• Metsäalan ajankohtaislehti • TORSTAINA 21. KESÄKuuTA 2012 • Nro 12 • www.Metsalehti.fi Peter Tigerstedtin Mustilassa kasvaa rinta rinnan kolmisensataa eri puulajia. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Metsät taas mitattu ›› sivu 3 Metsänhoito: Varhaisperkuu kahdessa erässä ›› sivu 14 Kokeiltua: Heinät nurin tuuppaamalla ›› sivu 20 Luonnosta: Sääkset selvisivät vainoista ›› sivu 24 Todellinen sekametsä Ti ia Pu uk ila
• 2 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 NÄKÖKULMA METSÄPILA SITAATTI TÄSSÄ NuMEROSSA E uroopan metsäväki kokoontui viime viikolla Saksaan vuoden suurimpaan alan tapahtumaan. KWFmessujen teemana oli yhteistyö, mutta sitä Bopfingenin metsään levittäytyneet näytteilleasettajat eivät harrastaneet. Kilpailu 45?000 messuvieraan mielenkiinnosta oli kova. Suomalaiset pärjäsivät mittelössä hyvin, sillä täkäläiset tuotteet tunnetaan Keski-Euroopassa hyvästä laadusta ja kekseliäisyydestä. Maineesta hyötyvät niin isojen metsäkoneiden valmistajat kuin pienemmätkin yritykset. Messuille lähteneet pienyrittäjät eivät houkuttele asiakkaitaan vieraskielisellä supliikilla vaan luottamusta herättävällä olemuksella. He ovat tottuneet kilpailuun ja tietävät, että parhaiten pärjää, kun ymmärtää asiakasta. Korkeat kustannukset ovat suomalaisten heikkous, mutta Keski-Euroopan markkinoilla hinta ei yleensä ole este, jos tuotteessa on sille tarpeeksi vastinetta. Suomalaiset ammentavat menestyksensä metsien käytön pitkästä perinteestä ja sen synnyttämästä vahvasta klusterista. Maan pieni koko auttaa myös. Täällä on helppo saada aikaan yhteistyötä yritysten, tutkimuksen ja käytännön tekijöiden välille. Tästä hyvänä esimerkkinä on tässä numerossa esittelemämme kitkentäkone. Ilman UPM:n, metsäntutkijoiden ja pohjoiskarjalaisen yrityksen yhteistä ponnistelua se olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä. Parhaimmillaan kone voi saada aikaan ison tuottavuushyppäyksen metsien hoidossa. Toisentyyppinen esimerkki on metsien suunnittelussa miljoonien säästöt synnyttänyt laserkeilaus, jonka hyödyntäjänä suomalaiset ovat edelläkävijoitä. Menetelmän jatkokehittelyyn tuo vauhtia uusi geoinformatiikan professuuri, jonka rahoittamiseen osallistuu metsäalan toimijoista Metsähallitus. Saksan messuilla näkyi selvästi, miten metsässä eletään uutta nousukautta. Suomalaisille se tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää yhdessä aikaansaatuja tuloksia. Kun markkinat kasvavat, kysyntää on sekä tehokkaille menetelmille että hyville koneille. Samalla kun muut liiketoiminnat ovat kasvaneet, paperin liikevaihto kypsillä markkinoilla sekä sahatuotteiden ja vanerin liikevaihdot ovat laskeneet yhteensä 10 prosenttia vuodesta 2007. Näillä liiketoiminnoilla on kuitenkin keskeinen rooli kasvustrategiassamme.” UPM:n toimitusjohtaja jussi Pesonen yhtiön pääomamarkkinapäivillä lontoossa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 020 772 9122 toimitussihteeri: Eero Sala p. 020 772 9123 aD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 020 772 9143 toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 020 772 9128 asiakaspalvelu: p. 020 772 9136 Postiosoite: Soidinkuja 4 C, 00700, Hki julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lannoitus ei innosta Metsänomistajilla näyttää olevan vankka usko metsätalouden mielekkyyteen, sillä rahaa ja aikaa metsätöihin laitetaan runsaasti. Viime vuonna metsänomistajien oma osuus yksityismetsien hoitoja parannustöistä oli liki 150 miljoonaa euroa, mikä on muutama miljoona euroa enemmän kuin edellisvuonna. Enemmänkin olisi voinut silti käyttää, sillä monen työlajin osalta jäätiin taas tavoitteista, esimerkiksi metsätalouden kannattavuuden kannalta keskeisissä lannoituksissa. Lannoitusmäärä jäi yksityismetsissä 17?000 hehtaariin, mikä on 11 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Merkillepantavaa on, että samaan aikaan teollisuuden ja valtion metsissä lannoitukset lisääntyivät viidenneksen. jUssi Collin AJANKOHTAISTA Pienessä maassa osataan yhdistää voimat PÄÄKIRJOITuS 21.6.2012 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Vaihteeksi hyviä uutisia Savonlinnassa uudistettiin vaneritehdas ja Lapualla saha jatkoi toimintaansa. Sivu 6 Kone hoitaa kitkemisen Sivu 9 Energiabuumi Pohjanmaalla Puuta poltetaan ennätys määriä, eikä harvennusrästeistä ole tietoakaan. Sivut 10–11 Puukauppa käy Pohjois-Suomessa Sivu 12 METSÄSTÄ Pallokuusi herää henkiin Mäntsälässä tuhotun pallokuusen perimää pelastetaan Punkaharjulla. Sivut 16–17 uutuussaha ammattilaisille Sivu 21 Baarimikko metsätöissä Sivu 22 PILKKEITÄ Haapakatkiaisten kevätriemua Sivu 25 Maailman suurin metsänomistaja Venäjällä on valtaisat metsävarat, mutta niiden hyödyntäminen takkuaa. Sivu 26 Päivitettyä tietoa suotyypeistä Sivu 27 Hevoskastanjasta on moneen käyttöön Sivu 30
• AJANKOHTAISTA 3 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 Etelä-Savo hyödyntää parhaiten Ainespuukokoisen puun hakkuukertymä 2007–2011 suhteessa kestävään hakkuumahdollisuuteen vuosina 2009–2018 Lähde: VMI 11 / Metla Ahvenanmaa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Koko maa 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 prosenttia tiia PUUkila M etsien virallinen kasvuvauhti on nyt 104 miljoonaa mottia vuodessa. Luku on toista kertaa peräkkäin kolminumeroinen. Suomen valtakunnan metsien 11:nnen inventoinnin (VMI 11) tulokset vuosilta 2009–2011 osoittavat, että kasvu jatkuu hyvänä. Edelliseen inventointiin verrattuna puuta on sata miljoonaa kuutiota enemmän. Kaikkiaan metsien kokonaistilavuus on 2,3 miljardia mottia. Suurin kasvunlisäys on Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla kasvu ei sen sijaan lisääntynyt. ”Hehtaarikohtainen kasvu on aikalailla vakiintumassa. Puuston määrä sen sijaan jatkaa todennäköisesti kasvuaan”, arvioi VMI:n johtaja Kari T. Korhonen metsäntutkimuslaitokselta. Metsien vuosikasvu tällä hetkellä on keskimäärin viisi kuutiometriä hehtaarilla, kun se vielä 1950-luvulla harsintahakkuiden jälkeen oli vaatimattomat 2,5 mottia hehtaarilla. Etelä-Suomessa metsämaalla päästään jopa 6,6 mottiin hehtaarilla, kun Pohjois-Suomessa hehtaarikasvu jää 3,2 kuutioon. Hakkuuaktiivisuus vaihtelee alueittain Runsaat viisi vuotta sitten höllentyneet uudistamisen lakirajat eivät ole innostaneet metsänomistajia hakkaamaan metsiään tavallista nuorempina. Metsien laajan yksityisomistuksen takia metsien uudistamisajoissa on vaihtelua. Hakkuissa ei tuijoteta yksin uudistamiseen vaadittavaa ikää tai läpimittaa vaan valittu metsienkäsittelytapa sekä rahan tarve ratkaisevat. ”Uudistuskypsien metsien alasta lähes kolmellakymmenellä prosentilla olisi metsänhoidollisesti kiireellinen uudistustarve”, Korhonen kertoo. Suomessa käytetään hakkuumahdollisuuksista keskimäärin seitsemänkymmentä prosenttia, mutta hakkuuaktiivisuus vaihtelee paikkakunnittain. Parhaiten, yli 80-prosenttisesti, hakkuumahdollisuudet on hyödynnetty Etelä-Savossa, Kaakkois-Suomessa sekä Häme-Uudellamaalla. Sen sijaan esimerkiksi Etelärannikolla on paljon hakkaamattomia uudistuskypsiä metsiä. Metsät kasvavat kohisten Hakkuumahdollisuuksia hyödynnetään vaihtelevasti, selviää valtakunnan metsien uusimmista inventointituloksista. Lapissa kasvu on kaksinkertainen hakkuisiin verrattuna mutta suuri osa metsistä on vielä nuoria, joten hakkumahdollisuudet ovat kasvua pienemmät. Hakkuumahdollisuuksista huomattava osuus on mäntyä. Sitä kasvaa puutuotannon alasta lähes 65 prosentilla. Energiapuu korvaa kuitua Suomessa on viimeisten viiden vuoden aikana hakattu ainespuuta keskimäärin 51,5 miljoonaa mottia. Energiapuuta on puolestaan korjattu lähes 13 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta alle kuusi miljoonaa mottia käytettiin kotitalouksien polttopuuna. ”Tällä hetkellä metsävarat antavat mahdollisuuden kasvattaa sekä energiaettä ainespuuhakkuita, jos puunkäyttöä on tarvetta nostaa”, tutkija Olli Salminen metsäntutkimuslaitokselta arvioi. Mikäli energiapuuta ei lasketa mukaan, hakkuumahdollisuudet nousevat seuraavalla kymmenvuotiskaudella 75 miljoonaan ja 30 vuodessa 84 miljoonaan kuutioon. Energiapuun kanssa suurin kestävä hakkuukertymä on 2009–2018 välisenä ajanjaksona 69 miljoonaa kuutiota ja nousee 30 vuodessa 73 miljoonaan mottiin. Energiapuuta voitaisiin tällöin korjata noin 25 miljoonaa kuutiota, josta ainespuunkokoista olisi 7–8 miljoonaa mottia ja loput oksia sekä kantoja. Kuinka paljon hakkuumahdollisuuksista hyödynnetään, riippuu kuitenkin kysynnästä. Metsäntutkimuslaitoksen ennustukset povaavat sahatavaralle vakaata kysyntää, mutta kuitupuun käytön arvellaan laskevan. Synkimmät arviot vuodelle 2020 ennustavat, että teollisuuden kotimaisen ja ulkomaisen puunkäyttö olisi samaa luokkaa kuin ainespuun nykyiset hakkuut kotimaassa. ”Energiapuunkäyttö kasvaa. Se korvaa alenevaa kuitupuun käyttöä, kunhan sillä vain on riittävä hinta, jotta metsänomistajat ovat halukkaita myymään”, Salminen sanoo. Oman haasteensa puunkäytölle tuovat Durbanin ilmastokokouksen Suomen metsille asettama hiilinielutavoite. Suurin, yli 70 miljoonan motin kestävä hakkuukertymäarvio ylittää Durbanin tavoitteen, mutta nykyiseen metsienkäyttöön nähden tavoite ei ole rajoite. ”Uudistuskypsistä metsistä lähes 30 prosenttia olisi uudistettava pian.” Metsien vuotuinen kasvu on lisääntynyt 2000-luvun alun 99,5 miljoonasta 104 miljoonaan kuutiometriin. Verrattuna 1950-luvun metsiin puuston määrä on kaksinkertaistunut. A nt er o A al to ne n
• 4 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 LyHyESTI Lehmät takaisin metsälaitumille Ympäristöjärjestö WWF:n ja metsätalouden kehittämiskeskus Tapion yhteishanke rohkaisee maanja eläintenomistajia luonnonlaiduntamiseen. Hankkeessa pyritään kehittämään LounaisSuomeen yhteistyötä, jossa metsänomistaja saa mailleen perinneympäristöjä hoitavia eläimiä ja karjanomistaja laidunalueen eläimilleen. ”Luonnonlaiduntamisella estetään puustoisten perinneympäristöjen sekä niillä elävän monipuolisen hyönteisja kasvilajiston häviäminen”, kertoo WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu. Kasvihuonepäästöt alas puurakentamisella Suomen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää tuntuvasti lisäämällä puunkäyttöä rakentamisessa. VTT:n selvityksen mukaan vuotuinen päästövähennys voisi suurimmillaan olla jopa yli 50 prosenttia. VTT selvitti työja elinkeinoministeriön toimesta puutalorakentamisen vaikutuksia Suomen kasvihuonepäästöihin. Jos puukerrostalojen osuus uudisrakentamisesta olisi 22 prosenttia, vuotuiset päästöt vähenisivät selvityksen mukaan 13 prosenttia eli 26?000 tonnia. Jos puutalojen osuus olisi 52 prosenttia, päästövähennys olisi 32 prosenttia. Hake yhä ykkönen tuonnissa Puun tuonti Suomeen on edelleen hakeja koivukuitupainotteista. Maaliskuussa puuta tuotiin 800?000 kuutiota, josta haketta oli liki 300?000 kuutiota ja koivukuitua 250?000 kuutiota. Maaliskuun tuontimäärä nousi selvästi tammija helmikuulta, mutta oli samaa luokkaa kuin edellisvuoden maaliskuussa, Metsäntutkimuslaitokselta kerrotaan. Tammi-maaliskuussa puuta tuotiin kaksi miljoonaa kuutiota, kolme prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna vastaavalla jaksolla. Tuonnista valtaosa – 62 prosenttia – oli peräisin Venäjältä. Sahatavaran hintaindeksi alaspäin Sahatavaran maailman hintaindeksi on laskenut kolme vuosineljännestä peräkkäin, Wood Resource International raportoi. Alkuvuonna suurin hinnanpudotus koettiin Euroopassa, paljolti velkakriisin luoman epävarmuuden sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan hiljaisten markkinoiden vuoksi. Toinen merkittävä tekijä on Kiinan vähentynyt kysyntä. Parin viikon kuluttua mustikkaan Mustikka kypsyy poimittavaksi Eteläja KeskiSuomessa heinäkuun keskivaiheilla, arvioi Metsäntutkimuslaitos. Kaikkiaan mustikasta on kehittymässä runsas sato. Kesäkuun alun hallat kiusasivat paikoin mustikkaa. Kukkia on kuitenkin runsaasti. Pölyttäviä hyönteisiä on riittänyt mustikkakasvustoihin. Irti matkailupalveluista Metsähallitus myy matkailun ohjelmapalveluja tarjoavan Eräsetti Oy:n Lapland Safaris Group Oy:lle. Myynti on jatkoa viime vuonna alkaneelle Metsähallituksen matkailutoiminnan karsinnoille. ”Matkailu ei kuulu ydinliiketoimintaamme, emmekä liiketoiminnassamme tuota enää matkailuun liittyviä ohjelmapalveluja”, sanoo Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas. Metsähallituksen kämppien vuokraukseen Eräsetti-kauppa ei vaikuta. Bioenergia-alan uusi ykkösmies vaatii bioenergian tuotantoon selkeitä, pysyviä pelisääntöjä. hanna lehto-isokoski, teksti kiMMo BRanDt, kuva Bioenergia ry:n toimitusjohtajana elokuussa aloittava Jyrki Peisa ei pidä alkuunkaan siitä, että laivat rahtaavat Suomeen kivihiiltä ja öljyä tonni toisensa jälkeen, kahdeksan miljardin euron arvosta vuodessa. ”Vaikka omissakin pusikoissa kasvaisi energiaa ja kaiken lisäksi uusiutuvaa”, hän lataa kahvikupin ääressä Eduskuntatalon kahvilassa. Peisa on siitä onnellisessa asemassa, että hän voi hyvinkin onnistua muuttamaan asioita, sillä hän aloittaa elokuussa työnsä tuoreen Bioenergia ry:n toimitusjohtajana. Siihen saakka hän toimii Suomen Keskustan eduskuntaryhmän talouspoliittisena sihteerinä. Vuodenvaihteessa perustettu Bioenergia ry toimii uusiutuvan energian tuottajien edunvalvojana. Se kokoaa yhteen neljä jo pitkään toiminutta bioenergia-alan järjestöä: Finbion, Puuenergiayhdistyksen, Turveteollisuusliiton ja Pellettienergiayhdistyksen. Uuden yhdistyksen jäseniä ovat muun muassa Suomen neljä suurinta puuta ostavaa yritystä sekä useat energiayhtiöt. Mukana on myös esimerkiksi metsäkoneurakoitsijoita. Bioenergia ry:n ydin muodostuu viidestä valiokunnasta, jotka koostuvat jäsenyritysten osaajista. Yhdistyksen tavoite on selkeä. Metsien vuotuinen tuotto pitää saada järkevään käyttöön, vaikkapa energiaksi. Sitten alkavat vaikeat kysymykset, joista yhteiskunnassa ei näkemyseroja puutu. Minkälaisilla keinoilla huolehditaan, että voimalaitoksissa ei polteta metsäteollisuuteen sopivaa puuta? Mistä löytyy kaikkia hyödyttävä tasapaino eri energiamuotojen ja tukipolitiikan välillä? ”Tehtäväni on huolehtia, että yhdistyksen näkemykset ja asiantuntemus on mukana päätöksenteossa”, Peisa toteaa. Varmuutta elinkeinoelämälle 33 vuoden iästään huolimatta Jyrki Peisa on kokenut energiapolitiikan tekijä. Hän toimi työja elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) erityisavustajana viime hallituskaudella, kun tehtiin paljon energiaratkaisuja. Syntyi paketti, jonka mukaan uusiutuvalla ja ennen kaikkea metsästä lähtevällä energialla piti tuottaa ydinvoimaa suurempi lisäenergiamäärä vuoteen 2020 mennessä. Päätettiin sääntelystä, tukimuodoista ja verotuksesta. Taloustilanteen ja ympäristöpolitiikan vuoksi nykyinen hallitus joutui pohtimaan asiat uudelleen. Turpeen veroa nostettiin ja tukimuotoja muutettiin Euroopan komission takia – laki pienpuun energiatuesta ei mennyt siellä läpi. Koko paketti uusiutuvan energian tuista ja verotuksesta on epävarma. ”Siksi elinkeinoelämä ei uskalla investoida bioenergian tuotantoon. Vaihtotase kuntoon bioenergialla ”tarvitaan selkeä, yhteiskunnallinen tahtotila, jotta bioenergian tuotanto etenee. Yhdistyksemme tehtäviä on luoda se”, jyrki Peisa sanoo.
• 5 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 PENTTI HyTTINEN KOLUMNI Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja. M iesmuistini metsäasioissa ulottuu 30 vuoden taakse 1980-luvun alkuun, jolloin metsäopinnot aloitettuani aloin aktiivisesti seurata metsäalaa koskevia uutisia. Yksi asia, joka koko tuona aikana ei ole miksikään muuttunut on hokema, jonka mukaan metsätiloista on aina kova kysyntä, mutta myyntiin tulevia kohteita on liian niukasti. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuota totuutta on tarpeen päivittää. Metsätiloja kun on tällä hetkellä myynnissä poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi käy syntymäpitäjäni Juuka, josta kiinteistönvälittäjien listoilla on ollut viime viikkoina jopa parikymmentä myyntikohdetta. Lisäksi yksityishenkilöt ovat kaupitelleet kohteitaan netissä ja sanomalehdissä toisen mokoman verran. Itse käyttämieni arvonmääritystapojen perusteella hintapyynnöt ovat kivunneet jopa 20–30 prosenttia yli sen tason, jolla minä vaivautuisin kaupanvahvistajalle kahveja keittämään. Toivoa sopii, että tiloille löytyy ostajia, jotka ovat valmiita maksamaan puuston tuottoarvoa korkeampia hintoja. Toki metsätilojen hintakehitys on jo aikoja sitten erkaantunut puun hintojen kehityksestä. Puun reaalihintojen kehitys on tarponut tällä vuosituhannella loivaa alamäkeä muutaman vuoden takaista hintapiikkiä lukuun ottamatta. Metsätilojen hinnat ovat sitä vastoin puolitoistatai paikoin jopa kaksinkertaistuneet verrattuna vuosituhannen vaihteen hintoihin. Selityksenä ilmiölle toiminee se, että metsien muut kuin puuntuotannolliset arvot ovat kohonneet aikaisempaa tärkeämmäksi. Toisaalta osakemarkkinoiden ja muiden sijoituskohteiden poikkeuksellisen heikot tuotot ovat lisänneet sijoittajien kiinnostusta laittaa rahansa kiinni metsään. Näkymä on, että metsätilojen tarjonta tulee kasvamaan edelleen. Metsänomistajien keski-ikä on hivuttautunut jo yli 60 vuoden, joten huomattava osa omistajista tulee väistämättä siirtymään lähitulevaisuudessa autuaammille metsänhoitomaille. Merkittävä osa perijöistä lienee ainakin valmis harkitsemaan tilan myyntiä. Odotettavissa on melkoinen metsäomaisuuden uusjako. Tarjontaa lisää se, että samaan hengenvetoon myös Metsähallitus, UPM ja Tornator ovat käynnistäneet massiivisen metsämaiden myynnin. Pyrkimys on päästä eroon irrallisista hajapalstoista ja keskittää metsäomaisuus suurempiin yhtenäisiin kokonaisuuksiin. Ja mikäpä operaatiolle olisi parempi ajoitus kuin tehdä se nyt hyvän hinnan aikaan. Millaisille ihmisille metsät ovat sitten siirtymässä? Metsäntutkimuslaitoksen mukaan uudet, enintään viisi vuotta metsää omistaneet henkilöt ovat keskimäärin 52-vuotiaita. Sen enempää metsätilojen perijät kuin vapailta markkinoilta tiloja ostavat eivät siis näytä olevan mitään eilisen teeren poikia. Kyseessä taitaa olla ihan normaali kysynnän ja tarjonnan lakien mukainen markkinatalouden ilmiö. Myyntivalmius kasvaa, kun hinta kohoaa, ja päinvastoin. Näinhän sen pitääkin olla. Metsänomistajat ovat järki-ihmisiä. Metsätilojen myynti lähti lapasesta? Vaihtotase kuntoon bioenergialla Jyrki Peisa › Syntynyt 1979 Ranualla. › Oikeustieteen kandidaatti. Bioenergia ry:n tuleva toimitusjohtaja. Toiminut muun muassa elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen sekä pääministeri Mari Kiviniemen erityisavustajana. › Asuu Helsingissä. › Naimaton. › Kalastusharrastus laajenee pian metsästykseen. Vilkkaan työelämän vastapainoksi lukee historiateoksia. Riski, että rahat valuvat jatkossakin ulkomaille, on liian kova.” Esimerkiksi Rovaniemellä pantataan 200 miljoonan euron investointia Mustikkamaan voimalaan, kun ei tiedetä, pystytäänkö energiapuulla tuottamaan lämpöä ja sähköä kilpailukykyiseen hintaan. On edullisempaa tuoda kivihiiltä ulkomailta. ”On saatava selkeät pelisäännöt ja varmuus, että niitä myös noudatetaan. Muuten ei synny uusia työpaikkoja ja olemme edelleen riippuvaisia fossiilisten energianlähteiden tuonnista.” 2010 hallitus sitoutui EU:n asettamaan tavoitteeseen nostaa uusiutuvan energian osuutta kymmenen prosenttiyksikköä eli 38 prosenttiin vajaassa kymmenessä vuodessa. Peisa laskee, että saavutus parantaisi Suomen heikentynyttä vaihtotasetta kolmen miljardin euron verran vuodessa nykyhinnoilla laskettuna. ”Kotimaisen bioenergian edistäminen on siinä tärkeimpiä keinoja. On yhä kalliimpaa tuoda fossiilisia energianlähteitä, kun omat tuotteet ja osaaminen eivät mene samaan hintaan kaupaksi maailmalle.” Vahva tausta vaikuttajana Ennen hallituksen vaihtumista Jyrki Peisa ehti toimia myös pääministeri Mari Kiviniemen erityisavustajana. Keskustan eduskuntaryhmässä hän työskentelee nyt jo toista kertaa, ja lisäksi hän on ollut kansanedustajan avustaja. Yhteiskuntasuhteet ovat siis kunnossa. Bioenergia ry:n toimitusjohtajaksi Peisaa pyydettiin. Muitakin kiinnostuneita ehdokkaita tosin oli. ”Mutta Jyrki oli paras. Hän uskoo näihin asioihin sataprosenttisesti. Hänellä on palava hinku viedä bioenergiaa eteenpäin, ja ihmisenä häntä on helppo lähestyä”, kehuu yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Esa Lindholm. Koulutukseltaan Peisa on oikeustieteen kandidaatti ja kotoisin Pohjois-Suomesta Ranualta, jonka maapinta-alasta 60 prosenttia on suota. Lapsuuteen kuuluivat suo, turve, hillat ja loputtomat metsät. Sieltä juontaa myös Peisan usko bioenergian tulevaisuuteen. ”Pitää hyödyntää järkevästi se, mitä Suomessa on. Laitetaan euro kiertämään tänne.”
• 6 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 UPM:n modernisoitu vaneritehdas Savonlinnassa lupaa käyttää ensisijaisesti suomalaista koivua. hanna lehto-isokoski, teksti MaRkkU tissaRinen, kuva UPM:n uudistettu vaneritehdas Savonlinnassa pystyy valmistamaan noin satatuhatta kuutiometriä koivuvaneria vuodessa. ”Entiseen verrattuna kapasiteetti on miltei tuplautunut, mutta havupuuvaneria emme enää tee”, sanoo tehdaspäällikkö Tommi Takanen. Tehtaalla 2010 aloitetut laajennusja modernisointityöt valmistuivat keväällä, ja viime torstaina kaupunginjohtaja Janne Laine ja UPM:n Tekniset materiaalit -liiketoimintayksikön johtaja Jussi Vanhanen vihkivät tehtaan käyttöön. Tehtaalle rakennettiin yksi kokonaan uusi tuotantohalli, ja koneet järjestettiin uudelleen niin, että työt etenevät tehokkaammin vaiheesta toiseen. Uudistuksia tuli myös muun muassa perusinfrastruktuuriin kuten sähkönja lämmönjakeluun. Työtekijöiden määrä pysyy noin 270:ssä. Vanhasen mukaan vanerin valmistukseen tarvittava energia on miltei kokonaan peräisin uusiutuvista energianlähteistä. Energiantuotannossa hyödynnetään myös vanerinvalmistuksessa syntyvä puujäte, eikä tästä prosessista synny lainkaan Vaneritehdas tuplaa tuotantonsa savonlinnan tehtaan vanerin valmistukseen tarvitsema energia on miltei kokonaan peräisin uusiutuvista energianlähteistä. Syksyllä kahteen vuoroon siirtyvä saha nielee vuositasolla 100?000 kuutiota pikkutukkeja. Mikko Riikilä, teksti ja kuva Entisen omistajansa Visuvesi Oy:n konkurssin jälkeen kaksi ja puoli vuotta seisonut Lapuan saha sai viime vuonna uuden omistajan, kun Lapuan kaupunki osti sahalaitoksen Visuveden konkurssihallinnolta. Tämän jälkeen sahausta varten perustettu Mylly&Korpi Oy vuokrasi sahan kaupungilta. Tuotantoa alettiin käynnistää alkuvuodesta. Syksyllä on määrä siirtyä toimimaan kahdessa vuorossa. Silloin sahan vuosituotanto kohoaa 60 000 sahatavarakuutioon. Mylly&Korpi Oy:n taustalla ovat Alajärvellä toimiva Myllyahon saha sekä yrittäjät Antti ja Topi Korpi Kortesjärvellä. Sahan toimitusjohtajana toimii Antti Korpi. Korven mukaan saha tulee käyttämään satatuhatta kuutiota pikkutukkeja, puoliksi kuusta ja mäntyä. ”Nykyisellä kalustolla pystymme sahaamaan 10–21-senttisiä tukkeja”, Korpi kertoo. Lapuan saha taas käyntiin Puut sahalle toimittaa maakunnan oma puunhankintayhtiö EPM Metsä, jonka osakkaaksi Mylly&Korpi ryhtyi. Myllyahon saha myy Lapuan sahan tuotannon maailmalle. ”Yhteistyö parantaa myös Myllyahon tuottavuutta. Kun pikkutukit sahataan täällä Alajärvellä, voidaan keskittyä parhaiten sahalinjalle sopivien tukkien sahaukseen, mikä parantaa sahauksen hyötysuhdetta”, kertoo Lapuan sahan työnjohtaja Tapani Holm. Egypti vetää Reilu kolmekymppinen toimitusjohtaja Antti Korpi on ehtinyt pyörittää metsäenergian tuotantoon keskittynyttä Korpi Forest -yhtiötään jo kymmenkunta vuotta. Hän luottaa sahauksen kannattavuuteen. ”Tavaraa on mennyt mukavasti niin kotimaahan kuin vientiikin. Meidän tuotteille on löytynyt markkinoita muun muassa Egyptistä.” Hänen mukaansa oma puunhankinta on vahva tuki sahaukselle. Vahvuudeksi Korpi nimeää myös energiantuotannon. Sahan lämpölaitos tuottaa energiaa tuplasti sahan tarpeisiin. Laitos on liitetty Lapuan kaupungin lämpöverkkoon, joten ylijäämä energia voidaan myydä kaupungille. ”Yhteistyö kaupungin kanssa on kangerrellut, mutta kunhan se alkaa toimia, pystymme hyödyntämään sahan sivutuotteet ilman, että niitä täytyy rahdata mihinkään. Sekin on selvä valtti meille”, Korpi kaavailee. Myllyahon saha työllistää tällä hetkellä 11 ihmistä. Kahteen vuoroon siirtymisen jälkeen työväkeä on yhteensä 21. toimitusjohtaja antti korven mukaan lapuan saha siirtyy syksyllä toimimaan kahdessa vuorossa, ellei ”maailma ihan seljälleen mene”. kiinteää jätettä. ”Tehtaan ympäristöja energiatehokkuus sekä työympäristön turvallisuus ovat parantuneet huomattavasti”, Vanhanen sanoi juhlapuheessaan. Valttina keveys Savonlinnan-tehtaan remontti on osa järjestelyjä, joilla UPM parantaa vaneriliiketoiminnan kilpailukykyä ja nostaa Suomessa valmistettavien tuotteiden jalostusarvoa. Savonlinnassa tehdään entistä valmiimpia komponentteja, joihin voidaan tarvittaessa lisätä myös pinnoitteet. ”Asiakas saa vanerinsa pitkälle mittojen mukaan ja vaikkapa reiät oikeisiin kohtiin”, Takanen kertoo. Hänen mukaansa vanerin lujuus suhteessa painoon ja hintaan ovat tärkeä kilpailuvaltti. Metallilevyihin verrattuna vaneri on keveää, mikä alentaa myös kuljetuskustannuksia. Savonlinnan tehtaan tärkeimpiä vientikohteita ovat KeskiEuroopan maat, joissa vaneria tarvitaan muun muassa paikalleen rakennettavien betonitalojen työmailla. Vanerilevyt asetetaan metalliraamiin vastakkain, ja betoni valetaan niiden väliin. UPM:n vaneria löytyy myös rekkojen perävaunujen seinistä ja lattioista, ja sitä käyttää myös parkettiteollisuus. Erikoisimpia kohteita lienevät laivat, jotka kuljettavat nesteytettyä maakaasua. Kuljetuksen lämpötila ei saa nousta 162 pakkasastetta korkeammaksi, ja vaneri toimii osana eristekerrosta, johon se tuo lujuutta. Raaka-aine lähialueelta Koivutukit Savonlinnan vaneritehtaalle yhtiö haluaa ostaa ensisijaisesti itäisestä Suomesta. UPM Metsän kehitysjohtajan Esa Korhosen mukaan luontaisia hankinta-alueita ovat Saimaan ympäristö sekä Saimaan ja Päijänteen välinen alue. Hän ei sulje pois myöskään itärajan takaa tulevaa puuta. ”Jos Venäjän WTO-neuvottelut onnistuvat, voimme hankkia jonkin verran koivua jatkossa sieltäkin.”
• 7 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 eliisa kallionieMi teksti ja kuvat E uroopan suurin metsäalan tapahtuma KWF-Tagung pidettiin Etelä-Saksassa viime viikon lopulla keskellä poikkeuksellisen hyvää metsäsuhdannetta. ”Puulla on kova kysyntä ja hinnat korkealla. Näin hyvää hintatasoa emme ole koskaan kokeneet”, kertoi Saksan metsäalan järjestöjen katto-organisaation johtaja Georg Schirmbeck. Sadan euron raja rikkoneet tukin tienvarsihinnat ovat hiukan laskeneet, mutta edelleen tilanne on metsänomistajien kannalta erinomainen. Schirmbeck muistuttaa, että metsän arvonnoususta hyötyvät muutkin. ”Nyt metsänomistajilla on varaa investoida metsien hoitoon ja koneisiin.” Valinnanvaraa niin metsänomistajille kuin alan yrittäjille oli KWF-messuilla runsaasti. Yli sadan hehtaarin alueelle oli levittäytynyt ennätykselliset 538 näytteilleasettajaa 26 maasta. Erityisen paljon esillä oli puuenergiaan liittyviä koneita ja laitteita. Saksassa eletään suurta käännettä energiamarkkinoilla. Maan ydinvoimalat on tarkoitus sulkea lähivuosina kokonaan ja siirtyä uusiutuvaan energiaan. Puun poltto on Saksassa liki kolminkertaistunut vuosituhannen alusta. Nyt puuta käytetään kotitalouksissa yli 34 miljoonaa kuutiometriä, mikä lähentelee jo Suomen yksityismetsien hakkuumäärää. Lämmitysjärjestelmiä valmistava Ala-Talkkari Oy on ollut mukana neljän vuoden välein pidettävillä KWF-messuilla jo useita kertoja. Yrityksen tuotannosta 40 prosenttia menee vientiin ja vientimaista Saksa on Ruotsin jälkeen kakkonen. Euroopan talousvaikeudet eivät vaikuta puunpolttoon. ”Päinvastoin, varsinkin Suomessa näkyy, että lämmityslaitteisiin investoidaan helpommin silloin kun taloudessa on tiukkaa”, kertoo toimitusjohtaja Antti Ala-Talkkari. Myös klapikonevalmistaja Palaxille Saksa on tärkeä vientimaa. Messujen aikana yritys sai useille konemalleilleen tyyppihyväksynnän. Sertifikaatti osoittaa, että tuotteet täyttävät maan tiukat turvallisuusvaatimukset. Markkinoille tulvii uusia valmistajia ja koneita, mutta suomalaisyrityksen etuna on pitkä hisMetsäalalla menee lujaa – Saksassa toria ja tuotteiden laatu, kertoo Palaxin koneiden maahantuoja Peter Oswald. Hän seuraa tyytyväisenä puun uutta nousukautta. ”Metsänomistajat ovat tulevaisuuden öljyšeikkejä”, hän ennusti. Tarjontaa isännille Junkkari Oy esitteli messuilla uuden version pienikokoisesta hakkurista, jonka Suomen ensiilta on syksyllä Metkossa. Toimitusjohtaja Pekka Himanka kertoo, että yritys on rajannut tuotevalikoimaansa ja keskittyy nyt maatalouspuolella kylvökoneisiin ja metsässä hakkeeseen. Asiakkaita ovat etenkin pienet ja keskisuuret tilat. Isäntiä ja heille sopivia pienen kokoluokan koneita messuilla oli paljon. MenSe Oy:n osastolla huomio kiinnittyi erikokoisiin raivauslaitteisiin. ”Syöttörullat on edelleen päätuote, mutta raivauspäitä menee kaupaksi entistä enemmän”, kertoo toimitusjohtaja Seppo Mentula. Hakkuukoneeseen liitettäviä raivauspäitä käytetään myös taimikoiden hoidossa, mutta Mentulan mukaan laitteen varsinaiset markkinat ovat muun muassa sähkölinjojen ja tienvarsien raivauksessa. Tuoteperhe on laajentunut harvesterikouraan asennettavalla raivausterällä, jonka avulla voi hoitaa ennakkoraivauksen hakkuun yhteydessä. Naapurissa Hassinen Veljekset Oy:n osastolla Seppo Hassinen ja yrittäjäperheen nuori polvi Suvi ja Mika Hassinen toivoivat löytävänsä messuilta etenkin uusia maahantuojia. Yrityksen tuotevalikoima ulottuu venetelineistä metsäkoneiden letkujen suojuksiin ja telatyökaluihin. Kehitteillä on myös uutta. Prototyyppiasteella olevaa Klapi-Masterin uutta, aiempaa edullisempaa versiota kiirehditään 1. juuso häikiö esitteli keskieurooppalaisille kehittelemiään Pentin Pajan kaatopäitä. 2. suvi, seppo ja Mika hassinen myyvät muun muassa telankiristimiä. 3. Georg schirmbeck (oikealla) tutustui Gruben uusiin turvakenkiin, jotka palkittiin messujen innovaatiopalkinnolla. 4. junkkari oy:n Pekka himanka ja vientijohtaja toni Ruokoja pitävät haketta parhaana muotona polttaa puuta. Suomalaisyrittäjät hakivat suurmessuilla jalansijaa Saksan kasvavilla metsämarkkinoilla. ”Euroopan talousvaikeudet eivät vaikuta puunpolttoon – päinvastoin.” 1 2 3 4 Valtio tukee messumatkoja Suomalaisyrityksiä näkyi messuilla parillakymmenellä osastolla. Niistä seitsemän oli saanut messumatkan kuluista puolet valtion vienninedistämisrahoista Viexpon kautta. Kansainvälistymisasiantuntija Rainer Rönnback välittäisi valtion rahaa useammillekin yrityksille, mutta tukimahdollisuutta ei tunneta kovin hyvin. Valtio kanavoi vienninedistämisrahoja vain välikäsien, kuten osuuskuntamuotoisen Viexpon tai Finnpron kautta. Keslan toimitusjohtaja Jari Nevalainen toivoo, että isommat yritykset voisivat anoa vienninedistämisrahaa myös suoraan. Yritys tarvitsee järjestelyapua esimerkiksi Venäjällä, mutta Keski-Euroopan messut se pystyisi hoitamaan myös itse. Metko-näyttelyyn, joka pidetään elo-syyskuun vaihteessa. Koneen idea on paloitella puu suoraan metsässä. ”Kun polttopuun teossa on 7–9 työvaihetta, tämä tekee ne kaikki yhtä aikaa”, lupaa Seppo Hassinen. Pentin Paja Oy tuo Saksan kilpailuille markkinoille muun muassa kaatopäitä. ”Nämä on mietitty vähän pitemmälle ja saatu siten lisää toimintavarmuutta ja kestävyyttä”, perustelee kehitysjohtaja Janne Häikiö. Kotimaan markkinoilla uusi kitkevä taimikonhoitokone on otettu hyvin vastaan. Saksaan siitä on tuotu vain kuva. Uutuus on tarkoitettu Suomen ja Ruotsin metsiin.
• 8 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 TIISTAI . . Lento Frankfurtiin lähteen kello 8.20. Bussimatka Titiseen kaupunkiin kestää noin 4 tuntia. Tervetulotilaisuus ja illallinen hotellilla. KESKIVIIKKO . . Aamupäivällä perehdymme maastoretkellä metsien hoitoon sekä käyttöön. Puuenergia on ajankohtainen aihe myös Schwarzwaldissa. Keskipäivällä on omaa aikaa tutustua Freiburgin kaupunkiin, jonka jälkeen on opastettu kierros. Illallinen hotellilla. TORSTAINA . . Vierailemme sahalla, joka on jalostanut Schwarzwaldin tukkeja jo yli 125 vuotta. Aamupäivällä teemme myös metsäretken. Lounaalla maistamme perinteikästä Schwarzwaldin savukinkkua. Yhteinen illallinen. PERJANTAI . . Aamulla risteily Titisee-järvellä, jonka jälkeen lähdemme katsomaan yhtä Saksan suurimmista kansallispuistoista. Matkalla näemme myös alueen suurimman järven Schluchseen. Illallinen nautitaan vanhalla metsämiesten majalla. Sieltä palaamme linja-autolle metsän halki otsalamppujen valossa. LAUANTAI . . Retki Ettenheimin barokkikaupunkiin Saksan ja Ranskan rajalla. Matkalla myös omaa aikaa tehdä ostoksia tai maistaa hyvää viiniä. Yhteinen päätösillallinen. SUNNUNTAI . . Kotimatka alkaa aamupäivällä. Lento Helsinkiin lähteen Frankfurtista kello 19.25. Perillä se on kello 22.55. Metsälehden syksyn lukijamatka tehdään Schwarzwaldiin, missä avautuvat Saksan kauneimmat metsämaisemat. Seutu on vuosisatoja ollut Euroopan puuaitta ja retkeilyalue. Se tunnetaan myös hyvästä ruuastaan. Matkalla on mukana metsien kasvun asiantuntija professori Kari Mielikäinen, joka tutustui alueen metsiin työskennellessään Freiburgin yliopistossa. MATKAN HINTA 1580 euroa/henkilö. Yhden hengen huoneesta 130 euron lisämaksu. Trio Travelsin palvelumaksu on 15 euroa/ henkilö. Hinta sisältää lennot, oppaan palvelut, majoituksen, ohjelmassa mainitut ateriat ja retket. Hinta ei sisällä matkavakuutusta. ILMOITTAUTUMISET Vastuullinen matkanjärjestäjä on Trio Travels Oy. Ilmoittautumiset ja tiedustelut 18.7. mennessä Satu Räisänen, puhelin 020 756 8610, sähköposti satu.raisanen@ triotravels.? Matkaohjelma löytyy osoitteista www.triotravels.? ja www.metsalehti.? Metsälehden lukijamatka Saksaan . . . Koskinen: Uusittu pienpuun energiatuki hyödyttää metsänomistajia. jUssi Collin Pienpuun energiatukijärjestelmää on muokattu uusiksi. Uudessa tukimallissa maksatuspistettä on Euroopan komission vaatimuksesta siirretty lähemmäs energiantuotantoa, eli tukea voi hakea vasta, kun pienpuuerä on haketettu. Alkuperäisessä esityksessä tukea olisi voitu hakea jo siinä vaiheessa, kun puuerä on korjattu metsästä. ”Maksatuspisteen muutoksesta huolimatta pienpuun energiatuki luo jatkossakin edellytyksiä pienpuun korjuulle ja hyödyttää myös metsänomistajia”, maaja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) arvioi. Uudeksi tukitasoksi esitetään viittä euroa kiintokuutiometriä kohti, se vastaa kahta euroa haketettua irtokuutiota kohden. Kuten aiemminkin, tuettavien pienpuuerien tulee olla peräisin nuoren metsän hoitokohteilta tai ensiharvennuksilta. Uutta järjestelmässä on korjuukohteille asetettava jäävän puuston läpimittavaatimus. Kohteelle jäävän puuston keskiläpimitan tulee olla rinnankorkeudelta mitattuna alle 18 senttiä. Tuettavien pienpuuerien käyttökohteita on rajoitettu komission linjausten perusteella. Tuettavien pienpuuerien käyttökohteena tulee olla lämmönja sähköntuotanto, sen sijaan esimerkiksi biopolttoaineen raaka-aineena käytettävälle pienpuuhakkeelle ei tukea maksettaisi. Tukijärjestelmään tehtävien muutosten takia pienpuun energiatukea koskevaa lakia on muutettava. Muutosten valmistelu käynnistetään, jahka kuullaan komission näkemykset muutoksista. Koska komission käsittelyn kestoa on vaikea arvioida, maaja metsätalousministeriöstä ei osata arvioida, milloin uusi tukijärjestelmä tulee voimaan. Toistaiseksi energiapuun korjuuta tuetaan kemera-lain nojalla. Metsäteollisuus hyväksyy Metsäteollisuus ry vetää Euroopan komissiolle tekemänsä kantelun pienpuun energiatuesta pois. Kantelulle ei järjestön mukaan ole enää tarvetta, sillä metsäteollisuus hyväksyy osaltaan maaja metsätalousministeriön uuden esityksen energiapuutuesta. Uuden tukijärjestelmän toimivuutta tulee kuitenkin seurata tarkoin. ”Tarvittaessa tukijärjestelmiin on tehtävä nopeita korjausliikkeitä, jos puumarkkinat vääristyvät tukien vaikutuksesta”, sanoo Metsäteollisuus ry:n metsäja ympäristöjohtaja Tomi Salo. Metsänomistajien puolella uuteen tukijärjestelmään ei olla yhtä ihastuneita. Länsi-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Marko Mäki-Hakola toteaa blogissaan (15.6.2012, mtk.fi), että uusittu petu ei tule toimimaan. Mäki-Hakolan mukaan järjestelmään on sisällytetty tarpeetonta byrokratiaa, muun muassa jäävän puuston läpimittavaatimuksen takia. Pulmia aiheuttaa myös tukitason lasku. ”Helpostihan se varmasti käy, että tukea huomattavasti alentamalla käyttöön saadaan huomattavasti lisää metsäenergiaa”, Mäki-Hakola kirjoittaa. uusi petu valmistui Te ro Si vu la Uudistetussa pienpuun energiatukimallissa tukea voi hakea vasta, kun pienpuuerä on haketettu. jUssi Collin Metsänhoitoja metsänparannustöihin käytettiin viime vuonna Suomessa yhteensä 300 miljoonaa euroa. Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan summa on 11 miljoonaa euroa suurempi kuin edellisvuonna – joskin reaaliset kokonaiskustannukset olivat silti neljä prosenttia eli 14 miljoonaa euroa pienemmät kuin edellisvuonna. Eri metsätöistä uudistaminen vei 100 miljoonaa euroa, nuoren metsän hoito reilut 100 miljoonaa euroa ja metsätiet 60 miljoonaa euroa. Työlajeista nousussa olivat etenkin kasvatushakkuiden ennakkoraivaus, terveyslannoitus ja maanmuokkaus, kustannuksia nostivat muun muassa muokkausalojen kasvu ja lannoitteiden kallistuminen. Sen sijaan esimerkiksi metsänviljely ja pystykarsinta olivat laskussa. Yksityismetsien metsänhoitoja metsänparannustöihin käytettiin yhteensä 210 miljoonaa euroa. Siitä valtion tukea oli 63 miljoonaa euroa, metsänomistajien omaa rahaa kului 146 miljoonaa euroa. Se on kolme miljoonaa euroa eli kaksi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Teollisuuden ja valtion metsissä panostukset kasvoivat reippaammin, siellä hoitotöihin laitettiin yhteensä seitsemän miljoonaa euroa enemmän. Keskeisissä työlajeissa kustannusten jakautumisessa ei eri omistajien välillä – yksityiset metsänomistajat, valtio ja teollisuus – ollut eroja. Yksityismetsissä investointiin kuitenkin selvästi muita vähemmän lannoituksiin ja metsäteihin. kustannusten nousu söi metsänhoitorahoja
• 9 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 Konepajamiehen oivallus Silvestan tavoitteena on koko metsänhoitoketjun koneellistaminen. Koneellisen istutuksen ja kitkennän jälkeen seuraava työvaihe nuoressa metsässä on yhdistetty energiaja ainespuun hakkuu, toteaa Silvesta Oy:n toimitusjohtaja Jukka Koivumäki. ”Kuusentaimikoissa kitkentää voi pitää jo vakiintuneena arkityönä. Männiköissä olemme vielä kokeiluvaiheessa.” Koivumäen mukaan Silvesta pyrkii lisäämään koneiden osuutta metsänhoidossa. Istutuksista yhtiö teettää jo kolmanneksen koneellisesti. Taimikoita on kitketty noin 600 hehtaaria. Kitkentäkone on kymmenen vuoden ideoinnin, kehittelyn ja kokeilun tulos. Nyt Pentin Pajan laite on myyntikunnossa. Kotimaan myynnistä vastaavan Mikko Häikiön mukaan taimikonhoitokone on kaupallisen läpimurron kynnyksellä. ”Tänä vuonna toimitamme jo yhdeksän uudenmallin kitkentälaitetta.” Idea vesojen kitkemisestä on alkuaan Häikiön. ”On se vähän kummallista, että kukaan ei aiemmin ole oivaltanut tätä”, mies ihmettelee. Kitkentä raivaa tietä konetaimikonhoitoon Pentin Pajan kitkentä kone on kaupallisen läpimurron kynnyksellä. Mikko Riikilä Y leensä taimikonhoidon koneellistamishankkeissa on yritetty valjastaa metsäkone tekemään raivaussahan työtä. Tällä tavalla läpimurto on kuitenkin jäänyt saavuttamatta, sillä ”koneraivaussahat” haastavat metsurin vasta, kun vesakko on vaikeusasteeltaan hankalaa. Oikea-aikaisessa taimikonhoidossa konetyö ei ole sen halvempaa kuin miestyö. Pohjois-Karjalassa toimiva Pentin Paja lähestyi haastetta ennakkoluulottomasti. Sen iso oivallus oli, että ensin tarvitaan uusi työmenetelmä. Sen jälkeen käytiin kehittämään tehokasta ja toimivaa konetta. Uusi menetelmä on taimia haittaavien lehtipuiden kitkentä, jolla voidaan korvata sekä varhaisperkaus että varsinainen taimikonhoito. Kitkennän jälkeen ensiharvennus Kitkentä maksaa enemmän kuin raivaussahalla tehty varhaisperkaus. Säästöä syntyy silti. Juurineen maasta kitketyt lehtipuut eivät enää veso eikä siemenistä syntyvä lehtipuustokaan myöhemmin pysty valtaamaan kasvutilaa. ”Noin 80 prosenttia kitketyistä taimikoista selviää ensiharvennukseen ilman toista taimikonperkausta”, selvittää tutkija Heidi Hallongren Metsäntutkimuslaitokselta. Viime kesänä käyttöön otettu Pentin Pajan toisen sukupolven kitkentäkone yltänee tätäkin parempiin tuloksiin. ”Huolemme on lähinnä se, jääkö havupuutaimikoihin riittävä lehtipuusekoitus”, kehuu metsänhoitoyhtiö Silvestan resurssiasiantuntija Kari Kuru. ”Kitkentäkone suoriutuu hehtaarista noin kuudessa tunnissa. Hehtaarin kitkentä maksaa tälPe nt in pa ja O y M ik ko R iik ilä Yhdessä vuorossa kitkentäkone tekee noin 1,5 hehtaaria, joten paria hehtaaria pienemmille aukoille konetta ei kannata viedä. ”olemme kokeilleet kitkentää myös männyn kylvötaimikoiden perkaamisessa. ensi kokemukset ovat hyviä”, kertoo resurssi asiantuntija kari kuru silvesta oy:stä löin noin 450 euroa”, Hallongren toteaa. Raivaussahalla tehtävä varhaisperkaus maksaa 200–300 euroa. Yksinään se ei kuitenkaan riitä, koska lehtipuusto vesoo uudelleen ja alkaa muutamassa vuodessa haitata taimia. Kahdesti tehty raivaussahaus maksaa selvästi enemmän kuin konekitkentä. Lisäksi kasvatettavat taimet saavat kitkennän jälkeen kasvaa jatkuvasti ilman lehtipuuston kilpailua. Kurun mukaan hyväkasvuisia istutuskuusikoita ei myöskään tarvitse ennakkoraivata ennen ensiharvennusta. ”Kuuset valtaavat varttuessaan kasvutilan, eikä haittapuusto enää pysty kasvamaan varjossa”, Kuru muistuttaa. Viisi vuotta istutuksen jälkeen Hakkuukoneen kuormaimeen kiinnitettävä kitkentäkone on suorakaiteen muotoinen, 1,05 metriä leveä ja 2,35 metriä pitkä ”raami”. Raamissa on kuusi kumipintaista leukaparia, joiden väliin vesat puristuvat. Tämän jälkeen kuormain nostaa kitkentälaitteen ylös, ja vesat lähtevät juurineen maasta. Kertanykäisyllä ”On se kummallista, ettei kukaan ole aiemmin oivaltanut tätä.” puhdistuu 2,5 neliömetrin ala. ”Uusi, viime vuonna käyttöön otettu kitkentälaite painaa alle 600 kiloa, joten sitä on helppo ja jouheva käsitellä koko kuormaimen ulottuvuusalueella. Lisäksi tällä pystyy nyppimään vesat tarkoin taimien vierestä”, selvittää konekitkijä Matti Salmela. Kitkentäkoneella pystyy nyhtämään maasta jopa ranteen vahvuisia puita. Tällöin työnjälki muistuttaa laikutusta. Laikkuja syntyy, kun iso lehtipuu vedetään juurineen maasta. Myös taimen juuristo saattaa vaurioitua, kun iso vesakoivu nostetaan aivan taimen tuntumasta. Tutkija Hallongrenin mukaan vauriot ovat pysyneet kohtuullisina. ”Taimista on vaurioitunut 4–6 prosenttia. Siihen on laskettu mukaan metsäkoneen pyörien alle jääneet taimet.” Kitkentä ajoitetaan samaan tapaan kuin tavallinenkin varhaisperkaus, kuusentaimikoissa se tehdään viisi vuotta istutuksen jälkeen. UPM:n metsänhoitoyhtiö Silvesta on kokeillut kitkentäkonetta myös männyn kylvöaloilla. ”Metrin pituisen kylvötaimikon perkaus ja harventaminen 3?000 rungon hehtaaritiheyteen on onnistunut mainiosti”, Kuru toteaa.
• kiintokuutiometriä puuta energian tuotantoon. Bioenergian jättipotti Mäenpään broileritila on esimerkki maakunnan käännöksestä bioenergiaan. Ansio kuuluu pitkälti metsäkeskukselle, joka on neuvonut esimerkiksi viljelijöitä energiantuotannon ratkaisuissa. Muhkeat kasvuodotukset juontuvat Vaskiluodon Voimaan, jonka suuret voimalaitokset lämmittävät Seinäjokea ja Vaasaa. Samalla ne tuottavat sähköä omistajilleen EPV Energialle ja Pohjolan Voimalle. Seinäjokea lämmittää alkuaan turpeelle suunniteltu voimala. Viime vuosina puun polttamista on vähä vähältä lisätty. Tällä hetkellä laitos nielee 175?000 kuutiota puuta vuodessa. Jättipotti maakunnan energiapuubisnekselle on Vaasassa ensi vuoden alussa käynnistyvä kaasutinlaitos. Häkäpöntön tapaan toimiva kaasutin hiiltää puun tai muun biomassan, ja siitä vapautuva kaasu ohjataan polttokattilaan. EPV Energian hankintainsinööri Esa Koskiniemen mukaan tekniikkaa ei muualla ole käytetty yhtä suuressa laitoksessa. ”Tällä tapaa vanhan hiilivoimalan polttoaineena voidaan käyttää uusiuPohjanmaalla energiapuut viedään käsistä Energiapuulle on Pohjanmaalla syntynyt lähes pientä sellutehdasta vastaava kysyntä. Niinpä alueen nuoriin metsiin ei enää jää harvennusrästejä. 10 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 harri Mäenpää siirtyi muutama vuosi sitten öljystä puuenergiaan broilerikasvattamoidensa lämmityksessä. samalla tilan polttoaine lasku putosi kolmanteen osaan aiemmasta. tyy siis hyvän vuosipalkan verran. Ei ihme, että monet maatilat ovat vaihtaneet öljyn puuhun ja turpeeseen. Tuhat kuutiota haketta saadaan, kun noin 400 kiintokuutiometriä puuta haketetaan. ”Meidän metsistä myydään vain tukkia. Kaikki sitä pienempi puu haketetaan. Lisäksi ostan puuta ulkopuolelta. Viime vuosina energiapuun saanti on alkanut vaikeutua.” Metsäkeskuksen arvion mukaan Etelä-Pohjanmaan maatilat käyttävät vuosittain lähes satatuhatta Mikko Riikilä, teksti ja kuvat O llaan hunajamarinoitujen filesuikaleiden syntysijoilla Ylistarossa. Broilerinkasvattaja Harri Mäenpää starttaa trukkinsa ja työntää kauhan hakekasaan. Sitten hän ohjaa trukin lämpökeskuksen ääreen ja kippaa hakkeen siiloon, jonka katto avautuu sähköisesti. Äkkiä selviää, kuinka olennainen tuotannon tekijä energia on broilerifarmilla. ”Kun untuvikot tulevat, hallien lämpötila nostetaan 33–34 asteeseen. Varsinkin talviaikaan energiaa kuluu aika runsaasti. Lämmitettävää hallitilaa meillä on 4?500 neliömetrin verran.” Siis vajaat puoli hehtaaria, jos joku ei hoksannut. Tilalla vaihdettiin muutama vuosi sitten öljystä puuenergiaan. Lämpökeskuksessa puhisee teholtaan 300 kilowatin stokeri, josta lämpö ohjataan broilerihalleihin ja viljakuivuriin maahan kaivettuja lämpökanavia pitkin. ”Haketta kuluu noin tuhat kuutiota vuodessa.” Jos energia tuotettaisiin polttoöljyllä, lasku kohoaisi Mäenpään mukaan vuosittain 60?000 euroon. Puulla lämmittäen polttoaineen hinta asettuu 20?000 euroon. Säästöä kerePV energian hankintainsinööri esa koskiniemi ja ePM Metsän toimitusjohtaja timo hongisto tarkastavat energia puu kasaa. Periaatteessa kuitu puun mittaista puuta ei ohjata polttoon. tuvia biopolttoaineita”, hän sanoo. Määrätkin alkavat jo olla maakunnallisestikin merkittäviä. Vaasan ”kaasari” nielee vuodessa noin 350?000 kuutiota puuta. Tarkkaa työtä takametsissä Vaasan voimalan lisääntyvä puunkäyttö tuottaa aluetalouteen noin 15 miljoonaa euroa, kun esimerkiksi puunkorjuun ja kaukokuljetuksen työt lisääntyvät. Muuten summa valuisi ulkomaille kivihiilen ja päästö
• Pohjanmaalla energiapuut viedään käsistä 11 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 kä uusimpana asiakkaana Lapuan sahan uudelleen käynnistäneelle Mylly&Korpi Oy:lle. Toimitusjohtaja Timo Hongisto vastaa, että sahat saavat tukkia ja voimalat polttoainetta. Tosin valtaosa isojen voimaloiden puupolttoaineesta tulee isoilta metsäyhtiöiltä. ”Puuntoimituksemme ovat vuositasolle 250?000–300?000 kuutiota. Enin osa puusta menee Myllyahon sahalle. Lähivuosina puun hankintamme kohoaa todennäköisesti noin puoleen miljoonaan kuutioon.” Hongiston, kuten muidenkin puunhankkijoiden, suuri haaste on energiapuun saanti. Hakkuutähteet ja kannot kattavat vain puolet maakunnan puupolttoainetarpeesta. Toinen puoli pitäisi saada rankapuuna nuorten metsien harvennuksilta. ”Sopivia kohteita riittää, mutta tukien leikkaaminen vaikeuttaa leimikoiden hankintaa”, Hongisto pelkää. Nuorissa metsissä energiarangan kantohinnaksi jää yleensä kemeran korjuutuki, seitsemän euroa kuutiolta. Nykymuotoiset tuet päättyvät ensi vuonna. Samalla suurmetsäteollisuus on raivokkaasti vastustanut pienpuun energiatukea. ”Jos tuki loppuu tai heikkenee merkittävästi, nuorten metsien puu korvataan voimalaitoksilla kivihiilellä ja turpeella.” Nuorissa metsissä ei harvennusrästejä Metsäkeskuksen puuenergiaekspertti, projektipäällikkö Juha Viirimäki laskeskelee, että tällä menolla Etelä-Pohjanmaan energiapuuvarannot on pian valjastettu täyskäyttöön. ”Etelä-Pohjanmaa ja ruotsinkielinen rannikko mukaan lukien voidaan vuosittain korjata energiapuuta 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Luku sisältää hakkuutähteet, kannot ja pienpuun. Tällä hetkellä korjataan vajaat 900?000 kuutiometriä.” Kun Vaasan kaasutin starttaa, energiapuun kysyntä hyppää 1,2 miljoonaan kuutioon vuodessa. Jo nyt energiapuun kova kysyntä näkyy metsissä. ”Nuoria metsiä on vuosittain harvennettu jopa tavoitteita enemmän”, kehuu metsäkeskuksen metsänhoitopäällikkö Antti Pajula. Hänen mukaansa energiapuun vahvistuvalla kysynnällä on kyetty kattamaan menetyksiä, joita Kaskisten sellutehtaan sulkeminen puunkäytölle aiheutti. ”Yksinään se ei riitä, koska metsiemme hakkuumahdollisuudet kasvavat nopeasti.” kiintiöiden ostoon. Väkeväisten koneyritys Ylistarosta kuuluu energiapuuryntäyksen voittajiin. Kolmen veljeksen firma siirtyi viime vuonna maakunnan oman puunhankintayhtiön EPM Metsän leiriin. Harvennuksiin erikoistuneelle koneketjulle on riittänyt töitä joka päivälle. ”Hakkaamme kahdessa vuorossa. Nuoren metsän harvennuksilla ajokone ehtii yhdessä vuorossa korjata puut, jotka hakkuukone kahdessa tuurissa tekee”, selvittää hakkuukonetta ohjastava Mika Väkeväinen. EPM Metsän ostomies Mika Kytöharju kehuu Väkeväisten työtä. Harvennusjälkeä kelpaa esitellä. ”Turha etsiä kolhiutuneita puita Väkeväisten jäljiltä.” EPM-Metsä ostaa energiapuuleimikoita metsänomistajilta suoraan. ”Metsänhoitoyhdistyksillä on asiak kainaan alueellisia lämpölaitoksia. Niiden kautta ei näin ollen tule meille leimikoita. Pyrin puukaupoissa siihen, että kun metsään kerran mennään, tehdään kaikki tilan hoitotyöt”, Kytöharju kertoo. Väkeväisten työmaa on esimerkki pohjalaisen metsätalouden arkitodellisuudesta. Tilan pituus on neljä kilometriä – ja leveys noin 20 metriä. Puunhankkijan haasteet Väkeväisten urakanantaja, EPM Metsä perustettiin viime vuonna. Se hankkii puuta osakkailleen, EPV Energialle, Myllyahon sahalle ja seetelä-Pohjanmaan maatilat ovat lisänneet vuotuista energiapuun käyttöä vajaalla 100?000 kuutiometrillä. Mäenpään broileritilalla Ylistarossa palaa tuhat kuutiota haketta vuodessa. ”Sopivia kohteita riittää, mutta tukien leikkaaminen vaikeuttaa leimikoiden hankintaa.”
• 12 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 PuuKAuPPA tomäärä, 361?000 kuutiometriä nousi lähelle puukaupan ennätysvuosia 2007 ja 2008, jolloin molempien toukokuiden myynti oli 374?000 kuutiometriä. Pohjois-Suomen puukauppojen lisäys on kohdistunut etenkin Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle. Lapissa kasvu on ollut hieman maltillisempaa. ”Puukauppa on jatkunut vilkkaana myös kesäkuussa”, Aula kertoo. Vaikka kauppa on jatkunut vilkkaana myös kesäkuun alussa, on puukaupan painopiste Aulan mukaan edelleen syksyssä. Viimevuosien puukaupoista vajaa kolmasosa on tehty kesäkuun loppuun mennessä. ”Keskihintojen nousussa näkyy kesäleimikoiden keskimääräistä korkeampi hintataso. Touko-kesäkuun vaihteessa hintojen nousu on kuitenkin pysähtynyt lähelle viimevuotista tasoa”, Aula sanoo. Hinnat viime vuoden tasolla Lapissa hintataso on suurin piirtein viime vuoden tasolla. Vähän myydyn kuusikuitupuun hinta on kuitenkin tippunut kymmenen prosenttia. Suuri osa kuusikuidusta pannaan Lapissa samaan kasaan männyn kanssa havukuitupuuksi. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa hintataso on hieman viimevuotista alempi. Metsänhoitoyhdistysten puun myyntisuunnitelmien tilaukset ovat Aulan mukaan lisääntyneet reippaasti. Metsänhoitoyhdistykset ovat kampanjoineet kilpailutuksen puolesta tarjoamalla ilmaista suunnitelmaa puukaupan perustaksi. Kampanja on tehonnut, ja puunmyyntisuunnitelmien teko on monissa metsänhoitoyhdistyksissä jopa kolminkertaistunut. Kauppa käy myös Kainuussa ”Puunmyyntisuunnitelmien tilauksia on kampanjan ansiosta tullut tasaisesti”, kertoo metsänhoitoyhdistys Kainuun toiminnanjohtaja Kalle Immonen. Viime viikkoina tavanomaisia myyntiin tulleita leimikoita ovat olleet päätehakkuut sekä kesäkorjuukelpoiset harvennukset. Immonen arvioi, että kohtuullinen hintataso on lisännyt päätehakkuiden osuutta leimikkosumassa. ”Nyt näyttää siltä, että ostajat ovat tulleet hieman varovaisiksi talvileimikoiden kanssa. Tarjouksia ei välttämättä tule kaikista kohteista”, Immonen kertoo. Epävarman ajan vuoksi ostajat jättävät ostovaraa loppuvuoteen. Sahojen tilanne heijastuu myös hankintapuuhun, jonka hinnoittelu on vielä auki esimerkiksi yhdistyksen toimituskaupoissa. Kuitupuu sen sijaan menee Immosen mukaan hyvin kaupaksi kaikilla kauppatavoilla. Kesäharvennukset kysyttyjä Myös Järvi-Suomen alueella puukappa on käynyt hyvin ja leimaustilauksia on tullut yhdistyksiin runsaasti. Aluejohtaja Jukka Hujala liiton Kuopion toimistosta kertoo, että kesäleimikot ovat käyneet hyvin kaupaksi. Nyt pientä hiipumista on ollut havaittavissa, kun sahoilla alkavat kesäseisokit. Hujala uskoo, että puukauppa sujuu taas vilkkaasti lomien jälkeen. Päätehakkuiden lisäksi ostajat ovat kiinnostuneita kesäkelpoisista harvennuksista. Alkukesän märkyys on jonkin verran haitannut kesäleimikoiden korjuuta niin Pohjois-Savossa kuin muuallakin Suomessa. Metsänomistajilla riittää myyntihaluja ostajat ovat kiinnostuneita päätehakkuiden lisäksi kesäkorjuukelpoisista harvennuskohteista. Kaupantekoinnossa on kuitenkin alueellista vaihtelua. Vilkkainta on Pohjois-Suomessa. hannU jaUhiainen teksti ja kuva E telä-Suomessa myrskytuhot ovat sekoittaneet normaalia puukauppaa, ja paikoin sekä puun tarjonta että varsinkin kysyntä on vähäistä. Pohjois-Suomessa sen sijaan puunmyyntitarvetta tuntuu olevan kovastikin. Alkuvuoden aikana puukauppoja on tehty kolmannes enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Myyty määrä, 1,2 miljoonaa kuutiometriä, on sekin neljänneksen suurempi kuin neljänä edellisenä vuotena keskimäärin. Johtaja Jukka Aula PohjoisSuomen metsänomistajien liitosta kertoo, että toukokuun os”Ostajat ovat tulleet varovaisiksi talvi­ leimikoiden kanssa. Tarjouksia ei tule kaikista kohteista.”
• 13 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 20–23 keskiarvo Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Euroa, m viikot 1–23, 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 2010 2011 hannU jaUhiainen Kantohintojen nousu on jatkunut viime viikkoina, tosin hieman loiventuneena. Hinnannousu selittyy osin sillä, että myytävistä leimikoista suurin osa on kesäleimikoita. Viime vuonna paras hintataso oli kesäkuun puolivälissä. Lomien alettua kantohinnat kääntyivät laskuun. Epävarman markkinatilanteen vuoksi hintakehitys voi tänä vuonna olla viime vuoden tapainen. Havutukeista on kesäkuussa maksettu parhaiten Keski-Suomen ja Kymi-Savon hinta-alueilla. Havutukista on päätehakkuuleimikossa saanut keskimäärin vähän yli 58 euroa kuutiometriltä. Koivutukin hintataso on ollut korkein Kymi-Savon alueella, missä vanerikoivusta on saanut keskimäärin 46 euroa kuutiometriltä. Mäntykuitupuulla on päätehakkuuleimikossa ollut paras hintataso Pohjanmaa-Kainuun alueella, missä siitä on maksettu keskimäärin 19 euroa kuutiometriltä. Koivukuitupuu on kalleinta Pohjois-Suomessa. Mäntyja koivukuitupuun keskimääräisissä hankintahinnoissa ei ole kovin suuria alueellisia eroja. Hintataso pyörii 30 euron molemmin puolin. Hinnannousu tasaantuu Metsäkeskus Määrä m 3 koko maa 1?052?424 etelärannikko 10?018 Pohjanmaa 22?489 lounais-suomi 31?381 häme-Uusimaa 103?825 kaakkois-suomi 95?534 Pirkanmaa 51?519 etelä-savo 157?376 etelä-Pohjanmaa 46?548 keski-suomi 129?039 Pohjois-savo 170?039 Pohjois-karjala 113?845 kainuu 39?446 Pohjois-Pohjanmaa 50?525 lappi 30?835 Ostomäärät viikolla 23 metsäkeskuksittain ETElä-SUoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 54,12 ? 55,80 ? 41,35 ? 14,76 ? 17,83 ? 15,21 ? 22,02 ? 25,20 ? Uudistushakkuu 56,80 ? 57,24 ? 42,98 ? 16,27 ? 19,49 ? 17,35 ? 26,01 ? harvennushakkuu 49,39 ? 49,14 ? 39,36 ? 14,33 ? 16,36 ? 14,45 ? ensiharvennus 43,07 ? 43,23 ? 13,58 ? 14,52 ? 13,65 ? hankintahinnat 53,95 ? 53,93 ? 28,96 ? 31,00 ? 30,05 ? ETElä-PoHjaNMaa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 55,07 ? 55,85 ? 37,91 ? 16,70 ? 19,29 ? 16,79 ? 24,05 ? 26,03 ? Uudistushakkuu 57,07 ? 56,51 ? 38,87 ? 18,60 ? 19,77 ? 18,29 ? 26,31 ? 26,46 ? harvennushakkuu 47,06 ? 15,55 ? 16,19 ? 15,31 ? 21,95 ? ensiharvennus 45,78 ? 45,36 ? 15,51 ? 15,42 ? 21,96 ? hankintahinnat 51,38 ? 51,70 ? 29,43 ? 30,52 ? 29,78 ? 32,70 ? KESKi-SUoMi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 55,42 ? 57,38 ? 41,84 ? 15,88 ? 18,72 ? 15,85 ? 21,92 ? 25,60 ? Uudistushakkuu 58,20 ? 58,55 ? 43,96 ? 17,91 ? 20,58 ? 18,20 ? 24,58 ? 27,24 ? harvennushakkuu 49,98 ? 49,89 ? 38,59 ? 15,87 ? 16,61 ? 14,75 ? 22,02 ? ensiharvennus 45,53 ? 47,33 ? 30,61 ? 15,03 ? 16,01 ? 14,64 ? 20,64 ? 23,91 ? hankintahinnat 56,57 ? 53,82 ? 44,43 ? 29,12 ? 29,32 ? 29,98 ? KaiNUU-PoHjaNMaa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 53,80 ? 54,16 ? 16,49 ? 18,18 ? 16,44 ? 24,14 ? 26,46 ? Uudistushakkuu 55,62 ? 54,96 ? 19,00 ? 19,19 ? 18,61 ? 27,32 ? 27,51 ? harvennushakkuu 48,35 ? 47,18 ? 15,29 ? 15,19 ? 14,14 ? 22,25 ? ensiharvennus 47,87 ? 47,56 ? 14,82 ? 14,24 ? 21,00 ? hankintahinnat 57,48 ? 54,79 ? 30,04 ? 30,11 ? SaVo-Karjala ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 56,05 ? 56,52 ? 42,66 ? 16,34 ? 18,34 ? 15,97 ? 22,84 ? 24,66 ? Uudistushakkuu 57,68 ? 57,48 ? 44,62 ? 18,61 ? 19,80 ? 18,02 ? 25,63 ? 26,24 ? harvennushakkuu 50,18 ? 49,97 ? 38,70 ? 15,86 ? 16,73 ? 14,89 ? 21,83 ? ensiharvennus 46,41 ? 46,38 ? 33,62 ? 14,89 ? 14,20 ? 14,57 ? 20,87 ? 22,11 ? hankintahinnat 56,58 ? 55,48 ? 45,30 ? 29,28 ? 29,36 ? 30,09 ? laPPi ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 48,90 ? 49,14 ? 16,62 ? 17,71 ? 15,13 ? 23,56 ? Uudistushakkuu 50,33 ? 50,19 ? 18,69 ? 20,58 ? 17,41 ? 24,88 ? harvennushakkuu 46,99 ? 15,01 ? 14,86 ? 12,41 ? 24,21 ? ensiharvennus 43,03 ? 14,91 ? 13,85 ? hankintahinnat 58,25 ? 28,99 ? 29,15 ? KyMi-SaVo ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 56,82 ? 57,10 ? 44,51 ? 15,90 ? 18,55 ? 15,37 ? 22,31 ? 26,70 ? Uudistushakkuu 58,53 ? 58,05 ? 46,17 ? 17,56 ? 20,08 ? 17,59 ? 24,32 ? 27,40 ? harvennushakkuu 50,73 ? 50,53 ? 39,39 ? 15,33 ? 16,41 ? 13,84 ? 20,66 ? ensiharvennus 46,33 ? 46,48 ? 37,83 ? 14,89 ? 16,03 ? 13,89 ? 22,12 ? hankintahinnat 56,61 ? 55,56 ? 46,90 ? 29,31 ? 29,87 ? 30,01 ? KoKo Maa ? nousussa ? laskussa tukkipuu kuitupuu Pikkutukki MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi koiVU MäntY kUUsi kantohinnat 55,59 ? 56,61 ? 42,95 ? 16,06 ? 18,41 ? 15,83 ? 23,46 ? 25,65 ? Uudistushakkuu 57,60 ? 57,69 ? 44,76 ? 18,08 ? 19,95 ? 17,98 ? 26,24 ? 26,87 ? harvennushakkuu 49,82 ? 49,76 ? 38,99 ? 15,42 ? 16,46 ? 14,44 ? 22,23 ? 22,75 ? ensiharvennus 45,71 ? 46,01 ? 34,30 ? 14,83 ? 15,44 ? 14,33 ? 21,17 ? 22,58 ? hankintahinnat 55,18 ? 54,24 ? 45,58 ? 29,32 ? 30,14 ? 29,98 ? 35,14 ? 35,65 ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Metlan hintatilastojen myöhästymisen vuoksi luvut ovat poikkeuksellisesti viikolta 23.
• METSÄLEHTI 1 2 • 2012 METSÄSTÄ 14 METSÄNHOITO Toinen perkaus heinäkuussa Rantala suunnitteli yhdessä Groupin metsurin Arto Kurran kanssa kaksivaiheisen varhaisperkauksen koetta perustamista Fin Silva Oy:n maille Mänttään. Kohteena oli viisi vuotta sitten istutettu, rehevällä korpimaalla kasvava kuusentaimikko, jonka pinta-ala oli vajaat viisi hehtaaria. Kääntömättäissä kasvavat kuuset olivat venähtäneet noin metrin mittaisiksi. Hieskoivuvaltainen vitelikko oli hieman pitempää. Kurran mukaan koivuja oli 20?000–80?000 hehtaarilla. Kesäkuun puolivälissä Kurra perkasi lehtipuuston koko alueel ta. Rantala ennakoi, että vesakko nousee vahvasti uudelleen, koska kasvupaikka on sekä kostea että viljava. Osa alueesta perataan uudelleen elokuun alkupuoliskolla, osa syys-lokakuulla ja osa ensi vuoden kesäkuussa. Näin saadaan tarkennettua tietoa, miten perkaukset kannattaa Keski-Suomen korkeudella ajoittaa. Ruotsin kokemukset erittäin lupaavia Kaksivaiheista taimikonhoitoa on Ruotsissa kokeiltu tieteellisesti järjestetyssä kokeessa. Koe osoitti, että perkausten ajoitus ratkaisee, onnistutaanko vesojen uudelleen kasvu torjumaan. Eteläisintä Suomea vastaavissa oloissa tehdyssä kokeessa tehokkaimmaksi osoittautui yhdistelmä, jossa ensimmäinen perkaus tehtiin touko-kesäkuun vaihteessa tai toukokuun alussa ja toinen heinäkuun puolivälissä. ”Aikoja pitää siirtää kolmisen viikkoa myöhäisemmäksi, jotta ne kuvaisivat Keski-Suomen olosuhteita. Kevät tulee täällä sen verran myöhempään”, arvioi tutkija Karri Uotila Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalta. Ensimmäinen perkaus kannattaa tehdä, kun lehtipuut ovat Uudelleen vesominen kuriin Taimikoiden varhaisperkaus onnistuu parhaiten keskikesällä. ruotsalaismenetelmällä omatoiminen metsänomistaja voi estää varhais perattujen lehtipuiden vesomisen. ”Parhaimmillaan koivun uudelleen vesominen jää huomattavan vähäiseksi.” Vesakko on perattava ennen kuin se alkaa haitata kuusentaimien kasvua. Mikko Riikilä, teksti, kuvat ja piirrokset R uotsissa kehitetty ja kokeiltu taimikoiden kaksivaiheinen varhaisperkaus antaa metsänomistajille keinon estää lehtipuiden uudelleen vesominen ilman myrkkyjä. Vesakko niitetään kahdesti saman kasvukauden aikana. Juhannuksen tienoilla tehty perkaus toistetaan elokuun alussa, kun ensimmäisen perkauskerran kannot ovat vesoneet. Metsänhoidon rationalisoimiseen perehtyneen Metsä Groupin metsänhoitopäällikön Juho Rantalan mukaan paras ajankohta varhaisperkaukselle alkaa juhannuksesta. ”Lehtipuut ovat siihen mennessä kasvattaneet lehtensä täyteen mittaan. Tähän ne ovat käyttäneet juuriinsa varastoitunutta energiaa. Kun verso katkaistaan tässä vaiheessa, joutuu puu kasvattamaan uuden verson energiavarastojensa rippeillä.” Aina puun voimat eivät riitä. ”Parhaimmillaan koivun uudelleen vesominen jää huomattavan vähäiseksi keskikesällä tehdyn varhaisperkauksen jälkeen. Näin käy erityisesti kuivina kesinä”, Rantala toteaa. Tämän vuoksi Metsä Group ajoittaa varhaisperkauksensa juhannuksen ja heinäkuun lopun väliselle jaksolle. Metsuri arto kurra perkasi kuusentaimikon kesäkuun puolivälissä. osalla aluetta perkaus tehdään uudestaan elokuun alussa. Ruotsissa vaihtelevia tuloksia Kahden perkauksen (1 ja 2) ajoitus ratkaisee Lähde: Johansson & Lundh 2008 TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELÄVIEN KANTOJEN OSUUS, % Vuosi Vuosi 1 5 6 9 15 15 18 20 29 63 65 72 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2
• 15 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 Uudelleen vesominen kuriin juuri kasvattaneet lehtensä täyteen mittaan. Paras aika lienee kesä-heinäkuun vaihteessa. Toinen perkaus tehdään, kun lehtipuut ovat viime voimillaan kasvattaneet uuden verson joskus elokuun alkuvaiheessa. ”Ruotsissa tehdyssä kokeessa lehtipuiden kannoista eläviksi jäi vain 5–6 prosenttia, kun toinen perkaus tehtiin heinäkuun puolivälissä. Käytännössä vesominen estyi siis miltei kokonaan”, Uotila toteaa. Syksyllä ei kannata perata Kohtalaisen hyvään tulokseen Ruotsin kokeessa päästiin myös, kun toinen perkaus lykättiin seuraavan vuoden heinäkuun puoliväliin. Tällöin eloon jäi alle kymmenen prosenttia kannoista. Koe osoitti myös, kuinka tehokkaasti lehtipuut syksyllä keräävät lehdissä olevat ravinteet talteen ja varastoivat juuristoonsa. Tämä kävi ilmi, kun toinen perkaus tehtiin vasta ruskan aikana tai sen jälkeen. Valtaosa lehtipuiden kannoista säilyi hengissä ja kasvatti seuraavana vuonna uuden verson. Uudelleen vesomisen torjunta säästää taimikonhoidon kustannuksia merkittävästi. Varhaisperkaus maksaa keskimääräisissä olosuhteissa ehkä noin kaksi sataa euroa hehtaarilta. Elokuussa tehtävä toinen vaihe on erittäin nopea tehdä, ja sen hinta jää tätäkin halvemmaksi. Jos uudelleen vesakoitumista ei kyetä estämään, on lehtipuusto perattava muutaman vuoden kuluttua uudelleen. Ja silloin homma maksaa helposti tuplasti enemmän kuin varhaisperkaus. Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala korostaa, että nopeus on aina valttia istutettujen kuusentaimikoiden hoidossa. Se tuo säästöjä metsänhoitokuluihin. ”Ensimmäisen kerran vesat on perattava viisi vuotta istutuksen jälkeen. Sen jälkeen voi kolmen neljän vuoden kuluttua mennä perkaamaan vesakon uudestaan, ellei varhaisperkausta tehdä kahdessa vaiheessa, kuten tässä jutussa neuvotaan.” Rantala muistuttaa, että mättäille istutetut nuoret kuuset kasvavat niin vinhaan, ettei vesakko enää myöhemmin pysty kohoamaan sen tasalle. Ensiharvennukseen mennessä kasvutilan täyttänyt kuusikko on varjostanut kaiken alikasvoksen hengiltä. Hän neuvoo, että vesojen perkaus tulee sitä halvemmaksi, mitä varhaisemmassa vaiheessa se tehdään. Männyntaimikoillakin on varhaisperkaukset tehtävä ennen kuin vesakko alkaa haitata taimia. Lopullisesti männyntaimikko harvennetaan vasta, kun taimet ovat 7–8-metrisiä ja mäntyjen alaoksat ovat kuolleet. Kaksivaihteinen perkaus › Kohteeksi noin viisi vuotta istutettu kuusentaimikko. › Raivaa heinäkuun alkuun mennessä lehtipuut pois. › Toista raivaus elokuun alussa. › Anna kuusikon kasvaa ensiharvennukseen. ”nopeus aina valttia kuusentaimikoissa” Metsä Groupin metsänhoitopäällikön juho Rantalan mukaan kuusentaimikoista kannattaa perata vesakot viivyttelemättä. odottelu nostaa työn hintaa. Kaksivaiheisuus vie puun energian Koivun vararavintovarojen hupeneminen 1.5. 22.6. 1.7. 1. perkaus 2. perkaus 1.8. 3.8. Vararavinto juurissa 100 Vararavinto juurissa 50 Vararavinto juurissa †
• 16 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 hanna lehto-isokoski, teksti aRi nakaRi, kuvat P uutarhuri Jouko Lehto pitelee käsissään kahta purkkia, joissa kasvaviin pieniin kuusiin on vartettu oksa. Liitoskohta on turvonnut lupaavasti. Oksat ovat peräisin tuulenpesästä, joka kasvoi kuusen latvassa Helsingin ja Lahden välisen moottoritien varressa Mäntsälässä. Puu oli kohokohta, jota sadattuhannet ohikulkijat odottivat yksitoikkoisen ajomatkan varrella: kohta näkyy pallokuusi! Ei näy enää. Huhtikuussa joku kiipesi kuuseen ja irrotti tuulenpesän. Puun alta löytyi risa saha ja hanskat. Sanomalehdissä surtiin, kuka teki tihutyön ja miksi. Pallokuusen kohtalo kiiri myös Punkaharjulle Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden tietoon. He olivat jo pitkään miettineet, voitaisiinko koristehavupuita tuottaa suomalaisen kuusen erikoismuodoista, jotka geenimutaation vuoksi poikkeavat valtalajista. Pallon pudotessa Punkaharjulla oli jo valmiiksi suunniteltu havupuiden kasvullisen lisäyksen koejärjestely, johon piti hakea taimet. Nyt konseptit menivät uusiksi – Mäntsälän tuulenpesä on mitä mainioin esimerkki suomalaisen havupuun erikoismuodosta, ja se piti saada mukaan tutkimuksiin. Maanomistajalta Metlan väki kuuli, että koristehavupuita Lappeenrannassa varttava taimitarhuri hakisi pallosta oksia. Sovittiin, että hän ottaisi niitä myös Metlaa varten. Nyt vartteita hoivataan Punkaharjun koeaseman kasvihuoneella. On liian aikaista sanoa varmasti, onnistuvatko ne, mutta 38 vuoden kokemuksella Lehto rohkenee arvioida: ”Osa lähtee kasvamaan.” Suomeen sopivia koristeita Suomessa ei juuri ole markkinoilla luontaisia koristehavukasveja, vaan melkein kaikki tuodaan ulkomailta. Eiväthän ne tahdo täkäläistä talvea kestää. Jos onnistuttaisiin lisäämään kotimaisia koristehavuja, saataisiin valmiiksi suomalaisiin oloihin sopeutuneita taimia. ”Tämän vuoksi tutkimme sekä Mäntsälän puuta että muitakin erikoisuuksia. Luomme tietoa, jota kauppapuutarhat voivat hyödyntää”, kertoo projektipäällikkö Susanne Heiska. Koristehavupuiden erikoismuotojen lisääminen on vaikeaa. Esimerkiksi kuusen ja männyn tuulenpesät ovat ainutlaatuisia mutaatioita, joiden ominaisuudet eivät välttämättä näy suvullisesti lisääntyneissä jälkeläisissä. Mukaan kun tulee myös toisen vanhemman perimä. Siksi kasvi pitää saada monistettua niin, että perimä pysyy samana kuin emoyksilöllä. Se saattaa onnistua kasvullisen lisäyksen avulla. Vartteet ovat toistaiseksi varmin PALLOKUUSELLE uuSI ElÄMÄ Metsäntutkimuslaitoksella pelastetaan vandaalin tuhoaman Mäntsälän pallokuusen geeniainesta. jonakin päivänä havupallot saattavat koristaa suomalaisten pihoja. tuulenpesä kasvoi lahden ja helsingin välisen moottoritien varrella Mäntsälässä. se oli maamerkki, jota lukemattomat ohikulkijat odottivat. Mäntsälän tuulenpesän oksia vartettiin pieniin kuusiin. Varteoksan ja perusrungon nilat laitetaan vastakkain, jotta ravinteet kulkevat.
• 17 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 PALLOKUUSELLE uuSI ElÄMÄ keino, kun halutaan säilyttää vanhan kuusen geeniaines. Pistokaslisäys on nopeampi, jos se vain onnistuu. ”Pallokuusella kokeilemme molempia”, Heiska sanoo. Pistokkaat epävarmoja Mutaatio on tapahtunut puun silmussa, josta tuulenpesä kehittyy. Siksi myös vartteet ja pistokkaat täytyy ottaa nimenomaan tuulenpesästä, ei emopuusta. Metlan kasvihuoneessa kasvualustoilla tököttääkin nyt reilut kaksisataa oksaa Mäntsälän tuulenpesästä. Osa pistokkaista on leikattu edellisen vuosikasvaimen juuresta, osassa on mukana jopa 5–6 vuotta vanhaa kasvua. Toistaiseksi ne ovat hyväenteisen vihreitä. Puun lisääminen pistokkaista on silti epävarmaa. Suurin osa ei tee juuria, koska se ei ole kuuselle luontaista. Mitä nuorempi emo, sitä paremmin onnistutaan, mutta Mäntsälän puu on jo noin 80-vuotias. Kaiken lisäksi pallossa on lyhyet, vain senttimetrin mittaiset vuosikasvaimet. ”Kysymys kuuluu, riittävätkö vararavinteet, ennen kuin pistokas saa juurella lisää vettä ja kivennäisiä. Pistokas ei välttämättä ole juurtunut, vaikka se kasvaisi”, Susanne Heiska selvittää. Metla teki Mäntsälän puusta ja muistakin palloista pistokaskokeita jo 1960-luvulla. Silloin oksat juurtuivat hyvin, koska emot olivat nuoria. Eläköityneen tutkijan pihalla kasvaa tänäkin päivänä Mäntsälän pallosta otettu pistokas. Taimia laboratoriosta Kun pallokuusen geeniaines on turvattu, pölyttämällä sen kukat mieluimmin toisen pallokuusen siitepölyllä saadaan hyvässä lykyssä siemeniä, joissa tuulenpesäominaisuus on jäljellä. Kukaan ei vain tiedä, missä siemenessä se on ja missä ei. Dosentti Tuija Arosen johtama Metlan tutkimusryhmä onkin viime syksystä asti kehittänyt solukkoviljelymenetelmiä. Niissä kävystä otetaan epäkypsiä siemeniä ja laitetaan koemaljalle kasvamaan. Kustakin siemenestä syntyy valtava määrä alkioita, joilla on sama perimä. Osa esialkioita sisältävästä solukosta säilötään nestetyppeen ja osasta kasvatetaan taimia. Nähdään, minkä alkion perimä on halutunlainen. Kun oikea vaihtoehto on löytynyt, pakastetuista solukoista tuotetaan lisää juuri oikeanlaisia puita. Monistuskapasiteetti on valtava. ”Etsimme menetelmiä, joilla saadaan nopeasti huipputaimia metsänviljelyyn ja joita voidaan soveltaa myös koristepuihin”, Heiska kertoo. Pallonmuotoiset puut voidaan taas risteyttää muiden erikoismuotojen kanssa, esimerkiksi kultakuusten, joiden vuosikasvu on keltainen. Ulkotarhassa Punkaharjulla kasvaa jo muun muassa surukuusten risteytyksistä syntyneitä kultamuotoja. Tulevaisuudessa suomalaispihoja saattavat hyvinkin koristaa värikkäinä liekehtivät kuusipallot, joiden suku tulee Mäntsälästä. 1. Dosentti tuija arosen johtama tutkimusryhmä säilöö puiden esialkioita sisältävää solukkoa nestetyppeen. 2. Puutarhuri jouko lehto luottaa, että ainakin osa Mäntsälän pallokuusen vartteista lähtee kasvamaan. tulos selviää heinäkuussa. 3. susanne heiska ja jouko lehto tarkastelevat Punkaharjun koeaseman ulkotarhassa kasvavia kuusten erikoismuotoja. 4. Mäntsälän pallosta otettiin yli 200 pistokasta, jotka saavat suuttimista säännöllisiä höyrykylpyjä. 1 2 4 3 ”Kuusen ja männyn tuulen­ pesät ovat ainut­ laatuisia.” Te ijo N ik ka ne n
• 18 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 METSÄNOMISTAJA tiia PUUkila, teksti ja kuvat K ontortamäntyä, kotimaista mäntyä, siperianlehtikuusta, tavallista metsäkuusta ja taas kontortamäntyä. Puulajit vuorottelevat säännöllisin välein metsäautotien varressa Elimäellä. Ne kasvavat Mustilan pitkäaikaisen isännän Peter Tigerstedtin perustamilla koealoilla. 1970-luvulla istutetuista puista käy selvästi ilmi, mikä puulaji kasvupaikalla menestyy parhaiten. Se on siperianlehtikuusi, joka on peräisin Raivolasta Karjalankannakselta. Juuri tähän kysymykseen kasvinja metsänjalostuksen professori halusi vastauksen perustaessaan kokeita kartanon metsiin. ”Siperianlehtikuuset ovat jo sahapuun mitoissa. Se on kyllä hyvä puulaji. Suora kuin viivoitin”, Tigerstedt kehuu. Mustilassa riittää talvikkityypin reheviä savimaita, joissa maannousemasieni on yleinen vaiva ja kotiKoekenttänä oma metsä Mustilan kartanon pitkäaikainen isäntä suosii sekametsiä ja uskoo siperianlehtikuuseen. Turku Elimäki mainen kuusi juroo. Näille aloille siperianlehtikuusi on omiaan. Sitä kasvaa parintuhannen hehtaarin tilalla lähes sadalla hehtaarilla. Puulajikokeilun vuosisata Mustilassa on pitkät perinteet ulkomaisten puulajien kasvatuksesta. Peter Tigerstedtin isoisä Axel Fredrik Tigerstedt osti ja osaksi peri vaimonsa suvulta Mustilan vuonna 1901 ja perusti kartanon lähimetsiin puulajipuiston, Mustilan arboretumin. Siellä puulajeja testattiin ensin lajeittain pienemmissä metsiköissä. Jos laji osoittautui hyväksi, sitä istutettiin suurempina aloina talousmetsään. Tigerstedtin isoisä halusi selvittää, löytyykö maapallon pohjoispuoliskolta puita, jotka voisivat tuottaa nopeammin tai arvokkaampaa satoa kuin kotimaiset puulajit. ”Aikaa on kulunut sata vuotta ja nyt voi aika varmasti vastata, että tällaisia lajeja on hyvin vähän”, Tigerstedt sanoo. Raivolan alkuperää olevan siperianlehtikuusen lisäksi kotimaisia lajeja paremmin Etelä-Suomessa kasvaa douglaskuusi. Sitä Mustilassa on kuitenkin vain kymmenellä hehtaarilla. Viljelyä hillitsee se, että laji on kotimaista kuustakin arempi hallalle taimena. Se pitää kasvattaa verhopuuston suojissa. Myös kontortamäntyä kasvaa tilalla viitisenkymmentä hehtaaria. Mustilaan istutettiin 1910-luvulla koko pohjolan ensimmäiset kontortamänniköt. Pidemmän ajan kasvatustulokset ovat kuitenkin osoittaneet lajin ongelmalliseksi. Pohjoisamerikkalainen puu kasvaa kyllä hyvin, mutta se myös kelpaa mäntypistiäiselle kotimaista mäntyä paremmin. Lisäksi sitä vaivaavat lumija tuulituhot. Tämän todistavat metsäautotien varresta näkyvät kontortamännyt. Osa niistä on katkeillut lumen painosta, ja oksia niissä on huomattavasti enemmän kuin viereisen koealan kotimaisissa männyissä. Tavoitteena sekametsä Peter Tigerstedt on nuoresta asti liikkunut kartanon metsissä isänsä Carl Gustaf Tigerstedtin kanssa. Hänen isällään oli selkeä näkemys, miten metsiä tuli hoitaa. Jo hän kannusti poikiaan Peteriä ja Axel Tigerstedtiä suosimaan sekametsiä ja tigerstedt on elämän työnään parantanut puiden kuutiokasvua sekä jalostanut tuottoisampia ohra lajikkeita, mutta suomalaiset muistavat hänet parhaiten uusien alppi ruusulajien kehittäjänä. kuvassa professorin mukaan nimetty alppiruusu Peter tigerstedt. Mustilan arboretumissa kasvaa yli sata havupuulajia sekä pari sataa erilaista lehtipuulajia.
• 19 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 varoitti kasvattamasta yksin synkkiä kuusikoita. Näitä oppeja Mustilassa noudatetaan edelleen. ”Jos paljaaksi hakatulle alalle päätetään laittaa mäntyä tai kuusta, jätämme sinne yleensä hakkuun yh teydessä rauduskoivuja pystyyn. Näin alalle tulee koivua luontaisesti”, Peter Tigerstedt kertoo. Myös siperianlehtikuusi tai tammi sopivat hyvin sekapuuksi. Mustilan mailla kasvatetaan tammea ja kuusta sekaisin. Siperianlehtikuusen seurana puolestaan kasvaa kuusta sekä luontaisesti uudistettua koivua. Kuitupuunmittainen siperianlehtikuusi ja tammi eivät tahdo mennä kaupaksi. Tältä ongelmalta kuitenkin vältytään, kun erikoispuita kasvatetaan sekapuuna. Harvennuksilla hakataan kotimaisia puulajeja, ja erikoispuut saavat järeytyä tukiksi asti. Myös tautien ja tuhojen kestävyydessä sekametsä voittaa yhden puulajin metsiköt. ”Jos sairaudet iskevät, ne koettelevat sekametsässä jotakin puulajia, mutta sinne jää kuitenkin vielä toinen laji kasvamaan”, Tigerstedt sanoo. Metsoon vai avohakkuu Vaikka Mustilassa suositaan nykyään sekametsiä, merkittävä osa metsistä on vielä savikkomaiden viljelytai luonnonkuusikoita. Suuri, lähes neljänkymmenen hehtaarin aukko Mustilan metsätien varressa on pelottava esimerkki, mihin ilmaston lämpeneminen ja kuumat, kuivat kesät voivat puhtaissa kuusikoissa johtaa. Kartanon metsät kuuluvat Kaakkois-Suomen alueeseen, missä kirjanpainajaepidemia jyllää kolmatta kesää peräkkäin. Kirjanpainajan pesäkkeitä tuli vanhaan kuusikkoon sellaisella vauhdilla, ettei vaihtoehdoksi jäänyt kuin kaataa koko metsä. Hakkuista huolimatta tuho ei ole vielä talousmetsien puolella pysähtynyt. Peremmällä metsätilaa kirjanpainajat ovat iskeytyneet vanhaan kuusikkoon. Vaihtoehtoina on hakata metsä kahdenkymmenen hehtaarin alueelta tai liittää se mukaan yksityismetsien vanhojen metsien suojeluohjelmaan Metsoon. ELY-keskuksen tarkastajat pitivät aluetta ihanteellisena Metso-kohteena ja tekivät tarjouksen alueen liittämisestä 20 vuodeksi suojeluohjelmaan. Tigerstedtiä kuitenkin mietityttää miten käy, jos tuho leviää naapurin metsiin. Kuka silloin on korvausvelvollinen? yhteisomistusta sukupolvesta toiseen Peter Tigerstedtin käden jälki näkyy kaikkialla Mustilassa. Ennen perinnöllisyystieteen opintoja ja jalostuksen professuuria hän opiskeli metsänhoitajaksi. Hän on huolehtinut tilan metsistä 1950-luvulta näihin päiviin asti. Tigerstedt on viettänyt viikonloput ja lomat Mustilassa. Edelleen hän käy katsastamassa tilan metsiä päivittäin, vaikka kartano metsineen onkin jo siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Nyt Mustilaa hallinnoi Tigerstedtin poika Karl ja tämän serkku Nils. ”Isä sanoi aikanaan, että tehkää pojat mitä teette, mutta älkää pirstoko Mustilaa. Se on pidetty yhtenäisenä. Ensin minä ja veljeni hoidimme sitä yhdessä ja nyt serkukset jatkavat”, Tigerstedt sanoo. Myös serkuksia seuraava sukupolvi on kouluttautunut maatalousja metsäalalle, joten kosketus metsiin säilyy jatkossakin. Tigerstedtin vastuulla on tällä hetkellä kartanon pihapuiden hoito ja harvennus, mutta hän lähtee mielellään serkusten kanssa metsään. ”Olen edelleen leikissä mukana. Teen ehdotuksia, miten metsiä kannattaisi hoitaa ja omistajat päättävät, mitä tekevät. En pahastu, vaikka ehdotukseni eivät menisi läpi”, Tigerstedt sanoo. tilan vanhaa rehevää kuusikkoa uhkaa kirjanpainaja. nyt ptäisi miettiä, hakataanko metsä sileäksi vai liitetäänkö alue Metsoon. ”Tuhojen kestävyydessä sekametsä voittaa yhden puulajin metsiköt.” M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas­ palveluumme 02077 29136 (2.7. lähtien 09 315 49 810) ja kysy edullista kesto­ tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti tabl 260x190.indd 1 11.6.2012 23.07
• 20 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 tiia PUUkila, teksti ja kuvat S ysmäläinen metsänomistaja Tauno Holappa ei ollut tyytyväinen markkinoilla oleviin heinäysvälineisiin. Hän kehitti oman version ja lähetti sen prototyypin työtehoseuran testattavaksi. Viisipiikkistä haravaa muistuttavan työvälineen toimintaperiaate on erilainen kuin heinäysviikatteen ja raivausveitsen. Se asetetaan taimen juurelle ja heinät tuupataan nurin rivakalla, itsestä ja taimesta poispäin suuntautuvalla työntöliikkeellä. Työtehoseuran tutkija Arto Mutikainen ja metsänomistaja Leo Oilanen kokeilivat työvälineen toimivuutta neljä vuotta sitten istutetussa kuusentaimikossa. Lopella sijaitseva ala oli rehevä entinen pellonpohja. Väline osoittautui heinittyneessä ja vesakoituneessa taimikossa tehokkaaksi mutta vaatii käyttäjältään riuskat otteet. Nopeaa ja tarkkaa työtä Mutikainen kiittelee erityisesti heinäysvälineen nopeaa ja tarkkaa työnjälkeä. Kun työvälineen asettelee huolellisesti taimen juurelle, ei ole vaaraa, että taimi vahingoittuisi heinää tuupatessa. Itsestä poispäin suuntautuvan työntöliikkeen ansiosta väline on turvallinen taimen lisäksi heinääjälle. Myös työ käy joutuisasti. Keskimäärin yhden taimen vapauttaminen heinästä vei aikaa 15–30 sekuntia, jos taimen etsimistä maastosta ei lasketa mukaan. Mutikainen arvioi, että ruohosaksilla, raivausveitsellä tai viikatteella heinäys veisi moninkertaisesti aikaa. ”Taimen ympäryksen pystyy heinäämään lähes samalta seisomalta. Ei tarvitse pyöriä taimen ympärillä, kuten viikatteella työskenneltäessä.” Työ kysyy kuitenkin voimaa. Vadelmaryppään nujertaminen vaatii voimanponnistusta koko keholta, ja yli viiden millimetrin paksuiset vesat alkavat olla jo liian paksuja katkottaviksi. ”Laite on helppo mutta ei välttämättä kovin kevyt käyttää. Kun oppii oikean tekniikan, työ voi muuttua kevyemmäksi”, Mutikainen arvioi. Jotta heinäys onnistuu vaivatta, väline on teroitettava riittävän usein teroitusviilalla ja hiomakivellä. Monikäyttöinen vempele Mutikainen ja Oilanen kehuvat työvälineen monikäyttöisyyttä. Sen avulla onnistuu Tuuppaamalla nurin Uusi heinäysväline selviytyi hyvin tuoreesta alkukesän heinästä. työtehoseura testaa välineen myös sitkaammalla syysheinällä. tuloksista voi lukea syksyn lehdestä. KOKEILTuA Uusi heinäysväline sai kiitosta työtehoseuran testissä. Työ kävi sutjakkaasti mutta vaati ruista ranteeseen. sekä heinääminen että taimien etsiminen. Kun kulkee istutuslinjojen välissä, välineellä pystyy etsimään kasvillisuuden sekaan kadonneita puunalkuja kahdesta taimirivistä samalla kertaa. ”Kun taimen löytää, välineellä on helppo taitella heinät sen ympäriltä niin, että taimi paljastuu kunnolla eikä heinätessä vahingoitu”, Mutikainen sanoo. Kaiken kaikkiaan testaajat pitivät heinäysvälinettä onnistuneena keksintönä. ”Paras tähän asti kokeilemistani työvälineistä heinäämiseen”, Mutikainen tiivistää. Myös Oilanen voisi kuvitella ostavansa työvälineen, jos heinäystarvetta on ja tuotteen hinta on kohdillaan. ”Raakaversio, mutta toimiva”, Oilanen toteaa. Parannusideoiksi testaajat esittivät viiltävämpää ja ohuempaa terää, jotta leikkuuteho olisi parempi. Kivikkoisessa maastossa vaihdettava terä olisi puolestaan käytännöllinen. Testattu välineen ensimmäinen versio oli tehty romuraudasta ja vartena toimi vanha luudanvarsi. Työvälineen kehittäjällä on tekeillä myyntiin suunnattu versio. Sen tekee ammattilainen. lisätietoja työkalusta sähkö postitse tauno.holappa@dnainternet.net. Testin tulos + tarkkuus + nopeus + vankka rakenne + monikäyttöisyys – vaatii voimaa – hankala kivisessä maastossa
• 21 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 www.metsakustannus.fi Uutuus Uutuus Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Kirja kertoo, miten Etelä-Suomen talousmetsiä uudistetaan menestyksellisesti. Siinä selvitetään nykyisen tutkimustiedon valossa männyn, kuusen ja rauduskoivun uudistamiskäytännöt, joilla uudistaminen onnistuu nopeimmin ja varmimmin. Uudistaminen vaikuttaa metsän kehitykseen ja metsästä saataviin tuloihin kiertoajan loppuun saakka. Onnistuminen kaikissa vaiheissa mahdollistaa kasvupaikan tuottokyvyn täysimääräisen hyödyntämisen. Esimerkkilaskelmilla havainnollistetaan kustannustehokkuutta ja eri tekijöiden vaikutusta kustannuksiin myöhemmissä ketjun vaiheissa. Teos on tarkoitettu metsänuudistamisen perusteista ja tavoitteista kiinnostuneille metsänomistajille ja alan opiskelijoille. Hinta 38 euroa, nidottu, 150 sivua. Metsänuudistaminen – investointi tulevaan Metsäkirjakauppa Metsanuudistaminen 236x90 uusi250512.indd 1 26.5.2012 15.25 KOKEILTuA jonsered on vihdoin saanut koko setin uusinta moottorisaha tekniikkaa uuteen CS 2260 -ammatti sahaansa. Mikko Riikilä, teksti ja kuvat CS 2260 on järäkämmän puoleinen, ammattikäyttöön tarkoitettu moottorisaha. Sylinteritilavuus on 59,8 kuutiosenttiä ja teho 3,5 kilowattia. Sylinteri on taaksepäin kallistettu. Tämän ansiosta sahan rungon etuosa on perinteisiä sahamalleja matalampi, mikä tekee sahan sivuprofiilista virtaviivaisen näköisen. Rungon etuosan mataluuden ansiosta etukahvan kaarta on saatu lyhennettyä. Tämä jouhevoi sahan käsittelyä karsinnassa. Saha on teknisesti läheistä sukua Husqvarnan viime syksynä esittelemälle tehosahalle XP 560:lle, jota kokeiltiin Metsälehden numerossa 16/2011. Uutuus on varustettu kaikilla 2010-luvun herkuilla. Jonseredin brändinrakentajat ovat nimenneet vähäpäästöisen ilmahuuhtelumoottorin Clean Poweriksi. Husqarnalla samaa tekniikkaa kutsutaan Xtorqiksi ja Stihlillä 2-MIX:si. Moottorin elektroninen käynPunamustaa voimaa kun etukahva on kallistettu tyveltään, öljytankin suuaukon ympärille jää reilusti tilaa, mikä helpottaa tankin täyttämistä. ninohjausjärjestelmä on Jonseredin termistössä CarbControll. Husqvarnalla sama on nimetty AutoTuneksi ja Stihlillä Mtroniciksi. Elektroniikka ohjaa sekä polttoaineen syöttöä että sytytystä. Se säätää moottorin toimintaa olosuhteiden ja kuormituksen mukaan. Ohjausyksikkö voidaan huollossa liittää tietokoneeseen, joka pystyy lukemaan sahan vikamuistin. Uusimmissa ruotsalaissahoissa on myös moottorin kiihtyvyyttä parantavia ratkaisuja, kuten kevennetyt mäntä sekä kampiakseli. Jonsered on nimennyt tämän Peak Pulseksi, Husqvarnalla sama tunnetaan RevBoostina. Vaikka edellä sanotut ovatkin vain sanahelinää, on uuden Jonseredin moottori ilmiömäisen kierrosherkkä ja vahva. Etukahvassa eroa Jonseredin perinteen mukaisesti uutuusmallikin poikkeaa Husqvarnan vastaavasta suoralla etukahvallaan. Sahan käsittelyyn etukahvan asennolla ei suurta merkitystä ole. Merkittävämpi ero, ehkä jopa pieni etu koituu siitä, että Jonssin etukahva on taivutettu alapäästä heti runkoon liitoskohdan jälkeen. Näin teräketjuöljyn tankin täyttöaukolla on enemmän tilaa kuin vinokahvaisessa Huskussa. Vaikka Husqvarnan 560ja Jonseredin 2260 -mallit ovat teknisesti identtiset, maahantuoja vakuuttaa, ettei Jonseredia – sen paremmin kuin Huskuakaan – enää vaivaa vuotava öljy tankki, joka ilmeni osassa ensimmäisistä Husqvarna 560 -mallin sahoista. ”Ongelma johtui vääränlaisista pulteista, joilla moottorirungon puoliskot liitettiin toisiinsa. Vika ilmeni yhdessä erässä viime vuoden lopulla valmistettuja Husqvarna XP 560 -mallin sahoja. Ongelmaa ei uusissa samanmallisissa sahoissa enää pitäisi olla”, vakuuttaa tuotepäällikkö Tuomas Kuivamäki Husqvarnalta. Jonsered CS 2260 › sylinteritilavuus 59,8 cm3 › teho 3,5 kW › Polttoainesäiliön tilavuus 0,65 l › Öljysäiliön tilavuus 0,33 l › Paino* 5,6 kg › suositushinta 949 € *Ilman terälaitetta, tankit tyhjinä Väkivahva jonsered Cs 2260 sopii esimerkiksi pihapuun kaatajille.
• 22 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 Kesätyökampanja on osa Metsä puhuu -tulevaisuushanketta. Kampanjan tavoitteena on, että työpaikat pitävät hyvää huolta kesätyöntekijöistään ja kertovat heille paitsi yrityksestään myös koko metsäalasta monipuolisesti. Metsälehti osallistuu kampanjaan esittelemällä nuoria kesätöissä. hannU jaUhiainen teksti ja kuva R ovaniemeläiset Mikael Karabiberis, 18, ja Anton Karttunen, 20, tarkistavat Vaattunkikönkäältä lähtevän luontopolun pitkospuut ja tekevät tarvittavat kunnostustyöt. Jokivarren lähireittejä on jo aiemmin käyty laittamassa kuntoon. Kevään tulva kävi korkealla, ja osa lankuista oli tulvan mukana siirtynyt paikoiltaan. Karabiberiksen ja Karttusen työpäivä alkaa kokoontumisella Metsähallituksen toimitalo Pilkkeen pihamaalle. Sieltä ajellaan työnantajan autoilla noin 15 kilometrin päässä Olkkajärvellä sijaitsevalle varikolle, missä jaetaan päivän työt ja varusteet. Sitten vajaan kymmenen kesätyöntekijän porukka hajaantuu ympäri Rovaniemeä. Ravintolasta luontopolulle Halu tehdä työtä luonnon parissa oli keskeisin syy siihen, miksi ravintola-alan opiskelija Karabiberis hakeutui Metsähallitukselle töihin. ”Opiskelukaverin kanssa tuumattiin, että pyritään kesäksi sellaisiin töihin, jossa voi tehdä jotain käytännöllistä”, Karabiberis kertoo. Toinen syy oli, ettei oman alan töitä ollut helppoa saada. Karabiberis opiskelee Lapin matkailuopistossa baarimikoksi. Hän tunnustaa, että moni uudessa työssä eteen tuleva asia on uutta – moottorisahaakin tuli pidettyä kädessä ensimmäisen kerran kesäkuun alkupuolella. Lähes oman alan töissä Työpari Antton Karttusen opastuksella hommat kuitenkin hoituvat. Karttunen on valmistunut Lapin luonto-opistosta luontoohjaajaksi. Koulun ja armeijan jälkeen hän on ollut jo aiemmin Metsähallituksella pätkätöissä. Nyt on menossa vuoden loppuun kestävä pesti. Karttuselle metsään liittyvät työt ovat tuttuja jo kotipuolesta, koska vanhemmilla on metsää. Opiskelun aikana on luonto asioiden lisäksi perehdytty matkailurakentamiseen ja metsätalouteenkin. Pitkospuiden korjaamisen lisäksi kesätyöläisten töihin kuuluu muitakin rakenteiden huoltoja puhdistustöitä. Polttopuitakin sirkkelöidään muun työn ohessa. Retkeilyalueiden puutavara sahataan varikolla ja pintalaudoista tehdään polttopuuta. Molemmat kertovat viihtyvänsä hyvin luontoon liittyvissä töissä. Kesällä tietysti hyttyset ja muut ötökät ovat välistä pieni riesa, mutta muuten kohtalaisen itsenäinen työ kiehtoo nuoria miehiä. Alkukesä touhutaan pääasiassa Napapiirin retkeilyalueella ja sen jälkeen siirrytään muualla oleviin kohteisiin. Monenlaista kesätyöläistä Metsähallitus työllistää kesän aikana noin 800 nuorta eripituisiksi ajoiksi. Osa kesätyöntekijöistä on palkattu normaalisti ja osa on töissä työllistämismäärärahan turvin. Useimmat kesätyöläisistä ovat tai ovat jo olleet taimenistutuksessa. Tänä kesänä luontopalvelut on voinut lisäksi työllistää koko maassa noin 150 nuorta valtion erillismäärärahan turvin. Luonnon virkistyskäytön Lapin aluepäällikkö Sakari Kokkonen kertoo, että esimerkiksi Rovaniemellä näin työllistettyjä on noin 15. Heistä puolenkymmentä on luonnonsuojeluyksikön töissä ja loput virkistyspuolella. ”Määrärahalla työllistetään ensisijaisesti vastavalmistuneita nuoria, jotka eivät ole päässeet vakituisiin töihin. Lisäksi kesätöihin on otettu eri asteiden opiskelijoita ja koululaisia.” Retkeilyalueiden huoltotöiden lisäksi nuoret osallistuvat soiden ennallistamiseen, perinneympäristöjen hoitoon ja uhanalaisten lajien kartoitukseen. Luontokeskukset tarjoavat hieman erilaisia työtehtäviä. ”Rovaniemellä virkistyspuolen eripituisissa kesätöissä on tämän määrärahan turvin noin Kesä luonnon keskellä Napapiirin retkeilyalueen luontopolkujen lankut tulevat talven ja tulvien jäljiltä jälleen säntilliseen järjestykseen, kun kesätyöläiset ovat niitä kunnostamassa. uutuuskone voi korvata ennakkoraivauksen Mikko Riikilä, teksti ja kuvat Hakkuukouran sivuun kytkettävä niittoterä on lupaava ratkaisu ennakkoraivausten koneellistamiseen. Vesakon niittoteriä vuosia valmistaneen Mense Oy:n uusi avaus raivaussahatyön koneellistamiseen on niittoterä hakkuualojen raivaukseen. Terä kiinnitetään hakkuukoneen kouraan. Tarkalleen ottaen kyse ei ole ennakkoraivauksesta, koska kone siivoaa haittaavaa vitelikkoa hakkuun yhteydessä. Niittoterä on helppo kiinnittää erilaisiin hakkuukouriin. Lisäksi koura on ulkomitoiltaan pieni. Se lisää hakkuukouran leveyttä noin 15 senttiä ”Räätälöimme kiinnityksen sitä mukaa, kun teriä asennetaan erilaisiin kouriin. Ratkaisu on yksinkertainen”, vakuuttaa toimitusjohtaja Seppo Mentula. Laitteen veroton hinta on noin 7?000 euroa. Metsätehon ja Työtehoseuran hakkuukouran kylkeen kiinnitettävä niittoterä poistaa haittaavaa alikasvosta. kymmenkunta nuorta. Joukossa on kahden ja puolen viikon työharjoittelussa peruskoulun päättäneitä, ammattikoululaisten ja lukiolaisten pesti kestää kuusi viikkoa ja sitten on muutama nuori pidemmällä työsopimuksella. Tämän lisäksi luonnonsuojelu työllistää viisi nuorta tämän määrärahan turvin”, suunnittelija Olli Vainio kertoo. Työnopastus ja työnantajan esittely ovat Metsähallituksessa tapauskohtaisia. Omat haasteensa on siinä, että kesätyöläisiä tulee eri aikoihin ja osa on vain lyhyen aikaa töissä. Parhaan opastuksen saanevat luontokeskusten oppaat, koska heidän pitää tietää olennaiset Metsähallitukseen liittyvät asiat. ”Tuumittiin, että pyritään kesäksi tekemään käytännön töitä.” anton karttunen (vas.) ja Mikael karabiberis korjaavat kesän aikana mm. Vaattunkikönkään luonto polkujen rakenteita.
• 23 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 jUssi Collin Metsälehti oli vielä vuonna 1972 täynnä asiaa: kuvia oli vähän, mutta tekstiä runsaasti ja juttuja paljon, jopa lehden etusivulla. Siksi heinäkuun toisen Metsälehden etusivun varaaminen vain ja ainoastaan tuoreen myrskytuhon esittelyyn ison kuvan kanssa yllättää, mutta kertoo myös asian vakavuudesta ja poikkeuksellisuudesta. Lauantai-iltana 8. heinäkuuta itärajan takaa tullut ukkosmyrsky teki tuhojaan viidessä pitäjässä Kaakkois-Suomessa. Tarkkaa kuvaa tuhojen laajuudesta ei ensi alkuun ollut, mutta se oli heti selvää, että puuta oli mennyt nurin paljon. ”Mikä tässä tilanteessa on varmaa, niin ainakin se, että nyt tuli tänne kaikkien aikojen suurin savotta ja jälkipeluu kestää pitkään ”, Metsälehdelle kerrottiin. Voimakkaimmin myrsky runteli Joutsenon metsiä, pitäjän 20?000 hehtaarin metsäalasta puolet joutui tuhojen kohteeksi. Tuhot keskittyivät etenkin mäillä ja harjanteilla kasvaviin tukkipuuikäisiin männiköihin. Tukkia meni nurin noin kaksi miljoonaa kuutiota, mikä vastaa Joutsenon neljän vuoden hakkuita. Metsänhoitoyhdistys ja puun ostajat sopivat heti myrskyn jälkeen raameista, joilla tuhopuut kaupataan. Tukkipuille sovittiin edellistalven mukainen minimihinta. ”Myrskyn mentyä ja tuhojen paljastuessa kävi selväksi, että tilanne vaatii nopeita erikoistoimenpiteitä. Hakkuut oli saatava käyntiin nopeasti, jotta puutavara saataisiin mahdollisimman hyvälaatuisena korjattua”, metsäteknikko Ensio Ylä-Oijala kertoi. Kesälomakausi oli tuolloin parhaimmillaan ja yhtiöiden miehet lomilla. Lomat peruutettiin, ja metsätyöntekijät sekä työnjohto komennettiin myrskytuhoalueelle. Esimerkiksi Tehdaspuusta alueelle lähetettiin 300 yhtiön miestä eri hankinta-alueilta ja lisäksi vielä 100 miestä eri työvoimapiireistä. sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Etusivun juttu uuTINEN vuONNA 1972 on kesän aikana tarkoitus tutkia raivaimen toimintaa. Näkemäraivausta Työnäytöksessä raivaimella varustettu hakkuukone korjasi energiapuuta pituudeltaan 8–9-metrisestä kylvömänniköstä. Männikön alikasvoksena oli parikolmemetrinen kuusitiheikkö. Ilman raivausta ketjusahalla varustettu hakkuukoura ei olisi suoriutunut korjuusta. Mentulan mukaan hakkuukoneella ei kannata yrittää raivata kaikkea. ”Edullisinta on tehdä näkemäraivausta, jossa alikasvosta poistetaan vain sen verran, että hakkuu sujuu häiriöittä”, Mentula kertoi. ”niittoterä on helppo kiinnittää erilaisiin hakkuukouriin”, toimitusjohtaja seppo Mentula vakuuttaa. Tästä Mensen leikkuri suoriutui mutkattomasti. Niittoterät avasivat väylää, kun kuljettaja siirsi kouraa kohti seuraavaksi kaadettavaa puuta. Raivaimen käyttö ei näyttänyt merkittävästi hidastavan kouran käsittelyä. Tehokkaimmin niittoterä katkoi alle kolmesenttisiä raippoja. ”Noin neljäsenttiset ja sitä paksummat raipat on helpompi napata kouraan ja katkoa ketjusahalla”, Mensen esittelykuljettaja Tommi Huhtiniemi totesi. Raivaimen käyttökohteiksi Mentula nimeää perinteiset kasvatushakkuut, energiapuuharvennukset ja myös päätehakkuut. ”Myös päätehakkuualat pitäisi raivata, jos niiltä aiotaan kerätä hakkuutähteet. Muuten alikasvosraipat nousevat hakkuutähdetaakkojen mukana juurineen mukaan. Juuripaakkujen mukana kulkeutuu maata ja kiviä voimalaitokselle.”
• LuONNOSTA hannU eskonen, teksti ja kuvat S ääski, sääksi, kalasääski vai kalasääksi – neljä nimeä, joita käytetään komeasta kaloja syövästä petolinnusta. Lintumiehet tuntevat sen pandarina, tieteellinen nimi kun on Pandion haliaetus . Mikä nimistä sitten on oikea? Sääskiloppuiset voitaisiin jo unohtaa kokonaan, tuovathan ne ennemmin mieleen Lapin loppumattomat hyttysarmeijat kuin komean petolinnun. Kala-etuliite on myös turha lisuke. Tätä nykyä puhutaan lyhyesti sääksestä. Sääksi on linnustomme harvoja kosmopoliitteja lajeja. Sitä siis tavataan kaikkialta maailmasta, tosin Etelä-Amerikassa se vain talvehtii. Alun alkaen sääkset pesivät Suomessa rannoilla ja saarissa. Sitä mukaa, kun suomalaiset asuttivat rantoja ja alkoivat vainota sääksiä, ne siirtyivät pesimään takamaille, joskus kilometrienkin päähän lähimmästä rannasta. Suurin osa sääksistämme pesiikin kaukana asutuksesta. Mikään erämaalintu sääksi ei kuitenkaan ole. Jos niille annetaan pesimärauha, ne kyllä pärjäävät lähellä asutustakin. Pesä korkealla puussa Sääksi ei ole kovin tarkka pesäpaikkansa suhteen. Pesältä tulee kuitenkin olla esteetön näkyvyys kaikkiin ilmansuuntiin. Näin sääksen pesä on aina alueen korkeimmalla kohdalla korkeimman puun latvassa. Useimmiten pesäpuu on mänty. Suurin osa sääksen pesistä on rämeillä, mäntykankailla ja harjuilla. Pesä on vuosia käytössä. Joka vuosi sen koko kasvaa lintujen kantaessa siihen paksuja oksia. Suurimmat pesät ovat puolitoista metriä leveitä ja pari metriä korkeita risulinnoja. Pesä saattaa painaa monta sataa kiloa. Sääksillä onkin suuria ongelmia löytää tarpeeksi vahvoja pesäpuita risulinnansa alustaksi. Osa sääksistä pesii nykyään kolmiomittaustorneissa, voimajohtopylväissä ja yhä useammin tekopesissä. Noin kolmannes koko Suomen sääksikannasta pesii lintuharrasta jien rakentamissa tekopesissä. Sääkset saapuvat Suomeen jo huhtikuulla, jolloin järvet ovat vielä jäässä. Sääksiä näkeekin tällöin avoimien sulavesien äärellä kalastamassa. Sääksen reviirillä täytyy olla sopivia kalavesiä. Niiden tulee olla tarpeeksi matalia ja kirkasvetisiä. Useimmiten sääksiä näkee kalastelemassa jokisuvannoissa, ruohostoisilla lammilla ja lahdilla. Kruunuhauet – totta vai tarua? Sääkset syövät ainoastaan kalaa. Suomessa pääsaaliskaloja ovat lahnat, hauet, ruutanat, särjet ja ahvenet. Saaliin optimikoko on noin 150– 350 grammaa. Suurimmat todetut saaliskalat ovat olleet hiukan yli kilon painoisia. Tarinat kruunutai sarvihauista elävät kuitenkin sitkeästi. Niiden mukaan sääksi olisi iskenyt liian isoon saaliskalaan ja kala olisi vetänyt sääksen nopeasti veden alle hukuttaen sen. Väitetään, että on löydetty isoja haukia, joilla on selässään sääksen jalat. Niitä on kutsuttu kruunutai sarvihauiksi. Kenties tarinat voivat olla tosiakin. Äärimmäisen harvinaisia tuollaiset tapahtumat kuitenkin ovat. Aikuinen sääksi tarvitsee päivässä 1–2 kalaa ja poikue syö samassa ajassa 4–6 kalaa. Kun pesimäkausi on vielä pitkä, toukokuulta pitkälle elokuulle, kuluu sääksireviirillä valtava määrä kalaa kesässä. Tosin Suomen rehevöityvissä järvissä riittää helposti kalaa myös sääksille. Sopivat kalastusvedet rajaavat sääksen levinneisyyttä Suomessa. Pohjoisimmat pesät on löydetty Utsjoen Kevolta ja Pulmangista. Levinneisyydessä on laajoja tyhjiöitä vähävesistöisillä alueilla Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Lapissa. Tiheimmät kannat ovat tietysti järvialueilla. Suomen sääksikannaksi arvioidaan noin tuhat paria. Helppo tapa tutustua Pohtiolammella Kangasalla voi helposti tutustua sääksiin. Siellä oli aikoinaan Saarioisten einestehtaan kalanviljelylaitos. Jo tuolloin 1970-luvulla paikalliset sääkset oppivat käyttämään hyväkseen lampien helppoja kalasaaliita. Kalanviljelyä altailla jatkoi Sääksisäätiö, joka vuokrasi altaat ja alkoi kehittää niistä Pirkanmaan sääksien ruokintapaikkaa. Toiminta on jatkunut näihin päiviin asti, ja Pohtiolammesta on kehittynyt maailmankuulu lintukuvaajien kuvauspaikka. Parhaille kojupaikoille joutuu jonottamaan vuosia. Pohtiolammen sääksialtailla on myös katselulava, jolta kuka tahansa voi seurata sääksien upeaa kalastussyöksyä ihan ilmaiseksi. Komea kosmopoliitti 24 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 ”Suomen rehevöityvissä järvissä riittää helposti kalaa myös sääksille.” Ennen vainottu sääksi on löytänyt paikkansa Suomen luonnosta. ilmassa partioiva sääksi havaitsee kalan tarkan näkönsä avulla. Muista linnuista poiketen sääksen jalat muodostavat terävät pihdit: kaksi varvasta eteen ja kaksi taakse. Pihtiotteesta kalan on lähes mahdoton karata. kalan havaittuaan sääksi laskostaa siipensä suppuun ja lähtee huimaan syöksyyn. sääksiemot tuovat pesälle 5–6 kalaa päivässä, noin 80 kiloa koko kesän aikana.
• PIlKKEITÄ 25 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 LuKIJALTA Useimmiten kasvien sinipunaiset ja punaiset värit johtuvat solunesteen antosyaaneista. Erilaisia antosyaaneja on lukuisia, mutta kaikissa on sama perusrakenne. Antosyaanit ovat kasvin kannalta ”halpoja” aineita, sillä niissä on vain hiiltä, vetyä ja happea. Vaikka antosyaanit ovat hyvin yleisiä ja keskeisiä aineita kasveissa, häiriöt niiden valmistuksessa eivät haittaa kovin paljon kasvin muuta elämää. Siksi sinija punakukkaisista kasveista tapaa varsin usein valkokukkaisia muotoja, ja jos kyseessä on marjakasvi, jäävät sen hedelmätkin vaille tavanomaista väriä. ValValkoiset horsmat SEPPO VuOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. kokukkaisuus on perinnöllinen virhe, joka voi siirtyä jälkeläisille: vaaleanpunaiset horsmat ovat valkoja punakukkaisten välisiä risteytymiä. Metsän tavallisimpia värivikaisia kasveja ovat maitohorsma ja kanerva; kissankäpälän värivaihtelu johtuu sukupuolten eroista. Minulle on tullut sellainen vaikutelma, että valkokukkainen kanerva on pohjoisessa yleisempi kuin etelässä. Ehkä se johtuu vain siitä, että Lapissa tavallisesti kulkee pitempiä matkoja jalan kuin etelässä, mutta toisaalta maitohorsman värivaihtelusta ei samaa vaikutelmaa ole syntynyt, pikemminkin päinvastoin. Ehkä antosyaanien puute kuitenkin hiukan heikentää kasvien menestystä, sillä tarkkailemani valkokukkaiset maitohorsmakasvustot ovat jääneet pieniksi ja lyhytikäisiksi, kun punavioletit horsmat levittäytyvät aina vain laajemmalle. Valkokukkaisten varsien rykelmä on samaa yksilöä, sillä maitohorsma muodostaa laikkukasvustoja maanalaisten rönsyjensä avulla. En malttanut olla lähettämättä muutamaa kuvaa, jotka otin kun olin oikomassa kallistunutta halkopinoani. Seuranani oli julmettu joukko ”palopukkeja”, jotka ilmeisesti ovat viralliselta nimeltään haapakatkiaisia, ja tukkimiehentäi. Kamera sattui olemaan matkassani, ja niin ikuistin keväisen puuhastelun. Ilmeisesti menin töitteni takia liian lähelle herkkää hetkeä, kun yksi ”turvamies” jo hyppäsi hattuni lippaan. Kuoriaisia oli todella paljon pitkin pinoa ja kaikki samoissa kesäisissä puuhissa. Olenhan noita ennenkin nähnyt, mutta en ihan kerralla noin paljon ja vieläpä ”stereona”. Mielikuvitukseni alkoi laukata, kun yhden parin vieressä oli tukkimiehentäi, että onkohan peräAlkukesän huumaa ”Voi hitsi kultaseni, tuo kameratyyppi kuvaa meitä. Pitäisiköhän meidän siirtyä vähän syvemmälle tuonne pinon uumeniin? kumma kun missään ei saa olla rauhassa ja nauttia keväästä!” ti erotuomarina? Yksi pari taas oli varsin pihkaisella kohdalla, joten ote piti varmaan paremmin. Toinen taas yritti kömpiä puiden väliin piiloon kun kamerani kanssa lähestyin, olivat varmaan ujompaa sorttia. No, pino tuli oikaistua, mutta välillä aikaa meni kameran kanssa metsästäessä kuvia. hannU VaUhkonen ”Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu? Menkää nyt muualle irstailemaan. tämä on enempi minun valtakuntaani, mutta joka toisella pölkyllä törmää teihin. kumma kun kotiini on tullut noin paljon kuokkavieraita. Mikä tämän homman nimi nyt oikein on?” ”tuo äskeinen pölkky oli liian liukas, mutta eiköhän tässä meidät jalat pidä. kyllä kevät on sitten mukavaa aikaa. ei hitto. Mitä tämä töhnä tässä puun pinnalla oikein on? jalkani eivät lähde irti. nyt taidettiin tulla kuitenkin väärään paikkaan. Meniköhän kesä nyt tässä?” ”Vinssi esiin. Uskomaton voima vaikka pienikin traktori.” Risusavottamies ”Yksi mahdollisuus olisi ollut nousta tikkailla puuhun ja sahata käsisahalla kiertyneet oksat pois.” Ropsilehtori ”Totta, hyvä valmistelu on aina puolet työstä. Tuo puu tuli vastaan tilanteessa, jossa hoitamatta jääneestä lehdosta etsitään kasvatuskuusikkoa. Lehtipuita on raivattu urakalla ja kantomäärä on suuri. Raivuri ja moottorisaha ovat pääasialliset työkalut. Kuvassa näkyvä huomioliiviheppu on kymmenvuotiaan tarmolla tehnyt työtä kirveen ja vesurin kanssa. Jos olisi vain yksi kaadettava puu, niin varmasti eri tavalla olisi suunnittelu tehty. Suomalaista sisua tuli mukaan kuitenkin sen verran, että kaatui se sitkeinkin vastustelija.” sipuli ”Vastaavanlainen tilanne sattui allekirjoittaneellekin. Sahasin hyvän kuusen parina kasvaneen huonomman männyn poikki tarkoituksella poistaa se haittaamasta kuusen kasvua. Molemmat olivat jo kuitupuun kokoluokkaa. Oli osannut kumpikin puu kasvattaa oksansa niin lukkoon, ettei mäntyä saanut miesvoimin alas. Eikä konevoimaakaan ollut. Katkaisin männyn alaosasta metrin verran, ajatellen myrskytuulen tuovan lopun osan alas. Ei ole tuonut tuuli kuivunutta latvaosaa alas vaikka aikaa on kulunut jo vuosikausia. Siellä se killuu kunnes kuusi joskus kaadetaan.” aukusti Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ”Äkkiä tuosta kuvasta tulisi mieleen, että rouva on halunnut vain tietyn pätkän puusta ja sitten sahaamaan. Tosielämässä siinä pelastettiin ensin saha, jonka päälle tuo pihlaja jumittui. Se puu piti niin tiukasti oksillaan kiinni viereisestä kuusesta, että ei kaatunut, vaikka välipöllejä pudoteltiin. Vasta neljännen lyhentämisen jälkeen oksat antoivat periksi. Koomista ja pelottavaa touhua.” sipuli LuKIJAKuVA
• 26 METSÄLEHTI 1 2 Metsien jalostamiseen investoitava Pietarin Metsäakatemian lehtori Jevgeni Kuznetšov listaa Venäjän metsätalouden ongelmat: taloudelliset vaikeudet investointeineen, kattavan metsäautotieverkon puuttuminen, metsäyritysten ongelmat ja niiden työn laatu, istutusten, taimikonhoidon ja harvennusten vähäisyys, metsätuhot, valvontaongelmat, opetuksen taso koulutuksen eri portailla ja osaaminen työntekijöistä ministeriöön ja johtajiin. Metsän kasvatukseen ja metsätieverkostoon investointi on hankalaa, koska alueet vuokrataan yrityksille yleensä 49 vuodeksi ja yritysten intressi on saada vuokra-alueesta mahdollisimman suuri tuotto. Perusparannusten kuten metsäteiden ja ojitusten teko on sijoitus tulevaisuuteen, ja niistä koituvaa hyötyä on vaikea saada heti takaisin taloudellisena tulona. Metsäteitä on vain 1,2 kilometriä tuhatta hehtaaria kohti, kun Suomessa metsäteitä on kymmenkertainen määrä. Metsäautotieverkoston luominen on kuitenkin ainut keino saada laajemmat metsäalueet kannattavan puunkorjuun piiriin ja näin taloudellisesti hyödynnettäviksi. Myös ojituksilla on mahdollista saada suuret metsäalueet puuston kasvatuksen piiriin. Usein myös hakkuiden jälkityöt tehdään puutteellisesti. Metsien uudistaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi luontaisesti, mikä on hidas menetelmä ja jatkaa puuston kiertoaikaa. Harvennushakkuissa poistetaan urien varresta helpoiten saatavat puut ja varsinainen harvennuksen tarkoitus jää saavuttamatta. Harvennuksissa poistettava puumäärä hehtaarilta on varsin pieni puuston kokonaiskuutiomäärän nähden. Kasvatusvaiheen harvennukset ovat harvinaisia, koska harvennukset tapahtuvat jo hyvin varttuneissa metsiköissä. Taimikonhoitoa ei tehdä juuri lainkaan. Puutavaran korjuu vanhentunein menetelmin vaikeissa olosuhteissa on ollut merkittävä ongelma puun saannissa markkinoille. Pohjoismaissa vallitseva puutavaralaji menetelmä on valtaamassa alaa myös Venäjän puunkorjuussa. Noin 500 koneen vuosittaisella myynnilMetsävarojen supermahti Ulla kiViVUoRi Tervon Äyskosken partaalla sijaitseva Lohimaa kutsuu tänä kesänä luonnon ja luontokuvauksen harrastajia ja ammattilaisia. Saattaa kutsua tulevinakin vuosina, sillä vahvat voimat ovat liikkeellä luontokuvauskeskuksen kehittämiseksi Tervoon. Luontokuvaaja Hannu Hautalan laaja retrospektiivinen näyttely on upea tienavaus. Tervon Kalatietokeskukselta vapaiksi jääneissä tiloissa on 12. elokuuta asti esillä lähes viisikymmentä Hannu Hautalan valokuvaa 50-vuotiselta uralta. Kuvat saavat syvyyttä Hautalan teksteistä. Hän kertoo kuvaustilanteiden tunnelmistaan ja tuntemuksistaan, joista kehkeytyy joskus suoranaisia seikkailuja. Sekä kuvissa että teksteissä on sydämellistä huumoria. Hautala on kuvannut luonnon suuria näytelmiä mutta yhtä hyvin sen pienimpiä tapahtumia. Näyttelyn tuottaja Riitta Raatikainen kertoo, että luontokuvausharrastus on lisääntynyt valtavasti. Parissa vuodessa Suomen Luontokuvaajat ry:n jäsenmäärä on kasvanut seitsemästä sadasta yli kolmeen tuhanteen; harrastajia on miljoona suomalaista. Tiedon ja taidon tarve on kasvanut samassa suhteessa. Hannu Hautala on Kalatietokeskuksessa lauantaina 30. kesäkuuta kertomassa luontokokemuksistaan, myös videoohjelman avulla. lisätietoja www.luontokuvakesä.fi. H an nu H au ta la hannu hautalan kuvat ovat mielenkiintoisia, mutta niin on usein myös niiden syntyhistoria. hautalan vuosikymmenet esillä tervon lohimaassa Venäjä on maailman suurin metsänomistaja. Maan metsätaloutta vaivaavat kuitenkin monet ongelmat. Risto laUkas, teksti ja kuva Viidennes maailman metsävaroista on Venäjällä. Suurvallan puuston määrä on 83 miljardia kuutiota ja metsää on 1,2 miljardia hehtaaria. Puustoa on keskimäärin hehtaarilla 70 kuutiota ja keskikasvu on alle kuution hehtaarilla. Vuosittainen hakkuusuunnite on 0,56 miljardia kuutiota, mutta vuosittaiset hakkuut vain 0,24 miljardia kuutiota eli 0,2 kuutiota hehtaarilta. Havumetsävyöhykkeen metsistä kaksi kolmasosaa sijaitsee Venäjällä, ja Venäjän puusta yli puolet sijaitsee Siperiassa ja Kaukoidässä. Tehokkaimmin metsiä hyödynnetään maan länsiosissa. Karjalan metsien vuosittainen käyttöaste on yli 60 prosenttia, kun se suurilla Siperian alueilla on alle viisi prosenttia. Metsien ikäjakauma on samanlainen kuin metsien käyttöaste, sillä Siperiassa ja Kaukoidässä ovat vanhimmat metsät. Metsien ikääntyessä ongelmia alkavat tuoda lisääntyvät sieni-, hyönteisja myrskytuhot. Kasvu alkaa pienentyä ja kääntyy lopulta negatiiviseksi osalla alueita. Alueet kuusettuvat ja taimikonhoidon puuttumisen takia muodostuvat tiheiköiksi. Metsien harveneminen tapahtuu luonnonpoistuman kautta, koska harvennushakkuiden määrä on vain 30 prosenttia kokonaiskorjuumäärästä. Taloudellisesti käytettävissä olevat metsät sijoittuvat maan länsija eteläosiin, joissa sijaitsevat myös selluja paperitehtaat ja suurin osa sahoista. Tieja rautatieverkosto sekä vähäinen metsäautotieverkosto määrittelevät alueet, joista puuta korjataan. Suurin osa alueesta on nollarajan takana eli puunkorjuu ei ole kannattavaa. lä konevalmistajat tekevät parhaansa muuttaessaan puunkorjuutapoja tässä suuressa maassa. Metsätuhot uhkaavat Viimeisen vuosikymmenen vuosittainen hyönteisten aiheuttamien ja muiden metsätuhojen tuhoalueen määrä on 2,7 miljoonaa hehtaaria. Täysin tuhoutuneita alueita samoista syistä on vuosittain 60 000 hehtaaria. Harvennushakkuiden vähäinen määrä ja puuston ikääntyminen lisää luonnonpoistumaa ja sitä kautta lahopuun määrä hehtaarilla nousee merkittävän suureksi ja mahdollistaa hyönteisten massaesiintymiset. Myös myrskypuiden korjuu jää usein tekemättä. Vuosittainen metsäpalojen määrä on 17?000–36?000. Metsiä tuhoutuu vuodessa noin miljoona hehtaaria. Palot aiheutuvat 72-prosenttisesti ihmisen toiminnasta. Kulotusta käytetään yhtenä menetelmänä metsän luontaisessa uudistamisessa. Laikutus, salaojitus, luontaisesti syntyneen valmiin taimikon hoito ja rikkaruohojen poistaminen ovat menetelmiä, joita käytetään luontaisen uudistamisen varmistamisessa. Venäjällä maanomistus on poliittinen valinta eikä maata helposti myydä yksityisille. Metsien osalta yksityinen omistus toisi tehokkuutta ja lisäisi yrittäjyyttä. Samalla tulee huolehtia valtion tuesta metsäteiden rakentamiseen, ojituksiin ja puun kasvattamiseen. Valtion tulee myös investoida selluja paperitehtaisiin, jotta maan valtavat puuvarat saadaan hyötykäyttöön. Nyt on käymässä niin, että puut kuolevat vanhuuttaan pystyyn tai hyönteiset ja taudit tuhoavat ne jo ennen sitä. Metsien ikäpyramidi on pahasti vinoutunut – niin mielellään näkisi terveitä kasvavia taimikoita myös Venäjän laajoilla saloilla. Lähteenä on käytetty Jevgeni Kuznetšovin esitelmää Pietarin Metsäakatemiassa toukokuussa. lehtikuusta kasvaa Venäjän itäosissa valtavia alueita, mutta sen käyttö on rajoittunut sahatavaraan. ”Maanomistus on poliittinen valinta, eikä maata helposti myydä yksityisille.”
• 27 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 klassikko-oppaan reippaasti päivitetty versio tulee tarpeeseen. Jukka Laine, Harri Vasander, Juha-Pekka Hotanen, Hannu Nousiainen, Markku Saarinen ja Timo Penttilä. Suotyypit ja turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metla, Helsingin yliopisto, Metsäkustannus 2012. 160 sivua. Hinta 38 euroa. Jukka Laine ja kumppanit ovat taas julkaisseet uuden suotyyppioppaan. Aiemmat lähes samannimiset ja -sisältöiset oppaat on myyty loppuun, ja tarve tämäntyyppiselle oppaalle on ilmeinen sekä opetuksessa että käytännön ammattilaisen työssä. Mutta onko kirjassa jotain uutta? Itse asiassa paljonkin. Teos eroaa selvästi kahdesta edeltäjästään, vaikka perusta onkin sama. Ensinnäkin kirjoittajajoukko on kolminkertaistunut. Laine ja Vasander jotka ”eivät tiedä mitään pohjoisen soista” ovat saaneet mukaansa lisää aitoja ”suotyyppejä”: Juha-Pekka Hotasen, Hannu Nousiaisen, Markku Saarisen ja Timo Penttilän, kaikki ansioituneita suotutkijoita Metsäntutkimuslaitoksesta. Kirjoittajien lisäys on lähtenyt tarpeesta: uhanalaiset suoluontotyypit ja pohjoisten soiden tyypit ovat nyt huomattavasti laajemmin esillä, samoin on lisätty kuvauksia hakkuiden ja lannoitusten vaikutuksista ojitettujen soiden kasvillisuuteen. Ojitettujen soiden kohdalle on lisätty tietoa puuston määrästä ja kasvusta eri turvekangastyypeillä Eteläja Pohjois-Suomessa. Kaikki nämä muutokset palvelevat erityisesti käytännön parissa työskenteleviä. Luonnontilaisten soiden luokitukseen on lisätty päätyyp pien alle lukuisia ”kasvitieteellisiä” alatyyppejä, joita käytetään erityisesti luontotyyppikartoituksessa. Tämä selkeyttää soiden luokitusta ja eri luokitusjärjestelmien yhteyksiä. Luokitus tehty metsätaloudelle Tervaleppäkorpi, joka on luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi, on saanut erityishuomiota. Suotyyppiluokituksen kannalta se on hieman ongelmallinen kasvupaikkatyyppi, koska siihen voidaan kirjan mukaan lukea tervaleppävaltaiset (ruoho) lehtokorvet, ruohokorvet tai ruohoiset sarakorvet. Tässä kirjassa se esitellään ensin lehtokorpien ryhmässä, mikä herättää ihmetystä (kuuluttuaan ennen ruohokorpiin), mutta pidemmälle lukiessa asia selkiintyy: tervaleppävaltaisuus millä tahansa näistä suotyypeistä johtaa tervaleppäkorven luonnonsuojelulaissa annettuun määritelmään. Määritelmä on siis entistä laajempi, ja on hyvä, että se tuodaan kirjassa esiin. Ojitettujen soiden luokitus on muuttunut luonnontilaisia enemmän. Käyttöön on otettu kaksitasoinen järjestelmä kaikissa turvekangastyypeissä, kun tasoja ennen käytettiin vain mustikkaja puolukkaturvekankaissa. Koska luokitus on tehty metsätalouden tarpeisiin, on ollut perusteltua ulottaa syntyperäluokittelua myös varputurvekankaille (samasta syystä aiemmin ei ollut). Näin voidaan erottaa Eteläja Keski-Suomessa metsänkasvatuskelpoiset I-tyypin varputurvekankaat II-tyypeistä, jotka ovat ensimmäisen puusukupolven jälkeen pääasiassa jatkoinvestointikelvottomia. Muiden tyyppien kohdalla kaksijako ei liene yhtä perusteltu. Turvekangastyyppien kohdalle on ansiokkaasti lisätty puuston tilavuutta ja kasvua kuvaavat graafit. Lannoituksen vaikutukset turvekangastyyppien kasvilajistoon on otettu esille entistä painokkaammin. Tätä ei voi liikaa korostaa, koska käytännössä monilla varpuja jopa jäkäläturvekankailla on päädytty suorittamaan kunnostusojitus, kun lannoituksen myötä väliaikaisesti rehevöitynyt pintakasvillisuus ja koivupusikko on johtanut väärään tyypitykseen. Leipätekstistä on jätetty pois lajien tieteelliset nimet. Samaan KIRJA KIRJA Suotyypit järjestykseen lailla suojeltu tervaleppäkorpi on saanut kirjassa erityishuomiota. Minna Komulainen: Metsä maisemassa – suunnittelu ja hoito. Metsäkustannus 2012. 224 sivua. Hinta 42 euroa. Metsä maisemassa -kirjaa voi melkeinpä luonnehtia kuvakirjaksi, kuten maisema-aiheelle sopiikin. Runsas kuvitus ja niitä selittävät kuvatekstit ovat havainnollistavia. Täydentävin piirroksin avataan monia maisemassa ja sen havaitsemisessa sekä metsien käsittelyn maisemavaikutuksissa tärkeitä seikkoja. Mutta on tekstiäkin – innostava ja opastava kokonaisuus. Teos mainitaan tarkoitetun kaikille lähiympäristön hoidosta kiinnostuneille eli mm. maanomistajille, asukasja kyläyhdistyksille, kuntien viherja metsäammattilaisille sekä alan opiskelijoille. Kuitenkin metsien ja puustojen käsittelyn maisemanäkökohtien huomioon ottamisen ekologiset vaikutukset sivuutetaan lähes täysin, eikä taloudesta mainita euronkaan edestä. Kirjassa keskitytään vain maisemaan, jossa kirjan ansiot ovat huomattavat. Teksti on oppikirjamaisuudesta poikkeavaa, ilmeikkäästi kuvailevaa ja selvästi sukua maisema-arkkitehtuurin koulukunnalle. Maiseman pelkän havainnoinnin rinnalla sävytetään maiseman kokemisen tunnelmia. Avartavaa on tutustua laajempaan maisematerminologiaan, maiseman visuaalisiin tekijöihin, erilaisten näkymien luokituksiin ja jopa maiseman runouteen, kielioppiin ja rikastamiseen. Yleisesti tutumpaa ja käytännönläheistä on erilaisten maisematyyppien, lähimaiseman ja näköalatyyppien hoito. Väkisinkin tulee myös toistoa. Maisemamaakuntien osuuden tarpeellisuutta jäi miettimään, mutta ehkä monelle sekin antaa mielenkiintoisen lisän. Puulajien merkityksen kuvaus jää liian suppeaksi. Jossain määrin häiritsevää on paikoin kuvien ja tekstin välinen ristiriita; ilmeisesti riittävän hyvin haluttua seikkaa esittäviä kuvia ei ole helposti löytynyt. Oikaistava on tunnetussa ”Vårt Land” kuvataulussa suomalaisen kansallismaiseman piirtäjä: ei Akseli Gallen-Kallela vaan Albert Edelfelt. Ekologiaa ja monimuotoisuutta on puskenut joka tuutista jo pitkään. Olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota maisemaan ja tähän kirja tuo toivottua sysäystä. Klassinen luonnonsuojelu on pitänyt tärkeänä luonnon kauneutta ja ihmisten kauneuden tajun herättämistä, mutta tämä pyrkimys on luontojärjestöissä hukkunut. Asiassa olisi kuitenkin paljonkin tehtävissä, ja maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisen puolella tämä on huomattukin. Metsien käsittelyssä on lisättävä huomiota maisemalle, jolloin häiritseviä muutoksia voidaan lieventää ja usein maiseman kauneutta jopa lisätä. Olkoon kärkiesimerkkinä kauniina pidetty Punkaharjun kansallismaisema, jota luonnon antamista lähtökohdista on metsänhoidolla vielä kohotettu. Metsä maisemassa – suunnittelu ja hoito on tervetullut, raikas kirja. Risto saVolainen kirjoittaja työskentelee ympäristöasiantuntijana Metsähallituksessa. Huomio maisemaan aikaan luontotyyppejä ja täten kasvitieteellistä painotusta on roimasti lisätty, minkä vuoksi tieteelliset nimet tekstissä olisivat olleet perusteltuja. Hyviä, mutta pieniä kuvia Edeltäjiensä tapaan kirja on kompakti ja mahtunee kätevästi housujen reisitaskuun. Kuvitus on korkeatasoinen ja runsas, mutta kuvat kärsivät pienuudesta pienessä kirjassa. Taitto on osin samasta syystä – on haluttu saada paljon asiaa kompaktisti – hieman rauhaton. Lukuisat tekstin lihavoinnit nopeuttavat asioiden etsimistä mutta vähentävät esteettistä nautintoa. Esteettisessä mielessä ensimmäinen Suotyypit -opas vuodelta 1990 onkin yhä lyömätön. Onneksi mukana on CD, jossa tekijöiden itsensä ottamat kuvat pääsevät oikeuksiinsa. Suotyyppikirjallisuutta on laaja luettelo. Huomionarvoista on, että kasvillisuusluokituksen tieteellinen pohjatyö on tehty hyvin varhain – yli 50 prosenttia luetelluista julkaisuista on julkaistu ennen vuotta 1970! Tiedetäänkö suoluokituksesta siis kaikki? Luonnontilaisten soiden osalta tutkimus ja siihen perustuva luokitus on melko kattava. Ojitettuja soita on ollut Suomessa jo vuosisadan ajan, mutta ojituksenjälkeinen muutos on yhä monin osin epäselvää, vaikka tämä teos osaltaan lisää tietämystä. Ojitusalueiden hakkuiden yleistyessä syntyy vähitellen uusi ryhmä metsä-/turvekangastyyppejä, joiden kasvillisuuden kehitys sukkession myötä on yhä pääosin arvailujen varassa. Tutkimusta näiden muuntuneiden kasvupaikkojen kasvillisuuden kehityksestä tarvitaan siis jatkossakin. Tähän saumaan uusi Suotyypit ja turvekankaat on erinomainen kirja, ja jään jo odottamaan seuraavaa, entisestään paranneltua painosta. kaRi Minkkinen kirjoittaja työskentelee yliopistotutkijana helsingin yliopistossa. M ik ko H äy ry ne n
• 28 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 PalVElUKSEEN HalUTaaN Pentti Määttä teksti ja kuva Jokijärven kyläseuran järjestyksessään toiset Pöllinparkkuun MM-kisat toivat Taivalkosken Jokijärvelle suurehkon joukon yleisöä. Myös kisaajia riitti mukavasti, vaikka yli 20-asteinen aurinkoinen sää sai niin yleisön kuin kilpailijatkin hikoamaan. Taivalkosken Jokijärvi eli kirjailija Kalle Päätalon kotikylä sopii mainiosti metsäperinteen vaalimisen pitopaikaksi. Ehtihän Päätalokin olla metsätöissä ja savotoilla pienestä pojasta nuoruusvuosiin saakka ennen rakennusmestarin koulutukseen menoa ja menestyksekästä kirjailijan uraansa. Vielä 1960 luvun alkuvuosina pöllejä kuorittiin eli parkattiin kuorinradoilla metsätyömiehen itse tekemissä puisissa kuorimispukeissa. Sitten vuoden 1964 jälkeen kuvaan tulivat kuorimiskoneet, jotka alkoivat syrjäyttää savottojen pöllinparkkuun ammattilaisia. Se oli suuri askel metsätöille, mutta samalla se vähensi metsäammattilaisten työpaikkoja. Näitä ”parkkuumiehiä” osallistui nyt järjestettyyn kisaan melkoinen joukko menestyksellä kokemuksen ja hyvän fyysisen kunnon ansiosta. Siitä osoituksena yli 60-vuotiaiden sarjassa posiolaisen Taisto Tuomivaaran voitto ja taivalkoskelaisen Esko Koivulan kakkossija. Molemmat ovat jo kouluiässä lähteneet metsätöihin ja pöllin parkkuuseen. Pöllit ja sullit saivat kyytiä Tulokset Miehet yli 60 vuotta 1) Taisto Tuomivaara, Posio 2) Esko Koivula, Taivalkoski 3) Tuomo Leinonen, Taivalkoski Miehet 20–60 vuotta 1) Joonas Keskiaho, Pudasjärvi 2) Leevi Halonen, Iisalmi 3) Martti Tenhunen, Kiuruvesi Miehet alle 20 vuotta 1) Jaakko Komulainen, Hyryn salmi 2) Kimmo Räisänen, Taivalkoski naiset yli 60 vuotta 1) Kaarina Pyykkönen, Taivalkoski 2) Toini Parkkinen, Puolanka 3) Tuula Kari, Ruukki naiset 20–60 vuotta 1) Sari Saariniemi, Taivalkoski 2) Seija Mörsky, Tornio 3) Leena Saaranen, Raahe naiset alle 20 vuotta 1) Saariniemi Heidi, Taivalkoski Haemme kehityskykyistä ja aktiivista metsäpalveluja energiaesimiestä Lahteen. Metsäpalveluja energiaesimiehenä vastaat asiakkaidemme puupolttoainetilausten toteuttamisesta, metsäenergiatoimitusten suunnittelusta, yhteydenpidosta voimalaitosasiakkaisiimme sekä kuljetusresurssien määrittelystä. Osallistut myös kuljetuslogistiikan toimintamallien ja tietojärjestelmien kehitystyöhön. Arvostamme vahvaa metsäenergian toimitusketjun osaamista, tuloshakuista työotetta sekä hyviä viestintäja vuorovaikutustaitoja. Jokainen haaste sisältää uuden mahdollisuuden – oletko se sinä? Lisätietoja ja hakeminen tehtäviin 3.8.2012 mennessä osoitteessa storaenso.com/careers You are the opportunity Haemme Stora Enso Metsän organisaatioon oston hankintaesimiestä sekä metsäpalveluja energiaesimiestä Etelä Suomen hankinta-alueelle. Haemme kehityskykyistä sekä tiimityöskentelytaitoista oston hankintaesimiestä Mäntyharjulle. Oston hankintaesimiehenä vastaat oston suunnittelusta, puukaupan teosta, puukauppapalveluiden ja metsäpalveluiden markkinoinnista sekä metsänomistajasuhteiden hoidosta. Arvostamme soveltuvaa metsäalan tutkintoa, aktiivista työotetta sekä markkinointija myyntihenkisyyttä. Stora Enso on biomateriaali-, paperi-, pakkausja puutuoteteollisuuden maailmanlaajuinen edelläkävijä – rethinker. Kyseenalaistamme toimintaamme ja ajatteluamme ja haemme jatkuvasti uutta tarjotaksemme asiakkaillemme innovatiivisia, uusiutuviin materiaaleihin perustuvia ratkaisuja. Stora Enson palveluksessa on maailmanlaajuisesti noin 30 000 ihmistä ja sen liikevaihto vuonna 2011 oli 11,0 miljardia euroa. Oston hankintaesimies, Mäntyharju Metsäpalveluja energiaesimies, Lahti Pöllinparkkuun MM-kisaan osallistuneilta kahdeksalta naiselta sujui pöllin kuorinta mallikkaasti.
• 29 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 Metsäkustannus Oy Soidinkuja 4, 00700, HELSINKI Puhelin 020 772 9120 faksi 020 772 9139 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi ToiMiTUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 020 772 9122, 040 516 4000 aD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 020 772 9143, 0400 581 108 toimitussihteerit Jussi Collin p. 020 772 9125 Eero Sala p. 020 772 9123 toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 020 772 9127 Tiia Puukila p. 020 772 9124 taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 020 772 9126, 0400 973 457 Pohjois-suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 016 732 232, 0400 150 910 f. 020 77 29 170 keski-suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 020 7727 831 0400 894 080, f. 020 7727 830 toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 020 772 9128, 040 752 9626 VErKKojUlKaiSU METSäUUTiSET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi aSiaKaSPalVElU klo 8.15–16.00 tilaukset ja osoitteenmuutokset Ansa Seppälä p. 020 772 9136 Ulla Ylikangas p. 020 772 9136 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) Susanna Pellinen p. 020 772 9132, 045 130 0211 MarKKiNoiNTi Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 020 772 9130, 0400 913 822 ilMoiTUSMyyNTi ja aiNEiSToT Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 020 772 9133 050 331 4137 internet-ilmoitukset Myyntipäällikkö Sanna Nyman p. 020 772 9131, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 020 772 9144, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 80. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 36?415 (LT/11) Lukijoita 156?000 (KMT 11) Painopaikka Hämeen Paino Oy Metsäpalsta, Kuopio, Haminanlahti 15,369 ha. Upea saarikiinteistö Pohjois-Kallavedellä. Puustoa n. 2500 m 3 . Yleiskaavassa 3 rantarak.paikkaa etelään auk. rannalla. Vain 500 m venematka rannasta, talvisin jäätie vierestä. Venerannasta 27 km Kuopioon. 129 000 €. Metsäpalsta, Juuka, polvela, 45,6 ha. Määräala Virstosuon tilasta. Hyväkuntoinen metsäautotie palstalle. Puustoa n. 6687 m 3 . Reilusti varttuneita kasvatusmetsiä, joten lähitulevaisuuden hakkuumahdollisuudet on runsaat. Juuan taajamaan n. 26 km 229 000 € Metsäpalsta, Juuka, paalasmaa 33,3 ha. Erittäin runsaspuustoinen määräala. Heti hakattavissa n. 4350 m 3 . Palstalle hyvä metsäautotie, maapohjasta 97 % tuoretta kangasta ja taimikot erinomaiset. Kaiken kruunaa huikeat maisemat Pieliselle. 182 000 €. Metsäpalsta, Juuka, Juuka 16,9 ha. Monipuolinen n 17 ha:n määräala vain n. 9 km:n päässä Juukan keskustasta. Hyvä saavutettavuus, tie 506 menee palstan läpi. Puustoa n. 1786 m 3 , josta heti hakattavissa n. 670 m 3 . 59 000 €. Metsäpalsta, Juuka, polvela 45 ha. Juuan Polvelan kylässä n. 45 ha:n määräala Virstosuon tilasta. Paikallistie palstan läpi, joten saavutettavuus hyvä ympäri vuoden. Puustoa n. 5738 m 3 . Juukan taajamaan n. 22 km. 170 000 €. Metsäpalsta, Juuka, petrovaara 30 ha. Juuan Petrovaarassa, Saarijärven rannalla, 22 km Juuan taajamasta. Puustoa 2362 m 3 , josta heti hakattavissa n. 1300 m 3 . Rantaviivaa n. 470 m. 84 000 €. Metsäpalsta, Hattula, pelkola 3,561 ha. Taimikkovaltainen metsätila/tontti Hattulassa vain n. 20 km ja 20 min. Hämeenlinnan keskustasta. Tasainen maasto, hyvä tie perille. 17 500 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 Metsäpalsta, puumala, Ollila 108 ha. Runsaspuust. metsäpalsta Puumalan Otasalossa hyvien kulkuyht. päässä. Puusto sekametsää, maasto rinteistä metsämaata, hyvät kasvavat maapohjat. Tiestö valmiina kiinteistölle. Kiinteistöllä Saimaan rantaviivaa sekä Penttilän järven rantaa (rantatontit myydään erill. palstoina). Pohjahinta 391 000 €. Kohteita myy: LKV Eurokiinteistöt Oy, 0500 210 700 Metsäpalsta, Ranua, Rahaselkä 42 ha. Ranuan Rahaselässä n. 42 hehtaarin metsäpalsta (määräalana). Kohde rajoittuu valtion maihin. Kohteen puusto on nuorta kasvatusmetsää. Hp. 22 000 € Metsäpalsta, Ranua, simojärvi Ranuan Simojärven läheisyydessä n. 30 hehtaarin metsäpalsta (määräalana). Kohteen puusto on pääosin nuorta kasvatusmetsää. Hp. 14 000 € lOMaMöKKi, Kuusamo, Kiitämäjärvi 0,2450 ha. Kuusamon Kiitämäjärvellä kauniilla paikalla v.1970 rakennettu n. 50 m 2 lomamökki. Lomamökissä tupa-keittiö, 2 mh, s, ph. Oma 2450 m 2 tontti. 89 000 € Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 MyyDääN PalVElUKSEEN HalUTaaN METSÄNHOITOYHDISTYSTOIMINTAAN ON TULOSSA UUSIA ULOTTUVAISUUKSIA – PUUKAUPAN JA METSÄNOMISTAJIEN HYVÄKSI! Päijänteen Metsänhoitoyhdistys on vireä kahdeksan kunnan alueella, eteläisessä Keski-Suomessa toimiva yhdistys. Toiminnoiltamme ja puustoltamme olemme maan johtavia metsänhoitoyhdistyksiä. • Toimialue on noin 270 000 ha ja hakkuusuunnite noin 1,7 milj.m³ • Metsänomistajia on 7600 ja toimihenkilöitä 34 • Työllistämme 150-170 henkilöä vuodessa • Liikevaihto on noin 9 milj. €, lisäksi korjuupalvelun puumaksuvirta 12-14 milj. € Päijänteen Mhy:n kehitystyö metsänomistajien edunvalvojana jatkuu ja vahvistuu. Niinpä haemme palvelukseemme ripeäotteista, supliikin toiminnan METSÄNEUVOJAA Toimipaikkana on Korpilahden toimisto ja toimi täytetään mahdollisimman pian. Metsäneuvojan tehtävänä on yhdessä muiden tiiminsä neuvojien kanssa toteuttaa puukaupalliset, metsänhoitoja asiantuntijapalvelut, sekä korjuuja energiapuutoiminnan palvelut. Edellytämme metsäneuvojalta puukaupan osaamista, markkinointihenkisyyttä, positiivista asennetta ja yhteistyökykyä. Hakemukset 29.6.2012 mennessä kari.kuusniemi@paijannemhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Kari Kuusniemi p. 0400 340063 www.paijannemhy.fi esa eloRanta Suomen metsistä kovasti poikkeava slovenialainen metsäluonto asetti haasteita metsäopiskelijoiden ammattitaidon Ruroopan mestaruuskilpailuissa Postojnassa. Niinpä Suomen joukkue jäi metsätaitoilussa sijalle 12. Sahaamisessa sijoitus oli parempi, kymmenes. Voitto meni Sloveniaan Keski-Euroopassa moottorisahaus on arvostettu kilpailulaji, ja kärjen taso vastaa ammattilaisten taitoja. EM-kisaedustajan paikka ja tapahtumasta saatava diplomi takaavat varman työpaikan. Luonnonvara-alojen oppilaitosten eurooppalainen yhdistys järjesti yhdennettoista metsäopiskelijoiden ammattitaidon Euroopan mestaruuskilpailut Sloveniassa toukokuun lopulla. Kisoihin osallistui 16 maata eri puolilta Eurooppaa. Suomen kisajoukkueeseen kuuluivat Koulutuskeskus Sedun Ähtärin toimipisteen metsäalan perustutkintoopiskelijat Teemu Pikkusaari Lapualta, Jyri Haverinen Multialta, Leevi Kivinummi Ähtäristä ja Olli Myllyniemi Seinäjoelta. EM-kisaperinne tulee jatkumaan ja jopa laajenemaan. Seuraavan tapahtuman järjestäjämaa on Itävalta. Suomen moottorisahauskilpailut ovat saamassa myös uutta vahvistusta, sillä osa Tuomarniemen EM-kisailijoista otti osaa kesäkuussa järjestettyihin ammattilaisten SM-kisoihin Punkaharjun Lustossa. Metsäopiskelijoiden moottorisahauskisaperinne katkesi Suomessa 90-luvulla, mutta Tuomarniemellä se on herännyt uudelleen henkiin eurooppalaisen yhteistyön avulla. Metsäopiskelijat kisasivat sloveniassa gALLuP yleistyykö koneellinen taimikonhoito? metsalehti.fi 20 40 60 80 100 Kyllä 55% Ei 45%
• 30 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 LIISA SAARENMAA RAKAS PÄIVÄKIRjA Kirjoittaja on metsäneuvos. O stin Savonlinnan Suomalaisesta kirjakaupasta Björn ”Nalle” Wahlroosin kohutun kirjan Markkinat ja demokratia , jonka alaotsikko on Loppu enemmistön tyrannialle . Olin ajatellut etten lue koko tekelettä, mutta koska se sattui olemaan alennusmyynnissä, päätin tarttua tarjoukseen. Nyt voidaan kysyä, miten tämä pankkiirin kirjoittama tunnustuskirja liittyy metsään. Suomessa kun ollaan, kaikki merkittävät asiat liittyvät metsään – Vapaus, veljeys ja tasa-arvo niin myös Wahlroos, joka toimii metsäjätti UPMKymmenen hallituksen puheenjohtajana. Kaverilta ei puutu strategista silmää ainakaan siitä päätellen, miten uskottavan tulevaisuuspolun yhtiö on itselleen viivoittanut. Siitä saimme äskeisellä vierailullamme Kuusankoskella vedenpitävää näyttöä. Suomalaisena en voi olla kuin vilpittömästi iloinen ja jopa vähän ylpeä, että meillä on menestyvä metsäfirma, joka katsoo valoisasti tulevaisuuteen. En ole ehtinyt kahlata lähes nelisataasivuista opusta läheskään loppuun. Silti haluan sanoa siitä jotakin. Wahlroos katsoo maailmaa talouskasvun näkökulmasta. Kasvava talous on hänelle ja varmaan monelle muullekin tärkeä onnellisuuden mittari, eikä vain henkilökohtaisen onnen vaan kokonaisten kansakuntien ja viime kädessä koko maailman. Näkökulma on omaan makuuni turhan rajallinen, mutta kieltämättä perusteltu. Se mahdollistaa ihmispoloisten muiden tarpeiden huomioimatta jättämisen. Wahlroosin teesi on, että markkinat hoitavat kaiken (lähes) paremmin kuin erilaiset demokraattisesti ohjatut valtajärjestelmät kuten valtiot tai yhtiöt. Wahlroos ihannoi Aasian talouskasvua ja erityisesti Kiinaa, joka tiukasti keskujohtoisena maana harjoittaa turbokapitalismia ja yltää parhaimmillan lähes kymmenen prosentin vuotuiseen talouskasvuun. Talouskasvulla on Kiinassakin kova hinta. Hikipajoissa länsimaisille markkinoille halpatuotteita tehtailevat työläiset maksavat sen selkänahastaan. Toinen ”maksumies” on ympäristö, joka saastuu ja pilaantuu teollisen toiminnan seurauksena. Kiinan osalta kuriositeettina mainittakoon Wahlroosin kertomana, että Kiinan tärkein tuontiartikkeli Yhdysvalloista olivat (ilmeisesti 1990-luvulla) Los Angeles Timesin ja San Fransisco Chroniclen vanhat numerot, joita käytettiin Kiinan 7?000 paperikoneen raaka-aineena. Tässä pikku tarinassa kiteytyy konkreettisella tavalla se, kuinka demokratia eli lehdistö uhrataan kapitalismille kommunistisessa Kiinassa, jonne kyseisiä lehtiä ei todennäköisesti olisi voinut tuoda luettavaksi tuohon aikaan. Kaikilla saa olla omat ihanteensa. Itse olen suuri Ranskan vallankumouksen ihailija. Eläköön vapaus, veljeus ja tasa-arvo. MERKKIPÄIVÄT 70 VuOTTA 26.6. osmo jääskeläinen, metsänhoitaja, Kuopio (matkoilla) 60 VuOTTA 26.6 Pertti havukainen, Metsänhoitoyhdistys MetsäSavon ry:n hallituksen puheenjohtaja (vastaanotto 14.7.2012 alk. klo 12.00 Mannilanniemi. Os. Mannilanniementie 169, Puumala) 50 VuOTTA 29.6. ari lähteenmäki, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pirkanmaan edistämispalvelupäällikkö, Ylöjärvi (metsässä) 30.6. juha kokkonen, metsätalousinsinööri, Tervola (juhlii yhdessä vaimonsa kanssa 22.7.) 2.7. anne Palomäki, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, metsäsuunnittelusihteeri, Kajaani 3.7. sari juntunen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, metsätarkastaja Sari Juntunen, Kuhmo Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse, sähköpostilla tai faksilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Soidinkuja 4, 00700 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi raastaa kurkkua. Mutta korvasienten tavoin, hevoskastanjan siemenistä saadaan liottamalla ja keittämällä karjalle ja hevosille paremmin sulavaa apetta. Hevoskastanja on Euroopassa suosittu puistoja kadunvarsipuu, ja sitä viljellään lähes yksinomaan koristetarkoituksessa. Puuaines on pehmeää ja huonolaatuista, ei pala kehuttavasti ja räiskyy takassa. Puu menestyy jokseenkin hyvin myös eteläisimmässä Suomessa. Britannian arviolta puolta miljoonaa hevoskastanjaa ovat viime vuosina uhanneet nopeasti leviävä tappava bakteeritauti sekä lehtiä miinaava perhonen. Räjähtävää puhtautta Hevoskastanja kuuluu saippuamarjakasvien heimoon ja siemenistä voi keittämällä ja jauhamalla valmistaa luonnonmukaista saippuaa. Lääkekäytössä siemenuute voi auttaa laskimoiden vajaatoiminnasta kärsiviä. Muitakin sen terveysvaikutuksia tutkitaan. Ensimmäisessä maailmansodassa hevoskastanjoista tuotettiin bakteerikäymisen avulla asetonia, jota tarvittiin kordiitin eli savuttoman ruudin valmistukseen. Englantilaisia koululaisia ja partiolaisia rekrytoitiin keräämään tärkkelyspitoisia siemeniä. Nykykoululaiset pelaavat naruun kiinnitetyillä kastanjoilla suosittua conkers-peliä. Aikuiset kisaavat pelin maailmanmestaruudesta Englannissa vuosittain. Osa briteistä uskoo hyönteisten karsastavan tuoreiden kastanjoiden hajua ja asuinhuoneiden nurkkiin ripoteltujen siementen vähentävän hämähäkkien salakavalia hyökkäyksiä. Royal Society of Chemistry julisti asian tutkimiseksi jokin aika sitten avoimen kilpailun. Nuorten koululaisten ryhmä voitti 300 punnan pääpalkinnon ja teoria kumoutui: koelaatikoissa hämähäkit kiipeilivät iloisesti hevoskastanjoiden päällä siinä missä tavallisten kivienkin. Brittien monikäyttöpuu heikki nUoRteVa, teksti ja kuvat Näihin aikoihin monissa Euroopan puistoissa lopettelevat näyttävää kukintaansa suuret valkokukkaiset puut. Syksymmällä kukintoihin kehittyy piikikkäitä hedelmiä, joiden sisällä on kastanjamainen siemen. Vuosien saatossa puun siemeniä on syötetty karjalle rehuna sekä tarvittaessa käytetty saippuan ja ruudin valmistuksessa. Englannissa siemenillä otellaan maailmanmestaruuskisoissa. Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum ) on Eurooppaan 1500-luvulla Turkista tuotu koristeellinen lehtipuu. Alkujaan laji on kotoisin Balkanilta. Hevoskastanja-nimen alkuperästä on useita versioita. Tunnetuimman mukaan jauhettuja siemeniä syötettiin aikoinaan lääkkeeksi sairaille hevosille ja hevosen karvan kiillon lisäämiseksi. Myös lehtiarvet versoissa muistuttavat hevosenkenkää naulanjälkineen. Raa’at käsittelemättömät siemenet, lehdet, kuori ja kukat sisältävät eläimille ja ihmisille myrkyllisiä yhdisteitä. Osa eläimistä, kuten kauriit ja oravat, pystyy silti huoletta syömään siemeniä sellaisenaan, joskin hedelmien piikkikuoret saattavat hevoskastanja on euroopassa suosittu puistoja kadunvarsipuu. keväällä hevoskastanjapuita komistavat valkoiset kukat. syksymmällä kukintoihin kehittyy piikikkäitä hedelmiä.
• 31 METSÄLEHTI 1 2 • 2012 Soidinkuja 4 Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2012 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh: 020 772 9136. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2012 / 2012 / ? Talousmetsien linnut ? Vastaako työn jälki tilattua? ? Kotiseuturetki halki erämaan ? laituri puusta ? Keskiaikaiset pidot ? Mukana hyötyliite: Kohti kannattavuutta Metsälehti Makasiini ilmestyy 5. heinäkuuta. ENSI NuMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 29.6. osoitteessa Metsälehti, PL 156, 00701 Helsinki. Postilokero vaihtuu 1.7. alkaen. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 9 on arvottu seuraaville kolmelle: anne kanerva, Ollila, Vesa kortesalo, Kaskinen ja juhani Pahkasalo, Lohja. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti. METSÄRISTIKKO 12 Metsäristikko 9, oikea ratkaisu
• Metsäkirjakauppa Näillä eväillä pärjäät kesäsavotoilla! Metsäkirjojen kesäale 4.6. ? 31.8. Kirjatarjoukset ovat voimassa 31.8.2012 saakka verkkokaupassamme www.metsakustannus.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 020 772 9136, s-posti: tilaukset@metsalehti.fi Raivaamaan Mikko Riikilä ja Risto Mykkänen Opit ja niksit taimikonhoitoon, oikeaan työtekniikkaan ja sahan huoltoon. Hinta nyt 18 € norm. 32 € Taimikonhoito Mikko Riikilä Suoriudu taimikonhoidosta vähällä vaivalla ja pienin kustannuksin. Hinta nyt 15 € norm. 28 € Sahaamaan Mikko Riikilä ja Risto Mykkänen Opas mottorisahan turvalliseen ja tehokkaaseen käyttöön. Hinta nyt 15 € norm. 29 € Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Opi, miten lisäät jalojen lehtipuiden osuutta metsäluonnossa, pihoilla ja viheralueilla. Hinta nyt 18 € norm. 38 € Puukauppa – valmistelu, sopimus ja puutavaran mittaus Matti Kiviniemi Käsikirja rohkaisee metsänomistajaa hyödyntämään metsänsä tuottoa: myymään puuta. Hinta nyt 15 € norm. 55 € Poimintaja pienaukkohakkuut – vaihtoehtoja avohakkuulle Sauli Valkonen, Matti Sirén ja Tuula Piri Käytännönläheinen kirja metsänhoidosta ilman avohakkuita. Hinta nyt 15 € norm. 35 € Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Suositun teoksen toinen painos! Professori ja puuntuottaja kertoo, millainen metsä tilaa kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Hinta nyt 28 € norm. 33 € Metsäpuiden sienitaudit Risto Kasanen Havainnollinen opas metsäpuita vaivaavista sienitaudeista. Hinta nyt 18 € norm. 48 € Raidasta rahaa, kävyistä käteistä – tuloa ja iloa sadoista metsätuotteista Jarmo Sirola Näe metsän lukemattomat mahdollisuudet! Kirja esittelee satoja eri tapoja ansaita omasta lähimetsästä. Hinta nyt 18 € norm. 35 € Suomen rantakasvio Henry Väre Käsikirja merenja järvirantojen kasvillisuudesta. Mukana upeat valokuvat 440 eri lajista ja alalajista. Hinta nyt 35 € norm. 48 € Tunturien helmet – Jewels of the Fells Pekka Luukkola Vaikutu tunturikasvien kiehtovuudesta ja Tunturi-Lapin jylhistä maisemista. Upea valokuvaja tietoteos! Hinta nyt 26 € norm. 48 € Veistotöitä Markus Tuormaa Punosaita syntyy parhaiten kuivista kuusen oksista, kirvesvarsi kovasta ja tiiviistä koivusta. Hinta nyt 24 € norm. 42 € 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 28 28 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 18 18 Nyt Nyt euroa euroa 18 18 Nyt Nyt euroa euroa 18 18 Nyt Nyt euroa euroa 18 18 Nyt Nyt euroa euroa 24 24 Nyt Nyt euroa euroa 26 26 Nyt Nyt euroa euroa 35 35 Nyt Nyt euroa euroa Nyt kannattaa tilata kesän kirjat kerralla! Toimituskulut isommastakin lähetyksestä vain 7,50 € / tilaus. Kirjat tabloid 6-12.indd 1 28.5.2012 19.50