• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 22. KESÄKUUTA 2017 • NRO 12 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Se pp o Sa m ul i PUUKAUPPA: Metsäyhtiöt ovat ryhtyneet maksamaan lisähintaa FSC-sertifioidusta puusta. ›› 12–13 UUTISET Lisää hakkuita – lisää metsänhoitoa ›› 2–3 Sopiva kesätyö on portti työelämään ›› 5 Metsä Group kävi kaupoilla kaakossa ›› 7 HENKILÖ Uusi ministeri ei kuoppaa metsätukia Metsäministeri Jari Leppä sanoo, että jokin kannustinjärjestelmä tarvitaan jatkossakin. ›› 6–7 Metsät yltyivät ennätyskasvuun ›› 8 METSÄSTÄ Omaan metsään tutustumassa ›› 14–15 60 rullaa vuodessa ›› 20 Erota raudusja hieskoivu ›› 22 PILKKEITÄ Kaunis ääni ei ole ulkonäön tae ›› 24 Ruotsalaiskoira haistaa tuholaiset ›› 26 Retki Kiannon nälkämaille ›› 28 An na Ba ck Metsäkonevalmistajien myyntimäärät ovat kääntyneet kasvuun. Myötätuuli näkyi myös Ruotsin Elmia-messuilla. Sivut 9–11 Koneilla kulkee
• 22.6.2017 / AJASSA 2 Paatsamansinisiipi on Suomen kansallisperhonen SUOMEN kansallisLYHYET UUTISET LIINA KJELLBERG, teksti MARKKU OJALA, kuva V uotuisia hakkuumääriä on mahdollista kasvattaa ilman, että metsien kasvu tai hiilivarasto pienenee. Se edellyttää kuitenkin nykyistä suurempaa panostusta metsänhoitoon, arvioidaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa selvityksessä. Selvityksen taustalla on hallituksen tavoite nostaa vuotuiset hakkuut nykyisestä noin 66 miljoonasta kuutiometristä 80 miljoonaan kuutiometriin. Julkisuudessa on keskusteltu, riittääkö kotimaista puuta hakattavaksi ja millaiset ilmastovaikutukset hakkuiden lisäämisellä on. Selvitystyötä vetäneen Luken tutkimusprofessorin Jari Hynysen mukaan puuston kasvua on mahdollista lisätä hyvinkin nopeasti. Jos taimikonhoito-, kasvatuslannoitusja kunnostusojitusmäärät nostettaisiin metsänhoitosuositusten esittämälle tasolle, ylittäisi puuston lisäkasvu parissakymmenessä vuodessa kaavaillut lisähakkuut. Käytännössä tämä tarkoittaisi kasvatuslannoitusja kunnostusojituspinta-alojen kaksintai jopa kolminkertaistamista. ”Selvityksessä lähdetään siitä, että metsänhoitoon panostetaan selvästi nykyistä enemmän. Kaikkiaan keinot ovat kuitenkin melko maltillisia. Esimerkiksi lannoitusta ei tarvitsisi tehdä kuin parhailla lannoituskohteilla ja kerran kiertoajan kuluessa”, Hynynen sanoo. Neljä mallia Selvitys tehtiin puuntuotannon metsämaalle, jolla metsänhoitoa ei ole rajoitettu. Vertailtavana oli neljä käsittelyohjelmaa. Ensimmäisessä hakkuumäärä ja metsänhoitotoimenpiteet pysyivät ennallaan, toisessa vuotuinen hakkuumäärä nostettiin 80 miljoonaan kuutiometriin metsänhoitotoimenpiteiden pysyessä ennallaan. Kolmannessa ja neljännessä käsittelyohjelmassa vuotuinen hakkuumäärä nostettiin 80 miljoonaan kuutiometriin, mutta samalla kasvatettiin myös taimikonhoito-, kasvatuslannoitusja kunnostusojituspinta-aloja sekä lisättiin jalostetun männynsiemenen käyttömääriä. Kolmannessa käsittelyohjelmassa keskityttiin nopeasti kasvua lisää viin metsänhoidon keinoihin, neljännessä pitkävaikutteisiin keinoihin. ”Metsänhoitoon panostaminen on nopea keino lisätä metsien kasvua. Jalostetun siemenmateriaalin vaikutus näkyy pitkällä aikavälillä”, Hynynen sanoo. Jos hakkuumäärää nostetaan ilman, että metsänhoitoon panostetaan nykyistä enemmän, pienenee tarkastellun puuston kokonaistilaMetsänhoito kuittaa hakkuut Luken Jari Hynynen: Metsänhoidon tehostaminen kompensoisi hallituksen kaavailemat lisähakkuut parissakymmenessä vuodessa. Hakkuuaikeista tietoa METSÄKESKUS julkaisee verkkosivuillaan viikoittain tietoja markkinoille tarjottavista puutavaralajeista ja metsien käytöstä. Tiedot perustuvat metsänomistajien tekemiin metsänkäyttöilmoituksiin ja metsävara-aineistoon. Nyt palvelua on uudistettu: puun tarjonnan kehitystä voi verrata alueellisesti asetettuun hakkuutavoitteeseen. Lisäksi voi seurata myös kantorahojen ja puumäärien kertymistä. Ympäristöjärjestöt panivat suojeluehdotukset kartalle YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT ovat avanneet Metsäkartat.fi-verkkopalvelun, johon on koottu järjestöjen asiantuntijoiden, luonnonharrastajien ja ympäristöviranomaisten suojeltaviksi esittämiä metsiä ja soita. Mukana on niin valtion, metsäyhtiöiden kuin myös metsänomistajien maita. Järjestöt haluavat karttapalvelun avulla kertoa yleisölle ja päättäjille kiireellistä suojelua ja tutkimuksia vaativista alueista. M ar ia nn e N ie m el ä perhoseksi on valittu paatsamansinisiipi (Celastrina argiolus ). Perhonen valittiin verkkoäänestyksellä, jossa ääniä annettiin yhteensä 36 500. Paatsamansinisiipi sai 6 300 ääntä. Paatsamasinisiipi on yksi yhdeksästä yleisestä sinisiivestämme. Heleänsinistä väritystä korostavat siipien kalpeat alapinnat. Perhosta ei aina huomaa, sillä se viihtyy usein korkealla. Ikea pyrkii siirtymään kokonaan FSC-puuhun HUONEKALUJÄTTI Ikean tavoitteena on, että kaikki sen käyttämä puu on FSC-sertifioitua vuonna 2020. Viime vuonna yhtiön puupohjaisista materiaaleista 61 prosenttia oli FSC-sertifioitua. “Vauhti on ollut hyvä, sillä vuotta aiemmin luku oli 50 prosenttia. Silti voi olla, ettemme pääse vuoden 2020 tavoitteeseen, koska FSC-sertifioitua metsäalaa ei ole vielä riittävästi”, Ikea Suomen vastuullisuusjohtaja Tiina Suvanto kertoo. Hakkuut nousivat uuteen ennätykseen METSÄTEOLLISUUDEN hyvä vire nosti teollisuuden puunkäytön viime vuonna ennätystasolle. Luonnonvarakeskuksen mukaan hakkuumäärä kohosi liki 62 miljoonaan kuutioon, mikä on kuusi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Tukkien hakkuut lisääntyivät kuusi prosenttia, kuitupuun viisi prosenttia. Yksityismetsistä puuta kertyi 51 miljoonaa kuutiota.
• 3 AJASSA / 22.6.2017 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p . 09 315?49?840 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Metsänhoito kuittaa hakkuut vuus ja puustoon sitoutunut hiilivarasto laskelmien mukaan 30 vuodessa noin 20 prosenttia. Kaikkiaan metsiemme hiilivarasto kuitenkin kasvaisi, lähivuosina vain nykyistä hitaammin. Taustalla on Hynysen mukaan se, että selvityksen ulkopuolelle jätettiin noin kolmannes koko metsäpinta-alasta. Ei ongelmatonta Viime kädessä se, voidaanko kaavailtuja lisähakkuita kompensoida metsänhoidolla, riippuu Hynysen mukaan pitkälti metsänomistajista ja siitä, hyväksytäänkö lannoitusja kunnostusojitusmäärien kasvattaminen. ”Metsänomistajan kannalta lannoitus ja kunnostusojitus ovat kannattavia toimenpiteitä, mutta hankkeiden käynnistäminen takkuilee. Lisäksi kunnostusojitus vaikuttaa vesistöihin, ja mineraalilannoitteita käytettäessä huuhtoutuu ravinteita.” Jos kasvatuslannoitusten määrää lisätään, tulisi kivennäismaille Hynysen mielestä kehittää hidasliukoisia typpilannoitteita. Turvemailla hidasliukoista tuhkalannoitetta käytetään jo nyt. ”Metsänhoitotoimien lisääminen ei ole ongelmatonta. Hakkuiden lisääntyminen on kuitenkin ilmeistä. Tämä on tasapainoilua erilaisten tavoitteiden kanssa." 1500 2000 2500 3000 3500 Metsänhoidolla nopea vaikutus Erilaisten metsänhoitoja hakkuumäärien vaikutus puuston runkotilavuuteen sadan vuoden aikana. Lähde: Luke Metsänhoito ja hakkuut säilyvät nykyisellään Hakkuut 80 milj. m /v, metsänhoito säilyy nykyisellään Hakkuut 80 milj. m /v, panostukset erityisesti metsänhoitoon Hakkuut 80 milj. m /v, panostukset erityisesti metsänjalostukseen milj m 2014 2027 2047 2067 2087 2117 JUSSI COLLIN SUOMEN metsä-, pelto-, lantaja jätebiomassoja koskevat tiedot on koottu uuteen verkkopalveluun, Biomassa-atlakseen. Sen avulla voi etsiä tietoa esimerkiksi metsävaroista, hakkuiden sivuvirroista, maankäytöstä sekä teollisuuden ja yhdyskuntien biohajoavista jätteistä. Näitä tietoja voi käyttää vaikka raaka-ainehankintojen suunnitteluun. Paikkatiedot löytyvät atlaksesta neliökilometrin tarkkuudella. ”Käyttäjä voi laskea kartalta rajaamaltaan alueelta esimerkiksi erilaisten biomassojen määriä ja sijaintia sekä tarkastella biomassojen käyttömahdollisuuksia ja -rajoituksia yhdistelemällä eri aineistoja”, kertoo projektipäällikkö, tutkija Eeva Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Atlaksen lähtötiedot saadaan useasta eri tietokannasta. Lehtosen mukaan palveluun lisätään uutta tietoa sitä mukaa, kun aineistot kehittyvät tai uusia käyttäjätarpeita ilmenee. Suunnitelmissa on muun muassa tuoda palveluun uusia biomassoja kuten peltobiomassoja sivuvirtoineen ja uusia lantajakeita. Luken lisäksi Biomassa-atlasta ovat olleet valmistelemassa Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen ja Vaasan yliopistot sekä Tapio Oy. Palvelu julkistettiin viime viikolla Farmari-messuilla. Biomassat laitettiin kartalle Biomassa-atlasverkkopalvelun avulla voi hakea tietoa esimerkiksi metsävaroista, hakkuiden sivuvirroista ja maankäytöstä. ELIISA KALLIONIEMI, teksti ja kuva METSÄPALVELUYRITTÄJÄT esittelivät palvelujaan ja verkostoituivat Farmari-näyttelyssä Seinäjoella. Ala kasvaa kovaa vauhtia, ja yrittäjät tarvitsevat toisiaan. "On hyvä, että voi soittaa toisille ja saada työpiikkejä tasoitettua", kertoo Jaakko Järvistö . Tuomarniemeltä valmistuneella metsätalousinsinöörillä on alkamassa viides vuosi yrittäjänä. Töitä riittää, joten vielä ei ole tarvinnut markkinoida palveluja. Toisaalta myöskään yrityksen laajentaminen ei ole mielessä. "Tässä vastaa vain omista tekemisistä, eikä tarvitse huolehtia muiden työnjäljestä." Messujen jälkeen Jaakko Järvistö suuntasi istutustyömaalle Härmään. Tällä kertaa työllistäjä on metsäyritys, mutta töitä tilaavat myös metsänomistajat ja metsänhoitoyhdistykset, joskus myös tontinomistajat. Metsäkeskuksen Marko Ämmälä on seurannut yrittäjäkunnan kasvua vetämässään EU-hankkeessa, jossa Metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus yhdessä edistävät metsäpalveluyrittäjyyttä. Joko kilpailu kiristyy palvelumarkkinoilla? "Sellaista en ole huomannut. Työtä on metsissä niin paljon." Ämmälä toivoo, että metsänomistajat teettäisivät taimikonhoitoa vielä nykyistä innokkaammin. Rästejä on kertynyt runsaasti eikä niiden purkamiseen riittäisi, vaikka metsäpalveluyrittäjien määrä kaksinkertaistuisi nykyisestä. Farmarin jälkeen Marko Ämmälä lähti videokuvauksiin. Metsäpalveluyrittäjät esittelevät työnsä jälkeä uusin välinein. Ensimmäiset 13 videota havaintometsistä ovat katsottavissa osoitteessa metsakeskus.fi/havaintometsat. Metsäpalveluyrittäjyys kasvaa Jaakko Järvistö (vasemmalla), Mikko Kässi, Timo Välisaari, Jyrki Saloniemi ja Marko Ämmälä tietävät paljon yrittämisestä.
• 22.6.2017 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN MARIANNE MINKKINEN, teksti JUHA TANHUA, kuva T uhannet nuoret ovat päässeet kesätöihin metsäalalle. Yksi heistä on Reisjärveltä kotoisin oleva Juho Kolehmainen , joka työskentelee elokuun loppuun asti metsäyhtiö UPM:n Hämeenlinnan metsätoimistolla. Kolehmaisen työtehtäviin kuuluvat leimikoiden nauhoitukset ja korjuuyrittäjien tekemien töiden laadunmittaukset. Myöhemmin kesällä hän alkaa toimia myös kontaktihenkilönä paikallisille metsänomistajille. Kesätöiden saaminen ei ole itsestäänselvyys. "Minun on ollut helppo löytää töitä, mutta kilpailu paikoista on kovaa. Kesätyöpaikkoja on suhteellisen vähän verrattuna alan opiskelijoiden määrään", Kolehmainen sanoo. Hänen kokemustensa mukaan opiskelijat ovat yleensä löytäneet kesätyöpaikan, mutta eivät välttämättä sellaiseen työtehtävään kuin opiskeluiden kannalta olisi ollut hyödyllisintä. Muutama opiskelijakaveri jäi kokonaan ilman kesätyötä. Hakijoita kymmeniä tuhansia Suurimmat metsäyhtiöt ovat ottaneet tänä vuonna kesätyöntekijöitä suunnilleen saman verran kuin edellisvuosinakin. UPM, Stora Enso ja Metsä Group ovat kukin palkanneet noin tuhat nuorta. Tehtävät vaihtelevat maastossa tehtävistä töistä toimistoja tehdastyöhön. Paikkoja pyritään tarjoamaan erityiPonnahduslauta työelämään Moni kesätyö poikii myöhemmin vakituisen työpaikan. PÄÄTIN TEETTÄÄ kasvatuslannoitusta 400 kilometrin päässä sijaitsevalla metsäpalstallani. Pari viikkoa sitten kännykkään tuli viesti: ”Tänään aloitetaan lentolannoitus.” Mukana oli kuva lennolle valmistautuvasta helikopterista. Mikä olisi helpompi ja parempi tapa tehdä vaikutus etämetsänomistajaan? Kun asuu kaukana metsästään, metsänhoito muuttuu väistämättä etäisemmäksi kuin niillä, jotka asuvat lähellä metsiään. Tekstiviestin yhteydessä lähetetty kuva palautti metsäasiat saman tien mieleen. Kuvilla on voima, joka metsäalan palveluntarjoajien kannattaa hyödyntää. Kännykkäkuvan ottaminen ja lähettäminen ei vie kauan mutta osoittaa, että palveluntarjoaja osaa asettua asiakkaansa asemaan. Se taas näkyy yleensä työtarjouksina. Ehkä seuraavalta hakkuutyömaalta saa jo videokuvaa. LIINA KJELLBERG Kuva kertoo enemmän "Säästöpuuhaapa kaatui viime syksynä. Pituutta oli noin 26 metriä ja läpimitta rinnankorkeudelta 60 senttiä." KALLER Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. VALTAKUNNAN METSIEN inventointi (VMI) tuottaa säännöllisin väliajoin metsien tilasta hyvän katsauksen, joka sopii moniin tarkoituksiin. Sen perusteella yritykset ovat arvioineet tehdasinvestointejaan, ja nyt VMI:n ansiosta myös metsien hiilensidonnasta voidaan keskustella täsmällisillä luvuilla. Missään muualla metsiä ei tunneta niin tarkkaan ja pitkältä ajalta kuin Suomessa. Ensimmäinen inventointi tehtiin 1920-luvulla. Nyt meneillään on 12. inventointikierros, jonka ensimmäisiä tuloksia julkistettiin alkuviikosta. Niiden mukaan metsien kasvuvauhti on jatkunut hyvänä. Uusin luku on melkein 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli puuston kasvua ja poistumaa kuvaavat käyrät ovat erkaantuneet entisestään. Metsien puumäärä on noussut lähes 2,5 miljardiin kuutiometriin. LUVUT KASVAVAT MYÖS siellä, missä niiden ei pitäisi. Ensiharvennusrästit näyttävät karkaavan käsistä, vaikka nuorten metsien harvennukset ovat tällä vuosikymmenellä lisääntyneet paljon. Kiireellistä ensiharvennusta kaipaavia metsiä on inventoinnin mukaan nyt jo lähes miljoona hehtaaria. Rästien purkamiseen tarvitaan paljon uutta kysyntää kuitupuulle. Kovin hyvältä ei näytä myöskään nuorten kasvatusmetsien laatu. Enää vain runsas viidennes taimikoista on arvioitu hyviksi. PIENISTÄ TAIMIKOISTA sen sijaan kuuluu hyviä uutisia. Niiden laatu on varsinkin Etelä-Suomessa parantunut vuosikymmenen vaihteesta lähtien. Entistä Taimikoiden laatu parantunut useammin inventointiryhmä on voinut todeta, että taimikko on täystiheä ja mallikkaasti kasvussa. Arvosanan hyvä saa jo reilusti yli puolet alle 1,3-metrisistä taimikoista. Syitä taimikoiden laadun paranemiseen on paljon alkaen huolellisista istuttajista suotuisiin luonnonoloihin. Erittäin paljon laatuun on vaikuttanut tehokkaaksi hiottu kuusen viljelyketju. Sen eteen on tehty paljon työtä ja tulokset näkyvät. Ei ihme, että myös tästä syystä kuusen istuttamisesta on tullut niin suosittu uudistamismenetelmä. Etelä-Suomen taimikoista jo 75 prosenttia kasvaa kuusta.
• 5 AJASSA / 22.6.2017 "Ensimmäinen hiplaaja kaivettu niskasta tänä keväänä. Näyttää viihtyvän kuusikoissakin, siellä kun booria levittelin. Pitäisiköhän sitä rokotetta alkaa harkita, kun tuolla pusikoissa tullee kesän mittaan rymyttyä." VALTTERI "Ei ole vielä rokotetta borrelioosiin eikä moniin muihin punkkien levittämiin tauteihin. Rokote suojaa vain joltain aivotulehdukselta, en aio hankkia kolmivaiheista rokotetta tuon takia." TOLOPAINEN "Näkyy olevan paikallista vaihtelua paljon. Meittin kissasta ei ihme kyllä ole löytynyt tänä kesänä vielä yhtään punkkia." WILLIAM MUNNY "Toisessa koirassa oli ensimmäinen punkki toukokuun alussa, minkä jälkeen laitettiin heti karvakorville liuokset niskaan. Ihmisillekin suositellaan hyönteiskarkotteita. Olen ottanut myös rokotteet, koska joudun liikkumaan riskialueilla." A. JALKANEN "Koira on huono isäntä punkille kuten muutkin petoeläimet. Jos se sattuu imemään koirasta verta, silloin se ei ime ihmistä. Tietääkseni punkki tarvitsee kaksi veriateriaa elämänsä aikana. Joten niille on sama, mistä eläimistä ne tulevat." METSURI MOTOKUSKI "Tänään taimetuksen jälkeen taas yksi punkki kiipi käsivarrella ja yritti purra ranteen lähellä kiinni. Sattui sen kannalta hiukan havaintoaltis paikka, joten yritys ei tällä kertaakaan tuottanut tulosta." JEES H-VALTA "Punkkien määrästä täällä Pohjois-Suomessa antaa hyvän kuvan Kalevassa parisen viikkoa sitten uutisoitu koiran kolmen kilometrin lenkki emäntänsä kanssa Iin Olhavassa. Lenkin jälkeen rouva poisti koirastaan 50 punkkia. Itseäni olen yrittänyt suojella vaatetuksella, mutta niin vaan huomasin viikko sitten mahaani kaivautuneen punkin, jolta enää takajalat olivat näkyvissä." 6TUKKI sesti alan opiskelijoille, kertoo Stora Enso Metsän henkilöstöpäällikkö Kari Airaksinen . "Olemme pyrkineet työllistämään opiskelijoita niin taloudellisesti hyvinä kuin huonoinakin vuosina, jotta he voivat edetä opinnoissaan." Hakemuksia tuli eri yhtiöille yhteensä kymmeniä tuhansia, joten joukosta on tärkeää erottua. ”Olen huomannut, että omalla aktiivisuudella on paljon merkitystä. Vaikka hakemukset täytetään netissä, kannattaa myös soitella toimistolle, jotta saa äänensä kuuluviin", Kolehmainen sanoo. Kantapäätä oven väliin Stora Ensolta kerrotaan, että kesätyö on yksi tyypillisimmistä tavoista jatkaa vaHEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija KOLUMNI Verkkokeskustelu Gallup Uusi kysymys: Sopiiko akkusaha metsätöihin? Erotatko raudusja hieskoivun toisistaan? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 88% Kyllä PROFESSORI ALF REHN on epäillyt parhaiden käytänteiden autuutta, sillä niiden vangiksi jää helposti. Tämän päivän parhaat käytänteet ovat kuitenkin huomispäivän huonoja. Tämä oppi on sisäistetty näköjään metsäalalla paljon ennen Rehniä. Kuusen pistokastuotannolta odotettiin paljon. Se oli yksi, muttei ainut syy siihen, ettei kuusen siemenviljelyksiä perustettu riittävästi. Laserkeilausta odotellessa ei yksityismetsissä otettu käyttöön firmojen kustannustehokasta suunnittelumenetelmää, jossa puustotiedot ajantasaistetaan aina toimenpiteen yhteydessä. Se mahdollistaa oikea-aikaiset metsänhoitotyöt ja hakkuut. Tohtori Nuutti Kiljunen esitteli Suomen Metsätieteellisen seuran Metsänhoitoklubin kokouksessa laskelmia siitä, mitä parhaiden käytänteiden käyttämättömyys voi maksaa. Esimerkkeinä hänellä oli vajaus kuusen siemenviljelyssiemenen saatavuudessa ja viivyttely taimikonhoidossa. Siemenviljelyssiemenen osuus kuusen viljelyssä on ollut keskimäärin samalla tasolla kuin Ruotsissa, paitsi vuosina 2008–2012, jolloin se oli 40 prosenttiyksikköä pienempi. Voidaan tulkita, että kuusen jalostushyöty jää saamatta tältä osin. Taimikonhoidon viivästyksen nettonykyarvon laskelman pohjana on taimikon hoidon rästien pinta-ala, ja valistuneet arviot viivästyksen aiheuttamalle kustannusten nousulle, järeytymisen hidastumiselle ja kasvutappiolle. KILJUSEN LASKELMIEN TULOKSET ovat puhuttelevat. Viiden vuoden kuusen siemenviljelyssiemenen pulan aiheuttaman jalostushyödyn menetyksen nettonykyarvo on 40 miljoonaa euroa. Olemassa olevien viivästyneiden taimikonhoitokohteiden vastaava hintalappu on vähintään sata miljoonaa euroa. Ruotsalainen kuusen siemenviljelyshehtaari tuottaa keskimäärin neljä ja suomalainen 1,2 kiloa vuodessa. Eron kaventaminen on ainakin miljoonan euron panostuksen paikka. Taimikonhoidon viivyttely yhtiöiden metsissä oli kerralla kuntoon ajattelua, ja korjausliikkeet on jo tehty. Yksityismetsissä tuet ovat suosineet varhaishoidon laiminlyöntiä ja varsinaisen taimikonhoidon myöhentämistä. Uusi varhaishoidon tuki paransi tilannetta, mutta ei riittävästi. Pienpuutuet, jotka vievät puolet tukipotista, kannustavat edelleen pois hyvistä käytänteistä. NYT ODOTETAAN IHMETTÄ Big Datasta. Nykyteknologia antaa mahdollisuudet siirtyä esimerkiksi puukohtaisen tiedon keräämiseen. Aletaanko sen mahdollisuuksia hyödyntää laajasti, vaikka hyväksi havaitut toimintamallitkaan eivät ole kiinnostaneet? Vastoin Rehnin näkemystä väitän, että uusia teknologioita hyödyntävät aktiivisimmin toimijat, joilla perusasiat ovat jo kunnossa. Metsäalalle tyypillinen ongelmien kieltäminen ja uuden odottelu ”voi kun olisi viulu” -asenteella ei ole hyvä pohja uusiutumiselle. Tämä asenne näyttää olevan sitä vahvempi, mitä lähempänä ollaan puuntuotantoketjun alkupäätä ja mitä enemmän toimitaan julkisella rahalla. Hyvästä poikkeamisella on hintalappu EI RIITTÄNYT KAIKILLE Kesätöitä hakeneet ja paikan saaneet kotimaassa ?? UPM: 9 700/1 000 ?? Stora Enso: 17 000/1 000 ?? Metsä Group: 5 500/900 ?? Metsähallitus: ei saatavilla/300 kituiseen työsuhteeseen. Kolehmainen toivoo, että hänelle kävisi samoin. Ensi syksynä hän valmistuu metsätalousinsinööriksi Hämeenlinnan ammattikorkeakoululta Evolta. ”Ehkä tästä kesätyöstä saa kantapäätä oven väliin. Itsestähän se on kiinni.” Fakta Punkit liikkeellä Metsätalousinsinööriksi opiskeleva Juho Kolehmainen työskentelee tämän kesän UPM:n Hämeenlinnan metsätoimistolla.
• 22.6.2017 / AJASSA 6 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsänomistajilta on kantautunut viime aikoina entistä enemmän havaintoja hirvien aiheuttamien metsätuhojen ja hirvien määrän kasvusta metsissä. Tämän on vahvistanut myös Luonnonvarakeskus (Luke), jonka mukaan hirvikanta on monin paikoin aiemmin arvioitua korkeampi. Kuva hirvikannan tilasta on välittynyt ministeriöön asti. "Oma käsitykseni niiltä alueilta, joilla itse liikun, on, että hirvikanta on kasvussa", kertoo tuore keskustalainen maaja metsätalousministeri Jari Leppä . Leppä myöntää, että hirvikannan säätelyjärjestelmä kaipaa hiomista. "Hirvikantaa pitää säädellä niin, ettei tule jatkuvia metsätuhoja. Hirviä ei saa olla liikaa." Leppä uskoo, että hirvimäärän sähköiset seurantamenetelmät, kuten metsästäjien Oma riista -puhelinsovellus, auttavat ehkäisemään kannansäätelyssä toistuneita heilahduksia. "Sähköinen järjestelmä tuo ajantasaisempaa ja oikeaa tietoa hirvikannasta", metsästystä itsekin harrastava ministeri sanoo. 80 miljoonaa kuutiota Lepästä tuli maaja metsätalousministeri toukokuussa, kun hallitus lisäsi ministerien määrää. Entiselle maaja metsätalousministerille Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) jäivät ympäristö-, energiaja asuntoasiat. Jari Lepän mukaan tehtävänjako on erittäin luonteva, sillä ilmastoja hiilinielukeskustelu tekee metsien käytöstä yhä kansainvälisemmän kysymyksen, mikä lisää ilmastoasioista vastaavan Kimmo Tiilikaisen tehtävätaakkaa. Metsä-Suomen edunvalvonta on Lepän mukaan molempien ministerien ydintehtäviä. "Keskeisin asia on, että metsien kestävä käyttö saa jatkua." Lepän mukaan Suomella ei ole varaa olla käyttämättä metsää ilmaston, talouden eikä kestävyydenkään näkökulmasta. "Vaikka hakkuita lisätään, metsien kasvu lisääntyy koko ajan. Ja kasvun vuoksi metsiä on mahdollista käyttää enemmän. Se on hallituksen yksimielinen kanta." Luken tuore ennuste kertoo, että markkinahakkuut voivat nousta tänä vuonna uuteen ennätykseen, yli 63 miljoonaan kuutiometriin. Lepän mukaan kasvun varaa on vielä. "Metsästrategian mukainen vuosittainen 80 miljoonan kuution hakkuumäärä on relevantti metsänkäyttöluku." Ministerin mielestä mittasuhteet on unohdettu viime aikojen metsänkäyttökeskusteluissa. Esimerkiksi päätehakkuiden osuus käytettävissä olevasta metsäpinta-alasta on vuosittain alle prosentin. "En halua, että metsien käytöstä annetaan väärää kuvaa. Ei ole todellakaan kysymys siitä, että nyt Suomen metsät hävitetään." Tukijärjestelmä tarpeen Ministeriössä on jo käynnistetty mietinnät, mitä tapahtuu, kun Hirvestys kaipaa hiomista Kemera tai vastaava kannustinjärjestelmä tarvitaan jatkossakin, sanoo metsäministeri Jari Leppä. "Hirviä ei saa olla liikaa." metsätalouden nykyinen kemeratukilaki päättyy vuonna 2020. Leppä, joka oli ennen ministerinpestiään eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnan jäsen ja puheenjohtaja yli 10 vuotta, ei lämpene ehdotuksille tukijärjestelmän lopettamisesta. "On ensiarvoisen tärkeää, että kannustinjärjestelmä on olemassa." Lepän mukaan nyt on hyvä aika tuoda pöydälle ideoita tulevasta. "Kannustan kaikkia metsätoimijoita kertomaan, millaisia ominaisuuksia tulevassa tukijärjestelmässä tulee olla." Lepän omat metsäomistukset sijaitsevat Pertunmaalla Mikkelin lounaispuolella. Pienten mäkien ja niiden välisten notkojen värittämässä metsämaastossa kasvaa niin kuusta, koivua kuin mäntyä. "Maapohjat ovat reheviä, miHAASTATTELU
• 7 AJASSA / 22.6.2017 Hirvestys kaipaa hiomista JARI LEPPÄ ? ? Työ: maaja metsätalousministeri, maanviljelijä ? ? Ikä: täyttää 58 vuotta juhannuspäivänä ? ? noin 200 hehtaaria metsää Pertunmaalla Etelä-Savossa ? ? Perhe: vaimo ja yksi lapsi ? ? Harrastukset: kuntoilu, metsästys, raviurheilu ja kesäteatteri Kansallisen metsästrategian tavoitteena on hakkuiden lisääminen 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Jari Lepän mukaan väite, että hakkuita lisätään energian tuotannon vuoksi, on väärä. kä tietää paljon taimikonhoitotöitä. Ensin heinäämistä ja sitten lehtipuiden raivausta." Lepällä on omien metsäomistusten suhteen kolme periaatetta: ylisukupolvisuus, yrittäjämäisyys ja monimuotoisuuden ylläpito. Ministerin töiltä jää aikaa lähinnä metsänhoidon suunnitteluun ja raivaustöihin. Leppä täyttää 58 vuotta juhannuspäivänä. Suuria juhlallisuuksia ei ole tiedossa. "Syntymäpäivä menee työn merkeissä. Eduskunnan pitää saada soteja maakuntauudistukset tehtyä." Kuka? VALTTERI SKYTTÄ Ä änekosken uuden selluja biotuotetehtaan käynnistymiseen valmistautuva Metsä Group turvaa suurtehtaan tulevaa toimintaa yrityskaupoilla. Yhtiö osti alkukuun aikana puunhankintaliiketoiminnat Metsäkolmiolta Keski-Suomessa ja Harvestialta Kaakkois-Suomessa. Metsä Groupin mukaan yrityskaupat varmistavat osaltaan, että Äänekosken uusi tehdas saa tarvittavan määrän havukuitupuuta ja että lisääntyvissä hakkuissa kertyville muille puutavaralajeille löytyy käyttökohde. Metsäkolmion oston myötä Metsä Group kasvattaa tukkitoimituksia Timber Teamin Pihtiputaan sahalle, ja Harvestian kanssa on sovittu koivukuitupuun toimittamisesta Savon Sellulle. "Äänekoski tulee käyttämään suuren määrän havukuitupuuta, jonka hankkimisessa kertyy muita puutavaralajeja. Eri puutavaralajien välisellä tasapainolla on meille iso merkitys", kertoo Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Mäntylä . Mäntylän mukaan molemmissa yritysostoissa oli takana myös se, että yrityskauppa oli ajankohtaan sopiva ratkaisu kaikille osapuolille. Metsäkolmion toiminta muuttuu sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, ja Harvestia keskittyy omistajansa Savon Sellun koivukuitupuun hankintaan Kuopion lähialueilla. Siellä koivukuidun kysyntätilanne on muuttunut Stora Enson Varkauden tehtaan vaihdettua koivun käytön mäntyyn. Puunostajia yhä kohtuullisesti Metsäyhtiöt hankkivat puuta niin omilla osto-organisaatioilla kuin metsäyritysten keskinäisillä puukaupoilla. Metsä Groupin tavoitteena ei ole muuttaa hankintatapojen suhdetta, ellei nyt nähdyn kaltaisia molempia kaupan osapuolia hyödyttäviä mahdollisuuksia tule eteen. "Kun puunhankinta on omissa käsissä, siihen voi luottaa. Samalla teemme paljon yritysten välistä puukauppaa." Äänekosken tehtaan on Äänekoskelle lisää elintilaa yrityskaupoilla määrä käynnistyä syksyllä. Kuitupuuta käyttävä tehdas on jo nostanut puunostomääriä. Mäntylän mukaan tehdas ei muuta yhtiön käytännön hakkuutoimintaa. "Tulemme toimimaan puun katkonnassa samalla tavalla kuin aiemminkin. Tukki otetaan tarkasti talteen." MTK:n metsälinjan tutkimuspäällikön Erno Järvisen mukaan puunkäytön kasvu on positiivinen asia metsänomistajien näkökulmasta, mutta ostajien väheneminen heikentää puumarkkinoiden toimivuutta. "Perusperiaate on, että mitä enemmän puunostajia, sitä paremmin markkinat toimivat. Toisaalta näillä alueilla, joilla Metsä Group teki yritysostoja, on puunostajia edelleen kohtuullisen runsaasti. Metsänomistajien kannattaa edelleen kilpailuttaa puukaupat kaikkien potentiaalisten ostajien kesken", Järvinen sanoo. Lustontie 1 58450 PUNKAHARJU www.lusto.fi lusto@lusto.fi 015 345 100 Kansallista identiteettiä rakentamassa – Suomalainen metsäsuhde UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmassa 28.4.2017–7.1.2018 Ilona Rista – Puutaiteen uudistaja 28.4.2017–7.1.2018 Sanna Vatanen – Virkatut moottorisahat 28.4.–1.10.2017 Laaja perusnäyttely koko vuoden! Tervetuloa! Pekka Halonen: Syksyisiä haapoja 1920. Myynti: rautamaatalouskaupat ja pienkonemyymälät. – Taimikkojen ensiharvennus – Puutarhojen ja puistoalueiden hoidot
• 22.6.2017 / AJASSA 8 Metsäkonealalla HYMY ELIISA KALLIONIEMI M etsien kasvuvauhti on jatkunut yllättävän kovana. Uusin mittaustulos on, että metsät kasvavat vuodessa 109,9 miljoonaa kuutiometriä. Kymmenessä vuodessa vuotuinen kasvu on lisääntynyt kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä, eli reilusti parin sellutehtaan tarvitseman puumäärän verran. Koska puuta hakataan paljon vähemmän kuin uutta kertyy, myös metsien puumäärä on kasvanut. Nyt se on lähes 2,5 miljardia kuutiometriä. Neljässä vuodessa puusto on lisääntynyt noin 110 miljoonaa kuutiometriä, eli saman verran kuin metsät vuodessa kasvavat. Metsistä uudet ennätykset Suomen metsissä on nyt puuta lähes 2,5 miljardia kuutiometriä. Neljässä vuodessa Suomen puusto on lisääntynyt noin 110 miljoonaa kuutiometriä. Sa m i Ka rp pi ne n 20 40 60 80 2005– 2007 20062008 20072009 20082010 20092011 20102012 20112013 20122014 2014– 2016 Taimikoiden tila Etelä-Suomessa 2005 2016, pienet taimikot Parempaan päin Tyydyttävät Hyvät Lähde: Luke Kasvut ovat mittausvuosia edeltävien 5 vuoden keskiarvoja. Kasvu kiihtyy 80 100 120 Milj. m vuodessa VMI 9 (1996 2003) VMI 10 (2004 2008) VMI 11 (2009 2013) VMI 12 (2014 2016) Tiedot ovat peräisin Luonnonvarakeskuksen tekemästä valtakunnan metsien inventoinnista. Tällä viikolla julkistettiin ensimmäiset luvut kahde inventointikierrokselta, jonka mittaukset aloitettiin vuonna 2014. Rästit kasvavat Suomen metsät ovat hyvässä kunnossa ja sopivassa iässä, joten kasvun on arvioitu lisääntyvän ylimmillään 115–125 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. "Olen itse ajatellut, että oikea luku on lähempänä 115 miljoonaa, mutta ehkä joudun tarkistamaan kantaani", pohtii hyvien kasvulukujen yllättämä Kari T. Korhonen , joka johtaa valtakunnan metsien inventointia. Inventoinnissa arvioidaan myös metsien laatua ja metsänhoidollista tilaa. Näistä luvuista Korhonen löytää ikävän yllätyksen. Ensiharvennusrästit ovat kasvaneet entisestään, vaikka harvennetut pinta-alat ovat lisääntyneet. Kiireellistä harvennusta kaipaavien nuorten metsien pinta-ala on noussut edellisen inventoinnin 810 000 hehtaarista 980 000 hehtaariin. Taimikoiden laatu parantunut Hyvä uutinen on myös se, että varsinkin Etelä-Suomessa pienten taimikoiden laatu on parantunut. Hyvän arvosanan saa nyt jo reilusti yli puolet alle 1,3 metrin mittaisista taimikoista. Varttuneissa taimikoissa metsänhoidollisesti hyvien taimikoiden osuus on pienempi, mutta myös niissä kehitys on tällä vuosikymmenellä kulkenut parempaan suuntaan. "Ehkä joudun tarkistamaan kantaani." NYT ON KAUPAN PAIKKA! Sportsman 570 EFI 4x4 EUT sh. 9290 € +tk. SUMMER PACK ETUSI 1318 € ? Forest-peräkärry 799 € ? Polaris-sähkövinssi 519 € POLARIS.FI Rekisteröity kahdelle
• 9 AJASSA / 22.6.2017 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat U usiutuvien luonnonvarojen kohonnut arvostus on kiihdyttänyt metsäkoneiden kysyntää. Ponssen toimitusjohtajalla Juho Nummelalla oli viime viikolla aihetta hymyyn Elmian messusateesta huolimatta. Yhtiö on vahvistanut asemiaan Ruotsissa, ja Suomessakin kauppa käy. Viime vuonna Ponsse kiilasi Ruotsin kolmoseksi 20 prosentin markkinaosuudella, mikä päihittää ruotsalaisvalmistajat Ecologin, Gremon ja Rottnen. Edellä ovat John Deere ja Komatsu. ”Perusta menestykselle luotiin 2013 Elmia Wood -messuilla. Silloin esiteltyä Scorpion-hakkuukonetta on myyty Ruotsiin noin 120. Sen siivellä olemme pystyneet lisäämään ajokoneiden myyntiä”, Nummela korostaa. Ruotsin markkinat ovat toipumassa laihoista vuosista. Maassa myydään tänä vuonna 600 metsäkonetta. Suomessa myydään 500 konetta. Vahvistunut asema maailman suurimmilla metsäJatkuu seuraavalla aukeamalla. Metsäkonealalla HYMY Maailman suurimmaksi nimetyt Elmia Wood -metsämessut Ruotsissa henkivät metsäkonevalmistajien uskoa tulevaan. Toimitusjohtaja Juho Nummelalla on syytä hymyyn. Ponsse on kivunnut Ruotsin metsäkonemarkkinoiden kolmossijalle ohi ruotsalaisvalmistajien.
• 22.6.2017 / AJASSA 10 myönteinen, mutta tilanne muuttuu, jos poliittiset riskit realisoituvat. Metsäkoneissa käytettävien ostokomponenttien, kuten telien ja hydrauliikan, saatavuus ei vielä rajoita alan suurten valmistajien tuotantoa. ”Kaivosteollisuudessa virinnyt nousu lisää komponenttien kysyntää. Esimerkiksi laakerimarkkinat ovat hyvä mittari maailmantalouden suhdanteille.” Myytti pienkoneiden noususta mureni Ruotsissa pienten metsäkoneiden myynti on kasvanut. Syyksi on kerrottu metsänomistajien kyllästyminen isojen koneiden maaperävaurioihin ja leveiden ajourien myrskytuhoriskiin. Merkittävimmät pienkoneiden valmistajat ovat Malwa, Vimek ja Terri. Malwan tekninen asiantuntija Mattias Bengzon on tyytyväinen. ”Aiemmin pieniä metsäkoneita ostivat metsänomistajat, mutta viime vuosina yhä enemmän myös korjuuyrittäjät. Valmistamme tänä vuonna 35 konetta.” Ruotsin puunkorjuun yleiskuva on silti ennallaan. ”Pienten koneiden osuus puunkorjuusta on marginaalinen. Korjuu olisi niin kallista, ettemme voi maksattaa sellaista puun myyjillä”, sanoo metsätalouden kehittämispäällikkö Anders Ehrenström puunhankintayhtiö Sydvedistä. Metsänomistaja voi valita kantohinnan ja korjuun tehokkailla koneilla tai nollahinnan ja kapeilla urilla hyörivät pienkoneet. Henkkamaukkakin haluaa puukuitua Ruotsissa uuteen metsätuotantoon on parissa vuodessa satsattu yli kolme miljardia euroa. Etelä-Ruotsin metsänomistajien Södra rakentaa sellulinjaa Väröön 650 miljookonemarkkinoilla lupaa hyvää. ”Myös Suomessa meno on vahvaa, mutta siellä dominoimme markkinoita jo nyt. Uskon, että lähivuosina meillä on mahdollisuus lisätä koneiden myyntiä enemmän Ruotsissa.” Pohjois-Amerikka haasteena Maailman suurimman metsäkonevalmistaja John Deeren Euroopan metsäkoneliiketoimintojen johtaja Timo Ylänen arvioi näkymät hyviksi Euroopassa, kaukomarkkinoilla ja Venäjällä. Haasteita on lähinnä Pohjois-Amerikassa Pohjoismaisia metsäkoneita valmistetaan vuosittain 3 500. Niistä yli puolet Suomessa. Konekauppa käy hyvin, eikä Ylänen vielä näe merkkejä alan ylikuumenemisesta. ”Toki tämä on syklinen ala, joten nousu taittuu jossain vaiheessa. Venäjän merkitys on nyt suuri. Se on viime ajat ollut Klapikoneetkin menivät verkkoon Mikko Riikilä • Yli puolet Ruotsissa myytävistä klapikoneista on suomalaista tekoa. Japa, Palax ja Hakki-Pilke hallitsevat markkinoita. Japaa valmistavan Laitilan Rautarakenteen toimitusjohtaja Henri Nurminen kertoo, että klapikoneiden kysyntä on vilkastunut kaikilla markkinoilla. ”Piristyminen alkoi Britanniasta. Nyt kysyntä on virinnyt myös Pohjoismaissa muutaman laihan vuoden jälkeen”, Nurminen kertoo. Esineiden internet on istutettu Japan uusiin 395ja 405-malleihin. Niiden tietokone liittyy SIM-kortilla tietoverkkoon. ”Häiriötilanteessa näemme, mikä esimerkiksi saksalaisen asiakkaan koneessa on vialla ja voimme antaa korjausohjeet tai lähettää tarvittavat varaosat. Lisäksi tietokone kuutioi klapimäärän. ” Metsäyhtiö Södran strategiapäällikkö Henrik Brodin ennusti, että puukuidut korvaavat puuvillaa tekstiilien valmistuksessa jo lähivuosina. Skogsstyrelsenin pääjohtaja Herman Sundqvist ennakoi, etteivät Ruotsin hakkuut lähitulevaisuudessa lisäänny merkittävästi. nalla eurolla ja SCA Sundsvalliin 850 miljoonalla eurolla. Billerud Korsnäs rakentaa Vänern-järven rantaan 600 miljoonan euron kartonkikonetta. Analyytikot ennakoivat investointibuumin jatkumista. Jatkossa painopiste siirtynee sahateollisuuteen, jonka maailmanlaajuisesta noususta Ruotsi mielii osansa. Viime vuosina ruotsalaiset ovat oppineet, mitä biotalous ja globalisaatio tarkoittavat. ”Smoolannin metsät ovat jatkossa yhä korostuneemmin koko maailmaa varten”, Södran strategiapäällikkö Henrik Brodin kertoo. Hän esitteli Elmia-yleisölle puun jalostusmahdollisuuksia. Visiot olivat tuttuja. Suuria lupauksia nähdään muun muassa puuvillan korvaamisessa sellusta valmistettavalla kankaalla. ”Ruotsalaiset vaatebrändit kuten H&M ovat innostuneet puukuidusta, jolla voitaisiin korvata ympäristöä tuhoavaa puuSateesta huolimatta Elmia-messuilla riitti väkeä.
• 11 AJASSA / 22.6.2017 villaa. Siinä voi olla valtava mahdollisuus metsätuotteille. ” "Ruotsin metsäkeskuksen”, Skogsstyrelsenin pääjohtaja Herman Sundqvist kertoo, ettei Ruotsikaan marssi kohti biotaloutta yksituumaisena. ”En tiedä, millaista Suomessa on, mutta en osaa kuvitella, että keskustelu voisi teillä sen kovempaa olla kuin täällä.” Ruotsissa ei odoteta hyppäyksenomaista hakkuumäärien lisäystä. Monelta osin suurinvestoinnit kohottavat jalostusastetta ja korvaavat alas ajettua tuotantokapasiteettia. ”Meillä on pitkään hakattu 92–94 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kestäviksi hakkuumahdollisuuksiksi on laskettu 95–100 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten kasvuvara on vähäinen”, Sundqvist pohtii. Metsäomistajat iäkkäitä Ruotsissa yksityismetsien tilakoko on merkittävästi meikäläistä suurempi ja toisaalta teollisuudella on runsaasti omia metsiä, joten puuhuolto on turvattu. Metsänomistajista kaksi kolmasosaa on yli 65-vuotiaita, mutta Sydvedin Ehrenström näkee tässäkin mahdollisuuksia. ”Metsille löytyy aina uusi omistaja. Vanha kaarti koettaa tehdä metsässä kaiken, mutta työt tahtovat iän karttuessa jäädä tekemättä. Uusi polvi teettää hommat ammattilaisilla. Metsänhoidon taso voi jopa parantua.” Ehrenströmin mukaan vaaraa omistajakadosta ei ole, vaikka perilliset eivät innostuisikaan jatkamaan tilanpitoa. ”Varsinkin Etelä-Ruotsissa sekä sijoittajat että puuntuottajat hankkivat innokkaasti uutta metsää.” Metsätilojen hinta määritellään tilan puuston kuutiohintana. Etelä-Ruotsissa kauppahinta oli viime vuonna keskimäärin 600 kruunua, siis runsaat 60 euroa kuutiolta. Mikko Riikilä • Komatsu esitteli Elmiassa kahdeksanpyöräisen version 901-harvesterimallistaan. Samoin John Deere toi messuille uuden kahdeksanpyöräisen version 1170-hakkuukoneestaan. Ponssella uutta olivat virtuaalitodellisuutta tukeva koulutussimulaattori vr-laseineen sekä maailman parhaaksi mainostettu kuljettajan istuin metsäkoneisiin. Keslan uutuuksia Elmiassa olivat kolme järeää hakkuupäätä. Kone-Ketonen puolestaan esitteli keveän Forst Xtreme harvesteripään. Mense markkinoi ideaa hakkuukoneen tekemästä ennakkoraivauksesta ja siihen soveltuvasta, hakkuukouraan liitettävästä leikkuuterästä. Ruotsalaisvalmistajista Rottne ensiesitteli Elmiassa kevyen, maastokelpoisen uutuusharvesterinsa H8D:n. Ecolog toi näytteille järeän 688E-hakkuukoneen. Kahdeksanpyöräisyys on nyt valttia Elmiassa vieraili yli 40 000 kävijää. Suomalaiskoneet kiinnostivat messukansaa. Ruotsissa suosittujen pienmetsäkoneiden koko on vähitellen kasvamassa. Terri esitteli Elmiassa ensimmäisen kumipyörillä varustetun ajokoneen. Bracken uusi mätästävä, kaksirivinen mätästävä laikkuri sopii pienehköjen uudistusalojen muokkaukseen. Uutuuskoneella voidaan myös laikuttaa ja kylvää. Pienoishelikopterien odotetaan jo lähivuosina nopeuttavan metsäsuunnittelua. Sydvedin kehittämispäällikkö Anders Ehrenströmin mukaan pienten metsäkoneiden osuus puunkorjuussa on vähäinen.
• 22.6.2017 / AJASSA 12 TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti RISTO HÄMÄLÄINEN, kuva M etsäyhtiöt ovat alkaneet maksaa FSC-sertifioidusta puusta lisähintaa. Kuinka paljon, siitä ne ovat visusti hiljaa. ”FSC-puulla on kysyntää enemmän kuin sitä löydetään”, Metsä Groupin Jyväskylän piirin piiripäällikkö Matti Rossi toteaa. ”Pula koskee yhtä lailla sekä tukkiettä kuitupuuta.” Kasvanut kysyntä ja rajallinen tarjonta näkyvät hinnassa. Rossi muotoilee, että FSC-puulla on paremmat hinnoittelumahdollisuudet, mutta ei avaa hintaeroa tarkemmin. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen vahvistaa, että FSC-puulla on hintalisä ja se koskee kaikkia puutavaralajeja. Hänkään ei suostu kertomaan hintalisän suuruutta. Partanen uskoo, että FSC-metsien ala kasvaa merkittävästi, vaikka hän ei ole tyytyväinen Stora Enson tarjoaman ryhmäsertifioinnin kasvuvauhtiin. Niin pitkälle hän ei kuitenkaan näe kehityksen menevän, että FSC-puulle syntyisi täysin omat markkinat ja omat hinnat. Yhdistyksestä päänavaaja? FSC-sertifioidun puun kysyntä kasvaa nopeammin kuin tarjonta ehtii seurata. Lyhyellä katsannolla se luo painetta sekä hinnannousuun että puun tuontiin. Pitemmällä aikavälillä FSC-sertifioitujen metsien ala kasvanee selvästi. Suomen talousmetsät ovat pääosin PEFC-sertifioituja. FSC on vanhempi, ympäristöpainotteisempi ja maailmanmitassa suurempi sertifikaatti. FSC-sertifikaattilla on noin kahdeksan prosentin osuus, ja lähes aina kyse on tuplasertifioinnista PEFC:n kanssa. Vaikka prosentuaalisesti FSC-ala on kasvanut reippaasti, alhaisen lähtötilanteen vuoksi hehtaarimäärät ovat kasvaneet kysyntää hitaammin. Painetta voi purkaa tuomalla FSC-puuta naapurimaista, sillä Suomi on FSC-maiden ympäröimä. FSCSuomen pääsihteeri Anniina Kostilainen näkee, että niin ei voi jatkua loputtomiin. ”Väistämätöntä on, että seuraavan viiden vuoden aikana kotimaassa tapahtuu.” FSC on suunniteltu isojen metsäalojen sertifikaatiksi, ja tavalliselle metsänomistajalle se on raskas menettely. Vaihtoehtona on useiden metsänomistajien yhteinen ryhmä0,5 1,0 1,5 2,0 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m 2015 2016 2017 Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 PUUKAUPPA FSC:stä saa jo lisähintaa Metsäyhtiöt ovat vaitonaisia lisän suuruudesta. FSC-sertifikaatti on viimein lähtenyt kasvuun Suomessa. FSC:n merkitys on korostunut etenkin havuvanerin päämarkkinoilla Beneluxmaissa ja Britanniassa, UPM Plywoodin ympäristöpäällikkö Sanna Kontinen sanoo Ristiinan vaneritehtaalla. MIKKO HÄYRYNEN MHY SIIKALAKEUDEN alueelta Pohjois-Pohjanmaan eteläosista on lyhyessä ajassa kadonnut kahden sahan kysyntä. Kevään aikana haukiputaalainen Shinshowa meni konkurssiin ja PRT-Wood sulki Pyhännän sahan. Yhdistyksen johtaja Kari Salo sanoo, että tilanne on mennyt yllättävänkin kivuttomasti, sillä kahden ostajan poistuminen ei tunnu tukin menekissä eikä myöskään hinnoissa, ainakaan vielä. Markkinatilan ovat täyttäneet etenkin sahayhtiöt Junnikkala, Ha-Sa ja Keitele. Kesäkorjuukohteista on entiseen tapaan hyvä kysyntä ja pientä pulaa. ”Vaikutukset nähdään syksystä eteenpäin, kun siirrytään talvikohteiden myyntiin.” Pyhännän saha kuuluu pohjoissuomalaiseen PRT-puutuotekonserniin. Omistaja ei ole päättänyt mitä suljetulla sahalla tekee. ”Ostajaa ei aktiivisesti etsitä, mutta aktiivisesti mietitään mikä sahan jatko on”, konsernin toimitusjohtaja Mika Rytky sanoo. Konkurssipesä etsii jatkajaa Shinshowan sahalle. Tunnelmia sanotaan myönteisiksi, ja mahdollisesti saha voi käynnistyä uudestaan jo syyskaudella. Kahden sahan menetys ei tunnu Kohde: Kesäkorjuukelpoinen päätehakkuuleimikko Sijainti: Pohjois-Pohjanmaalla, Oulun eteläpuolella Ostaja: Saha Kaupan koko: 1 423 m3 Leimikon koko: 7,9 ha Kertymä: 180 m3/ha, tukkiosuus n. 60 % Muuta: Leimikko korjattavissa myös kelirikkoaikaan. Sahapuuleimikosta kauppa Puutavaralaji määrä, hinta, yhteensä, m3 €/m3 € mäntytukki 18 cm + 304 57,50 17 480,00 mäntytukki 15–18 cm 76 51,50 3 914,00 kuusitukki 18 cm + 358 57,50 20 585,00 kuusitukki 16–18 cm 89 51,50 4 583,50 havupikkutukki 180 29,00 5 220,00 havukuitupuu 394 18,00 7 092,00 koivukuitupuu 22 16,00 352,00 yhteensä 1 423 59 226,50
• 13 AJASSA / 22.6.2017 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat ? 54,71 ? 57,75 s 42,58 ? 16,05 ? 17,65 ? 15,43 ? 22,79 ? 24,45 Uudistushakkuu s 56,74 s 58,64 s 44,11 ? 18,14 ? 18,83 ? 17,5 s 25,61 ? 25,64 Harvennushakkuu s 47,95 s 48,52 s 36,54 ? 15,5 ? 15,65 ? 14,62 ? 20,9 ? 20,86 Ensiharvennus s 12,22 ? 11,36 Hankintahinnat ? 55,45 s 56,26 ? 46,10 s 26,84 ? 29,01 s 28,15 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,85 ? 58,98 ? 42,63 ? 16,29 s 18,53 ? 16,29 s 22,23 Uudistushakkuu ? 58,15 ? 59,74 ? 43,7 ? 17,04 s 19,3 ? 17,76 Harvennushakkuu s 49,74 s 51,19 s 37,47 s 16,3 s 16,61 s 15,68 s 21,65 Ensiharvennus ? 13,17 ? 11,62 Hankintahinnat s 58,98 ? 59,82 ? 29,03 ? 28,97 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,62 ? 58,84 ? 39,95 ? 16,13 ? 18,23 ? 15,51 Uudistushakkuu ? 57,8 ? 59,62 ? 41,65 ? 18,22 ? 19,2 ? 18,07 Harvennushakkuu ? 48,33 s 48,87 ? 34,75 ? 15,86 ? 15,8 ? 14,93 Ensiharvennus ? 12,8 ? 11,77 Hankintahinnat ? 52,84 ? 52,46 ? 27,55 s 29,37 s 27,55 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,02 ? 56,58 ? 41,66 ? 15,87 ? 16,02 ? 14,73 Uudistushakkuu s 56,12 s 57,68 s 43,37 ? 18,04 ? 17,91 ? 17,1 Harvennushakkuu s 46,79 ? 46,13 ? 36 s 15,33 ? 14,51 Ensiharvennus s 12,03 ? 11 Hankintahinnat s 54,51 s 54,75 s 44,81 ? 27,68 s 28,41 s 29,14 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 54,67 ? 56,06 s 36,66 ? 16,46 ? 15,8 s 23,92 Uudistushakkuu ? 56,45 ? 56,5 s 37,11 ? 18,5 ? 17,22 s 26,32 Harvennushakkuu s 46,15 s 46,31 s 15,25 s 14,39 s 20,54 Ensiharvennus s 12,13 s 11,64 Hankintahinnat s 26,46 s 25,95 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 50,8 ? 47,5 ? 16,08 s 16,73 ? 15,47 ? 22,93 ? 24,54 Uudistushakkuu ? 52,52 ? 48,05 ? 18,88 ? 18,35 ? 17,43 ? 25,97 s 25,73 Harvennushakkuu ? 45,01 s 43,67 ? 14,14 s 13,46 ? 20,29 ? 20,3 Ensiharvennus s 11,61 Hankintahinnat ? 52,82 ? 53,12 ? 25,31 s 27,71 s 25,83 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 48,12 s 46,91 ? 15,4 ? 15,38 ? 22,36 s 23,03 Uudistushakkuu s 49,77 s 48,17 s 18,18 s 17,46 s 24,41 s 23,98 Harvennushakkuu ? 45,26 s 41,57 ? 13,74 ? 13,22 ? 20,92 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 56,63 s 58,34 s 44,9 ? 15,93 s 17,71 ? 15,43 s 21,99 Uudistushakkuu s 58,49 s 59,3 s 46,4 s 17,86 s 18,97 ? 17,48 ? 23,77 Harvennushakkuu s 49,75 s 49,29 s 38 ? 15,95 s 16,06 ? 14,87 s 21,6 Ensiharvennus ? 12,15 ? 11,76 Hankintahinnat ? 58,02 ? 57,1 s 49,23 ? 28,2 s 29,15 ? 28,41 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 21–24 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi FSC:stä saa jo lisähintaa sertifikaatti, joita tarjoavat isot metsäyhtiöt. Tarjoajiin on liittynyt myös loviisalainen metsäpalveluyritys Tomas Oy. Suuri kynnys ylitetään, jos jokin metsänhoitoyhdistys avaa pelin ja liittyy FSC-ryhmäsertifikaatin tarjoajiin. Keskusteluja käydään, mutta esteet ovat olleet lähinnä asenteissa. Asennemuutosta sanotaan olevan ilmassa. FSC takaa menekin UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander sanoo, että molempien sertifikaattien puuta tarvitaan, mutta FSC-puun osuutta halutaan lisätä. Kantohintavaikutus on liikesalaisuus. Hän suostuu sanomaan vain, että FSC-puusta maksetaan pientä lisää. ”Metsänomistajan kannalta oleellista on, että FSC takaa puun menekin kaikissa tilanteissa.” Brander näkee, että FSC voisi parantaa kotimaisen koivukuidun takkuista menekkiä. Hän kuitenkin muistuttaa, että suurempi vaikutus on loppuvuodesta valmistuvalla Kymin sellutehtaan laajennuksella. UPM:n tuonti painottuu koivukuituun. Branderin mukaan tuontimääriä ei ole kasvatettu FSC:n vuoksi, mutta tuontipuuhun sitä yritetään saada mukaan niin paljon kuin mahdollista. FSC-kysyntä on tullut ensiksi paperin ja vanerin kautta, ja myöhemmin laajentunut selluun ja sahatavaraan. Varsinkin sahatavaramarkkinoilla tilanne on kirjava. Yhdet markkinat edellyttävät FSC:tä, toiset PEFC:tä, ja kolmannet eivät välitä koko asiasta. Tiukimmilla lopputuotemarkkinoilla vaaditaan FSC, jotta kaupasta pääsee edes keskustelemaan. ”Tällaisen kysynnän osuus on lievässä kasvussa. Joillakin markkinoilla PEFC on edelleen vahva.” Ikea julkisti hiljattain tavoitteensa, että vuonna 2020 kaikki käytetty puu on FSC-sertifioitua tai kierrätettyä. Ikea käyttää oman laskentansa mukaan maailman puumateriaaleista prosentin.
• 14 22.6.2017 / METSÄSTÄ tauslaitoksen kiinteistörekisterikartasta. Metsään rajat on merkitty rajapyykein. Niiden löytäminen ei ole aina helppoa. Raivatutkin rajalinjat kasvavat nopeasti umpeen ja rajapyykkejä voi kadota esimerkiksi kunnostusojituksen yhteydessä. Saarisen ja Nervin metsästä rajapyykit löytyivät. "Kovan työn jälkeen", Saarinen toteaa. Kaamasen mukaan rajalinjat kannattaakin pitää auki. Jos rajapyykkejä ei löydy, voi Maanmittauslaitokselta hakea maanmittaustoimitusta. Se tulee Kaamasen mukaan kuitenkin kalliiksi. Tilarajojen lisäksi metsänomistajan kannattaa Kaamasen mukaan selvittää metsikkökuvioiden rajat. Metsät jaetaan metsikkökuvioihin kasvupaikan ja niillä kasvavan puuston mukaan. Kuviorajojen hahmottaminen on tärkeää, sillä metsänhoitotoimet suunnitellaan metsätaloudessa pitkälti kuviokohtaisesti. Kuviotiedot löytyvät esimerkiksi metsäsuunnitelmasta. METSÄNHOITO LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat E nsin kannattaa tehdä kierros metsissä, sanovat metsänomistajat Rami Saarinen ja Sanna Nervi . Niin he aloittivat oman metsänomistajauransa vajaat kymmenen vuotta sitten. "Otimme metsäsuunnitelman mukaan ja kävimme läpi kaikki metsikkökuviot ensin itseksemme, sitten metsänhoitoyhdistyksen neuvojan kanssa. Katselimme, missä kunnossa metsät ovat ja mitä niissä pitää seuraavaksi tehdä", Saarinen kertoo. Metsänomistajiksi tulo ei ollut Saariselle ja Nerville yllätys. Pariskunta oli jo pitkään tiennyt, että Saarisen suvun Naantalissa Varsinais-Suomessa sijaitseva maatila ja siihen kuuluvat metsät siirtyisivät aikoinaan heille. Saarinen oli auttanut isäänsä metsätöissä pienestä pitäen, joten metsät olivat tutut. Silti tuntui, että metsään oli aluksi hyvä pyytää ammattilainen mukaan. Metsäsuunnitelma oli teetetty paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kautta, joten pariskunta päätti olla yhteydessä sinne. Rajat esiin Saarinen ja Nervi asuvat lähellä metsiään, mutta aina näin ei ole. Uusi metsänomistaja ei aina edes tiedä, missä omat metsät sijaitsevat. Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntijan Mikko Kaamasen mukaan ensimmäiseksi kannattaakin sijoittaa metsä kartalle. Metsän sijainti selviää esimerkiksi metsäsuunnitelmasta, mutta jos sellaista ei ole, löytyvät metsäkiinteistön rajat MaanmitNäin otat metsän haltuun Uuden metsänomistajan ensimmäinen tehtävä on sijoittaa metsänsä kartalle. "Metsänhoitotyöt pitävät yllä kiinnostusta metsiin." Mikko Kaamanen (kesk.) näyttää Rami Saariselle ja Sanna Nerville relaskoopin käyttöä. Relaskoopin avulla saa laskettua puuston pohjapinta-alan eli puiden rinnankorkeudelta mitattujen poikkileikkauspinta-alojen summan. Matkapuhelimeen ladattavat metsäsuunnitelmat helpottavat metsätilan rajojen ja kuvioiden hahmottamista.
• 15 METSÄSTÄ / 22.6.2017 1. Selvitä metsän sijainti. 2. Etsi rajat ja rajapyykit. 3. Tee kierros metsässä ja selvitä hoitotarpeet. 4. Selvitä, onko tilalla metsäsuunnitelma. 5. Pyydä tarvittaessa apua ammattilaiselta. Metsätilan rajat merkitään maastoon rajapyykein. Niiden löytäminen ei aina ole helppoa, joten rajalinjat kannattaa pitää auki. Jos metsätilalla ei ole metsäsuunnitelmaa, kannattaa sellainen Kaamasen mukaan hankkia. Alkuun pääsee Suomen metsäkeskuksen ylläpitämällä metsänomistajille ilmaisella Metsään.fi-palvelulla. Yksityiskohtaisempia, maksullisia metsäsuunnitelmia laativat esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyrittäjät ja metsäyhtiöt. Kiireelliset ensin Naantalissa sadepisarat ropisevat maahan mäntyjen oksilta. Saarinen, Nervi ja Kaamanen astelevat ennakkoraivauksessa maahan kaadettujen puiden yli. Metsikköön odotellaan hakkuukonetta. Nervi ja Saarinen teettivät metsissään ensiharvennuksia pian sukupolvenvaihdoksen jälkeen, mutta nyt vuorossa on ensimmäinen uudistushakkuu. Mistä uusi metsänomistaja tietää, onko metsässä hakkuiden tai metsänhoitotöiden tarvetta? "Tässä metsässä uudistamisperusteena olivat puuston ikä ja järeys. Männyt ovat 80–90 vuoden ikäisiä ja keskiläpimitaltaan 30 senttimetrin paksuisia. Puiden paras kasvuaika alkaa olla ohi", Kaamanen sanoo. Helpoimmin metsänhoitotarpeet näkee hänen mukaansa metsäsuunnitelmasta. Siihen on kirjattu, mitä metsässä tulisi seuraavan kymmenen vuoden aikana tehdä. Ensimmäisellä metsäkäynnillä kannattaa Kaamasen mukaan selvittää, onko metsässä kiireellisiä metsänhoitotarpeita. Tällaisia ovat esimerkiksi tiheän lehtipuuvesakon poistaminen havupuuntaimien päältä tai liian tiheässä kasvavan metsän harventaminen. Havupuutaimikko kaipaa Kaamasen mukaan hoitoa yleensä siinä vaiheessa, kun taimet ovat kasvaneet reilun metrin mittaisiksi. Silloin niiden ympäriltä poistetaan kaikki lehtipuun vesat. Sama toistetaan, kun taimet ovat kasvaneet neljän viiden metrin mittaisiksi. Harvennustarpeen huomaa siitä, että puiden latvukset alkavat ottaa kiinni toisiinsa ja puiden vihreän, elävän latvuksen osuus alkaa pienentyä. Elävän latvuksen tulisi olla kuusella 60, männyllä 40 ja koivulla 50 prosenttia puun pituudesta. "Liian tiheässä kasvava puusto ei jäLIINA KJELLBERG • Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntija Mikko Kaamanen kehottaa uusia metsänomistajia tutustumaan metsäänsä mahdollisimman nopeasti. Metsät kestävät hänen mukaansa vuoden parin odottelun, mutta sen jälkeen varsinkin taimikot alkavat usein kiireesti kaivata hoitoa. Se, miten paljon työtä metsä vaatii, riippuu pitkälti metsäpalstan koosta. Jos metsää on 40–50 hehtaaria, löytyy sieltä Kaamasen mukaan vuosittain jotain tehtävää. Jos metsiään ei ehdi hoitaa itse, kannattaa työt Kaamasen mukaan teettää. Metsänhoitopalveluita tarjoavat muun muassa metsänhoitoyhdistykset, paikalliset metsäpalveluyrittäjät ja metsäyhtiöt. Ripeästi liikkeelle reydy", Kaamanen sanoo. Ensiharvennus tehdään, kun puusto on keskimäärin 10–15 metrin mittaista, seuraava harvennus 10–20 vuotta myöhemmin. Raivaussaha tutuksi Kaamanen innostaa metsänomistajia hoitamaan metsiään itse. Hänen mukaansa esimerkiksi taimien istutus ja raivaustyöt sopivat useimmille metsänomistajille. "Metsänhoitotöiden tekeminen pitää yllä kiinnostusta metsiin. Raivaussahaa oppii käyttämään melko pienelläkin perehdytyksellä", hän sanoo. Saarinen ja Nervi eivät ole tehneet metsänhoitotöitä itse, mutta suunnitelmissa on, että uudistushakattava metsikkö istutettaisiin itse. "Aikaa on rajallisesti, kun on muualla päivätöissä. Metsien hoitaminen itse on kaunis ajatus muttei aina todellisuutta", Saarinen sanoo. Pariskunta sai sukupolvenvaihdoksen yhteydessä 40 hehtaaria metsää. Viime vuonna metsäomaisuus karttui seitsemällä hehtaarilla. Millaisia neuvoja pariskunta antaa metsän ostamista suunnitteleville? "Metsäpalstoja tulee jatkuvasti myyntiin, kannattaa seurata tilannetta rauhassa. Sijainti on tärkeä, metsään pitää päästä helposti", Saarinen sanoo. Vinkit metsäänsä tutustuvalle Kun puuston paras kasvuaika alkaa olla ohi, on aika uudistaa metsä, sanoo Mikko Kaamanen. Mikko Kaamanen selvittää taimikon tiheyttä 3,99 metrin mittaisen vavan avulla. Jokainen säteeltään 3,99 metrin ympyräkoealalla oleva taimi vastaa 200:aa tainta hehtaarilla.
• 16 22.6.2017 / METSÄSTÄ Markku Tanttu , jolta on juuri ilmestynyt kirja Tukkijätkiä ja mottimiehiä (Metsäkustannus 2017) Siinä tuodaan sanoin ja kuvin esiin Erkki Tantun metsätyöaiheiset teokset. Kunnianosoitus perinteisille metsämiehille Viipurissa vuonna 1907 syntyneen kuvittaja ja professori Erkki Tantun tuotanto painottui suomalaiseen maaseutuun. Tanttu sai tuntumaa maaseudun ihmisiin ja töihin muun muassa enonsa Antti Tantun tilalla, Toivonojan kartanossa Nastolassa. Markku Tanttu kertoo pikku-Erkin kerran kirmanneen pakkasesta sisään tupaan ja pyytäneen kynää ja paperia. Sen jälkeen hän piirsi neliön ja sen ympärille vähän kaikenlaista. Paljastui, että neliö oli rengin housujen paikka. "Hänellä oli silmää tällaiseen. Hän piirsi esineistöä ja ihmisiä ja oli hyvin tarkka yksityiskohdista", Markku Tanttu kertoo. Maaseututeemaan keskittymisestä huolimatta metsätyöt eivät erotu Tantun laajassa tuotannossa omaksi osastokseen, vaan ne sulautuvat yleiseen maalaiselämän kuvaukseen. Tukkijätkiä ja mottimiehiä -kirjaan on koottu lähes kaikki Tantun metsäaiheiset työt. Kirjan kuvissa metsätöitä tehdään vaivoja säästelemättä käsipelillä: keksein, sahoin ja kirvein. Ahkeroimassa on niin isäntiä kuin renkejä, pöllija mottimiehiä sekä tukkijätkiä ja jopa jokunen akkakin. "Oli viimeinen hetki tehdä tämä kirja, kun käsivoimin metsätöitä tehneitä on vielä elossa. Sellaisia, joilla itsellä on vielä jokin käsitys siitä hommasta", Markku Tanttu kertoo ja kiistää, että tukkijätkien kuvaamisen taustalla olisi ollut Erkki Tantun kaipaus jätkämäiseen elämäntyyliin. ANNE HELENIUS, teksti M etsänhoitaja Antti Tantulla oli ongelma: jotain piti tehdä sisarenpoika Erkin kanssa. Elettiin 1920-luvun puoltaväliä. Sotaväestä kotiutuneella ja ammattia vailla olevalla pojalla oli huono keskikoulutodistus. Toisaalta hänellä oli selviä kuvataiteellisia lahjoja. Kuvanveistäjä Alpo Sailo neuvoikin Tanttua viemään Erkin Akseli Gallen-Kallelan pakeille Tarvaspäähän. Kun kansallistaiteilija kuuli, että nuori Erkki mieli taiteilijaksi, hän huudahti: "Sehän on kaameaa!" Gallen-Kallela kuitenkin kirjoitti suosituskirjeen harjoittelupaikkaa varten WSOY:n kirjapainoon Porvooseen. Tästä lähti liikkeelle Erkki Tantun tunnettu kuvittajanura. Werner Söderströmillä Tanttu teki kirjankansia ja kuvia. Myöhemmin hän muun muassa taittoi ja kuvitti Kansan Kuvalehteä sekä Hakkapeliittaa. Noin 50 vuoden aktiiviuransa aikana Erkki Tanttu teki lukemattomia kuvituksia aikakauslehtiin, kirjoihin ja mainoksiin sekä taidegrafiikkaa, maalauksia ja legendaarisia Rymy-Eetu -sarjakuvia. Sananparsien kuvittaminen oli Tantulle erityisen mieleistä. Niitä hän piirsi 1970-luvulle saakka. "Isän tuotanto on ihan käsittämättömän laaja. Ei sitä osaa laskea", kertoo Tantun poika, graafikko ja kirjailija Katoavan perinteen kuvaaja Akseli Gallen-Kallela avitti Erkki Tantun kuvittajan uralle. "Hänen tyylinsä oli selkeä ja jälki jämerää." Heose mnää osta jos Miina kuale. Uransa aikana Erkki Tanttu ehti tehdä viidettäsataa kirjan kansikuvitusta, jotka ovat tunnettuja koruttomasta kansanomaisuudestaan. Merkittävin osa Tantun tuotannosta ovat sananparsipiirrokset. Sananparsia kuvittaja keräsi useasta eri lähteestä ja kaikilta murrealueilta.
• 17 METSÄSTÄ / 22.6.2017 "Hän oli hyvin kurinalainen, ja luulen hänen oppineen kurinalaisuutta jo Toivonojan kartanossa. Näin laajaa tuotantoa hän ei sitä paitsi olisi saanut aikaiseksi, jos hän olisi ollut kovin jätkämäinen." Mistä tukkijätkien ja mottimiesten esikuvat löytyivät enimmäkseen kaupungissa asuneen Tantun tuotantoon? "Ennen sotaväkeä Erkki Tanttu oli ratatöissä, ja siellä hän näki kaikennäköisiä tyyppejä. 1930-luvulla hän vietti lomansa kävelemällä ympäri maata. Hän käveli Lappia myöten ja kävi esimerkiksi Karjalassa Paanajärvellä. Reissuilta on peräisin merkittäviä valokuvia ja luonnoksia". Jämerästi piirrosten ja pöllien parissa Kirjassa esitellään laajasti Erkki Tantun tekemiä metsäaiheisia kirjankansia ja -kuvituksia, exlibriksiä ja sananparsia sekä Rymy-Eetun metsätöitä. Oman huomionsa kirjassa saa myös Tantun puulaatoille tekemät metsäkuvat. Esimerkiksi Tantun ehkä tunnetuin taidegraafinen työ, ensin Jätkä ja sittemmin Hiihtäjä -niminen teos, on nimenomaan puupiirros. "Sodan jälkeen hän jäi vapaaksi taiteilijaksi ja halusi tehdä puupiirroksia. Hänen tyylinsä oli selkeä ja jälki jämerää. Metsäaiheet olivat hyvin komeita töitä", Markku Tanttu sanoo. Tarina ei kerro, oliko Erkki Tantulla itsellään kokemusta uittotöistä, urakkapalkkaisesta halonhakkuusta tai pöllinteosta, mutta puunkaato kesämökillä häneltä ainakin luonnistui. Kuvittaja kaatoi puita kaatosuunnan mukaan kaatoloven lohkaisten, ja jälkikasvu sai tarkan opetuksen siitä, mihin kohtaan pölliä minkäkin lajiselle puulle pitää halkaisuvaiheessa kirvestä tarjota. Siinäkin saattoi näkyä Tantun pyrkimys pikkutarkkuuteen ja yksityiskohtien huomioimiseen. Ensmäine hullumerk ko ittes viissaks luule. Erkki Tanttu vietti usein kesä-lomansa patikoiden Suomessa. Tässä vuoden 1933 kesäretkellä Tanttu on Ilomantsissa. Kirjan kuvitusta. Kirjanomistajamerkit eli exlibrikset olivat Tantun vakava harrastus. Onnistuneimmat yksilöt menivät useimmiten lahjaksi sukulaisille ja tuttaville. Mitäs se jätkä paijalla tekee kuhan on simsetti. Markku Tantun mukaan nyt oli viimeinen hetki tehdä kirja, sillä käsipelillä metsätöitä tehneitä on vielä elossa. Tarinoita sarjakuvasankari Rymy-Eetusta ilmestyi yli neljän vuosikymmenen ajan. Sota-ajan Rymy-Eetuissa saivat kyytiä niin kirveet kuin klapitkin. Markku Tanttu: Tukkijätkiä ja mottimiehiä. Metsäkustannus 2017. 96 sivua. 24 euroa. Metsäkustannus Oy julkaisee myös Metsälehteä. An ne H el en iu s
• 18 22.6.2017 / METSÄSTÄ sinne metsään niin saakelin hieno on lähteä töihin”, Lasse Kuisti, 57, sanoo. Kun metsätyökamppeet ja taukotupa kulkevat traktorin hinaamina metsään, ehtii varsinaiseen työntekoon keskittyä paremmin. Ja metsänhoito, se kyllä kannattaa. ”On opittu näkemään se asia, että kun metsää harventaa, se kasvaa. Kun rehevällä, hyvällä pohjalla olevaan metsään tekee ensiharvennuksen ajoissa, puista kasvaa seuraavan reilun kymmenen vuoden aikana tukkimetsä”, Lasse sanoo. METSÄNOMISTAJA Ylistaro VALTTERI SKYTTÄ, teksti JOHANNES TERVO, kuvat S ateisin pihamaan perällä se seisoo: metsäkömmeli. Kömmeli eli pyörien päällä oleva taukotupa todistaa, että Ylistarossa Etelä-Pohjanmaalla asuvat Lasse ja Tiina Kuisti suhtautuvat metsänomistamiseen hartaudella. Kömmelin avulla pariskunnan metsätyöt sujuvat talvellakin. Metsäpalstoille on kotitalolta matkaa enemmillään parikymmentä kilometriä. ”Jos on hankintahakkuu käynnissä ja on kylmä aika, kömmeli vedetään traktorilla palstalle", Tiina Kuisti, 55, kertoo. Harvennushakkuita tehdään omissa metsissä, mitä leipätöiltä ehditään. Moottorisahatyöt ovat isännän heiniä, muuten metsänhoitotöitä tekevät molemmat. ”Taimikonhoidot ja ensiharvennukset ovat suurinta hupia, mitä voi olla. Kyllä Kömmelin kera metsätöihin Tiina ja Lasse Kuisti ostivat 20 vuotta sitten talon ja metsää, sillä molemmilla on "mettäläisen luonto". "Kyllä sinne metsään niin saakelin hieno on lähteä töihin." Kömmeli on traktorilla metsäpalstan reunaan hinattava taukotupa. Hankintahakkuut sujuvat talvella, kun kamiinan ääressä voi syödä eväitä ja kuivatella vaatteita. Tunteet pelissä Kuistit ryhtyivät metsänomistajiksi 20 vuotta sitten. He ostivat Tiinan kotitilan tämän veljeltä. Pellot myytiin suurimmaksi osaksi, hoidettaviksi jäivät talo ja 85 hehtaaria metsää. Haaveena ollut metsänomistaminen toteutui isomman kerran. ”Mettäläisen luonto ajoi metsänomistajaksi. Metsissä riittää tekemistä, kun on tämän luontoinen, että itse pitää tehdä", Tiina Kuisti kertoo. Pariskunnalla ei ollut juuri aiempaa kokemusta metsänomistamisesta. Puulajit erotettiin, muuten opettelu alkoi pystymetsästä. Apuna toimivat Tiinan vanhemmat ja metsäammattilaiset. Lasse ja Tiina Kuistin talo rakennettiin aikoinaan mallitilan päärakennukseksi.
• 19 METSÄSTÄ / 22.6.2017 Tiina ja Lasse Kuistilla on metsänomistamisessa tunteet pelissä. Oksasaha oli apuna nuorten kuusten yllä kasvaneiden koivujen eli ylispuiden kaadossa. "On tehty paljon turhaa ja jätetty tarpeellista tekemättä", Lasse kertoo. Tiinan mukaan Seinäjoen metsäkeskuksesta oikein tyrkytettiin kotiin opastusta. ”Olemme hyviä kysymään. Ja kai osataan ottaa neuvoa vastaankin.” Metsäammattilaisten ohjeissa metsätalouden kannattavuus on tavallisesti päällimmäinen asia. "Meillä kannattavuus ei aina ole ykkösasia. On tunteet pelissä." Tiina kehuu opinlähteenä myös Metsäkeskuksen naismetsänomistajille järjestämää kurssia: naisten metsäkoulua. "Valtavasti akkoja on kulkenut sillä kurssilla. Joka nainen ei uskalla muuten kysyä riittävän tyhmiä kysymyksiä. Tärkeää on tietää, mistä kysyä metsäapua”, Tiina sanoo. Kokemusten jakamista Kuistit ovat mukana Etelä-Pohjanmaalla tänä vuonna aloittaneessa etämetsänomistajien paikallisyhdistyksessä, Mettällisissä. Odotuksena on päästä keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia muiden metsänomistajien kanssa. Vierailut puuta jalostaviin laitoksiin kiinnostavat myös. "Metsäihmiset ovat veikeä ihmislaji. Etämetsänomistajien yhdistyksessä hyvää on puolueettomuus. Tavallisen metsänomistajan kanta tulee esille”, Mettällisten sihteeri Tiina Kuisti sanoo. Kuisteilla on yksi sun toinen opettava tarina jaettavana muille metsänomistajille. Isäntä myöntää, että metsän suhteen on joskus tehty päätöksiä liiaksikin oman pään mukaan. Esimerkiksi käy männyn konekylvö, jonka epäiltiin epäonnistuneen. ”Menin metsänhoitoyhdistykselle häijyilemään, että ei siellä mitään ole. Neljä hehtaaria kylvettiin vielä käsin konekylvön päälle", Lasse Kuisti kertoo. Konekylvö oli kuitenkin onnistunut, vaikka tulos ei näkynyt heti. Konekylvön onnistumista kannattaa yleisesti arvioida vasta kolmantena kesänä kylvöstä. Kahden kylvön tuloksena on turkkia muistuttava, todella tiheä mäntytaimikko. "Nyt on taimia. Saa nukuttua", Lasse naurahtaa. Mäntytaimikko on myös hyvä kasvattaa tiheänä hirvien vuoksi, vaikka pariskunnan mäntytaimikot ovat säästyneet laajoilta hirvien syöntituhoilta. Kuistien metsiä hoidetaan myös jälkikasvun kanssa sekä heitä ajatellen. ”Poikakin muistaa sitten joskus, että äijän kanssa tämä metsäalue silloin harvennettiin. Voi sitten laittaa tukkimetsän sileäksi ja ajella rahoilla taksilla”, Lasse lohkaisee. Kahden vuosikymmenen metsänomistajauraa ei ole tarvinnut pariskunnan mukaan katua. Entä jatkossa? Tiina Kuistin mukaan pariskunta tekee jatkuvasti metsätöitä autolla ajellessaankin, kun tienvarren metsien hoitotarvetta arvioidaan ja arvostellaan. Lasse Kuisti myöntää, että lisämetsän ostaminen ei ole poissuljettu vaihtoehto. Kuten kunnon mettäläisen luontoon kuuluu, myynnissä olleita metsäpalstoja on jo käyty arvioimassa. Kuistien metsiin voi ilmestyä vuosittain 20–30 uutta linnunpönttöä. Niitä tehdään pääsääntöisesti pikkulinnuille. TAPIO ForestKIT soveltuu erinomaisesti esimerkiksi: • Metsäpalveluyrittäjille • Kaupungeille ja kunnille • Koneyrittäjille • Ammattimaisille metsänomistajille • Oppilaitoksille • Yhteismetsille Lisäosien joukosta voit valita juuri sinun tarpeisiisi soveltuvat: • ForestKIT Field -maastotyöhön • ForestKIT Value -tila-arvio • ForestKIT Works -metsätöiden ohjaus • IPTIM -työkalut metsien käsittelyn optimointiin • Yhteenvedot ja toimenpidetiedot kuvioittain • Kartat, ilmakuvat, kuviokartat ja tilarajat ja omien karttamerkintöjen tallennus Kauttamme on saatavilla myös Panasonic Toughpadtietokoneet vaativaan maastotyöhön! Metsänomistaja: Tutustu Kantoon -sovellukseen osoitteessa kantoon. www.tapio. /forestkit METSÄAMMATTILAINEN Hanki markkinoiden monipuolisin verkkosovellus ammattimaiseen metsävarojen hallintaan. TAPIO ForestKIT -sovelluksella voit tehdä metsäsuunnitelmat, leimikkosuunnitelmat ja tila-arviot sekä ohjata metsätöiden toteutusta! Metsänomistajan Kantoon -sovelluksen avulla TAPIO ForestKIT -metsäsuunnitelma on aina mukana omalla mobiililaitteellasi: Metsäammattilaisen modernit työkalut Ota yhteyttä ja pyydä tarjous: Tapio Silva Oy, Metsävara-asiantuntija Mikko Lumperoinen mikko.lumperoinen@tapio. / p. 050 358 6020
• 20 22.6.2017 / METSÄSTÄ MIKKO HÄYRYNEN, teksti ANNA BACK, kuvitus M etsä Groupiin kuuluvan Metsä Tissuen laitosta kutsutaan tavallisesti Mäntän vessapaperitehtaaksi. Vähättelevän ilmauksen vaikuttimena lienee enemmän kateus. Metsäperkeleeksikin kutsutun G.A. Serlachiuksen perustaMäntässä tehdään paperit, jotka ovat ihmistä kaikkein lähimpänä. 75 RULLAA VUODESSA ? ? Suomalainen käyttää vuodessa 15,9 kiloa pehmopapereita: 60 vessapaperirullaa, 15 talouspaperirullaa ja 130 paperinenäliinaa. ? ? Euroopan maiden vertailussa sillä sijoittuu sijalle 6. Pehmopapereiden toinen kotimainen valmistaja on ruotsalaiskonserniin kuuluva Nokian Paperi, joka tunnetaan varsinkin Lotusja Nessu-merkeistä. Keittiöpaperi on kosher ja halal Ruoanlaittopapereiden markkinoinnista vastaava Jenni Kujala kokee olevansa ruokateollisuuden palveluksessa. ”Tässä työssä saan yhdistettyä oman intohimoni ruokaan ja estetiikkaan. Ruoka koskettaa jokaista, se antaa hyvän mielen itselle ja muille.” Rasvanpitävän tiivispaperin eli voipaperin nimi juontuu Venäjälle viedyn voin käärepaperista. 1950-luvulla kehitetty voipaperin päällystäminen silikonilla eli piillä teki paperista takertumattoman, mikä avasi aivan uudet leivontamarkkinat. Leivinpaperin suurkuluttajat ovat Pohjoismaissa, ja käyttö vähenee mitä etelämmäs mennään. Tosin välimerellisessä keittiössä ma ruukki on nykymuodossaan erikoinen metsäteollisuuslaitos. Se tuottaa lukemattoman määrän lopputuotteita suoraan kuluttajille. Lukemattoman siksi, että lautasliinojen erilaisia painatuksia ei kukaan ole laskenut. Keittiöja pehmopapereita ostetaan kaupan hyllyltä. Niiden rinnalla perinteisen metsäteollisuuden markkinointi näyttää tylsältä. Keittiön talouspaperirulla on sisustuselementti. Niin ihana, ettei sitä oikein edes raaskisi käyttää. Serlachiuksen perintö elää Serla-tuotenimessä. Kotimaan merkkejä ovat myös pehmopaperien premium Lambi, julkisten tilojen Katrin ja keittiöpaperien Saga. on paperiin käärimisen ja kypsyttämisen perinne. ”Kotimaassa suurta kasvuloikkaa ei ole näköpiirissä, mutta monessa maassa pitää vielä oppia perusleivinpaperin käyttö.” Keittiöpaperien pitää täyttää myös uskonnolliset kriteerit. Mäntän tehtaalla ovat käyneet sekä rabbi että imaami, ja keittiöpaperit täyttävät kosherja halal-vaatimukset. Kujala näkee, että ruoanlaiton iso trendi on pysyvästi nousussa, mutta uusia tuulia tulee aina, luomuruokaa, lähiruokaa, nyhtökauraa ja mitä kaikkea. Materiaaleissa suunta on pois muoveista ja folioista kohti ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Kujala puhuu mielellään siitä, että ruokahävikin pieneneminen tuo leivinpaperin hinnan takaisin moninkertaisesti. Ilman leivinpaperia uunivuoan reunoihin jää makaronilaatikkoa yhden lounasannoksen verran. Runoa rullalta Mäntässä on perinteitä myös ruoansulatusketjun toisessa päässä. Toilettipaperin valmistus alkoi jo vuonna 1908. Silkkipaperiarkit olivat aluksi ylellisyystuote. Vielä 1920-luvulla toilettipaperia myytiin häveliäästi apteekista tiskin alta. Kaikkienhan siellä on käytävä ja sen pitää olla pehmeää, kohtuuhintaista, ei saa hajota käsiin tai sinne, kierrätyspohjaista, helposti repäistävää. Paremman luokan tuotteen pitää myös näyttää hyvältä ja siinä voi olla kuvioja kohopainatusta. Pehmeyden mittaaminen ja pehmeyslaadun tasaisena pitäminen ei ole ihan helppoa. Tuotekehitystä ovat isommat rullat, joissa on 198 arkkia, tarkalleen. Markkinoinnissa konstit ovat monet. Premium-vessapaperista tuotetaan kesäpakkauksia, hiukan erilaisella esillepanolla eri Pohjoismaihin, ja suomalaispaperiin on painettu kansalaiskeräyksellä koottuja rakkausrunoja. Mäntän tehdas lieneekin maan suurin runojen julkaisija. Käyttötavoissa on kulttuurieroja, mutta ymmärrettävästi aihetta ei ole ihan helppo tutkia. Suomessa taitellaan, kun taas joissain Keski-Euroopan maissa rytätään pallo. Mäntässä tehdään paperia suoraan kuluttajille. Keittiöpaperien markkinoinnista vastaava Jenni Kujala sanoo, että työssä yhdistyy intohimo ruokaan ja estetiikkaan. Paperia keittiöstä vessaan M ik ko H äy ry ne n Toilettipaperien käyttötavoissa on kulttuurieroja. Suomessa taitellaan, kun taas joissakin maissa tiettävästi rytätään pallo.
• 21 METSÄSTÄ / 22.6.2017 KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva I dea pienen ruuvinosturin ja nostokoukun naittamisesta on porvoolaisen Pekka Huikurin . Pitkän linjan metsuri mietti, miten saisi lisävoimaa hankalien ylispuiden kaatamiseen, kun vänkärissä ei vääntö riitä eikä kaatotunkkia voi raahata mukanaan. Lisää muskelia puunkaatajalle Nostokoukusta kehitetty ruuvitunkki tarjoaa helposti mukana kulkevaa lisävoimaa isojen puiden kaatoon. "Taimikon ylispuiden kaadossa se lienee pätevä apuväline." Huikuri yhdisti vanttiruuvin ja nostokoukun, joten yhdistelmää voisi kutsua nostokoukkuvänkäriksi. Nostoruuvia tunkataan auki vipuamalla koukkua edestakaisin sivusuuntaan. Vanttiruuvissa on matalanousuiset kierteet, joten vipuamalla aikaan saatu nostovoima riittää kallistamaan hankalankin puun haluttuun kaatosuuntaan. Nostovoimaa on runsaasti vänkäriä reilummin, keksijän mukaan noin kaksi tonnia. Kantoon on kaatosahauksen alapuolelle avattava kolo nostokoukkuvänkärille. Kolon korkeus on noin 13 senttiä ja syvyys reilut viisi senttiä. Kolon sahaaminen ei vie sanottavasti aikaa eikä kannosta tule kovin korkeaa. Ruuvin nostovara on viitisen senttiä. Jos se ei riitä, hieman avautuneen kaatosahausraon voi tukea kiilalla tai kiilamaisella puun palalla ja sahata ensimmäisen kolon rinnalle uuden, jonka pohja jää ensimmäistä koloa korkeammalle. Näin puuta voidaan kallistaa toiset viisi senttiä. Kaatokolon sahaamisen jälkeen kaatosahaus aloitetaan pistosahauksena pitopuun takaa ja ulotetaan vähän ruuvitunkin tulevan sijoituspaikan ohi. Sahausrakoon työnnetään vänkäri tai tavallinen nostokoukku. Seuraavaksi kaatosahauksen alapuolelle sahataan tila koukkuvänkärille. Tämän jälkeen kaatosahaus saatetaan loppuun ja puu kaadetaan ruuvin voimalla. Nostokoukkuvänkärin käyttäminen on helppoa eikä kuluta suuresti aikaa. Silti siitä ei ole joka kaadon suuntaajaksi – ainoastaan hankalien puiden, kun tarvitaan reilusti voimaa. Taimikon ylispuiden kaadossa se lienee pätevä apuväline, jotta puut kaatuvat haluttuun suuntaan. Koukulle erikoiskotelo Koukkuvänkäri painaa kilon. Tavallisesta avoimesta koukkukotelosta se tipahtaisi helposti. Tästä syystä Huikuri on kehitellyt lukitsevalla salvalla varustetun kotelon, jossa raskas koukkukin pysyy. Salpa vapautuu helposti kädellä painaen. Huikuri on hakenut tuotesuojaa sekä koukkuvänkärille että sitä varten kehitettylle nostokoukkukotelolle. Koukkuvänkäriä voi ostaa keksijältä hintaan 300 euroa. Lukittava kotelo maksaa 80 euroa. Ruuvitunkkia varten sahataan kantoon kolo kaatosahauksen alapuolelle. YRJÖ TENKANEN OY JO YLI 30 VUODEN AJAN LAADUKKAAT BMF METSÄYHDISTELMÄT Pauli Tenkanen 044-5211420 email. yrjotenkanen@yrjotenkanen.fi • Kantavuus alkaa 1,5 tonnista päättyen 16 tonniin. • Kuormainten ulottuvuus alkaa 3,25 metristä ja päättyy 9,05 metriin. KOLMEN VUODEN TAKUU RUNGOLLE JA PUOMISTOLLE !
• 22 22.6.2017 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ R audusja hieskoivun tunnistaminen on oleellista paitsi vihtojen ja vastojen tekijöille, myös talousmetsän kasvattajille. Vaikka hieskoivu kasvaa tukkipuuksi Etelä-Suomen kivennäismailla, rauduskoivuista kertyy tavallisesti huomattavasti enemmän arvokasta tukkia. Näin juhannuksen tienoilla koivulajit on helpointa erottaa lehtien perusteella. Rauduskoivun lehti on kolmiomainen ja suippokärkisempi kuin hieskoivun, ja lehden reunan sahalaita näyttää rauduksella epätasaisemmalta. Saunojille oleellista on, että rauduskoivun lehti ei repeä niin helposti vihtoessa tai vastoessa, sillä pienempi solukoko tekee lehdestä kestävämmän. "Hieskoivun lehti repeää helpommin, mutta toisaalta lehden kemia on erilainen ja hieskoivun lehdestä tulee parempi tuoksu. Moni tekee saunavihdan rauduskoivusta, mutta lisää sekaan pari hieskoivun oksaa tuoksua antamaan", kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Anneli Viherä-Aarnio . Nystyt tuntuvat sormissa Keväisin koivulajit erottaa siitä, että rauduskoivuun puhkeavat lehdet hieman hiestä aikaisemmin. "Syksyllä taas hieskoivu kellastuu aikaisemmin. Rauduskoivun kasvujakso on molemmista päistä hieman pidempi." Lehdettömään aikaan koivulajien erottaminen on luonnollisesti vaikeampaa. Taimikoissa koivulajit erottaa siitä, että nuorilla rauduskoivuilla on hartsinystyjä uusien versojen pinnalla. "Kun katsoo oksien kärkiosien uusimpia vuosikasvuja, rauduskoivulla pitäisi erottua nystyjä", Viherä-Aarnio neuvoo. Rauduskoivun nystyt tuntuvat sormissa, hieskoivussa oksien päiden pinnat ovat sileät tai karvaiset. Vanhojen rauduskoivujen versoista nystyjä ei yleensä löydy, joten koivulaji täytyy tunnistaa muuten. Hieskoivulla tyvi säilyy vanhanakin sileätuohisena, rauduskoivujen tyvistä tulee uurteisia ja karkeakaarnaisia. Tuntomerkeissä on maantieteellisiä eroja. "Lapin rauduskoivuilla tyven kaarnoittuminen ei ole aina niin voimakasta." Toisaalta mitä pohjoisemmas mennään, sitä useammin hieskoivuissa on monirunkoisuutta erotukseksi rauduskoivuista. Pohjoisessa kasvaa myös hieskoivun alalaji, tunturikoivu, joka on hiesja vaivaiskoivun risteymä. "Tunturikoivu on monija mutkarunkoinen sekä pensasmainen." Taimikossa kannattaa havainnoida kannoista nousevia vesoja. "Vaikka rauduskoivukin voi vesoa, puskamaiset kantovesaryhmät ovat tavallisesti hieskoivua", Viherä-Aarnio sanoo. Koivulajien kasvupaikoissa on usein eroa. Hieskoivu menestyy raudusta paremmin paksuturpeisessa, vähähappisessa ja vetisessä maassa, kuten länsirannikon ja pohjoisen turvemailla. Molemmat koivulajit ovat arvokkaita metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta. Esimerkiksi jotkin kirvat ja sienet ovat koivulajiriippuvaisia, mutta lahottajille käyvät niin rauduskuin hieskoivupökkelöt. Myös koivulajien siemenet eroavat toisistaan. Rauduskoivun siemenissä on suuremmat lenninsiivet, ja koska siemenet ovat koivuilla samanpainoisia, rauduskoivun siemenet voivat levitä hieman pidemmälle emopuusta. Raudus vai hies? Raudusja hieskoivun erottaa lehdistä, rungon tyvestä, oksien kärjistä ja osin kasvupaikasta. "Vastan sekaan pari hieskoivun oksaa tuoksua antamaan." Taimikossa koivulajit erottaa tunnustelemalla oksankärkien uusimpia vuosikasvuja. Rauduskoivun (yllä) pinnalla tuntuu karheita nystyröitä, hieskoivulla (alla) vuosikasvainten pinnat ovat sileät tai karvaiset. Hieskoivulla tyvi säilyy sileätuohisena. Rauduskoivujen tyvistä tulee puun kasvaessa uurteisia ja karkeakaarnaisia. Rauduskoivun lehti on kolmiomainen ja pitkäsuippuinen. Lehden sahalaita on epätasainen ja pinta kiiltävä, nahkea ja karvaton. Hieskoivun lehti on pyöreämpi ja reuna on yhteen kertaan sahalaitainen. Lehti, ja varsinkin lehtiruoti, on karvainen. Se pp o Sa m ul i Va ltt er i Sk yt tä Va lt te ri Sk yt tä Va lt te ri Sk yt tä Va lt te ri Sk yt tä
• 100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. 23 METSÄSTÄ / 22.6.2017 MARIANNE MINKKINEN KUN Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta, sitouduimme samalla noudattamaan yhtenäistä ympäristöja metsäpolitiikkaa muiden jäsenmaiden kanssa. Tuolloin se tarkoitti muun muassa peltojen metsittämisen tehostamista. 9.2.1995 Metsälehdessä uutisoitiin Suomeen suunnitteilla olleesta ohjelmasta, jonka tavoitteena oli metsittää 70?000 hehtaaria peltoa vuosien 1995– 1999 aikana tarjoamalla maanviljelijöille parempia tulonmenetyskorvauksia ja metsänhoidon tukia. Kotimaassa maanviljelijöitä oli kannustettu istuttamaan viljelysmaille puuntaimia jo ennen EU:hun liittymistä, mutta ei yhtä suuressa mittakaavassa. "Pellon metsityksestä on tulossa eräs merkittävimmistä maankäyttövaihtoehdoista EU:n alueella, kun maatalouden ylituotantoa vähennetään ja peltoja siirretään muuhun kannattavaan käyttöön", kertoi maaja metsätalousministeriön ylitarkastaja Marja Hilska-Aaltonen Metsälehdelle. Puuston määrää haluttiin lisätä Euroopassa, jotta tilojen tuotanto monipuolistuisi ja maaperää suojeltaisiin eroosiolta. Lisäksi sitä perusteltiin metsien virkistysarvoilla ja kasvihuoneilmiön hillitsemisellä. Suomi oli ehtinyt olla Euroopan unionin jäsenmaana vasta reilun kuukauden, kun EU:n harjoittamaa politiikkaa kohtaan ilmaistiin jo tyytymättömyyttä. Metsälehden kolumnistin mukaan peltojen metsittäminen oli perusteltua Keskija Etelä-Euroopassa, jossa maaseutua hallitsi pelto. Suomessa tilanne taas oli toinen. Laajat metsitysohjelmat voisivat hänen mielestään jopa sulkea maaseutua sen sijaan, että ne loisivat uutta elinvoimaa. "EU:n Eteläja Keski-Eurooppaa varten suunnittelemat ohjelmat eivät vastaakaan uusien jäsenmaiden tarpeita. On nurinkurista, jos itse olemme rahoittamassa Etelä-Euroopan nopeakasvuisia puupeltoja kilpailijaksi omalle kuitupuullemme. Metsäteollisuuden on helppo siirtyä halvan puun, kierrätysmassan ja asiakkaiden luo Keski-Eurooppaan." Pellot metsiksi "EU:n ohjelmat eivät vastaakaan uusien jäsenmaiden tarpeita." SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat U llavalaiselle Alpo Jylhälle vastan tekemisen salat iskostuivat mieleen jo nuorena. ”Isä oli taitava sitomaan vastan ja risuluudan. Häneltä minäkin oppini sain. Taidolle oli käyttöä jopa armeijassa, jossa tein isolle porukalle saunavastoja.” Jylhän mukaan paras saunavasta syntyy rauduskoivusta, mutta Keski-Pohjanmaalla rauduskoivuja ei joka paikassa kasva. ”Siksi käytän useammin hieskoivua. Siitä tehty vasta on hieman rauduskoivuvastaa pehmeämpi.” Sitominen vaatii kokemusta Jylhä kokoaa saunavastaan noin puolen metrin mittaisia oksia tiiviiksi kimpuksi sen verran, että vastaan syntyy kouraan hyvin istuva kädensija. Vaativin työvaihe on vastan sitominen siten, että se kestää kovempaakin löylyttelyä. ”Side syntyy reilun metrin mittaisesta ohuesta koivuvitsasta. Se karsitaan varovasti ja kuori rapsutetaan puukolla kevyesti oksan päältä pois. Sen jälkeen vitsasta kierretään sen toista päätä jalan alla pitäen joustava side vastaan.” Hauduta ennen saunomista Kun vasta on sidottu kädensijan kohdalta vitsan avulla napakaksi nipuksi, voidaan vitsan loppupäästä pyöräyttää vastalle soma ripustuslenkki. Lopuksi kädensijasta siistitään ylipitkät oksat puukon kanssa. ”Hyvä vasta kestää useamman saunomiskerran. Ennen saunomista vastaa kannattaa hauduttaa hetki lämpimässä vedessä. Koivu tuo juhannussaunaan uskomattoman hyvän tuoksun.” Ullavalainen Alpo Jylhä on aikoinaan oppinut saunavastan ja risuluudan sitomisen taidot isältään. Nyt oppia saa jo pojanpoika Matias. Huumaavaa tuoksua juhannussaunaan Saunavastan tekemistä ei kerran opittuaan unohda. Alpo Jylhä opastaa Matiasta. Kun vastan kädensija on riittävän paksu, on myös vastan sitominen helpompaa. Sidontaan käytettävästä koivuvitsasta vuollaan oksat varovasti pois. Vitsan kuori pitää rikko puukolla, jotta sen kiertäminen sitkeäksi onnistuu. Vitsan tyvipää vuollaan teräväksi pujottamisen helpottamiseksi. Lopuksi kädensija siistitään puukolla ja vitsan tyvipäästä voidaan tehdä ripustuslenkki. Vitsa pujotetaan kädensijan ympäri kierretyn lenkin alitse ja kiristetään. Kädensijaan tehdään vielä toinen samanlainen sidos alemmas. Katso video! Näin sidot kestävän vitsan vastaan www.metsalehti.fi 1. 3. 5. 2. 4. 6.
• 24 22.6.2017 / PILKKEITÄ LUONNOSTA HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat K evät ja alkukesä ovat lintujen aikaa. Muuttolinnut saapuvat etelästä, ja metsistä alkaa kuulua monenlaista linnunlaulua. Tarkka kuulija erottaa monenlaisia laulajia: on todellisia mestarilaulajia, mutta myös vaatimattomilla äänillä varustettuja lintuja. Linnut voivat muodostaa ääniä useilla tavoilla, joista tutuin on tietysti laulu. Linnuilla on henkitorven alaosassa erityinen äänielin eli syrinx. Parhaiten se on kehittynyt mestarilaulajilla kuten satakielellä tai sinirinnalla. Eräät lintulajit pystyvät jopa matkimaan ihmisen puhetta. Usein hyvät laulajat ovat väreiltään kovin vaatimattomia. Ne laulavat pensaston peitossa hämärinä yön tunteina, ja niiden soitimessa laulu on erityisasemassa. Paljon on sellaisiakin lintuja, joiden syrinx on niin heikosti kehittynyt, että ne laulavat vain yksinkertaisilla äänillä. Räkättirastaan räksätys on kaikille tuttu. On myös lintuja, joilla syrinx on heikosti kehittynyt, mutta jotka voivat auttaa sen toimintaa ojentamalla kaulaansa ja heittelemällä päätään taaksepäin. Metson ja teeren soitimessa tällaisilla pään heittelyillä on tärkeä merkitys, ja soidinkiihkoiset urokset jopa hyppivät tehostaakseen äänen vaikutusta. Henkitorvella lisätehoa Henkitorven pituus vaihtelee eri lintulajeilla huomattavasti. Rustorenkaiden lukumäärä voi olla 30–400. Pitkä henkitorvi on sellaisillakin linnuilla, joiden kaula ei ole kovin pitkä – henkitorvi voi nimittäin tehdä mutkia ja silmukoita ennen kuin se avautuu keuhkoon. Laulun jälkeen lintumaailman yleisin äänenmuodostustapa ovat erilaiset äänisulat. Hyvän esimerkin antaa taivaanvuohi, jonka syöksyssä pyrstön reunimmaiset sulat värisevät ja aiheuttavat mäkättävän äänen. Äänisulkia on myös töyhtöhyypällä. Metsämiehille tuttu äänisulkien aikaansaama ääni on telkän uloimpien sormisulkien aiheuttama kimeä viuhina. Eräillä linnuilla soitimeen liittyy siipien paukuttelua. Suomalaisista linnuista näin tekevät kanahaukka sekä suoja sarvipöllö. Eräät isot pöllöt naksuttelevat nokkaansa, ja kattohaikaran kaliseva nokan paukutus kuuluu kilometrien päähän. Myös tikat muodostavat mekaanisesti soidinäänen. Ne etsivät kuivan oksan tai vaikkapa puhelinpylvään peltisuojuksen ja alkavat rummuttaa sitä nokallaan. Myös eräät tiaiset ja pähkinänakkeli koputtelevat kuivia oksia. Laulu vain osa soidinta Äänien avulla koiras houkuttelee reviirilleen paritteluhaluisia naaraita. Jos naaras saapuu reviirille, astuvat kuvaan muut signaalit. Koiras yrittää herättää naaraan mielenkiinnon koreilemalla värikuvioillaan. Se riiputtelee siipiään ja pörhistelee rintaansa, jolloin sen värikuviot tulevat hyvin näkyviin. Tuttuja värikuvioita ovat talitiaisen keltainen rinta, metson punaiset silmäkulmat ja kirjosiepon valkeat siipiläiskät. Koiraan käytös ja värikuviot laukaisevat naaraassa reaktioita, jotka jatkavat soidinta. Usein naaras asettuu alistuneeseen asentoon, ja se voi kerjätä koiraalta ruokaa. Tällöin uroksen on ruokittava naarasta ja osoitettava näin, että se kykenee huolehtimaan poikasista. Monimutkaisella soitimella on selvä tarkoitus: vain saman lajin linnut osaavat kaikki vaiheet, jolloin lajien välinen risteytyminen estyy. Komealla uroslinnun laululla alkanut soidin jatkuu eri vaiheitten kautta lopputulokseen. Lintupari parittelee, rakentaa pesän, hautoo ja hoitaa poikasia. Samalla koiraan lauluinto laantuu, ja metsät, rannat ja pellonpientareet hiljenevät. Linnunlaulun aikaa Jotkut linnut laulavat kauniisti, toiset rumasti, mutta vain ihmisen mieliksi ei yksikään. Ukkoteerien keväinen soidinpulina kantautuu soilta, lammenjäältä tai pellolta kilometrien päähän. Joutsenten komeat trumpettifanfaarit syntyvät pitkässä henkitorvessa. Kattohaikaran soidinäänenä on kauas kuuluva nokan kalisuttelu. Parina viime kesänä kattohaikarat ovat asettunet pesimään Lounais-Suomeen. Pöllöjen huhuilut kuuluvat kevätöisen metsän aavemaisiin ääniin. Kuvan hiiripöllökin pulisee hämärtyvässä rantakoivikossa.
• 25 PILKKEITÄ / 22.6.2017 Juurikääpäsieni on havupuidemme pahin lahottaja. Vuotuinen tuhoarvio on yli 50 miljoonaa euroa, josta kuusenjuurikääpä aiheuttaa noin 45 miljoonaa. Kuusikoissa sienen aiheuttama tyvilaho voi nousta rungossa jopa 10 metrin korkeudelle pilaten puun parhaan tukkiosan. Lahon tukkiosan kantohinta on noin kymmenesosa terveen tukin vastaavasta. Kuusenjuurikääpää on pidetty erityisesti Länsija Etelä-Suomen kuusikoiden ongelmana, mutta se on koko ajan leviämässä pohjoista kohti. Viime vuosina olen havainnut yhä enemmän kuusenjuurikääpää myös asuinseudullani Pohjois-Karjalan eteläosassa Kiteellä. Juurikääpä voi olla kuusikossa pitkään melko huomaamaton. Metsänomistajan mielestä parhaassa arvokasvuvaiheessa olevassa kuusikossa juurikääpälaho voi haukata puuston arvosta enemmän kuin vuotuinen kasvu tuo. Laho voi paljastua pahimmillaan vasta hakkuun yhteydessä tai myrskyn katkomista puista. Eräässä kiteeläisessä yksityismetsässä havaitsemani kuusenjuurikääpätuho kuvastaa hyvin ongelman vakavuutta. Kohde on 45-vuotias vaaran päällä sijaitseva lehtomaisen kankaan istutuskuusikko. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA LUKIJALTA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen DARWIN SEN KEKSI , tai ainakin toi selvästi julki, että sekä yksilöiden että lajien välinen kilpailu ajaa evoluutiota eteenpäin ja luo luonnon monimuotoisuuden. Kasvit kilpailevat valosta, ravinteista ja elintilasta, mutta myös pölyttäjistä, siementen levittäjistä ja kenties juurisienistäkin – eläimet vastaavasti ravinnosta, elintilasta ja lisääntymismahdollisuuksista. Vaikka kilpailu on luonnossa kaikkialla ja kaiken aikaa läsnä, suoraan sitä on vaikea nähdä. Selvimpiä esimerkkejä ovat suurten lintujen tai nisäkkäiden soidinkamppailut sekä kololintujen taistelu pihan pöntöistä. Kasvien välisen kilpailun toteaminen vaatii pitkäaikaista, vähintään viikkoja mutta puiden osalta jopa vuosia kestävää tarkkailua. KASVIEN VÄLINEN KILPAILU elintilasta on näennäisen rauhallista ja tapahtumaköyhää, mutta vähintään yhtä vakavaa kuin eläimilläkin: hävinnyt kituu tai useimmiten kuolee. Tuoretta uudistusalaa tarkkailemalla näemme, kuinka varttuvat puun taimet vähitellen tukahduttavat heinät ja ruohot alleen tai – mikä metsänomistajan kannalta ikävämpää – nopeammin kasvavat rikkakasvit tukahduttavat puiden taimet. Kyse ei useinkaan ole pelkästä kaksinkamppailusta, vaan osapuolia on useampia. Uudistusalan kastikat, vatut, horsmat, piipot ja karhunputket kamppailevat myös keskenään, eivät pelkästään puiden kanssa. Taudit tai kasvinsyöjät voivat muuttaa yhtäkkiä kilpailutilanteen päinvastaiseksi. Taimikossa vaeltava hirvilauma voi kääntää puiden valtasuhteet päälaelleen tai vapauttaa horsmikon keskellä tukahtumaisillaan olevat puun taimet valoon. LUONNON MONIMUOTOISUUS on seurausta vuorovaikutusten erilaisuudesta – ja siinä taudit, loiset ja syöjät ovat tärkeitä. Ne estävät kasvultaan ylivoimaista lajia pääsemästä yksinvaltiaaksi ja antavat heikommillekin mahdollisuuden. Saatavuudeltaan parasta ravintoa ovat runsaat, vallitsevat lajit. Voidakseen pysyä runsaina niiden on satsattava syöjien torjuntaan. Juuri niin puut tekevät: havupuiden terpeenit (pihka) ja koivujen karvasaineet rajoittavat syöjien menestystä. Kasvit saavat tukea taistelussaan syöjiä vastaan myös pedoilta kuten sudelta, kärpältä ja pöllöiltä, mutta myös hämähäkeiltä, loispistiäisiltä, muurahaisilta ja ampiaisilta. Harvinaisten ja niukkojen lajien etu on, ettei niiden syöjäksi kannata erikoistua. Moninaisia ovat metsänhoitajan apurit. Kilpailu luo monimuotoisen luonnon Isompi peittoaa pienemmän. Raidanisokarve kasvaa puun kuoren ensin vallanneen rupijäkälän yli ja tukahduttaa sen valon puutteeseen. METSÄN KÄTKÖISSÄ Kuusenjuurikääpä nakertaa tiliä Kuusikko harvennushakkuun jälkeen. Kuusikon tulisi nyt olla parhaan arvokasvun vaiheessa. Mutta tarkemmin katsoessa ikävä totuus paljastuu. Metsänomistaja silmissä kuusikko saattoi näyttää terveeltä ja hyväkasvuiselta. Harvennushakkuussa paljastui kuitenkin todellinen tilanne. Juurikääpä näyttää levinneen laajalti koko metsikön alalle. Merkkeinä tästä olivat laho kaadettujen puiden kannoissa ja korjatussa puutavarassa, rungolta katkenneet puut ja kaatuneiden puiden juurakoiden itiöemäkasvustot. Puutavarassa laho on edennyt useiden metrien korkeudelle. Hoidetun ja terveen 45-vuotiaan kuusikon tuotto olisi vallan hyvä tukkiosuuden kasvaessa ripeästi. Nyt metsänomistaja joutuu huolella miettimään ja seuraamaan kuusikon jatkokasvatusta, koska laajalle levinnyt juurikääpä lahottaa koko ajan puiden arvokasta tukkiosuutta. Puuston ennenaikainen hakkuu ja uudistaminen rauduskoivulle on todennäköisesti seuraava toimenpide. Luonnollisesti tärkeintä on ehkäistä juurikäävän leviäminen metsään. Jos saastuminen kuitenkin tapahtuu, tuhoa voi minimoida havaitsemalla tilanne ja toimimalla ripeästi. TEUVO GERLANDER Kitee Kaadettujen puiden kannoissa on runsaasti juurikäävän aiheuttamaa lahoa. Mikä mahtaa olla tilanne kasvamaan jätetyssä puustossa? Kiitokset Mikko Häyrysen artikkelista ”Kuitupuulla kilpailu hukassa” (Metsälehti 11/2017), joka lehtenne kannessa oli otsikoitu vielä rehellisemmin ”Kartelli jota ei ole”. Artikkeli sekä erityisesti siinä julkaistut hintakäyrät todistavat vakuuttavasti, ettei suomalaisessa puukaupassa ole esiintynyt hintakartellia. Mikäli sellaista olisi ilmennyt, vuoden 2004 ns. puukartellipaljastuksen jälkeen hintakäyrissä olisi tapahtunut selvä notkahdus ylöspäin. Sellaista ei näy kuitupuun hinnoissa. Tukin hintakäyrässäkin on vain yksi isohko, vuoden 2007 tukin ”hintahulluttelun” aiheuttama hypähdys, josta Helsingin Sanomien Jyrki Iivonen ei syyttä irvaillut: ”Mutta mitäpä teollisuus ei tekisi Olematon kartelli metsänomistajien hyvinvoinnin hyväksi.” Se, mistä metsäyhtiöitä rangaistiin miljoonasakoilla, ei koskenut hintakartellia vaan kilpailulain vastaista toimintaa. Siitä tuskin voi hakea vahingonkorvauksia. Toinen ainakin korvauksen hakijoilta unohtunut asia on, ettei puukaupassa ole listahintaa. Jokainen puukauppa on yksilöllinen, ja leimikon hinnoitteluun on vaikuttamassa iso joukko tekijöitä, joita eri ostajat saattavat arvottaa hyvinkin eri tavoin. Lisäksi hinnoitteluun vaikuttavat puumarkkinatilanne sekä tietenkin ostajan ja myyjän kauppamiestaidot. Aina on metsänomistajia, jotka kokevat saaneensa puistaan naapuria huonomman tai paremman hinnan. Kilpailulakeja on tapana perustella kuluttajan edulla. Voiko olla kuluttajan etu, että puusta valmistettujen tuotteiden hinta on mahdollisimman korkea? Puukartelli, jos sellainen olisi saatu syntymään, olisi palvellut kuluttajan etua. ESKO PAKKANEN METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 8. KESÄKUUTA 2017 • NRO 11 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI KOKEILTUA: Raivaussahalla ei paljon tee ilman kunnollisia valjaita. Testasimme kuudet sellaiset. ›› 22–23 UUTISET Kantojennoston buumi oli ja meni ›› 2–3 Hiilinielusta välillä yksimielisyyskin ›› 4–5 "Kuutio ei korvaa yhdistysten työtä" ›› 6 Kuusitukin hinta ylitti haamurajan ›› 12–13 METSÄSTÄ Luontoa voi auttaa pienilläkin teoilla ›› 14–15 Pohjoisten jokien jäät lähtevät rytisten ›› 16–17 HENKILÖ Nuori metsänomistaja, vanha metsätila Antti-Jussi Räsäsen kotitilasta Perniössä löytyy maininta jo 1400-luvulta. ›› 18–19 Ojat kuntoon myös ilmaston vuoksi ›› 19 PILKKEITÄ Karhuseuranta tiivistyy kesällä ›› 24 Pölyttäjät tuovat pötyä pöytään ›› 26 Tuomen kukinta aloittaa kesän ›› 30 Kuitupuun hintojen mataminen on herättänyt epäilyjä jopa hintakartellista. Kilpailulaista ei kuitenkaan löydy apua. Sivut 9–11 Kartelli jota ei ole Se pp o Sa m ul i
• 26 22.6.2017 / PILKKEITÄ Metsälehden numerossa 9/2017 oli paju taivutettu solmulle. Muutama vuosikymmen sitten minullakin oli tapana kiusata puita. Vedin männyn uusia vuosikasvaimia solmuun useita kymmeniä. Eiväthän siitä puut oikein tykänneet. Harva mänty jatkoi kasvamistaan, mutta yksi pysyi hengissä. Vuosikymmenet seurasin, kuinka solmu edistyi. Viimein sitten otin ja puhdistin hyllylle. Tärkeää on, että solmu tehdään oikeaan aikaan. Telkän pitää olla pehmyt, jotta se kestää pienen “hieronnan“, jonka jälkeen varovasti taivutellaan solmu. Onnistumisprosentti on pieni, mutta sain kuin sainkin männyn jatkamaan kasvuaan. JUKKA OHRA-AHO MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat B elgianpaimenkoira Aska säntää häkistään kuin ohjus eteläruotsalaiseen kuusikkoon. Intoa riittää, sillä kirjanpainajien iskemän puun löytäminen tietää onnen hetkiä emäntä antaAska vainuaa kirjanpainajat Koulutettu koira haistaa kirjanpainajat ja inventoi metsiä ihmistä nopeammin. Vielä hetki, ja Anette Johansson lähettää Aska-koiran kirjanpainajien perään. Solmuja Keski–Suomessakin maa tennispalloa retuuttaessa. Kirjanpainajakoirat ovat Anette Johanssonin kouluttamia. Hänen yrityksensä Sniffer Dogs työskentelee yhdessä tutkijoiden, viranomaisten ja metsäyhtiöiden kanssa. ”Teen yhteistyötä Ruotsin maatalouskorkeakoulun kanssa ja osallistun heidän tutkimuksiinsa. Viime kesänä olin pohjoisessa, ja etsimme kirjanpainajapuita SCA:n metsistä. Lääninhallitukselle etsimme kirjanpainajaesiintymiä luonnonsuojelualueiden lähistöltä, jotta haitat naapuruston metsänomistajille voidaan estää.” Idea kirjanpainajia jahtaavista vainukoirista kehkeytyi kymmenkunta vuotta sitten. ”Harrastin pelastuskoiria. Oma schäferini loukkaantui eikä enää pystynyt toimimaan. Samaan aikaan Etelä-Ruotsissa oli pahat kirjanpainajatuhot isojen myrskytuhojen jäljiltä. Kirjanpainajat iskivät jopa meidän puutarhassamme kasvavaan kuuseen.” Niin ontuva, entinen pelastuskoira sai uutta sisältöä elämäänsä. Feromonit paljastavat Kirjanpainajajahti perustuu kuoriaisten erittämän feromonihormonin tuoksuun. Se on keino, jolla juuri puuhun iskeneet kirjanpainajat viestivät lajitovereilleen sopivasta lisääntymispaikasta. Koiran supervainulla feromonituulahdukset paljastuvat helposti. Johanssonin mukaan koirat löytävät parhaiten puut, joihin kirjanpainajat ovat juuri iskeneet. Näin metsänomistaja ehtii korjata puut ennen kuin seuraava kuoriaissukupolvi varttuu. Koira ehtii päivän aikana tutkia jopa 65 hehtaaria metsää. ”Kun koira löytää kuoriaisten saastuttaman puun, se pysähtyy puun luo. Olemme asentaneet gps-paikantimen ja lähettimen koiran pantaan. Näin sen reitti ja pysähdyspaikat, siis saastuneiden puiden sijainti piirtyvät kartalle", Johansson kertoo. Äitini on myynyt osuutensa yhtymässä vuonna 2015. Yhtymässä on ollut ja on edelleen neljä osakasta: ennen sisaruksen, mutta äitini osuuden osti äidin vanhimman veljen nuorempi poika. Tilalla ennen tätä sitä myyty metsää melko runsaalla kädellä, joten enää myytävää ei kovin paljon ole. Metsäkaupoista vanhin veli on tilittänyt silloisille osakkaille osuuksia oman näkemyksensä mukaan, mutta kuitenkin siten, että kaikille on tullut samansuuruiset osuudet. Yhtymän tilille oli kylläkin jätetty rahaa myöhempiä tarpeita varten. 1. Olisiko yhtymän tililtä pitänyt tilittää jotakin äidille kaupan yhteydessä? Tilin saldostahan kuitenkin neljäsosa oli äidin. 2. Miten tämä osakkuuden muutos olisi pitänyt käsitellä yhtymässä? Nyt siellä on otsikkona ”uusien” osakkaiden nimet, uusin viimeisenä, ja yhtymän aloituspäivä on se, jolloin yhtymä ensi kerran on perustettu ja äitikin tullut osakkaaksi? Minulle on verohallinto kertonut, että on vain kirjoitettu uusi tieto vanhan päälle? Äidillänne on oikeus vaatia yhtymän tililtä oma osuutensa, jos yhtymällä ei ole maksuja maksamatta. Verotusyhtymällä ei ole yhteistä omaisuutta, vaan jokainen osakas omistaa oman murtoluvun mukaisen osuuden omaisuudesta. Tämä poikkeaa täysin kuolinpesästä. Kun yhtymässä osakkaat vaihtuvat tai osuudet muuttuvat, niin verottajalle ilmoitetaan muutokset verolomakkeella n:ro 36 (Yhtymäselvitys). Lomakkeen saa netistä. Yleensä verottaja lähettää sen veroilmoituksen mukana. VÄINÖ SIKANEN Saiko äiti omansa? LUKIJAKYSYMYS LUKIJALTA Aska löytää kirjanpainajat niiden erittämän feromonihormonin tuoksun avulla. UUSI POLKU OMAAN METSÄÄN. Nyt löydät helposti omat kiinnostuksesi kohteet metsalehti.fi-sivuilta. Jaoimme verkkopalvelumme teemoihin niin, että voit seurata halutessasi vain sinua kiinnostavaa aihealuetta. Jokaisen teeman alle on kerätty koko sivustolta juuri tuota aihetta käsittelevä sisältö. Metsalehti.fi Metsänhoito Metsänomistus Puukauppa Tekniikka Harrastukset Luonto
• UUSI POLKU OMAAN METSÄÄN. Nyt löydät helposti omat kiinnostuksesi kohteet metsalehti.fi-sivuilta. Jaoimme verkkopalvelumme teemoihin niin, että voit seurata halutessasi vain sinua kiinnostavaa aihealuetta. Jokaisen teeman alle on kerätty koko sivustolta juuri tuota aihetta käsittelevä sisältö. Metsalehti.fi Metsänhoito Metsänomistus Puukauppa Tekniikka Harrastukset Luonto
• 28 22.6.2017 / PILKKEITÄ ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat S uomussalmesta tulevat ensimmäisenä mieleen talvisodan mottitaistelut ja korpikirjailija Ilmari Kiannon sanoittama Nälkämaan laulu. Nämä yhdistyvät löyhästi toisiinsa Suomussalmen koilliskulmalle perustetulla Martinselkosen luonnonsuojelualueella. Alkukesän retkellä Martinselkosella pääsee oivasti siihen tunnelmaan, jonka vain suomalainen metsä voi tarjota kulkijalleen. Martinselkonen on tyypillistä kainuulaista pienipiirteistä metsäerämaata. Puustoltaan mäntyja kuusivaltaisten kankaiden väleissä on runsaasti pieniä soita, rämeitä ja soistuvia kankaita, muutama pienehkö järvi ja runsaasti lampia. Vesistöjä ja soita reunustavat kelojen vyöt. Nälkämaan laulun sanoja voi muistella kävellessään pitkin Martinselkosen kankaita ja soita halkovia polkuja ja pitkoksia. Kianto kirjoitti laulun sanat 1911 Kajaanin maanviljelysseuran tilauksesta. Sävellys ostettiin Oskari Merikannolta. Alkuperäinen sanoitus oli seuran sihteerin mielestä liian pitkä, joten hän lyhensi sitä yhdessä säveltäjän kanssa. Puna-armeija, Ilmari Kianto ja karhut Puna-armeijan 163. divisioonan hyökkäys Suomussalmelle joulukuussa 1939 suuntautui Martinselkosen pohjoispuolelta ensin Juntusrantaan ja siitä aina Suomussalmen kirkonkylän keskustaan asti. Matkalla vallattiin myös Kiannon kirjailija-asunto, Turjanlinna. Evakkoon lähtiessään Kianto oli kirjoittanut sikaarilaatikon kanteen viestin valtaajille: "Venäläiset toverit. Kunnioittakaa ohimenollanne tätä taloa. Täällä asuu köyhä kirjailija." Kirjoituksesta napsahti Kiannolle talvisodan jälkeen puolen vuoden tuomio maanpetoksen yrityksestä. Kiannon tunnetuin teos, Ryysyrannan Joosepin lisäksi, on Punainen viiva vuodelta 1909. Kirja alkaa ja päättyy karhun vierailuun Topi Romppaisen Korpiloukko-mökin pihapiirissä, lopussa kohtalokkaalla tavalla. Enää karhut eivät käy lehmien kimppuun, vaan nauttivat tarjottuja eväitä hyvällä ruokahalulla niitä varten perustetuilla katselupaikoilla. Näin karhut ovat nousseet yhdeksi Suomussalmen matkailuvaltiksi. Suomessa ehkäpä varmin paikka karhun näkemiseen on Martinselkosen eräkeskus Pirttivaarassa. Oivaa vaellusmaastoa Martinselkonen ei ole mikään uuvuttavan rannaton erämaa. Ripeäjalkainen vaeltaja astelee helposti sen halki yhdessä päivässä. Osan käyttökelpoisesta vaellusmaastosta syö myös valtakunnan rajan vastainen rajavyöhyke – sinne ei ole asiaa ilman rajavyöhykelöupaa. Yksi poluista seurailee rajavyöhykkeen takarajan kulkua, ja pari laavua löytyy sen polun varrelta. Polkuja on riittämiin, samoin laavuja, ja pari kämppääkin löytyy. Soiden pitkokset ovat osin lahonneet, mutta niiden uusinta on käynnissä. Alueella saa liikkua vapaasti kävellen tai hiihtäen, marjastaa, onkia ja pilkkiä jokamiehenoikeudella sekä metsästää tarvittavin luvin. Paikallisilla asukkailla on ns. vapaa metsästysoikeus. Näin Martinselkonen tarjoaa oivan vaellusmaaston kainuulaiseen erämetsään tutustumiselle ja mitä tärkeintä: lähes omaa rauhaa. Ilmari Kianto tunsi tarkasti metsänsä: Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi. Nälkämaan maisemissa Martinselkosen luonnonsuojelualueella yhdistyy kulttuurija sotahistoria. Nälkämaan laulu Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot koskien ärjyt ja surkeat suot! Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien päät! Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi. Taival lie hankala – olkoon vaan! Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan! Kolkasssa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhöt paikoillaan! Vainojen virmat, oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis – tarmoa vaan puolesta hengen, heimon ja maan. Nosta jo rintaasi maausko uus, taannuta taika ja vanhoillisuus! Maamies, muista, miss' onnesi on, riihesi rikkaus riippumaton! Kainuhun kansa, ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi, kunniatyö? Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa! Ilmari Kianto, sanat Oskari Merikanto, sävel Viimevuosisadan alkupuolen poimintahakkuut ovat pyyhäisseet alueen läpi. Siitä kertovat omaa kieltään jyhkeät, sammaloituneet kannot. Petäjän tyveltä löytyi jättösarvi. Alueella asustaa vankka hirvikanta. Merkkejä karhujen oleilusta tapaa vähän väliä, kuten tämä möyhennetty muurahaispesä. Martinselkosen keskustan nimetöntä lampea reunustaa sankka kelojen vyö ja täysikuu on kivunnut taivaalle. Erämaan rauha on rikkumaton. Martinselkonen Kuusamo Petäjät ovat alkaneet kelottua Martinselkosen metsässä.
• 29 PILKKEITÄ / 22.6.2017 METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Marianne Minkkinen (kesätoimittaja) p. 050 401 4700 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154?000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu MYYDÄÄN Metsämiesten Säätiö on myöntänyt 33 stipendiä kevätlukukaudella 2017 metsäalan opinnoista valmistuville nuorille. Stipendin arvo on 300 euroa. Myöntämisperusteena ovat hyvä opiskelumenestys, ammattiosaaminen sekä rehdin ja luotettavan metsämieshengen luominen. Valmistuville stipendejä Daniel Aho, metsäenergian tuottaja, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Niko Apell, metsäkoneenkuljettaja, Pohjois-Karjalan ammattiopisto Valtimo Markku Friman, metsuri-metsäpalvelujen tuottaja, Hyria koulutus Oy Tomi Haapala, metsäkoneenkuljettaja, Länsirannikon Koulutus Oy WinNova Jarkko Hallikainen, metsätalousinsinööri, Karelia ammattikorkeakoulu Linus Hanner, metsäkoneenkuljettaja, Yrkesakademin i Österbotten Hannu Hautaniemi, metsäkoneenkuljettaja, Saimaan ammattiopisto Sami Heikkilä, metsätalousinsinööri, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Eetu Hirvonen, metsäalan perustutkinto, Kiipulan ammattiopisto Aleksi Huuskonen, metsäkoneenkuljettaja, Keski-Pohjanmaan ammattiopisto Jarkko Kauppinen, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäteknologia, Itä-Suomen yliopisto Laura Kettunen, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsämaatiede, Itä-Suomen yliopisto Karri Kiiskilä, metsätalousinsinööri, Lapin ammattikorkeakoulu Konsta Korjonen, metsäkoneenkuljettaja, Jämsän ammattiopisto Toivo Kuorikoski, metsuri-metsäpalvelujen tuottaja, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Juuso Kykkänen, metsäkoneenkuljettaja, Tampereen seudun ammattiopisto Riku Lehto, metsäenergian tuottaja, Työtehoseura ry A itor López, filosofian maisteri, wood material science, Itä-Suomen yliopisto Ville Männikkö, metsäkoneenkuljettaja, Oulun Seudun ammattiopisto Tiia-Mari Naukkarinen, metsätalousinsinööri, Tampereen ammattikorkeakoulu Toni Pantke, metsuri-metsäpalvelujen tuottaja, Ammattiopisto Livia Juho Peltola, metsäkoneenkuljettaja, Etelä-Savon koulutus Oy Ossi Pesälä, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäekonomia ja -politiikka, Itä-Suomen yliopisto Olli Piiparinen, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäekologia, Itä-Suomen yliopisto Jere Rasinkangas, metsäkoneenkuljettaja, Oulun seudun ammattiopisto Santeri Rytilahti, metsuri-metsäpalvelujen tuottaja, Lapin ammattiopisto Janne Räty, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsänarvioimistiede, Itä-Suomen yliopisto Aapo Saarinen, metsätalousinsinööri, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Otto Siikalahti, metsäkoneenkuljettaja, Savon ammattija aikuisopisto Matias Storm, metsätalousinsinööri, Yrkeshögskolan Novia Juho Tossavainen, metsäkoneenkuljettaja, Lapin ammattiopisto Janne Ylönen, metsäkoneenkuljettaja, Etelä-Savon ammattiopisto Heikki Översti, metsätalousinsinööri, Hämeen ammattikorkeakoulu PALKITTUJA Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Savonlinna, Särkilahti 0,9 ha. Kaksi upeaa rantarakennuspaikkaa Punkaharjun Särkilahdessa, Pihlajaveden Särkilahdenselän rannalla. Kohde sijaitsee Saukonsaarentien varrella ja Saimaan vesireiteille pääset täältä suoraan. Rak. paikat vapaa-ajanasunnoille, rak.oikeus 150 k-m²/ paikka. Niemen kärjessä sijaitseva määräala n. 0,5 ha on hinnaltaan 89.000 € ja Kirveslahden rannalla sijaitseva määräala n. 0,9 ha 79.000 € MAATILA, Savonlinna, Tynkkylänmäki, Maaja metsätila n. 10 km:n päässä kaupungin keskustasta. V. 1994 valmistuneessa peltojen ympäröimässä puutalossa tilaa perheelle ja harrastuksille, tai yrittäjälle kodiksi ja työtiloiksi. Alakerrassa: oh, mh, tilava k, eteisaula, s, ph, khh, tekniset tilat sekä hyvät tilat vaatehuoltoon, erill. sisäänkäynti kuraeteisen kautta. Yläkerrassa: 2 h, oleskeluaula ja parv. Pihapiirissä navettarak, konehalli, aitta, autotalli. Metsämaata n. 19 ha, peltoa n. 11,5 ha. Venevalk. oikeus. Talouskeskuksen ja siihen liitettävän määräalan erilliskaupasta on mahdollisuus neuvotella. Näytöt yksityisnäyttöinä sopimuksen mukaan, lisätietoja: Veijo Laukkanen, veijo.laukkanen@metsat.fi, puh. 050 464 6500. KAKSI MÄÄRÄALAA, Kitee, Kesälahti 0,33 ha:n kokoiset määräalat Pyhäjärven kaakkoisrannalla Lentteenniemessä. Rakennuspaikat loma-asunnoille, molemmissa rak.oikeus 105 k-m 2 . Maasto loivasti rantaan viettävää, puusto rehevää lehti/havupuustoa, varttunutta kasvatusmetsää. Molemmille määräaloille omaa rantaviivaa n. 50 m, ranta hiekkapohjainen. Tie perille, sähköliittymä määräalojen rajalla. Hp. 59.000 €/määräala. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Loppi. Noin 6 km Lopelta Riihimäen suuntaan, rajoittuu tiehen 54 ja yksityistiehen. Metsää n. 10 ha, jossa puustoa n. 1362 m 3 . Tukioikeudellista peltoa n. 1,85 ha. Pellot vuokrattu satokauden 2017 loppuun. Yksityistien varressa 2 kaavaan merkittyä loma-as. rakennuspaikkaa. Tilalla ryhdiskäs vanha puimala josta myyjät tyhjentävät haluamansa tavarat kauppapäivään mennessä. Hp. 73.000 € / tarjous viim. 19.7.2016 METSÄTILA, Loppi. 8,264 ha. Hyvä sijainti, rajoittuu tiehen 54. Tilan kohdalla liittymä ja portti hirviaidassa. N. 6 km Lopelta Riihimäen suuntaan. Tilalla vanhoja osin metsittyneitä peltoja, joihin omistajan mukaan ollut lupa mullan ottoon. Lupa jo rauennut. Kokonaispuusto n. 994 m 3 . Hp. 27.200 € / tarjous viim. 19.7.2017 KIINTEISTÖ, Loppi. 2.959 ha. Lopelta n. 6 km Riihimäen suuntaan tiehen 54 rajoittuva kiinteistö, joka melkein kokonaan tukioikeudellista peltoa. Pelto vuokrattu satokauden 2017 loppuun. Tien 54 pohj.puolen alue kaavoitettu teollisuusja varastoalueeksi! Hp. 30.000 € / tarjous viimeistään 19.7.2017 METSÄTILA, Kiuruvesi 24,12 ha. Kasvatusmetsistä koostuva tila, puustoa n. 2.148 m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m:n matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä -tiehen ja tilalla kulkee hyväkunt. metsäautotie. Tilalla Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63.000 € / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo 25,7 ha. Kasvatusmetsäpainotteinen määräala Jämäslahden kiinteistöstä 7 km Kuhmon kaupunkikeskustasta luoteeseen. Puuston kokonaismäärä on noin 1.830 m 3 , josta tukkipuuta on noin 30%. Mainio metsäsijoituskohde lähellä kaupunkia hyvien kulkuyhteyksien varrella. UPM Bonvesta metsäpalsta. Mh. 42.900 € ASUIN-/METSÄKIINTEISTÖ, Savonlinna, Kerimäki 6 ha. Kerimäen Rauvanniemessä asuin-/lomakiinteistö, jossa metsämaata noin 6 ha. Pihapiirissä 1950-luvulla rakennetun asuintalon lisäksi mm. n. 80 m 2 uutta vastaava konehalli, autotalli, aitta ja navetta. Rakennukset ikäisekseen erittäin hyvin hoidettuja. Puustoa n. 650 m 3 . Metsät hyvässä kasvukunnossa ja tuottavat polttopuun lisäksi myös puunmyyntituloja lähivuosina. Mh. 89.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna 55,31 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila Savonlinnan eteläosassa Piojärven ja Lohikosken välimaastossa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4.650 m 3 , josta tukkipuuta on n. 20 %. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 285.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Loimaa, Metsämaa 24 ha. Monimuotoinen havupuuvaltainen metsälö, jonka n 3.100 m³ määrästä reilu puolet tukkipuustoa. Myös taimikkoa ja hieman kallioista. TARJOUSTEN perusteella, kirjalliset tarjoukset toimistoomme 14.7. mennessä. Myyjällä oikeus hylätä tarjoukset. Tied: Hannu Einola 0400-536547, kohdenumero: 594804. METSÄTILA, Mynämäki 15,7 ha. Nuorta kasvatusmetsää, hyvä tiestö, myös välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Myydään tarjousten perusteella. Metsäarvio tehty. Kirjalliset tarjoukset s-postitse petri.malmberg@ op.fi, tai postitse: Petri Malmberg, OP-Kiinteistökeskus, Nummentie 3, 21270 Nousiainen. Tarjoukset viimeistään 3.7.2017
• 30 22.6.2017 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYS KILPAILU Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti. fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos NUORTEVA 50 VUOTTA 4.7. RISTO MULARI , Suomen metsäkeskuksen pohjoisen palvelualueen asiakasneuvoja, Muhos (matkoilla) SUOMEN ITSENÄISYYDEN juhlavuoden rahasto Sitra järjesti kesäkuun ensimmäisellä viikolla Helsingissä Finlandia-talolla megaluokan konferenssin, jonka teemana oli kiertotalous. Tapahtuma oli Sitran lahja 100-vuotiaalle Suomelle ja samalla Sitran 50-vuotisjuhla. Vieraita oli paikalla 90 eri maasta yhteensä 1 500 henkeä. Vaikuttavaa! Konferenssit toimittavat nykymaailmassa leiritulien tehtävää. Kiertotalous on sen verran uusi juttu – vaikka tavallaan myös vanha – että sen merkitystä ihmiskunnan tulevaisuudelle pitää pohdiskella porukalla. Maailma ei kulje kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, mihin kiertotaloudellakin pyritään, suinkaan yhtä jalkaa, vaan aika tavalla eritahtisesti ja kukin alue omista lähtökodistaan käsin. Toisin ei kaiketi voisi ollakaan. TÄMÄN JÄTTILÄISMÄISEN "nuotiopiirin" vaikuttavin puheenvuoro tuli omasta mielestäni Afrikasta. Siellä kiertotalous kuuluu ihmisten jokapäiväiväiseen elämään siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään ei ole varaa heittää menemään. Sama ilmiö nähtiin Suomessakin sotien jälkeen pula-aikana ja se leimasi sodan käyneen sukupolven ajattelutapaa läpi elämän. Kun kertakäyttökulttuuri rantautui Suomeen Amerikasta 1970-luvulla, sitä kauhisteltiin yleisesti, mutta siihen sopeuduttiin. Länsimaissa kiertotalous nähdään nykyisin talouskasvun veturina, ja puheenvuoroissa korostuivat kiertotalouden uudet liiketoimintamahdollisuudet. Myös sijoittajat ovat kiinnostuneita kiertotaloudesta, jota ainakin valtaisan Black Rock -sijoitusyhtiön edustaja kutsui käsitteellä "kestävä sijoittaminen". Itselleni tuli sellainen olo, että länsimainen elämäntyyli jatkuu entisellään, kunhan vain kierrätystä tehostetaan. KONFERENSSIN YHTEYDESSÄ järjestettiin myös lukuisia oheistapahtumia. Komission Eranet-instrumentin avulla on luotu usean eri jäsenmaan yhteinen tutkimusohjelma "Sumforest", joka käynnistyi vuodenvaihteessa. Kestävään metsänhoitoon keskittyvän tutkimusohjelman kansalliset rahoittajat pitivät kokouksensa Helsingissä Säätytalolla, jonka upeat puitteet tekivät vieraisiin suuren vaikutuksen. Vielä hienompi oli retki Nuuksioon, missä paistoimme köyhiä ritareita nuotiolla. Saksalaisten autuaallista hymyä en unohda varmaan milloinkaan. Leiritulia tarvitaan! Nuotiolla "Länsimainen elämäntyyli jatkuu entisellään, kunhan kierrätystä tehostetaan." HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva S amoihin aikoihin, kun Kustaa Vaasa määräsi väkeä vastaperustamaansa Helsinkiin, siirsivät britit mailleen uuden koreakukkaisen puututtavuuden. Puu kiikutettiin Englantiin Etelä-Euroopan vuoristometsistä, ja se levisi pian Ylämaiden asukkaidenkin iloksi – tai kiusaksi. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa kultasateet ovat sittemmin puutarhakarkulaisina villiintyneet luontoon. Sateisessa saarivaltakunnassa puuta kutsutaan kultasadepuuksi riippuvien kukkavanojensa värin ja muodon innoittamana. Kultasadesuvun kahdesta päämiehestä toisen lajin versot ovat kaljuja (Laburnum alpinum ) ja toisen karvaisia (L. anagyroides ). Puistoja kaupunkipuuna kasvaa tänä päivänä useimmiten näiden niukkakarvainen risteymä (L. x watereri ). Puu pärjää jopa eteläisimmässä Suomessa – jos kasvatustavoitteena on muu kuin ainespuutuotanto. Kultasade viihtyy ravinteikkaassa maassa, mutta menestyy lepän tavoin myös köyhemmillä kasvualustoilla juuristonsa ja typensidontabakteerien symbioosiliiton avittamana. Kultasateet kuuluvat hernekasvien heimoon ja jäävät usein alle kymmenmetrisiksi. Yksitai monirunkoisen puun lehdet kasvavat kolmen rykelmissä muistuttaen hieman jättimäisiä apilanlehtiä. Kevään kukinnoista kehittyy kesän aikana palkoja – kuten monilla muillakin hernekasveilla. Puutarhurit ja viherpeukalot varmistavat halutessaan puun runsaan kukinnan seuraavanakin vuonna, nyppimällä palot pois mahdollisimman aikaisin kasvuvoimaa viemästä. Se on muutenkin järkevää, sillä erityisesti palot ja siemenet ovat ihmiselle erittäin myrkyllisiä. Kullankeltainen sadepuu Kultasadepuu on saanut nimensä kukkavanojensa värin ja muodon perusteella. Myrkkypuuta poskeen Myös kultasateen muutkin osat lehtiä myöten ovat alkaloideihin kuuluvaa kytisiini-myrkkyä täynnä. Puuta ei suositellakaan polttotai nuotiopuuksi. Jänikset ja muut jyrsijät eivät sen sijaan piittaa kuoren kitkerästä sivumausta, vaan pistävät puuta nurkumatta poskeensa. Myrkky ei myöskään juuri vaikuta lampaisiin tai vuohiin, mutta hevosten ja ihmisten on syytä nauttia puusta vain silmänruokana. Samasta syystä kultasateita ei istuteta päiväkotien pihakiipeilypuiksi. Kultasateen sydänpuuaines on tumman ruskeaa ja erittäin vahvaa. Perinnesoittimien lisäksi sitä on käytetty lähes ruusupuun tai eebenpuun vertaisena lipastojen, pöytien ja koristelippaiden materiaalina. Skotit, jotka käyttävät haggis-perinneruokaansa tarkasti lampaan kaikki sisäosat, nikkaroivat vielä jokin aika sitten säkkipillejään lammaslaitumien kultasadepuista ja lampaannahkoista. Nykysoitinrakentajat suosivat myrkyttömiä ja synteettisiä materiaaleja, ja lampaatkin saavat pitää toisinaan nahkansa. Osittain epäselvää on, käytettiinkö myrkyllistä kultasadepuuta aikoinaan myös säkkipillien suuosissa, joihin puhallettiin. Jos käytettiin, antoiko se maullaan lisäpontta puhaltamiselle tai oliko sillä vaikutusta soittajan tai (korviaan pitelevien) kuulijoiden terveydentilaan? SAMPO-ROSENLEW HANNU HIETIKKO on kutsuttu Sampo-Rosenlewin metsäkoneliiketoiminnan vetäjäksi.Hietikko on viimeiset kahdeksan vuotta hän on toiminut Volvo Construction Equipment Finland Oy:n toimitusjohtajana. Hän aloittaa uudessa tehtävässään 14. elokuuta. MOOTTORISAHAUKSEN SM Metsämuseo Luston Metku-Metsäkulttuuripäivien yhteydessä kilpaillun moottorisahauksen Suomen-mestaruuden vei JARMO LAATIKAINEN . Toiseksi sijoittui JUHO PAANANEN ja kolmanneksi JUKKA PERÄMÄKI . Moottorisahaveiston puolestaan voitti TARMO KOVANEN .
• 31 PILKKEITÄ / 22.6.2017 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 12 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 6. HEINÄKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti Sa m i Ka rp pi ne n Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 7.7.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 9 on arvottu seuraaville kolmelle: Anneli Hietakoivisto, Rautajärvi, Leevi Karvinen, Tohmajärvi ja Matti Klemetti, Tampere. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 9, oikea ratkaisu • Koivulla on vielä paikkansa • Näppärä sähkösaha mökille • Miten selvitään perintöverosta • Museoraivureilla vesakon kimppuun • Näin taimikonhoitaja valitsee jätettävät puut • Totta vai tarua – uskomuksia metsänhoidosta
• Villi keittiö Kesäale! Suolaa, sokeria ja viinietikkaa Metsämieli Kehon ja mielen kuntosali Metsänuudistaminen Majavan lammella Luontopäiväkirja Pieni sienikirja Selviydy luonnossa Kotimaiset kalaherkut Suomalainen metsästys Raivaamaan Suomen tunturikasvio Suometsien hoito Metsätuhot Eräkeittiö Tilaa verkossa: metsakirjakauppa.fi Tarjoukset ovat voimassa 31.7.2017 asti Voit tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. 5 € Nyt 10 € Nyt 15 € Nyt 15 € Nyt 15 € Nyt 20 € Nyt 25 € Nyt 30 € Nyt 30 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 5 € Nyt Metsieni kirja Vegekeittiö Samassa padassa Metsäviestintä nyt Suomalainen rapukirja