METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 8. KESÄKUUTA 2017 • NRO 11 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI KOKEILTUA: Raivaussahalla ei paljon tee ilman kunnollisia valjaita. Testasimme kuudet sellaiset. ›› 22–23 UUTISET Kantojennoston buumi oli ja meni ›› 2–3 Hiilinielusta välillä yksimielisyyskin ›› 4–5 "Kuutio ei korvaa yhdistysten työtä" ›› 6 Kuusitukin hinta ylitti haamurajan ›› 12–13 METSÄSTÄ Luontoa voi auttaa pienilläkin teoilla ›› 14–15 Pohjoisten jokien jäät lähtevät rytisten ›› 16–17 HENKILÖ Nuori metsänomistaja, vanha metsätila Antti-Jussi Räsäsen kotitilasta Perniössä löytyy maininta jo 1400-luvulta. ›› 18–19 Ojat kuntoon myös ilmaston vuoksi ›› 19 PILKKEITÄ Karhuseuranta tiivistyy kesällä ›› 24 Pölyttäjät tuovat pötyä pöytään ›› 26 Tuomen kukinta aloittaa kesän ›› 30 Kuitupuun hintojen mataminen on herättänyt epäilyjä jopa hintakartellista. Kilpailulaista ei kuitenkaan löydy apua. Sivut 9–11 Kartelli jota ei ole Se pp o Sa m ul i
LYHYET UUTISET 8.6.2017 / AJASSA 2 VALTTERI SKYTTÄ, teksti EERO SALA, kuva K ymmenen vuotta sitten laman yhteydessä alkanut kannonnostoinnostus näyttää jääneen lyhyeksi. Kantojen osto energiapuuksi on pudonnut Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen mukaan alle kolmannekseen muutamassa vuodessa. Samaan aikaan on romahtanut kantojen käyttö energiaksi. "Kantojen poltto on tullut jyrkimmin alas. Suunta on ollut vähenemään päin jo muutaman vuoden", kertoo yliaktuaari Esa Ylitalo Lukesta. Kantojen mukana kulkeva maa-aines hankaloittaa kantojen polttoa, ja kannonnosto on ollut ympäristösyistä kiistelty toimenpide. Kannonnostoon, kuten muuhunkin energiapuunkorjuuseen, vaikuttaa kuitenkin eniten puuenergian käytön kaksijakoinen tilanne. Viime vuonna puuta poltettiin sähkönja lämmöntuotannossa ennätysmäärä. Suoraan metsistä kerätyn energiapuun ja siitä valmistettavan metsähakkeen polttomäärä säilyi silti ennallaan. "Puun polton nousu perustuu siihen, että metsäteollisuudella menee hyvin ja tuotannossa syntyy enemmän sivutuotteita, jotka käytetään energiaksi", Ylitalo kertoo. Sivutuotteena syntyvistä puupolttoaineista merkittävin on nestemäinen mustalipeä. Entistä enemmän syntyy myös esimerkiksi puunkuorta, jota paloi viime vuonna jo lähes sama määrä kuin metsähaketta: reilut seitsemän miljoonaa kuutiota kumpaakin. Lämpölaitokset hakkeen pelastajia Metsähakkeen viime vuoden polttomäärä säilyi jopa yllättävän tasaisena siihen nähden, että markkinat vetävät hakekäyttöä eri suuntiin. Hakkeen käyttö väheni viime vuonna sähkön ja lämmön yhteistuotannossa muun muassa sähkön halvan hinnan vuoksi, kun taas pelkässä lämmöntuotannossa hakkeen käyttö lisääntyi 14 prosenttia. "Metsähakkeen käytön kannalta on hyvä, että Suomessa on paljon pieniä kunnallisia lämpölaitoksia, jotka polttavat haketta. Lämpölaitokset ovat korvanneet isojen sähköja lämpövoimaloiden hakekäytön vähenemistä", Ylitalo sanoo. Ylitalon mukaan voi olettaa, että metsähakkeen käyttö puhtaassa lämmöntuotannossa kasvaa jatkossa. Lämpökäytön tuoma lisäys on kuitenkin suhteellista, sillä suuKantovillitys jäi lyhyeksi Kantojen ostomäärät ovat pudonneet alle kolmannekseen parissa vuodessa. "Puunpolton nousu perustuu siihen, että metsäteollisuudella menee hyvin." Metsähakkeen suuren innostuksen siivittämä nousukäyrä näyttää juuttuneen paikoilleen, vaikka puuta poltettiin viime vuonna kaikkiaan ennätysmäärä. Jyrkin pudotus on nähty kantojen nostossa. Kiinteistötiedot maksutta verkossa MAANMITTAUSLAITOS on avannut kiinteistön omistajille verkkopalvelun, josta voi katsoa maksutta omien kiinteistöjen tiedot sekä ostaa otteita ja todistuksia. Palvelu on tarkoitettu henkilöasiakkaille ja sinne kirjaudutaan pankkitunnuksilla, sähköisellä henkilökortilla tai mobiilivarmenteella. Virallisen otteen ja todistuksen saa verkosta heti, kun sähköpostin tai puhelimen kautta tehdyn tilauksen käsittely on voinut viedä pari kolme arkipäivää. Karsittu ranka arvokkain energiapuulaji KARSITTU ranka oli vuoden ensimmäisen neljänneksen arvokkain energiapuulaji. Siitä maksettiin Luonnonvarakeskuksen mukaan pystykaupoissa keskimäärin 5,6 euroa ja hankintakaupoissa 23,5 euroa kuutiometriltä. Edelliseltä vuosineljännekseltä hinta nousi pystykaupoissa 22 ja hankintakaupoissa viisi prosenttia. Latvusmassasta maksettiin pystykaupoissa keskimäärin 3,3 ja hankintakaupoissa 14,5 euroa. Kiljuhanhia lepäili Suomessa ennätysmäärä OULUN seudulla on tavattu ennätysmäärä äärimmäisen uhanalaisia kiljuhanhia. Maailman luonnonsäätiö WWF:n kiljuhanhityöryhmä laski Siikajoella ainakin 121 yksilöä jokakeväisessä kiljuhanhien tehotarkkailussa. Viime vuosina kanta on ollut pitkään jatkuneen taantumisen jälkeen nousussa. Metsälehti.fi täytti 20 vuotta VIIME viikolla tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun osoite www.metsalehti.fi ilmestyi internetiin. Metsäuutiset eli Metsälehden päivittäinen uutistoiminta käynnistyi 31. toukokuuta 1997. Lehtien ”kotisivut” olivat jo tuolloin yleisiä, mutta varsinkin aikakauslehdistä vain harvat päivittivät sivuilleen uutta luettavaa joka arkipäivä. Sivustolla on nykyään lähes 50 000 kävijää kuukaudessa, ja keskustelupalsta on sen suosituin osa. Metsänkäsittely lisää maiseman kauneutta METSÄN maisema-arvoa voidaan lisätä metsänkäsittelyllä, etenkin jos se kohdistuu tiheään, hoitamattomaan puustoon, osoittaa maaja metsätaloustieteiden maisterin Harri Silvennoisen väitöstutkimus. Silvennoisen mukaan suomalaiset pitävät eniten järeästä ja suhteellisen harvapuustoisesta mäntytai koivumetsästä, jonka pohjaa elävöittää kuusialikasvos. Sen sijaan liian tiheä puusto ei miellytä silmää. Nousu taittui Lä hd e: Lu ke Metsähakkeen polttomäärät 2008 2016 (milj. kuutiota) 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kantojen ostomäärät Vuosi 2014 –71% vuosi 2016 Kantojen poltto Vuosi 2013 –36% vuosi 2016
Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 8.6.2017 Kantovillitys jäi lyhyeksi HAKETTA JA KUORTA ? ? Puupolttoaineet olivat viime vuonna Suomen tärkein yksittäinen energianlähde: 26 prosenttia energiasta tuotettiin puulla. ? ? Kiinteistä puupolttoaineista eniten poltetaan metsähaketta ja metsäteollisuudessa sivutuotteena syntyvää puunkuorta. ? ? Metsähakkeesta lähes 90 prosenttia valmistetaan pienpuusta ja hakkuutähteistä. ? ? Pienpuu on käytännössä nuorten metsien harvennuksista ja kunnostuksista kertyvää kuitupuuta. Hakkuutähteitä ovat oksat ja latvukset. ? ? Metsähaketta poltetaan eniten Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. rissa sähköja lämpövoimaloissa tapahtuvat polttoainemuutokset vaikuttavat puhtaita lämpölaitoksia voimakkaammin metsähakkeen käyttömääriin. Energiapuukauppa laski Metsähakkeen nousukäyrän pysähtyminen on jo muutaman vuoden ajan aiheuttanut oireita energiapuunkorjuuseen. Korjuumäärissä oli varauduttu hakkeen polton tasaiseen lisääntymiseen kohti kansallista tavoitetasoa, josta tullaan kuitenkin jäämään selvästi. Energiapuun kauppamäärät putosivat viime vuonna, kertovat Luken tilastot. Suurta nousua energiapuukaupassa ei ole tapahtunut tänäkään vuonna. Energiapuuksi ja sitä kautta metsähakkeeksi ostetaan pääasiassa pienpuuta ja hakkuutähteitä. "Energiapuunkorjuussa on pikkuhiljaa sopeuduttu olemassa olevaan (metsähakkeen) markkinatilanteeseen", sanoo Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson . Nopeita muutoksia energiapuun korjuumääriin ei ole Fredrikssonin mukaan odotettavissa. "Uusien polttolaitosten määrä ratkaisee kysynnän kehityksen. Suurempia uusia laitoksia on tulossa Naantaliin, Lahteen ja Vantaalle." Fakta MIKKO HÄYRYNEN ISOISTA, yli sadan miljoonan yrityksistä pärjäsi parhaiten Westas, joka paransi sekä liikevaihtoaan että tulostaan. Nuorehkon konsernin omavaraisuusaste on parantunut vuosi vuodelta, mutta on edelleen alhainen 15,3 prosenttia. Koskisen Oy:n liikevaihto kasvoi maltillisesti, mutta tulos painui edellisvuoden neljästä miljoonasta nollatasolle. Yhtiö irtisanoi omistajasukuun kuuluvan toimitusjohtajansa lokakuussa ja uusi toimitusjohtaja nimitettiin maaliskuussa. Toukokuussa ilmoitettiin yt-neuvotteluista ja muutosohjelmasta, johon kuuluu muun muassa koivusahauksen ja liimalevytuotannon lakkauttaminen Hirvensalmella. Pölkky-konsernilla sekä liikevaihto että tulos laskivat. Tappiota tuli roimat 2,5 miljoonaa euroa, kun vuotta aiemmin tulos oli vielä lievästi plussalla. Omavaraisuus laski merkittävästi, mutta pysyi kuitenkin sahayhtiölle kohtalaisella 28 prosentin tasolla. Keskisuurilla hyvin ja huonosti Keskisuurista, 20-100 miljoonan sahayhtiöistä Luvian Saha kasvatti liikevaihtoaan lähes 15 prosenttia ja teki vertailun selvästi parhaan, yli kolmen miljoonan euron tuloksen. Kuhmo Oy:n liikevaihto laski lievästi, mutta tulos heikkeni merkittävästi. Tulos on laskenut kahtena perättäisenä vuotena ilman, että liikevaihdossa on tapahtunut olennaista muutosta. Heikosta kannattavuudesta huolimatta omavaraisuusaste on kohtuullisen hyvä 32,7 prosenttia. Anaika Wood kasvatti liikevaihtoaan, mutta sahasi silti tappiollisen vuoden. Tappio oli kuitenkin huomattavasti aiempaa vuotta pienempi. Yhtiö on tehnyt voittoa viimeksi vuonna 2013. Vakavaraisuus on painunut heikoksi ja maksuhäiriöriski on merkittävä. Isojoen Sahan liikevaihto kasvoi, mutta tulos pieneni. Yhtiön omavaraisuusaste nousi yli kymmenellä prosentilla 39,5 prosenttiin, mikä on sahateollisuuden piirissä huomattavan korkea. Liikevaihdoltaan alle 20 miljoonan sarjassa liikevaihdot nousivat kauttaaltaan. Paras tulosprosentti 4,3 löytyy tästä sarjasta – Kaivospuu teki sen sahaamalla pikkutukkia Joensuun lähellä. Sahayhtiöillä kohtalaista kasvua Kovin vaihtelevaa Sahayhtiöiden vuoden 2016 tuloksia Yritys Liikevaihto, milj. e Tulos, milj. e Tulosprosentti Koskisen 222,7 ? –0,19 ? –0,1 ? Pölkky 148,5 ? –2,49 ? –2,0 ? Westas 107,2 ? 2,38 ? 2,2 ? Kuhmo 84,4 ? 0,57 ? 0,7? Luvian Saha 78,4 ? 3,11 ? 4,0 ? Anaika Wood 60,3 ? –0,35 ? –0,6 ? Ha-Sa 47,44 ? –0,23 ? –0,5 ? ER-Saha 42,4 – 0,59 ? 1,4 ? Isojoen Saha 35 ? 0,9 ? 2,6 ? Kaivospuu 17,3 ? 0,75 ? 4,3 – Veljekset Vaara 16,4 ? 0,3 ? 1,8 ? Tervolan Saha ja Höyläämö 12,9 ? 0,29 ? 2,2 ? Vertailussa on mukana ainoastaan niitä sahayhtiöitä, joiden tilikausi on kalenterivuosi. Lähde: Balance Consulting JUSSI COLLIN PARHAILLAAN testattavana oleva järjestelmä seuraa hakkuiden toteutumista satelliittikuvien avulla. Suomen metsäkeskuksen uusi seurantajärjestelmä on paljastanut, että kaikista hakkuukohteista ei ole tehty metsänkäyttöilmoitusta. Lisäksi kahdessa kohteessa on hakattu arvokkaita elinympäristöjä. Uudessa järjestelmässä hakkuita seurataan satelliittikuvien avulla, joista uudistushakkuut näkyvät varsin luotettavasti. Neljältä koealueelta löytyi yli 150 kohdetta, joista ei löytynyt hakkuita vastaavaa metsänkäyttöilmoitusta. Kohteiden määrä voi tosin vähentyä, sillä osa niistä sijaitsee kaava-alueella, joiden hakkuista ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Myös pilvet voivat vaikuttaa kuvien tulkintaa, joten kohteet tarkastetaan vielä maastossa. Metsäkeskus selvittää kaikki epäselvät tapaukset maanomistajan, tämän edustajan tai puunostajan kanssa. Alustavien selvitysten mukaan taustalla on inhimillisiä ja teknisiä syitä. Kuvio on esimerkiksi erehdyksessä sijoitettu väärään paikkaan. Uusi järjestelmä paljasti ilmoittamattomia hakkuita Nousu taittui Lä hd e: Lu ke Metsähakkeen polttomäärät 2008 2016 (milj. kuutiota) 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kantojen ostomäärät Vuosi 2014 –71% vuosi 2016 Kantojen poltto Vuosi 2013 –36% vuosi 2016
Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 8.6.2017 Kantovillitys jäi lyhyeksi HAKETTA JA KUORTA ? ? Puupolttoaineet olivat viime vuonna Suomen tärkein yksittäinen energianlähde: 26 prosenttia energiasta tuotettiin puulla. ? ? Kiinteistä puupolttoaineista eniten poltetaan metsähaketta ja metsäteollisuudessa sivutuotteena syntyvää puunkuorta. ? ? Metsähakkeesta lähes 90 prosenttia valmistetaan pienpuusta ja hakkuutähteistä. ? ? Pienpuu on käytännössä nuorten metsien harvennuksista ja kunnostuksista kertyvää kuitupuuta. Hakkuutähteitä ovat oksat ja latvukset. ? ? Metsähaketta poltetaan eniten Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. rissa sähköja lämpövoimaloissa tapahtuvat polttoainemuutokset vaikuttavat puhtaita lämpölaitoksia voimakkaammin metsähakkeen käyttömääriin. Energiapuukauppa laski Metsähakkeen nousukäyrän pysähtyminen on jo muutaman vuoden ajan aiheuttanut oireita energiapuunkorjuuseen. Korjuumäärissä oli varauduttu hakkeen polton tasaiseen lisääntymiseen kohti kansallista tavoitetasoa, josta tullaan kuitenkin jäämään selvästi. Energiapuun kauppamäärät putosivat viime vuonna, kertovat Luken tilastot. Suurta nousua energiapuukaupassa ei ole tapahtunut tänäkään vuonna. Energiapuuksi ja sitä kautta metsähakkeeksi ostetaan pääasiassa pienpuuta ja hakkuutähteitä. "Energiapuunkorjuussa on pikkuhiljaa sopeuduttu olemassa olevaan (metsähakkeen) markkinatilanteeseen", sanoo Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson . Nopeita muutoksia energiapuun korjuumääriin ei ole Fredrikssonin mukaan odotettavissa. "Uusien polttolaitosten määrä ratkaisee kysynnän kehityksen. Suurempia uusia laitoksia on tulossa Naantaliin, Lahteen ja Vantaalle." Fakta MIKKO HÄYRYNEN ISOISTA, yli sadan miljoonan yrityksistä pärjäsi parhaiten Westas, joka paransi sekä liikevaihtoaan että tulostaan. Nuorehkon konsernin omavaraisuusaste on parantunut vuosi vuodelta, mutta on edelleen alhainen 15,3 prosenttia. Koskisen Oy:n liikevaihto kasvoi maltillisesti, mutta tulos painui edellisvuoden neljästä miljoonasta nollatasolle. Yhtiö irtisanoi omistajasukuun kuuluvan toimitusjohtajansa lokakuussa ja uusi toimitusjohtaja nimitettiin maaliskuussa. Toukokuussa ilmoitettiin yt-neuvotteluista ja muutosohjelmasta, johon kuuluu muun muassa koivusahauksen ja liimalevytuotannon lakkauttaminen Hirvensalmella. Pölkky-konsernilla sekä liikevaihto että tulos laskivat. Tappiota tuli roimat 2,5 miljoonaa euroa, kun vuotta aiemmin tulos oli vielä lievästi plussalla. Omavaraisuus laski merkittävästi, mutta pysyi kuitenkin sahayhtiölle kohtalaisella 28 prosentin tasolla. Keskisuurilla hyvin ja huonosti Keskisuurista, 20-100 miljoonan sahayhtiöistä Luvian Saha kasvatti liikevaihtoaan lähes 15 prosenttia ja teki vertailun selvästi parhaan, yli kolmen miljoonan euron tuloksen. Kuhmo Oy:n liikevaihto laski lievästi, mutta tulos heikkeni merkittävästi. Tulos on laskenut kahtena perättäisenä vuotena ilman, että liikevaihdossa on tapahtunut olennaista muutosta. Heikosta kannattavuudesta huolimatta omavaraisuusaste on kohtuullisen hyvä 32,7 prosenttia. Anaika Wood kasvatti liikevaihtoaan, mutta sahasi silti tappiollisen vuoden. Tappio oli kuitenkin huomattavasti aiempaa vuotta pienempi. Yhtiö on tehnyt voittoa viimeksi vuonna 2013. Vakavaraisuus on painunut heikoksi ja maksuhäiriöriski on merkittävä. Isojoen Sahan liikevaihto kasvoi, mutta tulos pieneni. Yhtiön omavaraisuusaste nousi yli kymmenellä prosentilla 39,5 prosenttiin, mikä on sahateollisuuden piirissä huomattavan korkea. Liikevaihdoltaan alle 20 miljoonan sarjassa liikevaihdot nousivat kauttaaltaan. Paras tulosprosentti 4,3 löytyy tästä sarjasta – Kaivospuu teki sen sahaamalla pikkutukkia Joensuun lähellä. Sahayhtiöillä kohtalaista kasvua Kovin vaihtelevaa Sahayhtiöiden vuoden 2016 tuloksia Yritys Liikevaihto, milj. e Tulos, milj. e Tulosprosentti Koskisen 222,7 ? –0,19 ? –0,1 ? Pölkky 148,5 ? –2,49 ? –2,0 ? Westas 107,2 ? 2,38 ? 2,2 ? Kuhmo 84,4 ? 0,57 ? 0,7? Luvian Saha 78,4 ? 3,11 ? 4,0 ? Anaika Wood 60,3 ? –0,35 ? –0,6 ? Ha-Sa 47,44 ? –0,23 ? –0,5 ? ER-Saha 42,4 – 0,59 ? 1,4 ? Isojoen Saha 35 ? 0,9 ? 2,6 ? Kaivospuu 17,3 ? 0,75 ? 4,3 – Veljekset Vaara 16,4 ? 0,3 ? 1,8 ? Tervolan Saha ja Höyläämö 12,9 ? 0,29 ? 2,2 ? Vertailussa on mukana ainoastaan niitä sahayhtiöitä, joiden tilikausi on kalenterivuosi. Lähde: Balance Consulting JUSSI COLLIN PARHAILLAAN testattavana oleva järjestelmä seuraa hakkuiden toteutumista satelliittikuvien avulla. Suomen metsäkeskuksen uusi seurantajärjestelmä on paljastanut, että kaikista hakkuukohteista ei ole tehty metsänkäyttöilmoitusta. Lisäksi kahdessa kohteessa on hakattu arvokkaita elinympäristöjä. Uudessa järjestelmässä hakkuita seurataan satelliittikuvien avulla, joista uudistushakkuut näkyvät varsin luotettavasti. Neljältä koealueelta löytyi yli 150 kohdetta, joista ei löytynyt hakkuita vastaavaa metsänkäyttöilmoitusta. Kohteiden määrä voi tosin vähentyä, sillä osa niistä sijaitsee kaava-alueella, joiden hakkuista ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Myös pilvet voivat vaikuttaa kuvien tulkintaa, joten kohteet tarkastetaan vielä maastossa. Metsäkeskus selvittää kaikki epäselvät tapaukset maanomistajan, tämän edustajan tai puunostajan kanssa. Alustavien selvitysten mukaan taustalla on inhimillisiä ja teknisiä syitä. Kuvio on esimerkiksi erehdyksessä sijoitettu väärään paikkaan. Uusi järjestelmä paljasti ilmoittamattomia hakkuita Nousu taittui Lä hd e: Lu ke Metsähakkeen polttomäärät 2008 2016 (milj. kuutiota) 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kantojen ostomäärät Vuosi 2014 –71% vuosi 2016 Kantojen poltto Vuosi 2013 –36% vuosi 2016
8.6.2017 / AJASSA 4 METSIEN KASVU ON kohta parhaimmillaan. Kaikkein kiihkeimpään aikaan uutta puuta kertyy parissa päivässä saman verran kuin Äänekosken biotuotetehdas käyttää vuodessa. Kesäöinä karttuu myös paljon puhuttu metsien hiilivarasto. Meneillään on vilkas keskustelu ilmastonmuutoksesta ja metsistä. Siinä suunnitelmat hakkuiden lisäämisestä on kyseenalaistettu, koska niiden pelätään pienentävän metsien hiilinielua. Samaan aikaan puuta kuitenkin ostetaan ja myydään kasvavia määriä. Metsäteollisuuden investoinnit ovat vilkastuttaneet puun kysyntää, ja hakkuut lisääntyvät jo nyt. METSIEN HIILINIELUN kasvattamiseen toivoisi myös samanlaista markkinameininkiä. Metsät voivat toimia paljon nykyistä tehokkaampina jarruina ilmastonmuutokselle, mutta vain jos todelliset päättäjät eli metsänomistajat niin haluavat. Toistaiseksi käytössä ei ole keinoja, jotka houkuttelisivat metsänomistajia kasvattamaan hiilinieluja. Perinteinen kannustus hyvään metsänhoitoon auttaa jo pitkälle, sillä hoidetut metsät sitovat hiilidioksidia tehokkaammin kuin hoitamattomat. Hyvä kasvu tuottaa hiilensidonnan ohella hyvän taloudellisen tuloksen. Samoin metsien lannoittaminen lisää hiilen sitoutumista, ja samalla se on metsänomistajalle tuottava investointi. Sen sijaan esimerkiksi kiertoaikojen pidentäminen on hiilensidonnan kannalta tehokasta, mutta taloudellisesti hakkuiden lykkääminen ei kannata. MAAILMALLA ON JO joitakin esimerkkejä järjestelyistä, joilla metsänomistajille maksetaan korvaus hiilensidonnan aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Valmista mallia ei kuitenkaan vielä ole. Hiilitukitai vuokrajärjestelmän tulisi olla yksinkertainen ja tehokas, eikä se saa haitata puumarkkinoita. Tärkeää on myös, että metsänomistaja voi itse päättää haluaako hän kasvattaa hiilivarastoa metsissään. Suomessa hyvänä esimerkkinä toimii vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-suojeluohjelma. Kannattaa selvittää, voisiko sen kaltaista järjestelmää hyödyntää myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva H elsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomo Kalliokoski on tyytyväinen. Ilmastopaneelin hiljan julkistama raportti metsien roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa tarjoaa hänen mielestään hyvät lähtökohdat viedä kiivaana käynyttä biotalouskeskustelua eteenpäin. "Enää ei voi sanoa, ettei tiedeyhteisöllä ole yhteistä näkemystä metsien käytön ilmastovaikutuksista", Kalliokoski sanoo. Kalliokoski on yksi raportin kirjoittajista. Raportti sisältää seitsemän ilmastonmuutokseen ja metsien käyttöön liittyvää väitettä, joista alan tutkijat ovat samaa mieltä. Raportissa todetaan muun muassa, että hakkuiden lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua ja hiilivarastoa vuosikymmeniksi ja että talousmetsien puuntuotantoa voidaan lisätä metsänhoidon keinoin mutta merkittävä lisäys on odotettavissa vasta vuosisadan loppupuolella. Panokset puurakentamiseen Raportin taustalla ovat hallituksen kaavailemat lisähakkuut ja niistä noussut keskustelu. Kalliokosken mukaan metsämme säilyisivät hiilinieluna kaavailluista lisähakkuista huolimatta, mutta ilmastonmuutosta puun käytön lisääminen ei torjuisi vuosikymmeniin. Yksimielisesti metsien ilmastovaikutuksista Puun käytön lisääminen ei torju ilmastonmuutosta vuosikymmeniin, ellei metsäteollisuuden tuotejakauma muutu, sanoo Tuomo Kalliokoski. kt "Vanhan maatalousmaan uudistaminen on työlästä. Toivon mukaan tähän vielä metsä syntyy, kun kahdesti kesässä heinää." METSÄKUPSA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. YMPÄRISTÖTUTKIJAT OVAT YHDESSÄ luontoväen kanssa vaatineet metsänhakkuiden rajoittamista, koska lisähakkuut alentaisivat metsien hiilinielua. Peruste on osin virheellinen, osin kyseenalainen, mutta ympäristöälymystön esittämänä se läpäisee kritiikittä valtamedian. Ylivoimaisesti järjenvastaisin on väite metsien hiilinielun kasvattamisen edullisuudesta. Jos hakkuita rajoitetaan ympäristöväen vaatimusten mukaan, 15 miljoonaa kuutiota talousmetsissä olevaa – siis jo tuotettua – hakkuumahdollisuutta jää joka vuosi käyttämättä. Keskimääräisellä kantohinnalla metsänomistajilta jää saamatta puolen miljardin euron tulot vuodessa. Yhden omistajapolven aikana menetykset kohoavat summaltaan suuremmaksi kuin ilmavoimien tuleva hävittäjäkonehankinta. Sitä ei kukaan ole pitänyt edullisena. MIKKO RIIKILÄ 500 000 000 euroa Tehoa hiilensidontaan
5 AJASSA / 8.6.2017 "Onko kukaan tehnyt kauppaa Kuutio.fi-kauppapaikan kautta? Laitoin tarjouspyynnön ja kysyin asiakastuesta, onko mahdollista nähdä, onko ilmoitustani luettu ja kuinka monta kertaa? Molempiin kysymyksiin sain vastauksen: ei onnistu." OLLIKOLLI "Puusta ylitarjontaa. Suoraan kontaktiin ostomies mahdollisesti reagoi, mutta Kuution tarjouksia voi jättää huomioimatta, koska ne häviävät massaan!" PIKKUTUKKI "Hyvinpä alkaa tämäkin markkinapaikka toimia. Ei ole ihme, jos kohta loppuu ja jää muutamien suurtilallisten markkinapaikaksi." METSURI MOTOKUSKI "Rekisteröity on. Kyllä sinne kävijämäärälaskuri pitäisi saada tarjouspyynnön laatijalle ilman muuta." RÄME "Mitä järkeä on avata noin keskeneräistä järjestelmää käyttäjille?" VISAKALLIO "Nyt on puukaupassa aika hiljaista. Varastot ovat piripinnassa, ennen syksyä ei kannata tarjota mitään. Talvi oli puunkorjuun kannalta hyvä ja sen yhtiöt hyödynsivät." TOLOPAINEN "Alkupäivinä ei metsävaratietojen siirto onnistunut, niin laitoin pelkän yhteydenottopyynnön. Osalle tieto ei mennyt perille ja joistain tuli useampi yhteydenotto. Läheskään kaikki alueen puunostajat eivät näytä olevan mukana, niin eipä tuosta vielä paljoa hyötyä ole." MOTO79 "On se vielä aika alussa, mutta aika näyttää, mitä siitä tulee." SIKARI RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläläinen agronomi ja metsänomista-yrittäjä KOLUMNI Verkkokeskustelu Gallup Nouseeko kuitupuun hinta tänä vuonna? Uusi kysymys: Erotatko raudusja hieskoivun toisistaan? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 53% Kyllä ILMASTOPANEELI ? ? edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä ? ? antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ? ? tuore raportti metsien käytön ilmastovaikutuksista luettavissa osoitteessa www.ilmastopaneeli.fi Taustalla on sekä lisähakkuiden aiheuttama metsien hiilinielun pieneneminen että suomalaisen metsäteollisuuden tuotejakauma. Paperin ja kartongin hiilisisältö vapautuu Kalliokosken mukaan nopeasti takaisin ilmakehään, joten esimerkiksi puurakentamista pitäisi lisätä merkittävästi, jotta puun lisäkäytöstä olisi ilmaston kannalta hyötyä. Ilmastonmuutoksen torjunnan tehostamiseksi metsien käyttöä tulisikin Kalliokosken mukaan vähentää tai vaihtoehtoisesti muuttaa puun käyttöä niin, että hakattu puu varastoi sitomansa hiilen mahdollisimman pitkään. "Jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan pitää alle kahdessa asteessa, pitää hiilen päästöt ja nielut saada tasapainoon vuoteen 2070 mennessä. Yhden oman mallinnuslaskelmani mukaan puun käytön lisääminen alkaa nykyisellä tuotejakaumalla tuottaa ilmastohyötyjä vasta 60 vuoden päästä." Metsien käytön lisääminen on Kalliokosken mukaan järkevää siinä tapauksessa, että tavoitteena on talouden tai työllisyyden parantaminen. Maailman mittakaavassa suomalaisten metsien sitoman hiilen merkitys on häviävän pieni, mutta sillä ei Kalliokosken mukaan ole merkitystä. "Suomi on metsäalan johtavia maita ja suomalaista metsäntutkimusta arvostetaan maailmanlaajuisesti. Voisimme olla edelläkävijä myös siinä, miten metsiä käytetään ilmastoviisaasti. YMPÄRISTÖMINISTERI KIMMO TIILIKAINEN totesi hiljan kolumnissaan Kouvolan Sanomissa, että Ruotsin metsien hakkuut ovat 75–85 prosenttia metsien kasvusta. Suomessa on jääty 65 prosenttiin. Mikäli Suomessa päästäisiin 75 prosentin poistumaan vuotuisesta kasvusta, lisäisi tämä huimat noin kahdeksan miljardia lisätuloa vuodessa kansantalouteemme. Ruotsissa ei myöskään ole perintöveroa, lahjaveroa eikä kiinteistöveroa, joten metsätilojen liikevaihto voidaan ohjata yrityksen kasvattamiseen, lisämaan ostoon. Ruotsalaisia lehtiä selaillessa siellä onkin hyvin hoidettuja satojen hehtaarien tiloja myynnissä kohtuuhintaan. Ilmakuvissa metsät näyttävät terveiltä ja kasvavilta. KYMENLAAKSON METSÄTEOLLISUUSKESKITTYMÄSSÄ ilmestyvässä Kouvolan Sanomat -lehdessä on käyty värikästä keskustelua metsien käytöstä. Keskusteluun on osallistunut nyt kaksi ministeriä ja MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja sekä lukuisa joukko muita. Keskustelu alkoi hakkuiden lisääntymisen vaikutuksista metsien monimuotoisuuteen, nyt on edetty maailmanlaajuiseen hiilitaseeseen ja jokaisessa vaiheessa on syyllistetty metsätalouden harjoittaja, joka on se kaiken pahan alku ja juuri. Jopa niin fanaattisia näkemyksiä on metsänhakkuiden vähentämiseksi esitetty, että tulisi käyttää enemmän fossiilisia polttoaineita, jotta metsien monimuotoisuus säilyisi. VIIME PÄIVINÄ YLEISÖN kommenteista on voinut lukea, että kaikki metsät on suojeltava,” vain tuohta on saatava virsuihin ottaa”. Viimeisin mieleeni jäänyt kommentti käsitteli puunpolttoa, jolle on ”määrättävä ylimääräinen 1 000–2 000 euron vero, koska maalaiset savuttavat ja nokeavat ympäristöä” ja häiritsevät muiden ihmisten elämää. Syylliset on helppo löytää,” koska heidän pihansa ovat täynnä hassuja halkoläjiä”. Lukuisia muita vastaavanlaisia järjettömyyksiä on esitetty kymmenien ihmisten kommenteissa lehdessä, joka ilmestyy alueella, joka kirjaimellisesti sijaitsee piippujen alla, Suomen metsäteollisuuden alkujuurilla. Ihmiset ovat saaneet elantonsa samoista firmoista jo sukupolvien ajan. Nuo firmat ovat tarvinneet raaka-ainetta ja tarvitsevat sitä yhä. Paljon puuta on tullut junalla rajan takaa, mutta paljon saadaan hyvin kasvavista Etelä-Suomen talousmetsistä. MEIDÄN RAIKAS JA VIHREÄ kotimaamme yrittää seurata mukana suurten teollisuusmaiden vanavedessä ja pyrkiä mallioppilaaksi tietenkin. Keskustellaan kiivaasti ja vailla asiantuntemusta siitä voidaanko hakkuita lisätä vai pitääkö metsät jättää vähemmälle hakkuulle. EU-edustajamme Sirpa Pietikäinen tuomitsi hakkuiden lisäämisen Brysselistä käsin, kun muut mepit vasemmistoliittoa lukuun ottamatta olivat hakkuiden vähentämistä vastaan. Pienen Suomen hakkuiden muutokset eivät tässä globaalissa ilmastopelissä paljoa paina. Kansantalouteen vaikutus on suuri. Ruotsissa tämäkin ymmärretään. Ruotsissa on paremmin
8.6.2017 / AJASSA 6 jäsenmaksumuutos onkin sujunut ilman suurta dramatiikkaa ja jäsenkatoa. Yhdistysten on oltava entistä aktiivisempia metsänomistajien suuntaan senkin vuoksi, että kolme suurta puunostajaa – UPM, Stora Enso ja Metsä Group – tarjoavat metsänomistajille samoja palveluita kuin yhdistykset: puukaupan kilpailutusta lukuun ottamatta ”Metsänomistajien tyytyväisyys on se, millä edelleen kiristyvässä kilpailussa voi pärjätä”, Tiainen sanoo. Tyytyväisyyttä voi lisätä se, että metsäpalvelun tarjoaja on yhteydessä metsänomistajaan myös metsätöiden toteutusvaiheessa. ”Jokaisella on taskussa puhelin, jolla laittaa kuvia ja videoita. Kaupungissa asuvaa metsänomistajaa kiinnostaa varmasti, missä vaiheessa metsurin tekemä taimikonhoitotyö etenee.” Jäsenmaksumuutoksesta huolimatta metsänhoitoyhdistykset korostavat valvovansa yhä metsänomistajien etua. "Jos uusista metsänomistajajäsenistä ei pidetä huolta, yhdistystoiminnan pohja rapautuu pikkuhiljaa. Uusilla metsänomistajilla ei ole tietoa ja kokemusta VALTTERI SKYTTÄ, teksti KIMMO METSÄLÄ, kuva S uomen metsänhoitoyhdistysten kehitystyötä ryhtyy johtamaan mies Saimaan rannoilta, Jouni Tiainen . Hän aloitti kesäkuun alussa Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:n eli MHYP:n toimitusjohtajana. MHYP:n tehtävänä on lyhyesti sanottuna kehittää metsänhoitoyhdistysten toimintaa. Uuden toimitusjohtajan tavoitteena on, että Suomen reilut 70 metsänhoitoyhdistystä ovat tulevaisuudessa entistä yhtenäisemmän toimintamallin mukaan toimiva joukko. ”Jos joku keksii hyvän tavan toimia, sen voi monistaa muihin yhdistyksiin", Tiainen sanoo. Hän on kokenut metsänhoitoyhdistysmies, jolla on takanaan neljännesvuosisadan mittainen ura Etelä-Saimaan alueen yhdistyksissä, viimeksi Etelä-Karjalan yhdistyksen kehittämispäällikkönä. MHYP vastaa liiketoiminnan kehittämisen ohella yhdistyskentän yhteisistä hankinnoista ja markkinoinnista. ”Se on selvä, että kaikki yhdistykset eivät pysty kaikkia palveluita tuottamaan, joten silloin on tehtävä yhteistyötä." Metsänomistajien tyytyväisyys ratkaisee Metsänhoitoyhdistykseen kuuluminen on ollut 2,5 vuoden ajan vapaaehtoista metsänomistajille. Tulopohjan kapeneminen on painostanut yhdistykset kehittämään toimintaansa, vaikka Yhdistyskenttä yhtenäiseksi Kuutio ei korvaa yhdistysten puukauppaosaamista, sanoo metsänhoitoyhdistysten kehittämisyhtiön uusi toimitusjohtaja Jouni Tiainen. "Metsänomistajien tyytyväisyys on se, millä kilpailussa voi pärjätä." metsänomistamisesta, joten he saavat suurta hyötyä yhdistyksen jäsenyydestä." Alueellinen puukauppaosaaminen tärkeää Tänä kevään yhdistyskenttää on kuohuttanut uusi, kaikille yhteinen puukauppasivusto Kuutio. Tiainen uskoo, että uudesta puukauppapaikasta huolimatta suuri osa metsänomistajista haluaa yhä tehdä puukauppoja asiantuntijan avustuksella. ”Kuutio on apuväline puukaupan teknisessä toteutuksessa. Sähköinen puukauppa ei korvaa metsänhoitoyhdistysten alueellista puukauppaosaamista. Se on parasta metsänomistajien edunvalvontaa." Sähköinen järjestelmä ei hänen mukaansa huomioi kaikkia puukauppaan liittyviä tärkeitä yksityiskohtia: korjuun valvontaa, katkottavia puutavaralajeja, oikeita korjuuolosuhteita, tukin katkontatietoa tai erikoispuita ja niiden takuumääriä. Tiainen on itse ollut metsänomistaja vuodesta 1990. Omistukset sijaitsevat kotitilan ympärillä Puumalassa. ”Pellot ovat kasvaneet puuta jo kolmisenkymmentä vuotta.” HAASTATTELU
7 AJASSA / 8.6.2017 JOUNI TIAINEN ? ? Ikä: 55 vuotta ? ? Työ: Metsänhoitoyhdistysten toiminnan kehittämisestä vastaavan MHYP:n uusi toimitusjohtaja ? ? Omat metsäomistukset synnyinseudulla Puumalassa ? ? Perhe: 3 lasta ja 3 lastenlasta ? ? Harrastukset: kuntoliikunta, penkkiurheilu, metsänhoitotyöt Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistys säilyy Jouni Tiaisen työnantajana, mutta sen lisäksi hänen työnantajiaan ovat nyt kaikki muutkin Suomen metsänhoitoyhdistykset. Työpiste vaihtuu Lappeenrannasta Helsinkiin. MHYP:n toimitusjohtajan pesti tietää muuttoa pääkaupunkiseudulle. Etäisyys metsiin kasvaa, mutta samalla lyhenee matka lasten ja lastenlasten luo. MHYP:n toimistolla Helsingin Maalaistentalolla istuu ainakin aluksi varsin kiireinen uusi toimitusjohtaja. Työlistalla ovat muun muassa uudistustarpeet, kuten mahdollinen lisätyövoiman tarve kehitystoiminnassa. ”Jos jossain ehdin neuvoa suoraan metsänomistajia, niin sukupolvenvaihdosasioissa.” Kuka? MIKKO RIIKILÄ Y hteismetsien perustaminen on nähty keinona estää isojen metsätilojen pilkkominen sukupolvenvaihdoksissa. Tästä syystä metsäorganisaatiot ovat edistäneet niiden muodostamista. Viime vuonna uusia yhteismetsiä perustettiin 43, määrä on kaikkien aikojen suurin. Niiden keskikoko oli vain reilut 300 hehtaaria. Ennen vuotta 2003 perustetut yhteismetsät ovat tuhansien, jopa kymmenien tuhansien hehtaareiden kokonaisuuksia, joita hoidetaan ja hallitaan ammattimaisesti. Pienet huolestuttavat Toisin kuin useimmat metsäihmiset, Osuuspankin metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi ei ole pelkästään innoissaan kehityksestä. ”En näe järkeväksi muutaman sadan hehtaarin ja yhden perheen hallitsemien yhteismetsien perustamista.” Hän varoittaa, että perheen tai suvun hallitsemiin muutaman sadan hehtaarin yhteismetsiin liitetyt metsät ja niitä hallinnoivat haamutilat eivät pankin näkökulmasta tarjoaa turvaavaa vakuutta lainoille, jos osakkaalla olisi tarve pantata omaisuuttaan. ”Esimerkiksi asuntoluototuksessa tarvitaan yhä useammin lisävakuuksia. Pienen yhteismetsän osuutta olisi realisointitilanteessa vaikea myydä ulkopuolisille. Näin pankki ei pystyisi turvaamaan saataviaan, jos osakas olisi pantannut yhteismetsäosuutensa lainansa vakuudeksi eikä suoriutuisi lainansa takaisinmaksusta.” Isojen yhteismetsien osuuksien vakuusarvo sen sijaan on vankka. Kortejärvi muistuttaa, ettei yhteismetsällä tai sen osakkailla ole velvollisuutta lunastaa myyntiin tulleita osuuksia. Pienten yhteismetsien rahkeetkaan eivät ehkä riittäisi osuuksien lunastamiseen, koska yhteismetsä ei voi pantata tilojaan lainojen vakuudeksi. Monet isot yhteismetsät lunastavat osuuksiaan osakaskunnan päätöksellä. Niiden maksuvalmius riittää tarjolle tulleiden osuuksien ostamiseen. ”Vakuutena metsätalousyhPankkimies varoittaa pienistä yhteismetsistä tymäkin on parempi vaihtoehto kuin pienet yhteismetsät. Yhtymän osakas voi vaatia osuutensa erottamista, mikä mahdollistaisi myös pantatun osuuden realisoinnin. Yhteismetsästä ei osuutta voi irrottaa.” Osaksi isoa Kortejärvi ei halua lannistaa yhteismetsistä kiinnostuneita. Oman pienen yhteismetsän perustamisen sijaan hän neuvoo perheitä liittämään maansa osaksi isoa, ammattimaisesti hoidettua yhteismetsää, jonka osuuksilla on kysyntää myös vapailla markkinoilla. ”Parhailla yhteismetsillä on esittää strategia, kuinka toimintaa aiotaan kehittää niin, että osakkaille vuosittain maksettavaa ylijäämää voitaisiin kasvattaa.” #bioaika Bioaika-tapahtumakiertue on käynnissä! Pyörillä halki Suomen kulkeva tiedekeskusnäyttely ja Bioaika-tori kutsuvat metsäalan toimijat mukaan esittelemään toimintaansa ja visioimaan yhteistä biotalouteen perustuvaa tulevaisuutta. Tehdään Bioaika yhdessä Kiertue pysähtyy kesän aikana erilaisissa tapahtumissa, kuten Seinäjoen Farmarissa, Porin SuomiAreenalla, Suomenniemen Metsätaitokisoissa ja Mikkelin Asuntomessuilla. Metsäsektorin yhteinen lahja 100-vuotiaalle Suomelle ja Suomen nuorille jatkuu elokuussa koulukiertueena, jolloin Bioaika-näyttely on avoinna myös muille vierailijoille iltaisin ja viikonloppuisin. Vielä ehdit mukaan! Kiertueohjelman ja ilmoittautumisohjeet löydät osoitteesta: www.bioaika.fi/kiertue BIOAIKA ALKAA NYT Myynti: rautamaatalouskaupat ja pienkonemyymälät. – Taimikkojen ensiharvennus – Puutarhojen ja puistoalueiden hoidot
8.6.2017 / AJASSA 8 OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN M yyräkannat ovat romahtaneet alhaisiksi Etelä-, Itäja Pohjois-Suomessa. Valtaosassa Keski-Suomea myyrien odotetaan saavuttavan huipputiheydet loppuvuoteen mennessä. Myös Länsi-Suomessa kannat ovat alkaneet kasvaa, mutta tiheydet ovat vielä vaatimattomat. Talven jäljeltä voi paljastua taimituhoja, varsinkin Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Peltoja metsämyyräkannat ovat tällä hetkellä runsastumassa suurimmassa osassa Länsisekä Keski-Suomea. Keski-SuoKeski-Suomeen myyrähuippu syksyllä Valtaosassa maata myyräkannat ovat vielä alhaisia. Itäja Etelä Suomessa myyräkannat ovat romahtaneet, Pohjois-Suomessa ne ovat ovat alhaiset, LänsiSuomessa melko alhaiset, mutta runsastumassa huippuun ensi vuonna. Keski-Suomessa myyriä on paikoin runsaasti ja huippu ajoittuu loppuvuoteen 2017. mi, poislukien alueen eteläosat, vaikuttaa olevan vuoden verran läntisiä alueita edellä, ja näillä alueilla odotetaan myyrien kannanvaihtelun huippuvaiheen ajoittuvan loppuvuoteen. Länsi-Suomessa kannat ovat vasta nousukiitonsa alussa, joten huippua ei todennäköisesti saavuteta ennen ensi vuoden loppua. Luonnonvarakeskuksen seurantapyyntien mukaan etenkin peltomyyrämäärät ovat olleet viime talvena paikoin erittäin huomattavia Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Missä myyriä on ollut runsaasti, siellä niiden luontainen talviravinto, eli vihreinä talvehtivat heinäkasvit, ovat olleet laajalti loppuun syötyjä. Tämä on varma merkki siitä, että peltomyyrien on ollut joko pakko turvautua vaihtoehtoisiin ravintokohteisiin tai kuolla. Taimikoissa parhaat tarjolla olevat vaihtoehtoiset ravintokasvit ovat puun taimet. Nuorten taimikoiden omistajien on syytä viime talven runsasmyyräisillä alueilla käydä tarkastamassa taimikkonsa tuhojen varalta. Kannattaa kuitenkin pitää jäitä hatussa mikäli tuhoja on tapahtunut, eikä tilata täydennystaimia heti kesäkuussa. Varsinkin pienet havupuun taimet toipuvat nimittäin yllättävän hyvin itsekseen merkittävästäkin myyrävioituksesta. Vasta keskikesällä alkaa nähdä, moniko taimi on lopullisesti menetetty. Taimituhojen vaara Keski-Suomessa Keski-Suomeen ennakoitavissa oleva tämänsyksyinen myyrähuippu lisää taimituhoriskiä ensi talveksi. Metsänomistajan kannattaa harkita taimien istuttamisen siirtämistä kesään 2018, sillä tuolloin tuhoriski tullee olemaan olennaisesti pienempi. Mikäli istuttaminen on muutoin järkevintä tehdä tänä vuonna, suosittelemme välttämään istuttamista myöhään syksyllä. Loppusyksynä istutetut taimet ovat tarha-aikaisen ravinnetankkauksen jäljiltä hyvin houkuttelevia myyrille. Niiden toipumiskykykin on heikko alkukesällä istutettuihin taimiin verrattuna. THL:n tilastojen mukaan myyräkuumetapauksia on rekisteröity huomattavan paljon alkuvuonna Itäja Etelä-Suomessa. Tämä on suoraa seurausta viime talven runsaista metsämyyrämääristä, joiden jäljiltä ulkovarastoissa ja mökeillä on ollut paljon tartuntavaarallista myyrien ulostetta ja virtsaa. Liitereissä kannattaa välttää pölyn nostattamista ilmaan. Kesämökillä siivous on järkevintä tehdä kosteita rättejä käyttäen, eikä imurilla tai harjalla. Luonnonvarakeskuksen seurannat osoittavat, että myyrien kannanvaihteluissa jatkuu epävakauden aika. Myyrien populaatiokasvu on monin paikoin muuttunut vaikeasti ennustettavaksi, ja selvä monivuotinen syklisyys on korvautunut samankaltaisena vuodenaikaisvaihteluna. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. NYT ON KAUPAN PAIKKA! Sportsman 570 EFI 4x4 EUT sh. 9290 € +tk. SUMMER PACK ETUSI 1318 € ? Forest-peräkärry 799 € ? Polaris-sähkövinssi 519 € POLARIS.FI Rekisteröity kahdelle Ota yhteyttä: 044 762 4500, nokka.fi Nokka Forest Pro mönkijän kuormainvaunu Hydraulisen 4-vedon ansiosta tuot puukuorman sieltä mistä mönkijänkin. Forest Prossa saat isot ominaisuudet pienessä paketissa! Nähdään Farmarissa! Esillä myös juhlavuoden linko ja uusi kuormain! Metsänomistajan ykkösvalinta
9 AJASSA / 8.6.2017 ”Kilpailu ei aina toimi muutaman ostajan markkinoilla parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kilpailulaki ei voi ratkaista markkinoiden kaikkia ongelmia”, Kirsi Leivo Kilpailuja kuluttajavirastosta toteaa. Ku va : M ar kk u O ja la MIKKO HÄYRYNEN uitupuun hinta on kroonisesti alhaalla, mikä on metsänomistajien keskuudessa herättänyt jopa kartelliepäilyjä. Syy on kuitenkin ilmeinen – loppukäyttäjiä on liian vähän, jotta todellista kilpailua syntyisi. Kuiduttava teollisuus on fuusioitunut käytännössä kolmeksi: UPM, Stora Enso ja Metsä Group. UPM:n hankinta-alue ei yllä Pohjois-Suomeen, jossa onkin kahden loppukäyttäjän tilanne. Harvestia on itäsuomalainen puunostaja, joka hankkii koivukuitua Kuopioon Powerfluten tehtaalle. Lisäksi kuitupuumittaista puuta menee energiakäyttöön, mutta huomattavasti halvemmalla. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Kuitupuumarkkinoiden väitetään muistuttavan kartellia. Kilpailuviranomainen ei kuitenkaan voi tehdä mitään, jos lakia ei ole rikottu. Vain uudet ostajat voivat rikkoa asetelman, mutta niitä odotellessa kuitupuun hinta mataa ja mataa.
8.6.2017 / AJASSA 10 "Yrityksiä EI VOI PAKOTTAA toimimaan etuaan vastaan.” TOIMIIKO KILPAILU? Puolesta ? ? Hinnat määräytyvät vapaasti markkinoilla. ? ? Kuiduttavan teollisuuden lisäksi energiakäyttö. ? ? Uusien toimijoiden helppo tulla puumarkkinoille. ? ? Raakapuukauppa on kansainvälistä, kuitupuuta tuodaan ja viedään. Vastaan ? ? Kuitupuun hinta ei reagoi kysynnän kasvuun, mikä ristiriidassa kysynnän ja tarjonnan lakien kanssa. ? ? Loppukäyttäjät fuusioituneet vain muutamaksi ostajaksi. ? ? Isojen metsäyhtiöiden sahauksen kannattavuustiedot eivät ole julkisia. ? ? Hintaja määrätieto liikkuu ostajien välillä puutavaravaihtojen kautta. ? ? Ostajille markkina globaali, myyjille paikallinen. Minkään kuitupuunostajan ei ole todettu olevan määräävässä markkina-asemassa edes alueellisesti, mutta alhaiset ostohinnat voivat olla markkinahäiriön merkki. Laki ei kiellä kartellin kaltaista Kilpailuja kuluttajaviraston (KKV) kilpailurajoituksia selvittävän yksikön johtaja Kirsi Leivo sanoo, että muutaman ostajan niin sanotut oligopsonimarkkinat eivät sinällään ole kilpailulaissa kiellettyjä. KKV:llä on valvontaja seurantavastuu mahdollisesta kilpailulain vastaisesta toiminnasta, mutta virasto ei ota kantaa siihen, toimiiko kilpailu. Leivo korostaa, että kilpailulaki ei voi ratkaista markkinoiden kaikkia ongelmia. Oligopsonimarkkinat voivat toimia huonosti ilman, että virasto saa tarttumapintaa. ”Jos markkinat toimivat huonosti ilman yritysten keskinäistä yhteistyötä, niin se ei ole kilpailulain vastaista.” Näin voi tapahtua tilanteessa, jossa yritykset toimivat täysin itsenäisesti, mutta ottavat kuitenkin huomioon toistensa toiminnan. ”Oligopsonimarkkinoilla kilpailu ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta yrityksiä ei voi pakottaa toimimaan etuaan vastaan.” Kilpailulaissa kielletyn raja menee yritysten välisessä yhteydenpidossa. Pahimmillaan voidaan puhua kartellista. Pieni määrä ostajia ja julkiset hintatiedot eivät automaattisesti tarkoita kartellia muistuttavaa tilannetta, sillä hintatietojen julkisuus palvelee myös puun myyjiä. Puutavaravaihdot pulmallisia Kilpailuja kuluttajavirasto seuraa puumarkkinoita ja jos kilpailulain vastaista ilmenee, niin siihen puututaan. Epäilyksistä voi tehdä myös toimenpidepyynnön. Viraston puuttuminen edellyttää todisteita siitä, että ostajilla on ollut kilpailulain vastaista yhteydenpitoa. Yritysten välistä puutavaranvaihtoa on vaikea käydä ilman, että puhutaan hinnoista ja määristä. ”Riippuu minkälaista ja kuinka tuoretta tietoa vaihdetaan. Erityisen haitallista tietojenvaihto on silloin, jos yrityksen epävarmuus kilpailijoidensa tulevasta käyttäytymisestä poistuu tietojenvaihdon seurauksena.” Suomen lainsäädännön mukaan kilpailunvastaiseen toimintaan voidaan puuttua vain jälkikäteen. Käsittelypaikkana on markkinaoikeus ja mahdollisena seurauksena seuraamusmaksu eli sakko. Lainsäädännössä ei ole järeintä keinoa eli yrityksen hajottamismääräystä, jolla vaikutettaisiin tulevaan toimintaan. Teoreettisesti EU:n komissio voi määrätä yrityksen pilkottavaksi, mutta soveltamiskynnys on erittäin korkealla ja asialla pitää olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
11 AJASSA / 8.6.2017 MIKKO HÄYRYNEN ? Kuitupuun hintakehitys on vaikea asia sekä metsäteollisuuden että metsänomistajien etujärjestöille. Metsäteollisuus ry on nimensä mukaisesti kaikkien metsäteollisuutta harjoittavien yritysten etujärjestö. Metsäteollisuus ry:ssä on ohje, että markkinoita ja hintoja ei kommentoida. Sahateollisuus ry edustaa itsenäisiä, isojen metsäyhtiöiden ulkopuolisia teollisen mittakaavan sahayrityksiä. Yhteisiä jäseniä järjestöillä on kuitenkin vain neljä. Sahateollisuus ry julkaisi toukokuussa julkilausuman, jossa se vaati kuiduttavia metsäteollisuuskonserneja julkistamaan sahateollisuutensa kannattavuuden. Nykytilanne on, että konsernien talousraportoinnissa sahateollisuus on osa suurempia liiketoimintakokonaisuuksia. Esimerkiksi UPM:llä samassa tulosyksikössä ovat sahat, sellutehtaat, biojalostamo ja Uruguayn puuviljelmät. ”Näin varmistettaisiin, ettei ylikorkealla tukin hinnalla pidetä kuitupuun hintaa matalalla oman sahateollisuuden tappiosta huolimatta. On tärkeää, että metsänomistajille muodostuu oikea kuva sahojen puustamaksukyvystä”, Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo ja viittaa yksityisten sahojen heikkoon kannattavuuteen. Vaikka yksityisten sahojen piirissä potutus on kova, niin sahat eivät halua rikkoa välejään kuiduttavaan teollisuuteen, jolle pitää pystyä myymään sivutuotteena tuleva hake. Ylitarjontaa ja ostajien vähyyttä Metsänomistajien etujärjestölle kuitupuun hinta on tuttu ja vaikea kysymys. ”Mitä MTK aikoo tehdä, se on metsävaltuuskunnassa vakiokysymys”, metsäjohtaja Juha Hakkarainen sanoo. Hakkarainen näkee kuitupuun hinnassa kaksi ongelmaa: ylitarjonnan ja ostajien vähyyden. Kun mennään itään ja pohjoiseen, niin kuitupuulla ei ole riittävästi käyttöä. Jos tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, hinta painuu. ”Vastaus on, että pitää saada uutta käyttöä. Ilman sitä hinta ei nouse.” Toinen tekijä on ostajien vähyys. Oligopsoni eli muutaman ostajan markkina näkyy hinnassa. Tukin ostajia on kymmeniä ja piensahat laskien jopa toista sataa. Kolmantena tekijänä tulee vielä kansainvälinen markkinatilanne. Kuitupuuta on helppo liikutella kiskoja pitkin idästä ja aluksilla pitkin poikin Itämeren allasta. Hakkarainen muistuttaa, että kakku on kuitenkin kasvanut finanssikriisin jälkeisen ajan. Kuitupuun hinta on vuosituhannen vaihteesta selvästi laskenut, mutta lasku on viime vuosina katkennut ja kauppamäärät ovat kasvaneet. ”Jos kuitupuun käyttö olisi jäänyt finanssikriisin kuoppaan, hinta olisi vielä nykyistäkin alempi.” Etujärjestön keinot vähissä MTK on tutkituttanut puumarkkinoita monelta kantilta. Oikeustieteen opinnäytetyö osoitti markkinatilanteen hiljaiseksi kolluusioksi eli kartelliksi ilman yhteistä sopimusta. Hintatieto vuotaa ostajalta toiselle etenkin puunvaihtosopimusten kautta. Etujärjestön keinot ovat vähissä. Markkinoilla ei ole mitään, mikä olisi nykylainsäädännön vastaista. Kilpailulainsäädännön tiukentaminen olisi isompi kuin pelkästään metsäalan asia eikä sellaisia haluja ole ilmassa. ”Ison teollisuuden miljardit ovat kiinni kuiduttavassa teollisuudessa ja sen raaka-ainetta suojellaan viimeiseen asti. Jokainen metsänomistaja tietää, että jos puusta on pulaa, niin silloin joustaa tukin hinta.” Kuituja tukkipuun hintaero on jopa nelinkertainen. Koska metsänomistaja tekee tilinsä tukkipuulla, niin puukauppakin ratkeaa tukin hinnan perusteella. Hakkarainen näkee kuitenkin ajassa positiivisia elementtejä. Uudet toimijat ja uudet investoinnit saattavat tuoda lievitystä tilanteeseen. Edunvalvonnan kesto-ongelma 10 20 30 40 50 60 70 80 Kuusitukin ja kuusikuitupuun kantohintojen kehitys Reaalihinta, vuoden 2017 rahassa, euroa / m 1995 -95 -00 -05 -2010 -2016 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 Kuusitukki Kuusitukki Kuusikuitu Kuusikuitu 50 100 150 200 Reaalihinnan indeksi Lähde: Luke, in laatiokorjaus Suomen Pankki Indeksikäyrät kuvaavat kuusitukin ja kuusikuitupuun suhteellista hinnanmuutosta. Lähtökohtana on vuosi 1995 ja indeksikäyrät on in laatiokorjattu vuoden 2017 rahanarvoon. -16 Is m o Pe kk ar in en
8.6.2017 / AJASSA 12 LIINA KJELLBERG PUUKAUPASSA on kesän kynnyksellä edelleen hyvä vire, arvioidaan metsänhoitoyhdistyksistä. Parhaiten kaupaksi menee monin paikoin kuusitukki, mutta mäntytukillakin on kysyntää. Kuitupuuta on sen sijaan vaikeampi saada kaupaksi. ”Näyttää siltä, että Äänekosken biotuotetehtaan vaikutukset näkyvät vasta ensi vuonna”, sanoo metsänhoitoyhdistys Karhun toiminnanjohtaja Jouni Peltoniemi . Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan alueella valtaosa leimikoista menee yhdistyksen johtajan Markku Vaarion mukaan korjuuseen saman tien, metsänhoitoyhdistys Kuusamon alueella tukkileimikoista on metsäasiantuntija Anne Polojärven mukaan jopa pulaa. Metsänhoitoyhdistys Karhun alueella korjaamatta on sen sijaan viime vuonnakin ostettuja leimikoita. Puukauppavuoden ennakoidaan metsänhoitoyhdistyksissä jatkuvan vilkkaana. ”Viime talvena päästiin hyvin korjaamaan talvileimikoita, joten syksyllä on tilaa talvileimikoidenkin ostolle”, sanoo metsänhoitoyhdistys Savotan johtaja Rauno Karppinen . 0,5 1,0 1,5 2,0 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m 2015 2016 2017 Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 PUUKAUPPA LIINA KJELLBERG, teksti JANNE RUOTSALAINEN, kuva K uusitukista maksettava hinta on paikoin kohonnut jo yli 60 euroon kuutiometriltä. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan alueella kuusitukista on maksettu yli 60 euroa kuutiometriltä jo useamman kuukauden ajan. ”Kesäkorjuukelpoisissa uudistushakattavissa leimikoissa kuusitukista maksetaan pääsääntöisesti yli 60 euroa kuutiometriltä. Huippuhinta on ollut reilut 62 euroa kuutiometriltä”, kertoo yhdistyksen johtaja Markku Vaario . Satakunnassa toimivan metsänhoitoyhdistys Karhun alueella kuusitukin hinta on toiminnanjohtaja Jouni Peltoniemen mukaan noussut juuri ja juuri yli 60 euroon kuutiometriltä. Hinta kohoaa hänen mukaansa niihin lukemiin normaalikokoisissa kesäleimikoissa. ”Hakattavaa pitää olla yhteensä useampi sata mottia, ja kuusitukkia tulee olla noin pari sataa mottia”, Peltoniemi sanoo. Pohjois-Savossa toimivan metsänhoitoyhdistys Savotan alueella 60 euron kuutiometrihinta ei sen sijaan ole vielä ylittynyt. Kaukana siitä ei yhdistyksen johtajan Rauno Karppisen mukaan kuitenkaan olla. ”Puukauppa on nyt rauhoittumaan päin. Elokuu näyttää, mihin suuntaan kuusitukin hinta kehittyy”, hän ennakoi. Metsänhoitoyhdistys Kuusamon alueella kuusitukista maksetaan metsäasiantuntija Anne Polojärven mukaan tällä hetkellä noin 45 euroa kuutiometriltä. ”Kuusitukin hyvä suhdanne ei näy pohjoisessa samalla tavalla kuin etelässä. Kuusitukin käyttäjiä on täällä vähemmän”, Polojärvi sanoo. Viime vuodesta kuusitukin hinta on metsänhoitoyhdistys KuusamonKuusitukki yli 60 euron Vuoden 2007 huippuhinnoista ollaan kuitenkin vielä kaukana. ”Puukauppa on nyt rauhoittumaan päin." Puukauppa vilkasta KOHDE: Harvennusja päätehakkuuleimikoita kahdella palstalla. Kuivahkon ja kuivaan kankaan männiköitä, joissa paikoin aukkoisuutta. Puolet korjattavissa kesäaikaan, puolet myös kelirikkoaikaan. SIJAINTI: Koillismaalla Pohjois-Pohjanmaalla OSTAJA: Suuri saha KAUPAN KOKO: 1 519 m 3 LEIMIKON KOKO: 34,6 ha MUUTA: Kyseessä sahapuukauppa eli kaikki sahalle menevä puu on myyty samalla hinnalla. Korjuu näillä näkymin kesällä. Sahapuuta kaupaksi Puutavaralaji määrä, hinta Yhteensä, m 3 €/m 3 € mäntysahapuu 891 40,00 35 640,00 mäntyraaki 28 20,00 560,00 mäntykuitu 532 13,00 6 916,00 kuusisahapuu 24 26,50*/36,50** 846,00 kuusikuitu 21 13,00 273,00 koivukuitu 23 11,30 260,00 yhteensä 1 519 44 495,00 *harvennus **avohakkuu TUORE PUUKAUPPA
13 AJASSA / 8.6.2017 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 54,92 s 57,98 ? 42,72 s 16,2 s 17,8 s 15,6 ? 23,13 ? 24,55 Uudistushakkuu s 56,78 s 58,75 s 44,17 s 18,18 s 18,89 s 17,57 ? 25,58 s 25,64 Harvennushakkuu s 47,95 ? 48,84 ? 36,63 s 15,62 s 15,75 s 14,73 ? 21,19 ? 21,03 Ensiharvennus ? 41,56 s 50,08 s 12,15 ? 11,63 ? 11,65 s 16,68 Hankintahinnat ? 56,12 ? 56,9 s 45,96 ? 27,15 ? 29,69 ? 27,53 s 34,12 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,23 s 58,96 ? 42,96 ? 16,42 s 18,47 s 16,27 ? 22,31 s 24,61 Uudistushakkuu ? 58,1 s 59,74 ? 44,04 ? 17,14 s 19,28 s 17,73 s 24,34 s 25,14 Harvennushakkuu ? 49,7 ? 51,35 s 37,19 s 16,31 s 16,54 s 15,37 s 21,62 s 23,01 Ensiharvennus s 45,03 s 12,81 s 12,82 s 12,09 Hankintahinnat s 60,98 s 61,3 ? 46,5 ? 30,12 ? 31,19 s 29,09 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,11 s 59,01 ? 41,03 s 16,3 ? 18,44 ? 15,78 s 22,95 s 24,76 Uudistushakkuu s 57,96 s 59,61 ? 42,5 s 18,29 s 19,3 s 18,14 s 25,04 s 25,68 Harvennushakkuu s 48,32 ? 48,75 ? 34,44 s 15,96 s 15,82 s 14,85 s 21,83 s 21,39 Ensiharvennus s 40,99 s 12,99 s 11,89 s 12,13 Hankintahinnat ? 53,3 s 53,68 s 43,07 s 27,7 s 29,79 s 27,81 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 53,11 s 56,64 s 41,87 s 15,83 s 16,45 s 15,03 s 21,34 ? 23,66 Uudistushakkuu s 55,4 s 57,56 s 43,59 s 18,08 s 18,2 s 17,19 s 24,35 ? 25,52 Harvennushakkuu s 46,4 s 46,53 ? 36,9 s 15,3 s 14,79 s 14,72 s 20,34 Ensiharvennus ? 11,96 ? 10,65 ? 11,41 Hankintahinnat ? 54,4 ? 54,53 ? 45,48 ? 27,71 s 28,44 ? 28,49 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,05 ? 56,46 ? 16,56 ? 15,81 Uudistushakkuu ? 56,79 ? 56,89 ? 18,7 ? 17,4 Harvennushakkuu s 14,36 Ensiharvennus Hankintahinnat s 55,71 s 52,3 s 26,58 s 25,65 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 51,58 s 52,04 s 16,63 s 16,97 s 15,91 ? 23,66 ? 24,52 Uudistushakkuu s 53,22 s 52,98 s 19,15 s 18,16 ? 17,63 ? 26 ? 25,57 Harvennushakkuu ? 45,41 ? 43,78 s 14,21 s 13,83 s 13,29 ? 20,95 ? 21,13 Ensiharvennus s 11,75 s 10,83 Hankintahinnat s 53,94 ? 25,32 s 25,29 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,5 ? 58,22 ? 44,55 ? 15,97 s 17,71 s 15,4 ? 21,93 ? 24,64 Uudistushakkuu ? 58,35 ? 59,06 ? 46,04 ? 17,73 s 18,83 s 17,46 s 23,71 s 25,61 Harvennushakkuu ? 49,47 ? 49,33 s 37,51 s 16,05 s 15,92 s 15,09 s 21,58 ? 21,7 Ensiharvennus s 43,54 s 54,41 ? 12,23 ? 12,54 ? 11,81 Hankintahinnat s 57,91 ? 56,52 s 48,31 ? 28,17 ? 28,7 ? 28,3 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19–22 keskiarvo LAPPI puukaupan vähäisyyden vuoksi hintatiedot puuttuvat KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Vuoden 2007 huippuhinnoista ollaan kuitenkin vielä kaukana. Metsäkoneenkuljettaja Jani Sälliluoma hakkasi kesäkuun alkupuolella kuusitukkeja Lavialla Satakunnassa sijaitsevassa päätehakkuuleimikossa. kin alueella kuitenkin vahvistunut. Viime vuonna kuusitukista maksettiin yhdistyksen alueella keskimäärin 43 euroa kuutiometriltä. Kuusisahatavaralla kysyntää Metsänhoitoyhdistyksistä arvioidaan, että kuusitukin hinnannousun taustalla on kuusisahatavaran hyvä menekki maailmanmarkkinoilla. Varsinkin Kiinan markkina vetää. Metsänhoitoyhdistys Savotan Karppisen mukaan hinnannousua selittää tosin osittain myös siirtyminen talvileimikoista kesäja kelirikkoleimikoihin. ”Kesäja kelirikkoleimikoista maksetaan paremmin kuin talvileimikoista. Se aiheuttaa keväisin pienen hintapiikin tilastoihin”, hän sanoo. Luonnonvarakeskus Luken tilastojen mukaan kuusitukista on maksettu yli 60 euroa kuutiometriltä viimeksi vuonna 2011 ja sitä ennen vuosina 2007 ja 2008. Vuonna 2011 kuusitukin hintaa nosti kuusitukin vientimäärien ja -hintojen kasvu, vuonna 2007 hintaa nostivat Venäjän puutullit ja sahatavaran hinnan nousu maailmanmarkkinoilla. Vuonna 2007 kuusitukin hinnat kohosivat monin paikoin jopa yli 70 euroon kuutiometriltä. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan Vaario ennakoi, että kuusitukin hinta jatkaa nousuaan, mutta vuoden 2007 kaltaisiin lukemiin ei hänen mukaansa näillä näkymin ole aineksia. ”Kuusisahatavaran hinta ei ole noussut niin korkealle, että kuusitukista voisi maksaa sellaisia hintoja.” Vaikka Vaario ennakoi kuusitukin hinnan edelleen nousevan, ei metsänomistajien hänen mielestään kannata jäädä odottamaan hinnannousua. ”Puukauppaa kannattaa tehdä silloin, kun on kysyntää. Sitä, miten sahasuhdanteet syksyllä menevät, ei vielä tiedä.” Metsänhoitoyhdistys Karhun Peltoniemikin ryhtyisi puukaupoille heti – varsinkin, jos metsänomistajalla on paljon kuusitukkivaltaisia hakkuusäästöjä. Hän huomauttaa, että uudistushakkuun viivästyttäminen voi altistaa kuusikot kirjanpainajan tuhoille. Karppisen mukaan puukaupan siirtämisessä elokuulle voi tosin olla puolensa. Puukauppa hiljenee lomien ja sahojen kesäseisokkien takia heinäkuuksi, ja syksyn puukauppojen teko alkaa elokuussa.
14 8.6.2017 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat T alousmetsien luontoa voi hoitaa pienin ja edullisin keinoin. Vähäisetkin teot vaikuttavat, kunhan ne toistetaan riittävän monella hehtaarilla. Talousmetsien luonnonhoitokonstit on koottu yhteen metsäja ympäristöalan organisaatioiden sekä WWF:n yhteisessä Monimetsä-hankkeessa. Hankkeen asiantuntijana työskentelevä Lauri Saaristo Tapio Oy:stä korostaa, että tavoitteena on luoda uutta elintilaa metsälajeille, joiden olot kävisivät ahtaiksi hakkuiden lisääntyessä. ”Metsälaki turvaa olemassa olevat luontokohteet, mutta ei tuota uusia luontoarvoja”, hän sanoo. Alkuun pääsee ”laiskan” keinoin ”Moni huolellisuutta arvostava haluaa raivata ihan joka paikan. Tästä kannattaisi luopua”, opastaa puolestaan Monimetsä-hankkeen projektipäällikkö Timo Vesanto Metsäkeskuksesta. Katajat voi jättää pystyyn, samoin taimia haittaamattomat lehtipuut. Pajukotkin voi suosiolla kiertää, niiden seassa ei yleensä kasva taimia. Hankalasti hoidettavissa kohteissa kannattaa käyttää harkintaa. ”Jyrkät rinteet sekä kallioiset maat voi jättää hoitamatta. Niiden hoito ja korjuu voivat maksaa tulevia tuottoja enemmän”, Vesanto toteaa. Rantametsät ja soiden reunat ovat otollisia laistokohteita ”laiskalle” raivaajalle. Aikaisemmin uudistushakkuut ulottuivat purojen tai muiden vesien rantaan. Ne eivät nauti metsälain suojaa, mutta ajan myötä niihin kehittyy monimuotoinen ja arvokas eliöstö. ”Esimerkiksi purojen rehevät reunat ovat hankalasti hoidettavia. Sama koskee lampien ja järvien rantoja. Monesti niille olisi järkevä jättää vaikkapa kymmenen metriä leveä raivaamaton vyöhyke”, Lauri Saaristo neuvoo Hän muistuttaa, että aktiivisen hoidon ulkopuolelle jääneiltäkin alueilta voidaan korjata tukkipuita esimerkiksi poimintahakkuin. Tarkistuslistalla kaikki konstit Osana Monimetsä-hanketta on laadittu tarkistuslista, jolla esimerkiksi taimikonhoidon tai hakkuun suunnittelija voi esitellä metsänomistajalle erilaisia luonnonhoitotoimia. Riistatiheiköitä voi jättää jo taimikoihin ja nuorten metsien hoitokohteille edellisen puusukupolven aikana syntyneistä alikasvoskuusiryhmistä, jotka jätetään raivaamatta. Riistatiheikön sopiva koko on muutamasta puusta muutamaan aariin. ”Riistatiheiköistä voi kehittyä säästöpuuryhmiä, kun taimikko varttuu kasvatusja päätehakkuumetsäksi. Tällöin hakkuissa ei tarvitse jättää havutukkirunkoja säästöpuiksi”, Vesanto toteaa. Myös harvennusja päätehakkuumetsiin rajataan ennakkoraivaamatta jätettäviä riistatiheiköitä. Ne kannattaa jättää esimerkiksi suon ja kankaan vaihtumisvyöhykkeelle. Taimikoihin voi lisäksi jättää lehtipuita joko taimien lomaan tai ryhmittäin. Taimikon puulajivalikoimaa ei taimikonharvennuksessa supisteta. Sama pätee kasvatushakkuilla. Säästöpuita ja tekopökkelöitä Kasvatushakkuille suositellaan tekopökkelöitä. Ne ovat parin kolmen metrin korkeudelta katkaistuja koivuja tai muita lehtipuita, jotka jätetään lahoamaan. ”Tavoitteena on lisätä lahopuun määrää kasvatusmetsissä, jossa sitä muuten on niukasti. Tyngät lahoavat vuosikymmenessä ja tarjoavat muun muassa tiaisille paikkoja pesäkolojen kovertamiseen”, Saaristo kertoo. Lahonneet puut on syytä jättää pystyyn kasvatushakkuilla. Tekopökkelöitä ja lahopuita voi jättää myös päätehakkuualoille. Myös säästöpuuryhmät voi valita jo kasvatushakkuissa. Sellaisiksi sopivat Pieniä tekoja luonnon hyväksi Metsäluonnon hoito talousmetsässä ei vaadi paljon enempää kuin oikean asenteen. Hakkualoille jätettyjen säästöpuuryhmien alikasvos jätetään raivaamatta, näin se antaa suojaa metsäkanalinnuille.
15 METSÄSTÄ / 8.6.2017 ”Jyrkät rinteet sekä kallioiset maat voi jättää hoitamatta." MIKKO RIIKILÄ ? Lauri Saaristo ei lupaa, että uhanalaiset metsälajit elpyisivät Monimetsä-hankkeenkaan keinoin, ainakaan nopeasti. ”Lähes puolet uhanalaisista metsälajeista elää lehdoissa ja niiden uhanalaisuus on perua peltojen raivauksesta ja tammimetsien hakkuusta, ei nykyisestä metsätaloudesta.” Hänen mukaansa Monimetsän keinot estäisivät uusia lajeja muuttumasta uhanalaisiksi, kunhan metsiä samalla suojellaan riittävästi. Saaristo uskoo, että enemmistö metsänomistajista ottaa Monimetsä-keinot omikseen. ”Esitellyt keinot eivät aiheuta kustannuksia vaan tuovat osin jopa säästöä muun muassa turhien raivauksien välttämisen myötä. Toki niistä vuosikymmeniä saatossa lieviä tuoton menetyksiä voi tulla”, Saaristo toteaa. Monimetsä voi pysäyttää uhanalaistumisen ympäristöstään erottuvat lehtipuuryhmät. Säästöpuuryhmien alikasvoksia ei ennakkoraivata eikä käsitellä taimikonhoitovaiheessa. Säästöpuuryhmän voi jättää esimerkiksi hankalasti korjattavaan maastokohtaan, vaikkapa jyrkälle rinteelle. Säästöpuuryhmien ympärillä harvennusvoimakkuutta voi muunnella. Järkeä muokkaukseen Uudistushakkuilla jätetään riittävät suojavyöhykkeet rannoille sekä soiden ja pienvesien reunoille. Suojakaistoiltakin voidaan kaataa arvokkaita tukkipuita. Maanmuokkauksessa saa käyttää järkeä. Mitä enemmän maanpintaa rikotaan, sitä enemmän kiintoaineita ja ravinteita kulkeutuu vesistöihin. Myös metsänomistaja hyötyy varovaisesta maanmuokkauksesta. ”Mitä vähemmän maanpintaa rikotaan, sitä vähemmän vesakkoa syntyy, ja se merkitsee säästöä taimikonhoidossa”, Vesanto muistuttaa. 1. Unohda turha siistiminen. Katajapensaat, taimia haittaamattomat lehtipuut, pajukot kannattaa jättää raivaamatta 2. Muista riista. Matalat, tuuheaoksaiset kuusiryhmät tuovat suojaa kanalinnuille. 3. Lisää lahoa. Pyydä puunkorjaajaa tekemään tekopökkelöitä hakkuussa. 4. Vaadi järkevää muokkausta. Sitä parempi, mitä vähemmän maanpintaa paljastuu, kunhan istutuspaikkoja muodostuu tarpeeksi. 5. Luovuta hankalissa paikoissa. Jyrkät rinteet, kallioiset alueet ja suopainanteet voi rajata hoitoja hakkuutoimien ulkopuolelle 6. Älä hakkauta rantaan asti. Soiden, vesistöjen ja peltojen reunat voi jättää hakkaamatta. Vinkit metsäluonnon hoitoon Tekopökkelöt tuottavat lisää lahopuuta kasvatusmetsiin. Puron lähiympäristön voi jättää raivaamatta, vaikka kohde ei metsälain suojaa nauttisikaan. Katajat saavat jäädä pystyyn taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksilla. Järkevässä maanmuokkauksessa maan pintaa paljastetaan mahdollisimman vähän. Sa m i Ka rp pi ne n Ju kk a Ru ut ia in en , Su om en m et sä ke sk us Ti m o Ve sa nt o Lahot ja kuolleet sekä taimia haittaamattomat lehtipuut voi säästää hakkuussa. ?
16 8.6.2017 / METSÄSTÄ Pohjoisen kevätnäytelmä Lapin suurten jokien jäidenlähtö on aina erilainen tapahtuma, Urpo Matero tietää.
17 METSÄSTÄ / 8.6.2017 ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat K un eteläisessä Suomessa tuomi jo kukkii, pohjoisessa joet vasta luovat jäitään. Lapin suurjokien jäidenlähtö ja sitä seuraavat tulvat ovat monesta muuttujasta riippuvainen, joka vuonna erilainen ja ainutlaatuinen tapahtuma. Varsinkin ensikertalaiselle virrassa huilaavien jäiden katselu on mielenkiintoinen ja vangitseva kokemus. Urpo Matero seisoo vielä kuivin jaloin veden saartamalla rantakivellä Savukosken partaalla. Kemijoki on juuri purkamassa jäitään – kosken alapuoli on jo niistä vapaa, mutta vähän matkan päässä virran matkassa jäälauttoja ja pienempiä telejä kasautuu ryskyen kiinteän jään reunaan. Veden pinta nousee silmin nähden. Taivaalta kuuluu siiven soitto. Telkkäpari laskeutuu sulaan vettä kohauttaen. Koiras nakkelee niskojaan ja yrittää saada kumppaniaan paritteluvireeseen. Jokitörmällä västäräkki keikuttaa pyrstöään. Aikaisemmin telkkä, pohjoisessa paremmin sotkana tunnettu vesilintu, oli tärkeä keväisen aterian antaja. Telkkää munitettiin varta vasten rantaan ripustetuissa pöntöissä eli uutuissa. Päivittäin pesästä otettiin vain yksi muna, ja lopulta linnun annettiin hautoa uutussaan täysi pesue. Kestävää luonnontaloutta parhaimmillaan. Tiukka tilanne Jäiden lipuessa Kemijoen vuossa Urpo Matero muistelee vuoden takaista kokemustaan, kun hän oli poikansa kanssa kevätjäillä pilkillä Värriöjärvellä. Jäät olivat jo haurastuneet ja paikoin tummuneetkin. ”Edellisen päivän jäljet jäällä näkyivät vielä kuitenkin selvästi. Poika varoitteli heikoista jäistä, mutta minä luotin kokemukseeni. Vettä jään alla oli muutama metri”, Matero kertoo. ”Äkisti jää vain petti. Kelkka sukelsi mutta jäi suksiensa varaan uppoamatta pohjaan saakka. Tajusin olevani vedessä kaulaani myöten." "Poika kiikkui kelkan varassa, kurotti kättään ja hoki, että nouse isi, nouse. Silloin jostakin tajuntaani kumpusi kuvia, näkymiä ja taantumia omasta elämästäni hyvinkin etäältä.” ”Tällaisista kokemuksista hädän hetkellä olen kuullut kerrottavan, mutta en uskonut että se olisi ollut mahdollista omalla kohdallani.” Uiton hännillä Urpo Matero on viimeisiä Kemijoen uittoon ennättäneitä nuorukaisia. 1980-luvun puolivälissä, alle parikymppisenä, hän huhki keksinsä kanssa Kemijoen latvoilla uittaen häntiä ja viimeisiä tukkeja kohti valtavirtaa. Kitinenkin tuli nuorelle tukkilaiselle tutuksi. Uitto Kemijoella kuitenkin loppui yllättäen vuonna 1991. ”Olen mettäverinen”, Matero sanoo. Työnsä puolesta elämysten tuottajana hän on saanut ja joutunut matkustamaan maapallon eri kolkilla. ”Silmäni ovat avautuneet matkojen ansiosta näkemään suomalaisen ja erityisesti savukoskelaisen metsän voiman ja arvon.” Materolle metsän merkitys on arvo sinänsä, se on läsnä joka päivä. Metsä antaa myös suuren osan elantoa. Porojen hoitotyöt jaksottavat vuoden kiertoa. Nyt hän odottaa innolla korvasieniaikaa. ”Korvasieni on ykkönen, syksyllä sitten tatit, rouskut ja marjat tietenkin.” Linnutkin ovat tärkeitä. Materon pihapiirin ruokintapaikka on valtakunnallisessa talvilintuseurannassa. Ennätys on 33 eri lajia yhden talvikauden aikana. Se on pohjoisen talvessa kova juttu. Näytteleminen on osa elämää Myös näytteleminen on Urpo Materolla verissä. Paikkakunnan teatteri, Rösölänperän Ruppanat, on vienyt näytöksensä aina Floridaan asti. Teatteriharrastus on tuonut töitä myös elokuva-alalla: Anssi Mänttärin elokuvassa Saunavieras Materolla oli yksi päärooleista. Kari Väänäsen suositussa tv-sarjassa "Taivaan tulet" ohjaaja puolestaan antoi mahdollisuuden inspiroida kapakkatappelua: ”Taoin vastanäyttelijää penkillä päähän. Kadun vastakkaiselta puolelta väliin tuli hädissään kemijärveläinen mummo joka parkui, että lopettakaa hyvät miehet tuo tappelu.” ”Väänänen oli tyytyväinen kohtaukseen”, Matero muistelee. "Mummo parkui, että lopettakaa hyvät miehet tuo tappelu.” Telkkäpari ui rinnatusten Kemijoen kevätsulassa. Jäidenlähdön seuraaminen on vangitseva luonnonnäytös.
18 8.6.2017 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA ANNE HELENIUS, teksti SEPPO SAMULI, kuvat T uoreen perniöläisen metsänomistajan Antti-Jussi Räsäsen kotitilalla on pitkä ja värikäs historia. Ensimmäisen kerran Leipyölin tila mainittiin kylähistoriikin mukaan jo 1400-luvulla. 1800-luvun loppupuolella punainen päärakennus puolestaan oli vallesmannin virkatalona. Vajaat sata vuotta sitten varsinaissuomalaista taloa isännöi suojeluskuntapäällikkö, joka hakkautti lähes kaikki Leipyölin metsät sileiksi. Siitä hän sai lisänimen Isänmaan parturi. Rahapulaista suojeluskuntapäällikköä onkin osittain kiittäminen siitä, että Räsäsellä riittää vanhaa metsää kaadettavaksi. "Keväällä tein puukaupat vanhasta kolmen hehtaarin kuusikosta." Isä Teuvo Räsänen vahvistaa sen, että puuta piisaa. "Täältä ei kymmeniin vuosiin ollut hakattu mitään ennen kuin hankimme tilan vaimon tädiltä. Vanhoissa kuusikoissa oli 500 kiintoa hehtaarilla, lahoakin oli. Arvion mukaan metsässä on edelleenkin 7 000 kiinnon puusto." Hyvät neuvot tarpeen Räsäsestä tuli metsänomistaja tammikuussa, mutta omistajuutta hän ehti jo harjoitella muutamien vuosien ajan metsäyhtymässä yhdessä isän ja äiti-Leilan kanssa. Tammikuisessa sukupolvenvaihdoksessa maat ja metsät siirtyivät Räsäselle, mutta vanhemmat jättivät itselleen perheen maatilamatkailuyrityksen. Sukupolvenvaihdosta sujuvoitti maaIsänmaan parturi jätti sankan metsän Antti-Jussi Räsäsellä on hyväpuustoinen metsä ja runsaasti suunnitelmia. "Häät pidetään heinäkuussa, joten siinäkin on tekemistä." Päätalo on peräisin 1700-luvulta, tila vähintään 1400-luvulta. Nyt tätä isännöi historiasta ja perinteestä kiinnostunut Antti-Jussi Räsänen. Perniö perinteikkäästä Mustialan maanviljelysopistosta, nykyisestä ammattikorkeakoulusta hankkinut Räsänen sanoo. Aina uutta mielessä Tuoreella isännällä on monenlaisia suunnitelmia tulevan varalle. Metsää voisi hankkia jossain vaiheessa lisää, vaikkapa kauempaakin. Räsäsen mielessä on käynyt myös visakoivun kokeileminen "sopivan tilanteen tullen". Esimerkkiä molemmista on antanut isä-Räsänen, joka näihin päiviin asti on omistanut oman kotitilansa Kaavilla Pohjois-Savossa. Nyt 120 hehtaaria metsää on sukupolvenvaihdoksen myötä siirtymässä nuoremman Räsäsen velipojille. Isä myös kokeili parikymmentä vuotta sitten lehtikuusta puolen hehtaarin alalla. "Metsäkauriit kyllä kurittivat sitä aika vahvasti", Teuvo Räsänen pahoittelee. Uudella isännällä on vielä muutakin ja metsätalousasioihin perehtynyt tilitoimisto, joka teki laskelmat. Kiitosta uudelta metsänomistajalta saa myös paikallinen pankinjohtaja, jolta herui hyviä neuvoja. "Tietysti saan apua myös vanhemmiltani. Isältä olen kysynyt neuvoa esimerkiksi puukaupan teossa. Katseltiin yhdessä tarjouksia." Pikkupojasta lähtien peltoja metsähommissa mukana olleelle Räsäselle isännyys ei ole tuonut yllätyksiä. Työvaiheet ovat tuttuja, metsissä ei ole ollut tauteja tai tuholaisia, ja hirvivahinkoja ei ole ollut kiusaksi asti. "Nyt vaan pitää hankkia lisää osaamista, kun kokemus on kuitenkin vielä aika pientä. Esimerkiksi harvennuksessa haluaisin kehittää silmää, että näkisin, mitä puita kannattaa ottaa", agrologin koulutuksen
19 METSÄSTÄ / 8.6.2017 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja PALSTALLA YKSI SYY LAITTAA METSIEN OJITUS kuntoon on ilmastonmuutos. Lumeton aika lisääntyy, aiempaa suurempi osa sateesta tulee vetenä lumen sijasta ja rankkasateet saattavat lisääntyä. Suuremmat vesimäärät otetaan huomioon laskeutumisaltaiden mitoituksessa, mutta myös ojaston kuntoonpano on usein aiheellista. UUSI TEKNOLOGIA VÄHENTÄÄ IHMISTYÖTÄ. Kaukana ovat ne ajat, jolloin harjoittelijapojat ja -tytöt laittoivat linjakeppejä tulevien ojien paikalle viivasuoriin riveihin teodoliitin avulla. Poissa on aika, jolloin tulevien ojien linjoille mitattiin mittanauhalla määrävälein paalut. Yhä harvemmin metsäammattilaiset selvittävät ojien kaltevuuksia vaaituskojeen avulla apulaisen juoksuttaessa lattaa paalulta toiselle. Nykyisin hakkuukoneiden gps-laitteet mahdollistavat suorien urien tekemisen ilman mitään linjakepitystä. Nykyaikana ojituksen kunnostaminen alkaa siitä, että puuntuottaja saa varman käsityksen riittämättömästä ojituksesta Maanmittauslaitoksen ilmakuvista mennessään tietoverkossa palveluun karttapaikka. fi. Vanhojen ojien reunoilla puu kasvaa hyvin, mutta sarkojen keskellä puusto on selvästi hidaskasvuisempaa. Aikoinaan valittu ojaväli on ilmeisen riittämätön. Pelkästään ojitusalueen puuntuotosta ajatellen sarka kannattaa halkaista uudella ojalla mieluummin kuin perata vanha oja. Linjakeppejä ei nykyisin tarvita. Hakkuukone saa komennon tehdä suora aukko ojaa varten saran keskelle. Työ onnistuu hyvin koneen gps-laitteen ohjatessa suuntaa. Samoin tein harvennetaan hyvin elpynyttä ojien reunapuustoa käyttäen ajouria, jotka sijoitetaan noin seitsemän metrin päähän vanhasta ojasta. Hakkuukoneen puomi ulottuu hyvin poimimaan poistettavat puut, ja jätettävät puut jatkavat hyvää kasvuaan. Hyvää kasvupotentiaalia ei tuhlata siihen, että koko elpynyt puusto poistetaan vanhan ojan reunoilta. Hakkutähteen sijoittelu saran halkaisevalla uralla on ongelmallista. Kantavuutta lisää, jos oksat ja latvukset puidaan ajouralle lisäämään kantavuutta. Toisaalta ojaa kaivava kone ei tällöin pysty tekemään siistiä jälkeä, vaan uutta ojaa reunustaa hakkuutähteitten rytö. Jos keskitalven pakkasilla kantavuus riittää, parempi ojitustulos saadaan puimalla hakkuutähteet hajalleen lannoitteeksi. OJITUSPALVELUN KAUPPIAALLA voi olla toinen tulokulma. Jos vanha oja päätetään perata, sen reunoilta saadaan runsaasti myyntipuuta ennen perkausta. Ajoura sijoitetaan vanhan ojan reunalle, ja vähäinen sarkojen keskiosasta tuleva puu hoidetaan haamu-urilla. Ojitusalueen puuntuotos ei juuri parane, mutta metsänomistaja on hyvillä mielin, kun myyntipuusta on saatu enemmän rahaa kuin mitä ojitus maksaa. Vanha ongelma. Kiinnostaako puuntuottajaa enemmän välitön rahatulo poistamalla elpynyt puusto kokonaan vanhojen ojien reunoilta, vai ojitusalueen kasvun parantaminen halkaisemalla sarka? Jos laskelmissa käytetään korkeaa korkokantaa, välitön rahatulo painottuu. Pääasia on, että puuntuottaja saa itse valita strategiansa. Ojat kuntoon Saran keskelle on tehty ura uutta ojaa varten. Kantavuutta lisäävät hakkuutähteet vaikeuttavat siistin ojan tekoa. tulevan varalle. Historiasta ja perinteestä kiinnostuneella Räsäsellä on omasta takaa vanhoja maatalouskoneita, muun muassa hevosvetoisia kylvökoneita. Puimalan pihalla on talon ensimmäinen traktori, vuoden 1938 Fordson. "Jos olisi jokin paikka, niin tekisin tänne museon." Työtä kahdessa vuorossa Tekemistä Leipyölin tilalla on riittämiin. 38 hehtaarin metsä vaatii hakkuita, harventamista ja taimenistutusta. Antti-Jussi Räsänen on vuosien aikana ehtinyt tehdä jo kaikennäköistä: tuulenkaatoja, harvennushommia, kylvöä ja istutuksia. "Talvella raivasin laitumia ja ojanpienMöö! Tällä hetkellä Leipyölin tilalla on 27 ylämaankarjan sarvipäätä. Lisää syntyy jo kesäkuun puolessa välissä. tareita siistimmäksi. Se oli semmoista vähän terapeuttista, kun ei ollut mikään hoppu ja välillä sai istua ja ihmetellä". Oman vaivannäkönsä vaativat myös 31 hehtaarin pellot, joilla Räsänen viljelee sokerijuurikasta, syysvehnää ja rapsia. Kaiken hyvän lisäksi luonnonlaitumella käyskentelee 27-päinen ylämaankarja, joista jokaisen sarvekkaan Räsänen tuntee nimeltä. "Isä pitää huolen karjan ruokinnasta, ajaa vedet ja heinät." Maaja metsätyöt Räsänen hoitaa vapaa-ajallaan, sillä 35-vuotiaan isännän arkipäivät kuluvat Salossa maatalouskaupan viljanostajana. "Kahdeksaksi ajan töihin Saloon ja neljän jälkeen tulen tänne. Päivästä riippuen työt on tehty kahdeksaan yhdeksään mennessä." Räsäsellä on onnekseen joustava työnantaja, joka esimerkiksi kylvöja sadonkorjuuaikana antaa vapaata, kunhan tunnit tekee myöhemmin täyteen. Kiitosta saa myös nykyinen avovaimo, tuleva aviosiippa, joka on maaseutuhenkinen ja jakaa miehensä kiinnostuksen kohteet. "Häät pidetään heinäkuussa, joten siinäkin on kaikenlaista tekemistä." Nuoren isännän tulevaisuus vaikuttaa siis valoisalta. "Tykkään tästä työstä, kun tässä on oma vapaus. Sekin on hyvä, että Suomeen on tulossa uusia tehtaita ja puun hinta näyttäisi olevan nousussa." Antti-Jussi Räsäsen isä kokeili lehtikuusta 20 vuotta sitten, mutta osa kelpasi metsäkauriille. Nämä suorat ja oksattomat männyt Antti-Jussi Räsänen myisi mieluiten sahalle.
20 8.6.2017 / METSÄSTÄ MARTTI LINNA, teksti ja kuvat Y ksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista ekologeista, Ilkka Hanski, vietti lapsena kesiään isänsä synnyinseuduilla Virolahden Hanskin kylällä. Hänen tunnettu perhosharrastuksensa alkoi näissä maisemissa, ja vuonna 1991 Hanski palasi perhosten pariin ja Virolahdelle vaimonsa Eeva Furmanin kanssa. ”Ostimme vuonna 2000 tämän satavuotiaan hirsitalon”, Eeva Furman kertoo upean, keltaiseksi maalatun maalaistalon pihamaalla. ”Vanhin kolmesta lapsestamme pitää yllä kaimansa Katri-mummon paikkaa Hanskilla. Siellä on elänyt sukua useita sukupolvia ennen häntä.” Ilkka Hanski kuoli vaikeaan sairauteen 63-vuotiaana viime vuoden toukokuussa. Akateemikoksi nimitetty Hans ki kantoi eläessään huolta siitä, kuinka metsien käyttö ja rakentaminen pirstaloivat jatkuvasti eliölajien luontaisia, usein pieniäkin elinympäristöjä. Eeva Furman jatkaa miehensä työtä. ”On olemassa ihmisiä, joiden mielestä puolet maapallon metsistä olisi rauhoitettava. Se on epärealistinen ja ihmisvihamielinen lähestymistapa. Meidän pitää ymmärtää, että luonnonvarojen käytön tulee olla samanaikaisesti sekä luonnon että ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta kestävää.” Tutkijat puhuvat tällä hetkellä maailman eliölajien kuudennesta sukupuuttoaallosta. Meillä Suomessakin tiedetään hyvin, mitä seurauksia luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä yhdistettynä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voi olla. Esimerkkinä muillekin ”Tiedämme faktat, mutta emme osaa sisäistää niitä. Emme ymmärrä, että asioille pitäisi tehdä jotakin, ja mitä se jotain voisi olla. Se on meidän kaikkien vastuulla”, Eeva Furman sanoo. ”Ei se riitä, että tiedetään. Elintapojen ja rutiinien muuttaminen on todella vaikeaa.” Hieman ennen poismenoaan Ilkka Hanski sai espanjalaiselta säätiöltä 400 000 euron palkinnon uraauurtavasta työstään. Pesämunan turvin Eeva Furman sekä hänen ja Ilkan lapset Katri , Matti ja Eveliina ovat ryhtyneet hankkimaan pienialaisia metsälaikkuja Virolahden rannikolta. ”Tällaisia laikkuja tarvitaan normaalien talousmetsien lomaan, jotta eliölajit menestyvät ja koko ekosysteemi voi toimia. Tarkoituksemme on hankkia 100– 200 hehtaaria metsää ja hakea ne yksityisiksi suojelualueiksi. Siitä meillä on koossa nyt noin 60 hehtaaria. Toivomme, että tämä toimii esimerkkinä muille metsänomistajille, ja samanlaisia verkostoja syntyy muuallekin.” Mukana luontolahjassa Suomelle Metsää hankitaan käypään markkinahintaan. Metsät jäävät Eevalle ja hänen lapsilleen perheomistukseen, ja ne periytyvät aikanaan seuraaville sukupolville. Tällä hetkellä metsänomistajalla on varsinkin Etelä-Suomessa erinomaiset edellytykset yksityisen suojelualueen perustamiseen. Vapaaehtoisen metsien monimuotoisuuden suojeluohjelman eli Metson painopistealueita ovat erityisesti Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Hämeen, Pirkanmaan ja Kaakkois-Suomen alueet. Ohjelmassa metsänomistajalla on mahdollisuus saada käypä korvaus omaisuudestaan. Toinen tapa on antaa luontolahja satavuotiaalle Suomelle. Tämä onnistuu perustamalla vapaaehtoisesti yksityinen luonnonsuojelualue ilman korvausta. Kertaluonteisen kampanjan tavoitteena on saada jokaiseen maakuntaan vähintään 100 hehtaaria uusia, pysyvästi yksityiseen omistukseen jääviä suojelualueita. Valtio osallistuu kampanjaan suojelemalla yksityisten perustamia suojeSuojele metsää, suojelet itseäsi Eeva Furman haluaa ostaa lisää metsää. Tavoitteena eivät ole kantorahatulot, vaan paljon isommat asiat. "Elintapojen ja rutiinien muuttaminen on todella vaikeaa.” Professori Eeva Furman on Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja. Hänet valittiin tammikuussa YK:n kestävän kehityksen raporttia valmistelevaan työryhmään. Pienikin on kaunista. Läheskään kaikki eliölajit eivät sopeudu elämään ihmisen muokkaamassa luonnossa. Mar tti Lin na lualueita vastaavan hehtaarimäärän omia maitaan. Se toteutetaan siirtämällä tämä pinta-ala Metsähallituksen nykyisiä monikäyttömetsiä jostakin päin Suomea pysyvän suojelun piiriin. Eeva Furmanin ja hänen lapsiensa hankkimat metsälaikut ovat mukana tässä Luontolahjani-kampanjassa.
21 METSÄSTÄ / 8.6.2017 Mar tti Lin na ANNE HELENIUS J okamiehenoikeudet ihmetyttävät turisteja vuodesta toiseen: voiko ihan kuka vaan poimia suomalaisista metsistä marjoja, sieniä ja kukkia. Kyllä. Kuka tahansa kansalaisuuteen katsomatta saa niitä poimia omaksi ilokseen tai myyntiin, eikä maanomistajalta tarvitse kysyä erikseen lupaa. Pääasia on, ettei tulla toisten pihapiiriin kyykistelemään. "Mitään metrimääräistä suositusta ei ole siihen, kuinka etäällä pihapiiristä pitäisi pysyä. Kättä pidempi ohje on pysytellä sellaisella etäisyydellä, ettei välttämättä näe taloa ja muita rakennuksia. Ainakin silloin on pois pihapiiristä", opastaa ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miliza Malmelin . Älä kajoa kasvavaan puuhun ilman lupaa Jokamiehenoikeus ei kuitenkaan veny rajattomasti. Marjojen, sienten, rauhoittamattomien kasvien sekä maahan pudonneiden kuivien risujen ja käpyjen lisäksi käytännössä mitään muuta ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa. Kasvavasta tai tuulen kaatamasta tuoreesta puusta ei saa luvatta ottaa oksia. Sama kielto koskee myös varpuja, juuria, tuohia, kuoria, lehtiä, havuja, pihkaa, mahlaa, terhoja, käpyjä, kuusenkerkkiä, pähkinöitä sekä hakkuujätteitä. Saunavihdan ja pajunkissakimpun tekemiseen tarvitaan siis maanomistajan lupa. Poikkeuksena ovat pihlajanmarjat ja käävät, jotka voi irrottaa puuta vahingoittamatta. Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten ne kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin. Sen sijaan pakurikääpä ei ole sieni, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Sen irrottamiseen tarvitaan yleensä apuvälineitä, ja irrotusvaiheessa puu saattaa vahingoittua. Niinpä pakurin poimimiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kysymyksiä ja riidanpoikasia Jokamiehenoikeutta säädellään useissa eri laeissa. Esimerkiksi rikoslaissa kielletään oksien ja muiden puun osien kerääminen kasvavasta tai tuulen kaatamasta tuoreesta puusta ilman lupaa. Toisaalta se ei määrittele marjoja ja sieniä maanomistajan omaisuudeksi. Samainen laki myös mahdollistaa pienimuotoisesti siirtää metsäkukkia juurineen omaan kukkapenkkiin. Jokamiehenoikeuksia ohjaavat ja rajoittavat lisäksi vesi-, vesiliikenne-, maastoliikenne-, pelastus-, jäteja luonnonsuojelulait. Ei siis ihme, että ympäristöministeriöön tulee välillä jokamiehenoikeutta koskevia kysymyksiä, ja joskus neuvoa kysytään riidan ratkaisemiseksi. "Naapuruusriitoja on aina ja jokamiehenoikeuksista saa niitä hyvin helposti aikaiseksi. Tuntuma kuitenkin on, että harvemmin riidat ovat lähteneet esimerkiksi marjanpoiminnasta toisen maalla, vaan alun perin ihan muusta syystä", Malmelin kertoo. Tiedä oikeutesi, tunnista rajasi Jokamiehenoikeudella saa poimia metsästä paljon, mutta ei kaikkea. "Jokamiehenoikeuksista saa helposti riitoja aikaiseksi." Jokamiehenoikeus ei anna lupaa ottaa toisen metsästä tuohta, varpuja, juuria, kuoria, lehtiä, havuja, pihkaa, käpyjä, kuusenkerkkiä tai hakkuujätteitä. W ik im ed ia Co m m on s Metsäja luontomatka Baskimaalle 23.–29.10. Tervetuloa tutustumaan Baskimaan luontoon, metsäja maatalouteen sekä paikalliskulttuuriin. Saamme nauttia myös espanjalaisesta ruuasta ja juomasta. Asiantuntijaoppaanamme on metsänhoitaja Jouko Lehtoviita. MATKAOHJELMA MATKAKOHDE Pohjois-Espanja MATKAN AJANKOHTA 23.–29.10.(ma–su) MATKAN HINTA 1650€jaetussa2-hengenhuoneessa 1930€1-hengenhuoneessa Matkan hintaan sisältyyLufthansanlennotHki-Frankfurt-Bilbao-München-Hki• majoitushyvätasoisissakeskustahotelleissaaamiaisella•ohjelmassamainitut kuljetukset,ateriatjapääsymaksut•suomalaisenasiantuntijamatkanjohtajan palvelutkokomatkanajan•toimistokulutjaverot www.kontiki.fi Pidätämmeoikeudetmuutoksiin.VastuullinenmatkanjärjestäjäonkotimainenOyKon-TikiToursLtd. 23.10. MA | Matkustuspäivä. Pamplona Lentoklo13.50Frankfurtinkautta Bilbaoon,jonnesaavummeklo18.10. BussikuljetusPamplonaan,jossamajoittuminen.Yhteinenillallinen. 24.10. TI | Pamplona, Zaragoza Kaupunkikierroskävellenkuuluisanhärkäjuoksun reittiä.Lähtövuoristoontutustumaan alueenpyökkimetsiin.Lounas.Matka jatkuuZaragozaan,jossamajoittuminenja kävelykierros. 25.10. KE | Zaragoza, Soria Päivänaikana tutustutaanjokivarrenviljeltyihinpoppelimetsiköihinjavuoristonmäntymetsäalueellePinussilvestris.Lounas.Illaksi saavummeSoriaan,jossamajoittuminen. 26.10. TO | Rioja: Logroño VierailuSierra deCebollerankansallispuistoon.Matka jatkuukohtiLogroñoa.LounasjaviinitilavierailuRiojanviinialueella.Majoittuminen. 27.10. PE | Bilbao Tutustumineneukalyptuksenkasvatukseenjamäntymetsiköidenhoitoon–Pinusradiata.Lounasja majoittuminenBilbaoon. 28.10. LA | Bilbao Opastettukiertoajelu Bilbaossajaomakustanteinenvierailu Guggenheim-museossaYhteinenpäätöslounasjavapaaaikaaesim.ostoksiin. Yhteinenillanvietto(sovitaanmyöh.) 29.10. SU | Kotimatka Kuljetuslentoasemallajalentoklo11.45Müncheninkautta Helsinkiin,jonnesaavummeklo18.45. Matka täynnä sisältöä VARAA PIAN! PAIKKOJA RAJOITETUSTI puh. 09 466 300 tai ilmoittautumiset@ kontiki.fi
22 8.6.2017 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat – RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija R aivaussahalla ei paljon tee ilman kunnollisia valjaita. Käyttökelpoisia raivausvaljaita valmistavat Husqvarnan ja Sthlin lisäksi Dolmar, Echo ja Oregon. Husqvarnan raivaussahojen mukana tulevat Balance XT -valjaat ovat joukon parhaasta päästä, joten Huskulla sahaavilla ei ole tarvetta katsella vaihtoehtoja. Stihlin Advance-vakiovaljaista ei voi sanoa samaa. Vaihtoehdoksi Stihl tarjoaa pohjoismaisia X-Fit-valjaitaan, mutta ne pitää ostaa erikseen. Dolmarin, Husqvarnan ja Stihl X-Fit valjaat ovat vertailun kärkikolmikko. Ykköseksi nostamme Dolmarit. Ne ovat kilpailijoidensa veroiset, mutta maksavat vain noin puolet Husqvarnan Balanceja Stihlin X-Fit-valjaiden hinnasta. Raivaajien remellit syynissä Raivausvaljaiden valikoima on runsaampi kuin metsäraivaussahojen. VALJAIDEN HINNAT ? ? Dolmar 69 euroa ? ? Echo Ergo Pro 89,90 euroa ? ? Husqvarna Balance XT 149 euroa ? ? Oregon Pro 59 euroa ? ? Stihl Advance 89 euroa ? ? Stihl X-Fit 139 euroa (mukana alv) KOKEILTUA YRJÖ TENKANEN OY JO YLI 30 VUODEN AJAN LAADUKKAAT BMF METSÄYHDISTELMÄT Pauli Tenkanen 044-5211420 email. yrjotenkanen@yrjotenkanen.? • Kantavuus alkaa 1,5 tonnista päättyen 16 tonniin. • Kuormainten ulottuvuus alkaa 3,25 metristä ja päättyy 9,05 metriin. KOLMEN VUODEN TAKUU RUNGOLLE JA PUOMISTOLLE ! Fakta
100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. 23 METSÄSTÄ / 8.6.2017 EERO SALA ITSENÄISYYDEN alkuvuosikymmeninä ei ollut harvinaista yhdistää niin tiedemiehen, virkamiehen kuin poliitikonkin ura. Yksi parhaista esimerkeistä oli professori, metsähallituksen ylijohtaja ja kolminkertainen pääministeri Aimo Kaarlo Cajander (1879–1943). Suuri yleisö muistaa A. K. Cajanderin parhaiten "malli Cajanderista" – talvisodan sotilaan perusvarustuksesta, johon kuuluivat kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö. Termillä kuvattiin Suomen heikkoa sotilaallista valmistautumista suursodan alla, ja syntipukiksi nimettiin talvisotaa edeltäneen hallituksen pääministeri Cajander. Uudempi historiankirjoitus antaa kuitenkin Cajanderille ja myös muille 30-luvun poliittisille johtajillemme ainakin osittaisen synninpäästön. Suomen suhteelliset puolustusmenot olivat sotaa edeltäneinä vuosina Euroopan kärkipäässä ja suuremmat kuin esimerkiksi Britannian. Cajander kuoli jatkosodan aikana tammikuussa 1943. Metsälehden muistokirjoituksessa nostettiin luonnollisesti esille hänen ansionsa metsäalan kehittämisessä. "Hän loi tieteellisen pohjan, jolle voi rakentaa sen metsänhoitotieteen biologisen käsittelyn, joka oli tuleva hänen erikoisalakseen", Metsälehti kirjoitti 22. tammikuuta 1943. Tutkijana Cajander jäi historiaan erityisesti metsätyyppiteorian kehittäjänä. Metsähallitusta hän johti sen perustamisesta vuonna 1918 kuolemaansa saakka. "Hänen aikanaan järjestettiin valtion metsätalous uudelleen ja onpa yksityinen metsätalous ja metsäkoululaitos ollut tilaisuudessa nauttimaan hänen huolenpitoaan", muistokirjoituksessa muotoiltiin. Metsälehden seuraavassa numerossa Cajanderin kauden muistelussa on havaittavissa myös hienovaraista kritiikkiä. "Kärsimättömyydellä, miltei katkeruudella katsottiin usein sitä, että hän oli niin pitkät ajat metsähallituksen johdosta poissa." Selvää kuitenkin oli, että seuraajalla oli suuret saappaat täytettävänä. "Siltä mieheltä, joka uskaltautuu hänen töitänsä jatkamaan, vaaditaan paljon muuta kuin viraston tyydyttävää hoitamista. Häneltä edellytetään laajakatseisuutta, eikä hän esim. yksityismetsätalouden alalla voi jäädä sivustakatsojan asemaan", Metsälehti linjasi. Professori, ylijohtaja, pääministeri Dolmar Dolmarin valjaiden lantiovyö ja olkahihnat lukitaan samalla pallean päälle tulevalla soljella. Ratkaisu on kätevä, mutta ei sovi kovin mahakkaalle tai rintavalle sahurille. Hihnojen kireyttä voidaan säätää valjaita riisumatta. Valjaissa on tukeva selkälevy ja hyvin pehmustetut olkahihnat. Ristiselän tuki on joukon muhkein, mikä koleassa hellii sahurin selkää. Sahan paino jakautuu erinomaisesti olkapäille ja lantioille, sahaustuntuma on mukava. Sahaa kannatteleva lonkkasuoja liikkuu rajoitetusti, mutta se ei haittaa työskentelyä. Dolmarin valjaat ovat oiva vaihtoehto esimerkiksi Stihlin vakiovaljaiden vaihtoehdoksi. Echo Ergo Pro Echon valjaat muistuttavat Husqvarnan Balance-valjaita. Sekä olkahihnat että lantiovyö on hyvin pehmustettu. Valjaat sinällään ovat erinomaisen mukavat. Ne tukevat selkää ja jakavat painon tasaisesti, myös hihnojen säätäminen on helppoa. Käyttömukavuutta alentaa lonkkasuojan omituinen kiinnitystapa. Suoja on ripustettu suorakulmaan taivutettun muovilevyn ulkonevaan osaan. Näin lonkkasuojassa riippuvan sahan paino vääntää momentin lailla muovilevyn alareunaa sahurin kylkeä vasten. Tästä miinus, joka pudottaa Echon kärkikolmikosta. Husqvarna Balance XT Ergonomialtaan alan huippua. Valjaat kiinnitetään lantiolta ja rintakehän päältä tai pallean tasalta, jolloin puristus rintakehällä jää vähäiseksi. Säätöhihnat ovat käden ulottuvilla, kun valjaat on puettu. Selkälevy on säädettävissä sahurin pituuden mukaan. Leveä, kiristettävä lantiovyö tukee ristiselkää ja jakaa painoa tehokkaasti. Lonkkasuoja liikkuu sahausliikettä mukaillen. Selkälevyn ja lonkkasuojan välinen kuminauha vaimentaa liikettä. Tästä plussaa. Selkätai juomareppua ei ole saatavilla, mistä miinus. Stihlin raivaussahojen metallinen ripustinreikä kalvaa Balance-valjaiden pehmeää metallia olevan ripustinkoukun nopeasti poikki. Oregon Pro Joukon edullisimmat valjaat ovat lähes kopio Stihlin 1990-luvun mukavuusvaljaista. Rintakehä jää vapaaksi. Mukavuusvaljaita mainostettiinkin erityisesti naisille sopivina. Oregonin valjaiden olkahihnat tapaavat valua alas olkapäiltä. Riesa ratkeaa, kun olkahihnojen väliin rintakehän yli sidotaan poikkihihna. Sahan ripustamiseen tarkoitettu koukku on niin ahdas, ettei Husqvarnan raivurin ripustuslenkki mahdu koukun sisälle. Stihln ja Dolmarin sahat koukkuun saa kiinni. Stihl Advance Stihlin raivaussahojen vakiovarusteena tulevien Advance-valjaiden ergonomia ei yllä parhaiden tasolle. Olkahihnojen toppaus on kohtalainen, selkälevy ja lantiosuoja ovat kapeat. Lonkkasuojus on kiinnitetty niin, että sahan paino jää pääosin olkahihnoihin, tästä miinus. Stihlin valjaiden valtteja ovat huomattavan laajakaarinen ripustinkoukku, johon saha on helppo ripustaa. Valjaista on tarjolla XXL-malli yli 190-senttisille sahureille. Stihl X-Fit Stihlin pohjoismaissa suunnitellut X-Fit-sarjan valjaat vetävät vertoja Dolmarin ja Husqvarnan valjaille. Pehmustettu selkälevy on säädettävissä käyttäjän mitoille. Lonkkasuoja kiinnittyy lantiovyöhön ja selkälevyyn, joten paino jakautuu tehokkaasti lantiolle ja olkapäille. Valjaiden lantiovyö ja lonkkasuojaa kannattelevat hihnat liittyvät suoraan toisiinsa samaan tapaan kuin 1990Stihlin 1990-luvun mukavuusvaljaissa. Olkahihnat yhdistetään rinnan päältä menevällä poikittaisella hihnalla. Selkälevyn muhkea pehmuste asettuu hyvin ristiselälle, mutta tuki alaselälle ei ole yhtä kattava kuin kilpailijoilla. Selkälevyltä vasemman kyljen yli alaviistoon lantiolle tuleva vyö jakoi mielipiteet. Itse en kokenut sitä haitalliseksi. Lantiovyöhön liitetty lonkkasuojus ei liiku. Sahaustuntuma oli silti hyvä eikä valjaiden käyttömukavuudessa ollut moittimista. Valjaat on varustettu juomarepulla. Repun sivutaskuun mahtuu viila ja esimerkiksi tulpanavain. Tästä iso plussa. X-fit-valjaat ovat erikseen myytävä varuste. "Ykköseksi nostamme Dolmarit."
24 8.6.2017 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat K arhun metsästys on suurpedon yleistymisestä huolimatta yhä eränkäynnin kuninkuuslaji. Elokuun 20. päivänä käynnistyvään jahtikauteen arviodaan osallistuvan 6 000– 8 000 metsästäjää. Saalista on luvassa hieman yli sadalle metsästäjälle, joten vuosienkaan uutterasta yrityksestä huolimatta harvasta tulee karhunkaataja. Onneaan voi myös petrata. Siksi karhujen elämää on seurattava säännöllisesti. Karhumailla otsojen olinpaikkojen ja liikkeiden seuraaminen alkaa heti eläinten noustessa talvipesistä. Se, joka tietää karhujen asuinja kulkupaikat, on metsästyksessä vahvoilla. Myös ampumataito ja karhukoirat kaipaavat kesällä harjoitusta. Karhut kulkevat tuttuja polkuja Karhujen kesäisiä kulkemisia katsastetaan riistakameroilla ja hiekkateihin painautuneista jäljistä, jotta metsästäjillä olisi jahdin alkaessa tarkka tieto ison riistan olinpaikasta. Samalla tulee tehtyä myös riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilön työt. Karhunmetsästäjistä muutama tuhat avustaa riistantutkimusta toimimalla alueensa petoyhdysmiehenä. Vaikka karhujen metsästäminen satoa korjaamattomilta pelloilta ja ravintohoukuttimilta on kielletty, eläinten seuraamisessa kypsyvät kaurahalmeet ovat tärkeitä. Heinäkuusta alkaen karhut jättävät merkkejä myös mustikkamaille ja vatturyteikköihin. Riivityt puut, myllätyt muurahaispesät ja käännetyt kannot ovat yhtä lailla metsästäjille varmoja merkkejä karhuista, vaikka itse otsoa ei pääsisikään näkemään. Metsästettävien karhujen ohella myös pentueiden liikkeet on tiedettävä, jotta metsästystä niillä alueilla pystytään välttämään. Teknistymisestä huolimatta osa metsästäjistä luottaa seurannassa yhä tienvarsien langoitukseen ja hiekkateiden lanauksiin. Jäljet ja lankojen katkeamiset tarkastetaan kesällä muutaman kerran viikossa, jahtikaudella joka aamu. Tarkastus käy autolla ajaen. Karhumiehet poliisin apuna Karhuseuranta tiivistyy kesän kuluessa. Viimeistään viikko ennen jahtia pyynnin aloituspaikkojen olisi syytä olla tiedossa. Silloin seurantaa tiukennetaan entisestään. Erityistarkkailussa ovat kaurapellot, kulkupaikkojen hiekkatiet ja marjakankaat. Tietoja karhujen kesäkulkemisista vaihdetaan myös lähialueen muiden metsästäjien kesken. Silti kaikkia kortteja ei useinkaan paljasteta. Yleistä on, että metsästyksessä vältettävistä pentuporukoista ilmoitetaan yleisesti, mutta pyydöksi sopivia karhuja pantataan omalle porukalle. Myös passipaikat, jälkipartioiden tarkastusreitit ja kyttäystornit suunnitellaan kaikki hyvissä ajoin ennen metsästyksen alkua. Karhu nimittäin käyttää ahdistettunakin oppimiaan kulkureittejä, joiden varrelle metsästys suunnitellaan. Kesän etukäteissuunnittelun merkitys korostuu myös ongelmatilanteissa. Liikenteessä loukkaantunutta karhua voidaan joutua metsästämään miltei minä vuoden aikana hyvänsä vain muutaman tunnin varoitusajalla. Tällöin ei ole aikaa arpomiseen, vaan kaiken on tapahduttava ennalta suunnitellusti. Tällaisia tilanteita varten on luotu suurriistavirka-apujärjestelmä (SRVA). Siinä nimetty joukko kokeneita metsästäjiä toimii viranomaisten apuna häätämässä pihakarhuja ja jäljittämässä loukkaantuneita yksilöitä. Metsästyksen kuninkuuslaji Karhujahtikausi käynnistyy elokuussa. Kesä kuluu metsässä ja ampumaradalla. "Pyydöksi sopivia karhuja pantataan omalle porukalle." Poliisia avustavat metsästäjät harjoittelavat kohtaamaan liikenteessä loukkaantuneen, aggressiivisen karhun. Suuren uroskarhun etutassun jälki. Olli Makkonen ja jämtlanninpystykorva Hippu harjoittelemassa karhun jäljittämistä.
25 PILKKEITÄ / 8.6.2017 Käynnistelin Stihl FS480 -raivaussahaa talven jälkeen. Saha lähti käyntiin, mutta ei ensin reagoinut kaasuun ollenkaan ja sammui nopeasti. Ryyppy päällä kävi, mutta sammui heti, kun ryypyn otti pois. Saha alkoi reagoida kaasuun, mutta ei käy juuri yhtään tyhjäkäyntiä. Jätin syksyllä tankkiin pienkonebensaa. Missä vika? Mitä tuolle voisi tehdä? Kysyjän selvittämään sahan vikaryhmään voi olla useita syitä. Koneen ollessa käyttämättömänä pidemmän aikaa, esimerkiksi yli talven, siinä voi ilmetä toimintahäiriöitä, kuten kysyjällä on käynyt. Oleellista on se, missä konetta säilytetään. Koneen joutokäynti on toiminnan kannalta herkin häiriöille. Pienet muutokset polttonesteen ja ilman saantiin sekä kaasujen vaihtoon aiheuttavat jo toimintamuutoksen. Kun saha reagoi normaalisti kaasuun mutta ei pyöri joutokäyntiä, säädetään joutokäynnin kierrosnopeutta suuremmalle. Terä ei saa lähteä pyörimään. Jos kone ei tällä toimenpiteellä toimi normaalisti, on lähdettävä poissulkemaan muita mahdollisia vikojen aiheuttajia. Vaihdetaan polttonestesuodatin ja sytytystulppa. Nämä molemmat voivat oireilla kyseisillä tavoilla. Pakoputken kipinäverkko on puhdistettava. Kipinäverkon tukkeutuminen estää moottorissa normaalin kaasujen vaihdon. Ilmansuodatin on puhdistettava tai vaihdettava. Jos nämä toimenpiteet eivät johda tulokseen, on harkittava joko kaasuttimen perusteellista huoltoa/korjausta tai kaasuttimen uusimista. LEO SAASTAMOINEN LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon. Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinporti 4 A, 00240 Hki. Näin laadit lukijakirjoituksen SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ HEINÄN KORSISSA NÄKEE joskus muutaman sentin mittaisia valkeita tai keltaisia paksunnoksia. Niiden puoleen kannattaa kumartua, sillä niissä luonto paljastaa jälleen yhden kummallisen vuorovaikutussuhteen. Itse paksunnos on sienen, korsikäämikän, itiöitä tuottava alustapahka. Sieni on siis heinän loinen, joka estää yleensä heinän kukinnan. Heinä kuitenkin hyötyy sienestä, sillä kaikkialle heinän versoihin tunkeutunut rihmasto tekee heinästä pahanmakuisen tai suorastaan myrkyllisen niin, että kasvinsyöjät jättävät sienen asuttaman heinän rauhaan. Sieni antaa siis isännälleen pitkän ja turvallisen elämän, muttei suo jälkeläisiä. Sieni itse tietysti hyötyy vielä enemmän siitä, etteivät hirvet ja muut eläimet syö sen asuttamaa kortta. KORSIKÄÄMIKÄLLÄ ON KUMPPANI , joka tekee sen elämästä kolmiodraaman. Jos malttaa katsella katsella alkukesästä tuoretta käämikkää pitemmän aikaa, näkee ehkä pienen mustan kärpäsen touhuamassa pahkalla. Se munii siihen kaksi kolme munaa ja vaihtaa sitten toiselle korrelle. Kärpäsen toukat syövät alustapahkaan selvästi erottuvan käytävän, mutta itse toukkaa on vaikea havaita: se peittää selkänsä ulosteillaan ja alustapahkan murusilla. Todennäköisesti kahukärpästen heimoon kuuluva korsikäämikkäkärpänen myös levittää korsikäämikän itiöitä uusiin heiniin. Korsikäämikkä elää useilla eri heinillä, kulttuurin piirissä useimmiten koiranheinällä ja timoteillä, metsäympäristössä kastikoilla. Kastikoilla elävä sieni saattaa kyllä olla eri laji kuin koiranheinän ja timotein kumppani, sillä kastikalla alustapahka on tavallisesti valkoinen, niittyheinillä keltainen. SE, ETTÄ LOISSIENI MUUTTAA isäntäkasvinsa ekologiaa ja menestymismahdollisuuksia, saattaa olla paljon yleisempää kuin toistaiseksi tiedetään. Esimerkiksi myrkkylusteen myrkyllisyys johtuu ilmeisesti siinä asustavasta sienestä. Kolmen kopla Heinänkorren värikkäät paksunnokset aiheuttaa korsikäämikkä. Niissä näkyvät urat taas ovat kärpästoukan syömäjälkiä. Suuren uroskarhun etutassun jälki. Miksi saha sammuu? Metsälehden kainalojutussa ”Myytit kumoon” (8/2017) korjattiin eräitä jatkuvaa kasvatusta koskevia uskomuksia. Samalla puhallettiin henkeä uusiin myytteihin. Niistä on syytä oikaista esimerkiksi väite, että eri-ikäinen metsä olisi geneettisesti monimuotoisempi kuin tasakokoinen metsä. Metsikön puiden kokovaihtelu ei kerro perimän muuntelun laajuudesta. Perimän monimuotoisuudesta suurin osa on ns. neutraalimuuntelua, johon puuston rakenteen ja hakkuissa poistettavien puiden valinnan vaikutus on vähäinen. Luontaisesti syntyneiden metsiköiden ja tasaikäisten viljelypuustojen geneettiset muuntelutunnukset ovat hyvin samanlaisia. Tutkimukset eivät viittaa siihen, että eri-ikäisrakenne lisäisi, sen paremmin kuin vähentäisi perimän monimuotoisuutta. Entä seuraako metsikön kasvultaan parhaiden puiden poistamisesta poimintahakkuilla metsän kasvun heikkenemistä? Genetiikan lainalaisuuksien mukaan näin tapahtuu väistämättä. Kyse ei siis ole myytistä. Jatkuvassa kasvatuksessa ongelmaa ei tunnusteta olevan, koska siinä ei oteta kaikkia isoja puita pois. Varovaisten poimintahakkuiden vaikutus metsikön perimään onkin vähäinen. Jos hakkuissa kuitenkin lipsutaan kaavamaisemman harsinnan suuntaan, on sillä varmasti kielteinen vaikutus geeniperimään. Huoli voi olla aiheellinen, sillä käytännön arjessa uusia menetelmiä sovelletaan kirjavammin kuin oppikirjoissa. Varoiteltiinhan kirjoituksessakin, eikä varmaankaan aiheetta, sekoittamasta jatkuvaa kasvatusta harsintaan. Hivutuksen ja hävityksen ero saattaa poimintahakkuissa hämärtyä. Pienaukkohakkuut ovat geneettisessä mielessä turvallisempia kuin toistuvasti arvokkaimpiin yksittäisiin puihin kohdistuva poiminta. Silloinkin toki luovutaan mahdollisuudesta puuston perinnöllisen laadun parantamiseen metsänviljelyn avulla. MATTI HAAPANEN erikoistutkija Luonnonvarakeskus Uusia myyttejä jatkuvasta kasvatuksesta Ti m o To iv an en
26 8.6.2017 / PILKKEITÄ Pölyttäjät tuovat pötyä pöytään. Mustikan, puolukan, vadelman, hillan, mansikan, herukan, omenan, rypsin, avomaakurkun, apilan, tattarin, kurpitsan, härkäpavun ja monen muun herkun sato jäisi saamatta ilman luonnonpölyttäjien väsymätöntä aherrusta kukissa. Puhumattakaan loputtomasta luonnonkasvien joukosta joiden lisääntyminen on täysin riippuvainen pölyttäjistä. Mehiläiset ja kimalaiset ovat pääroolissa pölytystyössä. Niiden lisäksi siihen osallistuu iso joukko kärpäsiä, perhosia ja kovakuoriaisia. Eri lajit pölyttävät eri kasveja ja erilaisissa olosuhteissa. Siksi on tärkeää turvata sekä pölyttäjien lajien monimuotoisuutta että niiden yksilömääriä. Pölyttäjillä ei mene hyvin. Kimalaisten ja erakkomehiläisten kannat ovat laskussa ja kehitys on huolestuttava. Mesipistiäislajeista peräti kolmannes, 71 lajia, on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Pölytyksen riittämättömyys vaikuttaa jo negatiivisesti monien viljelykasvien satoihin. Etelä-Suomen tiiviisti viljellyillä alueilla hyönteispölytteisten kasvien sadot ovat pienentyneet jo 15 vuoden ajan. Tärkeimpiä syitä pölyttäjäpulaan ovat kasvinsuojeluaineet ja pölyttäjien elinympäristöjen väheneminen. Metsänomistajana voit tehdä paljon pölyttäjien hyväksi. Hyödyn korjaat hedelmäpuiden, marjapensaiden ja luonnonmarjojen parempina satoina. Erityisesti peltojen reunoilla, pihoissa ja puutarhoissa kannattaa säästää raitoja ja muita pajuja sekä lahopuita. Niitä kannattaa säästää myös avohakkuualoille, jotka sijaitsevat lähellä haluttuja pölytyskohteita, kuten hyviä mustikkametsiä. Raidat ovat varhaisina ja runsaina kevätkukkijoina elintärkeä ravinnonlähde lentoon herääville pölyttäjille. Alkukeväästä niille on hyvin vähän muuta ravintoa tarjolla. Erityisen tärkeitä raidat ovat kimalaiskuningattarille. Vain kuningattaret talvehtivat ja uusien yhdyskuntien perustaminen on täysin niiden varassa. Pajujen siitepölystä ne saavat proteiinia munien kehittymiseen niiden ruumiissa. Tämä laukaisee pesänrakentamisvietin. Kimalaiskuningatar tarvitsee paljon mettä energianlähteeksi pesäpaikan etsintään, itsensä ja pesän lämmittämiseen sekä vahan tuottamisen raaka-aineeksi. Kimalaiset pesivät pääasiassa maassa. Monet erakkomehiläislajit sen sijaan tarvitsevat kuollutta puuta pesäpaikakseen. Niissä on useita tehokkaita pölyttäjiä, kuten apilanverhoilijamehiläinen ja rusomuurarimehiläinen. Monet erakkomehiläiset ovat kolopesijöitä, jotka pesivät toisten hyönteisten, lähinnä jäärien ja jalokuoriaisten kuolleisiin puihin tekemiin käytäviin. Ne suosivat paisteisissa ympäristöissä olevia kovia ja kuivia pystykuolleita puita. Maapuutkin kelpaavat, jos ne ovat kovia ja aurinkoisella paikalla, mutta pystypuut ovat suosituimpia. Nimensä mukaisesti erakkomehiläiset ovat yksineläjiä, eivätkä muodosta yhdyskuntaa. Ne eivät myöskään ole aggressiivisia, joten niiden suosiminen pihapiirissä on harmitonta. Poistettavaa pihapuuta ei kannata kaataa kokonaan. Voit katkaista sen näyttäväksi torsoksi, josta tulee oiva erakkomehiläisten koti. Jollei kuolleessa puussa ole kovakuoriaisten tekemiä reikiä, voit porata niitä siihen. 4–8 milimetrin läpimittaiset ja noin kymmenen kertaa syvemmät reiät ovat sopivia. Puiden rungoista voit rakennella myös aitoja, penkkejä, lasten leikkipaikkoja ja muita rakenRaitoja ja lahopuita pölyttäjille Pölyttäjien työ kantaa hedelmää. Suosi niitä helpoilla keinoilla metsässäsi ja puutarhassasi. TIETOA NETISTÄ ? ? Lahopuutarhaopas: https://www. sll.fi/mitasina-voit-tehda/ omalla-pihalla/slllahopuutarhaopas. pdf ? ? Hyönteishotellin rakennusohjeet: www. ymparisto.fi/ fi-FI/Luonto/Lajit/ Lajiensuojelutyo/ Keinopesaohjeet(11783) ASIANTUNTIJALTA teita omaan lahopuutarhaasi. Anna luomustesi lahota rauhassa ja rikastuttaa pihasi elämää. Erakkomehiläisille ja muille koloissa pesiville pistiäisille voit askarrella myös hyönteishotellin puutarhaan ripustettavaksi. Niitä voi valmistaa joko korsista tai poraamalla reikiä koivupölkkyyn. Pölyttäjien puuhia on hauska tarkkailla pihapiirissä. Kolmas keino auttaa pölyttäjiä on suosia monilajisia kukkaniittyjä ja eri aikoina kukkivia istutuksia. Pölytyskausi alkaa raidasta ja päättyy kanervaan. Koko sen ajan pölyttäjät tarvitsevat ravinnokseen mettä ja siitepölyä kukista. PETRI KETO-TOKOI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja työskentelee metsäekologian lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa. Vanhat raidat ovat arvokkaimpia säästöpuita pölyttäjille. Erakkomehiläinen viihtyy raidan kukalla. Fakta
27 PILKKEITÄ / 8.6.2017 MUISTOKIRJOITUS KIRJAT LUKIJAKYSYMYS Helsingin yliopiston metsäbiologian professo ri emeritus Peitsa Mikola kuoli lyhyen sairauden jälkeen 101-vuotiaana 9. toukokuuta. Mikola säilytti liikuntakykynsä, muistinsa ja henkisen vireytensä elämänsä viimeisiin vuosiin. Lokakuussa 2015 Peitsa Mikolan 100-vuotisjuhlassa Helsingin Säätytalossa kertasimme hänen saavutuksensa tutkijana, yliopistomiehenä ja opettajana. Kiitospuheessaan hän kuitenkin itse piti tärkeimpänä ansionaan rintamatehtävässä onnistumista nuorena vänrikkinä rannikkotykistössä. Sotien jälkeen Mikolan kansainväliset tieteelliset yhteydet suuntautuivat länteen, erityisesti Yhdysvaltoihin. Hän puhui ja kirjoitti erinomaista englantia, mikä oli tässä ikäluokassa harvinaista. Mikolan tutkimuksiin puiden kasvusta ja metsien maaperän biologiasta viitataan edelleen. Hän oli Suomen Tiedeseuran ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. Jäätyään eläkkeelle 1978 Mikola jatkoi työtään asiantuntijatehtävissä ulkoministeriön, kansainvälisten tiedejärjestöjen ja Professori Peitsa Mikola Le en a Lo uh iv aa ra Pöyry-yhtiön toimeksiannoista. Mikola ei hyväksynyt luonnonsuojelun ja puunkorjuun asettamista toisiinsa nähden vastakkain. Hän oli vakuuttunut, että tarvitsemme molempia ja pystymme sovittamaan ne yhteen. Mikola toteutti luonnonsuojelua vaikuttamalla kansallispuistojen perustamiseen ja kirjoittamalla alan tutkimuksia ja oppimateriaalia. Metsänhoitoa Mikola opetti yliopistossa ja oli myös Metsälehden avustaja. Mikola hankki itsekin omistukseensa ylihakatun metsätilan 1970-luvulla Lohjalta. Eläkeharrastuksenaan hän ehti parissa vuosikymmenessä laittaa puuston hyvään kasvukuntoon. Mikola kävi metsässään vielä 99-vuotiaa na ja osoitti, ettei korkea ikä aina merkitse metsän jättämistä vaille huomiota. Mikola syntyi ja kävi koulunsa Jyväskylässä. Hän piti kotiseutuunsa yhteyksiä muun muassa Keskisuomalaisen osakunnan kautta. Perheen isänä Peitsa oli kannustava ja arvostava. Hän otti perheenjäseniä mielellään mukaan hiihto-, marjaja sieniretkille tai rankametsään. Jos siitä ei ollut haittaa, hän otti lapsiaan mukaan jopa metsäylioppilaiden opetukseen ja leimauskilpailuihin. PEKKA KAUPPI CHRISTIAN KEIL ERKKI MIKOLA Kauppi ja Keil ovat Peitsa Mikolan entisiä oppilaita ja Erkki Mikola hänen poikansa. Kuinka yleisiä ovat poikkeavan väriset sinivuokot? Mikä aiheuttaa värien vaihtelun? Useimpien sinisten ja punaisten kukkien väriaineena on jokin antosyaani, jotka taas kuuluvat laajempaan flavonoidien ryhmään – ja flavonoidithan taas ovat nousseet keskusteluun ihmisen ravinnon tärkeinä suoja-aineina. Kemiallisesti niiden rakenteen pohjana on kolmen bentseenirenkaan ketju. Kunkin aineen ominaisuudet riippuvat ketjuun eri tavoin liittyvistä hännistä. Antosyaanit ovat hyvin yleisiä väriaineita kasveissa. Kukissa ja hedelmissä niiden tehtävänä on houkutella eläimiä. Kasvien violetinsävyisissä kevätversoissa ne suojaavat soluja ultravioletin valon vaikutuksilta. Myös ruskan punaiset ja sinipunaiset värit johtuvat antosyaaneista. Niitä on myös kasvien vihreissä lehdissä, mutta väri peittyy vihreän alle. Joskus antosyaaneja on runsaammin, jolloin lehdet saavat punertavan sävyn. Näitä verivaahteroita ja punakoivuja ihSinistä ja punaista Kaksi sinivuokkoa, kaksi väriä. Lukija kummastelee, miksi. Ti in a Ri nt an en minen kasvattaa koristeiksi, punakaalit ja –sipulit tuovat väriä ja terveyttä ruokapöytään. Sinivuokon kukkien antosyaani on syanidiini, sama joka saa aikaan ruiskukan sinisen värin. Värin voimakkuus riippuu soluissa olevan antosyaanin määrästä. Se selittää suurimmaksi osaksi sinivuokon kukkien värin vaihtelun: valkoisissa kukissa ei antosyaaneja ole lainkaan tai hyvin vähän, vaaleanpunaisissa kukissa on hiukan enemmän ja tummansinisissä kukissa runsaasti. Antosyaanin määrä voi vaihdella myös terälehtien eri osissa, useimmiten niin, että keskellä terälehteä sitä on vähän, mutta laidoilla enemmän. ”Mustassa” tulppaanissa antosyaaneja on jo yli kymmenen prosenttia terälehtien kuivapainosta. Sinivuokon kukkien värivaihtelu on herättänyt ihmisten mielenkiintoa ja minä olen nähnyt valokuvia kymmenistä erilaisista värimuodoista, mutta luonnossa vain muutamia. Jonkun verran värin vaihtelua on kaikissa sinivuokkokasvustoissa. Yleisimpiä ovat juuri hempeän punaiset sinivuokot, muut värimuodot ovat paljon harvinaisempia. SEPPO VUOKKO ARTTU KÄYHKÖ: Suuri metsäkonekirja. Laaksonen, Keuruu 2017. 250 sivua, hinta 44 euroa. Erilaisia tekniikan historiaa käsitteleviä kirjoja tehnyt Arttu Käyh kö on koonnut muhkean paketin metsäkonehistoriaa. Tarina alkaa viime vuosisadalta ja ulottuu meidän päiviimme. Kirjan anti on hyvin runsas. Tämä koskee sekä tekstisisältöä että erityisesti kuvitusta. Teoksesta löytyy uutta tietoa myös alaa paremmin tunteville. Runsaus on myös teoksen heikkous. Paikoin suuret linjat hämärtyvät lukuisien tarinanpätkien taakse. Esimerkiksi maailman ensimmäisen kouraEhkä liiankin suuri harvesterin keksijä, amerikansuomalainen Nestor Siiro olisi ansainnut isommin palstatilaa. Tyylillisesti ärsyttää monien koneiden ja ihmisten luonnehtiminen legendaarisiksi. Eikö riittäisi, että Einari Vidgren ja Valmet 901 olisivat legendaarisia, muut jotain muuta? Kuvia on runsaasti. Ne ovat pääosin laadukkaita ja kiinnostavia. Ikävä vain, että kuvien sijoittelu ei seuraa tekstiä, joten kuvia tekstissä mainituista koneista pitää etsiä toisaalta. Monista konetyypeistä on myös lukuisia saman sisältöisiä kuvia eri sivuilla. Ansioistaan huolimatta Suuri metsäkonekirja ei nouse samalle tasolle kuin Ken Drushkan ja Hannu Konttisen Metsäkoneiden maailmanhistoria (1997). Alasta oikeasti kiinnostuneiden kannattaa etsiä kanadalaisen C. Ross Silversidesin perinpohjainen Broadaxe to Flying Shear (1997). MIKKO RIIKILÄ Lustontie 1 58450 PUNKAHARJU www.lusto.fi lusto@lusto.fi 015 345 100 Kansallista identiteettiä rakentamassa – Suomalainen metsäsuhde UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmassa 28.4.2017–7.1.2018 Ilona Rista – Puutaiteen uudistaja 28.4.2017–7.1.2018 Sanna Vatanen – Virkatut moottorisahat 28.4.–1.10.2017 Laaja perusnäyttely koko vuoden! Tervetuloa! Pekka Halonen: Syksyisiä haapoja 1920.
Rajat ei enää hukassa, kun merkitset ne kestävällä ALUPANNALLA. Löydät ne helposti vuosikymmentenkin päästä. Tilaa esite: alupanta@gmail.com 8.6.2017 / PILKKEITÄ 28 MYYDÄÄN MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Aleksi Kiuru Etelä-Savon ammattiopistosta on metsäkoneenkäytön Taitaja 2017 -mestari. Messukeskuksessa Helsingissä 15.-18. toukokuuta käytyyn metsäkoneenkäytön finaaliin osallistui kaikkiaan kymmenen kilpailijaa. Finaali koostui kuudesta metsäkoneenkuljettajan työtehtävästä, joista saattoi saada yhteensä sata pistettä. Kiuru voitti kilpailun pistemäärällä 86,55. Toiseksi kilpailussa tuli Antti Mononen Tampereen ammattiopistosta ja kolmanneksi Antti Kokkonen Etelä-Savon ammattiopistosta. Kaikkiaan Taitaja 2017 -kilpailuun osallistui reilut 500 alle 21-vuotiasta nuorta yli 50 eri ammattialalta. Aleksi Kiuru taitaa metsäkoneen Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Savonlinna, Lötjölä 12,173 ha. Metsätila n. 15 km päässä kaupungin keskustasta, hyvän tieyhteyden varrella, Ikoinniementieltä kiinteistön rajalle matkaa on n. 400 m. Puusto kehitysluokaltaan pääosin varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä Metsäkeskuksen metsävaratiedon mukaan on n. 1.700 m 3 . Kiinteistö rajoittuu pohjoisosassa Ylä-Mutajärveen ja eteläosassa Säynejärveen. Hintapyyntö 62.500 € / tarjous 16.6.2017 klo 16 mennessä postitse osoitteella Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, PL 7, 58501 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@metsat.fi. MAATILA, Savonlinna, Tynkkylänmäki, Maaja metsätila n. 10 km:n päässä kaupungin keskustasta. V. 1994 valmistuneessa peltojen ympäröimässä puutalossa tilaa perheelle ja harrastuksille, tai yrittäjälle kodiksi ja työtiloiksi. Alakerrassa: oh, mh, tilava k, eteisaula, s, ph, khh, tekniset tilat sekä hyvät tilat vaatehuoltoon, erill. sisäänkäynti kuraeteisen kautta. Yläkerrassa: 2 h, oleskeluaula ja parv. Pihapiirissä navettarak, konehalli, aitta, autotalli. Metsämaata n. 19 ha, peltoa n. 11,5 ha. Venevalk. oikeus. Talouskeskuksen ja siihen liitettävän määräalan erilliskaupasta on mahdollisuus neuvotella. Näytöt yksityisnäyttöinä sopimuksen mukaan, lisätietoja: Veijo Laukkanen, veijo.laukkanen@metsat.fi, puh. 050 464 6500. KAKSI MÄÄRÄALAA, Kitee, Kesälahti 0,33 ha:n kokoiset määräalat Pyhäjärven kaakkoisrannalla Lentteenniemessä. Rakennuspaikat loma-asunnoille, molemmissa rak.oikeus 105 k-m 2 . Maasto loivasti rantaan viettävää, puusto rehevää lehti/havupuustoa, varttunutta kasvatusmetsää. Molemmille määräaloille omaa rantaviivaa n. 50 m, ranta hiekkapohjainen. Tie perille, sähköliittymä määräalojen rajalla. Hp. 59.000 €/määräala. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Kirkkonummi 14 ha. Vitträsk-järven maisemissa monipuolinen metsätila. Kokonaispuusto n. 1300m 3 . Heti hakkuumahdollisuuksia. Tilalla myös n. 1,4 ha:n kokoinen suojeltu alue, jossa komeita tammia. Täällä hieno mahdollisuus yhdistää metsätalous metsällisiin harrastuksiin! Hp. 60.000 € / tarjous 21.6.2017 mennessä. METSÄTILA, Tervo 40,38 ha. Pohjois-Savossa, Tervossa metsätila, jossa äskettäin peruskunnostettu metsäautotie kulkee tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3.585 m 3 . Hoidon taso hyvä. Hp. 126 000 € METSÄTILA, Kiuruvesi. 24,12 ha. Pohjois-Savossa Kiuruvedellä kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2.148 m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m:n matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä tiehen, ja tilaa palvelee myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63.000 € / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 ASUIN-/METSÄKIINTEISTÖ, Savonlinna, Kerimäki 6 ha. Kerimäen Rauvanniemessä asuin-/lomakiinteistö, jossa metsämaata noin 6 ha. Pihapiirissä 1950-luvulla rakennetun asuintalon lisäksi mm. n. 80 m 2 uutta vastaava konehalli, autotalli, aitta ja navetta. Rakennukset ikäisekseen erittäin hyvin hoidettuja. Puustoa n. 650 m 3 . Metsät hyvässä kasvukunnossa ja tuottavat polttopuun lisäksi myös puunmyyntituloja lähivuosina. Mh. 89.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna 55,31 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila Savonlinnan eteläosassa Piojärven ja Lohikosken välimaastossa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4.650 m 3 , josta tukkipuuta on n. 20 %. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 285.000 € METSÄPALSTA, Sotkamo 27,7 ha. Myynnissä Timolan kiinteistöstä määräala Sotkamossa. Pinta-alasta metsämaata on n. 64 % eli n. 17,5 hehtaaria. Kohteen metsikkökuviot ovat varttuneita tai uudistuskypsiä metsiä, joissa keskipuusto on n. 168 m³/ha. Palstan kokonaispuusto on n. 3.100 m³. Palstalle ei ole tieyhteyttä. Timolan Ulkopalsta on mainio metsäsijoitus, josta saat puunmyyntituottoja jo varsin pian. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 75.700 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv XA MK .FI LOOKING FOR REAL XPERTS. Haemme Mikkelin kampukselle TUNTIOPETTAJAA METSÄTALOUSINSINÖÖRIKOULUTUKSEEN Huomiseen katsova Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk, kulkee etujoukoissa kohti parempaa huomista. Kampuksena on koko maailma. Kivijalkoina toimivat Kotka, Kouvola, Mikkeli ja Savonlinna. Etsimme joukkoomme uutta edelläkävijää. määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 1.8.–31.12.2017. Lisätietoja tehtävästä löydät osoitteesta: www.xamk.fi/rekry Hakuaika päättyy 16.6.2017.
METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154?000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu 29 PILKKEITÄ / 8.6.2017 Edellisessä numerossa kerroimme Veikko Huovisen pamfletin ”Tapion tarhat” syntyvaiheista. Nyt käymme läpi kirjan vastaanottoa ja eräitä kirjassa esiin nostettujen metsätalouden ongelmakohtien kohtaloa. Arkistossa on useita kiitoskirjeitä Huoviselle. Metsäekonomian professori Päiviö Riihinen kiittää kirjasta, ”jonka nimi palautti mieleen Berijan tarhat”, ja siviilirohkeudesta: ”Ei meitä ole monta, joilla on luonnetta olla liittymättä keskinäisen kehumisen kerhoon. Vielä harvempia on niitä, jotka uskaltavat julkisesti toimia parhaan tietämyksensä mukaisesti.” Ammattilehtien arviot jakaantuvat vahvasti. Metsä ja Puu -lehden nimimerkki IPS näkee pakinassaan ”Poliittinen huoruus” Tapion tarhat ”kirjallisena lehtolapsena, jonka synnyttäjä on sen nimellään vahvistanut, mutta isä taitaa pysytellä kauempana riemuiten aikaansaannoksestaan.” IPS näyttää myös uskovan, että pamfletilla oli taustavaikuttaja. Metsälehdessä Tapion Paavo Kotkasen mukaan kirjan perusasenne on Huovisen sanoin: ”Auta metsääsi julkisilla varoilla, niin metsä auttaa sinua maailman kohteliaimman lainvalvonnan alaisena aliverotuksen vallitessa.” Huovinen on oikeassa ainoastaan siinä, että metsänhoitoyhdistystoiminta on laantumassa. Metsänhoitaja-lehti julkaisee ”nuorempaa polvea edustavien” Hellmanin, Maasolan, Rinkisen ja Pakkasen arvostelut. Nämä ovat Rinkistä lukuun ottamatta varsin arvostavia. Maasola samoin kuin Suomen Puutalous –lehti rinnastavat kirjan ärsyttävyydessään Kiannon romaaniin Metsäherran herjaaja. Rinkisen arvostelu on yhtä jyrkkä MTK:n edunvalvonnan puolustusta kuin Tapion tarhat on sen kritiikkiä. Hän näkee, ”että etujärjestön tehtävä on pyrkiä toteuttamaan tavoitteitaan kaikkia lain puitteisiin mahtuvia keinoja käyttäen” ja arvioi MTK:n onnistuneen tässä tehtävässä. Sanomalehtien arvostelut näyttävät jakaantuvan niiden poliittisen taustan mukaan. MTK:n Maaseudun Tulevaisuus ei arvioi kirjaa, vaan lyttää Huovisen metsäosaamisen Suomen Kuvalehden jo ennakkoon julkaiseman Metsäomistamisesta-luvun perusteella. Keskustapuolueen Savon Sanomat näkee ”Havukaisen harharetket” arviossaan kirjan yksipuolisena syytöskirjelmänä metsätaloutta kohtaan. Kokoomuksen Uuden Suomessa metsäekonomian emeritusprofessori Eino Saari ei näe siinä virheitä vaikka joissakin asioissa olisikin päivittämisen tarvetta. Savo-lehti nostaa ”Rahajuonittelua ja huoruutta suomalaisessa metsätaloudessa” arvostelussa esiin yksityismetsien saamat tuet ja pienet panokset metsänhoitoon yhtiöiden metsiin verrattuna. Suomen Sosialidemokraatti summaa ”Laput silmiltä” arviossaan, että ”Tapion tarhat on kriittinen jopa suorasukainen teos. Se on ainoa kirja, joka paljastaa metsähallintomme sekasotkun koko kansan pällisteltäväksi". Helsingin Sanomat nostaa esiin alan itsesensuurin: ”Toimihenkilöt eivät oman turvallisuutensa takia uskalla kertoa julkisuudessa näistä asioista. Veikko Huovinen haluaa tehdä sen nyt heidän puolestaan, eikä hän todellakaan ole säästänyt ruutia.” On merkillepantavaa, että molemmat metsäekonomian professorit Riihinen ja Saari suhtautuivat arvostavasti Huovisen pamflettiin. Onko mikään muuttunut Tapion tarhojen jälkeen? Huovinen pitää myyntiverotusta silloista pinta-alaverotusta parempana: ”Metsiä ei Suomessa suinkaan veroteta sillä tavalla kuin luonnollisimmalta tavalta tuntuisi, nimittäin että jokaisesta metsäkaupasta perittäisiin vero kaupantekohetkellä.” Hän kuvaa pinta-alaverotuksen epäkohdat ja pohtii sitä, miltä metsäverotus näyttää palkansaajien näkökulmasta. Vuodesta 2006 metsät ovat olleet myyntiverotuksessa. Huovinen epäilee, ovatko metsäasiat väärässä ministeriössä: ”Metsäammattimiehet Yhden pamfletin vastaanotto Veikko Huovisen Tapion tarhoista kertovan sarjan toisessa osassa kerromme pamfletin synnyttämästä keskustelusta. "Kirja, joka paljastaa metsähallintomme sekasotkun." Pamflettia mainostettiin näyttävästi ja räväkästi myös Metsälehdessä. erotettiin muusta toiminnasta, liiketoiminta yhtiöitettiin ja myytiin. Uusien metsälakien mukana meni myös itsehallintomalli. Suomen metsäkeskus on nyt vapaa valtaosasta pamfletissa kuvatuista ongelmista. Niiden tunnustaminen ja korjaaminen vaati lähes viisikymmentä vuotta! Huovinen kaipaa Riihiseen vedoten ”sellaista yksityismetsälakia, joka ei suo mahdollisuutta uuden vajaatuottoisuuden aiheuttamiseen. Muussa tapauksessa tarvitaan jatkuvia MERA-ohjelmia, mikä ei olisi eduksi metsänomistussuhteille etäisessä tulevaisuudessa". Nämä näkemykset ovat edelleen relevantteja, kun katsoo metsäja kemeralakien jatkuvaa remontointia sekä nuorten metsien tilaa – näistä vain reilu viidennes on hyviä. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi Metsälehdessä 9/2017. HEIKKI SMOLANDER PEKKA NIEMELÄ Kirjoittajista Smolander on dosentti ja Niemelä professori emeritus. hyvillä syillä vaatineet metsäministeriön perustamista, ja kun näin ei näytä tapahtuvan, on esitetty metsähallinnon siirtämistä kauppaja teollisuusministeriön alaiseksi.” Metsäministeriötä ei saatu aikaiseksi. Eikä metsähallinnon siirtämisestä kauppaja teollisuusministeriöön ”maatalousministeriön savisen, lantaisen saapasruojun alta” ole keskusteltu. Metsälautakuntien monien keskenään sopimattomien roolien osalta Huovinen vetoaa erityisesti Riihiseen, jonka mukaan metsälautakuntien neljästä tehtäväryhmästä; neuvonta, yksityismetsälain toimeenpano, yksityismetsälain toimeenpanon valvonta ja yhteiskunnan myöntämien metsänparannusvarojen jakaminen ja käyttö ainoastaan neuvonta on ”jotenkuten haitoitta sijoitettavissa itsehallinnolliseen elimeen”. Tätä rakennelmaa on uudistettu moneen kertaan. Viime vaiheissa viranomaistoiminta
30 8.6.2017 / PILKKEITÄ HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva On kesän kirkas huomen ja suvi-sunnuntai. Ei liiku lehti tuomen…” sanaili rovasti Simo Korpela Hjalmar Backmanin säveltämässä Sunnuntaiaamuna-laulussa. Sireeniä muistuttavan tuomen valkoinen ja huumaavatuoksuinen kukinta merkitsee monille kesän alkua. Metsätuomi (Prunus padus ) kuuluu luumujen, kirsikoiden ja manteleiden kanssa samaan monisatalajiseen sukuun. Laajalla levinneisyysalueellaan Irlannista Itä-Aasiaan kasvava puu viihtyy etenkin rehevillä kasvupaikoilla. Metsätuomella ei käytännössä ole metsätaloudellista käyttöä, mutta on koristearvonsa vuoksi suosittu pihapuu. Sireenitai pihlajapensasta hieman kookkaampi tuomi voi suotuisalla kasvupaikalla kasvaa kohtuullisen kokoiseksi yksitai monirunkoiseksi puuksi. Tiettävästi Suomen korkeimman metsätuomen pituus Järvenpäässä on lähes 20 metriä. Loppukesästä kukista kehittyy pölyttyessään mustaviinimarjan näköisiä yksisiemenisiä marjoja. Tuomen karvasmantelin makuiset marjat eivät nykyihmiselle maita – eikä niitä lievästi myrkyllisinä ylen määrin syötäviksi suositellakaan. Norjalaiset maustavat sillä juomiaan ja idässäpäin se on paikoin kansanparannusrohtona. Sen sijaan kivikauden ihmisasukeille tuomenmarjoilla on tiettävästi ollut sijansa ravintona. Myös monet linnut ovat persoja tuomenmarjoille; maailmalla tuomea kutsutaankin lintukirsikaksi. Tuholaisten ja Aku Ankan suosikki Tuomen kuori ja puuaines sisältävät voimakashajuista amygdaliinia, joka suojaa niitä useimmilta oksia ja kuorta syöviltä nisäkkäiltä. Lehtiä ja kukkia on käytetty myös tuholaisten torjuntaan sellaisenaan tai poltettuna. Ruttoakin niillä on yritetty keskiajalla häätää. Monia eliöitä haju tai maku ei kuitenkaan liiemmin karkoita. Vaatimattoman näköisen parisenttisen perhosen, tuomenkehrääjäkoin, toukat eivät ole myrkyistä moksiskaan ja voivat alkukesällä syödä tuomen täysin lehdettömäksi. Siinä missä ihminen on toisinaan punonut tuomenoksia koreiksi, punoo koiperhosen toukka-armeija oksat paksun seittikerroksen sisään ruokarauhan saadakseen. Näky voi olla ulospäin hurja, mutta sinnikäs puu toipuu syönnistä usein täysin kasvattaen loppukesällä uudet lehdet. Tuomenlehtien mausta pitävät myös tuomikirvat, jotka aikansa aterioituaan siirtyvät merkittäväksi kiusaksi heinäja viljakasvien kimppuun. Myös monet tuhosienet viihtyvät tuomen tuoksuissa. Tuomea jäytävä kuusentuomiruoste vahingoittaa myös kuusen kasvaimia ja käpysatoa. Lapsuuteni sarjakuvista on yksityiskohtana jäänyt mieleen, kuinka Aku Ankka rehvasteli veljenpojilleen nuoruutensa partiotaustastaan. ”Meitä sanottiin Tuomenmarjoiksi, koska juoksimme niin lujaa”. En ymmärtänyt Akun ajatuksenjuoksua. Vasta aikuisena minulle selvisi ”Tuomenmarjojen” juoksutausta. Ruotsalaiset käänsivät Carl Barksin 1951 piirtämässä sarjakuvassa Akun ”Little Booneheads”-partionimen ”Häggbäreiksi” mestaruusjuoksijansa Gunder Häggin mukaan. Kalle Ankan suomennoksessa nimi kääntyi sitten ”Tuomenmarjoiksi”. Ankronistit kiistelevät tosin edelleen, oliko Aku oikeasti koskaan partiossa. NIMITYKSIÄ Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Nimitysuutisia voi lähettää osoitteella tiedotteet@metsalehti.fi RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos NUORTEVA TAPIO OY Metsäbiotalouden kestävyysasiantuntijan tehtävään on nomitetty MML KATI KONTINEN . Hän on viimeksi työskennellyt Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimuspäällikkönä. Kontisella on laaja käytännön kokemus metsätaloudesta ja siihen liittyvästä tutkimus-, kehittämisja koulutustoiminnasta. Tuomen tuoksuissa kesään Tuomen kukinta merkitsee monille kesän alkua. "MISSÄ VIRKAMIES MATKUSTAA, siitä ei ole virkamatka kaukana", totesi ystäväni professori emeritus Kari Mielikäinen monesti reissatessamme ympäri pohjoismaita metsäntutkimusasioiden merkeissä. Jos joku luulee, että virkamatkailu olisi erityisen miellyttävää, hän erehtyy pahan kerran, ellei sitten satu pitämään hyvin varhaisista aamuherätyksistä, lentokentän turvatarkastuksista kopelointeineen, notkumisesta lähtöportilla odottelemassa ryhmän numero kaksi vuoroa siirtyä koneeseen, kassin änkeämisestä tavarahyllylle, jonka ryhmä numero yksi on jo ehtinyt täyttää, ahtautumisesta ikkunapaikalle siiven kohdalle, Finnairin ilmaisesta teekupillisesta mustikkamehun kera, kokouspapereiden lukemisesta pahimmillaan tanskaksi, sopivan juna-, metrotai bussiyhteyden etsimisestä, oikean pysäkin ja kokouspaikan etsimisestä ja samasta ohjelmasta illalla takaisin. KOKOUKSISSA PITÄÄ virkamiehen olla tietenkin uskaltaa sanoa, jollei esimerkiksi ymmärrä, mitä viisauksia tanskalainen kollega on juuri suustaan päästänyt. Itselläni on kokemusta pohjoismaisesta yhteistyöstä kahdenkymmenen vuoden ajalta. Tanskalaispuheenvuoroista ymmärsin urani alkupuolella vähemmän kuin puolet. Vuosien kokemuksen ja muutaman tanskan kielen kurssin jälkeen ymmärrän noin kahdeksankymmentä prosenttia. Työasioista kun puhutaan, mitä tahansa vierasta kieltä ymmärtää paremmin kuin niissä keskusteluissa, joita käydään kokoustauoilla. Jos ei halua tulla yllätytetyksi ymmärtämätömyydestään, kannattaa itse tuottaa puhetta niin paljon kuin pystyy. Toinen juju on ottaa kuuntelijan rooli, mutta riskinä on, että seurustelukumppani esittää kysymyksen. Silloin ei auta myötäily tyyliin "just precis". Kun kuitenkin samalla huomaa vastapuolen tyhjän katseen, tajuaa olevansa pulassa. Tältä kiusalliselta tilanteelta välttyy valitsemalla pöytäseuransa niin, että siihen kuuluu mahdollisimman paljon ruotsalaisia. VIIMEKSI KIELITAITONI OLI kovalla koetuksella muutama viikko sitten Kööpenhaminassa pohjoismaisen biotalouspaneelin kokouksessa. Olin tullut sanoneeksi kokouspöydässä, ettei puun kaataminen tarkoita sitä, että sen tilalle kasvava puu olisi hiilinielu vasta sadan vuoden kuluttua. Jouduin sanomisistani tilille ruokatauolla. Vierustoverini esitti tiukkoja kysymyksiä tanskaksi. Onneksi hän oli kuitenkin islantilainen, joten ymmärsin kysymykset ja lopulta olimme yhtä mieltä siitä, että loppupeleissä kaikki hiili minkä esimerkiksi metsä sitoo, palautuu luonnon suureen kiertokulkuun. Paluulennolla kummastelin sitä, että biotalouden edistämisen nimissä jatkuvasti lennän ja pahennan hiilidioksidipäästöjä. Virkamatkalla STORA ENSO Stora Enso on nimittänyt SATU HÄRKÖSEN Suomen mediasuhteiden ja Suomen puunhankinnan viestintäjohtajaksi. Hän on työskennellyt Stora Ensossa vuodesta 1995 lähtien useissa johtotehtävissä myynnissä, markkinoinnissa ja viestinnässä. Härkönen on koulutukseltaan sekä maaja metsätieteiden sekä filosofian maisteri. LOIMU Ammattiliitto Loimun puheenjohtajaksi on valittu FM MERLI JUUSTILAN Helsingin yliopistosta. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin MMM J UKKA MATILAINEN Suomen metsäkeskuksesta ja toiseksi varapuheenjohtajaksi FM JANI KORHONEN Orion Pharmalta. Loimu on uusi akavalainen liitto, joka aloitti toimintansa vuoden alussa.
31 PILKKEITÄ / 8.6.2017 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄKRYPTO 11 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 22. KESÄKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti H an nu Es ko ne n Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 22.6.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 11”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 8 on arvottu seuraaville kolmelle: Matti Antila, Pietarsaari, Leena Koivuniemi, Kyynärö ja Irmeli Uimari, Salla. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 8, oikea ratkaisu • Uusi metsäministeri haastattelussa • Mitä kuuluu metsäkonemarkkinoille? • Taas linnut laulujansa visertää kauniisti • Erkki Tantun tukkijätkät • Näin erotat raudusja hieskoivun • Omaan metsään tutustumassa
Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele06 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Koodia ei voi käyttää yhdessä muiden alennuskoodien kanssa. Kesäkuun kuukauden kirja Metsänkasvatus menetelmät ja kannattavuus Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eriikäis rakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perus teisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hinta 20€ (norm. 42€) Etu voimassa 30.6.2017 saakka Metsän jatkuvasta kasvatuksesta Sauli Valkonen Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää metsän jatkuvasta kasvatuksesta, on koottu kirjan sataan kysymykseen ja vastaukseen. Hinta 34 € Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€.