Metsälehti 12/2014 - Lehtiluukku.fi

METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 19. KESÄKUUTA 2014 • Nro 12 • WWW.METSALEHTI.FI Jouko Piiraisen yritys kuorii metsän pintamaan, kiertää sen rullalle ja myy ihmisten pihoille. Sivu 20 Ajankohtaista: Luonnonvarakeskus tulee ›› sivut 10–11 Metsänhoito: Sopimus paperille ›› sivut 14–15 Metsänomistaja: Aika on yhteismetsän ›› sivut 18–19 Lukijoilta: Metsävähennys puhuttaa ›› sivu 26 Saisiko olla pala kunttaa? H a n n u H u tt u
2 METSÄLEHTI 12 • 2014 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 19.6.2014 M etsäntutkimus painii saman ongelman kanssa kuin ministerit minihallitusneuvotteluissaan. Tavoitteet ovat korkealla, rahat vähissä. Rakenteita on pakko uudistaa ja rahaa säästää samalla, kun pitäisi kehittää uutta. Myös tutkimukseen valtiolla on osoittaa entistä niukemmin rahaa. Vaikka poliitikot puhuvat paljon osaamisen merkityksestä, tutkimukseen ja tuotekehitykseen on tänä vuonna budjetissa yli 40 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vuonna. Säästöjä haetaan yhdistämällä tutkimuslaitoksia ja organisoimalla tutkimuksen rahoitusta uudelleen. Tähän liittyen myös Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos yhdistyvät vuoden alussa Luonnonvarakeskukseksi. Uusi tutkimuslaitos joutuu ensi töikseen sopeutumaan siihen, että valtion tuesta leikkautuu neljännes. Säästöjen ohella korvaavaa rahoitusta on tarkoitus hankkia muista lähteistä kuten yrityksiltä ja Euroopan unionilta. Osana tutkimuksen uudelleenorganisointia valtio avaa uuden rahoitusväylän, johon käytetään osa tutkimuslaitosten rahoituksesta. Sitä voivat hyödyntää myös Luonnonvarakeskuksen tutkijat, mutta samasta lähteestä kilpailevat monet muut. Vanhoja rakenteita on hyvä välillä ravistella, sillä tehostamisen varaa on aina. Jos raha ei riitä kaikkeen, asiat on pantava tärkeysjärjestykseen. Kun Luonnonvarakeskus pääsee vauhtiin, fuusion edut alkavat näkyä. Isolla tutkimuslaitoksella on kaikki edellytykset toimia tehokkaasti ja kilpailukykyisesti biotalouden edistämiseksi. Huolestuttavaa on, että tutkimusrahoituksen muutos korostaa asiakasnäkökulmaa perustutkimuksen kustannuksella. Meillä pitää olla varaa myös tutkimukseen, josta ei koidu välitöntä hyötyä. Vapaus, tiede ja uteliaisuus synnyttävät aidosti uutta. Metsäntutkimuslaitoksella on paljon esimerkkejä siitä, miten perustutkimuksen vanhat tulokset ja pitkäaikaiset seurannat ovat vuosikymmenten kuluttua antaneet vastauksia aivan uusiin kysymyksiin. Tavoitteet korkealla, rahat vähissä Kielikorvani nyrjähti luettuani uusia hyvän metsänhoidon suosituksia. Nyt se on virallista: taimikonhoito ei enää tarkoita pelkästään muutamien vuosien päähän varhaisperkauksesta ajoittuvaa taimikon raivuuta. Tämän raivuun oikeaoppinen nimi on nyt taimikon harvennus. Taimikonhoito käsitteenä laajeni kattamaan sekä varhaisperkuun että nyt harvennukseksi nimetyn raivuun. Oppiikohan paatunut toimittaja käyttämään moista termiä, joka herättää mielikuvan metsänhoidosta motolla, ei raivaussahalla? Miellän, että harvennuksessa poistetaan aikanaan perustetun metsikön heikkolaatuisimpia puita. Taimikon harvennuksessa näin ei tapahdu. Vain istutettuja taimia haittaava vesa saa kyytiä, eivät itse taimet. TIIA PUUKILA Termit uuteen uskoon Hirsitalojen menestys viime vuosien asuntomessujen yleisöäänestyksissä osoittaa, että modernit ja viihtyisät hirsiomakotitalot ovat myös suuren yleisön mieleen. Voidaankin sanoa, että hirsi on tullut kaupunkeihin jäädäkseen.” Mammuttikodin myyntipäällikkö Jari Koponen Sahan metsäpomo haasteen edessä Keitele Forestin uusi metsäpäällikkö Kari Wuolijoki hakee vastausta kasvavaan tukintarpeeseen. Sivut 4–5 Baltia houkuttelee metsäsijoittajaa Sivu 6 Yhteismetsien veroedusta kiistaa Sivu 7 Internet tulee moottorisahaan Sivu 8 Energiapuu sai hintaseurannan Sivu 9 Kehno talvi haittasi lumivarastointia Sivu 12 Höyry kuljettaa Hurmaa Saimaalla Höyryhinaajan kattilassa palaa motti halkoja tunnissa. Sivut 16–17 33 kinkkistä metsäkysymystä Sivut 22–23 Luisia muistoja metsästyksestä Sivu 24 Lukijapalstalta lannoitusohjeet Sivu 25 Metsätyökämppä sai uuden elämän Lestijärvellä tehtiin uutta ja säästettiin vanhaa. Sivu 28 Puu jumalille ja syntisille Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. ? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Tuomenkehrääjäkoin jäljiltä ”Jännän näköistä, kun kaikki kaupungin tuomet on tuon näköisiä.” Ammattiraivooja
AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 12 • 2014 3 LIINA KJELLBERG P uukaupassa valmistaudutaan hankalaan kesään. Kirjanpainajien valtaamat kuusikot pitäisi saada nopeasti korjattua ja puut kuljetettua pois metsästä, mutta samaan aikaan sahojen kesäseisokit aiheuttavat katkoksia puunkorjuuseen. ”Haasteita tulee, se on aivan selvää. Puunkorjuussa täytetään nyt sahojen kesälomia edeltävää puuntarvetta. Kun sahat menevät kesälomille, voi kirjanpainajan tuhoamia kuusikoita tulla enemmän kuin niitä ehditään korjata. Osa tukeista voi pilaantua kuitupuuksi”, ennakoi Stora Enson metsäpäällikkö Jorma Länsitalo. Kirjanpainajia näyttää Metsäntutkimuslaitoksen ja Suomen metsäkeskuksen alustavien tietojen mukaan olevan metsissä tänä vuonna vähintään yhtä paljon kuin viime vuonna. Silloin kirjanpainajat tappoivat varttuneita kuusia arviolta kahden miljoonan euron arvosta. ”Jos kesästä tulee lämmin ja pitkä, voi kirjanpainajien määrä nousta viime vuotta suuremmaksikin”, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsätuhovastaava Hannu Heikkilä. Metla ja Suomen metsäkeskus seuraavat kirjanpainajien määriä ympäri eteläistä Suomea sijoitetuilla seurantapisteillä. Jos seurantapisteellä oleviin pyydyksiin lentää kesän aikana yli 15 000 kirjanpainajaa, on epidemian raja ylitetty ja tuho todennäköinen. ”Kirjanpainajien määrä nousi monella seurantapisteellä yli 10 000 yksilöön jo toukokuussa. Toukokuussa saadaan yleensä kolmasosa koko kesän saaliista. Huolestuttavalta näyttää”, Heikkilä sanoo. Kuusitukista tarjontaa Toistaiseksi kirjanpainajan vaivaamia kuusikoita ei markkinoille kuitenkaan ole juuri tullut. Sekä metsänhoitoyhdistys Itä-Savon toiminnanjohtajan Harri Huupposen että metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson toiminnanjohtajan Jari Ursinin mukaan merkkejä kirjanpainajista löytyy metsistä yllättävän vähän. Kirjanpainajan iskeymästä kertovia purukasoja näkyy tuulenkaadoissa, mutta pystypuissa niitä on vain siellä täällä. ”Tuntuu, että kirjanpainajien uhkaa on lietsottu turhaan. Lämmin jakso on tosin vasta alkamassa, joten todellisuus nähdään heinäkuussa”, Huupponen sanoo. Kuusitukkia on silti paljon tarjolla, sillä kirjanpainajat ovat innostaneet metsänomistajat uudistamaan varttuneet kuusikot entistä aiemmin. ”Tilanne on sama ympäri Suomea. Kuusitukista alkaa olla hienoinen ylitarjonta. Ostajat ovat muuttuneet varovaisiksi, kuusikosta ei saa enää niin monta tarjousta kuin aiemmin”, sanoo metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan toiminnanjohtaja Matti Sojakka. Metsänomistaja vastuussa Kirjanpainajan valtaamat kuuset pitää lain mukaan poistaa metsästä eteläisessä Suomessa viimeistään 15. heinäkuuta, keskisessä Suomessa viimeistään 24. heinäkuuta ja pohjoisessa Suomessa heinäkuun loppuun mennessä. Yksittäisiä runkoja ei tarvitse poistaa, mutta jos kirjanpainajan valtaamia puita on hehtaarilla yli kymmenen kuutiometriä, pitää Kirjanpainaja haastaa Toistaiseksi kovakuoriaisen valtaamia kuusikoita on tullut puukauppamarkkinoille vain vähän. ”Osa tukeista voi pilaantua kuitupuuksi.” Kirjanpainajan tuhot havaitaan usein liian myöhään. Kun kuori alkaa irrota kuusten rungoista, on tuhojen torjunta myöhäistä, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsätuhovastaava Hannu Heikkilä. ”Kuolleiden puiden poistamisesta ei ole hyötyä tuhojen torjunnan kannalta. Se on pikemminkin palvelus kirjanpainajille. Siten saadaan tietysti edes energiapuuta talteen, mutta kirjanpainajien luontaiset viholliset ja loiset viihtyvät kuivuneissa kuusissa kuoriaisia pidempään.” Heikkilä kehottaa tarkkailemaan varsinkin aukkojen reunoilla kasvavien kuusten kuntoa. Jos kuusten runkoihin alkaa tulla pieniä reikiä, on puut syytä kaataa ja kuljettaa pois metsästä. ”Jos sää ei ole sateinen ja tuulinen, näkyy rungoilla myös pieniä purukasoja. Runkoa pitää tarkastella aika läheltä, että tuhon näkee.” Kuusikot tarkkailuun kymmenen kuutiometrin ylittävä osa viedä pois. Kirjanpainajat lisääntyvät kuusen kuoren alla, ja lailla pyritään varmistamaan, ettei uusi kuoriaissukupolvi leviä metsiin. Suomen metsäkeskuksen Heikkilän mukaan uusi sukupolvi voi tosin lähteä liikkeelle lakirajoja aiemminkin. Jos haluaa pelata varman päälle, tulee kirjanpainajan valtaamat kuuset hakata ja kuljettaa pois metsästä jo pari viikkoa aiemmin. Lisäksi kirjanpainajat kuljettavat puihin sinistäjäsieniä, jotka alentavat kuusitukin arvon nopeasti. Metsänhoitoyhdistys Itä-Savon Huupposen mukaan kirjanpainajan valtaaman kuusitukki menee herkästi kuitupuuksi, jopa metsäenergiaksi jos se on pahasti kuivunut. Esimerkiksi Stora Enso ja UPM pyrkivät laittamaan puunkorjuussa etusijalle sellaiset kuusikot, joihin kirjanpainaja on levinnyt. Viime kädessä korjuumäärät riippuvat kuitenkin tehtaiden puuntarpeesta. Jos kuori irtoaa kuusten rungoista, on kirjanpainajan tuhojen torjuminen myöhäistä. Myös tukkipuun arvo on menetetty. T ii a P u u k il a
4 METSÄLEHTI 12 • 2014 LYHYESTI Kantorahatulot kasvoivat Yksityismetsien bruttokantorahatulot nousivat viime vuonna 1,6 miljardiin euroon. Se on reaalisesti liki viidenneksen enemmän kuin edellisvuonna, Metsäntutkimuslaitokselta kerrotaan. Kantorahatulot olivat silti kuusi prosenttia pienemmät kuin vuosina 2003–2012 keskimäärin. Metlan mukaan kantorahatulojen kasvu selittyy ennen muuta hakkuiden lisäyksellä, hakkuut nousivat 16 prosenttia. Metsähallitus lisää metsämaan myyntiä Valtion taloustalkoiden nimissä tulostavoitetta on pitänyt kiristää myös Metsähallituksessa. Vastatakseen ennätyskoviin tavoitteisiin se joutuu tuplaamaan viime vuoden talousmetsien myyntimäärän, Metsähallituksen toimitusjohtaja Jussi Kumpula arvioi. ”Vuosi toisensa jälkeen tekemämme entiset ennätykset eivät riitä, vaan nyt esillä on talousmetsien myynnin jopa kaksinkertaistaminen viime vuoden ennätystasosta”, Kumpula kertoi viime viikolla Joensuussa järjestetyssä Metsähallitus-Akatemiassa. Vienti porskuttaa Metsäteollisuustuotteiden vienti nousi alkuvuonna. Metsäteollisuustuotteita vietiin Suomesta tammi-maaliskuussa 2,8 miljardin euron arvosta, mikä on reaalisesti 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Edeltäneen 10 vuoden keskiarvoa ollaan kuitenkin vielä 10 prosenttia jäljessä, Metsäntutkimuslaitokselta kerrotaan. Sahatavaran, vanerin, massan ja kartongin vientimäärät nousivat. Sahatavassa nousu oli suurinta, 20 prosenttia. Sen sijaan paperin vienti pysyi ennallaan. Sen osuus metsäteollisuuden viennin arvosta on kuitenkin yhä suuri, peräti 40 prosenttia. Metso-ohjelmalle jatkokausi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma jatkuu vuoteen 2025. Hallitus on tehnyt periaatepäätöksen ohjelman jatkosta. Tavoitteena on, että maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita suojellaan yhteensä 96 000 hehtaaria. Valtion maita suojellaan kaikkiaan 13 000 hehtaaria. Toistaiseksi Metso-ohjelman kautta on suojeltu noin 30 000 hehtaaria metsää. Ville Niinistö: Upea lisä kansallispuistoverkkoon Hallitus on hyväksynyt lakiesityksen Salon Teijon kansallispuiston perustamisesta. Alueen luonnonarvot ovat merkittävät: Teijosta löytyy kalliomäkiä, lakikallioita, päätemoreeneja, lähteitä, erilaisia suotyyppejä ja lehtoja. Lajisto on monipuolista, esimerkiksi uhanalaisia lajeja on 24 kappaletta. ”Teijon kansallispuisto on tärkeä ja upea lisä kansallispuistoverkostoomme”, ympäristöministeri Ville Niinistö sanoo. Yli neljätuhatta halasi puita Maaja kotitalousnaiset ovat tehneet puunhalaamisen epävirallisen Suomen ennätyksen. Noin kolmellesadalle eri paikalle kertyi viime viikolla 4 127 puunhalaajaa, mutta todellinen määrä lienee ollut suurempi. Osallistujia oli myös Virossa ja Ruotsissa. Tapahtuma oli osa järjestön Metsästä voimaa -kampanjaa. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva K eitele Forestin uusi metsäpäällikkö Kari Wuolijoki on pitkän linjan puunhankintamies. Ennen Keiteleelle siirtymistään hän työskenteli Vapon ja Savon Sellun omistavan ja niille puuta hankkivan Harvestia Oy:n varatoimitusjohtajana. Hieman epätyypillisempi pätkä hänen CV:hensä kirjautui vuoden sapattivapaasta, jolle hän Harvestiasta jättäytyi. Joutenoloa sapatti ei Wuolijoelle tarjonnut. ”Tekemistä riitti melkeinpä enemmän kuin työelämässä. Tuntui, ettei millään ehtinyt tehdä kaikkea mitä ennalta kaavailin. Edes kalalle en meinannut ehtiä.” Irtiotto työelämästä tarjosi mahdollisuuden myös ammattiasioihin perehtymiseen. ”Työelämässä rutiinit täyttävät päivät, eikä uusiin asioihin syventymiseen jää kunnolla aikaa. Vapaalla oli aikaa paneutua metsäalan isoihin muutoksiin.” Niistä myönteisimpänä hän pitää uutta metsälakia. Se antaa metsänomistajille entistä vapaammat mahdollisuudet hyödyntää metsiään. Yläharvennusten nostamista suositelluimmaksi menetelmäksi varttuneiden metsien käsittelyssä Wuolijoki pitää tervetulleena. Avohakkuuvapaus ei Wuolijokea kavahduta. ”Nyt voimme korjata puuta maisemallisesti herkiltä kohteilta ja tarjota uusia toimintatapoja niille, jotka eivät pidä aukkohakkuista.” Tukin tarve liki tuplaantuu Wuolijoki aloitti Keiteleen metsäpäällikkönä toukokuun jälkipuoliskolla. Hän saa puunhankinnan ohjat käsiinsä juuri, kun yritys on kiihdyttänyt riuskaan kasvuun. Viime vuonna Keitele Timber käytti tukkia 1,1 miljoonaa kuutiota, kun Keiteleelle valmistuneet uudet investoinnit valjastettiin käyttöön samalla, kun vienti erityisesti Kaukoitään kasvoi. Jatkossa Wuolijoen savotta kasvaa roimasti. Viime vuonna konkurssin tehnyt alajärveläinen Myllyahon saha siirtyi Keiteleelle. Tänä vuonna siellä sahataan 250 000 kuutiota tukkia. Parissa vuodessa sahauksen on määrä kaksinkertaistua. Samaan aikaan Keitele rakentaa Kemijärvelle sahaa ja liimapuutehdasta, joiden tarpeisiin on hankittava 350 000 kuutiota tukkia. ”Kemijärven liiketoiminnasta vastaa Keitele Groupin tytäryhtiö Lappi Timber”, Wuolijoki selventää. Yhteensä Keitele-konsernin tukin tarve on parin vuoden päästä noin kaksi miljoonaa kuutiota. Puun ostoja korjuutarpeet kasvavat täPetäjien perään Kari Wuolijoen edessä on haaste: sahayhtiön tukintarve lähes kaksinkertaistuu lähivuosina. Kari Wuolijoen mukaan puunhankinnan suurin haaste on metsänomistajien tavoittaminen, ei puun riittävyys.
5 METSÄLEHTI 12 • 2014 RIITTA ALESTALO KO LU M N I Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. S uomessa yritetään puunhalauksen maailmanennätystä. Asialla ovat maa -ja kotitalousnaiset, eli siis voittopuolisesti maaseudun naiset. Luettuani tuon uutisen paikallislehdestä en voinut olla tuntematta toivottomuutta. Kaikella kunnioituksella maa -ja kotitalousnaisia kohtaan, mieleeni tuli, että tässäkö heidän metsäkäsityksensä tulee suuren yleisön tietoisuuteen. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana pohdittaessa metsänomistajien rakennemuutosta on yhtenä ongelmaryhmänä nähty naismetsänomistajat. Olen parhaan kykyni mukaan taistellut tätä käsitystä vastaan. Puheet naisten pehmeistä metsäarvoista ja metsänkäsittelytavoista eivät ainakaan niiden naisten kohdalla pidä paikkaansa, joille metsä on elinkeino. Meitä on monia. Naispuoliset metsätalousyrittäjät ovat edelläkävijöitä puuntuottajien joukossa, he ovat itsenäisesti ajattelevia, keskustelevia ja kriittisiä. Naiset vaativat myös metsäpalveluilta laatua ja valvovat sen toteutumista. Metsätalouden harjoittamiseen varsinkin Etelä-Suomessa kohdistuu monenlaisia paineita, joita pohjoisemmassa metsä-Suomessa on paljon vähemmän. Ns. metsien moninaiskäyttö vaikeuttaa metsätalouden harjoittamista taajamien lähellä, mutta se alkaa olla riesana jo keskellä maaseutuakin. Kaikenlaiset ympäristömääräykset ja lupamenettelyt lisääntyvät jatkuvasti. Näin taloudellisen taantuman aikana ovat metsäteollisuuden pyörät kuitenkin pyörineet ja puukauppa käynyt vakaana. Huomattavia investointeja metsäteollisuuteen on tehty ja uusia puusta saatavia tuotteita on kehitetty. Metsän taloudellinen hyödyntäminen edellyttää puun katkaisua ja kuljetusta jalostukseen. Keski-Euroopassa koululaiset rinnastavat metsurit ja motokuskit teurastajiin, koska nämä kaatavat (tappavat) puita. Kasvattajat joko kotona tai koulussa ujuttavat tämänkaltaisia mielikuvia lasten ajatuksiin. He sitten muodostavat käsityksensä, ymmärtämättä asian koko laajuutta. Puun halaamisessa ja sen saattamisessa näkyvästi suuren yleisön tietoisuuteen on omat riskitekijänsä. Näitä halattuja puita ei varmaan hevin haluta leimikon osaksi. Halaajien mielissä ne ovat heidän halaamisiaan varten. Laajemmin uutisoituna syntyy yleisölle kuva, että metsien puut ovat halaamista ym. elämyksiä varten, eivätkä taloudelliseen käyttöön sopivia. Yllättävintä tässä on se, että asialla ovat maaseudun naiset. Maaseudulla tarvitaan työtä ja toimeentuloa, peruselinkeinoja. En tiedä, mistä idea on alkunsa saanut, mutta näin metsätalousyrittäjänä en voi olla kovin ilahtunut. Yleisen mielipiteen muokkaukseen ei paljoa tarvita. Kyseessä on myös naisten maine metsällisinä toimijoina. Leimautuminen puunhalaajaksi ei houkuta. Vihreälle liikkeelle tai Bird-Lifelle tämänkaltainen toiminta paremmin sopisi ja jäisi helpommin omaan arvoonsa. Monella meistä on omat rakkaat kotikuusensa ja kotikoivunsa, joita ei kaadeta kuin pakon edessä. Ihmiset saavat halata puita vaikka päivätöikseen, mutta puiden halaaminen antaa väärän signaalin, jos sillä yritetään kertoa metsän tärkeästä merkityksestä. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.? . Puunhalaajat Kari Wuolijoki › Metsänhoitaja › Ikä 55 vuotta › Asuu Hollolassa › vaimo ja kaksi poikaa › Metsästää, hiihtää ja suunnistaa › Omistaa kotitilansa metsät veljensä kanssa Hauholla › Niskavuori-romaanien tapahtumat sijoittuvat Karin kotitilalle Hauholle › Vanhaa metsänhoitajasukua: ”Isoäitini isä oli Suomen ensimmäisellä metsänhoitajakurssilla Evolla vuonna 1862.” täkin enemmän, koska tukkileimikoilta kertyy aina myös kuituja energiapuuta. Työteliäitä aikoja puunhankkijoille Wuolijoki ei ole huolissaan puun riittävyydestä. Metsävaratiedot osoittavat, että metsissä riittää tukkipuuta entistäkin enemmän hakattavaksi. Ratkaisevaa on metsänomistajien tavoittaminen. ”Yhä useampi metsänomistaja on yli 60-vuotias. Samalla yhä useampi heistä on etääntynyt metsistään. Kaikki puunhankkijat joutuvat tekemään tosissaan töitä, että heidät tavoitetaan. Se on suurin haaste, ei suinkaan puun riittävyys.” Haasteeseen vastaaminen tarkoittaa suorien yhteyksien luomista metsänomistajiin. ”Meidän on osattava kertoa heille metsissä olevista mahdollisuuksista.” Wuolijoki arvioi, että aktiivinen ostotyö on merkittävä selittäjä pitkään tasaisena ja runsaana jatkuneelle puukaupalle. Samalla pari vuotta vakaana säilynyt hintataso on luonut erinomaiset edellytykset kaupalle. ”Moni metsänomistaja on arvioinut, että tukin hinta on sellaisella tasolla, ettei nousuodotuksia elätellä. Tämä helpottaa puukauppapäätösten tekemistä. Ehkä moni kiirehtiikin kauppoja arvellen, ettei hintataso voi pitkään pysyä näin korkeana.” Oma puunkorjuu osa liikeideaa Metsäkentällä on tapahtumassa kiintoisa roolien vaihto. Liiketoimintaan siirtyvät metsänhoitoyhdistykset panostavat puunhankintaan. Samalla isot metsäyhtiöt pestaavat metsänhoidon osaajia neuvomaan metsänomistajia. Vain harva sahayritys tarjoaa metsänomistajille metsänhoitopalveluita. Wuolijoki arvioi, että jatkossa myös Keitele Forestilla on oltava valmius avustaa metsänomistajia metsien uudistamisessa. ”En näe, että meidän olisi tarvetta luoda kattavat metsänhoitopalvelut. Puukaupat eivät kuitenkaan saa jäädä tekemättä siksi, ettei metsänomistaja saisi hakkuuaukkoaan viljeltyä.” Wuolijoki ei pidä toivottavana, että metsänhoitoyhdistykset tulevaisuudessa keskittyisivät puunhankintaan. ”Yhdistyksillä on edellytykset luoda liiketoimintaa tarjoamalla palveluita metsänomistajille. En näe järkeväksi, että ne muuttuisivat pieniksi puunhankintayrityksiksi.” Hän huomauttaa, että sahayritys ei voi merkittävästi ulkoistaa puunhankintaansa. ”Tukkien katkonta sahatavarakauppojen mukaisiin mittoihin on tärkeä osa liikeideaamme. Tästä syystä oman pystykorjuun osuuden on pysyttävä merkittävänä.”
6 METSÄLEHTI 12 • 2014 MIKKO HÄYRYNEN ” Maailmalla houkuttelevat metsäinvestointikohteet alkavat olla lopussa ja katse kääntyy Itä-Eurooppaan, joksi Baltiakin usein mielletään”, Induforin metsäinvestointipalvelujen johtaja Tapani Pahkasalo sanoo. Indufor on suomalainen, kansainvälisesti toimiva metsäkonsultointiyritys. Baltiassa toimii kymmenisen suurta eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista metsäsijoittajaa ja satakunta pienempää. Suomessa yksityishenkilöille suunnattua, Baltiaan sijoittavaa metsärahastoa ei ole. ”Virossa halvat ja helpot ostokohteet on jo myyty, ja sijoittajat katsovat nyt Latviaan ja Liettuaan.” Latviassa etenkin ruotsalaiset ovat olleet aktiivisia. Latvian ja tiettävästi koko Baltian suurin yksityinen metsänomistaja on Tornatorin ruotsalainen sisaryhtiö Bergvik Skog 102 000 hehtaarillaan. Metsäliittoa muistuttavalla osuuskunta Södralla on noin 10 000 hehtaaria. Hinta puhtaasta puuntuottokyvystä Vuoden 2007 ? nanssikriisi romautti metsäkiinteistöjen hinnat. Elpyminen on ollut epätasaista. Virossa ja Liettuassa hinnat ovat nousseet kohisten Suomen keskihintojen kannoille, mutta Latviassa ei ole päästy samaan kehitykseen. Latviassa metsämaan keskimääräinen hehtaarihinta on reilu tuhat euroa, Virossa ja Liettuassa 2 500 euron tienoilla. Keskihinnat eivät erottele puuston määrää, joka saattaa olla huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Etelä-Suomeen verrattuna Viron ja Liettuan hinnat ovat puolet halvempia ja Latviassa metsä maksaa vain viidesosan. Toisaalta Suomen kalleimmilla alueilla maksetaan jostakin muusta kuin puuntuottokyvystä ja hintojen sanotaan karanneen käsistä. ”Baltiassa metsäsijoittaminen on puhtaampaa sijoitustoimintaa ja hinta määräytyy enemmän maapohjan tuottokyvyn mukaan.” Hinnoissa mukana riski Kun Baltian maissa metsät ovat Suomea halvempia mutta kasvu parempaa, niin kannattavuuden pitäisi olla kohdallaan. Pahkasalo muistuttaa, että metsätilojen halpuus on näennäistä, sillä markkinat hinnoittavat myös riskit ja yleiset toimintaedellytykset. Puunhinnat heiluvat voimakkaammin, hintatilastot eivät ole Suomen tasoa, paikallisolot kuten tiestö vaikuttavat voimakkaasti, hän luettelee. ”Saattaa olla alueita, joissa pienpuulle ei ole lainkaan kysyntää, toisaalla se on merkittävä osa puukauppatilistä.” Puunhintojen vertailu ei ole yksinkertaista. Kantohintoja ei käytetä, vaan kauppaa tehdään Baltia kiikarissa Baltian maista sijoittaja saattaa löytää edullista ostettavaa, mutta kenen tahansa ei kannata ostaa. 600 1 200 1 800 2 400 3 000 Lähteet: Indufor, Maanmittauslaitos, Viron kiinteistövirasto, Latvian kiinteistövirasto, Liettuan tilastokeskus Latvia putosi kelkasta Metsämaan keskihinnat Baltian maissa ja Suomessa €/ha 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Suomi Viro Liettua Latvia tienvarsitai tehdashinnoilla, ja vientipuulle on vielä satamahinnat. Suomen nyttemmin vapautuneeseen metsälainsäädäntöön verrattuna Baltian maissa eletään vielä perinteisen säätelyn aikaa. Suomalaisittain hakattavalta näyttävä metsä saattaa odottaa hakkuukypsyysiän täyttymistä kymmeniä vuosia. Metsälaki on tiukin Liettuassa, sitten Latviassa ja vähiten säätelevä Virossa. Ei pientä kaukaa Muutamat suomalaiset yksityishenkilöt ovat ostaneet metsätiloja Virosta, mutta Pahkasalo ei tiedä ainuttakaan joka olisi sijoittanut Latviaan tai Liettuaan, eikä sitä myöskään suosittele. ”Tarvitaan sekä metsäosaamista että paikallisolojen tuntemusta.” Pahkasalo korostaa Baltian metsäsijoittamisen sijoitusluonnetta. Omatoimisen mies ja raivaussaha -metsänomistajan kannattaa hankkia palstansa kotimaasta. ”Jos Baltiasta ostaa tilan, jonka ehtii itse hoitamaan, niin on ostanut liian pienen.” Liki 20 000 euron hehtaarihintaa EstEst PR on virolainen, maaja metsätalouskiinteistöjä välittävä yritys. Toimitusjohtaja Andres Pallas kertoo, että metsätiloilla pelkän maapohjan hinnat vaihtelevat 200–1 000 euron välillä. ”Suurin osa tilakaupoista tehdään 10 000–50 000 euron hintahaarukassa. Hyvät kiinteistöt menevät kaupaksi nopeasti.” Kokonaishinta riippuu puustosta ja voi nousta huomattavasti Suomen hintoja korkeammaksi. ”Äskettäin Etelä-Virossa myytiin metsäkiinteistö 19 000 euron hehtaarihinnalla. Siellä oli hyvä mäntymetsä, 450–500 kuutiota hehtaarilla.”
7 METSÄLEHTI 12 • 2014 Agrimarketeista kautta maan. Lisätietoja: Boorin puutoksesta kärsivä metsä. TEHOKAS JA EDULLINEN uutuus boorilannoitukseen Toimi näin: Käytä 15–20 litraa YaraVita TM Bortracia ja 30–60 litraa vettä hehtaarille. Levitä YaraVita TM Bortracin ja veden seos reppuruiskulla tai vastaavalla tasaisesti kuviolle. www.lusto.? lusto@ lusto.? 015 345 100 Lustontie 1 Punkaharju A v o i n n a y m p ä r i v u o d e n V a l t a k u n n a l l i n e n e r i k o i s m u s e o m e t s ä k u l t t u u r i n K u n S u o m i p u t o s p u u s t a – v a i p u t o s i k o ? • Y h t ä j u h l a a • S u s i , s a h a , j a G P S • V u o s i r e n k a i t a • B i o e n e r g i a a j a i n n o v a a t i o i t a • V a n h a s a v o t t a • S u o m a l a i s t e n m e t s ä t • K o n e a i k a • M e t s ä n p a r a n t a j i e n v u o s i s a t a • L a s t e n L u s t o • V ä r i v a l o k u v i a e n n e n v ä r i f i l m i ä LÖYDÄ oma puuhapalstasi Metsämaasta! www.metsalehti.? /metsamaa MIKKO HÄYRYNEN Yhteismetsien perustamista on edistetty suoraa metsänomistusta lievemmällä verotuksella ja kiinteistötoimitusten julkisella tuella. Taustalla on ajatus, että yhteismetsien avulla ehkäistään tilarakenteen pirstoutumista, parannetaan metsätalouden kannattavuutta ja edistetään teollisuuden puuhuoltoa. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat Jussi Leppänen ja Esa-Jussi Viitala kyseenalaistavat nämä perustelut. ”Yhteiskunnan kannalta pienet, kiinteistörakenteeltaan usein sirpaleiset yhteismetsät eivät ole parempia kuin vastaavan kokoiset suorat metsänomistukset, joten missä on peruste veroedulle?” tutkijat kysyvät. Kiihtynyt perustamistahti Yhteismetsiä on 275 ja niillä on yhteensä noin 570 000 hehtaa”Yhteismetsien veroetu perusteeton” Yhteismetsiä on perustettu innokkaasti lievemmän verotuksen houkuttelemana. Tutkijat kyseenalaistavat veroedun perusteet. ria metsätalousmaata, mikä on pari prosenttia koko metsätalousmaasta. Yhteismetsien määrä on yli kaksinkertaistunut vuonna 2005 voimaantulleen veroedun jälkeen. Noin puolet näistä uusista yhteismetsistä on alle 200 hehtaaria, ja niiden kiinteistörakenne voi olla hyvinkin hajanainen. ”Miksi tällaisille yhteismetsille tulisi suunnata sellaisia veroetuja, joiden piiristä suljetaan pois esimerkiksi metsiään aktiivisesti hoitavien ja käyttävien yli sadan hehtaarin metsätilojen omistajat?” Tutkijat suhteuttavat, että yksityisten henkilöiden omistamia yli sadan hehtaarin tilakokonaisuuksia on yli 18 000, ja niiden metsämaan pinta-ala on yli kahdeksankertainen yhteismetsien pinta-alaan nähden. Veroero kasvaa Vuoden 2005 verouudistuksessa yhteismetsien puunmyyntituloja ryhdyttiin verottamaan kaksi prosenttiyksikköä suoraa metsänomistusta lievemmin. Veroedun merkitys on kasvanut sitä mukaa, kun yksityismetsänomistajien pääomaverotusta on kiristetty. Vuoden 2012 alusta veroero nousi pääomatulojen veroportaan johdosta 2-4 prosenttiyksikköön ja ensi vuonna ero kasvaa 2–5 prosenttiyksikköön. Leppäsen ja Viitalan mukaan yhteismetsien veroetu on vienyt metsäpolitiikkaa sivuraiteille, sillä linjaus on perustunut pikemminkin perinteisiin käsityksiin ja mielikuviin kuin tutkimusnäyttöön yhteismetsien yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tutkijat peräänkuuluttavat kannusteita, jotka palkitsevat aktiivisesta metsien käytöstä ja hoidosta omistusmuodosta riippumatta. ”Muutoin tuetaan omistusmuotoa eikä tuloksia”, tutkijat kiteyttävät. Sijoitusrahasto hyödynsi yhteismetsän edut Sijoitusyhtiö Taaleritehtaan puolitoista vuotta sitten perustama Metsä-rahasto on yhteismetsä, jonka synty poikkeaa perinteisestä. Rahasto on hankkinut UPM:ltä 13 000 hehtaaria metsää. Rahasto on kommandiittiyhtiö, jonka vastuunalainen yhtiömies on Taaleritehtaan metsärahaston hallinnointiyhtiö Oy. Rahasto omistaa kolme pientä metsätilaa, jotka muodostavat Taaleritehtaan Yhteismetsän. Metsäsijoitukset on ostettu yhteismetsän osakaskunnan lukuun, mutta niitä ei ole liitetty yhteismetsään. Yhteismetsällä on edut puolellaan sekä yksityiseen että osakeyhtiömuotoiseen metsänomistukseen verrattuna. Yhteismetsää verotetaan yksityishenkilöä lievemmin, ja yhteismetsällä on yksityishenkilöiden tapaan oikeus tehdä metsätilahankinnoista metsävähennys toisin kuin osakeyhtiöillä. Johtaja Jyrki Ketolan mukaan järjestelyn ansiosta rahasto voitiin rekisteröidä Suomeen. Rahastoon sijoittamisen minimisumma on 100 000 euroa. MIKKO RIIKILÄ Metsän uudistamiseen tarjolla oleva kemeratuki loppuu uuden lakiluonnoksen mukaan koko maassa. Tätä perustellaan sillä, ettei työlajin rahoitusta voida rajoittaa vain tietylle alueelle, koska se olisi ongelmallista yhdenvertaisuuden kannalta. Linjauksen mukaan tukea ei voida myöntää tavanomaisen metsänhakkuun jälkeiseen uudistamiseen. Tähän on haettu varmistus EU:n komissiolta. Lisää hallintobyrokratiaa tuova muutos on, että rahoitushakemus on jatkossa tehtävä ennen työn aloittamista. Pääsääntöisesti työt voi aloittaa vasta hakemuksen hyväksymisen jälkeen. Taimikon varhaishoidon, nuorten metsien hoidon ja suometsiin tehtävien piennarteiden rakentamisen voi aloittaa – omalla riskillä – ennen hakemuksen hyväksymistä. Juurikäävän torjunta on jatkossakin jälkirahoitteista. Taimikoiden varhaishoidosta tulee erillinen työlaji. Näin varhaishoidetulle taimikolle voidaan myöntää myös nuoren metsän hoitotukea. Rehevillä mailla tuen saisi aikaisintaan kahdeksan vuotta varhaisperkauksen jälkeen, muualla vasta kymmenen vuoden kuluttua. Lappi menettämässä uudistamiskemerat Nykyisen kemeralain mukaisia tukia voidaan myöntää ensi vuoden kesäkuun loppuun asti. Tuet pitää maksaa vuoden 2018 kesäkuun loppuun mennessä.
8 METSÄLEHTI 12 • 2014 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat E hkä jo lähivuosina metsäpomo heittää videotykillä seinälle raportit jokaiselta metsurilta ja sahalta kerätystä tiedosta. Palaute voisi mennä suunnilleen seuraavasti: ”Virtanen, olet taas turruutellut puolikaasulla turhan pitkään. Järvisen saha pitäisi huoltaa ja Leppänen voisi vähentää niitä tupakkitaukoja.” Teknisesti tämä onnistuisi jo nyt. Ensi vaiheessa Husqvarnan Fleet Serviceksi nimeämä järjestelmä otetaan kuitenkin käyttöön maisemanhoitokoneissa. Fleet Servicen ydin on koneeseen kiinnitettävä pieni sensori, joka kerää tietoja koneen käytöstä. Käyttäjällä on taskussaan matkapuhelimen kokoinen lätkä, joka viestii sensorille, kuka konetta käyttää. ”Työporukan jäsenet voivat kesken päivää vaihtaa koneita, ja seurantatieto kohdentuu aina oikein”, selvittää insinööri Håkan Wahlgren Husqvarnalta. Sensorien keräämä tieto siirtyy langattomasti tukiaseman kautta pilvipalvelimeen. Tukiasema voi olla esimerkiksi varastolla, jossa koneita säilytetään. Palvelin jalostaa tiedoista raportit koneiden käyttäjille ja yritykselle. Kattava seuranta Fleet Service tallentaa käyttötunnit erimittaisilta jaksoilta. Jos esimerkiksi osa koneista käy vain muutaman tunnin kuukaudessa, yrittäjä voi miettiä, tulikohan ostettua turhia koneita. Käytön perusteella määritetään myös koneiden huoltojen tarve. Koneiden käyttötapaa seurataan käyttäjittäin. Käyttäjälle voidaan opastaa, jos esimerkiksi trimmeriä ajetaan jatkuvasti liian matalin kierroksin. Fleet Service seuraa myös, altistuuko käyttäjä liialliselle tärinälle. Lisäksi järjestelmä seuraa työntekijöiden ajankäyttöä, koska sensorit tallentavat ajan, jonka kone käy työkierroksilla. Koneeseen kiinnitettävä sensori maksaa 80 euroa ja käyttäjän taskuun tuleva tunnistelätkä hieman vähemmän. Tukiaseman hinta asettuu noin 300 euroon. Vetreä 325-vuotias Valtion asepajana aloittanut Husqvarna viettää tänä vuonna 325-vuotisjuhliaan. Ajan myötä yritys on kasvanut kiinni ruotsalaisten arkeen. Miltei jokaisessa Esineiden internet tulee pienkoneisiin 325-vuotias Husqvarna testaa järjestelmää, joka seuraa pienkoneiden käyttöä langattomasti. MIKKO RIIKILÄ 1980-luvulta asti saksalaissahoja maahantuonut Oy Elfving Ab lopettaa Stihlin edustuksen Suomessa ensi vuoden vaihteessa. Elfvingin omistaja Tom Anderssonin mukaan maahantuonnin loppumiseen ei liity dramatiikkaa. ”Kaikissa muissa Länsi-Euroopan maissa Stihlin edustus on yrityksen omilla tytäryhtiöllä. Tällaisesta järjestelystä on Suomenkin osalta keskusteltu jo parikymmentä vuotta. Tämä oli Stihlin strateginen päätös.” Ensi vuoden alusta maahantuonnin aloittavan Andreas Stihl Oy:n johtoon tulee Timo Lindström, joka on vastannut Stihlin moottorija raivaussahojen sekä Viking-puutarhakoneiden myynnistä Elfvingillä. Lindström vakuuttaa, että asiakkaiden näkökulmasta asiat eivät muutu. Nykyiset Stihl-kauppiaat jatkavat saksalaismerkin edustusta. ”Varasto säilyy Suomessa, mitä erityisesti kauppiaamme ovat pitäneet tärkeänä.” Stihl kilvoittelee Suomen moottorija raivaussahamarkkinoiden kärkipaikasta ruotsalaisen Husqvarnan kanssa. Myös Husqvarnan maahantuojana toimii yrityksen Suomen tytäryhtiö. Elfvingille moottorisahoista luopuminen merkitsee melkoista leikkausta. Stihlja Viking-koneiden myynti ovat tuottaneet yrityksen liikevaihdosta noin puolet – ja voitosta tätäkin suuremman osuuden. Tom Andersson vakuuttaa, että Elfvingin yli satavuotinen taival jatkuu. ”Tuotamme liikennemerkkejä ja muuta tieinfraa sekä työvaatteita. Lisäksi tuomme maahan Peugeot-mopoja ja Aixam-mopoautoja. Elfvingin ja Stihlin eron sopuisuudesta kertoo sekin, että Elfving perustaa pääkaupunkiseudulle kaksi Stihlejä edustavaa pienkoneliikettä. Stihlille uusi maahantuoja Saksalainen moottorisahavalmistaja Stihl siirtää moottorisahojen ja Vikingpuutarhakoneiden maahantuonnin Suomeen perustamalleen tytäryhtiölle. Husqvarna logo kuvaa kiväärin piippua tähtäimeen joutuneen näkökulmasta Insinööri Håkan Wahström kertoi, kuinka esineiden internet valjastetaan pienkoneisiin. MIKKO HÄYRYNEN Vammalan koivuvaneritehdas on myyty latvialaisomistukseen. Ostaja on Latvijas Finieras Groupiin kuuluva Riga Wood Finland Oy. Latvijas Finieras on suuri koivuvanerin valmistaja 250 000 kuutiometrin tuotannolla. Konsernin liikevaihto on lähes 200 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 2300. Yhtiön syntyhistoria on neuvostoaikaisten laitosten yksityistämisessä, jolloin henkilöstö sai ostaa yrityksen osakkeita. Uusi omistaja aloittaa tuotannon elokuussa ja tehtaan nimi muutetaan Sastamalan Vaneriksi. Koivutukin hankinta on aloitettu ja vuosikäytöksi arvioidaan 75 000 kuutiometriä. Pääasiallinen hankinta-alue on Länsi-Suomi. Toimitusjohtaja Ilkka Heikkilä kuvaa koivuvanerin markkinoita todella hyviksi. ”Koivuvaneria käytetään paljon betonimuotteihin ja kuljetusvälineiden sisäpintoihin. Niillä aloilla Euroopassa ei ole taantumaa.” Vammalan vaneritehtaan viime vuodet ovat olleet värikkäitä. Visuvesi-nimellä tunnettu tehdas meni konkurssiin maaliskuussa 2011. Saman vuoden syksyllä pohjanmaalaisten yksityishenkilöiden perustama Fineva Ply osti tehtaan konkurssipesältä. Vajaat kaksi vuotta sitten omistus siirtyi venäläistaustaiselle Kwellick Oy:lle. Vammalan vaneritehdas myyty Latviaan ruotsalaiskodissa on ollut Husqvarnan tuotteita. 1900-luvun alussa yritys valmisti kymmeniä miljoonia lihamyllyjä. Nykyisin Husqvarna tuottaa moottorija raivaussahoja, ruohonleikkureita ja muita maisemanhoitokoneita, rakennuskoneita, kuten laikkaleikkureita sekä kastelujärjestelmiä. Yrityksen tärkeimmät tuotemerkit ovat Husqvarna ja Gardena. Myös metsäläisille tutut Jonsered ja McCulloch kuuluvat Husqvarna leiriin. Lisäksi Husqvarna on myynyt tuotemerkkinsä käyttöoikeuksia muun muassa konsernin ulkopuolisille ompelukoneiden, jääkaappien ja moottoripyörien valmistajille. Esimerkiksi Husqvarnamoottoripyörät valmistaa itävaltalainen KTM.
9 METSÄLEHTI 12 • 2014 LIINA KJELLBERG Kauan odotettu energiapuun hintaseuranta on käynnistynyt. Metsäntutkimuslaitos on alkanut tilastoida yksityisiltä metsänomistajilta ostettujen energiapuulajien hintoja ja määriä. Tiedot julkaistaan neljännesvuosittain Metlan internetsivuilla, missä ne ovat kaikkien saatavilla. Ensimmäisestä tilastotiedotteesta selviää, että metsänomistajille maksettiin ensimmäisellä vuosineljänneksellä eniten karsitusta rankapuusta. Pystykaupoissa siitä maksettiin keskimäärin reilut kuusi ja hankintakaupoissa 22 euroa kuutiometriltä. Latvusmassan korjuuoikeudesta taas maksettiin pystykaupoissa reilut kolme euroa ja kannoista reilu euro kuutiometriltä. Tilastot osoittavat myös, että energiapuusta maksettavat hinnat vaihtelevat alueittain huomattavasti. Esimerkiksi Keski-Suomessa rankapuusta maksettiin pystykaupoissa keskimäärin vajaat yhdeksän euroa, kun taas Savo-Karjalan ja Kymi-Savon alueilla hinta jäi noin neljään euroon. Tilastoissa on mukana lämpöja voimalaitoksien metsähakkeen raaka-aineeksi ostettu puu. Metlan tutkijan Jukka Torvelaisen mukaan hintaseuranta on ollut suunnitteilla jo muutaman vuoden, mutta ongelmana on ollut riittävän kattavan aineiston saaminen. ”Energiapuun mittausja maksukäytännöt vaihtelevat huomattavasti teollisuuspuuhun verrattuna ja alalla on enemmän toimijoita. Vaatii paljon työtä, että tiedot saadaan muutettua kuutiometreiksi ja euroiksi kuutiometriltä. Lisäksi valtion tukien poistaminen hinnoista vaatii tarkkuutta.” Ensimmäisen tilastotiedotteen aineistot kerättiin suurimmilta ostajilta. Ne ostavat tai välittävät arviolta noin kaksi kolmasosaa kotimaisesta energiapuusta. Torvelaisen mukaan aineisto on nyt melko kattava, mutta mukaan kaivataan lisää energiapuuta ostavia yrityksiä ja metsänhoitoyhdistyksiä. 5 10 15 20 25 €/m3 Etelä-Suomi Keski-Suomi Savo-Karjala Kymi-Savo Etelä-Pohjanmaa Kainuu-Pohjanmaa Lappi Keski-Suomessa paras kantohinta Karsitun rankapuun keskimääräiset hinnat eri puolilla Suomea Kantohinnat Hankintahinnat Lähde: Metla Energiapuun hinnat julki Metla ryhtyi julkaisemaan energiapuun hintatilastoa. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva Lähinnä kouravalmistajana tunnettu Nisula pyrkii nyt tosissaan hakkuukonemarkkinoille. Nisulan vaihtoehto harvennushakkuisiin on pikkumoto, joka on koottu pääosin muiden kotimaisten valmistajien tuotteista. Koneen perustana on Lännen Tractorsin pyöräkuormainkoneen runko. Moottorit valmistaa Agco Sisu Power ja kuormaimet Logmer Forest. Nisula vastaa koneen metsävarustuksen asennuksesta, ja sen omaa tuotantoa ovat kourat ja hakkuupäät. Nisulan koneita on nyt kaksi mallia, vuonna 2012 markkinoille tullut N4 ja uudempi N5. Näistä N4 on tarkoitettu ensisijaisesti ensiharvennuksiin. Uudessa N5-mallissa on uusi runkoratkaisu ja kymmenen senttiä pidempi akseliväli. N5-malliin saa myös perusmallin 425H-kaatopään sijaan hieman järeämpien puiden kaatoon sopivan 500H-kaatopään. Myyntija markkinointijohtaja Kalle Mattson uskoo Nisulan pärjäävän harvennushakkuilla kustannustehokkuuden avulla. Polttoaineen kulutus on keskimäärin seitsemän litraa tunnissa, ja huoltoja pääomakuluineen kustannusten pitäisi jäädä noin kymmeneen euroon tunnissa. Nisulan etuna on pienillä savotoilla myös ketteryys. Hakkuukoneen voi siirtää ajamalla seuraavalle lähellä olevalle leimikolle. Koneella voidaan liikkua traktorinopeudella maantiellä. Lähes kaikki osat valmistetaan Suomessa. Laitteet kootaan metsäkuntoon Nisulan Jämsän tehtaalla, jota laajennetaan parhaillaan. Nisula tähtää alkuvaiheessa muutamien kymmenien koneiden vuosituotantoon. Mattson uskoo, että Nisulan kone sopii lisäkoneeksi järeämpiä koneita omistaville yrittäjille. Nisula tähtää harvennuksille Nisulan uusi N5 on varustettu myös ensiharvennusmetsää suurempien puiden kaatoon sopivalla 500H-kaatopäällä. Uutuu s Uutuu s Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.? Hannu Hautala Metsän poika Hannu Hautala on luonnonsuojelija, kirjailija ja maamme luonto valokuvauksen todellinen grand old man. Metsän poika valaisee Hannu Hautalan pitkää uraa vuodesta 1966, jolloin hän otti ensimmäisen merkittävän valokuvansa. Hautala on valinnut kirjaan yhden valokuvan jokaiselta valokuvausvuodeltaan ja varustanut ne kuvaustilanteesta kertovilla teksteillä. Kirja on paitsi luontokuvakirja myös elämäkerta ja katsaus suomalaisen luontovalokuvauksen historiaan. Hinta 32 €
10 METSÄLEHTI 12 • 2014 ELIISA KALLIONIEMI E nsi vuoden alussa kaikki kolme maaja metsätalousministeriön alaista tutkimuslaitosta – Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Metsäntutkimuslaitos (Metla) ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) – yhdistyvät. Mukaan liitetään myös ministeriön alaisen Tietohallintokeskuksen eli Tiken tilastotuotanto. Uudesta tutkimuskeskuksesta tulee VTT:n jälkeen Suomen toiseksi suurin. Luonnonvarakeskus on osa suurta sektoritutkimuslaitosten uudistusta, jossa valtion tutkimuslaitoksia yhdistetään ja tutkimuksen rahoitusta muutetaan. ”Maaja metsätalousministeriössä oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Luonnonvarakeskuksen valmistelu aloitettiin jo vuonna 2012 ja perustaminen tammikuussa 2013, kun valtioneuvoston periaatepäätös sektoritutkimuslaitosten uudistuksesta tehtiin vasta syksyllä 2013”, kertoo projektinjohtaja Hannu Raitio. Oma-aloitteisuudesta on hänen mukaansa ollut paljon hyötyä. Näin saatiin synnytettyä biotalouden näkökulmasta hyvä kokonaisuus. Lisäksi valmisteluun jäi enemmän aikaa. Tosin kiire on siitä huolimatta kova. Raitio siirtyi hankkeen vetäjäksi Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan tehtävästä. Kesälomien jälkeen avautuvaa Luonnonvarakeskuksen pääjohtajan paikkaa hän ei aio hakea. Raitio jää ensi vuonna eläkkeelle. Rahoitus uudistuu Uusi tutkimuslaitos keskittyy nimensä mukaan luonnonvaroihin ja alkutuotantoon. Suomen ympäristökeskus olisi sopinut hyvin samaan seuraan, koska sen kanssa kaikki kolme tutkimuslaitosta tekevät paljon yhteistyötä. Syke rajautui kuitenkin fuusion ulkopuolelle, koska se kuuluu eri ministeriön alaisuuteen. Tutkimuslaitosuudistuksella valtio hakee tehokkuutta, eli tarkoitus on säästää rahaa rakenteista varsinaisen tutkimuksen tekemiseen. Myös tutkimuksen rahoitusta muutetaan siten, että osa tutkimuslaitosten, Suomen Akatemian ja Tekesin budjetista siirretään uuteen Suomen Akatemian alaiseen strategisen tutkimuksen rahoitustahoon ja osa valtioneuvoston kansliaan. Vuosittain käytössä on noin 70 miljoonan euroa, josta yliopistojen ja tutkimuslaitojen tutkijat kilpailevat. Varojen jakamisesta päättää Suomen Akatemian alaisena toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto valtioneuvoston laatimien linjausten mukaan. Lisäksi valtioneuvoston kanslia saa vuodessa 12,5 miljoonaa euroa nopean aikataulun tutkimuksiin ja selvityksiin. Raitio kertoo, että tutkijat eivät ole vastustaneet niinkään tutkimuslaitosuudistusta, mutta rahoituksen muuttuminen herättää kysymyksiä. Se askarruttaa myös häntä itseään. ”Kilpailu ja asiakaslähtöisyys ovat hyviä asioita. Mutta toisaalta rahoittajalla on aina selvä tavoite, mitä hän haluaa. Harvoin sanotaan: tuossa on viisi miljoonaa, tee sillä mitä lystäät.” ”Pitää olla vapaata kenttää täysin uusille avauksille, ja pitää kyetä ottamaan myös riskejä. Luovuuden lähtökohtia ei saa kaventaa liikaa”, hän muistuttaa. Mihin raha riittää? Luonnonvarakeskuksen on ensi töikseen löydettävä lisärahoitusta ja säästökohteita 23 miljoonan edestä vuoteen 2017 mennessä. ”Tuosta 4,4 miljoonaa toivottavasti kertyy toimitiloista.” Kolmella tutkimuslaitoksella on yhteensä 38 alueyksikköä, joista osa joudutaan lakkauttamaan. Luonnonvarakeskuksen idea on toimia hajautetusti ympäri Suomea. Ylin johto, johon kuuluu parikymmentä henkeä, sijoittuu Helsinkiin. Henkilökuntaa tutkimuslaitoksissa on nyt henkilötyövuosiksi laskettuna noin 1 700. Lähivuosina lukumäärä putoaa 1 450–1 500 henkilötyövuoteen. Hannu Raitio arvioi, että vähennystarpeesta yli puolet hoituu muun muassa eläkkeelle siirtymisten kautta. Työsuhteita joudutaan todennäköisesti myös päättämään. Niiden määrä riippuu siitä, kuinka hyvin varojen hankinnassa onnistutaan. Tutkimuksen rahoituksesta pääosa tulee valtiolta, mutta lisää on tarkoitus hankkia muun muassa Euroopan unionilta ja yrityksiltä. MTT:lle se on jo tuttua, sillä suuri osa rahoituksesta tulee jo nyt muualta kuin valtion budjetista. Metsäntutkimuslaitoksen ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen menoista iso osa kuluu viranomaistehtävien hoitamiseen. Metlan budjetista valtakunnan metsien inventointi, mittauksen valvonta ja muu sellainen haukkaa Kolmesta tulee yksi Metsäntutkimus sulautuu Luonnonvarakeskukseksi, jonka ensimmäisiä töitä on leikata kuluista lähes neljännes. K u v it u s A n n a B a c k
11 METSÄLEHTI 12 • 2014 KOMMENTTI Laki Lukesta eduskuntaan Metsäntutkimuslaitos tunnetaan niin meillä kuin maailmalla. Se lienee yksi kansainvälisesti vahvimmista brändeistämme. Jos joku Suomessa ei tunne tätä 97-vuotiasta, sen tarkoitus on helppo päätellä nimestä. Luonnonvarakeskuksen nimestä tutkimus-sana puuttuu kokonaan, mikä herättänyt paljon arvostelua. Mallina on ollut muun muassa Suomen ympäristökeskus, jolla on sama ongelma: nimi viittaa enemmän viranomaiseen kuin tutkimukseen. Luonnonvarakeskuksen lyhenne, Luke, kiteyttää sisältöä yhtä vähän kuin Suomen ympäristökeskuksen Syke. Mutta ei nimi organisaatiota pahenna. Nyt vain pitää varata tarpeeksi rahaa sen tunnetuksi tekemiseen. Uusia nimiä on turha enää ideoida, sillä laki Lukesta oli jo viime viikolla eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä. ELIISA KALLIONIEMI Suomi on pitkään ollut metsäntutkimuksen suurvalta. Metsäntutkimuslaitos on Euroopan suurin ja sen lisäksi tutkijoita työskentelee metsän parissa yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa. ”Suhteessa metsätalouden osuuteen kansantaloudessa, valtion varoja käytetään metsäntutkimukseen paljon”, sanoo professori Risto Seppälä. Seppälä on laatinut Metsämiesten Säätiön tilauksesta selvityksen metsäntutkimuksesta. Juuri valmistuneessa raportissa hän pohtii 30 asiantuntijahaastattelun perusteella myös sitä, miten tutkimusta olisi tarpeen suunnata. Muutama vuosi sitten eläkkeelle siirtynyt Seppälä on koulutukseltaan tilastotieteilijä, mutta lähes koko työuransa hän on tehnyt Metsäntutkimuslaitoksella. Kansainvälistä kokemusta Seppälälle on kertynyt muun muassa maailman metsäntutkimusorganisaatioiden liiton IUFROn presidenttinä. Mitä pitäisi tutkia? Risto Seppälä korostaa monipuolista osaamista. Siitä on hyötyä, kun pitää nopeasti reagoida uusiin tutkimusongelmiin. Yksittäisistä aiheista hän mainitsee metsätuhot. Ilmastonmuutokseen ja kansainvälisen kasvikaupan riskeihin on viisasta varautua. Tuhotutkimus on kuin vakuutus, johon kannattaa sijoittaa. Toinen tärkeä aihe on metsänjalostus. Siihen liittyen Seppälä suosittelee myös geenimuunneltujen puiden tutkimista, vaikka siihen suhtaudutaan Euroopassa epäillen. Hänen mukaansa ennen pitkää geenimuuntelu otetaan käyttöön myös meillä. ”Sitä kohtaan tunnetaan taikauskonomaista ennakkoluuloa, vaikka riskit potentiaalisiin hyötyihin nähden ovat kuitenkin pienet.” Seppälä painottaa, että tutkimuksen pitäisi aina katsoa tulevaisuuteen. Yleisellä tasolla tulevaisuutta on tutkittu, mutta tulevan arviointi pitäisi hänen mielestään sisällyttää myös yksittäisiin tutkimushankkeisiin. Kaikkein eniten Seppälän haastattelemat asiantuntijat kaipasivat lisää metsäpolitiikan ja erityisesti kansainvälisen metsäpolitiikan tutkimusta. Aiheet ulottuvat verotuksesta Euroopan unionin sääntelyyn. ”Yksi direktiivi voi merkitä yhtä paljon kuin kymmenen vuoden kotimaiset toimet.” Yllättäen yksi huonosti tunnettu, mutta metsätalouden kannalta tärkeä aihe on tulevaisuuden metsänomistajat. Motiivit hoitaa ja käyttää metsää vaihtelevat, mutta niitä on tutkittu liian vähän. ”Metsänomistajat kuitenkin päättävät siitä, paljonko puuta on markkinoilla.” Kun nykyään metsäntutkijoista yli puolet tutkii metsien hoitoa ja ekologiaa, jatkossa mukaan tarvitaan entistä enemmän muiden tieteenalojen osaajia kuten sosiologeja, psykologeja ja taloustieteilijöitä. Puunkasvatukseen liittyvää tutkimusta ei Seppälän mielestä enää tarvitse lisätä. Suurin ongelma Haastattelujen perusteella metsäntutkimuksen pahin ongelma ei ole määrä tai laatu. Ongelma on tutkimustulosten jalkauttamisessa käytäntöön. Tässä metsäala tai Suomi ei ole yksin, ilmiö on maailmanlaajuinen. Siinä on työtä myös uudelle Luonnonvarakeskukselle. Tutkimuslaitosten yhdistymisessä Seppälää askarruttaa muun muassa se, että maatalouden ja metsän tutkimuksella on vain vähän yhteistä kosketuspintaa. Jotta jatkossa osataan tutkia oikeita asioita ja arvoketjua kannolta markkinoille asti, Risto Seppälä ehdottaa koko metsäalan kattavaa tutkimusstrategiaa. ”Joka tapauksessa edessä on suuri muutos. Siinä on suuret mahdollisuudet voittaa ja hävitä.” Tutkimuksesta enemmän irti lähes viidenneksen. Viranomaistehtävistä tuskin löytyy kovin paljon säästettävää, joten Metlassa kuluja leikataan muusta tutkimuksesta. Kun ulkopuolisen rahan saamiseksi tarvitaan yleensä myös oma panos, Metlassa ihmetellään, miten raha saadaan riittämään. Harva tutkimusaihe hyödyttää käytäntöä niin suoraan, että yritykset tai metsänomistajat haluaisivat siitä maksaa. Metsäntutkimukselle tutkimuslaitosuudistus on iso, sillä kolmikosta Metla on kaikkein eniten puhdas tutkimusorganisaatio. Lupaava tulevaisuus Hannu Raitio tietää, että ensimmäiset vuodet eivät ole helppoja, mutta hän kannustaa katsomaan kauemmas. ”Biotalous on vahvaa todellisuutta jo nyt, ja se etenee. Mitkä markkinat Luonnonvarakeskuksella onkaan, jos se vain osaa ottaa paikkansa!” Keväällä hyväksytyssä Suomen biotalousstrategiassa tavoitteet asetettiin korkealle: biotalouteen syntyy 100 000 uutta työpaikkaa ja sen tuotos kasvaa nykyisestä 60 miljardista eurosta 100 miljardiin euroon jo vuoteen 2025 mennessä. Biotalouden tuotteista valtaosa on peräisin metsästä. Henkilöstö 2012 2013 MTT 767 751 Metla 699 688 RKTL 275 274 Luonnonvarakeskus Rahoitus 2012 2013 (Me) MTT 59 59,5 Metla 57,6 54,8 RKTL 24,9 25,9 Luonnonvarakeskukseen liittyvässä virallisessa tilastonpitäjässä Tike:ssä työskentelee 28 henkeä, ja sen rahoitus on 2,8 miljoonaa (2012). Arvio säästötarpeesta (Me, verrattuna vuoteen 2012) 2015 2017 Kehysleikkaus 7,4 21,9 Fuusiokulut 1,0 1,0 Yhteensä 8,8 22,9 Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella (MTT), Metsäntutkimuslaitoksella ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksella on yhteensä lähes 40 toimipaikkaa. Luonnonvarakeskuksen johto tulee toimimaan Helsingissä. Päätoimipaikat sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, Jokioisissa, Vantaalla ja Joensuussa. Niiden lisäksi kartalle jäänee kymmenkunta muuta toimipistettä. Mitä ne ovat, ratkennee jo ensi vuonna. Maaninka Sotkamo Siikajoki Mikkeli Kaarina Vihti Rovaniemi Kolari Salla Joensuu Suonenjoki Punkaharju Inari Kaamanen Utsjoki Parkano Seinäjoki Kannus Turku Jyväskylä Enonkoski Laukaa Tervo Paltamo Keminmaa Vaasa Muonio Taivalkoski Kuusamo Naantali HELSINKI Lammi Jokioinen Hyvinkää Loppi/Vantaa Ypäjä Oulu 40 km Henkilötyövuotta Toimipaikka 1–9 10–29 30–49 50–100 >100 MTT RKTL Metla
12 METSÄLEHTI 12 • 2014 LIINA KJELLBERG, teksti ja kuva U PM:n terminaalipäällikkö Lauri Merikallio huokaisee helpotuksesta. Lumivarastosta purettujen kuusikuitupuiden kuoren päällä ja päädyissä näkyy paikoin hometta, mutta kuoren alta paljastuu vaalea tuore puuaines. Huonomminkin olisi voinut käydä. Leuto ja vähäluminen viime talvi ei suosinut puutavaran lumivarastointia. Osa Kaipolan paperitehtaan lumivarastoon talvella tuoduista kuusikuitupuista jäi ilman suojaavaa lumija hakekerrosta. ”Raaka-ainetta tuli, mutta kaikki muu oli meitä vastaan”, Merikallio sanoo. Kaipolan paperitehtaan lumivarastoon kasattiin viime talvena 77 000 kuutiometriä kuusikuitupuuta, se määrä minkä tehdas kesäkuukausina huippuvaaleiden paperilajien tuotantoon tarvitsee. Jämsässä sijaitsevan tehtaan pihalla oleva puolentoista hehtaarin laajuinen ja 11 metrin korkuinen lumivarasto on niin suuri, että sen kasaamiseen ja purkamiseen eivät tehtaalla perinteisesti käytettävät kurottajat riitä. Lumivaraston purku jouduttiin tänä vuonna aloittamaan jo toukokuussa, vaikka lumivarastot yleensä avataan vasta juhannuksen jälkeen. Laivojen lastauksessakin käytettävä materiaalinkäsittelykone on kesäkuun puolivälissä purkanut kasasta jo 15 000 kuutiometriä. Puut alkavat homehtua heti, jos lumivaraston lämpötila nousee plussan puolelle, ja sitä riskiä ei voi ottaa. ”Lumivarastossa on valtavasti rahaa kiinni”, toteaa UPM:n tuotantojohtaja Marko Laakkonen. Vaaleaa puuta kesäksi UPM on varastoinut kuusikuitupuuta lumivarastoihin kymmenisen vuotta. Valtaosa kuusikuidusta tulee kuusikoiden harvennuksista, joita tehdään lähinnä talvisin, joten lumivarastot takaavat, että paperitehtaille riittää raaka-ainetta myös kesäkuukausina. Lisäksi talvella kaadettu puu on vaaleampaa kuin kesällä kaadettu, ja vaaleus on painopapereissa valttia. ”Pihkat ja öljyt ovat liikkeellä kesällä, joten paperin valmistaminen kesällä kaadetuista puista vaatii suuret määrät valkaisukemikaaleja”, Merikallio sanoo. Talvella kaadetut puut pysyvät lumivarastoissa tuoreina, sillä ne ovat jäässä. Hyvin tehty lumivarasto pitää puut jäisinä pitkälle syksyyn. Edellytyksenä on kuitenkin, että lumivaraston tekoainaan on pakkaskeli: puiden ja asfalttikentän, jolle lumivarasto tehdään, pitää olla jäässä. Lumivaraston teossa tärkeintä on saada puut pinottua mahdollisimman tiiviisti. ”Tiiviisti pinottu jäinen massiivirakenne säilyttää talvipuun hyvät vaaleusominaisuudet pitkälle syksyyn. Lisäksi rakenteesta tulee vahva ja turvallinen”, Merikallio sanoo. Kun puut on kasattu, peitetään ne noin metrin kerroksella lunta. Merikallion mukaan nyrkkisääntö on, että puut on oltava kasassa helmikuun loppuun mennessä ja lumetus tehty maaliskuun puoliväliin mennessä. Kaipolan tehtaalla käytetään tykkilunta mutta esimerkiksi UPM:n Kaukaan paperitehtaalla käytetään luonnonlunta. Lumikerroksen päälle ajetaan vielä kauhakuormaajilla muutaman kymmenen senttimetrin paksuinen kerros puunkuorta tai metsäenergiahaketta, jotta lumi ei sula kevätauringossa. ”Tänä vuonna lunta saatiin puiden päälle vain puoli metriä, sillä pakkassäät kestivät vain muutaman viikon”, Merikallio kertoo. Siitä huolimatta lumivaraston lämpötila on edelleen nollassa. Materiaalinkäsittelykone on tähän mennessä purkanut sitä osaa lumivarastosta, joka jäi peittämättä, joten Merikallio uskoo, että puut ovat säilyneet hyvin lumipeitteen allakin. Käytetty menetelmä Myös Metsä Group ja Stora Enso tekevät lumivarastoja, mutta pienemmässä mittakaavassa kuin UPM. Molemmilla on puuta lumivarastoissa vuosittain joitain kymmeniä tuhanLumivarastot otettu käyttöön etuajassa Leuto viime talvi sotki puutavaran lumivarastoinnin. Materiaalinkäsittelykone purkaa puutavaran lumivarastoa UPM:n Kaipolan paperitehtaalla. sia kuutiometrejä. Tänä vuonna Metsä Group ei tosin tehnyt lumivarastoja. ”Puut oli kyllä jo kasattu lumivarastoa varten, mutta luonnonlunta ei tullut ja pakkasta ei ollut niin paljon, että tykkilunta olisi voinut järkevästi tehdä. Käytimme lumivarastoon pinotut puut kelirikkoaikana”, Metsä Groupin kehityspäällikkö Timo Saarentaus kertoo. PUUKAUPPA
13 METSÄLEHTI 12 • 2014 KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,47 ? 55,97 ? 43,40 ? 15,42 ? 17,51 ? 15,55 ? 21,85 ? 23,15 ? Uudistushakkuu 58,18 ? 56,77 ? 44,60 ? 17,19 ? 18,54 ? 17,48 ? 23,88 ? 23,72 ? Harvennushakkuu 50,21 ? 47,99 ? 38,38 ? 15,36 ? 15,34 ? 15,32 ? Ensiharvennus 46,65 ? 45,88 ? 36,83 ? 14,05 ? 14,86 ? 13,48 ? 20,76 ? Hankintahinnat 54,38 ? 53,68 ? 44,43 ? 28,26 ? 28,27 ? 28,94 ? Raakapuun hintatilastot, viikkojen 21-24 keskiarvo ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,48 ? 57,05 ? 39,99 ? 15,51 ? 17,88 ? 15,50 ? 23,63 ? 23,63 ? Uudistushakkuu 57,92 ? 57,65 ? 40,75 ? 16,67 ? 18,91 ? 16,84 ? 24,67 ? 24,34 ? Harvennushakkuu 48,71 ? 49,69 ? 37,62 ? 14,45 ? 15,34 ? 14,75 ? Ensiharvennus 47,84 ? 46,72 ? 14,77 ? 15,44 ? 13,87 ? 24,13 ? Hankintahinnat 59,97 ? 61,69 ? 29,55 ? 31,62 ? 30,40 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,49 ? 55,62 ? 16,62 ? 17,60 ? 16,58 ? 23,53 ? 25,56 ? Uudistushakkuu 57,03 ? 56,17 ? 18,10 ? 18,09 ? 17,98 ? 25,27 ? 26,24 ? Harvennushakkuu 46,48 ? 14,62 ? 14,68 ? 14,47 ? 19,94 ? Ensiharvennus 46,70 ? 15,20 ? 14,46 ? 21,70 ? Hankintahinnat 52,87 ? 52,86 ? 28,60 ? 27,92 ? 29,26 ? 33,87 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,38 ? 57,06 ? 40,75 ? 15,78 ? 17,85 ? 15,76 ? 22,55 ? 24,69 ? Uudistushakkuu 58,59 ? 57,90 ? 42,31 ? 17,58 ? 19,21 ? 17,65 ? 25,12 ? 26,23 ? Harvennushakkuu 49,96 ? 48,31 ? 37,49 ? 14,74 ? 14,71 ? 14,02 ? 20,25 ? Ensiharvennus 48,03 ? 47,20 ? 31,92 ? 15,11 ? 15,50 ? 14,43 ? 22,15 ? 21,50 ? Hankintahinnat 57,79 ? 58,54 ? 47,23 ? 29,31 ? 29,18 ? 29,80 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,30 ? 52,72 ? 16,40 ? 16,93 ? 16,35 ? 22,45 ? 23,46 ? Uudistushakkuu 53,94 ? 53,50 ? 18,50 ? 17,91 ? 18,05 ? 24,86 ? 24,15 ? Harvennushakkuu 47,62 ? 14,21 ? 12,96 ? 12,68 ? 20,30 ? Ensiharvennus 46,77 ? 14,79 ? 14,72 ? 19,62 ? Hankintahinnat 55,83 ? 56,17 ? 27,80 ? 28,42 ? 29,68 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,54 ? 54,87 ? 42,04 ? 15,25 ? 16,47 ? 15,63 ? 21,15 ? 23,56 ? Uudistushakkuu 57,67 ? 56,17 ? 43,88 ? 17,12 ? 17,82 ? 17,71 ? 23,99 ? 25,36 ? Harvennushakkuu 48,69 ? 47,33 ? 37,74 ? 14,82 ? 15,12 ? 14,96 ? 18,91 ? Ensiharvennus 46,05 ? 45,78 ? 34,05 ? 14,03 ? 11,72 ? 13,78 ? 19,45 ? Hankintahinnat 56,87 ? 55,21 ? 45,37 ? 28,78 ? 27,62 ? 30,16 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 45,98 ? 48,71 ? 16,30 ? 15,65 ? 15,58 ? 21,98 ? Uudistushakkuu 47,76 ? 50,06 ? 18,11 ? 15,76 ? 17,10 ? 23,74 ? Harvennushakkuu 42,32 ? 13,13 ? Ensiharvennus 42,64 ? 15,24 ? 14,68 ? Hankintahinnat 28,45 ? 30,55 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,45 ? 56,17 ? 41,83 ? 15,74 ? 17,45 ? 15,79 ? 22,58 ? 24,13 ? Uudistushakkuu 57,34 ? 57,04 ? 43,18 ? 17,53 ? 18,60 ? 17,62 ? 24,78 ? 25,26 ? Harvennushakkuu 48,64 ? 48,03 ? 37,85 ? 14,68 ? 15,06 ? 14,64 ? 20,11 ? 19,97 ? Ensiharvennus 46,88 ? 46,33 ? 34,04 ? 14,57 ? 14,88 ? 14,00 ? 20,94 ? 21,01 ? Hankintahinnat 55,80 ? 56,36 ? 45,17 ? 28,59 ? 29,10 ? 29,53 ? 34,53 ? EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 631 290 Etelärannikko 13 158 Pohjanmaa 12 413 Lounais-Suomi 47 479 Häme-Uusimaa 42719 Kaakkois-Suomi 43 701 Pirkanmaa 31 939 Etelä-Savo 163 459 Etelä-Pohjanmaa 36 481 Keski-Suomi 57 414 Pohjois-Savo 52545 Pohjois-Karjala 70 052 Kainuu 14 610 Pohjois-Pohjanmaa 31 157 Lappi 14 159 Ostomäärät viikolla 24 metsäkeskuksittain Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–24, 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 LIINA KJELLBERG Mäntytukilla on nyt puutavaralajeista eniten kysyntää ympäri Suomen. Esimerkiksi Itä-Savon ja Pirkanmaan metsänhoitoyhdistysten alueilla puukauppa sujuu muutenkin hyvin, mutta Iisalmen seudulla toimivan metsänhoitoyhdistys Savotan alueella ei niinkään. ”Puukauppatilanne on tukkoinen. Yhtiöillä tuntuu olevan puuta varastossa vähintäänkin riittävästi. Osto on valikoivaa”, sanoo metsänhoitoyhdistys Savotan toiminnanjohtaja Rauno Karppinen. Metsänhoitoyhdistys Itä-Savon alueella kauppansa tekee mäntytukin lisäksi koivukuitu ja kuusitukkikin. ”Kolme kuukautta on jo puhuttu, että kuusitukkia on joka paikka täynnä, mutta sahurit sanovat, että kuusitukkiakin tarvitaan”, toteaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Huupponen. Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan alueella kaupaksi menee myös energiapuu. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Sojakka kertoo energiapuun kulutuksen kasvavan Tampereen seudulla kymmenien prosenttien vuosivauhtia. ”Energiapuu tuo mukavan lisän puukauppaan. Tänä vuonna maakunnassa korjataan energiapuuta satoja tuhansia kiintoja”, hän ennakoi. Mäntytukki käy kaupaksi
METSÄLEHTI 12 • 2014 14 METSÄSTÄ METSÄNHOITO Vaadi mustaa valkoisella. TIIA PUUKILA, teksti ja kuvat L asku taimikonhoitotyöstä kolahtaa postiluukusta. Ensimmäisenä katse osuu summaan. Se ei ole sovitunlainen. Hehtaaritkaan eivät täsmää. Myös itse lasku on yllätys. Metsänomistaja ei tiennyt, että urakka oli jo tehty. Käynti maastossa paljastaa, että vain tietä lähimmät kuviot on raivattu, eikä tilan perällä oleville pahimmille pöpeliköille ole näytetty raivaussahaa lainkaan. Miten tämä on mahdollista? Hänhän oli suullisesti sopinut, että koko tila hoidetaan kerralla kuntoon, kun puukaupparahatkin olivat juuri tulleet tilille. Tapaus on valitettava, mutta tosi. Se osoittaa, että kaikesta kannattaa sopia kirjallisesti. Tässä tapauksessa oli onni onnettomuudessa, että loppusumma oli pienempi kuin sovittiin. Yllätys olisi hyvin voinut olla päinvastainen. Lähde maastoon Jos taimikonhoidon teettää vieraalla, tulee etukäteen sopia hinnasta. Sekä metsänomistajalle että työntekijälle tulee jäädä kirjallinen sopimus siitä, mitä tehdään ja paljonko siitä velotetaan. Taimikonhoidon hinnat liikkuvat muutamasta sadasta eurosta jopa tuhanteen euroon hehtaarilta riippuen poistettavan puuston määrästä ja järeydestä. Metsäpalveluntarjoaja tekee urakasta kustannusarvion käymällä paikan päällä. Mikäli aikaa vain on, kannattaa lähteä suunnittelijan matkaan. Siten varmistuu, että kummallakin osapuolella on sama näkemys työmaan laajuudesta ja lähtötilanteesta. Mikäli lepikko on nitistänyt osan männyntaimista alleen, alalle joudutaan väkisin jättämään lehtipuita toivottua enemmän. Myös raivaussahalle liian järeät lehtipuut jäävät pystyyn ellei niiden kaadosta erikseen sovita. Samalla maastokäynnillä voidaan käydä läpi mahdollisia muita hoidettavia kohteita sekä metsänomistajan erityistoiveita. Jos esimerkiksi riista on sydäntä lähellä, alalle voidaan jättää pihlajaa, jos se ei ole haitaksi kasvatettavalle puustolle. Sovi aina kirjallisesti Taimikonhoitotyön teettäminen vieraalla onnistuu, kun muistaa sopia kustannuksista ja yhteydenpidosta. Taimikonhoitotöitä tekevät metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt, metsäpalveluyrittäjät sekä metsäkeskuksen julkisista palveluista erkaantunut Otso. Oman paikkakunnan metsäpalveluiden tarjoajat löytyvät esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten sekä metsä? rmojen sivuilta sekä metsäkeskuksen ylläpitämän Metsään Palstat palvelun kautta. Myös Meto Metsäalan yrittäjillä on omat kotisivunsa. Lisäksi markkinoille on tullut verkkosivustoja, jotka välittävät urakkapyynnön eteenpäin yrittäjille. Metsänhoitotyölle tekijän voi löytää esimerkiksi seuraavien sivustojen kautta: www.mhy.? www.metsatoimistot.? www.otso.? palstat.metsakeskus.? www.metsamaailma.? www.metsaforest.? www.storaensometsa. ? /palvelut/ metsanhoitopalvelut/ www.metsatie.? Netistä apuvoimia Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Mikko Heikkinen tekee metsänomistajan kanssa aina kirjallisen sopimuksen ennen urakan aloittamista.
15 METSÄLEHTI 12 • 2014 ”Taimikko kannattaa käydä tarkastamassa mahdollisimman pian urakan päättymisestä.” Varmista, että tiedät, milloin työt aloitetaan ja saat soiton, mikäli kustannukset nousevat arvioidusta. Ennen kuin maksat laskun, käy taimikossa. Vinkit hoitotyöstä sopimiseen Sovi hinta kirjallisesti etukäteen. Pyydä, että saat tiedon, mikäli kustannukset nousevat. Ilmoita erikoispuista, kerro toiveistasi ja sovi aikataulusta. Selvitä, kenen vastuulla on kemeratukien haku. Varmista, että yhteydenpito toimii. Tarkasta työnjälki ennen laskun maksua. Muista, että ylikasvaneesta rydöstä ei saa priimaa. Hyvin hoidetussa taimikossa tiheys on suositusten mukainen ja kasvatettavaa puustoa haittamaton lehtipuu on säästetty. Metsänomistajan tulee myös muistaa kertoa, mikäli kohteella kasvaa erikoispuulajeja kuten visaa. Muistuta yhteydenpidosta Sopimukseen kirjattava hinta metsänhoitotyöstä on arvio, ja usein metsäpalvelun tarjoaja pidättää oikeuden mahdollisiin muutoksiin. Metsänomistajan kannattaa varmistaa, että hänelle ilmoitetaan mikäli kustannukset uhkaavat nousta luvattua korkeammiksi. Hyvän tavan mukaista on, että maanomistajaan ollaan yhteydessä ennen kuin urakka aloitetaan tai vähintäänkin ennen kuin lasku postitetaan. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Metsänhoitotyösopimusta allekirjoittaessa kannattaa ottaa puheeksi, kuinka paljon tietoa työn edistymisestä toivoo saavansa. Myös urakan ajoituksesta tulisi sopia kirjallisesti. Tarkasta työnjälki Taimikko kannattaa käydä tarkastamassa mahdollisimman pian urakan päättymisestä. Mikäli kesän raivauksissa on jokin pielessä, siitä tulee ilmoittaa viivyttelemättä, viimeistään talveen mennessä. Jos visantaimet ovat metsänomistajan ilmoituksesta huolimatta raivattu nurin, metsäpalveluntarjoaja on siitä korvausvelvollinen. Taimikonhoitotyö on onnistunut, kun raivaus on tehty kasvatettavan puulajin hyväksi, ja taimikon kasvatustiheys sekä tainten määrä hehtaarilla ovat hyvän metsänhoidon suositusten mukaiset. Mäntyä tulisi löytyä noin 2 000, kuusta 1 800–2 000 ja koivua 1 600 tainta hehtaarilla, kun taimikko on raivattu neljän, viiden metrin pituudessa. Tiheyden saa varmistettua pyörähtämällä nelimetrisen onkivavan kanssa. Yksi ympyrän sisään osunut taimi vastaa kahtasataa tainta hehtaarilla. Oikein raivatusta taimikosta on poistettu oksaiset, mutkaiset ja vialliset sekä etukasvuiset puut. Hoidettu taimikko on latvukseltaan mahdollisimman tasainen. Sinne on säästetty monimuotoisuudelle arvokkaita lehtipuita, mikäli ne eivät haittaa kasvatettavaa puustoa. Myös säästöpuuryhmien alustat sekä suojakaistat on jätetty koskemattomiksi. Hyvästä työnjäljestä kertovat lisäksi auki raivatut polut ja ojat. Ammattilainen osaa suunnata kaadon siten, ettei niistä löydy raivausjätettä. Juttua varten on haastateltu metsäneuvoja Mikko Heikkistä PäijätHämeen metsänhoitoyhdistyksestä. Maastossa arvioidaan työn hinta sekä silmäillään tarvittaessa muiden kuvioiden hoitotarve. Tämä kuusentaimikko sovitaan raivattavaksi tulevana syksynä. Arvioi tiheys. Jalkaudu taimikkoon. Tarkista työnjälki. Sovi yhteydenpidosta.
16 METSÄLEHTI 12 • 2014 VALTTERI SKYTTÄ, teksti ARTTU MUUKKONEN, kuvat H öyrylaiva Hurman konehuoneessa on kuuma. Kaksimetrisissä uuneissa palaa tunnissa motin verran Luumäeltä tuotuja isoja koivuhalkoja. Uunien yläpuolella lämpenee 10 000 litran höyrykattila, jonka tuottaman höyryn avulla 112-vuotias alus lipuu Saimaan aalloille. Höyrykoneen startti kestää 24 tuntia, sillä kattilan raudan annetaan laajeta tulen yllä hiljalleen. Näin se säästyy liialta rasitukselta. ”Höyrykonetta hoidetaan perstuntumalla. Koneeseen pääsevän höyryn määrää säädellään käsin”, sanoo Hurman konemestari Kimmo Ruuskanen ja kääntää käyttöventtiiliä. Hurma kulkee kahden miehen yhteispelin voimalla. Ruuskanen käskyttää höyrykonetta sen perusteella, mitä laivan kapteeni Mikko Manka ruorin äärestä toivoo. Miehet pitävät yhteyttä telegrammin ja huutoputken avulla. Nyt telegrammi näyttää täysi eteen. Pilli viheltää ja matka kohti Lappeenrannan matkustajasatamaa alkaa. Konehuoneessa on varsin hiljaista. Ei kuulu kuin pientä pihinää, sillä iso höyrykone etenee sukkasillaan. Uitossa ja jäänmurtajana Hurma on muisto tukinuiton kulta-ajoilta. Alus toimi aikanaan niin sanottuna linjahinaajana. Pohjois-Savossa ja -Karjalassa kaadetut puut kerättiin isommiksi tukkinipuiksi Joensuuhun ja Kuopioon, mistä Hurma kävi ne noutamassa Lappeenrantaan. UPM:n omistuksessa oleva Hurma on nykyisin huvikäytössä ja kuljettaa risteilyvieraita Saimaalla. Se siirrettiin pois tukinhinaustyöstä vuonna 1974, kun nopeammat autokuljetukset valtasivat alaa. Hinaajan vieressä piti aikoinaan olla apualus täynnä halkoja, jotta puut riittivät hinausmatkaan. Hinaustöiden lisäksi Hurma oli tärkeissä jäänmurtotehtävissä sotavuosien aikaan. ”Uittamalla tavoitetaan yhä saaret ja mantereiden hankalat paikat parhaiten”, UPM:n laivanvarustaja Riitta Väisänen sanoo. Uittoperintö ei ole kadonnut kokonaan Hurman nykyisiltä risteilyvesiltä Saimaalla. Siitä kertovat Kaukaan tehtaiden edustalla olevat suuret puiden vesivarastot. Tukkeja tosin ei näy, sillä ne ovat upoksissa pinnan alla puomien ympäröimillä alueilla kuin kalat viljelyaltaissaan. Sieltä puut nostetaan tuotantoon. Päin räntämyrskyä Hurma ja muut höyryhinaajat ajoivat ennen reiteillään niin kauan kuin sulaa vettä riitti. Syksyisessä räntämyrskyssä näkyvyys oli joskus nolla. Kapeistakin salmista mentiin vanhojen muistimerkintöjen mukaan: 20 sekuntia tässä suunnassa ja sitten vasempaan. Kun tarkkaa nopeutta ei tiedetty, ajettiin täysillä, sillä aluksen maksiminopeus oli aina tiedossa. Ei siis ollut ihme, että välillä mentiin karille. Hurmakin on nostettu telakalle muutaman kerran pohjakosketuksen vuoksi. Ihan jopa kotisataman vierestäkin, kun kivi kolahti Viipurin konepajan työstämään teräkseen. Hurma on entisöity mahdollisimman ennalleen. Laivalla kaikki toimii höyryllä aina keskuslämmitystä myöten. ”Jos Hurman takakannella olevat penkit ja pöytä poistettaisiin, alus olisi työkunnossa”, Väisänen sanoo. Vaijeria riittää ja laivan perässä oleva ohjainsyöte on paikoillaan. Vain tukit puuttuvat. HÖYRYLLÄ KULKEVA MUSEO 112-vuotias höyryalus Hurma kulkee yhä vanhoilla uittovesillään Saimaalla. Hurman konemestari Kimmo Ruuskanen pistää pökköä pesään. Vanhoilla hinausreissuilla puuta kului niin paljon, että Hurman vieressä purjehti aina apualus täynnä halkoja.
17 METSÄLEHTI 12 • 2014 › Viipurin konepajassa vuonna 1902 rakennettu teräsrunkoinen höyrylaiva. Nykyinen kone ja kattila vuodelta 1909. › Vuodesta 1935 pystynyt myös murtamaan jäätä. › Kuljetti 70 vuoden ajan puuta UPM:n ja sitä edeltäneiden yhtiöiden laitoksille Lappeenrannassa. › Nykyisin risteilee yhteensä neljänä viikkona kesässä Saimaalla. Kyytiin pääsevät UPM:n asiakkaat. › Syö metrin mittaisia koivuhalkoja noin motin tunnissa. Aluksen huippunopeus ilman tukkikuormaa on lähes 20 kilometriä tunnissa. › Minimissään kolmen hengen miehistö: kapteeni, konemestari ja kansimies. Järeä vanerikuusi kelluu hyvin VALTTERI SKYTTÄ Suomessa puita uitetaan järjestelmällisesti enää Itä-Suomessa Vuoksen vesistön alueella. Uittopuuta käyttävät selluja vaneritehtaat sijaitsevat kaikki Etelä-Saimaalla. Niihin saapuva puu on pisimmillään lähtöisin Kallavedeltä ja Pieliseltä. ”Jos kuljetusetäisyys on yli 150 kilometriä, uitto on halvin kuljetusmuoto”, Järvi-Suomen Uittoyhdistyksen uittopäällikkö Matti Purhonen kertoo. Noin 70 prosenttia uittopuusta on sellutehtaille menevää kuitupuuta, lähinnä mäntyä. Lisäksi järvissä uitetaan vaneriksi päätyvää kuusitukkia. ”Parasta uittopuuta on järeä talvihakkuupuu. Se on ehtinyt imeä itseensä jo pikkuisen pihkaa ja kelluu hyvin”, Purhonen sanoo. Kuin 400 rekkaa järvessä Vesi on halpa ja hyvä säilytyspaikka, joten uittoa käytetään myös puiden varastointikeinona. Uittokausi kestää parhaimmassa tapauksessa huhtikuusta marraskuuhun. Tällä hetkellä veteen ajetaan kuitupuuksi menevää mäntyä, sillä puita ei voi enää säilyttää maalla hyönteistuholain vuoksi. Uittaminen kannattaa pitkillä matkoilla, sillä puiden määrä korvaa uittokuorman 2,5 kilometrin tuntivauhdin. Suurimmissa lautoissa kulkee saman verran puuta kuin 400 tukkirekan kyydissä, yli 25 000 kuutiota. ”Vesikuljetuksen päästöt ovat minimaaliset verrattuna autokuljetukseen.” Uitto on yhä merkittävä osa etenkin sellutehtaiden puunhankintaa. Yleinen puutavaratilanne ja puiden säilytysmahdollisuudet ratkaisevat, paljonko puuta päätyy vuosittain veteen. Hinaajahöyryalus Hurma Kapteeni Mikko Mankan mukaan hyöryaluksella ei voi ajaa hissukseen. Höyrykattila ehtisi muuten jäähtyä liikaa matkan aikana. UPM:n laivanvarustajan Riitta Väisäsen mukaan Hurman perässä oleva ohjainsyöte on paikoillaan ja vaijeria riittäisi yhä tukkinippujen hinausta varten.
18 METSÄLEHTI 12 • 2014 METSÄNOMISTAJA Haukipudas HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat H aukiputaalainen Mauno Hanhela kiinnostui heti yhteismetsästä kuultuaan siitä Haukiputaan ulkopalstaa koskevan tilusjärjestelytoimituksen tiedotustilaisuudessa. ”Ikää alkaa olla jo sen verran, että itse ei enää kovin paljoa metsätöitä tule tehtyä, eivätkä lapset ole olleet kiinnostuneita metsästä”, Hanhela kertoo. Liittyminen suunnitteilla olevaan, tilusjärjestelyn yhteydessä perustettavaan yhteismetsään kuulostikin Hanhelasta hyvältä ratkaisulta. Hanhelan metsäpalsta ei ole kovin suuri, noin 15 hehtaaria. Samankokoisia ovat tosin keskimäärin muutkin ulkometsäpalstalla olevat tilat. Hanhela asuu Haukiputaan keskustassa, josta on matkaa palstalle vähän päälle 20 kilometriä. Hanhelan tila ei varsinaisesti kuulu Haukiputaan ulkopalstaan, mutta sijaitsee aivan sen vieressä, alueen lounaisreunassa. Kulku tilalle tapahtuu ulkopalstan teiden kautta. Hoitotöitä eläkepäivillä Mauno Hanhela on tehnyt monenlaista metsätyötä tilallaan, vaikka se sijaitseekin hankalan matkan päässä. Aikaa metsätöihin jäi sen jälkeen, kun hän kymmenkunta vuotta sitten jäi eläkkeelle Yleisradion kuvaajan töistä. ”Alkuun ulkopalstalle menevä metsätiekin oli niin huonossa kunnossa, että piti hankkia maastoauto siellä liikkumiseen.” Nyt metsätiet on kunnostettu, mutta Hanhelan tilalle on edelleen kuljettava tieltä vajaan kilometrin verran metsäpolkuja ja ajouria pitkin. Osa matkasta taittuu sähkölinjan pohjaa myöten. Hanhela kertoo tehneensä parina talvena harrastusluontoisia hankintahakkuita. Puiden ajoon hän hankki mönkijän ja suunnitteli siihen itse peräkärrynkin. Serkkupojan viimeistelemä kärry toimi kyllä, mutta sen verran rakennevirhettä oli, että kuorman painopiste tuli liian korkealle Laavun paikka jää Mauno Hanhela on päättänyt liittää metsänsä uuteen yhteismetsään. Itselle jää enää puuhapalsta. Mauno Hanhelan metsäpalstan tukikohtana toimii pieni laavu. Se on tarkoitus jättää lähimetsineen itselle, kun muut maat liitetään yhteismetsään. ja kärry kaatuili herkästi. Pääosan puistaan Hanhela ajoi sitten lopulta moottorikelkalla ja reellä. Jonkun verran rakennuspuutakin Hanhela on palstaltaan hankkinut sekä tehnyt taimikonhoitotöitä. Hanhelan palsta on pääosin mäntykangasta, joka taimettuu hyvin. Uudistusaloilla kasvaa täystiheitä ja hyvälaatuisia taimikoita ja nuoria metsiä. Laavu tukikohdaksi Koska metsä on hankalan matkan päässä, Hanhela on rakentanut tukikohdaksi laavun ja pienen varastorakennuksen. Laavu sijaitsee noin puolen hehtaarin kokoisella männikkökumpareella. Hanhela on suunnitellut jättävänsä laavun paikan ja vähän puuhametsää itselleen. Metsätila Haukiputaan noin 5 700 hehtaarin ulkopalstalla tehdään tilusjärjestely ja osasta aluetta perustetaan yhteismetsä. Mauno Hanhelan kolmion mallinen tila sijaitsee aivan alueen lounaisnurkassa
19 METSÄLEHTI 12 • 2014 kopalstan tilusjärjestelytoimituksen yhteydessä. Koska omistukset järjestetään uudelleen, Hanhelan metsäalue ei välttämättä tule yhteismetsälle. Hanhelalle tulee maiden arvoa vastaava osuus yhteismetsästä, mutta sen metsäalue voi olla jossain muualla ulkopalstan alueella. Hankkeen alullepanosta vastannut projektipäällikkö Mikko Honkanen kertoo, että tilusjärjestely sekä yhteismetsähanke ovat nyt hyvässä vauhdissa. Tilusjärjestelyssä olevalla ulkopalstalla on kokoa kaikkiaan noin 5 800 hehtaaria. Alue muodostuu pääosin nauhamaisista palstoista. Alueella on 260 tilaa ja 574 palstaa, joilla on 206 omistajaa. Iso osa tiloista on kapeita ja pitkiä. Tilan leveys voi olla 10–30 metriä ja pituus useita kilometrejä. Alueella on myös noin 500 hehtaaria sellaisia palstoja, jotka ovat kahden tai useamman tilan yhteisiä. ”Tilusjärjestelyn perusteena on saada tilarakenne sellaiseksi, että metsätalouden harjoittaminen helpottuu”, kertoo Honkanen. Osa alueen metsänomistajista saa uuden yhtenäisen palstan jostakin toimituksen alueelta. Osa lähtee mukaan perustettavaan yhteismet”Ihmettelin, että miksi laavun viisto katto on painunut kasaan.” on kolmion muotoinen, ja suunniteltu puuhapalsta sijoittuu sen terävimpään kärkeen. Rajalinjan saa vedettyä jo olemassa olevista rajapyykeistä, niitähän tuolla alueella riittää. ”Olen ajatellut vielä niin, että kun en enää jaksa käydä täällä, tämänkin voisi sitten liittää yhteismetsään.” Hanhelan laavun katolla heiluu karhuviiri. Se muistuttaa kontion vierailusta 2000-luvun alkupuolella. ”Ihmettelin tänne tullessa, että miksi laavun viisto katto on painunut kasaan. Sisäpuolelta yksi lauta oli lisäksi taittunut säpäleiksi.” Laavun viereisestä männystä löytyi sitten selviä karhun kynsien jälkiä, kun eläin oli laavun katon rusikoimisen ohella käväissyt korkealla puussa. Kaarnakuoriaiset ja muut tuholaiset osasivat hyödyntää puun kylkeen syntyneet raapimisjäljet, ja puu kuoli vuoden kuluttua karhun vierailusta. Yhteismetsän osakkaaksi Hanhelan tila on tarkoitus liittää uuteen Haukipudas-Onkamoselän yhteismetsään, joka perustetaan ulMauno Hanhelan suunnittelemasta peräkärrystä tuli hieman kiikkerä painopisteen jäätyä turhan korkealle. Kärryyn kuuluu peräosan lisäksi pyörillä varustettu etuosa. sään. Sen pinta-alaksi tulee näillä näkymin noin 1 800 hehtaaria. Yhteismetsän koko varmistuu lopullisesti syksyllä. Miljoonan hanke Yhteismetsän alaa pienentää se, että alueen suurin maanomistaja, parituhatta hehtaaria omistava Stora Enson Tornator ei lähde mukaan. Myös seurakunta jää ulkopuolelle. Alueen metsänomistajista noin 50 prosenttia on yhteismetsään liittymisen kannalla. Ulkopalstan alueella on joitain pieniä järviä ja niiden rannoilla tontteja ja mökkejä. Nämä jäävät tilusjärjestelyn ulkopuolelle. Tilusjärjestelyn yhteydessä toteutetaan kemerarahoituksella tarpeelliset metsätieja kunnostusojitushankkeet. Tilusjärjestelyn maanmittauskulujen valtion tuki on 80 prosenttia, ja yhteismetsän perustaminen kustannetaan valtion varoin. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat Honkasen mukaan noin miljoona euroa. Hyödyt ovat noin kaksinkertaiset, kun puukorjuu ja metsänhoitotöiden teko helpottuu. Myös metsätilojen arvot nousevat paremman tilakokonaisuuden ansiosta. Mauno Hanhela ja Mikko Honkanen seisovat yhden Haukiputaan ulkopalstan tilan rajoilla. Tilan leveys on paikoin 13 metriä ja pituus kahdeksan kilometriä. Siirtymällä e-laskuun säästät aikaa ja vaivaa. Voit maksaa Metsälehden tilausmaksun vaivattomasti e-laskuna omassa verkkopankissasi tai ottaa laskun vastaan NetPostin kautta. E-laskun sisältö ja maksuehdot ovat samanlaiset kuin paperisen laskun. Lisätietoja saat omasta pankistasi. Voit ohjata laskusi myös NetPostin sähköiseen postilaatikkoon. Se on Postin tarjoama, maksuton palvelu. Palvelun saat käyttöösi Postin nettisivuilta: www.posti.?/netposti Maksa Metsälehden tilaus kätevästi e-laskulla.
20 METSÄLEHTI 12 • 2014 HANNU JAUHIAINEN, teksti HANNU HUTTU, kuvat Y hä useampi mökinrakentaja haluaa pihamaan kerralla kuntoon. Tällöin metsän pintamaakerros eli kuntta on usein nopein ja luonnonmukaisin pintamateriaali. Kunttaa käytetään myös rivija kerrostalojen sekä julkisten rakennusten pihamailla ja – luonnollisesti – mökkikylissä. Joillain alueilla kaavamääräykset kieltävät nurmikon, jolloin kuntalla saadaan rakennettu maa kätevimmin peittoon. Kajaanilaisen Piiraisen Viherpalvelun toimitusjohtaja Jouko Piirainen kertoo, että kuntta sopii parhaiten metsäiseen ympäKuntta käy kaupaksi Metsän pintamaakerroksesta eli kuntasta on tullut kysytty piharakennusmateriaali. ”Kuntta sopii parhaiten metsäiseen ympäristöön.” Kuntta kerätään metsistä koneellisesti rullalle käärittyinä levyinä. Vihertyöntekijä Johanna Moilanen kääntelee Bobcatillaan leikatun kuntan rulliksi. ristöön. Sen sijaan vaikkapa peltomaalle tehdyn omakotitalon pihana se ei ole omimmillaan. Kuntan kysyntä on kasvanut, mutta samalla alan yrityksiä on tullut lisää. Kainuussakin niitä on puolenkymmentä. Piiraisen Viherpalvelu on tehnyt kunttatöitä noin 15 vuotta. Aktiivisemmin kunttaa on markkinoitu viitisen vuotta, ja rakennuskohteita on nyt ympäri Suomea. Etelä-Suomessa kunttaa on viety jopa lautalla meren saariin. Kainuu hyvää aluetta Piirainen nostaa pääosan kuntasta Kainuusta ja lähinnä Metsähallituksen mailta. ”Ostamme mieluusti kunttaa myös yksityisiltä metsänomistajilta, jos jollakin on sopiva alue tarjolla”, Piirainen kertoo. Kuntan nostoalueeksi sopii tuoreen kankaan mäntyvaltainen metsikkö, jossa ei ole paljon alikasvosta. Maaston tulee olla myös kohtalaisen kivetöntä. Jos kohde on hyvä, jo hehtaarin alue riittää. ”Nostamme kunttaa etupäässä noin 200 kilometrin säteellä Kajaanista. Muualtakin kannattaa tarjota, meillä on asennuskohteita ympäri Suomen.” Kymmenen neliötä kerralla Piiraisen Viherpalvelu nostaa kuntan kaksi kertaa viiden metrin mattoina – sen kokoisia kivettömiä ja puuttomia alueita pitää siis löytyä metsästä. Kuntta leikataan ja kääritään koneellisesti rullalle. Kuntan paksuus on yleensä noin kymmenen senttimetriä. Piiraisen mukaan kuntta pitää saada noston jälkeen kymmenessä päivässä asennettua käyttöpaikalle. Silloin elävä kasvusto ei kärsi vaurioita. ”Kun kuntta asennetaan hyvin, moni ei tuoreeltaankaan siitä erota, että pintakerros on tuotu muualta pihamaalle”, Piirainen sanoo. Tuloa myös metsänomistajalle Metsänomistaja saa kohtuullisen korvauksen kuntan nostosta. Piirainen maksaa kuntasta euron neliömetriltä. Hyvästä kohteesta kunttaa voi kertyä 2 000 neliömetriä hehtaarilta eli saman verran euroja. Kuntasta saatu tulo on metsänomistajalle maatalouden tuloa. Parhaita kohteita ovat harvennushakatut ja päätehakkuuseen menossa olevat kesäkorjuukelpoiset, mustikkaa ja puolukkaa kasvavat mäntymetsät. Kun alueelta otetaan kunttaa, maanmuokkausta ei välttämättä tarvita tai sen tarve vähenee. Kunttaa voidaan nostaa läpi kesän, mutta yleensä heinäkuun kuivimmilla keleillä pidetään taukoa.
www.metsalehti.?/media Metsälehdellä on mukava tapa toimia. Asiat sujuvat ilman aggressiivista myyntikouhkaa. Se, mikä luvataan, pitää. Kun on tarvis ollaan joustavia. Helppo on tehdä yhteistyötä. Metsälehti tarjoaa rauhallisen ja hyvännäköisen ympäristön klapikoneillemme ja juuri oikean kohderyhmän. Kelpaa esitellä komeita koneita komeassa lehdessä. Sisällöiksihän ne ilmoitukset tässä porukassa muuttuvat. Kun haluat tavoittaa suomalaiset metsänomistajat ja metsäammattilaiset täsmällisesti ja edullisilla kontaktihinnoilla rauhallisessa ympäristössä, soita Jarmolle Metsälehteen, 09 315 49 847, kaikki menee nappiin niin kuin Metsälehden kanssa on tapana mennä. Mika Myllymaa myyntipäällikkö, japa Pitkään mietin, eikö minulle tarjota tästä hienosta lehdestä laisinkaan ilmoitustilaa. ” Hyödynnä Metsälehden lyömättömät huomioarvot, keskimäärin 75 %. Katso hintaa! Katso hintaa! Näyttävästi koko sivu alle 4 000 eurolla! Toimi heti.
22 METSÄLEHTI 12 • 2014 1. Mikä on Suomen kansallispuu? a) rauduskoivu b) hieskoivu c) vaivaiskoivu d) tunturikoivu 2. Maapallon puuston kokonaistilavuus on reilut 500 miljardia kuutiometriä. Lähes neljännes siitä kasvaa yhdessä maassa. Missä? a) Venäjällä b) Kanadassa c) Brasiliassa d) Yhdysvalloissa TIEDÄTKÖ NÄMÄ? Testaa, miten läpikotaisin tunnet metsäalan. Metsälehden juhannusnumeron metsävisa sisältää 33 enemmän ja vähemmän visaista kysymystä moottorisahoista ja rahkasammalista kantohintoihin ja tervan vientiin. mutta mikä oli laskennan tulos? a) 79 899 b) 131 213 c) 183 616 d) 231 721 5. Miten paljon Suomessa uitetaan puita vuodessa? a) noin 700 000 kiintokuutiota b) noin miljoona kiintokuutiota c) noin 1,7 miljoonaa kiintokuutiota d) noin 2,5 miljoonaa kiintokuutiota 6. Mikä lintu tekee tyypillisesti pesänsä puun kyljessä repsottavan kaarnan ja rungon väliin? a) pähkinänakkeli b) käenpiika c) puukiipijä d) pikkulepinkäinen 7. Mikä on Suomen yleisin suotyyppi? a) räme b) neva c) letto d) korpi 8. Mitä tarkoittaa selkäpilkotus? a) kokoojauran merkintää b) leimikon rajaa vaaran laella c) talvitien merkintää suolla d) luontopolun reitin merkintä 9. Suomen ensimmäisen konevoimalla– höyrykoneella – toimivan sahan rakentaminen alkoi vuonna 1858 ja sahaus sahalla aloitettiin vuonna 1860. Sahalla sahattiin tervalauttojen tukkeja. Mihin saha perustettiin? a) Iin Kestilään b) Kemin Karihaaraan c) Kotkan Kyminsaarelle d) Porin Isosantaan 10. Suomessa on uhanalaisia metsälajeja reilut 800 kappaletta. Millaisessa metsässä lähes puolet niistä elävät? a) vanhoissa metsissä b) lehdoissa c) harjumetsissä d) soilla 11. Millainen on mönkijän peräkoukku? a) samanlainen kuin henkilöautossa b) samanlainen kuin traktorissa c) samanlainen kuin moottorikelkassa d) tyyppimerkitty vain mönkijään 12. Minkä marjat eivät ole punaisia? a) taikinanmarjan b) lehtonäsiän c) koiranheisin d) orapaatsaman 13. Mikä yritys omistaa perinteikkään yhdysvaltalaisen moottorisahavalmistaja McCullochin? 14. Kuinka monta vähintään kahden hehtaarin suuruista metsätilakokonaisuutta yksityishenkilöt (henkilötai perheomistus, verotusyhtymät ja kuolinpesät) omistivat vuonna 2012? a) 246 000 b) 346 000 c) 446 000 d) 546 000 15. Jos nuori haapa katkaistaan ja kannon keskeltä löytyy toukanreikiä, mikä toukka on ne todennäköisimmin aiheuttanut? a) haavankuoriainen b) runkohaapsanen c) haavanlehtikoi d) haapanunna 16. Suomen Metsämuseo Luston katossa roikkuva Republic RC-3 Seabee oli ensimmäinen sodan jälkeen Suomeen siviilikäyttöön tuotu lentokone. Minä vuonna se rekisteröitiin Suomen ilma-alusrekisteriin? a) 1945 b) 1947 c) 1949 d) 1951 17. Kuinka monta koivun tainta hehtaarille tulee Hyvän metsänhoidon suositusten mukaan istuttaa? a) 1600 b) 1800 c) 2000 d) 2200 VASTAA TÄHÄN 1. ? ? 2. ? ? 3. ? ? 4. ? ? 5. ? ? 6. ? ? 7. ? ? 8. ? ? 9. ? ? 10. ? ? 11. ? ? 12. ? ? 13. 14. ? ? 15. ? ? 16. ? ? 17. ? ? 18. ? ? ? ? 19. ? ? 20. 21. ? ? 22. ? ? 23. ? ? 24. ? ? 25. ? ? 26. ? ? 27. 28. ? ? 29. ? ? 30. ? ? 31. ? ? 32. ? ? 33. ? ? 4. 5. 12. 20. 3. Mikä oli kuusitukin keskimääräinen kantohinta kymmenen vuotta sitten, kesäkuussa 2004? a) 34 € b) 44 € c) 54 € d) 64 € 4. Luontoliiton kesäleirillä Luhangan Terriöniemessä 1951 nuoret arvuuttelivat, kuinka paljon suurikokoisessa metsän rauduskoivussa on lehtiä. Puu kaadettiin ja lehdet laskettiin. Kilpailun voittaneen leiriläisen arvaus oli 75 000 kappaletta,
23 METSÄLEHTI 12 • 2014 29. Kuinka monta sellutehdasta Suomessa toimii? a) 6 b) 12 c) 19 d) 29 30. Mikä metsäyhtiö omistaa suurimman osan Suomessa sijaitsevista sellutehtaista? a) Metsä Group b) Stora Enso c) UPM d) Power? ute 31. Vuonna 1840 Suomesta vietiin tervaa a) 800 000 litraa b) 8 miljoonaa 18. Minkälaisella kasvupaikalla jatkuvasti peitteellinen metsänkasvatus voisi olla vaihtoehto perinteiselle tasaikäiselle metsänkasvatukselle? a) paksukunttaisilla kasvupaikoilla b) ojitetuissa korvissa c) kasvupaikoilla, joissa on olemassa elinvoimainen runsas alikasvos d) juurikäävän vaivaamissa kuusikoissa 19. Paperi keksittiin Kiinassa, mutta missä keksittiin paperikone? a) Englannissa b) Ranskassa c) Saksassa d) Yhdysvalloissa 20. Mikä on tehnyt kuvion kuusen kuoreen? (Kuva 20) 21. Karsittu rankapuu oli tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kallein energiapuulaji. Kuinka paljon siitä keskimäärin maksettiin metsänomistajalle pystykaupoissa? a) 5 € b) 6 € c) 7 € d) 8 € 22. Kuka omistaa muun muassa Metsälehteä julkaisevan Metsäkustannus Oy:n? a) Tapio b) Suomen metsäkeskus c) MTK d) Metsäntutkimuslaitos 23. Mikä seuraavista ei ole jalo lehtipuu? a) vaahtera b) tammi c) harmaaleppä d) saarni 24. Mitä tarkoitti, jos työmies iski suonta entisajan savotoilla tai tukinuitossa? a) pääsi tuuraamaan työmaan pomoa b) joutui tappeluun ja voitti sen c) otti etumaksua palkastaan d) päätti pitää rokulipäivän 25. Minkä oksia ei käytetä Venäjällä saunavihtana? a) koivun b) katajan c) tammen d) lehtikuusen 26. Suomen ensimmäinen metsälaki säädettiin vuonna a) 1776 b) 1886 c) 1921 d) 1956 UUTINE N VUONN A 1969 VALTTERI SKYTTÄ Metsälehti uutisoi vuonna 1969 metsureiden epäreilusta kohtelusta. Metsätyömiehet pystyivät vähentämään 30 prosenttia ansiotuloistaan moottorisahan osuutena. Suomen Metsätyömiesliiton tekemien laskelmien mukaan moottorisahan käyttö nieli kuitenkin yli 38 prosenttia metsätyömiehen tuloista. Tämä tarkoitti sitä, että metsurit maksoivat liikaa veroja. Suomalaisen metsätyömiehen keskimääräisistä 7000 markan vuosiansioista hupeni 1960-luvulla noin 2700 markkaa työvälineeseen. ” Suurimman menoerän muodostaa polttoaine, 28 prosenttia. Kuoletukseen ja korkoon menee 15 prosenttia, ja korjausten osuus on 5 prosenttia”, Metsätyömiesliitto arvioi sahan nielemän rahamäärän jakautumista. Liitto ehdotti, että metsurit saisivat vähentää verotuksestaan entistä suuremman osuuden sahakuluina. Näin metsätyömieskin maksaisi veroja ansionsa mukaan. Moottorisahan merkitys metsätöissä tulisi kaiken lisäksi vain kasvamaan. ”Puutavaran hakkuussa siirrytään kokonaan kuoripäällisen tavaran valmistukseen, eikä järeän puun hakkuussa tarvitse käyttää karsinnassa kirvestä juuri lainkaan.” Metsureiden lisäksi havupuiden taimet kokivat kovia 1960-luvun lopulla. Metsäpalon tai kulotuksen synnyttämälle aukolle istutetut taimet tuhoutuivat paikoin lähes kokonaan kuplamörskyn vuoksi. Suurimmassa vaarassa olivat männyntaimet. Kuplamörsky on puiden juuria lahottava kuplamainen ja ruskea sieni eli niin sanottu juuristopatogeeni. Sienituhojen ehkäisyssä oli myös ratkaisu lähellä. ”Ruotsissa saatujen kokemusten perusteella näyttää kuplamörskytuhojen uhkaamien kuloja kulotusalueiden uudistaminen kylvämällä antavan huomattavasti parempia tuloksia kuin alueiden istutus”, Metsälehdessä kerrottiin. Nykyään kuplamörsky ei juuri uhkaa taimikoita kulotuksen vähentymisen vuoksi. Sarjassa kerrataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Saha nieli duunarin tulot 27. 16. 28. 27. Metsälehti kyseli kesällä 50 vuotta sitten, kuinka hyvin vastaantulijat Ylöjärvellä tunsivat erään ajankohtaisen lyhenteen. Mikä tuo nelikirjaiminen lyhenne oli? (Kuva 27) 28. Mikä rahkasammal on väriltään kauniin karmiininpunainen? a) heterahkasammal b) rusorahkasammal c) paakkurahkasammal d) keräpäärahkasammal litraa c) 18 miljoonaa litraa d) 80 miljoonaa litraa 32. Luontokohteiden säilymisprosentti hakkuissa on muuttunut viime vuosina. Vuonna 2012 hakkuissa kohteista säilyi ennallaan a) 42 % b) 63 % c) 88 % d) 99 % 33. Mikä seuraavista ei kuki Eino Leinon runossa Lapin kesä? a) vaivaiskoivu b) maa c) lakka d) ohra OIKEAT VASTAUKSET SIVULLA 29.
24 METSÄLEHTI 12 • 2014 Mitattavia muistoja metsästysreissuilta JERE MALINEN, teksti ja kuvat V ielä muutama vuosikymmen sitten hirvensarvet tuvan seinällä olivat ainoa metsästysmuisto. Metsojen ja teerien pyrstöjä ja jänisten käpäliäkin kuivailtiin, mutta siihen se sitten jäi. ”Metsästysmuistojen valikoima on runsastunut ja suosio kasvussa”, sanoo Kansainvälisen näyttelyja trofeekomission (CIC) Suomen-sihteeri Veli Lappalainen. Trofee-sana tulee kreikasta tropaion. Alkujaan se tarkoitti voitonmerkkiä. Kysymykseen kävi mikä tahansa esine, joka oli otettu talteen voittoisasta taistelusta tai ryöstetty valloitetuilta alueilta. Metsästyksessä trofeet liittyivät aluksi uhrimenoihin. Esimerkiksi karhun kallolla juhlistettiin kontion ylösnousemusta ja taatPää poikki, luut nurkassa, sarvet seinällä, nahka lattialla. Se ei ole karu arvoitus vaan metsästysmuisto eli trofee. Tuomarit Veli Lappalainen ja Vesa Paldanius pisteytyspuuhassa. Karhun kalloja jumppasalin pukuhuoneessa odottamassa mittausvuoroaan. Palkitulla eläinkonservaattori Sami Karppisella on nykyään kädet täynnä töitä, sillä yhä useampi metsästäjä täytättää saaliinsa. tiin jahtionni jatkossa. Nykyisin trofeen suomalainen vastinsana on metsästysmuisto. Sellaisiksi sopivat sarvet, sulat, höyhenet, luut, kallot, taljat ja täytetyt eläimet. Saalista saa esitellä Trofee-kulttuuriin kuuluu saaliin vertailu. Osa metsästäjistä sitä yhä kavahtaa, mutta tofeenäyttelyidenkin suosio on hiljalleen noussut. Näyttelyissä viralliset tuomarit mittaavat trofeen ja antavat sille pisteitä. Veli Lappalainen on yksi maamme viidestä trofeetuomarista. Näyttökokeen Lappalainen suoritti 1980. Lisäoppia erämies haki myöhemmin Tshekistä. ”Tarvitsin taitoa työurallani Metsästäjäin keskusjärjestössä. Harrastus on jatkunut eläkeukkonakin”, Etelä-Savon riistanhoitopiiristä 2006 eläköitynyt riistapäällikkö tunnustaa intohimonsa kuolleiden eläinten maallisiin jäännöksiin. Riistan sarvia, kalloja ja nahkoja on luokiteltu 1800-luvulta lähtien. Järjestelmä luotiin arviomaan riistanhoitoa. Sarvet ovat hyvä mittari eläinten kunnosta. Parhaille myönnetään mitali ja ampujien nimet präntätään ennätyskirjoihin. Kilpailevia liittoja on useita kuin amarvostelusta jopa 100 euroa. ”Virossa trofeenäyttelyihin osallistuminen on metsästäjille ilmaista. Kulut katetaan yrityksiltä kerättävästä ympäristöverosta.” Yksi keino on laajentaa keräilyharrastusta metsästäjäkunnan ulkopuolelle. Niinpä suomalaisena erikoisuutena on luotu mittausjärjestelmä myös maastosta löytyneille hirvieläinten jättösarville. Ne ovat oiva otos elävästä riistavarannosta ilman, että yksilöä tarvitsee tappaa. ”Systeemin ansiosta trofeita voivat kerätä muutkin kuin metsästäjät, sillä pudonnut sarvi kuuluu löytäjälle”, trofeetuomari Vesa Paldanius korostaa ja esittelee pielaveteläisen Jouko Kokkosen rapsipellosta löytämää valtavaa lapiota. ”Meillä on tarkoitus laajentaa ideaa ja saada hirvien, peurojen ja kauriiden irtosarvet myös osaksi kansainvälistä trofeearvostelua. Vielä toistaiseksi kyseessä on kansallinen erikoisuus”, Veli Lappalainen myhäilee Suomessa viime vuosina aktivoituneelle sarviharrastukselle. mattilaisnyrkkeilyssä. Suomessa on mitattu vuodesta 1976 CIC-säännöin yli 3000 hirvensarvea. ”Tuona aikana on kaadettu noin puoli miljoonaa hirvisonnia. Niiden kruunut koristavat liian usein vain tupien seiniä.” Jättösarvien mittaus on suomalainen erikoisuus Trofeekomissio haluaisi sarvet näytille kaikelle kansalla. Veli Lappalaisen mukaan isoin este on tähän asti ollut raha. Näyttelyjärjestäjät veloittavat sarvien RIISTA
PILKKEITÄ METSÄLEHTI 12 • 2014 25 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA Onko metsässäsi kirjanpainajatuhoja? Osallistu gallupiin osoitteessa www.metsalehti.? Seuraava kysymys: Oletko kasvattanut lehtikuusta? 20 40 60 80 100 Ei 75% Kyllä 25% METSÄPILA GALLUP Metsälehden keskustelupalstalla on esiintynyt virheellisiä käsityksiä boorilannoitteen levittämisestä. Lannoitusta ei kannata kohdistaa ainoastaan puiden tai taimien tyvelle. Pitkävaikutteisin tulos saadaan mahdollisimman tasaisella levityksellä. Boorilannoitus on metsämaan pitkä-aikaisesta parantamisesta. Boorinpuutoskohteilla booria lisätään hehtaarille 2–3 kiloa. Esimerkiksi YaraVita Bortracilla tämä saavutetaan 15–20 litran käyttömäärällä. Vain hyvin pieni osa boorista menee kuluvan kasvukauden käyttöön. Valtaosa varastoituu metsämaahan pintakasvillisuuden kautta ja puusto saa sitä mykorritsasienellä käyttöönsä jopa vuosikymmenien ajan. Levitykseen sopii reppuruisku tai moottorisumuruisku. Kaada säiliöön ensin 10 litraa puhdasta vettä ja sitten viisi litraa YaraVita Bortracia. Sulje kansi ja ravista säiliötä. Tämä seos riittää 0,25–0,33 hehtaarin alalle. Joissakin reppuruiskuissa Lannoite tulee levittää tasaisesti Boorilannoitteen levitykseen sopii repputai moottorisumuruisku. on ns. säätösuutin. Se sopii levitykseen hyvin. Säädä suihku pistemäiseksi niin levitysleveys kasvaa. Levitä seos tasaisesti kuviolle, älä kohdista seosta erityisesti taimille tai mättäille. Taimia ei tarvitse varoa jos levität tasaisesti. Vältä kuitenkin taimien kastelemista seoksella. Jos haluat levittää vain mättäille, niin käyttömäärää (litraa per hehtaari) tulee pienentää vastaavasti. Tällöin boorilannoituksen joutuu todennäköisesti uusimaan 5–10 vuoden kuluttua. Käyttömäärä tulee nostaa 20 litraan hehtaarille pellonmetsityskohteilla ja aina kun boorinpuutos on voimakas. Pellonmetsityksessä voi olosuhteiden salliessa käyttää myös traktoriruiskua. YaraVita Bortrac on myynnissä maatalouskaupoissa. PETRI KORTEJÄRVI Avainasiakasmyyntipäällikkö, metsälannoitteet Yara Suomi Oy Metsän pienimmät – ja runsaimmat – otukset jäävät kulkijalta näkemättä. Joskus joku niistä saa aikaan näkyviä jälkiä, joita vaeltajakin pysähtyy kummeksumaan. Tiikerinraitainen lepänlehti! Olisiko sienten tekosia? Kyllä nukkaraitojen takana on eläin, äkämäpunkki Acalitus brevitarsus. Se elää sekä tervaettä harmaalepän lehtien alapinnalla, joskin kasvien oireet ovat hiukan erilaiset. Yläpinnalla äkämien kohta näkyy muuta lehteä vaaleampana. Joskus nukkaa on lehden yläpinnallakin. Aluksi nukka on kellertävää, mutta muuttuu syksyn lähetessä tumman punaruskeaksi. Toiset lajit aiheuttavat samantapaista nukkaa koivujen lehtiin. Äkämäpunkit ovat pieniä, vain millimetrin murto-osan mittaisia hämähäkkieläimiä. Ne ovat tavallisesti värittömiä, lyhytjalkaisia ja miltei matomaisia otuksia. Lajit on paljon helpompi määrittää isäntäkasviensa ja niihin aiheuttamiensa oireiden kuin ulkonäön perusteella. Äkämäpunkit imevät ravintonsa kasvien solukoista. Punkin syljessä olevat hormonien kaltaiset aineet ärsyttävät kasvin kasvattamaan poikkeavaa solukkoa. Lepännukkaäkämäpunkin sylki saa lehden kasvattamaan kärjestään sienimäisesti tai nuijamaisesti laajenevia karvoja. Siellä, karvojen muodostamassa holvistossa, kelpaa punkkien elellä ja lisääntyä suojassa lehden pinnalta kulkevilta pedoilta. Syksyllä punkit joutuvat jättämään suojaisan kotinsa ja vaeltavat oksille. Silloin niitä kulkeutuu tuulen, lintujen ja hyönteisten matkassa myös puusta toiseen. Punkit talvehtivat silmusuomujen lomassa. Tiikerinraitainen lepänlehti Lähikuvassa äkämäpunkin lepän lehtien alapinnalle aiheuttamat raidat eivät enää näytäkään somilta vaan lehteä vaivaavalta taudilta. V a st a a ji a 13 7 KIRJAT Eläkepäiviään viettävä Metsä-Heikki alias Heikki Peuraniemi jatkaa uutterasti kirjallista uraansa. Uusimmassa kirjassaan Ukkoherran ulkomuoto vanha metsätalousinsinööri muistelee sattumuksia metsämiesuransa varhaisilta vuosilta sotaa käyvästä Suomesta. Silloin maa tarvitsi lapsityövoimaa, kuten kirjoittaja vähän ilkamoidenkin muisteli. Peuraniemen tarinat sijoittuvat Koillismaalle, samaan metsä-Suomeen kuin Kalle Päätalonkin maailmakin. Ollaan uittopuroilla, pöllisavotoilla ja metsäkämpillä, muistellaan ukkoherroja, metsänhoitajia ja jätkiä kuten monien metsämiesten muisteloissa. Ei siis mitään suurta uutta, mutta Peuraniemi kirjoittaa letkeän hauskasti. Näitä tarinoita on mukava lukea. MIKKO RIIKILÄ Mukavia muisteluksia
26 METSÄLEHTI 12 • 2014 LUKIJALTA LUKIJALTA Matti Kärkkäinen on esittänyt, että metsävähennys olisi lopetettava 2016 vuoden alusta, koska se on hänen mukaansa nostanut metsätilojen hinnat liian korkeiksi. Mielipiteenä esitys voidaan hyväksyä. Perustelut kuitenkin ovat aivan tuulesta temmattuja. Metsätilojen hinnan nousu ei johdu metsävähennyksestä. On kolme selvää syytä, jotka ovat vaikuttaneet vuoden 1993 jälkeen metsätilojen myyntihintoihin, eikä niistä yksikään ole metsävähennys. Yhdeksänkymmentäluvulla oli puun hinta poikkeuksellisen alhainen. Puun heikko kysyntä ja korkea korko vaikuttivat metsätilojen hintatasoon. Ostajia oli vähän ja myyntiajat pitkiä. Silloin olivat ostajan markkinat. Tukkipuun kantohinta on tuplaantunut yhdeksänkymmentäluvun tasosta. Varsinkin 2007 vuoden korkea sahapuun hinta nosti myös metsätilojen hintoja. Toinen muutos on tapahtunut metsätilojen myyntitavassa. Nyt melkein kaikki kaupat kilpailutetaan. Ennen metsätilasta korkein maksettu hinta oli summa-arviolla saatu hinta. Kilpailuttaminen nosti hinnat selvästi tämän tason yli. Tämä on nostanut erityisesti pienten tilojen hintoja. Kolmas hintoihin vaikuttava tekijä on matala korkotaso. Kun rahalle ei enää saa tileillä tuottoa, niin sille etsitään parempaa tuottoa metsästä. Sijoittajat ovat tulleet markkinoille, jopa saksalaiset eläkeyhtiöt. Yhdeksänkymmentäluvulla tiloja myytiin melkein pilkkahintaan, mikä ei ollut ainakaan myyjän etu. Usein ensimmäinen hakkuu toi tulona tilasta maksetun hinnan. Nyt ollaan metsätilojen hinnoissa kohtuullisella tasolla. Välttämättä ei vielä ole saavutettu kattoa, kuten asuntokaupoissa näyttää saavutetun. Mielestäni metsävähennysoikeutta ei pidä lopettaa. Kuitenkin se vaatisi pieniä korjauksia, että se olisi oikeudenmukainen kaikkia metsänomistajia kohtaan eikä jarruttaisi Kärkkäisen haluamia tilakauppoja. VÄINÖ SIKANEN Kärkkäisen perustelut ontuvat ”Nyt ollaan metsätilojen hinnoissa kohtuullisella tasolla.” Professori Matti Kärkkäinen on ottanut metsätaloudesta esille tärkeitä asioita. Kärkkäisen diagnoosi ja lääkkeet ovat kuitenkin osittain vääriä. Metsävähennys on (vain) yksi esimerkki siitä, kuinka metsätalous Suomessa on nykyisellään sekoitus harrastus-, sijoitusja omistustoimintaa. Metsätilojen hinnannousun syynä ei ole itse metsävähennys, vaan ns. metsäammattilaisten harhaanjohtava viestintä metsävähennyksen ”edullisuudesta” ja todellisista vaikutuksista verotukseen ja metsän tuottoon. Metsätilojen nykyinen hintataso on tehnyt metsätilakoon kasvattamisen kannattamattomaksi eteläisessä Suomessa. Ongelmaa kuvaa hyvin Kärkkäisenkin esille ottama metsätilojen 50–60 prosentin hinnannousu. Lisäksi on huomioitava että puun hinta samana aikana ei ole noussut lainkaan Jos metsätalouden tuotto oli 1990 luvulla eteläisessä Suomessa 3,5 prosenttia, niin hinnanmuutosten jälkeen ostettujen metsätilojen tuotto on laskenut noin kahteen prosenttiin. Se tarkoittaa tuottoon ja riskiin suhteutettuna sitä, että metsä on tällä hetkellä erittäin huono sijoituskohde. Kun metsätaloudessa siirryttiin pääomaverotusmalliin, päädyttiin metsävähennyksen käyttöön. Metsävähennyksellä ei ole pyrittykään saamaan metsätalouden tuloille muuta pääomatuloa alempaa tasoa. Sillä pyritään siihen, että puunmyynnissä hankintahinnan pääoman palautuksesta ei tarvitse maksaa pääomatuloveroa, koska siitä ei ole todellista tuloakaan muodostunut. Karrikoitu esimerkki: ostan päätehakkuukypsän metsätilan 30 000 eurolla ja myyn heti koko puuston 30 000 eurolla. Koska mitään tuloa ole muodostunut, olisi kohtuutonta maksaa 30– 32 prosenttia pääomatuloveroa. Siksi osa verosta kompensoidaan maksamalla metsävähennyksen jälkeen veroa 3 600 euroa, kuitenkin siis 12 prosenttia. Metsätalouden todellisen tuoton ja sijoitustuoton arviointi nykyisellä kiinteistövälittäjien markkinainformaatiolla on maallikolle todella haastavaa, käytännössä mahdotonta. Syynä on arvioinnissa käytetty arvonlaskentatapa summa-arvo. Sen kautta ei päästä mitenkään selville kauppahinnan ja sijoituksen tuoton väliseen suhteeseen. Lääke löytyy: tuottoarvopohjaisen arvonmäärityksen kautta voidaan esittää arvoja vastaavat tuottoprosentit. Tämän tiedon pohjalta maallikoiden metsätilojen ylihinnoittelua voidaan estää. Kun laskentaan otetaan myös verojen vaikutus, ei ole enää mahdollista antaa ”väärä” informaatiota metsävähennyksen vaikutuksista. Kärkkäisen esittämä metsävähennyksestä luopuminen on hankalaa. Jos siitä noin vain luovuttaisiin, sen kautta vähennyspohjaa omaavien metsätilojen myynnissä saataisiin epäoikeudenmukainen myyntivoiton veroetu. Toisaalta luopumisen jälkeen uusien metsätilojen ostajat joutuisivat kohtuuttomasti maksamaan pääomastaan ( joka ei ole siis todellista tuottoa) veroa. Sen voisi kompensoida maksamalla vastaavaa veromäärää vähemmän kauppahintaa. Tämä vain kuvaa metsätalouden erityispiirteitä ja sitä, kuinka hankala on tehdä verotusrakenteen muutoksia lennosta. Kun myy metsävähennykseen oikeuttavan metsätilansa, myynnin jälkeen kokonaisveroaste on ihan sama kuin muissa sijoitusmuodoissa. Virhe on vain tapahtunut, jos ei ole ostotilanteessa ymmärtänyt, että kun tilamyynnissä käytetty metsävähennys tuloutetaan, se nostaa myyntivoittoa, mutta vain samalle tasolle kuin muissa sijoitusmuodoissa. Ja tätä eivät kiinteistövälittäjät ole varmaan kertoneet, ovat vain mainostaneet metsävähennystä suurena veroetuna – mitä se ei missään tapauksessa ole. PENTTI KURKI kehitysjohtaja, Helsinki Vika ei ole metsävähennyksessä ”Metsä on tällä hetkellä erittäin huono sijoituskohde.” LUKIJALTA Suomen metsäteollisuuden tuotanto ei tule edelleenkään toimeen ilman maahamme tuotavaa koivukuitupuuta. Oliko uusi metsälaki vieläkin halpaan öljyyn perustuva ”koivuvihalaki”? Toivottavasti metsäntutkimuksella on vielä uutta sanottavaa metsänhoidolle. Toivottavasti olen väärässä, kun epäilen metsänhoidon suuntaa ja metsäneuvontaa. Muuttuuko metsämme ”hyvällä metsänhoidolla” lähes täysin havupuustoiseksi? Näinhän me yritämme, istutamme kuusta, mäntyä, perkaamme lehtipuuston alta pois jne. Jos näin hyvä metsänhoito onnistuu täysin, mistä sitten jatkossa koivupuun saamme? Täällä Pohjois-Pohjanmaalla kannattaisi alavan maan osa-alueitten koivikoita uudistaa luontaisesti myös hieskoivulle. Avohakkuu on luonnollinen asia, sitten äestys voisi riittää, ja koivun tulo alueelle on luonnollinen asia. Joskus kuusikko, jos on järkevää, pitäisi saada koivupuuston alle. Mutta kiristikö uusi metsälaki ylispuuhakkuun jälkeistä taimimäärää? Hieskoivua voisi kasvattaa nopeakiertoisesti ilman harvennushakkuita, jolloin vain taimikonharvennus tehtäisiin. Saapa nähdä, paljonko tukkia kasvaa meidän metsänviljelyhirvilaitumille, laajoille ojitetuille alaville maille, joissa myös keväthalla aiheuttaa ravinnehäiriöitten ohella kuusien monihaaraisuutta. Joillakin päättäjillämme on huolena metsänomistus ja metsän käyttö. Väitän, että tehottomuutta on muussakin kuin metsien omistuksessa. Ja muistakaa, pystyvarasto on paras puutavaran varasto. Hyvälaatuisia vanhoja mäntymetsiä on hyväkin säilyttää. Annetaan järkevästi markkinoitten hoitaa teollisuutemme puuraaka-aineen tarve. Ei betoniakaan voi valmistaa varastoon eikä puuta katkoa ilman tarvetta. En kannata puunmyynnin ”sakkomaksua”. MATTI MYLLYKOSKI metsäteknikko Siikalatva Koivuakin tarvitaan LUKIJAN VINKKI Herkästi heinittyvillä istutusaloilla pajunvitsa estää heiniä kaatumasta kuusentainten päälle. Katkaisen pajun vesurilla sopivasta kohdasta, painan sen tyven taimen juurelle ja taitan latvaoksat taimen ylle. Pajunvitsa suojaa tainta usealta kantilta. Kaatuvat ruohot ja heinät eivät näin nitistä sitä alleen. Taimien löytämistä helpottaa taimien merkkauskeppi. Sahaan kepit puurimasta ja kastan päät maaliin. Kepit isPajunvitsa heinääjän apurina ken aina samalle puolelle tainta, mikä helpottaa niiden etsimistä. JUKKA KOIVUNEN Parkano PALKINTO Toukokuun iPad Lappeenrantaan Metsälehden tilaajien kesken arvotaan tänä vuonna seitsemän tablettitietokonetta. Toukokuun iPadin voitti Marko Moisio. Metsälehteä voi nyt lukea myös tablettitietokoneelta. Näytenumeron voi käydä lataamassa ilmaiseksi Applen kaupasta tai Google Playsta.
Pim! Olet metsässä! www.metsälehti.?/mobiili Hoi metsien miehet ja naiset! Metsälehden saat nyt myös mobiililaitteellesi. Lataa ilmainen näytenumero osoitteessa www.metsalehti.?/mobiili ja tilaa! Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Lataa ilmainen näytenumero! Lataa ilmainen näytenumero!
28 METSÄLEHTI 12 • 2014 päriltä, purkivat katon, lattiat ja ikkunat, tilkitsivät seinät ja asensivat sisäkalusteet. Yrittäjiltä ostettiin hirsikehikon nostaminen, kattoja lattiatyöt materiaaleineen, seinien eristämistyöt, muuraustyöt sekä sisätilojen pintakäsittelyt ja terassi. Rahaa kämpän kunnostukseen kului kaikkiaan 110 000 euroa. ELY-keskukselta saatiin 30 700 euroa. Loput osakkaat kustansivat itse. Talkootöitä hankkeen hyväksi tehtiin kaikkiaan 1 400 tuntia. Kämppä nyt Kämpässä on 40 neliön suuruinen museotupa, johon tehtiin nukkumalaverit neljälle. Laverit ovat samantyyliset kuin metsureilla vuosisata sitten. Museotupaan kootaan kirjoja, metsureiden ja pomojen työkalustoa sekä pienoisnäytteet suomalaisista puulajeista nuorisokoulutusta varten. Toinen pää kämpästä on sisältä kuin uusi kesämökki. Sisustuksessa käytettiin mahdollisimman paljon eri tavoin jalostettua puuta – on eri levyistä hirsipaneelia, kolmiulotteista paneelia ja tuppeen sahattua lautaa. Kämpän molempia päitä on mahdollista käyttää ympäri vuoden. Vanha pää sai nimen Museotupa ja uusi pää nimen Pomotupa. Pomotupa toimii varausperiaatteella ja Museotupa palvelee päiväkäyttäjiä ja toimii esittelyja kokoustilana. Kämpän ympäristö on vaihtelevaa maastoa, jonka puusto ja kasvillisuus on runsasta. Voi olla, että teemme sinne tulevaisuudessa kiintorastiverkoston ja metsäaiheisen luontopolun. VÄINÄ HAAPAKOSKI, teksti MARTTI HIHNALA, teksti KAUKO OLKKONEN, kuvat Lestijärven kämppäosuuskunnan jäsenet päättivät pari vuotta sitten kunnostaa 80 neliön suuruisen metsätyökämpän. Tavoitteena oli, että kämpän ulkomuoto pysyisi entisenä ja sisätiloistakin puolet uudistettaisiin vanhaan tyyliin. Se karuus, joka metsätyömiesten asunnoissa oli sata vuotta sitten, haluttiin säilyttää. Toinen puoli sisätiloista päätettiin kunnostaa vastaamaan uuden mökin vaatimuksia. Kämppäremontin lähtökohtana oli: se mikä osataan, tehdään itse, ja muu ostetaan. Osakkaat muun muassa kaatoivat puut kämpän ymSaman katon alle uutta ja vanhaa Satavuotias metsätyömieskämppä sai kunnostuksella uuden elämän. Kämpän museotuvassa on esillä metsätyömiesten historia. Lestijärven kämppä › 1923 kämppä valmistui Lestijärvelle metsureiden majoituspaikaksi. Metsurit hakkasivat puutavaraa Eskola–Lestijärvi-radan varteen. Pikkurata suljettiin 1960-luvun vaihteessa. › 1965 Keski-Pohjanmaan metsäteknikot ry:n metsämiehet siirsivät kämpän Lestijärven itärannalle toimihenkilöiden virkistyskäyttöön. Metsähallitukselta vuokratulle rantatontille pystytettiin kämppä ja rakennettiin sauna. › 2001 perustettiin Lestin kämppäosuuskunta, joka muodostui aktiivisista kämpän käyttäjistä. Tontti ostettiin omaksi ja kunnostettiin kämppää. Osakkaita liittyi 20. › 2012 osuuskunta päätti kunnostaa kämpän ympärivuotiseen käyttöön. Lestijärven kämpän ulkoasu haluttiin pitää entisellään, vanhaa kunnioittaen. Lestijärvi Mervi Laaksonen: Susi. Maahenki 2013. 224 sivua. Hinta 45 euroa. Susi herättää suomalaisissa suuria tunteita. Siinä missä laji on yhdelle suorastaan pahuuden ja julmuuden ilmentymä, näyttäytyy se toiselle metsiemme ylväänä ja viisaana koirana. Mervi Laaksonen ei ota viime vuonna julkaistussa teoksessaan ”Susi” kantaa suuntaan tai toiseen, vaan pyrkii tarjoamaan lukijalleen tutkimustuloksiin perustuvaa faktatietoa kirjan nimikkolajista. Kuhmon susialueella asuvana biologina Laaksosella onkin tähän mainiot edellytykset. Ensimmäiseksi lukija johdatellaan susilauman sosiaaliseen elämään, pentujen kasvatukseen sekä susien liikkumiseen. Myös esimerkiksi suden saalistusta ja sen vaikutuksia saalislajeihin käydään läpi. Kirjan toisessa osassa Laaksonen paneutuu suden ja ihmisen yhteiseen historiaan sekä sen kipukohtiin ja pohtii susikannan hoidon haasteita. Laaksosen teksti kulkee eteenpäin Suden seurassa Susi-kirja tarjoaa tutkimustuloksiin perustuvaa faktatietoa susien elämästä. KIRJAT S e p p o R o n k a in e n
29 METSÄLEHTI 12 • 2014 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Valtteri Skyttä (ma) p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 141 000 (KMT/12–13) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN METSÄPALSTA, Savonlinna, Anttola (Kerimäki) 16,5 ha. Määräala, jonka pinta-alasta n. 10,2 ha varttunutta kasvatusmetsää. Kokonaispuusto n. 2200 m 3 , josta tukkiosuus n. 50 %. Hyvä sijoituskohde! 65.000 €. METSÄPALSTA, Kitee, Purujärvi 15,1 ha. Rantametsäkiinteistö, puusto n. 700 m 3 , omaa Pitkäjärven rantaviivaa n. 50 m, rakentamiseen haettava poikkeamislupa. 53.000 € METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella. Kiinteistö rajoittuu tien nro 464 länsipuolella Vaajalahteen ja itäpuolella Korvolinlahteen. Rantasalmen keskustasta n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa n. 450 m, ei rantarak.oikeutta. 115.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA/VAPAA-AJAN KOHDE, Ranua 36 ha. Kohde remonttitaitoiselle Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteessa remontoitava hirsinen asuinrakennus esim. kesäasunnoksi, lisäksi purkukuntoisia talousrakennuksia. Taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30 %, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. 73.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. 2 palstassa Kallunginahossa ja ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kok. määrä n. 1.650 m 3 . Taimikonhoitotöitä lähivuosina n. 6 ha, ensiharvennustöitä 2015-2018 n.11 ha. Lammen rannalle poikkeamisluvalla lomarakennuspaikka. 48.000 €. METSÄTILA/LOMAKOHDE, Ranua 25 ha. Simojoen rannalta kauniilta paikalta. Nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää 3,5 ha ja uudistuskypsää metsää 12,2 ha. Tarkemmat puustotiedot www.laprim.?. Entisen maatilan rakennukset: asuinrakennus, sauna-talousrakennus, navetta (varastona), liiteri, traktoritalli. Hyvät kalavedet, metsästysja marjastusmaastot. 109.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Hämeenlinna, Juttila 23,13 ha. Tuuloksessa metsätila hyvillä maapohjilla. Puustoa n. 1660 m 3 ja heti reilusti hakkuumahdollisuuksia. Rajoittuu kahteen eri järveen. Kohde voidaan myydä kokonaisena tai esim. 2 osassa: n. 12,6 ha 67.000 € / tarjous ja määräala n.10,5 ha 27.000 € / tarjous. Yhdessä osassa ostettuna 90.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Siikalatva, Vorna 101,47 ha. Reilunkokoinen 2 palstassa oleva metsätila. Pääasiassa nuoriaja varttuneita kasvatusmetsiä, kokonaispuusto n. 9000 m 3 . Pohjoispalstalle hiljattain tehty metsäautotie ja kunnostusojitus. 158.000 € / tarjous METSÄPALSTA, Lieksa, Lieksa 94,1 ha. Kokonaispuusto n. 13.464m 3 , eli keskipuustona n. 143 m 3 /ha. Varttunutta tai uudistuskypsää metsää pinta-alasta n. 65%. Viistolammen rantaviivaa 300 m. 2011 suoritettu tuhkalannoituksia n. 48 ha alueella! UPM Bonvesta -metsätila. 304.500 €. Lisätiedot www.bonvesta.? Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Kuhmo, Lauvus 81,7 ha. Helposti saavutettavissa oleva määräala, rajoittuu valtatiehen no. 75. Kok.puusto n. 6585 m 3 . Pa:sta 35 % varttunutta kasvatusmetsää, 37 % nuorta kasvatusmetsää. Valtaosa varttuneista kasvatusmetsistä siirtymässä pian uudistettavaksi. Tuottava sijoitusmetsä! UPM Bonvesta metsätila. 159.200 € METSÄTILA, Kuhmo, Juonto 89 ha. Tuupasenpalsta on määräala 24 km Kuhmosta luoteeseen. Kokonaispuusto n. 5.850 m 3 . Metsämaasta 15 % varttunutta metsää. Hyvien tieyhteyksien varrella, oivallinen metsäharrastajan palsta. UPM Bonvesta -metsätila. 96.300 € RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme tonttia, joista pohj.rannan tontti (0,63 ha) jo lohkottu. Kaikki loivia rinnetontteja, joilla järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oikeus 100 k-m 2 /tontti. Tontit rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 30.000-40.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv sujuvasti, eivätkä viittaukset tieteellisiin artikkeleihin riko tekstin luettavuutta. Teoksen kuvitus on pääasiassa suomussalmelaisen Hannu Hutun käsialaa. Huttu osoittaa jälleen kerran olevansa ammattimies paikallaan, ja huolellinen taitto viimeistelee kirjan visuaalisesti houkuttelevan ulkoasun. Suurin miinus Laaksoselle rapsahtaa ajoittaisesta kompuroinnista termien käytössä. Ilmaisut ”susiäiti ja susi-isä” tai edes ”9-henkinen susilauma” eivät sovi puolueettomaan tietokirjaan – olkoonkin, että niiden käytön perimmäisenä tarkoituksena lienee toiston välttäminen. Myös uroshirven kutsuminen hirvaaksi sekä muutamat vastaavanlaiset lipsahdukset kummastuttavat. Tästä huolimatta Laaksosen ote vakuuttaa, ja kirjaa voi mainiosti suositella kaikkien suden biologiasta, lajin vaikutuksista sekä kannanhoidosta kiinnostuneiden lukemistoon. MILLA NIEMI Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. 1. a 2. c 3. b 4. c 5. a 6. c 7. a 8. b 9. a 10. b 11. a 12. d 13. Husqvarna 14. b 15. b 16. b 17. a 18. b ja c 19. b (jatkuvatoiminen paperinvalmistus patentoitiin Ranskassa vuonna 1799) 20. kirjanpainaja 21. b 22. a 23. c 24. c 25. d 26. b 27. MERA 28. a 29. c 30. b (10 tehdasta) 31. c 32. c 33. c Metsävisan oikeat vastaukset: Serlachius-museon uusi lisärakennus, Göstan paviljonki, avattiin viime viikonloppuna. Puuta, lasia ja betonia yhdistävä rakennus kunnioittaa ympäristöään ja perinteistä suomalaista rakennusmateriaalia puuta, mutta sisältää myös rakennusteknisesti ainutlaatuisia ratkaisuja. Taidemuseon kesän päänäyttely SuperPop! esittelee laajasti pop-taidetta, mukaan on saatu pop-taiteen klassikoita Yhdysvalloista ja Suomesta, muun muassa Andy Warholilta, Roy Lictensteinilta ja Paul Osipowilta. Niiden kanssa vuoropuhelua käyvät suomalaisten ja kansainvälisten nykytaiteilijoiden teokset. Göstan kartanossa nähdään kaksi näyttelyä, jotka on koottu taidesäätiön omista kokoelmista. Göstan ystävät -näyttelyssä on esillä taidesäätiön perustajalle, vuorineuvos Gösta Serlachiukselle tärkeiden taiteilijoiden teoksia. Malli ja hullu kuvailija -näyttely esittelee puolestaan suomalaista kultakauden taidetta ja modernismia. Popklassikoita uudessa Serlachius-museossa Uuden Göstan paviljongin on suunnitellut espanjalainen arkkitehtitoimisto.
30 METSÄLEHTI 12 • 2014 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RA KA S PÄ I VÄ K I R JA 50 VUOTTA 29.6. Antti Lavonen, Metsänhoitoyhdistys Kaakon metsuri, Miehikkälä 1.7. Jouko Honkola, Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan metsuri, Peräseinäjoki Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? ten säännöllisten välimatkojen päässä oli kenkälaatikon kokoisia pahvilaatikoita, joissa asusti kimalaisia. Kimalaisten elinkaari tomaattihuoneessa on lyhyenpuoleinen eli vain noin kaksi viikkoa, ja uusia kimalaisia tarvitaan kaiken aikaa. Niitä voi käydä ostamassa paikalliselta kimalaistehtaalta Haagin läheisyydestä. Tomaattikin kuuluu F-listan yläpäähän, koska food eli ruoka tulee heti kolmantena kemikaalien ja virkistyksen jälkeen. Hollanti on Euroopan toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä Ranskan jälkeen. Kokouksessa lounaaksi tarjottiin kuitenkin ihan perusmuonaa eli sämpylöitä ja maitoa. Tomaattien tuotanto on mitä suurinta hightechiä, mutta mikään kultakaivos se ei ole. Neljän veljeksen omistaman osuuskunnan liikevaihto oli noin kuusi miljoonaa euroa vuodessa ja investointikulut melkoiset. Maalämpöön perustuva energiapaketti oli juuri maksanut 12,5 miljoonaa euroa. Tomaatin hinta ei päätä huimaa: kilosta maksetaan marketissa noin 90 senttiä. Katselen Haagin reissun jälkeen marketin tomaatteja uusin silmin. Mukavaa oli tulla takaisin kotiin havumetsien maahan ja todeta jälleen kerran, että Suomi on suomalaisille paras maa. ta. Ranskalaisella virkamiehellä oli nieleskelemistä fun-toiminnon kanssa. Hän totesikin, ettei biomassavarantoja kaiketi voida varata pelkkään huvitteluun, vaikka sillä tavoin syntyisi kuinka paljon lisäarvoa tahansa! Suomalaisena tietenkin iloitsin, että huvittelu eli selvemmin sanottuna luonnon virkistyskäyttö oli hollantilaisten listalla niinkin korkealla – mehän uskomme vahvasti saavamme uutta talouskasvua aikaan tarjoamalla juuri metsäluonnon aineettomiin arvoihin perustuvia palveluita. Toisaalta meillä on uskoa myös hännähuippuun eli bioener giaan, joka kaiken kaikkiaan on eurooppalaisessa keskustelussa kiistelty juttu. Haagin kokouksen huippuhetki oli käynti tomaattifarmilla. Yhden ja saman lasikaton alla oli huikeat viisi hehtaaria tomaatinvarsia, jotka parhaimmillaan kasvavat kahdentoista metrin korkeuteen. Sekä itse kasvihuonetekniikkaa että kasvatusmenetelmiä oli kehitetty Wageningenin tutkijoiden kanssa yhteistyössä, ja sen ansiosta ravinteet ja materiaalit oli saatu lähes suljettuun kiertoon. Hauskin keksintö oli tomaatinlehdistä tehty tuokkonen, johon tomaatit voidaan pakata. Lasin alla kaikki elolliset ja elottomat toiminnot ovat tarkoin säädeltyjä. Tomaatit tarvitsevat pölyttäjää, joK uten kaikki jo varmaan tietävät, biotalous on kova sana niin meillä kuin muualla. Hollannissa asiaan on tartuttu topakasti, ja koko kansakunta tuntuu olevan talkoissa mukana. Wageningenin maataloustutkimuksestaan kuuluisan yliopiston väki on tehnyt biotalouden F-listan, jonka ideana on esitellä tuotteet siinä järjestetyksessä kuin ne tuottavat lisäarvoa. F-listan sanat ovat englanninkielisiä. Kaksi ensimmäistä ovat ? ne-chemicals ja fun. Hännänhuippuna esiintyy sana ? re. Suomeksi sanottuna parasta lisäarvoa saadaan siis hienokemikaaleista ja huvittelusta ja vähiten lisäarvoa syntyy, kun biomassaa poltetaan. Listaa esiteltiin Haagissa pidetyssä kokouksessa, johon osallistui asiantuntijoita Euroopan eri maisF-lista HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Harvaan puuhun on liitetty yhtä huikeita tarinoita, vertauskuvia ja käyttökokemuksia kuin granaattiomenaan. Sen hedelmää on vuosituhansia pidetty terveyden, rakkauden ja kauneuden perikuvana aina Salomon Korkeaa veisua myöten. Pyhissä kirjoissa ja legendoissa granaattiomenoita kasvaa paratiisissa ja kreikkalaiset jumalat popsivat niitä jopa manalassa. Granaattiomena on toiminut myös vallan merkkinä kuninkaiden kruunuissa ja muinaisen Persian sotilaiden joukko-osastotunnuksena keihäiden tyvessä. Nykyihmisiä kiinnostavat erityisesti puun terveysvaikutukset. Granaattiomena ( Punica granatum) on alle kymmenmetrinen monihaarainen puu tai pensas, jonka punaisenvihreät hedelmät Maistuva paratiisipuu muistuttavat jättimäistä ruusunmarjaa. Puun kukat ovat oranssinpunaiset. Granaattiomena on kotoisin ”tuhannen ja yhden yön” maisemista Iranin suunnalta, mutta kasvaa istutettuna lämpimillä alueilla Etelä-Euroopasta, Aasian kautta Australiaan saakka. Uudella mantereella puuta viljellään etenkin Kaliforniassa. Kauppojen hedelmätiskejä lukuun ottamatta Suomen talviolosuhteet ovat sille liian hyiset. Viljelijöille hedelmän oikea poimimisajankohta myyntiin on haasteellista, koska raakana poimittua granaattiomenaa ei enää jälkikäteen saa kypsytettyä edes etyleenin avulla. Ylisuuren tennispallon tai jättigreipin kokoisen granaattiomenan sisus on täynnä mehukkaita siemeniä. Juutalaisen legendan mukaan niitä on hedelmää kohti 613: yhtä monta kuin Toorassa on ”direktiivejä”. Tosiasiassa siementen määrä vaihtelee parista sadasta yli tuhanteen. Omena päivässä pitää lääkärin ja madot loitolla Granaattiomenoita ei yleensä syödä kuorineen, tai jos syödään, niin seurauksena on yleensä vatsavaivoja. Toisaalta kuivattuja kuoria on käytetty myös ripulinhoitoon. Kuoret ovat hyvin tanniinipitoisia, ja niiden uutoksella parkiMetsäkustannus Oy Metsälehden määräaikaisena toimittajana on aloittanut yhteiskuntatieteiden maisteri Valtteri Skyttä, 26. Hän on juuri valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenaan tiedotusoppi. Skyttä on aikaisemmin ollut töissä muun muassa Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Kymen Sanomissa. taan nahkaa Marokossa vieläkin. Siemeniä voi syödä, ja niitä ympäröivä punainen hedelmämalto on mehuksi puristettuna hedelmän parasta antia. Mehu on hyvin antioksidanttipitoista ja kohtuullisen maukasta. Stanfordin yliopiston nanoteknologian tutkijat ovat vastikään innovoituneet kehittämään jopa tehokkaampia paristoja matkimalla granaattiomenien siemenrykelmien rakennetta. Granaattiomenoita ei kannata huolimattomasti hotkaista ainakaan valkoisessa pyhäpuvussa, sillä hedelmän punainen väri on oivallista kestovärjäysainetta. Tutkimustuloksia vakavienkin sairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä granaattiomenatuotteiden avulla löytyy suuntaan ja toiseen. Puun kuorijauheella on häädetty jopa suoliston loismatoja. Japanilaiset pökerryttävät uutteillaan myös hyönteisiä. Juutalaisen legendan mukaan granaattiomenassa on 613 siementä. Logman Oy, Fixteri Oy Petter Sirkka on aloittanut Logman Oy:n ja Fixteri Oy:n yhteisenä konemyyjänä.
31 METSÄLEHTI 12 • 2014 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Vaihtoehtoja puulajivalikoimaan ? Ruotsalaisessa supermetsässä puuta riittää ? Näin lasket metsäsi hinnan ? Miten välttää juurikääpä? ? Tee juurista luuta Metsälehti Makasiini ilmestyy 3. heinäkuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 3.7. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 9 on arvottu seuraaville kolmelle: Risto Eronen, Juva, Seppo Kerkelä, Kemijärvi ja Ville Valtanen, Mietoinen. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 12 Metsäristikko 9, oikea ratkaisu K im m o H a im i
Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Metsäalan säädökset Matti Kiviniemi (toim.) Julkaisun tavoitteena on auttaa lukijaa löytämään helposti tärkeimmät metsätalouden lait, asetukset ja muut normit ajantasaisina. Vaikka suurimman osan säädöksistä saa ajantasaisina verkosta, kokemus on osoittanut, että painetulle julkaisullekin on tarvetta. Verkkoa kannattaa käyttää tämän julkaisun ohessa. Teoksen ensimmäiseen lukuun on koottu tärkeimpiä lainopillisen tiedon hakuohjeita. Hinta 42 € Uutuus Uutuus Säädöksiä, suosituksia ja sahan pärinää. Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Mikko Riikilä Kirja kertoo moottorisahojen vaiheikkaan historian Suomessa ensimmäisestä sahan pärähdyksestä aina tähän päivään. Sahat saapuivat Suomen saloille jo vuonna 1915, mutta ne yleistyivät vasta useiden teknisten innovaatioiden jälkeen 1950-luvulla. Kirja nostaa esiin sata merkittävintä Suomessa käytössä ollutta saha mallia. Mukana on myös tarinaa sahojen valmistajista, maahantuojista ja tietenkin käyttäjistä. Kirja sisältää myös kaikkien Suomeen tuotujen moottori sahojen tiedot. Runsaasti kuvitettu teos on tehty yhteistyössä Suomen metsämuseo Luston kanssa. Hinta 39 € Moottorisaha sata vuotta Suomessa Hyvän metsänhoidon suositukset Metsänhoito Kirja esittelee kattavasti metsänkasvatuksen menetelmät, joita Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio suosittelee käytettäviksi talousmetsissä. Suositukset ovat uuden metsälain mukaisia. Kirjassa kerrotaan metsien hoidon yleisistä periaatteista, käytännön metsänhoitotoimenpiteistä sekä talous metsien luonnonja ympäristönhoidosta. Hinta 48 € Suomalainen riistanhoito Petri Nummi ja Veli-Matti Väänänen Kirja kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa. Teokseen on koottu uusin tieto metsä-, peltoja vesiriistan hoidosta, riistanhoidosta taajamissa ja teiden ympäristössä, soiden ennallistamisesta, petopyynnistä sekä tarhauksesta ja istutuksesta. Hinta 48 €