Metsälehti 11/2014 - Lehtiluukku.fi

METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 5. KESÄKUUTA 2014 • Nro 11 • WWW.METSALEHTI.FI Kaarnakuoriaisen torjunnan aika on nyt. Sivut 14–15 ja 25 Ajankohtaista: Kasvumallit ajan tasalle ›› sivu 3 Puukauppa: Kuusitukkikauppa takkuaa ›› sivu 12 Metsänomistaja: Tie metsään käy vatsan kautta ›› sivut 18–19 Kokeiltua: Nelitahtisesti ›› sivut 22–23 Tätä et halua metsällesi S a m i K a rp p in e n
2 METSÄLEHTI 11 • 2014 Myyrähuipusta pelättyä loivempi Sivu 7 Metsäalan opinnot kiinnostavat nuoria Sivu 8 Kemijärven laitokset kiristävät tukkikisaa Pohjoisen tukinmyyjille on koittamassa hyvät ajat. Sivut 10–11 Kahden aikakauden moottorisahat Kumman sinä valitsisit? Sivut 16–17 Jos epäilet, älä allekirjoita Virallista mittajaa ei voi pyytää apuun, jos on jo allekirjoittanut mittaustodistuksen. Sivut 22–23 Männyn siitepöly kultaa vedenpinnan Sivu 24 Torakoita löytyy myös metsistä Sivu 25 Metsäsnellmanit yksissä kansissa Metsäalalla on vaikuttanut ainakin 64 Snellmania. Yksi heistä kirjoitti kirjan. Sivu 26 Etelä-Euroopan rautaiset tammet Sivu 30 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 5.6.2014 K irjanpainajien aiheuttamasta uhasta on varoitettu jo monta vuotta ja kevät keväältä aina vain painokkaammin. Siitä huolimatta lehden kansikuva yllättää. Näin pahoja kaarnakuoriaistuhoja ei meillä ole nähty sataan vuoteen. Kirjanpainaja on yleinen kaarnakuoriainen kuusikoissa. Normaalisti se tyytyy yksittäisiin tuulenkaatoihin ja elinvoimaltaan heikentyneisiin puihin. Nyt kanta on kasvanut niin isoksi, että kirjanpainajat hakevat elintilaa myös terveistä puista. Kuumina kesinä ne ovat ehtineet lisääntyä kaksi kertaa, mitä ei aiemmin ole meillä todettu tapahtuneen. Tuholaiset huomaa ruskeasta purusta, joka purkautuu kaarnalle pienistä rei’istä. Vielä äsken aivan terveen näköisessä kuusessa nestevirtaus saattaa loppua muutamassa viikossa. Metsäkeskus on arvioinut, että kirjanpainajat voivat tänä kesänä aiheuttaa tuhoa jopa kymmenen miljoonan euron arvosta. Ennuste ei ole kovin paljon, jos sitä vertaa Ruotsissa Gudrun-myrskyn jälkeen koettuihin tuhoihin. Niiden hinnaksi arvioitiin pahimmillaan 200 miljoonaa euroa. Epidemia ei kuitenkaan ole vielä ohi. Uuden metsätuholain säätäjät tasapainottelivat metsienja luonnonsuojelun sekä puunkorjuun kannattavuuden välillä. Tuloksena oli laki, joka kaarnakuoriaisepidemian keskellä ei riitä turvaamaan metsien terveyttä. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden mukaan aikarajat, joihin mennessä tuore puutavara on lain mukaan korjattava metsästä, ovat osoittautuneet kuumina kesinä liian väljiksi. Puupinot ja tuoreet tuulenkaadot pitää korjata pois jo aiemmin. Metsäkeskuksen internetsivuilla on havainnollinen kartta, josta näkee kirjanpainajan iskeytymiselle alttiit alueet. Niiden tuntumassa kannattaa tarkkailla ruskeita purukasoja kuusikoissa. Kirjanpainajien valtaamat puut olisi hyvä tuoda pois metsästä lähiviikkojen aikana. Meneillään on ainoa hetki, jolloin hakkuilla voi torjua tuhon leviämistä. Kun kiire hellittää, kannattaa suunnitella vanhojen kuusikoiden uudistamista. Ne ovat ensimmäisenä vaarassa. Tarkkaile kuusikoita! Tässä lehdessä kerromme, kuinka metsäopinnot kiinnostavat jälleen nuoria. Itsekin olin armeijan jälkeen hetken töissä metsäalalla: paperitehtaalla uudelleenrullauskoneen käyttäjänä eli urkkikuskina. Myöhemmin olen kiusannut itseäni laskeskelemalla, kuinka paljon olen kärsinyt persnettoa, kun en jäänyt hyväpalkkaisiin hommiin vaan hain yliopistoon. Muutama vuosi sitten tilanne muuttui, kun tuttuja paperimiehiä alkoi joutua kilometritehtaalle. Ehdin jo kiitellä nuoruuden ratkaisuani, mutta pian entiset paperimiehet alkoivat työllistyä muualla metsäteollisuudessa. Mikä siis on ohjeeni opintojaan aloittelevilla tai vastavalmistuneille nuorille? Vetäkää tunteella, sillä Ahti Karjalaisen sanoin: ”Ennustaminen on vaikeaa, ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.” EERO SALA Vaikeita valintoja Asiassa on piilouduttu Euroopan unionin selän taakse. Tarkempi asian tarkastelu on osoittanut, ettei EU ole missään dokumentoidusti edellyttänyt, että Metsähallitus pitäisi yhtiöittää. Sen sijaan kilpailuneutraliteetti on toteutettava.” SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Johanna OjalaNiemelä perustelee Metsähallituksen yhtiöittämisen torppaamista. Sellun ja kartongin aikakausi alkamassa Selluloosan tuomitseminen kadotukseen oli ennenaikaista, selluasiantuntija Timo Teräs sanoo. Sivut 4–5 Hieskoivikot hakataan liian harvoiksi Sivu 6 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. ? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Järven silmä ”Tuntui kuin joku olisi tuijottanut kävellessäni rantapolkua pitkin!” Pahkatar
AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 11 • 2014 3 LIINA KJELLBERG M etsäntutkimuslaitos uudistaa metsätalouden suunnittelussa käytettävät kasvumallit. Tavoitteena ovat kasvumallit, jotka jäljittelevät metsien kasvua nykyistä paremmin ja toimivat luotettavammin sellaisissakin tapauksissa, joissa metsiä käsitellään perinteisestä poikkeavin tavoin. ”Kasvumallien tavoitteena on jäljitellä mahdollisimman hyvin sitä, mitä metsässä tapahtuu. Jos halutaan tutkia esimerkiksi hyvin poikkeuksellisten ja voimakkaiden käsittelyjen vaikutuksia, pitäisi malliin voida luottaa, vaikka tutkimusaineistoa olisi vähän”, sanoo Metlan vanhempi tutkija Risto Ojansuu. Esimerkiksi voimakkaista yläharvennuksista on vain vähän tutkimusaineistoa, joten nykyiset kasvumallit eivät välttämättä pysty luotettavasti ennakoimaan niiden vaikutusta puuston kasvuun. Ongelmia voi syntyä myös silloin, jos esimerkiksi verrataan, mikä metsänkäsittelymenetelmä on taloudellisesti kannattavin mutta joistain menetelmistä on vain vähän tutkimusaineistoa. Silloin malli saattaa ehdottaa menetelmää, jonka lopputulos on epävarma. Uusissa kasvumalleissa pyritään myös huomioimaan se, että varsinkin nuorten metsien kasvu on nopeutunut. ”Taustalla on viljelymetsätalouden menetelmien kehittyminen ja ilmastonmuutos. Ilmastonmuutosta mallit eivät huomioi, sillä sen vaikutuksen suuruutta ei tunneta, mutta metsänhoidon vaikutukset pyritään saamaan malliin”, Ojansuu sanoo. Nykyisten kasvumallien epätarkkuus on puhuttanut jo jonkin aikaa myös Metsälehden sivuilla. Viime vuoden elokuussa (Metsälehti 16/2013) uutisoitiin kasvumallien aliarvioivan hoidettujen kuusikoiden kasvua ja tämän vuoden helmikuussa (Metsälehti 3/2014) kerrottiin, että Kuusamon yhteismetsä on siirtynyt käyttämään metsänhoidon suunnittelussa laserkeilausaineistoa ja maastossa tehtyjä kasvumittauksia. Monen tekijän summa Puun kasvu riippuu kasvupaikasta, puun ominaisuuksista ja puiden välisestä kilpailusta. Mitä paremmin näiden tekijöiden vaikutus on saatu mukaan kasvumalliin, sitä paremmin malli vastaa todellisuutta. Tilastollisessa mallissa käy Ojansuun mukaan kuitenkin helposti niin, että yksittäisten tekijöiden vaikutukset eivät pysy erillään vaan sekoittuvat toisiinsa. ”Puun kasvua rajoittaa metsän tiheys. Viljavalla kasvupaikalla puuston tiheys on keskimäärin suurempi kuin karummalla kasvupaikalla, mutta puut kasvavat viljavalla kasvupaikalla kuitenkin suuremmiksi”, Ojansuu sanoo. Tilastollisella mallilla on hänen mukaansa vaikea erottaa eri tekijöiden vaikutusten voimakkuutta, joten malli saattaa aliarvioida kasvupaikan hyvyyden ja puiden välisen kilpailun vaikutusta. Tilannetta pyritään nyt parantamaan muuttamalla kasvumallien rakennetta. Nykyisissä malleissa puiden läpimitan ja pituuden kasvua on ennustettu erikseen, mutta uusissa malleissa ennustetaan puiden kokonaiskasvua, joka sitten jaetaan rungon ja puun muiden osien kasvuksi. Malleissa aina virheitä Kasvumallit ovat pohjana esimerkiksi Metlan MOTTIohjelmistossa, jonka avulla tarkastellaan erilaisten metsänkäsittelytapojen vaikutusta puuston kehitykseen. Myös Metlan MELA-ohjelmisto, jolla tuotetaan alueellisia ja valtakunnallisia arvioita metsien käyttömahdollisuuksista, perustuu kasvumalleihin. Nykyiset kasvumallit otettiin käyttöön kymmenisen vuotta sitten ja uudet on tarkoitus saada valmiiksi ensi vuonna. Virheettömiä kasvumalleista ei Ojansuun mukaan koskaan saa. Sen takia kasvumalleihin on suunnitteilla niin sanottu kalibrointimahdollisuus. Se tarkoittaa sitä, että jos jostain metsiköstä on saatavilla maastossa mitattua aineistoa, se voidaan liittää kasvumalliin, jolloin malli pystyy ennakoimaan metsikön kasvua mahdollisimman hyvin. ”Kasvumallien ennusteet ovat aina enemmän tai vähemmän virheellisiä. Vaikka ne toimivat hyvin valtakunnan tasolla, voivat ne alueellisesti olla harhaisia. Kalibroinnin avulla tilannetta voitaisiin korjata.” Kasvumallit uudistuvat Tavoitteena ovat metsien kasvua entistä tarkemmin ja luotettavammin jäljittelevät mallit. ”Kasvumallien ennusteet ovat aina enemmän tai vähemmän virheellisiä.” Tilavuus, m3 Läpimitta, cm Ikä, vuotta 20 40 60 80 100 400 350 300 250 200 150 100 50 30 25 20 15 10 5 Keskiläpimitta, hoidettu Tilavuus, hoitamaton Tilavuus, hoidettu Keskiläpimitta, hoitamaton Kasvumalli ennakoi metsän kasvua Puuston tilavuuden ja keskiläpimitan ennakoitu kehitys hoitosuositusten mukaisesti käsitellyssä ja hoitamattomassa luontaisesti uudistetussa eteläsuomalaisessa puolukkatyypin männikössä. Lähde: Metla H a n n u H u tt u Kasvumalleihin on suunnitteilla kalibrointimahdollisuus, joka mahdollistaisi metsässä mitatun aineiston liittämisen kasvumalliin.
4 METSÄLEHTI 11 • 2014 LYHYESTI Toimitusjohtajan pesti kiinnosti Metsähallituksen toimitusjohtajan tehtävää haki yhteensä 44 hakijaa. Mukana on metsäalan konkareita, muun muassa työja elinkeinoministeriössä työskentelevät Esa Härmälä ja Sixten Sunabacka, Metsäkeskuksen johtaja Ari Eini ja Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola. Maaja metsätalousministeriöstä tehtävää hakivat ylijohtajat Juha Ojala sekä Pentti Lähteenoja, Metsähallituksesta johtaja Ilmo Kolehmainen, aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja viestintäjohtaja Juha Mäkinen. Metsähallituksen toimitusjohtajan paikka tuli hakuun, kun edellinen johtaja Jyrki Kangas lopetti yllättäen helmikuussa. Kangas perusteli eroaan Metsähallituslain uudistuksella. Tiedot vieraslajeista koottu Kansallinen vieraslajiportaali on avattu osoitteessa vieraslajit.? . Verkkopalveluun on koottu aiemmin hajallaan ollutta tietoa vieraslajeista – muun muassa yleistietoa, kuvia, levinneisyyskarttoja ja torjuntakeinoja. Palvelussa on esitelty myös runsaat 30 metsäkasvien tuholaista. Yksi palvelun tärkeimmistä toiminnoista on havaintoilmoitin, jonka avulla voi ilmoittaa vaikka puutarhassa tuhojaan tekevistä villikaneista. Näin saadaan tietoa vieraslajien esiintymisestä ja voidaan pitää levinneisyyskarttoja ajan tasalla. Uittokausi verkkaisesti liikkeelle Uitot käynnistyivät tänä vuonna lämpimän kevään takia jo varhain. Ensimmäisen hinaus starttasi huhtikuun lopulla heti pääsiäisen jälkeen, noin kolme viikkoa tavallista aiemmin. ”Aika verkkaisesti tämä on kuitenkin käynnistynyt. Mutta toiminta vilkastuu pikkuhiljaa, kun sellupuun veteenajo kesäkuussa alkaa”, uittopäällikkö Matti Purhonen Järvi-Suomen Uittoyhdistyksestä kertoo. Tämän vuoden uittomäärän Purhonen ennakoi jäävän hieman viimevuotisesta. Hakkuissa kasvua viime vuonna Metsäteollisuustuotteiden kysynnän elpymisen ansiosta teollisuudelle menevän puun hakkuut nousivat viime vuonna selvästi. Hakkuumäärä kohosi Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 56 miljoonaan kuutioon, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Myös tuonti kiihtyi: puuta tuotiin yhteensä 11 miljoonaa kuutiota, mikä on 13 prosenttia edellisvuotta enemmän. Koneyrityksillä helpotti Koneyrittäjien liiketulos koheni viime vuonna. Koneyrittäjien liiton kyselyn mukaan tulostaso nousi kaikilla liiton toimialoilla: energia-, maanrakennusja metsäkonealoilla. Metsäalalla yritysten mediaaniliikevaihto oli 680 000 euroa, mediaaniliikevoittoprosentti liki kolme. Vuotta aiemmin liikevoittoprosentti oli 1,7. Liiton mukaan urakointihinnoissa ei ole ollut muutoksia, mutta kustannusten kasvun taittuminen on helpottanut yritysten tilannetta. Metsävisan voitto Siikaisiin Koululaisten Metsävisan on voittanut Eveliina Vehkala Siikaisista. Toiseksi tuli Nina Kovanen Mikkelistä ja kolmanneksi Pauliina Petrow Kotkasta. Finaaliin osallistui kaikkiaan 15 nuorta. Suomen Metsäyhdistyksen ja Biologian ja maantieteen opettajien liiton järjestämään kilpailuun osallistui yhteensä 26 300 yläkoululaista. Se on sellua Paperin valtakautta seuraa sellun ja kartongin aika, sanoo selluasiantuntija Timo Teräs.
5 METSÄLEHTI 11 • 2014 Suomi voisi olla pelissä mukana. ”Ruotsiin verrattuna Suomen etu on, että täällä metsävarojen määrän ja käytön välinen klappi on selvästi isompi – ainakin teoriassa.” Venäjällä on aina ollut projekteja ilmassa, mutta siperialaisen Bratskin sellutehtaan laajennuksen lisäksi mitään ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin. Siperiassa on mittavat puuvarat, mutta seassa on paljon lehtikuusta, joka on huono sellupuu, pihkainen ja heikkokuituinen. ”Kiinan rajalla alkaa olla niin paljon sahaustoimintaa, että sellutehdaskin voisi olla mahdollinen.” Maailmalla on esimerkkejä, että sellutehdasta voidaan pyörittää myös pelkän ostohakkeen varassa, mutta Suomessa se olisi kallista ja epäkäytännöllistä. ”Kanadassa kokonaisia sellutehtaita pyöritetään sahoilta tulevalla hakkeella ja hakkeen hinta on sidottu sellun hintaan.” Kantohinta tuskin nousee Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan sellun kysynnän kasvun pitäisi tuntua kuitupuun kantohinnassa. Teräksen mukaan Suomessa niin ei ole, mutta kylläkin Etelä-Amerikassa. ”Sellun reaalihinta on laskevalla uralla, mutta tuotannon tehostuminen on pitänyt kannattavuuden kunnossa. Siksi on epätodennäköistä, että täällä kuitupuun kantohintaan tulisi olennaista nousua.” Euromaissa puunhinta on korkea ja Teräs uskoo, että siitä saadaan kuulla jatkossakin. Hinta on nousussa myös Etelä-Amerikassa, missä parhaillaan käy toteen sellutehtaiden, kantohintojen ja metsävarojen määrän positiivinen yhteys. ”Sellutehdas on tehokas metsäkadon torjuja. Maissa, missä on sellutehtaita, myös metsävarat ovat kasvaneet.” Energia on biojaloste Teräksen työuran aikana sellutehtaiden teknologia on kehittynyt, mutta biojalosteissa ei ole nähty kaivattuja läpimurtoja. Energia on edelleen sellutehtaan tärkein sivutuote. ”Kun aloittelin alalla, niin sellutehdas joutui ostamaan energiaa. Nyt sellutehdas tekee itse kaiken tarvitsemansa energian – mikä ei ole vähän – ja sitä riittää myytäväksi.” Energian lisäksi sellutehtaalta saa lähinnä mäntyöljyä ja tärpättiä. Yhdessä sivutuotteet tuovat tehtailijalle sellutonnin päälle lisätuloa ehkä kymmenen prosenttia. Lähinnä tekstiileihin käytettävän liukosellun prosessista sivutuotteiden ottaminen erilleen on helpompaa, mutta se vähentää energiasaantoa. Puussa on selluloosan jälkeen seuraavaksi eniten kuitujen sidosainetta ligniiniä. Sille on kehitetty monia käyttökohteita, mutta yhteistä niille ovat pienet käyttömäärät ja heikko kannattavuus. ”Alalla tavataan sanoa, että ligniinistä voi tehdä melkein mitä tahansa paitsi rahaa.” O n istutusten aika. Uudisaloilleni on pian istutettu maahan melkein kaksikymmentä tuhatta tainta. On se aika määrä työtä ja taimia. Eikä uudistaminen ole vain välttämätön kuluerä, vaan investointi, missä rahat sidotaan ainakin kolmeksikymmeneksi vuodeksi ja korko juoksee koko ajan. Laskepa huviksesi, mitä parin prosentin korko tarkoittaa istutuksesta ensiharvennukseen. Mutta mistä säästäisin: halvempia taimia, halvempaa työvoimaa, vähemmän taimia ja enemmän koivusekoitusta, eri-ikäiskasvatusta ja luja usko luontaiseen uudistumiseen, ei maan muokkausta vai tekisinkö enemmän itse? Kaikki nuo ovat mahdollisia, paljon kokeiltujakin, mutta tulokset ovat olleet vähintään epävarmoja. Kulu pois sieltä lisää kuluja täällä. Oman työn ilmaisuuskin on itsepetosta. Olisiko minun nyt istutuksien jälkeen syytä pitää reilu tuumaustauko, jos vaikka löytäisin ihan toisenlaisia ratkaisuja? Aloitan perusasioista. Ne parituhatta tainta, jotka istutan hehtaarille, tuottavat puun kiertoaikana kaikkiaan nelisensataa kuutiota puuta. Tuosta määrästä tulee myytävää energiapuuta, kuitupuuta ja tukkeja. Tukit ovat se tärkein myyntiartikkelini ja niiden osuus on noin puolet kokonaismäärästä. Tässäkö on koko tienaamiseni periaate kaikessa yksinkertaisuudessaan: mahdollisimman paljon hyvähintaisia puukuutioita nopealla kiertoajalla? Täytyy laajentaa ajattelua. Mitä muuta kiertoaikana tapahtuu, mitä muuta voisin tuottaa tai myydä ja onko niillä mitään tekemistä taimien istutuksen kanssa? Maisema-arvoja, sieniä, luomumarjoja tai virkistystä? Entä muu biotalous tai ekosysteemipalvelut, löytyykö niistä jotain vai ovatko ne vain muodissa olevaa sanahelinää? No mitä korjatulle puulleni tapahtuu? Energiapuu poltetaan, kuitupuusta tehdyt tuotteet kiertävät käytössä muutaman kierroksen. Tukkipuusta tehdään rakentamiseen käytettäviä tuotteita, jotka ovat käytössä muutamasta vuosikymmenestä satoihin vuosiin. Kun kasvatan hehtaarin taimia ja myyn metsän kiertoaikana myytävissä olevan puun, niin kaikki muu puu palautuu nopeasti luonnon kiertoon, mutta rakennuspuu jää pois kierrosta. Ja puuhan tarkoittaa samalla hiiltä ja hiilen kiertoa. Tässä se on. Taimien istutus ei ole siis vain puun tuottamista, vaan myös ilmastonmuutoksen ehkäisemistä. Nyt täytyy vain rakentaa sopiva malli palvelulleni ja löytää asiakkaat. Vaikkapa näin: Saitko äkkilähdön rantalomalle Thaimaahan? Pitikö hiihtokelejä käydä autolla hakemassa Lapista? Tuliko kruisailtua vesijetillä vain huvin vuoksi? Niin käy helposti – hiilijalanjälki kasvaa liian suuriin mittoihin. Mutta ei hätää – lähde mukaan sitomaan hiiltä ja pienennä hiilijalanjälkesi taas säädyllisiin mittoihin. Osallistu taimieni istutukseen niin saat hiiltä piiloon. Seuraa taimien kasvua ja saat tietoa hiilensidonnan etenemisestä. Eikä maksa paljon, vain 30 senttiä taimelta, ja joka taimelta saat kahdeksan kiloa hiiltä pois kierrosta. Yksinkertaista ja helppoa – eikö totta. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.? . Mitä taimesta tulee isona? JAAKKO TEMMES KO LU M N I Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. MIKKO HÄYRYNEN, teksti MAURI RATILAINEN, kuva M arkkinasellun tuomitseminen kadotukseen oli huomattavan ennenaikaista. Ennenaikaista on myös ennustaa, että metsistä pulppuaa uusi öljylähde. ”Ehkä joskus, mutta ei vielä, sillä nyt siirrytään sellun ja kartongin aikaan”, Pöyryn selluasiantuntija Timo Teräs sanoo. Teräksellä lähtee tämän lehden ilmestyessä 45:s työvuosi markkinasellun parissa. Ensimmäinen neljännesvuosisata selluntuottajien myyntiyhdistys Finncellillä, vuodesta 1996 Pöyryllä. Markkinasellulla tarkoitetaan myytäväksi tehtävää sellua erotuksena sellusta, joka menee suoraan paperikoneelle. ”Olen nähnyt Kaskisten tehtaan rakentamisen ja lopettamisen, joten työura on kestänyt pitempään kuin sellutehdas.” Työuran valinta herätti kauppakorkeakoulun opiskelijatovereissa kummastusta. Paperiin ja kartonkiin verrattuna sellua pidettiin vanhakantaisena puolivalmisteena, ja markkinasellun uskottiin katoavan kun sellutehtaiden kupeisiin rakennettiin paperikoneita. Toisin kävi Toisin kuitenkin kävi. 1970-luvun alussa maailman selluntuotannosta markkinasellua oli viidennes, nyt osuus on noussut kolmannekseen – ja kasvaa yhä. ”Sellu on osoittautunut yhdeksi nopeimmin kasvavista metsäteollisuustuotteista.” Paperin tuotanto keskittyy alueille, missä ei tuoteta kuitua, paitsi keräyskuituna länsimaiden suurkaupungeissa. ”Pöyryn teesi, että sellu kannattaa tehdä raaka-aineen äärellä ja paperi siellä missä kuluttajat ovat, ei ole muuttunut miksikään.” Kuidun kuljettaminen raaka-aineen lähteeltä maailman metropoleihin on edullisinta selluna. Hakkeessa painavat vesi ja puun muut komponentit kuin kuitu, paperissa täyteaineet, etenkin kaoliini eli savi. Äänekoski ja katse seuraavaan Jos Äänekoski valmistuu vuonna 2017 ja jos havusellun käyttö kasvaa ennustetusti, niin maailma tarvitsee taas uuden havusellutehtaan tai pari, kolme laajennusta vuonna 2020. Teräs ei näe estettä etteikö ”On epätodennäköistä, että kuitupuun kantohinta nousisi olennaisesti.” Timo Teräs › Syntynyt 1947 › Kauppatieteiden maisteri › Kouluvuodet Hyvinkäällä ja kesät Puumalassa, opiskeluajoista lähtien helsinkiläinen. › Metsänomistaja, palsta Anttolassa. › Harrastuksia bridge, squash, golf, laskettelu, linnut ja muu luonto, matkustaminen. › Sellumarkkinoissa viehättää jatkuva muutos. Timo Teräs muistaa, että sellun neljän markan kilohinnasta väännettiin vitsiä. Tänä päivänä sellu hymyilyttää aivan toisista syistä.
6 METSÄLEHTI 11 • 2014 että vaurioituneita puita ei lasketa mukaan kasvatettavien puiden runkolukuun. ”Koivikkoon on jätetty noin 580 runkoa hehtaarille, eli jäävän puuston suhteen ollaan lakirajalla”, Korhonen toteaa. ”Metsäkeskus joutuisi uutta metsälakia tässä kohteessa tulkitessaan harkitsemaan, olisiko kyseessä metsälain vastainen toimenpide korjuuvaurioiden osalta.” Koura kolhaisee Viime vuonna tarkastetuista energiapuukohteista huomautettavaa löytyi joka toiselta leimikolta. Niistä 45 prosentilla huomautus johtui kolhuista rungoissa tai juurivaurioista. Toiseksi yleisin huomautuksen syy oli liian harvaksi hakattu metsä. ”Kertymää haetaan usein aika ravakasti. Usein on myös niin, että kuljettajalla ei ole etukäteen tiedossa, mihin runkolukuun korjuussa tähdätään.” Tämä näkyy myös esimerkkikohteella, joka on hakattu vaneritukkiasentoon. Tukkia hieskoivuista tuskin tulee yhdestäkään. Uuden suosituksen mukaan runkoja olisi energiapuuharvennuksen jälkeen pitänyt jäädä kaksinkertainen määrä. ”Maapohjan potentiaali on nyt vajaakäytössä.” Metsänomistajalle energiapuusta ei ole ennakkoraivauksen ja hakkuun jälkeen jäänyt tuloja juuri lainkaan. Nykyisten metsänhoitosuositusten mukaan yksi vaihtoehto olisi antaa tämäntyyppisen koivikon kasvaa vielä jonkin aikaa, ja korjata sitten kaikki puut energiakäyttöön. ”Tavoitteena pitäisi tietysti olla, että taimikot hoidetaan ajoissa. Silloin päästäisiin myös parempaan korjuujälkeen harvennuksissa”, Mikko Korhonen pohtii. ELIISA KALLIONIEMI teksti ja kuva V uoden alussa voimaan tullut metsälaki suhtautuu korjuuvaurioihin pääosin samalla tavalla kuin edellinenkin. Uutta on, että puunkorjuun toteutusta koskevan pykälän rikkominen on nyt säädetty rangaistavaksi teoksi. Myös lakiin liittyvä asetus määrittelee vahingoille rajat edellistä asetusta tarkemmin. Johtava esittelijä Mikko Korhonen Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Karjalan alueyksiköstä esittelee pilkkaa koivun kyljessä. Tuohta on vaurioitunut rinnankorkeuden alapuolelta yhteensä yli 12 neliösenttimetrin alueelta, joten puu saa punaisen nauhan korjuuvaurion merkiksi. Noin 25-vuotias hieskoivikko on syntynyt entiselle pellolle. Energiapuuta siitä korjattiin viime vuonna, eli vielä vanhan lain aikaan. Leimikolla näkyy paljon punaista. Uuden asetuksen mukaan tämäntyyppisellä kohteella jäävän puuston vaurioprosentti saa olla korkeintaan 15. Tässä koivikossa raja ylittyisi: vaurioprosentti on 16,1. Asetuksessa todetaan myös, Liian harvoja hieskoivikoita Energiapuun korjuussa syntyy helposti vaurioita. Uusitut pykälät asettavat niille entistä tarkemmat rajat. Parantamisen varaa Metsäkeskus tarkasti viime vuonna energiapuun korjuujälkeä 325 kohteella. Hieskoivikko on hakkuun jälkeen liian harva. Lisäksi liian moni runko on vaurioitunut. ELIISA KALLIONIEMI Hyvälaatuinen hake on tarpeeksi kuivaa, palakooltaan tasaista eikä seassa ole kiviä tai muuta roskaa. ”Laatutekijät kyllä tunnetaan, mutta ymmärrys laadun merkityksestä muille työvaiheille ja ketjun kokonaiskannattavuudelle on puutteellista”, kertoi tutkija Miina Jahkonen Metsäntutkimuslaitoksella Joensuussa järjestetyssä Laatu-hankkeen seminaarissa. Hän esitteli tutkimusta, jossa kysyttiin metsäenergian parissa työskenteleviltä käsityksiä hakkeen toimitusketjun laadusta. Hyvä uutinen on, että useimmat haastateltavat arvioivat voivansa vaikuttaa siihen. Kehitysinsinööri Janne Hämäläinen Fortumin Joensuun voimalaitokselta tietää paljon hakkeen laadusta. Kovilla pakkasilla laitokselle tuodaan sata hakekuormaa päivässä. Puun lisäksi vastaanottoon päätyy paljon lunta ja jäätä, jonka sulattamiseen kuluu energiaa. Kivet, pöllinpätkät ja jopa koneenosat ovat tyypillisiä roskia. Pulmia aiheuttavat myös vihreät neulaset, jos hakkuutähteet on kerätty aukolta liian nopeasti. ”Vihreiden neulasten sisältämä kloori on kuin hammaspeikko. Se aiheuttaa korroosiota”, Hämäläinen kertoi. Paras hake kannattaa säästää talveksi Metsäpalveluyrittäjä Tuomo Turusella oli useita vinkkejä sekä hakkeen laadun että korjuujäljen parantamiseksi. Ennakkoraivaus on tärkeää molemmille. ”Silloin ei lähde kasaa pientä puuta, jonka mukana tulee herkästi juuripaakkuja.” Varastopaikka on valittava huolella. Mieluummin tavaraa kootaan yhteen isoon varastoon kuin kahteen pieneen. Pienet varastot on hyvä hakettaa kesällä, mutta säästää isot kasat ja paras hake talveksi. Turunen korosti, että jäljet on tärkeätä siivota. Korjuujälki pitää tarkastaa jo ennen kuin kone viedään pois leimikolta. Varastopaikat siistitään ja tiet korjataan. ”Uuden kaupan edellytys on reklamaatioiden hoito. Hyvin tehty hakkuu on paras mainos”, hän muistutti. Laatu-hanke liittyy Metsäntutkimuslaitoksen ja VTT:n yhteiseen tutkimusja innovaatio-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on edistää metsäenergian kilpailukykyä. Hakekuormissa liikaa vettä ja kiveä Puuenergian kilpailukyky kärsii metsähakkeen laadusta. Virheellisiä 6 % Virheellisiä 6 6 6 % % Hyvä 43 % Huomautettavaa 51 % Huomautettavaa 51 %
7 METSÄLEHTI 11 • 2014 tullaan kokemaan monin paikoin Oulun eteläpuoleisessa Suomessa ensi syksynä. Luultavaa on, että peltomyyrien osuus tulee pääsin olemaan vaatimaton. Toisaalta on hyvä muistaa, että sekä peltoettä metsämyyrien lisääntyminen on keväällä alkanut normaalilla tavalla. Vaihtelua ennenkin Epämääräiset jaksot voimakkaiden kannanvaihteluiden lomassa eivät sinänsä ole mitään uutta Suomen luonnossa. Aikoinaan 1960-luvulta 1990-luvun alkuun Etelä-Suomessa oli voimakkaat kannanvaihtelut ja runsaasti tuhoja. Vaatimattoman vuoden 1994 huipun jälkeen etelän myyrävaihtelut olivat hyvin laimeita ja tuhoja ilmeni vähän, kunnes 2000-luvun alusta kannanvaihtelut jälleen voimistuivat huipentuen vuoden 2008 jättihuippuun ja -tuhoihin. Vuoden 2011 huippu oli jälleen vaatimaton ja laikuttainen, eikä suurempia tuhoja ole talven 2008– 2009 jälkeen esiintynyt. Ei ole mahdoton sellainenkaan vaihtoehto, että olemme taas siirtyneet heikompaan vaihteluun. Asiantuntemattomia nämä pitempiaikaiset vuosikymmenien trendit saattavat helposti hämätä. Napapiirillä hiljaista Pohjoisemmassa Suomessa myyräkannat alkoivat runsastua loppukesällä. Nousun alku oli Pohjois-Lapissa hieman varhaisemmassa, kun taas napapiirillä oli syksyllä vielä melko hiljaista. Tämä kesä on siis myyräkantojen nousuvaihe Lapissa. Metsäntutkimuslaitoksen tietoon ei ole tullut havaintoja merkittävistä taimituhoista talven 2013– 2014 ajalta. Koska metsämyyriä on joillain alueilla talvehtinut kohtalaisia määriä, suosittelemme nuorten havupuutaimikoiden tarkastamista kesän aikana latvasyöntien osalta. Metsämyyrät kiipeilevät kuusen ja männyn latvoissa syömässä latvasilmuja ja vuosikasvainten kuorta. Tämä johtaa monilatvaisuuteen, mikä on helposti hoidettavissa katkomalla ylimääräisten kasvainten kärjet. Neuvoja aiheesta löytyy Metsälehdestä 12/2013. Koska metsämyyriä kuitenkin on kohtalaisesti monilla alueilla, niin myyräkuumetta tullee esiintymään, mutta mitään varsinaista huippua ei ole odotettavissa. Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. Uusi boorilannoituksen täsmä-ässä on täällä Onko kuusipuiden pituuskasvu tyrehtynyt ja latvat haaroittuneet? Metsäsi saattaa kärsiä boorinpuutoksesta, joka paranee ainoastaan lannoittamalla. YaraVita Bortrac 150 on uusi nestemäinen boorilannoite, jonka avulla vältyt kasvuja laatutappioilta sekä tuhansien eurojen menetykseltä hehtaaria kohti. YaraVita Bortracilla korjaat boorinpuutoksen tarkasti, nopeasti ja edullisesti. YaraVita Bortrac on myynnissä kaikissa maatalouskaupoissa. Lue lisää: metsänlannoitus.? Boorinpuutoksesta kärsivä metsä Toimi näin: Käytä 15–20 litraa YaraVita Bortracia ja 30–60 litraa vettä hehtaarille. Levitä YaraVita Bortracin ja veden seos reppuruiskulla tai vastaavalla tasaisesti kuviolle. Tu tu stu nyt verk os sa m ets änlannoitu s. fi Yara on suomalaisen kasvun asiantuntija Yara valmistaa lannoitteet Suomessa suomalaisiin oloihin. Metsälannoitteissamme on tasapainoinen ravinnekoostumus, joka on hyvän kasvun ehdoton edellytys. Yara Suomen tuotteilla on puhtaus-, laatuja hiilijalanjälkitakuu. Valitse Yara, maan parhaaksi. www.yara.fi www.metsänlannoitus.fi aV Vit it itta a a a ra a a raa a a a a tttä ä ä ä OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN Metsäntutkimuslaitoksen kevään myyräseurannat osoittivat, että myyrien määrät vaihtelevat eteläisessä Suomessa huomattavasti. Tilanne on hyvin laikuttainen, ja laajaa yhtenäistä ennustetta on vaikea antaa. Viime syksyn kohtalaiset myyräkannat ovat monin paikoin romahtaneet, kun taas toisilla paikoilla kanta on säilynyt talven aikana. Myyräkannat lähtivät selvään nousuun viime vuoden aikana, ja myös pohjoisessa nousun alkua ilmeni loppukesällä. Näin ollen oli odotettavissa, että myyrähuippu olisi ensi syksynä etelässä ja syksyllä 2015 pohjoisessa. Seurantojen perusteella eri myyrälajit ovat reagoineet poikkeukselliseen talveen eri tavoin. Hyvin märkä alkutalvi ja sitä seurannut tammikuun pakkasjakso lumettomassa tai vähälumisessa maisemassa on eteläisessä Suomessa verottanut erityisesti peltomyyriä. Ei ole yllättävää, että kun veden täysin kyllästämä maa jäätyy, niin peltomyyrät joutuvat mieron tielle. Metsäisissä elinympäristöissä viihtyvät metsämyyrät ovat paremmin suojassa juurakoiden ja mättäiden koloissa ja käytävissä. Tällä hetkellä monin paikoin Keski-Suomessa ja Kainuussa metsämyyräkannat ovat odotusten mukaisesti edelleen kohtalaiset, jopa vahvat. Toisaalta on myös monia alueita, missä kato on käynyt. Niilläkin alueilla, missä metsämyyrät ovat säilyneet, peltomyyrät ovat kärsineet. Länsi-Suomessa, eteläisemmässä Hämeessä ja paikoin myös Savossa myyriä ylipäätään esiintyy huomattavasti vähemmän kuin syksyn perusteella ennakoitiin. Jonkinlainen, ehkäpä laimea myyrähuippu Talvi verotti etelän myyriä Etelä-Suomessa myyrien määrä vaihtelee. Pohjois-Suomen kannat ovat nousussa. Eteläisessä Suomessa myyrillä on paikoin jonkinasteinen huippu ensi syksynä. Pohjoisemmassa Suomessa myyräkannat ovat runsastumassa loppukesällä kohti huippua vuonna 2015. ”Asiantuntemattomia vuosikymmenien trendit saattavat helposti hämätä.”
8 METSÄLEHTI 11 • 2014 LIINA KJELLBERG, teksti SAMI KARPPINEN, kuva M etsätalousinsinööriksi opiskeleva Joni Saraste suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Suomessa on hänen mukaansa niin paljon metsää, että metsäalan työpaikkoja löytyy tulevaisuudessakin. ”Metsät eivät häviä minnekään mutta vanhat metsämiehet ikääntyvät, joten nuorista tarvitaan työvoimaa”, hän sanoo. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa opiskeleva 22-vuotias Saraste ei ole ainoa, joka luottaa metsäalan työmahdollisuuksiin. Ammattikorkeakoulujen metsätalouden koulutusohjelma on kasvattanut suosiotaan koko 2010-luvun. Tänä keväänä metsätalousinsinööriksi haki opiskelemaan kaikkiaan 968 nuorta, joista 485 ilmoitti koulutuksen ensisijaiseksi vaihtoehdokseen. Määrä on noin kahdeksan prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Myös metsäalan yliopistollinen koulutus on kasvattanut suosiotaan. Tänä vuonna hakijamäärät tosin notkahtivat viime vuodesta. Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen metsänhoitajan opintoihin haki kaikkiaan 543 nuorta. Määrä on noin 14 prosenttia vähemmän kuin viime keväänä mutta yhä noin seitsemän prosenttia enemmän kuin toissakeväänä. Metsäalan koulutusta tutkineen Helsingin yliopiston tutkijan Mika Rekolan mukaan hakijamäärien vaihtelu on normaalia. Kaikkiaan suunta on hänen mukaansa ylöspäin. Metsäalan ammatilliseen koulutukseen hakevien määrä on pysynyt viime vuosina melko samana. Metsäalan perustutkintoa haki tänä keväänä opiskelemaan kaikkiaan 1 747 nuorta, joista 487 ilmoitti tutkinnon ensisijaiseksi vaihtoehdokseen. Koulutustarve vaikea arvioida Yliopistoihin otetaan tänä vuonna sata, ammattikorkeakouluihin 175 uutta opiskelijaa. Rekolan mukaan on mahdotonta sanoa, onko aloituspaikkojen määrä oikea. Sitä varten pitäisi tietää, miltä metsäala näyttää kymmenen vuoden päästä. ”Korkeakoulut ovat haluttomia muuttamaan aloituspaikkojen määriä, sillä on suuri todennäköisyys, että päätökset ovat vääriä. Voi olla, että metsänhoitajia koulutetaan liikaa. Työttömiä metsänhoitajia ei ole paljon, mutta moni on töissä muulla alalla”, Rekola sanoo. Metsätalousinsinööreistä taas voi olla pian pulaa, sillä metsätalousinsinöörien koulutuspaikkojen määrä väheni hiljan seitsemästä ammattikorkeakoulusta viiteen. Metsäalan ammatillisen koulutuksen suurimpia haasteita Metsäopintojen suosio on kasvussa Vanhat metsämiehet ikääntyvät, joten nuorista tarvitaan työvoimaa, uskoo tuleva metsätalousinsinööri. ”Metsätalousinsinööreistä voi olla pian pulaa.” Metsätalousinsinööriksi opiskeleva Joni Saraste inventoi laserkeilattuja metsäkuvioita Viitasaaren Kymönkoskella. ovat Rekolan mukaan opiskelijoiden motivoiminen ja osaavien työntekijöiden pitäminen alalla. ”Metsäkoneenkuljettajan ansiotasoa ei aina pidetä työn vaativuutta vastaavana.” Kiinnostus syntyy kokemalla Joni Saraste arvioi, että metsäalasta kiinnostuminen vaatii sen, että harrastukset liittyvät metsään tai että perhe omistaa metsää. Itse hän kiinnostui metsistä kulkiessaan lapsena isoisänsä kanssa hirvimetsällä. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, jossa Saraste opiskelee, on toinen niistä ammattikorkeakouluista, joissa metsätalousinsinöörien koulutus lopetetaan. Kolmatta vuotta opiskeleva Saraste on parhaillaan työharjoittelussa Suomen metsäkeskuksessa. Kymmenen viikon mittainen työharjoittelu koostuu maastoinventoinneista, joiden tarkoituksena on selvittää, miten luotettavia tuloksia laserkeilaus antaa metsäsuunnitteluun. Opintoja Sarasteella on jäljellä vuosi. Sen hän aikoo käyttää syventämällä tietojaan metsäsuunnittelusta ja bioenergiasta. Sitä, millaisiin työtehtäviin hän haluaisi valmistuttuaan, Saraste ei ole vielä päättänyt. ”Puhutaan, että metsäalalla ei ole työpaikkoja, mutta minun mielestäni niitä on ihan hyvin. Kyllä loppupeleissä aina jotain ilmaantuu.” Ammattikorkeakoulu vetää Yliopistot Ammattikorkeakoulut Metsäalan ammatilliset tutkinnot Vuosi 100 200 300 400 500 600 700 2011 2012 2013 2014 Hakijamäärä Lähde: Kansallinen metsäohjelma Metsäalan oppilaitosten hakijamäärät
9 METSÄLEHTI 11 • 2014 MIKKO HÄYRYNEN Metsäkustannus on ryhtynyt julkaisemaan metsänhoitaja Hannu Liljeroosin ylläpitämää metsätilojen hintaseurantaa. Tilastosta löytyy maakunnittain kauppojen määrä, keskipinta-ala, kehitysluokkajakauma, kuutiomäärä hehtaarilla, tukkiprosentti ja keskihinnat sekä hehtaareille että kuutioille. Liljeroos sanoo laativansa tilastoa, koska pelkkä hehtaarikohtainen hintaseuranta on liian ylimalkainen. Esimerkiksi Ruotsissa hintaseuranta perustuu ensisijaisesti puuston määrään. ”Lisäksi tilakaupan yllä leijuvan salamyhkäisyyden hälventäminen kiehtoo.” Hintaseurannan tiedot on laskettu metsämaan hehtaareille eli kituja joutomaat eivät ole luvuissa. Seurannassa eivät myöskään ole mukana sukulaiskaupat, alle kymmenen hehtaarin tilat eivätkä kaupat, joissa on erityisarvoja kuten rakentamisoikeuksia. Liljeroos arvioi seurannan kattavan noin 90 prosenttia vapaiden markkinoiden tilakaupoista. Tiedot ja hintapyynnöt on koottu internetin kauppapaikoilta. Toteutuneiden kauppojen hinnat ovat Maanmittauslaitoksen kauppahintarekisteristä. Liljeroos päivittää hintatilaston sekä metsätilakaupan uutiskatsauksen kuukausittain. Metsälehti Makasiinissa hintatilasto julkaistaan kolme kertaa vuodessa. Tällä hetkellä vapailla markkinoilla on myytävänä noin 800 metsätilaa. Suurin myyjä on UPM:n Bonvesta yli 300 kohteellaan, toisena yksityisiä tiloja välittävä, mhy-taustainen metsatilat.? ja kolmantena Metsähallituksen Laatumaa. Muita merkittäviä myyjiä tai välittäjiä ovat Otso, OP-Kiinteistökeskus, Tornator ja alueellisesti merkittävä Keski-Pohjanmaan Metsämarkkinointi. Hintaseuranta löytyy Metsäkustannuksen Metsämaailmoituspalvelusta osoitteesta www.metsalehti.? /metsamaa. Metsätilakauppoihin tarkempi tilastointi Seuranta kattaa noin 90 prosenttia vapaiden markkinoiden tilakaupoista. Agrimarketeista kautta maan. Lisätietoja: Boorin puutoksesta kärsivä metsä. TEHOKAS JA EDULLINEN uutuus boorilannoitukseen Toimi näin: Käytä 15–20 litraa YaraVita TM Bortracia ja 30–60 litraa vettä hehtaarille. Levitä YaraVita TM Bortracin ja veden seos reppuruiskulla tai vastaavalla tasaisesti kuviolle. ARI KOMULAINEN teksti ja kuva Säätilan nopea muutos etenkin kylmästä lämpimään ei tiedä hyvää. Tämä koettiin karvaasti Lieksassa 19. toukokuuta. Viikkoja jatkunut viileä ilmanala lämpeni koko Etelä-Suomessa hetkessä hellelukemiin ja toi mukanaan kesän ensimmäisen ukkosmyrskyn. Ukkonen sinällään ei yleensä aiheuta ääntä ja ankaraa vesisadetta, mutta nyt mukana oli syöksyvirtauksia, jotka runnoivat puita nurin paikoitellen hehtaarikaupalla. Myrskyrintama kohteli kaltoin Pankajärven kylän aluetta. Vain onni esti petäjien kaatumisen asuinrakennusten päälle. Sähkölinjaa myrsky tuhosi kylän alueelta parin kilometrin pätkän. Myrsky eteni Pankajärveltä lounas–koillinen-suunnassa, ohitti Ruunaan kylän pohjoispuolelta ja ylitti valtakunnan rajan Venäjälle Luhovaarassa. Myrskyn kulkemalta reitiltä löytyy paikoittaisia tuhoalueita, joissa yksikään puu ei ole säästynyt tuulen voimalta. Jotain puhureista kertoo se, että jopa parimetrinen taimikko on lakoontunut kuin vilja pellossa. Syöksyvirtaus on pilvestä laskeva voimakas, kylmä ilmavirtaus, joka saa voimaa sateen haihtumisen jäähdytysvaikutuksesta. Syöksyvirtauksen jäljet trombista erottaa siitä, että puut kaatuvat samaan suuntaan, mutta trombin jäljiltä ne ovat maassa eri suuntiin. Syöksyvirtauksen kaatamaa nuorta kasvatusmännikköä Lieksan Ruunaan pohjoispuolella. Syöksyvirtaus runnoi puita MIKKO HÄYRYNEN Puuntuottaja Matti Kärkkäisen mukaan metsävähennys halvaannuttaa metsätilamarkkinat ja se tulisi poistaa vuoden 2016 alusta. Verotettavista puunmyyntituloista saa tehdä vähennyksen, joka on 60 prosenttia ostetun metsätilan hinnasta. Teoriassa metsävähennys lisää käytettävissä olevia tuloja enimmillään 18 prosenttia metsätilan hinnasta, eli periaatteessa metsävähennys lisää myyntiin tulevien metsätilojen arvoa korkeintaan sen verran. Kärkkäisen mukaan metsävähennys on käytännössä lisännyt metsätilojen hintoja jopa 60 prosenttia. ”Jos yksikin ostajaehdokas ei osaa laskea, se riittää järjettömään hintaralliin”, Kärkkäinen sanoo ja toteaa niin tapahtuneen. Metsätilojen hintojen nousu on jyrkentynyt metsävähennyksen käyttöönoton 1993 jälkeen. Metsätilaa myytäessä käytetty metsävähennys tuloutetaan eli se nostaa verotettavan myyntivoiton määrää. Kärkkäisen mukaan myyntivoittoveron välttämiseksi metsätiloja pyritään myymään lähisukulaisille, mikä pitkään jatkuessaan tyrehdyttää metsätilakaupat sukulaiskaupoiksi. Kärkkäinen puhui OP-Pohjolan metsäpäivässä Tampereella maanantaina. Tilaisuudessa palkittiin vuoden metsävaikuttajana Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio. Matti Kärkkäinen: Metsävähennys pois Metsälehden lukijamatkalle Pohjois-Italian Tiroliin on vielä muutama paikka jäljellä. Kauniita maisemia, kiinnostavia metsäkohteita ja hyvää ruokaa on tarjolla 29.9.-4.10. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 16.6. mennessä Toini Palosaari, Trio Travels Oy, puhelin 020 756 8614, sähköposti toini.palosaari@triotravels.? Matkaohjelma löytyy osoitteista www.triotravels.? ja www.metsalehti.? Vielä ehtii!
10 METSÄLEHTI 11 • 2014 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat K emijärven entisen sellutehtaan alue on monien vaiheiden jälkeen herännyt henkiin. Uuden sahan ja liimapuutehtaan perustukset ovat jo valmiit. Uusi laitos lisää kilpailua Lapin tukista. Sellutehtaan kiinteistölle rakennetaan täysin uusi sahalaitos ja sen viereen liimapuutehdas. Kokonaisuutta täydentää uusi lämpövoimalaitos. Hankkeen takana on Keitele Group ja sen tytäryhtiö Lappi Timber. Hankkeen kustannusarvio on noin 30 miljoonaa euroa ja työpaikkoja syntyy noin 70. Lähes surkuhupaisan kohtalon kokeneen Kemijärven sellutehtaan vanhoista tehdasrakennuksista moni on vielä pystyssä. Selluntekovälineet on viety aikoja sitten Kanadaan. Osa rakennuksista on selluntuotantoa paikkaamaan tuodun Arktosin konkurssipesän omistuksessa. Arktos yritti vanhoilla kierrätyskoneilla tehdä liimapuuta, mutta tulos oli täysi ? oppi runsaista tukiaisista huolimatta. Nyt asialla on vakavarainen yhtiö, ja usko toiminnan kannattavuuteen on Kemijärvellä ihan toisella tasolla kuin edellisen yrittäjän aikaan. Osa vanhoista rakennuksista on siirtynyt Lappi Timberin omistukseen ja niihin tulee mm. varastoja huoltotiloja. Työt hyvässä vauhdissa Uusien tuotantolaitosten rakennustyöt Kilpailu tukista kovenee Kemijärvelle valmistuu lopultakin jalostuslaitos. Usko menestykseen on Pohjois-Suomessa luja. Lappi Timberin Petri Tuovisen mukaan Kemijärven uusi saha ja puutuotetehdas sekä voimalaitos valmistuvat aikataulun mukaisesti. ovat hyvässä vauhdissa. Tuotantopäällikkö Petri Tuovinen Lappi Timberistä kertoo, että parhaillaan tehdään perustuksia. Tehdasalueen eteläpuolella viimeistellään mittavia maansiirtotöitä uutta puukenttää varten. Erillisenä VR:n projektina puutuotetehtaan viereen rakennetaan uusi, yleiseen käyttöön tuleva puutavaraterminaali, johon puutavaran lastaus siirtyy Kemijärven rautatieasemalta. Sellutehtaan vanhalla ratapihalla seisoo vielä muutama Stora Enson kuitupuukuorma. Vanha vastaanottoalue puretaan ja rataa siirretään lähemmäksi rantaa pois puutuotetehtaan tieltä. ”Perustustyöt ovat sujuneet aikataulun mukaisesti, vaikka melkoinen kiire on koko ajan”, Tuovinen kertoo. Sahalinjan pitäisi olla koesahauskunnossa jo joulukuussa. Liimapuun teko aloitetaan ensi vuonna. Puut Itä-Lapista Kemijärven tuotantolaitoksen puut on tarkoitus hankkia pääosin Itä-Lapista. Eri kokoista tukkipuuta tarvitaan vuosittain noin 350 000 kuutiometriä, mikä käytännössä tarkoittaa noin 700 000 kuutiometrin puunhankintaa kuitupuut mukaan lukien. Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio kertoo, että Lappi Timber perustaa oman metsäosaston, jonka toiminta käynnistyy syksyllä. Oman leimikkovarannon hankkiminen aloitetaan saman tien. ”Noin puolet tehtaan käyttämästä puusta on tarkoitus hankkia alueen muilta puuntoimittajilta, kuten yhteismetsiltä sekä metsäyhtiöiltä.” Lappi Timber on tehnyt sopimuksen puunvaihdosta Stora Enson kanssa. Oman puunhankinnan mukana tuleva kuitupuu ja tehtaalla syntyvä hake toimitetaan Stora Enson tuotantolaitoksille Kemiin ja Ouluun, ja tilalle saadaan eri kokoista tukkipuuta. Ilkka Kylävainion mukaan sahan pääraaka-aine on pienikokoinen tukkipuu. Pienin tukin mitta on alkuun kokoluokkaa 12–31. Myöhemmin on ehkä mahdollista sahata myös lyhyempää ja latvaläpimitaltaan hieman ohuempaakin puuta. Isoimmat sahattavat tukit ovat normaalin kokoisia, sen sijaan kovin järeää puuta ei sahata. Sahan tuotanto on tarkoitus jalostaa pääosin erilaisiksi liimapuutuotteiksi. Liimapuutehdas käynnistyy vuoden 2015 aikana. Liimapuun tuotantoon käytetään tukkien sydänpuu. Sahauksessa syntyvän pintalaudan osuus tuotannosta on noin kolmannes ja lautatavara menee sahatavaramarkkinoille.
11 METSÄLEHTI 11 • 2014 Kemijärven tehdas lisää kilpailua tukkipuusta etenkin Itä-Lapissa, missä Pölkyllä on tällä hetkellä lähes monopoliasema. Tukin riittävyydestä on Lapissa ja muuallakin Pohjois-Suomessa käyty ajoittain keskustelua. Esimerkiksi Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko Virranniemi on viimeksi Lapin metsätalouspäivillä tuonut esille huolensa tukin saatavuudesta. Tukkipuun määrän lisäksi huolta on aiheuttanut tukin keskikoon pieneneminen. Metsien rakenteen muutoksen vuoksi tukkipuu on keskimäärin pieniläpimittaisempaa kuin ennen. Muuallakin kuin Kemijärvellä joudutaan sahaamaan pientukkia ja parrunaiheita normaalin sahapuun ohella. Esimerkiksi juuri Pölkky sekä etelämpänä Kuhmo ja Hasa käyttävät paljon pientukkia. Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Jukka Aula uskoo, että tukkia riittää Lapista entisille ja uusille sahureille. Tulevaisuudessa tukin tilanne paranee, kun nuoret, kertaalleen ensiharvennetut metsät järeytyvät nopeaa tahtia. Puusto kasvu on aivan eri luokkaa kuin vanhoissa, luontaisesti syntyneissä nuorissa metsissä. ”Kemijärvi on lähiseudun lisäksi tärkeä myös Ylä-Lapin metsänomistajille. Inarin tukilla on Kemijärvelle 100–150 kilometriä lyhempi matka kuin muille sahoille”, Aula sanoo. Inarilaiset menettivät oman sahansa, kun Vapo lakkautti Peuravuonon. Yksityisten metsänomistajien kannalta tällä ei tosin ollut kovin suurta merkitystä, koska sahan puut tulivat Metsähallitukselta. Kasvua nuorissa metsissä Metsäntutkimuslaitoksen laskelmien mukaan Pohjois-Suomen metsien kasvu on 31 miljoonaa kuutiometriä. Tämänhetkinen poistuma on noin 16 miljoonaa kuutiota. Puuston määrä kasvaa siis joka vuosi 15 miljoonalla kuutiometriä. Kasvu on painottunut nuoriin metsiin. Metsäohjelmien hakkuutavoite on 14 miljoonaa kuutiometriä. Markkinahakkuut energiapuu mukaan lukien ovat olleet keskimäärin 13 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Pohjois-Suomen suurimmat puunkäyttäjät ovat M-realin Kemin kartonkitehdas sekä Stora Enson Kemin ja Oulun selluja paperitehtaat. Ne kuluttavat vuodessa lähes kahdeksan miljoonaa kuutiometriä havuja koivukuitupuuta. Tukkia alueen sahat käyttävät noin neljä miljoonaa kuutiometriä. Pohjoisen puun merkittävä käyttäjä on myös UPM:n Pietarsaaren sellutehdas. Kainuusta kuitupuuta menee lisäksi etelään, Pohjois-Savon sahoille ja Pohjois-Karjalan Uimaharjuun. Suunnitteilla olevan Äänekosken biotuotetehtaan puunhankinta ulottuisi myös Pohjois-Suomeen. ”Äänekosken tehtaan reilun kuuden miljoonan kuutiometrin puuntarpeesta voisi Pohjois-Suomen osuus olla puolesta miljoonasta miljoonaan kuutiometriä. Tämä toisi merkittävästi helpotusta kuitupuun tämänhetkiseen ylitarjontaan”, Aula sanoo. Tukinmyyjille hyvät ajat Tukkipuun käyttöpisteet Pohjois-Suomessa Sahauskapasiteetti noin neljä miljoonaa kuutiometriä. Kuhmo, Kuhmo, 700 000 m3 Pölkky, Taivalkoski, 300 000 m3 Pölkky, Kuusamo, 300 000 m3 Pölkky, Kitka Kuusamo, 300 000 m3 Stora Enso, Veitsiluoto, Kemi, 350 000 m3 Junnikkala, Oulainen, 180 000 m3 Junnikkala, Kalajoki, 370 000 m3 Pölkky, Kajaani, 350 000 m3 Shinshowa, Haukipudas, 70 000 m3 Hasa, Haapajärvi, 460 000 m3 Hasa, Haapavesi 180 000 m3 Veljekset Vaara, Tervola, 150 000 m3 Tervolan Saha ja Höyläämö, Tervola, 100 000 m3 Keitele Forest, 350 000 m3 Kemijärvi, rakenteilla VK-Timber, 35 000 m3, Kittilä Puutavaraliike P.Karvonen, Yli-Ii, 30 000 m3 PRT-Wood, Pyhäntä 170 000 m3 PRT-Kontiotuote, Pudasjärvi 140 000 m3 Pölkky Kuhmo Hasa Junnikkala Stora Enso PRT-konserni 300 000 600 000 900000 1 200 000 1 500 000 Suurimmat sahaajat 2014, m3 Oulu Kajaani Kemi Rovaniemi Kittilä Taivalkoski Pantsarin Saha, 10 000 m3, Pello www.lusto.? lusto@ lusto.? 015 345 100 Lustontie 1 Punkaharju A v o i n n a y m p ä r i v u o d e n V a l t a k u n n a l l i n e n e r i k o i s m u s e o m e t s ä k u l t t u u r i n K u n S u o m i p u t o s p u u s t a – v a i p u t o s i k o ? • Y h t ä j u h l a a • S u s i , s a h a , j a G P S • V u o s i r e n k a i t a • B i o e n e r g i a a j a i n n o v a a t i o i t a • V a n h a s a v o t t a • S u o m a l a i s t e n m e t s ä t • K o n e a i k a • M e t s ä n p a r a n t a j i e n v u o s i s a t a • L a s t e n L u s t o • V ä r i v a l o k u v i a e n n e n v ä r i f i l m i ä
12 METSÄLEHTI 11 • 2014 varmuudeksi on laitettu myyntiin pari kolme hehtaaria. Kun tällaisia leimikoita on paljon, myyntimäärät ja samalla puun korjuumäärät ovat kasvaneet. Aivan järeimpien kuusikoiden omistajilla on tälläkin hetkellä pientä toivetta saada puut jopa alkukesän aikana korjuuseen, sillä sorvikuusen kysyntä on edelleen hyvä. Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelussa on Vaarion mukaan keskitytty juuri kirjanpainajan uhkaamien metsien korjuuseen. Yhdistyksen mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, koska tukit pitäisi saada myös toimitettua jonnekin. Kuusitukin hinta on ylitarjontatilanteesta huolimatta pysynyt Vaarion mukaan vakaana. Puun ostajat eivät siten ole lähteneet hyödyntämään metsänomistajien hätätilannetta. Pientä eroa on syntynyt paremmin kaupaksi menevän mäntytukin eduksi. ”Hyvän puukauppavuoden edellytys on se, että hintataso pysyy tasaisena”, sanoo Vaario. Jos nyt on tarvetta puumyyntiin, leimikon paikkaa kannattaa Vaarion mukaan katsella harvennuskohteista tai mäntytukkimetsistä. Tavallista tuholaisista vapaata kuusitukkileimikkoa ei välttämättä kannata laittaa myyntiin. Vaikka sen saisikin kaupaksi, leimikon korjuu voi siirtyä vuoden päähän. Pohjois-Karjalassa hiljaista Melko rauhalliseksi kuvaa puukaupan tämän hetken tilannetta Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen kenttäpäällikkö Risto Kannassalmi. ”Puunostokiintiöt tuntuvat olevan melko täynnä monella ostajalla tällä hetkellä”, Kannassalmi sanoo. Talvileimikoiden kysyntä on huonointa, mutta kesäleimikoistakaan ei aina tule montaa tar jousta. Yleensä tarjouksia on 3–4, mutta nyt jäädään Kannassalmen mukaan monesti 1–2 tarjoukseen. Kuusivaltaiset leimikot käyvät heikoimmin kaupaksi. Mäntytukkileimikoiden myyjien tilanne on parempi. Tähän osaltaan vaikuttaa se, että Pohjois-Karjalassa on paljon erikoispuun, kuten pylväiden, ostajia. ”Hyvällä paikalla oleva leimikko menee nytkin kaupaksi, joten sijainnilla ja korjuukelpoisuudella on suuri merkitys”, Kannaslahti kertoo. Puun tarjontaa on erityisesti Polvijärvellä ja Lieksassa lisännyt kevään myrskytuho, jonka seurauksena noin 10 000 kuutiometriä puuta meni nurin. PUUKAUPPA HANNU JAUHIAINEN S ahat käyvät täysillä, mutta katkottua puuta on paikoin sahakentät täynnä. Puukauppa on käynyt hyvin, joten korjattavaakin on ollut. Hankalin tilanne on niillä metsänomistajilla, joiden metsissä on kirjanpainajatuhon uhka. Kirjanpainajaleimikkoa ei välttämättä saa enää alkukesän korjuuseen. Kuusitukkia oli Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan ostettu huhtikuun loppuun mennessä 50 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Toukokuussa tilanne on hieman tasaantunut, kun kokonaisostomäärät ovat jääneet viimevuotista pienemmäksi ja puun ostajat ovat vähentäneet kuusitukin ostoa. Paljon tarjontaa EteläKarjalassa ”Puukauppa on sujunut alkuvuoden aikana hyvin, leimaustilauksia on tullut 30–40 prosenttia viime vuotta enemmän, joka sekään ei ollut huono kauppavuosi”, kuvaa puukaupan tilannetta toiminnanjohtaja Markku Vaario Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä. Kun viime talven korjuukelit olivat huonot, yhtiöt keskittivät puunkorjuun päätehakkuukohteisiin. Tämänkin vuoksi sahoilla on nyt paljon katkottua tukkia varastossa. Kuusitukkileimikoista voi Etelä-Karjalassa saada tarjouksen osalta ostajista, mutta leimikkoa voi olla vaikea saada alkukesän aikana korjuuseen. Luultavasti nyt ostettu leimikko hakataan syksyllä tai ehkä vasta ensi kesänä. Kirjanpainajatuhoista kärsivien metsänomistajien tilanne on Vaarion mukaan huono. Kirjanpainajille altistuneet puut pitäisi saada nopeasti pois metsästä, jotta ne eivät menisi pilalle eikä uusi kirjanpainajasukupolvi leviäisi lähialueelle loppukesän aikana. Leimikot kasvaneet Kirjanpainajauhka on Vaarion mukaan osaltaan kasvattanut myytyjen leimikoiden kokoa. Tuhoaluetta on ehkä ollut vajaan hehtaarin alueella, mutta Kuusitukista ylitarjontaa Kirjanpainajaleimikkoa voi olla vaikea saada alkukesän korjuuseen. ”Hyvän puukauppavuoden edellytys on, että hintataso pysyy tasaisena.” Kuusitukkileimikoista voi saada tarjouksia, mutta niitä voi olla vaikea saada korjuuseen enää alkukesän aikana. Nyt ostettu leimikko hakataan syksyllä tai vasta ensi kesänä. M ik k o R ii k il ä
13 METSÄLEHTI 11 • 2014 KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,72 ? 56,36 ? 43,77 ? 15,57 ? 17,50 ? 15,63 ? 22,12 ? 23,57 ? Uudistushakkuu 58,22 ? 57,08 ? 44,93 ? 17,41 ? 18,62 ? 17,54 ? 23,75 ? 23,99 ? Harvennushakkuu 50,14 ? 47,56 ? 37,83 ? 15,00 ? 15,04 ? 14,84 ? 21,10 ? Ensiharvennus 47,39 ? 46,51 ? 14,10 ? 14,85 ? 13,33 ? 21,60 ? Hankintahinnat 56,66 ? 55,37 ? 46,48 ? 29,20 ? 29,65 ? 30,99 ? Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19-22 keskiarvo ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,94 ? 57,05 ? 39,45 ? 15,08 ? 17,72 ? 15,27 ? 23,47 ? 24,26 ? Uudistushakkuu 57,39 ? 57,63 ? 40,05 ? 16,02 ? 18,68 ? 16,52 ? 24,44 ? 24,53 ? Harvennushakkuu 48,76 ? 49,13 ? 38,27 ? 13,59 ? 14,93 ? 14,36 ? Ensiharvennus 47,64 ? 46,69 ? 14,60 ? 15,41 ? 13,95 ? 22,87 ? Hankintahinnat 60,12 ? 59,67 ? 43,37 ? 29,41 31,19 ? 30,12 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,81 ? 55,26 ? 16,75 ? 17,59 ? 16,59 ? 23,88 ? 25,65 ? Uudistushakkuu 57,29 ? 55,91 ? 18,17 ? 18,26 ? 17,93 ? 25,98 ? 26,18 ? Harvennushakkuu 46,74 ? 14,70 ? 14,42 ? 14,40 ? Ensiharvennus 46,06 ? 15,40 ? 14,71 ? 21,70 ? Hankintahinnat 53,21 ? 53,20 ? 28,66 ? 28,30 ? 28,82 ? 33,80 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,45 ? 57,29 ? 40,64 ? 16,01 ? 18,12 ? 16,02 ? 22,48 ? 24,77 ? Uudistushakkuu 58,56 ? 58,10 ? 42,44 ? 17,49 ? 19,31 ? 17,88 ? 25,59 ? 26,26 ? Harvennushakkuu 50,33 ? 48,61 ? 38,63 ? 14,98 ? 15,09 ? 15,05 ? Ensiharvennus 47,87 ? 47,44 ? 31,23 ? 15,49 ? 15,83 ? 14,77 ? 22,04 ? 21,73 ? Hankintahinnat 56,84 ? 56,40 ? 29,22 ? 29,37 ? 29,65 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,81 ? 52,51 ? 16,11 ? 17,75 ? 15,85 ? 21,89 ? 22,94 ? Uudistushakkuu 53,81 ? 53,47 ? 18,61 ? 18,94 ? 17,82 ? 24,65 ? 24,09 ? Harvennushakkuu 46,27 ? 14,02 ? 13,40 ? 12,45 ? 20,16 ? Ensiharvennus 46,57 ? 14,70 ? 14,71 ? 19,00 ? Hankintahinnat 54,99 ? 54,63 ? 28,15 ? 28,54 ? 29,91 ? 33,98 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,99 ? 55,07 ? 41,57 ? 15,75 ? 16,85 ? 15,82 ? 21,56 ? 23,61 ? Uudistushakkuu 57,87 ? 56,25 ? 43,39 ? 17,79 ? 18,26 ? 17,91 ? 24,52 ? 25,34 ? Harvennushakkuu 48,19 ? 46,91 ? 37,65 ? 15,33 ? 15,05 ? 14,81 ? 18,38 ? Ensiharvennus 46,31 ? 46,14 ? 34,22 ? 14,06 ? 11,26 ? 13,97 ? 19,59 ? Hankintahinnat 56,20 ? 55,29 ? 45,53 ? 28,57 ? 28,08 ? 30,22 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 48,05 ? 48,28 ? 16,94 ? 15,45 ? 15,36 ? 23,76 ? Uudistushakkuu 48,87 ? 48,78 ? 18,47 ? 15,63 ? 17,17 ? 26,45 ? Harvennushakkuu 13,72 ? Ensiharvennus 42,20 ? 14,72 ? 12,67 ? Hankintahinnat 54,77 ? 29,08 ? 30,94 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,78 ? 56,37 ? 41,78 ? 15,86 ? 17,55 ? 15,79 ? 22,57 ? 24,27 ? Uudistushakkuu 57,48 ? 57,17 ? 43,15 ? 17,60 ? 18,68 ? 17,62 ? 25,07 ? 25,31 ? Harvennushakkuu 49,00 ? 47,72 ? 37,95 ? 14,78 ? 14,97 ? 14,54 ? 20,12 ? 19,94 ? Ensiharvennus 47,00 ? 46,67 ? 33,75 ? 14,65 ? 15,02 ? 14,10 ? 20,79 ? 20,84 ? Hankintahinnat 56,49 ? 56,11 ? 45,41 ? 28,81 ? 29,81 ? 30,11 ? 34,09 ? EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 783 546 Etelärannikko 23 372 Pohjanmaa 29 055 Lounais-Suomi 50 635 Häme-Uusimaa 92 708 Kaakkois-Suomi 98 397 Pirkanmaa 47 998 Etelä-Savo 95 719 Etelä-Pohjanmaa 48 865 Keski-Suomi 83 154 Pohjois-Savo 50 397 Pohjois-Karjala 99 346 Kainuu 22 557 Pohjois-Pohjanmaa 30 239 Lappi 11 099 Ostomäärät viikolla 22 metsäkeskuksittain Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–22, 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 HANNU JAUHIAINEN Puun kantohinnat ovat pysyneet lähes ennallaan koko alkuvuoden. Kevään ylitarjontatilanteen vuoksi hintataso ei ole noussut toukokuussa edellisvuosien tapaan. Kuluneen vuoden aikana koko maan keskihintojen vaihtelu on ollut hyvin vähäistä. Hintataso on parantunut tammikuusta vain vajaan euron, vaikka nyt myydään kesäleimikoita, joista yleensä maksetaan selvästi talvileimikoita enemmän. Kun verrataan toukokuun lopun hintatasoa viime vuoden vastaavaan aikaan, keskimääräiset kantohinnat ovat tukilla noin euron ja kuitupuulla noin 50 senttiä viimekeväistä alhaisemmat. Puuta on ostettu alkuvuoden aikana reippaasti. Huhtikuun lopussa ostomäärä oli 30 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna ja toiseksi korkein sitten ennätysvuoden 2007. Toukokuussa on hieman jääty viime vuoden ostomääristä. Toukokuun loppuun mennessä puuta oli kuitenkin ostettu yli 14 miljoonaa kuutiometriä. Mäntyja kuusitukista maksetaan keskimäärin 56 euroa ja koivutukista 41 euroa kuutiometriltä. Mäntyja koivukuitupuusta saa noin 16 euroa ja kuusikuitupuusta hieman päälle 17 euroa kuutiometriltä. Tukin hinta laskee pohjoiseen mentäessä. Toisaalta mäntykuitupuulla on paras hinta Lapissa. Hintataso pysynyt vakaana
METSÄSTÄ METSÄLEHTI 11 • 2014 14 METSÄNHOITO MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, ilmakuva K irjanpainajien, kaarnakuoriaisista yleisimpien, uudet iskemät paljastuvat kuusikoissa touko-kesäkuun vaihteessa. Mene siis metsään ja tutki, näkyykö vaaran merkkejä. Kesäkuun alku on paras – tai ainoa oikea – aika tutkia, ovatko tuholaiset iskeneet kuusiin ja myös korjata kuoriaisten valtaamat puut metsästä. Varma tuhon merkki ovat kuusen kuorelle tai tyvelle ilmaantuneet pienet ruskeat purukasat. Kuoriaisten pesäkuuset on kaadettava ja kuljetettava metsästä heinäkuun puoliväliin mennessä. Jos korjuu ei onnistu, riittää kun puut kaataa ja kuorii. ”Näin voidaan pysäyttää tai ainakin jarruttaa kirjanpainajakannan lisääntymistä”, valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen Suomen metsäkeskuksesta toteaa. Suojavyöhykkeiden hakkaaminen iskemäkohtien ympärille ei auta. Kirjanpainajat lentävät pitkiäkin matkoja, joten ne kyllä löytävät uuteen metsän reunaan, kun kuoriaiskanta on vahva. Kuolleita puita ei ole tarpeen kerätä pois. Kirjanpainajat elävät syömällä elävän puun nilaa. Kuolleissa puissa ne eivät siis menesty. Talviunet maassa Aikuiset kirjanpainajat talvehtivat metsämaassa. Talviaikaiset tuhoalueiden hakkuut eivät vähennä kuoriaiskantoja. Kirjanpainajat kömpivät talviuniltaan maanpinnalle ja lähtevät lentelemään, kun maaperä lämpenee. Yleensä tämä tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa. Tällöin kuoriaiset hakeutuvat tuoreeseen puutavaraan tai eläviin pystypuihin ja porautuvat kuusten kuoren läpi, minkä merkkinä on ruskea puru. Ne kaivavat käytäviä kuoren Kuoriaisjahdin aika Purukasa kuusen juurella on varma merkki kaarnakuoriaisista. Kuoriaispuut kannattaa korjata kesäkuussa. Kaada kaarnakuoriaisen tuhoamat puut kesä-heinäkuussa, jos haluat niistä tukkipuuta. Elokuussa on myöhäistä. Ankea näky on kuvattu viime viikolla Keski-Suomen Muuramesta. Puutavaran omistaja voi joutua korvaamaan naapuriin levinneiden kirjanpainajien aiheuttamia tuhoja, jos niiden määrä ylittää 20 kuutiota. Metsänomistaja vastaa korjaamatta jääneistä tuulenkaadoista. Tienvarteen unohtuneista puupinoista levinneistä tuhoista vastaa puunostaja. Yksityisten metsänomistajien väliset korvauskiistat ratkotaan käräjäoikeudessa, ellei naapuri suostu korvausta maksamaan. Ihan leikinpäiten käräjille ei kyllä kannata lähteä. Kantajan on osoitettava, että tuhon aiheuttivat juuri naapurin puolelta levinneet kuoriaiset. Tämä voi olla vaikeaa, kun koko eteläinen Suomi kärsii kirjanpainajaepidemiasta. Metsätuholain mukaisesti toiminut ei lain mukaan voi joutua korvausvastuuseen, vaikka tuhoja leviäisikin naapurin puolelle. Valtio korvaa tuhot, jos aiheuttaja on todennäköisesti levinnyt suojelualueelta. Korvaushakemukset osoitetaan ympäristöministeriölle. Ensi vaiheessa ne toimitetaan metsäkeskukselle, joka yhdessä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa arvioi tuhojen syyn. Puiden omistaja vastuussa alla olevaan nilakerrokseen, jonne naaraat myös munivat. Munista kuoriutuvat toukat syövät nilakerrosta ja varttuvat aikuisiksi kuoren alla. Jos heinäkuu on ”normaali” – siis sateinen ja lämpötiloiltaan vaihteleva – uusi kuoriaissukupolvi jatkaa nilan syöntiä kuoren alla elokuun lopulle ja siirtyy talvehtimaan metsämaahan. Helteinen ja kuiva heinäkuu pahentaa tuhoja. Tuhopuut kuivuvat nopeasti ja syötävä loppuu. Tällöin nuoret kirjanpainajat siirtyvät syönnökselle uusiin puihin, mikä laajentaa tuhoaluetta merkittävästi. Toisen kirjanpainajapolven
15 METSÄLEHTI 11 • 2014 Vinkit kaarnakuoriaista vastaan Tuhoja löytyy todennäköisimmin paikoilta, joissa puita on kuollut jo viime vuosina. Tavallisesti puita kuolee parinkymmenen puun ryhminä. Kesän ensimmäinen kirjanpainajasukupolvi on Etelä-Suomessa juuri iskenyt puustoon. Tunnistat tartunnan ruskeista purukasoista kuorella tai puun tyvellä. Kuoriaisten valtaamat puut on kaadettava ja kuljetettava pois metsästä heinäkuun puoliväliin mennessä. Jos tämä ei onnistu, kaadetut puut voi kuoria. Tukiksi kuoriaispuut kelpaavat, kun ne kaadetaan kesä-heinäkuussa. Elokuussa on jo myöhäistä. Kuoriaisten edellisinä vuosina tappamien puiden kaataminen ei ole tarpeen. Kirjanpainaja ei elä kuolleessa puussa. Kirjanpainaja talvehtii metsämaahan kaivautuneena. Talvikaudella tehdyt hakkuut eivät näin vähennä kuoriaiskantaa. Kuorellinen talvella tai keväällä kaadettu puutavara ja tuulenkaadot on kerättävä metsästä heinäkuun puoliväliin mennessä. aiheut tamia tuhoja on Suomessa havaittu muutamien viime vuosien aikana, mutta ne ovat toistaiseksi olleet harvinaisia. Kirjanpainajien kesälaitumena olleet kuuset kuolevat syksyllä. Jos hakkuut tehdään kesä-heinäkuussa, puista saa vielä tukkia. Elokuussa puutavara on jo pilaantunut. Toiveissa kolea kesä Kirjanpainaja on kautta aikojen ollut yleinen laji Suomen metsissä. Suurtuhoja se aiheuttaa vain poikkeustapauksissa, kuten nyt. Jyväskylän eteläpuolisella alueella kirjanpainajakannat ovat kohonneet tutkijoiden mukaan epidemian asteelle. Kanta alkoi nousta Asta-myrskyn jälkeen, kun metsiin jääneet kaatuneet puut tarjosivat otollisia lisääntymispaikkoja kaarnakuoriaisille. Samaan aikaan saimme vielä nauttia – tai kärsiä – helteisistä kesäsäistä. Näin kirjanpainajien toinen sukupolvi levittäytyi loppukesänä uusiin kuusiin. Lisäksi helteinen ja vähäsateinen kesä rasittaa kuusia ja heikentää niiden vastustuskykyä. Varsinkin kirjanpainajatuhoista kärsivien alueiden metsänomistajien kannattaa siis toivoa mahdollisimman koleaa kesää. ”Se romauttaisi kirjanpainajan kannat”, Niskanen kertoo. Mitään muuta keinoa kirjanpainajakantojen suitsimiseen ei todellisuudessa olekaan. Kirjanpainajalla on luontaisiakin vihollisia, mutta niiden ei koskaan ole todettu rajoittaneen runsastunutta tuholaiskantaa. Katkaisuhoitoa vanhoille kuusikoille Runsas kirjanpainajakanta lisää vanhojen kuusikoiden kasvattamisen riskiä, varsinkin jos kesät käyvät helteisemmiksi. Vanhat, elinvoimaansa menettävät puustot ovat kuoriaisten ensisijaisia iskun kohteita. Samoin menetykset ovat suuria, kun järeää puuta kuivahtaa. ”Kirjanpainaja on suhteellisen iso kuoriainen, joten se tarvitsee elinpaikakseen tukkipuun paksuisen rungon, jossa on riittävän runsas nilakerros”, Niskanen toteaa. Etelä-Suomen vanhenevien kuusikoiden surematon uudistaminen on varmin tapa välttyä kirjanpainajien aiheuttamilta menetyksiltä, kun järeät rungot pilaantuvat eikä niistä saa enää tukkipuuta. Eikä ikääntyvien tukkikuusikoiden seisottaminen tietysti muutenkaan ole erityisen järkevää saati kannattavaa metsätaloutta. Tuulenkaadot ja tuoreet puupinot on metsäntuholainkin mukaan korjattava metsistä määräajassa. Männyillä aikaraja on heinäkuun alkuun ja kuusella heinäkuun puoliväliin. Laki koskee yli kymmenen kuutiometrin puueriä tai tuulenkaatoryppäitä. Nuoret elinvoimaiset metsät ovat vastustuskykyisimpiä useimmille metsätuhojen aiheuttajille. Perinteistä hyvää metsänhoitoa parempaa keinoa kirjanpainien riskin pienentämiseksi ei siis ole. Vanhenevien kuusikoiden uudistaminen on paras ja varmin tapa välttyä kirjanpainajatuhoilta. Kirjanpainajien aiempina vuosina tappamat puut voi huoletta jättää metsään. Kuoriainen elää vain tuoreessa puussa. Loppukesällä kuoriasten valtaamien kuusen neulaset alkavat ruskettua. Puu kuolee nopeasti tämän jälkeen. Rusketus ensi oire Vanhat kuusikot nurin Kuollut puu ei elätä kuoriaista Kirjanpainajat syövät elävän kuusen kuoren alta nilaa. Purukasat iskemäkohtiin A in o Ä ss ä m ä k i, S u o m e n M e ts ä k e sk u s T ii a P u u k il a T ii a P u u k il a T ii a P u u k il a M ik k o R ii k il ä Kirjanpainajat porautuvat touko-kesäkuun vaihteessa kuusten kuoren läpi ja majoittuvat kesäksi kuoren alle nilakerrokseen. Merkkinä ovat pienet purukasat kuorella.
16 METSÄLEHTI 11 • 2014 PARTNERIIN oli tarjolla lisävarusteita, joiden avulla saha voitiin muuntaa raivaussahaksi, perämoottoriksi, hirsiporaksi tai vesipumpuksi. Monikäyttöisyys oli tavallista 1950-luvun sahoille. Partner C6 esiteltiin vuonna 1955, Husqvarna 543 XP vuonna 2013. Ikäeroa on siis 58 vuotta. Moottorisahasta on huvennut painoa kymmenkunta kiloa. Aika moni muukin seikka on muuttunut. Kumman kanssa lähtisit savottaan? MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat ANNA BACK, kuvitus R uotsalainen Partner C6 oli viimeisiä ”vanhan ajan sahoja”. Se oli tarkoitettu vain puiden kaatoon ja katkontaan. Pelkästään sahan järkälemäinen paino teki oksien karsinnasta mahdotonta. Tosin karsintaa ei edes voinut yrittää. Sahan moottoria ei voinut kallistella, koska uimurikaasuttimen toiminta perustui painovoimaan ja saha toimi vain pystyasennossa. Kaatosahauksia varten terälaite käännettiin lappeelleen. Partner C6 › Sylinteritilavuus 98 cm3 › Teho 3,2 kW › Paino 14,9 kg › Moottorin suurin kierrosluku 4500/min › Terälaipan pituus 18–22 tuumaa › Hinta vuonna 1956: 74 800 markkaa (224 euroa vuoden 2013 rahassa) PARTNERIN terälaite on käännettävä, koska moottori toimii vain pystyasennossa. Puuta kaadettaessa terä käännetään lappeelleen. Osassa vanhoista sahoista oli käännettävä kaasutin. KÄYNNISTINLAITE oli jo itse palautuva. Käynnistinnaru oli kuitenkin korvattu ohuella metallivaijerilla. 1940-luvun sahat käynnistettiin irrallisella vetonarulla, kuten vanhan ajan venemoottorit. MONET 1950-luvun moottorisahat oli varustettu käsikäyttöisellä kytkimellä. Tässä suhteessa Partner oli eurooppalaisia kilpailijoitaan edellä. Siinä oli nykysahoistakin tuttu keskipakoiskytkin. Uutta oli myös automaattinen teräöljyn syöttö. PARTNER voitiin varustaa joko nykysahoissakin käytettävällä kouruhammasketjulla tai käsisahan terää muistuttavalla höylähammasketjulla, jonka leikkuutapa mukailee käsisahoja. Höylähammasterän kunnostaminen oli hidasta ja vaikeaa. o ulla, kute j ajan venemoott in › › › M › hoissakin i käsisahan la, ulla idasta ETSÄLEHTI 11 • 2014 014 HIRSIPORA PURUKOTELON SUOJA PANTA ILMANPUHDISTIN TERÄ LAIPPA ssahaksi, moottoriksi, oraksi tai umpuksi. äyttöisyys oli sta 1950-luvun le. 14,9 KG
17 METSÄLEHTI 11 • 2014 17 METSÄLEHTI 11 • 2014 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 4 V iime vuonna esitelty Husqvarna 543 XP käy ja kukkuu miten päin vaan. Siinä on kalvoeli painekaasutin, joten moottori toimii sahan asennosta piittaamatta. Voit karsia vaikka päälläsi seisten – mitä tosin emme suosittele. Husqvarna 543 XP › Sylinteritilavuus 43,1 cm3 › Teho 2,2 kW › Paino 4,5 kg › Moottorin suurin kierrosluku 14900/minuutti › Terälaipan pituus 13 tuumaa › Hinta 595 euroa MODERNIEN moottorisahojen kahvat on suojattu tärinältä. Tärinänvaimennus tuli pakolliseksi 1970-luvun alussa, 1950-luvun sahoissa siitä ei osattu edes haaveilla. Myös äänenvaimentimen ovat monin verroin tehokkaammat kuin 1950-luvun sahoissa. Silti kukaan ei nykyisin käytä moottorisahoja ilman kuulonsuojaimia. MOOTTORIN sähköjärjestelmä on tyristoriohjattu. Elektroniikka tuli moottorisahoihin 1960ja 1970-lukujen vaihteessa. Siihen asti katkojan kärjet annostelivat sähköä sytytystulpalle. Tällainen sähköjärjestelmä oli altis moninaisille häiriöille. KALVOKAASUTIN mullisti moottorisahan. Ensimmäisenä sellaisen otti käyttöön yhdysvaltalainen McCulloch 1950-luvun alussa. Euroopassa valmistetuista sahoista ensimmäisenä kalvokaasutin tuli maineikkaaseen Solo Rexiin vuonna 1958. KETJUNOPEUDET ovat nousseet. Tähän on kaksi syytä. Moottorien käyntinopeus on moninkertaistunut. Lisäksi ketju on suoravetoinen, joten ketjun vetopyörä on kiinni kampiakselissa. Vanhoissa sahoissa voima välitettiin alennusvaihteen kautta. Partner oli viimeisiä alennusvaihteellisia moottorisahoja MOOTTORISAHAT on 1970-luvulta alkaen varustettu tehokkaalla takapotkujen suojauksella. Äkilliseen liikkeeseen reagoiva ketjujarru pysäyttää ketjun hetkessä. Takapotkujen aiheuttamat tapaturmat yleistyivät, kun jarruttomilla sahoilla alettiin karsia puita 1960-luvulla. etke tapa lla s 0-luv kessä. paturmat sahoilla uvulla. Takapo k Husqvarna 543 XP › Sylinteritilavuus 43,1 cm 2 kW kun sia p Takapo yleistyivät, k alettiin kars Voit tä toILMANPUHDISTIN KOPPA LAIPPA, 32,5 CM KOURUHAMMASKETJU PURUKOTELO Mikko Riikilä: Moottorisaha – sata vuotta Suomessa. Metsäkustannus 2014. 4,5 KG
18 METSÄLEHTI 11 • 2014 TIIA PUUKILA, teksti ja kuvat K urkku tuoksuu. Pöydän kannen peittävät melonit, mansikat, juustosiivut, lihaleikkeleet, erilaiset leivät, suklaakeksit sekä mandariiniviipaleet. Niistä helsinkiläinen viikonloppumetsuri Leena Juurikkala-Ketola loihtii eväät perheensä kuusen istutusurakkaan. Hän tietää vuosikymmenten kokemukselle, millä metsätöissä jaksaa. Kansien väliin opit pääsivät keväällä, kun hänen kirjansa Metsäeväät ilmestyi. Se on ensiapuopas niille, jotka haluavat metsätöiden olevan muutakin kuin hikikarpaloita. ”Eväillä on aina ollut meille merkitystä. Metsään ei lähdetä yksi viilipurkki vasemmassa taskussa ja vesipullo oikeassa”, Juurikkala-Ketola sanoo. Hän on hoitanut metsiä nuoresta pitäen ensin isänsä Jouko Juurikkalan kanssa ja nykyisin lastensa sekä puolisonsa, metsäsijoittaja Jyrki Ketolan kanssa. Samalla Juurikkala-suvun kiinnostus metsiin jatkuu jo neljännessä polvessa. Metsänhoito on osa elämää ja siitä nautitaan. Tässä evästauot nousevat arvoon arvaamattomaan. Into säilyy ja perheen nuorisokin lähtee matkaan, kun luvassa on kenttälounas Juurikkala-Ketolan tapaan. Se on jotain vallan muuta kuin meetvurstivoileipiä. Ostereita lumihangelta Yön yli marinoituneet melonilohkot ja mansikat päätyvät vuoron perään vartaaseen. Niiden kaveriksi Juurikkala-Ketola taiteilee graavilohesta, täysjyväleivästä sekä herneenversoista tapaksia eli Leenan lapaksia. Ne ovat pieniä cocktailtikun nokkaan tehtyjä suupaloja. METSÄNOMISTAJA Metsäeväiden säveltäjä Metsänomistaja Leena Juurikkala-Ketola tietää, millä eväillä metsätöihin on ilo lähteä kerta toisensa jälkeen. ”Kun on tilanteeseen sopivaa evästä, heikkokuntoisemmankin koneen saa jaksamaan koko päivän”, Leena Juurikkala-Ketola tietää.
19 METSÄLEHTI 11 • 2014 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PA L STA L L A kukoistavat, täystiheät kuusentaimikot. Vastaavasti he eivät ole lisänneet valoa metsiinsä ennen avohakkuuta pariinkymmeneen vuoteen. Lehtipuuvesakon voi torjua ennakolta Kuusen kasvattajan kiusaksi tuleva lehtipuusto on peräisin osittain siemenpankista ja pienistä hakkuukypsässä metsässä kituvista lehtipuun taimista. Siemenpankille ei voi tehdä mitään, mutta pienet lehtipuut kannattaa raivata pois ennen avohakkuuta. Silloin työ sujui tehokkaasti ja miellyttävästi jopa kesähelteillä. Jos metsä pidetään muutaman vuoden täystiheänä hakkaamatta, osa lehtipuun kannoista jää vesomatta ja maatuu pois. Haapa ei ole ongelma, jos on ymmärtänyt kaulata sen juurivesoja tuottamasta jo harvennushakkuissa. Useimmiten tuoreilla kankailla lehtipuut ovat siemensyntyisiä. Lehtipuuta tulee sitä enemmän, mitä enemmän kivennäismaata paljastetaan ja mitä enemmän on siementäviä puita. Hyvässä muokkausmenetelmässä tarpeetonta humuksen paljastamista ei tehdä. Esimerkiksi tiheä ojitusmätästys kuivattaa maanpintaa kevyille koivun siemenille huonoksi itämisalustaksi, ja humus säilyy ehyenä muualla kuin ojissa. Entä sitten siementävä koivu? Työtään säästävä kuusen kasvattaja ei huoli säästöpuuksi koivua. Jo muutama avohakkuualan suuri koivu voi työllistää perkaajaa kohtuuttomasti. Jos kuusen kasvattaja vielä onnistuu poistamaan reunametsistä siementävät koivut viimeistään tehtäessä avohakkuu ja käsiteltäessä samassa yhteydessä reunametsät kaatolaitteen mahdollistamalta etäisyydeltä, säästetään taimikonhoidossa. Kannattaa kokeilla. Heinimisen tarve tulee pääasiassa siitä, että metsämaan humuksessa on siemenpankki, jonka itämisen aika tulee avohakkuun lämmittäessä maata ja valon lisääntyessä. Mustikkametsässä itämiskykyisiä siemeniä voi olla neliömetrillä muutamia satoja, jopa yli tuhat. Määrä on siis huikea. Lisäksi on melkoinen määrä kitukasvuisia ruohoja, jotka elpyvät uuteen loistoon valon ja lämmön ansiosta. Sitä vastoin alueelle leviävien uusien heinäkasvien siementen merkitys on vähäinen. Tehokas keinoyhdistelmä eliminoida heinimisen tarve on pitää avohakattava metsä loppuun saakka täystiheänä ja varjoisena. Kun mätästyksen ja kuusen istutuksen tekee tukevilla taimilla välittömästi hakkuun jälkeen, saadaan riittävä etumatka. Menetelmä toimii. On puuntuottajia, jotka eivät kertomansa mukaan ole koskaan heinineet istutuksiaan, vaikka kasvupaikat ovat viljavia. Silti heillä on R ehevillä kasvupaikoilla eteläsuomalaiseksi vakiomenetelmäksi on tullut avohakkuun jälkeen istutus kuuselle. Moni haluaisi kertomansa mukaan viljellä rauduskoivua, mutta ei uskalla yrittää ylisuuren hirvikannan takia. Hirvien lisäksi pelätään istutuksen jälkeen muutaman vuoden kestävää taistelua, jossa yritetään pelastaa pienet kuusentaimet tukehtumasta heiniin ja ruohoihin. Sitten onkin vuorossa kamppailu vesakkoa vastaan. Jälkitöiden pelot saattavat olla niin suuret, että vanhat omistajat saattavat luopua hakkuusta kokonaan. He voivat ajatella, että rahatulot ja taistelut on parasta jättää uudelle omistajapolvelle, kun se aikanaan ryhtyy metsätilan pitoon. Luonnonvaroja käytettäisiin tehokkaammin, jos istutuksen jälkeen olisi helpompaa. Saattaa olla, että ratkaisu löytyy siitä, että ryhdytään eliminoimaan syitä sen sijaan, että taistellaan seurauksien kanssa. Seurausten torjunnasta syiden eliminointiin Tämä kuusentaimikko ei ole tarvinnut heinäntorjuntaa nopean uudistamisen ansiosta. Vesakon perkaaminen on pysynyt kohtuudessa, kun siementäviä koivuja ei ole säästöpuina tai reunametsissä. ”Mitä mieliala aamulla sanoo, sellaiset eväät tulevat päiväksi.” Leenan lapakset Leenan tapaksiin eli lapaksiin kuuluvat monen moiset erilaiset pienet suupalat, joita varioidaan omien mieltymysten mukaan. Peruslapakset syntyvät maustetusta tuorejuustosta, kokolihaleikkeestä sekä graavilohesta ja vaaleasta leivästä. Muita lapaksia ovat esimerkiksi ilmakuivattu kinkku vesimelonilla, minitomaatit, juustotangot, pienet hirvilihapullat valkosipuli-kermaviilidippikastikkeella, italialaiset vehnätangot, vaaleat leipäsiivut lampaankääpä-kermakastikkeella sekä minimunkit. Kyytipojaksi rasioihin pakataan ananaskirsikoita sekä muita hedelmiä ja kasviksia unohtamatta perheen kestosuosikkeja juustoja sekä suklaisia fanipaloja. Ne antavat energiaa nopeasti ja ovat ennen kaikkea maistuvia. Salaisena aseena kylmälaukkuun sujahtaa lisäksi viiliä ja jogurttia. Näistä aineista syntyy perheen kenttälounas. Se on joka kerta erilainen, eikä sen valmistukseen tuhraannu pariakymmentä minuuttia kauempaa. ”Olen eväiden suhteen säveltäjä. Mitä mieliala aamulla sanoo, sellaiset eväät tulevat päiväksi”, Juurikkala-Ketola kertoo. Yksi perussääntö pätee kuitenkin aina: kylmällä syödään lämmintä ja kuumalla kylmää. Helteiselle istutusmaalle kaikki tarjottava lukuun ottamatta kuumaa kahvikaakaoja teevettä pakataan jääkaappikylmänä. Termospullot täytetään jääpaloilla ja kylmälaukut pidetään viileinä riittävällä määrällä kylmäkalleja. Niiden avulla eväs säilyy kylmänä koko päivän. Vastaavasti alkukevään ja syksyn viileillä raivausilmoilla tauoilla nautitaan lämpimistä ruuista. Silloin kylmäkallen virkaa ajaa mikrossa lämmitetty kivunlievitykseen tarkoitettu geelipussi. Joskus mukaan pakataan ripaus luksustakin. Huhtikuussa maastokauden alkaessa lumihankipediltä on tarjoiltu jopa ostereita. Myös blinit ja fondue ovat sopivaa metsäevästä. Ne maistuvat perheelle etenkin metsätyöpäivän päätteeksi. ”Ei se ole työmaa eikä mikään, jonka jälkeen ei ole hyvää syötävää. Pelkkä poltettu grillimakkara latistaa tunnelman aika nopeasti.” Ei rikota ennätyksiä Eväslaukku toisensa jälkeen täyttyy. Istuttajien, taimien, vakkojen ja pottiputkien lisäksi autoon pakataan kolme kylmälaukullista juomaa ja ruokaa. Juurikkala-Ketola on aikaa sitten lopettanut eväiden laskemisen. Pääasia on, etteivät ne lopu kesken. Taukoja pidetään jokaisen taimivakallisen ja tankillisen jälkeen. ”Olemme aikaa sitten ymmärtäneet, että useampi tauko päivässä pidentää työpäiväämme tunnilla. Jaksamme siten kuitenkin paremmin ja homma on mukavampaa.” Evästystä helpottaa kattava metsätieverkosto. Autolla pääsee lähes aina viereen. Vakiovarusteina takakontista löytyvät taitettava pöytä ja tuolit. Niiden äärellä isommankin talkooporukan on helppo vetää henkeä, tankata ja ottaa sukat jalasta. Juurikkala-Ketolan perheessä metsätöitä huhkimalla ei ole tarkoitus päästä ennätystenkirjoihin vaan nauttia työnteosta. ”Emme koskaan lisää urakkaa vaikka näkisimme, että hyvin sujuu. Homman pitää olla sellaista, että sinne haluaa tulla uudelleen.” Perheen nuoriso, nykyään jo aikuisen ikään ehtineet Juho, Nina ja Lumi ovat pienestä pitäen oppineet, että mökkeilyyn sisältyy myös metsätöitä. Tauotuksella, oikein mitoitetuilla urakoilla ja kunnon eväillä nuoretkin viihtyvät, kunhan muistavat elämän olevan muutakin kuin metsähoitoa. ”Lapset eivät nuorenakaan olleet kovin vastahankaisia lähtemään, kun luvassa oli etelänmatka tai tietokoneen uusiminen.” Ensikertaiselle parhaat välineet Juurikkala-Ketolan metsissä Itä-Hämeessä odottaa viidentuhannen taimen urakka. Kuusentaimilla paikataan viime kesän myrskyissä pirstoutunutta säästöpuuryhmää sekä täydennetään vuosi sitten vajaaksi jäänyttä uudistusalaa. Tällä kertaan istutustyömaalle lähtee myös ensikertalainen, Juhon kihlattu Reeta. Hänelle on luvassa vähäkivisin istutuspaikka, kun taas Juurikkala-Ketola lähtee poikansa kanssa seikkailemaan myrskykantojen väliin. ”Kokemattomin saa aina talon parhaat välineet ja helpoimman istutuskohdan. Jyrki vielä perehdyttää uuden ja opastaa vanhan tekijän tauon jälkeen”, Juurikkala-Ketola kertoo. Jos epävarmuus iskee, vierellä on aina joku kannustamassa. Hyviä oppimiskokemuksia siivittävät tauot, joista jää maistuvia muistoja kerrottavaksi. Ennen työmaalle lähtöä Juurikkala-Ketola luo vielä viimeisen katseen eväslaukkuun. ”Tulisiko ensikertalaiselle mukaan vielä jotain erikoisen erikoista?” hän pohtii. Lisää vinkkejä metsätöissä jaksamiseen löytyy Leena JuurikkalaKetolan kirjasta Metsäeväät (Metsäkustannus 2014). Yön yli marinoituneet mansikkamelonivartaat antavat potkua metsätöihin.
20 METSÄLEHTI 11 • 2014 MIKKO RIIKILÄ K erroimme huhtikuun Metsälehdessä metsänomistaja Tuula Erängön onnettomasta puukaupasta, jossa leimausarvion ja hakkuussa kertyneen puumäärän ero oli kohtuuton. Pettynyt metsänomistaja ihmetteli, kuka auttaisi maallikkoa, kun vastassa ovat iso metsänhoitoyhdistys ja maailmalaajuinen metsäyhtiö. Kuluttajaviranomaisten puoleen metsänomistajan ei kannata kääntyä. Ne valvovat yksityisten kansalaisten kuluttajasuojaa. Oikeudellisesti metsänomistajat katsotaan elinkeinon harjoittajiksi. Myöskään metsäkeskus ei ratko puukaupoista tai metsänhoitotöistä kehkeytyneitä riitoja edes silloin, kun metsänomistajaa vastassa on metsänhoitoyhdistys, vaikka metsäkeskukset vielä tovin valvovatkin metsänhoitoyhdistyslakia. ”Valvomme, että metsänhoitomaksuvaroja käytetään lainmukaisesti. Tämäkin loppuu siirtymäajan jälkeen, koska lakisääteisten metsänhoitomaksujen kerääminen loppuu”, selvittää metsäkeskuksen johtava metsälakiasiantuntija Janne Uitamo. Perimmiltään puun myyjän ja ostajan kiistat ratkotaan oikeudessa. Muutaman tonnin riitojen ratkaisuun oikeudenkäynti on järkyttävän kallis, varsinkin jos häviää kanteensa. ”Oikeusturvavakuutukset kattavat omat oikeudenkäyntikulut, mutta harvoin vastapuolen kuluja, jotka useimmiten lankeavat maksettaviksi, jos oikeus ratkaisee asian vastapuolen hyväksi”, Uitamo varoittaa. Virallinen mittaaja toimii välimiehenä Virallisilla mittaajilla on valtuus ratkoa puutavaran mittaukseen ja tukkirunkojen katkontaan liittyviä epäselvyyksiä, joista useimmat puukauppojen erimielisyydet johtuvat. Virallisen mittaajan Tapio Wallin mukaan metsänomistajien ilmoittamia tapauksia menee vuosittain viralliseen mittaukseen pari kolme. Hänen mukaansa virallisen mittaajan puoleen voi kääntyä, jos puukaupan mittaustulos tai vähäinen tukkipuun saanto epäilyttävät. ”Ensi vaiheessa kannattaa neuvotella ostajan kanssa ja pyytää kaikki mittausta koskevat tiedot. Jos kiista ei ratkea, molemmilla osapuolilla on oikeus pyytää virallista mittausta.” Viralliset mittaajat voivat sovitella kiistaa myös epävirallisesti. Wallin mukaan tämä on usein järkevää, koska virallinen mittaustoimitus on oikeustoimi, jossa virallinen mittaaja ratkaisee asian harkintansa mukaan. Hänen mukaansa Erängön tapaus on tyypillinen viralliselle mittaajalle tuleva kiista. Puuta on kertynyt leimaajan arvioimaa määrää vähemmän, ja myyjä luottaa mieluummin arvioon kuin hakkuukoneen mittaustulokseen. Virheet tai vilppi ovat Wallin mukaan harvinaisia. ”Usein epäillään, että hakkuukone on mitannut puut kahdelle listalle ja vain toisen listan puut on maksettu. Tällaista ei koskaan ole paljastunut.” Puumäärää tai runkojen tukkiosuutta voidaan selvitellä jälkeenpäin, vaikka puut olisi jo ajettu tehtaalle. ”Puunkorjuusta tallennetaan monenlaista tietoa. Koneiden käyttöajat rekisteröityvät tarkoin kuten puun kuljetuksetkin. Lisäksi autoissa on yleensä kuormainvaa’at, jotka mittaavat tehtaille ajetun puun määrää”, Wall kertoo. Älä viivyttele mittauspyyntöä Nykyaikaisilla hakkuukoneilla ei voi tehdä puuta ilman, että mittaustieto tallentuu. Tehtaatkaan eivät voi käyttää ”pimeitä puita”. Puuerän alkuperä on tunnettava. ”Virallinen mittaus voidaan nykyisin tehdä myös asiakirjamittauksena. Tällöin määritämme puumäärän tai tukkiprosentin mittausdokumenttien perusteella. Näin voimme arvioida puumäärän sellaisissakin tapauksissa, joissa puut on jo viety tehtaalle.” Puun myyjän on pyydettävä virallista mittausta kahden viikon kuluessa mittaustodistuksen saamisesta. Sen jälkeen peli on menetetty. ”Jos mittaustodistus annetaan myyjälle käteen, 14 vuorokauden aika alkaa heti. Jos todistus lähetetään postitse tai sähköpostilla, määräaikaan lisätään seitsemän vuorokauden tiedoksisaamisaika”, Wall selvittää. Puukauppakirjoissa mainitaan, että myyjällä on 14 vuorokautta aikaa ilmaista tyytymättömyytensä. Soitto ostomiehelle ei riitä virallisen mittauksen saamiseksi. Mittaustodistusta ei pidä allekirjoittaa, jos tulos epäilyttää. Sen jälkeen virallista mittausta ei voi pyytää. Valtakirjakaupoissa mittaustodistuksen hyväksyy valtakirjan saaja, usein metsänhoitoyhdistys. Tällaisissakaan tapauksissa metsänomistaja ei jälkikäteen voi vaatia virallista mittausta, jos yhdistys on allekirjoittanut mittaustodistuksen – ei vaikka mittaustulos epäilyttäisi. Tällöin puun myyjälle ei jää muuta keinoa kuin perätä valtakirjan haltijan vastuuta mahdollisesti virheellisen mittaustuloksen hyväksymisestä. Vaarallinen allekirjoitus Virallinen mittaus selvittää puukaupan riitoja. Peli on ohi, jos laitat sitä ennen nimesi mittaustodistukseen. ”Oikeusturvavakuutukset kattavat omat oikeudenkäyntikulut, mutta harvoin vastapuolen kuluja.” Metsänomistajien ilmoittamia, puutavaran mittaukseen ja tukkirunkojen katkontaan liityviä kiistoja menee vuosittain viralliseen mittaukseen pari kolme. M ik k o R ii k il ä
Pim! Olet metsässä! www.metsälehti.?/mobiili Hoi metsien miehet ja naiset! Metsälehden saat nyt myös mobiililaitteellesi. Lataa ilmainen näytenumero osoitteessa www.metsalehti.?/mobiili ja tilaa! Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Lataa ilmainen näytenumero! Lataa ilmainen näytenumero!
22 METSÄLEHTI 11 • 2014 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija K okeilussamme oli kaksi nelitahtimoottorilla varustettua raivaussahaa: uunituore Dolmar MS-4300.4 U sekä Stihl FS 130. Kumpikin malli on tarkoitettu ensisijaisesti viheralueiden hoitoon ja pihojen siistimiseen. Ne ovat silti käyttökelpoisia myös taimikoiden varhaisperkauksessa ja satunnaisessa taimikonhoidossa. Syntymäkriittisille ammattiraivaajille tiedoksi, että kumpaakaan mallia ei ole tarkoitettu urakkahommiin emmekä niitä siitä näkökulmasta myöskään tarkastelleet. Uutta muistettavaa Dolmar on 43 kuutiosenttimetrin aidolla nelitahtimoottorilla varustettu raivaussaha. Tehoa heruu vähemmän kuin samankokoisista kaksitahtiraivureista. Moottorin huippukierrokset ovat noin 10 500 minuutissa. Aitous tarkoittaa moottorin erillisvoitelua. Valmistajan suosittelee 10W-30 tai laadukkaampaa moottoriöljyä. Öljysäiliön tilavuus on desilitra. Öljyä lisätään joka kymmenennellä tankkauskerralla. Öljyn määrä on helppo todeta, koska säiliön kuve on läpikuultava. Öljyt vaihdetaan 50 käyttötunnin välein. Erillisvoideltua moottoria ei voi käännellä aivan vapaasti. Tosin Dolmarin pakoputkesta pöllähti sankka valkea savu vasta, kun moottori käännettiin likimain ylösalaisin. Raivatessa sahaa voi siis käyttää kuten tavallisiakin raivureita. Polttoaineena käytetään öljytöntä pienkonebensiiniä tai 98-oktaanista mittaribensaa. Dolmar painaa hieman enemmän kuin sylinteritilavuudeltaan samankokoinen metsäraivuri Husqvarna 545. Moottorin teho riittää varhaisperkaukseen ja taimikonhoitoon. Nelitahtimoottorin kiihtyvyys ei kuitenkaan vedä vertoja kaksitahtisille metsäraivureille. Moottorin kierrokset on raivattaessa pidettävä jatkuvasti korkeina, jotta homma sujuu. Kaasun painaminen sahaukseen lähdettäessä ei nelitahtisahalla toimi. Dolmarin runkoputki on selvästi pitempi kuin metsäraivureissa. Se merkitsee kankeutta tiheiden vesakoiden sahaukseen. Varhaisperkauksessa pitkästä runkoputkesta ei ole samanlaista haittaa. Isoon käteen sopiva Dolmarin kaasukahva on niin muhkea, että pienikätisen on vaikea saada siitä luontevaa otetta. Kaasuliipaisinta painellaan etusormella. Virrankatkaisin on ulkoneva, joten se takertuu herkästi oksiin, ja moottori sammuu silloin tällöin omia aikojaan. Moottori käynnistyi lähes aina paNeljän tahdin taimikkotalkoot Nelitahtiset raivaussahat eivät kilpaile kiihtyvyydellä tai tehoilla. Ne tarjoavat kuitenkin hiljaisen käyntiäänen ja kepeän käynnistettävyyden. Dolmar MS-4300.4 U › Sylinteritilavuus 43 cm3 › Teho 1,5 kW › Huippukierrokset 10500/ min › Paino 8,6 kg › Polttoainesäiliön tilavuus 0,6 litraa › Öljysäiliön tilavuus 0,1 litraa › Suositeltu voiteluöljy W 10-30 tai laadukkaampi › Hinta 699 euroa › Maahantuoja Makita Finland Oy +Vankka rakenne +Erinomaiset valjaat +Kevyt käynnistettävyys +Suhteellisen edullinen –Öljynvaihtojen muistaminen –Turhan muhkea kaasukahva –Hidas kiihtyvyys Stihl FS 130 › Sylinteritilavuus 36,3 cm3 › Teho 1,4 kW › Paino 5,9 kg › Hinta noin 550 euroa › Maahantuoja Oy Elfving Ab +keveys +hinta +kevyt käynnistyvyys –moottorin hidas kiihtyvyys –heiveröinen rakenne –pitkä runkoputki –heppoiset valjaat Dolmarin kaasukahva on niin muhkea, että pienikätisen voi olla vaikea saada siitä otetta. Kahvan nupissa olevan ulkoneva virrankatkaisin tahtoo takertua puihin. Stihlin 4-MIX –moottori on oikea nelitahtimoottori, mutta polttoaineena käytetään seosbensaa. rilla ensimmäisellä vedolla. Käynnistysnarun vastus on hyvin pieni, joten heikkokin saa Dolmarin käymään. Dolmarin valjaat ovat erinomaiset – myös urakkametsurin kriteerein arvioiden. Ne esiteltiin Metsälehden numerossa 8/14. Saha on vankka ja pääosin mutkaton käsitellä. Satunnaisesti metsää raivaavan metsänomistajan tarpeisiin Dolmar sopii, mutta ensisijaisesti metsänhoitoon raivaussahaa hankkivalle tarjolla on parempia vaihtoehtoja. Dolmar maksaa 699 euroa. Saman kokoluokan kaksitahtiset metsäraivurien hinnat vaihtelevat 700–900 euron hujakoilla. Kepeällä sahalla varhaisperkauksille Stihl FS 130 on tavallisia raivaussahoja reilut pari kiloa kevyempi. Sahassa on 36,3 kuutiosenttimetrinen Stihlin 4-Mix-nelitahtimoottori. Moottoritehollaan, 1,4 kilowattia, pikkusaha ei kilpaile. Moottorin huippukierrokset olivat noin 9 500 minuutissa. Nelitahtisuudestaan huolimatta moottorissa ei ole erillisvoitelua, vaan polttoaineena käytetään kaksiprosenttisen öljyseoksen sisältävää pienkonebensiiniä tai 98-oktaanin mittaribensaa. Metsässä pärjää siis samalla bensalla, vaikka oltaisiin töissä porukalla ja osa sahaisi kaksitahtiraivureilla. Stihl on kevyttai melkeinpä hentorakenteinen. Kahvat kiinnittyvät suoraan ohueen runkoputkeen. Tärinää ei silti johdu runkoputkesta käsikahvoihin, joten sahan käyttö on miellyttävää. Stihlin valjaat ovat heppoiset, mutta kevyen sahan ne kannattelevat mukavasti. Moottori käynnistyy helposti ja vähäisellä voimalla. Keveytensä ansiosta pikku-Stihl on toimiva ja mukava laite taimikoiden varhaisperkaukseen, jossa sahalta ei kysytä suurta leikkuutehoa. Vähävoimaisempikin viikonloppusahuri jaksaa sillä raivata, eikä pitkä runkoputkikaan haittaa matalassa taimikossa. Tunnen muutamia aktiivisia metsänomistajia, jotka ovat peranneet kymmeniä hehtaareita taimikoita pikku-Stihlillä. Heidän mukaansa saha on osoittautunut kestäväksi. FS 130 maksaa noin 550 euroa. Moottorin erillisvoitelun vuoksi Dolmaria ei voi käännellä aivan vapaasti. Tosin kuvan ottamiseksi moottori piti kääntää likimain ylösalaisin, joten käytännön työssä tämä ei haittaa. KOKEILTUA
23 METSÄLEHTI 11 • 2014 UUTINE N VUONN A 1964 JUSSI COLLIN Sotien jälkeen suomalaismetsien tilasta kannettiin huolta, riesana olivat muun muassa liikahakkuut ja vajaatuottoisuus. Erilaisia metsätalouden tehostamisohjelmia kehitettiin, mutta vasta vuonna 1964 syntyneessä Mera-ohjelmassa ymmärrettiin huolehtia myös metsätöiden rahoituksesta. Ohjelmassa yksityismetsien metsänparannuslainojen ja -avustusten määrää nostettiin huomattavasti: lainoja vuosille 1965– 70 kaavailtiin 143 miljoonan markan verran ja avustuksia 90 miljoonan markan edestä. Lainoitukseen tarvittavat varat hankittaisiin pääomamarkkinoilta obligaatiolainoina. Ohjelman hoitotavoitteet olivat kunnianhimoiset. Esimerkiksi metsäviljelyala piti yli tuplata 300 000 hehtaariin vuodessa ja ojitusala nostaa 30 prosentilla 250 000 hehtaariin. Mikäli tavoitteisiin päästäisiin, hakkuumahdollisuudet nousisivat nopeasti 50–55 miljoonaan kuutioon vuodessa. 70 vuoden kuluttua hakkuumahdollisuudet voisivat olla jopa 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, Metsälehti uutisoi kesäkuun alussa. Vaikka lehti ohjelmaa kehuikin, se muistutti myös puitteiden tärkeydestä. ”Ohjelman laatiminen on vasta toinen puoli asiasta. Yhtä tärkeätä on luoda töiden toteuttamisesta vastuussa oleville kenttäorganisaatioille sellaiset toimintaedellytykset, että ne johtavat mahdollisimman tehokkaaseen työskentelyyn ohjelmien toteuttamiseksi.” Lisäksi esiin nostettiin metsänomistaja, jonka metsänhoidolliset näkemykset saattoivat poiketa ammattimiehen ajatuksista. ”Vaikka mielipide-eroavuudet eivät ehkä enää näyttele ratkaisevaa osaa, yksityismetsätalouden edistämisorganisaation ja sen toimihenkilöiden toiminta ei ole ainoastaan metsien, vaan myös mitä suurimmassa määrin ihmisten huoltoa.” Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja juttuja viiden vuoden välein. Meralla kasvuun Nelitahtinen pikku-Stihl sopii parhaiten istutustaimikoiden varhaisperkauksiin. Moottorin vähäinen teho tai metsäraivureita pidempi runkoputki eivät haittaa työtä.
24 METSÄLEHTI 11 • 2014 JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuvat K evätkesällä järvellä veneillessä vastaan saattaa tulla kullankeltaisia siitepölylauttoja mielikuvituksellisine kuvioineen. Muutaman päivän päästä ne muuttuvat haiseviksi klönteiksi, jotka likaavat veneenpohjaa tai tarttuvat ihoon rantavedessä uidessa. Aine on männyn siitepölyä, jota leijailee ilmassa kevätkesällä. Aallot kokoavat sen paksuiksi lautoiksi rannoille. Tuulipölytteiset kasvit, joihin mäntykin lukeutuu, tuottavat runsaasti siitepölyä – männyn yksi hedekukinto jopa kuusi miljoonaa hiukkasta. Silti on aivan tuurissaan, löytääkö mikroskooppisen pieni siitepölyhiukkanen tiensä emin luotille. Mänty tarvitsee paljon pölyä, sillä se on itsemarto eikä puun oma siitepöly kelpaa hedelmöitykseen. Voimakkaiden tuulien mukana siitepöly saattaa kulkeutua satoja kilometrejä, mutta keskimääräiset lentomatkat ovat paljon lyhyempiä. Suurin osa siemenaiheista pölyttyy naapuripuiden siitepölyllä. Mutta mistä siitepölyhiukkaset ovat saaneet näin hyvät lento-ominaisuudet? Kun katsoo hiukkasta mikroskoopin läpi, se näyttää pienoismikkihiireltä, jonka korvina ovat ilmapussit. Niiden ansiosta hiukkanen voi kulkeutua tuulen matkassa jopa useita satoja kilometrejä. Männyn siitepöly on keveämpää kuin kuusella, ja sen vuoksi se leviää kauemmas emopuusta. Kaikki eivät arvosta siitepölyä. Allergiaa poteva henkilö ei voi sietää sitä edes unessaan. Tosin männyn siitepöly ei ole pahiten allergisoiva aine, vaikka sitä on kuutiometrissä ilmaa jopa 5 000 hiukkasta. Hidastahtinen hedelmöittyminen Männynkäpyjen kehitys ei ole aivan pikku juttu. Puu joutuu tekemään paljon työtä uuden siemensukupolven varmistamiseksi. Lisäksi tarvitaan hyvät sääolosuhteet, jotta siitepölyn anti tuottaisi toivotun lopputuloksen. Havupuut ovat paljassiemenisiä, ja niiden pölytys poikkeaa monessa suhteessa koppisiemenellisten kukkakasvien pölytyksestä. Käpymäisessä emikukassa kukin siemenaihe on oman käpysuomunsa pinnalla pussimaisten kalvojen suojassa. Pussin suussa on reikä, johon siemenaiheen ydin erittää nestepisaran. Siitepöly takertuu nestepisaraan, ja kun neste kukinnan päättyessä kuivuu, siitepöly joutuu kokoon vetäytyvän nesteen mukana siemenaiheen sisälle ja siitosreikä sulkeutuu. Mikäli riittävän moni emilehti on onnistunut pyydystämään siitepölyä, pienoinen emikäpy muuttuu ruskeaksi ja kääntyy alaspäin. Jos pölytystulos on ollut heikko, kukka kuivuu ja karisee pois. Muuta näkyvää ei kukintakesänä sitten tapahdukaan. Emikävyn kätköissä siitepölyhiukkanen itää ja kasvattaa siitepölyputken kohti munasolua. Siitepölyn sisällä matkannut koirassolu hedelmöittää munasolun kuitenkin vasta seuraavana kesänä, 13 kuukautta kukinnan jälkeen, jolloin käpy on jo muuttunut vihreäksi ja alkanut kasvaa. Tahti kiihtyy tämän jälkeen, ja syksyllä käpy on jo valmis. Siemenet karisevat maalis-huhtikuussa, sen kertoo kävyn avautumisesta syntyvä nipsahdusääni. Siemenen peräsimenä oleva läpinäkyvä siiveke auttaa siemenen lentämistä jopa useiden kymmenien metrien päähän emopuusta. Käytetään myös ajan määrityksessä Siitepölyn runsaus ja hyvä säilyvyys antavat sille yllättäviä sovellutuksia. Hapettomissa, märissä olosuhteissa, kuten turpeessa tai järvien syvänteissä, se voi säilyä tuhansia vuosia. Siitepölyanalyysin avulla tutkijat voivat selvittää jopa tuhansia vuosia sitten vallinnutta kasvillisuutta. Korkeiksi kasvavat metsän puut ovat ”valinneet” tuulipölytyksen sukunsa turvaksi. Sen sijaan pensailla on toinen tapa tulla tunnetuksi: muun muassa pihlajan, pajun, kuusaman ja paatsaman kukissa pörräävät hyönteiset. Järven kullattu kuvajainen Männyn siitepöly saattaa kulkea tuulen mukana satoja kilometrejä. ”Männyn yksi hedekukinto tuottaa jopa kuusi miljoonaa hiukkasta siitepölyä.” Veden päälle syntyy virtausten vaikutuksesta mitä ihmeellisempiä kuvioita, kun siitepölyä leijailee alas mäntyjen kukista. Männyn siitepöly keräytyy mataliin järvipohjukoihin muodostaen sinne vihreänkeltaisia lauttoja, jotka takertuvat kiinni kaikkiin pintoihin. LUONNOSTA
PILKKEITÄ METSÄLEHTI 11 • 2014 25 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. TUTKIJOILTA Suositteletko nuorelle metsäalaa? Osallistu gallupiin osoitteessa www.metsalehti.? V a st a a ji a 3 3 9 20 40 60 80 100 Ei 40% Kyllä 60% LUKIJAKYSYMYS GALLUP Asunnoissa torakoita pidetään merkkinä siisteyden laiminlyönnistä. Siksi ne nimetään tavallisesti vieraiden maiden nimikoiksi. On ruotsintorakka, australiantorakka – nimen russakka takanakin on Preussi, siis preussintorakka. Jotkut ulkomailta saapuneet torakat ovat niin mieltyneitä lämpöön ja pimeyteen, että mieluisimmaksi tukikohdaksi osoittautui televisio. Erityisesti televisioihin mieltynyt laji on ranskantorakka. Torakoitten haju lienee yhtenä syynä siihen, että ne ovat koettu epäsiisteinä. Paha maku ja myrkyllisyys ovat torakan puolustuskeinoja petoja vastaan. Oli ympäristö mikä tahansa, omasta siisteydestään torakat pitävät hyvää huolta. Tuon tuostakin torakka pysähtyy puhdistamaan itseään. Samalla se levittää pinnalleen vahaa, joka suojaa kuivumiselta. Tuntosarvet vaativat erityisen hyvää huoltoa. Tuntosarvissa ovat hajuaistimet, joiden avulla torakka saa kuvan ympäristöstään. Elleivät torakat jatkuvasti puhdistaisi tuntosarviaan, vaha ja siihen tarttuvat hiukkaset tukkisivat hajureseptoreihin johtavat pienet huokoset. Sama syy on muidenkin hyönteisten, kuten kärpästen ja muurahaisten, jatkuvan sukimisen ja naamanpesun takana. Suuri hyönteiskirja (1966) suorastaan herkuttelee sisätiloissa viihtyvien torakoiden haittoja, mutta antaa tunnustuksen metsälajeille: ”Oikeudenmukaisuuden nimessä on kuitenkin mainittava eläimistöömme kuuluvan tämän hyönteislahkon säädyllisiäkin jäseniä, jotka eivät häiritse ihmistä millään tavoin.” Lapintorakka ja metsätorakka ovat sentin mittaisia pienokaisia etelänmatkoilla nähtyihin yli tuuman mittaisiin jättiläisiin verrattuna. Metsässä ne mönkivät ravinnonhaussa enimmäkseen sammalen ja karikkeen joukossa. Lapintorakkaan tai metsätorakkaan ihminen voi kotipihallaan tutustua vaikkapa polttopuusavotassa ja puukoreissa niitä voi kulkeutua sisällekin. Vakituisiksi asujiksi ne eivät kuitenkaan jää. Torakoita metsässä Metsätorakkanaaraan siivet ovat niin lyhyet, ettei niistä ole lentämiseen. Koiraan siivet peittävät koko takaruumiin. Kirjanpainajat ovat parveilleet runsaina toukokuun loppupuolen helteiden aikana ja alkaneet lisääntyä myrskyjen kaatamissa kuusenrungoissa. Alustavat tiedot kirjanpainajien feromoniseurannasta kertovat, että kirjanpainajakannat eivät ole mainittavasti kärsineet viime talven poikkeuksellisesta lumettomuudesta. Kanta on siis edelleen korkea laajalti Etelä-Suomessa, ja on pelättävissä, että kirjanpainajat iskeytyvät myös eläviin kuusiin. Kirjanpainajien aikuistumisen aikataulu riippuu sekä parveilun aloitusajankohdasta että alkukesällä kertyvästä lämpösummasta. Tänä vuonna kirjanpainajien pääparveilu alkoi Etelä-Suomessa toukokuun kolmantena viikonloppuna, siis jonkin verran myöhemmin kuin viime vuonna. Parveilu oli erittäin voimakasta seuraavalla helleviikolla, mutta toukokuun viimeisen viikon kylmemmät säät vaimensivat parveilua väliaikaisesti. Kirjanpainajien ensimmäiset jälkeläiset alkavat keskimäärin kuoriutua, kun lämpösummaa (yli 5 celsiusastetta) on kertynyt vuoden alusta noin 500 astepäivää. Lämpiminä kesinä (kuten 2013) tämä on saavutettu laajalti Eteläja Keski-Suomessa Metsätuholain aikarajat eivät riitä Kirjanpainajan valloittamat kuuset voi tunnistaa rungolla olevasta ruskeasta purusta. jo kesäkuun loppuun mennessä. Aikaa kirjanpainajien tehokkaaseen torjuntaan on siis enää noin kuukausi. Voidaan todeta, että uudessa metsätuholaissa vaurioituneiden kuusten poistolle säädetyt määräajat eivät ole lämpiminä kesinä riittävät kirjanpainajan torjunnan kannalta. Tänä kesänä lämpösumman kertymisnopeutta on vielä vaikeaa arvioida, mutta metsänomistajien on syytä seurata varttuneita kuusikoitaan aiempaa tarkemmin ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin kirjanpainajien vähentämiseksi. Parina viime vuonna Suomen metsäkeskukseen kertyneet tiedot tuulitai hyönteistuhojen vuoksi hakatuista kuusikoista osoittavat, että suurin osa näistä hakkuista on tehty liian myöhäiseen vuodenaikaan kirjanpainajatuhojen torjunnan kannalta: hyönteiset ovat jo ehtineet lisääntyä ja poistua rungoista. Kirjanpainajamäärien vähentämiseksi hyönteisten valloittamat rungot on poistettava metsästä tai kuorittava juuri nyt toukkien ollessa keskenkasvuisia. Tällaiset puut voi tunnistaa rungolla tai sen tyvellä olevasta ruskeasta purusta sekä iskeytymärei’istä. SEPPO NEUVONEN, OLLI-PEKKA TIKKANEN Kirjoittajat ovat tutkijoita Metsäntutkimuslaitoksella. Metsälehden lukijana minua ihmetyttää numeron 8 Seppo Vuokon tekstissä saniaisten solujen kuivumisesta johtuva alipaine. Sen on mainittu olevan 9 MPa. Normaalitilassa olemme noin 100 kPan (yhden ilmakehän), ja täten voidaan saavuttaa yhden ilmakehän alipaine eli tyhjiö. Kaipaisin selvitystä suureen alipaineeseen, vai onko tässä tullut painovirhe? Esimerkiksi 90 kPa tuntuisi loogiselta. PENTTI SAINIO, Urajärvi On tietysti totta, ettei arkielämässä – siis makroskooppisessa maailmassa – voi edes esiintyä negatiivista painetta. Asia on toisin solujen mikromaailmassa, missä paine-erot syntyvät molekyylien välisistä vetovoimista. Kun niitä kuitenkin mitataan samoilla yksiköillä kuin autojen rengaspaineita, päädytään vallan hurjiin lukemiin. Pieni koko, suuret voimat Kasvien suuret paine-erot johtuvat veden erityisominaisuuksista, erityisesti vesimolekyylien välisistä vetovoimista ja niiden synnyttämästä pintajännityksestä. Jo vesimittarin kokoiselle hyönteiselle pintajännitys tekee veden pinnasta kestävän ja vaikeasti läpäistävän luistinradan. Kun mennään solutasolle ja mikrometrin (metrin miljoonasosa) etäisyyksiin, pintajännitys synnyttää jo megapascalien eli kymmenien ilmakehien suuruisia paine-eroja – ja tällöin syntyy myös negatiivisia paineita! Pintajännitys on sitä suurempi, mitä pienempi on kohde – kupla, pisara tai reikä. Solun seinämän mikrometrin murto-osan kokoisissa aukoissa vesi muodostaa puolipallomaisen pinnan, jossa koossapitävä voima voi olla jopa 29 megapascalia eli 290 ilmakehää. Tästä on kysymys myös saniaisten itiöpesäkkeiden laukaisumekanismissa. Pesäkkeet auki repivä 90 ilmakehän alipaine on jopa pieni verrattuna muun muassa lehdistä mitattuihin, veden kuljetusta ylläpitäviin paine-eroihin. SEPPO VUOKKO
26 METSÄLEHTI 11 • 2014 Veli Snellman: Metsäsnellmanit. Metsäkustannus 2013. 303 sivua. Hinta 38 euroa. Kuka olisi voinut kuvitella, että maamme metsäsektorilla on ollut vaikuttamassa (ainakin) 64 Snellmania? Tämän verran heitä on kuitenkin löytänyt metsänhoitaja Veli Snellman – yksi heistä hänkin – vuosia kestäneen tutkimustyönsä tuloksena. Mukana on myös kolme naista sekä sukuun ”reittä pitkin” tulleet metsämiehet. ”Metsäsnellmanien” ammatillinen ja asemallinen kirjo on laaja, alkupään oululaisesta kauppaneuvos J.W. Snellman G:sonista (1809–1881) vaikkapa Enso-Gutzeitin Ilomantsin piirin metsäkasööri Tauno Snellmaniin (1903–1941). Mukaan mahtuu iso joukko muita, joista muutamat ovat olleet hyvinkin keskeisissä tehtävissä maamme metsätaloudessa ja -teollisuudessa sekä mm. pankkimaailmassa. Veli ”Broidi” Snellman ei kuitenkaan laita sukunsa metsäläisiä arvojärjestykseen. Kullekin uhrattu palstatahi sivutila kuvastaa tietysti sitäkin, mutta enemmän kustakin tarjolla olleen aineiston laajuutta; myös lähisukulaisuus merkitsee. Merkittävimpiä Snellmaneja ovat tällä perusteella olleet em. J.W Snellman G:son (G:son tarkoittaa Gerhardsson, jolla J.W:n kerrotaan halunneen erottautua kuuluisasta sukulaisestaan J.V:stä), tämän pojat Albert Oskar ja Karl August, jotka olivat Kemi-yhtiön perustajia ja johtajia, sekä Arthur Benjamin (Benne), joka ehti toimia eri tehtävissä monissa metsäyhtiöissä ja näiden yhteisjärjestöissä. Eniten palstatilaa saa kuitenkin professori ja valtioneuvos J.V. Snellman, vaikkei suoranaisesti toiminutkaan metsäalalla. ”Siellä, missä metsä vallitsi, siellä vallitsi myös kurjuus, että tietämättömyys ja raakuus olivat metsänhoidolle ominaisia, ja että metsä sen vuoksi oli kaikin keinoin hävitettävä, mitä pikemmin sen parempi.” Tätä J.V. Snellmanin metsäteesiä ei kuitenkaan löydy Veli Snellmanin kirjasta, vaikka tulevan valtioneuvoksen näkemyksiä metsätaloudesta käsitellään kirjassa parillakymmenellä sivulla. Sen sijaan kirjoittaja tunnustaa J.V:n antipatiat metsänhoitajakoulutukseen, jota hän piti Monen monta metsäsnellmania ”Hyvä illallinen, vaikkapa parkkipalaset olivat jääneet karkeanlaisiksi.” KIRJAT KIRJAT Aarne Snellman toimi Kemi-yhtiön metsäpäällikkönä vuodet 1922–1927. Pauliina Kainulainen: Metsän teologia. Kirjapaja 2013. 254 sivua. Hinta 32 euroa. Suomalaiseen mielenmaisemaan Pauliina Kainulainen (s. 1968) on kontiolahtelainen pappi ja teologi. Hän on miettinyt kirjoituksissaan usein kristinuskon suhdetta ihmisten luontosuhteeseen. Samaa pohdiskelua hän jatkaa tässä kirjassaan. Monet alkuperäiskansat ovat säilyttäneet aina nykyaikaan saakka ? loso? ansa, jonka mukaan ihminen on vain yksi osa häntä ympäröivää luontoa ja maisemaa. Tuosta tavasta ajatella seuraa että luonto koetaan pyhänä – ei paikkana, josta saatava hyöty on maksimoitava mahdollisimman tarkoin. Myös suomalaisten esi-isät kokivat luonnon samalla tavoin ennen kristinuskon, ja uusien aatteiden saapumista maahamme. Pyhät puut ja lehdot olivat suomalaisille keskeisiä omien jumalien palvontapaikkoja. Esi-isämme uskoivat puilla olevan persoonallisia voimia, niiltä pyydettiin apua ja niitä kunnioitettiin. Kun suomalaiset käännytettiin 800-luvulta lähtien kristinuskoon ristin ja raudan voimalla, tilanne muuttui: uuden uskonnon myötä monet pyhät lehdot hakattiin alas ja uhrikivet vieritettiin järviin. Samaan aikaan elämän muuttuminen metsästyksestä ja keräilystä maanviljelyksi muutti sekin arvoja ja arvostuksia. Metsä ei ollut enää se, jolta pyydettiin suojaa, vaan paikka, jonne saattoi kadottaa ikiajoiksi karjansa. Pauliina Kainulainen näkee, että kristinuskolla on ollut kahtalainen rooli suomalaisten luontosuhteen muokkaajana. Toisaalta sen tulo tuhosi paljon ikivanhaa ekologista viisautta. Toisaalta luonto on kristinuskon opinkappaleissa – kuten monissa muissakin uskonnoissa – ollut aina ihmiselle paikka kohdata oma jumalansa. Kainulainen ei pidä länsimaisen kulttuurin tuhoavasta vaikutuksesta ympäristöönsä. Hän arvioi, että suomalaiset ovat jo pitkälti vieraantuneet kodistaan eli luonnosta, ja potevat tätä vieraantumista monin eri tavoin. 1960-luvulla kiihtynyt kaupungistuminen ja sen jälkeen tapahtunut elämän siirtyminen virtuaalisiin tietoverkkoihin on edelleen kiihdyttänyt kehitystä. Ratkaisuksi ongelmaan teologi näkee paluun suomalaiseen metsän teologiaan vaikka myöntää itsekin, ettei se ole yleisratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin. Paluuta on itse asiassa jo tapahtumassa: erilaisten hiljaisuuden retriittien ja luonnossa tapahtuvien pyhiinvaellusten suosio on kasvanut huimasti, kun nykysuomalaiset haluavat luoda itselleen suhteen ruumiillisuuteensa ja kaikkiin aisteihinsa. Mielenkiintoinen metsäkirja teologilta. Se antaa eväitä oman luontosuhteensa miettimiseen myös tavalliselle tapakristitylle. MARTTI LINNA Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja. naurettavana: ”Jokainen talonpoika voi oppia keräilemään havuja lehtipuun siemeniä, kylvämään niitä sekä harventamaan metsää tarpeen mukaan.” Muutenkin kirjoittaja käsittelee sukuaan asiallisesti, mutta pehmein käsin. Niinpä myös jää kertomatta, mikä vaikutus Weckmanien liikemieskyvyillä oli ”Lapin leivän isän”, Kemi-yhtiön ”kruunun himmentymiseen”. Valtaisa työ Metsäsnellmanit toimivat pääasiassa metsäteollisuuden palveluksessa: kaksi kolmesta oli suoraan ja neljä viidestä käsite laajennettuna. Kaikkiaan he työskentelivät 36 metsä? rmassa. Snellman on tarkastellut heitä yritysryppäittäin: UPM-ryhmässä Snellmaneja oli 43, Metsäliitossa 30 ja Stora Ensossa 13. Kuten luvut osoittavat, monet ehtivät olla useankin firman leivissä. Veli Snellman on tehnyt valtaisan työn selvittäessään kaikkien metsäsnellmanien vaiheet. Sen todistaa laaja lähdeluettelo, joka käsittää arkistoja, sanomaja aikakauslehtiä, kirjallisuutta sekä haastatteluja. Joukossa on tosi helmiä, kuten esimerkiksi Metsähallituksen metsänhoitaja Ivar Snellmanin (1859–1942) muistelukset Perä-Pohjolan metsistä. ”Hyvä illallinen siitä saatiin, vaikkapa parkkipalaset olivat jääneet karkeanlaisiksi.” Kun osasta Snellmaneja löytyy paljonkin aineistoa, kuten Kemi-yhtiön metsäpäällikkönä vuodet 1922–1927 toimineesta Aarnesta, niin kirjassa kerrotaan perusteellisesti kuulusta Nuortin eli ”Samperin” savotasta sekä niinikään ”Läskikapinasta”. Teksti on sujuvaa, lähes virheetöntä. Vaikka mukana on 36 valokuvaa, kuvitus on aiheen monipuolisuuteen nähden niukka ja vaatimaton. Henkilöja paikkakuntahakemistot löytyvät, mutta miksi yhtiöym. hakemisto on ilman sivunumeroita? Liitteissä on mielenkiintoista tietoa mm. Snellmanien harjoittamasta merenkulusta. ”Metsäsnellmanit” on sukukirjan lisäksi tiivis katsaus maamme metsäteollisuuden kehityksestä. Lähdeviitteissä ja osin päätekstissä Snellman tarjoaa pienoiselämänkerrat (väliin isommatkin) lähes kaikista maamme merkittävistä metsäteollisuusyrityksistä sekä näiden johtohenkilöistä. Ne olisi tullut esittää nykyistä näkyvämmin, ”täysin kirjaimin” ja omana osionaan. Toki Veli Snellman voi näinkin olla syystä ylpeä vuosia kestäneen uurastuksensa tuloksesta. ESKO PAKKANEN
www.metsalehti.?/media Meidän kiirepäivät on helppo ennustaa etukäteen, kun ilmoittaa Metsälehdessä. Lehteen tartutaan hanakasti, ja se luetaan tarkkaan. Hukkakontakteista ei tarvitse maksaa, pelkkiä metsänomistajia ja metsäammattilaisia kaikki lukijat! Metsäkaupassa se on loistokanava, ja luulisi niiden nyt kaikenlaista muutakin tarvitsevan. Kun haluat lisää yhteydenottoja, huomiota tai tunnettuutta suomalaisten metsäomistajien ja metsäammattilaisten parissa, soita Jarmolle Metsälehteen, 09 315 49 847, niin ovipumppu alkaa käydå. Teemu Saarinen LKV, PJT-Forest Oy Kun puhelimet alkavat soida, tietää, että uusi Metsälehti on ilmestynyt. ” Hyödynnä Metsälehden lyömättömät huomioarvot, keskimäärin 75 %. Katso hintaa! Katso hintaa! Näyttävästi koko sivu alle 4 000 eurolla! Toimi heti.
28 METSÄLEHTI 11 • 2014 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN PALKINTO Lapin ammattikorkeakoulu on Euroopan unionin pohjoisin ammattikorkeakoulu. Sijainti on meille mahdollisuus erikoistua: vahvuutemme on arktinen olosuhdeosaaminen. Hyödynnämme pohjoisen tarjoamia rajattomia mahdollisuuksia niin opetuksessa kuin TKI-toiminnassammekin. Toimipaikkamme sijaitsevat Kemissä, Rovaniemellä ja Torniossa. Haemme metsätalouden koulutukseen Rovaniemelle toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen LEHTORIA www.lapinamk.? Lehtorin pääasiallinen tehtävä on opettaa metsäsuunnittelua ja paikkatietoa. Lisäksi tehtävät voivat sisältää muuta metsätalouden opetusta sekä oman alan kehittämistä tukevia hanketöitä. Edellytämme metsäsuunnittelun ja paikkatiedon teoreettisten tietojen hallintaa ja niihin liittyvää järjestelmäja maastoosaamista, sekä sujuvaa englannin kielen taitoa. Lisäksi arvostamme suometsien käytön monipuolista tietämystä. Pätevyysvaatimukset: soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Ks. tarkemmin Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352; 23 § (4.7.2013/546), opettajien kelpoisuusvaatimukset. Työtehtävän laadukas hoitaminen edellyttää mielenkiintoa opetustyöhön sekä soveltuvia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tehtävän palkkaus ja työaika määräytyvät AVAINOTES:n mukaan. Tehtävä alkaa 1.8.2014 tai sopimuksen mukaan syksyllä 2014. Koeaika on 4 kuukautta. Lisätietoa Jussi Soppela koulutusvastaava jussi.soppela@lapinamk.fi p. 0400 128 301 Hakemukset ansio luetteloineen pyydetään toimittamaan 24.6.2014 klo 16.00 mennessä osoitteella Lapin ammattikorkeakoulu, Viirinkankaantie 1, 96300 Rovaniemi. Kuoreen tunnus ”Metsäsuunnittelun lehtori”. Hakemuksia ei palauteta. Päijänteen Metsänhoitoyhdistys on eteenpäin katsova ja erittäin aktiivinen yhdistys. Olemme toiminnoiltamme ja puustoltamme maan johtavia metsänhoitoyhdistyksiä ja toimimme kahdeksan kunnan alueella eteläisessä Keski-Suomessa. Toimialue on noin 240 000 ha, metsänomistajajäseniä on 7600 ja toimihenkilöitä 36. Liikevaihtomme on noin 9 milj. €. Toiminnanjohtajamme siirryttyä muihin tehtäviin, haemme osaavaan joukkoomme ENERGISTÄ JA INNOVATIIVISTA TOIMINNANJOHTAJAA vastaamaan metsänhoitoyhdistyksen johtamisesta ja kehittämisestä. Erityiset vahvuudet toivomme liittyvän markkinointiin, puukauppaan, henkilöstöhallintaan ja talousasioihin. Tehtävä tulisi ottaa vastaan mahdollisimman pian. Hakemukset ansioluetteloineen 27.6.2014 mennessä sähköpostiosoitteeseen: markku.hatakka@paijannemhy.fi Lisätietoja paikasta antaa puheenjohtaja Markku Hatakka p. 040 580 2416. www.paijannemhy.fi Metsänomistajat METSÄNHOITOYHDISTYS PIRKANMAA ry palvelee Tampereen ympäristössä 9000 jäsentään monipuolisilla palveluillaan, joita tuottavat 31 toimihenkilöä, 25 metsuria sekä lähes 70 urakoitsijaa. Kuulumme kehittyviin yhdistyksiin laajalla ja nykyaikaisella palveluvalikoimallamme. Liikevaihtomme on n. 12 milj. €. Haemme palvelukseemme vakituiseen työsuhteeseen Metsäasiantuntijaa Ikaalisiin Nykyisen metsäasiantuntijan jäädessä eläkkeelle haemme uutta henkilöä tiimiimme. Kuulut kolmen toimihenkilön ryhmään, jossa kaksi metsäasiantuntijaa suunnittelee hankkeet ja kenttäesimies toteuttaa ne yhteistyössä urakoitsijoiden ja metsureiden kanssa. Työpöytäsi sijaitsee Ikaalisten toimistollamme. Tehtävässä onnistuaksesi, tarvitset positiivista ja myyntihenkistä asennetta sekä ryhmässä toimimisen taitoja. Kokemus puunkorjuusta ja metsänhoitotöistä sekä yksityismetsätaloudesta on etu tehtävän hoidossa. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV sähköpostilla osoitteella pirkanmaa@mhy.fi 19.6.2014 mennessä. Henkilön valinnasta tiedotamme kotisivuillamme www.mhy.fi/pirkanmaa Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Matti Sojakka, puh. 0400 739 602 PIRKANMAA Metsänhoitaja Pertti Antero Koskinen, joka tunnettiin yksinkertaisesti ”Antsuna”, kuoli 9. huhtikuuta Järvenpäässä. Kuopiossa vuonna 1946 syntynyt ja siellä ylioppilaaksi varttunut Koskinen lähti lukemaan metsätieteitä ja valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1970. Monen muun vastavalmistuneen tavoin Koskinen aloitti Metsätehossa, metsäteollisuuden metsäpuolen tutkimuslaitoksessa, joka antoi yliopistoa paremmat eväät puunhankinnan ymmärrykseen. Kolmen vuoden päästä Koskinen siirtyi Yhtyneiden Paperitehtaiden metsäosastolle Valkeakoskelle, jossa toimi sitten koko työuransa. Hänen vastuulleen tuli puunkorjuu; Yhtyneistä kehittyikin puunkorjuun edelläkävijä Länsi-Suomessa. Vähitellen tehtäviä tuli lisää, niin että vuodesta 1985 alkaen hänestä tuli varametsäpäällikkö, metsäpäällikkö Eero Kannon, toisen pohdiskelevan ”marlboro-miehen”, luottomies. Muutaman vuoden kuluttua alkaneet metsäteollisuuden fuusiot ja yritysjärjestelyt toivat myös metsäosaston organisaatioon päällekkäisyyksiä ja muuttivat monen metsämiehen urapolkuja, niin myös Koskisen. Muutos ei ollut helppo, mutta hän ei antanut sen näkyä ulospäin. Hän jatkoi esikuntatehtävissä ja metsäosaston johtoryhmän jäsenenä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Työyhteisössään Koskinen oli arvostettu ammattimies, nopeaälyinen ja valmis tervejärkisiin päätöksiin ilman työryhmävalmisteluja, tarvittaessa myös suorasanainen olematta kuitenkaan ilkeä. Esikunta-statuksestaan huolimatta hänellä oli mutkattomat välit kentän toimihenkilöiden, koneja autoyrittäjien sekä metsureiden kanssa. Koskisen osaamista käytettiin myös oman talon ulkopuolella. Lähes aina hyväntuulinen Koskinen oli hauska ja lämmin ihminen. Vaikka geeniperimä olikin lännen suunnalta, hän omaksui hyvin savolaisen ? loso? an ja osasi tarvittaessa esiintyä vaikka ”ma? aruhtinaana”. Toisaalta hän oli myös ehdoton ja itsepäinen, mikä ominaisuus saattoi olla voimakastahtoisen isän perintöä. Ehdottomuus johti joskus hankaliinkin tilanteisiin. Koskinen luki paljon sekä oli hyvän ruuan ja juoman ystävä. Moni muistaa kaiholla Hänen spagetti bolognesensa sekä bloodymaryt ja tietysti myös gintonicit. 2000-luvulle tultaessa Koskinen muuttui, alkoi erakoitua, mutta säilytti elintapansa. Itsepäisyyteen yhdistettynä tämä johti lopuksi hänen liian varhaiseen poismenoonsa. Vaikka Koskinen erakoituikin, hän seurasi tarkkaan etenkin metsäalan tapahtumia ja piti yhteyttä metsäiseen ystäväkaartiinsa. Myös lähisukulaiset olivat hänelle tärkeitä. ”Hymyilevä Apollo” ei ole kaukaa haettu vertaus Antsua muisteltaessa. ESKO PAKKANEN MIKKO RYSÄ Kirjoittajat ovat Koskisen niin ikään Kuopiossa kasvaneita ystäviä. Metsänhoitaja Pertti Koskinen KUOLLUT Huhtikuun iPad Mäntsälään Metsälehden tilaajien kesken arvotaan tänä vuonna seitsemän tablettitietokonetta. Huhtikuun iPadin voitti Sanna Kesä. Metsälehteä voi nyt lukea myös tablettitietokoneelta. Näytenumeron voi käydä ilmaiseksi lataamassa Applen kaupasta tai Google Playsta. ILMOITA METSÄLEHDESSÄ ILMOITUSMYYNTI Jarmo Rautapuro p. 050 331 4137 jarmo.rautapuro@metsalehti.?
29 METSÄLEHTI 11 • 2014 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 141 000 (KMT/12–13) Painopaikka Hämeen Paino Oy PALVELUKSEEN HALUTAAN TAPAHTUMIA MYYDÄÄN Metsänomistajat Metsänhoitoyhdistys Kalajokilaakso toimii kahdeksan kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa. Palvelemme 6.700 metsänomistajaa, joilla on metsäalaa 330.000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 30. Haemme suunnittelutiimiimme METSÄASIANTUNTIJAA vastaamaan lähinnä metsänparannustoiminnasta suometsien hoidon, kunnostusojituksen ja tienrakennuksen sektorilla. Arvostamme alan tuntemusta ja kokemusta em tehtävistä, oma-aloitteisuutta, energisyyttä sekä markkinointija ihmissuhdetaitoja. Palkkaus on YT/Meto tes:n mukainen. Hakemukset 13.6.2014 mennessä sähköpostilla juha.rautakoski@mhy.fi . Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Juha Rautakoski puh. 0400-383 233. KALAJOKILAAKSO Pohjan Taimi Oy:n pääomistaja on Suomen metsäkeskuksen Otso Metsäpalvelut. Toinen omistaja on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Yhtiöllä on taimitarhat Kemijärvellä, Vuokatissa, Kannuksessa ja Juuassa. Etsimme nyt TOIMITUSJOHTAJAA ( Toimipaikkana Vuokatti tai Kannus ) Otat kokonaisvastuun yhtiön liiketoiminnasta ja sen kehittämisestä. Vastaat yhtiön taimitarhatuotannosta, myynnistä ja markkinoinnista sekä henkilöjohtamisesta. Yhtiössä toimii 8 kokoaikaista toimihenkilöä ja kausityöntekijöitä on enimmillään 150. Sinulla on vankkaa tuotantotalouden ymmärrystä, kykyä kehittää liiketoimintaa sekä kokemusta suurasiakasmyynnistä. Kokemus taimitarhatoiminnasta sekä metsäpalveluliiketoiminnasta on eduksi. Tehtävä edellyttää vähintään alempaa korkeakoulututkintoa sekä englannin ja ruotsin kielen taitoa. Lisätietoja tehtävästä saat soittamalla Personnel Group, konsulttijohtaja Seija Blom, puh. 0400 739 308. Lähetä hakemuksesi ja cv:si palkkatoivomuksineen 13.6.2014 mennessä web-sivujen www.personnel.? kautta. hj i i i j k k k METSÄPALSTA, Savonlinna, Anttola (Kerimäki) 16,5 ha. Määräala, jonka pinta-alasta n. 10,2 ha varttunutta kasvatusmetsää. Kokonaispuusto n. 2200 m 3 , josta tukkiosuus n. 50 %. Hyvä sijoituskohde! 65.000 €. METSÄPALSTA, Kitee, Purujärvi 15,1 ha. Rantametsäkiinteistö, puusto n. 700 m 3 , omaa Pitkäjärven rantaviivaa n. 50 m, rakentamiseen haettava poikkeamislupa. 53.000 € METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella. Kiinteistö rajoittuu tien nro 464 länsipuolella Vaajalahteen ja itäpuolella Korvolinlahteen. Rantasalmen keskustasta n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa n. 450 m, ei rantarak.oikeutta. 115.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA/VAPAA-AJAN KOHDE, Ranua 36 ha. Kohde remonttitaitoiselle Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteessa remontoitava hirsinen asuinrakennus esim. kesäasunnoksi, lisäksi purkukuntoisia talousrakennuksia. Taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30 %, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. 73.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. 2 palstassa Kallunginahossa ja ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kok. määrä n. 1.650 m 3 . Taimikonhoitotöitä lähivuosina n. 6 ha, ensiharvennustöitä 2015-2018 n.11 ha. Lammen rannalle poikkeamisluvalla lomarakennuspaikka. 48.000 €. METSÄTILA/LOMAKOHDE, Ranua 25 ha. Simojoen rannalta kauniilta paikalta. Nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää 3,5 ha ja uudistuskypsää metsää 12,2 ha. Tarkemmat puustotiedot www.laprim.?. Entisen maatilan rakennukset: asuinrakennus, sauna-talousrakennus, navetta (varastona), liiteri, traktoritalli. Hyvät kalavedet, metsästysja marjastusmaastot. 109.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Myrskylä, Pakila 0,2 ha. Kahdesta määräalasta koostuva puustoinen kokonaisuus. Lähes koko alue päätehakattavissa, jonka jälkeen vaikka pelloksi sopiva. Kohteessa oleva mökki n. 0,53 ha tontilla jää myyjälle. 69.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Heinola, Lusi 7,74 ha. Runsaspuustoinen metsätila rajoittuu pitkältä sivulta tiehen, joka talvisinkin aurattu. Kokonaispuusto n. 1350 m 3 , kovassa kasvukunnossa. Rajoittuu Palajärven rantaan, johon mahdollista ruopata paikka veneelle ja laiturille. 54.000€ / tarjous METSÄPALSTA, Lieksa 94,1 ha. Kokonaispuusto n.13.464 m 3 , eli keskipuustona n. 143 m 3 /ha. Varttunutta tai uudistuskypsää metsää n.65%. Viistolammen rantaviivaa n. 300 m. 2011 suoritettu tuhkalannoituksia n. 48 ha alueella! UPM Bonvesta -metsätila. 304.500 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Kuhmo, Lauvus 81,7 ha. Helposti saavutettavissa oleva määräala, rajoittuu valtatiehen no. 75. Kok.puusto n. 6585 m 3 . Pa:sta 35 % varttunutta kasvatusmetsää, 37 % nuorta kasvatusmetsää. Valtaosa varttuneista kasvatusmetsistä siirtymässä pian uudistettavaksi. Tuottava sijoitusmetsä! UPM Bonvesta metsätila. 159.200 € METSÄTILA, Kuhmo, Juonto 89 ha. Tuupasenpalsta on määräala 24 km Kuhmosta luoteeseen. Kokonaispuusto n. 5.850 m 3 . Metsämaasta 15 % varttunutta metsää. Hyvien tieyhteyksien varrella, oivallinen metsäharrastajan palsta. UPM Bonvesta -metsätila. 96.300 € RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme tonttia, joista pohj.rannan tontti (0,63 ha) jo lohkottu. Kaikki loivia rinnetontteja, joilla järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oikeus 100 k-m 2 /tontti. Tontit rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 30.000-40.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
30 METSÄLEHTI 11 • 2014 ihmisen toiminnan, laiduntavien vuohien ja maastopalojen seurauksena. Rautatammen nuoret taimet eivät kestä kuivuutta yhtä hyvin kuin vanhat puut, joilla on syvälle ulottuva juuristo. Hakkuita ja laidunnusta seuraavan eroosion jälkeen metsät köyhtyvätkin polttavassa auringossa usein chaparalltai macchia-tyyppisiksi pensasaroiksi. Yksistään Espanjassa ja Portugalissa on rautatammivaltaisia metsiä arviolta parisen miljoonaa hehtaaria. Ruokaa luolaihmisille ja hammaspeikoille Rautatammen puuainesta on käytetty enimmäkseen rakennus-, huonekaluja polttopuuna. Siitä on muinoin tehty myös portugalilaisia sotalaivoja ja huomattavia määriä puuhiiltä. Rautatammen lehdet maistuvat erityisen hyvin lehtinunnaja miinaajaperhosten toukille. Ihminenkin on parkkihappoisia lehtiä uuttanut rautasulfaattimustetta valmistaessaan. Rautatammen terhot ovat maistuvaa ja energiapitoista ruokaa monille eläimille, erityisesti sioille, mutta myös ihmisille tarpeen tullen. Eri tammilajien terhoista juuri makeita rautatammen terhoja pidetään herkullisina, lähes kastanjan veroisina. Don Quijotekin popsi terhoja Sancho Panzan kanssa tuulimyllyjä vastaan taistellessaan. Makeat tammenterhot maistuivat ihmisen ja eläinten lisäksi myös esihistoriallisille hammaspeikoille. Tuoreen radiohiiliajoitukseen perustuvan arkeologisen tutkimuksen mukaan rautatammen tärkkelyspitoiset terhot oli osasyy pohjoisafrikkalaisten luolaihmisten hampaiden reikiintymiseen jopa 15 000 vuotta sitten. MERKKIPÄIVÄT PALKITUT LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RA KA S PÄ I VÄ K I R JA 60 VUOTTA 16.6. Matti Äijö, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pirkanmaan metsäneuvoja, Ikaalinen 20.6. Pekka Kujala, Metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen valtuuston jäsen, Tammela 50 VUOTTA 13.6. Päivö Kasula, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän valtuuston jäsen, Turku Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? Mielenkiintoista on sekin, että alueella tuotetaan viskoosia, josta näyttäisi olevan tulossa puuvillan korvike vaateteollisuudelle. Pohjoisen puulajit sopivat viskoosin tekoon, mutta siihen arvoketju katkeaa. Kehräämöitä ei Ruotsissa enää ole, joten kuitu viedään Turkkiin, jossa siitä tehdää lankaa ja se edelleen Intiaan, jossa langasta tehdään kangasta. Kankaasta varmaankin tehdään ruotsalaisille vaateketjuille vaatteita, joita myydään mm. Ö-vikenissä Fjällrävenin tehtaanmyymälässä. Globaalissa työnjaossa pohjoiselle näyttää jäävän tuotekehittäjän rooli. Meillä on ylivertaista osaamista, erityisesti insinööriosaamista ja erittäin hyvää puukuitua. Ruotsalaiset osaavat myös markkinoinnin ja suhdetoiminnan, joten menestyskonsepti on valmis. Merkille pantavaa Ö-vikenissä on myös suomalais? rmojen vahva läsnäolo. Muiden muassa Metsä Groupilla on siellä toimintaa. Kukaties Äänekosken investointisuunnitelmien syntypaikka on juuri Ö-viken. Uskoisin että biojalostamorintamalla suomalaisruotsalaista yhteistyötä kannattaisi lisätä ja käyttää Pohjanlahden vastarantojen mahdollisuudet yhdessä hyväksi. vaikuttaneen maaherran mukaan. Ö-viken on myös Fjällräven-tuotemerkin kotipaikka, mistä on edelleen nähtävissä merkkejä kaupunkikuvassa. Kävin Ö-vikenissä toissa viikolla ja näin paljon mielenkiintoista. Kaupunki sijaitsee runsaan tunnin lentomatkan päässä Tukholmasta, mutta jollakin tavoin tuntuu, että se olisi keskellä ei mitään. Yliopistokaupunki Uumajaan on kuitenkin vain tunnin automatka, ja Pohjanlahten pitkin pääsee meriteitse vaikka maailman ääriin. Kaupungille kävi niin kuin monille suomalaisillekin teollisuuspaikkakunnille: perinteisiä tuotteita ei enää kannattanut valmistaa kalliin työvoiman maassa, vaan tuotanto siirtyi Aasiaan. Tilalle piti keksiä jotakin. Sellutehtään ympärille keksittiin rakentaa biojalostamoekosysteemi. Entisestä sellutehtaasta on tehty kemiantehdas, jossa Akzo-Nobel jalostaa etanolista monenlaisia kemikaaleja maailmanmarkkinoille. Sen lisäksi alueella on tutkimustoimintaa ja tuotekehityslaboratiorioita, muita tuotantolaitoksia, bioenergialaitos ja niin edelleen. Tukkirekkoja kulkee tasaista tahtia kaupungin halki sen toiselle puolella sijaitsevalle jalostamoalueelle. Ö -viken sijaitsee Ruotsissa osapuilleen Vaasan korkeudella Pohjanlahden rannalla. Alue on nimeltään Höga kusten eli korkea rannikko, eivätkä maisemat muistuta Pohjanmaata vaan paremminkin Itä-Suomen vaaramaisemia. Ö-viken ei ole paikkakunnan oikea nimi, mutta sillä nimellä se nykyisin tunnetaan, koska sinne on syntynyt mielenkiintoinen biojalostamo toimintansa lakkauttaneen sellutehtaan ympärille. Oikeasti tämän vanhan puunjalostuspaikkakunnan nimi on Örnsköldsvik, ja nimensä se on saanut 1800-luvun loppupuolella Ö-viken HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva Pihapuumme tammi pitää tavallisesti sinnikkäästi kiinni kuolleista lehdistään jopa talven yli. Viimeiset ruosteenruskeiksi kuihtuneet lehdenkäppyrät pudottautuvat maahan vasta suvivirren saattelemina kesäkuun korvilla. Osa pitää pohjoisen metsätammemme ”talvilehti”-ilmiötä puun evolutiivisena muistona lämpimistä ajoista, sillä etelän lämmössä monet tammilajit säilyvät yhä vihreinä ympäri vuoden. Erästä eteläistä ikivihreää tammilajia suomalaiset kutsuvat ”rautaiseksi”. Muut skandinaavit ja saksalaiset puhuvat kivitammesta. Sen puuaines onkin kovaa, mutta kivikaudella kyseisen puun terhojen narskuttaminen ruuaksi sai luolaihmisten rautahampaat kolottamaan aivan muusta syystä. Rautatammi ( Quercus ilex) on Välimeren alueelle tyypillinen nahkealehtinen ainavihanta puulaji. Suurimmat yksilöt lähentelevät pituudeltaan kolmeakymmentä metriä, mutta yleensä puu jää alle 15-metriseksi. Sen vahapintaiset, pajua muistuttavat lehdet – päältä kiiltävän tummanvihreitä ja alta vaaleanhimmeän nukkapintaisia – säilyvät puussa vihreinä usean vuoden ajan. Rautatammi on fysiologialtaan sopeutunut erinomaisesti Välimeren ilmastoon, jossa vuorottelevat kuumankuivat kesät ja kosteanviileät talvet. Vaikka rautatammia kasvaakin paikoin vielä runsain mitoin, on valtaosa lajin alkuperäisistä metsistä hävinnyt tehokkaasti Ikivihreät rautatammet ”Don Quijotekin popsi terhoja tuulimyllyjä vastaan taistellessaan.” Espanjassa ja Portugalissa on rautatammivaltaisia metsiä parisen miljoonaa hehtaaria. EINARI VIDGRÉNIN SÄÄTIÖ Einari Vidgrénin Säätiö on jakanut tunnustuspalkintoja metsäalan osaajille. Pääpalkinnot – Einarin Palkinnot (15 000 euroa) – myönnettiin kahdelle koneyrittäjälle, Tauno Tolpalle ja Tapani Lievoselle. Lisäksi myönnettiin useita pienempiä huomionosoituksia, kaikkiin 105 000 euron edestä. Einarin Palkinto myönnetään pitkäaikaisesta työstä metsäkoneurakoitsijana.
31 METSÄLEHTI 11 • 2014 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Mitä tulee uudesta Luonnonvarakeskuksesta? ? Näin teet metsänhoitosopimuksen ? Metsäosuuskunta kunnosti vanhan kämpän ? Metsäteollisuuden viimeinen höyrylaiva Seuraava Metsälehti ilmestyy 19. kesäkuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 19.6. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 11”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 8 on arvottu seuraaville kolmelle: Matti Antila, Pietarsaari, Toive Mustonen, Enonkoski ja Matti Törmä, Akaa. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen! M a tt i M a tt il a METSÄKRYPTO 11 Metsäristikko 8, oikea ratkaisu
Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Metsäalan säädökset Matti Kiviniemi (toim.) Julkaisun tavoitteena on auttaa lukijaa löytämään helposti tärkeimmät metsätalouden lait, asetukset ja muut normit ajantasaisina. Vaikka suurimman osan säädöksistä saa ajantasaisina verkosta, kokemus on osoittanut, että painetulle julkaisullekin on tarvetta. Verkkoa kannattaa käyttää tämän julkaisun ohessa. Teoksen ensimmäiseen lukuun on koottu tärkeimpiä lainopillisen tiedon hakuohjeita. Hinta 42 € Uutuus Uutuus Säädöksiä, suosituksia ja sahan pärinää. Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Mikko Riikilä Kirja kertoo moottorisahojen vaiheikkaan historian Suomessa ensimmäisestä sahan pärähdyksestä aina tähän päivään. Sahat saapuivat Suomen saloille jo vuonna 1915, mutta ne yleistyivät vasta useiden teknisten innovaatioiden jälkeen 1950-luvulla. Kirja nostaa esiin sata merkittävintä Suomessa käytössä ollutta saha mallia. Mukana on myös tarinaa sahojen valmistajista, maahantuojista ja tietenkin käyttäjistä. Kirja sisältää myös kaikkien Suomeen tuotujen moottori sahojen tiedot. Runsaasti kuvitettu teos on tehty yhteistyössä Suomen metsämuseo Luston kanssa. Hinta 39 € Moottorisaha sata vuotta Suomessa Hyvän metsänhoidon suositukset Metsänhoito Kirja esittelee kattavasti metsänkasvatuksen menetelmät, joita Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio suosittelee käytettäviksi talousmetsissä. Suositukset ovat uuden metsälain mukaisia. Kirjassa kerrotaan metsien hoidon yleisistä periaatteista, käytännön metsänhoitotoimenpiteistä sekä talous metsien luonnonja ympäristönhoidosta. Hinta 48 € Suomalainen riistanhoito Petri Nummi ja Veli-Matti Väänänen Kirja kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa. Teokseen on koottu uusin tieto metsä-, peltoja vesiriistan hoidosta, riistanhoidosta taajamissa ja teiden ympäristössä, soiden ennallistamisesta, petopyynnistä sekä tarhauksesta ja istutuksesta. Hinta 48 €