Millainen kuusi on? Petri Tamminen kirjoitti kuusen, männyn ja koivun muotokuvat. METSÄN PUUT KUUSEN VARHAIS HOIDOSTA METSÄNOMISTAJA LAMPURI ENNALLISTAA PERINNEYMPÄRISTÖJÄ METSÄNTUTKIMUS KOHOKOHTIA VUOSIEN VARRELTA ILMASTONMUUTOS METSÄN ARVO NOUSEE POHJOISESSA Hehtaaritulos heikkeni • Takuuhinta toi tarjontapiikin • Kirjanpainajatuhot laajenevat KYSYMYSTÄ TE EM A : IL M A ST O N M U U TO S . HEINÄKUUTA • NUMERO / • • WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I / 1438_.indd 1 28.6.2013 10.18
metsakirjakauppa.? Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Kevättyöt jo mielessä? Tilaa parhaat kevätkirjat nyt edulliseen hintaan. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.?. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Syötä verkkokaupan ostoskorissa kampanjakoodi KEVAT_2013. Tarjoukset ovat voimassa 10.5. saakka. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. Laita s-postisi meille osoitteeseen kirjauutiset@metsakustannus.? 34 34 Nyt Nyt euroa euroa Uudistettu painos! Uudistettu painos! 36 36 Nyt Nyt euroa euroa Suomen rantakasvio Henry Väre Jokaisen mökkiläisen, veneilijän ja kasviharrastajan käsikirja merenja järvirantojen kasvillisuudesta. Kasvio esittelee loistavin valokuvin 440 rantojemme lajia ja alalajia. Kirja avaa luonnon moninaisuutta ja innostaa rantaretkille. Hinta nyt 34 € – norm. 48,50 € Suomen puut ja pensaat Henry Väre ja Heikki Kiuru Kirjassa esitellään Suomen alkuperäiset puut ja pensaat, mukana on 70 lajiketta alalajikkeineen. Yli 500 valokuvassa havainnollistetaan yleiskuvan lisäksi mm. puun runko, lehdet, silmut, kukinnot ja hedelmät. Hinta nyt 37 € – norm. 42 € Suotyypit ja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen Laine, Vasander, Hotanen, Nousiainen, Saarinen ja Penttilä Kirjassa esitellään suotyyppijärjestelmän sekä luonnontilaisten soiden ja ojitettujen turvekankaiden tyypit ja niiden opaskasvit. Kirjassa on mukana DVD. Hinta nyt 36 € – norm. 40,40 € 35 35 Nyt Nyt euroa euroa 34 34 Nyt Nyt euroa euroa 38 38 Nyt Nyt euroa euroa Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun Hotanen, Nousiainen, Mäkipää, Reinikainen ja Tonteri Metsätyypit-opas esittelee metsätyyppiteorian ja metsätyyppijärjestelmän soveltaen uutta tutkimustietoa käytäntöön. Erinomainen maastokäsikirja metsäalan ammattilaisille ja opiskelijoille. Mukana kirjan aineistoa syventävä CD-ROM. Hinta nyt 35 € norm. 38,40 € Metsänuudistaminen Jaana Luoranen, Timo Saksa ja Karri Uotila Metsänuudistaminen on investointi tulevaan ja vaikuttaa metsänkehitykseen sekä metsästä saataviin tuloihin aina kiertoajan loppuun asti. Ajankohtaisessa kirjassa esitellään uudistamisvaiheen toimenpiteet ja niiden perusteet. Hinta nyt 34 € norm. 38,40 € Metsä maisemassa suunnittelu ja hoito Minna Komulainen Havainnollinen maisemasuunnittelun työkalupakki, jonka avulla yhteisen maiseman hoito helpottuu. Kirja tarjoaa tietoa uudenlaisista hoitomalleista. Hinta nyt 38 € norm. 42,40 € Kesälukemista kaikille! Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.? . Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.? Edulliset pakettihinnat: Koko sarja (1–3) 120 euroa + toimituskulut 7,50 € (norm. 149 € ) Osat 2 ja 3 yhteensä 80 euroa + toimituskulut 7,50 € (norm. 97 € ) Historiakirjojen tilaukset: tilaukset@metsakustannus.? tai soittamalla Metsäkustannuksen asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 1 OSA: 2. painos, 640 sivua, hinta 52 € Metsähistoriallinen teossarja jälleen saatavilla Kirjatrilogian ensimmäisen osan toinen painos on ilmestynyt. Kukin kirja koostuu sarjasta metsähistoriallisia kertomuksia, joissa käsitellään maamme metsien käyttöä. Tarkastelujakso kattaa pääasiassa viimeiset puolitoista vuosisataa. Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turvemaiden värikylläiseen maailmaan. Kirjaan on valittu 100 lehtisammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Kustantajan hinta 29 € Hangon kasvisto etelän aarre Henry Väre ja Kalevi Keynäs Kirja esittelee Hangon omaleimaisinta kasvistoa ja sen erityispiirteitä, mukana on noin 200 kasvilajia tai -alalajia. Kasvit esitellään rannikolta sisämaan kallioille, metsiin ja soille ja lopuksi vanhoihin ja uusiin asuttuihin ympäristöihin. Kustantajan hinta 32 € Vesiensuojeluopas Samuli Joensuu, Maija Kauppila, Maria Lindén ja Tommi Tenhola Opas esittelee toimivat menetelmät metsätalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi. Toimenpidesuositukset perustuvat viimeisimpään tutkimustietoon ja käytännön kokemukseen vesiensuojelun tehokkuudesta. Kustantajan hinta 38 € UUTUUS UUTUUS UUTUUS 2 OSA: 512 sivua, hinta 48,50 € (2011) 3 OSA: 512 sivua, hinta 48,50 € (2011) 1439_.indd 2 28.6.2013 10.16
PÄÄKIRJOITUS: Metsästä vaikea tehdä pikaselvityksiä METSÄNOMISTAJA: Lampaat kesälaitumelle UUTISET: Tulos heikkeni Kirjapainajatuhot laajenemassa METSÄTYYPPI: Pelottaako tukkilaista? MARKKINAT: Takuuhinta toi tarjontapiikin KUUKAUDEN PUUKAUPPA: Kesäleimikko myytiin sahalle VERKOSSA: Mitä pitäisi tutkia? TEEMA: ILMASTONMUUTOS MITEN METSÄN KÄY? Suomi lämpenee parilla asteella vuoteen 2100 mennessä. Vaikutuksissa riittää tutkittavaa. RAHAPUU: Virheistä ja laiskuudesta palkitaan OMA METSÄ METSÄNHOITO: 18 kysymystä kuusen varhaishoidosta TUOTEUUTUUKSIA MOOTTORISAHAKOULU: Kaatokolo kohdalleen METSÄPERINTÖ: Kauppa, lahja vai molemmat? KYSY POIS: Kannattaako alikasvos säästää? TUTKIMUS: Dahurialainen haastaa siperialaisen METSÄLÄISEN ALLAKKA: Riukuja kylkiäsinä METSÄNTUTKIMUKSEN KOHOKOHTIA KOLUMNI: Tiedätkö kuinka puusi katkotaan? KUNIGATAR, ISOÄITI JA MORSIAN Kirjalija Petri Tamminen kertoo, millaisia puut todella ovat. ENNEN & NYT: Suosta nousi hongikko LUHTA: KOP KOP Tikkakannat ovat runsastuneet ja nakusta voi kuulla yllättävistäkin paikoista. TAPIONPÖYDÄLTÄ: Supermarja saskatoon KÄSIN TEHTY: Nuotio purkissa LUKIJOILTA: Suomessa puuta riittää RISTIKKO PILKKEET: Äyriäisiä metsässä? TUOTE & TEKIJÄ: Männystä paatti METSÄLEHTI MAKASIINI 22 66 58 SISÄLLYS NRO / . . EMIL BOBYREV ESKO KESKI VÄHÄLÄ JORMA LUHTA MAKASIINI • MAKASIINI • 1440_.indd 3 28.6.2013 16.38
PEFC/02-31-162 ELIISA KALLIONIEMI eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 00100 Helsinki Puhelin 09 31549800 Telefax 09 31549879 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.? www.metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 31549802 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 31549808 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 31549803 Eero Sala p. 09 31549804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 31549807 Tiia Puukila p. 09 31549806 Laura Kakkonen p. 050 440 9610 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 31549805 0400 973457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 31549870 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä 39 40101 Jyväskylä p. 09 31549845 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 31549809 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 31549841 0400 913 822 ILMOITUSMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 31549847 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 31549848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.? ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 8.15–16.00 Puhelin 09 31549840 Ansa Seppälä p. 09 31549843 Ulla Ylikangas p. 09 31549844, 050 572 2165 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Makasiinin levikki: 36084 ( /12) Painopaikka Paperit Forssa Print 2013 G-print 170 g Novapress Silk 80 g Kannen kuva ESKO KESKI VÄHÄLÄ tuloksia tulee usein paljon hitaammin kuin päättäjät toivoisivat. Kun vastaukset valmistuvat, kysymykset ovat jo voineet vanhentua. Nykyajan haasteisiin halutaan nopeita selvityksiä. Metsälehden 80-vuotisjuhlan merkeissä olemme tänä vuonna paneutuneet metsäalan historiaan. Tässä numerossa professori Kari Mielikäinen esittelee lähes satavuotiaan Metsäntutkimuslaitoksen vaiheita. Kiinnostava kuvakavalkadi osoittaa, mikä merkitys pitkäjänteisyydellä on tutkimuksessa. Vanhoista kokeista on saatu arvokkaita vastauksia tämän päivän kysymyksiin, joita viime vuosituhannen alkuvuosikymmenillä ei osattu ajatellakaan. Tämän numeron pääjutun aihe, ilmastonmuutos, on tästä hyvä esimerkki. Tutkimuksen voimavaroja suunnattaessa on maltettava katsoa pitkälle. Vaikka juuri nyt puunjalostus on vähentynyt, puun tuottamista kannattaa edelleen tutkia. Samoin tarvitaan nopeiden selvitysten ohella myös pitkän aikavälin seurantaa. M aaja metsätalousministeriön alaiset tutkimuslaitokset on tarkoitus yhdistää Luonnonvarakeskukseksi vuonna 2015. Metsäntutkimuslaitoksen ohella uusi keskus muodostuu lähes samankokoisesta Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, joka on kolmikosta selvästi pienin. Fuusio on osa laajaa uudistusta, jossa valtion tutkimuslaitoksia yhdistetään isoiksi tutkimusja kehittämiskeskuksiksi. Samalla myös tutkimuksen rahoitus muuttuu. Uudistuksen tavoitteena on luoda tutkimukselle entistä joustavammat raamit. Nykyajan isoja ilmiöitä kuten ilmaston lämpenemistä tai biotaloutta tutkimaan nykyinen sektoreittain jakaantunut laitoskenttä on jäykkä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin rahasta. Luonnonvarakeskuksen on selvittävä uusista ja vanhoista tutkimusongelmista entisestään niukkenevalla budjettirahoituksella. Yhdistymisen toivotaan tehostavan toimintaan, eli säästävän rahaa. Metsäntutkimuslaitos on ollut uudistuksessa aktiivisesti mukana. Muun muassa fuusiota valmistelevaa työryhmää johtaa Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Hannu Raitio. Metsäntutkijoilla onkin paljon puolustettavaa. Varsinkin puun tuottamiseen liittyvä tutkimus tarvitsee vankkoja perusteluja, kun metsää kasvaa Suomessa jo paljon enemmän kuin sitä käytetään. Metsäntutkimus on myös hitautensa vuoksi epämuodikasta. Luonnosta on vaikea saada tietoa ilman kokeita, ja metsäntutkijoiden koealoilta Metsästä vaikea tehdä pikaselvityksiä KÄSISSÄSI ON Metsälehti Makasiinin kaksoisnumero, johon olemme koonneet tavallista enemmän luettavaa. Hyötyliitteen olemme tällä kertaa siirtäneet syksyyn. Se tulee seuraavan Metsälehti Makasiinin välissä syyskuussa. Liitteen aiheena on puukauppa. Metsälehti ilmestyy kesätauon jälkeen 15. elokuuta. MAKASIINI • 1441_.indd 4 28.6.2013 16.39
Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. KESÄKUUSSA Sää oli tukahduttavan helteinen 26. kesäkuuta Joutsenon Myllymäellä, 30 astetta. Kuukautta aikaisemmin puron varrella soi lintujen konsertti, nyt luonto oli vaiennut. Kuva Tapani Räsänen 1442_.indd 5 28.6.2013 16.40
KESÄLAITUMELLE Janne Jokela vie lampaansa kesäisin saaristoon perinneympäristöjä ennallistamaan. Harrastuksena lampurilla on metsien keräily. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT ESKO KESKI VÄHÄLÄ 1443_.indd 7 28.6.2013 16.44
ää, mää, bäää! Ilman täyttää korvia huumaava määkiminen, kun lohtajalainen luomulampuri Janne Jokela avaa lampolan ovet. Jokaisella 150 lampaasta on oma äänialansa. Emolampaat eli uuhet ääntelevät möreämmin. Maaliskuussa syntyneillä karitsoilla ääni on korkeampi, jopa kimakka. Ne elehtivät levottomasti ja tapittavat kiinteästi ovella seisovaa lampuria. Desibelit nousevat. Puhe hädin tuskin erottuu päättäväisen määkimisen seasta. ”Ne kuvittelevat saavansa ruokaa. Kyllä ne kohta rauhoittuvat”, Jokela sanoo. Lampaat ovat 48-vuotiaan isännän työntekijöitä. Jokelan pääelinkeino on perinneympäristöjen hoito. Joka kesä hän vie lampaat Rahjan saaristoon. Vanhat umpeen kasvaneet hakamaat ja metsälaitumet raivataan ensin. Lampaiden tehtävä on estää ennallistettuja maita pusikoitumasta uudelleen. Laidunnuksen ansiosta paju ei veso, heinät pysyvät kurissa ja uhanalaisilla lajeilla, kuten ruianesikolla, on taas valoa kasvaa. Laidunnettavaa on kaikkiaan 140 hehtaaria, joista suurin osa sijaitsee Metsähallituksen Naturaja lintujen suojelualueilla. Palkan työstään lampuri saa Euroopan unionilta. Se maksaa laidunnuksesta erityisympäristötukia. Merihätä opetti Jokelan isä Vilho Jokela aloitti perinneympäristöjen hoidon ensimmäisenä vapaaehtoisena Lohtajan ja Kokkolan alueella vuonna 1998. Kun tila siirtyi seitsemän vuotta myöhemmin Jokelalle, hän jatkoi isänsä jalan jäljillä, vaikka alkuun ajatukset olivat toiset. Isän 80 uuhta meinasivat päätyä myyntiin, mutta vuosien kokemus isän apurina sai Jokelan lopulta muuttamaan mielensä. Nyt hänellä on 220 uuhta ja viisi pässiä sekä karitsat. Uuden lampolankin hän rakensi vuonna 2010 vanhan rinnalle ja suunnitelmissa on vielä kolmas. Vuosittain kesän alkaessa Jokela siirtää saariin yhteensä 300 lammasta. Ainoastaan pässikaritsat jäävät pitämään vahtia lampolaan. Apunaan hänellä on pari muuta paikallista lampuria sekä kaksi uskollista bordercollieta. Englannista tuotu Drift paimentaa jukuripäisetkin lampaat haluttuun suuntaan. Onni puolestaan auttaa helpompien tapausten kanssa. Tältä vuodelta urakka on jo alkanut. Ensimmäiset lampaat ovat päässeet vanhalle orilaitumelle Kalajoen edustalle, jossa pidettiin hevosia 1950-luvulla. Seuraava erä kuljetetaan tulevana yönä. Silloin meri on yleensä tyyni. ”Meillä oli toissa syksynä merihätä. Vene haukkasi aaltoon ja täyttyi vedellä. Lampaat uivat läheiselle luodolle ja osa jäi veneeseen, kun se nousi hitaasti ylös kellumaan”, Jokela kertoo. Onneksi haaverista selvittiin säikähdyksellä. Nyt kuljetuksessa käytettävää armeijan vanhaa venettä on paranneltu ja kunnioitus merta kohtaan on kasvanut. Lampaiden siirtopäivät valitaan huolellisesti säiden mukaan ja isäntä tarkkailee jatkuvasti, ettei tuuli ylly yli kahdeksan metrin sekunnilta. Sukutalon pelastaja Jokelan ainut oma perinnelaidun on vuonna 1890 rakennetun kotitalon etupihalla. Rinteessä sijaitsevaa hakamaata rajaavat neljäkymmentä hehtaaria peltoja. Niissä isäntä viljelee lampaiden talvirehuksi menevää luomukauraa. ”Peltopinta-ala ei riittäisi, elleivät lampaat olisi kesiä luonnonlaitumilla”, Jokela kertoo. Peltojen takana siintää kymmenkunta komeaa jättömäntyä. Ne ovat yltäneet parinsadan vuoden ikään. Jokela ja hänen isänsä hakkasivat yhdessä takametsän, mutta säästivät puut muistoksi. Isä vannotti poikaansa, ettei hän kaataisi niitä koskaan, ja Jokela on pitänyt lupauksensa. Hän suunnittelee mäntyjen lomaan nuotiopaikkaa, jossa voisi keittää ehtoona pannukahvit ja hiljentyä. Nuotiopaikalta peltojen lomasta näkyisi suoraan kotitalo pihapiireineen. Sieltä isäntä voisi ihailla kättensä jälkeä. Hän pelasti parikymmentä vuotta kylmillään olleen suvun vanhan hirsitalon ja entisöi sen perheensä kodiksi. Jokela on tilan neljäs isäntä. Intohimona keräily Kotitalon seinät kätkevät sisälleen isännän rakkaan harrastuksen, keräilyn. Ikkunoiden yläpuolella olevia hyllyjä koristavat vanhat Arabian sinivalkoiset kannut, hellan VUOSITTAIN KESÄN ALKAESSA JOKELA SIIRTÄÄ SAARIIN YHTEENSÄ LAMMASTA. Kokkola METSÄNOMISTAJA MAKASIINI • 1443_.indd 8 28.6.2013 16.44
VUOSITTAIN KESÄN ALKAESSA JOKELA SIIRTÄÄ SAARIIN YHTEENSÄ LAMMASTA. Tänä kesänä Janne Jokela kuljetti ensimmäiseksi lampaat vanhalle orilaitumelle Kalajoen edustalle. 1443_.indd 9 28.6.2013 16.44
”METSIEN OSTOSSA ON OLLUT AINOASTAAN MUUTAMA VUOSI VÄLIÄ, KUN LAPSET OLIVAT PIENIÄ.” reunustalla roikkuvat lukuisat erimalliset kuparivuoat ja takan päällä on kokoelma kuparipannuja. Viidenkymmenen neliön tuvassa on kolme toinen toistaan komeampaa pöytäryhmää. ”Minulla on sellainen tauti kuin krooninen keräilyharrastus. Kerään aina jotain, mutta mitään en pysty panemaan pois. En tiedä, onko minun käärinliinoissani sitten taskut”, Jokela sanoo. Kaikki eivät kuitenkaan mahdu tupaankaan, saati käärinliinoihin. Jokela keräilee nimittäin myös metsiä. Kun muut nuorina päristivät kylillä hienoilla autoilla, Jokela ajeli vaimonsa Sarin kanssa Finn Datsunilla ja katseli metsää puilta. Ensimmäisen tilansa hän osti 23-vuotiaana vuonna 1988. ”Siitä se kipinä lähti. Metsien ostossa on ollut ainoastaan muutama vuosi väliä, kun lapset olivat pieniä.” Nyt Jokela on toinen osakas Kittilässä sijaitsevassa viidensadan hehtaarin yhtymässä. Lisäksi hän omistaa 250 hehtaaria metsää 60 kilometrin säteellä kotitilastaan. Autokin on vaihtunut Mersuun. Luottamusta riittää Metsä on tuonut mukanaan myös luottamustoimet. Jokela istuu metsäkeskuksen alueneuvottelukunnassa ja on hakkeella tuotettua kaukolämpöä myyvän Lohtajan energiaosuuskunnan puheenjohtaja. Näiden lisäksi hänellä on sormensa pelissä lukemattomissa muissa luottamustoimissa Suomen lammasyhdistyksestä Kokkolan kaupunginteatteriin. Jokelan 25-vuotiaalla tyttärellä Niinalla ja 25-vuotiaalla pojalla Villellä riittää ihmeteltävää, kun maatilaja metsätöiden ohella isä rientää lukuisiin kokouksiin. Lapset auttavat lammaslaidunten raivauksessa sekä lampaiden hoidossa, ja etenkin tilan tulevasta jatkajasta Villestä on suuri apu tilan töissä. Janne Jokela kunnosti vaimonsa Sarin kanssa suvun vanhan hirsitalon perheensä kodiksi. METSÄNOMISTAJA MAKASIINI • 1443_.indd 10 28.6.2013 16.44
Koska etenkin kuitupuun hinta on ollut laskussa, Jokela on yrittänyt etsiä metsästään myös muita arvoja. Metsätöistä isällä on sen sijaan tyttärensä kanssa erilaiset näkemykset. Jokela on sekä luonnonsuojelija että talousmetsänhoitaja, mutta tytär ymmärtää vain luonnonsuojelun päälle. ”Hän haluaisi ikimetsää. Sellaista minulla ei valitettavasti ole tarjota, koska olen ostanut metsät velkarahalla.” Tonttikaupalla lisätuloja Metsiin Jokela ei ole aivan yhtä kiintynyt kuin antiikkimarkkinoiden ja huutokauppojen löytöihin ja osaa niistä tarpeen vaatiessa luopua. Tällä hetkellä myynnissä on kaksi tilaa. Osa metsistä saatavasta tulosta tulee nimenomaan tilakaupoista. Jokela ostaa metsää kuntakeskusten läheltä ja järvien rannoilta, hakkaa puut pois ja lohkoo maat tonteiksi. ”Pelkkä puun, etenkin kuitupuun, hinta on mennyt koko ajan alaspäin. Sen takia olen yrittänyt etsiä metsistä myös muita arvoja.” Yhteen aikaan isännällä oli apuvälineenä harppi, jonka avulla hän rajasi kartalta alueen, josta metsiä kannatti ostaa. Hän iski harpin toisen pään esimerkiksi Kokkolan kaupungintalon kohdalle ja piirsi viidentoista kilometrin säteellä ringin. Kun ympyrän sisältä tuli metsää myyntiin, se kannatti ostaa vähän kalliimmallakin. Kokokaan ei ollut niin merkittävä, jos sijainti oli sopiva. Alkuun pankinjohtaja oli hieman nikotellut, kun Jokela oli hakenut 50000 euron lainaa yhdeksän hehtaarin metsäostosta varten. Lopulta rahoitus myönnettiin. Isäntä hakkasi lahonneen kuusikon pois, veti tilalle tien ja myi maapohjan tontteina eteenpäin. Ostohinta kolminkertaistui. ”Se on paras tuotto, jonka olen saanut. Tuon jälkeen pankinjohtajakin on uskonut minua paremmin.” Jokela uskoo myös pohjoisten metsien kasvuun. Lapin metsät MAKASIINI • 1443_.indd 11 28.6.2013 16.44
”OSTAN LAPISTA ERÄ JA JOUTOMAITA. VIELÄ TULEE SELLAINEN AIKA, JOLLOIN JOKU MAKSAA HILJAISUUDESTA.” kiinnostavat, koska niiden hinta ei ole liiallisen kysynnän vuoksi kohonnut pilviin kuten eteläisessä Suomessa. Kittilässä sijaitsevan yhtymän maat ovat suureksi osaksi kasvupaikaltaan mustikkatyyppiä. Lisäksi alueelta löytyy muitakin arvoja kuten liuskekivilouhos ja kultavaltaus, eikä lähimmälle lentokentälle ole matkaa kuin 40–50 kilometriä. ”Ostan Lapista eräja joutomaita. Vielä tulee sellainen aika, jolloin joku maksaa hiljaisuudesta.” Runkohinnoittelu mieleen Pellon reunassa on 80 motin kuitupuupino. Siihen on kasattu enimmäkseen koivukuitua, mutta joukossa on myös järeämpää, lähes tukin mitat täyttävää puuta. Ne menevät energiaksi, kuten lähes kaikki kuitupuu Jokelan tilalta. Kolmen suuren ostajan, UPM:n, Stora Enson ja Metsä Groupin, kanssa isäntä ei ole juuri kauppaa käynyt. Paremman hinnan saa, kun kuidun myy klapintekijöille tai hakkeeksi voimalaitoksille. ”Polttoon vietynä puista maksetaan 35–40 euroa kiintokuutiolta”, Jokela sanoo. Tukkipuu menee piensahoille. Heti ensimmäisestä kaupasta Jokela ihastui niiden katkontaan. Piensahoille uskaltaa myydä puut pystykaupalla, koska ne janoavat nimenomaan tukkia. Lisäksi isäntä suosii runkohinnoittelua. Hänen ei tarvitse vahtia, mitä leimikolla tapahtuu, kun kaikesta puusta maksetaan sama, katkonnasta riippumaton kuutiohinta. ”Olen kysynyt kolmelta isolta ostajalta runkohinnoiteltua tarjousta, mutta ne eivät oikein sellaista tahdo tehdä. Piensaha tekee sen heti.” Lähimpänä Jokelan tilalta sijaitseva Junnikkalan saha on tärkeä kauppakumppani. Tarvittaessa saha ottaa kuidunkin vastaan. Nykyään Junnikkalalla on oma lämpölaitos, joka tuottaa kaukolämpöä Kalajoelle. Välillä kuidulle löytyy erikoiskäyttöäkin. Kerran ostetun tilan riukuuntuneet männyt, joiden latvuksessa oli enää pieni tupsu vihreää, päätyivät lyhtypylväiksi Kreikkaan. Puut myytiin keskipohjalaisen puun markkinointiin erikoistuneen yrityksen kautta. ”Pienet paikalliset toimijat, jotka koettavat maksimoida puun hinnan ja etsivät sille myyntikanavat, ovat toimivia”, Jokela sanoo. Janne Jokela oli mukana kehittämässä WWF:n ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion kanssa niitty lihakriteerejä, jotka julkaistiin kesäkuun alussa. METSÄNOMISTAJA MAKASIINI • 1443_.indd 12 28.6.2013 16.44
Syksyn lukijamatka matkaa länteen, Yhdysvaltojen länsirannikon kolmeen osavaltioon. Kahden miljoonakaupungin väliin mahtuu paljon: Kaskadien jylhä vuorijono ja Mt. Helens -tulivuori, Tyynenmeren rannat, Oregonin metsätaloutta ja Kalifornian punapuumetsiä, amerikansuomalaisuutta eilen ja tänään, viinitarhoja ja tietysti San Franciscon Golden Gate -silta. Metsälehdestä matkaisäntänä on Mikko Häyrynen. KE . . LA . . METSÄLEHDEN LUKIJAMATKA SEATTLESTA SAN FRANCISCOON KESKIVIIKKO . . Lento Helsingistä välilaskun kautta Seattleen. Illallinen hotellilla. TORSTAI . . Seattlen kiertoajelu, ihailemme näkymiä Seattle Tower -tornista. Jatkamme etelään, nousemme Kaskadit-vuoristoon ja tutustumme St. Helens -tulivuoren opastuskeskukseen. Majoitumme Oregonin pääkaupungissa Portlandissa. PERJANTAI . . Maisemaretki Portlandin ympäristössä. Näemme Columbia-joen, Multnomahin vesiputouksen ja Bonnevillen padon. Illalla on vapaata aikaa Portlandissa. LAUANTAI . . Tutustumme metsätietokeskus World Forestry Centeriin ja kuulemme esitelmän Oregonin metsätaloudesta. Iltapäivällä olemme Portlandin Suomi-kirkon vieraana ja tapaamme seudun amerikansuomalaisia. Päivän päätteeksi siirrymme Columbia-joen suulle Astoriaan, länsirannikon suomalaiskeskittymään. SUNNUNTAI . . Amerikansuomalaisuutta ennen ja nyt – vierailemme Astorian Suomi-Haalissa ja tutustumme kaupunkiin. Illalla ajamme rantatietä Corvallisiin. MAANANTAI . . Tutustumme Starker Forestsin yli 30000 hehtaarin yksityiseen metsätilaan, sen joulupuuviljelmiin ja höyry voimalla toimivaan sahalaitokseen. Jatkamme rantatietä etelään Coos Bayn pikkukaupunkiin. TIISTAI . . Ajamme Tyynenmeren rantatietä Redwoodin kansallispuistoon, punapuumetsään. Majoitumme Eurekan kaupungissa meren äärellä. KESKIVIIKKO . . Suuntaamme kohti San Franciscoa, jonne saavumme alkuillasta. Matkalla vierailemme viinitilalla, jossa voimme myös maistaa tilan tuotteita. TORSTAI . . Paikallisen suomenkielisen oppaan johdolla tutustumme San Franciscoon, muun muassa Golden Gate -siltaan. Halukkaat voivat vierailla Alcatrazin kuuluisalla vankilasaarella (lisämaksu). Kierros päättyy ostoskeskukseen ja tuliaisostoksiin. Nautimme yhteisen illallisen hotellilla. PERJANTAI . . Lento välilaskun kautta Helsinkiin, jonne saavumme lauantain puolella. Ohjelmaan saattaa tulla pieniä muutoksia. Lisätietoja: www.triotravels.? ja www.metsalehti.? RYHMÄKOKO Ryhmän minimikoko on 20 henkilöä. MATKAN HINTA Jaetussa kahden hengen huoneessa on 4265 euroa/henkilö ? Yhden hengen huoneen lisä on 775 euroa ? Trio Travelsin palvelumaksu on 15 euroa/henkilö ? Lisähintainen Alcatrazin vankilasaari-retki 40 euroa/henkilö HINTA SISÄLTÄÄ ? Edestakaiset turistiluokan lennot ? Kohteessa ohjelman mukaiset kuljetukset ? Majoituksen kolmen tähden hotelleissa, jaetussa 2 hengen huoneessa aamiaisella ? Kaikki ohjelmassa mainitut vierailut, opastukset ja sisäänpääsymaksut (ellei toisin ole mainittu) ? ESTA:n eli sähköisen hyväksymisen Yhdysvaltojen matkalle ? Matkaohjelman mukaiset 8 ateriaa (ei sisällä ruokajuomia, ellei toisin mainita) ? Suomenkielisen oppaan tai matkanjohtajan koko matkalle ? Metsälehden edustajan mukanaolon matkalla matkaisäntänä. VASTUULLINEN MATKANJÄRJESTÄJÄ on Trio Travels Oy. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Päivi Lindgrén 020 756 8615 paivi.lindgren@triotravels.? TOIMI NOPEASTI, VIIMEISET PAIKAT MYYDÄÄN NYT! 1519_.indd 13 28.6.2013 16.46
100 75 50 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 UUTISET Lyhyesti Tahkolle rakennetaan hirsikirkko Tahkon lomakylän yhteyteen rakennetaan hirsistä ortodoksinen kirkko sekä ravintola. Kirkossa on tarkoitus järjestää juhlia ja jumalanpalveluksia, joihin venäläiset matkailijat osallistuvat. Kirkon pitäisi valmistua ensi jouluksi. Rakennusten suunnittelun lähtökohtana on rakennusten toimittajan Honkarakenteen talomallisto. Kirkkoon ja ravintolaan käytettävät massiiviset hirret valmistetaan Honkarakenteen talotehtaalla Keski-Suomessa. Puusillat mukaan siltamarkkinoille Liikenneviraston pääjohtaja Antti Vehviläinen toivoo suomalaisilta puusiltojen valmistajilta lisää aktiivisuutta ja tyyppisiltoja vaihtoehdoiksi sillanrakentamiseen. Vehviläisen mukaan puusillat voisivat olla vahvemmin mukana perussiltasuunnittelun vaihtoehtoina sekä osana kestävää kehitystä ja ekotehokkuutta. Puusiltojen osuus koko siltakannasta on tällä hetkellä runsaat neljä prosenttia. MIKKO HÄYRYNEN METSÄTALOUDEN kannattavuus jatkaa laskuaan. Viime vuonna koko maan keskimääräinen hehtaaritulos jäi 80 euroon. Tuloksessa kantorahoista ja kemera-tuista on vähennetty metsätalouden kulut. ”Parikymmentävuotisen seurannan aikana huonompaa tulosta on tehty vain lamavuonna 2009 ja 1990-luvun alun laman aikoihin”, tutkija Esa Uotila Metsäntutkimuslaitokselta toteaa. Suuralueittain hehtaarikohtainen tulos oli suurin Itä-Suomessa, 125 euroa. Länsi-Suomessa tulos oli 99 euroa ja Pohjois-Suomessa ainoastaan 25 euroa. Reaalihintojen tarkastelussa viime vuoden tulos oli yli viidenneksen alempi kuin kuluneen kymmenvuotisjakson keskiarvo. Kymmenvuotiskauden aikana jokainen vuosi on kannattanut edellistä heikommin lukuun ottamatta korkeasuhdannevuotta 2007 ja taantumasta toipumista vuonna 2010. Kannattavuuden on pitänyt lasku-uralla lähinnä hakkuumäärien supistuminen ja kuitupuun hinnan lasku. Tukkipuun reaalihintakehityksen arviointi riippuu tarkasteluvälistä: vaikka tämä vuosikymmen on menty laskevilla hinnoilla, niin ero kahdenkymmenen vuoden takaiseen ei ole kovin suuri. Hallinto maksaa Yhteensä yksityismetsien kantorahat olivat 1,366 miljardia ja kemeratuet 61 miljoonaa euroa. Kustannusten jälkeen tulosta jäi 1,1 miljardia euroa. Vähennystä edellisvuodesta oli 12 prosenttia eli lähes 110 miljoonaa euroa. Tulosta pienensi eniten kantarahatulojen kymmenen prosentin lasku. Kemeratukien määrä supistui kuusi prosenttia. Kustannuspuolella laskua oli viitisen prosenttia. Istutusten määrä lisääntyi ja uudistamiseen käytettiin varoja kuutisen prosenttia enemmän, mutta muuten investoinnit olivat laskusuunnassa. Kokonaiskustannukset olivat 345 miljoonaa euroa, josta 205 miljoonaa euroa meni uudistamiseen, hoitotöihin ja metsänparannukseen. Hallintoja yleiskulujen mittaaminen on vaikeaa, mutta Metlan laskelman mukaan ne veivät 140 miljoonaa euroa, josta 51 miljoonaa meni matkoihin. Etelä-Savossa kannattavinta Parasta tulosprosenttia tehtiin Etelä-Savossa. Metsänhoitoyhdistys Metsä-Savon toiminnanjohtaja Petri Pajunen toteaa, että Etelä-Savossa metsien hyödyntämisaste on ollut perinteisesti korkea. ”Mahdollisimman korkeat puunmyyntimäärät mahdollisimman korkealla puun hinnalla – siitä se kannattavuus syntyy.” Muuten kannattavuuden resepti on tuttu: hoitotoimet ja hakkuut ajallaan ja mahdollisimman suurina kokonaisuuksina, aktiivinen ote metsänomistajien suuntaan ja mieluiten henkilökohtaiset kontaktit. Metsänhoidon kustannukset ovat pysyneet kurissa, koska palveluntarjoajia on monia, mikä on taannut kilpailun. Tulos lamavuosien tasolla Metsätalouden kannattavuus heikkeni edelleen viime vuonna. Tulosta nakertavat hakkuumäärien lasku ja kuitupuun hinnan heikentyminen. Yksityismetsien tuloskehitys, koko maa, €/ha MAKASIINI • 1445_.indd 14 28.6.2013 16.52
125 100 75 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Riistalle omat metsänhoitosuositukset Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio julkaisee ensi vuoden aikana riistapainotteiset metsänhoitosuositukset. Työryhmän kokoamassa raportissa esitellään perustiedot riistan kannalta kestävästä metsänhoidosta ja -käytöstä sekä tasaikäisrakenteisen ja eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen vaikutuksia riistaan. Raportissa kuvataan myös eri metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksia riistakantoihin. Turvemaiden kasvupaikkaopas nettiin Metsäntutkimuslaitos on julkaissut turvemaiden kasvupaikkojen tunnistamisen opaskirjan internetissä. Oppaassa on tietoa eri lajeista sekä kuvauksia harvinaisista ja uhanalaisista suotyypeistä. Myös ojitetut suot esitellään entistä laajemmin. Turvekankaiden luokittelulla on ratkaiseva merkitys turvemaiden metsänkasvatuskelpoisuutta ja tulevia metsätaloudellisia toimenpiteitä suunniteltaessa. , Puuveneessä on hienointa sen pehmeä ääni vettä vasten, kauneus ja se, että puu on uusiutuva luonnonvara.” VENEENVEISTÄJÄ TANELI HAKKARAINEN, TAITO / . ”Mikä talvella kertyy, se kesällä lähtee.” METSÄPALVELUYRITTÄJÄ JA ENTINEN KEIHÄÄNHEITTÄJÄ AKI PARVIAINEN ARVIOI MET SÄTÖITÄ HYÖTYLIIKUNTANA, METSÄN HENKI / . ”Maalaisjärki on Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara.” SUOMEN METSÄYHDISTYK SEN PUHEENJOHTAJA, MYYN NIN JOHTAMISEN PROFESSO RI PETRI PARVIAINEN, HELSIN GIN SANOMAT . . Metsätaloudella on Etelä-Savossa suuri merkitys. Metsäsektorin osuus maakunnan bruttokansantuotteesta on yli kymmenen prosenttia, kun koko maan tasolla luku on neljä prosenttia. ”Puunmyyntitulot muodostavat edelleen monelle maaseudulla asuvalle huomattavan osan kokonaistuloista.” Maakunta on paljolti raakapuun toimittaja Itäja Kaakkois-Suomen tehtaille. Alueen oma teollisuus käyttää noin puolet korjatusta puumäärästä. ”Mäntytukkia olisi korjattavissa Etelä-Savossakin vuosittain jopa yhden mäntysahan tarpeen verran enemmän, jos olisi kysyntää.” Pohjoisessa pienet puut Pohjois-Suomen maakunnat ovat vertailun peränpitäjiä sekä hehtaarikohtaisella tuloksella että tulosprosentilla mitattuna. Pohjois-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Jukka Aulan mukaan suurin syy heikkoon kannattavuuteen on yksinkertaisesti pienemmät puut eli pienempi tukkiosuus. ”Ero on korostunut, kun kuitupuu on halventunut suhteessa tukkiin. Kemeratuen vyöhykkeittäinen porrastuskaan ei tasoita tätä kannattavuuseroa.” Kun kantoraha on pienempi mutta uudistamisja hoitokulut suurin piirtein samat etelässä ja pohjoisessa, niin pohjoissuomalaiset metsänomistajat panevat metsätuloistaan muuta maata suuremman osan takaisin metsään. Aulan mukaan puun käytön lisääminen on järkevin keino parantaa Pohjois-Suomen metsätalouden kannattavuutta. Lisämäärät tulevat harvennuksilta ilman uudistamiskuluja. ”Metsähallituksen tulisi suunnata lisähakkuunsa Etelä-Suomeen. Se parantaisi yksityismetsien myyntimahdollisuuksia pohjoisessa.” Aula näkee, että tulevaisuudessa energiapuun menekki parantaa kannattavuutta. Kemin Ajokseen kaavailtu biodiesellaitos käyttäisi energiapuuta jopa 1,5 miljoonaa kuutiometriä. KAAKOSSA PARAS LIIKETULOS Alue Liiketulos ha Liiketulosprosentti suhteessa kantorahoihin Rannikko | Lounais-Suomi | Häme-Uusimaa | Kaakkois-Suomi | Pirkanmaa | Etelä-Savo | Eja K-Pohjanmaa | Keski-Suomi | Pohjois-Savo | Pohjois-Karjala | Kainuu | Pohjois-Pohjanmaa | Lappi | Lähde Metsäntutkimuslaitos Suomessa on metsää asukasta kohti 4,13 hehtaaria. Vastaava luku Euroopan unionin alueella on 0,32 hehtaaria. MAKASIINI • 1445_.indd 15 28.6.2013 16.52
UUTISET TIIA PUUKILA KIRJANPAINAJATUHOJA on paljastunut uusilta kohteilta. Suomen metsäkeskuksen iskeymätarkastuksissa on ennakkotietojen mukaan löytynyt kirjanpainajien miehittämiä pystypuita joka neljänneltä tarkastuskohteelta. Jos alueella on ollut tuoreita tuulenkaatoja, kirjanpainajat ovat lähes poikkeuksetta iskeneet niihin. ”Jos iskeymiä on havaittu, metsänomistajia on neuvottu leimikon tekoon tai ainakin poistamaan iskeymärungot”, kertoo Suomen metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka. Metsäkeskus kartoittaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa kirjanpainajatuhoille alttiita kohteita hyönteistai myrskytuhohakkuiden läheisyydessä. Erityisen herkkiä tuhoille ovat tuoreen hakkuualan vieressä olevat vanhat reunakuusikot, joihin aurinko pääsee helottamaan täydeltä terältä. Epidemia jyllää Helteinen alkukesä on moninkertaistanut kirjanpainajien määrän viime vuoteen verrattuna. Ensimmäiset iskeymät havaittiin jo toukokuun puolivälin jälkeen. Muutamassa viikossa kanta ryöpsähti yli riskirajan kaikissa Suomen metsäkeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen seurantapaikoissa maan eteläosissa. ”Käytännössä koko Etelä-Suomen alueella voidaan puhua epidemiasta. Kanta on niin korkea, että kirjanpainajat pystyvät iskeytymään eläviin puihin”, kertoo Metsäntutkimuslaitoksen varttunut tutkija Heli Viiri. Eteläisen Suomen vanhojen kuusikoiden suuri määrä yhdistettynä voimakkaisiin myrskyihin ja kuiviin kesiin ovat luoneet otolliset olosuhteet kirjanpainajien lisääntymiselle. Vielä vuonna 2010 tuhopesäkkeitä oli vain muutamia Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Nyt epidemia jyllää neljättä kesää Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja itäisellä Uudellamaalla. Vaarana on, että tuhot leviävät uusille alueille. Näin laajaa epidemiaa ei ole aiemmin tilastoitu Suomessa, ja tilanne voi äityä vielä pahemmaksi. Viirin mukaan tänä kesänä voi parveilla toinenkin sukupolvi, mikäli helteet jatkuvat. Kirjanpainajat tunkeutuvat nilan ja kuoren väliin. Niiden syömäkuviot katkaisevat puun nilakerroksen nestevirtaukset, jolloin puu alkaa hiljalleen kuivua. Lopulta tervekin puu kuolee, kun syömäjäljet yltävät rungon ympäri. Lounais-Suomessa iso riski Metsänkäyttöilmoitusten perusteella kirjanpainajatuhot ovat viime vuoden tapaan keskittyneet Salpausselän kaakkoisja eteläpuolelle. ”Kannan nousu kuitenkin enteilee sitä, että myös Lounais-Suomen myrskytuhoalueilla on suuri riski tuhojen voimistumiseen”, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsätuhovastaava Hannu Heikkilä. Lounais-Suomen myrskytuhoalueiden lisäksi riskialueita löytyy vuoden 2010 Asta-, Veera-, Sylvija Lahja-myrskyjen runtelemista Kaakkoisja Keski-Suomen metsistä. Alueilta on korjattu myrskypuita aina tähän päivään asti. Lisäksi Venäjän puolelle on jäänyt myrskypuuta runsaasti metsiin. ”Se kertoo, että siellä on ollut kirjanpainajille sopivaa lisääntymismateriaalia”, Viiri sanoo. Metsänomistajien on syytä tarkkailla metsiään säännöllisesti mahdollisten iskeymien varalta ja hakata iskeymäkuviot välittömästi. Kirjanpainajatuhon tunnistaa kuusen tyvitukin alueella olevista pienistä rei’istä, joiden ympärillä on kanelimaista ruskeaa purua. Laki velvoittaa korjaamaan vahingoittuneet puut metsistä, jos niiden määrä on yli 20 runkoa hehtaarilla. Pystyyn kuivuneiden puiden poistolla ei ole kiirettä, sillä niistä kirjanpainajat ovat jo lähteneet. Tuhoalue uhkaa levitä Kirjanpainajat ovat iskeytyneet vanhojen tuhoalueiden vieruspuihin. Etenkin tuulenkaatojen läheisyydessä olevat kuuset ovat vaarassa. Kirjanpainaja on iskenyt, jos kuusen tyvitukissa on pieniä reikiä ja ruskeaa purua. Jos iskeymiä löytyy, kuvio tulee hakata välittömästi. Lähde: Suomen metsäkeskus Kaakko korostuu Hyönteistuhojen johdosta vuonna 2013 laaditut metsänkäyttöilmoituskuviot A IN O Ä SS Ä M Ä KI / SU O M EN M ET SÄ KE SK U S MAKASIINI • MAKASIINI • 1446_.indd 16 28.6.2013 16.48
METSÄTYYPPI Kuinka ryhdyit harrastamaan tukkilaislajeja? Enoni Jaakko Saaristo esiintyi Markku Pölösen Kuningasjätkä-elokuvassa Pertti Koivulan sijaisnäyttelijänä ja teki koskenlaskukohtaukset. Kylmät väreet menivät, kun näin ?lmin. Innostuin ajatuksesta, että tuo on minun enoni ja tuumasin, että jos hän pystyy, minäkin pystyn. Pysyitkö heti tukilla? Ensimmäisenä kesänä 1998 putosin joka kerta, mutta en antanut periksi. Seuraavana juhannuksena laskin Neitikoskea Lieksan Ruunaalla, silloin menin pystyssä ensimmäisen kerran. Siitä se lähti. Kuinka olet pärjännyt kilpailuissa? Rullauksesta olen saanut kolme Suomen mestaruutta. Siinä on kaksi miestä tukilla vastakkain ja toinen pudotetaan. Kädessä saa olla sesto – melontaeli tasapainoväline. Toista ei saa koskettaa, mutta suuta voi soittaa tyyliin ”rannalla tyttö katselee sinua”. Kaksi kertaa olen voittanut tukkilaisen valan SM-kilpailuissa. Siinä täytyy muun muassa kävellä tukin toiseen päähän ja kumartua juomaan vettä tai kastelemaan kasvot. Lajissa on hallittava keskivartalo. Tukkilaisen vala on bravuurini. Koskenlaskussa olen tullut monesti toiseksi tai kolmanneksi, mutta voitto puuttuu vielä. Tänä kesänä kilpailuja ja näytöksiä on kymmenkunta. Eikö pelota? En osaa pelätä mutta jännitän, kun edessä on uusi koski. Jos putoaa, kun on vähän vettä ja kova virtaus, on heti noustava takaisin tukille. Muuten voi jäädä puristuksiin sen ja kivien väliin. Hurjia koskia olen mennyt, mutta mustelmaa pahempaa ei ole tullut. Mikä harrastuksessa on parasta? Kulttuurija metsänäytökset ovat kilpailuja tärkeämpiä: ilo, positiivisuus, hymy. Tykkään esiintyä. Haluan, että katsoja unohtaa hetkeksi huolensa ja murheensa. Pelottaako tukkilaista? Tukkilaistapahtumissa esiintyvän Jori Mikkosen bravuuri on tukkilaisen vala. TEKSTI HANNA LEHTO ISOKOSKI KUVA TIMO KILPELÄINEN Kuvio Itä-Suomessa suurimmat marjatulot Lähde: Maaseutuvirasto Luonnonmarjoista saatiin viime vuonna poimintatuloja yhteensä 25,3 miljoonaa euroa koko maassa. 50,5 % 25,1 % 20,3 % 4,1 % Itä-Suomi Oulu ja Kainuu Lappi LänsiSuomi TIIA PUUKILA KIRJANPAINAJIEN miehittämät elävät kuuset tulisi korjata metsistä viivyttelemättä. Voimassa olevan metsätuholain Etelä-Suomelle asettama aikaraja – 1. elokuuta – on näillä helteillä ja kirjanpainajien määrillä liian myöhäinen. ”Jos pystypuissa on iskeymiä, ne olisi hyvä saada metsistä pois viimeistään heinäkuun puoliväliin mennessä. Sama koskee kuusipinotavaraa ja tuulenkaatoja”, sanoo Suomen metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen. Metsänomistajia kehotetaan tarkistamaan vanhat kuusikkonsa ja ilmoittamaan tuhoista paikkakunnan metsäammattilaisille. Pahimmilla tuhoalueilla ongelmana on, ettei kaikkia kohteita saada nopealla tahdilla korjuuseen. Monet sahat seisovat heinäkuussa, eikä kuusitukille ole silloin menekkiä. ”Tuhokohteet ovat menneet kaupaksi, mutta läheskään kaikissa tapauksissa hakkuita ei ole luvattu aloittaa pikaisesti vaan vasta elokuussa. Se on liian myöhään”, sanoo Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Vaario. Etelä-Karjalan yhdistyksen alue on yksi pahimmista kirjanpainajakeskittymistä. Siellä tuhot näkyvät jo kuusitukin hinnoissa, jotka ovat laskeneet kesäkuun alusta. Etenkin kohteista, joissa tuho on vastikään iskenyt ja puut halutaan saada nopeasti kaupaksi, ei välttämättä makseta täyttä hintaa. Lisää alamäkeä on luvassa, mikäli puu ehtii kuivaa pystyyn ja kelpaa enää energiaksi. Lounais-Suomessa tilanne on lohdullisempi. Metsänhoitoyhdistys Lounametsän alueella, kirjanpainajatuhoja on vähemmän, sahoista pari käy läpi kesän ja puu liikkuu oman hankintapalvelun kautta. ”Pystymme toimimaan tuhokohteissa lyhyelläkin varoitusajalla”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Tasanen. Ötökkäpuuta jää maastoon KUKA: Jori Mikkonen MIKÄ: Tukkilaislajien harrastaja, ammatiltaan rajavartija MIKSI: Sellainen koski kiehtoo, johon vain tosimiehet pystyvät. Sahojen seisokit hidastavat kirjanpainajakohteiden hakkuita. MAKASIINI • MAKASIINI • 1446_.indd 17 28.6.2013 16.48
MARKKINAT TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN KUVA KIMMO BRANDT PERINTEISESTI puukauppa on painottunut syksyyn. MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvisen mukaan tilanne on tämän ja viime vuoden aikana muuttunut: takuuhintojen vuoksi kevätkauden lopulle on syntynyt tarjontapiikki. Metsäliitto, Stora Enso ja UPM tarjoavat sopimusasiakkailleen takuuhintoja. Yhtiöiden sopimuksissa on erilaisia ehtoja, mutta periaate on, että tiettyyn määräaikaan mennessä tehdyille kaupoille taataan tietyn lähitulevaisuuden ajanjakson korkein hinta. Puukaupassa on eletty kaksi ja puoli vuotta ilman määräaikaisia verohuojennuksia. Järvisen mukaan tänä verohäiriöttömänä aikana metsäyhtiöiden sopimusasiakkuudet ja takuuhinnat ovat saaneet vaikutusmahdollisuuden. Kauppaa takarajalla Teollisuus peräänkuuluttaa puumarkkinoille tasaisuutta. Järvisen mukaan hinnantarkistusten takarajat eivät kuitenkaan kaupan tasaisuutta täysin edistä, vaan ne ovat jopa lisänneet kauppamäärien vaihtelua kasaamalla tarjontaa takarajan tuntumaan. ”Kun katsotaan toukokuun viikko-ostoja, niin tuskin puun kysyntä kaksinkertaistui vaikka ostomäärät kaksinkertaistuivat”, Järvinen toteaa. ”Aikaraja tuo aina spekulaatiota markkinoille. Jos aikarajoja halutaan, niin itse ajanjakson tulisi olla mahdollisimman pitkä.” Järvinen korostaa, että jokainen metsänomistaja tekee puukaupparatkaisunsa itse. Mutta jos kaikki metsänomistajat olisivat takuuhinnan piirissä, niin mistä silloin katsottaisiin vertailuhinta. ”Hyvälaatuisen tukkileimikon saa aina kaupaksi. Takuuhintana voidaan käyttää alueen korkeinta tilastoitua keskihintaa, mutta keskihinta ei ole huippulaatuisen leimikon hinta.” Sen sijaan heikkolaatuisen leimikon myyjä voi hyötyä keskihintaan perustuvasta takuuhinnasta. Pitkällä aikavälillä kanta-asiakas myy kuitenkin erilaatuisia leimikoita, jolloin erot tasaantuvat. Nousu suhteellisen pientä Muutaman viime kuukauden aikana tukin hinta on noussut. Se on herättänyt jossittelua siitä, onko tämän vuoden hintahuiput jo nähty. Järvinen pitää nousua suhteellisen pienenä. ”Viime vuosien hintakehitys on ollut tasaista ja maltillista. Tarjonta ja kysyntä ovat olleet varsin hyvin tasapainossa.” Jatko riippuu jokseenkin täysin sahatavaran hintakehityksestä. Kuitupuun hinnannousua on Järvisen mukaan turha odottaa, koska reaalihinta on pysyvästi lasku-uralla markkinatilanteeseen katsomatta. Vaikuttaa kuin huojennus Metsäliiton järjestelmässä sopimusasiakkaille taataan, että toukokuun loppuun mennessä tehdyille kaupoille maksetaan sama hinta kuin marraskuun loppuun mennessä tehtyjen, vastaavien leimikkojen korkein hinta on. Vertailukohtana ovat Metsäliiton omat kaupat. Erotus tilitetään joulukuussa. Metsäjohtaja Juha Mäntylä on huomannut, että takuuhinnalla on samantapainen vaikutus kuin aiemmin oli määräaikaisilla verohuojennuksilla – tarjonta lisääntyy, mutta kaupat painottuvat takarajan tuntumaan. ”Takuuhinnat kuitenkin tasoittavat kaupan rytmiä, puukauppaa käydään keväälläkin eikä vain syksyn vauhtiviikkoina.” Takuuhinta toi tarjontapiikin Puukaupassa on eletty kaksi ja puoli vuotta ilman verohuojennuksia. Metsäyhtiöiden takuuhinnat ovat alkaneet vaikuttaa verohuojennusten tavoin. Erno Järvisen mukaan metsäyhtiöiden takuuhinnat lisäsivät puukauppaa toukokuussa. MAKASIINI • MAKASIINI • 1447_.indd 18 28.6.2013 16.49
Raakapuun kantohinnat kesäkuussa viikolla 25 ? nousussa ? laskussa Keski-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Koko maa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Savo-Karjala Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Kymi-Savo Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Lappi Tukkipuu Kuitupuu mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? Kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. Indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. Silloin vallinneille eri puutavaralajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. Indeksien laskennassa erityyppisten leimikoiden (uudistus, harvennus, ensiharvennus) osuudet pidetään samoina, kuin ne olivat keskimäärin vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille. Esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on kohonnut kymmenen prosenttia joulukuusta 2010. Indeksi kertoo muutoksista Viikko-ostojen määrä 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Miljoonaa m 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0 Viikot 1–25/2013 2011 2012 651 111 m Kantohintojen kehitys 2011 2012 2013 Euroa m 10 20 30 40 50 60 70 80 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Puutavaralajien kantohintaindeksit 5/2012 1/2013 7 9 11 3 5 Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100 80 85 90 95 100 105 110 115 120 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu MAKASIINI • MAKASIINI • 1447_.indd 19 27.6.2013 16.03
MARKKINAT Kuukauden puukauppa Vientikatsaus HANNU JAUHIAINEN VELJESTEN muodostama metsäyhtymä laittoi metsäsuunnitelman mukaisen päätehakkuuleimikon myyntiin toukokuussa. Leimikon teon ja puukaupan kilpailutuksen hoiti paikallinen metsänhoitoyhdistys. Leimikko koostuu kahdesta päätehakkuukuviosta, joiden pinta-ala on yhteensä 4,5 hehtaaria. Leimikko on pääosin kuivaa kangasta ja siltä osin kesäkorjuukelpoinen. Leimikolle johtava tilustie kestää puunajon kuivalla kelillä. Puuta leimikosta kertyy yhdistyksen arvion mukaan vajaa tuhat kuutiometriä. Puustosta valtaosa on mäntyä. Yhdistys pyysi metsänomistajan toivomuksen mukaisesti tarjoukset vain alueen sahoilta. Tarjouksia tuli kolme kappaletta. Kolme tarjousta Tarjouksista kaksi oli samantasoisia, kolmas selkeästi heikompi: eroa parhaimpaan tuli kokonaishinnassa noin viisi tuhatta euroa. Kesäleimikko myytiin sahalle MIKKO HÄYRYNEN LEHTI ja painopaperien kysyntä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jatkoi laskuaan alkuvuoden aikana. Vuoden viiden ensimmäisen kuukauden Euroopan-kysyntä oli yli viisi prosenttia viime vuotta pienempi ja toukokuussa jopa liki kymmenen prosentin laskussa. Ainoan poikkeuksen teki päällystämätön mekaaninen painopaperi, joka sisältää varsin erilaisen valikoiman paperilaatuja. Sen menekki kasvoi alkuvuonna yli neljä prosenttia. Kasvualueita ovat lähinnä Aasia ja Latinalainen Amerikka. Selluja paperimarkkinoita tilastoiva pohjoisamerikkalainen PPPC ennakoi Aasian painopapereiden kulutuksen jatkavan 2–3 prosentin vuosittaista kasvua lähimmän viiden vuoden aikana. Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan ennustetaan 3–4,5 prosentin laskua. Yhdysvaltojen yleistalouden paraneminen näyttää lieventävän aikakauslehtija luettelopaperien menekin supistumista, mutta ei kuitenkaan pysty kääntämään trendin suuntaa. Vuodenvaihteen aikoihin myyjäpuoli tavoitteli hinnankorotuksia tai vähintään muuttumattomia hintoja, mutta monissa paperilajeissa ylikapasiteetti yhdessä heikon yleistalouden kanssa vesitti korotusaikeet. Useimpien paperilajien tonnihinnat ovat laskeneet alkuvuoden aikana 10–30 euroa, kun taas jotkut lajit ovat pitäneet hintansa. Poikkeuksena oli päällystetty hienopaperi, jonka hinnat näyttivät hienoista elpymistä huhtikuun aikana. Moni paperinmyyjä on ilmoittanut hinnankorotusaikeista heinäkuusta alkaen. Alkuvuonna ilmoitettuja tuotannonleikkauksia on pantu käytäntöön ja osa niistä toteutuu vuoden toisella puolisPaperi edelleen laskussa Lähde: FOEX Indexes Oy 1/2011 1/2012 1/2013 Hinta luisuu Tuottajat eivät onnistuneet alkuvuonna patoamaan paperien hinnanlaskupaineita. Uusi yritys on parhaillaan menossa. Euroa tonnilta 400 500 600 700 800 aikakauslehtipaperi sanomalehtipaperi kolla, mikä antaa pontta korotuspyrkimyksille. Korotustavoitteet vaihtelevat 5–8 prosentin välillä, mikä tarkoittaisi 30–40 euroa lisäystä tonnihintoihin. Mahdolliset korotukset alkavat näkyä hintatilastoissa muutaman viikon sisällä. Tuottajat pyrkivät sopeutumaan Euroopan paperinkulutuksen vähenemiseen seisokeilla, pysyvillä sulkemisilla tai tuotantolinjojen muutoksilla. Äskettäin uutisoitiin, että Stora Enson Varkauden tehtaalla selvitetään hienopaperituotannon muuttamista kartongille, jolla on painopapereita paremmat kysyntänäkymät. PUUKAUPPA POHJOIS POHJANMAALLA Puutavaralaji Määrä m Hinta Mäntytukki Mäntypikkutukki Mäntykuitu Kuusitukki Kuusipikkutukki Kuusikuitu Koivukuitu Yhteensä m euroa Kahdesta korkeimmasta tarjouksesta paikallisen sahan tarjous oli aavistuksen parempi. Metsänomistajat halusivat muutoinkin suosia oman paikkakunnan sahaa, joten puut myytiin sille. Kaupan hintataso oli toukokuun lopun tilanteessa hyvä. Hintaan vaikutti leimikon puuston järeys ja hyvä laatu sekä leimikon koko. Leimikko korjataan todennäköisesti elokuussa lomakauden jälkeen. Uudistusala äestetään ja konekylvetään männylle ensi keväänä. MAKASIINI • MAKASIINI • 1448_.indd 20 27.6.2013 16.04
METSALEHTI.FI Osallistu keskusteluun osoitteessa www.metsalehti.? . Lukijan kuva Keskustelua Verkossa nyt Gallup Ovatko kirjanpainajat tuhonneet metsääsi? 20 40 60 80 100 EI 82 % KYLLÄ 18 % ”Kuvassa kuusen istutusta kolmivuotisilla taimilla. Olisi sopinut koivullekin, mutta taimet olivat kortilla ja viitostien hirviaita pysäyttää hirvet laiduntamaan.” METSÄKUPSA NUORISO TEKEE TÖITÄ Miten lohkomistoimitus käytännössä tapahtuu? Katso täältä. MAANMITTAUSLAITOS.FI/NAYTTELYT/ Euroopan metsäinstituutin EFIn englanninkielinen multimedia eurooppalaisesta metsästä. WWW.EFI.INT/PORTAL/NEWS___EVENTS/IN_ FOCUS?BID Täältä pääset metsänhoitotyön omavalvonnan ohjeisiin. METSAKESKUS.FI/OMAVALVONTAHANKE ”Nyt olisi vielä aikaa selvittää vanhoja kaukaa kierrettyjä tutkimusaiheita. Onko nykyisen konsensuksen aikana jäänyt tärkeitä metsätalouteen liittyviä aiheita tutkimatta?” MEHÄNPOIKA ”Hirvet ja työllisyys! Hirvien vaikutus raakapuun tuottamisen kustannuksiin.” TAMPERELAINEN ”Tärkein asia olisi saada metsänomistajille ja alan ammattilaisille tietokanta jo tehdyistä tutkimuksista ja itse tutkimukset tai ainakin osa niistä ja ennen kaikkea suomenkielisinä.” GLA ”Tutkimus pitää suunnata kaikkein uusimman tekniikan hyödyntämismahdollisuuksiin puuntuotannossa ja -korjuussa. Mukana pitää olla myös uusin geeniteknologia puunkasvun, -terveyden ja -laadun lisääjänä.” PUUN TAKAA ”Itse keskittyisin valtavan taimikonhoitoja nuorenmetsänkunnostusurakan purkamiseen eli organisointiin. Millainen realistinen ja mahdollisimman tehokas koulutus annettaisiin risusavottaporukoille?” METSÄNVARTIJA ”Kun vain nyt kaikessa touhuamisessa muistettaisiin, mikä on tutkimuslaitoksissa arvokkainta: osaava ja motivoitunut henkilöstö sekä pitkäaikaiset seurannat ja koealat.” A. JALKANEN ”Voisi olla hyvä aloittaa tutkimus kustannustehokkaasta puuntuotannosta. Koko ketju taimesta tuotantolaitokselle olisi asetettava suurennuslasin alle.” SUORITTAVA PORRAS ”Nyt olisi aika laskeutua Mitä pitäisi tutkia? Metsälehden verkko keskustelijat antavat ohjeita uudelle Luonnonvara keskukselle. tärkeimmän, eli metsänomistajien, tasolle ja ruveta tutkimaan metsätaloutta niiltä, jotka metsätaloutta harjoittavat tai aikovat harjoittaa.” SANTTU ”Vähän tuntuu Metla tyhjäkäyntiä tussuttavan. Joku päivä sitten luin, että pitäisi jonkun Metlan tutkijan mielestä metsät saada taloudellisesti tehokkaammille omistajille. Eli pieniltä metsät suurille ilmeisesti oli ajatus.” JEES H VALTA MAKASIINI • MAKASIINI • 1449_.indd 21 27.6.2013 16.05
Kun tänä vuonna istutettu kuusi varttuu kiertoaikansa päähän, Suomen keskilämpötila on jopa neljä astetta korkeampi kuin nyt. Ilmasto lämpenee, ja metsänomistajan kannattaa ottaa se huomioon. TEKSTI HANNA LEHTO ISOKOSKI MITEN TÄMÄN KÄY? TEEMA: ILMASTONMUUTOS MAKASIINI • 1510_.indd 22 27.6.2013 17.17
A RI KO M U LA IN EN MAKASIINI • 1510_.indd 23 27.6.2013 17.17
uhannet tutkijat eri puolilla maailmaa tutkivat tälläkin hetkellä maapallon ilmaston muuttumista – ottavat näytteitä, mittaavat, mallintavat, esitelmöivät konferensseissa ja näyttävät huolestuneilta. Tutkimustulokset poikkeavat toisistaan, mutta iso kuvio on selvä. Ilmasto lämpenee. Ilmastomallit ennustavat, että pohjoisella pallonpuoliskolla muutoksesta tulee rajumpi kuin keskileveysasteilla ja etelässä. Jos maapallon keskilämpötila kohoaa vielä kahdella asteella vuoteen 2100 mennessä, Suomessa vuoden keskilämpötila nousee 3,5 asteella. Talvella se kohoaa jopa kuusi astetta ja kesällä pari. Samalla vuotuinen sademäärä lisääntynee 10–15 prosenttia. Pohjoisen talvi lämpenee enemmän kuin etelän, mutta kesäisin maan eri osien välillä ei ole suurta eroa. Metsien tuottoon ilmastonmuutos ei paljon vaikuta ennen vuotta 2050. ”Vasta sen jälkeen se tuntuu voimakkaasti, mutta sitä pitää ennakoida jo nyt”, sanoo professori Eero Nikinmaa Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta. Alustavien arvioiden mukaan esimerkiksi etelään hyvälle kasvupaikalle vuonna 2100 istutettu mänty kasvaa sadassa vuodessa 35-metriseksi. Tänä keväänä istutettu puu venyy 28-metriseksi. Kasvu kiihtyy Metsänomistajalle ilmastonmuutoksella on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kerrotaan hyvät ensin. Kun ilman hiilidioksidipitoisuus nousee, puiden tuotoskyky lisääntyy ja kuivuudenkestävyys paranee. Tuotos syntyy aiempaa pienemmällä vedenkulutuksella. Suomen puut hyötyvät. Kasvukausi pitenee, kun lämpötila nousee, mikä edistää oleellisia asioita. Ensinnäkin puiden kyky ottaa vasVuonna 2100 tammimetsiä voi kasvaa Rovaniemelläkin. TEEMA: ILMASTONMUUTOS MAKASIINI • 1510_.indd 24 27.6.2013 17.17
taan auringon säteilyenergiaa kohenee varsinkin keväällä. Koska lämpötila nousee, kasvukausi pitenee. Kaikki biologiset reaktiot nopeutuvat ja puun kasvukyky paranee. Runsaimmin puiden kasvu kiihtyy Pohjois-Suomessa, joten siellä metsätaloudesta tulee paljon kannattavampaa kuin nyt. Nikinmaan mukaan metsänhoito pohjoisessa muuttuu pitkälti sellaiseksi kuin se nykyisin on Etelä-Suomessa. Lehtipuilla menee hyvin Eniten muutoksesta hyötyvät lehtipuut, koska ne pystyvät käyttämään lämpötilan nousun tehokkaimmin hyväkseen. Kaupalliseen kasvatukseen tulee uusia lajeja kuten tammi. Nyt se menestyy Suomessa vain Lappeenranta–Tampere-linjan eteläpuolella, mutta ilmastonmuutos saattaa nostaa rajan Rovaniemen tienoille. Siellä vallitsevat tulevina vuosikymmeninä nykyisen Etelä-Suomen lämpötilat. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, jopa Rovaniemellä saattavat vielä humista tammimetsät. Kuinka kauan siihen menee? ”Tammea voidaan niin korkealla istuttaa ehkä 2060. Vuoden 2100 paikkeilla niistä on kehkeytynyt metsä”, Eero Nikinmaa kaavailee. Toinen lämmöstä hyötyvä jalo lehtipuu on lehmus. Sitä ei vielä paljon viljellä muun muassa siksi, että se tarvitsee nykyistä pidemmän kasvukauden pystyäkseen tuottamaan lisääntymiskykyisiä siemeniä. Ongelma poistuu, kun kasvukausi pitenee. Myös haapa menestyy tulevaisuudessa hyvin. Se on nopeakasvuinen mutta sietää jonkin verran ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaa kuivuutta. Ilmastonmuutoksella lienee vielä ainakin yksi etu. Yhteyttävän kasvin soluissa on oltava paljon typpeä. Hiilidioksidin lisääntyminen nostaa lämpötilaa, jolloin yhteyttäminen nopeutuu, ja typen ja muiden ravinteiden kierto maaperässä vauhdittuu. Silloin kasvit voivat hyödyntää ravinteita paremmin, mutta kehitys voi mennä myös toisinpäin. Hiilidioksidin lisääntyminen voi nostaa maaperän karikkeen hiili-typpi-suhdetta: kun ilmakehässä on enemmän hiilidioksidia, kasvin osista tulee hiilipitoisempia ja vastaavasti typpipitoisuus laskee. Karikkeen hajoamisnopeus ja sen myötä ravinteiden kierto hidastuvat, mikä vaikeuttaa yhteyttämistä. ”On kaksi mahdollista prosessia, jotka vaikuttavat päinvastaisiin suuntiin. On vaikea sanoa, miten käy, mutta itse pidän todennäköisempänä sitä, että maaperässä olevat typpi vapautuu nopeammin kasvillisuuden käyttöön”, Nikinmaa kertoo. Kuivuuskaudet lisääntyvät Ilmastonmuutoksella on kuitenkin kahdet kasvot, ja toiset niistä ovat synkeäilmeiset. Sateet todennäköisesti lisääntyvät, mutta pelkkä sadanta ei kerro maaperän kosteusoloja. Nouseva lämpötila ja pitenevä kasvukausi tehostavat myös haihtumista. Siksi maaperä kuivuu nopeammin, ja kuivuusvuosien todennäköisyys kasvaa jonkin verran. Talven jälkeen maaperän vesivarastot ovat täysiä, joten kuivat kaudet osuvat todennäköisemmin loppukesään. Koska kasvu on silloin muutenkin vähäistä, ilmiö ei juuri vaikuta keskimääräiseen tuotospotentiaaliin Suomessa. Kuivuus uhkaa eniten karuja, kallioisia maita. Muillakin, nyt jo kuivahkoilla kasvupaikoilla vedenpuute sanelee jatkossa puulajien valintaa. ”Kuusi tulee taantumaan paikoissa, jotka jo nyt sopivat sille heikosti”, Nikinmaa toteaa. Kiihtyvä ravintokierto saattaa rehevillä mailla voimistaa aluskasvillisuutta niin, että se tukahduttaa ainakin männyn ja kuusen taimet alkuunsa, ellei niitä hoideta METSIEN TUOTTOON ILMASTON MUUTOS EI PALJON VAIKUTA ENNEN VUOTTA . JO RM A JÄ M SE N MAKASIINI • 1510_.indd 25 27.6.2013 17.17
kunnolla. Lehtipuut pärjäävät paremmin. Routajakso lyhenee Yksi ilmastonmuutoksen huonoista uutisista on se, että Hannun ja Tapanin kaltaiset vieraat käyvät kylässä myös tulevaisuudessa. Kovien tuulien määrä ei kovasti lisäänny lähivuosina, eivätkä nopeudetkaan nouse merkittävästi. Ongelma on siinä, että koko vuoden kovien tuulien määrästä yli puolet ajoittuu syyskuusta huhti-toukokuuhun. Samalla puiden juuret maahan ankkuroivan routajakson pituus lyhenee. Talvisateet lisääntyvät ja tulevat enimmäkseen vetenä 2050:stä eteenpäin. Talvella maa on paitsi roudaton myös märempi kuin nyt. ”Voimakkaan roudan aikana kovat puhurit eivät ole ongelma, mutta 30– 40 vuoden päästä maa ei välttämättä routaannu Joensuu–Oulu-linjan eteläpuolella”, selvittää metsänhoitotieteen professori Heli Peltola Itä-Suomen yliopistosta. Myrskyt tuovat myös ikäviä tuliaisia, sillä kaatuneet kuuset ovat kirjanpainajalle oiva lisääntymisalusta. Kesän aikana voi kehittyä kaksi hyönteissukupolvea, kuten Kaakkois-Suomessa 2010 ja 2011, jotka nakertavat myös pystyyn jääneet puut autuaammille kasvumaille. Osansa saa myös mänty. Kuivat ja lämpimät kesät lisäävät mäntypistiäisten ja ytimennävertäjien aiheuttamia tuhoja. Lauhtuvat talvet suosivat ruskomäntypistiäistä. Sienitaudit uhkaavat Suomen nykyinen ilmasto on sellainen, etteivät monet taudinaiheuttajat menesty. Toista on tulevaisuudessa. Osa jo nyt tutuista riesoista saa uutta puhtia, ja maailmalta tulee uusia lisäksi. ”Suurin ongelma on juurikääpä”, toteaa kasvien sienitauteihin erikoistunut professori Jarkko Hantula Metsäntutkimuslaitoksesta. Hänen johtamansa ryhmä tutkii juurikäävän viruksien ja mykorritsasienien käyttöä taudin torjuntaan. Kuusenjuurikääpä lahottaa kuusen, männynjuurikääpä tappaa männyn. Jälkimmäinen voi lisäksi lahottaa kuusen ja tappaa koivun. Xxxx xxxx Professori Heli Peltolan mukaan myrskyja tuulituhoilta suojautuu varmimmin, kun hoitaa taimikot ajoissa. ”MYRSKYTUHOT JA JUURIKÄÄPÄ MUODOSTAVAT NOIDANKEHÄN. MOLEMMAT LISÄÄVÄT TOISTENSA TUHOJA.” TEEMA: ILMASTONMUUTOS MAKASIINI • MAKASIINI • 1510_.indd 26 27.6.2013 17.17
Routajakso lyhenee, joten myrskytuhojen riski kasvaa. Sieni tuottaa itiöitä läpi kesän ja sitä enemmän, mitä pitempi ja lämpimämpi kesä on. Lämpötilan noustessa tulee jopa kesken talven ajanjaksoja, jolloin itiöt lisääntyvät. Kun tuuli heiluttaa puita roudattomassa maassa, juuriin tulee vaurioita. Niiden riskiä kasvattavat myös sulan maan aikaiset korjuut, joita tulevaisuudessa on pakko tehdä nykyistä useammin. Itiöitä liikkuu enemmän, ja leviämisriski kasvaa. Lisäksi tuuli kaataa valmiiksi lahoja puita, jolloin syntyy aukkoja. Niiden reunoilla tulee terveisiinkin puihin myrskyvaurioita. Paljaassa pinnassa juurikääpä lisääntyy. ”Myrskytuhot ja juurikääpä muodostavat noidankehän. Molemmat lisäävät toistensa tuhoja”, Hantula kertoo. 80–90 prosenttia taudin aiheuttamista taloudellisista tappioista koituu kuuselle. Vaikka puu tulevaisuudessa kasvaisi hyvillä paikoilla nykyistä vauhdikkaammin, juurikääpä aktivoituu merkittävästi enemmän. Uusia tauteja tulee Kuivilla paikoilla juurikääpää seuraa mesisieni – juuri se sama, jota syödään. Se kellastuttaa männyn taimet, vuodattaa kuusista pihkaa ja aiheuttaa niille tyvilahoa. Tästäkään syystä kuusia ei kannata istuttaa paikkaan, jota kiertoaikana uhkaa kuivuus. Lämpeneminen tuo myös uusia eteläisiä tuhonaiheuttajia kuten tuttua männynversosurmaa eli surmakkaa muistuttavan, mäntyjen neulasia ruskettavan Diplodia pinean . ”On makuasia, kumpi on pahempi. Molempiin versotauteihin auttaa metsän hyvä tuuletus. Ei pidä kasIlmastonmuutokseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin hiilidioksidin määrä ilmassa. Yksi niistä on albedo eli pinnan kyky heijastaa siihen osuvaa säteilyä. Albedo määritetään jakamalla pinnan heijastaman säteilyn teho saapuvan säteilyn teholla. Siispä vaalean pinnan albedo on korkea ja tumman matala. Ilmiö aiheuttaa esimerkiksi sen, että tummissa vaatteissa on tukalampaa kuin vaaleissa. Kuusimetsän albedo on vähäinen, koska se heijastaa vain vähän säteilyä avaruuteen, mutta metsään hakatun aukon ja lehtipuumetsän albedo ovat korkeat. Lehtipuumetsän kasvattaminen tekee maan paremmin säteilyä heijastavaksi ja siten hillitsee ilmastonmuutosta. Albedo kertoo heijastuksen vattaa puita liian tiheässä”, Hantula neuvoo. Diplodia pinealla ei vielä ole suomen kieleen vakiintunutta nimeä, mutta tauti on Virossa matkalla tänne. Punavyökaristetta on jo Suomessa. Nimensä mukaisesti se tekee mäntyihin punaisia vöitä, ja karisuttaa neulaset pois. Kansainvälinen taimikauppa tuo myös uutuuksia kuten hollanninjalavatautia. Sitä vastaan ei voi tehdä muuta kuin toivoa, ettei se iskisi. Jos jalavan katkaistun oksan sisällä kulkee musta viiva, täytyy soittaa Eviraan, joka hävittää puun. Erilaisia munasieniä taas löytyy lähes kaikilta taimitarhoilta Saksasta ja Itävallasta. Niitä levittävät myös koristekasvit, varsinkin alppiruusut. Uudistaminen hankaloituu Järkevä metsänomistaja varautuu ilmastonmuutokseen jo nyt. Professori Eero Nikinmaa muistuttaa, että vuodesta 2013 ei ole kuin 87 vuotta vuoteen 2100. ”Se on käytännössä sama kuin kuusen kiertoaika.” Keinoista tutkijat uskaltavat sanoa jo paljon. Ensinnäkin puulajien valinnan sanelevat kasvupaikan ravinteet ja kosteusolot. Perinteisillä metsänviljelyalueilla kannattaa jatkossakin kasvattaa mäntyä – karuilla ja kuivilla kasvupaikoilla se on ainoa vaihtoehto. Tulevaisuudessa männyn kasvattaminen tuoreilla kankailla käy hankalaksi, koska kasvupaikasta tulee viljavampi. Pintakasvillisuus kehittyy aggressiivisemmaksi kuin se on nyt. Mänty jää ruohojen ja heinien alle. Xxxx xxxx Professori Jarkko Hantulan johtamalla tutkimussuunnalla tutkitaan viruksien ja mykorritsasienen käyttöä juuri käävän torjuntaan. ”Menetelmät saattavat olla markkinoilla 2020-luvulla.” H A N N U U U SI TA LO MAKASIINI • MAKASIINI • 1510_.indd 27 27.6.2013 17.17
Ilmastonmuutoksen ja sitä koskevan keskustelun vaiheet ovat kuin polveileva tarina, johon vakavasti otettavat tutkijat eivät aluksi uskoneet. Toista on nyt, eikä tarinan roistostakaan ole epäilystä. Se on hiilidioksidi, jota eivät kohta mitkään teljet pitele. Ilmastonmuutoksen mekanismi kuulostaa yksinkertaiselta. Hiilidioksidimolekyylit estävät lämpösäteilyn pääsyn maapallolta avaruuteen. Ilmakehän alaosa lämpenee ja yläosa jäähtyy. Kokonaisuutena ilmiö on kuitenkin tavattoman monimutkainen. ”Yhtään yksittäistä ihmistä et löydä, joka sen täysin hallitsee”, tähdentää Helsingin yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteinen tutkija Tuomo Kalliokoski. Tiedotusvälineet kertovat ilmastonmuutoksesta milloin mitäkin, ja monia askarruttaa, mistä se lopulta johtuu. Kalliokosken mukaan alan tutkijoista 98 prosenttia on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia ja seurausta ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Parin prosentin mielestä ilmasto on aina vaihdellut, mikä johtuu esimerkiksi auringon sykleistä. Myös tälle käsitykselle löytyy tieteellisiä perusteita, mutta auringon syklien käyttäytymisestä tiedetään vasta vähän. Ilmiötä tutkitaan ilmastomalleihin perustuvien tietokonelaskel mien avulla. Niihin syötetään erilaisia muuttujia, joiden perusteella laaditaan ennusteita. Hankalaa on se, että mallit kuvaavat koko maapallon ilmastoasioita. On paljon erilaisia takaisinkytkentämekanismeja, joista osa voimistaa ja osa pienentää lämpenemisen vaikutuksia, eikä kaikkia edes tunneta. Metsien lisäksi meret sitovat tällä hetkellä hiilidioksidia tietyllä nopeudella, mutta jossakin vaiheessa ne saavuttavat kyllästymispisteen ja alkavat vapauttaa sitä – ehkä. Lämpeneminen kiihtyy entisestään, koska lämmönnousu pystyy sitomaan ilmakehään enemmän vesihöyryä. Ja niin edelleen. Ennusteiden epävarmuus lisääntyy entisestään, kun malleja yritetään soveltaa alueellisesti, esimerkiksi Suomeen. ”Joka tapauksessa ilmastonmuutoksen riskit ovat niin valtavia, että ne on otettava huomioon. Se on ainoa oikea tapa suhtautua asiaan”, Kalliokoski painottaa. Monimutkainen ilmiö ”Luonto ja maapallo sopeutuvat kyllä ilmastonmuutokseen. Ihmisellä on vaikeampaa”, tutkija Tuomo Kalliokoski tähdentää. Kuusi hyötyy hiilidioksidista ja ravinteista. Sitä ilmastonmuutos silti koettelee rajuimmin, ja moni tutkija ennustaa sen taantumista. Ensinnäkin kuusi kärsii hitaasta alkukehityksestä, jolloin pintakasvillisuus uhkaa myös sitä. Toinen pulma on se, että kuusi ei kestä kovaa kuivuutta. Siksi sitä ei enää pidä istuttaa edes kuivahkolle kasvupaikalle. ”Kuuset saattavat varttua nelikymppisiksi ja sitten kuolla. Kannattaa miettiä, riittääkö kosteus varmasti seuraavat 80 vuotta”, Jarkko Hantula suosittelee. Kolmas kuuseen liittyvä riski on se, että lämpimät talvet kasvattavat myrskytuhojen ja niihin liittyvien tuholaisten ja tautien riskiä. Mitä pitempi kiertoaika, sitä todennäköisemmin kohdalle sattuu kova myrsky. Metlaan on tulossa projekti, jossa tutkitaan esimerkiksi surukuusen viljelyn taloudellista kannattavuutta. Surukuusi on tavallisen metsäkuusen muunnos, jolla on mutaation tuloksena rungonmyötäiset oksat, ja runkoja sopii paljon pienelle alalle. Sitä viljelemällä metsänomistaja saattaisi välttyä sekä myrskyettä tyvilahoriskeiltä, koska puun kiertoaika on vain 30–35 vuotta. Vaihtoehto kuuselle ovat lehtipuut. Ne pystyvät hyödyntämään lämpötilan nousun tehokkaammin kuin kuusi. Koivu kärsii myös kuivuudesta, mutta sen kiertoaika on lyhyempi kuin kuusen. Jalojen tammen ja lehmuksen lisäksi haapa sopeutuu ilmastonmuutokseen erinomaisesti. Sekametsä menestyy Ilmastonmuutosta ihmettelevälle metsänomistajalle sopii vanha osakesijoittajien neuvo: ei kaikkia munia samaan koriin. Etenkin viljavilla mailla puulajivalintaa voi ja kannattaa hajauttaa. Eero Nikinmaa harkitsisi kaksijaksoista lehtipuustoa: ensin lehtipuut ETENKIN VILJAVILLA MAILLA PUU LAJI VALINTAA VOI JA KANNATTAA HAJAUTTAA. ER KK I O KS A N EN / M ET LA TEEMA: ILMASTONMUUTOS MAKASIINI • 1510_.indd 28 27.6.2013 17.17
Puut vaativat selviytyäkseen talvilevon eli dormanssin, joka niiden täytyy saada oikeaan aikaan. Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Pertti Pulkkinen selvittää, kuinka puut valmistautuvat dormanssiin ja onko se syvä, jos lämpötilat ovat kesällä kovin korkeita. Hän selvittää myös talvilevon syvyyttä ja purkautumisalttiutta. Pulkkisen tutkimusmateriaali kasvaa Haapastensyrjän toimipisteessä Lopella. Se koostuu kotimaisten hybridihaapojen sekä keskieurooppalaisten ja baltialaisten kuusten taimista. Tutkimuskasvihuoneen toisessa osastossa on vuodeksi 2030 arvioitu ilmasto, jossa keskilämpö on noussut 1,5 astetta nykyisestä ja hiilidioksidin määrä on sama kuin nyt. Toisen osaston olot vastaavat vuotta 2100. Perusteoria on, että valo ja lämpö ohjaavat dormanssia ja että laskevat lämpötilat ja pitenevä yö pakottavat puut talvilepoon. ”Näyttää kuitenkin siltä, että jos lämpö on riittävän kova ja hiilidioksidipitoisuus korkea, pitenevä yö ei riitä pakottamaan haapaa talvilepoon. Dormanssia ei kehity ollenkaan, vaan puut kuolevat. Jo puolalaiset puut kuvittelevat, että kesä jatkuu ikuisesti, eivätkä talveennu.” Talvella taimille annetaan lämpöjaksoja ja katsotaan, kuinka pitkä jakso riittää purkamaan talvilevon. Jos tammikuussa tulee lämpöjakso ja sitten myöhemmin kovat pakkaset, puut kuolevat. Ilmastonmuutos vaikeuttaa talvilepoa Pertti Pulkkinen tutkii, miten puut valmistautuvat talvilepoon. PE KK A SI PO LA MAKASIINI • 1510_.indd 29 27.6.2013 17.17
Tohtoriksi kouluttautuva tutkija Juho Aalto kiipeää aamuisin männynlatvojen tasalle ulottuvalle telineelle Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Hyytiälässä. Siellä hän tarkastaa mittalaitteet ja puiden kasvun. Tulokset täytyy saada nimenomaan latvuksen yläosista, varjostamattomista oloista. Aalto kuuluu ryhmään, joka tutkii männyn kaasuaineenvaihduntaa, käytännössä fotosynteesiä: paljonko neulanen ottaa hiilidioksidia ja paljonko sitä tulee ulos, kun se hengittää. Samalla selvitetään, paljonko puusta haihtuu vettä ja muita kemiallisia yhdisteitä. Aallon osuutena on selvittää männyistä haihtuvien hiilivetyjen määriä ja määriin vaikuttavia tekijöitä. Ilmastonmuutoksen kannalta haihtuvat hiilivedyt ovat tärkeitä. ”Ne ovat tärkeä lenkki ketjussa, joka vaikuttaa ilmastoa viilentävästi”, Aalto kertoo. Ilmakehään haihtuvat hiiliyhdisteet ovat mukana muodostamassa hiukkasia, jotka toimivat pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Niiden ansioista syntyy pilviä, ja kuten kaikki tietävät, pilviset päivät ovat viileämpiä kuin aurinkoiset. Tutkimusryhmä yrittää ensisijaisesti selvittää riippuvuussuhteita, mikä vaikuttaa mihinkin, mutta samalla syntyy sivutietoa mahdollisuuksista, joilla ilmastonmuutosta voitaisiin ehkä hillitä. ”Joku saattaa tietojen avulla kehittää viilentäviä menetelmiä metsänhoitoon”, Aalto sanoo. Tutkijat laativat hiljattain suositukset ilmastoystävällisistä metsänhoitotavoista. Niitä ovat sekametsien ja pitkien kiertoaikojen suosiminen, turhien kunnostusojitusten välttäminen, nopea uudistaminen ja taimikonhoito sekä säästöpuiden jättäminen. Keinojen avulla esimerkiksi kasvatetaan metsien hiilivarastoja. Mutta voidaanko metsien hoidolla oikeasti hillitä ilmastonmuutosta – ovathan ne vain osa biosfääriä? ”Voidaan, jos hiilitase on kohtalaisen hyvä. Boreaaliset metsät sitovat hiiltä enemmän kuin vapauttavat. Koska ne lisäävät pilvisyyttä, ne viilentävät ilmastoa selvästi. Paikallisesti vaikutus on suuri ja globaalisti pieni mutta kohtalaisen selvä kuitenkin”, Juho Aalto selvittää. Pohjoinen metsä viilentää TEEMA: ILMASTONMUUTOS MAKASIINI • 1510_.indd 30 27.6.2013 17.17
ja kuusikko alle. Jos kuusi kärsii, sen voi uudistaa lehtipuun korjuun yhteydessä muulle puulajille. ”Saa jotakin talteen.” Yhden puulajin isoja metsäalueita ei pidä enää istuttaa. Sekametsä on varmin vaihtoehto, sillä sekapuustolla on selviytymiskykyä ja sitkeyttä tuhoriskien varalle. Sekapuusto ja pitkä kiertoaika lienevät myös parhaat menetelmät hoitaa metsää ilmastoystävällisesti, jos metsänomistaja haluaa, että hänen metsänsä sitovat ja varastoivat mahdollisimman paljon hiiltä. Myrskyja tuulituhoilta selviytyy varmimmin, kun hoitaa taimikot ajoissa. Se vahvistaa runkoja, jolloin ne kestävät voimakkaampaa tuulta. Sama koskee harvennuksia. Kiertoajan lyhentämisellä vältetään puuston liika korkeus, joten varsinkin kuusen päätehakkuu kannattaa tehdä ajoissa. Vierekkäisten kuvioiden korkeuserot minimoidaan. Ei yhtä aikaa korjata toista ja harvenneta toista. ”Jos on varttunut kuusikko ja lähes päätehakkuuikäinen männikkö vierekkäin, kumpikin kannattaa uudistaa yhtä aikaa”, Heli Peltola opastaa. Taimia eri puolilta Hajauttaa kannattaa paitsi puulajit myös kunkin lajin taimien alkuperä. Metsään on viisasta istuttaa sekä paikallista että hieman eteläisempää alkuperää olevia taimia. Jo nyt kesät vaihtelevat keskenään huomattavasti, eikä vaihtelu ainakaan vähene, jos vuoden keskilämpö nousee kaksi astetta seuraavien 50 vuoden aikana. Mikäli taimet ovat liian eteläisiä, syyshallat tuhoavat ne, sillä puut eivät osaa mennä ajoissa talvilepoon eivätkä purkaa sitä. Metlan uusien tutkimusten perusteella joillakin kotimaisilla puilla voi tulevaisuudessa olla sama ongelma, sillä kohonnut hiilidioksidipitoisuus ja lämpö näyttävät estävän ainakin haavan talvilepoa. Jalojen lehtipuiden menestymiseen vaikuttaa myös valoilmasto. Lämpötilan puolesta pyökki voisi menestyä Oulussa kuluvan vuosisadan lopulla, mutta eteläiset lajit jatkavat kasvua liian myöhäiseen syksyyn, koska päivä on pitkä. Pohjoisen lajit etelässä taas lopettavat kasvun liian aikaisin. ”Päivän pituuteen sopeutuminen on avainasia”, Heli Peltola painottaa. Ennen kuin jalot lehtipuut Perämeren tuulissa ja Rovaniemen korkeudella kahisevat, niiden useita ominaisuuksia on siis jalostettava. Etelämpänäkin esimerkiksi tammen kasvattajan kannattaa valita taimia, jotka eivät ole herkimpiä keväthalloille. Ne on lisäksi parasta istuttaa lämpimille kasvupaikoille. Kannattavuus paranee Ilmastonmuutoksen on arvioitu parantavan metsätalouden kannattavuutta Suomessa, ennusteista riippuen ehkä jopa 60 prosenttia. Tällä hetkellä metsätalous tuottaa huonosti Rovaniemi–Kuusamo-linjan pohjoispuolella, mutta tulevina vuosikymmeninä tilanne muuttuu. Se tarkoittaa, että moni muukin asia kuin puiden kasvu kiihtyy, muuttaa muotoaan ja aiheuttaa ihmisille unettomia öitä. Pohjois-Suomen metsistä esimerkiksi kolmasosa on suojeltu, mutta kuinka kauan? ”Suojelualueita saatetaan vaatia uuteen tarkasteluun”, Eero Nikinmaa ennustaa. Toinen asia on metsätalouden ja poronhoidon vuorovaikutus. Metsien merkitys suhteessa poronhoitoon kasvaa. Kolmanneksi Nikinmaa nostaa metsätalouden ja turismin. Nyt turismista tulee isommat tulot, mutta suhde saattaa jatkossa muuttua. Samalla Etelä-Euroopan maissa kuten Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa ilmastonmuutos tuo vaikeita kuivuusongelmia. Väestön muuttopaineet suuntautuvat pohjoiseen. Se nostaa maan hintaa. ”Jos ajatellaan taloudellisesti, kannattaisi pikkuhiljaa lähteä ostamaan metsää Pohjois-Suomesta. Sen arvo nousee. Toisaalta omistajan ei kannata sieltä myydä, ellei ole rahapula.” Myös Heli Peltola uskoo, että metsää kannattaa omistaa myös jatkossa – niin Eteläkuin Pohjois-Suomessa. Sen käyttömuodot monipuolistuvat. Bioenergiaa kysytään enemmän. ”Aina metsää tarvitaan, mutta en minä sitä ylihintaan ostaisi.” Juho Aalto tutkii männystä haihtuvien hiilivetyjen määriä. MYRSKY JA TUULITUHOILTA SELVIYTYY VARMIMMIN, KUN HOITAA TAIMIKOT AJOISSA. EM IL BO BY RE V MAKASIINI • 1510_.indd 31 27.6.2013 17.17
RAHAPUU JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Hän puntaroi palstallaan metsänomistamisen taloudellisia ulottuvuuksia. KI M M O BR A N D T / CO M .P IC V armaan arvasittekin. Nykyinen metsänomistaja on kirjoittajan puoliso ja kirjoittajalla on huono omatunto virheistä. säautotie. Ei se niin paljon olisi maksanut. Oli tullut neljäs virhe. T aimikon perkaus kuviolla tehtiin normaalisti ja silloin huomattiin, että se on aukkoinen. Tulos ei ollut hyvä. Kuvio oli edelleen kaukana metsäautotiestä ja koska perkaus oli tehty, ei kuviota ollut mitään tarvetta käydä erikseen katsomassa. Se oli viides virhe. Rehevyyden takia sekä taimet että erityisesti vesakko ovat kasvaneet nopeasti. Optimaalinen taimikonhoitoaika olisi ollut kolme vuotta sitten, koivuja leppäpöhelikkökin olisi ollut kolme metriä lyhyempää. Nyt taimikonhoito teettää paljon enemmän työtä, turhaan. O n se kuitenkin mukavaa, kun valtio tukee laiskaa virheiden tekijää – nyt kohde on kemerakelpoinen taimikonhoitokohde. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää miksi. Ymmärtäisin paljon paremmin, jos tuettaisiin sitä, että työt tehdään hyvin ja ajallaan. Mutta kun tuetaan laiskaa virheiden tekijää. K uudetta virhettä ei enää pidä tehdä. Se virhe olisi jättää koivut ja lepät kasvamaan. Odottaa vajaat kymmenen vuotta ja teettää sitten energiapuuhakkuu. Jos kuitenkin tekisi senkin virheen, saisi valtion tukia vielä merkittävästi lisää. T ila Päijät-Hämeessä tuli myyntiin. Tilalla oli tehty uudistushakkuu, mutta uudistamistoimenpiteitä ei ollut tehty. Maapohja on rehevää, osa kuviosta on lehtoa ja osa lehtomaista kangasta. Tilan uusi omistaja tilaa kaivinkoneen laikuttamaan kyseisen kuvion ja koska pääosa kuviosta on routimatonta, alue istutetaan kuuselle syksyllä. Kaksi ensimmäistä virhettä on tehty. Kun uudistamistoimenpiteet vähän myöhästyivät, heinä ja erityisesti vadelma saivat etumatkaa kuusentaimiin verrattuna. Toinen virhe oli syysistutus. Todellisuudessa se on pääosalle istutuskohteita vain taimitarhan tapa ulkoistaa tuhoriskejä metsänomistajalle. Nyt kävi niin: myyrätuho osui kohdalle. Onneksi taimien tyvisilmut jäivät henkiin ja kuusentaimet lähtivät keväällä reippaaseen kasvuun. Heinät ja vadelma saivat kuitenkin lisää etumatkaa. T uli kolmas virhe, kun taimikon kemiallinen ja mekaaninenkin heinäntorjunta jäivät tekemättä. Miksi? Kuvio ei ole lähellä metsäautotietä ja on siten helppo ”unohtaa”. Kun maasto on vielä hieman vaikeakulkuista ja korkeuseroakin löytyy, torjunta jäi tekemättä. Uusi metsänomistaja oli teettänyt tilalla hakkuita ja myös viereiselle kuviolle oli tehty päätehakkuu. Kun kuviolle tehtiin mätästys, olisi kuvion läpi samalla pitänyt tehdä metVirheistä ja laiskuudesta palkitaan Ymmärtäisin paljon paremmin, jos tuettaisiin sitä, että työt tehdään hyvin ja ajallaan MAKASIINI • 1457_.indd 32 27.6.2013 16.10
TAIMET TURVAAN 18 kysymystä kuusen varhaishoidosta sivu 34 MOOTTORISAHA KOULU Kaatokolo kohdalleen sivu 38 METSÄPERINTÖ Lahjanluonteisen kaupan edut sivu 40 KYSY POIS Kannattaako alikasvos säästää? sivu 42 TUTKIMUS Dahurialainen haastaa siperialaisen sivu 44 ALLAKKA Riukuja kylkiäisinä sivu 45 OMA METSÄ M IK KO RI IK IL Ä 1458_.indd 33 27.6.2013 16.13
METSÄNHOITO Kuusen taimikon varhaishoito pitää tehdä silloin, kun lehtipuusto on kasvanut kuusentaimikkoa pidemmäksi. KYSYMYSTÄ KUUSEN VARHAIS H OIDOSTA MAKASIINI • MAKASIINI • 1459_.indd 34 27.6.2013 16.15
Lehtipuita kasvaa usein kuusentaimien lähietäisyydellä. Ne hidastavat kuusten kasvua kilpailemalla samoista ravinteista ja vedestä. Pituuseron kasvaessa lehtipuut varjostavat kuusentaimikkoa, lähellä kasvavat lehtipuut voivat aiheuttaa myös mekaanisia vaurioita. Lehtipuusto, esimerkiksi hieskoivikko tai lepikko, voi olla myös niin tiheää, että kuusentaimien kasvu hidastuu tai loppuu kokonaan. Lisäksi lehtipuusto on usein vesasyntyistä ja siten huonolaatuista tai muuten vähäarvoista, joten sen varaan ei uuden metsän kehitystä kannata jättää. Vaikuttaako maanmuokkaustapa varhaishoidon tarpeeseen ja ajankohtaan? Muokkaustavalla on suuri merkitys lehtipuuston kehittymisen kannalta. Ainoa oikea kuusen uudistusalan muokkausmenetelmä on laikkumätästys kivennäismailla ja ojitusmätästys mailla, jossa vesitalous pitää saada kuntoon. Laikutuksen ja äestyksen jäljiltä syntyy paljon kasvualustoja vähäarvoiselle lehtipuulle, kuten lepille ja hieskoivuille. Voiko kuusentaimikkoon jättää koivuntaimia? Varhaisperkausvaiheessa jätetään 10–15 prosentin lehtipuusekoitus taimikkoa täydentämään. Istutustaimia on varhaisperkausvaiheessa jäljellä keskimäärin 1 600–1 700 kappaletta hehtaarilla, luontaisilla havuja lehtipuilla tiheys täydennetään noin 2000 taimeen hehtaarilla. Voivatko säästettävät koivut olla kuusentaimia pidempiä? Aukkopaikassa voivat, mutta istutettujen puiden lähellä koivujen pitää olla kuusentaimia selvästi lyhempiä. Aukkopaikkoihin voidaan jättää koivuryhmiä kasvamaan. Jos alueelle on syntynyt tasaisesti hyvälaatuisia rauduskoivuja, taimikkoa voidaan yrittää kasvattaa kaksijaksoisena. Se on kuitenkin haasteellinen tehtävä. Mitä haittaa siitä on, jos metriseen kuusentaimikkoon jätetään 2–3-metrisiä koivuntaimia? Myöhemmässä kehitysvaiheessa havuja lehtipuiden kasvuvauhti tasoittuu, silloin Yhdestä asiasta ei metsänomistajan kannata tinkiä. Se on kuusentaimikon varhaishoito, neuvoo metsä palveluyritys UPM Silvestan toimitusjohtaja Jukka Koivumäki. TEKSTI HANNU JAUHIAINEN KUVAT MIKKO RIIKILÄ KYSYMYSTÄ KUUSEN VARHAIS H OIDOSTA Kaipaako kuusentaimikko hoitoa ensimmäisten vuosien aikana? Onko esimerkiksi heinistä haittaa? Hyvä maanmuokkaus – laikkutai ojitusmätästys – vähentää heinien taimikolle aiheuttamaa haittaa. Heinäyksen tarve on tarkastettava tapauskohtaisesti. Millaisissa kohteissa heinäys on tarpeen? Heinäystä tarvitaan peltojen metsityksessä ja rehevillä kohteilla, missä on paljon pintakasvillisuutta. Esimerkiksi horsmat ja vadelmat voivat haitata kuusentaimien kasvua. Heinäys sopii myös maanomistajan omatoimiseksi työksi. Milloin on syytä mennä ensimmäisen kerran raivaussahan tai vesurin kanssa kuusentaimikkoon? Siinä vaiheessa, kun lehtipuiden latvat nousevat selvästi istutetun puuston yläpuolelle. Kuusentaimikko on tuolloin yleensä 5–6-vuotias ja noin metrin mittainen. Varhaishoidon ajoitus on tarkka, sillä vuodenkin myöhästyminen saattaa aiheuttaa taimikossa suuria kasvutappioita Miksi varhaishoitoa tarvitaan? Eikö normaali taimikonhoito riitä? Kuusentaimia nopeakasvuisempi lehtipuusto saattaa vallata uudistusalan nopeasti. MAKASIINI • 1459_.indd 35 27.6.2013 16.15
METSÄNHOITO istutetut kuuset joutuvat koivujen laajojen latvusten piiskaamaksi. Yksi koivu vie kasvutilan monelta kuuselta. Mitkä puut ovat haitallisimpia kuusentaimikon kehityksen kannalta? Haitallisinta on alkuvaiheessa nopeasti vesoista kasvava tiheä lehtipuusto, joka heikentää istutustaimien kasvua. Tiheän hieskoivikon tai lepikon alle jääneet kuusentaimet voivat kuolla. Harvennetaanko varhaishoidossa myös havupuustoa? Kuusentaimikon tavoitetiheys on 2000–2500 tainta hehtaarilla. Kasvatettaviksi jäävien kuusen taimien lähellä olevat havupuun taimet poistetaan. Mahdolliset kuusitiheiköt siis harvennetaan. Mäntytaimikoissa havupuun taimien annetaan alkuvaiheessa kasvaa mahdollisimman tiheässä, jotta puun laatu paranee. Kuusentaimikoissa tätä tarvetta ei ole. Vaikuttaako vesakon raivausajankohta uudelleenvesomiseen? Kun raivataan vesurilla tai raivaussahalla, olisi hyvä olla liikkeellä täyden lehden aikaan. Ajankohdalla ei ole niinkään vaikutusta vesojen määrään vaan kasvunopeuteen. Kuusen taimikonhoidon yhteydessä on mainittu myös reikäperkaus. Soveltuuko se kuusentaimikon varhaishoitoon? Reikäperkauksessa istutetun puun ympäriltä poistetaan kasvua haittaava puusto metrin säteellä. Reikäperkaus on nimenKuusentaimen lähellä kasvavat lehtipuut hidastavat kuusen kasvua ja varjostavat niitä. Jos ei ole raivaussahaa, miten varhais hoito kannattaisi tehdä vesuri työnä? Silloin kannattaa keskittyä kasvatettavien puiden vapauttamiseen eli reikäperkaukseen. Kuusentaimille on suuri apu, jos lähietäisyydellä kasvavat lepät, haavat ja muut lehtipuut raivataan pois. Paljonko noin metrin mittaisen kuusentaimikon varhaishoito maksaa, jos sen teetättää vieraalla? Tuntikustannus vaihtelee eri toimijoilla, mutta tuosta ajanmenekistä sen voi laskea. (Kohteesta riippuen kustannus on yleensä noin 200–300 euroa hehtaarilta.) Milloin kuusentaimikon hoitoon saa kemeratukea? Nykyisin varhaishoidot ovat kemeran ulkopuolella. Tulkinnat vaihtelevat, mutta yleensä taimikolta edellytetään kahden metrin minimipituutta. Ensi vuonna mahdollisesti voimaan tuleva uusi metsälaki poistaa tämän pituusesteen, mutta jäljelle jäävä kasvatettava puusto ei ilmeisesti jatkossakaan saa ylittää 3000 kappaletta hehtaarilla. Kannattaako siis taimikko pitää hoitamattomana siihen saakka, että sille saa kemeratuen? Varhaishoito on taimikonhoidon tärkein työvaihe, sillä sen laiminlyönti saattaa tuhota koko siihen mennessä tehdyn työn. Myöhemmin saadut kemerat eivät siinä tilanteessa enää paljon lämmitä. Varhaishoito pitää ajoittua kahden vuoden sisään, muiden hoitotöiden osalta on enemmän liikkumavaraa. Me tulemme taas sinä taimeni pien, me tulemme, tulemme taas! Oy Agrame Ab www.agrame.fi omaan kuusen varhaisperkausmuoto, koneellinen kitkentä toimii samaan tapaan. Reikäperkausta voi harrastaa etenkin silloin, kun aika tai voimat eivät riitä koko taimikon käsittelyyn. Välialueille ei myöskään synny reikäperkauksessa katkaistuista puista uusia kantovesoja. Jos kuusentaimikko hoidetaan 1–2 metrin mittaisena, milloin se tarvitsee seuraavan kerran hoitoa? Hoitoa tarvitaan seuraavan kerran noin 4–5 vuoden kuluttua ensimmäisestä toimenpiteestä. Kun varhaisperkaus hoidetaan koneellisella kitkennällä, noin 70 prosenttia kohteista ei tutkimusten mukaan tarvitse uutta käyntiä ennen ensiharvennusta. Ja uudelleen käytävissä kohteissakin poistuma on paljon pienempi. Paljonko hehtaarin alan varhaishoitoon menee aikaa? Ammattimiehet tekevät noin hehtaarin päivässä, harrastelijalle puoli hehtaaria on hyvä saavutus. MAKASIINI • MAKASIINI • 1459_.indd 36 27.6.2013 16.15
TUOTEUUTUUKSIA Palstalle voi lähettää tietoja metsän eri käyttötapoihin liittyvistä tuotteista.Palstan osoite on: Hannu Jauhiainen, Korpikoskentie 8, 07510 Vikajärvi, sähköposti: hannu.jauhiainen@ metsalehti.? . Kiuas ja takka Kinos-takkakiuas on takan ja kiukaan yhdistelmä. Se toimii sekä takkana että lämmittää samalla seinän toisella puolella olevan saunan. Hinta noin 2000 euroa. WWW.TULIKIVI.FI Tasapainoinen vakka Uudenmallisessa VMT-taimivakassa paino jakaantuu tasaisesti molemmille hartioille. Hinta 112 euroa. WWW.UITTOKALUSTO.FI Vauhtia heinäykseen Tehoheinäin sopii kesäiselle heinäntorjuntasavotalle. Terä on valmistettu teräksestä, varsi puusta. Hinta 65 euroa. WWW.SAVOTANPUOTI.FI Lisälämpöä Uuniseppien Lumi on kookas varaava takka, joka sopii omakotitalon lisälämmönlähteeksi ja tunnelmantuojaksi. Hinta 8240 euroa. WWW.UUNISEPAT.FI Käsien suojaksi Tegera Tällberg -sarjan työkäsineet sopivat kevyihin töihin puutarhassa ja muissa suojaa vaativissa harrasteissa. Hinnat 3-20 euroa. WWW.EJENDALS.FI Oksat pois Gardena Premium BP 30 -oksasakset sopivat erikoispuiden hoitoon. Vankat alumiinikahvat istuvat mukavasti käteen. Hinta 48 euroa. WWW.GARDENA.FI Saapas maastoon Nokian Jalkineiden Finntrim Black Edition -saapas on suunniteltu alun perin suunnistukseen, hyvän pidon ansiosta se soveltuu maastoon tai vaikka gol entälle. Nyt saatavana myös mustana. Suositushinta 69 euroa. WWW.NOKIAN JALKINEET.FI MAKASIINI • 1511_.indd 37 27.6.2013 16.17
MOOTTORISAHAKOULU OSA TEKSTI JA KUVAT MIKKO RIIKILÄ E nnen kuin ryhdyt kaatopuuhiin, tutki kaadettavan puun lähiympäristö ja vaaranpaikat: sähkölinjat, rakennukset ja muut, mihin puu ei saa osua. Tärkeintä tietysti on hätistää ihmiset pois kaatoalueelta. Varmista myös vapaa perääntymistie, jota myöten pääset vetäytymään etäämmälle, kun puu lähtee kaatumaan. Selvitä vielä, onko puu kallistunut. Katso, millä puolella puuta oksia on runsaimmin – toispuoleinen oksisto vaikuttaa puun painopisteeseen. Tutki myös tuulensuunta ja voimakkuus. Näin voit päätellä käytettävissä olevat kaatosuunnat. Vähääkään isompaa puuta ei pidä yrittää kaataa vasten sen luontaista kaatosuuntaa. Siis ei kallistusta, oksien painopistettä tai tuulta vastaan. Katso, onko kaadettavan puun latvassa kuivia oksia tai kuivaa latvaa. Ne voivat tipahtaa, kun puu nytkähtää kaatoliikkeeseen. Varsinkin kuiva latva on vaarallinen, koska se saattaa tipahtaa suoraan alaspäin. Karsi ensin tyvi Raivaa aluksi pusikko ja alikasvos puun ympäriltä, jotta työskentelytila on esteetön. Karsi puun tyvi hartioiden tasalle asti. Poista oksat ylhäältä alaspäin suuntautuvin sahausliikkein. Se on sekä kevyempää että paremmin hallittavissa kuin sahan liikuttelu alhaalta ylöspäin. Työskentele niin, ettei sahan laippa tyveä karsittaessa osoita itseäsi kohti. Pyri pitämään puun runko itsesi ja sahan välissä. Näin vältyt sahan iskulta mahdollisen takapotkun sattuessa. Tee kunnon kaatokolo Puun kaatamisen ensimmäinen vaihe on kaatokolon sahaaminen. Kaatokolo määrittää puun kaatosuunnan, joten se on syytä tehdä tarkasti. Puu kaatuu kohtisuoraan (90 asteen kulmassa) kaatokolon pohjaan nähden. Kaatokolon sopiva syvyys on vähintään viidesosa mutta enintään kolmasosa tyven läpimitasta. Kolo sahataan noin 10 sentin korkeudelle. Tee ensin yläsahaus noin 45 asteen kulmassa alaviistoon. Sahaa kunnes terä saavuttaa kaatokolon pohjan. Tee sitten alasahaus, joka lähtee vähän yläsahauksen päättymiskohdan alapuolelta ja suuntaa sahaus yläsahauksen päättymiskohtaan. Näin toimien puun tyveltä pitäisi irrota siisti, kiilamainen pala. Varmista, että kaatokolon pohja on tasainen ja ehjä. Voit tarkistaa puun kaatosuunnan asettamalla vänkärin kärjen kaatokolon pohjaan. Puu kaatuu varren osoittamaan suuntaan. Pitopuu ohjaa kaatumista Kaatosahaus aloitetaan kaatokolon vastakkaiselta puolelta, jos tyven läpimitta on pienempi kuin terälaipan pituus. Tee kaatosahaus pari senttiä kaatokolon pohjan yläpuolelle. Seuraa terälaipan etenemistä tarkoin. KAATOKOLO KOH DALLEEN Kaatokolon pohjan ja kaatosahauksen väliin jäävän pitopuun sopiva paksuus kuitupuurungolla on 2–3 senttiä. Pitopuun on tasalevyinen, jotta puu kaatuu haluttuun suuntaan. MAKASIINI • 1512_.indd 38 27.6.2013 17.37
KAATOKOLO KOH DALLEEN Puuta kaatamaan? Mieti ensin, osaatko. Jälki voi olla rumaa, jos homma ei onnistu. Voit tarkistaa kaatosuunnan asettamalla vänkärin kärjen kaatokolon pohjaa vasten. Varren suunta osoittaa kaatosuunnan. Pieniä, kaatosuuntaa vasten kallistuneita puita kaadettaessa kannattaa käyttää eritasosahausta. Isot puut voidaan kaataa pisto sahauksella. Työnnä terä laippa kaato kolon takaa puuhun ja sahaa ensin kohti kaato kolon pohjaa, kunnes pitopuuta on riittävästi jäljellä. Muuta sahaus suuntaa ja kierrä tyven vasta puolelle pito puuhun asti. Älä nosta sahaa yli hartioiden tason, kun karsit kaadettavan puun alaoksat. Pyri sahaamaan niin, että saha liikuu rungon takana. Nosta jaloilla ja selkä suorana, kun käytät vänkäriä. Työnnä sahausrakoon vänkäri tai nostokoukku, kun terä on uponnut puuhun sen verran, että raossa on vapaata tilaa. Näin estät puun ”niiamisen”, eli kallistumisen taaksepäin, jolloin terä juuttuu rakoon – ja olet vaikeuksissa. Pidä terälaippa samansuuntaisena kaatokolon pohjan kanssa, kun sahaat. Jatka, kunnes kaatokolon pohjan ja terän välissä on pari kolme senttiä ehjää puuta. Tästä muodostuu pitopuu, joka saranan lailla ohjaa puun kaatumista. Pitopuun sahaaminen liian ohueksi, saati poikki on pahin virhe, jonka voi tehdä. Sen jälkeen olet sekä vaikeuksissa että vaarassa, koska puu kaatuu hallitsemattomasti ja sattumanvaraiseen suuntaan. Kun kaatosahaus on ulottunut pitopuuhun asti, nosta vänkärin varresta tai työnnä puu nurin. Jos käytät vänkäriä, nosta selkä suorana jaloilla ponnistaen. Oikeaoppinen tapa työntää puu nurin on nojata puuhun molemmin käsin kasvojen tasalta ja ponnistaa jaloilla, selkä suorassa. Vetäydy, kun puu lähtee kallistumaan. Tämä on tärkeää. Puun tyvi saattaa ponnahtaa useitakin metrejä, jos runko maahan iskiessään osuu johonkin kohoumaan. Tukkipuu pistosahauksella Käytä pistosahausta, jos puun tyvi on niin paksu, ettei terälaippa yllä kerralla sen läpi. Tee ensin noin 10 senttiä syvä kaatokolo. Aloita pistosahaus painamalla terän vetävän puolen (laipan alapinta) kärki kymmenen senttiä kaatokolon takaa puun sisälle kaatokolon pohjan suuntaisesti. Sahaa ensin kohti kaatokolon pohjaa. Jatka, kunnes pitopuuta on jäämässä 3–4 senttiä. Käännä nyt sahaussuunta ja kierrä tyveä kunnes terälaippa on puun vastakkaisella puolella pitopuussa asti. Tarkkaile terän kulkua, jotta pitopuu ei huomaamattasi ohene liikaa. Aseta vänkäri sahausrakoon, kun sahaus on edennyt vähän yli puoleen väliin. Niksi hankalien kaatoon Eritasosahaus on näppärä tapa kaataa väärään suuntaan kallistuneita, kuitupuun kokoisia puita. Tee kaatokolo normaalisti. Aloita kaatosahaus rungon vastapuolelta niin, että terä yltää puoleen väliin runkoa. Sahaa pitopuuhun asti. Aseta vänkäri sahausrakoon. Siirry puun toiselle puolelle ja tee hieman alaviistoon kaatosahaus pitopuuhun asti, niin että terä työntyy pari senttiä vaakasuoran, ylempänä olevan kaatosahauksen alle. Näin voit käyttää vänkäriä myös pienehköjen puiden kaatamiseen. Kannosta tulee ruma, mutta puu kaatuu. MAKASIINI • 1512_.indd 39 27.6.2013 17.37
METSÄPERINTÖ M etsätilan sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa kannattaa aluksi pohtia tilasta luopuvan rahantarve. Lisäksi on selvitettävä, millainen hyvitys muille perillisille maksetaan, jos metsä siirretään vain yhdelle lapselle, mikä usein on järkevää. ”Jos tila päätetään myydä lapselle, on myös laskettava, miten hän pystyy maksamaan kauppahinnan”, neuvoo Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen. Tilan saajalla voi olla jo ennestään esimerkiksi asuntovelkaa, joten halua lisävelan ottamiseen ei ehkä ole. Sikasen mukaan hinta onkin määriteltävä sellaiseksi, että sen pystyy maksamaan hakkuutuloilla. Verottaja hyväksyy järjestelyn, jossa lapsi lyhentää metsätilan kauppahintaa vanhemmilleen enimmillään 10–12 vuoden korottomalla maksuajalla. ”Järkevän kauppahinnan määrittämiseksi on siis tunnettava metsien kestävä hakkuusuunnite. Sukupolvenvaihdosta ei pidä tehdä niin, että jatkaja joutuu tyhjentämään koko metsän selvitäkseen maksuista”, Sikanen toteaa. Silti metsävähennystä Runsaspuustoisilla tiloilla käyvän arvon mukainen kauppahinta saadaan helposti maksettua enintään 12 vuoden maksuajalla ilman hakkuusuunnitteen ylittämistä. Vähäpuustoisilla tiloilla tämä ei välttämättä onnistu, joten kauppahintaa pitää alentaa. Verottaja tulkitsee kaupan lahjanluonteiseksi, kun kauppahinta on enintään 75 prosenttia käyvästä arvosta. Maatiloilla kauppa tulkitaan lahjanluonteiseksi, kun kauppahinta on enintään 50 prosenttia käyvästä arvosta. ”Maatiloilla voidaan tällöin hakea perintöja lahjaverolain 55 pykälän mukaista huojennusta lahjana siirtyvältä osalta jatkajalle koituvaan lahjaveroon sekä saman lain 56 pykälän mukaista jaksotusta lahjaveron maksuun”, Sikanen kertoo. Hänen mukaansa lahjanluonteinen kauppa on oiva ratkaisu myös runsaspuustoisten tilojen sukupolvenvaihdoksissa, jos jatkajalla on välitön rahantarve. Tällöin lähivuosien kaikkia hakkuutuloja ei jouduta käyttämään tilan kauppahinnan maksuun. Suoraan lahjoitukseen verrattuna alehintainen kauppa tarjoaa verotuksessa muutamia rahanarvoisia etuja. Ensinnäkin lahjavero alenee. Lisäksi jatkaja saa hyväkseen kauppahinnasta laskettavan metsävähennyksen. ”Tila siirtyy omistajansa metsävähennyspohjaan, vaikka kauppahinta olisi kuinka pieni. Tämä hyödyttää aktiivisesti tiloja ostaneita. He voivat vähentää pääosin muilta tiloilta kertynyttä metsävähennystä myös KAUPPA, LAHJA VAI MOLEMMAT? Lahjanluonteinen kauppa on edullinen keino sukupolvenvaihdoksissa, jos metsätilalla on lähivuosina tavallista vähemmän hakkuumahdollisuuksia. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ ASIANTUNTIJA VÄINÖ SIKANEN MAKASIINI • 1461_.indd 40 27.6.2013 16.23
lahjanluonteisella kaupalla saadulta tilalta kertyneistä puunmyyntituloista.” Loma-asunnot erikseen Verottaja arvioi kiinteistökohtaisesti, onko kauppa lahjanluonteinen. Tämä on tärkeä muistaa, jos tilalla on metsän lisäksi loma-asuntoja, tontteja tai rakennuksia. ”Verottaja katsoo kaupan lahjanluonteiseksi, vaikka metsä olisi myyty käyvästä arvosta, jos tilan muut osat on lahjoitettu ja maksetun kauppahinnan osuus koko tilan arvosta jää alle 76 prosentin.”, Sikanen toteaa. Tällöin tilan saaja joutuu maksamaan vielä lisää lahjaveroa. Loma-asunnot, muut rakennukset ja rakennuspaikat kannattaa tällaisessa tapauksessa erottaa määräaloiksi ja jättää vanhan omistajan nimiin. Ne voidaan siirtää jatkajille myöhemmin – ei kuitenkaan samana vuonna – tehtävinä lahjoituksina tai perintönä. Kun sukupolvenvaihdoksessa siirretään useiden kiinteistöjen omistus jatkajille, tarkastellaan jokaista kiinteistöä erikseen. Osa niistä voidaan lahjoittaa ja osa myydä. Verottaja ei laske tilojen käypiä arvoja yhteen eikä yllättäviä lahjaverolappujakaan kolise postiluukusta eteisen matolle. ”JÄRKEVÄN KAUPPAHINNAN MÄÄRITTÄMISEKSI ON SIIS TUNNETTAVA METSIEN KESTÄVÄ HAKKUUSUUNNITE. SUKUPOLVENVAIHDOSTA EI PIDÄ TEHDÄ NIIN, ETTÄ JATKAJA JOUTUU TYHJENTÄMÄÄN KOKO METSÄN SELVITÄKSEEN MAKSUISTA.” Tässä esimerkkilaskelmassa käydään läpi erilaisia vaihtoehtoja siirtää 50 hehtaarin metsätila isältä tyttärelle. Käypä hinta on 3000 euroa hehtaarilta, joten tilan kokonaishinta on 150000 euroa. Puustoa on keskimääräistä vähemmän: lähivuosien kestävä vuotuinen hakkuusuunnite jää 170 kuutiometriin vuodessa. Puukuutiometrin keskihinnaksi oletetaan 40 euroa. Vertaile hyötyjä Vaihtoehdot veroseuraamuksineen 1 SUORA LAHJOITUS: Lahjavero 17310 euroa. 2 LAHJOITUS, JOSSA ISÄ PIDÄTTÄÄ ITSELLEEN HALLINTAOIKEUDEN KYMMENEKSI VUODEKSI: Lahjavero 10767 euroa. Tytär ei saa puun myyntituloja ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. 3 KAUPPA, JOSSA TILAN KAUPPAHINNAKSI SOVITAAN PROSENTTIA KÄYVÄSTÄ ARVOSTA (ei-lahjanluonteinen kauppa): ?? kauppahinta 114000 euroa ?? ei lahjaveroa ?? varainsiirtovero 4560 euroa ?? metsävähennyksen hyöty alenevina puunmyyntiveroina 21340 euroa ?? nettohyöty (metsävähennyksen hyöty – varainsiirtovero) 16780 euroa ??? ostaja maksaa kaupan teon jälkeen (kauppahinta + varainsiirtovero + kulut) yhteensä 120000 euroa ??? rahoitus: 170 kuution vuotuisin hakkuin maksuaika olisi 18 vuotta. Maksuaika venyy liian pitkäksi. 4 LAHJANLUONTEINEN KAUPPA, kauppahinta 42 prosenttia käyvästä arvosta. Kauppahinta 63000 euroa, loput (87000 euroa) lahjana. ?? varainsiirtovero 2520 euroa ?? metsävähennyksen hyöty 11793 euroa ?? nettohyöty (metsävähennys – varainsiirtovero) yhteensä 9273 euroa ?? lahjavero 9120 euroa ??? ostaja maksaa kaupanteon jälkeen (kauppahinta + varainsiirtovero + lahjavero + muut kulut) yhteensä 75000 euroa ??? rahoitus: 170 kuution vuotuisin puun myynnein maksuaika 12 vuotta. Kauppahintaa, 42 prosenttia käyvästä hinnasta, määriteltäessä lähtökohdaksi asetettiin 12 vuoden maksuaika. Esimerkkitapauksessa suurimman verohyödyn saisi, jos tila myytäisiin käyvän arvon mukaisella hinnalla. Silloin ostaja ei kuitenkaan pystyisi maksamaan kauppahintaa kohtuullisessa ajassa puun myyntituloilla. Lahjanluonteisella kaupallakin myytäessä metsävähennyksen hyöty on suurempi kuin maksettavaksi koituvat lahjaja varainsiirtovero. Lisäksi tytär pystyy rahoittamaan sukupolvenvaihdoksesta koituneet kulut kestävän hakkuusuunnitteen mukaisin puunmyyntituloin ilman ylihakkuita. Isä saa puolestaan edelleen tuloja metsästään. Kauppahintaa ei tarvitse lyhentää vuosittain vaan esimerkiksi parin kolmen vuoden välein. Lisäksi isä voi tukea tytärtä ja tämän perheenjäseniä lahjoittamalla jokaiselle lahjaveroitta enintään 3999 euroa kerran kolmessa vuodessa. Verottaja ei kuitenkaan hyväksy, että kauppahinnan maksuja kuitattaisiin suoraan verovapain lahjoituksin. MAKASIINI • 1461_.indd 41 27.6.2013 16.23
LUKIJOIDEN KYSYMYKSET Miksi mustikka kiiltää? Joskus mustikat ovat kuin vahapeitteisiä ja joskus taas kiiltävän mustia. Johtuuko ero kasvupaikasta vai mistä? Tavallisesti mustikan pintaa peittää sinertävä vahakerros, mutta usein löytää marjoja, joista vahakerros puuttuu. Kaakkois-Suomessa niitä on sanottu suutarinmustikoiksi tai pikimustikoiksi. Kyse on yksilöiden välisestä vaihtelusta. Jos kuivuudelta suojaava vahakerros on suutarinmustikoiden lehdissäkin tavallista ohuempi, voisi ehkä puhua geenivirheestä. Värillä voi olla merkitystä, kun linnut, mustikan luontaiset levittäjät, syövät marjoja. Toisaalta pikimustikka muistuttaa suuresti variksenmarjaa, joka kyllä kelpaa linnuille. SEPPO VUOKKO Kannattaako alikasvos säästää? Noin neljänneksellä kuusikosta on terveen näköistä alikasvosta. Kannattaisiko se yrittää säästää hakkuussa? Seuraavasta kuusikosta tulisi siten vähän epätasainen, mutta olisiko siitä haittaa? Alikasvosten säästämisen tärkeimmät kysymykset ovat taimien terveys, elinvoima ja tilajärjestys. Kuusen taimien iällä ei ole paljoakaan tekemistä tulevan kasvun kannalta. Vuosikymmeniä varjossa kasvaneet sateenvarjomaiset kuuset vaihtavat tosin valoon jouduttuaan neulasensa ja vaativat elpyäkseen 5–10 vuotta. Taimet, joilla on parinkymmenen sentin latvakasvaimet, pääsevät täyteen vauhtiin muutamassa vuodessa. Kasvua suurempi ongelma on tyvilaho. Se on voinut siirtyä maannouseman saastuttamista kannoista alikasvostaimiin. Noin metrin mittaiset luonnonkuuset sopeutuvat hyvin istutustaimien kasvurytmiin. Yksittäisiä, heinäseivästä suurempia kuusia ei kannata säästää. Näin suuren etuKYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asiantuntijat ovat käytössäsi. Lähetä kysymyksesi osoitteella makasiini@metsalehti.? tai postitse Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valokuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. METSÄVEROTUS Hannu Jauhiainen Metsälehden toimittaja ja veroasiantuntija. METSÄNHOITO Kari Mielikäinen Maatalousja metsätieteiden tohtori, Metsäntutkimuslaitoksen professori. KONEET Leo Saastamoinen Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkonemekaanikkojen vastuukouluttaja Savon ammattija aikuisopistossa. METSÄTILAN SUKUPOLVENVAIHDOS Väinö Sikanen Metsätalousinsinööri, joka konsultoi metsänomistajia toiminimi Metsätohtorin puitteissa. LAKIASIAT Kati Hepokorpi Oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion lakimies. LUONTO Seppo Vuokko Filoso? an maisteri, toimittaja ja tietokirjailija. Yleensä mustikan pintaa peittää sinertävä vahakerros, toisinaan vahakerros kuitenkin puuttuu. matkan saaneista puista tulee ensiharvennukseen mennessä järeitä ja oksikkaita ”taimikon tuhoajia”. Taimet kärsivät sekä jättöpuiden varjostuksesta että myöhemmästä korjuusta. Mikäli alikasvos on selvästi ryhmittäistä ja taimissa on terävät latvakasvaimet, säästä se. Älä harvenna taimikkoa heti hakkuun jälkeen, vaan anna parhaille puille aikaa näyttää kykynsä. Kuusikon ryhmittäisestä epätasaisuudesta ei ole haittaa. Voit auttaa tasoittumista poistamalla myöhemmissä harvennuksissa susipuita. Ellei metsikkö tasoitu, sinulla on hallussasi onnistunut ja muodikas eri-ikäinen metsikkö. Voit saada taimikon istutettaviin osiin myös luontaista lehtipuustoa, jota ei jatkuvan kasvatuksen pienaukoissa hevillä synny. KARI MIELIKÄINEN Voiko myrskypuut korjata? Metsätilani halki virtaa pieni puro, joka on metsälakikohde. Toissavuonna sen viereen tehtiin uudistusala. Nyt myrsky on kaatanut puronvarresta 10–15 isoa kuusta. Voinko korjata nämä taimien päälle kaatuneet puut pois? Puronvarressa oleviin ei ole tarkoitus koskea. Jos kaatuneet puut ovat metsälain 10 pykälän kohteen suojavyöhykTE RO SI VU LA / RO D EO MAKASIINI • 1513_.indd 42 27.6.2013 16.24
KANNATTAA KYSYÄ Jos jokin metsään liittyvä asia askarruttaa, lähetä meille kysymys. Asiantuntijat vastaavat toimituksen valikoimiin kysymyksiin. Lähetä kysymys osoitteeseen makasiini@ metsalehti.? tai Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki keellä, joka tulkitaan osaksi metsälakikohdetta, varovaiset hakkuut ovat yleensä sallittuja, mutta toimenpiteen vaikutuksia elinympäristön ominaispiirteisiin pitää harkita tapauskohtaisesti. On tärkeää muistaa, että metsälakikohteella tehtävistä toimenpiteistä on aina tehtävä metsänkäyttöilmoitus. Monimuotoisuudelle arvokkaiden elinympäristöjen metsänhoidossa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Metsälain mukaan hoito ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristön ominaispiirteet säilyttävällä tavalla eikä puuston varjostusja suojavaikutusta saa oleellisesti muuttaa, mikä on erityisesti purokohteilla tärkeää. Metsälain mukaan on myös mahdollista hakea poikkeuslupaa toteuttaa hoitoja käyttötoimenpiteet siten, että taloudellinen menetys edellä mainitun velvoitteen täyttämisestä jää vähäiseksi. Mikäli kohteelle myönnetään ympäristötukea, poikkeuslupaa ei voida myöntää. Hyönteisja sienituholaki on osin ristiriitainen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta, sillä sen mukaan yli 20 pienellä alueella kaatunutta havupuuta pitäisi kerätä pois hyönteistuhoriskin vuoksi. Tässä puiden määrä on kuitenkin pienempi. Asian selvittämiseksi tarkemmin kannattaa ottaa yhteyttä metsäkeskuksen alueyksikköön. KATI HEPOKORPI Käykö halpissaha mökille? Olen hankkimassa moottorisahaa, jota tarvitsisin lähinnä satunnaiseen polttopuiden katkomiseen kesämökillä. En siis ole mikään ammattimetsuri. Näin kaupassa Al-Ko-merkkisen sahan, jonka hinta oli 79,90 euroa, lienee Kiinassa valmistettu. Mitä selvitys muistiinpanoihin. Se kannattaa tarkentaa niin, että verottajan kaipaamat tiedot varmasti löytyvät. Jokaisen matkan tarkoitus on käytävä ilmi. Matkan syy voi olla esimerkiksi puukaupan teko ostajan toimistolla, taimikonhoitoa kuviolla 12 tai leimikon suunnittelu kuviolle 5. Jos kaikki matkat on tehty omalla autolla, riittää, että se mainitaan kertaalleen. Vähennyksen määrästä riittänee myös yhteenveto, joten jokaisen matkan kilometrikorvausta ei tarvitse laskea. Jos matkakuluvähennys on kirjattu oikein 2C-verolomakkeelle, muistiinpanojen matkakuluselvityksistä pitäisi löytyä sama summa. HANNU JAUHIAINEN Voinko tehdä metsävähennyksen? Olen lahjoittamassa metsätilaani pojalleni, mutta aion pidättää hallintaoikeuden itselleni kymmeneksi vuodeksi. Tilalla on käyttämätöntä metsävähennystä 54 000 euroa. Voinko käyttää metsävähennyksen vai menetänkö sen? Ette voi käyttää käyttämätöntä metsävähennystä, koska teillä on vain hallintaoikeus. Hallintaoikeuden omistajalla ei ole oikeutta metsävähennykseen. Käyttämätön metsävähennysoikeus siirtyy lahjoituksessa omistusoikeuden saajalle. Sen jälkeen kun tilan hallintaoikeus siirtyy hänelle, hän voi alkaa käyttää metsävähennystä. VÄINÖ SIKANEN mieltä olet, olisiko tuommoisesta mökkisahaksi? Moottorisahan hankinnassa täytyy huomioida omat tarpeet, kuten kysyjä on tehnyt. Sahan hankinta vähäiselle käytölle on useampivuotinen hankinta. Voi ajatella, että sahan käyttöikä on pienellä käytöllä kymmenen vuotta. Hinnan en näin ollen antaisi kovinkaan paljon vaikuttaa hankintapäätökseen. Sahan käytön kannalta kiinnittäisin huomiota sen huollettavuuteen: terälaitteen kiinnitykseen, ketjun vaihtoon ja kiristykseen, ilmansuodattimen huoltoon sekä tulpan irrotukseen ja kiinnitykseen. Sahaa hankittaessa annan suuren arvon sille, että myyjäliikkeessä laite esitellään asiantuntevasti ja koneeseen on luotettavasti saatavilla huollot ja varaosat – vuosienkin kuluttua. Pidän myös tärkeänä sitä, että sahan käyttö opastetaan ja kone luovutetaan kasattuna ja koekäytettynä. Kyseinen sahamerkki on minulle jokseenkin tuntematon, joten jättäisin sen ostamatta. Kestävän kehityksen kannalta on järkevää hankkia laadukas saha, joka kestää vuosia. LEO SAASTAMOINEN Miten vastaan verottajalle? Verottajalta tuli selvityspyyntö metsätalouden matkakuluista. Minulle kertyy niitä paljon, koska metsätiloja on useita ja käyn uutterasti tekemässä erilaisia metsätöitä. Millaisia perusteita minun pitää esittää verottajalle tekemistäni matkoista? Verottaja pyytää yleensä matkoista selvitystä, johon on kirjattu matkan ajankohta, kulkuneuvo, tarkoitus, kohde, pituus ja vähennyksen määrä. Jokaisesta matkasta halutaan selvitys. Verottaja vaatii matkoista ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä, vapaamuotoisen luettelon tehdyistä matkoista pitäisi kuitenkin riittää. Matkoista on veroilmoitusta tehtäessä laadittu jonkinmoinen Oli sahan käyttötarve mikä tahansa, kannattaa hankkia laatusaha, joka kestää vuosia. M IK KO RI IK IL Ä MAKASIINI • 1513_.indd 43 27.6.2013 16.24
TUTKITTUA Saimaannorpan perimä selvitettiin Saimaannorpalla ei ole 900 sukupolveen ollut kosketusta muihin hyljelajeihin. Suomalainen tutkimusryhmä tutkii nyt saimaannorpan perimän. Apuna on lähes sata vuotta sitten syntyneestä norpan ja harmaahylkeen risteymästä eristetty DNA. ”Saimaannorpan perimä on jo itsessään tieteellisesti hyvin arvokas. Se on ikkuna siihen, millä tavoin pitkä eristyneisyys vaikuttaa perimän monimuotoisuuteen, tutkijat Petri Auvinen ja Jukka Jernvall sanovat. TIIA PUUKILA DAHURIANLEHTIKUUSI vakuuttaa huimalla taimivaiheen pituuskasvullaan. Dahurianlehtikuusen taimet kasvoivat huomattavasti nopeammin kuin siperianlehtikuusen Raivolan alkuperää olevat taimet, selviää tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta. ”Kasvussa oli 25 prosentin ero siperialaisen Raivolan kantaan verrattuna”, kertoo tutkija Antti Lukkarinen. Myös kestävyys myyräja jänistuhoja vastaan oli keskimäärin parempi kuin siperianlehtikuusella. Vaikka tulokset ovat lupaavia, Lukkarinen kehottaa lehtikuusenkasvattajia vielä odottamaan maastokokeiden jatkotutkimuksia ja pitäytymään hyväksi todetussa siperianlehtikuusen Raivolan kannassa. Dahurianlehtikuuset mitataan uudelleen 15 vuoden iässä eli vuoden 2020 tienoilla. Silloin dahurialaisten menestymistä pystytään arvioimaan luotettavammin. Punkaharjun 1930-luvulla perustetuissa viljelmissä dahurialainen on yltänyt 70-vuotiaana samaan pituusluokkaa kuin siperialainen, mutta jäänyt hoikemmaksi. ”Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista risteyttää olemassa oleva siperianlehtikuusen Raivolan kanta ja hyväkasvuinen dahurialainen ja tutkia, periytyisikö sille kovempi kasvu ja myyrätuhokestävyys”, Lukkarinen sanoo. Lukkarinen selvittää aikaisemmin testaamattomien venäläisten lehtikuusialkuperien kasvurytmiä, pituuskasvua ja elävyyttä Suomessa. Tutkimus on osa kansainvälistä lehtikuusitutkimusta, joka kattaa pohjoisen havumetsävyöhykkeen. Yhtä laajaa alkuperäkoetta ei ole aikaisemmin tehty millään puulajilla. Dahurialainen haastaa siperialaisen Kantoenergian päästöt ylittävät EU-rajan Kantoenergia tuottaa 20 vuoden käytön jälkeen 25–35 prosenttia ja 50 vuoden käytön jälkeen 40–50 prosenttia pienemmät päästöt kuin kivihiili. Tulokset on saatu uudella, Suomessa kehitellyllä mittausmenetelmällä. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan esitystä kiinteiden biopolttoaineiden kestävyyden kriteereiksi. Rajaksi on tulossa nestemäisille biopolttoaineille jo asetettu 60 prosentin minimipäästövähennys. Myrskytuhot lisääntyvät Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan metsiin kohdistuva tuuliriski kasvaa niin Suomessa kuin muualla Pohjois-Euroopassa. Tuulten, lumikuormien ja roudan esiintymisen vaikutuksia metsien tuhoriskeihin tutkineen Hilppa Gregow’n mukaan tämä edellyttää tuhoriskien huomioimista metsien hoidossa. Mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu, maan eteläja keskiosa muuttuvat vuosisadan loppuun mennessä roudattomiksi. Ruotsissa selvitettiin kuusen geeniperimä Ruotsalaiset tutkijat ovat kartoittaneet kuusen geeniperimän, kertoo Skogsaktuellt. Tutkijoiden mukaan geeniperimästä saatuja tietoja voidaan käyttää metsäpuiden jalostuksen kehittämiseen. Myös Ruotsin asema maailmanlaajuisilla markkinoilla voi parantua tutkimuksen ansiosta. Ruotsissa istutetaan vuosittain yli 200 miljoonaa kuusentainta. Dahurianlehtikuusen taimet kasvavat syksyllä myöhempään kuin siperianlehtikuusen Raivolan alkuperää olevat taimet. A N TT I LU KK A RI N EN MAKASIINI • 1515_.indd 44 27.6.2013 16.44
METSÄLÄISEN ALLAKKA JARMO SIROLA Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. JE TT A SI RO LA ja laavujen lattioina, kattovärkkeinä ja grillikotien rakennustarpeina. Perinteinen kana-aitauskin tehtiin muutaman sentin välein pystytetyistä ja vitsaksilla yhdistetyistä riu’uista. Istutuksille riu’ut ovat oivallisia tukiseipäitä. luontaisesti syntyneiden alikasvoskuusten varttua riukumittaan. Sitten niitä poistetaan raa’alla harsintahakkuulla muutaman vuoden välein. Oikea ryöstöhakkuu tehdään juuri ennen tulevaa ylemmän jakson harvennusta, jotta riu’uista ei olisi haittaa koneille. Tässä ryöstöhakkuussa jätetään kyllä alle metrisiä kuusia kasvamaan, sopivaan kohtaan pitempiäkin, jotta ne taas venyisivät riukumittaan ennen seuraavaa hakkuuta. R iukujen pystyhinta on pyöreä nolla. Hyvä kun joku kerää niitä niin, että omistajalle ei synny rahanmenoa. Eli koko tienvarsihinta kertyy puhtaasti hikikarpaloista. Pelkille riu’uille ostajia löytyy vain satunnaisesti, mutta jalostetuille tuotteille näyttää tarvetta riittävän. Niissäkin riukujen tulee olla oksantapittomia ja nätisti perinteiseen tapaan vesurilla aisattuja. Riukuaitoja näkyy jo kaupunkimaisemissakin. Se on kaunis ja kestää vähintään sen, minkä maalattu puuaitakin. Painekyllästetty aitakaan ei ole ikuinen – raaka-aineena käytetty heikkolaatuinen mäntylauta imee vettä kuin sieni ja mätänee sisältä päin. Kyllästettyä puuta ei saa käyttää lasten leikkipaikoilla eikä elintarvikkeiden läheisyydessä – puutarhoissa lienee molempia. Maalaismiljöössä riukuaita on ollut jopa satoja vuosia käytetty pihapiirin komistus ja tehokas este eläimille, joko pysyä aidan ulkotai sisäpuolella. Riukuja käytetään myös latojen K uitupuuta pienempi, ?rmalle kelpaamaton pikkupuu kaadetaan usein maahan ennen harvennushakkuuta. Ennakkoraivaus maksaa, mutta se on välttämätön. Konekuskin on nähtävä kaadettavat puut kunnolla, jotta poistettavan puun valinta onnistuisi hyvin. Pikkupuut myös haittaavat puomin liikerataa ja saattavat sekaantua letkuihin ja aiheuttaa vaurioita. Metsuriakin alikasvos hidastaa. Jos metsänomistajalla on ruista ranteessa ja kiinnostusta kansanperinteeseen, riu’ut voivat muuttua kustannuksia tuovasta roskapuusta tuloa tuottavaksi erikoistuotteeksi. Ranteen vahvuinen alikasvoskuusi onkin arvokkaampi kuin vierellä köllöttävä komea kuitupuu. Riukuja voi veistellä pitkin kevättä, mutta juuri nyt kuori irtoaa leikiten ja tuloksena on sileän pyöreä puu. J ulkisuudessa on kovasti vängätty tasaikäisen metsikkökasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen taloudellisen tuottavuuden paremmuudesta. Meikäläinen taitaa nyt napata voiton kasvattamalla puita samassa paikassa molemmilla menetelmillä. Laihemmilla tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla kasvatan päällä, eli ylemmässä jaksossa, männikköä mahdollisimman tasaisesti. Jokaisella puulla on oma kasvulänttinsä, jolloin siitä tulee pyöreä ja ydin jää puun keskelle. Kaikki kilpailevat kohti valoa tasapäisesti. Puut pystykarsitaan ja harvennetaan normaalilla laatuharvennuksella. Alemmassa jaksossa annetaan Riukuja kylkiäisinä Riukuja käytetään aidoissa ympäristörakentamisessa puutarhoissa MAKASIINI • MAKASIINI • 1514_.indd 45 27.6.2013 16.32
V uonna 1917 perustetun Metsäntutkimuslaitoksen työn parhaat hedelmät perustuvat huomattavalta osin käytännön kokeisiin: suomalaisessa metsäluonnossa tehtyihin laajoihin ja pitkäaikaisiin mittauksiin ja seurantoihin. Laajojen tutkimusaineistojen vahvuus on se, että tulokset on voitu yleistää eri tavoin käsiteltyihin metsiin koko maan alueella. Maanmuokkaus, uudistamismenetelmät, puiden latvukset ja juuristot, kasvu ja laatu, harvennusmallit, ojitus, puun korjuu ja metsävarat ovat esimerkkejä mittauksiin perustuvista tiedoista, joita on käytetty valtakunnallisten suositusten ja kannattavuuslaskelmien pohjana. Tutkimuksen pitkäjänteisyys on noussut arvokkaaksi yllättävillä tavoilla. Vanhat kokeet ja havaintosarjat ovat antaneet kerta toisensa jälkeen vastauksia myös uusiin kysymyksiin, joita ei ole osattu kokeita perustettaessa aavistaakaan. Näitä kysymyksiä ovat muun muassa puulajija puualkuperäkokeet, ilman epäpuhtaudet ja ilmaston muutos sekä maaperän ja vesistöjen suojelu. Metsäntutkimuslaitoksen historia yltää jo lähes sataan vuoteen. Professori Kari Mielikäinen on poiminut esimerkkejä siitä, mitä pitkäjänteisyys tutkimuksessa tarkoittaa. TEKSTI KARI MIELIKÄINEN KUVAT METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN KUVA ARKISTO, ESA/P. CARRIL KOHO KOHTIA METSÄNTUTKIMUS MAKASIINI • 1508_.indd 46 27.6.2013 16.33
ENSIMMÄISENÄ INVENTOIMAAN Maailman ensimmäinen valtakunnan metsävarojen inventointi tehtiin Suomessa jo 1920-luvun alussa. Monet Länsi-Euroopan sivistysvaltiot pääsivät samaan vasta vuosituhannen lopulla. Metsävaratieto on antanut pohjaa tehokkaalle ja kestävälle metsien käytölle. Ensimmäiset inventoinnit tehtiin kulkemalla pitkiä linjoja läpi koko maan ja mittaamalla eteen sattuvissa metsissä tuhansia koealoja. Matkaa tehtiin kävellen ja yösija etsittiin vastaan osuvista taloista, ellei sitten yövytty teltassa tai avoimen taivaan alla. Maastotyössä ei menty korkealta, mutta kuitenkin kovaa. Yhdeksässä vuosikymmenessä inventointimenetelmät ovat muuttuneet. Parhaillaan toteutettavassa valtakunnan metsien 11. inventoinnissa kerätään maastosta, kartoilta, tilastoista ja satojen kilometrien korkeudessa lentävistä satelliiteista aiempaa huomattavasti laajempi ja tarkempi tietoaineisto. Kuvassa on Euroopan avaruusjärjestö ESA:n uusin satelliitti Sentinel 2, jonka kuvien tarkkuus on noin 10 metriä. Aitaa ylittävä inventoija 1930-luvulla ja Euroopan avaruusjärjestön Sentinel 2 -satelliitti 70 vuotta myöhemmin. MAKASIINI • 1508_.indd 47 27.6.2013 16.33
SIEMENIÄ SIIRTÄMÄSSÄ Pitkäaikaisten maastokokeiden vahvuuksia ovat olleet saatujen tulosten ohella uudet yllättävät kysymykset. Metlan ensimmäinen ylijohtaja, professori Olli Heikinheimo perusti 1920-luvulla laajoja siemenensiirtokokeita. Hän halusi tutkia, voidaanko puiden siemeniä ja taimia siirtää etelästä pohjoiseen. Tulosten mukaan kuusta voidaan siirtää muutamia satoja kilometrejä pohjoiseen, mutta mäntyä ei. Tämän saivat karvaasti kokea myös Lapin laajoja hakkuuaukeita metsittäneet ammattilaiset. Etelästä tuodut männyntaimet kuolivat sienitauteihin kylmällä 1960-luvulla. Vanhat kokeet ovat nykyisin tehokkaassa uusiokäytössä. Lapista etelärannikolle aikanaan siirretyt mäntyja kuusialkuperät kertovat tämän päivän tutkijoille sen, miten puumme pärjäävät neljä astetta lämpenevässä ilmastossa. Vastaus on, että ne kasvavat etelässä kaksin verroin paremmin kuin Lapin kylmyydessä. Professori Olli Heikinheimon vuonna 1931 perustama kuusen alkuperä koe, jossa oli 18 siemen alkuperää eri puolilta Eurooppaa Solbölen tutkimus alueella Tammisaaressa vuonna 1940 (Kajaanin alkuperä). Toisessa kuvassa sama koeala vuonna 1991. METSÄNTUTKIMUS MAKASIINI • 1508_.indd 48 27.6.2013 16.33
Ojuri ihailee työnsä jälkeä Raivolan tutkimus alueella Karjalan kannaksella vuonna 1930, Caterpillar työssään 1960-luvulla ja umpeen kasvanut oja puustoisella suolla Kankaanpään Mustakeitaalla. SUO SIELLÄ, VETELÄ TÄÄLLÄ Ojituksen ensikokeilut tehtiin 1930-luvulla, jolloin ojat kaivettiin lapiolla. Koneaikaan siirryttiin 1960-luvulla, silloin ojaa syntyi Caterpillarin vetämillä oja-auroilla. Sittemmin ojat on kaivettu traktorikaivureilla ja tela-alustaisilla kaivinkoneilla. Noin puolet Suomen kymmenestä miljoonasta suohehtaarista on ojitettu. Metsäntutkimuslaitoksen osuus suometsätaloudessa on perustunut professori, sittemmin ylijohtaja Olavi Huikarin johdolla tehtyyn tutkimustyöhön ojituksen ja lannoituksen vaikutuksista puuntuotokseen ja soiden ekologiaan. Soiden ojitus on tuottanut noin 300 miljoonaa kuutiometriä uutta puuta, jonka saaminen pois suolta maailman markkinoille on tämän päivän kuuma kysymys. Lähes yhtä kuuma on kiista humuspitoisista ojavesistä, joiden aiheuttamiin haittoihin kiinnitetään ojia perattaessa huomiota. Noin 5–10 prosenttia tehdyistä ojituksista on osoittautunut taloudellisesti kannattamattomiksi. Heikoimmat ojitusalueet ennallistetaan tukkimalla ojat tai antamalla ojien tukkeutua itsestään. SOIDEN OJITUS ON TUOTTANUT NOIN MILJOONAA KUUTIOMETRIÄ UUTTA PUUTA. MAKASIINI • 1508_.indd 49 27.6.2013 16.33
HARSINNAN PALUU Professori Risto Sarvas tutki 1940-luvulla määrämittaharsittujen metsien puuntuotoskykyä. Tutkimuksen mukaan männiköt, joista kaikki tukkikokoinen puusto oli hakattu pois, kasvoivat heikosti. Kuusi arvostettua metsäasiantuntijaa antoikin 1948 julkilausuman, jossa metsän hävityshakkuut tuomittiin. Tämän seurauksena suurimpiin puihin kohdistuvat harsintahakkuut kiellettiin vuosikymmenien ajaksi ja siirryttiin parasta puustoa säästäviin alaharvennuksiin. Isoimpien puiden hakkuisiin palasi seuraavan kerran 1960-luvulla professori Yrjö Vuokila . Hän perusti laajan koesarjan, jossa verrattiin tasaikäisen metsän alaja yläharvennusten tuotosvaikutuksia. Tulosten mukaan erityisesti hoidettujen männiköiden viimeisissä harvennuksissa kannatti poistaa myös suurimpia puita, jos metsään jäi kasvamaan riittävästi terveitä ja laadukkaita metsikön ”toiseksi suurimpia” puita. Yli 40 vuotta harsintajulkilausuman jälkeen Metlassa ryhdyttiin jälleen tutkimaan metsän kasvatusta eri-ikäisenä. Vaikka koetulokset ovatkin toistaiseksi alustavia, on eri-ikäisen metsän kasvatus tulossa sallituksi valmisteilla olevassa metsälaissa. Menetelmän tuleva suosio riippuu ratkaisevasti siitä, millaisia kokemuksia ja millaista puun hintaa metsänomistajat saavat hakkuissaan. Risto Sarvaksen harsintatutkimuksen koeala 61 Marttilan kunnan Karvelan kylässä vuonna 1938 ja eriikäisen metsän kasvatuksen koe Vesijaon tutkimus alueella Padasjoella vuonna 2009. TUTKIMUKSEN MUKAAN MÄNNIKÖT, JOISTA KAIKKI TUKKIKOKOINEN PUUSTO OLI HAKATTU POIS, KASVOIVAT HEIKOSTI. METSÄNTUTKIMUS MAKASIINI • 1508_.indd 50 27.6.2013 16.33
EI TYPPI TAPA Tehometsätalouden lupaavimmat menetelmät olivat 1960-luvun alussa ojitus ja lannoitus. Laajoissa lannoituskokeissa metsiin kylvettiin maaperästä riippuen muutamassa vuosikymmenessä tonneittain typpeä, fosforia ja kalia. Kokeet osoittivat kivennäismaiden typpilannoitukset lähes uskomattoman kannattaviksi. Sijoitetulle rahalle sai parhaimmillaan yli 20 prosentin vuotuisen koron. Käytännön metsänlannoituksen suosio romahti 1980-luvulla kahdesta syystä. Valtio lopetti kannattavan lannoituksen tukemisen samaan aikaan, kun pelko ilmansaasteista teki typestä ihmisten mielissä myrkkyä. Onneksi lannoituskokeita jatkettiin entiseen malliin. Nyt koealat ovat arvokkaimmillaan tutkittaessa maataloudesta ja liikenteestä tulevan typpilaskeuman vaikutuksia metsän puihin, aluskasvillisuuteen ja pohjavesiin. Tulosten mukaan varttuneissa metsissä typpilannoite ja ilmasta tuleva typpilaskeuma sitoutuvat tehokkaasti kasvillisuuteen lisäten biomassan tuotosta. Metsänlannoitusta heli kopterilla Lopen kunnassa ja tutkimusmestari Pertti Niemi näytteenotossa Ilman epä puhtauksien vaikutus metsiin -projektin metsikkösadanta koealalla Vilppulan tutkimus alueella vuonna 1985. MAKASIINI • 1508_.indd 51 27.6.2013 16.33
KUUSEN RISKIT Viime aikoina kuusen kasvatus on ollut melkoisen huhumyllytyksen kohteena. Kuivuus, myrskytuhot, tyvilaho ja kirjanpainaja on lueteltu tekijöinä, joiden vuoksi kuusi tulee kärsimään, ellei peräti häviämään tulevissa ilmaston muutoksissa. Kuusen ajoittainen huonovointisuus ei ole uusi ilmiö. Jo 1930-luvulla kuusikoiden neulaskato ja hyönteistuhot noteerattiin Metsälehden palstoilla ja asiaa tutkittiin. Säätilastojen tarkastelu osoitti, että alkukesien sademäärät olivat pudonneet puoleen normaalista. Kesät muuttuivat kuivemmiksi myös 1990-luvun alussa, jolloin asiasta seuraavan kerran kohistiin. Tutkijoiden ja metsänomistajien mittaukset osoittivat Etelä-Suomen kuusten pituuskasvun pudonneen usean vuoden ajaksi lähes puoleen aiemmasta. Osa kuusista myös kuoli äkillisesti. Kuolleiden puiden lähempi tarkastelu paljasti, että puut olivat olleet kuolemaisillaan useita kertoja aiempinakin kuivakausina. Syyt liittyivät puiden perimään ja maaperään. Kuvat kuusikoiden myrskytuhoista ympäri Eurooppaa ovat olleet karua katsottavaa runsaan vuosikymmenen ajan. Tuhot eivät aiheudu kuitenkaan myrskytuulten voimistumisesta, vaan Euroopan kuusikoiden ikääntymisestä ja järeytymisestä. Meillä yksinkertaisesti on nykyisin aiempaa enemmän myrskyille alttiita kuusikoita, joiden voimakkaat harvennukset vielä pahentavat tilannetta. Ongelmistaan huolimatta kuusi on edelleen Euroopan taloudellisesti tärkein puulaji niin meillä kuin Keski-Euroopassakin. Harvennettu kuusikko Tuusulan Ruotsinkylässä vuonna 1929 ja sama metsikkö runsaasti neulasiaan menettäneenä eli harsuuntuneena 11 vuotta myöhemmin. (Esko Kankaan alkuperäisjulkaisusta vuodelta 1946, Acta Forestalia Fennica 47 ). Toisessa kuvassa Tapaninpäivänä 2011 Hannumyrskyn kaatamaa kuusikkoa Solbölen tutkimus alueella Tammisaaressa. METSÄNTUTKIMUS MAKASIINI • 1508_.indd 52 27.6.2013 16.33
SÄÄN JA ILMAN SÄÄTÖÄ Varsin monet tutkijat ja valtaosa tiedotusvälineistä uskovat Suomen ilmaston voimakkaaseen lämpenemiseen ja sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Lämpenemisen uskotaan aiheutuvan yksinomaan ihmistoiminnan ilmakehään päästämästä hiilidioksidista. Auringon vaikutus oletetaan tietokonemalleissa olemattomaksi. Lapin pikkujärvistä nostetut vuosituhansien takaiset järeät mäntyrungot kertovat lämpöja kylmäkausien säännöllisen epäsäännöllisestä vaihtelusta viime jääkauden jälkeisten 10 000 vuoden aikana. Mäntyjen vuosilustot viittaavat myös siihen, ettei aiempien muutosten syyllinen ollut ihminen, vaan aurinko ja Atlantin valtamerellä vaikuttava Golf-virta. Nämä kaksi tekijää voivat aiheuttaa meille yllätyksiä ja kylmää kyytiä myös tulevaisuudessa. VUOSITUHANSIEN TAKAISET JÄREÄT MÄNTYRUNGOT KERTOVAT LÄMPÖ JA KYLMÄKAUSIEN SÄÄNNÖLLISEN EPÄSÄÄNNÖLLISESTÄ VAIHTELUSTA. Tykky lumen painamaa kuusikkoa Paljakan tutkimus alueella Puolangalla vuonna 2005 ja kuusi tuhatta vuotta sitten inarilaisen pikku lammen pohjamutiin kaatuneita järeitä mäntyjä. Männyt kertovat silloisen ilmaston poikkeuksellisesta lämpimyydestä. MAKASIINI • 1508_.indd 53 27.6.2013 16.33
PALJON ARVOKASTA NOPEASTI Puuntuotostutkimuksen ensimmäinen professori oli Yrjö Vuokila, jonka mottona oli 1970-luvulla ”mahdollisimman paljon, mahdollisimman arvokasta, mahdollisimman nopeasti”. Tuhannet toistuvasti mitatut ja lasketut koealat ovat luoneet tietopohjan metsien kasvumalleille, harvennusohjeille ja taloudellisille jatkolaskelmille. Mittaustiedot on puettu tietokonemallien muotoon ja syötetty Metlassa kehitettyyn Motti-simulaattoriin. Motilla metsänomistaja, alan ammattilainen tai tutkija voi haarukoida yksittäisen metsikkökuvion tai suuremman metsäalueen kasvatusvaihtoehtojen tuotosja talousvaikutuksia. Helppokäyttöinen simulaattori on mahdollista ladata omalle tietokoneelle, jonka jälkeen Mitä tapahtuu, jos? -tyyppinen omien metsien tarkastelu on mahdollista. Männikön harvennus koe Punkaharjun tutkimus alueella vuonna 1924 ja pino tutkimusjulkaisuja, joihin koe aloilta mitattu tieto tiivistetään. Sittemmin tiedot on muokattu matemaattisiksi malleiksi hakkuulaskelmien laatimiseksi. METSÄNTUTKIMUS MAKASIINI • 1508_.indd 54 27.6.2013 16.33
LOPUSSA KIITOS SEISOO Valtakunnan metsien inventointeihin ovat puustomittausten ohella kuuluneet määrävälein myös kasvillisuuskartoitukset. Kartoitukset ovat tuoneet alun perin tietoa metsien tuottokykyyn liittyvistä metsätyypeistä. Sittemmin toistetut kartoitukset ovat tulleet entistä arvokkaammiksi metsien rakenteen muutosten tulkinnassa. Tänä päivänä ne vastaavat myös ympäristöväen kysymyksiin metsätalouden vaikutuksista metsäkasvillisuuteen. Ensimmäisessä kuvassa kasvillisuutta kartoitetaan VMI-koealalla vuonna 1938. Toisessa kuvassa Metlan tutkijat ottavat vastaan valtion tiedonjulkistamispalkintoa valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa opetusministeri Maija Raskilta vuonna 2003. Palkittu kirja Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa antaa ajattelemisen aihetta myös omien metsiensä hoitoa suunnitteleville metsänomistajille. MITTAUSTIEDOT ON PUETTU TIETOKONEMALLIEN MUOTOON JA SYÖTETTY MOTTI SIMULAATTORIIN. Valtakunnan metsien inventoinnin kasvillisuuskartoitusta Hauholla 1938 ja tutkijat Smolnassa runsas puoli vuosisataa myöhemmin. MAKASIINI • 1508_.indd 55 27.6.2013 16.33
KOLUMNI säilymisen puumarkkinoilla. Kaikkien metsänomistajien kannattaa pyytää katkontatiedot ostajilta. R yske metsässä jatkuu. Naapuri ihmettelee, kun järeä kuitupöllipino kasvaa. Huolissaan hän soittaa puuta myyneen isännän paikalle. Metsään päästyään isäntä toteaa: ”Ei hätää, tuo on pikkutukkia. Tiesivät pojat yhdistyksessä, että tämä ostaja katkoo puut hyvin. Pienemmät puut ovat tuolla rankakasassa. Maksoivat muuten rangastakin kuitupuun hinnan.” P uukaupassa on kyse luottamuksesta. Metsänomistaja antaa sopimuksen mukaisesti puunostajalle oikeuden hakata puut pois metsästä. Jos jokainen puunostaja ottaisi puun aina talteen metsänomistajan kannalta parhaalla tavalla, ei puun katkontaan tarvitsisi kiinnittää huomiota. Todellisuudessa ostajien välillä on suuria eroja. Eräs kokenut luottamushenkilö totesi minulle luottamuksen olevan hyvä, mutta kontrollin parempi. Tämä pätee osin myös puunkorjuuseen. Onneksi metsänomistajalla on työkalut korjuun valvontaan. Jokaisesta hakkuukohteesta syntyy metsäkoneelle tarkka tieto katkotusta puusta. Tämän aineiston ja vaikkapa metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan avulla metsänomistaja pystyy tarkistamaan korjuun toteutuksen. Lisäksi metsänhoitoyhdistykset pystyvät aiemmin kertyneen katkonta-aineiston avulla arvioimaan etukäteen, miten puunostaja tulee korjuun hoitamaan. Ostajia vertailtaessa pitäisikin huomioida sekä puun hinta että katkonta. O sana metsälainsäädännön uudistuksia on uusittu myös puutavaran mittauslakia. Juuri voimaan tulevassa laissa on joitain muutoksia aiempaan, mutta katkontatietojen saatavuuteen ei ole tulossa muutoksia. Laajat tiedot ovat edelleen niin ostajien kuin myyjienkin saatavilla. Eduskunnan maaja metsävaliokunta kantoi myös huolta markkinoiden luottamuksesta ottaessaan kantaa lakiesitykseen. Valiokunnan mukaan katkontatiedot on luovutettava niin laajasti, että puukauppasopimuksen toteutuminen voidaan varmentaa. Valiokunnan linjaus on hyvä, koska se takaa luottamuksen M etsässä käy ryske, puuta katkeaa ja kaatuu. Tulee pidempää ja lyhempää tavaraa, ohuempaa ja paksumpaa puuta. ”Hyvältä näyttää, hieno tekemisen meininki”, toteaa metsänomistaja. Mikäs siinä on metsänomistajan myhäillessä, tukista tuli kunnon tili ja energiapuullekin muutama euroa motille hyvän asiakkaan lisää. Auto pitäisi vaihtaa ja vähän kattoa uusia. Puukaupparahat tulevat tarpeeseen. ”Onneksi älysin pyytää useampia tarjouksia ostajilta, kovasti oli ostajissa eroja”, myhäilee metsänomistaja. Puuta kasataan rajanaapurin palstalle. Naapuri ihmettelee paksuja kuitupuupöllejä poiketessaan katsomaan, että puut on kasattu oikeaan paikkaan. ”Ei tainnut naapuri tietää katkonnan merkityksestä, ei pelkkää mäntytukin hintaa kannata tuijottaa”, toteaa ihmettelijä itsekseen. Naapuri tietää, että hyvä puun katkonta voi lihottaa metsänomistajan tilipussia viidellä eurolla kuutiometriltä huonoon katkontaan verrat tuna. M etsätalouden kannattavuus on usean tekijän summa. Menoja syntyy useammin, mutta tuloja ansaitaan vain aktiivisella puukaupalla. Puukaupassa katsotaan turhan usein ainoastaan korkeinta yksikköhintaa. Hinnalla on toki ratkaiseva merkitys, mutta ei yksistään. Jos puunostaja ottaa tukin huonosti talteen, voi metsänomistaja menettää paljon. Puukauppatilitys kun määräytyy korjatun puuston perusteella. Tukista maksetaan tukin hinta ja kuitupuusta kuidun hinta. Ero voi olla nelinkertainen jokaiselle väärälle puolelle siirtyvälle motille. Tiedätkö kuinka puusi katkotaan? Menoja syntyy useammin, mutta tuloja ansaitaan vain aktiivisella puukaupalla. Kommentoi kolumnia www.metsalehti.? /kolumnit. MARKO MÄKI HAKOLA Kirjoittaja on Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen johtaja. KI M M O BR A N D T / CO M .P IC MAKASIINI • MAKASIINI • 1516_.indd 56 27.6.2013 16.34
METSÄLEHDEN JUHLAVUODEN kesäkilpailun aiheena on polttopuu. Sitä meillä on aina käytetty, ja nykyään kulutus vain kasvaa. Klapeja palaa takoissa, kiukaissa ja muissa tulipesissä nelisen miljoonaa kuutiometriä joka vuosi. Lähetä meille polttopuuaiheinen kuva, uusi tai vanha, ja siihen liittyvä noin puolen liuskan mittainen teksti. Kuva voi kertoa esimerkiksi kesän polttopuu-urakasta, tavallista hienommasta pinosta tai puun polton tunnelmasta. Parhaat kuvat ja kertomukset julkaisemme lokakuun Metsälehti Makasiinissa. Julkaistuista kuvista lähetämme muistoksi pienen hopeisen kuksan. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme kymmenen kirjapalkintoa. VOIT LÄHETTÄÄ KUVAN JA TEKSTIN sähköpostilla osoitteeseen makasiini@metsalehti.? tai postitse osoitteeseen Kesäkilpailu, Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. Kilpailu päättyy 30. syyskuuta 2013. OSALLISTU KESÄKILPAILUUN! Lähetä kuva polttopuusta, voit voittaa hopeisen kuksan. PE KK A VÄ Ä N Ä N EN / IL O M A N TS IN KU VA A RK IS TO KA LE RV O O JU TK A N G A S RO D EO MAKASIINI • 1521_.indd 57 27.6.2013 16.35
Kuin tikapuita pitkin menisi. METSÄN PUUT MAKASIINI • 1520_.indd 58 27.6.2013 16.38
O ltiin kuljettu kankaalla jytkypetäjikössä, asteltu alamaita koivikon valossa ja vaellettu varjoisan kuusikon läpi. Nyt seistiin kallion laella. Oli sopiva hetki kysyä: ”Sinä kun olet touhunnut ikäsi puiden kanssa, niin kuinka luonnehtisit mäntyä, kuusta ja koivua? Millaisia hahmoja ne sinusta ovat?” Puualan mies mietti. Hän oikein istahti alas ja katseli kaukaisuuteen. Sitten vastaus oli valmis. ”Mänty on metsän kuningas. Kuusi on lättähattu, jätkä. Koivu on morsian.” A ina kun kuljen metsässä, muistelen puualan miehen vastausta ja mietin, pitääkö määritelmä paikkansa. Männystä ja koivusta olen enimmäkseen samaa mieltä. Kuusen kohdalla epäröin. Kyllä, kuusi puskee ja puikkelehtii jätkän lailla, ottaa aina oman paikkansa. Mutta yhtä lailla sen olemuksessa on vanhaaemäntää, lempeää isoäitiä. Miesväki menee ja tulee, täditkin hosuvat asioillaan, mutta isoäiti on aina läsnä, ihan niin kuin kuusi. Ja ihan niin kuin isoäidin esiliinan helmat ulottuvat lattiaan, on kuusikin maasta asti yhtä ja samaa havuoksien hellyyttä – ainakin avoimella paikalla kasvanut emäkuusi. Syvänvihreät, maataviistävät oksat oikein kutsuvat syliinsä. Kun siihen syliin käy ja katsoo ylös, huomaa että samanlaisia oksia jatkuu taivaaseen asti – niin kuin uuttera hullu olisi porannut rungon täyteen reikiä ja työntänyt jokaiseen heinäseipään. Tekee mieli kiivetä. Se on helppoa. Kuin tikapuita pitkin menisi. Maassa voi tuntua, että kuusella on hiukan köyhät ympyrät ja että tässä se vain seistä pönöttää, mutta oksistossa tajuaa puun laajan vaikutuspiirin. Isoäitikin on aina kotona, mutta näkee silti kirkolle asti ja tietää mitä pojat siellä tekevät. Kaikki muu muuttuu, isoäiti pysyy. Kunnes yhtenä kauniina kesäpäivänä hän on poissa. Hautajaisvieraiden tummaa joukkoa ympäröi tumma kuusiaita. Yksi pikkulapsista erkanee porukasta ja kulkee kuusiaidan äärelle. Hän on huomannut synkällä havuoksalla kirkkaankeltaisen perhosen. KUNINGAS, ISOÄITI JA MORSIAN Kirjailija Petri Tammisen ja valokuvaaja Esko Keski-Vähälän yhteistyönä syntyivät muotokuvat kolmesta pääpuulajista. TEKSTI PETRI TAMMINEN KUVAT ESKO KESKI VÄHÄLÄ MAKASIINI • 1520_.indd 59 27.6.2013 16.38
K oivu ei ota syliinsä ketään, sen sielu asuu kaukana latvuksissa, kulkijan ulottumattomissa. Onneksi rungon sileää pintaa voi silitellä. Nuoren koivun kohdalla se tuntuu jo samalta kuin pitäisi sievää naista ranteesta. Hyvin hiljaista ja ujoa ja kalpeaa naista. Ei ihme, että Suomi-?lmissä kamera nousee koivun latvoihin heti suudelman jälkeen, vähän ennen intohimoa. Eikä ihme, että juhannuksena koivu ryöppyää ovenpielissä ja että seurantalon romanttisen näytelmän lavasteet ovat yhtä koivunvihreää. Koivu on elämän puu. Saunan lauteilla vihtova ei lyö itseään koivunlehdillä, hän lyö itseään elämällä, yrittää hukuttaa itsensä elämän lehtiin. Syksy on sitä, että koivut luovuttavat. Suuri yksinäinen syyskoivu: kuin uupunut ihminen, joka pitkän matkan jälkeen pudottaa laukkunsa eteisen lattialle. Lokakuisen maantien varressa istutuskoivujen apeat rivit huiskuttavat viimeinen värinhuokaus latvuksissaan. Talvella sama koivurivistö näyttää sotilasosastolta, nokeentuneissa lumipuvuissaan. Mutta kevään ensimmäinen impressio vihreää, ja taas mennään: nyt koivurivistöt ovatkin muodostelmaluistelijoita sievissä mekoissaan. Koivu ja tähti ovat kartta kotiin. Joskus kotiin johtaa kokonainen koivujen kuja. Niin kuin sata elovenatyttöä hyräilisi kulkijan kunniaksi. Veijo Meri on kuullut tämän koivujen hyräilyn: ”Koivut olivat kauniita kuin pitsit, ilmavia kuin linnanpihat, valkoisia kuin kuningattaren jalat, puhtaita kuin kolme kertaa kotona pesty lakanapyykki.” Niin läpikotaisin tuttu koivu meille on, että helposti unohtaa, kuinka oudolta puu saattaa ulkomaan ihmisestä näyttää. Syvän etelän bluesmies kävi muutama vuosi sitten Porin Jazzeissa soittamassa. ”Upeaa ympäristötaidetta”, hän kehui, ”olette maalanneet puiston puut valkoisiksi!” METSÄN PUUT MAKASIINI • 1520_.indd 60 27.6.2013 16.38
Koivun sielu asuu latvuksissa. MAKASIINI • 1520_.indd 61 27.6.2013 16.38
Kuningas. METSÄN PUUT MAKASIINI • 1520_.indd 62 27.6.2013 16.38
B iologianopettajani oli sitä mieltä, että avaruusolioita on olemassa ja että ne ovat vieläpä hyvin yleisiä: me vain nimitämme niitä puiksi. Todisteena opettaja piti puiden ylivertaista elämäntapaa. Niiden täytyi olla peräisin joltakin kehittyneemmältä planeetalta. Jos puut ovat avaruusolentoja, kylmään Pohjolaan asettuneen retkikunnan johtaja on mänty. Männyn koko olemus huokuu johtajuutta. Kuinka humisevan ylväs puu oikeastaan voi olla, ilman että se jo näyttää koppavalta? Tätä rajaa mänty hipoo. Onneksi polleaa vaikutelmaa loiventaa rohtunut runko, sen inhimillinen puna kuninkaan muuten niin jylhillä kasvoilla. Murrosikäinen mänty ei tiedä ylväydestä mitään. Se näyttää paremminkin liikuttavalta. Se pörhistelee ja oikoo itseään kuin miettien, mihin nämä kaikki eripariset raajat laittaisi. Ja sitten tapahtuu ihme, murrosikäisestä tulee aikuinen. Missä välissä se kävi, yhdessä yössäkö? Niin kuin kaupungin katujen pulut ovat aina aikuisia, näyttävät myös suuret männyt olleen suuria aina. Mutta suurimmallakin on suurempansa, kuninkaallakin isänsä. Toisin sanoen vanha kuningas, kruunusta luopunut. Tuollaisen metsän vanhimman, känkkäräoksaisen männyn kuulee ennen kuin sen näkee. Se pitää jatkuvaa pientä narinaa ja nitinää, niin kuin harmajapäinen ukko murahtelisi kiikkustuolista maailman menolle: ”Jaa jaa”, ”Jaa jaa”. S iellä ne ovat ja kasvavat – kuningas, isoäiti ja morsian – maamme henkisen ja taloudellisen elämän merkkihenkilöt. Metsissä. Pihoilla. Kaupunkien keskustassa. Suomalaisten sielussa. Ihan kaikkialla tässä metsien maassa, niin että suomalaisen käsilaukusta tai puvunhousujen upslaagista löytyy aina neulanen tai koivunsiemen. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT ESKO KESKI VÄHÄLÄ Alati vierellämme olevat hahmot – puut – ansaitsevat omat muotokuvansa. Tästä ajatuksesta syntyi kirjailija Petri Tammisen ja valokuvaaja Esko Keski-Vähälän esitys kuusesta, koivusta ja männystä sanoin ja kuvin. ”Lehdissä on jokaisesta keskisarjan julkkiksesta sata juttua vuodessa ja heidän koiristaan kymmenen, mutta nuoret eivät enää erota kuusta männystä ala-asteella saati ehkä yläasteellakaan”, Tamminen sanoo. Kirjailijan ja valokuvaajan yhteistyönä metsätalouden kolme tärkeintä puulajia saivat omat henkilökuvansa Metsälehti Makasiiniin. Samalla kiteytyi Tammisen kunnianhimoinen projekti suomalaisten puiden muotokuvista. Vuosien ajan kirjailija oli pohtinut, miten pukisi näkemänsä sanoiksi. Viimein kirjaksi kaavailtu tarina ”Suomen puut” tiivistyi lehden sivuille napakaksi kuvaelmaksi. Tamminen on tuotokseensa tyytyväinen. ”Jos kuvaa lyyrisesti jotakin näin konkreettista, mitta ei voi olla kovin pitkä. Tuollainen impressionistinen sipaisu jättää enemmän tilaa lukijoiden omille mielikuville.” Apua metsämiehiltä Avukseen Tamminen ja Keski-Vähälä haastoivat lukuisat metsäalan ammattilaiset. He pyysivät metsissä päivittäin liikkuvia miettimään ja kuvailemaan tapaamiensa puiden olemusta. Tehtävä ei ollut helppo. ”Sitä on opittu ajattelemaan, että koivu on koivu. Sen näkeminen jonain muuna vaatii aina hetken hiljentymisen”, Tamminen sanoo. Puolen vuoden jälkeen omien ja jaettujen kokemusten pohjalta syntyivät kuvat aina läsnä olevasta kuusesta, naisellisesta koivusta ja ylväästä männystä. Isoäiti, morsian ja kuningas saivat oman tarinansa. Tammisen askelmerkkejä kuunnellen Keski-Vähälä kuvasi puita eri vuodenaikoina ja löysi koivun sielun latvuksista, pörhistelevät murrosikäiset männyt kankaalta Muotokuvien maalarit Puiden tarinat vaativat tekijöiltään vuosien kypsyttelyn. Apua pyydettiin myös metsäammattilaisilta. Petri Tamminen Esko Keski-Vähälä sekä kuusen syliinsä kutsuvat tummanvihreät oksat. ”Halusin kuvin löytää puun inhimillisen ja persoonallisen puolen”, Keski-Vähälä kertoo. Terhoja ja pöllimetsää Keski-Vähälä muistaa lapsuuden lukemattomat pöllien ajossa kuluneet hiihtolomat Ullavassa, ja Tamminen taskun pohjalle piilotetut tammenterhot Turun Ruissalossa ja Velkuan saarella. Metsä puineen on ollut kummallekin läheinen nuoresta pitäen. Kuvaaja palaa puiden siimekseen yhä uudelleen ja yrittää saada kokonaisuuden mahtumaan yhteen rajattuun ruutuun. Kirjailija puolestaan etsii oikeita sanoja metsätöiden lomassa omalla mökkitontillaan. Yhteen heidät toi Salon Seudun Sanomien toimituksessa vietetyt kesät 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Siitä lähtien yhteistyö on jatkunut. Vuodesta 1994 työkseen kirjoittanut Tamminen on tulkinnut metsää, sen puita ja metsätöitä lyhytproosallisin keinoin monissa teoksissaan. Suuren yleisön tietoisuuteen hänet nosti vuonna 2006 Finlandia-ehdokkaana ollut Enon opetukset sekä viime vuoden Runeberg-palkintoehdokas Rikosromaani. Keski-Vähälä on kuvannut metsää kameran etsimen läpi lukemattomia kertoja kolmekymmenvuotisen uransa aikana. Viime vuosina hän on kuvittanut myös Metsälehteä. MAKASIINI • 1520_.indd 63 27.6.2013 16.38
ENNEN & NYT Onko sinulla valokuvapareja metsäkohteista, joista näkyy metsän kehitys? Lähetä ne meille Metsälehteen. Kiinnostavimmat kuvat julkaistaan. Kuvat voi lähettää osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki tai makasiini@metsalehti.? . Liitä mukaan tiedot kuvien taustasta sekä yhteystietosi. Maksamme julkaistuista kuvista palkkion. TEKSTI JA KUVAT VÄINÖ RANTA O stin vuonna 1967 Eurajoelta metsätilan, johon kuului 1,5 hehtaarin kokoinen avosuo, Karhusuo. Metsätila oli aiemmin kuulunut ruotsalaisen sotamarsalkan Åke Tottin omistamaan Lavilan tilaan. Tila oli Lavilan kartanon torppareiden karjalaitumena 1800-luvulla. Tilan ostaessani työskentelin silloisessa Porin metsänparannuspiirissä. Suunnittelin suolle heti ojituksen ja muutaman tilan kanssa yhteisen metsätien. Suolle kertyi syksyisin valuvesiä, ja paikalliset nuoret käyttivätkin sitä talvisin luisteluratana. Suoalue ojitettiin ja sille tehtiin kaivurimätästys. Tämä oli ensimmäinen kaivurimätästyshanke Porin metsänparannuspiirissä. Vuotta myöhemmin suolle istutettiin männyntaimia mättäille ja osittain myös välipaikoille. Kahden vuoden kuluttua isSuosta nousi hongikko Ojitusmätästys antoi taimikolle hyvän perustan. tutuksesta mättäiden päällä olevien taimien keskipituus oli 66 senttimetriä ja mättäiden välissä 44 senttimetriä. Tulosten innoittamana Porin metsänparannuspiirissä aloitettiin esimieheni Aarne Nikkilän johdolla laajat soiden metsänviljelytyöt. Mättäillä pisimmät puut Syksyllä 1970 inventoin Karhusuon puuston. Alueella oli mäntyjä 3000, kuusia 6000 ja hieskoivuja 40000 kappaletta hehtaarilla. Koemielessä istuttamani rauduskoivun taimet olivat hirvet syöneet. Kahdeksan vuoden kuluttua istutuksesta mäntyjen pituus mättäillä oli neljä metriä ja mättäiden välissä 2,5 metriä. Alkuperäiseltä suotyypiltään Karhusuo on ruohoista saranevaa, jossa turvetta on vain 40 senttimetriä. Ojitettuna paikan viljavuus vastaa metsätyypiltään lehtomaista kangasta. 200 mottia hehtaarilla Ensiharvennus tehtiin vuonna 1986, jolloin mäntykuitua saatiin 30 kuutiota hehtaarilta. Toinen harvennus tehtiin vuonna 1996, jolloin mäntykuitua saatiin 50 kuutiota hehtaarilta. Alla kasvavaa kuusentaimikkoa harvennettiin vuonna 2000. Nykyisin suolla on puustoa 200 kuutiota hehtaarilla, josta mäntyä on 155 ja kuusta 45 kuutiota. Versosurma on vioittanut puita jonkin verran. Tarkoitus oli kaataa lähivuosina ylispuumännyt ja harventaa alla oleva kuusikko. Karhusuo on kuitenkin nykyään merkitty osayleiskaavassa asuinalueeksi, joten hongat saanevat humista rauhassa vielä ainakin toiset 50 vuotta. 1968 2011 Karhusuo vuonna 1968 ja 43 vuotta myöhemmin. MAKASIINI • 1522_.indd 64 27.6.2013 16.39
ASKARRUTTAAKO puukauppa? Voit lähettää meille puun myymiseen liittyvän kysymyksen. Vastaamme siihen syyskuussa ilmestyvässä Metsälehti Makasiinin puukauppaliitteessä. Voit myös lähettää puukauppaan liittyvän kommentin. Kerro samalla, mikä tämän numeron jutuista oli kaikkein mielenkiintoisin. Kaikki heinäkuun loppuun mennessä tulleet vastaukset osallistuvat arvontaan. Palkintona on tällä kertaa kaksi H. Rosellin puukkoa, 82 euron hintainen Vaarinpuukko ja 58 euroa maksava Mummunhammas. Kyselyyn voi vastata internetissä osoitteessa www.metsalehti.? . Linkki kyselyyn löytyy etusivun oikean laidan vihreästä Metsälehti-osiosta. Klikkaa lausetta ”Vastaa kyselyyn”. Voit myös käyttää tavallista postia. Osoitteemme on Lukijakysely, Metsälehti Makasiini, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. KYSY PUUKAUPASTA H. Rosellin ”Mummunhammapaalla” ja vähän isommalla ”Vaarin puukolla” on visa koivuinen kahva ja parkkinahka tuppi. P aloniemen tilan nuori isäntä Tommi Lunttila nousee sammaloituneelle kivelle istumaan. Hän tarkkailee ympäröivää sorjaa koivikkoa ja sen takana siintävää tummanpuhuvaa kuusikkoa Äänekoskella Mämmen kylässä. Samassa paikassa Lunttilan äidinisä Frans Iso-Anttila katsoi kauhistuneena maisemaa 80 vuotta sitten. Tuolloin tilaa rajaavan Keitele-järven selältä puhaltava tuuli tuiversi esteettä paljaaksi hakatulla mäellä. Iso-Anttila oli ostanut Paloniemen vuonna 1931 ja joutunut kaatamaan kaikki myytäviksi kelpaavat puut maksaakseen tilan. PAPAN OPPIEN MUKAAN Viimeisten 80 vuoden aikana metsänhoidon trendit ovat vaihdelleet Suomessa reippaasti. Muutokset ovat jättäneet jälkensä myös Paloniemen tilalle. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT PETTERI KIVIMÄKI VUOTTA METSÄNHOITOA MAKASIINI • MAKASIINI • ”KAIKKI LEHDESSÄ esitellyt paperilaadut ovat omalla tavallaan hyviä, mutta äänestän entistä paperilaatua, koska olen tottunut siihen. Tärkeää on, ettei paperi kiiltele valossa liikaa.” ”PAPERIN LAATUVAIHTOEHDOT olivat kaikki hyviä. Valitkaa halvin tai se, minkä kotimaisuusaste on paras. Älkää missään tapauksessa sortuko akkainleh tien kiiltävään paperiin. Niitä on vaikea lukea kiiltävien heijastuksien vuoksi ja ne haisevat hyönteismyrkyltä tai arsenikilta.” ”LAITOIN ETUSIJALLE Prelaserin ja toiselle sijalle Solariksen. Molempia voi lukea vanhoilla silmillä valaistuksesta riippumatta. Ei tarvitse käännellä lehteä, jotta heijastukset häviäisivät. Sormituntuma on lähes sama, Solariksella mahdollisesti hieman parempi.” ”OLEN ITSE TEHNYT paperia 35 vuotta, niistä 21 vuotta koneenhoitajana, ja tiedän paperinteosta yhtä ja toista. Niinpä minun mielestäni Novapress Gloss on jo liian hyvää ja kallista. Solaris vaikuttaa jo sanomalehdeltä. Pysykäämme siis entisessä.” ”SOLARIS EI HEIJASTELE, eikä valo häikäise lehteä selatessa ja lukiessa. Kuvat ja teksti ovat hyvin katsottavissa.” ”KAIKKI VARMAAN SOPIVAT. Se on niin pienestä kiinni, luetaanko lasien läpi vai ilman, missä valossa ja onko painojälki selvärajainen.” Arvonnassa palkinnon voittivat Matti Jokiniitty Sastamalasta, Kati Luomi Siilinjärveltä ja Erkki Siitonen Ruovedeltä. Kiitos kaikille palautteesta! MISTÄ PIDIT? TOUKOKUUN NUMEROSSA kaikkien kiinnostavinta luettavaa oli metsänhoidon historiaa käsitellyt artikkeli ”Papan oppien mukaan”. Viime kerralla oli mahdollisuus äänestää myös mieluisinta paperilaatua. Ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi Novapress Silk, jolle Metsälehti Makasiini normaalisti painetaan. Toiseksi suosituin paperilaatu oli himmeäpintainen Solaris. Ohessa muutamia lukijoiden kommentteja papereista. MAKASIINI • 1523_.indd 65 27.6.2013 16.40
Mustasulkainen, punahattuinen ja kimakasti huuteleva palokärki oli Akseli Gallen-Kallelalle erämaan symboli. Nykyään palokärjen löytää erämaan lisäksi kaupungin puistoista tai hautuumailta, joissa ne ovat oppineet kesyiksi. LUHTA MAKASIINI • 1486_.indd 66 27.6.2013 16.46
KOP KOP Viime vuosituhannen lopulla tikat olivat ahtaalla. Nyt alamäki on vaihtunut runsastumiseksi ja tuttua naputusta kuulee yllättävistäkin paikoista. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA MAKASIINI • 1486_.indd 67 27.6.2013 16.46
V eikko Huovinen huolestui aikanaan tikkojen puolesta. Ne hakkaavat päätään suomalaiseen petäjään ja saavat hirveän migreenin, joka ei parane. Lohduksi Huoviselle luonnontiede on jo aikapäiviä kurkistanut tikkojen pään sisälle: niska, kieli ja pään luut muodostavat iskuja vaimentavan kokonaisuuden, jossa aivot eivät lyö pääkalloon. Vastakohtana ihmiselle tikan niska on tarkoitettu hakkaaviin liikkeisiin. Ihmispäähän paha jysäri voi tunkea pelkästään niskavaivojen seurauksena. Luonnonystävät puolestaan kantavat murhetta tikkojen pärjäämisestä nykyajan elämänmenossa. Tikat tarvitsevat lahopuita ja puihin pesiytyneitä toukkia ja muita hyönteisiä. Metsätalous tavoittelee luonnollisesti metsiä, joissa puut kasvavat terveinä ilman tuhohyönteisiä. Palokärki löysi puistot Kuitenkin tällä vuosituhannella kaikki tikkalajit ovat lisääntyneet tai pitäneet asemansa. Vuosikymmeniä sukupuuton rajalla häilynyt valkoselkätikka on nyt pesiytynyt kohtuullisen vankasti Kaakkois-Suomen haavikoihin. Tähän on vaikuttanut Karjalan tikkojen maahanmuutto. Tikoista pienin, pikkutikka, nakutteli lapsuudessani runsaslukuisena ja olinpaikkojensa vuoksi sen myös näki sukulaisiaan useammin. Viime vuosisadan neljän viimeisen vuosikymmenen aikana pikkutikan kotimainen pesimäkanta hiipui 80 prosenttia, joka on tietenkin uhkaavan paljon. Aivan viime vuosina romahdus pysähtyi tai lukumäärä on jopa kasvussa. Valoisissa ja pökkelöisissä lehtimetsissä viihtyvän pikkutikan elinympäristö todellakin huonontui. Metsäiset karjahaat katosivat, lahopuut perattiin, haavikot ja lepikot vähentyivät ja ylipäätään Suomen metsäluonto kuusettui. Useimmat tikkamme ovat levinneisyydeltään eteläisiä ja vuosikymmeniä jatkuViimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana käpytikat ovat runsastuneet valtavasti. Nykyään tikkoja voi nähdä äänekkäissä ja ärhäköissä reviiririidoissa. LUHTA MAKASIINI • 1486_.indd 68 27.6.2013 16.46
VAIKKA TIKOILLA EI KOVIN HUONOSTI MENEKÄÄN, RUOTSIN METSISSÄ NOKAN KOPUTUKSEN KUULEE USEAMMIN. nut talvien leudontuminen on parantanut niiden elämää. Siihen ei kuitenkaan ole nokan koputtamista, että palokärjen ja käpytikan kova runsastuminen ylittää säiden muutokset. Palokärjen pärjääminen heijastaakin kansalaisten uudenlaista suhtautumista luontokappaleisiin. Entisinä aikoina tuo tikkojen jättiläinen oli ihmisarka. Nykyään ei ihmisen kohtaaminen merkitse palokärjelle välitöntä haulisuihkua tai luotia rintaan, joten asutuilta mailta ja ylipäätään ruuhka-Suomesta löytyy uutta elintilaa. Palokärki ei kaipaa lahopökkelöitä vaan isoja puita, sillä sen nokka takoo komeita lastuja terveestä männystä. Tyypillinen palokärkiympäristö on vaihtunut Gallen-Kallelan erämaametsästä kaupunkipuistoksi tai hautuumaaksi. Käpytikan peltirumpu Käpytikka syö talvella männyn ja kuusen siemeniä eikä sekään ole riippuvainen lahopuusta. Se osaa hyödyntää omaksi hyväkseen monia ihmistoimia. Sähkötolppien peltikuvut tarjoavat huikean kaikupohjan keväiselle reviirirummutukselle. Jos käpytalvi on huono tai keskinkertainen, käpytikat valtaavat lintujen talviruokintapaikat. Pohjoisessa luonnossa pienialaiset muutokset vaikuttavat tikkojen viihtymiseen. Kun majava patoaa metsäpuron tai pienen lammen, paikalle pesiytyy pohjantikka melkein vuorenvarmasti. Tulvan vuoksi kituva tai kuolemaa tekevä puusto kerää juuri pohjantikalle mieluisia hyönteisiä ja toukkia. En tiedä syytä, mutta majavattomalla Pohjanmaalla olen löytänyt kaikki pohjantikan pesät suhteellisen rehevistä metsistä. Vaikka tikoilla ei kovin huonosti menekään, Ruotsin metsissä nokan koputuksen kuulee useammin. Erityisesti pikkuja pohjantikan tiheys vastaavissa vyöhykkeissä on paljon suurempi. Syyksi epäilen naapurimaan metsätalousoppeja. Ruotsissa uudistusaloille on jätetty säästöpuita, keloja ja pökkelöitä paljon kauemmin kuin Suomessa. Aivan uusimmilla aukoilla ei voi olla huomioimatta ”tikkapuiden” suurta määrää. Tukiksi kelpaavia puita sahataan sinne tänne melkein kolmimetrisiksi kannoiksi. Uuden metsän varttuessa ne pehmenevät oivallisiksi tikanpesäpökkelöiksi ja tikkojen jälkeen muiden kolopesijöiden kodeiksi. Pohjantikan pesäonkaloa varjostaa usein sateensuoja, paksu oksa tai kääpä. Läntisessä Suomessa pohjantikat pesivät mielellään keskimääräistä ravinteisemmissa metsissä, Itä-Suomessa usein majavapuron tai -lammen rannalla. Pikkutikan elämä on lahojen lehtipuiden varassa ja sellaiseen se laatii myös pesäkolonsa. Juhannuksen nurkilla poikaset kurkistelevat maailmaa. Poikasten lähdettyä pesäkolo kelpaa vuosikausia monien pikkulintujen asunnoksi. MAKASIINI • 1486_.indd 69 27.6.2013 16.46
SUPERMARJA SASKATOON TEKSTI JA KUVAUSJÄRJESTELYT MARJA HARTOLA KUVAT MARIA GRÖNROOS Saskatoonpiirakan koristeena intiaaniminttua, joka sekin on Amerikasta kotoisin. TAPIONPÖYDÄLTÄ MAKASIINI • 1517_.indd 70 28.6.2013 16.36
S askatoon (Amelanchier alnifolia) on marjanviljelyyn jalostettu tuomipihlaja eli marjatuomipihlaja. Tämä valkokukkainen pensas on kaunis kukkiessaankin, joten se on paitsi erinomainen hyötykasvi myös puutarhan koristekasvi. Saskatoon kasvaa luonnonvaraisena Kanadassa ja Pohjois-Amerikan preerialla. Nimi tulee cree-intiaanien sanasta ”misâskwatômin”. Kanadassa sijaitseva Saskatoonin kaupunki on saanut nimensä pensaan mukaan. Pensaan tummansiniset, lähes mustat marjat muistuttavat mustikkaa ja saskatoonia onkin kutsuttu intiaanien mustikkapuuksi. Intiaanit käyttivät saskatoonmarjoja pemmikaaniin, joka on matkaeväänä käytetty kuivatun lihan, marjojen ja rasvan sekoitus. Saskatoonin marjat sisältävät runsaasti hyviä terveysvaikutteisia aineita: muun muassa antioksidantteja, ?avonoideja, kalsiumia, magnesiumia, rautaa ja kuituja. Terveysvaikutuksiltaan saskatoon on verrattavissa luonnonmarja mustikkaan, mutta viljeltävänä marjana se on kaupallisesti merkittävämpi. Marjoja voidaan käyttää piirakoihin, hilloihin, marmeladeihin, mehuihin sekä viinin tai glögin maustamiseen tai syödä sellaisenaan tai kuivattuna. Marja ei säily kauan tuoreena, joten se pitää pakastaa pian poimimisen jälkeen. Joka tilalla oma resepti Suomeen marjatuomipihlaja tuotiin ammattimaiseen viljelyyn vuonna 1995 ja sitä viljellään meillä noin 40 hehtaarilla. Pakkasenkestävyys on hyvä, joten se menestyy koko maassa. Lajikkeet ovat itsepölytteisiä, joten yksikin pensas tuottaa satoa. Saskatoon kasvaa muutaman metrin korkuiseksi pensaaksi, kestää hyvin leikkaamista ja hoidettuna voi tuottaa satoa jopa 70 vuotta. Aikaisin keväällä kukkiva marjatuomipihlaja muistuttaa tuomen TEKSTI JA KUVAUSJÄRJESTELYT MARJA HARTOLA KUVAT MARIA GRÖNROOS Intiaanien mustikkapuuksi kutsututun saskatoonin marjoista syntyy herkullinen piirakka. Margot Wikström saskatoonviljelyksensä keskellä. SASKATOONPIIRAKKA TAIKINA G KYLMÄÄ VOITA RKL KYLMÄÄ VETTÄ MUNA , TL ETIKKAA , TL SUOLAA TL VANILLIINISOKERIA TL LEIVINJAUHETTA DL VEHNÄJAUHOJA DL MANTELIJAUHETTA , DL KAURALESETTÄ Yhdistä kuivat aineet, lisää voi nyppien. Sekoita vesi, muna ja etikka ja lisää seokseen. Sekoita hyvin ja vie kylmään siksi aikaa, kun teet täytteen. TÄYTE DL SASKATOONMARJOJA DL VETTÄ , DL INTIAANISOKERIA TAI DL HUNAJAA PUOLIKKAAN SITRUUNAN MEHU MUUTAMA TIPPA KARVASMANTELIÖLJYÄ , DL MAISSIJAUHOA , DL VETTÄ Keitä marjoja ja vettä kattilassa 10–15 minuuttia. Lisää sokeri tai hunaja ja sitruunamehu ja keitä vielä 10–15 minuuttia. Yhdistä vesi ja maissijauhot, lisää kattilaan ja kiehauta. Lisää karvasmanteliöljy. Voitele piirakkavuoka. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ohueksi. Laita puolet taikinasta vuoan pohjalle ja pistele haarukalla. Kaada marjaseos vuokaan, kastele taikinan reunat ja laita toinen puoli taikinasta kanneksi. Koristele haarukalla ja voitele munalla. Paista 180 asteessa noin tunti. Ripottele piirakan pinnalle tomusokeria ja koristele mintun lehdillä. kukkaterttua. Makeat, hieman mantelinmakuiset ja mustikkaa isommat marjat kypsyvät kesä-heinäkuussa eri aikaan, niin että ne poimitaan kahdessa erässä. Margot Wikström on viljellyt vuodesta 2003 alkaen marjoja ja vihanneksia Turun saaristossa Paraisilla Nauvossa sijaitsevalla Tackorkin tilalla. Tilalla kasvaa runsaasti erikoismarjoja, muun muassa saskatoonia, marja-aroniaa, tyrniä, ruusukvitteniä ja karhunvatukkaa. Saskatoonia kasvaa reilulla hehtaarilla. Kanadassa jokaisella marjatilalla on oma resepti saskatoonpiirakkaan. Margot Wikström kehitti omansa nauvolaisen pitopalveluyrittäjä Eija Lamsijärven kanssa, piirakkaa myydään Margotin tilalla ja torilla. Viereinen piirakka on mukailtu useista eri resepteistä. Koska saskatoonista puuttuu happamuus, osan marjoista voi korvata raparperilla tai punaisilla viinimarjoilla. Jos ei saa saskatoonia, voi piirakan tehdä mustikoista. MAKASIINI • 1517_.indd 71 28.6.2013 16.36
NUOTIO PURKISSA N ykyaikana retkeilyssä korostetaan, että luonnossa pitäisi kulkea jälkiä jättämättä. Niinpä entisajan eräretkeilyyn läheisesti kuulunut nuotion tekeminen ei usein ole mahdollista. Ja vaikka retkelle mennään etsimään luonnonläheisyyttä, lähes kaikki tarvittava on tuotava mukana luonnon ulkopuolelta. Myös ruoanlaitossa tarvittava polttoaine. Käpykeittimellä tulen voi tehdä metsän omista aineksista, eikä jälkiä tulenpidosta jää. Ekoretkeilyä Käpykeittimet, tai toiselta nimeltään risukeittimet, ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Ei ihme, sillä niissä yhdistyy useita nykyajan puheenaiheita. Risukeitin on erinomainen ekologisessa retkeilyssä ja matkailussa. Sen voi valmistaa kierrätysmateriaalista ja kaiken kukkuraksi käpykeittimessä palaa oikea energiansäästönuotio. Risukeittimellä tulen voi tehdä tavallisesti sinne, minne retkikeittimellä yleensäkin. Esimerkiksi Metsähallitus rinnastaa paloturvallisesti rakennetut risukeittimet muihin retkikeittimiin ja sallii niiden käytön maillaan, luonnonsuojelualueet muMetsässä saa keitettyä kahvit peltipurkista väsätyllä retkikeittimellä jälkiä jättämättä. Polttoaineeksi käyvät risut ja männynkävyt. TEKSTI JA KUVAT MARKUS TUORMAA KÄSIN TEHTY MAKASIINI • 1487_.indd 72 28.6.2013 16.35
Käpykeitin kohdistaa lämmön tehokkaasti keittoastian pohjaan. KÄPYKEITTIMEN polttoaineeksi sopivat risut ja männynkävyt. Maahan pudonneina molempia saa kerätä jokamiehenoikeudella. Tulen saa parhaiten sytytettyä risuilla, kun vuolee vielä muutaman lastun sytykkeeksi. Risuista tuli leviää myös käpyihin. Männynkävyt palavat paremmin kuin kuusenkävyt. Parhaiten energiaa on vastikään pudonneissa kuivissa männynkävyissä, jotka tunnistaa ruskeasta väristään. Pitempään maassa olleet kävyt ovat muuttuneet harmaammiksi. Kävyistä näkee heti päällepäin myös niiden kosteuden. Kosteiden käpyjen suomut ovat painuneet kasaan, kun taas kuivien käpyjen suomut harottavat. Tulta tehdessä on tosin tyydyttävä siihen, mitä on tarjolla – kostealla säällä kaikki kävyt ovat kosteita. Kävyissä on enemmän pihkaa kuin risuissa. Käpyjä poltettaessa kattilan pohjaan kertyykin helposti ohut pihkakerros. kaan lukien. Maasta kerättyjä risuja ja käpyjä voi pitää myös varsin ekologisena polttoaineena, jos niitä vertaa tavanomaisten retkikeittimien käyttämään kaasuun tai spriihin. Retkeilijän toiveena on mahdollisimman keveät kantamukset. Rakentamani käpykeitin painaa jonkin verran enemmän kuin vastaava spriillä toimiva keitin, mutta toisaalta polttoainepulloa ei tarvitse kantaa mukana. Litran spriipullon painon mukaan laskettuna kokonaiskuorma kevenee lähes puoli kiloa. Metallin uusiokäyttöä Peltipurkista valmistetun käpykeittimen toimintaperiaate on yksinkertainen. Purkin alareunaan tehdään tuloilmaa varten aukko. Tuli palaa purkin sisälle arinaksi asetetun verkon päällä. Purkin yläosaan kiinnitetään taivutetut metallilistat, jotka kannattelevat keittoastiaa. Keittoastian ja peltipurkin reunan välissä täytyy olla sen verran aukkoa, että polttoainetta saa lisättyä ja että savu pääsee vapautumaan. Kun tuntee keittimen toimintaperiaatteen, voi risukeittimestä tehdä juuri itselleen sopivan. Itselläni on jo kolmas versio meneillään, sillä olen kehitellyt keitintäni vähitellen retkillä saamieni kokemusten perusteella. Kutsun keitintäni käpykeittimeksi, sillä tavallisesti leiripaikoillani on ollut parhaiten juuri käpyjä saatavilla. Käytettävä polttoaine kannattaa ottaa huomioon jo keitintä tehdessä, jotta polttoaineaukosta tulee sopivan kokoinen. Kuivan kävyn käpysuomut haarottavat niin, että aivan pienestä raosta käpyjä ei saa tuleen lisättyä. Olen pyrkinyt lisäksi siihen, että keitin toimii myös tuulisella säällä, pysyy maastossa tukevasti pystyssä, on paloturvallinen ja mahdollisimman helppo käsitellä. Risukeitinten yleinen ongelma on, että ne kuumentuessaan saattavat kärventää allaan olevan kasvillisuuden. Tämän vuoksi oma keittimeni seisoo kolmen alapäästään teroitetun metallijalan varassa. Teroitetut jalat saa työnnettyä maan sisään, jolloin keitin pysyy tukevasti paikallaan. Jalat ovat niin pitkät, että keittimen kuuma pohja ei polta kasvillisuutta. Tarvittaessa keittimeeni saa vaihdettua lyhyemmät jalat, jolloin sitä voi käyttää esimerkiksi kalliolla tai pöydällä. Nuotiota tehokkaampi Tulen ympärillä oleva peltipurkki kohdistaa lämmön tehokkaasti keittoastian pohjaan. Tavanomaiseen nuotioon verrattuna käpykeitin onkin erittäin energiatehokas. Ruuan voi keittää pienellä määrällä risuja tai käpyjä. Retkellä käpykeittimen polttoaineet voi kerätä ilman kirvestä tai sahaa. Käpyjen ja risujen kerääminen on esimerkiksi lasten kanssa retkeillessä oivaa puuhaa, johon lapset osallistuvat mieluusti. Jos välineet ovat mukana, voi käpykeittimeen sopivia pikkupuita tehdä myös retkeilyalueen tulipaikan polttopuista. Pienen määrän valmiita puita voi pitää mukanaan, jolloin leiriydyttäessä on heti kuivaa poltettavaa valmiina. Käpykeittimessä voi polttaa myös retkellä syntyvät palavat roskat. MAKASIINI • 1487_.indd 73 28.6.2013 16.35
Käpykeittimessä on sisään menevää ilmaa varten alareunassa aukko. Se asetetaan tuulen puolelle. Keittimen yläreuna muotoillaan niin, että tuulen puolella pelti ulottuu aivan kattilan pohjaan saakka, mutta suojan puolella kattilan pohjan alle jää rako savun vapautumista varten. Näin keittimeen muodostuu hyvä veto ja tulen lämpö ohjautuu kattilan pohjaan. Aukot tehdään jalkojen määrittämien kolmannesten mukaan. Alareunan tuuliaukko mahtuu yhteen kolmannekseen. Tämän kolmanneksen kohdalle jätetään vastaavasti yläreunaan peltiä tuulensuojaksi. Kahden jäljellä olevan kolmanneksen alueelle leikataan yläreunaan rako savua varten. Näistä toisen alueella riittää noin puolentoista sentin levyinen rako, mutta toisen alueella taas aukko tehdään syvemmäksi, jotta sitä kautta voidaan lisätä poltettavia käpyjä tai risuja. Retkikäyttöön sopiva keitin syntyy peltipurkista, jonka halkaisija on 15 senttiä. Purkin voi madaltaa sopivan korkuiseksi. Korkeus riippuu siitä, kuinka suuren tulipesän keittimeen haluaa. Isompaan pesään saa tehtyä tasaisemmin palavan tulen. Hyvä korkeus on esimerkiksi 13 senttiä. Kun arinaverkko on noin 3 sentin korkeudessa, jää tulelle tilaa 10 senttiä. Keittimen jalat toimivat samalla kattilan pitiminä, sillä ne yltävät koko keittimen läpi. Jalkojen materiaaliksi sopii esimerkiksi pari senttiä leveä alumiinilista. Piirroksessa olevat jalat ulottuvat 5 senttiä keittimen pohjan alapuolelle, mikä riittää, kun käytetään keitintä kovalla pohjalla. Pitkät, sammalikossa käytettävät teroitetut jalat taas ulottuvat 20 senttiä keittimen pohjan alapuolelle. Käpykeitin Madalsin aluksi peltipurkin sopivan korkuiseksi peltisaksilla. Tein keittimen jalat alumiinilistasta. Sahasin pitkien jalkojen alapäät teräviksi rautasahalla ja viimeistelin reunan tahkolla. Jalkojen yläpäät pyöristin ja taivutin keittoastian alustaksi. Uppokantaisen ruuvin voi lyödä vasaralla alumiinilistan sisään. Siipimutteri on helppo avata keitintä purettaessa ja koottaessa. Pohjaan tein aukot jalkoja varten piikillä, peltisaksilla ja viilalla. Jalkojen kiinnitysruuveja varten tein piikillä reiät purkin kylkeen. Kun jalkojen paikat on määritelty, on helppo leikata purkin alareunaan ilma-aukko oikealle paikalle. Yläreunaan taas leikataan aukko savua ja polttoaineen lisäämistä varten. Leikkasin ja taivuttelin arinana toimivan verkon niin, että se pysyy noin kolmen sentin korkeudessa pohjasta eikä estä jalkojen pujottelua paikoilleen. Lisää käpyjä saa työnnettyä tuleen keittimen ylälaidan aukosta. Pakattaessa keitin mahtuu kattilan sisään ja vesipannu puolestaan keittimen sisään. Jos aikoo käyttää keitintä sekä kovalla pohjalla että pehmeässä sammalikossa, on otettava mukaan lyhyet ja pitkät jalat. KÄSIN TEHTY MAKASIINI • 1487_.indd 74 28.6.2013 16.35
LUKIJOILTA EDELLISESSÄ Metsälehti Makasiinissa (4/2013) oli sinänsä aivan hyvät ohjeet kuusen istutukseen, mutta minua kiusaa, kun aina vaan mätästetään ja mätästetään. Ei näitä kivisiä moreenimaita mitenkään mätästetä. Kaivurissa tulee olla kunnolliset piikit, että saa kivien välistäkin sammaleet irti. Ohjeita annettaessa pitäisi huomioida muunkinlaiset maat kuin helposti muokattavat. Mihin laikun kohtaan taimi tulisi laittaa? Tänä keväänä oli sellainen maasto, että keskimäärin kolmannella tai neljännellä yrityksellä kivien välistä löytyi sellainen paikka, että sai taimen maahan. ERKKI ÄRÖLÄ Lisäohjeita maanmuokkaukseen VASTAUKSESSAAN sadekesää koskevaan kysymykseen (Metsälehti Makasiini 4/2013) professori Kari Mielikäinen oli oikeassa siinä, sateinen kevät parantaa kuusten kasvua. Kuusten kasvun parantuminen ei kuitenkaan johdu siitä, että puilla olisi enemmän vettä käytössään, vaan siitä, että sade sulattaa roudan kuusikoiden maasta. Kuusikot routaantuvat enemmän kuin männiköt tai koivikot, koska maata suojaava lumi kertyy kuusikoissa puiden oksille. Kun lumi suojasäällä tippuu kuusten oksilta maahan, lumi tallautuu kovaksi ja menettää lämmöneristyskykyään. Otin maanäytteitä 40 kesänä eri puolelta Suomea eri puulajien metsiköistä. Ei ollut harvinaista, että tiheässä kuusikossa oli vielä juhannuksen jälkeen routaa, jos kevät oli vähäsateinen. Kuuset eivät kasva jäisessä maassa. Mielestäni ainakaan isot kuuset eivät kuivanakaan kesänä kärsi vedenpuutteesta tavallisilla hienojakoisilla moreenimailla. Kuusten hienojuuret ovat nopeakasvuisia ja lyhytikäisiä. Juuristo pystyy melko nopeasti sopeutumaan muuttuneisiin kosteusolosuhteisiin. TEUVO LEVULA Sateinen kevät sulattaa roudan kuusikoista TULOSSA OLEVA uusi metsälaki on virittänyt arkisiin keskusteluihin erilaisia mielipiteitä, kysymyksiä ja tulevaisuudenkuvia sekä metsänomistajien että metsäammattilaisten keskuudessa. Osa metsänomistajista näkee tulevaisuuden monien erilaisten metsänkäsittelytapojen mahdollisuutena. Metsäammattilaiset epäilevät erilaisten tulkintamahdollisuuksien johtavan puunkorjuussa lisääntyviin vastuuongelmiin. Mitä monivaihtoehtoisemmaksi mennään metsien käsittelyssä ja mitä enemmän lain sanateksti muotoutuu sitovuudesta suosituksenomaiseksi, sitä enenevässä määrin erilaiset jälkiselvittelyt lisääntyvät. Jos lakitai asetustekstien sanonnat ovat epämääräisiä ja tulkintoja mahdollistavia, on seurauksena vaikeuksia lain valvonnassa. Kokemuksestahan tiedämme, että nykyisenkin lain kohdalla on usein esiintynyt lakituvassa erilaisia tulkintoja. ”Kalelointi”-sukupolven metsäväen keskuudessa on herännyt kysymys: mahdollistaako tuleva metsälaki vuosikymmenten takaisen metsäkeinottelijoiden ammattikunnan (harsinnan) paluun yhteiskuntaamme? Muistuu mieleen vuoden 1968 Metsäpäivien juhlapuhe Messuhallissa. Juhlapuheen pitäjä toi esille juuri säädetyn uuden mp-lain: ”Laki ei ehtinyt olla voimassa kuin viikon, kun todettiin jo korjaamisen tarvetta. Mutta oliko tämä mikään ihme, kun lakia valmistelevassa komiteassa ei ollut yhtään metsäalan asiantuntijaa.” Toivottavasti tulevan metsälain valmistelussa osataan toimia viisaammin. TAUNO KUOPPALA Mahdollistaako laki metsäkeinottelijoiden paluun? MATTI MYLLYKOSKI tarttui tärkeään aiheeseen hyvän metsänhoidon kalleudesta (Metsälehti 12/2013). Ei luonnollinen uudistus aina kaikkialla joutuisasti onnistu. Ei ainakaan paksuilla turvemailla rikkomatta maanpintaa. Ja jääkaudesta alkanut soistuminenhan voi jatkua vaikka nyt. Se voi tuottaa turvetta ja paksua sammaltakin, jos vain vettä riittää. Sammaleella kun ei oikein ole juuriakaan. Mutta puuta Suomessa riittää. Sitä kasvaa koko ajan reserviin. Syntyy hakkuusäästöä, vaikka vaihtotase ja kansantalous kaipaisivat panos-tuontisuhteeltaan edullista vientiä juuri kotimaisesta raaka-aineesta. Mutta nyt. Tuotanto vain valuu ulkomaille. Kuulemma puu ja työ sekä kuljetus käyttäjille ovat liian hintavia. Ja kyllähän se näinkin on. Toimimme globaaleilla maailman markkinoilla. Suomi ei määrää hintaa. Siihen on vain sopeuduttava. Kallis metsänhoito tuottaa arvokasta puuta. Ei esimerkiksi saha ole sosiaalinen tai ”yhteiskunnallinen” yritys, jossa julkinen sektori kattaisi tappioista omistusosuuden mukaan. Kyllä sen pitää kannattaa. Ei kukaan tappiolla sahaa. Kyllä tukin hinnan on nyt tipahdettava. On myyjälläkin vastuuta, jos aikoo saada puunsa kaupaksi. Jos ainut ostaja häipyy, mitä teet laaturaakapuullasi? Panetko energiaksi vai selluksi, ehkä polttoon tai biodieseliksikin. Uimaharjun liukosellukin on mahdollista. Mutta ei liukosellun kysyntä perin laajaa liene. Aiemmin sitä tehtiin muun muassa Norjassa. Alentamalla uudistuskustannuksia voimme osin saada puun hintaa alas. Vain siten sahaus taas kannattaa. Ja mitä järkeä on jättää kallis laatutukki lahoamaan metsään kysynnän puutteessa? Metsän uudistusmenetelmiä tulee liberalisoida. Ja jatkuva kasvatuskin kunniaan. Ei puu näihin päätöksiin lopu. Ja näin metsämaisema säilyy. Maaseudullakin! Mutta Suomen kansainvälisesti kalliin tukin hintaa on saatava alas! TAPIO KLEN METSÄEKONOMISTI, MMT PSYKOLOGIAN TOHTORI, DOSENTTI Suomessa puuta riittää Edellisessä Metsälehti Makasiinissa (4/2013) moottorisahan historiasta kertovassa jutussa todetaan, että uusi teräketju maksoi yli puolet uuden sahan hinnasta. Tässä kohtaa toimittajalta sekosivat Paasikiven ja Kekkosen ajan markat. Todellisuudessa uusi teräketju maksoi noin kymmenesosan uuden sahan hinnasta, mikä sekin toki on nykyiseen verrattuna kova hinta. Pahoittelemme virhettä. Oikaisu METSÄNHOITO tysmenetelmissä tavoitteena on sama istutustiheys. Mikä on sopiva istutusajankohta? Sopiva istutusajankohta on toukokuun alusta syyskuun loppuun sillä edellytyksellä, että taimet on kasvatettu istutusajankohtaan sopiviksi ja taimihuollosta huolehdittu asianmukaisesti. Metsäalalla ollaan edelleen liian tiukasti kiinni perinteisessä kevätistutuksessa, vaikka kesäja syysistutuksesta on saatu sekä käytännössä että tutkimuksissakin hyviä tuloksia. Onko kevään edistymisellä vaikutusta sopivaan istutusajankohtaan, eli vaikuttaako istutushetken maan lämpötila taimien kasvuunlähtöön? Siinä mielessä on, että jäiseen maahan ei saa istuttaa. Jäiseen maahan istutetut taimet kuivuvat, jos verso alkaa hengittää, mutta juuret eivät saa vettä. Mätäs lämpenee muokkaamatonta maata nopeammin, joten mätästys aikaistaa juurten kasvuunlähtöä keväällä. Juuret eivät kasva ennen kuin maan lämpötila on ylittänyt +10 astetta. Vappuna istutettu taimi ei kasva yhtään enempää kuin toukokuun puolenvälin ja juhannuksen välillä istutettu. Mihin mennessä kevään taimet tulisi viimeistään laittaa maahan? Riippuu taimesta. Keväällä lepotilaisina istutettavat pakkasvarastoidut taimet pitää istuttaa juhannukseen mennessä, jotta ne ehtivät valmistautua syyshalloihin. Tämän jälkeen istutuskautta voidaan jatkaa istuttamalla kasvussa olevia taimia ja heinäkuun loppupuolelta eteenpäin lyhytpäiväkäsiteltyjä, kasvunsa lopettaneita taimia. Tärkeintä on, että istutusajankohta on tiedossa, kun Minkälaisille maille kuusta kannattaa istuttaa? Kuusi sopii parhaiten kasvatettavaksi tuoreilla ja sitä rehevämmillä kankailla ja viljavuudeltaan vastaavilla turvemailla. Kuivahkolle kankaalle kuusta ei kannata istuttaa, koska kasvu taantuu taimikkovaiheen jälkeen veden ja ravinteiden puutteen seurauksena. Turvemailla kuivuus ei ole ongelma ja kuusta voidaan viljellä hieman kangasmaita karummilla alueilla. Mikä on sopiva maanmuokkaustapa? Kuusi viljellään istuttamalla. Ainoa oikea maanmuokkausmenetelmä on mätästys. Mätästys voidaan tehdä kääntö-, laikkutai naveromätästyksenä. Kääntömätästyksen etuna on se, että kivennäismaata paljastetaan mahdollisimman vähän, jolloin kuusten kasvua haittaavaa vesakkoa syntyy vähemmän kuin muilla menetelmillä. Miten istutuspaikka valitaan? Taimi istutetaan korkeimmalle kohdalle, keskelle mätästä ja riittävän syvälle. Tukkimiehentäin aiheuttamien tuhojen välttämiseksi on tärkeätä, että taimen ympärille jää vähintään 15 sentin yhtenäinen kivennäismaapinta. Syvälle istuttamisesta aiheutuva taimien jurominen on metsäalan myyttejä, eikä pidä nykyisillä paakkutaimilla paikkaansa. Syvälle istutettu taimi saa maasta riittävästi kosteutta ja ravinteita, eikä taimipaakku tule näkyville mättään kuluessa ja tiivistyessä. Kannattaako taimia istuttaa muokkaamattomaan maahan, jos uudistusala on pieni tai osa siitä on jäänyt muokkaamatta? Muokkaamattomaan maahan istutetun taimen ennuste ei ole hyvä. Hitaan kasvuunlähdön lisäksi etenkin tukkimiehentäituhon riski on paljon suurempi kuin mättäässä. Mättääseen verrattuna muokkaamaton maa on istutustaimelle kylmä ja ravinneköyhä kasvupaikka. Minkä verran kuusen taimia istutetaan hehtaarille? Tyypillisesti 1 800 kappaletta. Etenkin viljavilla ja hyväkasvuisilla alueilla voi puuntuotoskyvyn täysimääräisen hyödyntämisen varmistaa istuttamalla 2000 kappaletta. Onko muokkaustavalla vaikutusta taimien määrään? Ei oikeastaan. Kaikissa mätäsKYSYMYSTÄ KUUSEN ISTUTUKSESTA Kuusen taimet kannattaa istuttaa mätästettyyn maahan. Istuttaa voi myös loppukesästä, kunhan taimet ovat syysistutukseen sopivia, neuvoo Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala. TEKSTI HANNU JAUHIAINEN KUVAT MIKKO RIIKILÄ Pottiputki valitaan istutettavan taimen koon mukaan ja säädetään niin, että taimi saadaan riittävän syvälle. MAKASIINI • MAKASIINI • MAKASIINI • 1526_.indd 75 28.6.2013 16.33
METSURI METSÄPALVELUJEN TUOTTAJA Metsäalan perustutkinto 120 ov Erilaisten puunkorjuun, metsänviljelyn ja metsänhoidon töiden lisäksi metsuri-metsäpalvelujen tuottaja tekee neuvonta-, mittausja suunnittelutöitä. Toimintaympäristöinä voivat talousmetsien lisäksi olla luonnonsuojelualueet, kansallispuistot sekä ulkoiluja virkistysalueet. Opinnoissa keskitytään metsänhoitoja puunkorjuupalveluiden tuottamiseen. Valinnaisia aineita ovat mm. puun jatkojalostus, metsätraktoreiden käyttö, metsänhoito ja luonnonhoidon työt. Hakuaika 1.6 – 16.8. Hakuohjeetja lomakkeet: www.hami.fi Aikuiskoulutus Evolla KOULUTUSTA TAPAHTUMIA Valittavana opintoja aiempaa laajemmasta valikoimasta mm. yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen sekä palveluliiketoiminnan YAMK-tarjonnasta. Hakuaika: 5.–16.8.2013 Lisätietoja: Pasi Pakkala P. 0400 780 029, pasi.pakkala@mamk.fi Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy järjestää neljännen RATKAISEVAT TEKIJÄT seminaarin. RATKAISEVAT TEKIJÄT koostuu kolmesta toimiala seminaarista; energia, maarakennus ja puunkorjuu. BIOENERGIA-NYT! -näyttelyLahti-Halli ja sen piha-alue on näyttelytilaa. RATKAISEVAT TEKIJ T BIOENERGIA-NYT! & www.bioenergianyt.fi, www.koneyrittajat.fi ratkaisevat91x62_sanomalehti.indd 1 22.5.2013 8.36 Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Yli 200 yritystä hakemistossa osoitteessa www.metsalehti.? METSÄ-kortisto kerää tärkeät tuotetiedot yhteen osoitteeseen MAKASIINI • 1524_.indd 76 28.6.2013 16.33
Soidinkuja 4 Tunnus 5011305,Info:00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden / 2013 alkaen (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10%. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 31549840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteenmuutos / 2013 – / 201 Metsäkustannus maksaa postimaksun Pohjoinen Rautatiekatu 21 Tunnus 5011305 Info: 00003 VASTAUSLÄHETYS + Lehden saajan osoite Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot SUKUNIMI ETUNIMI SUKUNIMI ETUNIMI LÄHIOSOITE LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA PÄIVÄYS ALLEKIRJOITUS PUHELIN ASIAKASNUMERONI LEHDEN OSOITELIPUKKEESTA VUOTTA 18.7. Eero Hyvärinen, ylimetsänhoitaja, Helsinki (lähipiirissä) VUOTTA 28.7. Pekka Tuohiniemi, ekonomi, metsänhoitaja, Espoo 18.8. Kari Westman, metsänhoitaja, Kerava VUOTTA 9.7. Seija Pinnioja, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, ICT-asiantuntija, Lieto (perhepiirissä) 17.7. Vilho Laakso, Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäneuvoja, Asikkala 20.7. Pertti Tervonen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pohjois-Pohjanmaan metsäneuvoja, Ii (perhepiirissä) 30.7. Jukka Elovaara, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toimistonhoitaja, Naantali 30.7. Jukka Pekkarinen, Metsänhoitoyhdistys Savotan valtuuston jäsen, Nilsiä 9.8. Erkki Tillikainen, lehtori, metsänhoitaja, Pieksämäki VUOTTA 9.7. Tuula Ilván, Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen valtuuston jäsen, Sysmä (matkoilla) 17.7. Kari Repo, Metsänhoitoyhdistys Savotan toimihenkilö, Siilinjärvi 20.7. Timo Leskinen, johtaja, maat. ja metsät. maisteri, Mikkeli (perhepiirissä) 23.7. Pentti Heikkinen, Suomen metsäkeskus, Metsäpalvelut, Pohjois-Pohjanmaa-Kainuun metsäpalveluesimies, Kajaani 29.7. Markku Rämö, Metsänhoitoyhdistys Loimaan seudun hallituksen jäsen, Loimaa 12.08. Erkki Mikkonen, Metsänhoitoyhdistys Savotan valtuuston jäsen, Juankoski Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 , 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.? MERKKIPÄIVIÄ Seuraavan aukeaman ison Makasiiniristikon vastausten tulee olla perillä 15.8. osoitteessa Metsälehti, 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiiniristikko 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! MAKASIINIRISTIKKO Makasiiniristikko , oikea ratkaisu Palkinnot makasiiniristikosta 4 on arvottu seuraaville kolmelle: Kari Alatalo, Pattijoki, Tuomas Tiainen, Kotka ja Oiva Touhunen, Pohja. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. 1524_.indd 77 28.6.2013 16.33
RISTIKKO Nimi Lähiosoite MAKASIINI • 1525_.indd 78 28.6.2013 16.32
PILKKEITÄ nä jotkut lajit kiertyvät pallomaisiksi. Lajeista täpläsiira sietää parhaiten kuivuutta. Siirat syövät monenlaista eloperäistä ainesta, kuolleita kasvinosia, sienirihmastoa ja eläinten jäänteitä ja jätöksiä. Ruoasta niillä ei metsässä ole pulaa! Siirat talvehtivat aikuisina. Naaras kantaa munia ja aluksi pieniä siiran poikasiakin mukanaan. Pienokaisten aikuistuminen vie koko kesän – ja ilmeisesti suhteellisen hidas kehittyminen pitää siirat poissa pohjoisesta Suomesta. TEKSTI SEPPO VUOKKO KUVA JORMA PEIPONEN KYLLÄ, JOSKAAN EI joka paikassa! Siirat ovat maalla eläviä äyriäisiä, siis rapujen ja katkojen kaukaisia sukulaisia. Useimmiten niitä näkee kellarissa käydessään tai kompostia tonkiessaan, mutta muutama laji elelee eteläsuomalaisissa metsissäkin. Ennen, kun saunat olivat erillisiä rakennuksia, joissa kylpemisen ohella tehtiin maltaita ja palvattiin lihaa, siirat viihtyivät saunan läheisyydessä. Siitä niille juontui kaunis kansanomainen nimi saunamaijat. Koska siirat hengittävät kuoren suojassa olevilla kiduksilla, ne menestyvät vain kosteassa ympäristössä. Vettä säästääkseen ne erittävät liian typen ammoniakkina suoraan ilmaan. Samasta syystä ne ovat liikkeellä vain yöllä, jolloin ilma on kosteaa. Päivällä niitä voi löytää karikkeesta, kivien alta tai lahopuun kuoren alle kurkistamalla. HäirittyiÄyriäisiä metsässä? Lahopuissakin asustavan täpläsiiran tuntee tummaa keskiraitaa reunaavista keltaisista täplistä. Tämä yksilö on väreiltään melko vaisu. Metsälehden toimitus toivottaa lukijoille hyvää kesää ja vetäytyy tauolle. Internetissä Metsäuutiset päivystää myös heinäkuussa. Seuraava Metsälehti ilmestyy 15.8. Hyvää kesää! Kuvassa vasemmalta Mikko Häyrynen, Päivi Laipio, Hannu Jauhiainen, Eliisa Kallioniemi istumassa, Tiia Puukila, Hanna Lehto-Isokoski, Eero Sala, Tuomas Karppinen, Jussi Collin ja Mikko Riikilä. Kuvasta puuttuu kesätoimittaja Laura Kakkonen. TI M O KI LP EL Ä IN EN MAKASIINI • 1527_.indd 80 28.6.2013 16.31
ENSI NUMEROSSA PUUKAUPPA TEEMA Missä havutukista maksetaan eniten? SEURAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY . SYYSKUUTA. Seuraava Metsälehti ilmestyy 15. elokuuta. M IK KO RI IK IL Ä MAKASIINI • 1482_.indd 81 28.6.2013 16.30
TUOTE & TEKIJÄ TEKSTI JA KUVAT RAIJA KERTTULA RANTANEN ”VEISTÄN JA KORJAAN veneitä asiakkaiden toivomusten mukaan, mutta pääasiassa olen suuntautunut perinneveneisiin. Veneveistämöni on entisessä puusepänverstaassa omassa pihapiirissäni Littoisissa. Pihassa on erikokoisia veneitä joko viimeistelyä tai korjausta odottamassa. Veneen työmäärä on suhteessa kokoon. Soutuveneen tekee kolmessa viikossa, isompaan menee kuukausia ja suurimpiin yli vuosi. IHASTUIN perinneveneiden kauneuteen, kun opiskelin Savonlinnan ammattija aikuisopistossa veneenveistäjäksi. Tykkään vanhojen veneiden malleista ja historiasta. Kotijärvellä soutelen ensimmäisellä savolaismallisellani. Ryhdyin yrittäjäksi valmistuttuani vuonna 2006. Talonpoikaisveneitä olen rakentanut kymmenkunta. Niille on tunnusomaista massiivipuusta tai ”luonnonväärästä” puusta veistetyt kaaret ja karneerattu sisäpohja. Talonpoikaiseli isovene on muodoltaan ja materiaaleiltaan mahdollisimman lähellä moottoriaikaa edeltäneitä rannikon veneitä. Ensi vuonna alan tehdä runkoa kaksikajuuttaiselle isoveneelle, jonka vesillelasku on keväällä 2017. Runko syntyy noin vuodessa. Siihen kaadettiin alkutalvesta puut, jotka ovat nyt lautoina kuivumassa. KÄYTÄN VENEISIIN tiheäsyistä, hyvälaatuista mäntyä. Hankin sitä pääosin sisämaan metsistä. Kuustakin tarvitsen. Puuta ostan sahayrittäjiltä, jotka kaatavat ja sahaavat sen haluttuun muotoon. Viimeistelen pellavaöljy-, mäntytärpättija tervakyllästetyn veneen kotimaisella hautatervalla. Työssäni ovat tärkeitä perinteiset taltat ja käsihöylät, mutta käytän sähkökäyttöisiäkin työkaluja: höylät, sahat, käsisirkkeli, isommat puuntyöstökoneet oikoja tasohöylät ovat paljon käytössä, samoin pyöröja vannesaha.” MÄNNYSTÄ PAATTI Veneenveistäjä Marko Nikula veistää uutta ja korjaa vanhaa. Marko Nikula veistää veneitä limija tasasaumatekniikoilla Turun naapurissa. Veistämöllä syntyy muun muassa savolaisia soutuveneitä, ruuhia, merisoutuveneitä ja talonpoikaisveneitä. Mäntyä ja tammea. Hyvästä puusta syntyy käsityönä laadukas vene. MAKASIINI • MAKASIINI • 1483_.indd 82 28.6.2013 16.29
M E T S Ä L E H D EN JA T K U VA TILAUS KA NN A T T A A ! Kestotilaus kannattaa! Se on edullisin tapa lukea Metsälehteä ja Makasiinia säännöllisesti. Kestotilaukseen liittyy myös monia muita Metsälehden tarjoamia erikoisetuja. Jos et vielä ole kestotilaaja, soita asiakas palveluumme 09 315 49 810 ja kysy edullista kesto tilaustarjousta. Kestotilaaja, missä kesällä liikutkin, voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin näköislehtenä netissä. Näköislehdet löydät osoitteessa www.metsalehti.?/Metsalehti/Kestotilaajat/ Päästäksesi palveluun Sinun pitää rekisteröityä. Siihen tarvitset yhteystietosi ja asiakasnumerosi lehden osoitekentästä (ilman L-kirjainta). Rekisteröityminen ja ohjeet ovat osoitteessa: http://www.metsalehti.?/rekisteroidy/ Näköislehden vapaa lukeminen on kestotilaajan etu, joka sisältyy kestotilaajan tilausmaksuun. Samoilla tunnuksilla kestotilaajat voivat käyttää myös Metsäkortistoa veloituksetta. Sekin sisältyy kestotilaajan etuihin! Hyvää ja aurinkoista kesää toivotellen Kestotilaajalle näköislehti netissä – ole hyvä! Polku omaan metsään Näköislehti mak 230x297.indd 1 14.6.2012 21.14 840 ja kysy edullista 1484_.indd 83 28.6.2013 10.19
Nopea apu metsän boorinpuutokseen Tu tu st u nyt verk os sa m et sän lannoit us .f i Onko kuusipuiden pituuskasvu tyrehtynyt ja latvat haaroittuneet? Metsäsi saattaa kärsiä boorinpuutoksesta, joka paranee ainoastaan lannoittamalla. YaraVita™ Bortrac™ 150 on uusi nestemäinen boorilannoite, jonka avulla vältyt kasvuja laatutappioilta sekä tuhansien eurojen menetykseltä hehtaaria kohti. YaraVita Bortracilla korjaat boorinpuutoksen tarkasti, nopeasti ja edullisesti. YaraVita Bortrac on myynnissä kaikissa maatalouskaupoissa. Lue lisää: www.metsänlannoitus.? Yara on suomalaisen kasvun asiantuntija Yara valmistaa lannoitteet suomalaisiin oloihin. Metsälannoitteissamme on tasapainoinen ravinnekoostumus, joka on hyvän kasvun ehdoton edellytys. Yara Suomen tuotteilla on puhtaus-, laatuja hiilijalanjälkitakuu. Valitse Yara, maan parhaaksi. www.yara.fi • www.metsänlannoitus.fi Boorinpuutoksesta kärsivää puustoa Toimi näin: Käytä 15–20 litraa YaraVita Bortracia ja 30–60 litraa vettä hehtaarille. Levitä YaraVita Bortracin ja veden seos reppuruiskulla tai vastaavalla tasaisesti kuviolle. 1485_.indd 84 28.6.2013 10.20