• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 21. KESÄKUUTA 2018 • NRO 12 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI UUTISET Puu liikkuu yhä myös vesiteitse ›› 2–3 Puuvilla saa väistyä puukuidun tieltä ›› 9 MTK:n metsäväki kavahti lisämaksua ›› 9 45 miljoonan euron kartellisavotta ›› 11–13 METSÄSTÄ Pottiputkelle on töitä kesälläkin ›› 16–17 Kemijärvipäätöstä odotetaan Lapissa ›› 20–21 Näin huomioit linnut hakkuissa ›› 22 Echokin ennätti akkusahakisaan ›› 25 PILKKEITÄ Punkkia varottava, mutta ei paniikissa ›› 28 Kamala luonto on tämän näköinen ›› 29 Ruotsalaispihlaja palaa paremmin ›› 34 VUOTTA Taimet saa pohjoisen pehmeään maahan istutettua etelää nopeammin. Lapin istutuskausi työllistää myös Musa Rahmanin ja Santeri Sillmanin. Sivut 26–27 Lapin lisää Ju ha O lli la www.tapio.fi/forestkit
• LYHYET UUTISET 21.6.2018 / AJASSA 2 MIKKO HÄYRYNEN V aikka uitto on kuljetusmuotona enää vain marginaalinen, uittomäärät ovat yllättäen lähteneet kasvuun. ”Tänä vuonna uitetaan 350 000– 400 000 kuutiometriä, mikä on viidenneksen enemmän kuin parina edellisvuotena”, uittopäällikkö Esa Korhonen kertoo. Korhonen on päätoimeltaan UPM Metsän logistiikkapäällikkö ja oheistyönä kahden jäljellä olevan uittajan, Järvi-Suomen uittoyhdistyksen ja Perkaus Oy:n, uittopäällikkö. Varkauden ja Joensuun yläpuolisella alueella uitto-oikeus on Järvi-Suomen uittoyhdistyksellä, jonka osakkaita ovat UPM, Stora Enso, Metsä Group ja Metsähallitus. Alapuolisella, niin sanotulla tasavesi-Saimaalla uiton hoitaa Perkaus Oy, jonka kolme metsäyhtiötä omistavat tasaosuuksin. Uitto on myös varastointia Korhosen mukaan uittomäärien kasvun takana on ainakin kolme tekijää. Toimintaa on tehostettu siirtymällä yrittäjävetoiseen malliin ja noususuhdanne lisää kuljetustarvetta ylipäätään. Kolmanneksi hän painottaa, että uitto ei ole vain kuljetusvaan myös varastointimuoto. ”Kun talvien korjuuolot ovat arvaamattomia, paine tehdasvarastojen suurentamiseen kasvaa. Tehdaskentällä tila tulee äkkiä vastaan, mutta vesivarastossa tilaa riittää.” Käytännössä se tarkoittaa, että näihin aikoihin matkaan lähtevät niput saattavat kellua tehtaan lähellä keskitalveen saakka. UPM yksin vesillä UPM on ainoa metsäyhtiö, joka vielä uittaa. Vaikka UPM on ottanut uitossa vetovastuun, se ei tarkoita vesien herruutta vaan sitä, että uittoyhdistyksellä on tällä hetkellä vain yksi asiakas. Metsä Group lopetti kaksi vuotta sitten, tuotantojohtaja Hannu Alarautalahden mukaan monesta syystä. Uittomäärät olivat supistuneet ja kuljetustarpeet ovat ympärivuotisia. Äänekoskelle puuta ei uiteta. Läpeensä vettynyt kuori ei myöskään ollut kaikista helpoiten myytävää. ”Ei ole poissuljettua, emmekö voisi vielä uittaa, mutta tällä hetkellä se Uittomäärät yllättäen kasvussa Tänä vuonna puuta uitetaan paria edellisvuotta enemmän, mutta uittajia on enää yksi. Kiinteistön otteet verkosta Maanmittauslaitos kehittää verkkopalvelujaan. Nyt laitoksen asiointipalvelusta voi ostaa kaikkia kiinteistöjä koskevia otteita ja todistuksia, muun muassa lainhuutotodistuksia, rasitustodistuksia ja kiinteistörekisteriotteita. Aiemmin verkossa on voinut ostaa vain omia kiinteistöjä koskevia otteita, muuten on pitänyt kääntyä Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelun puoleen. Asiakaspalvelu on edelleen käytössä, mutta verkkopalvelusta tositteet saa edullisemmin. Luonnonhoidossa pudotus Luonnonhoidon laatu heikkeni metsätöissä viime vuonna. Suomen metsäkeskuksen seurannan mukaan luonnonhoidollisesti erinomaisia hakkuun tai metsänuudistamisen toteutuksia oli 79 prosenttia arvioiduista kohteista. Tämä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna, jolloin hyvien tai erinomaisten osuus oli 82 prosenttia. Luonnonhoidollisesti välttäviä toteutuksia on 14 prosenttia ja heikkoja kaksi prosenttia. Metsäkeskus arvioi viime vuonna luonnonhoidon laatua liki 1 800 hehtaarilla, yhteensä lähes 500 kohteella. Etelä-Savossa hakattiin viime vuonna eniten Viime vuonna Suomessa korjattiin puuta yhteensä 63 miljoonaa kuutiota, reilun miljoona kuutiota enemmän kuin edellisvuonna. Luonnonvarakeskuksen mukaan eniten hakkuita tehtiin Etelä-Savossa (7 miljoonaa kuutiota), Keski-Suomessa (6,4 miljoonaa kuutiota) ja Pohjois-Savossa (6,2 miljoonaa kuutiota). Hasa osti Eskolan sahan Sahayhtiö Hasa on ostanut Kannuksessa sijaitsevan Eskolan Sahan Metsä Fibreltä. Kauppa toteutuu heinäkuun alussa, hintaa ei kerrottu. Metsä Fibre käynnisti sahalla yt-neuvottelut toukokuussa. Niissä käsiteltiin toiminnan lopettamista, mutta lopulta saha päätettiinkin myydä Hasalle. Metsäkustannus osti Karttakeskuksen kuluttajabisneksen Metsälehteä julkaiseva Metsäkustannus Oy on ostanut Karttakeskuksen kuluttajille suunnatut kustannus-, karttaja paikkatietoaineistoliiketoiminnat CGI Suomi Oy:ltä. Liiketoiminnat siirtyvät uudelle omistajalle heinäkuun alussa. Karttakeskus julkaisee karttoja, kirjoja ja digisovelluksia kuluttajille ja oppimateriaalikäyttöön sekä tuottaa paikkatietoaineistoja yrityksille. Pääosa yrityksille tuotettavista paikkatietopalveluista jää CGI:lle. ”Karttakeskuksen tuotteilla on vahva markkina-asema. Kauppa vahvistaa asemaamme monipuolisen metsäja luontotiedon, ulkoiluharrastajien ja matkailijoiden kaipaamien tuotteiden kustantajana”, Metsäkustannuksen toimitusjohtaja Outi Karemaa toteaa.
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 21.6.2018 ei ole suunnitelmissa. Olemme kuitenkin talkoissa mukana, ja kannamme osamme hallintokuluista.” Uiton aloittaminen uudestaan olisi Alarautalahden mukaan helppoa, tarvitsisi vain neuvotella määräja hintasopimukset uittoterminaaleja ja hinausta hoitavien yrittäjien kanssa. Hidas nopeus, nopea matka Uitto on supistunut nippuhinaukseksi Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta eteläiselle Saimaalle. Ylimmät veteenlaittopaikat ovat Maaningalla ja Nurmeksessa. Määränpäitä on kaksi: havukuitua sellutehtaalle Lappeenrantaan ja sorvikuusta vaneritehtaalle Ristiinaan. Lautta tekee matkaa kaksi kilometriä tunnissa yötä päivää ja on perillä viidessä päivässä. Työvuorot ovat kuusi tuntia töitä ja kuusi tuntia vapaata. Korhonen kehuu uittoa erittäin nopeaksi kuljetusmuodoksi. ”Mitenkään muuten 20 000 kuu”Mitenkään muuten ei 20 000 kuutiota siirry yhtä nopeasti.” tiometriä eli 400 rekkakuormaa ei siirry samaa matkaa yhtä nopeasti.” Mukava mielikuva, kahtalainen todellisuus Reino Nurmen Uittopojat Oy on nykyään ainut hinausyritys. Nurmi kertoo, että tänä vuonna uitto käynnistyi hitaammin, koska talvella puuhuollossa oli pulmia ja uitettavaksi tarkoitettua puuta oli ajettu kiireen vilkkaa kumipyörillä tehtaille. ”Terminaalivarastot olivat pienet ja isommat hinaukset alkoivat vasta kun tämän kesän korjuupuuta saatiin terminaaleihin.” Ensiharvennusten tuore mäntykuitu kelluu huonosti, mutta kelluvuutta parantaa, jos nippuun laitetaan sekaan tyvilahoa kuusta ns. korkkipuuksi. Uittoon liittyy mukavia mielikuvia. Nurmen mukaan niille on katetta kun on tyyni kesäyö ja hyvä kuorma. ”Mutta huonolla kuormalla loka-marraskuun pimeydessä ja räntäsateessa kuuden tunnin työvuoro tuntuu pitkältä.” Huono kuorma tarkoittaa, että aaltojen voimaa pitää seurata ja tarvittaessa nippuja kiristetään. Sitä varten on kaksi apualusta, jotka myös apuohjaavat kilometrin pituista lauttaa salmipaikoissa ja siltojen alituksissa. Jo ha nn a Ko kk ol a Uitto on nippuhinausta Pohjois-Savosta ja PohjoisKarjalasta eteläiselle Saimaalle. Terminaalilogistiikkaa hoitavan Fin-Terpuun Jouni Jolkkonen siirsi nippuja uittoon Joensuun Utran pudotuslaiturilla viime viikolla. VALTTERI SKYTTÄ S uomen metsäkeskus ei ole löytänyt perusteita metsälakirikkomuksille, joita ympäristöjärjestö WWF Suomi esitteli keväällä sosiaalisessa mediassa. Metsälehti kertoi toukokuun alussa hakkuista, joissa oli WWF:n mukaan kaadettu puita metsälain suojaamilta erityisen tärkeiltä elinympäristöiltä, kuten purojen ja norojen varsilta. Kohteita oli neljällä paikkakunnalla. Metsäkeskuksen aineistoista ei löytynyt merkintää, että ilmoitetuilla alueilla olisi hakattu niin sanotun kymppipykälän metsälakikohteita. Karttatietojen perusteella kyse oli muun muassa pelto-ojien jatkeista eli ihmisen aikaansaamista vesireiteistä, joita eivät metsälain vaatimukset koske. Aihetta maastotarkastuksiin ei Metsäkeskuksen mukaan ole. ”Meillä saattaa olla WWF:n kanssa erilainen näkemys kymppipykälän lakikohteiden kriteereistä. Metsäkeskuksen tulkinta perustuu metsälain säädöksiin", Metsäkeskuksen johtaja Ari Eini sanoo. Eini muistuttaa, ettei Metsäkeskuksella ole tietoa kaikista Suomen metsien lakikohteista. "Metsänomistaja ja hakkuuoikeuden haltija ovat aina vastuussa lakikohteiden huomioimisesta hakkuissa, oli kohde Metsäkeskuksen tietokannassa tai ei." Olisiko kymppipykäläkohteista tehtävä uusi kartoitus niin, että tietokannoista mahdollisesti puuttuvat erityiskohteet saataisiin selville? Einin mukaan tähän haetaan ratkaisua. "Metsäkeskus kehittää menetelmiä, jotka tunnistavat metsävaratiedoista metsien monimuotoisuutta kuvaavia rakennepiirteitä. Löydetyistä kohteista potentiaalisimmat valittaisiin maastoselvityksiin." WWF:n mukaan se ei ole vielä ehtinyt perehtymään Metsäkeskuksen vastauksiin lakirikkomusepäilyistä, joten järjestö ei kommentoi asiaa tässä vaiheessa. Metsäkeskus: Ei jälkiä lakirikkomuksista Laittomiksi epäiltyjä hakkuita ei tehty suojelluilla metsäelinympäristöillä, vaan muun muassa pelto-ojien varsilla. JUSSI COLLIN V ersosurma kiusaa Itä-Suomen männiköitä jo kolmantena peräkkäisenä kasvukautena, Suomen metsäkeskus kertoo. Tänä keväänä versosurma kuivatti männyn vuosikasvaimia jo äitienpäivän tienoilla. Kuluvasta kasvukaudesta ei silti odoteta hälyttävää. ”Sienitauti ei näytä leviävän niin voimakkaasti kuin aiempina vuosina, mutta viime vuoden runsassateisen kasvukauden jälkeen tauti kuitenkin etenee myös tänä vuonna. Jatkokehitykseen vaikuttavat kuluvan kesän ja ensi syksyn säät”, metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Metsäkeskuksesta kertoo. Versosurma kuivattaa mäntyjen oksia ja kellastaa niiden neulasia. Taudin vaurioittamissa puissa on vain niukasti terveitä, tuoreita oksia. Pitkään jatkuessaan tauti vähentää mäntyjen kasvua, tuhoisin se on taimille. Versosurma voi kuivattaa latvoja myös kuusen taimilta. Kaksi vuotta sitten pahimmilla versosurma-alueilVersosurma vaivaa taas Sienitauti kuivatti männyn vuosikasvaimia jo äitienpäivän aikaan. Osa männyistä on versosurman vuoksi menettänyt elävän latvuksensa alle kolmasosaan vuosien 2016–2018 aikana. Yksittäisiä puita on jopa kuollut. M ar kk u Re m es la surmakkasienen kuivattamia kuusenlatvoja esiintyi runsaasti. Nyt kuivaneita kuusenlatvoja näkyy yleensä vain mäntyjen alikasvoksena olevissa kuusissa. Metsänomistajat voivat jossain määrin ehkäistä sienitauteja huolehtimalla metsänhoitotöistä. Versosurmalle alttiita paikkoja ovat alavat, viileät ja kosteat kasvupaikat.
• 21.6.2018 / AJASSA 4 ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ANNE HELENIUS, teksti MATIAS HONKAMAA, kuva P itkään kestänyt lämmin ja aurinkoinen jakso on näkynyt grillihiilien menekissä. Tämä on näkynyt myös pohjoissavolaisen hiilenvalmistajan Salohiili Oy:n tilauskirjoissa, kertoo yrittäjä Aimo Lipponen . Kotimaiset grillihiilien valmistajat ovat huomattavasti vähentyneet siitä, kun Lipponen aloitti grillija pajahiilien valmistamisen Pielavedellä vuonna 1990. Ulkomaiset valmistajat kilpailevat Suomen markkinoilla hinnalla, mutta Lipponen luottaa erikoistumiseen ja pitkiin asiakassuhteisiinsa. "Moni mieltää grillihiilet kesätuotteeksi, mutta me myymme sitä ympäri vuoden esimerkiksi ravintoloille. Vähittäiskaupat eivät siis ole meille se suurin asiakasryhmä." Lipponen valmistaa hiiliä kotimaisesta, lähialueilla kasvaneesta koivusta. Ihanteellinen raaka-aine on kuitupuuksi sopiva koivu, mutta Lipposen mukaan ohuempikin riuku käy. Koivut pätkitään metrin mittaisiksi, halotaan ja laitetaan kuivumaan. Paras tulos saadaan, jos koivut saavat kuivua pinossa talven yli. Kuivuneet koivut laitetaan lopuksi retorttiuuniin hiiltymään. Tämä vaihe kestää puun kosteudesta riippuen 6–12 tuntia. Koivuhiilestä pidempi hehku Pielaveteläisen Aimo Lipposen Salohiili Oy pitää pintansa kovassa kilpailussa ulkomaisia grillihiilenvalmistajia vastaan. "Aikaisen kevään lopputulos. Ei mikään suuri yllätys." MOTO 79 Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti. fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. VIIME VUOSINA on totuttu vilkkaaseen puukauppaan kesän kynnyksellä, mutta nyt kuunvaihde rikkoi kaikki ennätykset. Myyjille myös tarjousten hintataso on ollut iloinen yllätys. Vihdoin jopa kuitupuun hinta on noussut. Samaan aikaan, kun puukauppa käy kuumana, vuosikausia jatkunut puukaupan kartellijupakka lähestyy päätepistettään. TÄNÄ VUONNA tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun kilpailuviraston tarkastuksissa kävi ilmi, että kolme suurta puunostajaa olivat Mikkelin seudulla tehneet kilpailulain vastaista yhteistyötä. Vain muutaman vuoden kuluttua virasto käynnisti uudet tutkimukset, joiden seurauksena markkinaoikeus totesi, että samaiset Metsäliitto Osuuskunta, Stora Enso ja UPM-Kymmene olivat syyllistyneet 1997–2004 valtakunnalliseen kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon puun ostossa. Yritykset tuomittiin tuntuviin sakkoihin. Myös metsänomistajat kiinnostuivat mahdollisista korvauksista. Olihan kielletyllä yhteistyöllä ollut tarkoituksena pitää puun hinta alemmalla tasolla, kuin mihin se kilpailluilla markkinoilla olisi asettunut. Onnistuivatko yritykset pyrkimyksessään, eli kärsivätkö myyjät vahinkoa, siihen ei markkinaoikeus päätöksessään ottanut kantaa eikä sitä ole myöhemminkään voitu todistaa. PITKÄ OIKEUSKÄSITTELY vahingonkorvauksista on jättänyt jäljen ja koettelee metsänomistajien luottamusta puunostajia kohtaan. Yritykset ovat suhtautuneet tunteita herättäneeseen kartellijupakkaan viileästi. Niiden etu kuitenkin on, että luottamus puukaupassa säilyy. Yksi keino Luotettava hintatieto edistää puukauppaa on huolehtia siitä, että puunhinnan tilastointia kohtaan nousseet epäilykset hälvenevät. Tehdessään ensimmäisiä päätöksiä puukaupan kilpailunrajoituksista kilpailuneuvosto korosti, että puumarkkinoiden ongelma on epäsymmetrisyys. Kun varsinkin kuitupuun ostajia on vähän ja myyjiä paljon, avoin markkinainformaatio kuten luotettava tieto puun hinnasta, edistää parhaiten markkinoiden toimintaa. Silloin kauppa käy huonoinakin aikoina. YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT keräävät nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka mukaan valtion metsien avohakkuut tulee säätää luvanvaraisiksi. Järjestöt ovat varmasti puntaroineet hyötyjä ja riskejä. Jos tarvittavaa 50 000:ta nimeä ei saada, yritys päättyy nolosti. Vaikka nimet saadaan, eduskunnassa aloite ei kuitenkaan mene läpi, mutta mediapelissä on saatu voitto. Jos metsäpolitiikan haluaa ajatella kiikkulaudaksi, jonka päissä ovat rajoitukseton talouskäyttö ja kaiken suojelu, niin tasapainopiste on kiikkulaudan keskikohdan tienoilla – pakkoa ei ole kuin uudistamiseen ja sekä talousettä ympäristötoimia tuetaan. Kansalaisaloitteella tasapainopistettä halutaan siirtää suojeluun päin. Vaikka vielä ei tapahtuisi mitään, aloite kuitenkin muokkaa mieliä. Toinen asia on, onko parlamentarismille kunniaksi, jos sinänsä arvokas kansalaisaloite valjastetaan mediapeliksi. MIKKO HÄYRYNEN Mediapeli menee metsään
• 5 AJASSA / 21.6.2018 Gallup Uusi kysymys: Oletko osallistunut metsätaitokilpailuihin? Huomioitko lintujen pesimäajan metsätöissäsi? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 72% Kyllä "Miksei uunissa voisi polttaa vaikka märkääkin puuta, mutta silloin prosessiin pitäisi tuoda niin paljon lämpöä, ettei se kannata", Lipponen kertoo. Lähiaikoina Salohiili Oy satsaa uuteen tuotantojärjestelmään, jonka osaksi valmistuu kuivaamo. Tällä tavoin koivuvaraston kiertoa saadaan nopeutettua. Retortilla tehoa valmistukseen Alussa Lipponen valmisti hiiliä tervalepästä, mutta siirtyi myöhemmin koivuun todettuaan sen grillinlämmitykseen sopivammaksi puulajiksi. "Se on kovempi puu ja koivuhiilistä tulee pidempi hehku." Hiilien valmistustapakin on vuosien myötä vaihtunut. Aluksi Lipponen teki hiiliä perinteisellä menetelmällä eli polttamalla puuta hiljalleen ja säätelemällä uunin ilma-aukkoja niin, että hiilettävä panos sai sopivan määrän happea. Hiilto todettiin valmiiksi lämpöä ja savun väriä seuraamalla. Hiillon valmistuttua ilma-aukot suljettiin. Panoksen koosta riippuen hiilto kesti kuudesta kahdeksaan tuntia. Nykyään hän valmistaa hiiliä kuivatislaamalla eli retorttimenetelmällä, jossa hiilet eivät missään vaiheessa ole tulessa. "Retortilla on helpompi polttaa hiiltä ja minusta siitä tulee tasalaatuisempaa jälkeä. Grillaaja sitä ei kuitenkaan välttämättä huomaa ", Lipponen arvioi. Viikoittain oman grillinsä lämmittävä hiilenvalmistaja antaa kesäkokeille vinkin, että parhaan grillaustuloksen saa, kun antaa hiilloksen kunnolla syttyä. "Yleensä siinä käy niin, että paras hiillos on siinä vaiheessa, kun on jo grillattu. Pitäisi olla malttia niin kuin liikenteessäkin." Aimo Lipponen kertoo, että grillihiilien myynti on ympärivuotinen bisnes ja kaikki valmistetut hiilet käyvät kaupaksi. Niinpä syksyllä on luvassa kuivaamoinvestointi ja tuotevalikoiman laajentaminen. METSÄSEKTORIA KOSKEVA KESKUSTELU on ollut kuluneena keväänä kuumaa, kuten menneen toukokuun säät. Metsiemme hakkuumäärät kasvavat edelleen, metsäpalojen ja hyönteistuhojen riski on poikkeuksellisen korkealla ja avohakkuiden kieltoa koskeva kansalaisaloite etenee eduskuntaan. Puukaupassa alkaa näkyä kysynnän aiheuttama hintajousto. Metsäntutkimuksessakin keskustelun noste tuntuu. Pitkästä aikaa kaikki käyttökelpoinen metsien kasvua, monimuotoisuutta, hiilensidontaa ja hakkuumahdollisuuksia koskeva tieto suorastaan viedään käsistä. Erityisesti edellä mainittujen riskien tasojen arviointi puhuttaa: Olisiko metsänhoitoa muutettava jotenkin radikaalisti nykyisestä? VMI-TULOSTEN MUKAAN metsätuhojen pinta-aloissa on ollut hienoinen nousutrendi, mutta mistään suuresta muutoksesta ei voida puhua. Myrskytuhojen yhteydessä kaatuneen puuston määrä on ollut nousussa, mikä johtuu osin siitä, että puuston määrä on metsissämme lisääntynyt. Havumetsävyöhykkeellä sekä idässä että lännessä tilanne on kokonaan toinen. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa metsäpalopinta-ala on ollut keskimäärin 100 000–150 000 hehtaaria vuodessa. Viime vuonna metsää paloi ennätykselliset 1,2 miljoonaa hehtaaria. Venäjän metsissä metsäpalojen määrä on noussut 1990-luvun miljoonasta hehtaarista nykyiseen kolmen miljoonan hehtaarin tasolle. Muutokset näkyvät erityisesti Kanadan kasvihuonekaasutaseissakin: Suomen metsät nielevät enemmän hiiltä kuin metsäpinta-alaltaan yli kymmenkertaisen Kanadan. Pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä ilmaston lämpeneminen on muuta maapalloa nopeampaa. Meilläkin kunnollinen talvi on vaeltanut joka vuosi noin kymmenen kilometriä pohjoista kohden jo 80-luvulta alkaen. Jo nyt tiedetään, että kuivuuskaudet pitenevät kesäisin ja että vuosisadan loppupuoliskolla esimerkiksi kirjanpainaja kykenee tuottamaan kaksi sukupolvea lähes jokaisena kesänä Etelä-Suomessa. MUUTOKSIIN ON VAIKEA varautua, mutta muutamia asioita pitäisi tehdä jo nyt. Heikoimmin ilmastonmuutosta puulajeistamme kestää kuusi. Sen pinnallinen juuristo ei siedä kuivuuskausia eikä talvimyrskyjä sulan maan aikaan. Etelä-Ruotsissa kuusen istutuksia aiotaan rajoittaa ja korvata niitä mahdollisesti douglaskuusella. Suomessa tilanne on sama, mutta toistaiseksi meillä luotetaan kotimaisiin puulajeihin. Toinen asia on seurannan tiivistäminen. Kevään kuivuuskaudella metsäpalojen havainnointia parannettiin. Myös hyönteistuhojen osalta metsänomistajien ja metsäammattilaisten on syytä olla valppaana. Tässä omaehtoisessa tuhojen seurannan joukkoistamisessa kaikkien kansalaisten on syytä olla mukana. Kolmas asia on nopea reagointi: vaurioituneet puut on korjattava nopeasti pois metsistä. Myös torjunta-ainelainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että nykyistä nopeammin saataisiin luvat torjuntatoimille. Meillä ei ole varaa syöttää vaivalla kasvatettuja puitamme hyönteisten leukoihin, kun maailmalla pyritään irti muovin ylivallasta. Metsää katsottava uusin silmin KOLUMNI ANTTI ASIKAINEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen professori. ”Harrastatteko männyn ja kuusen sekaistutusta MT-pohjilla? Itse olen usein istuttanut 1 600– 1 800 kuusentainta ja sitten 300–400 männyntainta. Mänty 1v ja kuusi 2v. Männyn istutan usein laikkumätästyksessä laikun pohjalle, niin etteivät rynni niin helposti etukasvuiseksi.” TAMPERELAINEN ”En harrasta, kun mäntyä tulee luontaisestikin aivan liikaa. Kaksivuotiaiden taimien käyttökin lienee rahan tuhlausta, koska yksivuotiaat menestyvät ihan yhtä hyvin. Eikä kasvunopeudessa ole mitään eroa.” TOLOPAINEN "Olen istuttanut, kun varttuneemmat sekametsät näyttävät monesti kivoilta. Sekametsiä pitäisi muutenkin suosia ja ehkä samalla jokunen juurikääpäpesäkekin onnistutaan välttämään. Omakohtainen kokemus tosin rajoittuu edelleen taimikkona olevaan kohteeseen." GLA ”On varmasti toimiva idea ja ainakin silloin, kun MT-kuviossa on moreenikumpareita. Näitähän eivät mhy:n ukot useinkaan huomioi.” MEHTÄUKKO ”Ei harrasteta sekametsän istutusta, mutta tyyliä, että männyt kylvetään äestyksen yhteydessä ja seuraavana vuonna istutetaan noin 1 000 kuusta/ha. Meillä on niin kiviset maastot, että aina jää väistämättä osa käsittelemättä. Männyntaimet ovat niin pieniä, että ne usein häviävät sinne kivien koloihin. Siksi niiden istutus on vähän epävarmaa.” TIMPPA ”Olen kylvänyt muokatut kylvöalueet mänty-kuusisekasiemenellä. Sekoituksessa on kuusta vähemmän ja lisäksi rauduskoivua hajakylvönä. Siemenet ovat itse kerättyjä ja karistettuja. Niiden saanti on helppoa ja kustannustehokasta. Näyttää myös toimivan, sillä kuusen taimet osaltaan ovat varmistamassa hyvänkin sekataimiston syntymisen.” JOVAIN Verkkokeskustelu: Kuusta ja mäntyä sekaisin
• 21.6.2018 / AJASSA 6 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva L askeutuvuus, hengit­ tävyys, miellyttävyys ja ympäristöystäväl­ lisyys. Sirpa Välimaa keksii monta omi­ naisuutta, jotka puhuvat puu­ kuidusta valmistettujen tekstii­ lien puolesta. "Toisin kuin muut kuidut, puukuidut laskeutuvat luon­ nostaan kauniisti. Lisäksi niiden kyky imeä kosteutta on loistava, joten ne tuntuvat miellyttäviltä iholla", hän sanoo. Ympäristöystävällisyydessä puukuidusta valmistetut teks­ tiilit päihittävät niin puuvillan kuin polyesterin kaltaiset öljy­ pohjaiset tekstiilit. Puuvillan vil­ jely vaatii suuren määrän maa­ pinta­alaa, vettä, lannoitteita ja tuholaistorjunta­aineita. Öljy­ pohjaiset kuidut taas ovat uu­ siutumatonta raaka­ainetta, josta vapautuu pestäessä mikromuo­ veja vesistöihin. "Yhden puuvillakilon tuot­ tamiseen tarvitaan 11 700 litraa vettä. Metsän kastelee luonto." Stora Enson liukosellun tuo­ tepäällikkönä työskentelevällä Välimaalla on lähes kymmenen vuoden kokemus puupohjaisis­ ta tekstiileistä. Hän aloitti pes­ tissään vuonna 2011, ja vuonna 2012 Stora Enso ryhtyi valmista­ maan Pohjois­Karjalassa sijait­ sevan Enocellin tehtaan toisella tuotantolinjalla liukosellua pa­ perisellun sijaan. Viime vuonna tehtaan toinenkin tuotantolinja päätettiin kääntää liukosellulle. Stora Enso vie liukosellua muun muassa Kiinaan. Siellä sii­ tä valmistetaan pääasiassa vis­ koosia. Vuonna 2012 Stora Enso ryhtyi kehittämään uuden suku­ polven puupohjaisia tekstiilejä yhdessä Aalto­yliopiston kanssa. Työn alla oleva Ioncell­F­mene­ telmä ei vaadi myrkyllisten ke­ mikaalien käyttöä, kuten viskoo­ sin valmistus. Kehitettävää riittää Uuden sukupolven puupohjaisia tekstiilejä kehitetään Suomessa tällä hetkellä monella taholla. Se on Välimaan mukaan hyvä. "Tekstiilikuidut ovat erilaisia valmistustavasta riippuen, joten kaikille on paikkansa. Tässä vai­ heessa on mahdoton sanoa, mikä uusista kuidunvalmistustavoista lyö itsensä läpi ensimmäisenä." Ioncell­F­menetelmän etu on Välimaan mukaan se, että hankkeessa ovat mukana kaik­ ki tuotantoketjun toimijat raa­ ka­aineen valmistajasta vaate­ merkkeihin. "Uusia tuotteita ei kannata kehittää omassa nurkassa, vaan ottaa mahdollisimman aikai­ sessa vaiheessa koko tuotanto­ ketju mukaan kehitystyöhön", hän sanoo. Sitä, milloin uuden sukupol­ ven puupohjaiset tekstiilit ovat tavallisten kauppojen hyllyil­ lä, on Välimaan mukaan vaikea arvioida. "Jos uusien puupohjaisten tekstiilien kehittäminen olisi helppoa, joku olisi jo tehnyt sen. Tekstiileistä pitää saada kaupal­ lisesti kannattavia ja hinta­laa­ tusuhteen on oltava hyvä. Uskon kuitenkin, että näen markkinoil­ la elämäni aikana vielä monia uusia puupohjaisia tekstiilejä." Kulutus kasvussa Suomi on Välimaan mukaan maailman kärjessä puupohjais­ ten tekstiilien kehittäjänä. Suo­ malaisen puukuidun puolesta puhuu sen jäljitettävyys. Kuitu­ jen alkuperä on mahdollista jäl­ jittää hakkuualalle asti. "Tällä hetkellä tekstiilien tuo­ tantoketju on usein pitkä, maail­ manlaajuinen ja monimutkainen. Läpimurron kynnyksellä Suomi on Sirpa Välimaan mukaan maailman kärjessä puupohjaisten tekstiilien kehittäjänä. "Uusia tuotteita ei kannata kehittää omassa nurkassa." Sirpa Välimaalle luovutettiin hiljan järjestetyillä PulPaper-messuilla Ioncell-F-menetelmällä valmistetusta langasta tehty huivi. Vitriinissä on esillä samalla menetelmällä valmistettua lankaa ja mekko. HAASTATTELU
• 7 AJASSA / 21.6.2018 Suomi voisi brändätä itsensä maaksi, joka tuottaa ympäris­ töystävällisiä ja jäljitettäviä teks­ tiilikuituja." Sitä, miten suureksi puu­ pohjaisten tekstiilien osuus voi nousta, Välimaa ei osaa sa­ noa. Tällä hetkellä puupohjaiset tekstiilit kattavat kuusi prosent­ tia maailman tekstiilikuitutuo­ tannosta. "Tekstiilien kulutus kasvaa neljän prosentin vuosivauhtia. Tekstiilikuituja tarvitaan lisää, ja tässä puukuidut voivat auttaa." Riittääkö Suomessa puuta tekstiiliteollisuuden tarpeisiin? Välimaan mukaan riittää. "Kunhan puita istutetaan enemmän kuin niitä hakataan. Tuotantomenetelmät myös ke­ hittyvät koko ajan, joten resurs­ sitehokkuus paranee koko ajan." SIRPA VÄLIMAA ? ? Stora Enson liukosellun tuotepäällikkö ? ? 46-vuotias ? ? kotoisin Kuopiosta, asuu Helsingissä ? ? paperinjalostustekniikan diplomi-insinööri ja filosofian maisteri ? ? työskennellyt Stora Ensolla vuodesta 2011 sekä vuosina 2002– 2009, vuosina 2009– 2011 GloCell Oy:ssä ? ? perheeseen kuuluu aviomies ? ? harrastaa liikuntaa, lukemista, metsästystä ja skotlantilaisia mallasviskejä Kuka? ELIISA KALLIONIEMI, teksti ja kuva H elteisenä kevätpäivänä Oriveden Aluelämmön kuuden megawatin lämpölai­ tos käy vaatimattomalla yhden megawatin teholla. Siihen riit­ tää noin 30 kuutiometriä ha­ ketta vuorokaudessa, joten kuormia saapuu harvakseltaan verrattuna talveen. "Silloin tarvitaan 9­11 rek­ kaa viikossa", kertoo lämpö­ laitosta pyörittävä Harri Hakala . Hän käy ottamassa juuri saapuneesta lastista näytteen, mistä selviävät hakkeen las­ kutusperusteet eli kosteus ja lämpöarvo. Lämmön sivutuotteena syn­ tyy tuhkaa. Sen lämpölaitos toimittaa Ecolan Oy:lle lan­ noitteen raaka­aineeksi. Metsään ja meluvalliin Puun poltto on lisääntynyt, mutta tarkkaan ei tiedetä, kuin­ ka monen lämpölaitoksen tuh­ ka päätyy kierrätykseen. Osa hyödynnetään lannoitteena tai maanrakennuksessa, mutta osa ajetaan edelleen kaatopaikoille. Puhtaalle puuntuhkal­ le paras kohde on kuitenkin metsä, sillä se sisältää paljon ravinteita. ”Arvioin, että lannoitekel­ poisesta ja teknistaloudellisesti hyödynnettävissä olevasta tuh­ kasta käytetään noin kolman­ nes”, sanoi Ecolanin myyn­ tipäällikkö Heikki Suvanto toukokuun lopussa järjeste­ tyllä tuhkaretkeilyllä. Kiertotalouteen erikois­ tunut Ecolan laajensi viime vuonna toimintaansa avaa­ malla uuden tuotantolaitok­ sen Nokialle. ”Varsinkin Etelä­Suomessa on paljon tehtävää. Työmää­ rät ovat vielä vaatimattomia." Tuhkaa myös kivennäismaille Tuhkan edut suometsien lan­ noitteena on tunnettu jo pit­ kään, mutta se sopii myös kivennäismaiden lannoitta­ miseen. ”Tuhkan ansiosta maape­ rän pH nousee ja orgaanisesta aineksesta vapautuu typpeä”, kertoi tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi Luonnon­ varakeskuksesta. Käytännön kokeissa on osoittautunut, että kun kan­ gasmaalle levitetään sekä typpeä että tuhkaa, lannoi­ Ravinteita päätyy yhä penkkaan Lannoitteeksi kelpaavasta tuhkasta hyödynnetään vasta noin kolmannes. Harri Hakala ottaa juuri saapuneesta hakekuormasta näytteen. tus vaikuttaa puiden kasvuun paljon pitempään kuin pelkkä typpilannoitus. Tuhkaretkeilyn järjestivät maa­ ja metsätalousministeri­ ön rahoittama tuhkalannoitus­ hanke yhdessä metsäkeskuksen kanssa. Retken vetäjänä toimi­ nut projektipäällikkö Samuli Joensuu Tapiosta kertoi, että alkamassa on myös hanke, jossa selvitetään tuhkan käyttöä hap­ pamien sulfaattimaiden metsän­ hoidossa. MARTTI LINNA PUUSTA hapettomassa tilas­ sa kuumentamalla valmistet­ tavalle biohiilelle keksitään koko ajan lisää käyttökohtei­ ta. Biohiili on puhdasta hiil­ tä, eli täysin eri ainetta kuin kodin tulisijassa syntyvä hiili. Suomen Puutarhakauppiaat ry valitsi tammikuussa Bio­ lan Oy:n valmistaman Biolan Istutusmullan Vuoden puu­ tarhatuotteeksi. "Toimme ensimmäisen biohiiltä sisältävän tuotteen markkinoille jo neljä vuotta sitten, kertoo tuotekehitys­ johtaja Hannamaija Fontell Biolan Oy:stä. "Aluksi tuotteista kiin­ nostuivat vain asiantuntijat, mutta viime aikoina myös suuri yleisö on alkanut ym­ märtää biohiilen merkitystä Pajua biohiilenä puutarhaan Säkillisessä Biolan Istutusmultaa on viisi tilavuusprosenttia biohiiltä, joka parantaa monia maaperän kasvuominaisuuksia. Puutarhatuoteteollisuuden lisäksi biohiilen erilaisia ominaisuuksia tutkitaan tiiviisti muun muassa lääkeja kemianteollisuudessa. Bi ol an O y kasvualustassa ja maaperässä." Rakenteeltaan huokoinen bio­ hiili pystyy sitomaan itseensä erittäin hyvin vettä, jopa parem­ min kuin aikaisemmin puutar­ hatuotteissa käytetyt muovijoh­ dannaiset kastelukiteet. Biolan Oy onkin ryhtynyt korvaamaan tuotteissaan kastelukiteitä bio­ hiilellä. "Biohiili toimii samalla tavoin kuin kastelukiteet, eli se varas­ toi itseensä vettä ja luovuttaa sitä kasvin käyttöön mullan kuivues­ sa", Fontell kertoo. "Näin kaste­ luväliä voidaan pidentää kasvi­ tuotannossa." Lisäksi biohiili parantaa kas­ vien juuriston kasvua ja toimin­ takykyä, ehkäisee maan lietty­ mistä ja tiivistymistä sekä aktivoi maan pieneliöstöä ja parantaa kasvualustan rakennetta. Tutki­ musten perusteella on arvioitu, että biohiili säilyttää rakenteensa maaperässä jopa satoja vuosia. "Hyvien viljelyominaisuuk­ sien lisäksi biohiilellä on tär­ keä merkitys myös ympäristön kannalta. Se toimii maassa hiili­ nieluna, eli sitoo hiiltä pysyväs­ ti itseensä. Lisäksi maa johon on lisätty biohiiltä, pystyy sitomaan typpipohjaisia kasvihuonekaasu­ ja myös talvella" Fontellin mukaan Biolanin käyttämä biohiili tehdään leh­ tipuista kuten koivusta, lepäs­ tä ja haavasta. Vielä toistaisek­ si se syntyy grillihiilituotannon sivutuotteena konsernin omal­ la tehtaalla Virossa. Yhtiöllä on menossa tutkimushanke, jossa selvitetään vastaavan pyrolyy­ silaitoksen perustamista myös Suomeen.
• • 400 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 24 kW/32 HV • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona • Saatavana lyhyt ja 2 hlö rekisteröity pitkä malli • 495 cc. 4-tahti, 1 sylinteri, vesijäähdytteinen • 3 venttiiliä / syl. SOHC, EFI • Teho 29 kW/40 HV • Neliveto elektronisella tasauspyörän lukolla • Hidas L-vaihteistoalue; maksimaalinen vetokyky • Hydrauliset levyjarrut edessä ja takana • Kaasuiskunvaimentimet • Vinssi, vetokuula ja alumiinivanteet vakiona Ajat sitten maantiellä tai maastossa, hiekkateillä tai kallioilla – CFMOTO on rakennettu kestämään ja viemään sinut aina määränpäähäsi. Kaikki CFMOTO -laitteet on varustettu modernilla vesijäähdytteisellä 4-tahti moottorilla. Kun etsit laitetta vapaa-aajan vauhtiin tai luotettavaa ja monipuolista työkonetta on CFMOTO paras valinta – ja vielä 3-vuoden takuulla. Katso lähin jälleenmyyjäsi: IRS EFI EPS IRS EFI EPS • Puskulevy • kahvanlämmittimet • tuulilasi KYSY TARJOUS TALVIPAKETISTA LÄHIMMÄLTÄ JÄLLEENMYYJÄLTÄSI
• 9 AJASSA / 21.6.2018 MIKKO RIIKILÄ MTK:ssa kaavaillaan, että osana valmisteilla olevaa järjestöuudistusta kaikilta jäseniltä perittäisiin jatkossa edunvalvontamaksu. Metsänomistajilta maksu laskutettaisiin yhdistyksen jäsenmaksun yhteydessä, mutta se näkyisi erillisenä eränä. MTK:n johtokunta esittää, että metsänomistajien edunvalvontamaksu määräytyisi metsäpinta-alan mukaan ja olisi suuruudeltaan 10–30 euroa. Yhden metsätilan omistajan edunvalvontamaksu kohoaisi. Tiloja useiden metsänhoitoyhdistysten alueella omistavilta ja maataloustuottajilta metsästä perittävä edunvalvontamaksu alenisi, kun metsästä maksettaisiin vain yksi omistajakohtainen edunvalvontamaksu, MTK:n johtokunnan luonnoksessa tavoitteeksi asetetaan edunvalvontamaksujen kertymän kasvattaminen. Metsänhoitoyhdistysten jäsenyys on vuodesta 2015 alkaen ollut vapaaehtoinen. Arviolta 70 prosenttia metsänomistajista on yhdistysten jäseniä. Vuotuinen jäsenmaksu on keskimäärin noin 100 euroa. Metsänhoitoyhdistykset ovat MTK:n jäseniä. Yhdistykset maksavat järjestölle vuodessa 1,6 miljoonaa euroa. Yhtä metsänomistajajäsentilaa kohti se tekee seitsemisen euroa. Jäseniä on noin 230 000. Maataloustuottajat maksavat MTK:lle seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Tästä tosin 1,4 miljoonaa euroa määräytyy heidän metsähehtaariensa mukaan. Näin MTK:n saamista yli 8,5 miljoonan euron jäsenmaksuista kolme miljoonaa euroa on peräisin metsistä. ”Pois yhdistyksen kehittämisestä” Metsäväki ei hevin niele jäsenmaksun kasvattamista. ”Kilpailu metsänomistajien palveluista kiristyy. Se vaatii meiltä lisää investointeja. MTK:n osuus on pois metsänhoitoyhdistysten kehittämisestä”, ennakoi Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman . Jäsenmaksua ei olla valmiita korottamaan jäsenkadon välttämiseksi. Metsänomistajapuoli on kokenut, että MTK:ssa valmisteltu järjestöuudistus on esitelty heille liian valmiina ratkaisuna, mikä on omiaan lisäämään ärtymystä. Epäluuloja lisää myös esille noussut käsitys, jonka mukaan jäsenmaksut olisi jatkossa tarkoitus laskuttaa MTK:n nimissä. Palkansaaja-metsänomistajakin voi kokea metsänhoitoyhdistyksen omakseen, mutta odottamatta MTK:n nimissä tullut jäsenmaksu saattaisi jäisi maksamatta. Metsänhoitoyhdistys Päijänteen puheenjohtaja Markku Hatakka korostaa, että yhdistysten itsenäisyyttä ei pidä vaarantaa. ”Yhdistysten on jatkossakin voitava kerätä jäsenmaksunsa itse, ja ne tilittävät keskusjärjestölle sen osuuden.” ”Valmistelu on yhä kesken” MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola korostaa, että uudistuksen muotoilu on kesken, ja sitä aletaan käsitellä MTK:n metsävaltuuskunnassa. ”Yhdistykset päättävät joka tapauksessa jatkossakin omasta jäsenmaksustaan eikä sitä tulla keräämään MTK:n nimissä. Edunvalvontamaksun tasosta ja rakenteestakin löytyy järkevä ratkaisu”, Tiirola toteaa. Metsäpuoli linjaa oman kantansa metsävaltuuskunnan kokouksessa lokakuun lopulla. Lopullinen niitti uudistukselle lyödään MTK:n valtuuskunnan kokouksessa ensi marraskuussa. MTK:n valtuuskunnan edustajista 55 on tuottajaliittojen ja 20 metsänomistajien valitsemia. Tiirola ei pelkää, että maatalouspuoli jyräisi uudistuksen mielensä mukaisesti. ”Järjestöuudistuksesta on rakennettava kaikkia tyydyttävä Järjestöuudistus hermostuttaa MTK:ssa Uudistuksessa järjestö keräisi metsänomistajilta lisää rahaa edunvalvontaan. Työ on kuitenkin yhä kesken, metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kertoo. Osana MTK:n järjestöuudistusta on kaavailtu, että kaikilta jäseniltä perittäisiin jatkossa edunvalvontamaksu. Ee ro Sa la ”Yhdistysten on jatkossakin voitava kerätä jäsenmaksunsa itse." ratkaisu. Ei olisi järjestön edun mukaista ratkoa asioita äänestyksin, jotka loisivat sisäisiä rintamalinjoja.” Hän muistuttaa, että tilausta järjestön edunvalvontatyölle varmasti on. ”Edunvalvonnan tarvetta yhdistysten ulkopuolella yksikään metsänomistaja tuskin kiistää. Väännöt Brysselissä ovat osoittaneet sen kaikille.” LAITA METSÄTULO TÖIHIN PIDENNÄ METSÄSI KASVUKAUTTA ja laita puukaupasta saamasi raha töihin. Westas-Tukkitilillä pääoma kasvaa kuten metsäsikin: vakaasti ja varmasti. Kysy lisää Westas-Tukkitilistä omalta hankintaesimieheltäsi osoitteessa: westas.fi
• 21.6.2018 / AJASSA 10 OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN M yyräkannat olivat tänä keväänä alhaalla miltei kaikkialla Suomessa, joten taimituhoja on tuskin esiintynyt. Viime syksynä ainoa mainittava myyräinen alue ulottui Keski-Suomen pohjoisja länsiosista Pirkanmaalle. Myös tuo alueen alueen myyräkanta on romahtanut talvella. Vaikka myyrätuhoista ei ole kantautunut tietoja, metsänomistajien kannattaa käydä tarkistamassa taimikkonsa, koska peltomyyriä oli paikoin runsaasti. Yleinen hiljainen myyrävaihe jatkui vielä tänä keväänä. Maan eteläisellä puoliskolla ainoastaan eteläisellä Pohjanmaalla on merkkejä alustavasta kannannoususta, samoin Oulun ympäristössä ja Kainuussa. On kuitenkin mahdollista, jopa odotettavaa, että hiljaisen kauden jälkeen myyräkanta alkaa kasvaa kesän kuluessa – ei välttämättä kaikkialla maan eteläpuoliskossa, mutta paikoin siellä, missä on ollut niukalti myyriä jo vuoden, pari. Maan pohjoispuoliskolla ja varsinkin metsä-Lapissa myyräkannat olivat kesäkuun alussa vielä aivan maanraossa. Kannat eivät ehdi nousta merkittävästi syksyyn mennessä. Vain parissa pohjoisimmassa kohteessa, esimerkiksi Käsivarren kärjessä Kilpisjärvellä, jo viime syksynä alkanut hienoinen nousun alku näyttää jatkuvan, ja siellä myyräkanta noussee voimakkaasti kesän aikana. Tämä voisi luvata hyvää petolintujen pesintää Käsivarren Lappiin ensi keväänä. Myyräkuumeen riski pieni Lapin myyräkantojen voimakkaat säännölliset syklit hävisivät 1980-luvun puolivälissä, ja kesti tämän vuosikymmenen alkuun ennen kuin ne palasivat. Vuosien 2010–2011 huippu oli valtava ja aiheutti laajoja taimistotuhoja. Uusi mutta vaatimattomampi huippu oli vuonna 2015, ja sitä seurasi ylimääräinen huippuvuosi 2016. Vielä viime vuonna Lapissa oli monin paikoin hieman myyriä. Tapahtumaketju muistuttaa paljon sitä, mikä tapahtui 1980-luvun alkuvuosina, jonka jälkeen myyräsyklit hävisivät Lapista. Jää nähtäväksi, toistuvatko tapahtumat. Taimikoille se olisi hyvästä, mutta myyrähuippujen keväiset suuret tiheydet ovat petolinnuille tarpeen. Myös kettukanta vakaantui syklittömänä aikana – pienriistakin kaipaa ketuttomia vuosia elpyäkseen. Metsämyyrien alhaisista määristä johtuen myyräkuumeriski kesän aikana on suurimmassa osassa Suomea alhainen. Myyräkuumetta esiintyy joka vuosi, mutta sairastumisten määrä on suoraan suhteessa metsämyyräkannan kokoon. Ensi talven myyräkuumeriskiä voi tarkemmin ennustaa vasta syksyllä, kun on nähty, miten ja missä metsämyyrät runsastuvat kesän aikana. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Valtakunnassa myyräkato Taimille myyrien vähäisyys tietää hyvää, petolinnuille sen sijaan ei. W ik im ed ia Co m m on s Myyräkuumeen riski on suoraan yhteydessä metsämyyrien määrään, mikä on tällä hetkellä alhainen. www.kesla.com TUTUSTU KAMPANJAETUIHIN LÄHIMMÄLLÄ VALTRAJÄLLEENMYYJÄLLÄSI! SUOMALAISEN METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA • Kotimainen, kestävä, luotettava tehokas. • 35 000 metsäperävaunua. • 50 000 kuormainta. • Markkinoiden laajin valikoima. • Koko maan kattava myyntija huoltoverkosto. Myynti ja huolto: agcosuomi.fi Ostamassa tai myymässä? Tunnemme metsät, pellot, tontit, mökit ja talot. Meillä on myös Keskuskauppakamarin auktorisoimat AKA-arvioitsijat. Teemme tiivistä yhteistyötä Metsänhoitoyhdistysten kanssa. Olemme palveluksessa. Ota yhteyttä! Metsän ammattilainen välittää.
• 11 AJASSA / 21.6.2018 KARTELLIKÄRÄJISTÄ tuli rahanpolttosavotta Metsäyhtiöiden puukauppakartellin vahingonkorvauksista käytyyn käräjöintiin on jo palanut 45 miljoonaa euroa, eikä oikeudenkäynneille näy vieläkään loppua. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. MIKKO RIIKILÄ
• 21.6.2018 / AJASSA 12 ”Ilman perusteluja esitetyt isot vahingonkorvausspekulaatiot ovat metsänomistajien oikeusturvan kannalta vaarallisia." K eväällä 2011 joukko vakavailmeisiä puun myyjiä kokoontui Toivakkaan Taulun kartanolle. Metsäyhtiöiden puukauppakartellin vuoksi itsensä petetyiksi kokeneet metsänomistajat olivat kerääntyneet kuulemaan Suuri Savotta -ryhmän karismaattista johtohahmoa Reijo Lahtosta . Lahtosen viesti oli innostava ja matematiikka yksinkertaista. Kartellin vahingoksi laskettiin 25 prosenttia puukaupan loppusummasta ynnä viivästyskorko. Vuosituhannen alun 20 000 euron puukaupasta oli tulossa yli kymppitonnin korvaukset. Meneillään oli kiertue, jolla heräteltiin vuosina 1997–2004 metsäyhtiöiden kanssa puukauppaa tehneitä hakemaan korvauksia. Ilmiönä Suuri Savotta oli ajatuksellisesti ja ajallisesti sukua perussuomalaisille jytkyille. Lahtonen asettui itsekin ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Mittavasta medianäkyvyydestä huolimatta savottaan ryhtyi vain 1 700 metsänomistajaa. Heistä vajaat 500 katsoi kartellisavotan kortit katkeraan loppuun asti. Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että Suuren Savotan korvausvaateiden perusteet olivat heppoisia. Oletus 25 prosentin vahingosta ei perustunut mihinkään puumarkkinoilla havaittuun. Laskelmissa ei myöskään tehty eroa kuituja tukkipuukauppojen välillä, vaikka vain kuitupuukauppa oli kartelliyhtiöiden käsissä. Toisaalta, suunnilleen samanlaisella prosenttilaskupohjalla kartellikanteitaan lähtivät rakentamaan Metsähallitus ja 32 kuntaa. Metsähallitus vaati alkuaan yli 160:tä miljoonaa euroa, hovioikeuteen mennessä summa supistettiin 125 miljoonaan, savottaryhmäläiset hakivat reilua 12:ta miljoonaa ja kunnat puolta tästä. Mitä saa 953 720 eurolla? Käräjiä on käyty vuodesta 2014. Metsähallitus meni kanteineen hoviin asti ja ilmoitti äskettäin, että se hakee valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Metsänomistajat heittivät pyyhkeen kehään käräjäoikeuden jälkeen. Tähän mennessä vahingonkorvauksien vaatijat ovat hävinneet kaikissa käsittelyissä. Kartelli todettiin markkinaoikeuden päätöksellä jo 2009, mutta vahingon määrään ei silloin otettu kantaa, eikä siitä ole sen jälkeenkään saatu selkoa. Suomen lain mukaan vahingonkorvausten on perustuttava todellisiin menetyksiin. Epäreiluus tai niin sanottu yleinen oikeustaju eivät riitä perusteiksi euromääräisille vaateille. Kanteiden käsittelyyn on palanut kaikkiaan 45 miljoonaa euroa. Metsähallituksen osuus on 22 miljoonaa, metsänomistajien ja kuntien toistakymmentä miljoonaa. Korkeimman oikeuden tuleva ratkaisu voi muuttaa Metsähallituksen maksettavaksi koituvia oikeudenkäyntikuluja. Jokaisen korvausvaatimuksineen käräjäoikeuteen asti jatkaneen metsänomistajan lasku koSuuri Savotta sai mittavaa julkisuutta. Toimittaja Marja Hyttinen haastatteli ryhmän keulahahmo Reijo Lahtosta Toivakassa keväällä 2014. TÄHÄN MENNESSÄ TAPAHTUNUT TOUKOKUU 2004 UPM tekee kartelli-ilmiannon, jonka mukaan UPM, Stora Enso ja Metsäliitto ovat harjoittaneet kiellettyä raakapuun hintayhteistyötä vuosina 1997–2004. JOULUKUU 2009 Markkinatuomioistuin tuomitsee Stora Ensolle ja Metsäliitolle seuraamusmaksut. Kartellin paljastanut UPM välttää rangaistusmaksut. 2011 Metsäkoneyrittäjä Reijo Lahtonen käynnistää Suuri Savotta -hankkeen ja lähtee keräämään metsänomistajista ryhmää, joka voisi hakea metsäyhtiöiltä korvauksia menetetyistä puukauppatuloista. 656 metsänomistajaa (Suuri Savotta 1) haastaa UPM:n, Stora Enso ja Metsäliiton käräjille. MAALISKUU 2011 Metsähallitus jättää oman, lähes 160 miljoonan euron kanteensa Helsingin käräjäoikeuteen. MAALISKUU 2014 Helsingin käräjäoikeus päättää, että Suuri Savotta -ryhmän kanteet ovat vanhentuneet. MARRASKUU 2014 Helsingin hovioikeus päättää, että Suuren Savotan kanteet eivät ole vanhentuneet. TAMMIKUU 2015 1058 metsänomistajaa jättää kanteen (Suuri Savotta 2). MARRASKUU 2015 Korkeimmalta oikeudelta päätös kanteiden vanhentumisesta. Suuri Savotta 1:n kanteet on pääosin nostettu ajoissa ja ne palautuvat käräjäoikeuteen. Suuri Savotta 2:n kanteet ovat vanhentuneet. KESÄKUU 2016 Metsähallitus häviää juttunsa ja määrätään maksamaan metsäyhtiöiden oikeudenkäyntikuluja yli kahdeksan miljoonaa euroa. ELOKUU 2016 Metsäyhtiöt tekevät metsänomistajille tarjouksen, että vetämällä kanne pois metsänomistajat selviävät maksamalla yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja 4 309,43 euroa per henkilö.
• 13 AJASSA / 21.6.2018 MITÄ MUUTA SAISI 45 MILJOONALLA ? ? Miljoona kuutiometriä puuta pystykaupalla ? ? Suomen suurimman puukoulun (Imatralle suunniteltu) ? ? 10 000 hehtaaria metsää Etelä-Suomesta ? ? 100 Ponsse Scorpion hakkuukonetta ? ? 600 yksiötä Jyväskylästä ? ? 1700 Volkswagen Golf -henkilöautoa MIKKO RIIKILÄ Pellervon taloudellien tutkimuslaitos PTT:n metsäalan tutkimusryhmän johtaja Paula Horne ei usko, että kartellikäräjistä jää pysyviä vaikutuksia puumarkkinoille. ”Puumarkkinoiden toimintaympäristö on muuttumassa nopeasti. Uudet investoinnit lisäävät puun kysyntää, samalla kantohinnat ovat nousussa. Myönteiset uutiset ovat omiaan häivyttämään kartellin aiheuttamia kaunoja.” Hän arvelee, että pitkään vireillä olleisiin oikeudenkäynteihin on myös ajan myötä totuttu eivätkä ne enää kuohuta ihmisten mieliä. Horne arvioi, että metsätalouteen kohdistuneet uudet, ulkoiset uhat, kuten EU:n puuhaama hakkuiden rajoitus hiilensidontaan vedoten, ovat yhdistäneet metsänomistajakuntaa ja samalla vanhat kaunat jäävät historiaan. PTT ei ollut todistajana kartellioikeudenkäynneissä. Biotalouden imu häivyttää kaunan SYYSKUU 2016 Metsähallitus ilmoittaa valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. MAALISKUU 2017 Suuri Savotta 1 -ryhmän kanteiden käsittely alkaa Helsingin käräjäoikeudessa. Kantajina on jäljellä 476 metsänomistajaa. ELOKUU 2017 Helsingin käräjäoikeuden ensimmäiset ratkaisut. Kahdeksan Suuri Savotta 1 -ryhmän metsänomistajan kanteet hylätään ja heidät määrätään maksamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut täysimääräisinä. TAMMIKUU 2018 Suuri Savotta luopuu vahingonkorvauskanteista eikä vie asiaa hovioikeuden käsiteltäväksi. TOUKOKUU 2018 Helsingin hovioikeus pitää ennallaan käräjäoikeuden päätöksen, jossa Metsähallituksen vaatimat vahingonkorvaukset metsäyhtiöiltä hylätään. KESÄKUU 2018 Metsähallitus hakee valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. hoaa 13 400 euroon. Summasta suurin osa menee omille asianajajille. Loppu menee Metsäliitolle maksettaviin oikeudenkäyntikuluihin. Stora Enso ja UPM maksoivat oikeudenkäyntikulunsa, kun kantajat eivät valittaneet hovioikeuteen. Miksi Metsäliitto vaati oikeudenkäyntikuluja kantajilta? ”Katsoimme vahingonkorvausvaatimukset perusteettomiksi ja näin vaadimme oikeudenkäynneissä kantajilta korvausta osuuskunnalle aiheutuvista kuluista. Käräjäoikeus hylkäsi kantajien korvausvaatimukset ja vahvisti Metsäliiton oikeuden aiheutuneiden kulujen korvaukseen”, vastaa lakiasiainjohtaja Miika Arola Metsä Groupista Surullisin osa oli viime metreillä korvauskanteen jättäneillä Savotta 2 -ryhmän noin tuhannella jäsenellä. Jokainen heistä maksoi yli kaksituhatta euroa asianajotoimistolle vain kuullakseen, että kanteet todettiin vanhentuneiksi. Asianajotoimistolle se oli aika helposti tienatut kaksi miljoonaa euroa. Puun hintakehityksen todistelussa tukeuduttiin taloustieteen raskassarjalaisiin. Heitä haalittiin sekä kotimaasta että maailmalta perustelemaan ja kiistämään vahingonkorvauskanteita. Hulppeimman laskun lienee kirjoittanut Copenhagen Economics A/S. Se todisti käräjäoikeudessa Stora Enson puolesta Metsähallituksen vaatimusten kumoamiseksi. Tanskalaisyhtiö laskutti 953 720 euroa palveluistaan. Sillä Stora Enso sai kaksi taloudellista analyysia ja vielä samaan hintaan päivityksen toiseen analyysiin. Lisäksi yhtiön kahta asiantuntijaa, taloustieteen tohtori Claus Kastberg Nielseniä ja Aarhusin yliopiston taloustieteen professoria Asger Lundea kuultiin todistajina oikeudenkäynneissä. Tuleeko uusia korvauskanteita? Mahtavatko kevyin perustein puun myyjiä mukaan houkutelleet joutua korvaamaan vahinkojaan, entä Metsähallituksen tai kuntien puolesta päätöksiä tehneet? Ainakin Metsähallituksella olisi pitänyt olla sen verran puukaupallista ja lainopillista osaamista, että kanteiden epävarmuus olisi ymmärretty. Kuntapuolellakaan ei ihan maallikkovoimin ole asioita valmisteltu, jos kohta päätökset taidettiinkin nuijia kiihkeiden valtuutettujen voimin. Metsähallituksen tähänastiset oikeudenkäyntikulut, 22 miljoonaa euroa, vastaavat liki neljännestä Metsähallituksen vuotuisesta tuloutuksesta valtiolle – kuka vastaa menoista, jos kanne kaatuu vielä korkeimmassakin oikeudessa? ”Vahingonkorvausten hakemisesta päätettiin Metsähallituksen hallituksessa vuonna 2011. Nykyinen hallitus päätti viedä asian hovioikeuden käsiteltäväksi, kun korvauskanne alioikeudessa kaatui”, selventää Metsähallituksen hallituksen puheenjohtaja, Valtionkonttorin pääjohtaja Timo Laitinen . Myös korkeimpaan oikeuteen mennään hallituksen päätöksellä. Laitinen huomauttaa, että hovioikeuden päätös sisältää lausuman kanteen oikeutuksesta: sen mukaan on ymmärrettävää, että Metsähallituksessa on ollut perusteltu syy hakea korvauksia. ”Tällainen lausuma on poikkeuksellinen.” Epäilyt johtivat someraivoon Laitisen mukaan päätös ei merkittävästi vaikuta Metsähallituksen kassavirtaan. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen siihen mennessä kertyneet kulut maksettiin pois, joten maksettavaa on jäljellä enää ykkösmiljoonia. Hakkuita tai maan myyntejä ei tämän vuoksi tarvitse lisätä. Yksityisillekin metsänomistajille olisi ollut tarjolla tietoa korvauskanteiden riskeistä. Esimerkiksi MTK:n metsälinjan tutkimuspäällikkö Erno Järvinen otsikoi yliöartikkelinsa Maaseudun Tulevaisuudessa helmikuussa 2011: ”Puukauppakartellin korvausvaateet ovat heikosti perusteltuja.” ”Ilman perusteluja esitetyt isot vahingonkorvausspekulaatiot ovat metsänomistajien oikeusturvan kannalta vaarallisia”, totesi Järvinen kirjoituksessaan. Se osoittautui järjen ääneksi, mutta jäi savottahumussa taka-alalle. ”Kun minä kiersin maata omalla autolla ja kannustin metsänomistajia korvausten hakemiseen, hyrräsi MTK:n helikopteri perässä ja kehotti pysymään kaukana kalliista oikeudenkäynneistä”, lausui Lahtonen sanomalehti Keskisuomalaiselle maaliskuussa 2014. MTK:lla ei liene omaa helikopteria, mutta Järvinen joutui näkemystensä vuoksi välillä kohtuuttoman someraivon kohteeksi. Savottamies Lahtonen ei odota korvausvaatimuksia oikeusjutut hävinneiltä metsänomistajilta. ”Minä kokosin porukan, ja jokainen teki henkilökohtaisen diilin asianajotoimiston kanssa ja hyväksyi näin ollen menettelyn.” "Jokainen tekihenkilökohtaisen diilin." Puukauppakartellin korjausvaateet heikosti perusteltuja Miksei kunta hae metsäkartellikorvauksia? Alioikeus pyyhki pöytää Korvausmies syyttää MTK:ta pelottelusta Ryhmäkannetta kaivataan Lahtosen kirves heiluu nyt Suuressa Savotassa Oikeuskulut nujersivat metsänomistajat
• 21.6.2018 / AJASSA 14 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1 1,5 2,0 2,5 2016 2017 2018 TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN TOUKOKUUN viimeinen viikko oli puukaupassa hurja, kauppamäärä nousi 2,25 miljoonaan kuutiometriin. Seuraavalla viikolla kauppamäärät tasaantuivat 1,34 miljoonaan, mikä on paljon sekin. Toukokuun lopussa on perinteisesti huippuviikko. Vuosi sitten samalla ennätysviikolla kauppoja tehtiin 1,33 miljoonasta kuutiometristä ja toissa vuonna 1,21 miljoonasta. Tyhjentävää syytä huippuviikolle on vaikea löytää. Puukaupan tunnelma on ollut koko vuoden hyvä ja joskus myyntiaikeet purkautuvat. Jotain selittää Metsä Groupin kampanja, jossa toukokuun loppuun mennessä tehdyissä kaupoissa maksettiin kuitupuulle lisäbonusta. Lisäksi Metsä Groupin ja UPM:n takuuhinnat koskevat toukokuun loppuun mennessä tehtyjä kauppoja. Takuuhinta tarkoittaa jälkitilitystä, jos hinnat syyskaudella nousevat. Puukaupan hurja viikko MIKKO HÄYRYNEN K uitupuun hintatilastointia on varsinkin kuluneen kevään aikana kritisoitu julkisuudessa. Erilaisten hintalisien ja kaupan kylkiäisinä tarjottujen muokkausten ja taimien sanotaan vääristävän tilastointia. Hintalisiä on ollut aina, mutta kritiikillä on tapana kärjistyä korkeasuhdanteen aikana. Tilastointia ylläpitävässä Luonnonvarakeskuksessa (Luke) koetaan, että keskustelun kärki kohdistuu enemmän hintapolitiikkaan eli tukkija kuitupuun hintasuhteeseen kuin itse tilastointiin. Hintapoliittisuus viittaa etenkin siihen, että sahojen sellutehtaille myymän hakkeen hinta on usein johdettu kuitupuun tilastohinnasta. Kun kauppamäärät nousevat, tilastojen ulkopuolelle jäävät hintalisät närästävät tavallista enemmän. Yksityisten sahojen taloustilanne tiedetään hankalaksi, joten ajattelun jopa jotenkin ymmärtää. Puutteineenkin aika hyvä Tilastonpitäjälle hintalisät ovat ongelmallisia, sillä lisäetuja on monenlaisia, eikä niiden yleisyyttä tai arvoa koskevia tietoja ole saatavissa. Jos ehdollisia takuuhintoja tilitetään tai taimia toimitetaan, niin tilastoidusta puukaupasta on mennyt jo aikaa. ”Hintatilastoinnin puutteista muistutetaan, mutta lääkettä ei tunnu tietävän kukaan”, yliaktuaari Aarre Peltola Lukesta sanoo. ”Olemme itsekin nostaneet asiaa esille, mutta yksiselitteistä tapaa lisien huomioon ottamiseksi ei ole.” Puutteistaan huolimatta Lukessa pidetään Suomen puunhintatilastointia maailman parhaana. ”En tiedä toista maata, jossa puunhintoja tilastoitaisiin näin kattavasti ja tällä päivitystiheydellä.” Jos hintatilastointiin tehdään muutoksia, niin seuraava askel voi olla kokorunkohinnoittelun tilastointi. ”Ongelmaksi nousevat kokorunkokaupan pienet määrät. Tilastointi ei saa vaarantaa yksittäisten ostajien tietosuojan”, Peltola toteaa. Luotettavuus arvovaltakysymys Yksityisten sahojen piirissä kuitupuun hintatilastoinnin puutteita pidetään merkittävinä, ja samansuuntaista viestiä kuuluu myös yhdistyskentältä. Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuoren mukaan hintalisien määrä on kasvanut, mutta on mahdoton sanoa, kuinka paljon. Juuri tuo hinnanmuodostuksen hämärä elementti närästää. Korkeasuhdanteessa tilastokritiikki kärjistyy Kuitupuun hintatilastoinnin puutteet ovat kuin ajoittain yltyvä päänsärky, johon ei ole lääkettä. Päätehakkuu alle huippuhintojen Sijainti: Varsinais-Suomi Ostaja: metsäteollisuusintegraatti Kaupan koko: 1 410 m 3 Pinta-ala: 7,3 ha Muuta: Kauttaaltaan päätehakkuu. Osa ylikasvanutta suojuspuumetsikköä. Harvennuksia tekemättä. Kesä-, mutta ei kelirikkoleimikko. Hinnat jäivät alle huipputason. PÄÄTEHAKKUU Puutavaralaji määrä hinta yhteensä m3 €/m3 € Mäntyrunkohinta 860 58,20 50 052 Kuusirunkohinta 460 57,10 26 266 Koivutukki 20 45,00 900 Koivukuitu 70 19,00 1 330 Yhteensä 1 410 78 548
• 15 AJASSA / 21.6.2018 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 61,63 s 65,31 s 47,27 ? 17,13 ? 19,74 s 16,73 ? 24,6 s 27,88 Uudistushakkuu s 63,93 s 66,38 s 49,27 s 19,55 s 21,39 s 18,7 s 28,24 s 30,04 Harvennushakkuu ? 52,66 ? 54,16 s 39,46 ? 16,33 s 17,06 s 15,94 s 22,29 s 22,56 Ensiharvennus ? 39,43 ? 41,42 ? 13 ? 12,82 ? 12,75 s 19,71 Hankintahinnat s 59,9 s 60,56 ? 48,35 s 29,22 s 32,2 29,74 ? 33,7 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 62,47 s 66,5 s 43,84 ? 17,06 s 19,99 ? 16,81 ? 24,12 ? 28,06 Uudistushakkuu s 64,49 s 67,42 s 45,42 s 18,41 s 21,19 ? 18,34 s 26,83 Harvennushakkuu ? 55,95 ? 56,83 ? 39,18 ? 16,82 s 17,44 ? 16,37 ? 22,13 ? 24,27 Ensiharvennus ? 12,73 ? 11,61 ? 12,86 Hankintahinnat s 63,68 ? 64,19 s 50,64 s 30,77 s 33,68 s 30,71 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 62,86 s 65,98 s 44,85 s 17,32 s 20,47 s 16,78 s 24,95 s 29,78 Uudistushakkuu s 64,95 s 66,86 s 46,67 s 19,95 s 22,05 s 18,55 s 29,62 s 31,77 Harvennushakkuu s 54,41 s 55,79 s 38 ? 16,72 s 16,86 s 16,22 s 23,03 s 22,69 Ensiharvennus s 13,33 s 13,02 Hankintahinnat s 61,42 s 60,45 ? 46,54 s 30,13 s 32,16 s 30,33 s 36,41 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 59,79 s 63,91 s 47,02 ? 16,53 ? 18,59 ? 16,48 s 22,84 s 25,2 Uudistushakkuu ? 62,57 s 65,35 s 49,42 ? 18,51 ? 20,47 ? 18,45 s 25,14 s 27,44 Harvennushakkuu ? 50,52 s 51,41 s 38,62 ? 15,96 s 16,88 s 16,07 s 21,68 s 21,96 Ensiharvennus s 36,8 ? 40,12 ? 12,38 ? 12,31 ? 12,29 Hankintahinnat ? 59,3 s 58,94 s 48,03 s 29,03 s 31,23 s 29,7 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 60,95 s 62,91 ? 37,36 s 17,64 s 18,41 ? 17,04 s 25,32 Uudistushakkuu s 62,8 s 63,68 ? 38,37 s 19,62 s 19,05 ? 18,66 s 28,85 Harvennushakkuu s 50,28 s 50,26 s 16,28 s 15,53 s 21,68 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 57,34 s 59,04 s 37,89 s 16,41 ? 18,08 s 16,15 s 24,72 s 27,73 Uudistushakkuu s 60,4 s 60,37 s 38,08 s 20,13 ? 20,33 s 18,75 s 28,53 s 29,42 Harvennushakkuu s 48,52 s 48,01 ? 14,93 ? 14,78 s 14,28 s 21,74 s 21,84 Ensiharvennus ? 11,96 ? 11,77 Hankintahinnat s 28,74 s 28,98 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 64,55 s 66,43 s 50,88 ? 18,49 s 20,64 s 17,41 s 24,8 Uudistushakkuu s 66,24 s 67,44 ? 52,71 s 21,29 ? 22,51 s 19,4 s 31,25 Harvennushakkuu s 55,43 ? 55,48 ? 41,83 s 17,93 s 17,81 s 16,95 s 23,66 Ensiharvennus s 42,82 s 45,1 s 14,15 ? 13,95 s 13,5 s 20,57 Hankintahinnat s 61,35 s 62,28 s 46,94 s 31,19 s 32,51 s 31,43 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 21–24 keskiarvo LAPPI puukaupan vähäisyyden vuoksi hinnat puuttuvat KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Korkeasuhdanteessa tilastokritiikki kärjistyy Is m o Pe kk ar in en ”Kun sahayrityksen myymän selluhakkeen hinta perustuu kuitupuun tilastohintaan, niin tilastoissa näkymättömät hintalisät voivat aiheuttaa yksittäisille sahoille jopa satojen tuhansien eurojen tappion.” Merivuori katsoo, että tilastoinnin luotettavuuden parantaminen on Lukelle arvovaltakysymys. Hän kuitenkin leikkaa siivet huhuilta, että sahajärjestö olisi laittamassa hintatilaston boikottiin. Kannustimia aina ja kaikilla aloilla Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen ei ymmärrä kuitupuun hintatilastoinnin kritiikkiä eikä näe yhteyttä selluhakkeeseen. ”Ihmettelen, että miksi markkinoille halutaan viestiä epävarmuutta.” Partanen perustelee näkemystään sillä, että havupuilla tukin ja kuitupuun kantohinnat ovat nousseet viime vuodesta saman verran, 5–6 prosenttia. Kuitupuun hinta ei siis ainakaan polje paikallaan, mutta silti jää kysymys, olisivatko todelliset hinnat voineet nousta vieläkin enemmän. Partasen mukaan ei ainakaan heillä. ”Erilaisia kaupanteon kannustimia on ollut aina. Stora Ensossa niiden vaikuttavuutta ei ole lisätty.” Partanen tarkoittaa kannustimilla etenkin kanta-asiakkaiden bonusta ja alkuvuoden kauppojen hintatakuuta, jossa luvataan maksaa erotus jälkitilinä, jos kuitupuun hinta syyskaudella nousee. Partanen painottaa, että kannustimien tarkoitus ei ole vääristää tilastointia vaan saada puukauppaan vauhtia. Hän muistuttaa, että kannustimia on muillakin aloilla, kuten vaikka autokaupassa talvirenkaat kaupan päälle. Kuitupuun hintatilastot ovat saaneet kovaakin huutia. Taustalla vaikuttaa kuitupuun ja sahojen selluhakkeen hintakytkös.
• 16 21.6.2018 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO MIKKO RIIKILÄ K esäistutuksilla tarkoitetaan heinäkuun alun ja elokuun puolivälin välisenä aikana tehtäviä istutuksia. Tavallisimmin kesällä istutetaan pikkukoivuja – samana keväänä taimitarhalla kasvatettuja, pituudeltaan 15–30-senttisiä taimia, joita voi istuttaa tavallisella pottiputkella. Myös kuusta voidaan istuttaa kesällä, jos sopivia taimia on saatavilla. Talven yli taimitarhalla varastoituja, pakastettuja kuusentaimia voi istuttaa kesä-heinäkuun vaihteeseen asti, kunhan taimet on sulatettu juhannukseen mennessä. Keskikesän istutuksiin tarvitaan tätä varten kasvatettuja taimia, joiden saatavuuden voi varmistaa taimituottajilta. Männyt sen sijaan on istutettava keväällä. ”Männylle kesäistutukset eivät sovi ollenkaan, ja myös syysistutukset ovat liian riskialttiita”, korostaa Luonnonvarakeskus (Luke) tutkija Jaana Luoranen , joka on kehittänyt ja tutkinut kesäistutuksia. Kesäistutus lupaa hyvää kasvua Kesäistutuksilla epäonnistumisen riski on suurempi kuin keväällä tai syksyllä. ”Taimihuollon ja istutusten on tapahduttava viiveittä, muuten taimituhojen vaara kasvaa”, Luoranen toteaa. Riskeistä huolimatta kesäistutuksilla on perusteensa. Ensivaiheessa niitä lähdettiin kehittämään, jotta koneellista istutusta voitaisiin tehdä koko sulan maan aika, mutta ihmistyönäkin ne tarjoavat etuja. Lämpimässä maassa taimet juurtuvat tehokkaasti ja nopeasti. Seuraavana kesänä ne kasvavat keväällä istutettuja taimia nopeammin. Eivätkä vain silloin: ”Kesällä istutetut koivut ovat mittaustemme mukaan kasvaneet keväällä istutettuja nopeammin vielä kymmenen vuotta istutusten jälkeen.” Luorasen mukaan myös kesällä istutetut kuusentaimet kasvavat tehokkaan juurtumisensa ansiosta keväällä istutettuja paremmin. Vettä ja valoa Keväällä ja kevätkesällä istutettavat taimet ovat vielä lähes lepotilassa ja taimien Istutus käy kesälläkin Kesäaikaan voi istuttaa koivua ja kuusta. Ratkaisevaa on huolellinen taimien käsittely ja viipymätön istutus. Useimmin kesällä istutetaan koivuja, mutta myös kuusia voi istuttaa kesäkelillä, kunhan tarjolla on sopivaa taimimateriaalia. XX XX
• 17 METSÄSTÄ / 21.6.2018 1. Keskikesällä voi istuttaa koivuja ja kuusia. 2. Avaa taimilaatikot heti, kun taimet on toimitettu. 3. Kastele taimia päivittäin. 4. Istuta viipymättä. 5. Istuta taimet syvälle mättäisiin. KOMMENTTI Vinkit kesäistutukseen ”Homma ei onnistu niin, että lomaillaan ja odotellaan sopivaa fiilistä." Olin viime kesänä tuttavani apuna istuttamassa kesäkoivuja. Viljavalle metsämaalle tehty aukko oli pahoin heinittynyt ja jo edellisenä vuonna muokattu. Edessä oli pahimmillaan miehenmittainen heinikko. Ilman apua pienten kesäkoivujen tarina olisi kastikkapöheikössä varjossa päättynyt nopeasti. Tuholta vältyttiin, koska metsänomistaja oli viikkoa aiemmin ruiskuttanut istutuskohteen glyfosaatilla. Istutettaessa heinikko oli vielä voimissaan, joten työ heinikon keskellä oli hankalaa ja mätästyksestä huolimatta istutuspaikkoja oli hankala löytää. Pahimmillaan jopa liikkuminen oli sankan kasvuston seassa työlästä. Pari viikkoa myöhemmin heinäkasvusto oli lakastunut, mättäille istutetut koivun taimet erottuivat harmaasta ympäristöstään reippaan vihreinä. Torjunta-aine ei haitannut taimien kehitystä. Turvallinen varoaika ruiskutuksen ja istutuksen välillä on viikosta kahteen. MIKKO RIIKILÄ Epäsuosittua, mutta toimivaa käsittelyssä on hieman enemmän pelivaraa kuin kesällä, kun taimet ovat nopeimman kasvun vaiheessa ja tarvitsevat runsaasti vettä ja valoa. Suomen suurimman taimien tuottajayhtiön, Fin Forelian, toimitusjohtaja Timo Salminen kertoo, että kesäistutukseen menevät taimet saavat erikoiskohtelun jo taimitarhalla. ”Pakkaamme taimet pahvilaatikoihin vasta kuljetusta edeltävän päivän iltapuolella. Jo kuljetuksen aikana laatikoiden kädensija-aukot avataan, jotta taimet saavat ilmaa ja tuulettuvat.” Kun taimet on toimitettu, taimilaatikot on avattava välittömästi. Istutusta odottavia taimia pitää kastella päivittäin. Taimikasvusto haihduttaa kesällä jopa viisi litraa vettä neliömetriä kohti. ”Jo parin päivän tauko kasteluissa saattaa vaurioittaa taimet. Pahimmassa tapauksessa ne ehditään istuttaa, koska vauriot eivät heti näy. Parin kolmen viikon kuluttua taimet sitten kuolevat”, Salminen varoittaa. Istuta viipymättä Riski tuhoista kasvaa, jos kesätaimet joutuvat odottamaan istutusta pitkään. ”Homma ei onnistu niin, että lomaillaan ja odotellaan sopivaa keliä ja fiilistä istutusten aloittamiseen”, Salminen varoittaa. Hän korostaa, että kesäistutus onnistuu erinomaisesti, kunhan työ tehdään joka vaiheessa huolellisesti ja viivyttelemättä. ”Parasta tulos saadaan, jos kesäkoivut voidaan istuttaa sateisella säällä. Tällöin ne selviävät kuivumatta, kunnes ehtivät juurtua kasvualustaansa. Jos istutusta seuraa pitkä poutajakso, taimet ovat kovilla.” Parhaiten onnistuu, kun taimet kastellaan perin pohjin juuri ennen istutusta. Tämä pätee sekä kevätettä kesäistutuksilla. Jos metsäojissa tai montuissa on vettä, seuraava taimilaatikko kannattaa panna veteen, kun lähtee istuttamaan edellistä taimivakallista. Taimipaakut imevät itsensä täyteen vettä siihen mennessä, kun edelliset taimet on istutettu. ”Homma on vähän sotkuista ja märkää, mutta varmistaa taimien kasvuun lähdön varsinkin kuivina vuosina”, Salminen toteaa. Tutkija Luoranen neuvoo, että taimet kestävät kuivuusjaksoja parhaiten, kun ne istutetaan mättääseen riittävän syvälle. Tällöin taimipaakku asettuu mättään sisällä olevaan kunttakerrokseen, joka pysyy kosteana pidempään kuin mättään pinnan kivennäismaakerros. ”Taimen voi huoletta istuttaa niin syvälle, että vain puolet versosta jää maan pinnalle.” Muokkaus juuri ennen istutusta Kesällä istutettavat alat kannattaa muokata juuri ennen istutusta. Tällöin istutusalan pintakasvillisuus ei haittaa istuttajaa ja toisaalta istutusmättäät löytyvät heinikosta helposti. Jos muokkaus on tehty edellisenä kesänä ja istutukset aloitetaan heinäkuussa, tilanne voi olla lähes toivoton, kun miehenmittainen kastikkaheinikko on vallannut istutusalueen. Lisäksi vanhat saven sekaiselle maalle tehdyt mättäät kovettuvat, mikä vaikeuttaa istuttamista. Laikkuja kääntömättäät ovat parhaita istutusalustoja pienikokoisille kesäkoivuille. Sama pelto kaksi viikkoa istutuksen jälkeen. Viikkoa ennen istutusta tehty glyfosaattikäsittely ei haittannut kesällä istutettuja koivun taimia. Kesäistutukset on tehtävä hakkuuta seuraavana kesänä, muuten hakkuuala heinittyy keskikesään mennessä liikaa. Kuva kesäkoivujen istutuskohteelta viime kesältä. Kesällä istutetut koivut juurtuvat nopeasti ja lähtevät seuraavana keväänä nopeasti kasvuun. Taimet kestävät parhaiten kuivuutta, kun ne istutetaan riittävän syvälle mättääseen. Syväistutus sopii sekä kevätettä kesäistutuksiin. Sa m i Ka rp pi ne n Ri st o Pö nt in en Ri st o Pö nt in en Ri st o Pö nt in en
• 18 21.6.2018 / METSÄSTÄ ANNE HELENIUS, teksti SEPPO SAMULI, kuva HEIDI BJÖRKLUND, piirrokset H aukka lentää, liitää laataa. Tekee pesää, kaiken kesää. Tai tekisi, jos löytäisi jostain sopivan puun pesälleen. Isojen haukkalajien on nykyään vaikeaa löytää talousmetsistä tarpeeksi tukevaoksaisia pesäpuita, ja kokonaisia pesämetsiä katoaa päätehakkuissa. Erityisen hankalaa pesäpuiden löytäminen on ollut uhanalaisilla hiirija mehiläishaukalla sekä silmälläpidettävällä lajilla kanahaukalla. Niiden kannat ovat olleet tasaisessa laskussa vuodesta 1982 lähtien, jolloin Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen museo Luomus aloitti petolintuseurannan. Suuri kompastuskivi asiassa on ollut, etteivät metsänomistajat ja metsäammattilaiset välttämättä tiedä haukanpesän olemassaolosta tai siitä, kuinka metsää pitäisi käsitellä pesän ympärillä. Ongelmaa on pyritty jo parin vuoden ajan helpottamaan Luomuksen, Metsäkeskuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteisellä Metso-petolintuhankkeella, jonka tarkoituksena on levittää tietoa metsäalan toimijoille siitä, kuinka haukkojen pesintää tuetaan talousmetsissä. "Olemme laatineet ohjeet, kuinka pitää toimia, jos metsässä jo on haukanpesä, ja mitä metsänomistaja voi harvennusvaiheessa tehdä, jotta metsään kasvaisi haukoille sopivia pesäpuita", kertoo hankekoordinaattori ja Luomuksen museomestari Heidi Björklund . Tukevaoksainen kuusi mieleisin Haukat viihtyvät risupesissään pitkään, ja niillä on tapana rakentaa asujaimistojaan vuosittain hiukan lisää. Lopulta pesät ovat isoja ja painavia, joten ne tarvitsevat puulta kunnon tukea. Paras pesäpuu on siis jykeväoksainen havupuu, mieluiten kuusi, tai kasvuvikainen haarautuva puu. Kuusen ja männyn lisäksi kelpaavat monilatvaiset koivut ja jykeväoksaiset haavat. "Valitettavasti nämä usein ovat taloudellisesti vähäarvoisia puita, jotka poistetaan jo harvennusvaiheessa", Björklund kertoo. Säästä HAUKALLE pesä Parhaat haukkojen pesäpuut ovat kasvuvikaisia, paksuoksaisia tai monilatvaisia. Juuri niitä, jotka hakkuissa poistetaan ensimmäiseksi. OJ MONILATVAPUU Kanahaukka on löytänyt monilatvaisesta männystä oivan paikan risupesälleen.
• 19 METSÄSTÄ / 21.6.2018 "Uskon, että juuri tämä on ongelma nimenomaan talousmetsissä. Haukat pesivät varttuneissa metsissä, joten jos pesäpuu löytyisikin, niin pian metsään tulee päätehakkuu." Tarpeeksi säästöpuita Luonnonsuojelulain mukaan petolinnut, niiden munat ja poikaset ovat rauhoitettuja. Niinpä jos päätehakkuuleimikosta löytyy haukanpesäpuu, asiasta kannattaa ilmoittaa Metsäkeskukseen, josta metsävaratiedon kautta pesän paikkatieto välittyy myös metsäalan toimijoiden käyttöön. Pesäpuun lähistölle kannattaa jättää myös tarpeeksi paljon säästöpuita, jotta pesäpuu sekä säästöpuuryhmä eivät kaadu myrskyn tullen. Jos pesäpuuta ei metsässä vielä ole ja metsänomistaja sellaisia haluaa kasvatusmetsäänsä saada, asia pitää huomioida jo harvennusvaiheessa. "Metsästä ei siis poisteta kaikkia monihaaraisia, haaroittuvia ja haarukkapuita, vaan niitä voisi jättää pari kappaletta hehtaarille ja niiden ympärille säästöpuita. Pesäpuun ympärille voi hakata suojaksi tekopökkelöitä, jotta hakkuutai hoitotöiden tekijät huomaavat jättää pesäpuun rauhaan", Björklund opastaa." Varsinkin kanahaukka on monimuotoisuuden avainlaji metsissä. Se valitsee usein pesimäalueekseen varttuneen metsän, joka on ominaisuuksiltaan sopiva esimerkiksi uhanalaisille kääville. Kanahaukka voimakkaana petolintuna voi saalistaa muita, pikkulintuja syöviä petolintuja. Siksi nämä petolinnut välttävät kanahaukkaa. Pikkulinnut hakeutuvat mieluusti kanahaukkojen lähelle pesimään, sillä kanahaukka ei pikkutirpoista niinkään välitä. Kanahaukka tulee siis suojanneeksi pikkulintuja niiden saalistajilta. Kun kanahaukka jossain vaiheessa hylkää risupesänsä, siihen voi muuttaa myyriä syövät lapinpöllö tai viirupöllö. Nämä puolestaan pitävät taimikoita tuhoavat myyrät kurissa. "Haukoilla on siis metsässä monia oikein hyödyllisiäkin puolia", Björklund sanoo. OKSA– KIEHKURAPUU Koivun oksakiehkuroiden varaan rakennetussa suurpesässä on kanahaukan jälkeen asustellut myös hiirihaukka. HAVUPUUN TUULENPESÄ Tuulenpesän sisältä löytyy hiirihaukan pesä. VANKKAOKSAINEN PUU Lintumaailman kierrätystä: kanahaukan pesä on kelvannut myös hiirihaukalle. VINO KASVUKOHTA Hiirihaukan pesälle löytyi passeli paikka männyn kasvukohdan vinoutumasta. HAARUKKAPUU Tässä parikkalalaisessa haarukkamännyssä on pesinyt todennäköisesti hiirihaukka. En si o Vä ns kä H an nu Le ht or an ta H an nu Le ht or an ta Pa si M ak ko ne n H an nu Le ht or an ta "Jos pesäpuun laatu olisi yhdentekevä, joka puolelta löytyisi hylättyjä haukanpesiä." Haukat ovat museomestari Heidi Björklundin sydäntä lähellä. Hän tarkasteli väitöskirjassaan haukkojen pesimismenestykseen vaikuttavia tekijöitä sekä metsissä tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia haukkoihin. Mieluisia pesäntekopaikkoja ovat myös havupuiden tuulenpesät, jotka tiheinä ja kouramaisina antavat suojaa ja pitävät pesän hyvin paikoillaan. "Kasvuvian tai tuulenpesän olisi hyvä olla puun keskivaiheilla, sillä haukat eivät pesi alhaalla tai latvassa. Tällaisista puista ei ole muulle metsälle mitään haittaa, joten ne kannattaisi säästää hakkuissa", Björklund sanoo. Haukat arvioivat pesäpuun hyvyyttä kokonaisuutena. Puun täytyy tukea pesää tarpeeksi. Toisekseen pesäpuut eivät voi sijaita tiheiköissä, sillä isoilla haukoilla täytyy olla tilaa lentää metsän keskellä oleviin pesiinsä. Siksi varsinkin kanahaukan pesät sijaitsevat yleensä aukion, ojan tai polun lähettyvillä. Hiirihaukka puolestaan on löyhin elinympäristön valinnassaan, sillä se voi pesiä myös pellon ja metsän reunamilla tai pellon keskellä metsäsaarekkeessa. "Kun haukat löytävät sopivan pesäpuun, ne pesivät siinä todella pitkään. Jos pesäpuun laatu olisi yhdentekevä, sittenhän joka puolelta löytyisi hylättyjä haukanpesiä", Björklund kuvaa. Entäs jos sopivaa pesäpuuta ei kerta kaikkiaan löydy. Jääkö pesintä tuolloin kokonaan väliin?
• 20 21.6.2018 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Kemijärvi Uusikaupunki Uusi sukupolvi sahankahvoihin Lapissa odotetaan kuumeisesti sinettiä Kemijärven tehdasinvestoinnille. Kerkelän tilalla maidontuotannon ja metsien yhteys on säilynyt vankkana, vaikka puunjalostuslaitoksia on tullut ja mennyt. Juttu lentää isän ja poikien välillä metsätöissä. Antti Kerkelä on tyytyväinen, että sukupolvenvaihdoksen myötä ohjeiden antajan rooli siirtyy maaja metsäasioissa pojalle Matti Kerkelälle.
• Tehtaan ympäristöluvan saaminen venynee kuitenkin lomien jälkeiseen loppukesään. ”Tehdas olisi huippujuttu Itä-Lapin ja itse asiassa koko Lapin kannalta. Se palvelisi koko Lapin lääniä", Antti Kerkelä sanoo. Jo aiemmin alueen puukauppaa on piristänyt Keitele Groupin Kemijärvelle pystyttämä sahalaitos. Antti Kerkelän mukaan on selvää, että mitä kauempana jalostuslaitokset ovat Itä-Lapista, sitä herkemmin puunhinnan nollaraja hiipii taas paikalle, jos puun kysyntä laskee nyt elettävästä huippusuhdanteesta. Hän pyrkii pitämään itsensä ajan hermolla metsäasioissa myös sen vuoksi, että toimii Kemijärven yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajana. ”Omat metsät ja yhteismetsän metsät Tiedämme, että Metsälehden lukijat ovat taitavia käsistään ja osaavat arvostaa sitä, että työstä jää jälki. Siksi valitsimme tämänkertaiselle kesäkilpailulle teemaksi "Itse tein". Lähetä meille kuva ja lyhyt kertomus jostain, jonka olet itse tehnyt. Se voi olla taimikko, puuesine, komea koivikko, halkovaja, runo, polttopuupino, luontoaiheinen taideteos, pakina. Eli mitä tahansa metsään liittyvää. Pääasia on, että olet tehnyt kilpailutyön itse ja se on sinun mielestäsi arvokas. Julkaisemme parhaat kuvat ja kertomukset syksyn lehdissä. Kaikkien julkaistavaksi valittujen kilpailuvastausten kesken arvomme kolme palkintoa. Pääpalkintona on Stihlin suositut uutuusvaljaat. Lisäksi arvomme kaksi Lapuan Kankureiden Koivu-kassia. Loput julkaistut kilpailuvastaukset palkitsemme Sammalten kirjo -oppaalla. Lähetä kilpailuvastauksesi elokuun loppuun mennessä osoitteella palaute@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti, Kesäkilpailu, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. VALTTERI SKYTTÄ, teksti JUHA OLLILA, kuvat K erkelän tilan tuvassa Kemijärvellä on vauhti päällä. Maitoja metsätilalla suunnitellaan sukupolvenvaihdosta, ja paperitöiden ääressä häärii niin vanha kuin uusi sukupolvi. Antti ja Maarit Kerkelä luovuttavat vastuun lehmistä ja metsistä pojalleen Matille , kunhan nuoren isännän agrologiopinnot valmistuvat. Samalla paikalla tilanpidon aloittaa kuudes sukupolvi. ”Niissä asioissa ei tarvita kuin yksi määrääjä. Minä kuuntelen sitten ohjeita”, Antti Kerkelä perustelee isännänvaihtoa. Vaikka hän onkin yhä aktiivinen tilan töissä, neljä vuotta sitten tullut aivoinfarkti aloitti sukupolvenvaihdoksen suunnittelun. Sairauskohtauksen iskettyä Matti Kerkelä ja hänen vanhempi veljensä Juho tulivat auttamaan tilan töissä. "Olin kaivoksella töissä, kun isä sai aivoinfarktin. Otin lopputilin ja lähdin kouluttautumaan agrologiksi. Ei ole kaduttanut. Parempaa palkkaa tosin saisi muualla", Matti virnuilee isänsä suuntaan. Lehmät ja metsät symbioosissa Pitkä historia tuo sen, että Kerkelöillä on maaja metsäomistuksissa paljon tunnetta pelissä. Metsä on aina ollut maatilan investointien tuki ja turva. Pohjoissuomalaisella maitotilalla pitää uudistua, jos haluaa pysyä muutoksen perässä. "Parsinavetassa olleet lehmät antoivat rahaa metsien ostolle. Nyt, kun tehtiin uusi robottinavetta, lehmät saivat metsältä takaisin", Antti Kerkelä sanoo. Koska raha on kiinni metsässä, metsänhoitotöitä on tehty huolella. Suurin osa Kerkelän metsistä uudistetaan kylvämällä, mikä lisää raivaustöiden tarvetta. ”Pojat ovat olleet siitä asti raivaamassa, kun saha on pysynyt kädessä”, Antti Kerkelä kertoo. Iso rooli raivausopissa oli paikallisella metsänhoitoyhdistyksellä, jonka leivissä Matti ja Juho kävivät savotalla kauempanakin. "Yhdellä työmaalla raivattiin viikon ajan öisin, kun päivisin oli niin kova helle päällä. Öisin tuuli, ei ollut hyttysiä ja oli lysti raivata", Matti Kerkelä kertoo. Kaksi raivaussahaa odottaa metsässä parhaillaan taimikonhoitotöiden jatkumista. Tuleva isäntä Matti uskoo, että metsätöiden teolle riittää tulevaisuudessa yhä aikaa lehmienpidon ohessa. Isä Anttikin kertoo lähtevänsä mielellään poikien mukaan metsään, jos mahdollista. ”Et sinä ole pärjännyt meille enää moneen vuoteen. Minä sahaan kahdeksan tankillista siinä ajassa, kun sinä kolme", Matti sanoo. "Ei pidä paikkaansa", kuittaa Antti. Ja molemmat nauravat. Tehdaspäätöstä odotellessa Kerkelän tilalla, kuten monen muunkin lappilaismetsänomistajan pöydän ääressä, odotetaan mielenkiinnolla Kemijärvelle suunnitellun selluja biotuotetehtaan lopullista sinettiä. Tehdasta suunnitteleva Boreal Bioref -yhtiön on ilmoittanut tavoitteekseen rakennustöiden aloittamisen nyt kesällä. "Minä sahaan kahdeksan tankillista siinä ajassa, kun sinä kolme." kulkevat eri junassa.” Kemijärven yhteismetsä liittyi muutama vuosi sitten FSC-metsäsertifikaattiin. FSC eroaa Suomessa yleisemmästä PEFCsertifikaatista muun muassa tiukempien suojeluvaatimusten kautta. Kerkelän mukaan muutamien vuosien FSC-jäsenyys on osoittanut, että suojelun pitäisi näkyä paremmin puun hinnassa. FSC:ssä suojelupinta-alaa säästetään 5 prosenttia, ja ison yhteismetsän alueella kyse on merkittävästä puustomäärästä. "Metsätuotteiden loppukäyttäjien pitää olla valmiita maksamaan FSC-puusta kovempaa hintaa. Puun myyjä kärsii, jos sertifikaatin tuomaa tulojen menetystä ei korvatakaan.” Inhimillisyyttä viranomaisilta Kerkelät liikkuvat metsissä paljon myös metsästyksen ja kalastuksen merkeissä. Metsänhoitotöiden ja hakkuiden vaikutukset luontoon ymmärretään käytännön kautta. ”Metson soidinpaikkaa ei hakata, sillä Raivaussahat odottavat taimikon lomassa savotan jatkumista. se vaikuttaa metsästykseen. Hirville ruokaa tuovat puolestaan ojikot ja kosteikot. Tammukkaojastakaan ei saa kalastettua tammukoita, jos ympäröivä metsä ei suojaa paikkaa", Antti Kerkelä sanoo. Innokkaiden hirvenmetsästäjien omat metsät eivät ole säästyneet hirvivahingoilta, vaikka sarvipäitä on pyritty mahdollisuuksien mukaan kaatamaan myös omien metsäpalstojen läheltä. Antti Kerkelän mukaan ainoa oikea apu tuhotilanteeseen on hirvikannan pienentäminen nykyisestä. Maaja metsätalouden yhdistäminen voi myös tuottaa hankalia yllätyksiä nykymaailman kiireissä. Antti Kerkelä manaa menetettyä taimikonhoitotukea. Vaikka taimikko raivattiin huolella, tukitöiden toteutusilmoitus lähti muutaman kuukauden myöhässä: unohtui navetanrakennuskiireiden lomassa. "Tuen oli tarkoitus päätyä lopulta pojille palkkioksi raivaustyön teosta. Maatalouden ja metsänhoidon yhdistäminen kaipaa inhimillisyyttä viranomaisilta." Hirvituhoista kärsinyt männyntaimikko on haastava raivattava. Säästettävän puun valinta vie aikaa, jos kaikissa männyissä on syömäjälkiä. Pääpalkintona ovat Stihlin suositut uutuusvaljaat.
• 22 21.6.2018 / METSÄSTÄ SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat K un Markku Salmela oli pikkupoikana 1960-luvulla seivästämässä ohraa enonsa maatilalla Saimaan saaressa Ruokolahdella, saattoivat työt keskeytyä yhtäkkiä. ”Jos vaikka kuhankeittäjä vilahti ylitsemme, enolta lensi hanko pellolle ja lähdimme etsimään linnun pesää. Minä sain kiivetä puuhun ja tarkistaa pesinnän onnistumisen”, Salmela muistelee hymyssä suin. Ei ihme, että Metsä Groupissa koulutuskoordinaattorina toimivalle miehelle muodostui linnuista elinikäinen harrastus. Sittemmin Salmela on päässyt soveltamaan kokemuksiaan myös leipätyössään. ”Päivitimme Metsä Groupissa tänä keväänä ohjeet siitä, kuinka linnusto voidaan parhaiten huomioida kesäaikaisissa hakkuissa ja metsänhoitotöissä.” Ei pesintäaikaan reheville kohteille Yhdeksi uuden ohjeistuksen keskeisimmistä keinoista Salmela nostaa hakkuiden välttämisen lintujen pesimäaikana rehevillä lehtipuuvaltaisilla kohteilla sekä korpimetsissä, joissa lintutiheydet ovat suuria. ”Emme korjaa puuta tällaisista kohteista huhtikuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Jos jollekin leimikolle on esimerkiksi metsänomistajan tahdosta mentävä, käymme tarkistamassa alueen etukäteen, ja pesinnät merkitään maastoon sekä kartalle.” Kaikkia pesintöjä on mahdotonta havaita, joten vahingoilta ei täysin voida välttyä. ”Tällöin on tärkeää, että kuljettaja ilmoittaa asiasta välittömästi. Siten voimme yrittää auttaa esimerkiksi pesän ulkopuolelle joutuneita poikasia yhdessä paikallisten lintuasiantuntijoiden kanssa”, Salmela sanoo. Toimet voi aloittaa taimikkovaiheessa Työ linnuston hyväksi voidaan aloittaa jo taimikonhoidon tai viimeistään ennakkoraivauksen yhteydessä. ”Ennakkoraivauksessa poistamme vain oikeasti korjuuta haittaavan puuston ja jätämme alikasvosta lintujen suojaksi. Tulevaisuuden säästöpuuryhmät voidaan valita jo taimikonhoidon yhteydessä, ja jättää niiden ympäristö raivaamatta.” Näkymä, joka miellyttää ihmissilmää, ei aina ole paras vaihtoehto lintuperspektiivistä. ”Harvennushakkuiden yhteydessä on hyvä jättää metsään yksittäisiä latvuksista vioittuneita puita tai runkoja, joissa on isoja oksanhaaroja. Tällaiset tarjoavat otollisia pesäpaikkoja esimerkiksi haukoille. Tekopökkelöt ovat puolestaan hyvä keino auttaa kolopesijöitä.” Asenteet parantuneet Salmela on nelikymmenvuotisen metsämiesuransa huomannut, että asenteet ympäristöasioissa ovat muuttuneet parempaan suuntaan. ”Iso muutos tapahtui vuonna 1993. Kun koulutimme porukkaa huomioimaan tärkeitä elinympäristöjä, niin varsin pian alkoi kentältä tulla puheluita, että nyt olisi tällainen erikoinen kohde edessä, miten toimitaan.” Salmela uskoo, että metsäalalla on ymmärretty laajasti, että vain toimimalla vastuullisesti voidaan turvata töiden jatkuvuus. Paitsi puuhuollon myös kuljettajien työllisyyden kannalta on tärkeää, että puuta voidaan korjata myös kesäaikaan. ”Jos koneet seisovat pari kuukautta joka vuosi, on selvää, että ammattitaitoiset työntekijät etsivät muita töitä.” Metsä Groupissa uudet ohjeet viedään käytäntöön kaikki kuljettajat ja toimihenkilöt kattavien koulutusten avulla. Esimerkiksi kuljettajia osallistuu koulutuksiin noin 1 500. ”Lintujen ja ympäristöasioiden huomioiminen on osa ammattitaitoa. Olen ilokseni huomannut, että monet työntekijät ovat aidosti ylpeitä, jos onnistuvat toimillaan turvaamaan yksittäisenkin linnun pesinnän.” Linnut huomioon hakkuissa Metsä Group päivitti ohjeensa. Vielä tärkeämpää on oikea asenne, kun metsätalouden haittoja linnuille minimoidaan. ”Ennakkoraivauksessa poistamme vain oikeasti korjuuta haittaavan puuston." Rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korpimetsissä sekä rantojen läheisyydessä lintutiheydet ovat pesimäaikaan suurimpia. Metsä Groupin koulutuskoordinaattori Markku Salmela tunnisti tältä Mäntässä sijaitsevalta kohteelta äänen perusteella ainakin lehtokertun, mustapääkertun, peipon, pajulinnun, sirittäjän, mustaja räkättirastaan sekä käpytikan. Harvennushakkuissa metsään kannattaa jättää yksittäisiä haarapuita tai latvasta vioittuneita puita, joihin lintujen on helppo rakentaa pesä. Lahopuun määrän lisääminen talousmetsissä edistää myös linnuston hyvinvointia.
• Maailman ostetuin mönkijämalli, moninkertainen testivoittaja, eikä ihme sillä sen laatu ja käyttöominaisuudet ovat alan ehdotonta eliittiä. Siinä on automaattinen 100 % neliveto, joka reagoi nopeasti ilman erillisiä kytkemisiä, mikäli sutimista tapahtuu. Voimaa on taatusti kaikkeen käyttöön! Alustan tekniikkaa suojaa metallinen pohjalevy. Tutustu, koeaja ja vertaa, huomaat miksi Sportsman on niin ylivoimainen. KAIKKI SPORTSMAN 570 -MALLIT ON REKISTERÖITY KAHDELLE. YLIVOIMAISESTI MAAILMAN SUOSITUIN! SPORTSMAN 570 VALITSE ITSELLESI SOPIVA! Rekisteröity kahdelle Olemme mukana OKRA Maatalousnäytte lyssä 4.-7.7. Oripään lentokentällä Tervetuloa kaupoille. PO LA R IS .F I SU M M ER PA CK POLARIS.FI ETUSI 1567 € Sportsman 570 EFI 4x4 EUT sh. 8990 € +tk. SUMMER PACK ? Polaris-sähkövinssi 519 € Sisältää: ? Takaboxi 249 € ? Monikäyttöperäkärry 799 €
• 24 21.6.2018 / METSÄSTÄ SUOMI ? ? metsää 26 milj. ha eli 86 % maapinta-alasta ? ? metsistä 12 % suojeltu ? ? puustoa 2,5 mrd. m3 ? ? metsäalasta 60 % yksityisten, 26 % valtion, 9 % yhtiöiden ja 5 % muiden tahojen omistuksessa ? ? metsäsektorin osuus bkt:sta 4 % ? ? metsäteollisuustuotteiden osuus viennistä 20 % KIINA ? ? metsää 208 milj. ha eli 20 % maapinta-alasta ? ? metsistä 64 % suojeltu ? ? puustoa 15 mrd. m3 ? ? metsäalasta 40 % valtion omistuksessa ja 60 % yhteisöjen hallinnassa ? ? metsäsektorin osuus bkt:sta 10 % ? ? metsäteollisuustuotteiden osuus viennistä 3 % Lähteet: Luke, Tulli ja Kiinan metsähallitus, kauppaministeriö ja puutavaran jälleenmyyjien yhdistys FAKTA LIINA KJELLBERG P uistot, katujen varteen istutetut lehtipuut ja muotoon leikatut pensaat tuovat vaihtelua autojen ja pilvenpiirtäjien hallitsemaan maisemaan Pekingissä Kiinassa. Kovin paljon tämän lähempänä metsää ei moni kiinalainen elämänsä aikana käy, sanoo PEFC Kiinan johtaja Benson Yu . Tilanne on mielenkiintoinen, sillä merkittävä osa maailman metsistä sijaitsee Kiinassa. Maan pinta-alasta noin viidennes on metsää. "Kiinalaisten suhde metsään on kaksijakoinen. Metsät ovat tyypillinen aihe klassisessa maalaustaiteessa, ja kiinalaiset arvostavat kauniita metsämaisemia. Maataloussivilisaatiossa metsillä ei kuitenkaan ole ollut samanlaista asemaa elannon ja turvan lähteenä kuin Suomessa", sanoo maaja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Teemu Seppä . Viime vuosikymmeninä metsiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Aikoinaan hakattuja alueita on metsitetty eroosion ja tulvien torjumiseksi. "Kiinan metsäala on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvulta", Seppä sanoo. Rajoituksia hakkuisiin Kiinan metsät jaetaan luonnonmetsiin ja istutusmetsiin. Luonnonmetsät kattavat noin kaksi kolmasosaa metsäalasta. Luonnonmetsien hakkuita on rajoitettu jo pidempään, mutta muutama vuosi sitten Kiinan hallitus kielsi niiden hakkuut kokonaan. "Tämä aiheuttaa vuosittain 50 miljoonan kuutiometrin menetykset. Istutusmetsät ovat tosin vielä nuoria, joten hakkuuvaje pienenee jatkossa", Seppä sanoo. Hakkuukiellon merkitystä pienentää myös se, että puu ei läheskään aina ole kiinalaisen metsän ykköstuote. Metsissä kasvatetaan talousmielessä myös esimerkiksi sieniä, marjoja, yrttejä ja havupuiden siemeniä. Intoa sertifioida metsiä hakkuukielto on Bensonin mukaan kuitenkin laimentanut. Kiinan metsistä on sertifioitu viitisen prosenttia. Kiinassa valtio omistaa maan, mutta metsien hallintaoikeuksia on vuodesta 2008 lähtien myönnetty myös erilaisille yhteisöille. Tällä hetkellä metsäalasta reilu puolet on yhteisöjen hallinnassa. Puu myy kalusteissa Sepän mukaan ennakoidaan, että Kiinan vuonna 2020 käyttämästä puusta 40 prosenttia on tuontipuuta. Suomesta vietiin Kiinaan viime vuonna 1,7 miljoonaa kuutiometriä havusahatavaraa, valtaosa siitä huonekaluteollisuudelle. "Suomalaista havupuuta käytetään varsinkin lastenkalusteissa", sanoo Tianjinin huonekaluyhdistyksen puheenjohtaja Gao Xiuzhi . Hänen mukaansa suomalaisen havupuun käyttöä voisi lisätä. Tämä edellyttää kuitenkin, että sahatavara jalostetaan Suomessa pidemmälle. Sahateollisuus ry:n toimitusjohtajan Kai Merivuoren mukaan tämä on tavoitteena. Kiinalaiset ovat hänen mukaansa painottaneet hankinnassaan hintaa, joten huonekalulaatujen lisäksi Kiinaan on myyty myös edullisempia tuotteita. "Jatkossa tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä kiinalaisen teollisuuden ja suomalaisten tuottajien välillä", Merivuori sanoo. Lisää yhteistyötä Suomi on tehnyt Kiinan kanssa metsäyhteistyötä vuodesta 1980. Aikoinaan yhteistyö sisälsi suuriakin metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä hankkeita, mutta nykyään toiminta on maltillisempaa. Viime aikoina kiinalaiset ovat Sepän mukaan olleet kiinnostuneita muun muassa siitä, miten yksityismetsätalous toimii Suomessa. Tulevaisuudessa Suomen toiveissa on vahvistaa maiden välistä yhteistyötä kansainvälisessä metsäpolitiikassa. "Kiina on korostanut metsien merkitystä ilmastopolitiikassa. Olisi hyödyksi Suomelle, jos voisimme tehdä tässä yhteistyötä", Seppä sanoo. Kiinan metsät muutoksessa Kiina on muutamassa vuosikymmenessä kaksinkertaistanut metsäpinta-alansa ja kieltänyt hakkuut suuressa osassa metsiään. Ku va t Te em u Se pp ä "Hakkuuvaje pienenee jatkossa." Yllä lehtikuusikko, jonne avattu linjoja sekametsän perustamiseksi. Alla japaninlehtikuusikko, jonka alle istutettu koreanmäntyä ja Acanthopanax-suvun lääkekasvia.
• 25 METSÄSTÄ / 21.6.2018 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat A kkukäyttöinen moottorisaha ei enää ole uutuus, vaan pikemminkin välttämättömyys moottorisahavalmistajien tuotevalikoimassa. Japanilainen Echo ennätti Suomen markkinoille jälkijunassa, mutta parempi vähän myöhään hyvällä sahalla kuin etuajassa lastentautisella prototyypillä. Echon moottorisahaosaaminen näkyy sähkösahan rakenteissa. Käsiteltävyys on hyvä ja hallintalaitteet käyttäjäystävälliset. Sähkömoottori on harjaton ja jännitteeltään 50,4 volttia, mikä on akkusahojen korkeimpia. Mitä isompi jännite, sitä pienemmällä virrankulutuksella sama teho pystytään tuottamaan. Echossa on neljän ampeeritunnin akku. Se on kilpailijoihin verrattuna enintään keskikokoa. Tauottomassa katkontasahauksessa akusta riitti virtaa yhdeksäksi minuutiksi, jonka kuluessa 15-senttisestä puusta tehtiin 125 katkaisusahausta. Suoritus vetää vertoja muille akkusahoille. Akun lataaminen kesti tunnin. Echon leikkuutehoa ja moottorin sitkeyttä voi pitää vähintään hyvänä. Puhti riitti vaivattomasti 30-senttisten pölkkyjen sahaamiseen. Saha on varustettu erikoiskapealla terälaitteella, jossa ketju-uran leveys on 1,1 milliä. Teräketju on 3/8-jaollinen. Tällaista ketjua viilataan kolmen millimetrin pyöröviilalla, mikä vaatii tarkkaa kättä. Sopivaa viilanohjainta ei ole saatavilla. Terälaipan pituus on 14 tuumaa, siis 35 senttiä. Echo painaa 5,45 kiloa, kun akku on kiinnitetty. Akun oma paino on 1,75 kiloa. Akkuineen Echo DCS-1600 maksaa 799 euroa, ja hinta sisältää myös pikalaturin. Ilman akkua sahan hinta on 460 euroa. Ketjusahan lisäksi akkua voidaan käyttää trimmerissä, lehtipuhaltimessa ja monitoimileikkurissa. Echolla on tarjolla myös 16 ampeeritunnin reppuakku. Ominaisuuksiltaan Echo kilpailee muiden moottorisahavalmistajien akkusahojen kanssa. Sähkötyökaluvalmistajien akkuketjusahat ovat halvempia, Mutkaton akku-Echo Echo DCS-1600 on helppokäyttöinen akkuketjusaha. Tukkipuun paksuinen polttopuu katkesi vaivatta. ECHO DCS-1600 ? ? Jännite 50,4 V ? ? Paino 5,45 kg (sisältää akun) ? ? Akun paino 1,75 kg ? ? Öljytankin tilavuus 0,38 litraa ? ? Teräketjun jako 3/8 ? ? Ketju-uran leveys 1,1 mm ? ? Terälaipan pituus 14 tuumaa ? ? Hinta 799 euroa sisältää akun ja pikalaturin ? ? Maahantuoja Teräosa Oy Plussat ja miinukset + hyvä leikkuuteho ja sitkeys + selkeä rakenne – muiden samaa akkua käyttävien laitteiden valikoima Fakta KOKEILTUA mutta käytettävyydeltään kankeita. Tosin niillä on runsaampi valikoima laitteita, joita voidaan käyttää samalla akulla. Akkusaha sopii erinomaisesti rakentajille, puistopuiden hoitajille sekä omakotitalon tai kesämökin pikkutöihin. Yhdellä tai kahdella vara-akulla varustautuneena voisi lähteä myös pienimuotoiseen rankametsän hakkuuseen. Echon akkusaha vetää vertoja muiden moottorisahavalmistajien akkusahoille. Hallintalaitteet ovat helppoja käsitellä. Kaasuttimen turvaliipaisin on takakahvan sivussa. – Taimikkojen ensiharvennus – Puutarhojen ja puistoalueiden hoidot Myynti: rautamaatalouskaupat ja pienkonemyymälät. www.usewood.fi, puh 040-1830366 Metsänomistajan pienkoneet: ajokone, hakkuukone, ja kombikone. Hakkuunäytös FinnMetko-messuilla Jämsässä päivittäin 30.8-1.9.2018
• 26 21.6.2018 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti JUHA OLLILA, kuvat M etsähallituksen uudistusalat ovat tänä kesänä yli 200 nuoren kesätyöpaikka Lapissa. Rovaniemeläiselläkin hakkuuaukolla työskentelee seitsemän nuoren istutusryhmä, mutta aluksi paikalla ei näy kuin tyhjiä taimilaatikoita. Istutusputkien klonksahtelu paljastaa, että työt ovat käynnissä. Ensimmäiseksi vastaan tuleva punatakkinen taimien polkija on ehtinyt jo aukon takalaidalle. Metsänistutus on tuttua puuhaa rova"Seisomalla ei rahaa tule" Kolmetuhatta tainta maahan päivässä? Lapissa se on mahdollista – ainakin, jos on nopeat futarin jalat ja istutusurakan välissä muistaa levätä. Taimi mahdollisimman keskelle mätästä, sen korkeimpaan kohtaan. Musa Rahmanille taimien istutus on maistunut kesätyönä jo kuuden vuoden ajan. Kesäkuu on pohjoisen istutuskuukausi. niemeläiselle Musa Rahmanille , sillä hän on kuudetta kesää istutusputken varressa. "Olen kaveri, joka on istunut eniten Metsähallituksen autojen kyydissä näille työmaille", Rahman lohkaisee. Helpommillaan nopeaa hommaa Logistiikka-alan opinnot juuri päätökseen saanut Rahman kertoo istuttavansa parhaimmillaan 2 500–3 000 tainta päivässä. Työmaalla oppaana toimiva Metsähallituksen Lapin metsänhoitopäällikkö Olli Lipponen nyökyttelee taustalla hyväksyvästi. Tahti kuulostaa kovalta etenkin, jos sitä vertaa Etelä-Suomen kivikkoisiin • Kuviotietojen keruu ja päivitys • Leimikkosuunnittelu • Mahdollisuus kuviorajojen muokkaukseen • Monipuoliset paikkatietoaineistot maastotyön tukena OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 tai Mikko Lumperoinen: mikko.lumperoinen@tapio.fi / 050 358 6020 www.tapio.fi/forestkit Katso uusi esittelyvideo! NYT SAATAVILLA TÄYSIN UUSI TAPIO FORESTKIT GO -MAASTO SUUNNITTELUSOVELLUS UUTTA! • Mahdollisuus offline-työskentelyyn • Toimii selaimella sekä Androidja WIN10-sovelluksella
• VUOTTA METSÄLEHTI Sarjassa kerromme, mistä 85-vuotiaassa Metsälehdessä on aikaisemmin kirjoitettu tähän aikaan vuodesta. 27 METSÄSTÄ / 21.6.2018 kuusenistutusaloihin. Lappilaiseen hiekkamaaperään istutusputki uppoaa helpommin. Rahmanilla ei mene kauan männyntaimen maahanlaitossa. Vikkeläjalkainen nuori mies kertoo pelaavansa jalkapalloa. "Seisomalla ei rahaa tule." Rovaniemen työmaalla istuttajat saavat seitsemän senttiä jokaisesta maahan isketystä männyntaimesta. Nopeimmilla istuttajilla lompakko paksunee siis päivässä noin parilla sadalla eurolla. Urakkatahtia ei kuitenkaan jaksa pitää yllä 3–4 viikkoa kestävän istutuskauden ajan, jos iltaisin ei malta keskittyä syömiseen ja palautumiseen, Rahman muistuttaa. ”Lepo on tärkeää." Keskelle ja ylös Suomen metsäkeskuksen keväällä julkaisemien tarkastustulosten mukaan lappilaisia taimikoita vaivaa liian harva istutustiheys. Metsähallituksen Olli Lipponen ei löydä ainakaan suoraa selitystä havainnolle. ”Kaikki lähtee onnistuneesta maanmuokkauksesta. Siitä eteenpäin koko istutusketjun on oltava kunnossa." Rovaniemeläisellä hakkuuaukolla tehty kääntömätästys on onnistunut varsin hyvin. Taimet on isketty riittävän syvään, mutta osalla alueesta taimien istutuskohta mättäässä olisi voinut olla parempi. "Mahdollisimman keskelle ja ylös", kuuluu Lipposen taimensijoitusohje. Metsähallituksen kesätyöntekijät saavat istuttamiseen päivän perehdytyksen. Työmaita valvovat Metsähallituksen omat metsurit tai metsäalan opiskelijat. ”Istutustöihin on riittänyt todella hyvin hakijoita. Täytyy kehua nuoria. Työskentely metsässä kiinnostaa”, Lipponen sanoo. Tänä kesänä puuntaimia istutetaan valtion maille Lapissa noin viisi miljoonaa. Tavoitteena on, että suurin osa puista saadaan maahan juhannukseen mennessä. "Viime aikoina on tehty paljon luontaiseen uudistamiseen tähtääviä hakkuita ja harvennuksia, joten istutusmäärä on alhaisempi aiempiin vuosiin verrattuna", Lipponen kertoo. MARIANNE MINKKINEN VUONNA 1953 metsätalouden kehittämisen esteenä nähtiin siementen ja taimien niukkuus. Silloiset keskustaimitarhat eivät kyenneet täyttämään vuotuista taimitarvetta, ja uusien tuottokuntoon saattaminen olisi Metsälehden mukaan vienyt "toivottoman pitkän ajan ja rahaakin uskalletun paljon miljoonia" . Ongelmaan ehdotettiin omintakeista ratkaisua: "Siihen tarvitaan lisäksi myös suuri joukko 'joka talon taimitarhoja', jotka pystyvätkin nopeasti 2–3 v:ssa joustavasti ja halvoin kustannuksin tuomaan arvaamattoman avun tarpeisiimme." Joka talon taimitarhat tarkoittivat käytännössä taimenkasvatuspalstoja pellon tai puutarhan nurkkauksessa. Siemenet olisi saatu oman metsän kävyistä. "Parin, kolmen hehdon vuosittaisesta käpymäärästä kertyy jo sellaiset siemenmäärät, ettei enää ainakaan keskikokoisella tilalla tarvita lähteä siemeniä kylästä hankkimaan." Kirjoittajan mukaan keskikokoisen talon vuotuinen taimitarve oli 5 000– 6 000 tainta. Niille olisi riittänyt yhden aarin kokoinen palsta, jonka hoitaminen olisi käynyt kuin itsestään muiden töiden ohella. Kotona kasvattamisen hyviä puolia olivat kuljetusja pakkauskulujen säästyminen. Lisäksi istuttaminen oli joustavampaa, kun kaikkea ei tarvinnut istuttaa kerralla, vaan osan taimista saattoi jättää kasvamaan palstalle. Samalla olisi ehkäisty laajoja taimitarhatuhoja, kun taimien tuotanto olisi ripoteltu monelle pienelle alalle. "Eiköhän asia suurelta osaltaan ole niin, että puun siementen ja taimien hankintaa ja tuotantoa pidetään meillä aivan liian paljon vain 'ammattimiesten' työnä, johon ryhtymisen 'maallikko' näkee häneltä liian paljon vaativana." Kuusentaimet kasvimaalle "Tarvitaan lisäksi myös suuri joukko joka talon taimitarhoja." VUONNA 2017 KYLVÖN OSUUS METSÄNUUDISTAMISESTA OLI 1) 10 prosenttia x) 17 prosenttia 2) 24 prosenttia Oikea vastaus sivulla 32. "Mahdollisimman keskelle ja ylös." VALTTERI SKYTTÄ Suomen metsäkeskuksen tekemissä tarkastuksissa eniten puutteita löytyi viime vuonna lappilaisilta metsänuudistusaloilta. Tarkastuksissa oli mukana niin yksityisiä kuin valtion metsämaita. Taimikon alkutaival täytti metsänhoidon suositukset alle puolella pohjoisen uudistusaloista. Tarkastukset eivät vastaa tieteellistä otantaa, mutta tulokset kertovat silti huolestuttavasta oireilusta, sanoo Metsäkeskuksen pohjoisen alueen rahoitusja tarkastuspäällikkö Tommi Lohi . ”Suurin syy puutteelliseen uudistamistulokseen oli liian harva istutustiheys.” Lapissa istutetaan pääasiassa mäntyä. Suositustiheys on pohjoisessa 2 000 tainta hehtaarille. Harvoista taimikoista kasvaa harvoja metsiä, mikä tietää menetystä pohjoisen puuntuotannolle. Lohen mukaan on epätodennäköistä, että lappilaisilla uudistusaloilla olisi tarkoituksella säästetty taimien määrässä. Liian harva tiheys on todennäköisesti seurausta huonosti tehdystä istutustyöstä. ”Istutustyön laadun valvontaa on parannettava joko perinteisin työnjohdollisin keinoin tai omavalvonnalla.” Lohen mukaan Lapin uudistamistulokset paranevat perustyöllä, taikatemppuja ei tarvita. Maa tulee muokata myös luontaisen uudistamisen kohteilla, silloin kun se on tarpeen. Hyvin tehdyn työn jälkeen täydennysistutuksia ei tarvita. ”Lapissa kyllä metsät uudistuvat, kun asiat hoidetaan kunnolla.” Istutustiheys kuntoon Istuttamalla valtion maista uudistetaan Lapissa noin puolet. Toinen puolikas jakautuu luontaisen uudistamisen ja siementen konekylvön kesken. Kääntömätästys on ollut yksi maanmuokkausvaihtoehdoista valtion mailla Lapissa kahden vuoden ajan. Metsätalousinsinööriksi opiskeleva Marjaana Ojanperä valvoo istutusjälkeä rovaniemeläistyömaalla. Kädessä oleva vapa auttaa istutustiheyden mittaamisessa.
• 28 21.6.2018 / PILKKEITÄ LUONNOSTA HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat E telän lomakohteisiin matkaavien suomalaisten suuri pelko ovat hyönteisten ja muiden pikkuötököiden levittämät taudit. Tsetsekärpäset levittävät unitautia, hyttyset malariaa ja denguekuumetta ja vesistä voi saada vaikkapa elefanttitaudin. Suomessa tällaisia pikkueläinten välityksellä ihmiseen leviäviä tauteja on vähän. Niistä vaarallisimmat leviävät puutiaisten välityksellä. Puutiainen on muutaman millin mittainen punkki. Maapallolla on vähintään 55 000 punkkilajia ja Suomessakin noin 1 500. Niitä elää kaikkialla: vesissä, maaperässä ja eläinten loisina. Jokaisessa ihmisasumuksessakin on omat pölypunkkinsa. Puutiaisia löytyy Suomessa seitsemän lajia, joista neljä on satunnaisia lintujen pintaloisia. Puutiaisista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Ixodes ricinus -punkkia, joka voi iskeä ihmiseen. Muutama vuosi sitten Suomesta löytyi uusi punkkilaji: Ixodes persulcatus eli taigapunkki. Ilmeisesti taigapunkki on ollut Suomessa jo vuosia, mutta sitä ei ole osattu etsiä. Nyt tiedetään, että taigapunkkeja on viidennes puutiaisista. Kolme veriateriaa Puutiaisen elämässä on kolme vaihetta, VARO punkkia! Suojautumalla, rokotuksilla ja punkkisyyneillä puutiaisten kanssa pärjää. Puutiaisen saa useimmiten matalista 20-40 senttiä korkeiden varpujen tai heinien kärjistä. Kuvassa puutiainen kotkansiiven lehdellä. Kehityksensä aikana puutiainen tarvitsee kolme veriateriaa. Toukat ja nymfit ovat niin pieniä, että niiden kävelyä ja puremaa ei välttämättä edes tunne. jotka kaikki – toukka, nymfi ja aikuinen – kestävät noin vuoden. Jokaisen kehitysvaiheen aikana punkin on saatava veriateria kehityksen ja kasvun takaamiseksi. Sopivaa uhria etsiessään puutiainen kiipeää oksan, lehden tai ruohon kärkeen. Siellä se ojentelee voimakaskyntisiä etujalkojaan ja odottaa. Kun sopiva uhri kävelee ohi, puutiainen tarttuu siihen jaloillaan. Usein uhri on kissa, koira tai jokin kotieläin. Kun karjaa vielä pidettiin laitumella metsässä, niiden iholla oli usein puutiaisia, jotka myös levittivät karjatauteja. Nautakarjan laidunkuume ja punatauti olivat yleisiä tauteja metsälaidunnuksen aikana. Nykyään ne ovat suhteellisen harvinaisia. Punkki etsiytyy ruumiin pinnalla sellaisiin kohtiin, joissa se saa suojaa ja iho on ohut. Tukka, parta, korvan taustat, kainalot ja nivuset ovat punkille mieleen. Punkin iskettyä pistävät suuosansa ihon läpi se samalla erittää puremakohtaan sylkikumia, joka ankkuroi otuksen kiinni. Puutiaista ei kannata repiä irti väkivalloin, sillä silloin ihoon jäävät suuosat aiheuttavat tulehduksen. Puutiainen erittää ihoon myös veren hyytymistä estäviä aineita, ja verta latkiessaan se kasvaa valtavasti. Erilaisia tauteja Puutiaisen pureman kautta leviävät moBorrelioosi eli Lymen tauti on puutiaisaivokuumetta yleisempi. Puutiaisistamme noin kuudesosa kantaa syljessään borreliabakteereja. Vuosittain borrelioosiin sairastuu noin 1 900 ihmistä, useimmin Kaakkois-Suomessa ja rannikkoalueilla. Punkin puremalta välttyy varmimmin, kun kulkee punkkialueilla kumisaappaissa ja käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Housun puntit kun vielä peittää sukilla, tekee punkin elämän jo huomattavan vaikeaksi. Maastoretkien jälkeen tarkka punkkisyyni on myös tarpeen. Puutiaisaivokuumeeseen on olemassa rokote, borrelioosiin sen sijaan ei, vaan sitä hoidetaan antibiooteilla. Punkkeja vastaan on kehitetty myös kemiallisia karkotteita. Puutiaiset ovat kaiken lisäksi sitkeitä otuksia. Ne ovat aktiivisia jo neljän asteen lämpötilassa. Eteläisessä Suomessa punkkiaika alkaakin jo helmikuulla ja päättyy vasta joulukuussa. net taudit. Tunnetuin niistä on Kumlingen tauti, puutiaisen syljen mukana leviävän TBE-viruksen aiheuttama aivokalvontulehdus. Noin 1–3 prosenttia puutiaisista kantaa mukanaan tätä virusta. Suomessa löydetään aivokuumetapauksia noin 60 vuodessa, ja tartuntojen määrä on kasvussa koko ajan. Perinteisiä riskiseutuja ovat Suomenja Pohjanlahden saaristot sekä Kuopion Maaninka. LUONNOSTA "Punkin puremalta välttyy, kun kulkee kumisaappaissa, käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ja peittää housunpuntit sukilla."
• 29 PILKKEITÄ / 21.6.2018 KAMALA LUONTO LUKJALTA Kamala luonto on Jarkko Vehniäisen sarjakuva, joka nimellään parodioi television Avara luonto -dokumenttisarjaa. Kamalan luonnon päähahmoja ovat erilaiset metsän eläimet. Vuonna 1973 syntyneen Jarkko Vehniäisen tunnetuimmat työt ovat Suosikissa ilmestyneet julkimosarjakuvat. Hän piirtää myös pilakuvia ja karikatyyrejä moniin eri lehtiin. (Lähde: Wikipedia) Toukokuun Metsälehdessä (9/2018) käsiteltiin metsänjalostusta eri näkökulmista. Pohjois-Suomen ja erityisesti Lapin erityisongelmat jäivät jokseenkin huomiotta. Käytännön metsätaloudessa taimien hengissäpysymisen merkitys lisääntyy olennaisesti lämpösumman vähetessä noin 1 000– 900 dd. tasolle. Taimille ei riitä selviäminen keskimääräisissä olosuhteissa. Niiden pitää kyetä sopeutumaan jokaisen vuoden vaihteleviin olosuhteisiin ainakin noin 20 vuotta, äärioloissa pitempäänkin. Ilmasto-olosuhteiden lisäksi taimien on selvittävä sienien ja hyönteisten hyökkäyksiltä. Perusongelma on runsas etelästä kulkeutuva kaukopölytys, mikä lisää kyllä toisaalta monimuotoisuutta, jopa mahdolliseen ilmaston lämpenemiseen. Luontaisessa uudistamisessa ja kylvössä luonnonvalinta poistaa elinkelvottomat yksilöt. Istutuksen avulla jalostushyöty voidaan tehokkaimmin siirtää uuteen sukupolveen. Ongelmana on kuitenkin perimältään elinkelvottomienkin taimien kasvattaminen ja kuljettaminen maastoon kuolemaan. Muovihuonekasvatuksessa nekin taimet yleensä selviävät vielä hyvin. Kaukopölytyksen vaikutusten eliminointi olisi tärkeää, ja se on mahdollista monin tavoin. Rajoittavina tekijöinä ovat lähinnä kustannukset, ehkä myös mielikuvituksen puute. Jos taimitarhoilla ja taimikonharvennuksessa suositaan perinteisesti parhaita ja pisimpiä taimia, suositaan todennäköisesti samalla myös kuolemaantuomittuja eteläisen kaukopölytyksen taimia hyvälaatuisten taimien ohella. Metsänjalostuksella lisähaasteita Pohjois-Suomessa Siemenviljelyksilläkin kaukopölytys on todettu merkittäväksi ongelmaksi, vaikka aikanaan ensimmäisiä viljelyksiä perustettaessa toisin oletettiin. Alkuperien kukinta-aikojen erot eivät ole riittäviä sekapölytyksen estämiseksi. Satoja kilometrejä alkuperäistä kasvupaikkaa etelämmäksi sijoitetuilla siemenviljelyksillä paikallinenkin puusto tuottaa haitallista kaukopölytystä. Ainakin periaatteessa ”väärän” pölytyksen rajoittaminen on helpompaa siemenviljelyksillä kuin tavallisessa metsässä. Onneksi luonto kylvää aina siementä viljelytaimien täydennykseksi. Taimettumisedellytysten parantamiseksi maanmuokkausmenetelmiä on valittava ja kehitettävä luonnontäydennys huomioiden. Lapissa ja Pohjois-Suomessa kannattanee käyttää osittain eri menetelmiä kuin etelämpänä. Mättäät sopivat hyvin istutustaimille, mutta heikosti luonnon täydennyssiemenille. Osa muokkausjäljestä tulee olla laikkua, piennarta tai vastaavaa, ja määrällisesti rikottua pintaa on järkevää tehdä enemmän kuin etelämpänä. Tulevan vesakon välttämisen merkitys muokkausmenetelmän valinnassa on pohjoisessa pienempi kuin etelässä. JUHA LIND metsänhoitaja Pello Metsälehti alkaa julkaista Kamalaa luontoa joka toisessa tabloidissa vuorotellen Metsäpilan kanssa. NÄIN VOITAISIIN SANOA useista hyönteistutkijoista, vaikkapa Sahlbergin suvusta, jossa oli neljässä perättäisessä sukupolvessa maailmankuuluja kovakuoriaistutkijoita, tai Carl Gustaf Mannerheimistä, joka oli marsalkkamme isoisä. Otsikon sanonta liittyy kuitenkin englantilaiseen biologiin V. B. S. Haldaneen (1892–1964), joka oli aina kärkäs puolustamaan evoluutioteoriaa. Häneltä kysyttiin, mitä Luojasta voitaisiin päätellä Hänen työnsä perusteella. Vastaus oli, että Hän on kohtuuttoman mieltynyt kovakuoriaisiin – olihan neljännes maapallon eliölajeista on kovakuoriaisia. Mutta kuinka paljon maapallolla on eliölajeja tai kovakuoriaisia? Arviot kasvija eläinlajien määrästä vaihtelevat jossakin viiden ja 150 miljoonan välillä. Tieteessä kuvattuja lajeja on pari miljoonaa, mutta suurin osa trooppisesta hyönteislajistosta on yhä kuvaamatta. Terry Erwin (s. 1940) lähestyi ongelmaa laskemalla yhdessä puulajissa olevien kovakuoriaisten määrän. Hän myrkytti Panamassa Luehea seemannii -puun latvuksen ja keräsi kaikki karisseet hyönteiset. Luehea on malvakasvi ja siis lehmuksen sukulainen. Puusta tippui 1 200 erilaista kovakuoriaista. Hän päätyi pitämään näistä 163 nimenomaan Luehea-puusta riippuvaisena lajina. Määrä tuntuu varsin kohtuulliselta, kun sitä vertaa omien puulajiemme seuralaisten määrään. Erwin arvioi, että rungossa, karikkeessa ja juuristossa elävä koppiaislajisto olisi noin puolet latvuksen lajistosta – siis noin 220 kovakuoriaista kuuluisi Luehean seurakuntaan. Siitä eteenpäin lajimäärien arviointi onkin sitten yksinkertaista matematiikkaa. Jos tropiikissa puulajeja on noin 50 000, niin kovakuoriaisia on 11 miljoonaa lajia. Näin Erwin päätyy 30 miljoonaan trooppisten sademetsien lajiin, ja maapallon kokonaislajimäärä olisi jotakin 50 miljoonan luokkaa. Joka tapauksessa puiden ja kovakuoriaisten rooli on maaekosysteemien lajimäärissä aivan ratkaiseva: mitä enemmän jollakin seudulla on puulajeja, Kohtuuttoman mieltynyt kovakuoriaisiin sitä suurempi on myös lajimäärä. Kovakuoriaisten elintavat vaihtelevat suuresti. Runsain lajisto on tietysti sademetsissä, mutta kovakuoriaisia elää vesissä, aavikoilla, pelloilla, tundralla, vieläpä asunnoissakin. Meillä puulla elävistä kovakuoriaisista tulee ehkä ensimmäiseksi mieleen kirjanpainaja, joka on varttuneiden kuusikoiden kiusa. Oma lajistonsa on myös lahoissa puissa. Rusokuoriainen on peto, jonka toukat saalistavat muita hyönteisiä lahoissa puissa kuoren alla. Aikuisena rusokuoriainen käy kukilla, mutta toukka elää lahopuussa kuoren alla saalistaen muita hyönteisiä. METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia
• 30 21.6.2018 / PILKKEITÄ KIRJAT LUKIJAKYSYMYS Mikko Riikilä, Sami Karppinen, Risto Mykkänen: Sahaamaan – metsään, taimikkoon ja pihapiiriin. Metsäkustannus 2018. 144 sivua. Hinta 34 euroa. Heti aluksi pitää todeta, että kun 30 vuotta sitten paljasjalkainen kaupunkilainen aloitti metsäasioihin perehtymisen, alan amatööreille suunnattu kirjallisuus oli peräti toisenlaista kuin tänään. Lyhyesti sanottuna, sitä ei olOppia voi muutenkin kuin virheiden kautta lut. Minullekin suositeltiin lukemisiksi Tapion Taskukirjaa – josta en ymmärtänyt mitään. Onneksi Metsäkustannus on oivaltanut, että nykyinen metsänomistajakaarti ei enää pääsääntöisesti saa metsään liittyvää tietoutta ”perintönä”, ainakaan työmenetel mien ja työvälineiden osalta. Sahaamaan-kirja on oiva osoitus tekijöiden ammattitaidosta. Ammattitaidosta, joka kumpuaa sekä moninaisista omakohtaisista käytännön kokemuksista että meidän amatöörien tietotaidon tuntemisesta ja tiedon vastaanottokyvystä. Kirjan edeltäjä, Raivaamaan, oli jo sitä luokkaa, että en olisi uskonut siitä enää voitavan parantaa – mutta luulo ei taaskaan ollut tiedon väärti. Kirjaan on jalostettu edellisestä kirjasta saatu palaute ja uusin tieto. Jos minulla olisi metsätaipaleeni alkuvuosina ollut mahdollisuus lukea Sahaamaan-kirja, moni metsäreissu olisi ollut huomattavasti nautinnollisempi ja käynnin työtulos parempi. Olisin tiennyt, miten ja milloin sahan teräketju ja raivurin terä teroitetaan, mistä mikäkin käyttöongelma johtuu ja miten se ratkaistaan sekä milloin on syytä viedä saha huoltoon. Moni kiveen sahattu raivurin terä olisi löytänyt loppusijoituspaikan roskiksesta, enkä olisi nuukuuttani yrittänyt niitä kunnostaa. Keväällä en olisi yrittänyt käynnistää sahaa, jonka tankissa oli vanhaa mittaribensaa. Polttoaineen seosöljyn kohtuullisen tarkka määräkin selvisi vasta, kun kerran tuli käytettyä hieman silmävaraista mittaa – kone teki tenän. Raivuriakin olisin saattanut oppia käyttämään oikeaoppisesti huomattavasti nopeammin. Olisin saattanut heti oppia myös sen, että sytytystulppa ei ole ikuinen – sekin tuli opittua vasta, kun oli metsässä riittävän kauan yrittänyt käynnistää sahaa ja uusinut käynnistysnarun. Taidoinpa kuvitella, että ilmanpuhdistinkin puhdistaa itsensä. Itsestään selvää ei ollut sekään, että myös polttoainesuodatin on tarpeen vaihtaa vuosittain. Alkuvuosina työasukin oli mallia hieman rispaantunut tuulipuku, eikä kerrospukeutumisesta ollut vielä mitään tietoa. Juomaja ruokahuoltokaan ei tainnut olla optimaalista. Kaikesta huolimatta olen viihtynyt harrasteeni parissa mainiosti. Mutta jos olisin ”metsäurani” alkutaipaleella ja tarjolla olisi kirja, jonka lukemalla ja silloin tällöin sitä kertaamalla välttyisin monilta ongelmilta ja ennen kaikkea oppisin käyttämään metsänomistajan työvälineitä oikein sekä turvallisesti – puhumattakaan siitä, että saattaisin jopa tuntea mielihyvää metsän töitä tehdessäni – niin tilaisin kirjan heti miten. REIJO LINDSTRÖM Metsäkustannus Oy on Metsälehden julkaisija. VUOSI sitten istutetussa taimikossa oli toukokuussa muutamia hyvin kasvaneita kuusentaimia, jotka olivat kaatuneet ja joiden juuret olivat irti maasta. Mitä on tapahtunut? Varmuutta tapahtuneesta ei ole, mutta mieleen tulee kaksi selitystä. Rouste eli pintarouta voi vahingoittaa tai tuhota taimia etenkin hienojakoisilla mailla, kun pieni taimi kohoaa juurineen irti maasta jäätyvän maanpinnan mukana. Taimi kuivaa ja pahimmillaan kuolee. Toinen selitys on hirvieläin. Alueella on hirven sorkanjälkiä, joten taimi on voinut kaatua kumolleen polkaisun seurauksena. Hirvi voi myös nykiä taimia ylös maasta. Näin on tapahtunut koivuntaimikokeissa, ja eiköhän sama ole mahdollista kuusitaimikossa. Syy taimien ylösnykimiseen Mikä sai taimet juurineen irti maasta? Kuusentaimi on muuten hyväkuntoisen näköinen, mutta jokin on nostanut sen juurineen irti maasta. Va ltt er i Sk yt tä ei ole tiedossa. Jos taimen juuret ovat kovin kauan ilmassa, ne kuivuvat. Olettaen, että juuristo on ollut taimen kaatuessa kunnossa, enää se ei todennäköisesti ole. Taimen istuttaminen takaisin maahan tuskin tainta pelastaa. JAANA LUORANEN ANNE UIMARI Luonnonvarakeskus SUORAAN MAAHANTUOJALTA MIKSI MAKSAISIT LIIKAA? WWW.KONE-GLANS.FI TILAA HELPOSTI NETISTÄ WWW.KONE-GLANS.FI JOENSUUNKATU 10, 24100 SALO | PUH. 040 300 1050 MYYMÄLÄ AVOINNA MA-TO 09-17, PE 09-18, LA 09-14 NIITTOKONE EUROSYSTEMS MINIEFFE M800 B&S Briggs & Stratton Series 450 nelitahtimoottori Työleveys 87 cm Itsevetävä 13x5.00-6” ilmakumipyörät Vahvat terät Paino 54 kg Pitkän heinän niittoon! 690 € Supersuosittu! 595 € Tehokas OHV nelitahtimoottori 125 cc Jalkavaihteet 4 nopeutta Käsikytkin Etupyörä 14", takapyörä 12" CROSSIPYÖRÄ BSE 125 CC Järeä Briggs & Stratton 344 CC OHV moottori 97 cm kaksiteräleikkuri, apupyörät leikkurin edessä Leikkuualustan pesuliitäntä 6 vaihdetta + pakki Sähköstartti Takarenkaat 18x8.50", eturenkaat 15x6” Valmistaja Husqvarna Outdoor Products GLANSPOWER LAZER 12,5HV AJOLEIKKURI Kaupan päälle kippaava peräkärry 1490 € SAROM SANTIAGO PIHAGRILLI Korkealaatuisesta sementtivalusta valmistettu, säänja tulenkestävä Kivinen tulipesä 480x330 mm Kromattu grilliritilä säädettävissä eri korkeuksiin Mitat (K,L,S): 1955x760x430 mm norm. 199 € 169 € GLANSPOWER MONKEY MOPO ZH50EFI Moottori nelitahtinen 50 CC EFI Moottorin teho 2.0 kW (7500 RPM) 4 vaihdetta, käsikytkin Sähköstartti ja poljinkäynnistys Isommat etuja takarenkaat, 3.50-10” Polttoainetankki 4,5 L NUORISOMÖNKIJÄ APOLLO ORION COMMANDER 110 CC 108 CC / 5,8 kW OHV nelitahtimoottori 3 vaihdetta + pakki, automaattikytkin Sähköstartti Levyjarru takana, edessä rummut Etuja takarenkaat 16x8-7” Paino 108 kg RUOHONLEIKKURI VETÄVÄ KERÄÄVÄ GREENSTAR S511VHY T Tehokas 4,75 HV OHV nelitahtimoottori Työleveys 51 cm Itsevetävä Keräävä, sivulleheittävä, bioleikkaava Kuulalaakeripyörät 10/7" 4 ominaisuutta yhdessä leikkurissa! 219 € SÄHKÖPOLKUPYÖRÄ APOLLO ORION SLIM12 Tehokas 250 W sähkömoottori 36V 10 Ah litiumakku 7-nopeuksinen Shimanon vaihteisto 26" renkaat Kantama yhdellä latauksella jopa 75 km! 790 € SENIORISKOOTTERI GLANSPOWER MC 012 Moottori 600 W / 24 V Akut 2x12 V 40 Ah Kantavuus 160 kg Kääntösäde 1,7 m Ajomatka 25-45 km Isot renkaat Mitat 1420x660x1250 mm Automaattiset jarrut, todella turvallinen! 1590 € Kestosuosikki uudella EFI-moottorilla! 1145 € Upea uutuusmalli! 845 €
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi MELE0618 tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Puut ja pensaat Opas esittelee havainnollisesti Suomen yleisimmät puuvartiset kasvit. Selkeiden valokuvien ja tuntomerkkien avulla alkuperäislajistoomme kuuluvat puut ja pensaat on helppo oppia tunnistamaan. Hinta 17€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€. ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.” Monissa suomalaisissa sanonnoissa metsää käytetään kielikuvana. Tämän rikkaan perinteen kartoittamiseksi Metsälehti on haastanut koko kansan mukaan keräämään kuulemiaan tai lukemiaan metsäaiheisia sanontoja. Kirjaan on koottu vanhoja klassikoita ja aivan uusia fraaseja ja loruja. Kansamme metsäinen viisaus sekä upeat luontokuvat takaavat ajattoman elämyksen. Hinta 25€ (norm. 32€) Etu voimassa 30.6.2018 saakka Suomalaiset metsäsanonnat Kesäkuun kuukauden kirja Tukevasti laminoitu, taskuun taittuva ja vettä kestävä opas on helppo pitää mukana.
• 32 21.6.2018 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN MYYDÄÄN 2) Vuonna 2017 kylvön osuus metsänuudistamisesta oli 24 prosenttia. Vastaus VUOTTA METSÄLEHTI Viime Metsälehti Makasiinin (4/18) pikatestijutussa olleiden Stihl Advance Xtreem -valjaiden hinta on 149 euroa, ei 159 euroa, kuten jutussa virheellisesti väitettiin. Väärä hinta OIKAISU Ilmoita Metsälehdessä! Kysy tarjous Tuomo Vuoriselta p. 050 436 9700 KANGASNIEMI-PIEKSÄMÄKI Metsänhoitoyhdistys Kangasniemi-Pieksämäki ry tarjoaa jäsenilleen ja muille metsänomistajille puukauppaja metsänhoitopalveluita, neuvontaa, koulutusta sekä erityispalveluja. Palveluksessamme on 20 toimihenkilöä ja asiakkainamme n. 3000 metsänomistajaa. Lisätietoja www.mhy.fi/kangasniemi-pieksamaki Haemme METSÄNEUVOJAA Kangasniemen toimistollemme vakituiseen työsuhteeseen Arvostamme yksityismetsätalouden ja puukaupan tuntemusta, oma-aloitteisuutta, tuloshakuisuutta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä reipasta ja ennakkoluulotonta otetta asiakaspalveluun. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaan. Työsuhteen aloitus 1.9. tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 11.7.2018 klo 15.00 mennessä sähköpostitse ismo.kallio @mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Ismo Kallio p. 040 580 1030. metsänhoitoyhdistys MHY Kangasniemi-Pieksämäki 2x120mm_92mm 8.6.2018 10.24 Sivu 1 METSÄPALSTA JA MÖKKI, Kitee, Kesälahti n. 11 ha. Vapaa-ajanasunto ja metsätila Puruveden Haudanlahden rannalla, Punkaharjun ja Kesälahden rajalla, n. 20 km Punkaharjun taajamasta. Touhua mökkilomailun ohessa myös metsässä, sienestä, marjasta ja metsästä omalla maalla! Metsämaan osuus n. 11 ha, josta n. 3 ha Pro Puruveden ja Metsäkeskuksen yhteishankkeena toteutettua kosteikkoa, alueella mm. runsas metsälintukanta. Maanomistajana mahdollisuus hakea paikallisen metsästysseuran jäsenyyttä. Rannalla v. 1968 rakennettu mukavuuksin varustettu mökki, rantasauna, grillikatos sekä varastotiloja, rakennusoik. jäljellä vielä reilusti. Mökissä 2 pientä makuuhuonetta, tupakeittiö, sauna, pesuhuone, wc, pesutilat on rakennettu 1980-luvun alkupuolella. Rantasaunalla on löylyhuoneen lisäksi tilava saunatupa. 155.000 €. METSÄPALSTA, Punkaharju, Marjosaaret 0,75 ha. Metsäpalsta Marjosaaressa, Vaahersalon kupeessa. Metsä uudistuskypsää kuusikkoa, puuston määrä n. 200 m 3 . Kiinteistö on yleiskaavan mukaan metsämaata, ei kaavan mukaista rakennuspaikkaa. Vesimatka mantereesta n. 400 m, Punkaharjun taajamasta venepaikoille n. 10 km, Savonlinnasta n. 30 km. Hp. 12.000 €. KOTI/VAPAA-AJANVIETTOPAIKKA, Parikkala, Uukuniemi 5.2376 ha. Tilava koti tai vapaa-ajanviettopaikka maaseudun rauhassa! Kohde muodostuu kahdesta kiinteistöstä, maa-alueesta suurin osa metsämaata, nuorta kasvatusmetsää, marjaja sienestysmaat omasta takaa. 1,5-kerroksinen täystiilitalo on rakennettu v. 1955, v. 2006-2016 välisenä aikana toteutettu koko asuinrakennusta kattavia remontteja, myös lämmitysjärjestelmä ja käyttövesiputkisto uusittu. Talo sijaitsee avaralla paikalla pienellä mäellä, pihapiirissä konehalli, lato ja navettarakennus, jonka päädyssä sauna; harraste-, työja varastotiloja on runsaasti. Hp. 79.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Nurmijärvi, Klaukkala 23,08 ha. Runsaspuustoinen metsätila huikealla sijainnilla Nurmijärvellä Klaukkalan metsäkylässä. 8.3.2018 päivätyn arvion mukaan puustoa 3.669 m 3 , eli n. 160 m 3 /ha. Heti reilusti hakkuumahdollisuuksia. Tila rajoittuu asfalttitiehen ja tilalla on myös n. 0,8 ha pelto. Kunnasta saadun kaavakartan mukaan tilalla nyt 5 rakennuspaikkaa. Rakennuspaikan min. koko 5000 m 2 . Matkaa Metsäkylän kouluun vain n. 600-700m. Hp. 260.000 / tarjous viim. 22.7.2018 METSÄTILA, Inkoo 22,29 ha. Hieno ja runsaspuustoinen metsätila. Puustoa 12.3.2018 tehdyn arvion mukaan 3.259 m 3 , eli n. 146 m 3 /ha. Heti reilusti hakkuumahdollisuuksia. Hyvä (päättyvä) tie tilan läpi ja matkaa Inkoon keskustaan n. 7 km. Helsingin keskustaan n. 54 km. Manneralueiden yleiskaavaehdotuksessa kiinteistölle merkitty 3 rakennuspaikkaa. Hp. 145.000€ / tarjous viim. 15.7.2018. METSÄTILA, Luumäki 28,38 ha. 3 palstasta koostuva metsätila kokonaisuus, jossa 2 kaavan mukaista rantarakennuspaikkaa, joissa ranta aukeaa etelän suuntaan. Koltsoppisen rannassa sähkötolppa. Kaikille palstoille menee tie. Hakkuumahdollisuudet lähivuosina hyvät, noin puolet pinta-alasta varttunutta kasvatusmetsää. Puustoa tällä hetkellä n. 3.405 m 3 , eli n. 120 m 3 /ha. Hp. 199.000 € / tarjous viim. 15.7.2018 METSÄTILA, Orivesi, Längelmäki 28,247 ha. 4 kiinteistöstä koostuva metsätilakokonaisuus. Kokonaispuusto n. 2.457 m 3 . Tasaisesti taimikoita, nuoria sekä varttuneita kasvatusmetsiä ja heti myös hakkuumahdollisuuksia. Yhdellä kiinteistöllä n. 0,8 ha tukioikeudellista peltoa, joka vuokrattu vuoden 2018 lopuun sekä reilusti kaunista etelään avautuvaa Iso Urttimenjärven rantaa. Kiinteistön lounaiskulmassa rasite venevalkamalle ja autojen pitämiselle. Uudessa rantaosayleiskaava ehdotuksessa ei ole merkitty rantarakennuspaikkoja Rantalan tilalle. Hp. 115.000€ / tarjous viim. 17.6.2018 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 LOMA-ASUNTO, Savonlinna Luonnonkauniilla ja kumpuilevalla mäntykangastontilla sijaitseva tasokas saunamökki. Laadukkain materiaalein toteutetussa mökissä on saunaosasto ja tupa makuupankoin ja istumaerkkerein. Terassilta näkymät suoraan eteläaurinkoon. Sähkölämmitys, vesi ja viemäröinti sekä koneellinen ilmanvaihto. Aittarakennuksessa on erillinen makuuaitta ja varastoaitta. Kelohonkainen kesäkeittiö n. 23 m 2 . Kiinteistö myydään irtaimistoineen. Rakennusoikeutta on vielä runsaasti jäljellä mahdollista päärakennusta varten. Tämä paikka on nähtävä omin silmin sovi näyttö sinulle sopivalla hetkellä! Mh. 139.000 € METSÄPALSTA, Joensuu, Eno 23,4 ha. Erittäin puustoinen metsätila Enossa, Sarvingin kylässä. Yhdestä palstasta koostuva tila. Metsäkuljetusmatka kohtuullinen, sillä Nälkävaarantie halkaisee tilan. Kasvupaikat joko lehtomaisia kankaita tai tuoreita kankaita. Kokonaispuusto n. 4.500 m 3 , eli lähes 200 m 3 /ha. Puuston ikäjakauma painottuu harvennusta kaipaaviin varttuneisiin kasvatusmetsiin. Varttuneet taimikot hyvässä kasvuvauhdissa. Kohde myydään Tarjouskaupalla, tarjouksia otetaan vastaan lähtöhinnasta 139.000 € alkaen. TONTTI, Puumala Puumalan Ryhälässä kaksi AO-tonttia pientalon rakentamiseen ranta-asemakaava-alueella. Rakennusoikeutta 250 k-m 2 . Tontit sijaitsevat Ryhäläntien tuntumassa järeän männikkömetsän suojassa, omaa Saimaan rantaviivaa molemmilla tonteilla noin 65 m. Etäisyys Puumalan palveluista vain noin 10 km. Luonnonkauniit näköalat Saimaalle ja rauhallinen ympäristö. Nauti omakotiasumisesta ja Saimaan vesistön monipuolisista mahdollisuuksista näissä upeissa maisemissa. Mh.79.000 €/tontti. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄPALSTA, Loimaa, Alastaro 2,7 ha. Havupuuvaltaista kasvatusmetsää, 2 vierekkäistä lohkoa. Hyvä hoitometsä, tukkia vajaa puolet. Virallista puustoarviota ei ole tehty. Myydään tarjousten perusteella, kirjalliset tarjoukset os. Loimijoen OP-Kiinteistökeskus, Väinämöisenkatu 6, LOIMAA 29.6. mennessä merkillä ”Vältti”. Myyjällä on oikeus hylätä tarjous. Oikotien kohdenumero 624620. Tiedustelut: Hannu Einola 0400-536547. Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! HAEMME HANKINTAESIMIESTÄ Puunostotehtäviin Kärsämäen, Pyhäjärven sekä Haapajärven alueelle Hankintaesimieheltä edellytämme vahvaa metsällistä osaamista sekä kykyä itsenäiseen ja vastuulliseen toimintaan. Aikaisempi kokemus puunostoja korjuutehtävistä katsotaan eduksi. Harvestiassa arvostamme aktiivista työskentelyasennetta, aloitteellisuutta sekä hyviä viestintäja vuorovaikutustaitoja. Lisätietoja tehtävistä antaa aluepäällikkö Jari Takkinen, puhelin 044 508 7142. Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään toimittamaan sähköpostilla viimeistään 30.6.2018 osoitteella jari.takkinen@harvestia.fi. www.harvestia.fi Harvestia 2x110 kesä_92mm 11.6.2018 10.27 Sivu 1
• METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 045 877 4740 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 86. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 086 (LT/17) Lukijoita 137 000 (KMT/17) Painopaikka Punamusta, Joensuu 33 PILKKEITÄ / 21.6.2018 ELIISA KALLIONIEMI Lukija Etelä-Pohjanmaalta lähetti Lauhanvuoren kansallispuiston liepeiltä kuvan ruskomäntypistiäisen toukista, joita tänä kesänä on paljon ja tavallista aiemmin. Ne ilmestyivät mäntyihin kuukautta ennen verrattuna viime kesään. Toukat syövät männyn neulasia, lukuun ottamatta uusinta neulasvuosikertaa. Puut yleensä säilyvät hengissä, mutta niiden kasvu kärsii. Ruskomäntypistiäiselle on tyypillistä, että sen esiintymät ovat paikallisia ja kanta vaihtelee voimakkaasti. Erikoistutkija Antti Pouttu Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että viimeisin torjuntatoimia vaatinut massaesiintymä alkoi 2000-luvun puolivälissä Itä-Suomesta ja levisi vuosikymmenen lopulla Länsi-Suomeen. Torjunnassa käytetään monisärmiövirusta, joka yleistyy myös luonnossa, kun pistiäisiä on paljon. Tänä vuonna Luonnovarakeskuksen seuranta-aloilta ei Poutun mukaan ole löytynyt ruskomäntypistiäisen toukkia, mutta toisaalta seuranta-aloja ei ole Pohjanmaan suunnalla. Puupinot pois metsästä Poikkeuksellinen kevät on suosinut myös kirjanpainajia, joita on löytynyt ansoista runsaasti. Jos sää jatkuu lämpimänä, kirjanpainajille ehtii kehittyä uusia sukupolvia. Tänä vuonna ankara kuivuus aiheuttaa hyönteistuhouhkaan uuden piirteen. "Tällä kuivuudella kuuset alkavat heikentyä, joten kirjanpainajille on ruokamaat katettuna". Jos kuoriaisia on paljon, ne iskeytyvät myös eläviin puihin. Männyn tuholaisista pystynävertäjiä on jo lähtenyt lentoon. Sen vuoksi viimeisetkin mänPistiäiset etuajassa Tuhohyönteiset ovat tänä vuonna liikkeellä tavallista aikaisemmin. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo on kehittänyt kolmivuotisen ja -vaiheisen kehitysohjelman metsäalan opiskelijoille. He voivat hakeutua toisen opiskeluvuoden jälkeen kehityspolulle, joka valmentaa heitä työskentelyyn yhdistyksissä. ”Ennusteiden mukaan meidän on rekrytoitava keskimäärin yksi uusi toimihenkilö joka vuosi. Kehityspolun ansiosta saamme metsänhoitoyhdistyksen toimintaa ja tietojärjestelmiä tuntevia osaajia töihin”, toiminnanjohtaja Pekka Sahlman toteaa. Opiskelijalle kehityspolku tarjoaa palkallisen harjoittelupaiPohjois-Savoon oma ”junioriakatemia” Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo varmistaa tulevia rekrytointejaan metsäopiskelijoille tarjottavalla kehityspolulla. Metsäasiantuntija Merja Hyttinen perehdytti Annika Multalaa työskentelyyn metsänhoitoyhdistyksessä. kan kesäkausiksi ja mahdollisuuden tehdä opinnäytetyönsä yhdistykselle. Edellytyksenä on hyvä opintomenestys. ”Taattua työpaikkaa valmistumisen jälkeen ei tarjota, mutta ohjelman tuoma kokemus on valttia niin yhdistykseen kuin muille työantajille haettaessa”, Sahlman lupaa. Tällä hetkellä Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savolla on kaksi kehityspolkuharjoittelijaa. Annika Multala on toinen harjoittelijoista. Hän on opiskellut kaksi vuotta Joensuun Karelia-ammattikorkeakoulussa metsätalousinsinöörin opintoja. Nyt hän on ensimmäistä vuotta yhdistyksen kehityspolulla. typuupinot olisi kiireesti tuotava pois metsästä, vaikka laissa säädetty aikaraja on Etelä-Suomessa vasta heinäkuun alkuun mennessä. Tuoreelle kuusipuutavaralle määräaika on Etelä-Suomessa heinäkuun puoliväliin mennessä, mutta tänä vuonna pinot on syytä korjata pois saman tien. Ympäristöjärjestö WWF:n Norppalive päättyi kesäkuun ensimmäisellä viikolla tämän vuoden osalta. Saimaannorpat köllöttelivät kameran edessä toukokuussa noin viikon ajan, minkä jälkeen niitä ei näkynyt. Livekamera avattiin toukokuun alussa. Suoraa lähetystä Saimaalta katsottiin miljoonaa kertaa. ”Pullervo teki paluun livelähetykseen, ja parhaimmillaan kuvissa nähtiin yhtäaikaisesti kolme norppaa. Tavoitteenamme oli nostaa tietoisuutta erittäin uhanalaisesta saimaannorpasta ja uskomme onnistuneemme siinä”, järjestön tiedottaja Joonas Fritze kertoo. Norppalive on tarkoitus toteuttaa taas ensi keväänä. Norppien seuranta oli tänä keväänä osa laajempaa livekamerasivustoa, järjestön huhtikuussa avaamaa Luontoliveä. Tällä hetkellä suorassa lähetyksessä voi seurata liito-oravan ja metsäpeurojen elämää. Kalasääskikamera aukeaa heinäkuussa. Norppalive päättyi tältä vuodelta W W F Suoraa lähetystä Saimaalta katsottiin miljoona kertaa, parhaimmillaan kuvissa nähtiin yhtä aikaa kolme norppaa. Pelkkää taimenistutusta Multalan kesätyö ei ole ollut, vaan harjoitteluohjelman mukaisesti hän saa kokeilla toimihenkilön töitä vähintään 50 työpäivän verran. ”Olen muun muassa ollut arvioimassa lumituhoalueita yhdessä metsäasiantuntijan kanssa ja laatinut taimikonhoitosuunnitelmia.” Multalalle työ metsänhoitoyhdistyksessä olisi mieleinen myös jatkossa. ”Työ vaikuttaa monipuoliselta. Varsinkin metsänomistajien neuvonta kiinnostaa minua. Metsäyhtiöissä työ painottuisi käsittääkseni paljolti puun ostamiseen.” M at ti Sa ar ik os ki M at ti Sa ar ik os ki Viime kesänä tilanne oli samanlainen vasta 16. heinäkuuta. Tänä kesänä ruskomäntypistiäisen toukkia näkyi runsaasti jo 14. kesäkuuta.
• 34 21.6.2018 / PILKKEITÄ HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva Entisaikaan pihlajat kukkivat Suomessa usein juhannuksen aikaan – Etelä-Ruotsissa hieman aikaisemmin. Tämän vuoden poikkeuksellisen lämpimänä keväänä naapurimaamme pihlajalaji kukki Suomessakin jo kuukautta ennen juhannusta. Loppukesästä puun punaiset marjat kelpaavat moneen käyttöön ja lämmityksen suhteen kyseistä puuta pidetään Ruotsissa jopa parhaimpana polttopuuna. Keväällä 1749 ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné matkusti hevoskärryillä Uppsalasta Skåneen. Tutkimusretken eräs tarkoitus oli selvittää missä alueilla ruotsinpihlajaa voi parhaiten kasvattaa. Tuohon aikaan ruotsinpihlaja oli pähkinäpuun ohella suosittu materiaali maan armeijan kiväärien ”tukkipuiksi”. Ruotsinpihlajaa käytettiin myös kovuutta ja kestävyyttä vaativissa tarvikkeissa kuten hevoskärryjen puolissa ja akseleissa sekä puisissa tarkkuusmittatikuissa. Ruusukasvien heimoon kuuluva ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) kasvaa enimmäkseen Etelä-Ruotsissa ja on pohjoisempana harvinainen. Skånen naapurikunta Halland on ottanut ruotsinpihlajan maakuntapuukseen. Puuta löytyy luontaisesti myös Norjasta, Tanskasta sekä Lounais-Suomesta. Ahvenamaalla ruotsinpihlaja on rauhoitettu. Istutettuna puu pärjää rannikolla vielä Oulun korkeudella. Ruotsinpihlajan lehdet ovat päältä kiiltävän vihreitä ja alapuolelta hopeanharmaan nukkapintaisia. Lehtilavan tyvessä on vain harvoin yksi lehdykkäpari kun suomenpihlajalla tyypillisesti niitä on yhdestä kahteen. Käytetty tulipesässä ja tuliliemenä Linné antoi aikoinaan ruotsinpihlajalle latinalaisen nimen Sorbus suecica (suecica = Ruotsi), koska katsoi puun syntyneen nimenomaan kotimaassaan ja puun pääasiallinen levinneisyysalue rajoittui Etelä-Ruotsiin. Hieman myöhemmin kilpaileva kollega muutti Linnén antaman nimen S. intermediaksi. Lääketieteessä intermedia englanniksi tarkoittaa ohimovaltimoa, mutta latinassa merkitys painottuu välimuotoon. Ruotsinpihlaja onkin mahdollisesti kotipihlajan, saksanpihlajan ja etelänpihlajan risteytymä. Geneetikot ovat väläytelleet muitakin vaihtoehtoja ruotsinpihlajan emopuiksi ja vastikään uudeksi lajinimeksikin on ehdotettu Borkhauseniaa Sorbuksen sijasta. Borkhausen oli Linnén jälkeen vaikuttanut saksalainen kasvitieteilijä. Aika näyttää kenen nimi voittaa – ja kuinka pitkäksi aikaa. Tilhet ja rastaat syövät ruotsinpihlajan marjoja ja levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Marjat ovat makeampia ja suurempia kuin suomalaisille tutun kotipihlajan marjat. Linné mainitsi julkaisussaan ”Flora oeconomia” vuonna 1749, että ”kuivattuja marjoja voi käyttää leiväntekoon, paloviinan polttamiseen tai käymistuotteena juomiseen”. Myös pannukakkujen lisukkeena marjahillo on tuttu nykyruotsalaisille. Ruotsinpihlaja viihtyy parhaiten aurinkoisella ja avoimella kasvupaikalla, mieluiten kalkkipitoisessa maassa. Puun kasvuvauhti on hidas, mutta se voi suotuisissa oloissa saavuttaa tukkipuun mitat ja parinkymmenen metrin pituuden. Ruotsinpihlajan polttoarvo on erinomainen; erään ruotsalaisen polttopuutoimittajan mukaan puu on lämpöarvoltaan maansa ykkönen. Vaihtelevissa puulajivertailuissa tiheäsyinen ruotsinpihlaja kuuluu joka tapauksessa polttopuiden kärkikastiin. MERKKIPÄIVÄT NIMITYS KILPAILU Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti. fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA KUTEN TUNNETTUA, virkamiehet matkailevat ahkerasti Helsingin ja Brysselin väliä. Lentoliikennettä hoitaa valtiollinen lentoyhtiö, ja kilpailun puutteessa hinnat ovat sen mukaiset. Normaalioloissakaan Brysseliin ja takaisin ei pääse alle tonnilla, mutta ruuhkatilanteissa hinnat karkaavat täysin käsistä. Edestakaisesta lentolipusta pyydetään toisinaan jopa kaksi ja puoli tuhatta euroa, mikä on järjettömän suuri summa virkamiesten matkustusbudjetissa. Pekingiinkin pääsee halvemmalla. Kuinka tässä näin pääsi käymään? Kysehän on luonnollisesti markkinoista. Lentolippujen hinta muotoutuu kysynnän ja tarjonnan mukaan, mistä seuraa ettei köyhien kannata vaivautua. Niinpä virkamiehistö saattaa tipahtaa kyydistä ennen kuin on päässyt edes matkaan. En tiedä yhtään virkamiestä, joka rakastaisi Brysselin matkoja. On kuitenkin tilanteita, jolloin paikalle on päästävä hinnalla millä hyvänsä, ja joskus on pakko turvautua jopa yksityiskoneeseen. TYÖPAIKAN AAMUKAHVILLA intouduimme innovoimaan vaihtoehtoisia keinoja päästä Brysseliin tilanteessa, jossa valtiollisen lentoyhtiöt hinnat ovat tapissa. Muutama työtoveri oli juuri jäänyt rannalle, joten tilanne oli akuutti ja ehdotetut ratkaisumallit sen mukaiset. Nyt kun Venäjällä on käynnissä jalkapallon MM-kisat, Helsinki-Vantaan lentokenttä muuttuu suunnattomaksi maailman rikkaimpien jalkapallon ystävien yksityiskoneiden parkkipaikaksi. Koneet jätetään turvalliseen paikkaan huoltoon ja Helsingistä jatketaan junalla matkaa kisapaikoille. Miksei siis jakamistalouden parhaiden periaatteiden mukaisesti voitaisi Airbnb:n ja uberin esimerkkiä noudattaen vuokrata rikkaiden yksityiskoneita välille Helsinki–Bryssel–Helsinki? Näin saataisiin reitille kaivattua kilpailua ja hinnatkin kohtuullisemmiksi, jos maailma olisi täydellinen. VOIHAN OLLA, ETTEI rikkaita kiinnostaisi auttaa suomalaisia virkamiehiä matkustamaan Brysseliin EU:n ytimeen, jossa me haluamme olla. Hihasta pitääkin vetäistä parempi kortti, ja se on tämä. Meillä on monitaitoinen pääministeri, joka osaa monen muun hienon asian lisäksi myös lentää. Jos siis virkamiehen olisi ihan hirveä pakko päästä Brysseliin eikä kaupallisen lentoyhtiön koneeseen mahtuisi, viimeisenä konstina olisi pyytää pääministeritason kyytiä vallan linnakkeeseen. Vuoden kuluttua heinäkuun alusta Suomi on jälleen EU:n puheenjohtajamaa. Silloin monet tärkeät EU-kokoukset pidetään täällä. Suomalaisten ei tarvitsekaan matkustaa niin paljon, mutta jollakin keinoin vieraidenkin pitäisi päästä tänne. Saapas nähdä sitten, millä keinoin. Aurinkoista mittumaaria! Brysselin kone FIN FORELIA Fin Forelia Oy:n pääkirjanpitäjäksi on valittu FCCA PÄIVI MOSS . Hän aloitti tehtävässä 28. toukokuuta. Samalla Fin Forelia luopui tilitoimiston käytöstä. 85 VUOTTA 25.6. JUKKA KLEEMOLA , metsäpäällikkö, Raisio 60 VUOTTA 26.6. VESA WESTERHOLM , Metsänhoitoyhdistys LounaisHämeen valtuuston jäsen, Urjala Ruotsin ennätyspolttopuu MOOTTORISAHAUKSEN SM Moottorisahauksen Suomen mestaruudesta kisattiin lauantaina Metsämuseo Lustolla Punkaharjulla. Mestaruuden vei JUKKA PERÄMÄK i, toiseksi sijoittui JUHO PAANANEN ja kolmanneksi JUHO TÄHKÄNEN . Kisan neljä parasta moottorisahauksen MMkisoihin, jotka käydään elokuun alussa Norjan Lillehammerissa. Kolmanneksi sijoittunut Juho Tähkänen osallistuu ikänsä vuoksi MM-kisoihin Juniori24-luokassa. MM-kisojen ammattilaissarjaan Suomen kolmanneksi edustajaksi Norjaan lähtee ESA TUMELIUS . Ruotsinpihlaja on perinteisesti juhlistanut kukinnallaan juhannusta, mutta tänä vuonna se otti varaslähdön.
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 35 PILKKEITÄ / 21.6.2018 METSÄRISTIKKO 12 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 5. HEINÄKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti Be nj am Pö nt in en TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 5.7.2018 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäkrypto 9 on arvottu seuraaville kolmelle: Raija Juvonen, Saarenkylä, Marja-Terttu Kaurila, Kumila ja Tiina Varis, Haapajärvi, Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen selaimessa ja lähettää heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäkrypto 9, oikea ratkaisu • Sahayhtiöiden kannattavuus vaihtelee • Mistä nuoret metsätaitokisoihin? • Kehrääjä on mystinen lintu • Sisällissota ajoi syömään pettua • Kasvupaikkojen salat selville • Paljon porua kaavoituksesta Ben jam Pön tin en
• SILLÄ ON NYT KYSYNTÄÄ HELPOIN TAPA MYYDÄ PUUTA Kuutio on metsänomistajille maksuton, kaikille avoin digitaalinen puu kaupan markkinapaikka, joka tekee puukaupasta vaivatonta. Kuutiossa voi kilpailuttaa puukaupat joko suoraan itse tai käyttämällä asiantuntija palveluita. Kuutiossa on mukana kaikki Suomen merkittävimmät puunostajat. Palvelussa on mukana yksityisiä metsänomistajia, ammattimaisia metsänomistajia, palveluntarjoajia ja noin 80 puun ostaja organisaatiota, jotka kattavat yli 95 prosenttia Suomen puunostovolyymista. Kuutiosta hyötyvät kaikki. Sen avulla puu pysyy liikkeessä ja sille saadaan oikea hinta. Kuutiossa metsänomistajan käytössä ovat omat metsävaratiedot sekä halutessaan oma sähköinen metsäsuunnitelma. Kuutio toimii kaikilla päätelaitteilla, niin tietokoneilla kuin mobiilisti. Ammattilaiset voivat käyttää Kuutiota myös oman metsäjärjestelmänsä kautta. Kuution kehittämisestä vastaa Suomen Puukauppa Oy, jonka omistajina ovat lähes kaikki merkittävät metsäalan toimijat. Rekisteröidy käyttäjäksi osoitteessa Kuutio.? . 20180110_metsalehti-printti_260x380_toPrint.indd 1 10.1.2018 15.23