• 5. heinäkuuta • numero 5/2012 • 8,50 € • www.metsalehti.fi Pesäpuu haussa lapinpöllö löysi kodin koivun oksalta. TEEMA TAlousMETsiEn linnuT Käsin tehty sammalesta kesämatto Metsänhoito näin tarkastat istutusjäljen uudesta metsälaista sopu • raivurikauppa piristyi • uusi petu puolittaa energiapuutuet Luonnossa päivän metsäretki 11 Kesän tuPLanuMeRo
• Kestotilaajan Kauppa Kestotilaajan kannattaa hankkia kesän kirjat nyt! Metsälehden tilaus kannattaa! Kestotilaajan kauppa tarjoaa nyt edullisesti myös laadukkaita ja innostavia Metsäkustannuksen kirjoja. Kestotilaajan kirjatarjoukset ovat voimassa 31.8.2012 saakka. Onko metsäkirjastosi ajan tasalla? M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Tilaukset numerosta: (09) 315 49 810 tai s-postilla: tilaukset@metsalehti.fi. Tarvitset tilauksessa oman kestotilaajan asiakasnumerosi, jonka löydät lehden osoitekentästä. Nyt kannattaa tilata kesän kirjat kerralla! Toimituskulut isommastakin lähetyksestä vain 7,50 € / tilaus. Jos et ole Metsälehden kestotilaaja, korjaa asia ja ole meihin yhteydessä! Saat kirjaedut heti voimaan. Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsän kehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Uutuusteos kaikille metsän­ omistajille! Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla ja kuinka metsän omistaja voi parantaa metsäomaisuutensa hoidon kannattavuutta. Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Suositun teoksen toinen painos! Professori ja puun ­ tuottaja kertoo, millainen metsätila kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kestotilaajan hinta nyt 26 € ! (norm. 33 € ) Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Opi, miten lisäät jalojen lehtipuiden osuutta metsäluonnossa, pihoilla ja viheralueilla. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi ja Verkasalo Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Taimikonhoito Mikko Riikilä Suoriudu taimikonhoidosta vähäl­ lä vaivalla ja pienin kustannuksin. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 28 € ) Tunturien helmet – Jewels of the Fells Pekka Luukkola Vaikutu tunturikasvien kiehtovuudesta ja Tunturi­Lapin jylhistä maisemista. Upea valokuva­ ja tietoteos! Kestotilaajan hinta nyt 22 € ! (norm. 48 € ) Veistotöitä Markus Tuormaa Punosaita syntyy parhaiten kuivista kuusenoksista ja kirvesvarsi kovasta ja tiiviistä koivusta. Kirjasta löydät paljon tietoa ja vinkkejä kesän veistotöihin. Kestotilaajan hinta nyt 20 € ! (norm. 42 € ) Puusta puhe – pakinoita ja kolumneja Kari Mielikäinen Metsälehden kolumnistina ja Metsä­ radion pakinoitsijana tunnettu Mielikäinen haastaa lukijan katso­ maan metsää puilta. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 26 € ) 26 26 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 22 22 Nyt Nyt euroa euroa Kestotilaajan Kauppa Kestotilaajan kannattaa hankkia kesän kirjat nyt! Metsälehden tilaus kannattaa! Kestotilaajan kauppa tarjoaa nyt edullisesti myös laadukkaita ja innostavia Metsäkustannuksen kirjoja. Kestotilaajan kirjatarjoukset ovat voimassa 31.8.2012 saakka. Onko metsäkirjastosi ajan tasalla? M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Tilaukset numerosta: (09) 315 49 810 tai s-postilla: tilaukset@metsalehti.fi. Tarvitset tilauksessa oman kestotilaajan asiakasnumerosi, jonka löydät lehden osoitekentästä. Nyt kannattaa tilata kesän kirjat kerralla! Toimituskulut isommastakin lähetyksestä vain 7,50 € / tilaus. Jos et ole Metsälehden kestotilaaja, korjaa asia ja ole meihin yhteydessä! Saat kirjaedut heti voimaan. Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsän kehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Uutuusteos kaikille metsän­ omistajille! Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla ja kuinka metsän omistaja voi parantaa metsäomaisuutensa hoidon kannattavuutta. Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Suositun teoksen toinen painos! Professori ja puun ­ tuottaja kertoo, millainen metsätila kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kestotilaajan hinta nyt 26 € ! (norm. 33 € ) Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Opi, miten lisäät jalojen lehtipuiden osuutta metsäluonnossa, pihoilla ja viheralueilla. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi ja Verkasalo Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Taimikonhoito Mikko Riikilä Suoriudu taimikonhoidosta vähäl­ lä vaivalla ja pienin kustannuksin. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 28 € ) Tunturien helmet – Jewels of the Fells Pekka Luukkola Vaikutu tunturikasvien kiehtovuudesta ja Tunturi­Lapin jylhistä maisemista. Upea valokuva­ ja tietoteos! Kestotilaajan hinta nyt 22 € ! (norm. 48 € ) Veistotöitä Markus Tuormaa Punosaita syntyy parhaiten kuivista kuusenoksista ja kirvesvarsi kovasta ja tiiviistä koivusta. Kirjasta löydät paljon tietoa ja vinkkejä kesän veistotöihin. Kestotilaajan hinta nyt 20 € ! (norm. 42 € ) Puusta puhe – pakinoita ja kolumneja Kari Mielikäinen Metsälehden kolumnistina ja Metsä­ radion pakinoitsijana tunnettu Mielikäinen haastaa lukijan katso­ maan metsää puilta. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 26 € ) 26 26 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 22 22 Nyt Nyt euroa euroa Kestotilaajan Kauppa Kestotilaajan kannattaa hankkia kesän kirjat nyt! Metsälehden tilaus kannattaa! Kestotilaajan kauppa tarjoaa nyt edullisesti myös laadukkaita ja innostavia Metsäkustannuksen kirjoja. Kestotilaajan kirjatarjoukset ovat voimassa 31.8.2012 saakka. Onko metsäkirjastosi ajan tasalla? M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Tilaukset numerosta: (09) 315 49 810 tai s-postilla: tilaukset@metsalehti.fi. Tarvitset tilauksessa oman kestotilaajan asiakasnumerosi, jonka löydät lehden osoitekentästä. Nyt kannattaa tilata kesän kirjat kerralla! Toimituskulut isommastakin lähetyksestä vain 7,50 € / tilaus. Jos et ole Metsälehden kestotilaaja, korjaa asia ja ole meihin yhteydessä! Saat kirjaedut heti voimaan. Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsän kehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Uutuusteos kaikille metsän­ omistajille! Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla ja kuinka metsän omistaja voi parantaa metsäomaisuutensa hoidon kannattavuutta. Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Suositun teoksen toinen painos! Professori ja puun ­ tuottaja kertoo, millainen metsätila kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kestotilaajan hinta nyt 26 € ! (norm. 33 € ) Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Opi, miten lisäät jalojen lehtipuiden osuutta metsäluonnossa, pihoilla ja viheralueilla. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi ja Verkasalo Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Taimikonhoito Mikko Riikilä Suoriudu taimikonhoidosta vähäl­ lä vaivalla ja pienin kustannuksin. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 28 € ) Tunturien helmet – Jewels of the Fells Pekka Luukkola Vaikutu tunturikasvien kiehtovuudesta ja Tunturi­Lapin jylhistä maisemista. Upea valokuva­ ja tietoteos! Kestotilaajan hinta nyt 22 € ! (norm. 48 € ) Veistotöitä Markus Tuormaa Punosaita syntyy parhaiten kuivista kuusenoksista ja kirvesvarsi kovasta ja tiiviistä koivusta. Kirjasta löydät paljon tietoa ja vinkkejä kesän veistotöihin. Kestotilaajan hinta nyt 20 € ! (norm. 42 € ) Puusta puhe – pakinoita ja kolumneja Kari Mielikäinen Metsälehden kolumnistina ja Metsä­ radion pakinoitsijana tunnettu Mielikäinen haastaa lukijan katso­ maan metsää puilta. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 26 € ) 26 26 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 22 22 Nyt Nyt euroa euroa Kestotilaajan Kauppa Kestotilaajan kannattaa hankkia kesän kirjat nyt! Metsälehden tilaus kannattaa! Kestotilaajan kauppa tarjoaa nyt edullisesti myös laadukkaita ja innostavia Metsäkustannuksen kirjoja. Kestotilaajan kirjatarjoukset ovat voimassa 31.8.2012 saakka. Onko metsäkirjastosi ajan tasalla? M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Tilaukset numerosta: (09) 315 49 810 tai s-postilla: tilaukset@metsalehti.fi. Tarvitset tilauksessa oman kestotilaajan asiakasnumerosi, jonka löydät lehden osoitekentästä. Nyt kannattaa tilata kesän kirjat kerralla! Toimituskulut isommastakin lähetyksestä vain 7,50 € / tilaus. Jos et ole Metsälehden kestotilaaja, korjaa asia ja ole meihin yhteydessä! Saat kirjaedut heti voimaan. Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsän kehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Uutuusteos kaikille metsän­ omistajille! Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla ja kuinka metsän omistaja voi parantaa metsäomaisuutensa hoidon kannattavuutta. Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Suositun teoksen toinen painos! Professori ja puun ­ tuottaja kertoo, millainen metsätila kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kestotilaajan hinta nyt 26 € ! (norm. 33 € ) Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Opi, miten lisäät jalojen lehtipuiden osuutta metsäluonnossa, pihoilla ja viheralueilla. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi ja Verkasalo Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Taimikonhoito Mikko Riikilä Suoriudu taimikonhoidosta vähäl­ lä vaivalla ja pienin kustannuksin. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 28 € ) Tunturien helmet – Jewels of the Fells Pekka Luukkola Vaikutu tunturikasvien kiehtovuudesta ja Tunturi­Lapin jylhistä maisemista. Upea valokuva­ ja tietoteos! Kestotilaajan hinta nyt 22 € ! (norm. 48 € ) Veistotöitä Markus Tuormaa Punosaita syntyy parhaiten kuivista kuusenoksista ja kirvesvarsi kovasta ja tiiviistä koivusta. Kirjasta löydät paljon tietoa ja vinkkejä kesän veistotöihin. Kestotilaajan hinta nyt 20 € ! (norm. 42 € ) Puusta puhe – pakinoita ja kolumneja Kari Mielikäinen Metsälehden kolumnistina ja Metsä­ radion pakinoitsijana tunnettu Mielikäinen haastaa lukijan katso­ maan metsää puilta. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 26 € ) 26 26 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 22 22 Nyt Nyt euroa euroa Kestotilaajan Kauppa Kestotilaajan kannattaa hankkia kesän kirjat nyt! Metsälehden tilaus kannattaa! Kestotilaajan kauppa tarjoaa nyt edullisesti myös laadukkaita ja innostavia Metsäkustannuksen kirjoja. Kestotilaajan kirjatarjoukset ovat voimassa 31.8.2012 saakka. Onko metsäkirjastosi ajan tasalla? M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Tilaukset numerosta: (09) 315 49 810 tai s-postilla: tilaukset@metsalehti.fi. Tarvitset tilauksessa oman kestotilaajan asiakasnumerosi, jonka löydät lehden osoitekentästä. Nyt kannattaa tilata kesän kirjat kerralla! Toimituskulut isommastakin lähetyksestä vain 7,50 € / tilaus. Jos et ole Metsälehden kestotilaaja, korjaa asia ja ole meihin yhteydessä! Saat kirjaedut heti voimaan. Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsän kehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Uutuusteos kaikille metsän­ omistajille! Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsänomistajan rahakirja Martti Linna Kirja kertoo selkein esimerkein, miten metsän ja sen puuston arvo muodostuu markkinoilla ja kuinka metsän omistaja voi parantaa metsäomaisuutensa hoidon kannattavuutta. Kestotilaajan hinta nyt 30 € ! (norm. 38 € ) Metsieni kirja Matti Kärkkäinen Suositun teoksen toinen painos! Professori ja puun ­ tuottaja kertoo, millainen metsätila kannattaa ostaa ja miten metsät saadaan kasvamaan ja tuottamaan. Kestotilaajan hinta nyt 26 € ! (norm. 33 € ) Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito Heikki Kiuru Opi, miten lisäät jalojen lehtipuiden osuutta metsäluonnossa, pihoilla ja viheralueilla. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Koivun kasvatus ja käyttö Niemistö, Viherä-Aarnio, Velling, Heräjärvi ja Verkasalo Yksiin kansiin koottuna keskeinen suomalainen koivutietämys. Kestotilaajan hinta nyt 15 € ! (norm. 38 € ) Taimikonhoito Mikko Riikilä Suoriudu taimikonhoidosta vähäl­ lä vaivalla ja pienin kustannuksin. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 28 € ) Tunturien helmet – Jewels of the Fells Pekka Luukkola Vaikutu tunturikasvien kiehtovuudesta ja Tunturi­Lapin jylhistä maisemista. Upea valokuva­ ja tietoteos! Kestotilaajan hinta nyt 22 € ! (norm. 48 € ) Veistotöitä Markus Tuormaa Punosaita syntyy parhaiten kuivista kuusenoksista ja kirvesvarsi kovasta ja tiiviistä koivusta. Kirjasta löydät paljon tietoa ja vinkkejä kesän veistotöihin. Kestotilaajan hinta nyt 20 € ! (norm. 42 € ) Puusta puhe – pakinoita ja kolumneja Kari Mielikäinen Metsälehden kolumnistina ja Metsä­ radion pakinoitsijana tunnettu Mielikäinen haastaa lukijan katso­ maan metsää puilta. Kestotilaajan hinta nyt 10 € ! (norm. 26 € ) 26 26 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 30 30 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 10 10 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 15 15 Nyt Nyt euroa euroa 20 20 Nyt Nyt euroa euroa 22 22 Nyt Nyt euroa euroa
• 2 Pääkirjoitus: Metso suojelee lintuja 4 MetsäaMMattilainen: Keskustelemalla palsta kuntoon 10 uutiset: Erilaiset tarpeet huomioon 12 Suomi pärjää hyvin Metsän EM-kisoissa 13 MetsätyyPPi: Miten raivaussahakauppa käy? 14 Markkinat: Uusi petu ei innosta 16 kuukaudenPuukauPPa: Myrsky teki leimikon 17 Verkossa: Tiheästi vai ei? Teema: LinnuT TaLousmeTsässä 18 kotejasiiPiVeikoille Omasta metsästään voi tehdä linnuille houkuttelevamman pienillä konsteilla, Hannu Lehtoranta tietää. 26 tuotePalsta: Linturetkelle mukaan 28 rahaPuu: Metsäsuunnitelma on mielenkiintoinen oma meTsä 30 Metsänhoito: laatusyynissä Istutusjälkeä arvioitaessa huomiota kiinnitetään etenkin taimien määrään ja laatuun sekä maanmuokkaukseen. 33 raiVaussahakoulu: Muista huolto 34 MetsäPerintö: Päätä vielä kun voit 36 kysyPois: Milloin kannattaa siirtää taimia? 38 tutkiMus: Suomi kuusettuu 39 Metsäläisenallakka: Karsintakoukussa 40 11PäiVänreissu Matka Kiuruvedeltä Lieksaan näyttää tuntuu aivan erilaiselta, kun sen tekee metsässä patikoiden. 46 koluMni: Neuvottelijat seurantaan 47 ennen&nyt: Huimaa kasvua 48 luhta: Äänekkäät naapurit 52 taPionPöydältä: Kapakalaa pitopöytään 54 käsintehty: Kesämatto sammalesta 60 ristikko 62 Pilkkeet: Harhauttavan makea nimi 64 tuote&tekijä: Hirsistä laituri metsälehti makasiini 30 18 40 sisäLLYs nro5/13–14 5.7.2012 ArI KOMULAINEN KESÄMAKASIINI Metsätili paremmaksi Tuomo Tuuri kasvattaa metsätulojaan energiapuulla Oma työ tuo säästöjä Laatutukkia jatkuvalla kasvatuksella ASIANTUNTIJAT: Näin parannat kannattavuutta +24-siVuinen hyötyliite PENTTI KALLINEN SEPPO SAMULI
• Metsäkustannusoy Pohjoinen Rautatiekatu 21 b 00100 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 Telefax 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi@ metsalehti.fi www.metsalehti.fi toiMitus Päätoimittaja eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 040 516 4000 AD anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315?49?808 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 eero sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-isokoski p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 Taloustoimittaja mikko Häyrynen p. 09 315?49?805 0400 973457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 315?49?870 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja mikko Riikilä pl 39 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Markkinointi Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315?49?841 0400 913 822 ilMoitusMyynti Myyntipäällikkö Ilmoitusmyynti ja aineistot Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847 050 331 4137 Myyntipäällikkö Internet-ilmoitukset sanna nyman p. 09 315?49?848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Markkinointiassistentti Helena Ågren p. 09 315?49?849 040 835 6479 asiakasPalVelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 8.15–16.00 Puhelin 09 315?49?840 ansa seppälä p. 09 315?49?843 ulla Ylikangas p. 09 315?49?844 Palvelupäällikkö Heta Välimäki (äitiyslomalla) susanna Pellinen p. 09 315?49?842 045 130 0211 metsätaloudellinen ammatti lehti, metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 80. vuosikerta, perustettu 1933. aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 makasiinin levikki: 38?242 (lt/11) Painopaikka Forssa Print 2012 Kannen kuva LASSI KUJALA m oneen muuhun maahan verrattuna Suomi on metsässä viihtyville linnuille paratiisi. Rauhallista reviiriä riittää, samoin vaihtelevia metsämaisemia. Uhanalaisten lintujen listaa lukiessa huomaa, että niidenkin olot ovat tällä vuosituhannella parantuneet. Kun vuonna 2000 tehdyssä kartoituksessa uhanalaisia ja silmälläpidettäviä metsälajeja oli yhteensä 20, vuoden 2010 kartoituksessa niitä oli enää 15. Uhanalaisista lajeista tunnetuin on valkoselkätikka, jonka elinolojen parantamiseksi metsissä on tehty paljon työtä 1990-luvulta alkaen. Lajin harvinaistuminen on saatu pysäytettyä ja kanta on kääntynyt hienoiseen nousuun. Valkoselkätikan uhanalaisuusluokka voitiinkin tuoreimmassa arviossa muuttaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Hyväksi välineeksi lintujen elinympäristöjen suojelemisessa on osoittautunut Metso-ohjelma. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa ohjelmaa on hyödynnetty muun muassa valkoselkätikkojen suojelussa. Metso-ohjelman varoilla toteutettiin myös vuodenvaihteessa päättynyt kuukkelihanke. Sen lopputuloksena saatiin muun muassa metsienkäsittelyohje kuukkelialueelle ja yli 1?000 hehtaaria suojelualueita. Kuukkeli-yhteistoimintaverkosto kokosi yhteen laajan joukon metsän parissa työskenteleviä ihmisiä luonnonsuojelijoista metsänomistajiin. Yhteistyö ja toisten näkökulmaan tutustuminen ovat nekin tärkeitä saavutuksia. Samoin se, että lukuisten lehtiartikkeleiden ansiosta kuukkeli ja PEFC/02-31-162 metso suojelee lintuja eLiisa KaLLioniemi eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Metso-ohjelma tunnetaan nyt paljon paremmin kuin ennen. Kuukkelin suojelu jatkuu metsäkeskuksen vetäminä luonnonhoitohankkeina. Talousmetsien käsittely on avainasemassa lintujen suojelussa, koska pelkät luonnonsuojelualueet eivät niille riitä. Usein jo pienet toimet metsien hoidossa parantavat siivekkäiden elinmahdollisuuksia. Samalla edistetään muutakin metsien monimuotoisuutta. Tämän kesänumeron teemaksi olemme valinneet metsien linnut. Mikko Häyrynen kertoo metsäretkestään Pohjois-Karjalaan yhdessä lintuharrastaja ja metsänomistaja Hannu Lehtorannan kanssa. Jorma Luhta puolestaan kirjoittaa lintujen äänistä. Lehden välissä jaetaan kaikille tilaajille kesäliite, jonka aiheena on tällä kertaa metsätalouden kannattavuus. PääKiRJoiTus MetsälehdentoiMitusvetäytyy nyt kesätauolle. Seuraava Metsälehti ilmestyy 16. elokuuta ja seuraava Metsälehti Makasiini 13. syyskuuta. Metsäuutiset osoitteessa www.metsalehti.fi päivystää läpi kesän. JO rM A LU H TA 2 MAKASIINI 5 • 2012
• kesäkuussa Keskiyöllä 29. kesäkuuta taivas avautui Kemin pohjoispu olella, Kivalon kallioisten aarnimets ien yllä, mutta aamuun mennessä uusi saderintam a peitti jälleen maiseman . Kesäkuun koleat säät jatkuivat, yöllä lämpötila laski suoniityillä lähelle nollaa. Kuva Jouni Klinga Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea.
• meTsäammaTTiLainen keskustelemalla palsta kuntoon Metsäneuvojan pitää ymmärtää metsän lisäksi myös sen omistajaa. Välillä on hoidettava molempia, Kaisa Mökkönen-Niskanen kertoo. TEKSTI HANNA LEHTO-ISOKOSKI KUVAT SEPPO SAMULI m etsäneuvoja Kaisa Mökkönen-Niskanen tietää tarkalleen, mikä saa suomalaisen miehen herkimmät tunteet pintaan. Eivät naiset, lapset eivätkä edes autot vaan – taimikonhoito. ”Miehellä syttyy niin valtava hellyys pientä puunalkua kohtaan, että se saa jäädä rauhassa paikoilleen”, hän sanoo ja onnistuu pitämään kasvot melkein peruslukemilla. Suomen metsäkeskuksessa työskentelevä Mökkönen-Niskanen näkee ilmiön usein, kun hänen pöydälleen tulee kemeratukihakemus taimikon tai nuoren metsän hoitoa varten. Jos ilmoituksen on laatinut metsänomistaja itse, hän epäilee heti, että taimikko on jäänyt liian tiheäksi. Metsässä käymällä asia selviää. Monesti Mökkönen-Niskanen joutuu sanomaan, että liian tiheä on. Ei sovi rahoitusehtoihin. Yleensä omistaja vastaa pettyneenä, että ”ja niin kovan työn tein!” ”Onneksi työn jälkeä voi korjata ja tukea hakea uudelleen. Mutta minun tehtäväni on olla koppalakkiosastoa”, Mökkönen-Niskanen toteaa mutta ei oikein vaikuta militantilta. Jotkut testaavat rajoja Mökkönen-Niskanen hoitaa paperityöt Rantasalmen keskustassa, metsäkeskuksen kodikkaassa toimistossa, jossa 4 MAKASIINI 5 • 2012
• Metsäneuvoja Kaisa Mökkönen-Niskanen iloitsee, kun asiat ratkeavat neuvottelemalla. Onnistuneesta lopputuloksesta on mukavaa kirjoittaa raportti. 5 MAKASIINI 5 • 2012
• mapit seisovat siivosti hyllykössä ja ikkunalla kukkii amatsoninlilja. Työpöytänsä äärestä hän jalkautuu tarkastusreissuille välillä jopa hankalien lossitaipalien taakse, sillä toimialueeseen kuuluvat myös Joroinen ja Puumala. Kemera-tarkastusten lisäksi MökkönenNiskasen tehtäviin kuuluvat myös metsänkäyttöja perustamisilmoitusten tarkastukset. Tarkastettavat kohteet valikoituvat osaksi tietokoneen laatiman otannan perusteella. Myös harkintaa käytetään. Neuvojan kiinnostus herää, jos metsänomistaja on vaikkapa uudistustöissä poikennut aiemmasta suunnitelmasta tai alue on valtavan iso. Tai jos valittu uudistamistapa on epävarma, esimerkiksi luontainen uudistaminen rehevällä alueella. ”Kun ilmoitetaan, että metsä on syntynyt istuttamatta, mietin, onko tapahtunut ihme. Joskus niitäkin sattuu, mutta käyn silti katsomassa.” Jos ilmoitettua uutta taimikkoa metsästä ei löydy, Mökkönen-Niskanen ottaa omistajaan yhteyttä. Tarkasti sanottuna hän järjestää metsälain 20 pykälän mukaisen neuvottelun, vaikka ei siitä meteliä pidäkään. Hän keskustelee omistajan kanssa, miten alue laitetaan kuntoon. Menetelmät ja aikataulu sovitaan, vaikka lain määräämä uudistamisaika olisi lopussa. Joustoa löytyy. ”Joskus on joustettu liikaakin, mutta lopulta omistaja on hoitanut asiansa.” Toisilla on tapana katsoa metsälain viimeinen perälauta – testata, missä seinä tulee vastaan. meTsäammaTTiLainen 6 MAKASIINI 5 • 2012
• Joskus neuvojan ehdotukset eivät vain sovi metsänomistajan ideologiaan. Hän voi ajatella, että aina ovat suvun metsät uusiutuneet, vaikka kukaan ei ole koskaan istuttanut. On vaikea antaa periksi. ”Usein Luoja armahtaa ja taimia siunautuu riittävästi. Prosessit ovat niin pitkiä.” Mökkönen-Niskanen on myös huomannut, että vaikeudet kasautuvat. Tarkastuskäynnillä ihmiset saattavatkin purkaa hänelle huoliaan. Metsätyöt ovat silloin vähäisimpien joukossa. ”Ja siinä minä joudun söpöttämään metsästä! Toivon, että se ei katkaise kamelin selkää. Metsän vuoksi kukaan ei kuole, mutta kuntoon se täytyy laittaa. Yleensä jokin aikataulu löytyy.” Sakoilla synkkä voima Jos asiat jäävät kaikesta huolimatta rempalleen, ensin metsäkeskus tekee velvoittavan ja sitten Maaseutuvirasto uhkaavan päätöksen: hoidettava on määräpäivään mennessä. Lopulta työt teetetään metsänomistajan laskuun. Niin pitkälle Mökkönen-Niskanen ei ole kuitenkaan joutunut koko kymmenvuotisen neuvojanuransa aikana. Rettelöiminen on hyvin harvinaista ja tuntuu kurjalta. ”Uhkasakkojuttu pesee positiivisuuteni pois. On synkkää, että sakotuksella on enemmän voimaa kuin kannustuksella. Kun uhataan, alkaa tapahtua hirveästi.” Suurin osa Mökkönen-Niskasen asiakkaista on mukavia, ja heihin tutustumisesta hän saa uutta virtaa. Metsäneuvojan mieli on hyvä, kun ongelmat ratkeavat. ”On kiva kirjoittaa raportti asiasta, joka on hoitunut positiivisen motivoinnin avulla ja keskustelemalla.” Kaisa Mökkönen-Niskasen hauskimpia muistoja on vierailu taloon, johon hän meni katsomaan varsaa. Isäntä riensi kädet levällään vastaan, että ”ihanaa, sieltähän se minun kirjeenvaihtokaverini tulee”. He eivät olleet tavanneet koskaan aikaisemmin, mutta Mökkönen-Niskanen oli ”KUN ILMOITETAAN, ETTÄ METSÄ ON SyNTyNyT ISTUTTAMATTA, MIETIN, ONKO TAPAHTUNUT IHME.” Ilmakuva kertoo tarkastettavan metsikön pinta-alan, muodon ja sijainnin. Metsiin Mökkönen-Niskanen jalkautuu muun muassa tarkastamaan, onko sinne syntynyt ajoissa uusi taimikko. Hänen lenkkipolkunsa varressa Rantasalmella asiat ovat kunnossa. virkansa puolesta lähettänyt isännälle kirjeitä, joissa oli perännyt tietoa metsän uudistustöistä. Usein ihmiset yksinkertaisesti unohtavat ilmoittaa niistä metsäkeskukselle, ja silloin posti tuo kyselyn. Jos vastausta ei kuulu, vuoden kuluttua palataan, että pistäpä töpinäksi, seuraavana suvena tulemme katsomaan. 7 MAKASIINI 5 • 2012
• Hankala kymppipykälä Metsäneuvojalta kysellään monenlaista. Kemera-tuen ehdot kiinnostavat, samoin se, kuinka hakkuissa huomioidaan petolintujen pesintä tai kivikautinen asuinpaikka. Mökkönen-Niskasen toimialueen metsistä löytyy myös ikivanhoja raudanvalmistuspaikkoja, joita pitää osata varjella. Tuusjärvestä on nostettu rautaa. Alkukesällä toimiston ovi kävi, kun väki selvitti, kannattaisiko vielä hakea vapautusta metsänhoitomaksusta. Laki kun muuttuu, eikä yhdistykseen ole pakko kuulua. Oma lukunsa on metsälain pykälä kymmenen. Metsässä voi olla vaikkapa puro, lähde, pienvesi, noro tai pieni rehevä lehto, jonka erityispiirteitä ei saa tuhota. Metsäneuvoja selvittää, täyttääkö kohde lain vaatimukset. Se ei ole aina itsestään selvää kuten ei sekään, miten kohde säilytetään tai kuinka sitä voidaan käsitellä. Kriteerit ovat vuosien varrella eläneet. Omistaja ei välttämättä näe paikassa mitään ihmeellistä: miksi sitä nyt pitäisi varjella? ”Vaikeimmat neuvottelut kävin, kun hypimme maanomistajan kanssa puron yli, minä edellä ja hän perässä”, MökkönenNiskanen muistelee. Mies aikoi myydä puuta pienestä metsästä. Puron varrella kasvoi rehevää korpea, paikka oli selvä kymppipykälän tapaus. Omistaja oli kuitenkin sitä mieltä, että metsä on hänen yksityisomaisuuttaan, ja nyt joku sanelee, mitä sille saa tehdä. Ja kuka kaiken korvaisi? Metsänomistaja olisi saanut kunnon korvauksen ympäristötukena mutta suuttui ja jätti myös kaupanteon sikseen. MökkönenNiskaselle hän latasi, että osta itsellesi metsä ja rauhoita se. ”On ikävää, kun metsänomistaja loukkaantuu. Mennään tunnetasolle, eikä silloin järki kuulu.” Kuin olisi hirven kaatanut Kaisa Mökkönen-Niskasen ei tarvitse istua toimistossaan yksin, sillä siellä työskenteKoealamittakeppi on MökkönenNiskasen tärkeä työkalu. Sen avulla voi laskea taimimäärän hehtaarilta. meTsäammaTTiLainen 8 MAKASIINI 5 • 2012
• Matkassa mukana: www.metsakustannus.fi Tervetuloa elämykselliselle metsäretkelle! Lauantai 11.8.2012 klo 8–17 Jämsä Kokoontuminen Tampereen linja-autoasemalla klo 8. Linja-autolla kuljetus Jämsään Niinijärven tilalle. Päivän aikana tutustutaan maatalousyhtymä Niinijärven metsiin sekä laajaan puulajipuistoon. Tilalla on harjoitettu tehokasta puuntuotantoa 1950-luvulta lähtien, omistajat vuokraavat kesämökkejä sekä tekevät monenlaista urakointia myös tilan ulkopuolelle. Niinijärvellä on omistajien perustama runsaslajinen puulajipuisto, jossa kasvaa noin 700 erilaista puuvartista kasvia, sekä monipuolinen kotimuseo. Retkeilyllä kuljetaan aluksi noin kilometrin pituinen metsäkierros, jossa useita metsänkasvatuksen kohteita. Päivän aikana kävellään pari kilometriä. Kahvit ja keittolounas nautitaan tilan pirtissä. Retken hinta 180 euroa/henkilö. Kestotilaajan hinta (-10 %) 162 euroa (sis. alv 9/13/23%) Kaarlo Ouni – maaseutuyrittäjyys, arboretum Pirkanmaalla Retken vastuullinen järjestäjä Samuli Notko Matkat Tmi hoitaa ilmoittautumiset. Ilmoittautumisen jälkeen osallistujalle toimitetaan tarkempi ohjelma. Retkellä on mukana Metsäkustannuksen edustaja. Varaukset vastuulliselle matkanjärjestäjälle: Samuli Notko Matkat Tmi, samppa@virpi.net, puh. 0400 205 995 Ilmoittaudu ma 30.7.2012 mennessä. Retken hintaan kuuluu • ohjelma, kahvit ja lounas • ajankohtainen metsäkirja. Retki laskutetaan etukäteen. Metsänomistajalle retken kulut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Retket toteutuvat, kun osallistujia on tulossa vähintään 30, mukaan mahtuu max 50 henkilöä. M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Metsäretket 113x297.indd 1 10.5.2012 22.54 lee myös toinen neuvoja ja lisäksi Kaisan aviomies Yrjö Niskanen. Mies on metsäkeskuksen esittelijä Mikkelissä, mutta etätyö luonnistuu parina päivänä viikossa. Ennen metsäkeskusta Mökkönen-Niskanen työskenteli metsänhoitoyhdistyksissä ja puoli vuotta opettajana metsäkoululla. Koulutukseltaan hän on metsätalousinsinööri. Äidinisä oli metsänhoitaja, eno ja tädin mies kumpikin metsäteknikkoja. Mies löytyi Nikkarilan metsäoppilaitokselta. Pari teki yhdessä savottaa moottorisahalla. ”Olin tyrmistynyt Ykän vaarallisista työmenetelmistä. Minulla oli aina kypärä, silmikko ja turvakengät. Ykä juoksenteli Kontio-saappaissa saha kourassa.” Siitä yhteiselo lähti. Syntyi kaksi, nyt jo aikuista tytärtä. Omaa metsää Mökkönen-Niskasella ei ole, mutta vapaa-aika kuluu silti metsässä. Hän ajoittaa kesälomansa aina marjastusaikaan ja on tänäkin kesänä hyvissä ajoin ennen juhannusta paikantanut mustikanraakileita. ”Tykkään marjastamisesta ja sienestämisestä hulluuteen asti.” Keväällä hän oli aivan epätoivoinen kun tiesi, että oli hyvä korvasienivuosi mutta ei löytänyt itse ensimmäistäkään. Kollega neuvoi apajan. Mökkönen-Niskanen oikein hehkui saalistamisen iloa ja palasi kotiin iso, ruudullinen ostoskassi täynnä sieniä. Kuudelta illalla hän hoksasi, että sienethän pitää siivota ja keittää. ”Valmista tuli kahdelta yöllä. Olo oli kuin olisin hirven kaatanut.” ”ALKUKESÄLLÄ TOIMISTON OVI KÄVI, KUN VÄKI SELVITTI, KANNATTAISIKO VIELÄ HAKEA VAPAUTUSTA METSÄNHOITOMAKSUSTA.”
• erilaiset tarpeet huomioon MIKKO rIIKILÄ luonnosuudeksi metsälaiksi saatiin pakettiin kesäkuun lopulla. Maaja metsätalousministeriön ylijohtaja Juha Ojala ennakoi, että uusi laki astuu voimaan vuoden 2014 alusta. Lain ydintavoitteet ovat yhä metsätalouden kestävyys ja metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu. Ojalan mukaan laki kuitenkin mukautuu entistä paremmin metsänomistajien vaihteleviin tavoitteisiin. Olennainen muutos on uudistamiskypsyysrajojen poistaminen. Tulevaisuudessa jokainen voi harkita, milloin on päätehakkuun aika – onpa puusto sitten 20tai 200-vuotiasta. ”Jatkossa metsänomistajaa auttavat päätöksenteossa myös uudisteilla olevat metsänhoidon suositukset, joista löytyvät perusteet ja suositukset muun muassa kiertoajoille”, Ojala kertoo. Hakkuukypsyysrajojen poistaminen metsälaista on ideologisesti iso muutos. Sen käytännön vaikutukset jäänevät silti vähäisiksi. Edellisessä lakiremontissa tehty uudistamiskypsyysrajojen alentaminen ei muuttanut metsänomistajien käyttäytymistä. Vaikka lain puitteet ovat väljentymässä, perälauta löytyy yhä. Ojalan mukaan uudistamisvelvoite kirjataan myös tulevaan metsälakiin. ”Uudistamisvelvoite täyttyy, kun vakiintuneeksi katsottuja, pituudeltaan vähintään puolimetrisiä, kasvupaikalle sopivia taimia on säädetty vähimmäismäärä”, Ojala selvittää. Uudessa metsälaissa aiotaan poistaa hakkuukypsyysrajat ja sallia jatkuva kasvatus. Laki mukautuukin metsänomistajien vaihteleviin tarpeisiin aiempaa paremmin. kirjanpainajatjo epidemiaetelässä Kirjanpainajahyönteisten määrä on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan lisääntynyt jo epidemiaksi Eteläja Kaakkois-Suomessa. Kirjanpainaja lisääntyy tuoreessa kuusipuutavarassa ja tuulenkaadoissa. Tällä hetkellä Eteläja Kaakkois-Suomessa kirjanpainajia on niin paljon, että ne voivat iskeytyä myös terveisiin puihin. Metla patistaa torjumaan tuhoja kuusivaltaisilla alueilla, joilla on jo esiintynyt kirjanpainajatuhoja tai joilla on ollut tuulenkaatoja. Metsähanhikanta halutaanturvata Metsähanhelle laaditaan kansallinen hoitosuunnitelma. Metsähanhen kanta on viime vuosina taantunut, ja sen metsästystä rajoitettiin jo viime syksynä. Myös kansainvälinen hoitosuunnitelma on suunnitteilla, ja Suomi on ilmoittanut EU:n komissiolle olevansa halukas ottamaan vetovastuun sen laatimisesta. Tavoitteena on kehittää eurooppalainen hoitomalli, joka kattaisi koko metsähanhen muuttoreitin. uuTiseT Lyhyesti Nykyisen metsälain mukaan taimikko katsotaan vakiintuneeksi, kun taimet ovat saavuttaneet 1,3 metrin pituuden. Luontaisesti ja viljellen perustetuille taimikoille määritellään samat määräajat. Pohjoisimmassa Lapissa uudistumisaikoja pidennetään jopa yli 20 vuoteen, muuten suuria muutoksia ei tule. Harvennusrajoissa eroa Odotettu muutos on jatkuvan kasvatuksen salliminen. Jatkuvalle kasvatuksen metsissä sallitaan voimakkaammat harvennukset kuin tasaikäisrakenteisissa metsissä. Harvennuksen voimakkuus määritellään jäävän puuston pohjapinta-alan perusteella. Jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen puusJos taimikon vakiintumisraja laskee, voidaan varhaisperkausta tukea tulevaisuudessa kemera-varoilla. yr Jö N IS KA N EN 10 MAKASIINI 5 • 2012
• Varhaishoidontuki mahdolliseksi harjumetsienlajit tarvitsevathoitoa Valtakunnallinen luonnonhoitohanke pyrkii kehittämään harjujen paahteisten rinteiden luonnonhoitoa. ”Puuston harventamisella lisätään valoisuutta, ja maanpinnan rikkomisella parannetaan kasvien itämismahdollisuuksia”, vanhempi tutkija Harri Tukia Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. Harjulajeja voidaan hoitaa myös tulella. Metsäpalojen torjumisen ja rinteiden umpeenkasvun vuoksi avoimet harjumaisemat ovat vähentyneet. ilmainenopaskirja tuhkalannoituksesta Metsäntutkimuslaitos on julkaissut opaskirjan tuhkalannoituksesta. Opas on ladattavissa ilmaiseksi Metlan verkkosivuilta. Tuhkan käyttö metsälannoitteena -opaskirja sisältää nykytiedon puuja turvetuhkan käytöstä metsälannoitteena. Opas on tarkoitettu viranomaisten, päättäjien ja tuhkalannoitteiden käyttäjien avuksi. Tuhka-asioiden parissa työskentelevät tutkijat ja asiantuntijat voivat myös hyödyntää tuhkaopasta. ”Olemme ainoa tutkimuslaitos Suomessa, jossa tutkimuskohteen saa syödä käsittelemättä.” MARJASATOTUTKIMUKSEN KOORDINAATTORI KAUKO SALO METSäN­ TUTKIMUS LAITOKSELTA, SUOMEN LUONTO 5/2012. ”Olemme maailman parhaita, mutta emme aina näe ja usko sitä.” KONEYRITTäJIEN LIITON VARAPUHEENJOHTAJA TIMO TOLPPA, SäRMä 21.6.2012. ”Käyttäkää hyvää tiestöämme! Talousmetsissäkin riittää paljon nähtävää, ei aina tarvitse ikimetsään asti mennä.” METSäHALLITUKSEN PääJOHTAJA JYRKI KANgAS, MAASEUDUN TULEVAISUUS 18.6.2012. Mustikan ennätyssato 15 viime vuoden aikana mitattiin kesällä 1997. ton määrän on oltava vähintään 10 neliömetriä hehtaarilla. Tasaikäisten metsien harvennusten jälkeiset puuston pohjapinta-alarajat pysyvät ennallaan. Ne vaihtelevat puulajeittain ja alueittain 10–16 neliömetrissä hehtaarilla. Laki ei ota kantaa harvennustapaan. Yläja alaharvennus ovat siis samalla viivalla. Jos puusto hakataan lakirajaa harvemmaksi, on metsä uudistettava. Metsänkäyttöilmoituksien sisältöä tarkennetaan. Taimikoiden perustamisilmoituksista luovutaan. Kymppipykälää täsmennetään Lainvalmistelun suurin vääntö kohdistui lain kymppipykälään, joka määrittää vähimmäisvaatimukset metsäluonnon suojelemiseksi. Ympäristöhallinto ja -järjestöt pyrkivät vyöryttämään lakia entistä laveammin talousmetsiä suojelevaksi. Ojalan mukaan kymppipykälään on otettu mukaan eräitä suotyyppejä. Samalla suojeltavien kohteiden määrittelyä on täsmennetty. Tämä helpottaa sekä lain soveltamista että valvontaa. Lisäksi tulevassa laissa kuvataan seikkaperäisesti, mitä eri kohteilla voidaan tehdä. ”Esimerkiksi luonnontilaisten purojen suojavyöhykkeille ei säädetä vähimmäismetriUudessa metsälaissa taimikon vakiintumisraja alennettaisiin nykyisestä 1,3 metristä 0,5 metriin. Tämä voi osoittautua metsänhoidolle tärkeäksi. Nykyisin varhaisperkaus on osa uudistamisvelvoitetta, eikä sitä näin ollen tueta. Ilman tukea nuoret taimikot ovat yleensä jääneet perkaamatta. Vakiintumisrajan alentaminen poistaisi tuen juridiset esteet. Kemera-varatkin riittäisivät paremmin. Varhaisperkaus näet maksaa murto-osan siitä, mitä vesakon valtaamien isojen taimikoiden raivuu. Näin töitä voitaisiin tehdä nykyistä alemmalla tukitasolla. MIKKO rIIKILÄ 38 kg?/?ha näitä muutoksia esitetään Kommentti määriä. Varovaiset poimintahakkuut voidaan kuitenkin sallia”, Ojala kertoo. Hän korostaa, että metsälaki suojelee jatkossakin vain pienialaisia kohteita. Laajemmassa suojelussa sovelletaan luonnonsuojelulakia, jolloin menetykset myös korvataan metsänomistajalle. Toinen kiistanalainen lainkohta koski vastuun jakoa, kun lakia rikotaan. Tältä osin lakia täsmennetään. ”Jatkossa laki määrittelee toimenpiteen suunnittelijan, toteuttajan ja metsänomistajan vastuut erikseen”, Ojala toteaa. Katselmustoimikunnat putoavat pois uudesta laista. Jatkossa epäiltyjä metsälain rikkomuksia arvioivat ja sovittelevat metsäkeskuksen virkamiehet. ? Puuston hakkuukypsyysrajat poistuvat ? Jatkuva kasvatus sallitaan ? Taimikon vakiintumisraja 0,5 metriin ? Katselmustoimikunnista luovutaan ? Taimikoiden perustamisilmoituksista luovutaan 11 MAKASIINI 5 • 2012
• Kuvio uuTiseT Kasvun ihme Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI , VMI , VMI Puuston vuotuinen kasvu, milj. m 1951– 1953 1996– 2003 2009– 2011 55,2 86,7 103,7 Pila Saksa on puuston määrällä mitaten Euroopan ykkönen. Suomi on paras metsien suojelussa. ELIISA KALLIONIEMI eurooPanMaat ovat sopineet yhdessä mittareista, joilla metsien kestävää käyttöä seurataan. Tuorein koko maanosaa koskeva tarkastelu valmistui viime vuonna. Suomessa metsien tila päivitettiin tänä keväänä. Puuston määrällä mitaten Saksa – 3,5 miljardia kuutiota – on ylivoimaisesti Euroopan ykkönen. Siellä puuta kasvaa hehtaarilla lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa, koska rungot ovat paljon suurempia. Esimerkiksi meikäläinen kuusi venyy Saksassa yli 10 metriä pitemmäksi ja yli 10 senttiä paksummaksi kuin täällä. Suomi pärjää toisenlaisissa asioissa. ”Metsäalan kokonaisuuden organisointi on meillä huippuluokkaa”, kertoo metsien arviointiin osallistunut aluejohtaja Jari Parviainen Metsäntutkimuslaitokselta. Suomessa on hyvin tarkat tilastot monista asioista, joista muualla joudutaan esittämään vain arvioita. Toinen, missä Suomi sijoittuu kärkeen, on metsien monimuotoisuudesta huolehtiminen. Se otetaan meillä huo mioon kaikessa metsien hoidossa. ”Tuorein uhanalaisuusarviointi osoittaa, että toimet tuottavat tulosta.” Metsien suojelijana Suomi suomipärjäähyvin MetsäneM-kisoissa on muutenkin omaa luokkaansa. Täällä metsistä 5,2 prosenttia on niin kutsutun tiukan suojelun piirissä, eli niitä ei hakata lainkaan. Kaikista tämäntyyppisistä Euroopan suojelumetsistä sijaitsee Suomessa noin puolet. Lähde: State of Europe´s saksa 3?492 Ruotsi 3?243 suomi 5,2 slovakia 3,5 italia 3 saksa 340 italia 300 Turkki 225 suomi 76 Ruotsi 75 slovenia 63 Latvia 30 suomi 20 Ruotsi 17 Ranska 2?584 suomi 2?207 Puunmäärämilj. m3 Metsänpeitto% Puupolttoaineiden osuusenergiankulutuksesta% tiukastisuojeltujenmetsienosuus% Metsäsektorintyövoima1?000 työllistä 12 MAKASIINI 5 • 2012
• meTsäTYYPPi KuKa: Tuotepäällikkö Tuomas Kuivamäki MiSSä: Oy Husqvarna Ab, Helsinki KauanKo: Husqvarnan hommissa 14. vuosi Miten kauppa on käynyt? Kesän tullen raivurimarkkinat ovat piristyneet, kertoo tuotepäällikkö Tuomas Kuivamäki Oy Husqvarna Ab:sta. 1 kuinkaraivaussahatovatmenneet kaupaksitänä vuonna? Vuosi on ollut mielenkiintoinen. Viivästynyt kevään tulo jarrutti raivaussahakauppaa tavallista pidempään, mutta kesäkuussa raivaussahoja on toisaalta myyty normaalia enemmän. Odotan, että hyvä vauhti kaupassa jatkuu koko kesän. Kysyntä on kohdistunut etenkin metsäraivureihin, joiden sylinteritilavuus on yli 40 kuutiosenttimetriä. Myös moottorisahakauppa on käynyt tänä vuonna hyvin. 2 ketkäraivaussahojaovat alkukesänaikana ostaneet? Sekä metsänomistajat että ammattilaiset ovat tietojeni mukaan hankkineet sahoja. Lomakauden alkaessa kuluttajat ostavat pikkuraivureita esimerkiksi kesämökkitonttiensa siistimiseen. 3 onkoraivaussahojen kysynnässä alueellisiaeroja? Alueellisia eroja ei oikeastaan ole. Meidän ja kilpailijan (Stihl) markkinaosuuksissa on toki alueellisia eroja, mikä johtuu ensisijaisesti jälleenmyyjien aktiivisuudesta. 4 ovatko husqvarnanja stihlinmarkkinaosuudetraivaussahakaupassamuuttuneet? Oletan, että markkinaosuuksissa ei tänä vuonna ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vanhatjohtajatjatkavat Maa-jaMetsätalousMinisteriö on valinnut Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden aluejohtajat. Aluejohtajat aloittavat toimessaan heinäkuun alusta. rannikolle aluejohtajaksi nimitettiin metsänhoitaja Karen Wik-Portin, Häme-Uudenmaalle metsänhoitaja antti Koskimäki, Pirkanmaalle maatalousja metsätieteiden maisteri arto Sorri, Keski-Suomeen metsänhoitaja Helena Reiman, Eteläja Keski-Pohjanmaalle metsänhoitaja Jorma Vierula, Pohjois-Pohjanmaalle metsänhoitaja niilo Piisilä, Etelä-Savoon maatalousja metsätieteiden kandidaatti antti Heikkilä, Pohjois-Savoon metsänhoitaja Risto Helle, Pohjois-Karjalaan maatalousja metsätieteiden tohtori anssi niskanen, Kainuuseen maatalousja metsätieteiden maisteri Jyrki Haataja ja Lappiin metsänhoitaja Jukka Ylimartimo. Keski-Suomea ja Kainuuta lukuun ottamatta aluejohtajana jatkaa entisen itsenäisen metsäkeskuksen johtaja. Kaakkois-Suomen ja Lounais-Suomen alueyksiköissä aluejohtajan haku on vielä kesken. TEKSTI JA KUVA MIKKO rIIKILÄ MIKKO HÄyryNEN Metsäyhtiö UPM irtisanoo Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsäpalvelujen 480-lukuisesta henkilöstöstään joka kymmenennen eli yhteensä 48. Irtisanomiset koskevat kaikkia henkilöstöryhmiä. Irtisanomiset eivät kuitenkaan koske UPM:n maankäyttöyksikköä, metsäpalveluyhtiö Silvestaa eivätkä Joroisten taimitarhaa. Yhtiö on siirtynyt puunhankinnassa ja metsäpalveluissa neljän alueen toimintamalliin aiemman keskitetyn organisaation sijasta. Uudet aluejohtajat ovat Tero Nieminen (Länsi-Suomi), Matti Toivakainen (Keski-Suomi), Esa Korhonen (Itä-Suomi) ja Janne Seilo (Pohjanmaa). Kajaanin saha Pölkylle UPM rukkaa myös sahaustaan ja jatkojalostustaan. Yhtiö keskittää toimintojaan isojen tehdasintegraattien ympärille ja luopuu yksittäisistä, integraattien ulkopuolisista laitoksista sekä karsii esikuntatoimintoja. Kajaanin saha myydään kuusamolaiselle Pölkky Oy:lle. Koko sahan henkilöstö jatkaa vanhoina työntekijöinä Pölkyn palveluksessa. ”Jatkossa toimintaa keskitetään runsaasti puuta käyttävien laitosten läheisyyteen Pietarsaareen, Poriin, Juupajoelle ja Lappeenrantaan”, UPM:n sahaliiketoiminnan johtaja Anssi Klinga sanoo. Aureskosken sahatavaran jatkojalostustehdas ja Heinolan liimalevytehdas suljetaan vuoden loppuun mennessä. Henkilöstövähennykset tulevat olemaan yhteensä 97 henkilöä. Sahaliiketoiminnan yhteisiä myynnin ja hallinnon toimintoja siirretään Lahdesta Tampereelle sekä sahojen yhteyteen. Henkilöstövähennykset koskevat yhteensä 42 toimihenkilöä Suomessa. uPMmyllää, myyjasulkee Metsäyhtiön Kajaanin saha myydään, jalostetehtaita lopetetaan ja puunhankinnasta vähennetään väkeä. 13 MAKASIINI 5 • 2012
• maRKKinaT TEKSTI JA KUVA MIKKO rIIKILÄ ValMisteillaoleVa pienpuun energiatuki eli petu korvaa kemeran nykyiset energiapuun korjuuja haketustuet, joita on maksettu nuorista metsistä korjatulle energiapuulle yhteensä 11 euroa kuutiolle. Tuki on maksettu metsänomistajalle. Petu tarjoaa maaja metsätalousministeriön ehdotuksen mukaan viisi euroa kuutiolta, joka maksetaan hakettajalle. Tukea maksetaan, kun harvennuksen jälkeinen puusto on läpimitaltaan enintään 18-senttistä. Kemeran mukaista pintaalatukea maksetaan samoin perustein kuin tähänkin asti. Se tuo nuoren metsän harventajalle noin 200 euroa hehtaarilla. Entistä haastavampi tavoite Suomen sitoumukset uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi edellyttävät, että metsäenergian tuotanto kaksinkertaistetaan vuoteen 2020 mennessä. Metsäenergian tärkeimmät lähteet ovat hakkuutähteet, nuorten metsien harvennuspuu sekä kannot. Puuenergian laajin reservi on nuorissa metsissä. ”Lisäystavoite saataisiin kasaan, kun kaikki ensiharvennuspuu ohjattaisiin energian tuotantoon”, summaa Länsi-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Marko Mäki-Hakola. Asetelma on haastava. Määrä pitäisi tuplata, mutta tuet puolitetaan. Maaja metsätalousministeri Jari Koskinen lupasi, että muutettu petu ”edesauttaa Suomea saavuttamaan uusiutuvan energian tavoitteensa”. Ministeri on uskossaan aika yksin. Kivihiilen käyttö kasvaa Kentän miehet kiittävät uuden petun selkeyttä ja ulottamista nykyistä järeämpiin metsiin. Ongelmana on kuitenkin tukitason riittämättömyys. ”Yhdessä muiden energia-alaa koskevien ratkaisujen kanssa tämä lisää kivihiilen käyttöä”, arvioi Etelä-Pohjanmaalla toimivan puunhankintayritys EPM-metsän toimitusjohtaja Timo Hongisto. ”Jatkossa hoitamattomien nuorten metsien harvennuksia on markkinoitava metsänhoitona, jota ne todellisuudessa ovatkin. Tulevaisuudessa kantohintaa niistä korjatulle energiapuulle ei jää”, pohtii Koskitukki Oy:n metsäpäällikkö Jussi Joensuu. Rovaniemen Energia Oy:n toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen arvioi, ettei petu-ratkaisu edistänyt Mustikkamaan suuren biovoimalan rakentamispäätöksen tekemistä. ”Puuenergian tuotantoa jarrutetaan, samoin turpeen energiakäyttöä. Mitä meidän oikein pitäisi polttaa täällä?” hän ihmettelee. Bioenergiayhdistyksen väliaikainen toimitusjohtaja Tage Fredriksson pitää hyvänä, että petu vihdoin saatiin kasaan. ”Tukitaso on alhainen, mutta valtion rahatilanne huomioon ottaen ymmärrettävä.” Hän toivoo, että tuen maksu voitaisiin ajoittaa puun luovutukseen loppukäyttäjälle. uusipetueiinnosta Pienpuun energiatuen tukitaso putoaa puoleen nykyisestä. Se vaikeuttaa metsäenergian lisäystavoitteiden saavuttamista. Puun tienvarsihinta kattaa nuoren metsän energiapuun korjuukustannukset. Tuki on jäänyt metsänomistajalle. Jatkossa tukitaso puolittuu. 14 MAKASIINI 5 • 2012
• raakapuunkantohinnat kesäkuussaviikolla25 ? nousussa ? laskussa Keski-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,75 ? 57,29 ? 41,88 ? 15,91 ? 18,66 ? 15,57 ? Uudistushakkuu 58,32 ? 58,39 ? 43,96 ? 18,10 ? 20,58 ? 18,13 ? Harvennushakkuu 49,59 ? 49,50 ? 38,63 ? 15,80 ? 16,49 ? 14,59 ? Ensiharvennus 45,25 ? 46,54 ? 29,96 ? 14,91 ? 15,56 ? 14,22 ? Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,70 ? 56,00 ? 40,72 ? 14,85 ? 17,77 ? 15,23 ? Uudistushakkuu 57,00 ? 57,30 ? 42,71 ? 16,45 ? 19,53 ? 17,29 ? Harvennushakkuu 49,71 ? 48,63 ? 35,93 ? 14,58 ? 15,99 ? 13,93 ? Ensiharvennus 43,60 ? 44,00 ? ... 13,19 ? 14,58 ? 13,64 ? Koko maa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,49 ? 56,45 ? 42,78 ? 15,98 ? 18,26 ? 15,76 ? Uudistushakkuu 57,47 ? 57,56 ? 44,67 ? 18,08 ? 19,91 ? 17,93 ? Harvennushakkuu 49,66 ? 49,33 ? 38,25 ? 15,35 ? 16,27 ? 14,29 ? Ensiharvennus 45,63 ? 45,94 ? 33,94 ? 14,67 ? 15,15 ? 14,18 ? Savo-Karjala Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 55,61 ? 56,17 ? 42,81 ? 16,22 ? 18,08 ? 15,85 ? Uudistushakkuu 57,39 ? 57,25 ? 44,96 ? 18,53 ? 19,68 ? 17,99 ? Harvennushakkuu 49,70 ? 49,50 ? 38,72 ? 15,77 ? 16,47 ? 14,67 ? Ensiharvennus 46,28 ? 46,26 ? 32,70 ? 14,84 ? 13,75 ? 14,54 ? Kymi-Savo Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 56,66 ? 56,84 ? 44,26 ? 15,87 ? 18,33 ? 15,47 ? Uudistushakkuu 58,41 ? 57,93 ? 45,92 ? 17,66 ? 20,12 ? 17,74 ? Harvennushakkuu 50,65 ? 50,04 ? 39,14 ? 15,36 ? 16,33 ? 13,91 ? Ensiharvennus 46,14 ? 46,45 ? 37,18 ? 14,79 ? 15,69 ? 13,90 ? Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 54,81 ? 55,49 ? 37,27 ? 16,66 ? 18,95 ? 16,75 ? Uudistushakkuu 56,81 ? 56,08 ? ... 18,53 ? 19,42 ? 18,23 ? Harvennushakkuu 46,77 ? ... ... 15,45 ? 16,00 ? 15,37 ? Ensiharvennus 45,21 ? 44,94 ? ... 15,40 ? 15,20 ? Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 53,95 ? 54,20 ? ... 16,40 ? 18,08 ? 16,49 ? Uudistushakkuu 55,80 ? 55,20 ? ... 19,03 ? 19,04 ? 18,60 ? Harvennushakkuu 48,50 ? 47,04 ? 15,26 ? 15,45 ? 14,06 ? Ensiharvennus 47,69 ? 47,47 ? 14,55 ? ... 13,87 ? Lappi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 49,31 ? 49,90 ? 15,94 ? 18,71 ? 14,88 ? Uudistushakkuu 50,72 ? 50,90 ? 18,25 ? 19,95 ? 16,55 ? Harvennushakkuu 46,59 ? ... 14,19 ? 14,71 ? 12,54 ? Ensiharvennus 42,50 ? ... 14,31 ? 13,55 ? Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2010 2011 2012 Euroa, m 10 20 30 40 50 60 70 80 Viikko-ostojen määrä 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Miljoonaa m 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 2010 2011 Viikot 1–25/2012 Puutavaralajien kantohintaindeksit 6/2011 7 8 9 10 11 12 1/12 2 3 4 5 Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100 80 85 90 95 100 105 110 115 120 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. Indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. Silloin vallinneille eri puutavaralajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. Indeksien laskennassa erityyppisten leimikoiden (uudistus, harvennus, ensiharvennus) osuudet pidetään samoina, kuin ne olivat keskimäärin vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille. Esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on kohonnut kymmenen prosenttia joulukuusta 2010. indeksikertoo muutoksista 15 MAKASIINI 5 • 2012
• maRKKinaT MIKKO HÄyryNEN haVuVanerinkysyntähiljeni viime vuoden lopulla. Tammikuussa Chilessä tuhoutui kuitenkin iso vaneritehdas metsäpalojen yhteydessä, mikä avasi taas markkinoita suomalaiselle havuvanerille. Kotimaan tehtaat ovat käyneet täysillä keväästä lähtien. Vauhdin odotetaan jatkuvan ainakin syksyyn saakka. ”Tilanne on väliaikainen, sillä chileläiset rakentavat tehtaansa uudelleen”, Metsä Woodin vanerituotteiden johtaja Lasse Wikström uskoo. Myös koivuvanerin kysyntä hiljeni viime vuoden toisella puoliskolla. Tämä vuosi on ollut yhtä lailla hiljainen, ja lattean tunnelman odotetaan jatkuvan syyskaudellakin. Kotimaisia vanerinvalmistajia ovat Metsä Wood, UPM sekä pienempänä toimijana Koskisen Oy. UPM:llä on tilauskantaa vaneri lajista riippuen neljästä seitsemään viikkoa. Jos nykyvauhti pitää vuoden loppuun saakka, UPM tuottaa vaneria tänä vuonna 700?000 Myrskytekileimikon HANNU JAUHIAINEN kauPunkilainen metsänomistaja teki keväällä tarkastuskierroksen metsäpalstallaan Pohjois-Savossa. Tarkastusreissu kannatti tehdä, sillä talvimyrsky oli kaatanut vajaan hehtaarin kokoiselta päätehakkuuikäiseltä metsikkökuviolta kymmeniä järeitä mäntyja kuusipuita. Satunnaisia puita oli kaatunut myös viereisestä kasvatusmetsästä. Metsänomistajan katsoi, että koko vajaan hehtaarin päätehakkuutehdaspaloavasimarkkinoita Kuukauden puukauppa Vientikatsaus ikäinen kuvio oli järkevää uudistaa. Hakkuuilmoituksen tehtyään hän kyseli paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä, millaista hintaa vastaavista leimikoista on maksettu ja selvitti yhtiöiden ostohaluja. Sen jälkeen neuvonpitoa käytiin tutun puunostajan kanssa. Koska näytti siltä, että leimikon saisi hetimiten korjuuseen, metsänomistaja pyysi siitä tarjouksen. Kauppaan kuului vajaan hehtaarin päätehakkuun lisäksi 0,3 hehtaarin harvennuskuvio, jossa oli jonkin verran tuulenkaatoja. Ostajan tekemä tarjous kelpasi myyjälle. Hintataso oli kohtuullinen, sillä noin 250 kuutiometrin leimikko sisälsi vajaat 50 kuutiometriä myrskynkaatoja ja harvennuspuuta. Koko leimikko hinnoiteltiin yhtenä kokonaisuutena. Lisäksi päätehakkuukuvion hakkuutähteistä maksettiin hieman yli sata euroa. Kaupat tehtiin kesäkuun alkupuolella torstaina, hakkuut aloitettiin seuraavana maanantaina. Puut korjattiin parissa päivässä. Sateiden pehmentämä maa vaikeutti jonkun verran puunajoa. kuutiometriä, josta havuvaneria on 400?000 kuutiometriä. ”Koneet pyörivät nyt täysillä, mutta epävarmuus näkyy joillakin markkinoilla ja syksyn näkymät ovat erittäin utuiset”, UPM:n vaneriliiketoiminnan johtaja Kim Poulsen sanoo. Etenkin Välimeren maissa kysyntä on hiljaista. Esimerkiksi Espanjassa rakennettiin kuumimpaan aikaan miljoona asuntoa vuodessa, KESäLEiMiKKo PoHJoiS-SaVoSSa Puutavaralaji m3 €/m3 Mäntytukki 51,6 59,00 Mäntypikkutukki 4,5 25,00 Mäntykuitu 18,1 19,00 Kuusitukki 119,6 58,00 Kuusipikkutukki 5,8 27,00 Kuusikuitu 30,0 21,00 Kuusilaho 4,9 10,00 Koivutukki 7,1 46,00 Koivukuitu 12,3 19,00 Yhteensä 254 m3 11?833 € nyt enää 60?000. Suomen vanerituotanto on noin 600?000 kuutiometriä havuja 400?000 kuutiometriä koivuvaneria. Vaneri on 90-prosenttisesti vientituote. Suomen tuotanto viedään pääasiassa Eurooppaan, missä se kilpailee muiden eurooppalaisten valmistajien sekä eteläamerikkalaisen, lähinnä brasilialaisen ja chileläisen radiatamännystä tehdyn vanerin kanssa. Venäjä on voimistuva kilpailija koivuvanerin peruslaaduissa. Havuvaneri menee pääasiassa rakentamiseen. Koivuvaneria käytetään pitemmälle jalostetuissa loppukäyttökohteissa, kuten kuormaautojen lastitiloissa. Maailman kokonaistuotannon tilastoinnissa on puutteita, mutta sen arvioidaan olevan noin 85 miljoonaa kuutiometriä. Suomalaisille vanerilaaduille potentiaalinen, saavutettavissa oleva markkina on noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä, joten kotimaan miljoonan kuutiometrin tuotanto yltää omassa segmentissään kymmenen prosentin markkinaosuuteen. Lähde: Metsäteollisuus ry Kasvua laskun jälkeen Kotimaan vanerituotanto kasvoi osittain uuden kapasiteetinkin kautta maailmantalouden häiriövuosiin saakka. Kuituja lastulevyjen menekki on ollut lasku-uralla koko tämän vuosituhannen. 500 1000 1500 2000 11 10 09 08 07 06 05 04 03 02 01 2000 Tuhatta m Vaneri Kuitulevy Lastulevy 16 MAKASIINI 5 • 2012
• Osallistu keskusteluun osoitteessa www.metsalehti.fi. meTsaLeHTi.Fi tiheästivaiei? Metsälehden verkkosivuilla pohdittiin tiheän kasvatuksen etuja ja haittoja. Lukijan kuva Keskustelua Verkossa nyt Mikä se siellä visertää? Tunnista linnut kuvan tai äänen avulla. www.LINTUKUVA.FI Tutustu valtakunnan metsien uusimman inventoinnin laajaan tilastoaineistoon. www.METLA.FI/TIEDOTTEET/2012/ 2012­06­19­VMI.HTM Lähde retkelle suomalaiseen metsäluontoon virtuaalisesti. www.HELSINKI.FI/bIOScI/bIOPOP/ VIRTUAALIMETSA ”Korjuuvauriot ovat selvässä kasvussa ja energiapuistikoissa tilanne on jo kestämätön. Tiheä kasvatus (yli 2?000 runkoa hehtaarilla) on tehnyt korjuuolosuhteet ylivoimaisiksi.” SUOrITTAVA POrrAS ”Valitettavasti nykyisin on tullut yksi veruke lisää, jolla voidaan perustella metsän heitteillejättöä. Se on: Määhän kasvatankin energiapuuta.” KOrPITUVAN TANELI ”Ei heitteillejättö vaan taimikon varhaisperkaus, silloin runkoja on noin 4?000 hehtaarilla. Siitä noin 12 metrin mittaan, jolloin tehdään varsinainen energiapuuharvennus jopa ilman ennakkoraivausta.” JEES H-VALTA ”Jos halutaan mäntymetsistä laatua, on metsät kasvatettava nuoruusiällä tiheässä.” PIHKANISKA ”Tiheikkökasvatus ja energiapuun kasvatus ovat yhtä tyhjän kanssa. Valtion tukieurot vain palavat raippahakkuissa, jotka ovat useimmiten tulosta raivauksen laiminlyönnistä.” METSÄKUPSA tiheikkökasvatus ”Tiheikkökasvatusta käsittelevään ketjuun kirjoittamani arvailu osui nähtävästi oikeaan. Kuvan männikkö on karsiutunut ja rungot ovat suoria. Hyvä niin. Valinnanvaraakin on.” LEEVI SyTKy ”Mäntytukin kasvatus on monen sukupolven projekti. Aivan turha huoli, että männyissä olisi liikaa oksia. Jyrkkä ei tiheäkasvatukselle.” LASSE ”Aina ei tarvitse olla kyse hoitamattomasta puskasta, vaan ihan säntillisestä metsästä. Ja itsestään selvää on, että hyvään lopputulokseen pyrkivän omistajan on syytä huolehtia korjuuolosuhteista.” GLA ”Männyn kasvatus tiheässä taimikkovaiheessa tuottaa heiveröisen oksiston runkoon. Se tapahtuu rungon tilavuuskasvun kustannuksella, mutta siitä huolimatta se tietenkin kannattaa, koska päämääränä on laadukas sahapuu.” LEEVI SyTKy ”Jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Jos haluaa kasvattaa energiapuuta, tulisi olla mahdollisuus vetää palsta sileäksi 20–30 vuoden välein keskenkasvuisena.” PITKÄPArTA Gallup teetkö kesälomallasi metsätöitä? 20 40 60 80 100 EI 19 % KYLLÄ 81 % 17 MAKASIINI 5 • 2012
• Teema: TaLousmeTsien LinnuT siip i veikkojen koti Leimikon mutkittelevat rajaukset, jättöpuut, lehtipuusto ja etenkin marjovat pihlajat ja tuomiviidakot tekevät talousmetsästä myös lintumetsän. MAKASIINI 5 • 2012 18
• Tavallisesta talousmetsästäkin voi pienellä vaivalla tehdä entistä useammalle linnulle houkuttelevan pesäpaikan. Hakkuistakaan ei tarvitse luopua, sillä osa siivekkäistä viihtyy aukoilla, metsänomistaja ja lintuharrastaja Hannu Lehtoranta tietää. TEKSTI MIKKO HÄyryNEN?KUVAT PENTTI KALLINEN LINTUKUVAT LASSI KUJALA siip i veikkojen koti 19 MAKASIINI 5 • 2012
• Teema: TaLousmeTsien LinnuT Tässä pöntössä on pesinyt leppälintu, töyhtötiainen, kirjosieppo ja talitiainen. MAKASIINI 5 • 2012 20
• tyjä: ilmeisesti puulla ei riitä voimia haitta-aineiden tuottamiseen. Vähemmän tiedettyä on, että metsot syövät syksyisin haapojen lehtiä. Elämää aukolla Avohakkuu ja sitä seuraava iso hakkuuaukea on monelle luonnonystävälle kauhistus. Lintuharrastaja ei kuitenkaan näe aukeaa uudistusaluetta lintutyhjiönä, vaan monelle lajille tarpeellisena pesimäympäristönä, Lehtoranta huomauttaa. Esimerkiksi metsäkirvinen on maapesijä ja uudistusalueiden peruslaji, joka nousee laululentoon jättöpuilta. Pajulintu on hiiren kaltainen jokapaikan laji. Punakylkirastas pesii sekä maassa että matalalla puussa. Teeri pesii aukoilla, samoin sinisuohaukka ja suopöllö, koppelo harvemmin. ” kivitasku on lähes hävinnyt kulttuuriympäristöistä, mutta sen yleistyminen takametsien kulotusja muokkausalueilla on yllättänyt. Ilmeisesti muokkauksessa muodostuu kivitaskulle sopivia koloja.” leppälintu yllättää elinympäristöjensä erilaisuudella. Se on pihapiirien pönttölintu, mutta myös kuivien mäntykankaiden tyyppilaji. Sen saattaa yhyttää kulotusalueiltakin, maakoloihin pesimästä. Pöntöt aukon reunaan Joillekin siivekkäille hakkuuaukeista on jopa hyötyä. Esimerkiksi pöllöille, joille maistuvat uudistusaloille tunkevat myyrät. Pöllönpönttöä ei kannatakaan viedä syvälle umpimetsään, vaan parhaita pöntönpaikkoja ovat aukkojen parin kymmenen metrin levyiset reunaalueet. VaLTaosa suomen meTsäLinnuisTa PäRJää KoHTuuLLisesTi. s uomi ylipäätään ja Pohjois-Karjala etenkin on mielenkiintoinen eteläisten, pohjoisten ja itäisten lintujen kohtauspaikka. Pohjois-Karjala on lapinpöllön parhaita alueita, mutta myös sinisuohaukan ja kuukkelin levinneisyys yltää sinne. Uusia lajejakin on ilmestynyt, Juuassa metsää omistava Hannu Lehtoranta kertoo. ”Viimeisten parin kymmenen vuoden aikana asumapiiriään pohjoiseen ovat laajentaneet muun muassa sinitiainen, viherpeippo, viitakerttunen, luhtakerttunen, rastaskerttunen, mustapääkerttu, kaulushaikara, ruskosuohaukka ja harmaapäätikka. Samaan aikaan pohjoisia lajeja, kuten lapintiainen ja riekko, on vähentynyt tai hävinnyt.” Muutosta voisi ehkä selittää ilmastonmuutoksella. Lintukannat ovat nimittäin herkkiä elinympäristön muutosten mittareita ja muutokset ovat herkimpiä levinneisyysalueiden rajoilla. Parempaan suuntaan Päiväsaikaan Juuan mäkiset metsät ovat hiljaisia, alkukesälläkin. Konsertti pidettiin jo aamuyöllä. Mutta metsä kertoo paljon sille, jolla on taito lukea luontoa. Valkoselkätikka on ollut metsänhoidon haitankärsijä, mutta pahin näyttää olevan takana. Puukiipijä ajatellaan vanhan metsän lajiksi, mutta oikeanlainen asunto saa sen pesimään myös talousmetsissä. Leppälintu on sekä pihapiirien että mäntykankaiden pesimälaji. Lehtoranta tuntee alueen linnut hyvin, sillä hän on aktiivinen lintuharrastaja ja Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Metsät taas ovat tuttuja virankin puolesta, sillä leipä tienataan metsäkeskuksen metsäneuvojana. Valtaosa Suomen metsälinnuista pärjää Lehtorannan mukaan kohtuullisesti. Mikään laji ei ole häviämisvaarassa ja metsänhoidossa lintujen elinmahdollisuuksien turvaaminen on mahdollista. Silti jotkut lajit tarvitsevat erityishuomiota, kuten se paljon puhuttu valkoselkätikka. Voimakkaiden suojelutoimien ansiosta sen kanta on alkanut elpyä – sadan pesinnän raja on rikki ja pesintöjä on alkanut löytyä talousmetsien reunamilta. ”Valkoselkätikasta oli tullut suojelun symboli. Sen menettäminen olisi ollut metsätalouden imagolle isohko haitta.” Paljon on puhuttu myös metsätalouden metsolle aiheuttamista haitoista. Sekin on kuitenkin alkanut pärjätä paremmin. Lehtoranta arvelee, että metson menestyminen tai menestymättömyys saattaa olla kytköksissä sekä mustikan peittävyyteen että soidinpaikkoihin. ”Metso pärjää talousmetsissä, jos niissä on säilytetty metsäisyys. Sellaisia on nyt varttunut sotakorvaushakkuista.” Soidintaminen käy laatuun nuorissakin metsissä. Niissä harvennushakkuut ovat vain eduksi, kunhan alikasvosta ei poisteta kokonaan. Metson soitimet ovat vuodesta toiseen samoilla paikoilla, teeri taas soi lähes missä vain. Näin luultavasti siksi, että teeren soidinpulputus kuuluu kauas ja naaraat osaavat tulla paikalle vaikka paikka vaihtuisikin. Metson soidinhionta on hiljaisempaa, siksi lisääntymismenot pidetään sovituilla paikoilla. Metson hakomispuut ovat yleensä kituvan näköisiä kallioja suomän21 MAKASIINI 5 • 2012
• Teema: TaLousmeTsien LinnuT Lehtoranta on vienyt metsiin satoja pöllönpönttöjä. Hän uskoo, että pöllöt pystyvät vaikuttamaan myyräkantoihin. ”Pöntöttämällä ei myyrätuhoja pysty estämään, mutta pöllöt voivat nopeuttaa myyrähuipun laskua. Reviirillään talvenkin viettävä kolopöllöpariskunta syö vuodessa pari tuhatta myyrää. On sen jossakin näyttävä.” Lehtorannan kokemus on, että hyvänä myyrävuotena kolme neljä pöllönpönttöä kymmenestä on asuttu. helmipöllöllä reviirien välimatka on kilometrin, viirupöllöllä pari kilometriä. Viirupöllö ja lehtopöllö pysyttelevät kerran valitsemallaan pesimäpaikalla vuodesta toiseen, mutta nälkävuosina ne jättävät pesimättä. Helmipöllöurokset yrittävät samoin pysyä kolollaan, mutta naaraat vaeltelevat. Lapinpöllö on melkein huuhkajan kokoinen, mutta lähes täysin myyränsyöjä. Lapinpöllöä pidetään hiiripöllön tavoin vaelluslajina, mutta osa lapinpöllöistä näyttää pysyvän samoilla pesäpaikoilla nälkävuosien ylikin. Suopöllö ja sarvipöllö ovat muuttavia myyränsyöjiä. Pöllöt eivät ole metsätaloudesta juuri kärsineet, Lehtoranta arvioi. Viirupöllöllä on tosin ollut asuntopulaa, sillä isoja kolopuita on vähän. Viirupöllö voi puolustaa pesäänsä aggressiivisesti. Maassa, jyrkänteillä ja Pohjanmaalla myös heinäladoissa pesivä huuhkaja ei yleensä käy päälle, sillä petolintuvainoissa vain arimmat säilyivät jatkamaan sukua. Hyökkäysvietti on kuitenkin hiljalleen palailemassa. Ja suoraan ihmisen päähän. Avomaalla pesivä suopöllö puolustaa pesäänsä varoitussyöksyillä. Pöllöjen maailma on yksioikoista. Huuhkaja saattaa syödä viirupöllön tai ainakin hätistää sen matkoihinsa, viirupöllö puolestaan tekee saman helmipöllölle. Ei jyrkkiä kuviorajoja Metsänhoidossa lintujen elinmahdollisuuksien turvaaminen ei vaadi suuria. Enimmäkseen kyse on hienosäädöstä, Hannu Lehtoranta muistuttaa. Omaa, perikunnan hallussa olevaa tilaa on hoidettu talousmetsänä, mutta linnut mielessä. Niinpä tilalla ei esimerkiksi ole ainuttakaan viivoittimella vedettyä kuviorajaa. Eriikäisen puuston kuvioita ei ole tuotu jyrkästi vastakkain ja isommat kuReviirillään nälkävuosinakin pysyttelevä viirupöllö pystyy paikallisesti vaikuttamaan myyräkantoihin. viot on rikottu puustoisilla juoteilla. Näin luonnonmetsäkin uudistaisi itseään, pienipiirteisesti erilaisia elinympäristöjä tarjoten. Taimikot on hoidettu reikäperkauksena, kasvatettavia puita vapautellen. Voimakkaita muokkauksia ei ole tehty. Louhikot ja kosteat painanteet ovat luonnontilassa. ”Ihan viimeistä rahaa ei ole otettu, mutta paljosta ei ole tarvinnut luopua. Kuviot ovat pieniä ja leimikoiden rajat on suunniteltu huolella.” Tarkkana jo taimikonhoidossa Lintujen elinympäristöjen huomiointi alkaa viimeistään taimikonhoidossa. Silloin raivaussahaa tulee käyttää harkiten, Lehtoranta neuvoo. Kasvatusmetsissä hiljaista Metsälintujen esiintyminen eri kehitysvaiheiden metsissä sinisuohaukka** hiirihaukka* maakotka* tuulihaukka* teeri riekko* metsäviklo* käki** huuhkaja hiiripöllö lapinpöllö* rautiainen mustarastas laulurastas peippo punakylkirastas varpushaukka pyy teeri sepelkyyhky varpuspöllö lehtopöllö sarvipöllö käpytikka leppälintu räkättirastas kulorastas hippiäinen harmaasieppo mehiläishaukka kanahaukka hiirihaukka metso metsäviklo huuhkaja viirupöllö lapinpöllö helmipöllö harmaapäätikka AUKKO JA TAIMIKKO KASVATUSMETSÄ VARTTUNUT UUDISTUSKYPSÄ * = aukolla ja taimikolla merkitystä ruokailu-, mutta ei pesintäpaikkana ** = esiintyy heti hakkuun jälkeen suopöllö** kehrääjä tervapääsky** käenpiika** palokärki* ** käpytikka* ** kangaskiuru metsäkirvinen västäräkki** peukaloinen* ** leppälintu** pensastasku viitakerttunen pensaskerttu hernekerttu harmaasieppo pikkulepinkäinen punavarpunen pajulintu kirjosieppo kivitasku** palokärki pohjantikka tilhi sinipyrstö sirittäjä tiltaltti puukiipijä kuukkeli korppi pikkusieppo tiaiset närhi järripeippo vihervarpunen urpiainen käpylinnut punatulkku pohjansirkku pikkutikka peukaloinen punarinta 22 MAKASIINI 5 • 2012
• ”Liian siisti taimikonhoito on turhaa työtä. Ennakkoraivauksenkaan ei tarvitse tarkoittaa, että jokainen pihlaja vedetään nurin.” Se, mikä ei haittaa kasvatettavaa tainta, saakoon jäädä. Ryteiköt ylipäätään ja pihlajat, lepät ja tuomet etenkin. Ne antavat linnuille suojaa, tarjoavat sekä hyönteisettä siemenruokaa ja kehittyvät lopulta kaivatuiksi pökkelöiksi, jotka tarjoavat sekä hyönteisravintoa että pesäkoloja. Kun uudistusala alkaa puskittua, niin pensastasku on ensimmäisiä pensaikkolajeja. Myöhemmin tulevat todelliset pusikkolajit, kuten lehtokerttu ja hernekerttu. Punavarpunen tekee pesänsä pieneen kuuseen. Kuusentaimikko on myös rautiaisen elinympäristöä. Pyyn elinympäristön hoito tarkoittaa lepän jättämistä aukkopaikkoihin ja reunoihin. Niitä pitää jättää jo taimikonhoitovaiheessa. Leppäriu’ut tiheässä kuusikoissa eivät hyödytä pyytäkään, vaan lintu tarvitsee puita, jotka tekevät runsaasti urpuja. Myöhemmin niistä lepistä tulee pökkelöitä ja kolopuita. Lehtoranta potkii muokkausmättään sammaloitunutta kunttaa rikki, rypypaikkoja kanalinnuille. Niitä syntyy siellä, missä maata on myllätty – muokkauksissa, ojituksissa ja tienreunoilla. Harvennuksella lisää lajeja Kun taimikko varttuu nuoreksi kasvatusmetsäksi, sinne asettuu kesäöiden väsymätön lurittelija, laulurastas. ”Muuten kasvatusmetsät, varsinkin kuusikot, ovat linnustollisesti tyhjintä metsää.” Mutta tilanne muuttuu metsän kasvaessa. Kun puusto alkaa olla tukkikokoa, niin korkealla kuusten latvoissa pesivät hippiäinen ja vihervarpunen alkavat viihtyä. tiltaltti ja sirittäjä pysyvät metsän sisällä. Myös pihojen punatulkku asustelee kesät kuusikoissa. Sen pesää on vaikea löytää, sillä se ei päästele varoitusääniä, vaikka ihminen seisoisi pesän alapuolella. Metsän harvennus lisää lajirunsautta. Jos vielä lepät ovat lahonneet pökkelöiksi, niin ne houkuttavat tiaisia. ”iHan ViimeisTä RaHaa ei oLe oTeTTu, muTTa PaLJosTa ei oLe TaRVinnuT LuoPua.” Talousmetsissä pökkelöitä on vähän. Niitä voi tehdä näin; jo valmiiksi laho koivu sidotaan pystypuuhun kiinni. Tuoheen avatusta reiästä tiaiset voivat jatkaa pesäkolon kovertamista. Kaakosta levinnyt punavarpunen on pensaikkojen pesijä. 23 MAKASIINI 5 • 2012
• Teema: TaLousmeTsien LinnuT lehtokurppa pesii rehevien metsien alikasvosryteiköissä. tavi hyötyy kunnostusojitusten pienistä laskeutusaltaista. Isommat lammikot houkuttavat heinäsorsaa. telkkä saattaa pesiä palokärjenkolossa, joskus korkealla ja kaukana rannasta. Lintumaailmassa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Kukapa olisi osannut odottaa, että kalalokki pyrkii metsälajiksi. Muutos alkoi kymmenen vuotta sitten. Ensiksi kalalokki alkoi pesiä peltojen isoilla kivillä, sitten keskellä peltoa kynnöksellä ja nyt jo uudistusaloilla. ”Pesimämenestyksestä ei ole varmuutta, sillä poikasten karkuunuiPetolinnutkiinnostavat Metsänomistajien asenteet lintujen suojelua kohtaan ovat parantuneet. Pohjois-Karjalassa on harrastajavoimin kartoitettu petolintujen pesät ja metsäkeskus on ilmoittanut kartoitustulokset maanomistajille. Luonnonhoitohankkeessa on suunniteltu, miten pesät pyritään säilyttämään hakkuissa. ”Suhtautuminen on ollut lähes yksinomaan myönteistä, jopa kanahaukkaa kohtaan”, Hannu Lehtoranta kertoo. Tarvittaessa on tehty tekopesiä. Kotkilla, sääksellä, hiirihaukalla, mehiläishaukalla ja kanahaukalla on vaihtopesiä, eli reviirillä on muutamia pesiä. Jos hakkuut uhkaavat reviirin viimeistäkin pesää, niin tekopesä saattaa olla viimeinen mahdollisuus. KuKaPa oLisi osannuT odoTTaa, eTTä KaLaLoKKi PYRKii meTsäLaJiKsi. misstrategia ei taida toimia kuivalla maalla”, Lehtoranta toteaa. Märänpuoleisten kuusikoiden tuulenkaatojuurakot ovat peukaloisen mieleen. ”Sen elinympäristön tuntee nahoissaan kosteudesta. Silloin tietää, että kohta peukaloisen laulu kuuluu.” Pikkutikka suosii rantoja. Ehkä siksi, että siellä on pieniläpimittaista, kuollutta lehtipuuta. alkukesällä karuille maille Pesimäaikaisten hakkuiden haitoista linnustolle puhutaan paljon. Lehtoranta kuitenkin uskoo, että tähänkin pulmaan on löydettävissä ratkaisu. ”Tuhoutuvien pesien määrää voidaan vähentää, jos toukokuun ja alkukesän hakkuut kohdistetaan karuille maille. Ensiharvennusmänniköissä pesiä on hyvin vähän.” Keväinen äestys tuhoaa kanalintujen pesiä. Siirtyminen äestyksestä kaivurimuokkaukseen on ollut selvä parannus. ”Kaivurimuokkauksessa kuljettaja näkee pesästä lähtevän linnun, lisäksi muokattava ala on pienempi osa koko pinta-alasta. Kanalinnut eivät hylkää ehjänä säilynyttä munapesää.” Pökkelöitä tekemään Metsähoidon muutokset ovat tuoneet linnuille uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi uudistusalojen jättöpuista järeytyy ajan kanssa kolopuita ja vahvaoksaisia petolintujen pesäpuita. ”Nyt eletään jättöpuiden kierron Metsätien varsilta voi korjata polttopuita ja isot, urpuja tuottavat lepät ovat pyylle tärkeitä ruokailupaikkoja. Kalalokin pesinnät uudistusalueilla ovat yllättäneet lintuharrastajat. ”Tuomiviidakko saattaa houkutella pikkusiepon, jota pidetään vanhan metsän lajina.” Puukiipijä pesii kaarnankoloihin, mutta kasvatusmetsissä irtoilevaa kaarnaa ei juuri ole. Vanhan metsän lajiksi mielletty puukiipijä pärjää kasvatusmetsissäkin, jos se löytää pönttönsä – sellaisen omanlaisensa, jossa puun runko on takaseinänä ja jonne on kaksi kulkuaukkoa suoraan rungolta. Metsään viedyt, tavalliset pikkulinnunpöntöt saavat asukkaita vähintään yhtä usein kuin pihapiirin pöntöt, mikä kertoo luonnonkolojen niukkuudesta. Pihapiirissä pönttöjä voi olla liikaakin, silloin reviirikiistat ja väistämisvelvoitteet pitävät asuntoja tyhjillään. Vesilintuja metsässä Metsä on myös kahlaajien ja vesilintujen pesimäaluetta. Pienet kosteikot houkuttavat metsävikloa, eikä se pane pahakseen metsäkoneiden tekemiä seisovan veden painanteita. Metsäviklo pesii vanhoissa rastaantai oravanpesissä joskus kaukanakin ruokapaikoistaan ja usein ajouran varrella. Pesän löytäminen on lintuharrastajalle kerran kaksi elämässä -tapauksia. 24 MAKASIINI 5 • 2012
• alkuvaihetta. Tällä hetkellä ne ovat keitaita aukolla, parin kymmenen vuoden kuluttua keitaita metsässä.” Jättöpuiden käpytikankoloissa saattaa pesiä tervapääsky, leppälintu, käenpiika, kottarainen, talitiainen, sinitiainen tai kirjosieppo. Palokärjen yleistyminen liittyy jättöpuihin, mutta myös siihen, että avohakkuiden kannot ovat helppoja ja runsaita ruokapöytiä. Palokärjenkoloissa pesii helmipöllö, telkkä ja uuttukyyhky. Kantokasoista saattaa tulla uusi, lintukantoihin vaikuttava elinympäristö. Jotkut lajit hyötyvät niistäkin, palokärki ainakin ja ehkä myös pohjantikka. Vaikka jättöpuustojen ja korkeiden kantojen jättäminen on jo arkipäivää, jotakin vielä puuttuu – pökkelöitä. Lahopuuta tai lahopuuksi muodostuvia korkeita kantoja tulee jättää myös harvennuksissa. Metsän tiaiset – hömötiainen ja töyhtötiainen – pesivät kuin tikat itse kovertamaansa koloon. Tiaisen nokalla ei puuta kuitenkaan veistellä, ei mennä edes tuohesta läpi. ”Talousmetsissä on laajoja alueita, ettei ole ainuttakaan pökkelöä, mihin tiainen voisi kaivaa kolonsa.” Pökkelöitä voi tehdä helposti, katkaistaan leppä puoleentoista metriin. Lehtoranta tekee latvuspätkästä vielä toisen pökkelön: pätkä pystyyn ja narulla pystypuuhun kiinni. Lahopuuston tekeminen pitää aloittaa jo taimikonhoidossa ja jatkaa harvennuksissa. Lahopuuta voi myös nostella pystyyn metsässä kävellessään. Lehtoranta tekee umpilahon koivupökkelön tuoheen puukolla pyöreän reiän, kuin pöntön suuaukon. Tiaiset saavat jatkaa tästä eteenpäin. ”Hömötiainen on vähentynyt, mutta tästä se tykkää.” Metso on alkanut pärjäillä paremmin talousmetsissäkin. Sen menestyminen on kiinni sekä soidinpaikoista että mustikanvarvuston peittävyydestä. Töyhtötiainen on aito metsäläinen, joka vain harvoin käy kylien lintulaudoilla. 25 MAKASIINI 5 • 2012
• TuoTeuuTuuKsia Palstalle voi lähettää tietoja metsän eri käyttötapoihin liittyvistä tuotteista.Palstan osoite on: Hannu Jauhiainen, Korpikoskentie 8, 07510 Vikajärvi, sähköposti: hannu.jauhiainen@ metsalehti.fi. ötököiden karkotteeksi Free on uudentyyppinen, kuivuttuaan hajuton hyttyskarkote, joka suojaa kaikilta hyönteisiltä. Suositushinta aerosolipullolle on 9 euroa. www.bERNER.FI tarkempaan havainnointiin Olympus 8×42 EXWP on linnuista kiinnostuneelle laadukas peruskiikari. Tarjous hinta 299 euroa. MYYNTI www.LINTUVARUSTE.FI hyttysetloitolla Cocoonin valmistama Insect Shield -hyönteisverkkopäähine on käsitelty ötököitä karkottavalla permetriinillä. Suositushinta 23 euroa. www.VANDERNET.FI Maastossa liikkumiseen Halti Arco M -vaelluskengät jalassa on mukava liikkua metsässä. Kengässä on vedenpitävä DrymaxX-kalvo. Suositushinta 100 euroa. www.HALTI.FI linnut tutuiksi Oman metsän lintujen tunnistamisen apuna voi käyttää Lasse J. Laineen kirjaa Suomalainen Lintuopas. Siinä on esitelty yleisimmät Suomessa esiintyvät lintulajit. Hinta 19 euroa. www.wSOY.FI kukalaulaa? Uusi Laululinnut-cd sisältää ääninäytteen noin 50 Suomessa tavattavasta laululinnusta. Hinta 39 euroa. MYYNTI www.LINTUVARUSTE.FI 26 MAKASIINI 5 • 2012
• mielenkiintoinen metsäsuunnitelma metsäsuunnitelmissa kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden osuus on todellista suurempi. jyrkiketola Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Hän puntaroi palstallaan metsänomistamisen taloudellisia ulottuvuuksia. M etsäsuunnitelmat ovat metsätalousyrittäjälle välttämättömiä työkaluja. Niistä voi katsoa metsänsä nykytilaa ja arvioida tulevaa, mutta vanhoista suunnitelmista voi oppia myös metsänhoitoa. En tiedä yhtään tieteellistä tutkimusta, jossa olisi selvitetty eri puolelta Suomea, kuinka hyvin suunnitelmien arviot tulevasta ovat toteutuneet eri-ikäisissä suunnitelmissa. Vaikkapa kymmenen, kaksikymmentä ja kolmekymmentä vuotta sitten tehdyissä suunnitelmissa. Toivottavasti sellainen tutkimus on tehty ja vika on minussa, kun en sellaista tunne. Seuraavassa omia havaintojani metsäsuunnitelmista vuosien varrelta. Ne eivät ole vähäisimmässäkään määrin tieteellisiä, mutta ehkä niistä saa pieniä vinkkejä, kun tutkitte omia metsäsuunnitelmianne. P uustomäärät ovat uusissa suunnitelmissa pääsääntöisesti aika tarkkoja, samoin runkoluvut. Puuston ikä on arvioitu muuten hyvin, mutta monet suunnittelijat eivät koe tarpeelliseksi mitata uudistuskypsien metsien todellista ikää. Ajatus varmaan on, että laitetaan suunnitelmaan ikä, joka kertoo metsikön olevan uudistuskypsä. Yleensä metsikön ikä laitetaan todellista alhaisemmaksi. Se johtaa kasvun yliarvioon ja siihen, että metsänomistajan näkövinkkelistä metsikköä kannattaa vielä kasvattaa. Hakkuiden suunnittelussa pyritään keskimäärin edelleen kasvattamaan puuston määrää, eli ehdotettujen hakkuiden määrä alittaa kasvun. Se on ymmärrettävää alueilla tai tiloilla, joissa on paljon nuoria metsiä. Mutta kokemukseni on, että se on yleistä myös runsaspuustoisilla tiloilla. Se johtaa heikkoon sijoitetun pääoman tuottoon ja lisää tuhoriskejä. Metsäsuunnitelmissa kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden osuus on todellista suurempi. Se johtaa karuilla tiloilla tai kuvioilla kasvun yliarvioon ja rehevillä vastaavasti aliarvioon. Aika usein mietiskelen, onko suunnittelija käyttänyt pituusboniteettia lainkaan hyväksi rehevyyttä arvioidessaan. Pituusboniteetti on ammattislangia: kun tiedetään puulaji, puuston pituus ja ikä, tiedetään maapohjan kyky kasvaa puuta. J os metsä on hoidettu hyvin ja lisäksi harvennettu voimakkaasti, kasvun arvio menee reilusti alakanttiin. Vastaavasti harsitun metsikön tai vesasyntyisen varttuneen hieskoivikon kasvuarvio menee yläkanttiin. Ojitettujen metsiköiden kasvun arvioon ei kannata luottaa, sillä ohjelmat eivät laske kasvua oikein. Hienoa on, että suunnittelijat osaavat tarvittaessa lisätä kuviolle ohjeen, että harvennustarve on arvioitava kymmenvuotiskauden lopulla. Kunnostusojitusta ehdotetaan usein täysin turhaan isoille suokuvioille, joiden puusto on varttunutta kasvatusmetsää. Sellaisella kohteella kunnostusojitus ei yleensä juuri lisää kasvua. Kannattavampaa on lähes aina kasvattaa metsä sellaisenaan päätehakkuuseen asti. Aina ei kuitenkaan ehdoteta tehtäväksi ojitusta päätehakkuun yhteydessä soistuneille kohteille tai turvekankaille, vaikka pitäisi. V anhoista suunnitelmista on kiva seurata, kuinka kuvioiden muoto ja koko muuttuvat. Esimerkiksi kolmekymmentä vuotta sitten tehdyn ison päätehakkuun jälkeen alueella oli vain yksi kuvio. Nyt samalla alueella on useita kuvioita. Rehevimmät kohdat odottavat jo ensiharvennusta, karuimpiin kohtiin tehdään vasta taimikonhoitoa. Metsäsuunnitelma on välttämätön työkalu, tutkikaa sitä, verratkaa niitä vanhempiin suunnitelmiin. Ainakin minä olen oppinut niistä metsänhoitoa ja seuraamaan erilaisten metsiköiden kasvua. KI M M O Br A N D T / CO M .P IC RaHaPuu 28 MAKASIINI 5 • 2012
• oma metsä RAIVAUSSAHAKOULU Varmista sahan kunto sivu 33 METSäPERINTö Edunvalvontaa valtakirjalla sivu 34 KYSY POIS Milloin kannattaa siirtää taimia? sivu 36 TUTKITTUA Suomi kuusettuu sivu 38 METSäLäISEN ALLAKKA Nyt on oikea aika karsia sivu 39 METSäNHOITO Vinkit istutusjäljen tarkastamiseen sivu 30 SE PP O SA M U LI
• meTsänHoiTo ala, joka oli istutettu rauduskoivulle toukokuussa. Risut pois Hyvä metsänuudistamistulos lähtee hakkuutähteen keruusta. Ensimmäisenä Tommola kiinnittää tarkastettavalla uudistusalalla huomiota siihen, onko risut viety pois. Etenkin rehevillä kasvupaikoilla hakkuutähteen keruu on tärkeää. Se mahdollistaa tasaisemman maanmuokkausjäljen ja siten istutustuloksen sekä ehkäisee tukkimiehentäituhoja havupuuntaimissa. Tarkastettavalla kohteella risut on kerätty aukon laitaan, mutta niitä on jäänyt kohtuullisen paljon myös alalle. ”Suositus on, että hakkuutähteestä kolmekymmentä prosenttia jätetään uudistusalalle ravinteiksi”, Tommola kertoo. Tällä alalla suositus ylittyy. Riittävästi mättäitä Se, minkälainen taimikosta tulee, riippuu maanmuokkausjäljestä. Hyvään muokkausjälkeen syntyy tasainen taimikko. Tommola tarkastaa, että maa on muokattu ja kasvupaikalle on valittu sopiva maanmuokkausmenetelmä. Karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta kaikki uudistusalat tulisi muokata. Myös kannonnostoala vaatii maanmuokkauksen joko kannonnoston yhteydessä tai erikseen. Kuuselle ja koivulle sopii mätästys. Kivisille maille puolestaan paras maanmuokkausmenetelmä on laikutus, soistuneille ja hienojakoisille maille ojitusmätästys tai naveromätästys. Maan tulee olla muokattu siten, että kullekin puulajille on riittävästi istutuskohtia. Koivulla mättäitä tulee olla vähintään 1?600 ja kuusella 1?800 hehtaarilla. Männyllä istutuspaikkoja pitää olla ainakin 2?000 hehtaarilla. Paras tapa mitata mättäiden määrä on pyörähtää nelimetrisen mittakepin kanssa ympyrä. Yksi ympyrän sisään osunut mätäs vastaa kahtasataa mätästä hehtaarilla. Jos esimerkiksi koealan sisään osuu kahdeksan mätästä, muokkausjälkiä on yhteensä 1?600. ”Koealoja kannattaa ottaa uudistusalalla tasaisin välein. Laskemalla 5–10 koealaa hehtaarilla, saa aika hyvän kuvan alueen tilanteesta”, Tommola sanoo. Tällä tarkastusalalla mättäitä on liian vähän, 1?600 mättään sijaan niitä on 1?458 hehtaarilla. Tommola arvelee, että alan kivisyys on vaikuttanut muokkausjälkeen. Lisäksi osa mättäistä on turhan korkeita. ”Hyvä mätäs on laakea eikä kovin korkea. Laikkumätästyksessä ei saisi kaivaa laatu syynissä Jos keväällä on istutettu, on kesän aluksi hyvä pyörähtää taimikossa työn jälkeä katsomassa. Huomio kannattaa kiinnittää ainakin taimien määrään ja laatuun sekä maanmuokkaukseen. Muistilistaistutustyöntarkastajalle ? Tarkasta keväällä istutettu ala saman vuoden kesällä tai alkusyksystä. ? Laske ympyräkoealojen avulla, onko taimia ja mättäitä riittävästi hehtaarilla. Ota 5–10 koealaa hehtaarilla ja laske keskiarvo. ? Koivuja tulee olla 1?600, kuusta 1?800 ja mäntyä vähintään 2?000 tainta hehtaarilla. ? Katso, että istutetut taimet ovat suorassa mättään keskellä. ? Tarkasta, että taimia on tasaisesti myös uudistusalan perällä. ? Taimien tulee olla elinvoimaisia. ? Jos virheitä löytyy, ota välittömästi yhteys työntekijään. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT SEPPO SAMULI h einäkuun alku on hyvää aikaa käydä tarkastamassa kevään istutukset. Istutustyön laadun arviointi onnistuu parhaiten, kun urakasta on kulunut noin kuukausi. Silloin näkee, ovatko taimet lähteneet ongelmitta kasvuun, eikä tuore heinä vielä haittaa näkyvyyttä. Metsälehti lähti metsäkeskuksen metsäneuvoja Timo Tommolan matkaan arvioimaan ulkopuoliselta tilatun istutustyön laatua Joutsassa. Tarkastettavana on runsaan hehtaarin kokoinen laikkumätästetty Oikein istutettu taimi on suorassa mättään keskellä. 30 MAKASIINI 5 • 2012
• syviä monttuja, vaan maa pitäisi vetää pidemmältä matkalta ja kääntää.” Taimia suositusten mukaan Timo Tommola kiinnittää erityishuomiota taimien lukumäärään hehtaarilla. Metsänhoitosuositusten mukaan koivua tulee olla hehtaarilla 1?600, kuusta 1?800 ja mäntyä vähintään 2?000 kappaletta. Metsäasiantuntija itse istuttaisi kuusta rehevimmille maapohjille suosituksia reippaammin, 2?000 kappaletta hehtaarille. Näin taimikosta ei tule aukkoista, vaikka tuho veisi muutaman taimen. Suuremmasta taimimäärästä pitää kuitenkin sopia jo maanmuokkauksen yhteydessä, jotta istutuskohtia tulee riittävästi. Lakirajat ovat huomattavasti suosituksia alhaisemmat. Laki vaatii, että koivua on 1?000, kuusta 1?200 ja mäntyä 1?300 hehtaarilla. Jos taimia on vähemmän, uudistusalueelle annetaan virhemerkintä ja alalle täytyy istuttaa lisää taimia. Jos taimia on alle metsänhoitosuositusten, mutta yli lakirajan, Tommola merkitsee uudistusalalle huomautuksen. Istutustyöstä lähetetyssä laskussa on eritelty, kuinka monta taimea hehtaarille on istutettu. Jos luku poikkeaa suosituksista, kannattaa ottaa yhteyttä työntekijään sekä käydä itse laskemassa taimien määrä paikan päällä. Taimien hehtaarimäärä lasketaan samalla tavalla mittakepin kanssa pyörähtämällä kuin mättäidenkin. Käy ottamassa koealoja myös istutusalan perällä. Tommola laskee taimien määrää seitsemältä ympyräkoealalta. Taimia löytyy 1?515 hehtaarilla, mikä on hitusen alle suositusten. Siitä tulee merkintä tarkastusraporttiin. Keskelle mätästä Taimien määrän lisäksi Tommola tarkastaa istutustyön jäljen. Onnistuneesti Alalta löytyi vain yksi kuollut taimi. Yhdessä taimessa alalehdet ovat kellastuneet, mutta siitä kasvaa vielä laatupuuta. Metsäkeskuksen metsä neuvoja Timo Tommola tarkastaa taimikkoa Joutsassa. Taimia on laitettu maahan tasaisin välein, mutta istutuskohtiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, Tommola arvioi. 31 MAKASIINI 5 • 2012
• meTsänHoiTo uudistetulla alalla taimia on tasaisesti, niiden istutuspaikka on huolella valittu ja paakun päällä on muutama sentti maata. Oikein istutettu taimi on suorassa mättään keskellä. Siinä taimella on parhaat kasvumahdollisuudet. Tukkimiehentäin takia havupuita ei suositella istutettaviksi lähelle kantoja. Hyvä istutuspaikka on jopa tärkeämpi kuin taimien etäisyys toisistaan. ”Tällä alalla istuttaja on selvästi ajatellut ykköskriteerinä taimikon tasaisuutta. Tästä johtuu, että osa taimista ei ole parhaassa istutuskohdassa”, Tommola arvioi. Tarkastettavalla alalla taimia on isketty mättään reunoihin ja muutama on istutettu mätästämättömään kohtaan. Toisaalla taas on tyhjiä mättäitä. Tommola kirjaa tarkastusraporttiin huomautuksen mättään viereen istutetuista taimista. Yhtä tyypillisimmistä istutusvirheistä ei kuitenkaan ole tehty: yksikään taimi ei kasva montussa, josta mätäs on kuopaistu. Istutusjäljen lisäksi Tommola silmäilee uudistusalan taimien kunnon. Taimien tulee olla elinvoimaisia. Tarkastettavalla alalla rauduskoivut ovat lähteneet hyvin kasvuun. Vain yksi taimista on kuollut. Missä vika? Jos taimet eivät ole lähteneet kasvuun, niitä on liian vähän tai istutusjälki ei muuten tyydytä, Tommola neuvoo viivyttelemättä ottamaan yhteyttä istuttajaan. Istutustyö tulee tarkastaa istutusvuoden kesällä tai alkusyksystä. Tällöin ongelmatapauksissakin on helpompi jäljittää, mistä huono uudistamistulos johtuu. Aina syy ei ole istuttajan. Taimissakin voi olla vikaa, tällöin taimien toimittaja on korvausvelvollinen. ”Joka kevät on joku taimierä, joka ei lähde kasvamaan kunnolla esimerkiksi juuristovian vuoksi”, Tommola kertoo. Metsäkeskus käy tarvittaessa tarkastamassa uudistusalan, jos metsänomistaja ja työntekijä eivät pääse yhteisymmärrykseen tilatun työnlaadusta. taimimääristä huomauttamista Kaikista hakkuista ja metsänuudistamisista ilmoitetaan metsäkeskukselle. Metsäkeskus käy ilmoitukset läpi, maastossa tarkastettavat kohteet valitaan harkinnanvaraisesti. Tyypillisesti istutusalojen huomautukset ja virhemerkinnät johtuvat taimien liian alhaisesta määrästä. Timo Tommolan mukaan suurin osa merkinnöistä tulee yhä metsänomistajien itsensä istuttamilta aloilta. Metsäkeskuksen Keski-Suomen alueella viidennes tarkastetuista istutusaloista sai viime vuonna huomautuksen ja neljä prosenttia virhemerkinnän. Koko maan alueella huomautettavaa löytyi vain muutamalla prosentilla. Osa taimista on istutettu mättään reunoille, vaikka oikea paikka olisi mättään keskellä (vasen kuva). Muutama taimi on isketty muokkaamattomaan kohtaan. Tommola kiinnittää huomiota taimikon tasaisuuteen, taimien ja mättäiden määrään sekä istutuskohtiin. Ohi mättään istutetuista taimista tulee merkintä tarkastusraporttiin. Lopputulos: ihan hyvä Joutsan uudistusala selviää tarkastuksesta huomautuksella. Kohde saa merkinnän mättäiden ja taimien hieman suosituksia alemmasta määrästä. Muutoin uudistamistulos on hyvä. Kiitosta Tommola antaa suurien nelosluokan koivuntaimien käytöstä sekä jätettyjen säästöpuiden sijoittelusta. Säästöpuut ovat aukon reunassa eivätkä varjosta koivuja. Suuret taimet puolestaan ovat omiaan rehevällä alalla. MAKASIINI 5 • 2012 32
• RaiVaussaHaKouLu oSa 5 TEKSTI JA KUVAT MIKKO rIIKILÄ u udehkot raivaussahat toimivat yleensä luotettavasti. Metsässä koneet kuitenkin kuluvat ja likaantuvat. Ilman huoltoa hyväkin saha saattaa piiputtaa. Oletetaan, että sahaa on edellisen kerran käytetty viime vuoden syksyllä, eikä sitä sen jälkeen ole huollettu. Huollon voi aloittaa vaikka ilmansuodattimen puhdistuksella. Moottorin pysähtely tyhjäkäynnillä voi johtua tukkoisesta ilmansuodattimesta. Irrota ensin ilmansuodatin ja pese se tiskiaineella. Pese ilmansuodatin viikoittain, kun sahaat. Katso, että kulmavaihteessa on riittävästi vaseliinia. Avaa kulmavaihteen kupeessa oleva ruuvi. Poista ruuvin reikään pakkautunut vaseliini ja tiiraa reiästä vaihteen sisään. Vaseliinia on lisättävä, jos aukosta näkyville rattaille ei nouse vaseliinia, kun pyörität terää. Vaseliini lisätään ruuvin reiästä. Vaihdetta ei pidä täyttää vaseliinilla. Vanhaa vaseliinia ei tarvitse poistaa. Tarkista kulmavaihteen voitelu viikoittain, kun sahaat. Jos sahan tankkiin on syksystä jäänyt bensiiniä, tyhjennä tankki ja vaihda tilalle uutta bensaa. Myös sytytystulppa on hyvä vaihtaa työkauden alkajaisiksi. Lika pois Irrota käynnistinlaite, niin voit puhdistaa sen sisäpuolen ja ilmanottoaukot. Voitele käynnistinnarun palautusjousi ohuella öljyllä, esimermuista huolto Ennen metsään lähtöä on hyvä varmistaa, että raivaussaha on kunnossa. Muuten taimikonhoitoon varatut päivät kuluvat korjaamolla. Tarkkaile kulmavaihteen voitelutilannetta viikoittain. Lisää vaseliinia tarvittaessa. esimerkiksi paineilmalla. Kaavi sylinterin jäähdytysripojen välit puhtaiksi puutikulla. Älä käytä metallisia työkaluja. Tarkista äänenvaimentimen kiinnityspulttien kireys. Sylinterin ja äänenvaimentimen liitokseen ilmaantunut öljyinen töhnä paljastaa pult tien löystyneen. Käyntiäänikin muuttuu, kun löysässä oleva äänenvaimennin helisee sylinterin kupeessa. Myös muiden ruuvien kireys kannattaa varmistaa. Tutki tärinänvaimennus. Aseta saha kovalle alustalle ja kääntele kahvoja. Niiden epätavallinen löysyys voi kertoa tärinänvaimennuskumien kulumisesta. Myös epätavallinen tärinä sahan käydessä voi johtua tästä. Korjauta tärinänvaimennus ennen kun aloitat työt. Katsasta vielä valjaat. Ovatko kaikki remellit ja soljet kunnossa? Myös kypärän kunto – ainakin suojavisiiri ja kuulonsuojaimet – kannattaa tarkastaa. Vaihda vioittunut suojavisiiri ennen metsään menoa. Puhdista ilmansuodatin viikoittain tiskiaineella. kiksi CRC:llä tai WD 40:llä. Tätä varten narupyörä on irrotettava. Jousta ei pidä irrottaa. Poista lika vauhtipyörästä. Tutki käynnistimen tartuntakynsien jousien jämäkkyys ja voitele ne tarvittaessa CRC:llä. Irrota moottorin suojakotelo ja poista lika Irrota käynnistinlaite ja puhdista sen sisäosat sekä ilmanottoaukot. Kaavi sylinterin jäähdytysrivat puhtaaksi puisella lastalla. 33 MAKASIINI 5 • 2012
• meTsäPeRinTÖ TEKSTI MIKKO rIIKILÄ ASIANTUNTIJA VÄINö SIKANEN t osielämän esimerkki kertoo, miten huonosti asiat voivat mennä: Pankki avusti metsänomistajaperhettä ison metsätilan sukupolvenvaihdoksessa. Tytär sai ison metsätilan omistukseensa. Lahjaveron alentamiseksi tilan elinikäinen hallintaoikeus pidätettiin 80-vuotiaalle isälle. Tytär otti metsät hoitaakseen vanhenevan isänsä puolesta. Ratkaisu ei ollut fiksu, mutta valitettavan tavallinen. Ei kulunut kuin vuosi ja vanha isä dementoitui. Tytär maksoi metsäverot ja hoitotyöt omista varoistaan. Hän ei osannut aavistaa, ettei hänellä omistajana olisi puun myyntioikeutta. Karu totuus selvisi metsäyhtiön ostomiehen kertomana – omistaja ei voi myydä puuta ilman haltijan suostumusta. Lisäksi tulot pitää ohjata haltijalle. Ison metsän omistukseensa saanut tytär oli umpikujassa, kun maistraatti ilmoitti, ettei sillä ollut oikeutta hyväksyä hallintaoikeuden siirtoa tyttärelle. päätä vielä kun voit EDUNVALVONTAVALTAKIRJA (LUONNOS) VALTUUTTAJA Matti Metsä, 200532-089N VALTUUTETTU Pekka Metsä, 140365-0681 TOISSIJAINEN VALTUUTETTU Tuula Metsä, 181165-121N VALTUUTUS Valtuutan Pekka Metsän edustamaan minua omaisuuttani koskevissa ja muissa taloudellisissa asioissani, sekä sellaisissa henkilöäni koskevissa asioissa, joiden merkitystä en kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä. Määrään valtuutuksen tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että tulen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistani. Mikäli tulen kykenemättömäksi huolehtimaan omaisuudestani, valtuutetulla on oikeus puolestani luopua mahdollisista kiinteistöihin kohdistuvista hallintaoikeuksista. Valtuutetulla on oikeus käyttää äänivaltaani asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa omistamieni osakkeiden osalta. Valtuutetulla on lisäksi oikeus toteuttaa omistamiani metsätiloja koskeva sukupolvenvaihdos minun ja poikani Esko Metsän kesken parhaaksi katsomallaan tavalla ja myös tässä yhteydessä luovuttaa omistamiani kiinteistöjä, jotka on lueteltu valtakirjan liitteessä, joko kaupoin, vaihdoin tai lahjoin tai edellä mainittujen luovutusten yhdistelmillä. ssa kuun päivänä 2012 TODISTUSLAUSUMA Samanaikaisesti läsnä olleina esteettöminä todistajina vakuutamme, että Matti Metsän, jonka henkilöllisyyden olemme tarkistaneet, on omakätisesti allekirjoittanut tämän edunvalvontavaltakirjan. Toteamme, että hän on tehnyt valtakirjan vapaasta tahdostaan ja että hän on kyennyt ymmärtämään sen merkityksen. Paikka ja aika edellä mainitut Nimi, ammatti, kotipaikka Nimi, ammatti, kotipaikka Edunvalvontavaltakirjan avulla voidaan varmistaa, että metsäasiat ja omaisuuden hallinta hoituvat, vaikka omistajan ymmärrys elämän loppumetreillä sumenisi. 34 MAKASIINI 5 • 2012
• Me tulemme taas sinä taimeni pien, me tulemme, tulemme taas! Oy Agrame Ab www.agrame.fi ”Tällaisessa tapauksessa edunvalvontavaltakirja olisi pelastanut tilanteen”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen kertoo. Hän lisää, että valtakirja on oiva ratkaisu myös silloin, kun hallintaja omistusoikeus ovat samalla metsänomistajalla. Määritellään asioiden hoito Esimerkin tapauksessa vanhan omistajan olisi kannattanut laatia edunvalvontavaltakirja samalla, kun tehtiin paperit omistusoikeuden luovuttamisesta. Edunvalvontavaltakirjassa metsänomistaja määrittelee, miten hänen metsäja muita asioita hoidetaan siinä tapauksessa, että hän ei itse enää pysty niistä huolehtimaan. Valtakirja antaa valtuutetulle samat oikeudet hoitaa valtuuttajan kiinteistöjä kuin tällä itsellä oli täysivaltaisena. ”Valtakirjassa voidaan määrittää, että valtuutettu voi valtuuttajan puolesta luopua esimerkiksi metsäkiinteistöihin kohdistuvista hallintaoikeuksista. Se olisi esimerkin tapauksessa helpottanut asioiden hoitoa”, Sikanen neuvoo. Vajaavaltaisille määrätään edunvalvoja ilman valtakirjaakin, mutta maistraatin määräämä edunvalvoja ei voi ryhtyä esimerkiksi jakamaan kiinteistöjen omistuksia. Myös puukauppoihin tarvitaan maistraatin lupa. Ratkaiseva ero on, ettei maistraatti voi hyväksyä esimerkiksi hallintaoikeudesta luopumista. Luopumiselle ei kuitenkaan ole estettä, jos asia on edunvalvontavaltakirjassa määritelty. Sikanen rinnastaa edunvalvontavaltakirjan testamenttiin. ”Tärkeä ero on siinä, että testamentti saa lainvoiman vasta, kun sen laatija on kuollut. Edunvalvontavaltakirja tulee voimaan, kun laatija ei enää kykene huolehtimaan asioistaan.” Valtakirjan voimaan saattamiseksi tarvitaan lääkärintodistus, jossa valtuuttajan tila todetaan. Sen jälkeen maistraatti vahvistaa valtuutuksen. Edunvalvontavaltakirja tehdään kuten testamentti. Sen vahvistukseksi tarvitaan kahden todistajan allekirjoitukset. Tarkkuus säästää riidoilta Sikasen mukaan edunvalvontavaltakirjan sisältö voidaan ja usein kannattaa laatia samansisältöiseksi kuin valtuuttajan testamentti. ”Dementoituneet ihmiset saattavat elää pitkään. Tällaisen tilanteen varalle olisi hyvä, että esimerkiksi metsäkiinteistöjen omistus voidaan järjestää vanhan omistajan tahdon mukaisesti jo ennen tämän kuolemaa. Muuten asiat saattavat jäädä hoitamatta pitkiksi ajoiksi.” Edunvalvontavaltakirjassa voidaan antaa valtuutetulle muun muassa oikeus myydä ja lahjoittaa omistajan hallussa olevia kiinteistöjä. ”Suosittelen seikkaperäisen valtakirjan laatimista, jos kiinteää omaisuutta tai esimerkiksi asunto-osakkeita halutaan edunvalvontavaltakirjan nojalla jakaa perillisille. Tällöin valtakirjassa on syytä määrittää, kuka mitäkin saa. Muuten tulee varmasti riitaa”, Sikanen neuvoo. Hän muistuttaa, ettei edunvalvontavaltakirjojen soveltamiseen ole vielä muodostunut oikeuskäytäntöä. Kauppoihin ja lahjoihin liittyvät merkinnät tuleekin kirjata mahdollisimman selkeästi. Tällöin valtakirjalla on vahva todistusvoima mahdollisissa tulkintaerimielisyyksissä. Edunvalvontavaltakirjassa määritellään edunvalvoja. Lisäksi on hyvä nimetä toissijainen edunvalvoja. Jos valtuutukseen sisältyy omaisuusjärjestelyitä, edunvalvojaksi on syytä nimetä henkilö, joka ei itse ole edunsaajana järjestelyissä. ”Välttämätöntä se ei ole. Maistraatti voi tällaisessa tapauksessa nimetä edunvalvojan sijaisen, joka hoitaa sukupolvenvaihdokset”, Sikanen neuvoo. ”EDUNVALVONTAVALTAKIrJA TULEE VOIMAAN, KUN LAATIJA EI ENÄÄ KyKENE HUOLEHTIMAAN ASIOISTAAN.” 35 MAKASIINI 5 • 2012
• KYsY pois! LuKiJoiden KYsYmYKseT metsälehti makasiinin asiantuntijat ovat käytössäsi. Lähetä kysymyksesi osoitteella makasiini@metsalehti.fi tai postitse metsälehti makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valokuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. MetsäVerotus Hannu Jauhiainen Metsälehden toimittaja ja veroasiantuntija. Metsänhoito Kari Mielikäinen Maatalousja metsätieteiden tohtori, Metsäntutkimuslaitoksen professori. koneet Leo Saastamoinen Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkonemekaanikkojen vastuukouluttaja Savon ammattija aikuisopistossa. MetsätilansukuPolVenVaihdos Väinö Sikanen Metsätalousinsinööri, joka konsultoi metsänomistajia toiminimi Metsätohtorin puitteissa. lakiasiat Kati Hepokorpi Oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion lakimies. luonto Seppo Vuokko Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. Milloin kannattaa siirtoistuttaa? Istutimme muutama vuosi sitten avohakkuualueelle kuusen taimet. Kevään tarkastuskäynnillä havaitsin, että palstalla on pyöräkkeitä, joissa taimet eivät ole lähteneet kasvuun. Alue on avo-ojissa ja ojien varsilla on luontaisesti lähtenyt kasvuun männyntaimia. Omistan siirtoistutuskuokan ja tarkoituksena on siirtää männyntaimia tyhjiksi jääneisiin pyöräkkeisiin. Mihin aikaan suvesta männyntaimien siirtoistutus onnistuu parhaiten kasvuun lähdön kannalta? Siirtoistutus on hyvä konsti täydentää aukkoista taimikkoa, jos lähellä kasvaa elinvoimaisia, helposti siirrettäviä taimia. Parhaiten irtoavat kuuset ja koivut muokatulta maalta, kuten ojanja tienpenkoilta. Isojen puiden alta ja kivisestä maasta juuripaakut eivät irtoa ehjinä. Irrottaminen ja istutus onnistuvat sylinterimäisellä siirtoistutuskuokalla tai hieman pottiputkea halvemmalla pihtimäisellä työkalulla, jota Uittokalusto markkinoi. Paras istutusaika on kostea kevät. Myös kesäja syysistutus onnistuvat, ellei kuivuus pääse yllättämään. Tämän vuoksi homma sopii parhaiten tuoreille maille. Siirrettyjen taimien kasvu on kokemusten mukaan hyvä, mikä saattaa osin johtua siitä, että luonnontaimilla on jo valmiina niin sanottu sienijuuri eli yhteydet ravinteidenja vedenotossa palveleviin Siirtoistutus on hyvä tapa täydentää aukkoista taimikkoa. SE PP O SA M U LI 36 MAKASIINI 5 • 2012
• sienirihmastoihin. Vaikka siirtoistutusta pidetäänkin joskus näpertelynä, on sillä oma sijansa omatoimisen metsänomistajan menetelmävalikoimassa. Se aika, mikä istutustyön sujuvuudessa menetetään, saadaan takaisin vähenevänä taimihuoltona taimitarhalta istutuskuoppaan saakka. Lisää tietoa siirtoistutuksesta löytyy Metsä ja Puu -lehdestä (4/1981) ja Metsälehdestä (10/2003). KArI MIELIKÄINEN Kuka maksaa verot? Kemera-tuet muuttuivat vuoden alussa verollisiksi. Miten käy, jos metsänomistajan poika tekee kemera-työt ja metsänomistaja ohjaa tuen hänen tililleen. Kenen verotettavaa tuloa tuki on? Kemera-tuki on verollista tuloa saajalleen. Metsänomistaja voi ohjata tuen esimerkiksi metsätalousyrittäjälle, jolloin tuki on osa yrittäjän palkkiota. Jos tuki menee pojalle, se on hänen verotettavaa ansiotuloaan. Metsänomistajan kannattaa useimmiten kuitenkin ottaa tuki itselleen, jolloin se on myös metsävähennykseen oikeuttavaa tuloa. Pojalle voi maksaa työstä palkkaa, mikä on metsätaloudessa vähennyskelpoinen meno. Jos pojan tulot ovat pienet, palkasta menee vain vähän tai ei lainkaan veroja. Palkanmaksun sivukulut ovat myös alle 18-vuotiaan osalta pienet. HANNU JAUHIAINEN Kuka on korvaus­ velvollinen? Olemme rakentaneet metsään tien omalla kustannuksellamme. Tietä perustettaessa sovimme, että metsänomistaja, jonka maan läpi tiemme kulkee, saa käyttöoikeuden tiehen, koska hän ei vaatinut korvausta tienpohjasta. Tie ei ole kovin vahvarakenteinen, mutta riittää tarpeisiimme. Ympärillä on metsänomistajia, jotka haluaisivat käyttää tieM IK KO rI IK IL Ä tämme puutavaranajoon. Jos he saavat siihen luvan ja tie menee rikki, kuka on korvausvelvollinen? Minkälaista korvausta vieraiden puunajosta voi saada? Kyseisessä tilanteessa oikeus käyttää tietä on sillä, jonka hyväksi tierasite on perustettu sekä maanomistajalla tekemänne sopimuksen perusteella. Jos joku ulkopuolinen haluaa käyttää tietä puutavaran kuljetukseen, on siihen saatava lupa. Helpoin ja suositeltavin tapa on sopia asiasta ja korvauksen määrästä. Jos asiasta ei päästä sopimukseen, tielautakunta voi myöntää yksityistielain 81 pykälän mukaisen luvan puutavaran tilapäiseen kuljettamiseen. Puutavaraa on aina kuljetettava siten, että kuljetuksesta aiheutuva haitta jää mahdollisimman vähäiseksi. Jos tie vaurioituu puutavaranajossa, on toimintaa harjoittava velvollinen korjaamaan tien entiselleen tai korvaamaan tien kuntoonpanon kustannukset, ellei jostain syystä toisin ole sovittu. Kuljetuksesta maksetaan kohtuulliseksi arvioitu korvaus huomioiden kuljetettava määrä ja tien pituus. KATI HEPOKOrPI Miten saha huolletaan? Mitä huoltotoimia puhdistuksen ohella kannattaa tehdä moottorija raivaussahaan, jos sahaa ei käytetä pidempiin aikoihin? Sahaa säilytykseen laitettaessa on syytä tehdä perushuolto: käynnistinlaitteen huolto, moottorisahassa kytkinlaakerin rasvaus, polttonestesuodattimen vaihto ja turvalaitteiden kunnon tarkistus. Jos sahan äänenvaimentimessa on kipinäverkko, se puhdistetaan. Lisäksi perushuoltoon kuuluu ruuvien ja muttereiden kireyden tarkistus, terälaitteen huolto, raivaussahan terän puhdistus ja ohuen öljykerroksen laittaminen terään ruostumisen ehkäisemiseksi ja raivaussahan kulmavaihteen voitelurasvan määrän tarkistus. Jos saha on käyttämättä yli vuoden, suosittelen, että sahan moottoriin laitetaan ns. säilöntäaine. Sitä saa pienkoneliikkeistä. Aine sisältää öljyä ja on painepullossa. Sahasta poistetaan ilmanpuhdistin ja konetta pyöritetään nopeilla joutokäyntikierroksilla. Kaasuttimen läpi ruiskutetaan säilöntäainetta, kunnes saha pysähtyy. Näin saadaan koneen kampikoneisto ja sylinterin seinämät voideltua. Tulpan reiästä öljyn laittaminen ei voitele kampikoneistoa. Tämän toimenpiteen jälkeen tyhjennetään polttonestesäiliö. Pienkonebensiinin käyttäminen vaikkapa viimeisellä tankillisella ehkäisee kaasuttimen hapettumista. Sahat tulisi säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa. raivaussaha säilytetään vaakatasossa tai moottoripuoli ylöspäin. Ennen kuin saha taas käynnistetään, laitetaan uusi bensiini säiliöön. Jos sahassa on käytetty säilöntäainetta, käynnistetään saha vanhalla tulpalla. Tulppa vaihdetaan sitten, kun saha ei enää savuta normaalia enemmän. Muuten tulppa vaihdetaan huollon yhteydessä. Jos saha ei tunnu ottavan säilytyksen jälkeen kierroksia ja käyntiin lähtö on hankalaa, kannattaa tarkistaa polttonesteletkun kunto. Letku on saattanut pykiä säilytyksen aikana. Parhaiten tämän huomaa, jos sahasta tulee polttonesteen haju ja letku on päältä märkä. Letkua vetämällä tai taivuttamalla vuotokohdan havaitsee yleensä helposti. LEO SAASTAMOINEN Miten sukupolven­ vaihdos kannattaa tehdä? Yli 90-vuotias leskinainen omistaa noin kuuden hehtaarin metsätilan. Metsät vaatisivat aktiivista hoitoa, lähinnä taimikonhoitoa ja harvennusta. Leskellä on kolme lasta. Kaksi poikaa ja yksi tytär. Pojat eivät ole kiinnostuneet tilasta. Tytär on puolisonsa kanssa kiinnostunut tilan hoitamisesta ja he suunnittelevat alkavansa hoitaa metsää harrastemielessä. Tyttärellä on yksi aikuinen tytär. Miten sukupolvenvaihdos kannattaisi tehdä? Ajatuksemme on, että tila lahjoitettaisiin tyttärentyttärelle. Samalla tyttärelle ja hänen puolisolleen pidätettäisiin elinikäinen hallintaoikeus tilaan. Olette päätyneet aivan oikeisiin vaihtoehtoihin. Kauppa saattaisi olla edullisin vaihtoehto, jos tilalla olisi runsaasti hakattavaa. Metsävähennys antaisi mahdollisuuden hakata hakkuusäästöt erittäin pienillä veroilla. Jos lähiaikona tehtäväksi tulee vain harvennuksia, lahjoitus tyttärentyttärelle ja hallintaoikeuden pidätys vanhemmille on oikea ratkaisu. Suosittelen määräaikaista hallintaoikeutta. Jo kymmenen vuoden hallintaoikeuden pidätys alentaa lahjaveroa yli kolmekymmentä prosenttia. Samalla yksi sukupolvi säästyy perintöveroilta. VÄINö SIKANEN Puutavaraa on kuljetettava niin, että kuljetuksesta aiheutuva haitta jää mahdollisimman vähäiseksi. 37 MAKASIINI 5 • 2012
• Vauhtia koneelliseen istutukseen Metsätehossa on aloitettu kehittämishanke, jonka tavoitteena on rakentaa jatkuvatoiminen istutuskone. Suunnitelmissa on kone, joka ei pysähdy istutuksen ajaksi, vaan etenee koko ajan. Hankkeeseen osallistuvat Pentin Paja, Ponsse, isot metsäteollisuusyritykset, Metsähallitus ja muut Metsätehon osakkaat sekä UPM Metsän Joroisten taimitarha, Fin Forelia, Metsäntutkimuslaitos ja Aalto-yliopisto. Vuosi sitten keväällä istutetuista taimista 68 prosenttia oli kuusentaimia. suomi kuusettuu ELIISA KALLIONIEMI MäntyonMeilläedelleen ylivoimaisesti yleisin puulaji, mutta taimikoista huomaa, että Suomi kuusettuu kovaa vauhtia. Muutos puulajisuhteissa näkyy myös Metsäntutkimuslaitoksen pari viikkoa sitten julkistamissa valtakunnan metsien inventointituloksissa (VMI). Männiköiden vuotuinen kasvu on pysynyt ennallaan. Sen sijaan kuusikoiden kasvu on lisääntynyt edellisestä inventoinnista 9 prosenttia. Uusin eli 11. inventointi on tehty vuosina 2009–2011, 10. inventointi on vuosilta 2004– 2008. Viime vuosina metsiin on kertynyt uutta puuta keskimäärin 104 miljoonaa kuutiometriä. Siitä 47,4 miljoonaa kuutiometriä on mäntyä ja kuusta 32,4 miljoonaa kuutiometriä. Nuorissa, alle 20-vuotiaissa metsissä muutos näkyy parhaiten. Männyntaimikoiden määrä vähenee ja kuusentaimikoiden lisääntyy. Syykin on selvä: hirvituhojen pelossa metsiin on 1990-luvun lopulta alkaen istutettu pääasiassa kuusta . ”Harjoitettu hirvipolitiikka on sulkenut monilta mahdollisuuden käyttää uudistamisessa muita puulajeja. Asialle olisi syytä tehdä jotain”, sanoo valtakunnan metsien inventoinnin johtaja Kari T. Korhonen. Inventoinnin tulokset osoittavat, että metsänomistajien pelko on ollut aiheellinen. Varsinkin 2000-luvulla hirvituhot lisääntyivät huomattavasti. TuTKiTTua hirvikärpänensietääkylmää Hirvikärpäsellä on hyvät edellytykset valloittaa myös PohjoisSuomi, sillä se pärjää kylmässä. Itä-Suomen yliopistossa väitelleen Tommi Paakkosen tekemissä kylmänaltistuskokeissa suurin osa tutkituista hirvikärpäsistä pysyi hengissä 5 asteen pakkasessa. runsas viidennes selviytyi jopa 15 asteen pakkasesta. hyväuutinen amazonilta Brasilian Amazonin alueen sademetsien tuhoaminen on vähentynyt huomattavasti. Satelliittikartoitukset osoittavat, että viime vuonna metsiä hakattiin paljaaksi 6?418 neliökilometriä, mikä on pienin luku sitten vuoden 1988. Seitsemän vuotta sitten metsiä hävitettiin vielä 27?000 neliökilometriä vuodessa. Puolukka myöhässä Metsäntutkimuslaitoksen havaintojen mukaan puolukan kukinnan huippu sattui tänä vuonna juhannusviikolle. Se on keskiarvoihin verrattuna lähes viikon myöhässä. Kukkia oli kohtalaisen paljon, joten sadosta tulee vähintäänkin tyydyttävä. Männyn osuus laskee Vallitseva puulaji 1–20-vuotiaissa metsissä, km Lähde: Metsäntutkimuslaitos 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 VMI (1996-2003) VMI (2004-2008) VMI (2009-2011) Mänty Kuusi Koivu SH U TT Er ST O CK SH U TT Er ST O CK rO DE O 38 MAKASIINI 5 • 2012
• meTsäLäisen aLLaKKa JArMO SIrOLA a urinko nousee joka aamu ja on ratkaistava, miten hyvän päivän aikoo viettää. Surullista, mutta joillakin tämä valta omasta elämästä on liukunut kiireelle, ahneudelle, työnantajalle tai muulle oravanpyörän rustaajalle. Jokaiselle pitäisi ainakin joskus koittaa päivä, jolloin havahtuu siihen, että nyt minäitte olen niskanpäällä ja teen mitä lystään. Meikäläiselle juuri näin heinäkuussa ratkaisu on helppo – lehtipuiden karsintavarustus päälle ja metsään. Olen koukussa oksien leikkaukseen. nyt on oikea aika karsia On sanottu, että visakoivuja tai tammia ei kannata istuttaa, ellei ole aikaa, voimia tai kiinnostusta niitä hoitaa. Olen samaa mieltä. Hoito on alkuvuosien ruohohommien jälkeen leikkausta, leikkausta ja leikkausta. Saattaa sekaan mahtua hieman raivaussahan soittoa ja hirvenpelotteluakin. Tämän hetken tiedon mukaan lehtipuiden karsinta alkaa juhannuksena ja päättyy heinäkuun lopussa. Joku uskalikko saattaa hieman venyttää kumpaakin päätä, mutta ei kaikkein arvokkaimpien runkojen osalta. Keskikesän aamut ovat vertaansa vailla. Luonnossa on joka tavalla vilkasta elämää, oksanleikkuun lomassa näkee mitä hienoimpia näytelmiä. Itikoista ei ole haittaa, kun pukeutuu peittävästi hyttysen imukärsää läpäisemättömillä vaatteilla. Naaman voi suojata verkolla tai hyttyssuihkeella, jos ei siedä pieniä lähimmäisiämme. älä nuukaile työvälineissä Lehtipuun oksa karsitaan leikkaamalla se ohileikkaavilla oksasaksilla Karsintakoukussa tai puunhoitosahalla. Männyn karsintaan soveltuvan kaarevan oksasahan voi jättää kotiin, sillä sen jälki on liian karkeaa lehtipuulle. Puunhoitovyössäni on saha omassa tupessaan, oksasaksia ja raivaussaksia varten olen tehnyt käytettyjen saappaiden varsista taipuisat kotelot. Kaikkia työvälineitä tarvitaan, sillä oksia kasvaa monenlaisissa kasvukulmissa ja ryhmissä. Puun juurella on myös poistettavia vesoja. Korkeammalla oleviin oksiin ylettyy pitkävartisilla leikkureilla tai alumiinipukilla seisten. Varsileikkureiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei vaurioita runkoa. Kirkas taivas oksan takana voi haitata näkyvyyttä. Oksa leikataan rungonmyötäisesti, mutta oksan tyvellä mahdollisesti oleva oksakaulus säästetään. Leikkausarven tulisi olla likimain pyöreä, silloin se on pienimmillään. Runko kannattaa kiertää kokonaan, jotta oksan saa katkaistua kohtisuoraan runkoon nähden. Laiskalla kiertäjällä saattaa oksan toinen reuna jäädä liian pitkäksi. Lehtipuusta voi karsia enintään puolet puun pituudesta. Suositus paksuimmaksi poistettavaksi oksaksi on pari senttiä. Oksia voi karsia myös valikoiden, eli korkeammalla olevia isoja oksia poistetaan, mutta jätetään alemmaksi pikkuoksia tilalle. Nämä pikkuoksat leikataan seuraavalla kerralla. Roppakaupalla hyvää mieltä Monen ihmisen varallisuus on suurimmillaan kuolinhetkellä. Meikäpoika se onkin aika porho vasta mullan alla. Kun tässä nyt ollaan jo yli kaksi vuosikymmentä karsittu visakoivuja, tammia, pihlajia ja muita erikoispuita, ja aion työtä jatkaa vielä tupla-ajan, niin johan on perikunnalla oksatonta tukkia. Pilven reunalla tyytyväisenä myhäilen, että eivätpä menneet papan pisnekset pieleen. Oma lompsa ei näistä karsintatöistä paljoa paksune, mutta tuleepa roppakaupalla hyvää mieltä mukavasta työstä, kauniista maisemasta ja metsän pääoma-arvon noususta. Hanki nyt Työkaluvyö Puunhoitosaha ohileikkaavat oksasakset Raivaussakset JE TT A SI rO LA 39 MAKASIINI 5 • 2012
• meTsäReTKi Laskevan auringon viimeiset säteet punaavat jyhkeiden honkien kylkiä ja Volokinpolkua on ilo marssia eteenpäin. Sonkajärvi. MAKASIINI 5 • 2012 40
• 11 päivän reissu Kiuruvedeltä Lieksaan ajaa autolla muutamassa tunnissa. Patikoiden matka sujuu hitaammin, mutta metsässä kulkevalle riittää paljon nähtävää. TEKSTI JA KUVAT ArI KOMULAINEN oukokuun viimeisen sunnuntain iltauutisten säätiedotus lupaa seuraavalle aamulle sadetta. Se muuttaa suunnitelman, sillä alun perin tarkoitus oli lähteä liikkeelle aikaisin aamulla. Nyt nostan rinkan harteille heti Urheiluruudun jälkeen ja suuntaan tutulle polulle. Edessä on patikkamatkaa reilut kaksi ja puolisataa kilometriä. Aloitan kotiseutuvaellukseni syntymäkodistani Kiuruveden Jokelan kylältä ja päätän matkan nykyiseen kotiini Lieksan Kitsinkylän Varpovaaralle. Kaukopartiomiesten opein Olen kuluneen runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana ajanut tätä Lieksan ja Kiuruveden väliä satoja kertoja autolla ja kerran myös polkupyörällä. Jokainen mäki ja mutka ovat tuttuja. Mutta mitä on tien ulkopuolella? Siitä on tarkoitus ottaa selvää tällä retkellä: Kiuruvesi Lieksa 41
• tutustua savolaiseen ja pohjoiskarjalaiseen metsäluontoon ja katsoa, mitä metsä antaa. Tarkempa an seuranta an otan käen , tuon Karjalan koivikoiden helkyttelijän. Sen kukunta kuuluisi, vaikka kävelynrouske olisi paikoin kovempaakin. Perillä sitten lasketaan, montako kukkujaa tällä linjalla olisi äänessä. Pyrin huomioimaan myös sen, että en laskisi samaa kukkujaa useampaan kertaan. Ensimmäinen vajaa kilometri retkestä oli helppoa käveltävää. Tältä kankaalta tunsin joka ainoan puun. Lisäksi ne olivat minua nuorempia: muistan kun 60-luvun puolivälissä kankaalta hakattiin vankka kuusikko ja tilalle kylvettiin mäntyä. Olen tehnyt täällä taimikonhoitoa, ensiharvennusta ja pystykarsintaa. Muutaman vuoden päässä odottaa vielä yksi harvennuskerta, sen jälkeen paikalle jää varttumaan laatupuuta tuleville sukupolville. Heti kankaan jälkeen alkaa turvesuo. Huomio kiinnittyy muutaman sadan metrin etäisyydellä suonreunassa syöksähteleviin lintuihin – suopöllöjä. Kierrän mutkan niiden paikkeille, mutta pöllöt ovat kadonneet. Samoilta paikoilta suon ylittää tie, joten ylitän suon tietä myöden, näin sarkaojien yli ei tarvitse hyppiä. Tietä on juossut myös isojälkinen susi. Turvesuon jälkeen alkaa yksi matkan maastollisesti hankalimmista osuuksista. Vasta ojitettua rämettä, jota on myös harvennushakattu. Uusien ojien ylitys painava rinkka selässä on kaikkein vaikeinta. Pomppu ei aivan riitä vastapenkalle, mutta keinottelemalla yli päästään. Rytmitän kulkuani sodanaikaisten kaukopartiomiesten opein. Aluksi mennään hitaasti, taukoja pitäen ja lyhyitä päivämatkoja, jossa totutellaan repun painoon. Ensimmäinen päivämatka, tai paremminkin yö, jää kävelymatkan pituudessa koko retken lyhyimmäksi, vain 16,4 kilometriä, kertoo GPS. aikamatka vaaroilla Vieremän-Sonkajärven-Rautavaaranalue on kohtuullisten mäkistä. Karjalassa puhuttaisiin jo va aroista. Täällä humisee vielä julmia kuusikoita, joskin myös taimikoita ja tuoreita, vasta hakattuja ja kuuselle istutettuja aukkoja osuu vastaan. Kun ilta-aurinko punaa takanani järeitä kuusenrunkoja, pidän mäen harjanteella taukoa ja katselen etualan hakkuualan yli kauas taivaanrantaan. Metsät näyttävät horisonttiin häipyessään vaarojen rinteillä mosaiikilta, joita jokunen peltoala ja vesistö pirstovat. Miltähän näillä vaaroilla näytti kolmesataa vuotta sitten? Kauas horisonttiin yltävä katse tavoittaisi varmasti useita sankkoja savupatsaita. Ne tupruisivat taivaalle kaskenpoltoista. Jalkojen alla voisi viheriöidä ponteva kaskiruis tai nauris. Jo hylättyjä, lehtipuuvesakoiden peittämiä kaskialoja olisi runsaasti vaaIisalmi Lapinlahti Kiuruvesi Varpaisjärvi Pielavesi Valtimo Nurmes Lieksa Pielinen Pielavesi Onkivesi Jokela 27.5. 28.5. 29.5. 30.5. 31.5. 1.6. 2.6. 3.6. 4.6. 5.6. 6.6. 6.6. Varpovaara 20 km Turvesoita, ojitettua rämettä Kaskikuusikoita vaaroilla Volokinpolku Tiilikkajärvi–Löytynsuo–Maamonsuo, Pumpulikirkko Kuohattijärvi, petojen maa Karhunpolku, Ruunaan retkeilyalue Veden vaivaamilla kuvioilla uusi oja on parasta, mitä metsän kasvulle voi toivoa, mutta rinkkaselkäiselle vaeltajalle kauhistus. Vieremä. HoLinmäeLTä auKeaa LäHes KoLin VeRoinen näKYmä LäHeiseLLe HaaJaisTen­ JäRVeLLe. meTsäReTKi
• rojen lakimailla. Vankkapuustoista metsää saisi hakea silmiinsä vain sellaisilta aloita, joilla kaskiviljely ei maaperän vuoksi onnistu. Näiden perukoiden alkuasukassavolaisilla pysyi kirves kädessä ja aikaa myöden asutus laajeni pohjoiseen ja itään. Pitkälti kaskirukiin ja nauriin voimalla. Volokinpolku Suomessa riittää nykyisellään teitä. Tiestö on kuin pätkitty hämähäkin verkko kartalla. Niinpä suunnistaminen on sopivien tieyhteyksien sovittamista toisiinsa, ma astossa suunnistetaan tienpäästä toiselle. Näin talousmetsissä, suojelualueet ovat reikinä verkossa. Matkan varrelle osuu muutaman luonnonsuojelualueen ketju, jotka ovat suotta jääneet kuuluusampien alueiden varjoon. Niissä risteilee hyvä polkuverkosto. Kuljen Jyrkänkosken entisöidyltä ruukkialueelta lähtevää Volokinpolkua etelään. Polku on tarinan muMetsähallituksen luontovalvojat Reino (vas) ja Matti Jaatinen ovat tulleet kesän ensimmäiselle huoltokäynnille Tiilikkajärven kansallispuistoon. Rautavaara. kaan saanut nimensä Volokov-nimisestä laukkuryssästä, joka aikoinaan kulki kauppaja ryöstöretkillä Savossa ja sai täällä myös traagisen lopun. Alkumatkan kuljen rannan mäntymetsää halkovaa polkua. Polku on merkitty keltaisilla maalirinkuloilla, aivan samoin kuin rajavyöhykemerkintä itärajalla. Reitti kipuaa jyrkälle Holinmäelle, josta aukeaa komea – lähes Kolin veroinen – näkymä läheiselle Haajaistenjärvelle. Holinmäen alla on Uuranholi, jyrkkäreunainen rotkolaakso, jonka reunaa Volokinpolku noudattaa. Pudottaudun polulta holin pohjalle, jossa virtaa pieni puro. Pidän siinä ruokatauon ja suuntaan iltaa myöden turvesoiden läpi kohden Tiilikkajärven kansallispuistoa. Rajakapteenin synnyinkoti Tiilikkajärven pohjoispään parkkipaikalla kohtaan seuraavana aamuna retken siihen mennessä ensimmäiset jalkautuneet ihmiset. Metsähallituksen luontovalvojat, veljekset Reino ja Matti Juutinen ovat tulleet kesän ensimmäiselle huoltokäynnille puistoon. Ennen huoltoveneen vesillelaskua jutustellaan Tiilikkajärven ja muiden luontoalueiden asioista, joista he käytännön tasolla vastaavat. Valtimolaiset veljekset toimivat aiemmin Metsähallituksen metsureina, mutta vuonna 1987 he siirtyivät metsätalouden parista Metsähallituksen luontopuolelle. Nykyistä työtään miehet pitävät monipuolisena, haastavana ja itsenäisenä. Juttutuokion jälkeen suuntaan parkkipaikalta Tiilikkajärven itärantaa pitkin etelään. Ensimmäisenä tavoitteena on Täyssinän rauhan rajakivi. Rauha solmittiin 18.?5.?1595, se päätti 25-vuotisen pitkän vihan. Rajakivi on Tii likkajärvessä, toistasata a metriä rannasta. Nappaan siitä muutaman kuvan. Nykyisin samaa rajalinjaa kulkee Oulun ja Itä-Suomen läänin raja, olin hetken vaeltanut Oulun lääniin 43 MAKASIINI 5 • 2012
• Viivasuora metsäautotie halkoo Pumpulikirkon luonnon suojelualuetta. Rautavaara. meTsäReTKi 44 MAKASIINI 5 • 2012
• kuuluvan Sotkamon puolta. Kun olen marssinut muutaman kilometrin järven rantaa etelään, saavun Tiilikanautiolle. Se on entisöity vanha erämaa-asuinpaikka, idyllinen ja valokuvauksellinen alue. Nykyiset rakennukset on rakentanut Pekka Jauhiainen vuosina 1923–24. Tiilikanautio liittyy vahvasti PohjoisKarjalaiseen soturiperinteeseen. Rajakapteeni ja Suomen sodan 1808–1809 sankari Olli Tiainen syntyi täällä 2.?6.?1770. Pumpulikirkon nousu Tiilikkajärven kansallispuisto ei ole alueen ainoa luonnonsuojelualue. Kävelen halki Löytynsuo-Maamonsuon ja Pumpulikirkon Naturaaluei den. Alue on komeaa suoja metsämaisemaa. Löytynsuon itäpuolella on ennallistettu soita täyttämällä aikoinaan kaivettuja ojia kilometrimäärin. Kelkkareittiä kävellessäni vastaan tulee kaivinkoneella myllättyä linjaa. Mitä ihmettä täällä on mylleretty? Jälki vaikuttaa kuin ammattitaidoton konekuski olisi tasoitellut tiepohjaa. Puuhun niitattu lappu kertoo asian oikean laidan: kyseessä on tien ennallistaminen osana soiden ennallistamista. Suomessa on näköjään varaa tehdä ensin tie ja kerätä se sitten pois! Kun kävelen tietä, joka halkoo tä alueella asuu useampi susilauma, runsaasti karhuja, ahmoja ja ilveksiä. Kuhmon suunnalla ja siitä pohjoiseen petojen katseluja kuvauspaikat ovat jo kaikkiaan miljoonabisnes. Loppumatka karhunpolkua Nurmijärven kylän ohitettuani pääsen jälleen polulle. Patvinsuolta alkava Karhunpolku kulkee tällä välillä komeassa harjumaastossa Ruunaaseen asti. Ruunaasta reitti vie Lieksanjoen vesistön yli Muroojärven salmesta. Metsähallitus on järjestänyt molemmille rannoille veneet. Niitä voi käyttää vesistön ylitykseen, kunhan huolehtii, että molemmille rannoille jää ylityksen jälkeen veneet. Muroojärven laavulla tapaan retken toiset jalkautuneet ihmiset, Maila ja Eero Karppisen. He ovat lähteneet kesän ensimmäiselle kalastusretkelle. Eero on juttumies ja kertoo monet karhutarinat. Toissa kesänä alueella asui kuulemma merikotka, viime kesänä ahmaperhe, joka vei saaliskalojen perkuutähteet saman tien. Loppumatkalla metsä antaa vielä yhden havainnon, suuri ruskea pöllö lähtee metsätieltä lentoon – huuhkaja! Lopulta patikkaretki on ohitse. Taakse jäi 273 kilometriä, aikaa kului 10 vuorokautta 23 tuntia ja 25 minuuttia. Lopuksi vielä se käkien määrä. Niitä kukkui reitin varrella 84 eri yksilöä. komeaa metsää ja nousee korkealle vaaralle viivasuorana, ihmettelen mielessäni Pumpulikirkon nimeä. Vahinko vain, etten ottanut ennen retkeä selvää tästä kirkosta. Se on haljennut hiidenkirnu. Nimensä Pumpulikirkko on saanut ehkä hiidenkirnun seinämän paksuista jääpeitteistä, jotka keväällä sulaessaan tuovat mieleen pumpulipilvet. Nyt ohitan paikan tietämättömänä, joten tässä luonnonkirkossa käynti jää toiseen kertaan. Sonkajärven-Rautavaaran-Valtimon talousmetsät näyttävät olevan hyvässä kunnossa. Ne ovat pääasiassa nuoria 50–30-vuotiaita kasvatusmetsiä, joissa on taimikonhoito ja ensiharvennukset tehty ajallaan. Teen taas aikamatkan ajatuksissani, nyt tulevaisuuteen. Jos otetaan aikajänteeksi sata vuotta eteenpäin, niin täällä on valtaisat metsät ja puuvarat, mikäli ilmastoolot pysyvät kutakuinkin vakaina ja puiden annetaan varttua rauhassa. Petojen maa Alkaa sataa ja sadetta riittää seuraavat kolme vuorokautta yhteen mittaan. Joudun hautaamaan kameravälineet syvälle rinkan uumeniin, etteivät ne ime liikaa vettä. Itse keskityn kävelyyn. Sadeasusta huolimatta kosteus tunkee lopulta jokaiseen päällä olevaan vaatekertaan ja vain liikkeelläolo pitää kehon lämpimänä. Onneksi saan teltan pystyyn sadekuurojen välissä. Kuivat vaatteet päällä on mukava kuunnella sateen ropinaa vedenpitävään talttakankaaseen, samalla kun keitin suhisuttaa teevettä lämpimäksi. Leiriydyn Nurmeksen Kuohattijärven itärannalle. Tästä alkaa petojen maa. Harvaan asuttua erämaata riittää kymmeniä kilometrejä pohjoiseen Kuhmon suuntaan, itään valtakunnan rajalle ja kaakkoon Lieksan suuntaan. Yhden metsäautotien päästä löydän kolmen suden jäljet, karhu on vetänyt kynsillään aihkipetäjän kylkeen omat merkkinsä. Tiedän, etsuomessa on näKÖJään VaRaa TeHdä ensin Tie Ja KeRäTä se siTTen Pois! Tämä peltipailakka on heti valmiina otettavaksi käyttöön, vaikka sataisi normaalia enemmän lunta. Sonkajärvi. Jos voisi tehdä kolmensadan vuoden aikamatkan menneisyyteen, niin näiden jymäköiden kuusten sijalla viheriöisi kaskiruis. Vieremä. 45 MAKASIINI 5 • 2012
• neuvottelijat seurantaan Vai miltä kuulostaisi se, että ilmastollisista syistä metsien päätehakkuut kiellettäisiin? MarkoMäki-hakola Kirjoittaja on Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen johtaja. M aamme metsien käyttöä yritetään jatkuvasti linjata rajojemme ulkopuolelta. Neuvottelijoidemme palatessa kotiin joudumme ihmettelemään, oliko paikalle lähetetty vahingossa väärän alan ihmisiä vai mistä johtuvat täydelliset epäonnistumiset. Esimerkiksi Durbanissa fakta maamme metsien hiilensitomisesta kääntyi siihen, että maamme metsistä aiheutuu ilmastollinen haitta. Satojen miljoonien eurojen hyöty kääntyi sakoiksi. Jos syynä periksi antamisiin on ollut tietämättömyys neuvottelumandaatista, on asia nyt korjattu. Eduskunnan suuressa valiokunnassa hyväksyttiin kesäkuussa maaja metsätalousvaliokunnan pohjustama vahva linja, jota maamme neuvottelijoiden on noudatettava. Linjan pitävyys joutuu testiin välittömästi, sillä EU on jo aloittanut pohdinnan Durbanin linjausten toteuttamisesta. Tähän saakka olemme tottuneet siihen, että neuvotteluihin lähdetään ympäristöpää edellä. Kotiin tuotua surkeaa lopputulosta on ylistetty ainutlaatuiseksi torjuntavoitoksi, jossa Suomi jälleen kantoi vastuunsa. Asia voi tuntua metsänomistajista kaukaiselta, mutta pahimmillaan vaikutukset ovat metsätaloudelle katastrofaaliset. Vai miltä kuulostaisi se, että ilmastollisista syistä metsien päätehakkuut kiellettäisiin, faktoista huolimatta. E duskunta piti vahvasti kiinni siitä, ettei metsäpolitiikan päätösvaltaa saa siirtää Brysseliin. EU:ssa ei saa määrätä sitä, miten metsiämme pitää käsitellä. Poliitikkomme haluavat varmistaa puun käytön lisääntymisen. Myös puun energiakäytön ilmastoystävällisyyttä korostetaan. EU:ssa pahimmillaan oltaisiin ilmastosyistä rajoittamassa metsäenergian käyttöä. Käsittämätöntä, sillä tuolloin lisääntyisi hiilen käyttö – ja ilmasto kiittäisi? Näpäytyksenä Durbanin neuvottelijoille voidaan pitää eduskunnan linjausta, jonka mukaan metsämaan siirtymisestä esimerkiksi tonttimaaksi ei saa rankaista, koska metsävaramme kasvavat. Erityisen ilahduttavaa on eduskunnan linjaus, jonka mukaan ilmastopolitiikan tavoitteena on oltava metsien aktiivisen hoidon ja käytön sekä puun käytön kasvattaminen. Neuvottelijoille annettiin selkeät ohjeet siitä, että kansainvälinen ilmastopolitiikka ei saa estää metsätaloutemme kehittämistä. On suorastaan pöyristyttävää, kuinka maamme näkökulma voi riippua siitä, mikä hallinnon ala käsittelee kansainvälisiä linjauksia. Ympäristöhallinto olisi käytännössä hyväksymässä sen, että EU voisi ilmastopolitiikan kautta määrittää Suomen metsien hakkuiden tason ja menetelmät. Onneksi eduskunta jätti huomiotta ympäristöhallinnon ajatukset ja otti oman kantansa tueksi maaja metsätalousvaliokunnan linjaukset. E U:n ympäristöministerit ovat suuren valiokunnan linjausten jälkeen jo kokoontuneetkin. En ole vielä kuullut ympäristöministeri Niinistön kertoneen, kuinka hyvin hän on onnistunut neuvottelutavoitteiden esille tuonnissa. Paljon puhutaan poliittisesta vastuusta. Toivottavasti ministeriltä löytyy vastuuta ja rohkeutta ajaa eduskunnan linjauksia. Jos neuvottelijamme toteuttavat eduskunnan päätöksiä, on hyötyjänä ilmaston lisäksi koko Suomi ja erityisesti metsäsektori. Kysyntä metsien tuotteisiin tulee kasvamaan ja maastamme voidaan rakentaa maailman ilmastoystävällisin kansakunta. Tietysti neuvottelijat voivat vetää omaa linjaansa, mutta silloin he toimivat eduskunnan päätösten vastaisesti. Metsänomistajienkin kannattaa seurata neuvottelijoidemme toimintaa. Jos linjasta poiketaan, ovat edessä ne paljon puhutut johtopäätökset. Kommentoi kolumnia www.metsalehti.fi/kolumnit. KI M M O Br A N D T / CO M .P IC KoLumni 46 MAKASIINI 5 • 2012
• ennen Ja nYT Pirkanmaalainen hybridihaavikko on kasvanut yli 10 kuutiota vuodessa. TEKSTI HANNU JAUHIAINEN KUVAT rEIJO SUNINEN h ybridihaapametsiköitä perustettiin 10–20 vuotta sitten etenkin eteläiseen Suomeen. Iso osa istutuksista oli Metsäliiton sopimusviljelmiä. Kuvien haavikko sijaitsee Pirkanmaalla aivan Vilppulan sahan vieressä. Metsän omistaa Finsilva, jolle kuuluvat nykyisin aikaisemmin Metsäliitto-konsernin omistamat metsät. Taimet istutettiin vuonna 1998, ja ne suojattiin muovisilla myyräsuojilla. Sahan vieressä kasvanut metsikkö on välttynyt myös hirvituhoilta. Ensimmäinen kuva on otettu vuonna 2006 yhdeksän kasvukauden jälkeen. Toinen kuva on viime vuoden syksyltä, jolloin haavikko oli kasvanut 13 kesän ajan. Kuvat ottanut esittelijä Reijo Suninen Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että haavikossa oli viime syksynä puuta arviolta 170 kuutiometriä hehtaarilla. Kasvu ja puuston järeytyminen on selvästi voimistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Suurin osa puustosta oli läpimitaltaan 10–20-senttisiä. Elinaikaiseksi kasvuksi tulee 13 ensimmäisen kasvukauden aikana noin 13 kuuVilppulan sahan vieressä oleva hybridihaavikko harvennetaan tänä kesänä, kun puusto on 14-vuotiasta. Kuvat ovat vuosilta 2006 ja 2011. Huimaa kasvua Onko sinulla valokuvapareja metsäkohteista, joista näkyy metsän kehitys? Lähetä ne meille Metsälehteen. Kiinnostavimmat kuvat julkaistaan. Kuvat voi lähettää osoitteeseen Metsälehti, Pohjoinen rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki tai makasiini@ metsalehti.fi. Liitä mukaan tiedot kuvien taustasta sekä yhteystietosi. 2006 2011 tiometriä vuodessa. Tämän kesän vuosikasvu on tätä huomattavasti suurempi. Vilppulan metsikkö on yksi Metsäntutkimuslaitoksen tämän kesän koekohteista. Puuston määrä ja tilavuus inventoidaan ja alueelle tehdään harvennushakkuu joukkokäsittelymenetelmällä. 47 MAKASIINI 5 • 2012
• LuHTa äänek käät naap urit Kurjet voittavat kaikki pohjolan elolliset yhteishuudon volyymissä. 48 MAKASIINI 5 • 2012
• Suomalaiset linnut pystyvät veret seisauttaviin parkaisuihin, kiusalliseen jankutukseen, kummitusten matkimiseen ja suloisimpaan kellonsoittoon. Joskus kaunis laulaja myös laulaa kauniisti. TEKSTI JA KUVAT JOrMA LUHTA äänek käät naap urit MAKASIINI 5 • 2012 49
• LuHTa o len aamu-uninen, mutta kesän alussa lähimetsään ja rannalle pitää lähteä yhtä jalkaa auringonnousun kanssa. Viserrysten ja livertelyn keskellä säikähdän kuitenkin uusia naapureitani. Merelle vievän polun sivusta alkaa suojelualue, ryteikköinen tervaleppäräme, umpeenkasvanut lampi, joka vielä kaukaisemmassa historiassaan oli mutainen merenlahti. Vuosi sitten lopetin kevätretkeilyt ryteikössä, koska sinne asettui pesivä kurkipari. Matkaa kurjenpesältä taloihin on ehkä kaksisataa metriä. Kurkiparin yhteishuuto rikkoo aamun kuin räjähdys. Yhdenkään toisen elävän olennon kurkusta ei kimpoa noin kovaa ääntä. Olen usein valokuvannut telttapiilosta kurkien kevätmenoja reilun kymmenen metrin matkalta, ja reviirihuuto on ihan oikeasti särkenyt korvia. Jos ihmisnaapurit metelöisivät yhtä kovasti, sopu joutuisi koetukselle. Kurkien huudot kuitenkin koetaan miellyttäviksi ja hienoiksi luontoelämyksiksi. Yleensä ne töräyttelevät aavalla suolla tai peltolakeudella, jolloin äänen kuulee monen kilometrin matkalta. Vasta viime vuosina kurkia on asettunut suorantaisille järville talojen ja kesämökkien naapuriksi. Arkioloissa nämä uudisasukkaat pitävät suun supussa. Kotirämeeni kurkien reviirihuudon aiheutti ohilentävä yksinäinen lajitoveri. Metsässä visertäjiä riittää Kiiman aikaan hirvet äyhkivät, ketut haukkuvat, sammakot kurnuttavat ja hyönteisten siivet pörisevät tai inisevät, mutta pääosin luonnonäänet lähtevät lintujen kurkuista. Kurkien vaiettua kesäaamuisessa metsässä visertää niin runsas laulajien joukko, että äänien erittely ottaa lujille. Kahden visertäjän runsaus on kuitenkin ylitse muiden, peipon ja pajulinnun. Pajulinnun kotimainen määrä on kymmenisen ja peipolla kahdeksan miljoonaa paria, poikasineen niitä elää keskikesällä Suomen saloilla yhteensä ainakin sata miljoonaa. Keskivertometsässä kumpikin laji visertelee suunnilleen sadan metrin välein. Monen mielestä peippo ja pajulintu laulavat samaa säettä: peippo pirteää duuria ja pajulintu alakuloista mollia. Vanhan kuusikon ja aukoksi hakatun myrskytuhoalueen rajalta kuulen paljon kovaäänisemmän laulusäkeen. Olisi johdonmukaista etsiä vähän isompaa soittoniekkaa, mutta löydän kiikariini kotihiirtä pienemmän oranssin palleron, peukaloisen. Pystypyrstöinen kääpiö omaa takuuvarmasti ylivertaisimman koon ja desibelien suhteen. Kamalaääninen kaakkuri Kapealla merenrantaniityllä äänenpitä jien lajisto vaihtuu toiseksi. Tällä kertaa äänekkäimmäksi ryhtyy poikasistaan huolestunut punajalkaviklo. Kaikkien viklolajien varoittelu on tuskastuttavaa, ja se on kimakan jankutuksen tarkoituskin. Jos ihminen ei lähtisi pois, pienet poikaset menehtyvät. Kaakkurit edustavat vanhinta lintusukua. Soitimella tai kesäöiden joukkokokouksissa ne päästelevät karmivia kummitushuutoja. 50 MAKASIINI 5 • 2012
• KesäÖisin KaaKKuRiT KoKoonTuVaT sumuisiLLe LammiLLe YHTeisKonseRTTiin, JoKa ensimmäisenä Tuo mieLeen siKaLauman TaPPamisen HiTaasTi KiduTTamaLLa. Minä poistun ja viklo vaikenee. Mietin karmeinta tai hirveintä linnunääntä: käyn läpi pöllöt ja varislinnut ja päädyn kaakkuriin. Kesäöisin kaakkurit kokoontuvat sumuisille lammille yhteiskonserttiin, joka ensimmäisenä tuo mieleen sikalauman tappamisen hitaasti kiduttamalla. Toinen ääni, ulvominen, on opittu kummituksilta. Monen muunkin suomalaisen mielestä kaakkuri on silti vesilinnuista viehättävin. Entä vastakohta, kaunisäänisin ja kaunein livertäjä? Satakielet eivät laulele Oulun pohjoispuolella ja Hellaakosken satakielirunossakin ”tais harmaja olla höyhenpuku”. Minun silmissäni ja korvissani linnunlaulun ja laulajan yhdistetyn kauneuskilpailun voittaa satakielen lähisukulainen sinirinta. Ne pesivät harvalukuisina Pudasjärven ja Kuusamon vaaroilla ja ylen runsaina Tunturi-Lapin koivuviidoissa. Parina alkukesän viikkona Lapin kaikki notkelmat helisevät tämän kirjavarintaisen giellavälggun , kellolinnun, laulua. Samoilta kulmilta olen löytänyt myös karaistuneimman visertäjän. Tunturiin kiivettäessä maisema hiljenee ja kasvillisuus hiipuu parin millin jäkäläpeittoon kivenlohkareilla. Karuimmasta lakirakasta kuuluva linnunhelinä tuntuu epätodelliselta. Laulajan, pulmusen, höyhenpuku jäljittelee sekä ikilumen laikkuja että kivipaasien synkkää harmautta. Peipponen laulaa duurissa... …ja pajulintu alakuloisessa mollissa melkein samaa säveltä. Kovaäänisellä peukaloisella on aivan ylivertainen koon ja desibelien suhde. Koko lintu tärisee kuuluvan laulusäkeen aikana. Poikasistaan huolestunut punajalkaviklo lentelee ja jankuttaa vihlovasti, kunnes häiritsijä poistuu elinpiiristä. 51 MAKASIINI 5 • 2012
• TaPionPÖYdäLTä kapakalaa pitopÖytään Kesällä on hyvä tilaisuus järjestää tuttaville keskiaikaiset pidot. Niissä tarjotaan avotulella valmistettua yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa. TEKSTI JA KUVAT MArJA HArTOLA Hauki kuivuu ja kypsyy hitaasti nuotion loisteessa. MAKASIINI 5 • 2012 52
• k un Keski-Euroopassa elettiin sydänkeskiaikaa 1000-luvun lopulla, oli Suomessa vielä rautakausi. Ruokatalous perustui pääasiassa kalastukseen, metsästykseen, vähäiseen maatalouteen ja keräilyyn. Meikäläiseen ruokatalouteen suuresti vaikuttanut kristillinen keskiaika alkoi ensimmäisen Suomeen tehdyn ristiretken jälkeen vuonna 1155. Silloin Suomi liitettiin hallinnollisesti Ruotsiin ja kirkollisesti paavin vallan alaisuuteen. Pohjolan kylmä ilmasto on vaikuttanut merkittävästi siihen, miksi Suomen ruokakulttuuri poikkeaa keskieurooppalaisesta. Täällä on viljelty eri viljalajeja ja vihanneksia kuin etelässä, eikä sato ole aina onnistunut. Vaikka kaikki nykyiset kotieläimet – lehmä, härkä, lammas, vuohi, kana ja sika – tunnettiin jo rautakauden lopulla, saattoi lihasta olla pulaa. Kotieläimet nimittäin painoivat vain kolmanneksen nykyisen eläimen painosta. Kotieläimiä ei myöskään pidetty lihan, vaan peltojen lannoituksen vuoksi. Mutta luonnosta saatiin riistaa, kalaa, marjoja ja villivihanneksia ruoan jatkeeksi. Kalavalikoima oli runsas. Oli haukea, lohta, siikaa, ahventa, lahnaa, särkeä, säynävää, turskaa, madetta, ankeriasta, silakkaa, silliä, kampelaa, kuoretta, rauskua, norssia, molvaa, monnia ja vimpaa sekä eri kalojen mätiä. Katolisen uskon mukaan ruokaa ei saanut syödä raakana, joten ruokien kypsentäminen lisääntyi keskiajalla. Ne kypsennettiin avotulella grillaamalla tai padassa keittämällä. Leivätkin paistettiin vielä avotulella. Kesällä voi järjestää ystäville ikimuistoiset keskiaikaiset pidot luonnon helmassa ja tarjota yksinkertaisia, mutta maukkaita perusruokia. Kun ruoat tehdään käsin ja kypsennetään avotulella, on kaikilla puuhaa. Ruoat tietysti syödään ulkona keskiajan asuihin pukeutuneina. OHRARIESKA 5 DL KyLMÄÄ VETTÄ 1 TL SUOLAA NOIN 9 DL OHrAJAUHOJA 1 DL rUISJAUHOJA 1 DL NOKKOSIA ryöppää nokkoset kevyesti ja pilko pieniksi. Tee löysähkö taikina sekoittamalla ainekset nopeasti. Muotoile taikinasta tanko, jaa se pieniin palasiin. Kauli taikinapalaset pienen lautasen kokoisiksi ja laita ne pellille. Paista heti 250 asteessa 8–10 minuuttia. rieskat voi myös paistaa nuotiolla muurinpohjapannussa ilman rasvaa. KAPAKALA ELI KUIVATTU HAUKI 1–2 KG HAUKEA 1–2 rKL SUOLAA Perkaa, suomusta, huuhtele ja halkaise kalat. Laita ne halsteriin tai grilliritilälle, ripottele päälle suolaa. Kala kuivuu ja samalla kypsyy hitaasti miedossa lämmössä. RUTONTORJUNTA­ SOOSI 2 DL KErMAVIILIÄ 1 DL SMETANAA 1 rKL ETIKKAA 2 rKL SOKErIA SUOLAA rUOHOSIPULIA MÄKIMEIrAMIA (VILLI OrEGANO) SUOLAHEINÄÄ Rieskoja paistetaan keskiajan tyyliin. VIHREä SALAATTI ½ VIHrEÄÄ KErÄKAALIA PALA PUrJOA rUOHOSIPULIA 1 SIPULI VOIKUKANLEHTIÄ VUOHENPUTKEA SUOLAHEINÄÄ 1 DL PÄHKINöITÄ KANGASAJUrUOHOA (VILLI TIMJAMI) rouhi pähkinät, kuori sipuli, pilko ja sekoita ainekset. Nauti kermaviilisoosin kera, sillä se neutraloi suolaheinän oksaalihapon. ITSE KIRNUTTU VIHREä VOI 2 L KÄSITTELEMÄTöNTÄ rASVAISTA HUONEENLÄMPöISTÄ MAITOA TAI 4 DL VISPIKErMAA SUOLAA rUOHOSIPULIA Vatkaa maitoa tai kermaa vispilällä, kunnes kirnupiimä ja voi erottuvat. Kaada neste pois (voi käyttää rieskaan) ja huuhtele voi. Suolaa ja mausta silputulla ruohosipulilla ja sekoita, kunnes voista tulee vihreää. MARJAPöPERö ½ KG TALKKUNAA ½ KG MArJOJA (MUSTIKOITA, METSÄMANSIKOITA, VADELMIA) HUNAJAA Sekoita marjat. Laita ainekset tarjolle omiin kulhoihin, joista jokainen voi koota itselleen sellaisen sekoituksen kuin haluaa. YRTTIJUOMA Kerää luonnosta esimerkiksi mustikan, vadelman, mansikan, mesiangervon, maitohorsman, puolukan, mintun, koivun lehtiä ja kuusenkerkkiä. yrtit vaihtelevat ajankohdasta riippuen. Laita yrtit kattilaan ja kaada vettä päälle. Keitä niitä 10 minuuttia. Siivilöi lehdet pois. Juoman voi makeuttaa hunajalla tarpeen mukaan. keskiajanmenu Halstratut silakat Kapakala eli kuivattu hauki riistakäristys rutontorjuntasoosi räätikäsmuhennos Vihreä salaatti Härkäpapumuhennos Akanapuuro Ohrarieska Itse kirnuttu vihreä voi Poltetut mantelit Marjapöperö yrttijuoma 53 MAKASIINI 5 • 2012
• Käsin TeHTY Kesä­matto pa ljas jalkaiselle Karhunsammal on tuuheaa, sitkeää ja pehmeää. Siitä syntyykin mainio saunamatto. TEKSTI MArKUS TUOrMAA KUVAT MArKUS TUOrMAA JA MILLA TUOrMAA k asvitieteilijä carl von Linné kertoo kirjassaan Lapin kasveja , miten erämaassa voi tehdä itselleen pehmeän vuoteen. Ensin etsitään tarpeeksi suuri karhunsammalen kasvusto. Siitä leikataan puukolla vuoteen kokoinen alue reunojaan myöten. Yhtä kulmaa nostetaan ja puukolla irrotetaan sammallevy varovasti maasta. Sen jälkeen irrotetaan vielä toinenkin vastaavankokoinen sammallevy. Toinen näistä levitetään nukkumapaikalle patjaksi vihreä puoli ylöspäin ja toinen peitoksi vihreä puoli alaspäin, nukkujaa kohti. Tuuheat latvat Karhunsammalesta voi punoa myös koko kesän kestävän kynnysmaton. Sammalmaton teko on perinnettä, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Sammalilla ei ole varsinaisia juuria, mutta pienet juurtumahapset sitovat sammalen alustaansa ja toisiin sammalyksilöihin. Tiheän kasvutapansa ja juurtumahapsiensa ansiosta useat sammallajit muodostavat tiiviitä sammalmättäitä. Korpikarhunsammalen yksittäiset varret takertuvat tiiviissä kasvustossa niin tiukasti toisiinsa, että Linnén kuvaaman sammalpatjan ja -peitteen irrotus ehjänä on mahdollista. Jos taas kouraisee tukun karhunsammalia käteensä ja kiskaisee, tulevat sammalten pitkät varret näkyviin. Yläpäässä on pätkä vihreiden lehtien peittämää vartta, mutta alempana varren peittävät ruskeat, kuihtuneet lehdet ja juurtumahapset. Keräsin metsässä karhunsammalta ja punoin sen saman tien letiksi. Jätin letissä sammalen tuuheat latvat vapaiksi. Lettinä sammal on helppo kantaa kotiin. Kotipihalla kiersin letin spiraaliksi, jolMAKASIINI 5 • 2012 54
• loin syntyi pyöreä matto. Sidoin maton neulan ja langan avulla. Toinen sidontatapa on työntää maton sisään teräviksi vuoltuja vesoja reunalta keskustaa kohti. Sammalet ottavat tarvitsemansa kosteuden ja ravinteet pääosin varren sekä lehtiensä pinnan kautta. Ne hyödyntävät maapohjan kosteuden sijasta tehokkaasti ilman kosteutta ja ilman sekä veden mukanaan tuomia ravinteita. Tähän perustuu myös sammalmaton pysyminen tuoreena koko kesän ajan. Mattoon punottu sammal virkistyy sateessa tai mattoa varta vasten kasteltaessa. Koska sammalella ei ole varsinaisia juuria, ei se kuihdu kovin nopeasti kasvupaikaltaan irti kiskottunakaan. Sitkeät varret Karhunsammalen varsi on lahonkestävää. Kesän päätyttyä sammalmattoa ei kannatakaan heittää kompostiin, vaan se on parempi vaikka polttaa. Varsien lahonkestävyydestä kertoo myös karhunsammalen pituus – varret ehtivät kasvaa pitkiksi, koska ne lahoavat tyvipäistään hitaasti. Kesä­matto pa ljas jalkaiselle karhunsaMMalentunnistaaparhaiten muodostaan, tiheä sammalkasvusto on kuin pientä kuusikkoa. Tuoreena karhunsammalen lehdet siirottavat sivullepäin, mutta kuivuessaan ne painuvat varren myötäisiksi. Karhunsammalia kasvaa Suomessa useita lajeja ja ne kuuluvat kasvitieteellisesti kahteen kasvisukuun vuorikarhunsammaliin ja korpikarhunsammaliin. yhteensä näihin sukuihin kuuluu 13 lajia. Sammaltöihin kelpaa oikeastaan vain jälkimmäisen suvun nimikkolaji korpikarhunsammal, Polytrichum commune, sillä se kasvaa tarpeeksi pitkäksi, parhaimmillaan 40-senttiseksi. Oikean lajin tunnistaa juuri pituudesta. Korpikarhunsammalta kannattaa etsiä nimensä mukaisesti korvista, soistuvista metsistä ja rämeiltä. Myös metsäojista voi löytää pitkäksi kasvanutta karhunsammalta. Laji kasvaa yleisenä koko Suomessa. Karhunsammalen varret ovat myös muita sammalia sitkeämpiä. Sota-ajan puhdetöitä varten etsittiin luonnosta erilaisia materiaaleja, sitkeytensä vuoksi karhunsammal osoittautui erinomaiseksi harjantekoon. Kotiin palanneet sotilaat veivät taidon sittemmin omille kotiseuduilleen. Sotilaat saattoivat keksiä karhunsammalen sitkeyden ja sopivuuden harjaan kokeilemalla. Sitkeys lienee ollut kuitenkin tunnettua jo ikiajat. Ainakin Ruotsissa karhunsammalesta on perinteisesti tehty ja tehdään yhä uuniluutia. Nippu sammalta sidotaan narulla pieneksi luudaksi. Tällaisella uuniluudalla lakaistaan leivinuunista tuhkat pois ennen leipien työntämistä sinne. Sitkeä karhunsammal kestää uuniin kuumuutta hyvin. Pehmeä matto Paljasta jalkaa vasten sammalmatto tuntuu yhtä pehmeältä kuin sammalmätäs metsässä. Sammalmatolle on mukava myös istahtaa. Siksi sammalmatto on juuri paljasjalkaisen kesäajan kynnysmatto. Talvella se jäätyy ja murenee helposti. Silloin kuusenhavut ovat kynnyksellä parempia. Sammalen pehmeys otettiin huomioon myös aikoinaan Lapissa sammalvuoteita tehtäessä. Vuoteeseen valittiin itiöpesäkkeetöntä – Linnén mukaan ”naaraspuolista” – sammalta. ”Urospuolisen” sammaleen itiöpesäkkeet olisivat kutisseet ikävästi ihoa vasten. Karhunsammal on kaksikotinen kasvi, minkä vuoksi itiöpesäkkeitä muodostuu vain osaan sammalyksilöistä. Nykykasvitieteen mukaan tosin itiöpesäkkeellinen sammal on naaraspuolista, sillä sammalen itiöpesäkkeet kasvavat versojen kärkiin kehittyvistä munapesäkkeistä. Linné kuvailee innokkaasti, miten miellyttävä sammalpeitto on nukkujalle. Se on lämmin, pehmeä ja tuoksuu tuoreelle kasvullisuudelle. Se pitää myös ikävät pikkuötökät poissa nukkujan iholta. Kasvitieteilijä pohtii myös, mistä lappalaiset ovat keksineet karhunsammaleen käytön. Hän arvelee ihmisen seuranneen karhun puuhia. Karhuhan kerää valtavat määrät karhunsammalta talvipesäänsä ja yöpyy sammalen lämmössä koko pitkän ja kylmän talven. Sammalmatto tuntuu jalan alla pehmeältä. 55 MAKASIINI 5 • 2012
• Käsin TeHTY 1 Hyvällä kasvupaikalla karhunsammalen varret kasvavat pitkiksi. 2 Aloitin sammalletin sitomalla aloituskimpun narulla yhteen ja jakamalla sammalten tyviosat kolmeen osaan eli säikeeseen. 3 Toinen mahdollisuus aloittaa on taivuttaa yksi sammalnippu kaksinkerroin ja asettaa toinen nippu ensimmäisen keskelle. Tällöin kaksi tyvisuortuvaa ja punojaan päin osoittava latvasuortuva muodostavat letin aloitussäikeet. Näin voi aloittaa, jos metsään ei sattunut tulemaan langanpätkää mukaan. Letin punonta etenee siirtämällä reunimmainen säie vuorotellen kummaltakin puolelta kahden muun säikeen keskelle. 4 Lisäsin sammalsäikeisiin uusia sammalkimppuja niin, että sammalten vihreät latvat jäivät vapaiksi letin yläpuolelle. Sammallettiä punotaan aivan samalla tavalla kuin ranskalaista lettiä hiuksiin. 5 Tehtyäni lettiä pari metriä päättelin sen solmimalla narunpätkän letin pään ympärille. Kiersin letin spiraalille ja ompelin nurjalta puolelta tiiviiksi matoksi. saMMallettiäPunotaansamoin kuin kolmisäikeistä hiuslettiä. Lettiin lisätään jatkuvasti sammalia niin, että sammalten vihreä osa jää vapaaksi. Uusi sammalkimppu liitetään piirroksen pienemmän nuolen mukaisesti vasemmanpuoleiseen säikeeseen ja tämän jälkeen säie nostetaan kahden jäljelle jäävän keskelle pitemmän nuolen mukaisesti. Sen jälkeen sama tehdään oikeanpuoleiselle säikeelle. Piirroksessa letin rakennetta on selkiytetty, mutta todellisuudessa tuuheassa letissä sammalen vapaaksi jäävät osat peittävät punoksen näkyvistä. 1 2 3 4 5 56 MAKASIINI 5 • 2012
• KouLuTusTa Soidinkuja 4 Tunnus 5011305,Info:00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden ??/?? 2012 alkaen (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 104 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 116 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 57 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 57 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 64 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 34 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 40 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 9?%. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315?49?840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun osoitteenmuutos ??/?? 2012 – ??/?? 201 Metsäkustannus maksaa postimaksun Pohjoinen rautatiekatu 21 b Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 VASTAUSLÄHETyS + Lehden saajan osoite uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot SUKUNIMI ETUNIMI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE LÄHIOSOITE POSTINUMErO POSTITOIMIPAIKKA POSTINUMErO POSTITOIMIPAIKKA PÄIVÄyS ??ALLEKIrJOITUS?????????PUHELIN ASIAKASNUMErONI LEHDEN OSOITELIPUKKEESTA Mikäolimielestäsi tämän numeron mielenkiintoisin artikkeli? Entä mikä kiinnosti kaikkein vähiten? Mitä mieltä olit tämänvuotisesta kesäliitteestä? Oliko siitä sinulle hyötyä? Lähetä vastauksesi postikortilla osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Pohjoinen rautatiekatu 21 b, 00100 Helsinki. Voit vastata kyselyyn myös Metsälehden verkkosivulla osoitteessa www.metsalehti.fi. Linkki kyselyyn löytyy etusivun oikean laidan vihreästä Metsälehti-osiosta, josta klikkaat Vastaa lukijakyselyyn -lausetta. Kaikki 10. elokuuta mennessä vastanneet osallistuvat arvontaan. Palkinnoksi arvomme pottiputken syksyn istutuksia varten. Viime numerossa mielenkiintoisinta luettavaa oli reportaasi ”rappiometsien remonttimies”. Arvonnassa palkinnon voittivat Pirkko Hahl Laukaalta ja Pertti Pärssinen Orimattilasta. mistä pidit? TEEMA: METSÄ KUNTOO N Toiset meistä meinaava t, toiset tekevät. Jaakko Viitamäki Ylistarost a kuuluu viimeksi mainittuu n joukkoon. Yrityksens ä myynyt mies osti 50 hehtaaria hoitamato nta metsää. Kerromm e miksi. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVAT JYRKI TERVO RAPPIO METSIEN REMONT TI MIES MAKASII NI • MAKASII NI •
• Haemme Suomen metsäkeskukseen Tutustu meihin ja palveluihimme: www.metsäkeskus.fi Esittelijä työskentelee Metsäkeskuksen Kainuun alueen rahoitusja tarkastuspalveluissa ja sijoituspaikkana on Kajaani. Pääasiallisena tehtävänä on metsälakien esittely. Esittelijä toimii johtavan esittelijän sijaisena. Toimen kelpoisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys metsätalouteen ja sitä koskevaan lainsäädäntöön sekä hallinnollisten tehtävien tuntemus. Eduksi katsotaan rahoituslain ja sen työlajien hyvä tuntemus, muiden metsälakien sekä Metsäkeskuksen tietojärjestelmien tuntemus. Toimen menestyksellinen hoitaminen edellyttää täsmällistä työotetta ja hyvää kirjallista esitystaitoa. Toimi tulee ottaa vastaan 1.10.2012. Palkkauksessa noudatetaan Suomen metsäkeskuksessa noudatettavaa työehtosopimusta. Hakemukset mahdollisine liitteineen tulee toimittaa 3.8.2012 klo 16 mennessä osoitteella Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Kainuun alueyksikkö, PL 213, 87101 Kajaani tai sähköpostitse osoitteella kamk@metsakeskus.fi. Kuoreen tai sähköpostiviestin aiheeksi lisätään viite ”Esittelijä”. Lisätietoja toimesta antavat johtava esittelijä Teemu Pulkkanen, puh. 044 710 4230, teemu.pulkkanen@metsakeskus.fi tai ajalla 9. – 27.7. esittelijä Kalevi Keränen, puh. 044 710 4205, kalevi.keranen@metsakeskus.fi. eSiTTeLijää Suomen metsäkeskuksen tehtävänä on metsiin perustuvien elinkeinojen edistäminen, metsiä koskevan lainsäädännön toimeenpano ja metsätietoihin liittyvien tehtävien hoitaminen. Metsäkeskus on jaettu Julkiset palvelut -yksikköön ja Metsäpalvelut-liiketoimintayksikköön. Julkisten palvelujen Kainuun alueelle PaLVeLuKseen HaLuTaan 75 VuoTTa 10.7. Esa Morri, metsätalousneuvos, Virrat (matkoilla) 14.8. Erkki anttila, lehtori, Kemi (matkoilla) 70 VuoTTa 13.7. Pertti Saarinen, metsätalousneuvos, Espoo (matkoilla) 22.7. Martti Salmela, Metsänhoitoyhdistys Länsi-Pohjan eläkkeellä oleva neuvoja, Kemi 7.8. Esko Leinonen, metsänhoitaja, Savonlinna (ilman vastaanottoa) 60 VuoTTa 16.7. Esko Eronen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon metsäneuvoja, Varkaus (ei juhli) 16.7. antti Koskimäki, suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Hämeen-uudenmaan aluejohtaja, Loppi (juhlat kotona, os. Liutuntie 33, Kormu, klo 13.00 alkaen) 24.7. Jari immanen, suomen metsäkeskus, Julkiset Palvelut, Kaakkois-suomen metsäsuunnittelija, Kouvola (perhepiirissä) 2.8. Mauri Raivio, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Lounais-Suomen metsäneuvoja, Tampere 7.8. Tauno Mulli, Metsänhoitoyhdistys Metsä-Savon metsuri, Puumala (ilman vastaanottoa) 11.8. ahti Heikkinen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, metsäsuunnittelija, Puolanka 11.8. Paavo Linna, Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan valtuuston jäsen, Alavus 13.8. Sakari Mikkonen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, metsäsuunnittelija, ristijärvi 17.8. Pekka nummela, Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan hallituksen jäsen, Kuortane (matkoilla) 50 VuoTTa 16.7. arvo Soini, Metsänhoitoyhdistys Pyhäjokilaakson valtuuston jäsen, Vihanti 13.7. Juha Rytkönen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon hallitukmeRKKiPäiViä nimiTYKsiä sen jäsen, Joroinen 26.7. Risto Jonninen, Metsänhoitoyhdistys Koillis-Savon hallituksen jäsen, Juankoski 26.7. Juha Liukkonen, Metsänhoitoyhdistys Kangasniemi-Pieksämäen valtuuston jäsen, Kangasniemi 30.7. Päivi Helander, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toimistonhoitaja, Sauvo 30.7. anneli Jalkanen, maat. ja metsät. tohtori, Espoo (ilman vastaanottoa) 2.8. Jari Lehtinen, Metsänhoitoyhdistys Lakeuden hallituksen jäsen, Kauhajoki 5.8. Eino Svinhufvud, Metsänhoitoyhdistys Kangasniemi-Pieksämäen valtuuston jäsen, Espoo 9.8. Juha Siekkinen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Keski-Suomen metsätalousinsinööri, Pihtipudas uPM Sauli brander on nimitetty UPM:n metsäpalvelujen johtajaksi. Panu Kärkkäinen on nimitetty UPM:n metsäpalvelutoiminnasta Suomessa vastaavaksi johtajaksi toimipaikkanaan Valkeakoski. Terho Nieminen on nimitetty Etelä-Suomen integraattialueen aluejohtajaksi UPM:n puunhankintaan. Niemisen toimipaikka sijaitsee raumalla. Esa Korhonen on nimitetty Itä-Suomen 58 MAKASIINI 5 • 2012
• EV ON METSÄOPE TU S Metsäopetus alkoi Evolla 1.3.1862. Juhlistamme tapahtumaa kutsumalla Evon vanhat opiskelijat illanviettoon kanssamme Evon pihapiiriin keskiviikkona 29.8.2012. Iltajuhla alkaa klo 17.30 ruokailulla. Iltaa jatketaan evolaisen elävän musiikin sekä rennon seurustelun siivittämänä puoleen yöhön saakka. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen Ulla Rauhalalle 03-646 5302 (ark.8-16) sekä lunastaa muonalipuke (25€), joka sisältää ruokailun, ruokajuomaa, iltaohjelmaa sekä Evo 150 vuotta juhlajulkaisun. Ilmoittautumisen yhteydessä saat ohjeet maksun suorittamisesta. Huom! ilmoittautumisaika 16.7.– 3.8.2012. Mahdolliset tiedustelut majoituksesta ilmoittautumisen yhteydessä. www.hamk.fi/metsatalous Iisalmen Sahat Oy on v. 1922 perustettu, yksityinen sahalaitos. Liikevaihtomme on n. 50 milj. euroa ja henkilöstövahvuutemme n. 50. Moderni vuonna 2001 valmistunut tuotantolaitoksemme sijaitsee Iisalmessa. Hankimme puuta vuosittain n. 750 000 m3 pääsääntöisesti Pohjois-Savon alueelta. haemme palvelukseemme ALUE-ESIMIESTÄ PUUN OSTOON Toimenkuva muodostuu puunhankinnan eritehtävistä painottuen ostotoimintaan. Tarjoamme sinulle positiivisen työilmapiirin lisäksi monipuolisen, haasteellisen, sekä vastuullisen ja itsenäisen työnkuvan. Pääasiallisena hankintaalueena on Vieremä, Vuolijoki sekä Kajaanin etelä osa. Tehtävään valittavalta odotamme: metsätalousteknikon tai -insinöörin koulutusta muutaman vuoden työkokemusta vastaavassa tehtävässä hyviä ihmissuhdetaitoja ja positiivista asennetta käytännönläheistä ja tuloshakuista työotetta kykyä itsenäiseen työskentelyyn Lisätietoja tehtävästä antaa metsäpäällikkö Veikko Jauhiainen p. 0500-372506 tai tj. Petri Hämäläinen p. 044-530 2221. Hakemukset palkkatoivomuksineen tulee toimittaa 12.08.2012 mennessä osoitteeseen Petri Hämäläinen, Iisalmen Sahat Oy, PL 136, 74101 Iisalmi tai sähköpostilla osoitteeseen petri. hamalainen@ipowood.fi. IPO Wood 2x140 2012_92mm 26.6.2012 10.37 Sivu 1 PaLVeLuKseen HaLuTaan TaPaHTumia maKasiiniRisTiKKo 5 nimiTYKsiä Seuraavan sivun ison makasiiniristikon vastausten tulee olla perillä 16.8. osoitteessa Metsälehti, pl 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiiniristikko 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! Makasiiniristikko 4, oikea ratkaisu Palkinnot makasiiniristikosta 4 on arvottu seuraaville kolmelle: Kyllikki Kemppainen, Suonenjoki, Sirkka Lehvonen, Joensuu ja Raili Rautavirta, Korpilahti. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ilmoita Metsälehti Makasiinissa jarmorautapuro,p.0207729133 integraattialueen aluejohtajaksi UPM:n puunhankintaan. Korhosen toimipaikka sijaitsee Lappeenrannassa. Janne Seilo on nimitetty Pohjanmaan integraattialueen aluejohtajaksi UPM:n puunhankintaan. Seilon toimipaikka sijaitsee Pietarsaaressa. Matti Toivakainen on nimitetty Keski-Suomen integraattialueen aluejohtajaksi UPM:n puunhankintaan. Toivakaisen toimipaikka sijaitsee Jämsässä. Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi Tietoa metsästä. www.metsakustannus.fi 59 MAKASIINI 5 • 2012
• RisTiKKo nimi Lähiosoite 60 MAKASIINI 5 • 2012
• iBan-tilinumero BiC-koodi Postinumero Postitoimipaikka 61 MAKASIINI 5 • 2012
• PiLKKeiTä TeKsTi sePPo VuoKKo KUVA JOrMA PEIPONEN lillukanMarjojaei juuri arvosteta, joten voisi luulla, että mesilillukan marjat ovat aivan toista luokkaa. Päinvastoin, mesilillukka ei yleensä tee marjoja lainkaan! Nimi viittaakin vanhempiin: mesilillukka on lillukan ja mesimarjan risteymä, joka on perinyt lillukalta rehevän kasvun ja pitkät rönsyt, mesimarjalta kauniit vaaleanpunaiset kukat. Kun mesimarjan ja lillukan kromosomiluvut ovat erilaiset (14 ja 28), saa mesilillukka kromosomistoonsa keskiarvon, 21 kromosomia. Se taas ei ole tasan kahdella jaollinen, joten sukusoluihin ei tule täydellistä kromosomistoa. Näin sekä siitepöly että munasolut ovat kelvottomia. Silti mesilillukka on yleinen ja paikoin hyvin runsas Kainuusta MetsäLappiin, monin paikoin runsaampi kuin kumpikaan kantalajeista. Mesilillukka on selvästi mesimarjaa kookkaampi ja usein lillukkaakin tuuheampi ja elinvoimaisempi. Kun sen kasvupaikkavaatimuksetMetsäkustannus oy ja emokonserni Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio muuttivat heinäkuun alussa Helsingin Malmilta keskustaan. Uusi osoite, Pohjoinen rautatiekatu 21 b sijaitsee Kampissa. Metsälehti palaa vanhoille kotikulmilleen, sillä vuoteen 1986 saakka lehteä toimitettiin Kampissa Salomonkadulla. Sieltä muuttokuorma vei ensin Pasilaan ja vuonna 1997 Malmille. Malmilla vietettyjen 15 vuoden aikana Metsäkustannuksen väkimäärä on kasvanut kymmenellä hengellä. Kuun vaihteessa laatikoihin pakattiin 19 ihmisen tavarat. Helsingin toimituksen lisäksi Metsälehdellä on kaksi aluetoimitusta, toinen Jynuoret kertovat Metsälehti osallistuu metsäalan yhteiseen Metsä puhuu -hankkeeseen julkaisemalla kesän mittaan nuorten kokemuksia kesätöistä. Käy katsomassa osoitteesta www.metsalehti. fi, miten monenlaisia hommia metsässä onkaan. Metsäkustannusmuuttaa väskylässä ja toinen rovaniemellä. Osoitteen lisäksi myös Metsäkustannuksen puhelinnumerot muuttuvat. Uusi vaihde on 09 315?49?800. Kännykkänumerot ja laskutusosoite säilyvät ennallaan. harhauttavanmakeanimi Mesilillukan verso on samanlainen kuin lillukalla, mutta suuret, punaiset kukkansa se on perinyt mesimarjalta. kin ovat väljemmät kuin vanhempiensa, pystyy se rönsyjensä avulla levittäytymään laajalle ja syrjäyttämään vanhempansa. Kun kloonit saattavat elää vuosisatoja, ei uusia risteymätaimia tarvitse syntyä edes kovin usein mesilillukan yleisyyden turvaamiseksi. Ja kun joskus jonkun mesilillukan nupussa sattuu sellainen häiriö, että kromosomisto kaksinkertaistuu, syntyy uusi, suvullisesti lisääntyvä laji – tai kenties se on jo syntynyt, sillä mesilillukastakin on joskus löydetty marjoja. H A N N U VI rT A N EN Lue kokemuksia kesätöistä 62 MAKASIINI 5 • 2012
• ensi numeRossa PUUKAUPPA teema Missä maksetaan tukista parhaat hinnat? SEUrAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTyy 13. SyySKUUTA. Seuraava Metsälehti ilmestyy 16. elokuuta. M IK KO rI IK IL Ä 63 MAKASIINI 5 • 2012
• TUOTE & TEKIJÄ Ben Rosenlund Paraisilta tekee laiturin, jota eivät pienet puhurit siirtele. TEKSTI HANNA LEHTO-ISOKOSKI KUVAT JUSSI VIERIMAA Valmistan perinteisiä kiviarkkulaitureita. Ensin teen hirsistä arkun, jonka sisälle tulee kiviä ja päälle kansi. Ennen vanhaan venevajat ja laiturit rakennettiin näin, ja ne kestivät 40–60 vuotta. Iso osa asiakkaistani on mökkiläisiä, jotka ovat yhä kiinnostuneempia kiviarkkumallista. Se on raskas ja pysyy paremmin paikoillaan kuin ponttonilaituri. Myös maihinnoususillasta tulee tukeva. Luonnonoloja kuten ahtojäitä vastaan ei kukaan voi antaa takuita, sillä ne ovat aina riski. arkkuhirsi on kokonaan kantattu. Se sahataan puun tyvestä lähtien kokoon kuusi tuumaa kertaa niin paljon kuin saa. Tavoitteena on 30–40 senttimetriä korkea hirsi. Aikaisemmin käytin rahtisahuria, mutta nyt sahaan toista vuotta itse kenttäsirkkelillä. Puun täytyy olla kartiomainen, tyvestä paksu ja neljän metrin päästä kapeneva. Laituri mukailee pohjan muotoa, ja pohja syvenee etäämpänä rannasta. Tyvipää laitetaan sinne ja kapea rantaa kohti, kunnes tullaan vesirajaan. Siinä hirret ovat vatupassissa ja tasaiset. Laituriarkkuun tehdään lohenpyrstösalvokset. toimin paraisilla ja ostan puun paikallisilta metsänomistajilta. Parasta on saaristossa hitaasti kasvanut mänty – tiheäsyinen, oksainen, tervainen. Se kestää. Myös sahoilta löytyvä huonompi puu sopii minulle, esimerkiksi tukki, joka on liian kaareva sahatavaraksi. asiakas saa laiturin avaimet käteen -periaatteella. Tarkka hinta riippuu arkun syvyydestä ja koosta mutta on yleensä 15?000–20?000 euroa. Olisi hyvä odottaa vuosi, ennen kuin arkun päälle laitetaan kansi. Arkun pitää asettua. Kannen valmistan kahden tuuman männystä, jonka sahaan kiilaan. Pinnan käsittelen tervapetsillä. olen Valmistanut arkkulaitureita nelisen vuotta. Työllistän itseni kokonaan ja puoleksi vuodeksi kolme työntekijää. Hirsistä laituri Ben Rosenlund valmistaa laitureita omassa Skäri Ben -yrityksessään Paraisilla. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.skariben.fi. Rosenlund hallitsee lohenpyrstösalvokset. 64 MAKASIINI 5 • 2012
• M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas palveluumme 09 315 49 810 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti mak 230x297.indd 1 14.6.2012 21.14 M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas palveluumme 09 315 49 810 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti mak 230x297.indd 1 14.6.2012 21.14 M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas palveluumme 09 315 49 810 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti mak 230x297.indd 1 14.6.2012 21.14 M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas palveluumme 09 315 49 810 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti mak 230x297.indd 1 14.6.2012 21.14 M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas palveluumme 09 315 49 810 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.fi/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.fi/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti mak 230x297.indd 1 14.6.2012 21.14
• Kuvassa tyytyväinen metsänomistaja. Stora Enso Metsän palvelut tuovat varmuutta ja huolettomuutta metsänomistajuuteen. Ja kun on aika tulouttaa metsän tuottoja, Stora Enson kanssa teet elämäsi vaivattomimman puukaupan. Tähtitilillämme puukauppatulosi saavat 5 % koron. Tutustu Stora Enson kanta-asiakasetuihin osoitteessa www.storaensometsa.fi. Asiantuntevat puunostajamme vastaavat kyselyihisi numerossa 02046 1478. www.storaensometsa.fi www.facebook.com/StoraEnsoMetsa