• HALUAN TEHDÄ ITSE” ERIKOISPUUT Visakoivu on karsijan valinta VAIKUTTAJA STORA ENSON SUNDSTRÖM LISÄISI HAKKUITA KYSYMYSTÄ NUOREN METSÄN HOIDOSTA 17 KOEAJOSSA POLARIS RANGER SUOMI ON LVL:N YKKÖSMAA ›› Tiina Peltonen ryhtyi metsäyrittäjäksi 6. KESÄKUUTA • NUMERO 4/2019 • 10 € WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I 4/2 01 9 TE EM A : U U D ET TE KIJ Ä T ”
• Valitse Metsä Group kumppaniksesi puukauppaan ja tule mukaan rakentamaan kasvua Suomeen. Hae oma metsäasiantuntijasi www.metsaforest.com ja pyydä tarjous puukaupasta. Raha kasvaa suomalaisessa kestävästi hoidetussa Metsässä 7021_.indd 2 29.5.2019 15.37
• Metsälehti Makasiini 3 62 70 57 6 S. S. S. S. Tämän numeron kannen kuvasi Seppo Samuli. AJASSA 4 PÄÄKIRJOITUS : Pääoma tuottamaan 6 METSÄNOMISTAJA : Kokoaan suurempi palsta 12 LISÄÄ VIILUPUUTA 14 METSÄTYYPPI : Mikä innosti kulottamaan? 15 RUOTSISSA ISTUTETAAN, SUOMESSA KYLVETÄÄN 16 LUKIJAKUVA : Kahdeksan kesän kasvu TEEMA 18 KOLME TAPAA METSÄYRITTÄÄ 28 VAIKUTTAJA : Stora Enson Karl-Henrik Sundström OMA METSÄ 36 17 KYSYMYSTÄ NUOREN METSÄN HOIDOSTA 40 ERIKOISPUUT : Visakoivu vaatii karsintaa 42 TUTKIMUS : Hiilensidonta voimistuu kesä-heinäkuussa 43 ALLAKKA : Tuohikuu alkaa pian 44 KYSY POIS : Saako veneen metsäverotukseen? 47 PIKATESTI : Kestääkö paperipilli? 48 PERINTÖMETSÄ : Miten yhteismetsäosuuden arvo lasketaan? TALOUS 51 RAHAPUU : Optimoinnin ongelmat 52 PUUKAUPPA : FSC:n painoarvo kasvaa 54 KUUKAUDEN PUUKAUPPA : Nopea korjuu ratkaisi 55 KUUKAUDEN TILAKAUPPA : Tieyhteydet nostivat hintaa 56 TILAKAUPAT : Markkinat heräsivät talviunilta 57 KOEAJOSSA : Polaris Ranger 570 60 VINKIT VARMAAN VILJELYYN LUONNOSTA 62 LUHTA : Naalin ja ketun sota 69 KOLUMNI : Chernobylin sateenvarjot 70 KÄSIN TEHTY : Vuoleskelijan taidonnäyte 74 TUOTE & TEKIJÄ : Kasvu käyntiin vaikka yksiössä 76 ENNEN JA NYT : Taimet voittivat ohdakkeet 77 VUOKKO : Turvallisesti äkämän sisällä 80 MAKASIINIKRYPTO 82 TYÖSSÄ METSÄSSÄ : ”Tämä käy kuntoilusta” SAMI KARPPINEN M A RK U S TU O RM A A JORMA LUHTA RISTO PÖN TINE N METSÄNOMISTAJA: Kokoaan suurempi palsta KOEAJOSSA: Polaris Ranger 570 LUHTA: Naalin ja ketun sota KÄSIN TEHTY: Vuoleskelijan taidonnäyte » SISÄLLYS 7022_.indd 3 31.5.2019 16.41
• » PÄÄKIRJOITUS TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA 4 Metsälehti Makasiini VIIME vuosina metsämaa on vaihtanut omistajaa poikkeuksellisen vilkkaasti. Toiset luopuvat ja toiset laajentavat omistustaan. Kauppaa on vauhdittanut etenkin UPM, joka on myynyt ison osan metsistään. OSTAJAPUOLELLA uusi piirre ovat kotija ulkomaiset sijoittajat, jotka ovat päätyneet metsänomistajiksi joko suoraan tai yhteismetsien ja rahastojen kautta. Luonnonvarakeskus laski äskettäin, että metsärahastot ovat muutaman vuoden aikana kymmenkertaistaneet omistuksessaan olevien metsien pinta-alan. Yhteensä niiden hallussa on 260 000 hehtaaria. Se on esimerkiksi perinteisten yhteismetsien pinta-alaan verrattuna vähän, mutta kasvuvauhti on ollut kova. SIINÄ missä pienmetsänomistusta leimaa vahvasti ylisukupolvisuus, sijoittajat hakevat metsästä hyvää tuottoa. Tavallinen metsänomistaja ajattelee tulevia polvia ja tekee MARKUS TUORMAA KUVATAITEILIJA ”Lepän puuaineksen ja kuoren punainen väri oli pitkään kiehtonut minua. Voisiko sillä maalata? Vastaus löytyi Suomen murteiden sana-arkistosta: suu siveltimeksi ja pajukeppi maalauspohjaksi.” MIKKO RIIKILÄ TOIMITTAJA ”Metsänhoitojuttua tehdessä sai taas huomata, millaisella voimalla rehevä metsämaa kasvattaa vesakkoa. Jutussa oli tarkoitus kertoa, että taimikonhoito on edullisinta tehdä mahdollisimman varhain – esimerkkikohteellamme oli toimittu juuri päinvastoin.” Metsäteollisuuden menestys rohkaisee metsäyrittäjyyteen. Stora Enson toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström kertoo sivulta 28 alkavassa haastattelussa, mitä hän ajattelee suomalaisesta metsäkeskustelusta. investointeja, joiden tuotosta ei itse pääse nauttimaan. Parhaimmillaan sijoitusrahasto hoitaa metsiään samalla tavalla pitkäjänteisesti. Pahimmillaan väljä metsälaki ja kovat tuottovaatimukset voivat johtaa metsänhävitykseen, jonka haitat näkyvät vasta vuosikymmenten kuluttua. VIIME aikoina myös metsäyrittäjyys on yleistynyt. Entistä useampi metsänomistaja on järjestänyt itselleen metsästä toimeentulon lähteen. Esittelemme tässä numerossa kolme erilaista metsäyrittäjää. Haastatteluista selviää, että kaikille metsä on yritys, joka tuottaa omistajalleen paljon muutakin kuin rahaa. ELIISA KALLIONIEMI eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi SAMI KARPPINEN TOIMITTAJA ”Pohdimme tuoreen metsänomistajan Viki Pakarisen kanssa, miksi omaan metsään muodostuu niin vahva henkinen side. Metsätilasta luopuminen on haikeaa, mutta sukupolvenvaihdos kannattaisi tehdä yleensä heti, kun jatkaja on siihen valmis.” Pääoma tuottamaan
• » METSÄ NYT Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Metsälehti Makasiini 5 MUURAHAINEN on keväisellä tutkimusmatkalla Seinäjoella Kattilavuoren luonnonsuojelualueen ikimetsän siimeksessä, jossa pistäydyin toukokuun lopulla. Ikimetsän aluskasvillisuus on täynnä elämää. KUVA: PETRI NAUKKARINEN
• 6 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA KOKOAAN SUUREMPI PALSTA TEKSTI JA KUVAT SAMI KARPPINEN
• Metsälehti Makasiini 7 Kolmikymppinen Viki Pakarinen edustaa metsänomistajien uutta sukupolvea, joka näkee metsässä paljon muutakin kuin puita.
• 8 Metsälehti Makasiini » METSÄNOMISTAJA UN mies täyttää tasavuosia, se sysää monet tekemään erilaisia hankintoja. Aika usein se tarkoittaa moottoripyörää, mutta Jyväskylän Vaajakoskella asuvalta Viki Pakariselta sellainen jo löytyi kolmikymppisten lähestyessä. Sen sijaan miehen hankintakuume kohdistui metsätilaan. ”Jostain syystä kolmenkympin kohdalla alkoi tuntua siltä, että metsätila on hankittava nopeasti. Kun Toivakasta tuli myyntiin sopivan kokoinen tila, päätin tarttua tilaisuuteen”, Pakarinen kertoo. Seitsemän hehtaarin tilasta pyydettiin 25 000 euroa. Se tuntui Pakarisesta tilan puustoon nähden kovalta hinnalta. ”Tarjosimme yhdessä vaimon kanssa reilut 23 000 euroa, jolla kaupat myös syntyivät. Tiesin, että hinta on neljänsadan kuution kuituvaltaiseen puustoon suhteutettuna kova, mutta näen metsätilalla myös muita kuin rahallisia arvoja.” Myös se tosiasia oli etsintöjen edetessä tunnustettava, että puolen tunnin ajomatkan päästä Jyväskylästä ei pienehköä metsätilaa saa metsätalousmaan hinnalla, sillä kysyntä ”puuhapalstoista” on kova. ”Pakko myöntää, että metsätilojen korkeiksi nousevat hinnat ovat olleet minulle yllätys. On totta, että maata ei enää valmisteta, mutta jos palstalla on pienet kuusentapit maassa ja luvassa vain työtä, ei metsän pitäisi silloin kauhean kallista olla.” Toisaalta näin metsänomistajuuteen päästiin kiinni kohtalaisen pienellä pääomalla. ”En ole hankintaa katunut, eikä vaimokaan ole vielä moittinut”, Pakarinen huomauttaa. Henkinen side metsään Aivan noviisina ei Pakarinen metsänomistajaksi ryhtynyt. Heinävedeltä maailmalle lähtenyt mies tutustui jo nuorena metsätöihin kotitilallaan. ”Kotitalo lämpeni puilla, joten rankasavottaa ja raivaushommia sai tehdä isän kanssa. Silti on ollut yllättävänkin iso muutos ryhtyä itse metsänomistajaksi. Uutta tietoa on pitänyt hankkia omatoimisesti muun muassa metsänhoitoon ja verotukseen liittyen.” Metsäalan opiskelu on kuitenkin mieluisa velvollisuus, sillä takaraivossa kolkuttelee ajatus siitä, että tulevaisuudessa omistukseen tulee myös kotitilan metsiä. ”Isäni on 83-vuotias eikä ole terveydentilansa vuoksi enää itse kykenevä tekemään metsään liittyviä päätöksiä. Onneksi ehdimme tehdä edunvalvontavaltuutuksen ajoissa, joten pystymme sisarusten kanssa hoitamaan metsäasioita.” Pakarinen sanoo pohtineensa monien muiden tavoin sitä, miksi metsäomaisuudesta luopuminen ennen viimeistä pakkoa on ihmisille vaikeaa, vaikka jatkaja olisi tiedossa saman perheen sisältä. ”Pahimmillaan metsä jää vuosikausiksi vaille hoitoa, eikä tilanteesta hyödy kukaan. On sääli, jos aktiivisen metsänomistajan elämäntyö valuu siksi osittain hukkaan.” Toisaalta Pakarinen ymmärtää henkisen siteen, mikä etenkin sukutilan ja sen hoitajan välille muodostuu. ”Metsässä on hienoa nähdä uuden syntyminen ja kasvu monesta kulmasta. Ihmiselle syntyy metsässä tietynlainen pienuuden kokemus, jonka olen itsekin aistinut.” Jyväskylän Vaajakoskelta on matkaa Pakarisen metsäpalstalle 30 kilometriä. VAAJAKOSKI
• Metsälehti Makasiini 9 Hikikarpaloita hakkuulla Pakarisen seitsemän hehtaarin metsätila jakautuu kymmeneen erityyppiseen kuvioon. Nuorimmat taimikot on istutettu edellisen omistajan toimesta kuuselle samana vuonna kun Pakarinen osti tilan. Maapohjat ovat pääosin erittäin reheviä, joten luvassa on kovaa kasvua – kunhan taimikot pääsevät vauhtiin. ”Näissä hieman varttuneemmissa taimikoissa kannattaisi tehdä varhaisperkaus jo tänä kesänä. Yritän vain löytää hommalle aikaa kalenterista. Aion myös osallistua Metsäkeskuksen järjestämään taimikon varhaishoidon webinaariin, johon tuli juuri kutsu”, Pakarinen kertoo. Ensitöinään Pakarinen on tehnyt metsässä ennakkoraivausta nuoren metsän kunnostusta kaipaavalla kuviolla. Hikikarpalot solahtelivat Peltorin alta myös talven moottorisahasavotassa. ”Tavoitteena oli saada kasaan kolmekymmentä kuutiota rankaa polttopuuksi, mutta lumipeitteen syvetessä jouduin luovuttamaan urakan kymmenen kuution kohdalla.” Metsätalousmielessä lähtökohdat Pakarisen palstalla ovat edellisen omistajan jäljiltä varsin perinteiset. Useimmat kuviot ovat puustoltaan tasaikäisiä ja tasakokoisia. ”Esimerkiksi tällainen pellolle istutettu tasakokoinen kuusikko ei anna juuri vaihtoehtoja käsittelyn suhteen, joten seuraava toimenpide on ensiharvennus. Ajattelin tehdä sen itse varovasti miestyönä, jotteivät isot metsäkoneet vaurioita puustoa. Mutta minua kiinnostaa myös jatkuvan kasvatuksen kokeileminen kuvioilla, jotka tarjoavat siihen luontaisen mahdollisuuden.” Parisuhteen parantaja Pakarisen perheeseen kuuluvat vaimo Eeva-Leena sekä puolitoistavuotias Peppi-tytär. Ajasta kilpailevia asioita miehen elämässä siis riittää. ”Ihmiselle syntyy metsässä tietynlainen pienuuden kokemus, jonka olen itsekin aistinut.” Kotona juodaan pakuriteetä, joten Pakarinen on suunnitellut pakurikäävän ymppäämistä myös oman metsän koivuihin. >> VIKI PAKARINEN IKÄ: 31 Koulutus: Automaatioasentaja AMMATTI: Tietoliikenneasentaja PERHE: Vaimo EevaLeena ja 1,5-vuotias tytär Peppi. HARRASTUKSET: Moottoripyöräily kristillisessä moottoripyöräkerho CMA:ssa.
• » METSÄNOMISTAJA 10 Metsälehti Makasiini 3 VINKKIÄ: 1. POHDI , mitkä ovat omat arvosi ja tavoitteesi metsänomistamisen suhteen. 2. KYSY neuvoa ammattilaisilta ja kollegoilta. Siellä viisaus, missä neuvonantajia paljon. 3. ÄLÄ maksa ylihintaa talousmetsästä. ”Täällä on tilaa omille ajatuksille.” » METSÄNOMISTAJA
• Metsälehti Makasiini 11 ”Kuulun myös kristilliseen moottoripyöräkerho CMA:han ja lisäksi olemme vaimon kanssa mukana tekemässä ennaltaehkäisevää parisuhdetyötä.” Vaikka vaimo ei ainakaan vielä aktiivisesti osallistu metsänhoitotöihin, vakuuttaa Pakarinen metsänomistamisen tekevän hyvää myös parisuhteelle. ”Kun päätökset ja valinnat tehdään yhdessä ja niistä kannetaan vastuu yhdessä, niin homma toimii. Metsätyöt tarjoavat minulle myös liikuntaa ja mielen virkistystä, mikä auttaa jaksamaan arjessa.” Monien mahdollisuuksien metsä Seitsemän hehtaaria on keskimääräiseen suomalaiseen metsätilaan verrattuna pieni ala. Mutta asian voi pohtia toisinkin päin. Pinta-alaa on lähes sadan omakotitalotontin verran. Nuoria puita tilalla kasvaa kymmeniä tuhansia, joten yksittäisen puun ostohinta on muutama kymmenen senttiä. Askeleita tarvitaan noin 2 000, kun kiertää tilan ympäri rajalinjoja pitkin. Oma metsä myös mahdollistaa asioita, joista moni kaupunkilainen voi vain haaveilla. Taimikkovaltaisella metsätilalla ei puukaupoilla pääse tekemään toviin tiliä, mutta Pakarisella on ideoita, joilla metsän tuottoa voi yrittää kohentaa. ”Kävin metsämessuilla Jyväskylässä ja sain tietoa muun muassa pakurikäävän kasvatuksesta. Vaimo pitää pakuriteestä, joten ajattelimme, että oman metsän koivuissa voisi kokeilla pakurin kasvatusta. Sadonkorjuun jälkeen koivut voi hyödyntää vielä polttopuuna.” Toinen visio messuilla syntyi joulukuusen kasvattamiseen liittyen, sillä Pakarisen tilaa halkoo sähkölinja. ”Jututin Fingridin edustajaa ja hän kertoi, että joulukuusia voi tietyin ehdoin kasvattaa linja-alueella. Olen tasauttanut linjalle kaivinkoneella kulkureitin, joten aluetta olisi helppo hyödyntää myös joulukuusen kasvatuksessa.” Yhden peräkärrykuorman luonnostaan syntyneitä joulukuusia Pakarinen on jo metsästään myynyt naapureille Vaajakoskella. Ja koittaa niiden puukauppatulojenkin aika. ”Tähdätään siihen, että Pepin ajokortti maksetaan tältä palstalta saaduilla puukauppatuloilla.” Leipätöikseen Pakarinen toimii tietoliikenneasentajana, jolle on rutiinia työskennellä jopa 120 metriä korkeissa mastoissa. Koska päätä ei huimaa, on mies pohtinut osaamisen soveltamista myös vapaa-ajalla. ”Pihapuiden kiipeilykaatojen tekeminen houkuttelisi kovasti. Yksi työkaverini tekee sivutyönä niitä hommia, ja olen ollut jo mukana seuraamassa työtä. Se voisi olla perheellisille sopiva sivutyö, joka ei sido kuitenkaan liiaksi.”? l ”Tähdätään siihen, että Pepin ajokortti maksetaan tältä palstalta saaduilla puukauppatuloilla.” Viime kesänä halla puraisi kuusentaimia. Tämän kevään silmuilla on vielä mahdollisuus menestyä paremmin.
• » AJASSA SUOMI on vahvistanut asemiaan moderneissa puurakennuksissa käytettävän viilupuun eli LVL:n ykköstuottajana. Viilupuun tuotanto on kaksinkertaistunut Suomessa tällä vuosikymmenellä. Tuorein askel oli uuden viilupuulinjan käyttöönotto Metsä Groupin Punkaharjun tehtailla toukokuun lopussa. Viilupuun historia yltää Suomessa yli neljän vuosikymmenen taakse. Metsä Groupin lisäksi LVL:ää valmistaa täällä Stora Enso. Kaiken lähtökohta on suomalainen järeä kuusitukki, josta viilut sorvataan. LVL on ollut rakennusmateriaalina viime aikojen korkeimmissa puutaloissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Joensuuhuun tänä vuonna valmistuva Suomen korkein puutalo on lähes 50 metriä korkea. Siihen kului 1 200 kuutiota viilupuuta. Puusta pystytään nyt todistettavasti rakentamaan mitä vain. Nähtäväksi jää, onko puurakennusten tuotantoja kunnossapitoketju hioutunut esimerkkikohteiden kautta jo niin hyväksi, että puu valtaa vihdoin rakennusmarkkinat – myös yksityisen rahoituksen puolella.? l LISÄÄ VIILUPUUTA LVL:n eli viilupuun tuotanto on tuplaantunut Suomessa tällä vuosikymmenellä. Tuorein viilupuulinja avattiin toukokuussa Punkaharjulla. ”Puun käytön osuus kaikesta rakentamisesta on vielä varsin pieni. Potentiaali LVL:n käytölle rakentamisessa on erittäin suuri.” Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä. TEKSTI VALTTERI SKYTTÄ VIILUPUUN TUOTANTOKAPASITEETIT SUOMESSA: Metsä Group 305 000m 3 Stora Enso 100 000 m 3 » AJASSA Haudonta Kuusitukki Kerrostalo Sorvaus Kuivaus Lajittelu Liimaus Ladonta Esipuristus Kuumapuristus Sahaus pituusja poikkisuunnassa Paketointi ja lähetys Lähteet: Luke, yhtiöt Yhteen kuutioon viilupuuta kuluu noin kaksi ja puoli kuutiota kuusitukkia. VIILUPUUN VALMISTUSPROSESSI (METSÄ GROUP) KU VA : KI M M O SY VÄ RI 12 Metsälehti Makasiini
• KUVA: MARIA MATTELMÄKI KU VA : M A RK KU TI SS A RI N EN MASSIIVIPUISET RAKENNUSELEMENTIT LVL Päällekkäin liimattuja viiluja eli viilupuuta. Muutaman millimetrin paksuiset viilut liimataan lähtökohtaisesti samansuuntaisesti. Pääasiassa kuusta, täytteenä mäntyä ja koivua. Kerroksia voi olla kymmeniä. Viilupuu on vaneria rakenteellisempi tuote. CLT Ristiinliimattua sahatavaraa. Yhdessä CLT-puuelementeissä tavallisesti 3–8 lautakerrosta. Haudonta Kuusitukki Kerrostalo Sorvaus Kuivaus Lajittelu Liimaus Ladonta Esipuristus Kuumapuristus Sahaus pituusja poikkisuunnassa Paketointi ja lähetys Punkaharjun uuden viilupuulinjan tuotannolla (65 000m 3 ) rakentaa vuodessa 100 uutta nelikerroksista puutaloa. Viilupuussa voi olla päällekkäin 5–48 viilua. Viilupuuelementin enemmäisleveys on 2,5 metriä ja pituus 24 metriä. KUVA: TOMI AHO KU VA : M A RK KU TI SS A RI N EN Nelikerroksiseen 2 000 neliön kerrostaloon kuluu 650 m 3 viilupuuta eli 1 600 m 3 kuusitukkia. Viilupuun (LVL) käyttökohteet ›› Suurista viilupuulevyistä voidaan sahata ja muotoilla rakennuselementtejä: puisia lattioita, kattoja, seiniä ja välipohjia. ›› Viilupuu voi olla rakennuksessa muun muassa levynä, palkkina, kotelolaattana, pilarina, ristikkona tai kehänä. ›› Viilupuuta voidaan käyttää esimerkiksi ovissa sekä ovien sekä ikkunoiden rungoissa, silloissa, laitureissa, aidoissa, parvekkeissa ja katoksissa. ›› LVL-elementti on luja ja mittatarkka, mutta samankaltaisiin teräsja betonirakenteisiin nähden kevyt rakennusmateriaali. Metsälehti Makasiini 13
• » METSÄTYYPPI 14 Metsälehti Makasiini Yksityismaille on suunniteltu runsaasti kemeratuettuja kulotuksia. Mikä on nousun taustalla? Luonnonhoitohankkeena toteutettaviin kulotuksiin on voinut saada kemeratukea vuodesta 2015 alkaen, mutta hankkeita ei ole aikaisemmin pantu toimeen. Nyt olemme luoneet toimivan käytännön monimuotoisuutta edistävän kulotuksen toteutukselle yhteishankkeena Tapio Oy:n kanssa. Myös resursseja ja määrärahoja on enemmän käytössä kuin edellisvuosina. Kuinka paljon nyt kulotetaan? Olemme valmistelleet yksityismaille noin sata hehtaaria luonnonhoitohankkeina toteutettavia kulotuksia eri puolelle Suomea. Eri hankkeita on 18, ja niiden koko vaihtelee muutamasta hehtaarista lähes 20 hehtaariin. Vieläkö uusia kulotusaloja haetaan? Tavoitteena on toteuttaa vuosittain noin 20 hanketta. Nyt haetaan kohteita vuoden 2020 polttoihin. Kohteet on oltava tiedossa jo leimikkovaiheessa, jotta voidaan arvioida kohteen sopivuus kulotukseen, suunnitella hakkuu ja säästöpuiden jättö sekä hakata kohde ja valita toteuttaja ennen ensi kevättä. Miten luonnonhoitohankkeena toteutettava kulotus eroaa metsänhoidollisesta kulotuksesta? Suurin ero on, että alalle jätetään enemmän säästöpuita ja myös säästöpuuryhmät poltetaan. Luonnonhoitohankkeena toteutettavasta kulotuksesta ei aiheudu kustannuksia maanomistajalle. Palaneelle alueelle jäävästä säästöpuustosta voidaan maksaa korvaus kymmenen runkoa hehtaarilla ylittävästä osuudesta. l TEKSTI TIIA PUUKILA KUVA SAMI KARPPINEN MIKÄ INNOSTI KULOTTAMAAN? Tänä kesänä tehdään ennätysmäärä kemerakulotuksia, kertoo Riitta Raatikainen metsäkeskuksesta. RIITTA RAATIKAINEN KUKA: Luonnonhoidon johtava asiantuntija Suomen metsäkeskuksessa MITÄ: Mukana vuosina 2017–2019 toteutettavassa Tuli takaisin metsiin -hankkeessa. MIKSI: Hallittu tulen käyttö talousmetsissä tuottaa hiiltynyttä ja palanutta puuta, josta monet lajit ovat riippuvaisia. 1 2 3 4 7026_.indd 14 31.5.2019 16.52
• Metsälehti Makasiini 15 » AJASSA » POHJANLAHDEN MOLEMMIN puolin pottiputkien leuat ovat viime viikkoina lonksuneet taajaan. Taimivakkojen pääpuulajit ovat kummassakin maassa samoja, mutta kevättöissä on myös eroja. » ESIMERKIKSI MÄNNYN uudistamisessa ruotsalaiset luottavat enemmän taimien istuttamiseen kuin suomalaiset. Meillä männyntaimikot syntyvät usein joko kylväen tai käyttämällä luontaista uudistamista. » RUOTSISSA UUDISTUSALOJEN hehtaareista 84 prosenttia istutetaan. Meillä istutuksen osuus on 77 prosenttia. Ruotsissa istutetaan, Suomessa kylvetään Viime keväänä istutetut taimet, miljoonaa kappaletta Istutusala kuusi 194,7 kuusi 107,1 mänty 174,7 mänty 45,5 muut puulajit 14,5 muut puulajit 5,1 Lähteet: Skogstyrelsen, Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto Suomi Ruotsi RUOTSI 164 000 ha SUOMI 79 000 ha » METSÄÄ NAAPURIMAASSA on enemmän kuin täällä, joten istutuspinta-alakin on isompi. Myös avohakkuualat ovat Ruotsissa keskimäärin laajempia kuin meillä. » KUUSI ON suosituin puulaji sekä Ruotsissa että Suomessa, mutta muuten lajivalikoima on meillä suppea verrattuna naapuriin. » RUOTSALAINEN ERIKOISUUS on kontortamänty. Vaikka sen suosio on viime aikoina romahtanut, taimia istutetaan edelleen lähes 7 miljoonaa kappaletta. Se on paljon enemmän kuin meillä istutetaan rauduskoivua. ELIISA KALLIONIEMI Kuusi on molemmissa maissa suosituin, Ruotsissa myös kontortaa istutetaan paljon. (kontorta 6,8, muut havupuut 5,4, koivu 3, muut lehtipuut 1,0) KUVA: LARS OVE JONSSON
• » AJASSA LUKIJAN KUVA HYVÄ UUTINEN 16 Metsälehti Makasiini ”MELKO paljon on taimia kuollut, ei ole pitkästi kasvanut tuossa kiven edessä. Koivua saa tulla kovasti sekaan, ettei jää vajaatuottoisen harvaksi.” JÄTKÄPÄTKÄ ”IHAN riittävästi löytyy kuusentaimia. Kaikki vesakko pois, varsinkin pitemmät koivut.” MJO ”OLISIN jätkäpätkän linjoilla. Kyllä tuonne koivua mahtuu ja reilusti.” JEES H-VALTA ”KAHDEKSAN vuotta sekä hakkuun ja istutuksen välinen aika, eikä ole kasvanut yhtäkään myytävää kuutiota? PIHKANISKA ”MAINIO tapa merkitä viljelyajankohta maastoon!” METSÄ-MASA ”TÄSSÄ vaiheessa vielä kaikki yli 30-senttiset koivut pois. Mutta aivan pieniä voi jo jättää, kun kuusi on pääsemässä vauhtiin.” JPJULKU ”NYKYISIN istutetut havupuun taimet kasvavat sen verran hyvin, että luontaisia siemensyntyisiä koivuja voi jättää sekapuiksi kahden metrin pituisina, kun havupuut ovat samanmittaisia.” PUUKI ”TÄSSÄ vaiheessa kaikki lehtipuu pois, niin hyvä tulee. Vesakkoa lienee sen verran vähän, että läpikävely raivurin kanssa on helppo ja nopea homma.” JÄTKÄ Kahdeksan kesän kasvu Istutuksesta on kulunut kahdeksan vuotta. Mitä seuraavaksi? KUUSEN siemenviljelmille on monen vuoden tauon jälkeen odotettavissa hyvä sato, sillä kevään kukinta on ollut harvinaisen runsasta. ”Eteläisimmässä Suomessa on käynnissä kukinta, jonka suuruista saa odottaa ainakin 5–10 vuotta. Näiden huippusiemensatojen geneettinen monimuotoisuus on myös välivuosia suurempaa ja siemenet terveempiä”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Katri Himanen iloitsee Twitterissä. KUUSI KUKKII LUPAAVASTI 27 % Puupolttoaineiden käytössä tehtiin viime vuonna kaikkien aikojen ennätys. Ne kattoivat Suomen energiankulutuksesta 27 prosenttia. Nimimerkki 6puu alisti taannoisen istutuksensa nykytilan arvioitavaksi Metsälehden verkkosivuilla. W IK IM ED IA CO M M O N S
• Oikein ajoitetulla taimikon hoidolla nopeutat arvokkaiden tukkipuiden kasvua, minimoit metsänhoidon kustannukset ja saat hakkuutuloja nopeammin. Parhaimmillaan tukkipuun osuus voi kasvaa jopa 50 % enemmän kuin hoitamattomassa metsässä. SAAT 100 € metsän hoitoon kun teet PUUKA UPAT NYT* HOIDETTU METSÄ TUOTTAA HYVÄÄ Pu he lu n hi nt a on 8, 35 sn t/ pu he lu + 16 ,6 9 sn t/ m in (a lv 24 % ). *E du n sa at 30 .6 .2 01 9 m en ne ss ä te ht yi hi n, uu sin pu uk au pp oi hi n yl i 40 m ³ ke sä le im ik oi sta . Yk si et us et el i pe r as ia ka s. PYYDÄ TARJOUS www.upmmetsa.fi/hoidametsaasi p. 020 416 5100 Metsä rikastuttaa elämääsi www.upmmetsä.fi 7029_.indd 17 31.5.2019 15.31
• 18 Metsälehti Makasiini 3 TAPAA (METSÄ) YRITTÄÄ Jos omistaa metsää riittävästi, siitä voisi tehdä itselleen leipäpuun. Mitä muuta metsäyrittäjyys vaatii kuin hehtaareita? TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN KUVAT SEPPO SAMULI, JANI MÄHKÖNEN TEEMA » METSÄYRITTÄJÄ 7030_.indd 18 29.5.2019 16.06
• Metsälehti Makasiini 19 7030_.indd 19 29.5.2019 16.06
• 20 Metsälehti Makasiini ALOUSHALLINNON johtotehtävät pääkaupunkiseudulla saavat jäädä, nyt kutsuu metsätalousyrittäminen. ”Kun on 30 vuotta tehnyt samantyyppistä työtä, niin tietyssä iässä motivaatio hiipuu ja haluaa tehdä muutakin”, Tiina Peltonen perustelee elämänmuutostaan. Perustyöura piti kuitenkin tehdä, jotta olisi itsensä ja yhteiskunnan kanssa sujut. Peltonen ja hänen puolisonsa ovat ottaneet sukupolvenvaihdoksella haltuunsa puolison kotitilan Pälkäneen Aitoossa. Tilan historia ulottuu 1500-luvulle, nykyisellä suvulla se on ollut lähes 200 vuotta. Se laittaa jotenkin nöyräksi. ”Kun puuston kiertoaika on 80 plus, niin oma panos on vain pieni palanen. Asioita pitää katsoa pitkällä sihdillä.” Kun naapurista ostettiin pieni lisämaa, on metsää nyt 200 hehtaaria. Sen turvin Tiina Peltonen siirtyy yrittäjäksi, puoliso jatkaa palkkatoimessaan. ”Näillä hehtaareilla yksi henkilö voi suurin piirtein elää. Jotta kassavirtaa on jatkuvasti, niin pitää aina olla jokin kuvio, jolle voi mennä.” Luontoarvoillakin merkitystä Inkeroisten metsäteollisuusyhteisössä varttuneen Peltosen metsäsuhde on kasvanut partiosta ja monikäytöstä. Metsätalous on vahvistunut siihen päälle. Välillä metsätaloutta on tosin vaikea ajatella voittoa tavoittelevana yritystoimintana. ”Meillekin tämä on osaltaan harrastus.” Päätökset ovat yleisharkinnan tulosta, mutta talousihmisen on helpompi hahmottaa asioita, kun niitä miettii excelin kanssa. ”Asioita on mukava seurata talouden kautta, mutta talous ei aina ole päätösten pääsyy. Myös luontoarvoilla on merkitystä. Toivottavasti tulevaisuudessa vapaaehtoisesta suojelusta ja ilmastotaloudesta voi syntyä tuottoa puunmyynnin ohella.” Metsätaloudessa mikään ei velvoita kaksinkertaiseen kirjanpitoon, mutta halutessaan Peltonen osaisi laskea metsätaloudelle tuloslaskelman ja taseen. Niistä taas lasketaan kannattavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Metsätaloudessa hän katsoisi ensisijaisesti samoja tunnuslukuja kuin yritystoiminnassa ylipäätään – liikevoittoa, nettotulosta ja sijoitetun pääoman tuottoprosenttia. Pääoman pitää tuottaa Talousammattilaisen silmin Suomen metsissä on paljon väsynyttä pääomaa. Kun toimitaan yrittäjämäisesti, niin puuta pitää myydä muutenkin kuin rahatarpeen vuoksi. ”Kaikessa taloustoiminnassa pääoman pitää tuottaa ja kassavirran juosta. Se on kestävää metsätaloutta.” Peltonen vastaa ”ehkä” ja pienellä hymyllä kysymykseen, että osaatko laittaa pääoman tuottamaan. SEPPO SAMULI » TEEMA » METSÄYRITTÄJÄ 7030_.indd 20 29.5.2019 16.06
• Metsälehti Makasiini 21 Kun kiertoaika on yli 80 vuotta, niin oma panos on vain pieni palanen, Tiina Peltonen pohtii. SE PP O SA M U LI 7030_.indd 21 29.5.2019 16.06
• 22 Metsälehti Makasiini Työuransa perusteella hänellä on käsitys, kuinka kannattavaa metsätalous voi olla ja mistä tuotannontekijöistä kannattavuus koostuu. Tulevaisuuden voi tärvellä, jos ei pidä tuotantokoneistoa kunnossa. Esimerkiksi kilometrin pituisen oman metsätien teettäminen oli iso, mutta hallittu investointi. Maksoihan se kaksikymppiä metrille, mutta tien alta myyty puusto toi melko tasan saman verran tiliä. ”Pitää olla valmiutta ottaa investointiriskiä.” Myös oma osaaminen on tuotannontekijä. Peltonen pitää kouluttautumista ehdottoman tärkeänä ja metsätalousyrittäjätutkinto onkin menossa. Töitä hän haluaa tehdä mahdollisimman paljon itse. ”Moottorisaha on suurin kone, jonka kanssa aion pelata. Kaikkea ei kuitenkaan pidä itse tehdä, mutta vaihtoehdot pitää ymmärtää.” Paljonko hehtaareja tarvitaan? Tiina Peltosen tapaisia päätoimisia metsätalousyrittäjiä oli Suomessa kymmenen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan 5 000– 6 000. Yrittäjyyden voi toki määritellä monella tavalla. Väljästi ajatellen yrittäjä ei nosta palkkaa tai etuutta, vaan saa päätoimeentulonsa omasta toiminnastaan. Tiukemmin rajaten metsätalousyrittäjyyttä määrittää, että toiminnasta maksetaan yrittäjäeläkettä. Tiukimman rajauksen mukaan toiminta on yhtiömuotoista. Metsää metsätalousyrittäjä joka tapauksessa tarvitsee, mutta mikä olisi riittävä määrä? Sitäkin voi haarukoida eri tavoin. Kokoaikatyötä tekevien suomalaisten mediaanivuosiansio on vajaat 40 000 euroa. Paljonko tarvitaan metsää, jotta pääsisi samaan? Yksi tapa laskea menee näin: Jos metsän saa tuottamaan viisi prosenttia, niin keskimääräisen ansiotason tuottavan metsäomaisuuden tulee olla arvoltaan 800 000 euroa. ”Pitää olla valmiutta ottaa investointiriskiä.” SEPPO SAMULI Tulevaisuus tehdään investoinneilla. Oma metsätie lyhentää metsäkuljetusta ja helpottaa hoitotöitä. TEEMA » METSÄYRITTÄJÄ 7030_.indd 22 29.5.2019 16.06
• Metsälehti Makasiini 23 Häme-Uusimaalla se tarkoittaa 135 hehtaaria, Keski-Suomessa 202 ja Lapissa 759 hehtaaria. Toinen tapa on käyttää Luonnonvarakeskuksen laskemaa metsätalouden hehtaarikohtaista liiketulosta. Viime vuonna koko maan keskiarvo oli 153 euroa, Etelä-Suomessa 200 euroa ja Pohjois-Suomessa 60 euroa hehtaarilta. Niiden pohjalta laskien hehtaareita tarvitaan keskimäärin 261, vaihteluväli on Etelä-Suomen 200:sta Pohjois-SuoSEPPO SAMULI men 667 hehtaariin. Laskelmat ovat vain suuntaa-antavia. Tutkija Jussi Leppänen Luonnonvarakeskuksesta arvioi, että jos metsähehtaarit hankitaan ostamalla, se vie 20–30 vuoden metsätulot. Elinkelpoisin metsätalousyrittäjä on todennäköisesti eläkeläinen, tutkija kiteyttää. ”Lainat on maksettu, taimikot kasvaneet vähän vanhemmiksi eikä tarvita eläkevakuutusmaksuja!” Peltonen haluaa tehdä hoitotöitä mahdollisimman paljon itse, mutta ei moottorisahaa suuremmilla koneillla. » 7030_.indd 23 29.5.2019 16.06
• 24 Metsälehti Makasiini On osattava kirjoittaa laskuja Metsätalousyrittäjyyden oheen sopii myös muuta toimintaa. Toimenkuvaa voi täydentää esimerkiksi metsäpalveluja myymällä. ”Hyvä metsäpalveluyrittäjä on tehty metsän ja luonnon tuntemuksesta sekä hyvistä ihmissuhdetaidoista”, metsäpalveluyrittämisen pioneeri Timo Rajajärvi summaa. Rajajärven oma metsäala on kasvanut kotitilasta ostojen kautta reiluun 300 hehtaariin. Yrittäjänä hän aloitti suoraan metsätalousinsinööriopintojen jälkeen vuonna 1993. Moni Metsä -yritys toimii Heinolasta käsin. ”Aikomus oli mennä palkkatöihin kuten kaikki muutkin, mutta laman vuoksi työpaikkoja ei ollut.” Sittemmin töihin on kysytty, mutta yrittäjän vapaus ei ole myytävänä. Yrittäjän tien valinneen olisi vaikea palata takaisin ja sopeutua ison organisaation nöyräksi nappulaksi. Rajajärvi painottaa, että yrittäjän täytyy huolehtia ennen kaikkea omista toimintaedellytyksistään. Vain niin pystyy palvelemaan muita. ”Pitää osata kirjoittaa myös laskuja. Alle sadantuhannen euron liikevaihdolla ei pääse samaan tulotasoon kuin jos tekisi samoja töitä toimihenkilönä.” Yrittäjän alkuvaihe on kiiskensyöntiä, mutta kun asiakaskunta karttuu niin leivän päälle saa myös silakkansa. Opinnoistaan juuri valmistuneen kannalta on vaikeaa, että alkuvaihe saattaa osua samaan elämäntilanteeseen kuin perheen perustaminen ja asuntolaina. Pitää olla jämäkkä Rajajärvi toteaa, että hän on kuin metsäkiinteistön isännöitsijä. Tekemistä on koko vuodelle, sillä koko ajan tapahtuu. Jos ei ole hoitotöitä tai hakkuita, niin on suunnittelua, tila-arvioita, veroneuvontaa. Tilauksia ei tule odottamalla, vaan palveluja pitää tarjota ja markkinoida. Tilauksista hän ei joudu kilpailemaan yksinkertaisesti siksi, koska ei lähde siihen mukaan. ”En tee yksittäisiä työsuorituksia, kuten istutustai taimikonhoitourakoita. Hoidan asiakkaan metsiä pitkäjänteisesti ja pyrin olemaan kannattavin valinta pitkässä juoksussa.” Rajajärvi on huomannut, että hentomieliset yrittäjät pärjäävät heikommin kuin he, joilla on luonteenlujuutta sanoa, jos asiakas on hakoteillä. ”Tietty jämäkkyys pitää olla. Vahva yrittäjä on asiakkaan etu etenkin puukauppatilanteessa, jossa toisella puolella on vahva osto-organisaatio.” Rajajärvi on tyytyväinen uravalintaansa. ”Jos tykkää ulkoilmasta ja haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin tämä on hieno homma. Pitkäjänteisestä puurtamisesta saa leivän, mutta ei tässä rikastumaan pääse.” ”Vahva yrittäjä on asiakkaan etu etenkin puukauppatilanteessa.” Timo Rajajärvi on tyytyväinen, että metsäpalveluyrittäminen on hyväksytty osaksi toimintakenttää. Sopivalla tavalla vahva yrittäjä on asiakkaankin etu. JANI MÄHKÖNEN » TEEMA » METSÄYRITTÄJÄ 7030_.indd 24 29.5.2019 16.06
• Metsälehti Makasiini 25 JA N I M Ä H KÖ N EN 7030_.indd 25 29.5.2019 16.06
• 26 Metsälehti Makasiini Metsän ostorahat hankittu muualta Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen kiinteistövälittäjä Jussi Miekkavaara on välittänyt lähes 700 metsätilakauppaa. Voi siis kuvitella, että hän tuntee metsätilojen ostajat. Miekkavaaran mukaan ostajista yllättävän harva on ollut ”puhdas” metsätalousyrittäjä. ”Aktiiviset metsätilojen ostajat ovat usein sellaisia, jotka ovat hankkineet varallisuutensa muulla alalla”, Miekkavaara kertoo. Joillekin yrittäminen näyttäisi olevan sisäänrakennettua: toinen ostajaryhmä ovat sellaiset, joilla on myös muuta alan toimintaa, kuten metsäkoneurakointia. Miekkavaaran mukaan sijoituskohdetta hakeva iso raha tuntuu erityisesti isojen tilojen hinnoissa. ”Yli 40 hehtaarin tilat ovat hehtaarihinnaltaan kalliimpia kuin pienet tilat.” Hän arvelee, ettei ehkä ole kohdannut metsätalousyrittämisen kovimpia ammattilaisia. He pyrkivät ostamaan tilansa suoraan ilman välittäjää. ”Julkisessa, kilpailutetussa kaupassa tilat maksavat joidenkin mielestä liikaa.” Hyöty maksimoidaan, tulevaisuuteen satsataan Tämän tarinan kolmas metsänomistaja, nimetön suurtilallinen, osuu Miekkavaaran mainitsemaan ensimmäiseen ostajaryhmään: eteläsuomalainen monialayrittäjä on sijoittanut metsiin muulla yritystoiminnallaan hankkimaansa varallisuutta. Toisaalta metsät ovat vastavuoroisesti tukeneet muuta yritystoimintaa siten, että niitä käytetään yritysluottojen vakuutena. Metsien turvin monesta hankalasta tilanteesta on päästy eteenpäin. Yrittäjän metsävarallisuuden alku oli 20 vuotta sitten peritty reilu sata hehtaaria. Nyt on 1 800 hehtaaria laajalla alueella Eteläja Keski-Suomessa. Metsään hän on tullut yrittäjän asenteella: Hehtaareista otetaan maksimihyöty irti. Tulevaisuuden bisnesmahdollisuuksia ei tärvellä, vaan niihin satsataan. Jokainen palsta laitetaan tuottamaan mahdollisimman hyvin. Hän pyrkii ostamaan tiloja, joissa on hakkuukypsiä metsiä. Parhaimmillaan yhdellä ”Julkisessa, kilpailutetussa kaupassa tilat maksavat joidenkin mielestä liikaa.” Tuntematon suurmetsänomistaja ja monialayrittäjä ei halua nimellään lehteen. Varjo on kuitenkin hänen. 5 VINKKIÄ METSÄYRITTÄJÄLLE 1. Ajattele yrittäjämäisesti 2. Seuraa pääoman tuottoa 3. Puukauppa on kassavirtaa 4. Tuotto tulee investoinneista 5. Kouluttaudu riittävästi TEEMA » METSÄYRITTÄJÄ 7030_.indd 26 29.5.2019 16.06
• Metsälehti Makasiini 27 KOULUN KAUTTA YRITTÄJÄKSI Metsätalousyrittämiseen on tarjolla muutakin kuin kantapääoppia, sillä kuudessa oppilaitoksessa voi suorittaa metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon. Koulutusjaksot rullaavat vuoden kierrolla. Pääsykokeita tai muita edellytyksiä ei ole, mutta haastattelu kylläkin. Sillä pyritään varmistumaan, että opiskelijan asenne on kohdallaan. Jokaiselle opiskelijalle tehdään oma opintopolku. ”Jos alan tuntemusta on ennestään, voi valmistua vuodessakin. Tavallisimmin opinnot kestävät pari vuotta”, kouluttaja Pekka Sivonen Hyria koulutuksesta kertoo. Lähiopetusjaksot ovat pääasiassa viikonloppuisin ja yleensä opinnot suoritetaankin työn ohessa. Koulutus on vahvasti tuettua, sillä oppilaalle koituva kustannus on vain 450 euroa, ilman kirjoja. Koulutuksen sisällön voi kuvata niin, että tutkinnon suorittanut pystyy tekemään päätökset omassa metsässään uudistamisesta puukauppaan ihan itse. Jos opiskeluhaluja riittää, niin metsäpalveluyrittäjän tutkinto antaa valmiudet tehdä töitä muillekin. ”Opiskelijoiden ikähaarukka on ollut vähän yli kaksikymppisestä päälle seitsenkymppiseen, mutta painottuu 40–50 ikävuoden tietämille.” Valtaosa yrittäjätutkinnon suorittajista on joko ottanut tai ottamassa metsäperintöä vastaan. ”Sukupolvenvaihdoksen aikoihin on hirveä hätä, että metsäasioiden haltuunotto onnistuu”, kertoo metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon vastuukouluttaja Jouni Seppänen Savon ammattiopistosta. Yrittämisen arki on yksinäistä puurtamista. Päätoimisiksi metsätalousyrittäjiksi ryhtyjiä ei ole monta. ”Pääomatuloa sanotaan helpoksi, mutta kun metsässä töitä tekee, niin siellä helpon näkee.” puukaupalla on saanut ostorahat takaisin ja vähäsen päälle, ennen veroja, eikä verotaakka vähennysten jälkeen tunnu kovinkaan kovalta. Toista päätä edustavat kohteet, joista ei ole ollut muuta kuin uudistamiskuluja. Ostohinta on toki ollut sen mukainen. Naapureina on monesti isäntiä, jotka eivät hakkaa eivätkä harvenna. ”En tyrkytä neuvoja, mutta jos olisi minun metsiä, niin alkaisi tapahtua”, yrittäjä kertoo. Metsänomistuksella hyvät näkymät Yrittäjä halusi pysyä haastattelussa nimettömänä. Syynä on huonot kokemukset julkisuudesta: yksi haastattelu toi keinottelijan maineen ja pilasi tilakaupan. Metsänomistus on herkkä asia ja siinä on kateusmomenttiakin. Viime talven isolla hakkuulla oli sunnuntaisin joutomiesten kyläparlamentti mittailemassa pinoja. Mutta suhtautuminen on kääntynyt myös toisin päin, kun on nähty, että onpa ihmeellinen sijoittaja, kun myös hoitaa metsiään. Tätä ei tekisi, jos tähän ei uskoisi, yrittäjä summaa. Maailman sivu metsäkiinteistöjen hinnat ovat nousseet. Tehtaita pystytetään, joten metsänomistaminen kannattaa seuraavatkin vuosikymmenet. Kannattavampiakin bisneksiä on, mutta metsä on suhtkoht riskitöntä. Se tarjoaa myös henkistä hyvinvointia – pörssikurssien seuraamisessa ei ole samaa fiilistä. ”Mieli palaa raivaussahaja kaivinkonehommiin. Jos muu yritystoiminta ei kannata, niin menen metsätöihin.” ? l ”En tyrkytä neuvoja, mutta jos olisi minun metsiä, niin alkaisi tapahtua.” 7030_.indd 27 29.5.2019 16.06
• 28 Metsälehti Makasiini Karl-Henrik Sundström asuu Tukholmassa, mutta käy Helsingissä joka viikko. TEEMA » VAIKUTTAJA
• Metsälehti Makasiini 29 ”OLEMME OSA RATKAISUA” Kiivaana käyvä ympäristöja ilmastokeskustelu luo uusia mahdollisuuksia metsäteollisuudelle, sanoo Stora Enson toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström. Suomen hakkuukeskusteluun hän on kuitenkin pettynyt. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT SEPPO SAMULI
• 30 Metsälehti Makasiini o ny t!” innostuu Stora Enson toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström, ponkaisee ylös tuolistaan ja suuntaa kohti neuvotteluhuoneen sivuseinällä olevia hyllyjä. On päästy Sundströmin mieliaiheeseen, uusiin puupohjaisiin tuotteisiin. Hyllyillä on maitopurkkeja, kartonkikuppeja ja einespakkauksia. Koukuista roikkuu henkareita ja kankaanpaloja, ja yhdellä hyllyllä on pätkä terassilautaa. Sundström ottaa hyllyltä kartonkikupin ja kuljettaa sormiaan pitkin sen sisäpintaa. Kartonkikupeissa yleensä käytetyn muovipohjaisen polyeteenin sijaan tämän kupin sisäosa on pinnoitettu kasviperäisellä biopolymeerillä. Se tekee kupista täysin maatuvan ja kierrätettävän. ”Osa asiakkaista katsoo vain tuotteen hintaa, mutta yhä useampi haluaa vähentää muovin käyttöä. Heille ympäristöystävällisyys on kilpailuetu”, Sundström sanoo. Osa ilmastoratkaisua Sundström on toiminut Stora Enson toimitusjohtajana vuodesta 2014. Sinä aikana uusien puupohjaisten tuotteiden osuus yhtiön liikevaihdosta on noussut reilusta prosentista yhdeksään prosenttiin. Rahassa se tarkoittaa vajaata miljardia euroa. Stora Ensossa uusiin puupohjaisiin tuotteisiin lasketaan alle kolme vuotta markkinoilla olleet tuotteet. Seuraavan 15 vuoden aikana niiden osuus on tarkoitus nostaa 15 prosenttiin liikevaihdosta. Kiivaana käyvä ympäristöja ilmastokeskustelu luo Sundströmin mukaan sille hyvät puitteet. KARL-HENRIK SUNDSTRÖM >> Stora Enson toimitusjohtaja >> 58-vuotias >> asuu Tukholmassa, mutta viettää Suomessa 2–3 päivää viikossa >> opiskellut kauppatieteitä Uppsalan yliopistossa >> työskennellyt Stora Ensossa vuodesta 2012, sitä ennen mm. NXP Semiconductorsilla ja Ericssonilla >> Ruotsalaisen Skogsindustriernajärjestön ja Eurooppalaisen paperiteollisuuden yhdistyksen CEPI:n puheenjohtaja >> vaimo, kolme aikuista lasta ja kaksi koiraa >> viettää vapaa-aikaa Tukholman saaristossa, jonne rakentanut huvilan CLT-elementeistä >> harrastaa puuveneitä, koirien kanssa ulkoilua ja hiihtoa TEEMA » VAIKUTTAJA Stora Enson tavoitteena on, että uudet puupohjaiset tuotteet kattavat 15 vuoden päästä 15 prosenttia yhtiön liikevaihdosta, kertoo Karl-Henrik Sundström.
• Metsälehti Makasiini 31 ”Metsäteollisuudella on käsissään suuri hiilidioksidipankki. Tarjoamme uusiutuvia ja kierrätettäviä tuotteita, joilla voidaan korvata fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvia tuotteita. Yksinään metsäteollisuus ei voi ilmastonmuutosta torjua, mutta olemme osa ratkaisua.” Suomessa eduskuntavaalien alla käynnistynyt hakkuukeskustelu on Sundströmin mukaan kuitenkin askel taaksepäin. ”Metsävaltiot onnistuivat saamaan tahtonsa läpi EU:n lulucf-kiistassa, mutta nyt keskustelu on kääntynyt Suomessa jälleen siihen, että hakkuita pitää rajoittaa. Olisi tärkeä ymmärtää, että kasvava metsä, jota hoidetaan, sitoo enemmän hiilidioksidia kuin sellainen, jolle ei tehdä mitään.” Sundströmin mielestä hakkuita tulee tarkastella laajemmassa asiayhteydessä: Suomen metsät kasvavat 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joten niiden avulla voidaan auttaa muitakin maita korvaamaan fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvia materiaaleja. Pysyvyys tärkeää Ruotsissa hakkuumääristä ei Sundströmin mukaan ole noussut samanlaista kohua kuin Suomessa. Siellä ollaan huolissaan luonnon monimuotoisuudesta. Sundströmin mielestä on tärkeää, että ihmiset osallistuvat keskusteluun, mutta hän muistuttaa, että metsäteollisuus tarvitsee pitkäjänteisiä pelisääntöjä. Metsäpolitiikka ei voi muuttua esimerkiksi vaalikausittain, sillä tehtaat rakennetaan kymmeniksi vuosiksi. ”Kyse on tietynlaisesta yhteiskuntasopimuksesta: metsäteollisuus sijoittaa rahaa ja saa vastineeksi pitkäjänteisen toimintaympäristön. Tämä on perinteisesti hoidettu hyvin Pohjoismaissa.” Hakkuumäärien rajoittaminen ei Sundströmin mukaan hankaloittaisi vain metsäteollisuuden, vaan myös metsänomistajien tilannetta. Metsänomistajille jäisi metsä, jonka puustosta he saisivat hakata vain osan. ”Tämä vähentäisi metsänomistajien intoa hoitaa metsiään, sillä useimmat tavoittelevat taloudellista tulosta. Metsäteollisuusyritykset taas ovat kansainvälisiä, joten ne siirtyvät tarvittaessa sinne, missä puuta on paremmin saatavilla.” Sundströmin mielestä hakkuumäärä voitaisiin nostaa Suomessa 80–85 prosenttiin puuston vuotuisesta kasvusta. Se tarkoittaisi nykyisellä kasvulla noin 90 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Paperista kartonkiin Stora Enso on Euroopan toiseksi suurin paperintuottaja. Reilun kymmenen vuoden aikana paperin osuus yhtiön liikevaihdosta on kuitenkin pienentynyt huomattavasti. Vuonna 2006 yhtiön liikevaihdosta 70 prosenttia tuli paperin valmistuksesta, mutta viime vuonna osuus oli enää vajaat 30 prosenttia. Samaan aikaan kartongin ja kartonkituotteiden osuus on noussut reilusta 20 prosentista vajaaseen 40 prosenttiin ja sellun nollasta vajaaseen 20 prosenttiin. Viime viikolla Stora Enso varmisti muuntavansa Oulun paperitehtaan pakkauskartonkitehtaaksi. Uusia tuotteita yhtiö kehittää varsinkin ligniinistä ja hemiselluloosasta. Ligniini koostuu puun sidosaineista, hemiselluloosa sokereista. Ne kattavat yhteensä 45–65 prosenttia puuaineesta. Loppu on pitkälti selluloosaa, josta valmistetaan sellua, paperia ja kartonkia. Ligniini ja hemiselluloosa on perinteisesti poltettu sellutehtailla energiaksi, mutta Sundströmin mukaan ne voidaan jalostaa huomattavasti pidemmälle. Ligniinillä voidaan korvata esimerkiksi liimojen fenoleita ja hemiselluloosaa hyödyntää kemianteollisuudessa. Stora Enso on kiinnostunut varsinkin ligniinistä, sillä yhtiö käyttää tuotannossaan paljon liimoja. Yhtiö on Euroopan suurin rakentamisessa käytettyjen ristikkäin liimattujen massiivipuulevyjen eli CLT-elementtien valmistaja. Lisäksi se valmistaa viilupuuta eli LVL:ää, joka valmistetaan liimaamalla yhteen sorvattuja viiluja. ”Osa asiakkaista katsoo vain tuotteen hintaa, mutta yhä useampi haluaa vähentää muovin käyttöä.” ››
• 32 Metsälehti Makasiini ”Tilanne ei ole hyvä, jos vihreää raaka-ainetta liimataan fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvalla liimalla”, Sundström sanoo. Sellua tekstiileihin Uusista metsäteollisuuden tuotteista varsinkin puupohjaiset tekstiilit ovat olleet paljon esillä julkisuudessa. Stora Enso vie tekstiiliteollisuudelle valmistamansa liukosellun tällä hetkellä Kiinaan, mutta Sundström ennakoi, että jatkossa tekstiiliteollisuus siirtyy lähemmäs raaka-ainetta. ”Kuljetuskustannukset ovat tällä hetkellä melko pienet, mutta tulevaisuudessa ne kasvavat. Silloin läheisyyden merkitys kasvaa. Se, mitä tekstiiliteollisuudessa nykyisin tehdään käsin, tehdään tulevaisuudessa robotein, mikä alentaa puolestaan tuotantokustannuksia.” Myös nanoselluloosa ja erityisesti mikrofibrilloitu selluloosa eli MFC on Sundströmin mielestä lupaava raaka-aine. Sen kehitystyö on kuitenkin vasta alussa. ”Tavoitteena on, että MFC korvaisi jatkossa muovia ja alumiinia.” Tällä hetkellä Stora Enso käyttää MFC:tä jonkin verran kartongin valmistuksessa. Tavallinen sellumassa muuttuu riittoisammaksi, kun siihen lisätään MFC:tä, joten raaka-aineita tarvitaan vähemmän ja kustannustehokkuus kasvaa. Metsää ja plantaaseja Vaikka Stora Enso panostaa uusiin puupohjaisiin tuotteisiin, arvioi Sundström, että yhtiön tuotevalikoima näyttää 10–20 vuoden päästä melko samalta kuin nykyään. Tuotteita on vain kehitetty pidemmälle. ”Paperi ja kartonki ovat edelleen tuotannon tukijalat, mutta kolmanneksi jalaksi ovat nousseet ligniinistä ja hemiselluloosasta valmistettavat tuotteet.” Stora Ensolla on tällä hetkellä tuotantoa 14 maassa, Euroopan lisäksi Kiinassa, Brasiliassa, Uruguayssa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Miten metsätalous eroaa eri puolilla maailmaa? ”Suomen ja Ruotsin väliset erot ovat pienemmät kuin yleisesti luullaan. Suomessa on enemmän pieniä metsänomistajia ja Ruotsissa metsäteollisuus omistaa enemmän metsää, mutta puunostoon tämä ei juuri vaikuta”, Sundström sanoo. Siinä on hänen mukaansa sen sijaan merkittävä ero, työskennelläänkö Euroopassa, Yhdysvalloissa tai Venäjällä vai Kiinassa tai Stora Enson Helsingissä sijaitsevan pääkonttorin neuvotteluhuoneessa on esillä yhtiön tuotteita. Karl-Henrik Sundström esittelee aaltopahvista pakkausrasiaa, johon voi pakata esimerkiksi tomaatteja. TEEMA » VAIKUTTAJA
• Metsälehti Makasiini 33 Etelä-Amerikassa. Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä talousmetsät ovat metsiä, Kiinassa ja Etelä-Amerikassa puuplantaaseja. ”Niitä ei voi verrata keskenään. Puut seisovat plantaaseilla kuin tinasotilaat riveissä. Kiertoaika on kahdeksan vuotta, ja tukkia ei tule.” Tulevaisuus pohjoisessa Stora Enson pääkonttorin kattoterassilta avautuu näkymä Helsingin Kauppatorille. Torin laidalla olevan Ruotsin suurlähetystön katolla liehuvat Suomen ja Ruotsin liput, mutta Presidentinlinnan lipputanko on tyhjä. ”Suomi ja Ruotsi ovat metsäteollisuuden Piilaakso, Silicon Valley.” ”Presidentti ei ole tänään paikalla”, Sundström toteaa. Sundström asuu Tukholmassa, mutta käy Helsingissä joka viikko. Missä päin maailmaa Stora Enso toimii tulevaisuudessa? Sundströmin mukaan pääosin Suomessa ja Ruotsissa. ”Täällä on metsää ja vakiintuneet toimintatavat hankkia puuraaka-ainetta. Lisäksi tiedämme, että metsätalous on kestävää.” Sundströmin mukaan Stora Enson pitää Pohjoismaissa myös se, että yhtiölle on tärkeää, että tuotteet valmistetaan ensikuidusta eli sellaisesta puukuidusta, jota ei ole vielä kierrätetty. Silloin tuotteet voidaan kuljettaa ympäri maailmaa. Kierrätyspaperista tai -kartongista valmistettuja tuotteita ei kannata kuljettaa yli tuhatta kilometriä, sillä kuljetuskustannukset nousevat silloin liian korkeiksi. ”Stora Enson kokonaistuotannosta korkeintaan yhden kuukauden tuotto jää kotimarkkinoille. Vuoden muut 11 kuukautta pitää myydä muualle. Juuremme ja kaikki tieto ovat kuitenkin täällä. Suomi ja Ruotsi ovat metsäteollisuuden Piilaakso, Silicon Valley.”? l Karl-Henrik Sundström ennakoi, että paperi ja kartonki ovat 10–20 vuoden päästä edelleen tuotannon tukijalat.
• TILAA HELPOSTI NETISTÄ WWW.KONE-GLANS.FI JOENSUUNKATU 10, 24100 SALO 040 300 1050 MYYMÄLÄ AVOINNA MA-TO 09-17, PE 09-18, LA 09-14 SUORAAN MAAHANTUOJALTA MIKSI MAKSAISIT LIIKAA? www.kone-glans.? 16490 € Itsevetävä Tehokas nelitahtimoottori Keräävä, sivulle heittävä, bioleikkaava 50 l keruusäiliö, työleveys 51 cm Korkeussäätö yhdellä vivulla RUOHONLEIKKURI VETÄVÄ-KERÄÄVÄ GREENSTAR S511VHY-T Voimakas Briggs & Stratton Series 550 E OHV moottori! Kaksoiskuulalaakeroidut pyörät Leikkuuleveys 46 cm Korkeuden säätö 28-75 mm Iso 70 l kerääjäsäiliö RUOHONLEIKKURI OLEO MAC G48 TBQ COMFORT Kaupan päälle biotulppa! 345 € JINMA JM454E NELIVETOTRAKTORI TIELIIKENNEKÄYTTÖÖN Lohkolämmitin kaupan päälle! 45 HV nelisylinterinen dieselmoottori Neliveto Etukuormaajalla ja lämmitettävällä hytillä Ohjaustehostin Kolmipistekiinnitys Lukkoperä Neljä (4) ominaisuutta yhdessä leikkurissa! Kantavuus 1000 kg Lavan mitat 2000x1200 mm Kääntyvät laidat Isot pyörät Hydraulinen kippi KIPPIKÄRRY TL1000 1190 € Tehokas jenkkitraktori! Työleveys 125 cm Terien pyörimisnopeus 210 RPM Teriä 32 kpl Työskentelysyvyys 8-12 cm Sis. nivelakselin Paino 168 kg PERÄJYRSIN TL125 890 € GLANSPOWER MTD 175M42B AJOLEIKKURI Järeä 17,5 HV/500 cm³ Briggs & Stratton intek OHV huippumoottori Isompi 107 cm kaksiteräleikkuri Heavy duty-runko Vaihteet 7+1 Sähköstartti Takarenkaat 20”, eturenkaat 15” Valot 1890 € Maks. oksan koko 100 mm Vauhtipyörässä 4 kpl leikkuuteriä Syöttöaukon suuaukon koko 50 x 50 cm Ulosheittotorvi säädettävissä 360 astetta Ulosheittotorven korkeus 152 cm Suositeltu traktorin teho min. 18-30 HV TRAKTORIHAKETIN BX42S 219 € Tehokas traktorihaketin isolla syöttöaukolla! Saatavana myös hydraulisella syötöllä hintaan 2290 € 1290 € Työleveys 120 cm Oma, järeä 15 HV OHV-moottori sähköstartilla Isot 16" tukipyörät Veivistä säädettävä korkeus Kuulakytkin Sopii mönkijöihin ja pieniin traktoreihinkin. MÖNKIJÄVETOINEN KELAMURSKAIN AT120 Briggs & Stratton SERIES 450 nelitahtimoottori Työleveys 87 cm 13x5.00-6 ilmakumipyörät Vahvat terät Paino 54 kg NIITTOKONE EUROSYSTEMS MINIEFFE M800 690 € 1790 € Pitkän heinän niittoon! Saatavana myös pakillisena tehokkaammalla moottorilla hintaan 2290 € Tehokas 4,75 HV OHV nelitahtimoottori Työleveys 51 cm Kuulalaakeripyörät 10/7" Korkeussäätö yhdellä vivulla, seitsemän (7) eri korkeutta Vahva teräsrunko ITSEVETÄVÄ GREENSTAR RUOHONLEIKKURI M20V-T Tehokas etuvetoinen bioleikkuri! 249 € 7032_.indd 34 29.5.2019 16.44
• Metsälehti Makasiini 35 OMA METSÄ ›› METSÄNHOITO S. 36: 17 kysymystä nuoren metsän hoidosta ›› TUTKIMUS S. 42: Hiilensidonta voimistuu kesällä ›› ALLAKKA S. 43: Tuohikuu alkaa pian ›› PIKATESTI S. 47: Paperipillit koetuksella ›› PERINTÖMETSÄ S. 48: Miten yhteismetsäosuuden arvo lasketaan? Tästä osiosta löydät kootusti asiaa metsänhoidosta. ›› KYSY POIS Saako veneen metsäverotukseen SIVU 44 ERIKOISPUUT Visakoivu on karsijan valinta s. 40 A N N A BA CK 7033_.indd 35 29.5.2019 16.08
• 36 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » METSÄNHOITO 17 kysymystä Nuoren metsän hoidosta Toimi ajoissa, koska hoidon viivyttely aiheuttaa aina lisää töitä nuoren metsän hoitajalle. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVAT SAMI KARPPINEN Rehevän maan kuusen istutusala on reilussa 15 vuodessa muuttunut sankaksi ja työläästi harvennettavaksi tiheiköksi. 7034_.indd 36 29.5.2019 16.14
• Metsälehti Makasiini 37 Mitä nuoren metsän hoidolla tarkoitetaan? Periaatteessa kaikki taimikon perustamista seuraavat hoitotoimet heinäntorjunnasta ensiharvennukseen ovat nuoren metsän hoitoa. Kestävän metsätalouden rahoituslain, kemeran, mukaan nuoren metsän hoitoa ovat taimikonhoito ja nuorten metsien harvennus, toiselta nimeltään ensiharvennus. Tässä jutussa keskitytään näihin työlajeihin. Mitä eroa on taimikonhoidolla ja nuoren metsän harvennuksella? Taimikonhoito tehdään pituudeltaan 3–7-metrisissä puustoissa. Haittaava vesakko kaadetaan maahan. Jo tätä ennen taimikko on saatettu varhaisperata, kun se on noin metrin pituista. Nuori metsä harvennetaan, kun puuston pituus on yli kymmenen metriä. Poistetavat puut korjataan yleensä energiatai kuitupuuksi. Mitä eroa on nuoren metsän harvennuksella ja ensiharvennuksella? Ei mitään. Ensiharvennus on puuston ensimmäinen myyntipuuta tuottava hakkuu. Ovatko kaikki nuoren metsän hoitotoimet (varhaisperkaus, taimikonhoito ja nuoren metsän harvennus) välttämättömiä? Eivät aina. Pelkkä varhaisperkaus saattaa riittää nopeasti kasvavassa kuusentaimikossa eikä männyntaimikoihin aina muodostu niin paljon vesakkoa, että varhaisperkausta tarvittaisiin. Rehevillä >> kasvupaikoilla vesakko pitää kaataa ensin varhaisperkauksessa ja toistamiseen varsinaisessa taimikonhoidossa. Nuoren metsän harvennus varmistaa puuston kehityksen ja arvokasvun sekä tuottaa myyntituloja, joten se kannattaa aina tehdä. Missä vaiheessa taimikko kannattaa hoitaa? Rauduskoivikko hoidetaan, kun taimet ovat 4–7-metrisiä, ellei vesakko jo aiemmin ole kasvamassa koivuja pidemmäksi. Luontaiset raudusja hieskoivikot voi harventaa 2–3 metrin pituisina. Kuusentaimikko kannattaa hoitaa, kun taimet ovat kolme metriä pitkiä, siis yleensä vajaa kymmenen vuotta istutuksen jälkeen. Luontaiset kuusentaimikot harvennetaan muutama vuosi ylispuiden poiston jälkeen. Männyntaimikot harvennetaan 4–7-metrisinä. Hirvituhojen välttämiseksi harvennuksen voi lykätä jopa kahdeksan metrin pituusvaiheeseen. Miten taimikkoa hoidetaan? Taimia haittaava vesakko kaadetaan. Lisäksi poistetaan oksittuneet ja muut huonolaatuiset rungot sekä vallitsevaa puustoa selvästi pidemmät ja lyhyemmät puut. Paljonko puita jätetään hehtaarille? Koivuntaimikoihin jätetään hehtaarille 1 600 tainta, kuusentaimikoihin 1 800 ja männyntaimikoihin 1 800–2 500. Taimia jätetään siis kasvamaan suunnilleen sama määrä kuin niitä istutetaan. Jäävien taimien määrää on hyvä tarkkailla mittaamalla säteeltään neljämetrisiä ympyräkoealoja. Jokainen koealalle sattuva puu vastaa 200 tainta hehtaarilla: yhdeksän tainta vastaa siis 1 800 taimen hehtaaritiheyttä. Varsinkin kokemattoman raivaajan jäljiltä taimia jää herkästi liikaa. Kuinka paljon taimikoihin voi jättää sekapuita? Kuusikossa voi lehtipuita olla 25 prosenttia runkoluvusta, mieluusti hyväkasvuisia ja arvokkaita rauduskoivuja. Kuusia pidempiä koivuja tai muita lehtipuita on paras jättää vain taimikon aukkopaikkoihin. Männyntaimikoissa suositeltava lehtipuusekoitus on enimmillään 20 prosenttia. Jos kasvupaikka on mustikkatyyppiä, kuusia voi mäntyjen lomaan jättää enemmänkin. Karummilla mailla lehtipuita ei kannata jättää näin paljon, ei myöskään kuusia. Mäntyjä pidempiä lehtipuita jätetään vain aukkopaikkoihin. Koivikoihin voi jättää koivujen mittaisia mäntyjä, kuuset voivat olla koivuja lyhyempiä. Rauduskoivikon täydentäjinä voi kasvattaa myös hieskoivuja ja haapoja. Mitä taimikonhoito maksaa? Taimikonhoito maksaa yleensä 350–800 euroa hehtaarilta. Työ sujuu edullisimmin, kun se tehdään mahdollisimman varhain ja kaadettava puusto on vielä pieniläpimittaista. Varhaisperkauksen tekeminen alentaa taimikonhoidon kustannuksia. Missä vaiheessa nuori metsä on järkevin hoitaa? Ensiharvennus suositellaan tehtäväksi kaikilla pääpuulajeilla 13–16 metrin pituusvaiheessa. Koivikko on harvennettava, ennen kuin varjostus alkaa supistaa kasvatettavien puiden latvusta. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 7034_.indd 37 29.5.2019 16.14
• OMA METSÄ » METSÄNHOITO 38 Metsälehti Makasiini Kuusikoissa voimakkaat, jopa ennen 13 metrin pituusvaihetta tehdyt harvennukset kiihdyttävät runkojen paksuuskasvua ja nopeuttavat puuston varttumista hakkuukypsäksi. Nuorten männiköiden laatua voidaan tarvittaessa parantaa, kun harvennus tehdään 10–12 metrin pituudessa ja pahimmin oksittuneet puut poistetaan, ennen kuin ne alkavat haitata ympäröivien puiden kasvua. Milloin nuoren metsän harvennuskohteet pitää raivata ennen harvennusta? Mitä se maksaa? Ennakkoraivaus on tarpeen, jos korjuuta haittaavaa pienpuuta on runsaasti. Kattavassa ennakkoraivauksessa kaadetaan läpimitaltaan alle kahdeksansenttiset puut raivaussahalla. Ennakkoraivaus maksaa 200 eurosta alkaen euroa hehtaarilla. Jos raivattavaa on paljon, työ voi tulla reilusti kalliimmaksi. Voiko nuorta metsää kasvattaa kaksijaksoisena? Miten harvennus pitää silloin tehdä? Koivuja mäntymetsien alikasvokseksi syntyy kuusentaimikkoa usein jo ennen ensiharvennusta. Tällaista metsää kutsutaan kaksijaksoiseksi. Viljavilla mailla alikasvoksen kasvattaminen voi olla järkevää. Kuivilla mäntykankailla kuusialikasvoksista ei ole tulevan metsän tarpeiksi. Valtapuusto harvennetaan tavallista voimakkaammin, jotta alikasvos saa valoa. Ennen harvennusta voidaan tehdä lievä näkemäraivaus korjuun helpottamiseksi. Näkemäraivauksessa poistetaan alikasvosta vain kaadettavien puiden läheltä. Alikasvostaimikkoa voi harventaa muutama vuosi valtapuuston harvennuksen jälkeen. Millä edellytyksin taimikonhoitoon ja nuoren metsän harvennukseen saa kemeratukea? Tukea voi saada vähintään kahden hehtaarin hankkeille. Edellytyksenä on, ettei samalle kuviolle ole maksettu tukea uudistamiseen tai taimikonhoitoon kymmenen edellisen vuoden aikana. Hehtaarilta on kaadettava vähintään 1 500 kantoläpimitaltaan yli kaksisenttistä puuta. Niiden on oltava vähintään puolet valtapuuston mitasta. Nuorten metsien harvennuksessa on jätettävä 700–1 400 puuta hehtaarille puulajista ja puuston pituudesta riippuen. Kemeratukea voidaan maksaa nuoren metsän harvennukselle, kun runkojen keskiläpimitta rinnankorkeudelta on enintään 16 senttiä sekä ennen että jälkeen harvennuksen. Määräaikainen kemeralaki päättyy ensi vuonna, jonka jälkeen ja tukien ehdot muuttunevat. Paljonko tukea saa? Tuki on 230 euroa hehtaarille sekä taimikonhoidossa että nuoren metsän harvennuksissa. Tukihakemus on jätettävä Suomen metsäkeskukselle ennen työn aloittamista. Nuorten metsien harNuoren metsän hoidosta maksetaan 200 euron hehtaarikohtainen pienpuun korjuutuki, kun puuta kertyy Etelä-Suomessa vähintään 35 kuutiota hehtaarilta ja pohjoisessa 25 kuutiota. Viljavilla mailla alikasvoksen kasvattaminen voi olla järkevää. 11 12 13 14 7034_.indd 38 29.5.2019 16.14
• Metsälehti Makasiini 39 vennuksille voidaan lisäksi maksaa pienpuun korjuutukea 200 euroa hehtaarille. Tukea maksetaan, kun energiatai kuitupuuta korjataan yli 35 kuutiota hehtaarilla. Pohjois-Suomessa vähimmäiskertymä on 25 kuutiota hehtaarilla. Pitääkö nuoren metsän hoitohakkuusta tehdä metsänkäyttöilmoitus? Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä Metsäkeskukselle, kun harvennettavan puuston keskiläpimitta on yli 13 senttiä ja hakattavaa puuta on tarkoitus myydä. Kuinka paljon nuoren metsän harvennuksesta voi saada hakkuutuloja? Parhaimmillaan nuoren metsän harvennukselta saattaa kertyä jopa reilusti yli 50 kuutiometriä kuitupuuta hehtaarilta, jolloin kantorahatulo lähentelee tuhatta euroa. Lisäksi tulee pienpuun korjuutuki, 200 euroa. Miten luonnon monimuotoisuutta voi vaalia nuoren metsän hoidossa? Helpoimmin monimuotoisuutta voi lisätä jättämällä turhat raivaukset tekemättä. Lehtipuut ja katajat ovat tärkeitä ravintokasveja monille eläimille ja linnuille. Alikasvos ja pensaikot tarjoavat suojaa etenkin riistalle. Taimikoihin lehtipuutiheikköjä voi jättää riistan suojaksi ja tulevaisuuden säästöpuuryhmiksi. Hirven jo syömiä puita ei pidä poistaa, koska syönti kohdistuu usein samoihin runkoihin. Sekapuustoisuuden suosiminen, kerroksellisuuden säilyttäminen ja metsikön tiheysvaihtelu lisäävät talousmetsien monimuotoisuutta. Taimikkoon voi sinne tänne jättää myös aarin tai parin laajuisia, hankalasti raivattavia ojanvarsitiheiköitä ja esimerkiksi leppäryhmiä riistatiheiköiksi. Pajukot kasvavat yleensä vetisillä paikoilla, joissa kasvatettavia puita ei ole, joten pajujakaan ei tarvitse kaataa. Suositusten mukaan riistatiheiköitä voidaan jättää neljästä viiteen hehtaarilla. Niiden pinta-ala voi olla enintään kymmenen prosenttia työkohteen alasta, jotta koko työkohteelle voi saada kemeratuen. Tätä juttua varten on haastateltu Suomen Metsäkeskuksen johtavaa metsänhoidon asiantuntijaa Markku Remestä ja johtavaa luonnonhoidon asiantuntijaa Riitta Raatikaista sekä Stora Enson metsäpalvelupäällikkö Kari Kuusiniemeä. Lisäksi lähteenä on käytetty Taimikonhoito-kirjaa (2010) sekä uusinta Tapion Taskukirjaa (2018).? l Mitä paksummiksi poistettavat puut kasvavat, sitä kalliimmaksi raivaussahaaminen käy. 15 16 17 MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI www.kesla.com VAIHDA NYT UUTEEN KESLAAN! Nyt saat takuuhyvityksen 7000 € PATU-, KESLA-, Kronos-, Palms, Oniarja Nokka-metsäpaketista ostaessasi uuden KESLA 203T/104-metsäpaketin. Ehdot täyttävä, vanha metsäpakettisi toimii siis käsirahana. Edut koskevat vain varastossa olevia metsäpaketteja. KESLA 203T + 104 KESLA 203T + 104 + kiinnityslevy 23 500 € Takuuhyvitys 7000 € = Väliraha 16 500 €. Kuukausierä 300,20 €, 60 kk. Luoton perustamiskulu 300 €. Laskutuspalkkio 9 €/erä. Korko 3 kk euribor + 3,5 %. Valtra-rahoitusehtojen mukaisesti. Edellyttää hyväksyttyä luottopäätöstä. 300 €/kk TAKUUHYVITYS 7000 € 7034_.indd 39 29.5.2019 16.14
• 40 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PUULAJIT OSA 4 VISAKOIVU RAUDUSKOIVUN mutaationa syntynyt visakoivu vaatii avoimen kasvupaikan eikä pidä ympäröivän metsän varjostuksesta. Omiaan se on keskirehevälle kivennäismaalle. Pellollakin se viihtyy, jos kyseessä ei ole turvemaa. Viljavimmilla mailla visakoivun tähtimäisen kuvion, niin sanotun visakukan, laadun epäillään kärsivän. Juuri visakukan laatu on se, mistä visakoivussa maksetaan. Visakukka syntyy mutaatiosta aiheutuneen visautumisen seurauksena ja on kullakin puulla yksilöllinen. Visakoivua voi kasvattaa kaikkialla Suomessa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Parhaimmilla kasvupaikoilla se tuottaa tilin jo 40 vuodessa, mutta sitä ennen hoitoon on uponnut lukematon määrä tunteja. ”Visakoivun kasvatus vaatii paljon työtä. Täytyy olla vähän sellainen puutarhurityyppi”, sanoo visaseuran puheenjohtaja Risto Koiravuori. Hän tietää, mistä puhuu. Vuodesta 1992 Koiravuori on 90-prosenttisesti istuttanut kaikille uudistusaloille visaa. Klooni vai siemenviljelystaimi Visalle paras maanmuokkausmenetelmä on kääntömätästys, jossa kaivurilla pintamaasta nostetaan mätäs ja käännetään se kivennäismaapuoli ylöspäin takaisin kuoppaansa. Vanhoilla peltomailla maanmuokkausta edeltää glyfosaattiruiskutuksena tehtävä heinäntorjunta. Taimivaihtoehtoja visan kasvattajalla on kaksi: siemenviljelyssiemenestä kasvatettu taimi tai kloonaamalla alkunsa saanut mikrolisätty taimi. Saatavilla on myös jalostettua siementä kylvöön. Se on uudistamismeAhkeran karsijan valinta Visakoivu on arvokas mutantti, jonka kanssa vietettyjä työtunteja ei parane laskea. TEKSTI JA KUVITUS TIIA PUUKILA Visakoivu on herkästi haarautuva ja rauduskoivua hidaskasvuisempi. Sen rungossa on yleensä pullistumia, juomuja sekä pahkoja. 7035_.indd 40 29.5.2019 16.17
• Metsälehti Makasiini 41 JOULUKUUSIA KAVERIKSI VISAKOIVUVILJELMÄLLE luontaisesti syntyvät kuusentaimet voi leikkaamalla kasvattaa joulukuusiksi. Jos visojen sekaan ei luontaisesti synny taimia, joulukuusiksi kasvatettavia kuusia on mahdollista istuttaa visojen sekaan noin 5–10 vuotta perästä päin. Hyvä hetki täydentää visakoivikkoa kuusella on, kun visat alkavat olla kymmenmetrisiä. ERIKOISPUITA ESITTELEVÄ JUTTUSARJA KESTÄÄ KOKO VUODEN. Makasiini 1: Tervaleppä / Makasiini 2: Siperianlehtikuusi / Makasiini 3: Kontortamänty / Makasiini 4: Visakoivu / Makasiini 5: Tammi / Makasiini 6: Vaahtera / Makasiini 7: Douglaskuusi / Makasiini 8: Serbiankuusi netelmistä edullisin, mutta työläs. Kylväen siemenestä syntyneet taimet kasvavat tiheiksi tuppaiksi, jotka pitää vähitellen harventaa. Koiravuori on suosinut omilla viljelmillään kloonattua visaa, sillä mikrolisätyt taimet visautuvat aina emopuidensa kaltaisiksi. Jalostetuista taimista vain noin 60–70 prosenttia visautuu, loput kasvavat tavallisiksi rauduskoivuiksi. ”Suurin ongelma siemenviljelysalkuperäisillä visakoivikoilla on ollut rauduksen poisto. Jos se on jäänyt tekemättä, niin joissain tapauksissa visa on pilaantunut raudusten alle.” Harvennuspuu kompastuskivi Laadukas oksaton tyvipölli, sorvivisa, käy kaupaksi. Pienelle harvennuspuulle ei sen sijaan ole kysyntää. Tämä kannattaa ottaa huomioon istutustiheydessä. ”Visakoivikko tulisi jo istutusvaiheessa perustaa niin harvaksi, että ensiharvennustarvetta ei tule”, Koiravuori ohjeistaa. Kloonivisalla sopiva määrä on 600–800 tainta hehtaarilla ja siemensyntyisellä visalla 1 000–1 200 tainta hehtaarilla. Hyvä visaviljelmän koko metsän keskellä on minimissään hehtaari. Avoimella paikalla voi perustaa muutaman sadan taimen metsikönkin. Taimet on suojattava myyräsuojilla. Pahimmilla hirvialueilla hirviaitakaan ei ole huono idea. Taimikon varttuessa luontaista vesakkoa harvennetaan ja jalostetuista taimista kasvaneista visakoivikoista poistetaan raudukset. ”Muu puu kannattaa kaataa maahan ennen kuin se on niin paksua, että siitä hinkuu kuitua tai energiapuuta”, Koiravuori linjaa. Vuosikymmeniä pystykarsintaa Visakoivikon työläys piilee pystykarsinnassa. Visa on luonnostaan herkästi haarautuva, joten pystykarsinta on aloitettava jo vuoden kuluttua istutuksesta. Tavoitteena on kasvattaa mahdollisimman pitkä oksaton tyvitukki eli sorvityvi. Kilpailevat haarat ja latvat tulee leikata pian pois, jotta leikkuuhaava jää mahdollisimman pieneksi. Poistettavan oksan paksuus olisi hyvä olla alle sentin, maksimissaan 1,5–2 senttiä. Samalla pitää huolehtia, ettei oksamassa kutistu liikaa ja kasvu kärsi. ”Paksumpia oksia poistetaan ja hennompia jätetään riittävästi mielellään koko rungon matkalle”, Koiravuori opastaa. Kun visakoivut kasvavat suuremmiksi ja pintakasvillisuus varjostaa, karsimatta jätetyt hennot alaoksat eivät jaksa enää kasvaa paksuutta. Yleensä ne karsiutuvat luonnostaan. Parasta aikaa pystykarsinnalle on keskikesä. ”Mahlan juoksu loppuu, kun koivun lehti on hiirenkorva-asteella. Periaatteessa silloin voi jo varovasti karsia.” Heinäkuun puolivälissä, viimeistään heinäkuun lopussa, kannattaa viedä sekatöörit ja teleskooppivarrella varustetut leikkurit takaisin varastoon.? l Oksat karsitaan 90 asteen kulmassa, jotta leikkuuhaava jäisi mahdollisimman pieneksi. Sorvivisan laatuluokka määräytyy visakukan mukaan. 7035_.indd 41 29.5.2019 16.17
• 42 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » TUTKITTUA HYYTIÄLÄN Smear II -mittausasemalla sijaitseva tutkimusmännikkö on nyt keski-iän kynnyksellä noin 2,5 tonnin hiilinielu hehtaaria kohden. Yhdellä hehtaarilla tutkimusmetsää kuittaa siis noin 900 kilometrin ajon hiilidioksidipäästöt vähäpäästöisellä autolla. Vuonna 1962 kylväen uudistetun männikön hiilen sidontaa on seurattu versoihin kiinnitettyjen läpinäkyvien kammioiden eli kyvettien avulla runsaat 20 vuotta. Kammioiden sisällä olevan hiilidioksidipitoisuuden muutos kertoo, kuinka aktiivisesti puu yhteyttää ja sitoo hiiltä. Samaan aikaan puu vapauttaa osan sitomastaan hiilidioksidista eli hengittää. Kirkkaina päivinä ilmankosteuden ollessa korkea yhteyttäminen on voimakkaimmillaan. Eniten hiiltä männikköön sitoutuu kesä-heinäkuussa, Hiilensidonta voimistuu kesällä Hyytiälän tutkimusasemalla tiedetään, kuinka aktiivisesti keski-ikäinen mänty sitoo hiiltä. Männynverson ympärillä oleva läpinäkyvä kammio, kyvetti, sulkeutuu muutaman kerran tunnissa. Kammion sisällä olevan hiilidioksidipitoisuuden muutos kertoo, kuinka aktiivisesti puu yhteyttää ja sitoo hiiltä. JU H O A A LT O jolloin auringon säteilyn intensiteetti on suurin ja lämpötilat korkeimmillaan. Metsikön hiilinielu on kasvanut voimakkaasti 20 vuoden aikana. Pienen osan siitä selittää ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu, mutta suurimmaksi osaksi se on vuosikymmenten aikana lisääntyneen yhteyttävän neulasmassan ansioita. ”Puusto on tietenkin suurin tekijä hiilitaseessa, mutta ei pintakasvillisuuskaan ihan merkityksetön ole”, kertoo tutkija Liisa Kulmala Ilmatieteen laitokselta. Varpujen, sammalien, ruohojen ja heinien osuus metsikköön sitoutuneesta hiilestä on noin 15 prosenttia. Tutkimusaseman yksittäisen männyn hiilensidontaa grammoina tunnissa voi seurata reaaliaikaisesti osoitteessa hiilipuu.fi.? TIIA PUUKILA TUTKIMUSPROFESSORI Jarkko Hantula Luonnonvarakeskuksesta on saanut Suomen Akatemialta 505 000 euron rahoituksen tutkimukselleen juurikääpävirusten vuorovaikutuksen biologiasta. Hankkeessa selvitetään kahden sieniviruksen keskinäistä vuorovaikutusta ja niiden suhdetta juurikääpään. Juurikäävät ovat yksi metsien pahimpia tuhon aiheuttajia. Hankkeen tulokset saattavat osoittautua hyödyllisiksi käytännön metsätaloudessa. JUURIKÄÄPÄTUTKIMUKSELLE RAHOITUS MIKKO HÄYRYNEN JOENSUUSSA päämajaansa pitävä Euroopan metsäinstituutti EFI ja Kansainvälinen metsäntutkimuskeskus CIFOR ryhtyvät yhteistyöhön tutkimuksessa. Tarkoitus on edistää kestävää metsänhoitoa sekä lisätä tutkimuksen asemaa poliittisessa päätöksenteossa. Yhdessä kahden tutkimuslaitoksen asiantuntemus kattaa niin pohjoisen havumetsävyöhykkeen kuin tropiikin metsät. TUTKIMUSLAITOKSET YHTEISTYÖHÖN 7036_.indd 42 29.5.2019 16.35
• Metsälehti Makasiini 43 OMA METSÄ » METSÄLÄISEN ALLAKKA PARAS tuohenkiskontapaikka on hieskoivikko, jonka rinnankorkeusläpimitan tulisi olla vähintään 16 senttiä. Siitä saa jo noin 50 x 50 sentin tuohilevyjä. Rakentamiseen ja joihinkin askarteluihin kelpaa rauduskoivunkin tuohi. Siinä olevat kaarnan esiasteet kuitenkin rajoittavat punontatöitä. Puu saa värivian tuohenotosta, joku yksilö kuoleekin muutamassa vuodessa. Itse pyrin kaatamaan tuohestetut puut kahden seuraavan talven aikana, silloin ne kelpaavat hyvin niin kuitupuuksi kuin klapiksikin. Tiestä kaukana olevat koivut ovat hankalia. Kiipeilypukkeja pitää raahata mukana ja tuohien kantaminen pitkältä syö tehokkuutta. Rämpimisen jälkeen koivun juurella huomaatkin, että oksiahan on alhaalta asti. Tai tikka on takonut rungon täyteen pieniä reikiä mahlakärpästen pyydystämiseksi. Tai puuta on hinkannut viereisen puun oksa, jolloin tuohi on siltä kohtaa tiukasti kiinni. Siinä se päivä sitten hupenee, suota pitkin ravatessa ja hyvää tuohipuuta etsiessä. JOS aikoo panostaa tuohentuotantoon, pitää olla kaukaa viisas. Perusta koivikko tien varteen, tai tee tie koivikkoon. Aloita puiden pystykarsinta jo varhain, mieluiten viiden sentin vahvuisena. Paras tuohi on oksatonta, ilman karsintaa sitä harvoin löytää. Melkein kaikki koivut karsitaan. Vielä ei voi tietää, keräätkö tuohet harvennettavista puista ja ajourilta vai päädytkö koko alueen uudistamiseen tuohenoton jälkeen. Hieskoivujen karsinnan olen aloittanut jo kesäkuun puolivälissä. Tuohikoivun runko ei paljoa värivirheestä halpene.? l ENTISAIKAAN tuohella oli niin suuri tarve ja merkitys, että sen keräysajalle annettiin oma nimi. Tuohikuu alkaa kesäkuun puolivälin tienoilla ja loppuu heinäkuun loppupuolella. Sinä aikana tuohi irtoaa helposti. Tuohta käytettiin rakentamisessa malkakattoihin, alimpien hirsien eristämiseen kivijalasta ja seinillä ulkoverhouksen alla. Kalastuksessa siitä sai verrattomia kohoja, verkon painopusseja ja uppoamatonta köyttä. Rantaheinien niitossa tuohijalkineet, virsut tai tanokkaat, olivat oivalliset: niistä vesi valui pois eikä pilannut kenkää. Vanhimmat Suomesta löydetyt kirjoituksetkin olivat tuohelle raapustettuja. Mitä moninaisempia astioita ja koruja siitä sai punottua tai taiteltua. Myös moni paikka ja henkilö on saanut tuohesta nimensä, joka kuvastaa sen tärkeyttä. Tuohisuo, Tuohiniemi tai Tuohimäki esiintyvät monessa maankolkassa. Tuohitervalla eli tökötillä oli useita käyttökohteita. NYT TUOHI on jälleen uudessa nousussa. Tuohesta eristettyjen aineosien käyttöä tutkitaan lääketieteessä innokkaasti. Upeita tuohikoruja näkee arvokkaissakin tilaisuuksissa. Monissa näyttävissä taideteoksissa on tuohisia elementtejä. Jatkuvasti restauroidaan ja ylläpidetään museaalisia rakennuksia, joihin tuohta tarvitaan joskus isompiakin määriä. Kirkkojen paanukattojen aluskatteet ja museoiden tuohikattoiset rakennelmat ovat tutuimpia kohteita. Tuohelle on siis markkinat ja kysyntää. Tuotantoa vaan on niukasti ja satunnaisesti. On helppo heittää, että ”kyllähän meillä koivikoita piisaa, tuohta saadaan helposti”. Väitänpä, ettei saada. Pari ensimmäistä tuohenkiskontakertaa kyllä sujuvat sukkelaan, jos sopivia koivikoita sattuu olemaan. Vaan sitten tulee stoppi tai niukkuus. Joka koivun tuohi ei kelpaa, puu on kaukana tai tuohi on vaurioitunut. Tuohikuu alkaa pian JARMO SIROLA Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. KU VA TU U LI KK I SI RO LA TUOTA TUOHTA » karsi koivut » opettele kiskonta 7037_.indd 43 29.5.2019 16.21
• METSÄVEROTUS HANNU JAUHIAINEN Metsänomistaja ja veroasiantuntija METSÄNHOITO KARI MIELIKÄINEN Maatalousja metsätieteiden tohtori, emeritusprofessori KONEET LEO SAASTAMOINEN Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkoneiden asiantuntija METSÄVEROTUS VÄINÖ SIKANEN Metsätalousinsinööri, sukupolvenvaihdosten asiantuntija LUONTO SEPPO VUOKKO Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija KYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asian tuntijat ovat käytössäsi. LÄHETÄ KYSYMYKSESI: makasiini@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti Makasiini, Maistraatin portti 4a, 00240 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valo kuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET 44 Metsälehti Makasiini AMPIAISET OVAT PUIDEN LIITTOLAISIA Metsässäni osuin maaampiaispesälle. Kun myöhään syksyllä uskalsin mennä hävittämään sitä, suuaukko oli jo ainakin 20 senttiä. Miten pesä kannattaa hävittää? » KOTIPIHASSA maa-ampiaispesän hävittämiseen voi käyttää kuumaa vettä tai hyönteismyrkkyä, mutta metsässä ampiaispesiä ei kannata hävittää: ampiaiset ovat metsäpuiden ystäviä. Ampiaisia on metsässä paljon enemmän kuin näköhavainnot osoittavat. Kannattaa pysähtyä loppukesällä kuuntelemaan: puiden latvuksista kuuluu jatkuva tasainen surina. Siellä ampiaiset saalistavat hyönteisiä, joita ne kantavat pesäänsä toukkiensa ruoaksi. Ampiaiset saalistavat myös kirvoja. Kesän mittaan pesässä on syntynyt vain hedelmättömiä naaraita, työläisiä. Syksyllä kuoriutuu hedelmällisiä naaraita ja koiraita. Sen jälkeen pesä tyhjenee, sitä ei siis seuraavana kesänä oteta uusiokäyttöön. Vain paritelleet naaraat – uudet kuningattaret – talvehtivat ja perustavat oman pesänsä seuraavana kesänä. Vanha kuningatar, viimeiset työläiset ja tarpeettomiksi käyneet koiraat kuolevat viimeistään pakkasten tullessa. Monet eläimet syövät ampiaisia. Erikoistunein ampiaisten syöjä on mehiläishaukka. Paksu höyhenpeite suojaa sitä ampiaisten pistoilta, kun se kaivaa pesän esiin. Siisti kaksikymmensenttinen suuaukko kertoo, että asialla on nimenomaan ollut mehiläishaukka. Nisäkäspetojen – supikoiran, PE NT TI SO RM UN EN Ampiaispesä karhun jäljiltä. 7038_.indd 44 29.5.2019 16.24
• Metsälehti Makasiini 45 mäyrän tai karhun – jäljiltä siinä olisi epämääräinen kuoppa, jonka ympärillä olisivat hajallaan niin turpeet kuin pesän jäänteetkin. SEPPO VUOKKO KANNATTAAKO TAIMIA KASVATTAA ITSE? Metsäpuiden taimia on joskus vaikea saada. Onko taimien kasvattamisessa itse mitään järkeä? » TAIMIA voi toki kasvattaa kuka tahansa ainakin omaan käyttöön. Avojuuristen taimien kasvatus on tuonut monelle 4H-nuorelle rahaa mopon ostoon tai muihin harrastuksiin. Nykyaikaisen viljelyketjun edellyttämien pottitaimien kasvatus ja markkinointi vaativat aiempaa monipuolisempaa osaamista ja hallinnollisia lupia. Suurten tuottajien kauan hioma kasvatusketju tuottaa nykyisellään terveitä, laadukkaita ja nopeakasvuisia taimia kohtuuhintaan. Taimikasvatuksen ensimmäinen askel on siemen. Niitä voi karistaa oman metsän kävyistä tai ostaa 15–20 prosenttia tuottoisampaa jalostettua siementä. Idätykseen ja kasvatukseen tarvitaan pienten idätyskennojen ohella isompia kasvatuskennoja, joihin taimet siirretään kasvamaan. Kasvualustana käytetään turvetta, jota lannoitetaan ja kastellaan tarpeen mukaan. Tuholaisten torjunnan vaikeutena on se, että ammattilaisten käyttämiä kemikaaleja myydään vain kurssin käyneille toimijoille. Taimitarhoilla on käytössään menetelmiä, joihin asian harrastajien rahkeet eivät riitä. Muovihuoneet, lyhytpäiväkäsittely ja pakkasvarastointi parantavat taimien laatua ja tarjoavat pelivaraa istutusajankohdan suhteen. Itse tuotettujen taimien järkevyys riippuu monesta seikasta. Taloudellinen kannattavuus on kyseenalaista, jos tuottaa taimia vain itselleen ja laskee työlleen edes jonkinlaista hintaa. Kannattavuutta voi parantaa markkinoimalla taimia myös oman tilan ulkopuolelle. Tällöin on syytä ottaa selvää myyntitaimien laatuvaatimuksista ja torjunta-aineiden käyttöä rajoittavista säädöksistä. Mikäli taimia ei voida käsitellä ennen istutusta tukkimiehentäitä vastaan, uudistamisen epäonnistumisen riski on suuri. Taimien kasvatus on hieman samanlainen ”harrastus” kuin omatoiminen hakkuu moottorisahalla ja omalla traktorilla. Kannattavuus on kyseenalainen, mutta sitä korvaa osaltaan onnistumisen ilo ja epäonnistumisen jännitys. Riskejä kaihtava metsänomistaja tilaa taimet tai koko uudistamisketjun hyvissä ajoin ulkopuoliselta toimijalta. KARI MIELIKÄINEN PE NT TI SO RM UN EN 14.–1 6.6.20 19 Mets äkult tuurip äivät Metku – Metsäkulttuuripäivät Lusto, Punkaharju 14.–16.6.2019 lusto.fi/metku Metsätorilta metsäiset tuotteet ja palvelut Moottorisahauksen Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuskisat Tukkilaistaitoja, savottatunnelmaa ja nokipannukahvin tuoksua Työnäytöksiä, musiikkia, Lasten Metkut Metsän ystävien legendaarinen kohtaamispaikka Punkaharjulla! Tapahtuma pe-la klo 10–16, su klo 10–15. Tapahtumakentälle vapaa pääsy. Luston näyttelyt avoinna klo 10–18. Näyttelyliput 11/8/5/27 €. Tällä kupongilla 2 € alennus. Leikkaa talteen! Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin tilaajana saat 2 € alennuksen Luston normaalihintaisesta näyttelylipusta Metkun ajan! Ei voi yhdistää muihin alennuksiin. p. 015 345 100 • lusto@lusto.fi » 7038_.indd 45 29.5.2019 16.24
• 46 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET METSÄT OSAKEYHTIÖKSI Mikäli metsänomistaja muuttaa metsän -omistuksensa osakeyhtiömuotoon, niin saako yhtiö uusia tiloja hankkiessaan metsävähennyspohjaa? Entä kuinka käy yhtiöön siirrettyjen tilojen jäljellä olevan metsävähennyksen? Onko otettava huomioon muita verotuksellisia asioita, mikäli muuttaa metsänomistuksen osakeyhtiöksi? » OSAKEYHTIÖLLÄ ei ole oikeutta metsävähennykseen. Osakeyhtiön ostamat uudet tilat eivät tuo oikeutta metsävähennykseen. Vanhat metsävähennyspohjat eivät siirry osakeyhtiöön. Kannattaa huomioida sukupolvenvaihdoksen luovutusvoittoverovapaus lähisukulaisten kaupoissa maaja metsätalouden harjoittajalle. VÄINÖ SIKANEN VENE METSÄKÄYTÖSSÄ Olen ostanut noin 25 hehtaarin suuruisen metsäpalstan, joka sijaitsee saaressa. Matkaa mantereelta kertyy vajaa kilometri. Olen myös ostanut veneen ja pienen perämoottorin saaressa kulkemista varten. Tiedossa on paljon taimikonhoitotöitä. Voiko veneen kulut vähentää metsäverotuksessa? » VENEEN kohdalla pätevät samat kodin ja metsän välisiä matkoja koskevat rajoitukset kuin autonkin eli kodin ja metsän välisiä matkoja ei lasketa metsäkäytöksi. Sen vuoksi venettä ei voi liittää metsätalouden kalustoon, vaikka se periaatteessa olisikin kokonaan metsäkäytössä. Veneen ja perämoottorin kulut voidaan kuitenkin vähentää metsätalouden matkakuluina todellisten kulujen mukaan. Kuluksi voidaan silloin laskea veneen ja perämoottorin laskennallinen poisto sekä bensaja muut kulut. HANNU JAUHIAINEN VIERIALUEEN PUIDEN KAATO Millainen mahtaa olla sähköverkkoyhtiön oikeus kaataa sähkölinjan vieressä olevia puita? » RIIPPUU linjasta. Suurjännitejohtojen johtoalueet lunastetaan, samoin niihin rajautuvat vierialueet, Suomen metsäkeskuksen metsälainsäädännön johtava asiantuntija Janne Uitamo kertoo. Vierialueella eli 10 metriä leveällä reunavyöhykkeellä linja-alueen molemmin puolin puuston pituutta rajoitetaan. Jotta puusto ei kasvaisi liian korkeaksi, latvoja sahataan helikoptereilla, mutta viime vuosina on vierialueita hakattu myös aukeiksi, kun niiden puusto on kasvanut liian suurikokoiseksi. Keskijännitejohtojen johtoalueen hoito perustuu yleensä sähköjakeluyhtiön ja maanomistajan väliseen sopimukseen. Vierialuetta koskee sähkömarkkinalaki, joka antaa verkkoyhtiölle luvan puiden kaatoon, mikäli niiden katsotaan vaarantavan sähkönjakelun tai ne ovat jo keskeyttäneet sähkönjakelun. Toimenpiteistä on ilmoitettava maan omistajalle joko ennen niiden tekemistä tai kiireellisissä tapauksissa jälkikäteen, Uitamo toteaa. Lain mukaan maanomistaja on oikeutettu korvaukseen puun kaadon aiheuttamista menetyksistä. PURISTUSVENTTIILIN MERKITYS Husqvarnan raivurissa on automaattinen puolipuristin. On kuulemma pienissä koneissa tarpeeton, kannattaako se tulpata pois käytöstä? » KYSYJÄ tarkoittaa varmaan puristuksenalennusventtiiliä. Sen tehtävä on nimensä mukaisesti alentaa puristusta. Venttiili on asennettu sylinterin yläpäähän. Kaikissa sahoissa puristuksenalennusventtiiliä ei ole, mutta moniin sahoihin se voidaan asentaa jälkikäteen. Suosittelen jälkiasennusta harkittaessa kääntymään pienkonekorjaamon puoleen. Venttiili ei ole täysin automaattinen, koska se painetaan päälle ennen käynnistämistä. Koneen käynnistyttyä venttiili palautuu automaattisesti kiinni. Käynnistyshetkellä venttiili päästää puristuspainetta pois männän päältä ja näin keventää käynnistystä. Käynnistettäessä koneelle saadaan suurempi pyörimisnopeus, mikä varmistaa sytytyskipinän syntymisen. Tällainen pienentynyt puristuspaine ei rasita tarpeettomasti käynnistäjän olkapäätä ja käsivartta. Lisäksi käynnistäminen on turvallisempaa. Koneen käynnistin ei myöskään joudu niin kovalle rasitukselle kuin täydellä paineella käynnistettäessä. Venttiiliä ei kannata ottaa pois, koska siitä ei ole mitään haittaa. Venttiiliä pitäisi pikemminkin totutella käyttämään itsensä ja sahan vuoksi. LEO SAASTAMOINEN 7038_.indd 46 29.5.2019 16.24
• OMA METSÄ » PIKATESTI Metsälehti Makasiini 47 PÖYTÄLIINALLA oleva limonadilammikko laajenee laajenemistaan, kun seitsemänvuotias Viktor kokeilee, millaiset kuplat paperipillillä syntyy. Vieressä istuva kuusivuotias Ellen tyytyy puhaltamaan hillitymmin. Meneillään on paperipillien testaus. Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa direktiivin, joka kieltää kertakäyttöisten muovien käytön, joten muun muassa muoviset pillit katoavat näillä näkymin kaupoista vuoteen 2021 mennessä. Viktorin ja Ellenin lisäksi pillejä testaavat 13-vuotias Oskar, nelivuotias Leona ja kolmivuotias Aston. Testattavana ovat Clas Ohlsonin, Flying Tiger Copenhagenin ja Pirkan paperipillit, testijuomana erilaisia limonadeja. Lastenkutsut kestävät keskimäärin kaksi tuntia, joten ainakin niin pitkään paperipillien tulisi kestää. Kaikki pillit läpäisevät testin kirkkaasti. Juoma kulkee kahden tunnin jälkeen ongelmitta pillien läpi, vaikka hienoista pehmenemistä on havaittavissa. Flying Tiger Copenhagenin pillit maistuvat tosin alusta asti aikuiseen makuun turhan pahvisilta. Flying Tiger Copenhagen lupaa pilliensä kestävän 60 asteen lämpötiloja, Clas Ohlson 30 asteen lämpötiloja. Molemmat läpäisevät testin, joskin Flying Tiger Copenhagenin pilleistä alkaa muutaman minuutin kuluttua irrota hienoisia paperisäikeitä. Mitä mieltä raati on pilleistä? ”Kaikki toimivat ihan hyvin, mutta jos niitä pitää liian kauan juomassa, ne pehmenevät”, sanoo Oskar. Ellenin suosikki on Flying Tiger Copenhagenin sinisävyinen pilli, sillä ”se on hieno ja tuntuu hyvältä”. Osa pilleistä alkaa hänen mielestään maistua toisen lasillisen jälkeen pahvilta. ”Voitko ottaa nämä, ne on ihan...”, sanoo pillejään ojentava Viktor ja irvistää lauseen päätteeksi. Neljä lasillista on tehnyt tehtävänsä. Viktorin suosikki on Flying Tiger Copenhagenin keltasävyinen pilli, sillä ”se on hienoin”. Samaa kriteeristöä käyttävät Leona ja Aston. Molemmat pitävät Clas Ohlsonin pilleistä, Leona vaaleanpunavalkoisesta, Aston mustavalkoisesta. Kaikki testatut pillit on valmistettu Kiinassa. Huhtamäki valmistaa paperipillejä Pohjois-Irlannissa, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei saa vähittäiskaupoista. Stora Enso ja Sulapac taas kehittävät parhaillaan biokomposiitista valmistettavaa pilliä.? l Kestääkö paperipilli? CLAS OHLSON MÄÄRÄ: 25 kpl HINTA : 3,49 € FLYING TIGER COPENHAGEN MÄÄRÄ: 16 kpl HINTA : 1,00 € PIRKKA MÄÄRÄ: 20 kpl HINTA : 2,19 € Väri oli valttia Metsälehden paperipillitestissä. Viktor, Oskar ja Ellen testaavat, miltä limonadi maistuu paperipillin läpi. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT HEIKKI HURME 7039_.indd 47 31.5.2019 15.28
• 48 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ LUULTAVASTI yleisin tilanne, jossa yhteismetsäosuuksien arvo tulee määritettäväksi, on perunkirjoitus. Verohallinnon ohjeessa varojen arvostamisesta perintöja lahjaverotuksessa kohdassa 4.7. ohjeistetaan näin: Yhteismetsäosuus on luovutettavissa oleva etuus… Tällaisen etuuden arvoksi voidaan katsoa osuusluvun mukainen osa yhteismetsään kuuluvan alueen arvosta ja yhteismetsän muusta omaisuudesta. Arvon määrittämisessä sovelletaan tämän ohjeen metsämaata ja muuta omaisuutta koskevia arvostusperusteita. MITEN ARVO LASKETAAN? Yhteismetsäosuuden arvon selvittäminen ei ole yksiselitteinen temppu. Siihen on tarjolla useita eri mahdollisuuksia. PIRJO HAVIA mielestäni yhteismetsään sopimattomia, koska ne perustuvat yhteismetsäalueita pienempien metsätilojen toteutuneisiin kauppahintoihin. Esimerkki Eila omisti metsätilan, johon kuului osuus suvun yhteismetsään. Eilan kuoltua tarvittiin perunkirjoitukseen metsätilan arvo. Eilan lapset pyysivät tuttua metsäpalveluyrittäjää Eskoa laatimaan metsästä tila-arvion. Tilan arvo muodostui sekä metsän arvosta että yhteismetsäosuuden arvosta. Eilan tilaan kuului 0,254 000/ 1,397800 osuutta Eilankankaan yhteismetsään. Eilan metsätilaan kuuluvan 25 hehtaarin arvo oli Eskolle helppo määrittää summa-arvomenetelmällä. Arvoksi tuli 77 000 euroa. Eilankankaan yhteismetsäosuuksien arvonmäärityksen edessä Esko joutui puntaroimaan erilaisia vaihtoehtoja. Yhteismetsän pinta-ala oli 470 hehtaaria ja sellaisen alueen arvonlaskenta voi olla aika suuri työ. Onneksi yhteismetsällä oli ajan tasalla oleva metsäsuunnitelma. Tämä ohje koskee siis sekä perintöverotusettä lahjaverotustilanteita. Ohjeen mukainen arvonmääritys edellyttää yhteismetsään kuuluvien eri omaisuuserien arvostamiseen perehtymistä. Käypä arvo haussa Perintöverotustilanteissa haetaan osuudelle perinnönjättäjän kuolinhetken mukaista laskennallista käypää arvoa. Yhteismetsän alueelle muodostetaan arvo ensisijaisesti summa-arvotai tuottoarvolaskennalla. Lisäksi otetaan huomioon yhteismetsän sijoitusten, muun omaisuuden ja velkojen arvo. Yhteismetsän tasetta ei arvonmäärityksessä voi juuri hyödyntää, koska alueen arvoa ei merkitä taseeseen. Verohallinnon arvostusohjeessa metsälle esitetyt keskimääräiset hehtaariarvot ovat Kauppa-arvo tulee kyseeseen lähinnä Suomen suurimpien yhteismetsien osuuksissa, koska niitä myydään avoimilla markkinoilla yleensä useammin kuin 3–5 kertaa vuodessa. 7040_.indd 48 31.5.2019 15.29
• Metsälehti Makasiini 49 E s k o p ä i v i t t i m e t s äsuunnitelman viimeisimmi l l ä t o i m e np i t e i l l ä j a laski yhteismetsän arvon summa-arvomenetelmällä. Yhteismetsän metsän arvoksi tuli 1 760 000 euroa. Yhteismetsän osakaskunta omisti lisäksi mökin, jonka käyväksi arvoksi katsottiin paikkakunnan yleisen hintatason mukaan 84 000 euroa. Yhteismetsän pankkitilillä oli kuolinhetkellä rahaa 13 000 euroa ja rahasijoituksia oli 21 000 euron arvosta. Velkaa yhteismetsällä ei ollut. Näin Esko sai Eilankankaan yhteismetsän arvoksi 1 878 000 euroa. Tästä koko yhteismetsän arvosta saatiin osuuksien arvo seuraavasti (0,254 / 1,3978) x 1 878 000 € = 341 260 € Eilan metsätilan arvoksi saatiin perukirjaan 77 000 € + 341 260 € = 418 260 €. Arvo toteutuneiden kauppojen kautta Vaihtoehtona edellisen esimerkin laskelmalle voisi käyttää niin sanottua kauppa-arvoa eli toteutuneiden kauppojen hinnoista laskettua yhteismetsäosuuksien arvoa. Tosin yksittäisten yhteismetsien osuuksia on tarjolla vain harvoin. Lisäksi toteutuneiden kauppojen hyödyntämistä arvottamisessa vaikeuttaa se, että kauppa-arvoa määritettäessä ei voida ottaa huomioon sukulaisten kesken tehtyjä kauppoja. Kauppa-arvo tulee kyseeseen lähinnä Suomen suurimpien yhteismetsien osuuksissa, koska niitä myydään avoimilla markkinoilla yleensä useammin kuin 3–5 kertaa vuodessa. Näitä ovat muun muassa Kuusamon ja Sallan yhteismetsät. Niidenkin kauppa-arvoja tarkasteltaessa kannattaa olla kriittinen, koska kaupoissa osuuksia usein » VE ER A KO M U LA IN EN 7040_.indd 49 31.5.2019 15.29
• 50 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ yliarvostetaan muun muassa metsästysmahdollisuuksien vuoksi. Kysy yhteismetsältä Isojen tai pitkään toimineiden yhteismetsien kohdalla kannattaa pyytää tieto osuuden arvosta ja sen määritysperusteista suoraan yhteismetsän hoitokunnalta tai toimitsijalta. Osa yhteismetsistä julkaisee osuuden arvon verkkosivuillaan. Jos yhteismetsä mainitsee osuuden arvoksi euromäärän manttaalia kohti, se tarkoittaa samaa kuin arvo osuusluvulle 1,000 000. Pääomita osuuden nettotuotto Yhteismetsäosuuden arvo on tarpeen myös kauppaa tehtäessä. Kauppahinta on aina ostajan ja myyjän välinen sopimus. Molemmilla osapuolilla on syytä kuitenkin olla luotettava käsitys yhteismetsäosuuden käyvästä arvosta ennen kuin hinnasta sovitaan. Edellä esitettyjen arvonmääritystapojen lisäksi on melko yleistä muodostaa kaupan oleville yhteismetsäosuuksille arvo pääomittamalla osuuksille maksettava nettotuotto. Nettotuotto muodostuu vuosittain jaettavasta ylijäämästä ja tarvittaessa siihen lasketaan mukaan myös voitosta jakamatta jäänyt osa eli yhteismetsäosuudelle laskettavissa oleva arvonnousu. Tällöin varsinkin ostajan on tärkeää miettiä oma tuottotavoitteensa. Nykyisin yhteismetsäosuuksien hintapyynnöissä on tuottolupauksena mukana yleensä 2–3 prosentin tuotto sijoitetulle pääomalle. Lähiomaisten kesken hintajoustoa Osapuolet voivat sopia kaupassa myös käypää arvoa alemman hinnan. Näin toimitaan tyypillisesti lähiomaisten kesken. Jos yhteismetsäosuuksia myydään metsätilan mukana, on muistettava, että ne ovat osa metsätilan kauppahintaa. Silloin mahdollisia alennuksia ei voida erikseen kohdentaa yhteismetsäosuuksille. Esimerkki Eetu sai perinnönjaossa itselleen Eilan metsätilan yhENEMMÄN TIETOA HINNOITTELUSTA Olen poiminut tähän muutaman esimerkin toukokuussa 2019 myynnissä olleiden yhteismetsäosuuksien hinnoittelun perusteista. On harmillista, että perusteet hinnoittelulle olivat yleensä hyvin vähäisiä. ”Osuuden arvo viimeaikaisten kauppojen perusteella on noin 7 100 euroa.” ”Jos olet kiinnostunut sijoittamisesta, metsästyksestä ja kalastuksesta, niin tässä on oiva mahdollisuus siihen. Myyjällä on oikeus hyväksyä tai hylätä tarjous. Vuosittain ylijäämät ovat vaihdelleet 8–10 euroa/osuus.” ”Hintapyyntö 64 800 euroa. Yhteismetsä jakaa vuosittain ylijäämää. Vuoden 2018 ylijäämää maksetaan 43 000 euroa/manttaali eli tälle osuudelle 1 857 euroa." ”120 hehtaarin yhteismetsästä on 171,5/1000 myynnissä. Liitteessä on koko tilan arvio ja kartta yhteismetsästä.” Olisi toivottavaa, että myynti-ilmoituksista kävisi selvästi ilmi ainakin seuraavat seikat: » myydäänkö osuudet haamutilan kanssa vai tilasta erotettuna, koska tämä on ratkaiseva seikka etuosto-oikeuden kannalta. » mihin hintapyyntö perustuu, mahdollinen laskelma näkyviin » miten säännöllisesti ja minkä suuruisena ylijäämää jaetaan » miten osuuksien arvo on kehittynyt viimevuosien aikana » viimeisin tuloslaskelma ja tase myös edellisen tilikauden tietoineen sekä tuorein talousarvio. teismetsäosuuksineen. Hän myi tilan edelleen lapsilleen Sarille ja Annalle. Näin lapset saivat metsään kauppahinnan perusteella metsävähennysoikeutta. Eetu esitti, että kauppahinta olisi 76 prosenttia käyvästä arvosta eli 317 880 euroa, jolloin kaupasta ei tulisi ostajille lahjaveroseuraamusta. Sari ja Anne merkitsevät kaupan jälkeen metsän hankintamenoksi kauppahinnasta 58 520 euroa + varainsiirtovero-osuus 4 prosenttia, 2 340 euroa. Yhteismetsäosuuksien hankintamenoksi muodostuu 259 360 euroa + varainsiirtovero 4 prosenttia, 10 374 euroa. Yhteismetsäosuuksien hankintamenosta heille ei muodostu metsävähennysoikeutta. ? l 7040_.indd 50 31.5.2019 15.29
• Metsälehti Makasiini 51 RAHAPUU KOLUMNI JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Miksi uskallan väittää näin? Puuston kasvu ylittää nykyisin poistuman lähes kolmellakymmenellä miljoonalla kuutiolla vuodessa. Kun puuston keskikasvu on noin 4,6 prosenttia, niin 30 milj. m 3 x 4,6 %= 1,38 milj. m 3 . Luku ei ole tarkka, mutta suuruusluokka on oikea. Metsien yhä järeytyessä tukin osuus hakkuista tulee kasvamaan. Samalla myös lahopuun määrä metsissä kasvaa, kun hakkuissa jätetyt säästöpuut ja korjaamatta jäävät tuulenkaadot alkavat lahota. Vapaaehtoinen metsiensuojelu tuo suojeluun lisää arvokkaita kohteita. Metso-ohjelmaa on siis syytä jatkaa. Vesiensuojelussa tärkeintä on välttää turhia kunnostusojituksia, niin on jo onneksi pääosin tapahtunutkin. Hiilinielu säilyy nykyisellä korkealla tasolla, vaikka käytämme puuta yhä enemmän. Teollista puun käyttöä voi lisätä merkittävästi. TOIVOTTAVAA olisi, että Metsähallituksen valtiolle maksamaa rahamäärää pienennettäisiin. Metsähallitus joutuu nyt ehkä jo ylioptimoimaan sijoitetun pääoman tuoton, se johtaa liian pienikokoisten puustojen päätehakkuisiin. Kävin juuri wc:ssä ja suihkussa. Käytin hyvällä omallatunnolla wc-paperia, mutta suihkussa tuli hieman huono omatunto, vesi oli lämmitetty kivihiilellä. Käytetään uusiutuvaa puuta fiksusti myös wc-paperin tekemiseen. En ole kuullut vielä kenenkään aikovan luopua sen käytöstä. l METSISSÄ ja puunkäytössä voi optimoida erilaisia asioita. Käytännössä se johtaa jostain näkökulmasta huonoon lopputulokseen. Sitten tehdään äkkinäisiä korjausliikkeitä, jolloin taas menee pieleen. Sata vuotta sitten asuttujen alueiden lähellä oli tukkipuita vähän, kaikki isommat puut oli käytetty rakentamiseen, rautateollisuuteen ja tervanpolttoon. Metsiä myös kaskettiin ja tehtiin laitumia. Silloin Suomi oli köyhä, ihmisten ajatusten tavoitteet olivat lyhyitä. Se oli sen ajan optimointia. SOTA-AIKANA tarvittiin paljon puuta, vaikka osa tehtaista seisoi. Sitten alkoi jälleenrakennus ja maksettiin sotakorvaukset. Kaupunkeja lämmitettiin puulla, kun kivihiiltä ei saanut tai se oli liian kallista. Puuta hakattiin paljon. Silloin hakattiin myös ne puut, jotka olisivat niitä nykyisin kaivattuja lahopuita. En kuitenkaan ole kuullut kenenkään sanovan, että Helsingin asuntoja ei olisi pitänyt lämmittää edes sen vertaa kuin silloin pystyttiin. Lahopuu oli sivuseikka ja hyvä niin. Hakkuut olivat niin voimakkaita, että puuston määrä pysyi juuri ja juuri ennallaan. Metsät eivät olleet hiilinieluja ja lahopuun määrä väheni. 1960-LUVULLA havahduttiin siihen, että metsäteollisuus ei voi kasvaa, jollei metsissä kasva puuta enemmän. Tavoitteeksi tuli metsien kasvun lisääminen, aineellista elintasoa haluttiin nostaa nopeasti. Kasvun lisäämisessä onnistuttiin hyvin, mutta ylilyöntejäkin tuli, esimerkiksi osa metsäojituksista oli tarpeettomia. Nyt puuston kasvu on suunnilleen kaksinkertaistunut verrattuna 1970-lukuun ja sitä edeltävään aikaan. Puuston määrä on lisääntynyt vastaavasti noin 70 prosenttia. Mitä pitäisi tehdä, jotta myönteinen kehitys jatkuu? Keskeisiä tavoitteita ovat teollisuuden hyvä kehitys, hiilensidonta ja ympäristönsuojelu. Näiden kaikkien yhtäaikainen myönteinen kehitys on mahdollista. SUOMEN metsien kasvun lisääntyminen jatkuu reilun miljoonan kuution verran vuodessa. Kymmenen vuoden kuluttua metsät kasvavat yli kymmenen miljoonaa kuutiota enemmän kuin nykyisin. Optimoinnin ongelmat 7041_.indd 51 31.5.2019 15.33
• TALOUS » PUUMARKKINAT 52 Metsälehti Makasiini VIIME viikolla valmistui selvitys, jossa laitettiin FSC-kontrolloidun puun riskialueita kartalle. Selvitys on tehty Tapiossa Metsäteollisuus ry:n ja Sahateollisuus ry:n tilauksesta. ”Eri aineistoja yhdistämällä on saatu kartta, jota voi luonnehtia parhaaksi arvaukseksi talousmetsistä, joissa saattaa olla suojeluarvoja”, hankkeen vetäjä Lauri Saaristo Tapiosta kertoo. Selvitys perustuu julkisiin aineistoihin. FSC-kontrolloitu puu ei tule FSC-sertifioidusta metsästä, mutta sitä voidaan käyttää FSC-tuotteen valmistuksessa tietty osuus. Kontrolloidun puun on täytettävä eräitä kriteereitä. Selvityksessä on määritetty alueet, joiden suojeluarvot on selvitettävä ennen hakkuita. Alueita kutsutaan mahdollisiksi HCV-alueiksi, mikä tulee sanoista high conservation value. Suurin osa alueista on ojittamattomia, vähäpuustoisia soita, joiden osalta selvitys ei muuta mitään. Niiden lisäksi on mahdollisia suojeluarvoja, kuten vanhan metsän piirteitä sisältäviä alueita, joiden vaikutukset puunkorjuuseen ovat tapauskohtaisia. Metsänomistajaa asia siis koskettaa, jos puukauppakohde todetaan HCV-alueeksi. Arviointi tehdään kaikissa FSC-maissa Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi painottaa, että arvioinnissa ei ole mitään kotikutoista. ”Arviointi tehdään kaikissa maissa, FSC:n painoarvo kasvaa Selvitys FSC-kontrollipuun riskialueista herättää kysymyksiä, eikä puukauppavaikutuksistakaan ole tietoa. MIKKO HÄYRYNEN Raakapuun kantohinnat KOKO MAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 56,92 ? 59,7 ? 44,68 ? 17,96 ? 20,21 ? ?17,12 ? Uudistushakkuu 59,05 ? 60,98 ? 47,37 ? 20,83 ? 23,05 ? ?19,21 ? Harvennushakkuu 52,27 ? 53,71 ? 39,29 ? 17,37 ? 17,74 ? ?16,72 ? Ensiharvennus 41,34 * 42,57 * 32,81 * 13,53 ? 12,17 ? ?13,1 ? KYMISAVO TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 58,82 ? 60,64 ? 48,38 ? 19,28 ? 21,35 ? 17,53 ? Uudistushakkuu 60,56 ? 62,1 ? 51,17 ? 24,2 ? 25,99 ? ?19,96 ? Harvennushakkuu 54,68 ? 54,82 ? 40,85 ? 18,56 ? 18,42 ? ?17,29 ? Ensiharvennus 13,41 ? 11,93 ? ?13,14 ? ?? NOUSUSSA ?? LASKUSSA * ei vertailutietoa Lisää hintatietoja www.metsalehti.fi VIIKKO 21 Laaja-alaisten ja yhtenäisten runsaslahopuustoisten metsien suojeluarvot on tarkastettava ja säilytettävä hakkuussa, mikäli puuta käytetään FSC-sertifioituihin tuotteisiin. LAUR I SAAR ISTO 7042_.indd 52 31.5.2019 15.41
• Metsälehti Makasiini 53 ETELÄ-SUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 58,01 ? 61,18 ? 42,13 ? 17,41 ? 19,96 ? ?16,83 ? Uudistushakkuu 59,87 ? 62,43 ? 43,81 ? 18,93 ? 21,64 ? ?18,76 ? Harvennushakkuu 54,06 ? 55,45 ? 38,95 ? 17,48 ? 18,08 ? ?16,69 ? Ensiharvennus 13,59 ? 13,1 * ?13,03 ? ETELÄPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 56,87 ? 58,5 ? 35,8 ? 17,28 ? 18,14 * ?16,85 ? Uudistushakkuu 59,11 ? 59,5 ? 36,21 ? 19,14 ? 19,02 * ?18,45 ? Harvennushakkuu 49,99 * 49,74 * 33,13 * 16,43 * ?15,94 * Ensiharvennus ? KESKISUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 57,85 ? 59,82 ? 42,79 ? 17,49 ? 21,15 ? ?16,91 ? Uudistushakkuu 60,37 ? 60,76 ? 45,34 ? 19,95 ? 24,17 ? ?18,55 ? Harvennus53,37 ? 54,69 ? 37,79 ? 17,36 ? 17,34 ? ?16,85 ? Ensiharvennus 13,66 ? 13,49 ? ?13,18 ? SAVOKARJALA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,22 ? 57 ? 44,07 ? 17,38 ? 17,87 ? ?16,88 ? Uudistushakkuu 56,86 ? 58,69 ? 47,41 ? 20,97 ? 21,38 ? ?19,24 ? Harvennushakkuu 49,25 ? 49,87 ? 39,44 ? 16,99 ? 17,09 ? ?16,92 ? Ensiharvennus 40,23 * 40,64 * 33 * 12,95 ? 11,42 ? ?12,74 ? KAINUUPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,08 ? 56,08 ? 33,73 * 18,37 ? 20,65 ? ?17,70 ? Uudistushakkuu 57,6 ? 57,74 ? 38,29 * 21,26 ? 22,69 ? ?19,68 ? Harvennushakkuu 49,46 ? 48,66 ? 16,93 ? 16,57 ? ?16,02 ? Ensiharvennus 14,61 ? ?14,36 ? LAPPI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus ”Karttaa voi luonnehtia parhaaksi arvaukseksi talousmetsistä, joissa saattaa olla suojeluarvoja.” joissa hankitaan FSC-kontrolloitua puuta. Määritys ei tarkoita hakkuukieltoa, vaan että tärkeät kohteet on turvattava.” Niemen mukaan uusia käytäntöjä saattaa tulla, mutta toimenpiteet ja vaikutukset puukauppaan ovat yrityskohtaisia. ”FSC-kontrolloidulla puulla on iso merkitys. Puukauppa jatkuu aivan varmasti.” Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori ei ole selvityksestä innostunut, mutta näkee sen kuitenkin välttämättömänä, koska sahat toimittavat haketta FSC-sertifikaatissa oleville sellutehtaille. ”Selvitys pienentää riskiä, että hakkuiden jälkeen tulisi sanomista.” MTK haluaa selvityksen myös yhdistyksille Puukauppavaikutukset ovat iso kysymys ilman vastausta. Selvitys on ainoastaan ostajien käytössä, mikä tekee puukauppatilanteesta epätasapainoisen. MTK:n Juha Hakkaraisen mukaan selvityksen pitää olla metsänomistajien edustajilla eli metsänhoitoyhdistyksillä, mikäli markkinoiden ja puun korjuun halutaan toimivan. Selvityksen myötä FSC hiipii yksityismetsätalouden vaikuttajaksi. Ilmassa leijuu kysymys, voidaanko kontrollipuun kriteerejä kiristää ja käytetäänkö selvitystä ylipäätään lisäsuojelun perusteena. Ympäristöjärjestöjä kartta-aineisto varmasti kiinnostaa, mutta jos aineistoa luovutetaan, niin MTK pillastuu. ”Olisin hämmästynyt, jos aineistoa toimitettaisiin muille kuin niille, jotka ovat puunkorjuun kanssa tekemisissä”, Hakkarainen toteaa. l 7042_.indd 53 31.5.2019 15.41
• TALOUS » PUUMARKKINAT 54 Metsälehti Makasiini KUUKAUDEN PUUKAUPPA KUUKAUDEN PUUKAUPPA METSÄNHOITOYHDISTYKSEN korjuupalvelu sai hoidettavakseen lumituhometsään tehdyn leimikon. Yhdistykselle leimikko päätyi, sillä se pystyi tarjoamaan metsänomistajalle korjuun vielä tämän kevään aikana, ennen kuin kirjanpainajat ja muut tuhohyönteiset pesiytyisivät lumen murtamiin puihin. Kaupan kohteena oli Savossa sijaitseva, noin seitsemän hehtaarin järeä kuusikko. Viime talvena latvuksiin pakkautunut lumi oli runnellut puustoa. Tuhoutunutta puuta korjattiin leimikolta kaikkiaan 265 kuutiometriä. Siitä iso osa – 190 kuutiota – oli kuusitukkia. Tukit ja pikkutukit metsänhoitoyhdistys ohjasi lähialueen sahoille. Kuitupuut taas menivät isoille metsäyhtiöille. Puut myytiin ostajille tievarsieli hankintahinnoin. Metsänhoitoyhdistys vähensi hinnoista korjuukulut, jotka olivat yhteensä 13,4 euroa kuutiolta. Korjuukulujen vähennyksen jälkeen metsänomistajalle jäi savotasta suunnilleen samantasoiset kantohinnat kuin mitä harvennusleimikolla tällä hetkellä tarjotaan. Kuusitukista maksettiin runsaat 50 euroa ja kuusikuidusta vajaat 18 euroa kuutiolta. Kaikkiaan lumituholeimikoista kertyi puun myyjälle myyntituloa reilut 12 000 euroa.? MIKKO RIIKILÄ Nopea korjuu ratkaisi lumituholeimikon kaupan LUMITUHOLEIMIKKO SAVOSSA PUUTAVARALAJI MÄÄRÄ, M³ HANKINTAHINTA, € KORJUUKUSTANNUS, € KANTOHINTA, € MYYNTITULO, € Kuusen sorvitukki 30 65 13,4 51,6 1 548 Kuusitukki 190 65 13,4 51,6 9 804 Kuusipikkutukki 10 42 13,4 28,6 286 Kuusikuitupuu 35 31,2 13,4 17,8 623 Yhteensä 265 12 261 Puukauppatilastossa esitetään Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten yksityismetsistä ostaman teollisuuspuun ostomääräja hintatietoja. Tiedot kerätään viikoittain. Viikkohinta lasketaan kohdeviikon ja sitä edeltävän kolmen viikon hintojen keskiarvona. Tässä esitellään vain pystykauppahintoja. Niistä eritellään uudistushakkuut, harvennushakkuut ja ensiharvennukset. Ostetuista puumääristä julkaistaan vain ostomäärien summa. Aineiston kerää ja laskee Metsäteollisuus ry, mutta Luonnonvarakeskus julkaisee sen. VIIKKO-OSTOJEN MÄÄRÄ 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 10 20 30 40 50 2018 2019 7042_.indd 54 31.5.2019 15.41
• Metsälehti Makasiini 55 TALOUS » TILAKAUPPA KYMENLAAKSOSSA myytiin keväällä 21 hehtaarin metsätila. Tila sijaitsee hyvällä paikalla Kouvola-Kotka-valtatien tuntumassa ja tilalla on ylipäätään toimivat tieyhteydet. Varttuneita kasvatusmetsiä on 16 hehtaaria, nuoria kasvatusmetsiä hehtaari ja taimikoita neljä hehtaaria. Maapohjat ovat pääosin hyväkasvuisia tuoreiden kankaiden kivennäismaita. Pääkuvio on neljän hehtaarin varttunut kuusikko. Myyntiesitteen mukaan ainespuuta oli yhteensä 2 790 kuutiometriä eli keskimäärin 133 kuutiota hehtaarilla. Tukkipuun osuus on 45 prosenttia. Metsälehdessä metsätilojen hintaseurantaa ylläpitävä Hannu Liljeroos kävi arvioimassa tilan maastossa. Tulokset osuivat hyvin yksiin myyntiesitteen tietojen kanssa. ”Hinnoittelu oli mielestäni maltillinen. Esimerkiksi noin kymmenmetrisen OMT-kuusikon arvo oli vain 2 400 euroa hehtaarilla.” Puuston arvoksi oli saatu noin 87 000 euroa, josta odotusarvolisän osuus oli vain 2 400 euroa. Neljän hehtaarin taimikoiden arvo oli yhteensä 3 500 euroa ja maapohjien 15 000 euroa. Tilan summa-arvo oli 106 000 euroa ja välittäjän lähtöhinta 95 000 euroa. Metsälehden verkkosivujen hintalaskuri antoi markkina-arvoksi 108 400 euroa. Tarjouksia tuli seitsemän, joista korkein oli Tornator-yhtiön 116 600 euroa. Tornatorin kanssa kauppa myös solmittiin. ”Hyvä sijainti lienee osaltaan nostanut kauppahintaa. Viime vuonna Kymenlaaksossa maksettiin hintaseurantani mukaan metsätiloista keskimäärin summa-arvon verran”, Liljeroos toteaa.? MIKKO HÄYRYNEN Tieyhteydet nostivat hintaa Kymenlaaksossa tehtiin kaupat yksityisellekin sopivan kokoisesta tilasta, josta iso yhtiö tarjosi eniten. Tilan noin 55-vuotiaan mäntyvaltaisen kuvion hehtaarihinnaksi tuli 8 000 euroa. TILAKAUPPA KYMENLAAKSOSSA PINTA-ALA: 21 ha TAIMIKOT: 4 ha K ASVATUSME t SIÄ : 17 ha PUUSTO: 2 790 m 3 MYYNTIHINTA : 116 000 € H A N N U LI LJ ER O O S 7042_.indd 55 31.5.2019 15.41
• 56 Metsälehti Makasiini Maakunta kaupan, kpl myyty, kpl myyty, ha taimikot, % hakkuukypsät, % puusto, m3/ha tukki, % e/ha e/m3 kerroin Varsinais-Suomi 13 11 403 25 19 144 44 7223 50 1,18 Satakunta 17 9 223 Häme-Uusimaa 8 9 227 Etelä-Karjala 9 9 250 Kymenlaakso 13 7 154 Pirkanmaa 31 13 353 31 19 115 39 4705 41 0,94 Etelä-Savo 33 22 597 39 3 99 36 3989 40 0,87 Eja K-Pohjanmaa 65 42 993 25 15 99 26 3033 31 0,94 Keski-Suomi 28 36 1392 25 12 124 32 4501 36 0,91 Pohjois-Savo 35 24 735 25 13 120 38 4528 38 0,93 Pohjois-Karjala 36 37 1278 25 11 117 31 3942 34 0,93 Kainuu 37 30 1818 25 8 89 21 2173 24 1,00 Pohjois-Pohjanmaa 86 63 2143 24 12 85 18 2005 24 0,89 Lappi 35 26 1327 32 12 60 19 1184 20 0,86 Koko maa 446 338 11893 lisäys 7.kk 149 59 2357 METSÄTILAKAUPAT TAMMI–TOUKOKUUSSA 2019 *Kerroin kuvaa kauppahinnan ja tila-arvion summa-arvon keskimääräistä suhdetta. Tilakauppojen pienen määrän vuoksi tunnuslukuja ei esitetä. Pohjois-Pohjanmaalla eniten tarjontaa ja tehtyjä kauppoja. Lappi on hehtaarihinnaltaan reilun tonnin maakunta, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla hehtaarihinnat noin kaksi tonnia. Varsinais-Suomessa korkein hintakerroin, Lapissa matalin. 3 2 2 2 1 TALOUS » TILAKAUPPA METSÄTILAKAUPPA virkosi huhtikuussa. Esimerkiksi Pirkanmaalla tarjottujen kohteiden määrä tuplaantui. Eniten kauppoja on tehty Pohjanmaalla. Hannu Liljeroosin seurannan mukaan koko maassa tehtiin tammi-huhtikuussa 338 metsätilakauppaa. Omistajaa vaihtoi lähes 12 000 hehtaaria. Kalleinta metsä oli Varsinais-Suomessa, missä pystypuuston keskikuutiohinta oli 50 euroa, hehtaarihinta yli 7 200 euroa ja myös hintakerroin korkein. Sitä vastoin Lapissa luvut olivat 20 ja noin 1 200 euroa, myös hintakerroin oli matalin. Institutionaaliset sijoittajat ostivat tammi-huhtikuussa 95 metsätilaa, joissa on metsämaata yhteensä 5 716 hehtaaria. Suursijoittajien 18,8 miljoonan euron ostot ovat noin puolet kaikista seurantakaupoista. Lumien sulettua Liljeroos on arvioinut useita isoja myyntikohteita. ”Esitetiedot ovat yleensä hyvin laadittuja, mutta eivät valitettavasti aina.” Jämsässä sijainneen kohteen tiedoissa Liljeroos aavisti virheitä jo papereita tutkimalla. Esimerkiksi 36-vuotiaan puolukkatyypin männikön puumääräksi oli ilmoitettu 305 kuutiota hehtaarilla. ”En ole sellaista koskaan nähnyt. Huipussaankin puuta on vastaavan ikäisessä noin 240 mottia, mutta lehtomaisen kankaan kasvupohjalla.” Hän toivoo, että välittäjät eivät käyttäisi myyntiesitteissä Metsään.fi-aineistoa sellaisenaan. ”Hyvään välitystapaan kuuluu, että tilasta on kunnollinen kuviokartta ja luotettavat kuviotiedot.”? MIKKO HÄYRYNEN Tilamarkkinat heräsivät talviunilta Metsähehtaarien keskihinnat vaihtelivat alkuvuonna reilusta tonnista seitsemään. 1 3 7042_.indd 56 31.5.2019 15.41
• Metsälehti Makasiini 57 TALOUS » KOEAJOSSA POLARIS Ranger luokitellaan UTV-ajoneuvoksi (Utility Task Vehicle, hyötyajoneuvo). Sellaisten suosio on viime vuosina vahvistunut perusmönkijöihin verrattuna. Teknisesti Ranger on lähisukua Polariksen 570 EFI -mönkijälle. Sylinteritilavuudeltaan 567 kuutiosenttimetrin bensiinimoottori tuottaa 40 hevosvoimaa. Vauhti kiihtyy hetkessä traktorimönkijälle sallittuun 60 kilometrin nopeuteen – lisää emme olisi kaivanneet. Rangereita on saatavilla myös dieselja sähkömoottorilla. Traktorimönkijää saa ajaa Btai T-kortilla. Näin ollen Rangerin rattiin pääsee 15-vuotiaana. VAIN YKSI PIKKU PULMA Hauska – ehdottomasti; hyödyllinen – sitäkin. Mutta Polaris Ranger on myös hintava, ainakin metsätalouden hyötykäyttöön. TEKSTI RISTO PÖNTINEN, MIKKO RIIKILÄ KUVAT RISTO PÖNTINEN Tätä syvemmällä Rangerilla ei pidä kahlata. Tässä kohtaa vesi alkoi nousta matkustamon lattialle. POLARIS RANGER 570 EPS EUT Moottori: 1-sylinterinen 4-tahtimoottori Sylinteritilavuus: 567 cm3 Vaihteisto: hidas ja nopea eteen, vapaa, pakki Pituus: 274 cm Leveys: 147 cm Korkeus: 185 cm Akseliväli: 185,4 cm Maavara: 25,4 cm Polttoainesäiliö: 34,1 litraa Renkaat edessä: 25x8-12 Renkaat takana: 25x11-12 Jarrut: jalkapolkimella toimivat hydrauliset levyjarrut Etujousitus: Mac Pherson Takajousitus: A-tukivarret Kuormauskyky: 227 kg Hinta alkaen: 15 990 euroa Maahantuonti: Polaris Finland Oy 7042_.indd 57 31.5.2019 15.41
• 58 Metsälehti Makasiini TALOUS » KOEAJOSSA UTV-ajopeleissä kuljettaja ja kanssamatkustaja istuvat rinnakkain. Autoon tottuneelle ratkaisu on tavallista mönkijää mukavampi, moottoripyörään tai -kelkkaan tottunut voi olla toista mieltä. Kyydissä ollaan turvakaaren suojassa, joten suojakypärää ei tarvita. Metsäajossa risut tahtoivat työntyä avoimista oviaukoista sisälle ja satuttaa jalkoja. Lisävarustein ohjaamon voi muuntaa umpinaiseksi. Erinomainen maastossa Rangerin automaattivaihteistossa on erikseen ryömintäja ja nopean ajon alue eteenpäin sekä pakki. Vetovaihtoehdoista tarjolla on yksi-, kaksitai nelipyöräveto. Yksipyöräveto,”turf”-moodi, sopii esimerkiksi golfkentillä ajoon. Yhdellä pyörällä vetävän ajoneuvon pyörät eivät käännettäessä murjo nurmikkoa. Nelivedolla Ranger kyntää kääntyessään hiekkatietä ja nurmen pintaa melkoisesti. Lisäksi kääntösäde on yksipyörävedolla pienempi kuin kaksitai nelivedolla. Metsässä Ranger etenee vastaansanomattomasti. Ajoneuvon pohja on tasainen, maavaraa on rouheat 25 senttiä. Lyhyt akseliväli (185 cm) ja pieRaivaussahat on sidottava turvakaareen. Muut romppeet mahtuvat mukavasti lavalle. Ranger on karun tarkoituksenmukainen ajoneuvo. ni raideleveys (120 cm) parantavat osaltaan maastokelpoisuutta – mikään tavallinen maastoauto ei pysyisi Rangerin perässä metsässä, vaikka puiden välistä mahtuisikin. Leveyttä Rangerilla on 20 senttiä tavallista mönkijää enemmän. Ranger kulkee niin umpimetsässä kuin hakkuuaukeilla ja myös metsäkoneen urilla. Se ryömii isonkin ojan yli, kunhan kuskin kantti vain riittää. PeRangerin maastokelpoisuus yllätti. Isokaan oja ei pysäytä sitä. 7042_.indd 58 31.5.2019 15.41
• rän ja keulan ylitykset ovat niin pienet, etteivät ne tökkää ojan vastapenkkaan, vaan laite kiipeää ojasta ylös. Lisävarusteena on tarjolla sähkövinssi, joka pelastaa pahastakin kiipelistä. Ajoasento on ryhdikäs. Isokokoista ajajaa haittaa tosin jalkatilan puute. Kaasupolkimen välitys on nopea, joten sivuttaisheilahduksissa tapahtuu tahattomia kaasutuksia. Turhan pieni lava taimilaatikoille Maastokelpoisuutensa ansiosta Ranger sopisi esimerkiksi taimien kuljettamiseen. Sen lava on kuitenkin harmillisen pieni, pituus on ajosuunnassa 82 senttiä ja leveys 107 senttiä. Vakiokokoisia 30x40x45 sentin taimilaatikoita lavalle mahtuu kuusi, mikä tarkoittaa vain 540 taimen kuormaa. Lavan reunoille olisi helppo rakentaa kehikko pitelemään toista kerrosta laatikoita. Tällöin taimimäärä tuplaantuisi, mutta ei edelleenkään riittäisi urakkaistuttajan päivän tarpeiksi. Pohdimme, että lavaa olisi helppo pidentää kotikonstein, kun perälauta avataan. Tällöin taimilastin voisi kasvattaa järkeväksi. Toinen vaihtoehto on hankkia maastokelpoinen perävaunu. Raivaussahakaan ei mahdu lavalle, vaan se pitää sitoa nojalleen turvakaarta vasten. Sen sijaan bensatankit, eväät ja muut varusteet mahtuvat hyvin mukaan. Lavan pidentäminen helpottaisi myös raivaussahojen kuljettamista. Ja lopuksi se mutta: Perusvarusteilla Ranger maksaa veroineen noin 16 000 euroa. Summa on sen verran suolainen, ettei hankintaa voi pelkillä järkisyillä perustella ainakaan metsäkäytössä, vaan ostopäätöksen tueksi tarvitaan melkoisesti poikamaista intoa. Siitä ei yleensä muutenkaan ole haittaa.? l www.kontiki.fi Muistathan, että matkan opinto-osuuden voi laittaa verovähennyksiin. Lisätietoja ja varaukset puh. 09 466 300, ilmoittautumiset@kontiki.fi ja www.kontiki.fi Alpeistaan tunnettu Sveitsi on uusi metsämatkakohteemme. Tutustumme suomalaisen matkanjohtajan johdolla Sveitsin metsätalouteen ja puunjalostukseen sekä paikalliseen maatalouteen, kulttuuriin ja ihmisiin. Majoitumme alppihotellissa Appenzellissa ja teemme retkiä lähiympäristöön. Matkan hinta 1790 € /hlö/2hh. Varaukset 17.6. mennessä! Slovakian matkalla tutustumme metsiin ja niiden hoitoon paikallisten metsäalan ammattilaisten johdolla. Pääsemme myös tutustumaan Tatra-vuoriston metsätuhoalueisiin, slovakialaiseen maaseutuun ja pääkaupungin Bratislavan nähtävyyksiin. Matkan hinta 1390 € /hlö/2hh. Varaukset 12.7.mennessä. Matkan kokonaishintaan sisältyy Finnairin suorat lennot, majoitus, aterioita, kuljetukset, asiantuntijaohjelma, vierailut, suomalaisen matkanjohtajan palvelut koko matkan ajan, verot ja palvelumaksut. Varaa nyt syksyn metsäja luontomatka Sveitsiin 15.-20.9. tai Slovakiaan 29.9.-3.10. Pidätämme oikeudet mahdollisiin muutoksiin. Vastuullinen matkanjärjestäjä on kotimainen Oy Kon-Tiki Tours Ltd (ent. Trio Travels). 7042_.indd 59 31.5.2019 15.41
• 60 Metsälehti Makasiini TÄYDELLISESSÄ maailmassa tulevan metsänviljelyn onnistumista aletaan varmistaa jo puolenkymmentä vuotta ennen päätehakkuuta. Silloin myyntipuun mittoja täyttämätön lehtipuusto kaadetaan ja isot haavat kaulataan. Tämä vähentää tulevan uudistusalan vesakoitumista. Päätehakkuun jälkeen tehtävä hakkuutähteiden korjuu helpottaa istuttamista ja maanmuokkausta. Työ joutuu, kun kunnollisia mättäitä on tavoiteltua istutustiheyttä vastaava määrä. Huonoon muokkausjälkeen ei pidä tyytyä – ainakaan kahta kertaa peräkkäin. Kastele taimet läpimäriksi Pääosa taimista toimitetaan pakastevarastoista, niinpä taimipaakut saattavat metsään tuotaessa olla vielä jäässä. Sellaisina niitä ei pidä istuttaa: taimi kuivuu, kun verso herää eloon, mutta juuripaakku on jäässä. Paras tapa taimien sulattamiseen on varastoida taimilaatikot varjoisaan siimekseen muutamaksi päiväksi. Laatikoiden kädensijaluukut avataan, mutta kannet pidetään suljettuina, jotta versot eivät intoudu kasvuun. Laatikot sijoitetaan levälleen, koska kasassa ne jäähdyttäisivät toisiaan ja taimien sulaminen hidastuisi. Lievästi jäisiä taimia voi upottaa laatikoineen ojaveteen noin tunniksi. Ennen istutusta taimet kastellaan niin, että paakusta tirisee rutistettaessa kunnolla vettä. Yksi keino on laskea taimilaatikko ojaveteen, kun lähtee täyden taimivakan kanssa istuttamaan. Kun palaat tyhjän vakan kanssa, seuraavat taimet ovat vettyneet. Istuta aina mättään laelle Istuta taimi aina kivennäismaakerroksen peittämän mättään laelle. Ei mättään reunalle eikä ainakaan vieressä olevaan kuoppaan. Siellä taimi hukkuu veteen tai kuopan reunoilta päälle kaatuvan heinän alle. Säädä pottiputken polkurauta niin, että putken kärki painuu mahdollisimman syvälle mättääseen ja taimipaakku uppoaa kunnolla mättään sisälle. Taimipaakun yläpinta saa peittyä viisi senttiä maahan. VINKIT VARMAAN VILJELYYN Huolellinen taimien käsittely ja tarkka istutustyö takaavat kelpo istutustuloksen. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVAT SAMI KARPPINEN Istuta taimi aina mättään laelle. Pudota taimi pottiputkeen, kun olet siirtymässä kohti seuraavaa istutuskohtaa. Kastele taimet ennen istuttamista niin, että juuripaakusta tirisee rutistettaessa kunnolla vettä. Kuivia taimia ei pidä istuttaa. OMA METSÄ » ISTUTUS 7044_.indd 60 31.5.2019 15.44
• Eikä haittaa, vaikka taimi olisi hieman syvemmälläkin. Riittää, että reilu puolet taimen versosta jää näkyville. Mitä syvemmällä taimipaakku on, sitä paremmin se on suojassa kuivumiselta. Varmista tiheys koealakepillä Työskentele järjestelmällisesti. Seuraa valmiiksi istutetun alueen reunaa. Valitse seuraava istutuspaikka samalla, kun isket pottiputken maahan. Tiivistä maa molemmilla jaloilla taimen sivuilta painellen. Ota seuraava taimi valmiiksi, kun nostat putken maasta. Sulje putken leuat ja tipauta taimi putkeen seuraavalle istutuskohdalle kulkiessasi. Kivisessä maastossa ja savikossa kannattaa käyttää kaksikahvaista pottiputkea. Se lievittää oikeaan käteen kohdistuvaa rasitusta. Varmista istutustiheys säännöllisesti. Se onnistuu parhaiten neljän metrin koealakeppiä käyttäen. Istutustiheys on kohdallaan, kun säteeltään neljän metrin ympyrälle sattuu keskimäärin 8–10 tainta. Silmävaraisesti istutustiheyttä on vaikea varmistaa.? l Istuta taimi niin syvälle, että taimipaakun päälle tulee ainakin 3-4 senttiä maata. Katso istutusvideo Metsälehden nettivuilta! OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 METSÄJÄRJESTELMÄ AMMATTILAISELLE www.tapio.fi/forestkit Katso esittelyvideo! Lisäosista voit valita juuri sinun tarpeisiisi soveltuvat: • FORESTKIT GO maastotyöhön • FORESTKIT VALUE tila-arvioiden laadintaan • FORESTKIT WORKS metsätöiden ohjaukseen • FORESTKIT CONTRACT paikkatietoihin sidottujen sopimusten hallintaan • IPTIM laskentaohjelmisto metsien käsittelyn optimointiin • TAPIO METSÄNHOITOKORTISTO ajantasainen metsätietopalvelu METSÄAMMATTILAINEN Hanki markkinoiden monipuolisin verkko sovellus ammattimaiseen metsävarojen hallintaan ja metsä palve luiden tuottamiseen. Kauttamme on saatavilla myös Panasonic -laitteet vaativaan maastotyöhön. Maastotiedon keruu ja päivitys Koealatoiminto Kuviorajojen muokkaus, Monipuoliset taustakartta-aineistot Mahdollisuus Offline-työskentelyyn 7044_.indd 61 31.5.2019 15.44
• 62 Metsälehti Makasiini Naalin ja ketun sota Tuntureilla elää kaksi kettulajia, joiden välillä rauhanomainen rinnakkainelo ei onnistu. Jos ihminen tulee apuun, alakynnessä oleva naali pääsee voitolle. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA LUONNOSSA » LUHTA 7046_.indd 62 31.5.2019 15.49
• Metsälehti Makasiini 63 Tunturiylängöllä vaeltava naali näyttää uudessa kesäkarvassa laihalta ja hontelolta. Kesäkuussa turkista sojottaa siellä täällä pitkiä vaaleita talvikarvoja. 7046_.indd 63 31.5.2019 15.49
• 64 Metsälehti Makasiini Siniset tynnyrit ovat pelastaneet Pohjolan naalit. Ruokinta-automaatin sisäänmenoputki on niin kapea, ettei kettu siitä mahdu. Vaakasuorassa tynnyrissä naali pääsee kääntymään. Riistakameran vartioinnista huolimatta naalien ruokinta-automaatit ovat Suomessa kohdanneet monenlaista ilkivaltaa. Kun ketut tulivat, naalit hävisivät saman tien. H U H T I K U U N l o p u n helleaallossa katselin tarkkaan soseeksi sulavaa lunta. Suksieni vieressä luikersi viisisenttisten käpälien painalluksia, joita aamupäivän aurinko jo pehmensi. Tapahtumapaikalla, Kilpisjärven takaisen tunturiylängön syrjäisimmällä kulmalla, naalin ja ketun jäljet olivat molemmat mahdollisia. Lopuksi päättelin tepastelijan naaliksi. Kettu ravaa ainakin jossain välissä helminauhamaisen jälkikuvion ja sen käpälän painauma on soikeampi ja hiukan isompi kuin naalilla. Seuraavan aamun hangilla poikkesin vanhalla naalinpesällä. Siellä oli kaivettu lumeen ja sen alle hiekkakumpuun kaksi tuoretta reikää. Katsoin ne ketun tekosiksi, sillä naalin kaivannot ovat läpimitaltaan kolmanneksen soukempia. Jos naali aikoo pesiä, hangen alle työntyy vähintään puolenkymmentä luolaa. Kettu karkotti naalin Muistelin näiden kahden kettulajin historiaa Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla. Suomen kielen sana naali on väännös pohjoissaamen njallasta. Muissa kielissä naali on tunturitai napakettu kuten ruotsin fjällräven tai englannin arctic fox. Ne kuvaavat mainiosti naalin elinympäristöä. Sata vuotta sitten naali oli niin runsas, että nälkävuosina niitä vaelsi tuntureilta Etelä-Suomeen asti. Myöhemmin naalit metsästettiin kaikissa Pohjoismaissa melko vähiin ja jäljelle jäivät ihmisarimmat yksilöt. Niinpä Fennoskandian naalit ovat tänä päivänä paljon säikympiä kuin islantilaiset tai kanadalaiset sukulaisensa. Vielä 1970-luvulla sekä Utsjoella että Enontekiöllä pesi niukka mutta vakaa naalikanta. Seuraavalla vuosikymmenellä kettu valloitti pohjolan tunturit. Aiemmin ketut olivat vähintään satojen vuosien ajan työntyneet korkeintaan tunturikoivikoihin, eivät koskaan avotunturiin. Muutoksen syyksi epäiltiin talvien lämpenemistä ja pysyväksi muodostunutta susien häviämistä. Suden naapuriksi kettu ei tunturiin lähtisi. Kun ketut tulivat, naalit hävisivät saman tien. Viimeisen kerran naali pesi Enontekiöllä 1995 ja Utsjoella vuotta myöhemmin. Kaksi kettulajia eivät yksinkertaisesti mahdu samaan maailmaan ja tässä tapauksessa kettu isompana karkottaa naalin. Ketut pesivät naalien vanhoissa pesäkummuissa, joiden luolikoissa ne kaivoivat muutaman maakäytävän väljemmäksi. Ruokinta-automaatti pelasti Luonnonsuojelun näkökulmasta ketun tunturinvalloitus ja naalin häviäminen on kouluesimerkki monimuotoisuuden vähenemisestä. Yleislaji korvaa erikoistuneen. Lisäksi pohjoismainen naali on vähän oma rotunsa. Ensimmäisenä suojelutoimena alkoi yhteispohjoismainen kettujahti tuntureilla. Sen todettiin vain hidastavan naalin lopullista tuhoa. Seuraava vaihe alkoi tällä vuosituhannella. Vaikka naalin asema pohjoisessa huononi entisestään, ilmastonmuutoksesta kärsivä napakettu runsastui kohisten alkuperäisen levinneisyysalueensa eteläosissa. Tukholman yliopistossa tehtiin EU:n rahoittamaa naalinsuojelun tutkimusta ja kenttätyöt keskitettiin lähimmille tuntureille. Tällä vuosikymmenellä naalit ovat pärjänneet sitä paremmin, mitä lähempänä Tukholmaa niiden tunturialue sijaitsee. Naalin pelastajaksi löytyi putkista Naalilla on kaksi värimuotoa, tumma ja vaalea. Tämä musta naali ilmestyi yllättäen eteeni ja haukkui minua. LUONNOSSA » LUHTA 7046_.indd 64 31.5.2019 15.49
• Metsälehti Makasiini 65 ›› 7046_.indd 65 31.5.2019 15.49
• 66 Metsälehti Makasiini ja tynnyreistä koostettu ruokintalaite, jonka sisään naali mahtuu, mutta kettu ei. Ravintona ovat aivan tavalliset koiranruokapelletit. Naali sai yhtäkkisesti kettuun nähden huikean kilpailuedun. Naalien täyttämät tunturit eivät enää houkutelleet kettuja entiseen malliin. Naalin tulevaisuutta on helppo povata sekä liian lohduttomaksi että päinvastoin. Oman käsitykseni mukaan tietyin toimenpitein Pohjolaan syntyy vakaa naalikanta ja ilman näitä toimia naalit häviävät. Ihminen on aiheuttanut talvien lämpenemisen, hävittänyt sudet tuntureilta ja edesauttanut ketun leviämistä avotunturiin. Ruualla täytetyt tynnyrija putkihökötykset sekä kettujahti puolestaan auttavat naalin paluuta. Muutaman viime vuoden aikana naalien ruokintaan on ryhdytty myös Ruotsin ja Norjan pohjoisilla tuntureilla. Myös Suomessa WWF:n Suomen rahasto on kustantanut muutaman ruokinta-automaatin. Nyt on naalin pesiminen kotimaassa sekä mahdollista että todennäköistä. Paluu Suomeen Kymmenen vuotta sitten en havainnut Suomen tunturiylängöillä mitään merkkiä naaleista. Ensimmäiset lumijäljet keksin kolme vuotta sitten ja nykyään ne ovat melkein arkipäivää. Naalihavaintojeni määrää lisää erityisesti se, että yövyn kämppien sijaan teltassa. Teltta herättää ensinnäkin naalien uteliaisuuden. Kun asukas nukkuu ja tulee pimeä, naali kokee vastustamattoman halun kiertää yömajaa mahdollisten herkkupalojen toivossa. Keski-Ruotsin ylängöillä naalin haukku on tavallisin yöääni. Suomessa olen kuullut haukkuvia naaleja kahden viimeisen vuoden aikana. Viime kesänä kuljeskelin Norjassa lähellä Ruotsin rajaa. Myöskään kolmen valtakunnan pyykkiin ja sitä myöten Suomeen ei ollut hirveästi matkaa. Harjanteen takaa ilmestyi musta naali, joka haukkui minua. En keksinyt mitään syytä naalin käytökseen. En nähnyt naalinpesää enkä ruokinta-automaattia. Naalin kadottua olin kuitenkin sitä mieltä, että mielelläni otan haukut vastaan.? l Nyt on naalin pesiminen kotimaassa sekä mahdollista että todennäköistä. Naalin jäljet ovat pyöreämpiä ja hiukan pienempiä kuin ketulla. Etutassu, kuvassa takana, on takatassua isompi. Nämä jäljet löytyivät tänä keväänä Enontekiön ylängön viimeisiltä lumilta. Ketunpoikanen elää vanhassa naalinpesässä hyvän lapsuuden. Emon kaivamien maakäytävien lisäksi pesässä risteilee naalien jäljiltä valtava luolasto, johon vain lapsiketut mahtuvat. LUONNOSSA » LUHTA 7046_.indd 66 31.5.2019 15.49
• Metsälehti Makasiini 67 Naalin paksu valkoinen talviturkki vaihtuu kesäkarvaan toukokuussa. Vapun jälkeen se on takkuinen ja vähän punaruskea maakäytävien kaivamisesta. 7046_.indd 67 31.5.2019 15.49
• Puukauppa ja puunkorjuu Tuhot Energiapuu Metsän uudistaminen Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän kasvatus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsänparannus Talousmetsien luonnonhoito Muita aiheita TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelystä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. METSÄNHOITOKORTISTO Hyvin hoidettujen metsien ystäville ”Helppokäyttöinen ja kattava.” ”Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: www.tapio.fi/metsanhoitokortisto 7192_.indd 68 31.5.2019 15.50
• LUONNOSSA » KOLUMNI SE PP O SA M U LI Metsälehti Makasiini 69 ANTTI HEIKKINEN Kirjoittaja on kirjailija ja teatterintekijä saaneet Chernobyl-sarjan kautta selityksen. Nyt ymmärrän, mitä korpikommunistiukko tarkoitti vaahdotessaan kyläkaupalla amerikkalaestan ropakannasta. Ymmärrän myös isäntämiesten huolestuneet puheet epämuodostuneina syntyneistä vasikoista. TÄHÄN SAAKKA nuo takaumat ovat olleet vain merkillisiä, yöunia viemättömiä varjoja muuten mukavan lapsuuteni päällä. Olen kyllä tiennyt Tshernobylistä ja lukenutkin siitä paljon, mutta vasta tv-sarjan perusteella osasin loksauttaa palikat oikeaan järjestykseen. Sen loksauksen perusteella tolkkuan ydinvoimalakatastrofin näkyneen ympärilläni eläneiden maalaisihmisten elämässä pitkään. Ja kun historia lopsahtaa osaksi tosielämää, tekee se asiat todemmaksi kuin tilastojen katsominen. Olen hyvilläni siitä, etteivät aikuiset pakkosyöttäneet minulle omia pelkojaan. Minulle kerrottiin juuri sen verran kuin lapselle kertoa kuuluukin – vasikkapuheet ja propagandavaahtoamiset kuuntelin salaa. Sen vertaisista en osannut ahdistua. Nyt olen aikuinen itse. Minullakin on pelkoja. Niin on varmasti teilläkin. Turha niillä on lasten mieliä ahdistaa. He tajuavat meidän pelkomme sitten aikanaan. Ja toivottavasti hekin saavat tajuta ne telkkarisarjan eivätkä käytännön kautta. l ON HARVINAISTA , jotta tulen retkahtaneeksi johonkin tv-sarjaan. Se johtuu siitä, että tiedän koukuttuvani hyvään sarjaan helposti ja jatkuva ruudun tuijottaminen vie rumasti aikaa muulta elämältä. Sen vuoksi otan harvemmin katsoakseni ohjelmia, jotka saattaisivat imaista minut matkaansa. Tätä periaatetta rikon muutamassa tapauksessa: Ärmöttäessäni kipeänä, pitemmän loman kynnyksellä tai matkustaessani junassa. Pari viikkoa sitten napotin VR:n kyydissä ja aikaa tappaakseni ryhdyin mollottamaan suoratoistopalvelusta muuatta nimen perusteella valitsemaani sarjaa. Se nimi oli ytimekkäästi Chernobyl. Aloitin syynäämisen jossain Suonenjoen seutuvilla ja ennen Kouvolaa manasin sitä, jotta tuossa vaiheessa sarjan jaksoja oli katsottavissa ainoastaan kaksi kappaletta. Vaikka olen antiaamuihminen, olen nyt herännyt kahtena peräkkäisenä tiistaina sianpieraisun aikaan vahtaamaan tuoreeltaan Chernobylin uuden, vasta julkaistun jakson. SARJA ON tempaissut imuunsa monet muutkin. Ihmekös tuo, se on kaikinpuolin laadukasta draamaa. Lisäksi sen aihe on useimmille ainakin joltisenkin tuttu, vuosi 1986 ei ole kaukana – vaikka toisaalta siihen on matkaa jo kolme vuosikymmentä ja aika on kovasti suhteellinen käsite. Itse en Tshernobylin paukkua muista. Neuvostoydinvoimalan myrkyt pöllähtivät taivaalle paria päivää ennen yksivuotissynttäreitäni, mutta sarjaa katsellessani olen saanut kirkastuksen monelle tähän asti oudontuntuiselle muistolleni. Muistan istuneeni kurahaalarit päällä vesirapakossa ja saaneeni mummovainajalta tomeranlempeän käskyn siirtyä kuivalle maalle. Samainen mummo vannotti minua olemaan juomatta rännistä tippuvaa sadevettä. Ne muistot eivät ajoitu Tshernobylin kevääseen, näiden aikaan olen ollut jo vähintään kolmen vanha. Suurinpiirtein niiltä seutuvilta alan muistaa asioita muutenkin – uskokaa pois. Metkaa on, kuinka monet pienet muistiini jääneet yksityiskohdat ovat Chernobylin sateenvarjot Minulle kerrottiin juuri sen verran kuin lapselle kertoa kuuluukin. 7194_.indd 69 31.5.2019 16.22
• 70 Metsälehti Makasiini LUONNOSSA » KÄSIN TEHTY Vuoleskelijan taidonnäyte Kevät on kirjokeppien aikaa. Puukolla kierrekuviot syntyvät helposti. TEKSTI JA KUVAT MARKUS TUORMAA Pajukepin oma kuori Keppi paljaana Lepänkuorivärjäys Rätvänän juurella värjätty kierrekuvio Sykerö 7185_.indd 70 31.5.2019 16.53
• Metsälehti Makasiini 71 eväällä ja alkukesästä puista irtoaa kuori helposti. Esimerkiksi pajusta voi vuolla koristeeli kirjokeppejä, jos kuoren irrottaa kepistä osittain. Keppiin syntyy kierrekuvioita, renkaita, ruutuja ja sykeröitä. Myös muut lehtipuut, kuten pihlaja ja leppä, sopivat kirjokeppien tekoon. Ennen vanhaan kirjokeppejä vuolivat etenkin paimenet aikansa kuluksi. Kepin vuolu merkitsi pojille ja nuorille miehille myös puukonkäytön harjoittelua ja taidonnäytettä. Nykyisin kirjokepin teko sopii aikuisten ja lasten väliseen vuoleskeluun. Jos lapsi ei vielä osaa viiltää puukolla kaikkia kuvioita, hyvä työnjako on sellainen, että aikuinen viiltää puukolla koristeiden rajakohdat ja lapsi irrottaa kuvioiden kohdalta kuoren. Geometrisiä koristeita Kirjokeppien koristeaiheet ovat perinteisesti geometrisiä – kierrekuvioita, ruutuja ja suorakulmioita. Puukolla vuollessa tällaisia kuvioita syntyy luontevasti. Terä viiltää suoraa jälkeä pajunkuoreen. Kun keppiä pyörittää viistosti asetetun puukonterän alla, kirjokepin kierrekuvion viillot syntyvät hetkessä. Kuorisuikale on helppo kiskoa irti viiltojen välistä. Kierrekuvion tekeminen on helppoa, juuri helppoutensa ansiosta se onkin kenties muodostunut kirjokeppien yleisimmäksi koristemuodoksi. Kädensija Hela Pilkunikkunoita Pitkiä ikkunoita Käyriä ikkunoita Nilkka eli kärki ›› 7185_.indd 71 31.5.2019 16.53
• 72 Metsälehti Makasiini TEE NÄIN: 1 2 LUONNOSSA » KÄSIN TEHTY Kierrekuvion viillokset on helpointa tehdä pitämällä puukon terää viistossa asennossa kepin päällä sitä samalla painaen voimakkaasti. Kun keppiä samanaikaisesti kiertää ja vetää eteenpäin toisella kädellä puukonterän alla, muodostuu viilto nopeasti koko pituudeltaan. Työvaiheen ajan kepin voi tukea polvea tai jotakin tukevaa alustaa vasten. Ensimmäisen viillon jälkeen tehdään vielä samalla tavalla toinen, tasaisen välimatkan päähän ensimmäisestä. Viillosten välinen kuorisuikale lähtee vetämällä irti pitkänä ja yhtenäisenä. Kuviot värjätään pureskelemalla suussa ensin lepän kuorta ja pyörittelemällä keppiä sitten hampaiden välissä. Väri ei välttämättä näy heti, sillä lepän kuoriväri tulee esiin vasta, kun se on ollut hetken aikaa kosketuksissa ilman kanssa. Tarvittaessa käsittelyn voi toistaa muutaman kerran, jolloin tuloksena on voimakkaampi väri. Kansatieteilijä Sakari Pälsi on pohtinut geometrisen ornamentiikan syntyä teoksessaan Kulttuurikuvia kivikaudelta, jossa yhtenä esimerkkinä hänellä on juuri kirjokeppi. Pälsin mukaan geometrinen alkeisornamentiikka kehittyi silkasta työskentelyn ilosta. Kauniit työkalunjäljet innostavat toistamaan työtä sopusuhtaisesti, jolloin jäljistä muodostuu yksinkertainen ornamenttikuvio. Pälsi arveli, että kirjokepin kierrekuvio on saanut alkunsa tuohenkiskonnasta. Kuoren irrottaminen kierteisesti muistuttaakin pitkän tuohisiisnan kiskontaa koivunrungosta. Tekemisen ilo tuli joka tapauksessa kirjokeppiä veistellessämme esiin. Pojastani oli erityisen mukavaa kuorinauhan vetäminen irti kepistä. Väriä lepän kuorella Koristelussa ei tarvitse tyytyä pelkästään kuoren ja paljaan puun väriin. Lepänkuorta pureskelemalla ja osittain kuorittua kirjokeppiä suussa pyörittelemällä lepän keltapunainen väri tarttuu kuorittuihin kohtiin. Väri tulee esiin vasta oltuaan kosketuksissa ilman kanssa. Tuoreita lepänkuoria pureskellessa sylki ei näytä erityisen punaiselta eikä juuri käsittelyn saanut kirjokeppikään punaisena hehku. Mutta kun kepin antaa hetken kuivahtaa ja siitä irrottaa loput kuvioiden väliset kuoret, näkyy värjääntynyt kuvio muuten vaalealla puupinnalla. Lepän kuoren värin käyttö on vanha menetelmä, jota on käytetty kirjokepin lisäksi muuhunkin. Saamelaisissa karhunpeijaisissa naiset ovat pureskelleet lepän kuorta ja sylkeneet värin miesten kasvoille, jotka värjäytyivät lepänpunaisiksi. Tällöin värjäämismenetelmä saa suorastaan rituaalisen merkityksen. Muinaisen ornamenttikuvioinnin lisäksi kirjokeppi saattaa sisältää myös muinaisen tavan maalata. Tällaisessa maalaamisessa siveltimen sijalla on suu ja väriin muodostuu kosketus myös makuaistin kautta. Maalaamisesta muodostuu nykyistä moniaistisempi kokemus. Värjäämisessä on käytetty myös rätvänää ja viljan oraita. Rätvänällä on paksu, sisältä punaoranssi juuri. Sillä aikaansaatu väri muistuttaa suuresti lepän 7185_.indd 72 31.5.2019 16.53
• Metsälehti Makasiini 73 3 5 4 Värjäyksen kuivuttua väliin jäävä kuori poistetaan joko kokonaan tai puoliksi. Näin saadaan joko kaksitai kolmivärinen keppi. Kolmivärisen kepin teko vaatii yhden puukolla tehtävän kierreviillon lisää. väriä. Rätvänän juuri sekoittaa makuaistin kuitenkin niin voimakkaasti, että juurenpureskelun jälkeen tavallinen vesi maistuu suorastaan sokeriliemeltä. Suosittelen käyttämään mieluummin lepän kuorta: sen maku on miellyttävämpi ja sitä on usein helpommin saatavilla. Orailla keppien värikirjoa voi halutessaan kasvattaa. Niistä saa vihreää väriä. Kuuliaislahja morsiamelle Ovatko kirjokepit pelkkää vuolemisen iloa ja taitojen näyttämistä vai onko niillä jokin käyttötarkoitus? Kirjokeppi on ollut jonkinlainen leikkisä kävelykeppi, joka kädessä käveltiin ”herrastellen”. Kuhmoisista taas kerrotaan, että helluntaina kaikilla oli kirjokepit kädessä, mutta ei niiden käytöstä ollut ”mitään määrää”. Pikkulasten hevoseksikin kirjokeppi kävi. Paimen teki kirjokeppejä paimenessa ollessaan ja toi niitä pikkuveikoilleen. Kirjokeppi kävi myös lahjaksi aikuisten välille. Satakunnassa voitiin antaa kirjokepin tavoin kuvioitu ”kierukeppi” kuuliaislahjaksi morsiamelle tai sulhaselle kuuliaisten yhteydessä. Kuuliaiset olivat juhlatilaisuus, joka järjestettiin ensimmäisen avioliittokuulutuksen yhteydessä. Kirjoituksen lähteenä on käytetty Kotimaisten kielten keskuksen Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmia. Ikkunakuvioissa ja sykeröissä tarvitaan kepin pituussuuntaisia viiltoja, jotka kannattaa tehdä puukon kärjellä. Pienistä ikkunakuvioista kuorenpalat saa parhaiten irrotettua puukonkärjen avulla. Jos vahingossa irtoaa väärä pala, sen voi asettaa takaisin paikalleen. Kuivuttuaan pala tarttuu uudelleen. Sykerö tehdään leikkaamalla keppiin pitkittäisviiltoja ja yksi ympärysviilto, jotka on merkitty piirrokseen tummansinisellä. Pitkittäisviiltojen yläja alareunan voi merkitä keppiin aluksi kevyillä ympärysviilloilla, kunhan näitä viiltoja ei leikkaa koko kuoren läpi. Nämä näkyvät piirroksessa vaaleamman sinisinä. Pitkittäisviiltojen väliin jäävää kuorta kannattaa irrotella puukonkärjen avulla ja koputella puukon kahvalla viiltojen alapuolelle muodostuvaa kuorirengasta. Kun kuorirengas lähtee luistamaan kepin päällä, sitä työntämällä sykerö avautuu. Kepin kuivuessa sykerö jämäköityy paikalleen. 7185_.indd 73 31.5.2019 16.54
• 74 Metsälehti Makasiini METSÄNOMISTAJAT purkavat parhaillaan taimia pois pahvisista kuljetuslaatikoista ympäri Suomen. Sen jälkeen taimet isketään mättäisiin hakkuuaukoille. Jan-Erik Antinluoman ja Santeri Muukkosen ideana on päinvastoin kasvattaa puuntaimia pahvilaatikoissa ja ainakin alkuun ihan kotien ikkunalaudoilla. Kaksikon Lil plot -yritykseltä puun ostaja saa postissa siemeniä, multaa, kasvatuslaatikon ja ohjeet. ”Puun kasvatus ei vaadi yli-inhimillisiä tekoja. Siemenet multaan ja kastelua. Luonto hoitaa loput”, Jan-Erik Antinluoma kertoo. Itämisen odottaminen on jännittävää. Samalla puun kasvattaja saa tuntemuksen, että on itse laittanut jotain maahan kasvamaan. ”Hauskin osuus on se, kun puu lähtee kasvamaan”, Antinluoma sanoo. Sisäja ulkopuita Pahvilaatikossa olevaan multaan laitettujen puunsiementen itämisaika on yleensä kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Santeri Muukkonen kertoo, että idätys onnistuu talvellakin, mutta puunalkujen kasvu nopeutuu vasta keväällä. Lil plot lähettää uudet siemenet, jos taimia ei ala syntyä. ”Siemenistä itää yleensä muutama”, Antinluoma sanoo. Lil plot myy niin Suomen oloissa pysyvästi sisällä kasvatettavia puita kuin ulkopuita. Valikoimaan kuuluvat muun muassa sitruunapuu, sinikuusi, otatammi ja hevoskastanja. Yksi puupaketti maksaa postituskuluineen reilut kaksikymmentä euroa. ”Eukalyptus tuntuu olevan muotipuu tällä hetkellä. Tuoksulla on varmaan jotain tekemistä asian kanssa”, Antinluoma arvelee. Suomen oloissa selviävien puiden taimet on mahdollista siirtää ulos 3–4 kuukauden kuluttua siementen kylvämisestä. Alkukesästä ehtii siis vielä kenties kylvää esimerkiksi sinikuusen, jonka saa ensi syksynä istutettua. KASVU KÄYNTIIN VAIKKA YKSIÖSSÄ Puita voi kasvattaa, vaikkei omistaisi metsää. Lil plotin avulla temppu onnistuu kaupunkiasunnossakin. Santeri Muukkosen ja Jan-Erik Antinluoman puupakettien avulla puun kasvatus onnistuu vaikka kaupunkiyksiössä. Tammet (vas.) ja hevoskastanja ovat ehtineet alkuvuoden aikana siemenistä pieniksi taimiksi. Puunkasvatuspaketissa on mukana siemenet, multa, kasvatuspahvilaatikko ja ohjeet. Kuvassa sitruunapuu. Siemenistä isommat ovat otatammen ja pienemmät siperiansembran. LUONNOSSA » TUOTE & TEKIJÄ 7195_.indd 74 31.5.2019 16.43
• Metsälehti Makasiini 75 Puu tuo yhteyden luontoon Kun Antinluoma ja Muukkonen halusivat perustaa yrityksen, toimintaideaa haettiin yhteisistä mielenkiinnon kohteista: luonnosta ja metsissä pyörimisestä. ”Meillä oli ennestään omia kokemuksia puiden kasvattamisesta sisällä. Kasvun alkamisen näkeminen ilahduttaa yhä itseänikin joka kerta, vaikka puita on tullut kasvatettua siemenistä satoja”, Antinluoma kertoo. Viime marraskuussa toimintansa aloittanut yritys työllistää täyspäiväisesti molemmat. Lil plotin tähtäin on myös ulkomailla. Siemen-multapaketteja on mennyt esimerkiksi Saksaan. ”Puunkasvattaminen tuo yhteyden luontoon. Saksassa voi olla vielä enemmän tarvetta luontoyhteyden löytämiselle uudestaan”, Antinluoma sanoo. Siemeniä kotija ulkomailta Lil plot pyrkii laajentamaan sisällä kasvatettavien puulajien valikoimaa, sillä kaupungissa asuvilla puun kasvattajille ei useinkaan ole paikkaa istuttaa pahvipakkauksessa alkunsa saanutta puuta ulos. Lil plotilta tulevat puut myydään koristekasveina. Puulajivalikoima keskittyy ainakin aluksi erikoisempiin puihin, sillä tyypillisempien, puuntuotantoon tarkoitettujen puulajien myynti on tiukemmin säädeltyä. Entä mitkä ovat puun myyjien omat suosikkipuut? ”Pidän mäntyjen tuoksusta, joten siperiansembramänty”, Antinluoma sanoo. Muukkosen suosikkipuu on tammi. ”Vanhemmilla on maata Savonlinnassa. Olen ajatellut istuttaa esimerkiksi nämä tänä keväänä pahvilaatikkoon syntyneet tammet sinne.”? l TEKSTI VALTTERI SKYTTÄ KUVAT ELSE KYHÄLÄ Jos taimia syntyy pahvilaatikkoon useampia, ne kannattaa siirtää erilleen hyvissä ajoin. Isompaan ruukkuun tai maahan taimet kannattaa siirtää viimeistään puolen vuoden kuluttua siementen itämisestä. 7195_.indd 75 31.5.2019 16.43
• LUONNOSSA » ENNEN & NYT 76 Metsälehti Makasiini ONKO SINULLA VALOKUVA­ PAREJA METSÄ­ KOHTEISTA, joista näkyy metsän kehitys? Lähetä ne meille Metsälehteen. Kiinnostavimmat kuvat julkaistaan. Kuvat voi lähettää osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki tai makasiini@metsalehti. fi. Liitä mukaan yhteystietosi. VOIKO kuusi kasvaa tuollaisessa ohdakepellossa? Näin ihmetteli metsänomistaja Pentti Sirkeinen vuonna 1994. Sirkeinen oli ollut menossa tarkastamaan metsäänsä hieman päälle 10-vuotiaan tyttärensä Eveliinan kanssa. Matkalla he olivat pysähtyneet katsomaan naapurin pellonmetsitystä. Keiteleellä Pohjois-Savossa sijaitseva pelto oli ollut vuosia viljelemättä. Vuonna 1991 naapurin isäntä oli aurannut maan ja istuttanut vakoihin kuusen taimet. Kolmisen vuotta myöhemmin yli viiden hehtaarin pellonmetsitys kasvoi valtoimenaan ohdakkeita. Kuusen taimia ei näkynyt, mutta siellä ne kuitenkin olivat ja kasvoivat ohdakkeiden seassa. Paikka oli hallanarkaa seutua. Naapurin taimikkoon paleltumia ei kuitenkaan tullut, sillä ohdakkeet suojasivat taimia. Tänä talvena, 25 vuotta myöhemmin, Sirkeinen oli tyttärensä Eveliinan kanssa jälleen matkalla katsomaan tiluksia. Tällä kertaa mentiin Eveliinan metsään. Sirkeinen oli aikanaan ostanut metsätiloja ja nyt tultuaan yli 80 vuoden ikään antanut niitä lahjaksi kolmelle tyttärelleen. Eveliina oli saanut naapurin pellonmetsityksen lähellä sijaitsevan metsän omakseen. Matkalla lahjametsään Sirkeinen halusi näyttää tyttärelleen, mitä ohdakepellosta oli kasvanut. Nyt paikalla oli sankka lähes 30-vuotias kuusikko. Yli 12-, paikoin jopa 15-metriset kuuset odottivat ensiharvennusta. Kuuset toden totta voittivat ohdakkeet.? l TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT PENTTI SIRKEINEN Taimet voittivat ohdakkeet Vuonna 1991 istutetusta taimikosta varttui ohdakkeiden suojassa sankka kuusikko. Kolmivuotiasta taimikkoa ei erottanut ohdakkeiden joukosta vuonna 1994. Ohdakepellosta ponnistanut taimikko oli tänä talvena jo komea ensiharvennusikäinen kuusikko. 2019 1994 7182_.indd 76 31.5.2019 16.36
• 78 Metsälehti Makasiini » PILKKEET PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJALTA NIMITYKSET HELSINGIN SANOMIEN Tiede-palstalla julkaistiin 22.5. vihdoinkin järkevä kirjoitus: ”Sellu palaa ilmakehään, ja metsän puu luovuttaa lopulta hiilensä – Tutkijoiden mukaan on yksi ylivoimainen tapa muuttaa puu hiilinieluksi”. Se, että jätämme metsämme vanhenemaan, hoitamatta ja hakkaamatta, koituu globaalissa mittakaavassa ilmaston tappioksi ja meillä tyhmästi teolliseksi vajaakäytöksi. Kirjoittajat mainitsivat, mutta eivät paljon avanneet sitä, miten paljon enemmän voimme sitoa ilmasta hiiltä metsänhoitoa parantamalla. Lisää kasvua metsiin Meillä olisi suuri valikoima erilaisia metsänhoitokeinoja, joiden käyttöä voitaisiin lisätä ”keppi– porkkana”-motivoinnilla ja näin lisätä hiilen sidontaa eli metsien kasvua kymmenillä prosenteilla. Tärkeimpänä on käyttää hyväksi sitä, että harventamisen jälkeen puut ”spurttaavat” kilpaa kasvuaan täyttääkseen latvuksille avautuneen kasvutilan. Jakso kestää plusmiinus 10 vuotta. Latvustotilan sulkeutuessa puiden kasvu taantuu, jos uutta harvennusta ei tule. Tosiasia on, että jo nykyisen metsätietämyksen keinoin, oikein hyvin hoitaen ja viisaasti korjaten, voisimme saada metsät sitomaan noin kaksi kertaa enemmän hiiltä kuin nyt. Maineestaan huolimatta ja globaalissa vertailussa hyvin pärjäävä suomalainen metsätalous on kuitenkin melko laajaperäistä. Kuka vain näkee, että metsistä suuret määrät ovat hoitamattomia tai ylitiheitä ryteiköitä ja kasvunsa lähes lopettaneita vanhuksia. Niistä vapautuu lahoamisessa yhtä paljon hiiltä kuin sitoutuu ja tuhoriskit ovat jo suuret. Ilmastohyöty on siis nolla tai pieni. Kirjoittajan mainitsemat tuhot ovat jo todellisuutta meilläkin. On odotettavissa, että Euroopassa hoitamattomiin havumetsiin muun muassa vuoristoissa ja vanhoihin vakiintuneisiin lehtimetsiin alavilla mailla erilaiset metsätuhot iskevät ilmaston lämmetessä. Näin on jo nyt käymässä ja vielä kiihtyvästi. Jatkuvan kasvatuksen metsissä tuhomäärät ovat varmuudella suuremmat, kustannukset korkeampia ja tuotokset huonompia. Suomessa on nyt vaarana, että poliitikot suuressa uskomusinnossaan höynäytetään tekemään metsätuotantoon rajoitustoimia ja olemaan päättämättä kasvatuksen tehostamisesta ja näin toimimaan ilmakehän vahingoksi. VELI-JUSSI JALKANEN AGR, TJ, PUUNTUOTTAJA SAHALAN KARTANO RAUTALAMPI UPM Metsä Maaja metsätaloustieteiden tohtori, eMBA, dosentti Heli Viiri on nimitetty UPM Metsän metsänhoidon kehityspäälliköksi 1.8.2019 alkaen. Hän on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Metsäkeskuksen aluejohtajana ja Luonnonvarakeskuksessa erikoistutkijana, josta hän siirtyy UPM Metsän palvelukseen. Karjalan Metsätilat/Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala Karjalan Metsätilat Oy LKV:n toimitusjohtajaksi on nimitetty toukokuun alusta Mika Lappalainen. Hän siirtyy uuteen tehtäväänsä Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan metsäpalvelupäällikön tehtävistä. Yhdistyksen uutena metsäpalvelupäällikkönä aloittaa 10.6. Ilkka Ämmälä. Tapio Palvelut Oy Johanna Duarte on nimitetty markkinointikoordinaattoriksi Tapio Palvelut Oy:n myyntitiimiin. Hän aloitti tehtävässään 3.6. Duartella on monipuolinen kokemus myynnin ja markkinoinnin eri tehtävistä, Tapioon hän siirtyi Algol Trehabilta. ROKUA-PALJAKKA Metsänhoitoyhdistys Rokua-Paljakka ry toimii Puolangan, Utajärven sekä Vaalan kunnan alueella ja meillä on yli 2000 jäsentä. ALUEMETSÄNEUVOJAN MÄÄRÄAIKAINEN TYÖTEHTÄVÄ PUOLANGALLA Haemme määräaikaista metsäneuvojaa Puolangan kunnan eteläosan alueelle varsinaisen neuvojan poissaolon ajaksi. Sijaisuus kestää tällä hetkellä vuoden 2019 loppuun. Hakijassa arvostamme aktiivista ja markkinointihenkistä työtehtäviin tarttumista sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työskentelyyn. Kokemus puukaupasta ja metsäteiden tekemisestä katsotaan eduksi. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukainen. Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme toimittamaan 23.6.2019 mennessä osoitteella jukka.kauppinen@mhy.fi Lisätietoja sijaisuudesta antaa toiminnanjohtaja Jukka Kauppinen puh. 0440 167 100. Metsänomistajat MHY Rokua-Paljakka 2x120 Makasiini_Makasiini 29.5.2019 11.05 Sivu 1 7196_.indd 78 31.5.2019 16.06
• Metsälehti Makasiini 79 Ensi numerossa ERIKOISPUUT Vinkit tammen kasvatukseen NÄIN MINUSTA TULI METSÄNOMISTAJA METSÄLEHTI MAKASIINI 5/19 ILMESTYY 15.8. Seuraava Metsälehti ilmestyy 20.6. Painotuotteet 1234 5678 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuotteet 4041-0619 TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 040 516 4000 Ulkoasu Anna Back p. 040 1623 991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p.040 126 1181 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973457 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 09 315 49845, 0400 894080 Sami Karpppinen p. 050 598 1486 pl 39, 40101 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi MARKKINOINTI Markkinointi johtaja Yhteyspäällikkö Pasi Somari, p. 09 315?49?873, 050 389 0590 Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 596 2200 Verkkotuottaja Levikkipäällikkö Heta Välimäki, p. 040 723 1613 Pasi Myllymaa, p. 050 5114 525 MYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00–15.00 p. 09 315?49?840 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran, p. 09 315?49?842 Mira Viinikanoja, p. 09 315 49 844 Palvelupäällikkö Mari Pousi, p. 09 315?49?840 Metsätaloudellinen ammatti lehti, Tapion julkaisu 87. vuosikerta, perustettu 1933. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Makasiinin levikki: 33 296 (lt/18) Painopaikka Paperit PunaMusta 2019 Lumi Silk 200 g/m 2 Galerie Fine Bulk 80 g/m 2 UPM PR Personal 100 g/m 2 7191_.indd 79 31.5.2019 16.19
• 80 Metsälehti Makasiini » MAKASIINIKRYPTO NIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA IBAN-TILINUMERO BIC-KOODI Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. Tapio Palvelut Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti 7055_.indd 80 31.5.2019 16.09
• Metsälehti Makasiini 81 MERKKIPÄIVÄT Leikkaa irti Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. Tapio Palvelut Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti MAKASIINIKRYPTO 4 MAKASIINIRISTIKKO 3 OIKEA RATKAISU 85 VUOTTA 10.6. Kari Laitinen, metsänhoitaja, Kouvola (matkoilla) 75 VUOTTA 22.6. Matti Suihkonen, metsäneuvos, Kuopio (perhepiirissä) 50 VUOTTA 10.6. Timo Pääkkönen, maat. ja metsät. maisteri, Helsinki (matkoilla) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. TÄMÄN Makasiinikrypton vastausten tulee olla perillä 20.6.2019 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiinikrypto 4”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT Makasiiniristikosta 3 on arvottu seuraaville kolmelle: Jukka Ohra-Aho, Petäjävesi, Kimmo Repo, Punkaharju ja Timo Riistaniemi, Outokumpu. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. 7055_.indd 81 31.5.2019 16.09
• 82 Metsälehti Makasiini TÄMÄ KÄY KUNTOILUSTA ”LINTUKANTOJEN seuranta ei ole pelkästään renkaan laittamista poikasille, vaan iso osa hommasta on pesien tarkastamista. Jos haukan reviirillä on kolme pesää, niin hyvänäkin vuonna korkeintaan yhdessä niistä on pesintä käynnissä. Poikasten rengastus painottuu kevääseen ja kesään, mutta harrastus tarjoaa tekemistä ympäri vuoden. Pöllöreviirejä etsitään eniten kevättalven öinä ja päivälintujen reviirejä kesähelteiden aikaan. Kun haukan poikaset jo lentävät heinäkuun alussa, on kuukauden päivät aikaa rengastaa kurjen poikasia. Syksyllä seurailen muutamaa kuukkelireviiriä, talvikaudella rengastan tikkoja. Kerään myös kansainvälistä seuranta-aineistoa lintukannoista. Näin olen tekemässä jotakin, minkä koen tärkeäksi. Metsässä pääsen elämysmielessä näkemään läheltä monia sellaisia asioita, joita ei tien varrelta kiikareiden kanssa koe. Esimerkiksi juhannusyö lapinpöllöjen poikasia etsien on mieleenpainuva kokemus, jota voi vanhempana muistella kiikkutuolissa. Suurin osa tarkastamistani pöntöistä on sellaisissa puissa, joihin pääsee kiipeämään oksien avulla. Näin ei tarvitse kannella tikapuita metsässä. Isompien haukkojen pesät ovat usein pylväskengillä kiivettäviä. Kun yhtenä päivänä tarkastaa 15 kanaja hiirihaukan pesää, tulee kiipeämistä melkein puoli kilometriä ylös ja alas. Tämän harrastuksen voi ottaa ihan kuntoilunakin.” ? l » TYÖSSÄ METSÄSSÄ Joensuulainen lintuharrastaja Janne Leppänen voi kiipeillä puissa jopa puoli kilometriä päivässä. TEKSTI HEIKKI HAMUNEN KUVAT HARRI MÄENPÄÄ Uusien pönttöjen asentaminen ja vanhojen huoltaminen on osa lintuharrastusta. Metsäja luontopalveluyrittäjä Janne Leppänen katselee metsiä metsänomistajana, lintuharrastajana ja metsäammattilaisena. 7056_.indd 82 31.5.2019 16.10
• 9.9.–12.9.2019 Arctic River Lodge Hotell Jokkmokk Storforsen Hotell PAJALA TORNIO OULU LUULAJA Metsälehden seuraava lukijamatka suuntautuu PohjoisRuotsiin, missä pääsemme ruskamaisemissa perehtymään naapurimaan metsien hoitoon. Ohjelmassa on muun muassa tutustuminen Pohjois-Ruotsin suurimpaan metsäpaloalueeseen. Ilmoittautumiset ja lisätietoa: Matkan järjestää Kon-Tiki Tours, www.kontiki.fi, puhelin 09 466 300, sähköposti: ilmoittautumiset@kontiki.fi MATKAOHJELMA Maanantai 9.9. Lähtö Oulusta puoliltapäivin kohti pohjoista. Matkan varrella lounastauko. Perillä Pajalassa yhteinen illallinen. Tiistai 10.9. Ruotsalainen metsäasiantuntija liittyy seuraamme. Hänen johdollaan tutustumme erilaisiin metsäkohteisiin ja perehdymme metsien hoidon periaatteisiin. Illaksi saavumme saamelaiskunta Jokimutkaan eli Jokkmokkiin ja nautimme yhteisen illallisen. Keskiviikko 11.9. Metsäretki jatkuu vähän eteläisemmissä maisemissa. Iltapäivän kohokohta on Storforsen, Euroopan suurin valjastamaton koski Piitimenjoessa. Majoitumme kosken rantamaisemissa sijaitsevaan hotelliin, missä nautimme yhteisen päivällisen. Torstai 12.9. Aamupäivällä pääsemme näkemään, miten Pohjois-Ruotsin suurin metsäpaloalue on toipunut. Sen jälkeen vierailemme tehtaalla, missä jalostetaan myös Suomesta tuotua puuta. Retki päättyy illansuussa Ouluun. Matka maksaa 850 euroa, kun ryhmän koko on vähintään 20 henkeä. Majoitus on 2–3 hengen huoneissa. Hintaan sisältyy: kuljetus Oulusta, kolmen yön majoitus, vierailut sekä kolme illallista ja kaksi lounasta. Lähde ruskamatkalle naapurin Lappiin! TULE MUKAAN LUKIJAMATKALLE! ILMOITTAUDU VIIMEISTÄÄN 14.6. 7057_.indd 83 31.5.2019 16.11