METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 20. KESÄKUUTA 2019 • NRO 12 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Se pp o Sa m ul i UUTISET Kemijärvi ehti askeleen edelle ›› 3 Metsä tarjosi kesätyöpaikan ›› 4–5 HENKILÖ Professori tietää, miten puulla menee Teemu Hölttä on puiden stressin asiantuntija sekä tuore ekofysiologian professori. ›› 6 Jatkuva kasvatus ei enää ole peikko ›› 9–11 Sertifikaatilla on väliä hinnassa ›› 12–13 METSÄSTÄ Latvat kertovat metsän hoitotarpeet ›› 14–15 Suomi on lukuisien metsäpatsaiden maa ›› 16–17 Eduskunta vaihtui moottorisahatöihin ›› 18–19 Kiilalla puu kaatuu, kunhan osaa kikat ›› 20 PILKKEITÄ Riippumatossa välttää hyttyset ›› 24 Lukija: Puukaupassa öykkärimäisiä tapoja ›› 25 Kuusella on paljon tuholaisia ja harvoin hyviä siemensatoja. Siinä ongelma, johon Luken tutkijat hakevat ratkaisua. Sivut 2–3 Käpyjen kimpussa Sa m i Ka rp pi ne n TUTKIJALTA: Ylvään jalokuusen terveyttä horjuttamaan on ilmaantunut uusia vitsauksia. ›› 27
LYHYET UUTISET 20.6.2019 / AJASSA 2 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuva S uomi on ajautunut ja osin ajanut itsensä tilanteeseen, jossa kuusta istutetaan metsiin eniten, mutta samalla puulajia uhkaa säännöllisesti pula jalostetuista siemenistä. Tänä vuonna kuusen runsas käpysato toteutunee viime hetkellä, sillä kuusentaimia kasvattavilla taimitarhoilla kaavittiin keväällä siemenlaarien pohjia. "Tämän vuoden hyvällä siemensadolla saadaan – siementuhoista riippuen – jalostettua kuusensiementä taimitarhoille seuraavaksi 3–5 vuodeksi", sanoo siementuottaja Tapion metsäpäällikkö Hannu Niemelä. Pelastava siemensato ei silti vapauta kuusenkasvatusta perusongelmilta: kuusentaimia tarvitaan yli 100 miljoonaa kappaletta vuodessa mutta kuusella on luontaisesti hyviä siemenvuosia harvoin ja kävyillä monia tuholaisia. Lisäksi kuusen siemenviljelyksiä on kysyntään nähden liian vähän viljelysten perustamisessa takavuosina tapahtuneiden katkosten johdosta. Luonnonvarakeskuksella (Luke) on meneillään hanke, jossa tutkijat yrittävät lisätä valiokuusten kukintaa siemenviljelyksillä ja löytää keinoja siementuhojen ehkäisyyn. Kukinta moninkertaiseksi Metsäjalostuksen asiantuntija Risto Hagqvist Lukesta esittelee nuorta valiokuusta kuusen siemenviljelyksellä Kangasniemellä. Noin 17-vuotiaan puun runkoon on ruiskutettu viime kesänä hormonia ja puun juurelle on kaadettu typpilannoitusta. Käsittelyn jäljiltä kuusi kukki hyvin ja siinä on nyt 150 käpyä, kun viereisessä, käsittelemättömässä kuusessa käpyjä ei juuri ole. Kuuset ovat siemenpuiksi nuoria, mutta tulos on lupaava. ”Näyttää siltä, että yhdistetty hormonikäsittely ja typpilannoitus moninkertaistavat kukinnan. Kaikissa eliöissä hormonit ohjaavat geenitoimintoja. Sama se on puissa”, Hagqvist sanoo. Mahdollisimman hyvin kasvavat metsät lienevät koko Suomen etu. Hagqvistin mukaan uusimmilKuusi pelastunee tänä vuonna siemenpulalta, mutta entä jatkossa? Tutkijat yrittävät lisätä kukintaa ja vähentää käpytuhoja siemenviljelyksillä. Hormonipistoksilla lisää käpyjä kuusiin Tukin hinnanlasku maailmanlaajuinen ilmiö Sahatukkien hinta on pudonnut maailmanlaajuisesti tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, Wood Resources International (WRI) raportoi. Esimerkiksi Euroopan sahatukkien hintaindeksi putosi 3,1 prosenttia suhteessa viime vuoden viimeiseen neljännekseen. Taustalla on sekä runsasta tarjontaa että sahatavaran vähentynyttä kysyntää. Yhdysvalloissa sahatavaran hintojen pudotus pysähtyi tammikuussa ja Kiinan sahatavaran tuonti kasvoi 14 prosentilla. Istuttajien papereissa puutteita Metsähallituksen istutustyömaalla Kolarissa työt keskeytyivät, kun työmaatarkastuksessa havaittiin, että ulkomaalaisilta työntekijöiltä puuttuivat A1-todistukset. Ne osoittavat, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä todistuksen haltijaan sovelletaan ja mihin maahan sosiaalivakuutusmaksut maksetaan. ”Keskeytimme työt työmaalla välittömästi ja olimme yhteydessä työnjohtoon. Selvitämme parhaillaan, miksi paperit puuttuvat”, metsänhoitopäällikkö Olli Lipponen Metsähallituksesta kertoo. Dimex lopettaa metsurin turvavarusteiden valmistuksen Kotimainen työvaatevalmistaja Dimex luopuu metsurin turvavarusteiden valmistamisesta tämän vuoden loppuun mennessä. Yhtiö toimitti pitkään työnantajien työsuhteisille metsureilleen kustantamat turvavarusteet. ”Metsurikenttä ja turvavarustemarkkinat ovat sirpaloituneet niin, ettei meidän enää kannattanut jatkaa”, kertoo Dimexin markkinointijohtaja Petteri Tirkkonen. Jatkossa yhtiö tuottaa metsäkäyttöön raivaussahaukseen tarkoitettuja takkeja, housuja ja puolihaalareita. Kasvinsuojelututkinnon voi suorittaa myös netissä Ammattikäyttöön tarkoitettujen kantokäsittelyaineiden ja glyfosaattivalmisteiden ostamiseen ja käyttämiseen tarvitaan kasvinsuojelututkinto. Kesäkuun alusta lähtien sen on voinut suorittaa myös verkossa. Tutkinnon voi suorittaa osoitteessa Kasvinsuojelututkinto.fi . Kurssimateriaalia voi lukea maksutta, mutta tutkinnon hinta on 50 euroa. Sen suorittamiseksi on henkilöllisyys vahvistettava pankkitunnuksin. Tornator vaihtaa toimitusjohtajaa Metsätalousyhtiö Tornator vaihtaa toimitusjohtajaa. Uudeksi toimitusjohtajaksi nousee varatoimitusjohtaja Henrik Nieminen, hän otti tehtävän vastaan viikon alussa. Edellinen toimitusjohtaja Sixten Sunabacka jatkaa senior adviserina vuoden loppuun saakka.
Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 20.6.2019 ta siemenviljelyksiltä saatavista jalostetuista siemenistä kasvaa kuusia, joiden tilavuuskasvu on 15–25 prosenttia parempaa kuin tavallisilla metsäkuusilla. Jalostuskuusia myös testataan koko ajan niin, että niiden jälkeläiset kestäisivät paremmin metsien muuttuvia kasvuoloja. Hormonin pistäminen hidasta Onko hormonien ruiskuttaminen puihin ympäristöystävällistä? Kuusiin ruiskutettava hormoni on valmistettu tehtaassa, mutta samaa gibberrelliini-hormonia on puissa luontaisesti. Ruiskutuksilla ei ole Hagqvistin mukaan todettu haittavaikutuksia. Tapion Hannu Niemelän mukaan hormonipistoksia on kokeiltu siemenviljelyksillä muutamia vuosia. Menetelmällä voidaan lisätä kuusen kukintaa ja kääntää välttävä kukinta hyväksi. "Ehkä jo noin neljännes tämän vuoden kuusen sadosta on gibberelliinin aikaan saamaa." Hormonipistokset ovat olleet testissä myös Suomen toisen siementuottajan Siemen Forelian kuusiviljelyksillä. "Ongelmana on, että hormonin ruiskuttaminen puunrunkoihin on hidasta työtä. Aineen levittäminen sumuruiskulla spreijaamalla olisi MISTÄ ON KYSE ? ? Kaksi kolmasosaa Suomessa vuosittain istutettavista puuntaimista on kuusia. ? ? Kuusen jalostetuista siemenistä on kuitenkin ajoittain pulaa heikkojen siemensatojen, siementuhojen ja siemenviljelysten vähyyden vuoksi. ? ? Metsänjalostus ei ole geenimanipulaatiota, vaan parhaiden puuyksilöiden risteyttämistä keskenään siemenviljelyksillä. ? ? Jalostettujen siementen käyttö parantaa metsien kasvua ja nopeuttaa puiden sopeutumista muuttuviin kasvuoloihin. nopeampaa ja sitä tutkitaan", Siemen Forelian toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen sanoo. Luken Risto Hagqvistin mukaan gibberreliini-hormonin käyttäminen siemenviljelmillä on hyvä investointi eikä todennäköisesti nostaisi kuusensiemenen hintaa, sillä pistoksilla saadaan yksittäisistä arvokkaista kuusivalioista enemmän käpyjä ja siemeniä irti. Metsälehti on osa Tapio-konsernia. Risto Hagqvistin mukaan valiokuusia ei voi hypettää hormonilla kovaan kukintaa joka vuosi, mutta käpyjä saataisiin silti aikaiseksi nykyistä useammin. Luken hankkeessa tutkitaan myös kuusten kasvurytmiä ja siementuholaisia. Fakta MIKKO HÄYRYNEN K emijärvelle biojalostamoa kaavailevan Boreal Biorefin saaman ympäristöja vesiluvan ehdot ovat muun muassa vesiin ja ilmaan johdettavien päästöjen osalta tiukat, yhtiö kertoi tiedotustilaisuudessa viime viikolla. Yhtiön alustavan arvion mukaan ehdot eivät kuitenkaan estä jalostamon rakentamista. Lopullisesta investointipäätöksestä Boreal Bioref ilmoittaa myöhemmin tänä vuonna. Sitä ennen vuorossa on vielä lupaehtojen tarkastelua, jatkosuunnittelua, urakkakilpailutusta sekä laitetoimitussopimusten viimeistelyä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt yhtiölle poikkeusluvan töiden aloittamiseksi. Kemijärvelle suunitteltu tehdas tuottaisi muun muassa sellua, liukosellua, mikrokiteistä sellua, biokaasua, mäntyöljyä ja tärpättiä. Puuta jalostamo käyttäisi 2,8 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta paikallisilta sahoilta saatavan hakkeen osuus on 500 000 kuutiota. Raaka-aineen hankinnasta yhtiöllä on jo kahdeksan sopimusta. ”Toteutuu aivan varmasti” Hankkeen vetäjän, Boreal Bioref Oy:n toimitusjohtajan Heikki Nivalan mukaan ympäristöluvan ansiosta Kemijärvellä on nyt etumatka Metsä Groupin Kemin-hankkeeseen nähden. ”Olen sataprosenttisen varma, että tehdas toteutuu.” Kemijärven ympäristölupa poikkeaa Kuopion Finpulpin vastaavasta siten, että Kemijärvellä on myös poikkeuseli aloittamislupa, eli työt voidaan aloittaa mahdollisista valituksista huolimatta. Julkisuudessa Kemijärvi ja Kemi on laitettu kilpailuasetelmaan. Kemijärven puunhankinta-alue on Koillismaa ja Itä-Lappi, ja Nivalan mukaan heille riittää puuta. Tehtaalle ei tule omaa puunhankintaa, vaan puu hankitaan toimitussopimuksina Metsähallituksen, yhteismetsien, metsänhoitoyhdistysten ja isojen sahojen kautta. Valtiolta toivotaan, että alempi yleinen tieverkko laitetaan kuntoon. Kustannusarvio on 216 miljoonaa euroa kymmenen vuoden aikana. Tehtaan yleiset talousvaikutukset ovat huomattavat, sillä puunhankinta-alueella asuu ainoastaan noin 16 000 ihmistä. Kemijärven biojalostamolle tiukat lupaehdot MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMELI SALOKANNEL, kuva T utkijoille ja metsänviranomaisille on tullut lukuisia ilmoituksia rajuista koivikkotuhoista Keski-Suomessa. Myös Kymenlaaksosta ja Pirkanmaalta on tehty havaintoja koivikkotuhoista. Asialla on ollut lumimittari, joka on syönyt lehdet jopa hehtaarien laajuisista koivikoista. Tuhot näyttävät keskittyneen varttuneisiin, pelloille istutettuihin koivikoihin. Koivunlehtien lisäksi lumimittari on tuhokohteilla syöty myös pajujen lehdet. Tutkija Marja Poteri Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että lumimittarin tuhot ovat harvinaisia, mutta eivät aivan tavattomia. Esimerkiksi Lounais-Suomessa havaittiin 1990-luvulla vastaavia, laajahkoja tuhoja. Hänen arvionsa mukaan kaljuiksikin syödyt koivut toipuvat. ”Lumimittarien toukat ovat alkukesän aikana syöneet lehdet, jotka ovat muodostuneet talvehtineista silmuista. Kun oksien pituuskasvu alkaa, koivuihin muodostuu uusia lehtiä, mikä pelastaa puun.” Koivujen tilanne voi käydä kuitenkin vaaralliseksi, jos lumimittarituho toistuu samoilla puilla ensi vuonna. Poterin mukaan selvää syytä lumimittarituhoille ei ole. ”Yksi selitys voi olla, että meillä on entistä enemmän varttuneita, pelloilla kasvaneita koivikoita”, hän pohtii. Lumimittari kalvaa Keski-Suomen koivikoita Lumimittari on syönyt lehdet koivikosta.
20.6.2019 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN LIINA KJELLBERG, teksti JOHANNA KOKKOLA, kuva A jatus oli pyörinyt Salla Tanskasen mielessä jo jonkin aikaa. Kesätyöpaikka. Sellaista pitäisi alkaa etsiä. Kun hän viime syksynä asioilla ollessaan sattumalta huomasi metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan toimipisteen, päätti hän pistäytyä kysymässä töitä sieltä. Nyt takana on reilu kuukausi yhdistyksen kesäharjoittelijana. "Harjoittelupaikan saaminen ei ole itsestäänselvää, joten lähetin hakemuksen muutamaan eri paikkaan. Lopulta pääsin pariinkin haastatteluun", Tanskanen kertoo. Tanskanen opiskelee metsätalousinsinööriksi Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa. Metsäalan töissä hän on toista kesää. Kesätöissä metsässä Salla Tanskasen kesään kuuluu leimikoiden suunnittelua, korjuutyön laadun valvontaa ja taimikoiden tarkastuksia. Listaus on toimiva tapa tällaisissa näkökulmakirjoituksissa. Tila on lyhyt, joten lista on lyhyt, mutta asia totta kai painavaa. Ketkä eivät ole kiinnostuneita siitä, miten satatuhatpäiset hirvieläinkannat vaikuttavat metsiin? 1. Metsäteollisuus. Luken tutkijat arvioivat keväällä, että hirvet aiheuttavat metsissä vuodessa 50 miljoonan euron kustannukset. Jyrähtikö teollisuus? Ei pihaustakaan. Toimittaja on kuullut ilkeämielisen huhun, etteivät metsien hirvituhot kiinnosta teollisuutta, koska hirvien kaluamista puista voi hyvin tehdä sellua. 2. Ympäristöjärjestöt. Suomen ympäristökeskus on huolissaan siitä, etteivät lehtipuut uudistu suojelumetsissä. Mitäs luulette, mitkähän eläimet niitä suojelualueiden haavanvesoja popsivat? Luonnonsuojelijat eivät vastausta tiedä, hiljaiselosta päätellen. 3. MTK. Hirven metsästysjärjestelmään on vaadittu metsänomistajille suurempaa sanavaltaa. Käytännön tulokset antavat odottaa itseään vuodesta toiseen. VALTTERI SKYTTÄ Metsäalan Top 3 METSIEN kasvumallit ovat olleet viime aikoina ahkerassa käytössä, kun tutkijoilta on tilattu laskelmia hakkuista ja metsien hiilivaraston kehityksestä. Teoreettiset mallit eivät ole täydellisiä, mutta niistä on hioutunut hyviä välineitä tulevan hahmotteluun. Tulevaisuuden skenaarioista keskusteltaessa kuitenkin usein unohtuu, että metsätuhoja mallien avulla on vaikea ennakoida. Samalla kun puiden kasvu lisääntyy, kasvavat myös riskit. Metsien kehitys voi yllättäen muuttua. Meillä laajat tuhot ovat onneksi olleet harvinaisia, mutta esimerkit Ruotsista osoittavat, että myrskyjen tai palojen riski on olemassa. Moni metsänomistaja on jo kokenut juurikäävän ja kaarnakuoriaisten aiheuttamien tuhojen yleistyneen. Kaikkein pahimmat riskit uhkaavat kuusikoita, joita meillä kasvaa vuosi vuodelta enemmän. Ilmaston lämmetessä pitkät Riski kasvaa kuusikoissa kuivat kaudet koettelevat kaikista eniten kuusia ja tekevät niistä alttiita tuhoille. TUTKIJAT ovat jo pitkään kannustaneet monipuolistamaan metsien puulajivalikoimaa. Siitä huolimatta kuusentaimien suosio on vain kasvanut. Jos puut istutettaisiin kukin laji sille parhaiten sopivalle kasvupaikalle, kuusen osuus olisi nykyistä paljon pienempi. Nyt taimikoita perustetaan maapohjille, joilla mänty tai koivu kasvaisivat paremmin. Pahin este männyn ja lehtipuiden kasvattamiselle on hirvi. Hirvikanta on pienentynyt, mutta silti eläimiä on monin paikoin liikaa. Varsinkin Eteläja Lounais-Suomessa hirvet ohjaavat vahvasti metsänomistajien valintoja. SOPIVASTA hirvikannan koosta on vaikea keskustella, koska hirvien aiheuttamat vahingot tunnetaan huonosti. Jopa taimituhoista esitetään erilaisia arvioita. Vielä vähemmän on tutkittua tietoa hirvien vaikutuksesta puulajivalikoimaan, tukkien laatuun tai metsäluonnon monimuotoisuuteen. Maaja metsätalousministeriön tulisi teettää hirvien vaikutuksesta metsätaloudelle kattava selvitys. Sen pohjalta hirvipolitiikkaa olisi mahdollista arvioida, ja samalla ratkoa kuusettumisen ongelmaa. Pikkulintujen pesäpuu ja ötököiden asunto. PUUKI Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
5 AJASSA / 20.6.2019 Fakta Gallup Osallistuin alkuvuonna Metsäkeskuksen järjestämään sukupolvenvaihdosiltaan. Etsiessäni istumapaikkaa täydessä salissa tutun näköinen vanhempi rouva viittoi vierelleen. Hetken juteltuamme ymmärsin, missä olin hänet viimeksi tavannut – olin ollut kouluttajana juuri samanlaisessa omistajavaihdostilaisuudessa, 33 vuotta sitten. Väliaikakahvilla rouva osoittautui todelliseksi neuvontatilaisuuksien kävijäkonkariksi. Hän osasi kertoa, millä yhtiöllä on parhaat tarjoilut ja miten tilaisuuksiin kannattaa heti ilmoittautua. Ujoon kysymykseeni, miksi rouva ei kolmeen vuosikymmeneen ollut saanut toimeksi omistajavaihdosta, hän heläytti runsaan naurun ja totesi yksikantaan: ”Tehkööt sitten minun jälkeeni juuri mitä lystäävät, minä joutuisin nyt vain maksamaan lisää veroja, jos myisin metsäni pois”. Tuolla hetkellä oivalsin jotakin todella tärkeää – porkkana omistajan vaihtamisesta tulee antaa metsätilan luovuttajalle. Metsänomistajat ikääntyvät, metsien keskikoko on varsin pieni, samaan aikaan teollisuuden käyttöön pitäisi saada runsaasti lisää puuta ja vielä pitäisi pystyä säilyttämään hiilinielut. Googlettamalla ”metsätilan sukupolvenvaihdos” löytyy 47 600 osumaa. Neuvontaa saa ”Polvelta toiselle” -hankkeesta tai ”Sujuvasti seuraavalle”-oppaasta. Kaikilla suurilla metsäyhtiöillä on palveluksessaan sukupolvenvaihdokseen erikoistuneita neuvojia. Suomessa on noin 350 000 kappaletta yli kahden hehtaarin kokoisia metsätilaa, joista vaihtaa vuosittain omistajaa vain alle 15 000. Aivan liian vähälle huomiolle jäi Björn Wahlroosin tänä keväänä esittämä ajatus 3–5 vuoden pituisesta jaksosta, jonka aikana metsäpalstan voisi myydä ilman myyntivoittoveroa. Väliaikaisena säädettävä verohelpotus antaisi selvän viestin passiivisille metsänomistajille – juuri nyt ja vain tämän rajoitetun hetken ajan on edullista luopua metsästään. Verovapaalle myynnille voisi asettaa 15–20 hehtaarin maksimipinta-alan ja edellytyksen, että ostaja on ennestään metsätalouden harjoittaja. Yksinkertainen veroetu ei lisäisi byrokratiaa toisin kuin suurella vaivalla aikaansaatu metsälahjavähennys. Tilakoko kasvaisi ja kannattavan metsätalouden harjoittaminen helpottuisi. Veroetu myyjälle saattaisi halventaa metsäpalstojen hintaa, mutta samalla se lisäisi jatkajan metsätalouden kannattavuutta. Syntyvät tilakaupat todennäköisesti rahoitettaisiin leimikon teolla. Puuta tulisi markkinoille toisin kuin tilanteessa, jossa metsä vaihtaa omistajaa lahjoituksena. Lahjan saajalle kun voi olla kova kynnys lähteä myymään leimikkoa, jos tilan on juuri lahjana toiselta saanut. Edellisen hallituksen yhtenä kärkihankkeena oli metsätilojen koon kasvattaminen. Uuden hallituksen ohjelmasta ei vastaavaa merkintää löydy, mutta se ei tarkoita, etteikö asia olisi edelleen tärkeä. Vanhat konstit on nyt nähty ja käytetty, on uusien keinojen aika. Metsistään luopujalle veroetu TIINA LIETZÉN Kirjoittaja on suomusjärveläinen metsätalousyrittäjä. Relaskooppi kulkee Salla Tanskasen mukana metsässä. METSÄALA KIINNOSTAA ? ? Metsäalan yliopisto-opintoihin pyrki tänä keväänä lähes viisi prosenttia enemmän ensisijaisia hakijoita kuin vuosi sitten. ? ? Metsätalousinsinöörin koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrä kasvoi osassa ja laski osassa ammattikorkeakouluja. Kaikkiaan määrä tippui hieman viime vuodesta. ? ? Metsäalan perustutkintoa suorittamaan haki tänä keväänä lähes 15 prosenttia enemmän ensisijaisia hakijoita kuin viime vuonna. Lähde: Metsäkoulutus ry "Viime kesänä olin harjoittelijana Tornatorilla. Nauhoitin luontokohteita ja tilarajoja hakkuita varten." Metsänhoitoyhdistyksessä Tanskasen työtehtäviin kuuluu muun muassa leimikoiden ja metsänhoitotoimenpiteiden suunnittelua, korjuuja istutustyön laadun valvontaa sekä taimikoiden tarkastuksia. Parasta työssä on hänen mielestään sen monipuolisuus ja se, että saa olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa. Tulevaisuus avoin Opintoja Tanskasella on jäljellä pari vuotta. Sitä, millaisiin töihin hän valmistuttuaan haluaa, hän ei osaa vielä sanoa. "Heti valmistumisen jälkeen voisi olla mukava päästä konkreettisesti metsään suunnittelemaan ja työskentelemään metsänomistajien kanssa. Myöhemmin voisin olla kiinnostunut esimerkiksi esimiestyöstä." Metsäalan työllisyysnäkymiä Tanskanen pitää hyvinä. "Luulisi, että tekevälle löytyy töitä. Jos työtilanne näyttää huonolta, haen yliopistoon metsänhoitajakoulutukseen." Metsässä Tanskanen viihtyy myös vapaa-ajallaan. Vanhempien metsässä riittää taimikonhoitotöitä, ja metsätaitokilpailuissa Tanskanen käy aina, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii. "Se on hyvä tapa kehittää metsän arviointisilmää." "Vähiin on käynyt ihmiset maaseudulla. Katselin yhtä kylää, jossa lapsuudessani oli pari kauppaa, pankki jne. Siellä asui enää 8 ihmistä vakinaisesti. Mitä tämä tarkoittaa metsille? Kertoo minusta vahvasti siitä, että metsänomistajat ovat kiihtyvällä vauhdilla (nuorehkoja) kaupunkilaisia. Aktiivisille metsänomistajille tilanne luo haasteita, ei ehkä olekaan enää muilla tien osakkailla intoa pitää teitä kunnossa." PUUNHALAAJA "Globaalisti: missä vähemmän ihmisiä, siellä enemmän metsää. Kesäasukkaat ovat voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Pysyy infrastruktuuri ja yksityistien hallinto kunnossa." A.JALKANEN "Yksityisteiden kunnossapito ja kustannukset on huomioitava asia. Mutta myös se, että metsätilojen omistuksen profiili jakautuu. Toisaalta pienten tilojen määrä kasvaa, ilmeisesti perinnönjakojen kautta. Toisaalta metsät keskittyvät isommille omistajille. Hoidon osalta en jaksa olla huolissani, molemmat ryhmät osaavat metsiä hoitaa." GLA "Väestökehitys on maakunnissa laskeva, mutta meillä ainakin loma-asutus on taannut hyvät ympärivuotiset palvelut. Moni talo ja torppa kylmennyt, mutta muuten tila on entistä ehompi ja tiluksiltaan suurempi." METSÄKUPSA "Ei ne metsänomistajat nuoria ole. Naapurin äijäkin nyt vasta 90plus-vuotiaana malttoi tehdä sukupolvenvaihdoksen. Viimeksi oli tehnyt leimikon 1970-luvulla, mutta sekin jäi silloin myymättä, leimat näkyvät kyllä vielä puissa." AIMO JORTIKKA Verkkokeskustelu: Väki vähenee, miten käy metsien?
20.6.2019 / AJASSA 6 Kuka? TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva H elsingin yliopiston tuore puiden ekofysiologian professori Teemu Hölttä on puiden stressin asiantuntija. Hän tuntee, miten muuttuva ympäristö vaikuttaa puihin. Toisin kuin fysiologit, Hölttä ei tyydy tutkimaan puita vain laboratoriossa vaan oikeassa ympäristössä Juupajoella Hyytiälässä. Smear II -tutkimusasemalla fyysikot, meteorologit ja metsätieteilijät mittaavat yhdessä yhtäjaksoisesti vallitsevien olojen vaikutusta kasvavaan puustoon. Monet puiden perustoiminnot tunnetaan hyvin laboratoriossa, mutta kentällä huonommin. "Yksi tärkeä asia selvittää tulevaisuuden kannalta on, miten puut ja metsät tulevat käyttämään kasvaneen hiilidioksidipitoisuuden hyväkseen ja miten paljon ottamaan siitä takaisin ja rajoittamaan hiilidioksidipitoisuuden kasvua", Hölttä kertoo. Ilman runsaan hiilidioksidipitoisuuden on todettu helpottavan puiden yhteyttämistä ja parantavan vedenkäytön tehokkuutta. Kohoava lämpötila puolestaan nopeuttaa ravinnekiertoa ja niiden saatavuutta. Toisaalta edessä voi olla puita stressaavia kuivia kausia ja hyönteistuhoja. Puut insinöörejä edellä Muuttuvan ilmaston vaikutuksissa puiden kasvuun ja hiilensidontaan riittää selvitettävää. Puiden perusprosessien ymmärtäminen on tässä avainasemassa. "Pitää ensin ymmärtää, mitä puissa tapahtuu ja vasta sitten voidaan antaa lääkkeitä." Alun perin fyysikoksi Jyväskylän yliopistosta valmistunutta professoria kiehtoo erityisesti puiden kyky nostaa maasta vettä kymmeniä metrejä ylöspäin aina lehtiin saakka. Juuri puiden mystinen veden kuljetus sai aikanaan fyysikon kiinnostumaan puista. Insinöörisovelluksissa maasta veden imeminen yli kymmenen metrin korkeuteen ei onnistu, sillä veden paine katoaa. "Puut pystyvät nostamaan vettä useita kymmeniä metrejä ja sinne syntyy negatiivinen paine. Tätä lähdin tutkimaan, ja tätä ei vieläkään täysin ymmärretä", Hölttä kertoo. Puut veivät mennessään, ja vuonna 2007 Hölttä vaihtoi Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta maaja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan. Veden kuljetuksen tutkimus laajeni lopulta muihin puun prosesseihin, kuten yhteyttämiseen ja kasvuun. Puun perustoimintojen ja kasvuun vaikuttavien tekijöiden parempaa tuntemusta voidaan tulevaisuudessa hyödyntää metsänjalostuksessa, kun valitaan muuttuneeseen ympäristöön sopivia alkuperiä. Esimerkiksi kasvukauden pidentymiseen ja lämpimiin talviin sopeutuminen vaatii puilta paljon ja sopeutumisessa on alkuperien välisiä eroja. 50 litraa päivässä Apulaisprofessorina Helsingin yliopiston metsäosastolla vuodesta 2013 toiminut Hölttä vakinaistettiin ekofysiologian professoriksi vuoden alusta. Edelleen häntä puhuttelevat puiden veden kuljetukseen ja kulutukseen liittyvä problematiikka. Näihin prosesseihin kulminoituvat esimerkiksi Amerikassa ja Välimeren maissa puiden kuivuudesta johtuvat laaja-alaiset kuolemat. "Kuivalla puiden veden kulutus on se heikoin tekijä. On havaittu, että kun tulee pitkäjaksoisia kuivuuksia, puiden vedenkulutuksen hienomekanismi pettää", Hölttä kertoo. Esimerkiksi parikymmentä metrinen mänty juo kesähelteellä noin 50 litraa päivässä. Jos vettä ei ole riittävästi, se vähentää haihduntaa sulkemalla neulasten pinnalla olevat ilmaraot. Samalla hiilidioksidin virtaus puuhun estyy. Tällöin puu ei pysty kasvattamaan hiilivarastoja eikä siten muodostamaan uutta solukkoa ja puolustusyhdisteitä tuholaisia vastaan. Kuivuuden jatkuessa vuodesta toiseen puu nääntyy. Suomi on toistaiseksi säästynyt pahimmilta kuivuuskausilta. Helteet näkyvät kuitenkin puun ympärysmitassa. Kuumalla kesäsäällä puu kirjaimellisesti kutistuu, vaikkei sitä paljain silmin näekään. Viime kesän helteet kurittivat ihmisiä, mutta eivät puita. "Viime kesänä ei ollut meidän mittausasemalla niin kuivaa, itse asiassa vuonna 2006 oli vielä kuivempaa", Hölttä paljastaa. Fyysikko tykästyi puihin Uusi puiden ekofysiologian professori Teemu Hölttä tietää, onko puu stressaantunut vai parhaassa kasvussa. "Pitää ensin ymmärtää, mitä puissa tapahtuu." TEEMU HÖLTTÄ ? ? puiden ekofysiologian professori Helsingin yliopistossa ? ? 44-vuotias ? ? koulutukseltaan fyysikko ja filosofian tohtori ? ? kotoisin Turusta, asuu Helsingin Myllypurossa ? ? perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi poikaa ? ? harrastaa juoksua, hiihtoa, kalastusta, kirjallisuuta ja lasten kanssa telmimistä "Elävä luonto tuntui mielenkiintoisemmalta ja monipuolisemmalta tutkimuskohteelta kuin puhdas fysiikka", kertoo metsien pariin siirtynyt fysiikan tohtori ja tuore puiden ekofysiologian professori Teemu Hölttä. HAASTATTELU
7 AJASSA / 20.6.2019 Sopii myös kesantojen ja tienreunojen leikkuuseen. Vasaraterät: Todella hieno leikkausjälki nurmikolle. MODULARBOX OY ON VAKAVARAINEN SUOMALAINEN PERHEYRITYS JOLTA VARMASTI USKALTAA OSTAA! MEILLÄ TAKUU, VARAOSAT JA HUOLTO PELAA -VARMASTI! SUOMESSA YLI 150 HUOLTOPISTETTÄ. MODULARBOX OY Kartanonherrantie 9, 02920 ESPOO kehä III Tilaukset ja tiedustelut puh. tai s-postilla myynti@rally.fi 040 553 2428 050 3300 882 MÖN KIJÄ CENTER SAA AJAA TIELLÄ! Rahoituksella alk. 169?/kk. 4x4 550 EFI+EPS Vetokyky yli 900 kg Isoin maavara 30,5 cm Aito 100% 4-veto 26" Testivoittajarenkaat ym. 7490 ? +tk 550 EFI 5990 ? +tk Rahoituksella alk. 139?/kk. B-kortti tai AM121. HETI TOIMITUS! SH. 9990? +tk Ohjaustehostimella 6790? 2-PAIKKAINEN 4x4 MADE IN TAIWAN VUODEN TAKUU! VINSSI JA PERÄVAUNUPISTOKE kaupanpäälle! Otamme vaihdossa mönkijät, mp:t ym. PARHAAT LAATU-TRAKTORIT Euroopan 1 merkiltä tieja työkäyttöön. SH. 8490? +tk EDUN ARVO YHT. 2990? EDUN ARVO YHT. 2990? OHJAUSTEHOSTIN UUTUUS! Finman MÖNKIJÄN RUOHONLEIKKURIT! Isoilla Maxxis 26" Testivoittajarenkailla, edessä 9" ja takana 11" leveät uutuusrenkaat 14" alumiinivanteilla. Tasauspyörästö takana 100% lukolla. Ajoltaan kuin huippuauto. Pikasäädettävät iskarit lisäsäiliöillä joka kulmassa, ym. 5 Vuoden Runkotakuu! TGB Blade 1000 LTX EPS LED T3b Rahoituksella alk. 199?/kk. 11990 ? +tk Briggs&Stratton 15 Hv 420 cc moottori Sähköstartilla. Made in USA. Leikkuuleveydet: 120 cm ja 150 cm Leikkuukorkeus 15 mm 150 mm Ammattitai yksityiskäyttöön. FINMAN 120 FINMAN 150 2890 ? 2490 ? Rahoituksella alk. 100?/kk. KATSO ESITTELYVIDEOT www.tgb.fi Markkinoiden hienoin 1000cc T3b Traktori! TARJOUSHINTAAN! HUIPPUUUTUUS! Heti toimitukseen! Leikkausnopeus 120 cm 12000 m2 /h. Leikkausnopeus 150 cm 15000 m2 /h.
20.6.2019 / AJASSA 8 MIKKO RIIKILÄ V astanimitetyn hallituksen ohjelmassa on luonnonsuojeluun luvattu sata miljoonaa euroa lisää. Summa koostuu vuosittaisista määrärahojen korotuksista ja osin kertaluontoisista eristä. Koko neljän vuoden hallituskaudeksi on luvattu määrärahojen korotuksia vuositasolla 46 miljoonaa euroa, yhteensä 184 miljoonaa euroa. Tämä lienee kohtalaisen varmaa rahaa. Elinympäristöjen parantamisen toimintaohjelman rahoitukseen on hallitusohjelmassa luvattu 72 miljoonaa euroa vuodessa seuraaville kolmelle vuodelle, yhteensä 216 miljoonaa. Se tulee, jos taloustilanne sallii – kyse on siis eräänlaisesta "vappusatasesta". Rahat on määrä kerätä valtion omaisuuden myynneistä. Luonnonsuojelu saa lisärahaa Hallitusohjelmassa luonnonsuojeluun luvatut sata miljoonaa lisäeuroa katetaan osin valtion omaisuutta myyden – jos taloustilanne sallii. Maaja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sekä ympäristöja ilmastoministeri Kirsta Mikkonen (vihr.) pääsevät hallinnonaloineen vääntämään luonnonsuojeluun myönnettävien lisäeurojen kohdentamisesta. MIKKO RIIKILÄ Mitä sadalla miljoonalla lisäeurolla sitten kannattaa suojella? MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä satsaisi talousmetsien luonnonhoitoon Metso-ohjelman kautta. Hän tukisi myös soiden ja kosteikkojen vapaaehtoista suojelua. ”Varoja ei pidä käyttää ainakaan uuden kansallispuiston perustamiseen, jos tavoitellaan mahdollisimman suurta vaikuttavuutta.” Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo keksii monta kohdetta ja muistuttaa, että myös tekijöitä tarvitaan lisää, jotta kasvavat määrärahat saadaan järkevästi käytettyä. Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho käyttäisi luonnonsuojelun lisämäärärahat suojelualueiden kasvattamiseen. ”Niin kauan kun suojellun pinta-alan osuus on alle kymmenen prosenttia, suojelun lisääminen on tehokkain keino vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.” Biologi ja tietokirjailija Seppo Vuokko satsaisi summan trooppisten sademetsien suojeluun. ”Siellä lajeja häviää jatkuvasti. Suomen metsälajeilla ei ole todellista sukupuuttouhkaa.” Mitä suojelisit? OTSO HUITU JUKKA NIEMIMAA HEIKKI HENTTONEN LUONNONVARAKESKUKSEN (Luke) myyräkierros on taas tehty, ja sen mukaan myyräkannat ovat runsastumassa kohti huipputiheyksiä Itä-Suomessa ja paikoin ylimmässä Lapissa. Sen sijaan Keski-Suomessa, Hämeessä, Eteläja Lounais-Suomessa sekä Metsä-Lapissa myyräkannat ovat talven jälkeen alhaiset. Pohjanmaan kannat ovat romahtaneet talven aikana. Myyrien määrät ovat runsastumassa selvästi Kainuussa, Savossa ja Karjalan maakunnissa. On odotettavissa, että kannanvaihtelun huippuvaihe saavutetaan Itä-Suomessa ensi syksynä. Myyräkannat vahvistuivat kohtalaisesti viime vuonna myös eteläisessä ja lounaisessa Suomessa, ja syksyn tilanteen perusteella myyräkantojen ennustettiin nousevan huippuun ensi syksynä. Myyrät eivät kuitenkaan olleet tutkijoiden ennusteita lukeItä-Suomeen myyrähuippu ensi syksynä tamiseen ja Metsähallituksen luontopalveluiden rahoituksen vahvistamiseen. Viime vuosina Metso-ohjelmaan on käytetty yhteensä enintään 35 miljoonaa euroa. Se on koostunut ely-keskusten suojelurahoista ja Suomen metsäkeskuksen jakamista talousmetsien määräaikaisen suojelun korvauksista. Summaa on vuosittain katettu lisäbudjeteilla. Jatkossa kehysrahoitus on määrä nostaa tasolle, jota ei aina tarvitse tilkitä lisäbudjeteilla. Metsähallituksen luontopalveluita on vuosittain rahoitettu 30 miljoonalla eurolla. Tätä on Niirasen mukaan tarkoitus nosneet, ja hieman yllättäen viime syksyn hyvän alkunousun jälkeen myyrien määrät kuitenkin laskivat laajalti talven aikana. Onkin epätodennäköistä, että eteläisen ja lounaisen Suomen myyräkannat kasvaisivat varsinaiseen huippuvaiheeseen syksyyn mennessä, vaikka jonkin verran rusastuisivatkin. Myyräkannat ovat Keski-Suomen länsiosissa ja Pirkanmaalla edelleen alhaisia syksyn 2017 huipun ja vuoden 2018 romahduksen jälkeen. On kuitenkin odotettavissa, että myyräkannat alkavat kasvaa maltillisesti tänä vuonna. Pohjanmaalla sekä Eteläja Keski-Pohjanmaalla koettiin myyrähuippu syksyllä 2018. Kannat ovat talven aikana romahtaneet laajalti näillä alueilla. Odotettavissa on, että myyrien määrä pysyy läntisessä Suomessa alhaisena kesään 2020 asti. Lapissa kannan kasvusta merkkejä Pohjois-Suomessa myyräkannat ovat kasvaneet alueittain hieman eri tahdissa. Oulun ympäristön myyrät ovat vähentyneet talven lopulla merkittävästi, mutta Meri-Lapissa Kemin–Tornion suunnalla myyriä oli vielä kohtalaisen paljon, ja pöllötkin ovat pesineet hyvin. Valtaosassa Lappia ja Koillismaata myyrämäärät ovat edellisten vuosien laskuvaiheen jälkeen vielä vaatimattomat, mutta selviä nousun merkkejä on havaittavissa. Myyrätuhoja on paljastunut hangen alta Oulun ja Kemin ympäristöstä. On todennäköistä, että metsäpuun taimia on joutunut myyrien syömäksi myös etelämpänä Pohjanmaalla. Itäisessä Suomessa on merkittävä myyrätuhojen riski ensi talvena. Taimien istuttaminen on suositeltavaa tehdä nyt heti mahdollisimman varhain kasvukaudella tai, vaihtoehtoisesti, mikäli mahdollista, siirtää kesään 2020. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. taa ”merkittävästi”. Luonnonsuojelun lisärahoitus on epävarmempi osa. 72 miljoonaa euroa kolmelle vuodelle on määrä käyttää muun muassa vapaaehtoiseen soiden suojeluun, soiden ennallistamiseen ja luonnonsuojelualueiden laajentamiseen. Ympäristöministeriön Niirasen mielestä koko potti on hallitusohjelman mukaan tulossa sen käyttöön. Maaja metsätalousministeriössä tätä näkemystä ei täysin jaeta. Ylijohtaja Juha Niemelän näkemyksen mukaan hallitus ratkaisee, kuinka rahat jaetaan. ”Hallitus ratkaisee rahojen käytön, kun eri ministeriöiden tekemien budjettiesityksiä sovitetaan yhteen.” Laskelma päätyy sataan miljoonaan, kun lasketaan yhteen 184 ja 216 miljoonaa ja jaetaan tulos neljällä vuodella. Ympäristöministeriön ylijohtajan Ari Niirasen mukaan 46 miljoonan euron pysyvä määrärahojen korotus käytetään Metso-ohjelman tavoitteiden saavutMetsälehti Makasiinin numerossa 4/2019 sivulla 42 kerrottiin virheellisesti, että tutkimusmännikön vuotuisella 2,5 tonnin hiilensidonnalla kuittaa noin 900 kilometrin hiilidioksidipäästöt vähäpäästöisellä autolla. Oikea kilometrimäärä on runsaat 90 000 kilometriä. OIKAISU La ur a Ko til a/ Va lti on eu vo st on ka ns lia www.usewood.fi, puh 040-1830366 Metsänomistajan pienkoneet Okra-messuilla 3-6. 7. 2019 Oripäässä Kombikone kiinnostaa. Katso video Andersin kombikoneesta nettisivultamme.
9 AJASSA / 20.6.2019 MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuvat J atkuva kasvatus on ollut jatkuvan inttämisen aihe, mutta tunteet ovat tasaantumaan päin. Jatkuva kasvatus hyväksyttiin ensin lakitasolla ja Tapion metsänhoitosuositusten myötä se on tullut myös käytännön tasolle. Heilurilla on tapana jatkaa liikettään ja julkisuudessa on äänenpainoja, että jatkuva kasvatus pelastaa kaiken ekologiasta ilmastoon, ja siksi sen tulisi olla metsänhoidon ykkösmenetelmä ja avohakkuuseen päättyvän tasaikäiskasvatuksen poikkeustoimi. jatkuu seuraavalla aukeamalla. Kohkaus jatkuvasta kasvatuksesta on tasaantumassa. Tutkimustietoa menetelmästä on kuitenkin vielä niukasti. Valtamenetelmäksi jatkuvasta kasvatuksesta silti tuskin on. Oppiriidan jälkeen
20.6.2019 / AJASSA 10 Aina voi pyrkiä, aina ei kannata Tapio on hiljattain päivittänyt metsänhoitosuositukset jatkuvan kasvatuksen osalta. Puuntuotannon asiantuntija Arto Koistinen pitää jatkuvaan kasvatukseen liittyvää eipäs-juupas-väittelyä ylipäätään turhana. ”Suosituksissa ei ole ohjaavaa viestiä, vaan tavoitteena on monipuolistaa metsänkäsittelymenetelmiä ja tarjota vaihtoehtoja. Ohjaus tietynlaiseen kasvatustapaan on menneestä maailmasta.” Koistisella ei ole vastausta siihen, mikä on jatkuvan kasvatuksen potentiaalinen ala. Siihen voi pyrkiä lähes kaikista lähtötilanteista, mutta järkevyyden aste vaihtelee. ”Kivennäismaiden kuusikoissa en näe vahvaa taloudellista syytä pyrkiä jatkuvaan kasvatukseen, kun luontaiseen uudistumiseen liittyvät riskit otetaan huomioon.” Karkeasti yleistäen jatkuva kasvatus on sitä varteenotettavampi menetelmä, mitä karummilla tai turpeisemmilla mailla ollaan. Paremmilla kasvupaikoilla kasvatusmenetelmiin on vaikea saada kannattavuuseroa. ”Turvemailla edellytyksiä jatkuvalle kasvatukselle on enemmän, koska turvemaiden puustot ovat usein luonnostaan epätasaisia ja kosteat turvepinnat taimettuvat hyvin.” ”Jatkuva kasvatus on hyvä olla mukana metsien käsittelyn paletissa." ”Jatkuvassa kasvatuksessa pitää tehdä samat monimuotoisuustoimet kuin tasaikäisessä." Lapin karut männiköt ovat usein jo valmiiksi epätasaisia, ja niissä jatkuva kasvatus on kannattava ja luonteva vaihtoehto. Ei luomua, mutta lähempänä Jatkuva kasvatus nähdään luonnonmukaisempana metsänhoitomenetelmänä. Koistinen kuitenkin painottaa, että jatkuva kasvatus sinänsä ei pysäytä monimuotoisuuden heikentymistä eikä tee puuntuotannosta luomua. Suurin ympäristövaikutus tulee, jos voidaan vähentää maanmuokkausta ja ojitusta. Kunnostusojitus ja sen myötä ravinneja kiintoainehuuhtoumat on ympäristölle varsin rankka toimenpide. ”Suosituksissa ei kuitenkaan väitetä, että kunnostusojitukset voitaisiin lopettaa. Se on kohdekohtaista.” Puustoisuudella voidaan säädellä pohjaveden tasoa, mutta riittävästä puuston määrästä ei ole vahvaa tutkimustietoa. Uusien taimien syntytapa on kiistatta lähempänä luontaista, mutta hakkuut muuttavat metsää aina. ”Jatkuvassa kasvatuksessa pitää tehdä samat monimuotoisuustoimet kuin tasaikäisessä. Järeää maalahopuuta ei synny jos sitä ei aktiivisesti tuoteta, joten säästöpuuryhmiä tarvitaan molemmissa.” Yhdessä molempi parempi Soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta ohjaa jatkuvan kasvatuksen tutkimuksia. ”Jatkuva kasvatus on hyvä olla mukana metsien käsittelyn paletissa riippumatta hakkuumääristä”, hän sanoo. 40 000 80 000 120 000 160 000 Hakkuutapojen kehitys yksityismailla, ha Suojuspuuhakkuu 2014 2015 2016 2017 2018 Jatkuva kasvatus tuli mahdolliseksi metsälain muutoksella vuoden 2014 alusta. Metsänkäyttöilmoituksissa ne ilmoitetaan poimintaluonteisina kasvatushakkuina tai pienaukkohakkuina, mutta vuoden 2018 nousu johtuu paljolti lumituhohakkuista. Myös osa siemenpuu-, kaistaleja verhopuusekä suojuspuuhakkuista voi tähdätä jatkuvaan kasvatukseen. Taulukossa ei ole tasaikäiskasvatuksen harvennushakkuita. Lähde: Suomen metsäkeskus, metsänkäyttöilmoitukset Avohakkuu Poimintaluonteiset kasvatushakkuut ja pienaukkohakkuut Kaistaleja verhopuuhakkuu Siemenpuuhakkuu Suuri kysymys on, että tuleeko jatkuvassa kasvatuksessa riittävästi kasvuhaluisia taimia. Jatkuva kasvatus on puheenaihe myös naapurimaissa. Pohjoismaiden ja Baltian maiden metsäntutkijoita perehtyi Vesijaon tutkimusmetsiin Luonnonvarakeskuksen konferenssissa kesäkuussa Padasjoella.
11 AJASSA / 20.6.2019 "Hiiltä voi sitoa myös tasaikäiseen, terveeseen puustoon kiertoaikoja pidentämällä.” Jatkuva kasvatus tuo talousmetsiin piirteitä, jotka tasaikäiskasvatuksessa häviävät, kuten järeämpi puusto ja peitteellisyyden säilyminen. Meneillään olevassa tutkimuksessa on tutkittu metson, pyyn, pikkutikan, pohjantikan, pyrstötiaisen ja liito-oravan menestymistä. ”Pyy, tikat ja pyrstötiainen hyötyivät jatkuvasta kasvatuksesta, metso ja liito-orava tasaikäisestä, mutta kaikille lajeille parasta on yhdistelmä, jossa on molempia.” Mönkkösenkin mielestä hakkuutapojen joko-tai-ajattelusta voitaisiin jo mennä eteenpäin. Keskustelu jatkuvan kasvatuksen osuudesta on vasta alkamassa. ”Ekologisten haittojen minimoinnin kannalta hakkuutapojen osuuksien tulisi olla puolet ja puolet.” Se kuulostaa paljolta, mutta metsäsijoittajat puhuvat haltuunottohakkuista. Niissä ostorahoja pyritään saamaan takaisin mahdollisimman nopeasti ja paljon, ja uudistamiskustannukset vältetään hakkaamalla lakirajalle. Missä vanhan koulun metsäammattilainen näkee ruman hakkuuraiskion, se saattaa olla jatkuvan kasvatuksen kannalta varsin hyvä lähtötilanne. Hiilen kannalta katse maaperään Hiilensidonnan kannalta jatkuvan kasvatuksen edut ovat kyllä ja ei. Puustopääoma ei koskaan nouse erityisen suureksi, mutta ei laske ihan nollaankaan, ja puusto sitoo jatkuvasti kohtalaisesti hiiltä. Koistinen muistuttaa, että valtaosa metsiin varastoituneesta hiilestä on maaperässä. Jatkuvalla kasvatuksella on hiilensidonnan kannalta etunsa, jos sen avulla päästään siihen, että maaperää häiritään mahdollisimman vähän. ”Jos halutaan sitoa mahdollisimman paljon hiiltä, niin sitä voi sitoa myös tasaikäiseen, terveeseen puustoon kiertoaikoja pidentämällä.” Huolija hoitovapaata kasvatusta ei ole Tuhojen kannalta jatkuvalla kasvatuksella on joitain etuja. Tukkimiehentäi ei uhkaa taimia, eikä hirvija myyrätuhojakaan ole mainittavasti. Kirjanpainajatuhot ovat tasaikäisissä metsissä yleensä aukkojen reunapuustoissa, kun jatkuvassa kasvatuksessa riskikohteita ovat hyvin harvat ja paahteiset kuusikot. Juurikääpäiset kohteet ovat aina hankalia, mutta vielä ongelmallisempia ne ovat jatkuvassa kasvatuksessa, jossa ei voi käyttää puulajin vaihtoa. Jatkuva kasvatus ei tarkoita hoitovapaata kasvatusta, sillä tiheät taimiryppäät tarvitsevat raivaussahaa. Sitten kun kaikki metsänhoidon keinot on käytetty, jäljelle jää metsänjalostus. Pitkällä tähtäimellä jalostuksen painoarvo puuston kokonaiskasvun lisääjänä kasvaa ja sen hyödyistä jatkuva kasvatus jää paitsi. Kuutioita vaiko kannattavuutta Väittely jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta vaikuttaa loputtomalta. Luonnon kanssa on aina epävarmuusmomentti, mutta väitöskirjatutkija Vesa-Pekka Parkatti Helsingin yliopistosta näkee asian kuitenkin talousteorian valossa selkeänä. ”Kuutioiden maksimointi onnistuu yleensä parhaiten tasaikäiskasvatuksella, mutta kun huomioon otetaan korko, kustannukset ja puunhinnat, niin kuva muuttuu.” Jatkuvan kasvatuksen suhteellista kannattavuutta parantavat korkea korko, korkeat uudistamiskustannukset, varjoa sietävä puulaji eli kuusi, ja heikko kasvupaikka. Jos korko on korkea, päätehakkuusta seuraava viive seuraaviin hakkuutuloihin muodostuu kalliiksi. Mutta jos korko on matala, niin hakkuutulojen odottamisen kustannukset ovat pienet. ”Keskimäärin jo alle kolmen prosentin korolla ja tavanomaisilla uudistamiskustannuksilla kuusikon jatkuva kasvatus nousee taloudellisessa mielessä parhaaksi vaihtoehdoksi.” Jatkuva kasvatus oli käytännössä kielletty vuoden 1948 harsintajulkilausumasta vuoden 2014 metsälakiuudistukseen saakka. Tasaikäiskasvatus oli ainoa ideologisesti oikea kasvatusmenetelmä yli 60 vuotta. Sitä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että tasaikäiskasvatukseen kohdistuu arvostelua ja jatkuvaan kasvatukseen ylimitoitettuja odotuksia. Kun aika näyttää mihin jatkuva kasvatus sopii ja pystyy, menetelmien tasapaino löytyy ja voidaan siirtyä oppiriidan jälkeiseen aikaan, ilman tunteita. MIKKO HÄYRYNEN Aika näyttää MIKKO HÄYRYNEN TASAIKÄISKASVATUSTA on tutkittu sata vuotta, jatkuvaa kasvatusta 20–30 vuotta. Tutkimusprofessori J ari Hynynen Luonnonvarakeskuksesta sanookin, että metsäntutkimuksen kannalta ei olla vielä tukevalla pohjalla. ”Kasvatussuositukset perustuvat malleihin, joihin mittaukset eivät aina anna täyttä tukea.” Turvemailla tutkimuksia vasta aloitellaan ja iso kysymys on, että miten kivennäismaakuusikoiden poimintahakkuiden jälkeen syntyy uutta nuorennosta. Jos kasvuhaluisia taimia ei synny riittävästi, niin jatkuvan kasvatuksen lupaava alku löpsähtää muutaman poimintahakkuun jälkeen. Sen sijaan jatkuvan kasvatuksen kuutiokasvu etenkin kuusikoissa tunnetaan jo varsin hyvin. Pohjoismainen puheenaihe Vaikka Suomen tutkimushistoria on lyhyt, niin se on kuitenkin pitempi kuin naapuripohjoismaiden, ja jatkuva kasvatus keskusteluttaa yhtä lailla Ruotsissa ja Norjassa. Professori Urban Nilsson Ruotsin maatalousyliopistosta näkee, että heillä on samantyyppinen tilanne kuin Suomessa – paljon väittelyä, vähän toimintaa. ”Vaatimukset jatkuvan kasvatuksen lisäämiseksi tulevat pääsääntöisesti metsäalan ulkopuolelta.” Enimmin jatkuvaa kasvatusta käytetään kaupunkien lähistöillä, missä virkistyskäytön vuoksi halutaan välttää avohakkuita. Ruotsissa jatkuva kasvatus ei ole koskaan ollut varsinaisesti kiellettyä, mutta se on mielletty jokseenkin kielletyksi eikä sen osuus ole noussut suureksi. Osaltaan yleistymistä on jarruttanut, että Ruotsissa puuston minimipohjapinta-alat ovat korkeammat kuin Suomessa eli uudistamisvelvoite laukeaa herkemmin. Tutkimus vielä nuorta KOMMENTTI kt Jatkuva kasvatus ei ole hoitovapaata kasvatusta. Pienaukkojen taimituppaat tarvitsevat raivaussahaa. Jari Hynen Urban Nilsson
20.6.2019 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 2018 2017 2019 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 52 5 10 15 20 25 30 35 40 45 TUORE PUUKAUPPA JUSSI COLLIN SUOMESSA tehtiin viime vuonna jälleen uusi hakkuuennätys. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan runkopuuta korjattiin yhteensä 78 miljoonaa kuutiota, mikä on liki kuusi miljoonaa kuutiota enemmän kuin edellisen ennätysvuoden 2018 hakkuut. Teollisuuden käyttöön puusta meni 89 prosenttia eli 69 miljoonaa kuutiota. Siitä oli tukkia 43 prosenttia ja kuitua 57 prosenttia. Hakkuut yksityismetsissä kasvoivat 12 prosenttia 58 miljoonaan kuutioon. Eniten hakattiin Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen maakuntien alueilta. ”Metsiimme kasvaa uutta runkopuuta noin 107 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puuston kokonaismäärää suureni viime vuonna ennätyspoistumasta huolimatta siis noin 13 miljoonalla kuutiometrillä”, yliaktuaari Jukka Torvelainen Lukesta toteaa. Luken mukaan metsiemme suurin puuntuotannollisesti kestävä hakkuumahdollisuus on 84 miljoonaa kuutiota meneillään olevalla kymmenvuotiskaudella (2015–2024). Siitä hakattiin viime vuonna 93 prosenttia, vuosina 2015–2018 keskimäärin 86 prosenttia. Puuta korjattiin ennätysmäärä Ei tullut vielä tukkia KOHDE: Kesäkorjuukelpoinen ensiharvennus SIJAINTI: Pohjois-Pohjanmaa OSTAJA: Iso metsäyhtiö LEIMIKON KOKO: 8,0 ha MUUTA: Noin 35-vuotiaan viljelymännikön ensiharvennus kuivahkolla kankaalla. Kuviolta ei kerry vielä tukkikokoista puuta. Sekapuuna leimikolla kuusta ja koivua. Metsänomistaja ennakkoraivasi leimikon ja osalle aluetta haettiin kemeratukea. Puutavaralaji määrä / € / Myyntitulo m 3 m 3 € Mäntykuitu 390 16 6 240 Kuusikuitu 40 16 640 Koivukuitu 45 15 675 Yhteensä 475 7 555 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva A inakin UPM:llä ja Metsä Groupilla on käytössä hinnoittelumalli, jossa sertifioimattomalle, PEFC-sertifioidulle ja FSC-sertifioidulle puulle maksetaan eri hintaa. ”Meillä on kolmiportainen malli, jossa PEFC-sertifioitu puu muodostaa perustason. FSC-sertifioiduista puusta maksamme selvän hintalisän, kun taas sertifioimattomasta puusta maksamme PEFC-puuta vähemmän”, kertoo puukauppaja metsäpalvelujohtaja Juha Jumppanen Metsä Groupista. Jumppanen ei avaa tarkkoja euromääriä, mutta vahvistaa, että ero sertifioimattoman ja FSC-sertifioidun puun välillä voi olla useita euroja. ”Porras sertifioimattoman ja PEFC-sertifioidun puun välillä on korkeampi kuin PEFCja FSC-sertifioidun puun välillä. FSC-sertifiointia tarjoamme maksutta sopimusasiakkaillemme.” Suomessa noin 10 prosenttia metsistä on sertifioinnin ulkopuolella. Metsätila voi jäädä sertifioinnin ulkopuolelle esimerkiksi tilanteessa, jossa metsänomistajan jäsenyys metsänhoitoyhdistyksessä päättyy. Euro lisää kuutiohintaan Metsälehden saamien tietojen mukaan UPM maksaa FSC-sertifioidulle puulle yhden euron suuruisen kuutiokohtaisen lisän verrattuna PEFC-sertifioituun puuhun. ”Tässä suuruusluokassa liikutaan”, myöntää puumarkkinapäällikkö Panu Kärkkäinen UPM:ltä. Metsä Groupin tavoin UPM maksaa sertifioimattomasta puusta vähemmän kuin PEFC-sertifioidusta puusta. Säännöllisesti puuta myyville metsänomistajille lisä on merkittävä ja Sertifikaatti näkyy hinnassa Kolmiportainen hinnoittelumalli metsäsertifikaatin mukaan on yleistynyt. FSCsertifioidusta puusta maksamme selvän hintalisän. Isot metsäyhtiöt kompensoivat FSC-sertifioinnista metsänomistajille koituvia tulonmenetyksiä maksamalla FSC-sertifioidusta puusta parempaa hintaa. FSCsertifioinnissa esimerkiksi järven rantaan on jätettävä vähintään 15 metriä leveä suojavyöhyke, kun PEFC:ssä riittää 5 – 10 metriä.
13 AJASSA / 20.6.2019 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 57,28 ? 59,77 ? 45,02 ? 17,94 ? 19,63 s 17,13 ? 24,56 ? 27,19 Uudistushakkuu s 59,56 ? 61,04 ? 47,84 ? 20,42 ? 22,31 s 19,36 ? 28,12 s 29,73 Harvennushakkuu s 52,47 s 53,79 s 39,15 s 17,68 s 17,76 s 16,91 s 23,18 s 23,21 Ensiharvennus s 41,91 s 42,23 s 33,94 s 13,78 s 12,86 s 13,20 s 20,92 s 20,34 Hankintahinnat ? 58,68 ? 59,07 ? 49,45 ? 30,59 s 32,89 s 31,56 s 37,56 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 58,63 ? 61,08 s 42,43 s 17,95 ? 19,92 s 16,97 s 23,66 s 28,63 Uudistushakkuu s 60,35 ? 62,20 s 44,54 s 18,86 ? 21,58 ? 18,74 s 27,48 Harvennushakkuu s 54,65 s 55,51 s 38,99 s 18,22 s 18,37 s 17,20 ? 22,73 ? 23,07 Ensiharvennus s 47,24 s 35,57 s 13,61 s 13,48 s 12,72 Hankintahinnat ? 59,54 s 60,86 ? 44,96 ? 30,58 ? 32,00 s 31,86 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 57,96 s 60,00 s 43,08 s 17,45 ? 20,00 s 16,75 s 24,09 ? 27,00 Uudistushakkuu ? 60,53 s 61,10 s 45,84 ? 19,87 ? 22,98 s 18,79 ? 27,68 ? 29,80 Harvennushakkuu s 52,98 s 54,80 s 38,00 ? 17,24 ? 17,04 s 16,79 ? 23,31 ? 23,36 Ensiharvennus s 13,64 Hankintahinnat s 59,94 ? 60,17 s 30,13 ? 30,24 ? 29,98 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 54,77 ? 56,93 s 44,00 ? 16,90 ? 17,13 ? 16,69 s 22,57 ? 23,90 Uudistushakkuu s 58,22 s 58,87 s 47,08 ? 19,16 ? 19,22 s 19,25 ? 24,97 ? 26,43 Harvennushakkuu ? 49,22 ? 49,90 s 38,98 ? 17,09 s 17,14 ? 16,79 ? 22,14 s 22,40 Ensiharvennus ? 40,44 s 13,14 s 12,26 s 12,80 Hankintahinnat ? 57,83 ? 57,13 ? 50,50 ? 30,35 s 32,18 s 30,85 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 57,10 s 58,73 s 36,78 s 17,44 s 16,92 ? 24,63 Uudistushakkuu Harvennushakkuu s 50,07 s 49,9 ? 16,49 ? 15,76 ? 22,48 Ensiharvennus ? 13,86 ? 13,31 Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,27 ? 56,55 ? 18,30 ? 17,51 s 25,75 s 27,97 Uudistushakkuu s 57,75 s 58,24 ? 21,24 ? 19,58 s 28,56 s 29,52 Harvennushakkuu ? 49,71 s 49,49 s 17,24 s 16,24 s 23,25 s 24,06 Ensiharvennus s 14,65 ? 13,33 Hankintahinnat s 59,73 s 59,59 ? 31,74 ? 31,64 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 59,16 ? 60,84 ? 49,20 s 19,64 ? 21,04 s 17,91 s 25,19 s 31,77 Uudistushakkuu s 60,90 ? 62,01 ? 51,76 ? 23,71 ? 25,46 s 20,39 s 36,16 Harvennushakkuu s 55,62 ? 55,34 s 41,09 s 19,69 s 18,54 s 18,08 s 24,97 s 25,29 Ensiharvennus s 42,61 s 42,55 s 14,04 s 12,79 s 13,57 Hankintahinnat ? 58,70 ? 59,39 ? 51,11 s 32,15 s 33,88 s 33,36 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 21–24 keskiarvo LAPPI – Puukaupan vähäisyyden vuoksi luvut puuttuvat KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Sertifikaatti näkyy hinnassa haastattelemamme metsätalousyrittäjät ovat kokeneet FSC:n taloudellisesti järkeväksi. Joissain tapauksissa FSC-sertifiointiin on liitytty lisähinnan innoittamina myös yksittäisen ison puukaupan yhteydessä, mikäli FSC:n edellytykset ovat täyttyneet. ”Kokemuksemme mukaan hintalisät eivät ole päällimmäinen syy FSC-sertifiointiin liittymiselle, vaan kysymys on arvovalinnoista”, Kärkkäinen toteaa. Hintalisä tapauskohtaisesti Stora Enson ostoja asiakkuusjohtaja Sami Honkanen kertoo, että yhtiö maksaa FSC-sertifioidulle puulle lisähintaa. ”Tämä perustuu siihen, että FSC-sertifiointi aiheuttaa usein metsänomistajalle tulonmenetyksiä. Neuvottelemme lisän tapauskohtaisesti metsänomistajan kanssa.” Stora Enso maksaa metsänomistajan puolesta FSC-sertifioinnista aiheutuvat kulut, jopa satoja euroja. Stora Enso on kiinnostunut liittämään FSC-ryhmäsertifikaattiinsa pääasiassa metsätiloja, joilla on pinta-alaa mielellään vähintään viisikymmentä hehtaaria ja runsaasti hakkuumahdollisuuksia. ”Kun sitoudumme hallinnoimaan ryhmää ja meille aiheutuu kustannuksia, toivomme tietysti myös saavamme FSC-sertifioitua puuta”, Honkanen perustelee. Stora Enson ostamasta puusta 75 prosenttia on PEFC-sertifioitua, 14 prosenttia tuplasertifioitua ja prosentti FSC-sertifioitua. ”Tuplasertifiointi tarkoittaa, että metsänomistaja on sitoutunut sekä PEFCettä FSC-sertifiointiin. Tämä on optimitilanne, koska tällöin puun voi ohjata kysynnän mukaan sopivimpaan loppukäyttökohteeseen.” ”Puu on puuta” Yksityisillä sahoilla puun hinnoittelu metsätilan sertifikaatin mukaan ei ole yhtä yleistä. ”Hankinta-alueellamme ei ole juuri FSC-puuta saatavilla ja yli 90 prosenttia ostamastamme puusta on PEFC-sertifioitua. Emme ole ryhtyneet rakentamaan yhtiöömme FSC-alkuperänhallintajärjestelmää ainakaan toistaiseksi”, kertoo metsäpäällikkö Heikki Pietikäinen Kalajoella ja Oulaisissa toimivalta Junnikkalan sahalta. Sertifioimatonta puuta ei tule Pietikäisen mukaan ostotilanteissa vastaan kovin usein. ”Meille puu on puuta, eikä sertifiointi vaikuta puusta maksamaamme hintaan”, Pietikäinen sanoo.
14 20.6.2019 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat O lisiko jo aihetta raivata taimikko vai vasta myöhemmin? Metsäasiantuntija Jukka Heinonen Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä kehottaa katsomaan latvoja. Niin hän tekee tilakäynnillä asiakkaidensa mailla. Vaikka ensisilmäyksellä taimikko vaikuttaa umpeen kasvaneelta pöpeliköltä, latva kertoo todellisen tilanteen. "Monesti ei ole hengen hätää, jos havupuiden latvat ovat hyvin esillä, vaikka alakerroksessa olisikin vesakkoa", Heinonen muistuttaa. Mikäli raivauksen kanssa hätäilee, saattaa joutua hommiin toiseenkin otteeseen. Jos kasvatettava puusto ei vielä muutamiin vuosiin ole ensiharvennusta vailla eikä lehtipuusto uhkaa kiriä ohi, kannattaa taimikonhoidon kanssa vielä vartoa. Pöpelikön ehtii siistiä harvennusta edeltävänä näkemäraivauksena. Älä hätäile turhaan Oikea-aikaisuudella säästää pitkän sentin. Varhaisperkaus noin viisi vuotta istutuksesta ja taimikonhoito paikasta riippuen noin 8–15-vuotiaassa taimikossa on yhteensä huomattavasti halvempaa kuin pahimmassa tapauksessa kaksi taimikonhoitoa järeässä taimikossa. Silti metsässä kiire on toista kuin arjessa. Jos metsäsuunnitelmaan tai esimerkiksi metsään.fi-sivuston toimenpide-ehdotuksiin on merkitty kiireellinen taimikonhoito, ei raivaussahan kahvoihin tarvitse heti siltä istumalta tarttua. "Metsänhoito ei koskaan ole päivän päälle, mutta päätös on tehtävä", Heinonen sanoo. Turhaan ei kuitenkaan kannata yöuniaan menettää. Metsässä kiire tarkoittaa, että työ olisi hyvä hoitaa parin vuoden sisällä – tietenkin, mitä nopeammin, sen parempi. Tässäkin latva ratkaisee. Kun lehtipuusto ylittää havupuun latvan, kasvatettavaan taimeen alkaa tulla vaurioita. Katse latvoihin Metsänhoitotarpeiden arvioinnissa päästää pitkälle tarkastelemalla tainten ja puiden latvoja, tietää metsäasiantuntija. "Metsänhoito ei ole päivän päälle, mutta päätös on tehtävä." 1. Metsätalous on latvusten hoitoa. Varmista, että lehtipuusto kasvaa havupuutaimikkoa selkeästi jäljessä ja vihreän latvuksen osuus pysyy riittävänä. 2. Raivaa ylitiheä männikkö tai koivikko jo keväällä tai alkukesästä, jotta se ehtii vahvistua seuraavan talven lumille. 3. Lehtipuusto suojaa kuusta hallalta ja vedenvaivaamilla mailla sitoo vettä. Hallan aroilla paikoilla lehtipuuston voi perata kuusentaimikosta pari vuotta myöhemmin. 4. Luonto ei halua kasvattaa hyvää sahapuuta vaan rakastaa oksikkuutta. Männyntaimikossa luontainen vesakko auttaa oksia karsiutumaan, kunhan huolehditaan, ettei lehtipuusto kiri männyn edelle ja vaurioita latvaa. Latvat kertovat paljon, ohjeistaa metsäasiantuntija Jukka Heinonen metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeestä. Veden vaivaaman kuusikon latvat ovat paikoin kärsineet, joten puusto kannattaa hakata ja ojat avata. Heinosen vinkit hyvään kasvuun:
15 METSÄSTÄ / 20.6.2019 TIIA PUUKILA Vaikka terävät latvat kertoisivat vielä hyvästä kasvusta, joskus puusto on järkevää kaataa, vaikka hyväkasvuisia vuosia olisi vielä muutama edessä. Yksi syy aikaistetulle päätehakkuulle on runsas luontainen nuori taimiaines puuston alla. Rehevillä mailla, joissa uudistaminen on hankalaa runsaan heinittymisen ja vesakoitumisen takia, kuusialikasvoksesta kannattaa yrittää kasvattaa uusi metsä. Sen sijaan kuivilla kankailla alikasvoksen hyödyntämisestä ei toinna haaveilla. Päätöksen tekoa voi helpottaa pohtimalla, mitkä ovat eri vaihtoehtojen seuraukset. "Jos poistan ylispuut tai entä jos en poista. Jos en tee mitään, menetän luontaisen taimiaineksen", Jukka Heinonen luettelee. Mikäli alikasvoksen yrittää hyödyntää, tulee luontaisia taimia olla runsaasti, sillä osa väistämättä vaurioituu korjuussa. Alikasvosten kasvatuksessa piilee aina riskinsä. Jos luontaiset taimet kärsivät korjuussa tai eivät kestä ylispuiden poiston jälkeistä valoshokkia, tilalle syntyy taimikon sijaan armoton heinikko. Lopputulosta parantaa lehtipuusto. Se suojaa taimia hakkuussa sekä varjostaa vähäisempään valoon tottunutta alikasvosta hakkuun jälkeen. Hyödynnä alikasvos Luontaisesti kasvaneen kuusialikasvoksen hyödyntämistä kannattaa tällä kuvioilla harkita, sillä nuorta taimiainesta on paljon, paikka on rehevä ja tie kaukana. Pystyyn kannattaa jättää koivuja suojaamaan taimia. Kuusi kestää mäntyä paremmin, mutta kumpikin kärsivät, jos saarto jatkuu useamman vuoden. Pahimmillaan taimi tuupertuu tai vaihtaa latvan, mikä näkyy suoraan tulevassa tyvitukissa. Etsi taimet Vastaistutetussa taimikossa hoito on kiireellisintä. Taimet ovat herkimmillään kaksi, kolme vuotta istutuksesta. Tämän ajan on pidettävä erityistä huolta, että latvat pysyvät näkyvissä. Nousevan lehtipuuvesakon kanssa taimet vielä pärjäävät, mutta eivät heinän. Pienet taimet taipuvat herkästi lumen painon alla. Jos niiden päälle on kaatunut heinää, ne eivät keväällä jaksa nousta pystyyn. Tähän auttaa heinäys. Hyödyistään huolimatta taimikoita heinätään Heinosen mukaan turhan vähän. "Paras aika heinäykselle olisi syksyllä, kun ensimmäiset lumet ovat tulleet ja sulaneet pois. Silloin heinät voi taittaa sivuun eivätkä ne enää nouse", Heinonen vinkkaa. Keskikesällä heinikko saattaa vielä kasvaa takaisin. Silti kesällä tehty heinäys on parempi kuin jättää taimikko oman onnensa nojaan. "Taimikossa pahimmassa jamassa on taimi, joka ei näy. Se pitäisi vain etsiä. Ei niitä kannata putsailla, jotka näkyvät vaan niitä, jotka eivät näy", Heinonen muistuttaa Latva paljastaa häiriöt Monesti kauempaa tehty katselmus kertoo parhaiten puuston tilasta. Heinonen katsoo ensin etäältä puuston latvuksia ja vasta sitten askeltaa metsän siimekseen. Terävät latvat päätehakkuuta lähestyvässä metsikössä osoittavat, että kasvua riittää vielä. Lopullinen päätös syntyy kuitenkin puun juurella. Jos maasto vaikuttaa vetiseltä, Heinonen arvioi latvuksista metsikön tilaa. Harsuuntuneet latvat, kellertyneet neulaset ja kellastuneet taimet kielivät turhasta märkyydestä. Keväällä lumien sulamisvedet voivat hetkellisesti antaa harhaan johtavan vaikutelman maaston vetisyydestä. Parhaiten todellinen tilanne selviää loppukesästä. "Jos vesitalous on pielessä, silloin ei oikeastaan kannata tehdä taimikollekaan mitään. Turha raivata ennen kuin vesitalouden saa kuntoon", Heinonen linjaa. Tällöin ensin tehdään tarvittavat ojalinjahakkuut, sitten avataan ojat ja raivataan taimikot. Latvukset kertovat vesitalouden ohella ravinnepuutoksista. Etenkin vanhoilla maatalousmailla ravinteita on riittämiin, mutta puille väärässä suhteessa. Tämä näkyy monilatvaisuutena, kuusten pensastumisena sekä lehtivihreän katoamisena. Kasvuhäiriöt korjaantuvat terveyslannoituksella. Lehtipuupöpelikkö ei haittaa, kunhan havupuun tainten latvat ovat selkeästi kasvussa edellä. Tässä taimikossa raivuu on edessä, kun männyt lähentelevät ensiharvennusmittoja. Vanha oja on kasvanut umpeen ja maasto vetistä, mutta märkyys ei vielä vaivaa puustoa. Kun puusto hakataan, ojalinjojen avaus saattaa olla paikallaan, Jukka Heinonen arvioi. Kauempaa tehty katselmus avittaa puuston tilan arvioinnissa. Terävät latvat päätehakkuuikää lähestyvässä kuusikossa kertovat, että kasvuisia vuosia on vielä jäljellä. Muusta maastosta korkeammalla olevat puun tyvet kertovat, että pohjavesi on ollut ylempänä ja ojista on ollut hyötyä. Kuusen paleltuneet versot kielivät hallasta. Tällaisella paikalla lehtipuuston raivuulla ei kannata kiirehtiä, sillä se suojaa kuusia. "Paras aika heinäykselle on syksyllä."
16 20.6.2019 / METSÄSTÄ ANNE HELENIUS T aivalkosken Kallioniemessä seisoo metallinen mies keksiin nojaillen. Ilme on mietteliäs, suu viiva ja silmäkulmien urat syvät. Uneutettu vonkamies on Iijoen uittojen lopetuksesta selvästi harmissaan. Niin oli kirjailija Kalle Päätalokin. Asiasta kuultuaan uittokuvausten mestari päätti tilata taiteilija Veikko Hautavaaralta patsaan ja sijoittaa sen lapsuudenkoti Kallioniemeen, Jokijärven rantaan. Vuonna 1989 paljastetun muistomerkin teksti päättyy lauseeseen: ”Annoitte paljon, itse tyydyitte vähään!” Patsaan julkistustilaisuudessa pitämässään puheessa Päätalo mainitsi, että lysti tuli maksamaan jotakuinkin saman verran kuin hänen silloinen kulkupelinsä, Volvo 740 GL. Uittoperinne on ollut merkittävä kulttuuria muokkaava tekijä vallankin pohjoisen pitkien jokien varsilla. Rovaniemi sai Jätkä-patsaansa vuonna 1955 Kemi Oy:n lahjoittamana. Jostain kumman syystä edelleen virheellisesti väitetään, että Kalervo Kallion tekemän, pöllin parkkuuta kuvaavan patsaan olisi muka lahjoittanut Kemijoki Oy. Vonkamies, uittomies, lankkuvaras, koskenlaskija Rakkaalla metsäpatsaalla on monta nimeä ja tarinaa. Uneutettu vonkamies seisoo Kalle Päätalon lapsuudenkodin takapihalla Taivalkoskella Jokijärvelle katselemassa. Joensuun Ruuhkanpurkajat-patsas sai herraskaiset kasvot kaupunginkamreeri Rantaselta ja taiteilija Jauhiaiselta itseltään. W ik im ed ia Co m m on s W ik im ed ia Co m m on s Ti m o Ki lp el äi ne n / Lu st o
17 METSÄSTÄ / 20.6.2019 No, patsaasta toki liikkuu muitakin levottomia juttuja. Kävipä kerran niin, että muuan miestä väkevämpää maistellut metsänhoitaja huomasi, että lähellä Pohjanhovi-ravintolan päätyä sijainnut Jätkä oli päivän mittaan kadonnut. Syynä ilmiöön ei kuitenkaan ollut metsänhoitajan liikuttunut tila, vaan se, että Kemijoen yli oli alettu rakentaa Jätkänkynttilä-siltaa. Siltatyömaan likellä ollut patsas piti siirtää pois alkuperäisestä paikastaan. Tutut kasvot, katoavat keksit Uittopaikkakunnilla sijaitseviin patsaisiin liittyy monenlaisia tarinoita muuallakin Suomessa. Lieksan kauppalaan vuonna 1959 kansalaiskeräyksellä hankittu Jätkän patsas sai julkistustilaisuuteensa tuhatlukuisen joukon. Kun kuvanveistäjä Eino Räsäsen teos paljastettiin, jotkut alkoivat nurista, että patsas on turhan suoraselkäinen ja komea, kuin Lieksan Tauno Palo. Tosielämän savottamiehet olivat pikemminkin lyhyenpuoleisia ja vähintään kumaria. Patsaalla oli suora selkä siksi, että kuvanveistäjä oli käyttänyt mallinaan metsänhoitaja Ilmari Karvosta, silloisen Kevätniemen sahan metsäosaston päällikköä. Kansa antoi patsaalle sittemmin nimeksi Nenonen kalassa: paikallinen kalakauppias Nenonen oli kaupitellut puulaatikoista kalaa pääkadun varrella kulkeneille asiakkaille. Hieman etelämpänä Joensuussa Ilosaaren rannassa sijaitseva Ruuhkanpurkajat-patsas kuvaa kahta tukkilaista purkamassa uittosumaa. Kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen laati vuonna 1964 tekemänsä pronssiveistoksen toiselle tukkilaiselle omat kasvonsa ja toiselle hahmon antoi Joensuun silloinen kaupunginkamreeri Eero Rantanen. Valitettavasti sekä Lieksan että Joensuun tukkilaispatsaita riivaa yhteinen vitsaus: uittomiesten keksit ovat paikallisten patsaissa roikkujien suosiossa. Vuosi sitten Lieksan Jätkän patsaasta lohkesi pala hitsaussauman kohdalta. Kolmisen vuotta sitten vastaavaa tapahtui Joensuussa, jolloin toisen ruuhkanpurkajan keksistä lähti irti parikymmenkiloinen möhkäle. Se onneksi löytyi sittemmin Pielisjoen pohjasta. Tukkimiehen taustajoukot Suomalainen uittoaiheinen patsas tarkoittaa lähes aina miestä ja keksiä. Taiteilija Pertti Mäkisen vuonna 1994 pronssista tekemässä Uittomiehen kosinnassa keskeisen sijan kuitenkin saa kainosti alaspäin katsova tukkilaisen morsian. Sastamalan pääkirjaston pihassa oleva patsas on kaunis. Se ei ole ihme, sillä sen tekijä on palkittu nimenomaan esteettisesti silmää miellyttävistä töistään. Nopeimmin Mäkisen tuotantoon voi tutustua kaivamalla kukkarosta esiin kotimaisen euron kolikon. Sen kääntöpuolella olevat herkät laulujoutsenet ovat Mäkisen käsialaa. Punkaharjulla, Suomen Metsämuseo Luston pihalla raskasta tukkirekeä vetää tuimailmeinen, luimukorvainen suomenhevonen. Hevosaiheisista töistään tunnetun Herman Joutsenen suunnittelema, vuonna 1994 paljastettu Ajomies-patsas on niin näköinen, ettei osa naapuritilalla majailevista islanninhevosista kuulemma suostu ohittamaan sitä edestäpäin. Metsämiesten Säätiö julkaisi vuonna 1995 vihkosen nimeltä Työpari Eemi ja Poju–Tarina hevosmiehen päivästä, joka pohjautuu Herman Joutsenen kokemuksiin. Ajomies-patsaan kaksikko muistuttaa kummasti vihkosen työparia. Ahtaajia unohtamatta Mitäpä olisi ollut suomalainen metsäteollisuus ilman satamien ahtaajia? Kotkassa Palotornin vuorella, lähellä merimieskapakka Kairoa sijaitseva Ahtaajat-patsas on muistutuksena tästä. Kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen vuonna 1966 tekemällä patsaalla on myös kiehtova lisänimi: Lankkuvarkaat. Molemmalla ahtaajalla on käsissään kolme kappaletta kolme kertaa kuuden tuuman lankkua. Legendan mukaan ahtaajat eivät koskaan käsitelleet kuin kahta lankkua kerrallaan, joten kaksikon täytyi olla lankkuvarkaissa. Kotkassa myös sijaitsee ehkä Suomen kuuluisin uittomiespatsas, kuvanveistäjä Emil Wikströmin Tukinuittaja. Kymijoen varrella sijaitseva teos on kuitenkin vuonna 1952 tehty pronssinen jälkivalos, jollainen löytyy myös Valkeakosken urheilutalon pihalta. Alkuperäinen, 1890 valmistunut ja myös Koskenlaskijana tunnettu kipsiveistos on museona toimivassa Wikströmin taiteilijakodissa Valkeakoskella. Matkataan lopuksi vielä Kouvolaan. Kauppalankadulla on kiintoisa pronssinen Jätkä-reliefi, jonka paikallinen osuuspankki tilasi ulkoseinäänsä koristamaan. Tukinuittajaa kuvaavan reliefin teki vuonna 1966 maanviljelijä–taiteilija Tauno Wirkkala, erään Tapion isä. Millainen omena, sellainen puu. Juttua varten on haastateltu Marja Jalkasta, Asko Saarelaista, Pertti Mäkistä, Leena Paaskoskea, Anna-Kaarina Kippolaa ja Esa Terviötä. Wikimedia Commons Sastamalan Uittomiehen kosinnan tekijä Pertti Mäkinen on voittanut mm. Naganon talviolympialaisten lumiveistoskilpailun. W ik im ed ia Co m m on s METSÄAIHEISIA PATSAITA ? ? Alavus: Uittomiesten muistomerkki, Erkki Saarimäki 1988 ? ? Evijärvi: Uittomiespatsas, Risto Saalasti 1992 ? ? Heinola: Tukinuittaja, Emil Cedercreutz (alkuperäinen kipsiteos 1920, pronssivalu ja lahjoitus Heinolan kaupungille 2001) ? ? Heinola: Uittomiehet, Panu Patomäki 2007 ? ? Ii: Uitto-patsas, Sanna Koivisto 2003 ? ? Imatra: Tukinuittajat, Aimo Tukiainen 1949 ? ? Jyväskylä: Uittojätkä, Sonja Vectomov 2012 ? ? Kaavi: Vaikkojoen uiton muistomerkki, 1991 (ei tekijätietoa) ? ? Kajaani: Puunkaatoon, Emil Cedercreutz 1916, lahjoitettu Kajaanin kaupungille 2005. Heinolassa on Puunkaatoon-veistoksen pari Tukinuittaja ? ? Kemijoen uiton muistomerkki, Ensio Seppänen 2001 ? ? Kontiolahti: Tukkijätkän silhuetti, Anne Hirvonen 2005 ? ? Kuhmo: Tervansoutajan patsas, Risto Saalasti 1973 ? ? Oulainen: Uskoa tulevaisuuteen, Kari Juva 1999 ? ? Tornio: Lauttamies, Ensio Seppänen 1961 ? ? Ylitornio: Tukkireki, Ensio Seppänen 1980 ? ? Äänekoski: Lastaajat, Tapio Junno 1982 ? ? Tiedätkö lisää? Kerro meille lukijoilta@metsalehti.fi Veikkoset lankkuvarkaissa? Kotkan Ahtaajat-patsas on hatunnosto satamien työntekijöille, ulkomaankaupan mahdollistajille. Fakta Eemi ja Poju. Luston Ajomies-patsas Punkaharjulla kunnioittaa suomenhevosten tekemää työtä. W ik im ed ia Co m m on s
18 20.6.2019 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA MIKKO RIIKILÄ, teksti JUHA SINISALO, kuvat T apaamme Timo Kallin samana päivänä, jolloin uusi eduskunta äänestää pääministeristä ja Antti Rinteen hallitus järjestäytyy. 72-vuotias Kalli vakuuttaa, ettei enää ikävöi eduskuntatalolle, vaikka takana on 28 vuotta Suomen keskustan kansanedustajana – kevään vaaleissa hän ei asettunut ehdolle. ”Minulla on valmennettavana kaksi ravihevosta. Aamu kuluu niiden hoitamiseen. Sen jälkeen juon kahvit ja lähden metsään. Sahaan yleensä neljä tankillista omaan tahtiin. Kiirettä en pidä enkä enää ota töistä stressiä.” Metsään mentiin haastattelupäivänäkin, vaikka Iltalehti riekkui tropiikkitorstaita ja auton lämpömittari näytti 28 astetta varjossa. Ennakkoraivausta moottorisahalla Ollaan Eurassa. Raivauskohde sijaitsee tilalla, jonka Kalli osti veljensä kanssa 1990-luvulla. Kaupan jälkeen metsää hakattiin roimasti. Nyt silloisella hakkuualalla on kymmenmetrinen nuori metsä. Se ahmii hiilidioksidia ilmakehästä ja lupaa metsänomistajalle niin motteja kuin arvokasvueurojakin. Ensiharvennukseen puusto varttuu muutamassa vuodessa. Kalli ennakkoraivaa alikasvoksen ja turhat lehtipuut pois ajoissa. Työhön hän käyttää tavallisesta poiketen moottorisahaa. Hetkessä selviää, ettei eduskuntatyö ole pilannut hyvää moottorisahuria. Työtapa on rauhallinen. Raivauspuuta kaatuu tasaiseen tahtiin, ja järeimmät niistä karsitaan polttorangaksi – josko ensi talvena tulisi lumikelejä, niin rangat voisi juontaa hevosella tienvarteen. Onko järkeä ennakkoraivata moottorisahalla? Kallin mielestä on hyvinkin. ”Raivaussaha on hankala, kun puut ovat pitkiä ja toisissaan kiinni. Moottorisahalla puut on helpompi kaataa maahan kuin raivaussahalla. Vesakkoa taimikoista sahatessa käytän raivaussahaa.” Kalli on laajentanut metsäomistustaan vähitellen. ”Metsät ovat olleet luonteva sijoituskohde minulle, osakkeita en ole ostanut.” Senaattori palasi kotiin Metsien hoito ja ravihevoset ovat pehmentäneet kansanedustajan hommat lopettaneen Timo Kallin sopeutumista siviiliin. Nuoruudessaan Timo Kalli työskenteli metsätyönjohtajana Kiukaisten metsänhoitoyhdistyksessä. Timo Kalli pelkää, että metsätaloudelle vastaiseksi kääntyvä ilmapiiri voi saada investoijat varovaisiksi. Metsäviestinnällä suuria haasteita Kallin CV:n alkupuolelta löytyy rupeama työnjohtajana Kiukaisten metsänhoitoyhdistyksessä. Se lienee saanut miehen leimautumaan metsäasioiden hoitajaksi. Hän arvelee, että miltei ennennäkemättömäksi yltynyt kiistely metsien käytöstä sai lisää kiihkoa vaalien lähestyessä. ”Neljä vuotta sitten talous oli hallitseva vaaliteema, nyt vastaavaa ei ollut, ja lopulta biotaloudesta tuli vaalikeskusteluiden vastakkainasetteluiden kohde.” Kalli pelkää, että yleisen mielipiteen kääntyminen metsätaloudelle vihamieliseksi voi saada investoijat entistä varovaisemmiksi. ”Metsäteollisuus on voinut luottaa, että uusille investoinneille riittää puuAnjala Eura
19 METSÄSTÄ / 20.6.2019 ta. Jos ilmapiiri muuttuu metsätaloudelle vastaisiksi, hakkuut saattavat vähentyä, mistä seuraisi myös metsien hoidon taantuminen.” Tämä huolettaa Kallia. Hänen mukaansa Suomi tarvitsee metsiä niin talouden tukijalaksi kuin hiilinieluiksi. Kumpikin edellyttää hyvää metsien hoitoa. ”Alan pitäisi pystyä viestimään tästä nykyistä tehokkaammin. Tämä viesti pitäisi saada jaettua jo kouluissa.” Puurakentamista lisää ihan oikeasti Optimistina Kalli uskoo, että Metsä Fibren Kemin laitos ja myös Finnpulpin Kuopion tehdas rakennetaan. ”Nyt on puhuttu paljon puun riittävyydestä, mutta samalla unohtuu, että vanhaa puunjalostuskapasiteettia poistuu ajan myötä käytöstä.” Vähintään yhtä tärkeänä Kalli näkee järeän puun käytön lisääntymisen rakentamisessa. Se olisi järkevä tapa sitoa hiiltä. ”Tähän asti puurakentamisesta on lähinnä puhuttu.” Uudesta hallitusohjelmasta veteraanipoliitikko ei ratkaisua tähän löydä. ”Hallitusohjelmahan on sellainen toiveiden tynnyri. Arki muotoutuu ministeriöiden budjettikehyksissä.” "Viesti pitäisi saada jaettua jo kouluissa.” Vaaleissa romahtaneen keskustan kerrotaan lähteneen hallitukseen paljolti maaja metsätaloustuottajien MTK:n toiveesta. Varsinkin metsänomistajien edustajille oli paha pettymys, että ympäristöministerin salkku lipsahti metsätalouteen nuivasti suhtautuville vihreille. Timo Kalli jakaa metsänomistajaleirin näkemyksen. Hänen mielestään keskustan olisi pitänyt ottaa ympäristöministeriö silläkin uhalla, että puolue olisi menettänyt maametsätalousministeriön. ”Maaja metsätalousministeriön hallinnonala toimii pitkälti EU:n yhteisten pelisääntöjen mukaan. Ympäristöministeriöllä sen sijaan on kansallista päätösvaltaa metsäsektorille tärkeisiin asioihin. Alkavan vaalikauden aikana asetetaan merkittäviä askelmerkkejä tulevaisuutta varten.” Ympäristöministeri muun muassa edustaa Suomea hakkuutasoja linjaavissa EU:n lulucf-neuvotteluissa – niitä ministeri voi tingata ylöspäin tai alaspäin. Aika iso juttu olisi myös ollut saada oma edustaja jatkamaan ympäristöministeriön kansliapäällikön toimesta eläkkeelle jäävän Hannele Pokan työtä. Ympäristöministeriö olisi pitänyt pitää Eduskunnasta pois jättäytynyt Timo Kalli on tehnyt uutterasti metsätöitä. Mies suuntasi haastattelupäivänäkin metsään, vaikka lämpömittari näytti hellelukemia.
20 20.6.2019 / METSÄSTÄ koissa ahtaissa pihoissa mahdollisia kaatosuuntia on vähän, kaadot vaativat usein enemmän nostovoimaa kuin vänkärillä vääntäen saisi tuotettua. Ammattilaisilla on tietysti käytössä kaatotunkit ja -taljat. Ne ovat ominaisuuksiltaan ylivertaisia, mutta ovat myös kalliita ja painavat kymmeniä kiloja. Lujaa muovia olevia kaatokiiloja saa muutamalla eurolla ja kokeilemamme kiilat painoivat alle puoli kiloa. Teräketjukaan ei tärvelly, vaikka se välillä rouhaisisi muoviseen kiilan kupeeseen. Kiilakaatoihin tarvitaan lisäksi työkalu, jolla kiila hakataan sahausrakoon. Pitkävartisen Fiskarsin halkaisukirveen hamaran iskuvoima riitti kiilan pakottamiseen sahausrakoon, jolloin puu vähä vähältä alkaa kallistua kaatoliikkeeseen. Virallisesti Fiskarsin kirveillä ei saisi hakata hamarapuolella, mutta ainakin kiilatestimme se kesti. Yllättävästi voimaa Kokeilimme Ochsenkopfin Alaskaja Labrador-kaatokiiloja sekä kahta Nordforestin pienempää kiilaa. Ochsenkopfin Alaska-kiilan paksuus tyvipuolelta on kolme ja Labrador-kiilassa neljä senttiä. Tuon verran ne pakottavat sahausrakoa auki, kun kiila on kokonaan puun sisällä. Testipuuna oli omakotitalon pihalla kasvava, tyveltään yli puolimetrinen, isolatvainen koivu, joka nojasi ainoaa mahdollista kaatosuuntaa vasten. Puun kaatamiseksi tarvittiin siis runsaasti voimaa. Kiinnitimme koivuun myös kaatotaljan – varmuuden vuoksi. Ensi tuntuma oli, että sahausrakoon työnnetty kaatokiila ei liikkunut mihinkään kirveen hamaralla lyötäessä, mutta todellisuudessa kiila upposi joka iskulla vähä vähältä sahausrakoon ja puun painopiste alkoi siirtyä kaat o s u u n t a a n – kiilan nostovoima oli suurempi kuin osasimme odottaa. Nostovara kuitenkin loppui kesken, kun sen suuremmin miettimättä kilkutimme kaikki kiilat toistensa viereen sahausrakoon näyttäväksi viuhkaksi, eikä niitä enää saanut irrotettua. Piti tarttua taljan kampeen ja kiskaista koivu kenttään. Totesimme, että kaatoon olisi tarvittu kolme isohkoa kiilaa, joista ensimmäisen olisi taottu sahausrakoon yksinään, ja sen jälkeen kaksi muuta päällekkäin hakattuna jatkoksi. Tällöin sahausrako olisi auennut 7–8 senttiä, ja vasten kaatosuuntaansakin ollut puu olisi kyllä kallistunut kaatoliikkeeseen. Kaatokolo kannattaa tehdä mahdollisimman syväksi kiiloja käytettäessä. Tällöin puun painopiste siirtyy aavistuksen lähemmäs puun ydintä, ja puu kallistuu kaatoliikkeeseen tavallista pienemmällä kiilaamisella. KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija M etsätarvikekauppiailta on viime aikoina kuulunut viestiä, jonka mukaan yhä useampi ammatikseen tai muuten vain puita kaatava on vaihtanut vänkärinsä kaatokiiloihin. Aivan samanlaiseen käyttöön niistä ei kuitenkaan ole. Kun tukkia ennen vanhaan kaadettiin urakkatyönä moottorisahalla, runkot kammettiin nurin vänkärillä. Kaatosuunnat valittiin niin, että nostovoima riitti – eikä aikaa kulunut turhaan. Vain jalkavoimin nosto vänkärin varresta, ja isokin puu kaatuu. Kiilaten puunkaato on hidasta, mutta kun esimerkiksi tarKiiloilla kaatuu suurikin puu Kiilakaadossa on omat konstinsa. Tässä yrityksen ja erehdyksen kautta hankitut havainnot. "Kaatokolo kannattaa tehdä mahdollisimman syväksi." OCHSENKOPF ALASKAJA LABRADOR-KAATOKIILAT ? ? paino 270 g/410 g ? ? pituus 230 mm/240 mm ? ? leveys 70 mm/70 mm ? ? korkeus 30 mm/40 mm ? ? hinta 13,90 euroa/14,90 € NORDFORESTKAATOKIILAT ? ? paino 65 g/200 g ? ? pituus 120 mm/190 mm ? ? leveys 45 mm/68 mm ? ? korkeus 19 mm/28 mm ? ? hinta 4,50 euroa/9,90 € Fiskarsin halkaisukirveen hamaran iskuvoima pakotti kiilaa vähä vähältä sahausrakoon. Päällekkäin asetettuna Ochsenkopfin kiilat avaavat sahausrakoa seitsemän senttiä. Fakta
22 20.6.2019 / METSÄSTÄ ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat 70 -luvun lopulla vesakoiden myrkytykseen hankittu moottorireppuruisku oli saanut levätä käyttämättömänä lähes neljä vuosikymmentä. Nyt se otettiin taas käyttöön. Ruiskun moottori vaati kunnoksen, mutta onneksi varaosia oli vielä saatavilla. Myös kantoviilekkeiden nahka oli kovettunut varastoinnin aikana, ja ne jouduttiin myös uusimaan. Näin saatiin boorilannoitteen levitykseen oiva peli. Uusi ruisku olisi maksanut noin viidestä sadasta eurosta ylöspäin, parhaat lähes tuhat euroa. Lisäksi saimme lainaksi toisen samanlainen ruiskun, joten näin oli kahdella miehelle työvälineet. Boorilannoitteen levitys kannattaa tehdä alkukesästä, maaston kuivuttua kevään jäljiltä ja ennen maanpinnan kasvillisuuden kasvua, jolloin ruiskun puhaltama lannoitesuihku menee suoraan maahan eikä jää kasvillisuuteen. Metsätaloussuunnitelma perustana Jos tilalla on ajantasainen metsätaloussuunnitelma, siitä saa lannoitussuunnitelman tekoon perusteet ja pystyy helposti laskemaan, paljonko vedellä laimennettua boorilannoitetta tarvitaan lannoitettaville kuvioille. Toki kuvioiden pinta-alatiedot voi määrittää gps-laitteella maastossa tai Maanmittauslaitoksen karttapaikka-sivustolla. Käytimme lannoitteen laimennussuhdetta 1:3, eli 2.5 litraa lannoitetta 7,5 litraan vettä, kun ruiskun säiliön vetämä on 10 litraa. Lannoitussuosituksen yläraja on kolme kiloa booria hehtaarille. Vielä piti saada kohdalleen ruiskun levityssuuttimen asento ja ruiskuttajan kävelynopeus. Tämä toteutui pienialaisella, 0,2 hehtaarin kuviolla, johon laskennallisesti meni laimennettua lannoitetta vain Boori vaikuttaa vuosikymmeniä Reppuruisku pääsi uusiokäyttöön, kun viiden hehtaarin kuviot piti lannoittaa. Juho Komulainen levittää boorilannoitetta moottoriruiskulla. Työ on helppoa, kun pitää huolen siitä, että lannoite leviää tasaisesti maaston joka kohtaan. Tässä auttaa gps-laite tai älypuhelin, jonka jälkitoiminnosta voi tarkastaa, että lannoitustyössä kuljettu jälki kattaa koko lannoitettavan kuvion. • Kuviotietojen keruu ja päivitys • Leimikkosuunnittelu • Mahdollisuus kuviorajojen muokkaukseen • Monipuoliset paikkatietoaineistot maastotyön tukena OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 www.tapio.fi/forestkit Katso esittelyvideo! TEHOKKUUTTA MAASTOTYÖHÖN • Koealatoiminto • Mahdollisuus offline-työskentelyyn • Toimii selaimella sekä Androidja WIN10-sovelluksella Kauttamme on saatavilla myös Panasonic -laitteet vaativaan maastotyöhön.
Sarjassa kerrotaan Metsälehdessä vuosien varrella esiintyneistä ihmisistä. Metsälehden sivuilta 23 METSÄSTÄ / 20.6.2019 LIINA KJELLBERG "KOOKAS, HYVÄRYHTINEN ISÄNTÄMIES, jonka suupielet erkanevat helposti leveään hymyyn. " Näin kuvaili Metsälehti vuoden 1953 ensimmäiseen numeroon haastateltua Tuhkalan isäntää, 65-vuotiasta Vihtori Tarvajärveä. Metsälehden lukijat tunsivat Tarvajärven Yleisradion aamukahvilähetyksistä. Niitä juonsi hänen poikansa Niilo Tarvajärvi, joka pyysi isänsä silloin tällöin lähetyksiin edustamaan "pätevää käytännön maanviljelyksen asiantuntemusta". Jämsästä kotoisin oleva Tarvajärvi oli käynyt Mustialan maamieskoulun, toiminut työnjohtajana muun muassa Harjun koulutilalla Virolahdella ja ostanut vuonna 1925 Tuusulassa sijaitsevan Tuhkalan tilan. "Silloin olivat Tuhkalan metsät heikonpuoleiset, mutteivät kuitenkaan niin heikot kuin tilan myyjä luuli sanoessaan, että 'tyvistä saa rottanuijia ja latvoista hyviä härkkimiä'", Tarvajärvi kertoi. Tilan metsiä hän oli käyttänyt säästeliäästi. Vuonna 1930 metsistä oli kaadettu sata kuutiometriä paperipuuta, mutta sen jälkeen vain polttopuuta omaan käyttöön. "Metsässä näkee määrätietoisen hoidon jälkiä. Paikoilla, joilla kuusi kasvaa vain kituen, on pyritty rohkeasti puulajin vaihtoon. Tuloksena on kauniita mäntyja koivutaimikkoja" , Metsälehti kirjoitti. Selitys metsien säästeliäälle käytölle oli lehden mukaan se, että Tuusula kuului "niihin Helsingin peltovaltaisiin lähialueisiin, missä pelto ja karja pystyvät pitämään talon pystyssä". Työt Tuhkalan tilalla hoidettiin hevosvoimin. "Meille ei osteta traktoria eikä autoa, vaan minä ajan hevosella niin kauan, kun saan sen itse valjaisiin", Tarvajärvi sanoi. Kiinnostus hevosiin periytyi isältä Niklas Tarvajärveltä eli Tarva-Nikiltä, joka Metsälehden mukaan oli vanhan Jämsän kuuluja hevosmiehiä. Haastattelussa Tuhkalan isäntä KEMERAN EHDOT TERVEYSLANNOITUKSEEN ? ? Kohteen pinta-ala vähintään 2 hehtaaria ja kuvion 0,5 hehtaaria. ? ? Turvemaan kohde ravinnetasoltaan vähintään puolukkaturvekangasta vastaava ja alue on asianmukaisesti kuivatettu. ? ? Terveyslannoitusta tehdään tuhkalannoitteella ja boorilannoitteella. ? ? Lannoituksen yhteydessä on kiinnitetty erityisesti huomiota toimenpiteiden vesistöja ympäristövaikutuksiin sekä mahdollisten haittojen vähentämiseen. ? ? Tuki on 30 prosenttia kokonaiskustannuksista, joihin voi sisältyä suunnittelu-, työja tarvikekustannukset sekä ravinneanalyysi. 16 litraa, eli reilu puolitoista ruiskullista. Helppoa ja nopeaa metsätyötä Istusja raivaustöitä pidetään helpoimpina metsänomistajan omatoimisina metsätöinä. Boorilannoitteen levityksen voi rinnastaa näihin helppoihin ja kohtuullisen keveisiin työsuorituksiin – jos pitää kevyenä kävelyä noin viidentoista kilon taakka selässä joskus hankalassakin maastossa louhikoita, risuja ja oksia väistellen. Kun ruiskun suutin ja kävelynopeus saatiin säädettyä kohdalleen, alkoi työ sujua jopa ennakoitua nopeammin. Lannoitteen laimennusvettä oli saatavilla työkohteiden läheltä. Yksi kohde oli kuivemmalla alueella, mutta sinne tehtiin valmista laimennettua lannoitetta riittävästi. Näin ruiskut pyörivät lähes tauotta. Tärkeintä on, että boorilannoite leviää tasaisesti joka paikkaan. Ojat jakavat kuvion kätevästi osiin, ja sammalja heinätuppoja kannattaa nostella puiden oksille merkeiksi. Yhden levityskaistan leveys oli noin 5–6 metriä, ja ruiskullisen levitti reilussa kymmenessä minuutissa. Kahdella ruiskulla saatiin runsaassa kymmenessä tunnissa käsiteltyä suunnitellut kuviot, pinta-alaltaan yhteensä 4,7 hehtaaria. Ojien varsiin jätetiin viiden metrin ARI KOMULAINEN Boorinpuutos tyrehdyttää puiden kasvua ja aiheuttaa pahoja laatuvaurioita, koska taimivaiheessa runkoihin voi muodostua lenkoutta, mutkia ja haaralatvoja. Boorinpuutos on yleistä etenkin Itäja Keski-Suomen viljavilla kasvupaikoilla, pellonmetsitysalueilla ja vanhoilla kaskija laidunmailla. Se altistaa kuusentaimia keväthallojen vaikutukselle. Boorinpuute ja kasvukauden alkuun osunut halla saavat aikaan tiheäoksaisia ja pallolatvaisia taimikoita, joiden kasvu pysähtyy useiksi vuosiksi – näistä hitaasti kehittyneistä puista on turha odottaa laatutukkia. Puulajeista eniten boorinpuutos vaivaa kuusta ja koivua, mänty sietää puutosta parhaiten. Terveyslannoituksessa booria kylvetään hehtaarille 2–3 kiloa, joten lannoitteen määrä on hehtaaria kohden pieni. Yleisesti käytetty YaraVita Bortrac -lannoite on nestemuodossa ja toimitetaan 10 litran kanisterissa. Sitä on veteen laimennettuna helppo levittää maastoon reppuruiskulla. Metsien terveyslannoitukseen on mahdollista saada kemeratukea. Terveyslannoituksesta on kyse silloin, kun puuston kehitys on metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi ja ravinnetasapainoa korjataan lannoittamalla. Tuen saamiselle ei tarvita tutkimustodistusta neulasnäytteistä. Riittää, että kuvion ravinnepuute todetaan taimista tai puustosta. Tutkimustodistuksen voi hankkia, jos on epävarma siitä, onko kyseessä boorin vai jonkin muun ravinteen puutos. Todistus maksaa Eurofins-viljavuuspalvelussa vajaan sata euroa arvonlisäveroineen. Lannoite poistaa ravinnehäiriön Lannoitteen lisäys onnistuu myös ruiskua selästä laskematta. Anssi Komulainen kaataa ja Juho Komulainen valmistautuu jatkamaan lannoitteen levitystä. kaistat käsittelemättä, jotta lannoite ei valunut sadevesien mukana ojiin ja siitä suurempiin vesitöihin. Lannoitettaville kuvioille kului yhteensä 100 litraa lannoitetta – 42 täyttä ruiskullista. Booriterveyslannoitusta ei tarvitse uusia vuosikymmeniin, joten pienellä vaivalla voi kohentaa kuvioiden puuston kasvua pitkälle tulevaisuuteen. Fakta
24 20.6.2019 / PILKKEITÄ RETKEILY HEIKKI HAMUNEN, teksti HARRI MÄENPÄÄ, kuvat A lkukesä on ollut hyttysille otollinen. Riittävä lämpö ja kosteus synnyttivät inisijöitä yhdellä kertaa poikkeuksellisen paljon. Lähtökohdat taivasalla yöpymiselle eivät ole hyttysarmeijan takia houkuttelevat, mutta kokeilen kuitenkin. Koekäyttöön saamassani Amokin riippumatossa on mukana kiinteä hyönteisverkko, jonka vetoketjun toimivuuden testaan huolella ennen maastoon suuntaamista. Teltan korvike kesäksi Riippumatot ovat suomalaisille tutuimpia kesämökkien ja takapihojen lekottelupaikkoina. Viime vuosina nimenomaan retkeilykäyttöön suunniteltujen riippumattojen tuotetarjonta on kasvanut. ”Kysyntä on lisääntynyt. Riippumattojen hinnat lähtevät karkeasti noin 40 eurosta ja yltävät lähemmäs 300 euron pakettiin. Eniten myydään 50–100 euron perusmattoja”, sanoo tuotekoordinaattori Juha Knuutila ulkoiluvarusteita myyvästä Scandinavian Outdoor Oy:stä. Monella riippumaton hankkivalla on entuudestaan teltta. ”Riippumatto halutaan usein kesäkäyttöön, jolloin päästään telttaa kevyemmällä kantamuksella. Riippumatto ei ole enää pienen joukon juttu, vaan ihmiset ovat rohkaistuneet käyttämään niitä kasvavissa määrin. Ne oikeasti toimivat retkeilykäytössä”, Knuutila sanoo. Hyttysverkko on siunaus Riippumattoilun suurin etu on, että majapaikan voi pystyttää järven rantaan, mäen laelle tai muuten parhaille maisemapaikoille. Nytkin ripustan riippumaton perinteisten retkeilyalueiden ulkopuolelle, tuoreen harvennushakkuualueen harjanteelle. Edessä avautuu metsäinen järvimaisema. Vaikka leirini on mäen päällä, tuulesta ei ole tietoakaan. Sitä vastoin itikoita riittää. Sopivien kiinnityspuiden etsiminen vie minuutin, riippumaton virittäminen puiden väliin kaksi. Muutaman minuutin kestää myös patjataskuun työnnettävän ilmapatjan täyttäminen. Ilmapatja tai muu makuualusta on tarpeellinen varuste riippumattoiluun. Ilman suojaavaa makuualustaa kesäyön viileys tunkeutuu nopeasti nukkujaan, kun makuupussin eristeet litistyvät riippumattoa vastaan. Amok-riippumatoissa ilmapatja on toiminnallisuuden lähtökohta. Patjan avulla riippumattoon saa tasaisen nukkuma-alustan, jonka nukkuja voi säätää kiristyshihnoilla myös istuma-asentoon. Riippumaton sisälle päästyäni kiitän mielessäni hyttysverkon keksijää: tunnelma on rauhallinen ja lokoisa. Tänä iltana voin nukahtamista varten laskea lampaiden sijaan vaalean verkon ympärille kertyviä kymmeniä hyttysiä. Luonto tulee korvaan Alkukesästä huomaa, kuinka äänekäs suomalainen metsä voi olla. Kello neljä aamulla voi ihmisten arjessa tuntua varhaiselta, mutta kesäluonnossa on silloin täysi tohina päällä. Viimeistään viiden aikaan kajahtavat laulujoutsenten trumpetit herättävät nukkujan. Sadesäällä nukkuja voi virittää päälleen ja sivuilleen erillisen suojakankaan, tarpin. Sen alla voi kuunnella sateen ropinaa kuin teltassa. Poutaisella säällä suojakangasta ei tarvita, etenkin jos kesäyön valoisuus ei häiritse nukkujaa. Riippumattoretkeilijän parasta sesonkia ovat loppukesä ja syksy, mutta sopivien varusteiden kanssa riippumatossa voi yöpyä vaikka talvipakkasilla. Riippumatto varusteineen pakkaantuu käteviksi, päiväreppuun sopiviksi pusseiksi. Riippumattoretkeilijän on myös muistettava liikkumisvapauden vastapainona kulkeva vastuu. Jokamiehenoikeus sallii väliaikaisen yöpymisen metsissä, mutta kiinnityspuille eikä muulle ympäristölle saa aiheuttaa vahinkoa. Nukkumaan parhaille paikoille Yö riippumatossa onnistuu myös kiivaimman hyttyssesongin aikaan. "Alkukesästä huomaa, kuinka äänekäs suomalainen metsä voi olla." Riippumattoilija voi hetkessä virittää majapaikkansa ja ryhtyä kuuntelemaan luonnon ääniä . Verkko suojaa hyttysiltä.
METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 20.6.2019 LUKIJALTA METSÄPILA OMAN PUUKIRJANI (Latva pilviä piirtää) arviointien yhteydessä useimmin toistettu tieto on Suomen puiden määrä, 78 miljardia. Lukumäärä oli kuitenkin jo aikaisemmin ollut helposti löydettävissä Metsäntutkimuslaitoksen, nykyisen Luonnonvarakeskuksen sivuilta (luke.fi). Tietenkään kukaan ei ole yksitellen laskenut puita. Suomen puiden määrä perustuu valtakunnan metsien inventointiin, siis koealojen mittauksiin sekä ilmaja satelliittikuvien tulkintaan. Samaan tapaan on arvioitu koko maapallon puiden määrä pariinkin kertaan. Olennaista uudemmassa arviossa (Nature 525, 10. 9. 2015) on huomattavasti suurempi lukumäärä verrattuna aikaisempaan. Arvioin pohjautuu satelliittien keräämään tietoon ja liki puolen miljoonan eri puolilla maapalloa olevan koealan laskentoihin. Maapallolla on 3,04 biljoonaa (=brittien ja amerikkalaisten triljoonaa) eli 3040 000 000 000 puuta. Trooppisissa sademetsissä puista on 26 ja pohjoisen havumetsissä 24 prosenttia – yhteensä siis puolet maapallon puiden määrästä. Trooppisissa sademetsissä on kuutioita enemmän, mutta runkojen eli puiden lukumäärä on suurin pohjoisissa metsissä, joissa puut ovat pienempiä. Nuorissa metsissä voi olla yli 3 000 puuta hehtaarilla, vaikka varttuneissa metsissä runkomäärät jäävät muutamaan sataan – samaan luokkaan kuin trooppisissa sademetsissä. Jakamalla tulos pinta-alatietojen mukaan saadaan näennäisen tarkkoja lukuja, mutta niitä kannattaa tulkita vain kahden ensimmäisen numeron mukaan. Kansainvälisen arvion mukaan Suomessa on 72 644 puuta neliökilometrillä koko pinta-alalle laskettuna – sehän ei ole kuin 726 puuta hehtaarilla. Britannian vastaava luku 12 264 Montako puuta maailmassa on? Suomen metsien inventoinnissa tunturikoivutkin on laskettu puiksi, mutta kansainvälisessä puiden lukumäärän arvioinnissa ehkä vain kuvan mänty olisi täyttänyt puun kriteerit. ja Kanadankin vain 32 055. Suuret metsättömät alat pudottavat pinta-alayksikköä kohden lasketut luvut pieniksi, myös Brasiliassa, missä on paljon sekä trooppista sademetsää että kuivempia trooppisia metsiä, mutta myös avointa, puutonta alaa. Valtakunnan metsien arvioinnin perusteella Suomessa on siis 78 miljardia puuta, Naturessa julkaistun tutkimuksen tuloksista laskettuna 24,6 miljardia puuta. Ero johtuu erilaisesta puun määritelmästä – valtakunnan metsien inventoinnissa puuksi lasketaan pienemmät puut kuin Naturen selvityksessä, jossa rungon on oltava yli 10 cm läpimitaltaan rinnan korkeudelta. Vauraissa maissa metsien ala ja puiden määrä on kääntynyt kasvuun, mutta metsät hupenevat yhä köyhemmillä alueilla, erityisesti Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian trooppisilla alueilla. Puukaupassa on useita huonoja ja ”öykkärimäisiä” kauppatapoja, jotka johtuvat liian vähistä ostajista, myyjien osaamattomuudesta ja heikkoudesta sekä heidän edunvalvontaorganisaatioidensa löperyydestä. Valitettavasti kilpailuviranomainen tai muut tahot eivät näytä olevan riittävän rohkeita, kiinnostuneita tai kykeneviä puuttumaan seuraaviin huonoihin ja laittomiinkaan käytäntöihin: Katkontavirheet: Rungon katkonnan tukeiksi pitäisi tapahtua kauppakirjaan merkittyyn minimilatvaläpimittaan asti. Tukin 30 sentin välein olevien apumittojen avulla päästään hyvin lähelle oikeaa katkontapaikkaa, jos halutaan. Tästä poiketaan yleisesti. Jos myyjä mittaa kuitupinoissa pöllien tyvipäissä yli tukin minimiläpimitan paksuuksia (poisluettuna tietenkin käyrät ja vialliset rungot), on tapahtunut luvatonta raaka-aineen siirtämistä kalliimmasta halvempaan. Koska täPuukaupan huonot kauppatavat lopetettava Tyypillinen esimerkki väärin katkonnasta. Tässä kuitupinossa joka toisen pöllin tyvipäässä oli vaihtelevia pituuksia tukkipinoon kuuluvaa puuta. mä toimi on tietoinen ja harkittu ja se salataan myyjältä, se täyttää petoksen tunnusmerkit. Runko pannaan usein poikki jopa metrejä väärästä paikasta, kun rungon tyvipäästä otetaan ostajan yhteistyö/asiakas sahan toivomat tukkipituudet. Joka vuosi tapahtuu ilmeisesti luokkaa sadan miljoonan tulonsiirto puun myyjiltä metsäteollisuudelle. Pieniä tukkirunkoja hakataan kuitupuuksi yrittämättäkään katkoa tukkia. Tyvimutkat korjataan 3 m kuitupuuksi. Tässä myyjä häviää tavallisesti 5–10 euroa tyveltä verrattuna siihen, että metsään katkottaisiin hukkapuuksi 1–2 metriä eli mutkan osuus, ja siitä eteenpäin tukkia. Lisäksi myyjä voisi korjata hukkapöllit polttopuuksi. Ostajat eivät enää anna myyjälle tukkilistoja, joista voisi selvittää virheelliset katkonnat. Tällä peitellään epärehellistä katkontaa suunnitelmallisesti. Hakkuujälki: Hakkujälki on harvennusmetsissä (tutkitustikin) usein kovin huonoa. Se johtuu tietysti monesta asiasta (kuskin koulutus, keliolosuhteet, metsän ennakkoraivauksen taso), mutta myös siitä, että ostaja ja puun korjuuta urakoija haluavat ottaa puuta irti mahdollisimman paljon, jolloin kiusaus hakkaamiseen liian harvaksi ja/tai suurimpien valtapuiden poistaminen on suuri. Jätettävään puustoon jää paljon, välipuita ja jopa aluspuita. Näin metsän arvokasvu jää lopullisesti pienemmäksi kuin laadukkaasti hakaten. Kuormaimen tai kaatopään liian kiireinen, osaamaton, suurpiirteinen tai piittaamaton käsittely tuottaa harmittavan paljon runkovikoja kasvaviin puihin. Kuvion reunoille tulee myös usein huonompaa hakkujälkeä ja ”unohduksia” kuin kuvion keskiosiin. Maanpinnan ja juurien rikkominen: Nykyisiä teloja ei ole suunniteltu metsämaaystävällisiksi, vaan vain varmistamaan metsäkoneen tehokas liikkuminen juurien vaurioista välittämättä. Ojien tukkoon polkeminen: Metsäkoneiden pyörät tai telat painavat usein tukoksia talvellakin lumikerroksen alla oleviin suliin ojiin. Korjaajat eivät välitä, tai edes raportoi näistä, jolloin metsäojaston toiminta heikkenee ja puuston kasvu kärsii hakkuun jälkeen märillä paikoilla. Hakkuutähteiden jättäminen ojiin: Puun karsiminen, niin että oksat putoaisivat ojien tasamaalle tai mieluiten ajouralle, ei juurikaan olisi hidaste tai kustannuserä. Hakkuukulttuuriin vain ei kuulu olla ”tarkka” mihin havut pudotetaan. Puiden ostajat siis toimivat omavaltaisesti, epärehellisesti ja rikkovat hyvän huolellisen korjuun tapaa vahvemman oikeudella monin keinoin. Käsittämättömästi valtakirjakaupoissakin metsänhoitoyhdistykset ja yhteismetsät antavat väärinkäytösten tapahtua kritiikittä. Myöskään MTK ei ole pitänyt tosissaan metsän myyjien ja jäseniensä puolta. Metsäyhtiöitten omat sopimusasiakkaatkaan eivät välty ”maan tavaksi” juurtuneilta väärinkäytöksiltä. Kilpailuviranomaisten, suurien puun myyjien, etujärjestöjen ja kansallisten sopimusten ja yhteisesti hyväksyttyjen ja valvottujen käytäntöjen pitäisi ehdottomasti ”siivota” puukaupan käytännöt ja tehdä säännöstö noudatettavista laadukkaista korjuuja kauppatavoista. VELI-JUSSI JALKANEN agronomi, tj, puuntuottaja Rautalampi Ti m o To iv an en
100 vuotta suomalaisia uistimia Metsänomistajan kevyet työkoneet Kesälukemista Iskelmäkasvio Tukkijätkiä ja mottimiehiä Metsien kätköissä Piharakennuskirja Halkojen Suomi Raivaamaan Tarkka-ammunta harrasteena Kannattava metsätalous Talousmetsien luonnonhoito Suometsien hoito Metsäsijoittajan kirja Riistaherkkuja Suomesta Tilaa verkossa: metsakirjakauppa.fi Tarjoukset ovat voimassa 20.6.–31.7.2019 Voit tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. 5 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 15 € Nyt 15 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 30 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt Idut ja versot Tulevaisuuden kuusi Suomalaiset metsäsanonnat Lantakirja Veneenomistajan korjausja huoltokirja Uuden ajan puutyöt
27 PILKKEITÄ / 20.6.2019 sena isäntäkasvilajina on joko puolukka tai horsma. Sellaista sientä, joka veisi kerralla kaikki paria vuotta vanhemmat neulaset, en ollut tavannut ennen kesää 2018. Tuolloin eräillä etelän arboretumeilla jalokuusissa esiintyi neulastuhoa, jossa lukuisten vanhempien neulasvuosikertojen neulaset roikkuivat kuolleina versoissaan. Ilmiötä voisi nimittää karisteeksi. Aiheuttajaksi osoittauRauhoitetaan metsä sen kasvun ajaksi, koska luonto ei elä kvartaalitaloutta. Nykyisissä talousmetsissä, käydään metsäkoneiden kanssa möyrimässä, kymmenen vuoden välein. Tällöin luonnolle ei jää ”omaa aikaa”. Vaihtoehtoisesti: aukkohakkuu uudistuksen jälkeen, ja ihminen ei koske metsään ennen uutta päätehakkuuta. Tällä saadaan luonnolle 70–100 vuotta aikaa jatkaa monimuotoisuuden perimää. Tämä toimii parhaiten hiilinieluna, koska vaikka osa puustosta kuolee niin silti se ei lahoa. Sama koskee myös karistetta, jota metsä tuottaa tämän kierron aikana saman verran kuin jäljelle jäänyt elävä biomassa. Tällä ehkäistään metsän tautituhoja ja säästetään välityövaiheiden kustannuksissa. Vastaavasti päätehakkuut voidaan suorittaa tehokkaasti, ja talteen saadaan suurempi biomassa kuin jatkuvalla metsänkäsittelymallilla. Pidemmällä kierrolla hyödynnetään (luontoa säästäen) nykyinen metsänjalostusteknologia, koska jalostuksessa ei enää synny tarpeettomia (ihmiselle hyödyttömiä) sivuvirtoja (jätteitä). HANNU RUOKOLAINEN Keuruu Rauhoitetaan metsän kasvu Pitkäikäisen, ylvään, monihaaraisen ja tummanvihreän siperianjalokuusen (Abies sibirica ) terveys horjuu. Aiemmin (Metsälehti 21/2018) olen kirjoittanut jalokuusilla esiintyvästä uudehkosta sienitaudista nimeltään jalokuusensurma. Taudin (aiheuttaja Neonectria neomacrospora ) tuhoja löytyy noin joka kolmannesta jalokuusiryhmästä eteläisessä ja keskisessä Suomessa; hajahavaintoja on Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Jalokuusensurmassa puut voivat ränsistyä muutamassa vuodessa oksien tuhoutuessa koko latvuksen korkeudelta. Sieni näyttäisi tartuttavan erityisesti suuria aukeiden ja pihojen yksilöitä. Samoihin aikoihin jalokuusensurman ilmestymisen kanssa reilusti yli 10 vuotta sitten jalokuusia alkoi tartuttaa toinen tauti, jalokuusenneulashome. Se on jalokuusensurmaa harvinaisempi, mutta myös vähemmän näyttävä. Aiheuttajasieni, Delphinella abietis , tartuttaa uusia kehittyviä neulasia kasvukauden alussa, kun silmu on puhjennut ja kasvain hieman venynyt. EroJalokuusten vaivat laajenevat Jalokuusensurma, jalokuusenneulashome ja parikin ruostesientä kiusaavat jalokuusia. Jalokuusenneulashometta siperianjalokuusella. Kajaani 15.7.2009. Ri st o Ja lk an en tuksena jalokuusensurmasta, joka tappaa isojakin oksia, jalokuusenneulashome tappaa pahimmillaan vain uudet neulaset kasvaimineen, lievimmillään yksittäisiä neulasia. Vaaleanruskean kautta vahvan punaruskeiksi muuttuneet neulaset taipuvat ja harmaantuvat säilyen puussa ainakin vuoden, usein pidempään. Ankarassa tartunnassa koko verso kuolee. Tällainen tuho näyttää alkuja keskikesällä erehdyttävästi hallatuholta varsinkin, kun voimakkain tartunta näyttäisi useimmiten keskittyvän latvuksen alaosaan eli maanläheisiin osiin. Vuosi tartunnasta neulasiin kypsyy Delphinella-sienen pallomaisia itiöpesäkkeitä, jotka viimeistään erottaa ilmiön hallatuhosta. Ensimmäiset jalokuusenneulashomehavaintoni ovat vuodelta 2009. Sairastuneissa puissa oli merkkejä myös aiemmista tartunnoista. Sittemmin sieni on tartuttanut samat puut miltei vuosittain. Siperianjalokuusen ohella tauti näyttää tartuttavan meillä ainakin harmaapihtaa (Abies concolor ). Taudinaiheuttaja on kuvattu Euroopassa vuonna 1902, mutta nykyisin tautia esiintyy myös Amerikan mantereella useilla jalokuusilajeilla. Norjassa tautia on runsaasti lännenpihdalla (Abies lasiocarpa ). Jalokuusenneulashome on Suomen oloissa vaatimaton jopa yhden puun kannalta, joten sen merkitys korostuu hyvänä esimerkkinä muuttuvasta ympäristöstä. Jalokuuselta tavataan Suomessa ainakin kaksi ruostesienilajia, jotka tartuttavat pääsääntöisesti kehittyviä neulasia. ToiHerpotrichia parasitica -sienen aiheuttamaa neulaskuolemaa koreanpihdalla. Ähtäri 12.7.2018. Ri st o Ja lk an en Jalokuusenneulashome harmaapihdalla. Jämsä 23.8.2016. Ri st o Ja lk an en tui kuitenkin mustalumihomeen sukulaissieni Herpotrichia parasitica . Koska sienestä ei liene aiempaa mainintaa Suomesta, sieni kaipaa vielä suomalaisen nimen. Se voisi aluksi olla Herpotrichia-kariste tai Herpotrichia-home. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija. LUKIJALTA TUTKIJALTA 100 vuotta suomalaisia uistimia Metsänomistajan kevyet työkoneet Kesälukemista Iskelmäkasvio Tukkijätkiä ja mottimiehiä Metsien kätköissä Piharakennuskirja Halkojen Suomi Raivaamaan Tarkka-ammunta harrasteena Kannattava metsätalous Talousmetsien luonnonhoito Suometsien hoito Metsäsijoittajan kirja Riistaherkkuja Suomesta Tilaa verkossa: metsakirjakauppa.fi Tarjoukset ovat voimassa 20.6.–31.7.2019 Voit tilata kirjat myös asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. 5 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 15 € Nyt 15 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 20 € Nyt 30 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 10 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt 5 € Nyt Idut ja versot Tulevaisuuden kuusi Suomalaiset metsäsanonnat Lantakirja Veneenomistajan korjausja huoltokirja Uuden ajan puutyöt MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI www.kesla.com VAIHDA NYT UUTEEN KESLAAN! Nyt saat takuuhyvityksen 7000 € PATU-, KESLA-, Kronos-, Palms, Oniartai Nokka-metsäpaketista ostaessasi uuden KESLA 203T/104-metsäpaketin. Ehdot täyttävä, vanha metsäpakettisi toimii siis käsirahana. Edut koskevat vain varastossa olevia metsäpaketteja. KESLA 203T + 104 KESLA 203T + 104 + kiinnityslevy 23 500 € Takuuhyvitys 7000 € = Väliraha 16 500 €. Kuukausierä 300,20 €, 60 kk. Luoton perustamiskulu 300 €. Laskutuspalkkio 9 €/erä. Korko 3 kk euribor + 3,5 %. Valtra-rahoitusehtojen mukaisesti. Edellyttää hyväksyttyä luottopäätöstä. TAKUUHYVITYS 7000 € 300 €/kk KESLA 203T + 104
28 20.6.2019 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Olen pienen metsäpalstan omistaja ja Metsälehden pitkäaikainen lukija. Metsäpalstallani olen istuttanut vuosien varrella useita aukkoja käyttäen pottiputkea. Tosin viimeisen aukon istuttivat mhy:n miehet, kun ikääkin alkaa olla jo reilun puoleisesti. Istutusta käsitellyt kirjoitus Metsälehti Makasiinissa 4/2019 oli hyvä. Yhdessä asiassa olen kuitenkin toiminut toisin. Oma istutusmenetelmäni oli sellainen, että pudotin hyvin kastellun taimen pottiputkeeni vasta sen jälkeen, kun olin löytänyt hyvän istutuspaikan ja polkaissut polkuraudan auki. Tässä menetelmässä on ainakin seuraavat hyvät puolet: – Kun hyvin kostutettu paakkutaimi pudotetaan pottiputkeen ja putken leuat ovat jo auki, taimi putoaa vauhdilla istutuskuopan pohjaan asti. – Taimen mukana kuoppaan menee myös paakussa oleva runsas vesi, joka on tarpeen taimen alkuun lähdössä. – Paakun juuret menevät istutuskuoppaan juuri siinä asennossa kuin sen putkeen pudottaa. – Kun putken leuat ovat kokonaan auki, menetelmä varmistaa hyvän ja turvallisen istutuskuopan. Ei ole harvinaista, että putki iskeytyy maahan hyvin, mutta kuopassa olevat kivet estävät leukojen aukeamisen täysimääräisesti. Tällöin paakku saattaa jäädä puolitiehen ja taimen alkuun lähtö on epävarmaa. Jos taas taimi pudotetaan putkeen heti edellisen taimen jälkeen, seuraavat haitat saattavat vahingoittaa taimia ja sen kasvua: – Paakku valuu leukojen auettua kuoppaan siten, että taimi ei välttämättä mene tiukasti pohjaan saakka. – Kun paakkua kuljetetaan putkessa seuraavaan istutuskohtaan, osa paakkuun sitoutunutta vettä häviää matkalla. – Kun paakku ahtautuu leukojen väliin uutta istutuspaikkaa haettaessa, juuret saattavat mennä sykkyrälle putken leukojen välissä ja kuoppaan pudotessa ne saattavat olla vaikka ylösalaisin. Ennen kuin uusi istutuspaikka löytyy, saattaa muutama isku kohdistua kiveen, jolloin putkessa odottava taimipaakku saattaa ahtautua entistä tiukemmin leukojen väliin. – Kun paakku kuljetetaan jo ennestään raskaassa putkessa, tästä aiheutuu myös jonkin asteinen ergonominen rasite. Televisiossa on usein näytetty, kuinka esimerkiksi nuorille alan opiskelijoille opetetaan pottiputken käyttöä. Valitettavasti siinäkin uusi taimi pudotetaan putkeen heti edellisen jälkeen ja sitten vasta lähdetään hakemaan uutta istutuspaikkaa taimipaakku putkessa. Eläkeläinen Hämeestä Pottiputken käyttö istutuksissa LUKIJALTA Sallan yhteismetsä Sallan yhteismetsä on edistyksellinen toimija metsätaloudessa. Pinta-ala on 70 000 hehtaaria ja hakkuusuunnite 115 000 m3/ vuosi. Toimintamme perustuu ajantasaisiin metsäsuunnitteluja logistiikkajärjestelmiin. METSÄALAN MONITAITAJA Haemme toimihenkilöä itsenäiseen ja monipuoliseen työhön yhteismetsän omien metsien puunkorjuun ja metsänhoitotöiden suunnittelun parissa. Työsuhde aloitus 1.9.2019 alkaen tai sopimuksen mukaan. Toimihenkilö ottaa korjuuesimiehen tehtävät hoitoon vuoden 2022 alusta lähtien. Korjuuesimiehen tehtäväkuvaan kuuluu erityisesti toimituskauppojen puunkorjuun toteuttaminen sekä kaukokuljetusten järjestäminen. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu metsänviljelyja metsänhoitotöiden johtaminen. Ennen korjuuesimiehen tehtävien vastaanottoa työtehtäviä ovat leimikonja metsänhoitotöiden suunnittelu. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen tai palkkatoivomuksen mukaan. Jätä sähköinen hakemus viimeistään 15.7.2019 mennessä osoitteeseen sym@sallanyhteismetsa.fi Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Tapio Sinkkilä, 0400-296386, tapio.sinkkila@sallanyhteismetsa.fi Sallan yhteismetsä 2x120_92mm 6.6.2019 10.15 Sivu 1 METSÄPALSTA, Juuka 2,961 ha. Metsäpalsta hyvällä paikalla lähellä Juukan keskustaa, kiinteistö rajoittuu Lonkaantiehen, 6-tieltä (Nurmeksentie) matkaa n. 1,5 km. Uudistuskypsää metsää n. 0,9 ha, nuorta kasvatusmetsää n. 1,1 ha ja loput taimikkoa, puuston määrä n. 295 m 3 . Hintanäkemys 12.500 €, tarjoukset su 30.6.2019 mennessä osoitteella Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 20, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo.laukkanen@ metsat.fi. METSÄTILA, Punkaharju, Saukonsaari Tilan puuston määrä on n. 900 m 3 , kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää (mä/ko) 6,2 ha ja taimikkoa (mä) 4,5 ha, tila rajoittuu Pihlajaveteen. Kiinteistöllä on kaksi yleiskaavan mukaista rantarakennuspaikkaa, määräalat à n. 3000 m 2 , Raiviojärven länsirannalla. Rakennusoikeus on 150 k-m 2 /rakennuspaikka, kaavamerkinnällä RA. Mahdollisuus ostaa myös reilumman kokoinen tontti, joka hinnoitellaan erikseen. Rakennuspaikkojen hintapyyntö on 20 000 €/kpl tai koko tila, sisältäen rakennuspaikat 65 000 €. OMAKOTITALO, Kerimäki 2.573 ha. 1952 rakennettu, v. 1985 laajennettu ja v. 2005 remontoitu omakotitalo maaseudun rauhassa, n. 8 km:n päässä Kerimäen taajamasta. 2 kerrosta, alakerrassa on olohuone, takka/makuuhuone, keittiö, kodinhoitohuone, kylpyhuone, sauna, yläkertaa on jaettu komeroilla makuutiloiksi. Entiseen navettarakennukseen on remontoitu v. 2005 saunatilat, iso takkatupa/oleskeluhuone, harrasteja varastotiloja, jotka ovat käytettävissä ympäri vuoden, päädyssä autotalli. Maatilamaisessa pihapiirissä on vanhanajan aitta, laavu, grillikatos ja ratsastuskenttä. Hintapyyntö 163.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Kyyjärvi 70,86 ha. Erittäin hieno ja runsaspuustoinen metsätila. Kokonaispuusto n. 10.858 m 3 , eli yli 150 m 3 /ha. Taimikoita ei ole. Heti reilusti hakkuumahdollisuuksia ja hyvä tie tilan keskelle. Upeat männikkökankaat myös hyviä lannoituskohteita. Tarjouksen voi tehdä joko koko tilasta tai n. 43,5ha määräalasta. Etäisyydet: Äänekoski 94 km, Jyväskylä 124 km. Hp. koko tila 400.000 / tarjous Hp. määräala 230.000 / tarjous Tarjoukset viimeistään 16.6.2019. RANTAMETSÄTILA, Pieksämäki 12,188 ha. Rantametsätila Pieksämäen Pöyhölässä Iso-Syvän rannalla. Kokonaispuusto n. 1.650 m 3 ja heti on reilusti hakkuumahdollisuuksia. Maapohjat helppokulkuisia ja hyväkasvuisia (MT). Tilalle on kaavassa määritelty 2 rantarakennuspaikkaa. Rakennuspaikat ja ranta on erittäin hyvä. Etäisyydet: Piesämäki n. 15 km, Varkaus n. 53 km, Mikkeli n. 70 km, Jyväskylä n. 85 km, Kuopio n. 100 km. Hp. 75.000€ / tarjous viim. 7.7.2019 METSÄTILA, Lohja, Pusula 3,9 ha. Suomelan kylässä määräala metsää. Tie perille, maapohjat MT. Metsäarvion mukaan puustoa yli 800 m 3 . Arviossa kaikki kuviot merkitty kehitysluokkaan 04, mutta rajamerkkauksen yhteydessä tehtyjen havaintojen mukaan kuvio 3 ja kuviolla 1 tien vieressä nuorempaa puustoa. Tarkista puuston määrä huolellisesti maastossa. Hp. 33.000€ / tarjous viim. 9.6.2019 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kerimäki, Anttola Hoidettu n. 27 ha metsäpalsta, jonka sijainti hakee vertaistaan! Palsta rajoittuu Savonlinna -Kerimäki väliseen kantatiehen n:o 71 ja palstan pitkää sivua pitkin kulkee hyväkuntoinen metsäautotie. Puusto painottuu varttuneisiin kasvatusmetsiin, joita on noin 55 % pinta-alasta. Varttuneet taimikot hyvässä kasvukunnossa ja niitä on noin 11 ha. Puustoa arviolta keskimäärin noin 100 m 3 /ha. Puusto parhaassa arvokasvuvaiheessa. Myydään Tarjouskaupalla lähtöhinta 90.000 €. LOMA-ASUNTO, Savonlinna 1,5 ha. Haukiveden Selkälahden rannassa määräala, jonka ilmansuunta on länteen / luoteeseen. Tie perille, joten mökin rakentaminen on helpompaa kuin tiettömällä tontilla. Määräalalla on vaatimaton (purkukuntoinen) noin 18 m 2 kokoinen kesämökki / rantasauna (rak. 1970), joka toimii rakentamisen aikaisena tukikohtana. Ostaja pohtikoon, onko ko. rakennus vielä remontoitavassa kunnossa. Ranta loivasti syvenevä. Tontin takaosa istutettua koivikkoa. Tarjouskaupan lähtöhinta on 35.000 €. LOMATONTTI, Savonlinna, Paasniemi 5 ha. Ainutlaatuinen vapaa-ajantontti Kerimäen Paasniemellä. Mäntykangastontin sisälle on muodostunut Ruutanalampi, joka tekee kohteesta omaleimaisen. Rakennusoikeutta 200 k-m 2 lomarakennukselle ja lisäksi toiset 200 k-m 2 majoitus-, saunaja talousrakennuksille. Omaa rantaviivaa lähes 300 m, josta avautuu veneilyja kalastusmahdollisuudet Paasselälle. Tontin puusto hyväkasvuista, osittain tukkimännikköä, maapohja helppohoitoista kangasmaata. Tontin länsija etelärajaa pitkin kulkee hyväkuntoinen tie. Mh. 95.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
29 PILKKEITÄ / 20.6.2019 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 040 126 1181 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Sami Karppinen p. 050 598 1486 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 9 315 49 844 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 87. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 950 (LT/18) Lukijoita 148 000 (KMT/18) Painopaikka Punamusta, Joensuu LUKIJALTA Metsälehdessä 9/2019 kerrottiin lahopuiden merkityksestä metsäluonnon monimuotoisuudelle ja esiteltiin keinoja niiden lisäämiseen. Yhtenä keinona mainittiin myös puiden kaulaaminen. Haluaisin tässä yhteydessä käsitellä tätä menetelmää vähän laajemmin ja kertoa aiheeseen liittyviä omia kokemuksiani. Pystylahopuuta voi tuottaa taimikoihin kaulaamalla niissä olevia etukasvuisia puita. Yleensä ne ovat uudistusalan raivauksen yhteydessä poistamatta jääneitä koivuja, haapoja tai raitoja, mutta joskus myös havupuita. Sen lisäksi, että kaulaamalla lisätään monimuotoisuutta mahdollistamalla monien hyönteisten ja lintujen ruokailu ja lisääntyminen, asialla on myös metsänhoidollisia etuja puiden kaatamiseen verrattuna. Taimikossa hajallaan olevien yksittäisten ylispuiden kaataminen vaatisi moottorisahan raahaamista pitkiä matkoja puulta toiselle. Homma muuttuu entistäkin työläämmäksi, jos taimikko on kaukana tiestä. Kaulaamiseen tarvittavaa vesuria on sen sijaan helppo kanniskella pitempiäkin matkoja. Kaulaamisen voi tehdä talvellakin, jolloin hankikelin sattuessa metsässä liikkuminen on yhtä juhlaa. Kaulaamisessa on myös se etu, että usein laajalatvuksiseksi keLahopuuta kaulaamalla Kymmenkunta vuotta sitten kaulattu koivu taimikossa. hittynyt ylispuu ei tällöin kaadettaessa lahmaa taimia isolta alalta. Tokihan kaulattu puukin aikanaan kaatuu, mutta yleensä se on vuosien mittaan jo karistanut ison osan oksistaan ja ehkä pätkän latvastaankin, jolloin se ei enää tee niin suurta tuhoa kuin jos se olisi kaadettu täydessä kukoistuksessaan. Ympäröivä taimikko on myös voinut venyä lähelle kaatuvan pökkelön mittaa, joten taimet voivat kestää paremmin saamansa tällin. Kontrolloimattomasti kaatuvat kaulatut puut muodostavat turvallisuusriskin, joten tätä menetelmää ei kannata käyttää teiden lähellä tai muilla paikoilla, missä ihmiset liikkuvat tai oleskelevat. Näkyvillä paikoilla kaulaamista kannattaa käyttää harkiten, sillä kaikkien mielestä pystyssä törröttävät kuolleet puut eivät ole mikään maiseman kaunistus. Kaulatessa on oltava tarkkana, että kuori todellakin tulee poistettua kauttaaltaan rungon ympäriltä. Jos kaulauskohdassa on haara, kyhmy tai muuta epäpyöreyttä, jää siihen helposti kapea kuorenkaistale, jonka avulla puu selviää hengissä. Kaulatun puun kuolemiseen menee yleensä pari, kolme vuotta, joten menetelmä ei sovellu tilanteisiin, joissa tarvitaan välitöntä apua latvaa piiskaavan puun poistamiseksi. Taimikoiden lisäksi kaulaamista voi käyttää myös harvennuksen paikkaamiseen, jos hakkuussa on jostain syystä jäänyt liian tiheitä puuryhmiä. Näin on voinut käydä esimerkiksi, jos kaksi puuta kasvaa niin lähekkäin, että hakkuukoneella ei ole päästy kaatamaan niistä kumpaistakaan vaurioittamatta samalla jäävääkin puuta. Vesuri mahtuu ahtaaseenkin paikkaan, joten kaulaaminen onnistuu yleensä tällaisessakin tilanteessa. Kaulaamista voi tietenkin käyttää myös uudistusalan säästöpuuryhmissä käsittelemällä osan puista, niin ettei lahopuun syntymistä tarvitse odottaa vuosikymmeniä. Omaan metsääni olen tällä tavalla tuottanut vuosien mittaan lukuisia lahopuita. Niihin hakatuista koloista voi päätellä, että sekä erilaiset puuta tai nilaa hyödyntävät hyönteiset että niitä syövät tikat ovat viihtyneet tekolahopuissani – tai edelliset ainakin jälkimmäisten tuloon saakka. SEPPO RUOTSALAINEN Punkaharju MATKAOHJELMA Maanantai 9.9. Lähtö Oulusta puoliltapäivin kohti pohjoista. Matkan varrella lounastau ko. Perillä Pajalassa yhteinen illallinen. Tiistai 10.9. Ruotsalainen metsäasiantuntija liittyy seuraamme. Hänen johdollaan tutustumme erilaisiin metsäkohteisiin ja perehdymme metsien hoidon periaatteisiin. Illaksi saavumme saamelaiskunta Jokimutkaan eli Jokkmokkiin ja nautimme yhteisen illallisen. Keskiviikko 11.9. Metsäretki jatkuu vähän eteläisemmissä maisemissa. Iltapäivän kohokohta on Storforsen, Euroopan suurin valjastamaton koski Piitimenjoessa. Majoitumme kosken rantamaisemissa sijaitsevaan hotelliin, missä nautimme yhteisen päivällisen. Torstai 12.9. Aamupäivällä pääsemme näkemään, miten Pohjois-Ruotsin suurin metsäpaloalue on toipunut. Sen jälkeen vierailemme tehtaalla, missä jalostetaan myös Suomesta tuotua puuta. Retki päättyy illansuussa Ouluun. Lähde lukijamatkalle naapurin Lappiin! Ilmoittautumiset 10.7. mennessä ja lisätietoa: Matkan järjestää Kon-Tiki Tours, www. kontiki.fi, puhelin 09 466 300, sähköposti: ilmoittautumiset@kontiki.fi Matka maksaa 850 euroa, kun ryhmän koko on vähintään 20 henkeä. Majoitus on 2–3 hengen huoneissa. Hintaan sisältyy:kuljetus Oulusta, kolmen yön majoitus, vierailut sekä kolme illallista ja kaksi lounasta. 9.9.–12.9.2019 Ilmoittautumiset 10. heinäkuuta mennessä
MERKKIPÄIVÄT NIMITYS METSÄMIESTEN SÄÄTIÖ Maatalousja metsätieteiden maisteri Anne Manner (54) on nimitetty Metsämiesten Säätiön kehityspäälliköksi. Tehtävä on uusi. Manner tulee vastaamaan Säätiön viestinnästä ja markkinoinnista sekä varainhankinnan kehittämisestä. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 75 VUOTTA 24.6. ROGER TURKU , metsänhoitaja, Loviisa ( ei vastaanottoa) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. KESTÄVÄN METSÄTALOUDEN idea keksittiin osapuilleen kolmesataa vuotta sitten kolmekymmenvuotisen sodan jälkimainingeissa, kun Manner-Eurooppaa jälleenrakennettiin ja metsiä hakattiin ennätyspaljon, mutta niiden uudistamisesta ei huolehdittu. Saksin vaaliruhtinaskunnan vuoritoimen johtaja Hans Carl von Carlowitz tarttui toimeen kääntääkseen tuhoisan kehityksen suunnan kohti kestävämpiä ratkaisuja. Vuonna 1713 hän julkaisi metsätaloutta koskevan kirjan, minkä jälkeen kestävyys on ollut eurooppalaisen metsätalouden aatos, eetos ja paatos. Saksalaiset operationalisoivat kestävyyden yhdistämällä sen metsätalouden suunnitteluun vuosilohkojärjestelmineen, jonka pohjalta suomalainenkin metsätalouden suunnittelujärjestelmä kehitettiin. PITKÄÄN KESTÄVYYSAJATTELU oli vallalla vain metsätaloudessa, mutta vuonna 1987 YK julkaisi Brundtlandin komitean mietinnön ”Yhteinen tulevaisuutemme”, jonka kantavana ajatuksena on kestävä kehitys. Sen perusprinsiippinä on, että kunkin sukupolven tulee käyttää luonnonvaroja niin, etteivät seuraavien sukupolvien mahdollisuudet niiden käyttöön vähene. Vuonna 1992 Riossa pidettiin YK:n ympäristökokous, joka edelleen monipuolisti kestävyysajattelua. Taloudellisen kestävyyden rinnalle nousivat sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu myös kulttuurinen kestävyys, joka joskus mainitaan myös itsenäisenä neljäntenä kestävyyden pilarina. Kulttuurinen kestävyys on ollut monesti vaikeasti ymmärrettävissä oleva ulottuvuus, joka vasta viime aikoina on avautunut itsellekin uudesta näkökulmasta. Ymmärrän asian niin, ettei kestävyyteen voida pyrkiä sellaisilla tavoilla, jotka ovat syvässä ristiriidassa yhteiskunnissa vallalla olevan perinteen ja tapojen kanssa. RION KOKOUKSEN JÄLKEEN kestävyys otti lisää kierroksia jo seuraavana vuonna Helsingissä järjestetyssä Euroopan metsäministerikokouksessa, jossa julkaistiin metsätaloutta koskevat resoluutiot ja käynnistettiin niitä koskeva indikaattorityö. Sen seurauksena syntyivät yleiseurooppalaiset kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit, joiden pohjalta kestävää kehitystä mitataan ja arvioidaan. YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta julkaistiin muutama vuosi sitten. Niiden voimana on konkreettiset tavoitteet taloudelliselle, sosiaaliselle ja ekologiselle kestävyydelle, mikä helpottaa kestävien muutosten toteuttamista. YHTENÄ KUMMAJAISENA kestävyyden historiassa on esitetty niin kutsuttu donitsimalli, jossa luonnonvarojen käyttöä ja yhteiskunnallista kestävyyttä arvioidaan toisiaan vastaan. Kaikki ne yhteiskunnat, joissa asiat ovat elintason ja elämänlaadun kannalta hyvin, käyttävät donitsimallin tulkinnan mukaan liikaa luonnonvaroja. Joissakin piireissä ekologinen kestävyys on tämän vuoksi nostettu temppelin harjalle ja vaadittu, että vastaisuudessa kestävyyttä pitää tarkastella vain ekologisen kestävyyden vinkkelistä. Uskallan väittää, että moinen vaatimus on syvässä ristiriidassa itse kestävän kehityksen filosofian kanssa ja vaadin, että kestävyyden ulottuvuudet otetaan jatkossakin huomioon, kun maailmasta tehdään parempaa paikkaa elää ja olla. Kestävä kehitys kehittyy HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Juhannuksen liepeillä monet suomalaiset noutavat metsistä nuoria koivuja pihapiirinsä koristeiksi. Vastaava perinne elää myös Ruotsissa, jossa tanssahdellaan lisäksi koivusalkojen ympärillä. Kanadassa, aavan meren tuolla puolen, juhannusta ei sen sijaan juurikaan juhlita, eikä koivuja kiikuteta portinpieliin suomalaisten tavoin. Vesien äärellä asuvat perinnetietoiset Kanadan alkuperäisasukkaat häärivät koivujen kimpussa keväisin täysin muista syistä. Itse koivut jätetään metsään, mutta kotiin kannetaan kahmalokaupalla kuorta tai koivumahlaa. Paperikoivu (Betula papyrifera ) on Pohjois-Amerikan vastine skandinaavien raudusja hieskoivuille. Puun luontainen levinneisyysalue ulottuu Yhdysvaltojen pohjoisosista Kanadan läpi aina Alaskaan saakka. Nimensä puu on saanut kuoren uloimmasta paperinohuesta valkoisesta tuohikerroksesta. Paperikoivulle on tyypillistä, että osa sen kuoresta lepattaa pitkinä siekaleina tuulessa tai rullalle käärylöityneenä. Tuohi on hyvin öljypitoista ja vettä hylkivää. Suomalaisten koivujen tapaan myös kanadalainen tuohi on erinomaista sytykettä, joka palaa jopa märkänä. Maailmalla paperikoivua kutsutaan myös kanoottikoivuksi. Muinaiset intiaanit vuorasivat koivun monimetrisillä kuorilevyillä kevytrakenteisia kanoottejaan. Kaarna irrotettiin oksattomista koivurungoista puun pituussuuntaisen leikkuuviillon myötäisesti. Leveät tuohikaistaleet ommeltiin kanoottirunkoihin sikäläisten kuusten ohutjuurinyöreillä ja saumat tiivistettiin pihkatahnalla. Mahla-aikaan kesäkuun korvilla kostea kuori on helpointa leikata irti. Taito nikkaroida tuohikanootteja on säilynyt tähän päivään, joskin niiden valmistus on nykymenetelmilläkin varsin työlästä ja aikaa vievää. PerinKanadan kanoottikoivut Paperikoivun tuohella oli aikoinaan Amerikassa käyttöä kanoottien rungoissa. neluomukanoottien markkinahinta onkin jopa kymmenkertainen muovikanootteihin verrattuna. Hyödyllinen pioneeripuu Paperikoivu on yleinen pioneeripuu erityisesti metsäpalojen ja myrskytuhojen jälkeen. Puhtaat koivumetsät eivät itsessään ole kovin metsäpaloherkkiä ja ympäröivien havumetsien latvuspalot muuttuvatkin koivikoissa usein pintapaloiksi tai tyrehtyvät. Metsikkötasolla huonosti varjoa sietävinä ja suhteellisen lyhytikäisinä, koivut jäävät ajan myötä sekapuun asemaan. Paperikoivua on istutettu Kanadassa hyvin tuloksin vanhoille pintakaivosja öljyliusketeollisuusalueille niiden uudelleen metsittämiseksi. Paperikoivu kelpaa kohtuudella paperin valmistukseen sekä rakennusja polttopuuksi. Myös mahlantuotanto keväisin on kasvava tuotantohaara. Koivusiirappi on tosin vaahterasiirappia kalliimpaa, koska koivumahlan sokeripitoisuus ei yllä vaahteramahlan tasolle. Koivu kelpaa hirville ja valkohäntäpeuroille talviravintona paremman puutteessa. Puu maittaa myös majaville, lumikenkäjäniksille sekä kuorta järsiville ja oksilla keikkuville kanadanpuupiikkisioille. Paperikoivun kuoren uuteaineet ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena. Erityisesti kuoren antimikrobiset ominaisuudet kiinnostavat lääketeollisuusyrityksiä. Paperikoivu on yleinen pioneeripuu erityisesti metsäpalojen ja myrskytuhojen jälkeen. NUORTEVA ARVONIMI METSÄNEUVOS Tasavallan presidentti on myöntänyt Timo Tolpalle metsäneuvoksen arvonimen. Tolppa on Metsäkonepalvelu Oy:n toimitusjohtaja sekä hallituksen jäsen. Oman yrittäjäuransa ohella hän on toiminut useissa eri luottamustehtävissä Koneyrittäjien liitossa.
Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 20.6.2019 METSÄRISTIKKO 12 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 4. HEINÄKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Mitä kuuluu kuukkelille? • Koneyrittäjille tasavuodet • Metsätilaa lohkomassa Be nj am Pö nt in en • Metsänhoitoa Ahvenanmaalla • Suomenlahdellakin hakataan • Lintujen värillä on väliä TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 4.7.2019 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 9 on arvottu seuraaville kolmelle: Kari Alatalo, Pattijoki, Pirkko Hyssänmäki, Hämeenkyrö ja Kyösti Tiainen, Uukuniemi. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 9, oikea ratkaisu
2x4 Mode 94 in./238.8 cm 1x4 Turf Mode 75 in./109.5 cm (SH. 10 101 €) + TK.* * Tarjous on voimassa 13.7.2019 saakka. Ei voi yhdistää muuhun tarjoukseen. Hinta sis. alv 24% Pidätämme oikeuden hinnan muutoksiin. 8 990 € ETUSI 1111 € • Monikäyttöinen ja kestävä Polaris-peräkärry (sh. 799 €) • Testivoittaja Polaris-sähkövinssi (sh. 312 €) Kysy lisää lisävarusteista jälleenmyyjältäsi. SPORTSMAN 570 EFI 4X4 2019 • Suomen ylivoimaisesti suosituin • Saa ajaa tiellä 60km/h alk. 15v • Rekisteröity kahdelle KIPPITOIMINTO VENTTIILISUOJAT SÄHKÖSINKKAUS/PULVERIMAALAUS LOCK&RIDE TAVARALAATIKKO 2882882 LOCK&RIDE KORKEA TUULILASI 2880539-409 KARJAPUSKURI ETEEN 2879714 PYÖRIVÄ VETOPÄÄ IRROTETTAVAT PÄÄDYT PITKÄLLE LASTILLE POLARIS-SÄHKÖVINSSI Alk. 99 €/kk LASKE SOPIVA KK-ERÄ LASKURILLA! POLARIS.FI SUOSITTELEMME SEURAAVIA LISÄVARUSTEITA: (SH. 21 395 €) + TK.* • Saa ajaa tiellä alk. 15v/T-kortti • *Tarjous sisältää Polaris Ranger 570 Sage Green EPS Pro Fit -lämpöhytillä, lämmityslaitteella sekä tuulilasin pyyhkijällä/pesulaitteella. Tarjousta ei voi yhdistää muuhun tarjoukseen. 18 490 € ETUSI 2905 € RANGER 570 EFI EPS T1b PRO FIT -LÄMPÖHYTILLÄ SUOSITTELEMME SEURAAVIA LISÄVARUSTEITA: 4500 LBS SÄHKÖVINSSI PIKAKIINNITTEINEN PUSKULEVYSARJA LED -VALOT /PolarisMonkijat LIITY HYVÄÄN SEURAAN POLARIS.FI Alk. 199 €/kk LASKE SOPIVA KK-ERÄ LASKURILLA! POLARIS.FI ETUSI 4150 € (SH. 20 140 €) + TK. 15 990 € POLARIS RZR 570 EFI CABIN 4X4 EUT • Sis. hytin, lämmityslaitteen ja ikkunanpyyhkijän pesurilla • Turvallinen ja mukava • Ympärivuotinen käyttö • Erittäin edulliset käyttökustannukset • Automaattinen 100 % neliveto ja Turf 1x4 veto • Vetokoukku OLEMME MUKANA OKRA – MAATALOUSNÄYTTELYSSÄ ORIPÄÄN LENTOKENTÄLLÄ 3.-6.7.2019 SUMMER PACK