• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 20. KESÄKUUTA 2013 • Nro 12 • WWW.METSALEHTI.FI Isojoen sahan Esa Hakamäki pitää puukaupan epätasaisuutta hintaa suurempana ongelmana. Sivut 10–11 Ajankohtaista: Kääntyykö sahamaaottelu? ›› sivu 3 Puukauppa: Puu voi olla liian suuri ›› sivu 12 Metsänhoito: Metsämyyrän tuhot kuntoon ›› sivut 14–15 Metsäkoneet: Elmian anti ›› sivut 22–23 Sahapomo sopuisana M irj a Ko iv is to
• 2 METSÄLEHTI 12 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 20.6.2013 A lkukesä on ollut kaarnakuoriaisille erinomainen. Syömäkuviot kuusten kyljissä alkavat olla valmiita ja munat munittuna. Nopeimmat tekevät sisarussarjan vielä toiseen puuhun. Jos lämmintä riittää, sukupolvia ehtii valmistua kesän aikana kaksi, kuten tapahtui viimeksi 2011. Kaarnakuoriaisten määrä on kasvanut hälyttävän suureksi monin paikoin Etelä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsäkeskus kehottivatkin viime viikolla metsänomistajia tarkkailemaan kuusikoitaan. Lähes kaikista koepyydyksistä on löytynyt hyönteisiä huolestuttavan paljon. Niiden on huomattu iskeytyneen myös terveisiin puihin. Normaalisti kaarnakuoriaiset munivat tukkikasoihin tai jo valmiiksi heikentyneisiin puihin esimerkiksi myrskytuhon jälkeen. Terveet puut ovat vaarassa vasta, kun hyönteisiä on todella paljon. Kaarnakuoriaisen huomaa ruskeasta purusta puun tyvellä tai pienten reikien ympärillä puun pinnalla. Rungot tulisi mahdollisimman pian viedä pois, jos niitä on metsässä vähintään 20. Kun kaarna irtoaa kuusen kyljestä isoina laattoina, kiirettä ei enää ole. Puun voi jättää lahoamaan. Metsän siistiminen on turhaa ja usein myös haitallista, sillä rungossa voi olla jäljellä kaarnakuoriaisten luontaisia vihollisia. Hyönteisten aiheuttamaa riskiä on vaikea uskoa, koska meillä ei ole miesmuistiin ollut samanlaista tilannetta kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Naapurimaissa vuoden 1969 myrskystä sai alkunsa tuho, joka jatkui yli 15 vuotta ja pilasi miljoonia kuutiometrejä puuta. Tuho on estettävä alkuunsa, koska myöhemmin sen pysäyttäminen on lähes mahdotonta. Eduskunnan käsittelyssä oleva hyönteistuholain uudistus tulee tarpeeseen. Keväät ovat aikaistuneet, joten jo nykyisen lain aikarajat tuoreen kuusitavaran säilyttämiselle metsässä ovat aivan liian väljiä. Metsänomistajalle tehokas keino ehkäistä tuhoa on uudistaa kasvunsa lopettaneet kuusikot, sillä ne ovat kaikkein alteimpia myös kaarnakuoriaisten aiheuttamille tuhoille. Etelä-Suomen kuusikoissa tuhohälytys Nykymuotoista metsätaloutta on arvosteltu sen vuoksi, että talousmetsissä on lahopuuta vähemmän kuin luonnonmetsissä. Usein kuitenkin unohtuu, että lahopuun määrään on vaikuttanut metsätalouden lisäksi myös maaseudun asutus. Pikkutiloilla kerättiin aikoinaan metsästä kaikki risutkin polttopuuksi. Nyt nämä samat tilat ovat monta kertaa asumattomia ja vain metsätalouskäytössä. Pienet myrskyja tykkytuhot sekä tuulen kaatamat siemenpuutkin jäävät usein korjaamatta – jo senkin vuoksi, että omatoimisia metsänomistajia on vähän. Kehitys menee siis luonnon kannalta koko ajan parempaan suuntaan. Lahopuuta on nyt metsissä enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Ja lisää tulee, jos ja kun nykymeno jatkuu. HANNU JAUHIAINEN Lahopuun määrä kasvaa Laki metsien hyönteisja sienituhojen torjunnasta on tarpeellinen metsänomistajien ja yhteiskunnan näkökulmasta. Käsillä oleva luonnos lakiuudistukseksi asettaa kuitenkin niin tiukkoja vaateita tuoreen tuhopuuston minimimäärälle, että asiasta uhkaa tulla maanomistajille kohtuuton tehtävä. ” Tapion johtaja Ritva Toivonen tiedotteessaan 7. kesäkuuta. ”Puun tarve kasvaa Euroopassa” Euroopan metsäinstituutin johtaja Risto Päivinen seuraa metsäalan murrosta aitiopaikalta. Sivut 4–5 Lannoitteita ehkä hieman halvemmalla Sivu 7 Otollinen hakkuuaika jää käyttämättä Puuta ei nykymaailmassa kannata sahata varastoon. Sivu 8 Naapurissa jättimäinen taimienhoitourakka Viime vuosikymmenen myrskyjen jälkityöt jatkuvat Etelä-Ruotsissa. Sivu 9 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Hämähäkin työnäyte ”Pitkän poutajakson jälkeen järeässä korpikuusikossa oli hämähäkkien pyydyksiä runsaasti. Vaan eipä ole enää. On ollut sen verran ukkosmyrskyjä.” Hessu Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. 150 kilometriä UKK-puistossa Sivut 16–17 Yhteismetsä antoi tilaa hengähtää Sivut 18–19 Pitkä taistelu tukinuitosta Pyynikin legendaarinen uittotunneli on avattu yleisölle. Sivu 20 Monenlaisia hyttyskarkotteita Metsälehti testasi parhaat aineet inisijöiden häätöön. Sivu 21 Ilmastonmuutos aikaisti kevään Sivu 24 Näin varaat vettä uudistusalalle Sivu 25 Hankintapuu myy, jos joku vain tekisi Sivu 26 Säveltäjän suosikkipuu Tarinan mukaan Beethoven piti enemmän puista kuin ihmisistä. Sivu 30
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 12 • 2013 3 hateollisuuden tilannetta ”hullujen ralliksi”, jossa kurvi lähestyy. Jos jarrutat ensimmäisenä, häviät, eikä hyvin käy silloinkaan, jos ajat mutkaan liian lujaa. Yksityiset sahayrittäjät raivostuivat Södralle, kun yhtiö ilmoitti toukokuun lopulla nostavansa tukin hintaa 40 kruunulla kuutiolta, siis vajaalla viidellä eurolla. Korotus tulkittiin yrityksenä käyttää ison yhtiön kassavaroja yksityisten sahojen kaatamiseen. Södran Larsson vastaa toteamalla, että yhtiö tekee ratkaisunsa sen mukaan, minkä se arvioi edullisimmaksi omalle toiminnalleen. ”Haluamme vahvistaa puuvarantojamme syksyä varten, jolloin sahojemme tukin tarve kasvaa. Södra perusteli korotusta halulla varmistaa tukin saatavuus syksyllä, kun tukin tarve kasvaa. Sen mukaan merkkejä sahatavaramarkkinoiden vahvistumisesta on näkyvissä. ”Olemme talven ja syksyn aikana onnistuneet korottamaan sahatavaran hintaa esimerkiksi Britannian markkinoilla, vaikka markkinat edelleen toki ovatkin hauraat”, Larsson kertoo. Hyötyykö Suomi Saksassa ja Ruotsissa tehdyt, 1990-luvulla alkaneet jättimäiset sahainvestoinnit ovat luoneet Eurooppaan miljoonien kuutiometrien ylikapasiteetin, jonka vaikutukset on kunnolla nähty vasta viime vuosina koetun talousahdingon aikana. Yksityissahoja edustava Norholtz myöntää, että monet ruotsalaisasiantuntijatkin ovat arvioineet ylikapasiteetin purkamisen alkavan eteläisestä Ruotsista. Tosin ”hullun rallissa” kaikki painavat yhä kaasua. Sahaus jatkuu niin kauan, kun myyntituotot kattavat muuttuvat kustannukset tai sahurien rahat riittävät. Investointeihin ei tosin ole varaa, ellei toiminta ole voitollista. ”Jos tuotanto täällä taantuu, se voi hyödyttää suomalaissahoja olettaen, että ne pystyvät lisäämään puun ostojaan järkevään hintaan.” Suomen Sahat ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori on varovaisempi. ”Suomalaiset sahat eivät suoraan kilpaile Etelä-Ruotsin sahojen kanssa. Siellä kuusesta tuotetaan paljolti rakennesahatavaraa, jota meillä ei sahaa.” Ruotsin sahakriisi voi auttaa suomalaisia Etelä-Ruotsin mahtava sahateollisuus on Suomenkin sahoja tukalammassa asemassa. ”Gudrun ja Per toivat ruotsalaissahureille rahaa aivan järjettömästi.” Ruotsin sahoilla on parhaillaan tiukat paikat. Kuvassa sahatavaraa lajitellaan Södran sahalla Mönsteråsissa. Håkan Larsson MIKKO RIIKILÄ S uomen sahat elävät nyt tiukkoja aikoja, mutta jos yhtään lohduttaa, Etelä-Ruotsin sahureilla on vieläkin vaikeampaa. Ne sinnittelevät samoilla laihoilla markkinoilla, mutta naapurin lisäriesana ovat korkealle arvostettu kruunu ja takavuosien suurmyrskyjen hivuttamat metsävarat. Viisi vuotta sitten eurolla sai liki 12 kruunua, nyt noin 8,5. Mitä korkeampi kurssi, sitä vähemmän ruotsalaissahuri saa kruunuja myydessään lankkua vientiin. Perimmiltään vaikeudet juontavat 2000-luvun jälkipuoliskolle. Silloin Gudrunja Per-myrskyjen kaatamaa tukkia oli tarjolla paljon ja se oli halpaa. Samaan aikaan kruunun kurssi oli poikkeuksellisen alhaalla. Suomalaisarvion mukaan ruotsalaissahureille tuli rahaa ”aivan järjettömästi”. Suurvoitot käytettiin uusien sahojen rakentamiseen. Puun tulevasta riittävyydestä ei silloin jaksettu kantaa huolta. Nyt huolta riittää senkin edestä. Puunhankkijoiden työtä ei helpota, että myrskyt kaatoivat alueelta 20 vuoden hakkuita vastaavan puumäärän. Tarjonnan vahvistamiseksi tukin hintaa joudutaan nostamaan, vaikka sahaus on tappiollista. Etelä-Ruotsin metsänomistajien metsäyhtiö Södran metsäpäällikkö Håkan Larsson myöntää, että puun kysynnän ja tarjonnan suhde on tiukka. Tosin puuta Etelä-Ruotsiin tulee myös alueen ulkopuolelta. Tuotannon leikkauksia suuryhtiö ei suunnittele, päinvastoin. ”Tarkoitus on lisätä sahaus tasolle, jolla aikaisemmin olimme, muun muassa hiomalla uusi Värön suursaha huippukuntoon.” Södran peliliike sai muut raivoon Yhdestä sekä suursahuri Södra että paikalliset yksityissahat ovat yhtä mieltä. ”Metsänomistajat eivät ole Suomen ja Ruotsin sahatavaratuotanto 1990–2011 Naapurin etumatka kutistuu Lähde: Metsätilastollinen vuosikirja 2012 ja Skogsstatistisk årsbok 2012 Suomi 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 miljoonaa m Ruotsi 5 10 15 20 innostuneita myymään puuta. Matalasuhdanteen vallitessa he näyttävät jääneen odottelemaan parempia aikoja”, valittelee Etelä-Ruotsin yksityisten sahojen yhdistyksen Såg i Sydin toiminnanjohtaja Per Arne Norholtz. Eteläisen Ruotsin maaja metsätalouteen keskittynyt taloussanomalehti ATL kuvaa saA nd re as Li nd ho lm K ar l N ils so n
• 4 METSÄLEHTI 12 • 2013 LYHYESTI Kirjanpainajan uhka pahenee Tämä kevät on ollut kirjanpainajahyönteisten parveilulle suotuisa. Tuhoriski on kohonnut Etelä-Suomen metsissä ja vaarana on kirjanpainajien iskeytyminen eläviin kuusiin, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen metsäkeskus varoittavat. Metsänomistajia kehotetaan tarkastamaan kuusimetsänsä alkukesän aikana. Tuholle alteimpia ovat vanhat kuusikot, lämpimät metsänreunat ja kuivien kasvupaikkojen metsät. Kirjanpainajan iskeytymisen tunnistaa ruskeasta purusta puun rungon tyvellä tai pinnalla pienten reikien ympärillä. Yksityismetsien tulos laski Yksityismetsien liiketulos jäi viime vuonna 1,1 miljardiin euroon. Tulos oli reaalisesti 12 prosenttia pienempi kuin edellisvuonna, Metsäntutkimuslaitos kertoo. Hehtaarikohtainen tulos jäi 80 euroon hehtaarilta. Se on 8 euroa vähemmän kuin vuonna 2011. Parhaaseen tulokseen yllettiin Itä-Suomessa, jossa tuotto oli 125 euroa hehtaarilta. Länsi-Suomessa tulosta kertyi 99 euroa hehtaarilta ja Pohjois-Suomessa 25 euroa hehtaarilta. Metsälakiesitys eduskuntaan Esitys uudeksi metsälaiksi on lähetetty eduskunnan käsittelyyn. Lausuntokierroksen jälkeen lakiesitykseen tehtiin vielä pieniä muutoksia. Uudistamiseen liittyviä vaatimuksia korjattiin: Etelä-Suomessa taimikon tulee saavuttaa 40 sentin keskipituus 10 vuodessa, Pohjois-Suomessa 25 vuodessa. Aiemmassa esityksessä aikarajat olivat 7 ja 20 vuotta ja keskipituusvaatimus 50 senttiä. Vaihtuuko paperi Varkaudessa aaltopahviksi? Stora Enso harkitsee Varkauden tehtaan paperikoneen muuttamista tuottamaan pahvin raaka-ainetta. Yhtiö laatii selvityksen, jossa arvioidaan ensikuituun pohjautuvan aaltopahvin raaka-aineen valmistuksen kannattavuutta Varkaudessa. Varsinainen selvitys valmistuu ensi vuoden alkupuolella, mutta alustava kannattavuustutkimus puolsi muutosta. Vinkkejä ilmastoystävälliseen metsänhoitoon Ilmastonmuutosta voidaan hillitä metsänhoitotapoja muuttamalla. Helsingin yliopiston järjestämässä tapahtumassa kokoontuneet metsäja ilmastotutkijat ovat laatineet suositukset ilmastoystävällisistä hoitotavoista. Ilmastoystävälliset hoitotavat maksimoivat metsien ilmastoa viilentävän vaikutuksen esimerkiksi metsien hiilivarastoja kasvattamalla. Sopivia keinoja ovat muun muassa sekametsien ja pit kien kiertoaikojen suosiminen, turhien kunnostusojitusten välttäminen, nopea uudistaminen ja taimikonhoito sekä säästöpuiden jättäminen. MTK: Puumarkkinat metsäsektorin toimivin osa Puumarkkinat ovat tänä vuonna toimineet erinomaisesti, MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen arvioi. Talouden epävireestä huolimatta puukauppaa on käyty 13 prosenttia enemmän kuin viime vuonna ja markkinahakkuita on tehty ennätysmäärä. ”Puumarkkinat taitavatkin olla parhaiten toimiva osa Suomen metsäsektoria. Vakavimmat ongelmat ovat lopputuotemarkkinoilla”, Järvinen totesi Fiskarsin puumarkkinapäivässä. Liuskekaasusta energiapelin yllätyskortti 20 vuotta täyttävän Euroopan metsäinstituutin johtaja Risto Päivinen seuraa näköalapaikalta metsien käytön muutosta. Risto Päivinen › 60-vuotias maatalousja metsätieteiden tohtori. Väitöskirja käsitteli metsien inventointia. › Kotoisin Lappeenrannasta. › Euroopan metsäinstituutin varajohtaja vuodesta 1993 ja johtaja vuodesta 2000. Ennen EFIin siirtymistä Joensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan dekaani. › Perheessä vaimo, kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. › Viihtyy talvisin jäällä, eli talviverkoilla sekä kaukalopalloa ja jääkiekkoa pelaten. Kiekkoseurana Metla Tractors. Kesällä vapaa-aika kuluu mökkeilyn ja kulttuurin parissa.
• 5 METSÄLEHTI 12 • 2013 RIITTA ALESTALO KOLUMNI Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. M etsälehti vietti 80-vuotisjuhliaan Suomen luontokeskus Haltiassa. Sateisena toukokuun iltapäivänä suunnistimme kohti Nuuksion kansallispuistoa Espoossa. Lehmukset olivat puhjenneet hentoon lehteen ja kielot kukkivat, kevät oli askeleen edempänä kuin kotimetsissä Salpausselän pohjoispuolella. Tie kiemurteli läpi lehtometsien. Aikataulun mukaisesti edessämme kohosi tummanpuhuva puurakennus torneineen ja äskettäin viherrakennettuine ympäristöineen. Ensivaikutelma ei hivellyt silmää. Tummanpuhuva fasaadi oli umpinainen ja raskas. Pyöreäseinäinen torni toi mieleen säilörehutornin. Maalaisihminen mielsi myös rakennuksen järvenpuoleisen sivun normaaliksi moderniksi rakennukseksi, jonka terasseilla oli lasikaiteet. Sisätiloissa tuoksui puu. Avarissa auloissa oli puupintaa lattiasta kattoon. Joku lausui: ”Kyllä tämä saarni antaa valoisan vaikutelman.” Saarni – mistähän sitä oli saatu? – näytti käsitellyltä läpikuultavalla valkoisella. Ruokaillessamme olin saada poronpaistirullan väärään kurkkuun. Seurueessa joku tiesi, että rakennukseen oli käytetty paljon itävaltalaista puuta. Itävaltalaista puuta, Suomen puurakentamisen lippulaivaan! Pääsimme rakennukseen ennen sen virallista avaamista, ja rakennuksen viimeistely oli vielä osittain kesken. Aulassa oli liimapuutaapeli, joka ei näyttänyt aivan kotoperäiseltä. Saunanlauteetkin olivat liimapuuta, joka oli ilmeisesti vääntynyt laivakuljetuksen kosteudessa tai reagoinut ensimmäisiin löylyihin ei-toivotulla tavalla. Myöhemmin on vahvistunut, että Haltiassa on käytetty huomattava määrä itävaltalaista kuusta ja muuta puuta. Onneksi sentään kotimaisia, kansainvälisesti arvostettuja käsintehtyjä kokopuuhuonekaluja oli päässyt monumentin sisustukseen. Itävaltalaisia CLT-levyjä, joita valmistetaan Stora Enson Itävallan tehtailla itävaltalaisesta kuusesta, oli käytetty siksi, että Suomessa niitä ei tehdä vähäisen kysynnän vuoksi. CLT:n päämarkkina-alue on Keski-Euroopassa. Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Metsät ovat pullollaan hyvälaatuista puuraaka-ainetta. Jalostus on raakalaudan sahaamista ja sellun -ja paperin valmistusta. Liimapuuta valmistaa sentään jokunen yritys, levyteollisuus keskittyy lastulevyihin. Metsien maassa rakennetaan kaupunginosia ja omakotialueita tiilistä ja lekaharkoista. Keski-Euroopassa arvostetaan lämmintä luonnonmate riaalia, puuta. Siellä puurakennusmarkkinoilla on valtava kasvupotentiaali. Suomessa on mennyt miljoonia euroja erilaisiin EU-hankkeisiin puuhun liittyvien innovaatioiden löytämiseksi. On perustettu professuurikin. Mutta pyörä on jo keksitty, pitäisi vain ruveta pyörää käyttämään. Sääliksi käy Haltian oppaita, jotka joutuvat ulkomaisille vierailijoille esittelemään suomalaisen puurakentamisen ihmettä. Siinä vaiheessa kun todetaan, että puu ei olekaan suomalaista, tekisi varmaan mieli paeta Nuuksion metsiin ja laittaa pää pensaaseen. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.?. Luontokeskuksen itävaltalainen kuusi ELIISA KALLIONIEMI, teksti SAKU RUUSILA, kuva E uroopan metsäinstituutista on lyhyessä ajassa kasvanut vaikutusvaltainen tutkijoiden verkosto, jonka palveluja poliitikot tarvitsevat entistä enemmän. Puolueettomalle tutkimustiedolle on kysyntää, kun päätetään esimerkiksi energiapolitiikasta tai ilmastonmuutoksen torjumisesta. Metsien käytössä on meneillään murrosvaihe, ja puun tarve Euroopassa on paremminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Nykyään metsien kasvusta hyödynnetään vain runsaat puolet. ”Puuenergia nousee ehkä seuraavat 20–30 vuotta. Sitten todennäköisesti keksitään jotain muuta”, pohtii instituutin johtaja Risto Päivinen. Tosin tilanne voi muuttua nopeasti. Pohjois-Amerikan halpa liuskekaasu vaikuttaa myös uusiutuvan energian hyödyntämiseen. ”Se oli yllättävä kortti.” Paperitehtaita on viime aikoina suljettu Euroopasta, mutta sahapuun käyttö voi Päivisen mukaan kasvaa puurakentamisen myötä. Hän näkee myös monia mielenkiintoisia uusia keksintöjä, kuten nanosellu, joka tekee tuotteista kevyitä mutta vahvoja. ”Luontomatkailu lisääntyy myös Suomessa. Jos intialaisista ja kiinalaisista matkailijoista pienikin siivu tulee tänne, se merkitsee isoa joukkoa.” Myös metsiin liittyvät palvelut kasvavat. Niitä vain ei aina osata mieltää elinkeinoksi. Esimerkiksi metsäntutkimus on palvelua. Vauhdikas alku Euroopan metsäinstituutti (EFI) perustettiin Joensuuhun 1993, vain muutama vuosi sen jälkeen, kun Berliinin muuri oli murtunut. Yhteistyö Euroopassa lisääntyi, ja metsäntutkimuksessa luontevan foorumin tarjosi vastaperustettu instituutti. Kansainvälistyminen oli muutenkin ajankohtaista. Rion ilmastosopimus oli solmittu 1992, ja Euroopan metsäministerit päättivät tiivistää yhteistyötä 1993 Suomessa pidetyssä kokouksessa. Tämä kaikki siivitti myös EFIn alkutaivalta. Varsinainen läpimurto oli 1996 valmistunut selvitys Euroopan metsien kasvusta, joka viimeistään osoitti, että metsät eivät ole kuolemassa. Suomesta tutkimukseen osallistui professori Kari Mielikäinen. EFIlle tutkimushanke opetti tutkijoiden verkoston voiman. Yhdessä saa enemmän aikaan. ”1+1+1 onkin 5”, Päivinen havainnollistaa. Katse Kiinaan Euroopan metsäinstituutin pääkonttorilla Joensuussa henkilökunnan määrä on pysynyt noin viidessäkymmenessä. Muualla EFI on laajentunut. Aluetoimistoja on viisi ja niiden lisäksi projektien mukaan organisoituvia toimistoja. Palkkalistoilla on yhteensä lähes 150 ihmistä. Tämän vuoden budjetti on noin 15 miljoonaa euroa, josta miljoona on Suomesta. Loppu tulee muilta jäsenvaltioilta ja valtaosa Euroopan unionilta. EFIn jäseninä on 25 maata ja 130 organisaatiota, kuten tutkimuslaitoksia myös Euroopan ulkopuolelta. Uusia avauksia on tehty juuri Kiinaan, joka on entistä tärkeämpi yhteistyökumppani Euroopalle. Pelkästään metsätuotteiden markkina on siellä valtava. ”Kiina nousee yllättävän nopeasti. EFIn on tärkeää pitää ovet auki myös siihen suuntaan.” Toinen tärkeä maa on Venäjä, jota kansainvälinen metsäpolitiikka kiinnostaa nykyään paljon enemmän kuin ennen. Pitää osata kertoa Viime aikoina Euroopan metsäinstituuttia on työllistänyt ennen muuta tutkimustiedon välittäminen poliitikoille. Hyvä esimerkki tästä on Brysselissä toimiva Think Forest -foorumi, jonka puheenjohtaja on Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson. Viimeksi europarlamentaarikkoja kutsuttiin foorumille keskustelemaan ilmastonmuutoksesta. ”Yritämme edistää sitä, että politiikka perustuisi parhaaseen tietoon. Silloin ihmisillä olisi turvallinen olo, että kaikki kivet on käännetty ja selvitetty, mitä päätöksestä voi seurata. Se on meidän rooli.” Myös tiedon välittämiseen tarvitaan taitoa. ”Poliitikoille pitää puhua tavalla, johon tutkijat eivät yleensä ole kovin tottuneita. Olen huomannut, että kun on tarpeeksi kokemusta, uskaltaa yksinkertaistaa. Silloin saa sanoman perille.” ”Puuenergia nousee 20–30 vuotta. Sitten keksitään jotain muuta.” Ulkomailla EFI tunnetaan paremmin kuin täällä, mutta EFIn ansiosta Suomi on saanut paljon tunnettuutta lisää, arvioi Risto Päivinen.
• 6 METSÄLEHTI 12 • 2013 Polku omaan metsään www.metsalehti.? Hanki tilaus. Jaa iloa palkintotilauksella. Jaa iloa palkintotilauksella. 50 % 50 % 4 kk tutustumistarjous kesä-syyskuu puoleen hintaan 20 euroa + tilauksen hankkijalle 80-vuotisjuhlakirja Palkintotilaus on helppo juttu Tilauksen voi lähettää meille tilauskupongilla, sähkö postilla tilaukset@metsalehti.? (muista mainita myös tilausnumerosi), soittamalla asiakaspalveluun 09-315 49 840 tai asiakaspalvelussamme netissä, www.metsalehti.?. 1. Metsälehti on kuin saha, korvaamaton työväline metsänomistajalle. 2. Metsälehti auttaa sinua kantamaan vastuusi omaisuudestasi ja hyötymään ja nauttimaan metsästäsi enemmän. 3. Kun yleinen taloudellinen epävarmuus kasvaa, Metsä lehden ajankohtaisesta asiantuntijuudesta on entistä enemmän hyötyä. 4. Jo yksi Metsälehden numero maksaa takaisin koko vuoden tilauksen tiedoillaan ja vinkeillään. 5. Metsälehden tilausmaksun voit vähentää verotuksessa. Miksi ihmeessä ystäväsi kannattaa tilata Metsälehti? Kyllä, luit aivan oikein. Meistä Metsälehden 80-vuotisjuhla on niin iloinen asia, että nyt kutsumme mukaan juhlimaan myös kestotilaajiemme ystävät. Voiko parempaa suosittelijaa Metsälehden tilaukselle olla kuin kestotilaaja? Ystäväsi saa nyt Metsälehden ja Makasiinin mahtavana juhlatarjouksena sinun kauttasi. Sinä saat lahjaksi upean 80-vuotisjuhlakirjan suosittelustasi. Kestotilaajallemme kuluva vuosi on pelkkää juhlaa. Me haluamme muistaa sinua koko vuoden. Kestotilaus on iloinen asia, puolin ja toisin. Kiitos menneestä ja tulevasta. 80-vuotisjuhlakirja on hauska ja upea palkintosi Hannu Virtasen rakastetut pilakuvat nyt kirjoissa ja kansissa vuosien varrelta. Niin maailma muuttuu, mutta metsässä kaikki on hyvin! Juhlakirja (arvo 48 euroa) postitetaan toukokuussa Jaa supertarjous. Saat upean 80-vuotisjuhlakirjan. Huomio kaikki kestotilaajat! Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Asiakasnumero (lehden osoitekentästä) Uusi tilaaja Suosittelija Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5011305 Info:00003 00003 VASTAUSLÄHETYS Metsälehti maksaa tilauksen postimaksun Lehti sulle, kirja mulle. Lähettäkää Metsälehti ja Metsälehti Makasiini uudelle tilaajallenne 4 kk tutustumistarjouksena (kesä-syyskuu) puoleen hintaan 20 euroa. Suosittelija saa lahjaksi juhlakirjan (arvo 48 euroa).
• 7 METSÄLEHTI 12 • 2013 ELIISA KALLIONIEMI O P-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen hämmästelee yksityismetsien puunmyyntitulojen tasaisuutta, vaikka julkisessa keskustelussa puukaupasta saa erilaisen kuvan. Viime aikojen tasaisesta menosta poikkeavat ainoastaan huippuvuosi 2007 ja vuosi 2009, jolloin puuta myytiin ennätysmäisen vähän. Yhteen laskien nämäkin erot tasoittuvat. ”Mistä tasaisuus johtuu? Onko se ostajien tahto vai onko metsänomistajien rahantarve vakio?” pohti Karhinen avatessaan OP-Pohjolan metsäpäivät Joensuussa viime viikolla. Metsäpäivien paneelissa Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo arvioi, että metsälain muutos tuo lisää puuta markkinoille. ”Iso osa metsänomistajista on passiivisia, mikä johtuu osaksi kaavamaisesta toimintamallista, johon metsänomistajia nykyään ohjataan.” Professori Matti Kärkkäisen mielestä lakiuudistukselta odotetaan turhan paljon. ”Kuulen kommentteja, että tuleva laki mahdollistaa kunkin mieltymysten mukaisen metsien käsittelyn. Ajatellaan, että saadaan mahdollisimman paljon tuloja ilman uudistamisvelvoitetta ja ilman, että edes naapuri huomaa metsässä käydyn.” ”Tämä on mahdoton yhtälö. Tulee paljon pettyneitä ihmisiä.” Äänestyksessä myös enemmistö yleisöstä suhtautui uudenlaisiin hakkuisiin epäillen. ”Vapaus tuo riskin” Toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä liputti kuitenkin muutoksen puolesta. Vapauden lisääntyssä epäonnistumisten riski toki kasvaa. Hän toivoikin paneeliin osallistuneelta Tapion johtaja Ritva Toivoselta hyviä metsänhoitosuosituksia. Nuutinen on pannut tyytyväisenä merkille, kuinka paljon uusi laki on jo tuonut hyvää metsänomistajille, vaikka sitä ei vielä ole edes säädetty. ”Metsäalan toimijat ovat kiillottaneet kilpiään ja tarjoavat akLakimuutos tuo lisää puuta markkinoille M atti Kärkkäisen mielestä metsäalalla ei olla kovin valmiita uudistuksiin. Esimerkkinä tästä on on Metsäkeskuksen lanseeraaman internetpalvelun odotettua huonompi suosio. Hänen mukaansa käyttäjiä on ollut arvioidun 60000 sijasta vain 3000. M etsäkeskuksen johtaja Ari Eini myönsi, että käyttäjämäärä on ollut pettymys. Siitä huolimatta palvelu on hänen mielestään hyvä, ja se avaa valtavat mahdollisuudet kehittää koko metsäelinkeinoa. ” Kun ollaan luomassa, ei vain uutta tuotetta vaan uutta kulttuuria, on ymmärrettävää, että se kestää.” T omi Salon mielestä Metsään.? on pitkästä aikaa uusi avaus ja hyvä keino edistää kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. ” Menkää katsomaan, mitä uusi tietotekniikka mahdollistaa”, hän kannusti metsäpäivien yleisöä, josta vajaa puolet oli tutustunut Metsään.? -palveluun. Metsäpäivien yleisö suhtautui epäillen uusiin vapauksiin. TIIA PUUKILA Metsiin saatetaan jatkossa nakella lannoitetta nykyistä edullisemmin. Maalmanpankki ennustaa lannoitteiden hintojen laskevan tänä vuonna lähes kuusi prosenttia ja tippuvan toiset viisi prosenttia seuraavien kahden vuoden kuluessa. Myös Pellervon taloustutkimus PTT povaa metsälannoitteiden hintojen alenevan hieman nykyisestä. Lannoitteiden hinnat laskussa Maakaasun hinnan alamäen uskotaan heijastuvan pian myös metsälannoitteisiin. Suurta alennus myyntiä ei silti ole luvassa. Lannoitus maksaa yhteishankkeissa keskimäärin 400 euroa hehtaarilta ennen arvonlisäveroa. Maakaasun hinta puolestaan vaikuttaa merkittävästi lannoitteiden valmistuskustannuksiin. Myös muiden raaka-aineiden, kuten kaliumin ja fosforin, hinnat ovat laskeneet. Muutama vuosi sitten viljojen hinnat nousivat ja lannoitteiden hinnat seurasivat ylikysynnän seurauksena perässä. Nyt tuotantokapasiteettia on lisätty. Lannoitteiden kysyntä ja tarjonta ovat kutakuinkin tasapainossa, mikä sekin ennakoi lannoitteiden hieman halpenevan. Ale korkeintaan kymppejä Lannoitevalmistaja Yara suhtautuu hintojen laskuun varauksella. Suuria muutoksia ei odoteta. Yhtiön mukaan heinäkuu ratkaisee, mihin suuntaan lannoitteiden hinnat kehittyvät. ”Lannoitteiden hinnoittelu riippuu kysynnästä, ei niinkään raaka-aineiden hinnoista. Jos hinnat jonkin verran laskevat, puhutaan 10–20 euron kokonaiskustannusten laskusta yhteishankkeissa. Sen perässä ei kannata juosta”, sanoo Yaran metsälannoitteiden myyntipäällikkö Petri Kortejärvi. Lannoituksista 95 prosenttia tehdään yhteishankkeina, jotka suunnitellaan hyvissä ajoin. Kesän lannoitushankkeiden valmistelu tulee aloittaa jo marras-joulukuun aikana, jotta levityskalusto saadaan varattua ja itse työ hoituu mahdollisimman edullisesti. Omatoiminen levittäjä selviää lyhyemmällä varoitusajalla. Tällä hetkellä lannoitus maksaa yhteishankkeissa keskimäärin 400 euroa hehtaarilta ennen arvonlisäveroa. Levityksen osuus kustannuksista on noin puolet. Metsään.? tuotti pettymyksen ”Hinnat voivat laskea maltillisesti. En usko, että mitään romahdusta tulee, mutta hinnat eivätkä ainakaan nouse”, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne. Merkittävin syy pudotukseen on maakaasu. Liuskekaasun sekä muiden energiamuotojen tulo painaa maakaasun hintoja alas. tiivisesti palvelujaan.” Ritva Toivosen mielestä nyt on hyvä tilaisuus kampanjoida muutoksen puolesta. Tarjolla on metsänomistajille paljon uutta. Jyrki Iivosesta vuoden metsävaikuttaja Vuoden metsävaikuttaja -titteli myönnettiin tällä kertaa Helsingin Sanomien toimittaja Jyrki Iivoselle, joka on seurannut metsäalaa 1980-luvulta lähtien. Vapaa-aikanaan Jyrki Iivonen harrastaa metsätöitä Mäntyharjulla. Es a K ur ki
• 8 METSÄLEHTI 12 • 2013 Birdlife Suomi ry:stä sanoo, että kesäkuun alku on Etelä-Suomessa pesinnän huippuaikaa, vaikka myöhäisemmät lajit hautovat vielä munia tai rakentavat pesiä. Kiireisimmät tekevät kesäkuulla jo toista poikuetta. Muun muassa peippojen, pajulintujen, rastaiden ja metsäkirvisten pesiä tuhoutuu kesäaikaisissa hakkuissa huomattava määrä. Niiden lajitiheys on kuitenkin niin suuri, ettei hakkuilla ole tutkimusten mukaan suurta merkitystä lajien säilymiselle. Kesähakkuissa on kaadetut puut korjattava vikkelään pois metsästä ja metsän tuntumasta, muistuttaa valtakunnallinen hyönteistuhovastaava Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. Tuoreet kuusipuupinot ovat houkuttelevia lisääntymispaikkoja varsinkin kirjanpainajille. Juuri lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa uudeksi metsätuholaiksi puhutaan kuukauden määräajasta kesäaikaisissa hakkuissa korjattavan puun poiskuljetukselle. Läpi kesän tapahtuvassa puunkorjuussa on huomioitava myös kasvava sienituhoriski. ”Maannousemaa on torjuttava sekä männyllä että kuusella”, Hannu Heikkilä sanoo. ”Torjunnassa on vieläkin puutteita. Sen tekeminen on tärkeää varsinkin vielä suhteellisen terveissä metsissä.” Miksi saha ei soi heinäkuussa? Islamin paastokuukausi, hyönteistuhojen vaara sekä lintujen pesintä hiljentävät motot. Keskikesällä sahojen huoltoja lomaseisokit hiljentävät puunkorjuuta järeää puuta sisältävillä leimikoilla. Kun puhutaan kesähakkuista, tarkoitetaan todellisuudessa usein kelirikkoajan hakkuita alkukesällä ja -syksyllä. Rastaat kuuluvat lintulajeihin, joiden pesintä kärsii kesäaikaisista hakkuista. Lintulajistoltaan runsaimmat lehtomaiset kohteet kannattaa rauhoittaa sulan maan aikaiselta puunkorjuulta. MARTTI LINNA teksti ja kuvat P uuta korjataan nykyisin metsistä ympäri vuoden, mutta keskikesällä motot eivät juuri tukkipuuvaltaisia leimikoita käsittele. Heinäkuulla moni tukkeja vastaanottava ja jalostava saha seisoo. Etelä-Suomessa järeämpää puuta sisältävien leimikoiden hakkuut hiljenevät jo kesäkuun ensimmäisillä viikoilla viritäkseen taas uudestaan elokuulla. Toimitusjohtaja Kai Merivuori Suomen Sahat ry:stä kertoo, että yhdistyksen jäsensahoilla heinäkuun lomaja huoltoseisokki kestää yleensä 2–4 viikkoa. Tilanne vaihtelee yrityksittäin ja markkinatilanteen mukaan. ”Tänä vuonna keskikesää hiljentää sahoilla sekin, että arabimaissa vietetään islamilaista paastokuukautta eli ramadania poikkeuksellisen aikaisin”, Merivuori sanoo. ”Nykymaailmassa ei valmista tavaraa oikein kannata sahata varastoon.” Merivuori myöntää, että kesäaikaisessa puunkorjuussa on etunsa. Kelirikko vaivaa monilla seuduilla vielä toukokuussa pehmeillä mailla ja heikoilla tiepohjilla. Keskikesän kuivilla keleillä varsinkin tiukat savimaat ovat kuin betonia. Niillä kelpaisi ajella. Maallikko voisi ajatella, että keskikesän hakkuita kannattaa lisätä tulevaisuudessa. Raakapuun kaukokuljetuksessa otettaneen käyttöön entistä suuremmat, 76-tonniset jättirekat. Kun energia on kallista, voisi ajatella niinkin, että kakkosnelosia kannattaa pitää sahojen kuivauskamareissa mieluummin kesän helteillä kuin syksyn sadesäillä. ”Teitä pitää käyttää silloin, kun ne ovat kantavia. Akselipainothan eivät välttämättä näissä suuremmissa rekoissa nouse. Kelirikko taas on erilainen eri puolilla Suomea”, Merivuori arvioi. ”On totta, että energian kulutus putoaa jonkun verran, jos sahatavara kuivataan kesällä syksyn sijaan. Mutta tuotantoa ei voi oikein sillä tavalla kumuloida, emme tiedä miten markkinat vetävät taas syksyllä.” Lintuja enemmän – samoin tuhoja Kesä on luonnossa kiivasta lisääntymisen aikaa. Lintujen pesimäkauden aikana suositellaan, että hakkuita vältettäisiin kaikkein rehevimmillä kohteilla. Tiedottaja Jan Södersved ”Nykymaailmassa ei valmista tavaraa oikein kannata sahata varastoon.”
• 9 METSÄLEHTI 12 • 2013 Uutuus Uutuus Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turve maiden värikylläiseen maailmaan. Kirjaan on valittu 100 lehti sammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Nid., 144 sivua, nelivärikuvitus Kustantajan hinta 29,00 € verkkokauppa www.metsakirjakauppa.? Sammalten hohto Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Tammikuussa 2005 rajumyrsky iski Etelä-Ruotsin metsiin. Puuta kaatui kerralla 75 miljoonaa kuutiota, mikä vastaa alueen 20 vuoden hakkuumäärää. Myrskyaukkoja tuli yhteensä 140000 hehtaaria, kun mukaan lasketaan pari vuotta myöhemmin riehuneen Per-myrskyn tuhot. Metsänhoidon kehittämispäällikkö Magnus Petersson Södrasta kertoo, että alueet on 90-prosenttisesti metsitetty. Valtapuulajina on ollut kuusi. Nyt kuusentaimet ovat noin metrisiä, mutta ne ovat pääosin sankan, monimetrisen koivupöheikön peitossa. Edessä onkin jättimäinen taimikonhoitourakka, ja haaste pahenee vuosi vuodelta. Koivupöheiköt näet sakenevat ja kuusentaimet menettävät varjossa elinvoimansa. Ruotsin metsäkeskuksen, Skog styrelsen Växjön alueen johtaja Jerker Bergdahl laskee, että taimikoiden raivauksen työmäärä vastaa 2000:tta metsurityövuotta. Södra kokeilee reikäperkausta Vesakoituneiden myrskytaimikoiden täysperkaus maksaa Peterssonin mukaan keskimäärin 300 euroa hehtaarilla. Suomalaisittain arvioiden hinta tuntuu yllättävän edulliselta. Pääosin Etelä-Ruotsin myrskyalueiden taimikoissa toimitaan samaan tapaan kuin meillä. Kaikki lehtipuu raivataan kerralla pois. Koivuja jätetään taimikon aukkopaikkoihin. Petersson korostaa hoidon ajoitusta. Liian varhain tehdyn perkauksen jälkeen vesakko ohittaa uudelleen taimet muutamassa vuodessa. Viivyttely taas nostaa työn hintaa. Myrskytaimikoissa oikea aika on parhaillaan käsillä. Suururakan helpottamiseksi Södra on ryhtynyt kokeilemaan reikäperkausta. ”Poistamme vain vesat, jotka ovat 70 sentin säteellä taimesta. Työ on liki puolet nopeampaa ja halvempaa kuin täysperkaus.” Maailman suurin risusavotta Etelä-Ruotsin metsiä raadelleesta Gudrunmyrskystä on kahdeksan vuotta. Nyt alueella on edessä jättimäinen taimikonhoitourakka eikä aikaa ole hukattavaksi. Tältä näyttää maailman suurin taimikonhoitotyömaa. Etelä-Ruotsin Gudrun-myrskyn jäljiltä riittää perattavaa yli 100 000 hehtaaria. Södran metsäosaston kehittämispäällikkö Magnus Peterssonin mukaan myrsky alojen taimikoissa kokeillaan tavallista nopeampaa reikäperkausta. Metsäyhtiö Södran Toftaholmin tilalla vuonna 2006 myrskyalueelle istutettu taimikko on kehittynyt mallikkaasti. Se joudutaan perkaamaan vielä uudestaan. Sitä ei vielä ole Peterssonin mukaan mietitty, miten jäljelle jäävä, nopeasti vankistuva vesakko aikanaan poistetaan. Metsänhoito ei muuttunut Myrskyn jäljiltä metsänomistajat olivat Peterssonin mukaan lamaantuneita. ”Pelkäsimme, että he eivät suurtuhon jälkeen motivoidu investoimaan metsiinsä. Parissa vuodessa into metsänhoitoon kuitenkin kohosi odottamattoman korkealle.” Metsänhoidon menetelmiä myrsky ei muuttanut. ”Aluksi pohdimme esimerkiksi harvennusten lieventämistä. Totesimme kuitenkin, ettei taloudellisesti perusteltuja toimintatapoja kannata muuttaa. Kohdalle sattuessaan rajumyrsky kaataa metsän joka tapauksessa.” Etelä-Ruotsin viljelykuusikot kasvatetaan 50–55 vuoden kiertoajalla. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on 12–15 kuutiota vuodessa hehtaarilla.
• 10 METSÄLEHTI 12 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN, teksti MIRJA KOIVISTO, kuvat M etsäalallakin on enemmän kuin tavallista kuulla vaatimuksia, joiden mukaan muiden pitäisi tehdä jotain jollakin tavalla toisin, jotta oma toiminta kannattaisi paremmin. Isojoen sahan toimitusjohtaja ja yksityisten sahojen järjestön Suomen Sahat ry:n puheenjohtaja Esa Hakamäki ei liity tähän kuoroon. Hakamäki on pitkä, hillitynoloinen mies, joka ei syytä yksin kantohintojen liian korkeaa tasoa, puunmyyntihaluja kuin politiikkaakaan, vaan puhuu yhteisen ymmärryksen puolesta. ”Metsänomistajat tarvitsevat sahoja ja jos tukista maksetaan jatkuvasti yli kustannusten, niin ostajien määrä vähenee. Tällainen kehitys johtaa samanlaiseen hintakehitykseen kuin kuitupuulla”, hän varoittaa. Puukauppa ei ole köydenvetoa Suomen Sahojen puheenjohtaja Esa Hakamäki on siitä harvinainen etujärjestömies, että hän ei syytä muita. Puukaupan tulisi olla kumppanuutta. nopeasti vallitsevaan tilanteeseen myös raaka-aineen osalta, mutta sitä metsänomistajat eivätkä heidän etujärjestönsä aina tunnu ymmärtävän.” Enemmän ja tasaisemmin Hakamäki pitää tällä hetkellä puukaupan epätasaisuutta hintatasoa suurempana ongelmana. ”Nykyisten sahatavarahintojen kanssa voidaan elää ja sahausta kasvattaa, jos vain puuta tarjottaisiin enemmän ja tasaisemmin, mutta tukin hinnoissa ei ole minkäänlaista nousunvaraa. Sitä ei sahojen talous kestä.” Hakamäki puhuu kolmen sukupolven kokemuksella, sillä Isojoen sahan yli 60-vuotisen historian ajan oma puunhankinta on ollut jos ei menestyksen, niin ainakin pärjäämisen tae. Pois köydenvetokulttuurista Hakamäki ei halua nähdä puunjalostusta ja metsätaloutta köydenvetona, jossa toisen voitto on toisen tappio. ”Toisen omaisuuden käytön ohjaaminen on vaikea kysymys. Puunhankinnan pitää perustua kumppanuuteen metsänomistajien kanssa.” Kumppanuuden pitäisi olla kivaa, mutta se saattaa olla välillä vaikeaa. ”Molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. Jos on kova riita päällä, niin tuskin puunhankinta kovin helppoa silloin on.” Ja kunnon kumppanuuteen kuuluu antaa välillä kunnon palautetta. ”Kustannustasoa pitää sopeuttaa Mutta jos puuta ei tarjota myytäväksi entistä enempää, markkinatalouden lakien mukaan hintaa pitää korottaa, jos haluaa ostaa enemmän. Eikä vain ostettavan lisämäärän osalta, vaan koko ostomäärältä. Etujärjestömiehen ääni kuuluu kun Hakamäki muistuttaa, että sahojen elämänrako eli sahatavaran ja tukkipuun reaalihintojen ero on kaventunut. Toteamus ei kuulosta siltä, että hän vaatisi kantohintoihin viitosen alennusta, eikä niissä ole paljon otettavaakaan, sillä metsätaloudenkin kannattavuus on laskenut. Mutta jotain puuntarjonnan lisäämiseksi olisi tehtävä, nukkuvat metsänomistajat heräteltävä. Hakamäki uskoo, että kantohinIstutusmetsistäkin laatupuuta Isojoen saha käyttää 280 000 kuutiometriä tukkia, sekä mäntyä että kuusta. Rannikon tuntumassa runkokoko on pienehkö, joten sahausta on kehitetty pikkutukin suuntaan aina kuitupuun rajoille saakka. ”Istutusmetsistäkin tulee laatupuuta, vaikkakaan ei entisen veroista.” Lähdössä ehkä kauaskin, silllä Kiinan-vienti on kasvanut nopeasti.
• 11 METSÄLEHTI 12 • 2013 Puukauppa ei ole köydenvetoa ”Jos on kova riita päällä, niin tuskin puunhankinta kovin helppoa silloin on.” Isojoen saha etelälaidalla Etelä-Pohjanmaata on amerikanoppien ja eteläpohjalaisen yrittäjäperinteen päälle rakentuva juonitarina, jota ryydittävät sukupolvenvaihdokset, luopuminen ja takaisinosto, ja kahdesti saha on palanut kivijalkaan. Kuten moni muukin maakunnan mies, perustaja-isoisä oli käynyt lännellä parikin kertaa ja vuodet kanadalaissahalla kartuttivat henkistä perintöä. Suomessa elo jatkui Karijoen tilalla ja pienellä sahauksella. Sukupolvenvaihdoksessa sotien jälkeen päätettiin, että tilaa ei jaeta, vaan kahdelle pojalle lähdetään katsomaan sahan paikkaa naapurikunnasta Isojoelta. Siitä syntyi perheyritys, jossa oli mukana perustaja, kaksi poikaa ja vävy, ja alusta alkaen tavoitteena oli teollinen mittakaava. Toinen sukupolvi sekä myi että osti sahan takaisin, sillä Kaskisten sellutehtaan puunhankinnan vuoksi Metsäliiton teollisuus teki vastustamattoman tarjouksen. Metsäliiton omistusta kesti 13 vuotta. Vuonna 1989 saha paloi maan tasalle muutamassa tunnissa. Metsäliitto ei halunnut rakentaa sahaa uudestaan, mutta Hakamäet halusivat ostaa sen takaisin. Paluu oli luontevaa, koska Hakamäkien puunhankinta oli jatkunut Metsäliitonkin omistuksen ajan. Tuotanto lähti käyntiin 1993 ja Esa Hakamäki valmistui sahakoulusta 1995. Kolmannesta polvesta ovat sahalla mukana myös veli ja sisar. Valintana perinne Hakamäki ei koe uravalintaansa annettuna asiana, vaan valintana. ”Lukion jälkeen oli haluja muuallekin, mutta helpoin uratie aukeni suvun perinteistä ja viitoitetulta tieltä.” Mistä sitten sahuri on tehty? ”Halu lähteä kokeilemaan, oma tahtotila ja palo pitää olla, en osaa sanoa sen paremmin. Pääomavaltaisella alalla tarvitaan kylmäpäisyyttä.” Yrittäjäperinne on ennakkoluulottomuutta ja riskinottokykyä, jotka vievät eteenpäin jos ovat viedäkseen. ”Toiminnan kasvaessa tulee entistä enemmän sosiaalista painetta, että pitäisi kehittää vieläkin pitemmälle.” Isojen sahan liikevaihto on noin 30 miljoonaa euroa, kahden loton jättipotin verran. Hakamäellä riittää uskoa. ”Jos saisin sen tukun puhtaana, niin laajentaisin sahaa.” Perintökalu tojen huiput on tältä vuodelta nähty. Syksyllä hinnat laskevat jonkin verran, mutta kuinka paljon, se riippuu kysynnän kehityksestä. ”Jäsenistöllä tuntuu olevan leimikkovarantoja kohtuullisesti. Se hillitsee kantohintoja.” Vaikeiden aikojen yli on eletty ennenkin Sahojen talousvaikeudet ovat osin itseaiheutettuja. ”Hulluna vuotena 2007 tuotantoa kasvatettiin ja puuta ostettiin hinnalla millä hyvänsä. Sen jälkeen ei hyviä aikoja ole nähty.” Pidot päättyivät vuoden 2008 taantumaan. Mutta sahurit ovat sitkeitä ja jollakin tavalla huonojen aikojen yli on eletty ennenkin. Yksityiset sahat ovat itsenäisiä, ja saattavat olla myös itsepäisiä. ”Yhteistyötä puunhankinnassa voisi miettiä. Jos tuotantolaitokset keskittyisivät eri sektoreille, niin puusumasta voitaisiin jakaa kullekin parhaiten sopivat laadut.” Hyviä enteitä Nykytilannetta Hakamäki ei näe enää erityisen tiukkana, vaan nyt ollaan jossakin katastro?n ja huonon ajan välissä, kenties jopa koittavan paremman ajan alussa. Ilmassa on monia myönteisiä merkkejä, jotka voivat toteutua tai sitten ei. ”Aasian ja Pohjois-Afrikan imu tuntuu jatkuvan kohtuullisen hyvänä. Kielteisiä viestejä ei ole vielä kuulunut, vaikka suurin mäntymarkkina Egypti huolestuttaa.” Yhdysvaltojen asuinrakentamisen elpymiseltä odotetaan paljon. Jos Amerikan sahatavara pysyy omalla mantereella, niin se on pois Kiinasta, jolloin eurooppalaiselle tavaralle avautuu markkinoita. Euroopan sahojen etu on, että ne pystyvät tarjoamaan Amerikkaa monipuolisempaa, asiakaslähtöisempää tuotevalikoimaa. ”Jos ennusteet toteutuvat, niin tilanne saattaa muuttua myönteisemmäksi.” Sahurin aurinko nousee Kiinasta Ja Kiina on iso asia. Muutama vuosi sitten Kiina oli Suomelle merkityksetön markkina, mutta nyt sahauksesta viisi prosenttia ja viennistä kymmenen prosenttia menee Kiinaan. Suomen sahatavaravienti vuosien 2012 ja 2013 ensimmäisellä neljänneksellä Kiina nousussa Lähde: Tulli 1–3/2013 Japani Egypti IsoBritannia Ranska SaudiArabia Saksa Kiina Algeria Israel Hollanti 300 250 200 150 100 50 1 000 m 1–3/2012 Eikä kasvulle näy rajaa. ”Alkuvuoden aikana Kiina on noussut kuusisahatavaran viiden suurimman vientimaan joukkoon.” Kiinan huonekaluteollisuus haluaa vaaleaa kuusta. Koivu olisi kovempaa puuta, mutta määrät eivät riitä. Sahatavaran rahtikustannus on samaa tasoa, viedään se sitten laivalla Kiinaan tai rekalla Keski-Eurooppaan. Maailman tavaravirta käy Kiinasta Eurooppaan ja kontit täytyy joka tapauksessa laivata takaisin Kiinaan, jotta niillä voidaan rahdata lisää maailman tehtaan tuotteita länsimarkkinoille. Hakamäen mukaan Kiina on yhtä helppo tai vaikea markkina kuin mikä tahansa maa. Kauppaa käydään useimmiten vientiagentin välityksellä, mutta suoriakin yhteyksiä on. Kaupankäyntikieli on englanti. Kiinalaiset osaavat vääntää hinnasta. Esa Hakamäki ei näekään Kiinan-vientiä parempana liiketoimintana, mutta se lisää menekkiä. ”Merkittävin markkina on edelleen ja tulee olemaan Euroopassa. Ja Euroopan sisällä Suomen hidaskasvuisella ja tasasyisellä puulla on etunsa.” Sahojen pahin aika on takana, mutta kantohinnoissa ei siltikään ole minkäänlaista nousunvaraa, Esa Hakamäki korostaa.
• 12 METSÄLEHTI 12 • 2013 PUUKAUPPA TIIA PUUKILA Y lisuurten puiden osuus tienvarsipinoissa on vähentynyt. Puunostajat joutuvat kuitenkin silloin tällöin raapimaan päätään, kun leimikosta löytyy halkaisijaltaan yli 65-senttisiä puita. Ne ovat liian järeitä suurillekin sahoille. ”Ylisuuria puita tulee vuodessa useampi rekkakuormallinen, muutama sata mottia. Vuositasolla hankimme yli kaksi miljoonaa kuutiota puuta. Ylisuuret puut eivät ole iso ongelma, mutta aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa”, kertoo Versowoodin metsäpäällikkö Jussi Torpo. Ei-toivottu vieras Ylijäreille tukeille pitää löytää sopiva ostaja, eikä se aina ole helppoa. Versowoodilta osa ylisuurista puista päätyy vaneritehtaille. Niissä on mahdollista sorvata halkaisijaltaan jopa 75-senttisiä tukkeja. Vaneritehtaiden lisäksi puita ottavat vastaan vanneja sirkkelisahurit. Sirkkelimiehet pystyvät sahaamaan hyvinkin järeää puuta. Suurten pöllien käsittely on kuitenkin hidasta ja työlästä, eivätkä sahurit aina jaksa innostua niistä. Ylikasvaneissa puissa myös laatu monesti kärsii. Vanhoissa järeissä puissa sydänhalkeamat ovat tavallisia ja laho sekä muut tuholaiset yleinen vaiva. Halkeillut, laho tai muuten kärsinyt puu ei kelpaa liiemmin sahoille kuin vaneritehtaillekaan. ”Pahimmillaan sata vuotta kasvanut puu lyödään liian suuren kokonsa takia sellukattilaan. Ja tiedän, etteivät ylisuuret puut ole himottuja sellutehtaillakaan. Ne joudutaan pilkkomaan, jotta ne sopivat kuorimoon”, Torpo sanoo. Jos sellutehdaskin sanoo ei, jäljelle jää energiakäyttö. Kantomurskaimella suurikin puu saadaan paloiteltua. Mikäli ylikokoisia puita on leimikolla vain muutama ja vaihtoehtona sellun keitto tai voimalaitos, kannattaa jopa harkita puiden säästämistä tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi. Tuhti halkaisija syö tilipussia Ylijäreitä puita tavataan etenkin Päijätja Kanta-Hämeessä sekä muualla eteläisimmässä Suomessa. Pääasiassa ne tulevat vanhoista rehevien maiden kuusikoista. Etenkin rinnemailla kuuset kasvavat mittavan kokoisiksi. Ylikokoisia mäntyjä sen sijaan tulee harvoin vastaan. Ne ovat pääasiassa unohtuneita siemenpuita. Tarkoituksella puita ei kannata lihottaa liikaa. Leimikko, jossa kasvaa yksittäisiä puita enemmän ylijäreitä runkoja, ei houkuttele sahureita. Jos puu ei mahdu sahan tuutista sisään, tukin mottihinta muuttuu herkästi kuidun tai energiapuun hinnaksi. Se tietää noin kaksi kolmannesta ohuempaa tilipussia. ”Jos puut joudutaan ohjaamaan kuiduksi tai energiaksi, niille yritetään etsiä erikoiskäyttömuoto. Erikoiskäyttössä niistä voidaan saada vähintään sahatukin hinta”, kertoo metsänhoitoyhdistys Uusimaan toiminnanjohtaja Timo Leirimaa. Yhdistyksellä on yhteyksiä niin piensahureihin, puuseppiin kuin taiteilijoihinkin. Ylikokoisista puista syntyy pirttikalusteita, hirsimökkejä sekä taideteoksia. Erikoiskäyttöä kuitenkin rajaavat kaatoja kuljetuskustannukset. Kaikkein suurimpien puiden kaatoon tarvitaan metsuri, eikä pitkien runkojen kuljetus onnistu ilman pylväsautoa. Markkinapaikka puuttuu Ajoittain ylikokoisille puille on kysyntää. Esimerkiksi Eurassa sijaitsevan Biolanin pääkonttorin rungon rakenteisiin käytettiin hyvin suuria pölkkyjä. Harmikseen Versowoodin metsäpäällikkö kuuli, että puut oli tuotu Keski-Euroopasta, koska Suomesta ei uskottu löytyvän sopivan kokoisia. ”Tämä on se ongelma. Asiakkaat ja myyjä eivät kohtaa. Ylisuuret puut ovat poikkeuksellisia erikoispuita, koska ne ovat niin kookkaita. Meidän pitäisi vain löytää asiakkaat niille. Halukkaat voivat meiltä niitä kysellä”, Torpo sanoo. Liikaa ei puita kannata lihottaa Puiden kasvatus ylijäreiksi ei ole viisasta, sillä jättitukit joutuvat pahimmassa tapauksessa sellukattilaan. Se näkyy hinnassa. ”Tämä on ylisuurten puiden ongelma: asiakkaat ja myyjä eivät kohtaa.” Kun kannon halkaisija ylittää 65 senttiä, ei tukille löydy enää helposti ottajaa. Laatupuulle vaihtoehtoina ovat vaneritehtaat ja puusepät, halkeillut päätyy energiaksi tai selluksi. R od eo
• 13 METSÄLEHTI 12 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 21–24 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 24 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. MIKKO HÄYRYNEN Alkuvuoden puukauppamäärien perusteella on mahdollista, että tänä vuonna ylletään jopa vuoden 2007 huippulukemiin. Viime kuukausien hinnannousu lienee kuitenkin tasaantumassa. Kymenlaaksossa puukauppaa on käyty vilkkaasti ja nousevin hinnoin koko kevät, mutta viime viikkoina suunta on jo ollut laskeva, metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson toiminnanjohtaja Jari Ursin kertoo. ”Tarjouksiakaan ei tule samalla tavalla kuin huhti-toukokuussa.” Ostajilla on pystyvarantoja loppukesään saakka. Ursin uskoo, että nyt vedetään henkeä ja kauppaa käydään taas aktiivisesti syksyllä. Päijät-Hämeen mhy:n alueella leimikoita on tehty lähes yhtä paljon kuin 2007. ”Leimikoista on myyty jo ennätysmäärä, 80 prosenttia. Nyt syksyn myynteihin ei ole leimikkovarastoja, vaan pitää tehdä uusia”, toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen sanoo. Päätehakkuiden tukinhinnat ovat 57–63 euron haarukassa. Myyntiin tulleet isot leimikot ovat nostaneet keskihinnan 60 euron tuntumaan. ”En usko hintojen jyrkkään pudotukseen, mutta tasoittumista voi tapahtua.” Hyvältä näyttää Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–24, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 12 • 2013 14 METSÄNHOITO HEIKKI HENTTONEN ja OTSO HUITU, teksti HEIKKI HENTTONEN, kuvat M yyrien aiheuttamista taimituhoista puhuttaessa useimmiten mainitaan peltomyyrän aiheuttamat ongelmat, koska ne ovat taloudellisesti suurimmat. Ei pidä kuitenkaan unohtaa metsämyyrien aiheuttamia tuhoja. Metsämyyrät kiipeävät talvella männyntai kuusentaimen latvaan ja kaluavat kärkisilmuja. Metsämyyrille kelpaavat myös männyn ylimpien sivuoksien kärkisilmut ja vuosikasvainten kuori. Metsämyyrät voivat kavuta helposti useampimetristenkin nuorten puiden latvaan. Pohjois-Suomessa metsämyyrät kiipeävät talvella säännöllisesti syömään luppoa korkealtakin vanhoista kuusista. Metsämyyrän aiheuttamat syöntijäljet eivät ole niin näkyviä kuin peltomyyrien pystyyn tappamat taimet, mutta yleisiä latvatuhot kuitenkin ovat. Keväällä 2009, siis Etelä-Suomen vuoden 2008 suuren myyrähuipun jälkeen, ajelimme Hämeen, Keski-Suomen ja Savon sivuteitä, ja liki kaikissa kuusitaimikoissa oli runsasta latvatuhoa, erityisesti 1–2 metrin mittaisissa taimissa. Metsämyyrien aiheuttamia latvatuhoja on usein sekoitettu hirvituhoihin. Jos mäntytaimikkoon mennään vuosi tuhon jälkeen ja nähdään päärangan päässä oleva tupsu ja kilpailevat sivuoksat, usein hirvi on ainoa mieleen tuleva syy. Tuhokorvauksien kannalta latvatuhot ovat hankalia. Taimet eivät kuole, vaan jatkavat kasvuaan. Vaikka kasvuja laatutappioita hieman tulee, niiden arviointi on vaikeaa, ja siksi korvauksia ei edes anota. Helpoin ratkaisu on latvahoito. Kuusi ja mänty erilaisia Kuusi ja mänty reagoivat hieman eri tavoin latvasyöntiin. Kuusi voi vastata kärkisilmujen menetykseen monellakin tavalla. Uusi pääranka muodostuu useimmiten sivuoksasta. Tavallisesti useampi ylimmän oksakiehkuran oksista kilpailee uuden päärangan asemasta, ja seurauksena on monilatvaisuutta. Tämä voi ilmetä useankin metrin korkeudessa. Metsämyyrän jälkiä voi korjata Peltomyyrän lisäksi myös metsämyyrä aiheuttaa tuhoja taimikoissa. Taimien latvoja voidaan kuitenkin hoitaa kuntoon. Vaikka pienet pottitaimet lumen sulettua näyttäisivät tuhotuilta, ne ovat yllättävän tehokkaita toipumaan. Tässä tyvisilmusta lähtee uusi verso. Juhannukseen mennessä taimien kohtalon näkee. Tämän kuusen latva käsiteltiin vuosia aiemmin polvenkorkuisena, ja näin sorja näre on kasvamassa. Uusi pääranka voi muodostua myös syöntikohdan alapuolelta rungon leposilmusta. Monilatvaisuus ilmenee yleensä jo tuhotalvea seuraavana kesänä – sivuoksien vuosikasvaimet alkavat taipua ylöspäin jo heinäkuussa. Kuusen kilpailevat latvaehdokkaat vuosi latvasyönnin jälkeen. ”Olemme kokeilleet metsämyyrien latvatuhojen hoitoa, ja tulokset näyttävät hyviltä.” Pottitaimet toipuvat. Latvahoito kannattaa.
• 15 METSÄLEHTI 12 • 2013 Vinkit taimikon tarkastukseen Tarkista taimikkosi lumen sulettua. Varsinkin pienet taimet löytyvät helpommin ennen kasvukauden tuomaa muuta vihreyttä. Kuusella latvan syönti näkyy usein helpommin kuin männyllä, jolla latvasilmujen suomut saattavat olla jäljellä. Ylimääräisten oksien kärjet voi katkoa oksasaksilla, puukolla tms. Tarkista taimikko uudelleen vuotta myöhemmin. Joskus jatkohoito on tarpeen. Jos pienet pottitaimet on katkottu tai kaluttu, älä vaivu epätoivoon. Tarkista tilanne juhannuksen tienoilla. Useimmiten taimet lähtevät uuteen kasvuun tyvisilmuista tai alaoksasta, jolloin täydentäminen ei ole tarpeen. Metsämyyrän jälkiä voi korjata Jos latva ei ole liian korkealla, on helppoa napsaista kilpailevista ylimääräisistä sivuoksista kärki tai kärkisilmut pois ja jättää lupaavimman näköinen oksa muotoutumaan uudeksi päärangaksi. Koko oksaa ei pidä katkaista, koska silloin menetetään pienestä taimesta liikaa yhteyttävää neulasmassaa. Jos kilpailevat haarat ovat kasvaneet jo pari kesää, kannattaa katkaista ylimääräisten haarojen viimeiset vuosikasvaimet ja jättää parhaan näköinen uudeksi päärangaksi. Suurimman hyödyn saa, kun latvat hoitaa heti tuhoa seuraavana kesänä, mutta seuraavana talvenakin ehtii vielä hyvin. Pienemmät taimet löytyvät paremmin lehdettömänä aikana, jos alueella on vesakkoa. Olemme katkoneet kärkiä kolmekin vuotta vanhoista kilpailevista latvoista. Latvahoidon vaikutukset näkyvät nopeasti, ja uusi kilpailusta vapaa pääranka kasvaa hyvin. Kilpailu uudesta päärangan asemasta voi kuitenkin olla sitkasta, ja siksi hoidon tulokset kannattaa käydä tarkistamassa vuotta myöhemmin ja uudistaa tarpeen mukaan. Vanha pääranka jää poikaoksaksi tulevaan uuteen päärankaan, jollei sitä leikata tyveään myöten pois. Kokemuksemme mukaan tällainen poikaoksa leikkaamattomanakin kuitenkin häviää pian, niin että viiden vuoden päästä vain osassa taimia on pieni tappi jäljellä. Hirvituhojen torjuntaan tarkoitetut menetelmät (karkotteet, suojat) sopivat myös ennakkotorjunnaksi metsämyyriä vastaan, samoin kuin ahkera loukkupyynti riskialttiissa taimikoissa loppusyksyllä. Totuus kuitenkin on, että pelkästään metsämyyrätuhoja vastaan harvoin tehdään ennakkoon mitään. Mitä tehdä? Kuusen taimen latvasyönti on helppo havaita: koko latvan kärki on yleensä syöty. Talvella metsämyyrän syömän männyntaimen latvaan muodostuu seuraavana kesänä kääpiöversoista tupsu, joka on helppo erottaa kauempaakin. Uusi pääranka lähtee kuitenkin ehjästä sivuoksasta. Männyllä uusi pääranka muodostuu ylimmästä ehjästä sivuoksasta. Talvella tuhottujen latvasilmujen seurauksena syöntikohtaan muodostuu kesällä kääpiöversojen muodostama tupsu. Jos myös ylimpien sivuoksien kärjet on syöty, uusi pääranka muodostuu alempaa ja tuottaa isompaa mutkaa. Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että kärkisilmujen tuhoa seuraavan ranganvaihdon ulkoiset merkit – poikaoksa ja runkomutka – häviävät yllättävänkin nopeasti puun kasvaessa. Mahdollisen tulevan tyvitukin sisällä vika tietenkin näkyy. Aktiivinen metsänkasvattaja voi merkitä näitä puita, ja poistaa niitä vaikkapa ensiharvennuksen yhteydessä. Olemme pitkään kokeilleet metsämyyrien aiheuttamien latvatuhojen jäljiltä latvojen hoitoa, ja tulokset näyttävät hyviltä. Olemme kirjoitelleet aiheesta vuosia sitten, joten on korkea aika kerrata opit. Ensi talvena maan eteläpuoliskossa saattaa taas metsämyyriä vilistä. Nuoret pottitaimet Nuoret pottitaimet ovat oma lukunsa. Myyrätalven jälkeen keväällä saattaa vaikuttaa siltä, että kaikki on tuhottu, mutta kokemus ja tutkimukset osoittavat, että nuoret taimet ovat yllättävän hyviä toipumaan. Jos vain yksikin silmu tai oksa on tyvellä säilynyt, elämä jatkuu. On runsaasti tapauksia, jolloin ”täystuho” on nopeasti keväällä täydennetty ja syksyllä alueella onkin sitten kaksinkertainen taimitiheys. Taimien toipuminen näkyy jo alkukesällä, joten kannattaa hieman odottaa ja päättää sitten. Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. Kuusella helppo huomata. Tupsun näkee kaukaa.
• V appuna 1983 perustettu Urho Kekkosen kansallispuisto käsittää 2 550 neliökilometriä tietöntä erämaata, jossa liikkujan on poroja rajamiehiä lukuun ottamatta luotettava omiin jalkoihinsa. Alueen suuri koko ja etenkin tiettömyys tekee siitä vaeltajan mielikohteen. Liikkumiseen, leiriytymiseen ja tulien tekoon on puiston eri osissa erilaiset säännöt. Suurin matkailijaja retkeilijäpaine kohdistuu Saariselän perusosan alueelle. Kävijämäärällä mitattuna puisto on Suomen toiseksi suosituin heti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston jälkeen. Kekkosen puisto on vakiinnuttanut paikkansa vaeltajien keskuudessa, eikä puiston merkitys tiettömänä erämaana ainakaan vähene tulevaisuudessa. Vaeltajien suosikkiajankohdat ovat kevättalven hankikelit ja syksyn ruska-aika. Silloin on alueen autioja varaustuvilla tungosta. Kesäaikaista matkailua rajoittaa tai matkailijoita pelottaa eniten räkkä, eli verta imevien itikoiden ja mäkärien runsas esiintyminen. Kuitenkin alkukesästä, kun käki kukkuu ja lehti alkaa viheriöidä, on luonto monipuolisimmillaan. Silloin kannattaa suunnata todelliseen erämetsään, Kekkosen puistoon. Jo viikon mittaisella retkellä ennättää tutustua alueen luontoon kohtuullisen laajasti eikä pimeyskään haittaa – aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella läpi vuorokauden. Maurin jäljet näkyvät yhä Halusin tutustua ensin kunnon metsäerämaahan ja sen jälkeen koukata tuntureiden kautta takaisin. Näin lähtöpaikaksi valikoitui Kemihaara. Ensimmäinen tavoitteeni oli Naltiojoen kämppä, jonne matkaa Kemihaarasta on kymmenisen kilometriä. Ripeksi hieman vettä ja tuuli navakasti suunnatessani Naltiohaaran vartta kohden kämppää. Eikä Naltio pettänyt seuraavana aamuna maisemmillaan. Koillisessa, Venäjän rajalla, nousi suoja metsäerämaan takaa Korvatunturin kolmihuippuinen tunturi. Luoteen suunnalla riitti metsiä ja soita yli kaksikymmentä kilometriä ennen Saariselän tunturikyömyjä. Kaakkoon, noin kymmenkilometrisen taipaleen taakse jäi Nuorttijoen kanjoni. Noita luoteen suunnan tunturikyömyjä kohden suuntasin kulkuni heti Naltiotunturilta laskeuduttuani. Metsämarssilla, jota suoaavat ja Kemijoen latvahaarat sopivasti katkoivat, pisti erityisesti silmään porojen vaikutus kenttäkerrokseen. Jäkäläpaikat oli syöty lähes mustalle muralle. Jaurujoen laaksoon laskeutuvaa polkua astellessa alkoi vastaan tulla kaatuneita puita. Kuusirungot olivat jo lahoamassa, mutta männyt pötköttivät lappeellaan hopeakylkisinä keloina. Lopulta rinteessä oli muutaman hehtaarin alalla satoja runkoja. Puut oli kaatanut syksyllä 1982 Pohjois-Suomessa tuhoja tehnyt Mauri-myrsky. Jaurujoen rannalta löytyi Peuraselän KOMEINTA KOILLISKAIRAA Jos poroaidassa ei ole porttia, läpi pääsee lanttopaikasta ryömimällä. Pitkosta sekä vanhaa ja uutta poroaitaa Vieriaavalta. Puistossa risteilee runsaasti poroaitoja, ja lisää on rakenteilla maastoon ajetuistatolppakasoista ja verkkoaitarullista päätellen. Kun laskeutuu Kemihaarasta tulevaa uraa Jaurujoen laaksoon säväyttää kulkijaa luokona maassa makaavat hopekylkisiksi keloiksi muuttuneet tuulenkaatopetäjät. Ne runnoi pitkälleen syyskuussa 1982 riehunut Mauri-myrsky.
• METSÄLEHTI 12 • 2013 autiotupa. Kämpässä näytti olevan tungosta ja kello oli yli puolenyön, joten katsoin parhaasi virittää piha-alueelle rankisen nukkumapaikaksi. Pilvetön taivas takasi sen, ettei tarvinnut virittää laavukangasta mahdollisen sateen varalle. Tasankojen mies tuntureilla Päätin jatkaa matkaa Jaurulta vasta illalla. Näin olisi viileämpi kävellä ja valokuvaus onnistuisi paremmin kesäyön valoissa. Olin saanut Lapin rajavartioston esikunnasta rajavyöhykeluvan Talkkunapään ja Anterinjoen väliselle osuudelle. Eteneminen rajamiesten mönkijäuralla oli tuntureiden lakialueella helppoa. Kun asteli uralta sivuun, jousti jäkälämatto askeleen alla kuin muutaman sentin paksuinen vaahtomuovipatja. Pian edessä oli Anterijoki. Onneksi vesi oli kristallinkirkasta ja pohjakivikko selvästi näkyvissä, kun kahlasin noin 40 metriä leveän joen yli. Anterinmukan kämpälle pääsin sopivasti, kun siellä yöpyneet vaeltajat heräilivät aamutoimiin. Anterinmukka, eli Keskon kämppä, on saanut vaeltajien keskuudessa nimityksen Kairan Hilton. Se on jykevistä kelohirsistä salvettu autiotupa ja joen rannasta löytyy myös sauna. Matka jatkui illasta. Aluksi etenin vanhaa tiepohjaa etelään. Joudun ylittämään toistamiseen Anterijoen, ja sen jälkeen alkoi nousu uudestaan tuntureille. Suuntasin Kielitunturin laen kautta Sihverinlakopäälle ja siitä alas Vongoivajoen varteen. Täällä tapasin retken ainoat porot. Ne olivat jääneet tuntureille kesän viettoon. Vongoivajoelta otin suunnan Jaurujoen latvoille katsastamaan puistoon olennaisesti kuuluvaa elementtiä, suuria aapasoita. Paluu Kemihaaraan tapahtui suurempia suoaavoja väistellen Peskihaaran kämpälle. Makeitten yöunien jälkeen oli jäljellä vielä viimeinen 13 kilometrin etappi Kemihaaraan. Kemihaarassa gps-laite näyttää kuljetuksi matkaksi kuudessa päivässä 150,5 kilometriä, joista lyhin oli ensimmäisen illan vaellus Naltiojoen kämpälle 11,2 kilometriä ja pisin 22 tuntia kestänyt taival Anterinmukasta Peskihaaraan 55,3 kilometriä. KOMEINTA KOILLISKAIRAA Urho Kekkosen kansallispuisto täyttää 30 vuotta. Jo se on hyvä syy lähteä puolentoista sadan kilometrin vaellukselle. Urho Kekkosen kansallispuisto › Perustettu 1.5.1983 › Koko 2 550 km › Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella › Puistossa toimii Kemin-Sompion, Lapin ja Ivalon palis kunnat › Vuonna 2012 kävijöitä 300 400 ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat Kun laskeutuu Kemihaarasta tulevaa uraa Jaurujoen laaksoon säväyttää kulkijaa luokona maassa makaavat hopekylkisiksi keloiksi muuttuneet tuulenkaatopetäjät. Ne runnoi pitkälleen syyskuussa 1982 riehunut Mauri-myrsky. Vongoivajoki valuttaa tuntureiden vedet yhtenä pitkänä koskena kohti Jaurujokea. Metsäerämaan keskeltä kohoavan yksittäisen Naltiotunturin huipulta avautuu mahtava näköala kohti koillista ja horisontissa siintävää Korvatunturia. 17
• 18 METSÄLEHTI 12 • 2013 METSÄNOMISTAJA voin pikkuhiljaa pääseväni irti näistä hommista”, Pellikka sanoo. Vuosikymmen takaperin hän siirsi vaimonsa Eija Pellikan kanssa tilaosuutensa tyttäriensä Outin ja Helin nimiin. Aivan vapaaksi herraksi Pellikka ei välttämättä pääse vieläkään. Suvulle jäi kolme yhtymää, yhteensä toista sataa hehtaaria metsää Haukiputaan ja Limingan suunnalla, joten ainakin neuvonantajan paikka saattaa vielä olla auki. Metsärahat metsään Suvun yhtymien tarina alkoi 1970-luvulta. Tuolloin Pellikan apen Lauri Raappanan perikunnan metsiä myytiin ja tulot jaettiin perillisten kesken. Pellikka päätti yhdessä vaimonsa ja vaimon veljien Kalevi ja Reijo Raappanan kanssa sijoittaa tilakaupoista saadut rahat takaisin metsiin. ”Siihen aikaan metsäteollisuuden näkymät olivat aika hyvät. Halusimme sijoittaa metsiin, ja yhdessä oli helpompi ostaa isompikin tila”, Vihdoin eläkkeelle Kun suvun yhtymät liitetään yhteismetsään, pääsee tilakäynneistä ja kirjanpidosta vastannut yhtymien yleismieskin ansaituille vapaille. Pentti ja Eija Pellikka sekä Minna ja Santtu Raappana tulevat syksyllä takapihan metsiin poimimaan mesimarjoja ja mustikoita. Neljävuotias Santtu Raappana, Eija Pellikan veljen pojanpoika, on myös suvun yhtymän osakas. Haukipudas TIIA PUUKILA, teksti JUKKA-PEKKA MOILANEN / KuvaUljas, kuvat K iviniemeläinen Pentti Pellikka saa pikkuhiljaa huokaista. Vuodesta 1970 hänen kontollaan ovat olleet suvun nimiin ostettujen yhtymien kirjanpito, veroilmoitukset sekä tilakäynnit. Vielä tänä vuonna tilanne muuttuu. Kuusi yhtymää, kaikkiaan noin 280 hehtaaria, liitetään Kiimingin yhteismetsään. 76-vuotiaalle hanslankarille tämä tietää vuosittain 20– 30 päivää vähemmän maastossa sekä rutkasti lisää vapaita tunteja veroilmoituksen jättöpäivän lähestyessä. ”Minä olen nyt jäämässä eläkkeelle. Jo kymmenen vuotta sitten, kun sukupolvenvaihdos tehtiin, toiPentti Pellikka sanoo. Metsää karttui neljässä vuosikymmenessä lähes neljäsataa hehtaaria. Viimeisimmät tilat hankittiin vuosina 1995–2000. Koko ajan kantava ajatus on ollut sama: metsän on tarkoitus säilyä suvussa ja sitä on hoidettava hyvin. ”Rästitöitä ei tälläkään hetkellä ole missään.” Kun Pellikan ja Raappanan veljesten aika ja voimat eivät enää riittäneet suurille aloille, avuksi palkattiin metsänhoitoyhdistys. Oma työ ei kuitenkaan lopu, vaikka ulkopuolinen hoitotyöt tekisikin. Kuviolla on käytävä itse katsomassa, mitä tehdään ja miten urakka rajataan. Myös työn jälki pitää tarkastaa. ”Metsänhoito ei ole ihan yksioikoista. Se vaatii työtä ja tilakäyntejä. Sen takia minä olen luopunut omasta osuudestani.” Yhdeksän yhtymää, yhdeksän veroilmoitusta Pellikoiden tavoin myös Raappanan veljekset ovat siirtäneet met
• 19 12 • 2013 ”Osakkaiden ei tarvitse olla hankalia ihmisiä, ollaanhan sitä luonnostaankin eri mieltä.” Pentti ja Eija Pellikan mukaan tärkeintä ei ole metsänomistus vaan se, että metsät myös tuottavat. Leikkimökin verannalla kuivuvat polttopuut siistissä pinossa. sä -hankkeen pohjalta syntyneen Kiiminkien yhteismetsän perustamiskokous pidetään näillä näkymin syksyllä. Tavoitteena on, että silloin jokainen saa oman omistusosuuden yhteismetsästä ja yhtymät hajotetaan. Näin tulevat sukupolvenvaihdokset sujuvat helpommin. Soraäänet eivät jarruta Yhteismetsään liittyminen helpottaa myös päätöksen tekoa. Aikaisemmin yhtymien osakkaat asuivat kilometrin säteellä ja näkivät päivittäin. Nyt jälkipolvi pikkuhiljaa hajaantuu ympäri maata, kokoontuminen vaatii järjestelyä ja yhteisistä asioista päättäminen on välillä hankalaa. Osakkaiden määrän kasvaessa erilaisia mielipiteitä on enemmän. Ongelmana on, ettei yhtymässä puu kaadu tai raivaussaha soi, elleivät kaikki ole samaa mieltä. ”Yhtymä on todellakin siinä mielessä vaikea. Osakkaiden ei tarvitse olla niin sanotusti hankalia ihmisiä vaan ollaanhan sitä luonnostaankin eri mieltä eri asioista”, Eija Pellikka sanoo. Yhteismetsässä enemmistö tekee päätökset eivätkä yksittäiset soraäänet jarruta menoa. Myös Limingassa sijaitseva suvun metsäyhtymä odottaa pääsyä yhteismetsään. Tällä hetkellä alueella on meneillään tarveselvitys. Jotain kuitenkin pidetään itselläkin. ”Haukiputaan metsät ovat vain viiden kilometrin päässä, joten ne pidetään yhteismetsien ulkopuolella. Siinä on myös ulkoilualue lähellä, joten metsillä taitaa olla muutakin kuin metsätaloudellista arvoa”, Pellikka sanoo. sää lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Sukupolvenvaihdosten myötä Pellikan työtaakka on kasvanut. Yhtymien osakkaat eivät enää ole samoja jokaisessa yhtymässä. Jokaisen yhdeksän yhtymän kirjanpito sekä veroja arvolisäveroilmoitukset on pitänyt laatia erikseen. Yhteismetsässä kaikki hoituu samalla kertaa. ”Mietimme aikanaan, että näistä omista yhtymistä muodostettaisiin yhteismetsä, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin. Jokaisella meistä on omat työnsä, eikä aktiivista metsänhoitoon perehtynyttä jatkajaa löytynyt”, Pellikka sanoo. Kun Kiimingin yhteismetsästä kiinnostuneita haettiin pari vuotta sitten, kaikki yhtymien kuusi osakasta innostuivat. Heillä oli jo entuudestaan hyviä kokemuksia Pudasjärvellä sijaitsevasta Pärjänsuon yhteismetsästä, jossa he ovat mukana. ”Luotamme siihen, että yhteismetsässä metsät tulee hoidettua hyvin. Siellä on resursseja palkata henkilö, joka huolehtii, että metsät ovat kunnossa ja tuottavat.” Yhteisellä päätöksellä Pellikoista ja Raappanoista tuli 930 hehtaarin suuruisen Kiimingin yhteismetsän suurimmat yksityiset osakkaat. Yksityisten metsänomistajien lisäksi hankkeeseen lähti mukaan myös Oulun kaupunki ja Kiimingin kunta. Metsäkeskuksen Toimiva metPääskysestä ei päivääkään. www.metsalehti.? Kesä. Taas se tuli. Aina se yllättää, ja aina se yllättää yhtä mieluisasti. Nyt on aika nauttia valosta, lämmöstä, päättymättömistä päivistä, linnunlaulusta ja suomalaisen metsän kesäisestä raikkaudesta. Meillä on jotain, mitä kenelläkään muulla ei ole. Suosittelemme erittäin vahvaa yliannostusta. Oikein hauskaa kesää sinulle hyvä lukijamme.
• 20 METSÄLEHTI 12 • 2013 ESKO PAKKANEN P uuta on ehditty uittaa maamme varmaan kaikissa joissa ja koskissa, Imatrassakin, mutta yksi koski jäi uittajilta valloittamatta: Tammerkoski Tampereella. Ei siksi, etteikö Tammerkoskessa olisi voitu tukkeja uittaa, vaan koska kaupungin teollisuuspatruunat eivät sitä sallineet. Lain mukaan uittaminen oli sallittua Tammerkoskessa, ja uittajat olivatkin hakeneet 1850-luvulta alkaen useita kertoja uittolupaa koskeen. Turhaan – viimeistään ylimmässä oikeusasteessa lupa oli evätty tai jätetty käsittelemättä. Perusteluna oli, että uitto häiritsisi kosken rannalla olevien tehtaiden toimintaa ja olisi jopa saattanut vahingoittaa niiden voimanotossaan tarvitsemia patoja ja muita laitteita. Kun ei päästy uittamaan Tammerkoskesta, oli keksittävä jotain muuta: mentiin Näsija Pyhäjärveä erottavan Pyynikinharjun yli ja ali. Puuta Pyynikin yli ja ali Tamperelaisesta tukinuitosta ei ole riitoja puuttunut. Rosenlewin tukkitien alapää Pyhäjärven puolella 1910-luvulla. Tukkilaisten tuli työnnellä tukit pitkähkön rännin läpi lautattavaksi. Nippu-uittotunnelin koenippujen lasku käynnissä syyskuussa 1968. Niput uitettiin Näsijärven päästä tunnelia myöten Pyhäjärven puolelle Pyynikinharjun rinteeseen, josta nosturi nosti nipun kiskoilla olevaan siirtovaunuun. Vaunu kuljetti nipun Pyhäjärveen. Koenippujen jälkeen ei tunnelissa ole uitettu. M et la n ku va -a rk is to lähtenyt käyntiin kesällä 1862. Borg oli kuvitellut voivansa uittaa Tampereen pohjoispuolelta hankkimansa tukit Tammerkoskesta, mutta ei saanut uittolupaa. Aluksi tukit nostettiin Lielahden rantaan suuriin lansseihin ja talvikelillä vedätettiin hevosilla Pyynikinharjun yli. Ratkaisu oli hankala ja kallis, joten sahayhtiö rakensi vuonna 1863 tukkitien harjun yli. Väinö Voionmaa pelkisti radan toiminnan: ”Näsijärven puoleiselle harjun rinteelle laitettiin kiskotie, jota pitkin tukit hevosvoimalla vedettiin harjulle, mistä ne sitten itsekseen saivat rullia pitkin huristaa alas Pyhäjärveen.” Tukkien veto harjunlaelle tapahtui kahden hevosen kiertämällä vorokilla, joka oli samanlainen kuin hevosponttuilla käytetty. Tukit lastattiin Näsijärven rannassa vaunuun, jonka vorokin kiertämä vetoköysi hinasi raiteita myöten ylös harjun päälle. Pitkään valmisteltu tunneli Borgin sahayhtiö teki kuitenkin konkurssin jo vuonna 1865, ja saha sekä tukkirata siirtyivät viisi vuotta myöhemmin huutokaupassa porilaiselle W. Rosenlew & C:o:lle. Radan toiminta jatkui lisääntyvin tukkimäärin. Rosenlewin tukkiradan viereen tuli toinen rata vuonna 1873, kun Reposaaren Höyrysahayhtiö rakensi oman tukkiradan – Rosenlewin vastustuksesta huolimatta. Rata oli Näsijärven puolella kettinkirata, Pyhäjärven puolella rullarata, ja se oli höyrykäyttöinen. Se sai myös Rosenlewin siirtymään höyryvoimaan. Rosenlewin uudesta radasta tuli Reposaaren rataa tehokkaampi, siitä kulki 500 tukkia tunnissa ja samalla radan käyttökustannukset alenivat. Yhtiöt eivät aluksi päästäneet kilpailijoita radoilleen; sittemmin kyllä, mutta korkeilla taksoilla. Se lisäsi paineita rakentaa uusi, ”yleinen” tukkirata tai uittoränni Tammerkoskeen. Lukuisista yrityksistä huolimatta kolmatta tukkitietä ei rakennettu, ei myöskään ränniä. Vuonna 1911 nousi Tammerkosken uitto jälleen esiin; nyt oli asialla Metsähallitus. Tällä kertaa maaherra hyväksyi uittoväylän rakentamisen Tammerkoskeen, ja vaikka päätöstä seurasi valitusten vyöry, KHO vahvisti Tammerkosken uittosäännön huhtikuussa 1925. Uittoränniä ei kuitenkaan rakennettu, vaan sen sijaan kaivettiin tunneli Pyynikinharjun ali, kuten oli ehdotettu jo 1880-luvulla. Ahlström-yhtiön teettämä tunnelisuunnitelma sai niin viranomaisten kuin myös Tampereen kaupungin ja teollisuuden hyväksynnän, ja rakennustyöt alkoivat Pispalassa syyskuussa 1929. Tunnelityö tehtiin vauhdilla ja se valmistui toukokuussa 1930. Samalla päättyi 70 vuotta kestänyt kiistely Tammerkosken uitosta. Liian myöhään Sodan jälkeen siirryttiin Näsijärvelläkin nippu-uittoon. Metsähallitus teki 1950-luvun lopulla uittoyhdistyksen kanssa suunnitelman siirtyä nippu-uittoon koko Kokemäenjoen vesistöalueella. Se merkitsi myös Pyynikin uittotunnelin muuttamista nippu-uitolle soveliaaksi. Hanke viivästyi – kohtalokkaalla tavalla. Töihin päästiin vasta kesällä 1966, ja Metsähallituksen rakennuttama tunneli valmistui kesällä 1968. Se maksoi 5,6 miljoonaa markkaa (nykyrahassa 8 miljoonaa euroa). Uittotunneli toimi, mutta… sille ei ollut enää käyttöä! Uitto oli sillä välin loppunut lähes tyystin Kokemäenjoessa. Rosenlew, joka oli vesistön ylivoimaisesti suurin uittaja, oli näet päättänyt syksyllä 1966 siirtyä kokonaan maakuljetuksiin. Pyynikin uittotunneli avattiin yleisölle 4. kesäkuuta. Sitä pitkin voi päiväsaikaan kulkea harjun ali. ”Maaherra hyväksyi uittoväylän valitusvyörystä huolimatta.” Ensimmäinen ylimenijä oli kauppias C.J. Borgin Isonsannan höyrysaha Porissa, joka oli Ty öv äe n ke sk us m us eo W er st aa n ko ko el m a
• 21 METSÄLEHTI 12 • 2013 KOKEILTUA HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat Perinteisen ”ohvin” lisäksi tarjolla on nykyisin monenlaisia tuotteita itikoiden ja muiden hyönteisten karkotukseen. Aineet ovat kehittyneet. Osa niistä on täysin hajuttomia, eivätkä tuotteet enää vaikuta samalla tapaa myrkyiltä kuin aikaisemmin. Valittavana on kymmeniä eri vaihtoehtoja, joista kokeilimme yleisimpiä. Karkotettavana oli vaihteleva määrä itikoita ja mäkäriä. Punkkeja, polttiaisia, paarmoja ja hirvikärpäsiä ei koealueella esiintynyt. Kokeillut tuotteet toimivat pääosin hyvin tai kohtalaisesti. Aika ajoin hyttysiä ja mäkäriä oli istutustyömaalla kuitenkin niin paljon, että työn tekeminen oli tuskallista. Etenkin mäkärät poukkoilevat karkoteaineista huolimatta lähellä ihoa ja silmien ympärillä. Silmälasipäiselle ötököistä on erityinen vaiva, sillä mäkärät kiipeilevät myös lasien sisäpuolelle. Pohjois-Suomessa esiintyvät pienen pienet polttiaiset ovat myös viheliäitä, sillä niihin eivät karkotteet juuri tehoa. Nekin tulevat mielellään lähelle silmiä, joita on vaikea karkoteaineilla suojata. Vähän eroja Perinteisen ja melko voimakkaan tuoksuisen O n vaihtoehdoiksi on tarjolla monenlaisia hajuttomia karkoteaineita. Pari vuotta sitten tuli markkinoille Free-karkoteaine, joka osoittautui mukavaksi käyttää. Sama tehoaine on myös Etono-karkotteessa, joka sekin oli miellyttävä käyttää. Hieman eri ainesosista on rakennettu Autan hyttyskarkote. Mietotuoksuinen aine piti hyttyset ja mäkärät pääosin loitolla. O n laajasta tuoteperheestä oli kokeiltavana pehmeä hyttyskarkote O Teho. Aineen tuoksu on selvästi miedompi kuin perinteisissä O -tuotteissa, mutta ihan toimiva tuote tämäkin oli. Erilaisista luontaistuotevaihtoehdoista kokeiltavana oli Frantsilan Kesärauha sitronella -sumute. Tuote tuoksuu sitruunalle ja tehosi kohtalaisesti itikoihin. Laumoina esiintyvien hyttysja mäkäräparvien torjumiseen ei uusistakaan aineista ole apua. Huppuhatulla paras suoja Pahimpaan ötökkäparveen tehoaa ainoastaan hyttysverkolla varusHyttysten häätöön Metsälehti kokeili karkotteita alku kesän taimen istutus työmaalla. Torjuttavaa riitti. Kun tuuli tyyntyi ja sade taukosi, istutustyömaalle ilmestyi todella runsaasti mäkäriä ja hyttysiä. Hyttyshuppu pitää tehokkaimmin ötökät loitolla. tettu huppu. Tarjolla on lierihatun päälle asetettavia verkkoja, mutta myös mehiläisenhoitajan takki sopii metsässä liikkumiseen. Esimerkiksi hillasoilla pärjää sen kanssa hyvin. Taimenistutukseen leveälierisellä hupulla varustettu takki ei kuitenkaan sovellu. Sen sijaan hyttyshattu on kelpo varuste, varsinkin jos kaulan seudun käsittelee hajuttomalla hyttyskarkotteella. Mäkärillä on taipumus löytää tiensä iholle pienistäkin raoista. Kokeiltavana ollut lierihatun päälle asetettava hyttyssuoja toimi hyvin. Aurinkoisella ilmalla se häikäisee vasten valoa katsoessa, ja pilvisenä iltana maisema muuttuu hieman hämäräksi. Lämpimällä säällä se on kuuma, joten omat vaivansa on siitäkin. Säistä kiinni Sääolot olivat koealueella Lapissa toukokuun lopulla ja kesäkuun alkupuolella vaihtelevat. Hellekelillä ötököistä ei isommin ollut päiväsaikaan haittaa. Itikat pysyivät varjossa ja mäkäriä oli vähän. Toisaalta eivät istuttajatkaan enää iltapäivän noin 30 asteen helteessä juuri työmaalla viihtyneet. Kesäkuun sadepäivät toivat myös hyttyset. Ennen sadetta noussut tuuli vei hyönteiset hetkeksi pois, mutta sateen jälkeinen tyyni sää oli melkoisen hyttysrikas. Kahtena iltana ja yhtenä aikaisena aamuna mäkäriä ja hyttysiä oli niin paljon, että työmaalla ei viihtynyt kukaan. Karkoteaineet pitivät pääosan ötököistä iholta pois, mutta isossa parvessa on aina joku uskalikko, joka karkotteista huolimatta päätyy iholle. Mäkäriä menee myös silmiin, suuhun ja korviin. Toissa viikolla Lappiin levinnyt kylmä ja tuulinen sää hyydytti kokonaan ötököiden lentohalut, ja taimenistusaukolla lenteli vain satunnaisia mäkäriä. Kokeillut tuotteet Autan Protection Plus Etonohyttysspray Free-hyttyskarkoteaerosoli O Teho pehmeä -hyttyssuihke Kesänrauha Sitronella -sumute Pakkauskoko 100 ml 100 ml 150 ml 100 ml 50 ml Tuoksu Mieto Tuoksuton Tuoksuton Mieto Sitruuna Tehoaine Ikaridiini IR3535 IR3535 N,N-dietyyli-m-toluamidi Eteeriset luonnonöljyt Markkinoija Transmeri Aco Hud Berner Transmeri Frantsilan luomuyrttitila Hinta* 12 € 12 € 11 € 8 € 8 € * Tuotteiden hinnat viitteellisiä ja vaihtelevat ostospaikoittain.
• 22 METSÄLEHTI 12 • 2013 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat U utuusmalli päivitti Ponssen malliston 2010-luvulle. Vieremäläisillä on nyt tärkeimpien kilpailijoidensa tapaan tarjota kääntyvällä ja kallistuksia vakaavalla ohjaamolla varustettu hakkuukone. Ennennäkemätöntä on nosturin asennus kahdelle tukijalalle ohjaamon runkoon. Se merkitsee kuljettajalle esteetöntä näkyvyyttä. ”Sarjavalmistus alkaa ensi vuoden alussa. Muutamia kauppoja koneesta oli jo tehty, ja messuilla saimme lisäkauppoja useisiin eri maihin. Scorpion laajentaa tuotevalikoimamme eikä siis korvaa nykyisiä malleja”, kertoo markkinointijohtaja Jarmo Vidgren Ponsselta. Toinen, vähintään yhtä ennennäkemätön uutuus, oli ruotsalaisen Ecologin kaksivaunuinen ajokone, jonka koodinimi ELGP (Ecolog Low Ground Pressure) tarkoittaa alhaista pintapainetta. Ratkaisu hehkutettiin ajokonepuolen suurimmaksi harppaukseksi 30 vuoteen. ”Kantavuudeltaan 14 tonnin ajokoneeseen verrattuna ELGP-koneella voidaan ajaa 30 prosenttia suurempi kuorma, siis noin 20 tonnia ilman että renkaiden pintapaine kasvaa”, selvittää Ecologin Suomen maajohtaja Mikko Laurila. Ruotsalainen metsärekka Ohjaamo on kuormatilan edessä. Renkaiden alhainen pintapaine perustuu painon tarkkaan jakamiseen etuja takavaunulle. Vaunujen välissä oleva keskinivel voi ohjata takaja etuvaunun kulkemaan eri raiteita, mikä helpottaa ajamista huonosti kantavilla mailla. ”Ruotsalaiset metsäyhtiöt ottavat koneen koeajoon. Jatko riippuu palautteesta. Sarjavalmistus voi alkaa vuoden kuluttua”, Laurila kertoo. Kolmen ruotsalaisten koneyrittäjän muodostaman Fiberdrive Ab:n järeä yhdistelmäkone hakkaa puut kuormaansa ja ajaa ne tienvarteen. Kymmenpyöräinen kone on tarkoitettu päätehakkuille. Fiberdriven sarjavalmistus alkaa kesän jälkeen, ensimmäiset koneet on jo myyty. Kuormatilaan mahtuu kerralla 27 kuutiota puuta. Pikalukituksen ansiosta hakkuukoura vaihtuu kuormainkouraan kymmenessä sekunnissa. Kourien toimintaa ohjataan langattomasti ohjaamosta. ”Hakkuuja kuormaus voidaan tehdä oikealla kouralla, mikä tehostaa työskentelyä. Kone maksaa saman verran kuin hakkuukone”, kertoo Fiberdriven hallituksen puheenjohtaja Andreas Andersson. Komatsu Forest ensiesitteli uuden, kevyen keskisarjan ajokonemallin 845, joka lähivuosina varmasti näyttäytyy monen suomalaisenkin metsänomistajan palstoilla. John Deere toi Elmiaan kahdeksanpyöräisen version 1270-hakkuukoneestaan. Tältäkin osin isojen valmistajien konemallistot muotoutuvat toistensa kaltaiseksi. Vähemmän näyttävä, mutta ilmeisen merkittävä ja ammattilaisia kiinnostanut uutuus oli John Deeren kehittämä tietokoneohjattu kuormain, joka auttaa kokemattomia kuljettajia tehostamaan työtään. Pienoislennokki ohjaa istutuksia Metsänhoidon koneellistamiseen ei Ruotsissa näköjään vieläkään suuresti panosteta. NäyPonsse korjasi potin Elmiassa Rokki soi ja messukansa kiipeili sankkana joukkona koneiden päälle nähdäkseen, kuinka Ylä-Savon miehet esittelivät letkeästi lontooksi futuristisen Scoripion-harvesterinsa. Koura vaihtuu kymmenessä sekunnissa: Metsäkoneyrittäjien perustama Fiberdrive rakensi järeän yhdistelmäkoneen päätehakkuille. Ensiharvennusten taitaja Porista: Sampo Rosenlewin ajokone esiteltiin ruotsalaisyleisölle. Harvennuskoneita tekevä yhtiö on sinnitellyt suhdannekuopasta huolimatta mallikkaasti. Pyörittä palstalle: Britti Matt Denton on rakentanut kuusijalkaisen maastoötökän. Elokuvateollisuudelle robottihärveleitä nikkaroinut keksijä arveli, että vehkeellä ei liene mitään käyttöä metsätaloudessa. Pian sinunkin metsässäsi: Komatsu esitteli uuden kevyen keskisarjan ajokoneen, Komatsu 845:n. Ennennäkemätön ajoneuvoyhdistelmä: Ecologin kaksivaunuinen ajokone tuo 20 tonnin puukuorman metsästä. Sarjavalmistuksen arvellaan alkavan ensi vuonna
• 23 METSÄLEHTI 12 • 2013 UUTINEN VUONNA 1968 EERO SALA 1960-luvun jälkipuoliskolla tietokoneet tekivät tuloaan Suomeen. Metsälehti kertoi vuonna 1968, kuinka suurimmat metsäyhtiöt ja metsähallitus olivat siirtyneet palkanlaskennassaan tietokoneaikaan. ”Paperityön säästö saattaa näyttää pieneltä yhden metsäteknikon kohdalla, mutta kymmenien, jopa satojen metsäammattimiehien vapautuminen lisääntyneisiin suunnitteluja työnjohtotehtäviin merkitsee paljon” , Metsälehti iloitsi. Muun muassa Tapion metsänparannustöiden palkat laskettiin uudella tietotekniikalla. Mutta ennen kuin sinne asti päästiin, urakoitsijoiden käsin kirjoittamien työerittelyjen tiedot piti siirtää Tapiossa reikäkorteille. Sieltä ne toimitettiin Postipankin laskentakeskukseen Helsinkiin, missä IBM-tietokone raksutti 200 lasketun palkan ”silmittömällä vauhdilla ”. ”Niin kauan kuin kaikki pelaa suunnitelmien mukaan, on rauha maassa. Mutta jos laite naputtelee esimerkiksi tekstin ’hei torvi, nyt menee pieleen’, alkaa kuumeinen touhu. Huumorintajuinen ohjelmoitsija on käskenyt sen sanoa noin, jos tietokoneelle on syötetty epäloogillinen laskentaohjelma.” ”Tietokone tekee vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään” , osastopäällikkö Helge Björkas korosti. Lopulta palkat oli laskettu ja maksumääräykset tulostettu. Urakoitsija pääsi kuittaamaan saatavansa omassa postitoimipaikassaan, joita tuolloin oli vielä yhteensä 2800. Työerittelykortin täyttämisestä oli tuossa vaiheessa kulunut viikon verran. Aivan tyytyväisiä kaikki eivät olleet. ”En minä täyttä kiitosta tästä uudesta systeemistä anna. Joskus tarvitaan rahaa kohtalaisen nopeasti, kun toimii itsenäisenä yrittäjänä, eikä jokaista menoerää voi tietää viikkoja etukäteen. Toista oli ennen kun sai rahaa teknikoita tavatessa” , koneurakoitsija Arvo Kivistö tuumasi. Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Tietokoneaikaan Ponsse korjasi potin Elmiassa Ponssella rokkaa: Uutuusharvesteri Scorpion keräsi messujen suurimman yleisön ja kauppa kävi. Tämän jälkeen kaikki muut metsäkoneet näyttävät vanhanaikaisilta. Mitä ihmettä: Hans Thunanderin visio on kuvata istutusalat pienois lennokilla. Taimimäärät määritellään kuva-aineiston pohjalta pien alaisesti. Pottiputkeen liitetty gps-laite opastaa oikeaan istutus tiheyteen. Parasta pannulla: Ruotsalaismetsänomistajat haluaisivat nähdä yhä useamman hirven wokkipannulla, mutta turhaan. Etelä-Ruotsin upeimmilla mäntyalueilla hirvikanta on 8–12 eläintä 1 000 hehtaarilla. Ovela ötökkäpyydys: Kolmijalkaisen verkon sisällä oleva feromonipatruuna houkuttaa tukkimiehentäit torjunta-aineella käsiteltyy verkkoon. Päivän saalis voi olla tuhansia. Pyydys on BASF:in kehittämä Tepsii ympäri vuoden: Taimet voidaan käsitellä Arbinolhirvikarkotetteella kesälläkin. Aineella ei ole myyntilupaa Suomessa, mutta Uittokalusto tutkii sen maahantuontia. tillä ei ollut yhtään uutta konetta. Tämä on huomionarvoista, varsinkin kun länsinaapurissa ei kainostella puolivalmiidenkaan ideoiden esittelyä. Taimikonhoitopuolella esillä olivat suomalaisvalmisteinen pieni raivauskone Usewood sekä sen ruotsalainen kilpailija E-beaver. Kauko-ohjattava pienkone on varustettu ulottuvalla nosturilla, jonka päässä on Suomessa tehty Mensen raivauspää. Koneen kehittäjä Johan Dagman perustelee kauko-ohjausta työergonomialla. ”En haluaisi keikkua kahdeksaa tuntia pienkoneen ahtaassa ohjaamossa. Seisten työskennellessä ergonomia on ihanteellinen.” Messujen innovaatioteeman hengessä Hans Thunander esitteli visionsa pienoislennokin ohjaamasta metsänviljelystä. Idean ydin on lennokin supertarkka kamera, joka kuvaa aukon. Kuva-aineiston perusteella lasketaan muokkauskoneelle tehokkaimmat ajoreitit ja määritellään aukon eri osille tarvittavat taimimäärät. Gps-laite pottiputkeen Muokkauskone liikkuu satelliittinavigaattorin ohjaamana. Taimimäärä täsmätään aukon eri osille pottiputken varteen kytketyllä paikantimella. Samalla jokaisen taimen sijainnista saadaan tarkka tieto. Jatkokehitelmässä ”Visio 2023” taimet istuttaa miehittämätön, gps-ohjasteinen kone, joka myös muokkaa alan ja terästää istutuspaikkaa ripauksella lannoitettua multaa. ”Jo ensimmäisessä vaiheessa metsänviljelykulut alenevat 25 prosenttia. Säästö kertyy pääosin siitä, että taimia istutetaan joka kohtaan vain tarvittava määrä. Nykyisinhän taimia istutetaan joka paikkaan sama määrä varmuuden vuoksi”, Thunander selvittää. Kuulostaa vallattomalta, mutta Thunander ei ole mikään propellihattu vaan kokenut metsänhoitomies, jolla on vuosikymmenien työkokemus metsäyh tiöistä. Nykyisin hän työskentelee suuressa metsäpalveluyritys Sundins Skogsplantorissa. Elmia Wood 2013 järjestettiin Ruotsissa lähellä Jönköpingiä kesäkuun alkupuolella. Kolmipäiväinen, Euroopan suurin metsäalan näyttely keräsi ennätysyleisön. Messuihin tutustui järjestäjien mukaan 55000 vierailijaa. ”Isojen valmistajien konemallistot muotoutuvat toistensa kaltaiseksi.”
• 24 METSÄLEHTI 12 • 2013 LUONNOSTA ni, metsäkauris, supikoira ja villisika yleistyvät. Kettu taas yleistyy pohjoisessa ja valtaa jopa tunturierämaita. Kesäisin se on jo usein nähty pikkupeto käsivarren tuntureilla ja Utsjoen erämaissa. Myös linnustoomme saapuu etelästä uusia lajeja. Merimetson ja valkoposkihanhen voittokulut tietävät kaikki, mutta myös mustaleppälintu, harjalintu ja kattohaikara ovat jo ovella. Samalla omat eteläiset lintumme leviävät pohjoiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi harmaapäätikka, viherpeippo, pikkuvarpunen ja naakka. Lintujen perässä myös monet päiväperhoset ovat levittäytyneet 60– 300 kilometriä pohjoiseen. Perhosten ja lintujen perässä pohjoiseen vaeltavat myös puutiainen, hirvikärpänen ja herhiläinen – kaikki meille ihmisille epämiellyttäviä otuksia. Samaan joukkoon kuuluvat monet kasvituholaiset. Perunan pahin vihollinen on koloradonkuoriainen, joka kärkkyy jo Suomen valloitusta itärajan takana. Myös monien puutuholaisten rantautumista Suomeen pelätään. Lintujen muutto aikaistuu Linnustossamme ilmaston lämpeneminen näkyy jo muuttoja pesiAikataulut sekaisin Ilmastonmuutos näkyy jo luonnossamme monin tavoin. ”Monien pikkulintujen kevät laulu voi alkaa jo joulukuulla.” Naakat ovat yleistyneet Etelä-Suomen taajamissa. Samaan aikaan ne ovat myös levittäytyneet kohti pohjoista. Herhiläinen on valtavan kokoinen ampiainen, joka hävisi luonnostamme 1930-luvulla. Nyt se tekee paluuta, useita pesiä on jo löytynyt Itä-Suomesta. Jäniskantojemme on todettu pienentyneen noin kolmanneksella. Yhdeksi syyksi on esitetty ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ongelmat. Ilmaston lämmetessä tunturipöllö katoaa lopullisesti luonnostamme. Koloradonkuoriaisen leviämistä Suomen luontoon on pelätty jo vuosia. Joka kesä niitä tavataan eri puolilta Etelä-Suomea, ja ilmeisesti se on jo kyennyt talvehtimaankin maassamme. Keräkurmitsa on aito tunturipaljakan lintu. Se ei pesi muualla kuin korkeimmilla tuntureillamme Pallakselta ja Saariselältä pohjoiseen. HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat S uomi ei ole ilmastonmuutoksen suurin kärsijä, olosuhteemme muuttuvat vain Tanskan, Baltian ja Etelä-Ruotsin kaltaisiksi. Merien eristämänä tuskin koemme nopeasti mitään mullistavaa, mutta yhtä jos toista tapahtuu – ja on jo tapahtunut. Puulajisuhteemme muuttuvat. Etelästä tulee uusia lajeja jonkin verran ja omat eteläiset lajimme siirtyvät pohjoisemmaksi. Kasvikuntaa ilahduttaa 10 vuorokautta pidentynyt kasvukausi. Tästä alkaa jo olla tuoreita todisteita: rikkaruohot kukkivat vielä joulukuulla ja kanttarelleja kerätään eteläisen Suomen metsistä vielä joulun alla. Suurimmat tappiot kärsivät arktiset tunturilajit, jotka eivät voi enää siirtyä pohjoisemmaksi, koska Jäämeri tulee vastaan. Lapin tuntureilla vaeltajille tutut tunturilinnut – keräkurmitsat, pulmuset, punakuirit ja kiirunat – ovat hätää kärsimässä. Ne tulevat häviämään luonnostamme. Samassa rytäkässä ehkä myös tunturisopulit katoavat. Vastikään mittaukset osoittivat Pohjoisen jäämeren jääpeitteen vähentyneen hälyttävästi. Napajään hävitessä arktiselle hylkeelle, jääkarhulle ja naalille tulee tukalat oltavat. Jääkarhun odotetaankin olevan ensimmäinen sukupuuttoon ajautuva eläin ilmaston lämmetessä. Jänikset vähenevät, kettu yleistyy Eläinmaailmassa on jo havaittu jäniskannan vähentyneen 30 prosentilla samaan aikaan kun rusakko, kaniimiskäyttäytymisen muuttumisena. Muuttolinnut saapuvat aikaisemmin ja pesintä aikaistuu. Lintujen kevätmuuttoa on seurattu Suomessa 1700-luvun lopulta alkaen. Meillä onkin maailman tarkimmat tilastot lintujen saapumisajoista. Kevätmuutto on vuodesta 1990 aikaistunut kolmella viikolla. Muuttolintujen ohella aikaisemman kevään aistivat myös meikäläiset paikkalinnut. Monien pikkulintujen kevätlaulu voi parhaimmillaan alkaa jo joulukuulla. Aikaisimmat laulajat ovat lehtopöllö, huuhkaja, talitiainen ja viherpeippo. Etelä-Suomessa myös mustarastas soittaa kaunista huiluaan jo varhain keväällä. Onpa ensimmäiset lehtopöllön pesätkin viime vuosina löydetty tammikuulla, vaikka lintukirjojen mukaan pesinnän pitäisi alkaa vasta maaliskuussa. Talitiaisen pesintä on aikaistunut 40 vuoden aikana 10 päivällä. Erityisen varhaisia muninnan aloitukset ovat olleet vuodesta 1999 alkaen. Munimisen kannalta ratkaisevana tekijänä näyttäisi olevan huhtikuun keskilämpötila. Mitä lämpimämpi huhtikuu, sitä aikaisemmin pesiminen aloitetaan. Samansuuntaisia tuloksia odotetaan sinitiaiselta. Miten käynee kirjosiepolla, se kun on hyönteissyöjänä melko myöhäinen muuttolintu?
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 12 • 2013 25 LUKIJALTA LUKIJALTA VINKKI GALLUP Tartuin Metsälehden 11/2013 pilkkeitä-palstan vinkin kuvatekstiinne, jossa luki että toista samanlaista ei ole tullut vastaan eikä varmaan tulekaan. Eihän tämä nyt aivan samanlainen ole, mutta läheltä liippaa. Jo pari vuotta olen ajellut puutavaraa kuvissa olevalla yhdistelmällä. Veturina on vanha Agria sarvitraktori 250cc 2-tahtikoneella, kärryn tein itse suorakaideputkesta hitsaamalla. Kustannuksia tuli parisataa euroa ja muutama päivä omaa työtä. Kovalla maalla kulkee isokin kuorma, pehmeällä tulee tuo pito ongelma veturin keveydestä johtuen (vauhdilla on tultu kyllä melko pehmeistäkin paikoista). Voima ei ole loppunut kesken missään vaiheessa, ja tarkoitus onkin seuraavaksi suurentaa pyöräkokoja sekä veturiin että kärryyn. Harrasteluahan tämä on, mutta hauskaa sellaista ja samalla tulee hoidettua polttopuut edullisesti metsästä tontille. 10000 euron mönkijä–metsäkärry-yhdistelmällä homma olisi ehkä helpompaa, mutta kyllä siinä tulee polttopuulle kova hinta. Syvän lumen aikaan homma hoituu vanhalla Ockelbolla ja parireellä. REIJO KORJA Kaveri ainutlaatuiselle Edellisessä Metsälehdessä esitellylle omatekoiselle metsäkoneelle löytyi kaveri. Meillä Suomessa metsälailla ja myös metsänhoidon suosituksilla ohjataan metsätaloutta. Teollisuus tarvitsee puuta ja metsänomistajia kehotetaan myymään sitä ja käyttämään metsiään kansantaloutemme hyväksi. Onko se ihan kohtuullista, että uudistamishakkuusta ei jää nettotuloa? Esimerkiksi meillä Pohjois-Pohjanmaalla on paljon 2000–3000 euroa/hehtaari-kantorahatuloisia uudistushakkuuhehtaareja, ja hyvän metsänhoidon mukaan uudistaminen ja metsänhoito uuden metsän kasvuun saattamiseksi tulee maksamaan kohtuullisellakin budjetoinnilla saman verran. Joillakin metsänomistajilla tällaisten metsiköiden pinta-ala osuus on suuri. Puutahan hehtaarilla voi silloin olla jopa 150 kuutiota hehtaarilla. Onko metsänomistajalle ilo hakata metsä, jos siitä ei jää juurikaan nettotuloa? Tämä on haaste metsäneuvonnalle ja koko metsäsektorille, koko metsästä elävälle Suomelle. Miettikää nyt, kun metsälaki on remontissa ja samoin metsänhoidon suositukset. Esitän, että tehdään suhteellisen pieniä aukkoja ja annetaan koivun nousta näille alaville ja turvemaan sekaisille suhteellisen rehevillekin maille itsestään. Ja luontaisena taimiaineksena todennäköisesti sinne syntyy esimerkiksi 500 havupuuta hehtaarille tai on jo luonnon taimia, jotka säästyvät hakkuussa. Jätän haasteen keskusteluun kaikille metsäalaa tunteville. MATTI MYLLYKOSKI Siikalatva Hyvä metsänhoito on kallista Uudistusalat sijaitsevat toisinaan alueilla, joissa ei ole luonnostaan vesipaikkoja. Jos taimet joutuvat olemaan alan reunalla useita päiviä tai pidempäänkin, niitä on tarpeen kastella ennen istutusta. Uudistusalan äärelle kannattaa kaivaa sopiviin paikkoihin pieniä monttuja vesipaikoiksi. Taimien alkukehitys hidastuu, jos juuripaakku pääsee osinkin kuivahtamaan. Erityisesti muoviritilöihin pakatut taimet kuivuvat helposti. Laatikoissa taimet säilyvät kosteana pidempään, mutta reunimmaiset kuivuvat niissäkin helteellä muutamassa päivässä. Maanmuokkaus tehdään nykyisin yleensä kaivinkoneella, jolla on helppo kuopaista muutama monttu tieuran varteen tai muihin sellaisiin paikkoihin, joiden lähellä taimilaatikoita tullaan luultavasti varastoimaan. Jos kuoppia tekee useita, johonkin niistä kertyy vetVesipaikka uudistusalalle Istutettavat taimet on helppo kastella, jos uudistusalan vieressä on pienikin vesipaikka. PILKKEITÄ 25 Teppo Korhonen: Aita. Perinteiset aidat ja portit. Maahenki Oy 2013. 200 sivua. Hinta 40 euroa. Kansatieteilijä Teppo Korhonen on koostanut seikkaperäisen tietoteoksen aitaamistekniikan kehittymisestä maassamme. Ensimmäiset aitarakenteet tehtiin ilmeisesti petojen ohjaamiseksi loukkuihin. Mutta jo Maunu Eerikinpojan maanlaissa vuodelta 1374 annetaan talonpojalle määräyksiä sarkajaossa olevan peltonsa aitaamisesta. Asutuksen levitessä kyläkuntien ulkopuolelle periaate oli, että uudisraivaajan tuli huolehtia maatilkkunsa suojaamisesta aidalla; ei suinkaan sen, joka laidunsi alueella karjaa. Muutos aitaamisvelvoitteissa tapahtui vasta vuonna 1864 annetulla asetuksella: aitaaminen siirtyi elikkojen omistajien tehtäväksi. Kirja on jaoteltu päälukuihin alkaen historiallisesta johdannosta ja edeten puuaitojen kautta lanka-, verkkoaitoihin ja kiviaitoihin sekä edelleen portteihin ja veräjiin. Teoksen valtaosan muodostavat erilaisiin aitoihin soveltuvien puula jien valinnat ja aitojen tekotavat. Kirjassa käytetty tieto on asiantuntemuksella seulottu sekä painetuista lähteistä että opinnäytetöistä. Tämän lisäksi on käytetty kansatieteellisten kyselytutkimusten aineistoja. Kirjan mielenkiintoisimmat osat käsittelevät vitsastettujen ja vitsastamattomien puuaitojen rakenteita ja nimityksiä aikaan ja paikkaan sidottuina. Nämä aidat koostuvat seipäistä, aidaspuista ja vitsaksista. Kirja olisi mitä ilmeisimmin muodostanut yhtenäisemmän kokonaisuuden, mikäli kirjoittaja olisi malttanut jättää istutetut pensasaidat käsittelyn ulkopuolelle. Eläviin puihin ja pensaisiin perustuvien aitarakennelmien esittely katkaisee tyylillisesti kansatieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvan perusteellisen esitysten. Aitojen kehityshistorian kokonaiskaaren kattaminen puoltaa sitä vastoin erilaisten lanka-aitojen esittelyn. Kirja tuo mainiosti esille, miten aitarakenteiden materiaalivalinnat ja tekotavat osoittavat maaseudun omavaraistalouden ja ihmistyövaltaisen elämänmenon jyrkkää muutosta jo ennen maatalouden koneellistumista. Muutosta nopeutti puuraaka-aineelle teollistumisen myötä syntynyt kysynnän nousu. Kirja on vahvasti kuvitettu sekä piirroksin että valokuvin. Mustavalkoiset arkistokuvat on valittu huolella: ne tukevat oivallisesti tekstiä. Samalla jokainen kuva muodostaa oman valokuvataiteellisen teoksensa. Korkeatasoiset värikuvat osoittavat erilaisten aitaja porttirakennelmien olevan oleellinen osa aktiivisesti ylläpidettävää perinnemaisemaa. Vain lehmien korvissa olevat EU:n vaatimusten mukaiset yksilöintitunnukset rikkovat pieneltä osaltaan menneenajan lehmihakatunnelmaa. Kirja edistää esimerkillisellä tavalla perustuotantoelinkeinojen historiallisen kehityksen ymmärtämistä. Maanviljelys ja karjatalous tarvitsivat aitoja jo kauan ennen eläintarhojen ja tenniskenttien perustamista. Tarkkaavainen luonnossa liikkuja voi vielä havaita vanhojen riukuaitojen jäännöksiä; tarkkaamaton voi rikkoa saappaansa kasvillisuuden sekaan unohtuneeseen piikkilankaan. Työtä pelkäämätön saa ideoita ja neuvoja perinteisen aidan rakentamiseen. JUHANI PÄIVÄNEN Kirjoittaja on suometsätieteen emeritusprofessori. Aita ennen muinoin ja nyt Paimenpoika käytti riukuaitaa omalla tavallaan. KIRJA VINKKI GALLUP PILAPIIRROS Ti m o To iv an en Timo Toivanen tarkkailee metsämaailman ilmiöitä Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen metsäneuvojana. Illan hiljaisina hetkinä havainnot piirtyvät paperille hauskoiksi kuviksi. Omatekoinen metsäkone on hauska ja jopa toimii, ainakin kantavalla maalla. Viritelmällä ajaa vuotuiset muutamat rankakuutiot eikä veto käy lompakossa vaikka kone enimmäkseen seisoo nollakorolla liiterissä. Sarvitraktoriksi kutsuttu iso puutarhajyrsin on niin yksinkertainen ja vähähuoltoinen kuin kone voi olla. Hondan yksipyttyisen, 250-kuutioisen ja 7,5-hevosvoimaisen moottorin tehot ovat riittäneet kaikille kuormille ja tilanteisiin. Narukäynnistys ja akuttomuus on iso arvo sähköttömällä mökillä. Kärryn runko on kestopuuta osin hitsausvehkeiden puuttumisen vuoksi. Pulttiliitokset ovat helppoja ja lujia. Toinen etu tulee kärryn keveydestä. Karikat on teetetty pajalla mittatyönä rautakaupan nelikanttisesta rautatorvesta ja uitettu sinkitysaltaassa. Kärryssä on amerikanraudan 17-tuumaiset pyörät eli suurimmat peltivanteet, joita Tattarisuon hyvinvarustellut autopurkaamot pystyivät tarMaailman pienin metsäkone? Toista samanlaista ei ole tullut vastaan, ja tuskin tuleekaan. joamaan. Maavara on riittänyt hyvin, mutta renkaat saattavat tökätä kantoihin. Kärryn ja vetokoneen liitoskohdassa rauta on lujilla. Liitososan tulee mahdollistaa runko-ohjaus ja etuja taka-akselien kallistelu eri suuntiin, mutta liitos ei saa niiata alaspäin. Liitososa on periaatteessa yksinkertainen, mutta vasta ammattisepän kolmannen version hitsaukset ovat kestäneet. Sepän piti askarrella metalliosien kanssa tunteja, joten kustannuksiltaan kärry ei kilpaile kaupan kiinankärryjen kanssa. Käänteleminen saattaa maastossa olla raskasta ja peruuttaminen hankaa, mutta tasamaalla ohjaaminen on ohjausjarrujen ansiosta sormityötä. Menoa rajoittavia tekijöitä ovat pyörien pito ja maaston kantavuus. Etupyörät odottavat, että seuraavaksi asennetaan telat. MIKKO HÄYRYNEN Lähetä vinkkisi osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.?. Julkaistuista vinkeistä maksamme palkkion. Oletko tyytyväinen kevään maanmuokkausjälkeen? metsalehti.? M us eo vi ra st o M ik ko H äy ry ne n 20 40 60 80 100 Kyllä 57% Ei 43% tä. Kuopan voi tehdä myös vanhaan ojaan. Vesikuoppia syntyy luonnostaankin, jos uudistusalalle tehdään talvitienpohja kesäaikaan. Tällöin tieuraa tasaamaan otetaan yleensä maata uran vierestä. Näistä kuopista voi sopivassa kohdassa muodostua luonnostaan vesipaikkoja. Maanmuokkausta tekemään tulevaa kaivinkonetta kannattaa hyödyntää muutenkin. Tieuran voi samalla laittaa kuntoon. Kulku helpottuu huomattavasti, jos esimerkiksi kosteiden paikkojen viereen kaivetaan oja. Aukolle menevän ajourankin voi tasata kääntelemällä kannot pois. Uudistusalalle pääsee sen jälkeen helposti taimikuorman kanssa mönkijällä. Kangasmailla uran voi saada pienin kustannuksin myös maastoautolla ajettavaksi. HANNU JAUHIAINEN Teetkö juhannussaunaan vastan vai vihdan? www.metsalehti.? 20 40 60 80 100 Vasta 60% Vihta 40%
• 26 METSÄLEHTI 12 • 2013 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva V iirinkylässä Kemijokivarressa asuvan Jorma Alaviirin haastattelu Metsälehden numerossa 3/1987 liittyi silloisen Maaseututyöväen liiton aloittamaan keskusteluun hankintalisän verovapaudesta. Liitto oli huolissaan siitä, että verovapaus vie työt metsureilta isännille. Keskustelu oli pistänyt Alaviirin mietteliääksi. Oli annettu ymmärtää, ettei metsänomistajan sopisi työskennellä omassa metsässään, koska se vie metsureilta leivän. Samaan aikaan kiihtynyttä metsätöiden koneellistumista ei sen sijaan sopinut vastustella. Jorma Alaviiri korosti sitä, että monelle maanviljelijälle metsästä saatu lisäansio oli tervetullut lisä tilan tuloihin. Kesä oli yleensä kiireinen, mutta siihen aikaan talvella jäi muuhunkin aikaa kuin karjanhoitoon. Alaviirillä oli tuolloin 17 lehmän karja, enempää eivät maiHankintapuun puolesta Jorma Alaviiri oli vuonna 1987 huolissaan hankintamiesten asemasta. Hankintapuu käy edelleen kaupaksi, mutta tekijät ovat vähissä. Jorma Alaviirin aika kuluu vielä eläkeläisenäkin erilaisten metsätöiden, kuten tilakeskuksen polttopuun hankinnassa ja teossa. MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. tokiintiöt sallineet. Nyt 74-vuotias Alaviiri viettää puuhakkaita eläkepäiviä. Tilan karjanpitoa jatkaa poika Matti. Vanha isäntä kuluttaa aikaansa erilaisissa piha-askareissa sekä edelleen innokkaasti myös metsänhoitotöiden parissa. Pientä taukoa oli välillä pidettävä terveyssyistä, mutta lonkkaleikkauksen jälkeen Alaviiri on päässyt taas mielityöhönsä, raivaussahalla taimikonhoitoon. Talvella työt ovat jatkuneet moottorisahan kanssa. Jo yksin tilakeskuksen polttopuun hankinnassa vierähtää Alaviiriltä melkoinen tovi. Puukaupat yhteismyyntinä Alaviirillä on tarkat kirjanpidot tallessa monesta asiasta. Hintasuositussopimusten aikaan Viirinkylällä kuten muuallakin Rovaniemellä oli kyläkunnan muodostama metsäyhteistyöalue. Sekä pystyettä hankintapuusta tehtiin sen kautta vuosittain kaupat tarjousten perusteella, ja kaikki puut menivät samalle yhtiölle. ”Taisi siinä jonkinmoinen kartelli olla, koska meidän kylän puut meni Veitsiluodolle, muiden yhtiöiden tarjoukset oli aina huonompia”, Alaviiri kertoo. Yhteismyynnillä puusta sai kuitenkin yleensä paremman hinnan kuin yksin myytynä, olihan hintasuositussopimuksessakin lisä sitä varten. Yhteismyynnit loppuvat 90-luvun alkupuolella, kun puukauppa vapautui eikä hintasopimuksia enää tehty ja EU tuli mukaan kuvioihin. Alaviirin papereista näkee, että esimerkiksi vuonna 1986 Viirinkylällä tehtiin 41 puukauppaa, joista hankintakauppoja oli 37. Pystykaupat olivat siten harvassa. Metsätyössä käyviä isäntiä riitti silloin kylällä, nyt porukka alkaa Alaviirin mukaan olla siinä kunnossa, että hyvä kun kynnyksen yli pääsevät, metsään menosta nyt puhumattakaan. Mauri-myrsky koneellisti Hankintakaupan kasvun alkulähde oli vuoden 1982 Mauri-myrsky, joka kaatoi Viirinkylältäkin puuta lähes jokaiselta tilalta. Metsänomistajien oli pakko hommata omaa korjuukalustoa, jotta puut saatiin metsästä pois. Hankintapuun tilanne säilyi vuoden 1987 jälkeenkin ennallaan, vaikka välillä oli aikoja, jolloin oli vaikea saada puuta myytyä hankintana. Silloin kyseenalaistettu 150 kuutiometrin verohuojennus on säilynyt, verovapaa puumäärä on tosin enää 125 kuutiometriä. Hankintapuu menee nykyään Alaviirin mukaan hyvin kaupaksi, ja ostajille kelpaavat pienemmätkin erät. Kun vain joku olisi puita tekemässä – nuoret isännät eivät ehdi ja vanhemmat eivät jaksa. Nuoret metsät ränsistyvät eikä energiapuun kysyntäkään ole ihan sitä mitä Alaviiri sen toivoisi olevan. Metsään liittyy myös Alaviirin puutyöharrastus. Kun keskitalven pakkasilla ei ole asiaa metsään, pihaverstaassa valmistuu koivunpahkakuksia, erilaisia kapustoja ja muita ruuanlaittovälineitä, naulakoita, kellontaustoja sekä monenlaisia muita puisia pikkuesineitä. Välillä jää aikaa myös kuoroharrastukselle. ”Taisi siinä jonkinmoinen kartelli olla.” Metsälehti 3/1987
• 27 METSÄLEHTI 12 • 2013 KE . . LA . . METSÄLEHDEN LUKIJAMATKA SEATTLESTA SAN FRANCISCOON Syksyn lukijamatka matkaa länteen, Yhdysvaltojen länsirannikon kolmeen osavaltioon. Kahden miljoonakaupungin väliin mahtuu paljon: Kaskadien jylhä vuorijono ja Mt. Helens -tulivuori, Tyynenmeren rannat, Oregonin metsätaloutta ja Kalifornian punapuumetsiä, amerikansuomalaisuutta eilen ja tänään, viinitarhoja ja tietysti San Franciscon Golden Gate -silta. Metsälehdestä matkaisäntänä on Mikko Häyrynen. KESKIVIIKKO . . Lento Helsingistä välilaskun kautta Seattleen. Illallinen hotellilla. TORSTAI . . Seattlen kiertoajelu, ihailemme näkymiä Seattle Tower -tornista. Jatkamme etelään, nousemme Kaskadit-vuoristoon ja tutustumme St. Helens -tulivuoren opastuskeskukseen. Majoitumme Oregonin pääkaupungissa Portlandissa. PERJANTAI . . Maisemaretki Portlandin ympäristössä. Näemme Columbia-joen, Multnomahin vesiputouksen ja Bonnevillen padon. Illalla on vapaata aikaa Portlandissa. LAUANTAI . . Tutustumme metsätietokeskus World Forestry Centeriin ja kuulemme esitelmän Oregonin metsätaloudesta. Iltapäivällä olemme Portlandin Suomi-kirkon vieraana ja tapaamme seudun amerikansuomalaisia. Päivän päätteeksi siirrymme Columbia-joen suulle Astoriaan, länsirannikon suomalaiskeskittymään. SUNNUNTAI . . Amerikansuomalaisuutta ennen ja nyt – vierailemme Astorian Suomi-Haalissa ja tutustumme kaupunkiin. Illalla ajamme rantatietä Corvallisiin. MAANANTAI . . Tutustumme Starker Forestsin yli 30000 hehtaarin yksityiseen metsätilaan, sen joulupuuviljelmiin ja höyryvoimalla toimivaan sahalaitokseen. Jatkamme rantatietä etelään Coos Bayn pikku kaupunkiin. TIISTAI . . Ajamme Tyynenmeren rantatietä Redwoodin kansallispuistoon, punapuumetsään. Majoitumme Eurekan kaupungissa meren äärellä. KESKIVIIKKO . . Suuntaamme kohti San Franciscoa, jonne saavumme alkuillasta. Matkalla vierailemme viinitilalla, jossa voimme myös maistaa tilan tuotteita. TORSTAI . . Paikallisen suomenkielisen oppaan johdolla tutustumme San Franciscoon, muun muassa Golden Gate -siltaan. Halukkaat voivat vierailla Alcatrazin kuuluisalla vankilasaarella (lisämaksu). Kierros päättyy ostoskeskukseen ja tuliaisostoksiin. Nautimme yhteisen illallisen hotellilla. PERJANTAI . . Lento välilaskun kautta Helsinkiin, jonne saavumme lauantain puolella. Ohjelmaan saattaa tulla pieniä muutoksia. Lisätietoja: www.triotravels.? ja www.metsalehti.? RYHMÄKOKO Ryhmän minimikoko on 20 henkilöä. MATKAN HINTA Jaetussa kahden hengen huoneessa on 4265 euroa/henkilö ? Yhden hengen huoneen lisä on 775 euroa ? Trio Travelsin palvelumaksu on 15 euroa/henkilö ? Lisähintainen Alcatrazin vankilasaari-retki 40 euroa/henkilö HINTA SISÄLTÄÄ ? Edestakaiset turistiluokan lennot ? Kohteessa ohjelman mukaiset kuljetukset ? Majoituksen kolmen tähden hotelleissa, jaetussa 2 hengen huoneessa aamiaisella ? Kaikki ohjelmassa mainitut vierailut, opastukset ja sisäänpääsymaksut (ellei toisin ole mainittu) ? ESTA:n eli sähköisen hyväksymisen Yhdysvaltojen matkalle ? Matkaohjelman mukaiset 8 ateriaa (ei sisällä ruokajuomia, ellei toisin mainita) ? Suomenkielisen oppaan tai matkanjohtajan koko matkalle ? Metsälehden edustajan mukanaolon matkalla matkaisäntänä. VASTUULLINEN MATKANJÄRJESTÄJÄ on Trio Travels Oy. Ilmoittautumiset ja tiedustelut 1.7. mennessä Päivi Lindgrén 020 756 8615 paivi.lindgren@triotravels.? ELIISA KALLIONIEMI teksti ja kuva Joensuun Silva 2013 -metsänäyttely levittäytyi tällä kertaa Joensuun keskustaan. Viidettä kertaa järjestetty tapahtuma oli kävijöille ilmainen, mikä houkutteli paikalle 25000 ihmistä. Maakuntajohtaja Pentti Hyttisen mukaan metsänäyttely on hyvä esimerkki hyvästä yhteistyöstä Euroopan ”metsäpääkaupungissa”. Pohjois-Karjalassa toimii 500 metsien käyttöön perustuvaa yritystä. ”Joka kymmenes pohjoiskarjalainen saa toimeentulonsa metsistä”, muistutti Pentti Hyttinen Silva-näyttelyn avajaisissa. Metsäntutkimus vahvistuu Joensuussa, vaikka uuden Luonnonvarakeskuksen johto onkin päätetty sijoittaa Helsingin Viikkiin, lupasi puolestaan maaja metsätalousministeri Jari Koskinen. Maaja metsätalousministeriön alaiset tutkimuslaitokset – Metsäntutkimuslaitos, Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos – on määrä yhdistyä Luonnonvarakeskukseksi vuoden 2015 alussa. Uusi tutkimuskeskus työllistää noin 1800 ihmistä. Seuraavan kerran Silva-näyttely järjestetään Joensuussa vuonna 2016. Silva-näyttelyssä 25 000 kävijää Kuhmolainen Heimo Kärnä esitteli näyttelyvieraille, kuinka tuohivirsu tehdään maailmanennätysajassa. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. V alkovuokkokasvustoissa näkee toisinaan muita korkeampia yksilöitä, joiden lehdet ovat tavallista pienempiä, kurttuisia ja kirjavia. Jos kukkia on, ne saattavat olla risalaitaisia, vihreätäpläisiä tai muuten epämuotoisia. Jättikasvun aiheuttaa sieni – valkovuokonruoste – joka hormoneillaan kiihdyttää pituuskasvua. Näin se saa omia itiöitään levittävät lehdet kohoamaan muun kasvuston yläpuolelle. Valkovuokon kukinnan aikaan sienirihmaston vallitsemat solukot näkyvät muuta lehteä vaaleampina alueina. Kesäkuussa itiöt kypsyvät ja laikut muuttuvat tummanruskeiksi ja tahraaviksi. Itiöt voivat levitä tuulen tai lehden alta suojaa hakeneiden hyönteisten matkassa. Sieni elää myös valkovuokon juurakossa, Toisten yli kurkottavat vuokot Valko vuokonruoste panee isäntänsä kasvattamaan lehtensä tavallista korkeammiksi, ja samalla vuokko nostaa sienen itiöt tuulten ulottuville. missä se talvehtii. Valkovuokko levittäytyy juolavehnän tapaan laajenevan juurakon avulla, joten sienen vaivaama laikkukin laajenee vuosi vuodelta. Kun eri valkovuokkoyksilöiden juurakot kasvavat lomittain, sienen vaivaamat lehdet näyttävät olevan yksittäin terveitten lehtien seassa. Valkovuokonruoste on yleinen ilmeisesti kautta koko valkovuokon levinneisyysalueen. Valkovuokolla on myös muutamia muita loissieniä. Kun eläimet eivät juuri valkovuokkoa syö, loiset ovat merkittävimpiä sen menestystä rajoittavia tekijöitä.
• 28 METSÄLEHTI 12 • 2013 TAPAHTUMIA Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy järjestää neljännen RATKAISEVAT TEKIJÄT seminaarin. RATKAISEVAT TEKIJÄT koostuu kolmesta toimiala seminaarista; energia, maarakennus ja puunkorjuu. BIOENERGIA-NYT! -näyttelyLahti-Halli ja sen piha-alue on näyttelytilaa. RATKAISEVAT TEKIJ T BIOENERGIA-NYT! & www.bioenergianyt.fi, www.koneyrittajat.fi ratkaisevat91x62_sanomalehti.indd 1 22.5.2013 8.36 Eri puolilla Suomea Lapista etelärannikolle olen viimeisten vajaan 10 vuoden aikana havainnut komean kokoisia puumaisia raitoja, joiden latvus on kesken kasvukauden ruskettunut osittain tai kokonaan. Kyseessä on sienitauti nimeltä raidansurma. Taudinaiheuttaja tartuttaa vihreitä lehdellisiä kasvaimia kesä-heinäkuun vaihteessa, tänä kesänä hieman aikaisemmin. Sairastuneiden kasvainten tartuntakohta tummuu muutamassa päivässä, minkä seurauksena veden virtaus lehtiin tyrehtyy. Lehdet lakastuvat ja kuivuvat ruskeiksi. Kyseessä on siten lakastumistauti. Raidansurmaan kuolleet oksat katkeavat helposti kosketuksesta ja tuulella. Sen seurauksena latvus harsuuntuu jo samana kesänä. Loppukesällä vanhempiin eläviin osiin voi syntyä uusia kasvaimia, jolloin yleiskuva latvuksesta vihreytyy. Sieni lisääntyy sekä maahan varisseissa että puuhun jääneissä kasvaimissa. Sieni näyttäisi tartuttavan puuta vuosi toisensa perään. Raidalla uusi sienitauti Raidansurma on valikoiden tuhonnut osan isoista raidoista. Kuva on otettu elokuun alussa Posiolta. Raidan lehdet ovat lakastumassa uuden sienitaudin, raidansurman vuoksi. TUTKIJALTA Ensimmäisen vuoden tartunta kohdistuu yleensä latvuksen alaosaan. Toisena vuonna tautia onkin jo koko latvuksessa, vähiten kuitenkin aivan latvassa. Jo ensitartunnat harsuunnuttavat puun. Muutaman vuoden kuluttua puu on jo niin heikossa kunnossa ja vailla uutta kasvua, että se kuolee. Puuyksilöiden välillä on suuria kestävyyseroja. Niinpä, kun yksi puu kärsii ankarista tartunnoista, naapuripuut ovat tavallisesti täysin oireettomia ja tummanvihreitä. Raita on varsin lyhytikäinen puu, joka ikääntyessään herkistyy ennen kaikkea vesitalouden muutoksille. Vanha puumainen raita kuoleekin useimmiten veden puutteeseen kuivana kesänä. Tällaisia tapauksia havaittiin kesien 2002 ja 2006 kuivuuden seurauksena. Kuivuuteen kuollut raita eroaa raidansurman tappamasta puusta mm. kesäaikaisten oireiden perusteella. Tartunta-ajankohdan oireiden perusteella raidansurmainen puu erottuu hyvin normaalista lehtien varisemisesta syksyllä. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija. ”Muutaman vuoden kuluttua puu on niin heikossa kunnossa, että se kuolee.” JUSSI COLLIN, teksti TIMO KILPELÄINEN, kuvat Viime viikonloppuna järjestetty Metsämuseo Luston Metsäkulttuuripäivät sai väen liikkeelle. Kolmipäiväisessä tapahtumassa ehti vierailla noin 4600 kävijää. Metsäkulttuuripäivät on yksi Savonlinnan alueen suurimmista kesätapahtumista Tarjolla tuttuun tapaan tietoa, työnäytöksiä, tukkilaisten taiturointia ja moottorisahauksen SM-kisa. Sahauksen Suomen mestaruuden vei Husqvarnan joukkueessa sahannut Jukka Perämäki. Hän oli ykkönen kaadossa, karsinnassa ja teräketjun vaihdossa. Toiseksi tuli Silvestan metsuri Esa Tumelius, joka sai parhaat pisteet alta-päältä-sahauksessa. Kolmanneksi sijoittui Metsähallituksella sahaava Arto Karvonen. Näytteilleasettajia tapahtumassa oli viitisenkymmentä. Mukana olivat alan keskeiset toimijat, muun muassa Suomen metsäkeskus, MTK, Metsäntutkimuslaitos, Metsähallitus, metsäyhtiötä ja Koneyrittäjät. Koneyrittäjien osastolla pääsi Tukkilaiset vauhdissa Luston metsäkulttuuripäivillä esiteltiin perinteisiä metsätaitoja ja kilpailtiin mooottorisahauksessa. hakemaan tuntumaa puunkorjuuseen metsäkonesimulaattorilla. Metsäyhtiöistä Stora Enso ja Metsä Group esittelivät puukauppaja metsäpalveluitaan, Metsä Group järjesti myös tutustumisretkiä läheiselle kertopuutehtaalleen. Metsäntutkimuslaitos puolestaan esitteli metsänjalostuksen menetelmiä, muun muassa risteytysjalostusta ja metsäpuiden varttamista. Luston vuosi on käynnistynyt hyvin. Museossa on toukokuun loppuun mennessä vieraillut lähes neljänneksen enemmän kävijöitä kuin viime vuonna vastaavana aikana. Tukkilaiset taituroivat viime viikonloppuna Luston lammella. Jaakko Saaristo näyttää mallia närelenkin väännössä. R is to Ja lk an en
• 29 METSÄLEHTI 12 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315 49 849, 040 835 6479 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Nyved Ab är ett år 1999 grundat bolag som bedriver virkesoch energivedshandel främst i Nyland och Åboland. Vi vill nu förstärka vår organisation och söker en som koordinerar virkesoch energivedsleveranserna främst i sydvästra Finland. Vi söker en ansvarskännande, positiv, utåtriktad och exibel person med skoglig utbildning. Tidigare erfarenhet av logistik räknas som merit. Arbetsförhållandet börjar 1.9.2013 eller enligt överenskommelse. Lön enligt branschens kollektivavtal. Tilläggsuppgifter om befattningen ger vd Johan Engström, tel. 0400-304 963 En fritt formulerad ansökan inkl. CV skickas senast 5.7.2013 till Nyved Ab, Johan Engström, Formansallén 2, 10600 EKENÄS. Märk kuvertet med “VIRKESFÖRMAN”. VIRKESFÖRMAN Tutustu meihin ja palveluihimme: metsäkeskus.fi ja facebook.com/suomenmetsakeskus Haemme Suomen metsäkeskukseen Metsävara-asiantuntija vastaa yksityismetsien metsävaratietojen laskennasta Simo-sovelluksella. Työhön sisältyy yhteydenpitoa sovelluksen toimittajaan ja sovelluksen kehittämistä. Metsävara-asiantuntija vastaa metsäalan toimijoille suunnatun latauspalvelun ylläpidosta ja osallistuu metsätiedon standardointityöhön. Valittavalta henkilöltä edellytetään projektinhallinnan taitoja, hyvää perehtyneisyyttä metsän mallintamiseen sekä metsävaratietojen keruun tai metsäsuunnittelun sovelluksiin. Tehtävässä suoriutuminen vaatii myös XML-kuvauskielen ja Python-ohjelmointikielen tuntemista. Tietojärjestelmien mallintamisen osaaminen katsotaan eduksi. Tehtävä täytetään sopimuksen mukaan ja palkkaus määräytyy Metsäkeskuksessa sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti. Hakemukset toimitetaan ansioluetteloineen viimeistään 10.7.2013 klo 16 sähköpostitse osoitteella rekrytointi@metsakeskus.fi. METSÄVARA-ASIANTUNTIJAA Suomen metsäkeskuksen tehtävänä on metsiin perustuvien elinkeinojen edistäminen, metsiä koskevan lainsäädännön toimeenpano ja metsätietoihin liittyvien tehtävien hoitaminen. Metsäkeskus on jaettu Julkiset palvelut -yksikköön ja Metsäpalvelut-liiketoimintayksikköön. Julkisten palvelujen keskusyksikköön Lahteen Lisätietoja tehtävästä antaa metsätietopäällikkö Jorma Jyrkilä, jorma.jyrkila@metsakeskus.fi, p. 029 432 5407 tai metsäjohtaja Anna Rakemaa, anna.rakemaa@metsakeskus.fi, p. 029 432 5402 METSÄTILA, Ranua 66 ha. Metsätila Toljantien läheisyydestä. Tilalla on pääosin hyvässä kasvussa olevia kasvatusmetsiä, joissa on osittain harvennustarvetta. 66.000 €. LOMAKOHDE, Salla, Särkijärvi. 1 ha. Rannassa sijaitsevalla tontilla on 1948 valmistunut loma-asunto/entinen OKT, 80-luvulla rakennettu saunarakennus sekä varastorakennus. Myydään 1 ha määräalana. 62.000 €. MÖKKI/ERÄPAIKKA, Ranua, Portimojärvi. 1 ha. Portimojärven länsipuolella. Höylähirsinen päärakennus n. 50 m 2 . Veranta, et, tupa, keittiö. Valm. 2009, sähköistys aurinkopaneelilla 140w. Erill. Saunarakennus, varasto/ puuliiteri, kompostikäymälä. Lähdevesikaivo, yli hehtaarin tontti. Ei naapureita, marjamaat alkaa mökin ympäriltä ja kalavedet ähettyvillä. 29.500 €. METSÄTILA, Ranua. Kuukasjärvi. 170 ha. Myydään määräalana/määräaloina. Puustoa vajaat 10 000 m 3 . 240 000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Ilomantsi, Kuuksenvaara 137,7ha. Hoidettu määräala 18 km etäisyydellä Ilomatsista. Kattava metsäautotieverkosto ja kivennäismaiden osuus n. 70%. Harvennetut ja hyvälaatuiset männiköt ovat erinomaisia lannoituskohteita. Kokonaispuusto n. 14430 m 3 . Rajoittuu Petkeljärven kansallispuistoon, jonka palvelut vain muutaman kilometrin päässä. UPM Bonvesta metsätila. 338.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Petrovaara/Polvela 164,6 ha. Yhtenäinen 3 palstasta koostuva tilaryhmä Juuassa n. 19 km taajamasta. Kokonaispuusto n. 16900m 3 , pääosin varttunutta kasvatusmetsää. Tuhkalannoitus tehty 2011 n. 28ha alueelle ja n. 40 ha alueelle suunniteltu kunnostusojitusta. Ojalinjat avattu 2011-2012. UPM Bonvesta metsätila. 470.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Vuokko 12 ha. Vuokon kylässä runsaspuustoinen n. 12 ha:n määräala. Juuan taajamaan n. 11,5 km. Suurimmaksi osaksi varttunutta kasvatusmetsää kivennäismaalla. Kokonaispuusto n. 1400 m 3 , heti hakkuumahdollisuuksia. UPM Bonvesta -metsätila. 39.700 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi n. 62,7 ha. Määräala noin 24 km kaupungin keskustasta Nurmeksen suuntaan. Kokonaispuusto n. 4010 m 3 , metsämaasta 42 % on varttunutta kasvatusmetsää. Tie tulee keskelle palstaa. Kohde on suhteellisen nopeasti tuottava metsäsijoituskohde, joka sisältää myös virkistysarvoja. UPM Bonvesta -metsätila 92.000 € METSÄPALSTA, Kuhmo, Korpisalmi 234 ha. Määräala Kuhmon keskustasta n. 25 km etelään tietä nro 75. Kokonaispuusto n. 18.150 m 3 . Puustosta noin 75 % on nuoria tai varttuneita kasvatusmetsiä. Palstaa halkoo hyvä tieverkosto ja tilaan kuuluu Latvajärven rantaa. UPM Bonvestametsätila. 402.000 €. SAARIMETSÄTILA, Savonlinna, Haukiniemi 8,7 ha. Savonlinnan Haukiniemessä tila, jossa 4 yleiskaavan mukaista rakennuspaikkaa. Puusto varttunutta taimikkoa ja kasvatusmetsää. Venematkaa noin 500 m. Savonlinnan keskustasta matkaa n. 10 km. 90.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 12 • 2013 MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RAKAS PÄIVÄKIRJA 80 VUOTTA 25.6. Jukka Kleemola, metsäpäällikkö, Raisio (perhepiirissä) 70 VUOTTA 2.7. Voitto Pölkki, metsänhoitaja, Imatra (perhepiirissä) 60 VUOTTA 27.6. Risto Jalkanen, maat. ja metsät. tohtori, erikoistutkija, Rovaniemi (maastossa) 28.6. Pertti Huusko, toimitusjohtaja, metsänhoitaja, Lempäälä 4.7. Hannu Tuovila, Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen, Kuusamo 50 VUOTTA 27.6. Jukka Ruutiainen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pirkanmaan metsäluontoneuvoja, Vesilahti 2.7. Kari Laiho, Länsimetsän metsänhoitoyhdistyksen aluevastaava, Laitila (ei juhlia) Palstan osoite: Metsälehti / Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? muodossa. Kuvassa annos näytti houkuttelevalta, mutta silti luulen, että jokaisen suomalaisen kannattaa mennä metsään tekemään tulet ja paistamaan makkaransa ihan itse, mutta tietenkin vain sellaiselle paikalle, missä tulenteko on sallittua. Luontomatkailu on kasvuala, ja seminaarin osallistujat ottivat esille myös jokamiehenoikeudet. Olisiko metsänomistajan mahdollista saada korvausta luontomatkailijaryhmistä, jotka käyttävät hänen omistamiaan alueita virkistykseen. Ympäristöhallinnon virkamies tyrmäsi ansainta-ajatukset melko tylysti toteamalla, että jokamiehenoikeudet ovat voimassa niin yksilötasolla kuin ryhmillekin ottamatta huomioon, ovatko kyseessä maksavat asiakkaat. Vaikka Sitran hankkeen alkuperäinen ajatus oli tehdä luontoon perustuva liiketoiminta kannattavammaksi, useampikin yrittäjä totesi, ettei lisäeurojen saanti ole heidän tärkein motiviinsa palveluiden kehittämisessä. Luontomatkailusta ja elämyspalveluista toimeentulonsa saavat ovat elämäntapayrittäjiä, jotka eivät hae yritystoiminnalleen kasvua, vaan jotain muuta kuten mielekästä elämäntapaa ja jaettuja elämyksiä. Toimeentuloa saadaan siinä sivussa. Se oli mukava kuulla. ka se tuntui mukavalta, mutta onhan hyvä tietää, että luonnossa oleilu on myös hyödyllistä. Hyvän olon tunnetta ei tarvitse jättää pelkästään tuntemuksen varaan, vaan kaikeksi onneksi on kehitetty nerokkaita mittareita, joilla voimme tarkkailla fysiologista tilaamme oleskellessamme viherympäristössä tai toteuttaessamme urheilusuoritusta. Toisenlaista lähestymistapaa luontoelämyksiin edustaa viaton toiselta puolelta maapalloa Suomeen saapuva luontomatkailija, joka jaksaa ihmetellä valoisia kesäöitä, nauttia hiljaisuudesta, kokea järisyttäviä elämyksiä soudellessaan suomalaisjärvellä ja niin edelleen. Niinhän me suomalaisetkin vielä muutama vuosikymmen sitten teimme. Nyt meille tarjotaan palveluita, joilla voimme elvyttää lapsuuden muistoja esimerkiksi siitä, kuinka metsäretkellä paistettiin nuotiomakkaraa. Sympaattinen keittiömestari kertoi kehittämästään menusta, johon kuuluu pääruokana nuotiomakkara – mutta ei suinkaan mikä tahansa hookoonsininen. Lautasella olevan makkaran alle on rakennettu ikään kuin nuotio, jossa tulen räiskettä muistuttava äänimaailma saadaan aikaan paukkukarkeilla ja savuntuoksua kaadetaan makkaran päälle kastikkeen A ika monet suomalaiset ovat etääntyneet luonnosta. Tämä selvisi minulle Sitran sinänsä ansiokkaassa seminaarissa, jossa pohdittiin luontoon perustuvia ansaintalogiikkoja. Nykyajan virtuaalitodellisuudessa suuren osan ajastaan viettävällä ihmispoloisella on melko hatara käsitys siitä, miten luonto luontojaan toimii. Onneksi tiede ja tutkimus ovat tulleet avuksi ja tuottaneet muun muassa sellaisia tuloksia, että verenpaine laskee luonnossa ja luonnossa oleskelu voi auttaa parantumaan jopa syövästä! Ennen vanhaan ihmiset hakeutuivat luontoon, kosOnko luonto tuote? HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva Anekdootin mukaan Beethoven sanoi pitävänsä enemmän puista kuin ihmisistä. Totta vai tarua, mutta luonnosta hän piti. Asuessaan Wienissä Beethoven rakasti matkustaa kaupungin laitamille ja vaeltaa metsissä. Erityisen paljon hän piti Mödlingin alueesta parin-kolmen tunnin hevosmatkan päässä. Sen kukkuloiden mäntymetsissä on syntynyt moni musiikillinen teema, ja Beethoven itse asui siellä kesät 1818–1819 säveltäessään muun muassa yhdeksättä sinfoniaansa. Wienerwaldin metsäisiä tarinoita sävelsi myös Johann Strauss nuorempi. Oletettavasti myös Mozart sai alueelta vaikutteita; ainakin hän antoi muutaman pianotunnin Beethovenille Wienissä asuessaan. Piipahdin perheineni loppukeväästä Wienissä, ja vapaa-ajalla suunnistin kaupungin ulkopuolelle lähimetsiin. Asukasmäärältään osapuilleen Naantalin kokoiseen Mödlingin kaupunkiin pääsee nykyään junalla vartissa. Sitä ympäröivät Wienerwaldin metsärinteet näyttävät kauempaa Välimeren maiden männiköiltä, joissa kasvaa pyökkiä ja tammia sekapuina. Alueen männyt eivät ole suomalaiselle tuttuja metsämäntyjä vaan enimmäkseen mutkarunkoisia ja paksuoksaisia euroopanmustamäntyjä (Pinus nigr a). Vanhojen puiden latvat ovat sateenvarjomaisia ja yleisolemus Lapin männyn ja bonsaipuun väliltä. Neulasten pituus vaihtelee tulitikusta sukkapuikkoon. Mustamännyn puuaines on pihkaista ja yleisesti heikkolaatuisempaa kuin metsämännyllä. Puuta Beethovenin männiköt Vanhojen mustamäntujen latvat ovat sateenvarjomaisia ja yleisolemus Lapin männyn ja bonsaipuun väliltä. ”Juna-aseman hissikin puhui englantia Arnold Schwarzeneggerin tapaan.” SUOMEN METSÄKESKUS Metsätalousinsinööri (AMK) Kari Turunen on nimitetty metsäkeskuksen metsäneuvojaksi Joutsaan. Turunen on työskennellyt Suomen metsäkeskuksessa useissa eri tehtävissä vuodesta 1985 alkaen, viimeksi Metsätietopalvelujen metsäneuvojana. Turunen aloittaa tehtävässä 1.8. METSÄALAN ASIANTUNTIJAT RY Metsätalousinsinööri, metsäneuvos Håkan Nystrand (58) on valittu uudelleen Meto – Metsäalan Asiantuntijat ry:n puheenjohtajaksi. Nystrand on ollut Meton johdossa vuodesta 2000 lähtien. Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Matti Keskinen Metsä Groupista. Liittovaltuuston puheenjohtajana jatkaa Jaakko Niemistö Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksestä. käytettiin etenkin aikoinaan pihkantuotannossa ja suosittiin laivanrakennuksessakin kohtuullisen lahonkestävyytensä takia. Nykyään mustamäntyjä vaivaavat myös lahottajasienet, tervasroso sekä erityisesti punavyökariste-niminen neulastauti. Mustamännyn kasvuvaatimukset maan ravinteisuuden suhteen ovat vaatimattomat: se pärjää hyvin kuivilla ja aurinkoisilla rinteillä, tosin suosii kalkkipitoista maata. Puuta on istutettu ympäri maailmaa – kokeilumielessä myös Suomeen. Uudessa Seelannissa villiinnyttyään se on listattu jopa haitalliseksi vieraslajiksi. Itävallan tunnetut jättiläiset Mustamännyllä on useita alalajeja ja muotoja, jotka kasvavat luontaisesti Itävallasta Korsikan kautta Turkkiin, Vähä-Aasian vuoristoon ja aina Länsi-Afrikkaan saakka. Amerikassa puusta käytetään yleisesti nimeä ”Austrian pine” – Itävallan mänty. Itävallan mustamänniköt ovat pitkälti suojelun kohteena, ja vain 10–20 prosenttia niistä on syntytavaltaan luontaisia. Parhaimmillaan mustamänty voi saavuttaa meikäläistä mäntyä korkeamman pituuden sekä vuoristo-oloissa kasvaa yli 800 vuoden ikäiseksi. Puiden ja eliöiden latinankielisen nimen perässä mainitaan toisinaan nimenantaja. Usein se on ruotsalainen ”Linné”. Itävallan tunnetuimman männyn – saksaksi ”Schwarzkiefer” – tapauksessa se sattuu olemaan ”Arnold”. Matkalla Wienerwaldin männiköihin minua hymyilytti, kun kuulin juna-aseman hissinkin puhuvan englantia tutulla itävaltalaisaksentilla Arnold Schwarzeneggerin tapaan. Beethovenin mukaan on nimetty myös vaellusreittejä, joista pidempi on 55 kilometriä pitkä. Mies taisi pitää patikoinnista, mutta itselleni riitti jo muutama kilometri jyrkkiä rinteitä sateessa ja varsin mäkisellä hiekkapolulla lastenvaunujen kera. Kohtalon sinfonian soidessa mielessäni huokasin helpotuksesta, kun pääsin takaisin ihmisten ilmoille ja turvalliseen sähköjunan kyytiin kohti Wieniä.
• 31 METSÄLEHTI 12 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Miten ilmastonmuutokseen voi varautua? ? Vinkit kuusentaimikon varhaishoitoon ? Perinnemaisema kuntoon lampailla ? Metsäntutkimuksen parhaita paloja ? Petri Tamminen kirjoittaa puista ? Tee peltipurkista keitin Metsälehti Makasiini ilmestyy 4. heinäkuuta. Metsäristikko 9, oikea ratkaisu METSÄRISTIKKO 12 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 4.7. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www. sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Palkinnot metsäristikosta 9 on arvottu seuraaville kolmelle: Juhani Haapamäki, Kätkänjoki, Pirkko Kangasniemi, Kalakoski ja Riitta Kirma, Salo. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille.
• Tarjoukset ovat voimassa 4.7.2013 asti. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Syötä verkkokaupan ostoskorissa kampanjakoodi JUHLA_2013. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. Laita s-postisi meille osoitteeseen kirjauutiset@metsakustannus.? Metsänomistajan rahakirja Martti Linna norm. 38,40 € Suomen puut ja pensaat Henry Väre ja Heikki Kiuru norm. 42,00 € Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander norm. 29,00 € Raivaamaan Mikko Riikilä ja Risto Mykkänen norm. 32,30 € Hangon kasvisto etelän aarre Henry Väre ja Kalevi Keynäs norm. 32,00 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila norm. 38,40 € Maastotaulukot – hyvän metsänhoidon suositukset norm. 12,00 € Onnea 80-vuotiaalle Metsälehdelle! Juhlavuoden kunniaksi tarjoamme kaikki metsäkirjat -20 %. Tarjous koskee koko valikoimaamme. 20 % 20 % Kaikki kirjat Kaikki kirjat Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.?