16. ELOKUUTA • NUMERO 5/2024 • 12,90 € WWW.METSALEHTI.FI 16. ELOKUUTA • NUMERO 5/2024 • 12,90 € WWW.METSALEHTI.FI Pikatestissä viilaustuki ENEMMÄN LEHTIPUITA Metsänhoito: Vinkit syysistutukseen TUNNISTA KONKELON RISKIT PUNKKI LEVIÄÄ POHJOISEEN PUUKAUPPA JO HYVÄSSÄ VAUHDISSA ›› Timo Lehesvirta haluaa pysäyttää luontokadon METSÄNRAJA SIIRTYY LISÄÄ KASVUA VAI TUHOJA?
Metsäliitto Osuuskunnan voitonjako vuodelta 2023 jäsenille oli noin 101 miljoonaa euroa. Maksoimme omistajajäsenten sijoittamille sääntömääräisille perusosuuksille vuoden 2023 tuloksen perusteella korkoa 6,5 %. Tee puukauppa Metsä Groupin kanssa ja sijoita puukauppatuloja Metsä1-lisäosuuksiin. Vuodelta 2023 maksoimme Metsä1-lisäosuuksille korkoa 6,0 %. Myymällä puuta Metsä Groupille omistajajäsenenä saat Metsä1-lisäosuuksia myös sillä perusteella, kuinka paljon olemme vastaanottaneet sinulta puuta neljän edellisen kalenterivuoden aikana. Lue lisää sijoitusmahdollisuuksista ja muista jäseneduistamme metsagroup.com/jasenedut Metsä jatkaa kasvuaan osuussijoituksissa *Aiempi voitonjako ei ole tae metsänomistajan sijoitusten tulevista tuotoista. Metsäliitto Osuuskuntaa ja sen lisäosuuksia koskevan esittelyasiakirjan ja lisäosuuksien yleiset ehdot ja liikkeeseenlaskuehdot löydät metsagroup.com/sijoitusvaihtoehdot
18 18 S. 74 S. Tämän numeron kannen kuvasi Seppo Samuli. 6 S. JU H A SI N IS A LO AJASSA 4 PÄÄKIRJOITUS: Metsätalous pääsi EU:n ytimeen 6 METSÄNOMISTAJA: Visa vei mukanaan 12 RISKIRAJAT paukkuvat etelässä 14 METSÄTYYPPI: Luontotyypit kuntoon 15 TAIGAPUNKKI runsastuu vauhdilla 16 LUKIJAN KUVA: Sananjalan jäljiltä TEEMA 18 Kipin kapin tunturiin 28 VAIKUTTAJA: Timo Lehesvirta haluaa pysäyttää luontokadon OMA METSÄ 36 METSÄNHOITO: 15 kysymystä syysistutuksesta 40 HALLITSETKO KIINTEISTÖT: Kaavoitus on uhka ja mahdollisuus 42 TUTKIMUS: Tekoäly vie marjaapajille 43 KOLUMNI: Tuhojen ennakointia 44 KYSY POIS: Miksi bensa pitää vaihtaa? 47 PIKATESTI: Viilausapua raivaajalle 48 PERINTÖMETSÄ: Vinkit metsän ostajalle TALOUS 51 RAHAPUU: Lämpö vaikuttaa metsässäkin 52 PUUMARKKINAT: Pirteä alku lomien jälkeen 54 KUUKAUDEN PUUKAUPPA: Ajoitus osui nappiin 55 KUUKAUDEN TILAKAUPPA: Soranottoalue kaupan päälle 56 TILAMARKKINAT: Tarjonta kasvaa 57 KOEAJO: Käytetty Honda CRV sopii metsätielle 60 KONKELOT yhä kohtalokkaita 64 TUULIVOIMAHANKE yhdisti metsänomistajat 67 KOLUMNI: Kestävää puuntuotantoa? LUONTO 68 METSO & NÄKKI: Gotlannin lintutaituri Lars Jonsson 74 TUOTE & TEKIJÄ: Mölkky leviää maailmalla 77 KANTOUREALLE haetaan jatkolupaa 78 PILKKEET: Pidetään jälkeläiset loitolla 80 MAKASIINIRISTIKKO 82 SAVOTALLA: Kolmen hehtaarin urakka JU H A M ET SO 68 S. SE PP O SA M U LI Metsälehti Makasiini 3 » SISÄLLYS
» PÄÄKIRJOITUS 4 Metsälehti Makasiini TIIA PUUKILA TOIMITTAJA ”Parhaimmillaan toimittajan työssä oivaltaa itsekin jotain uutta. Näin kävi haastatellessani Timo Lehesvirtaa. Ensimmäistä kertaa koin aidosti ymmärtäväni, miten luontokato voidaan selättää niin, että sekä luonto että metsäteollisuus voittavat.” JUHA METSO VALOKUVAAJA ”Lintutaiteilija Lars Jonsson on kulkenut mukanani 1970-luvulta lähtien. Meitä yhdistää intohimo lintuihin. Hankin nuorena harrastajana hänen kuvittamansa oppaan Euroopan linnuista. Se on edelleen klassikko, johon palaan.” MIKKO HÄYRYNEN TALOUSTOIMITTAJA ”Metsänraja-juttua tehdessäni ehdin käymään tunturipaljakalla ihan itsekseni. Vaikka maiseman muutosta en ehdi näkemään, niin ennakoivia haikeuden tuntemuksia koin, että oliko laaja aava Lapinmaa sitten tässä.” TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA SUOMALAISET metsänomistajat ehtivät tottua EU:sta vyöryvään sääntelytsunamiin, jonka viimeisin laine on pian toimeenpantava ennallistamisasetus. Tähän on kuitenkin tulossa muutos. EU:n metsäpolitiikan muutosta ennakoi Euroopan neuvoston äskettäin julkistama strategia, johon kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. Uusi suunnitelma pitää kiinni vihreän siirtymän tavoitteista, mutta siirtymä on määrä toteuttaa metsätalouden avulla. Uuden strategian mukaan ”EU-maiden on otettava kaikki hyöty irti biotaloudesta matkalla hiilineutraaliuteen”. Väistyvälle EU-komissiolle pohjoismainen metsätalous oli suuri ongelma, seuraavalle se on mahdollisuus ja osa ratkaisua. Metsätalous on nyt päässyt EU:n ytimeen. Tästä kertoo myös se, että EU:n pinta-alaltaan suurin maa Ranska liittyi heinäkuussa Suomen, Ruotsin, Itävallan ja Slovenian perustamaan For Forest Plus -ryhmään. Ranskan mukaantulon pitäisi lopettaa myös puheet pohjoismaisesta metsäteollisuusmafiasta. Väistyvä EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans ja hänen aktivisti-kabinettipäällikönsä Diederik Samsom tapasivat kutsua pohjoismaisia metsäasiantuntijoita metsäteollisuusmafian edustajiksi. Samsom, joka on myös entinen Greenpeacen kampanjapäällikkö, on jo löytänyt uutta työtä fossiilisen energian parista hollantilaisen kaasujätin Gasunien palveluksesta. Emmanuel Macronin hallinnon havahtuminen metsätalouden merkitykseen todennäköisesti lisää seuraavan EU-komission johdon halukkuutta edistää metsätalouden asiaa. Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei Timmermansin ja Samsomin projekti avohakkuiden lopettamiseksi Pohjoismaissa toteudu. PETRI KOSKINEN petri.koskinen@metsalehti.fi Metsätalous pääsi EU:n ytimeen Konkelot tappavat yhä metsänomistajia (s. 60–63).
» METSÄ NYT Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Metsälehti Makasiini 5 Tiistaiaamu (6.8.) näyttäytyi Kemiönsaarella kauniina hentoine sumuverhoineen ja kastepisaroineen. Aurinko pilkisti puiden välistä juuri sen verran, että seitit erottuivat hyvin ja pisaroista peilautui ympäröivä metsämaisema. KUVA: JAANA KOTAMÄKI
VISAKOIVU VEI MUKANAAN Timo Eskolan visakoivikoita hoidetaan neljän sukupolven voimin. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT SEPPO SAMULI » METSÄNOMISTAJA 6 Metsälehti Makasiini
TIMO ESKOLA 70 -vuotias KOTOISIN Hartolasta, jossa myös asuu ESKOLAN Visa Oy:n omistaja, aputoiminimi Royal Koivu KONEENRAKENNUSINSINÖÖRI , työskennellyt Wärtsilässä, Metso Paperilla ja Valmetilla PERHEESSÄ vaimo ja kissa sekä edellisestä liitosta neljä aikuista lasta ja viisi lastenlasta HARRASTUKSET painottuvat luontoon ja golfiin Metsälehti Makasiini 7
V V OIMAA, voimaa”, kannust aa Timo Eskola oksasaksien kanssa työskentelevää tyttärentytärtään Olivia Ollilaa. Pian visakoivun oksa napsahtaakin poikki. Seuraavaksi on tyttärenpojan Eliel Ollilan vuoro. Poistettavana on muutama visakoivun runkoon ilmestynyt vesioksa. Ne napsahtavat poikki helposti. Paksummat oksat jäävät lasten äidin Emilia Eskolan karsittaviksi. ”Ota vielä sellainen viisi milliä”, Eskola neuvoo tytärtään. Visakoivun kasvatus on siirtynyt Eskolan perheessä sukupolvelta toiselle. Ensimmäiset visakoivut Hartolassa Päijät-Hämeessä sijaitsevalle Laurilanmäelle istuttivat Timo Eskolan vanhemmat Helmi ja Arvo Eskola. Maanviljelijöinä itsensä elättänyt pariskunta jäi eläkkeelle 1990-luvun puolivälissä. Karja myytiin ja muutaman hehtaarin peltoalalle istutettiin muun muassa visakoivua. Siitä, mikä innosti istuttamaan juuri visakoivua, ei ole selkeää muistikuvaa. Arvo Eskola muistelee ”Se oli selvää, että se oli ensimmäinen ja viimeinen hankintahakkuu, jonka minä teen.” kiinnostuneensa visakoivuista nähtyään luonnonvisoja tuttavansa metsässä. ”Kyti mielessä, että visat ovat arvokkaita”, hän sanoo. Ensimmäisen visakoivikon perustamisen jälkeen visakoivikoiden määrä on lisääntynyt tasaiseen tahtiin. Helmi Eskola kertoo, että niitä on istutettu muun muassa hänen syntymäpäiviensä yhteydessä – viimeksi kolme vuotta sitten, kun hän täytti 90 vuotta. ”Täytyyhän sitä jotain harrastaa”, hän toteaa. Muutto maalle Hartolassa sijaitseva kotitila on kulkenut Timo Eskolan suvussa vuodesta 1946. Helmi Eskolan vanhemmat ostivat sen pian sen jälkeen, kun olivat joutuneet lähtemään evakkoon luovutetun Karjalan Koiviston kunnassa sijainneelta maatilaltaan. Timo Eskolan omistukseen tila siirtyi vuonna 2010. Eskola osti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vanhemmiltaan tilan päärakennuksen pihapiireineen ja parikymmentä hehtaaria tilaan kuuluneista metsistä. ”Olin jäämässä työelämästä, joten maalle muutto sopi elämäntilanteeseeni.” Eskola muistelee, että metsänomistajaksi tuleminen vaati alkuun totuttelua. Hän oli osallistunut metsänhoitotöihin jo lapsena, mutta omilleen muuton jälkeen ne jäivät moneksi vuodeksi. Kun asioista alkoi ottaa taas selvää, eivät ne kuitenkaan tuntuneet enää niin hankalilta. Pian Eskola teki ensimmäiset puukauppansakin. Viidennes visakoivua Eskolan metsistä noin viidennes kasvaa visakoivua, loput kuusta, mäntyä, koivua ja lehtikuusta. Metsänhoitotöistä Eskola tekee itse istutukset ja taimikonhoidot, visakoivikoissa myös hakkuut. Takana on myös yksi talvinen kuusikon hakkuu. ”Tein sen pakon edessä, kun lumi katkoi kuusten latvoja.” Katkenneita kuusia oli sen verran vähän, että niitä ei kannattanut myydä, eikä kukaan niitä olisi tullut kaatamaankaan. Metsurin palkkaaminen taas olisi tullut liian kalliiksi. Urakka kesti kolme viikkoa, ja puuta kertyi 50 kiintokuutiometriä. Timo Eskola opastaa tytärtään Emilia Eskolaa visakoivun karsinnassa. HARTOLA » METSÄNOMISTAJA 8 Metsälehti Makasiini
”Lopuksi oli ihan hyvä mieli. Se oli selvää, että se oli ensimmäinen ja viimeinen hankintahakkuu, jonka minä teen – pois lukien visakoivikoiden hakkuut.” Metsänhoitotöissä Eskola nauttii varsinkin siitä, että saa olla luonnossa, työ on mielekästä ja siinä näkee kättensä jäljen. Silloin, kun Eskola oli vielä työelämässä, metsänhoito tarjosi hyvää vastapainoa arkitöille. Koneenrakennusinsinöörin työt Metso Paperilla olivat pitkälti toimistotyötä. ”Olen aina sanonut, että metsänhoitotyöt ja golf ovat parasta terapiaa ja hoitoa niskalle ja hartioille. Työasiat eivät tule metsässä mieleen.” Karsinta työllistää Visakoivikoita Eskolalla on kymmenkunta. Niistä kolme hän on istuttanut itse sukupolvenvaihdoksen jälkeen. ”Visakoivut veivät mukanaan, niihin oli helppo hurahtaa. Nykyisin kun tapaan vanhempieni kanssa, visakoivut ovat aina tärkein puheenaihe.” Visakoivujen kasvattaminen vaati Eskolan mukaan enemmän opettelua kuin perinteinen metsänkasvatus. Apua hän sai omilta vanhemmiltaan ja muilta visakoivujen kasvattajilta. Visakoivujen kasvattamisesta tekee haastavaa muun muassa se, että se vaatii paljon työtä. Istuttamisen jälkeen visakoivujen oksia pitää yleensä karsia kerran vuodessa seuraavien noin kymmenen vuoden ajan. Karsinnan tavoitteena on saada mahdollisimman paljon arvokasta oksatonta ja suoraa sorvitukkia. ”Visakoivun kasvatus ei ole helppo laji. Työtunteja ei kannata laskeskella, siitä tulee vain paha mieli. Kaksi kolmesta visakoivun kasvattajasta lyö laimin kasvatuksen”, Eskola kertoo. Visakoivu on myös tarkka kasvupaikkansa suhteen. Parhaita kasvupaikkoja ovat Eskolan mukaan viljavat metsäja peltomaat. Tuhonaiheuttajista merkittävimpiä ovat lumi, joka painaa visakoivuja kaarelle, sekä hirvet. Työllistävyytensä ja hirvituhojen takia Eskola kehottaa perustamaan visakoivikot asutuksen läheisyyteen. ”Hirvituhojen vuoksi olen aikeissa osallistua hirvenmetsästykseen.” Timo Eskola sahaa tukkivannesahallaan sekä ostamiaan että omista visakoivikoistaan kaatamiaan visakoivuja. Taustalla sahausta seuraa Arvo Eskola. Sahatut visakoivut kuivuvat liiterissä. Metsälehti Makasiini 9
Kauppa kiloissa Eskola kasvattaa visakoivikoita hieman valtavirrasta poikkeavaan tapaan. Moni visakoivun kasvattaja pyrkii karsimaan visakoivujen oksat mahdollisimman korkealle, neljästä kuuden metrin korkeuteen. Eskola karsii visakoivunsa kahdesta kolmen metrin korkeuteen. ”Visakauppaa käydään kiloissa. Kasvatan mieluummin litroja kuin metrejä. Moni karsii visakoivunsa kasvun kustannuksella liian nopeasti. Jätän joihinkin runkoihin niin sanotun lihotusoksan. Uskon siihen, että runko paksuuntuu oksan alta nopeammin kuin silloin, jos kaikki oksat on karsittu pois.” Visakoivujen karsinnan Eskola aloittaa toukokuussa. Hän noudattaa niin sanottua valikoivaa karsintaa. Siinä oksia ei karsita suoraviivaisesti alhaalta ylöspäin, vaan niin, että paksumpia oksia poistetaan koko karsittavalta pituudelta ennen kuin ne ehtivät kasvaa yli kahden senttimetrin paksuisiksi. Visakoivikon voi perustaa joko siemenvisasta tai kloonivisasta. Siemenvisoista 60–70 prosenttia on visakoivuja, kloonivisoista kaikki. Eskolan metsiin on istutettu muun muassa Hartolasta löydetystä Hartolan kuningatar -lajikkeesta kloonattuja visakoivuja. ”Viimeksi istutin visakoivuja neljän metrin välein. Luonto työntää kyllä väliin pihlajaa ja muita koivuja. Jos visakoivuja istuttaa tiuhempaan, joutuu osan harventamaan pois siinä vaiheessa, kun niistä ei vielä saa rahallista hyötyä.” Visakoivun välittäjäksi Viimeisinä työvuosinaan Timo Eskola alkoi kaivata tuleviin vuosiin ”sisältöä ja tuottavaa tekemistä”. Vuonna 2014 hän perusti poikansa ja tuttavansa kanssa Eskolan Visa Oy:n. Yritys välittää visakoivua kasvattajilta loppukäyttäjille. Loppukäyttäjät ovat pääasiassa Suomessa, mutta jonkin verran yritys välittää puuta myös ulkomaille – erityisesti Saksaan. Eskola arvioi, että hänen kaltaisiaan visakoivun välittäjiä on Suomessa kymmenkunta. Visakoivun käyttäjiä – mikä voi tarkoittaa niin yksittäistä puukkojen tai kuksien tekijää kuin puukkotehdastakin – on hänen mukaansa sen sijaan satoja. Eskolan mukaan visakoivunsa saa periaatteessa kaupaksi joka puolella Suomea. Yrityksen perustamisen yhteydessä Eskola hankki myös pienen tukkivannesahan, jolla saa sahattua sekä ostamiaan että omista visakoivikoistaan kaatamiaan visakoivuja. Hän arvioi sahaavansa vuodessa 10 000–20 000 kiloa visakoivua, mutta pyrkii nykyään jättämään sahauksen muille. ”Ajattelin, että oman sahan avulla saan koko jalostusarvon itselleni. Sittemmin selvisi, että työ sujuu kenttäsirkkelillä kolme kertaa nopeammin.” Kauneus kiehtoo Heinäkuussa haastattelua tehdessä maitohorsmat peittävät violetinpunaisena mattona ensimmäisten Hartolan Lau”Metsiinsä kiintyy, kun niitä hoitaa.” Tilan vanhimmat visakoivut on istutettu 1990-luvulla. Arvo Eskolalla on visakoivuinen rannekello. Eliel ja Olivia Ollila leikkivät isoisänsä lapsuudenkodin pihamaalla. » METSÄNOMISTAJA 10 Metsälehti Makasiini
rinmäelle istutettujen visakoivujen tyvet. Puiden oksissa kasvaa paksuja naavatuppoja. Timo Eskola arvioi, että vanhimmassa visakoivikossa kasvaa ainakin 450 puuta hehtaarilla. Tavoitteena on, että puita olisi kiertoajan päättyessä eli 10–20 vuoden päästä 350 kappaletta hehtaarilla. Visakoivua pidetään arvokkaana puulajina. Eskolan mukaan visakoivun kasvatuksesta saa ”pientä lisätuloa”, jos siihen jaksaa panostaa. Kilosta tuoretta sorvivisaa saa jo euroja, tuoreesta oksavisasta – mikä sisältää muut kuin sorvivisaksi kelpaavat puun osat – maksetaan noin 50 senttiä kilolta. Kuutiometri visakoivua painaa tuoreena noin 900 kiloa. Tulojen lisäksi Eskolaa kiehtoo visankasvatuksessa tietoisuus siitä, että kasvattaa kaunista materiaalia. Metsänomistuksessa taas viehättää ajatus siitä, että omistaa jotain. ”En oikein osaa pukea sitä sanoiksi, mutta metsiinsä kiintyy, kun niitä hoitaa. Metsänomistus tuo hyvän mielen ja pysyvyyden tunteen. Että kuuluu johonkin.” Tulevaisuus avoin Sitä, mitä metsille tai Eskolan Visa Oy:lle tulevaisuudessa tapahtuu, Eskola ei osaa sanoa. Yrityksen hän aikoo pitää toiminnassa niin kauan kuin myy puuta omista visakoivikoistaan. Ainakin lapsenlapsensa Timo Eskola on saanut vakuutettua visakoivujen kasvatuksen ja varsinkin oksien karsimisen hauskuudesta. Mikä visakoivujen karsimisesta sitten tekee hauskaa? ”Alkaa näyttää siistimmältä. Me opittiin se melkein heti”, Eliel Ollila sanoo. ”Kuuluu hauska ääni, kun oksa katkeaa”, Olivia Ollila sanoo.? l TIMO ESKOLAN VINKIT 1. KÄY omassa metsässäsi monta kertaa vuodessa ajan kanssa, töissä tai harrastuksiin liittyen. 2. SUOJELE lähes alkuperäiskunnossa olevat suot ja korkeat kalliot mieluusti pysyvästi. Niistä ei tule juurikaan tuottoa, eikä niitä voi hoitaa luontoarvoja pilaamatta. 3. PYRI säilyttämään vanhaa hoitamatonta metsää luontoarvojen vuoksi mutta myös siksi, että siellä liikkuminen on erityinen kokemus. Visakoivikoiden hoitoon osallistuu Hartolassa neljä sukupolvea. Takarivissä Timo, Helmi, Emilia ja Arvo Eskola, eturivissä Olivia ja Eliel Ollila. Metsälehti Makasiini 11
TIIA PUUKILA RUOTSISSA kirjanpainajien määrä on kääntynyt laskuun, selviää Ruotsin metsäkeskuksen eli Skogsstyrelsenin tilastoista. Vastaavaa kehitystä ei ole havaittavissa Suomessa. ”Ei näytä, että parveilu olisi edellisvuosiin verrattuna ainakaan vähäisempää”, summaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja kesän kirjanpainajatilannetta. Kirjanpainajat ovat parveilleet runsaasti ja riskirajat paukkuvat ympäri eteläisen Suomen. Luonnonvarakeskuksen kirjanpainajaseurannassa kirjanpainajien yhteenlaskettu määrä ylitti heinäkuussa riskirajan kaikkiaan kahdellatoista paikkakunnalla. Eniten kuoriaisia on ollut liikkeellä edellisvuosien tapaan Uudellamaalla, mutta riskirajat ylittyivät myös Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Eteläja Pohjois-Savossa sekä Eteläja Pohjois-Karjalassa. Riskirajana pidetään yli 15 000 kuoriaisen kertymää. Tällöin uhka kirjanpainajien iskeytymiseen eläviin kuusiin on selvästi kohonnut. Suurimmassa vaarassa ovat paahteisten hakkuuaukkojen kuusikot, mutta myös metsiköiden keskiosien kuusiin voi kuivilla paikoilla tulla tuhoja. Metsäkeskukselle hyönteistuhoilmoituksia on tullut tänä kesänä samaan tahtiin kuin edelliskesänä. Hyönteistuhoja on ilmoitettu kesäkuun alun ja elokuun alun välisenä aikana yhteensä runsaalla 800 hehtaarilla. Aikaisemmasta poiketen tuhoilmoitusten kärkisijojen joukossa on Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Uudenmaan lisäksi uusia maakuntia, kuten Pirkanmaa ja Pohjois-Karjala. Merkittävä osa tuhoilmoituksista saapuu Metsäkeskukselle kuitenkin vasta loppuvuoden aikana, muistuttaa metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Suomen metsäkeskuksesta. ”Kuivumisherkillä kasvupaikoilla kasvavien kuusten omistajien on syytä olla varuillaan Kajaanista alaspäin koko eteläisessä Suomessa”, Kokkonen toteaa. Riskirajat paukkuvat etelässä Eniten kirjanpainajia on ollut tuttuun tapaan Uudellamaalla. Hyönteistuhohakkuut moninkertaistuneet Hyönteistuhojen vuoksi tehtyjen metsänkäyttöilmoitusten määrä on noussut vuodesta 2018 lähtien. Hyönteistuhohakkuista merkittävä osa, yli 90 prosenttia, tehdään kirjanpainajan takia. 1000 2000 3000 4000 5000 Hyöteistuhohakkuut, ha Lä hd e: Su om en m et sä ke sk us 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 Lähde: Luke Kirjanpainajien määrä nousussa 5000 kpl 5001-10000 kpl 10001-15000 kpl 15001-20000 kpl 20000 kpl Ei tietoa Runsaiten kuoriaisia on eteläisessä Suomessa, mutta määrissä on aikaisempia vuosia enemmän hajontaa. » AJASSA 12 Metsälehti Makasiini
”Myös aitomonikirjaaja ja kuusentähtikirjaaja ovat runsastuneet siinä missä kirjanpainajakin.” Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja. 2 293 ha Metsäkeskukselle ilmoitettujen hyönteistuhojen yhteenlaskettu määrä (1.1.2024–5.8.2024). JA N N E SK IN N A RL A Metsälehti Makasiini 13
Mistä ennallistamisasetuksessa on kyse? Asetus on EU:n jäsenvaltioille yhteistä lainsäädäntöä, jolla pyritään pysäyttämään luontokato ja sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Sillä parannetaan luonnon tilaa ja erityisesti luonnonsuojeludirektiiviin listattujen Natura-luontotyyppien tilaa. Millaisia metsiä asetus koskee? Suomessa esiintyy 68 direktiiviluontotyyppiä, joista 11 on metsäisiä. Näistä laaja-alaisia ovat luonnonmetsät, lehdot, puustoiset suot ja harjumetsät. Pienialaisiin kuuluvat esimerkiksi jalopuumetsät, vanhat tammimetsät ja tulvametsät. Miten asiat etenevät? Suomella on kaksi vuotta aikaa laatia kansallinen ennallistamissuunnitelma. Ennallistamista pitää tehdä 30 prosentilla kunkin luontotyypin siitä pinta-alasta, joka ei ole hyvässä tilassa. Jo puolen vuoden kuluttua Euroopan komissiolle on ilmoitettava, mille luontotyypeille aiotaan sallia tiettyjä helpotuksia niiden heikentämiskieltoon. Kohdistuvatko vaikutukset myös yksityismaille? Kyllä. Suomi on kuitenkin eri vaiheissa painottanut, että suojelun tulee olla mahdollista vapaaehtoiselta pohjalta. TEKSTI HELI VIRTANEN KUVA JANI MAHKONEN 1 OLLI OJALA KUKA: Ympäristöneuvos ympäristöministeriössä. MITÄ: Työskentelee EU:n biodiversiteettipolitiikan parissa, työpöydällä etenkin ennallistamisasetukseen liittyvät asiat. MITEN: Avaa Suomen näkökulmia komissiossa ja osallistuu tulkintaohjeiden laadintaan. LUONTOTYYPIT KUNTOON EU:n ennallistamisasetus astuu voimaan 18. elokuuta. Sen tavoitteet ovat kunnianhimoiset, sanoo ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä. 2 3 4 » METSÄTYYPPI 14 Metsälehti Makasiini
PUUTIAISTEN levittämät borrelioositapaukset ovat lisääntyneet. Vuonna 2013 tapauksia diagnosoitiin Suomessa 1 670. Viime vuonna tapauksia oli jo 2 285. Todellinen määrä on varmasti paljon suurempi. Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Heikki Henttonen selventää, että punkkikeskustelussa on kyse kahdesta eri lajista: perinteisestä puutiaisesta ja taigapuutiaisesta. Taigapunkin ympäristönsietokyky on puutiaista laveampi. Kuhmoisissa myyräja punkkitutkimusta tehnyt Henttonen on havainnut, että aikuisen taigapunkin sesonkina huhtikuusta alkaen tavallisia puutiaisia ei oikeastaan esiinny. Niitä tapaa vasta juhannuksen jälkeen, kun taigapunkki on väistynyt. Henttosen mukaan taigapunkki leviää ja runsastuu Suomessa hurjaa vauhtia. Henttosen tutkimusalueilla, joissa molempia lajeja tavataan, taigapunkin runsaus on tavalliseen puutiaiseen verrattuna ainakin kymmenkertainen. Tavallisen puutiaisen runsaudessa hän ei ole nähnyt olennaista muutosta kymmeneen vuoteen. Niin taigapunkki kuin tavallinen puutiainen levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Alueellista vaihtelua Punkkikannan kasvuun on useita syitä. Osin se selittyy taigapuutiaisen leviämisellä, osin ilmastonja ympäristön muutoksella, joka vaikuttaa molempiin lajeihin. Ilmaston muuttuminen on pidentänyt sulan maan aikaa. Tällöin punkilla on pidempi aika löytää nisäkkäästä veriateria, muuttua toukasta nymfiksi ja edelleen aikuiseksi ja lisääntyä. Lisäksi punkin ravintonaan käyttämät isäntälajit ovat levinneet ja lisääntyneet. “Varsinkin pienet hirvieläimet ovat runsastuneet ja levinneet pohjoisempaan. Se on vaikuttanut punkkien runsauteen”, Henttonen sanoo. Hänen mukaansa punkkien leviäminen Suomessa ei ole poikkeuksellista. Ne leviävät tällä hetkellä maailmanlaajuisesti pohjoisilla alueilla. Sitä selittää osin ilmastonmuutos. Henttonen kuitenkin korostaa, että borrelioositapaukset eivät ole lisääntyneet samalla tavalla koko Suomessa, vaan alueellinen vaihtelu on merkittävää. Valtaosa tapauksista tulee Etelä-Suomesta. Pohjoisemmilla alueilla tapausmäärät ovat huomattavasti pienempiä eikä nouseva trendi ole yhtä selvä.l IIRIS YLINEN Taigapunkki runsastuu vauhdilla Punkkikannan kasvuun Suomessa vaikuttaa muun muassa ilmastonmuutos. 500 1000 1500 2000 2500 3000 Vuosi Pohjois-Savo Helsinki-Uusimaa Koko maa 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2023 Kpl Punkkien levittämä tauti yleistynyt Diagnosoidut borrelioositapaukset vuosina 1995–2023 Lähde: THL » AJASSA Metsälehti Makasiini 15
SANANJALAN JÄLJILTÄ Metsälehti.fi:n lukijakuvapalstalla päiviteltiin sananjalan aiheuttamaa taimituhoa. Nimimerkki Ammatti Raivoojan taimikossa oli käynyt tuho. HYVÄ UUTINEN LUKIJAN KUVA Siinä on aukko kuusentaimikossa, koska sananjalka on tappanut kaikki taimet kohdalta. Tuo kasvi on yksi vaikeimmista, kun se pääsee istutuksille leviämään. Syksyllä kun se kuolee, niin se romahtaa kuin märkä pyyhe taimien päälle. Ne on kaivettava sieltä alta joka vuosi. Harvoin näkee tehtävän.” AMMATTI RAIVOOJA ”Se hyvä puoli asiassa on, että sananjalka on helppo talloa kumoon ja melko matalasta kuusi kasvaa nopeasti yli.” GLA ”Sopivalla kasvupaikalla sananjalka on minuakin kainaloon asti. Nopealla uudistamisella, mätästys ja istutus. Helpotetaan uudistusurakkaa.” MENNINKÄINEN ”Asioista pitää aina yrittää löytää positiivisiakin puolia. Sen olen ainakin huomannut, että missä kasvaa sananjalka, siellä kasvaa tosi hyvin myös kuusi ja koivukin, eli alkuvaiheen työ palkitaan hyvällä puunkasvulla.” VISAKALLIO ”Tämä on tosi. 1,5 hehtaarin kuusentaimikko muuttui heikkolaatuiseksi rauduskoivikoksi. Sananjalka napaan asti ja täysin yhtenäinen. Varjostaa niin tiukasti, ettei alla kasva mikään. Koivikko pitäisi jossain vaiheessa uudistaa, täytyy yrittää saada kuusta alikasvokseksi.” SULLI 2,52 MILJOONAA Energiapuun huhti-kesäkuun kauppamäärä 2,52 miljoonaa kuutiota oli yhden vuosineljänneksen ennätys. Lähde: Luke KONTIO TEKI ENNÄTYSKAUPAN HIRSITALOVALMISTAJA Kontiotuote Oy kertoo solmineensa historiallisen suuren kaupan. Sopimus nimeämättömän kansainvälisen asiakkaan kanssa kattaa noin 10 000 asunnon hirsirakenteet kahteen eri kohteeseen, joista ensimmäinen sijaitsee Välimerellä. Kauppa on Kontiona tunnetun yhtiön historian suurin ja yksi suurimpia rakennuskomponenttien vientikauppoja Suomessa. ”Solmittu puitesopimus on arvoltaan noin 250 miljoonaa euroa, mutta sisältää merkittävän määrä lisäoptiota asiakkaalle laajentaa yhteistyötä”, kertoo toimitusjohtaja Mika Rytky tiedotteessa. Venäjän toimitusten loputtua Kontio kertoo onnistuneensa löytämään uusia asiakkaita muun muassa Kreikasta. KO N TI O TU O TE » AJASSA 16 Metsälehti Makasiini
Nyt Tähtitilillä puukaupparahalle 4,50 % korko Nyt hyville puukaupoille Sie se harvensit metsää? Niinhän mie tein ja tein hyvät puukaupat. Nyt mehtä kasvaa ja puukaupparaha tuottaa korkoa. Ota yhteyttä storaensometsa.fi Metsäasioiden kanssa et ole yksin – Stora Enso Stora Enso Metsä p. 02046 1478
Melkein paljakkaa. Urupää Saariselän matkailukeskuksen lähellä nousee yhtenäisen metsänrajan yläpuolelle, mutta huipullakin on yksittäisiä puita. 18 Metsälehti Makasiini TEEMA » METSÄNRAJALLA
KIPIN KAPIN TUNTURIIN Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät selvimmin metsänrajalla. Vuosisadan loppuun mennessä rajan ennustetaan siirtyvän sadoilla metreillä. Joten jos tunturiluonnon haluaa kokea, kannattaa kiirehtiä. TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN KUVAT VILLE-RIIKO FOFONOFF Metsälehti Makasiini 19
OS ilmastonmuutos olisi alkanut kiihtyä jo 1960-luvulla, se olisi osunut ajan henkeen. Tuottamaton tuottavaksi -ajattelutavan aikana toivottiin, että metsänraja nousisi ylemmäs ja pohjoisemmas. Metsäntutkija ja sittemmin professori Gustaf Sirén tutki tuntureiden metsittämistä, ja koealoilla tunturikoivikoita kylvettiin männylle. Jäämeren rannalle Kirkkoniemeen suunniteltiin 1950–1960-luvuilla sellutehdasta suomalais-norjalaisena, molempien valtioiden omistamana yhteisyrityksenä. Tilastojen vahvistama lämpötilan nousutrendi alkoi kuitenkin vasta vuosituhannen taitteessa. Nyt kun luonto on muuttumassa, ajan henki on toinen. Aikaisemmin muutosta haluttiin, mutta sitä ei saatu. Nyt kun muutos mitä ilmeisimmin saadaan, se ei olekaan enää kiva. Kohti Urupäätä Luonnonvarakeskuksesta eläköitynyt Ville Hallikainen on syntynyt Inarissa ja on tutkinut pohjoisia metsiä koko tutkijauransa. Lähdemme Hallikaisen kanssa nousemaan Urupäälle, joka on Kaunispään jälkeen seuraava huippu Saariselän matkailukeskuksesta Ivaloon päin. Urupään juurella puusto on eri-ikäistä, joukossa harvakseltaan kilpikaarnaisia aihkeja. Hallikainen näyttää, että puuston ikäjatkumossa on sekä vahvoja ikäluokkia että selviä aukkoja. ”Se kertoo, että joinakin vuosina uudistuminen on ollut tehokkaampaa”, hän sanoo. On ollut myös kylmiä vuosia, jolloin siemen ei ole valmistunut. Selkein kohortti eli ikäluokka on 1930-luvun lämpöjaksolla syntynyt, lähes satavuotias puusto. ”Ennen 1930-lukua rinne on ollut vähäpuustoisempi. Sillä vuosikymmenelUusia taimia syntyy nykyisin lähes vuosittain. Silti puolimetrisenkin taimen ikä voi olla noin 50 vuotta. Kaikkien tunturien alarinteillä on 1930-luvun lämpöjaksolla syntynyt mäntyikäluokka, Ville Hallikainen näyttää Urupäällä. 20 Metsälehti Makasiini TEEMA » METSÄNRAJALLA
lä itäneiden mäntyjen sukupolven löytää kaikkien tuntureiden alarinteiltä.” Männyt ovat kasvaneet 90 vuodessa kymmenmetrisiksi ja saavuttanevat 140 vuoden iässä 15 metrin valtapituuden. Rinnettä noustaessa ylitetään yhtenäisen metsän raja ja sen jälkeen metsäisten, mutta irrallisten kuvioiden muodostama metsikköraja. Kolmantena rajana olisi puuraja, mutta sen yläpuolelle eli puuttomalle paljakalle Urupään huippu ei yllä, sillä laellakin kasvaa yksittäisiä mäntyjä. Tuulee eikä mitenkään lämpimästi, mutta näkymä yli Saamenmaan on näkemisen arvoinen. Metsätalouden jälkiä saa metsäturkista etsimällä etsiä. Metsät ovat paljolti hiilivarastoa, mutta hitaan kasvun vuoksi vähemmälti hiilinielua. Metsänrajalla hiili vapautuu takaisin kiertoon hitaasti ja hiilen kannalta ajateltuna tulevaisuus voi tuoda lisää tätä. Hallikainen löytää pieniä männyntaimia ja ilahtuu: ne vahvistavat tutkijoiden ennusteen oikeaksi – metsänraja siirtyy ja tunturit metsittyvät. Parin vaaksan mittaisen taimen oksakiehkuroista voi laskea, että ikää on 15 vuotta. Lämpökausien historiaa Hallikainen korostaa, että metsänraja on liikkunut aina. ”Aikaisempien muutosten nopeutta on vaikea arvioida, mutta nyt käynnissä olevan muutoksen oletetaan olevan nopeampi kuin koskaan jääkauden jälkeen.” Lämpimin ja pisin jakso oli atlanttinen eli holoseeninen lämpökausi, joka kesti kolmisentuhatta vuotta 5 000–8 000 vuotta sitten. Keskilämpötila oli jopa neljä astetta nykyistä korkeampi ja metsänraja vähintään 200 metriä korkeammalla. Sen jälkeen on ollut ainakin kolme huomattavasti lyhyempää lämpökautta. Viimeisin oli keskiajan lämpökausi, jolloin oli vain 0,6 astetta nykyistä lämpimämpää, mutta mäntymetsiä oli 7 200 neliökilometriä nykyistä enemmän. Se on neljä kertaa Urho Kekkosen kansallispuiston pinta-ala. Tuntureista vaaroiksi Metsänrajaan vaikuttaa eniten heinäkuun keskilämpötila. Nyt ennustetaan vähintään 2,6 asteen nousua jo tämän vuosisadan loppupuolelle. Tiedetään, etPienet männyntaimet vahvistavat, että käytännössä tapahtuu mitä teoriassa ennustetaan – metsänraja siirtyy ja harvat metsät tihentyvät. 1900 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 5 -5 20 17,5 15 12,5 10 1910 1920 1930 Sodankylä Sodankylä 1991-2020 (0,3 o c) Keskilämpötila ( o C) Keskilämpötila ( o C) 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 Vuosi Kesä Helsinki Kaisaniemi Helsinki 1991-2020 (16,6 o c) Sodankylä Sodankylä 1991-2020 (13,1 o c) Lä hd e: Ilm at iet ee nl ai to s Vuotuisten ja kesälämpötilojen kehitys 1900-luvulla Kesälämpötilat ovat nykyisin samalla tasolla kuin 1930-luvun lämpöjaksolla, jolloin männyn metsänraja nousi selvästi. Metsälehti Makasiini 21
tä männyllä metsänraja liikkuu sata metriä jokaista 0,6 astetta kohti. Metsänraja tulee nousemaan ainakin 200–300 metriä, joidenkin ennusteiden mukaan 350 metriä. Metsänrajan korkeus riippuu paljon tunturista ja siitä, minkä suunnan rinteestä on kyse. Raja vaihtelee nykyisin 250-450 metrin välillä. ”Kun siihen laitetaan 300 metriä lisää, niin paljakoita ei jää juuri muualle kuin läntisen Lapin suurtuntureille.” Lämpötilan lisäksi on tukku muita metsänrajaan vaikuttavia tekijöitä – maaperä, tykky, tuhot, sademäärä. Siksi tulevan ennustaminen tarkalleen on jokseenkin mahdotonta. Kuin toista 1930-lukua Nykyiset kesälämpötilat ovat verrattavissa 1930-luvun lämpöjakson vuosiin, jolloin parhaina kesinä Sodankylä muutti lämpösummalla mitattuna Keski-Suomeen. Toisaalta 1910-luvulla oli kylmiä vuosia, ainakin osittain tulivuorenpurkausten seurauksena. Lämpötilakäyrien heilunnalla on jotain tekemistä auringonpilkkujenkin kanssa. ”Auringon aktiivisuus on säteilyn moottori, mutta miten säteily pääsee auringosta ulos ja ilmakehän läpi maahan, on monisyinen tapahtuma”, Ville Hallikainen kertoo. Ilmastomallit ovat monimutkaisia. Lämpötilan nousua selittää moni asia, mutta aina malleihin jää iso palanen, jota ei voi selittää muuten kuin ihmisen vaikutuksella. Se on näkökulmakysymys Lämpötilan nousun vaikutuksia voi katsoa monesta suunnasta. Puhtaasti hyötynäkökulmasta on toki niin, että kasvavaa metsää tulee enemmän ja samalla hiilinieluja ja -varastoja. Jos se jotakin haittaa, niin hakataan metsät pois, voi joku ajatella. Puuston poistolla ei tosin ekosysteemiä korjata. ”Talousmetsien pohjoisrajan siirtyminen on poliittinen kysymys, mutta kyllä sille edellytyksiä on. Ellei sitten tule massiivisia tuhoja.” Valtaosa alarinteen puustosta on syntynyt 1930-luvulla, mutta sitä vanhempi ja huomattavan harva puusto osoittaa, että rinne on aiemmin ollut vähäpuustoinen. Tutkija Ville Hallikaiselle kotiseudun ilmeen muuttuminen on havaittava ilmiö, mutta ei tunneasia. TEEMA » METSÄNRAJALLA 22 Metsälehti Makasiini
Ilmastonmuutos antaa vauhtia koko Lapin metsien kasvulle. ”Jos tuhoja ei tule lisää eivätkä kosteusolot muutu ratkaisevasti, niin metsien kasvu lisääntyy ja suhteellisesti eniten Lapissa.” Tulevatko tuhot Mutta tuhoja voi tulla. Sateitten on ennustettu lisääntyvän. Jos talvikausien sademäärät kasvavat, niin talvet ovat entistä lumisempia ja lumenviipymät entistä pitempiä. Se tietää tykkyä ja lumituhoja. Talvihome leviää lumen alla ja voi tappaa tiheämmän mäntynuorennoksen kokonaan. Kuusi kestää lumenpinnan alapuolisia sienituhoja paremmin. Urupäälläkin näkee tunturikoivujen runkojen jäkälistä, että lunta on ollut metri ja ylikin. Äärevimmät olot taimi kohtaa silloin, kun se kasvaa lumenpinnan yläpuolelle. On märät tuiskut ja jäätymiset, lämpötilaerot, ahavakuivumiset. Sopeutumisen mestari Yleensä tunturikoivu muodostaa metsänrajan, joskus mänty, kuusi harvoin mutta kuitenkin joskus. ”Riippuu maaperästä ja muista tekijöistä. Kuusella pitää olla ravinteikas kallioperä ja sitä myötä maaperä.” Koivun metsänraja on vaikeimmin ennustettava. Siihen vaikuttaa porojen laidunnus ja hyönteistuhot. Tunturimittarin ja hallamittarin munat paleltuvat 30 asteen pakkasissa. ”Jos niitä ei tule, niin tunturikoivua kohtaa valtavat suurtuhot.” Siltikin, vaikka tunturikoivu on varsin sopeutuva olio. Se on hieskoivun alalaji. Äärioloissa risteytymisen estomekanismit menevät pois päältä ja ne vaihtavat geenejä vaivaiskoivun kanssa. Tunturikoivusta on vain Kiilopään ja Kaunispään tuntureilla kasvava, maanmyötäinen muoto kiilopäänkoivu. Hieskoivulla sama geenienvaihtoilmiö tapahtuu toisessa ääriympäristössä, saaristossa. ”Mitä enemmän laitetaan vaivaiskoivun geeniä, niin sitä paremmin pärjätään tunturissa. Mitä enemmän hieskoivua, sitä puumaisempi se on.” Hallikainen osaa tunturikoivun ruskan väristä päätellä, että punaisuus kertoo vahvasta vaivaiskoivun osuudesta. Vihertyvät tunturit Ekologian kannalta katsottuna luontotyypit muuttuvat, lajiston koostumus muuttuu ja tulee uusia uhanalaisia. Monimuotoisuus heikkenee sekä luontotyyppien että lajiston tasolla. Ennusteiden mukaan tunturilajien elinympäristöt supistuvat lähes viidesosaan nykyisestä vuoteen 2080 mennessä. Uhanalaisimpia tunturiluontotyyppejä ovat karujen tunturikoivikoiden jäkäläkankaat, joita uhkaa sammaloituminen. Tosin porot syövät niistä jäkälän muuttui ilmasto tai ei. ”Jos ennusteet käyvät toteen, niin tunturilintujen elinympäristöt pienenevät valtavasti. Paljakan linnuille tulee meri vastaan.” Joudutaan sanomaan heihei keräkurmitsalle, kiirunalle ja tunturikihulle, ja naali häviää ketulle. Tunturikasvit kuten sielikkö, kurjenkanerva ja riekonmarja sinnittelevät aikansa puuston alla, mutta eivät loputtomiin. Aikaisempien lämpökausien aikana tunturien lajit ovat tosin löytäneet turvapaikan jostain, ainakin sellaisen, että populaatio on selvinnyt. Muutos on sitäkin, että tuntureiden harmaanruskea yleisilme muuttuu vihreämmäksi. Se johtuu sadannasta ja sammaloitumisesta etenkin lumenviipymäalueilla. ”LIIKUN Ylä-Lapissa sekä työasioissa että vapaa-ajalla. On selvästi havaittavissa, että männyntaimia on tunturialueilla, missä niitä ei aiemmin ole ollut”, kertoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n Lapin aluejohtaja Samuli Myllymäki. ”Porotalouden puolelta on tullut palautetta, että mänty leviää kohti pohjoista ja metsät tihenevät. Paliskunnat toivovat harvennuksia ja taimikonhoitoja.” Kun metsät muuttuvat, niin metsien käyttökin voi muuttua. Ilmastonmuutokseen on varauduttu sekapuustoisia ja peitteisiä hoitomenetelmiä kehittämällä. Samalla maanmuokkausja istutusmäärät ovat pienentyneet merkittävästi. Lapin valtionmetsien pitkän aikavälin suunnittelun työkaluja ovat luonnonvarasuunnitelmat. Niitä on kaksi. Toinen on Lappi poislukien saamelaisalueet. Sen hakkuumahdollisuus on 1,9 miljoonaa kuutiota. Toinen on saamelaisalueet, jonka hakkuumahdollisuus on reilut 100 000 kuutiota. Käytännössä se kertyy Sodankylän pohjoisosasta ja Inarista, sillä Utsjoella metsätaloustoimintaa ei ole ollenkaan ja Enontekiölläkin vain nimeksi. Yhteensä hakkuumahdollisuudet ovat noin kaksi miljoonaa kuutiota vuodessa. Kasvua on 4,5 miljoonaa kuutiota, josta puoli miljoonaa saamelaisalueilla. ”Puustopääoma lisääntyy vuosi vuodelta. Jos puuston kasvu kiihtyy, niin siitä näkökulmasta hakkuumääriä voidaan nostaa”, Myllymäki sanoo. Metsätalouden ulkopuolisten metsien siirtäminen metsätalouskäyttöön on iso asia. Ylä-Lapista 90 prosenttia on Metsähallituksen hallinnassa, siitä alle 10 prosenttia on metsätalouskäytössä. ”Hyväkasvuisia männiköitä on muuallakin kuin metsätalousalueilla, mutta toimimme niillä alueilla, jotka on metsätaloudelle osoitettu.” MUUTTUUKO METSÄTALOUS? Talvihome leviää lumen alla ja voi tappaa taimia. Jos talvisateet yleistyvät, niin tuntureilla lumikerros voi kasvaa. M IL LA D EP H O TO RO VA N IE M I Metsälehti Makasiini 23
Ei käy tunteeseen Jos ilmasto muuttuu nyt ennenkokemattoman nopeasti, niin ihmisten arvostukset vasta sukkelasti muuttuvatkin. Tehometsätaloudeksi kutsuttu aika jäi ja metsien monikäytön kehitys alkoi 1980-luvun lopulla. Kuka tietää tulevaisuuden, mutta megatrendit tuskin muuttuvat, Hallikainen pohtii. Tai ainakin niin luullaan. Luontokato pitää pysäyttää ja luonnonsuojelun megatrendi pysyy – se käy loputonta taisteluaan kilpailevan megatrendin eli talouskäytön kanssa. Hallikainen suhtautuu kotiseutunsa muuttumiseen rauhallisesti. ”On minulla mielipiteeni ja arvotukseni, mutta säilytän tutkijan puolueettomuuden niin pitkälle kuin mahdollista. Kerron, mitä ehkä voi tapahtua. On näkökulmakysymys, ovatko muutokset hyviä vaiko huonoja.” Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpompi on olla asiantuntija ja olla olematta asianajaja. Arvovalintakysymykset eivät kuulu tutkijalle. ”Ei käy tunteeseen, tätä katsoo ilmiönä.”? l Kasvuolot ovat puurajalla ankarat. Puun ikää ei voi aina päätellä pituudesta, sillä kärkisilmujen tuhoutumisia ja ranganvaihtoja on voinut olla useita. Etualan pieni puu voi olla hyvinkin vanha. TEEMA » METSÄNRAJALLA 24 Metsälehti Makasiini
INARIN Tolosenkylällä asuva Oula Kustula oli päätoiminen poromies yli 40 vuotta. Hänellä on muistitietoa talvista suunnilleen 60 vuoden ajalta. Talvien muutosta on seurattu tarkasti, sillä tapa, jolla talvi tulee, on poromiehelle tärkeä. ”Molemmista päistä on talvi lyhentynyt noin kuukauden”, Kustula kertoo. Muutama vuosikymmen sitten moottorikelkalla ajettiin vielä toukokuun viimeisenä päivänä. ”Sitten tuli kovat tulvat, kun lumet sulivat yhtäkkiä.” Viime keväänä kelkkakelit päättyivät äitienpäivän aikoihin. Talven tulisi alkaa lokakuussa, mutta nykyään voi olla talvia, jolloin marjanvarvut näkyvät vielä joulukuussa. Viikkokausien pakkasjaksot olivat ennen sääntö, nykyään poikkeus. Hyvästä vaiko pahasta? Onko lämpeneminen hyvästä vaiko pahasta? Porojen kannalta ehkä paremmin hyvästä, Kustula miettii. ”Pakkasella porokin tarvitsee enemmän ravintoa eikä laidunnuspaineen vuoksi saa sitä riittävästi ilman lisäruokintaa. Olemme itse syöttäneet jäkälän pois, se on karu totuus.” Ylilaidunnuksen vuoksi poron pitää talviaikana tehdä moninkertainen kaivuutyö verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen. Jos talvi on lyhempi, niin on myös kaivuuaika. Tapa, jolla talvi tulee, on poromiehelle aina vähän pelottava. ”Jos ensin jäätyy maa ja sitten tulee lumi, niin porojen on helppo kaivaa. Poro ajatellaan jäkälänsyöjänä, mutta mustikanvarvut ovat herkkua myös.” Lyhyempi talvi sopii poromiehelle Tapa, miten talvi tulee on poromiehelle tärkeä, Oula Kustula sanoo pitkällä kokemuksella. Metsälehti Makasiini 25
Etelään ei millään Kustula on Porttipahdan allasevakkoja. Hän lähti niin pienenä, että ei muista asiasta mitään. ”Lapsena meillä oli poronsarvista muutaman metrin naru ja sitä käytiin siirtämässä joka päivä kuin poroa ainakin. Leikit olivat sellaisia silloin.” Porohommat ovat lähestulkoon kutsumus, ja Kustulasta huokuukin tyytyväisyys. ”Työtä ei saa pelätä, ja kaikista ei tähän ole.” Toisilla on parempi tokka kuin toisilla. Laadultaan vain joka kymmenes vasa kannattaa jättää siitokseen. Hyvä pienempi porokarja tuottaa sen mitä huono isompi karja. Vuoden 1974 porotilalaki antoi noin sata hehtaaria maata ja taloon avustukset. ”Jos sitä ei olisi ollut, niin täällä ei olisi ketään.” Puukaupat tehtiin hyvään hintaan. Nyt on kasvavat metsät, vaikka myytävää puuta ei olekaan. ”Etelään en olisi lähtenyt millään.”? l TEEMA » METSÄNRAJALLA 26 Metsälehti Makasiini
Ilmasto muuttuu ja todennäköisesti myös pohjoisten talousmetsien käsittelytavat, mutta talousmetsän rajojen muuttaminen on iso poliittinen kysymys. Metsälehti Makasiini 27
VAIKUTTAJA » 28 Metsälehti Makasiini
STOPPI LUONTOKADOLLE Kannattava metsäteollisuus ja luontokadon pysäyttäminen eivät ole mahdoton yhtälö. Metsä Groupin luontoasiantuntijalla Timo Lehesvirralla on selvä visio, miten kumpikin onnistuu samanaikaisesti. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT SEPPO SAMULI Metsälehti Makasiini 29
LL UONTOKATO on pysäytettävissä, mutta se edellyttää muutosta koko talousjärjestelmässä. Näin uskoo Timo Lehesvirta. Hänet palkattiin kaksi vuotta sitten Metsä Groupille johtavaksi luontoasiantuntijaksi – tehtävään, jota ei aikaisemmin ole ollut. Päätyönä on ennakoida tulevaa ja löytää ratkaisuja siihen, miten luontokadon pysäyttäminen ja kannattava metsätalous yhteensovitetaan. Tapaamme Lehesvirran elokuun alussa Metsä Groupin pääkonttorilla Espoon Tapiolassa. Hän on luvannut kertoa, miten lähes mahdottomalta kuulostava yhtälö toteutetaan ja miksi siinä ei aikaisemmin ole onnistuttu. Istumme alas neuvotteluhuoneeseen. Lehesvirta kaataa laseihin tuoremehua ja avaa haastattelun alkuun ongelman perimmäisen syyn. ”Kysymys on lopulta koko tätä kansainvälistä talousjärjestelmää koskevasta valuviasta, joka on pakko korjata.” Valuvialla Lehesvirta viittaa siihen, että liikevoittoa tehdään luonnon ja ympäristön kustannuksella. Talousja teollisuustoimijoiden keskuudessa ympäristöasiat on monesti nähty normaalia liiketoimintaa kuormittavana kustannustaakkana. Haittoja on minimoitu mahdollisimman tehokkaasti, mutta aina sekään ei riitä. Jos monimuotoisuus pidemmällä aikavälillä jatkuvasti heikkenee, sillä on yhteiskuntaa rapauttava vaikutus. Lehesvirta näkee, että koko talousjärjestelmä on orastavassa murroksessa. ”Olen täysin vakuuttunut, että netVAIKUTTAJA » 30 Metsälehti Makasiini
TIMO LEHESVIRTA METSÄ GROUPIN johtava luontoasiantuntija KOTOISIN Kouvolasta, asuu Porvoossa KOULUTUKSELTAAN filosofian maisteri, biologi. Myös keruutuotetarkastajan pätevyys löytyy. TYÖSKENNELLYT metsäfirmojen palveluksessa eri tehtävissä yli 20 vuotta OLLUT mukana tuomassa FSC-sertifiointia Suomeen sekä kehittänyt talousmetsien luonnonmonimuotoisuustoimia. PERHEESEEN kuuluu kolme lasta HARRASTAA lintuja, marjojen ja sienten keruuta. KIINNOSTUNUT filosofiasta ja tieteen etiikasta. EI OMISTA metsää, mutta jos omistaisi, yhdistäisi puuntuotannon sekä keruusienten viljelyn. topositiivisesta tulee uusi normaali taloustoimijoiden keskuudessa. Muutosta hidastaa se, että toimintaympäristö ja yhteiskunnan rakenteet ja erilaiset hallinnolliset vastuut eivät tue tätä muutosta kovin vahvasti.” Nettopositiivisella tarkoitetaan tilaa, jossa yritys aiheuttaa ympäristölle nettona enemmän hyvää kuin pahaa. Tavoitteeksi monimuotoisuus Lehesvirran asiantuntijatiimin kädenjälki näkyy Metsä Groupin strategiassa asti. Yhtiön tavoitteena on luonnon tilan vahvistaminen todennetusti vuoteen 2030 mennessä. Kyse on systeemisestä muutostavoitteesta, joka tarkoittaa talouskasvun ja luontopääoman heikkenemisen irtikytkentää. Tätä muutosta yhtiössä kutsutaan uudistavaksi metsätaloudeksi. Kyse on metsätaloudesta, joka tunnistaa, ettei monimuotoisuus voi heiketä sukupolvesta toiseen ja joka on asettanut tavoitteen tämän kehityssuunnan muuttamiseksi. Se tarkastelee metsiä kokonaisuutena kaikkien ekosysteemipalveluiden eli luonnon ihmiselle tarjoamien hyötyjen näkökulmasta. ”Viime vuosisadalla keskityttiin tuotantopalveluihin, metsäalalla puuhun. Nyt vihreä siirtymä jatkaa luonnon osaoptimointia keskittymällä vahvasti alkuaine hiileen. Tämä on suuri luontosokeudesta kumpuava virhe. Emme vieläkään osaa nähdä luonnon tarjoamaa kokonaisuutta”, Lehesvirta sanoo. Vain yhteen luonnon tarjoamaan hyötyyn keskittyminen muiden kustannuksella ei toimi pidemmän päälle. Luonnon monimuotoisuus on lähtökohta kaikille luonnosta ammennettaville tuotteille ja Lehesvirta saa intonsa muutoksesta ja haluaa, että hänen työn jälkensä on nähtävissä. Metsälehti Makasiini 31
hyödyille aina huoltovarmuudesta luonnon terveysvaikutuksiin ja uusiin tuotteisiin. Tästä syystä luonnon tilan vahvistaminen on tärkeä askel kohti muutosta. Se alkaa selvittämällä, mikä luonnon tila on tällä hetkellä. ”Tästä lähdetään mittaamalla ja seuraamalla eteenpäin.” Avainasemassa uudet metsäpalvelut Yhtiön tavoite kuulostaa kunnianhimoiselta, sillä Metsä Group ei omista metsää. Yhtiön omistavat suomalaiset yksityiset metsänomistajat, Metsäliitto osuuskunnan jäsenet. Heidän omistuksessaan on lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Jotta luonnon tilan vahvistaminen onnistuu, pitäisi metsänomistajat innostaa mukaan. Miten se onnistuu? Lehesvirran mukaan vastaus on yksinkertainen: metsäpalveluita kehittämällä ja tarjoamalla. Tavoitteena on valtavirtaistaa sellaiset metsäpalvelut, metsänhoito ja metsien käsittely, jotka tiedeperustaisesti lisäävät ja vahvistavat lajimäärää. ”Meillä on tultu ulos Metsä Group Plus -palveluilla. Vuoden alkupuoliskolla liki puolet meidän puumääristämme tuli plus-palvelun kautta. Se on lyönyt itsensä läpi muutamassa kuukaudessa.” Palvelu tukee uudistavan metsätalouden tavoitteita. Siinä jätetään esimerkiksi sertifioinnin vaatimuksia enemmän säästöpuita sekä leveät suojakaistat suojelukohteisiin, pienvesiin ja rannoille. Lehesvirta kuvailee luonnon tilaa vahvistavaa palvelua eräänlaisena metsävakuutuksena. Se kannattaa valita, vaikka tavoitteena olisi lähinnä taloudellinen tuotto. ”Lisääntyvä tutkimustieto yhä useammin tuo tukea sille, että luontoa vahvistavat ratkaisut ovat myös ilmastokestävyyteen vaikuttavia. Luonnon tilan vahvistaminen talousmetsän lajimäärää lisäämällä vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä ja vähentää erilaisten tuhojen riskejä.” Oman metsän terveyden parantamisen lisäksi metsänomistajille on rahallinen kannustin. Yhtiö maksaa jätetyistä säästöpuista korvausta. Jaksottaista käsittelyä tarvitaan Lehesvirta juo kulauksen tuoremehua, korjaa asentoa tuolissaan ja luettelee kolme asiaa, joilla yksityismetsissä vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta sekä varaudutaan muuttuvaan ilmastoon. Nämä ovat puulajiston monipuolistaminen luontaisilla puulajeilla, lahopuumäärän lisääminen sekä muusta ympäristöstä lajistoltaan poikkeavien pienelinympäristöjen jättäminen metsien käytön ulkopuolelle. Esimerkiksi lehtoja, harjuja ja paloalueita on vain muutama prosentti metsäalasta, mutta niillä esiintyy kaksi kolmasosaa metsien uhanalaisista lajeista. Jos ne suojellaan, päästään lajisuojelussa pitkälle. Tärkeintä on lehtipuuston lisääminen. Puulajiston monipuolistaminen kasvattaa lajimäärää leimikkoja hehtaaritasolla huomattavasti sekä valmentaa metsiä ilmastonmuutokseen. ”Siihen tarvitaan jaksottainen metsien käsittelymalli ja puulajikorjausta. Sitä ei peitteisellä jatkuvalla kasvatuksella saada aikaan”, Lehesvirta toteaa. Metsä Group tukee tavoitetta ostamalla vain viittä puulajia: mäntyä, kuusta, hieskoivua, rauduskoivua sekä rinnankorkeusläpimitaltaan alle 40-senttistä haapaa. Kaikki muut puulajit säästetään metsien käsittelyssä. ”Muilla tällaista linjausta ei ole. Se on aiheuttanut paljon keskustelua.” Kaikki lähtee kotimaisista puulajeista Kotimaisiin puulajeihin pohjautuvaa metsätaloutta Lehesvirta pitää olennaisena edellytyksenä monimuotoisuuden Luonto on valmiiksi jätteetön ja fossiiliton. Lehesvirran mukaan ihminen voisi hakea sieltä mallia. ”Vuoden alkupuoliskolla liki puolet meidän puumääristämme tuli pluspalvelun kautta. Se on lyönyt itsensä läpi muutamassa kuukaudessa.” Kotimaisten lehtipuulajien lisääminen on yksi merkittävimmistä keinoista vahvistaa talousmetsien monimuotoisuutta. VAIKUTTAJA » 32 Metsälehti Makasiini
vahvistamiselle. Hieman yllättäen hän esittää kysymyksen, mitä yhteistä on suomalaisella pehmopaperilla ja Saimaan muikulla. ”Järvi on edelleen siellä, vaikka Saimaalla on troolattu. Siellä on myös edelleen se metsä”. Vaikka maisema on hakkuun jälkeen erilainen, metsäluontoa ei ole korvattu tai lopullisesti hävitetty. Lehesvirta näkee, että yksi merkittävä syy nykyiseen ekologiseen kriisiin on tuotanto, joka perustuu alkuperäisluonnon täydelliseen hävittämiseen ja ihmisen luomaan monokulttuuriin. ”Metsäalalle edelleen haetaan vierasperäisiä puuplantaaseja ikään kuin luonnon mahdollisimman maksimoitu kurmoottaminen olisi se ratkaisu. Sitä myös poliittisesti kansainvälisesti haetaan.” Biologi metsäfirman leivissä Timo Lehesvirta on poikkeus metsäalalla. Hän on yksi harvoista ekologiaan suuntautuneista biologeista, joka on tehnyt uransa metsäteollisuuden leivissä. Vielä parikymmentä vuotta sitten Lehesvirta uskoi, että yksityissektori työllistää valtavirtaisesti biologeja 2020-luvulla. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka biotaloudessa on lähtökohtaisesti kyse luonnon ekologisen toiminnan ymmärtämisestä. Työtiimeissä on monesti edelleen enemmän tietoa rahan liikkeistä ja ostoskäyttäytymisestä kuin luonnon toiminnasta. ”Tämä on yksi moka, mitä on tehty”, Lehesvirta pohtii. Lehesvirralla on kokemusta metsäfirmoista jo yli 20 vuoden ajalta. Ennen Metsä Groupin palvelukseen siirtymistä, hän ehti työskennellä UPM:llä liki kaksikymmentä vuotta kansallisissa ja kansainvälisissä johtotehtävissä. Pari vuotta Lehesvirta työskenteli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrassa. Työ oli palkitsevaa, mutta Lehesvirta koki kaipaavansa työtä, jossa Metsä Group on ottanut yhtiön strategiseksi tavoitteeksi vahvistaa luonnon monimuotoisuutta todennetusti vuoteen 2030 mennessä. Metsälehti Makasiini 33
konkretia on läsnä. Halu saada tuntuvaa muutosta aikaan toi hänet kesäkuussa vuonna 2022 Metsä Groupille. Nykyiseen pestiin pääseminen vaati Lehesvirralta sinnikkyyttä ja palkkaajilta rohkeutta. ”Olen saanut itseni lisäksi haastaa myös kollegoita ja johtoa nämä kaksi vuotta. Olen tehnyt aloitteita, ja ne ovat merkittävältä osalta tulleet hyväksytyiksi.” Tuotantoympäristöissä mahdollisuuksia Lehesvirta on ehtinyt työurallaan kerätä maastoja työkokemusta noin 30 maan metsätaloudesta lähes kaikilta mantereilta. Hän kertoo olevansa iloinen, että on päätynyt takaisin Suomeen kehittämään ja edistämään puuntuotantoa. Täällä talousmetsien kapasiteetti ylläpitää luonnon monimuotoisuutta on verraten korkea jo pelkästään kotimaisten puulajien ansiosta. Juuri teolliseen käyttöön varatun alueen sekä rakennetun ympäristön kykyyn ja mahdollisuuksiin ylläpitää luonnon monimuotoisuutta tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Myös sieltä löytyy mahdollisuuksia, ei yksin suojelusta. ”Suojelua tarvitaan, mutta julkinen keskustelu on prosenttikeskustelua. Se on täysin politisoitunutta. Siinä on hyvin vähän ekologista periaatetta enää mukana. Se on mennyt tavallaan pilalle.” Kannustavia esimerkkejä löytyy myös monimuotoisuuden hyväksi jo aikaisemmin tehdyistä toimista. Niiden parissa Lehesvirta on työskennellyt urallaan tunteja säästämättä. Hän on ollut mukana esimerkiksi tuomassa FSC-sertifiointia Suomeen. Nyt tulokset alkavat vähitellen näkyä metsäluonnossa. ”Ehkä parasta on se, että omissa sielunmaisemissa, mökin retkeilyja ulkoilukohteiden talousmetsissä, saan kohdata sellaisiakin kääpälajeja, joita piti nuorempana lähteä Itärajalle bongaamaan. Nyt ne löytyvät kävelymatkan päästä.” Tulos tai ulos Muutokseen ja luontokadon selättämiseen tarvitaan mukaan kaikki toimijat ja toimialat, poikkihallinnollisuutta, ministeriöiden välistä yhteistyötä sekä rutkasti monitieteisyyttä. Suunta on kuitenkin hyvä. Lehesvirran luotto Metsä Groupin onnistumiseen monimuotoisuuden vahvistamisessa on kova, sillä tavoitetta toteuttamassa on yhtiön koko strateginen osaaminen. Se lähtee liikkeelle tavoitteista ja jatkuu toimenpiteisiin, tuloksiin ja tulosten seurantaan. ”Se on tulos tai ulos. Konsepti on hyvä verrattuna sellaiseen julkispuolen strategiaan, missä strateginen tavoitekirjaus kuihtuu toivepäiväuneksi, johon ei ole suunnitelmaa, resursseja, strategiaa. Sellaisia ne kaikki ovat olleet”, Lehesvirta summaa.? l ”Suojelua tarvitaan, mutta julkinen keskustelu on prosenttikeskustelua.” Timo Lehesvirta on tehnyt lähes 30 vuotta töitä talousmetsien monimuotoisuutta tukevien toimien eteen. 34 Metsälehti Makasiini
OMA METSÄ METSÄNHOITO S.36 : 15 kysymystä syysistutuksista ›› HALLITSETKO KIINTEISTÖT S.40: Kaava tuo rajoituksia ›› TUTKIMUS S.42 : Tekoäly laatii marjakartat ›› KOLUMNI S.43 : Tuhojen ennakointia ›› PIKATESTI S.47 : Viilausapua raivaajalle Tähän osioon on koottu asiaa metsänhoidosta. ›› KYSY POIS Miksi bensa vaihdetaan? SIVU 44 PERINTÖMETSÄ Vinkit metsänostajalle s. 48 ANN A BAC K Metsälehti Makasiini 35
Jos metsänomistaja tilaa istutustyön, sopimukseen kannattaa määritellä istutusajankohta selkeästi. Keväällä juhannukseen mennessä, syksyllä syyskuun puoliväliin. OMA METSÄ » METSÄNHOITO 36 Metsälehti Makasiini
15 kysymystä Mitä puulajeja voi istuttaa syksyllä? Kuusi on paras valinta. Syysistutus näyttäisi sopivan myös pienipaakkuisille rauduskoivun taimille eli koivuille, jotka voidaan istuttaa tavallisen kokoisella istutusputkella. Mille puulajille syysistutus ei sovi? Männyn istuttamista syksyllä ei suositella. Männyn kasvupaikat ovat karumpia ja kuivempia kuin muilla puulajeilla. Seuraavan kevään kuivuus on iso riski syksyllä istutetuille, huonosti juurtumaan ehtineille männyntaimille. Syksyllä istutettu mänty ei ehdi keräämään samanlaista sietokykyä sääolosuhteiden varalle kuin keväällä istutettu männyntaimi. Syksyllä istutettu mänty toipuu heikommin kuivuuden, kylmyyden tai talvisten lämpötilavaihtelujen aiheuttamista neulasja versovaurioista. Milloin syysistutuksia tehdään? Syysistutuskausi on määritelty elokuun puolivälistä syyskuun loppuun. Käytännön metsätyömaailmassa syysistutuksista ryhdytään puhumaan kesälomien jälkeen elokuussa. Varminta on, jos syystaimet – erityisesti koivut – saa maahan heti elokuussa. Riskit tuhoille alkavat nousta, kun istutus venyy yli syyskuun puolivälin. Miksi niitä tehdään? Syysistuttamisen ensisijainen peruste ovat kevään istutusruuhkat. Etenkin isot metsänomistajat, kuten Metsähallitus, tasaavat työvoimatarvetta istuttamalla taimia myös syksyisin. Mitä hyötyjä syksyllä istuttamisesta voi olla? Talvella tehdyn avohakkuun jälkeen metsän kasvuun ei tule luppoaikaa, kun paikalle istutetaan uudet taimet heti samana syksynä. Jos syysistutus onnistuu, taimet lähtevät kasvuun vastaavasti kuin keväällä istutetut. Mitkä ovat riskit? Syysistutuksissa riskit ovat aina suuremmat kuin kevätistutuksissa. Taimien juurten ankkuroitumisaika jää syksyllä lyhyeksi. Mitä pidemmälle syksyyn taimien maahanlaitto venyy, sitä heikommin taimet juurtuvat. Rouste, kuivuus, ahava, halla ja myyrät voivat vaurioittaa tai tappaa syksyllä istutettuja taimia. Mikä lisää riskikerrointa? Syysistutuksen ongelmana on, että metsänomistajan ei ole helppo selvittää, sopiiko uudistusala maaperältään varmasti syysistutukseen. Kaiken lisäksi maaperän koostumus, hienommin sanottuna maalajite, voi vaihdella saman uudistusalan eli hakkuuaukon sisällä. SYYSISTUTUKSISTA Syysistutus voi toimia kuusella ja koivulla yhtä hyvin kuin taimien istuttaminen keväällä. Riskit ovat syksyllä kuitenkin suuremmat. TEKSTI JA KUVAT VALTTERI SKYTTÄ 1 2 3 4 5 6 7 Metsälehti Makasiini 37
Onko syysja kevättaimien laadussa eroa? Syysistutuksiin soveltuvat samat taimet, joita voidaan istuttaa myös seuraavana keväänä. Syksyllä istutettaville kuusentaimille voidaan käyttää taimitarhoilla lyhytpäiväkäsittelyä, joka karaisee taimet talvehtimistilaan vähän luontaista aiemmin. Käsittely ehkäisee syyshallatuhoja. Mitä tulee muistaa taimien säilytyksessä ja istutuksessa? Syystaimien käsittely on erilaista kuin pakastettuina säilytettyjen kevättaimien. Taimia ei voi säilyttää pimeässä. Taimet alkavat kärsiä pahvilaatikossa jo muutaman päivän jälkeen. Jos syystaimia ei saa heti istutettua, pahvilaatikko auki ja kastelua. Ennen istuttamista taimipaakut tulee kastella märiksi samalla tavalla niin syksyllä kuin keväällä. Istutusputkeen menossa olevan taimen juuripaakusta tulee tihkua vettä, kun paakkua kevyesti puristaa. Syksyllä taimet ovat jo päättäneet pituuskasvunsa, joten taimien kuivumisriski voi olla vähäisempi kuin alkukesällä. Toisaalta sää voi syksylläkin olla lämmintä ja aurinkoista ja taimien vedenhaihdunta suurta. Onko istutus helpompaa ja halvempaa syksyllä? Sää voi olla viileämpi kuin keväällä eikä hakkuuaukoilla pyöri niin paljon mäkäräisiä. Tosin mäkäräisten sijaan seurana voi olla vähintään yhtä inhottavia hirvikärpäsiä. Syystaimet eivät vaurioidu istuttaessa niin herkästi. Kevään uusi hento kasvu on jo jämäköitynyt, ja taimen varsi puutunut kestämään talven rasitukset. Muutoin taimien maahanlaitoissa pätevät samat ohjeet. Syysistuttamisen kustannukset ovat käytännössä samat kuin keväällä. Istutustyö on samanlaista, ja samankokoisessa paakussa oleva taimi on samanhintainen istutusajasta riippumatta. Parantaako jokin seikka itse istutustyössä taimien eloonjääntiä? Syksyllä on erityisen tärkeää istuttaa taimi syvään (syväistutus) ja tiivistää Mihin syysistutus ei sovi? Syysistutus ei sovi herkästi routivaan hienojakoiseen maaperään eikä toisaalta karkeille männynkasvatusmaille. Hienojakoisessa maaperässä rouste eli pintarouta voi syksyn, talven ja kevään aikana katkoa taimien juuria ja nostella niitä juurineen irti maasta. Hienojakoinen tarkoittaa savija hiesumaita. Männynkasvumailla syystaimien riskinä on muun muassa kevätkuivuus. Halloille alttiit alavat kuusimaat kannattaa istuttaa syksyn sijaan keväisin, näin voidaan ehkäistä hallatuhoja. Syväistutus on syksyllä tärkeää. Taimipaakun päälle pitää jäädä ainakin 5-6 senttiä maata. Millaiseen maaperään syksyllä voi istuttaa? Keskikarkeille hietaja hietamoreenimaille, jotka ovat riittävän viljavia kuusen ja koivun kasvupaikoiksi. Syysistutukseen sopimattoman hienojakoisen maaperän tunnistaa siitä, että siinä ei erota hiekanjyviäja rakeita. Hienojakoinen maa-aines rullautuu kosteana käsissä pyöriteltäessä, karkea ei. Millainen maanmuokkaus tarvitaan? Syksyisin taimet isketään samanlaisiin mättäisiin kuin kevätistutuksissa. Oli istutusajankohta mikä tahansa, taimet tulee ennen istutusta kastella niin, että juuripaakusta tihkuu vettä kevyessä puristuksessa. 8 9 10 11 12 13 14 OMA METSÄ » METSÄNHOITO 38 Metsälehti Makasiini
istutuskuoppa huolellisesti umpeen jalalla. Syväistutuksessa taimipaakun päälle tulee jäädä maata vähintään 5–6 senttiä. Puolet taimen vihreästä versosta jää maanpinnan päälle. Istuttaminen syvään antaa suojaa taimen herkälle juuristolle ja ehkäisee sitä, ettei rouste pullauta taimipaakkua niin helposti takaisin maanpinnalle. Myös istutuskuopan tiivistys suojaa taimen juuria kuivumiselta ja kylmyydeltä. Hyötyvätkö eläimet, jos istutetaan vasta syksyllä? Syksyllä metsätöitä tekevä ei häiritse lintujen pesintää. Jos hakkuuaukon säästöpuuryhmässä on esimerkiksi ison petolinnun pesä, syysistutus olisi hyvä sillä uudistusalalla. Juttua varten on haastateltu Luken erikoistutkijaa Jaana Luorasta ja UPM:n Joroisten taimitarhanpäällikköä Nina Mustosta.l Rouste on nostanut hienojakoiselle savimaalle istutetun kuusentaimen juurineen ylös maasta. 15 Liian hienojakoista maaperää syysistutukseen? Syysistutukseen sopimaton hienojakoinen maa-aines rullautuu kosteana käsissä pöyriteltäessä. Metsälehti Makasiini 39
HALITSETKO KIINTEISTÖT?SARJA JATKUU KOKO VUODEN. SARJAN OSAT OVAT: 1. Kiinteistörekisteri, 2. Rajat ja rajakäynnit, 3. Kiinteistötoimitukset, 4. Tieoikeudet, 5. Kaavoitus, 6. Metsästysoikeudet, 7. Naapuruussuhteet, 8. Suojelusopimukset OSA 5 KAAVOITUS OMA METSÄ » HALLITSETKO KIINTEISTÖT? KAAVOITUS on maankäytön poliittista ohjausta ja merkittävää julkisen vallan käyttöä. Vaikka metsänomistaja on herra palstallaan, kunnilla on kaavoitusmonopoli eikä kaavoitukseen tarvita maanomistajan lupaa. Kaavoitus voi käynnistyä kunnan, maanomistajan tai hanketoimijan, kuten tuulivoimayhtiön, aloitteesta. Kaavoitus tarkoittaa intensiivisempää maankäyttöä. Tiestöä ja puuterminaaleja lukuun ottamatta kaavoitus harvemmin tuo metsätaloudelle lisäarvoa vaan asettaa rajoitteita. Toisaalta rakennusmaaksi osoittaminen tuo arvonnousua, mutta sen realisoituminen voi olla ”pitkässä kuusessa”. Kolmen tason kaavoitusta Kaavajärjestelmässä on kolme tasoa – maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Ylimpänä on kuntien kaavoitusta ohjaava maakuntakaava, jonka laadinnasta vastaa maakunnan liitto. Yleiskaava on maankäytön suunnittelua kuntatasolla. Se voi koskea koko kuntaa tai sen osa-aluetta, sen laatimisesta vastaa kunta ja sen hyväksyy valtuusto. Maakuntaja yleiskaavat ovat metsien käytön kannalta tärkeät kaavamuodot. Kaavoituksen ulottuminen maaja metsätalousalueille on kasvava trendi. Esimerkiksi tuulivoimakaavat ovat osayleiskaavoja. Yleiskaava ohjaa taajamien yksityiskohtaisten asemakaavojen laatimista. Rantarakentamista ohjataan rantayleiskaavalla tai -asemakaavalla. Ranta-asemakaava voi perustua myös maanomistajan aloitteeseen ja laadintaan. Kartat, merkinnät ja selostukset Kaavat esitetään kaavakartalla, johon sisältyvät kaavamerkinnät ja -määräykset. Merkintöjen ja määräyksien tulee olla selkeitä, yksiselitteisiä ja tarpeellisia. Kaavaselostus on julkaisu, jossa kuvataan kaavan sisältö perusteluineen. Kaavoituksen suunnitteluun liittyvät asiakirjat ovat julkisia, aineistot löytyvät kuntien verkkosivuilta. Metsänomistajalla on oikeus esittää mielipiteensä kaavoituksen eri vaiheissa. Harmaa suojelu Kaavoitus on lähtökohtaisesti rakentamisen ohjausta eikä ympäristösuojelun työkalu ohi muiden suojelusäädösten. Kaavoituksen kautta toteutettu suojelu johtaa herkästi epäselvään ja korvauksettomaan välitilaan. Kyse on etenkin kaavamerkinnöistä S eli suojelualue, jolla voidaan merkitä myös suojelualuevaraus, ja luo-merkinnästä (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Kaavalla toteutettu suojelu voi olla muuta suojelulainsäädäntöä laajempaa ja tiukempaa, eivätkä kohteet välttämättä päädy korvaukseen oikeuttavaan suojeluun. Kuitenkin puunostajien ostohalut voivat merkittävästi vähentyä. Kunta on korvausvelvollinen kaavalla aiheuttamastaan käytönrajoituksesta, mutta usein vasta kielteisen maisematyölupatai poikkeamislupapäätöksen jälkeen. Sja luo-merkinnät poistavat alueen metsälain piiristä. Tällöin poistuu uudistamisvelvoite, velvoite metsänkäyttöilmoituksesta ja kymppipykälän kohteiden lainsuoja. Oikeus metka-tukiin poistuu, samoin metsätuholain velvoitteet tuhopuiden poistosta. Maisematyölupa Maisematyölupa koskee automaattisesti asemakaava-alueita. Yleiskaavan ja rantayleiskaavan M-alueille se tulee erikseen määrätä, mutta asia on kahtalainen sikäli, että 1.5.2017 jälkeen hyväksytyissä yleiskaavoissa puuston kaatamista ei ole voitu määrätä luvanvaraiseksi maaja metsätalousvaltaisilla alueilla. Valitusoikeus Kaavapäätöksestä voi tehdä kunnallisvalituksen hallinto-oikeuteen. Perusteeksi ei käy se, että on eri UHKA JA MAHDOLLISUUS Kaavoitus tuo metsänomistajalle rajoitteita mutta joskus lisäarvoakin. TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN 40 Metsälehti Makasiini
KAAVAMERKINNÄT ERILAISIA kaavamerkintöjä on paljon. Kuntien välillä on eroja, miten merkintöjä käytetään ja mitä niillä tarkoitetaan – vain mielikuvitus rajana, on joku sanonut. Tässä muutamia: M maaja metsätalousvaltainen alue MT maatalousalue MU maaja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta MY maaja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja luo luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue A asuntoalue RA loma-asuntoalue W vesialue LV vesiliikenteen alue VL lähivirkistysalue S suojelualue SL luonnonsuojelualue mieltä, vaan perusteen tulee koskea menettelyä: joko valtuuston päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, valtuusto on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen. Muu lainvastaisuus voi tarkoittaa esimerkiksi selvitysten puutteellisuutta, maanomistajien tasapuolista kohtelua tai kohtuuttoman haitan rajanvetoa. Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa kunnanvaltuuston päätöksen tiedoksisaannista. Juttua varten on haastateltu maankäytön asiantuntija Juho Ikosta MTK:sta.? l Valmiit yleisja asemakaavat voi valita esimerkiksi Metsään.fi:n karttatasoilta, valmisteilla olevat kaavat löytyvät kuntien verkkosivuilta. Metsälehti Makasiini 41
MARJASTAMISEN tuottavuus nousisi, jos parhaista marjapaikoista olisi varmaa tietoa. Apua on tulossa, sillä uudessa Ferox-tutkimushankkeessa yhdistetään laserkeilauksella saatu entistä tarkempi metsävaratieto, automaattiset matalalla lentävät droonit ja marjat tunnistava konenäkö. Pääosin EU:n rahoittamassa hankkeessa laaditaan tekoälyn avulla koko maan kattavat marjakartat. Palvelua viritetään parhaillaan koealoilla. Aluksi keskitytään pelkästään mustikkaan, puolukkaja hillakartat tulevat myöhemmin. Mustikan kasvupaikat on luokiteltu neljään kategoriaan, joista kaikista satoisimpia on vain noin 0,7 prosenttia. Tutkimus keskittyy nimenomaan näiden paikkojen löytämiseen. ”Marjakartta auttaa etenkin marjayrityksiä siinä, minne poimijat kannattaa lähettää”, sanoo tutkimusprofessori Harri Kaartinen Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta. ”Kotikulmien salaiset paikat eivät paljastu, sillä rakennuksiin on puskurivyöhyke.” Marjakartat valmistuvat kahden vuoden sisällä ja ne tulevat olemaan julkista tietoa. Toistaiseksi on avoinna, millä sivustolla kartat julkaistaan, todennäköisesti Maanmittauslaitoksen karttapalveluissa. Suomessa hankkeessa ovat mukana Paikkatietokeskuksen lisäksi myös Tampereen yliopisto ja luonnontuoteyrityksiä edustava Arktiset Aromit ry. Tänä vuonna on julkistettu kahden muun tahon marjakartat mustikalle. Nyt laadittava marjakartta on kasvupaikkaennustetta edistyneempi ja antaa myös satoennusteen.? l MIKKO HÄYRYNEN Tekoäly johdattaa marja-apajille Tutkimushankkeessa etsitään satoisimpia mustikkapaikkoja. Marjakartan laadinnassa käytetään metsävaratiedon lisäksi automaattisia drooneja ja konenäköä. A N N U KK A PE KK A RI N EN JYVÄSKYLÄN yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet sienilajistoa ympäri maailmaa kerätyistä ilmanäytteistä. “Ilma on täynnä kasvien, sienten, bakteerien, hyönteisten ja muiden eliöiden dna:ta”, kertoo akatemiatutkija Nerea Abrego tiedotteessa. Näytteistä tunnistettiin sienilajisto DNA-sekvensoinnin avulla. Uusi tieto auttaa ymmärtämään, missä ja milloin sienet tällä hetkellä esiintyvät sekä ennustamaan ympäristönmuutoksen vaikutusta niiden tulevaisuuteen. ILMA PALJASTAA SIENET LUONNONVARAKESKUKSEN johtamassa hankkeessa tutkitaan, millaisilla metsänhoitomenetelmillä kekomuurahaispesien selviytymistä uudistushakkuukohteissa voidaan parantaa. Kekomuurahaisilla on olennainen osa metsien toiminnassa. Niiden keot tarjoavat elinympäristön sadoille muille eliölajeille ja auttavat torjumaan tuholaisia. Kekopesät voivat myös olla kokoonsa nähden merkittäviä hiilivarastoja. KUINKA SUOJELLA KEKOJA? W IK IM ED IA CO M M O N S OMA METSÄ » TUTKITTUA 42 Metsälehti Makasiini
SE PP O SA M U LI Metsälehti Makasiini 43 ANTTI SIPILÄ Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsänhoidon lehtori Hämeen ammattikorkeakoulussa KOLUMNI » OMAN METSÄNI SUURIMPINA riskeinä pidän hyönteisja myrskytuhoja. Tilannetta on seurattava aina myrskyjen jälkeen ja yleensäkin joka kevät. Kiersin toukokuussa kuviot, jossa puusto on vanhaa. Hain tuulenkaatoja, latvamurtoja ja kuusia, joiden rungoissa oli pihkavuotoja. Kaikki puita, jotka ovat kirjanpainajien lisääntymispaikkoja. Parikymmentä yksittäistä puuta sai kaatotuomion. Kahtena peräkkäisenä lauantaina kaadoin ja karsin puut. Lopputuloksena kolmisenkymmentä tukkirunkoa ja muutama motti polttopuurankaa. EN OLE PYSTYNYT perustelemaan itselleni, miksi minun pitäisi investoida tukkikärryyn ja kuormaimeen. Luotan näissä asioissa ostopalveluun – naapurin maanviljelijäisäntä teki lähikuljetuksen ja kävi keräämässä puut metsästä. Tukit sahattiin ensimmäisellä lomaviikolla juhannuksen jälkeen lähellä sijaitsevalla kenttäsahalla. Aikaa kului nelisen tuntia ja erilaista sahatavaraa tuli puolisen kilometriä. Itse sahautettua puuta voi nykysäädösten mukaan käyttää omaan rakentamiseen kantavia rakenteita lukuun ottamatta. Niissä puutavaran pitää olla virallisesti lujuusluokiteltua eli CE-merkittyä. Vielä parikymmentä vuotta sitten omasta puutavarasta sai tehdä koko omakotitalon, mutta säännöt ovat tältä osin kiristyneet. Maalaistalon rakennuksissa on aina jotain korjattavaa, joten kuivaa puutavaraa on oltava varastossa. Sahatavarasta on saatu vähän lisätulojakin, kun pieniä eriä lautaa ja kakkosnelosta on myyty sitä tarvitseville. Sahauksen pinnat menivät metsäfirman energiapuukasaan, jotka haketetaan loppusyksystä. Polttopuita tuli kahdeksan säkillistä: niillä lämmitetään taloa ja saunaa. HYÖNTEISTUHOJEN TARKKAILUUN ON maastotarkastelun lisäksi muitakin vaihtoehtoja. Metsäkeskuksen sivuilta löytyy ilmainen verkkopalvelu, josta voi hakea kirjanpainajan iskeymälle alttiita alueita. Palvelu on helppokäyttöinen, kun vain tietää omien metsiensä sijainnit. Tuttu metsänomistaja käytti myös drone-ammattilaista tarkkailun apuna. Muutamassa tunnissa saatiin tarkastettua iso alue ja muistoksi hyvät kuvat eri-ikäisistä taimikoista ja kuvioista. Ja palvelu on luonnollisesti vähennyskelpoinen metsäverotuksessa. LOPPUKESÄLLÄ TARKISTIN kuviot uudelleen. Puiden poisto näytti onnistuneen, koska uusia sairastuneita puita ei näkynyt. Yksittäisiä pystyyn kuolleita toki metsästä vielä löytyy. Puut, joista kuori on jo lähtenyt, eivät kuitenkaan lisää kirjanpainajatuhoriskiä vaan voivat toimia kirjanpainajien vihollisten, kuten muurahaiskuoriaisten, lisääntymispaikkoina. Metsänomistuksen ainainen haaste on tasapainoilla ”hyvän ja pahan lahon” välillä. Yksittäiset lahopuut ylläpitävät metsän monimuotoisuutta, mutta isot tuhoalueet heikentävät olennaisesti metsänomistuksen kannattavuutta. Itselleni mielekäs lisäbonus syksyn maastoretkellä ovat sienet. Harvennetuilla kuvioilla kantarellit ovat selvästi lisääntyneet. Parhaat esiintymät ovat sijoittuneet poimijaystävällisesti eli ovat yleensä metsätien tai ajouran välittömässä läheisyydessä. Vanhemmat kuusikot ovat taas parasta suppilovahveromaastoa. Juuri nyt onkin monta hyvää syytä tutustua metsän tilanteeseen.? l Tuhojen ennakointia Metsänomistuksen ainainen haaste on tasapainoilla ”hyvän ja pahan lahon” välillä.
METSÄVEROTUS HANNU JAUHIAINEN Metsänomistaja ja veroasiantuntija METSÄNHOITO KARI MIELIKÄINEN Maatalousja metsätieteiden tohtori, emeritusprofessori KONEET LEO SAASTAMOINEN Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkoneiden asiantuntija METSÄVEROTUS VÄINÖ SIKANEN Metsätalousinsinööri, sukupolvenvaihdosten asiantuntija LUONTO SEPPO VUOKKO Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija KYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asian tuntijat ovat käytössäsi. LÄHETÄ KYSYMYKSESI: makasiini@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti Makasiini, Maistraatin portti 4 A, 00240 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valo kuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. MONTAKO PIIKKIÄ MÄNNYN NEULASESSA? Männyn neulaset ovat yleensä kaksipiikkiset mutta pihamännystä tippuneista neulasista olen löytänyt kolmepiikkisiä. Miten yleinen tuo ilmiö on? Yhteyttääkö mänty tehokkaammin ja siten kasvaa paremmin? » OMATKIN kokemukseni viittaavat siihen, että ravinteisilla paikoilla hyvin kasvavissa männyissä on tavallista useammin kolmen neulasen kimppuja. Toki yhteyttämisen teho riippuu neulasten koosta ja määrästä, mutta kolmen neulasen kimput ovat niin harvinaisia, ettei niillä ole merkitystä. Mutta miksi männyn neulaset ovat pareittain? Männyn lehti on samanlainen tasasoukka ja teräväkärkinen piikki kuin kuusenkin neulanen, jotka ovat yksittäin oksan pinnalla. Kannattaakin tarkastella männyn neulasia tarkemmin, mieluiten elävän männyn nuorimpia neulasia, mutta samat seikat näkyvät karisseissakin neulasissa. Ja kas, neulasparin sitoo yhteen millin parin mittainen kääpiöoksa, jossa neulasten tyveä suojaavat tuppena kalvomaiset lehdet. Kolmannen kasvukauden päätteeksi kääpiöoksat irtoavat kellastuneine neulasineen. Eri mäntylajien kääpiöoksissa on neulasia eri määrä. Suurin osa maailman männyistä on kaksineulasmäntyjä, mutta esimerkiksi sembramännyillä neulasia on kimpussa viisi. Jos Kanarian matkaajat ovat malttaneet hylätä rannan ravintolat ja tehneet retken vuoristoon, he ovat ehkä tutustuneet kanarianmäntyihin. Niiden pitkät neulaset ovat kolmittain. SEPPO VUOKKO Pihamännystä pudonnut neulanen oli harvinainen kolmipiikkinen. OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET 44 Metsälehti Makasiini
LÖYTYYKÖ KIRJANPAINAJIA VASTAAN TORJUNTAAINETTA? Kirjanpainaja iskee mielellään kuusikon päivänpuolelle tehtävän aukon reunapuihin. Jos auringon paahteesta kärsivät reunapuut poistetaan, tuho jatkuu seuraavana kesänä. Eikö kirjanpainajia vastaan olisi joku torjunta-aine, jota voisi ruiskutella kuvion laitapuihin? Nykyisillä akkupainepesureilla saisi myös aika korkean puun käsiteltyä. » RIKKAKASVIEN , vesakoiden sekä eläinja sienituhojen torjunta on siirtymässä kemikaaleista biologisiin menetelmiin. Petopistiäiset, lampaan rasva, kantoja valloittavat vaarattomat lahottajat ja tyvilahoa parantavat virustaudit ovat metsänhoidon nykypäivää. Toisin oli laita 1970-luvulla, jolloin DDT:tä ja Vietnamin sodassa kehitettyjä kemikaaleja ruiskutettiin metsiin traktoreista ja lentoaluksista. Kiistely niiden puolesta ja niitä vastaan oli kovaa. Kesällä 1984 Kontiolahden Jaamakankaalla raivonnut mäntymittari taltutettiin kovan riitelyn jälkeen ruiskuttamalla 1 300 hehtaarin taimikkoalue minkkien kirpuntorjuntaan tarkoitetulla dimilinillä. Vaihtoehdoksi tarjottiin käsin levitettävää kalkkia, jonka toivottiin estävän mittaritoukkien nahanluonti. Kuusikoita kurittavaa kirjanpainajaa on vaikeampi torjua, koska tuho iskee nopeasti ja voimakkaasti vieden hengen terveiltä tukkipuilta runsaassa kuukaudessa. Vuosikymmen sitten toivoa pantiin hyönteisten erittämiin kemiallisiin kokoontumisferomoneihin eli hajuihin, joilla koiraat houkuttelevat naaraita lemmenleikkeihin, ellei peräti ryhmäseksiin. Netin kautta myytävät feromoniansat houkuttelevat ja niihin liitetyt myrkkykankaat tappavat kuoriaisia. Laitteet ovat osoittautuneet toimiviksi, mutta kalleutensa vuoksi niillä ei pystytä torjumaan hyönteisten massaesiintymiä. Hakkuuaukkojen reunamille sijoitettavat ansat sopivat parhaiten kuoriaisten määrien ja tuhoriskien arviointiin. Idea aukon reunapuiden käsittelystä painepesurilla on mielenkiintoinen, mutta työmäärältään lähes mahdoton. Mahdollisia torjuntatai mieluiten karkoteaineita pitäisi ruiskuttaa suureen määrään vastustuskyvyltään heikoimpia puita, jotka pitäisi ensin tunnistaa. Toistaiseksi kustannustehokkain menetelmä on ennakkotorjunta, jonka tärkeimmät temput ovat tuulenkaatojen, tuoreiden hakkuutähteiden ja puupinojen poistaminen metsästä ennen kuin kuoriaiset poistuvat puista lisääntymään ja jatkamaan tihutöitään. KARI MIELIKÄINEN ~ ~ Maan kattavin markkinapaikka. Meillä metsätilakauppa käy! Metsälehti Makasiini 45
ONKO BENSAN VAIHTO TARPEEN? Säilyykö sahan bensiini käyttökelpoisena? Entä miten hävitän vanhan bensiinin? » KUN puhutaan sahan tai yleensä pienkoneiden huollosta, kysymyksessä on ennakoiva huolto. Huollossa tehdään tarkistukset ja mahdolliset korjaukset sekä vaihdetaan bensiini ja öljyt. Polttonesteen vaihtaminen on herättänyt kysymyksiä. Miksi vaihdetaan, jos vanhakin toimii? Iän myötä bensiinin kevyemmät jakeet haihtuvat ja samalla sen laatu heikkenee. Muutokset tapahtuvat hitaammin, jos bensiini säilytetään tiiviissä metalliastiassa tai bensiinille tarkoitetussa muussa astiassa ja mahdollisimman viileässä tilassa. Huollossa ennakoidaan, koska käyttäjät säilyttävät bensiiniä erilaisissa olosuhteissa. Lisäksi kun tankki tyhjennetään, tankkiin joutuneet roskat poistetaan, vaihdetaan suodatin ja tarkistetaan polttoaineputken kunto. Huollon jälkeen kone koekäytetään ja samalla varmistetaan, että se on niiltä osin kunnossa. Bensiiniä ei kannata ostaa varastoon. Bensiinin mahdollisesti aiheuttamia häiriöitä voi vähentää käyttämällä käyttökauden viimeisessä tankkauksessa valmista pienkonebensiiniä. Näin vältytään säilytysongelmilta sekä kaasuttimen mahdolliselta hapettumiselta. Jos koneessa on käytetty koko ajan pienkonebensiiniä, silloin asia on niiltä osin kunnossa. Kesällä käytettävä bensiini kannattaa hankkia kevätkesällä ja talvella käytettävä syksyllä. ”Talvibensiinissä” on enemmän herkästi höyrystyviä jakeita, joten kone käynnistyy helpommin kylmissä olosuhteissa. Bensiiniä käsiteltäessä on oltava varovainen. Mielessä on pidettävä sen tulenarkuus ja terveysvaarat. Hävitettävä bensiini pitää viedä kierrätysasemalle. Bensiiniä ei saa kaataa viemäriin eikä luontoon. LEO SAASTAMOINEN MILLOIN LAHJAVEROILMOITUS? Metsänomistaja on lahjoittanut metsätilan lapselleen, mutta pidättänyt hallintaoikeuden itselleen. Hän luopuu hallintaoikeudestaan. Asiasta on laadittu hallintaoikeuden luovutussopimus, joka on allekirjoitettu 1.3.2024. Sopimuksessa on mainittu, että luovutus hallintaoikeuden kohteeseen siirtyy saajalle 1.1.2025. Mistä ajankohdasta lasketaan aika, josta kolmen kuukauden lahjaveroilmoitusvelvollisuusaika määräytyy? Sopimuksen allekirjoituspäivämäärästä vai siitä, kun lahjan saa haltuunsa? » HALLINTAOIKEUS on irtainta omaisuutta. Irtain omaisuus katsotaan saatavan silloin, kun sen hallinta siirtyy saajalle. Luovutuskirjan mukaan tässä tapauksessa hallintaoikeus lakkaa ja siirtyy omistajalle 1.1.2025. Tästä päivästä alkaa kolmen kuukauden aika, jonka sisällä tulee tehdä lahjaveroilmoitus. Kiinteän omaisuuden kaupassa omistusoikeuden luovutuksen katsotaan verotuksessa tapahtuvan luovutuskirjan allekirjoitushetkellä. Näin ollen esimerkiksi luovutusvoiton verotus tehdään kaupantekopäivän mukaan ja lainhuudon kuuden kuukauden hakemisaika alkaa luovutuskirjan allekirjoituspäivästä. VÄINÖ SIKANEN MITEN YHTYMÄLLE TEHTY TYÖ KORVATAAN? Olen metsäyhtymän osakas. Tarkoitukseni on tehdä taimikonhoitoa muutama hehtaari niin, että saisin siitä palkan. Miten tämä käytännössä hoituu? » YHTYMÄ ja kuolinpesä voivat maksaa osakkailleen työkorvausta tai palkkaa tehdystä työstä. Maksu on siis tehtävä yhtymän tai kuolinpesän nimissä. Yleensä satunnaisesta työstä on järkevintä maksaa työkorvausta. Tällöin eläke-, sotuja muita vastaavia korvauksia ei tarvitse maksun yhteydessä laskea. Vain ennakonpidätys on tehtävä. Palkanmaksu on kätevintä hoitaa Palkka.fi-sivuston kautta. Sieltä saa myös ohjeita maksujen ja tarvittavien ilmoitusten tekoon. Jotta Palkka.fi-palvelua pystyisi käyttämään on haettava Suomi.fi-palvelusta valtuutus palkkatietojen käsittelyyn. Suomi.fi-valtuutusta tarvitaan myös muun muassa veroasioiden hoitoon OmaVero-palvelussa. HANNU JAUHIAINEN OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET 46 Metsälehti Makasiini
RAITE Oy:n viilaustukea voisi kutsua vanhan liiton raivaussahurien tekemien viilauskantojen tuotteistetuksi seuraajaksi. Tuki on sähkösinkitystä metallilevystä taivutettu teline, joka kiinnitetään suksitelineistä tutuilla ryhmyisillä kumilenkillä noin 80 sentin korkeudelta katkaistuun kantoon. Kannon läpimitan on oltava 6–8 senttiä, jotta kiinnitys onnistuu kunnolla. Tuen yläreuna on viisto ja siinä on hahlo, johon raivaussahan runkoputki asetetaan ja kiinnitetään niin ikään kuminauhalla. Tuelle kiinnitetyn raivaussahan terä tulee sellaiselle korkeudelle, että sen voi helposti viilata ja harittaa seisaaltaan. Työskentely on sujuvaa ja mukavaa. Viilaustukea varten tarvittavaksi tukipuuksi kannattaa valita 80 sentin korkeudelle asti oksaton puu. Kohtisuoran katkaisusahauksen tekeminen 80 sentin korkeudelle vaatii lievää akrobatiaa. Tuen kiinnitys kuminauhoilla on helppoa, mutta viilaustuen mukana tulevan yhden kuminauhan avulla kiinnitys jää hiukan hölskyväksi. Tuen kiinnitysosassa on kiinnityshahlot toisellekin kuminauhalle – ehkäpä valmistaja voisi lisätä mukaan ylimääräisen kuminauhan. Sahan runkoputki pysyy viilaustuella napakasti, kun se kiinnitetään samanlaisella kuminauhalla. Eniten viilaustuki helpottaa terähampaiden harittamista. Kummallekin puolelle osoittavat terähampaat on yhtä helppo viilata tuen avulla. Tuki auttaa varmasti kokematonta terän viilaajaa, mutta kokenut raivaussahuri ei ehkä koe sitä yhtä tarpeelliseksi. Viilaustuki on jyväskyläläisen Raite Oy:n kehittämä ja valmistama. Yhtiö valmistaa pöytään kiinnitettäviä viilaustelineitä, jotka helpottavat terien huoltamista verstaalla. Tuen verollinen hinta on valmistajan verkkokaupassa 29,90 euroa. ? l Viilausapua raivaajalle Kevytrakenteinen viilaustuki helpottaa raivaussahan terän harittamista metsässä. Viilaustuki kiinnitetään noin 80 senttiä korkeaksi sahattuun kantoon. Tällöin terä asettuu sopivalle korkeudelle viilaamista ja harittamista varten. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ KUVA SAMI KARPPINEN VIILAUSTUKI -Kiinnitetään noin 80 senttiä korkeaan kantoon -Kannon sopiva läpimitta 6–8 senttiä -Sähkösinkittyä terästä -Soveltuu kaikille raivaussahamalleille -Valmistaja Raite Oy -Hinta 29,90 euroa (sisältää arvonlisäveron) PLUSSAT JA MIINUS +Helpottaa terähuoltoa metsässä +Kohtuuhintainen +Helppo kiinnittää -Toisen kiinnityskuminauhan puute OMA METSÄ » PIKATESTI Metsälehti Makasiini 47
METSÄN onnistunutta hankintaa varten on hyvä hallita joitain asioita. Ensimmäinen on kiinteistöterminologia. Pidän sanoista ja erityisesti täsmällisistä ilmauksista. Kiinteistökaupassa ne ovat tärkeitä, sillä metsän myynti-ilmoituksia selatessa voi törmätä kirjavaan termivalikoimaan. Tässä muutama epävirallinen ja jokunen lakisääteinenkin selite: Metsätila = Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteriin merkitty metsäkiinteistö, jolla on oma kiinteistötunnus. Pinta-alaa peittää kokonaan tai suurimmaksi osaksi metsä, jonka maapohja jakaantuu sen hyvyyden eli puuntuottokyvyn mukaan metsämaahan, kitumaahan ja joutomaahan. Metsämaa = Metsätalouden maata, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu suotuisissa oloissa ja ohjekiertoajan puitteissa on vähintään 1 m 3 /ha. Kitumaa = Metsätalouden maata, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu suotuisissa oloissa ja ohjekiertoajan puitteissa on 0,1–0,99 m 3 /ha. Joutomaa = Tuottamatonta metsätalouden maata, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu on alle 0,1 m 3 /ha. Kiinteistö = Kiinteistönmuodostamislaissa kiinteistöllä tarkoitetaan ”sellaista itsenäistä maanomistuksen yksikköä tai muuta yksikköä, joka kiinteistörekisterilain (392/1985) nojalla on merkittävä kiinteistönä kiinteistörekisteriin…; kiinteistö käsittää siihen kuuluvan alueen, osuudet yhteisiin alueisiin ja yhteisiin erityisiin etuuksiin sekä kiinteistölle kuuluvat rasiteoikeudet ja yksityiset erityiset etuudet (kiinteistön ulottuvuus)”. Haamutila = Kiinteistörekisteriin merkitty kiinteistö, johon ei kuulu lainkaan omaa aluetta. Yleisimmin sen arvo muodostuu osuuksista yhteisiin alueisiin, kuten yhteismetsäosuuksista ja vesialueosuuksista. Siihen voi kuulua myös muun muassa kiinnityksiä sekä yksityisiä erityisiä etuuksia, kuten omistusoikeudesta eriytetty hallintaoikeus. Palsta = Kiinteistöoikeudellisena terminä se tarkoittaa kiinteistön osaa, jolla on omat rajat. Metsäkiinteistö ei aina ole yksi eheä kokonaisuus, vaan se voi muodostua useasta erillään, mutta yleensä lähellä toisiaan olevasta palstasta. Eli alueista, joilla on omat rajat, mutta sama kiinteistötunnus ja kiinteistön nimi. Määräala = Kiinteistöstä erotettava alue. Erottaminen tapahtuu lohkomistoimituksessa, minkä tuMUISTILISTA METSÄN OSTAJALLE Metsää on myynnissä monenlaisissa ”paketeissa”: on kiinteistöjä, hehtaareita, metsätiloja, palstoja, määräaloja, yhteismetsäosuuksia, joskus myös murto-osia. Lue nämä vinkit, ennen kuin ryhdyt kauppoja tekemään. TEKSTI PIRJO HAVIA 48 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ
loksena määräalasta joko muodostuu uusi kiinteistö tai se yhdistetään toiseen kiinteistöön. Määräosa = Kiinteistön murto-osainen omistus, esimerkiksi kolmasosa kiinteistöstä, jota ei ole rajoiltaan kohdennettu mihinkään kiinteistön osaan. Murto-osien omistajat omistavat metsäkiinteistön yhdessä metsäyhtymänä. Hehtaari (ha) = Pinta-alamitta, joka tarkoittaa 100 metriä x 100 metriä suuruista aluetta. Yhteen hehtaariin sisältyy 100 aaria. Neliömetrein ilmaistuna 1 ha = 10 000 m 2 . Ostajan roolista Metsätilan osto on melko saumatonta, jos olet ostamassa tilan yksin itsellesi. Jos olet ostamassa yhdessä jonkun – vaikka puolison – kanssa, on päätettävä, halutaanko metsä omistaa yhdessä murto-osin vai muodostaa erilliset omat kiinteistöt. Jos omistus halutaan muodostaa yhteiseksi, on määriteltävä kummankin murto-osaiset omistukset likoon pantujen rahasummien suhteessa. Kuolinpesäkin voi ostaa metsää osakkaiden yhteisellä päätöksellä. Tällöin hinta on maksettava kuolinpesän varoin, ei osakkaiden omin varoin. Myös verovastuut, lainhuutovelvoite ja kaikki omistamiseen liittyvä kuuluvat tällöin yhteisesti kuolinpesälle. Ammattiavun käyttämisestä Jos ostat kiinteistövälittäjälSH U TT ER ST O CK IM AG ES Metsälehti Makasiini 49
lä myynnissä olevaa kohdetta, olet jo tekemisissä ammattilaisen kanssa. Hänen osaamistaan kannattaa hyödyntää myös ostajana. Jos sinulla ei ole aikaa selata myynti-ilmoituksia tai olet ostamassa suvun sisäisesti tai muuten vain tiettyä kohdetta, voi asiantuntijasta olla apua ainakin halutun kohteen etsinnässä, kohteen ominaisuuksien tarkistamisessa ja hinnan määrittämisessä. Asiantuntija auttaa myös kauppakirjan laadinnassa ja kaupasta seuraavien velvoitteiden hoitamisessa. Kohteeseen tutustumisesta Tilan metsäsuunnitelma ja Metsään. fi-palvelu karttoineen voivat antaa ajantasaisen kuvan siitä, millainen metsä on puustoltaan, maaperältään, hakkuumahdollisuuksiltaan, hoitotarpeiltaan, luontoarvoiltaan, tuhoriskeiltään, kulkuyhteyksiltään jne. Mikään sovellus ei kuitenkaan korvaa metsässä käyntiä. Siihen kannattaa varata aikaa niin, että ehtii sukeltaa metsään sisälle eikä jäädä vain tieltä tiirailemaan. Metsäkäynnin voi myös tilata ammattilaiselta tai pyytää ammattilaisen sinne mukaan. Metsän osto on arvopohjainen investointi. Ostopäätöstä auttaa paljon, jos olet pystynyt jo ennalta määrittämään, haluatko metsästä tulovirtaa, minkä suuruisena ja kuinka pian. Lähiomaisten välisistä kaupoista Suvun sisäisissä kaupoissa tulee usein pohdittavaksi, ostetaanko metsä täyteen hintaan vai alihintaan. Hinnan ohessa tähän liittyy paljon verosuunnittelua. Ammattilaisen osaaminen voi tässäkin olla rahanarvoisena apuna. Verotuksesta Metsän ostajana sinulle tulee välittömästi veroseuraamuksia. Ostitpa metsää missä muodossa tahansa, sinun on maksettava varainsiirtoveroa kolme prosenttia kauppasummasta. Mutta ensin on tehtävä Verohallinnolle varainsiirtoveroilmoitus. Sen voi tehdä OmaVero-palvelussa, jossa voi myös maksaa varainsiirtoveron. Metsän uutena omistajana sinun on haettava Maanmittauslaitokselta lainhuutoa kuuden kuukauden sisällä kauppakirjan allekirjoituksesta. Voit hakea lainhuutoa vasta, kun varainsiirtoveroilmoitus on tehty ja varainsiirtovero maksettu. Jos kauppa tehdään Maanmittauslaitoksen sähköisessä Kiinteistövaihdannan palvelussa, ei erillistä lainhuutohakemusta tarvitse tehdä. Metsävähennyksestä Metsän ostajalle muodostuu merkittävä veroetu metsävähennyksestä. Metsävähennysoikeutta muodostuu ostajalle – myös yhtymälle ja kuolinpesälle – niin, että verovelvolliskohtainen metsävähennysoikeus on 60 prosenttia metsän yhteenlasketuista hankintamenoista. Metsävähennystä voi käyttää vuosittaisessa metsän pääomatuloverotuksessa niin kauan, kuin metsävähennysoikeutta on jäljellä. Vuotuinen metsävähennys voi olla enintään 60 prosenttia verovuoden metsätalouden veronalaisesta tulosta. PS. Lopuksi haluan toivottaa jännittäviä metsäkäyntejä, onnistuneita metsätilakauppoja ja iloista metsänomistusta! Siitä se perintömetsä saattaa syntyä. OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ 50 Metsälehti Makasiini
KU VA KI M M O BR A N D T/ CO M PI C JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. RAHAPUU KOLUMNI Metsälehti Makasiini 51 KESÄN LÄMPÖSUMMA ja sateet yhdistetään julkisuudessa yleensä vain maatalouteen. Niillä on merkittävä vaikutus myös metsätalouteen. Kuluvana kesänä lämpösumma tulee olemaan poikkeuksellisen korkea – Etelä-Suomessa noin 20 prosenttia keskiarvoa korkeampi ja Pohjois-Suomessa 30–50 prosenttia normaalia korkeampi. Lämpö vaikuttaa voimakkaasti männyn siemensatoihin. Pääosassa maata mänty kukki viime kesänä komeasti, ja nyt minun käsittääkseni odotettavssa on hyvä siemensato. Myös itävyys on hyvä. Kuusella siemensato vaihtelee eri syistä, eniten vaihtelua aiheuttavat sienitaudit ja muut tuholaiset. Oravien siemensyönnillä ei ole mitään merkitystä. Männyn tulevan kesän pituuskasvu määräytyy juuri nyt. Uusien neulasten välinen etäisyys on suunnilleen vakio mutta määrä ei. Nyt syntyvissä uusissa silmuissa neulasmäärä on suuri, eli ensi vuonna näemme mäntyjen hienon pituuskasvun, koska on ollut todella lämmin kesä. Uusien neulasten pituus määräytyy sen sijaan tulevana alkukesänä. Kuusella pituuskasvuun vaikuttaa keskeisesti kasvukauden alkukesä. ALKUKESÄN SÄISTÄ metsäyrittäjät muistavat lähinnä hallavauriot. Ne koskevat käytännössä vain kuusta, männyllä viimeisin merkittävä taimien hallavaurio oli keväällä 1985. Hallavaurio on todennäköisin länsirinLämpö vaikuttaa metsässäkin Tehokkain keino välttää hallavaurioita on taimien istuttaminen mättäisiin. teen alaosassa. Niin sanottu ulossäteilyhalla iskee tyynenä aamuna noin kuuden aikaan. Aurinko ei vielä lämmitä länsirinteen alaosan taimia, mutta itäpuolelle rinnettä aurinko jo paistaa. Tehokkain keino välttää hallavaurioita on taimien istuttaminen mättäisiin. Lehtipuiden muodostama verhopuusto on toinen vaihtoehto, mutta siitä seuraa kasvutappiota ja kalliita raivaussahatöitä. LÄMMÖN MERKITYKSESTÄ hyönteistuhoihin tiedetään yllättävän vähän. Kuusia vaivaava kirjanpainaja tarvitsee lämpimän kesän saadakseen aikaiseksi kaksi sukupolvea, jälkimmäinen sukupolvi on kuusille inhottava. Loppukesän pitää olla paitsi lämmin myös kuiva. Kuivana kesänä kuivien kasvupaikkojen kuuset ovat heikoilla. Onneksi tänä kesänä on juuri takana kunnon sateet. Minulle suurin metsätaloudelle tuhoa tuottava hyönteinen on ytimennävertäjä. Se syö ontoksi alkukesällä uudet männyn vuosikasvut. Isoimmat kasvutappiot tulevat varttuneisiin karuhkoihin metsiin. Emme helposti huomaa vahinkoa, koska näemme heikosti isojen mäntyjen latvoihin. En tunne yhtään tutkimusta kasvukausien lämmön merkityksestä ytimennävertäjän yleisyyteen. Oma näkemykseni on, että ne ovat yleisimpiä parin kolmen viileän kesän jälkeen. EN TOIVO ILMASTON lämpenemistä. Se kuitenkin toteutuu ja suurin syy on hiilidioksidin määrän kasvu ilmassa. Hiilidioksidin määrä lisää puuston kasvua, samalla lämpeneminen lisää kasvua ja ravinteiden kiertoa maaperässä. Olen varautunut muutokseen yli kaksikymmentä vuotta. Käytännössä se tarkoittaa, että käytän metsäviljelyssä ”liian” eteläisiä alkuperiä. Ne kasvavat nopeammin kuin suositellut alkuperät. Voin tehdä väärin, mutta toistaiseksi ongelmia ei ole tullut.? l
Raakapuun kantohinnat KOKO MAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 79,42 ? 82,22 ? 66,34 ? 32,53 ? 33,92 ? 33,10 ? Uudistushakkuu 81,49 ? 83,35 ? 68,79 ? 33,80 ? 35,25 ? 34,90 ? Harvennushakkuu 73,96 ? 74,55 ? 60,43 ? 32,40 ? 32,90 ? 32,88 ? Ensiharvennus 56,67 ? 54,12 ? 27,27 ? 27,70 ? 27,19 ETELÄSUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 81,74 ? 83,42 ? 63,96 ? 32,35 ? 34,52 ? 33,51 ? Uudistushakkuu 83,40 ? 84,17 ? 66,67 ? 32,43 ? 35,38 ? 34,95 ? Harvennushakkuu 75,81 ? 75,51 ? 56,54 ? 32,70 ? 32,97 ? 32,72 ? Ensiharvennus KESKISUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 80,65 ? 82,36 ? 60,41 ? 32,64 ? 33,81 ? 32,82 ? Uudistushakkuu 82,62 ? 83,24 ? 63,53 ? 33,74 ? 34,96 ? 34,80 ? Harvennushakkuu 75,58 ? 75,68 ? 53,67 ? 32,74 ? 32,38 ? 32,54 ? Ensiharvennus VIIKKO 31 PUUKAUPAT hiljenivät kesätauolle juhannuksena erinomaisissa hintalukemissa. Lomien loputtua ei ole tapahtunut romahdusta, vaan kaupankäynnin vire oli elokuun alussa hyvä. Hintataso on pitänyt, ja ostotarjouksia tulee monin paikoin reilusti. ”Fiilis on positiivinen. Puun kysyntä on kovaa ja ostotarjouksia on tullut hyvin lomien jälkeen”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja Suvi Kokkola. Kokkolan mukaan hyvän hintatason säilyttämisessä tärkeää on, että metsänomistajat kilpailuttavat puukauppansa. Historiaan peilattuna puun hintataso on vähintääkin kelvollinen. On todennäköistä, että metsänomistajan ei tarvitse katua, jos nyt myy puuta. Myös Päijät-Hämeessä puusta on käyty kovaa kilpaa elokuun ensimmäisissä kaupoissa, kertoo paikallisen metsänhoitoyhdistyksen johtaja Jari Yli-Talonen. Tarjouksineen ovat liikkeellä niin suuret metsäyhtiöt, sahat kuin energiapuuntoimittajat. ”Ostotarjousten tilanne on parantunut suhteellisesti eniten ensiharvennusten ja muiden harvennushakkuiden osalta viime vuosina. Metsänomistajalla on nyt erinomainen aika laittaa näitä leimikoita myyntiin”, Yli-Talonen sanoo. PIRTEÄ ALKU LOMIEN JÄLKEEN Sahateollisuus kauhistelee tukin hintaa, mutta puukauppojen teko alkoi elokuussa metsänomistajan kannalta hyvällä vauhdilla. Suhdanne-ennusteet povaavat kuitupuiden ja koivutukin keskihintoihin tälle vuodelle yli 10 prosentin korotuksia. TEKSTI JA KUVA VALTTERI SKYTTÄ TALOUS » PUUMARKKINAT 52 Metsälehti Makasiini
SAVOKARJALA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 79,82 ? 81,24 ? 67,35 ? 34,23 ? 33,70 ? 34,95 ? Uudistushakkuu 82,52 ? 82,86 ? 70,07 ? 34,97 ? 35,40 ? 36,39 ? Harvennushakkuu 74,59 ? 74,06 62,75 ? 35,03 ? 34,18 ? 35,75 ? Ensiharvennus 52,36 ? 50,96 ? 26,99 ? 25,78 ? 26,85 ? KYMISAVO TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 82,69 ? 83,74 ? 69,81 ? 33,82 ? 35,30 ? 34,66 ? Uudistushakkuu 84,20 ? 84,50 ? 71,82 ? 34,91 ? 36,40 ? 36,24 ? Harvennushakkuu 77,32 ? 77,04 ? 63,15 ? 34,68 ? 34,52 ? 34,72 ? Ensiharvennus 58,38 ? 28,21 ? 29,27 ? 28,63 ? ? NOUSUSSA ? LASKUSSA * ei vertailutietoa ETELÄPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 80,87 ? 81,60 ? 50,43 ? 33,86 ? 32,21 ? 33,36 ? Uudistushakkuu 82,37 ? 82,25 ? 50,65 ? 35,69 ? 33,24 * 35,12 ? Harvennushakkuu 74,54 ? 73,92 ? 32,40 ? 32,07 ? Ensiharvennus KAINUUKOILLISMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 74,37 ? 75,33 ? 30,42 ? 32,53 ? 29,92 ? Uudistushakkuu 76,91 ? 77,81 ? 31,30 ? 34,36 ? 31,94 ? Harvennushakkuu 69,29 ? 67,89 ? 30,19 ? 30,37 ? 29,22 ? Ensiharvennus POHJOISPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 78,44 ? 79,44 ? 33,05 ? 32,26 * 31,77 ? Uudistushakkuu 81,53 ? 81,64 ? 35,10 ? 33,45 ? Harvennushakkuu 74,63 ? 75,07 ? 32,54 ? 31,02 * 31,37 ? Ensiharvennus 66,93 * 28,80 * 25,36 * LAPPI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 71,62 ? 73,92 ? 30,67 ? 29,27 * 27,91 ? Uudistushakkuu 72,63 ? 75,93 ? 33,56 ? 31,36 * 30,50 ? Harvennushakkuu 69,45 ? 68,06 ? 29,40 ? 27,56 ? Ensiharvennus 25,00 ? 22,74 ? Lisää hintatietoja www.metsalehti.fi Pitääkö havutukkien hintataso? Synkkiä pilviä puumarkkinoiden ylle loi elokuun alussa sahateollisuus. Sahojen etujärjestö esitti tiedotteessaan, että tukkipuun ja sahatavaran välinen hintaero on suurimmillaan yli 15 vuoteen. Suomeksi sanottuna tukkipuusta maksetaan sahojen mukaan tällä hetkellä korkeaa hintaa siihen nähden, mitä sahoille maksetaan valmiista sahatavarasta. Puunmyyjillä ei kuitenkaan ole suuria syitä lähteä tukkihintojen alennuskampanjoihin. ”Metsänomistajilla on hyviä puukauppavuosia takanaan. Myyntipainetta ei ole”, sanoo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon johtaja Pekka Sahlman. Kuitupuut ja koivutukki ennustekärkinä Jos sahatavaran näkymiin liittyy epävarmuutta, kartongin ja sellun markkinat osoittivat vuoden alkupuoliskolla merkkejä paremmasta. Isot metsäyhtiöt ovat jo ilmaisseet kiinnostustaan kuitupuuhun ja harvennushakkuisiin. Tukkileimikoistakin voi saada hyvää hintaa, sillä tukkija kuitupuun hankinta kulkee metsäjäteillä käsi kädessä. Puukaupoilla on tunnettu näkemys, että metsäyhtiöt hankkivat lisää kuitupuuta maksamalla kovaa hintaa tukkipuusta. Kuidun hinnannousuodotuksia on epäilty hillittävän myös puukauppatarjousten alariveillä eli maksamalla reilua hintaa energiaksi menevistä hakkuutähteistä. Metsänomistaja saa puukaupasta kokonaisuudessaan hyvän hinnan, mutta kuitupuusta menee tilastoihin maltillinen hintakirjaus. Kuitupuun hintatasoa Pohjois-Savon Sahlman ei lähtisi vielä kuvailemaan sanalla hyvä. ”Mutta on se oikeudenmukaisempi.” Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreimman suhdanne-ennusteen mukaan kuitupuusta on niukkuutta ja kysyntä kasvaa. Luke ennakoi kuitupuiden keskihintoihin tälle vuodelle yli 10 prosentin korotusta. Puunhintojen nousu oli vuoden alkupuoliskolla vauhdikasta, mutta ainakin kuitupuiden – ja koivutukin – osalta on mahdollista, että kovia hintamerkintöjä nähdään myös syyskaudella.? l Metsälehti Makasiini 53
KUUKAUDEN PUUKAUPPA Puukauppatilastossa esitetään Metsäteol lisuus ry:n jäsenyritysten yksityismetsistä ostaman teollisuuspuun ostomääräja hintatietoja. Tiedot kerätään viikoittain. Viikkohinta lasketaan kohdeviikon ja sitä edeltävän kolmen viikon hintojen keskiarvona. Tässä esitellään vain pystykauppahintoja. Niistä eritellään uudistushakkuut, harvennushakkuut ja ensiharvennukset. Ostetuista puumääristä julkaistaan vain ostomäärien summa. Aineiston kerää ja laskee Metsäteollisuus ry, mutta Luonnonvarakeskus julkaisee sen. VIIKKO-OSTOJEN MÄÄRÄ Milj. m Viikko-ostojen määrä koko Suomessa 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 52 2024 2023 2022 Viikko 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 KANTOHINTARALLIA seurannut metsänomistaja haisteli hintahuipun lähestyvän kesäkuulle tultaessa. Niinpä hän rajasi metsävaratiedoistaan seitsemän hehtaarin päätehakkuukuviot ja laittoi puunostajille viestiä, että nyt olisi puuta tarjolla kesäkorjuukelpoisessa paketissa. Noin 1 200 kuution havutukkivaltainen leimikko kiinnosti ostajia laidasta laitaan. Myytäviä kuvioita kävi kiertämässä puolenkymmentä ostajaa, joukossa sahoja, puunhankintayhtiöitä ja kaksi metsäyhtiötä – kiintoisaa, että kolmas iso yhtiö ei lähtenyt tarjouskilpaan mukaan. Ostokilpa ratkaistiin havutukkien ja havukuitupuulajien yksikköhinnoilla. Järeissä päätehakkuumetsissä katkonnalla ei ole suurta merkitystä. Tarjotuissa havutukkien hinnoissa oli usean euron eroja. Voiton vei iso metsäyhtiö, joka lupasi sekä mäntyettä kuusitukille 88 euron kuutiohintaa. Paljon tätä enempää ei tukista tiettävästi ole tarjottu. Osalle kuvioista hakkuutähteille tarjottiin kuusen ainespuukuutioiden mukaan laskettua kuuden euron lisähintaa. Lisäksi yhtiö tarjoutui ennakkoraivaamaan pari alikasvoksen tukkimaa hakkuukuviota. Tarjouskilvan voittajan valintaa helpotti osaltaan sekin, että leimikot ostanut yhtiö lupasi aloittaa korjuun heti lomien jälkeen.? l MIKKO RIIKILÄ Ajoitus osui nappiin Savolaismetsänomistaja teki kaupat päätehakkuuleimikostaan juuri ennen juhannusta. PÄÄTEHAKKUU SAVOSSA PUUTAVARALAJI KERTYMÄ, M 3 HINTA, €/M 3 YHTEENSÄ, € Mäntytukki 380 88 33 440 Mäntykuitu 270 38 10 260 Kuusitukki 255 88 22 440 Kuusikuitu 140 38 5 320 laho kuusi 40 25 1 000 Koivutukki 25 70 1 750 Koivukuitu 85 38 3 230 Ainespuu yhteensä 1195 77 440 Hakkuutähde 330 6 1 980 K auppa yhteensä 79 420 TALOUS » PUUMARKKINAT 54 Metsälehti Makasiini
KUUKAUDEN TILAKAUPPA Entinen soranottoalue kaupan päälle ETELÄ-KARJALASSA myytiin kesäkuussa metsätila, johon kuului käytöstä poistunut viiden hehtaarin soranottoalue. Myyjänä oli toimintansa lopettanut louhinta-alan yritys. Soranotto oli painottunut 1990-luvulle, mutta se oli lopetettu pohjaveden suojeluun liittyvien riskien vuoksi. Tällaisissa tapauksissa alue usein maisemoidaan ja myydään metsätalouden käyttöön. Soranotosta jäi jäljelle noin viiden hehtaarin laakea ja osittain taimettunut alue. Suurempi eli 11 hehtaarin osa tilasta on mäntyvaltaista kasvatusmetsää ja miehenkorkuista taimikkoa. Myyntihetkellä alueelle jääneet sorakasat eivät kuuluneet kauppaan. Vaikka soranottoon ei lupaa enää saakaan, ostajalle voi jäädä mahdollisuus hyödyntää soramontun reunoja omaan kotitarvekäyttöön. Tilan saavutettavuus on hyvä, sillä se sijaitsee aivan valtatien vieressä. Tuulivoimaselvityksen mukaan myyntikohteen lähistöllä on tuulivoiman rakentamiseen soveltuvaa aluetta. Yhtään hanketta ei kuitenkaan ole aloitettu. Kohdetta myytiin julkisessa kilpailutuksessa metsätalousarvon eli 41 400 euron lähtöhinnalla. Entisen soranottoalueen hinnoittelu oli jätetty ostajaehdokkaiden arvioitavaksi. Metsäarvio oli laadittu maastotyönä juuri ennen myyntiä. Tilasta tehtiin kolme tarjousta, joista vain yksi ylitti hintapyynnön. Korkeimman tarjouksen tehnyt metsäyrittäjä oli jättänyt tarjouksensa pelkän myynti-ilmoituksen ja metsäarvion perusteella. Ostajan maastokäynnin ja myyjän tekemän vastatarjouksen jälkeen kauppahinta nousi lopulta 45 500 euroon. Näin ostaja sai soranottoalueen käytännössä ilmaiseksi. Kesäkuussa tehty kauppa muistutti ajankohdan metsätilamarkkinaa. Arvokasvuvaiheen metsätilasta ison tien varressa saatiin vain muutama ostotarjous ja kaupat tehtiin liki metsätalousarvolla.? l Kirjoittaja on kiinteistönvälittäjä. Valtatien varressa oleva männikkökangas meni kaupaksi liki metsätalousarvolla. Kaupan mukana tulleen soranottoalueen metsittyminen on jo alkanut. TEKSTI JA KUVA JUSSI SALOMÄKI TILAKAUPPA ETELÄKARJALASSA PINTA-ALA 18 hehtaaria, josta luontaisesti syntyneitä taimikoita on 4 hehtaaria, kasvatusmetsää 7 hehtaaria ja vanhaa soranottoaluetta 5 hehtaaria. PUUSTOARVIO 1 150 kuutiota, tukkiprosentti 25, puustoa keskimäärin 98 kuutiota hehtaarilla MYYNTIHINTA 45 500 euroa, 2 600 euroa metsämaan hehtaari, 40 euroa kuutio Metsälehti Makasiini 55 TALOUS » TILAKAUPPA
Maakunta Kaupan, kpl Myyty, kpl Myyty, ha Taimikot, % Hakkuukypsät, % Puusto, m3/ha Tukki, % €/ha €/m3 kerroin * Varsinais-Suomi 17 17 443 20 17 133 34 7470 56 1,05 Satakunta 33 22 489 27 13 117 37 6122 52 0,99 Häme-Uusimaa 40 34 954 25 13 133 42 7300 55 1,00 Etelä-Karjala 20 24 546 21 13 130 37 6466 50 0,90 Kymenlaakso 24 27 528 23 15 121 37 6067 50 0,92 Pirkanmaa 56 44 1175 24 22 142 41 7827 55 1,05 Etelä-Savo 65 46 1370 26 13 117 39 6243 53 0,91 Eja K-Pohjanmaa 123 104 3119 23 15 103 31 4474 43 0,95 Keski-Suomi 75 71 1796 23 12 126 36 6027 48 0,89 Pohjois-Savo 71 52 1683 26 13 110 36 5201 47 0,89 Pohjois-Karjala 90 58 2010 16 19 137 36 6107 45 0,87 Kainuu 47 45 2206 25 8 94 26 3119 33 0,82 Pohjois-Pohjanmaa 156 126 4943 21 11 87 19 2688 31 0,94 Lappi 113 85 4481 14 12 92 21 2303 25 0,88 Koko maa 930 755 25743 107 31 4430 41 Lisäys henäkuu 119 132 3978 METSÄTILAKAUPAT 1.1.2024 31.7.2024 *Kerroin kuvaa kauppahinnan ja tila-arvion summa-arvon keskimääräistä suhdetta. Myyntikohteiden määrä kasvanut vuoden aikana 14 prosenttia Keskimäärin joka neljännessä kaupassa ostaja on jokin instituutio Käytetty vähiten ostorahaa (3 me) Käytetty toiseksi eniten ostorahaa (13,3 me) Käytetty eniten ostorahaa (14 me) 1 2 3 1 2 3 4 5 4 METSÄTILOJEN tarjontaja kauppamäärät ovat kymmenisen prosenttia kahta edellisvuotta korkeammalla, Hannu Liljeroosin tilakauppojen seuranta osoittaa. Myyty pinta-ala on kasvanut parikymmentä prosenttia, joten kauppaa on tehty aiempaa suuremmista kohteista. Toisaalta metsämaahehtaarin keskihinta on laskenut viime vuodesta lähes kymmenellä prosentilla 4 371 euroon. ”Siitä ei voi suoraan päätellä hintatason kehitystä, koska kauppojen painopiste on siirtynyt selvästi pohjoisemmaksi”, Liljeroos kertoo. Hän arvioi, että hintataso on noussut Eteläja Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla sekä Pirkanmaalla. Laskua on Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Isoissa kaupoissa lähtöhinta ylittyy Instituutiot ovat palaamassa markkinoille, mutta eivät toki kaikki. Ne ovat käyttäneet alkuvuonna ostoihinsa noin 33 miljoonaa euroa, mikä on 35 prosenttia kauppojen kokonaissummasta. Suurimpia instituutio-ostajia ovat Tornator Oyj, Conifer Consulting Oy:n metsärahastot ja United Bankersin metsärahasto. Osuuspankin metsärahaston ostot ovat olleet miljoona euroa, S-Pankin rahasto on ostoissaan edelleen tauolla. Myös erilaiset yritykset ovat suuri ostajaryhmä. Ne poimivat tarjonnasta yksittäisiä kohteita. Liljeroosin tilastoimissa suurissa kaupoissa lähtöhinnat ylittyivät keskimäärin 27 prosentilla. Kaikissa alkuvuoden seurantakaupoissa ylitys oli 15 prosenttia. ? l MIKKO HÄYRYNEN Tarjonta kasvaa ja instituutiot heräilevät Metsätilojen keskihinnan lasku selittyy kaupan painopisteen siirtymisellä. 5 TILAKAUPPA 56 Metsälehti Makasiini TALOUS » TILAKAUPPA
UUSIEN autojen kauppa on hyytynyt noin puoleen 30 vuoden keskiarvosta. Tällä hetkellä Suomessa myydään autoliikkeistä monta kertaa enemmän käytettyjä kuin uusia autoja. Rinta-Joupin autoliikkeen Mikkelin filiaali reagoi markkinatilanteeseen kuluvana kesänä ja siirtyi autokaupassa pelkästään käytettyihin. Autoliikkeet elävät nyt käytetyistä menopeleistä ja autojen huollosta. Saimme liikkeestä koeajoon Hondan 12 vuotta vanhan nelivetoisen CRV-maasturin. Auto oli 130 000 kilometriä ajettu ja siisti, kahden litran bensakoneella varustettu ja käsivaihteinen. Honda CRV on ollut pitkään tärkeä Hondalle. Ajamaamme kolmatta malliversiota valmistettiin peräti kymmenessä eri maassa, joten sitä voi pitää maailmanautona. CRV myi hyvin myös Suomessa, varsinkin nelivetoisena dieselinä. Tutustuimme malliin pohtien, miten se sopisi metsänomistajalle tai metsäammattilaiselle. Mukavasti maastossa Ajoimme Honda CRV:llä pääsääntöisesti hirvijahdeissa tutuksi tulleilla pikkuteillä ja metsäautoteillä. Kelpo maasturi takavuosilta Käytetty Honda CRV saattaisi olla hyvä valinta huonommilla teillä viihtyvälle metsänomistajalle. Honda CRV omassa elementissään metsätien varrella. Mitä huonompi tie, sitä paremmalta tuntui. TEKSTI JA KUVAT RISTO PÖNTINEN HONDA CR-V 2.0 NORDIC 4X4 Vuosimalli: 2012, ajettu 130 000 km Moottori: 2,0-l, 4-syl. bensakone Teho: 150 hv/110 kW Tankki: 60 l Ilmoitettu kulutus: 8,2 l/100 km Omamassa: 1 400– 1 607 kg PxKxL: 4 570 mm, 1 675 mm, 1 805 mm Perävaunu jarruin: 1 600 kg Perävaunu jarruton: 600 kg Renkaat: 225/65 R17 Myyntihinta 16 900 € Metsälehti Makasiini 57 TALOUS » KOEAJOSSA
Mitä huonommaksi tie kävi, sitä paremmin Honda selviytyi. Jousitus ei pannut pahakseen tien pinnan laatua. Ulos autosta näki riittävän lähelle, joten ajaminen oli luontevaa. Epätasaisuuksista huolimatta pohja ei kolissut. Ajoimme hitaasti kovalla hiekkakentällä ohjauspyörä vasempaan laitaan käännettynä: maahan piirtyi ulkoreunasta 11,5 metrin ympyrä. Auto tuntuikin keskikokoiseksi ja nelivetoiseksi kaupunkimaasturiksi suht ketterältä. Maastoajoon diesel olisi sopinut kaksilitraista, ahtamatonta bensamoottoria paremmin. Vaikka kone ei helposti stumpannut lähdössä, oli matala pienten kierrosten vääntö aistittavissa. Sopii rauhalliseen ajoon Asfaltilla Honda CRV ei ollut niin kotonaan kuin huonommilla pinnoilla. Ohjauksessa oli perustahmeutta, joten pitemmällä taipaleella se saattaa rasittaa. Toisaalta jos on tottunut erilaiseen ohjattavuuteen, ottaa aikansa, että oma ohjauskäsiala sopeutuu autoon. Kun kaasua painoi päättäväisesti, liikkui Honda helposti liikenteen tahdissa. Kierroslukumittarin punainen viiva on 6 500 rpm:n kohdalla, jossa käytettävissä on luvatut 150 hevosvoimaa. Tähänkin tottuu, vaikka sellainen moottorin huudattaminen ei ole maasturille luontaista. Auton luonteeseen ei missään tapauksessa kuulu James Bond -tyylinen ajo, jolloin renkaiden pitää koko ajan vinkua. Sopivan rauhallisesti liikennöinti on miellyttävämpää ja bensankulutus pysyy myös lähellä luvattua 8,2 litraa satasella. AjomeHondan tavaratila on reilu. Jos taittaa istuimet eteen, jää lattiaan korkea porras. Kymmenen vuotta sitten kojelaudat olivat tämän näköisiä. Toiminnot hoituivat omista pylpyröistään ilman kosketusnäyttöä, jota ei kaivannut ollenkaan, paitsi että sellaisessa olisi näkynyt takakamera ja navigoinnin näyttö ja muutakin... Namiskat ja näppäimet tuntuivat laadukkailta. Sisäänmeno CRV:hen on helppoa sekä eteen että taakse. Takapenkki on riittävän korkea, ja taakse mahtuu isokin mies. Polvitilaa jää myös mukavasti. Kuskinpaikalla olevalla Vilmalla on vielä 9 vuotta ajokorttiin. Takaistuimista on mahdollista taittaa selkänojat eteen ja sitten nostaa istuinosa pystyyn, jolloin taakse jää iso yhtenäinen tila. Tämän takaistuimien kokoonrullauksen voi tehdä kolmessa osassa. 58 Metsälehti Makasiini TALOUS » KOEAJOSSA
lu asfaltilla on kohtuullista myös karkeahkolla pinnalla. Käyttökelpoiset tilat On helppo havaita, että Hondan suunnitteluosasto on aikanaan perehtynyt tilankäyttöön ja luonut 4,57 metriä pitkään koriin hyvät tilat. Lisäksi on panostettu tilojen muunneltavuuteen. Reilun neliömetrin tavaratilaa saa laajennettua kaatamalla takaistuimen selkänojan kolmessa eri sektorissa eteenpäin. Näin muodostuu eteenpäin laajennus, mutta selkänojat jäävät viistoon ja muodostavat mittavan kynnyksen. Jos sen sijaan kääntää takaistuinten osat eteenpäin kaadettuaan ensin selkänojat, muodostuu puolitoista metriä pitkä tasainen lattia. Tämän istuinten kasaanrullaamisen voi tehdä kolmessa osassa, riippuen siitä, kuinka monta istumapaikkaa tarvitaan. Etupenkit ovat isokokoiset eivätkä ollenkaan ”urheilulliset”. Urheilullisuutta ei auton luontevaan käyttöön tarvitakaan. Istuimille on helppo mennä, ne ovat riittävän korkealla, eikä istuintyynyssä eikä selkänojassa ole siirtymistä vaikeuttavia reunapatteja kuten urheiluistuimissa. Isokin äijä paksussa nutussa mahtuu pukille helposti. Takapenkki on myös riittävän korkea, ei ole takamus kiinni lattiassa. Kuskina toimivan äijän taakse mahtuu samanlainen, mikä on hyvä saavutus 4,57-metriselle autolle. CRV on riittävän leveä takapenkiltä kolmelle normiaikuiselle. Kenen auto? Koeajettu Honda CRV sopii käyttäjälle, joka tarvitsee huonolla tiellä viihtyvän auton. Lisäksi porukkaa tai roinaa täytyy mahtua mukaan. Jos vuosittain ajaa selvästi yli 20 000 kilometriä, olisi diesel parempi vaihtoehto. Toisaalta alle kymppitonnin ajoilla tulisi dieseliä rasittava vuosittainen polttoainevero merkittäväksi. Tilallaan viihtyvä ja metsäkamppeita kuljetteleva autonkäyttäjä tai metsästystä harrastava saattaisi havaita tällaisen auton kelpo kumppaniksi. 12 vuotta vanhassa autossa ei ollut kosketusnäyttöä eikä muita nykyajan virityksiä, mutta pylpyrät ja näppäimet tuntuivat laadukkailta. Ainoastaan takakamera olisi kaivattu lisä. Jos sitä haluaa, voi sen asentaa tarvikkeena, eivätkä ne ole edes kalliita. Ajovaloihin toivoisi lisää valoa, jota myöskin saa lisää, yllätys, yllätys, asentamalla lisävalot. Palautin Hondan sovittuna aikana Mikkelin Rinta-Jouppiin. Sitten huomasin, että olin unohtanut mitata tavaratilan ulottuvuudet, joten otin rullamitan ja lähdin mittaamaan autoa. Kävi ilmi, että CRV oli myyty siinä välissä parin päivän aikana. Hintapyyntö tuulilasissa oli 16 900 euroa. Ne olivatkin autokauppiaita.? l Tuntuu, että kaikki jälkiasennus-vetokoukun valmistajat eivät piittaa korroosio-ongelmista. Siistissä Honda CRV:ssä ei ruostetta muualla näkynyt, mutta vetokoukku oli ruosteesta karheana. Liittää vai myydä, kas siinä pulma? Liittämällä metsätilasi osaksi AARI Yhteismetsää saat parempaa ja tasaisempaa tuottoa. Jos kuitenkin metsän myynti tuntuu oikealta ratkaisulta, meiltä saat aina reilun ja markkinahintaisen tarjouksen. aarimetsa.? 044 491 4207 Metsälehti Makasiini 59
PUUNKAATO » VAARAN PAIKKA Konkelot tappavat yhä metsätöissä. Niiden purkamisessa oma apu ei aina ole paras. Jos konkeloa kuitenkin omin voimin ryhdytään purkamaan, seuraavassa muutama vinkki. TEKSTI JA KUVAT MIKKO RIIKILÄ ASIANTUNTIJA RISTO MYKKÄNEN 60 Metsälehti Makasiini
Konkelossa oleva runko on usein jännityksessä. Sahaa huolellisesti, jotta saha ei juutu sahausrakoon. Metsälehti Makasiini 61
VIIME vuonna metsätöissä kuoli Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan kaksi ihmistä. Molemmat uhrit olivat kokeneita metsänomistajia. Määrä oli poikkeuksellisen suuri, keskimäärin metsätöissä menehtyy ihminen joka toinen vuosi. Molemmat kuolemantapaukset johtuivat epäonnistuneesta konkelon purkuyrityksestä. Konkelolla tarkoitetaan toisen puun varaan kaatunutta puuta. Toinen tapauksista oli tyypillinen konkelotapaturma: 61-vuotias maatilan isäntä kuoli metsätöissä puunrungon aiheuttamaan iskuun 5.3.2023 Salossa. Onnettomuuden tapahtuessa isäntä oli todennäköisesti siirtymässä kaatosahauksen jälkeen kohti seuraavaa puuta, kun kaatumassa ollut runko iski voimalla isäntää selkään ja niskaan. (Lähde: Onnettomuustutkintakeskus 2024) Turman alkusyynä oli metsänomistajan yritys laukaista konkelo kaatamalla toinen puu konkelopuun päälle eli lyöttämällä. Tällöin jälkimäiseksi kaadettu puu ponnahti odottamatta uhrin selkään. Toinen, Laitilassa sattunut turma oli epätavallisempi: Konkelon laukaisemiseksi isäntä teki viisi metriä pitkän puukepin… Tarkoituksena oli kiivetä viereisen kallion päälle ja työntää konkeloon jäänyttä puuta kepillä… Isäntä työnsi puun runkoa kepillä, jolloin puukepin pää luiskahti koivun pinnalta sivuun. Isäntä putosi kallion reunalta noin 3–4 metriä maahan. (Lähde: Onnettomuustutkintakeskus 2024) Kaikkiaan Suomessa työtapaturmissa viime vuonna kuoli 23 ihmistä. Maaja metsätalouden töissä uhreja oli yhdeksän. Määrä on surullisen suuri suhteutettuna työntekijämäärään. Metsässä kuollaan konkelon alle Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan vuodesta 1985 alkaen hakkuutöissä on kuollut 31 ihmistä, heistä konkeloiden purussa 13. Konkelotapaturmissa on kaksi tyyppitapausta: molemmat sellaisia, joita moni sahuri ensimmäiseksi miettii, kun kaadettava puu takertuu latvastaan toiseen puuhun. Perinteikkäimmässä tapauksessa yritetään kaataa puu, johon konkelo nojaa. Kaatosahaus joudutaan tekemään konkelon alta ja kaadettava puu saattaa olla konkelon painamana pahasti jännityksessä. Tällöin konkelo voi rojahtaa sahurin niskaan. Toinen tyyppitapaus on lyöttää konkeloa eli kaataa lähellä oleva puu konkelopuun päälle. Tällöin kaadettava puu saattaa ponnahtaa arvaamattomaan suuntaan, kuten toisessa viime vuoden tapaturmissa kävin. Nämä ratkaisut kannattaa kuitenkin unohtaa. Konkeloliinalla (sininen) sidottu kanki antaa voimaa konkelopuun pyöräyttämiseen. Löyhässä olevaa konkeloa voi pyöräyttää vänkärillä vääntäen. Sahaa vänkärin lavan mentävä rako puun runkoon hartioiden korkeudelle. Vaijerivinssi auttaa hankalankin konkelon laukaisemisessa. Konevuokraamosta sellaisen saa kympillä päiväksi. 62 Metsälehti Makasiini
ÄLÄ IKINÄ KAADA puuta, jota vasten konkelo nojaa. Tähän on kuollut moni kokenutkin sahuri. YRITÄ purkaa konkeloa lyöttämällä, eli kaatamalla toista puuta konkelon päälle. On vaikea ennakoida, mihin kaadettava puu lopulta voi singahtaa. Moni on selvinnyt tuurilla ja pitkällä sairaslomalla eivät läheskään kaikki. KIIPEÄ kallistunutta runkoa myöten latvaan irrottamaan konkeloa. Sillä suorituksella kilpailisit lähinnä vuoden Darwin-palkinnosta, mikä tuskin lohduttaa perikuntaa. Pysähdy ja mieti Miten sitten kannattaa toimia? Metsässä mukana olevat työvälineet eivät aina ole parhaita konkelon purkamiseen. Eikä konkeloa ole mikään pakko purkaa heti. Molemmat viime vuoden konkelotapaturmien uhrit olivat maatalon isäntiä ja molemmilla tiloilla oli traktorivinssi, jolla konkelon olisi saanut laukaistua turvallisesti. Kummassakaan tapauksessa vinssiä ei haettu avuksi. Hankalaa konkeloa ei kannata yrittää laukaista väkisin. Jos käytössä on traktori, se kannattaa hakea apuun. Toisaalta konkelon voi jättää odottamaan ajomiestä, joka tulee korjaamaan puut metsästä. Purkamatta jäävä konkelo on merkittävä kuitunauhaa säästelemättä, jotta metsässä kulkijat eivät huomaamattaan joudu vaaraan. Vuokraa talja Ilman traktoria konkelon voi laukaista turvallisesti vetämällä konkelopuuta tyveltä taaksepäin vaijeritaljalla. Parhaiten vinssaus sujuu kahden ihmisen yhteistyönä. Toinen vipuaa taljaa ja toinen auttaa konkelon tyveä kangella nostaen. Vaijeritaljan saa konevuokraamosta hiukan yli kymmenellä eurolla päiväksi. Myös mönkijöihin lisävarusteena saatavien sähkövinssien vetovoima riittää useimpien konkeloiden laukaisemiseen. Vinssauksen ajaksi mönkijä on ankkuroitava esimerkiksi konkeloliinalla puuhun kiinni. Kanki ja konkeloliina auttavat Helpoimmista konkeloista selviää omin voimin. Konkeloliinalla voi sitoa rungon tyvelle kangen, jota vääntäen konkelopuun latva pyörähtää usein juuri sen verran, että konkelo irtoaa. Konkeloliina maksaa noin kympin. Liinaa voi käyttää myös taljalla konkeloa vinssattaessa. Jos konkelo on kiinni kannolla, pitopuuta ei sahata poikki, vaan se kavennetaan noin viisi senttiä leveäksi navaksi, jonka varassa runko pyörähtää. Työnnä kankea takaapäin, jotta et tempaudu sen mukaan, kun konkelopuu lähtee liikkeelle. Jos konkelo näyttää olevan löyhästi toisessa puussa kiinni, voi runkoon hartioiden tasalle sahata raon, johon vänkärin lapa sopii ja runkoa voi pyöräyttää vänkärin varrella vääntäen. Jos konkelopuu ei ole erityisen suuri, sen voi koettaa pudottaa kankeamalla tyveä taaksepäin. Se voi onnistua suotuisassa maastossa. Sahaa huolellisesti Yksinkertaisin tapa pudottaa konkelo on katkoa runkoa tyveltä alkaen pätkä pätkältä, jolloin konkelo yleensä lopulta putoaa. Tyveä katkottaessa sahalla ei pidä kurottaa hartiatason yläpuolelle. Silloin homma muuttuu vaaralliseksi. Tarkkana kannattaa myös olla, jos konkelopuun tyveä lyhennetään niin paljon, että runko roikkuu alla olevasta puusta pystysuorassa. Tällöin konkelo voi kaatua mihin suuntaan tahansa. Nojallaan olevaa runkoa sahattaessa on otettava rungon jännitys huomioon, muuten sahan terälaippa juuttuu helposti sahausrakoon. Tee ensin avara vastasahaus, melkein kuin kaatokolo rungon yläpuolelle, ja sen jälkeen katkaisuleikkaus alapuolelle.? l Älä nosta sahaa hartioiden tasoa korkeammalle, kun katkot konkeloa tyveltä alkaen. Metsälehti Makasiini 63
TUULIVOIMA » TOIMINNASSA olevia tuulivoimaloita on Suomessa yhteensä 1 660. Ja lisää tulee, tänä vuonna uusia voimaloita on rakennettu jo kuusikymmentä. Myös lapualaisen Anssi Muilun metsätilalle ollaan rakentamassa tuulivoimaa. Lamminnevan hankealueelle kaavaillaan jopa 37:ää tuulivoimalaa. Maaliskuussa 2021 tuulivoimalayhtiö lähestyi ensimmäistä kertaa maanomistajia Lapualla ja Seinäjoella. Heidän kiinnostustaan vuokrata maataan tuulivoimapuistolle kartoitettiin. “Muutama maanomistaja tekikin jo sopimuksen. Vähän turhan nopeasti”, Muilu muistelee. Toukokuussa 2021 Atria lähestyi alueen maanomistajia samalla asialla. Elintarvikeyhtiö oli kiinnostunut rakentamaan tuulivoimalan tehtaansa yhteyteen Seinäjoelle. Atria järjesti aiheesta yleisötilaisuuden elokuussa, jossa metsänomistajat pääsivät keskustelemaan aiheesta. Muilu ei ollut maanomistajista ainut, joka suhtautui epäilevästi tehtyihin maanvuokratarjouksiin. Syyskuussa maanomistajat päättivät kokoontua omaan tilaisuuteensa. Syntyi ajatus, että metsänomistajat voisivat saada parempaakin tuloa kilpailuttamalla tuulivoimalayhtiöitä. Neuvottelukunta kokoon Koska aihe oli metsänomistajille vieras, apuun pyydettiin MTK:n kenttäpäällikkö Markus Nissinen. Hän kertoi tuulivoimahankkeiden käytännöistä ja mahdollisuuksista edetä. Nissinen kannusti ALOITE OMIIN KÄSIIN Tuulivoimahanke sai metsänomistajat liittoutumaan ja lopulta myös kilpailuttamaan koko hankkeen Lamminnevalla. TEKSTI IIRIS YLINEN KUVAT AHTI AHO Anssi Muilun metsään kaavaillaan tuulivoimapuistoa. 64 Metsälehti Makasiini
MARKUS NISSISEN VINKIT METSÄNOMISTAJILLE, JOITA TUULIVOIMAYHTIÖ LÄHESTYY: RYHMÄYDY alueen muiden maanomistajien kanssa perustamalla maanomistajien neuvottelukunta. KYSY neuvoa MTK:lta, metsänhoitoyhdistykseltä tai paikalliselta tuottajayhdistykseltä. SELVITÄ ainakin vuokra-aika, vuokran taso ja miten vuokra muodostuu eri maanomistajille. Hyvät tuulivoimayhtiöt maksavat vuokraa jo valmisteluajalta. HUOMIOI myös teiden ja muiden rakenteiden vuokrat, maanomistajan maankäytön mahdollisuudet valmiissa tuulipuistossa, maan hallintaoikeus ja maanottokysymykset. HUOMIOIKAA neuvotteluissa myös ne maanomistajat, joiden maalle tulee siirtolinja, mutta ei tuulivoimalaa. OLE kauaskatseinen. Tuulivoimalan purkaminen maksaa jopa 150 000 euroa. On oltava selvää, että voimalan purkamisesta vastaa yhtiö ja rahat siihen ovat olemassa. MUISTA , että tuulivoiman rakentaminen omalle maalle on aina vapaaehtoista, mutta voimaloiden toteutuessa siirtolinjakäytävien maankäyttöoikeus lunastetaan. metsänomistajia myös perustamaan yhteisen neuvottelukunnan asiaa ajamaan. “Eihän jokainen maanomistaja voi sooloilla yhtiön kanssa. Ja varmaan yhtiöillekin on hyvä, että kaikkien kanssa jutellaan”, Muilu sanoo. Kahdeksan metsänomistajan neuvottelukunta perustettiin ja Anssi Muilu nimitettiin sen puheenjohtajaksi. Lamminnevaa lähdettiin mainostamaan tuulivoimapuistolle sopivana alueena. Neuvottelukunta haki näkyvyyttä vinkkaamalla paikallislehtiä kirjoittamaan asiasta. Lisäksi he soittivat tuulivoimayhtiöihin ja kutsuivat niitä mukaan käynnissä olevaan kilpailutukseen. Lopulta kilpailutuksessa oli mukana kahdeksan yhtiötä. Maanomistajat halusivat reilua maavuokraa maksavan yhtiön. Lisäksi kilpailutuksessa painoi kotimaisuus Metsälehti Makasiini 65
ja luotettavuus. Koska tuulivoima voi olla lähiympäristöjen asukkaita kuohuttava aihe, haluttiin avoimesti ja läpinäkyvästi toimiva yhtiö. Yhteinen päämäärä Neuvottelukunnan etuna oli Muilun mukaan sen moninaisuus. Koska edustajia oli erilaisilta aloilta, asioiden käsittely oli laaja-alaista. Oli kuitenkin helppo pysyä yksimielisenä, sillä kaikki ajoivat yhteistä etua. “Meillä oli yhteinen ääni ja kaikilla sama päämäärä.” Oman edun ajaminen vaati metsänomistajilta sitoutumista ja aikaa. He haastattelivat edustajia jokaisesta firmasta, ja toimikunnan keskenkin tapaamisia oli toistakymmentä. “Näin jälkeenpäin ajatellen hyvin siitä selvittiin. Joka kerta oppi lisää ja lisää”, Muilu sanoo. Haastatteluissa sopivaksi todetut firmat jätettiin tarjousten korotuskierrokselle ja kilpailutus saatiin päätökseen joulukuussa. Sovitun vuokratulon suuruutta ei kerrota. Lamminnevan hankkeesta vastaa Fortum. Hanke on edennyt nyt ympäristövaikutusten arviointivaiheeseen ja seuraava yleisötilaisuus järjestetään syyskuussa. Anssi Muilu neuvoo vastaavassa tilanteessa olevia liittoutumaan maanomistajien kesken ja sitten kilpailuttamaan tuulivoimayhtiöt. “Tämä on se, minkä kautta onnistuu ja tienaa.” ? l 2021 MAALISKUU: Ensimmäinen tuulivoimalayhtiö lähestyi 2021 TOUKOKUU: Atria lähestyy samalla asialla 2021 ELOKUU: Atria järjestää yleisötilaisuuden tuulivoimahankkeesta 2021 SYYSKUU: Metsänomistajien oma tilaisuus ja liittoutuminen 2021 MARRASKUU: Yhtiöt tarjousten korotuskierrokselle 2021 JOULUKUU: Fortumilta paras tarjous 2022: Aloite hankkeen osayleiskaavoituksesta hyväksyttiin. 2023 HELMIKUU: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma nähtävillä 2024: Ympäristövaikutusten arviointimenettely käynnissä. 2025: Hankkeen hyväksymiskäsittely. 202?: Kaavan lainvoimaistuminen, mahdollinen investointipäätös ja tuulipuiston rakentaminen. Lamminnevan hankealueen koko on kaikkiaan noin 5 500 hehtaaria. TUULIVOIMA » 66 Metsälehti Makasiini
Metsälehti Makasiini 67 SUURIN YLLÄPIDETTÄVISSÄ oleva ainespuun hakkuukertymä perustuu tulevien nettotulojen maksimointiin neljän prosentin tuottovaatimuksella siten, että tulot ja ainespuun hakkuukertymä eivät missään vaiheessa alene ja tukkipuun kertymä pysyy vähintään ensimmäisen kauden tasolla. Tämänhetkisen arvion mukaan se on Suomessa noin 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Useassa maakunnassa suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä on viime vuosina ylitetty. Näiden ylitysten kuvitellaan usein romahduttavan tulevat hakkuumahdollisuudet. Kestävyysrajoitteiden unohtamisen vaikutukset ovat kuitenkin yllättävän vähäiset. 90 vuoden laskentajaksolla sekä puuvaraston muutos (puuston hiilinielu) että kokonaispuuntuotanto (puuvaraston muutos ja toteutuneet hakkuut yhteensä) vain kasvavat, kun rajoitteet jätetään pois. Jos tavoitellaan neljän prosentin tuottoa ilman kestävyysrajoitteita, kokonaispuuntuotanto 90 vuoden ajalla on noin 2,5 miljoonaa kuutiota eli noin 14,5 prosenttia suurempi kuin kestävyysrajoitteiden kanssa saatava noin 2,2 miljoonaa kuutiota. Myös puuvaraston muutos eli hiilinielu on ilman kestävyysrajoitteita 1,7 miljoonaa kuutiota, mikä on noin 25 prosenttia enemmän kuin kestävyysrajoitteiden kanssa saatava 1,4 miljoonaa kuutiota. Kestävyysrajoitteilla on siis hintansa. KESTÄVYYSRAJOITTEET OVAT olennaisia siinä mielessä, että ilman niitä puuvaraston muutos eli hiilinielu olisi ensimmäiset kaksi vuosikymmentä negatiivinen eli metsät olisivat päästö. Toisaalta ilman niitä puuston ikäluokkajakauma nuorenee, ja se taas kasvattaa hiilinielua ja puuntuotantoa pidemmällä aikavälillä. Kestävyysrajoitteiden kokonaisuudessaan melko vähäistä vaikutusta selittää se, että kaikki ehdotetut hakkuut ovat metsänhoito-ohjeiden mukaisia ja siinä mielessä kestävää metsätaloutta. Jos sen sijaan metsät hakataan harvennuksissa ohjeita harvemmiksi tai avohakataan liian nuorina, kestävyys voi vaarantua. Kestävyys ei siis riipu pelkästään hakkuiden määrästä vaan myös hakkuiden laadusta. Vaikka pienet notkahdukset tai piikit hakkuiden määrässä ovat vaarattomia, pysyvästi voimme hakata täsmälleen sen verran kuin puusto kasvaa silloin, kun kaikkia ikäluokkia on yhtä paljon. Metsäbiotalouspaneelin mukaan tämä vastaa noin 82 miljoonaa kuutiota vuosittain puuntuotantoon varatuilla mailla. SÄÄNNÖLLISESTI MYÖS nostetaan esiin, että laskelma kuvaa vain puuntuotannon kestävyyttä eikä huomioi mitenkään sosiaalista tai ekologista kestävyyttä. Ekologiset ja sosiaaliset näkökannat on kuitenkin huomioitu asettamalla paitsi suojelluille myös suojeltavaksi suunnitelluille ja virkistysarvoltaan tärkeille kohteille, kuten taajamametsille tai retkeilyalueille, hakkuurajoitteita. Kohteilla voi olla täydellinen hakkuukielto, avohakkuukielto tai vaikkapa maaperän muokkauskielto. Tällaisia rajoitetussa puuntuotannossa olevia, mutta suojelemattomia alueita on skenaariolaskelmissa jopa 2,38 miljoonaa hehtaaria. Vaikka käyttörajoituksista ei pidetä melua, niiden merkitys ekologiselle ja sosiaaliselle kestävyydelle on suuri.? l KOLUMNI » Kestävää puuntuotantoa? Kestävyys ei siis riipu pelkästään hakkuiden määrästä vaan myös hakkuiden laadusta. ANNIKA KANGAS Kirjoittaja on tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa ja metsänomistaja.
68 Metsälehti Makasiini METSO & NÄKKI GOTLANNIN LINTUTAITURI TEKSTI MARJO NÄKKI KUVAT JUHA METSO
Metsälehti Makasiini 69 Taidemaalari Lars Jonsson on maailman tunnetuimpia lintutaiteilijoita. Inspiraatiota maalauksiinsa hän saa myös Gotlannin maisemista, joissa yhdistyvät ikiaikaisuus ja jatkuva muutos. TEKSTI MARJO NÄKKI KUVAT JUHA METSO
70 Metsälehti Makasiini LUONNOSSA » KÄSIN TEHTY T T UMMANSININEN vanha pakettiauto kääntyy rantaan vievälle kuluneelle peltotielle. Kellastuneilla rantaniityillä lampaat laiduntavat ja kauempana näkyy harmahtavista hiekkakivistä ladottujen talojen raunioita, joita vuodet ja vuodenajat ovat piesseet. Nämä eteläisimmän Gotlannin, Storsudretin rannat ovat yhden maailman arvostetuimman lintutaiteilijan Lars Jonssonin sielunmaisema ja studio. ”Aloin käydä Storsudretissa 1970-luvun alussa, kun vanhempani vuokrasivat taloa Keski-Gotlannissa. Tunsin vahvasti, että haluaisin asua täällä”, hän kertoo. Jonsson pysäyttää pakettiautonsa rantaan. Takapenkillä tilannetta tarkkailevat perheen kultaisetnoutajat, jotka asettuvat nukkumaan isännän ryhtyessä töihin. Jonsson nostaa esiin kaukoputkensa ja alkaa tarkkailla rannan elämää. Ratin päälle hän nostaa levyn ja sen päälle luonnoslehtiön. Käsi alkaa luonnostella kahlaajaa. Heinäkuun lopullakin ranta kuhisee elämää. Lapinsirri ja suosirri nokkivat ravintoa merenpohjasta. Osa kuovisirreistä on jo vaihtanut keväisen punertavan juhla-asunsa ruskeankirjavaan talvipukuun. Merimetsot ja lokit patsastelevat kivillä. Kottaraiset tekevät näyttävän ohilennon. Oman paikan Jonsson hankki Gotlannista vuonna 1976, eikä ole enää sen jälkeen saarelta lähtenyt. Yhteys lintuihin Lapsena Jonsson halusi olla lintu. Hän kiipeili puissa ja tarkkaili niitä aina, ehkä nelivuotiaasta lähtien synnyinkaupungissaan Tukholmassa. ”Yritin saada linnun katseen ja saada yhteyden”, hän muistelee. Asiaa edesauttoi naapurin tyttö, joka pakeni ankeita kotiolojaan läheisiin metsiin. Hän otti pienen Jonssonin ja tämän veljen mukaansa ja esitteli lintuja. Kun Jonsson alkoi piirtää ja maalata lintuja, perhe kannusti. Äiti oli aluksi kotona lasten kanssa, mutta myöhemmin hänestä tuli tekstiilitaiteilija. Myös isä oli kiinnostunut taiteesta. Hän oli päässyt matkustamaan Ranskaan ja kertoi Larsille impressionisteista. Jonsson on koonnut juhlanäyttelyynsä teoksia viideltä vuosikymmeneltä. Avosetti on Jonssonin suosikkilintu, se pesii Gotlannin kosteikoissa. Jonssonin tapa on luonnostella lintu lyijykynällä ja palata vielä akvarellien kanssa kohteeseen, jotta valo ja sävyt tulevat oikein. Kuvassa valmistuu tylli. Nuolihaukka on jalohaukka, joka saalistaa muun muassa sudenkorentoja gotlantilaisilla rantaniityillä. METSO & NÄKKI
Metsälehti Makasiini 71 Ruma rääkäisy havahduttaa yleensä ensimmäiseksi harmaahaikaran tuloon. Komea lintu kaartelee taivaalla isoissakin parvissa.
72 Metsälehti Makasiini ”Impressionismi alkoi valokuvasta, sillä se antoi ihmisille koodin, vangitun hetken. Valokuvasta pystyi näkemään vedenpinnan väreilyn, eikä se sen jälkeen enää ollut vain sinistä pintaa”, Jonsson kuvaa. Jonsson katsoi kotonaan television luonto-ohjelmaa, jossa lintuja maalasi Gunnar Brusewitz. Hänestä tuli Jonssonin idoli ja myöhemmin Ruotsissa monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Teinisensaatio löytyy Kevättalvella 1968 15-vuotias Lars Jonsson istui Ruotsin luonnonhistoriallisessa museossa ja maalasi suokukkoja edessään olevasta mallinnoksesta, dioraamasta. Joku museon henkilökunnasta näki Jonssonin töitä ja innostui. ”Niin minut löydettiin”, Jonsson kertoo. Museo tarjosi nuorelle lahjakkuudelle omaa näyttelytilaa seuraavaksi vuodeksi. Kaiken kukkuraksi Jonssonin töitä näytettiin, kenellepä muulle kuin Brusewitzille. ”Hän sanoi, että voisin ansaita elantoni maalaamalla.” Jonsson on itseoppinut taitelija. Hän ei innostunut 1970-luvulla kulttuurilaitosten ja yliopistojen politisoitumisesta vaan viihtyi paremmin lintujen parissa. Lintukuvauksen uudistaja Vanhan pappilan pihamaalla riittää ihmisiä kesävaatteissaan ja pellavissaan, sillä sydänkesällä Gotlanti täyttyy turisteista. Vamlingbon pappilassa on toiminut Lars Jonssonin museo kaksikymmentä vuotta. Nyt esillä on juhlanäyttely, joka on samalla läpileikkaus Jonssonin uraan viitenä vuosikymmenenä. Portaiden yläpäässä tervehtii komea öljyvärimaalaus parittelevista ristisorsista. Vihreä ja oranssi liekehtivät vahvoina. Nurkan signeerauksessa lukee vuosi 1981. Siitä alkoi vuosikymmen, jota Jonsson nimittää nyt kypsyyden, identiteetin ja kodin löytämisen aikakaudeksi. ”Kehitin viimein oman tyylini, joka ei ”Minulle on tärkeää saada valo ja sävyt oikein.” METSO & NÄKKI ollut brusewitzia”, hän sanoo. Jonsson on ehkä hieman vaatimaton, sillä jo 1970-luvulla hän oli kuvittanut kaikkiaan viisi lintuopasta, jotka lopulta koottiin yhdeksi teokseksi. Von Wrightin veljekset tunnettiin aikanaan lintujen yksityiskohtien kuvaamisen mestareina, sillä he ampuivat linnut päästäkseen tutkimaan niitä läheltä. Jonssonin ei tarvitse luoteihin turvautua, koska hänen apunaan ovat kaukoputki ja kamera. ”Von Wrightien töissä sulkien muodot ja värit pitävät paikkansa. Toki jotkut linnut on maalattu hieman jäykännäköisiksi ja osa outoihin maisemiin.” Jonssonin teoksissa maisemat ovat kohdillaan, sillä hän kohtaa linnut niiden omassa ympäristössään. Kun lintu on luonnosteltu, hän palaa akvarelliväriensä
Metsälehti Makasiini 73 kanssa uudelleen samaan paikkaan. ”Minulle on tärkeää saada valo ja sävyt oikein.” Lisäksi Jonsson on antanut linnuille maalauksissaan ja kuvituksissaan liikkeen. Hänen teoksissaan lintu harvoin vain seisoo tai liitää taivaalla. Jonsson johdattaa meidät tylli-akvarellin luo ja selittää innokkaasti. ”Tässä lintu peilaa itseään vedenpinnasta.” Ikuista on vain muutos Vamlingbon pappilan takapihalle levittäytyy upea puutarha värikkäine perennoineen. Jonsson istuu mukavasti päivänvarjon alla. Lokakuussa hän täyttää 72 vuotta. ”Olen pohtinut, onko jossain vaiheessa ollut hetki, jolloin olen ollut parhaimmillani,” hän sanoo. Mutta ei, sellaista hetkeä hän ei tunnista, eikä halua vielä laskea sivellintä kädestään. Linnut ovat yhä mysteeri, joka kiehtoo. ”Taide on ihmisten silmien avaamista.” Juhlanäyttelyä varten Jonsson ajatteli tekevänsä uusia tulkintoja vanhoista töistään kuten näkymästä läheiselle Hoburgin majakalle. Sen hän oli ikuistanut ensi kerran 51 vuotta sitten. Työstä ei kuitenkaan tullut mitään. ”Olin odottanut, että maisema olisi muuttunut, mutta en ollut varautunut siihen muutokseen, jonka havaitsin sisälläni.” Jonsson oivalsi, että hän ei voinut dokumentoida näkemäänsä, jos hän ei ilmaisisi samalla jotain itsestään. Maisema ei kuitenkaan enää puhutellut häntä. Ei siitäkään huolimatta, että siihen kaavaillaan tuulivoimalaa, jota hän vastustaa. Jonsson on huolissaan luonnosta, mutta aktivismi on hänelle vierasta. Hän toivoo, että ihmiset vaivautuisivat opisLARS JONSSON JONSSON syntyi 22. lokakuuta 1952 Tukholmassa. ITSEOPPINUT ruotsalainen kuvittaja, taidemaalari ja kirjailija, joka on julkaissut yli kymmenen kirjaa. ASUNUT Etelä-Gotlannissa vuodesta 1976. VAMLINGBON vanhaan pappilaan perustettiin Jonssonin museo vuonna 2004. UPPSALAN yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuonna 2002. ESITELLYT taidettaan eri puolilla maailmaa, muun muassa Yhdysvalloissa. JONSSONIN suosikkilintu on avosetti. kelemaan ympärillä olevaa luontoa paremmin, edes tunnistamaan sen yhden pihapuussa laulavan linnun, ennen kuin paasaavat muodikkaasti ilmastonmuutoksesta tai luonnon monimuotoisuudesta. ”Luonto muuttuu kaiken aikaa.” Siksi hän nousee yhä uudelleen vanhaan pakettiautoonsa ja kääntää sen kohti Etelä-Gotlannin rantoja.? l Yksi Gotlannin tunnuksista ovat komeat raukit. Ne ovat kalkkikivipaaseja, jotka ovat joskus olleet koralleja (vasemmalla ylhäällä). Suosirri ja kuovisirri esiintyvät usein Jonssonin akvarelleissa. Kuovisirri on vaihtamassa talvipukuun (vasemmalla alhaalla). Jonsson löydettiin, kun hän teini-ikäisenä luonnosteli suokukkoja Tukholman luonnontieteellisessä museossa. Tämä öljyvärimaalaus on 1980-luvun alusta (yllä).
74 Metsälehti Makasiini » TUOTE & TEKIJÄ TOIMITTAJAA hiukan vaivaa, että Mölkky pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella, mutta kyse on rekisteröidystä tuotemerkistä yhtä lailla kuin Afrikan Tähti ja Monopoly. Muut samankaltaiset pelit ovat mökkipeleiksi kutsuttuja kopioita. Nimenä Mölkky kuulostaa muinaissuomalaiselta, mutta alkujansa Mölkky on ideoitu Lahdessa työpajatoimintana muutama vuosikymmen sitten, kun ylijäämäpuulle piti keksiä käyttöä. Mölkyn oikeudet ja tuotanto ovat nyt porilaisella Mölkky Oy:llä, joka on lautapeliyhtiö Tacticin tytäryhtiö. Koivulankusta kapuloiksi Mölkky-yrityksen toimitusjohtaja Mikko Seppä kertoo, että Mölkyn raaka-aine on koivulankku, josta kone höylää kaksi pyöreää tankoa yhdellä ajolla. Tangoista sahataan numeroja heittokapulat. Kun lankku on halkaistu sydänpuun kohdalta, kapuloihin ei tule sydänhalkeamia. Numerokapuloiden viistoihin päihin poltetaan numerot ja päiden reuMölkky leviää maailmalla Koivukapulaa heitetään Japanissa asti ja ö:n pisteiden kanssa. TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN KUVAT JUHA SINISALO Erä Mölkky-pelejä lähdössä Japaniin. Mikko Seppä johtaa Porissa maailman ainoaa Mölkky-tehdasta.
Metsälehti Makasiini 75 nat jyrsitään niin, että ne eivät ole aivan teräviä. Näin ne kestävät iskuja paremmin. Mölkky-laatikko on kuusilautaa. Mölkky-tehtaan tuotanto on satoja tuhansia pelejä vuodessa, puunkäytöltään 2 000–3 000 kuutiota. Määrästä 95 prosenttia menee vientiin, noin 30 maahan. Tavoittamaton viiden heiton suoritus Pelissä on 12 numeroitua kapulaa ja heittokapula eli varsinainen Mölkky. Numerokapuloiden pituus on 15 ja heittokapuloiden 22 senttiä, läpimitta on 5,6 senttiä. Numerokapulat asetetaan tiettyyn järjestykseen ja sitten heitetään, tavoitteena saada tasan 50 pistettä. Jos kaataa yhden numerokapulan, niin saa sen kapulan verran pisteitä. Jos kaataa useita kapuloita, niin pisteitä tulee kaadettujen kapuloiden lukumäärän verran. Mikäli pisteet menevät yli 50:n, niin on palattava 25 pisteeseen. Teoriassa 50 pisteeseen voi päästä viidellä heitolla. Sepän tiedossa ei ole, että kukaan olisi siinä koskaan onnistunut. ”Taktikointi lisää heittojen määrää. Usein pelaajan kannattaa yrittää lyödä kilpakumppanin tarvitsema numerokapula kauemmas, kuin että yrittäisi itselle tärkeintä numeroa.” Trendikäs nuorisolaji Suomessa Mölkky on mökkipelien kastissa. Maailmalla se on Mikko Sepän mukaan trendikäs nuorisolaji ja alkaa olla jo urheilun puolella. Mölkky on suosiossa etenkin Ranskassa, missä on petanquen eli petankin kautta vahva heittopelin perinne. Petankki mielletään enemmän eläkeläisten peliksi ja nuorempi polvi otti Mölkyn omakseen. Maailmallakin Mölkkyä pelataan ö-kirjaimessa pisteet päällä. MM-turnauksia on pelattu jo 20 vuotta, tänä vuonna Japanissa. Heittäjiä on kolmisen tuhatta, tosin maailmanmestarikaan ei palkintosummallaan lentolippuansa kustanna. Rennolla kädellä Pelinä Mölkky on sukua kyykälle, mutta ei ole yhtä lailla fyysinen. ”Kun Mölkkyyn hurahtaa, niin siihen hurahtaa. Peli on koukuttava ja helppo aloittaa.” Sepän mukaan Mölkyssä tarvitaan samaa hermojenhallintaa ja rentoa kättä kuin tikkapeli dartsissa. ”Laji on herkkä, jos tosissaan pelaa, sillä heitto ei saa mennä monta senttiä ohi. Voittajaheittäjä pystyy pitämään tunteet kurissa, ettei kisoissa käsi ala kipsaantua.” Seppä osallistui kesän SM-kisoihin, mutta ei tuonut mitalia kotiin.? l Riku Ritakorpi höylää aihiosta numerokapuloiden tankoa. Ville Mäkelä lataa robottia, joka valmistaa laatikot. Eevastiina Nieminen polttaa numerokapuloihin numerot.
Mitä metsästä puhutaan juuri nyt. Osallistu keskusteluun Metsälehden keskustelupalstalla. Luo tunnukset ja aloita. metsalehti.fi/rekisteroidy Polku omaan metsään
PALVELUKSEEN HALUTAAN KANTOUREAN käyttölupa umpeutuu tämän vuoden lopussa. Kesäkuussa vaikutti vielä siltä, että yksikään toimija ei olisi hakemassa Turvallisuusja kemikaalivirastolta uutta lupaa. Heinäkuussa lannoitevalmistaja Yara kuitenkin ilmoitti hakevansa lupaa. “Me odotamme mielenkiinnolla tulevaa, ja tulemme tarjoamaan näillä näkymin kantoureaa jatkossakin markkinoille”, kertoo Yaran liiketoimintapäällikkö Juha Sarlund. Yaran lisäksi kantoureaa on myynyt Suomessa JL-tuotteet, Satakemia sekä Uittokalusto. JL-tuotteet neuvottelee parhaillaan Turvallisuusja kemikaaliviraston kanssa luvasta, myös Satakemia on kiinnostunut luvan hankkimisesta tulevaisuudessa. Vaatimukset kiristyneet Kantourea on kemiallinen kantokäsittelyaine, jolla torjutaan männyn ja kuusen juurikääpää. Urean sijasta kantojen käsittelyyn voidaan käyttää myös biologista torjunta-ainetta Rotsopia. Metsätuholaki velvoittaa juurikäävän torjuntaan riskialueilla havumetsien hakkuissa sulan maan aikana. Sarlundin mukaan vaatimukset uuden luvan saamiseen ovat kiristyneet, ja sen seurauksena tuotekin tulee olemaan parempi. “Alkuperäinen sertifikaatti oli kevyt verrattuna tämän päivän vaatimuksiin. Lainsäädännöt ja tavoitteet ovat muuttuneet paljon vajaa kahdenkymmenen vuoden aikana.” Vaihdossääntöjen mukaan myyjillä on luvan päättymisen jälkeen aikaa myydä varastoja tyhjiksi. Niinpä kantoureaa on tarjolla vielä ainakin ensi vuoden alussa, vaikka uutta lupaa ei myönnettäisi. Mikäli lupa annetaan, kantourean tuotesaatavuuteen ei pitäisi tulla katkosta, koska Yara on itse urean tuottaja. IIRIS YLINEN KANTOUREALLE AIEMPAA KOVEMMAT LAATUVAATIMUKSET IIRIS YLINEN Yara kertoo tarjoavansa kantoureaa tulevaisuudessakin. VIIME Metsälehti Makasiinissa (4/2024) esitelty Argrow-lannoitteen levittämiseen tarkoitettu istutusputken lisälaite on vedetty pois markkinoilta. Syynä on ennakoitu kilpailevan tuotteen patenttisuojan loukkaus. Markkinoilta vedetty nimetön lannoiterakeiden levitin oli Uittokaluston myynnissä. Yhtiö päätti sanktioiden välttämiseksi luopua levittimen myynnistä. Ruotsissa lannoitevalmistaja Argrow’n kehittämä, istutusputken kylkeen kiinnitettävä levitin on vedetty markkinoilta patentin haltijan nostaman kanteen vuoksi. Patentin haltija, ruotsalainen Planzooka on suojannut mekanismin, jolla lannoitteen annostelu toimii istutusputken leukojen laukaisutangon välityksellä. Sekä suomalainen että Argrow’n kehittämä levitin sovelsivat tätä toimintaperiaatetta. LANNOITELEVITIN VEDETTIIN MARKKINOILTA Metsälehden pikatestissä lannoiterakeiden levitin osoittautui toimivaksi. SA M I KA RP PI N EN Tarjolla haastava työtehtävä; Taimitarhanjohtaja Kemijärvi Pohjan Taimi Oy on yksi Suomen suurimmista metsätaimia kasvattavista ja myyvistä yrityksistä. Kasvatamme vuosittain noin 45 miljoonaa kuusen, männyn ja koivun tainta koko Suomeen ja vientiin. Taimitarhamme sijaitsevat Vierumäellä, Kannuksessa, Juuassa ja Kemijärvellä. Yhtiömme tuottaa asiakkailleen myös taimien istutusja taimikonhoitopalvelua. Yrityksen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa. Haemme nyt joukkoomme Kemijärven taimitarhalle taimitarhanjohtajaa. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden vastata Kemijärven taimitarhan tuotannosta, toiminnasta ja tuloksesta itsenäisesti, muiden yksiköiden sekä yhtiön johdon tukiessa sinua työssäsi. Hyvän pohjan tehtävän menestyksekkäälle hoidolle antaa metsätai puutarha-alan yliopistotai amktutkinto. Muutkin opinnot voivat tulla kysymykseen, kunhan sinulta löytyy vahvaa esimieskokemusta ja kiinnostusta alalle. Työyhteisömme on pieni, joten sinulla on mahdollisuus vaikuttaa työsi sisältöön osaamisesi karttuessa. Toivomme, että sinulla on hyvät henkilöstöjohtamisen taidot sekä kyky motivoida ja tukea henkilöstöä. Tarvitset työssäsi ehdottomasti suomen ja englannin kielen taitoa. Muu kielitaito katsotaan eduksi. Arvostamme vastuullisuutta, yhteistyökykyä ja oma-aloitteisuutta. Raportoit tehtävässäsi toimitusjohtajalle. Työ alkaa sopimuksen mukaan, mutta toivomme sinun pystyvän aloittamaan työt viimeistään 1.2.2025. Työ on kokoaikainen. Palkkaus sopimuksen mukaan. Lisätietoja työstä saat toimitusjohtaja Rauno Katajalta, puhelinnumero 040 596 6307 tai myyntijohtaja Jaana Mannermaalta 0400 292 285. Lähetäthän cv:n ja vapaamuotoisen hakemuksen palkkatoivomuksineen 15.9.2024 mennessä osoitteeseen rauno.kataja@pohjantaimi.fi tai vaihtoehtoisesti postitse osoitteeseen Pohjan Taimi Oy Taimitarha 41 19120 Vierumäki, kuoreen viite ”Hakemus”. Metsälehti Makasiini 77 » PILKKEET » PILKKEET
MISTÄ PIDIT » PILKKEET 78 Metsälehti Makasiini ARVONTA! PIHASSAMME kasvoi suuri pihlaja, joka tuotti runsaasti marjoja. Niitä linnut kävivät ahkerasti syömässä. Muualle tontille taimia ilmaantui, mutta ei ensimmäistäkään vanhan pihlajan alle. Pihlaja kaadettiin jo toistakymmentä vuotta sitten ja sen kantokin on ehtinyt lahota pois. Vasta tänä kesänä paikalle ilmaantuivat ensimmäiset kaksi pihlajan tainta. Saman ilmiön olen havainnut koivulla: emopuun alle ei taimia ilmaannu, vaikka paikka olisi sopiva itämispaikaksi. Myöskään rusotuomipihlajan alle ei tule taimia, vaikka niitä on autotallin takana kuivalla kankaallakin. Metsässä ilmiötä on vaikeampi havaita, koska tuuhea puusto estää jo varjostuksellaan taimien kehittymisen. Tuoreella aukolla sen sijaan voi olla koivuja tai pihlajia vieri vieressä, koska emot eivät ole taimettumista estämässä. Tämä on puun kannalta ”järkevää”. Emopuun alle syntyvät taimet joutuisivat kilpailemaan emonsa ja sisarustensa kanssa valosta sekä ravinteista ja lopulta tukahtuisivat valon puutteeseen. Emopuuta kiusaavat syöjät ja taudit tavoittaisivat helposti myös puun alle versovat taimet. Kauempana emostaan kehittyvillä taimilla on paremmat mahdollisuudet pitkään elämään. Mutta kuinka puu pitää jälkeläisensä loitolla? Siemeniä emopuun alle karisee niin koivulla kuin lintujen levittämillä marjakasveilla. Ehkä lehtikarikkeesta erittyy aineita, jotka estävät siementen itämisen tai taimien alkukehityksen. Sama ilmiö on ainakin osaksi trooppisten sademetsien lajirunsauden taustalla. Hehtaarilla on usein vain yksi tai muutama yksilö kutakin lajia, ja saman lajin yksilöiden välimatkat voivat olla satoja metrejä. Kun taimet ovat kaukana emopuusta, lajia syömään erikoistuneiden otusten on vaikea löytää nuoria yksilöitä. Eivät kaikki puulajit ole yhtä tylyjä jälkeläisilleen. Kuusen taimia on sankassakin kuusikossa, männyn taimia vanhojenkin puiden alla, jos vain valoa riittää. Mustilan arboretumissa makedonianmäntyjen alla on runsas taimikko. Ehkä havupuut käyttäytyvät tässäkin toisin kuin lehtipuut? l SEPPO VUOKKO Pidetään jälkeläiset loitolla Vaikka siemenet eivät idä emopuun alla, kauempana lahoava kantokin kelpaa pihlajan siementen itämispaikaksi. JO RM A PE IP O N EN MIKÄ oli mielestäsi tämän numeron kiinnostavin artikkeli? Entä mikä kiinnosti kaikkein vähiten? Voit vastata kyselyyn verkkosivullamme osoitteessa www.metsalehti.fi/ lukijakysely. Myös postikortilla tulleet vastaukset osallistuvat arvontaan. Osoite on Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kaikkien elokuun loppuun mennessä vastanneiden kesken arvomme palkinnoksi Fiskarsin WoodXpert XA3 -vesurin. Se sopii pienten oksien karsimiseen ja pensaiden raivaaamiseen. VIIME numeron suosituin artikkeli oli metsänhoitojuttu ”15 kysymystä suojavyöhykkeistä”. Palkintona olleen ensiapupakkauksen voitti Olli Seppänen Kuopiosta.
Ensi numerossa PULMIA PUUKAUPAN TEOSSA? METSÄLEHTI MAKASIINI 6/2024 ILMESTYY 27.9. Seuraava Metsälehti ilmestyy 30.8. Ku va : Va ltt er i Sk yt tä Petri Koskinen p. 050 438 2865 Anna Back p. 029 432 6991 Jussi Collin, p. 029 432 6108 Eero Sala, p. 029 432 6112 Liina Kjellberg, p. 029 432 6110 Tiia Puukila, p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä, p. 029 432 6115 Iiris Ylinen (ma), p. 050 325 8064 Mikko Häyrynen, p. 029 432 6109 Mikko Riikilä, p. 029 432 6111 Sami Karppinen, p. 029 432 6114 www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Jenny Rantanen, p.029 432 6029 Pasi Myllymaa, p. 029 432 6118 Tuomo Vuorinen, p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi p. 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Asiakaspalveluvastaava Annika Andersson p. 09 315 49 805 Asiakaspalvelusihteerit Mira Viinikanoja, p. 09 315 49 844 Pirkko Sutela-Mero, p. 09 315 49 844 Metsätaloudellinen ammatti lehti Tapion julkaisu 92. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti 2489-4044 (painettu) 2737-1131 (verkkojulkaisu) Makasiinin levikki: 31 718 (lt/22) PunaMusta 2024 UPM Finesse Silk 200 g/m 2 UPM Star Matt 70 g/m 2 UPM PR Personal 90 g/m 2 TOIMITUS Päätoimittaja Ulkoasu Toimitussihteerit Toimittajat Taloustoimittaja Keski-Suomen aluetoimittajat Verkkojulkaisu Metsäuutiset MARKKINOINTI Verkkokoordinaattori Levikkipäällikkö MYYNTI Myyntipäällikkö ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00–15.00 ISSN Painopaikka Kansipaperi Sisäsivut Oma metsä-osuus Heli Virtanen p. 029 432 6059
NIMITYKSIÄ MAKASIINIKRYPTO 4, OIKEA RATKAISU MAKASIINIRISTIKKO 5 TÄMÄN Makasiiniristikon vastausten tulee olla perillä 30.8.2024 osoitteessa Tapio Palvelut Oy, Metsälehti, Maistraatinportti 4 A 3. krs, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiiniristikko 5”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot Makasiinikryptosta 4 on arvottu seuraaville kolmelle: Tiina Rantamaula, Oulu, Pirkko Hautamäki, Hoisko, ja Esko Kinnunen, Raahe. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti, kun olet saanut ruudut täyteen. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. Tapio Palvelut Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk). ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29€). ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa. Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti 171,80 €/V Leikkaa irti PARANNAMME Metsälehden maksutapamahdollisuuksia ja luomme asiakkaille helpompia, nopeampia ja turvallisempia maksutapoja. Laskutuslisä paperilaskuissa 2,90 €. Laskutuslisän voi välttää ottamalla käyttöön ympäristöystävällisen e-laskun (ilmoittamalla asiasta omaan pankkiin) tai sähköpostilaskun (yhteys Metsälehden asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 tai asiakaspalvelu@metsalehti.fi). KME Oy ENEGIAPUUYHTIÖ KME vahvistaa toimintojaan Ylä-Karjalassa. Yhtiö avaa uudelleen jo kerran lopetetun Nurmeksen toimistonsa, jossa uutena ostohenkilönä aloitti elokuun alusta metsätalousinsinööri Joona Ikonen. KME Oy vastaa Nurmeksen, Juuan ja Rautavaaran lämpöenergian tuotannossa tarvittavan biomassan hankinnasta. Myös Lieksan kaukolämmössä tarvittavasta metsäbiomassasta valtaosa tulee KME Oy:n toimittamana.
JYVÄSKYLÄSSÄ asuvalla Ilkka Laaksolla on yhdessä vaimonsa Hannelen kanssa maaja metsätila Sysmässä. Viljava ja sekametsien vallitsema seutu on Keski-Suomen havumetsiin verrattuna moni-ilmeistä ja kaunista. Metsänkasvattajalle sysmäläinen metsämaa tarjoaa niin onnistumisen iloa kuin työläitä hoitourakoita. Puiden huima kasvu tietysti ilahduttaa. ”Teimme 2000-luvun alussa laajoja hakkuita. Niiden jälkeen perustetuista taimikoista lehtikuusikot ensiharvennettiin pari vuotta sitten. Muilta osin harvennukset tehdään parin vuoden kuluttua”, Laakso kertoo. Tulosta siis tulee, mutta ei ilmaiseksi. Se selviää Laakson tämän kesän työmaalla, kolmen hehtaarin varhaisperkaus, jossa on raivattu kasvutilaa vuonna 2018 istutetulle taimikolle. Jo tähän mennessä taimikkoa on jouduttu avustamaan. Ensin taimet piti pelastaa sankan saniaiskasvuston alta, ja vesakkoakin on kertaalleen perattu. Nyt kuusi-istukkaat ovat miehen mitassa. Tänä kesänä taimet kasvattivat lähes metriset kerkät, joten suuri osa taimista selviää kasvuun. Vesakko ei kuitenkaan ole antanut periksi. ”Aloitin perkauksen keväällä tältä kohtaa. Silloin kaatamani paju on kesän aikana kasvattanut liki parin metrin mittaisen vesan. Tänne pitää vielä muutaman vuoden kuluttua tulla raivaussahan kanssa uudestaan.” Laakso liikkuu metsässä ketterin jaloin, mutta kumpareisen kivikkoinen taimikko haastaa silti raivaajan. Vaikeusastetta lisäävät aukolle aikanaan jätetyt hakkuutähteet. Päänvaivaa tuottaa myös sekapuiksi jätettävien lehtipuiden valinta. ”Välillä on vaikea valita, mitkä puut kannattaisi säästää. Taimikossa on rauduskoivuja, joita ei millään raaskisi kaataa. Toisaalta istutettuja kuusiakaan ei ilkeäisi raivata pois.”? l KOLMEN HEHTAARIN URAKKA Ilkka Laakso kiirehti varhaisperkausurakkaansa valmiiksi heinä-elokuun vaihteessa. Tässä sarjassa tapaamme metsänomistajia heidän työmaillaan. TEKSTI JA KUVA MIKKO RIIKILÄ Ilkka Laakso luottaa vanhaan Stihlin FS 450:een, joka on yhä hyvässä iskussa. » SAVOTALLA 82 Metsälehti Makasiini
KAUPANPÄÄLLE vinssi, perävaunupistoke, tuulilasi, Kaikkiin varustepaketti 13990 ? +tk Tilausnro 11016 SH.15990? +tk TASAUSPYÖRÄSTÖ! 4x4 SAUVAOHJATTAVA RUOHONLEIKKURI! Finman Z132 4990 ? Vahva 22 Hv B&S moottori Made in USA. Hydro Geard Hydraulimoottorit Made in USA, Carlisle hihnat Made in USA, 3-terää, sivulle heittävä, 7-leikkuukorkeutta, Polttoainetankit 34 L. Paino 370 kg. (6990?) Sopii myös kesantojen ja tienreunojen leikkuuseen. Vasaraterät: Todella hieno leikkausjälki nurmikolle. MÖNKIJÄN MÖNKIJÄN MÖNKIJÄN NIITTY NIITTY NIITTY VAHVISTETTU RUNKO JA LEIKKUUPÖYTÄ. B&S 420 cc 15 hv moottori, sähköstartti RUOHONLEIKKURIT! RUOHONLEIKKURIT! RUOHONLEIKKURIT! Leikku ulevey s 132 cm Rahoituksella alk. 125?/kk. Rahoituksella alk. 199?/kk. KAIKILLA Finman TYÖKONEILLA 5 VUODEN RUNKOTAKUU! MOOTTORILLA 2 VUOTTA! Kotimainen tuotemerkki 550 PRO ABS LED UUTU US! KATSO KOKO VALIKOIMA www.rally.fi 1000 cc Kaikki mallit 2-paikkaisia. Rahoituksella alk.169?/kk. ? +tk 8690 HUIPPUTARJOUKSET KOKO MAAHAN MÖNKIJÄ CENTERISTÄ 83 Hv. Vetokyky yli 1200 kg. Pikasäädettävät iskuvaimentimet. Markkinoiden hienoin 1000cc traktori työhön ja vapaa aikaan! 550 EFI 7790 ? +tk Ohjaustehostimella 550 EFI+EPS SH.9490?+tk Alumiinivanteet! ? +tk 6890 Isoin maavara 30,5 cm Vetokyky yli 920 kg 26"Testivoittajarenkaat ym. Otamme vaihdossa mönkijät, moottoripyörät, autot ym. SAA AJAA TIELLÄ! Tilausnro 11009 SH.8490?+tk Rahoituksella alk. 149?/kk. Tilausnro 11010 4x4 Vertaa: Hinta/laatusuhde, vetokyky, maavara, renkaat, ajettavuus ym. Vertaa: Hinta/laatusuhde, vetokyky, maavara, renkaat, ajettavuus ym. Vertaa: Hinta/laatusuhde, vetokyky, maavara, renkaat, ajettavuus ym. Alumiinivanteet! Ohjaustehostimella ylläpitolaturi. ABS LTX, EPS, LED MADE IN TAIWAN Rahoituksella alk. 169?/kk. Tilausnro 11018 UUTUUS! PRO ABS Ohjaustehostimella 9990 ? +tk Rahoituksella alk. 179?/kk. 600 LTX Rahoituksella alk. 179?/kk. 600 LTX LED Tilausnro 11019 Ohjaustehostimella 9490 ? +tk Alumiinivanteet! 4x4 4x4 Työteho 7500-19600 m2/h. PIENNARMURSKAIN Leikkausleveys 2200 mm, 70-100 Hv, PTO 540r/min, Paino 850 kg. (4290?) NYT NYT NYT KÄÄNTYVÄLLÄ KUSKIN ISTUIMELLA! Isoin kauppakassi jolla saa ajaa ilman ajokorttia! (ennen 1985 syntyneet!) SÄHKÖMOPOJEN MERCEDES! TILAA ESITE! Lisävarusteina nastarenkaat, suojapeite. Tehokas 3 Kw moottori 2 LITIUM-AKUILLA Max. ajomatka jopa 150 km latauksella. Takuu 2 v. 1 GEELI-AKUILLA Max. ajomatka jopa 95 km latauksella. KAKSI VERSIOTA Otamme vaihdossa autoja. Sähkömopo jossa todella ISOT sisätilat sekä laaja toimintasäde. Tehokas 3Kw moottori, Automaatti, Pakki, nopeus 45 km/h, rek. 2 hlö. Kantavuus 190 kg. Paino 320 kg. Värit: Metalli-punainen tai -sininen. Kattavasti varusteltu ympärivuotiseen käyttöön. 9990 ? +tk Rahoituksella alk. 179?/kk. 7990 ? +tk Rahoituksella alk. 169?/kk. MODULARBOX OY MODULARBOX OY MODULARBOX OY Kartanonherrantie 9, 02920 ESPOO kehä III M Ö N K I JÄ C E N T E R M Ö N K I JÄ C E N T E R M Ö N K I JÄ C E N T E R Avoinna: Arkisin 10-17 Tilaukset ja tiedustelut puh. tai s-postilla: myynti@rally.fi 09 595 510 040 553 2428 tai netistä www.rally.fi sivuilta Meillä takuu, varaosat ja huolto pelaa varmasti! Suomessa yli 150 huoltopistettä. TILAA HETI OMASI! NOPEAT TOIMITUKSET RAHDILLA KOTIIN ASTI! 2790 ? HALKAISUKONE B&S 15 Hv moottori Hydraulinostolla 3390 ? UUTUUS! SÄHKÖMOPO ISO 3990 ? Rahoituksella alk. 125?/kk. 220 37T 1020/ Rahoituksella alk. 100?/kk. KATSO LEIKKURIN ESITTELYVIDEO www.rally.fi Finman 120 LEIKKAUSNOPEUS jopa 15000 m2/h. TRAKTORIN TYÖKONEET 5 vuoden runkotakuu. Rahoituksella alk. 125?/kk.
Metsänomistaja, älä tyydy yhteen! Helposti parhaat puukaupat: Kuutio.fi Vertaa vaihtoehtoja puukauppaan luotettavasti ja helposti. Rekisteröidy ja käytä maksutta Hyödynnä metsävarallisuustietosi tehokkaasti Käytä apuna toimenpidesuosituksia ja tuoreita hintatilastoja Kilpailuta puukaupat itse tai ammattilaisen avulla Varmista itsellesi parhaat puukaupat