä 60 työntekijällään, joista 45 on opettajia. Metsäkoneenkuljettajakoulutus on opiston leipähammas, sen tutkintolinjoilla opiskelijoista pitkälti yli puolet suorittaa tutkintonsa. Opisto on pitkään ollut vahva metsäkoneasentajakoulutuksessa. Myös puutavarakuljettajakoulutus on ollut ohjelmassa 90-luvun puolivälistä alkaen. Metsurikoulutus lopetettiin 90-luvun alussa, kun metsureiden määrää haluttiin laskea puunkorjuun koneellistumisen vuoksi. Nyt koulutus on käynnistetty uudelleen Pohjois-Karjalan aikuisopiston kanssa. Hakijoita metsurikoulutukseen on ollut rehtori Anttosen mukaan yllättävän paljon. Myös tutkintoja bioenergia-alalle ja metsämestaritutkintokoulutukseen on järjestetty. ”Valtimon koulutuksen suosio nuorten keskuudessa on säilynyt pitkään vakaana”, Anttonen kertoo. Ansaitulle kesälomalle Valtimon 200 metsäopiskelijan lukuvuosi päättyi. Osa jatkaa koulussa, osa suuntaa kohti uusia haasteita. ”Opetusta on sopivasti höystetty tarinoilla.” Harvesterikuljettajan kolmivuotinen opiskelu on Jani Ohtosella (vas.) ja Mika Lukkarisella takana. Maallikolle käsittämättömän vaikea tekninen kone on pojilla kirjaimellisesti näpeissä. Tutkintovastaava Harri Savonen kurkistaa harvesterisimulaattorin konepellin alle. Työopettaja Timo Tomperi (oikealla) lataa aikuisopiskelija Jarmo Jonnisen apuna istutuskoneen taimikasettia. Nuorisoasteen kolmivuotiseen koulutukseen tullaan yhteisvalinnan kautta, ja aikuiskoulutukseen hakuja on useamman kerran vuodessa. Yksi oppilaitoksen vahvuus on myös se, että metsäkoneenkuljettajan koulutus sisältää kuorma-autonajokortin suorittamisen. Tyytyväisiä oppilaita Vaikka kyseessä olisi metsäkoneenkuljettajan tutkinto, perusasteen oppilaalle annetaan ensimmäisenä vuotena myös metsurikoulusta. Siitä edetään vaiheittain niin, että kolmen vuoden opiskelun jälkeen on taskussa tutkintotodistus valitulta linjalta. Myös kuhmolainen Jani Ohtonen oli tyytyväinen koulun antiin. ”Tämä viimeinen lukukausi oli tosi mielenkiintoinen”, hän kertoi. Syyslomaan saakka oli opetusta koululla, ja sen jälkeen alkoi huhtikuulle kestänyt työharjoittelujakso. Huhtikuussa koulu järjesti kuukauden kestäneen tutustumismatkan Saksaan lähelle Berliiniä. ”Metsätyökoneiden puolesta se ei tarjonnut mitään uutta, mutta puusto ja maaperä olivat aivan erilaisia kuin meillä. Kivikot ja pinnassa oleva peruskallio puuttuivat täysin”, Ohtonen muisteli. Ohtosen mukaan parasta Valtimolla on ollut se, että ammattitaitoiset opettajat ottavat työnsä riittävän rennosti, varsinkin metsässä. Opetusta on sopivasti höystetty tarinoilla, joita kuuntelee opiskelun ohessa mielellään. Lukkarinen ja Ohtonen suosittelevat lämpimästi Valtimon ammattiopistoa peruskoulunsa päättävälle nuorelle, joka on kiinnostunut metsätyöstä, koneista ja metsästä yleensä. Ja ennen kaikkea valmistuville on tarjolla työtä ja hyvät jatkokoulutusmahdollisuudet. Tommi Anttonen on toiminut koulun rehtorina vuodesta 1998.
• 22 METSÄLEHTI 11 • 2013 EERO SALA, teksti PEKKA LÄHTEENMÄKI, kuvat U utuuttaan loistava luontokeskus ja arvokkaasti ikääntynyt aikakauslehti kohtasivat toissa viikolla, kun Metsälehden 80-vuotista taivalta juhlittiin Luontokeskus Haltiassa Espoon Nuuksiossa. Juhlien puolisentoistasataa osallistujaa pääsivät tutustumaan Haltiaan ennen aikojaan, sillä virallisesti luontokeskus avattiin yleisölle vasta viime perjantaina. Juhlapuheen pitäjäksi oli itseoikeutetusti kutsuttu Haltian suunnitellut arkkitehti Rainer Mahlamäki, joka juhlayleisöä vilkaistuaan työnsi etukäteen valmistelemansa esitelmän takaisin taskuun. ”Tälle joukolle on parempi pitää vähän vapaamuotoisempi esitys”, Mahlamäki tuumi ja kuvasi pian juhlaväelle, kuinka luonto yleisesti ja metsäluonto erityisesti ovat vaikuttaneet hänen ja muidenkin arkkitehtien töihin. Vaikka juhlapuheiden määrä oli tietoisesti rajattu minimiin, yhden kiitospuheen salliminen oli itsestäänselvyys. Sen esitti kaikkien vieraiden puolesta Metsälehden pitkäaikainen avustaja Jouko Juurikkala – joka oli viettänyt omaa 80-vuotisjuhlaansa vain viikkoa aikaisemmin. ”Toivottavasti minut kutsutaan mukaan myös Metsälehden satavuotisjuhlaan”, Juurikkala totesi ja sai saman tien alustavan kutsun päätoimittaja Eliisa Kallioniemeltä. Lisää juhlakuvia osoitteessa metsalehti.?/juhlat 80-vuotiaan kunniaksi Haltia avasi ovensa etuajassa Metsälehden syntymäpäivien juhlijoille. Rainer Mahlamäki kertoi Haltian suunnittelusta. Metsäkustannuksen toimitusjohtaja Outi Karemaa kuunteli taustalla. Raimo Rouvinen Forssa Printistä ja Mika Lius Otavan Kirjapainosta vaihtoivat kuulumisia hetki ennen juhlan alkamista. Sirpa Kärkkäinen valmistautui vetämään koululaisten valtakunnallisen Metsävisan loppukilpailua. ”Tänä vuonna kisa järjestetään täällä Nuuksiossa.” Metsälehden ikätoveri Jouko Juurikkala sekä maakuntajohtaja Pentti Hyttinen juttutuokiossa Haltian terassilla. Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola sekä strateginen johtaja Sixten Sunabacka työja elinkeinoministeriöstä ihailivat maisemia. Seppo Vuokko on kirjoittanut Metsälehteen noin 170 luontopalaa. Juttukavereina Lars Halén ja Tuomo Neuvonen Foexista. Tapion nykyinen johtaja Ritva Toivonen ja edeltäjänsä Ilmo Kolehmainen Metsähallituksesta viihtyivät Metsälehden toimittajan Mikko Riikilän seurassa. Pellavaan pukeutunut riistatoimittaja Jere Malinen avustaa myös Metsälehteä. Antti Sipilä vaikuttaa tätä nykyä Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla.
• 23 METSÄLEHTI 11 • 2013 UUTINEN VUONNA 1963 HANNA LEHTO-ISOKOSKI Keväällä ja alkukesällä 1963 eri puolilla Suomea järjestettiin TT-metsämarssiksi nimettyjä tapahtumia, joissa uudistettiin metsää: istutettiin ja kylvettiin, perustettiin uudistusaloja ja harvennettiin taimikkoja. Metsäväki organisoi marssin viitenä peräkkäisenä vuotena, joista 1963 oli kolmas eli keskimmäinen. Lyhenne TT tuli sanoista tuottamaton tuottavaksi, ja tapahtumille oli myös totinen tarve, sillä 1950ja 1960-lukujen vaihteessa Suomen metsiä uhkasivat liikahakkuut. Kampanjan kahtena ensimmäisenä vuotena puuta hakattiin ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Taimikot ja kehityskelpoiset nuoret metsät kävivät vähiin samalla kun massaja paperiteollisuus kasvoi. ”Nykyisen puustoa rasittavan hakkuutahdin jatkaminen ilman investointeja metsän hyväksi leikkaa niin suuren palan tulevien vuosien kansantulosta, että sen varassa saattaa olla koko taloudellinen olemassaolomme” , kirjoitti silloisen Keskusmetsäseura Tapion toimitusjohtaja V. J. Palosuo Metsälehden teemaliitteessä. Yksityismetsien viljelyala piti kaksinkertaistaa 1950-luvun loppupuoliskon alle 30000 hehtaarista 60000:een. Tuumasta tartuttiinkin toimeen niin tehokkaasti, että taimet uhkasivat loppua. Ratkaisuksi yksityisiä tiloja rohkaistiin perustamaan omia metsiään varten joka talon taimitarhoja. Niissä nuoret maatalouskerholaiset koulivat keskustaimitarhan alkuun panemia kuusia metsäkelpoisiksi – siemenestä asti kasvattaminen olisi ollut liian monimutkaista. Puunalkuja vaalittiin parin kasvukauden verran kotipellossa. ”Taimien siirtomatka on tavallisesti lyhyt, vain pellon aidan yli metsään. Näin ollen voidaan taimien juurten mukana viedä eväsmultaakin alkukehitystä varmistamaan. Vuodesta toiseen tapahtuvana luo taimien kasvatus ja istutustyö tilalle ammattitaitoisen metsänviljelijäperheen”, Metsälehti neuvoi. Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Taimet omasta pellosta Viime viikon perjantaina virallisesti yleisölle avattu luontokeskus Haltia tuo luonnon lähelle. Nuuksion kansallispuiston kupeessa sijaitsevan keskuksen päänäyttelyssä pääsee kokemaan maan hienoimmat luontokohteet Saaristomereltä tuntureiden laelle: kävijän ympärille kaartuu kahdeksantoista metriä pitkä liikkuva maisema, joka kutsuu luonnon keskelle. Näyttelyn ytimenä ovat kaikki Suomen 37 kansallispuistoa. Oikeaan luontoonkin keskuksesta pääsee. Haltiasta lähtee useita retkeilyreittejä kansallispuistoon. Haltia on Suomen ensimmäinen kokonaan puusta rakennettu julkinen rakennus. Rakennuksen runko on tehty massiivipuuelementeistä, ristiin laminoiduista CLT-levyistä. Ekologisuuttakaan ei ole unohdettu: talo lämpenee ja jäähtyy maasta sekä auringosta saatavalla energialla. Haltian on suunnitellut arkkitehti Rainer Mahlamäki. Haltia kutsuu luonnon keskelle Luontokeskus Haltia tarjoaa paitsi maailmanluokan arkkitehtuuria myös taiteilija Osmo Rauhalan mieleenpainuvia puutöitä. Päänäyttelyn sydän on sotkanmuna (alh. oik.), jonka sisälle Rauhala on rakentanut teoksensa Peliteoria.
• 24 METSÄLEHTI 11 • 2013 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat P elkäsin pienenä poliisia. Syyllinen pelkoon oli helppo nimetä: kuusi vuotta vanhempi isoveljeni. Hän uhkasi yleensä poliisilla, jos kertoisin isompien poikien kolttosista vanhemmillemme. Ennen kaupungistumista lapsia peloteltiin pedoilla. Mikä olikaan parempi lapsenvahti pihassa peuhaaville pellavapäille kuin kertoa kauheita tarinoita karhuista ja susista. 1800-luvulla tarinoille oli myös totuuspohjaa. Lapsenryöstöistä kuultuaan silkohapset pysyivät paremmin pihassa ja aikuiset saivat keskittyä talontöihin. Ikävä puoli oli, että petopelko jäi elämään – sadoiksi vuosiksi. Pelko on henkilökohtainen asia. Silti en ole koskaan kehottanut ketään pelkäämään suurpetoja, kunnioittamaan kylläkin. Se tarkoittaa susien ja karhujen varomista ja kohdattaessa väistämistä. Teoria muuttui käytännöksi viime syksynä, kun karhu muutti naapuriimme. Karhu kävi kaupassa Ensimmäiset merkit uudesta naapuristamme ilmestyivät lokakuussa pihapellolle. Lastemme leikkipaikkana toimineisiin tuorerehupaaleihin alkoi ilmestyä karhun kynnenjälkiä. Eräänä yönä leikkikaupasta oli kuulemma ”revitty seinä rikki”. Kävin tekemässä inventaarion. Leikki jatkui. Näkymätön naapuri Karhu muutti naapuriimme lokakuussa ja irtisanoi vuokrasopimuksen huhtikuussa. Kertaakaan emme naapuriamme tavanneet. Karhu asusti puoli vuotta naapurissamme. Kertaakaan emme sitä nähneet, mutta passikuvaan näkymätön naapurimme sentään haksahti. Herättyään karhu kynsi koivuja. Mahlaako mieli? Pieni tyttö ja iso läjä. 2-vuotias Onni ihmettelee, kuka puhkoi leikkipaikan seinän. Paaleja enemmän karhua kiinnosti märän kesän myötä paikoin pellolle puimatta jäänyt kaura. Se veti karhua puoleensa joka yö. Kasvillisuuteen tallautunut polku johti lähimetsään. Siellä jossain karhu päivänsä makasi. Merkit olivat selkeät. Uusi naapuri oli asettumassa pitemmälle levolle. Viimeiset maastomerkkinsä vuokralainen jätti marraskuun ensimmäisellä viikolla. Ulostetta oli paljon. Suolentyhjennys. Talviloma oli alkamassa. En halunnut häiritä karhua. Tiesin suurin piirtein missä sen talvipesä sijaitsi. Se tieto riitti. Naapuria oli turha painostaa. Rajahiljaisuutta kesti viisi kuukautta, kunnes 8. huhtikuuta pellonkulmaan ilmestyivät karhun jäljet. Mittaisin etutassun leveydeksi 14 senttiä. Sama kuin syksyllä, tuttu uroskarhu. Asensin paikalle riistakameran. Kevätöisissä kuvissa karhu näytti vauraalta ja hyvävoimaiselta. Karhu lähti, pesä löytyi Kiersin alueen lumikenkäillen ja teitä pitkin kierrokseen. Talvipesän sijainti tarkentui muutamaan hehtaariin pihatiemme lähelle. Kerroin asiasta 1ja 3-luokkalaisille tyttärilleni. Kysyin lapsilta, tarvitseeko koulutaksin hakea pihasta vai pyöräilevätkö he edelleen tien laitaan. Ajoivat tien laitaan pyörillä. ”Karhuja pitää kunnioittaa, mutta ei pelätä”, kuului Tuusmäen kyläkoulussakin opetettu totuus molemmista suista. Kun karhun ylösnousemuksesta oli kulunut pari viikkoa ja siitä oli tehty havaintoja myös toisaalta kylällä, päätimme etsiä talvipedin. Viivyttelyllä vältimme hätistelemästä karhua turhan varhain liikkeelle. Niillä on tapana maata hetki pesän maastossa ennen kuin suunnistavat syönnökselle. Laakea avopesä löytyi toisella yrittämällä lähes läpipääsemättömästä ojanvarsitiheiköstä. Opasteina nakottivat lukuisat lumen liiskaamat kauraläjät. Otso oli tosiaankin tyhjentänyt suoltaan ennen unta. Lopulta naapurin isäntä Rauno Mikkonen hoksasi pesäpohjan kuusentaimirykelmän seasta. Mittasin matkan gepsillä. Etäisyyttä karhun sängystä lasten sänkyihin oli 238 metriä. Lapset halusivat viipymättä vertailemaan petejä. Muistoksi tallentui perhepotretti näkymättömän naapurin vuokrakämpästä.
• PILKKEITÄ 25 Teppo Korhonen: Aita. Perinteiset aidat ja portit. Maahenki Oy 2013. 200 sivua. Hinta 40 euroa. Kansatieteilijä Teppo Korhonen on koostanut seikkaperäisen tietoteoksen aitaamistekniikan kehittymisestä maassamme. Ensimmäiset aitarakenteet tehtiin ilmeisesti petojen ohjaamiseksi loukkuihin. Mutta jo Maunu Eerikinpojan maanlaissa vuodelta 1374 annetaan talonpojalle määräyksiä sarkajaossa olevan peltonsa aitaamisesta. Asutuksen levitessä kyläkuntien ulkopuolelle periaate oli, että uudisraivaajan tuli huolehtia maatilkkunsa suojaamisesta aidalla; ei suinkaan sen, joka laidunsi alueella karjaa. Muutos aitaamisvelvoitteissa tapahtui vasta vuonna 1864 annetulla asetuksella: aitaaminen siirtyi elikkojen omistajien tehtäväksi. Kirja on jaoteltu päälukuihin alkaen historiallisesta johdannosta ja edeten puuaitojen kautta lanka-, verkkoaitoihin ja kiviaitoihin sekä edelleen portteihin ja veräjiin. Teoksen valtaosan muodostavat erilaisiin aitoihin soveltuvien puula jien valinnat ja aitojen tekotavat. Kirjassa käytetty tieto on asiantuntemuksella seulottu sekä painetuista lähteistä että opinnäytetöistä. Tämän lisäksi on käytetty kansatieteellisten kyselytutkimusten aineistoja. Kirjan mielenkiintoisimmat osat käsittelevät vitsastettujen ja vitsastamattomien puuaitojen rakenteita ja nimityksiä aikaan ja paikkaan sidottuina. Nämä aidat koostuvat seipäistä, aidaspuista ja vitsaksista. Kirja olisi mitä ilmeisimmin muodostanut yhtenäisemmän kokonaisuuden, mikäli kirjoittaja olisi malttanut jättää istutetut pensasaidat käsittelyn ulkopuolelle. Eläviin puihin ja pensaisiin perustuvien aitarakennelmien esittely katkaisee tyylillisesti kansatieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvan perusteellisen esitysten. Aitojen kehityshistorian kokonaiskaaren kattaminen puoltaa sitä vastoin erilaisten lanka-aitojen esittelyn. Kirja tuo mainiosti esille, miten aitarakenteiden materiaalivalinnat ja tekotavat osoittavat maaseudun omavaraistalouden ja ihmistyövaltaisen elämänmenon jyrkkää muutosta jo ennen maatalouden koneellistumista. Muutosta nopeutti puuraaka-aineelle teollistumisen myötä syntynyt kysynnän nousu. Kirja on vahvasti kuvitettu sekä piirroksin että valokuvin. Mustavalkoiset arkistokuvat on valittu huolella: ne tukevat oivallisesti tekstiä. Samalla jokainen kuva muodostaa oman valokuvataiteellisen teoksensa. Korkeatasoiset värikuvat osoittavat erilaisten aitaja porttirakennelmien olevan oleellinen osa aktiivisesti ylläpidettävää perinnemaisemaa. Vain lehmien korvissa olevat EU:n vaatimusten mukaiset yksilöintitunnukset rikkovat pieneltä osaltaan menneenajan lehmihakatunnelmaa. Kirja edistää esimerkillisellä tavalla perustuotantoelinkeinojen historiallisen kehityksen ymmärtämistä. Maanviljelys ja karjatalous tarvitsivat aitoja jo kauan ennen eläintarhojen ja tenniskenttien perustamista. Tarkkaavainen luonnossa liikkuja voi vielä havaita vanhojen riukuaitojen jäännöksiä; tarkkaamaton voi rikkoa saappaansa kasvillisuuden sekaan unohtuneeseen piikkilankaan. Työtä pelkäämätön saa ideoita ja neuvoja perinteisen aidan rakentamiseen. JUHANI PÄIVÄNEN Kirjoittaja on suometsätieteen emeritusprofessori. Aita ennen muinoin ja nyt Paimenpoika käytti riukuaitaa omalla tavallaan. KIRJA VINKKI GALLUP PILAPIIRROS Ti m o To iv an en Timo Toivanen tarkkailee metsämaailman ilmiöitä Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen metsäneuvojana. Illan hiljaisina hetkinä havainnot piirtyvät paperille hauskoiksi kuviksi. Omatekoinen metsäkone on hauska ja jopa toimii, ainakin kantavalla maalla. Viritelmällä ajaa vuotuiset muutamat rankakuutiot eikä veto käy lompakossa vaikka kone enimmäkseen seisoo nollakorolla liiterissä. Sarvitraktoriksi kutsuttu iso puutarhajyrsin on niin yksinkertainen ja vähähuoltoinen kuin kone voi olla. Hondan yksipyttyisen, 250-kuutioisen ja 7,5-hevosvoimaisen moottorin tehot ovat riittäneet kaikille kuormille ja tilanteisiin. Narukäynnistys ja akuttomuus on iso arvo sähköttömällä mökillä. Kärryn runko on kestopuuta osin hitsausvehkeiden puuttumisen vuoksi. Pulttiliitokset ovat helppoja ja lujia. Toinen etu tulee kärryn keveydestä. Karikat on teetetty pajalla mittatyönä rautakaupan nelikanttisesta rautatorvesta ja uitettu sinkitysaltaassa. Kärryssä on amerikanraudan 17-tuumaiset pyörät eli suurimmat peltivanteet, joita Tattarisuon hyvinvarustellut autopurkaamot pystyivät tarMaailman pienin metsäkone? Toista samanlaista ei ole tullut vastaan, ja tuskin tuleekaan. joamaan. Maavara on riittänyt hyvin, mutta renkaat saattavat tökätä kantoihin. Kärryn ja vetokoneen liitoskohdassa rauta on lujilla. Liitososan tulee mahdollistaa runko-ohjaus ja etuja taka-akselien kallistelu eri suuntiin, mutta liitos ei saa niiata alaspäin. Liitososa on periaatteessa yksinkertainen, mutta vasta ammattisepän kolmannen version hitsaukset ovat kestäneet. Sepän piti askarrella metalliosien kanssa tunteja, joten kustannuksiltaan kärry ei kilpaile kaupan kiinankärryjen kanssa. Käänteleminen saattaa maastossa olla raskasta ja peruuttaminen hankaa, mutta tasamaalla ohjaaminen on ohjausjarrujen ansiosta sormityötä. Menoa rajoittavia tekijöitä ovat pyörien pito ja maaston kantavuus. Etupyörät odottavat, että seuraavaksi asennetaan telat. MIKKO HÄYRYNEN Lähetä vinkkisi osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.?. Julkaistuista vinkeistä maksamme palkkion. Oletko tyytyväinen kevään maanmuokkausjälkeen? metsalehti.? M us eo vi ra st o M ik ko H äy ry ne n 20 40 60 80 100 Kyllä 57% Ei 43%
• 26 METSÄLEHTI 11 • 2013 MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti PEKKA SIPOLA, kuva P uiston siimeksestä löytyy juhlallisella tekstillä varustettu pronssilaatta: Haapastensyrjän metsänjalostuskeskuksen peruspuu. Tämän puun istutti Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen 28.5.1962 . Muuta tapahtumasta ei olekaan näkyvillä kuin laatta, sillä itse kuusi menehtyi 1986 eli samana vuonna kuin istuttajansakin. Sen sijaan maahan istutuskuopan pohjalle kätkeytyy yhä kuparinen lieriö asiakirjoineen, joissa kerrotaan muun muassa, että peruspuu oli vartettu Honkalan tilan pluskuusesta E 65 otetusta kasvaimesta ja että puuta pidettiin yhtenä maan parhaista valiokuusista. Tämän tietävät kaikki Metsälehtensä lukeneet, sillä lehti oli lähettänyt toimittajansa paikalle. Toimittaja raportoi, miten Lopella sijaitsevalle Haapastensyrjän tilalTasavallan puisto Urho Kekkonen sai nimikkokuusen Lopen Haapastensyrjään 1962. Nyt siellä humisevat kolmen muun presidentin istuttamat puut. Asiakaspäällikkö Pentti Kananen (edessä) ja erikoistutkija Pertti Pulkkinen esittelevät Haapastensyrjän rotupuistoa. Etualalla kasvaa pöytäkuusi eli tapionpöytä. ”Koiviston koivu on jäänyt pienehköksi, mutta Halosen kynäjalava kasvaa hyvin, samoin Ahtisaaren mänty.” mahtuvat surukuuset tuottaa biomassaa nopealla kiertoajalla. ”Tulos osoitti, että voisivat, mutta puita ei viljellä juuri missään. On tulossa projekti, jossa lasketaan viljelyn kannattavuutta.” Viihtyisässä, hyvin hoidetussa rotupuistossa kasvaa jo useita surukuusiryhmiä, joiden perimä poikkeaa toisistaan. Erilaisia kotimaisten puiden klooneja on yhteensä vajaat 300. Luonnosta löytyneiden puiden poikkeavuudet kuten käärmekuusen käärmemäisyys johtuvat geenimutaatioista. Haapastensyrjässä 13 vuotta työskennelleen asiakaspäällikkö Pentti Kanasen suosikki on kääpiökuusi, jossa on tapahtunut takaisinmutaatio. Yksi kiharainen oksa suoristuu kesken kaiken. ”Se muisti, että hänhän onkin ihan tavallinen kuusi. Että tällainen luonnonilmiö voi tapahtua!” Urho Kekkosen jälkeen kaikki tasavallan presidentit ovat istuttaneet rotupuistoon nimikkopuunsa. Mauno Koiviston koivu on jäänyt pienehköksi, mutta Tarja Halosen kynäjalava kasvaa hyvin, kuten myös Martti Ahtisaaren mänty. Ensi kesäksi Haapastensyrjän väki odottaa istutustyöhön Sauli Niinistöä. Puuta ei ole vielä päätetty, mutta Pulkkisella ja Kanasella on asiasta vankka mielipide: niinipuu sen olla pitää. le oli rakennettu metsänjalostuskeskusta jo vuoden verran, kun OKO oli luovuttanut paikan rodunjalostussäätiön käyttöön. Oli pystytetty satoja metrejä muovisia kasvihuoneita, kylvetty ja istutettu pitkiä taimitarhapenkkejä ja vartettu rotupuista leikattuja oksia perusrunkoihin. Tilalla harjoitettiin metsäpuiden monipuolista risteytysjalostusta aina laatuominaisuuksia testaavia kloonikokeita myöten. Yhä parempia puita ”Ihan samanlaisia asioita teemme nyt kuin silloinkin”, sanoo erikoistutkija Pertti Pulkkinen Haapastensyrjässä päivälleen 51 vuotta peruspuun istuttamisen jälkeen. Tilan isäntä tosin vaihtui vuonna 2000 Metsäntutkimuslaitokseksi. Tänäkin päivänä paikan tarkoitus on tuottaa yhä parempia puita metsänviljelyyn. Niinpä muovihuoneiden seinien läpi näkyy pihalle saakka risteytyspusseja. Esimerkiksi männyn oksassa olevat hedekukat otetaan pois ja emikukat eristetään pussittamalla. Sitten ne pölytetään hallitusti sopivien isien siitepölyllä. Näin syntyvät jälkeläiset testataan kenttäkokeissa ja valikoiduista yksilöistä perustetaan siemenviljelys. Siellä varttuneet parhaat puut kloonataan varttamalla, jolloin niiden perimän sisältävää siementä tulee runsaasti. ”Ideana on saada aina vain paremmin kasvavia, laadukkaampia ja kestävämpiä puita”, Pulkkinen kertoo. Viljelyksiltä siemenet myydään taimitarhoille tai suoraan metsänomistajille. Kääpiökuusi hämmästyttää Puoli vuosisataa sitten viisi hehtaaria Haapastensyrjän tilasta varattiin myös rotupuistolle, johon alettiin koota kaikkien kotimaisten puulajien erilaisia tyyppejä ja erikoismuotoja. Niitä käytettäisiin tieteellisiin tarkoituksiin, ja esimerkiksi Pertti Pulkkinen on näin tehnytkin. Ensimmäisessä väitöskirjassaan hän tutki, voisivatko kapealle alalle Metsälehti 22/1962
• 27 METSÄLEHTI 11 • 2013 teles tiesi ehkä paremmin, vaikka se, onko kyseessä hajuvai makuaisti, on makuasia. Käärmeen kemiallinen aisti ei toimi kuten koiran hajuaisti, joka poimii hajumolekyyleja ilmasta. Pikemminkin käärmeen kieli lipaisee alustasta siihen tarttuneita ja heikommin haihtuvia yhdisteitä. Kaksihaarainen kieli on luotu jälkien seuraamiseen. Sekä käärmeen lajikumppaneiden että saaliseläinten hajujälki on hyvin kapea polku. Kun kielen molemmat haarat osuvat polulle, käärme jatkaa suoraan. Jos toinen haara ei saa viestiä, käärme korjaa suuntaansa hivenen vastakkaiseen suuntaan. Jos kielen kumpaankaan haaraan ei tule ärsykettä, käärme pysähtyy, kääntelee päätään ja lipoo kieltään, kunnes jälki taas löytyy. Kun jäljen seuraaminen on näin tarkkaa, kyy voi huoletta päästää pistämänsä myyrän menemään: kyllä se löytyy! Niin, sitten on se toinen käärmeitten erikoisuus: myös siitin on kaksihaarainen. Ehkä siihenkin joskus löytyy hyvä selitys. K äärmeitten kaksihaaraista kieltä on monien kansojen uskomuksissa pidetty petollisuuden merkkinä, eikä Raamatun paratiisitarina suinkaan ole moista uskomusta hälventänyt. 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua elänyt Aristoteles tiesi kuitenkin, että käärme saa mauista kaksinkertaisen nautinnon, kun se maistaa kielen kummallakin kärjellä erikseen. 1900-luvun tutkijat ajattelivat edestakaisin lipovan kielen välittävän ilman hajumolekyylejä kitalaen hajuelimeen. AristoMaut stereona SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Kyykäärme löytää kumppaninsa sen jättämää hajujälkeä maistelemalla. TUTKIJALTA Kun lehtikuusen neulaset ovat hädin tuskin saavuttaneet normaalin kokonsa, niiden heleän vihreä väri katoaa nopeasti. Lehtikuusenjuovakaristesieni on tartuttanut neulaset hetkeä aikaisemmin. Tauti on uusi Suomen lehtikuusilla. Lehtikuusta pidetään meillä monella tavalla kestävänä puulajina ulkoisia uhkia vastaan. Erityisesti siperianlehtikuuseen luotetaan sen hyvän sopeutuneisuuden, kasvun ja tuhonkestävyyden ansiosta. Tuhonkestävyyteen vaikuttaa osaltaan lehtikuusen uusimman tulemisen lyhyt historia Suomessa – siperianlehtikuusellakin vain noin 300 vuotta. Kuitenkin myös tätä kotimaisenakin pidettyä puulajia uhkaavat ajan myötä mm. monet kotoperäiset ja tulokaslajit muuttuvassa ympäristössä. Lehtikuusilajeilta tunnetaan muutamia neulasilla lisääntyviä sieniä. Meillä tavataan yleisesti ainakin lehtikuusenruskakaristetta. Lehtikuusen neulaset voivat toimia myös helmi-itiöasteen väli-isäntinä monille tavallisille lehtipuiden ruostesienille kuten lehtikuusenhalavaruosteelle ja koivunruosteelle. Ensimmäinen lehtikuusenjuovakaristehavainto Suomesta on kesäkuulta 2007, jolloin tauti oli punaruskettanut rovaniemeläisen euroopanlehtikuusiviljelLehtikuusella uusi sienitauti Lehti kuusenjuova karisteen puna ruskettama siperian lehtikuusen latvus elokuussa napapiirillä. Kestävänä tunnettua lehtikuusta uhkaavat monet kotoperäiset ja tulokaslajit. Terveitä sekä vasta tartunnan saaneita ja edellisenä vuonna kuolleita siperian lehtikuusen neulasia kesäkuun loppu puolella napapiirillä. män. Sittemmin tautia on ollut vaihtelevasti, mutta joka vuosi samassa metsikössä ja muuallakin. Toistaiseksi voimakkainta tartunta oli kesällä 2011, kun taas viime kesänä uusia tartuntoja oli hyvin vähän. Olen löytänyt juovakaristetta vain korkeilta vaaramailta. Kummallista kyllä, taudin varsinainen esiintymisalue on Keski-Euroopan vuoristot ja kohde euroopanlehtikuusi – Keski-Euroopassakin juovakariste on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Laji sinänsä tunnetaan reilun sadan vuoden takaa. Karistesienikin vaivaa Euroopanlehtikuusen ohella juovakaristesieni on voimakkaasti tartuttanut Lapissa myös siperianja dahurianlehtikuusia. Lehtikuusenjuovakaristesieni (Hypodermella laricis ) on sukua monille pitkiä palkomaisia lisääntymiselimiä eli itiöemiä neulasiin kasvattaville kotelosienille. Meillä esiintyvistä lajeista tunnetuimpia, koko maassa esiintyviä ovat männynharmaakariste ja kuusenjuovakariste. Vaikka taudinaiheuttaja luetaankin karistesieniin, sairastuneet neulaset jäävät oksien lyhytversoihin kiinni ainakin vuodeksi, mutta usein vuosikausiksi. Sienen elinkierto, joka kestää vuoden, valmistuu alaspäin taipuneissa kuihtuneenoloisissa neulasissa. Lähes koko kesän sairaat puut näyttävät etäältä tarkasteltuna punaruskeilta. Lähitarkastelu osoittaa neulasten muuntuvan vaaleanruskeiksi. Neulasen anatomiselle yläpinnalle on koko sen pituudelta kehittynyt epämääräisenä jonona kiiltävänmustia, toisiinsa ketjumaisesti liittyneitä itiöpesäkkeitä. Ne ovat itse asiassa tulleet esille heti taudinoireiden puhjettua ohuina tummina neulasenpituisina nauhoina, juovina. Koska neulaset sairastuvat aivan kasvukauden alussa, tartuntoja on tavallisesti vain kääpiöversojen neulasissa. Sen sijaan pitkäversoihin varsinaisen kasvun seurauksena syntyvät neulaset säilyvät tavallisesti terveinä. Pitkäversojen neulasten sairastumisen taustalla voi olla joko myöhäinen tai jopa systeeminen tartunta. Useimmat kääpiöversot toipuvat tartunnasta nopeasti tuottamalla uudet neulaset menetettyjen tilalle loppukesäksi. Kääpiöversojen sataprosenttinen tartunta voi kuitenkin johtaa kääpiöverson kuolemiseen pitkältä matkalta vanhoja pitkäversoja. Kun tartunta näyttäisi sekundaarisesti johtavan myös pitkäversojen kuolemiseen, lehtikuusenjuovakariste voi tilapäisen neulaskadon ohella harsuunnuttaa latvusta myös pysyvämmin. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija. R is to Ja lk an en
• 28 METSÄLEHTI 11 • 2013 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN www.metsakeskus.fi/metsapalvelut Suomen metsäkeskuksen liiketoimintaa harjoittava Metsäpalveluyksikkö tarjoaa metsänomistajille metsäpalveluita valtakunnallisesti 111 toimipaikassa noin 270 metsänhoidon asiantuntijan voimin. Metsäpalvelut ovat valtakunnallinen markkinajohtaja keskeisissä metsäpalveluissaan. Jos haluat monipuolisen työn asiantuntijaorganisaatiossa, tervehenkiseltä toimialalta ja omaat liiketoiminnallisen asenteen, tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Suomen metsäkeskuksen Metsäpalvelut vahvistaa joukkojaan Itä-Suomen, Lounais-Suomen, Länsi-Suomen, sekä PohjoisPohjanmaa-Kainuun alueilla hakemalla metsäpalveluesimiehiä sijoituspaikkoina Iisalmi, Joensuu, Kauhava, Puolanka ja Tampere. Iisalmessa ja Joensuussa työtehtävät ovat metsäsuunnitteluun, metsänhoitoon, metsänparannukseen ja puukauppaan liittyviä tehtäviä. Kauhavalla työtehtävät liittyvät ensisijaisesti metsäteihin, suometsien hoitoon ja muihin metsänparannustöihin. Puolangalla työtehtävät ovat suometsänhoitoon, metsäsuunnitteluun, metsänhoitopalveluihin ja puukauppaan liittyviä tehtäviä. Tampereella työtehtävinä ovat ensisijassa puukauppaja tiepalveluiden tuottaminen. Kauhavan toimi on äitiysloman sijaisuus vuoden 2014 loppuun, muut toimet ovat koeajan jälkeen toistaiseksi voimassaolevia. Toimet täytetään sopimuksen mukaan. Palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Hakijalta edellytetään tehtävään soveltuvaa koulutusta (mti tai mh), asiakaslähtöisyyttä ja myyntihenkisyyttä. Tiimityöskentelytaidot ovat välttämättömiä. Vapaamuotoiset hakemukset cv:n kera tulee toimittaa perjantaihin 14.6.2013 klo 15.00 mennessä sähköpostilla, Iisalmi ja Joensuu: mika.nousiainen@metsakeskus.fi, Kauhava: jarmo.sinko@metsakeskus.fi, Puolanka: pauli.juntunen@metsakeskus.fi, Tampere: teuvo.taura@metsakeskus.fi. Lisätietoja antaavat Iisalmi ja Joensuu: metsäpalvelupäällikkö Mika Nousiainen p. 050 372 6641, Kauhava: metsäpalvelupäällikkö Jarmo Sinko, p. 050 314 0379 tai tiimiesimies Hannu Ulvinen, p. 050 314 0513 Puolanka: metsäpalvelupäällikkö Pauli Juntunen p. 040 765 6310, Tampere: metsäpalvelupäällikkö Teuvo Taura p. 0400 298 652. LOUNAIS-HÄME Metsänhoitoyhdistys Lounais-Häme toimii Forssan kaupungin sekä Tammelan ja Urjalan kuntien alueella. Vakinaisia toimihenkilöitä on palveluksessamme 7. Haemme palvelukseemme METSÄNEUVOJAA Haemme palvelukseemme Metsäneuvojaa 6 kk määräaikaiseen työsuhteeseen vuorotteluvapaan sijaiseksi Forssaan. Sijaisuuden jälkeen työ mahdollisesti jatkuu vakituisena työsuhteena. Edellytämme hakijoilta metsätalousinsinöörin koulutusta sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön ja tarjoamme monipuolisen ja haasteellisen työpaikan kehittyvässä organisaatiossamme. Työsuhde alkaa 1.8.2013 Metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeelle osoitetut hakemukset palkkatoivomuksineen ja ansioluetteloineen pyydämme toimittamaan 19.6.2013 mennessä sähköpostilla osoitteeseen kari.kannisto@mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Kari Kannisto puh. 040 7070 459 tai kari.kannisto@mhy.fi MHY Lounais-Häme 2x110_92mm 28.5.2013 10.28 Sivu 1 HANNU JAUHIAINEN, teksti TIMO KILPELÄINEN, kuva Yli 700 peruskoululaista osallistui toukokuun aikana metsämuseo Lustossa erilaisiin metsäja luontoaiheisiin työpajoihin. Työpajat ovat osa luokkaretkeläisten Luston ohjelmaa ja kestävät vajaat kaksi tuntia. Lisäksi koululaiset tutustuvat Luston näyttelyihin. Koululaisryhmiä on tänä keväänä ollut 22 koulusta, ja ne ovat osallistuneet 31 työpajaan. Pääosa koululaisista on Itä-Suomesta. Tänä vuonna ohjelmassa oli karhu-, metsälehti-, metsäkone-, ja dendrologia-aiheiset työpajat. Karhua esiteltiin draaman keinoin myyttisenä olentona, petoeläimenä ja metsästäjien saaliina. Metsälehti-teema tarjosi Luokkaretkellä Luston työpajalla Kaisa Mikander (ohjaimissa) ja Inka Hasanen pääsivät tutustumaan metsä koneen ohjaamoon työpajan vetäjän Jarkko Kleemolan kanssa. mahdollisuuden tutustua lehden tekemiseen. Metsäkoneaiheisessa työpajassa kokeiltiin mm. simulaattoria ja päästiin myös oikean metsäkoneen kyytiin. Dendrologian eli lustotutkimuksen saloihin tutustuttiin mm. mikroskoopin ja tietokoneohjelman avulla. Työpajoista ylivoimaisesti suosituin oli karhu-teema. Museoisäntä Eero Knaapi on kohtalaisen tyytyväinen kevään työpajojen antiin. Koululaisten määrä on viime vuoden vähentynyt, koska kouluilla ei ole enää määrärahoja luokkaretkiin. Nyt kävijämäärä kääntyi kuitenkin taas nousuun. Koululaisten innostus työpajoihin on Knaapin mukaan vaihteleva – osa ajattelee, että luokkaretkillä ollaan viihteellä, osa taas on aidon innostunut uusien asioiden oppimisesta. Valtakunnallisen Metsävisan loppukilpailu käytiin viime viikon tiistaina ja keskiviikkona. Helsingissä ja Espoossa järjestetyn ? naalin voitti rovaniemeläinen Ella-Noora Rahkola. Toiseksi tuli Pauli Jokikokko Limingasta ja kolmanneksi Joona Aho Saarijärveltä. Kilpailun aiheet koskivat metsäluontoa, luonnonsuojelua, metsätaloutta ja jokamiehenoikeuksia. Helpoimmiksi tehtäviksi osoittautuivat kangasmetsien kasvien tunnistus ja lintulajin nimeäminen äänestä, vaikeimmassa tehtävässä piti arvioida koivupökkelön rungosta kuivuuden, sienitautien, hyönteisten ja tikan jättämiä jälkiä. Kisan voittanut Ella-Noora Rahkola harrastaa suunnistusta, joten metsä on entuudestaan tuttu ympäristö. Kisatehtäviin kuului myös arvokkaiden elinympäristöjen tunnistus. Nämä olivat tuttuja koulun biologiasta, Rahkola kertoi. Metsävisa järjestettiin nyt 32. kerran. Suomen metsäyhdistyksen ja Biologian opettajien liiton järjestämään kisaan osallistui 27000 koululaista. Metsävisan voitto Rovaniemelle
• 29 METSÄLEHTI 11 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315 49 849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN TAPAHTUMIA Micron sivelylaitteet ja pienannosruiskut taimikon heinäntorjuntaan www.marvipak.fi Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy järjestää neljännen RATKAISEVAT TEKIJÄT seminaarin. RATKAISEVAT TEKIJÄT koostuu kolmesta toimiala seminaarista; energia, maarakennus ja puunkorjuu. BIOENERGIA-NYT! -näyttelyLahti-Halli ja sen piha-alue on näyttelytilaa. RATKAISEVAT TEKIJ T BIOENERGIA-NYT! & www.bioenergianyt.fi, www.koneyrittajat.fi ratkaisevat91x62_sanomalehti.indd 1 22.5.2013 8.36 ILMOITA METSÄLEHDESSÄ Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 jarmo.rautapuro@metsakustannus.? LOMATONTTI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Kaksi vierekkäistä lomarakennuspaikkaa Simojärven ja Auralammin väliseltä jokiosuudelta, hyvien kalastusvesien sekä metsästysja marjastusmaiden läheisyydestä. Myydään kokonaisuutena noin 5000 m 2 :n määräalana. Mahd. neuvotella suuremmastakin määräalasta joen rantaalueelta. 26.000 € LOMATONTTI, Simo, Simojoki 4000 m 2 . Simojoen läh. sijaitseva kiinteistö, purkukunt. rakennukset, valmiit vesija sähköliittymät. Soveltuu sijaintinsa puolesta lmm. matkailupalveluiden tuottamiseen, 0,5 km päässä suuri caravanalue. Rakennusoikeutta 320m 2 , joka mahdollistaa esim. majoitustilojen rakentamisen. Kiint. osoitettu yleiskaavan muutoksella matkailupalv. alueeksi. 14.500 € OKT/LOMAMÖKKI, Ranua, Simojoki 5000 m 2 . Hosiossa Simojen rannalla, vuokratontilla sijaitseva 3h+k v.1993 rakennettu talo, joka soveltuu hyvin myös vapaa-ajan kohteeksi. Varasto/halkoliiteri, autotalli, leikkimökki sekä aitta. Mahd. ostaa vuokra-alue. 95.000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Juuka 62,6 ha. Monipuolinen metsätila n. 7 km Juuan taajamasta. Kokonaispusuto n. 6690 m 3 , pääosin varttuneita tai uudistuskypsiä metsiä. Nopeasti mahdollisuus suuriinkin hakkuisiin. Tila tarjoittuu n. 1,8 km:n matkalta Vepsänjokeen, tilalla 2 lampea, mahd. 4 rantarak.paikkaan. UPM Bonvesta -metsätila. 289.800 €. METSÄPALSTA, Juuka, Vuokko 12 ha. Vuokon kylässä runsaspuustoinen n. 12 ha:n määräala. Juuan taajamaan n. 11,5 km. Suurimmaksi osaksi varttunutta kasvatusmetsää kivennäismaalla. Kokonaispuusto n. 1400 m 3 , heti hakkuumahdollisuuksia. UPM Bonvesta -metsätila. 39.700 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Koitsanlahti 4,7 ha. Koitsanlahden kylässä Melkoniementiehen rajoituva reheväpohjainen (3,6 ha omt ja 1,1 ha mt) määräala. Puustoa n. 660 m 3 . 19.000 € / tarjous, mahdollisuus ostaa myös koko tila (n. 15,3 ha) hintaan 72.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi n. 62,7 ha. Määräala noin 24 km kaupungin keskustasta Nurmeksen suuntaan. Kokonaispuusto n. 4010 m 3 , metsämaasta 42 % on varttunutta kasvatusmetsää. Tie tulee keskelle palstaa. Kohde on suhteellisen nopeasti tuottava metsäsijoituskohde, joka sisältää myös virkistysarvoja. UPM Bonvesta -metsätila 92.000 € METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi 234 ha. Määräala Kuhmon keskustasta n. 25 km etelään tietä nro 75. Kokonaispuusto n. 18.150 m 3 . Puustosta noin 75 % on nuoria tai varttuneita kasvatusmetsiä. Palstaa halkoo hyvä tieverkosto ja tilaan kuuluu Latvajärven rantaa. UPM Bonvestametsätila. 402.000 €. SAARIMETSÄTILA, Savonlinna, Haukiniemi 8,7 ha. Savonlinnan Haukiniemessä tila, jossa 4 yleiskaavan mukaista rakennuspaikkaa. Puusto varttunutta taimikkoa ja kasvatusmetsää. Venematkaa noin 500 m. Savonlinnan keskustasta matkaa n. 10 km. 90.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv KESKIPOHJA Mhy Keskipohja toimii Halsuan, Himangan, Kaustisen, Kokkolan (Kälviä, Lohtaja, Ullava), Lestijärven, Perhon, Toholammin ja Vetelin yksityismetsissä. Yhdistyksellä on jäseniä 5 500 kpl ja metsäpintaalaa 270 000 hehtaaria. Kokonaiskasvu on 1,0 milj.m3/v ja hakkuusuunnite 0,6 milj.m3/v. Toimihenkilöitä on 18. Haemme palvelukseemme Kaustinen-Veteli alueelle reipasotteista METSÄNEUVOJAA Arvostamme markkinointija ihmissuhdetaitoja. Lisäksi olet omatoiminen ja ulospäin suuntautunut metsäammattilainen. Palkkaus YT/Meto tes:n mukainen. Hakemukset liitteineen pyydämme lähettämään 14.6.2013 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: juha.laitinen@ keskipohja.mhy.fi (tai postitse: Mhy Keskipohja, Kustaa Aadolfinkatu 3, 67100 Kokkola. Kuoreen merkintä ”metsäneuvoja”). Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja antaa tj Juha Laitinen puh. 0400-298601. MHY Keskipohja 2x100_92mm 30.5.2013 13.30 Sivu 1 Metsänhoitoja pienkonepäivä Aika Tiistai 18.6.2013 klo 14-19 Paikka Nurmijärvi, Rajamäki, Astrakanintie 194 Tule tutustumaan metsänomistajien omatoimiseen työhön sopiviin pienkoneisiin ja työvälineisiin sekä kuulemaan tietoiskuja ja keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa metsänhoidosta ja energiapuun korjuusta. Tarjolla runsaasti työnäytöksiä. Esittelijöinä johtavia valmistajia, maahantuojia ja myyjiä. Tilaisuudessa voit samalla teettää myös kiinteistösi ilmaisen jätevesikartoituksen. Tarjolla tietenkin myös pannukahvia ja grillimakkaraa! Vapaa sisäänpääsy! Tervetuloa! Tapahtuman järjestävät TTS Työtehoseura (Metka koulutus-hanke) ja metsänhoitoyhdistykset Kanta-Häme, Länsi-Uusimaa ja Uusimaa
• 30 METSÄLEHTI 11 • 2013 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA 80 VUOTTA 18.6. Arto Frey, metsänhoitaja, Kuopio (matkoilla) 75 VUOTTA 16.6. Martti Savolainen, metsänhoitaja, Imatra (matkoilla) 19.6. Sampsa Sivonen, metsänhoitaja, Helsinki 70 VUOTTA 22.6. Raimo Mäkelä, metsänhoitaja, Espoo (matkoilla) 60 VUOTTA 17.6. Jouko Kostamo, maat. ja metsät. maisteri, metsänhoitaja, Espoo (perhepiirissä) 18.6. Esko Damski, Keski-Savon metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja, Joroinen 21.6. Pekka Tenhunen, Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueneuvottelukunnan puheenjohtaja, Maaninka (perhepiirissä) 50 VUOTTA 10.6. Kari Latvala, Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan metsätoimihenkilö, Kuortane 15.6. Anna Setälä, Länsimetsän metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen, Laitila 17.6. Liisa Tahvanainen, dosentti, maat. ja metsät. tohtori, Liperi Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.? Selvityksessä arvioitiin, että työantajalle saattaisi koitua jopa 50000 euron kustannukset, jos opetus olisi oppisopimuspohjaista. Lasten kouluttaminen kalliiden koneiden käyttäjiksi näyttää jossakin määrin hullulta hommalta. Metsäkoneenkuljettajia valmistuu myös aikuiskoulutuksen kautta, ja ala on tullut suosituksi maahanmuuttajien keskuudessa. Kuljettajan aloituspalkka on 10 euroa tunnissa, mikä ei suomalaiselle aikuiselle riitä. Tuntipalkan nostaminen kahdella eurolla lisäisi alan vetovoimaa kummasti, mutta se nostaisi myös puunkorjuun kustannuksia miljoonilla euroilla ja heikentäisi alan kannattavuutta, joka ei muutenkaan ole huipussaan. Maailmalla Suomi tunnetaan nimenomaan pitkälle kehitetystä korjuuteknologiasta, hienoista korjuukoneista ja älykkäästä teknologiasta. Kovin ikävää on, että koulutusjärjestelmän ongelmat ja alan kehno palkkaus uhkaavat jättää metsäkoneurakoitsijat vaille ammattitaitoista työvoimaa. Vastikään valmistunut selvitys tuo esille alan ongelmat ja toivoa sopii, että niihin löydetään pian myös ratkaisut. Työ metsässä odottaa tekijäänsä. jo auttamatta vanhentunut eikä kelpaa enää opetukseen. Oppilaitoksilla ei ole varaa pitää kalustoa ajan tasalla. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi metsäkonekuskien palkat ovat niin huonot, että nekin nuoret, jotka tutkintonsa suorittavat, hakeutuvat mieluummin muihin töihin. Maanrakennusala parempine palkkoineen vetää hyvin. Jotain outoa on itse koulutusjärjestelmässäkin. Konekuskin opintoihin otetaan 15–16-vuotiaita lapsia, jotka valmistuessaan ovat saavuttaneet peräti 17 vuoden korkean iän, mutta heillä ei ole mopokorttia kummempaa ajolupaa. Konekuskin työmaalle pääsee aniharvoin julkisilla kulkuneuvoilla, joten vaikeuksissa ollaan. Toinen työtekoa haittaava asia on se, että konekuskit työskentelevät ypöyksin pimeässä metsässä, mikä ei hyvin nuoren henkilön kannalta ole ongelmatonta. Kokeneemmiltakin kuskeilta olen kuullut, ettei aina ole niin hauskaa tulla paukkupakkasessa pilkkopimeässä keskellä ei mitään olevalle työmaalle ja puida siellä metsää omin nokkineen koko päivän. Nuori kuski on myös työnantajan kannalta riski. M etsänkoneenkuljettajista on Suomessa huutava pula, mutta alan koulutus ei tuoreen selvityksen mukaan vedä. Aloituspaikkoja on tarjolla vuosittain 140, eikä niitä ole ollut helppoa täyttää. Koulutus on kallista – tutkinnon hinta yhteiskunnalle on 24000 euroa – ja sitä annetaan monessa eri pisteessä ympäri Suomen. Hintaa nostaa erityisesti se, että opetusvälineet ovat kalliita ja ne sekä erityisesti niiden tekniikka vanhenevat nopeasti. Yli kahdeksan vuotta vanha metsäkone on Lapsityövoimaa ja maahanmuuttajia METSÄKUSTANNUS OY Metsäkustannus Oy:n uudeksi hallituksen jäseneksi on valittu yhtiökokouksessa insinööri, eMBA Tuomo Visanko. Visanko työskentelee Senior Business Advisorina liikkeenjohdon konsulttiyritys Midagon Oy:ssä. Hänellä on pitkä kokemus erilaisista liikkeenjohdon tehtävistä UPM-Kymmenen palveluksessa sekä hallitustyöskentelystä metsäja puualan yrityksissä ja organisaatioissa. Metsäkustannus Oy:n hallituksen puheenjohtajana jatkaa Ritva Toivanen ja Visangon lisäksi muina jäseninä ovat Pentti Molander ja Hannu Ollikainen. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva Koulujen kevätjuhlissa moni vanhempi kaivoi taskustaan liikuttuneena tai helteen hiostamana nenäliinaa. Niin minäkin poikani ylioppilasjuhlassa, jossa valkoiset taskuliinat välkkyivät yhtä tiuhaan kuin nenäliinapuun kukinnot kevättuulessa – ja harmikseni liina olikin jäänyt kotiin. Suvivirren tunnelmissa koulunsa päättäneet kirmasivat autuaan iloisina kesälaitumille ja vanhemmat ilmastoituihin autoihinsa. Iloisen innostunut oli myös nuori englantilainen kasvitieteilijä Ernest Henry Wilson, nähdessään ensi kertaa nenäliinapuun (Davidia involucrata ) kuivatun oksanäytteen 1800-luvun lopulla. Ranskalainen lähetyssaarnaaja oli löytänyt puun ja isonpandan Kiinasta jo vuosia aikaisemmin, ja merkillisen näköisiä puita haluttiin kasvatettavaksi Euroopan markkinoille. Lontoon Kew Gardenin johtajan suosituksesta 23-vuotias Wilson lähetettiin kolmeksi vuodeksi Kiinaan hakemaan ennen kaikkea nenäliinapuun siemeniä. Kiinan kieltä mies ei tiettävästi lähtiessään osannut sanaakaan, ja taskussaan hänellä oli hatarien ohjeiden lisäksi 50 000 neliökilometrin alueesta käsinpiirretty kartta, johon oli rastilla merkitty puun arvioitu kasvupaikka. Wilsonin löydettyä vaiherikkaiden seikkailujen jälkeen lopulta paikalle puu oli jo kaadettu talon rakennusaineeksi. MyöNenäliinapuu Kiinasta Nenäliinapuu on saanut nimensä suojalehtiensä mallista. ”Kämmenen kokoiset suojuslehdet lepattavat tuulessa kuivuvien nenäliinojen tapaan.” hemmin hän löysi puita muualta ja lähetti tarvittavat siemenet Englantiin. Nenäliinoja, kyyhkysiä ja perhosia Nenäliinapuun sukulaislajeja kasvoi jo miljoonia vuosia sitten, mutta tätä nykyä puu on sukunsa ainoa edustaja. Alkuperäisellä kasvualueellaan Kiinassa puu on uhanalainen ja suojeltu. Jopa tukkipuun mittoihin kasvavan puun lehdet muistuttavat suuria lehmuksen lehtiä. Sitä viljellään etupäässä koristeja puistopuuna. Taimia on myytävänä myös Suomessa, joskin talvenkestävyys on heikkoa. Puun kukat itsessään ovat varsin vaatimattomia, mutta kukintoja ympäröivät valkoiset kämmenen kokoiset suojuslehdet lepattavat tuulessa kuivuvien nenäliinojen tapaan. Englannissa puuta kutsutaan myös kyyhkystai aavepuuksi. Wilson itse vertasi kukintoja perhosiin ja piti nenäliinapuuta mielenkiintoisimpana ja kauneimpana puuna. Kukinnan alkaessa keväällä suojuslehdet muuttuvat vihreistä valkoisiksi ja houkuttelevat paikalle hyönteispölyttäjiä – kenties perhosiakin.
• 31 METSÄLEHTI 11 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Kävelyllä 30-vuotiaassa UKK-puistossa ? Kuka ostaisi ylisuuret puut? ? Maaja metsätaloumessut ruotsalaisittain ? Isojoen sahalla ei pelata pienillä ? Näin korjaat myyrätuhot ? Ilmaston muutos näkyy jo Lapin tuntureilla Seuraava Metsälehti ilmestyy 20. kesäkuuta. METSÄKRYPTO 11 Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 20.6. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 11”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot metsäristikosta 8 on arvottu seuraaville kolmelle: Heikki Ihonen, Naantali, Leena Leppämäki, Vaskivesi ja Esko Luomanen, Karviankylä. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Metsäristikko 8, oikea ratkaisu
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Työhön ja huviin Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Suomen puut ja pensaat Henry Väre ja Heikki Kiuru Kirjassa esitellään Suomen alkuperäiset puut ja pensaat, mukana on 70 lajiketta alalajikkeineen. Yli 500 valokuvassa havainnollistetaan yleiskuvan lisäksi mm. puun runko, lehdet, silmut, kukinnot ja hedelmät. Hinta 42 € kirjat Metsäkustannuksesta Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun Hotanen, Nousiainen, Mäkipää, Reinikainen ja Tonteri Metsätyypit-opas esittelee metsätyyppiteorian ja metsätyyppijärjestelmän soveltaen uutta tutkimustietoa käytäntöön. Erinomainen maastokäsikirja metsäalan ammattilaisille ja opiskelijoille. Mukana kirjan aineistoa syventävä CD-ROM. Hinta 38,40 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsänkehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Ajankohtaisessa kirjassa esitellään uudistamisvaiheen toimenpiteet ja niiden perusteet. Hinta 38,40 € Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. Laita s-postisi meille osoitteeseen kirjauutiset@metsakustannus.? Kolme iloista rosvoa ja muita metsätyyppejä Hannu Virtanen ja Paavo Seppänen Graa?kko Hannu Virtasen piirtämät pilakuvat ilmestyivät Metsälehdessä ja Metsälehti Makasiinissa vuosien 1990 ja 2012 välisenä aikana. Virtasen piirroksissa ei ole unohdettu inhimillisyyttä, vaikka mukana on niin sarkasmia kuin ironiaakin. Hannu Virtasella on kyky seurata tarkkasilmäisesti maailman menoa ja siirtää se oivaltavalla tavalla katsojan nautittavaksi. Kirjan kuvien valinnan on tehnyt Metsälehden ex-päätoimittaja Paavo Seppänen. Kolme iloista rosvoa ja muita metsätyyppejä juhlistaa Metsälehden 80-vuotisjuhlavuotta. Hinta 48 € Uutuus Uutuus