K uv a Jo ha nn a Ko kk ol a METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 9. KESÄKUUTA 2016 • NRO 11 • PERUSTETTU 1933 Perinteinen aisaaminen torjuu kirjanpainajat, Arvo Rautiainen opastaa. Sivut 18–19 Isän opein WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Korjuujäljestä löytyi huomautettavaa ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Hammastettu kolmioterä on raisu peli varhaisperkaukseen ? sivu 21 PILKKEITÄ: Nousuluiska avuksi kanalinnuille ? sivu 25
2 A J A S S A 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 LYHYET VALTTERI SKYTTÄ H arvennushakkuiden korjuujäljessä on selkeitä eroja eri puolilla Suomea. Viime vuonna yli puolet Metsäkeskuksen tarkastamista harvennuksista sai korjuujälkihuomautuksen Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Uudellamaalla ja Pohjois-Savossa. Metsäkeskuksen mukaan tarkastuksia tehdään eri määrä eri maakunnissa ja tulokset ovat suuntaa antavia, mutta esimerkiksi Etelä-Savo on vuodesta toiseen korjuujälkitilaston parhaimmistoa. ”Hakkuualueen ennakkoraivauksella on keskeinen vaikutus korjuujälkeen. Ennakkoraivausta tehdään merkittävästi, ja sitä suositellaan tarpeen vaatiessa metsänomistajille”, kertoo Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen johtaja Petri Pajunen . Kun hakkuualue on ennakkoraivattu, se motivoi Pajusen mukaan metsäkoneenkuljettajiakin hyvään työjälkeen. Pajunen uskoo, että Etelä-Savossa on onnistuttu korjuuvaurioiden ehkäisyssä myös hyvän hakkuusuunnittelun ansiosta. ”Harvennuksille valitaan oikea konekalusto, ja kohteiden korjuuta tehdään sääolosuhteiden mukaan.” Puustovaurioita ja liian harvoja metsiä Viime vuonna korjuujälki oli hyvää yli puolella kaikista Metsäkeskuksen tarkastamista harvennushakkuista. Hieman alle puolet tarkastetuista kohteista sai huomautuksen ja pari prosenttia todettiin virheellisiksi. ”Korjuujälki on pysynyt samalla tasolla viime vuodet. Puustovauriot ovat vuodesta toiseen suurin murheenkryyni. Huomautuksen saavat hakkuukohteet ovat usein moniongelmaisia”, kertoo Metsäkeskuksen rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Aki Hostikka . Puustoja maastovaurioiden myötä puiden runkoihin ja katkenneisiin juuriin voi levitä lahottajasieniä, jotka huonontavat puiden kasvua ja tukkilaatua. Etenkin kuuset ja koivut kärsivät kolhujen seurauksista. ”Virheellisestäkin harvennusEtelä-Savo osaa, Pohjois-Savo ei Harvennushakkuiden korjuuvaurioissa on suuret maakunnalliset erot. Ongelmat kasautuvat samoille hakkuukohteille. Metsälain mukaan harvennushakkuussa jätettävistä puista korkeintaan 15 prosenttia on saanut kärsiä korjuuvaurioita. Jos korjuuvauriot ovat aiheutuneet puunostajan ja -korjaajan huolimattomuudesta, vahingot on korvattava. ”KUN ISOLLA KONEELLA LÄHDETÄÄN KORJAAMAAN PÖPELIKKÖÄ, OLLAAN MYÖHÄSSÄ JA VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA.” M ik ko R iik ilä Puut hyvässä kasvussa Puiden kasvukausi on alkanut tänä vuonna vauhdikkaasti. Luonnonvarakeskuksen kasvuseurannan mukaan kesäkuun kolmanteen päivään mennessä esimerkiksi rauduskoivu on kasvanut Punkaharjulla 2,3-kertaisesti verrattuna vastaavaan aikaan viime vuonna. Tammelassa kuusen kasvu on ollut lähes kaksinkertainen. ”Hellepäiviä on ollut ympäri maata ja sadetta on ollut riittävästi. Puut ovat kiittäneet tästä ja lähteneet parempaan kasvuun kuin kertaakaan aiemmin tällä vuosikymmenellä”, tutkija Pentti Niemistö Luonnonvarakeskuksesta kertoo. Kemeralle lisäbudjetista reilut 8 miljoonaa euroa Valtion toisessa lisätalousarviossa esitetään kemeraan 8,4 miljoonaan euron lisäystä. Lisärahoitus perustuu vuonna 2015 käyttämättä jääneeseen määrärahaan ja pienpuun energiatuen vuodelta 2014 siirtyneeseen määrärahaan. Lisäyksen jälkeen määräraha olisi kaikkiaan noin 64 miljoonaa euroa. Pellokselle täyteen 10 miljoonaa kuutiota Metsäyhtiö UPM:n Pelloksen vaneritehtaiden kokonaistuotanto on noussut yli 10 miljoonan kuutiometrin. Tuotantosaavutus on eurooppalaisittain ainutlaatuinen, yhtiö toteaa. Pellos aloitti vuonna 1964 pienenä lastulevytehtaana, mistä se on laajentunut kolmen vaneritehtaan yksiköksi. Se on nykyisin Euroopan suurin havuvanerin valmistaja. Luke: Vienti vetää, hakkuut kasvavat Suomen metsäteollistuotteiden markkinanäkymien odotetaan paranevan kuluvana vuonna. Selkeintä kasvu on kartongin, sellun ja sahatavaran viennissä, selviää Luonnonvarakeskuksen metsäsektorin suhdannetiedotteesta. Raakapuun kantohinnat jäävät ennusteen mukaan lähelle viime vuoden tasoa. Kotimaan markkinahakkuiden Luke arvioi viime vuoden notkahduksen jälkeen kasvavan tänä vuonna pari prosenttia 55,4 miljoonaan kuutiometriin. Venäjän sahatavaravienti supistui Venäjän sahatavaravienti supistui vuoden ensimmäisellä neljänneksellä lähes kymmenellä prosentilla. Kyseessä oli toinen perättäinen supistuva vuosineljännes. Vienti Uzbekistaniin, Azerbaidžaniin ja Tadžikistaniin supistui eniten, mutta väheni myös Egyptiin ja Eurooppaan. Sen sijaan Aasian-vienti Kiinaan ja Japaniin kasvoi merkittävästi, mekaanisen metsäteollisuuden markkinoita seuraava Wood Resources International raportoi.
AJASSA 3 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 AJASSA Sofia Savonen vie jamboreen metsään Sivu 5 ”Hullua, jos emme käyttäisi puuenergiaa” Harri Laurikan mielestä bioenergia on ok, kunhan käyttö on kestävää. Sivu 6 Verohuojennus jäämässä torsoksi Sivu 7 Myyriä riittää etelässä, pohjoisen huippu on romahtanut Sivu 8 Kemeralle haetaan uusia, selkeämpiä kannusteita Sivut 9–11 Pehmeälle maalle korjaamaan kesälläkin Sivut 12–13 METSÄSTÄ Ojituspäätöstä syytä odottaa kesään asti Sivut 14–15 Käenpoika on maineensa veroinen Sivut 18–19 Ilmasta näkee monta asiaa tarkemmin Kauko-ohjattavien kuvauskoptereiden hinnat eivät päätä huimaa. Sivu 20 PILKKEITÄ Mikä villitsi Lapin hirvet? Sivu 24 Vanha kesäurakka uudella tekniikalla Perinteinen kasvien kerääminen on pian taas koululaisille pakollista, nyt kameralla. Sivu 27 Britannia on myös siiderin valtakunta Sivu 30 FAKTA TÄSSÄ NUMEROSSA Korjuujälkitarkastukset » 2015 tarkastettu 304 harvennushakkuuta ja 1 017 hehtaaria, lähinnä ensiharvennuksia » Korjuujälki hyvää yli puolella hakkuista, vajaalle puolelle huomautus ja muutama prosentti oli virheellisiä » Virheellisillä kohteilla yli 15 prosenttia jääneestä puustosta vaurioitunut » Yleisimmät syyt huonoon korjuujälkeen puustoja maastovauriot sekä liian harvaksi harventaminen kohteesta kasvaa vielä metsä, mutta puuston tuotto jää huonommaksi kuin hyvin hoidetussa metsässä”, Hostikka sanoo. Puustovaurioiden lisäksi harvennushakkuiden toinen merkittävä ongelma on liian harvaksi hakkaaminen. ”Yksi syy liian voimakkaisiin harvennuksiin on todennäköisesti se, että pieniläpimittaisen ensiharvennuspuuston korjuu on vaikea saada kannattavaksi. Puuston reippaalla harvennuksella eli isolla hakkuukertymällä korjuuketju yrittää paikata työn huonoa tuottavuutta”, Hostikka arvelee. Hänen mukaansa metsänomistajan kannattaa sopia kirjallisesti puukaupan yhteydessä, että puita jätetään harvennuskohteelle vähintään metsänhoitosuositusten mukainen määrä. Metsäkeskuksen tarkastuksissa ilmeni myös, että metsäkonekuljettajien on syytä kiinnittää huomiota ajourien suunnitteluun. Viidesosalla harvennuksista ajouria oli joko liikaa tai ne olivat liian leveitä. Taimikonhoito oikea lääke Taimikonhoitorästien vuoksi ylitiheitä, vaikeasti korjattavissa olevia nuoria metsiä tulee harvennusikään myös jatkossa. Ennakkoraivauksen lisäksi metsänomistaja voi ehkäistä tulevien korjuuvaurioiden syntyä taimikon oikea-aikaisilla raivauksilla. Tällöin puusto ehtii järeytyä ensiharvennukseen mennessä hyviin mittoihin. ”Oikeaan aikaan ja suositusten mukaan tehty taimikonhoito olisi ollut monella tarkastetulla ensiharvennuskohteella oikea lääke. Kun isolla koneella lähdetään korjaamaan pöpelikköä, ollaan myöhässä ja väärässä paikassa”, Aki Hostikka sanoo. Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola korostaa korjuuvaurioiden välttämisessä metsänomistajan, puunostajan ja korjuu-urakoitsijan yhteispeliä. ”Kaikki lähtee jo puunmyyntitilanteesta. Onko harvennuksen ajankohta oikea ja korjuu ajoitettu oikein. Jos koko ketju ottaa korjuuvaurioiden välttämisen asiakseen, siinä yleensä onnistutaan.” MIKKO HÄYRYNEN YKSITYISET sahayritykset sahasivat viime vuonna enimmäkseen vaisua tulosta, mutta positiivisia poikkeuksiakin on. Porin lähellä sahaava Luvian Saha teki vertailun parhaan tulosprosentin kuten se on tehnyt aiemminkin. Toimitusjohtaja Harri Huhtamaa ei pysty sanomaan taikaa onnistumisten takana. ”Monen pienen asian summa. Muutaman vuoden ajan on kehitetty toimintaa joka alueella.” Huhtamaa painottaa, että jokainen kuutio pitää tehdä mahdollisimman edullisesti ja se koskee puunhankintaa, tuotantoa ja myyntiä. Luvialla sahataan sekä kuusta että mäntyä. Vientimaita on yli 30. Kiinan-vienti kasvoi viime vuoden lopulla. Anaika kasvoi ja kynti miinuksella Huhtamaan mukaan nykyisen kantohintatason kanssa pystytään elämään, mutta se edellyttää, ettei sahatavaramarkkinoilla tapahdu pudotusta. ”Kysymys on aina kantohinnan ja lopputuotehinnan erotuksesta.” Yksityisiltä sahoilta vaisuja tuloksia Myönteisiä poikkeuksiakin tulosjulkistuksista löytyy. Itäsuomalaisen Anaika Woodin numerot ovat mielenkiintoiset. Yhtiö kasvatti liikevaihtoaan eniten, mutta näytti myös heikointa, miinusmerkkistä tulosprosenttia. Toimitusjohtaja Markku Maukonen sanoo, että liikevaihtotavoitteesta jäätiin silti lähes kymmenen miljoonaa, koska täyteen tuotantoon ei päästy. Liikevaihdon kasvu tuli etenkin Aasiasta, jonne vietiin enemmän vaikkakaan hinnat eivät olleet mitenkään erikoiset. Myös Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan markkinoilla hinnat painuivat. Japani on yhtiölle huomattavasti Kiinaa suurempi vientimaa ja sinne viedään myös jatkojalosteita. ”Vuoden lopulla Japanin markkina alkoi kohentua ja tänä vuonna on edellytykset parempaan.” Anaikan omavaraisuus on huomattavan matala, vaikkakin todellisuutta helpottaa, että osa lainarahasta on omistajien sijoittamaa pääomalainaa, joka kirjanpidossa merkitään velkarahaksi. Joka tapauksessa Anaikan on syytä vahvistaa tasettaan ennen suurempia investointeja. MIKKO RIIKILÄ METSÄKESKUKSEN johtokunta on armahtanut äänestyspäätöksellä Otson 6,4 miljoonan euron tasevelalta Metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikölle. Velka muodostui, kun Metsäkeskuksen tase muutama vuosi sitten jaettiin julkisen puolen ja Otsoksi nimetyn liiketoimintayksikön kesken. Metsäkeskuksen tuhansien hehtaarien metsäomaisuuden ja tuotanto-omaisuuden, muun muassa taimitarhaomistukset, saanut Otso velvoitettiin maksamaan vähemmälle jaossa jääneelle julkisen palvelun yksikölle 6,4 miljoonaa euroa tasausta. Talousvaikeuksiin ajautunut Otso ei ole kyennyt lyhentämään velkaansa. Velan armahdus on osa Otson elvyttämistä niin, että se voitaisiin yhtiöittää ensi vuoden alussa. Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini arvioi, että saatavan nollautuminen ei välittömästi aiheuta vaikeuksia julkisen palvelun yksikölle. Pitkällä aikavälillä taseen oheneminen saattaa kuitenkin heikentää toimintaedellytyksiä. Otsolle armahdus miljoonavelasta Tappiota syntyi viime vuonna liikevaihdon verran. Se pp o Sa m ul i Vaisuutta ja valopilkkuja Yksityisten sahojen tunnuslukuja 2015 Liikevaihto Tulos Omavaraisuusaste, % milj. € muutos-% milj. € tulos-% 2015 2014 Anaika Wood 52,5 5,3 -0,97 -1,8 7,9 9,9 Ha-Sa 14,9 3 -0,27 -1,8 22,6 25,3 Junnikkala 68 -1,6 0,47 0,7 29,9 33,8 Koskisen 208,9 2 4 1,9 29,1 25,7 Kuhmo 86 1,4 2,7 3,1 32,2 23,6 Luvian Saha 68,6 -1 2,8 4,1 22,9 16,8 Pölkky 153,5 -2,2 0,19 0,1 33,3 34,6 Veljekset Vaara 14,7 -3,6 -0,07 -0,5 -0,38 32,3 Westas 103,8 4,2 1,8 1,7 12,5 8,4 Taulukko ei ole kattava. Taulukossa on yksityiset sahat, joiden tilikausi on kalenterivuosi ja joiden tilinpäätösluvut olivat olleet Balance Consulting –palvelussa toukokuun lopussa. Monella sahalla tilikausi päättyy kesällä, jolloin tase ja omavaraisuusaste on vahvempi.
AJASSA 4 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 Tarvitaanko enää kemeraa? Uusi kysymys: Oletko metsänhoitoyhdistyksen jäsen? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 65% EI 35% vas taa jia 30 4 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Sarvijaakkourokset kävivät parin sekunnin ottelun naaraasta. Pienempi sarvijaakko kärsi tappion, mutta taistelun tauottua myös naaras oli kadonnut paikalta.” PENTTI KANNIAINEN Molemmat hävisivät Maaja metsätalousministeriö haluai si siirtää hirvenmetsästyskauden aloitusajankohtaa parilla viikolla eteenpäin. Silloin se ei osuisi päällekkäin hirven kiimahuipun kanssa ja vasat syntyisivät normaaliin aikaan keväällä. Samalla vasasuojaa haluttaisiin lyhentää. Kiima-ajan rauhoittamisella ja urosten osuuden kasvattamisella saataisiin hirvikannasta entistä elinvoimaisempi. Mihin unohtuivat metsänomistajat? Esimerkiksi eteläisessä Lapissa metsästysaika on vaarassa jäädä liian lyhyiksi lumentulon ja pimenevien päivien takia. Maaja metsätalousministe riön ehdotukseen sisältyy myös riski siitä, että hirvien määrä kasvaa koko Suomessa. Mitä enemmän metsissä liikkuu hirviä, sitä enemmän siellä ilmenee myös hirvituhoja. MARIANNE MINKKINEN Metsänomistajat unohtuivat Metsäteollisuus avasi ensimmäisellä neuvottelutuloksellaan koko työmarkkinakierroksen. Neuvottelut käytiin sopimuskumppaneidemme kanssa hyvässä hengessä ja ratkaisut metsäteollisuuden päätoimialoilla syntyivät ripeästi. Kiitos tästä kuuluu myös neuvottelukumppaneillemme.” Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Pesonen arvioi neuvotteluja kilpailukykysopimuksen mukaisista työehtosopimuksista. Puunkorjuussa totutellaan uuteen käytäntöön juurikäävän torjunnassa. Huhtikuussa voimaan tullut uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki ei enää sisällä tukea kantojen käsittelylle, mutta samalla juurikäävän torjunta säädettiin pakolliseksi. Käytännössä puun myyjä on huomannut muutoksen hehtaaritai kuutiometrikohtaisena lisänä, jonka euromäärä vaihtelee eri ostajilla. Aiemmin valtio tuki kantokäsittelyä 70 eurolla hehtaarilta, mikä koneyrittäjien mielestä ei kattanut todellisia kustannuksia. Nyt käsittelystä peritään isompi korvaus. ??? Puukaupan rahavirtoihin verrattuna juurikäävän torjunta ei ole kallista, mutta yhteensä siitä koituu vuosittain yli seitsemän miljoonan euron uusi kulu. Ajan mittaan hinnoittelu luultavasti hioutuu, sillä paine kesäkorjuuseen kasvaa. Monelle metsänomistajalle sopisi, että metsää hakataan vain talvella, mutta teollisuus tarvitsee puuta tasaisesti läpi vuoden. Tärkeintä on, että metsien terveydestä huolehditaan. Puuta lahottava juurikääpä on levinnyt huolestuttavalla tavalla, ja ilmaston lämpeneminen pahentaa ongelmaa. ??? Taudin levittyä entistä useampi metsänomistaja joutuu päättämään, mitä tehdä juurikäävän saastuttamalle uudistusalalle. Periaatteessa tarjolla on hyvä lääke: koivun istutus tai kylvö. Koivuun tauti ei juuri tartu. Se kasvaa nopeasti ja laadukasta puuta. Samalla koivu puhdistaa kasvupaikan. Kun tukit on korjattu, metsässä voi taas kasvattaa kuusta. Käytännössä koivua kuitenkin viljellään hirvien takia hyvin vähän. Viime vuonna koivuntaimien osuus kaikista metsiin istutetuista taimista oli vain muutama prosentti. Kuusentaimien ylivoimaisesta ykkösasemasta voi päätellä, että niitä istutetaan paljon myös juurikäävän valtaamille uudistusaloille. Viime vuosina koivun suosio on vähän parantunut. Valitettavasti samaan aikaan myös hirvet ovat lisääntyneet. Niitä on vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta hirvikannan kasvuun ei ole enää varaa – jo pelkästään metsien terveyden vuoksi. Koivua tarvitaan lahontorjuntaan ”On muutama vuosi uudistettu mäntyä kylvämällä. Yleensä taimia on syntynyt kohtuullisesti, mutta vuonna 2011 tehdyllä kylvöllä taimettuminen on ollut heikkoa. Taimien neulaset kuivuivat ja toisissa neulasissa oli sienitai viruspesäkkeitä. Myös kuolleita taimia löytyi.” Timppa ”Voi sitä mäntyä istuttaakin. Minulla on kylvöstä huonoja kokemuksia, kun on sellaista aluetta, joka on yrittänyt soistua joskus, vaikka vesitalous on nyt kunnossa. Routa nostelee pikkutaimet irti. Istuttamalla on onnistunut paremmin.” Korpituvan Taneli ”Olen ihmetellyt männyn istutuksen nahkeutta näillä palstoilla. Olen mielestäni saanut itse hyvin istuttamalla hurjaa kasvua pukkaavaa männikköä.” Jees h-valta ”Kylvö sopii paremmin hirvialueille. Siitä varmaan se nahkeus istuttamista kohtaan johtuu.” Puuki ”Jos talven jäljiltä isommissa taimissa on vain lumen alle jäänyt osa neulasista ruskettunut, syynä voi olla männyntalvihome.” A. Jalkanen ”Kylvöä olen kokeillut, myyrät söivät kaikki taimet.” Metsänvartija ”Hienojakoisilla mailla rouste nostaa kylvötaimet juurineen ylös jo seuraavana keväänä. Näillä mailla on onnistunut parhaiten, kun on kuokalla otettu niukasti kivennäismaata esiin ja siihen kylvö.” Tamperelainen ”Yleensä männyn uudistusaloille kannattaa jättää jättöpuiksi kelvollisia mäntyjä, jotka takaavat taimettumisen.” Jätkä ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
AJASSA 5 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 Roihu-leiri » Osa Suomen partiolaisten valtakunnallista Roihu 2016 -teemavuotta. » Pidetään 20.–28.7.2016 Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueella. » Toteutetaan pääsääntöisesti vapaaehtoisten voimin. » Suunnattu vähintään 12-vuotiaille partiolaisille sekä partioon tutustujille. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA MARIANNE MINKKINEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva P artiolaiset järjestävät heinäkuun lopulla Roihu-suurleirin Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueen metsissä. Reilun viikon mittainen Roihu on suurin Suomessa koskaan pidetty partioleiri. Mukaan on tulossa 17?000 partiolaista, joista 3?000 on ulkomaalaisia. Vierailijoita tulee muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta, Thaimaasta, Uudesta-Seelannista, Hongkongista ja Britanniasta. ”Muissa maissa partioleirit pidetään ruohokentillä. Pohjoismaat ovat ainoat, joissa järjestetään metsäleirejä. Se houkuttaa ulkomaalaisia Suomeen”, kertoo Roihun kansainvälisen markkinoinnin päällikön Sofia Savonen . Suomalainen metsä, luonnon ja vesistöjen puhtaus sekä jokamiehenoikeudet näyttäytyvät eksoottisina kaukaa tuleville. Savosen mukaan metsä on hyvä ympäristö leirin pitämiselle, kun toimitaan jokamiehenoikeuksien puitteissa ja kysytään tarvittaessa maanomistajan lupa. ”Metsä on olennainen osa partiota. Luonnossa on helpompi keksiä ohjelmaa, koska siellä on valmiiksi erilaisia materiaaleja, esimerkiksi puita kodan rakentamiseen.” Ajassa kiinni Roihu-leirin ensisijaisena tarkoituksena on saada nuoret ystävystymään keskenään ja ymmärtämään erilaisuutta. Ohjelmaan kuuluu muun muassa linnunpönttöjen rakentamista, vaelluksia ja suppailua eli seisten melomista. Leirillä myös pelataan älypuhelimille suunniteltua Mobi-Metsä-peliä, joka on kehitetty yhdessä metsäyhtiö UPM:n kanssa. Mobiilipelissä pelaaja istuttaa ja kaataa puita omassa metsässä. Sen jälkeen hän valmistaa raakamateriaalista tuotteita ja toimittaa niitä asiakkaille. Runkojen kaataminen tapahtuu Metsä houkuttelee Suomeen Partiolaisten Roihu-suurleirille on tulossa 3 000 ulkomaalaista. Partiolaiset Sofia Savonen ja Jaakko Nippala testaavat uutta Mobi-Metsä-peliä, jossa kuvataan puita älypuhelimella. siten, että älypuhelimella otetaan kuva metsässä kasvavasta oikeasta puusta. Pelin tavoitteena on aktivoida lapsia menemään metsään. Metsässä liikkuminen ei ole nykyään monelle suomalaislapsellekaan itsestäänselvyys. ”Sekin, että viettää kahdeksan päivää metsässä, on jo iso elämys. Samalla oppii ottamaan vastuuta, kun esimerkiksi lämmintä vettä ei välttämättä ole saatavilla”, sanoo Suomen partiolaisten metsäkoordinaattori Jaakko Nippala . Partiossa yhdistyvät monet eri taidot. Käsitöiden, sosiaalisten taitojen ja ongelmanratkaisun lisäksi se opettaa kunnioittamaan luontoa. ”Partiossa opetetaan, että metsässä ollaan vieraana, eikä sinne voi jättää mitä tahansa. Metsä on partiolaisille oppimisympäristö ja siellä tekeminen on meille myös kasvatuksellinen tehtävä”, Nippala kertoo. Kohdalleni lankesi kunnia osallistua seppeleenlaskutilaisuuteen jääkärikenraali Väinö Vainion haudalla Iitin Lepänkannossa. Nuori eversti hankki tuon hänelle rakkaan vanhan torpan jo 1930-luvulla Juuri ennen sotaa hän ryhtyi rakentamaan uutta päärakennusta lähimetsien hongista, jotka käsin veistettiin silloin vielä erämaamaisemaan kirkasvetisen Vähä-Valkjärven rannalle. Sodat tulivat väliin, ja uhkea Lepänkannon päärakennus valmistui vuonna 1946. Lepänkannon rakentamisen aikaan ei tuolla suunnalla ollut kuin kolme asumusta, monta ei ole vieläkään. Kenraali vietti perheineen Lepänkannossa kesät ja eläkkeelle jäätyään talviajatkin. Hänen hautansa, luonnonkivipaasi, muistuttaa isännästä tammen alla metsäisessä Lepänkannon puutarhassa. ??? Kauniina kesäkuun aamuna valmistauduin tilaisuuteen liikuttunein mielin. Isäni ja kenraali tulivat hyvin toimeen keskenään, olivathan he samaa ikäluokkaa ja sodat käyneitä miehiä. Sankarin haudalla Lepänkanto sijaitsee metsieni keskellä. Ensimmäiset muistot kuusenistutuksesta minulla on juuri Lepänkannon lähimetsistä. Muutama joutilas niitty istutettiin kuuselle 50-luvun lopulla. Miehiä oli kuokkien kanssa useita, talon ulkopuolisiakin Etelä-Iitistä asti. Isän riesana pieni likka. Muistan, että meidät yllätti kova ukonilma ja rankkasade. Isäni vei minut suojaan kenraalin puuliiteriin, missä oli sahapukki, jonka jokaisessa jalassa oli vanha kumisaapas. Kenraali oli tarkka mies, ei noussut kosteus maasta sahapukkia pehmentämään. 60 vuoden jälkeen nuo kuuset ovat salskeita tukkipuita, pariin kertaan harvennettuja. Takimmaisella niityllä tuuli ja kaarnakuoriaset tekevät tihutöitään, mökkitie vaikeuttaa puunkorjuuta. Kenraalin haudan vieressä on 90-luvun puolivälissä metsittämäni pelto. Metsitys onnistui hyvin, maa on äärimmäisen rehevä ja kasvu on hurja. ??? Ajelin Lepänkantoon juhla-aamuna tuttuja teitä ja polkuja. Pysäköin tuohon nuoreen kuusikkoon ja siirryin pihapiiriin. Vastaanottamassa oli kenraalin perhettä ja upseereita. Kesä oli kukkeimmillaan, aamu oli tyyni ja kuikka huuteli järvellä. Alkukesän vihreän eri sävyt ja kasvun tuoksut tulvivat vastaan monilajisessa puutarhassa. Siirryimme haudalle. Kunniavartio oli paikalla. Luonnonkivipaasi alppiruusun suojassa sai nojalleen havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin. Tilaisuus oli arvokas ja kaunis, koruton. Lepänkannon pirtissä, joka samalla on kenraalin kotimuseo, oli käyttäjänsä jäljiltä monipuolinen viehekokoelma, puukot, kompassi, reppu ja kaksi pientä nokipannua. Pirtti on luonnonkiviuuneineen ja karhuntaljoineen upea kulttuurikoti, joka on edelleen kenraalin jälkikasvun kesäkoti. Jääkärikenraali oli myös kirjailija ja kirjoittaja: hän kirjoitti kaikkiaan 11 kirjaa, joista suurimman osan Lepänkannossa. Tammenlehvät olivat juuri puhjenneet, kookas hemlokki, ojenteli oksiaan polun varressa. Lepänkannossa kohtaavat pysyvät arvot – luonto, metsä ja isänmaa. Koivua tarvitaan lahontorjuntaan RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä
AJASSA 4 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 Tarvitaanko enää kemeraa? Uusi kysymys: Oletko metsänhoitoyhdistyksen jäsen? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 65% EI 35% vas taa jia 30 4 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Sarvijaakkourokset kävivät parin sekunnin ottelun naaraasta. Pienempi sarvijaakko kärsi tappion, mutta taistelun tauottua myös naaras oli kadonnut paikalta.” PENTTI KANNIAINEN Molemmat hävisivät Maaja metsätalousministeriö haluai si siirtää hirvenmetsästyskauden aloitusajankohtaa parilla viikolla eteenpäin. Silloin se ei osuisi päällekkäin hirven kiimahuipun kanssa ja vasat syntyisivät normaaliin aikaan keväällä. Samalla vasasuojaa haluttaisiin lyhentää. Kiima-ajan rauhoittamisella ja urosten osuuden kasvattamisella saataisiin hirvikannasta entistä elinvoimaisempi. Mihin unohtuivat metsänomistajat? Esimerkiksi eteläisessä Lapissa metsästysaika on vaarassa jäädä liian lyhyiksi lumentulon ja pimenevien päivien takia. Maaja metsätalousministe riön ehdotukseen sisältyy myös riski siitä, että hirvien määrä kasvaa koko Suomessa. Mitä enemmän metsissä liikkuu hirviä, sitä enemmän siellä ilmenee myös hirvituhoja. MARIANNE MINKKINEN Metsänomistajat unohtuivat Metsäteollisuus avasi ensimmäisellä neuvottelutuloksellaan koko työmarkkinakierroksen. Neuvottelut käytiin sopimuskumppaneidemme kanssa hyvässä hengessä ja ratkaisut metsäteollisuuden päätoimialoilla syntyivät ripeästi. Kiitos tästä kuuluu myös neuvottelukumppaneillemme.” Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Pesonen arvioi neuvotteluja kilpailukykysopimuksen mukaisista työehtosopimuksista. Puunkorjuussa totutellaan uuteen käytäntöön juurikäävän torjunnassa. Huhtikuussa voimaan tullut uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki ei enää sisällä tukea kantojen käsittelylle, mutta samalla juurikäävän torjunta säädettiin pakolliseksi. Käytännössä puun myyjä on huomannut muutoksen hehtaaritai kuutiometrikohtaisena lisänä, jonka euromäärä vaihtelee eri ostajilla. Aiemmin valtio tuki kantokäsittelyä 70 eurolla hehtaarilta, mikä koneyrittäjien mielestä ei kattanut todellisia kustannuksia. Nyt käsittelystä peritään isompi korvaus. ??? Puukaupan rahavirtoihin verrattuna juurikäävän torjunta ei ole kallista, mutta yhteensä siitä koituu vuosittain yli seitsemän miljoonan euron uusi kulu. Ajan mittaan hinnoittelu luultavasti hioutuu, sillä paine kesäkorjuuseen kasvaa. Monelle metsänomistajalle sopisi, että metsää hakataan vain talvella, mutta teollisuus tarvitsee puuta tasaisesti läpi vuoden. Tärkeintä on, että metsien terveydestä huolehditaan. Puuta lahottava juurikääpä on levinnyt huolestuttavalla tavalla, ja ilmaston lämpeneminen pahentaa ongelmaa. ??? Taudin levittyä entistä useampi metsänomistaja joutuu päättämään, mitä tehdä juurikäävän saastuttamalle uudistusalalle. Periaatteessa tarjolla on hyvä lääke: koivun istutus tai kylvö. Koivuun tauti ei juuri tartu. Se kasvaa nopeasti ja laadukasta puuta. Samalla koivu puhdistaa kasvupaikan. Kun tukit on korjattu, metsässä voi taas kasvattaa kuusta. Käytännössä koivua kuitenkin viljellään hirvien takia hyvin vähän. Viime vuonna koivuntaimien osuus kaikista metsiin istutetuista taimista oli vain muutama prosentti. Kuusentaimien ylivoimaisesta ykkösasemasta voi päätellä, että niitä istutetaan paljon myös juurikäävän valtaamille uudistusaloille. Viime vuosina koivun suosio on vähän parantunut. Valitettavasti samaan aikaan myös hirvet ovat lisääntyneet. Niitä on vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta hirvikannan kasvuun ei ole enää varaa – jo pelkästään metsien terveyden vuoksi. Koivua tarvitaan lahontorjuntaan ”On muutama vuosi uudistettu mäntyä kylvämällä. Yleensä taimia on syntynyt kohtuullisesti, mutta vuonna 2011 tehdyllä kylvöllä taimettuminen on ollut heikkoa. Taimien neulaset kuivuivat ja toisissa neulasissa oli sienitai viruspesäkkeitä. Myös kuolleita taimia löytyi.” Timppa ”Voi sitä mäntyä istuttaakin. Minulla on kylvöstä huonoja kokemuksia, kun on sellaista aluetta, joka on yrittänyt soistua joskus, vaikka vesitalous on nyt kunnossa. Routa nostelee pikkutaimet irti. Istuttamalla on onnistunut paremmin.” Korpituvan Taneli ”Olen ihmetellyt männyn istutuksen nahkeutta näillä palstoilla. Olen mielestäni saanut itse hyvin istuttamalla hurjaa kasvua pukkaavaa männikköä.” Jees h-valta ”Kylvö sopii paremmin hirvialueille. Siitä varmaan se nahkeus istuttamista kohtaan johtuu.” Puuki ”Jos talven jäljiltä isommissa taimissa on vain lumen alle jäänyt osa neulasista ruskettunut, syynä voi olla männyntalvihome.” A. Jalkanen ”Kylvöä olen kokeillut, myyrät söivät kaikki taimet.” Metsänvartija ”Hienojakoisilla mailla rouste nostaa kylvötaimet juurineen ylös jo seuraavana keväänä. Näillä mailla on onnistunut parhaiten, kun on kuokalla otettu niukasti kivennäismaata esiin ja siihen kylvö.” Tamperelainen ”Yleensä männyn uudistusaloille kannattaa jättää jättöpuiksi kelvollisia mäntyjä, jotka takaavat taimettumisen.” Jätkä ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
AJASSA 5 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 Roihu-leiri » Osa Suomen partiolaisten valtakunnallista Roihu 2016 -teemavuotta. » Pidetään 20.–28.7.2016 Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueella. » Toteutetaan pääsääntöisesti vapaaehtoisten voimin. » Suunnattu vähintään 12-vuotiaille partiolaisille sekä partioon tutustujille. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA MARIANNE MINKKINEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva P artiolaiset järjestävät heinäkuun lopulla Roihu-suurleirin Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueen metsissä. Reilun viikon mittainen Roihu on suurin Suomessa koskaan pidetty partioleiri. Mukaan on tulossa 17?000 partiolaista, joista 3?000 on ulkomaalaisia. Vierailijoita tulee muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta, Thaimaasta, Uudesta-Seelannista, Hongkongista ja Britanniasta. ”Muissa maissa partioleirit pidetään ruohokentillä. Pohjoismaat ovat ainoat, joissa järjestetään metsäleirejä. Se houkuttaa ulkomaalaisia Suomeen”, kertoo Roihun kansainvälisen markkinoinnin päällikön Sofia Savonen . Suomalainen metsä, luonnon ja vesistöjen puhtaus sekä jokamiehenoikeudet näyttäytyvät eksoottisina kaukaa tuleville. Savosen mukaan metsä on hyvä ympäristö leirin pitämiselle, kun toimitaan jokamiehenoikeuksien puitteissa ja kysytään tarvittaessa maanomistajan lupa. ”Metsä on olennainen osa partiota. Luonnossa on helpompi keksiä ohjelmaa, koska siellä on valmiiksi erilaisia materiaaleja, esimerkiksi puita kodan rakentamiseen.” Ajassa kiinni Roihu-leirin ensisijaisena tarkoituksena on saada nuoret ystävystymään keskenään ja ymmärtämään erilaisuutta. Ohjelmaan kuuluu muun muassa linnunpönttöjen rakentamista, vaelluksia ja suppailua eli seisten melomista. Leirillä myös pelataan älypuhelimille suunniteltua Mobi-Metsä-peliä, joka on kehitetty yhdessä metsäyhtiö UPM:n kanssa. Mobiilipelissä pelaaja istuttaa ja kaataa puita omassa metsässä. Sen jälkeen hän valmistaa raakamateriaalista tuotteita ja toimittaa niitä asiakkaille. Runkojen kaataminen tapahtuu Metsä houkuttelee Suomeen Partiolaisten Roihu-suurleirille on tulossa 3 000 ulkomaalaista. Partiolaiset Sofia Savonen ja Jaakko Nippala testaavat uutta Mobi-Metsä-peliä, jossa kuvataan puita älypuhelimella. siten, että älypuhelimella otetaan kuva metsässä kasvavasta oikeasta puusta. Pelin tavoitteena on aktivoida lapsia menemään metsään. Metsässä liikkuminen ei ole nykyään monelle suomalaislapsellekaan itsestäänselvyys. ”Sekin, että viettää kahdeksan päivää metsässä, on jo iso elämys. Samalla oppii ottamaan vastuuta, kun esimerkiksi lämmintä vettä ei välttämättä ole saatavilla”, sanoo Suomen partiolaisten metsäkoordinaattori Jaakko Nippala . Partiossa yhdistyvät monet eri taidot. Käsitöiden, sosiaalisten taitojen ja ongelmanratkaisun lisäksi se opettaa kunnioittamaan luontoa. ”Partiossa opetetaan, että metsässä ollaan vieraana, eikä sinne voi jättää mitä tahansa. Metsä on partiolaisille oppimisympäristö ja siellä tekeminen on meille myös kasvatuksellinen tehtävä”, Nippala kertoo. Kohdalleni lankesi kunnia osallistua seppeleenlaskutilaisuuteen jääkärikenraali Väinö Vainion haudalla Iitin Lepänkannossa. Nuori eversti hankki tuon hänelle rakkaan vanhan torpan jo 1930-luvulla Juuri ennen sotaa hän ryhtyi rakentamaan uutta päärakennusta lähimetsien hongista, jotka käsin veistettiin silloin vielä erämaamaisemaan kirkasvetisen Vähä-Valkjärven rannalle. Sodat tulivat väliin, ja uhkea Lepänkannon päärakennus valmistui vuonna 1946. Lepänkannon rakentamisen aikaan ei tuolla suunnalla ollut kuin kolme asumusta, monta ei ole vieläkään. Kenraali vietti perheineen Lepänkannossa kesät ja eläkkeelle jäätyään talviajatkin. Hänen hautansa, luonnonkivipaasi, muistuttaa isännästä tammen alla metsäisessä Lepänkannon puutarhassa. ??? Kauniina kesäkuun aamuna valmistauduin tilaisuuteen liikuttunein mielin. Isäni ja kenraali tulivat hyvin toimeen keskenään, olivathan he samaa ikäluokkaa ja sodat käyneitä miehiä. Sankarin haudalla Lepänkanto sijaitsee metsieni keskellä. Ensimmäiset muistot kuusenistutuksesta minulla on juuri Lepänkannon lähimetsistä. Muutama joutilas niitty istutettiin kuuselle 50-luvun lopulla. Miehiä oli kuokkien kanssa useita, talon ulkopuolisiakin Etelä-Iitistä asti. Isän riesana pieni likka. Muistan, että meidät yllätti kova ukonilma ja rankkasade. Isäni vei minut suojaan kenraalin puuliiteriin, missä oli sahapukki, jonka jokaisessa jalassa oli vanha kumisaapas. Kenraali oli tarkka mies, ei noussut kosteus maasta sahapukkia pehmentämään. 60 vuoden jälkeen nuo kuuset ovat salskeita tukkipuita, pariin kertaan harvennettuja. Takimmaisella niityllä tuuli ja kaarnakuoriaset tekevät tihutöitään, mökkitie vaikeuttaa puunkorjuuta. Kenraalin haudan vieressä on 90-luvun puolivälissä metsittämäni pelto. Metsitys onnistui hyvin, maa on äärimmäisen rehevä ja kasvu on hurja. ??? Ajelin Lepänkantoon juhla-aamuna tuttuja teitä ja polkuja. Pysäköin tuohon nuoreen kuusikkoon ja siirryin pihapiiriin. Vastaanottamassa oli kenraalin perhettä ja upseereita. Kesä oli kukkeimmillaan, aamu oli tyyni ja kuikka huuteli järvellä. Alkukesän vihreän eri sävyt ja kasvun tuoksut tulvivat vastaan monilajisessa puutarhassa. Siirryimme haudalle. Kunniavartio oli paikalla. Luonnonkivipaasi alppiruusun suojassa sai nojalleen havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin. Tilaisuus oli arvokas ja kaunis, koruton. Lepänkannon pirtissä, joka samalla on kenraalin kotimuseo, oli käyttäjänsä jäljiltä monipuolinen viehekokoelma, puukot, kompassi, reppu ja kaksi pientä nokipannua. Pirtti on luonnonkiviuuneineen ja karhuntaljoineen upea kulttuurikoti, joka on edelleen kenraalin jälkikasvun kesäkoti. Jääkärikenraali oli myös kirjailija ja kirjoittaja: hän kirjoitti kaikkiaan 11 kirjaa, joista suurimman osan Lepänkannossa. Tammenlehvät olivat juuri puhjenneet, kookas hemlokki, ojenteli oksiaan polun varressa. Lepänkannossa kohtaavat pysyvät arvot – luonto, metsä ja isänmaa. Koivua tarvitaan lahontorjuntaan RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä
AJASSA 6 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 FAKTA LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat A jatus tuntuu Harri Laurikasta hullulta. Että Suomen kaltainen maa, jossa metsät peittävät lähes 80 prosenttia pinta-alasta, ei voisi käyttää puuta energianlähteenä. ”Ei metsä ole pelkkä hiilivarasto. Luonnonsuojelualueet ovat oma lukunsa, mutta niiden lisäksi on paljon muutakin metsää. Metsien sitoman hiilen määrä voi kasvaa, vaikka puuta jalostettaisiin ja käytettäisiin energiantuotantoon”, Bioenergia ry:n tuore toimitusjohtaja sanoo. Puun rooli energiantuotannossa nousi viime joulukuussa Pariisissa pidetyn ilmastokokouksen jälkeen jälleen esiin. Julkisuudessa on pohdittu, hillitseekö puun energiakäyttö ilmastonmuutosta vai ei: puun poltto vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia, mutta toisaalta kasvava metsä sitoo ilmakehän hiilidioksidia. Aihe on Laurikalle tuttu. Hän työskenteli ympäristöministeriössä yhdeksän vuotta, viime vuodet Suomen pääneuvottelijana kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Nyt Laurikka katsoo tilannetta etujärjestön näkökulmasta. Bioenergia ry edustaa kotimaisista polttoaineista, kuten puusta ja turpeesta, energiaa tuottavia tahoja. ”Hiilinieluja on ilmastoneuvotteluissa käsitelty jo pitkään. EU:ssa tuntuu nyt kuitenkin syntyneen bioenergiavastaisuutta. Se on Suomen ja EU:n kannalta huono asia. Suomessa käytetystä uusiutuvasta energiasta yli 80 prosenttia on puupohjaista, EU:ssa käytetystä yli 60 prosenttia”, Laurikka sanoo. Kestävyys tärkeää Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen. Siihen ei hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan ole helppo päästä ilman bioenergiaa. ”Maailman energiankulutuksesta noin 80 prosenttia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Niiden korvaamiseen seuraa vien vuosikymmenten aikana tarvitaan kaikkia uusiutuvan energian muotoja”, Laurikka sanoo. Hänen mielestään bioenergia soveltuu hyvin energianlähteeksi, kunhan huolehditaan siitä, että käyttö on kestävää. EU:n tasolla kehitetäänkin nyt bioenergian kestävyyskriteerejä. Kestävyyskriteerien yhteydessä on ollut esillä niin sanottu kaskadiperiaate. Puun osalta se tarkoittaisi sitä, että jatkojalostus, uudelleenkäyttö ja kierrätys tulisivat ennen energiakäyttöä. Laurikan mielestä puun käyttötarkoituksen tulee jatkossakin määräytyä markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. ”Ei olisi järkevää, että lainsäätäjä pyrkisi muuttuvien markkinahintojen maailmassa määrittämään käyttöjärjestyksen.” Metsähake huolena Suomessa metsähake on merkittävä biopolttoaine. Sen käyttömäärät ovat kuitenkin jo toista vuotta laskussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsähaketta käytettiin viime vuonna kahdeksan miljoonaa kuutiometriä. Se on seitsemän prosenttia vähemmän kuin huippuvuonna 2013. Laurikkaa tämä huolettaa. ”Vuosikymmenen vaihteessa linjattiin, että metsähakkeen käyttöä lisätään merkittävästi. Esillä oli 13,5 miljoonan kuution kulutus vuonna 2020. Pienetkin yritykset lähtivät rohkeasti investoimaan ja ovat nyt ongelmissa.” Metsähakkeen käytön laskun taustalla ovat leudot talvet, sähkön ja päästöoikeuksien alhainen hinta sekä kivihiilen, öljyn ja maakaasun alhaiset hinnat. Hallituksen tavoitteena on kuitenkin nostaa uusiutuvan energian osuus 2020-luvulla yli puoleen. ”Tavoitteeseen ei päästä nykykeinoilla. Jotain uutta pitää keksiä. Tänä vuonna valmisteltavassa uudessa energiaja ilmastostrategiassa pohditaan myös bioenergian roolia”, Laurikka sanoo. Hänen mukaansa bioenergian puolesta puhuu se, että se tuo työllisyyttä haja-asutusalueille, parantaa omavaraisuutta ja on kustannustehokasta. Esimerkiksi metsähaketta on myös helpompi varastoida kuin tuulitai aurinkoenergiaa. Bioenergian puolesta Harri Laurikan mielestä puu on hyvä energianlähde, kunhan sen käyttö on kestävällä pohjalla. ”EI METSÄ OLE PELKKÄ HIILIVARASTO.” Harri Laurikka » Bioenergia ry:n toimitusjohtaja » 45-vuotias » kotoisin Tampereelta, asuu Helsingissä » vaimo ja neljä lasta » tuotantotalouden diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori » Suomen pääneuvottelija kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa 2013–2016 » ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies 2007–2013 » harrastaa lenkkeilyä HAASTATTELU Harri Laurikka on huolissaan metsähakkeen käytön laskusta. Hänen mukaansa bioenergian käytön puolesta puhuvat muun muassa työllisyysvaikutukset.
7 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 AJASSA N äyttelyt : Sata vuotta – Sata kuvaa 29.4.–18.9.2016 Hyytiälän kesä 1936 29.4.2016–8.1.2017 Laaja perusnäyttely koko vuoden! Punkaharju 015 345100 www.lusto.fi Metsäsuomalaiset 23.2.2016–8.1.2017 Kaija Kiuru: Luontonäkymiä – Nature Views 29.4.–20.11.2016 MIKKO RIIKILÄ HALLITUS haluaa kannustaa metsänomistajia lahjoittamaan metsänsä nuoremmalle polvelle. Houkuttimeksi se aikoo asettaa huojennuksen lahjaverosta: keskikokoisilla tiloilla lahjavero alenisi 30–50 prosenttia. Alennus edellyttää runsaita puun myyntituloja. Metsälahjavähennys luokitellaan vähämerkitykselliseksi de minimis -tueksi, joten se läpäisee EU:n kilpailuseulan. Vähennys on tarjolla tuottoarvoltaan yli 40 000 euron metsätiloille. Tuottoarvo on metsän vuosituotto kertaa kymmenen. Verohallinto määrittää metsähehtaarin vuosituotot kunnittain. Huojennus koskee lahjaveroa, joka maksetaan metsästä 40 000 euron tuottoarvon ylittävältä osalta. Jos tuottoarvo on 60 000 euroa, huojennus koskee kolmasosaa lahjaverosta. Vähennyspohja saadaan, kun tämä osa lahjaverosta kerrotaan 2,2:lla. Huojennuksen saisi aina sadan hehtaarin ylittävään tilan osaan kohdistuvasta lahjaverosta. Metsätalouden vuotuisesta puhtaasta pääomatulosta voi vähentää 50 prosenttia. Täyden vähennyksen saamiseksi puuta on myytävä tuplasti vähennyspohjan verran. Vähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa ja enintään 195 000 euroa vuodessa. Vähennykset on tehtävä 15 vuoden aikana. Vähennys voidaan tehdä myös lahjan saajan muilta tiloilta saatavista puun myyntituloista. Jatkajan on omistettava tilaa 15 vuotta. Muuten käytetyt vähennykset lisätään korotettuna 20 prosentilla metsätalouden pääomatuloihin. Vekselivetoinen verohuojennus Jatkajan on maksettava koko lahjavero puolen vuoden kuluessa metsän saamisesta. Huojennusten hyöty palautuu, kun puuta myöhemmin myydään. Esimerkiksi Rantasalmelta 170 hehtaarin runsaspuustoisen tilan käypä arvo 820 000 euroa. Siitä lasten pitäisi maksaa lahjaveroa 130 000 euroa. Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen tietää, ettei Hallituksen huojennus ei pahemmin kannusta Huojennusluonnos metsien sukupolvenvaihdosten edistämiseksi jäi tyngäksi. Se ei tarjoa edes samoja etuuksia kuin nykyiset verosuunnittelun keinot. nuorilla perheillä ole moisia rahoja eikä ajatus veron maksamisesta velalla innosta. ”Tätä pitäisi muuttaa niin, että jatkaja maksaisi vain huojennuksen jälkeen jäävän osan lahjaveroa ja sille pitäisi antaa 3–5 vuoden maksuaika kuten maataloudessa. Muu osa lahjaverosta kirjattaisiin verovelaksi, jota lyhennetään tulevissa puukaupoissa.” Esimerkkitilalla täyden huojennuksen saisi noin 400 000 euron puukauppatuloilla. Huojennuksen jälkeen lahjaveroa jäisi maksettavaksi 71 000 euroa. Nykykeinoilla isompi hyöty Tilan myynti jatkajille on selvästi edullisempi tapa sukupolvenvaihdokseen. Lähisukulaisten kaupassa myyjä ei maksa luovutusvoittoveroa. Ostajilta menisi varainsiirtoveroa 26 000 euroa, mutta kaupasta koituva metsävähennyksen alentaisi ostajien puunmyyntiveroja 115 000 eurolla. Korotonta maksuaikaa voi olla 15–20 vuotta. ”Kauppa ei ole lahjanluontoinen, kun hinta on vähintään 75,1 prosenttia käyvästä arvosta. Näin neljännes tilan arvosta menee aina täysin veroitta lapsille.” Esimerkkinä olleeseen Rantasalmen tilaan kuuluu muutama hehtaaria peltoa. Sukupolvenvaihdoksessa voidaan soveltaa maatilojen perintöja lahjaverohuojennuksia, jos lapset jatkavat maanviljelyä. Tällöin he maksavat lahjaveroa reilut 9 000 euroa, siis reilun prosentin tilan käyvästä arvosta. ”Jos peltoa ei ole, sitä voi ostaa muutaman hehtaarin. Verohallinnon mukaan riittää, että tilakokonaisuuteen kuuluu parin hehtaaria peltoa. Tämä on täysin laillinen verosuunnittelun keino, ei mitään panamakeinottelua”, Sikanen huomauttaa. Hän ehdottaa, että metsävähennyksen enimmäismäärä korotettaisiin 90 prosenttiin metsätilan hinnasta. Tällöin sukupolvenvaihdokset voitaisiin tehdä hyvin edullisesti kaupoin ja verottaja saisi aina neljän prosentin lahjaveron. Hallituksen esittämä mutkikas ja tehoton malli voitaisiin unohtaa. ”Lisäksi sisarusten lapset pitäisi rinnastaa lähisukulaisiin. Näin metsä voitaisiin myydä heille ilman, että myyjä joutuisi maksamaan luovutusvoittoveroa. Tämä nopeuttaisi lapsettomien metsänomistajien sukupolvenvaihdoksia.” Ehdotetun sukupolvenvaihdoshuojennuksen saamiseksi tilan jatkajan on hakkautettava metsiään säästelemättä. Hämeenkoskella vähimmillä hehtaareilla tuotto, e/ha tuottoarvo 40 000 euroa Akaa 136,81 29,2 ha Eura 107,13 37,3 ha Hämeenkoski 188,54 21,2 ha Isokyrö 73,58 54,4 ha Kaustinen 53,58 74,7 ha Petäjävesi 130,81 30,6 ha Pyhäranta 85,36 46,9 ha Simo* 21,71 184,2 ha Sukupolvenvaihdoshuojennus on käytettävissä, kun lahjoitetun metsän tuottoarvo on yli 40 000 euroa. Verohallinto määrittää metsien keskimääräisen vuotuisen tuoton kunnittain. Luvut löytyvät verohallinnon syventävistä vero-ohjeista. * huonotuottoisilla alueilla huojennuksen saa yli sadan hehtaarin ylittävältä osalta metsätilaa. M ik ko R iik ilä
AJASSA 8 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 W ik im ed ia C om m on s OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN ETELÄ ja Itä-Suomen myyräkannat ovat selvässä kasvussa, kun taas Keskija Länsi-Suomessa myyriä on niukasti. Pohjoisen viime syksyn myyrähuippu puolestaan on romahtanut tai laskussa, osoittavat Luonnonvarakeskuksen tutkimukset. Peltoja metsämyyrien kannat ovat jatkaneet viime vuonna alkanutta nousuaan Eteläja Itä-Suomessa. Myyrät ovat kevään koepyyntien perusteella talvehtineet vähintään kohtalaisesti ja elossa säilyneet yksilöt ovat aloittaneet kesäisen lisääntymiskautensa vauhdilla. Myyrien huiman lisääntymistehon vuoksi on hyvinkin odotettavissa, että kannat saavuttavat huipputiheydet ensi syksynä. Laajalla alueella eteläisellä Pohjanmaalla, Suomenselällä ja Keski-Suomessa myyräkannat ovat perin alhaiset. Myyrähuippu ajoittui näillä seuduilla viime syksyyn, minkä jälkeen kannat ovat huvenneet tähän päivään asti. Odotettavissa on, että myyrät alkavat osoittaa runsastumisen merkkejä alkaneen kesän aikana. Seuraava myyrähuippu saavutettaisiin tällöin näillä aluella syksyllä 2017. Kannoissa rytminmuutos Maan eteläpuoliskon myyräkannat ovat vaihdelleet samanaikaisesti viimeiset 15 vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että länsi on alkamassa erota rytmissään etelästä ja idästä. Edellisen kerran tällainen rytminvaihdos tapahtui 1990-luvun lopulla, jolloin Länsija Keski-Suomen vuoden etuilu itään nähden hävisi ja koko maan eteläpuolisko siirtyi samaan rytmiin. Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa oli viime vuonna hyvin laaja-alainen myyrähuippu. Kainuussa ja PohjoisPohjanmaalla kannat ovat odotetusti romahtaneet, mutta pohjoisemmassa Suomessa tilanne on vielä vaihteleva. Lapissa myyriä vilisi vielä paikoin toukokuun viimeisellä viikolla, paikoin oli tyhjää. Vaikka myyräkanta olisi romahtamassa, niin usein myyriä vielä näkyy lumen sulamisen jälkeen. Kyseessä ovat yleensä romahtavan kannan rippeet, joiden odotetaan katoavan Myyräkanta kasvaa etelässä Pohjois-Suomen viime syksyn myyrähuippu on romahtanut. ”ETENKIN PIENET KUUSENTAIMET TOIPUVAT YLLÄTTÄVÄN HYVIN.” Polku omaan metsään Met säki rja metsälehti.fi petojen ja tautien saattelemana jo alkukesällä. Pohjois-Suomessa on jälleen näköpiirissä pari hiljaista myyrävuotta. Tosin viimeisen viiden vuoden ajalta tiedetään Lapista yksi tapaus – vuosi 1983 – jolloin odotettu romahdus ei tapahtunutkaan, vaan tutkijoiden yllätykseksi tuli ylimääräinen runsas myyrävuosi. Joka tapauksessa tämän hetkinen tilanne eroaa selvästi nykyistä edeltävästä huipusta, jolloin myyrät ja sopulit romahtivat huipun jälkeen jo ennen vuodenvaihdetta, eikä keväällä näkynyt jyrsijöistä hännänpäätäkään. Tarkistuksen paikka Etenkin Pohjois-Suomessa talven jäljiltä törmää myyrien aikaansaamiin jälkiin, tuhoihin tai jätöksiin. Runsaina esiintyneet peltoja lapinmyyrät myyrät ovat talvella silpunneet niittyjen ja peltojen heinäkasvillisuutta. Ne ovat myös järsineet puutarhojen istutuksia ja nurmikoita. Metsänomistajien on syytä poiketa tarkastuskäynnillä taimikoissa. Runsaat myyräkannat ovat voineet aiheuttaa huomattaviakin vaurioita esimerkiksi kuusija mäntytaimikoissa. Kuusen istutusaloilla ei kuitenkaan pidä mennä tekemään hätiköityjä korjaustoimenpiteitä tuhot havaittuaan. Etenkin pienet kuusentaimet toipuvat yllättävän hyvin myyrien järsimisestä ehjinä säilyneiden sivuoksien ja/tai taimen tyven leposilmujen turvin. Metsänomistajien kannattaa tarkkailla tilannetta heinäkuun puolella. Siihen mennessä selviää, moniko vaurioitetuista taimista toipuu itsekseen. Lähde: Luonnonvarakeskus Länsi-Suomessa oma tahti Myyrätilanne, kevät 2016 Metsämyyräkantojen nousu Eteläja Itä-Suomessa lisää myyräkuumeriskiä. Siivotessa esimerkiksi metsämyyrien sotkemaa kesämökkiä talven jäljiltä on syytä välttää pölyä nostattavia siivousvälineitä kuten imuria. Jätökset kannattaa mieluummin siivota desinfioivaan liuokseen kastetulla rätillä. Puutarhojen nurmikoilla lumen alta paljastuvat niin sanotut heinämakkarat eivät kieli myyräkuumeriskistä – kyseessä ovat peltoja lapinmyyrien aikaansaannokset eivätkä ne levitä myyräkuumevirusta. Myyräkuume tarttuu vain metsämyyrien jätöksistä. Kirjoittajat ovat metsäja eläinekologian tutkijoita Luonnonvarakeskuksessa. Peltomyyrä (kuvassa) ei levitä myyräkuumetta, sen sijaan metsämyyrän jätöksiä on syytä varoa.
AJASSA 9 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 MIKKO RIIKILÄ K estävän metsänhoidon tukijärjestelmästä eli kemerasta on tullut käyttäjilleen työläs. Pienistäkin hankkeista on tehtävä erinäisiä hakemuksia ja ilmoituksia, ja Metsäkeskuksen päätökset nielevät kymmeniä sivuja paperia. ”Tämä on hankalaa, koska kemeratukien on täytettävä EU:n pelisäännöt ja ne on laadittu suuruusluokaltaan aivan erilaisille hankkeille kuin hehtaarin varhaisperkaukselle”, toteaa metsäneuvos Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Kemerahimmeli vai veroporkkana? Sekavan kemerajärjestelmän tilalle haetaan selkeämpiä metsänhoidon kannustimia. Kulujen kaksinkertainen verovähennysoikeus kiinnostaa metsänomistajia. K uv at : M ik ko R iik ilä
10 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä. Lopullisesti metsäväki pillastui maaja metsätalousministeriön päätöksestä jäädyttää tämän vuoden tukien haku muutaman päivän varoitusajalla. Ilman hakemusta ei tuettua taimikonhoitoa tai muita töitä voi aloittaa, joten moni aiottu risusavotta saa odottaa ensi vuoteen. Nykyinen kemeralaki on voimassa vuoteen 2020. Nyt mietitään, millaisia kannustimia sen tilalle voitaisiin luoda. Samalla yritetään järkeillä, kuinka kemeran loppumetrit saataisiin sujumaan edes vähän jouhevammin. Metsäteollisuutta lukuun ottamatta ala näkee metsänhoidon kannustimet jatkossakin tarpeellisina. Luonnonhoidon tuista kukaan ei haluaisi luopua. Nykymallin kannattajat alkavat kuitenkin olla harvassa. ”Jos viimeisimpien kemerauudistusten tarkoitus oli tasoittaa tietä järjestelmän alasajamiselle, niin siinä on, totta vieköön, onnistuttu”, lohkaisee professori ja puuntuottaja Matti Kärkkäinen . Omaa rahaa kemeran jatkoksi Viime vuonna kemeratukea maksettiin 65 miljoonaa euroa. Tuki on reaaliarvoltaan pysynyt vakaana 1990-luvun alusta lukien. Tämän vuoden tukisummasta leikattiin kymmenisen miljoonaa euroa. Samalla rahoitus ajautui umpikujaan, kun työlajeista tai tukitasoista ei juuri tingitty. Yksityismetsien vuotuisiin kantorahatuloihin – viime vuonna 1,6 miljardia euroa – verrattuna tuet ovat olemattomia. Tutkijan mukaan niiden merkitys on kuitenkin summaansa suurempi. ”Neuvojan on helppo ehdottaa hoitotöitä muistuttamalla metsänomistajaa, että työhön saa valtion tukea”, arvelee vanhempi tutkija Harri Hänninen Luonnonvarakeskus Lukesta. Metsänomistajat ovat sijoittaneet omaa rahaansa tuettuihin metsänhoitotöihin liki kolminkertaisesti kemeratukien verran. Ilman tukea omarahoitus jäisi laihemmaksi. ”Tutkimukset osoittavat, että tuki ei syrjäytä metsänomistajan omaa rahaa. Toisin sanoen ilman tukea työtä ei olisi tehty”, Hänninen selvittää. Valtaosan kemeratöistä tekevät ammattilaiset. Metsänomistajat hoitavat kolmanneksen taimikoista ja kymmenisen prosenttia nuorista metsistä. ”Verotuksen kautta” Metsänhoitoyhdistysten toiveena on tuen kanavoiminen verotuksen kautta, mikä yksinkertaistaisi tukijärjestelmää ja sen hallinnointia. Ajatus on, että esimerkiksi taimikoiden hoitokulut voisi vähentää 1,5–2-kertaisina verotuksessa. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman laskee, että kulun kaksinkertainen verovähennys olisi metsänomistajalle jokseenkin samanarvoinen kuin kemeratuki. ”Tämä voitaisiin toteuttaa ilman byrokratiaa, eikä järjestelmä jättäisi tilaa harmaalle taloudelle kuten nykysysteemi.” Tällainen verotuki suosisi palkkatyötä. Luken erikoistutkija Ville Ovaskainen ehdottaa, että metsänomistajien omatoimiselle työlle voitaisiin laskea ohjeellinen arvo, jonka voisi vähentää verotuksessa. Pekka Sahlmanin mukaan taimikonhoitokulujen kaksinkertainen verovähennys olisi metsänomistajalle suunnilleen samanarvoinen kuin kemeratuki. 1928 Ensimmäinen metsänparannuslaki astui voimaan. Lain laati Väinö Tannerin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus. 1953 Metsänparannusvarat rajattiin käytettäviksi vain yksityismetsissä. 1950ja 1960-luku Itä-Suomen lepikoituneita kaskimaita viljeltiin kuuselle. 1960-luku Maailmanpankin lainaamaa rahaa ohjattiin metsien tuoton kohentamiseen metsänparannuslainoina. Tannerin luomus ”TUTKIMUKSET OSOITTAVAT, ETTÄ TUKI EI SYRJÄYTÄ METSÄNOMISTAJAN OMAA RAHAA.” AJASSA 100 150 200 250 300 19841986 19891991 19941996 19951997 19961998 19971999 19982000 19992001 20002002 20012003 20022004 20032005 20042006 20052007 20062008 20072009 20082010 20092011 20102012 20112013 1993 Tuki loppui Naapurissa toivuttiin nopeasti 1000 hehtaaria Taimikonhoito, hehtaaria vuodessa Ruotsissa (kolmen vuoden liukuva keskiarvo) Lähde: Ruotsin metsien inventoinnit W ik im ed ia Co m m on s K. A ho la /L us to /M et sä ha lli tu ks en ko ko el m a M ik ko R iik ilä
11 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 ”Työn arvo on määritelty esimerkiksi kemeran maksuperusteissa, joten sitä voisi käyttää vähennyksen perusteena.” Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö Jouni Väkevä suhtautuu epäilevästi perusmetsänhoidon tukemiseen. ”Tukien sijaan pitäisi luoda edellytykset metsätilojen koon kasvulle, mikä parantaisi puuntuotannon kannattavuutta ilman tukiakin. Taimikonhoito on tukemattakin kannattavaa.” Edes maaja metsätalousministeriössä ei elätellä harhakuvia kemeran toimivuudesta, mutta ihan helppoa kemerasta veroporkkanoihin siirtyminen ei olisi. ”Vaikka tuki kanavoitaisiinkin korotettuina verovähennyksiä, se olisi edelleen valtion tukea, joka vaatisi EU:n hyväksynnän. Ehkä se voitaisiin hyväksyä de minimis -tukena (vähämerkityksisenä tukena). Sen jälkeen valvonta olisi verottajan vastuulla”, Hilska-Aaltonen pohtii. Ensi vuosikymmenen kannustinjärjestelmän perusteita maaja metsätalousministeriö miettii yhdessä Luonnonvarakeskuksen, Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Tapio Oy:n kanssa. Notkahdus ja uusi nousu? Entä mitä tapahtuu, jos metsänhoidon tuet ylevistä biotalouspuheista huolimatta lopetetaan vuoden 2020 jälkeen? Metsätaloudesta ei löydy vertailukohtaa, jonka perusteella voisi ennustaa tuettomaan aikaan siirtymisen seurauksia. Investoinnit metsien hoitoon ja metsäteihin varmastikin vähenisivät, mutta parhaimmillaan vaikutus jäisi tilapäiseksi. Näin kävi ainakin Ruotsissa, jossa metsänhoidon tuet lopetettiin 1990-luvun alussa. Siellä vuotuiset taimikonhoitomäärät romahtivat yli 200 000 hehtaarin tasolta 100 000 hehtaariin. Lähtötasolle palattiin kymmenen vuoden notkahduksen jälkeen. Viime vuosina määrät ovat olleet nousujohteisia. Ruotsissa keskityttiin tuista luopumisen jälkeen neuvontaan. Metsänomistajille korostetaan taimikonhoidon kannattavuutta. ”Neuvontaan panostaminen olisi järkevä toimintapa Suomessakin, jos muista kannustimista luovutaan”, Luken varttunut tutkija Jussi Leppänen toteaa. Hänen mukaansa myös Ruotsin yritysmäinen metsäveromalli kannustaa metsänhoitotöiden maksamiseen tulorahoituksella. ”Tulojen jaksotusvaraus helpottaa hoitokulujen maksamista metsätuloilla.” Jaksotusvarauksessa puun myyntitulojen verotus voidaan jaksottaa jopa kymmenelle vuodelle. Jakson aikana lankeavat metsänhoitomenot vähentävät suoraan puun myyntituloista maksettavaa veroa. ”Menettely olisi perustellumpi kuin meikäläinen menovaraus”, Leppänen sanoo. 1960ja 1970-luku Soiden ojittaminen kiivaimmillaan. Lähes puolet, vajaa viisi miljoonaa hehtaaria, Suomen soista ojitettiin. 1997 Kestävän metsätalouden rahoituslaki, kemera, metsänparannuslain tilalle. Tukea metsätalouden lisäksi myös luonnonhoitoon. Uudisojitusten tuki loppui. 2015 Kemera uudistettiin EU-ehdot täyttäviksi. Metsänuudistamisen ja pystykarsinnan tuki loppui. Byrokratia lisääntyi. 2016 Kemeravaroista leikattiin 10 prosenttia. Juurikäävän torjunnan tuesta luovuttiin. 1970-luku Talousmetsien laajamittaisia kasvatuslannoituksia metsänparannusvaroin. Taimikoiden hoito veroetuuksin ja metsänparannuslainoin ennätystasolla. Kemera vastaan verovähennys Metsänhoitokulujen kaksinkertainen verovähennysoikeus olisi taimikonhoidossa lähes samanarvoinen kuin nykyinen kemeratuki. Esimerkiksi metsäteiden rakentamisessa tuplattu vähennysoikeus olisi metsänomistajalle edullinen. Kemeratuki metsänhoitoon Taimikon varhaishoito Nuoren metsän hoito Terveyslannoitus Metsätien pp Uusi metsätie Suometsän hoito (ojitus) Ha-kustannus, euroa (tie km) 350 500 360 12 000 15 000 320 Kemeratuki, euroa 160 230 108 4 200 5 250 192 Verovähennyksen vaikutus, euroa 57 81 75,6 2 340 2 925 38,4 Maanomistajan maksettavaksi, euroa 133 189 176,4 5 460 5 825 89,6 Kaksinkertainen vähennysoikeus verotuksessa Verovähennyksen vaikutus 2 x toteutunut kustannus, euroa 210 300 216 7 200 9 000 192 Maanomistajan maksettavaksi, euroa 140 200 144 4 800 6 000 128 Metsänomistajalle erotus nykytilanteeseen, euroa/ha (km) -7 -11 32,4 660 825 -38,4 Lähde: Pekka Sahlman, Mhy Pohjois-Savo ”JOS VIIMEISIMPIEN KEMERAUUDISTUSTEN TARKOITUS OLI TASOITTAA TIETÄ JÄRJESTELMÄN ALASAJAMISELLE, NIIN SIINÄ ON ONNISTUTTU.” Pian uutta tilalle VUONNA 2020 päättyvää kemeralakia korvaavaa kannustinjärjestelmää on alettu ideoida hyvissä ajoin. Tämä on hienoa kaukonäköisyyttä. Mutta jos metsänhoitoa halutaan 2020-luvullakin tukea, uusi kannustinjärjestelmä kannattaisi säätää viipymättä – ihan puhtaasti poliittisista syistä johtuen. Sanotaanpa Sipilän hallituksesta mitä sanotaan, se mitä suurimmalla todennäköisyydellä suhtautuu yksityismetsätalouteen ymmärtäväisemmin kuin seuraajansa. Miettikääpä: Kovin kummoisille metsätuille tuskin löytyy puoltoa, kun pääministeri Antti Rinteen seurana talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa istuvat vaikkapa vihreiden Ville Niinistön seuraaja ja vasemmistoliiton Li Andersson. Parhaimmillaan ehkä hentoinen huojennus talousmetsästä kannettavaan kiinteistöveroon… MIKKO RIIKILÄ KOMMENTTI AJASSA Lu st o/ Su om en M et sä yh di st yk se n ko ko el m a M ik ko H äy ry ne n
12 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 AJASSA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19–22 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,09 ? 55,39 ? 41,48 ? 15,56 ? 17,19 ? 15,32 ? 22,29 ? 23,99 ? Uudistushakkuu 55,14 ? 56,23 ? 42,94 ? 17,70 ? 18,50 ? 17,31 ? 24,99 ? 25,08 ? Harvennushakkuu 46,41 ? 46,98 ? 35,84 ? 15,07 ? 15,24 ? 14,47 ? 20,25 ? 20,38 ? Ensiharvennus 37,78 ? 41,75 ? 11,64 ? 10,74 ? 11,56 ? Hankintahinnat 55,63 ? 55,97 ? 46,17 ? 27,46 ? 29,71 ? 28,67 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,64 ? 56,04 ? 43,36 ? 15,46 ? 17,24 ? 15,24 ? 21,50 ? 24,59 ? Uudistushakkuu 56,47 ? 56,85 ? 44,76 ? 17,28 ? 18,49 ? 17,34 ? 23,47 ? 25,37 ? Harvennushakkuu 48,05 ? 47,84 ? 36,83 ? 15,67 ? 15,35 ? 14,63 ? 21,42 ? Ensiharvennus 35,04 ? 11,48 ? 10,57 ? 11,53 ? Hankintahinnat 55,86 ? 54,72 ? 45,61 ? 28,60 ? 28,63 ? 28,72 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,28 ? 56,60 ? 41,57 ? 15,67 ? 17,89 ? 16,02 ? 21,91 ? 23,42 ? Uudistushakkuu 56,35 ? 57,42 ? 42,76 ? 16,74 ? 19,11 ? 17,71 ? 23,78 ? Harvennushakkuu 48,19 ? 48,94 ? 36,92 ? 15,64 ? 15,93 ? 15,22 ? 21,23 ? Ensiharvennus 12,11 ? 12,66 ? 12,28 ? Hankintahinnat 58,93 ? 61,16 ? 45,79 ? 29,15 ? 31,94 ? 28,49 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,54 ? 54,34 ? 16,43 ? 16,15 ? 23,77 ? 25,54 ? Uudistushakkuu Harvennushakkuu 45,43 ? 44,94 ? 15,23 ? 14,77 ? 21,04 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 27,16 ? 27,62 ? MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva K orpikuusikon harvennustyömaa oli kuin oppikirjasta repäisty talvileimikko, mutta kalenteri näytti toukokuun 26:tta päivää. Maaperä oli mustaa mutaista turvetta, jonka kesäsade oli juuri kastellut. Maa oli miltei pelottavan pehmeää, mutta hakatut puut piti tuoda tien varteen. Linna Forestin teloilla varustettua ajokonetta ohjastanut Mikko Korpela sai näyttää, mihin mies ja pehmeille maille suunnitellut koneet pystyvät. Kesäsavottaan mieli myös Stora Enson markkinointiasiantuntija Antti Rantanen . ”Paperija myös sellutehtaat tarvitsevat tuoretta puuta, joten sitä pitää korjata ympärivuotisesti. Myös koneyrityksille on tärkeää saada väkensä ja kalustonsa tasaisesti työllistetyksi.” Rantanen korostaa, että kesäkorjuun laajentaminen on myös metsänomistajien etu. ”Talvileimikoiden kauppa on paikoin nahkeaa ja lisäksi niiden korjuu tahtoo viivästyä, kun kunnon talvikelejä on harvoin.” Leveitä teloja ja telakoneita Pehmeiden maiden puunkorjuun kehittämisestä on puhuttu vuosikymmeniä Kesäkelillä korpikuusikkoon Puunkorjaajat mielivät talvileimikoille kesälläkin. Se olisi myös puun myyjien etu. PUUKAUPPA Kun ajoura on huolella havutettu, iso, teloilla varustettu kuormatraktori suoriutuu pehmeän maan korjuusta myös kesäkelillä. MIKKO RIIKILÄ TOUKOKUUN viimeisellä viikolla ostettiin puuta enemmän kuin vastaavaan aikaan milloinkaan, vajaat miljoona kuutiometriä. Kysyntä on sahavetoista. Kesällä korjattavat kuusitukkileimikot ovat kysyttyjä. Suurimpien kuusitukkileimikoiden hinta on kohonnut 59,95 euroon. Kuusikymppiä näyttää rikkomattomalta. ”Kaakkois-Suomen puolella kuusitukista tarjotaan vajaat 60 euroa. Etelä-Savon puolella tarjoukset ovat hieman alempana”, selvittää Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja Suvi Kokkola . Mäntytukki ei ole yhtä kysyttyä kuin kuusi ja hinnatkin ovat alempana. Tukkien läpimittoihin ei ole yleisesti kajottu. ”Kenelläkään ei oikein ole varaa yrittää tukin vähimmäismitan nostamista, kun puun kysyntä on hyvä”, Metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen toiminnanjohtaja Kari Kantalainen kertoo. Kuitupuun kysyntä on yhä kehnoa. Metsäyhtiöt sulattelevat talvikorjuun saalista. Kuitupuukaupan ennakoidaan vilkastuvan syksyllä. ”Tunnelma on optimistinen. Metsänomistajat tietävät, että parempaan päin ollaan menossa”, toiminnanjohtaja Rauno Karppinen Metsänhoitoyhdistys Savotasta kertoo. 59,95 e/m 3 74,3 miljoonaa kuutiometriä Suomessa vuonna 2015 käytetyn raakapuun määrä. Lähde: Luke
13 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 AJASSA KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,38 ? 55,66 ? 39,53 ? 15,32 ? 17,33 ? 15,24 ? 21,91 ? Uudistushakkuu 55,77 ? 56,50 ? 41,40 ? 17,26 ? 18,68 ? 17,37 ? 24,55 ? Harvennushakkuu 46,46 ? 46,71 ? 33,44 ? 15,37 ? 15,33 ? 14,99 ? 20,86 ? Ensiharvennus 11,78 ? 11,08 ? 11,61 ? Hankintahinnat 28,70 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 49,87 ? 50,02 ? 35,14 ? 15,61 ? 17,01 ? 14,98 ? 22,05 ? 23,29 ? Uudistushakkuu 51,70 ? 50,83 ? 35,14 ? 18,12 ? 18,57 ? 17,01 ? 24,77 ? 24,62 ? Harvennushakkuu 43,86 ? 42,31 ? 13,98 ? 12,93 ? 18,93 ? 18,84 ? Ensiharvennus 10,99 ? 10,45 ? Hankintahinnat 52,89 ? 51,45 ? 26,26 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,87 ? 54,02 ? 41,06 ? 15,31 ? 16,15 ? 14,90 ? 20,83 ? Uudistushakkuu 54,94 ? 54,92 ? 42,53 ? 17,81 ? 17,74 ? 17,06 ? 23,97 ? Harvennushakkuu 45,66 ? 45,20 ? 36,17 ? 14,64 ? 14,48 ? 14,11 ? 19,63 ? Ensiharvennus 36,14 ? 36,49 ? 11,72 ? 9,74 ? 11,48 ? Hankintahinnat 55,25 ? 53,29 ? 47,59 ? 27,69 ? 28,01 ? 29,28 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,81 ? 43,89 ? 15,23 ? 21,69 ? Uudistushakkuu 48,56 ? 45,13 ? 17,66 ? 23,86 ? Harvennushakkuu 43,54 ? 39,86 ? 14,02 ? 19,31 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 54,24 ? Ostomäärät viikolla 22 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 28 453 Pohjanmaa 41 862 Lounais-Suomi 64 640 Häme-Uusimaa 100 734 Kaakkois-Suomi 103 570 Pirkanmaa 86 636 Etelä-Savo 197 393 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 67 320 Keski-Suomi 118 788 Pohjois-Savo 127 088 Pohjois-Karjala 128 240 Kainuu 39 312 Pohjois-Pohjanmaa 77 418 Lappi 31 164 1 212 622 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 22 Kantohintojen kehitys Savo–Karjalassa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–22, 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 2012 2013 2014 2015 2016 10 20 30 40 50 60 ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. nousevien suhdanteiden aikaan. Itse asiassa ei juuri ole päästy eteenpäin. Metsäkoneyrittäjät ovat suosineet tavallista leveämmillä teloilla varustettuja metsäkoneita. Yli metrin levyiset telat parantavatkin koneiden suoriutumiskykyä pehmeillä mailla melkoisesti. Yrittäjien mieleen on, että samalla koneella voidaan toimia myös hyvin kantavilla mailla Toinen kehityslinja ovat tela-alustaiset hakkuuja ajonkoneet, joita on kehitellyt Ruovedellä toimiva Pro Silva. Sen uusien mallin koneiden etupäässä on pyörävarustus, kun taas kuormatilan alla ovat teräksiset täystelat – samanlaiset, joita kaivinkoneissa käytetään. ”Kuormatilan alla telat kantavat raskaimman painon. Etupään kumipyörät taas vähentävät koneet tärinää ajettaessa ja parantavat näin koneen ajomukavuutta”, Korpela havainnollistaa. Stora Enson yrittäjillä on yksi täystela-alustainen varustettua koneketju ja lisäksi yksi ajokone koekäytössä. Yrittäjäesimies Jorma Rännälin mukaan niitä tarvitaan lisää, jotta pehmeiden maiden puu saadaan liikkeelle viiveittä. Näin on sanottu ennenkin, mutta teollisuus on saanut puunsa vähemmällä vaivalla kantavien kivennäismaiden leimikoilta, ja suometsien kohteet on voitu pitää korjuujonon hännillä. Saarijärveläisen Linna Forestin omistaja Vesa Kärkkäinen arvelee, että jatkossa tilanne muuttuu. Avainsana on Äänekoski. ”Kun puun tarve kasvaa, helppojen leimikoiden puut eivät enää riitä. Tämä lisää metsäyhtiöiden kiinnostusta suometsien puunkorjuuseen.” Kärkkäisen yritys korjaa talvileimikoiksi luokiteltuja kohteita ympäri vuoden. ”Järjellä kun toimii, niin korjuu onnistuu. Kaikkein pehmeimmät kohteet jätetään talveksi. Toisaalta pinolle johtavien kokoojaurien on oltava kantavalla maalla.” Kuljettajan taito ratkaisee Korpikuusikon toukokuista harventamista esiteltiin Stora Enson työnäytöksessä Jaalan yhteismetsässä. Rantasen mukaan kuljettajan taidot ja työn valmistelu ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin tekniikka. ”Esimerkiksi ennakkoraivaukset ovat tällaisilla kohteilla välttämättömiä.” Myös havutus, siis oksien kasaaminen ajourille, on kuusikoissa välttämätöntä. Havumatto parantaa kantavuutta ja suojaa uran reunapuiden juuristoa. Runsaasti oksamassaa tuottavat korpikuusikot ovatkin kesäkelillä otollisempia korjuukohteita kuin rämeiden vähäoksaiset männiköt. ”Havut pitää kasata ajouran reunalla olevien kuusten juurten niskoille”, Rantanen opastaa. Kuljettajan pelisilmä on kuitenkin tärkeintä. Pro Silva -kuljettaja Korpela peruutti tyhjän koneen leimikon pehmeimmälle kulmalle ja poimi sieltä vajaat puoli kuormaa puuta kyytiin. Näin painoa ei kertynyt niin paljon, että kone olisi painunut tantereen läpi. Seuraavalla ajokerralla sama toistui ja pehmeikkö tyhjeni puista. ”HELPPOJEN LEIMIKOIDEN PUUT EIVÄT ENÄÄ RIITÄ.”
9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 M E T S Ä S T Ä 14 MIKKO HÄYRYNEN ”V anha nyrkkisääntö on, että juhannukseen saakka vesien padottaminen ei ole ongelma”, sanoo Tapion ojitusten asiantuntija Samuli Joensuu . Hän muistuttaa, että usein pienillä aloilla puuston haihdutus pitää pohjaveden pinnan riittävän alhaalla. ”Jos silmä kestää katsoa kevätvesien seisomista, niin tekemättä jättäminen on vaihtoehto.” Tapion ohjeiden mukaan haihduntavoimaa on riittävästi, jos hehtaaripuustoa on harvennuksen jälkeen Etelä-Suomessa 125 ja Pohjois-Suomessa 150 kuutiometriä. Käytännössä runsaspuustoisten kuvioiden rajaaminen kunnostusalueiden ulkopuolelle on hankalaa. ”Ja jos jättäydytään täysin puuston haihdunnan varaan, niin se olisi kunnostusojitusten loppu ainakin Etelä-Suomessa.” Vesien viivyttämistä Etenkin vanhan polven viljelijämetsänomistajilla on ollut halu ojittaa kaikki mahdollinen, eikä ojissa saanut olla seisovaa vettä. ”He olivat oikeassa sikäli, että jos vesi seisoo, ojat sammaloituvat nopeammin. Vesien hallittu viivyttäminen on kuitenkin hyvä vesiensuojelutoimi.” Veden seisominen ojanpohjalla ei aina tarkoita, että laskua olisi liian vähän. Kuivavaraksi riittää 30–50 senttimetriä, eli että veden pinta on sen verran ojan äyräitä syvemmällä. Myöskään ojan perkaus orjallisesti vanhaa uomaa noudattaen ei aina ole paras ratkaisu, sillä etenkin turvemailla maasto on voinut painua epätasaisesti. ”Ojat suunnitellaan vinosti kaltevuuden suuntaan nähden. Arkijärjelle saattaa olla outoa, että ojat eivät kuivata yläpuolista rinnettä, vaan alapuolista.” Lietekuopat kiintoaineelle Omatoiminenkaan ojittaja ei saa johtaa puhdistamattomia vesiä suoraan luonnonpuroihin. Metsätaloudessa puhdistaminen tarkoittaa, että kiintoaineskuormaa on vähennetty esimerkiksi laskeutusaltailla ja pintavalunnalla. Liettymisherkimpiä ovat routivat hiesuja hietamaat. Vesi voi viedä mennessään paljonkin maita naapurin puolelle. ”Herkimmillä kohteilla ottaisin ammattilaisen apuun.” Virtaaman määrä tulisi osata arvioida nimenomaan kevään ja syksyn virtaamahuippujen aikaan, sillä 90 prosenttia haitoista tulee tulvajaksojen aikana. Useamman ojan muodostamat ojaverkostot tarvitsevat suuret laskeutusaltaat. Parin kuutiometrin kokoisia lietekuoppia kaivetaan sarkaojiin, joiden virtaama on pieni. Ojat on yleensä ainakin jostakin kohdasta kaivettu kivennäismaahan saakka, ja pohjavirtaaman mukana kulkeva kivennäisaines täyttää kuoppia pikkuhiljaa. Kuoppia ja altaita siis tarvitaan, vaikka vesi ei olisi sameaa. Pintavalutus sameille vesille Maatuneilta turvemailta liettyy mustaa, humukseksi kutsuttua moskaa. Turvemössön ja ylipäätään samean veden pysäyttämisessä suodatus on avainsana. ”Pintavalutus on parasta torjuntaa, sillä laskeutusaltaat eivät pysäytä kaikkein hienojakeisinta ainesta.” Hieskoivu pärjää hyvin vedenseisoma-alueilla, mutta kuuset kuolevat pintavalutuskentällä ensimmäisenä. Ojitusilmoitus ei vapauta vastuusta Ojitusilmoitus ely-keskukselle vaaditaan vaikutusalueeltaan vähintään viiden hehtaarin kunnostusojituksista, mutta sen voi tehdä ojan aukaisusta, joka ei ole muutamaa kymmentä metriä pitempi. ”Se turvaa selustan, vaikka ei vapauta vastuusta”, Joensuu sanoo. ”Ilmoitus ei ole lupa, vaan vastuun kantaa aina toteuttaja eli maanomistaja.” Käytännössä yksityiset maanomistajat eivät ilmoituksia juuri tee, mutta jos työ on tilattu palveluna, niin pääsääntöisesti ilmoitukset saa samassa paketissa. Ojitusilmoitus on myös kemeratuen edellytys. Kunnostusojitusten kemeratuen minimiala on kaksi hehVasta kesä kertoo kuivatustarpeen Tulvivat kevätvedet innostavat avaamaan pieniäkin ojanpätkiä. Jos malttia riittää, niin kuivatustarpeesta saa paremman kuvan myöhemmin kesällä. ”ILMOITUS EI OLE LUPA, VAAN VASTUUN KANTAA AINA TOTEUTTAJA ELI MAANOMISTAJA.” METSÄNHOITO
15 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄSTÄ Vinkit ojitukseen Arvioi kuivatustarve juhannuksen jälkeen kun kevätvedet ovat kuivuneet. Ajoita uudistamisen kynnyksellä olevan kohteen kunnostusojitus uudistamisen ja maanmuokkauksen yhteyteen. Uudistusalalla ota huomioon nopeasti nousevan hieskoivikon haihdutus. Avaa riittävän leveät ojalinjat. Pyri luomaan naapureiden kanssa isompia kokonaisuuksia. Liettymisherkillä alueilla viivytä virtausta. Heikosti kasvavien soiden ojitukset kannattaa jättää kunnostamatta. Älä kunnosta turhaan Malta odottaa. Tarkkaile väriä. Aukaise tarpeeksi leveältä. taaria. Maanomistaja saa kaivaa uusia ojia mielin määrin, mutta uudisojituksille ei tukea myönnetä. Vapaus hyvä, suunnitelmallisuus parempi Joensuu on huolissaan siitä, että kun kaivetaan tai aukaistaan yksittäisiä ojanpätkiä, ei synny kelvollista kokonaisvaltaista suunnittelua. Ojat voidaan johtaa rajalle, jolloin naapurin palsta on vesiensuojelun ratkaisu. ”Omatoimisesta ojittamisesta tulee sillisalaatti, jota kukaan ei hallitse. Parempi olisi kokoontua kyläkoululle miettimään, miten asia hoidetaan yhdessä, ja ottaa ammattilainen apuun.” Kukaan ei silti velvoita osallistumaan ojitushankkeisiin, paitsi riitatapauksessa raskaan ojitustoimituksen kautta. Niin paljon kuin Suomen metsiä tilastoidaan, niin maanmuokkausten yhteydessä tehtävien pienten kunnostusojitusten määrästä ei ole tietoa. Joensuu korostaa, että vaikka ojitus olisi kuinka pieni, vesiensuojeluohjeita pitää noudattaa. ”Sakoilla tai syytteillä ei uhata, mutta se on moraalinen velvollisuus. Ennakkotapauksia tuomioista ei ole.” Karun suon ojitus ei ole tuottanut puuta, eikä tuottaisi kunnostaminenkaan. MIKKO HÄYRYNEN JOS maanomistaja kaivaa tai kaivattaa ojan itse, hän kantaa myös vastuun vesiensuojelusta ja luvista. Vastuu konkretisoituu, jos joku tekee ilmoituksen. Pohjoissavolaisen Metsänhoitoyhdistys Savotan ojahankkeiden asiantuntija Marko Rissanen tietää, että kesämökkiläisten ilmoituskynnys on matala. ”Savimaalle kaivettu oja värjää veden herkästi, ja pikkiriikkistä kiintoainetta on vaikea ottaa kiinni millään laskeutusaltailla tai pintavalutuksella. Mutta jos ilmoitukset on tehty kunnolla, niin ympäristöihmisetkin ymmärtävät, että harmaampi värivivahde on lyhytaikaista.” Yhdistykselle ei ole olemassa erikseen isoja ja pieniä kunnostusojituksia, sillä lupaja sertifiointivaatimukset ovat samat kaikenmittaisille ojille. Yhdistys tekee aina vesiensuojelusuunnitelman ja toimittaa sen ely-keskukseen. Arveluttavia ojia yhdistys ei suostu vetämään, ei edes isännän vastuulla. ”Nykyisin toimitaan vain vanhoilla ojitusalueilla, joissa tehdään ojien perkausta. Ojitusta voidaan täydentää, mutta pelkkää uudisojitusta ei tehdä.” Rissanen ei usko, että omatoiminen kunnostusojitus olisi kovin villiä. Kaivuriurakoitsijat eivät halua pilata mainettaan huonolla työnjäljellä. ”Muistan tapauksen, että maanomistaja vaati vetämään ojan lähteestä, mutta urakoitsija kieltäytyi.” Rissasen mukaan korpinotkojen ojanpätkiä ei edes kannata kunnostaa ennen kuin uudistamismuokkauksen yhteydessä, sillä kasvava puusto pitää haihdutuksellaan vettymisen kurissa. Kesämökkiläisillä on matala sietokyky Hieskoivut pärjäävät seisovan veden äärellä, mutta niiden haihdutuskyvyllä on rajansa. Kuusten alaosistaan kellahtava ilme kertoo, että juuret eivät saa hapekasta vettä. Uudistusala on kevätvesien aikaan märkä, mutta ei välttämättä vaadi kuivatusta. Märkyys ei ollut ongelma aikaisemmalle kuusisukupolvelle, ja viriävä hieskoivikko haihduttaa sydänkesällä pohjaveden matalammalle. Jos naveroita vedetään, niin ei kuitenkaan ojaan saakka, vaan viimeiset metrit jätetään pintavalunnaksi. Äitienpäivän aikana vesi seisoo, mutta oja on kuiva juhannukseen mennessä. Varttunut puusto haihduttaa, joten ojasta ei tällä kohtaa ole hyötyä jos ei haittaakaan. Mahdollinen hyöty on ojan yläjuoksulla. Maanomistajilla on taipumus nuukailla ojalinjan aukaisussa. Leveyden tulisi olla 5–7 metriä, jotta ojamaille on tilaa. Kone vaurioittaa liian lähellä olevien kuusten juuristoa ja ojalinjan järeät kuuset kaatuvat myrskyssä ensimmäisinä. Telaketju saattaa painauttaa puun kumoon ja koneen päälle. Ei naveroa ojaan saakka.
16 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄSTÄ BENJAM PÖNTINEN teksti ja kuvat L eppälinnun mollivoittoinen, hento viserrys on aamuyöhön vaalenevan mäntykankaan ainoa ääni. Punarintakin, illan ja aamun virkku lepäilee vielä yöoksallaan. Leppälintukoiras laulaa komeimman männyn latvassa. Se on juuri palannut pitkältä muuttomatkaltaan Afrikasta. Laulullaan se houkuttelee myöhemmin muutoltaan palaavaa naarasta. Se on valinnut pesäpaikakseen lähistöllä olevan, nyt jo parhaat päivänsä nähneen pökkelön, johon palokärki on vuosia aiemmin kovertanut oman kolonsa. Sittemmin sitä ovat käyttäneet oravat, helmipöllöt, talitiaiset ja telkät. Vuosien saatossa myrskyjen runtelema, väljentynyt kolo alkaa olla matkansa päässä. Seuraava rajumpi myrsky saattaa sortaa kelon lopullisesti hyönteisten ja lahottajasienten ravinnoksi. Luonnon ekosysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vasta nyt aletaan tajuta pienen olevan suurta. Metsiemme pienimmät asukkaat pitävät yllä jättimäisten puiden hyvinvointia, koko metsän hyvinvointia. Metsän pohjalla karikkeessa möyrivät pienen pienet, melkein läpinäkyvät, änkyrimatojen heimoon kuuluvat kunttamadot hajottavat eloperäisen aineksen ja ravinteet metsän kasvien käyttöön. Jostain syystä leppälintu on mieltynyt juuri tällaisiin käen mentäviin koloihin. Samaan aikaan leppälinnun kanssa myös käki on palaamassa muuttomatkaltaan kaukaa trooppisesta Afrikasta. Käkinaaras ei kuku koiraan tavoin, vaikka laulussa lauletaankin ”sulYksi käenpoikanen syö kokonaisen leppälintupoikueen verran. Sen kerjuuäänikin on yhtä voimakas kuin koko poikueen äänet yhteensä.
17 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄSTÄ OTTOPOIKA TULI PESÄÄN Käki on Suomen ainoa loislintu. Suosikkisijaisemon leppälinnun harvinaistuminen vaikuttaa myös käkeen. ”YLLÄTYS OLI MELKOINEN, KUN KUVITTELIN LÖYTÄVÄNI PÖNTÖSTÄ PUOLEN TUSINAA LEPPÄLINTUNUORUKAISTA.” kasvanut. Sen muna on samanvärinen pesän muiden munien kanssa, kooltaan ehkä hiukan isompi. Kaikki lintuemot eivät hyväksy käen vierailua pesällään, ja saattavat hylätä koko pesän tai vierittää vieraan munan pois pesästään. Leppälintukannat ovat taantuneet. Se saattaa vaikuttaa käen esiintyvyyteen. Käki on yleinen lintu kaikkialla Suomessa. Kuoriuduttuaan käen poika työntää emolinnun kuoriutumattomat munat ja poikaset ulos pesästä, saaden näin täyden huomion kasvatusvanhemmiltaan. Nämä ruokkivat vierasta kuin omaansa. Käen poika syö koko leppälintupoikueen verran. Sen kerjuuääni on kuin kokonaisen poikueen ääntely ja suu hehkuvan punainen, mikä saa leppälinnut ruokkimaan ”ottopoikaansa” kiihkeästi. Käki kasvaa nopeasti, ja jo juhannuksen aikaan Suomen kesässä lentää uusi käkisukupolvi. Leppälintu on ihmisarka, mutta saattaa se pesiä pihoissakin. Useimmin siitä näkee vain ruosteenruskean vilahduksen. Jos leppälintua pääsee tarkkailemaan rauhassa, ei voi muuta kuin ihailla linnun komeaa olemusta. Leppälinnun tunnistaa parhaiten sen tavasta värisyttää punaruskeaa, sahatun leppätukin pään väristä pyrstöään. Koiras on naarasta huomattavasti värikkäämpi. Sen harmaa päälaki ja selkä, mustat posket ja kurkku sekä ruosteenruskea rinta ja vatsa tekevät leppälintukoiraasta suorastaan eksoottisen näköisen. Naaraan väritys on huomattavasti haaleampi, ja pään kuviointi puuttuu kokonaan. Leppälintukoiraan haikea sävel houkuttaa ennen pitkää paikalle naaraan, joka alkaa rakentaa pesää koiraan viihdyttäessä sitä laulullaan. Pesäpaikakseen leppälinnuilla ei tässä tapauksessa ollut vaihtoehtoja. Pökkelö oli lähialueen ainut kolopuu. Nykymetsissä pesäkolojen tarve on suuri. Viemällä metsään helmipöllölle tarkoitettuja pönttöjä voi helpottaa samalla leppälintujen asuntopulaa. Näin kävi kerran minulle. Yllätys oli melkoinen, kun kuvittelin löytäväni asettamastani pöntöstä puolen tusinaa terhakkaa leppälintunuorukaista. Niiden sijaan pöntössä istuikin yksinäinen iso käenpoikanen. Vanhan kansan tarinoissa käki saa keskikesällä ohranvihneen kurkkuunsa, lopettaa kukkumisen ja muuttuu haukaksi. Todellisuudessa sen pesimäkausi päättyy ja heinä-elokuussa valmistautuminen muuttomatkaan alkaa. honsa suloutta ylistää”. Naaraan ääntelyä voisi kutsua hysteeriseksi hihitykseksi tai käkätykseksi. Tuon äänen kuullessaan koiraat menevät sekaisin ja kukkuvat entistä kiivaammin. Käki ei rakenna omaa pesää vaan munii toisten lintujen pesiin. Se onkin pohjolan ainoa loispesijä. Käen olemus on kuin haukan, pitkät tuulihaukkamaiset siivet ja varpushaukkamainen pyrstö. Rinnan poikkiraidoitus on kuin suoraan varpushaukalta lainattu. Ehkä se on tarkoituksenmukaista. Haukkamainen lentäjä jähmettää pikkulinnut paikoilleen siksi aikaa, että käki ehtii munia munansa pahaa aavistamattoman kasvattivanhemman pesään. Käen sijaisvanhemmiksi kelpaavat monet pikkulinnut. Tutkimuksissa on saatu selville käellä olevan nelisenkymmentä isäntälajia, joista leppälintu ehkä yleisin ja västäräkkikin yleinen. Käkinaaras munii saman lintulajin pesään, jossa se on itse Leppälintu on mieltynyt väljäaukkoisiin pönttöihin, esimerkiksi telkälle ja helmipöllölle tarkoitettuihin uuttuihin. Talousmetsien pöntöttäminen on myyräntorjuntaa parhaimmillaan.
METSÄSTÄ 18 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 kuori ja nila kuljettamalla moottorisahaa lappeellaan puun pintaa pitkin. Puuta ei tarvitse aisata täysin puhtaaksi, sillä jäljelle jäävät pienet kuorialueet kuivuvat nopeasti, eikä niissä riitä kirjanpainajalle pitkään syötävää. Kuorimisen jälkeen puu sahataan ja käännetään tukkisaksilla ympäri. Sen jälkeen voidaan aisata myös puun alapuoli. ”Tässä hommassa kannattaa käyttää vanhaa sahaa, sillä aisaaminen syö laippaa. Puolitylsä ketju on hyvä. Täysin teMARIANNE MINKKINEN, teksti JOHANNA KOKKOLA, kuvat T rombi kaatoi kolme viikkoa sitten kymmenkunta puuta Arvo Rautiaisen metsätilalta Kiihtelysvaarasta. Jos ajankohta olisi ollut syksy, Rautiainen olisi myynyt puut. Toukokuun lopulla puiden hakeminen ei kuitenkaan onnistunut, koska kuviolle vievä hiekkatie ei kestänyt painavia koneita. Lisäksi kaatuneita puita oli niin vähän, etteivät ne kiinnostaneet metsäyhtiöitä. Hakkuualueen reunalla makaavat tuulenkaadot ovat erityisen otollisia kirjanpainajatuhoille, sillä kuusten tuhohyönteinen viihtyy heikenneissä ja auringon lämmittämissä puissa. Kirjanpainaja syö itselleen reiän puun kuoren läpi ja elää kuoren alla olevassa nilassa. Rautiainen tietää keinon, miten metsiin jätettävät puut voi käsitellä niin, etteivät ne levitä tuhohyönteisiä. Maahan kaatuneet puut aisataan, eli niistä poistetaan kuori nilaa myöten. Tällöin kirjanpainajalle ei jää syötävää, ja se kuolee. Rautiainen oppi taidon aikanaan isältään. ”Aisaaminen on vanha tapa, mutta ei sitä ole ennen kirjanpainajien torjumiseksi tehty. Aisaamisen tarkoitus oli saada puut kuivumaan nopeammin.” Aisaamisen jälkeen tuulenkaadon voi jättää maahan lahoamaan. Silloin muut metsän eläimet pääsevät hyödyntämään sitä. Vanha saha paras Aisaaminen aloitetaan karsimalla puun oksat pois. Sen jälkeen puusta irrotetaan Kirjanpainajat saa kuriin aisaamalla Jos tuulenkaatoja ei pääse keräämään pois metsistä, ne kannattaa kuoria, neuvoo Arvo Rautiainen. ”KIRJANPAINAJAT OVAT TABU METSÄNOMISTAJILLE, EIKÄ TUHOISTA USKALLETA KERTOA.” Aisaamiseen sopii parhaiten puolitylsä teräketju. Arvo Rautiainen aisaa myrskyn kaatamat tuulenkaadot, jotteivat ne levittäisi kirjanpainajia ympärillä kasvaviin puihin. Kiihtelysvaara METSÄNOMISTAJA
19 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄSTÄ Kerran kiertoajan kuluessa on mahdollisuus panna kuntoon muutamia ärsyttäviä ja jopa rahanarvoisia seikkoja. Erityisesti jos rajanaapurit tekevät avohakkuun molemmin puolin yhteistä rajaa suunnilleen samaan aikaan, esimerkiksi viiden vuoden sisällä, on ainutlaatuinen mahdollisuus saada näkymä pyykistä pyykkiin. Kerrankin raja pystytään merkitsemään tarkasti tarvitsematta muistella, kummalle puolen rajaa piikkilanka laitettiinkaan joskus 1960-luvulla. Tulevaa rajanetsintää helpottaa, jos rajakeppejä tulee niin tiheästi, että mätästäjä pystyy laittamaan istutusmättäät toivotulla tavalla rajan suhteen. Esimerkiksi jos kumpikin naapuri laittaa mättään istutuskohdan, käytännössä mättään keskipisteen, tasan metrin päähän rajaviivasta, muodostuu kaksi puuriviä, joiden väliin jäävä kahden metrin aukko näkyy selkeänä rajana seuraavaan avohakkuuseen saakka. Mikä parasta, puurivien väliin muodostuvaan varjopaikkaan ei tule paljon perattavaa roskapuuta. ??? Molempien naapureiden niin halutessa rajalle voidaan kaivaa oja tai ojanpätkiä, erityisesti jos ojista on hyötyä liikaveden poisjohtamisen kannalta. Ankara paino on sanalla ”molempien”. Kumpikaan rajanaapuri ei voi MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. Avohakkuut mahdollistavat peruskorjauksia PALSTALLA yksin päättää ojan kaivamisesta rajalle. Omalle puolelle ojan voi toki tehdä, mutta mitä järkeä siinä on. Luonteva raja kulkee ojan pohjalla, ei reunalla. Avohakkuu on järkevä ajankohta huolehtia koko hakkuualan tarpeellisesta ojituksesta. Nykyisin suhtaudutaan kriittisesti ojien perkauksiin hyvin kasvavassa keskenkasvuisessa metsässä. Perkauksien hyöty saattaa jäädä vähäiseksi, koska kasvava puusto haihduttaa vettä ja tekee ilman hiilidioksidista ja maaperän vedestä uutta puuainetta. Sitä vastoin avohakkuun jälkeen tarkoituksenmukainen ojitus on yhdistettävissä istutusmättäiden tekoon. Ja paljaan maan ojitus on usein tarpeen: huomattava osa soista on syntynyt metsäpalon jälkeen haihduttavan puuston hävittyä. Avohakkuualalla näkyy selvästi, missä ovat paikalliset painanteet ja kohoumat. Karttojen korkeuskäyristä ei saa yhtä tarkkaa tietoa. Myös kasvillisuus heti avohakkuun jälkeen kielii, missä on se kohta, minne kannattaa sijoittaa ojitusmätästyksen valtaoja. Kuivattamalla paikallinen alin maaperän kohta luodaan mahdollisuudet lisätä hyvin kasvavaa metsäalaa. Toki on sallittua tehdä muutakin, vaikka korostaa kostean kohdan erityispiirteitä kiertämällä se kaukaa. Metsänomistajalla voi olla monenlaisia tarpeita. ??? Paikallinen korkeusvaihtelu myös kielii, missä avohakkuualan kohdassa löytyvät pahimmat savikot, ja mistä kannattaa etsiä moreenia ja jopa soraa. Pienellä harjoittelulla oppii arvaamaan, miten jääkauden aikaiset sulavesivirrat kuljettivat maa-ainesta, ja minne laskeutuivat hienoimmat ainekset. Paikkakunnittain vaihtelee se korkeus nykyisestä merenpinnasta, josta voi tehdä kiintoisia maa-aineslöytöjä. Paras aika selvittää aukon ominaisuudet on varhain keväällä lumien sulamisen jälkeen, jolloin ruohot ja heinät eivät peitä olennaisia seikkoja. Monesti kyseessä on se, että eri sammallajit erottuvat. Rahkasammalet kielivät, minne liiallinen vesi on kesällä keräytynyt, ja mistä se siis kannattaa maanmuokkauksessa poistaa. Eikä tässä vielä kaikki. Yhdellä silmäyksellä saa mielikuvan, missä kohti kaskettiin, missä olivat nauriskuopat ja missä juotettiin karja. Kiinteät muinaisjäännökset avautuvat katsojalle. rävä ketju ottaa puuhun liian ahnaasti kiinni”, Rautiainen kertoo. Kuoriminen olisi hyvä tehdä ennen kesäkuun loppua, jotta siitä ehtii olla hyötyä kirjanpainajien torjunnassa. Rautiainen on löytänyt tuulenkaadoista kirjanpainajia muutaman viime vuoden aikana, mutta elävissä puissa niitä ei ole vielä näkynyt. Tuholaiset ovat pysyneet kurissa aisaamisen ansiosta. Kirjanpainajia on esiintynyt Kiihtelysvaarassa muillakin metsätiloilla. Rautiaisen korviin ei ole kantautunut tietoja merkittävistä tuhoista. ”Kirjanpainajat ovat tabu metsänomistajille, eikä tuhoista uskalleta kertoa.” Lain mukaan metsänomistaja voi joutua korvaamaan aiheutuneet tappiot, mikäli metsistä leviää tuholaishyönteisiä naapurin puolelle. Se voi olla yksi syy siihen, miksi kirjanpainajatuhoista vaietaan. Käsillä tekijä Metsä ei ole ollut Rautiaiselle koskaan leipätyö. Sen sijaan hän on työskennellyt kädentaitoja vaativissa ammateissa hitsaajana, leipurina ja suutarina. Pisin työpaikka oli Joensuun suutariliikkeessä Mister Minitissä. Viimeisimpinä vuosina Rautiainen osti liikkeen itselleen ja toimi siinä yksityisyrittäjänä. Sittemmin hän eläköityi ja myi yrityksen pojalleen. Nykyään Rautiainen viettää joka vuosi viisi kuukautta kesämökillään, jonka hän on rakentanut metsätilalleen lähelle lapsuudenkotia. Metsässä liikkuminen ja luonnon seuraaminen on Rautiaiselle tärkeää. Viime syksynä omaan riistakameraan taltioitui karhu. Tänä kesänä taas ovat hämmästytAvohakkuun ansiosta saa näkymän pyykistä pyykkiin ja pystyy merkitsemään rajan tarkan sijainnin. Kirjanpainajat syövät käytäviä kuoren alle nilaan ja voivat siten tappaa elävät puut. täneet mustikanvarpuihin varhain ilmestyneet raakileet. ”En muista toista näin aikaista kesää. Luonto eli toukokuun lopulla jo kesäkuun puolta väliä.” Rautiainen on huomannut myös myrskyjen lisääntyvän. ”Nykyään joka talvi ja joka kesä on jonkinlainen myrsky. Ne alkavat yhtäkkiä ja esiintyvät pienellä alueella”. Erityisesti hakkuiden reunoilla kasvavat kuuset kaatuvat herkästi kovassa tuulessa. Metsät koivikoiksi Rautiaisen parinkymmenen hehtaarin metsämailla kasvaa koivua ja kuusta. Tarkoituksena on muuttaa kaikki metsät koivikoiksi, sillä Rautiaisen mukaan koivun kysyntä on kasvussa. ”Koivu on tulevaisuuden trendipuu. Sitä menee ulkomaille huonekaluteollisuuteen, etenkin Saksaan. Sinne halutaan laatupuuta.” Tilan metsiä uudistetaan istutustaimien lisäksi siemenpuilla. Metsän on annettu uudistua luontaisesti yhteensä yhdeksällä hehtaarilla. Alueille jätettiin hehtaaria kohti reilut 30 siemenpuuta, ja niiden levittämistä siemenistä on jo ehtinyt kasvaa tiheitä metsiä. Siemenpuiden avulla uudistetut koivikot näyttävät Rautiaisen silmään parempikasvuisilta kuin istutuskuusikot. ”Ennen vanhaan sanottiin, että luonnossa kasvaneista taimista tulee vahvempia kuin taimitarhojen taimista.”
METSÄSTÄ 20 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat S uomessa huokaillaan kyllästymiseen asti sahatavaran jatkojalostamisen vähäisyydestä kotimaassa. Tammisto-Yhtiöiden toimitusjohtaja Markku Heinonen tietää mitä puhuu, kun hän arvioi raakalankusta saatavan vientimarkkinoilla jopa kymmenen kertaa enemmän euroja valmiina tuotteena. Kyllästämällä suojattu vihreä puu miellyttää varsinkin aasialaisia ostajia. Tammisto-yhtiöillä on tuotantoa Eurassa, Parkanossa, Kaskisissa, Kankaanpäässä ja Kuhmoisissa. Palkkalistoilla olevat noin 120 ammattilaista tekevät muun muassa lattialautoja, sisustuspaneeleja, saunatuotteita sekä terassinrakennustarvikkeita. Puolitoista vuotta sitten samaan konserniin kuuluvan Aureskosken Jalostetehdas Oy:n nimiin ostettiin Metsä Groupin Kolhon puunkyllästämö Mänttä-Vilppulassa. ”Aloitimme kyllästetyn puun viennin vuonna 1993. Teemme edelleen samanlaisia terassija aitaelementtejä”, kertoo toimitusjohtaja Heinonen. ”Aureskosken viime vuoden noin kymmenen miljoonan euron liikevaihdosta kyllästettyjen tuotteiden tuoma osuus oli noin viidennes.” Kolhon laitoksen kolmen kyllästyssylinterin vuosikapasiteetti on maksimissaan noin 80 000 kuutiometriä kyllästettyä puuta. Tuotanto ei ole lähellekään vielä tapissa, mutta Heinonen näkee alalla hyviä kasvumahdollisuuksia. Kolmen päivän prosessi ”Aasian suunnalla ja varsinkin Japanissa arvostetaan luonnonmateriaaleja ja sitä, miltä ne tuntuvat iholla. Nykyiset kuparipohjaiset kyllästysaineet ovat varsin ympäristöystävällisiä. Puisen ja kyllästetyn terassielementin hiilijalanjälki on vain neljännes muovikomposiitista tehdyn elementin jalanjäljestä.” Prosessina puunkyllästys kuulostaa yksinkertaiselta: ”Tuotteemme kyllästetään puuvalmiiksi tehtyinä. Se takaa sen, että tavarasta tulee tasaväristä eikä kyllästettä mene hukkaan. Puu laitetaan kyllästyssylinteriin, johon imetään ensin alipaine. Seuraavaksi kyllästysaine imeytyy ylipaineistetussa sylinterissä puuhun. Sen jälkeen seuraa taas alipaine, jossa imetään ylimääräiset nesteet pois. Koko prosessi kestää puuerästä riippuen 4–8 tuntia. Sen jälkeen kyllästysaine saa kiinnittyä rauhassa kolme vuorokautta.” Tammisto-Yhtiöillä ei ole omaa sahaustoimintaa. Raaka-aine tulee Kestopuu pitää pintansa Kyllästäminen antaa vientipuulle mukavasti lisäarvoa. Ruskeaa tai vihreää. Kyllästetyn puun tuotannossa tehdään Suomessa noin 100 miljoonan euron vuotuinen liikevaihto. Euroopassa kilpailu on kovaa, mutta Aasiassa on saatu auki uusia markkinoita. Markku Heinosta harmittaa se, että hinta on liian määräävä tekijä kyllästetyn puun markkinoilla. Rimpula, huonosti kyllästetty terassielementti kestää 10 vuotta, mutta hyvin tehty ja hoidettu elementti 20 vuotta. tuotantolaitoksille pääosin lähiseudun sahoilta. ”Puulajeilla on erilaisia ominaisuuksia eri puolilla Suomea”, Markku Heinonen sanoo. ”Pyrimme ostamaan pienija terveoksaisen mäntypuutavaran tietyltä alueelta.” Kreosoottiakin tarvitaan Kuparipohjaiset kyllästysaineet ovat lähestulkoon korvanneet myrkyllisiä PAH-yhdisteitä sisältävän kreosootin suomalaisessa kestopuuteollisuudessa. EU-direktiivi määrää, että kreosoottia saa käyttää puun käsittelyssä ainoastaan sähköja telelinjojen kaltaisissa ammattija teollisuuskohteissa. Työturvallisuuden ja ympäristöriskien takia osa sähköyhtiöistä ei käytä ollenkaan kreosootilla kyllästettyä puuta. Toiminnanjohtaja Tommi Tähkälä Kestopuuteollisuus ry:stä näkee silti kreosootin alalle tärkeänä aineena. ”Pari isoa pylväskyllästämöä käyttää sitä edelleen, ja aine on hyvä vaihtoehto myös kotimaassa. Valintaoikeus on loppukäyttäjällä.” Kreosootti on EU:n käyttöön hyväksyttyjen biosidien listalla maaliskuun 2018 loppuun. Suomi ajaa käyttöluvan jatkamista ainakin vuoteen 2021 saakka. Tähkälä uskoo, että näin myös päätetään: monessa Euroopan maassa kreosootti on paljon yleisemmin käytössä kuin Suomessa.
21 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄSTÄ metsapaikka@mhgsystems.com / puh. 010 400 6280 Metsäpaikka.fi on suomalaisen MHG Systems Oy:n tuottama palvelukokonaisuus. www.mhgsystems.com OTA ILMAINEN PALVELU KÄYTTÖÖSI OSOITTEESSA Päivitä metsätietosi ajan tasalle ja säilytä sitä luotettavasti yhdessä paikassa. Metsäpaikka.fi tarjoaa sinulle työkalut omatoimiseen metsäomaisuuden hallintaan. Ja lataa älylaitteellesi sovelluskaupastasi. www.metsäpaikka.fi Metsänomistaja, hallitse metsätietoasi! Sinä päätät itse, miten metsiäsi hyödynnät! MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija H ammastettu kolmioterä on raisu peli varhaisperkaukseen. Tuntumaa ei voi kehua pehmeän leppoisaksi, mutta vesat häviävät. Kokemus on hulvaton. Hammastettu kolmioterä repii vesakkoa tunnottoman tehokkaasti. Ilmatila on täynnä puusilppua, pätkiä ja kaikenlaista roinaa, jonka terä viskoo hirmuvauhdilla matkaan – ihan läheltä ei kannata mennä katsomaan. Kyseessä on metsäpalveluyrittäjä Kalle Pasasen oivallus, jolla tavallinen kolmioterä tuunataan varhaisperkauksen tehotyökaluksi. Pasanen arvioi, että hammastettu terä parantaa varhaisperkauksen tuottavuutta jopa 30 prosenttia. Terän leikkaaviin etureunoihin viilataan 5–6 koloa hammastukseksi. Ne muuttavat kolmioterän ärhäkän purevaksi tai paremminkin repiväksi vesakkohakkuriksi. Kaupasta tällaista on turha mennä kyselemään. Läpimitaltaan enintään 2–3-senttistä vesakkoa voi raivata tunnottomasti, kuin viikatteella niittäen. Tuottavuus riippuu ensisijaisesti sahurin kunnosta eli siitä, kuinka raivokkaasti jaksaa vesakkoa piestä. Terällä katkoo helposti yksittäisiä, tyveltään viisisenttisiä mäntyjä ja koivuja. Pihlajakin menee, mutta isot vesaryppäät tahtovat tökkiä teräsuojaan. Näin tuunaat kolmioterän Kokeiltavamme oli kaksi terää. Toisen terälapoihin viilasimme kuusi koloa 6,3 millin viilalla. Toiseen terään työstettiin viisi koloa 4,8 millin viilalla. Viilaamista varten tarvitaan viilapenkki. Kolot tulee viilata mahdollisimman symmetrisesti, jotta terä pysyy tasapainossa eikä kuormita kulmavaihdetta. Emme huomanneet eroa 4,8 ja 6,3 millin viiloilla viilattujen terien välillä, vaan molemmat repivät vesakkoa aggressiivisesti. Pienemmällä viilalla hammastuksen saa tehtyä hieman nopeammin. Kolojen viilaamisen jälkeen terää ei juuri tarvitse huoltaa. Kiveen sahaaminenkaan ei tuhoa terää, koska iskut kohdistuvat terälapojen kärkiin eivätkä leikkaaviin terälavan etureunoihin. Hammastus ei kulu käytössä. Kulumiselle tunnoton terä on paikallaan myös tienvarsivesakoissa. Auraus ja hiekan pölyäminen hiekoittavat vesojen tyvet, mikä tylsyttää tavallisen terän nopeasti. Tukevat kamppeet ”Melkein pitäisi olla munasuojat”, arvioi Metsälehden koesahuri Risto Mykkänen . Ilmankin pärjää, mutta vankat tamineet, mieluusti viiltosuojatut housut ja metsurinpusero ja käsineet ynnä kypärä silmikoineen, on pakko olla päällä. Sen verran vinhasti terä viskoo rojua ympärilleen. Käytimme kolmioterää ison muovisen sektorisuojan kanssa. Vesaryppäissä suoja tökki kantoihin, muutta muuta haittaa siitä ei ollut. Kokeilimme hammastettua kolmioterää keskikokoisella, sylinteritilavuudeltaan 45 kuutiosenttimetrin raivaussahalla. Voima riitti hyvin, mutta suuren ammattisahan tuomasta lisävoimasta olisi tällaisessa käytössä varmasti hyötyä. Työskentelytapa muistuttaa viikatteella niittämistä – mitä rivakammin heiluu, sen parempi. Alle kolmisenttisillä vesoilla työntely tuskin rasittaa sahaa, mutta isommilla rungoilla terän lyöttäminen tyvelle voi rasittaa kulmavaihdetta. Työturvallisuusviranomaiset ovat yleensä suhtautuneet epäluuloisesti tämänkaltaisiin omatoimi-innovaatioihin. Järkeilymme mukaan kolmioterän hammastamisen ei heikennä terää eikä muutenkaan aiheuttaa kohtuutonta vaaraa. Tuunattu kolmioterä räjäyttää vesakon Kolmioterän hammastaminen ei heikennä terää eikä aiheuta kohtuutonta vaaraa, mutta näkyy tuloksessa. ”MELKEIN PITÄISI OLLA MUNASUOJAT.” Hammastettu kolmioterä + repivän tehokas + tunnoton kiville – terä viskoo runsaasti puusilppua ilmaan – käytettävä isoa sektorisuojaa FAKTA Hammastetulla kolmioterällä pystyy vaivatta sahaamaan muutama sentin vahvuisia runkoja. KOKEILTUA
METSÄSTÄ 22 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat E rilaiset kauko-ohjattavat kuvauskopterit ovat yleistyneet niin harrastuskuin ammattikäytössä viime vuosina huimaa vauhtia. Tekniikan nopea kehitys on tuonut kuluttaLintuperspektiiviä metsän omistamiseen Laadukasta stillja videokuvaa tuottavan kauko-ohjattavan kuvauskopterin saa jo raivaussahan hinnalla. ”KUVAUSKOPTERILLA EI SAA ILMAN ERILLISTÄ LUPAA LENTÄÄ 150:TÄ METRIÄ KORKEAMMALLA.” jien ulottuville helppokäyttöiset laitteet, joista muutama vuosi sitten voitiin vain uneksia. Esimerkiksi DJI:n valmistaman kameralla varustetun Phantom 3 -multikopterin perusmallin saa kotimaisista kaupoista alle kuudellasadalla eurolla. Metsään sopivat sovellukset puuttuvat Metsänomistajan näkökulmasta kuvauskopterin hyötykäyttömahdollisuudet ovat vielä rajalliset. Laitteilla voidaan tuottaa varsin laadukasta kuvaa metsän yltä, mutta markkinoilta puuttuvat sovellukset, joiden avulla kuvadataa voi hyödyntää. Lennättäjältä vaaditaan suora näköyhteys laitteeseen, joten parhaiten kuvauskopteri soveltuu taimikoiden yllä lentämiseen. Varhaisperkaustai harvennustarve on nähtävissä ilmakuvista, mutta saman asian voi käydä tarkistamassa maan tasaltakin. Sen sijaan juuri hoidetusta taimikosta napattu ilmakuva voisi toimia esimerkiksi kemerahakemuksen liitteenä todisteena tehdystä työstä. Pienempien myrskyvahinkojen arvioinnissa kopterikuvasta on todellista hyötyä. Kuvasta tai videosta kaatuneet rungot erottuvat selvästi ja niiden kappalemäärä voidaan laskea. Näin vakuutusyhtiöön saa varsin hyvän arvion tuhojen suuruudesta. Vähintäänkin kuva 1. 1. 2. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Henry Väre ja Jukka Laine Kirja esittelee havainnollisesti niin tutut ja yleiset kuin harvinaisetkin metsiemme kasvit. Kasvilajeista kerrotaan tarkat tuntomerkit, kukkimisaika, elinympäristöt ja levinneisyys Suomessa. Lajien suomenkieliset ja tieteelliset nimet sekä sukujen nimet ovat kätevinä hakemistoina, ja kunkin kasvin kohdalla on mainittu myös sen ruotsinkielinen nimi. Kirjan noin kolmensadan lajin tunnistamista helpottavat laadukkaat valokuvat. Hinta 42 € Metsäkasvio
METSÄSTÄ 23 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. Lintuperspektiiviä metsän omistamiseen 2. DJI Phantom 3 -kuvauskopterin Professional-versio on varustettu 12 megapikselin still-kuvia ja 4K-videokuvaa tallentavalla kameralla. Laitteessa on myös gimbaali, joka pitää kameran vakaana kopterin liikkeistä huolimatta. 1. Täystiheä taimikko näyttää ylhäältä kuvattuna yllättävän harvalta. 3. Viidenkymmenen metrin korkeudesta tuulenkaadot erottuvat hyvin. Kuva voisi toimia esimerkiksi vakuutushakemuksen liitteenä ja apuna tuulenkaatojen määrän arvioinnissa. käy lisätodisteena tapahtuneesta. Phantom tallentaa jokaiseen kuvaan tarkat koordinaatit, ja Googlen karttapalvelu yhdistää kuvat paikkatietoon. Toivottavasti kuvia on tulevaisuudessa mahdollisuus linkittää myös suoraan eri toimijoiden tarjoamiin sähköisiin metsäsuunnitelmiin. Ammattikäytössä paljon potentiaalia Todennäköisesti monessa yrityksessä paiskitaan parhaillaan töitä miehittämättömien alusten tuottamaa ilmakuvaa hyödyntävien sovellusten parissa. Metsätalouteen liittyvään ammattikäyttöön on Trafille ilmoitettu noin 70 kuvauskopteria tai lennokkia. Tutkimushankkeita aiheen ympärillä on käynnissä ympäri Suomen. Esimerkiksi Keski-Suomessa Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Suomen metsäkeskus selvittävät osana Maaseutu 2.0 -hanketta mahdollisuuksia myrskytuhojen ja laajojen taimikkoalueiden inventointiin. Puuston tilavuuden määrittäminen kuvauskopterin tuottaman kuvan avulla on kiinnostava mahdollisuus. Laskentamallien ja sovellusten avulla puulajisuhteiden ja tilavuuden määrittäminen latvusten värien ja peittävyyden perusteella lienee mahdollista. Myös hakkuusuositusten antamiseen kuvat tarjonnevat vaihtoehtoja. Miehittämättömät kuvauskopterit ja -lennokit tuovat todennäköisesti jatkossa uusia mahdollisuuksia tilakohtaiseen metsäsuunnitteluun. Esimerkiksi pankkien voisi kuvitella olevan kiinnostuneita metsätilan nopeasta vakuusarvon määrittelystä. Väärävärikuvista on puolestaan mahdollisuus arvioida vaikka metsän lannoitustarvetta. Maalaisjärki mukana Kuvauskopterit eivät sovellu käytettäväksi kaikissa olosuhteissa. Sade tai voimakas tuuli esKameran tuottama kuva, kopterin lentoreitti sekä sijainti kartalla näkyvät älypuhelimen tai tabletin näytöltä. Kameran ja kopterin asetuksia voidaan säätää vaikka kesken lennon sovelluksen avulla. tävät käytännössä lentämisen. Suomessa alan lait ja säädökset ovat vasta kehittymässä. Tällä hetkellä kuvauskopterilla ei saa ilman erillistä lupaa lentää 150:tä metriä korkeammalla. Lisäksi lennättäjällä täytyy olla jatkuva näköyhteys laitteeseen. Vaikka laitteet ovat kehittyneet, voi multikopteri pudota möykkynä maahan tai häipyä omille teilleen. Usein vika löytyy käyttäjästä, mutta myös tekniikka voi pettää. Metsässä lennettäessä riskit ulkopuolisille sattuvien vahinkojen osalta ovat pienempiä kuin asutussa ympäristössä, mutta turvallisuus ja maalaisjärki on asetettava aina etusijalle. Katso kopterin kuvaama video osoitteessa youtube.com/Metsakustannus 3. MARIANNE MINKKINEN Ympäristöongelmista käyty keskustelu voimistui 1980-luvulla, mikä heijastui myös metsätalouteen. Vuoden 1988 Metsälehdessä huolestuttiin siitä, kuormittavatko metsienhoitoon käytetyt lannoitteet liikaa ympäristöä. Ongelmana eivät olleet pelkästään puuston järeyden ja kasvunopeuden lisäämiseen käytetyt lannoitteet, vaan myös saasteiden mukanaan tuomat typpilaskeumat. Artikkelin mukaan vuonna 1988 typpeä satoi taivaalta pahimmilla laskeuma-alueilla noin kymmenen kiloa hehtaarille vuoden aikana. ”Yksi ajankohtaisimmista kysymyksistä liittyy siihen, pitäisikö typpilannoitusta metsissämme rajoittaa taivaalta satavan typen takia. Ruotsissa typpilannoitukset on lopetettu, eikä Keski-Euroopassakaan yleensä enää lannoiteta typellä” , Metsälehdessä kirjoitettiin. Jutussa kerrottiin uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan ravinteita huuhtoutuu maaperään enemmän kuin aiemmin oli luultu. Lannoitteiden käyttö näytti muuttavan myös alueen sienilajistoa pitkällä aikavälillä. Aikalaisbiologit varoittivat, että liiallinen typpi alentaa puiden kylmänkestävyyttä, lisää ravinneja vesitalouden häiriöitä sekä altistaa tuholaisille. ”Emme myöskään tiedä, mitä vaikutuksia taivaalta tulevalla typen ilmaisannilla pitkän päälle on. 20 vuoden kuluttua typpeä voi olla selvästi liikaa” , jutussa haastateltu metsätutkija arveli. ??? Toisin kuin artikkelissa epäiltiin , typpeä ei ole maaperässä vielä niin paljon, että typpilannoitusta olisi lopetettu. Nykyään lannoitteiden käyttöä metsätaloudessa ei juuri kyseenalaisteta. Typpilannoituksen suositusmäärät ovat edelleen samaa luokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Puhe lannoitteiden haittavaikutuksista on kääntynyt niiden etuihin, kuten metsän parantuneeseen kykyyn sitoa hiilidioksidia. Mikrobit saattavat hyötyä ravinnelisäyksestä ja marjasato kasvaa. Lannoitteiden vaikutuksista vesistöihin ei olla huolissaan, mutta ohjeistuksia on kuitenkin tiukennettu. Esimerkiksi sertifioinnissa edellytetään, että pohjavesialueet on rajattu lannoitusalueen ulkopuolelle ja vesistöjen ympärille on jätetty suojakaistat. Lisäksi lannoitteita levitetään nykyään vain lumettomaan maahan. Hyvät, pahat lannoitteet
P I L K K E I T Ä 24 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJAKYSYMYS LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/ tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Heti palon jälkeen metsä näyttää kuolleelta, mutta kun savu haihtuu ja tuhka jäähtyy, alkaa elämä palata metsään. Ensimmäiset palanutta puuta hyväksi käyttävät kovakuoriaiset saapuvat paikalle jo savun opastamana, mutta vihreän paluu kestää muutamia päiviä tai viikkoja, vähän vuodenajasta ja sateista riippuen. Palanut paljas maa on ihanteellista siementen itämiseen. Mitä siemeniä tuuli ensiksi tuo, riippuu sekin vuodenajasta. Alkukesän paloille ehtivät ensiksi pajut ja haapa, loppukesä on maitohorsman, mykerökukkaisten ja koivujen leviämisen aikaa. Kaikki vihreä ei kuitenkaan tule kaukaa. Vaikka maa on musta, tuli on tappanut vain aivan maan pinnassa olleet kasvit ja siemenet. Metsälauha, metsätähti, oravanmarja, hiirenTurva maan alla Hento mustikan verso tunkee esiin palosta selviytyneestä maavarresta. porras ja muut sellaiset kasvit, joiden juuristo ja maavarsi ovat sammalkerroksessa tai humuskerroksen ylimmässä osassa, menehtyvät. Kosteissa painanteissa, joiden yli kulo kulkee humahtaen, nekin selviävät. Suurissa paloissa jää aina kokonaan tulelta säilyneitäkin kolkkia soiden keskelle, rannoille ja kallioiden katveeseen, usein hyvinkin oikullisesti. Jo muutaman sentin syvyydessä lämpötila pysyy siedettävänä ja kasvien juuret ja maavarret selviävät hengissä. Haapa, mustikka, puolukka, metsäkastikka, hietakastikka, maitohorsma ja sananjalka nostavat mustasta tuhkasta pian vihreitä versoja. Paljastuneella maalla kilpaillaan heti elintilasta ja valosta. Maitohorsma, jonka varsi tavallisesti on haaraton ja suora, voi paloalueella olla jo tyviosastaan haarova monivartinen kartiomainen pensas. Itä-Lapissa näkyy kaluttuja järeitä männynrunkoja. Taitavat olla hirvien aikaansaannoksia. Mikä saa hirvet kuorimaan mäntyjä? Etenkin Kemijärvellä on törmätty harvinaisen laajoihin, mutta poikkeuksellisiin hirvituhoihin: hirvet ovat talven aikana kalunneet varttuneiden mäntyjen jopa yli 20-senttiset rungot paljaiksi muun muassa 30 hehtaarin laajuisesta metsiköstä. Tuho ulottuu kolmen metrin korkeudelle, mikä paljastuneen puun värin kirkkauden ohella viittaa syöntiin paksuimman lumipeitteen aikana maalis–huhtikuussa. Rungon kuorintaan löytyy useita vaikuttimia. Paksu ja upottava lumi rajoittaa hirvien liikkumista merkittävästi energian kulutuksen minimoimiseksi. Viime talvi oli poikkeuksellisen luminen. Rauhallinen sijainti mahdollistaa pitkäaikaisen oleskelun samalla kuviolla. Kemijärvellä runkojen kuorinnan kohteeksi joutuneiden metsiköiden ympäristöissä mäntytaimikot, joissa hirvet oksia ja neulasia märehtien mieluiten makoilisivat pahimpaan ”kelirikkoaikaan”, ovat harvinaisia tai ne puuttuvat kokonaan. Laaja-alaisista mäntytaimikoista ja niissä lihotetusta hirvikarjasta on jäljellä vain – suuri Miksi hirvi kaluaa? Voisitteko sanoa jotain sellaisesta tilanteesta, että vanhemmilla on hallintaoikeus metsätilaan ja lapset sen omistavat ja ehkä myyvät lähivuosina? Täytyykö ensin luopua hallintaoikeudesta ja sitten myydä, vai voiko molemmat operaatiot tehdä samalla kertaa? Voitte luopua hallintaoikeudesta samalla kauppakirjalla kuin millä lapsenne myyvät omistusoikeuden. Laitatte kauppakirjaan erikseen omistusja hallintaoikeuden omistajat myyjiksi. Samoin kannattaa määritellä kauppahinnat erikseen omistus-ja hallintaoikeudelle. Luovutusvoittoveroilmoituksen teette aivan normaalin käytännön mukaan. Jos olette omistanut hallintaoikeuden yli kymmenen vuotta, niin saatte käyttää hankintahintaolettamana 40 prosenttia. VÄINÖ SIKANEN Miten luovun hallintaoikeudesta? METSÄN KÄTKÖISSÄ Itä-Lapin kalutut männynrungot kummastuttavat lukijaa. hirvikanta. Taimikot ovat nyt kasvatusmetsiä. Siksi vastaisuudessakin runkojen kuorintaan tulee varautua, jos lunta on paljon ja hirvikanta säilyy nykyisellä korkealla tasolla. Runkojen kuorinnassa voi olla kyse myös jonkun tai joidenkin hivenravinteiden tarpeesta, jolloin kuorinta täydentäisi yksipuolista ruokavaliota. Toisaalta hirvet näyttävät jatkaneen alueella asumista lumipeitteen jo merkittävästi laskettua ja nila-ajan lähestyessä. Kasvupaikkatyypin vaikutusta kuorintaan ei ole erityisemmin kartoitettu, mutta se tiedetään, että tuhon kohteeksi joutuneita metsiköitä ei ole lannoitettu. RISTO JALKANEN erikoistutkija Luonnonvarakeskus Ja riPe kk a Ju m is ko
PILKKEITÄ 25 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 loivia nousuluiskia noin sadan metrin välein sinne tänne. ”Sopivat paikat katsottiin sen mukaan, ettei ylimääräisiä puita jouduttu kaatamaan”, metsänhoitoyhdistyksen erityisasiantuntija Kalle Kaartinen sanoo. Toisena kriteerinä luiskille olivat luonnoneläinten polut. Ne asettuvat usein kuvioiden reunavyöhykkeiseen. ”Siitä mistä hirvet ylittävät säännöllisesti ojan, kulkevat myös pienemmät eläimet. Samalla ojat pysyvät paremmin auki, kun hirvet eivät sorra reunoja.” Etelä-Savossa kunnostusojitetaan vuosittain tuhat hehtaaria metsiä vuodessa. Metsänhoitoyhdistyksessä ojaluiskien kaivamista pidetään pienimuotoisena kädenojennuksena luonnolle. ”Eikä se lisännyt kaivutyön kustannuksia käytännössä ollenkaan”, Kaartinen iloitsee. Ojan ylitys helpottuu Ojitusalueiden saostusaltaisiin on jo vanhastaan tehty loivat reunat, jotta eläimet eivät jäisi loukkuun. Ojiin luiskat syntyvät helposti ja halvalla ojien kaivun ja perkauksen yhteydessä. Punkaharjulainen Petteri Pulkkinen oli yksi metsänomistajista, jonka maille ojaluiskia kaivettiin. ”On niistä apua ihmisillekin. Luiskien ansiosta ojanylitys onnistuu nyt huomattavasti helpommin jalan tai vaikka metsätraktorilla tai moottorikelkalla liikuttaessa. Ennen se oli aikamoista rämpimistä”, Petteri Pulkkinen kehuu. ”Ja hirvikin on helpompi vetää suolta pois”, mies nauraa. Hän itse ei harrasta pienriistan metsästystä, mutta oli heti hankkeessa mukana, kun sellaista yhdistyksestä ehdotettiin. ”On hienoa, jos metsäkanalinnutkin viihtyvät metsissäni.” Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo on vakain aikein suosittelemassa luiskien tekoa metsäojiin. Jatkossa se tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden metsäkanalinnut huomioivaan kunnostusojitukseen. ”Kohteet arvioidaan aina tapauskohtaisesti metsänomistajan kanssa. Yhä useampi metsänomistaja ottaa nykyään luonnon huomioon vapaaehtoisesti”, Kalle Kaartinen uumoilee keksinnölle olevan kysyntää. JERE MALINEN, teksti ja kuvat K ymmenen miljoonaa metsäkanalinnun poikasta piipertää parhaillaan elämänsä ensimmäisiä askeleita. Tilastotieteellisesti arvioiden joka viidennen pesän läheisyydessä on oja kivenheiton päässä. Pilkuntarkkaa lukemaa ei tiedä kukaan, mutta se tiedetään, että syvä, vetinen ja jyrkkäreunainen kaivanto on kohtalokas vastakuoriutuneille kanalinnunpoikasille. Sellaiseen poikanen päätyy useimmiten petoa paetessaan tai muuten mulskahtaessaan. Ojien tappavuudesta on vähän tutkimuksia, mutta enemmän kansalaishavaintoja sekä riistaväen huoli. Parin ensimmäisen elinviikon aikana metson, teeren, pyyn sekä monen muun pesäjättöisen linnun poikasista kuolee arviolta kymmeniä tuhansia ojiin. Hukkuminen on ehkä sittenkin kylmettymistä harvinaisempaa. Ojasta pelastunut, mutta vedessä minuutteja räpistellyt ja pahoin paleltunut poikanen menehtyy myöhemmin varvikkoon. Parin viikon iässä vaara väistyy. Kanalinnunpoikanen pyrähtää sen ikäisenä jo kymmenien metrien pakolentoja ja elimistön lämmönsäätelyjärjestelmäkin on kehittynyt kestämään paremmin kylmyyttä. Alku metsänomistajan aloitteesta Metsäalalla on pohdittu pitkään, mitä harmillisille eläinkuolemille voisi tehdä. Lentokyvyttömien lintujen ohella ojiin menehtyy myös nisäkkäitä. ”Eräs kokenut metsänomistaja ehdotti, josko kunnostusojitusten yhteydessä voisi kaivaa sinne tänne ojanvarteen nousuluiskia”, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon asiakkuuspäällikkö Harri Huupponen paljastaa tuoreen luonnonsuojelukeksinnön syntytarinan. Idean tiimoilta metsänhoitoyhdistys käynnisti keväällä Punkaharjun Vuoriniemessä kokeilun. Yksityisten metsänomistajien maille perattiin vanhoja ojia 17 kilometriä. Aukaisun yhteydessä niihin kaivettiin Ojat kuntoon kanalinnuille Kanalintujen poikasia pelastavasta kunnostusojituksesta on iloa myös metsissä samoileville ihmisille. ”EIKÄ SE LISÄNNYT KAIVUTYÖN KUSTANNUKSIA KÄYTÄNNÖSSÄ OLLENKAAN.” Petteri Pulkkinen halusi auttaa luontoa ja kaivatti metsäojiinsa luiskat linnunpoikasille. Mhy Etelä-Savon erityisasiantuntija Kalle Kaartinen esitteli metsänomistajille kunnostusojaan kaivettua nousuluiskaa toukokuussa Punkaharjulla. RIISTA Lehtokurppa, kuten muutkin kahlaajasekä kanalinnut, on pesäjättöinen eli poikaset lähtevät pesästä kohta kuoriutumisen jälkeen.
PILKKEITÄ 26 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄNHOITAJA, yrittäjä ja pelimanni Jyri Makkonen kuoli äkillisesti 4. toukokuuta kotonaan Teiskossa. Hän oli syntynyt Urjalassa 17. joulukuuta 1955, kirjoittanut ylioppilaaksi Ruoveden yhteiskoulusta vuonna 1974, valmistunut metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1981 ja saanut ammattiopettajan pätevyyden vuonna 1998. Makkonen työskenteli uransa aluksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa, Suomen 4H-liitossa sekä Pirkka-Hämeen piirimetsälautakunnassa koulutuspäällikkönä ja piirimetsänhoitajana. Metsäteollisuudessa Makkonen työskenteli vuosina 1993–1997, ensin Yhtyneitten Paperitehtaitten ja sittemmin Oy Metsä-Rauma Ab:n tiedotuspäällikkönä. Sen jälkeen hän perusti oman, metsäviestintään keskittyneen konsulttiyrityksen, jonka kautta myös hänen puolisonsa maisema-arkkitehti Merja Makkonen markkinoi omia palvelujaan. Metsäalalle Jyri Makkonen hakeutui Ruovedellä vaikuttaneiden metsäammattimiesten innoittamana. Hänen metsäuransa ulottui koko Suomeen, Uudeltamaalta Lappiin. Makkonen erikoistui metsäviestintään, metsäkulttuurin välittämiseen ja luontomatkailun edistämiseen. Hän toimi pidettynä kouluttajana ja tuottajana laatien mittavan määrän metsä-, luonto-, luontomatkailuja viestintäaiheisista materiaalia. Makkonen kirjoitti satoja metsäja ympäristöaiheisia artikkeleita ja toimitti satoja tunteja suoria metsäaiheisia radiolähetyksiä. Hän toimi myös Metsäradion avustajana. Suomen liityttyä Euroopan unioniin käynnistyi kansainvälisten retkeilyjen buumi, ja Makkonen toimi kyvykkäänä järjestelijänä asiantuntijaretkikunnille. Metsäkulttuurin perinteen vaalijana ja välittäjänä Makkonen oli omaa luokkaansa. Jyrin vetämät hevossavotat ja metsätyönäytökset ovat jääneet monille mieluisaksi muistoksi. Hän opetteli vielä uroitten iässä laskemaan koskea tukilla, mihin harva pystyy. Lapsesta asti Makkonen oli aktiivinen muusikko. Missä Jyri oli, siellä soi varmasti laulu, kitara, viulu tai haitari ja tunnelma oli lämmin ja mukaansatempaava. Hän liittyi Ylioppilaskunnan laulajiin ja toimi kuoron isäntänä ja varapuheenjohtajana sekä kuoron viiden CD:n musiikillisena tuottajana. Pelimanniuransa Makkonen aloitti isänsä Yrjön perustamassa Ruoveden Purppuripelimannit -yhtyeessä. Itse hän perusti Hyytiälän pelimannit ja oli yhtyeen kantava voima. Hän tuotti sekä kansanmusiikkia että metsäkulttuuriin liittyvää musiikkia. Levyillä esiintyivät sellaiset nimet kuin Jorma Hynninen, Kuunkuiskaajat ja Erkki Liikanen. Monista ansiomerkeistä ja palkinnoista viimeiseksi jäi Einari Vidgrenin säätiön myöntämä elämäntyöpalkinto, jota Makkonen ei enää ollut itse vastaanottamassa. Makkonen oli sosiaalisesti lahjakas, rakastettu, huumorintajuinen, sanavalmis ja sydämellinen metsämies. Hänen liian varhain tapahtunutta lähtöään jäävät suremaan puoliso ja viisi aikuista lasta, vanhemmat, veli ja sisar sekä koko metsäväki. Jyri, kurssimme tapaamiset eivät enää ole entisellään. MARTTI ASUNTA EILA VALTANEN Kirjoittajat ovat Jyri Makkosen kurssitovereita. Metsänhoitaja Jyri Makkonen MARIANNE MINKKINEN teksti ja kuva TUUSULALAISEN Hyökkälän koulun biologiantuntia pidetään lehtometsässä. Oppilaat ottavat kasveista kuvia tableteilla tai älypuhelimilla ja lataavat kuvat omaan verkkokasvioonsa. Seitsemäsluokkalaisen Aaro Pentinsaaren mielestä kasvien valokuvaaminen on mielekkäämpää kuin niiden kerääminen ja kuivaaminen. ”Kasvion tekeminen tabletilla on helpompaa, ja se tuo vaihtelua opetukseen.” Tietotekniikan ansiosta kasviot ehditään tekemään lähes valmiiksi koulutuntien aikana. Valokuva on monikäyttöinen, sillä yhteen kuvaan mahtuu kokonainen puu ja sen elinympäristö. Kuvaaminen vahingoittaa luontoa vähemmän kuin harvinaisten lajien poimiminen. Biologian ja maantiedon opettaja Mari Wiiskannan mukaan kasvien oppiminen ei ole kiinni välineestä vaan mielenkiinnosta. Seitsemäsluokkalaiselle Veikko Sinkkoselle kasvioon kerättävät kasvit ovat pääosin tuttuja. ”Oudompia ovat metsämaitikka, vanamo ja eri sammalet. Kuvatessa oppii tuntemaan uusia kasveja eri tavalla kuin kirjoista lukemalla, kun lajit pitää selvittää itse”, Sinkkonen sanoo. Pian pakollista Oppilaiden välillä on paljon hajontaa, mutta keskimäärin nuoret tunnistavat kasveja huonommin kuin takavuosina. Yksi selitys voi olla asuinpaikka. Wiiskanta kertoo olleensa aiemmin opettajana Pohjois-Suomessa, missä oppilaat tunnistivat kasveja paremmin kuin etelässä. Vielä tänä vuonna kasvioiden kokoaminen on ollut luokan opettajan päätettävissä. Vuonna 2017 yläkouluissa otetaan porrastetusti käyttöön uusi opetussuunnitelma, jossa kasvioiden kokoamisesta tulee pakollista. Opetussuunnitelmassa suositellaan sähköisiä kasvioita, jotta kasvien tunnistamiseen pystytään yhdistämään tietoja viestintätekniikkataitojen opettelua. Kasvio vaihtui valokuviin Verkkokasviota tekemällä voi opetella sekä uusia kasvilajeja että tietotekniikkataitoja. MUISTOKIRJOITUS Seitsemäsluokkalaiset Annika Vuori (oik.) ja Veikko Sinkkonen sekä biologian ja maantiedon opettaja Mari Wiiskanta kuvaavat mustakonnanmarjaa kasvioihinsa. M et sä ha lli tu s
Uutuus Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Puusta pintaa syvemmältä. Tunnista puu ja puuaine Kurt Fagerstedt, Kerttu Pellinen, Pekka Saranpää ja Tuuli Timonen Opas esittelee luonnonvaraiset puulajimme sekä Suomessa yleisesti kasvatettavia ja käytettäviä ulkomaisia lajeja. Kirjan avulla puulajin tunnistaminen onnistuu sekä kesäettä talviasuisena. Tuntomerkkejä ovat lehtien ja neulasten lisäksi kaarna, tuohi, silmut, kukat, kävyt ja marjat. Kirjassa kerrotaan puuaineen rakenteesta, ominaisuuksista ja käytöstä. Siitä selviää, miten eri puulajien puuaineet eroavat toisistaan mm. värin, kuvioituksen ja kovuuden perusteella. Kaikista puulajeista on puuana tomisia kuvia. Hinta 42 € Talousmetsien luonnonhoito Lauri Saaristo & Kalle Vanhatalo (toim.) Oppaassa on kuvattu suositeltavat keinot talousmetsien luonnonhoitoon. Se kokoaa lisäksi metsätalouden ympäristöohjeistusta koskevan lainsäädännön ja PEFC™ja FSC®-sertifioinnin vaatimukset. Keskeisiä teemoja ovat luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, vesiensuojelu sekä metsien kulttuuriperinnön, maisema-arvojen ja virkistyskäytön edellytysten turvaaminen. Opas on päivitetty vastaamaan uudistuneita Hyvän metsänhoidon suosituksia. Teos on talousmetsien luonnonhoidon kattava tietolähde ja oppikirja. Hinta 48 €
PILKKEITÄ 28 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN Isojoen Saha Oy on pohjalainen perheyritys, jolla on yli puolen vuosisadan perinteet puun hankinnassa ja laadukkaan sahatavaran tuottamisessa. Se on vankka perusta luotettavalle ja turvalliselle asiakassuhteelle. Tuotantolinjamme ovat nykyaikaisia ja pitkälle automatisoituja, jotka soveltuvat hyvin sekä pienpuun että tukin sahaukseen. Asiakkaitamme on 30 maassa ja viennin osuus sahatavaraliikevaihdosta 70 prosenttia. Palveluksessamme on tällä hetkellä noin 50 henkilöä. Raaka-aineen ja logistiikan parissa toimii useita urakointiyrityksiä. Vuosittain hankimme noin 400.000 kuutiometriä puuta. Metsätiimiimme kuuluu metsäpäällikkö ja 4 hankintaesimiestä. Nykyisen toimenhaltijamme siirtyessä toisiin tehtäviin haemme palvelukseemme Isojoki-Karijoki alueelle HANKINTAESIMIESTÄ Hankintaesimiehenä vastaat alueellasi puunhankinnasta, sekä korjuun ja kuljetuksen ohjauksesta. Lisäksi tehtäviisi kuuluu raaka-ainehankinnan kuljetusten ohjaus kokonaisvaltaisesti. Odotamme hakijalta soveltuvaa metsäalan koulutusta, aktiivista otetta sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Aikaisempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja ansioluettelo palkkatoiveineen 23.06.2016 mennessä osoitteella:mikko.peltoniemi@isojoensaha.fi, tai kirjeitse osoitteeseen: Isojoen Saha Oy, Teollisuustie 8, 64900 Isojoki. Hakemuksia emme palauta. Lisätietoja tehtävästä antaa metsäpäällikkö Mikko Peltoniemi puhelin 0400-727 724 ja toimitusjohtaja Esa Hakamäki puhelin 06-220 4413 Isojoen saha 2x150_92mm 31.5.2016 10.40 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Ilomantsi, Kuuksenvaara 1,9 ha. Määräala Kuuksenvaaran kylässä Kannilantien varressa. Rauhallinen sijainti hoidetun latu/ lenkkeilyreitin varrella n. 7 km päässä Ilomantsin keskustasta. Tontilla kirkas lampi. Tienhoito ympärivuoden, sähköliittymä ja kunnan käyttövesiliittymä vedettävissä. Rak.luvan saa 0,5 ha (5000m 2 ) määräalalle joko ok-talolle tai vapaa-ajan asunnolle. Hp. 19 000 euroa. Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄTILA, Savonlinna, Punkaharju Saarikiinteistö Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. Kiinteistöllä 6 rantarak.paikkaa vapaaajanasunnoille, loput metsätalousmaata. Rak.paikat 2 korttelissa, kullakin paikalla rak.oikeus 130 krsm 2 . Rantaviivaa n. 700 m, havupuuvaltainen puusto n. 1600 m 3 . 150 000 € /tarjous. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Maa/metsätila Parikkalan Saarella, kauniissa maalaismaisemassa. 19,1 ha on metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-krs hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunk. aitta ja lato/varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat navettarakennuksessa. 120 000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Metsätila, as.rak.paikka, 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä taajamasta. 2 kiinteistöä: suurempi kiinteistö (12 ha) on pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak, piharak. sekä varasto. Toisella kiinteistöllä (7,56 ha) rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Kiinteistö voidaan jakaa osiin, tarjouksia erikseen metsäalueista, rantarakennuspaikoista tai asuinrakennuspaikasta otetaan vastaan. Yht. 160 000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 MAAJA METSÄTILA, Raisio, Somersoja 52,72 ha. Metsäala n. 39 ha, avo-ojissa vuokraviljelyssä olevaa peltoa n. 12 ha. Yleisja osayleiskaavassa TY-5, M-1 ja Maluetta. Puustoarvio 5600 m³. Loistava sijainti kehittyvän Raision kupeessa. Tulevaisuuden arvokohde. Myydään 15.6. klo 16 jätettyjen tarjousten perusteella. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 METSÄPALSTA, Lieksa, Jaakonvaara 45,6 ha. Höntönvaarantiehen rajoittuva määräala tilasta Teppanala. Kok.puusto n. 5 360 m 3 . Maapohjat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia. UPM Bonvesta -metsätila. 200 000 €. METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kivilahti 66,9 ha. Määräala Kiistavaaran kiinteistöstä Ilomantsissa. Myytävä määräala rajoittuu Kivilahdentiehen (n:o 5200), joten se sijaitsee erinomaisen kulkuyhteyden varressa. Uimaharjun taajamasta palstalle matkaa vain noin 20 km. Kohteen kokonaispuusto noin 6 890 m³ ja keskipuusto noin 103 m³/ha. 182.000 €. METSÄPALSTA, Hämeenlinna, Renko Huippuhyvä metsätila Hämeenlinnan Rengossa. Pinta-ala 25,91ha, joka kokonaan mustikkatyyppiä. Taimikot onnistuneet hyvin ja puustoa on n.3700m 3 . Hp. 180 000€ / Tarjous viim. 23.6.2016 METSÄPALSTA, Hartola, Rautavesi Runsaspuustoinen saarimetsätila Hartolan Rautavedellä. Pinta-ala 14,508ha. Kokonaispuusto n.2500m 3 . Hp. 82 000€ / tarjous viim. 12.6.2016 METSÄPALSTA, Kannonkoski Kannonkoskella Saarijärven rajaan rajoittuva n.73ha metsätila. Tilan muoto ja saavutettavuus on hyvät. Kokonaispuusto n.5000m 3 , joka hyvässä kasvussa. Kuviot 50,51 ja 52 on tuhkalannoitettu ja kunnostusojitettu 2003. Taimikot hyvin onnistuneet ja hakkuumahdollisuuksiakin on heti. Hp. 189 000€ / tarjous viim. 12.6.2016 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 7 ha. 20 km Savonrannalta pohjoiseen. Rajoittuu Leivonjärveen, jonka rannalla yksi osoitettu rantarakennuspaikka. Kokonaispuusto n. 1000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma, välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Mahdollisuus ostaa myös koko tila n. 13 ha. 45 000 €. METSÄPALSTA, Vaala 74,5 h. Korteojanpalsta on Ahmalan kiinteistön määräala Vaalan ja Utajärven rajalla. Mäntyvaltaisen kok.puuston määräksi on arvioitu 4 740 m³. Hyvässä kehitysvaiheessa, tuottaa puunmyyntituloja kohtalaisen nopeasti. Tie palstan rajalle. UPM Bonvesta metsäpalsta. 67 200 €. METSÄPALSTA, Sotkamo, Alasotkamo 53,4 ha. Määräala Leväjoen kiinteistöstä Nurmeksentien varrella (valtatie n:o 6). Metsämaan kokonaispuusto on n. 4 760 m³ ja keskipuusto n. 92 m³/ha. Kehitysluokkarakenne vaihteleva painottuen hyväkasvuisiin nuoriin kasvatusmetsiin. Uudistuskypsiä metsiä yli 4 ha. Erinomainen saavutettavuus. UPM Bonvesta metsäpalsta. 108 100 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Rovaniemi, Suopajärvi 130 ha. Metsätila vanhoine asuinja piharakennuksineen. Tila rajoittuu Suopajärveen, jonka rantaviivaa yli 1 km. Metsät pääosin kasvatusmetsiä ja taimikoita. Tila rajoittuu laajoihin valtionmaihin. 84 000 €/tarjous. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Metsätila, joka sijaitsee 2 palstassa. Metsät ovat pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1.650 m 3 . Ylimmäisen Ahmalammen rannalle voi anoa poikkeamisluvalla lomarakennuspaikkaa. 35 000€/tarjous Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 VIEREMÄLLÄ on palkittu ansioi tuneita metsäalan osaajia. Eina ri Vidgrénin elämäntyötä yllä pitävä Einari Vidgrén säätiö jakoi tunnustuksia 81 eri hen kilölle tai toimijalle yhteensä 166 500 eurolla. Säätiön päähuomionosoituk sena myönnettävä Einarin Pal kinto myönnettiin pitkän linjan puunkorjuuammattilaisille. Pal kinnot vastaanottivat viitasaa relainen Lahtinen Forest Oy ja suomussalmelainen Väinö Kela Metsäkone Kelat Oy:stä. Ponsse Oyj:n perustaja ja teollisuusneuvos Einari Vid grén perusti vuonna 2005 Ei nari Vidgrénin Säätiön, jonka tavoitteena on nostaa koneelli sen puunkorjuun alalla tehtävän työn arvostusta. Säätiö haluaa kehittää ja lisätä koneelliseen puunkorjuuseen liittyvän yrit täjyyden tunnettuutta ja lisätä koneellisen puunkorjuun kiin nostavuutta työllistäjänä eri tyisesti nuorten keskuudessa. 20 000 euron Einarin Pal kinnot vastaanottavat Lahti nen Forest Oy:n Kari ja Esko Lahtinen ja Metsäkone Kelat Oy:n Väinö Kela. Säätiö palkitsi koneelliseen puunkorjuuseen liittyviä tutki mus ja tuotekehitystahoja, alan koulutuksen kehittäjiä sekä alan tunnettuutta ja arvostusta nos taneita tahoja Einarin Tunnus tuspalkinnoilla. 15 000 euron tunnustuspal kinto myönnettiin Vieremälle rakennettavaan Einari Vidgré nin mukaan nimetylle puistolle. 8 000 euron Einarin Tun nustuspalkinto myönnetään German Foresty Ladies toi minnalle, joka kehittää naisten metsäkoneenkuljettajakoulu tusta Saksassa huomioiden erin omaisesti eri metsäalan toi mijoiden välisen yhteistyön tärkeyden. 5 000 euron Einarin Tunnus tuspalkinto myönnettiin Petros koin yliopiston professori Ilja Shegelmanille. Shegelman on voimakkaasti edistänyt tavara lajimenetelmän puunkorjuuta ja nykyaikaisen metsäopetuk sen kehittämistä erityisesti Kar jalan Tasavallan alueella, mut Einari Vidgrén -säätiö palkitsi metsäosaajia Tunnustuksia jaetiin yhteensä 166 500 euron edestä.
PILKKEITÄ 29 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 ta myös laajemmin Venäjällä. Kaksi 5 000 euron Einarin Tunnustuspalkintoa myönnet tiin metsäkonealan opettajille omistautuneesta työstä nuor ten ja aikuisten ohjaamisessa ja motivoinnissa metsäalan opiske luun. Molemmat opettajat ovat kehittäneet opetusmenetelmiä ja opetuksen korkeaa tasoa. Palkin not vastaanottivat metsäkonei den huollon ja kunnossapidon lehtori Arto Koivisto Länsiran nikon Koulutus Oy WinNova:s ta ja harvestereiden tietojärjes telmien opetuksen lehtori Jouni Kortetjärvi Oulun seudun am mattiopistosta Taivalkoskelta. 5 000 euron tunnustuspal kinto myönnettiin oululaiselle Pateniemen koululle perinteitä kunnioittavasta ja samalla uusia innovatiivisia oppimismenetel miä hyödyntävästä opetuksesta Pateniemen puunjalostusteol lisuuden historian ja metsäalan tuntemuksen kehittämiseksi. Opetuksessa huomioidaan erin omaisesti asuinalueen yhteisölli syys ja yhteistyö eri toimijoiden ja oppilaiden vanhempien välil lä. Palkinnon vastaanotti rehto ri Matti Kuivamäki. 5 000 euron tunnustuspal kinto myönnettiin edesmen neelle toimittaja Jyri Makko selle, jota edusti tilaisuudessa Eedla Makkonen. Toukokuun alussa menehtynyt Makkonen oli metsäalan viestinnän ansi oitunut moniosaaja, jonka kai kessa työssä näkyi rakkaus suo malaiseen metsään. 5 000 euron Einari Tunnus tuspalkinto myönnettiin metsa opetus.fitiedotussivustolle, joka toimii metsäkoneoppilaitosten yhteisenä tiedotuskanavana lisä ten metsäalan koulutuksen tun nettuutta. Tavoitteena on saada metsäalalle osaavaa työvoimaa. 5 000 euron tunnustuspalkin to myönnettiin Suomen Metsä museo Lustolle. Lusto kehittää aktiivisesti näyttely ja tapah tumatoimintaansa ja esittelee metsän merkitystä kaiken ikäi sille kävijöille. Tapahtumatarjon nassa on mukana muun muassa metsäkonetyöpajoja. 5 000 euron Einarin tunnus tuspalkinto myönnettiin yläsa volaiselle Radio Sandelsille, joka uutisoi ajankohtaisia paikallisia ja metsäisiäkin asioita suorasu kaisesti ja ripeästi lupsakkaalla savolaisella otteella. 5 000 euron tunnustuspalkin to myönnettiin Jorma Mehto selle Pihtiputaalle 40vuotises ta urasta metsäalalla. Mehtonen toimi 30 vuotta Mhy Pihtipu taan toiminnanjohtajana, jonka jälkeen hän siirtyi Metsäkolmio Oy:n palvelukseen puunoston ja korjuun pariin. 4 000 euron Einarin Tunnus tuspalkinto luovutettiin Maa seutuammattiin ry:lle, jonka tavoitteena on verkostoida Poh joisSavon metsä ja maatalou den yritykset, yhdistykset ja op pilaitokset. Pyrkimyksenä on antaa peruskoulujen oppilaille ja opettajille paremmat mah dollisuudet tutustua metsä ja maatalouden alan ammatteihin. 3 000 euron Einarin Tun nustuspalkinto myönnettiin opiskelijastipendin muodos sa yhdysvaltalaiselle Finlandia Universitylle Michiganiin. Opis kelijastipendi mahdollistaa yh den opiskelijan tiiviin koulutus jakson tavaralajimenetelmän ja sen edistämisen alalla. Einari Vidgrénin Säätiö pal kitsi ennätykselliset 37 ansioi tunutta metsäkoneenkuljettajaa 1 000 euron Einarin Kuljettaja palkinnolla. Einari Vidgrén -säätiö jakoi tunnustuksia 81 henkilölle tai toimijalle. LAURA SALONEN teksti ja kuva VARKAUDEN Kuoppakankaan koulun kahdeksasluokkalaiset viettivät toukokuun lopussa metsäpäivää Pieksämäellä. Ete läSavon ammattiopisto Esedu järjesti koululaisille metsäpäi vän opetusmetsässään. Päivän ohjelmassa oli kuusen taimien istutusta, metsäkoneella ajoa, puulajipuistoon tutustuminen sekä tietysti makkaran paistoa. ”On mukava välillä päästä pois koulun seinien sisäpuolel ta, ihan livenä metsään”, iloit si Kuoppakankaan koulun bio logian opettaja Merja Surkka . Kasilaisten metsäpäivä oli osa biologian opetusta. ”Tämä on uusien opetus suunnitelmien mukaista toi mintaa parhaimmillaan”, Surk ka totesi. Esedun metsäala tekee ak tiivista yhteistyötä lähikuntien peruskoulujen kanssa. Metsä alan opettajat kiertävät bio logian ja opintoohjauksen tunneilla kertomassa metsän mahdollisuuksista. Vierailijoita otetaan mielellään vastaan sekä Mikkelissä että Pieksämäellä. Bilsantunti opetusmetsässä JUSSI COLLIN Maa ja kotitalousnaisten kaksi vuotinen Metsästä voimaa kam panja poiki tuhat tapahtumaa, joihin osallistui liki 20 000 hen kilöä. Vuosina 2014–2015 järjes tetyn kampanjan tavoitteena oli lisätä metsän ja metsän käytön arvostusta sekä tarjota yhteisöl listä toimintaa. Metsä näkyi monella tapaa. Tarjolla oli raivaussahakursseja, tietoa metsäomaisuuden hoidos Puunhalauksia ja raivauskursseja Etelä-Savon ammattiopisto Esedun opiskelija Jari Kinnunen kyyditsi Kuoppakankaan koulun kahdeksasluokkalaisia Cindy Kervistä ja Anni Virekoskea metsäkoneella. Maaja kotitalousnaisten kaksivuotiseen Metsästä voimaa -kampanjaan osallistui lähes 20 000 henkilöä. ta ja taloudellisesta merkitykses tä, tutustumiskäyntejä sahoilla, energialaitoksilla sekä sellu ja paperitehtailla. Lisäksi tavattiin puuta käyt täviä käsityöläisiä, järjestettiin metsäruokakursseja ja laadit tiin opas lasten kanssa retkei lyyn. Mukaan mahtui myös kaksi tempausta – vuonna 2014 syntyi epävirallinen puun halauksen Suomen ennätys (yli 4 000 ha laajaa) ja viime kesänä kisattiin marjojen poiminnasta, saalis ta kertyi runsaat 250 000 litraa. ”Kampanjaan osallistuneet kuntoilivat ja rentoutuivat met sässä. Yhteisten retkien ansiosta moni vieraili paikoissa, jonne ei tavallisesti tulisi lähdettyä. Ta pahtumissa saatiin voimaa yhtei söllisyydestä”, järjestöpäällikkö Helena Velin Maa ja kotitalous naisten keskuksesta kertoo. Ei na ri V id gr én Fo un da tio n METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Marianne Minkkinen (31.8. asti) p. 050 309 9717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu
PILKKEITÄ 30 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 NIMITYS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 80 VUOTTA 24.6. Heikki Perä, metsänhoitaja, Seinäjoki 26.6. Unto Silvennoinen, metsänhoitaja, Rovaniemi 60 VUOTTA 16.6. Timo Piispanen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon metsäasiantuntija, Leppävirta 23.6. Keijo Riekkinen, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsuri, Sonkajärvi (ei juhli) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse viimeistään 2 kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Onneksi hidasteita tuli myös muista maista: Norjassa on hirmuinen työvoimapula, joten mitkään pika-aikataulut eivät tule kysymykseen ja Ruotsissa pitää varmistaa, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti ja reilusti, mikä sekin ottaa oman aikansa. Yhdessä päätettiin vielä, että ennen varsinaisen tutkimusohjelman käynnistämistä teemme ennakoivia toimenpiteitä, kuten verkotamme maidemme metsäntutkijoita. Verkostoitumistilaisuus järjestetään vielä tämän vuoden puolella. ??? Me suomalaiset lähdimme Berliinin kokouksesta kotiin hyvillä mielin. Meille oli käynyt täysin selväksi, että saksalaiset haluavat tehdä metsäntutkimusyhteistyötä kanssamme. He kertoivat päättäneensä sen, ja kysyivät oliko asia meille ok. Nyt neljä vaurasta pohjoiseurooppalaista maata suunnittelee tutkimusyhteistyötä, josta uskon niiden kaikkien hyötyvän. Hyvää pöhinää on luvassa! aikamoinen ongelma. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Suomessa tutkimukseen ja kehitykseen panostettiin todella suuria summia ja tutkimusrahoituksen osuus BKT:sta nousi huikeaan neljään prosenttiin. Upporikkaiden norjalaisten, saksalaisten ja ruotsalaisten kanssa samassa pöydässä istuessani en kuitenkaan halunnut tunnustaa köyhyyttämme. Niin siitä sitten lähdimme kohti kotia, minä hiukkasen huolestuneena siitä, että mihinköhän sitä taas on tullut sotkeennuttua. ??? Kului muutama viikko , ja Saksan tiedeministeriöstä soitettiin. Äärimmäisen kohtelias ja korrekti herra Stefan tiedusteli, millaisella summalla Suomi voisi olla yhteisessä ohjelmassa mukana. Saksa oli päättänyt pistää omia rahojaan viisi miljoonaa euroa. Silloin oli pakko tunnustaa, ettei mistään miljoonasummasta kannattanut Suomen osalta haaveillakaan. Se ei kuitenkaan Stefania masentanut, vaan hän toivotti Suomen tervetulleeksi Berliiniin kokoukseen, jossa voitaisiin suunnitella tutkimusohjelmaa eteenpäin. Berliinin kokous pidettiin toukokuun puolivälissä, ja yhteinen asia nytkähti eteenpäin. Kaikeksi onneksi yhteiseksi päätökseksi tuli, että tutkimusohjelman rahoitus alkaisi vasta vuonna 2018, mihin mennessä pieni köyhä Suomikin saisi raavittua jonkinmoisen potin kasaan. Saksan tiedeministeriö kutsui alkuvuodesta kolmen pohjoismaan – Suomen, Ruotsin ja Norjan – metsäntutkimuksesta vastaavat kollegansa kokoukseen, joka syystä tai toisesta pidettiin Oslossa. Tarkoituksena oli selvittää, voisivatko mainitut neljä Pohjois-Euroopan maata tehdä metsäntutkimuksen alalla yhteistyötä. Tarkemmin sanottuna, voisivatko kyseiset maat yhdistää voimansa metsäbiotaloudessa ja perustaa yhteisen tutkimusohjelman, joka nimenomaan keskittyisi pohjoisen kannalta merkittäviin tutkimuskysymyksiin. EU:lla on, kuten tunnettua, mittava tutkimuksen puiteohjelma nimeltä Horisontti 2020, mutta saksalaiset kuten me pohjoismaat olivat havainneet, että Pohjois-Euroopan metsäntutkimukseen sieltä on vaikeaa saada rahoitusta. Etelä-Eurooppaa kiinnostavat aivan toisenlaiset tutkimusaiheet, joista päällimmäisenä on syystäkin metsäpalojen torjunta. Oslon kokouksessa me pohjoisen havumetsävyöhykkeen edustajat olimme aivan samaa mieltä siitä, että oli aika ottaa ohjakset omiin käsiin. Norjalainen emäntämme Gudrun totesi hieman kysyvään sävyyn, että raha ei tämän pöydän ympärillä varmaankaan ole mikään ongelma. Meille suomalaisille tutkimusrahan puute alkaa nykyisin olla Hyvää pöhinää MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva BRITANNIASSA äänestetään näinä päivinä, tulisiko maan pysyä EU:n jäsenenä. Asiaa pohditaan innokkaasti paitsi Westminsterin parlamentissa myös monessa paikallisessa pubissa. Osa kansalaisista hakee pontta keskusteluihinsa brittien suosimasta hedelmäjuomasta: siideristä. Britit johtavatkin sekä Euroopan siiderinjuontiettä tuotantotilastoja. Tänä päivänä saarivaltakunnan siiderintuottajia on viitisensataa, ja he käyttävät noin 250 miljoonaa kiloa omenoita vuodessa. Luku vastaa noin puolta koko Britannian omenantuotantomäärästä. Vertailun vuoksi, Suomesta korjattiin viime vuonna omenoita kuutisen miljoonaa kiloa. Omenapuita on tiettävästi kasvanut saarivaltakunnassa jo ennen roomalaisten tuloa. Roomalaiset perustivat omenatarhoja, mutta nauttivat omenoita lähinnä ruuanlaitossa. Normannien valloituksen jälkeen vuonna 1066 into valmistaa omenasiideriä sai piristysruiskeen. Tarhaomenapuu (Malus domestica ) on tuttu viljelykasvi ympäri maailman sen lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä. Omenoita on pitkälti yli 7 000 lajiketta, Somersetin siideripuut ja osa niistä on kehitetty erityisesti siiderintuotantoa varten. Englannissa omenanviljely painottuu saaren länsija lounaisosiin ja hedelmien luomutuotanto on kasvamassa. Lajikkeesta riip puen yksi puu voi tuottaa jopa parisataa kiloa hedelmiä. Kasvitieteilijät tosin käyttävät omenasta nimeä ”epähedelmä” tai ”pohjushedelmä”. Perinteitä ja luvallista työmanautiskelua Englannissa perinteiset siiderit valmistetaan sataprosenttisesti omenoista ilman lisäaineita. Kohtuullisen kokoisetkin siiderintuottajat voivat käyttää fermentoinnissa pelkkiä omenien omia ”villihiivoja”. Tämä risBritanniassa tuotetaan yli puolet EU:n siideristä. Käytössä ovat pelkät omenat, eivät lisäaineet. kinotto tuottaa onnistuessaan kelpo lopputuloksen, mutta jos vääränlainen hiivakanta saa vallan, voi koko tuotantoerä mennä poskelleen. Käymisprosessi kestää tyypillisesti kolmesta viikosta neljään kuukauteen. Hiivasolut putoavat käymistankkien pohjalle, tuote siirretään puhtaisiin säiliöihin tai puisiin tynnyreihin ja annetaan parhaimmillaan kehittyä jopa kaksi vuotta. Tuona aikana valmiste kypsyy ja ”saa luonnetta”. Sen jälkeen tuote-eriä sekoitetaan kellareissa yhteen sopivan tasapainon saavuttamiseksi makeuden ja happamuuden välillä. Erään Somersetin omenafarmin työntekijät pitävät tätä vaihetta tärkeänä taiteenlajina siiderinvalmistuksessa – ja erityisen olennaisena, sillä se antaa heille perustellun syyn juoda siideriä työaikana. Englannissa kahden litran muovipulloissa siiderin hinta voi olla tuplasti Suomessa myytävää omenamehua halvempi. Siinä missä suomalaiset juovat eniten kahvia henkilöä kohti vuodessa, britit kulauttavat kurkkuunsa eniten siideriä koko maailmassa. Nähtäväksi jää, miten englantilaisen siiderin vientihinta ulkomaille määräytyy tulevaisuudessa. Mikäli britit lopulta päättävät kulkea omaa erillistä polkuaan, menettää EU myös suurimman siiderintuottajamaansa. Britannian osuus EU:n koko siiderintuotannosta on yli puolet. METSÄSÄÄTIÖ on kerännyt Vaasan yliopiston uutta puurakentamisen professuuria varten Eteläja Keski-Pohjanmaalla yhteensä 100 000 euroa. Professoriksi nimitettiin maatalousja metsätieteiden tohtori Katja Lähtinen, joka aloittaa tehtävässä syyskuussa. Metsäsäätiö keräsi viime vuonna ”metsäsäätiömaksuja” 1,9 miljoonaa euroa. Metsänomistajista maksun maksoi reilu kolmannes.
PILKKEITÄ 31 9. KESÄKUUTA 2016 u NRO 11 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 23.6. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 11”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 8 on arvottu seuraaville kolmelle: Manu Honkanen, Joensuu, Eila Kalavainen, Hietama ja Juhani Lillberg, Petäjävesi. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 11 METSÄRISTIKKO 8, RATKAISU H an nu Es ko ne n ? Mitä kuuluu metsänhoitoyhdistyksille? ? Näin istutat koivua kesällä ? Esittelyssä Finnbull, uusi pieni metsäkone ? Linnunpoikasten aika ? Liitteenä tuhti tietopaketti koivusta, vaikka huussin seinälle Seuraava Metsälehti ilmestyy 23. kesäkuuta.
Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat paljon rahan arvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja. Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset, lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset, ne on aina mietitty juuri sinulle. Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa. Käy rohkeasti etuilemaan! etuilemaan Käy Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 Vaihda kestoon! Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja. Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi. Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin Metsälehti Makasiineissa. Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla. Metsälehti Mobiili printtilehden kestotilaajille 10 eurolla/vuosi (Norm. 87 euroa.) Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. Kestotilaajan edut: