• KUV A: SEPPO S AMULI METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2015 • NRO 11 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Kirjanpainajien parveilu on alkanut ja feromonipyydykset on viritetty. Sivu 8 Kesän merkki Uutinen: 40 miljoonan veroporkkana ›› sivut 2–3 Puukauppa: Kainuussa kauppa käy ›› sivu 12 Metsänhoito: Korjuun laatu syynissä ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Siirrettävä klapikone ›› sivu 20
• 2 A J A S S A 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 LYHYET Lyyli puhalsi nurin 140 000 kuutiota Toukokuun 23. päivän Lyyli-myrsky verotti metsiä lähinnä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Keski-Suomen pohjoisosissa ja Pohjois-Savossa. Suomen metsäkeskuksen mukaan puuta kaatui noin 140 000 kuutiota. Myrsky ei ilmeisesti aiheuttanut laajoja yhtenäisiä tuhoalueita. Puita meni pääasiassa nurin siemenpuualueilla, vastaharvennetuilla turvemailla ja soistuneilla kankailla. Metsänomistajille myrskystä koitui noin miljoonan euron menetykset. Metsäyhtiöt saivat valitusluvan Korkein oikeus on myöntänyt Stora Ensolle, Metsäliitto Osuuskunnalle ja UPM:lle valitusluvan puukartellin korvauskanteiden vanhenemiseen liittyvässä asiassa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi viime vuoden maaliskuussa metsänomistajien yhtiötä vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen, perusteluna oli kanneoikeuden vanhentuminen. Hovioikeus kuitenkin katsoi, etteivät vahingonkorvausvaatimukset olleet vanhentuneita ja palautti asian käräjäoikeuden käsittelyyn. Yhtiöt hakivat valituslupaa hovioikeuden ratkaisuun korkeimmalta oikeudelta, joka nyt siis saatiin. Asian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa ja ratkaisua voidaan odotella ehkä jo ensi vuoden lopulla. Kemeralomakkeita nyt saatavilla Uudet taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja juurikäävän torjunnan kemeratuen hakulomakkeet sekä niiden täyttöohjeet on julkaistu. Lomakkeet ja ohjeet löytyvät Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta. Taimikon varhaishoidon, nuoren metsänhoidon ja juurikäävän torjunnan voi aloittaa heti, kun hakemus on jätetty, metsäkeskuksen rahoituspäätöstä ei tarvitse odottaa. Rahoitusta myönnetään vain rahoitusehdot täyttäville hakemuksille, metsäkeskuksesta muistutetaan. Liki kolmannes epätietoisia Metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun oli maksanut 65 prosenttia metsänomistajista huhtikuun loppuun mennessä, Metsänhoitoyhdistysten palvelu Mhyp kertoo. Eroamisesta oli ilmoittanut 6 prosenttia ja vajaat 30 prosenttia jäsenistä ei ollut vielä päättänyt jäsenyydestään. Päätöstään lykänneiden määrä – vajaa kolmannes jäsenistä – askarruttaa yhdistysväkeä. ”Se on iso määrä. Siihen on varmaan monia syitä, esimerkiksi laskutuksessa on ollut ongelmia”, Mhyp:n toimitusjohtaja Marja Kalpio kertoo. VALTTERI SKYTTÄ, teksti Suomen uusi hallitus tavoittelee puunkäyttöön jopa 15 miljoonan kuution vuosittaista lisäystä. Hallitusohjelman mukaan puuta pitäisi käyttää entistä monipuolisemmin ja puun jalostusarvoa nostaa. Lisähakkuisiin pyritään edistämällä metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Yksi mahdollinen keino sukupolvenvaihdoksien edistämiseen on metsävähennyksen laajentaminen. ”Puun markkinoille tulon edistämiseksi lähdetään liikkeelle porkkanoista. Kiinteistövero tai senkaltaiset metsämaksut torjuttiin. Metsien aktiivisen käytön ja yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseen on varattu 40 miljoonan euron veronkevennysvara”, sanoo uusi keskustalainen maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Tiilikaisen mukaan metsävähennyksen muutos olisi helppo toteuttaa, mutta sukupolvenvaihdoksien vauhdittamiseen kartoitetaan myös muita vaihtoehtoja. Yrittäjämäisen metsätalouden edistämisen myötä hallitus odottaa metsätilojen pinta-alojen kasvavan. Perintöveron poistamista uusi hallitus ei lupaa. Veron lakkauttaminen jättäisi tässä taloustilanteessa valtiontalouteen liian suuren aukon paikattavaksi. Metsäenergiaa hiilen tilalle Metsäalalle löytyy tilausta myös hallituksen energiatavoitteista. Uusiutuvan energian käyttö pyritään saamaan sellaisella kasvu-uralle, että sen osuus energian käytöstä olisi 2020-luvulla yli 50 prosenttia. Suuret mahdollisuudet ovat hallitusohjelman mukaan nestemäisissä biopolttoaineissa. ”Uusiutuvan energian tavoite on kunnianhimoinen. Hiilestä on päästävä eroon kymmenessä vuodessa ja se pitää korvata etupäässä metsäenergialla”, Tiilikainen sanoo. Metsätalous saa Tiilikaisen mukaan vetoapua myös tierahoista. ”Hallitus alkaa kuroa tiestön korjausvelkaa umpeen ja satsaa muutaman vuoden aikana 600 miljoonaa euroa lisää perusväylänpitoon.” Uusi kemera mutkistuu Metsäala ei lempilapsen asemastaan huolimatta säästy leikkauksilta. Uusi hallitus vähentää kemeravaroja yhteensä 15 miljoonaa euroa, joista 12 miljoonaa perustyölajeista ja 3 miljoonaa luontovaroista. ”Ympäristötuen ja luonnonhoitovarojen kolmen miljoonan leikkaus on merkittävä”, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsäjohtaja Anne Rakemaa. Metsäkeskus joutuu muutoinkin säästöjen kohteeksi, mutta sen osuus säästöistä tarkentuu vielä. Juuri voimaan tullut uusi kemeralaki joudutaan avaamaan uudestaan. ”Kemerasäästöjen tarkempi kohdentaminen työlajeittain tai tukitasoittain katsotaan rauhassa. Metsien tuottokyvyn ja terveyden vuoksi esimerkiksi juurikäävän torjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa sulan maan hakkuiden yhteydessä”, linjaa Tiilikainen. Tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus Luvassa 40 miljoonan veroporkkana Uusi hallitus aikoo edistää biotaloutta, mutta metsäalakaan ei välty leikkauksilta.
• AJASSA 3 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Kaavoitukseen haetaan uusia ideoita Sivu 8 Tunti vierähtää joka Metsälehden parissa Metsälehden lukijoiden mieltymykset ja toiveet on taas kartoitettu. Sivu 9 METSÄSTÄ Arkkitehti hakee ideoita metsästä Sivut 16–17 UIttoväylä taipuu venereitiksi Sivu 22 Yläharvennus sopii raudukselle Sivu 23 PILKKEITÄ Nimi ei suojele petomittaria Sivu 24 Koirashaahkan metsästys alkaa Sivu 25 Perustietoa punkeista Sivu 26 Intiaanipuu Big Benin tyvellä Sivu 30 AJASSA Harvennus on haastavaa Vastavalmistunut konekuski Daniel Lehtinen innostui metsäkoneista jo lapsena. Sivu 5 ”Aito kilpailu tulee kuitupuukauppaan” Kuopioon sellutehdasta suunnittelevan Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson hehkuttaa riippumattomuutta. Sivu 6 Sellu-Suomessa metsä kasvaa Sivu 7 TÄSSÄ NUMEROSSA OTSO HUITU, JUKKA NIEMIMAA, HEIKKI HENTTONEN MYYRÄKANNAT vaihtelevat kaksijakoisesti. Luonnonvarakeskuksen mukaan maan eteläisellä puoliskolla myyriä on niukasti, kun taas pohjoisempana sekä peltoettä metsämyyränsukuisten lajien kannat ovat vahvat ja voimakkaassa kasvussa. Pohjois-Suomeen odotetaan vahvaa myyrähuippua ensi syksylle. Viime syksynä myyriä tavattiin eteläisessä Suomessa vaihtelevissa määrin, mutta kannat ovat romahtaneet viime talvena. Pohjoisessa kannattaa harkita istutuksia Pohjois-Suomeen ennakoidaan ensi talveksi suurta myyrätuhoriskiä. Eteläisessä Suomessa myyriä on niukasti. Pohjoiseen luvassa myyrähuippu Eteläisen Suomen myyräkannat ovat alhaiset. Pohjoisemmassa Suomessa myyriä on runsaasti, ja alueella on odotettavissa myyrähuippu syksyllä 2015. Lähde: Luke Runsas kanta Heikko kanta Etelän myyrärunsaus on kuluneen parin vuoden aikana vaihdellut alueellisesti selvästi. Ainoastaan läntisessä ja sisäisessä Suomessa tavattiin viime syksynä yhtenäisempiä korkeamman myyrätiheyden alueita, kun taas muualla myyriä esiintyi vain niukasti tai hyvin rajoittuneesti. Kaikilla näillä alueilla myyräkannat ovat romahtaneet talven aikana. Pohjoisemmassa Suomessa myyräkannat nousivat viime vuonna voimakkaasti. Kannat säilyivät vahvoina talven yli, ja kesän koittaessa myyrät ovat jo täydessä lisääntymisvauhdissa. Tunturisopuleilla oli pienehkö kevätvaellus Käsivarren pohjoisosissa. Eteläisimmät havainnot olivat Ropin ja Pättikän tienoilla. Luultavimmin kanta lisääntyy kesän aikana, ja syksyllä voi pohjoisimmassa Lapissa olla jonkinmoista sopulien liikehdintää. Tämä esiintymä on kuitenkin alueellisesti selvästi vaatimattomampi kuin edellinen vuonna 2011. Myyrähuippu romahtaa ensi talvena ja sopulit myyrien mukana. Myyrät aiheuttivat viime talvena taimituhoja Kainuussa, Koillismaalla, Metsä-Lapissa ja paikoin Keski-Suomessa. Nuorten taimikoiden omistajia kehotetaan tarkastamaan taimikkonsa tuhojen varalta. Vakuutukset kuntoon Pohjois-Suomen myyrärunsaus ennakoi sitä, että myyrätuhoriski näillä alueilla on ensi talvena suuri. Metsänomistajien on syytä minimoida riski muun muassa heinäntorjunnalla, taimisuojilla tai metsävakuutuksin. Eikä kukaan kiellä pyytämästä tuholaisia taimikoista. Taimien istuttamista voi myös mahdollisuuksien mukaan harkita lykättäväksi ensi vuodelle. Mikäli istuttaminen on suotavaa tehdä tänä vuonna, suosittelemme istuttamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kasvukautta. Tutkimustemme mukaan syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille paremmin kuin alkukesällä istutetut. Etelä-Suomessa myyräkuumeriski ei ole suuri ensi talvena, mutta Pohjois-Suomessa myyrähuipun ansiosta on. Kannattaa muistaa, että vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Ihminen saa tartunnan yleensä hengitysteitse myyrien pölyävistä ulosteja virtsajätöksistä. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. SUOMEN hirvikanta on nousussa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan hirviä oli viime syksyn metsästyksen jälkeen noin 83 000, mikä on neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kanta on ollut hienoisessa kasvussa viimeiset neljä vuotta. ”Vuonna 2011 kanta oli pienimmillään, se näkyi myös hirvikolarien määrässä. Sen jälkeen kanta kääntyi nousuun koko maassa, pohjoisessa tosin vähän hitaammin”, tutkija Jyrki Pusenius Lukesta kertoo. Pienestä noususta huolimatta hirvien määrä on nyt kuitenkin noin 40 prosenttia pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta oli suurimmillaan. Kannan rakenne on viime vuosien ahkeran metsästyksen myötä muuttunut. Naarasvoittoisuuden kasvu aikuisissa hirvissä on taittunut ja urosten osuus kasvaa. Etelä-Suomessa on 1,8 hirvilehmää sonnia kohden, Pohjois-Suomessa suhdeluku on 1,6. Hirvimäärä taittui taas kasvuun Luvassa 40 miljoonan veroporkkana Porkkanoita » Metsien aktiivisen käytön ja yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseen 40 miljoonan euron veronkevennysvara. » Perusväylänpitoon 600 miljoonaa euroa lisärahaa muutaman vuoden aikana. » Hiilen tilalle metsäenergiaa. Keppiä » Kemeravaroja leikataan 15 miljoonaa. » Suojelurahoitusta leikataan. » Metsäkeskukselle säästöjä. Puun liikkeelle saamiseksi lähdetään liikkeelle porkkanoista, maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen toteaa. Niinpä esitykset metsätilamaksuista torjuttiin. (Syke) yhdistetään. Metsänja luonnontutkimuksen suuret muutokset saavat näin jatkoa, vaikka edelliset uudistukset ovat Lukessa vielä niin sanotusti vaiheessa. Metsien ja soiden suojelua hallitus jatkaa vapaaehtoisin keinoin, mutta suojelurahoitusta leikataan. Suomen luonnon uhanalaiset lajit arvioidaan uudelleen ja Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 perustetaan uusi kansallispuisto. FAKTA Sak ari Piippo Seppo S amuli Hannu Hut tu Kannessa Suomen metsäkeskuksen metsäneuvojat Hannu Kurittu ja Niina Leppijoki sekä metsänomistaja Jorma Raukola.
• AJASSA 4 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 LUKIJAKUVA Haittaako yleiskaava metsiesi hoitoa? Uusi kysymys: Oletko tyytyväinen hallitusohjelmaan? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Ei 55% Kyllä 45% vas taa jia 211 PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA SITAATTI Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi ”Pienen pläntin istutus hoidettu. Ensikertalaisilta taisi mennä jonkin verran aikaa istutusputken käytön opetteluun. Lopuksi kun huomattiin, ettei mättäitä ollut yhtä paljoa kuin taimia, piti alue käydä toiseen kertaan ja lätkiä toinen taimi isompiin mättäisiin taikka mättäiden väliin.” Kmo ”Kevään viljelytyöt oli täydennyskylvöä ja -istutusta. Kylvöt tein heti lumien sulettua, kylvökepillä, se oli helppo toimitus.” Metsä-masa ”Kaikki saatiin istutettua helatorstaista sunnuntaihin. Meillä on aika paljon ripeää opiskelevaa nuorisoa, joka hommasta pääosin vastaa. Saavat kunnon palkan ja tuntuman metsätalouteen.” Timppa ”Kyllähän tuohon koneellisen muokkaukseen on hieno istuttaa, ei siitä mihinkään pääse. Tänään meni kahdeksan säkkiä eli 400 lehtipuuta istumaan.” Jees H-valta ”Nyt saatu viimeiset tehtyä. Männyn kylvöä 3,5 hehtaaria, männyn istutusta 0,6 hehtaaria, männyn täydentelyistutuksia hehtaari, kuusen istutusta 2 hehtaaria, koivun istutusta 4 hehtaaria ja tervaleppää 0,8 hehtaaria.” Raivuri ”Ei näköjään voi palkattua porukkaa laittaa enää kuokkaistutukseen. Eivät tienaa yhtään mitään ja paikat menevät niin kipeäksi, että seuraavana päivänä hommista ei tule mitään.” Roisto Reipas ”Yksi ympäristöstä kiinnostunut metsänhoitaja voi vaikuttaa luontoasioihin enemmän kuin kymmenen metsästä kiinnostunutta ympäristönsuojelijaa. ”Näin perusteli alavalintaansa metsänhoitaja Kimmo Tiilikainen (kesk.) vuoden 2007 Metsälehdessä. Tiilikainen oli juuri valittu äitiyslomalle jäävän ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) sijaiseksi. Nyt hän on aloittanut maatalousja ympäristöministerinä. Salkku lienee räätälöity Tiilikaiselle. Luonnonsuojelusta kiinnostunut luomuviljelijä ja metsänomistaja totesi jo vuonna 2007, että talouden ja luontoarvojen yhteensovittaminen on aina kiehtonut häntä. Nyt Tiilikaisella on mahdollisuus näyttää, miten se ministeriötasolla onnistuu. Taustansa puolesta hän lienee se, joka siinä voi onnistua. LIINA KJELLBERG Kahden salkun metsänhoitaja ”Kuvan pieni, 0,3 hehtaarin lehtikuusikko liittyy puulajiharrastukseen ja kokeiluihin. Kasvunopeus on kyllä yllättänyt, samoin sahatavaran laatu.” Hanlyn Lehtikuusi 22, poika 7 vuotta Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/ Metsalehti/Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Harva materiaali herättää yhtä paljon tunteita ja toisaalta luo yhtä paljon käyttömahdollisuuksia kuin puu. Puu on asumisen, elämisen ja olemisen materiaali.” Puutuoteteollisuus ry:n toimitusjohtaja Matti Mikkola (Puu 2/15). Pääministeri Juha Sipilän prosessikaavio tuotti metsänomistajille kelpo hallitusohjelman. Strategiapaperi näyttää jopa erinomaiselta, mutta ohjelman yksityiskohtaisesta liitteestä löytyy myös leikkauksia. Hallitus aikoo vähentää muun muassa kemeratukea ja supistaa metsäkeskusten määrärahoja, vaikka metsien hoitoa pitäisi tehostaa. Suojeluohjelma Metson leikkaukset ovat nekin ristiriidassa strategian tavoitteiden kanssa. Tutkimuksen ja opetuksen vähennykset koskevat metsäalaa juuri, kun tarvitaan uutta osaamista. ? ? ? Leikkauksista huolimatta ohjelma sisältää myös paljon hyvää. Parasta siinä on, että biotalous ja varsinkin bioenergia on saanut ison rooliin. Vaikka moni ala on viime aikoina korostanut merkitystään biotaloudessa, sen rahavirroista lähes kolme neljännestä on Suomessa peräisin metsästä. Vielä tärkeämpää on, että lupaavimmat uudet tuotteet on kehitetty puusta. Siksi hallituksen tavoitteena on, että puun käyttö lisääntyy 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa ja sen jalostusarvo kasvaa. Metsäala hyötyy myös hallituksen aikeesta vauhdittaa puurakentamista ja ylipäätään asuntotuotantoa. Tehtiinpä talot puusta tai kivestä, sahatavaran kulutus lisääntyy. Teiden korjausvelan pienetkin lyhennykset otetaan tyytyväisinä vastaan, samoin suunnitelmat sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Täytyy vain toivoa, että hyvät aikeet toteutuvat. ? ? ? Lupaavaa on, että maaseudun asioita luotsaa pitkästä aikaa metsäalan koulutuksen saanut ministeri Kimmo Tiilikainen, tosin tittelillä Hallitus luottaa metsään ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi maatalousja ympäristöministeri. Kun monelle poliitikolle metsien merkitys on valjennut vasta ministeripestin myötä, Tiilikainen tietää sen jo nyt. Suuret kiitokset kaikille Metsälehden lukijatutkimukseen osallistuneille! Esittelemme sen tuloksia sivulla 9. Meitä toimituksessa ilahdutti erityisesti se, että Metsälehteä pidetään hyödyllisenä ja sen tarjoamaa tietoa riippumattomana. Saimme paljon vinkkejä, joiden avulla voimme tehdä lehdestä vielä paremman. Kiitos myös niistä!
• AJASSA 5 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 JAAKKO TEMMES Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA ”Aikamoista soopaa” taisin huudahtaa, kun vuoden alkupuolella lehtiin ilmestyi kirjoituksia aiheella ”puu ei liiku” ja ”amatöörimetsänomistajat eivät myy puuta”. Entistä hämmästyneempi olin, kun oivalsin, ettei viesti ollut suunnattu metsänomistajille tai suurelle yleisölle vaan kansanedustajille. Ymmärsin kyllä puun käyttäjien huolen puun riittävyydestä, mutta en ymmärtänyt, miksi juuri kansanedustajille kirjoitetaan näitä vuodatuksia? Eduskuntahan ei kasvata eikä myy puuta. ? ? ? Me metsänomistajat myymme puuta. Me tiedämme, miten puun tuottamista voidaan kiihdyttää ja miten kasvua ohjataan halutunlaisiin puutavaralajeihin. Seuraamme puumarkkinoita ja hintamuutoksia myydäksemme puuta oikeaan aikaan ja oikeaan tarpeeseen. Tiedämme, että puunmyyntitulot ja metsätalouden hyvä kannattavuus lisäävät panostuksiamme metsänhoitoon ja siten myös tulevaisuuden puumääriä. Puuta myymme puumarkkinoilla. Suomalainen Myykö eduskunta puuta? puumarkkina on osoittautunut hyvin toimivaksi ja se on joustanut pienilläkin hintamuutoksilla. Miksi huolen tai mahdollisen ongelman ratkaisua ei lähdetty hakemaan yhdessä meidän kanssamme, jotka myymme puuta? Ymmärrän kyllä, että vielä muutama vuosikymmen sitten eduskunta oli takuumiehenä sekä puun saatavuudessa että metsäteollisuuden kannattavuudessa. Mutta nyt tilanne on toinen, eikä eduskunnalla ole tarjota helppoja ratkaisuja eikä taikatemppuja. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Jos eduskunnasta ei löydy merkittävää apua, puukaupan osapuolille jää aina se vähemmän käytetty vaihtoehto, että ryhdistäydymme, katsomme peiliin ja hoidamme homman keskenämme kotiin. Siihenkin eväitä löytyy, kun vain tartumme toimeen. ? ? ? Onko sitten mahdollisuuksia kasvattaa korjattavia puumääriä? Varmasti on, mutta aina on keskusteltava myös euroista. Jos kuitupuun hinta nousee, markkinoilta saa nykyistä enemmän kuitupuuta. Jos hinta jatkaa laskuaan, kuitupuusta tulee ”pula”. Jos hinta nousee merkittävästi – esimerkiksi kaksinkertaiseksi – markkinoilta voi saada paljon enemmän puuta, kun puuta voidaan korjata entistä kalliimmista paikoista, taimikonhoitoa voidaan tehdä nykyistä enemmän ja tukista tehdään kuitua entistä enemmän. Kysymys puun saatavuudesta pelkistyy kysymykseksi puun saatavuudesta eri hintatasoilla. Tähän tarvitaan kättä pidempää eli malli tai arvio, joka ennakoi eri kysyntävaihtoehtojen edellyttämät puun hinnat. Puumarkkinan ymmärryksen lisääminen ja puumarkkinan toiminnan tehostaminen satavat molemmat suoraan puumarkkinaosapuolten laariin. Toistaiseksi hinnoista ei ole haluttu puhua ja toimenpiteinä on ehdotettu vain yksioikoisia ulkoisia temppuja, joilla kuvitellaan yleisesti lisättävän puun tarjontaa. ”Kannustavat” veromallit ja ensiharvennuksien verovapaus ovat kuin pyssyllä räiskimistä, niiden hyötytai haittavaikutus on vain arvailua. Lisääntyvä puumäärä on saatavissa puumarkkinoilta kohtuullisella hinnan nousulla. Ratkaisun avaimet ovat puumarkkinaosapuolilla, ei eduskunnalla. VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuva Pystyyn jäävien puiden valikointi, korjuuvaurioiden välttäminen ja ajouravälin pitäminen tasaisena. Siinä on kolme seikkaa, joita pitää ainakin opetella, jos haluaa metsäkoneenkuljettajaksi. ”Harvennus on haastavaa. Siinä luodaan metsän tulevaisuus”, sanoo tuore konekuski Daniel Lehtinen, 30. Lehtinen valmistui viime viikolla metsäenergian tuottajaksi Työtehoseuran kolmivuotisesta koulutuksesta. Metsäenergian tuottaja tarkoittaa käytännössä metsäkoneenkuljettajaa. Lehtinen on ehtinyt harjoitella niin ajokoneessa kuin hakkuukoneessa eli motossa istumista. Opintoihin on kuulunut myös koneen kunnossapidon opiskelua, sillä konekuskin on usein korjattava konettaan itse metsätaipaleen takana. Suo opetti ajamaan Menneenä talvena Lehtinen ajoi opintojen ohella ajokonetta puunkorjuuyrityksen leivissä. ”Äkisti pehmentynyt suo opetti keväällä, miten koneen nosturin avulla tasapainoillaan eteenpäin. Kokemuksesta oppii, missä kohtaa kone pysyy pystyssä ja missä se kiikkaa.” Nuoren konekuskin ura alkaa tavallisesti juuri puun lähikuljetukseen tarkoitetun ajokoneen ohjaimista. ”Ajokonetta ajaessa näkee sen, mitä toinen tekee motolla. Siinä saa oppia, miten ammattimotokuski kaataa puut.” Hakkuukoneen kuljettajalle hankalia ovat erityisesti haaraiset koivut. Sekametsää harventaessa on oltava tarkkana, ettei kaatuva puu jää konkeloon viereiseen koivun haaraan. ”Kiire pitää pystyä jättämään pois”, Lehtinen sanoo. Välillä on pidettävä tauko ja suunniteltava tulevaa hakkuureittiä ja kaatoja. Lehtinen tietää, että vaikka konekuskilla on suuri vastuu harvennetun metsän tulevasta kasvusta, koneilla ei pysty taikatemppuihin. Etenkin raivaamattoman nuoren metsän ensiharvennus on vaikeaa. Konekuskin vastuun tietävät myös puunomistajat. ”Työmailla olen tavannut metsänomistajia. He ovat olleet mukavia”, Lehtinen kertoo. Yksinäistä työtä Tie metsäkoneenkuljettajaksi ei ole helppo. Aloittelevien työntekijöiden työtahti on väistämättä hitaampi ja esimerkiksi korjuuvaurioiden välttämisen oppii vain kokemuksen kautta. ”Rohkaiseva palaute niin kouluttajilta kuin työnantajalta on tuonut lisää motivaatiota.” Nykyisin Nurmijärvellä asuva Lehtinen on kotoisin Laukaasta Keski-Suomesta. Kipinä metsäkoneisiin tuli jo lapsuudessa. ”Seurasimme kavereiden kanssa niiden puuhia.” Yksinäinen työ metsäkoneen kopissa tuo neljän pienen lapsen isälle välillä toivottuakin omaa rauhaa. Muutoin metsään tehdään retkiä vapaa-ajalla myös koko perheen voimin. ”Äänekosken investoinnin myötä olen perheelle puhunut, että jos etelämmästä ei töitä löydy, paluu Keski-Suomeen voi olla edessä.” Harvennus on haastavaa Nuoren metsäkoneenkuljettajan ura alkaa usein ajokoneen kopista. Kuljettajia tarvitaan Metsäkoneenkuljettajien tarpeen on ennakoitu kasvavan parissa vuodessa, koska metsäteollisuuden puuntarve kasvaa muun muassa Äänekoskelle rakennettavan uuden biotuotetehtaan myötä. Alan toimijoiden mukaan uusia konekuskeja tarvittaisiin vuosittain noin 600, kun tällä hetkellä kouluista valmistuu 350–400 uutta metsäkoneenkuljettajaa. Työtehoseura kouluttaa metsäkoneenkuljettajia metsäalan perustutkinnoilla metsäenergian tuottaja ja metsäkoneenkuljettaja. Daniel Lehtisen opintojen viimeinen harjoitustyömaa oli nuoren metsän ensiharvennus. Kivikkoinen ja raivaamaton metsä ei päästänyt motokuskia helpolla. Hallitus luottaa metsään
• AJASSA 6 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 MIKKO RIIKILÄ, teksti ESA KYYRÖ, kuva Sellutehdasta Kuopioon puuhaavan Finnpulpin toimitusjohtajan Martti Fredriksonin tiimi on nimivahva. Timo Piilonen on rakennuttanut sellutehtaita pitkin maailmaa. Jyrki Yrjö-Koskinen taitaa sellun myynnin. Tiimin uusin jäsen Timo Karinen kutsuttiin Finnpulpin talousjohtajaksi viime vuonna. Vuoteen 2013 hän oli Metsä-Woodin toimialajohtaja. Veitsiluodon toimitusjohtajana toiminut Niilo Pellonmaa on joukon ainoa, joka ei ole taustaltaan metsäliittolainen. Yhtään puunhankinnan osaajaa joukossa ei ole, mikä yllättää. Itsestään ei suunnitellun tehtaan vuotuinen puuntarve – 6,5 miljoonaa kuutiota – tontille ilmaannu. Fredriksonin mukaan päätöksiä puunhankinnasta tehdään sen jälkeen, kun lopullinen investointipäätös on tehty. Kamppia kilpailijoilta? Metsäpiireissä on veikkailtu, perustaako Finnpulp oman puunhankintaorganisaation vai tukeutuisiko se puunhankintayritys Harvestiaan, joka on vahva toimija Savon suunnalla. ”Olemme selvitelleet lukuisia vaihtoehtoja”, Fredrikson vakuuttaa. Se tiedetään, ettei puunhankintaa anneta nykyisten metsäyhtiöiden hoidettavaksi ”Kun Finnpulp rakennetaan, puumarkkinoille syntyy uusi, riippumaton toimija.” Metsänomistajille ja hakevuortensa kanssa tuskaileville sahureille tämä olisi upea uutinen. Vanha metsäteollisuus on sen sijaan elehtinyt hermostuneesti. Kun Metsä-Fibre tiedotti Äänekosken investoinnin vahvistumisesta, lausui Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Mäntylä painokkaasti, että tämän jälkeen Suomen hakkuumahdollisuudet ovat täyskäytössä. Viestin osoite oli ilmeinen. Finnpulpin tehdashanke loisi aidon kilpailun kuitupuumarkkinoille. Sellaista metsäyhtiöt ovat tähän asti vältelleet – ja siltä myös välttyneet. Fredrikson ennakoi, että asetelma saattaa aiheuttaa reaktioita vanhojen metsäyhtiöiden taholta, varsinkin kun Finnpulp ei ole Metsäteollisuus ry:n jäsen. ”En silti usko vakaviin kampitusyrityksiin. Kiistaton tutkimustieto osoittaa, että kuitupuuta riittää kahdelle suurtehtaalle.” Yksityismetsien runsaus etuna Metsäyhtiöt ovat investointihankkeitaan esitellessään – yleensä Metsäteollisuus ry:n äänellä – ladelleet valtiovallalle vaatimuksia metsäverotuksen muuttamisesta puun tarjontaa kiihdyttäväksi. Tähän kuoroon Finnpulp ei ole lähtenyt. ”Puumarkkinat ovat viime aikoina toimineet vakaasti. Finnpulp luottaa puun saatavuuteen.” Hän uskoo, että järjestöjen ja valtiovallan ideamyllyt tuottavat ratkaisuita, jos puun saatavuus vaikeutuu. Fredrikson korostaa, että suuri yksityismetsien osuus on vahva etu tulokkaalle. ”Ruotsissa puolet metsistä on metsäyhtiöiden. Sinne uuden yrittäjän olisi liki mahdoton perustaa sellutehdasta, koska iso osa puuvaroista on metsäyhtiöiden hallinnassa.” Maaja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK:n puolen miljoonan euron sijoitusta Finnpulpiin Fredriksson pitää ”hienona”, kuten kahden muunkin sijoittajatahon mukaan tuloa. ”MTK:lle tämä on tapa lisätä metsien käyttöä ja osallistua talkoisiin Suomen nostamiseksi. Meille heidän sijoituksensa oli tärkeä, järjestöhän edustaa satoja tuhansia metsänomistajia.” Miksei Kajaaniin? Moni olisi sijoittanut uuden sellutehtaan Kuopion sijasta Kajaaniin Kainuun runsaiden puuvarojen keskelle. Fredrikson kertoo, että kainuulaisilta on tullut tämänsuuntaisia yhteydenottoja. ”Hankkeen suunnittelu alkoi ennen kun Äänekosken suunnitelmia oli julkistettu. Tarkastelimme lukuisia mahdollisia sijoituspaikkoja sellutehtaalle, alkuvaiheessa muun muassa Jyväskylän seutua”, hän paljastaa. Kuopio valikoitui sellutehtaan paikaksi Savon metsävarojen ja erinomaisten kuljetusyhteyksiensä vuoksi. Lisäksi kaupungilla oli tarjota ihanteellinen tontti Sorsasalosta. ”Suomessa on noin 50 tonttia, jolle sellutehtaan voisi rakentaa. Niistä suurimmalla osalla on jo puunjalostuslaitoksia, joten Kuopion vapaan tontin löytyminen tavoitealueelta oli Finnpulpille onnenpotku.” ”Itsenäinen toimija” Finnpulpin suurtehdas Kuopiossa lisäisi puun kysyntää merkittävästi. Samalla se toisi aidon kilpailun kuitupuumarkkinoille. Martti Fredrikson » 64-vuotias » Puunjalostustekniikan diplomi-insinööri » Finnpulp Oy:n toimitusjohtaja » Vuoteen 2010 Forchem Oy:n toimitusjohtaja » Asuu Helsingissä » Syntynyt Jyväskylässä, ”lakkitehtaan sukua” Martti Fredrikson ei kavahda kilpailua mutta uskoo, että puuta riittää kaikille tehdashankkeille. HAASTATTELU FAKTA
• AJASSA 7 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Puuta ja tekemistä riittää Taimikonhoitoja ensiharvennustarpeet ”sellu-Suomessa” 1000 ha Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala yhteensä Tehty viime 5-vuotiskaudella 230 180 200 610 Seuraavalla 5-vuotiskaudella tehtävät* 310 365 320 995 *sisältää jo myöhässä olevat ja lähivuosina hoidon tarpeessa olevat Havukuitupuun hakkuumahdollisuudet* miljoonaa kuutiometriä vuodessa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Yhteensä Toteutunut 2011–2013 1,92 2,1 2,35 6,37 Suurin kestävä hakkuumahdollisuus 2011–41 2,67 2,54 2,45 7,66 Erotus 0,75 0,44 0,11 1,29 *mäntyja kuusikuitupuu yhteensä Lähde: Luonnonvarakeskus MIKKO RIIKILÄ METSÄVAROJEN kehitystä kuvaavat valtakunnan metsien uusimmat inventointitulokset tekevät kunniaa menneiden polvien työlle. Tehometsätalous oli aikansa rumimpia sanoja, mutta sen tulos on ollut huima. Pohjois-Savon puuvaranto on ravakoista hakkuista huolimatta kasvanut 1960-luvun 117 miljoonasta kuutiosta 184 miljoonaan, siis 56 prosenttia. Samalla maakunnan metsien vuotuinen kasvu on liki kaksinkertaistunut. Kehitys on ollut samanlaista koko maassa. Nykyisin metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. ”Kasvu on lisääntynyt, koska metsät ovat runsaspuustoisempia ja nuorempia kuin 1960-luvulla”, selvittää professori Tuula Packalen Luonnonvarakeskus Lukesta. Hänen mukaansa 50 vuotta sitten metsät olivat harsintahakkuiden jäljiltä harvapuustoisia, mikä alensi metsien kasvua. ”Tasaikäisten metsien kasvatukseen siirtyminen on tuottanut hyväkasvuisia metsiä.” Metsänhoidon tahti ei riitä Ainespuuta on viime vuosina Suomessa korjattu vajaat 60 miljoonaa kuutiometriä. Suurin kestävä hakkuumahdollisuus on 80 miljoonaa kuutiota. Erotus riittäisi heittäen nykyisten ja suunnitteilla olevien puunjalostuslaitosten tarpeisiin. Silti Äänekoskelle rakennettavan ja Kuopioon kaavaillun Finnpulpin sellutehtaan puunhankinta on lievästi sanoen haastava urakka. Tehtaiden lähialueella, ”sellu-Suomessa”, siis Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa havukuitupuuta on vuosittain hakattu 6,4 miljoonaa kuutiometriä. Uusimpien hakkuulaskelmien mukaan havukuidun hakkuita voitaisiin lisätä vuosittain 1,3 miljoonaa kuutiota. Se on vähän verrattuna Äänekosken ja Kuopion yli kymmenen miljoonan kuution tarpeeseen. Hakkuulaskelmissa on oletetTehometsätalouden tulokset vakuuttavat Itäisen Suomen metsävarat kasvavat kohisten. Tulevien tehtaiden puuhuolto on silti kaikkea muuta kuin helppoa. tu, että kaikki tarvittavat metsänhoitotyöt tehdään ajallaan. Käytännössä se on mahdotonta. ”Esimerkiksi Pohjois-Savossa taimikonhoitoja ja ensiharvennuksia pitäisi tehdä kaksi kertaa nykyinen määrä”, laskee johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta. Hakkuusäästöt jokerikorttina Hakkuulaskelmien perusteet ovat sen verran mutkikkaat, että aniharva Luken ulkopuolella ymmärtää niitä syvällisesti. Laskelmien ajatuksena on, etteivät nykyiset hakkuut alenna tulevien vuosikymmenien metsätuloja tai tukkikertymää. Metsiin kertyneitä hakkuusäästöjä laskelma purkaa tästä syystä varoen. Esimerkiksi Keski-Suomen puuvarat ovat 1990-luvulta karttuneet yli 20 miljoonalla kuutiometrillä. Silti suurin kestävä hakkuumahdollisuus on noussut alle miljoona kuutiometriä ja on yhä pari miljoonaa kuutiota pienempi kuin metsien kasvu. Tähän mennessä säästöjen kartuttaminen ei haitannut, koka puun tarve on ollut vähäisempää kuin laskennalliset hakkuumahdollisuudet. Meneillään oleva sellubuumi on kuitenkin muuttamassa tilannetta. Esimerkiksi MTK on esittänyt selvästi radikaalimpaa linjausta. Tutkimuspäällikkö Erno Järvinen laskee, että 2000-luvun aikana metsiimme on joka vuosi kertynyt hakkuusäästöjä 15 miljoonaa kuutiota, siis yhteensä yli 200 miljoonaa kuutiota. Tämä säästö voitaisiin MTK:n mukaan purkaa jalostettavaksi.
• AJASSA 8 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Riskiraja tarkoittaa 3,5 desilitraa hyönteismassaa, mutta pyydyksistä kertyi vain puoli desiä eli noin 2 000 kirjanpainajaa. ”Myrskyt laukaisevat tuhot. Jos on myrskyjä ja kaatuneita kuusia, on kirjanpainajia”, sanoo pyydyksiä tyhjentänyt metsäneuvoja Hannu Kurittu Suomen metsäkeskuksesta. Tuoreet kirjanpainajakuuset tulee kuljettaa pois metsästä tai kuoria Etelä-Suomessa viimeistään heinäkuun alkupuoliskolla. Kuritun mukaan metsää ei kannata putsata puhtaaksi useita vuosia kuolleina olleista lahopuista, kirjanpainajat lisääntyvät vain tuoreessa kuusipuussa. Kuusikot tarkkailuun Kirjanpainajapuiden poistossa tulee myös yrittää olla vahingoittamatta jäljelle jäävien kuusien juuristoa. ”Kuusia lahottava juurikääpä aiheuttaa kuusikoissa euroissa mitaten suuremmat vahingot kuin kirjanpainajat”, Kurittu muistuttaa. sinä kirjanpainajat ovat ehtineet tuottamaan kaksi hyönteissukupolvea, mikä on lisännyt metsätuhoja. Kevään kylmyydestä ei kuitenkaan kannata iloita liikaa, sillä kirjanpainajilla on vielä tänäkin vuonna aikaa lisääntyä. Heikkilän mukaan kirjanpainajat voivat vahingoittaa kuusikoita koko Etelä-Suomessa länsirannikkoa myöten. Kirjanpainaja on myös levinnyt kohti pohjoista, mutta sen tuhovoima heikkenee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon tasalla. Tuoreet tuhopuut pois metsästä Metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus seuraavat kirjanpainajakannan kehittymistä tiiviisti. Kirjanpainajien ja niiden aiheuttamien tuhojen määristä löytyy päivittyvää karttatietoa metsäkeskuksen verkkosivuilta. Toukokuun viimeisellä viikolla kirjanpainajien parveilu oli vasta alkamassa iittiläisillä seurantapyydyksillä. 15 000 kirjanpainajan riskiraja ei ylittynyt. VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Kylmä ja sateinen kevät on säästänyt kuusikoita kirjanpainajilta. Kuusia tuhoavien hyönteisten parveilu alkoi toukokuun lopussa, mikä oli kaksi–kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. ”Nyt voi jo sanoa, että kirjanpainajien toinen sukupolvi loppukesästä on epätodennäköinen. Tai se vaatii ainakin todella pitkälle jatkuvan intiaanikesän”, sanoo metsänja luonnonhoidon erityisasiantuntija Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. 2010-luvun kuumimpina keJotain hyötyä kylmyydestä Kirjanpainajien parveilu on alkanut. Toinen hyönteissukupolvi on kuitenkin tänä vuonna epätodennäköinen. Kirjanpainaja » Yleisin kaarnakuoriainen. Kirjanpainajien parveilu alkaa, kun lämpötila nousee noin 18 asteen. » Iskeytyy kuusiin toukokesäkuussa. Kuusien runkoon ilmestyy pieniä reikiä kuin poralla tehtynä. Reikien ympärille sekä kuusen juurelle kertyy ruskeaa purua. » Lisääntyy tuulen kaatamissa puissa, kuusipinoissa ja heikkokuntoisissa pystypuissa. » Metsätuholain mukaan vahingoittuneita kuusia, kuten tuulenkaatoja, ei saa olla yli kymmentä kuutiota (noin 20 keskikokoista runkoa) hehtaarilla. Metsänomistajan tulee poistaa yli menevä osuus. Toukokuun viimeisellä viikolla kirjanpainajien parveilu oli vasta alkamassa. Metsäkeskuksen metsäneuvojan Hannu Kuritun saalis kolmesta feromonipyydyksestä oli 0,5 desilitraa hyönteisiä eli noin 2 000 kirjanpainajaa. Pyydykseen joutuneet kirjanpainajat säilyvät sinolia ja vettä sisältävässä liuoksessa. Kaakkois-Suomessa metsäkeskus tekee juhannuksen tietämillä valittuihin riskikuusikoihin neuvontakäyntejä, joilla opastetaan metsänomistajia kirjanpainajatuhojen käsittelyssä. Sateisen toukokuun ansiosta kuusilla on kuivaa kevättä paremmat eväät vastaanottaa kirjanpainajavyöry. ”Sadetta on tullut runsaasti, joten kuuset eivät kärsi kuivuudesta ja ovat siihen nähden hyvissä voimissa puolustautumaan tuholaisia vastaan”, erikoistutkija Seppo Neuvonen Lukesta sanoo. Viimevuotista myöhemmin alkaneen parveilun vuoksi kuusikoita kannattaa kiertää tarkistamassa aina heinäkuun alkupuolelle asti. FAKTA Kirjanpainajapyydyksessä on sisällä feromonilappu, joka houkuttelee koirashyönteisiä.
• AJASSA 9 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perusteisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hinta 42 € Metsänkasvatus menetelmät ja kannattavuus EERO SALA JOS METSÄLEHDEN lukijoiden – siis teidän – näkemyksiin on uskominen, uutiset painetun lehden kuolemasta ovat kovasti ennenaikaisia. Tuoreen lukijatutkimuksen mukaan lähes yhdeksän kymmenestä tilaajastamme haluaa lukea mieluummin paperista kuin digitaalista Metsälehteä. Eivätkä he ole yksin. ”Vielä ei ole ollut sellaista lukijatutkimusta, jossa painettu lehti ei olisi ollut ykkönen”, Taloustutkimuksen tutkija Katja Mikkonen toteaa. Taloustutkimus selvitti maaliskuun aikana, ketkä Metsälehteä lukevat, mitä he lehdestä ajattelevat ja mihin suuntaan he haluavat lehden kehittyvän. Kokonaisuutena lukijat olivat lehteen jopa mairittelevan tyytyväisiä. Hyödyllisenä itselleen lehteä piti 94 prosenttia vastanneista, ja koulutodistukseen Metsälehti sai kiitettävää hipovan 8 1/2. Eniten arvosanaan vaikuttivat lehden sisällön mielenkiintoisuus, monipuolisuus ja riippumattomuus – tässä järjestyksessä. Edellisessä, neljä vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa arvosana oli 8+. Tunti kuluu lehteä lukiessa Muihin ammattija järjestölehtiin verrattuna Metsälehti luetaan selvästi tarkemmin. Yhteen lehteen kuluu keskimäärin lähes tunti, kun vertailulehdillä lukuaika on 40 minuuttia. ”Kyllä lehteen on paneuduttu”, Mikkonen sanoo. Harvinainen kahden lehden, tabloid-Metsälehden ja aikakauslehti-Makasiinin, yhdistelmä saa yhä lukijoiden kannatuksen. Kaksi kolmesta vastanneesta piti nykymuotoista ilmestymistapaa ja -tahtia hyvänä. Lehden tekijöille iloinen uutinen oli, että lähes kaikkien mielestä lehden sisältö on muuttunut parempaan suuntaan tai vähintään pysynyt ennallaan – eri mieltä oli vain prosentti vastanneista. Parannettavaakin toki on. Lukijat toivovat lehteen entistä enemmän juttuja metsänhoidosta ja puukaupasta sekä laitteiden testejä ja kokeiluja. Vähiten puolestaan kiinnostavat jutut ulkomaiden metsistä ja luonnonsuojelusta, mutta niidenkin määrää karsisi alle kolmasosa vastanneista. Ketkä Metsälehteä sitten lukevat? Tämänkin tutkimuksen mukaan tyypillinen lukijamme on maaseudulla asuva, kypsään ikään ehtinyt mies – naisia lukijoista on viidennes. Lukijamme omistaa metsää useimmin 20–50 hehtaaria, mutta joukkoon mahtuu sen verran suurmetsänomistajia, että metsäomaisuuden keskiarvo nousee 64 hehtaariin. Lähes puolella lukijoista metsä sijaitsee eri kunnassa kuin koti. Metsänsä lukijamme hoitavat itse tai oman perheen voimin, ja puuta myydään metsäsuunnitelman ja suhdanteiden mukaan. Kuulostaako tutulta? Lukijatutkimukseen vastanneiden kesken arvotun pääpalkinnon eli iPadin voitti Jussi Kettunen Iisalmesta. Yllätyspalkinnon voittivat Jorma Forsman, Ulla-Brita Eloranta-Valkonen, Leo Eräjärvi, Veli-Matti Hartikainen, Matti Kärkkäinen, Ilkka Lehtoranta, Juha-Pekka Maakanen, Veikko J. Marttinen, Eini Tulkki ja Risto Tuomola. Kiitettävää hipoen Metsälehti luetaan mieluiten paperilta. Yhden lehden parissa kuluu aikaa tunnin verran. ”AITOJA, REHELLISIÄ, KRITIIKKIÄ JA HUUMORIAKIN SISÄLTÄVIÄ JUTTUJA.” LUKIJAN KOMMENTTI Lukuja Metsälehdestä » Yhden lehden lukemiseen kuluu 56 minuuttia. » Yhtä lehteä lukee 1,8 henkilöä. » 87 prosenttia vastanneista haluaa mieluummin painetun lehden. » 52 prosenttia seuraa Metsälehden verkkosivuja vähintään satunnaisesti. » 57 prosenttia kestotilaajista on lukenut lehteä yli 10 vuotta. Metsälehden lukija » on yli 65-vuotias mies. » asuu maaseudulla tai haja-asutusalueella. » omistaa metsää keskimäärin 64 hehtaaria. » hoitaa metsänsä itse tai perheensä kanssa. » myy puuta suhdanteiden ja metsäsuunnitelman mukaan. Lukijoiden Metsälehdelle antama kouluarvosana.
• 10 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 AJASSA K uv aaja LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Tapion metsäasiantuntija Airi Matilan pulssi nousee. Hän on levittänyt pöydälle yleiskaavakartan. Pulssin nostaja näkyy kaava-alueen laitamilla: kunta on tehnyt parinkymmenen yksityisen maanomistajan pelloista ja metsistä virkistyksen kehittämisvyöhykkeen, jolle suunnitellaan ulkoilualuetta. Seuraava kartta nostaa pulssia entisestään: kunta on suunnitellut, että kaavoitettavalla alueella on yleiskaavan laadinnan ajan toimenpiderajoitus. Hakkuut muuttuvat alueella luvanvaraisiksi. ”Miksi kunnat haluavat määrätä toisten omistamien metsien hoidosta ja käytöstä? Yleiskaavaa ei ole tarkoitettu ohjaamaan metsätalouden toimintaa. Sitä varten on metsälaki”, Matila ihmettelee. Yleiskaavat aiheuttavat metsäalalla närää. Niiden koetaan olevan epämääräisiä ja rajoittavan metsien talouskäyttöä turhaan. Nyt tilanteeseen haetaan helpotusta. Maaja metsätalo?usministeriö on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteeksi on kirjattu ”metsäalaa tukeva kaavoitus”. Hanke on osa kansallista metsästrategiaa. Ministeriö on tilannut Tapiolta selvityksen metsätalouden näkökulmista yleiskaavoitukseen. Selvitys, jonka valmistelussa Matila on mukana, julkaistaan lähiaikoina. Lisäksi ympäristöministeriössä käynnistellään hanketta, jonka tavoitteena on selvittää yleiskaavoituksen vaikutuksia metsätalouteen. Kaavoittajansa näköinen Ensin perusasioihin. Mitä yleiskaava tarkoittaa? ”Yleiskaava on yleispiirteinen kaava, joka tehdään kunnan tasolla. Sen tehtävä on sovittaa yhteen maankäytön eri tavoitteet”, sanoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Matti Laitio. Yleiskaava määrittelee esimerkiksi asuinja virkistysalueiden sekä liikenneväylien sijainnit. Yleiskaavat ovat kaavoittajansa näköisiä. Maankäyttöja rakennuslaki ohjaa kaavoitusta, mutta tarkkaa mallia kaavoille ei ole. Metsätalouteen kaavoitus on perinteisesti vaikuttanut melko vähän. Tapion Matilan mukaan yleiskaavoja on kuitenkin viime aikoina alettu ulottaa yhä enemmän myös metsiin. Joissain kunnissa yleiskaava ei vaikuta metsiin millään tavalla. Jos kunta kuitenkin katsoo, että metsät ovat esimerkiksi virkistyskäytön tai luontoarvojensa takia erityisen merkittäviä, voi se asettaa niihin toimenpiderajoituksia. Tällöin esimerkiksi puiden kaato voi vaatia kunnan myöntämän maisematyöluvan. Harmaita vyöhykkeitä UPM:n kaavoituspäällikön Ahti Laakson mukaan juuri maisematyölupa on se, joka aiheuttaa yleiskaava-alueiden metsissä eniten päänvaivaa. Maisematyöluvan hakeminen viivästyttää hakkuita ja muita metsänhoitotoimenpiteitä ja maksaa. Tapion Matilan mukaan maisematyöluvan keskihinta on vajaat 160 euroa, mutta vaihtelee muutamasta kymmenestä eurosta reiluun tuhanteen euroon. ”Jos kyseessä on esimerkiksi harvennushakkuu, voi hakkuista saatava tulo olla pienempi kuin maisematyöluvasta aiheutuva maksu”, Laakso toteaa. Hänen mukaansa varsinkin suurten taajamien ympärille on Kiusana KAAVA Yleiskaavat ovat kirvoittaneet metsänomistajilta monta kirosanaa. Kaavoitusta kehitetään tukemaan metsäalaa paremmin. ”YLEISKAAVOJA TEHDÄÄN YHTÄÄLLÄ JA TULKITAAN TOISAALLA.” muodostumassa harmaita vyöhykkeitä, joilla metsätalouden harjoittaminen on muuttunut turhan hankalaksi. Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että kunnat rajoittavat metsätaloutta vaihtelevasti. ”Tämä asettaa metsänomistajat eriarvoiseen asemaan”, Matila sanoo. Ympäristöministeriön Laition mukaan erot kaavoituksessa selittyvät kuntien erilaisilla olosuhteilla. ”Esimerkiksi Lahdessa rajoituksia ei ole juuri käytetty. Asutus on keskittynyt siellä niin, ettei yleiskaavaan juuri kuulu metsiä. Rovaniemen tapaisessa kaupungissa rajoituksia Timo Siika ja Seija Upola omistavat metsää yleiskaava-alueella. on enemmän. Siellä asutuksen välissä on laajoja metsäalueita, ja rajoitteille on tarvetta vaikkapa matkailukeskusten läheisyydessä.” Ongelmana korvaukset Toinen metsäalaa hiertävä asia on, että yleiskaava-alueilla sovelletaan sekä metsälakia että maankäyttöja rakennuslakia. Metsäalalla koetaan, että metsien hoidon ja käytön ohjaamiseen riittäisi metsälaki. Matilan ja Laakson mukaan talousmetsät voitaisiin jättää jopa kokonaan yleiskaavoituksen ulkopuolelle. Laitio näkee asian toisin. ”Yleiskaavojen pääasiallinen tarkoitus on ohjata rakentamista. On myös tilanteita, joissa metsätalous pitää sovittaa yhteen muun maankäytön kanssa. Näissä tilanteissa yleiskaava on hyvä ulottaa myös metsiin.” Metsätalouden rajoittamista tulee Laition mukaan kuitenkin
• 11 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 AJASSA FAKTA Yleiskaava » Kunnan koko alueen maankäytön suunnitelma. » Koko kuntaa käsittelevää kaavaa kutsutaan yleiskaavaksi ja rajattua aluetta koskevaa kaavaa osayleiskaavaksi. » Kaavoituksen tasoissa maakuntakaavan ja asemakaavan välissä. » Sovittaa yhteen ja ohjaa yksityiskohtaisempien asemakaavojen laatimista. » Kunta vastaa yleiskaavan laatimisesta. Kaavan hyväksyy kaupungintai kunnanvaltuusto. miettiä huolella. Tähän pureutuu myös ympäristöministeriössä käynnistyvä hanke. Sen tavoitteena on muun muassa selvittää, minkälaisissa tilanteissa metsätaloutta on rajoitettu ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut. Matilan mukaan rajoitusten ongelma ovat myös niistä maksettavat korvaukset. Kunta on lain mukaan velvollinen maksamaan maanomistajalle korvausta, jos rajoituksista aiheutuu kohtuutonta haittaa. Laki ei kuitenkaan kerro, missä menee kohtuuttoman haitan raja. Viime kädessä kunta on velvollinen lunastamaan metsän, jos se osoitetaan esimerkiksi virkistysalueeksi. Metsät metsinä Aina yleiskaavoitus ja metsätalo?us eivät ole ristiriidassa. Asikkalassa Päijät-Hämeessä Suomen metsäkeskuksesta eläkkeelle jäänyt Matti Mäkiaho, metsänomistaja Timo Siika ja kunnanvaltuutettu Seija Upola levittävät pöydälle Vesivehmaan kylän osayleiskaavan. Täällä kaavoitukseen ollaan tyytyväisiä. ”Kunta kuunteli maanomistajien toiveita. Metsiin ei kaavoitettu virkistysalueita ja maisematyölupavelvoitetta ei tullut minnekään”, Siika kertoo. ”Maisematyöluvalle ei nähty tarvetta. Metsät kaavoitettiin metsäksi, pellot pelloksi”, Upola sanoo. Millaisia neuvoja kolmikko antaa metsänomistajille, joiden metsissä kaavoitus on alkamassa? ”Tärkeintä on olla koko ajan hereillä. Jos kartoissa on virheitä tai epäselvyyksiä, pitää asiasta olla yhteydessä kaavoittajaan niin kauan, että asia korjataan”, Siika sanoo. Hänen mukaansa yksittäisen metsänomistajan on tosin niin vaikea hahmottaa koko kaavoitusprosessi, että usein kannattaa kääntyä sellaisen tahon puoleen, joka tuntee kaavoituksen. Mäkiahon mukaan tulisikin olla selkeä taho, jolta metsänomistajat saisivat kaavoituksen tekovaiheessa puolueetonta asiantuntija-apua. ”Me kyselimme naapurikunnista, miten kaavoitus on siellä sujunut ja olimme yhteydessä Pro Agriaan ja Maanomistajien Arviointikeskukseen”, Siika kertoo. Tapion Matilan mukaan metsänomistajien kannattaa kerran vuodessa käydä lukemassa kunnan internetsivuilta löytyvä kaavoituskatsaus. Siinä kerrotaan, onko kunnassa kaavoitussuunnitelmia. Lisää yhteistyötä Entä mitä kaavoittaja toivoo metsäalalta? Lisää yhteistyötä, tote?aa Tampereen kaupungin yleiskaavapäällikkö Pia Hastio. ”Yleiskaavoja tehdään yhtäällä ja tulkitaan toisaalla. Kaavoittajan ajatuksia voi olla vaikea ymmärtää, jos kaavaa ei käydä yhdessä läpi.” Hastion toive on toteutumassa. Suomen metsäkeskus aikoo elinkeinojohtaja Anssi Niskasen mukaan osallistua yleiskaavoitukseen tästä lähtien aktiivisemmin. Timo Siika, Matti Mäkiaho ja Seija Upola tutkivat Vesivehmaan yleiskaavakarttaa. Kolmikko on tyytyväinen keväällä valmistuneeseen kaavoitukseen. Asikkalassa on paljon pähkinäpensaslehtoja. Ne ovat oravien suosiossa.
• AJASSA 12 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 123 674 ha hehtaarilta oli tehty metsäkäyttöilmoitus tammi-huhtikuussa 2015. Lähde: Suomen metsäkeskus PUUKAUPPA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19–22 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,17 ? 55,41 ? 42,27 ? 15,82 ? 17,17 ? 15,61 ? 22,86 ? 23,95 ? Uudistushakkuu 56,91 ? 56,16 ? 43,83 ? 17,68 ? 18,41 ? 17,48 ? 25,20 ? 24,71 ? Harvennushakkuu 47,92 ? 47,46 ? 36,91 ? 15,17 ? 15,25 ? 14,69 ? 20,84 ? 20,43 ? Ensiharvennus 12,01 ? 10,77 ? 12,02 ? Hankintahinnat 56,75 ? 55,30 ? 46,36 ? 27,72 ? 29,47 ? 29,09 ? 34,61 ? 33,20 KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,52 ? 56,08 ? 43,88 ? 15,60 ? 17,39 ? 15,50 ? 22,80 ? 23,51 ? Uudistushakkuu 58,09 ? 56,77 ? 45,35 ? 17,44 ? 18,56 ? 17,54 ? 25,11 ? 24,12 ? Harvennushakkuu 49,55 ? 48,09 ? 38,78 ? 15,46 ? 15,67 ? 15,06 ? 21,78 ? Ensiharvennus 12,06 ? 11,33 ? 11,75 ? Hankintahinnat 56,69 ? 55,21 ? 48,95 ? 28,72 ? 28,82 ? 28,89 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,19 ? 56,07 ? 40,94 ? 15,52 ? 17,73 ? 15,46 ? 22,06 ? 23,35 ? Uudistushakkuu 56,82 ? 56,58 ? 42,19 ? 16,73 ? 18,77 ? 17,03 ? 23,64 ? 24,03 ? Harvennushakkuu 48,99 ? 49,11 ? 37,08 ? 15,42 ? 15,51 ? 14,94 ? 21,16 ? Ensiharvennus 11,88 ? 11,02 ? 11,92 ? Hankintahinnat 59,69 ? 57,03 ? 44,70 28,67 ? 31,23 ? 28,92 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,47 ? 54,88 ? 16,71 ? 18,05 ? 16,61 ? 24,47 ? 25,56 ? Uudistushakkuu 56,86 ? 55,30 ? 18,42 ? 18,40 ? 17,99 ? 26,95 ? 26,12 ? Harvennushakkuu 46,36 ? 44,78 15,16 ? 14,71 ? 14,57 ? 21,12 ? Ensiharvennus 13,33 ? Hankintahinnat 54,18 ? 52,60 ? 27,33 ? 28,38 ? 27,82 33,29 ? MIKKO HÄYRYNEN, teksti MISKA PUUMALA, kuva UPM on myynyt Kainuusta kymmeniä tuhansia hehtaareja. Suurimmat tilakaupat on tehty isojen rahastosijoittajien kanssa, mutta hehtaarimäärästä suurempi puoli on päätynyt yksityisten metsänomistajien lisämaiksi. Harva pystyy lompakkovaroillaan satojen tuhansien tai jopa miljoonan euron tilakauppaan. Puukaupan ammattilaisten tuntuma on, että kauppakirjojen muste ei ole ehtinyt kuivua, kun ostajat ovat jo puukauppaa tekemässä. Puun kysyntä ei ole kuitenkaan kasvanut. Metsänhoitoyhdistys Kainuun toiminnanjohtaja Heikki Meriläisen mukaan suuret metsätilakaupat tuntuvat nimenomaan kuitupuun ylitarjontana ja hintapaineena. Kuitupuuta ostavat Metsä Group, Stora Enso ja Harvestia. Pikkutukiksi tai parruksi kutsuttua, latvasta kahdeksansenttistä sahaukseen menevää tavaraa ostavat Pölkky ja Kuhmo. Ne ovat myös maakunnan ainoat kaksi teollisen mittakaavan puunkäyttäjää. Tukin tilannetta hän pitää hyvänä, ainakin niin kauan kuin savolaiset Iisalmen sahat ja Keitele Forest ovat mukana. ”Tarjouspyynnöt lähtevät kuudelle tukinostajalle, kyllä sillä määrällä saadaan kilpailua.” Hyvä lisä, mutta pieni osa Kuhmo Oy:n metsäpäällikkö Juhani Pääkkönen vahvistaa, että lisäOstotiloista vauhtia Kainuun puukauppaan Kainuun suuret metsätilakaupat ovat vilkastuttaneet puukauppaa. Kuitupuuta on tarjolla jo liikaakin. MIKKO HÄYRYNEN PUUKAUPASSA ovat meneillään kevätkauden kiriviikot ennen kesälomia. Rutistus näkyy kauppamäärissä, mutta ei hinnoissa. Viime vuonna kauppaa käytiin vilkkaasti, ja tänä vuonna voidaan yltää samoihin määriin. ”Hiljaisen lähdön jälkeen kauppa on piristynyt ja määrät ovat enää viidenneksen viime vuotta jäljessä”, MTK:n metsälinjan tutkimuspäällikkö Erno Järvinen sanoo. Tukinhinnat ovat olleet vakaat tai aavistuksen luisussa, mikä paljolti johtuu korkeista sahatavaravarastoista. Pehmeä talvi vaikeutti korjuuta, minkä vuoksi tukin tehdasvarastot ovat pienet. Kesäleimikoille korjuun saattaa saada nopeastikin. Kotimaan kuitupuun käyttö on jopa ennätysvilkasta. Taustalla on sellun ja kartongin hyvä menekki ja puuntuonnin supistuminen. Varsinkin harvennushakkuiden kuitupuun hinta on tänä vuonna kohentunut. Keskikesällä kauppa perinteisesti hiljenee. Tilanne ei karkaa käsistä, vaikka puukaupan siirtäisi lomien jälkeiseen aikaan. Näköpiirissä ei ole syitä, miksi sekä ostajien että myyjien toivoma tasaisentylsä meno ei voisi jatkua syyskaudella. Puukaupan kiriviikot
• AJASSA 13 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 tarjonnan kasvuna. Metsäliitto ostaa ensisijaisesti jäseniltään, ja jäsenten puuntarjonnan kasvu vähentää mahdollisuuksia ostaa muilta. Syksyllä puunhinnat vähän joustivat, mutta Keskisen mielestä se johtui enemmän markkinatilanteesta kuin puuntarjonnasta. Keskinen ei ole huomannut, että hakkuukypsyysrajojen poistuminen olisi johtanut puustopääoman ulosmittaukseen, ainakaan laajassa mitassa. UPM:n metsäosaston pohjoisen yksikön päällikkö Jukka-Pekka Klemetti sanoo, että yhtiö ei käytännössä tee pystykauppaa Kainuussa, mutta sijoittajasopimustilat hoidetaan. Sijoittajasopimus tarkoittaa, että metsätilakaupan yhteydessä on tehty toinen sopimus metsänhoitotöistä ja puukaupoista. Sijoittajasopimuksia on tehty isoimpien tilakauppojen yhteydessä. Puolet ostohinnasta takaisin Maaja metsätalousyrittäjä Pekka Poutiainen Kajaanin Jormualta on ostanut UPM:ltä lisämaita useita satoja hehtaareja kuudella eri kaupalla. Hänen tavoitteensa on, että puolet kauppahinnasta tulee takaisin välittömillä hakkuilla ja koko kauppahinta 10–20 vuodessa. ”Velka ajaa liikkeelle. Tänä vuonna on pantu pinoon 4 000 mottia.” Ostotilat ovat hoidettuja, mutta myös hintavia, “ei niitä kahvipaketilla saa”. Ostotiloilla on harvennettavaa paljon, päätehakattavaa vähän, joten puusuma on valtaosin kuitupuuta ja pikkutukkia. ”Puukaupassa pitää olla huolellinen, että tukki otetaan tarkasti.” Jotta velkamäärä pysyy hallinnassa, niin päätehakkuu koittaa viimeistään silloin kun tukkiosuus ylittää 50 prosenttia, mikä tarkoittaa lyhyttä kiertoaikaa. Poutiainen on huomannut, että kuitupuun hinta on laskenut eivätkä ostomiehet ole niin aktiivisia kuin ennen. Metsätilakaupoista seuranneilla hakkuilla saattaa olla siihen osasyynsä. metsää hankkineet ovat tarjonneet puuta aktiivisesti. ”Puukaupassa se on hyvä lisä, mutta he ovat kuitenkin pieni osa Kainuun metsänomistajista.” Kuhmo Oy sahasi viime vuonna ennätysmäärän valmista sahatavaraa ja teki hyvän tuloksen. Pääkkönen uskoo, että puuntarjonnan kasvu oli yksi tekijä hyvän tuloksen takana. Metsä Groupin piiripäällikkö Ville Keskinen sanoo, että Metsäliiton jäsenet ovat kasvattaneet tilakokojaan paljonkin, mikä on tuntunut puunKESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,52 ? 55,19 ? 41,45 ? 15,61 ? 17,29 ? 15,72 ? 21,67 ? 23,86 ? Uudistushakkuu 57,64 ? 56,16 ? 43,42 ? 17,25 ? 18,49 ? 17,41 ? 22,99 24,15 ? Harvennushakkuu 48,08 ? 47,14 ? 34,01 ? 15,50 ? 15,33 ? 14,85 ? 20,94 ? Ensiharvennus 12,14 ? 11,60 12,22 ? Hankintahinnat 56,90 ? 55,50 ? 29,36 ? 30,11 ? 29,85 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,33 ? 53,56 ? 16,73 ? 16,35 ? 15,88 ? 23,45 ? 24,37 ? Uudistushakkuu 54,77 ? 54,46 ? 18,38 ? 17,31 ? 17,28 ? 25,53 ? 25,87 ? Harvennushakkuu 46,71 ? 46,18 ? 14,73 ? 13,61 13,61 ? 20,88 ? Ensiharvennus 11,63 ? Hankintahinnat 53,56 ? 53,18 ? 25,80 ? 24,32 ? 28,48 ? 33,39 SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,72 ? 53,80 ? 42,03 ? 15,38 ? 15,49 ? 15,42 ? 21,47 ? 23,30 ? Uudistushakkuu 56,50 ? 54,85 ? 43,73 ? 17,52 ? 17,23 ? 17,74 ? 23,45 ? 24,02 ? Harvennushakkuu 46,81 ? 45,83 ? 36,33 ? 14,73 ? 14,50 ? 14,58 ? 20,21 ? Ensiharvennus 11,77 ? 9,82 ? 12,26 ? Hankintahinnat 55,10 ? 53,42 ? 45,31 ? 28,10 ? 27,81 ? 30,08 ? 35,09 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,37 ? 47,33 ? 16,65 ? 14,49 15,59 ? 20,85 ? Uudistushakkuu 48,90 ? 48,34 ? 18,90 ? 17,13 ? 23,58 ? Harvennushakkuu 41,37 ? 14,75 ? 12,46 ? 19,09 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 55,50 ? 50,91 27,14 ? 28,31 ? Ostomäärät viikolla 22 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 65 008 Pohjanmaa 43 159 Lounais-Suomi 84 932 Häme-Uusimaa 81 254 Kaakkois-Suomi 120 377 Pirkanmaa 96 541 Etelä-Savo 153 810 Metsäkeskus Määrä m3 Etelä-Pohjanmaa 39 709 Keski-Suomi 94 475 Pohjois-Savo 124 497 Pohjois-Karjala 85 741 Kainuu 17 930 Pohjois-Pohjanmaa 51 179 Lappi 23 814 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–22, 2015 2014 2013 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Kymi-Savossa 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 1 082 429 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 22 Ostotiloista vauhtia Kainuun puukauppaan Halusin pienestä saakka metsänomistajaksi. UPM:n tilamyynnit ovat olleet lähes ainoa mahdollisuus kasvattaa tilakokoa, Pekka Poutiainen sanoo.
• 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 M E T S Ä S T Ä 14 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Heikki Kraftin työhön kuuluu korjuun laadun valvonta harvennusja energiapuuhakkuilla. Läheskään jokaisella leimikolla tarkastajat eivät käy. ”Tarkastettavat kohteet valitaan otannalla, mutta metsänomistaja voi itsekin arvioida korjuun laatua vähintään suuntaa antavasti”, hän toteaa. Metsäkeskuksen mittaajat arvioi vat korjuun laatua määrävälein sijoitettavilla koealoilla. Myös metsänomistajan on valittava havainnointikohteet satunnaisesti. ”Laadun arviointi vain leimikon huonoimmista tai parhaista paikoista johtaa vääriin johtopäätöksiin”, Kraft neuvoo. Liikaa ajouria? Ajourien suositeltava leveys on 4,5 metriä. Uria pitäisi hakkuupalstalla olla keskimäärin 20 metrin välein. ”Jos uria on liian taajassa, puuston määrä alenee turhaan. Liian harvassa olevat urat tarkoittavat, että osa välialueesta jää harventamatta.” Ajouran leveyttä arvioitaessa määritellään ensin uran keskilinja pyörän raiteiden välistä. Keskilinjalle kannattaa sijoittaa esimerkiksi koealakeppi. Uran leveys mitataan kymmenen metrin matkalta. Siltä mitataan kahden lähimpänä olevan reunapuun kohtisuora etäisyys uran keskilinjaan. ”Puut voivat sijaita joko uran eri tai samoilla puolilla”, Kraft selvittää. Uran leveys saadaan laskemalla yhteen kahden mittaukset tulokset. Luontaisen aukon kohdalla uran leveyttä ei mitata. Sama koskee varttuneiden metsien harvennuksia, jos suositeltu runkoluku hakkuun jälkeen on alle 600 runkoa hehtaarilla. Ajourien keskinäinen etäisyys määritellään rinnakkaisten urien keskilinjojen välimatkana. Sen voi mitata esimerkiksi metsurinmitalla. ”Mittaukset on syytä toistaa muutamassa kohtaa, jotta tulos on luotettava”, Kraft muistuttaa. Liiaksi painumia ja puustovauriota? Myös maastovauriot, siis urapainaumat, mitataan ajourilta. Havainnot tehdään kolmenkymmenen metrin jaksoilta leimikon eri osista. Tulos määritellään vaurioituneen osan suhteena mitatusta alasta. Painaumien osuus ei saa ylittää viittä prosenttia. Vaurioiksi luetaan vähintään metrin pituiset painaumat, joiden syvyys on yli kymmenen senttiä. Turvemailla rajana on 20 sentin painauma. Yhdeksi vaurioksi lasketaan joko toisen tai molempien pyöränraiteiden painumat samalla kohtaa. Puustovaurioita ovat korjuukoneiden tekemät kolhut puun rungossa tai juurissa enintään metrin päässä tyveltä. Vaurioituneeksi puu luokitellaan, kun latva katkennut tai kuori rikkoutunut. Alle rinnankorkeudella puun rungossa olevat kolhut lasketaan vaurioiksi, kun kuori on rikkoutunut yhteensä 12 nelisenttimetrin alueelta. Se ei ole paljon: tulitikkuaskin pohjan ala on 17,5 neliösenttimetriä. Korkeammalla rungossa oleviin kolhuihin suhtaudutaan sallivammin. Vaurioituneeksi puu luetaan, jos kuorta on rikki yli 30 neliösenttimetrin alueella ja osa kolhuista on yli 1,3 metrin korkeudella rungossa. ”Tyven vauriot ovat vaarallisempia, koska ne altistavat havupuut juurikäävälle paljon todennäköisemmin kuin korkeammalla olevat kolhut”, selvittää tutkija Tuula Piri Luonnonvarakeskus Lukesta. Korjuu on hyväksyttävää, kun kolhittuja puita on enintään viisi prosenttia. Näin tarkastat korjuun laadun Sujuiko harvennusleimikon korjuu kuten piti? Sen voit selvittää itsekin. METSÄNHOITO Ensiharvennuksessa puuston runkoluku on havainnollisempi tunnus kuin pohjapinta-ala. ”Ensiharvennuksen jälkeen runkoluku usein on noin 1 000 runkoa hehtaarilla. Silloin vaurioituneita runkoja saa olla enintään 50 hehtaarilla”, Kraft havainnollistaa. Jäikö puita riittävästi? Hakkuun jälkeisen puuston määrä arvioidaan pohjapinta-alan perusteella relaskoopilla tai ympyräkoealoilta joko neljätai 5,64-metristä koealakeppiä käyttäen. Neljän metrin säde muodostaa 50 neliön ympyräkoealan. Hehtaarin runkoluku saadaan, kun koe alan puiden määrä kerrotaan 200:lla. 5,64 metrin säteellä alaksi muodostuu 100 neliömetriä ja hehtaarin Runkoluku lasketaan ympyräkoealoilta.
• METSÄSTÄ 15 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 ”MITTAUKSET ON SYYTÄ TOISTAA MUUTAMASSA KOHTAA, JOTTA TULOS ON LUOTETTAVA.” Vinkit hyvään harvennusjälkeen Älä myy pieniä harvennuskohteita isojen avohakkuiden kylkiäisenä. Ne hakataan samalla isolla koneella kuin viereinen aukkokin. Harvenna metsät ajoissa. Näin vähennät lumija myrskytuhojen riskiä. Ennakkoraivaa harvennusleimikko, jos alikasvosta on korjuuta häiritsevä määrä. Valitse hyvämaineinen puunkorjaaja. Laadun tekijät kyllä tunnetaan. Yli 12 neliösentin kolhu lasketaan vaurioksi. Edessämme on parikymmentä vuotta vanha, peltoon istutettu kasvatuskoivikko Kuo piossa. Puusto harvennettiin kevättalvella. Tarkastelemme kohdetta Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Heikki Kraftin kanssa. Ensi silmäyksellä korjuu näyttää laadukkaalta. Ensin tutkimme ajourat. Niiden leveys ja etäisyydet ovat kohdallaan. Vanhaan peltoon istutetussa tasamaan koivikossa hakkuukoneen kuljettajan on ollut helppo suunnitella uraverkosto. Mäkisissä maastoissa tai ojitus alueilla urien sijoittelu on välillä vaikeaa. Maastovaurioita kevään viimeisillä talvikeleillä tehdyssä korjuussa on tullut joltisestikin. Pellon kosteimmalle laidalle sijoitetulla ajouralla korjuukoneet ovat kahlanneet akseleitaan myöten pitkän taipaleen, ”Tuosta tulisi huomautus”, Kraft pohtii. Esimerkkikoivikomme harventaja saa myös kiitosta. Puustovaurioiksi luokiteltavia kolhuja löytyi vain muutamia. Suositusten mukaan ensiharvennetussa koivikossa pitäisi olla olla 700– 800 hehtaarilla. Metsälain määrittelemä vähimmäispuusto on 600 runkoa hehtaarilla. Tällä kertaa runkoluku asettuu niiden välille. ”Täma on ihan tyydyttävä, mutta jos korjuuvaurioita olisi ollut, kasvatettavan puuston määrä olisi helposti vajonnut lakirajan tuntumaan”, Kraft toteaa. Liian pitkiä kantoja? Koivikon yleisilme oli elinvoimainen, mutta osa kasvamaan jätetyistä puista oli honteloita lisävaltapuita. Ne eivät kasvukilpailussa menesty. Osa poistetuista puista oli kantojen perusteella ollut selvästi järeämpiä. ”Osa järeimmistä puista on saattanut olla huonolaatuisia. Tämän toteaminen ei hakkuun jälkeen onnistu”, Kraft toteaa. Kevättalvella paksun hangen aikaan tehdyn hakkuun jäljiltä osa kannoista oli pitkiä, muutamat yli 30-senttisiä. ”Varsinkin varttuneemmat metsänomistajat soittavat usein ja pyytävät katsomaan liian pitkiä kantoja. Niihin lainvalvojalla ei ole keinoja puuttua. Kuitupuun korjuussa pitkien kantojen vaikutus puunmyyntituloon jää onneksi pieneksi”, Kraft toteaa. ”Huomautus tästä tulisi” Paksun hangen aikana tehdyssä hakkuussa kannot jäävät helposti pitkiksi. Metsäkeskuksen mittauksessa koealat sijoitetaan määrävälein. Ajouran leveys arvioidaan kymmenen metrin matkalta. runkoluku on koealan puiden määrä kerrottuna sadalla. Ensiharvennuksilla puuston määrä arvioidaan usein runkoluvun perusteella. Siihen luetaan koealalle sattuvat, rinnankorkeudeltaan yli seitsemänsenttiset puut, joiden pituus on vähintään puolet valtapuuston pituudesta. Korjuussa vaurioituineiden puiden osuus vähennetään kasvatuskelpoisesta puustosta. Myöhemmissä harvennuksissa pohjapinta-ala on havainnollisempi tunnus. Todettuja runkolukuja tai pohjapinta-aloja verrataan hyvän metsänhoidon suosituksiin ja metsälain määrittämiin vähimmäispuumääriin. Valitse mittauspaikat satunnaisesti. Laho leviää herkimmin tyveltä. Uran leveys lähimmästä reunapuusta. Metsälaki ei kiellä pitkiä kantoja.
• 16 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 METSÄSTÄ ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat A rkkitehti, metsänomistaja Erkki Aarti on molemmissa rooleissaan monimuotoisuuden puolestapuhuja. Hänen metsässään Nastolassa riittää erikoispuita – lehmuksia, lehtikuusia, vaahteroita, pihlajia ja etenkin tammia, joita Aarti on vuosien saatossa pystykarsinut tulevaisuuden tarpeet mielessään. Nuoria tammia löytyy myös istutuskoivikon lomasta. Monimuotoisuutta edustaa vielä Arrajärven Kilpisaaresta Metso-ohjelmaan rauhoitettu noin kymmenen hehtaarin ala. Erkki Aarti onkin herätellyt vuoropuhelua arkkitehdin ammatin sekä metsäkokemustensa kesken. ”Metsän kokemisessa voi kohdata myös tiedostamattomia tasoja. Metsää ja ylipäätään luontoa havainnoimalla voi löytää viitteitä rakennussuunnitteluun. Alitajunnan myötä ne voivat kummuta varhainkin koetuista visuaalisista metsäkokemuksista.” Puurakentaminen tulee Aarti povaa edullisia tuulia uudelle puurakentamiselle, vaikka töitä on tehtävä vielä monella saralla. Myönteisenä hän näkee etenkin teknologian kehittymisen sekä uudet paloturvallisuusmääräykset. ”Puusta rakentamisen perinne on maassamme päässyt pahasti katkeamaan. Kansallisperintömme vanhat puukirkot ja pohjalaiset hirsitalot sekä kokonaiset vanhat kaupunginosat esimerkiksi Porvoossa ja Raumalla edustavat arvokasta puurakennuskulttuuria”, Aarti summaa. ”Puu on ilmaisuvoimainen. Kuolleenakin se on elävä rakennusmateriaali.” Arkkitehtuurin ohessa Aartilta hoituvat myös rakentajan ja puusepän työt. Oman metsän tarpeista syntyvät niin hienopuusepän tuotteet kuin laituritkin. ”Kokeellista puun sääkestävyyttä ilman kemiallisia kyllästysaineita testaan rakennushankkeissani esimerkiksi Päijänteen mökillä Judinsalossa. Ulkoterassilaudoituksessa kokeilen ainakin tammen kestävyyttä. Haapa ja sydänpuinen mänty ovat mielestäni vain haastajia”, Aarti uskoo. ”Vahinko vain, että ihmisikä on melko rajallinen eikä lopullista tulosta ennätä monissa hankkeissa itse nähdä.” Kevät kuluu metsässä Erkki Aartin vuodenkierto on kaksikerroksinen, mikä tarkoittaa ajallisesti päällekkäisiä tapahtumia. Vuosirytmiin sidotut metsänhoidolliset toimet on yksinkertaisesti tehtävä ajallaan. Kevät ja alkukesä ovat erityisen kiireistä aikaa. Taimet on saatava ajoissa maahan uudistusaloilla. Lähes jokakeväinen tarvepuusahaus on erityisen mieluisa työ. Teolliselle sahalle menevästä tukkipinosta Aarti on kerännyt eroon silmiin pistäneet tarvepuut kuten järeät lehtikuuset, suorat lepät, silomännyt ja runkotammet. ”Puunostajan kanssa sovimme korjuuja keruukustannuksista” Aarti omistaa kaksi erillistä metsätilaa, toinen kodin ja talouskeskuksen yhteydessä Nastolan Uudessakylässä sekä toisen noin kymmenen kilometrin päässä Arrajärven rannassa. Melko vanhojen metsien yhteispinta-ala on 130 hehtaaria. Aartin tavoitteena on kuitenkin uudistaa säännöllisesti, joten ainakin pienialaisia aukkoja syntyy vuosittain. Taimikon hoito on työlästä, ja heinittymisen kanssa saa taistella sirpinkin kanssa. Aarti pyrkii tekemään hoitotyöt itse. Silloin saa työlleen mieleisan lopputuloksen ja metsässä voi havainnoida asioita, jotka muutoin jäisivät näkemättä. Metsästys tarvitsisi lisäaikaa Intohimoisena metsästäjänä ja kalastajana Aarti seuraa vuoden kiertoa tarkasti ja herkeämättä myös riistamailla ja kalavesillä. Valikoituneen jahtiporukan yksi yhteisistä nimittäjistä on erällä valmistettu herkullinen ja innovatiivinen ruoka kulloinkin saaliiksi saaduista raaka-aineista. ”Tekemistä eräharrastuksen ympärillä riittää siinä määrin, ettei pari lisäkuukautta olisi pahitteeksi.” ARKKITEHDIN METSÄ Nastolalainen Erkki Aarti käy vuoropuhelua metsän ja ammattinsa kanssa. Havainnot metsästä ovat arkkitehti Erkki Aartille tärkeitä. ”PUU ON ILMAISUVOIMAINEN. KUOLLEENAKIN SE ON ELÄVÄ RAKENNUSMATERIAALI.” ”Nykyisin kylillä ei juuri ole enää toimivia nuorisotai maamiesseuroja, joissa toteutettaisiin yhdessäoloa talkoineen. Tämän toiminnan on korvannut monessa paikassa hirviseurue, jonka puitteissa löytyy kosolti yhteisen asian eteen puurtamista, yhteisöllisyyttäkin”, Erkki Aarti pohtii ajan kulua taivasta kohti kurottavien 300 vuotta vanhojen tammien alla.
• 17 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 METSÄSTÄ ”PUU ON ILMAISUVOIMAINEN. KUOLLEENAKIN SE ON ELÄVÄ RAKENNUSMATERIAALI.” Tammella on ikää ainakin 300 vuotta.
• 18 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 METSÄSTÄ Kausala METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Ennen metsänomistaja tiesi, että metsästä saa tarpeen vaatiessa rahaa hankintoihin. Päätehakkuukypsiä puita pystyi jopa säilyttämään sopivaa tilipäivää varten. Metsä ei ole enää niin varma pankki, tuumii iittiläinen metsänomistaja Jorma Raukola. ”Myrskyt ja tuholaiset ovat tehneet metsänomistamisen epävarmemmaksi. Ennen raha oli paremmin turvassa puissa.” Maatalousyhtymä Raukolan omistuksessa on useampi kymmenen hehtaaria kuusivaltaista metsää Kausalan kylässä. Kuusi on viime vuosina ollut metsänomistajan kannalta murheellinen puu juuri myrskyja hyönteistuhojen kannalta. ”Joka vuosi viimeisen viiden vuoden aikana on ollut kirpun syömiä puita”, Raukola sanoo viitaten kirpulla kirjanpainajaan. ”Kierros täytyy aina myrskyn jälkeen tehdä metsässä. Kuuset kaatuvat yleensä juurineen. Paha mielihän siitä tulee”, hän jatkaa. Polttopuista iloa Raukola on hakkauttanut vanhaa kuusikkoa tuulija hyönteistuhojen varalta. Ei metsänomistaminen ole silti pelkästään huolenaihe. Polttopuiden teko myytäväksi piristää tänä vuonna autonkuljettajan ammatista eläkkeelle jäävää 63-vuotiasta metsänomistajaa. ”Aika kuluu ja kustannukset peittyvät. Käteen jää hyvä mieli ja kuivat puut”, Raukola sanoo ja hymyilee. Hän katkoo polttopuut ensin metrisiksi haloiksi. ”Metrisestä on hyvä lähteä katkomaan puita sopivan pituisiksi asiakkaan uunin mittojen mukaan.” Halkojen lopullinen pilkkominen on usein yhteispeliä. Vaimo Taina Metsä oli ennen parempi pankki Myrskyt ja kirjanpainajat synkentävät Jorma Raukolan metsänomistamista, mutta polttopuiden teko tuo terapiaa. Kirjanpainajien kuivattamista kuusista tulee siistejä halkoja. Koivut ovat usein paljon mutkaisempia ja hankalampia halkoa, Jorma Raukola sanoo. Myrskyjen ja tuholaisten myötä vanhoja kuusikkoja ei voi enää pitää suojaisina rahanlähteinä. Jorma Raukola on ennakoinut ja hakkauttanut vanhaa kuusikkoa nurin tuhojen varalta. Raukola hoitaa klapikoneen katkaisupuolta ja Jorma Raukola halkomapäätä. Voimanlähteenä toimii vanha Ford-maataloustraktori. ”Hyvä, kun vaimo pitää myös halonteosta. Meillä on yhteinen harrastus.” Märkä kevät kasteli Sateinen toukokuu viivästytti tänä vuonna reilusti polttopuiden kuivumista. Raukoloiden pihalla polttopuut kuivuvat pinojen ohella kuution kokoisissa säkeissä. Puut ovat irti maasta kuormalavojen ja vanhojen ratapalkkien päällä. ”Tässä on täytynyt nähdä vaivaa, että on saanut puut kuivumaan”, Jorma Raukola toteaa. Raukola myy polttopuuta pääasiassa lähialueen asiakkaille. Heittokuutiometri eli heittomotti sekapolttopuuta maksaa Kausalan alueella 36–45 euroa. ”Käytän itse puuta saunassa ja
• 19 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 maalämmöllä lämpiävän talon isossa leivinuunissa varalämpönä.” Myös kuusta uuneihin Yöajovuoroihin autonkuljettajana tottunut Raukola nauttii siitä, ettei polttopuita tehdessä tarvitse olla kellon perässä. Aurinko paistaa vihdoin, ja alkukesän ensimmäiset lämpimät päivät ovat loistavia puutyöpäiviä. Raukola pyrkii tekemään sekapolttopuuta haavasta, koivusta ja kuusesta, mutta moni lämmittäjä ostaisi vain pelkkää koivua. ”Yritän tehdä asennekasvatusta, että ihmiset käyttäisivät kuusta koivun ohella. Nuohoojakin sanoo, että havupuuta on hyvä polttaa seassa.” Kirjanpainajakuusen kertymä näkyy puuvarastona toimivassa navetassa. Kuivat kuusihalot vievät siellä reilusti enemmän tilaa kuin koivuklapit. ”Kuusipolttopuusta ei saa yhtä paljon hintaa, mutta tekokustannukset ovat samat”, Raukola sanoo. Hän toivookin solidaarisuutta polttopuun ostajilta. MetsänomisMETSÄSTÄ MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA koivuvanerin ja muiden koivutuotteiden pysyvästi hyvään asemaan, koivu voi sopivasti tasata metsälön puulajitarjontaa. Perinteisesti koivutukin kantohinta oli havutukin tasoa. Muutama vuosikymmen on jo eletty aikaa, jolloin se on selvästi alempi. Siitä huolimatta koivua koskevat kannattavuuslaskelmat eivät ole punaisella etenkään silloin, jos yrittäjän käyttämä korkovaatimus on korkea. Silloin korostuu kuuseen verrattuna se, että pääsato saadaan aikaisemmin lyhyemmän kiertoajan ansiosta. Jos koivun viljely vielä onnistuu niin hyvin, että osa pääsadosta saadaan viilulaatua, kannattavuus voi olla jopa erinomainen. Kuusella vastaavaa lisähintamahdollisuutta ei ole. ??? Koivun paras valtti on, että jalostuksen ansiosta saadaan jo nyt nauttia hyvästä kasvusta ja parantuneesta laadusta. Kun myös taimitarhatekniikka on alkanut kehittyä koivun paakkutaimien tuotannossa ja byrokratia saatu uskomaan, ettei taimen pituus ole ratkaisevaa, käytännön viljelymahdollisuudet ovat parantuneet. Nyt kun metsästetään hirviä niin, että talvikannaksi saadaan 20 000 yksilöä, hyvä tästä tulee. Suomessa on kolme metsätaloudellisesti merkittävää puulajia, tai neljä, jos lasketaan erikseen raudusja hieskoivu. Kaikkia tarvitaan. Kuusi ja koivu eivät kasva hyvin kuivilla kankailla karukkomaista puhumattakaan. Eikä mäntyä ole viisasta kasvattaa lehtomaisilla kankailla. Eniten menevät päällekkäin rauduskoivu ja kuusi. Kumpikin sopii istutettavaksi lehtomaisille ja sitä paremmille kivennäismaille. Jotakin on silloin vialla, jos kotimaista kuusta toimitetaan istutuksiin 100 miljoonaa tainta, mutta rauduskoivua vain neljä miljoonaa. Kuusta istutetaan paikoille, joissa mänty menestyisi paremmin. Kuusta istutetaan myös sinne, missä rauduskoivu olisi parempi vaihtoehto. Metsätaloudessa ollaan kohtuullisen yksimielisiä siitä, että pääsyy rauduskoivun istutuksen vähäisyyteen on pelko hirvituhoista. Metsästäjien ja heitä palvelevan yksisilmäisen hallinnon päätöksellä hirvikannan on sallittu pysytellä niin korkeana, ettei rauduskoivuun panostavia riskinottajia löydy riittävästi. Jos menestymisen edellytys on istutusalan aitaaminen hirven kestävällä aidalla, viljely jää tekemättä. On vakavasti harkittava riistahallinnon liittämistä Suomen metsäkeskukseen. Se alentaisi hallinnollisia kustannuksia. Toivon mukaan se myös palauttaisi puuntuottajille perustuslain turvaamaa omaisuuden suojaa. ??? Koivua pitäisi istuttaa enemmän ainakin silloin, jos istutusta edeltävä kuusisukupolvi on kärsinyt maannouKoivua lisää, hirviä vähemmän semasta. Ei voi olla järkevää sinnitellä pelkän kuusen varassa, jos lahot kannot todistavat kasvupaikalla olevan valmiina lahosientä, joka aikanaan tarttuu uuteen sukupolveen. Erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut, jos osa uudesta kuusisukupolvesta on paikalla olevaa alikasvosta. Hallanarat mutta vesitaloudeltaan kunnossa olevat kasvupaikat ovat kuusen alkukehityksen kannalta ongelmallisia, jos hallavuosia sattuu usein. Myös rauduskoivu kärsii keväthalloista, mutta ei niin pahasti kuin kuusi. Nopea rauduskoivun alkukehitys auttaa olennaisimmat silmut hallarajan yläpuolelle muutamassa vuodessa. Lisäksi koivua pitäisi suosia riskien tasaamiseksi. Jos koko metsälö on lehtomaista kangasta ja ainoa päätuote kuusitukki, ollaan kuusimarkkinoiden armoilla. Kun vuosikymmenien päähän olevat hahmotelmat viittaavat Sopivilla kasvupaikoilla rauduskoivu kasvaa hyvin ja järeytyy nopeasti. ”NUOHOOJAKIN SANOO, ETTÄ HAVUPUUTA ON HYVÄ POLTTAA SEASSA.” Raukoloiden pihamaalla halot lepäävät vanhojen ratapalkkien ja kuormalavojen päällä, jotta alimmaisetkin puut kuivuvat. taja tekee parhaansa ehkäistäkseen hyönteistuhojen leviämisen kuusikoissa, joten polttopuiksi joutuvien kirjanpainajakuusien hyväksyminen koivun sekaan uuniin on hyvä teko ainakin Etelä-Suomen pahimmilla kirjanpainaja-alueilla. Mönkijä tuulenkaatojen hakuun Metsiensä hoidossa Raukola keskittyy polttopuutöihin ja tuulenkaatojen keruuseen. Istutustyöt hän on tavallisesti tilannut paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä. Raivaussahan kanssa taimikoissa kulkevat niin Raukola itse kuin ostopalvelun sahaajat. ”Koneiden suhteen on kannattavaa kysellä neuvoja niiltä, joilla jo on kokemusta jostain tietysti laitteesta.” Nyt Raukolalla on vireillä traktorimönkijän hankinta. Mönkijään sopiva puuperäkärry hänellä jo on. ”Mönkijällä pääsee hakemaan tuulenkaatoja metsästä kapeista paikoista. Lapsenlapset tykkäävät myös varmasti siitä.” Polttopuiden teko onkin koko perheen harrastus, sillä Kausalassa ja Lahdessa asuvat lapset tekevät mielellään joutaessaan puuhommia. ”Lapsenlapsia on opetettu myös pikkuhiljaa puutöihin”, sanoo Raukola ja ihailee auringon kellertämää kuivaa kuusihalkoa. Sirkkelin terä halkaisi vanhan, piikkilangan kiinnitykseen käytetyn naulan, muttei vioittunut.
• METSÄSTÄ 20 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat Palax Active mobile on tieliikennekäyttöön rekisteröidyn kuljetusalustan varassa kuljetettava klapintekokone. Voimanlähteenä on Hondan 13 hevosvoiman polttomoottori. Metsälehden koekäytettävänä kevään polttopuusavotalla oli tieliikennevarustettu Palax Active, lisävarusteena 2/4-halkaisuterä sekä säätövivulla toimiva halkaisuterän korkeuden säädin. Laite oli varustettu myös 2,6 metrin poistokuljettimella. Perusmallissa on vain suora halkaisuterä, joka pilkkoo klapit kahteen osaan. Se riittää, jos pilkottavat puut ovat pieniä. Erillisellä vivulla toimiva terän korkeuden säädin helpottaa työskentelyä silloin, kun käytössä on 2/4-halkaisuterä. Palax Activen saa kolmella muullakin voimanlähteellä: ulkoisella hydrauliikalla traktorista tai pienkuormaimesta, nivelakselikäytöllä traktorista tai neljän kilowatin sähkömoottorilla. Kuljetusalustan vaihtoehtona ovat liikuttelua helpottavat apupyörät. Toimiva kone Palax Active osoittautui toimivaksi klapikoneeksi. Laite on turvallinen käyttää ja perushuoltotyöt on helppo tehdä. Puiden katkaisu tapahtuu ketjusahalla, jota liikutellaan sivusuunnassa liikkuvalla vivulla. Kun samaa vipua työnnetään toiseen suuntaan, isojen puiden liikuttelua helpottava hydraulitoiminen rulla pyörii. Rullasta ei ollut hyötyä rankapuiden käsittelyssä, vaan puita oli helpompi liikuttaa käsin. Myös erillinen puun pidin jäi vähälle käytölle. Helpointa oli liikutella ja tukea sahattava puu kädellä syöttökourun reunaa vasten. Teräketju on samaa kokoluokkaa kuin moottorisahoissa ja teroitettavissa 4,8 millin viilalla. Teroitus saattaa ensin tuntua hankalalta, koska sen joutuu tekemään takakenoisessa asennossa. Teräketjun kireyden säätöruuvi on jostain syystä ristipää, joten moottorisahan yleistyökalun lisäksi tarvitaan ruuvimeisseli. Klapin pituuden stoppari on säädettävissä viiden sentin portain välillä 25–40 senttiä. Lyhempiäkin pätkiä voi toki sahata. Pituuden säädön muuttamiseen tarvitaan kolme eri työkalua: kuusiokoloavain, lenkkiavain sekä hylsyavain. Halkaisussa voimaa Hydraulihalkojassa on neljän tonnin halkaisuvoima, ja hankalatkin pölkyt halkeilivat vaivatta. Liike ei ole kovin nopea – uuden pöllinhän voi sahata vasta, kun halkoja on palautunut takaisin. Koska laite on tarkoitettu pääosin pienten puuerien tekoon, työskentelyvauhti on kuitenkin riittävä. Palax halkaisee pienetkin, 4–5 senttimetrin läpimittaiset puut. Perusmallin 2/0-terän voi ottaa kokonaan pois, jolloin laite toimii vain katkaisukoneena. Pölkyn pituuden säätökappale on heikkotekoinen ja altis vääntymään. Hondan polttomoottori toimii luotettavasti. Teräketjun purunsyöttökolo sijaitsee lähellä polttomoottoria. Vaikka väliin on asennettu suoja, sahausjätettä ja pölyä ohjautuu polttomoottorin päälle ja sitä voi mennä ilmanoton mukana moottorin sisään. Suojalevy saisi olla suurempi, tai käyttäjän kannattaa laittaa väliin tilapäinen vanerilevy tai vastaava suoja. Poistokuljetin helpottaa puuntekoa silloin, kun suurehko rankakasa pitää halkoa lyhyessä ajassa. Kuljettimen avulla puut voidaan myös siirtää suoraan peräkärryyn tai kuivauskehikkoon. Poistokuljetin lähtee liikkeelle polttomoottorin käynnistyttyä mutta pysähtyy, kun laitteen suojakupu nostetaan ylöspäin. Samalla mös sahaustoiminto lukkiutuu. Juuttuneet puut voi siten poistaa tai kourun puhdistaa turvallisesti, vaikka moottori on käynnissä. Porukan koneeksi Pienistä teknisistä puutteista huolimatta Palax Active osoittautui kelpo klapintekokoneeksi. Omakotitalon talven lämmityspuut pilkkoontuivat vajaan kahden päivän työrupeaman aikana. Active sopii parhaiten pienehköjen, 5–20 kuutiometrin polttopuuerien tekoon. Koska laite on pienten puumäärien tekoon kohtalaisen kallis, se soveltuu esimerkiksi mökkiläisten tai kyläkunnan yhteiskäyttöön tai vuokrattavaksi. Polttopuita joustavasti Palax Active mobile on helposti siirrettävä klapintekokone, joka kulkee henkilöauton matkassa tekopaikalle. Palax Active mobile » Puun suurin halkaisija 27 cm » Pölkyn pituus 25–40 cm » Halkaisunopeus 4 s » Paino kuljettimella 484 kg » Halkaisuterä 0/2 » Ketjulaippa 13” » Halkaisusylinteri 4 tn » Moottori Honda 13 hv » Hinta perusvarustus 7 290 euroa » Hinta lisävarustein 8 485 euroa » Valmistaja Ylistaron Terästakomo Oy » Lisätiedot www.palax.fi Jos pilkottavana on isoja puita, kannattaa hankkia puut neljään osaan pilkkova terä. Palax Active on helppo kuljettaa klapintekopaikalle. KOKEILTUA Palax Active on helppo ja turvallinen käyttää.
• METSÄSTÄ 21 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti RISTO PÖNTINEN kuvat Mankar HQ -uturuisku on tehty ammattikäyttöön. Saksalaisvalmisteinen laite on laadukkaampi kuin halpahallien reppuruiskut. Laite muodostuu noin metrin mittaisesta rungosta, jonka alapäässä on levitysyksikkö. Rungon yläpäässä on irrotettava tankki. Kokeilemamme laite oli varustettu litran tankilla ja kyynärtuella. Tankkiosa kiinnitetään runkoon luistimekanismilla. Tankista tulevan letkun saaminen tiiviisti kiinni rungossa jatkuvaan letkuun oli hankalaa ja sotkuista. Myös laitteen akku on rungon yläpäässä. Täyteen ladattu akku kestää valmistajan mukaan kahdeksan tuntia. Kiitettävän kevyt Levitin painaa noin 2,5 kiloa. Sitä kannatellaan yhdellä kädellä ja olan yli kulkevalla kantohihnalla. Torjunta-aine valuu painovoiman viemänä tankista suuttimelle, jossa sähköllä toimiva, vinhaan pyörivä vipperä muuttaa liuoksen sumumaiseksi uduksi. Utu leviää kapealle kaistalle, jonka leveyttä voidaan säätää 10–55 sentin väillä. Levityksen tarkkuutta lisää se, että suutin on suojasuppilon sisällä. Näin torjunta-ainetta ei tuulellakaan leviä väärään paikkaan. Laite levittää laimentamatonta, siirappimaista glyfosaattia. Vesi valui vipperän läpi ja tippui maahan. Torjunta-aineen annostelu on säädettävissä, ja tätä varten laitteen mukana tulee mitta-astia. Kylmällä glyfosaatti muuttuu kankeaksi, joten syöttöä pitää suurentaa. Litra laimentamatonta glyfosaattia riittää käyttöohjeen mukaan 1–4 hehtaarille, kun lämpötila on 20 astetta ja levittäjä kävelee neljän kilometrin tuntinopeutta. Istutustaimikon Torjunnan täsmäase Mankar-ruisku levittää torjunta-aineen tarkasti, muttat pitkän heinän tai vesakon torjuntaan se ei sovi. Mankar HQ ULV -levitin » Valmistusmaa Saksa » Paino n. 2,5 kiloa » Tankin koko 1 litra » Toiminta-aika ladatulla akulla 8 tuntia » Hinta noin 700 euroa käsittelyssä litra riittää huomattavasti suuremmalle alalle, koska vain taimien lähiympäristö käsitellään. Parhaimmillaan puutarhoilla Metsätaimikoiden suojaamiseen laite sopii keväällä, kun torjuttava pintakasvillisuus on alle 20-senttistä. Hyvän levitystarkkuuden ansiosta Mankarilla voi huoletta käsitellä juuri istutettujen taimien ympäristöä. Korkean heinikon tai vesakon torjuntaan Mankar ei käy, koska laitetta on pidettävä noin 45 asteen kulmassa alaspäin, jotta torjunta-aine valuu tankista suuttimelle. Tämä vähentää sen käyttöarvoa metsänhoidossa. Metsäkäytössä hankaluuksia tuo sekin, että leviävä utu on hyvin hienoa ja näkymätöntä. Edes väriaineen käyttö torjunta-aineen seassa ei auta käsiteltyjen alueiden huomaamista. Monen metsänomistajan ostointoa hillinnee myös hinta, noin 700 euroa. Mankar-ruiskuja käytetään esimerkiksi joulukuusiviljelmillä ja puutarhoilla. Kestotilaajan asiakasnumero Nimi Osoite Puhelin Sähköposti Puhelinnumero etusi euroa 2 Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin kesto tilaajana saat 2 euron alennuksen normaalihintaisesta sisäänpääsylipusta Luston näyttelyihin tapahtuman aikana. Tapahtuman pääesiintyjinä Pave Maijanen sekä Kairankulkijat Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen. Lisäksi joka päivä metsäisiä työnäytöksiä, työpajoja, Metsätorin näytteilleasettajat, tukkilaisnäytökset, Sannin ja Marleenan lauttakahvila, moottorisaha­ keräilijöiden kansainvälinen kokoontuminen, kone kentällä vanhoja koneita ja ajoneuvoja, paljas­ jalkapolku ja paljon muuta mukavaa koko perheelle. Luston uusi näyttely Maat, metsät, tehtaat kertoo pitkästä 50­luvusta ja Suomen sodanjälkeisestä jälleenrakennuksen ajasta. Ohjelmassa joka päivä mm. klo 10.30 Halkojumpasta pilkettä silmään! klo 11.00, 13.00 sekä la ja su klo 15:00 Kairan kulkijat Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen tulilla klo 11.00, 13.00 ja 15.00 Karhun häntä avannossa, ketun häntä kainalossa ­draamapolku lapsille klo 11.30 ja 14.30 Sauvat suihkien luontoon! Opas­ tettu sauvakävelyretki tutkimuspuistoon 3 €/hlö. klo 11.30 Ilarin iloinen luontoretki lapsille klo 12.00 ja 14.00 Pave Maijanen esiintyy Metku­lavalla klo 12.45 Turvallisesti moottorisahalla ­tietoisku klo 13.00 Polkaise puulajireitille! Opastettu pyöräretki tutkimuspuistoon ja Karjalankalliolle 5 €/hlö. Lisäksi lauantai 13.6. klo 9–16 Moottorisahauksen SM­kilpailut Tapahtumakentälle vapaa pääsy. Tapahtuma avoinna joka päivä klo 10-16. Luston näyttelyt avoinna klo 10–19. Lisätietoja www.lusto.fi Muutokset aikatauluun mahdollisia. Voimassa Metku­tapahtuman aikana Metsälehden kestotilaajalle. Alennus on henkilökohtainen. Ei voi yhdistää muihin alennuksiin. Kestotilaajan etukuponki Kestotilaajan etu Luston Metku-Metsäkulttuuripäivillä. Aikuiset norm. hinta 10 €, alehinta 8 €, eläkeläiset ja opiskelijat norm. hinta 8 €, alehinta 6 €, lapset norm. hinta 5 €, alehinta 3 € ja perhelipusta norm. hinta 25 €, alehinta 23 €.
• METSÄSTÄ 22 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 rekisteröityä yli 5,5-metristä moottorivenettä. Kouvola, Heinola ja Iitti päättivät vuonna 2012 osallistua yhteisesti noin kolmella miljoonalla eurolla hankkeeseen, jolla uittokanava muutetaan vesiliikenneväyläksi veneilijöiden ja matkailualusten tarpeisiin. Kunnat jättivät viime vuoden elokuussa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hakemuksen uuden paikallisväylän perustamiseksi. Kouvolan edunvalvontapäällikkö Petteri Portaankorvan mukaan asiassa odotetaan päästöstä ensi syksyksi. Hankkeen alustava kustannusarvio on 9,5 miljoonaa euroa. Yksin nippunosturien ja patorakennelmien purkaminen, ja niiden tilalle tulevan sulkujärjestelmän rakentaminen maksaa noin 4,3 miljoonaa euroa. Lisää rahaa palaa muun muassa tunnelin kunnostamiseen (miljoona euroa), kanavan ruoppaukseen ja rantojen verhoukseen (1,6 miljoonaa euroa) sekä siltaja tiejärjestelyihin (800 000 euroa). Uittokin onnistuu Kouvolan kaupunki on vetovastuussa kuntien ja uittoyhdistyksen yhteisestä hankkeesta. Mikäli tarvittava luvitus saadaan ja valtiolta löytyy tarvittavat kuusi miljoonaa euroa, alkavat käytännön muutostyöt lähivuosina. Kimolan kanava perustettiin aikoinaan uittosäännön nojalla puutavaran uittamista varten. Tarkoitus on, että uitto on mahdollista myös uusitulla vesireitillä. Järvi-Suomen Uittoyhdistyksessä kuntien matkailuhankkeeseen suhtaudutaan positiivisesti. ”Kanavaan tuleva sulkukammio ei ole mitoiltaan uiton kannalta paras mahdollinen, mutta sen läpi voidaan kuljettaa puuta”, sanoo uittopäällikkö Matti Purhonen. ”Tarve on kiinni siitä, miten puuvirrat vastaisuudessa kulkevat. Päijänteen vesistössä on rantoja ja saaria, joille ei nykyisinä talvina pystytä tekemään talviteitä.” Purhonen lisää että tilanne voi muuttua, jos aina silloin tällöin esille pulpahtava ajatus koko Kymijoen vesistön kanavoimisesta jonakin päivänä toteutuu. MARTTI LINNA, teksti ja kuvat Viimeinen Järvi-Suomen Uittoyhdistyksen käytössä ollut nippunosturi pysähtyi Kimolan kanavalla vuonna 2002. Seitsemän kilometrin mittaisen uittokanavan rakentaminen aloitettiin vuonna 1962, ja kanava vihittiin käyttöön vuonna 1966. Se yhdistää Kymijoen yläjuoksulla sijaitsevat Konniveden ja Pyhäjärven toisiinsa. Kanavan länsipää on Iitin Vuolenkoskella ja itäpää Kouvolan Kimolassa. Puutavaran uittomatka lyheni Päijänteen vesistöstä Kymijoen varrella sijaitseville tehtaille lähes 30 kilometriä. Maamassoja siirrettiin kanavan rakennustöissä noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä. Toisin kuin esimerkiksi Pielisjoella, ei kanavaan rakennettu sulkuja vaan vedenpinta tasattiin 12 metriä korkealla padolla. Sen yli tukkiniput nostettiin suurella nosturilla. Nippunostureita oli 1950ja 60-luvuilla paljon käytössä, kertoo uittopäällikkö Matti Purhonen Järvi-Suomen Uittoyhdistyksestä. Kimolan kanavan erikoisuus on noin 20 metriä pitkä kallioon louhittu tunneli, jonka lävitse puuniput aikanaan uivat. 1980-luvulla kanavaa syvennettiin tukkinippujen koon kasvamisen vuoksi. Kapeimmillaan kanava on 12 metriä leveä. Viimeiset tukkiniput uivat Kimolassa alavirtaan vuonna 2002. Sen jälkeen kanavan reunat, pato sekä puutavaranosturit ovat saaneet rapistua rauhassa. Kanavan ympäristön asukkaat ovat kantaneet huolta väylän pohjaa peittävästä puunkuoripatjasta. Sen takia vesistöä uhkaa rehevöityminen ja umpeen kasvaminen. Lisäksi jätteen hajoaminen voi aiheuttaa tuntuvia fosforipäästöjä kanavan alapuoliseen, kunnoltaan hyvään suuntaan kehittyneeseen Kymijokeen. Kymmenen miljoonan hanke Kanavan vaikutusalueen kunnat ovat jo vuosia suunnitelleet entisen uittoreitin hyödyntämistä veneilyreittinä, joka yhdistäisi Päijänteen ja Kymijoen vesistöt toisiinsa. Kanava yhdistäisi luontevasti noin sadantuhannen asukkaan Kouvolan seutukunnan Päijänteen vesiväyliin. Pelkästään Lahti-Heinolan ja Kouvolan seutukunnilla on yhteensä yli 7 500 Uittoväylästä veneilyreitiksi Puutavarakuljetusten siirtyminen maanteille on tehnyt monet uittorakennelmat tarpeettomiksi. Kimolan kanavalle löytyi uutta käyttöä. ”TARKOITUS ON, ETTÄ UITTO ON MAHDOLLISTA MYÖS UUSITULLA VESIREITILLÄ.” Kimolan seitsemän kilometriä pitkä uittokanava kulkee idyllisessä maalaismaisemassa Itä-Hämeen ja Kymenlaakson rajalla. Kouvolassa, Iitissä ja Heinolassa uskotaan, että uusi veneilyreitti Päijänteeltä Kymijoelle toisi seudulle lisää työpaikkoja ja lomapaikkarakentamista. Paikoilleen rappeutuvat nippunosturit ja patorakennelmat on tarkoitus korvata hyötypituudeltaan 35-metrisellä ja leveydeltään 8-metrisellä sululla. Vanhaa uittotunnelia on tarkoitus avartaa niin, että siitä mahtuu läpi maksimissaan 4,8 metriä korkea alus. Kimolan kanava
• UUTINEN VUONNA 1965 METSÄSTÄ 23 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva TÄHÄN asti alaharvennusta, siis pienimpien puiden poistamista, on pidetty rauduskoivikoiden ainoana oikeana harvennustapana. Uusin tieto kyseenalaistaa uskomuksen. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Pentti Niemistön tutkimukset osoittavat, että yläharvennus antaa paremman tuoton myös koivikoissa. Niemistö on seurannut vuonna 1990 ensiharvennettujen koivikoiden kehitystä. Koealueet harvennettiin toistamiseen vuonna 2000. Vertailtavana oli erilaisia harvennustapoja ja voimakkuuksia. Tutkimus osoitti, että nykyisen käytännön mukaiset voimakkaat harvennukset sopivat istutuskoivikoiden käsittelyyn. ”Kahden voimakkaan harvennuksen kasvatusohjelma tuottaa runsaimman tukkisadon, kun päätehakkuu tehdään 45 vuoden ikävaiheessa”, Niemistö toteaa. Hän suosittelee koivikkoon insinöörimäisen selkeää kasvatusohjelmaa. Taimikkovaiheessa ihanteellinen tiheys on 1 500–1 600 tainta hehtaarilla. Noin 14 metrin pituusvaiheessa ensiharvennuksessa niistä poistetaan puolet. Kasvamaan jää 750 runkoa. Toisen kerran koivikko harvennetaan kymmenen vuotta myöhemmin, kun puusto on parikymmenmetristä. Päätehakkuuseen jää kasvamaan 450 runkoa. Yläharvennus tuo lisää tukkia Edellä sanottu on tuttua. Uutta sen sijaan on, että tutkimuksessa osoitettiin yläharvennusten tuottoisuus koivikoiden hoidossa. ”Yläharvennus sopii toiseen harvennukseen. Ensiharvennus tehdään aina alaharvennuksena”, Niemistö korostaa. Tukkikertymä kasvaa, kun harvennuksessa poistetaan metsikön suurimpia puita. Tämä toki on itsestään selvää. Ratkaisevaa Niemistön mukaan on koemetsiköissä todettu koivikoiden hyvä kasvu yläharvennuksen jälkeen. ”Ensimmäiset viisi vuotta harvennuksen jälkeen alaharvennetut koivikot kasvoivat hieman paremmin kuin yläharvennetut. Toisella viisivuotisjaksolla kasvuero tasoittui, ja sen jälkeen yläharvennetut koivikot kasvoivat paremmin.” Tutkijan mukaan yläharvennettujen koivikoiden kiihtyvä kasvu johtuu suuremmasta runkoluvusta. Yläharvennus alentaa hakkuun jälkeistä runkojen keskiläpimittaa, toisin kuin alaharvennus. Näin puuston runkoluku jää alaharvennettua korkeammaksi, kun puuston pohjapinta-ala harvennuksen jälkeen on sama. 45 vuoden kiertoajalla yläharvennetuissa metsiköissä päätehakkuun kertymä jäi hieman pienemmäksi kuin alaharvennetuilla. ”Kiertoajan jatkaminen 5–10 vuodella parantaisi yläharvennettujen koivikoiden kasvatuksen kannattavuutta, koska niiden kasvu kiihtyy edelleen ja tukkikertymä kasvaa”, Niemistö toteaa. Yläharvennus toimii myös rauduksella Uusi tutkimus osoittaa, että yläharvennus tuottaa viljelykoivikoissakin parhaan tukkisadon. Tutkija Pentti Niemistö esitteli koivukokeidensa tuloksia Suomen metsätieteellisen seuran metsänhoitoklubin avausretkeilyllä Padasjoen Vesijaon koealueella. METSÄNHOITO JUSSI COLLIN 1960-luvulla metsäteollisuus investoi Suomessa tutuille paikkakunnille. Metsäliitto rakensi sellutehtaan ja kartonkitehtaan Äänekoskelle, lisäksi yhtiö lähti syksyllä 1965 mukaan Savon Sellu -hankkeeseen. Alun perin tarkoitus oli rakentaa koivusellutehdas Kuopion Sorsasaloon, mutta lopulta päädyttiin aallotuskartongin ja puoliselluloosan valmistamiseen. Hankkeen oli käynnistänyt Savon Sellu Osakeyhtiö. Metsäliittoakin asia kiinnosti, ja lopulta – tiukkojen neuvottelujen jälkeen – Metsäliitto tuli lokakuussa 1965 mukaan hankkeeseen enemmistöosakkaana. Valtio suhtautui asiaan myönteisesti. Investoinnin arvo oli 75–80 miljoonaa markkaa, ja valtio antoi takuun yhtiön lainoille ja koroille 60 miljoonaan markkaan saakka. Tehtaan arveltiin kasvattavan puunkäyttöä Pohjois-Savossa merkittävästi. ”Tehdas tulee käyttämään raaka-aineena n. 350 000 p-m3 paperipuumittaista koivua vuodessa sekä jokusen määrän paikkakunnalta saatavissa olevaa teollisuuden puujätettä.” Hankkeella oli myös huomattava työllistävä vaikutus: rakentaminen toisi töitä jopa tuhannelle henkilölle, itse tehdas noin 300:lle. Suurin työllistäjä olisi puunhankinta, joka tarjoaisi töitä noin 2 000 henkilölle maakunnassa. Vuonna 1968 käynnistynyt tehdas on yhä toiminnassa, mutta omistaja on vaihtunut. Vuonna 2005 Metsäliitto (tuolloin nimellä M-real) myi Savon Sellun Powerflutelle, jota vetää irlantilainen pakkausosaaja Dermott Smurfit. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Vääntö Savon Sellusta
• P I L K K E I T Ä 24 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJAKYSYMYS LUKIJALTA KAUNIS petomittari on saanut osaksi syyttään synkältä kalskahtavan nimen. Toukat ovat häkkioloissa syöneet toisia toukkia, lajitovereitaankin, mutta luonnon oloissa ne todennäköisesti tyytyvät pihlajan, koivun ja muiden lehtipuiden lehtiin. Aikuinen ei syö mitään – sen tieteellinen lajinimi elingularis tarkoittaa kieletöntä. Petomittari on yleinen koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se lentelee heinä-elokuun vaihteen tienoilla paikoilla, joissa toukan ravintokasveja kasvaa. Mittarit ovat yksi suurimmista perhosryhmistä, Suomessa on yli 300 ja maapallolla yli 20 000 lajia, useimmat harmaan tai ruskean kirjavia, ja vain harvat yhtä helposti tunnistettavia kuin petomittari. Ansioton maine Nimi ei suojele petomittaria saalistajilta, mutta olisikohan näin huolettomasti lepäilevä perhonen pahanmakuinen? Heimon nimi tulee toukkien kulkutavasta: kun toukalta puuttuvat vatsajalat, se kulkee mittaamalla: siirtää takapäässä olevat jalat aivan etujalkoihin kiinni, jolloin ruumis nousee komealle kaarelle, ja sitten siirtää etujalat eteenpäin jolloin ruumis oikenee. Kun liikesarja toistuu, näyttää kuin toukka todella mittaisi kulkemaansa matkaa. Vaikka useimmat perhostoukat ovat kasvinpurijoita, ei liharavinto aivan tavatonta ole. Monissakin perhosryhmissä toki on petoja, useimmiten sellaisia, jotka tilaisuuden tullen monipuolistavat ruokavaliotaan lihalla. Suomesta häviämisen partaalla oleva muurahaissinisiipi aloittaa elämänsä ajuruohoa purren, mutta houkuttelee sitten muurahaiset kantamaan itsensä muurahaispesään, missä se jatkaa eloaan muurahaisten toukkia syöden. Pikkumittareitten suku (Eupithecia) on suuri, Suomessakin elää kolmisenkymmentä lajia. Aikuiset ovat hyvin toistensa näköisiä ja pieniä, kuten nimikin kertoo. Toukat ovat helpompia, sillä kukin on erikoistunut syömään juuri tiettyä kasvilajia. Joskus ammoin myrskytuuli on heittänyt joukon pikkumittareita Havaijille, missä niitten on täytynyt sopeutua aivan uusiin oloihin. Saarten paristakymmenestä pikkumittarilajista vain muutama on kasvinsyöjä, mutta useimpien toukat ovat erikoistuneet nappaamaan hyönteisiä ravinnokseen. Ehkä tietä lihansyöntiin osoittaa se laji, joka syö ravintokasvinsa lehtiin syntyneet äkämät toukkineen niin että lehdet ovat reikäisiä kuin emmentaljuusto. Terveisiin lehtiin se ei kajoa. METSÄPILA Alkukesä 2014 oli Järvi-Suomessa märkä ja kolea. Koivun kukinta oli kuitenkin runsas. Sitten tuli kuiva ja kuuma keskikesä ja koivun siemennorkot kypsyivät nopeaan tahtiin. Heinäkuun lopulla siementä varisi pilvin pimein. Havaintojeni mukaan siemenet olivat kuitenkin pienikokoisia ja kevyitä. Mikä mahtaa olla niiden itävyys? Koivun siementen itävyydessä esiintyy suuria vaihteluita niin vuosien kuin metsiköidenkin välillä. Maahan variseva siemensato ei ole kokonaisuudessaan käyttökelpoista, sillä melkoinen osa siemenistä on tyhjiä tai muutoin itämiskyvyttömiä. Kotimaisten koivujemme tyhjäsiemensadannes on varsin korkea, vaihdellen yleensä 40–80 prosenttiyksikön välillä. Tyhjiä siemeniä syntyy yleensä silloin, kun pölytys on vaillinaista. Keväällä 2014, jolloin koivun kukinta oli hyvin runsasta, emikukkien pölyttymisen todennäköisyys oli runsaan siitepölyn ansiosta keskimääräistä parempi. Yleistyksenä voidaan todeta, että itämiskelpoisin koivun siemen saadaan koivuvaltaisten alueiden puhtaista metsiköistä runsaina kukintavuosina. Koivun siementen variseminen alkaa Etelä-Suomessa yleensä heinäkuun jälkipuoliskolla – sitä varhemmin mitä lämpimämpää on ollut. Ensimmäiseksi varisevat siemenet ovat tavallisesti kevyempiä ja laadultaan heikompia kuin myöhemmin elokuussa varisevat siemenet. Myös keskikesän kuivuus ja helteet ovat saattaneet vaikuttaa siementen pienikokoisuuteen. Tarkkaa arviota siementen itävyydestä on kuitenkin mahdoton antaa ilman itävyysanalyysejä. TATU HOKKANEN tutkija, Luonnonvarakeskus Mikä on koivunsiementen itävyys? Metsälehdessä on käyty keskustelua tiekustannuksista. Valintaa voi tehdä omatoimisen työn ja kemeralla tuetun välillä. Käsitys siitä, että kustannustasossa on huimia eroja, pitää paikkansa, myös kemerakohteilla. Esimerkiksi viime vuonna keskikustannus oli päättyneillä perusparannuksilla Pohjois-Pohjanmaalla 10,22 euroa metriltä ja vastaavasti Lapissa 14,42 euroa. Vierekkäisillä suuralueilla oli siten huomattava kustannusero. Käsittääkseni normien mukainen alueluokan tien perusparannus voidaan tehdä lähes aina alle 10 euron metrihinnalla. Ainakin yrittäjävetoisilla hankkeilla tämä onnistuu. Toteuttajilla on käytössään samat urakoitsijat, joten niistä eroja ei pitäisi löytyä. Runkotyö tehtäneen suunnilleen samoilla taksoilla riippumatta toteuttajasta. Arvioin hintaerojen selittyvän pääosin päällysrakenteen määrästä ja laadusta. Nykyisin metsätien pintaan ajetaan yleensä mursketta. Kaukaa tuotu valmis kalliomurske on varmasti kallista verrattuna paikalla tehtyyn moreenimurskeeseen. Työnjohto, ns kulukorvaus, vaihtelee joissain rajoissa. Koska työnjohtokin on nykyisin liiketaloutta, on houkutus ostaa maarakennusurakoitsijalta valmis paketti, joka minimoi työnjohdon ajankäytön. Toteutuksen puolelle lasketaan myös tielinjapuuston poisto. Valtakirjakaupalla homma hoituu, mutta työtä se vaatii paljon. Kokemukseni mukaan on mahdollista maksaa maanomistajalle tili tielinjapuista ennen ensimmäistä laskua. Nähtävästi uudessa kemerassa suunnittelusta lähtee täysi tuki pois ja muuttuu osittain asiakkaan maksettavaksi. Aika näyttää, leventääkö tämä vielä hintahaarukkaa entisestään. JOUNI KOTIRANTA Tiekustannuksissa on eroa
• PILKKEITÄ 25 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat Vappuaaton alla Suomen postilaatikkoon kopsahti kirje Euroopan komissiolta. Isoveli kehotti Suomea saattamaan metsästyslainsäädäntömme ajan tasalle. Meillä koirashaahkojen eli kalkkaiden metsästys on sallittua lisääntymisaikana, vaikka se lintudirektiivissä kielletään. Komissio lähetti Suomelle täydentävän virallisen ilmoituksen aiheesta marraskuussa 2012. ”Koska haahkojen kesämetsästys yhä jatkuu, eikä Suomi ole toteuttanut toimenpiteitä direktiivin vaatimusten noudattamiseksi, komissio lähettää sille nyt perustellun lausunnon. Jos Suomi ei toimi kahden kuukauden kuluessa, komissio voi viedä asian EU:n tuomioistuimeen”, Euroopan komissio penää Suomelta perusteluja kalkkaan kesämetsästykselle. Asian selvittämiseksi Suomen riistakeskus pyytää haahkanmetsästäjiä kirjaamaan saaliinsa Oma riista -verkkopalvelussa, jotta maaja metsätalousministeriö saisi käyttöönsä ajantasaiset saalistiedot. Linnut ennättävät alta pois Kalkkaan metsästyskausi käynnistyy jo kesäkuussa siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaosa Suomen rannikolla huhti-toukokuun naaraita norkoilleista koirashaahkoista on tuolloin jo Etelä-Itämerellä sulkimassa. Siellä ne kelluvat merellä suurina lauttoina suomalaisten metsästäjien ulottumattomissa. Niinpä kalkkaita ammutaan kesäisin korkeintaan muutama tuhat lintua. Vielä kymmenen vuotta sitten saaristolaisten perinteinen kevätlinnustuskausi alkoi peräti 10. huhtikuuta, mutta se kiellettiin samasta syystä kuin nytkin ollaan kieltämässä. Omat kesäkalkasjahtini mahtuvat vihkisormuksen sormiin. Se ainoa kerta on osunut kesäkuuhun 2005. Viimeinen kalkaskesä? Koirashaahkan metsästyskausi alkaa kesäkuussa. Euroopan komissio penää parempia perusteluja pesimäkauden pyynnille. tama kuva jätettiin rantakalliolle. Piilouduimme kalliouurteisiin ja jäimme odottamaan. Kuvastuspaikkoja oli kaksi, muutaman hehtaarin luodon molemmissa päissä. Jarin ja minun kaaveille lensi illan aikana yksinäinen naarashaahka. Markun ja toisen Jarin kuvilta kaarsi kuuden kalkkaan muodostelma. Haulikot kävivät, mutta haahkojen lento jatkui. Yöllä nukuttiin muutama tunti. Jahti jatkui aamulennolla ilman laukaustakaan. Silti metsien miehen sydämestä jäi siivu saaristoon. Valtion luodoilla vapaata riistaa Suomen vesillä kesäkuussa tavattavien kalkkaiden määrä riippuu pitkälti keväästä. Jos haahkojen pesintä on myöhässä, osa koiraistakin on vielä paikalla jahtikauden käynnistyessä. Hyvinäkin metsästyskausina sesonkia kestää enimmillään vain kesäkuun puoliväliin asti. Saalista saadaan eniten jahtikauden ensimmäisellä viikolla, erityisesti ensimmäisenä viikonloppuna. Suomen haahkoista neljä viidestä pesii Saaristomerellä. Uudellamaalla parhaat paikat ovat Porkkalanniemen ja Hankoniemen välillä. Juuri muualla rannikkovesillä kesäkalkkaita ei pyydetäkään kuin satunnaisesti, vaikka periaatteessa metsästys on sallittua koko Suomessa uudenvuodenaattoon asti. Vaikka Uudellamaalla asustaa vähemmän haahkoja kuin Varsinais-Suomessa, on saalis siellä joskus jopa suurempi. Se johtuu merellä olevista vapaista metsästysalueista. Suomen yleisillä vesialueilla sijaitsevilla niin sanotuilla valtion luodoilla ja saarilla metsästys on vapaata kaikille Suomen kansalaisille. Kesäkuussa ne ovat kalkkaanpyytäjien suosiossa. Uudellamaalla on myös erittäin paljon metsästysseuroihin kuulumattomia metsästäjiä. Metsästyspaine valtion luodoilla onkin kova, ja se näkyy haahkasaaliin painottumisessa vapaille jahtivesille. Pääsin pääkaupunkiseudulla asuvien Tiusasten veljesten Markun ja Jarin matkassa Tammisaaren saaristoon. He olivat metsästäneet vuosia periaatteella ”kerran kesässä kalkasjahdissa”. Joskus oli tullut saalista, joskus ei. Parhaimmillaankin saalis oli ollut vain muutamia kiilapäitä. Ajoimme 20 kilometriä ulos satamasta ja majoituimme valtion luodolle. Illalla laskimme veneestä puolen tusinaa haahkankuvaa tyynen puolelle veteen. MuuKalkaskaave eli koirashaahkan houkutuskuva on metsästäjien ikivanha konsti petkuttaa merilintuja ampumaetäisyydelle. Kesäkuussa se tepsii tosin huonosti, sillä iso osa kalkkaista on jo muualla Itämerellä sulkimassa. Naarashaahka hautomassa seuraavaa sukupolvea.
• 26 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 PILKKEITÄ Maassamme tavataan kahta punkkilajia, jotka levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta ihmisiin. Euroopan laajuisesti puutiainen (Ixodes ricinus) on levinneisyydeltään läntinen ja taigapunkki (Ixodes persulcatus ) itäinen. Suomessa levinneisyydet menevät ristiin. Aiemmin luultiin, että puutiainen levittää eurooppalaista aivokuumeen muotoa ja taigapunkki taas aivokuumeen ärhäkkäämpää siperialaista muotoa, mutta Suomessa punkkilajit ja aivokuumeviruskannat menevät ristiin. Punkkien levittämiä Borrelia-bakteerilajeja on useita, ja niiden aiheuttamat taudit ovat erilaisia. Yksi aiheuttaa niveloireita, toinen iho-oireita ja kolmas neurologisia oireita. Myös muita, ihmisissä tosin harvinaisia patogeenejä Suomen punkeista löytyy. Puutiaisaivokuumetta vastaan on rokotus, mutta borrelioosia vastaan ei. Euroopassa on useita Borrelia-lajeja, ja siksi kaikkiin lajeihin tehoavan rokotuksen kehittäminen on ollut vaikeaa. Puutiaisaivokuumevirus elää punkin sylkirauhasissa, ja siksi se siirtyy nopeasti pureman aikana saaliiseen. Tämän vuoksi aivokuumerokotus on hyödyllinen suoja, eikä viruksiin ole antibiootteja. Borrelia-bakteeri puolestaan elää punkin suolistossa, ja siksi sen siirtyminen on hidasta ja kestää vähintään 12 tuntia, useimmiten vuorokauden, hieman Borrelia-lajista riippuen. Päivittäinen punkkisyyni kannattaa. Kun epäillään Borrelia-tartuntaa, esim. punertava laajeneva ihottuma pureman ympärillä, niin lääkäriin ja antibioottikuuri. Kun tavallinen kansalainen puhuu punkista, hän yleensä tarkoittaa verta imenyttä kynnenkokoista pallukkaa, jonka on löytänyt itsestään tai lemmikkieläimestään. Mutta tämä vaihe on vain pieni osan punkkien elämästä. Elämänkiertoon kuuluu kolme vaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen. Puutiaisen kehitys vie aikaa, sillä kukin vaihe kestää vuoden. Toukka ja nymfi tarvitsevat veriaterian kehittyäkseen seuraavaan vaiheeseen, ja aikuinen naaras tarvitsee verta munatuotantoaan varten. Aikuinen, muutaman millin mittainen punkkinaaras imee niin paljon verta, että paisuu hyvin näkyväksi pallukaksi. Pienempikokoisia, millin parin mittaisia toukkia ja nymfejä on vaikeampi havaita. Koska punkkien kaikki kehitysvaiheet vaativat veriaterian kehittyäkseen seuraavaan vaiheeseen, ne levittävät tehokkaasti viruksia, bakteereita ja alkueläimiä. Näitä kahta punkkilajia esiintyy Suomessa nykyisin noin Rovaniemen korkeudelle asti. Ne elävät ruohikossa, varvuissa ja pensaissa odottamassa lämminveristä isäntäeläintä. Toukat ja nymfit saavat veriateriansa pienemmistä nisäkkäistä, kuten metsämyyristä ja metsähiiristä, kun taas aikuiset punkit imevät verta enimmäkseen suuremmista lajeista, kuten metsäja valkohäntäkauriista, jäniksistä, ketuista ja villisioistakin. Suomessa on muitakin edellisten näköisiä punkkilajeja, joista yleinen on Ixodes trianguliceps . Tämä laji esiintyy koko maassa Lappia myöten, mutta sen aikuisetkin elävät myyrien käytävissä, ja siksi eivät yleensä löydy isommista eläimistä. Usein esiintyvä harhaluulo on, että runsaina myyrävuosina olisi paljon punkkeja, mutta tuolloin unohdetaan punkkien monivuotinen elämänkierto. Runsaana myyrävuonna munista kuoriutuvat toukat kyllä hyötyvät myyristä, kun veriaterian tarjoajia on runsaasti. Runsas toukkamäärä muuttuu runsaaksi nymfimääräksi kuitenkin vasta seuraavana vuonna, jolloin myyräkanta on jo romahtanut. Aikuisia puutiaisia on runsaammin taas vuotta myöhemmin. Joka ikävaiheessa yksilöiden määrä selvästi vähenee, koska talvikuolleisuus vaatii veronsa. Usein sekoitetaan pikkunisäkkäiden ja isompien nisäkkäiden merkitys näiden tautien luonnonkierrossa. Borrelia-bakteerit ja puutiaisaivokuumevirukset lisääntyvät nimenomaan pikkunisäkkäissä. Isommista nisäkkäistä aikuinen punkkinaaras saa runsaan veriaterian, jonka turvin se tuottaa paljon munia, mutta esimerkiksi kauriseläimissä nämä taudinaiheuttajat eivät lisäänny. Isommat nisäkkäät tarjoavat punkkinaaraille runsaan veriaterian, ja siirtävät niitä uusille alueille. Näin ollen esimerkiksi metsäkauriin leviäminen ja runsastuminen lisää punkkien määriä. Keskimäärin on arvioitu, että Suomessa riskialueilla mahdollisuus saada puutiaisaivokuume punkin puremasta on alle yksi tuhannesta puremasta. Lisäksi aivokuumeviruksen esiintyminen Suomessa on vielä hyvin laikuttaista, mutta uusia pesäkkeitä myös sisämaasta löytyy koko ajan. Riski saada borrelioosi on huomattavasti suurempi, yksi 25–50 puremasta, jos punkki on ollut pitkään kiinni ihmisessä. Borrelioosia esiintyy laajalti Suomessa, eniten loppukesällä ja alkusyksyllä. Usein, mutta ei aina, puremakohdan ympärille kehittyy punertava laajeneva ihottuma. Antibiootit yleensä tehoavat – sen paremmin, mitä varhaisemmin hoito on aloitettu. Lämpötila vaikuttaa punkkien esiintymiseen, ja siksi ilmaston lämmetessä punkit leviävät Suomessa nykyistä laajemmalle – ja ennen kaikkea runsastuvat. Omat, hieman epäviralliset kyselyni ja seurantani esimerkiksi Keski-Suomessa kertovat, että vajaan 10 vuoden aikana punkkikannat ovat yleisesti runsastuneet ja levinneet. Punkkitautien ekologian kannalta Suomi on mielenkiintoinen maa. Punkit ovat runsastumassa. Meillä on kaksi tärkeää punkkilajia, jotka eroavat ekologialtaan. Meillä on kaksi aivokuumeviruskantaa. Meillä on useita Borrelia-lajeja, joilla on eri isäntälajeja, joiden levinneisyydetkin ovat erilaisia. Lisäksi punkkien runsauteen vaikuttavia kauriita on vain osassa Suomea. Joka yhdistelmässä punkkitautien ekologia voi olla erilainen. HEIKKI HENTTONEN Kirjoittaja on metsäeläintieteen professori Luonnonvarakeskuksessa. PALJON KOHUTTU, VÄHÄN TUNNETTU Kesän tullen alkaa median vakiohypetys punkeista. Tässä kuitenkin tarjolle perustietoa. Tällaiselta näyttää kasvillisuudessa nisäkäsuhria odottava aikuinen, noin kolme milliä pitkä taigapunkkinaaras ennen kuin se on imenyt verta. Alla: Ixodes trianguliceps -lajin aikuinen naaras, joka on imenyt myyrästä kunnon veriaterian. ”RISKIALUEILLA MAHDOLLISUUS SAADA PUUTIAISAIVOKUUME ON ALLE YKSI TUHANNESTA PUREMASTA.” TUTKIJALTA
• 27 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 PILKKEITÄ LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS Jokunen vuosi sitten huomasin naapurimetsänomistajan palstalla kuvan kuusioikun. Se on noin 15 metrin mittainen ja alaosaltaan noin kuuteen metriin normaalia kuusta. Latvaosa on tummanvihreää, tiuhaa ”sykerökasvua”, jota on noin 30 vuosikertaa. Olisikohan Tshernobylillä osuutta asiaan, kun alkuvuosi sattuu niille vuosille, jolloin hiukkaslaskeumaa tuli? Kuusi kasvaa Konginkankaalla harvennetussa männikössä. Tuuli on kaatanut lisää mäntyjä sen ympäriltä, ja pelkään kuusen kaatuvan kovemmilla tuulilla. Mielestäni se pitäisi jotenkin suojella tai jopa rauhoittaa. PAAVO SORMUNEN Hieno puu, hyvä kuva! En ole aikaisemmin nähnyt edes kuvaa vastaavasta. Ilmiö ja syntytapa on kuitenkin sama kuin tuulenpesäkuusissa. Latvasilmussa on tapahtunut mutaatio, ja puun kasvutapa siitä ylöspäin muuttunut. Vaikka mutaatio on tapahtunut Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikaan, en usko että sen aiheuttamilla laskeumilla on ollut osuutta asiaan. Eri ikäisiä, samaan tapaan mutaation tuloksena syntyneitä tuulenpesäkuusia ja -mäntyjä näMikä selittää kuusioikun? Lukijan ja tutkijan mielestä tämä kuusi olisi rauhoittamisen arvoinen. Lisätietoja moottorisahatapahtumasta: > Matti Kivistö, matti.kivisto@phpoint.? , p. 050 5264726 > Jukka Peltonen, peltonenjupe@gmail.com, p. 0400 699741 MOOTTORISAHA 100 VUOTTA SUOMESSA! Moottorisahakeräilijöiden kansainvälinen kokoontuminen 12.–14. 6.2015 LUSTO – Suomen Metsämuseo, Punkaharju Vapaa pääsy Metsäalalla kannetaan huolta metsänomistajien haluttomuudesta puunmyynteihin. Puukauppojen vauhdittamiseksi vaaditaan yhteiskuntaa säätelemään maanomistusta rajoittamalla maatilojen jakamista ja perikuntien metsänomistusta. Säätelyn lisääminen ei ole oikea puukauppojen edistämisen keino, sillä ongelmat ovat muualla kuin metsänomistuksessa. Ongelmana on puunmyynnin huono kannattavuus ja metsiä ruhjova metsien käsittely. Raskaat metsäkoneet ja avohakkuiden metsänviljely nostavat puuntuotannon kustannukset korkeiksi. Kun puun hinnat eivät jousta, alenee puunmyynnin nettotuotto niin pieneksi, ettei puunmyynti kannata. Puunkorjuun korkeat kustannukset johtuvat lähes uskomattomasta sokeudesta talouselämän perusasioissa. Kustannusten minimointi ei ole ollut puunkorjuussa viiteenkymmeneen vuoteen ensisijainen tavoite. Sen sijasta on tavoiteltu työn tuottavuutta, mikä on ymmärretty väärin, eli työtunnin tuotokseksi. Tuntituotosta on maksimoitu raskailla metsäkoneilla, ympärivuotisella puunkorjuulla ja avohakkuilla. Tuntituotoksella mitattu tehokkuus ei ota huomioon metsäkoneen korkean hinnan korkoja ja kuoletuksia eikä lavettikuljetuksia. Ne nostavat metsäkoneen kustannukset kuutiometriä kohden kevyempien korjuukoneiden kustannuksia korkeammiksi, vaikka metsäkoneen tuntituotos on korkeampi. Metsävarustettu maataloustraktori on useissa tutkimuksissa ja käytännössä Talouselämän säännöillä vauhtia puukauppoihin kee suhteellisen usein. Täl lainen kauniin kartiomainen ja tiheäkasvuinen puu on paljon harvinaisempi. Se olisi varmaan rauhoittamisen arvoinen. Siinä olisi ainesta myös koristepuuksi. Silloin se pitäisi saada lisättyä kasvullisesti. Ilman maanomistajan lupaa ei oksia puusta kuitenkaan saa kerätä. Meillä Luken Punkaharjun toimipaikassa olisi kyllä mielenkiintoa tämän puun lisäämiseen. TEIJO NIKKANEN tutkija, Luonnonvarakeskus todettu kustannuksiltaan metsäkonetta edullisemmaksi korjuukoneeksi. Määrätehokkuuden tavoite vaatii maksajan syrjäyttämistä puunkorjuun päätöksistä, sillä maksaja – puun myyjä – ei valitse korjuu-urakoitsijaa työtunnin työmäärän vaan korjuutyön kustannusten perusteella. Puun myyjä syrjäytettiin 1960-luvulla siirtymällä tienvarsikaupoista pystykauppoihin, joissa urakoitsijan valitsee metsäyhtiö. Pystykaupassa puunkorjuun korkeat kustannukset piilotetaan sitomalla puun ja korjuutyön kaupat yhdeksi paketiksi. Paketissa yhtiön metsäosasto päättää oman korjuupalkkansa ja vähentää sen pimeästi puun tehdashinnoista. Tehdashinnat ovat puun bruttohintoja, joista koostuu puunmyyjän bruttotulo. Puunmyyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä vähennettyjä kustannuksia. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi. Metsäyhtiö korjaa siis puuta metsänomistajien rahalla. Kun maksajat eivät sitä tiedä, yhtiö korjaa puuta isännättömällä rahalla. Sen seurauksena puunmyyjän bruttotulosta voidaan vähentää muitakin kuin korjuun kustannuksia, esimerkiksi puunmyyjille alihinnoiteltuina tehtyjen metsänviljelyjen tappioita. Puun ja korjuutyön kauppojen sitomisen pystykaupaksi tekee mahdolliseksi yhtiön metsäosaston kaksoisrakenne. Metsäyhtiön omistama puunhankintapalvelun yritys ja yhtiön puunosto-osasto on sulautettu yhdeksi laitokseksi, metsäosastoksi. Sulauttaminen antaa metsäosastolle monopolin sekä puun hankinnassa metsäyhtiöille että korjuutyön myynnissä metsänomistajille. Vastaava kaksoisrakenteen laitos syntyisi asuntojen markkinoille, jos pankin omistama asuntovälitysyritys yhdistettäisiin pankin lainaosastoon asunto-osastoksi. Finanssivalvonta on estänyt tämän suuntaisen kehityksen kieltämällä pankkeja suosimasta omaa asuntovälitysyritystä. Maatilojen työvoiman ja koneiden syrjäyttäminen puunkorjuusta on maan kaikkien aikojen suurin talouspoliittinen virhe. Se toteutettiin suurena ”edistyksen” harppauksena vuosina 1967–1972. Harppaus aiheutti samanlaisen talouselämän romahduksen kuin muutkin tunnetut edistyksen harppaukset. Maatilojen talous romahti, kun viljelijät menettivät talvikauden ansiotulot. Maaseudun elinkeinoelämä joutui kaaokseen, kun kymmenet tuhannet viljelijät lopettivat tilanpidon ja tilojen väki muutti Ruotsiin tai suuriin kaupunkeihin. Puukauppojen vauhdittaminen tarvitsee talouselämän sääntöihin palaamisen. Vähin vaatimus on maksajan oikeus saada tietää maksettavat kustannukset. Pystykaupat tulee kieltää kilpailulain vastaisina. Erilliset sopimukset puun ja korjuutyön kaupoista palauttaisivat metsänomistajalle yrittäjän oikeudet ja toisivat palveluyrittäjät metsäyhtiöiden rinnalle kilpailemaan puunkorjuusta. Kilpailu alentaisi korjuun kustannuksia ja vähentäisi metsien ruhjomista. Avohakkuut ja puun kesäkorjuu vähenisivät. Puun kesäkäyttö voidaan järjestää kesäkorjuuta edullisemmin puun lumivarastoinnilla. LAURI VAARA maatalousja metsätieteiden tohtori, valtiotieteen tohtori ”PYSTYKAUPAN PAKETISSA YHTIÖN METSÄOSASTO PÄÄTTÄÄ OMAN KORJUUPALKKANSA JA VÄHENTÄÄ SEN PIMEÄSTI TEHDASHINNOISTA.” PA A V O S ORMUNEN
• PILKKEITÄ 28 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJAKYSYMYS LUKIJALTA MUISTOKIRJOITUS POHJOIS-SAVO Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo palvelee metsänomistajia 8 kunnan alueella. Liikevaihtomme on noin 11,0 milj. euroa. Palveluksessamme on 34 toimihenkilöä sekä 65 metsuria. Urakointimaksuja maksoimme viime vuonna n. 4,6 milj. euroa. Toimihenkilömme siirtyessä muihin tehtäviin haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄNEUVOJAA vastaamaan palveluidemme markkinoinnista sekä tuottamisesta Keiteleellä. Toimipaikkana on Vesannon toimisto. Pääasiallisia työtehtäviä ovat yhteydenpito metsänomistajiin, puunmyyntisuunnitelmien laadinta, puun myynti valtakirjoilla sekä metsänhoitopalveluiden markkinointi ja sopimusten tekeminen. Valittavalta henkilöltä edellytämme vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta. Työssä menestyminen vaatii hyviä ammatillisia taitoja puukaupassa, sekä kustannustehokkaassa metsänhoidossa. Saatat olla etsimämme henkilö, jos olet myyntihenkinen metsäammattilainen, tunnet yksityismetsätalouden toimintaympäristön ja osaat toimia sekä yksin että ryhmässä. Tarjoamme YT/Meto TES:n mukaisen palkan, nykyaikaiset työvälineet, haasteellisen tehtävän kehittyvässä työyhteisössä sekä kannustavan palkkausjärjestelmän. Toimihenkilön toivomme aloittavan työnsä viimeistään elokuussa 2015. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon hallitukselle osoitetut hakemukset tulee toimittaa 15.6.2015 klo 8.00 mennessä sähköpostilla osoitteella pekka.sahlman@mhy.fi. Tiedotamme valinnasta kotisivuillamme. Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Pekka Sahlman puh. 0400-378286. Metsänomistajat MHY Pohjois-Savo 2x180mm_92mm 27.5.2015 13.06 Sivu 1 Suometsätieteen professori, Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Ransa Olavi Huikari kuoli kotonaan Helsingissä 92 vuoden iässä 2. toukokuuta. Hän oli syntynyt Haapavedellä 26. maaliskuuta 1923. Olavi Huikari opiskeli sodasta palattuaan metsänhoitajaksi ja aloitti 1948 uransa Metsäntutkimuslaitoksessa. Nuori metsäntutkija näki jo silloin metsäteollisuuden – sittemmin biotuotetehtaiden – tulevan raaka-aineen tarpeen. Lisää puuta oli kasvatettava niin soistuvilla saloilla kuin kuivemmissa kangasmetsissä. Väitöskirjallaan Huikari osoitProfessori Olavi Huikari ti, että metsämme soistuvat jatkuvasti ja että puun kasvun heikkenemisen voi pysäyttää vain laajoilla metsäojituksilla. Lapiokaivuu ei ojitukseen enää riittänyt. Uusien metsäkoneiden käyttäjiksi tarvittiin Huikarin sotakavereita, maastokelpoisia nuoria miehiä, jotka janosivat haastavia siviilitöitä. Suometsätieteen professorina ja eri kuivatuskomiteoiden kautta Huikari johti 1960ja 1970-luvuilla valtakunnallista soistuvien metsien ojitusta. Vuosisadan loppuun mennessä se tuli kohentamaan metsiemme kasvua useamman sellutehtaan tarpeen verran. Huikarin syvällisimpiä oppeja oli saada vesi liikkumaan puiden juurikerroksessa, ei pelkästään soistuvilla mailla vaan myös paksun humuksen kangasmailla. Huhtikuussa 1954 hän haki patenttia keksimälleen metsäoja-auralle. Patenttia ei voinut silloin tutkijalle myöntää, mutta keksintö johti Lapin metsänviljelyn mullistukseen. Kun Osaran aukon, eli ison avohakkuun alan, ensin metsäauraa, puuston saa sille helpommin syntymään. Auran vaot pitävät veden liikkeessä vuosikymmeniä. Huikarin opin mukaan sen tulee näkyä myöhemmässä puun kasvussa. Luonnonvarakeskuksen mittaukset kertovat nyt, että juuri näin tapahtui. Esimerkiksi tuoreimmalla mittausjaksolla 1990–2010 Pohjois-Suomen metsien kasvu koheni 77 prosentilla. Huikarin metsäaurauksesta tuli osavarmistus siihen, että puuta riittää 2000-luvulla teollisuudelle, muun muassa Kemijärven uudelle biotuotetehtaalle. Vuoden 1973 öljykriisistä Huikari sai ajatuksen uuden tyyppisestä metsäenergiasta. Ministeri Johannes Virolainen nimitti hänet johtamaan energiametsätoimikuntaa. Sen työ käynnisti taloudessamme syvän energiamuutoksen. Pitkään vallinnut fossiilinen, ulkomainen öljy joutui lopulta, vuonna 2012, antamaan ykköspaikan uusiutuvalle, kotimaiselle puulle. Huikarin ajama uusiutuvan energian muutos pohjusti 2010-luvun biotalouden ajattelun. Bioenergia, Suomessa puu, on biotalouden käyttövoima. Uudet biotuotetehtaat ovat energiaomavaraisia. Ylimääräisen puusähkön ja -lämmön ne myyvät osana tuotepalettiaan. Olavi Huikari jäi rintamamieseläkkeelle Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan virasta 1984. Eläkekaudellaan hän tutki edelleen puun ja arktisten metsien kasvun ihmettä. Hän syventyi metsän kiertokulkutalouteen, erityisesti puun tuhkaan. Huikarin tavoitteensa oli kehittää ravinteita kierrättävästä tuhkasta biotalouden luomulannoite, mikä yhdessä juuriston liikkeeseen ojitetun veden kanssa varmistaa entistä kovemman metsäviljelmien puun kasvun. VELI POHJONEN Kirjoittaja on Olavi Huikarin entinen alainen. Luston tämän vuoden kohokohta, Metku-Metsäkulttuuripäivät järjestetään Punkaharjulla viikkoa ennen juhannusta 12.–14.6. Ohjelmassa on tuttuun tapaan tukkilaisnäytöksiä, metsätietoiskuja ja opastettuja retkiä. Vieraita viihdyttävät myös muusikko Pave Maijanen sekä kairan kulkijat Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen, jotka tarinoivat rakovalkealla. Lauantaina mitellään moottorisahauksen SM-tittelistä. Museoikäisiin sahoihin voi tutustua moottorisahakeräilijöiden tapahtumassa. Myös Metsäkustannuksen kirjavalikoima on esillä Metsäkulttuuripäivillä. Elämyksiä Lustossa Moottorisahauksen SM-kisat pidetään Lustossa lauantaina 13.6. Timo Kilpeläinen/Lus to Olemme luovuttamassa maatilaa seuraavalle sukupolvelle. Maatilaan kuuluu useita rekisteritiloja, ja pinta-ala on noin 700 hehtaaria. Tilat, joihin kuuluu peltoja, luovutetaan lahjakirjalla. Ennakkopäätöksen mukaan on lahjoitukselle myönnetty 55 pykälän mukainen huojennus lahjaveroon. Metsätila (250 hehtaaria) on tarkoitus tehdä kaupalla, kauppahinta olisi noin 60 prosenttia käyvästä hinnasta. Metsätila sijaitsee maatilan yhteydessä. Voidaanko metsätila katsoa myös maatilan luovutukseksi, ettei siitä menisi lahjaveroa? Järjestelyllä turvataan, että varsinainen maatila säilyy suvussa ja luopujan eläkepäivät turvataan taloudellisesti. Lahjoituksen voidaan sisällyttää avioehto, joka ei ole mahdollista kaupassa. Kysymykseen ei voi antaa varmaa vastausta. Asiasta on annettu toisistaan poikkeavia ennakkopäätöksiä. Vastaavissa tapauksissa kannattaa aina hakea ennakkopäätös. Asiaa mutkistaa vielä viime vuonna saatu KHO:n päätös samanaikaisesti tehdyistä luovutuksista. Suosittelen, että nostatte kauppahinnan yli 75 prosentin ja teette kaupan vasta lahjoitusta seuraavana vuonna, niin ei synny verotettavaa lahjaa. VÄINÖ SIKANEN Miten vältän lahjaveron? En kannatta pakkoa, sakkoa, enkä lakkoa. Mutta kuitupuun kantohinta on sama kuin vuonna 1985, ja mitä se reaalisesti miPuuhinnat jäätyneet maksettiin sen päivän kohtuupalkka kuluineen. Nyt hyvästä ensiharvennusleimikosta voi saada kantohintaa konehakkuun jälkeen kuitupuulle saman verran kuin 1980-luvun alussa. Mutta reaalikantohinta on todella huonompi nyt kuin silloin. MATTI MYLLYKOSKI tattuna sitten on? Ja kulut ovat tätä päivää. Jos tänä päivänä ensiharvennushakkuulla metsurille maksetaan nykypäivän palkka, niin tienvarsihinta ei siihen riitä, ja pitäähän metsäkuljetuskin maksaa. 1980-luvulla jäi vielä metsurin palkan lisäksi nykyisen kokoinen kantohinta silloisesta hankintahinnasta, vaikka metsurille
• PILKKEITÄ 29 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153?000 (KMT/14) Painopaikka Hämeen Paino Oy ..................................................................................... www .jao.fi ........................................ Haemme kahta päätoimista Tuntiopettajaa metsäalalle Lisätietoja: www.jao.fi/tyopaikat Jämsän ammattiopisto on nuorten ja aikuisten monialainen ammatillinen oppilaitos, joka kehittää seutua tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän ja oppilaitosten kanssa. Jämsän ammattiopisto on osa Jyväskylän koulutuskuntayhtymää. Jämsän ammattiopisto ILMAJOKI Ilmajoen metsänhoitoyhdistys ry toimii Ilmajoen kunnan alueella. Tuotamme jäsenillemme monipuolisia puukauppa-, metsänhoito-, ja asiantuntijapalveluja. Haemme palvelukseemme TOIMINNANJOHTAJAA/ METSÄNEUVOJAA Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta ja taloushallinnon osaamista. Arvostamme sitoutumiskykyä, markkinointija asiakaspalvelutaitoja sekä kokemusta puukaupasta. Aikaisempi kokemus metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Palkkaus YT/METO -työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemukset liitteineen pyydetään toimittamaan 19.6.2015 klo 16.00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen toimisto@ilmajoki.mhy.fi, tai postitse osoitteella Riihitie 3, 60800 Ilmajoki Tiedusteluihin vastaa Maija-Liisa Mäki-Ranta, 06-4246376, toimisto@ilmajoki.mhy.fi Metsänomistajat MHY Ilmajoki 2x120_92mm 12.5.2015 13.19 Sivu 1 AURANMAA Metsänhoitoyhdistys Auranmaa toimii Auran, Koski TL:n ja Pöytyän kuntien alueella. Jäseniä on n. 1 700 ja heidän metsäpinta-alansa on n. 46 000 ha. Palveluksessamme on 4 toimihenkilöä. Haemme METSÄASIANTUNTIJAA Pöytyän alueelle. Edellytämme metsäalan koulutusta. Arvostamme markkinointihenkisyyttä sekä kykyä sitoutua tulosvastuulliseen ja muuttuvaan mhy-toimintaympäristöön. Kokemus metsäsuunnittelusta katsotaan eduksi. Tarjoamme YT/Meto-sopimuksen mukaisen palkan, monipuoliset työtehtävät sekä kannustavan työilmapiirin. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemukset 26.6.2015 mennessä sähköpostilla veikko.kursi@mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä antavat toiminnanjohtaja Veikko Kursi puh. 0400 842582 ja puheenjohtaja Jarmo Sinisalo puh. 050 5780373. Metsänomistajat MHY Auranmaa 2x120_92mm 28.5.2015 12.38 Sivu 1 Metsäpalsta, Punkaharju, Hiukkajoki 4,5 ha. Metsä/vapaa-ajankiinteistö Iso-Hiukkajärvenrannalla, n. 10 km kylätaajamasta. Varttunutta kasvatusmetsää, mäntyvaltaista puustoa n. 1000 k-m3. Rntaviivaa n. 400 m. Kesämökki rakennettu v. 1995, mökissä tupa ja keittiönurkkaus, alkovi, eteistila, sauna, tuvassa puuhella, keittiössä kaasuhella/uuni ja kellarimonttu. 89.000 € METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m2/rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m3. Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rautavaara, Rasimäki 34,11 ha. Hautajärven rantaan rajoittuva metsäkiinteistö. Kokonaispuusto n. 2800 m3 (tukki n. 1260 m3, kuitu n. 1410 m3). 103.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Joensuu, Eno/Uimaharju 133,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen , kattavalla tieverkostolla varustettu määräala tilasta Vinnilä. Kokonaispuusto n. 20210 m3, eli n. 151 m3/ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta -metsätila, ks. www.bonvesta.fi. 633.000 € METSÄPALSTA, Kemijärvi 15,4 ha. Määräala tilasta Rantaoinas. Pääosin hyväkasvuista kivennäismaata. Kokonaispuusto n. 1300 m3. Pikaisia hakkuumahdollisuuksia. 28.000€ / Tee tarjous! METSÄPALSTA, Rovaniemi 22,3 ha. Määräala tilasta Kaitalehto. Metsäautotie palstan läpi ja matkaa palstan rajalle valtion tieltä vain n. 100 m, joten saavutettavuus on erinomainen. Rajoittuu Kaitajärveen ja siihen laskevaan puroon. Kokonaispuusto n. 580m2, josta osa heti hakattavissa. 19 000€ / Tee tarjous. Mahdollisuus tehdä tarjous myös koko tilasta (72,76ha). Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Saunajärvi 10,2 ha. Runsaspuustoinen metsäpalsta. Kokonaispuusto n. 1280 m3, keskipuusto 126 m³/ha. Metsämaasta n. 7 ha on varttunutta kasvatusmetsää, loput nuoria taimikoita. Valtapuuna mänty, kasvupohjat pääosin tuoreita kivennäismaita. Helposti saavutettavissa. UPM Bonvesta -metsätila. 38.200 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvestametsätila. 80.500 € METSÄPALSTA, Kuhmo 10,7 ha. Määräala 27 kilometriä Kuhmon keskustasta itään. Rajoittuu pohjoisesta paikallistiehen, jolta talvitiepohja palstan eteläosaan. Kuusijoki virtaa palstan eteläpään läpi. Kasvupaikat pääosin tuoreita, puusto havuvaltaista. Kokonaispuusto n. 1.020 m³. Vajaa kaksi hehtaaria uudistuskypsää metsää. UPM Bonvesta-metsätila. 24.400 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• PILKKEITÄ 30 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 NIMITYS Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. 90 VUOTTA 20.6. Henrik Selin, metsänhoitaja, Helsinki 85 VUOTTA 16.6. Pentti Johansson, metsänhoitaja, Jyväskylä 80 VUOTTA 15.6. Heikki Lindroos, metsänhoitaja, Järvenpää (matkoilla, muistamiset: Järvenpään Sotaveteraanit ry FI0750920940416801) 70 VUOTTA 13.6. Tapio Klen, maat. ja metsät. tohtori, psykol. tohtori, dosentti, Pieksämäki (matkoilla) 50 VUOTTA 13.6. Anssi Hyvönen, Metsänhoitoyhdistys Kiuruveden valtuuston jäsen, Kiuruvesi (Juhlii perhepiirissä matkoilla) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.fi teriön Sixten Sunabackan laatiman hienon kalvopaketin avulla. Vieraat olivat mykistyneitä, ja loppupuheenvuorossaan Kanadan metsähallinnon korkea-arvoinen virkamies Glenn Mason totesi olevansa hyvin vaikuttunut siitä, mitä Suomessa on saatu biotalouden alalla aikaan. Ruotsalaiset vohkivat kierrossa olleen Suomen biotalousstrategian kotiinviemisiksi. ? ? ? Viikon lopuksi tuli viesti suomalaiskollegalta Brysselistä komission korkea-arvoisen virkamiehen tunnelmista Suomen matkan jälkeen: Suomi voi näyttää esimerkkiä muille jäsenmaille monessa asiassa. Hän myös kehui, kuinka ajantasaista tietoa meillä on metsistämme. Halusimme olla metsäbiotalouden vastuullisia edelläkävijöitä. Näyttää siltä, että olemme tavoitteen saavuttaneet! talouden tarpeisiin. Joensuun päässä tapahtumaa isännöivät Luonnonvarakeskuksen Jari Parviainen ja Tuula Packalen, joilla molemmilla on pitkä ja vaikuttava ansioluettelo metsien kestävän käytön ja vastaavan kriteeristön osalta. Ryhmä vieraili myös Stora Enson saitilla Enossa, jossa saimme kuulla liukosellun valmistuksesta vaatekuiduksi, näimme kuinka moderni sahalaitos toimii ja kuinka puuhuolto hoidetaan. Suuri elämys oli vierailu hakkuutyömaalla, jossa Ponssen hakkuukone suorastaan nieli puuta, kuten saksalainen Alex asian ilmaisi. Metsänomistaja kertoi tavoitteistaan ja metsänhoidon filosofiastaan, johon vieraat viittasivat vielä myöhemminkin moneen otteeseen. Huippuhetki retkellä oli makkaranpaisto nuotiolla. Seuraavan päivän tiukoissa kestävyyskeskusteluissa kukaan ei kyseenalaistanut suomalaisen metsänhoidon kestävyyttä, kuten takavuosina tapahtui. ? ? ? Perjantaina Rovaniemellä osallistuin Suomen edustajana kokoukseen, jossa Kanada, Ruotsi ja Norja keskustelivat ”korkealla tasolla” pohjoisen havumetsävyöhykkeen merkityksestä ilmastonmuutoksessa mutta myös biotalouden raaka-ainelähteenä. Sain kunnian esitellä Suomen biotaloutta työja elinkeinominisOn alkanut vaikuttaa yllättäen siltä, että Suomessa on sentään tehty jotakin oikein. Viime viikolla viihdytimme ulkomaisia vieraita oikein urakalla ja heiltä saatiin pelkästään positiivista palautetta siitä, kuinka metsäbiotaloutta on täällä viety eteenpäin. Vierailuputki alkoi tiistaina, kun ryhmä ruotsalaisia metsäteollisuuden ja hallinnon edustajia ilmestyi Helsinkiin keskustelemaan kanssamme EU:n metsäasioihin vaikuttamisesta yhteisrintamassa. Tähän mennessä pohjoisen ääntä on ollut vaikeaa saada kuuluville, mutta nyt asiaan on luvassa parannusta. Suomalaiset ovat kylläkin tehneet omat linjauksensa ja määritelleet ne prosessit, joilla EU:hun vaikutetaan. Maaja metsätalousministeriön ylitarkastaja Teemu Seppä teki naapurimaan edustajiin suuren vaikutuksen kuvaamalla meidän tapamme hoitaa asioita. ? ? ? Keskiviikko ja torstai kuluivat EU:n eri jäsenmaista koostuvan työryhmän parissa Pohjois-Karjalassa. Työryhmän tavoitteena on tuottaa ehdotuksia tutkimusteemoista, joiden avulla biomassojen kestävä käyttö ja saatavuus voitaisiin turvata kasvavan bioEdelläkävijät MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA SILVADATA Jani Kaskinen on nimitetty Oy Silvadata Ab:n toimitusjohtajaksi. Hän on aiemmin toiminut ICT-alan kansainvälissä johtotehtävissä. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat ”LUULEN , että ne ovat lehmuksia”, sanoi bobby-kypäräinen poliisi minulle parlamenttitalon syksyisellä pihanurmikolla Lontoossa, kun kyselin, mitä ihmeen puita hänen takanaan kasvoi. Puiden oksista roikkui kissanhännän mittaisia vihreitä ja osin ruskeitakin palkoja. Teevadin kokoiset lehdet muistuttivat ehkä aavistuksen verran lehmuksen lehtiä. Kadulla ihmiset ottivat kamerakännyköillään itsestään selfieitä rauta-aitaa ja hassunkurisia puita vasten. ”Luulen, että olemme Intiassa”, tuumaili myös Kolumbus aikoinaan saapuessaan Amerikan-visiitilleen ensi kerran. Niinpä Big Benin juurella rehottavat periamerikkalaiset palkopuut ovat saaneet englanninkielisen nimensä, ”Intian papupuu”, samaan väärinkäsitykseen perustuen kuin Amerikan alkuperäisasukkaatkin intiaaninimensä. Puun latinankielinen nimi, Catalpa bignonioides , juontaa juurensa Etelä-Carolinan Catawba-intiaaniheimoon. Suomalaiset nimittävät puuta alabamantrumpettipuuksi. Puun trumpetinmuotoiset vaaleat kukat ovat varsin koristeellisia, paBig Benin intiaanipuut on kasvanut Big Benin tyvellä jo kuningatar Victorian ajoilta, arviolta 1800-luvun puolivälistä alkaen. ”Intian papupuita” on istutettu myös ympäri Britanniaa kruunajaisten kunniaksi. Yksittäiset trumpettipuut eivät tosin ole kovin pitkäikäisiä ja niitä joudutaan aika ajoin uusimaan hallitsijoiden vaihtuessa. Arveluja siitä, miksi Westminsterin parlamentin puistossa kasvaa juuri kyseisiä puita, on monia. Puiden on spekuloitu muistuttavan Britanniaa historiallisesta suhteestaan Yhdysvaltoihin. Osa kansalaisista taas linkittää puut Kolumbuksen tavoin Intiaan, olihan kuningatar Victorian arvonimi myös ”Intian keisarinna”. Alabamantrumpettipuita on kasvanut Big Benin vieressä 1800-luvun puolivälistä lähtien. pumaisten palkojen ja jättilehtien ohella. Yhdysvaltojen kaakkoisosista kotoisin oleva puu tuotiin Eurooppaan kolmisensataa vuotta sitten. Sen nykyinen käyttötarkoitus on etupäässä maisemallinen koristepuu, mutta Amerikan mantereella puusta on veistelty lahonkestävien aidantolppien lisäksi myös ratakiskoja ja paneloitu seiniä. Sen nopeakasvuinen juuristo on myrkyllinen, mutta sitoo tuuheana tehokkaasti maamassoja eroosiorinteillä. Ilman epäpuhtauksia sietävänä trumpettipuu soveltuu hyvin myös kaupunkipuuksi. Suomen ilmasto on sille melko kolea, mutta puuhun voi kohtuukokoisena törmätä jo Tukholman katumaisemassa. Piipuista parlamenttipuistoon Alabamantrumpettipuun palot eivät sovellu syötäviksi, mutta huhupuheiden mukaan intiaanit pössyttelivät niitä piipuissaan rauhoittaakseen mieltään tai kiistakumppaneitaan. Ehkä tästä syystä ja osin kuivuneiden palkojen ulkomuotoonkin perustuen puuta kutsutaan myös sikaripuuksi. Puun eri osia on käytetty ja yhä edelleen käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Puun kuoriuutetta on hörpitty malariaa ja käärmeenpuremia hoidettaessa, murskatuilla siemenillä on helpotettu astmaa ja palkouutoksilla on paranneltu bakteerien aiheuttamia sairauksia kuten silmiä sokeuttavaa trakoomaa. Britannian vaalien vastavalitut parlamentinjäsenet voivat halutessaan piipahtaa ”papupuiden” varjoon lounastauollaan. Puita KESLA OYJ Keslan toimitusjohtajaksi on nimitetty diplomi-insinööri Simo Saastamoinen. Hänon toiminut yhtiön talousjohtajana kesäkuusta 2012. KONEYRITTÄJIEN LIITTO Koneyrittäjien liiton metsäja turvelinjan bioenergiaja metsäantuntijana on aloittanut metsänhoitaja Timo Makkonen. Viimeksi hän on toiminut Otsossa myyntija kehittämispäällikkönä.
• PILKKEITÄ 31 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Hallituksen metsäpolitiikka puntarissa ? Miten tunnistat boorin puutteen? ? Vinkit visan karsintaan ? Suomen metsämatkailun huiput ? Kumpi on parempi – sininen vai punainen pottiputki? ? Messu-uutuuksia Elmiasta Metsälehti ilmestyy 18. kesäkuuta Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 18.6. osoitteessa, Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 11”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 8 on arvottu seuraaville kolmelle: Erja Harju, Kokkola, Stig Pehrsson-Koll, Pori ja Heini Tiainen, Uukuniemi. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA Eliisa K allioniemi METSÄKRYPTO 11 METSÄRISTIKKO 8, OIKEA RATKAISU
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Herkutellen. Keittiö mökillä Sami ja Kasper Garam Sami ja Kasper Garam toteuttivat yhteisen haaveensa Lammin mökillään kokaten ja kuvaten ruoka-annoksia. Jokainen tämän kirjan ruokalaji sisältää oman koukkunsa, joko vanhan tutun tai aivan uuden. Suuressa osassa reseptejä on mukana luonnosta löytyneitä raaka-aineita, niin kotipihalta kuin syvältä metsästäkin. Hinta 29 € Suomalainen rapukirja Juha Jormanainen Suomalainen rapukirja kertoo kaiken, mitä tulee tietää ravuista, ravustuksesta ja rapujen syömisestä. Tämä kirja kertoo upeiden kuvien säestyksellä rapulajeista, rapujen levinneisyydestä ja fysiologiasta, ravustuksen taktiikoista ja tekniikoista, rapujen säilytyksestä, keittämisestä, tarjoilusta, rapujuhlien järjestämisestä, rapuruoista ja -juomista sekä rapujen syömisen etiketistä – rapulaulujakaan unohtamatta. Hinta 35 € Villi keittiö Rune Kalf-Hansen, Lisen Sundgren ja Charlotte Gawell Luonto tarjoaa meille syötävää vuoden ympäri. Ruusunmarjat ja nokkoset ovat monille tuttuja, mutta kuinka moni tietää, miltä isomaksaruoho, peltokanankaali, pihatähtimö ja kaunokainen maistuvat? Sen selvittämiseksi ei tarvitse kuin pitää silmät auki ja ryhtyä keräilemään. Niin pääsee osalliseksi makumaailmaan, jonka huippuravintoloiden kokit ovat jo pitkään tunteneet. Hinta 34 €