Metsälehti 13/2022 - Lehtiluukku.fi

TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Mikä on, kun ensiharvennusten korjuujälki on vuosi toisensa jälkeen jotain muuta kuin pitäisi? Sivut 8–11 LIIAN HARVAA PERJANTAINA 8. HEINÄKUUTA 2022 ? NRO 13 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Sami Karppinen 9468_.indd 1 9468_.indd 1 3.7.2022 11.51 3.7.2022 11.51
AJANKOHTAINEN / UUTISET 8.7.2022 2 Metsälehti.fi UUTISET Metsäministeri: Brysselissä on asennevammaa ›› 6–7 ”Hinnat korkealla kesän jälkeenkin” ›› 12–13 METSÄSTÄ Metsitystuki ei ole automaatio ›› 18–19 Lehmät avuksi luonnonhoitoon ›› 24–25 Kokeilussa uusi akku-Echo ›› 25 Verla tutustuttaa 1800-luvun teollisuuteen ›› 26–27 PILKKEITÄ Paljasjalkakengät pitävät varpaat kunnossa ›› 28–29 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsälehti 90. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 (painettu) ISSN 2737-1123 (verkkojulkaisu) Levikki 31 415 (LT/21) Lukijoita 166 000 (KMT/21) Painopaikka Punamusta, Joensuu TORSTAINA 7. LOKAKUUTA 2021 ? NRO 18 Mikä on, kun ensiharvennusten korjuujälki on vuosi toisensa jälkeen jotain muuta kuin pitäisi? Sivut 8–11 LIIAN HARVAA PERJANTAINA 8. HEINÄKUUTA 2022 ? NRO 13 ? PERUSTETTU VUONNA 1933 Sami Karppinen Metsäkeskuksen Kari Turunen ja Matti Virkkunen tekevät korjuujälkitarkastusta Uuraisilla. Kuva: Sami Karppinen MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI JA KUVAT HIESKOIVULLA on 56 kromosomia ja rauduksella 28. Tutkijoiden termein rauduksen kromosomisto on diploidi ja hieksen tetraploidi, mutta todellisuudessa koivujen sukupuu on paljon tätä syheröisempi. Hieskoivun alkuperä on arvoitus, mutta sen oletetaan syntyneen rauduskoivun ja tuntemattoman, mahdollisesti jo kadonneen koivulajin risteymänä. Professori Jarkko Salojärven mukaan kaikki raudukselta näyttävät koivut eivät ole perimältään sitä miltä näyttävät. Niinpä koivujen lajinmääritys ulkoisten tunnusmerkkien perusteella on osoittautunut epävarmaksi. Hän kertoo tutkimuksesta, jossa 5–10 prosenttia ammattilaisten rauduksiksi määrittelemistä koivuista osoittautui geenisekvensoinnin perusteella perimältään hieksen kaltaiseksi. Lisäksi metsissämme on runsaasti hieksen ja rauduksen välimuodoilta näyttäviä koivuja. ”Olettaisin, että ne ovat eri tasoisia risteymiä. Luultavasti suurin osa Suomen koivuista sisältää jossain määrin risteymäainesta”, Salojärvi sanoo. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre on tehnyt samansuuntaisia havaintoja. ”Osalla koivuista on molempien lajien tunnusmerkkejä, esimerkiksi samassa puussa saattaa olla karkeita ja nukkaisia vuosikasvaimia.” Professori Jaakko Kangasjärven mukaan koivut risteytyvät todennäköisimmin poikkeuksellisen kylminä tai muuten stressaavina kesinä, jolloin risteytymisen estomekanismit toimivat huonosti. KOIVIKOISSA KAIKKI EI OLE MILTÄ NÄYTTÄÄ Hies ja raudus risteävät herkemmin kuin metsäväki on luullut. Tästä syystä koivujen tunnistaminen ei aina onnistu edes ammattilaiselta. Helvekoivun tunnistaa kuoresta. Lisäksi sen runkomuoto on hieskoivuksi erinomainen. 9469_.indd 2 9469_.indd 2 3.7.2022 11.54 3.7.2022 11.54
UUTISET 8.7.2022 Metsälehti.fi 3 KOIVIKOISSA KAIKKI EI OLE MILTÄ NÄYTTÄÄ ”Risteymän tuottama perinnöllinen aines voi siirtyä koivusukupolvelta toiselle.” INVENTOINNEISSA KOIVULAJIT EROTELTIIN VASTA 1970-LUVULLA VALTAKUNNAN metsien inventoinneissa koivut luettiin samaksi lajiksi 1970-luvuille asti. Todennäköisesti siksi, että lajien yksiselitteinen tunnistaminen koettiin vaikeaksi. Tämä selittänee vanhan ajan metsänhoitajien uskomuksen koivusta metsiemme valkoisena valheena. Hieskoivu menestyy vähäravinteisillakin kasvupaikoilla ja tuottaa tämän vuoksi keskimäärin vähemmän ja huonompaa puuta kuin rauduskoivu. Tällä hetkellä arviolta neljännes Suomen koivuista on raudusta. Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sateisuutta, mikä suosisi hieskoivua. Koivutukkien käyttäjille tämä ei merkitsisi katastrofia. Professori Erkki Verkasalon 1990-luvulla tekemän tutkimuksen mukaan kolmannes vaneritehtaille toimitetuista koivutukeista oli hiestä, Venäjältä tuoduista koivutukeista niitä oli jopa puolet. ”Risteymän tuottama perinnöllinen aines voi siirtyä koivusukupolvelta toiselle.” Mutantteja vai sekasikiöitä? Professori Vilho Kujala kuvasi 1940-luvulla harmaaja helvekoivut ja totesi ne erinomaisiksi vaneripuiksi. Niitä myös vanhan ajan koivun ostajat osasivat etsiä. Pitkän linjan metsäntutkija Markku Nygren on harrastukseen tarkkaillut koivun pienmuotoja Heinolan ympäristössä. Hän esittelee upean suorarunkoista harmaakoivua, jonka runko on huomiota herättävän tumma lähes kymmeneen metriin asti. Puun lehdet ovat raudusmaiset. ”Värin aiheuttaa kuoren peittävä jäkäläkasvusto. Koivussa täytyy olla jotain erityistä, esimerkiksi kuoren poikkeava happamuus, joka suosii jäkälää. Myös puun erinomainen laatu näyttää liittyvän koivujen harmauteen.” Helvekoivun lehdet ovat kuin hiekseltä. Puun kuori on voimakkaasti kähertyvää helvettä. Runko on eheän suora. Mikä kiinnostavinta, helvekoivu näyttää menestyvän kuusivaltapuiden varjossa. Nygrenin mielestä harmaaja helvekoivu voivat olla raudusja hieskoivun risteymiä, joita Kujala nimitti sekasikiöiksi. Varmuutta tästä ei ole, koska niiden perimää ei ole kartoitettu. Tavalla tai toisella koivun pienmuodot kuitenkin periytyvät. Vaihtoehtoisesti ne voivat kertoa koivun perimässä tapahtuneista mutaatioista. Myös koivun visautumisen otaksutaan johtuvan mutaatiosta. Erikoistaimista tulisi kalliita Ajatus arvokasta runkopuuta tuottavasta koivusta, joka menestyisi turvemailla ja vieläpä valtapuuston varjossa, avaisi huimia näkymiä suopeltojen metsittämiseen ja jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon. Ainakin toistaiseksi harmaatai helvekoivun taimia on turha odotella. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Matti Haapanen ei usko, että niitä pystytäisiin tuottamaan perinteisen metsänjalostuksen keinoin. Hän viittaa professori Max Hagmanin sotien jälkeen tekemiin risteytyskokeisiin. ”Koivulajien risteyttäminen osoittautui niin vaikeaksi, ettei pienmuotojen tuottaminen siemenviljelmillä onnistuisi”, Haapanen sanoo. Vaihtoehtona voisi olla taimien tuottaminen monistamalla, siis kloonaamalla, kuten visakoivun tai hybridihaavan taimia. ”Osalla koivun genotyypeistä kasvullinen lisäys onnistuu helposti”, toteaa Luken ryhmäpäällikkö Tuija Aronen. Halpaa se ei olisi. Erikoistaimitarha Metsä-Tyllilän Jari Mäntysen mukaan kasvullinen lisäys on käsityötä eikä kasvatuserien suureneminen alentaisi yksikkökustannuksia. ”Hybridihaavan taimia pystymme tuottamaan 1,5 euron kappalehinnalla. Uskon, että erikoiskoivun taimien hinta asettuisi samalle tasolle.” Helvekoivun tunnistaa kuoresta. Lisäksi sen runkomuoto on hieskoivuksi erinomainen. Harmaakoivun tyviosa on harmaan jäkälän peittämä. Vanhan kirvesleiman kohta on pysynyt paljaana. 9469_.indd 3 9469_.indd 3 3.7.2022 11.54 3.7.2022 11.54
AJASSA 8.7.2022 4 Metsälehti.fi LYHYET TIIA PUUKILA Maaja metsätalousministeriö harkitsee ja valmistelee kantokäsittelykautta lyhentävän asetusmuutoksen kumoamista. Asetusmuutos tehtiin toukokuun alussa, koska Venäjän hyökkäyssodan seurauksena juurikäävän torjuntaan käytettävän urean tai vaihtoehtoisen harmaaorvakkaan perustuvan torjunta-aineen saatavuutta ei pystytty aukottomasti takaamaan. Nyt kantokäsittelyaineiden saatavuus on parantunut ja asetusmuutoksen purku on todennäköinen. ”Olemme tehneet tarkentavan kyselyn toimijoille ja aineita valmistaville tahoille ja näyttää siltä, että ainetta on saatavilla. Vaikka tästä poikkeuksesta luovutaan, suurta riskiä, että siitä tulisi kynnyskysymys hakkuille, ei ole”, neuvotteleva virkamies T atu Torniainen maaja metsätalousministeriöstä kertoo. Milloin asetusmuutos kumotaan on vielä epävarmaa, sillä asia vaatii asetuksen muutokseen vaadittavat toimet. Mahdollisia ajankohtia ovat elokuun alku tai puoliväli. Asetusmuutos luonut epävarmuutta Kantokäsittelyaineiden toimittajat ovat odottaneet asetusmuutoksen kumoamista. Sekä kantoureaa tuottava ja markkinoiva JL-Tuotteet Oy että harmaaorvakkavalmistetta maahantuova Uittokalusto Oy pitävät asetusmuutosta turhana, sillä kantokäsittelyaineita riittää eikä suoranaista pulaa ole ollut missään vaiheessa. ”Urean saatavuus on parantunut ja uudet toimituskanavat on onneksi löydetty ja tilanne on stabilisoitunut. Käytännössä saatavuus on viime vuoden tasolla. Toki hintataso on jonkun verran korkeampi viime vuoteen verrattuna, koska vanhat kanavat ovat nyt täysin jäissä”, selventää JL-Tuotteet Oy:n kaupallinen johtaja Jyri-Jukka Ääri. Ääri toivoo, että loppukesästä ja syksystä palattaisiin normaaleihin kantokäsittelyaikoihin. Asetusmuutos nosti kantokäsittelyyn velvoittavaa lämpötilarajaa nollasta seitsemään asteeseen ja siten lyhensi kantokäsittelykautta. ”Asetusmuutos on luonut asiakaskunnassa epävarmuutta. Kysyntä on ollut varovaisempaa, pienempiä tilauksia, harvemmin”, Ääri sanoo. Kysyntä jopa kasvanut Uittokalustolla tilanne on päinvastainen, ja kantokäsittelyaineiden kysyntä on paikoin jopa lisääntynyt. ”Olemme toimittaneet kantokäsittelyaineita Posiota, Ranuaa ja Savukoskea myöten. Ennen raja on ollut Kainuussa. Jopa koivukohteiden havupuun kantoja käsitellään”, Uittokaluston toimitusjohtaja Juho Ristikankare kertoo. Ristikankareen mukaan sekä harmaaorvakkaa että ureaa kysytään ja kumpaakin on varastossa yllin kyllin. Harmaaorvakkapohjaisella kantokäsittelyaineella on tällä hetkellä hintaetu puolellaan ja sitä kysytään tavanomaista enemmän. Urean hinta on pompannut uuden maailman tilanteen seurauksena noin kaksin-kolminkertaiseksi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kantokäsittelykauden lyhennys perutaan? Kantokäsittelyaineiden toimittajat vakuuttavat, että ureaa ja harmaaorvakkaa riittää. Kantokäsittelyssä palataan normaaliaikaan mahdollisesti elokuussa, sillä ministeriö valmistelee kantokäsittelykautta lyhentävän asetusmuutoksen kumoamista. M IK KO RI IK IL Ä METSÄHALLITUS JATKAA PUUN UITTAMISTA Metsähallitus on aloittanut kesäkuun lopussa puun uittamisen seitsemän vuoden tauon jälkeen. Yhtenä keskeisenä Metsähallituksen ilmasto-ohjelman tavoitteena on vähentää hiilijalanjälkeä. ”Puut matkaavat hinaajan perässä reilun viikon ajan noin 400 kilometrin matkan vesistöjä pitkin Kymenlaakson suuntaan. Uitamme tänä kesänä useita kymmeniä tuhansia motteja puuta”, kertoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n asiakkuusjohtaja Heikki Kääriäinen. LUKE: MARJAVUODESTA VOI YHÄ TULLA HYVÄ Mustikan ja puolukan kukinnat ovat tavanomaisella tasolla. Onnistunut pölytys voi tehdä marjavuodesta hyvän tai jopa runsaan, Luonnonvarakeskus (Luke) tiedottaa. Alkukesän näkymät satovuodelle ovat Luken mukaan varsin suotuisat, mutta tilanne tarkentuu lähiviikkoina. ”Mustikan raakileita on nyt selvästi enemmän kuin vuonna 2021. Innokkaiden marjastajien kannattaa nyt seurata sadekertymiä tarkalla silmällä”, erikoistutkija Rainer Peltola toteaa. JULKISESSA MYYNNISSÄ PAREMPI HINTA Julkisissa myyntikanavissa kaupatuista metsätiloista saa paremman hinnan kuin suoraan ostajan ja myyjän kesken tehdyistä kaupoista, ilmenee metsätiloja välittävän Suomen Sijoitusmetsät Oy:n selvityksestä. Maanmittauslaitoksen mukaan Suomessa tehtiin viime vuonna runsaat 3 000 yli 10 hehtaarin metsätilakauppaa. Kauppojen keskihinta oli 125 500 euroa. Julkiseen välitykseen tulleiden, edustavien tilakauppojen keskimääräinen hinta oli 132 600 euroa. PUUPOLTTOAINEIDEN KULUTUS LASKI Puupolttoaineiden kulutus laski tammi-maaliskuussa 27 prosenttia ja maakaasun peräti 55 prosenttia, kertoo Tilastokeskus. Leuto alkuvuosi sekä paperiliiton työnseisaus vähensivät energian kysyntää edellisvuoteen verrattuna. Lakko vaikutti erityisesti puupolttoaineiden kulutukseen. 9683_.indd 4 9683_.indd 4 3.7.2022 11.56 3.7.2022 11.56
AJASSA 8.7.2022 TIIA PUUKILA MIKÄLI Suomen metsämaan suojelua lisättäisiin Luontopaneelin ehdotuksen mukaisesti 16 prosenttia, olisi sillä merkittävä ja suora vaikutus talouteen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimassa tiukan suojelun skenaariossa metsäsektorin seuraavilla kymmenvuotiskausilla tuottama arvonlisäys kerrannaisvaikutuksineen olisi vuosittain 540–1 150 miljoonaa euroa pienempi kuin ilman lisäsuojelua. Työvoiman tarve vähenisi 4 400–9 400 työllisellä. Vastaavasti suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio pienenisi 7 –11 miljoonaa mottia vuodessa, mikä vastaa yhden suuren sellutehtaan vuotuista puun käyttöä. Vaikutukset olisivat huomattavasti pienemmät, mikäli puun tuotannon ulkopuolelle jätettäisiin Kansallisen metsästrategia 2035:n selvityksien mukaiset 11 prosenttia. Tällöin työvoiman tarve vähenisi 1 600–1 700 työllisellä, ja vuotuinen arvonlisäys olisi noin 200 miljoonaa euroa pienempi kuin ilman lisäsuojelua. Suurin ylläpidettävä hakkuukertymäarvio pienenisi sekin vain 1,2–1,9 miljoonaa kuutiota vuodessa verrattuna tilanteeseen ilman lisäsuojelua. Arvioita, ei ennusteita Skenaarioihin liittyy epävarmuuksia, ja ne ovat mahdollisia tulevaisuudenkuvia, eivät ennusteita. Ne kuitenkin konkretisoivat, mitkä olisivat lisäsuojelun mahdolliset vaikutukset metsäsektoriin ja edelleen muuhun yhteiskuntaan. ”Tässä selvityksessä ei laadittu kokonaisvaltaista yhteiskunnallista kustannus-hyötyanalyysia, vaan keskityttiin talousvaikutuksiin metsäsektorilla”, Luken erikoistutkija Matleena Kniivilä kertoo. ”Tuloksia voidaan käyttää vertailukohtana, kun arvioidaan, kuinka paljon enemmän muiden elinkeinojen olisi tuotettava taloudellista hyötyä, jotta ne voisivat kompensoida metsäsektorilla mahdollisesti tapahtuvia tuotannon, arvonlisäyksen ja työllisten määrän muutoksia sekä näiden kerrannaisvaikutuksia kansantalouteen.” Luke arvioi metsien tiukan lisäsuojelun vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin, metsäsektorin tuottamaan arvonlisäykseen ja työllisyyteen sekä näiden kerrannaisvaikutuksia muuhun yhteiskuntaan maaja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Luke: Lisäsuojelu näkyisi taloudessa Luontopaneelin vaatima tiukka lisäsuojelu pienentäisi hakkuukertymiä suuren sellutehtaan käytön verran. JUSSI COLLIN KIINTEISTÖKAUPPAA on tehty alkuvuonna selvästi vuodentakaista vähemmän. Maanmittauslaitoksen mukaan tammi-toukokuussa kauppoja tehtiin yhteensä 24 700 kappaletta, mikä on 16 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavalla jaksolla. Niin metsätilojen, peltojen kuin pientalokauppojen määrät laskivat. ”Kiinteistökauppojen määrissä ollaan suunnilleen vuoden 2020 kevään tasolla, jolloin Covid-19-pandemian leviäminen näkyi kiinteistökauppojen määrien laskuna suhteessa vuosiin 2018 ja 2019”, sanoo Maanmittauslaitoksen johtava asiantuntija Esa Ärölä. Tammi-toukokuussa tehtiin vain metsää sisältäviä yli kahden hehtaarin metsätilakauppoja 1 640 kappaletta. Laskua vuodentakaisesta on 12 prosenttia. Edellisen kerran metsätilakaupat notkahtivat vuonna 2015. Hinnat nousussa Hinnat kuitenkin jatkoivat nousuaan. Metsähehtaari maksoi alkuvuonna keskimäärin noin 3 500 euroa, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajanjaksona viime vuonna. Kalleinta metsä oli Uudellamaalla, noin 6 700 euroa hehtaarilta. Se on 51 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. ”Tosin kauppoja oli tehty kumpanakin tarkasteluvuonna vain vähän yli 30 kappaletta, joten lukuun on suhtauduttava varauksin”, Ärölä kertoo. Halvinta metsähehtaari oli Lapissa, keskimäärin noin 1 300 euroa. Siellä keskihinnassa oli nousua 26 prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan aikajaksoon. Metsätilakaupat kääntyivät laskuun Maarakennus Puunkorjuu Logistiikka Bioenergia Jämsä 1.-3.9. www.finnmetko.fi ? ? ? ? 9683_.indd 5 9683_.indd 5 3.7.2022 11.56 3.7.2022 11.56
AJASSA / HAASTATTELU 8.7.2022 6 Metsälehti.fi MIKKO HÄYRYNEN, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA MAAja metsätalousministeri Antti Kurvinen esittelee työhuonettaan, jonka tyylikkyydessä hän päihittää kaikki muut ministerit: kokoa helsinkiläiskaksion verran, perinteikäs kalustus, kristallikruunut, kakluuni, parketti. Senaatintorin kulmalta lähtevä Hallituskatu on hiljainen päiväsaikaankin. Ministeri sen sijaan on jopa vuolassanainen, ”suora lähetys päällä, enkä todellakaan aio olla pelkkä toimitusministeri”. Kurvinen viittaa ensi kevään eduskuntavaaleihin sekä siihen, että toukokuun alussa alkanut ministeripesti jää vääjäämättä niukasti alle vuoden mittaiseksi. Hän harmittelee pesäpallotermein, että haluaisi käyttää aikansa juoksuja tuovaan lyöntivuoroon, mutta paljon puhtia menee metsätaloudelle vahingollisten EU-aloitteiden torjunnassa. Kurvinen piirtää kolmion, jonka kärkiä ovat talous, biodiversiteetti ja ilmasto. Metsien käsitteRIITELEVÄ KOLMIYHTEYS Ministeri Antti Kurvinen pyrkii löytämään metsiin talouden, luontoarvojen ja ilmaston tasapainon. lyssä näiden tavoitteiden tulee olla tasapainossa. ”Se on visioni, joka ei toteudu vuodessa, mutta siihen suuntaan haluan olla reivaamassa.” Julkisuutta saa talouskäytön riitely biodiversiteetin ja ilmastotavoitteiden kanssa. Kurvinen korostaa, että jos Euroopan tasolla lyödään pöytään päätös, että metsien energiakäyttö on pahasta, niin ilmastotavoitteisiin ei päästä. ”Myös biodiversiteettija ilmastotavoitteet riitelevät, mutta siitä asiasta niistä huolta kan”Myös biodiversiteetti ja ilmastotavoitteet riitelevät.” tavat tahot vaikenevat.” Ministeriössä valmistellaan vuoteen 2035 ulottuvaa metsäpolitiikan ylätason ohjelmaa, Kansallista metsästrategiaa. Kurvinen käyttää odotuksistaan ilmaisua ”jaettu ymmärrys”, jonka pohjalta perustavanlaatuisiakin ristiriitoja voidaan ratkoa. Lisähakkuilla lisää kasvua ja nielua Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan maankäyttö on muuttunut päästölähteeksi korkeiden hakkuiden ja supistuneen koko9471_.indd 6 9471_.indd 6 3.7.2022 12.14 3.7.2022 12.14
AJASSA 8.7.2022 Metsälehti.fi 7 ANTTI KURVINEN MAAja metsätalousministeri (kesk.) toukokuun alusta, sitä ennen tiedeja kulttuuriministeri vajaan vuoden 35-VUOTIAS oikeustieteen maisteri Kauhavalta LAKIMIEHENÄ asianajotoimistossa 2013-2015 KANSANEDUSTAJA vuodesta 2015 HARRASTUKSIA kuntoliikunta ja kulttuuri HILJATTAIN palannut sinkuksi Tuore maaja metsätalousministeri Antti Kurvinen sanoo, että hiilinielujen vahvistaminen vaatii lisää tutkittua tietoa. noille. Kurvinen ei lupaa, että uusi järjestelmä antaisi metsänomistajalle enemmän, mutta pitää tavoitteenaan nykyisen tukitason säilymistä etenkin nuorten metsien korjuussa. ”Ei pidä tulla tilannetta, että metsäteollisuus joutuu kohtuuttomasti kilpailemaan puusta energiakäytön kanssa.” Vieläkin fiksummin Kurvinen painottaa, että metsistä pitää saada enemmän tavaraa liikkeelle ja oikeisiin paikkoihin, jalostusarvoltaan korkeaa puuta jalostukseen ja energiapuuta energiaksi. ”En väitä, etteikö metsiä käytetä fiksusti, mutta tulisi käyttää vielä fiksummin.” Kurvinen kiittää Metso-ohjelmaa menestystarinaksi, ja Helmi-ohjelmalla on mahdollisuudet samaan. ”Vapaaehtoinen, alhaalta ylös tapahtuva toiminta, siihen uskon kuten kunnon keskustalaisen kuuluu.” Ajattelu jatkuu, että suomalainen metsänomistaja haluaa tehdä hyviä valintoja, mutta valtiolla pitää olla sen verran rahaa, että vapaaehtoinen suojelu hoituu. Kurvinen kertoo havahtuneensa, että kuinka paljon metsäasioihin liittyy kiihkeyttä – poliittisesti, EU:n suunnasta, kansalaisjärjestöistä ja myös maanomistajien taholta. EU:n metsällisen politiikan asento jopa pienoisesti järkyttänyt. ”Brysselissä on väärää tietoa ja asennevammaakin suomalaista ja myös ruotsalaista metsätaloutta kohtaan. Vastavalkeita pitää sytytellä.” Kurvisen mukaan EU:n metsäiset maat ovat ryhdistäytymässä vallalla olevan yhden totuuden vastavoimaksi. ”Asioita ei vain voi hoitaa pohjalaiseen tapaan lyömällä puukkoa pöytään, että moon oikias, soot vääräs. Asiat pitää perustella ymmärrettävästi.” Peltojen keskeltä Kurvinen on kotoisin peltojen keskeltä Kauhavalta, mutta kirkonkylältä ilman agraaritaustaa. ”Minua ei valittu parhaana substanssiosaajana, vaan oletetun poliittisen taidon vuoksi.” Kurvinen luonnehtii itseään lähiluonnossa liikkujaksi. Syksyyn mennessä on tarkoitus suorittaa metsästäjätutkinto. naiskasvun vuoksi. Kurvinen kommentoi, että yhden ennakkotiedon pohjalta ei pidä lähteä hössötyksiin. ”Ilmaston kannalta tärkeintä on hiilinielujen vahvistaminen, ja se vaatii lisää tutkittua tietoa.” Kurvinen ei nosta edes keskusteluun hakkuumäärien rajoittamista. ”Hakkuita pitää pikemmin lisätä etenkin nuorten metsien osalta, jotta saadaan kasvu kiihtymään.” Kemeran korvaava metka-tukijärjestelmä lähtee pian lausunKUKA KOLUMNI AURINKO PAISTAA ja puut kaatuvat kevyellä pyyhkäisyllä puuntuottajan tehdessä nopeutettua luonnonvalintaa raivaussahalla kymmenen vuotiaassa kuusentaimikossa. Parilla varmalla liikkeellä parhaimmat taimet saavat reilusti elintilaa ja jatkavat kohti ensiharvennusta. Ei ole omassa metsässä puuhaamista parempaa tapaa viettää kaunista kesäpäivää. Mielessä pyörii miten tulevaisuudessa tulen taimikkoon ensiharventamaan ja ehdinkö näkemään elämäni aikana vielä istuttamamme kuusikon uudistushakkuun. Haluan nähdä, elämässä pitää olla tavoitteita. Täytyy pitää kuvio kovassa kasvukulmassa ja pitää myös omasta kehosta huolta. KUVION PUUT EIVÄT OLE vain puita. Taimikkoon liittyy vahvasti muistoja. Vaimoni odotti meidän ensimmäistä lastamme kuvion uudistushakkuun aikana. Istutin valtaosan taimista yksin tiluksilla puhelimen ollessa äänet päällä vierellä. Odotin urakan ajan soittoa synnytyssairaalaan, olin päättänyt jättää vakat metsään ja kiitää autolle, jos kutsu tulee. Onneksi ei tullut, ehdin ilman kiirettä mukaan synnytykseen. Viimeisia taimia en uskaltanut lähteä istuttamaan lasketun ajan ollessa turhan lähellä. Loput taimet istutimme suuremmalla porukalla. Reilun viikon vanha lapsi nukkui kantoliinassa urakassa mukana, ja tuore pappa auttoi meitä vieressä tunkemaan taimia kasvamaan parhaille kasvupaikoille. METSÄNHOITOMME TÄHTÄÄ vahvaan puuston kasvuun. Pidämme taimikot kovassa kasvukulmassa, harvennamme metsät mieluummin liian aikaisin kuin myöhään emmekä lahota puita pystyssä ennen uudistushakkuuta. Olemme uudistaneet metsät pottitaimilla heti hakkuita seuraavana keväänä, maa ei kaipaa lepoa. Meillä ei ole pelkkiä puupeltoja, mutta toimintaamme voi kutsua tehometsätaloudeksi. Metsänhoitomme varmasti kauhistuttaa metsänhoitoa tuntemattomia ihmisiä. En ole vastuussa toisten tunteista. Tunteet eivät pohjaudu yleensä faktoihin eivätkä ihmiset vaihda tunteitaan edes faktojen edessä. Tosiasioiden tunnustamisen viisaus ei ole muodissa. TEHOKKUUS EI VIE POIS minun omia tunteitani. Sanonnan mukaan mies voi rakastaa elämänsä aikana kolmea naista ja yhtä urheilujoukkuetta. Lisään listaan lasteni lisäksi vielä metsämme. Maapalasen rakastaminen on jokseenkin vaikea selittää järjellä tai tosiasioilla. Metsämme on multaa ja moreenia ihmisen rajaamalla alueella. Mutta se on meidän metsä, jonka puihin ja kantoihin liittyy elämämme tarinaa vahvoine muistoineen. Eikä vain meidän muistojamme, metsämme on osa myös lastemme tarinaa. Toivon metsässämme eläville kasveille ja eläimille vain kaikkea hyvää. Paitsi hirville. Saisivat muuttaa pois. MINULLA ON VAHVA TUNNE, että rakkauteni metsäämme kohtaan voi ymmärtää vain toinen metsänomistaja. Rakkauttani ei selkeästi ymmärretä EU:ssa metsäasioista päätettäessä. Rakkauttani ei ymmärretä luontojärjestöissä. Rakkauttani ei ymmärretä etelän mediassa. Jospa näkisimme joskus päivän, jolloin keski-ikäisen miehen rakkautta perheensä metsää kohtaan ymmärretttäisiin. Saisimme pitää vapaat kädet metsänhoidossa, eikä kaikkea tekemäämme epäiltäisi tahalliseksi metsäluonnon tuhoamiseksi. RAKKAUDESTA PEKKA SYVÄNEN KIRJOITTAJA ON KONEENRAKENTAJA JA PUUNTUOTTAJA. 9471_.indd 7 9471_.indd 7 3.7.2022 12.14 3.7.2022 12.14
8.7.2022 8 Metsälehti.fi AJASSA VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT U uraisilla Keski-Suomessa sijaitseva nuori männikkö näyttää asvalttitien laidasta katseltuna oivalta talousmetsältä. Ensivaikutelma kuitenkin sumenee, kun sivistyneestä maailmasta astuu hyttysten sekaan ensiharvennettuun metsään. Metsäkoneiden tekemä puunkorjuu ei ole sujunut mallikelpoisesti. Kenties suurin syy tähän on se, että pääosa noin kolmen hehtaarin suuruisesta alueesta on ollut liian nuorta ja pienikokoista harvennettavaksi ensimmäisen kerran. ”Tässä ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin nuoren metsän hoito tai ennakkoraivaus raivaussahalla”, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Kari Turunen. Uuraisten männikkö ei valitettavasti ole ainoa laatuaan. Metsäkeskuksen viime vuosien korjuujälkitarkastukset ovat osoittaneet, AJOURAT KUIN VALTATIET JA PUUSTO LIIAN HARVAA Päin prinkkalaa tehdyistä ensiharvennushakkuista näyttää tulleen maan tapa. Metsänomistajien taimikonhoitorästit kostautuvat puiden kasvaessa, mutta metsäammattilaiset ovat niitä, jotka menevät nuoriin metsiin turhan suurilla koneilla liian aikaisin – ja kaatavat liikaa puita. 9472_.indd 8 9472_.indd 8 3.7.2022 12.21 3.7.2022 12.21
8.7.2022 Metsälehti.fi 9 AJASSA AJOURAT KUIN VALTATIET JA PUUSTO LIIAN HARVAA ”Tulevat tukit on kaadettu heikommalla kuitupuun hinnalla jo ensiharvennushakkuussa.” Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Matti Virkkunen laskee onkivavalla pyörähtämällä pystyyn jääneiden puiden lukumääriä ja metsäneuvoja Kari Turunen kirjaa tuloksen. Pääosa Uuraisilla sijaitsevasta kolmen hehtaarin suuruisesta männiköstä on selvästi ensiharvennettu liian aikaisin. että puunkorjuun laatu on luvattoman huonoa etenkin ensiharvennushakkuissa. Nuoria metsiä harvennetaan liian harvoiksi. Lisäksi ongelmana ovat metsäkoneiden ylileveät ajourat, jotka aiheuttavat osaltaan turhan harvan harvennustuloksen. Viime vuoden korjuujälkitarkastusten perusteella 20–30 prosenttia ensiharvennuksista oli lisäksi tehty liian aikaisin. Lisäselvitys käynnissä Hakkuuja puunajokoneiden jättämä ajoura on suosituksia leveämpi myös Uuraisten männikössä. Alueen puustoa on harvennettu liikaa: pystyyn jääneiden runkojen määrä alittaa kokonaisuudessaan metsänhoidon suositukset. Kari Turunen kirjaa korjuujälkitarkastuksen tuloksiksi männikön osalta huomautettavan ja virheellisen. Uuraisilla tehty tarkastus on osa lisäselvitystä, jota Metsäkeskus tekee parhaillaan korjuujäljestä. Jyväskylän ympäristössä tehtäUrapainaumat ja juurivauriot ovat merkittävä riski kuusikoiden harvennuksissa. Männiköissä eniten huolta tuottavat liian voimakkaat harvennukset. runen kertoo. Metsäkeskuksen tekemää lisäselvitystä rahoittaa maaja metsätalousministeriö. Esiin on noussut esimerkiksi kysymys, heikentääkö huonolta vaikuttava harvennusjälki nuorten metsien kykyä sitoa hiiltä. Lisäselvityksen tulokset valmistuvat syksyllä ja kertovat korjuujäljestä myös metsätoimijoittain. Mittauksista on yli puolet takana, joten Turunen osaa jo nyt sanoa, ettei korjuujäljen tarkempi tarkastelu tule muuttavien lisäselvitysten on tarkoitus tarkentaa korjuujäljestä vuosittain tehtävien perustarkastusten sanomaa. ”Tällä selvityksellä varmistetaan tilanne, missä ollaan”, Tu9472_.indd 9 9472_.indd 9 3.7.2022 12.21 3.7.2022 12.21
AJASSA 8.7.2022 10 Metsälehti.fi ENSIHARVENNUKSEN KORJUUJÄLKITARKASTUS UURAISILLA NOIN 1 hehtaarin osalta tarkastustulos huomautettava. Syy: liian leveät ajourat. 2 HEHTAARIN osalta harvennus virheellinen. Syyt: hakattu liian harvaksi ja liian leveät ajourat. AJOURAT 4,8 metriä, kun suositus ajouraleveydelle kivennäismailla on 4–4,5 metriä. RUNKOLUKU: hieman alle 700 puuta/hehtaari. Mäntyvaltaisen puuston ensiharvennuksessa suositellaan jätettävän 900–1 000 puuta hehtaarille, huonolaatuisissa tai ylitiheinä kasvaneissa jopa 1 100–1 300 runkoa hehtaarille. PIENEMPIPUUSTOISELLE leimikon osalle (2 ha) olisi voinut tehdä pelkän ennakkoraivauksen ja siirtää harvennushakkuuta myöhemmäksi. LIIAN VÄHÄN PUITA PYSTYSSÄ Yleisimmät syyt huomautettavaan tai virheelliseen korjuujälkeen vuonna 2021. Harvennettu liian harvaksi (75%/183 kpl) Liian leveät ajourat (16%/39 kpl) Runsaasti maastovaurioita (6%/14kpl) Runsaasti puustovaurioita (3%/8 kpl) Lähde: Metsäkeskus maan heikkoja tuloksia ainakaan paremmiksi. Paskasta ei saa konvehtia Miksi metsissä on päädytty kierteeseen, jossa suuri osa ensiharvennuksista tuottaa huonoa, metsänomistajan etujen vastaista jälkeä? Oma osansa vastuusta on metsänomistajilla itsellään, sillä taimikonraivauksen laiminlyöntiä tai huonoa toteutusta on hankala enää hakkuuvaiheessa oikaista. ”Metsänhoitosuositusten kasvatusketjut ovat hyviä, mutta ne edellyttävät, että ketju menee Uuraisissa sijaitsevan männikön hoitoa ei ole laiminlyöty, vaan taimikkoa on selvästi raivattu aikoinaan. Silti ensiharvennushakkuussa ei ole onnistuttu suositusten mukaisesti. mien nuorten metsien puunkorjuuseen tarkoitettu kemeratuki voi osaltaan kannustaa reippaaseen harventamiseen, mutta ei selitä kauttaaltaan huonoja ensiharvennustuloksia. Puunkorjuun käytännöissä on jotain pielessä, jos ylitiheästä metsästä tulee hakkuussa liian harva. Kuitupuiden korjuusta maksettava enemmän Metsäkeskuksen Nikkolan mukaan puunkorjuuyrityksen edustajat ovat kysyttäessä antaneet liian voimakkaille ensiharvennuksille kaksi merkittävää syytä: hakkaamaan mennään liian aikaisin ja metsästä halutaan iso hakkuukertymä. ”Jos mennään liian aikaisin, on 90 prosentin varmuus, että jäävän puuston määrä tulee olemaan liian vähäinen”, Nikkola kertoo. Metsäalan ongelmana on, että nuoria metsiä hakataan samoilla isoilla koneilla kuin järeitä metMetsäkeskuksen metsäneuvoja Kari Turunen on tehnyt korjuujälkitarkastuksia yli 10 vuoden ajan. Hän arvelee, että tulokset huonosta korjuujäljestä eivät tule yllätyksenä käytännön hakkuutoiminnan parissa työskenteleville. alusta loppuun asti suositusten mukaisesti. Jos taimikonhoito jää tekemättä, ensiharvennus on aika hankala tehdä sen jälkeen niin, että työnjälki on hyvää ja jäävä puusto tavoitteiden mukainen”, kertoo Metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspäällikkö Ari Nikkola. Toisaalta metsäammattilaisilla on oleellisen tärkeä rooli metsänomistajien neuvonnassa ja ohjeistamisessa oikea-aikaiseen taimikonhoitoon, joten taimikonraivauksissa pitäisi terästäytyä yhden jos toisenkin. HoitamattoLähde: Metsäkeskus Liian vähän puita pystyssä 20 40 60 80 100 Yleisimmät syyt huomautettavaan tai virheelliseen korjuujälkeen vuonna 2021. Harvennettu liian harvaksi, 183 kpl 75% 16% 6% 3% Liian leveät ajourat, 39 kpl Runsaasti maastovaurioita, 14 kpl Runsaasti puustovaurioita, 8 kpl 9472_.indd 10 9472_.indd 10 3.7.2022 12.21 3.7.2022 12.21
AJASSA 8.7.2022 Metsälehti.fi 11 KORJUUJÄLKITARKASTUKSET METSÄVIRANOMAINEN eli Metsäkeskus seuraa vuosittain satunnaisotannalla korjuujäljen laatua. VIIME vuonna tarkastettiin noin 300 hakkuukohdetta. 20 % sai parhaan arvosanan eli korjuujälki täytti metsänhoidon suositukset. 60 % täytti lain vaatimukset eli korjuujälki oli vain jokseenkin mukiinmenevää. PERÄTI 20 % hakkuista ei täyttänyt lakirajoja. Pääsyynä oli liian harvaksi harventaminen. LIIAN harvaksi harventaminen voi periaatteessa laukaista metsäuudistamisvelvoitteen. Usein harvankin puuston katsotaan kuitenkin saavuttavan tulevina vuosina kasvullaan lain vaatiman pohjapinta-alan. Lähde: Metsäkeskus, Ari Nikkola Männikkö olisi kannattanut harventaa pienemmillä metsäkoneilla, jotta ajourat eivät olisi venyneet ylileveiksi valtaväyliksi. Myös ajouraverkoston suunnittelu olisi ehkä kannattanut tehdä toisella tavalla. siä. Tämä on MTK:n kenttäpäällikön Pauli Rintalan mukaan seurausta suurten puunostajien harjoittamasta korjuutaksapolitiikasta. Yrittäjien on pitänyt suurentaa koneiden kokoa niin, että tehokkuus kasvaa ja puunostajilta saadulla taksalla voidaan puuta korjata kannattavasti. ”Mitä enemmän hehtaarilta kertyy kuutioita, sitä tehokkaampaa ja kannattavampaa työ on koneyrittäjälle”, Rintala sanoo. Järjestelmä johtaa siihen, että pienipuustoisilta ensiharvennuskohteilta yritetään korjuun kannattavuuden nimissä saada riittävää hakkuukertymää. Harvennuksen laadun kannalta puita päädytään kaatamaan liikaa. ”Ei tätä tilannetta korjuuyrittäjät ratkaise, vaan metsäteollisuus ja nimenomaan kuiduttava metsäteollisuus (sellu-, paperija kartonkitehtaita omistavat metsäyhtiöt). Kuiduttava teollisuus ei ole ollut ensiharvennuskohteilla valmis maksamaan korjuuyrittäjille kuitupuiden korjuusta sitä hintaa, mitä siitä pitäisi maksaa”, Rintala sanoo. Ruotsin malliin: pienempiä koneita Tällä hetkellä metsänomistajien metsät maksavat seuraukset koneyrittäjien huonosta neuvotteluasemasta puunkorjuun hinnoittelussa. Jos puunkorjuun taksarakenne on tehty oikein, koneyrittäjälle on ihan sama, minkäkokoista puuta metsäkone hakkaa, Rintala sanoo. ”Tämä on toimintatapakysymys, joka pitää kyseenalaistaa. Metsänomistajilla ei ole mitään pienempiä koneita vastaan.” Rintalan mukaan ratkaisu on tehdä harvennushakkuita vähän pienemmillä ja kapeammilla koneilla, vaikka korjuu maksaakin silloin vähän enemmän. ”Ruotsissa lähtökohta on, että mitä pienempää metsää, sitä pienemmillä koneilla puut korjataan. Toki korjuukustannukset eli käytännössä puunajokustannukset nousevat tällöin eurolla tai kahdella”, Rintala sanoo. Kuutiota kohti kyse on kuitenkin pienistä euromääristä. Puunostajien on euro tai pari jostain HUONOSTI tehtyjen harvennusten seurauksena metsiin jää liian vähän puustoa. Kun puita jää pystyyn suosituksia vähemmän, metsänkasvatuksessa kärsitään tappiota monessa asiassa: puuston kasvussa, hiilensidonnassa ja taloudellisessa kannattavuudessa. ”Metsänhoitosuositukset on laskettu niin, että niiden mukaan toimimalla taloudellinen kannattavuus on parasta”, kertoo MTK:n Pauli Rintala. Uuraisten männikön hakkaaminen suosituksia harvemmaksi ei tarkoita, että metsä olisi pilalla, mutta jos harvennus olisi tehty suositusten mukaisesti, nuoressa metsässä kasvaisi enemmän tulevia tukkipuita –?metsän arvokkainta puustoa. ”Tulevat tukit on kaadettu heikommalla kuitupuun hinnalla jo ensiharvennushakkuussa.” Metsänomistajille keino varmistaa harvennushakkuun hyvää laatua on kirjata puukauppasopimuksen ehtoihin, että harvennus tehdään metsänhoidon suositusten mukaisesti, suosituksia harvemmaksi ei saa harventaa. TUKKISATO LAIHENEE katsottava lisää korjuuseen, että työnjälki saadaan paremmalle tasolle, Rintala toteaa. ”Hyvää korjuujälkeä pitää olla pääosa harvennuskohteista. Ja lain alle menevää korjuujälkeä ei saa olla ollenkaan.” Puustovaurioita ei synny harvennuksissa huolestuttuvia määriä. Todennäköinen syy ei tosin ole hyvä: koneet eivät kolhi pystyyn jääviä puita, kun ajourat ovat ylileveitä. 9472_.indd 11 9472_.indd 11 3.7.2022 12.21 3.7.2022 12.21
PUUKAUPPA & TALOUS 8.7.2022 12 Metsälehti.fi MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVA MTK:N puumarkkina-asiantuntija Pauli Rintala uskoo, että puukauppaa käydään korkealla hintatasolla lomien jälkeenkin. ”Teollisuus oli juhannukseen mennessä ostanut vain kolmanneksen tänä vuonna yksityismetsistä tarvitsemistaan puista. Se tarkoittaa, että vahvan hintatason on pakko jatkua syksyllä, muuten tarvittavaa määrää puuta ei saada kokoon.” Vientimarkkinoiden näkymät ovat epävarmoja, mutta tuotteiden hintataso on Rintalan mukaan alkuvuoden ajan ollut ennätyksellisen korkealla tasolla. Sellun hinta on kaikkien aikojen korkein. Yhdysvaltojen sahatavarapörssin uusimmat, alentuneetkin noteeraukset ovat tasolla, jolla Euroopassa nyt tehdään sahatavarakauppaa hyvään hintaan. Sota ja pakotteet lisäävät paineita hintojen nousulle Venäjän sotatoimet ja niitä seuranneet kauppapakotteet hämmentävät energiamarkkinoita tavalla, joka entistään saattaa luoda paineita puun hinnankorotuksille. ”Saksa ilmoittaa käynnistävänsä hiilivoimaloita korvatakseen Venäjältä tuotua kaasua. Se merkitsee vääjäämättä päästökiintiöiden kallistumista Euroopassa, mikä heijastuu myös Suomeen.” ”Ensi talvena jopa lauhdesähkön tuottaminen puulla voi olla kannattavaa, mutta onko voimaloilla riittävästi energiapuuta hankittuna”, Rintala pohtii. Nykyisellä maakaasun hinnalla energiapuusta voitaisiin Keski-Euroopassa maksaa 150–200 euroa kuutiometriltä, jotta tuotetun energian hinta olisi kaasusta tuotetun tasolla. Miksi koivukuitupuu ei kallistu? Tänä vuonna puumarkkinoilla on vallinnut kummallinen tilanne. Havutukkien hinnat ovat nimellisesti kivunneet lähelle kaikkien aikojen ennätystä, mutta silti puukauppaa on tehty 30 prosenttia viime vuotta vähemmän. Tämä kertonee siitä, että myyjien hintaodotukset ovat edelleen korkeammalla kuin hintataso. Toisaalta viime vuonna pelko EU:n ”HINNAT PITÄVÄT MYÖS SYKSYLLÄ” ”Tolkuton”, luonnehtii puunmyyjien edustaja metsäyhtiöiden, sahojen ja energiantuottajien maksukykyä. ”Emme tiedä, paljonko puusta on kokonaisuudessaan maksettu.” Näitä lisää. Ostajat ihmettelevät harvennusleimikoiden vähäistä tarjontaa. Niille olisi nyt kysyntää. 9473_.indd 12 9473_.indd 12 3.7.2022 12.30 3.7.2022 12.30
AJASSA 8.7.2022 metsänkäyttörajoituksista sai monet myymään isoja leimikoita. Outoa on sekin, että koivukuitupuun hinta ei käänny nousuun, vaikka Venäjän tuonnin katkeaminen vaikeuttaa sen saatavuutta voimakkaimmin. Mistä tässä on kysymys, PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne? ”Olen tuota itsekin hiukan ihmetellyt. On toki muistettava, että kuukausitilastot näyttävät vasta huhtikuun hintaa, toukokuussa hinnat ovat nousseet. Osaltaan työtaistelut leikkasivat puunkäyttöä tänä vuonna. ” ”Osin kyse voi olla siitä, että hyvissä koivuleimikoissa ostajat maksavat hintalisiä, jotka eivät tilastoidu kantohinnoiksi. Emme siis tiedä, paljonko puusta on kokonaisuudessaan maksettu”, Horne pohtii. Hän ennakoi, että pitkällä aikavälillä kotimaisen koivun niukkuutta voidaan lievittää lisäämällä lyhytkuituisen eukasellun tuontia ja muuttamalla koivua käyttäviä sellulinjoja havupuulle. Itäisen puuvirran katkeaminen alkaa tosissaan vaikuttaa puumarkkinoihin ensi vuonna. Vuoden alkupuoliskon lakot ja viime vuonna loppunut kuitupuun käyttö Veitsiluodossa alensivat puunkäyttöä tänä vuonna neljällä miljoonalla kuutiolla. Määrä vastaa noin puolta Venäjältä vuosittain tuodusta puusta. Lisäksi tammi-helmikuussa Venäjältä tuotiin noin miljoona kuutiota puuta. Koivukauppa käynyt hyvin Harvestian toimitusjohtajan Mikko Palmrothin mukaan koivukuitupuuta on alkuvuoden aikana saatu ostettua hyvin. Yhtiö toimittaa koivua lähinnä Mondi Powerfluten tehtaalle Kuopioon. Palmroth myöntää, että kilpailu koivua antavista leimikoista on kiristynyt viime aikoina. Selluyhtiöiden lisäksi energiantuottajat kilpailevat energiasisällöltään erinomaisesta koivusta. ”Ostamme puuta markkinahintaan”, Palmroth toteaa. Hänen mukaansa Harvestian ostoalueen laajennus ja uusien puunostajien pestaaminen on tuottanut uutta puuta yhtiölle mukavasti. Yhtiön hankinta-alue on laajentunut kattamaan koko Pohjois-Karjalan sekä toisaalta Pohjois-Pohjanmaalle. MIKKO RIIKILÄ PÄÄTEHAKKUULEIMIKOILLA myyjän kannattaa tutkia hakkuutähteiden hinnoitteluperusteet huolella. MTK:n puukauppa-asiantuntijan Pauli Rintalan mukaan hakkuutähteet hinnoitellaan yleensä lisähintana leimikolta kertyneelle ainespuun määrälle. Ostajasta riippuen lisähinta voidaan maksaa kaikelle ainespuulle tai esimerkiksi pelkästään kuusen tai kuusitukin määrälle. Näin ollen hakkuutähteistä kertyvä myyntitulo voi vaihdella voimakkaasti, vaikka havuista luvattu hintalisä olisi nimellisesti sama. Kannattaa siis lukea kauppakirjan ehdot huolella. ”Viime aikoina hakkuutähteen toteutunut kantohinta on vaihdellut viidestä 25 euroon kiintokuutiolta hakkuutähdettä, vaikka kauppakirjalla yksikköhinnat näyttävät olevan samoja”, Rintala sanoo. Hakkuutähdettä kertyy keskimäärin 20 prosenttia päätehakkuun ainespuun määrästä. ”Tuhannen motin päätehakkuuleimikolta tulee siis noin 200 kiintokuutiometriä hakkuutähteitä. Kuusivaltaisilla leimikoilla hakkuutähteen osuus voi olla jonkin verran tätä suurempi.” Havujen hinta kuin hatusta temmattu Hakkuutähdettä kertyy keskimäärin viidennes päätehakkuun ainespuun määrästä. M IK KO RI IK IL Ä Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! ~ ~ 9473_.indd 13 9473_.indd 13 3.7.2022 12.30 3.7.2022 12.30
8.7.2022 14 Metsälehti.fi Tukkipainotteista tavaraa kesäkorjuuseen Leimikko: Tukkivaltainen kesäleimikko. 1,5 hehtaaria päätehakkuuta ja järeähköä ensiharvennusta 1,7 hehtaaria. Kuviot ovat vierekkäin. Ajomatka 400 metriä. Sijainti: Keski-Suomi Ostaja: Iso metsäyhtiö Hakkuukertymä: 596 kuutiota Muuta: kauppa tehtiin juhannuksen alla ja leimikko on tarkoitus hakata heti lomien jälkeen. Hakkuutähteitä ei korjata, koska ura lanssille kulkee kasvatusmetsän kautta ja hakkuutähdekuormat kolhivat herkästi uran reunapuita. PUUKAUPPA JA TALOUS s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,89 s 73,31 s 46,60 s 19,46 s 22,64 s 19,07 s 28,76 s 34,51 ? Uudistushakkuu 71,65 s 74,38 s 48,83 s 20,85 s 24,27 s 21,15 s 33,15 s 37,23 s Harvennushakkuu 61,11 s 63,44 s 40,38 s 19,34 s 20,24 s 18,99 s .. 27,30 s Ensiharvennus .. .. .. 15,00 s 15,34 s 14,78 s .. .. Hankintahinnat 71,20 s 74,66 s 54,29 s .. .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,15 ? 72,16 ? 46,06 s 20,66 s 24,36 s 19,48 s 28,34 s 32,98 s Uudistushakkuu 70,63 ? 73,13 ? 48,08 s 24,19 s 26,78 s 21,57 s 33,64 s 38,15 s Harvennushakkuu 61,19 s 62,39 s 40,76 s 19,90 s 19,54 s 19,46 s 26,97 s 27,71 s Ensiharvennus 43,67 s 41,49 s .. 17,35 s 15,20 s 15,16 s .. .. Hankintahinnat 68,13 s 69,17 s 48,60 s 35,71 s 34,16 ? 35,31 s .. .. KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 66,83 s 68,36 s 41,97 s 21,04 s 22,35 s 19,81 s 29,48 s 30,67 s Uudistushakkuu 69,37 s 70,51 s .. 23,52 s 23,56 s 21,47 s 32,50 ? 32,59 ? Harvennushakkuu 58,35 s 57,26 s .. 19,56 s 20,46 s 18,20 s 27,10 s 27,29 s Ensiharvennus .. .. .. 16,70 s .. 14,98 s .. .. Hankintahinnat 62,26 s .. .. .. .. .. .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 63,89 s 64,14 s .. 18,58 s 20,77 s 16,63 s 26,91 ? .. Uudistushakkuu 67,58 s 66,18 s .. 20,53 s 22,76 s 17,75 ? 30,46 .. Harvennushakkuu 54,59 s 52,61 ? .. 17,61 ? 16,25 16,06 ? 25,54 ? .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat 62,09 s .. .. 33,60 s .. 34,81 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 58,22 s .. .. 18,12 s .. 16,15 s 23,92 s .. Uudistushakkuu 62,95 s .. .. 22,13 s .. 20,31 s 27,93 s .. Harvennushakkuu 52,85 s .. .. 17,12 ? .. 15,31 s 22,19 ? .. Ensiharvennus .. .. .. .. .. .. .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 66,34 s 68,94 s 34,60 s 18,94 s .. 18,63 s 28,01 s .. Uudistushakkuu 69,21 s 70,16 s 34,86 s 20,96 s .. 20,38 s 31,75 s .. Harvennushakkuu 54,89 s 54,54 s .. 17,92 s .. 17,37 ? 25,06 s .. Ensiharvennus .. .. .. 14,93 s .. 12,67 s .. .. Hankintahinnat .. .. .. .. .. .. .. .. ET EL Ä-P OH JA NM AA s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 68,09 s 72,26 s 47,95 s 19,85 s 22,38 s 19,40 s 27,81 s 30,44 s Uudistushakkuu 71,07 s 73,53 s 50,12 s 22,34 s 24,60 s 21,35 s 31,71 s 33,30 s Harvennushakkuu 59,12 s 60,34 s 42,15 s 19,07 s 19,64 s 19,14 s 26,11 s 26,34 s Ensiharvennus 44,65 s 44,16 ? 34,97 ? 15,82 s 15,51 s 15,11 s 23,92 s 21,69 s Hankintahinnat 66,82 s 70,28 s 52,62 s 34,93 s 36,25 s 35,93 s 42,76 s .. KO KO M AA RAAKAPUUN HINTATILASTOT viikkojen 22-25 keskiarvo s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 67,49 s 70,31 s 48,05 s 19,78 s 20,81 s 19,98 s 26,73 s 28,10 s Uudistushakkuu 71,02 s 71,96 s 50,58 s 22,25 s 23,40 s 22,18 s 31,00 s 31,24 s Harvennushakkuu 57,58 s 57,52 ? 42,49 19,03 s 19,46 s 20,00 s 25,36 s 25,87 s Ensiharvennus .. .. .. 14,68 ? 15,19 s 15,00 s .. .. Hankintahinnat 63,54 ? 63,17 s 51,81 ? 34,65 ? 34,62 ? 36,09 s .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 71,04 s 74,57 s 50,97 s 20,73 s 23,01 s 19,91 s 28,51 s 32,47 s Uudistushakkuu 73,51 s 75,56 s 53,21 ? 23,41 s 25,25 s 21,71 s 31,78 s 34,45 s Harvennushakkuu 61,94 s 62,21 s 44,22 s 20,16 s 20,07 s 19,99 s 27,77 s 27,69 s Ensiharvennus 44,90 s 42,77 s 38,66 s 16,28 s 16,18 ? 16,09 s .. .. Hankintahinnat 67,38 s 66,55 ? 51,31 ? 35,13 s .. 35,95 s .. .. KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. METSÄTEOLLISUUS RY:N hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostajien vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi Nimelliskantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu Lähde: Luke €/m 3 2002 2006 2010 2014 2018 2022 10 20 30 40 50 60 70 80 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Milj.m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2020 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2022 TUORE PUUKAUPPA OSTOT JA HINNAT Uudistushakkuu Puutavaralaji määrä, m 3 kantohinta. e/m 3 yhteensä e mäntytukki 51 71 3 621 kuusitukki 380 74 28 120 koivutukki 5 46 230 mäntykuitu 10 22 220 kuusikuitu 50 23 1150 koivukuitu 10 22 220 yhteensä 506 33 561 Ensiharvennus (rungon keskikoko 120 litraa) Puutavaralaji määrä, m 3 kantohinta. e/m 3 yhteensä e mäntykuitu 10 17,5 175 kuusikuitu 60 17,5 1050 koivukuitu 20 17 340 yhteensä 90 1 565 Koko leimikko yhteensä 596 35 126 9473_.indd 14 9473_.indd 14 3.7.2022 12.30 3.7.2022 12.30
8.7.2022 Metsälehti.fi 15 AJASSA p o l k u o m a a n m e t s ä ä n Jaa vanhan konkarin viisaus eteenpäin tulevalle metsänomistajalle Metsälehti Makasiini 8 numeroa 39 90 norm. 76 € Untuvikon on turha aloittaa umpimetsästä. Lukemalla hän saa tarvittavat perustiedot ja -taidot viisaaseen ja vastuulliseen metsänomistamiseen. Laita tieto liikkeelle ja tilaa Metsälehti Makasiini lahjaksi tulevalle metsänomistajalle. tilaametsa.fi/konkari 9473_.indd 15 9473_.indd 15 3.7.2022 12.30 3.7.2022 12.30
8.7.2022 16 Metsälehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SE PP O SA M U LI YLÄKERTA PÄÄKIRJOITUS LUKIJAKUVA AJASSA / MIELIPIDE JULKISESSA KESKUSTELUSSA metsänomistajat näyttäytyvät usein yhtenäisenä ryhmänä, tietynlaista kulttuuria edustavana yhteisönä. Keskustelun taustalla on kuitenkin moninainen, ristiriitainenkin metsäsuhteiden ja metsänomistajuuden kirjo. Ihmistieteellisen tutkimuksen näkökulmasta metsänomistajuus onkin kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ajassa muuttuva ilmiö. Yksittäisen metsänomistajan henkilökohtainen, ainutlaatuinen suhde metsään ja sen omistamiseen on osa tätä ilmiötä. Kulttuurin olemus kiteytyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja merkityksissä, joita asioihin liitämme. Vuorovaikutuksessa toistemme kanssa luomme ja jaamme symboleita, jotka välittävät merkityksiä. Näin tapahtuu, kun keskustellessamme ymmärrämme vaikkapa, mitä sana rääseikkö tarkoittaa tai kun tiedämme, mitä merkitsee numerolla varustettu kivi metsässä. Nämä merkit merkityksineen ovat kulttuurin jäsenille opittuja itsestäänselvyyksiä, jotka eivät aukea ainakaan samanlaisina kulttuurin ulkopuolisille. Jonkun inhokkimetsä on toisen ihanne eikä monikaan kiinnitä rajapyykkeihin metsässä huomiota. Merkitykset kytkeytyvät erilaisiin aikaan ja paikkaan liittyviin, historiallisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin taustatekijöihin. Kulttuuri muodostuu näistä ihmisten sosiaalisissa yhteyksissä ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa luomista ja jakamista monimutkaisista merkitysten verkostoista. KUN METSÄNOMISTAJA kuvailee omistavansa ”palan isänmaata”, hän välittää merkityksen, joka liittyy isänmaallisuuteen ja kansantalouteen, vastuuseen ja velvollisuuksiin. Hän saattaa myös tarkoittaa omistavansa konkreettisen palan isältään perimäänsä maata, johon liittyy monia henkilökohtaisia merkityksiä. Kun ajattelemme tai omistamme metsää, koemme metsän, toimimme metsässä tai puhumme siitä, teemme niin monin eri tavoin. Kulttuuri on aina monimuotoista. Metsänomistajan metsäsuhde on monen tekijän summa. Suhdetta luodaan vuorovaikutuksessa sekä metsäluonnon että toisten ihmisten kanssa. Jokaisella omistajalla on oma elämäntarinansa, omat henkilökohtaiset kokemuksensa metsästä ja sen omistamisesta. Yksilöllisissä metsäsuhteissa on aina myös jaettuja, yhteisiä piirteitä. Yhteiskunta puolestaan luo omistajuudelle puitteet mahdollistaen ja rajoittaen sitä. ONKO SUOMESSA METSÄNOMISTAJAKULTTUURIA? Metsänomistajien monimuotoiset metsäsuhteet ja omistajuuden kulttuurisuus eivät helposti mahdu metsänomistajaluokitusten sisälle. Yllättäville merkityksille, saati kokonaisille elämäntarinoille ei kyselytutkimuksissa ole tilaa, kirjoittaa väitöskirjatutkija Reetta Karhunkorva. ”Siinä nukkuu sikeästi metsäkauriin poikanen. Avaa nätit silmänsä kun lähden.” R. RITVA KOLEASTA alkukesästä huolimatta mustikan kukinta onnistui hyvin, ja nyt raakileita on varvikoissa runsaasti. Luonnonvarakeskus tiedotti viime viikolla, että sato näyttää jopa paremmalta kuin viime kesänä. Mustikasta kerrottiin äskettäin toinenkin hyvä uutinen. Alustavat tulokset viime vuonna tehdystä kasvillisuusinventoinnista osoittivat, että mustikka on tällä vuosituhannella runsastunut. Tulos on yllättävä, sillä kasvin on arveltu vähentyneen hakkuiden ja maanmuokkauksen takia. Esimerkiksi avohakkuiden kieltoa vaatineessa kansalaisaloitteessa yksi perusteluista oli, että mustikan peittävyys on alentunut puoleen 1950-luvun tilanteeseen verrattuna. METSÄKASVILLISUUDEN kartoitukset aloitettiin Metsäntutkimuslaitoksella 1950-luvun alussa. Vuonna 1985 työtä tarkennettiin perustamalla 3 000 pysyvän koealan verkosto. Kartoitus uusittiin 1995. Sen jälkeen vierähti 25 vuotta ennen kuin tarvittava rahoitus järjestyi, ja koko maan kattava kasvillisuuden seuranta sai jatkoa. Etelä-Suomen jälkeen tänä kesänä ovat vuorossa Keskija Pohjois-Suomessa sijaitsevat koealat. Kun samoilta paikoilta kerätään havaintoja myös puustosta, inventoinnilla saadaan ainutlaatuista tietoa metsien käsittelyn vaikutuksista aluskasvillisuuteen. Ennakkotieto mustikan lisääntymisestä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä metsissä viime vuosikymmeninä on tapahtunut. Metsät ovat tihentyneet, joten avohakkuiden pinta-ala ei ole kasvanut, vaikka puuta on korjattu kasvavia määriä. Samaan aikaan maanmuokkaus on muuttunut siten, että maanpintaa rikotaan entistä vähemmän. OPERAATIO Mustikaksi Luonnonvarakeskuksen nimeämä kasvillisuusinventointi on hyvä esimerkki vanhasta viisaudesta ”luulo ei ole tiedon väärti”. Tutkimalla selviää, miten asiat oikeasti ovat. Varsinkin ilmaston muuttuessa pitkät aikasarjat kertovat metsäluonnon tilasta arvokasta tietoa, joka auttaa kehittämään metsänhoidon menetelmiä. Faktapohjalta päästään parempaan tulokseen kuin huutoäänestyksellä. ELIISA KALLIONIEMI PÄÄTOIMITTAJA eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PS. Metsälehti jää lomatauolle. Seuraava paperille painettu lehti ilmestyy 19. elokuuta. Uutisia voi kuitenkin lukea läpi kesän osoitteessa metsalehti.fi. LISÄÄ MUSTIKKAA 9474_.indd 16 9474_.indd 16 3.7.2022 12.33 3.7.2022 12.33
8.7.2022 Metsälehti.fi 17 AJANKOHTAINEN / UUTISET TOIMITTAJALTA WWW.METSALEHTI,FI TI M O TO IV A N EN METSÄPILA METSÄNOMISTAMISEN kulttuurisuus on läsnä yhteiskunnan metsänomistamiseen kohdistamissa odotuksissa ja ihanteissa sekä metsänomistajuutta ohjaavissa instituutioissa. Kulttuurisuutta ovat metsänomistuksen luonnollistuneet, itsestään selvät käytännöt sekä omistamisen näkymättömät ja näkyvät rajat. Myös metsänomistamiseen liittyvä kieli ja kuvasto heijastavat omistamisen kulttuurisuutta. Kulttuurisuus tulee näkyviin, kun metsänomistamista tarkastelee yllättävästä näkökulmasta tai vierain silmin, kuin ei tietäisi siitä ennalta mitään. Nykyisin yhä useammin uuden metsänomistajan kokemus on tämä. Vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen on kyllä. Suomessa on metsänomistajakulttuuria. Se ei ole yhtenäistä vaan sisältää lukemattomia erilaisia näkökulmia ja merkityksiä. Ne ovat osin yhteisiä, mutta voivat myös kamppailla ja olla ristiriidassa. Metsänomistajakulttuuria luo, ylläpitää, uudistaa ja välittää paitsi jokainen metsänomistaja myös metsäala, luontojärjestöt ja yhteiskunta instituutioineen sekä metsänomistajatutkimukset, media, metsäkeskustelu ja kaikki metsiä käyttävät kansalaiset. Kuten metsä, metsänomistami nen ja ympäröivä yhteiskun ta, myös met sänomistajakulttuuri elää ja muuttuu. REETTA KARHUNKORVA VÄITÖSKIRJATUTKIJA, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Rajapyykki on metsänomistuksen merkki metsässä. RE ET TA KA RH UN KO RV A ”Yaran hinnoissa on MT:n uutisen mukaan nyt 75–90 prosentin nousu. Se tekee lopullisen niitin metsälannoitukseen. Ja niin loppuu siltä osin höpinät lisääntyvästä hiilen sidonnasta.” Mehtäukko ”Hinnoissa suunta on alaspäin.” Gla ”Myykö Yara metsälannoitteita? Keväällä kun kysyin, niin eivät myyneet. Tänä vuonna ei varmaan typpilannoituksia tehdä paitsi viime vuoden varastoilla kuten omassa tapauksessani. Ensi vuonna sitten nähdään, miten tilanne on stabiloitunut. Hinnat lienevät joka tapauksessa korkeammat kuin viime vuonna jo inflaation takia. Typpilannoituksista saa noin 100€/ha hiilensidontamaksua, joka kompensoi hyvin hinnannousua. Itse olen sitä päässyt käyttämään vielä vanhoilla hinnoilla. Ja tosiaan myös levityskulut ovat nousseet polttoaineen hinnannousun takia ja ehkä muistakin syistä.” Panu ”Jossain vaiheessa hinnat tulevat laskemaan. Nyt on tyyristä apulanta, joten ei metsää näillä hinnoilla lannoitella.” Metsäkupsa ”Tänä kesänä näin metsälannoitteita varastoituna metsätien varteen. Yaran lannoitteita oli ja teksti kyljessä metsäsalpietari. Eikös se salpietari ole aika tömäkkää ainetta? Metsäliiton mailla taisi varastopaikka olla.” Tomperi ”Salpietari on kovaa ainetta. Männiköihin tuli sitä joskus leviteltyä, kun sen hinta oli edullinen, mutta se aika oli tuli ja meni. Tuliko siitä kasvua männiköihin, siitä voidaan olla montaa mieltä. Enää en sitä tekisi, vaikka salpietarin hinta laskisi huomattavasti, mitä en usko.” Apli ”Missä päin Metsäliitolla on lannoituskelpoista metsämaata? Salpietari on varmaan räjäytystä varten. Tehdään maansiirtoa isommassa mittakaavassa. Metsien lannoitukseen sopisi hyvin myös kompostoitu lanta. Bioreaktoriin voidaan lisätä esimerkiksi kaivoksilta saatavaa (Terrafamelta) ylijäämätyppeä, joka muuten menisi kaatopaikalle.” Puuki Verkkokeskustelu: Metsän lannoitus loppuu Niukat ja runsaat resurssit KAPITALISTIN ei kannata investoida aurinkoenergiaan, koska auringon säteilystä ei voi tehdä niukkaa resurssia, puhutaan. Toki näin, mutta paneelien valmistus on edelleen tavanomaisten tuotantoketjujen varassa. Ja onhan investointien kannattamattomuuskin ongelma, jos sähköä pitäisi jatkossakin tuottaa suurissa voimalaitoksissa yksityisellä rahalla. Kaikesta huolimatta uskon, että aurinkoja tuulivoimassa ja mahdollisesti vetyenergiassa on tulevaisuus – samoin kuin puupohjaisissa akkumateriaaleissa. Jatkossa energiaa tuotetaan todennäköisesti entistä enemmän hajautetusti kotitalouksissa ja taloyhtiöissä. Oma aurinkovoimala taitaa vain tällä hetkellä olla samanlainen hankinta kuin ilmalämpöpumppukin: joillain on varaa, toisilla ei. Puulla lämmittäminen voi olla yksi väliaikainen keino torjua sähkön hinnannousun vaikutuksia. MARIA KARUVUORI 9474_.indd 17 9474_.indd 17 3.7.2022 12.33 3.7.2022 12.33
METSÄSTÄ / METSÄNHOITO 8.7.2022 18 Metsälehti.fi SAMI KARPPINEN, TEKSTI JA KUVAT JOUTOALUEIDEN metsitykseen on voinut hakea Suomen metsäkeskuksesta metsitystukea maaliskuusta 2021 alkaen. Joutoalueiksi luetaan muun muassa käytöstä poistetut pellot, sorakuopat tai vanhat turvetuotantoalueet. Metsitystukihakemuksia virtasi Metsäkeskukseen heti alussa vauhdikkaasti. Hakemusten käsittelyssä oli alkuun viiveitä muun muassa siksi, etteivät ely-keskusten resurssit riittäneet lausuntojen antamiseen metsitystukihakemuksiin liittyen. Tällä hetkellä hakuprosessi toimii jo paremmin. ”Käsittelemme parhaillaan pääasiassa tämän vuoden alussa Metsäkeskukseen saapuneita hakemuksia. Viime vuonna hakemuksia tehneet ovat päässeet tänä keväänä toteuttamaan metsityksiä hyväksytyille kohteille”, kertoo rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija Markku Partamies Metsäkeskuksesta. Metsäkeskus oli kesäkuun puoliväliin mennessä tehnyt päätökset yhteensä 1 566 metsitystukihakemukseen. Näistä on hyväksytty 547, hylätty 633 ja osittain hyväksytty 386 kappaletta. ”Yleisimmät syyt hylättyyn päätökseen ovat alueen luontainen metsittyminen tai ely-keskuksen kielteinen lausunto. Elyn kielteinen lausunto johtuu yleensä siitä, että alueelle on saatu maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen, tai metsitettävä alue sijoittuu kaavan maisema-alueelle.” Kaikkiaan Metsäkeskus oli vastaanottanut kesäkuun puoliväliin mennessä 1 952 metsitystukihakemusta, joiden yhteispinta-ala oli hieman vajaat 8 000 hehtaaria. Valtaosa hakemuksista on tullut suoraan metsänomistajilta ja noin 70 prosenttia niistä tehdään sähköisinä. Onko alue metsittynyt luontaisesti? Tukihakemuksia käsiteltäessä Metsäkeskuksessa on jouduttu tekemään rajanvetoa etenkin siihen, onko hakemuksen kohteena oleva alue jo luontaisesti metsittynyt. Tapausten myötä tulkintoihin on löydetty Partamiehen VESAKKO VOI VIEDÄ METSITYSTUEN Luontainen metsittyminen, kaavamerkinnät tai maatalouden tuet ovat yleisimmät syyt hylätylle metsitystukihakemukselle. Tässä tapauksessa etualan avoin alue hyväksyttiin metsitystystuen piiriin, mutta taustan pajukkoa ja koivuja kasvava alue katsottiin luontaisesti metsittyneeksi ja rajattiin tuen ulkopuolelle. Markku Partamiehen mukaan ilmakuvat kertovat varsin hyvin alueen metsittyneisyydestä. 9475_.indd 18 9475_.indd 18 3.7.2022 12.40 3.7.2022 12.40
METSÄSTÄ 8.7.2022 Metsälehti.fi 19 mukaan selkeä linja. ”Vesakon tai puuston runsas määrä esimerkiksi sarkaojissa on yleinen peruste hylätä hakemus. Jos esimerkiksi vanhan pellon sarkaväli on kapea, ei metsitettävä kohde yleensä ole selkeästi avointa aluetta.” Metsäkeskuksessa hakemukset käsitellään pääasiassa tietokoneen ääressä. Maastoon jalkaudutaan tarvittaessa epäselvien tapausten osalta. ”Ilmakuvat kertovat varsin luotettavasti alueen metsittyneisyydestä. Vanhojen metsänkäyttöilmoitusten avulla voidaan myös selvittää alueen historiaa.” Partamiehellä on käytännöllinen nyrkkisääntö siihen, luokitellaanko alue metsitystukikelpoiseksi. ”Jos metsitystoimet voidaan aloittaa ilman puuston poistoa, tai korkeintaan vähäisellä raivaussahauksella, niin alue todennäköisesti on tukikelpoinen.” Vanhat turvesuot selkeimpiä kohteita Metsitystukihakemuksista noin puolet, 3 700 hehtaaria, on kohdistunut vanhoille turvetuotantoalueille, mikä lienee ollut lainsäätäjien tavoitteenakin. Turvesuonpohjilla lähtökohdat metsitykseen ovat usein selkeämmät kuin vanhoilla peltoheitoilla. ”Turvetuotannossa olleet alueet ovat yleensä selkeästi lain tarkoittamia avoimia alueita. Joissain tapauksissa tuen ulkopuolelle on tosin jouduttu rajaamaan liian märkiä alueita, joille vesi voi tulvia”, Partamies sanoo. Metsitystuen saamisen ehtona on, että kohde metsitetään viljellen, eli istutetaan tai kylvetään. Luontaiseen uudistamiseen ei tukea saa. Taimikon kehityksen varmistamiseksi kohteille on pääsääntöisesti tehtävä myös terveyslannoitus. ”Turvesoilla se tarkoittaa käytännössä tuhkalannoitusta, kivennäismaalla usein boorilannoitusta.” ”Vesakon runsas määrä sarkaojissa voi aiheuttaa hakemuksen hylkäämisen.” HAKU alkoi 1.3.2021. ALUEILLE, jotka eivät ole maataloustai metsämaata. TUKEA haetaan Metsäkeskukselta kirjallisesti ennen töiden aloittamista. TÖITÄ ei saa aloittaa ennen tukipäätöstä. TUKI koostuu kustannuskorvauksesta ja hoitopalkkiosta. KUSTANNUSKORVAUS turvemailla 2 000 euroa/ha ja kivennäismailla 1 500 tai 1 800 euroa/ha. ENTISILLÄ turvetuotantoalueilla kustannuskorvaus 1 000 eur/ha kylvöön tai 1 500 eur/ha istutukseen. HOITOPALKKIO 450 eur / erä. MAKSETAAN kahdessa erässä. METSITYSTUKEA voi hakea nykyisen lain puitteissa vuoden 2023 loppuun saakka. HOITOVELVOITE VOI OLLA RASKAS TAAKKA VANHOJEN peltoheittojen tai käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden metsittämiseen liittyy isoja haasteita, jotka voivat joskus selättää sinnikkäänkin metsänomistajan. Runsas heinittyminen, myyrät, vesakoituminen, vesitalouden hallinta, halla tai hirvet voivat aiheuttaa metsänkasvatukselle ylipääsemättömiä ongelmia. Metsitystuki hoitopalkkioineen voi tuntua houkuttelevalta. Turvepohjaisella peltoheitolla taimikon perustamiseen kustannustukea voi saada 2 000 euroa hehtaarille. Lisäksi on mahdollista saada kaksi kertaa 450 euron suuruinen hoitopalkkio taimikon jatkokehityksen varmistamiseen. ”Hoitopalkkio on tarkoitettu esimerkiksi täydennysistutuksesta, terveyslannoituksesta, heinäämisestä tai taimikon perkauksesta aiheutuviin kuluihin”, kertoo Metsäkeskuksen rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija Markku Partamies. Partamies muistuttaa, että maanomistajalla on lain mukaan tukivaroin metsitetyillä kohteilla hoitoja kunnossapitovelvoite. ”Tukirahojen takia ei kannata lähteä epätoivoisia kohteita viljelemään. Jos työt lyödään laimin, voi maanomistaja joutua maksamaan tukirahat korkoineen takaisin.” Alue näyttää selkeästi avoimelta, joten se on yksittäisistä koivuista huolimatta tukikelpoista. Tällä kuviolla vanhat sarkaojat ovat pusikoituneet. Koska sarkaväli on kapea, katsotaan alue luontaisesti metsittyneeksi, eikä tukieuroja metsitykseen heru. Markku Partamies tutkii, onko aikaisemmissa peltojen metsityksissä käytetty hiesvai rauduskoivuja. Puuston laadun kanssa voi metsityskohteilla tulla ongelmia. Tässä hirvet ovat vaurioittaneet merkittävää osaa puista. METSITYSTUKI Hylätty 2 690 ha Runsas puolet läpi Metsitystukea haettu kaikkiaan 7 978 ha, päätös tehty 6 033 hehtaarista (tilanne 13.6.2022) Ei vielä päätöstä 1945 ha Hyväksytty 3 343 ha 9475_.indd 19 9475_.indd 19 3.7.2022 12.40 3.7.2022 12.40
METSÄSTÄ / METSÄNOMISTAJA 8.7.2022 20 Metsälehti.fi VALTTERI SKYTTÄ, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT METSÄPUIDEN tutkija Juha Immanen tutkii hieman hankalasti hahmotettavia asioita: puiden geenejä, hormoneja ja soluja. Onneksi hän osaa esittää asioita vertauksin. Niistä yksi koskee Immasen väitöskirjaa ja julkisuudessakin esillä ollutta tutkimustulosta, jossa hybridihaapojen kasvu saatiin geenisiirrolla kaksinkertaistettua. Geenit eivät kuitenkaan yksin riitä takaamaan puille huippukasvua. ”Fiat ja Ferrari ovat yhtä hitaita autoja, jos molemmilla on tankki tyhjä”, Immanen vertaa. Ei ole väliä, mitä puiden konepellin alla on, jos kasvupaikka ei ole puulajille sopiva. ”Puun kasvuun vaikuttaa geenien lisäksi ympäristö, jossa puu kasvaa. Jos ravinteista tai vedestä on pulaa, hyvägeeninen puu voi jäädä kitukasvuiseksi.” Uittoränni ei ole vesiliukumäki Immanen paitsi tutkii metsää myös omistaa sitä yhdessä kahden siskonsa kanssa. Metsäyhtymän maat sijaitsevat synnyinseudulla Kouvolassa. Metsäyhtymässä metsäalue on esimerkiksi sisarusten kesken yhteisomistuksessa. Immanen pitää yhtymää hyvänä omistusmuotona. ”Jos metsä jaetaan esimerkiksi perinnönjaossa, lopputulos voi olla, että kukaan ei ole tyytyväinen.” Immasen isä ja isoisä työskentelivät aikoineen tukinuitossa Kouvolan Jyräänkoskella sekä sen lähikoskissa. Lapsena Immaselle neuvottiin, ettei uittoränni ole mikään vesiliukumäki. Varoittavan esimerkkinä oli serkku, jonka iho meni ruvelle ränniä laskiessa. Vanhoilla uittoseuduilla sijaitseva oma metsä on Immaselle niin sienija marjamaasto kuin tutkimuskenttä. ”Etenkin pihakoivuja on käytetty tutkimuksessa. Itseltään saa helposti tutkimusluvan.” Immanen kertoo, että myös paikalliset metsänomistajat ovat avustaneet mielellään tutkimuksissa. Immasen Kouvolassa suorittamat puututkimukset ovat päätyneet esimerkiksi paikallislehteen, jossa on ihmetelty puihin ilmestyneitä pusseja. Ne olivat pölytytystä varten. ”Itsepölytyksellä tutkittiin harvinaisia peittyviä geenimuotoja. Vaikka se ehkä näyttikin hölmöläisten hommalta, tulokset julkaistiin korkeatasoisissa tiedelehdissä”, Immanen kertoo. UITTOSUVUSTA PUIDEN TUTKIJAKSI Juha Immasen isä ja isoisä työskentelivät tukinuitossa. Hänelle itselleen metsästä tuli tutkimuskenttä. Juha Immasen mukaan utelias luonne ei pääse kyllästymään tutkijan työssä. Oma kiinnostus ympäröivään luontoon heräsi jo lapsena. ”Kysyin kovasti asioista ja usein sai vastauksen, että ei tiedetä. Kun koulussakaan ei tiedetty vastauksia kaikkeen, piti itse ruveta tutkimaan.” KOUVOLA 9476_.indd 20 9476_.indd 20 3.7.2022 12.42 3.7.2022 12.42
8.7.2022 Metsälehti.fi 21 METSÄSTÄ Matti Kärkkäinen KIRJOITTAJA ON PROFESSORI JA PUUNTUOTTAJA. EUROOPAN UNIONIN INNOSTUS suosia sekametsien kasvatusta ei ole suomalaisittain mikään järisyttävä ajatus. Jos sekametsää luonnehtii vähintään kaksi puulajia ja pääpuulajin osuus on korkeintaan 75 prosenttia, sekametsiä on nykyisistä metsistä lähes puolet. Luontoväen mielestä lehtipuusekametsiä on liian vähän, noin 14 prosenttia, mutta mänty-kuusi-sekametsiä on runsaasti, noin kolmannes. Näin kertoo Suomen metsäkeskus valtakunnan metsien inventointiin vedoten. Kun puun teollinen käyttö alkoi laajamittaisesti 1700-luvun vesisahojen aikana, puunkorjaajien sekametsät olivat havupuumetsiä. Metsikön syntyvaiheessa oli toki ollut runsaasti lehtipuuta, mutta havupuihin verrattuna lyhytikäiset raidat, haavat ja koivulajit olivat hävinneet hiilidioksidina ilmaan ennen järeiden tukkipuiden hakkuuta. Keskirehevällä kasvupaikalla kasvava puhdas kuusikko kieli yleensä siitä, että saman ikäluokan tai vanhemmat männyt oli jo käyty hakkaamassa pois kymmeniä tai jopa sata vuotta aiemmin. Kirveskaadon aikana vain korkeat tervaskannot kertoivat paikalla olleen sekametsän. JO 1800-LUVUN METSÄAMMATTILAISIA kiinnosti mäntyä ja kuusta käsittävän sekametsän synnyttäminen. Kokeilujen tulokset tiivistettiin Suuressa metsäkirjassa (1949) seuraavasti: ”Tutkimuksilla on meillä koetettu selvittää ns. sekataimistojen mahdollisuutta. On esim. sekoitettu männyn ja kuusen siemen ennen kylvöä ja istutettu mäntyä ja kuusta joko riveittäin tai ryhmittäin, tämä luonnollisesti edellytyksellä, että maa sopii sekä männylle että kuuselle. Tähän astiset, myös käytännön vahvistamat tulokset osoittavat, että nuoruudessaan hidaskasvuisempi kuusi tahtoo jäädä kilpailussa jälkeen, varsinkin jos kysymyksessä on kylvö.” Kirjassa kerrotaan edelleen, että parempia tuloksia on saatu toimimalla ryhmittäin tai pikkumetsiköittäin. Käytännön kokemuksen mukaan Suomen oloissa luontainen uudistuminen hoitaa sekapuuston syntymisen. Pelkästään kuusta istuttaen syntyy kuusta, mäntyä ja lehtipuita sisältävä sekametsä, ja sama on tulos istuttamalla pelkkää mäntyä kasvupaikalle, jolla myös muut puulajit menestyvät. Voi olla, ettei sekametsän syntymistä tarvitse Suomen oloissa murehtia istutettaessa tai kylvettäessä. Vasta taimikonhoidossa tehdään sekametsä, jos puuntuottaja sellaisen haluaa tai siihen pakotetaan. SEKAMETSÄN SUOMALAINEN HISTORIA PALSTALLA Laivapuista tulikin tynnyreitä Tällä hetkellä Immanen työskentelee Luonnonvarakeskuksen metsänjalostusryhmässä. Työn alla on muun muassa tutkimushanke, jossa pyritään nopeuttamaan metsäjalostussykliä. Nopeutettu jalostus hyödyttäisi pitkällä aikavälillä kaikenlaista metsänjalostusta, mutta nopein kaupallinen hyöty voisi tulla koristetai erikoispuilla, kuten visakoivulla. ”Sellaisissa tapauksissa, jossa puuaineksesta saatava rahasumma mitataan kiloei kuutiohinnalla”, Immanen kertoo. Hän korostaa, että myös perinteiset metsänjalostuskeinot ovat voimissaan. ”Rauduskoivulla kasvua on saatu tehostettua jalostuksella 30 prosenttia 30 vuodessa.” Metsänjalostuksen ykköspähkinöitä on se, etteivät puut ja ihmiset välttämättä tavoittele ominaisuuksien osalta samoja asioita. Immasen mukaan metsänjalostuksessa kannattaakin keskittyä yleishyödyllisten ominaisuuksien, kuten puiden kasvun ja oksakulmien, parantamiseen. Asioiden, jotka helpottavat puun hyödyntämistä tuotteiden raaka-aineina. Jälleen lienee vertaus paikallaan. Ranskaa 1600ja 1700-luvuilla hallinnut Ludvig XIV halusi hienon sotalaivaston, jonka saamiseksi Ranskassa ryhdyttiin jalostamaan tammea. 350 vuotta myöhemmin tammet olivat kasvaneet sopiviksi laivapuiksi, mutta puiset laivat olivat jo historiaa. Tammista tehtiin konjakkitynnyreitä. ”Pidemmän aikavälin metsänjalostuksessa ei kannata ryntäillä tiettyjen trendien perässä”, Immanen toteaa. Ilmastonmuutoksessa ratkaisevaa on vauhti Suomessa on jo satoja vuosia pelätty puuraaka-aineen loppumista. Suomalainen metsänhoito on kuitenkin onnistunut Immasen mukaan hyvin metsien uudistamisessa. Ilmastonmuutos tulee haastamaan tämänkin. Ilmasto on muuttunut moneen kertaan moneen suuntaan, mutta oleellista on nyt muutoksen ripeä tahti. ”Muutos ei ole pelottavaa, vaan sen nopeus. Vauhti tappaa, ei matka.” Tulevaisuudessa Immanen aikoo jatkaa jo vuonna 2000 aloittamaansa tutkimusaihetta: miten puuaineksen määrän ja laatuun voi vaikuttaa solutasolla. Lisäksi hän haluaa tutkia geeneille tehtäviä markkereita, joiden avulla jalostuksessa saadaan helpommin selville parhaimmat risteytettävät emopuut. Markkereiden avulla pystytään myös nopeasti testaamaan puiden jälkeläisistä parhaimmat. Immanen on innostunut myös puun ilmiasun arvioinnista modernilla 3D-laserkeilauksella. Sen avulla puista kerätty tieto voidaan mallintaa pistepilviksi, eikä tutkimus ole enää epävarmojen laskukaavioiden varassa. ”Esimerkiksi kysymys puiden oksakulmista: ei tarvitse mennä metsään uudestaan mittaamaan, vaan aineistona on jo kerran skannattu metsä. Olemassa olevasta datasta lasketaan uusi asia.” Helsingin yliopistolla myös pihakoivuja käytetään tutkimukseen. Pusseilla varmistetaan haluttu pölytys kyynelkoivussa. Koivu valikoitui Immasen ykköstutkimuspuuksi muun muassa nopeakasvuisuutensa vuoksi. Immasen mukaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen on saanut myös metsäyhtiöt kyselemään koivusta lisää tutkimustietoa. 9476_.indd 21 9476_.indd 21 3.7.2022 12.43 3.7.2022 12.43
METSÄSTÄ 8.7.2022 22 Metsälehti.fi JARI HAKALA, TEKSTI JOHANNES TERVO, KUVAT PIENEN, runsaan 3 000 asukkaan Perhon keskustan kupeessa sijaitsevassa lämpölaitoksessa on kesällä hiljaista. Isokokoinen, Renewan valmistama kahden megawatin tehoinen lämpökattila pukkaa tulemaan tasaista 400 kilowattitunnin lämpöä. Kesällä se riittää kummasti, sillä sateisenakin päivänä ulkolämpötila näyttää plus kuuttatoista. Talvella on toisin. Silloin ei niin kylmänä talvipäivänäkin lämpöä irrotetaan laitoksesta 40–50 megawattitunnin verran. Yläkerran konttori-valvomossa istuva Perhon energiaosuuskunnan sihteeri Janne Vähä möttönen plaraa papereitaan ja kertoo kysyvälle lämpölaitoksessa vuosien 2020–2021 välisenä aikana tuotetun lämpöenergian kokonaismäärän. ”9 494 megawattituntia. Tuosta miltei kahdeksan tuhatta megawattituntia tuotettiin hakkeella, loput taas palaturpeella ja sahanpurulla.” Perhon energiaosuuskunnalla riittää ikää. Samalla se on yksi vanhimmista maamme energiaosuuskunnista. Se perustettiin vuonna 1994. Jäseniä siinä on 87. Heistä jokseenkin puolet on metsänomistajia, toinen puoli taas Sitä paljon puhuttua puuenergiaa Perhon energiaosuuskunta on yksi maamme vanhimmista. Pääosa energiasta tuotetaan osuuskunnan jäsenten metsistä haketetulla puulla. Sampo Tyynelä toimii Perhon kunnan valvovana silmänä lämpölaitoksen oikean toiminnan ympärillä pyörivissä asioissa. Samalla mies tekee työtään myös lämpölaitosta vetävälle osuuskunnalle. omista metsistä kaadetut puut haketetaan ja hake taas toimitetaan lämpölaitokseen. Myös toinen lämpölaitos Perhosta löytyy. Oksakosken kyläkoululla sijaitseva laitos on teholtaan 200-kilowattinen. Laitokset omistaa Perhon kunta, joka on rakennuttanut ne. Laitosten käytännön toiminnasta huolehtii puolestaan energiaosuuskunta. Se toimii hieman mankala-periaatteeseen verrattavissa olevalla tavalla, eli sen tarkoitus ei ole tuottaa varsinaista voittoa. Kunta maksaa osuuskunnalle tuotetusta lämmöstä, ja nuo rahat taas tuloutetaan osuuskunnan jäsenille heidän toimittamastaan hakkeesta. Tuotettu lämpö käytetään kunnan kiinteistöjen lämmitykseen. Niihin kuuluu muun muassa vanhainkoteja, kouluja, toimistoja ja teollisuushalleja. Poikkeuksellisen paljon haketta tarjolla Yläkertaan saapuu Sampo Tyy nelä. Hän toimii osuuskunnan ja Perhon kunnan välisenä yhteyshenkilönä, jonka työnkuvaan kuuluu valvoa, että lämpölaitokset toimivat niin kuin niiden pitää. Tyynelällä on kunnan vakanssin lisäksi myös oma yritys, joka myy palvelujaan osuuskunnalle. Silloin kyseessä on laitoksen vaatiman päivystystyön hoitaminen. Jatkuvasta päivystyksestä – joka lohkaisee päivittäin parisen tuntia – huolehtii myös osa osuuskunnan jäsenistä. Isomman lämpölaitoksen kattilalla on jo ikää jonkun verran. Nykyiseen kahden megawatin tehoon se uusittiin vuonna 2011. Vähämöttösen mukaan kattilalla pärjätään silti vielä useitakin vuosia, sillä hänen mukaansa ”järjellinen” käyttöikä liikkuu 15 vuodessa. Vähämöttosen aiemmin viittaaman, vuosien 2020–2021 välisenä aikana tuotettuun lämpömäärään tarvittiin haketta reilut 10 500 mottia. Tuosta määrästä osuuskunnan omilta jäseniltä tuli yli 10 000 kuutiota ja ulkopuolisilta vain hassut parisataa. ”Tällä hetkellä haketta on tarjolla poikkeuksellisen paljon. Porukka on innostunut hommaan. Haaste on lähinnä siinä, että hakkeen tuloa pitäisi rajoittaa.” Jos on haketta tarjolla, on se myös hyvälaatuista. Ideaali kosteusprosentti sille on 30–35. ”Kyllä meidän hake niissä lukemissa liikkuu. Myymme jäsenille peitepaperia pilkkahintaan sen takia, että he peittävät hakekasansa.” Perhon energiaosuuskunnan sihteeri Janne Vähämöttönen on toiminut vakanssissaan osuuskunnan perustamisesta asti, eli vuodesta 1994. maanviljelijöitä jotka omistavat metsää. Jäseneksi kelpuutetaan vain metsää omistava henkilö. Muutama yrityskin on osuuskunnassa mukana. Voitto ei tavoitteena Osuuskunnan toimintaperiaate on yksinkertainen. Jäsenten 9477_.indd 22 9477_.indd 22 3.7.2022 12.51 3.7.2022 12.51
METSÄSTÄ 8.7.2022 Metsälehti.fi 23 ”Haaste on lähinnä siinä, että hakkeen tuloa pitäisi rajoittaa.” LIINA KJELLBERG JUHANNUKSENA alkanut hellejakso on nopeuttanut kuusten kaarnan alla kasvavan uuden kirjanpainajasukupolven kehitystä. Kuoriaisen toukat valmistautuvat nyt monin paikoin koteloitumaan ja aikuistuvat pian sen jälkeen. Toukkien vanhemmat ovat lämpimimmillä paikoilla lentäneet puista pois ja aloittaneet uuden parveilun. Tekeillä on niin sanottu sisarsukupolvi. Etelässä sisarsukupolvea ollaan ehkä jo munimassa, pohjoisempana kuoriaiset ovat vasta iskeytymässä uusiin puihin. ”Kuusikoita kannattaa tarkkailla pitkin kesää. Helle suosii sisarsukupolven syntyä. Ohi ovat ne ajat, jolloin riitti, että kevätkesällä katsoi, ovatko kirjanpainajat iskeytyneet puihin”, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Ylioja. Ensimmäinen kirjanpainajasukupolvi aikuistuu hänen mukaansa yleensä heinäkuun puolivälissä – silloin, kun tehoisan lämpötilan summa nousee noin 700 vuorokausiasteeseen. Sisarsukupolvi tarvitsee aikuistuakseen hieman yli tuhat vuorokausiastetta. Tehoisan lämpötilan summa saadaan, kun lasketaan yhteen ne osat kasvukauden aikaisista vuorokausittaisista keskilämpötiloista, jotka ylittävät viisi astetta. Eteläisimmässä Suomessa tehoisan lämpötilan summa oli Suomen metsäkeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen uuden karttapalvelun mukaan kesäkuun lopulla 600–650 vuorokausiastetta. Keski-Suomessa vuorokausiasteita oli 500–600, Pohjois-Suomessa alle 500. Tuore puutavara pois metsistä Samalla, kun uuden kirjanpainajasukupolven aikuistuminen lähestyy, lähestyy myös se ajankohta, jolloin kirjanpainajalle otollinen lisääntymismateriaali on viimeistään poistettava metsästä. Metsätuholain mukaan tuore kuorellinen kuusipuutavara on poistettava metsästä eteläisessä Suomessa viimeistään 15. heinäkuuta, keskisessä Suomessa viiUusi sukupolvi kirjanpainajia aikuistumassa Kuorellinen kuusipuutavara tulee lain mukaan kuljettaa pois metsästä heinäelokuussa. TI IN A YL IO JA TIESITKÖ? Kirjanpainajan kehitys riippuu lämpötiloista. Mitä lämpimämpää on, sitä nopeammin kirjanpainajat kehittyvät munista aikuisiksi. meistään 24. heinäkuuta ja pohjoisessa Suomessa viimeistään 15. elokuuta, jos puiden määrä ja koko ylittävät laissa määritetyt rajat. Tavoitteena on viedä puut pois ennen kuin uusi kirjanpainajasukupolvi aikuistuu ja lentää niistä pois. ”Viime kesänä rajat paukkuivat. Uusi kirjanpainajasukupolvi aikuistui Etelä-Suomessa monin paikoin jo heinäkuun alussa. Tänä vuonna aikuistuminen tapahtuu alkukesän epävakaisen sään ansiosta toivottavasti myöhemmin”, Ylioja sanoo. Luke ja Metsäkeskus arvioivat kirjanpainajien määrää feromonipyydysten avulla. Pyydykset tyhjennettiin edelliskerran juhannuksen alla. Kuoriaisia oli paljon varsinkin Uudellamaalla, Kirjanpainaja-sarja seuraa kuoriaisen eloa keväästä pakkasiin. Kanta-Hämeessä ja Keski-Suomessa, mutta 15 000 kuoriaisen riskiraja ei Yliojan mukaan ole ylittynyt vielä missään. Jos se ylittyy, ovat avohakkuualojen paahteisilla reunoilla kasvavat kuuset tavanomaista alttiimpia kirjanpainajan tuhoille. Yllättävää on Yliojan mukaan se, että Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa feromonipyydyksiin on tänä vuonna tullut viime vuotta vähemmän kirjanpainajia. Näillä alueilla kuoriainen on viime vuosina aiheuttanut eniten tuhoja. Sitä, onko kirjanpainajakanta lähtenyt pahimmilla tuhoalueilla laskuun, on Yliojan mukaan kuitenkin liian aikaista arvioida. Juuri kuoriutuneet kirjanpainajat ovat vaaleanruskeita mutta tummuvat vanhetessaan. UUSI KESLA 326T-KUORMAIN Vahva ja ulottuva www.kesla.com MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT: www.agcosuomi.fi Keslalla yrittäjä on kuningas. Siksi olemmekin panostaneet kuormaintemme voimakkuuteen, kestävyyteen ja huollettavuuteen. Tutustu nyt uuteen KESLA 326T -kuormaimeen ja vaikutu! 9477_.indd 23 9477_.indd 23 3.7.2022 12.51 3.7.2022 12.51
METSÄSTÄ 8.7.2022 24 Metsälehti.fi MARIA KARUVUORI, TEKSTI JUHA METSO, KUVAT KESKELLÄ laidunta törröttää tyhjä, nuhjaantunut oluttölkki. Suojelubiologi Martina Reinikainen poimii sen talteen ja harmittelee roskaamista. ”Tähän voi lehmä vaikka kuolla.” Sipoonkorven kansallispuistossa, Hindsbyn vanhan kylän mailla Byabäckenin purolaaksossa, ahkeroi nautakarja. ”Kesätyöläisiä”, kuten joskus leikillä sanotaan. Niiden tehtävä on pitää jokivarren ja lähimetsän alue avoimena ja hoitaa perinnebiotooppia. Laidunalaa on yhteensä yli 10 hehtaaria. Reinikainen on projektipäällikkönä Metsähallituksen ja Pro Agrian Lumovoimaa Uudenmaan maaseutuyrittäjille -hankkeessa. Tarkoitus on edistää luonnonsuojelualueiden perinneympäristöjen hoitoa yhteistyössä paikallisten yrittäjien kanssa. ”Ennen karja laidunsi kesällä alueilla, jotka eivät sopineet viljeltäväksi. Joenvarret ja muut ranta-alueet sekä metsät olivat laitumina.” Maatalous muuttui, ja perinteisistä elinympäristöistä tuli uhanalaisia. Niittyjä ja hakamaita kasvoi umpeen, ja myös moni kasvija eläinlaji uhanalaistui. ”Kun karja laiduntaa korkeakasvuisia heiniä ja ruohoja, pienikasvuiset niittylajit saavat enemmän elintilaa, lämpöä ja auringonvaloa. Perinteiset niityt ovatkin lajistoltaan runsaita.” Apollo palaa Sipooseen Byabäckenlaaksossa kasvavat muun muassa uhanalaiKARJA SYÖ PÖHEIKÖT AUKI Perinteisiä luontotyyppejä uhkaa umpeenkasvu. Apuun luonnonhoitoon voi ottaa nautoja, lampaita ja hevosia. ”Nauta ei ole niin valikoiva.” Sipoonkorven kansallispuistossa on karvaisia kesätyöläisiä. Naudat hoitavat laiduntamalla vanhan kylän perinnebiotooppia. Metsähallituksen projektipäällikkö Martina Reinikainen kertoo, että Hindsbyn luonnonlaitumelle on istutettu harvinaistunutta pikkuapolloperhosta. Lehmien laidunnus on suunniteltu niin, ettei perhonen häiriinny. nen hirvenkello ja sen sukulaiset kissanja kurjenkello sekä päivänkakkara, purtojuuri ja nurmikaunokki. Niittykukista hyötyvät pölyttäjät ja perhoset, joista monet ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn kasviin. Hindsbyn luonnonlaitumella on koetettu elvyttää pikkuapolloperhosen kantaa. ”Perinnebiotooppien hoi9478_.indd 24 9478_.indd 24 3.7.2022 12.56 3.7.2022 12.56
METSÄSTÄ 8.7.2022 Metsälehti.fi 25 KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, TEKSTI SAMI KARPPINEN, KUVAT RISTO MYKKÄNEN, ASIANTUNTIJA ECHO on viime aikoina esitellyt koko joukon erinomaisia polttomoottorisahoja, jotka haastavat Huskun ja Stihlin vastaavan kokoluokan mallit ihan tosissaan. Myös Echon uusi avaus akkusahojen puolelle onnistuu lähes täydellisesti samassa. Echo DCS-3500 on kevyt, tehokas ja yhtä hölmöyttä vaille erinomainen käsiteltävä. Saha tukeutuu 56 voltin sähköjärjestelmään, ja valmistajan ilmoituksen mukaan se vastaa teholtaan sylinteritilavuudeltaan 35–40 kuutisenttimetrin bensasahoja. Tämä on helppo uskoa: kiekkosahauksessa se hävisi niukasti Makitan XGT:lle, jonka tehoksi ilmoitetaan 1,6 kilowattia. Makita-vertailua olennaisempaa on, että Echon teho ja ketjunopeus riittävät erinomaisesti sekä harvennushakkuille että tavalliseen polttopuiden sahaukseen. Metsätöihin saha on myös mukavan kevyt – akulla ja 14 tuuman laipalla varustettuna sahan paino jää 5,5 kiloon. Kokeilussa Echolla hakattiin tukin mitat saavuttaneita, tuulen kaatamia runkoja. Yhdellä viiden ampeeritunnin akulla ripeästi sahaten työskentelyaika oli noin 50 minuuttia. Rauhakseen sahaten kahdella akulla pärjäisi puoli päivää. Kaasu pohjassa Ainoa moite tulee takakahvan sivulla olevasta painonappimaisesta turvaliipaisimesta, jota on painettava erikseen peukalolla, jotta ”kaasuliipaisin” painuu alas. Tämä sopisi hyvin katkaisulaitteisiin, mutta karsintatyössä ratkaisu on hankalampi kuin ”moottorisahamainen” yläkahvan yläpuolella oleva turvaliipaisin, joka painuu samalla alas, kun takakahvaan tartuntaan. Havaitsimme, että Echon käsittely karsintatyössä helpottuu, kun turvaliipaisimen painaa pohjaan ja pitää ”kaasuliipaisimen” pohjassa koko karsintasuorituksen ajan. Bensasahoilla opitusta vaihtelevasta kaasutun käytöstä kannattaa luopua, tällöin turvaliipaisimesta ei ole suurta haittaa. Vakiovarusteena olevalla 14-tuumaisella terälaipalla varustettuna saha on tasapainoinen ja mukava käsiteltävä. Vakioterälaitteena on matalaprofiilinen 3/8-jaollinen ketju, joka sopii 1,1 millimetrin ketju-uraan. Plussia myös hankintahinnasta. Akun ja laturin kanssa Echon hinta jää alle tuhannen euron. Se on samaa luokkaa teholtaan vastaavan Stihlin MSA 220:n kanssa. Saman painoluokan ykkösen, Husqvarnan 540i XP:n vastaava hinta on viitisensataa euroa korkeampi. Melkein mainio metsäsaha Uusi akku-Echo on pientä vaille erinomainen akkusaha metsätöihin. Echon uusi akkusaha osoittautui näppäräksi käsitellä. Katso video akkusahoista metsalehti.fi ECHO DCS-3500 Jännite 56 V Terälaite 3/8P 1,1 mm ketju-ura Pikalaturi LCJQ-560C 56 V Paino (saha ja akku) yhteensä 5,42 kg Saha 605 euroa, 5 Ah akku 240 euroa, laturi 102 euroa Hinta yhteensä 947 euroa Plussat ja miinukset + teho + keveys – turvaliipaisimen sijainti Echon DCS-3500 on ominaisuuksiinsa nähden edullinen akkusahaksi. M IK KO RI IK IL Ä dossa voi olla erityiskysymyksiä, kuten täällä uhanalaisen perhosen esiintyminen.” Laidunnus on järjestetty niin, että perhonen saa alkukesän lentää rauhassa. Kuumana kesäkuun päivänä naudatkin ovat vetäytyneet omaan rauhaansa puiden siimekseen, joen rantaan. Niitä on aluksi vaikea erottaa. Nauta ei valikoi Laidunnukseen käytetään myös lampaita ja hevosia. Lehmät ja lampaat syövät hiukan eri tavalla. ”Lammas valikoi enemmän, että minä tykkään tästä ja minä tykkään tästä. Se voikin tykätä jostakin sellaisesta kukasta tai kasvista, jota me haluaisimme enemmän säilyttää. Nauta taas ei ole niin valikoiva.” Mikään eläin ei sulata alumiinitölkkejä, mutta viime aikoina on keskusteltu erityisesti lehmille aiheutuvasta haitasta. Tienpientareelle autoista viskotut oluttölkit päätyvät laitumille ja mahdollisesti lopulta lehmien vatsaan. Ansaitakin voi Projektin yksi tavoite on tukea paikallista yrittäjyyttä. Karjankasvattaja voi saada luonnonhoitopalveluistaan tukea maatalouden ympäristösopimuksella. ”Hankkeessa mietitään myös tuotteistamista. Mitä lisäarvoa tuo vaikkapa villalangalle tai lihalle, että se on tuotettu näillä uhanalaisia luontotyyppejä auttavilla luonnonlaitumilla?” Reinikaisen mukaan laiduntavat eläimet voivat piristää myös matkailua. Pienmetsänomistajankin kannattaa miettiä, tekisikö osasta maistaan vaikkapa metsälaitumen. Jos ei halua hankkia eläimiä, voi ehdottaa yhteistyötä alueen karjankasvattajille. Neuvoa taas saa kysyä ely-keskuksilta tai luonnonsuojelualueilla myös Metsähallitukselta. ”Myös Helmi-elinympäristöohjelman kautta on mahdollista hakea tukea perinnebiotooppien kunnostamiseen.” Perinnebiotooppeja ovat niityt, hakamaat ja rantaniityt. Luken uuden tutkimuksen mukaan luonnonlaidunnus ei lisää vesistöjen ravinnekuormaa rannoillakaan, sillä lehmät myös sitovat ravinteita syödessään. Autojen ikkunoista heitetyt alumiinitölkit ovat laitumilla ongelma. 9478_.indd 25 9478_.indd 25 3.7.2022 12.56 3.7.2022 12.56
METSÄSTÄ 8.7.2022 26 Metsälehti.fi MARIA KARUVUORI, TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVAT M uinaiset asukkaat ovat jättäneet jälkensä Verlankoskesta kohoavaan kallioseinämään. Punaisella maalatusta kalliomaalauksesta voi erottaa ihmisja eläinhahmoja, ja se on ajoitettu suunnilleen kampakeraamisen kulttuurin aikaan. Noin 7 000 vuotta myöhemmin Verlaan muuttivat työläiset. Koski valjastettiin Suomen suuriruhtinaskunnan kasvavan puuteollisuuden käyttöön, ja kylä syntyi tehtaan ympärille. Herra Hugo Neuman perusti Verlaan puuhiomon vuonna 1872, mutta puinen rakennus paloi melkein heti, vuonna 1874. Sitten tulivat herrasmiehet Gottlieb Kreidl ja Wilhelm Dippel, jotka perustivat uuden hiomon. Verlassa alettiin tuottaa myös pahvia. Puinen kuivaamo paloi vuonna 1893, mutta tilalle nousseet punatiiliset tehdasrakennukset ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussaan. Nykyisin Verla on matkailijoiden käytössä. Tehdasalueella voi tutustua teollisuushistoriaan oppaiden kanssa, ja vanhat työläisten asunnot on muutettu vuokramökeiksi turisteille. Jopa vanhan uittokämpän voi varata itsenäiseen majoittumiseen, ja kalliomaalauksia voi ihailla parkkipaikalta tai vaikkapa veneen kyydistä. Verlan tehdasmuseon opas Veeti Tavi kertoo, että Verlassa tuotettu pahvi oli hyvässä maineessa. Parhaimpina vuosina pahvia on valmistettu melkein 3 miljoonaa kiloa. 1930-luvun loppupuolella pahvia myytiin paljon muun muassa Puolustusvoimille ammuslaatikoita varten. Verlan vanha puuhiomo ja pahvitehdas sekä tehdasalueen asuinrakennukset tutustuttavat 1800-luvun teollisuuteen ja kulttuuriin. Verlan punatiiliset tehdasrakennukset ovat hyvin säilynyt esimerkki 1800-luvun uusgoottilaisvaikutteisesta tehdasarkkitehtuurista. Patruunan asunto, eli pytinki, edustaa 1800-luvun lopun puurakentamista, jossa on vaikutteita sekä sveitsiläisestä että karjalaisesta tyylistä. Verlan tehdasalue oli muihin aikalaisiinsa verrattuna pieni, mutta nykyisin se on ainutlaatuinen, ehjänä säilynyt kokonaisuus. Kuvassa alkuperäiset puiset tehdasrakennukset, jotka tuhoutuivat tulipalossa. 9479_.indd 26 9479_.indd 26 3.7.2022 12.55 3.7.2022 12.55
METSÄSTÄ 8.7.2022 Metsälehti.fi 27 Vedestä voimaa Tehdas toimi kokonaan lihasja vesivoimalla 1920-luvulle asti. Muun muassa pyöreät hiomakoneet saivat käyttövoimansa koskesta hammasrattaiden ja turbiinin avulla. Työntekijääkin tarvittiin täyttämään uunit puulla ja aloittamaan prässääminen. Vaatteet olivat siinä työssä koko ajan likomärät, eikä tahtia saanut hidastaa. Verlan pahvi syntyi pelkästä puuhiokkeesta ja vedestä, ilman mitään kemikaaleja. Hiomakoneelta hioke jatkoi matkaansa kourua pitkin alakertaan, jossa siitä tehtiin metrin pituisia ja 70 senttiä leveitä arkkeja. Mekanismi on ollut samanlainen kuin mitä vielä nykyisinkin paperiteollisuudessa käytetään. Kokoojakoneen rumpuviira nosti hiokemassan pyörimään ympärilleen, ja samalla vettä valui pois. Massa kertyi päärummulle, ja kun pahvi oli oikean paksuista, se pyöräytti pientä rengasta, joka puolestaan soitti kelloa. Siitä työntekijä tiesi, että pahvi oli valmista leikattavaksi. Verlassa pyrittiin omavaraisuuteen: aluksi säästösyistä ja materiaalien saatavuusongelmien vuoksi, myöhemmin siksi, että koneet olivat niin vanhoja, ettei niihin välttämättä enää saanut varaosia. Omalla konepajalla pystyttiin korjaamaan kaikenlaista, eikä mitään heitetty hukkaan. Esimerkiksi kuorimiskoneesta lentelevät kaarnanpalat hyödynnettiin polttopuina. Miehet oli rautaa, ja naisetkin Työvuorot olivat ennen Suomen itsenäistymistä ja työaikalakia 12 tunnin mittaiset, ja tehdas oli käynnissä yötä päivää. Työt oli jaettu naisten ja miesten kesken: naisten tehtävissä tarvittiin sorminäppäryyttä ja miesten tehtävissä fyysistä voimaa. Esimerkiksi yli 2 000 kiloa painava hiomakivi vaihdettiin käsin nostamalla. Verlan naisetkaan eivät olleet heiveröisiä. He työskentelivät pahvirummulla ja kuivaamossa ja joutuivat nostelemaan painavia pahviarkkeja. Kokoojakoneilla työskenteleviä naisia kutsuttiin massakarhuiksi. Työläisten elämä keskittyi tehtaan ympärille, ja heille kehittyi omanlaistaan kulttuuria ja huumoria. Oli tavallista, että pariskunnat tapasivat tehtaalla. 1800-luvun teollisuudelle oli tyypillistä, että tehtaiden johtajat eli patruunat suhtautuivat työläisiin isällisen holhoavasti. Työväenluokkaa pyrittiin ohjailemaan kunnollisiksi, ja Verlan kylässäkin ensimmäisen kansakoulun perusti tehdas vuonna 1890. Tehtaan palveluksessa saatettiin olla pitkäänkin. Herman Kinnari -niminen työmies teki Verlassa peräti 55 vuoden uran. Kauas ei jäänyt myöskään 51,5 vuotta palvellut Maria Mattsson, josta on tullut pieni legenda. Hän työskenteli koko elämänsä saman punnitusvaa’an vieressä ja pystyi lopulta arvioimaan pahviarkkien painon erittäin tarkasti pelkällä käsituntumalla. Elämä sulkemisen jälkeen Pahvitehdas suljettiin vuonna 1964, mutta siihenkään ei Verlan tarina loppunut. UPM perusti Verlaan Suomen ensimmäisen teollisuusmuseon vuonna 1972. Suomessa on ainoastaan seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, ja Verla on niistä yksi. Nyt on siis Verlan tuplajuhlavuosi, kun itse tehdas täyttää 150 vuotta ja museo viisikymmentä. Syntymäpäiviä on vietetty juhlimalla, teemanäyttelyillä ja Verlan tehdasmuseo 50 vuotta -juhlajulkaisulla. Opas Veeti Tavi esittelee kuorintakonetta. Verlassa juuri mitään ei heitetty hukkaan, ja koneesta yli jääneet roskatkin käytettiin polttopuuksi. Verlan pahvi oli hyvämaineista ja kysyttyä. Kuivaamossa työskentelivät naiset. VERLA Hiomakoneet toimivat tehtaan alkuaikoina vesivoimalla, mutta työntekijän piti valvoa ja täyttää niitä jatkuvasti. VERLA 9479_.indd 27 9479_.indd 27 3.7.2022 12.55 3.7.2022 12.55
PILKKEET 8.7.2022 28 Metsälehti.fi HEIKKI HAMUNEN, TEKSTI HARRI MÄENPÄÄ, KUVAT NÄPPITUNTUMA on jopa heppoisen kevyt, kun suomalaisen Feelmaxin Kuuva-jalkineet ovat ensimmäistä kertaa käsissä. Siinä missä perinteikkään saksalaisen vaelluskenkätehtaan jämerä perusjalkine painaa liki 900 grammaa, Feelmaxin paljasjalkakengän – tai kevytjalkineen – paino nousee vain 480 grammaan. Valmistaja sanoo mallin olevan vaelluskenkämarkkinoiden kevein. Brittiläisen kilpailijansa kevytjalkinemalliin verrattuna jalkine on liki sata grammaa kevyempi. Erikoiset tuntemukset jatkuvat, kun nyörit on kiristetty joustavan varren ympäriltä. Ensi alkuun pitää kysyä itseltään, mitkä jalkineet jalassa ovatkaan. Tuntuma ei vastaa perinteisiä kenkiä, ei ihan sukkaakaan, mutta jotain siltä väliltä. Ehkä eniten ihmetystä aiheuttaa se, kuinka varpailla on yllättävän paljon tilaa liikkua. Tunto tulee pohjan läpi Kun metsäpolulla kengän alle jää puunjuuri tai käpy, jalkapohja rekisteröi ne selvästi. Ohut, 2,5–4 millin pohja kuitenkin pehmentää tuntemusta todelliseen avojaloin kulkemiseen verrattuna. Kiville astuessa varpaat sekä koko jalkaterä leviävät ja mukautuvat maastoon aivan eri tavalla kuin jäykkäpohjaisilla kengillä kävellessä. Tämä onkin paljasjalkakenkien idea: laittaa jalkaterän lihakset ja nivelet töihin. Jalkaterien pienet lihakset saavat näillä luontevaa liikettä ja treeniä peruskävelyn yhteydessä. Paljasjalkakenkien ideologia on, että ihmisen jalka on miljoonien vuosien kehityksen myötä VOIMAJUMPPAA VARPAILLE Jalkateriä aktivoivat paljasjalkakengät ovat rynnineet myös maastojalkineiksi. Ne tarjoavat tilaa varpaille ja hyvän tuntuman maahan. Paljasjalkakengissä jalkaterän lihakset aktivoituvat ja jalkaterä elää maaston muotojen mukaan. Kevytjalkineiden keskeinen ominaisuus on tasainen, ohut ja taipuisa pohja. RETKEILY ”Ihmisen jalka on miljoonien vuosien kehityksen myötä muovautunut pärjäämään ilman kenkiä. Paljain jaloin emme kuitenkaan pärjää.” 9480_.indd 28 9480_.indd 28 3.7.2022 12.59 3.7.2022 12.59
PILKKEET 8.7.2022 Metsälehti.fi 29 SEPPO VUOKKO, teksti / JORMA PEIPONEN, kuva TEKIJÄT OVAT PITKÄN LINJAN LUONTOAMMATTILAISIA. METSÄN KÄTKÖISSÄ muovautunut pärjäämään ilman jalkaterää tukevia tai askelta vaimentavia kenkiä. Paljain jaloin emme kuitenkaan arjessa pärjää – jalkineiden suojaa tarvitaan muun muassa kylmyyttä ja mekaanisia osumia vastaan. Paljasjalkakenkien tarjonta on viime vuosina kasvanut reilusti, ja niillä on omaa vannoutunutta käyttäjäkaartiaan. Innostuneimmat sanovat, että eivät halua perinteisiä kenkiä enää jalkaan laittaakaan. Monella motivaatio käyttöön kasvaa sen takia, koska niiden koetaan auttavan myös selkävaivoihin. Kumisaappailla on paikkansa Koska paljasjalkakenkien pohjat ovat ohuet, lumen ja jään aikaan kylmällä on lyhyempi tie jalkateriin. Tilavissa jalkineissa tähän voi varautua ja käyttää paksumpaa pohjallista sekä villasukkia. Lisäsukkien avulla jalat eivät lyhyillä kävelylenkeillä kylmettyneet helmikuun 15 asteen pakkasessakaan. Jatkuvasti vetisiin oloihin näitä ei kuitenkaan ole tehty, eivätkä ne korvaa kumisaappaita. Jalkineissa on jalkapöydän sivuilla kyllä vettä pitävä Sympatex-kalvo, mutta se ei ole ikuinen. Vesi voi kulkeutua jalkineeseen myös korkeammalta, iltin kautta. Nahkan rasvaaminen aika ajoin mehiläisvahapohjaisella hoitoaineella pitää pintaa kunnossa ja suojaa paremmin vedeltä. Kun jalkineet sitten joskus kuitenkin kastuvat, ne tulee kuivata maltin kanssa huoneenlämmössä. Kuivumista edistää, kun kenkien sisälle laittaa sanomalehden sivuja imemään suurinta kosteutta. Lämmityspatterin päällä, saunassa tai muuten erityisen lämpimässä näitäkään nahkakenkiä ei tule kuivattaa, jotta pinta ei muutu koppuraksi. Artikkelissa on hyödynnetty keskusteluja joensuulaisen Askellusklinikka Oy:n kanssa. Kokoa 46 oleva Feelmax Kuuva -jalkine painaa 480 grammaa. Perinteinen ja jäykkä vaelluskenkä painaa liki tuplaten. PAJUNÄLVIKÄS on puolen sentin mittainen, tasaisen ruskea ja lyhytkarvainen kovakuoriainen, joka ei ulkonäöllään herätä huomiota. Aikuiset nousevat talvehtimispiiloistaan toukokuussa ja siirtyvät juuri lehteen tulleisiin pajuihin. Viikon verran ne syövät tuoreita lehtiä, mutta sitten ne alkavat tositoimiin. Koppiaiset parittelevat tshekkiläisen tutkimuksen mukaan jopa parikymmentä kertaa päivässä, ja seksiakti kestää keskimäärin puolisen tuntia – siis vuorokaudesta saattaa jopa puolet kulua seksihommissa. Kuuden viikon elinajasta aktiivista paritteluaikaa on noin 20 päivää, jolloin parittelukertoja kertyy yli 400 ja aikaa siihen on mennyt noin 200 tuntia! Naaras varmastikin parittelee usean koiraan kanssa, jotta saisi varastoitua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyviä siittiöitä. Loppuaika kuluukin sitten syödessä. Hääkauden päätteeksi naaras alkaa munia. Se sijoittaa munat pieninä, 3–20 munan ryhminä lehden reunan alle usean päivän aikana. Kun naaras sitten on elämäntehtävänsä täyttänyt, pensaikossa on keskimäärin 600 munaa. Elämä keskittyy siis syömiseen ja lisääntymiseen – ja se näkyy. Sekä toukat että aikuiset syövät lehteä pääosin niin, että lehden suonitus ja yläpinta pysyvät ehyinä. Lehdet ruskettuvat, mutta pysyvät pensaissa. Silloin kun kaikki menee pajunälvikkään kannalta hyvin – talvehtiminen onnistuu, taudit, pedot ja loiset – pysyvät kurissa, pellonreunan pajukot muuttuvat kesän mittaan täysin ruskeiksi. Pajut torjuvat eläimiä fenoliyhdisteillä. Niiden määrä on eri pajuissa erilainen. Eniten fenoleja on mustuvapajussa, kiiltopajussa selvästi vähemmän. Kiiltopaju onkin nälvikkään suosikki, mutta muutkin pajut ja jopa lepätkin kelpaavat. Lepissä elävät nälvikkäät ovat keskimäärin pajuissa varttuneita kookkaampia, mutta muita ulkonäköeroja ei ole. Naaras munii useimmiten sille kasvilajille, jolla on itsekin toukkana elänyt, mutta koiraiden intoa ei toukka-ajan ravinto hillitse: parittelukumppaniksi kelpaavat sekä lepällä että pajuilla eläneet naaraat. Tämä on estänyt toistaiseksi lepän ja pajujen nälvikkäiden kehittymisen eri lajeiksi. PAJUKON SEKSIPETO Kun pajunälvikkäillä menee hyvin, pajukot muuttuvat ruskeiksi kesken kesän. 9480_.indd 29 9480_.indd 29 3.7.2022 12.59 3.7.2022 12.59
PILKKEET 8.7.2022 30 Metsälehti.fi TUTKIJALTA LUKIJAKYSYMYS V E S I S T Ö J E N j a hakkuualueen väliin jätettävillä puustoisilla suojakaistoilla pyritään vähentämään kiintoaineen ja ravinteiden aiheuttamaa vesistökuormitusta. Maaston kaltevuus, maanpinnan rikkoutuminen koneiden alla, maanmuokkaus ja kantojen korjuu lisäävät uudistamisessa vesistöihin valuvan kiintoaineen ja ravinteiden määriä. Hakkuualan ja vesistön väliin jätettävän suojakaistan tai -vyöhykkeen vähimmäisleveys vaihtelee Suomessa käytettävissä sertifiointijärjestelmissä ja ohjeistoissa 5–30 metrin välillä. Metsälaki ei mainitse lainkaan järvien ja jokien suojakaistoja. Kun suojakaistoja koskevat ohjeet vaihtelevat näin paljon, mikä olisi sitten paras käytäntö – tarvitseeko suojakaistalle määritellä minimileveys? Tapio suosittelee vähintään viisi metriä levää suojakaistaa, mutta luonnonhoito-ohjeissa korostetaan, että leveyden määrää kuvion kaltevuus ja maalaji: kaltevilla ja hienojakoisilla mailla tarvitaan leveämpi kaista kuin tasaisilla ja karkeilla mailla. Suojakaistalla ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen raivausta tai kemiallista torjuntaa, ja latvusmassan jättämistä vältetään. Ruotsin metsälaissa ollaan samoilla linjoilla, ja vesistöjen suojakaistoille ei edes määritellä minimileveyttä, leveys harkitaan paikallisesti. Tämä edellyttää toimijoilta hyvää tietämystä, mutta voi johtaa myös siihen, ettei suojakaistoja lainkaan jätetä, ja vesistöjen rannoille kasataan jopa hakkuutähteitä. Tällaisen tapauksen näin hiljattain Länsi-Götanmaalla, eikä tämä ole tuntematonta Suomessakaan. Johtopäätös on, että suojakaistalle on määriteltävä minimileveys. OHJEISTOISSA korostetaan sitä, että suojakaistan kerroksellinen kasvillisuus ja rikkomaton maanpinta sitovat itseensä uudistusalalta valuvassa vedessä olevat ravinteet ja kiintoaineksen. Mitä tutkimustieto sanoo tästä väittämästä? Sitooko viisi metriä leveän suojakaistan kasvillisuus valuveden ravinteet ja kiintoaineksen? Entä 15 metriä leveä kaista? Suojakaistalle jätetyn kasvillisuuden merkitys ravinteiden valuntojen vähentäjänä riippuu siitä, kuinka paljon maaperässä on ravinteita sitovaa juuristoa. Suojakaistan leveyttä tulee tarkastella juurten ulottuvuuden eikä runkojen sijainnin perusteella. Tiheästäkään puustosta ei ole ravinnevalumien pidättäjäksi, mikäli suurin osa juurista ulottuu hakkuualueelle. Mikäli suojakaista on vain viiden metrin levyinen, kaistalle jätettyjen puiden juurista valtaosa ulottuu hakkuualalle. Maaperä tiivistyy, hakkuuja korjuukoneet vaurioittavat varsinkin kuusen pinnallista juuristoa, ja juurten toiminta vedenja ravinteiden otossa häiriintyy. Mikäli suojakaistalla tehdään poimintahakkuita, hakattujen puiden juurten hajoaminen lisää orgaanisen aineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöön. Harvennetun suojakaistan puusto myös kaatuu helposti kovilla tuulilla. SUOJAKAISTAN aluskasvillisuus, pensaat ja puut, sitovat ravinteita juurilla ja mykorritsoilla. Ohuimmat ravinteidenottojuuret ovat paksueli tukijuurien päissä. Usein luullaan, että puiden juuret ulottuvat yhtä pitkälle rungosta kuin latvustokin. Tämä on harhaluulo, juuristo ulottuu paljon laajemmalle. Tutkimusten mukaan koivu ulottaa juurensa jopa 20 metrin päähän rungosta ja mänty ja kuusi ainakin 9–10 metrin päähän. Tältä pohjalta tehokkaasti toimiva suojakaista on mahdollisimman leveä, vähintäänkin 15–20 metriä. Mitä enemmän jätettyjä puita ja pensaita sekä aluskasvillisuutta, toisin sanoen mitä leveämpi suojakaista, sitä vähemmän vesistövaluntaa. On edullista, jos suojakaistoilla on sekä havuettä lehtipuita myös siksi, että lehtipuiden, kuten koivun, juuret ottavat ravinteita eri maakerroksista, syvemmältä ja myös laajemmalta kuin havupuiden juuret. Tapion talousmetsien luonnonhoitosuositusten päivitystyössä keskitytään tänä vuonna vesielinympäristöjen turvaamiseen. Toivottavasti uusimistyössä huomioidaan erilaisten vesistöjen vaatimat suojakaistat ja niiden riittävät leveydet ottamalla huomioon myös puuston maanalaisten osien ulottuvuudet. HELJÄ-SISKO HELMISAARI METSÄMAATIETEEN PROFESSORI EMERITA Millainen suojakaista vesistöille? Suojakaistoja koskevat ohjeet vaihtelevat. Kaistoille olisi määriteltävä minimileveys. Hakkuualueen ja vesistön väliin jätettävän suojakaistan leveys ei ole yksiselitteinen asia. SA M I KA RP PI N EN “Harkitsen metsäni suojelua, mutta perintövero mietityttää. Millainen on suojellun metsän verokohtelu omistajan kuollessa? Kuinka paljon perinnönsaaja joutuu maksamaan veroa metsästä, jota hän ei voi hakata tai hyödyntää?” SUOJELUSTA KIINNOSTUNUT LUKIJA KUTEN mikä tahansa muukin omaisuus, suojeltu metsä arvostetaan perintöverotuksessa vainajan kuolinhetken käypään arvoon. Perintöja lahjaverotuksen arvostamisohjeessa on esitetty kaavamaisia arvoja metsälle, joutomaalle ja luonnonsuojelulain nojalla perustetuille luonnonsuojelualueille, joita käytetään arvostamisessa silloin, kun muu selvitys käyvästä arvosta puuttuu. Suojelualueiden sekä joutomaiden arvoksi katsotaan ohjeen mukaan tällöin 50 euroa hehtaarilta. Määräajaksi ympäristötukisopimuksella suojelluille metsille ei Verohallinnon ohjeessa ole toistaiseksi ollut erikseen omaa kaavamaista hehtaarihintaa. Nämä pienialaiset kohteet on kuitenkin osattu arvostaa perukirjoissa käypään arvoonsa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan perintöverotuksessa omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Perittävästä omaisuudesta määrättävän veron suuruutta voi selvittää vero.fi-sivustolta löytyvällä perintöverolaskurilla. KARI PILHJERTA YLITARKASTAJA VEROHALLINTO Miten perintöverotus arvostaa suojellut metsät? 9481_.indd 30 9481_.indd 30 3.7.2022 13.36 3.7.2022 13.36
PILKKEET 8.7.2022 Metsälehti.fi 31 LUKIJAKYSYMYS “Kiinnitin huomiota kuusentainten runsasoksaisiin tyviin. Mistä moinen oksikkuus mahtaa johtua? Voiko kyseessä olla boorin puutos? Tietääkseni taimikkoa ei ole lannoitettu. Mitä taimille pitäisi tehdä?” NIMIMERKKI REKSA KYSYJÄ viittaa boorin puutokseen, mutta siinä yleinen ongelma on monilatvaisuus. Puista tulee pahimmillaan pensasmaisia puskia eivätkä juuri kasva pituutta. Tässä ongelma on oksaisuus. Koska oksat ovat alaosassa, ongelma on vaivannut jo taimivaiheessa. Yleensä oksia kasvaa, kun taimilla on ”liikaa” tilaa ja paljon ravinteita, kuten typpeä. Näin käy esimerkiksi, jos taimet on istutettu liian harvaan käytöstä poistetulle pellolle. Tässä ei ole tietoa maaperästä tai istutustiheydestä, joten jää kysymysmerkiksi, ovatko veikkaamani selitykset tähän sopivia. Alaosan oksat ovat alkaneet jo karsiutua, joten niille ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään. Poistaminenkin olisi turhan työlästä, Mistä kuusen oksikkuus johtuu? PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN SUOMEN Metsäsäätiö järjestää alueellisesti koh dennetun keräyksen Metsämuseo Luston peruskorjauksen rahoittamiseksi. Varoja kerätään Lustolle Etelä-Savon sekä Eteläja Pohjois-Karjalan alueilla vuoden ajan ensi lokakuusta alkaen. Kaikki alueen puunostajat ja metsänomistajat, mukaan lukien Metsähallitus, ovat mukana järjestämässä keräystä. ”Suomen Metsämuseo Lusto peruskorjataan innovatiivisia puukorjausrakentamisen ratkaisuja hyödyntäen sekä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti”, kertoo Luston toimitusjohtaja Niina Uronen. Luston kohdennettua keräystä ovat valmistelleet alueen puuta ostavat yritykset sekä metsänhoitoyhdistykset. ”Toivottavasti mahdollisimman moni metsänomistaja intoutuu seuraavien puukauppojen yhteydessä laittamaan rastin ruutuun menekinedistämismaksulle ja siten tukemaan Luston peruskorjausta”, Metsäsäätiön toimitusjohtaja Martta Fredrikson toivoo. Metsäsäätiö kerää Lustolle etenkin jos tällaisia puita on paljon. Jos taas oksaisuus vallitsee myös puun yläosassa, kannattaa kerätä muutamasta puusta latvuksen yläosasta neulasnäytteet ja tehdä ravinneanalyysi. Tällöin mahdolliset ravinne-epäsuhdat selviävät. PASI RAUTIO FT, TUTKIMUSPROFESSORI LUONNONVARAKESKUS www.metsalehti.fi/metsamaa MAAJA METSÄTILA, Parikkala, Rautalahti 9,766 ha, josta metsää n. 7,9 ha. V. 1965 valm. okt, n. 52 m 2 , jossa kuisti+et+k+2h+polttava kuivakäymälä. Puulämmitys liesi/leivinuunilla ja kamiinalla. Vesiputki vedetty lähdekaivolta talon nurkalle, ei viemäröintiä, Kellarikerros rakentamaton. Pihapiirissä pihasauna, aitta ja puucee, vanha riihi, navetta sekä pieni maakellari. Simpelejärven hiekkapohj. rantaa noin 110 m. Kaavoitus mahd. 25 k-m 2 :n saunarakenn. rakentamisen, sähköt vedetty rantaan. Tilan rehevästä metsämaasta n. 1,7 ha varttunutta rauduskoivikkoa, taimikoita n. 4,5 ha ja tuoretta lehtoa n. 1 ha, josta osa ML 10 §:n erityisen tärk. elinympäristöä. Ympäristötuki mahd. Hp. 72 000 € MAAJA METSÄTILA, Kesälahti, Purujärvi 14,336 ha, josta metsää n. 12,5 ha ja peltoa n. 0,2 ha. Kokonaispuusto n. 1200 m 3 . Päärakennus rakennettu 1955 ja laajennusosa 1972. Huoneistoalaa kahdessa asuinkerroksessa yht. n. 127 m 2 . Kellarikerroksessa autotalli ja varastotiloja. Pihapiirissä nukkuma-aitta/leikkimökki ja grillikatos, navetta ja liiteri. Hp. 80.000 €. Mahdollisuus neuvotella myös pelkän talouskeskuksen kaupasta, sisältäen n. 1 ha:n kokoisen maaalueen. Hp. 45.000 € MAAJA METSÄTILA, Parikkala, Tarnala 13.018 ha. Tilan talouskeskus käsittää v. 1947 rakennetun 1,5-kerroksisen omakotitalon, 2-kerroksisen aittarakennuksen, pihasaunan ja ison navettarakennuksen, jossa mm. runsaasti varastotilaa. Päärakennuksen ak: mh, tupa, keittiö, kh, yk: iso oleskelutila ja 2 h + avovintit. Lämmitys sähköllä ja tulisijoilla, joita 5 kpl. Päärakennuksessa kuntotarkastus ja homekoirakartoitus 2.8.2021, raportti saatavissa välittäjältä. 20 km Kesälahdelta, 6,5 km 6-tieltä. Metsämaan osuus n. 8,7 ha, pääosin varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä n. 1500 m 3 , peltoa n. 3,8 ha. Hp. 115.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Myrskylä 11,27 ha. Metsätila, joka koostuu 2 palstasta. Palstat vain muutaman kilometrin päässä Myrskylän keskustasta. Puustoa on n. 376 m 3 , pääosin taimikkoa ja nuorta metsää. Raivattavaa on, mutta raivaamalla hyvä tulee! Mäntsälään 38 km, Lahteen 39 km, Porvooseen 46 km, Helsinkiin 95 km. Hp. 49.000 € / tarjous viimeistään 31.72022. RANTATONTTI, Hämeenlinna, Tuulos 8000 m 2 . Rantatontti (määräala) Tuuloksen Sorsamojärvellä Rantaviivaa n. 50 m. Kaunis rantaan loivasti laskeva tontti. Rakennusoikeus 120 m 2 ja sähköt vieressä. Etäisyys Helsingistä n. 125 km, Hämeenlinnasta n. 25 km, Lahdesta n. 50 km ja Tampereelta n. 85 km. Hp. 30.000 €. METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 VAPAA-AJAN ASUNTO, Savonlinna 2,66 ha. Ainutlaatuinen 3 saaren kokonaisuus Saimaan Pataselällä. Osittain kallioisella ja koivupuustoisella saarella sijaitsee hirsirakenteinen 1974 rakennettu hirsimökki, aitta, maakellari ja puucee. Rakennusten kunto on välttävä. Sauna on pienellä luodolla pääsaaren edustalla. Pääsaaressa on 1 RA rakennuspaikka ja n. 0,5 ha luonnonsuojelualue. Omaa rantaviivaa jopa 1 km. Mh. 80.000 € VAPAA-AJAN ASUNTO, Savonlinna Valoisalla mäntykankaalla ja hiekkarantatontilla sijaitseva talviasuttava loma-asunto Ala-Kieluulla. Tontilla v. 2007 valmistunut asuinrak., rantasauna, varasto ja iso grillikota. Loma-asunto on varustettu mukavuuksin; lattialämmitys, WC, ilmalämpöpumppu, takka ja etäohjattava lämmitysjärjestelmä sekä murtohälytysjärjestelmä. Valmis kokonaisuus tasokkaaseen lomailuun tai etätyöhön. Hp. 160.000 € SAARIMETSÄTILA, Parikkala Runsaspuustoinen saarimetsätila Simpelejärvellä. Määräala, metsämaan pa noin 37 ha. Kuusivaltainen kok.puusto n. 7000 m 3 , tukkia noin 47 %. Kasvupaikat reheviä, puustoisimmilla kuvioilla puuta yli 450 m 3 /ha! Välitöntä harvennushakkuuta kaipaavaa varttunutta kasvatusmetsää lähes 40% pinta-alasta sekä T2-kehitysluokan taimikkoja. Kohteessa 4 RA rantarak.paikkaa. Hp. 380.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa HAEMME KORJUUJA KULJETUSESIMIESTÄ Tutustu lisää www.kumeko.fi vakituiseen työsuhteeseen Poriin. Monipuolisen työnkuvan Nuorekkaan ja iloisen työporukan Hyvän työterveyden Liikuntaedun Valoisat ja modernit toimistotilat TARJOAMME: Lisätietoja työstä antaa: Amanda Peltomäki, puh 050 413 0414 amanda.peltomaki @kumeko.fi Hakemukset 31.7. mennessä sähköpostiin: Vaadimme aikaisempaa kokemusta metsäalalta 9481_.indd 31 9481_.indd 31 3.7.2022 13.36 3.7.2022 13.36
8.7.2022 32 Metsälehti.fi PILKKEET Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 0000300003 Vastauslähetys Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti. tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). Metsälehti jää kesätauolle. Seuraava Metsälehti Makasiini ilmestyy 19. elokuuta. Hauskaa kesää kaikille lukijoillemme, toivottaa Metsälehden väki! METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Maria Karuvuori, (ma) p. 050 479 7923 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 a6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@ metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Jenny Rantanen p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 90. vuosikerta. perustettu 1933 Muistakaa Metsälehden verkkosivujen kesäkilpailu, jossa etsitään luovia linnunpönttöratkaisuja. Osallistumisohjeet löydät osoitteesta www.metsalehti.fi. KU VA SH UT TE RS TO CK IM AG ES 9482_.indd 32 9482_.indd 32 3.7.2022 13.06 3.7.2022 13.06
8.7.2022 Metsälehti.fi 33 PILKKEET METSÄRISTIKKO 13 METSÄRISTIKKO 10, OIKEA RATKAISU Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 19.8.2022 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 13”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 10 on arvottu seuraaville kolmelle: Mauri Hämäläinen, Helsinki, Reijo Kuitti, Töysä ja Kaarlo Mikkonen, Kuhmo. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. KU VA SH UT TE RS TO CK IM AG ES 9482_.indd 33 9482_.indd 33 3.7.2022 13.06 3.7.2022 13.06
PILKKEET 8.7.2022 34 Metsälehti.fi MARIA KARUVUORI. TEKSTI SEPPO SAMULI, KUVA JOKAINEN Euroopan maa on erilainen, mutta metsäkysymykset ovat yhteisiä. Eurooppalainen metsäammattilaisten kattojärjestö UEF (Union of European Foresters) pyrkii edistämään monipuolista metsäkeskustelua EU:ssa ja eri maiden kansallisessa politiikassa. Tänä vuonna UEF kokoontui vuosittaiseen tapaamiseensa Suomeen, Nuuksion kansallispuiston maisemiin sekä hotelli Gustavelundiin. Järjestön saksalainen puheenjohtaja Michael Diemer kertoo, että jäseniä on myös Euroopan unionin ulkopuolisista maista. ”EU:n linjaukset ovat kuitenkin ratkaisevia mantereen metsien kehitykselle.” Seminaaritilaisuuden teemana oli taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Ympäristöasioita on jo käsitelty hyvin laajasti viime vuosien tapaamisissa. Kasvatusta ja tuulienergiaa Päivätyönään Diemer on Kastellanin metsänhoitoviraston eli Forstamtin johtaja Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Saksalainen Forstamt vastaa sekä valtion, yhteisöjen että yksityisen metsäomaisuuden hallinnoinnista. ”Yhdentoista vuoden ajan olen hoitanut myös alueemme tuulivoima-asioita. Ennen tuulivoimalan perustamista on selvitettävä alueen luontoarvot.” Maanomistaja voi ansaita tuulivoimalan vuokrasta enemmän kuin puukaupasta. Saksassa metsänhoitajien koulutus sisältää myös pedagogisia opintoja. Paikallinen metsähallitus tarjoaa koululaisille metsämajoja, joissa voi yöpyä ja saada opetusta metsäasioissa. Diemer toteaa, että lapset kasvavat jonakin päivänä aikuisiksi, ja joistakin tulee myös päätöksentekijöitä. ”Aikuisiin ei voi enää helposti vaikuttaa, mutta lapset on helppo tavoittaa. Haluamme saada aikaan kestäviä muutoksia asenteissa ja tietoisuudessa.” Lapsille kerrotaan sekä metsien talouskäytöstä että metsien suojelun tärkeydestä. Metsästrategia mietityttää Diemerin mielestä luonnonsuojeluaate on viime vuosina vaikuttanut vahvasti EU:n päätöksentekoon. ”UEF:n mielestä EU:n metsäja biodiversiteettistrategiat ovat lisääntyneine suojelutavoitteineen jo hiukan epätasapainossa.” Metsien käyttöön voidaan soveltaa neljää kestävyyden pilaria: ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen. Diemerin mielestä on selvää, että nyt talouAJANKOHTAINEN FAKTA Eurooppalainen näkökulma Metsäammattilaisten järjestön puheenjohtaja kaipaa tasapainoa metsäpolitiikkaan. Saksalainen Michael Diemer on eurooppalaisen metsäammattilaisjärjestön UEF:n puheenjohtaja. UNION OF EUROPEAN FORESTERS Eurooppalaisten metsätoimijoiden kattoyhdistys Jäsenenä 25 järjestöä 21 Euroopan maasta Edustaa yhteensä noin 85 000:ta metsäasiantuntijaa, jotka vastaavat erilaisten omistajien metsistä: valtion, yhteisöjen ja yksityisten metsänomistajien Suomesta järjestöön kuuluvat METO ja Loimu ry Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys dellinen kestävyys kärsii. Luonnonsuojelukin on toki tärkeää, Diemer toteaa. Ilmastonmuutoksen lieveilmiöt ovat aiheuttaneet Saksassa metsätuhoja viime vuosina. Myrskyt ovat kaataneet metsää, ja viimeisen kolmen vuoden aikana kirjanpainajat ovat olleet suuri riesa. Tuhokuoriaiset ovat yhä ongelma, myös Rheinland-Pfalzissa. Kuusia ei enää ole juuri lainkaan, mutta metsiin on istutettu monipuolisesti uusia puulajeja. 9483_.indd 34 9483_.indd 34 3.7.2022 13.08 3.7.2022 13.08
PILKKEET 8.7.2022 Metsälehti.fi 35 NUORTEVA METSÄLEHTI 20 VUOTTA SITTEN Sarjassa kerrotaan, mitä tähän samaan aikaan tapahtui joskus ennen. Metsälehti Makasiini ilmestyy 19. elokuuta. Tiedeliitteen teemana energiapuu ENSI NUMEROSSA Uusi kysymys: Vieläkö käytössäsi on paperinen metsäsuunnitelma? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. i Lämpeneekö mökkisaunasi oman metsän puilla? Ei 10% Kyllä 90% GALLUP SITAATTI HEIKKI NUORTEVA, TEKSTI JA KUVAT ETENKIN kesähelteillä autonomistajat harmittelevat paikoin tahmeaa mesikastetta, joka tahrii lehmusten alle pysäköityjä ajoneuvoja. Kyse on puistolehmusten (Tilia x europaea ) lehtien alapinnoilla majailevien kirvojen erittämästä sokeripitoisesta ulosteesta. Eräs toinen eurooppalainen lehmuslaji ei sen sijaan tunnu suuremmin kirvoja kiinnostavan. Pölyttäjähyönteisiä kyllä, joille kyseisen puun kukinnot ovat erinomaisia sokerilähteitä. Hopealehmusta (Tilia tomentosa ) pidetään kestävänä ja latvukseltaan näyttävänä koristepuuna. Suotuisissa olosuhteissa se saavuttaa yli 30 metrin pituuden ja parin metrin rungonpaksuuden. Puu sietää suhteellisen korkeita lämpötiloja, kuivuutta ja monia ympäristöstressitekijöitä. Kaupunkiympäristössä, jossa puut joutuvat kamppailemaan äärevissä vesi-, maaperäja ilmanlaatuolosuhteissa, hopealehmus on osoittautunut erityisen sopeutumiskykyiseksi. Hopealehmusta kasvaa luontaisesti Itävalta-Unkari-akselilta Balkanin niemimaan läpi läntiseen Turkkiin saakka. Puuta on istutettu kohtuumenestyksellä kautta koko Euroopan aina Ukrainaa ja eteläistä Suomea myöten. Baijerin osavaltiossa Saksassa hopealehmus on luokiteltu niihin vierasperäisiin puulajeihin, joilla arvellaan olevan kotimaisia lajeja paremmat kasvuedellytykset tulevaisuuden lämpenevissä ilmasto-oloissa. Saksalaiset ovat mittauksissaan huomanneet, että hopealehmuksen lehdet eivät kuumene auringonpaahteessa yhtä voimakkaasti kuin metsälehmuksen (T. cordata ) tai pyökin lehdet. Heinäkuun kovimmissa helteissäkään hopealehmuksen lehdet vain satunnaisesti lämpenivät yli 40 plusasteeseen, kun paikallisen metsälehmuksen lehtien lämpötila kohosi yli 44 asteeseen. On mahdollista, että hopealehmuksen nukkakarva heijastaa säteilyä sileäpintaisia lehtiä paremmin, pitäen lehdet viileämpinä. Turkkilaiset kirvat etulyöntiasemissa? Hopealehmuksen lehtien alapinnan karvanukka tuntuu vähentävän myös kirvojen viihtyvyyttä verrattuna puistolehmuksen sileäpintaisiin lehtiin. Eräs brittiläinen kirvatutkija on esittänyt, että Turkissa elävällä kirvalajilla on ”karvanverran” pidempi imukärsä kuin brittikirvoilla. Tällöin ne ulottuvat paremmin imemään sokeripitoisia kasvinesteitä karvojen välistä, kun lyhytkärsäiset kirvakaimansa jäävät nälissään ”nuolemaan näppejään”. Loppukesäisin on hopealehmusten alta löydetty paikoin runsaastikin kuolleita mehiläisiä ja kimalaisia. Pitkään arveltiin, että lehmuskukintojen mesikaste olisi pölyttäjille myrkyllistä. Teoria on sittemmin osoitettu vääräksi. On ennemminkin todennäköistä, että kukinnan päätyttyä lehmussokeriin addiktoituneet pölyttäjät ovat nääntyneet nälkään, jos muita ravintolähteitä ei ole ollut saatavilla. VÄHÄKIRVAISEMPI LEHMUSLAJI Hopealehmus saavuttaa yli 30 metrin pituuden ja parin metrin rungonpaksuuden. ”OLEN VIIMEISEN VUODEN AIKANA MIETTINYT, mitä kansallinen metsäpolitiikka EU:ssa enää tarkoittaa. Hallitus ei ole kyennyt/ halunnut sitä kunnolla puolustaa. Onko tahtoa lunastaa lupaukset ennallistamisasetuksen kohdalla @AnnikaSaarikko @MariaOhisalo? ” Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi Twitterissä 23.6. HEINÄKUUN 2002 Metsälehti kertoi ennätyskuivana alkaneesta kesästä. Sen seurauksena myös metsäpalojen määrä oli pompannut edellisistä vuosista. Juhannukseen mennessä metsä oli syttynyt tuleen jo yli 800 kertaa, mikä vastasi kahden edellisen kesän yhteenlaskettua palomäärää. Tuli oli polttanut 400 hehtaaria, neljä kertaa enemmän kuin vastaavana aikana edellisenä kesänä. Metsää poltettiin myös koemielessä. Evon ammattikorkeakoulun lähistöllä oli käynnissä tutkimus, jonka tavoitteena oli kehittää metsille paloherkkyysluokitus. Metsäpaloja tarkoituksella ja ilman 9483_.indd 35 9483_.indd 35 3.7.2022 13.08 3.7.2022 13.08
Mikäs mökki se on, jolla ei ole ikiomaa karttaa? Tapion karttaja metsäkaupasta löydät juuri sinun reitillesi sopivimmat kartat, oppaat, kirjat ja tietopalvelut. Teetä vaikka mökkitontista ikioma karttasi. Tervetuloa elämäsi retkelle Tapion kautta, osoitteessa Karttakauppa.fi ja Metsakauppa.fi 9484_.indd 36 9484_.indd 36 3.7.2022 13.08 3.7.2022 13.08