• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 15. ELOKUUTA 2013 • Nro 15 • WWW.METSALEHTI.FI Vesiensuojelusta kannattaa huolehtia ajoissa. Sivut 10–11 Ajankohtaista: Kivihiili korvaa puuenergiaa ›› sivu 3 Puukauppa: Syksy on toivoa täynnä ›› sivu 12 Metsänhoito: Juurikääpää torjumaan ›› sivut 14–15 Luonnosta: Toukkien hyökkäys Lapissa ›› sivu 24 Katse kohti vesistöjä Se pp o Sa m ul i
• 2 METSÄLEHTI 15 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 15.8.2013 S uomen talous on kärsinyt taantumasta jo yli vuoden, eikä nopeaa helpotusta ahdinkoon ole tiedossa. Lähestyvä budjettiriihi ja työmarkkinaneuvottelujen paineet saavat talousuutiset kuulostamaan entistä synkemmiltä. Puumarkkinoilla tunnelmat ovat toiset. Tähän mennessä vuosi on sujunut hyvin. Viimeksi näin paljon puuta on ostettu ja myyty tammi-kesäkuussa ennätysvuonna 2007. Reipasta vauhtia ovat pitäneet yllä kevättalven mainiot korjuukelit ja vähitellen vahvistunut tukin hinta. Viime vuosien tapaan nousu vaihtui kesällä laskuksi, mutta hintakäyrien käänteet ovat olleet loivia. Mäntytukki maksoi heinäkuussa kuutiometriltä euron enemmän kuin vuosi sitten. Nousu on vaatimaton siihen nähden, kuinka paljon puu on viime vuosina halventunut. Suuria muutoksia hintatasoon ei syksyksi ole luvassa. Markkinoiden vahvistuminen kuitenkin ennakoi puukaupalle vireää jatkoa. Heikko euro on auttanut suomalaissahureita kilpailussa ruotsalaisten kanssa, mutta rakentaminen on myös lisääntynyt. Alkuvuonna sahatavaraa on viety Suomesta huomattavasti enemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten. Kauppa on käynyt etenkin Japaniin ja Kiinaan, josta on lyhyessä ajassa tullut yksi isoimmista kuusisahatavaran ostajista. Myös vienti Saksaan on lisääntynyt, mikä herättää toiveen, että Euroopassa aletaan taas rakentaa. Pohjois-Amerikassa käänne on jo tapahtunut. Pettymys on ollut, että Egyptissä levottomuudet jatkuvat yhä. Viime vuonna maa ehti nousta kuutiometreissä mitattuna suomalaissahojen tärkeimmäksi vientikohteeksi. Viime aikoina kauppoja on tehty sinne paljon vähemmän. Kaikkein tärkein sahatavaran kulutusmaa on kuitenkin Suomi, missä kysyntä on pitkään ollut huono. Viennin osuus tuotannosta onkin kasvanut tavallista isommaksi, jo 70 prosenttiin. Hallitus ja työmarkkinaosapuolet toivottavasti osaavat tehdä viisaita päätöksiä, jotka auttavat Suomea ylös taantumasta. Silloin myös puurakentaminen voi nousta meillä uuteen kukoistukseen. Talousahdingon keskellä puukauppa käy hyvin Taajamametsät ovat merkittäviä monella tavalla. Ne luovat erilaisia virkistysja ulkoilumahdollisuuksia lähiseudun asukkaille sekä suojaavat melulta, tuulelta ja ilman epäpuhtauksilta. Monille kaupungeissa asuville taajamametsät antavat jokapäiväisen, ainutlaatuisen kosketuksen metsäluontoon betoniviidakon keskellä. Valitettavasti joidenkin mielestä taajamametsät eivät tarvitse hoitoa lainkaan. Metsien pitäisi ilmeisesti antaa rehottaa ja lahota pystyyn. Tuholaiset ainakin juhlisivat. Taajamametsät vaativat hoitoa siinä missä talousmetsätkin. Metsien uudistuminen ja elinvoimaisuus voidaan varmistaa ainoastaan hyvällä hoidolla, ja tuholaisia sekä tauteja vastaan täytyy taistella. Hoidosta hyötyvät asukkaiden lisäksi myös metsät itse. LAURA KAKKONEN Taajamametsiä pitää hoitaa Metsäteollisuusyhtiöiden osavuosikatsaukset osoittivat, että Suomessa voi pärjätä oikealla tuotepaletilla ja toimintatavalla. Käytännössä pelkästään Suomessa toimiva M-Group teki selvästi paremman tuloksen kuin globaalit kilpakumppaninsa.” MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila Kymenlaakson mhy:n, MTK-yhdistysten ja Osuuspankkien metsäiltamissa. Fixteri-harvesteriin ladattu paljon toiveita Minna Lappalaisen tie metsäkonealalle kulki mutkien kautta. Sivut 4–5 Ken on maassa kaikkein paksuin? Dendrologian seura on jälleen ennätysjahdissa Sivu 7 Mättäitä hehtaarin tuntivauhdilla Sivu 8 Suomalaisyritys haastajana Ruotsissa Metsäkonepalvelun ensimmäinen vuosi länsinaapurissa on ollut lupaava. Sivu 9 Presidentillisiä joulukuusia Sivut 16–17 Kuusentaimet omatoimisesti Matti Oijala ihmettelee, miksei tiloilla enää kasvateta itse taimia. Sivut 18–19 Ympyrä vai T kääntöpaikaksi? Sivu 19 ”Alussa mahdotonta kyynärpäätaktiikkaa” Pirjo Saramäki oli ensimmäisiä naismetsänhoitajia kenttätöissä. Sivu 20 Kokeessa mönkijä, vaunu ja kuormain Sivut 22–23 Lautalla on kevyt uittaa Sivu 25 Riistakamera paljasti siemenrosvot Sivu 26–27 Sontainen nuoruusaika Nelitäplänapun toukalla on oma tapansa pysyä lämpimänä. Sivu 28 Kaarnalaivasto ”Männyn kaarnasta on hyvä veistellä vaikkapa laivoja. Nämä osallistuivat Vääksyssä pidettyihin kaarnalaivojen SM-kilpailuhin.” Veksi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. METSÄSTÄ PILKKEITÄ
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 15 • 2013 3 MIKKO HÄYRYNEN E nergian raaka-aineiden hinnanmuodostus on mutkikasta. Nyt mutkikkaat asiat vaikuttavat niin, että kivihiili korvaa metsähaketta. Osaltaan tilanteeseen vaikuttavat maailman yleiset tekijät, joihin kotimaassa ei voi vaikuttaa. Vaisun yleistalouden vuoksi energiaa kysytään vähemmän, kivihiili on erityisen halpaa ja päästöoikeuksien hinnat alhaalla. Oma vaikutuksensa on myös Pohjois-Amerikan liuskekaasulla, joka on vähentänyt kivihiilen kysyntää. Kotimaisen energian – turpeen ja hakkeen – kilpailukykyä on heikennetty omin toimin. Vuoden alussa kemera-rahoituksen haketustuki päättyi ja lämmitykseen käytettävän turpeen veronkorotus tuli voimaan. Koska turpeen ja hakkeen hintasuhde on EU-tasolla määrätty kiinteäksi, hakkeella tuotetun sähkön tukea eli sähkötari a oli pienennettävä. Yhteisvaikutus on, että kivihiili on halpaa, turve ja hake puolestaan kallista polttoainetta. Kivihiili syrjäyttää kotimaisia polttoaineita etenkin rannikon voimaloissa. Sisämaan voimaloissa kuljetusmatka syö hintaedun. Kemera-tukea saattaa jäädä käyttämättä Kaiken kaikkiaan metsäenergian tunnelmat ovat nyt vaisummat kuin vuosiin. Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson pitää jopa mahdollisena, että uudesta käyttökapasiteetista huolimatta metsäenergian käyttömäärät laskevat tänä vuonna. ”Metsäenergian kysyntä on heikkenemässä. Kivihiili on halpaa, ja rannikon isot voimalat siirtyvät siihen metsähakkeen asemasta.” Fredriksson ennakoi, että syksyn aikana kuullaan vielä uutisia metsäenergian korvaamisesta kivihiilellä. Nyt näyttää, että kemera-rahoituksen korjuutukea voi jäädä käyttämättä. Fredriksson uskoo, että energiapuun saa edelleen myytyä, mutta alhaisemmalla hinnalla. ”Vaikea nähdä, että metsähakkeen hinta olisi ainakaan nousussa. Haketustuen loppuminen on vähentänyt kiinnostusta kemera-kohteisiin. Markkinatilanne kuitenkin vaihtelee maan eri osissa.” Metsähake on nyt kalleinta polttoainetta Pietarsaarelainen sähkön ja lämmön tuottaja Alholmens Kraft on ollut maan isoimpia metsäenergian käyttäjiä, mutta nyt voimala vähentää metsähakkeen käyttöä. Teollisuudelle energiaa tuottavaa voimayhtiötä pidetään hyvin kustannustarkkana ostajana. ”Metsähakkeen käyttö on vähentynyt sen jälkeen, kun sähkötari a leikattiin vuoden alussa kolmasosalla”, toimitusjohtaja Roger Holm sanoo. ”Tällä hetkellä metsähake on kalleimpia polttoaineita.” Alholmens Kraft teki viime vuosina puunkäyttöennätyksiä ja kivihiiltä käytettiin vähän, mutta tilanne on nyt kääntynyt päälaelleen. Holm ei halua antaa tarkempaa arviota siitä, kuinka pieneksi metsäenergian osuus supistuu. ”Metsäenergian käyttö riippuu siitä, paljonko saamme ostettua hinnalla, jonka pystymme maksamaan. Kun tukea leikattiin, niin yhtä paljon hinnan pitää laskea. Jos hakekauppa ei käy, niin sitten palaa kivihiili.” Kivihiilen käyttömääriin vaikuttaa myös turpeen saatavuus, sillä kivihiili korvaa sen turpeen jota ei markkinoilta saada. Vaikka tämä kesä on ollut viime vuotta huomattavasti parempi turpeennostokesä, turpeen riittävyydestä koko lämmityskaudelle ei ole varmuutta. Ministeriö: hake pysynyt kasvu-uralla Työja elinkeinoministeriön energiaosaston osastopäällikkö Esa Härmälä tuntee huolen, joka kivihiilen parantuneesta kilpailukyvystä seuraa. Hän korostaa silti, että ainakin toistaiseksi metsähakkeen käyttö etenee suunnitellusti. ”Meidän tietojemme mukaan olemme menossa kohti 13,5 miljoonan kuutiometrin käyttömäärää vuoteen 2020 mennessä. Seuraamme tilannetta, mutta toistaiseksi ei ole näyttöä, että olisimme tältä tavoitekäyrältä putoamassa.” Härmälän mukaan jonkun laitoksen kohdalla tilanne voi mennä toiseen suuntaan, mutta kokonaistilanne ei ole kääntynyt. ”Muusta ei ole luotettavaa näyttöä. Uutta hakkeenkäyttökapasiteettia avataan pikkuhiljaa koko ajan.” Viime talvena turpeen heikko saatavuus lisäsi kivihiilen käyttöä, mutta nyt tilanne näyttää paremmalta. Nyt palaa kivihiili Metsäenergian käyttö saattaa tänä vuonna jopa laskea. Varsinkin rannikon voimaloissa kivihiiltä palaa enemmän ja haketta vähemmän. ”Vaikea nähdä, että metsähakkeen hinta olisi ainakaan nousussa.” Kun kivihiili ja päästöoikeudet ovat erityisen halpoja, niin turpeen verotuksen korottaminen vei kilpailukyvyn myös hakkeelta. Mikko Riikilä Tero Sivula / Rodeo Tero Sivula / Rodeo
• 4 METSÄLEHTI 15 • 2013 LYHYESTI Metsä Group sulkee Kaskisissa Metsä Group suunnittelee lopettavansa Kaskisten jalostusja jakeluyksikön. Sahatavaran jatkojalosteita tuottavan yksikön toiminta on ollut yhtiön mukaan kannattamatonta tehostamistoimenpiteistä huolimatta. Yksikkö on tarkoitus lopettaa kuluvan vuoden loppuun mennessä. Henkilöstövähennys on enintään 60 henkilöä. Hintojen lasku jatkui Kantohinnat kääntyivät laskuun kesäkuussa ja alamäki jatkui heinäkuussa. Pudotusta kertyi tuolloin 2–3 prosenttia kesäkuuhun verrattuna, Metsäntutkimuslaitos kertoo. Mäntytukista maksettiin heinäkuussa keskimäärin 54,40 euroa ja kuusitukista 56 euroa kuutiometriltä. Mäntykuidun keskikantohinta putosi 15,60 euroon ja kuusikuidun 17,40 euroon. Vaikka kaupankäynti hiljeni kesäkuusta, teollisuus osti puuta heinäkuussa 1,4 miljoonaa kuutiota. Se on lähes 40 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Etenkin kuusija mäntytukkia tuli markkinoille normaalia heinäkuuta vilkkaammin. Vienti Venäjälle vetää Metsäteollisuus ry:n mukaan alan tuotteiden vienti Suomesta Venäjälle kasvaa edelleen, ja raakapuun tuonti on kääntynyt nousuun. Metsäteollisuustuotteiden tuontitullit Venäjälle ovat laskeneet viitisen prosenttia ja raakapuun vientitullit puolittuneet euromääräisesti sen jälkeen, kun Venäjä liittyi Maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi viime elokuussa. Paperija kartonkituotteiden vienti Venäjälle kasvoi keväällä viisi prosenttia edellisvuoden keväästä. Maan osuus metsäteollisuuden viennistä on hieman kasvanut. Pesintä onnistui Metsäkanalintujen pesintä näyttää tänä kesänä onnistuneen hyvin. Lintuja on nyt selvästi enemmän kuin viime kesänä. Metsäkanalintujen määrä on kasvanut lähes koko maassa. Ainostaan keskisessä Suomessa on pientä taantumaa. Metsäkanalintujen määrästä saadaan tietoja metsästäjien tekemien riistakolmiolaskentojen perusteella. Huomattava osa kolmioista on nyt kierretty ja niistä saatu tieto on Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen käytettävissä. KHO maanomistajien kannalle Korkein hallinto-oikeus (KHO) on asettunut Metsähallituksen ja yksityisten maanomistajien kannalle kaivosyhtiöiden maksettavaksi määrätyistä louhimismaksuista. Metsähallitus katsoo päätöksen vahvistavan maanomistajien asemaa. Kiistassa oli kysymys laskentakaavasta, jonka perusteella louhimismaksu määräytyy. KHO:n päätöksen mukaan kaivoksen mineraalivarat tulee huomioida nykyistä paremmin maksun perusteena. Kestävä metsätalous juhlii Kuluvana vuonna vietetään kestävän metsätalouden 300-vuotisjuhlaa. Perusteena on, että vuonna 1713 käytettiin ensimmäistä kertaa termiä ”kestävä metsätalous”. Kunnia käsitteen määrittämisestä kuuluu saksalaiselle Hans von Carlowitzille, joka toimi Saksin ruhtinaskunnan kaivoksista vastaavana virkamiehenä. Von Carlowitzin tehtävänä oli taata riittävästi polttopuuta kaivosten tarpeisiin. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva T ähän asti metsäalalla on ollut vain yksi brändi – tai legenda – Einari. Kaikki tietävät, kenestä puhutaan. Mietiskelin Lappalaista haastatellessa, voisivatko 2020ja -30-luvun konemiehet puhua Minnasta samaan sävyyn. Mahdotonta se ei ole. Henkilönä hänellä olisi siihen edellytyksiä, ja ehkäpä Fixterilläkin. Viime vuodet yhtiö on keskittynyt kehittämään Fixteriä. Savotta oli iso ja koetteli yhtiötä. Nyt kaiken pitäisi olla valmista, ja bioenergian kysyntä kasvaa kaikkialla. ”Odotamme nopeaa kasvua. Nuorista, usein hoitamattomista metsistä on tulossa yhä tärkeämpi bioenergian lähde. Fixteri on ratkaisu niiden hoitamiseen”, Lappalainen vakuuttaa. Tuoretta puuta ja polttoöljyä Fixterin toimitusjohtajaksi ryhtyneen Lappalaisen urapolku olisi voinut kulkea toistakin reittiä. Kun kauppatieteen opinnot Helsingissä olivat valmiit, hän siirtyi Metsä-Serlalle myymään kartonkia. Sillä tiellä hän olisi voinut päätyä metsäyhtiön myyntijohtajaksi maailmalle tai katsella nyt työhuoneestaan Helsingin kauppatorille. Mutta ei. Lappalainen asuu puolisoineen maatalossa Kannonkoskelta ja ajaa aamulla puolitoista tuntia Jyväskylään Fixterille. Urapolun mutka käy ymmärrettävämmäksi kun selviää, että Lappalaisen isä on metsäkoneyrittäjä. Puunkorjuun maailma on hänelle tuttu jo lapsuudesta. ”Viihdyin pienenä Rottnen kopissa. Opin nauttimaan tuoreen puun ja polttoöljyn tuoksusta.” Einariin, siis Ponssen edesmenneeseen perustajaan Einari Vidgreniin, Lappalainen tutustui jo pienenä. ”Isäni teki tuotekehitystä Ponsselle ja Einari vieraili usein meillä.” Väitöskirja puunkorjuusta Ammatinvalinnan aikaan metsäala ei käväissyt nuoren naisen mielessä. ”Lukion jälkeen halusin vain pois pikkupaikkakunnalta.” Paluu kävi ajankohtaiseksi, kun piti pohtia, mitä perheen yritykselle tehdään isän ikääntyessä. Koneyrittäjäksi Lappalainen ei sentään ryhtynyt, mutta ala alkoi kiinnostaa. ”Halusin kehittää uudenlaisia toimintatapoja, ja minulla oli polte päästä tekemään itsenäisesti asioita.” Uusi urapolun pää avautui, kun Lappalainen hakeutui Jyväskylän yliopistoon tutkimaan puunkorjuun liiketoimintamalleja. Väitöskirja aiheesta valmistui vuonna 2009. Työ avasi hänelle monia ovia metsäalalla. Tiet kohtasivat Fixterin tarina alkoi kymmenen vuotta sitten Kangasniemellä, missä yrittäjä Pasi Romo rakensi koneen ensimmäiset prototyypit. Fixterin ja Lappalaisen tiet kohtasivat vuosia myöhemmin. Historiaa tekemässä Minna Lappalainen joukkoineen on virittänyt paalaavan Fixteri-harvesterin iskukuntoon. Rankan tuotekehityskuurin odotetaan nostavat Fixterin nopeaan kasvuun. ”Mietipä millaista naljailu olisi ollut, jos edes isäni ei olisi ostanut konetta.”
• 5 METSÄLEHTI 15 • 2013 PENTTI HYTTINEN KOLUMNI Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja. E lämänkokemuksella mitaten Suomessa on varmaankin Euroopan etevimmät metsänomistajat. Keskivertometsänomistaja on jo ohittanut 60 vuoden iän. Metsänomistajillemme on siis karttunut yllin kyllin tietämystä ja viisautta tehdä järkeviä, yli suhdannejaksojen ulottuvia päätöksiä metsiensä hoidosta ja käytöstä. Lähes puolet metsänomistajista on jo jättänyt arkityönsä, joten aikaa ja energiaa on käytettävissä runsaasti metsänhoitotöihin. Pienehkö tilakoko ja moninaiset omistamisen tavoitteet varmistavat sen, että metsiemme monimuotoisuus toteutuu jotakuinkin itsestään, eikä metsiimme myöskään synny luonnottoman suuria aukkoja. On ironista, että metsänomistajien korkean iän väitetään samalla olevan yksi metsäsektorimme suurimmista ongelmista. Tutkimukset nimittäin kertovat, että ikääntyvä metsänomistaja ei käyttäydy kansantalouden kannalta suotuisasti, vaan pitää puunsa pystyssä liian sinnikkäästi. Lisäksi aiheellinen huoli liittyy siihen, että ikääntyvien metsänomistajien siirtyessä ennen pitkää tuonpuoleiseen, metsätilat pirstoutuvat entisestään ja yhä useamman tilan päätöksenteko rampautuu perikuntaomistuksen vuoksi. Henkilökohtaisestikin asia koskettaa minua vakavasti, sillä metsäalan intressiryhmien linjauksista päätellen jo vuosikymmenen kuluessa – jos elinpäiviä suodaan – alan olla metsänomistajana ikäni puolesta hylkiö. Ainakin osittain iän piikkiin on nyt laitettu taakkaa, jonka selittäjänä ikä on korkeintaan välillisesti. Mahtaisiko empimistä puunmyyntiin aiheuttaa yhtälailla se, että metsä on viheliäisen näytillä oleva omaisuuserä? Hakkuu saattaa jäädä usein tekemättä häveliäisyyssyistä, vaikka puuston realisointi rahaksi olisi muutoin sekä metsän että omistajan kannalta järkevää. Kaksi kolmesta metsänomistajasta asuu edelleen metsänsä sijaintikunnassa – korreloiden vahvasti iän kanssa. Kulmakunnan jokamiesten on helppo silmäillä, missä määrin metsissä humisee honkia tuleville polville. Sen sijaan pankkitilille jokamiehenoikeus ei ulotu. Jos hakkaisin metsäni, naapurit eivät voisi tietää, ovatko metsärahani tililläni tallessa vai ovatko ne tulleet tuhlatuiksi itsekkäästi bingoon tai johonkin muuhun omaan henkiseen hyvinvointiin. Hyväksyttävyys naapureiden silmissä on turvatumpi, kun seisotan rahojani pystypuissa. Metsien siirtyminen aikanaan muualla asuville nuoremmille ikäluokille korjannee puunmyyntikäytöstä tältä osin itsestään. Samalla tavoin vaikuttaa sijoittajien ja erilaisten sijoitusyhtiöiden lisääntyvä metsänomistus. Tunneside metsään löystyy, mikä ei varmaankaan ole pelkästään hyvä asia. Meillä ei ole vielä käytössä hyvin toimivia kannustimia tilarakenteen kehittämiseksi eikä metsäyrittäjyyden edistämiseksi. Sen vuoksi ei auta muu kuin ottaa ilo irti nykymetsänomistajiemme kokemuksesta, osaamisesta ja ammattitaidosta. Suomalaisessa metsänomistajarakenteessa on paljon hyvää. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.?. Euroopan etevimmät Historiaa tekemässä Minna Lappalainen › 38-vuotias kauppatieteen tohtori › Fixteri Oy:n toimitusjohtaja vuodesta 2009 alkaen. Sitä ennen kartonginmyyjä M-Serlalla ja M-realissa sekä tutkija Jyväskylän yliopistossa › Suomen metsäkeskuksen johtokunnan jäsen, edustaa yritysja kehittämistoimintaa › Asuu Kannonkoskella, työpaikka Jyväskylässä › Perheeseen kuuluu mies ja koira › Harrastaa maatalon asumista pihaja puutarhatöineen. ”Odotan innolla, että ehtisin ajamaan leikkuupuimuria syksyn kuluessa.” ”Pasi soitti ja kutsui katsomaan konettaan. Utelias kun olen, niin menin ja kiinnostuin. Fixteri avasi tutkimuksessani löytämiäni pullonkauloja puunkorjuusta.” Konetta alettiin tuotteistaa yhteisvoimin. Vuonna 2009 Lappalainen meni osakkaaksi yhtiöön ja ryhtyi sen toimitusjohtajaksi. Ensi vaiheessa myytiin kaksi konetta, toinen niistä Lappalaisen isälle. Siitä tietysti seurasi metsäkonealalle ominaista naljailua: isälleen sentään sai yhden myydyksi. ”Mutta mietipä millaista naljailu olisi ollut, jos edes isäni ei olisi ostanut konetta, jota minä koetin kehua”, Lappalainen vastaa. Toinen kone meni lapualaiselle JP-metsäurakoinnille. Molemmat koneet ovat yhä käytössä. ”Ensimmäisten konekaupat olivat ratkaiseva askel. Muuten ulkopuolista rahoituksen saaminen olisi ollut vaikeaa eikä koneen kehittäminen pelkällä tulorahoituksella olisi onnistunut.” Ryteiköt kuntoon ilman raivausta Muun muassa Sitra ja yksityinen pääomasijoittaja VTN Management ovat tukeneet Fixterin kehitystä miljoonilla euroilla. ”Alku oli hirveää. Tuntui, että huoltomiehen olisi pitänyt olla koko ajan koneiden mukana. Päätimmekin vuonna 2010, että yhtään uutta konetta ei myydä ennen kuin tuottavuus ja käyttövarmuus on saatu kuntoon.” Sen jälkeen Fixteri on rakennettu 80-prosenttisesti uusiksi. Koneen toiminta on optimoitu ja paalain automatisoitu. Näin kuljettaja voi keskittyä hakkuuseen ja metsänhoitoon. Viime keväänä Metsäteho ja ruotsalainen Skogsforsk mittasivat koneen toimintaa. Tuottavuus oli puolitoistakertaistunut vanhaan malliin verrattuna. Samalla polttoaineen kulutus laski viidenneksen. Nisulan joukkokäsittelykouralla varustettuna Fixteri toimii ilman ennakkoraivausta. Tämä on valtti ryteiköiden korjuussa ja lupaa metsänomistajalle satojen eurojen säästöä hehtaarilla. Uutta FX15 mallia on toimitettu viime vuodesta alkaen kolme. Neljäs on työn alla. Konetta on esitelty menestyksekkäästi myös Virossa. Seuraavaksi kone lähtee mallisavotalle Ruotsiin, metsäyhtiö Sveaskogin metsiin. Jos jatko sujuu kuten nyt näyttää, Fixteri saa lukunsa tuleviin metsäkoneiden historiikkeihin. Eikä Lappalaisen ja legendaarisuuden välissäkään enää ole kuin muutama sata myymätöntä konetta. Fixteri Oy:n toimitusjohtaja Minna Lappalaisella on tarjota ratkaisu ryteiköityneidenkin nuorten metsien hoitoon ja energiapuun korjuuseen.
• 6 METSÄLEHTI 15 • 2013 Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi MIKKO HÄYRYNEN K esän metsäteollisuusuutinen oli, että Stora Enso rakentaa biojalostamon Sunilan sellutehtaalle Kotkaan. Biojalostamo erottaa mustalipeästä ligniiniä, jolle uskotaan löytyvän monia sovelluksia kemianteollisuudessa. Tavoitteena on vientitoiminta. Tuotannon suunnitellaan käynnistyvän vuoden 2015 alkupuolella. Investoinnin arvo on 32 miljoonaa euroa, ja sen odotetaan tuovan 80 miljoonan euron liikevaihdon. Metsäteollisuusinvestoinniksi 32 miljoonan euron panostus on pieni. Summa on kaukana paperikoneen tai sellutehtaan hinnasta, ja raha tuskin riittäisi uuteen, teollisen mittakaavan sahaan. Stora Enson toinen kesäuutinen oli, että selluja kartonkitehdas eteläisessä Kiinassa on saanut lopullisen hyväksynnän Kiinan valtiolta. KartonkitehMetsäyhtiöiden myllerrys jatkuu Paperin vaikeudet länsimaissa kurittavat yhä Stora Ensoa ja UPM:ää, mutta kertaluokkaa pienemmäksi kutistuneen Metsä Groupin strategia toimii jo. MIKKO HÄYRYNEN Jos valtiovarainministeriön esitys pitää loppuun asti, valtion ensi vuoden budjetissa metsätalouden kemera-tuki pysyy entisellä tasolla, mutta metsäluonnon hoidon määrärahat putoavat miljoonalla eurolla. Kemera-rahoituksen kokonaismäärä kasvaa edellisvuodesta 400 000 euroa 79,8 miljoonaan euroon. Kemeran sisällä painopisteet kuitenkin hieman muuttuvat. Nuoren metsän kunnostuksen varat supistuvat 700 000 eurolla 19,3 miljoonaan euroon ja metsänuudistamisen sekä taimikonhoidon 900 000 eurolla 13,1 miljoonaan euroon. Energiakäyttöön menevän pienpuun korjuutuki kasvaa kahdella miljoonalla 20 miljoonaan euroon. Metsätieja kunnostusojitusvarat pysyvät entisen suuruisina, samoin yleiset suunnittelukustannukset. Budjettiesityksen suurin muutos on metsäluonnon hoidon rahoituksessa, joka putoaa miljoonalla eurolla 6,5 miljoonaan. Metsäkeskukselle vähemmän rahaa Suomen metsäkeskuksen julkisten palvelun valtionrahoitus on 44 miljoonaa euroa, mikä on 1,5 miljoonaa tämänvuotista vähemmän. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolta tilattaviin töihin on varattu 1,5 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriön budjettiesitys jatkaa seuraavaksi hallituksen budjettiriiheen ja syksyn aikana eduskunnan käsittelyyn. Kemeran taso säilyy Valtiovarainministeriön budjettiesitys supistaisi luonnon hoidon rahoitusta. Liiketulos 94 282 282 284 184 107 64 158 Liiketulos-% 2 5 6 5 7 4 6 15 Tulos 5 143 161 328 97 36 26 125 Tulos-% 3 3 6 4 1 3 12 Liiketulos kertoo pelkästään varsinaisen liiketoiminnan kannattavuuden. Tulos on ns. viivan alla -luku, jossa on otettu huomioon rahoituksen kulut ja verot. Kertaerät sisältyvät liiketulokseen. taan on määrä käynnistyä vuoden 2016 alussa, ja sellutehtaan rakentaminen aloitetaan sen jälkeen. Ensimmäisen vaiheen tehdasinvestoinnin kustannukseksi arvioidaan 590 miljoonaa euroa. UPM kuuteen toimintoon UPM uutisoi uudistavansa liiketoimintarakenteensa kuudeksi toiminnoksi ja lisäksi on ryhmä ”muu toiminta”, johon kuuluvat yhtiön metsät ja puunhankinta. Englanniksi nimetyt toiminnot ovat suomeksi suunnilleen biojalostus, energia, tarrat, Aasian paperi, Euroopan paperi ja kuudentena vaneri. Liikevaihdolla mitaten puolet UPM:stä on Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperintuotantoa, mutta käyttökatteesta niiden osuus on jossain 10–15 prosentin välillä. Mielenkiintoista on, että uuden liiketoimintamallin pienin toiminto sisältää vanerin ja viilun, mutta ei sahausta. Sahaus on sijoitettu biojalostus-toimintoon, josta valtaosa on sellua. Metsänomistajien kannalta asetelma kertoo näkökulmaerosta: metsänomistaja tekee kolme rahaa neljästä tukilla, mutta metsäyhtiön kannalta tukeista maksettava kantoraha on jokseenkin marginaalinen erä. Sellu kannattaa hyvin ja UPM ilmoitti suunnittelevansa tuotannon kasvattamista, mutta ei kertonut mistä tehtaista on kyse. UPM:n merkittävimmät kehityskohteet ovat Lappeenrantaan ensi kevääksi valmistuva biojalostamo, erikoispaperikone Kiinassa sekä tarratuotannon jatkuva kasvu. Metsä Groupin strategia puree Takavuosien kriisitunnelmaisesta Metsä Groupista on sukeutunut pienempi, mutta vertailun parhaiten kannattava yritys. Kolmesta suuresta Metsä Group oli ainoa, joka pystyi parantamaan alkuvuoden tulostaan viime vuoden vertailukauteen nähden. Metsä Group ja siihen kuuluva Metsä Board ovat pyrkineet pois paperista kohti kartonkia, ja strategia toimii. Yhtiö ei myöskään puhu biojalostuksesta juuri mitään. Metsäyhtiöiden kustannusjahdit jatkuvat, mutta niiden uutisarvoa voi kysyä. Yrityksen pitää seurata kustannuksiaan jatkuvasti, toimintaympäristöstä riippumatta. Kustannuskampanjoiden viesti lieneekin suunnattu toisaalta yritysten omistajille, toisaalta omalle henkilöstölle. K im m o V irt an en Stora Enso investoi Sunilan tehtaaseen Kotkassa.
• 7 METSÄLEHTI 15 • 2013 MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuva Dendrologian seura selvittää parhaillaan, mistä löytyvät Suomen paksuimmat puut. Perustana on Niilo Karhun 1990-luvulla tekemä kartoitus ja sen perusteella julkaistu teos Vihreät jättiläiset – Suomen paksuimmat puut, joka julkaistiin vuonna 1995. ”Tähän mennessä olemme mitanneet erityisesti pääkaupunkiseudulla kasvavia suuria puita”, kertoo dendrologian seuran jäsen tutkija Teijo Nikkanen. Hänen mukaansa jättipuiden etsintää ja mittauksia jatketaan ainakin tämän vuoden loppuun asti. Uusia ennätyspuita ei Nikkasen mukaan vielä ole löytynyt. Silti paksuimpien puiden lista päivittyy mittauksissa ainakin parinkymmenen vuoden paksuuskasvun verran. Osa ennäSuomen paksuimmat taas haussa Dendrologian seura päivittää paksuimpien puiden listaa. Tulokset on määrä julkaista ensi talvena verkossa. ”Osa ennätyspuista on kuollut edellisen mittauksen jälkeen.” Metsäntutkimuslaitoksen Esko Oksa mittasi viime vuonna Suomen suurimman puun, Heinolan Rantapuiston tsaarinpoppelin tilavuuden. Monihaaraisen puun kuutiosisällöksi todettiin liki 30. tyspuista on myös kuollut edellisen mittauksen jälkeen. Hänen mukaansa alan harrastajat voivat ilmoittaa poikkeuksellisen suurista puista esimerkiksi Dendrologian seuran Facebook-sivustolle. ”Kattavasti emme varmastikaan pysty mittaamaan kaikkia ilmoitettuja, mutta yhteyshenkilömme käyvät läpi kiinnostavimmalta vaikuttavia puita. Uutta kirjaa, Vihreiden jättiläisten jatko-osaa, ei näillä näkymin julkaista. Havainnot kootaan tietokantaan. Kaikkein suurimmista puista mitataan myös tilavuus. Suomen suurin puu Heinolassa Suomen paksuimpana puuna pidetään Nokian Pitkänniemen sairaalan pihan jättipoppelia, jonka läpimitta on lähes 270 senttiä. Tilavuudeltaan suurin puu on Heinolan rantapuiston tsaarinpoppeli, jonka Metsäntutkimuslaitos viime vuonna mittasi. Monihaaraisen jättipuun tilavuus on liki 30 kuutiota. Havupuista jyhkein on tämänhetkisen tiedon mukaan Toivakassa kasvava mänty, jonka tilavuus, 15 kuutiota, määriteltiin viime vuonna maasta eri suunnilta tehdyllä laserkeilauksella. Suomen pisin puu on Metsäntutkimuslaitoksen maalla Punkaharjulla taivasta tavoitteleva 47-metrinen euroopanlehtikuusi. Viimeistään sadan vuoden kuluttua Elimäen Mustilan arboretumin tällä hetkellä yli 40 metriä pitkät douglaskuuset kasvavat yli 50-metrisiksi. HANNU JAUHIAINEN Suomen riistakeskus on myöntänyt tulevalle metsästyskaudelle 32900 hirvenpyyntilupaa, mikä on 10 prosenttia vähemmän kuin viime syksynä. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut edellisen Hirvikannan kutistaminen taittui Kaatolupia myönnettiin kymmenes osa viimevuotista vähemmän. Hirvimäärä on suuressa osassa Suomea tavoitteessa. Hirvenkaatoluvat vähenivät koko maassa. Eniten laskua oli Lapissa, viidenneksen verran. metsästyskauden päätyttyä hirvikannan kooksi noin 73000. Kesän vasontakauden jälkeen hirviä arvioidaan olevan noin 115000. Viime vuonna Suomen hirvisaalis oli 40000 eläintä. Tulevan syksyn saaliin arvioidaan olevan hieman tätä pienempi. Hirvikantaa on viime vuosina tavoitteellisesti vähennetty ja hirvimäärä on nyt suuressa osassa Suomea tavoitetasolla. Kahdeksan riistakeskuksen aluetoimiston alueella tulevalle kaudelle myönnetty lupamäärä on edellisvuoden tasolla tai hieman suurempi. Lupamäärä pieneni edelleen Pohjois-Suomessa. Lapissa laskua on viidennes viime vuodesta, pyyntilupia on ensi syksyksi 4 540. Metsästäjät olisivat Laleen suuria. Esimerkiksi Lounais-Lapin alueelle on nyt myönnetty niukasti lupia, koska alueen hirvikanta on jo paikoin vähentynyt alle tavoitteen. Kainuun lupamäärä pieneni noin 300:lla viime vuodesta. Lupia myönnettiin nyt 1 860. Lupamäärät putosivat etenkin Puolangan, Sotkamon, Hyrynsalmen ja Ristijärven alueilla. Muualla lupamäärä pysyi lähes ennallaan. Pohjois-Pohjanmaan lupamäärä tippui reilulla tuhannella. Ensi syksyksi pyyntilupia on 4036 kappaletta. Paikoin lupien määrä väheni myös Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Etelä-Hämeeseen lupia myönnettiin 813, kun niitä viime vuonna oli 1070. pissa halunneet pyytää huomattavasti enemmän hirviä, sillä lupia haettiin yhteensä 6232 hirven pyyntiin. Paikalliset vaihtelut Lapin alueen hirvikannassa ovat edelH an nu H ut tu
• 8 METSÄLEHTI 15 • 2013 rantaa muokkausjälkeä. ”Normaalisti kone on ohjelmoitu tekemään 2200 mätästä, kun istutustiheys on 1800 tainta hehtaarille. Näin varmistetaan, että istutuskelpoisia mättäitä tulee riittävästi.” Kivisillä mailla mätästys vaikeutuu. Tällöin kone voidaan ohjelmoida tekemään laikutusta. Lisävarusteena on kylvölaite, jota voidaan käyttää laikutettavilla aloilla. ”Tasapohjainen laikku on männyn siemenelle suotuisampi itämisalusta kuin äkeen ojamainen vako”, Vastamäki arvioi. UPM:n metsäpalveluyhtiö Silvesta on Kone-Yijälän Bräcken tärkein työnantaja. Lisäksi kone on vieraillut metsänhoitoyhdistysten työmailla. ”Käytämme tätä Keski-Suomen alueella sekä omissa metsissä että yksityisten mailla”, metsäpalvelupäällikkö Pasi Hakkarainen kertoo. Hän lupaa Bräcken pienentävän metsänomistajille lähteviä muokkauslaskuja. ”Kaivinkonemätästyksen hinta on reilut 400 euroa hehtaarilla, Bräckellä tehtynä homma maksaa 300 euroa.” Tuottavuuseroon verrattuna taksojen ero vaikuttaa pieneltä. Hakkarainen selittää tämän johtuvan Bräcken suuremmista siirtokustannuksista. Tehomuokkain joudutaan miltei päivittäin siirtämään vähintään kerran työmaalta toiselle. Tämä maksaa. Toisaalta lavettikyydissä kuluva aika on poissa tuottavasta työajasta. ”Suotuisilla mailla jälki kelvollista” Metsänuudistamisen tutkija Timo Saksa Metsäntutkimuslaitokselta arvioi, että Bräcke tuottaa suotuisissa olosuhteissa kelvollisen istutusalustan. ”Yleiskoneeksi siitä ei ole, vaan kone on parhaimmillaan vähäja normaalikivisillä hakkuualoilla, kunhan hakkuutähteet on korjattu. Vetisillä mailla se ei toimi, koska niillä tarvitaan myös kuivatusojia.” Laatumättäitä liukuhihnalta Jatkuvatoiminen Bräcke-mätästin tuottaa mättäitä hehtaarin tuntitahdilla. Metsänomistajille tämä lupaa aiempaa halvempia muokkauslaskuja. Metsäkoneen vetämä muokkain tuottaa mättäitä reilun kahden kilometrin tuntinopeudella. Kone-Yijälän Jouni Vastamäki on muokannut Bräckellä jo yli 500 hehtaaria. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat K one-Yijälän muokkausvastaava Jouni Vastamäki katselee tyytyväisenä uutta työmaataan Joutsassa: 24 hehtaaria aukkoa yhdessä kuviossa. Tältä kuviolta konetta ei heti samana päivänä tarvitse lähteä siirtämään. Suotuisissa olosuhteissa jatkuvatoiminen mätästyskone muokkaa hehtaarin tunnissa. Kaivurikuskilta sama kestää 7–8 tuntia. Jämsäläinen Kone-Yijälä otti Bräcken mätästäjän käyttöönsä viime vuonna. Timberjackin järeän ajokoneen vetämällä mätästäjällä on tähän mennessä muokattu reilut 500 hehtaaria. Toimintatavaltaan metsäkoneen vetämä mätästin muistuttaa laikkuria. Kaksi kolmisakaraista laikkuripyörää on kytketty maastoa mukailevien varsien päähän. Laikkuripyöriä ohjataan tietokoneen ja hydrauliikan avulla. Ensin mätästinpyöriä jarrutetaan ja ne kaapivat maan ja kuntan eteensä. Kun pyörä sen jälkeen pyörähtää hidastetusti eteenpäin, kääntyy maan ja kuntan seos mättääksi. ”Voimme säätää laikkuripyörän jarrutusmatkaa ja kulmaa, jossa teräosa työntyy maahan. Näin mättään kokoa voi muunnella. Täällä teen tavallista suurempia mättäitä, koska alue on heinittynyt”, Vastamäki selvittää. Mätästäessään kone etenee reilun kahden kilometrin tuntinopeudella. Hehtaari on muokattu keskimäärin 2200 metrin ajon jälkeen. Muokkauslaskut pienenevät Vastamäen mukaan Bräcke toimii vähäja normaalikivisillä mailla, kunhan hakkuutähteet on korjattu. Kantojen nosto paPari vuotta sitten Metlassa tehdyssä selvityksessä todettiin, että jatkuvatoimisen mätästimen työn laatu heikkenee kaivurimuokkauksen laatua nopeammin, kun maaperän kivisyys kasvaa. ”Tätäkään ei voi pitää merkittävänä esteenä menetelmän nykyistä laajemmalle käyttöönotolle. Kivisillä kohteilla ei päästy lähellekään mätästyksen tavoitetiheyttä millään tutkituista menetelmistä, joten näilläkin kohteilla jatkuvatoiminen mätästys on hinta-laatu-suhteeltaan kilpailukykyinen vaihtoehto”, raportissa sanotaan. Metlan selvityksessä jatkuvatoimisen mätästyksen todettiin maksavan noin puolet kaivurimätästyksen hinnasta, kun työmaan koko oli kaksi hehtaaria. Vertailussa pyrittiin ottamaan huomioon myös koneiden siirtokustannukset ja jatkuvatoimisen mätästimen kaivuria korkeammat käyttökustannukset. ”Tuottavuus eroon verrattuna taksojen ero vaikuttaa pieneltä.”
• 9 METSÄLEHTI 15 • 2013 Uutuus Uutuus Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turve maiden värikylläiseen maailmaan. Kirjaan on valittu 100 lehti sammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Nid., 144 sivua, nelivärikuvitus Kustantajan hinta 29,00 € verkkokauppa www.metsakirjakauppa.? Sammalten hohto Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Hämeenlinnalaisen Metsäkonepalvelun Ruotsin valtaus alkoi viime vuonna, kun se osti Håkan Dunbergin korjuuyrityksen Etelä-Ruotsista. Kauppa löi monet ällikällä. Nyt ääni kellossa on toinen. ”Kollegat kyselevät viikoittain, voisiko Metsäkonepalvelu ostaa heidänkin yrityksensä”, Dunberg paljastaa. Hän jatkaa Metsäkonepalvelun leivissä. Kauppa kasvatti Metsäkonepalvelusta Euroopan suurimman alallaan. Liikevaihto kohosi 14 miljoonaan euroon. Miljoonista kymmenkunta kertyy Suomesta. Koneita yrityksellä on 60, niistä viidennes Ruotsissa. Toimitusjohtaja Timo Tolppa selittää kauppaa pyrkimyksellä kasvaville markkinoille. Ruotsissa puuta korjataan enemmän kuin meillä ja metsätalouden näkymät ovat vakaat. Kahdella tukijalalla seisominen on varmempaa kuin yhdellä. ”Tämä tuo suojaa suhdannevaihteluilta. Kun kauppa tehtiin, Ruotsi oli Suomea paremmassa vauhdissa. Nyt Ruotsin markkinat ovat vahvan kruunun vuoksi pahemmin tukossa kuin Suomen.” Nyt Metsäkonepalvelu sulattelee ostostaan. ”Tutkimme uusia yrityksiä, mutta suuria ostopaineita ei juuri nyt ole”, Metsäkonepalvelun hallituksen puheenjohtaja, metsäkonevalmistaja Timberjackin entinen toimitusjohta Mikko Rysä kertoo. Säästöjen aika alkaa Ruotsissakin Suomessa metsäkoneyritysten rakennekehitys on Ruotsia pidemmällä. Isot koneyritykset vastaavat metsäyhtiön puolesta puunkorjuusta ja työllistävät pienempiä yrityksiä. ”Ruotsissa yhden perheen ja parin koneen yritykset ovat yhä yleisiä. Ne ovat ahtaalla urakoista tai koneiden ostosta neuvoteltaessa”, Rysä toteaa. Myös Ruotsin metsäyhtiöiden organisaatiot ovat säästyneet meillä tutuilta säästöohjelmilta, jotka ovat mankeloineet väen vähiin. Samalla vastuu korjuusta on siirtynyt koneyrityksille. Tolppa ennakoi, että sama on edessä Ruotsissa. ”Esimerkki organisaatioiden raskaudesta ovat yhtiöiden omistamat metsäkoneet, joita on yhteensä 400, niistä Stora Ensolla 160. Suomessa ? rmoilla ei ole yhtään konetta. Uskon, että Ruotsissakin niistä luovutaan ja se tuo yrittäjille lisää töitä.” Tässä saumassa Suomessa karaistunut Metsäkonepalvelu luottaa pärjäävänsä. Hintakisa kovenee Metsäkonepalvelu lukeutuu alan kannattavimpiin Suomessa. Se tavoittelee kestävää, yli kymmenen prosentin liikevoittoa. Tämä on yhä hankalampaa, koska Länsinaapuria valtaamassa Vahva suomalaisyritys luottaa pärjäävänsä Ruotsin savotoilla, kun sikäläiset metsäyhtiöt ovat joutumassa meillä jo koetulle säästökuurille. Metsäkonepalvelulle koneyrityksensä myynyt Håkan Dunberg on havainnut suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin erot yllättävän pieniksi. kustannukset kohoavat jatkuvasti korjuutaksoja nopeammin. Ruotsin koneyritysten tulos on tyypillisesti 2–3 prosenttia liikevaihdosta. Suhdanneherkällä alalla näin laiha tulos vaarantaa Tolpan mukaan toiminnan jatkuvuuden. Dunbergin mukaan suomalaisomistajan myötä talousseuranta on tarkentunut. ”Ruotsissa ole yhtään metsäkoneyritystä, jonka talouslukuja seurattaisiin yhtä tiiviisti.” Tolpan mukaan kilpailu urakoista on Suomessa ollut kireämpää kuin Ruotsissa. Huonot ajat ovat kiristäneet kilpaa sielläkin. ”Tarjouskilpailuissa vain hinta näyttää ratkaisevan, mikä mielestäni on lyhytnäköistä. Yhtiöiden kannattaisi arvottaa myös yrittäjän joustavuutta ja harvennuskorjuun laatua. Se olisi valtti puun ostossa.” Metsäkonepalvelun isot asiakkaat Ruotsissa ovat valtion metsiä hoitava Sveaskog, suuri sahayritys Vida sekä Ruotsin Metsäliitto, Etelä-Ruotsin metsänomistajien hallitsema Södra. Toistaiseksi yhteistyö Södran kanssa on jäädytetty. Ruotsin metsäyhtiöistä heikoimmassa jamassa oleva Södra on painanut korjuutaksoja kovin ottein alas. ”Olemme liian köyhiä tukemaan ruotsalaista metsäyhtiötä”, Rysä lohkaisee. Suomessa ei jahkailla Dunberg on totutellut suomalaisomistajaan vuoden päivät. Hän pitää yrityskulttuurien eroja odotettua pienempinä. Päätöksenteon hän toki on havainnut ruotsalaista mutkattomammaksi. ”Täällä halutaan ensin olla sataprosenttisen varmoja kaikesta, joten pohdintaan kuluu aikaa. Suomalaisille riittää, että suuret linjat ovat selvillä.” Tolpan mukaan Ruotsissa puunkorjuu on pikkutarkempaa kuin meillä. ”Esimerkiksi ajouravälien on aina oltava noin 20 metriä, meillä riittää, että väli on keskimäärin ohjeiden mukainen.” Ruotsissa korostetaan työturvallisuusasioita Suomea enemmän. ”Työmaalle on aina vietävä taukovaunu suihkuineen ja käymälöineen, vaikka niitä ei juuri kukaan käytäkään”, Dunberg toteaa.
• 10 METSÄLEHTI 15 • 2013 LAURA KAKKONEN, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M atti Metsänomistajan ojitetulla metsäpalstalla ojat alkavat tukkeutua. Matti päättää teettää alueella kunnostusojituksen. Lähellä olevia pienvesiäkin pitäisi kai suojella, mutta ei Matilla ole sellaiseen aikaa. Rahaakin siinä kuluu. Kunnostusojituksen jälkeen usean kymmenen hehtaarin kokoiselta palstalta huuhtoutuu maa-ainesta läheiseen jokeen. Joki laskee kauempana sijaitsevaan järveen, jonka rantavesi samenee yllättäen. Asukkaat ovat raivoissaan. Mattiko se taas metsiään kuopii? Miksi hän ei huolehtinut vesien suojelusta? Metsänomistajalla tärkeä rooli Tarina ei ole kovin kaukaa haettu. Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on merkittävä haitta niin pienille kuin isoillekin vesille sen laajuuden ja pitkäaikaisuuden vuoksi. Suometsien lisäksi kiintoainesta kulkeutuu vesiin myös kangasmetsistä. Metsätaloudessa vesiensuojeluun on kiinnitetty huomiota 1970-luvulta lähtien. ”Vielä 1980-luvun alussa vesiensuojelu oli kuitenkin vielä sivuseikka. Nykyään ensimmäisenä ajatellaan, onko lähellä vesistöjä ja mihin vedet johdetaan”, kertoo Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion vesienVesiensuojelua on kehitettävä edelleen Pienetkin metsätalouden toimenpiteet kuormittavat vesistöjä, jos niiden suojelusta ei huolehdita. Laskeutusaltaan reunalla oleva V-pato hidastaa ojitetulta metsäpalstalta tulevan veden virtaamisnopeutta. Karkea maa-aines jää altaan pohjalle, eikä huuhtoudu vesistöön. Tapion vesiensuojeluoppaassa esitellään erilaisia suojelumenetelmiä. suojeluasiantuntija Samuli Joensuu. Tehostuneet vesiensuojelutoimet ovat vähentäneet kuormitusta 20 viime vuoden aikana. Hyvistä tuloksista huolimatta suojelua on kehitettävä edelleen. ”Vesiensuojelu tulisi ottaa huomioon aina, kun toimitaan vesistöjen tai pienvesien läheisyydessä tai pohjavesialueella.” Suurin yksittäinen vesien kuormittaja on kunnostusojituksista valumavesien mukana vesiin kulkeutuva kiintoaine. Se liettää vesistöjä, ja sen sisältämä orgaaninen aine kuluttaa happea hajotessaan. Vesiensuojelusta vastaavat pääasiassa metsäalan ammattilaiset, mutta Joensuun mukaan myös metsänomistajalla on tärkeä rooli. ”Metsänomistajan kannattaa tunnistaa eri suojeluvaihtoehdot ja tuoda omat ideansa esille suunnitteluprosessin aikana. Tavoitteena on, että metsänomistajalta tulisi vaatimus vesien puhtaudesta”, Joensuu sanoo. Pienikin hanke vaikuttaa Metsänomistaja voi itse vaikuttaa suojeluun tekemällä erilaisia vesiensuojelurakennelmia. Esimer
• 11 METSÄLEHTI 15 • 2013 Korjaavaa vesiensuojelutoimintaa tehdään silloin, kun maankäytön heikentämien vesialueiden tilaa halutaan parantaa. Suomen metsäkeskuksen metsäpalveluyksikkö kunnostaa vesialueita, joiden suojelusta ei ole aiemmin esimerkiksi metsänhoitotöiden yhteydessä huolehdittu. Kunnostuksia tehdään pienistä kosteikoista aina Ilomantsinjärven valuma-alueen kokoisiin laajoihin aloihin. Luonnonhoidon metsäpalveluesimiehen Janne Raassinan kokemusten mukaan vesiensuojeluun on parempi vaikuttaa siinä vaiheessa, kun tuhoa ei ole vielä aiheutunut. ”Ennakointi on paljon halvempaa ja tehokkaampaa kuin vahinkojen korjaaminen”, hän muistuttaa. Työtilauksia tulee monelta eri taholta, ja hankkeita voidaan suunnitella esimerkiksi ELY-keskusten kanssa. Raassinan mielestä yksittäistä syyllistä vesien kuormitukselle on turha lähteä etsimään. ”Kaikilla maankäyttömuodoilla on menneisyyden painotaakkaa tässä asiassa.” Metsätyöntekijä Esa Laineen mielestä esimerkiksi yritysten järjestämät vesiensuojelun teemapäivät olisivat tarpeellisia kaikille. Janne Raassinan mukaan vesistön tilan koheneminen on positiivinen kokemus erityisesti alueen asukkaille. ”Suomessa on paljon mökkiasutusta ja vesistöjen virkistyskäyttöä. Vesien huono tila ei ole kenenkään etu.” Korjaavien toimien suunnittelussa yhteistyö on Raassinan mielestä erittäin tärkeää. ”Jos esimerkiksi metsäalueet saadaan kuntoon mutta muut alueet jäävät korjaamatta, ei lopputulos ole paras mahdollinen.” ”Työsarkaa riittäisi tällä alalla useammallekin tekijälle”, Raassina toteaa. Tehtyjen virheiden paikkaamista Suojelurakennelmat muuttuvat vähitellen kosteikoiksi, kertovat Maria Lindén ja Samuli Joensuu. kiksi laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien avulla käsittelyalueelta tuleva kiintoaines jää rakennel mien pohjalle. Tapio ja metsäkeskus kokeilivat vuonna 1996 molempien rakennelmien yhdistelmää Asusuolla Kiikalassa. ”Laskeutusallas pidättää karkean aineksen ja alempana oleva pintavalutuskenttä hienojakoisen aineksen”, Joensuu kertoo rakennelmaa osoittaen. Altaan yläpuolella on noin 17 hehtaarin kokoinen ojitusalue. Laskeutusaltaita käytetään pääasiassa useiden ojien muodostaman kokonaisuuden suojelumenetelmänä. Pientenkään toimenpiteiden vaikutusta ei pidä vähätellä. ”Myös esimerkiksi yksittäisten ojankaivuiden yhteydessä pitäisi huolehtia vesiensuojelusta”, painottaa ympäristöasiantuntija Maria Lindén Tapiosta. Tukea saatavilla Nykyisen kemera-lain mukaan vesiensuojelun suunnittelu korvataan käytännössä täysimääräisesti. Työkustannuksista korvataan 40–65 prosenttia tukivyöhykkeestä riippuen. ”Maanomistajat voivat saada korvausta esimerkiksi pintavalutuskenttien alle jäävistä alueista”, Joensuu täsmentää. Kemera-laki kannustaa tekemään yhteishankkeita, sillä niihin annetaan enemmän tukea. Asusuolla vesiensuojelu on toteutettu yhteistyössä useamman maanomistajan kesken. Vesiensuojelurakennelmien teko ei silti kaada yksittäisenkään metsänomistajan taloutta. ”Esimerkiksi kunnostusojituksen antama tuottolisä on huomattavasti suurempi kuin pintavalutuskentällä menetetty puutuotto”, Maria Lindén sanoo. Jo saastuneiden vesistöjen puhdistaminen tulee joka tapauksessa kalliimmaksi kuin vesiensuojelujärjestelmien rakentaminen. Kaikki keinot käyttöön Metsätalouden vesiensuojelussa pintavalutuskenttä on metsänkäsittelyalueen ja vesistön väliin jäävä alue, jolle valumavedet ohjataan. Kentän pinnalla oleva turve ja kasvillisuus pidättävät hienojakoisen aineksen pääsyä vesistöön. Asusuolla pintavalutuskenttä on toiminut hyvin, eikä viereiseen Varesjokeen ole kiintoaineita päätynyt. Kentälle sopivan paikan löytyminen on kuitenkin yllättävän vaikeaa sopivan kaltevuuskulman puuttumisen takia. Mikäli pintavalutuskentälle ei löydy sopivaa paikkaa, kiintoainekuormitusta voi estää säätelemällä veden virtausta ojiin laitettavien putkipatojen avulla. Myös kaivuja perkauskatkot sekä lietekuopat ojissa ajavat samaa asiaa. Paras tulos saavutetaan kuitenkin yhdistelemällä kaikkia mahdollisia keinoja. ”Mahdollisimman tehokkaita menetelmiä käyttämällä palvellaan myös metsätalouden imagoa, kun mökkiläisten rantavedet eivät samennu kiintoaineksen veteen liukenemisen takia”, Joensuu toteaa. Vesiensuojelurakennelmat muuttuvat ajan myötä riistan suosimiksi kosteikoiksi, joissa viihtyvät myös monenlaiset kasvilajit. Hakkuut tuottavat ongelmia Monia vesiensuojeluun liittyviä ongelmia on vielä ratkaisematta. Esimerkiksi suometsien hyvä kasvu ja päätehakkuuikäisten suometsiköiden lisääntyminen lisäävät uudistushakkuita. Hakkuut puolestaan lisäävät typen huuhtoutumista vesistöön. ”Typpi lisääntyy valumavesissä huomattavasti, kun typensitojia eli puita ei enää ole. Koetamme parhaillaan keksiä ratkaisua tähän ongelmaan”, Joensuu kertoo. Tehostetun vesiensuojelun tarve on selkeä. Kansallisen metsäohjelman 2015 mukaan turvemaiden uudistushakkuiden määrä kasvaa jopa 50 000 hehtaariin vuodessa tämänhetkisestä 10 000 hehtaarista. Vuotuinen kunnostusojitustarve on noin 80000 hehtaaria. ”Saastuneiden vesistöjen puhdistaminen tulee kalliimmaksi kuin vesiensuojelu järjestelmien rakentaminen.” Kohdevalinta Hyvä suunnittelu Ajankohta Toteutuksen jaksotus usealle vuodelle Kaivuja muokkaus syvyyden säätö Lietekuopat Perkausja kaivukatkot Suojakaistat Laskeutusaltaat Pohja-, putki-, säätö ja settipadot Pintavalutus Kosteikot Hakk uut Ojitu s mätä stys Nave ro mätä stys Kant ojen nosto Kunn ostu s ojitu s Lann oitu s Eri metsätaloustoimenpiteiden yhteyteen soveltuvat vesien suojelumenetelmät Äest ys, laiku tus, kään tö mätä stys
• 12 METSÄLEHTI 15 • 2013 PUUKAUPPA LAURA KAKKONEN M aailman paperiteollisuuden nihkeistä näkymistä huolimatta syksyn odotukset puukaupassa ovat positiivisia. ”Sahat tarvitsevat ruokaa ja paperitehtaillekin raaka-aine kelvannee yhtä lailla”, metsänhoitoyhdistys Uusimaan toiminnanjohtaja Timo Leirimaa arvioi syksyn myönteisiä näkymiä. Leirimaan mukaan metsät kasvavat hyvin tänäkin vuonna, joten myytävää riittää. Sahoilla puunkorjuu on käynnistynyt lomien jälkeen normaalisti. Versowoodin metsäpäällikön Jussi Torpon mukaan kevään vilkas puukauppa ei ole vähentänyt syksyn puuntarvetta. Hän uskoo hyvän puuntarjonnan jatkuvan. ”Puukauppaa tehdään varmasti, kun lomilta palaillaan”, Torpo sanoo. Kaupanteko alkanut Metsänhoitoyhdistyksille tehty soittokierros osoitti, että puukauppa kävi kesällä verkkaiseen tahtiin eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Oulun seudulla ja Pohjois-Karjalassa kesälomakausi on ollut melko hiljainen. Ensimmäisiä kauppoja tehdään kuitenkin jo monin paikoin. ”Puukauppa on jo virkistynyt ja heinäkuun alhaisista leimausmääristä on noustu”, kertoo metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen toiminnanjohtaja Ilpo Pentinpuro. Hänen mukaansa kauppaa on tehty Keski-Suomessa reippaasti alkuvuoden ja kesän aikana. ”Koko vuoden näkymät ovat positiivisia. Tästä on hyvä jatkaa syksyyn”, Pentinpuro summaa. Etelä-Karjalassa kesä ei poikkeuksellisesti ole hidastanut puukauppaa. Laajat kirjanpainajatuhot ovat vauhdittaneet leimikoiden tekoa etenkin myrskytuhoalueilla. ”Kesä on ollut vilkas. Leimikoita on tehty 60 prosenttia enemmän kuin viime vuonna”, kertoo metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaario. Myös Timo Leirimaa ar vioi kirjanpainajatuhojen lisäävän jonkin verran puun tarjontaa Salpausselän eteläpuolella. Kotimaista puuta kaivataan Syksyn puukaupan osalta odotukset ovat yhdistyksissä positiivisia. ”Toiveissa on, että kauppa käy ja puuta ostetaan”, toteaa metsänhoitoyhdistys Oulun seudun toiminnanjohtaja Mikko Harju. Harjun mukaan tukkipuun menekki on tällä hetkellä hyvä. Kuitupuun hinta on ollut hiukan laskussa runsaan tarjonnan takia. Etelä-Karjalassa puun hinnat ovat laskeneet pääasiassa kirjanpainajatuhojen aiheuttaman suuren tarjonnan vuoksi. ”Hintojen kehitys ohjaa syksyn puukauppaa melko paljon”, toteaa Markku Vaario. Harvestian toimitusjohtajan Pekka Kaurasen mukaan puun tarjonnan pitäisi nousta sellaiselle tasolle, että teollisuuden raaka-aineet voidaan hankkia kotimaasta. ”Puuta käytetään koko ajan. On tärkeää, että laitoksia saataisiin pyöritettyä kotimaisella puulla ulkomaisen tuontipuun sijaan”, Kauranen painottaa. Hänen mukaansa Suomessa ei olla vielä lähelläkään Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteita kotimaisen puun osuudesta teollisuuden raaka-aineena. Ohjelman mukaan kotimaisen puun vuotuista käyttöä pyritään nostamaan 10–15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Ohjelman laatimisen jälkeen metsäteollisuuden kotimaisen raakapuun vuosittainen käyttö on pysytellyt reilussa 50 miljoonassa kuutiossa. Syksyn puukaupassa myönteiset odotukset Puukauppa kiihtyy jälleen täyteen tohinaan vaitonaisempien kesälomakuukausien jälkeen. ”Hintojen kehitys ohjaa syksyn puukauppaa melko paljon.” Puukauppa on kuluneena kesänä ollut paikoittain yllättävänkin vilkasta. Syksyyn on alustavasti ladattu kohtuullisen suuria odotuksia. Te ro Si vu la / R od eo
• 13 METSÄLEHTI 15 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 29–32 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 32 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? Ensiharvennus ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? Ensiharvennus ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. LAURA KAKKONEN Puukauppa kävi kesällä suhteellisen verkkaiseen tahtiin. Kesä-heinäkuussa puun ostomäärät tippuivat toukokuun lopun ostopiikistä tasaisesti koko maassa. Kesäkuun lopussa puukauppa piristyi hetkellisesti, mutta laski jälleen kesäkaudelle tyypillisen alhaisiin lukemiin. Viime vuoteen verrattuna kesän puukauppa sujui melko tavanomaisesti. Alkukesällä puukauppaa käytiin yli 100000 kuutiota vähemmän vuoden 2012 vastaavan ajan lukemiin verrattuna. Sen sijaan heinäkuun lopulla kauppa kävi hiukan paremmin kuin vuosi sitten samaan aikaan. Tukkija kuitupuun keskimääräiset kantohinnat laskivat tasaisesti kesän mittaan. Vain mäntypikkutukin hinta oli aavistuksen nousussa alkukesän aikana. Hankintahintojen kehitys oli tukkija kuitupuun osalta kesän aikana vaihtelevaa, mutta pääosin nousujohteista. Mäntyja kuusipikkutukkien hankintahinnat nousivat kesän aikana roimasti kesäkuun alun 35,25 eurosta heinäkuun viimeisen viikon 39,37 euroon. Tasaista laskua Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–32, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 15 • 2013 14 METSÄNHOITO HANNA LEHTO-ISOKOSKI Y hä useampi metsänomistaja kokee painajaisen nimeltä juurikääpä. Se on sieni, jonka aiheuttama tyvilaho kuusikossa varmistuu usein vasta, kun puut on jo kaadettu. Tukiksi varttuneet rungot kelpaavat vain kuiduksi jos siksikään, ja myyntitulo jää alle puoleen ennakoidusta – tyvilaho kun syö juuri puun arvokkaimman osan. Pahimmat roiskot omistaja joutuu polttamaan. Juurikääpää löytyy kahta lajia. Kuusenjuurikääpä lahottaa kuusen lisäksi myös lehtikuusen tyveä. Männynjuurikääpä on suorasukaisempi ja tappaa männyt sekä niiden seassa kasvavat koivut. Kuuselle se aiheuttaa samanlaisen tyvilahon kuin kuusenjuurikääpäkin. Juurikäävän taloudellisista tuhoista peräti 80–90 prosenttia koituu kuitenkin kuuselle. Eteläisimmässä Suomessa jopa 20–30 prosenttia kuusista on sen lahottamia, mutta pohjoisessa sieni on harvinainen. Talvihakkuu torjuu tehokkaasti Juurikääpä kulkeutuu terveeseen metsään itiöinä lähiseudun kuolleista puista ja vanhoista kannoista. Itiöt laskeutuvat kesäaikana tuoreiden Juurikääpä leviää lämpimässä Erkki Oksanen / Metla Männynjuurikääpä aiheuttaa männyn tyvitervas taudin. Sieni lahottaa juuristoa ja tappaa mäntyjä ryhminä. Torjunta-ainetta on oltava sydänja pintapuun rajalla, koska siinä juurikääpä kasvaa parhaiten. Levitä koko kaatopinnalle.
• 15 METSÄLEHTI 15 • 2013 Parhaiten torjut juurikäävän metsästäsi talvihakkuilla. Pakkasella itiöt eivät leviä, ja juurikäävälle otollisten juurivaurioiden riski vähenee. Kantojen poistaminen ja jäljelle jäävien välitön käsittely urealla tai Rotstopilla auttaa torjumaan kääpiä terveestä metsästä. Jos metsäsi on jo juurikäävän saastuttama, vaihda havupuut lehtipuihin, jos ne suinkin menestyvät. Jos harrastat jatkuvaa kasvatusta, varmista, ettei kasvupaikalla esiinny juurikääpää. Juurikäävän torjuntaan voi saada kemera-tukea. Tarkista, kuuluuko metsäsi korvauksen piiriin. Juurikääpä leviää lämpimässä Vinkit juurikääpää vastaan Juurikäävän aiheuttama laho voi nousta kuusessa jopa yhdeksän metrin korkeuteen. Yleensä kannot käsitellään hakkuukoneella puun kaadon yhteydessä. Talvihakkuu on paras tapa torjua juurikääpä. Jos kaataa metsää suvikelillä, jäljelle jäävät kannot on käsiteltävä torjunta-aineella. Juurikäävästä kertyy yhteiskunnalle noin 50 miljoonan euron lasku joka vuosi, ja riesa yleistyy koko ajan. Sienestä on runsaasti uusia havaintoja varsinkin Länsi-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Metlan tutkijat etsivätkin parhaillaan keinoja juurikäävän torjuntaan. Professori Jarkko Hantulan johtama ryhmä tutkii viruksia, jotka aiheuttavat sienelle vakavia tauteja. ”Olemme löytäneet yhden, joka ainakin laboratorio-oloissa tyrehdyttää juurikäävän kasvun”, Hantula kertoo. Nyt selvitetään kahdella eri kokeella, hillitseekö virus tuhoja myös metsässä. Ensimmäisessä kokeessa männynjuurikäävän pahasti saastuttaman kasvupaikan kantoihin on istutettu virus. Vertailualalla juurikääpä saa muhia ilman virusta. ”Seuraamme, torjuuko virus sienen ja selviävätkö kantojen ympärille istutetut puut paremmin kuin ne, joiden kasvualalla on pelkkää juurikääpää.” Toisessa kokeessa seurataan vastaavasti läpimitaltaan parikymmensenttisiä kuusia. Vuoden päästä tutkijat näkevät, onko terve juurikääpä lahottanut puuta enemmän kuin viruksella tartutettu. Jos virus toimii, siitä voidaan ehkä kehittää uusi lääke juurikääpää vastaan. Ihan heti sitä ei kaupoista kuitenkaan saa. ”Aikaisintaan torjuntamenetelmät ovat markkinoilla 2020-luvulla”, Hantula toteaa. Uusia torjuntamenetelmiä kehitetään kantojen pinnoille, ja niistä kehittyvä sienirihmasto tunkeutuu puuhun. Terveessä metsikössä juurikäävän tehokkain torjuntakeino onkin talvihakkuu. ”Se torjuu sienen sataprosenttisesti. Oikea aika on suurin piirtein isänpäivästä huhtikuulle”, sanoo professori Jarkko Hantula Metsäntutkimuslaitoksesta. Ilmastonmuutos vauhdittaa juurikäävän lisääntymistä, koska talvet leudontuvat niin, että rihmaston kasvu nopeutuu ja itiöintiaika pitenee. Mutta ei suvisäillä metsää kaatavakaan aivan aseeton ole. Kantojen nosto torjuu juurikääpää, ja jäljelle jäävät kannot käsitellään joko kemiallisella tai biologisella torjunta-aineella – myös harvennusmetsissä. Kemiallinen torjunta on yhtä kuin urea. Se nostaa kannon pinnan ph:ta niin, etteivät sieni-itiöt viihdy. Biologinen torjuntamenetelmä tarkoittaa Rotstop-liuosta. Se sisältää harmaaorvakkasientä, joka kilpailee juurikäävän kanssa ja lopulta voittaa sen. Sekä ureaa että Rotstopia on levitettävä 30 minuutin kuluessa puunkaadosta. Kun moto kaataa, se ruiskuttaa kannot samalla. Aineet torjuvat yli 90 prosenttia tartunnoista. Vanhat kuuset vaarassa Vastustaja on silti sitkeä. Juurikääpä leviää helposti myös juuriston kautta etenkin, jos siinä on vaurioita. Maassa itiöt muhivat myös talvella ja kulkeutuvat sairaista puista terveisiin. Sieni elää maassa jopa 40 vuotta. ”Puulajin vaihto ainakin yhdeksi kiertoajaksi on silloin tehokkain torjuntakeino”, Hantula toteaa. Mutta mitä tilalle? Jos paikassa on kuusenjuurikääpää, siinä voi kasvattaa mäntyä. Männynjuurikääpä on hankalampi tapaus, kun se pystyy myös koivuun ja kuuseen. Vaihto koivuun tai haapaan kuitenkin hillitsee sientä, sillä se ei viihdy niissä yhtä hyvin kuin havupuissa – mikäli paikassa vain voi kasvattaa lehtipuita. Kun harjoitetaan eri-ikäismetsätaloutta, kuusentaimi jurottaa pitkään alikasvoksena. Puut ovat paljon vanhempia kuin tasaikäisissä kuusikoissa. Alikasvoskuusikot saattavat olla kokonaan infektoituneita. ”Minusta tämä on jatkuvan kasvatuksen suurin riesa. Omistajan pitää varmistaa, ettei paikassa ole en”Paras korjuuaika on suurin piirtein isänpäivästä huhtikuulle.” nalta juurikääpää ja huolehtia, ettei sitä tule”, Hantula tähdentää. Alle kymmenvuotiaissa puissa juurikääpää ei yleensä ole. Kiertoajan lyhentäminen vähentäisikin sienen aiheuttamia tuhoja. Tätä pitää torjua. Mitä nopeammin, sen parempi.
• O lin lopettelemassa rikan torjuntaa ja kasasin ruiskun puomeja kuljetuskuntoon. Traktorin moottori kävi, ja kuulosuojainten läpi kuulin möreän puuskahduksen. Käännyin, ja metsästä valtaojan yli loikannut otus oli noin 30 metrin päässä. Sen turkki höyrysi ja illan viimeiset auringonsäteet piirsivät vastavaloon suuren hahmon. Olin tavannut karhun.” Martti Ruohonen muistelee ylpeänä kymmenen vuoden takaista luontoelämystä Ridasjärven kylässä Hyvinkään kaupungissa. Seisomme samaisella paikalla, ja eteemme avautuu kuuden hehtaarin kaunis, aamuvalossa kylpevä joulukuusiviljelmä. Puut ovat pituudeltaan reilusta kahdesta kolmeen metrin korkuisia, sopusuhtaisia ja tuuheita. Tältä alalta lähtee joulupuita myyntiin jo ensi talvena lähinnä pääkaupunkiseudulle. Työtä teettää Uuden joulukuusimaan perustaminen on tehtävä huolella. Jos kyseessä on päätehakkuun jälkeinen metsäala, ensimmäinen työ on poistaa kannot ja risut. Kumpareiset paikat pitää tasata kaivinkoneella ja maa muutoinkin rikkoa. Koko alalle on tehtävä kulku-urat viidentoista metrin välein tulevia hoitoja korjuutöitä varten. Hallanarat paikat eivät sovellu joulupuuviljelmälle. Parivuotiaat taimet istutetaan rikoista torjutulle maalle toukokuun puolivälissä suoriin riveihin, puolentoista metrin välein. Heinää on torjuttava ainakin pari kertaa kesässä koko kasvatuksen ajan, eli noin kymmenen vuotta. Kuusten leikkaaminen aloitetaan neljän-viiden vuoden iässä. Nipistelyä riittää, sillä jokainen puu käydään leikkureilla läpi joka vuosi uusien kasvannaisten tuleennuttua syyskesällä. Hoitotyöt ajoittuvat kesän kuumimpaan ja hikisimpään aikaan. Kuusiviljelmällä ei tarvitse työskennellä yksin – hyttyset, mäkärät ja paarmat ovat alinomaan kimpussa. Nykyisin on otettava huomioon myös punkit. Ruohosella onkin punkkirokotus jatkuvasti voimassa. Kuusten terveydestä on kannettava jatkuvaa huolta. Neulaspistiäisten varalta on pahimpaan aikaan oltava varuillaan ja valmiina torjuntaan joka päivä. Nuorena isännäksi Joulupuun hoitotöissä tarvitaan rautaista kuntoa. Martti Ruohonen hoitaa peruskuntoaan metsästäen ja kalastaen. Pyöräily ja uinti imevät miehestä viimeisenkin ylimääräisen rasvan. Kahden pienen pojan isän muukin vapaa-aika kuluu luontopuuhissa. Martti Ruohonen sai tilan vastuulleen jo nuorella iällä, 18-vuotiaana. Sen jälkeen hän on tehnyt joulupuuviljelyksen JOULUPUUTA RAKENTAMASSA Hoitotyötä riittää, kun kasvatetaan presidenteillekin kelpaavia joulukuusia. ”Nipistelyä riittää, sillä jokainen puu käydään leikkureilla läpi joka vuosi.” ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat Martti Ruohonen veistätti kuusitukista luontoelämyksen muistoksi karhun. eteen töitä 25 vuotta. Haaviston tilalla metsäpinta-alaa on noin sadan hehtaarin verran, joten joulukuusellekin löytyy sopivia viljelylohkoja. ”Aluksi joulupuumarkkinat olivat varsin haasteelliset, kun etenkin Tanskasta kuskattiin ylijäämätuotantoa myös Suomeen. Pitkäjänteisellä työllä ja varsinkin laatupuun tuottamisella päästiin pinnalle”, Ruohonen muistelee. Joulukuusia Mäntyniemeen Haaviston tilalta on toimitettu joulukuusi jo kahdelle presidentille. Metsäylioppilaiden tuoman juhlapuun Mäntyniemeen ovat saaneet Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. ”Onhan minulla jatkossakin joitakin erityisen kauniita ja vähän suurikokoisempia joulukuusiehdokkaita vastaisen varalle, ne ovat varsinaisia silmäteriä”, pohdiskelee Ruohonen salaperäisenä. Kaikki Haaviston tilalla kaadettavat puut eivät suinkaan ole joulupuita. ”Yhdellä uudishakkuulla oli harvinaisen suuri kuusi, noin neljän kuution puu. Päätin veistättää sen tyvipölkystä karhun. Kymmenen vuoden takainen suurpetohavainto omilla mailla oli niin vaikuttava kokemus.”
• 17 METSÄLEHTI 15 • 2013 JOULUPUUTA RAKENTAMASSA Joulupuuviljelmällä leikkuutyö alkaa elokuussa. Jokainen kuusi on leikattava yksilöllisesti, Martti Ruohonen kertoo.
• 18 METSÄLEHTI 15 • 2013 METSÄNOMISTAJA LAURA KAKKONEN, teksti MAURI RATILAINEN, kuvat N astolalainen Matti Oijala osoittaa noin viidenkymmenen neliön kokoista aluetta maatilansa puutarhassa. Pienet kuusentaimet pilkistävät maasta siisteihin riveihin istutettuina. ”Tässä on noin viisituhatta tainta”, isäntä kertoo. Kaksivuotiaat taimet ovat ulkona kouliintumassa. Kahden-kolmen vuoden kuluttua paljasjuuriset, noin 60–80 senttimetrin pituiset taimet pääsevät metsäluontoon tukkia kasvamaan. Omatoiminen metsäpuuntaimien kasvatus on Suomessa melko harvinaista. Oijalan mielestä taimet on järkevää kasvattaa itse, vaikka ne tulisivat vain omaan käyttöön. ”Taimikasvatus tuo suurta logistista etua. Taimia voi ottaa juuri sen määrän kuin haluaa istuttaa”, hän kertoo. Kuljetuksen ja varastoinnin lisäksi omatoiminen taimituotanto antaa mahdollisuuden kasvattaa taimista taimitarhojen paakkutaimia kookkaampia. Oijalan kuusivaltaisilla ja erittäin rehevillä metsämailla suurikokoiset taimet pärjäävät paremmin pintakasvillisuutta vastaan. Lisäksi vuotta myöhemmin istutettavat paikkaustaimet saadaan vielä samasta taimierästä. ”Ihmettelen sitä, ettei viljelytiloilla kasvateta nykyistä enemmän itse taimia.” Oijalan lapsuudessa 60-luvulla lähes joka tilalla kasvatettiin puuntaimet itse. Hänen mukaansa ”taimihommat” täytyy tehdä kunnolla. ”On paljon isompi työ kunnostaa taimikko uudelleen tai heinätä sitä. Taimissa ei pidä säästää”, Oijala painottaa. Paluu kotiseudulle Immilän kylässä Nastolassa on rauhallista. Idyllinen maalaismaisema herättää kaipuun muuttaa kauas kaupungin hulinoista ja ryhtyä Oijalan tapaan vaikkapa maa-artisokan tai papujen viljelijäksi. Ei ihme, että Oijala halusi 20 vuoden toimistotyön jälkeen tulla takaisin kotitilalleen. Vuonna 1986 arkkitehdiksi valmistunut Oijala työskenteli uransa alkuaikoina pääkaupunkiseudulla. Pätkätöihin ajanut 1990-luvun lama vei suurimman innon suunnittelutöistä. ”Taimissa ei pidä säästää” Metsänomistaja ja luomuviljelijä Matti Oijala kasvattaa tarvitsemansa kuusentaimet itse. Matti Oijala istuttaa kaikki taimet perinteisesti kuokalla. Yli 10 vuotta sitten ostettu kuokka on yhä priimakunnossa. Nastola
• 19 METSÄLEHTI 15 • 2013 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Erityisen märkiä ovat kääntöympyrät, jotka sijaitsevat paikallista maan pro?ilia ajatellen tasamaalla tai matalassa laaksossa. Talven jäljiltä vesi voi lillua ympyrän keskellä juhannukseen saakka, rankkasateiden jälkeen sorsat pääsisivät uimaan ympyrän keskilätäkössä usean päivän ajan, ja syksyllä taas sama juttu. Muu osa metsätiestä ehkä kantaisi ajoneuvoja kaikilla keleillä, mutta kääntöympyrässä voi olla vaikeuksia. Kun uusia teitä rakennetaan tai vanhoja kunnostetaan, kannattaa miettiä, olisiko varaa laittaa rumpuputki kuivattamaan tien rajaamaa lämpärettä. Kääntöpaikka voi olla myös T Joskus on paikallaan harkita, olisiko T-mallinen kääntöpaikka parempi. Tien päättyessä on sekä vasemmalle että oikealle suorassa kulmassa parinkymmenen metrin pisto. Ensin ajoneuvo ajetaan toiselle pistolle, sitten peruutetaan vastakkaiselle pistolle ja käännytään ajamaan takaisin. T-mallinen ratkaisu on käytännössä harvinainen, mutta toimii kyllä. Ratkaisu on osoittautunut toimintavarmaksi oloissa, joissa tehokas tien kuivatus on tarpeen. T-pistojen molemmilla puolilla on ojat, ja tien runko saadaan pysymään kuivana. Mutta mitkään ratkaisut eivät auta puutavaran kuljettajaa, jos tien tukkivat marjastajien ja sienestäjien pikkuautot, joita ei ole rohjettu ajaa kapealta väylältä sivuun. Jos kokemuksesta tiedetään, että jollakin alueella on tietä tukkivaa käyttöä runsaasti, voi olla viisasta tehdä kääntöpaikan lisäksi myös ajouran levennyksiä määrävälein. Kun vielä saataisiin ihmiset käyttämään niitä auton pysäköintiin. neet myös muut huonoilla metsäteillä liikkuvat. Auto etenee, jos sen ei anna pysähtyä pahassa paikassa. Mutta kääntöympyrä on monesti metsätien huonoin osa. Kesällä päällysrakenne voi olla jauhautunut puuroksi. Osittain kyse on kääntymiseen liittyvästä pyörien sivuttaisvoimasta, joka auraa soraa valleiksi. Mutta on toinenkin syy. Pienen otannan mukaan kääntöympyröissä on ani harvoin kuivatusrumpua ympyrän keskeltä tien reunaojaan. Jos yksi tai kaksi kääntöympyrää sadasta on varustettu sellaisella, hyvä on. Seurauksena kuivattamattomuudesta on, että usein metsätien märin paikka on kääntöympyrä. Silloin huonoilla keleillä kantavuus on niin huono, että raskaat ajoneuvot sotkevat ympyrän heikosti kuljettavaan kuntoon. M etsätie on harvoin läpikulkutie. Yleensä se päättyy johonkin kääntöpaikkaan, jossa puutavara-autot ja sitä pienemmät ajoneuvot saavat nokan käännetyksi tulosuuntaan päin. Lisäksi kääntöpaikkoja on vähänkin pidempien pistoteiden päässä, vaikka puutavara-autoilijat ovatkin tottuneet peruuttamaan pitkiä matkoja tarpeen niin vaatiessa. Useimmat kääntöpaikat ovat kääntöympyröitä. Kun ottaa huomioon puutavara-auton maksimipituuden perävaunuineen, kääntöympyrät ovat hämmästyttävän pieniä. Kääntöympyrän säde on ympyrän keskipisteestä tien ulkoreunaan vain 15 metriä, ja sitäkin jotkut tinkivät pienemmäksi jopa 12 metriin. Se että pitkätkin ajoneuvot selviytyvät selittyy sillä, että perävaunun etupyörät kääntyvät. Monet ammatikseen ajavat pitävät kääntöympyröitä parhaina kääntymispaikkoina. Veto saa olla koko ajan päällä, ja se auttaa selviytymään kurassa tai paksussa lumessa. Jatkuvan vedon järkevyyden ovat huomanMetsätien kääntöpaikan valinta ”Taimissa ei pidä säästää” ”Alusta asti on ollut selvää, että joka sorttia täytyy tehdä.” Kuusentaimet kasvatetaan avomaalla viisivuotiaiksi asti. Matti Oijala myy vuosittain noin 50–100 kuutiota halkoja. Oijala päätti palata kotitilansa isännäksi sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2001. ”Mietin, että tämä on sellainen paikka, jonne kannattaa tulla.” Tuolloin ei vielä ollut selvää, mistä toimeentulo pienen peltoalan tilalla saadaan. ”Alusta asti on ollut selvää, että joka sorttia täytyy tehdä”, hän toteaa. Todellisesta monitoimitilasta onkin kysymys. Pääelinkeinona Oijalan perheellä on puutarhatuotteiden viljely. Yli 20 tuotteen lista on käsittämättömän pitkä: on erilaisia marjoja, juureksia, palkokasveja, hedelmiä, kauraa ja hevosheinää. Työntekijöitä tilalla on vain mansikanpoiminta-aikaan. Kaikki tehdään pitkälti käsityönä. ”Puutarhapuolella olisi paljon tekemätöntä työtä tällä alueella. Kysyntää on, mutta ei tekijöitä”, Oijala harmittelee. Taimet teettävät työtä Puutarhatuotteiden ohella toimeentuloa saadaan myös metsästä. 1960ja 1970-luvun vaihteessa istutetut metsät olivat sukupolvenvaihdoksen aikaan parhaassa ensiharvennusiässä ja energiapuuta tuli runsaasti. Samaan aikaan piti istuttaa lisää metsää vastikään hakattuihin aukkoihin. Tapahtumat saivat aikaan kaksi perustavanlaatuista ajatusta: myydään polttopuuta ja kasvatetaan tarvittavat taimet itse. ”Jo pelkällä polttopuun myynnillä pystyisi elämään, koska kysyntä on niin suurta. Myyntitai mainostusongelmaa ei ole.” Taimien kasvatuksessa ainoa käytännön kuluerä ovat siemenet. Työtä taimikasvatus tosin teettää aina kasvihuoneessa idätyksestä avomaalle istuttamiseen, kasteluun ja kitkemiseen. Puutarhatuotteiden tapaan myös kuusentaimet kasvatetaan luomuna ilman kasvinsuojeluaineita. Viimeisimpien 12 vuoden aikana 40000 Oijalan hoivaamaa tainta on lähtenyt maailmalle joko omiin metsiin tai myytäväksi. Tammea kasvatetaan lähinnä kuivemmille paikoille sekapuuksi ja pitkän tähtäimen tuulensuojaksi. Tammen kasvatus on Oijalan mukaan erittäin lupaavaa Päijät-Hämeen alueella, vaikka alue ei varsinaisesti tammivyöhykettä olekaan. Kaikki taimet istutetaan perinteisesti kuokalla. Myös taimikonhoito tehdään 70 hehtaarin metsäalueella itse. Omatoiminen opiskelija Oijala harrastaa myös kotiseututoimintaa. Päijät-Hämeen tutkimusseuran varapuheenjohtaja ja Nastola-seuran puheenjohtaja rientää luottamustehtäviin silloin, kun puutarhat ovat talvilevolla. Arkkitehdin töitä luomuviljelijä tekee enää vain harvoin, muun muassa kylän vanhoja rakennuksia kunnostaessaan. Ahkerasti uusia menetelmiä opiskeleva viljelijä on käynyt muun muassa omenankasvatusopissa Ahvenanmaalla asti. Uusimpana aluevaltauksena ovat viime keväänä istutetut, vielä tukikeppien varassa nököttävät päärynäpuun taimet. Hyvässä lykyssä ne tuottavat makoisia päärynöitä viiden vuoden kuluttua. ”Maaseudulla työtä ja mahdollisuuksia on paljon, vaikka riskejäkin toki on”, Oijala toteaa. Seuraava projekti on jo mielessä: hedelmäpuiden kasvatuksen lisääminen ja mehujen valmistus. ”Kaikkea ei voi saada, mutta aina jossain onnistuu, kun on tarpeeksi monta vaihtoehtoa.” Keväällä vesi lainehtii kääntöympyrän sisällä, koska päättyvä tie viettää ympyrään päin. Rumpuputki olisi tarpeen.
• 20 METSÄLEHTI 15 • 2013 MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. TIIA PUUKILA, teksti ja kuvat M etsälehti uutisoi vuonna 1975 kuinka metsänhoitajapula oli tuonut naiset perinteisiin miesten töihin. Pirjo Saramäki oli yksi kolmesta naismetsänhoitajasta suon ja metsänlaidalla. Lukuisien hakuyrityksen jälkeen hänestä tuli ensimmäinen nainen Oulun metsänparannuspiirin piirimetsänhoitajana. 1970-luvulla nainen valittiin virkaan, jos miehiä ei ollut hakijoina ja nainen pystyi todistamaan, ettei perhe ollut työn teon Saramäki hiihdätti toimittajaa koko päivän halki soiden ja lumisten työmaiden. Hiki kostutti vaatteet ja deodorantti petti. Opettaminen koukutti Nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin, toimittaja pääsee vähemmällä: hänet istutetaan tuvan penkkiin mansikkatortulle. 67-vuotias Saramäki viettää ansaittuja eläkepäiviä kesäpaikallaan Keskijärven kylällä Ylisen rannalla. Toisin kuin hän haastatteluhetkellä arveli, metsänparannuspiiri ei jäänyt hänen viimeiseksi työpaikakseen. Uran huippu oli tuolloin vielä edessä. ”1970-luvun alussa oli metsänparannusrahaa ihan tajuttomasti käytössä, mutta työpaikkoja ei riittänyt ikuisesti. Se ei ollut mikään eläkepaikka.” Jäätyään äitiyslomalle ennen neljännen lapsensa syntymää Saramäki ei enää palannut piirimetsänhoitajan virkaan. Neljän metsänparannuspiirissä kuluneen vuoden jälkeen hän kokeili opettamista Koivikon maatalousoppilaitoksella Muhoksella ja ihastui. Saramäki teki 23-vuotisen uran Pohjois-Karjalan metsäopiston, nykyisin ammattikorkeakoulun, lehtorina ja oli neljä vuotta koulutusohjelmajohtajana. Samalla hän sai seurata aitiopaikalta metsäalan suosion kehitystä. 1990-luvulta tyttöjen määrä luentosaleissa kasvoi nopeasti. Myös yksi Saramäen neljästä tyttärestä valitsi metsäuran, ja haastattelupäivä toi mukanaan toisen ilouutisen. ”Tyttärentytär pääsi opiskelemaan metsäalaa ammattikorkeakouluun. Tulokset varmistuivat tänään”, Saramäki iloitsee. Afrikka toinen koti Koko työuraansa Saramäki ei malttanut pysyä Suomen rajojen sisäpuolella. Vuosina 1992–1995 työmaa laajeni Afrikkaan. Siellä hän oli mukana perustamassa metsäkoulutusta Namibiaan. ”Namibiassa kukaan ei omista maata eikä myöskään halua hoitaa sitä. Metsätalous on enimmäkseen aavikoitumisen estämistä, kotitarvepuun tuottamista ja hedelmäpuiden kasvattamista.” Tuvan seiniä koristavat punotut vadit, sängyn yläpuolelle ripustettu moskiittoverkko sekä kirjahyllyllinen afrikkalaista kirjallisuutta paljastavat maanosan tehneen suuren vaikutuksen. Jäätyään eläkkeelle lokakuussa 2010 Saramäki on viettänyt talvet Afrikkaa kierrellen ja kesät mökillään Pohjois-Karjalassa. Kummassakin paikassa hänen harrastuksiinsa kuuluu lintujen bongaus. Afrikassa etsitään harvinaisuuksia ja kesäpaikalla kirjataan pihalinnut. Ylisen rannalla on pistäytynyt niin kuikka kuin valkoselkätikkakin. Samassa jokin lehahtaa pihan halki. Suurehko lintu piiloutuu rungon taakse. ”Se on varmaan närhi”, Saramäki sanoo ja nostaa kiikarit nenälleen. hidaste. Sinnikkyyttä nuorelta naiselta tarvittiin vielä virkaan astumisen jälkeenkin. Metsänparannuspiirissä kaksikymmenvuotisen työuran tehneet metsätalousteknikot olivat alkuun ihmeissään uudesta, 28-vuotiaasta esimiehestään. ”Sehän oli aluksi aivan mahdotonta kyynärpäätaktiikkaa. Piti todellakin ärjäistä pari kertaa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui”, Saramäki muistelee. Kolmelapsisen perheen äidin päivät venyivät herkästi iltaan. Metsälehden toimittaja Ulla Kivivuori sai maistiaisen talvisesta maastopäivästä haastellessaan Saramäkeä 17. päivä huhtikuuta ilmestyneeseen lehteen. Suon laidalta maailmalle Pirjo Saramäki oli ensimmäisiä naismetsänhoitajia miesten hommissa. Toisin kuin nuori nainen arveli, metsänparannuspiiri ei jäänyt uran huipuksi. Pirjo Saramäki viettää Suomen suven kesäpaikallaan Joensuun Keskijärvellä, mutta suuntaa talveksi Afrikkaan. Pirjo Saramäki harrastaa lintujen bongausta. Metsälehti 15/1975
• Kestotilaus kannattaa Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 M E T S Ä L E H D E N JA T K U V A TIL AUS KANN AT TA A ! Metsälehti on suomalaisen metsän pää-äänenkannattaja. Aina sinun ja metsäsi asialla, aina sinun ja metsäsi parhaaksi. Kestotilaus eli jatkuva tilaus on aina edullisin tapa lukea säännöllisesti Metsälehteä. Tilaus uusiutuu sovituissa jaksoissa, kunnes asiakas ilmoittaa päättävänsä tilauksen. Metsälehden kestotilaajana hyödyt monista tarjouksista ja eduista ympäri vuoden. Kestotilaajana • voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin Näköislehtiä ja -arkistoa netissä. • osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. • voit tilata Metsälehti Makasiinin puoleen hintaan ystävällesi. • Kestotilaajan Kaupan tarjoukset ovat voimassa vain kestotilaajille. • voit osallistua kestotilaajille järjestetyille lukijamatkoille. • voit käyttää maksutta Metsänhoitokortistoa netissä. • saat etuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. • tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. • kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. • tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen.
• 22 METSÄLEHTI 15 • 2013 KOKEILTUA HANNU JAUHIAINEN, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuvat K okeilimme CF Moto 800 Terralander -mönkijää Country-kuormainperäkärryn veturina. Kiinalaisvalmisteinen CF Moto myydään tieliikennevarustuksella, joten sen voi ottaa verot maksamalla tieliikennekäyttöön tai jättää maastomönkijäksi. Tieliikennemallin nopeutta ei ole traktorimönkijän tapaan rajoitettu, joten sillä voi ajaa tiekohtaisten nopeusrajoitusten mukaan. Tieliikennemönkijän haittapuoli on korkeampi verotus, ja lisäksi mönkijä on katsastettava joka vuosi. CF Moto 800 on kahdenistuttava, ja sen runko on hieman normaalia pidempi. Lisäpituus kasvattaa kääntösädettä, mutta tuo toisaalta vakautta kuormainperäkärryn kanssa ajamiseen ja maantielle. Tehoja mönkijän 800 kuutiosenttimetrin moottorista löytyi mukavasti, ja isotkin kuormat nousivat lanssipaikkana olleen mäen päälle. Renkaissa oli hyvä pito, mikä on yleensä moottorin tehoa tärkeämpi ominaisuus maastossa liikuttaessa. Jarrut hukassa Koeajettu mönkijä oli ollut maahantuojan testikäytössä jo yli vuoden, ja sillä oli ajettu reilusti yli tuhat kilometriä. MaaMetsään tai tielle Kiinalainen CF Moto pärjäsi kohtuullisesti kuormainperäkärrryn kanssa. Parannuksia on luvassa. ”Mönkijällä oli erikoinen taipumus kerätä hakkuutähteitä.” CF Moto 800 EFI Terralander › Moottorin koko 800 cm 3 › Pituus 232 cm › Leveys 118 cm › Maavara 31 cm › Vaihteisto automaatti, pakki, eteen hidas/ nopea › Jousitus säädettävä erillisjousitus › Paino 345 kg › Hinta 8 690 €, tieliikennekäyttöön 11 198 €. Hinnat sisältävät mm. vinssin sekä vaihtoehtoisesti lumilevyn tai peräkärryn. › Lisätiedot www.us-tuonti.? Puut kätevästi kyytiin Kesäsavotalla kokeilimme CF Moto Terralander -mönkijää, Country 330 -kuormainta sekä T15-peräkärryä. Yhdistelmä oli aivan toimiva. CF Moto on tehokkaan oloinen mönkijä, joka sopii pienin varauksin myös puunajoon kuormainperäkärryn kanssa. hantuoja oli tehnyt joitain kokeiluluontoisia muutoksia. Esimerkiksi etujarrun kahva oli siirretty vasemmalle puolelle. Jarruissa oli kuitenkin toivomisen varaa. Vasen kahva oli aivan liian jäykkä, ja oikeanpuoleisella kahvalla hallittava takajarru ei toiminut kunnolla. Jarruvoima ei riittänyt pitämään täydessä kuormassa ollutta mönkijää mäenrinteessä paikallaan. Myyntimalleissa jarrut ovat tehdasvalmisteiset. CF Moton pohja on kohtalaisen hyvin suojattu. Jälkiasennettava suojamuovi on kuitenkin suunniteltu lyhyempirunkoiseen mönkijään. Takapyörien eteen jäävät suurehkon kannon kokoiset kolot. Kun järeä ja samalla painava mönkijä jää kiinni heinikon peitossa olevaan kantoon, sen irrottamisessa on melkoinen urakka – tämä tuli testattua. Luultavasti samasta syystä mönkijällä oli erikoinen taipumus kerätä hakkuutähteitä, kuten tieuralle asetettuja havuja, taka-akselin ympärille renkaiden sisäpuolelle. Niitä sai repiä pois vähän väliä. Maahantuojan mukaan jatkossa tämä malli on tarkoitus varustaa takaosan paremmin suojaavalla muovilla. Vaihteisto toimi pääosin moitteetta. Pientä rutinaa kuului välillä, jos valitsinvipu ei osunut kohdalleen. Ohjaustehostin olisi tarpeen Etupyörien lukitus on perinteiseen tapaan kytkettävissä erikseen päälle. Ohjaus on kuormainperäkärryn kanssa ajettaessa muutenkin jäykähkö, tuohan etutarikalla oleva moottori melkoisesti lisää painoa etupyörien päälle. Ohjaustehostinta ei tässä mallissa toistaiseksi ole. CF Moton takaistuin on helposti irrotettavissa, joten sen voi ottaa pois metsäajoa varten. Toisaalta kuormaimen vivustoa tottui nopeasti käyttämään siten, että käsivarsilla saattoi nojata penkin selkänojaan. Istuma-asento ei tosin silloin ole paras mahdollinen. CF Moton peräkoukun ripustus vaatii kuormainperäkärryn kanssa käytettäessä vahvistusta. Nyt peräkoukun ripustus murtui kolmen päivän puunajon jälkeen. Mönkijän vakiovarustuksena oleva sähkövinssi vaikutti muutaman käyttökerran perusteella toimivalta. Bensatankin korkki on hankalassa paikassa mönkijän perässä. Varsinkin kuormainvivuston ollessa paikoillaan tankkaaminen maasto-oloissa on vaikeaa. Ajoimme CF Motolla ja kuormainperäkärryllä noin 30 kuutiometriä järeää kuitupuuta pienehköltä, rämeellä sijainneelta myrskytuhoalueelta. Emme ehtineet kokeilla mönkijää ilman peräkärryä. Tämän vuoksi myöskään helpposäätöisen oloisen jousituksen toimivuudesta ei saatu tuntumaa. Hintalaatusuhteeltaan CF Moto vaikuttaa kelpo vehkeeltä, varsinkin maahantuojan ilmoittamien muutosten jälkeen. HANNU JAUHIAINEN, teksti MIKKO RIIKILÄ, kuvat Metsälehden koeajettavana oli kesäkuisella savotalla Metsä-Säämänen Oy:n maahantuoma Country 330 -kuormain sekä T15-peräkärry. Laitteet on valmistettu Virossa. Peräkärryssä oli lisävarusteina sähkötoiminen hydraulinen peräveto, peräkärryn telat sekä kuormainpuomiin asennettu langattomasti ohjattava vinssi. Itse kuormain toimi moitteetta ja oli helppokäyttöinen. Puomin ohjaus toimii kahdella vivulla. Kouran aukaisua varten on vielä kolmas vipu. Tukijalat liikkuvat ristiin ja toimivat omilla vivuilla. Tukijalat vaikuttivat tukevilta, eikä niiden kanssa ollut ongelmia. Kuormain totteli hyvin ohjausta, eikä äkkiliikkeitä tullut kevyen yksittäispuunkaan kanssa. Järjestelmää oppii aloittelevakin puunkuormaaja helposti käyttämään. Nostovoimaa on sen verran kuin tarvitaan. Kuormaimen puomi on melko lyhyt, ulottuvuus on vain 3,3 metriä. Sillä ei pysty nostamaan puita kyytiin peräkärryn takaa. Kourassa on riittävästi puristusvoimaa, joten puukuorman purkaminenkin sujuu nopeasti. Kuormaimen voimanlähteenä on Hondan polttomoottori, joka osoittautui varmatoimiseksi. Se lähti käyntiin yleensä ensimmäisellä nykäisyllä. Moottori on si
• 23 METSÄLEHTI 15 • 2013 UUTINEN VUONNA 1973 LAURA KAKKONEN Metsänlannoitus yleistyi Suomessa 1960-luvun lopulla. Erityisesti metsien lannoittaminen lentolevityksellä herätti Metsälehdessä paljon keskustelua vuonna 1973. Muun muassa Orivedellä lannoitettiin yhteismetsiä illan hämärässä. ”Väkeä tuli taksillakin katsomaan, mitä möykkää yöhön hiljentyvän metsän yllä pidetään. Ja ääntä riitti, sillä lentokoneen 600-hevosvoimainen tähtimoottori ja isolapainen potkuri piti ankaraa jyryä nostaessaan noin 1000 kilon lantalastin ilmaan.” ”Tästä melusta me vielä joudumme vaikeuksiin” , ennusti lentäjä Juhani Salminen. ”Pakoputki sylkee aivan ohjaamon vieritse metrin mittaista liekkiä ja moottori huutaa ankarasti. Ei tarvitse kauan lentää, kun pää vielä pitkään maassakin humisee, vaikka minulla on vahaa korvissa ja kypärä päässä” , Salminen kuvaili lentolevityksen työolosuhteita. Metsien lannoitus lentolevityksellä aiheutti pohdintaa puolesta ja vastaan. ”Mielipiteet lannoituksen haittavaikutuksista ovat epävarmoja. Suuria puumäärien lisäyksiä tavoitteenaan pitävät metsämiehet vähättelevät haittoja, vesiviranomaiset ja luonnonsuojelijat pelkäävät luonnon tasapainon horjumista.” ”Mikäli lentolannoitus suoritetaan tyynellä säällä, niin kuin se aina pitää tehdä, rakeinen lanta menee matalalennossa vain oikeaan paikkaan. Vesistöjen ja purojen varsille jätetään suojavyöhykkeet, joita ei lannoiteta. Sitä paitsi vain kerran kymmenessä vuodessa annettava 150 typpikilon määrä metsähehtaaria kohden on aivan minimaalinen maatalouden lannoituksiin verrattuna.” Kanta-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys puolestaan vaati lentolevityksen kieltämistä. ”Metsien lannoitus on luonnonsuojelun kannalta hyväksyttävä metsänparannustoimenpide, mutta lentokoneesta suoritettuna on kyse umpimähkäisestä toiminnasta, jolloin lannoitus kohdistuu yhtä hyvin vesiin kuin metsiin”, yhdistys kirjoitti vaatimuksessaan Metsähallitukselle. Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Lentäen lannoitettu Puut kätevästi kyytiin Kourassa on riittävästi puristusvoimaa, jotta puukuorman purku sujuu. Kaukosäätimellä toimiva vinssi on verraton apu mönkijäkorjuussa. Vaunu T15 › Leveys 1,26 m › Kuormatilan pituus 2,7 m › Paino 160 kg › Hinta 1 880 € › Lisävarusteet: Hydrauliveto 2 400 € Telat 880 € Kuormain 330 › Ulottuvuus 3,3 m › Nostoteho 1,6 m 420 kg › Paino 170 kg › Hinta 4 900 € › Lisävarusteet Honda hydrauliyksikkö 1 600 € Kauko-ohjattu vinssi 1 600 € › Koeajoyhdistelmän hinta 13 260 € Ilman lisävarusteita 8 380 € › Lisätiedot: www.metsa -saamanen.? joitettu mönkijän etutarikalle, ja sen pystyy käynnistämään mönkijän kyydistä. Kuormainvivusto on sijoitettu mönkijän takatarikalle. Joissain mönkijäkuormaimissa vipupakan voi kiinnittää myös peräkärryn etusermiin. Mönkijän tarakalla olevaa vivustoa on turvallisempi käyttää, ja istualtaan on miellyttävämpi tehdä töitä kuin seisaaltaan. Telasto tuo vakautta Peräkärryn telasto tuo tiettyä vakautta maastossa liikkumiseen. Upottavassa suomaastossa ajettaessa ei ole pelkoa siitä, että peräkärryn etupyörä uppoaa painanteeseen. Haittana on, että telasto kuluttaa jonkin verran takarenkaita, eikä niillä voi ajaa hiekkatiellä. Teloja kannattaa siis käyttää vain tarpeen mukaan pehmeässä maastossa tai talvikelillä. Peräkärryn sähkötoiminen hydraulinen peräveto on Metsä-Säämäsen omaa tuotantoa. Sen saa käyttöön yhtä vipua liikuttamalla. Systeemi on siten hyvin yksinkertainen ja helppo kytkeä päälle. Tehoja perävedossa saisi kuitenkin olla hieman enemmän. Perävedosta oli apua hankalissa paikoissa ajettaessa, mutta välillä voima loppui kesken. Epätasaisessa maastossa mönkijän teho ei yksin aina riitä, jolloin tarvitaan perävetoa. Peräkärryyn saa vaihtoehtoisesti myös ns. robson-perävedon, jolloin pyörien väliin tulevat erilliset vetorullat. Kuormaimeen asennettu hydraulinen, langattomalla ohjaimella toimiva vinssi on helppokäyttöinen ja kätevä apuri etenkin hankalassa maastossa. Mönkijällä ei tarvitse päästä joka paikkaan, vaan vinssillä voi nopeasti hinata puut mönkijän kuormaimen ulottuville. Peräkärry ja kuormain vaikuttivat toimivilta ja laadukkailta tuotteilta. Mitään isompaa puutetta tai heikkoa kohtaa ei tullut muutaman päivän puunajon aikana esille.
• 24 METSÄLEHTI 15 • 2013 HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat K aikki alkoi oikeastaan jo viime kesänä. Loppukesällä ja syksyllä Kilpisjärvellä vilisi jaloissa pieniä ruskeankirjavia perhosia, tunturimittareita. Syksyisen parveilun seurauksena naarasmittarit munivat tunturikoivujen oksiin silmujen lähelle. Kun talvi oli vielä leuto, munat selvisivät talvesta hyvin. Yli 36 asteen pakkasessa munat olisivat kuolleet ja tämänkesäinen massaesiintyminen olisi estynyt. Huippupakkasia ei tullut. Keväällä tunturikoivujen lehtien puhjettua kuoriutui miljoonista tunturimittarin munista pieniä vihreitä toukkia, jotka heti alkoivat syödä koivujen lehtiä. Toukkia oli paikoin niin runsaasti, että maisema on kuin syysruskan jälkeen syksyllä. Kun tunturikoivut oli syöty puhtaaksi, toukat jatkoivat vaivaiskoivun, lepän, pajujen, juolukan ja mustikan parissa. Toukkia kaikkialla Syödyistä koivuista roikkuu tuhansittain toukkia ohuen seittilangan varassa. Tuuli heiluttaa niitä naapuripuihin, alas varvikkoon ja tietysti ohi kulkevien porojen ja ihmistenkin päälle. Näin toukkien tuhotyö etenee koivikossa tehokkaasti. Ihminen saa pyyhkiä seittejä hikiseltä iholta, ja hatunlieristä roikkuu sätkiviä toukkia kuin jojossa. Tunturipuron pohjassa vesi huojuttaa kuolleiden toukkien kasoja. Kun katsoo maahan, varvikko liikkuu. Siellä tuhannet ja taas tuhannet toukat pyrkivät ylös koivuihin jatkamaan kesken jäänyttä ateriaansa. Joskus tulee virheitäkin: opaskylttien, pökkelöiden ja tienviittojen kärkiin ja katajan latvuksiin kertyy vellova, ylöspäin pyrkivä toukka-armeija. Muille luonnon eläjille toukkamassat tietävät ääretöntä ruokapöytää. Pikkulinnut rastaista järripeippojen ja pajulintujen kautta sinirintoihin kaapivat puiden oksilta ja varvikosta nokan täydeltä toukkia itselleen ja nälkäisille poikasilleen. Saattaapa tällaisena kesänä useampi lintupari yrittää toisenkin poi kueen kasvattamista. Mittarituhot laantuvat, kun toukkiin iskevät taudit ja loispistiäiset. Tunturimittarin tuhot toistuvat säännöllisesti noin 9–10 vuoden välein. Edelliset tuhot olivat Utsjoella ja Enontekiön Käsivarressa vuosiMittarien jäljiltä Kun miljoonat tunturimittarintoukat pääsevät vauhtiin, tulos on ankeaa katseltavaa. ”Muille luonnon eläjille toukkamassat tietävät ääretöntä ruokapöytää.” Tunturimittarin toukat kasvavat sitä mukaa kuin saavat syötyä lehtiä. Niinpä puun lehdiltä voi löytää hyvinkin erikokoisia toukkia. Maahan laskeutuneet tai pudonneet toukat pyrkivät takaisin yläilmoihin. Ne kiipeävät koivujen ohella opaskyltteihin ja, kuten kuvassa, katajiin. LUONNOSTA ven maastossa Nuorgamissa. Koivut eivät pääse kunnolla uudistumaan, kun porot syövät seuraavien vuosien taimet suihinsa. Lopputuloksena koivikko kuolee kokonaan ja metsänraja vajuu alemmaksi. Yksittäinen mittariesiintymä ei välttämättä tapa koivuja. Jos puilla riittää varastoravintoa juurissa, ne kykenevät tuottamaan uudet lehdet vielä loppukesällä tai viimeistään seuraavana kesänä. Heinäkuulla toukkahyökkäys tyrehtyy, kun hengissä selvinneet toukat laskeutuvat maahan ja koteloituvat. Puut käyvät myös kemialliseen sotaan. Ne tuottavat fenoliyhdisteitä, jotka ovat myrkkyä toukille. Tunturimittaria esiintyy koko maassa. Se on varsin yleinen perhonen myös Etelä-Suomessa. Siellä metsät ovat monilajisempia eikä massatuhoja siksi esiinny. Lisäksi toukat ovat punamuurahaisten mieliravintoa, eikä niitä esiinny tunturialueella. Tulevaisuudessa mittarituhot lisääntyvät. Ilmaston lämmetessä munat talvehtivat paremmin ja uusiakin tuholaisia ilmestyy koivikoihin. Norjasta levinneet hallamittarit ovat jo aiheuttaneet paikallisia tuhoja Utsjoella. na 2003–2004. Tänä kesänä tunturimittarin tuhoalue keskittyy kansallismaisemaamme Kilpisjärvellä. Mittarituhoja ennenkin Tunturimittaria on Utsjoen Kevon tutkimusasemalla tutkittu jo pitkään. Utsjoella ja Inarissa oli vuosina 1965–66 massiivinen, 10 000 neliökilometrin tuhoalue, josta tuhoutui lopullisesti noin 1200 neliökilometriä. Kuolleiden tunturikoivikoiden pökkelikköjä näkee Kevon luonnonpuistossa ja Pulmankijär
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 15 • 2013 25 LUKIJALTA LUKIJAVINKKI PILAPIIRROS Ti m o To iv an en Timo Toivanen tarkkailee metsämaailman ilmiöitä Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen metsäneuvojana. Illan hiljaisina hetkinä havainnot piirtyvät paperille hauskoiksi kuviksi. Sydäntä lämmitti lukea artikkeli sarvitraktorista (Metsälehti 11/2013). Hondaa metsäkoneena ei voi liikaa kehua. Kuvan alla oli teksti, että toista samanlaista ei ole tullut vastaan ja tuskin tuleekaan. Asia ei pidä paikkaansa, ostin nimittäin itse vuonna 1997 käytetyn Honda F800:n, joka on edellinen malli artikkelissa esiintyneeseen malliin F810. Sitten tuli eteen kärryn hankinta. Tuusulalainen Levo Oy valmisti mönkijän yksiakselisia tukkikärryjä, mutta myös vastaavia telikärryjä ruotsalaisiin kaivoksiin, missä niillä kuljetettiin ruutia. Telikärryhän kulkee melko tasaisesti myös kuoppaiLisää sarvitraktoreita Kirjoittaja päätti palata sarvitraktorin omistajaksi. sella alustalla. Aisalle asennettiin venevinssi, jossa oli noin 10 metrin liina. Taakse tehtiin pyörivä rulla, joka auttoi isojen pöllien vinssauksessa. Rulla oli sentin alempana kuin kärryn pohja. Kun pölli keikahti kuormaan, ei rulla enää pyörinyt. Tein venevinssin tukirautaan istuimen ja selkänojan sekä aisalle jalkatapit. Venevinssin tukirautaa oli helppo siirtää ja näin löysin hyvän ajoasennon. Tein kärryyn vesivanerista lavan, ja sillä kulkivat niin hiekkakuormat kuin taimilaatikotkin. Ostin traktoriin lisäpyörät ja tein niihin lumiketjut. Kun kaikissa pyörissä oli lisäpainot ja lumiketjut, niin ei juuri sellaista paikkaa ollut, johon ei olisi päässyt. Ajoin koneella niin kuitupuuta pinoon kuin kotitarvetukkejakin. Honda lähti käyntiin pääsääntöisesti ensimmäisellä nykäisyllä ja kulutti bensiiniä 1–2 litraa päivässä, eikä siinä neljän vuoden aikana ollut mitään vikaa. Tosin pulverilumella kone oli aivan onneton. Kun suojakelillä ajoi jäljet tyhjällä kärryllä, niin pakkasyön jälkeen ajo sujui hyvin. Vuonna 2000 vähän suuremman hankintakaupan vuoksi myin Hondan ja ostin traktorin. Myyntiä olen kuitenkin katunut, ja tänä keväänä ostin käytetyn F800:n, jota huollan metsäkoneeksi. ERKKI LUITPARO Tammela Ja vielä yksi Myös Tauno Pietarila Haukiputaalta lähetti kuvan sarvitraktoristaan. Hän on asentanut pyörät 3,5-hevosvoimaiseen Honda F410 -jyrsimeen. Kone on jarruton eli pyörät vetävät aina samalla nopeudella. Koneella on ajettu monen vuoden polttopuut ja käytetty hydraulihalkojaa ulosottoakselin kautta. Kuvan kuorman painoksi punnittiin 423 kiloa. Puun uitto on edelleen helpoin ja kannattava keino puutavaran siirrossa palstalta tontille. Vanhat menetelmät on otettu sujuvasti uusiokäyttöön Kelvän Vornalla. Joki erottaa metsäpalstan mökkirannasta, ja polttopuurangan siirto metsästä mökille vaatisi ajouran teon metsään, parin kilometrin maantiematkan sekä tietenkin sopivan ajokaluston puiden saamiseksi mökin pihaan. Ongelma ratkaistiin ottamalla käyttöön vanha ponttonilautta ja ostamalla kaupasta muutama kieppi kelluvaa köyttä. Lastasin joen toisella puolella rannan läheisyyteen tehdyt kasat sopivina kuormina ponttonille, ja mökkirannassa juhannuksen vietossa ollut nuoriso veti kuorman köydellä mökkirantaan sekä tyhjensi kuorman. Sitten vaan seuraava veto vastarannalle. Neljän tynnyrin kantavuus riitti varsin hyvänkokoisiin kuormiin, ja lautan veto kuormattunakin oli kevyttä puuhaa. Debbie-koira toimi lautturina, ja homma sujui hyvin soveltuen muutenkin juhannuksen viettoon. Viimeisessä kuormassa tuotiin vielä vastaskoivut ja päästiin saunomaan. Metsän monimuotoisuutta edusti myös juhannuskokko hieman humoristisine virityksineen, ja lämpöä kelopölleistä läksi niin, ettei hyttysistä ollut haittaa kokon lähipiirissä. JASKA IKONEN Vinkkejä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? tai postitse Lukijavinkki, Metsälehti, Pohjoinen Rautatie katu 21 B, 00100 Helsinki. Vanha konsti Lautan uittaminen on kevyttä puuhaa. LUKIJAKYSYMYS ? Mistä tulevat Metsälehteen raakapuun hintatilastot? Ainakaan pohjoisen osalta ne eivät pidä paikkaansa. Kun teetätin uudistushakkuuleimikon, viideltä ostajalta tuli tarjous ja kaikilta vajaat 10 euroa pienempi tukinhinta kuin Metsälehden hintatilastoissa. Metsänomistaja Lapista Lappi ja myös Kainuu-Pohjanmaa ovat suuria alueita. Hintataso voi alueen sisällä vaihdella hyvinkin paljon, jos myytävä leimikko on syrjäisillä seuduilla ja hankalien matkojen päässä. Pienistä talvikohteista tarjottava hinta voi paikoin olla todella alhainen. Käypä ajankohdan hintataso leimikkotyypeittäin selviää parhaiten omasta metsänhoitoyhdistyksestä. Metsälehden hintatilasto perustuu Metsäntutkimuslaitoksen puun ostajilta keräämiin tietoihin. On muistettava, että tilaston hintataso kuvaa keskimääräistä tilannetta. Puukauppojen määrä vaikuttaa siihen, että ajoittain maakunnalliset hintatilastot ovat etenkin kesäaikana puutteelliset. Jos kauppoja on vähän, hintatietoa ei julkisteta. HANNU JAUHIAINEN Mistä hinnat tulevat? Ja sk a Ik on en Er kk i Lu itp ar o Ta un o Pi et ar ila
• 26 METSÄLEHTI 15 • 2013 TUTKIJOILTA M etsäkylvöjen tulokset jättävät toisinaan toivomisen varaa, kun taimia ei synny riittävästi tai taimikko jää aukkoiseksi. Kuivuuden, sade-eroosion, rousteen ja pintakasvillisuuden ohella syynä saattaa olla kylvöalalla vierailleet ”siemenvarkaat”. Männyn siemenen vararavintosolukossa on runsaasti alkion alkutaipaleen evääksi pakattuja rasvoja ja valkuaisaineita, mistä syystä ne maistuvat monille eläimille. Risto Heikkilä selvitti tutkimuksissaan jo 1970-luvulla muun muassa, mille lajeille männyn ja kuusen siemenet maistuvat ja mitkä tekijät vaikuttavat tuhoriskiin. Häkkikokeet eläimillä saivat toisinaan hupaisia piirteitä. ”Keltasirkku oli syöttökokeessa koko ajan niin levoton, ettei koskenut lainkaan siemeniin.” ”Metsäpäästäiselle annettiin sata männyn siementä sekä muikkua.” Samalla saatiin kuitenkin arvokasta tietoa eri lajien syöntijäljistä sekä tuhojen torjuntamahdollisuuksista. Kokeiden mukaan tuhoriski on suurin pienillä uudistusaloilla, uudistusalojen reunoilla sekä aloilla, joilla on paljon säästötai siemenpuita. Yhden säästöpuun sisältävällä uudistusalalla tehdyssä kokeessa pikkulinnut tyhjensivät siemenistä ensimmäisenä lähimpänä säästöpuuta olevat kylvölaikut. Vastaavanlaisiin tuloksiin on päädytty useissa ulkomaisissa tutkimuksissa: erityisesti nisäkkäät ja linnut eivät viihdy kauan avoimilla paikoilla syömässä pelätessään tulevansa itse syödyksi. Toisaalta, kun ravinnosta alkaa olla pulaa, eläimet ottavat enemmän riskejä ja siemensyönti siirtyy keskemmälle uudistusalaa. On siis selvää, että eläinkantojen alueellisella ja vuosien välisellä vaihtelulla on merkittävä vaikutus tuhoriskiin. Ruotsissa kylvösiementen syöntitutkimuksissa on havaittu, että männyn siemenistä tulee syödyksi yleensä alle 20 prosenttia, mutta enimmillään jopa 60 prosenttia. Myös muutaman viikon ikäiset sirkkataimet voiPikku rosvot männyn kylvöaloilla Kylvetäänkö mäntyä vai ruokitaanko eläimiä? Siemenja sirkkataimisyönnillä voi olla suuri vaikutus kylvötulokseen. Siemensyöjien tunnistuksessa kokeiltiin Suomenjoella männyn kylvölaikkuihin asennettuja riistakameroita. PEKKA VIRTANEN teksti ja kuvat Viron Itä-Virumaalla Avinurmessa 130 kilometriä Tallinnasta kaakkoon järjestetään juhannuksen aattona maan laajin käsityötapahtuma. Paikalliset ja myös eri puolelta Viroa tulevat yhteensä tuhannet käsityöntaitajat, myyjät ja muut vieraat tulevat silloin markkinatapahtumaan mutta myös juhlimaan juhannusta. Vajaan 1500 asukkaan metsäinen kunta on juhla-aikana virolaista meininkiä ja vilinää täynnä, mutta kyllä joukkoon suomalaisiakin mahtuisi. Avinurmen Tynnyrimarkkinat pidettiin tänä vuonna jo 14. kerran. Puutöiden osuus on tynnyrimarkkinoilla merkittävä, mutta ei lainkaan sattumalta. TapahtuTynnyrit ovat osa Itä-Viron juhannusta Virolainen puutyökulttuuri on eteenpäin katsovaa kehitystyötä. vat tulla syödyiksi; tällöin asialla on yleensä metsäetana tai sirkkaneulasissa vielä kiinni olevaa siemenkuorta tavoitteleva pikkulintu. Länsinaapurin tutkimuksissa eläintuhoja oli uudistusalasta ja vuodesta riippuen 5–100 prosenttia männyn sirkkataimista. Siemenja sirkkataimisyönti yhdistettynä arvioitu tuhojen osuus kasvaa helposti kolmannekseen kylvetystä siemenmäärästä. Riistakamera paljasti Aikaisemmissa maastokokeissa siemensyöjiä on yritetty tunnistaa lähinnä siemenkuoreen tai sen käsityön osaamisesta ja myös tuotteiden markkinoinnista. Esimerkiksi Avinurmen Puuaitta on menestynyt hyvin yrityskilpailuissa ja yleisemminkin elinkeinotoimintaan suuntaudutaan vakavasti niin kuin pitkässä historiassa on tehty. Matkailijoita ja ryhmävierailuja varten järjestetään työman nimen taustalla on lähiseutujen tunnettuus puuastioistaan, mutta nikkaroitu on muitakin puutuotteita kuten päreitä, rekiä, huonekaluja ja koreja. Paikkakunnan maine puutöiden saralta on perua jo kaukaisilta ajoilta, vertailukohtana Suomessa esimerkiksi Vakka-Suomen alue. Viljelykseen huonosti soveltuvat maat pakottivat etsimään elinkeinoja metsän tuotteista. Puutyöperinteiden jatkumosta Avinurmessa pidetään huolta ja tietotaito siirtyy vanhemmilta lapsille ja mestareilta oppilaille. Jopa kouluissa on puutöiden erityisopetusta. Puutyökulttuuria ei nähdä menneisyyden väkinäisenä perinneaskarteluna vaan eteenpäin katsovana kehitystyönä. Tässä toiminnassa ovat voimakkaasti mukana lähellä toisiaan sijaitsevat Avinurmen kulttuuriperintökeskus (Avinurme Elulaadikeskus ) sekä Avinurmen puukäsityökeskus (Avinurme Puiduait ). Kummatkin ovat uusia, EU-tukea saaneita toimijoita. Alueella pyritään kokoamaan, säilyttämään, opettamaan, tutkimaan ja kehittämään puutöihin liittyvää tietotaitoa, tavoitteena päästä jopa Unescon maailmanperintökohteeksi. Kulttuuriperinne on koko ajan taustalla, mutta uutta kehitellään myös esimerkkinä järjestetty valaisinsuunnittelupaja. Perinteen ja uuden yhdistäminen toisiinsa ei ole aina helppoa. Tässä käytännön työssä ehkä Lahden ProPuu saattaisi antaa arvokkaita virikkeitä. Ja toisin päin myös. Markkinointikin osataan Avinurmen piiristä löytyy monenlaisia esimerkkejä perinteiVirolainen perinne esittäytyy Avinurmen puukäsityökeskuksessa. Johanna Joki esittelee Avinurmen kulttuuriperintökeskuksessa suosittua pärekorin tekoa.
• 27 METSÄLEHTI 15 • 2013 Siemensyöjien tunnistuksessa kokeiltiin Suomenjoella männyn kylvölaikkuihin asennettuja riistakameroita. Myyrä käväisi täyttämässä mahaansa ja tallentui riistakameraan. Siemenet maistuivat myös oravalle. Metsä on ollut monessa suomalaisten tukipylväs, olipa kyse talouden tai kulttuurin monimuotoisista rakenteista. Mutta myös virolaiset korostavat olevansa metsäkansaa. Tämän kesän Tarton taidemuseon maisemamaalaukseen keskittyvän erikoisnäyttelyn. Metsän ja meren välissä esittelytekstissä kuvaillaan virolaisten tarkkailevaa, rauhallista ja unenomaistakin suhdetta luontoon. Näitä piirteitä myös näyttely pyrkii valottamaan. Eri tilanteissa eteen tulevia Viron matkailuesittelyjä, näyttelyja messuosastoja tai tapahtumia värittävät usein juuri metsäiset tunnelmakuvastot. Näin varmaan myös ensi tammikuussa Berliinin Vihreällä viikolla, kun Viro on kutsuttuna valtavan tapahtumakokonaisuuden virallinen partnerimaa. Myös Tallinnan uudehkossa Kumu-museossa on kesän aikana päässyt tarkkailemaan luontoa. Puutarhojen uusi elämä -näyttely on laaja ja tiivis katsaus puutarhojen, puistojen mutta myös metsäisten kulttuurimaisemien merkityksiin ja niiden uusien muotojen mahdollisuuksiin. Maisemamaalaukset korostavat metsää ja luontoa turvan ja mielihyvän antajana. Sodan, köyhyyden ja valtapolitiikan kuohut eivät useinkaan maisemakuvastojen elämänmyönteisiä, tosin joskus haikeita tunnelmia ole rikkomassa. Historia näyttää kyllä traagisenkin puolen. Puiden alla -maalauksen tekijä Andrus Johani tuskin aavisti luontokuvia tehdessään, että kohtaisi tiensä pään fasistivainoissa tai että Viron metsät tarjoaisivat sodan jälkeen pitkäksi aikaa suojapaikan neuvostoviranomaisia pakoileville metsäveljille. Virokin on metsämaa Julius Sergius von Klever (1850–1924). Metsämaisema. Syksyinen metsä (1901). Viron taidemuseo. sirkkataimeen jääneiden syöntijälkien perusteella, ellei niitä ole tavattu itse teossa. Metsäntutkimuslaitoksella Suonenjoella tunnistuksessa kokeiltiin männyn kylvölaikkuihin asennettuja riistakameroita. Kutsumattomien vieraiden lista on kasvanut kahdessa kesässä pitkäksi; kamera on ikuistanut siemeniä syömässä mm. peippoja, talitiaisia (koko perhe samassa kylvölaikussa), metsämyyriä, päästäisiä ja oravia. Lisäksi mm. harakat, rastaat ja metsäjänikset ovat etsiytyneet uteliaina paikalle, mutta siemenet eivät ole niille maistuneet. Yleisin siemenrosvo on ollut peippo, ja vastoin aikaisempia oletuksia peippojen siemensyönti on jatkunut läpi kesän aina syysmuuttoon asti. Peipon, kuten muidenkin lintujen siemensyönti saatiin tässäkin tutkimuksessa estettyä siemenen kevyellä peittämisellä. Sen sijaan muutaman kerran tavattu päästäinen löysi siemenet myös ohuen maakerroksen alta. Pikkulinnut kuorivat siemenet ja söivät sisustan kylvölaikussa, päästäinen puolestaan kulki vinhaa vauhtia kylvölaikun ja sitä reunustavan pintakasvillisuuden välillä ja söi siemenet piilossa. Riistakameran liiketunnistimen herkkyys ei riittänyt kuvaamaan kylvölaikussa mahdollisesti vierailleita hyönteisiä, mutta aikaisemmista tutkimuksista tiedetään esimerkiksi maakiitäjäis-koppakuoriaisten voivan syödä merkittäviä määriä kylvösiementä. Maakiitäjäiset ja muurahaiset voivat lisäksi kuljettaa siemeniä pois suotuisista itämiskohdista, vaikka eivät siemeniä söisikään. Siemenet piiloon Männyn siemenen ja pikkulinnun kokosuhde on samaa luokkaa kuin perunalla ja aikuisella ihmisellä. Paras keino suojella siemeniä metsäkylvöissä on peittää ne kevyesti kivennäismaalla. Eläimet löytävät siemenet näön ja hajun perusteella, joten peittäminen vaikeuttaa niiden havaitsemista. Sopiva peittosyvyys on muutamasta millistä senttiin, jolloin siemenet ovat riittävässä turvassa siemensyöjiltä ja itävän siemenen sirkkavarsi jaksaa vielä ponnistaa ylös maan alta. Männyn siemenen väri vaihtelee luontaisesti hyvin vaalean ruskeasta mustaan. Tämä hajautetun riskin taktiikka kertoo juuri siemensyönnin välttämisestä. Osuivatpa siemenet tummaan palaneeseen maahan, vaaleaan kivennäismaahan tai johonkin tältä väliltä, osa siemenistä maastoutuu hyvin ja välttää syönnin. Koska siementen ja kylvöalustan väriä pääsee harvoin sovittamaan yhteen, on helpointa peittää siemen. Peittäminen edistää muutenkin taimettumista, mutta toistaiseksi konekylvöissä siementen peittyminen on sattuman varassa; osa peittyy, osa ei. Niinpä metsänomistajalle jää valittavaksi muuten melko varmatoiminen ja helppo konekylvö tai hitaampi käsinkylvö, jossa kaikki siemenet voi tarvittaessa peittää. Metsäntutkimuslaitoksella haetaan parhaillaan yhdessä kone urakoitsijoiden kanssa keinoja, joilla siemenen peittäminen onnistuisi myös koneellisessa kylvössä. Siemensyönnin torjunnassa on kokeiltu myös useita karkoteaineita, mutta toistaiseksi toimivaa kemikaalia, joka lisäksi olisi itse siemenille ja ympäristölle turvallinen, ei ole löydetty. KATRI HIMANEN PEKKA HELENIUS Kirjoittajat ovat Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoita. ”Paras keino suojella siemeniä metsäkylvöissä on peittää ne kevyesti kivennäismaalla.” näytöksiä ja myös eripituisia ja -teemaisia työpajoja esimerkiksi korinpunonnan ja puukorujen tai myös kangastöiden tekemisessä. Lapsille on ikäkauteen sopivaa omaa puuaskartelua. Avinurmen metsäkulttuuriset painotukset ovat tärkeä osa matkailua, mutta myös paikkakunnan omat harrastustoimet ja laajemmat identiteetin rakennusainekset saavat paljon työntövoimaa puuperinteistä. Metsäja puualan kohtaamispaikaksi Avinurme tarjoaa hyvät puitteet, sillä pieni metsä-kotiseutumuseo, ruokaerikoisuudet, laajat kokoustilat ja Alatagusen aarniometsä tuovat puunikkarointiin keskittyvän toiminnan oheen lisäleveyttä. 50 km VIRO Tallinna Avinurme Venäjä Latvia Itämeri Tartto Pärnu
• 28 METSÄLEHTI 15 • 2013 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. A ikuinen nelitäplänappu on kuin mikä tahansa lehtikuoriainen, mutta useita sukulaisiaan koreampi punaisessa takissaan, jota koristaa neljä mustaa täplää. Napun löytää metsänreunan vihreydestä melko helposti, vaikka sitä ei koskaan ole massoittain kuten useita muita lehtikuoriaisia. Ravinnokseen nappu jyrsii puiden ja pensaiden lehtiä. Mutta jo muniva naaras antaa vihjeen, että lajin elämäntavoissa on jotakin outoa: se käärii jokaisen munan erikseen omaan ulosteeseensa ja pudottaa sitten munat maahan. Jos onni on myötä, muurahainen poimii munan maasta ja kuljettaa omaan pesäänsä. Siellä toukka kuoriutuu, mutta ei suinkaan hylkää kakkavaippaa. Päinvastoin: siitä tulee sen panssari. Napun toukka syö muurahaisen munia ja toukkia. Sitä mukaa kun se kasvaa, se laajentaa kakkahaarniskaansa omilla ulosteillaan. Jos muurahaiset häiritsevät, napun toukka vetäytyy panssarinsa suojaan ja jatkaa toukkien ahmimista tilanteen rauhoituttua. Pari vuotta muurahaispesässä mellastettuaan toukka sulkee kakkapussin pään kokonaan ja koteloituu suojuksen sisälle. Muutaman viikon kuluttua kotelosta kuoriutuu aikuinen, joka kömpii muurahaispesästä auringonvaloon ja aloittaa tavanomaisen lehtikuoriaisen elämän. Tämäkin laji on saanut uuden suomenkielisen nimen, muurahaispääkkö, mutta minusta nelitäplänappu kuvaa niin hyvin kuoriaisen olemusta, että sen voi tunnistaa jo nimen perusteella. Likainen nuoruus PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄASIANTUNTIJOITA ETSIMME JOUKKOOMME PUUKAUPPAJA METSÄPALVELUIDEN AMMATTILAISIA Haemme Oulun ja Turun hankintapiireille metsäasiantuntijoita vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä. Oulun hankintapiirin tehtävässä toimialueena on Pyhäjärvi. Turun hankintapiirille haemme kahta puukauppaja metsäpalveluiden metsäasiantuntijaa, joista toinen sijoittuu Pöytyän ja toinen Uudenkaupungin alueelle. Uudenkaupungin alueen tehtävä on määräaikainen sijaisuus 30.4.2014 saakka. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätietoja Oulun hankintapiirin tehtävästä antaa piiripäällikkö Ville Keskinen, puh. 040 840 4744 ja Turun hankintapiirin tehtävästä piiripäällikkö Juha Hörkkö, puh. 0500 796 115. Jätä hakemuksesi 25.8.2013 mennessä osoitteessa metsagroup.fi/rekry Aikuinen nelitäplänappu syö puiden ja pensaiden lehtiä, mutta toukan elämäntavoista löytyy myös erikoisia yksityiskohtia. GALLUP Metsähallituksen luontopalvelut on nimennyt kemiläisen lintuharrastajan Pentti Rauhalan vuoden 2013 Sarvipääksi. Ansionimi myönnetään vuosittain henkilölle, joka on edistänyt Perämeren kansallispuiston toimintaa. Nimitys julistettiin Sarven saaressa heinäkuun viimeisenä lauantaina pidetyillä Sarvipäivillä. Pentti Rauhala kävi ensimmäisen kerran Sarvessa 1960-luvulla ja aloitti systemaattiset lintukartoitukset 1971. Niitä hän on jatkanut tänäkin vuonna. Rauhalan ansiosta kansallispuiston linnustosta on tarkat tiedot usean vuosikymmenen ajalta: monen lajin kannat ovat välillä runsastuneet ja välillä romahtaneet. Rauhala on myös havainnut, että eri saarten linnusto poikkeaa huomattavasti toisistaan. Pentti Rauhala vuoden sarvipääksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on koonnut oppaan metsäkulttuurin tunnistamisesta, esimerkkialueena on Päijät-Häme. Metsänomistajille tarkoitetusta oppaasta on hyötyä myös kyläyhdistyksille ja kotiseutuyhdistyksille. ”Metsäkulttuuriin liitetään yleensä tukinuitto, hevoskuljetus ja muut menneen ajan metsätyöt. Oppaalla haluamme osoittaa, että metsäkulttuuri on laaja ja moderni osa suomalaista metsätaloutta”, sanoo metsäasiantuntija Airi Matila Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta. ”Metsäkulttuuria ovat metsätyön historian tuntemus, perehtyminen metsänhoidon nykyisiin periaatteisiin ja uusien puutuotteiden tuotekehitys”, Matila muistuttaa. Oppaan tavoitteena on innostaa metsänomistajia sekä kyläyhdistyksiä ja kotiseutuyhdistyksiä tutustumaan oman alueen metsiin kulttuurisesti. Opas käsittelee Päijät-Hämettä, mutta Matilan mukaan vastaavalla tavalla voidaan koota oppaita ja tietopaketteja muihinkin maakuntiin ja seutukuntiin, ja myös metsänomistajien omiin metsiin. Opasta on saatavilla Päijät-Hämeessä muun muassa kotiseutuyhdistysten tilaisuuksissa, Lahdessa Pro Puu -keskuksessa ja Hiihtomuseossa. Oppaan tekstin ovat laatineet Matila sekä ? loso? an maisteri Pekka Virtanen. Oppaan laadinnan rahoitti Marjatta ja Eino Kollin säätiö. Metsäkulttuuri tutuksi PäijätHämeen avulla Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Tietoa metsästä. www.metsakustannus.? Oletko nähnyt tänä kesänä kyyn? www.metsalehti.? 20 40 60 80 100 Kyllä 60% Ei 40%
• 29 METSÄLEHTI 15 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (äitiyslomalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (äitiyslomalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Laura Kakkonen p. 050 440 9610 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy MYYDÄÄN MYYDÄÄN TAPAHTUMIA PALVELUKSEEN HALUTAAN Södra skogsreviret är en lagstadgad skogsvårdsförening med 6500 skogsägare vid sydkusten som medlemmar. Vår verksamhet omfattar främst skogsvård, virkesförmedling, virkesdrivning och rådgivning till skogsägarna. Mera om reviret finns på adressen www.revir.org. Då vår instruktör övergår till andra arbetsuppgifter inom organisationen söker vi till Västra Nyland en REVIRINSTRUKTÖR Personen skall vara kreativ och ha en förmåga att se möjligheter. I revirinstruktörens arbetsuppgifter ingår bl.a. att planera och förverkliga skogsägarrådgivningen samt tjänster i anknytning till skogsvård, virkesdrivning och virkesförmedling. Vi ser gärna att du har skoglig utbildning samt erfarenhet av liknande uppgifter.Vi förutsätter att du är stresstålig, flexibel och har stor ansvarskänsla. Praktisk yrkeserfarenhet och goda adb-kunskaper räknas som merit. Vi värdesätter serviceinriktning, god samarbetsförmåga och -vilja samt goda kunskaper i de båda inhemska språken. Befattningen tillsätts fr.o.m. 1.10.2013 eller enligt överenskommelse. Närmare uppgifter om befattningen lämnas av revirforstmästare Magnus Wiksten, 040-594 8930. Ansökan inklusive CV och löneanspråk skickas in senast 31.8.2013 till adressen magnus.wiksten@revir.org. Södra skogsreviret 2 x 130 mm_92mm 8.8.2013 12.32 Sivu 1 Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy järjestää neljännen RATKAISEVAT TEKIJÄT seminaarin. RATKAISEVAT TEKIJÄT koostuu kolmesta toimiala seminaarista; energia, maarakennus ja puunkorjuu. BIOENERGIA-NYT! -näyttelyLahti-Halli ja sen piha-alue on näyttelytilaa. RATKAISEVAT TEKIJ T BIOENERGIA-NYT! & www.bioenergianyt.fi, www.koneyrittajat.fi ratkaisevat91x62_sanomalehti.indd 1 22.5.2013 8.36 www.metsakeskus.? /metsapalvelut metsäpalvelut METSÄPALVELUT VÄLITTÄÄ! Useita uusia metsätiloja myynnissä Lapissa. Katso www.metsapalstat.? Oletko harkinnut oman palstasi myyntiä? Soita välittäjälle 0400 395473. METSÄTILA, Ranua N.66 ha. Metsätila Ranualta Toljantien läheisyydestä. Pääosin kasvatusmetsiä, tilalla on harvennusmahdollisuuksia. 66 000 €. LOMAKOHDE, Salla, Särkijärvi 1 ha. Määräala Särkijärven rannalta. V. 1948 valmistunut loma-asunto (entinen OKT), 80-luvulla rakennettu saunarakennus sekä varastorakennus. Hp. 62 000 €. LOMAKOHDE, Ranua, Pohjasperä Simojärven rannalla, kauniilla paikalla, talviasuttava lomakohde. Kohteella n. 70m 2 kokoinen loma-asunto sekä grillihuvimaja. 75 000 €. MÄÄRÄALA, Ranua, Asmunti 51 ha. Kohteen metsät pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. 40 000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 Maatila, Punkalaidun, Urjala 8,217 ha. Upealla paikalla Vehkajärven rannalla. Rantaviivaa lounaaseen n. 200 metriä. Runsaspuust. metsää n. 4,4ha (n. 1137m 3 ), salaoj. peltoa n. 3ha ja pihapiiri n. 1ha. Rakennukset heikkokuntoisia. Talo (3h+k+vintti), navetta, sauna, maakellari ja kaivo. Talossa sähköliittymä. Hyvät kulkuyhteydet, Punkalaitumen taajamaan n.14 km. Tarjous viim. 18.8. Metsäpalsta, Kontiolahti, Puso 57 ha. Määräala Honkalan Ruostesuolla. UPM Bonvesta -metsätila. 106.000 €. Metsäpalsta, Ilomantsi, Kuuksenvaara 137,7 ha. Hyvin hoidettu määräala 18 km:n päässä Ilomatsista. Kattava metsäautotieverkosto ja kivennäismaiden osuus n. 70% pinta-alasta. Harvennetut ja hyvälaat. männiköt ovat erinomaisia lannoituskohteita. Kokonaispuusto n. 14430m 3 . Rajoittuu Petkeljärven kansallispuistoon, jonka palvelut vain muutaman kilometrin päässä. UPM Bonvesta -metsätila. 338.000 €. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kajaani, Lehtovaara 42,6 ha. Määräala 16 km keskustan eteläpuolella. Kokonaispuusto on n. 4 350 m 3 . 41 % metsämaasta on varttunutta metsää, jossa on puustoa n. 2 530 m 3 , 159 m 3 /ha ja 45 % on nuorta metsää, jonka keskipuusto on 87 m 3 /ha. Hyvä saavutettavuus, mahdollista saada puukauppatuloja heti. UPM Bonvesta -metsätila. 84.500 €. METSÄPALSTA, Sotkamo, Ala-Sotkamo 290 ha. Määräala 26 km keskustasta etelään. Hyvä saavutettavuus. Havupuuvaltainen kokonaispuusto n. 24 580 m 3 , josta varttuneita kasvatusmetsiä tai uudistuskypsiä metsiä n. 58%. Hulppeat uudistushakkuumahdollisuudet lähitulevaisuudessa, harv.hakkuutarpeita n. 2300 m 3 edestä. Metsäsijoittajan toiveuni! UPM Bonvesta -metsätila. 587.500 €. METSÄTILA/MAATILA, Savonlinna, Säimen 11,27 ha. Vanha maatilan pihapiiri ja hyvässä tuottokunnossa olevaa, reheväpohjaista metsää n. 10 ha / 1500m 3 Savonrannalla; talo 1790-luvulta, pihasauna, varasto ja riihi. Kokonaisuus muodostuu kahdesta tilasta. Mahdollisuus ostaa erikseen pihapiiri n. 0,8 ha määräalana. 110.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 15 • 2013 LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA 75 VUOTTA 27.8. Aatos Peltoniemi, metsänhoitaja, Ikaalinen 70 VUOTTA 23.8. Risto Ilomäki, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja, Alavus. 31.8. Sulo Ylikoski, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri, Kauhajoki (lähipiirissä) 50 VUOTTA 31.8. Hannu Alarautalahti, puuenergiajohtaja, maat. ja metsät. maisteri, MBA, Tampere Merkkipäivä-palstalle voi lähettää tietoja kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? ta tarvikkeista ja kuljetuksesta. Yhteensä ekotehohuussille tuli hintaa vajaat kaksi tuhatta euroa, mikä on tietenkin paljon verrattuna siihen, että naputtelisi käymälän jämälaudoista ja tyytyisi perinteiseen ratkaisuun myös pöntön osalta. Ekotehoratkaisu on osoittautunut hintansa arvoiseksi eli erittäin hyväksi ja miellyttäväksi. Meidän mökillä vessakulttuuriin tuli myös sellainen muutos, että hyyssikkä siirtyi pöpeliköstä pihapiirin siitä yksinkertaisesta syystä, että rakennus on hyvännäköinen ja kompostoiva käymälä on hajuton. Rakennushankkeen ansiosta pääsimme tutustumaan paremmin naapurin kanssa ja muutenkin verkostoitumaan paikallisesti. Rakennusmestarina toiminut mieheni arveli, että huussistamme saattaisi tulla jopa koko paikkakunnan merkittävin nähtävyys, mutta sillä voisi olla myös laajakantoisempia vaikutuksia. Suomessa kehitetty nerokas sanitaatioratkaisu voisi auttaa satoja miljoonia ihmisiä parantamaan elinolojaan kompostoimalla jätöksensä sen sijaan että ne johdetaan vesistöjä pilaamaan. Onneksi ekohuussit kuuluvat jo Kirkon ulkomaanavun erilainen lahja -valikoimaan. Niitä kannattaa lahjoittaa merkkipäiviään viettäville, ja maailma pelastuu. taisiin ekohuussilla. Tarvittaisiin siis kompostoiva pönttö, joita nettitutkiskelun jälkeen havaitsin olevan saatavilla ainakin parilta valmistajalta. Alkuperäinen ajatus oli säästää entinen huussirakennus ja asentaa sinne vain uusi pönttö. Pian kävi selväksi, että ensinnäkin rakennus oli jo melkoisen laho ja toiseksi ekopönttö ei mahtuisi vanhaan huussiin, joka oli mitoitettu kemiallista pönttöä varten. Uuden huussirakennuksen hankintaa puolsi myös se, että vanha käymälä sijaitsi vain metrin päässä naapurin rajasta, mikä ei nykyoloissa ole sallittua. Rajalle pitää olla matkaa vähintään viisi metriä. Rakennuslupaa ei sen sijaan huussille tarvita, kuten selvisi soittaessani varmuuden vuoksi Loviisan kaupungin rakennustarkastajalle. Huussirakennukseksi valitsin Luoman tehopuuceen, joka toimii hirsirakennusperiaatteella. Perustusten teko vaatii kyllä jonkin verran osaamista ja erikoistyökaluja, mutta seinälautojen latominen on lähes lastenleikkiä ja hauskaa sellaista, eikä nauloja tarvita. Pöntöksi valitsin Lassila & Tikan ojan tehokäymälän, koska se sattui olemaan tarjouksessa. Mökki ja pönttö kustansivat yhteensä hiukkasen yli tuhat euroa, mutta lisäkustannuksia tuli muisK esän kestoteema sanomalehtien palstoilla näyttävät olleen huussiratkaisut. Keskiluokka on innostunut rakentamaan ekohuusseja mökeilleen, ja kokemukset ovat olleet kerrassaan miellyttäviä. Omalla mökilläni itäisellä Uudellamaalla huussi oli päässyt jo lähes viidenkymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään. Se edusti rakennusaikanaan 1960-luvulla ehdotonta kehityksen huippua kemiallisine käymälöineen, mutta aika oli ajanut sen kaltaisen sanitaatioratkaisun ohi jo kauan sitten, ja uutta oli pakko keksiä tilalle. Alusta alkaen oli selvää, että vanha huussi korvatNerokasta sanitaatiota JOHN DEERE FORESTRY OY Timo Ylänen on aloittanut 1. heinäkuuta John Deeren Euroopan metsäkoneliiketoiminnasta sekä pyöräalustaisten tavaralajimenetelmän metsäkoneiden maailmanlaajuisista markkinoista vastaavana johtajana. PONSSE OYJ Insinööri (AMK) Tommi Väänänen, 40, on nimitetty 1. lokakuuta alkaen Ponsse Oyj:n hankintajohtajaksi. Väänäsen vastuualueena ovat konsernin ostoja logistiikkatoiminnot. Hän siirtyy tehtävään Metso Oyj:n palveluksesta. SUOMEN METSÄKESKUS Suomen metsäkeskuksen Metsäpalvelut-keskusyksikköön on valittu markkinointija viestintäpäälliköksi MTI YAMK Seija Rantonen, metsäpalveluesimieheksi metsänhoitaja Laura Kärki, Business Controlleriksi KTM Sanna Kilpeläinen, johdon assistentiksi tradenomi Marjo Elojoki ja IT-tukihenkilöksi tradenomi Heikki Pääaho. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Vanhempi kansa saattaa muistaa, että Helsingin Lasipalatsin edessä kasvoi vielä kymmenkunta vuotta sitten kohtuullisen kokoinen pajupuu. Rauhoitettu salava pääsi Karin pilapiirrokseenkin. Kuvassa silloinen pormestari iloitsi puun juurella löytäessään täpötäydestä kaupungista vihdoinkin lisää rakennustilaa. Piirrospormestarin toive ei reaalimaailmassa toteutunut, sillä puu kaatui sittemmin myrskyssä. Pistokkaiden kautta sama puu kasvaa paikalla silti edelleenkin miniversiona. Lasipalatsin pajusta tuli kaupungin asukkaille merkityksellinen, vaikkei sen historia ulottunut 1800-luvun alkua pidemmälle. Myös Englannissa ihastellaan historiallisia puita. Glastonburyn kaupungissa ja muuallakin kasvaa piikikkään helposti vesovan lehtipuun jälkeläisiä, joiden ”emopuun” historia linkitetään legendoissa lähes ajanlaskumme alkuun. Tarinan mukaan Jeesukselle hautapaikkansa lahjoittanut Joosef Arimatialainen matkusti muinoin Brittein saarille mukanaan Graalin malja ja orapihlajasauva. Joose?n yöpyessä Glastonburyn nummimaisemissa sauva juurtuikin maahan ja kasvoi sittemmin puuksi. Paikalle rakennettiin myöhemmin luostari. ”Alkuperäinen” puu tuhottiin sodassa 1600-luvulla, mutta siitä otettujen pistokkaiden elämä jatkuu lukuisissa paikoissa. Aika ajoin pyhinä pidetyt puut joutuvat tosin tuhon kohteeksi edelleen. Alkuperäinen luostarikin on aikojen saatossa kokenut kovia ja korvautunut uusilla rakennuksilla. Kuningattaren suosikki Glastonburyn legendaarinen puu on nykynimeltään tylppäliuskaorapihlaja (Crataegus monogyna ). Pensasmaisen puun levinneisyysalue ulottuu luontaisesti Euroopan ulkopuolellekin – istutettuna myös Pohjois-Amerikkaan. Puu kasvaa luonnonvaraisena myös Etelä-Suomessa. Sen pohjoisen olosuhteita kestävämpi sukulaislaji, aitaorapihlaja, on sen sijaan myöhemmin Kanadasta Suomeen tuotu. Tylppäliuskaorapihlajan punaisia marjoja käytetään mm. hyytelöissä ja mehuissa. Puun lehdet sisältävät runsaasti antioksidantteja, ja ainesosien positiivisia vaikutuksia on havaittu etenkin sydäntautien hoidossa. Glastonburyn orapihlaja kukkii poikkeuksellisesti kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja joulunaikaan. Perinteitä kunnioittaen tavaksi on tullut, että orapihlajasta leikataan kukkiva oksa vuosittain kuningattarelle joulukoristeeksi. Hiljattain kaupungin pormestari innostui leikkaamaan lahjaoksan myös tulevan hallitsijan äidille, Kate Middletonille. Toiveena oli, että tämä käyttäisi kuuluisan puun oksaa kuninkaallisessa hääkimpussaan. Tiettävästi pormestarin toive ei toteutunut. Orapihlajan pauloissa Tällä seudulla muuttui Joosef Arimatialaisen orapihlajasauva puuksi – ainakin legendan mukaan. Orapihlajan lehdet sisältävät runsaasti antioksidantteja.
• 31 METSÄLEHTI 15 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Miten käy talouden puujaloille? ? Näin kasvatat viljelykuusikon ? 4H-nuoresta tulikin suntio ? Estä metsätien paannejäätyminen ? Männyn koneellinen kylvö ? Metsäteknikko rakasti valokuvausta Seuraava Metsälehti ilmestyy 29. elokuuta. METSÄKRYPTO 15 Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 29.8. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 15”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www. sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen! Palkinnot metsäkryptosta 11 on arvottu seuraaville kolmelle: Esko Kiuru, Siikainen, Pekka Tuorila, Himanka ja Mauri Taiminen, Elimäki. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Lu st o / Pe nt ti Vä än äs en ko ko el m a Metsäkrypto 11, oikea ratkaisu
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.fi Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.fi Pimeneviä iltoja varten! 2 OSA: Puut perille ja käyttöön 512 sivua, hinta 48,50 € (2011) Hangon kasvisto etelän aarre Henry Väre ja Kalevi Keynäs Kirja esittelee Hangon omaleimaisinta kasvistoa ja sen erityispiirteitä, mukana on noin 200 kasvilajia tai -alalajia. Kasvit esitellään rannikolta sisämaan kallioille, metsiin ja soille ja lopuksi vanhoihin ja uusiin asuttuihin ympäristöihin. Kustantajan hinta 32 € 3 OSA: Tervaa, lautaa ja paperia 512 sivua, hinta 48,50 € (2011) Vesiensuojeluopas Samuli Joensuu, Maija Kauppila, Maria Lindén ja Tommi Tenhola Opas esittelee toimivat menetelmät metsätalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi. Toimenpidesuositukset perustuvat viimeisimpään tutkimustietoon ja käytännön kokemukseen vesiensuojelun tehokkuudesta. Kustantajan hinta 38 € 1 OSA: Metsää, puuta ja kovaa työtä 640 sivua, hinta 52 € Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turvemaiden värikylläiseen maailmaan. Kirjaan on valittu 100 lehtisammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Kustantajan hinta 29,00 € Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus 2. painos 2. painos Metsähistoriallinen teossarja jälleen saatavilla Kirjatrilogian ensimmäisen osan toinen painos on ilmestynyt. Kukin kirja koostuu sarjasta metsähistoriallisia kertomuksia, joissa käsitellään maamme metsien käyttöä. Tarkastelujakso kattaa pääasiassa viimeiset puolitoista vuosisataa. Tilaukset: tilaukset@metsakustannus.fi tai soittamalla Metsäkustannuksen asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 Koko sarja (1–3) 120 € + toimituskulut 7,50 € (norm. 149 € ) • Osat 2 ja 3 yhteensä 80 € + toimituskulut 7,50 € (norm. 97 € ) Edulliset pakettihinnat: