TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Suomalaisen metsänhoidon tulevaisuuden toimintatapoja linjataan jo nyt. Sivut 8–11 UUDET TUULET KESKIVIIKKONA 22. KESÄKUUTA 2022 ? NRO 12 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 9451_.indd 1 9451_.indd 1 22.6.2022 9.56 22.6.2022 9.56
AJANKOHTAINEN / UUTISET 22.6.2022 2 Metsälehti.fi UUTISET Tähtikirjaaja kiusankappaleena kuusimetsissä ›› 5 PEFC jää suotta ilman kiitoksia ›› 6–7 METSÄSTÄ Hakkaanko vai suojelisinko? ›› 18–19 Citymetsästä vinkit hellempään metsänhoitoon ›› 24 Naiset oppimassa selviytymistä ›› 26-27 PILKKEITÄ Poroparlamentti oli jälleen koolla Rovaniemellä ›› 35 Etelän puu kuin pulloharja ›› 34 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsälehti 90. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 415 (LT/21) Lukijoita 166 000 (KMT/21) Painopaikka Punamusta, Joensuu TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Suomalaisen metsänhoidon tulevaisuuden toimintatapoja linjataan jo nyt. Sivut 8–11 UUDET TUULET KESKIVIIKKONA 22. KESÄKUUTA 2022 ? NRO 12 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Sami Karppinen Heli Viiri (vas.) ja Ella Kaivola kertovat, miksi UPM vähentää kuusen viljelytiheyttä. (Kuva: Sami Karppinen) MIKKO RIIKILÄ METSÄ GROUPIIN kuuluvan Met sä Fibren kahden vuoden rutistus on päättymässä. Raumanmeren rantaan louhitulle 20 hehtaarin tontille rakennettava suursaha on melkein valmis, sahatavaran kuivaamon viimeistely tosin jat kuu syksyyn. Sahaan on liitetty monenlai sia superlatiiveja. Se on kiistatta Suomen suurin ja lukeutuu maa ilman suurimpiin yksilinjaisiin sahalaitoksiin. Se on myös Suo men kaikkien aikojen suurin sa hainvestointi, noin 200 miljoo naa euroa. ”Kustannusten nousu ei sanot tavasti ole kohottanut rakenta misen hintaa, koska tärkeimpien laitetoimittajien kanssa tehtiin sopimukset jo reilut kaksi vuotta sitten”, sanoo Metsä Fibren Rau man sahaprojektin johtaja Harri Haapaniemi. Suuruutta tärkeämpää on, et tä saha on maailman modernein. ”Tämä on edelläkävijä, joka linjaa suuntaa maailman saha teollisuudelle. Suomalaiset laite valmistajat pääsevät näyttämään osaamistaan”, Haapaniemi sanoo. Sahan ytimessä on Veiston sa halinja, joka nielee tukkeja jopa 250 metrin minuuttinopeudella. Se tarkoittaa suunnilleen 40:tä tukkia minuutissa. Sahausno peus on kolminkertainen keski vertoon verrattuna. Tukit kahden sahauspisteen läpi Huima tuotos perustuu huippu teknologiaan. Kaikki tukit mene vät yksien terien läpi. Tuk kien syötössä on kaksi linjaa omine kuorimakoneineen. Myös saha tavaran jälkikäsittelyssä on kak silinjainen tuorekäsittely. Uutta on tukkien esi eli dxsa haus. Siinä tukkeihin tehdään päältä ja alta alustavat, muuta man sentin syvyiset sahaukset ENSIMMÄISET TUKIT SAHATTU RAUMALLA Metsä Fibren Rauman saha on valmistumassa aikataulussaan. Ensimmäiset koeajot tehtiin toukokuussa. Varsinaisen tuotannon on määrä alkaa alkusyksyllä. Metsä Fibren Rauman sahan sahausnopeus on kolminkertainen keskivertoon verrattuna. Kuva sahan rimoittamosta. 9452_.indd 2 9452_.indd 2 22.6.2022 9.57 22.6.2022 9.57
UUTISET 22.6.2022 Metsälehti.fi 3 ENSIMMÄISET TUKIT SAHATTU RAUMALLA ”Tämä linjaa suuntaa maailman sahateollisuudelle.” EUROOPAN TOP-3:EEN Rauman uusi saha tuottaa täysiä käydessään 750 000 kuutiometriä sahatavaraa. Suomen mitassa se on ylivoimaisen suuri, esimerkiksi Metsä Fibren Vilppulan suursahan tuotanto on hieman yli puoli miljoonaa kuutiota. Euroopassa on kaksi Raumaa suurempaa sahaa: Ilim Timberin Wismarin saha, jonka tuotanto kohoaa yli miljoonan kuutiometrin sekä Mercer Timberin Friesaun saha, jonka tuotannoksi ilmoitetaan 770 000 kuutiometriä. Sekä Ilimin että Mercerin sahat sijaitsevat Saksassa. EL M ER I EL O sahatavarakappaleiden sauma kohtiin, mikä mahdollistaa suuren nopeuden lopullisessa sahaukses sa. Tukit siis kiitävät kahden sa hauspisteen lävitse. Esisahausta lukuun ottamatta Raumalla käyttöön otettavaa tek nologiaa on käy tössä muuallakin. Erityiseksi Rau man sahan tekee se, että uutta tek nologiaa käytetään prosessin kaikissa vaiheissa. Huippulaatua ennätysnopeudella Haapaniemi on innossaan uudes ta teknologista. Hän kehuu sahan tekoälyä ja konenäköä. Kaikkia materiaalivirtoja seura taan lukuisilla kameroilla. Häi riön sattuessa järjestelmä tunnistaa ongelman, esimerkiksi poikittain kääntyneen laudan, ja ohjaa robo tin korjaamaan häiriön. ”Iso muutos on, että kaikki sahan operaattorit työskentele vät valvomossa, mikä tarkoittaa entistä viihtyisämpää työympä ristöä. Huipputekniikka ja uusi toimintamalli edellyttävät työn tekijöiltä moni ja syväosaamista, joten olemme valmentaneet hei tä Koulutuskuntayhtymä ammat tiopisto Gradian kanssa. He ovat olleet työssäoppimassa myös yh tiön muilla sahoilla.” Kaikkiaan saha työllistää sata ihmistä. Yhdessä vuorossa työs kentelee kymmenen ihmisen tii mi. Yleensä laatu ja määrä mielle tään vastakohdiksi, mutta Met sä Fibren uudella sahalla ne yh distyvät. ”Tuotamme sahatavaraa kom ponetti ja puusepänteollisuudel le. Investoinnit on tehty tätä ta voitetta tukemaan. Esimerkiksi erikoiskuivauskapasiteettia on runsaasti, joten voimme tuot taa niin sanotusti puusepän kui vaa tavara.” Haapaniemi viittaa laadun te kijänä myös maailman laaduk kaimpaan raakaaineeseen, suo malaiseen mäntytukkiin. Huipputeknologia on ulotet tu myös tukkien lajitteluun. Tu kit kuvataan kolmiulotteisesti ja niiden sisältö läpivalaistaan rön tgenkameroilla. ”Jo lajittelussa määritellään mitä tukista sahataan”, Haapa niemi selvittää. Fossiiliton ja varastoton saha Saha valmistuu Metsä Fibren sel lutehtaan naapuriin. Energiaa yli oman tarpeensa tuottava sellu tehdas syöttää sahalla tarvittavan sähkön ja lämpöenergian. Sahan hake siirtyy kuljettimilla selluteh taan raakaaineeksi. Haapaniemi mainostaa sellu tehtaan ja sahan kokonaisuutta, joka mahdollistaa tulevaisuudes sa. täysin fossiilittoman tuotan non. Molemmat laitokset toimi vat sellutehtaan energialla. Jopa puutavaraautot puretaan sähkö toimisin purkulaittein. Sahalle ei rakenneta lainkaan varastoja, mitä pidetään rohkea na, ulkopuolisten mielestä jopa riskaabelina harppauksena. Kui vattu sahatavara lastataan auto maattisesti autoihin, jotka kul jettavat paketit parin kilometrin päähän Rauman satamaan Euro portsin varastoon. Lukematto mien sahatavaralajien toimitus ten hallinta haastaa logistiikan. RAUMAN uusi saha nielee puolitoista miljoonaa kuutiota mäntytukkia. Silti Metsä Fibren mäntytukin tarve lisääntyy vain miljoonalla kuutiometrillä, koska yhtiö lopettaa Turun lähellä toimivan Kyrön sahan. Se keventää ostomiesten taakkaa melkein puolella miljoonalla tukkikuutiometrillä. Metsä Groupin metsäjohtajan Juha Jumppasen mukaan Rauman tukit hankitaan pääosin Lounais-Suomesta, Satakunnasta, Etelä-Pohjanmaalta, Pirkanmaalta ja osin Keski-Suomesta. Lähes puolet tukeista kuljetetaan Raumalle junilla, mikä tarkoittaa pitkää kuljetusmatkaa. Kemin biotuotetehtaan puunhankinnaassa kertyviä tukkeja ei suunnitella laivattavan Raumalle, vaikka sahan rantaan tuleekin syväykseltään 6,3 metrin väylä. ”Pohjoisen tukit pyritään myyjään alueen paikallisille sahoille”, Jumppanen sanoo. Kun saha Raumalla käynnistyy, sahauksessa syntyy vuosittain lähes puoli miljoonaa kuutiota sahahaketta. Se vähentää mäntykuitupuun käyttöä Metsä Fibren Rauman sellutehtaalla, mutta Jumppasen mukaan kuitupuun myyjien ei tarvitse olla huolissaan. ”Metsä Groupin kuitupuun ostot kokonaisuudessaan lisääntyvät Kemin biotuotetehtaan myötä.” MILJOONA KUUTIOTA MÄNTYTUKKIA LISÄÄ 9452_.indd 3 9452_.indd 3 22.6.2022 9.57 22.6.2022 9.57
AJASSA 22.6.2022 4 Metsälehti.fi LYHYET MIKKO RIIKILÄ RUOTSIN maatalouskorkeakoulu SLU:n tutkijan Mikolaj Lulan tuore väitöstyö kumoaa ainakin osittain aiemmat käsitykset männylle ja kuuselle suotuisimmista kasvupaikoista. Vanhastaan on uskottu, että mänty on kuusta tuottoisampi vain karuilla ja viljavuudeltaan keskitasoisilla kasvupaikoilla. Lulan huhtikuun lopulla hyväksytty väitöskirjatutkimus osoitti, että mänty tuottaa kuusta paremmin tuoreilla ja jopa lehtomaisilla kankailla. Tuottavuudella tarkoitetaan puuston tilavuuskasvua. Kuusi voittaa männyn vain kaikkein viljavimmilla kasvupaikoilla. Pari vuotta sitten SLU:n tutkimuksessa osoitettiin, että mänty tuottaa tuplasti puuta kuuseen verrattuna kuivahkoilla kasvupaikoilla. Maanmuokkaus välttämätön Lula tutki väitöskirjatyössään myös, miten mäntyä kannattaa uudistaa. Tätä varten hän vertaili männyn istutusta, kylvöä ja luontaista uudistamista harvan (100 puuta hehtaarilla) ja tiheän (200 puuta/ha) siemenpuuston avulla. Koe tehtiin Etelä-Ruotsissa. Lulan ensimmäinen ja olennaisin havainto oli maanmuokkauksen tärkeys uudistusmenetelmästä riippumatta. Ensimmäisen kasvukauden jälkeen istutustaimia oli muokatuilla uudistusaloilla elossa neljä kertaa enemmän kuin muokkaamattomilla. Sama suhde päti luontaisen uudistamisen aloille syntyneiden taimien määrään, niissäkin muokattujen hyväksi. Vielä seuraavanakin vuonna muokkaamattomilla mailla kuoli taimia enemmän kuin muokatuilla mailla, joten ero muokatuilla maille perustettujen taimikoiden hyväksi kasvaa. Istutus osoittautui varmimmaksi menetelmäksi männyntaimikon perustamisessa. Lulan mukaan männyn luontainen uudistaminen on työläämpää muun muassa siemenpuiden oikea-aikaisen poistamisen vuoksi. Toisaalta tukkimiehentäin aiheuttamat taimituhot ovat siemenpuualoilla vähäisempiä kuin aukoilla. Lisäksi Lula arvelee, että männyntaimilla on paremmat mahdollisuudet välttyä hirvituhoilta luontaisen uudistamisen aloilla, joissa taimitiheys on suuri. Siemenet säilyivät seuraavaan vuoteen Siemenpuusto vähensi taimia haittaavan pintakasvillisuuden tiheyttä uudistusaloilla. Toisaalta siemenpuut rohmusivat kasvuvoimaa taimilta. Sadan siemenpuun hehtaaritiheydessä taimien kasvu ei vielä sanottavasti taantunut viidessä vuodessa, mutta 200 siemenpuuta hehtaarilla leikkasi viidenneksen taimikon kasvusta. Lula mittasi männyn uudistamiskoealojen kehitystä viiden vuoden ajan. Seurantajaksoon sattui myös vuosi 2018, joka oli Etelä-Ruotsissa erittäin kuiva. Se tarjosi tutkijalle yllätyksen alkuperäisen tutkimussuunnitelman ulkopuolelta. Keväällä 2018 männyn siemensato oli runsas, mutta kuivuuden vuoksi taimia iti hyvin vähän. Seuraavana vuonna säät olivat normaalit ja taimia syntyi vähäisestä siemensadosta huolimatta runsaasti. ”Päätelmäni on, että osa edellisen vuoden siemenistä selvisi yli talven ja iti vasta 2019, kun säät olivat suotuisammat. Oli yllätys, että niin suuri määrä siemeniä talvehti. Tästä voisi päätellä, että siemenpuumenetelmä varmistaa uudistumista ääreväksi käyvässä ilmastossa”, Lula totesi SLU:n raportissa. Tutkimus: Mänty lähes aina kuusta tuottavampi Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan mänty kasvaa kuusta runsaammin jopa lehtomaisilla kankailla. M IK KO H ÄY RY N EN Ruotsalaistutkimus panee uusiksi näkemykset männylle suotuisista kasvupaikoista. LUKE POVAA KANTOHINTOIHIN KOROTUKSIA Metsäteollisuustuotteiden kysyntä on jatkunut vahvana tänä vuonna, Luonnonvarakeskuksen suhdannekatsauksessa todetaan. Puukauppaa on keväällä käyty viimevuotista varovaisemmin, ja hakkuiden ennakoidaan laskevan tänä vuonna 63 miljoonaan kuutioon. Lasku painottuu tukkipuuhun, kuitupuun hakkuut pysyvät viimevuotisella tasolla. Havutukkien kantohinnat nousevat 8 prosenttia, kuitupuilla nousua kertyy 4–7 prosenttia. METSÄLAIN RIKKOMUKSET TOIVAT SAKKOJA Metsäkeskus havaitsi viime vuonna 180 epäiltyä metsälakirikkomusta. Suurin osa epäilyistä koski metsäkäyttöilmoituksen laiminlyöntiä. Erityisen tärkeän elinympäristön hakkuuta epäiltiin 11 tapauksessa. Epäilyistä 180 metsälakirikkomuksesta 66 tapausta eteni poliisitutkintaan. Poliisi pääasiassa keskeyttää tapausten tutkinnan, näin myös viime vuonna, ja sakkorangaistuksia tuomittiin lopulta yhteensä 14 kappaletta. UUSI YHTEISYRITYS ENERGIAPUUN HANKINTAAN Korjuuyhtiö Finn-Harvest perustaa energiapuun hankintaan keskittyvän yhteisyrityksen yhdessä Kuopion Energian kanssa. Yhteisyritys hankkii energiapuuta nuoren metsän kohteilta. Vauhtia yhteistyöhön tuli muun muassa puuntuonnin vähenemisestä. ”Yksi aikakausi energiapuun hankinnassa tuli päätökseen Ukrainan sodan alkaessa. Keskitymme jatkossa kotimaisten polttoaineiden hankintaan”, kertoo toimitusjohtaja Esa Lindholm Kuopion Energialta. SYKE: YKSITYISMAIDEN SUOJELUUN KANNUSTIMIA Luontokadon pysäyttäminen edellyttää Suomessa suojelualueverkoston merkittävää kehittämistä, Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä arvioidaan. Sen mukaan uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja jää runsaasti nykyisen suojelualueverkoston ulkopuolelle. Merkittävä osa monimuotoisuudelle arvokkaista, suojelemattomista alueista on yksityisomistuksessa. Niinpä kannustimet ja ohjauskeinot yksityismaiden suojeluun ovat tärkeä kehittämiskohde. 9453_.indd 4 9453_.indd 4 22.6.2022 9.58 22.6.2022 9.58
AJASSA 22.6.2022 Metsälehti.fi 5 LIINA KJELLBERG, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVA METSISSÄ on näkynyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon latvastaan kuivuneita erikokoisia kuusia. Ilmiön taustalla on todennäköisesti helteisenä viime kesänä runsastunut kuusentähtikirjaaja, arvioi Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja. ”Ilmoituksia on tullut Eteläja Pohjois-Savosta, Eteläja Pohjois-Karjalasta, Kymenlaaksosta sekä Päijät-Hämeestä”, hän kertoo. Kuusentähtikirjaaja kuuluu kuusen pahimman tuhohyönteisen kirjanpainajan tavoin kaarnakuoriaisiin. Kuusentähtikirjaaja lisääntyy kuusten ohuen kaarnan alla, yleensä hakkuutähteessä, tuulenkaadoissa, lumen pudottamissa latvoissa, nuorissa heikkokuntoisissa kuusissa tai kirjanpainajan valtaamien järeiden kuusten latvuksissa. Varsinkin hiljan harvennetut nuoret kuusikot ovat alttiita kuusentähtikirjaajan tuhoille. ”Kuusentähtikirjaajan tappamia puita näkee toisinaan, mutta tuhot ovat yleensä paikallisia”, Ylioja sanoo. Nyt käsillä olevan tilanteen tekee poikkeukselliseksi se, että kuusentähtikirjaaja on iskeytynyt elävien puiden latvuksiin, vaikka puissa ei ole kirjanpainajan iskeymiä. Puiden latvat ovat kuivuneet, mutta alaoksat ovat edelleen vihreät. Helteet syypäänä Ylioja arvioi, että kuuset ovat olleet helteisen viime kesän jäljiltä niin heikossa kunnossa, että kuusentähtikirjaajat ovat pystyneet iskeytymään niihin. Lisäksi kuusentähtikirjaajalla oli viime kesänä todennäköisesti useampi kuin yksi sukupolvi. ”Hypoteesi on, että kuusenKuusentähtikirjaaja on kuivattanut kuusten latvoja Ilmoituksia kuoriaisen aiheuttamista tuhoista on tullut varsinkin Itäja Keski-Suomesta. Kuusentähtikirjaajat ovat iskeytyneet kuusen latvukseen ja kuivattaneet sen. HEIKKI HENTTONEN JUKKA NIEMIMAA OTSO HUITU OULUN seudulta Pohjois-Karjalaan ja itärajaa pitkin Kaakkois-Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä myyriä esiintyy kohtalaisesti, ilmenee Luonnonvarakeskuksen seurannoista. Kannat runsastuivat viime kesän aikana merkittävästi, ja iso osa yksilöistä säilyi hengissä viime kevään lisääntymiskauden alkuun. Tiheydet ovat tällä alueella edelleen maltilliset, mutta on odotettavissa, että myyrät saavuttavat kannanvaihtelunsa huippuvaiheen loppuvuoden aikana. Käsivarren ja Utsjoen Tunturi-Lapissa myyriä oli viime vuoden alussa vielä niukasti, mutta kannat runsastuivat alhon pohjalta syksyä 2021 kohti. Ennuste on, että syklinen nousuvaihe jatkuu läpi kuluvan kesän, jolloin huippuvaihe saavutetaan ensi vuonna. Vuoden päästä kesällä Ylä-Lapissa pitäisi olla hyvä petolintuvuosi. Metsä-Lapin myyräkannat ovat kauttaaltaan alhaiset, ja ne ovat viime vuosina vaihdelleet koko laajalla alueella epämääräisesti. Pahimpien taimituholaisten, peltoja lapinmyyrien, kannat ovat alhaiset, monin paikoin myyräkannat ovat todella maanraossa. Mutta jos joku on varmaa, niin kyllä ne sieltä taas ponnistavat. Suurimmassa osassa Pohjanmaan maakuntia, lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata, myyrätiheydet olivat monivuotisen kannanvaihtelunsa huippuvaiheessa syksyllä 2021. Kannat romahtivat talven 2021–2022 aiMyyriä niukasti lähes joka puolella maata Luonnonvarakeskuksen mukaan peltoja metsämyyräkannat ovat matalalla tasolla. MYYRÄTILANNE KEVÄT 2022 Lähde: Luonnonvarakeskus kana suurimmassa osassa aluetta selvästi. Keväällä myyriä tavattiin paikka paikoin vielä kohtalaisesti, mutta on odotettavissa, että kannanlasku jatkuu läpi koko alkaneen kesän. Huippuvaiheen ohittaneet myyräkannat pysyvät tyypillisesti alhaisena seuraavan 1–2vuoden ajan. Etelä-Suomessa kannat alhaisia Eteläja Lounais-Suomessa myyräkannat ovat edelleen alhaiset, kuten läpi viime vuoden. Todennäköisesti kannat kasvavat näillä alueilla jonkin verran alkaneen kesän lisääntymiskauden aikana. Alueellinen vaihtelu peltoja metsämyyrien määrissä on merkittävää eteläisessä Suomessa. Vesimyyriä esiintyy siellä täällä pienialaisesti runsaasti. Keski-Suomen itäosissa sekä Eteläja Pohjois-Savossa myyriä on nyt niukasti. Monivuotiset kannanvaihtelut ovat näillä alueilla korvautuneet viimeisten 5–6 vuoden aikana vuodenaikaisvaihteluilla. Tällöin keväisin on vuodesta toiseen niukasti myyriä ja syksyllä, lisääntymiskauden jälkeen on runsaammin. Valtalajina vuodenaikaisesti vaihtelevassa myyrälajistossa on metsämyyrä. Pahin tuhonaiheuttaja peltomyyrä on tällaisessa vaiheessa vähälukuinen. Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. tähtikirjaajat lisääntyivät keväällä ensin muun muassa hakkuutähteessä, minkä jälkeen uusi sukupolvi parveili ja iskeytyi elävien kuusten latvuksiin”, Ylioja sanoo. Hän ei usko, että kuusentähtikirjaajan tuhot jatkuvat, ellei kesästä tule poikkeuksellisen lämmin. Latvastaan kuivuneet kuuset voivat kuitenkin olla heikossa kunnossa neulasmassan menetyksen vuoksi ja siten alttiimpia esimerkiksi kirjanpainajille sellaisilla alueilla, joilla kirjanpainajia on paljon. 9453_.indd 5 9453_.indd 5 22.6.2022 9.58 22.6.2022 9.58
AJASSA / HAASTATTELU 22.6.2022 6 Metsälehti.fi VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA Suomen PEFC:n uusi toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen astuu metsäsertifiointijärjestelmän ruoriin jos nyt ei historiallisen, niin ainakin merkittävän muutoksen kynnyksellä. PEFC kiristää kriteerejään. Päivitetyt vaatimukset ovat tulossa käyttöön ensi syksynä ja ne lisäävät metsiin korjaamatta jäävän puuston määrää. Liimatainen ei itse omista metsää, mutta luettelee sertifioinnin merkittävimmät käytännön muutokset kakistelematta. Vesistöjen suojakaistat levenevät keskimäärin 10 metriin, minkä pitäisi vähentää hakkuista ja muista metsätöistä aiheutuvia valumia. Suojakaistoilla tehdään jatkossa vain poimintahakkuita eli harjoitetaan metsän jatkuvaa kasvatusta. ”Olemme laskeneet, että päivitys tuo 3,5 prosenttia Suomen metsien pinta-alasta jatkuvan kasvatuksen piiriin”, Liimatainen kertoo. Muutos on merkittävä, sillä jatkuvan kasvatuksen osuus on ollut hakkuutapatilastoissa viime vuosina vain muutamia prosentteja. Myös hakkuissa jätettävien säästöpuiden määrää lisätään: PEFC-sertifioidulle metsähehtaarille pitää jatkossa säästää 10 elävää ja 10 kuollutta puuta. Säästöpuiden järeys kasvaa, sillä jätettävien puiden pitää olla vähintään 15 senttiä paksuja. Lisäksi esimerkiksi lintuja hyödyttävät suojatiheiköt kuuluvat jatkossa kattavammin jokaiseen metsänhoidon vaiheeseen, ja sekapuustoisuuteen eli lehtipuiden säästämiseen havupuiden sekaan kiinnitetään lisää huomiota. Kritiikkiä sinkoillut Kiristyksistä huolimatta PEFC:n uudistuksia on jo ehditty arvostella riittämättömiksi. Ely-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen huomiota herättänyt ulostulo arvosteli muun muassa sitä, että HYVÄT TEOT LIIAN ITSESTÄÄNSELVIÄ Kritisoida saa, mutta olisi reilua sanoa myös, mitä hyviä asioita metsissä jo tehdään, tuumii PEFC-Suomen toiminnanjohtaja Tatu Liimatainen. ”Päivitys tuo 3,5 prosenttia metsien pinta-alasta jatkuvan kasvatuksen piiriin.” 9454_.indd 6 9454_.indd 6 22.6.2022 9.59 22.6.2022 9.59
AJASSA TIINA LIETZÉN KIRJOITTAJA ON SUOMUSJÄRVELÄINEN METSÄTALOUSYRITTÄJÄ. 22.6.2022 Metsälehti.fi 7 ISÄNI LIITTYI 1950-LUVULLA metsänomistajien osuuskunnan jäseneksi. Samoin tein itsekin 30 vuotta sitten tultuani metsänomistajaksi. Jo sitä ennen yhteistyö osuuskunnan kanssa oli tullut minulle tutuksi työssäni metsänhoitoyhdistyksen neuvojana. Ainakin Varsinais-Suomessa osuuskunnan nokkamiehillä on ollut suuri viehtymys puhua osuuskunnan ja metsänomistajien suhteesta vertaamalla sitä samassa veneessä olemiseen. Muutamia pikkuhetkiä onkin ollut, jolloin olen kokenut meidän soutavan tasatahtia samaan suuntaan. Useammin on kuitenkin ollut niitä tilanteita, joissa tuntuu kuin olisin tullut heitetyksi yli laidan ja veneeseen takaisin pyrkivän sormille olisi airolla vielä napautettu opettavaisella otteella. UUSIN MEITÄ METSÄNOMISTAJIA väkevästi harmittava seikka on, kun julistaudutaan jättämään luonnon monimuotoisuudelle tärkeät lehtipuut ja suuret haavat oston ulkopuolelle. Asiaa perustellaan esimerkin näyttämisellä ja metsänomistajien ohjaamisella. Nyt kyllä häntä heiluttaa koiraa! Kyseessä on aivan marginaalinen viherpesu ja moraaliposeeraus kysymättä metsänomistajien eli osuuskunnan omistajien mielipidettä asiaan. Taas paikkamme yhteisessä veneessä on kaleeriorjan tapaan soutajan paikka – muun porukan lyödessä ruoskalla selkään. Metsänomistajien oma osuuskunta on merkillisellä tavalla ylentänyt itsensä mestaroimaan omistajiensa asioita. Vähän sama kuin menisin omistamaani ravintolaan syömään kunnon naudanlihapihviä ja työhön palkkaamani kokki toisikin keittiöstä tofurullan opastaen etusormi pystyssä, että se on minulle parempi vaihtoehto. PÖRSSISSÄ NOTEERATTU METSÄYHTIÖ on ottanut monimuotoisuusasiaan palkitsevamman tavan: kaksinkertaistamalla sertifiointivaatimusten lahopuumäärän yhtiö tilittää metsänomistajalle symbolisen summan rahaa. Päätösvalta asiassa jätetään siis myyjälle, niin kuin kuuluu. Vähän iloa himmentää, kun jokaista metsänomistajan myymää puukuutiota kohti metsäteollisuuden voitto on ollut noin sata euroa. Nyt siitä siis irrotetaan hyvää hyvyyttä 50 senttiä puun myyjälle korvaukseksi tekopökkelöiden lisäämisestä. Kylläpä voi metsän myyjä olla tyytyväinen – ainakaan hänelle maksettu kantorahatulo ei heilauta firman tuloskäyrää alaspäin. TOISTAKYMMENTÄ LAKIA ja asetusta säätelee metsäomistajan tapaa hoitaa ja hallita metsiään. Sertifiointi tuo mukaan omat vaatimuksensa. Valtakunnan ykköslehti laajoine ympäristösivuineen rummuttaa viikosta toiseen Luonnonvarakeskuksen erikoisasiantuntijoiden mallinnuksia harsinnan ylivertaisuudesta. Oma lukunsa on vielä niin sanottu suuri yleisö, joka röyhkeästi paheksuu ”minun” mustikkametsäni käsittelyä, puhuen kuitenkin metsästä, jonka omistusoikeus on ihan toisella henkilöllä. EN METSÄNOMISTAJANA KAIPAA lainkaan oman osuuskunnan ohjausta monimuotoisuuden tai muunkaan metsänhoidon suhteen. Kyllä nyt on kuskin paikalle tunkua. Linkola sentään itse osti rauhoitettavaksi haluamiaan metsiä. TUNKUA KUSKIN PAIKALLE KOLUMNI KUKA? TATU LIIMATAINEN Metsäsertifikaatti PEFC:n Suomen toiminnanjohtaja Metsänhoitaja, maaja metsätieteiden maisteri Itä-Suomen yliopistosta 37 vuotta Asuu Helsingissä, kotoisin Lahdesta Harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja kulttuuria Jos kansainvälinen arviointikierros sujuu odotetusti, uudistetut PEFCkriteerit alkavat näkyä metsissä ensi syksynä. Valtaosa suomalaisista pienmetsänomistajista kuuluu PEFC:hen ryhmäsertifioinnin kautta: se madaltaa sertifioinnin kustannusta ja kynnystä liittyä siihen, sanoo Tatu Liimatainen. PEFC sallii vanhojen metsien ja metsälajeille arvokkaiden elinympäristöjen hakkaamisen. Yleisellä tasolla tutkijoiden sanoma on jo tovin ollut, että talousmetsien hakkuissa tehdään kyllä oikeita luontotoimia, kuten jätetään säästöpuita, mutta toimia pitää tehdä enemmän. ”Uusimmassa päivityksessä vastataan tähän huutoon. Kritisoida saa toki aina, mutta on myös reilua sanoa, mitä hyviä asioita jo tehdään”, Liimatainen sanoo. Suomen metsien pinta-alasta noin 90 prosenttia on PEFC-sertifioitu, joten vähäisilläkin sertifiointikriteerien muutoksilla on laaja vaikutus. Tutkijoiden mukaan ongelmana on ollut, että PEFC:n määrittelemä luontotoimien minimitaso on samalla maksimitaso: metsien käsittelyssä ei ole onnistuttu ottamaan huomioon niitä metsäkohteita, joissa luonnon lisähuomioimiseen olisi perustasoa enemmän mahdollisuuksia ja metsänomistajilla siihen halua. Viestiä näkyvämmäksi Liimatainen muistuttaa, että metsien käyttöä ohjaa lakitaso, jonka päälle PEFC tuottaa lisäarvoa. Laki ei esimerkiksi määrää metsänomistajia jättämään säästöpuita. ”Sertifioinnin vuoksi metsissä tehdään monia hyviä asioita, jotka otetaan nykyisin jo itsestäänselvyyksinä. Meidän pitää viestiä paremmin siitä, minkä lisäarvon sertifiointi tuo metsien käsittelyn kestävyyteen.” PEFC:hen kuuluvien yritysten toimintaa auditoidaan eli niihin tehdään tarkistuksia, jotka arvioivat sertifiointivaatimusten noudattamista käytännössä. Samalla tulee selvitettyä, onko metsälakeja noudatettu. Sertifioinnilla on näin Liimataisen mukaan tärkeä rooli metsien käytön läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lisäämisessä. ”Tämäkin asia otetaan monesti vain annettuna.” Sertifikaatilla on merkitystä Sertifikaatin idea lähtee markkinoilta: sen on tarkoitus olla tuotteen tai palvelun ostajalle tae siitä, että ostos on tuotettu kestävästi. Metsäomistajille sertifikaattiin kuuluminen takaa puun menekkiä. ”Puusta tuotteita valmistavat tahot ja niiden ostajat vaativat entistä enemmän sertifioitua puuta”, Liimatainen sanoo. Suomessa metsiä sertifioidaan PEFC:n lisäksi toisen sertifikaatin, FSC:n nimissä. FSC on saanut viime vuosina lisää jalansijaa. Kun Liimataiselta kysyy sertifiointijärjestelmien kilvasta, vastaus on kuin joukkueurheilijan suusta pudotuspelien aikana. ”Keskitytään omaan tekemiseen.” Liimatainen on ollut urallaan kolme kertaa töissä Brysselissä. Kokemusta on siis myös niin sanotusta kansainvälisestä ulottuvuudesta, joka on olennainen osa metsäsertifiointia. ”Nyt on mukavaa olla takaisin Suomessa.” 9454_.indd 7 9454_.indd 7 22.6.2022 9.59 22.6.2022 9.59
AJASSA 22.6.2022 8 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT SS uomalaisen metsänhoidon tulokset ovat puuston kasvulla mitaten olleet kiistatta huippuluokkaa. Vuonna 1952 Metsämarssi-kampanjan yhteydessä tavoitteeksi asetettiin tuplata metsien silloiset reilun 40 miljoonan kuution vuosittaiset hakkuumäärät päälle 80 miljoonaan kuutioon. Nyt tavoite on käytännössä saavutettu. Arktisten metsien kasvun ihmeestä vastanneille metsäammattilaisille tai metsänomistajille ei silti ole aina jaettu kiitosta. Väärin sammutettu, voisi valtamedian viesteistä usein päätellä. Syntilistalla on mainittu muun muassa liian voimakkaasti muokattu maaperä, huonolaatuiset avojuuritaimet, liian rehevälle paikalle istutetut männyt ja liian karulle maalle istutetut kuuset ja lehtipuiden tehokas hävittäminen, suometsien käsittelystä puhumattakaan. Kohtuuden nimissä voitaneen todeta, että päätökset on tehty aina kyseisen ajan lähtökohdista. Seitsemän vuosikymmentä, yksi eteläsuomalaisen talousmetsän kiertoaika, Metsämarssin jälkeen metsänhoidon tavoitteita asetetaan uusiksi. Kuutioissa mitattavien tavoitteiden sijaan vaatiTULEVAISUUDEN TUKKIMETSIÄ TEKEMÄSSÄ Pohja sille, millaisia Suomen metsät ovat puolen vuosisadan päästä, luodaan tämän päivän uudistamisaloilla. Metsäyhtiöillä on keskeinen rooli kehityksen suunnannäyttäjinä. 9455_.indd 8 9455_.indd 8 22.6.2022 10.01 22.6.2022 10.01
AJASSA 22.6.2022 Metsälehti.fi 9 TULEVAISUUDEN TUKKIMETSIÄ TEKEMÄSSÄ ”Väljempi viljelytiheys mahdollistaa luontaisesti syntyvien lehtipuiden kasvatuksen kuusen seassa.” Tänä keväänä istutettavien puiden pitäisi vastata moniin odotuksiin. Edellinen puusukupolvi on kasvanut hurjaa vauhtia, mutta kuusen kohdalla saman tempun toistaminen ei ole itsestäänselvyys. muksia on metsäalan harteille kasattu nyt vino pino. Yhteen on sovitettava metsäteollisuuden puutarpeen ja hiilinielujen lisäksi muun muassa metsäluonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutoksen tuomat ongelmat sekä metsänhoidon kustannusten voimakas nousu. Tahtotilaa ratkaisujen löytämiseksi metsäalalta löytyy. Väljemmällä viljelytiheydellä tilaa lehtipuille Periaatteessa jokainen metsänomistaja päättää itse, kuinka haluaa metsänsä uudistaa. Käytännössä uudistamismenetelmistä sovitaan kuitenkin usein puukaupan yhteydessä, ja ehdotuksen menetelmästä tekee metsäasiantuntija. Ei liene liioiteltua sanoa, että metsäyhtiöiden metsänhoito-osastoilla päätetään suuntaviivat sille, miltä metsämme näyttävät tulevaisuudessa. Muutoksia on näköpiirissä monessa asiassa. Toivakkalaisella juuri istutetulla uudistusalalla työjälkeä tarkastelevat UPM:n metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri sekä metsänhoidon tuotepäällikkö Ella Kaivola. Jälki on UPM:ssä viime syksynä lanseeratun ohjeen mukaista. Kuusia on istutettu 1 600 kappaletta hehtaarille, 200 puuta aiempaa vähemmän. Muutos uudistusalan näkymään ei ole järisyttävä, mutta ammattilaisen silmään huomattava. Bracke tekee etenkin vähäkivisillä kohteilla, joilta on hakkuutähteet kerätty, mallikkaita istutusmättäitä, toteavat Stora Enson metsänhoitopäällikkö Kari Kuusniemi (vas.) sekä yrittäjä Antti Pynnönen. Stora Ensossa nähdään jatkuvatoimisen maanmuokkauksen lisääminen järkevänä keinona hallita metsänhoidon kustannuspaineita. Antti Pynnönen muokkasi toukokuussa Tornatorin uudistusalaa Brackella Hankasalmella. 9455_.indd 9 9455_.indd 9 22.6.2022 10.01 22.6.2022 10.01
AJASSA 22.6.2022 10 Metsälehti.fi ”Tavoitteenamme on varautua muuttuvaan ilmastoon monipuolistamalla nuorten metsien puuvalikoimaa. Väljempi viljelytiheys mahdollistaa luontaisesti syntyvien lehtipuiden, etenkin rauduskoivun, kasvatuksen kuusen seassa”, Viiri perustelee. Väljempi viljelytiheys on otettu käyttöön tänä keväänä UPM:n omissa metsissä, ja nyt myös metsänomistajille myydään ensisijaisesti uutta mallia. ”Kustannussäästöt eivät olleet peruste viljelytiheyden vähentämiselle, mutta kun taimia menee aiempaa vähemmän, niin toki kustannusten nousupaineita voidaan ainakin hillitä”, Viiri toteaa. UPM aikoo jatkossa istuttaa enemmän myös rauduskoivua soveltuville kohteille. Yhtiön mailla tätä jo tehdään, ja yksityisille metsänomistajille koivua suositellaan ainakin silloin, kun metsänomistajalla on mahdollisuus torjua hirvituhoja aktiivisesti. ”Pyrimme siihen, että kullekin kasvupaikalle viljellään siihen parhaiten sopivaa puuta. Rauduskoivun viljelyä on mahdollista lisätä paljon. Samoin siihen pitää panostaa aktiivisesti, että mäntykohteet viljellään männylle. Metsäasiakasvastaavilla on tässä neuvontatyössä iso rooli”, sanoo Ella Kaivola. ”Kuusta on viljelty paljon liian karuille kasvupaikoille. Metsänomistajalle tappio on hyytävän iso, kun kuusikon kasvu hiipuu ennen tukkikokoa 30–40 vuoden ikävaiheessa”, Viiri lisää. Stora Enso lisää jatkuvatoimista muokkausta Stora Ensossa uutta kulmaa metsänviljelyyn haetaan maanmuokkauksesta. Siinä on suuressa osassa maata eletty pitkään kaivinkoneiden aikakautta. Stora Enson metsänhoitopäällikkö Kari Kuusniemi haluaisi lisätä jatkuvatoimisen maanmuokkauksen osuutta merkittävästi. Käytännössä se tarkoittaa mätästystä tai laikutusta Bracken jatkuvatoimisella maanmuokkauslaitteella, jota vedetään ajokoneella. ”Meidän tavoitteenamme on moninkertaistaa jatkuvatoimisen maanmuokkauksen määrät. Näen, että jopa neljä viidestä maanmuokkauskohteesta olisi mahdollista tehdä Brackella”, linjaa Kuusniemi. Bracken käyttöä on rajoittanut tähän asti käsitys siitä, että kuvion sisällä on usein liian kivisiä tai märkiä alueita, joita ei Brackellä voida muokata. Tarvittaisiin siis lisäksi kaivinkone. ”Kivisyyttä pelätään Bracken kohdalla usein liikaa. Pienialaisten kosteiden painanteiden kohdalla taas voidaan kysyä, että onko ihan jokaista kohtaa tarpeen muokata. Kosteat kohdat taimettuvat UPM istuttaa jatkossa kuusia tuoreelle kankaalle pääsääntöisesti 1 600 tainta hehtaarille aiemman 1 800 sijaan, jotta taimikkoon mahtuu kasvamaan myös luontaisesti syntyviä lehtipuita. Metsänhoidon tuotepäällikkö Ella Kaivola (vas.) ja metsänhoidon kehityspäällikkö Heli Viiri toteavat noin viikkoa aiemmin istutettujen kuusten lähteneen juurtumaan nopeasti. Juuret humukseen. Bracken tekemän mättään sisässä näkyy kunttakerros, jonne istutettavan taimen juuret pitää saada. Kari Kuusniemi. 9455_.indd 10 9455_.indd 10 22.6.2022 10.01 22.6.2022 10.01
AJASSA 22.6.2022 Metsälehti.fi 11 nemmästä istutustiheydestä.” Luontaisesti syntyneet rauduskoivut Metsä Group huomioi jo varhaisperkausvaiheessa. Jos mahdollista, havupuutaimikkoon jätetään siemensyntyisiä rauduskoivuja noin 200–400 kappaletta. SAMI KARPPINEN ISOJEN yhtiöiden metsänhoitopäälliköitä kuunnellessa puheissa tulevat esiin yhä useammin – ja yhä painavimmin äänenpainoin – lisääntyvät metsätuhot. Ensimmäisenä vaaravyöhykkeessä ovat kuusikot. ”Esimerkiksi kuusentähtikirjaajan kuivattamia kuusenlatvoja on näkynyt tänä keväänä poikkeuksellisen paljon. Se on jälleen yksi heikoista signaaleista, jotka on otettava vakavasti”, painottaa UPM:n Heli Viiri. Metsä Groupin Teppo Oijala sanoo huomanneen metsätuhojen lisääntymisen konkreettisesti myös omissa eteläisessä Keski-Suomessa sijaitsevissa metsissään. ”Kirjanpainajat ja tukkimiehentäit ovat yleistyneet nopeasti. Pahimmillaan tukkimiehentäitä on pörrännyt uudistusalalla kuin paarmoja. Esimerkiksi eteläisellä Pirkanmaalla tukkimiehentäi aiheuttaa joka vuosi merkittäviä tuhoja taimille.” Juurikäävän aiheuttamasta tuhostakin Oijalalla on tuoretta kokemusta. ”Metsässäni on juuri tulossa päätehakkuuseen 40-vuotias pellolle istutettu männikkö, jossa puita kuolee pystyyn männynjuurikäävän takia.” HUOLI METSÄTUHOISTA ON KAIKILLE YHTEINEN Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Tiina Laine esittelee vuosi sitten sekaviljeltyä taimikkoa. Tavoitteena sekaviljelyssä on tuhoihin varautumisen lisäksi pyrkiä hyödyntämään kasvupaikan puuntuotospotentiaali mahdollisimman hyvin. usein luontaisesti, ja ne toimivat jatkossa myös hyvinä suojatiheiköinä lisäten monimuotoisuutta”, Kuusniemi huomauttaa. Kustannussäästöä maanmuokkaukseen voitaisiin saada noin kolmannes vaihtamalla kaivinkone Brackeen. ”Uskon, että taloudellinen hyöty siirtyisi myös metsänomistajalle. Toki kaikkien menetelmien kustannukset ovat nousussa, mutta suhteessa jatkuvatoiminen muokkaus on silti kaivinkonemuokkausta edullisempaa.” Kaivinkoneresurssia rajallisesti Myös Metsä Groupissa on pohdittu jatkuvatoimisen muokkauksen lisäämistä, mutta toistaiseksi asiaa ei ole lähdetty edistämään yhtä pontevasti kuin kilpailevassa yhtiössä. ”Kustannukset ja kaivuriresurssien rajallisuus puoltavat Brackeä, ja sopivassa kohteessa sillä saakin riittävän hyvän muokkausjäljen. Toisaalta kivisyys, kannot ja hakkuutähteet heikentävät muokkauksen laatua”, toteaa Metsä Groupin metsänhoidon resursseista vastaava päällikkö Teppo Oijala. Sekä Oijala että vuoden vaihteessa Metsä Groupin metsänhoitopäällikön tehtävässä aloittanut Tiina Laine pitävät kääntömätästystä laadultaan erinomaisena menetelmänä, jota tehdään jatkossakin. ”Bracken osuus lisääntynee. Mutta sitäkin on mietittävä, että jos kaikki hyvät muokkauskohteet tehdään Brackella, niin onko meillä kohta enää yhtään kaivuriyrittäjää”, Oijala huomauttaa. Vaikka Bracken muokkausjälkeen istuttaminen on periaatteessa selkeämpää kuin kaivurijälkeen, näkee Oijala Bracken jälkeen istuttamisen vaativampana työlajina. ”Mättäiden laadussa ja tiiveydessä on enemmän vaihtelua kuin kaivurimättäissä. Siksi istuttajan täytyy katsoa tarkemmin mihin kannattaa istuttaa.” Sekaviljelyllä maan tuottopotentiaali talteen Metsänviljelyssä Metsä Group on lanseerannut männyn ja kuusen sekaviljelyn. Viime vuonna noin kymmenen prosenttia yhtiön yksityisille myymistä viljelykohteista sekaviljeltiin. ”Se tarkoittaa, että joko istutetaan mäntyä sekä kuusta, tai istutetaan kuusta ja kylvetään mäntyä. Tavoite on, että molempia puulajeja olisi kuviolla suhteellisen tasaisesti. Toki esimerkiksi karu kumpare kannattaa uudistaa puhtaasti männylle”, Oijala kuvailee. Sekaviljelyn tavoitteena on paitsi varautua mahdollisiin lisääntyviin metsätuhoihin, myös hyödyntää kasvupaikan puuntuotospotentiaali mahdollisimman hyvin. ”Kasvupaikan viljavuus ja kosteusolot voivat vaihdella kuvion sisällä pienelläkin alalla nopeasti. Kun mäntyä ja kuusta kasvaa sekaisin, voidaan taimikonharvennuksessa ja ensiharvennuksessa valita kasvamaan kyseisessä kohdassa parhaiten menestyvät puut”, kuvailee Laine. Viljelytiheyksiä Metsä Group ei ole alentanut, mutta asiasta on käyty keskusteluja. Sekaviljelyssä perusasetelma on, että hehtaarille istutetaan tuhat mäntyä ja tuhat kuusta. ”Näemme, että tuhoihin varautuminen edellyttää nykyistä viljelytiheyttä. Kuusen viljelytulokset ovat yleensä erittäin hyviä, mutta männyn osalta vaihtelua on on enemmän muun muassa myyräja hirvituhoista johtuen. Kuuntelemme metsänomistajien toiveita, ja yhä useammin toiveita tulee pieUUSIA LINJAUKSIA METSÄNVILJELYYN Metsä Group, UPM ja Stora Enso toimittavat Suomen metsiin vuosittain yhteensä noin 70 miljoonaa puun tainta. Stora Enson tavoitteena on moninkertaistaa jatkuvatoimisen maanmuokkauksen määrät. Metsä Group on panostanut sekaviljelyyn. Yli 10 prosenttia viljelyaloista sekaviljellään männylle ja kuuselle. UPM vähensi kuusen viljelytiheyttä tuoreella kankaalla 1600:aan ja lehtomaisella kankaalla 1 800 taimeen hehtaarilla. Yhtiö lisää myös rauduskoivun viljelyä. Kaikkien kolmen toimijan tavoitteena on, että taimikon harvennuksen jälkeen kohteella kasvaa sekametsä, jossa lehtipuuosuus on noin 20 prosenttia. Teppo Oijala. 9455_.indd 11 9455_.indd 11 22.6.2022 10.01 22.6.2022 10.01
PUUKAUPPA & TALOUS 22.6.2022 12 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN SAHAYHTIÖT ovat toinen toisensa jälkeen julkaisseet viime vuodelta koronasuhdanteen siivittämiä, ennätyksellisiä tulosnumeroita. Nyt tunnelma on muuttunut. Maan suurimman sahayhtiön Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra luonnehtii syksyn näkymiä sumeiksi – ostajat aprikoivat ja sahatavaran hinta laskee. ”Nyt ennustaminen on vaikeaa ja syksystä on vähän pessimistinen fiilis. Markkinoilla on ähkyä eikä se vielä syksyllä helpota.” Hän uskoo, että sahatavaran huippuhinnat on jo nähty, mutta ei kuitenkaan manaa dramaattisia käänteitä. Suhdannehuipun ohituksesta kertoo myös se, että hinnat ovat heiluneet voimakkaastikin. Venäjän-pakotteet eivät vielä tunnu Kuusisahatavara on perinteisesti ollut vähän helpommin myytävä kuin mänty, koska markkina-alue on laajempi. Nyt Kiinan-markkinaa tukkii koronasulku, sen jälkeen saattaa venäläinen tavara vallata markkinat. Mäntytavaraa on mennyt leimallisesti Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään, mutta nyt vientiä vaikeuttaa Egyptin valuuttasäännöstely. Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan sahatavaran jääminen pois Euroopan markkinoilta tekee periaatteessa merkittävän, 8–9 miljoonan kuution tilan markkinoille. ”Vielä sitä reikää ei ole, vaan tavaraa on tullut Venäjältä kiihtyväänkin tahtiin. Pakotteet alkavat vaikuttaa vasta heinäkuussa.” Kopran mukaan puukauppa on käynyt viime vuotta nihkeämmin, minkä vuoksi pystyvarannot ovat ohentuneet. ”Nyt pyritään varmistamaan, että sahattavaa riittää syksyksi ja talveksi.” Pehmenevää kysyntää Keitele Groupin sahateollisuuden liiketoimintajohtaja Matti Kylävainio korostaa, että tunnelma ihmisten pään sisällä on muuttunut monesta syystä, suurimpina tekijöinä koronan hellittäminen, inflaatio ja sota Ukrainassa. ”Sahatavaran hinnat ovat edelleen hyvällä tasolla, mutta kysyntä on alkanut heikentyä.” Sahatavaran toimitusketjut ovat pitkiä ja hintatasoa pyritään ylläpitämään kaikissa portaissa. Maahantuojalle, jolla on korkealla hinnalla ostettua tavaraa varastossa, hinnanlasku on jopa isompi paha kuin tuottajalle. ”Yleistaloudessa on paljon epävarmuutta, ja kun kulutuksen odotetaan hiipuvan, niin varastoja ajetaan alas. Meillä se tuntuu todella pehmeänä kysyntänä.” Tukilla on ainakin vielä kysyntää ja Kylävainio korostaa, että historiallisesti katsoen hintataso on erittäin hyvä. ”Mutta ensi talvesta ei uskalla ennustaa mitään.” Paluu normaaliin Myös Kuhmo Oy:n toimitusjohtajan Tommi Ruhan mukaan ennätyssuhdanne on ohi. ”Sahatavaramarkkinat ovat koronan ja Ukrainan-sodan alkamisen jälkeen tasaantuneet ja ollaan kahden vuoden jälkeen palattu normaaliin, jos sellaista on olemassa.” Ukrainan-sodan vuoksi asetetut pakotteet eivät vielä tunnu, ja Ruha arvelee, että menee vuosi tai kaksi ennen kuin niiden vaikutukset näkyvät. Todennäköisesti Kiinan-markkinoille tulee ahtautta. Puukauppa on käynyt Kainuussa hyvin, ja tukkia ostetaan tasaisesti. ”Pientä liukumista ylöspäin on ollut, vaikka perusteita hinnannousulle ei lopputuotemarkkinan perusteella ole.” Yhtiön viime vuoden tulosta ei ole vielä julkistettu, eikä Ruha kommentoi sitä kuin, että rahalle on osoitteet tiedossa. Ensi vuoden kesäksi valmistuvan uuden sahalinjan perustuksia kaivetaan, uusi lajittelulaitos on tehty ja paketointilaitos on koeajossa. ”Melkoinen hulina on tontilla.” SAHOJEN NÄKYMÄT SYKSYNSUMEAT Tulosta on tehty, mutta kaikki juhlat loppuvat aikanaan. Sahoilla on edessä sopeutuminen koronasuhdanteen jälkeiseen aikaan. Talouden yleinen epävarmuus tuntuu hintojen heiluntana ja jakeluketjun varastojen supistumisena. SE PP O SA M U LI 9456_.indd 12 9456_.indd 12 22.6.2022 10.03 22.6.2022 10.03
AJASSA 22.6.2022 Metsälehti.fi 13 MIKKO RIIKILÄ RUOTSALAISEN puukauppoja välittävän Virkesbörsen Ab:n verkkopalvelu Treebula kerää kuukausittain eri puutavaralajien hintatiedot Pohjoismaista, Baltian maista sekä Puolasta ja Saksasta. Hinnoittelu perustuu puun tienvarsihintoihin, jotka Ruotsissa ovat vallitseva puukauppatapa. Hintatiedot kuvaavat eri tukkilaatujen perusteella laskettuja keskimääräisiä hintoja. Ne perustuvat yksityismetsien sekä valtion huutokauppojen Suomen ja Ruotsin puilla on löytölaarin hinnat Ruotsalaispalvelu vertailee Itämeren maiden puunhintoja. Surkeimmin maksetaan Ruotsissa, Suomi on huono kakkonen. JUSSI COLLIN VIIME vuonna bruttokantorahatuloa kertyi yhteensä 2,7 miljardia euroa. Se on 500 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna, reaalisesti nousua kertyi 15 prosenttia, Luonnonvarakeskus (Luke) kertoo. Tulot ovat tällä vuosituhannella olleet korkeammat vain vuosina 2007 ja 2018. Yksityismetsänomistajien tulot kasvoivat 21 prosenttia 2,3 miljardiin euroon. Valtion ja metsäteollisuuden puukauppatulot sen sijaan laskivat 6 prosenttia. Maakunnista eniten tuloja saatiin Pohjois-Savossa, liki 280 miljoonaa euroa. Nousu selittyy lähinnä tukkipuiden korjuun lisääntymisellä, mutta myös pystykauppahintojen nousulla. Tukkien korjuu lisääntyi 17 prosenttia, kuitupuun yhdeksän prosenttia. Eniten tuloja saatiin edelleen kuusesta. Sen osuus kantorahatuloista oli 46 prosenttia, mikä on kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisvuonna. Luken ennakkoarvion mukaan nettokantorahatuloja kertyi 2,4 miljardia euroa. Siitä yksityismetsien osuus oli 2,1 miljardia euroa. Lopulliset tiedot nettotuloista saadaan syksyllä. Tukki veti kantorahat huipputasolle sekä muiden vakiintuneiden organisaatioiden puukauppojen hintoihin. Kaikki Treebulassa tilastoidut hinnat ovat hintoja kuoren alta. Suomessa puutavara mitataan kuoripäällisinä kuutioina. Virkesbörsenin tavoitteena on houkutella ulkomaalaisia ostajia Ruotsin puumarkkinoille halvan puun perään ja toisaalta tarjota myös yksityisille puun myyjille tietoa vallitsevasta hintatasosta. Virkesbörsenin operatiivinen johtaja Peter Hedberg kertoi ruotsalaiselle ATL-sanomalehdelle, että ulkomaalaiset ostajat kyselevät ruotsalaista puuta jatkuvasti. ”Ulkomaalaisten ostajien kanssa tehdyissä kaupoissa puun hinta kohoaa korkeammaksi kuin ruotsalaisostajien kanssa. Tavoitteemme on uuden sivuston avulla rohkaista heitä Ruotsin puumarkkinoille.” Puun jättiale Pohjolassa Virkesbörsenin Treebula-laskurista on myös suomenkielinen versio. Aluksi sieltä löytyivät vain kuitupuun hinnat, mutta nyt myös tukkipuiden hinnat on saatu mukaan palveluun. Hintaerot ovat suuria. Suomessa, Keski-Ruotsissa ja Norjassa havukuidun tilastoitu tienvarsihinta on 30 euron luokkaa. Etelä-Ruotsissa havukuidusta maksettiin 37 euroa, Latviassa 65 euroa, Liettuassa 47 euroa, Puolassa 55 euroa ja Saksassa 68 euroa. Koivukuitupuulla hintaero on vieläkin rajumpi. Suomessa, Norjassa ja Keski-Ruotsissa koivukuidun tienvarsihinta on tuttu 30–32 euroa. Etelä-Ruotsissa 41 euroa, Virossa 48 euroa, Latviassa 77 euroa ja Saksassa poskettoman tuntuinen 82 euroa. Ei ole vaikea arvata, mihin suuntaan puutavaralaivat Itämerellä seilaavat. Suomenkielinen sivusto löytyy osoitteesta treebula.fi, kansainvälinen versio osoitteesta treebula.com . Asiasta uutisoi ensimmäisenä sanomalehti ATL. Treebulan puunhintavertailusta löytyy myös suomenkielinen versio. Metsälehden numerossa 10/22 puukauppasivun jutussa puhuttiin virheellisesti Matti Alaraasakasta. Todellisuudessa kyseessä oli Eero Alaraasakka. Väärä etunimi OIKAISU UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva www.kesla.com MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT: www.agcosuomi.fi Keslalla yrittäjä on kuningas. Siksi olemmekin panostaneet kuormaintemme voimakkuuteen, kestävyyteen ja huollettavuuteen. Tutustu nyt uuteen KESLA 326T -kuormaimeen ja vaikutu! 9456_.indd 13 9456_.indd 13 22.6.2022 10.03 22.6.2022 10.03
22.6.2022 14 Metsälehti.fi Monen sortin lisät Leimikko: Kesäleimikko kahdessa eri palstassa, päätehakkuuta 2,5 hehtaaria ja ensiharvennusta 1,9 hehtaaria. Sijainti: Pohjois-Pohjanmaa Ostaja: Integraatti Hakkuukertymä: arvio 671 kuutiometriä Muuta: Hiljattain tehdyn puukaupan yhteydessä tilattiin myös ensiharvennuksen ennakkoraivaus sekä uudistusalan muokkaus ja taimet, joiden hinnoittelu oli ”metsänomistajaa ymmärtävää”. Ne yhdessä FSC-lisän sekä aiemman kaupan bonuksen kanssa ratkaisivat tiukan kilpailutuksen. PÄÄTEHAKKUU P uutavaralaji m 3 €/m 3 Yhteensä € Mäntytukki 51 70,5 3 595,5 Mäntypikkutukki 7 35,5 248,5 Mäntykuitu 2 9 25,5 739,5 Kuusitukki 144 68,5 9 864 Kuusipikkutukki 17 34,5 586,5 Kuusikuitu 117 24,5 2 866,5 Koivukuitu 195 22,5 4 387,5 Päätehakkuu yhteensä 560 22 288 ENSIHARVENNUS Mäntytukki 12 50,5 606 Mäntypikkutukki 10 27,5 275 Mäntykuitu 63 17,5 1 102,5 Kuusitukki 4 48,5 194 Kuusikuitu 13 16,5 214,5 Koivukuitu 9 14,5 130,5 Ensiharvennus yhteensä 111 2 522,5 Koko leimikko yhteensä 671 24 810,5 Lisäksi jokaiselle kuutiolle tulee yhden euron FSC-lisä PUUKAUPPA JA TALOUS s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 67,50 s 71,85 s 45,40 s 18,76 s 21,84 s 18,71 s 27,04 ? 32,33 s Uudistushakkuu 70,06 s 72,91 s 47,17 s 19,70 s 23,22 s 20,61 s 30,24 s 35,55 s Harvennushakkuu 59,54 s 60,97 s 39,70 s 18,91 s 19,37 s 18,73 s 26,01 ? 26,65 s Ensiharvennus .. .. .. 14,53 ? 14,81 ? 14,57 s .. .. Hankintahinnat 70,02 s 73,05 s 51,35 s 38,23 s 39,29 s 35,86 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 67,99 s 71,91 s 45,02 s 19,38 s 21,74 s 19,04 ? 27,27 s 30,44 s Uudistushakkuu 71,00 s 73,01 s 47,00 s 21,18 s 23,26 s 21,27 s 32,71 s 34,41 s Harvennushakkuu 59,51 s 60,20 s 39,21 s 19,27 s 19,04 ? 18,83 ? 26,27 s 26,63 s Ensiharvennus 43,58 s 47,54 s .. 15,38 s 14,21 s 14,90 s .. .. Hankintahinnat 67,57 s 69,42 s .. 35,77 s 35,20 ? .. .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 65,03 s 66,54 s 40,36 s 20,22 s 21,00 ? 19,14 s 29,06 s 30,56 s Uudistushakkuu 68,06 s 68,72 s 40,66 s 22,28 s 22,48 ? 20,75 s 32,30 s 32,72 ? Harvennushakkuu 56,94 s 56,49 s .. 19,24 s 19,48 s 18,00 s 26,73 s 26,95 s Ensiharvennus .. .. .. 16,21 s .. 14,00 s .. .. Hankintahinnat 62,18 s 63,10 s .. 34,12 s .. 34,62 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 60,41 s 60,44 s .. 18,20 ? .. 16,60 s 26,70 s 27,24 s Uudistushakkuu 64,26 ? 62,86 s .. 19,53 ? .. 17,60 ? 30,10 s 28,54 s Harvennushakkuu 53,52 s 53,51 s .. 17,82 s .. 16,35 s 25,12 s .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 56,90 ? 58,21 s .. 34,00 s .. 34,03 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,23 s 56,19 s .. 17,58 s .. 15,84 s 23,12 s .. Uudistushakkuu 60,46 s .. .. 21,03 s .. .. 26,41 s .. Harvennushakkuu 51,54 s 49,14 s .. 17,15 s .. 14,96 s 22,28 s .. Ensiharvennus .. .. .. 13,93 s .. 12,34 s .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 65,47 s 68,14 s 38,95 s 18,50 s 18,86 s 18,35 s 27,31 s .. Uudistushakkuu 68,74 s 69,21 s 40,30 ? 20,55 s .. 20,16 s 31,48 s .. Harvennushakkuu 52,80 s 53,44 s 33,25 s 17,38 s 15,90 s 17,06 s 24,06 s .. Ensiharvennus .. .. .. 14,67 s .. 12,57 s .. .. Hankintahinnat .. .. .. 34,44 s .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 66,82 s 71,14 s 47,25 s 19,11 s 21,53 s 18,74 s 27,13 s 29,42 s Uudistushakkuu 69,99 s 72,36 s 49,51 s 20,99 s 23,23 s 20,71 s 31,09 s 31,86 s Harvennushakkuu 57,76 s 59,17 s 40,83 s 18,74 s 19,13 s 18,44 s 25,50 s 25,71 s Ensiharvennus 42,86 s 43,16 s 34,32 s 15,13 s 15,06 s 14,70 s 22,27 ? 22,06 s Hankintahinnat 65,47 s 67,86 s 50,70 s 34,76 s 35,26 s 34,81 s 42,52 s 41,61 s KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 19-22 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 66,00 s 69,55 s 47,43 s 19,28 s 20,27 s 18,87 s 25,87 ? 27,83 ? Uudistushakkuu 69,41 s 70,91 s 50,06 s 21,37 s 22,48 s 21,05 s 29,43 s 30,56 ? Harvennushakkuu 57,17 s 57,24 s 41,31 s 18,85 s 18,50 s 18,88 s 24,95 s 25,10 s Ensiharvennus 37,39 ? 40,69 s 35,72 s 14,84 s 14,76 s 14,64 s 20,92 s 21,44 s Hankintahinnat 63,86 s 62,67 s 51,05 s 34,75 s 34,26 s 34,84 ? 43,54 s .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 69,77 s 72,73 s 50,48 s 19,80 s 22,65 s 19,38 s 27,62 s 31,41 s Uudistushakkuu 72,16 s 73,78 s 53,08 s 21,84 s 24,48 s 21,18 s 30,67 s 33,12 s Harvennushakkuu 60,89 s 61,13 s 42,57 s 19,83 s 20,00 s 19,48 s 26,93 s 27,75 s Ensiharvennus 43,46 s 40,27 ? 32,82 s 15,98 s 16,31 s 15,42 s .. .. Hankintahinnat 63,86 s 62,67 s 51,05 s 34,75 s 34,26 ? 34,84 s 43,54 s .. KY M I-S AV O SA VO -K AR W JA LA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi OSTOT JA HINNAT Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu Lähde: Luke €/m 3 2002 2006 2010 2014 2018 2022 10 20 30 40 50 60 70 80 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Milj.m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2020 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2022 TUORE PUUKAUPPA 9456_.indd 14 9456_.indd 14 22.6.2022 10.03 22.6.2022 10.03
22.6.2022 Metsälehti.fi 15 AJASSA p o l k u o m a a n m e t s ä ä n Jaa vanhan konkarin viisaus eteenpäin tulevalle metsänomistajalle Metsälehti Makasiini 8 numeroa 39 90 norm. 76 € Untuvikon on turha aloittaa umpimetsästä. Lukemalla hän saa tarvittavat perustiedot ja -taidot viisaaseen ja vastuulliseen metsänomistamiseen. Laita tieto liikkeelle ja tilaa Metsälehti Makasiini lahjaksi tulevalle metsänomistajalle. tilaametsa.fi/konkari 9456_.indd 15 9456_.indd 15 22.6.2022 10.03 22.6.2022 10.03
22.6.2022 16 Metsälehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SE PP O SA M U LI YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE ALOITIN URANI ilmastoja energiapolitiikan parissa 1990-luvun lopussa. Keskustelu kävi kuumana päästöjen vähentämisestä, joka oli ensi kertaa tuotu toden teolla politiikan näyttämölle, kun Suomi oli juuri allekirjoittanut YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) Kioton pöytäkirjan. Silloinen ympäristöministeri Pekka Haavisto (vihr.) nosti erityisesti fossiilisen maakaasun ja kotimaisten uusiutuvien energialähteiden lisäämisen esille keinoina vastata päästövähennyshaasteeseen. Käytännössä puhuttiin pitkälti pienistä puuta käyttävistä voimaloista. Metsäteollisuuden ja -talouden sivuvirtoihin perustuvaa puuenergiaa otettiinkin Suomessa laajasti käyttöön. Vuodesta 1997 puuenergian käyttö on kasvanut Suomessa 1,7-kertaiseksi ja oli 30 prosenttia kaikesta energiankulutuksestamme vuonna 2021. Puuenergian kasvu on ollut keskeinen syy siihen, että energiasektorin päästöt ovat Suomessa laskeneet. Kaiken fossiilienergiaa syrjäyttäneen puhtaan energian (ml. sähkön tuonti) kasvusta puuenergian osuus on ollut lähes 50 prosenttia. Puuenergia on kasvanut teollisuuden rinnalla ja siksi, että se on ollut kustannustehokas tapa korvata fossiilista energiaa: kivihiiltä, polttoöljyä ja maakaasua. Puu on uusiutuvaa. Jokainen joskus metsäpalstaa hoitanut tietää, miten uusiutuvuus näkyy jo melko lyhyessäkin ajassa. KUN YK:N ILMASTOSOPIMUKSEEN kehitettiin hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n toimesta laskentasäännöt 1990-luvulla, puuenergia uusiutuvana energiana määritettiin nollapäästöiseksi energiasektorilla. Kun samainen IPCC teki erikoisraportin uusiutuvasta energiasta vuonna 2011, luku 2 käsitteli bioenergiaa. Kun IPCC tämän vuoden huhtikuussa julkaisi uusimman raporttinsa ilmastonmuutoksen torjunnasta, uusiutuva energia määriteltiin seuraavasti: ”Mikä tahansa energiamuoto, jonka määrä kasvaa luonnon prosesseissa yhtä nopeasti tai nopeammin kuin sitä käytetään.” Suomessa on viime vuosikymmenet käytetty aina puuta vähemmän kuin sitä on kasvanut lisää. Näin oli myös viime vuonna, kun maankäyttösektori oli kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Koko maailmassa modernin uusiutuvan energian osuus kaikesta energian kulutuksesta oli 11 prosenttia vuonna 2019 ja siitä 45 prosenttia oli modernia bioenergiaa (REN-21, 2021). EN KOSKAAN tullut ajatelleeksi, että puun uusiutuvuus energialähteenä voitaisiin joskus kyseenalaistaa. Olin pahasti väärässä. Euroopan tiedeakatemioiden yhteiselin EASAC ja lukuisat ympäristöjärjestöt ovat PUUN UUSIUTUVUUS UHATTUNA EU:n energialinjausten tulee jatkossakin perustua tieteeseen – ei ”tieteeseen”, kirjoittaa Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka. ”Viisi laatikkoa taimia siirtyi nopeiten joen toiselle puolelle uittamalla.” PUUHASTELIJA VIELÄ VIIKON VERRAN metsissä eletään kiihkeän kasvun aikaa. Toukokuussa alkanut kasvukausi tuottaa uutta puuta reilusti miljoona kuutiometriä päivässä. Heinäkuussa rungot vielä tukevoituvat, mutta muuten tämän vuoden sato on pian koossa. Yhteensä metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiometriä. Mutta kuinka paljon yli? Viime syksyn yllättävä uutinen oli, että puuston kasvu oli taittunut, ensimmäistä kertaa sitten 1950-luvun. Valtakunnan metsien inventoinnissa mitattu kasvu oli 103,2 miljoonaa kuutiometriä, kun se edellisessä mittauksessa oli 107,8 miljoonaa kuutiometriä. Uudet tiedot päivitettiin äskettäin julkaistuun kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietoon. Sen mukaan maankäyttösektori oli kääntynyt nielusta päästölähteeksi. Kasvun aleneman lisäksi siihen vaikuttivat viime vuoden ennätyshakkuut. Uutisesta syntyi näyttäviä otsikoita hiilinielujen romahduksesta ja valtiota uhkaavasta miljardilaskusta. VÄHEMMÄLLE huomiolle jäi, että metsät ovat edelleen mittava hiilinielu, nyt vain vähän pienempi kuin ennen. Tilanne muuttuu taas, kun hakkuut vähenevät, kuten tänä vuonna näyttää käyvän. Sen sijaan viljelysmaan päästöt olivat kasvaneet. Ylipäätään maatalouden päästöt eivät ole tällä vuosituhannella vähentyneet lainkaan. Syynä tähän on muun muassa se, että turvemaametsiä on raivattu pelloiksi tuhansia hehtaareja vuosittain. Ratkaisuja tähänkin ongelmaan haetaan maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa, jota parhaillaan viimeistellään maaja metsätalousministeriössä. Peltoheittojen metsittäminen valtion tuella samalla, kun kannusteet turvemaapelloilta tulevien päästöjen vähentämiseksi puuttuvat, ei ole järkevää rahan käyttöä. METSIEN KASVUN alenemalle Luonnonvarakeskus on löytänyt luontevia syitä, kuten PohjoisSuomen laajat lumituhot ja metsien ikääntyminen. Sodan jälkeen uudistetut puustot ovat ohittaneet kovimman kasvuvaiheen. Ehkä jo seuraava kasvihuonekaasuinventaario herättää vähemmän kohua. ELIISA KALLIONIEMI PÄÄTOIMITTAJA eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PS. METSÄLEHDEN VERKKOSIVUJEN kesäkilpailussa etsitään luovia linnunpönttöratkaisuja. Osallistumisohjeet löydät osoitteesta www.metsalehti.fi ! PELTO PÄÄSTÄÄ, METSÄ SITOO 9457_.indd 16 9457_.indd 16 22.6.2022 10.05 22.6.2022 10.05
22.6.2022 Metsälehti.fi 17 AJANKOHTAINEN / UUTISET WWW.METSALEHTI,FI TI M O TO IV A N EN METSÄPILA Suomalainen metsätalous tuottaa runsaasti puuenergiaa, mutta sen uusiutuvuutta on alettu kyseenalaistaa. julkaisseet artikkeleita, joissa ne muun puuenergiakritiikin lomassa pyrkivät vähättelemään myös itse uusiutuvuutta. Puuenergiaan viitataan ”uusiutuvana”. Viesti on myös lobattu perille: toukokuussa EU-parlamentin ympäristövaliokunta päätyi esitykseen, ettei metsähaketta enää laskettaisi mukaan arvioitaessa jäsenmaiden suoriutumista uusiutuvassa energiassa. EU on korottamassa uusiutuvan energian tavoitettaan 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja tekemistä on melkoisesti – vuonna 2020 koko EU oli 22 prosentia tasolla. Suomessa valiokunnan esitys tarkoittaisi 2030 ehkä noin 65 prosenttia uusiutuvan osuutta 2030 ja samalla metsähakkeen osalta noin 4,5 prosenttiyksikön nykytasoa (2020: 41 prosenttia) pienentävää vaikutusta. Esitys on vielä mahdollista korjata parlamentissa tai myöhemmin kolmikantaneuvotteluissa komission, neuvoston ja parlamentin välillä. On tärkeää, että EU-linjaukset perustuvat jatkossakin tieteeseen – ei ”tieteeseen”. HARRI LAURIKKA KIRJOITTAJA ON BIOENERGIA RY:N TOIMITUSJOHTAJA. TE RH I H YT Ö N EN METSIEN hiilinieluista on saatu vaihteeksi aikaiseksi tappelu. Aihettakin toki on, sillä nykymenon perusteella näyttää siltä, että metsille poliittisesti asetetut ilmastotavoitteet ovat olleet suurta haihattelua. Metsänomistajan ei kannata pilata suveaan tuskastelemalla hakkuurajoitusten tai nielulaskujen mahdollisuutta: kesän aikana ilmastosotku ei kuitenkaan ratkea. Parempi vaihtoehto on pyrkiä varmistamaan, että metsissä ylipäänsä olisi tulevaisuudessa kiistelyn arvoinen hiilinielu. Onko istutuksissa päätynyt oikea puulaji oikealla kasvupaikalle? Tuskin on ihan joka kohdassa, joten ensimmäiseksi suunta karuille ja kuiville paikoille. Jos vieressä on männyntaimi, koivu tai muu lehtipuu, kuusentaimi raa’asti nurin. Vaikka se istutettu olisikin. Kuusella on arvoa jatkossa, mutta niin on riskejäkin. Taimikossa kuin taimikossa sekapuustoisuus on valttia. VALTTERI SKYTTÄ Vähät valtit pöytään TOIMITTAJALTA ”Mökillä on tukkikasa, joka pitäisi siirtää toiseen paikkaan. Tukit ovat 2,5 metriä pitkiä, halkaisija 20–30 senttiä, siirtomatkaa noin 40 metriä. Avuksi tukkisakset, joita on näköjään kahta mallia: yhden käden ja kahden käden. Mitä eroa näillä on? Kumpi sopisi meidän tarkoitukseen paremmin?” Andy 54 ”Tuon kokoluokan puut on parempi vetää kahden käden saksilla. Takaperin kävellen vetämällä, tehden töitä jaloilla. Yhden käden saksia käytä pienemmille puille, muuten särkyy olkapää.” Mehtämiäs ”Yhden käden sakset on pinotavarasakset. Oikeat tukkisakset aina kahden käden.” Petkeles ”Olisiko jollain naapurilla traktori ja vinssi? Sellaisella kombolla tukit siirtäisi helposti.” A.Jalkanen ”Sakset on nostoon ja vetoon. Kaatovänkäri pyöritykseen, varmaan pokarakin hyvä. Vaikka kyllä ne potkimalla menee, jos radan rakentaa. Menee kyllä trukkilava poikineen ja vielä isompi työ kuin puiden siirto.” Pavekka ”Ei kannata särkeä selkäänsä. Kannattaa kysellä traktorin tai mönkijän omistajia.” Metsänkasvattaja ”Nokkakärryillä muutama pölli siirtyy helposti. Eivät maksa enempää kuin tukkisakset.” Tolopainen ”Et ole kertonut, mitä aiot noista ’tukeista’ tehdä. Jos sahailet ne polttopuiksi, niin siirtely helpottuu merkittävästi, kun katkot ne klapinmittaan paikoillaan.” Jätkä ”Tuommoiset 20–30-senttiset ja vain 2,5-metriset pöllit siirtyvät kantamalla. Surauttaa akkukoneella ovenkahvat ruuveilla kiinni kumpaankin päähän ja ottaa puolison tai kaverin kantajaksi sinne toiseen päähän.” Visakallio Verkkokeskustelu: Tukkien siirto 9457_.indd 17 9457_.indd 17 22.6.2022 10.05 22.6.2022 10.05
METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 22.6.2022 18 Metsälehti.fi TIIA PUUKILA, TEKSTI JYRKI LUUKKONEN, KUVAT KUHMOISISSA Kukasjärven läheisyydessä sijaitsevan tilan raja erottuu selkeästi ympäröivästä metsästä. Tiheänä kasvava korpikuusikko muodostaa liki läpitunkemattoman seinämän. Sisällä metsässä huomaa, että noin 70–80-vuotiaat kuuset ovat ikäisikseen hoikkia. Metsää ei ole harvennettu ja aikanaan kaivetut ojat alkavat olla tukossa. Kuollutta lehtipuuta ja luonnon pökkelöitä on siellä täällä. Perinteisesti metsä harvennettaisiin ja myöhemmin ojat kunnostettaisiin, mutta tällä kertaa metsänomistaja valitsi toisen tien. Runsaan 30 hehtaarin tila suojeltiin pysyvästi kevättalvella osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaavaa Metso-ohjelmaa. Vielä kymmenen vuotta sitten kohde ei kelvannut suojeluun. Nyt aika oli tehnyt tehtävänsä. ”Lahopuun määrä on täällä vähän normaalia suurempi jo ja metsänkäsittelyistä on selkeästi aikaa. Metsä on kehittynyt monirakenteiseksi. Lisäksi täällä on erityisempiä kohteita, kuten tämä korpi ja avosuo”, projektipäällikkö Tiina Lintuharju Suomen metsäkeskuksesta avaa valintaperusteita. Anna tuulenkaatojen olla Toimittajan silmiin metsä ei näytä kovin erilaiselta verrattuna tavalliseen talousmetsään, jossa hoito on myöhässä. Puusto on pääasiassa mäntyä, kuusta ja koivua. Iältään se ei ole iäkästä aarniometsää, mutta eri kokoista ja ikäistä puuta löytyy. Sekin kuvastaa, että metsä on hyvässä vaiheessa kehittymässä kohti luonnontilaa. Lahopuuta ei ole kauttaaltaan ylettömiä määriä. Paikoitellen vanhassa kangasmetsän kuusikossa eri-ikäistä lahopuuta on kuitenkin selkeästi normaalia enemmän eli noin 10–12 mottia hehtaarilla. Tällainen kohde lukeutuu lahopuun ansiosta rakennepiirteiltään ykkösluokan Metso-kohteeksi, joka on monimuotoisuudelle selvästi arvokas. ”Aika usein, kun meillä järjestelmissä tulee vastaan potentiaalinen Metso-kohde ja käymme paikan päällä katsomassa, sinne AINA EI TARVITSE HAKATA Runsas lahopuusto, runkojen kokovaihtelu sekä hoitamattomuus voivat tehdä kohteesta otollisen suojeluun. ”Jos tarjoaa pientä kohdetta pysyvään suojeluun, sen pitää olla superhyvä.” Suojelualueen reuna erottuu tiivispuustoisena selkeästi muusta maastosta ja ilmentää, ettei metsää ole aikoihin hakattu tai hoidettu. Maalahopuuta pääsevät hyödyntämään monet hyönteiset ja käävät. Niiden annetaan rauhassa maatua. 9458_.indd 18 9458_.indd 18 22.6.2022 10.07 22.6.2022 10.07
METSÄSTÄ 22.6.2022 Metsälehti.fi 19 METSO -OHJELMAAN SOPIVIEN KOHTEIDEN TUNNUSMERKKEJÄ 1. Lahopuu 2. Vanhat lehtija havupuut 3. Jalot lehtipuut 4. Palanut puuaines 5. Puuston erirakenteisuus, latvusaukkoisuus. 6. Lehtoisuus, kalkkivaikutus, ravinteinen kallioperä 7. Pohjavesivaikutus, lähteisyys ja tihkuisuus 8. Soistuneisuus, lettoisuus, luhtaisuus, korpisuus ja rämeisyys 9. Luonnontilainen tai ennallistamiskelpoinen vesitalous Lähde: Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016–2025, Ympäristöministeriö ei vielä olekaan tullut lahopuuta. Sitä on kerätty pois tai metsä on jossain vaiheessa harvennettu”, Lintuharju kertoo. Tälläkin kohteella pihapiiriä lähellä olevasta kuusikosta oli kerätty tuulenkaatoja pois, mutta onneksi lahopuuta löytyi toisaalta tilaa enemmän. Mikäli suunnitelmissa on suojelu, ei tuulenkaatoja kannata kiirehtiä metsästä. Taimikkokin voi olla arvokas Suojelualueeseen on sisällytetty myös parikymmentävuotias taimikko, mikä äkkiseltään tuntuu omituiselta. Voiko taimikonkin suojella? ”Jotkin taimikot voivat periaatteessa olla kolmosluokan kohteita eli rakennepiirteiltään suotuisaan suuntaan kehittyviä, jos siellä on jätetty todella paljon säästöpuita, vanhoja ylispuita ja siellä on lehtipuuta seassa”, Lintuharju selventää. Yksinään taimikkoa ei suojeltaisi, mutta osana kokonaisuutta sekin tuo monimuotoisuutta. Kuhmoisissa sijaitsevan tilan suojelussa painoi myös kohteen merkittävä koko. ”Mitä isompi se on, se saa ehkä vähän anteeksi sitä, että siellä on suojeluarvoiltaan heikompaa mukana. Tiedän, että jos tarjoaa pientä kolmen neljän hehtaarin kohdetta pysyvään suojeluun, sen pitää olla ihan superhyvä, esimerkiksi lehtoa ja hirveästi lahopuuta.” Metsänomistajalla on myös mahdollista suojella metsä määräaikaisesti kymmeneksi vuodeksi Metsäkeskuksen tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi ely-keskuksen kautta. Määräaikaiseen suojeluun mukaan otetaan pienempiäkin kohteita. Yli viittä hehtaaria suuremmat kokonaisuudet yritetään ohjata pysyvään suojeluun ely-keskukselle. Vastuu valtiolle Määräaikaisessa suojelussa korvataan vain osa metsänhakkuuarvosta. Pysyvässä suojelussa korvaus lasketaan keskikantohinnoista puutavaralajeittain. Puuston arvoon tehdään kokonaisarvon korjaus, joten aivan samaa summaa kuin puukaupan yhteydessä, ei saa. Korvaus pysyvästä suojelusta on kuitenkin verovapaata tuloa. ”Yleisesti ottaen tulo on parempi kuin, jos kaataisit koko tilan nurin, koska metsänuudistamiskustannuksia ei enää tule”, Lintuharju summaa. Metsänomistaja päättää suojelusta korvaustarjouksen saatuaan. Vaihtoehtona on myös myydä koKuhmoisten tilalla on tarkoitus vauhdittaa korven palautumista luonnontilaiseksi tukkimalla ojia ja rakentamalla pohjapatoja. Tiina Lintuharju ylittää padottavan ojan loikalla. TÄLLÄ HETKELLÄ osassa ely-keskuksista on suoranaista ruuhkaa pysyvän suojelun hakemuksista ja pisimmillään päätöksen saaminen voi viedä parikin vuotta. Metsäkeskuksen Tiina Lintuharjua tämä harmittaa. Jos prosessi olisi nopeampi ja suojelu vaihtoehtona tunnetumpi, voisi metso-ohjelma jossain tapauksissa olla vaihtoehto esimerkiksi perintöverot kuittaavalle hakkuulle. ”Tiedostettaisiin, ettei aina ole pakko hakata sitä hehtaarien aukkoa.” Tällä hetkellä varsinkin reheville kohteille, kuten lehdoille ja korville, on kysyntää. HAKEMUSTEN KÄSITTELYSSÄ RUUHKAA ko tila valtiolle, jolloin maapohjasta maksetaan korvaus. Mikäli suojelu valtion tukemana ei onnistu, metsä on mahdollista kaupata esimerkiksi jollekin säätiölle suojeltavaksi. Kuhmoisten tilan omistajuus säilyi metsänomistajalla, mutta vastuut siirtyivät valtiolle. Esimerkiksi kirjanpainajatuhon levitessä suojelualueelta naapuriin, olisi valtio korvausvelvollinen. Eri-ikäinen lahopuu on yksi suojelun kriteereistä. Tässä kohtaa suojeltua kangasmetsää sitä on noin 10–12 kuutiota hehtaarilla eli se on rakennepiirteiltään ykkösluokan suojelukohde. Karu rantametsä ei yksin täyttäisi suojelun kriteerejä, mutta osana kokonaisuutta toimii, Tiina Lintuharju kertoo. FAKTA 9458_.indd 19 9458_.indd 19 22.6.2022 10.07 22.6.2022 10.07
METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA 22.6.2022 20 Metsälehti.fi JARI HAKALA, TEKSTI JOHANNES TERVO, KUVAT KAUHAVAN ABC:n pöydässä istuu kaksi tyytyväisen oloista miestä. Syyt hiljattain kymmenen vuoden ikään tulleen yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajana alusta asti toimineen Alpo Puro-Ahon ja hoitokunnan jäsenen Arto Valkaman tyytyväisyydelle selviävät hetken kuluttua. Kymmenen vuoden aikana Kauhavan yhteismetsän kuvioissa ja metsien ympärille liittyvissä asioissa on tapahtunut paljon, ja se kaikki on ollut vain positiivista – varsinkin, kun liikaa ei ole tarvinnut ponnistaa. ”Yhteismetsän pinta-ala on kasvanut 33 prosenttia tuona aikana. Puuston määrä taas 44 prosenttia. Kokonaisarvo on puolestaan kasvanut 55 prosenttia. Noita asioita ei ole erityisesti tavoiteltu, vaan kasvu on tullut aktiivisen metsänhoidon sekä yhteismetsään liittyneiden uusien osakkaiden omistuksista ja vuosittain tehtyjen metsäkauppojen kautta”, Puro-Aho kertoo. Kaikkiaan Kauhavan yhteismetsä omistaa metsää 1 924 hehtaaria. Osakkaita tai osakastahoja siihen kuuluu puolestaan sata. Metsäpalstoja on kaikkiaan toistasataa. Pienimpiä niistä myydään mielellään niiden lähettyvillä oleville toisille metsänomistajille. Paitsi Kauhavalta, löytyy yhteisomistuksessa olevaa metsää myös Seinäjoelta, Kuortaneelta, Lapualta ja Vöyriltä. Selvästi suurin yhteismetsän metsien puustosta on mäntyä. Kauhavan yhteismetsä on ensimmäinen Suomen yhteismetsistä, johon on omistuksillaan lähtenyt mukaan myös kunta. Kauhavan kaupungin osuus omistuksista on 21 prosenttia. Pinta-alassa tuo on 360 hehtaaria. Malli on levinnyt myöhemmin myös muualle Suomeen ja varsinkin Etelä-Pohjanmaalla on hyvin tavallista se, että osakasjoukossa on mukana myös kaupunki tai kunta. ABC:n pöydässä rupatteluaan jatkavien Valkaman ja Puro-Ahon KYMMENEN LIHAVAA VUOTTA Sadan osakkaan ja osakaskunnan Kauhavan yhteismetsä on onnistunut kasvattamaan metsiensä puustoa ja vielä enemmän arvoa. Alpo Puro-Aho (vas.) ja Arto Valkama ovat Kauhavan yhteismetsän todellisia puuhamiehiä. He ovat olleet yhteismetsän hoitokunnassa mukana koko sen kymmenvuotiskauden. Tältä näyttää Kauhavan yhteismetsän tuorein harvennushakkuu paitsi luonnossa, myös kännykän karttakuvassa. KAUHAVA 9459_.indd 20 9459_.indd 20 22.6.2022 10.11 22.6.2022 10.11
METSÄSTÄ PALSTALLA Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. 22.6.2022 Metsälehti.fi 21 NIIN KAUAN KUN pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut metsänviljelyä, puuntuottajat ovat tuskitelleet pienten taimien tuhoja, joita aiheuttaa 8–14 millimetriä pitkä kovakuoriainen, tukkimiehentäi. Kun tietoverkon kuvahakuun syöttää hakusanaksi tukkimiehentäi, oppii helposti tunnistamaan tämän harminkappaleen ilman erehtymisen mahdollisuutta. Tuhot syntyvät siitä, että aikuiset hyönteiset käyttävät ravinnokseen pienten taimien nilaja jälsikerrosta. Suosituin puulaji on mänty, mutta kuusikin kelpaa. Raportteja on jopa rauduskoivun nakertamisesta. Hakkuun jälkeen hyönteiskanta runsastuu nopeasti tuoreissa kannoissa, joihin naaraat munivat. Yhdessä kannossa saattaa olla 300 toukkaa, jotka vähitellen kehittyvät aikuisiksi syömällä juurten nilaja jälsikerrosta. Toukat eivät käy taimien kimppuun, vaan ainoastaan aikuiset. Kovakuoriaistuhot kestävät hakkuusta muutaman vuoden ajan. Siksi vanha keino välttää taimituhoja oli lykätä metsänviljelyä esimerkiksi kolmeksi, jopa viideksi vuodeksi. Keino saattoi olla käyttökelpoinen silloin, kun käytettiin suuria paljasjuurisia taimia, jotka kestivät pintakasvillisuuden rehevöitymisen. Kun nykyisin viljelyssä käytetään lähes yksinomaan pienikokoisia paakkutaimia, voi olla, että vältettäessä odottamalla hyönteistuhoja pahemmaksi ongelmaksi tulee pintakasvillisuus ja vesoittuminen. TAIMITARHOILTA TOIMITETUT TAIMET käsitellään yleensä torjunta-aineilla tukkimiehentäitä vastaan. Suojaus ei aina tehoa, jos hyönteiskanta on runsas. Tarvitaan myös muita keinoja. Hyvä lähestymistapa on pitää hyönteiskanta mahdollisimman alhaisena. Huonoin vaihtoehto on tehdä pieniä avohakkuita toistensa läheisyyteen vuodesta toiseen. Parempi strategia on tehdä kerralla kunnollisen kokoinen hakkuuala ja sitten odotella seuraavaa hakkuuta kymmenkunta vuotta tai enemmänkin. Silloin tukkimiehentäin populaatio saadaan romahtamaan kohtuulliselle taholle. Kun maanmuokkauksessa käytetään hyväksi saharavaikutusta, ongelman kanssa pystyy elämään. Tukkimiehentäi liikkuu taimen luo kävellen. Jos se saadaan uskomaan, että se on joutunut vahingossa Saharaan, se voi kääntyä takaisin turvallisen tuntuiselle humuspinnalle ja jättämään taimi rauhaan. Laaja kivennäismaasta tehty mätäs ja taimen istutus sen keskelle on hyvä keino hämätä tukkimiehentäitä. TUKKIMIEHENTÄI ON EDELLEEN RIESA ”Tehdään muutakin kuin myydään puuta.” mukaan kunnan tai kaupungin mukana olo omistuksissa tuo toiminnalle uskottavuutta ja innostaa sitten tätä kautta myös uusia omistajia mukaan. Kaikki sertifikaatit löytyvät Yhteismetsien mukaan tulo yhdeksi metsänomistamisen muodoista sai Puro-Ahon mukaan alkunsa 1990-luvulla siitä, kun maamme metsätilat pirstoutuivat tuolloin yhä pienempiin ja pienempiin palstoihin. Samalla omistajaväki ikääntyi, ja muutti enenevässä määrin kaupunkeihin. ”Metsäteollisuus alkoi hermostumaan siitä, mistä saadaan 2000-luvulla Suomessa puuta, että kansantalous pyörii. Asiasta huolestuivat myös Metsäkeskukset ja maanmittauslaitos. Hallituksen esitys uudesta yhteismetsälaista hyväksyttiin eduskunnassa vuoden 2003 alussa.” Kauhavan yhteismetsällä on omistamilleen metsiköille paitsi FSCja PEFC-sertifikaatit myös luomu sellainen, joka myönnettiin suurimmalle osalle omistuksista parisen vuotta sitten. Luomusertifioidusta metsästä kerätyt antimet voidaan siten myydä eteenpäin luomuna, jolloin niille saa paremman rahallisen tuoton. Viimeksi mainitun sertifikaatin saamisen jälkeen yhteismetsä on toteuttanut paitsi pari kertaa männynkuoren keruuta, viime vuoden puolella myös kuusenkerkän vastaavaa. Kuluvana vuonna mäntyä kuorittiin kaikkiaan 580 mottia, ja siitä saatiin kuorta yhteensä sata kuutiota. Yhteismetsän omistaminen on Valkaman mukaan sosiaalisempaa kuin että omistaisi metsänsä yksin. ”Hoitokunta kokoontuu kuudesta kymmeneen kertaa vuodessa. Se hoitaa yhteismetsän asioita käytännössä. Osakaskunta taas kokoontuu pari kertaa vuodessa. Kokousten yhteydessä lähetämme myöskin tiedotteet, samoin toimintakertomukset ja -suunnitelmat sekä budjetit.” ”Paitsi kokouksia, on meillä myös WhatsAppja sähköpostiryhmiä ja tietenkin pidämme yhteyksiä myös puhelimitse”, Valkama kertoo. Metsien monimuotoisuutta arvostetaan Puro-Ahon mukaan nuorempi osa yhteismetsän omistajakuntaan kuuluvasta porukasta on kiinnostunut ympäristöarvoista. Tässä tapauksessa se ei tarkoita pienempien hakkuumäärien toivomista, vaan pikemminkin tahtoa omistuksessa olevien metsien monimuotoisuuteen. ”Eli sitä, että tehdään muutakin kuin myydään puuta. Kerätään luonnontuotteita ja kaikkea muuta, missä me olemme olleet mukana: suometsien kanssa toteutettava jatkuvan kasvatuksen periaate, pienaukot ja kaiket tällaiset. Haemme mahdollisuuksia, mitä voimme antaa myös muille.” Valkaman – joka on ammatiltaan Suomen metsäkeskuksen yritysasiantuntija – mukaan viimeisten parin-kolmenkymmenen vuoden aikana mäntyjen istutus on ollut yliedustettuna. ”Kuusikkojen osuus tulee todennäköisesti kasvamaan, koska tällä hetkellä sitä istutetaan enemmän. Kun kuusentaimikot saadaan hyvään kasvuun, ja tuollaisiksi 15–20-vuotiaiksi, on kuusenkerkän keruussa luomuna selvää ansaintalogiikkaa”, Valkama uskoo. Kauhavan yhteismetsän metsäpalstoilta kaadettiin keväällä 580 pinokuution verran mäntyjä. Kuorta niistä kertyi sitten reippaasti, koska tuo kuutiomäärä vastaa jo 60–70 kilometrin puupätkää. Kuorta tuli 100 kuutiota. Arto Valkama on ollut mukana Kauhavan yhteismetsän hoitokunnassa heti sen perustamisesta saakka reilut 10 vuotta sitten. Hän vastasi myös luomusertifioitujen metsien vaatimasta byrokratiapuolesta silloin, kun Kauhavalla sertifioitiin metsät myös tältä osin. PALSTALLA 9459_.indd 21 9459_.indd 21 22.6.2022 10.11 22.6.2022 10.11
METSÄSTÄ 22.6.2022 22 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT MAKITAN uusi, 40 voltin jännitteellä toimiva työkalumallisto tähyää ammattikäyttä jien tarpeisiin. Entistä vahvemmat Makitan koneet tulevat varmasti täyttämään erinäisten rakennusyrittäjien työkalupakit tuota pikaa. XGT-sarjaan kuuluu myös akkuraivaussaha, johon sekä tehoa että työskentelyaikaa on haettu lisää liittämällä sahan voimanlähteeksi kaksi 40 voltin akkua. Raivuria voi siis kuvata stereo-XGT:ksi. Tuloksena on markkinoiden vahvin akkuraivaussaha. Sen tehoa ei teknisissä esitteissä ole julkaistu, mutta maahantuojan mukaan sahan teho on kahden kilowatin luokkaa, mikä sahaustuntuman perusteella tuntuu uskottavalta. Vaikka ennakkoraivuulle Kokeilimme Makitaa lähinnä varhaisperkauksella. Pikkuvesoista ei väkivahvalle sahalle ollut vastusta, mutta ei sitä juuri ollut silloin tällöin vastaan tulleista paksutyvisistä pihlajista tai koivuistakaan. Tehonsa puolesta Makitalla voi huoletta lähteä tekemään myös ennakkoraivuuta. Käsiteltävyydeltään Makita on ongelmaton. Runkoputki on hieman pidempi ja kulmavaihteen kulma jyrkempi kuin parhaissa bensavetoisissa metsäraivureissa, niistä pieni miinus. Kahvasto ja runkoputki ovat siinä määrin jämäköitä, ettei sahaus tunnu lainkaan notkuvalta, mistä plussat. Kahden akun vuoksi Makita-raivuri painaa yli 9,5 kiloa. Onneksi sahan vakiovarusteena ovat Makitan erinomaiset valjaat, jotka helpottavat painavan sahan käsittelyä. Virta katkeaa automaattisesti muutamassa sekunnissa, kun ”kaasua” ei paineta. Tästä oli lopulta ennakoitua vähemmän haittaa, lähinnä käyttöön piti tottua. Sahassa on valittavana kolme tehoaluetta. Niistä pienin tuntui puhdittomalta varhaisperkaukseen, koska terän nopeus jäi turhan vähäiseksi. Kakkosteholla homma sujui jouhevasti ja akun virta riitti suunnilleen tunniksi ja vartiksi. Täydellä teholla sahaten akut tyhjenevät alle tunnissa. Lisäksi sahassa voidaan käyttää automaattista tehonsäätötilaa, joka ei sovi metsätöihin. Pari tuntia toimintaa Kahdella akkuparilla Makitan tehollinen raivausaika on kahdesta kahteen puoleen tuntiin. Ammattilaiselle se ei riittäisi, vaikka Stereoakuilla tuhdisti voimaa Makita XGT-raivaussaha on markkinoiden tehokkain. Sillä sujuu niin taimikonhoito kuin ennakkoraivaus. MAKITA 80V XGTRAIVAUSSAHA Jännite 80 V Teho 2 kW Toimii kahdella 5 Ah -akulla Paino kahdella akulla varustettuna 9,6 kg Hinta yhteensä 1 094 euroa (sisältää kaksi 5 Ah -akkua) Plussat ja miinukset + tehokkain akkuraivuri + parhaat valjaat – paino Makitan GTX on markkinoiden tehokkain akkuraivuri. Makita GTX on tehoonsa nähden edullinen ja käsiteltävyydeltään ongelmaton akkuraivuri. Pieni miinus tulee painosta. sahan muut ominaisuudet alkavatkin olla kohdillaan. Omaan tahtiinsa sahaavalle metsänomistajalle kahden ja puolen tunnin tauoton varhaisperkausaika riittänee puolen päivän työrupeamaan. Työlle ahne voisi käydä lataamassa akut lounasaikaan kotona ja palata iltapäiväksi takaisin sahaamaan. Lisävarusteena saatavalla kahta akkua samanaikaisesti lataavalla Makita DC40RB 40V XGT -laturilla viiden ampeeritunnin akkuparin lataus kestää 50 minuuttia, joten siestan jälkeen ehtisi vielä iltapuhteeksi raivuulle, jos työintoa riittää. KOKEILTUA FAKTA Katso video akkusahoista metsalehti.fi 9460_.indd 22 9460_.indd 22 22.6.2022 10.13 22.6.2022 10.13
METSÄSTÄ 22.6.2022 VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI JA KUVAT ALLEKIRJOITTANUT Metsälehden toimittaja kävi kesän kynnyksellä eteläsuomalaisessa taimikossa, jossa pienten, noin metrin korkeiden männyntaimien ylimpiä oksia oli repeytynyt roikkumaan puun sivulle. Taimissa ei muutoin näkynyt hirvien tai muiden eläinten hampaanjälkiä ja niiden latvat olivat ehjiä. Mikä oksia oli taitellut? Pienen pohdiskelun jälkeen mieleen tupsahti talvinen muistikuva, jossa hangen pinta oli kyseisellä alueella harvinaisen korkealla. Muistikuvan vahvistivat läheisen Ilmatieteen laitoksen mittauspisteen lumitilastot: lunta oli enimmillään 78 senttiä eli hangen pinta oli ollut juurikin männyntaimien yläoksien tasalla. ”Kuvan perusteella näyttää siltä, että lunta on ollut paljon ja männyntaimen oksat ovat jäätyneet kevättalvella kiinni lumeen. Lumi on painuessaan repinyt oksia”, vahvistaa Luonnonvarakeskuksen erityisasiantuntija Heikki Nuorteva. Etelä-Suomen männyntaimet saivat viime talvena maistiaisen pohjoisen olosuhteista, sillä Nuortevan mukaan oksien repeytymät ovat tyypillinen näky mäntytaimikoissa alueilla, joissa lunta on yleensä paljon. Taimi kyljestää vauriokohdan Miten yläoksansa murtaneille pienille männyntaimille käy? Esimerkkikuvan männyntaimelta on repeytynyt kaksi oksaa, mikä on paljastanut pätkän pienen puun ydintä kavalalle ulkomaailmalle. Nuortevan silmiin vaurio ei näytä kovin pahalta. ”Jos kaikki oksat eivät ole repeytyneet ja ehjää kuorta on kuitenkin runsaasti, mänty yleensä kyljestää vauriokohdan umpeen.” Puusta karsiutuu myös luonnostaan oksia sen kasvaessa ja oksantyngät kyljestyvät eli peittyvät puun sisään kuoren kasvaessa kohdan päälle. Nuortevan mukaan männyntaimet voivat selvitä myös paljon pahemmista, hirvien aiheuttamista syöntivaurioista. Mänty kestää pienenä taimena melko hyvin lumimassojen painetta, vaikka männynrungot ovatkin myöhemmin elämässään herkkiä katkeamaan lumen painosta etenkin, jos puut ovat päässeet riukuuntumaan. ”Toisin kuin esimerkiksi koivu, männyntaimi suoristuu usein aika hyvin pystyyn, vaikka koko taimi olisi painunut vinoon lumen vaikutuksesta. Ainakin silloin, jos runko on painunut alle 45 astetta vinoon”, Nuorteva kertoo. Tokeneeko männyntaimi? Jokin mursi taimen yläoksat, mutta mikä? Pienestä männyntaimesta on repeytynyt talven aikana yläoksia. Repeymän aiheutti todennäköisesti tilanne, jossa oksat jäätyivät kiinni laskevaan lumihangen pintaan. KUN ON AIKA MYYDÄ PUUTA Kuutio on metsänomistajalle helpoin tapa myydä puuta verkossa joko ammattilaisen, kuten metsänhoitoyhdistyksen avulla tai omatoimisesti. Se on kuin asunnonvälityspalvelu, mutta puulle. 9460_.indd 23 9460_.indd 23 22.6.2022 10.13 22.6.2022 10.13
METSÄSTÄ 22.6.2022 24 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT VIHERTÄVÄSSÄ yliopistokaupungissa julkinen valta suitsii metsien käsittelyä metsänhoitosuosituksia tiukemmin. Se paljastuu jo metsien käyttöluokituksesta. Vuonna 2018 hyväksytyssä metsäohjelmassa Jyväskylän 9 000 metsähehtaarista suojeltiin 1 500 hehtaaria. Talousmetsiä on 3 000 hehtaaria. Loput on varattu ulkoiluun ja virkistykseen. ”Virkistysja ulkoilumetsille ei ole asetettu tuottotavoitetta”, selventää kaupungin vastaava metsäasiantuntija Reijo Puttonen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne jätettäisiin hoitamatta. ”Tavoitteena on metsien elinvoiman turvaaminen ja puulajiston monipuolistaminen sekä jatkuvapeitteisen metsänhoidon edellytysten luominen. Se ei ole helppoa, kun metsämme ovat pääosin istutettuja kasvatuskuusikoita, joissa on vain vähän sekapuustoa tai erikokoisia puita.” Tasakokoisissa kuusikoissa edellytyksiä jatkuvan kasvatuksen hakkuille ei ole, joten niitä tehdään vain vähän. Niiden sijaan suositaan pienaukkohakkuita. Aukkojakin virkistysmetsissä voidaan tehdä, niiden enimmäiskoko on kaksi hehtaaria. Pienaukot avain monipuulajisuuteen Laajavuoren lähimetsissä on juuri saatu valmiiksi suuri hoitohakkuiden keskitys. Hakkuukone urakoi alueella kolmen kuukauden ajan kahdessa vuorossa. Kasvatuskuusikoita on harvennettu samaan tapaan kuin tavallisissa talousmetsissä. Työ on huolellista. Esimerkiksi valtaosa hakkuutähteistä on puitu ajo uralle, joten maaperä ja uran reunapuiden tyvet ovat suojassa. Lisäksi urien välit ovat risuttomia, mikä helpottaa kulkua. Pienaukkohakkuilla rikotaan ja monipuolistetaan laajojen, tasaikäisten kuusikoiden rakennetta. Aukkojen koko on enimmillään 0,3 hehtaaria. Pienaukot muokataan ja istutetaan taimettumisen varmistamiseksi. Niitä tehdään lähekkäin toisiaan, jotta muokkaukset ja tulevat taimikonhoidot on helpompi järjestää. ”Istutamme tähän rauduskoivuja. Havupuustoa syntyy luontaisesti. Erityisesti männyntaimien kehitys on varmistettava varhaisperkauksessa ja taimikonhoidossa”, kertoo metsäasiantuntija Lassi Savolainen. Hoitohakkuista kertyy puunmyyntitulojakin, vaikka tuottoa ei tavoitellakaan. ”Eivät puunmyyntitulot merkittävästi pienemmiksi jää kuin tavallisessa metsätaloudessa”, Puttonen vertaa. Yhteistyössä yrittäjien kanssa Jyväskylä kilpailuttaa puukaupat kolmen vuoden jaksoissa. Tällä haavaa UPM ostaa ja korjaa puut kaupungin metsistä. Puttosen mukaan pitkäjänteisen yhteistyön ansiosta hakkuukoneiden kuljettajat ehtivät perehtyä hakkuutapaan. ”Meillä on erinomaisia kokemuksia yhteistyöstä Metsä-Multian kanssa, joka on valikoinut meille harjaantuneimmat kulKaupunkimetsästä oppia Kiinnostaisiko hellävarainen metsänhoito mutta myös kohtuulliset hakkuutulot, vaan ei avohakkuu? Jyväskylän kaupungilla voisi olla pari hyvää vinkkiä. Metsäasiantuntijat Lassi Savolainen, Reijo Puttonen ja Arvo Vuorinen saavat sovitella moninaisia tavoitteita ja odotuksia yhteen Jyväskylän metsiä hoitaessaan. METSIEN SÄÄSTÄMINEN LEIKKAA PUUSTON KASVUA Jyväskylän metsät kasvavat tällä hetkellä 53 000 kuutiometriä vuodessa. Niistä hakataan 33 000 kuutiota. Puuvaranto siis karttuu ja vanhenee, ja samalla metsien kasvu kääntyy laskuun. 50 vuoden kuluttua kasvuksi lasketaan 41 000 kuutiometriä vuodessa. Alenema on siis yli 20 prosenttia. Puuston vuosikasvu kuvaa puustoon vuosittain sitoutuvan hiilen määrää. jettajat”, hän kertoo. Hakkuilla mukana ovat myös kaupungin metsurit, jotka opastavat kuljettajia luontokohteiden käsittelyssä ja valvovat, ettei sivullisia satu työmaille. Pienaukolle on jätetty Laajavuoren metsissä harvinaisia haapoja säästöpuiksi. 9461_.indd 24 9461_.indd 24 22.6.2022 10.17 22.6.2022 10.17
METSÄSTÄ 22.6.2022 Metsälehti.fi 25 Kirjanpainaja-sarja seuraa kuoriaisen eloa keväästä pakkasiin. LIINA KJELLBERG KIRJANPAINAJAN valtaamien kuusten kaarnan alla käy määrätietoinen järsintä. Munista kuoriutuneet valkeat, vielä pienet mutta täysikasvuisina puuroriisin jyviä muistuttavat toukat syövät käytäviään puun nilakerrokseen. Toukkien vanhemmat keräävät samaan aikaan voimiaan ennen kuin lähtevät etsimään uusia parittelukumppaneita. Jos sää on suotuisa, parveilevat alkukesällä parveilleet kirjanpainajat yleensä uudelleen. Ne iskeytyvät lähellä oleviin puihin – tai toistamiseen samaan puuhun, johon ovat jo kerran iskeytyneet – ja munivat niin sanotun sisarsukupolven. Tänä vuonna viileä alkukesä hidasti kuitenkin ensimmäisen parveilun alkamista sen verran, että toinen parveilu tuskin on alkanut, arvioi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Ylioja. Luke ja Suomen metsäkeskus arvioivat kirjanpainajien määrää ja parveilun alkamista feromonipyydysten avulla. Pyydykset tyhjennettiin ensimmäisen kerran kesäkuun alussa. Silloin kirjanpainajia oli liikkeellä varsinkin Kirjanpainajan toukat liikkeellä Viileä alkukesä on hidastanut kuoriaisen liikkeellelähtöä. Kirjanpainajan toukat ovat valkeita ja ruskeapäisiä. Ku va t: Lu ke /E rk ki O ks an en TIESITKÖ? Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta löytyy kartta, johon on merkitty kirjanpainajan tuhoille alttiit kohteet. Verkkosivuilta löytyy myös karttapalvelu, josta voi katsoa, missäpäin Suomea hakkuita on tehty erilaisten metsätuhojen – muun muassa hyönteistuhojen – takia. (www.metsakeskus.fi -> Avoin metsäja luontotieto -> Metsätietoaineistot -> Metsätuhot) Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Näilläkin alueilla pyydyksiin lentäneiden kirjanpainajien määrä oli kuitenkin maltillinen. ”Kaikilla pyyntipaikoilla pyydystettiin alle 7 000 kirjanpainajaa. Joinain vuosina pyydyksistä on pahimmilla paikoilla löytynyt heti ensimmäisellä tyhjennyskerralla tuplamäärä kirjanpainajia”, Ylioja kertoo. Sitä, millaista tuhoa kirjanpainaja tänä vuonna aiheuttaa, ei hänen mukaansa voi tässä vaiheessa kuitenkaan sanoa. Viileä alkukesä on hidastanut kirjanpainajan liikkeellelähtöä, mutta helleaalto muuttaisi tilanteen nopeasti. Kirjanpainajan syömäkuviosta voi erottaa parittelukammion, josta lähtee yleensä yhdestä kolmeen emokäytävää. Naaraat munivat munansa emokäytävien reunoille. MIKKO RIIKILÄ LUONNONVARAKESKUKSEN (Luke) tutkimuksessa seurattiin, miten tehokkaasti tukkimiehentäin torjunta ja maanmuokkaus vaikuttavat istutettujen kuusentaimien kehitykseen ja kuolleisuuteen. Koeistutukset tehtiin Kaakkois-Suomessa, jossa tukkimiehentäitä on runsaasti. Osa taimista suojattiin kemiallisella tukkimiehentäin torjunta-aineella, osa Ruotsissa kehitetyllä liima-aineen pintaan ruiskutetulla hiekkaseoksella, Conniflexillä. Osa taimista jätettiin kokonaan suojaamatta. Osa koealueista muokattiin jatkuvatoimisella mätästäjällä, osa jätettiin muokkaamatta. Kaksi kasvukautta seuratun tutkimuksen tulos on yksiselitteinen. Kuolleisuus jää pariin kolmeen prosenttiin, kun taimet käsitellään torjunta-aineella ja istutetaan muokattuun maahan. ”Tutkimus osoitti, että kemiallinen torjunta-aine ja Conniflex ovat yhtä tehokkaita. Taimien kuolleisuudessa ei ollut eroja”, kertoo erikoistutkija Jaana Luoranen Lukesta. Tutkimus osoitti myös maanmuokkauksen tärkeyden taimien kehityksen turvaajana. Tukkimiehentäit tuhosivat noin viidenneksen muokkaamattomaan maahan istutetuista taimista torjuntakäMyrkytön torjunta tepsi tukkimiehentäihin Taimen tyvelle ruiskutettu, liimaaineen sitoma hiekkaseos torjuu tukkimiehentäitä yhtä tehokkaasti kuin kemialliset torjuntaaineet. Conniflex-suojaus on kehitetty Ruotsissa. sittelystä huolimatta. ”Hyvään uudistamistulokseen päästään vain käyttämällä sekä maanmuokkausta että suojattuja taimia. Muuten taimia kuolee runsaasti”, Luoranen toteaa. Torjunnasta suoja kahdeksi kasvukaudeksi Tutkimuksen yhteydessä havaittiin, että kahden kasvukauden jälkeen Conniflex-suoja alkaa rapista pois. Kemiallisen torjunta-aineen antama suoja heikentyy ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Luorasen mukaan tämä riittää saattelemaan taimet kasvuun. Myöhemmin hakkuualan tukkimiehentäikanta alkaa vähentyä. Samalla taimien tyvetkin vahvistuvat eikä tukkimiehentäi enää pysty niitä tappamaan. ”Tukkimiehentäin aiheuttama kuolleisuus on suurinta ensimmäisen kasvukauden aikaan.” Conniflexillä suojaus peittää 60 prosenttia taimen pituudesta. Sen ei havaittu haittaavan taimen kasvua. Lupaavista tuloksista huolimatta siirtyminen tukkimiehentäin biologiseen torjuntaan ei ole lainkaan mutkatonta. Conniflex-käsittely maksaa noin kymmenen senttiä taimelta, vastaava kemiallinen käsittely alle sentin taimelta. ”Taimien kuolleisuudessa ei ollut eroja.” Li in a Kj el lb er g 9461_.indd 25 9461_.indd 25 22.6.2022 10.17 22.6.2022 10.17
METSÄSTÄ 22.6.2022 26 Metsälehti.fi MARIA KARUVUORI, TEKSTI JA KUVAT K K ÄVELEN armeijan vihreissä metsätietä kohti illan leiripaikkaa. Kanssani kulkee 25 eri-ikäistä ja eritaustaista naista sekä ryhmän vetäjiä. Mikään Rukajärven tie tämä ei ole: matkaa on noin kilometri, ja reput, teltat ja kamiinat tuodaan meille autoilla. Kyseessä ei ole myöskään sotaharjoitus, vaikka olemme aikaisemmin päivällä marssineet kolmijonossa sotilassoittokunnan tahdissa Parolan panssariprikaatin kentällä. Meneillään on Naisten Valmiusliiton NASTA Leijona -harjoitus, joka toteutetaan yhdessä Maanpuolustuskoulutus MPK:n kanssa. Osallistun itse Maastotaidot ja luonnonmuona -nimiselle kurssille. Meitä on täällä monenlaisista syistä. Joillakin on partiotaustaa, toiset ovat osallistuneet NASTA-harjoitusten kursseille ennenkin. Minä lähdin mukaan, koska retkeily, maastotaidot ja luonnossa selviytyminen kiinnostavat. Leirielämää Aloitamme perusteista. Kouluttajat Jarno Metso ja Hannu Hirsivaara esittelevät retkikeittimien käyttöä, ja meille jaetaan Trangiat, yksi paria kohti. Minun ruokaparini on helsinkiläinen Hanna Salovaara, joka on siviilielämässä kirjanpitäjä. Käy ilmi, että muovipussi on Trangia-keittimen tärkein osa. Jos polttimen laittaa tyhjänäkin keitto-astiaan ilman suojusta, ruoka maistuu Hirsivaaran mukaan ainakin viikon sytytysnesteeltä. ”Kokemusta on.” Ensimmäisenä iltana laitamme ruoaksi hernerokkaa, tietenkin. Puolijoukkueteltan pystytys käy yllättävän nopeasti. Joillakin osallistujilla on selvästi jo kokemusta esimerkiksi kamiinoiden käyttämisestä. Ei ole koivuntuohen voittanutta Ensimmäiseksi ihminen tarvitsee metsässä suojaa. Sen jälkeen täytyy huolehtia veden saannista. Kolmantena selviytymishierarkiassa on tulen tekeminen. Suojaan voi kaivautua vaikka lumihankeen tai lehtikasaan, kuin siili. Vettä voi sulattaa lumesta, ja sitä on myös esimerkiksi marjoissa. Kuivan sytytysmateriaalin löytäminen sen sijaan ei aina ole helppoa. Viikonlopun aikana opimme vielä sytykkeiden tekemistäkin. Koivuntuohi on tässä ylivoimainen materiaali. Selviää, että varisseet lehdet tai heinäkin syttyvät, kun niitä ensin TRANGIAT TULILLE Metsässä selviytyminen ja tulen tekeminen ovat kansalaistaitoja, joita voi harjoitella Naisten Valmiusliiton kursseilla. ”Selviytyminen on perustaito, joka on hyvä siirtää eteenpäin tuleville sukupolville.” Kouluttajat Jarno Metso ja Hannu Hirsivaara opettivat Maastotaidot ja luonnonmuona -kurssilla muun muassa tulen tekemistä ja retkikeitinten käyttöä. 9462_.indd 26 9462_.indd 26 22.6.2022 10.19 22.6.2022 10.19
METSÄSTÄ 22.6.2022 Metsälehti.fi 27 VARAUTUMISTA JA ARJEN TAITOJA Naisten Valmiusliitto ry on vuonna 1997 perustettu valtakunnallinen yhteistyöjärjestö, jolla on kymmenen jäsenjärjestöä. Liitto järjestää ympäri vuoden NASTA-harjoituksia, joissa tarkoituksena on opettaa naisia varautumaan erilaisiin arjen häiriötilanteisiin ja antaa mahdollisuus koetella omaa kriisinkestävyyttä. Kriisin ei väalttämättä tarvitse olla sotatila, mutta mukana on myös kyberturvallisuuskoulutusta ja informaatiovaikuttamiseen varautumista. käsittelee. Materiaali täytyy vain saada kuivaksi ja pyöritellä kuohkeaksi palloksi. Sytykepallon voi myös kätkeä joksikin aikaa alusja välipaidan väliin hautumaan ja kuivumaan. Syötävää kasvaa joka puolella Kurssimme kouluttajat ovat hekin päätyneet tänne eri reittejä. Päivi Eronen järjestää tilauksesta villiyrttiopastusta ja luontoretkiä nimellä Päivilli. Meidän ryhmällemme hän opettaa yleisimpien, syötäväksi kelpaavien kasvien tunnistusta. Viilivihannekset ja yrtit ovat olleet trendi jo pitkään, mutta aina löytyy uusia ihmisiä, joille kasvien tunnistamisen sanomaa voi levittää. Erosen mielestä syötäväksi kelpaavien villikasvien tuntemuksella on merkitystä myös huoltovarmuuden kannalta. Erityisesti nyt, kun maatalouselinkeinojen ongelmat kärjistyvät ja Ukrainan sota lisää maailmanlaajuista ruokapulaa. Nokkonen ja vuohenputki kasvavat melkein missä tahansa, maistuvat hyvältä ja sisältävät runsaasti ravintoaineita. Ne on myös helppo tunnistaa. Metsässä oppii kunnioitusta Jarno Metso on vetänyt MPK:n ja Naisten valmiusliiton kursseja vuodesta 2004. Metson mielestä metsässä selviytymistaidot ovat kansalaistaitoja. Ensinnäkin, luonnossa on mukavampi liikkua, kun hallitsee perusasiat, ja suomalaiset liikkuvat metsissä mielellään. Toiseksi, kriisitai häiriötilantessa ei tule hätää, kun hallitsee luonnossa selviytymisen perusteet. Poikkeustila voi olla vaikka myrskyn aiheuttama sähkökatko, joita on Suomessa koettu viime vuosinakin. ”Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja minkälaisia luonnonmullistuksia on tulossa. Selviytyminen on perustaito, joka on hyvä siirtää eteenpäin tuleville sukupolville”, Metso sanoo. Selviytymistaitojen opettelu voi auttaa yksilöitä myös henkisesti. Metsässä oppii tuntemaan itsensä paremmin ja tunnistamaan omat reaktionsa poikkeavissa tilanteissa. Metso uskoo, että primitiivisissä olosuhteissa selviytyminen lisää kunnioitusta luontoa kohtaan. ”Lähialueiden laavut ovat yleensä ihmisten jäljiltä aivan luokattomassa kunnossa. Roskia jätetään sinne tänne. Nykypäivänä puuttuu ymmärrystä luonnon käytöstä sekä siitä, että ravintomme tulee luonnosta.” Sytykkeitä opittiin tekemään heinästä, risuista tai muista vaikeasti syttyvistä materiaaleista. Minna Jäppinen veisteli puukolla pärtöjä kamiinaa varten. Jokaiselle osallistujalle jaettiin kurssin alussa repullinen varusteita. Viikonloppu vietettiin maastopuvussa pakista syöden. 9462_.indd 27 9462_.indd 27 22.6.2022 10.20 22.6.2022 10.20
PILKKEET 22.6.2022 28 Metsälehti.fi RIISTA JERE MALINEN, TEKSTI JA KUVAT AINEENVAIHDUNNASSA syntyvistä kuona-aineista, kuolleesta solukosta ja sulamattomasta tai epäkelvosta ravinnosta on päästävä eroon. Koska kaikki elimistöön kuulumaton ylimääräinen aines ei poistu kehosta hengityksen, hikoilun ja virtsaamisen myötä, tulee tarve ulostaa. Ulostaminen on kaikille eläimille yhteinen ominaisuus. Siinä missä nisäkkäät pitävät virtsan ja ulosteen erillään, erittyy se muiden muassa linnuilla samassa nipussa yhteissuolen kautta. Vuodesta 1985 Uloste on jokaisen eläinyksilön henkilökortti. Kun jätöstä tutkii taiten, paljastuu päivällisen ohella serkut ja siskot. Ulostajan ”elämänkaari” selviää suoliepiteelin solukon DNA:sta. Sitä irtoaa aina ulostettaessa. Tämän tiesivät jo Persianlahden sotaan 1991 osallistuneet yhdysvaltalaiset erikoisjoukkojen sotilaat. Vihollisen selustaan tehdyistä tiedusteluja sabotaasi-iskuista ei saanut jäädä merkkiäkään maastoon. Niinpä ulostaminen ja virtsaaminen hoitui kätevästi mukana kuljetettavaan tyhjiöpakkaukseen. Olisihan etevä irakilainen voinut muuten määrittää 1985 keksityn DNA-tunnistamisen avulla sotilaiden sukujuuria. Nykyaikaisessa rikostutkimuksessa ja eläinten perinnöllisyystutkimuksessa käytettävät menetelmät ovatkin samankaltaisia. Suomessa Keskusrikospoliisi on toiminut vuodesta 1999 rikollisten DNA-talletusten pankkina, jotta sarjamurhaajat ja raiskaajat jäisivät satimeen. Vastaavasti biologista tutkimusta tekevät geenilaboratoriot selvittelevät eliöi den sukulaisuussuhteita esimerkiksi uhanalaisten lajien pelastamiseksi. Susien sukututkimusta Riistantutkimuksen geneettiseksi täsmäaseeksi ulostetutkimus on tullut viime vuosina, kun Suomessa ryhdyttiin selvittämään susipaljoutta ja susien sukulaisuussuhteita valtakunnallisten ulostekeräysten avulla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tavoitteena on, että viimeistään vuonna 2025 jokainen Suomen susi tunnettaisiin lauman ja suvun tarkkuudella. Ruotsissa riistan ulostetutkimuksessa ollaan pidemmällä. Jo vuosituhannen vaihteessa länsinaapuri selvitti vähiin käyneiden suPARANEEKO SONTA PUNNITSEMALLA? Ennen uloste paljasti päivällisen, nykyään sukujuuret. Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Antti Härkälä on susien ulostenäytekerääjien pioneereja Suomessa. Joskus pohdittiin, voisiko hirvien lukumäärää arvioida papanakasalaskentojen avulla? 9463_.indd 28 9463_.indd 28 22.6.2022 10.21 22.6.2022 10.21
PILKKEET 22.6.2022 Metsälehti.fi 29 siensa sukujuurten tiivistyvän Värmlannissa 1980-luvulla syntyneeseen susilaumaan. ”Ruotsissa on käytössä aivan toisen kokoluokan tutkimusresurssit”, Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola myöntää. Susien DNA-pankki on Kojolan mukaan länsinaapurissa maailman huippuluokkaa. ”Kun maastosta löytyy suden uloste, sen tekijä tunnetaan pian suvun ja lauman tarkkuudella.” Susikaan kun ei synny tyhjästä. Perinteistä papanatutkimusta Perinteisimmillään ulosteanalyysejä on käytetty eläinten ravinnonkäytön selvittämisessä. Miltei yhtä yleinen papanoihin perustuva tutkimusmenetelmä ovat olleet papanalaskennat. Niiden avulla on selvitetty eläinten runsautta. Suomessa menetelmää on sovellettu kaikkiin hirvieläimiin, jäniksiin kanalintuihin ja oravaan. ”Papanalaskennassa on omat ongelmansa. Tarkkaa arviota edes eläinmääristä on niiden pohjalta on vaikea tehdä”, kertoo 1990-luvulla muun muassa hirvien papanalaskentoja väitöskirjatyötään varten tehnyt Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta. ”Esimerkiksi tiheysarviota hirvimäärästä tuhannella hehtaarilla en niiden perusteella rohkenisi tehdä.” Yhden hirven ulostama papanoiden määrä vuorokaudessa on mutkallinen juttu. Siihen kun vaikuttaa yksilön ikä, sukupuoli, ravinto ja niin edespäin. ”Ruotsalaiset käyttivät aikoinaan kerrointa 14 papanakasaa/ hirvi/vuorokausi. Amerikkalaiset taas kerrointa 20,9. Vaihtelua piisaa”, Härkönen muistelee papanalaskennan epätarkkuutta. Lapsikin näkee karhun syöneen kauraa. Ja läjästä päätellen aika paljon. METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA. VESIPERHOSET ovat oma, perhosille rinnakkainen lahkonsa, mutta myös perhosissa on muutamia toukka-aikansa vedessä viettäviä lajeja. Lämpiminä iltoina voi rauhallisten jokisuvantojen ja järvenlahtien äärellä nähdä järvija lummekoisan koiraita lentelemässä ristiin rastiin veden pinnan yläpuolella odottaen, että rantakasvillisuudessa piileskelevät naaraat osoittaisivat edes hitusen kiinnostusta. Hedelmöitetty naaras laskeutuu vedessä kelluvalle kasvin lehdelle – lumpeelle, ulpukalle, uistinvidalle tai palpakolle, asettuu sen reunalle ja työntää takaruumiinsa lehden reunan alle ja asettelee sinne munansa. Aluksi toukka kaivautuu lehden sisään ja kovertaa sitä ontoksi. Kun toukka kasvaa, se tekee oman jalasmökkinsä: leikkaa kaksi palasta ja ompelee ne yhteen. Vesikasvien lehdet eivät. ole kovin kestävää materiaalia ja elämänsä aikana toukka joutuu rakentamaan useammankin asunnon. Vesien jäähtyessä syksyllä hakeutuvat syvemmälle ja kaivautuvat vihreinä talvehtiviin versoihin, usein uistinvitaan. Kun koteloitumisen aika tulee, raahaa toukka asuntonsa muutaman sentin syvyyteen ja kiinnittää sen jonkun vesikasvin varteen. Koteloaikana hapen kulutus on vähäistä. Kun lummekoisa kuoriutuu, perhonen kehittää pinnalleen kaasuvaipan, joka pullauttaa sen pinnalle. Perhonen on täysin kuiva, ja pystyy heti juoksemaan veden pinnalla. Jos emo on valinnut toukkansa ravintokasviksi palpakon, sen elämänkulku on hiukan toisenlainen. Sen ei tarvitse poistua tukevaversoisesta kasvista lainkaan ennen aikuistumistaan – mitä nyt keväällä vaihtaa elinpaikkansa tuoreeseen lehteen. IHAN OIKEITA VESIPERHOSIA Järvikoisa elää toukkana vedessä, mutta aikuisia voi päästä tarkkailemaan rannan kasveilla. 9463_.indd 29 9463_.indd 29 22.6.2022 10.21 22.6.2022 10.21
PILKKEET 22.6.2022 LUKIJAKYSYMYS JUSSI COLLIN BIRDLIFE Suomi järjesti kesäkuun kahtena ensimmäisenä viikonloppuna Pönttöbongaus-tapahtuman, nyt jo kymmenettä kertaa. Alustavien tulosten mukaan pesintöjä löytyi runsaasti, lähes 60 prosentista linnunpöntöistä. Vain vuonna 2014 pesintöjä on havaittu bongauksessa enemmän. Alustavat tulokset perustuvat yli 3 500 paikan ja 28 000 pöntön havaintoihin. Erityisen paljon kasvoi pönttöbongauksen yleisimmän linnun – kirjosiepon – pesintöjen määrä. Kirjosieppo havaittiin lähes neljällä viidestä tarkkailupaikasta ja se pesi yli 21 prosentissa tarkkailluista pöntöistä. Seuraavaksi yleisimpien pönttöpesijöiden talija sinitiaisen (12 ja 11 prosenttia pöntöistä) sekä pikkuvarpusen (5 prosenttia) pesintämäärä oli keskimääräisellä tasolla. Birdlifen mukaan pönttölintujen pesinnät ovat tänä vuonna myöhässä. Esimerkiksi pesästä lähteneitä tiaispoikueita ja kirjosiepon poikaspesiä havaittiin vain hieman enemmän kuin viime vuonna, vaikka tapahtuma järjestettiin nyt viikkoa myöhemmin. Viileästä toukokuusta huolimatta epäonnistuneita pesintöjä ei ilmoitettu tavallista enempää. Pönttöbongauksessa tarkkaillaan pihapiirin linnunpöntöissä pesiviä lintuja ja ilmoitetaan h av a i n n o t B i r d L i f e Suomelle. Pöntöissä bongattiin runsaasti pesintöjä AR I AH LF O RS Olimme vaimon kanssa tekemässä polttopuita Haminassa. Puut olivat viime syksynä kaadettuja todella isoja pihakuusia. Oli silloin pätkitty kolmemetrisiksi ja kasattu isolle pinolle aluspuiden päälle. Hämmästelimme pieniä mustia “ötököitä”, joita oli kuoren sisällä todella paljon. Suurin osa niistä oli eläviä. Tänään se mystisyys sitten ratkesi, kun luin Metsälehden jutun kaarnakuoriaisista... Niitä ne todellakin oli. Kysymys: Mitä ne maahan karistellut nyt tekevät? Auttaako enää mikään toimenpide? Osaavatko ne lentää? Minne ne menevät? JUKKA ANTTILA ILMAN kuvaa ja tarkkaa kuvausta en voi olla sataprosenttisen varma, että kyseessä on kirjanpainaja. Oletetaan, että on. Kirjanpainajat ovat iskeytyneet pölleihin lämpimän viime kesän loppupuolella ja talvehtineet kuoren alla. Nyt ne parveilevat eli lentävät etsimään heikkokuntoisia kuusia, kuten tuulenkaatoja, kuorellista puutavaraa tai kuivuuden kiusaamia kuusia. Kirjanpainajia ohjaavat heikkokuntoisten kuusten tuoksut ja lajitovereiden välittämät hajuviestit. Pölleistä ei kirjanpainajia saa enää pidäteltyä, eikä mitään velvollisuutta näin ole tehdäkään. Kirjanpainajia esiintyy nyt runsaasti Haminan seudulla ja Kaakkois-Suomessa, joten yksittäisten pöllien kirjanpainajamäärät eivät käytännössä vaikuta esimerkiksi läheisten metsien kirjanpainajakantoihin. Mikäli pihapiirissä on järeitä kuusia, kannattaa tarkkailla, kertyykö niiden tyville ruskeaa purua. TIINA YLIOJA TUTKIJA, LUONNONVARAKESKUS Minne kirjanpainaja suuntaa? Pönttöbongaus-tapahtumassa havaittiin myös ladon seinustalla pesivä tuulihaukka. Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! ~ ~ 9464_.indd 30 9464_.indd 30 22.6.2022 10.24 22.6.2022 10.24
PILKKEET 22.6.2022 Metsälehti.fi 31 MAASEUDUN Tulevaisuus oli tehnyt kyselyn, jossa tutkittiin mitä suomalaiset ovat mieltä EU:n ja Suomen suojelualueiden riittävyydestä. Tutkimukseen vastasi 1 054 suomalaista. Se ei tietenkään ollut mikään yllätys, että kaksi kolmesta pääkaupunkiseudulla asuvasta halusi lisää luonnonsuojelualueita. Eikä myöskään se, että harvaan asutulla alueella eli maaseudulla luonnonsuojelun lisäämistä vastustettiin voimakkaimmin. Tämän tuloksen olisi tiennyt ilman mitään tutkimustakin. Suurin osa pääkaupunkiseudulla asuvista on vieraantunut metsästä sekä luonnosta. Metsä ja luonto ovat heille virkistäytymispaikkoja, joissa voi rauhoittua ja lomailla. Mummut ja vaarit ovat ehkä jo edesmenneitä. Ei ole enää kytköstä maaseudulle, pelloille eikä metsään. He ovat unohtaneet/heillä ei ole käsitystä siitä, että metsä kasvaa ja muuttuu aikojen saatossa. Ja että metsä ei ole stabiili, vaan kasvaa ja kehittyy koko ajan, vaikka sitä hoidetaan ja hakataan. Sitten tullaan maaseudulla asuvien ihmisten käsitykseen metsien merkityksestä. Heille metsä on ollut ja on tulonlähde, työpaikka sekä virkistäytymispaikka. Maaseudulla asuvat ihmiset ovat hämmästyneitä kaupunkilaisten näkemyksestä maalla asumisesta. Kaupunkilaiset taas ovat hämmästyneitä maaseudulla asuvien näkemyksestä kaupungissa asumisesta. On aika vaikea yhtälö sovittaa näitä näkemyksiä. Yksityisiä metsänomistajia Suomessa on tällä hetkellä yli 600 000 ja he omistavat noin 60 prosenttia koko Suomen metsäpinta-alasta. Heille metsä on heidän yksityistä omaisuuttaan, eli he määräävät mitä heidän metsissään tehdään, tietenkin lait ja asetukset huomioon ottaen. Voitaisiinko tehdä samanlainen tutkimus, jossa vastaajina olisivat vain metsää omistavat henkilöt asuinpaikasta riippumatta? Tietenkin vastaajia olisi hyvä olla enemmän kuin tämä 1 054. MARJA TOLONEN METSÄASIANTUNTIJA MHY KANTA-HÄME LUKIJAKYSYMYS LUKIJALTA LUKIJALTA METSÄ GROUPIN kehitysjohtaja Juho Rantala luettelee Metsälehdessä 10/2022 hyviä ympäristöyms. tavoitteita, joihin on helppo yhtyä. Hän kuitenkin välttää paneutumasta ydinkysymykseen, eli siihen että harvinaisempien lehtipuiden ostokielto ei edistä metsien monimuotoisuutta – vaan päinvastoin heikentää sitä ainakin pidemmällä aikavälillä. Kun koivupuulle ei ollut kunnollista kysyntää ja hintaa viime sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, koivumetsiä hakattiin maahan lahoamaan ja uusien koivikoiden syntyä pyrittiin kaikin keinoin estämään. Puhuttiin koivuvihasta ja valkoisesta valheesta. Kun kysyntä ja hinta elpyivät, koivua alettiin tietoisesti kasvattamaan. Jos menee kauemmaksi historiaan, niin Kustaa Vaasa pyrki turvaamaan sotalaivastonsa rakennuspuun saannin määräämällä kaikki tiettyä läpimittaa järeämmät tammet kruunulle, eikä talonpoikien sallittu kaataa niitä mailtaan. Tämä johti siihen, että tammet käytettiin mm. aidaspuihin ennen kuin ne saavuttivat kriittiset rauhoitusmitat. Ainakaan tietoisesti ei annettu tilaa puille, joita ei voitu itse hyödyntää. Metsänomistajat ovat tänä päivänä sekä valistuneempia että varakkaampia, mutta pahoin pelkään, että näiden lehtipuiden ”rauhoitus” johtaisi siihen, että niille annettaisiin vielä nykyistä vähemmän sijaa metsissämme. 1900-luvun loppupuolella tulitikkuteollisuus oli vielä voimissaan ja järeälle haavalle oli kohtuullinen kysyntä ja kantohinta. Leppätukillekin oli jatkuvat ja toimivat markkinat ainakin rannikkoseudulla. Kiinnostus haavan ja tervalepän kasvattamiseen oli tuolloin selvästi nykyistä suurempaa. Harvinaisemmat puulajit saisivat enemmän huomiota ja sijaa metsissämme, jos niille olisi toimivat puumarkkinat. Ymmärrän toki, että isot puunostajat eivät halua, että heidän pieneksi puristettu kenttäorganisaationsa tuhlaa aikaansa sellaisten puulajien ostamiseen tai välittämiseen, joka ei tuo yhtiöille lisäarvoa. On kuitenkin väärin väittää, että tällainen ”ostoboikotti” olisi myönteinen ympäristöteko. KÅRE PIHLSTRÖM Toimiva erikoispuukauppa lisäisi metsien monimuotoisuutta Huomasin lentokoneen ikkunasta lähellä Kittilää erikoisen näköisesti hakattua metsää. Metsään oli tehty ikään kuin suikaleita. Millä hakkuutavalla metsä on hakattu ja minkälaisilla kohteilla kyseistä hakkuuta käytetään? Matkusteleva lukija Kyseessä on kaistalehakkuu. Kaistalehakkuussa metsään hakataan nimensä mukaisesti kaistaleita. Ympäröivä pystyyn jätetty puusto sitoo ravinteita, haihduttaa ja estää vettä nousemasta yli puun kasvulle kriittisen rajan. Pohjoisessa kaistalehakkuuta on käytetty luontaisen uudistamisen menetelmänä, jossa reunametsä siementää hakatun kaistaleen. Nykyään kaistalehakkuulla on todettu olevan suotuisia vaikutuksia ravinneja kiintoainepäästöjen vähentämisessä. Mäntyvaltaisissa rämemetsissä kaistalehakkuutta pidetään varteen otettavana avohakkuun ja kunnostusojituksen korvaavana menetelmänä. Kaistalehakkuussa päästään korkeaan hakkuun tuottavuuteen ja pieniin maastovaurioihin. Tutkimuksella yritetään löytää sopiva kaistaleen koko siten, että pohjavedenpinta ei nouse liikaa ja hakkuun vaikutukset lähivesiin pystytään minimoimaan. Mielenkiintoinen lisätutkimuskysymys on kaistaleiden uudistaminen tai uudistuminen luontaisesti. JORI UUSITALO METSÄTEKNOLOGIAN JA PUUNHANKINNAN LOGISTIIKAN PROFESSORI, HELSINGIN YLIOPISTO Mikä hakkuutapa on kyseessä? Näkemykset suojelusta eivät kohtaa maalla ja kaupungissa 9464_.indd 31 9464_.indd 31 22.6.2022 10.24 22.6.2022 10.24
PILKKEET METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Maria Karuvuori, (ma) p. 050 479 7923 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 a6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 90. vuosikerta. perustettu 1933 22.6.2022 32 Metsälehti.fi MYYDÄÄN Metsämiesten Säätiö on myöntänyt 35 stipendiä kevätlukukaudella 2022 metsäalan opinnoista valmistuneille nuorille. Stipendin arvo on 300 euroa. Myöntämisperusteena ovat hyvä opiskelumenestys, ammattiosaaminen sekä rehdin ja luotettavan metsämieshengen luominen. Stipendin saajat aakkosjärjestyksessä: Autio Artturi, metsäalan perustutkinto, metsäenergian tuottaja, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Forsell Roope, metsäalan perustutkinto, Kiipulan ammattiopisto Himanen Emmi, maatalousja metsätieteiden maisteri, yksityismetsätalous, Helsingin yliopisto Htoo Baun, metsäalan perustutkinto, metsuri-metsäpalvelujen tuottaja, Ammattiopisto Lappia Häkkinen Noora, metsätalousinsinööri, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk Jalava Juuso, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Länsirannikon Koulutus Oy WinNova Karhula Kari, maatalousja metsätieteiden maisteri, riistaeläintiede, Helsingin yliopisto Karvinen Esko, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäeläintiede, Helsingin yliopisto Kettunen Jussi, metsäalan perustutkinto, puutavara-auton kuljettaja, Riveria Valtimon koulutusyksikkö Kettunen Lauri-Kalle, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä Kinnunen Aleksi, maatalousja metsätieteiden maisteri, kaukokartoitus ja paikkatietojärjestelmät, Helsingin yliopisto Koivisto Henri, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsänhoitotiede, Helsingin yliopisto Laaksonen Miska, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Gradia Jämsä Lahtinen Tuomas, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä Lahtinen Tuulia, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsien kasvatus, Helsingin yliopisto Lammi Juho, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäekonomia, Helsingin yliopisto Liias Emmi, metsätalousinsinööri, Hämeen ammattikorkeakoulu Luntta Santeri, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Etelä-Savon ammattiopisto Manninen Jesse, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Etelä-Savon ammattiopisto Melin Nicklas, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Yrkesakademin i Österbotten Moilanen Teemu, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, OSAO Taivalkosken yksikkö Oinas-Panuma Elisa, metsätalousinsinööri, Karelia-ammattikorkeakoulu Oksanen Rose-Marie, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsätalouden liiketiede, Helsingin yliopisto Salminen Inna, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäpolitiikka, Helsingin yliopisto Saraniemi Markus, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Lapin koulutuskeskus REDU Sarasto Johan, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsätalous ja johtaminen, Helsingin yliopisto Solismaa Elli-Noora, metsätalousinsinööri, Tampereen ammattikorkeakoulu Teräväinen Venla, maatalousja metsätieteiden maisteri, puuteknologia, Helsingin yliopisto Tiainen Josefiina, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsien kestävyys, Helsingin yliopisto Tienaho Noora, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäekologia, Helsingin yliopisto Toikka Markus, maatalousja metsätieteiden maisteri, suometsätiede, Helsingin yliopisto Varis Elmeri, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, OSAO Muhoksen yksikkö Vainionpää Jussi-Pekka, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsäteknologia, Helsingin yliopisto Viinamäki Tomi, metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja, Tampereen seudun ammattiopisto Xu Yi, maatalousja metsätieteiden maisteri, metsämaatiede, Helsingin yliopisto METSÄMIESTEN SÄÄTIÖLTÄ STIPENDEJÄ VALMISTUNEILLE PALKITTUJA www.metsalehti.fi/metsamaa RANTATONTTI, Kesälahti, Totkunniemi 4140 m 2 . Pyhäjärven kalaisan ja kirkasvetisen vesistön lehtipuuvaltainen rantatontti. Omaa rantaviivaa noin 67 m, ilmansuunta koilliseen. Rakennusoikeutta vapaa-ajankohteelle 250 k-m 2 . Oriniementieltä tontille matkaa noin 30 m. Hp. 38.000 €. MAAJA METSÄTILA, Kesälahti, Purujärvi 14,336 ha, josta metsää n. 12,5 ha ja peltoa n. 0,2 ha. Kokonaispuusto n. 1200 m 3 . Päärakennus rakennettu 1955 ja laajennusosa 1972. Huoneistoalaa kahdessa asuinkerroksessa yht. n. 127 m 2 . Kellarikerroksessa autotalli ja varastotiloja. Pihapiirissä nukkumaaitta/leikkimökki ja grillikatos, navetta ja liiteri. Hp. 80.000 €. Mahdollisuus neuvotella myös pelkän talouskeskuksen kaupasta, sisältäen n. 1 ha:n kokoisen maa-alueen. Hp. 45.000 € MAAJA METSÄTILA, Parikkala, Tarnala 13.018 ha. Tilan talouskeskus käsittää v. 1947 rakennetun 1,5-kerroksisen omakotitalon, 2-kerroksisen aittarakennuksen, pihasaunan ja ison navettarakennuksen, jossa mm. runsaasti varastotilaa. Päärakennuksen ak: mh, tupa, keittiö, kh, yk: iso oleskelutila ja 2 h + avovintit. Lämmitys sähköllä ja tulisijoilla, joita 5 kpl. Päärakennuksessa kuntotarkastus ja homekoirakartoitus 2.8.2021, raportti saatavissa välittäjältä. 20 km Kesälahdelta, 6,5 km 6-tieltä. Metsämaan osuus n. 8,7 ha, pääosin varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä n. 1500 m 3 , peltoa n. 3,8 ha. Hp. 115.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hattula 14,328 ha. Tilan hoidollinen taso erinomainen. Taimikot hiljattain raivattu. Kokonaispuusto n.1.025m 3 ja heti hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Hattula 7 km, Hämeenlinna 14 km, Helsinki 114 km. Hp. 79.000€ / tarjous viim. 19.6.2022 mennessä. RANTATONTTI, Hämeenlinna, Tuulos 8000 m 2 . Rantatontti (määräala) Tuuloksen Sorsamojärvellä Rantaviivaa n. 50 m. Kaunis rantaan loivasti laskeva tontti. Rakennusoikeus 120 m 2 ja sähköt vieressä. Etäisyys Helsingistä n. 125 km, Hämeenlinnasta n. 25 km, Lahdesta n. 50 km ja Tampereelta n. 85 km. Hp. 30.000 €. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 RANTAMETSÄTILA, Kerimäki 3,1 ha. Pieni puuhapalsta veneilystä ja metsätöistä tykkäävälle Kerimäen Pihlajaniemellä. Metsämaata n. 2,6 ha, lisäksi erillinen rantapalsta. Ainespuuta noin 500 m 3 . Puusto nuorehkoa koivikkoa ja jopa tukkikokoista kuusi-/mäntymetsää. Mainio polttopuuja virkistäytymispaikka erinomaisella saavutettavuudella valtatien varrella. Mh. 14.000 €. VAPAA-AJAN ASUNTO, Savonlinna Valoisalla mäntykankaalla ja hiekkarantatontilla sijaitseva talviasuttava loma-asunto Ala-Kieluulla. Tontilla v. 2007 valmistunut asuinrak., rantasauna, varasto ja iso grillikota. Loma-asunto on varustettu mukavuuksin; lattialämmitys, WC, ilmalämpöpumppu, takka ja etäohjattava lämmitysjärjestelmä sekä murtohälytysjärjestelmä. Valmis kokonaisuus tasokkaaseen lomailuun tai etätyöhön. Hp. 170.000 € SAARIMETSÄTILA, Parikkala Runsaspuustoinen saarimetsätila Simpelejärvellä. Määräala, metsämaan pa noin 37 ha. Kuusivaltainen kok.puusto n. 7000 m 3 , tukkia noin 47 %. Kasvupaikat reheviä, puustoisimmilla kuvioilla puuta yli 450 m 3 /ha! Välitöntä harvennushakkuuta kaipaavaa varttunutta kasvatusmetsää lähes 40% pinta-alasta sekä T2kehitysluokan taimikkoja. Kohteessa 4 RA rantarak.paikkaa. Hp. 380.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa 9465_.indd 32 9465_.indd 32 22.6.2022 10.27 22.6.2022 10.27
PILKKEET 22.6.2022 Metsälehti.fi 33 METSÄKRYPTO 12 METSÄRISTIKKO 9, OIKEA RATKAISU Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 0000300003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 8.7.2022 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 12”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 9 on arvottu seuraaville kolmelle: Anitta Hurme, Nousiainen, Risto Sairanen, Savonlinna ja Vilho Viinanen, Haapaoja. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. 9465_.indd 33 9465_.indd 33 22.6.2022 10.27 22.6.2022 10.27
22.6.2022 34 Metsälehti.fi PILKKEET AJANKOHTAINEN FAKTA MARIA KARUVUORI, TEKSTI JUHA OLLILA, KUVA METSÄNKÄSITTELYLLÄ on poronhoitoalueella vaikutus poronhoitajien elinkeinoon, varsinkin, jos hakkuut ja maan muokkaukset ovat kovin voimakkaita. Porot tarvitsevat yhtenäisiä metsäalueita, luppometsää ja laidunmaata sekä jäkälää syödäkseen. Metsien käytön ja porotalouden yhteensovittaminen oli teemana tämänvuotisessa Poroparlamentissa, kertoo Paliskuntain yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Mika Kavakka. Kavakka on Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä eli johtaja. Luottamustoimi Paliskuntain yhdistyksessä eli suomalaisten paliskuntien neuvontaja asiantuntijaorganisaatiossa alkoi vuonna 2021, ja kautta on jäljellä vielä noin puolitoista vuotta. ”Minä olen pienestä pitäen ollut porohommissa mukana ja työskennellyt erilaisissa porotalouden töissä. Nyt olen ollut päätoimisena poromiehenä melko pitkän aikaa”, Kavakka kertoo. Kuinka monta poroa tokassa on tällä hetkellä? ”Nooo... Tuo on tietenkin vähän sama kuin kysyisi, kuinka paljon on rahaa pankissa... Sanoisiko kahden puolen puuta.” Metsähallitus tärkeä yhteistyökumppani Poroparlamentissa keskusteltiin tänä vuonna muun muassa siitä, ovatko poronhoitajat maankäytön sidosryhmä siinä missä muutkin, vai erityisten oikeuksien haltijoita. ”Kyllähän poronhoitajien oikeudet on laissa määritelty, ja niillä on vuosisatoja pitkä oikeustausta.” Tilaisuuden avasi maaja metsätalousministeri Antti Kurvinen, ja sen jälkeen kuultiin porotalouden puheenvuorot Kavakalta ja Paliskuntain yhdistyksen varapuheenjohtajalta, Tiina Sanila-Aikiolta. Poroparlamentin ensimmäisenä päivänä pidettiin esitelmiä ja tutkijoiden puheenvuoroja, ja toinen päivä oli varattu varsinaiselle kokoukselle. Puhumassa oli myös Metsähallituksen toimitusjohtaja Juha S. Niemelä. Kavakan mukaan poronhoidon ja Metsähallituksen yhteistyölle on luotu hyvä pohja, ja sitä kannattaa kehittää edelleen. ”Yhteen sovittamista on muussakin kuin metsätaloudessa. Metsähallitus on sidosryhmänä muun muassa lupametsästykseen liittyvissä asioissa ja tuulivoimahankkeissa sekä reittien kehittämisessä.” Lapissa maankäytön paine porotaloutta kohtaan on Kavakan mukaan suuri. ”Ei se porotalous pysty kaikkea väistämään.” Porot hyötyvät ennallistamishankkeista Kavakka toivoo, että jäljellä olevia vanhoja metsiä voitaisiin rauhoittaa vaikkapa lisärahoituksella. ”Ja varmasti löytyy myös sellaisia metsän käsittelytapoja, jotka ovat poronhoidon näkökulmasta mahdollisimman hyviä. Menetettyjä jäkälälaitumia ja luppometsiä pystyttäisiin vaikkapa palauttamaan niin, että metsää voi kuitenkin myös käsitellä.” Jäkälälaitumet takaisin Poronhoito ja metsien käyttö voidaan sovittaa yhteen, uskoo poroisäntä Mika Kavakka. Mika Kavakka on ollut Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2021. Tänä vuonna yhdistyksen edustajakokouksessa Poroparlamentissa oli teemana metsätalous ja poronhoito. POROPARLAMENTTI Paliskuntain yhdistyksen ylin päättävä edustajakokous. Järjestetään vuosittain kesäkuun alussa, kun poronhoitovuosi vaihtuu. Kokouksessa käyttävät päätösvaltaansa paliskunnat (54 kpl) porolukujen mukaisessa suhteessa. Parlamentti järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1948. Osallistujina on poronhoidon ammattilaisia, valtionhallinnon organisaatioiden edustajia, tutkijoita, politiikkoja ja muita poronhoidosta kiinnostuneita. 9466_.indd 34 9466_.indd 34 22.6.2022 10.29 22.6.2022 10.29
22.6.2022 Metsälehti.fi 35 PILKKEET NUORTEVA METSÄLEHTI 75 VUOTTA SITTEN Sarjassa kerrotaan, mitä tähän samaan aikaan tapahtui joskus ennen. Seuraava Metsälehti ilmestyy 8. heinäkuuta. Miten saisi harvennuksiin laatua? ENSI NUMEROSSA Uusi kysymys: Lämpeneekö mökkisaunasi oman metsän puilla? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Oletko havainnut luonnossa ilmastonmuutoksen vaikutuksia? Ei 47% Kyllä 53% GALLUP SITAATTI JUHANNUSNUMEROSSA vuonna 1947 Metsälehti kertoi, että ”Metsänhoidon tutkimusosasto oli ryhtynyt yhdessä Metsäpuiden rodunjalostussäätiön kanssa toimiin metsäpuiden rodunjalostustoiminnan aikaansaamiseksi maahan” . Ensimmäisenä tehtävänä oli metsien inventointi ”rodunjalostuksen kantapuiksi soveltuvien puiden löytämiseksi” . Työtä ryhtyi johtamaan tohtori Risto Sarvas, joka oli tuolloin jo tutustumassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan vastaavaan toimintaan. Rodunjalostusta myös Suomeen HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVAT AUSTRALIA on tunnettu monista erikoisista kasveista ja eläimistään kuten eukalyptuspuista ja pussieläimistä. Monet niistä ovat täysin endeemisiä eli kotoperäisiä lajeja, joita määritelmän mukaan tavataan usein vain tietyillä eristäytyneillä ja suppeilla alueilla kuten saarilla. Australian tapauksessa eristäytynyt alue on poikkeuksellisen suuri ja ”saari” onkin luokiteltu kokonaiseksi mantereeksi. Kohtuullisen suuri on myös erään pensasmaisen pikkupuun eriskummallisten ja koristeellisten punaisten kukintojen pölyttäjäeläin. Lamppuharjat (Callistemon spp .) on kasvisuku, joka on ornitofiilinen eli lintupölytteinen. Lintuja houkuttelee kasvin siementuotannon avuksi kukintojen korkea mesipitoisuus; nokan ja kielen avulla mettä latkiessaan linnut samalla hoitavat siitepölyn kulkeutumisen emiosiin. Lamppuharjojen sukuun kuuluu runsaat nelisenkymmentä tunnettua lajia; kaikki australialaista alkuperää. Ne kuuluvat samaan myrttikasvien laajaan heimoon kuin metsätaloudellisesti arvokkaat eukalyptukset, mutta lamppuharjoja viljellään etupäässä vain koristetarkoituksiin. Palojen ja kolibrien suosikki Puu kukkii parhaiten saadessaan päivittäin riittävästi aurinkoa ja lämpöä. Lamppuharjoja tapaakin usein Välimerenmaiden maisemissa Portugalista Turkkiin, Intiassa ja muun muassa itäisessä Afrikassa. Maailmalla suvun jäseniä kutsutaan osuvasti ”pulloharjoiksi”, joita niiden sylinterinmuotoiset kukinnot paljon muistuttavatkin. Kukinnoissa on runsaasti värikkäitä harjamaisia pehmeitä ”piikkejä”. Heteet sijaitsevat niiden kärjissä. Latinanlainen sukunimi viittaa kreikankieleen, tarkoittaen osapuilleen ”kauniita heteitä”. Eritoten Australian kuumassa ilmastossa metsäpalot ovat yleisiä. Lamppuharjat ovatkin sopeutuneet kuumiin oloihin siten, että niiden versoissa sijaitsevat siemenkodat avautuvat vapauttaen siemenensä tehokkaasti vasta kun sopivan kuuma palo sattuu kohdalle. Lamppuharjoja on istutettu ympäri maailmaa koristekasveiksi ja esimerkiksi Kalifornialle tyypilliset metsäpalot ovat johtaneet paikoittaiseen lamppuharjojen luontaiseen villiintymiseen. Siinä missä suomalaiset houkuttelevat kauralyhteillä ja siemenillä pikkulintuja pihapiireihinsä, istuttavat pienten höyhenniekkojen ystävät Amerikan mantereella puutarhoihinsa lamppuharjoja. Niiden avulla houkutellaan erityisesti kolibreja, jotka usein suosivat runsaasti mettä tuottavia ja eritoten punakukkaisia kasvilajeja. Kotiseudullaan Australiassa lamppuharjojen pölytyksen hoitavat täysin muut lintulajit, sillä kolibreja ei kengurumaassa luontaisesti ole. Kukintojen kimpussa pyörii lintujen lomassa myös monennäköistä hyönteislajistoa mettä lipittämässä. LAMPPUHARJOJA AUSTRALIAN METSISSÄ Lamppuharja menestyy lämpimissä ja aurinkoisissa olosuhteissa. ”METSÄTEOLLISUUSYHTIÖILTÄ TULEE NYT positiivisia tulosvaroituksia. Olisiko metsänomistajilla myös mahdollisuus ennätysvuoteen?” MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola Twitterissä 14.6. 9466_.indd 35 9466_.indd 35 22.6.2022 10.30 22.6.2022 10.30
Vihreät jättiläiset SUOMEN SUURIMMAT PUUT METSÄKUSTANNUS UUTUUSKIRJA Perusta oma arboretum on tämän kevään ehdoton hankinta. Elina Saarikoski paljastaa kirjassa parhaat vinkkinsä tuttujen ja harvinaisten puulajien kasvattamiseen vaikka omalla takapihalla. Kauniit kuvat puulajeista ja arboretumeista on ottanut Else Kyhälä. Suositushinta 32 € UUTUUSKIRJA Riina Karvosen tietokirja Kuusenkerkistä koivunmahlaan kertoo mahdollisuuksista tuottaa muutakin kuin puuraaka-ainetta teollisuudelle. Erikoisluonnontuotteet kuten kuusenkerkät, koivunmahla, leikkohavut, pakuri ja pihka voivat tuoda metsänomistajalle lisätuloja estämättä kuitenkaan puuntuotantoon tähtäävää metsänkasvatusta. Suositushinta 29 € Kirjat ja kartat kesän reissuille Kuusenkerkistä koivunmahlaan kertoo mahdollisuuksista tuottaa Vedenkestävät kartat ja karttataulut itse rajaamaltasi alueelta! Karttakauppa.? Metsäkauppa.? OmaKARTTA-tulosteet Lue lisää ja tilaa: Karttakauppa.? /omakartta 9467_.indd 36 9467_.indd 36 22.6.2022 10.30 22.6.2022 10.30