• KUV A SEPPO S AMULI METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 13. ELOKUUTA 2015 • NRO 15 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Juha Nikulalla on metsänomistajan, luottamushenkilön ja metsätaitoilijan näkökulma. Sivut 18–19 Metsä eri kanteilta Uutinen: Kesä koetellut luontoa ›› sivut 2–3 Puukauppa: Kymenlaaksossa välillä valoisaa ›› sivut 12–13 Metsänhoito: Tervasroso tiedettyä pahempi uhka ›› sivut 14–15 Kirja: Nyt on rapujen aika ›› sivu 27
• 2 A J A S S A 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva Sateinen ja kolea kesä on vaikuttanut monella tavalla metsäluontoon. Näkyvimpiä tämän heinä-elokuun luontoilmiöitä ovat ruostesienet. Ruostetauteja on kosteuden vuoksi puhjennut lähes koko maassa. Lapissa suopursuruoste on monin paikoin kellastuttanut lähes kaikki kuuset taimista tukkipuihin. Suopursuruostetta esiintyy siellä täällä myös Eteläja Keski-Suomessa, kuitenkin lähinnä soiden reunametsissä. Lapissa väli-isäntänä toimivaa suopursua kasvaa lähes kaikkialla, joten suopursuruoste valtaa otollisten sääolojen aikaan lähes kaikki kuusikot. Suopursuruosteesta ei kuitenkaan ole kovin suurta haittaa kuusten kasvulle tai elinvoimaisuudelle. Myös pajut ovat monin paikoin ruostesienien valtaamia. Sen sijaan koivujen ruosteet eivät ainakaan vielä ole levinneet kovin laajalle. Pohjois-Pohjanmaalla myös tuhohyönteiset ovat syöneet pajujen lehtiä. Kolea sää aiheuttaa sen, että etenkin Lapissa lämpösumma jää tänä kesänä alhaiseksi. Edes lämmin loppukesä ei ehdi pelastamaan tilannetta, koska yöt ovat viileitä. Viime vuonna Rovaniemen korkeudella päästiin lähes ennätyslukemiin, noin 1 200 päiväasteeseen. Nyt lämpösumma jää huomattavasti pienemmäksi. Siemensatoon iso lovi Alhainen lämpösumma vaikuttaa männyn ja kuusen siementen tuleentumiseen. Luken tutkija Tatu Hokkanen arvioikin, että Pohjois-Suomessa sekä männyn että kuusen odotettu kohtalainen siemensato jää laadultaan heikoksi. ”Erittäin lämpimän viime kesän ansiosta jopa Ylä-Lappiin oli tulossa hyvä kuusen siemensato, mutta nyt toiveet siitä voidaan mukaan haudata”, Hokkanen sanoo. Lämpösumma vaikuttaa myös etenkin mäntyjen pituuskasvuun. Esimerkiksi männyn taimissa on nähtävissä se, että neulaset eivät ole kehittyneet vielä kunnolla. Osa neulasista saattaa jäädä lyhytkasvuisiksi. Myös latvakasvaimen puutuminen on jäljessä normaalista. Mäntyjen pituuskasvu on jäänyt myös viimevuotista vähäisemmäksi. Luken erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen arvioi, että kylmän kesän vaikutukset näkyvät myös ensi kesän kasvussa, koska männyllä pituuskasvu määräytyy pääosin edellisen kesän sääolojen mukaan. ”Kun yöt pitenevät, männyn kasLYHYET Metsäkanalintuja viimevuotista vähemmän Metsäkanalintujen taantuma jatkuu. Heinä-elokuun riistakolmiolaskentojen perusteella metso-, teerikannat kutistuivat 15 prosenttia viime vuodesta ja pyykannan tiheys putosi jopa viidenneksellä. Sen sijaan riekkojen määrä säilyi ennallaan. Lintukannat ovat nyt noin 60 prosenttia huippuvuosista 2011– 13, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Kartonkikoneet vauhdissa, sahaus laskussa Sellun ja kartongin tuotanto kasvoi Suomessa alkuvuonna, Metsäteollisuus ry kertoo. Tammi-kesäkuussa kartonkia tuotettiin 1,6 miljoonaa tonnia, mikä on yli viisi prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Sellun tuotanto nousi kolme prosenttia 3,6 miljoonaan tonniin, mutta paperin tuotanto pysytteli ennallaan, noin kolmessa miljoonassa tonnissa. Sahaus sen sijaan oli laskussa. Havusahatavaraa tuotettiin 5,5 miljoonaa kuutiota, mikä on neljä prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Leppä: Tierahoja riittävästi yksityisteille Suomen metsien tila ja kasvu mahdollistavat nykyistä selkeästi suuremman puun käytön, ar vioi kansanedustaja, maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä . Tämä mahdollisuus on hänen mukaansa myös käytettävä. Puun liikkeelle saamiseksi tarvitaan kuitenkin käytännön toimenpiteitä. ”Pitää huolehtia siitä, että liikenneinfran kunnostamislisämäärärahasta tulee riittävän suuri osuus alempiasteiselle tieverkolle yksityistiet mukaan lukien, jotta hallitusohjelmassakin tavoitteeksi asetettu 15 miljoonan puukuution vuotuinen käyttö toteutuu.” Turvekesästä historiallisen huono Kylmä ja sateinen kesä on hidastanut turvetuotantoa. Heinäkuussa turvetta ei käytännössä nostettu ollenkaan. Esimerkiksi Vapo on alkukesän aikana nostanut turvetavoitteestaan vain noin kolmanneksen. Loppukesän aikana päästään ehkä puoleen tavoitteesta. Nostotulos jää kuitenkin huonommaksi kuin edellisenä huonona kesänä, vuonna 2012. Sadekesä näkyy metsäluonnossa Ruostesienet yleistyvät ja puuston kasvu on jäljessä normaalista. Märkyys haittaa myös puunkorjuuta. Kylmää on pidellyt Lämpösumman kehitys °Cvrk Lähde: Ilmatieteen laitos 8.8. 2015 9.8. 2014 Keskimäärin (1981-2010) 8.8. 2015 9.8. 2014 Keskimäärin (1981-2010) Jokioinen Rovaniemi 200 400 600 800 1000 1200 Jokioinen 766 1024 896 Rovaniemi 542 823 675
• AJASSA 3 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 AJASSA Nyt kannattaa mennä sienimetsään Sivu 5 Wahlroos hakoteillä Etelä-Amerikasta Sivu 7 Kansallismaisema uhkaa ryteköityä Sivu 8 Kannattavuudessa suuria alue-eroja Miksi naapurimaakunnassa metsätalous lyö leiville selvästi paremmin? Sivut 10–11 METSÄSTÄ Koirat majavaa jäljittämässä Sivut 16–17 Oikea kuormaus säästää kasvutilaa Sivu 19 Älä poista kuolleita kirjanpainajakuusia Sivu 20 Konekitkentä tulee yksityismetsiinkin Kitkentälaitteella voi myös levittää lannoitteen. Sivut 22–23 PILKKEITÄ Säätely kartutti karhukantaa Sivu 25 Metsäiltamissa riitti asiaa ja viihdettä Sivu 26 TÄSSÄ NUMEROSSA Lapissa suopursuruoste on monin paikoin kellastuttanut lähes kaikki kuuset taimista tukkipuihin. vurytmi hidastuu ja puun pitäisi alkaa talveentumaan. Myöhässä oleva kasvun kehitys voi aiheuttaa ongelmia myös talvenkestävyydessä. Kolea kesä näkyy todennäköisesti myös puiden paksuuskasvussa.” Puiden luontaiselle uudistumiselle kosteudesta on ollut hyötyä, koska sen ansiosta siemenistä kehittyvät sirkkataimet pärjäävät hyvin. Pohjoisessa kesän viivästyminen ja koleus saattavat kuitenkin aiheuttaa ongelmia etenkin männylle, jos sirkkataimet eivät ehdi talveentua kunnolla. Marjasadot myöhässä Marjojen satokausi on poikkeuksellinen. Etelä-Suomessa esimerkiksi mustikkaa on paljon, mutta sato on pari viikkoa myöhässä. Lapissa ensimmäiset mustikat kypsyivät heinä-elokuun vaihteessa. Sato on kuitenkin hyvin epätasainen. Samassa varvussakin voi olla kypsiä, viininpunaisia raakileita että myös aivan vihreitä raakoja marjoja. Hillan tilanne on samankaltainen. Hilla kukki hyvin pitkän ajan kuluessa ja satokin kypsyy eri aikoihin samallakin suolla. Haittaa myös puunkorjuulle Sateisuudesta on ollut haittaa myös puun korjuulle koko maassa. Metsissä osa normaalisti kesäkorjuukelpoisista leimikoista on muuttunut korjuukelvottomiksi. Moni tilustie ja huonokuntoisempi metsätiekin on tänä kesänä ollut niin pehmeä, ettei tukkirekoilla ole ollut niille asiaa. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva MTK:N metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola vaatii ympäristöhallinnon keräämien luontoarvotietojen avaamista metsänomistajien Metsään.fi-palveluun. Tähän asti ympäristöhallinto on hänen mukaansa pimittänyt metsien luontoarvoista keräämäänsä tietoa metsänomistajilta peläten, että tieto johtaisi luontoarvojen hävittämiseen. Tätä Tiirola pitää vanhakantaisena ja kustannustehokasta suojelua haittaavana. ”Miten biodiversiteettiä voi suojella, jos metsänomistajalla ei ole tietoa luonnonarvoista?” Hän uskoo, että edellytykset tiedonkulun järkeistämiseen ovat nyt entistä paremmat, kun ministeri Kimmo Tiilikainen hallitsee sekä ympäristöettä maaja metsätalousministeriötä. ”Nanosellua autoihin” Metsänomistajien SM-metsätaitokisoissa puhunut Tiirola arvioi metsätalouden näkymien parantuneen viime vuosina voimakkaasti. Aasia-vetoisen sellun kysynnän vahvistumisen lisäksi uudet puupohjaiset biojalosteet alkavat hänen mukaansa toden teolla vallata markkinoita ja pelastaa maailmaa. Yhä suurempi osa uusiutumattomista raaka-aineista tuotetuista hyödykkeistä voidaan korvata biomateriaaleilla. ”Esimerkiksi autoteollisuus on erittäin kiinnostunut nanosellupohjaisista, jopa terästä lujemmista ja kevyemmistä materiaaleista.” Tiirola muistutti, että puupohjaiset materiaalit ovat ilmastoystävällisempiä kuin esimerkiksi öljytai kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet. ”Onkin vaikea ymmärtää, että esimerkiksi ympäristöjärjestö WWF ja Vihreät vaativat Suomen metsien suojelualan nostamisen 17 prosenttiin. En voi kuin ihmetellä, miksi suojeluväki haluaa museoida meidän metsämme.” Tiirola tähdensi, että suojelualan nostaminen leikkaisi biotalouden investointien edellytyksiä. Samalla muun muassa mahdollisuudet fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta hiilineutraalilla puulla heikkenevät. MTK: Luontotiedot Metsään.fi-palveluun MTK:n Mikko Tiirolan mukaan luontoväki haluaa museoida metsät. Mikko Tiirola moitti ympäristöhallintoa, vihreitä ja WWF:ää. MIKKO RIIKILÄ METSURIPALVELUIDEN tuottamisesta luopuvan Metsä-Pirkan keväällä aloittamat yt-neuvottelut päättyivät kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kolmisenkymmentä metsuria ja muutamia toimihenkilöitä työllistävälle metsuritallille löytyi uusi omistaja, kun Uudenmaan Metsäurakointi osti metsuritallin elokuun alussa. Metsä-Pirkan metsurit ja toimihenkilöt siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Työnjohto jatkaa entisissä toimitiloissaan, jotka uusi omistaja vuokraa Metsä-Pirkalta. Uudenmaan Metsäurakointi tuottaa metsäpalveluita Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kaupan myötä yhtiön toimialue laajenee Päijät-Hämeeseen, Keski-Suomeen ja Etelä-Savoon. Jatkossa Uudenmaan Metsäurakointi työllistää noin 80 metsuria ja toimihenkilöä. Samalla yhtiö kasvaa suurimmaksi yksityiseksi metsätyöpalveluiden tuottajaksi. Kaupan arvioidaan nostavan Espoossa pääkonttoriaan pitävän yrityksen liikevaihdon noin kolmeen miljoonaan euroon. Uudenmaan Metsäurakoinnin omistaa Esa Nykänen , joka perusti yrityksen vuonna 2005. Yhtiö tarjoaa palveluita pääosin metsäja energiayhtiölle, sekä yksityisille metsänomistajille ja yrityksille. Metsä-Pirkan metsurien myötä yhtiö saa jalansijaa myös Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten metsäpalvelutuotantoon. Metsä-Pirkan omistajat Helena ja Jouko Pirkkalainen keskittyvät jatkossa metsävarallisuuden hoitoon. Lisäksi yhtiöllä on hoidettavanaan kolme energialaitosta. Metsä-Pirkan metsuritallille uusi omistaja Tom Lindval pohti yksittäisen rungon tilavuutta metsätaitokilpailuissa. Mikk o Riikilä Metsätaitoilu sai taas mestarit Sivu 28 Tanskanmaassa ei olekaan mätää Juuttien maassa puut ovat kuningattaren suojeluksessa. Sivu 30
• AJASSA 4 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 Oletko osallistunut metsätaitokisoihin? Uusi kysymys: Häiritseekö metsämarjojen kaupallinen poiminta? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Ei 57% Kyllä 43% vas taa jia 35 8 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Monen metsätien kunto on rapistunut vähäisen hoidon vuoksi. Tieura on usein muhkurainen ja tienreunojen puusto levittäytyy tielle. Joskus metsätaloudellinen käyttö saattaa jollakin pistotiellä olla hyvinkin vähäistä. Silloin metsästäjät ja muut harrastusten parissa liikkuvat voivat olla suurin tien käyttäjäryhmä. Sen vuoksi voisi olla kohtuullista, että metsästysseurat kunnostaisivat teitä – korvauksena tien käyttöoikeudesta, metsästysmaistakaan kun ei yleensä peritä vuokraa. Tienvarsien raivaus ja irtokivien keruu lanauksen jälkeen sopivat hyvin talkootyöksi. Syksyn hirvijahdissa on sitten mukavampi liikkua, kun kivet ja tienreunan pusikot eivät raavi autoa. HANNU JAUHIAINEN Talkootöitä metsäteillä LUKIJAKUVA NÄKÖKULMA SITAATTI ”Kauden kasvu näyttää lyhyemmältä kuin edellisen vuoden kasvu. Olen tästä asiasta ottanut kavereilta vedonlyönnillä muutamat kahveet. On ensin arvioitu vertailu silmämääräisesti ja sitten mitattu.” Harrastelija ”Karuilla paikoilla männyt näyttää reheviltä lounaasta. Pituuskasvu edellisten vuosien mukainen.” Tervaroso ”Viileys ja kosteus ovat siunanneet keväällä istutetut taimet erinomaiseen kasvuun meilläpäin. Isommissa puissa näyttäisi vuosikasvaimet jäävän viimevuotisesta.” Metsäkupsa ”Hybridihaapa näyttää tykkäävän ja vahvuuskasvuhan suorastaan räjähtää näihin aikoihin. ” Jees H-valta ”Havaintojeni mukaan mänty ja kuusi ovat kasvaneet normaalin erinomaisesti pituutta täällä Karjalan kaskimailla. Liikkeellelähtö oli myöhäistä kuten muillakin kasveilla, mutta lopulta alkoi taas tapahtua.” Hatelo ”Täällä Länsi-Kainuussa kuusentaimet ovat vihdoin 4 vuoden jälkeen kasvaneet pituutta kunnolla. Katselin eilen, että lähes metrin kasvujakin löytyy 4–6 metrin taimista.” Kurki ”Myös rauduskoivulla ja visakoivulla on ollut todella hyvä kasvukesä, koska liiasta kuumuudesta johtuneita yhteyttämisen keskeytyksiä ei ole juuri tullut toisin kuin viimeja toissakesänä.” Puun takaa Kun metsäkeskukselle tulee tavallisesti kemerahakemuksia noin 55 000 kpl vuodessa ja niistä suunnitelmallisia ojaja tiehankkeita on ollut noin 3 500 kpl ja metsänuudistamisia 13 000 kpl, lähetetään niistä muistakin 38 500 hakemuksesta nyt ensin ennakkoilmoitus ja sitten toteutusilmoitus. Virallisten ilmoitusten määrä kasvaa siis 91 prosenttia.” Suomen metsäkeskuksen metsäjohtaja Anne Rakemaa blogissaan. Ulkomaalainen turisti kiinnittää suomalaisella maaseudulla ensimmäiseksi huomiota siihen, kuinka paljon meillä on metsää. Maisemassa ihmisiä näkee vähän, mutta puita riittää. Yrittäessään kertoa, että meillä on myös runsaasti järviä, huomaa itsekin, että niistä suurin osa on metsän peitossa. Keväällä julkistettu valtakunnan metsien inventointi vahvistaa matkailijan havainnon. Metsää on enemmän kuin koskaan aiemmin on mitattu. Hehtaaria kohti laskettu puuston määrä on Etelä-Suomen metsissä noussut 140 kuutiometriin. Ei ihme, jos metsän läpi ei näe. Samainen inventointi osoittaa myös tutun ongelman: taimikoissa ja nuorissa metsissä puuta on aivan liikaa. ? ? ? Harvennusrästeistä on puhuttu vuosikaudet, mutta inventointi toisensa jälkeen kertoo, että tiheikköjä on aina vain enemmän kuin niitä ehditään harventaa. Metsiä rästit eivät haittaa, mutta metsänomistajille niistä koituva luonnonpoistuma on tappio. Männyntaimikoissa tiheänä kasvattaminen ei kannata edes laadun takia. Luonnonvarakeskuksen kokeet todistavat, että laatuharvennus 11– 12 metrin mittaisessa männikössä tuottaa eniten tukkia. Koemetsissä, joissa harvennusta tarkoituksella myöhennettiin laatupuun saamiseksi, männyt kärsivät lumituhoista ja kasvun taantumasta. Kuitupuuta näistä metsistä kertyi runsaasti, mutta laatutukkia paljon vähemmän kuin varhain harvennetuista männiköistä. Sellutehdasinvestoinnit toivottavasti lisäävät paitsi harvennuspuun kysyntää, myös mielenkiintoa nuorten metsien hoitoon. Ensimmäisenä käynnistyvät UPM:n tehtaiden laajennukset, jotka lisäävät kuitupuun tarvetta varsinkin Kaakkois-Suomessa. ? ? ? Kun kysyntä kasvaa , yleensä myös hinta nousee. Ensimmäiseltä harvennukselta puuta kertyy kuitenkin niin vähän, että isokaan hinnankorotus ei puukauppatilissä paljon tuntuisi. Ensiharvennus on ja pysyy investointina. Sellaisena sen tuottoprosentti moneen muuhun sijoituskohteeseen verrattuna on hyvä. Jos rästit painavat ja tilillä on ylimääräistä rahaa, se kannattaa käyttää nuorten metsien harventamiseen. Varma sijoitusvinkki ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Omenatukkipuu ”Harvemmin tulee yli puoli metriä paksua omenapuunrunkoa vastaan. Tuosta saa aikanaan joku puuseppä oivallista raaka-ainetta erilaisten esineiden tekoon.” Puun takaa
• AJASSA 5 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 AJANKOHTAINEN HEIKKI SMOLANDER Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Luken erikoistutkija. Ennätysmäisen metsien kasvun , tehdasinvestointien ja biotaloushypetyksen varjoon on jäänyt metsätalouden kestävyys. Puolet pienistä taimikoista, kolmasosa varttuneista taimikoista ja viidesosa nuorista kasvatusmetsistä on hyvässä metsänhoidollisessa tilassa. Syitä tilanteeseen voi hakea sekä käytännöstä että tutkimuksesta. Eikä valtiokaan ole viaton laiminlyöntejä palkinneine tukineen ja lepsuine valvontoineen. Tutkijat ovat vältelleet kokonaistarkastelua ja keskittyneet omien suppeiden aiheidensa tutkimiseen. Tämä on erikoistumista suosivassa tutkimusmaailmassa luonnollista. Tutkijan on helppo unohtaa, ettei isokaan oman lenkin parannus auta, jos hyöty menetetään ketjun seuraavissa vaiheissa. Hyvät geenit fysiologialtaan Metsänhoidon kestävyysvaje hyvissä taimissa eivät hyödytä, jos istutustaimikoista kehittyy hieskoivuvaltaisia sekametsiä taimikonhoidon laiminlyöntien takia. ??? Luonnonvarakeskuksen perustaminen teki ongelman entistä merkittävämmäksi. Sen organisaatiossa puuntuotanto on sekoittunut osaksi muita biotalouden arvoketjuja, joten vastuu puuntuotannon kokonaisuuden osaamispohjasta on vielä hajaantuneempi kuin entisessä Metlassa. Käytännön organisaatioilla on nyt aiempaa suurempi vastuu ratkaisujen löytämisestä vuotokohtiin. Yksityismetsänomistajille palveluita tuottavat metsänhoitoyhdistykset ovat olleet ja ovat vieläkin liian pieniä vaativaan kehitystyöhön. Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy:llä ei näytä olevan sellaista kehittäjän roolia kuin osuustoiminnallisilla keskusliikkeillä. Metsänhoitomaksun poistuttua teollisuusyrityksille on tullut hyvä sauma myydä metsänhoitopalveluita puukaupan yhteydessä. Jatko näyttää, saavatko yhtiöt metsänhoitopalveluissa sellaisen markkinaosuuden, että aito kilpailu alkaa paikata pahimmat vuodot niin laadussa kuin kustannuksissa. Uudella varhaishoidon tuella valtio yrittää korjata metsänhoitoketjun pahimman vuotokohdan. Varhaishoito näyttääkin lisääntyvän. Ei ole kuitenkaan selvää, että budjettivaltaa käyttävä eduskunta arvostaa tulevina vuosina enemmän hyviä taimikoita kuin valtion velan taittamista. Se, että eduskunta päättää varhaishoitomäärät eikä todellinen tarve, ei ole pitkän päälle kestävä tilanne. ??? Ruotsissa metsänhoito on kestävämmällä pohjalla kuin meillä, vaikka siellä luovuttiin metsätalouden tuista 1990luvun alussa. Tänä aikana taimikonhoidon reaalikustannukset ovat Ruotsissa pysyneet lähes samoina ja Suomessa kaksinkertaistuneet. Palkkataso on molemmissa noussut noin 50 prosenttia. Tuet eivät kuitenkaan ole ainoa syy kehityseroon, sillä tukien ulkopuolella olevan teollisuuden taimikonhoidon kustannukset ovat Suomessa samalla tasolla kuin yksityismetsissä. Onko syy yrittäjyydessä ja vierastyövoimassa? Näitä ruotsalaiset ovat käyttäneet aiemmin ja ennakkoluulottomammin kuin suomalaiset. Ympäristömyönteiset ruotsalaiset tekevät myös tuplasti suurempia kuvioita kuin me uskallamme. Vesottuvatko isot aukot heikommin kuin pienet? Maiden metsänhoidon vertailu ei maksa maltaita, mutta voi avata silmiä. Luvassa ennätysten sienisato Sienimetsään kannattaa nyt mennä. Saalis saattaa olla paras vuosikymmeniin. HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva Sienten ystäville on tulossa herkullinen syksy. Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo kuvailee sienisatoa Eteläja Keski-Suomessa määrältään jo erittäin hyväksi. ”Elokuun alun sienisato on lisäksi lajistoltaankin runsain noin 30 vuoteen”, Salo toteaa. Pohjois-Karjalasta Salo on löytänyt elokuun alkupäivinä runsaasti mm. rouskuja, haperoita ja tatteja. Lisäksi havaintoja on kertynyt suuresta joukosta syötäväksi kelpaamattomia sieniä. ”Nyt kannattaa etsiä koivuvaltaisista metsistä esimerkiksi kantarelleja, joita on jo runsaasti. Se on harrastelijalle sopiva keruusieni, koska se on helppo tunnistaa ja kasvaa usein samalla, joskus hyvinkin pienellä alueella. Kantarelleistä on myös helppo tehdä erilaisia ruokia”. Kantarellin etuna on myös se, ”KANTARELLI ON HARRASTELIJALLE SOPIVA KERUUSIENI.” että sienisääsket jättävät sen kovamaltoisen lakin ja varren rauhaan. Sieni säilyy sen vuoksi keruukelpoisena useita viikkoja. Salon mukaan kanttarellin satokausi on pitkä ja alkaa heinäkuun puolivälistä ja kestää lokakuulle. ”Herkkutatteja kannattaa myös hakea, vaikka männynherkkutatilla olikin paikoitellen jo runsas sato kesäkuussa.” Lapissa odotellaan Ainoastaan Lapissa sienestäjät joutuvat vielä odottelemaan jonkin aikaa, mutta sieniä kertynee suotuisien kasvuolojen vuoksi sinnekin ainakin kohtalaisia määriä. Lapin sieniseuran puheenjohtaja Piritta Marttila kertoo, että haperoita ja tatteja on metsissä jo jonkun verran. Marttila on löytänyt jonkin verran myös palsamirouskuja, jotka jäävät monelta sienestäjältä huomaamatta. Männynherkkutatteja Marttila löysi jonkun verran jo kesäkuussa. Lapissa tavanomaisia sieniä ovat keväisten korvasienten ohella haperot ja kangasrouskut sekä punikkitatit. ”Myös eteläisiä sieniä, kuten kantarelleja sekä loppusyksyn aikana kasvavia suppilovahveroita, löytyy sieltä täältä”, hän kertoo. Marttila työskentelee oppimisinnoittajana Metsähallituksen tiedekeskus Pilkkeessä. Näyttelyn lisäksi Pilkkeen toimintaan kuuluu metsäluonnossa liikkumiseen innostaminen. Metsähallitus on omalta osaltaan edistänyt sieniharrastusta julkaisemalla keväisin karttoja sopivista korvasienimaastoista. Lapissa sienisato on vasta tuloillaan. Piritta Marttila löysi Rovaniemeltä poikiensa Kaukon ja Niilon kanssa vain muutamia punikkitatteja ja kangasrouskuja viime viikon sieniretkellä. Varma sijoitusvinkki KOLUMNI
• AJASSA 6 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Valtion vinkkelistä metsäasiat ovat enimmäkseen siedettävällä tolalla, mutta mekaaninen puunjalostus laahaa, toteaa maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen . Mekaaniseen puunjalostukseen tulisi hänen mukaansa saada vipinää kahdestakin syystä. ”Suomi ei ole saanut otetta Keski-Euroopan kasvavista puurakentamismarkkinoista. Lisäksi hakkuumäärien kasvutavoite edellyttää, että järeä puu liikkuu, jotta sen vanavedessä myös kuitupuun tarjonta vilkastuu. Muuten kuitupuun käytön lupaavat kasvunäkymät törmäävät tarjonnan niukkuuteen ja kohoavaan puukustannukseen.” ”Uusien puutuotteiden ei välttämättä tarvitse olla sellaisia, joihin vain isoilla kehityspanostuksilla pystytään. Rakentamisessa tärkeintä on ratkaisujen toimivuus”, Tiilikainen huomauttaa. Tiilikainen on miettinyt, että puutuotteiden uudet ideat voivat olla pk-yrityksillä, mutta niiltä puuttuvat viennin vaatimat isot rahkeet. Siksi tarvittaisiin uudenlaista verkottumista. ”Tästä aiheesta olen kantanut eniten huolta. Kuitupuolella markkinaimu on olemassa, mutta valtiovallan tulisi pönkätä rakentamispuolen nousua.” Väärin omistettuja metsiä ei ole Hallitus on luvannut edistää metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja yrittäjämäistä metsätaloutta. Tiilikaisen mukaan väärin omistettuja metsiä ei kuitenkaan ole. Edistäminen on mahdollisuuksien tarjoamista – porkkanoita kyllä, keppiä ei. Konkreettiset edistämistoimet ovat vielä avoimia. Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että sukupolvenvaihdosten edistämiseen varataan 20 miljoonaa euroa veronkevennysvaraa. ”Nyt haetaan parasta mallia. Tällä hetkellä tuntuu, että rinnastus maatilojen ja yritysten sukupolvenvaihdoksiin on helpoin etenemistie.” Suurta muutosta, kuten maatilojen koossa ja määrässä on tapahtunut, ei kuitenkaan tavoitella. Mahdollisuus yrittäjämäisempään metsätalouteen pitää tarjota niille, jotka sitä haluavat. Tiilikainen pitää merkittävänä, että varainsiirtovero poistetaan, jos metsää siirretään yhtiöön. Hakkuut kasvavat, kestääkö luonto Vuotuisia hakkuita on tavoite lisätä hallituskaudella 15 miljoonalla kuutiometrillä eli yli 20 prosentilla. Tavoite herättää kysymyksiä kahdesta suunnasta – millä keinoilla ja kestääkö luonto. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen tulisi pysäyttää, mutta vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman Metson varoja leikataan huomattavasti. Metsätalouden ympäristömaineen kannalta yhtälö on vaikea ja Tiilikainen ennakoi, että kansainvälisissä yhteyksissä ristiriitaa joutuu selittämään. Hänen mukaansa kyse on valtiontalouden kuntoonlaitosta. ”Jos velaksi eläminen halutaan lopettaa, niin silloin on säästettävä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että vapaaehtoinen toimintatapa säilyy hengissä. Se on harvoja asioita, joilla on metsänomistajien, teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen tuki.” Paljon huomiota saaneen soidensuojeluohjelman jatkoa mietitään työryhmässä ja sen ehdotusta odotetaan syksyllä. Vähemmällä enemmän Suuremmat hakkuumäärät tulisi saavuttaa niukemmin edistämisvaroin. Kemeraa leikataan 12 miljoonalla eurolla. Kohdennus on vielä auki, mutta ainakin taimikoiden varhaishoito on turvattava. Tiilikainen uskoo, että ainakin kuitupuun kysyntä kasvaa markkinavetoisesti. Myös energiapuu saa lisävauhtia, mikäli uusiutuvan energian käyttötavoite tuplataan: 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suomen metsäkeskuksen rahoitus supistuu, mutta summista tai prosenteista ei voi vielä puhua. ”Uskon sähköisten metsävaratietojen parempaan hyödyntämiseen ja sähköiseen asiointiin. Puun ostajan ja myyjän ei tarvitse kohdata konkreettisesti palstalla”, hän sanoo. Luonnonvarakeskukselle ei ole tulossa lisäsäästöjä entisten lisäksi. Biotalous on hallitusohjelman strategisia kärkihankkeita ja sen toteuttamiseen on varoja, joista tutkimusalat kilpailevat. ”Metsäntutkimuksen on mahdollista saada lisärahoitusta, jos se pystyy esittämään perustelut. Automaattirahan määrä on vähenevä.” Kahden ministeriön kiireet Kahden ministeriön ministerillä on kahden ministerin kiireet. Brysselissä ei tarvitse käydä ihan joka viikko, mutta joskus kahdestikin. Edellisestä ministeristä poiketen apuna ei ole enää valtiosihteeriä, mutta kylläkin kolme erityisavustajaa. ”Kesälomaa ehdin pitämään kahdeksan päivää. Myin pienen harvennusleimikon.” ”Mekaaniseen vipinää” Kahden ministeriön ministeriä huolettaa, saako Suomi otetta puurakentamisen vientimarkkinoista. ”JOS VELAKSI ELÄMINEN HALUTAAN LOPETTAA, SILLOIN ON SÄÄSTETTÄVÄ.” HAASTATTELU
• AJASSA 7 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 MIKKO RIIKILÄ UPM:N hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos epäili Metsälehti Makasiinin haastattelussa (5/2015) Suomen havusellubuumin kestävyyttä. Hänen mukaansa UPM pohtii toisen sellutehdasyksikön rakentamista Uruguayhyn Fray Bentosin tehtaan rinnalle. Uruguaylaislähteen mukaan tehtaalle rakennetaan toinen sellulinja aikaisintaan vuonna 2022. Suomalaisten metsäuskoa horjuttaakseen Wahlroos vihjaisi, että Etelä-Amerikassa on eukalyptusten lisäksi nopeakasvuisten mäntyjen viljelmiä ja tehdas voisi jopa tuottaa pitkäkuituista sellua nopeakasvuisesta männystä. Tätä asiantuntijat pitävät epätodennäköisenä. Kuljetusmatkat yli 200 kilometriä Uruguayssa toimii kaksi sellutehdasta. UPM:n Fray Bentosin lisäksi Stora Enson ja chileläisen Araucon omistama Montes del Platan tehdas käynnistyi viime maaliskuussa. Molemmat suurtehtaat tuottavat lyhytkuituista eukasellua, joka on ominaisuuksiltaan lähellä koivua. UPM:llä on Uruguayssa 140 000 hehtaaria eukalyptysviljelmiä. Niiden tuottama puu ei riitä Fray Bentosin tehtaalle, vaan neljännes kuitupuusta ostetaan pientuottajilta. Puuviljelmät ovat hajallaan pitkin maata, ja puun kuljetusmatkat ovat jo nyt yli 200 kilometriä. Uruguayn huonokuntoisilla teillä matka on hankala ja kallis. UPM:n kaavaileman toisen sellulinjan puuhuolto edellyttäisi yhtiön puuviljelmien määrän kaksinkertaistamista. Uusille viljelmille on tilaa, mutta tarjolla on lähinnä pieniä, hajanaisia palstoja. Viljelykelpoinen maa on varattu maataloudelle. Mäntysellun tuottaminen olisi Uruguayssa tätäkin hankalampaa. Kaikki UPM:n plantaasit kasvavat eukalyptusta. Maan yli 200 000 hehtaarin mäntyplantaasit ovat pääosin kilpailevien yhtiöiden kuten yhdysvaltalaisen Weyerhauserin omistuksessa. Mäntyä kasvatetaan sahojen ja vaneritehtaiden tarpeisiin. Pohjoisen kuidulla myös laatuetu Esimerkiksi Chilessä, Australiassa, Uudessa Seelannissa sekä Yhdysvaltojen eteläosissa on miljoonia hehtaareita mäntyviljelmiä, jotka tuottavat puuta sellun raaka-aineeksi. Etelän mäntysellu ei silti ole pohjolan havukuidulle samanlainen uhka kuin eukalyptus koivusellulle. ”Pohjoisen pitkäkuitusellu on jäykkyytensä vuoksi paras raaka-aine erityisesti pakkauskartongeissa, joiden kysyntä on kasvamassa”, toteaa johtaja Mikko Toikka Pöyry Oy:stä. Pohjoisen havusellun toinen valtti ovat sivutuotevirrat, erityisesti mäntyöljy, josta kehitellään uusia biotuotteita. Pohjoisesta havupuusta heWahlroos pelotteli turhaan Kimmo Tiilikainen » Kotoisin Ruokolahdelta. » Kohta 49-vuotias metsänhoitaja. » Keskustan kansanedustaja vuodesta 2003. » Muutama kymmenen hehtaaria omaa metsää sekä sukulaisten kanssa yhteisomistuksessa vajaa sata hehtaaria. MIKKO HÄYRYNEN METSÄ GROUP ei ole enää pitkään aikaan pyrkinyt isoksi eikä kansainväliseksi, vaan kannattavaksi. Päätuotteet ovat sellu ja kartonki. Sellusuhdanne on ollut useita vuosia poikkeuksellisen hyvä. Tulosprosenteilla mitaten Metsä Group pesi kaksi isompaansa. Konsernin pörssiyhtiö Metsä Board, joka takavuosina rypi pörssin senttisarjassa, on edelleen velkalastissa, mutta ei enää vertailun velkaisin. Toinen vuosineljännes oli kaikkien yhtiöiden liiketoiminnalle viime vuoden vertailukautta parempi. Osa kunniasta kuuluu euron lievälle vahvistumiselle kevään aikana. Paperi painaa UPM:ää yhä Sellusuhdanne siivitti myös UPM:n tulosta, mutta toi lisäkustannuksia paperiliiketoiminnalle. UPM sai nostetta myös energia-toiminnon hyvästä kannattavuudesta. Meneillään oleva kustannusjahti toi 27 miljoonan euron säästöt. Paperi on edelleen UPM:n heikosti kannattava osa, mutta tuo liikevaihdosta 43 prosenttia. Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperitoimintojen liiketulos oli niukasti tappiollinen. Aasian paperitoiminnot pysyivät plussalla, mutta tulos laski rajusti lähinnä valuuttakurssien ja sellun korkean hinnan vuoksi. UPM käynnisti tammikuussa Lappeenrannassa biodiesellaitoksen. Huhujen mukaan laitoksen käynnistäminen on sujunut hieman kangerrellen. Stora Enso ei yltänyt odotuksiin Stora Enso piti liikevaihtonsa kutakuinkin viime vuoden tasolla, mutta paransi tulostaan huomattavasti. Uruguayssa viime vuonna aloittanut jättimäinen Montes del Platan sellutehdas on jo nyt yhtiön liikevaihdon ja kannattavuuden moottori. Tulos ei kuitenkaan yltänyt markkinoiden odotuksiin. Imatran tehtaalla sähkökatko keskeytti toukokuussa tuotannon. Skoghallin kartonkitehtaalle Ruotsiin piti puolestaan ostaa sellua ulkopuolelta, mikä lisäsi kuluja. Kiinassa Guangxin pakkauskartonkitehtaan käyttöönottoa edeltävät valmistelukustannukset lisäsivät kiinteitä kustannuksia kymmenen miljoonaa euroa edellisvuoteen verrattuna. Tuotannon odotetaan käynnistyvän ensi vuoden puolivälissä. Varkauden tehtaan hienopaperikoneen muuntaminen aaltopahvikoneeksi etenee suunnitellusti ja tuotannon on määrä alkaa vuoden lopussa. Sellu ja euro tukivat tuloksia Suurten metsäfirmojen tulokset osoittavat, että Metsä Groupin omanlainen strategia toimii. Liiketulokset kasvaneet viime vuodesta Suurten metsäyhtiöiden toisen vuosineljänneksen avainluvut Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board 2015 2014 2015 2014 2015 2014 2015 2014 Liikevaihto, milj. € 2 562 2 579 2 548 2 441 1 330 1 265 522 494 Liiketulos, milj. € 214 85 227 186 137 92 47 28 Tulos, milj. € 128 39 182 159 128 146 58 24 Velkaantumisaste, % 70 66 35 40 41 83 67 84 Liiketulos on varsinaisen liiketoiminnan tulosta ennen velanhoitokustannuksia ja kertaeriä, mikä on yhtiöiden itsensä suosima tunnusluku. Kertaluonteiset erät tapaavat olla suurehkoja vuodesta toiseen, joten todellisemman kuvan kannattavuudesta antaa tulos eli voitto, jossa on otettu huomioon kertaerät ja rahoituskulut. FAKTA Eteläiset mäntyviljelmät eivät uhkaa pohjoisen pitkäkuituisen havusellun menestystä. Asiantuntijat eivät ole Björn Wahlroosin kanssa samaa mieltä havusellun valmistuksesta Uruguayssa. ruu sellunkeitossa selvästi runsaammin mäntyöljyä kuin etelän männyistä. Lisäksi pohjoinen mäntyöljy on rasvahappokoostumukseltaan ylivoimaista esimerkiksi UPM:lle tärkeän biodieselin raaka-aineena. Seppo S amuli ”Kun ei pyritäkään metsien sataprosenttiseen hyödyntämiseen, niin ei tehdä myöskään ohjausta, että jokaisen metsänomistajan tulisi toimia tietyllä tavalla”, Kimmo Tiilikainen sanoo. Hakkuita suurempi kasvu jää metsien hiilinieluksi – arvo sekin.
• 8 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 AJASSA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Punkaharjun tutkimusaseman pitkäaikainen, nykyisin eläkkeellä oleva tutkimusmestari Antero Mikkola katselee murheellisin mielin harjualueen metsämaisemia. Vuosien mittaan tuulen kaatamat puut lojuvat keskellä kansallismaisemaa. Samoin tervasroson tappamia ja riuduttamia puita törröttää rumentamassa upeaa harjumännikköä. ”Myöskään männyn käävän lahottamia puita ei enää viime vuosina ole korjattu pois”, hän murehtii. Aiemmin harjumetsien hoito kuului Metsäntutkimuslaitokselle. Nykyisin vastuu on Metsähallituksella. Vuosikymmeniä harjualueen metsistä vastannut Mikkola varoittaa, että hoidon laiminlyönti vaarantaa metsien vähittäisen uudistumisen. ”Harjumänniköitä on aina kasSäästöt rumentavat kansallismaisemaa Punkaharjun upea harjumaisema uhkaa ryteiköityä hoidon puutteeseen. Museotieltä avautuva upea järvimaisema peittyy, kun metsät muuttuvat harvennuksen puutteessa tiheiköiksi. Samalla männiköiden uudistuminen vaarantuu. Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi vatettu jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Se edellyttää, että taimiryhmiä harvennetaan säännöllisesti. Tiheikkönä rungoista tulee honteloita, myös juuristot jäävät suppeiksi. Näin puut joko kaatuvat tai murtuvat lumen painosta.” Samalla harjulla kulkevan museotien maisemakuva rämettyy. Tiheiköt peittävät järvinäköalan yhä useammin.. Mikkola korostaa, että Punkaharjun maisemallisesti arvokkaimpia metsiä on aina hoidettu aktiivisesti. Niitä ei ole luokiteltu aarnialueiksi, joissa metsät saavat kehittyä luonnontilaisina. Myös Punkaharjun tutkimusasemalle kuulunut laaja ja monipuolinen puulajipuisto on viime vuonna jäänyt hunningolle, ja se on kovaa vauhtia ränsistymässä muun muassa myrskyja hyönteistuhojen seurauksena. Rahoitus haasteena Metsähallituksen luontopalveluiden aluepäällikkö Seppo Manninen korostaa, että Punkaharjun harjumetsien maisemaa pyritään jatkossakin vaalimaan. ”Tarpeet tiedostetaan. Punkaharju on meidän tärkein kohteemme.” Mannisen mukaan harjumetsiä hoidetaan pitkäaikaisen hoitosuunnitelman mukaan. Hän kiistää hoidon laiminlyönnit. ”Viime talvena alueella oli tarkoitus tehdä hoitohakkuita ja meillä oli rahoituskin tätä varten olemassa. Huono talvi esti puiden korjuun jäätä myöten. Jyrkkärinteisillä harjuilla se olisi ainoa mahdollisuus saada puut pois.” Hän myöntää, että myös valtion rahapula jarruttaa harjumetsien hoitoa. ”Varat maisemahakkuisiin tulevat budjettirahoituksena. Säästöpaineiden vuoksi tämä on entistä hankalampaa.” Esimerkiksi Pulkkilan ja Vehoniemen harjuilla maisemanhoidolliset hakkuut on kyetty rahoittamaan puunmyyntituloilla. ”Punkaharjulla tämä ei onnistu, koska puunkorjuu jyrkkärinteisillä harjuilla on niin kallista.” Punkaharjun metsäntutkimusaseman eläkkeellä oleva tutkimusmestari Antero Mikkola on huolissaan harjumetsien hoidon laiminlyönneistä.
• 9 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 AJASSA Polku omaan metsään Mets äkirja metsälehti.fi ELIISA KALLIONIEMI PONSSEN uudenlainen hakkuukone Scorpion kiinnostaa ostajia, mutta toimitusjohtaja Juho Nummelan mukaan se on vain yksi tekijä hyvien talouslukujen takana. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. ”Uudistukset alkoivat vuonna 2009, jolloin esittelimme kahdeksanpyöräiset koneet. Olemme tehneet isoja satsauksia tuotekehitykseen. Myös isot muutokset huollossa ovat vaikuttaneet tuloksiin.” Vieremällä sijaitsevaa tehdasta on laajennettu, ja viiden viime vuoden aikana Ponssen koko henkilökunnan määrä on kasvanut 825 työntekijästä 1350:een. Varsa lahjaksi pitkästä urasta Koostaan huolimatta Ponsse korostaa edelleen pienen perheyrityksen arvoja. Einari Vidgrénin 1970 perustamassa yrityksessä ovat mukana kaikki hänen neljä poikaansa. Näkyvin asema on hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrénillä , joka on perinyt myös isänsä hevosharrastuksen. 45-vuotisjuhlissa Vidgrén luovutti koneistaja Matti Hiltuselle varsa Rupeltajan kiitokseksi 45 vuotta jatkuneesta urasta Ponssen palveluksessa. Juha Vidgrén korostaa, että yritys harjoittaa entistä enemmän palveluliiketoimintaa. Kokonaisuuteen kuuluu paljon alkaen koneiden huollosta ja varaosista erilaisiin tapahtumiin. Lähtökohtana on asiakkaan kannattava liiketoiminta. ”Kone on totta kai iso asia, mutta mietimme, jos voimme tuoda siihen ympärille myös muuta.” Esimerkkinä hän mainitsee uuden urakoitsijoiden puolisoille räätälöidyn taloushallinnon tutkinnon. Vienti vetää myös Venäjälle Viime viikolla julkistetun osavuosikatsauksen mukaan Ponssen alkuvuoden luvut ovat parempia kuin viime vuonna, jota Juho Nummela kuvaa ”erittäin vahvaksi”. Kuuden ensimmäisen kuukauden aikana liikevaihtoa kertyi 206,6 miljoonaa, kun luku oli viime vuonna 183,6. Kesäkuun lopussa tehtaalla oli paljon enemmän tilauksia kuin viime kesänä. Viennin osuus liikevaihdosta on noussut noin 75 prosenttiin. Markkinoista varsinkin Pohjoisja Etelä-Amerikka ovat vetäneet hyvin. Myös kauppa Eurooppaan on vilkastunut, eivätkä EU:n pakotteet ole juurikaan haitanneet vientiä Venäjälle. ”Suomi on pienessä haasteessa”, luonnehtii Nummela kotimaan markkinoita. Vidgrénin mielestä Suomen tilanne on ”tosi vakava”. Tarvittaisiin kiireesti lisää investointeja ja vientiä. Yhteiskuntasopimuksen sorvaajille tai hallitukselle heillä ei ole sen kummempia terveisiä. ”Ei olla näihin otettu kantaa. Keskitymme tähän omaan tekemiseen.” Ponsse juhlii ennätyksiä Metsäkonevalmistaja juhlisti 45-vuotista taivaltaan vauhdikkaasti. Kauppa käy paremmin kuin erinomaisena viime vuonna. 45 vuotta Ponssea palvellut Matti Hiltunen (vas.) sai Juha Vidgréniltä lahjaksi varsan. Las se Hartik ainen
• AJASSA 10 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 MIKKO HÄYRYNEN Metsätalouden harjoittaminen tuottaa tulosta parhaimmil laan yli kaksi sataa euroa hehtaarille, Luonnonvarakeskuksen viime vuoden tilastoluvut osoittavat. Kannattavuuserot ovat merkittäviä Eteläja Keski-Suomen naapurimaakuntienkin välillä, eikä niitä voi selittää pelkästään kantohinnoilla. Esimerkiksi Pirkanmaalla hehtaarikohtainen tulos oli 138 euroa, mutta eteläisellä Pohjanmaalla tulosta tuli kuusi kymppiä vähemmän. Erot ovat vielä suurempia, kun verrataan Keski-Suomen maakuntia Pohjois-Suomen rajanaapureihin. Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan välillä kannattavuuseroa oli 75 euroa. Todelliset laatuerot tilatasolla ”Kuntakohtainen tarkastelu osoittaisi, että maakuntien rajalla kannattavuusero ei ole niin jyrkkä”, tutkimuspäällikkö Erno Järvinen MTK:sta pohtii. Alueelliset tilastoluvut eivät kerro yksittäisten tilojen kannattavuudesta. Jos maakunnan metsätalouden keskimääräinen kannattavuus näyttää heikolta, sitä helpompaa aktiiviselle metsänomistajalle on tehdä keskimääräistä parempaa tulosta. ”Todelliset laatuerot ovat tilatasolla. Metsänomistajien väliset kannattavuuserot ovat maakuntien eroja suurempia.” Kannattavuuslukujen isoimmat erot ovat tulopuolella. Kustannustaso ei hirveästi heittele. ”Puunostajien lukumäärä ja sitä myötä kilpailu lienee merkittävin kannattavuuteen vaikuttava tekijä”, Järvinen uskoo. Metsätalouden kannattavuuden parantamisella tarkoitetaan yleensä kustannusten pienentämistä koneellistamisen avulla. Järvinen suhteuttaa, että vaikka kustannukset saataisiin supistettua puoleen, sillä olisi kannattavuuteen kysynnän muutoksia pienempi vaikutus. Ostajien määräkään ei selitä kaikkea. Kannattavuus riippuu hakkuumääristä ja alue-erot ovat jossain määrin myös suoriutumiseroja. Niitä on metsänhoitoyhdistysten välillä ja niitä on yhdistysten toimihenkilöiden välillä. Asian selvittäminen vaatisi kuntakohtaisten leimausmäärien tarkastelua ja suhteuttamista kestäviin hakkuumääriin. Yhdistyskentällä eroista varmasti tiedetään, mutta mitäpä niistä huudella. Etelä-Savo liitää Etelä-Savo on kannattavuusvertailun outo lintu. Maakunta on vuodesta toiseen vertailussa korkealla, vaikka alueella ei ole suuria puunjalostuslaitoksia. Etelä-Savolla on kuitenkin monta etua – metsät kasvavat hyvin, naapurimaakuntien tehtaat ovat kannattavan kuljetusmatkan päässä, metsärahat ovat tärkeitä eikä metsien käytölle kohdistu juuri muita odotuksia. Toisaalta jotkin alueet, kuten Lounais-Suomi, eivät isoista sahalaitoksista ja hyvästä puunkysynnästä huolimatta nouse kannattavuuden terävimpään kärkeen. Ehkäpä siksi, että metsärahat eivät ole niin tärkeitä ja metsien käytölle nimenomaan kohdistuu muita odotuksia. Ääneskoskelle rakennettavan uuden sellutehtaan johdosta Keski-Suomi on todennäköisesti maakunta, joka tulee lähivuosina selvimmin parantamaan kannattavuuttaan. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen toiminnanjohtaja Ilpo Pentinpuro pitää selvänä, että Äänekoski vaikuttaa kannattavuuteen ja etenkin kuitupuun menekin kautta. ”Spekuloida voi, että mitä tapahtuu tukin hinnalle, tuleeko ylitarjontaa.” Kaakkois-Suomessa kannattaa Kaakkois-Suomi on ollut vuodesta toiseen kannattavuusvertailun kärjessä. Jos jossakin maailmassa niin juuri Kaakkois-Suomen metsäteollisuuskeskittymän seutuvilla metsätalouden pitääkin kannattaa hyvin. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaarion äänestä kuuluu tyytyväisyys kun hän kertoilee, että siellä päin asiat ovat kohdallaan. ”Puun hyvä menekki on luonut metsätaloudelle suotuisan kulttuurin. Moni metsänomistaja on töissä metsäteollisuudessa tai sitä palvelevassa toiminnassa.” Kulttuurin lisäksi puolella on myös luonto. Maat ovat kantavia ja koska viljelykset ovat pieniä, niin Vilja-Suomelle ominaista peltokelirikkoa eli lähikuljetusta haittaavaa peltojen ja viljelysteiden pehmenemistä ei juuri tunneta. Yhdistyksen ansioksi Vaario lukee etenkin sen, että ensiharvennukset hoidetaan korjuupalveluna, joten kannattavuusketju on kunnossa siltäkin osin. Metsien hyödyntämisaste on korkea, mutta Vaarion mukaan puristettavaa on silti. Tavoite on saada Etelä-Karjalan alueelta vielä puoli miljoonaa kuutiometriä lisää ainespuuta liikkeelle. Tilat eivät ole isoja, mutta Vaario muistuttaa, että pieniltä tiloilta myydään suhteellisesti enemmän puuta kuin suurilta. Etelä-Karjalan esimerkin perusteella paljon parjattu tilakoko ei voi olla puukaupan rajoite. Kalleimmat metsähehtaarit eivät kuitenkaan ole Kaakkois-Suomessa. Isojen taajamien läheisyys nostaa metsän hintaa, eivätkä Kaakkois-Suomen kaupungit ole suuren suuria. Lounais-Suomi ei loista metsäansioilla Lounais-Suomessa pitää tyytyä lähes 40 prosenttia Kaakkois-Suomea matalampaan kannattavuuteen, vaikka ollaan yhtä lailla Etelä-Suomessa ja alueella on isoja sahoja. Turun seudulla toimivan Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toiminnanjohtaja Harri Tasanen pohtii Lounais-Suomen omanlaisia olosuhteita. Parhaat kasvupohjat on jo kauan sitten raivattu pelloiksi ja metsät ovat muutakin kuin metsätaloutta varten. ”Lounais-Suomessa on paljon taajamia, kaavoitettuja metsäalueita ja rantaviivaa kesämökkeineen. Näillä alueilla metsien käsittely on varovaista.” Tasanen arvelee, että yhdyskuntarakentamisen johdosta maan arvonnousulle pannaan odotuksia, minkä vuoksi jakamattomia perikuntia ja sitä myötä passiivista metsänomistusta saattaa olla muuta maata enemmän. Osansa lienee silläkin, että Vakka-Suomessa maanomistajilla on tarpeeksi työtä pelloillaan eikä intoa riitä peltojen lomassa oleville, suhteellisen pienille metsäpalstoille. Saarimetsissä metsätaloudelta ei voi odottaa samaa tuottoa kuin mantereella. Rannikkovyöhykkeellä puut ovat yhden tukin mittaa lyhyempiä kuin sisämaassa. ”Rannikkovyöhykettä ja saaristoa pitäisikin verrata kasvultaan vastaaviin pohjoisemman alueen tuottoihin.” Tasanen ennakoi, että Lounais-Suomen sijoitus kannattavuusvertailussa tulee vielä paranemaan. ”Kannattavuuden odotetaan paranevan energiapuun kautta, kun Naantalin monipolttolaitos saadaan käyntiin parin vuoden päästä.” Maan hintaan peilautuu muutakin Metsätilojen hinnanmuodostus ei seuraa yksi yhteen metsätalouden kannattavuutta, kuten esimerkiksi Hannu Liljeroosin Metsälehden verkkosivuilla ylläpitämä metsätilojen hintaseuranta osoittaa. Liljeroosin seurannan mukaan viime vuonna kalleimpia hehtaarihintoja tai kuutiohintoja KANNATTAVUUS on kulttuurikysymys Metsätalouden kannattavuudessa on naapurimaakuntienkin välillä suuria eroja, joita ei voi selittää pelkillä kantohinnoilla. Kalleimmat metsätilat eivät kuitenkaan ole parhaimman kannattavuuden alueella. “METSÄMAAN HINNALLA EI OLE PALJOAKAAN TEKEMISTÄ KANNATTAVUUSEROJEN KANSSA.” ”PUUN HYVÄ MENEKKI ON LUONUT METSÄTALOUDELLE SUOTUISAN KULTTUURIN.” “KANNATTAVUUS EDELLYTTÄÄ AKTIIVISTA OTETTA.”
• AJASSA 11 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 ETELÄ JA KESKIPOHJANMAA POHJOISPOHJANMAA KAINUU LAPPI 23 €/ha Liiketulos 52,1 €/ha Liiketulos 78 €/ha Liiketulos 55,6 €/ha Liiketulos 134,9 €/ha Liiketulos 202,2 €/ha Liiketulos 184,1 €/ha Liiketulos 125 €/h a Liiketulos HÄME– UUSIMAA KAAKKOISSUOMI HÄME– UUSIMAA ETELÄ-SAVO POHJOISSAVO POHJOISKARJALA KESKISUOMI PIRKANMAA LOUNAISSUOMI Liiketulos Liiketulos Liiketulos 138,1 €/ha 127 €/ha 122 €/h a KAAKKOISSUOMI 216,3 €/ha Liiketulos Yli kahdensadan euron Häme-Uusimaa ja Kaakkois-Suomi Väliin jäävä päälle sadan euron alue Alle satasen Eteläja Keski-Pohjanmaa sekä Pohjois-Suomi kokonaisuudessaan YKSITYISMETSIEN ALUEELLINEN KANNATTAVUUS €/ha Kantorahatulot Metsänhoidon Liiketulos Ilman kemeraa kustannukset (sis. kemera) Lounais-Suomi 154,5 22,8 134,9 Häme-Uusimaa 233,4 34,5 202,2 Kaakkois-Suomi 238,2 25,4 216,3 Pirkanmaa 160,7 26,0 138,1 Etelä-Savo 203,6 23,3 184,1 Eteläja Keski-Pohjanmaa 94,9 24,3 78 Keski-Suomi 146,4 24 127 Pohjois-Savo 142,7 25,1 122 Pohjois-Karjala 140,5 19,3 125 Kainuu 65,0 13,4 55,6 Pohjois-Pohjanmaa 62,6 16,6 52,1 Lappi 28,4 9,1 23 Lähde: Luke MÄNTYTUKIN KANTOHINTA PÄÄTEHAKKUULLA €/m3, vko 30 Etelä-Suomi 57,12 Keski-Suomi 58,27 Savo-Karjala 55,17 Kymi-Savo 57,93 Etelä-Pohjanmaa 57,10 Kainuu-Pohjanmaa 52,50 Lappi 47,93 Kantohintojen erot eivät riitä selittämään alueellisia kannattavuuseroja. Lähde: Luke ei maksettu korkeimman kannattavuuden alueella Kaakkois-Suomessa, vaan Häme-Uusimaalla, joka pitää kannattavuuden kakkostilaa, ja Lounais-Suomessa, joka ei yllä kannattavuuden kärkikolmikkoon. Nämä ovat ainoat alueet, joissa kauppahinnat ovat ylittäneet summa-arvon. Summa-arvo on pelkästään metsätaloudellisiin tekijöihin perustuva hinnoittelumenetelmä. ”Metsämaan hinnalla ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä kannattavuuserojen kanssa. Etelä-Suomen maakuntien hintaeroja selittää parhaiten kysynnän ja tarjonnan epätasapaino”, Liljeroos sanoo. Liljeroos arvelee, että alueellisten kannattavuuserojen taustalla voi olla omistusrakenteen eroja – kuinka paljon on perikuntien tai kaupunkilaismetsänomistajien omistamia tiloja. ”Kannattavuus edellyttää metsänomistajalta aktiivista otetta eli toistuvia puunmyyntejä. Oletan, että tilalla vakituisesti asuvat ovat niitä kaikkein aktiivisimpia metsänomistajia.”
• AJASSA 12 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 PUUKAUPPA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 29–32 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,28 ? 53,98 ? 41,30? 15,63 ? 16,47 ? 15,42 ? 22,84 ? 24,56 ? Uudistushakkuu 55,99 ? 55,05 ? 42,85 ? 17,50 ? 17,86 ? 17,26 ? 25,25? 25,42 ? Harvennushakkuu 47,31 ? 46,6 ? 36,58 ? 14,92 ? 14,84 ? 14,44 ? 20,37? Ensiharvennus 11,42 ? 10,64 ? 11,56 ? Hankintahinnat 56,58 ? 55,11 ? 45,8 ? 27,82 ? 29,46 ? 28,97 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,47 ? 54,29 ? 42,46 ? 15,05 ? 16,16 ? 14,84 ? Uudistushakkuu 57,25 ? 55,69 ? 43,9 ? 17,13 ? 17,77 ? 17,05 ? Harvennushakkuu 48,23 ? 46,48 ? 38,29 ? 15,04 ? 14,92 ? 14,62 ? Ensiharvennus 11,03 ? 10,40 ? 11,32 ? Hankintahinnat 55,51 ? 53,3 ? 44,13 ? 28,29 ? 27,69 ? 28,37 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,57 ? 55,92? 42,02 ? 15,73 ? 17,87 ? 15,03 ? Uudistushakkuu 57,0 ? 56,6 ? 43,72 ? 17,02 ? 18,86 ? 16,79 ? Harvennushakkuu 48,35 ? 48,45 ? 15,11 ? 15,67 ? 14,26 ? Ensiharvennus 12,56 ? 11,38 ? Hankintahinnat 60,21 ? 57,03 ? 29,64 ? 31,12 ? 29,89 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,75 ? 53,74 ? 16,35 ? 17,31 ? 16,36 ? 24,28 ? Uudistushakkuu 56,24 ? 54,63 ? 18,22 ? 17,97 ? 17,69 ? 26,32 ? Harvennushakkuu 47,05 ? 15,19 ? 14,06 ? 20,80 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 54,89 ? 28,48 ? 28,65 ? VALTTERI SKYTTÄ Voikkaa 2006, Summa 2008, Myllykoski 2011. Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsäteollisuus on pääasiassa sulkenut laitoksia Kymenlaaksosta. Tänä syksynä tapahtuu vihdoin jotain toiseen suuntaan, kun UPM:n Kymin tehtaille Kouvolan Kuusankoskelle sijoittamat 160 miljoonaa euroa alkavat tuottaa tulosta. Uusi kuorimo on jo käynnissä. Modernisoitu havukuitulinja on tarkoitus ottaa käyttöön elokuussa ja uusi sellun kuivauskone käynnistyy tehtaalla syyskuussa. Tehdasinvestointien myötä UPM:n Kymin selluja paperitehtaan puuntarve kasvaa yli kolmen miljoonan kuutiometrin. Lisäystä entiseen on noin 800 000 kuutiota. ”Kymin uudesta puuntarpeesta karkeasti puolet on koivukuitua ja puolet havukuitua”, kertoo UPM:n Etelä-Suomen puunhankinnan aluejohtaja Tero Nieminen . Lisää puuta Kymijokivarteen Metsäteollisuuden suurinvestoinnit etenevät. Ensimmäisenä lisää puuta haluaa UPM:n Kymin tehdas. VALTTERI SKYTTÄ TUKKIPUUTA ostettiin alkuvuodesta yksityismetsistä 1,5 miljoonaa kuutiota vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Vuoden 2014 alkupuolisko tuotti Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan tukkikauppoja 8,7 miljoonan kuution edestä, kun tänä vuonna lukema oli 7,2 miljoonaa kuutiota. Erityisesti kuusitukin kysyntä laski. Kuusitukkia ostettiin tammi-kesäkuussa yli miljoona kuutiota vähemmän kuin vuosi sitten. Alkuvuoden laskusta huolimatta puukaupan tahti piristyi kesää kohti. Kesäkuussa puuta ostettiin 3,4 miljoonaa kuutiota, mikä on noin kymmenen prosenttia enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan. Lämpimältä talvelta jääneitä talvileimikkoja on korjattu mahdollisuuksien mukaan, joten kesällä puumarkkinat pyörivät varsin vilkkaasti. Kaiken kaikkiaan yksityismetsistä ostettiin tammi-kesäkuussa puuta noin 16 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2014 vuoden ensimmäisen puoliskon puunostot olivat 18,5 miljoonaa kuutiota. Luonnonvarakeskuksen tilastot kattavat noin 90 prosenttia Suomen yksityismetsistä ostetusta teollisuuspuusta. Tukkipuulla vaisumpi alkuvuosi 2,9 MILJOONAA KUUTIOTA Havusahatavaran tuotanto Suomessa huhti-kesäkuussa 2015. Lähde: Metsäteollisuus ry
• AJASSA 13 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,90 ? 54,61 ? 39,76 ? 16,03 ? 16,63 ? 15,66 ? Uudistushakkuu 57,14 ? 55,78 ? 41,26 ? 17,70 ? 18,21 ? 17,29 ? Harvennushakkuu 48,47 ? 47,61 ? 16,04 ? 15,13 ? 15,21 ? Ensiharvennus 12,07 ? Hankintahinnat 57,94 ? 56,81 ? 28,82 ? 29,48 ? 29,59 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,69 ? 50,69 ? 15,71 ? 15,63 ? 16,22 ? 22,93 ? 25,69 ? Uudistushakkuu 54,66 ? 51,24 ? 17,84 ? 16,24 ? 17,67 ? 25,24 ? 26,18 ? Harvennushakkuu 45,46 ? 14,05 ? 12,53 ? 19,81 ? Ensiharvennus 10,67 ? Hankintahinnat 52,8 ? 53,26 ? 25,6 ? 28,49 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,85 ? 51,83 ? 40,74 ? 15,42 ? 15,51 ? 15,39 ? 21,27 ? Uudistushakkuu 55,54 ? 52,82 ? 42,34 ? 17,15 ? 16,89 ? 17,14 ? Harvennushakkuu 47,03 ? 45,4 ? 36,36 ? 14,56 ? 14,26 ? 14,49 ? 19,78 ? Ensiharvennus 11,44 ? 11,92 ? Hankintahinnat 55,21 ? 53,95 ? 48,33 ? 27,39 ? 27,26 ? 29,03 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,19 ? 16,12 ? 13,85 ? Uudistushakkuu 47,02 ? 18,13 ? Harvennushakkuu 14,09 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 27,58 ? 27,19 ? Ostomäärät viikolla 32 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 6 112 Pohjanmaa 9 438 Lounais-Suomi 16 723 Häme-Uusimaa 16 099 Kaakkois-Suomi 20 699 Pirkanmaa 10 867 Etelä-Savo 36 899 Metsäkeskus Määrä m3 Etelä-Pohjanmaa 14 534 Keski-Suomi 28 841 Pohjois-Savo 28 589 Pohjois-Karjala 33 023 Kainuu 24 113 Pohjois-Pohjanmaa 18 024 Lappi 9 151 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–32, 2015 2014 2013 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Keski–Suomessa 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 273 115 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 32 UPM:n 160 miljoonan euron investointi Kymin sellutehtaaseen lisää puuntarvetta noin 800 000 kuutiota, puolet koivuja puolet havukuitua. Kuorimo on jo käynnistynyt. Harvennuspuulle kysyntää Niemisen mukaan kuitupuuta hankitaan ensisijaisesti lisää kotimaasta, mutta junaradan varrella oleva Kymin tehdasalue vastaanottaa puuvaunuja myös Venäjältä. Tuontipuu on pääasiassa koivua. ”Venäjältä tuotavan puun kannalta oleellista on toimiva logistiikka. Idän junaradalla on aika ajoin ruuhkaa, ja pullonkauloja pitäisi poistaa.” Kymenlaakson lisäksi Kymiin hankitaan puuta pääasiassa Uudeltamaalta, Hämeestä ja Etelä-Savosta. UPM on perustanut Lahteen uuden metsäasiakasyksikön muun muassa juuri Kymin kasvavan puuntarpeen vaikutuksesta. ”Investointi vaikuttaa puunhankintaan suuressa osassa Etelä-Suomea”, sanoo UPM:n Lahden uusi metsäasiakaspäällikkö Janne Kiiliäinen . Kiiliäisen mukaan kuitupuutarve tulee näkymään puukaupassa syksystä eteenpäin. ”Pystymme palvelemaan metsänomistajia paremmin metsän kiertokulun eri vaiheissa. Harvennuspuulle tulee olemaan kysyntää entistä enemmän.” Markkinat määräävät hinnan Kymin tehtaan uudistuminen on ensimmäinen osa metsäteollisuuden lähivuosille päättämiä suurinvestointeja. Isoja lisäyksiä teollisuuden puun käyttöön tuovat etenkin Stora Enson Varkauden tehtaan muutostyöt ja Äänekoskelle rakennettava Metsä Groupin biotuotetehdas. ”Valtakunnallisesti investointien tuoma puun käytön lisääntyminen tarkoittaa sitä, että vuotuisten puukauppamäärien on noustava noin viidenneksellä”, sanoo UPM:n Nieminen. Hänen toiveensa on, että kotimaisen puukaupan tasainen vire jatkuu myös syksyllä, jolloin uudistuneen Kymin tehtaan puunhankinta saavuttaa täyden vireen. ”Markkinat määräävät puunhinnan. Jos puukauppa toteutuu, silloin se merkitsee sitä, että ostaja ja myyjä ovat tyytyväisiä hintaan”, Nieminen toteaa. Myös lisää tukkia Kymenlaakson metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Ursin odottaa alueelle vilkasta puukauppasyksyä. Vaikka paperikoneita on suljettu Kymijokivarresta, yhä savuavien tehtaanpiippujen varjoissa olevat paikkakunnat ovat etuoikeutetussa asemassa kuitupuun kysynnän suhteen. ”Toisin kuin joissakin osissa maata, meillä ei ole ollut tilannetta, ettei kuitupuu olisi mennyt kaupaksi”, Ursin sanoo. Ursinin mukaan Kymin investointi voi kasvattaa puun tehdastoimitusten määrä myös metsänhoitoyhdistyksen osalta. ”Toivotaan, että voimme toimittaa tehtaalle lisää esimerkiksi ensiharvennuspuuta.” Ursin muistuttaa, että kasvava kuitupuun tarve lisää myös hakkuilta tulevan tukkipuun määrää. Lisääntyvälle tukkipuumäärälle tulee löytyä riittävästi sahauskapasiteettia. Leh tik uv a/ An tti Aimo-K oivis to
• 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO HANNU JAUHIAINEN, teksti RISTO JALKANEN, kuvat Männyn tervasroso on yksi Pohjois-Suomen yleisimmistä tuhonaiheuttajista, mutta sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa. Vanhastaan tauti on tunnettu yksittäisistä latvansa menettäneistä tukkipuista. Tauti leviää kuitenkin aikaisempaa useammin nuoriin puihin ja aiheuttaa suurempaa tuhoa. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen kertoo, että tervasroso on etenkin Pohjois-Suomen nuorissa männiköissä paljon vakavampi uhka kuin on tähän saakka uskottu. Se on salakavalasti hiipinyt etenkin reheville maille syntyneisiin mäntytaimikoihin. ”Pahimmillaan tervasroso voi aiheuttaa sen, että koko mäntytaimikko tai nuori metsä on pilalla ja se joudutaan uudistamaan”, Jalkanen kertoo. Tervasroson yleistymisen syynä pidetään mäntymetsien osuuden kasvua ja etenkin sitä, että mäntyä on viljelty reheville, aikaisemmin kuusia kasvaneilla maille. Myös ilmastomuutos ja maaperän yleinen rehevöityminen ovat tehneet kasvuoloja tervasroson kannalta suotuisammaksi. Toisin kuin monet muut tuhonaiheuttajat, tervasroso näyttää Jalkasen mukaan pitävän parhaiten kasvavista ja elinvoivaisimmista männyistä. Yleinen lehtokeskuksissa Tervasroson vaivaamia metsiä on Lapissa löydetty etenkin Kittilän lehtokeskuksesta, Tornionjokivarresta Ylitorniolta Pelloon sekä Lapin kolmion lehtokeskuksesta. Tiedossa olevia tervasroson vakavasti vikuuttamia ensiharvennusikäisiä metsiä on noin 3 000 hehtaaria. Todellinen määrä on luultavasti paljon suurempi. Tervasroso on yleistynyt myös Pohjois-Ruotsissa, joten tauti ei ole pelkästään meidän ongelmamme. Tuhoja voi ehkäistä Jalkanen kehottaa metsänomistajia tarkkailemaan omia mäntymetsiään. Erityistä huolta kannattaa pitää vanhoille kuusimaille perustetusta taimikoista. Rehevillä mailla kasvavat taimikot ja nuoret mäntymetsät näyttävät olevan kaikkein altteimpia tervasrosolle. Jos taimikosta löytyy runkotartunnan saaneita puita, ne kannattaa käydä kaatamassa erikseen pois tai viimeistään taimikonhoidon yhteydessä. Jos taimi on jo kokonaan kuollut, tällaisesta puusta ei ole enää vaaraa. Maahan kaadetussa puussa tervasroso ei enää lisäänny vaan kuolee pois. Jos taimikonhoitoa tehdään alkukesän aikana siinä vaiheessa, jolloin puissa on oransseja itiöemiä, puut voi olla järkevintä kaataa sateisella ilmalla. Silloin puita kaadettaessa itiöitä ei leviä ilmaan samalla tavalla kuin kuivalla säällä. ”Jos taimikossa on runsaasti tervasroson vikuuttamia männyntaimia, kannattaa taimikonhoidossa suosia muita puulajeja, kuusta ja koivua”, Jalkanen opastaa. Puulajin vaihto joskus tarpeen Jos taimikko on pahoin tervasroson vaivaama, se voi olla tarpeen uudistaa kokonaan. Kun tervasroson vaivaamat taimikot ovat usein rehevillä mailla, puulajia on mahdollista vaihtaa. Ensiharvennusmetsistä pitää myös poistaa kaikki tervasroson vikuuttamat puut. Näin niiden välityksellä ei enää leviä lisää tervasroson itiöitä. Puut todennäköisesti kuolevat joka tapauksessa. Taudin alkuvaiheessa koro on vain oksassa, jolloin taudin tunnistaa parhaiten kuolevien neulasten avulla. Tautia voi epäillä, jos oksan muutaman viimeisen oksakiehkuran neulaset ovat ruskistuneet tai karisseet pois. Rungossa koro voi olla vain toisella puolella puuta ja hakkuukoneen kuljettajan voi olla vaikea havaita tautia ja poimia harvennukseen oikeat puut. Märällä ilmalla mustia koroja ei välttämättä muutoinkaan erota kovin hyvin puiden kyljiltä. Tervasrosopuut pois metsästä Tutkija: Tervasroso on paljon vakavampi uhka kuin tähän asti on uskottu. ”PAHIMMILLAAN TERVASROSO PILAA KOKO MÄNTYTAIMIKON TAI NUOREN METSÄN.” Vikanaiset puu pitää poistaa harvennushakkuissa. Oranssin väriset itiöpesäkkeet paljastavat tervasroson. Helppo tunnistaa. Pois harvennuksessa.
• METSÄSTÄ 15 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 Vinkit tervasroson torjuntaan Tarkkaile mäntymetsiä, etenkin nuoria taimikoita. Korjaa sairastuneet puut pois. Jos nuoresta männiköstä löytyy sairastuneita puita, seuraa metsää myös tulevina vuosina huolellisesti ja poista uudet vioittuneet puut. Jos nuoressa metsässä esiintyy jatkuvasti uusia tartuntoja, voi olla tarpeen uudistaa koko metsä ja vaihtaa puulajia. Jos metsässä on paljon tervasroson vikuuttamia puita, männyn sijaan voi olla järkevää uudistaa uudet päätehakkuualueet kuuselle tai koivulle. Tervasroson vaivaamia mäntyjä ei kannata jättää maisemapuiksi. Jos puu tuottaa vielä käpyjä, niiden siemenistä syntyvät taimet ovat todennäköisesti alttiita tervasrosolle. TERVASROSO on helppo tunnistaa. Sienen lisääntymiskohta on rosoinen paikka männyn rungossa tai oksassa. Tuoreen tartuntakohdan tunnusmerkkinä on usein pihkavuoto, vaikka puussa ei ole ulkoisten vaurioiden merkkejä. Tervasroso leviää tavallisimmin neulasten kautta joko oksaan tai puun latvaosaan oksakiehkuran kohdalle runkoon. Tältä kohdalta sieni vähitellen kiertää rungon ympäri. Sieni aiheuttaa lopulta sen, että puun tai oksan latvan neulaset ruskistuvat ja koko latvaosa kuolee. Ennen latvaosan kuolemista sieni tuottaa rosokohdassa alkukesän aikana runsaasti oranssinvärisiä itiöitä. Tartunta-alueelle kertyy runsaasti pihkaa ja siihen muodostuu lopulta musta koro. Tervasroso ei leviä korjuuvaurioiden, esimerkiksi puun runkoon tulleiden kolhaisujen kautta. Sienen aiheuttama Männyn tervasrosoa aiheuttaa sienilaji, jolla on kaksi eri muotoa. Tauti leviää väli-isäntien, kuten maitikoiden välityksellä, mutta se voi levitä myös suoraan puusta toiseen. Tervasroso kasvattaa alkukesän aikana oksan tai puun runkoon oranssin värisiä itiöpesäkkeitä, mistä tauti on helppo tunnistaa. Aikaisemmin tautia esiintyi lähinnä vanhoissa männyissä, mutta viime vuosina on yleistynyt sienitaudin aggressiivinen muoto, joka vioittaa myös männyn taimia. Tauti iskeytyy puuhun tavallisimmin neulasen kautta ja kulkeutuu sitä kautta oksan tai puun runkoon. Tartuntakohdassa sienen rihmasto kasvaa muutaman vuoden aikana ja kasvupaikan kohdalle muodostuu pihkainen koro. Usein tauti leviää rungon tai oksan ympäri jolloin latvanpuoleinen osa puusta kuolee. Jos tartuntakohta on tyvellä, koko nuori puu voi kuolla. Isot puut pysyvät yleensä hengissä vuosikymmeniä, vaikka ovat menettäneet latvansa, koska niihin jää vielä elävää latvusta. Helppo tunnistaa Jos metsänomistajalla on siihen mahdollisuus, ensiharvennusmetsä kannattaa käydä mahdollisimman tarkoin läpi ennen harvennusta ja merkitä tervasroson vikuuttamat puut kuitunauhalla. Harvennuksessa poistettava puu merkitään yleensä sinisellä nauhalla. Jos ensiharvennusmetsä menisi vajaatuottoiseksi sairaiden puiden poiston vuoksi, se voi olla järkevää uudistaa kokonaan kuuselle tai jollekin muulle puulajille. Vanhat, latvansa menettäneet aihkimännyt ovat monesti kauniita maisemapuita. Niitä ei pidä kuitenkaan jättää uudistusalalle, jos niissä on vielä elävää ja käpyjä tuottavaa latvusta. Tervasrosopuiden jälkeläiset ovat todennäköisesti emopuunsa tavoin alttiita tervasrosotartunnalle. Pahimmin saastuneet taimikot ja nuoret metsät on järkevää uudistaa toiselle puulajille Tervasroson vikuuttamia aihkimäntyjä ei pidä jättää uudistusalalle. Kuoleva oksankärki on yleensä merkki tervasroson esiintymisestä. Tarkkaile oireita. Neljä pahaa riskialuetta Inari Utsjoki Enontekiö Sodankylä Kittilä Muonio Kolari Pello Ylitornio Rovaniemi Pelkosenniemi Savukoski Salla Kemijärvi Posio Ranua Simo Tervola Tornio Keminmaa Kemi Tervasrosoa esiintyy eniten rehevien maiden metsissä, missä vanhat kuusimetsät on uudistettu männylle. Laajoja tuhoalueita on löydetty mm. Metsähallituksen mailta Kittilästä. Muita tuhoille alttiita alueita ovat Tornionjokivarsi Keski-Lapissa, ns. Lapin kolmion alue sekä Kemijoen eteläpuolen vaaramaisemat Kivalojen alueella. Ei jättöpuiksi. Uudista kuuselle.
• METSÄSTÄ 16 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 Erikoistutkija Kaarina Kauhala on käyttänyt koiria riistantutkimuksessa jo pitkään. ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat Kuusivuotias labradorinnoutaja Tavi saa käskyn etsiä supikoiran jälkia ja ryhtyy etenemään vauhdikkaasti. Siirtolohkareiden muodostamassa louhikossa Evon valtionpuiston kuusikkorinteessä koira merkkaa hajujäljen. Se tulee touhukkaana tiedottamaan havainnostaan omistajalleen Kaarina Kauhalalle . Vanhempi noutaja Tosca säestää. Tavi on myös kiinnostunut vesityöskentelystä, ja sen erikoisalaa on majavatutkimus. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijalla Kaarina Kauhalalla on jo pitkä kokemus koirien hyödyntämisessä riistantutkimuksessa. ”Koirien ylivertaisella hajuaistilla on tutkimuksessa paljon hyödynnettävää. Koirat merkkaavat esimerkiksi supikoiran tai mäyrän kulku-urat, käymälät ja tietenkin myös pesät.” Kauhala kertoo, kuinka koira merkkasi erään pesän asutuksi ja alkoi uikuttamalla houkutella supikoiraa kanssaan leikkiin. Toisella pesällä koiran saatua hajun sen reaktio oli aivan toisenlainen: karvat pystyssä se perääntyi luolan suulta. Pesää asutti sillä kertaa mäyrä. ”Tutkittavia eläimiä oli pyydystetty, ja ne oli merkitty telemetrialaittein. Radioseurannalla voitiin varmistaa koirien lajihavainnot”, Kauhala kertoo. Evon metsät ovat tulleet Kauhalalle tutuiksi vuosien varrella. Hän on työskennellyt silloisen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen, nykyisen Luonnonvarakeskuksen tutkimusasemalla ja asunutkin muutaman vuoden Evolla. Väitöskirjan supikoirasta hän sai valmiiksi vuonna 1992. Nerokkaita rakenteita Majavat ovat tunnettuja arkkitehtitaidoistaan. Padot ovat hämmästyttävän nerokkaita rakenteeltaan, ja ne syntyvät nopeasti. Puroja ja ojia patoamalla majavat aiheuttavat myös metsätuhoja veden noustessa puiden tasolle. Majava on avainlaji, joka elinympäristöään muuttamalla saa aikaan kosteikkoja. Nämä luonnon monimuotoisuuden keitaat ovat hyvin arvokkaita elinympäristöjä monille lajille. Kaarina Kauhasen labradorinnoutajat ovat mukana nykyisessäkin majavatutkimuksessa. Hän on kouluttanut koiriaan etsimään merkkejä majavista myös eläinten erittämän hajun avulla. Voimakastuoksuista eritettä on sivelty tennispalloihin, joita sitten on piilotettu erilaisiin maasNuuskiva koira löytää jäljen Hyvävainuiset labradorinnoutajat auttavat riistatutkijaa majavien tutkimisessa. Labradorinnoutajat Tosca ja Tavi ovat innolla riistantutkijan apuna kenttätyössä.
• METSÄSTÄ 17 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 ”KOIRIEN YLIVERTAISELLA HAJUAISTILLA ON TUTKIMUKSESSA PALJON HYÖDYNNETTÄVÄÄ. KOIRAT MERKKAAVAT ESIMERKIKSI SUPIKOIRAN TAI MÄYRÄN KULKU-URAT, KÄYMÄLÄT JA TIETENKIN MYÖS PESÄT.” Euroopanmajavaa ja sen kanadalaista lajitoveria on vaikea erottaa. Supikoira poseeraa pesäluolansa suulla. Tästä eläimestä Kaarina Kauhala on kirjoittanut väitöstutkimuksen. jeja, joten Suomessa tavataan kahta majavalajia. Nykyisin Satakunnan alueella elävä euroopanmajava luokitellaan vaarantuneeksi kotoperäiseksi lajiksi, kun taas kanadalainen toverinsa on haitallinen vierasperäinen laji. Kanadanmajava on runsaslukuisempi, ja sen vankinta asuinaluetta on Savo, Kainuu ja Pohjois-Karjala. Kaksi majavalajia pyritään pitämään erillään, ja luonnollisesti suositaan alkuperäistä euroopanmajavaa. Tätä varten on suunnitteilla hanke, jossa on Luonnonvarakeskuksen lisäksi mukana Helsingin yliopisto, Metsähallitus sekä Suomen riistakeskus. tokohteisiin ja laitettu koirat etsimään pallot. Euroopanmajava pesii mielellään puronvarsipenkoissa, jolloin ulospäin näkyvää pesäkekoa ei ole nähtävissä. Koira haistaa kuitenkin tehokkaasti ja osoittaa tutkijalle joskus hyvinkin huomaamattomat pesäkäytävien suut. Kaksi lajia Majava metsästettiin Suomessa sukupuuttoon 1860-luvulla. Suomeen on sittemmin siirtoistutettu majavia sekä Norjasta että Kanadasta tuotetuilla yksilöillä. Silloin ei kuitenkaan tiedetty, että nämä olivat eri laKoira osoittaa tutkijalle joskus hyvinkin huomaamattomat pesäkäytävien suut.
• METSÄSTÄ 18 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 Iitti METSÄNOMISTAJA LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Metsänomistaja Juha Nikula elää metsän tahtiin. Kevät ei tunnu keväältä ilman metsänistutusta eikä joulu joululta ilman joulukuusikauppaa. Kesän tuo halkojen hakkuu, syksyn hankintahakkuiden suunnittelu. ”Suhtaudun metsänhoitoon tunteella”, Nikula virnistää. Metsää Nikula omistaa vajaat 30 hehtaaria. Valtaosa siitä sijaitsee Iitissä Pohjois-Kymenlaaksossa, autioksi jääneen maatilan mailla. Nikula peri entisen kotitilansa metsineen vuonna 1977. ”Muutimme pois tilalta, kun olin pikkupoika. Tilalta oli niin huonot tieyhteydet, ettei maitotilan pito onnistunut siellä”, Nikula kertoo. Nyt tieyhteydet on laitettu kuntoon. Niin hyvään, että puuta voi teiden puolesta kuljettaa metsistä kelirikkoaikaankin. Näköalapaikalla Sora rapisee pyörien alla auton kääntyessä kohti vanhaa pihapiiriä. Nikula vetää saappaat jalkaansa ja suuntaa heinikon läpi kuusentaimikkoon. ”Täällä on rehevät maat. En hoida pöheikköjä liian innokkaasti. Annan taimille sen verran tilaa, että ne kasvavat. Kun katkaisee yhden pajun, kasvaa samalla paikalla vuoden päästä kymmenen vesaa.” Nikula on ollut metsänomistaja kohta 40 vuotta, mutta metsänhoidolle on jäänyt aikaa vasta viime vuosina, eläkkeelle jäämisen jälkeen. Metsä onkin nyt vallannut suuren osan arjesta. Nikulalla on liuta metsäisiä luottamustoimia: hän on Kouvolan seudun metsänomista jien puheenjohtaja, Etämetsänomista jien liiton hallituksen varajäsen, Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson valtuuston jäsen ja PEFC-sertifioinnin työryhmän varajäsen. ”Luottamustoimet avartavat näkemystä metsistä”, Nikula toteaa. Varsinkin sertifiointityöryhmän kokoukset ovat hänen mukaansa mielenkiintoisia. Yhteisymmärrys ei synny helposti, kun käsiteltävänä on Metsän viemä Juha Nikula katsoo metsää monelta kantilta: metsänomistajana, luottamustoimien kautta ja metsätaitoilijana. Halkopinon päällä odottanut kypärä kutsuu Juha Nikulaa metsätöihin. Mutkaiseen mäntyyn on kiinnitetty kiipeilyköysi Juha Nikulan tyttärenpoikaa varten. ›› Entisen maitotilan rakennukset kohoavat vielä metsän keskellä.
• METSÄSTÄ 19 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Asiat voidaan hoitaa paremmin. Jos tielle ei saa mennä purkamaan kuormaa, puunkorjuun suunnittelija voi miettiä, mille kohdalle varasto tehdään. Jo muutaman kymmenen metrin siirtäminen tien pituussuunnassa voi olla avuksi, jos silloin löytyy kantavaa maata kuormatraktorin alle. Jos kyseessä on vähän liikennöidyn metsätien varrella sijaitseva harvennusleimikko, kannattaa selvittää, voiko puutavaran purkaa tieltä käsin. Jos harvennusleimikon ja tien omistaja on sama henkilö, on helppoa kysyä, mitä omistaja haluaa. Usein omistaja haluaa kuormatraktorin purettavaksi tieltä käsin, etenkin jos koko tienvarsi on kantavuudeltaan heikkoa syystä tai toisesta. Jos tarvitaan hoitokunnan tai toimitsijamiehen suostumus, tiekunta voi tehdä yhdenvertaisuuden takaamiseksi purkamispolitiikasta periaatepäätöksen. Jos tiekunta haluaa tuhlata kasvavaa metsäpinta-alaa, mutta pitää tien puhtaana ja kuorma-autoilijoille mieluisana, siitä vain. Silloin pitää metsänomistajan ja puunkorjaajan yhdessä miettiä, mihin varasto sijoitetaan pienimmin haitoin. Mutta jos tiekunnan enemmistö katsoo, että kukin vuorollaan saa hyötyä traktorin purkamisesta tieltä, voidaan sopia selkeät murskesäännöt tien kunnon turvaamiseksi. Pääasia, että asiaa on mietitty. Varastopaikka tien varrella. Pinot tehtiin metsän puolelta. Harvennushakkuissa tuhlataan kasvutilaa Kun avohakkuu rajoittuu tien varteen , puutavaran varastoimiseksi on tilaa tien penkalla ja ojan päällä. Pinot tehdään aina avohakkuualueen puolelta, koska tilaa on kuorman purkamiselle hyvin. Jos kyseessä on harvennusleimikko tai puutavara joudutaan kuljettamaan muualta metsään rajoittuvan tien varten, tapana on hakata varastopaikkaa varten tilaa metsästä. Usein hakataan varastopaikka niin leveäksi, että kuormatraktorin purkaminen voidaan tehdä metsän puolelta. Syy on selvä. Jos kyseessä on yleinen tie, kuormatraktorilla ei ole sinne menemistä edes kuorman purkamista varten. Myös metsäteitä hallinnoivat toimitsijamiehet tai hoitokunnat suhtautuvat yleensä nihkeästi kuormatraktorin purkamiseen tieltä. Jos tie ei ole aivan umpijäässä, raskas kuormatraktori ja vaihtuva kuormitus renkaiden tai telojen kautta tiehen rasittaa tietä enemmän kuin pelkkä tavanomainen liikenne. Lisäksi kuormaa purettaessa tielle tulee aina hakkuutähteitä ja muuta roskaa. Kun puhdistajaa ei yleensä löydy vapaaehtoisesti, tiekunnat ovat tottuneet vaatimaan, että tienvarsipinot tehdään metsän puolelta. ??? Pienten metsäpalstojen omistajat ovat tästä harmissaan. Kun harvennusmetsään tehdään puutavaran varastointia varten noin kymmenen metriä leveä kaistale tieojasta lukien, se tuntuu omistajasta liialliselta, kun vain puolet siitä tarvitaan puiden varastointiin. Toinen puoli jää tyhjän pantiksi sen jälkeen, kun metsän puolelta pinoa tekevä kuormatraktori on poistunut. Eikä tässä vielä kaikki. Etenkin kesähakkuissa se vyöhyke, joka on pinon ja jäljelle jääneen metsän välissä, on raskaan ajokaluston jäljiltä kauhistuttavassa kunnossa. Syviä uria on syntynyt vieri viereen, kun kuljettajat ovat etsineet kantavaa maata. Juuret ovat leikkautuneet poikki, ja reunapuut kaatuilevat minne sattuvat. Vielä viidenkin vuoden kuluttua vyöhykkeellä saattaa olla veden täyttämiä uria. Jos varastopaikka on tehty suon kohdalle, myös talvihakkuissa maaperän kantavuus saattaa pettää raskaiden kuormien alla. Kun samalle paikalle tuodaan kymmeniä kuormia puuta, jäätynyt turve ei kestä. ”LUOTTAMUSTOIMET AVARTAVAT NÄKEMYSTÄ METSISTÄ.” esimerkiksi, miten lähelle vähäpuustoista suota metsäkone saa mennä. Tukit sahoille Luottamustoimet ovat Nikulalle myös mahdollisuus puolustaa hankintahakkuita. Hän kuuluu harvenevaan metsänomistajien joukkoon, joka edelleen tekee niitä. Taloudellista hyötyä hän ei sillä tavoittele, hankintahakkuu on harrastus. ”Rahallisesti hankintahakkuu ei kannata, mutta harrastuksesta voi vähän maksaakin. Hankintahakkuussa saa monipuolista liikuntaa, ja metsä on mukava ympäristö työskennellä.” Niin hankintahakatusta kuin pystykaupalla ostetusta kuitupuusta maksettavaa hintaa Nikula kuitenkin nostaisi viisi euroa kuutiometriltä. Harvennukset hän tekee moottorisahalla. Puiden kuljettaminen metsästä sujuu vuosimallia 1983 olevan David Brown 1490 -traktorin avustuksella. Se odottaa pihapiirin laitamilla. ”Traktorin saa käynnistettyä vain jakoavaimella, joten ei tarvitse pelätä, että joku varastaisi sen”, Nikula sanoo. Päätehakkuissa Nikula suosii sahoja. Ne katkovat hänen mielestään puut metsänomistajan kannalta parhaiten. Jatkuvaakin kasvatusta Nikula katselee kuusentaimien vuosikasvaimia ja polkee ohimennen heinää kuusten väliin istutettujen visakoivun taimien ympäriltä. Kahdeksan vuotta sitten perustetun joulukuusiviljelmän kuusentaimet pitäisi leikata. ”Joulukuusentaimien vuosikasvaimet eivät saa olla yli 20 senttimetrin mittaisia, muuten kuusista tulee liian harvoja.” Hän aikoo myydä puolet noin 150 joulukuusentaimesta ensi jouluna ja loput sitä seuraavana. Kun joulukuuset on myyty, muuttuu joulukuusiviljelmä visakoivikoksi. Joulukuusiviljelmän vieressä nousee kuusta ja jaloja lehtipuita kasvava varttunut metsä. Siellä Nikula teetti hiljan jatkuvan kasvatuksen mukaisen hakkuun. ”En halunnut pihapiiriin aukkoa. Koivut ja männyt poistettiin, mutta kuuset ja jalot lehtipuut saivat jäädä. Uutta taimea on tulossa hyvin”, Nikula kertoo. Läheisellä mäellä kasvavaan parin hehtaarin suuruiseen männikköön Nikula teetti keväällä harvennuksen. ”Huomasin, että oma aika ei riitä kaikkeen”, hän hymähtää. Metsätaitoilu suvussa Miten Nikula käyttää metsänhoidolta ja metsäalan luottamustoimilta jäävän ajan? Osallistumalla metsätaitokisoihin. ”Se lienee suvun perintöä, myös isäni ja veljeni ovat osallistuneet kisoihin.” Metsätaitoilu on hänen mukaansa hyvä tapa kehittää metsänomistajalle hyödyllisiä taitoja. ”Metsätaitoilu tuo varmuutta metsänhoitoon. Kun osaa käyttää relaskooppia, voi esimerkiksi harvennuksen jälkeen tarkastaa, että puita on kaadettu sopiva määrä.” Nikulan harjoittelupaikkana on ollut keväällä harvennettu 40-vuotias männikkö. Siellä on ollut hyvä harjoitella puiden pituuksien ja puuston pohjapinta-alojen arviointia. Mikä puuston nykyinen pohjapinta-ala on? ”21 neliömetriä hehtaarilla”, kuuluu vastaus saman tien. Joulukuusiviljelmän kuuset ovat ensi jouluna valmiita myytäviksi. Puiden kuljetuksessa apuna on vuosimallia 1983 oleva David Brown 1490 -traktori. Se on vetänyt aikoinaan veneitä Pyhtään Kaunissaaressa.
• METSÄSTÄ 20 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuvat Viime vuosien kirjanpainajaepidemiat ovat tuoneet aivan uudenlaista vipinää tuulen kaatamien puiden korjuuseen Etelä-Suomessa. Tuoreiden kaatuneiden kuusien korjaaminen pois metsästä onkin paikallaan, sillä kuusikkotuhoja aiheuttava kirjanpainajakuoriainen etsii ravinnokseen juuri heikentyneitä, mutta vielä elossa olevia kuusia. Kirjanpainajatuskan levitessä moni metsänomistaja on kuitenkin jäänyt ymmälleen: pitääkö jokaikinen kirjanpainajakuusi poistaa metsästä? Metsä tarvitsee myös lahopuuta, joten kaikkia puita ei kannata korjata. ”Kuolleet kirjanpainajakuuset kannattaa ehdottomasti jättää metsään lahopuuksi. Niiden korjaamisesta on jopa enemmän haittaa kuin hyötyä”, sanoo varttunut tutkija Heli Viiri Luonnonvarakeskuksesta. Kuori irtoaa Viirin mukaan harmittoman kirjanpainajakuusen tunnistaa siitä, että pystyyn kuivaneesta tai kaatuneesta kuusesta irtoavat kuoret. Kuusen nila on syöty ja kirjanpainajat ovat jo siirtyneet eteenpäin. ”Kirjanpainaja on pioneerilaji. Sen jälkeen kuolleeseen kuusen tulevat muut lajit, kuten kirjanpainajan kilpailijalajit ja luontaiset viholliset. Kirjanpainajapuiden poisto on kuoriaisten kanssa kilpailevien lajien elinympäristön tuhoamista.” Kuivista ja kuolleista kuusista ei saa tavallisesti kuin polttopuun hinnan, joten puiden jättäminen hakkuussa ei tuo suuria taloudellisia menetyksiä. ”Kirjanpainajan tappamat kuuset sinistyvät, koska kuoriaiset kuljettavat mukanaan sinistäjäsientä. Ne eivät kelpaa edes selluksi”, Viiri sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että tuulenkaadot voivat elää pitkään ja säilyä otollisina lisääntymispuina kirjanpainajille. ”Tuulenkaadot, joilla on juuriyhteys maahan ja vihreää neulasmaassa, voivat elää useamman vuoden.” Myös eläviä säästöpuita Metsätuholaki vaatii tuoreen riskialttiin puutavaran korjuuta, jos esimerkiksi myrskyssä kaatuneiden puiden määrä ylittää tietyt kuutiorajat hehtaaria kohden. Vanhat kuivaneet kuuset eivät kuulu lain piiriin, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskuksesta. Lahopuiden lisäksi hyvän metsänhoidon suosituksena on jättää metsään hakkuun yhteydessä eläviä säästöpuita. ”Kirjanpainajariskin takia suositellaan, että eläviksi säästöpuiksi jätetään muita puulajeja kuin kuusta kirjanpainaja-alueella. Säästetyllä järeällä lehtipuulla on eniten merkitystä monimuotoisuuden kannalta”, Seppälä kertoo. Säästöpuiden tarkoituksena on edistää metsän monimuotoisuutta ja lisätä metsän lahopuustoa pitkällä aikavälillä. Kuolleen ja kuivaneen kirjanpainajakuusen poistosta hakkuun yhteydessä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuolleet voi jättää ”KIRJANPAINAJAPUIDEN POISTO ON KUORIAISTEN KANSSA KILPAILEVIEN LAJIEN ELINYMPÄRISTÖN TUHOAMISTA.” METSÄNHOITO Elävät säästäpuut kannattaa jättää ryhmiin, ja niin voi tehdä myös lahopuille. Säästöpuuryhmä tarjoaa muutamaa puuta monipuolisemmin ympäristön ja helpottaa hakkuualan myöhempää hoitoa. Ensisijaisia säästöpuita ovat esimerkiksi järeät haavat. Säästää kannattaa talousmetsille harvinaisia puita: pitkälle lahonneita puita, aiempien puusukupolvien vanhoja puita, kolopuita tai palon vaurioittamia puita.
• METSÄSTÄ 21 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat METSÄ GROUPILLE ja Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaalle hakkuita ja maanmuokkauksia urakoivat Koneurakointi Kylliäisen yrittäjäveljekset Jarko , Aki ja Mika ottavat tavallista enemmän käyttötunteja irti vuosimallin 2009 Ponsse Ergo -hakkuukoneestaan. Kun rospuuttokelit lopettavat keväällä hakkuutyöt, lähtee Ponsse kuokkimaan muokkausaloja. Idean hakkuukoneen muuttamisesta maanmuokkauskoneeksi veljekset saivat eräältä Ponssen huoltomieheltä. Ensimmäisen version muokkauksessa tarvittavasta puomista he ostivat, toisen rakensivat jatkamalla alun perin Hitachi-merkkisen kaivinkoneen puomia. ”Sitä jatkettiin noin kymmeneen metriin. Se antaa hyvän ulottuvuuden muokkausaloilla”, Aki Kylliäinen kehaisee. ”Ponssen nosturin jalka ja kääntökehä kestävät hyvin kaivamista. Ainoa muutos koneen hydrauliikkaan oli parin karan vaihtaminen venttiilipöytään. Enemmän tällä saa aikaan kuin tavallisella kaivinkoneella.” Kuskikin ehtii lomailla Kylliäiset urakoivat vuosittain Metsä Groupille ja Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaalle maanmuokkauksia 600– 700 hehtaaria pääosin Etelä-Karjalassa. Osa työstä on perinteistä äestystä, mutta jo yli puolet on kääntömätästystä. Mätästyksen suosio on jatkuvasti kasvanut. ”Sovitut muokkaukset pitää jotenkin hoitaa, ja uuden kaivurin hinta on noin 150 000 euroa”, Jarko Kylliäinen selvittää erikoisen muokkauskoneen logiikkaa. ”Muuttamalla Ponssen syksyllä takaisin hakkuukoneeksi saamme siitä talveksi yhden koneen lisää.” Moto sopii Kylliäisten mukaan oivasti mättäiden tekoon myös logistiikan kannalta. Se liikkuu metsäautotien päästä hakkuualalle paljon liukkaammin kuin perinteinen kaivinkone. Muukin liikkuminen maastossa on helpompaa. Muutostyö kaivurista takaisin motoksi tapahtuu vajaassa päivässä. Asiassa on myös inhimillisiä ulottuvuuksia, Jarko Kylliäinen myhäilee. ”Olemme huomanneet, että motoon on paljon helpompi saada kuskeja kuin kaivinkoneeseen. Sama mies hakkaa meillä talven Ponssella puuta ja kääntää kesällä mättäitä. Näin pystymme työllistämään hänet ympärivuotisesti. Kaivurihommat alkavat toukokuulla, hiljenevät heinäkuuksi ja jatkuvat taas elokuulla. Kuskikin tykkää, kun voi pitää kesälomansa heinäkuulla.” Hakkuuta, muokkausta, taimihuoltoa Ponssen valmistaja on suhtautunut veljesten mukaan suopeasti heidän harrastamaansa omatoimiseen tuotekehitykseen. Ainakin kaksi tai kolme muuta urakoitsijaa on tehnyt heidän jälkeensä saman liikkeen oman Ponssensa kanssa. Muitakin kehitysaskelia on jo mielessä. ”On selvää, että puuntaimien istutus tulee koneellistumaan”, Jarko Kylliäinen uskoo. ”Hakkuukoneessa olisi enemmän tilaa istutuslaitteistolle kuin kaivinkoneessa. Ongelmana on vielä tällä hetkellä työn hinnoittelu. Olen miettinyt sitä, miten pystyisimme mittaamaan jatkossa mättäiden määrää koneellisesti. Turhaa työtä kun ei kannata tehdä.” Koneurakointi Kylliäisen palkkalistoilla on kolmen yrittäjäveljeksen lisäksi tällä hetkellä kymmenkunta palkollista. Leimikoilla häärii viisi puunkorjuuketjua ja kaksi osayrittäjää. Maanmuokkausta tehdään Ponssen lisäksi myös kahdella tela-alustaisella kaivinkoneella. Kokonaisurakointi on ajan sana. ”Sovitut alueet hakataan ja muokataan. Tänä vuonna jaoimme ensimmäistä kertaa taimia niille uudistusaloille, jonne isännät eivät niitä itse kuljettaneet”, Jarko Kylliäinen kertoo. Puumaisia raitoja ja kolopuita » Varsinaiset säästöpuut ovat eläviä, järeitä puita. » Hakkuussa säästetään ensisijaisesti petolintujen pesäpuut, järeät katajat, jaloja lehtipuita, kookkaita haapoja, tervaleppiä, kolopuita, puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia, muodoltaan poikkeuksellisia puita, palokorkoisia puita ja aiemman sukupolven järeitä puita. Kuollut kirjanpainajakuusi tuo talousmetsään kaivattua lahopuustoa. Se kannattaa säästää hakkuussa, jos polttopuulle ei ole huutavaa tarvetta. Vähän erilainen Ponsse Hakkuukone muuntuu kesäksi maanmuokkauskoneeksi ja palaa syksyllä vakiokäyttöön. ”MOTOON ON PALJON HELPOMPI SAADA KUSKEJA KUIN KAIVINKONEESEEN.” Jarko (vasemmalla) ja Aki Kylliäinen ovat tyytyväisiä muunnetun Ponssensa tuotokseen. Sama kuski, joka hakkaa koneella talvella puuta, työllistyy kesäaikaan maanmuokkauskohteilla. Vuosimallin 2009 Ponsse Ergo sopii hyvin peruskoneeksi maanmuokkaukseen. Tarvittavat muutostyöt tapahtuvat alle päivässä. 10 puuta hehtaarille Säästöpuissa on se hyvä puoli, että luonnon kannalta monipuoliset säästöpuut ovat usein taloudellisesti vähäarvoisia. Säästöpuiden jättämistä edellyttää myös metsäsertifiointi, jolla osoitetaan suomalaisen puun kestävä käyttö puutuotteiden ulkomaalaisten asiak kaiden silmissä. Näillä näkymin ensi vuoden alusta voimaan tulevat päivitetyt PEFC-sertifikaattikriteerit vaativat vähintään 10 säästötai lahopuuta hehtaarille, kertoo Kalle Vanhatalo Tapiosta. ”On hyvä muistaa, että säästöpuut pysyvät metsässä, vaikka ne kaatuisivat. Nyt on huomattu, että kun muita myrskytuhopuita on haettu pois, kaatuneita puita on otettu myös säästöpuuryhmistä. Se on selkeä luonnonhoidollinen virhe ja vastoin PEFC-kriteerejä.” Vanhatalon mukaan harvalla uudistusalalla on niin paljon säästöpuita, että ne ylittävät kaatuessaan metsätuholaissa säädetyt, tuoreen kaatuneen puuston poistorajat.
• METSÄSTÄ 22 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Hakkuukoneen nosturi asettaa kaksi metriä pitkän ja metrin levyisen kitkentälaitteen kuusen taimen viereen. Kumipintaiset rivat puristuvat vastakkain ja vesat jäävät nalkkiin niiden väliin. Puolen metrin nosto irrottaa ne juurineen maasta. Kitketty taimikko näyttää samanlaiselta kuin raivaussahalla varhaisperattu. Samasta työstä ei silti ole kyse. Onnistuneen kitkennän jälkeen taimikko ei vesakoidu uudelleen, joten taimikonhoitoa ei enää jouduta uusimaan. Näin nuoren metsän hoidon kokonaiskustannukset jopa alenevat, vaikka konetyö on selvästi kalliimpaa kuin metsurin tekemä varhaisperkaus. ”Edes ensiharvennusta edeltävää ennakkoraivausta ei tarvita, koska vesakkoa ei ole”, lupaa Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Sahlman . Kertakitkennällä ensiharvennukseen Koneellinen kitkentä tekee tuloaan yksityismetsiin. Tämänkertaisen kesäkilpailun aiheena on ”Mun puujuttu”. Odotamme kiinnostavia kuvia ja kertomuksia teille lukijoille tärkeistä puuesineistä, rakkaista puista tai hauskoista tapahtumista metsässä. Puuesine voi olla peritty, itse tehty tai muuten tärkeä. Rakas puu voi kasvaa pihalla, metsässä tai puistossa. Tapahtuma taas voi olla minkälainen tahansa, joko todellisuudesta tai mielikuvamaailmasta. Riittää, että siihen liittyy puu. Kuvaksi sopivat sekä vanhat että uudet valokuvat. Myös piirros kelpaa hyvin. Kutsumme kilpailuun kaikenikäisiä lukijoitamme, joten kannattaa kysyä puujuttuja myös lapsilta ja lapsenlapsilta. Lähetä kuva ja vajaan liuskan eli noin 2000 merkin pituinen kirjoitus meille elokuun puoliväliin mennessä osoitteeseen Metsälehti, Kesäkilpailu, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki tai sähköpostilla palaute@ metsalehti.fi. Kilpailuohjeet löytyvät myös verkosta osoitteesta www.metsalehti.fi. Kolme parasta kuvaa ja tarinaa palkitsemme kätevällä repulla, jossa on eväsrasia jo valmiiksi. Reput on varustettu hyvillä heijastimilla. Frozzypack-eväsrasian kannen voi pakastaa, mikä pitää eväät tuoreina tuntikausia. Julkaisemme parhaita kuvia ja tarinoita syksyn lehdissä. Kaikki lehteen painetut puujutut palkitaan lisäksi kirjapalkinnolla. KESÄKILPAILU ”MUN PUUJUTTU” LÄHETÄ KUVA JA KERTOMUS VIIMEISTÄÄN 16.8.! Kitkentälaitteen sisälle jäävät vesat nostetaan juurineen maasta. Päivässä kone perkaa 1–1,5 hehtaarin alan.
• METSÄSTÄ 23 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 Taimien kasvu paranee Tyypillisiä kitkentäkohteita ovat mätästysalojen kuusentaimikot. Myös männyntaimikoita voidaan kitkeä. Paras aika kitkennälle on, kun taimet ovat noin metrisiä. Luonnonvarakeskus Luken tutkija Karri Uotilan mukaan 70–80 prosenttia taimikoista ei kitkennän jälkeen vesakoidu uudelleen. ”Varmimmin kitkentä onnistuu tasakokoisessa koivuvesakossa. Kantovesoja tuottava haavikko vesoo herkästi uudelleen.” Hänen mukaansa kitkennän jälkeen siemenistä syntyvät lehtipuut eivät enää saavuta taimia, joten niistä ei ole uhkaa taimikolle. Taimien kasvu nopeutuu, koska kitkennän jälkeen lehtipuiden juuristo ei kilpaile ravinteista ja vedestä. ”Taimien tyviosa kasvaa kitketyillä aloilla paksuutta viidennestä nopeammin kuin raivaussahatuissa taimikoissa. Pituuskasvu on ollut kuusi prosenttia parempaa”, Uotila toteaa. Noin viisi prosenttia taimista vaurioituu, kun kitkentä tehdään oikeaan aikaan. ”Metrinen taimikko taipuu koneen alle eikä vahingoitu. Lähinnä pyörien alle jäävät taimet särkyvät.” Vauriot lisääntyvät, jos kitkettävä taimikko on pituudeltaan yli metristä. Turvemailla taimet vaurioituvat herkästi, kun lähellä olevat lehtipuut nostetaan juurineen maasta. Varautumista työvoimapulaan Työ hinnoitellaan poistettavan puuston määrän ja pituuden mukaan. Sahlman arvioi, että työn keskihinta asettuu noin 700 euroon hehtaarilla. Varhaisperkauksen tuki, 160 euroa hehtaarilla pienentää metsänomistajan maksuosuutta. Sahlman huomauttaa, että myös näköpiirissä oleva työvoimapula pakottaa etsimään koneellisia metsän”TYÖVOIMAPULA PAKOTTAA ETSIMÄÄN KONEELLISIA METSÄNHOIDON RATKAISUJA.” Koneyrittäjä Antti Tuomainen on tyytyväinen, kun kitkentä tuo hakkuukoneelle kesätöitä. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva UPM:N metsänhoitoyhtiö Silvesta esitteli koneellisen metsänhoidon seuraavaa askelta. Luvassa on entistä edullisempaa metsänhoitoa, kun boorilannoitus tehdään taimikon kitkennän yhteydessä. ”Levitys on automatisoitu. Booria levitetään aina, kun kitkentälaite nostetaan maasta”, sanoi koneyrittäjä Jussi Hakkarainen . Opinnäytetyötä koneellisesta taimikonhoidosta tekevä metsäylioppilas Aino Koukku kertoi, että tämä tarkoittaa noin 5 000:ta boorisuihkua hehtaarille. ”Kertasuihkauksella liuosta leviää noin senttilitra. Näin hehtaarille tulee 50 litraa liuosta, josta 15 litraa on Bortrac-lannoitetta ja 35 litraa vettä.” Perinteisesti terveyslannoitukset, kuten muutkin metsänhoitotyöt, on tehty erillisinä työvaiheina. Tästä on seurannut ylimääräisiä kuluja koneiden siirroissa ja töiden järjestelyssä. Nyt niiltä voidaan välttyä. Tarjolla kaksi tukea Silvesta tarjoaa kitkentään yhdistettävää boorilannoitusta Itä-Suomen alueella kaikille yksityisille metsänomistajille. Toimitusjohtaja Jukka Koivumäen mukaan kitkentä ja boorilannoitus maksavat yhteensä 770 euroa hehtaarilta. Metsänomistajalle nettohinta alenee kemeratukien ansioista. Varhaishoidon tuki on 160 euroa hehtaarilla. Lisäksi boorilannoiBoori metsään kitkennän yhteydessä Boorin puutos aiheuttaa kuusentaimien pensastumista ja latvasilmujen kuolemia. Lannoitus elvyttää taimet jo seuraavan kasvukauden aikana. tuksen kuluista katetaan 40 prosenttia, siis noin 80 euroa hehtaarille. Maksettavaa jää näin reilut 500 euroa. Boorivaje vaivaa vanhoja kaskimaita, joita Itä-Suomessa on satoja tuhansia hehtaareita. Tähän asti terveyslannoitukset on keskitetty kasvatusmetsiin. Boorin puutos vaivaa myös pieniä taimikoita. Oireita ovat taimien hidas kasvu, latvasilmujen kuolemat sekä taimien pensastuminen. Lannoitus korjaa boorivajeen kymmeniksi vuosiksi. hoidon ratkaisuja. ”Työllistämme mieluummin kotimaisia koneyrittäjä kuin vierastyövoimaa.” Hän vakuuttaa, että metsureille riittää töitä, vaikka kitkentä yleistyisikin. ”Ennakkoraivauksilla ja varttuneissa taimikoissa hoidossa riittää yhä töitä.” Kitkentää 30 koneella Tähän asti vesakoita on kitketty lähinnä UPM:n omissa ja sen asiakkaiden metsissä. Menetelmä on kehitetty UPM:n ja Pohjois-Karjalassa toimivan konepaja Pentin Paja Oy:n yhteistyönä. Kitkentälaitteita on myyty noin 30 kappaletta. Metsänhoitoyhdistyksistä ensimmäisenä kitkentää tarjoaa Pohjois-Savo. Se pestasi viime keväänä maaninkalaisen metsäkoneurakoitsija Antti Tuomaisen hoitamaan savolaismetsänomistajien taimikoita. Tuomainen on tyytyväinen savolaismetsänomistajien ennakkoluu”Kitkentä on kustannustehokas tapa hoitaa metsiä”, vakuuttaa toiminnanjohtaja Pekka Sahlman Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksestä. JUSSI COLLIN Vesakkoruiskutukset poikivat ison kiistan 1970-luvulla luonnonsuojelijoiden ja metsäväen välillä. Etenkin lentoruiskutukset ärsyttivät, esimerkiksi kesällä 1975 vastustajat estivät ruiskutuskoneen nousun Ilomantsissa istumalla tiellä. Metsälehdessä todettiinkin, että ”vesakkosota kytee yhä” . Metsäammattilaisten mukaan kemiallinen vesakontorjunta oli tarpeellista, mutta myös vaikeasti korvattavaa mekaanisilla menetelmillä. Taloudellisten syiden lisäksi käyttöä perusteltiin sekä tutkimustiedolla että yli parinkymmenen vuoden kokemuksilla. ”Kyse on kansakunnan leivästä” , metsänhoitaja Matti Oksanen Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitosta totesi. Hän muistutti lentokoneella tehtävän vesakontorjunnan tulevan jopa viisi kertaa halvemmaksi kuin vesurityönä tehdyn perkauksen. Lisäksi Oksanen piti vaikeimpien taimistojen perkausta mekaanisesti suorastaan ”epäinhimillisenä työnä” . Vastustajat puolestaan vetosivat muun muassa riittämättömään tietoon: ”Mitä tapahtuu, kun aineet luonnossa hajoavat, mitä se vaikuttaa koko eloyhteisöön? ” Kiistassa oli mukana myös vahva tunnelataus. Metsälehden mukaan ruiskutusten vastustajien filosofiana oli, ettei ”ihmisellä ole oikeutta harventaa nykyisen tiedon perusteella niin paljon eliöstöä kuin ruiskutusaloilla tapahtuu”. Myrkkyjen pitkäaikaisista vaikutuksista kannettiin huolta yleisemminkin ja samana kesänä Jyväskylän yliopistolla aloitettiin viisivuotinen vesakon torjunta-aineiden seurannan. Lisätieto oli tarpeen, sillä ”tärkeimmän rikkakasvimyrkkymme MCPA:n hajaantumistuotteet maaperässä ja kasveissa ovat huonosti tunnettuja” , professori Jaakko Paasivirta arvioi. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Vesakontorjuntaa taivaalta lottomuuteen. Töitä on jonossa ainakin lumien tuloon asti. ”Uskon, että tilauksia tulee lisää, kun metsänomistajat näkevät työn jälkeä.” UUTINEN VUONNA 1975 Metsähallitus käytti kesällä 1975 helikopteria vesakkojen lentoruiskutuksessa.
• P I L K K E I T Ä 24 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA EN TIEDÄ , mihin myrkkyyn viittaa ilmaisu myrkynvihreä. Sen sijaan keltakarpeen voimakas väri johtuu myrkyllisestä vulpiinihaposta. Keltaröyhelö on aivan yleinen kangasmetsien laji, joka on helppo tunnistaa värinsä ja kasvupaikkojen perusteella: se kasvaa kannoilla, puiden tyvillä, katajan oksilla, varvuilla ja risuilla niin matalalla, että talvella peittyy lumen alle. Keltaröyhelö on meillä yleinen, mutta se, kuten monet muutkin havumetsien lajit, on Brittein saarilla jo uhanalaisten listalla. Useimmat jäkälät erittävät suojakseen fenoleita ja muita kitkeriä tai ainakin joillekin eliöille myrkyllisiä aineita. Niitä sanotaan jäkäläaineiksi. Joitakin jäkäliä ihminen on käyttänyt hyväkseen sellaisenaan tai uuttamalla niistä rohtoja. Keltaröyhelössä vulpiinihappoa on verraten vähän, mutta pensasmaista, nyt jo Suomesta hävinnyttä takkujäkälää käytettiin vielä 1700-luvulla kettujen ja susien metsästyksessä. Siksi se sai tieteelliseksi nimekseen Letharia vulpina , kuolemaksi ketuille, ja sieltä siis tulee myös vulpiinihapon nimi. Pienikokoinen ja risukoissa kasvava jäkälä ei tarvitse myrkkyä suojakseen nisäkkäitä vastaan, vaan oletettavasti se suojaa etanoilta, kotiloilta ja hyönteisiltä. Ehkä vulpiinihappo auttaa myös elintilan säilyttämisessä, sillä se hillitsee sammalten ja kukkakasvien kasvua ja estää siementen itämisen. Luonto ei siis ole mikään rauhanomainen paratiisi, vaan jopa pienimmätkin eliöt joutuvat taistelemaan elintilastaan. Taistoa käydään suurelta osin kemiallisena sotana, jota ihmisen on vaikea suorilla havainnoilla todeta. Luultavasti jäkälien, sienten ja kasvien myrkyt on suurelta osin suunnattu lähimpiä naapureita vastaan, turvaamaan oma menestys raa’assa elämän taistossa – vaikka kyllä naapurisovusta ja -avustakin löytyy esimerkkejä. Myrkynkeltainen jäkälä Edellisessä Metsälehdessä (12/2015) Heikki Smolander ottaa esille tärkeitä asioita mallilaskelmien käytöstä, tieteellisestä keskustelusta ja tutkimuksen käytäntöön soveltamisesta. Mallilaskelmat tai simulointi on tärkeä työkalu ja soveltuu uusien ideoiden hahmotteluun kirjoituspöydän ääressä. Metsäluonto on kuitenkin sen verran monimutkainen kokonaisuus, että sen todenmukainen kuvaaminen pelkästään mallilaskelmilla on hankalaa. Kehittyneillä simulaattoreilla kuten Luonnonvarakeskuksen Melalla tai Motilla voidaan kuitenkin laskea hyviä tulevaisuuden ennusteita käytännönkin tarpeisiin. Nämä työkalut perustuvat suureen määrään maastomittauksia, ja niitä kehitetään koko ajan. Mallit on kehitetty meikäläisiä metsäolosuhteita vastaaviksi kotimaisia aineistoja ja maastomittauksia käyttäen. Tutkimuksessa on tarpeen soveltaa hyvin monenlaisia mallikehitelmiä ja kysyä avoimesti uusia kysymyksiä sekä haastaa aiempia ajatusmalleja. Tämä on sitä Smolanderin kaipaaman tieteellisen keskustelun rakennusainetta. Tutkijan tulee testata uusia ajatuksia ja julkaista käyttämänsä aineistot, mallit ja tulokset tiedeyhteisön arvioitavaksi. Se arvioi sopivatko aineistot ja mallit asetettuun tutkimusongelmaan ja millaisia johtopäätöksiä tuloksista voidaan tehdä. Vasta kun todetaan aineistojen ja mallien sopivan ja samanlaisia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa ja käytännön kokeissa, voidaan ryhtyä miettimään onko tuloksilla merkitystä käytännön toiminnassa. Esimerkiksi taimikonhoidon osalta tämä on syytä varmistaa vielä käytännön kokeilla ja seurantatutkimuksilla ennen kuin uusia kattavia suosituksia ryhdytään antamaan. Smolanderin esille ottamassa tiedotteessa kerrottiin yhden tutkimuksen tuloksista eikä sillä perusteella ole tarkoitus antaa uusia käytännön suosituksia. Tieteellistä keskustelua samoin kun käytännön kokemusperäistä osaamista siis tarvitaan jatkossakin. Entä sitten se varsinainen asia – lehtipuut havupuuvaltaisessa taimikossa. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Omissa havupuutaimikoissani, joissa tavoittelen hyvää taloudellista tulosta, lehtipuilla on paikkansa siellä mistä havupuun taimia puuttuu – siis aukkojen täydentäjinä. Täystiheässä havupuuntaimikossa lehtipuut edelleen parhaan tietoni mukaan hidastavat havupuiden kasvua – ovat siis kohteena raivaussahaa ulkoiluttaessani. Simulointi vaikkapa Motti-simulaattorilla on mielenkiintoista esimerkiksi sellaisissa kohteissa joissa ”hirvi”-merkkinen luonnonsimulaattori on muuttanut männyntaimikon lehtipuuvaltaiseksi. Siellä kun taimikonhoitovaiheessa usein iskee ajatus, että jos siitä kuitenkin vielä metsä tulisi. Myöhemmin alkaa kuitenkin epäilyttää kun naapurissa ilman tuhoja oleva metsikkö alkaa saapua jo ensiharvennusvaiheeseen ja hirven asustelema on vielä kaukana siitä. Olisiko silti pitänyt pistää kaikki uusiksi ja istuttaa uudet männyt? Metsänomistaja, jolla metsänomistamisen tavoite on joku muu kun esimerkiksi puun tuottaminen, saattaa tietenkin ajatella toisin. JARI VARJO Tutkimusja asiakkuusjohtaja Luonnonvarakeskus (Luke) Luken tutkimusjohtaja Varjo vastaa Smolanderille METSÄPILA Timo T oiv anen Keltaröyhelö ei yleensä tee kotelomaljoja, vaan lisääntyy keltaisten jäkälämurujen, sore dioiden, avulla.
• PILKKEITÄ 25 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 JERE MALINEN, teksti ja kuvat Aikoinaan karhu asutti Euroopan. Ensimmäisenä se kitkettiin asutuilta saarilta, Britanniasta jo tuhat vuotta sitten. Seuraavana kato kävi Manner-Euroopassa. Metsä, vuoristo ja valtio kerrallaan karhu sai väistyä ihmisen tieltä. Syrjäiseen pohjolaan karhukato iski viimeisenä. Suomessa 1700ja 1800-luvuilla saalis kohosi kiivaimpina pyyntivuosina arviolta yli 200 karhuun. Toisaalta vuosien välillä oli isoja heittoja, eikä saalistilastointi ollut erehtymätöntä. Joka tapauksessa karhuja kyllä oli, sillä pelkästään Suomen kuuluisin karhunmetsästäjä Martti Kitunen (1747–1833) kaatoi elinaikanaan lähes 200 aikuista karhua. Riistantutkijat ovatkin jälkikäteen arvioineet 1800-luvulla Suomessa eläneen noin 2 000, ehkä jopa 3 000 karhua. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa elää noin 1 500 karhua. EU tuplasi karhut ja saaliin Tultaessa 1900-luvulle karhut oli pyydetty vähiin. Vuosisaalis oli enää muutamia kymmeniä yksilöitä, pääasiassa Itäja Pohjois-Suomesta kaadettuja kontioita. 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Suomi kuohui kansakuntana. Kun yhteiskunnissa kärhämät kärjistyvät, on suurpedoilla tapana hyötyä – ihmiset jahtaavat toisiaan, vähemmän petoja. Karhukantakin sai salomailla toipua hiljalleen. 1960-luvulla vuosisaalis nousi jälleen lähelle sataa karhua. Se oli kuitenkin liikaa karhujen määrään nähden. Kannankehitys matasi ylipyynnin takia muutamassa sadassa karhussa. Vuonna 1978 Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos ryhtyi arvioimaan talvehtivaa karhukantaa. 1980-luvulla karhumäärä keikkui 400–500 otsossa. Vasta kun karhunmetsästystä tiukennettiin rajusti vuoden 1993 metsästyslain täysremontissa ja saalismäärät putosivat takaisin muutamaan kymmeneen yksilöön, alkoi karhukannan viime vuosiin asti jatkunut voimakas kasvu. 2000-luvulla karhusaalis on vaihdellut 68–198 yksilössä. Tällä kertaa karhu on kestänyt hyvin metsästystä, sillä kanta ennätti kivuta lähelle 2 000 otusta ennen kuin kaatolupamäärä nostettiin hetkellisesti lähelle 200. Vastoin yleistä oletusta EU on Taas tarvitaan karhukorentoja Viikon päästä alkavan jahtikauden aikana kaadetaan noin 130 karhua. Välillä lähes romahtanut kanta on EU-aikana vahvistunut. ”KESKISUOMESSA ON ASUSTANUT NÄIN PALJON KARHUJA VIIMEKSI 1800LUVULLA.” Kun karhu on kaadettu, tassut eivät saisi enää tavoittaa maata. Vuosisataisten perinteiden mukaisesti kunnioitettu saalis kannetaan korennolla metsästä pois. todellisuudessa edesauttanut tuntuvasti maamme karhunmetsästystä. Tähän mennessä EU-Suomessa (1995–2014) on kaadettu lähes 2 000 karhua. Samana aikana ennen unionia (1975–1994) saalista kertyi alle tuhannen karhun verran. Tiukemman säätelyn ansiosta karhu on runsastunut ja levittäytynyt läpi Suomen. Samalla sen pyyntiä on voitu lisätä. Karhumetsälle on päässyt yhä useampi suomalainen niilläkin seuduilla, missä viimeksi on kaadettu karhuja 1800-luvulla. Karhujahtia KeskiSuomesta Satakuntaan Oivin esimerkki karhun uudesta tulemisesta osuu Suomenselän eteläosiin. Kolmen maakunnan rajaseudulla asustaa nykyään Suomen tihein karhukanta. Keski-Suomen länsiosassa, Pohjanmaan itäosassa ja Pohjois-Hämeen koillisnurkassa eläintiheys ohittaa jopa Itä-Suomen parhaat karhukunnaat. ”Keski-Suomesta on pyydetty sotien jälkeen noin 50 karhua, valtaosa aivan viime vuosina. Maakunnassa on asustanut näin paljon karhuja viimeksi 1800-luvulla”, riistapäällikkö Jukka Purhonen sanoo. Riistantutkijat arvioivat seutukunnalla asustavan tällä hetkellä noin 200 yli vuoden ikäistä karhua. Niiden, kuten muidenkin maamme karhujen metsästyskausi käynnistyy totutusti elokuun 20. päivä. Niin kutsutulle levittäytymisvyöhykkeelle Keski-Suomeen on myönnetty täksi kaudeksi seitsemän karhulupaa, kun vielä kaksi vuotta sitten oli lupa kaataa ennätykselliset 16 karhua. ”Metsästyksen myötä karhujen määrä on vähentynyt, mutta kyllä niitä vielä riittää kaadettavaksi asti. Metsälle lähtöä odotetaan jo”, Karstulan-Kyyjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tero Lahtinen tiivistää Keski-Suomen karhumiesten tunnelmia. Koko Suomessa on lupa kaataa 133 karhua, 18 enemmän kuin viime syksynä. Lupia on lisätty eniten poronhoitoalueelle sekä Länsi-Suomeen. Muun muassa pohjoisessa Satakunnassa päästään pitkään aikaan karhujahtiin. RIISTA Karhupomoille byrokratia tulee tutuksi. Tiukasti suojellun riistaeläimen metsästyksessä paperityöt vievät usein enemmän aikaa kuin itse jahti.
• PILKKEITÄ 26 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 PÄIVI KETOLAINEN teksti ja kuvat ON HEINÄKUINEN lauantaiehtoo Vehkakosken tanssilavan tietämillä. Alkamassa ovat jokakesäiset metsäiltamat, jotka tuovat väkeä Pohjaslahden kylälle Mänttä-Vilppulaan tungokseen asti. Nähtävää ja koettavaa on kasattu paikalle runsaasti. On moottorisahataidetta ja tarinoita karhumetsiltä. On leikkimielistä pöllin päällä juoksua ja voimamieskisaa, mutta toisaalla tarjoillaan myös tiukkasyistä metsäasiaa. Paneelikeskustelun ydin pureutuu biotuotteisiin. Erityisesti yleisöä kiinnostaa, mitä Äänekoskelle rakennettava biotuotetehdas merkitsee lähiseutujen metsänomistajille. ”Jatkossa tehtaan portista saapuu täysi puurekka joka neljäs minuutti vuorokaudet ympäri. Hankintasäde on vähintään 150 kilometriä Äänekoskelta”, kuvailee asiakaspäällikkö Mikko Välikoski Metsä Groupilta tulevaisuuden näkymiä. Jos otetaan harppi käteen, myös Virroilla asuvan Heikki Mäkisen metsä kuuluu tulevan biotuotetehtaan reviirille. ”Toiveeni olisi, että varsinkin harvennuspuun hinta nousee uuden tehtaan myötä”, tuumii omissa metsissään hoitoharvennuksia tekevä Mäkinen. Metsä kuuluu kaikille Illan hämärtyessä iltamiin saapuu metsien miesten ja naisten lisäksi tanssiväkeä. Illan pääesiintyjä on Jorma Kääriäinen orkestereineen. ”Oma puolen hehtaarin metsäni on paikka, josta saan mielenrauhaa ja voimavaroja”, kuvailee Kääriäinen suhdettaan metsään. Vilppulassa asuvaa Tero Viikiä ja hänen 13-vuotiasta poikaansa Tomia kiinnosti iltamareissun kokonaispaletti. Lähinnä metsästyksen merkeissä metsiä samoilevat miehet saivat iltamista paljon uutta tietoa. ”Mieleen jäi ainakin, että kirjanpainajan toukalle on kehitetty pyydystysloukku”, hymyili Viiki. Sivummalla pöytään on kannettu kokonainen palvipossu, josta emännät veistävät siivuja nälkäisten lautasille. Jono on katkeamaton. Mutta mihin perustuu metsäaiheisten iltamien suosio? Parhaimpina kesinä yleisöä on ollut liki parituhatta henkeä. ”Meillä päin metsä on kaikkien ulottuvilla. Joka vuosi olemme keksineet iltamiin ajankohtaisia ja kiinnostavia aiheita”, vastaa iltamien puuhamies Pekka Tamminen . Vihreitä oksia Metsäalan imago on vaihteeksi hyvässä vedossa. Parkanon luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tytti Sarjala valottaa yleisölle kasviperäisten tuotteiden näkymiä lääketieteessä ja kosmetiikassa. Moni höristelee korviaan kuullessaan, että jopa havunneulaset saattavat olla tulevaisuuTunnelmaa ja tömäkkää asiaa Vehkakosken metsäiltamissa pöllit pyörivät ja helmat heiluivat. Jorma Kääriäinen ja Yhden tähden orkesteri tanssitti metsäväkeä Vehkakoskella. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Saija Huuskonen, Jari Hynynen, Sauli Valkonen (toim.) Kirja tarjoaa metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle kattavan tietopaketin metsien kasvattamiseksi taimikoista päätehakkuisiin. Näkökulmana on puun tuottaminen taloudellisesti kannattavasti metsän muita tuotteita, hyötyjä ja ekologisen kestävyyden ylläpitoa unohtamatta. Kirjassa opastetaan sekä tasaikäisrakenteisen että eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen eri menetelmiin ja niiden perusteisiin viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hinta 42 € Metsänkasvatus menetelmät ja kannattavuus dessa arvokasta kauppatavaraa. Oman kapean oksansa metsäalasta on napannut nettikauppaa pitävä yrittäjä Kimmo Hynynen . Hän esittelee iltamissa tuotteitaan. ”Välitän puunkantimia. Vaihtoehtoja on paljon muitakin kuin perinteinen pärekoppa”, hän sanoo. Hynysen idea perustuu tosiasiaan, että asunnoissa on yhä useammin jonkinlainen tulisija. Polttopuita pitää säilyttää joko isoissa tai pienissä erissä. Niinpä Hynysellä on tarjontaa jättisäkeistä designtuotteisiin saakka. ”Verkkokauppa on maaseudun mahdollisuus”, painottaa Virroilla työskentelevä yrittäjä. Yrittäjä Kimmo Hynynen tietää, että puunkantimia tarvitaan moneen lähtöön. Palvipossu vei nälän iltamavierailta.
• PILKKEITÄ 27 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 ARI KOMULAINEN, teksti ja kuva KUHMON itäosassa valtakunnan rajan vieressä sijaitsee Elimyssalon luonnonsuojelualue. Se perustettiin 1970-luvun puolimaissa suojelemaan silloisen Neuvostoliiton alueelta lähes sadan vuoden tauon jälkeen maahamme vaeltanutta metsäeli suomenpeuraa. Peuran lisäksi Elimyssalo ja muut läheiset suojelualueet ovat säästäneet sirpaleita alkuperäisestä kainuulaisesta metsäerämaasta. Kirveenkäymätön tuo salo ei ole, siitä kertovat maatuneet kannot ja kuusen ylivalta – kuten ei liene juuri mikään kolkka maassamme. Vuonna 1989 näistä Kuhmon rajanpinnan suojelualueista perustettiin rajan molemmille puolille yltävä Ystävyyden puisto ja luonnonsuojelualue. Puut täynnä naavaa ja luppoa Peuroja ei Elimyssalolla 70ja 80-lukujen tapaan enää ole, vaan ne ovat siirtyneet lännemmäksi. Kevään retkellä tavattiin alle puolenkymmenen eläimen jäljet. Sen sijaan metsää ja suota Elimyssalolla riittää ihasteltavaksi. Etenkin kankaiden pohjoisja koillisreunojen rämeillä, suon vaihtuma-alueella, puut ovat täynnä naavaa ja luppoa. Edellisestä käyntikerrasta vajaan kymmenen vuoden takaa nämä puissa kasvavat jäkälät ovat silmämääräisesti arvioiden runsastuneet huomattavasti. Naavat, lupot ja jäkälät ovat erittäin herkkiä ilman epäpuhtauksille, koska niillä ei ole juuria vaan ne saavat kaiken ravintonsa suoraan ilmasta. Elimyssalolle ilmansaasteista suurin osa tulee rajan takaa. Kostamuksen kaivoskombinaatti on vain 50 kilometrin etäisyydellä – korkealta vaaralta voi nähdä koillisen horisontista kombinaatin massiiviset savua tupruttavat piiput. Kombinaatti tuottaa rautapellettejä avolouhoksesta, ja malmin rikastaminen pelleteiksi tuottaa 40 prosenttia Karjalan tasavallan rikkipäästöistä. Onneksi länsituulet ovat viime vuosina olleet vallitsevina. Tilanne olisi vieläkin parempi, jos kombinaatti saisi päästönsä puristettua länsimaiselle tasolle. Naava kasvaa Elimyssalolla Kostamon laskeuma uhkaa Ystävyyden puistoa. Juha Jormanainen: Suomalainen rapukirja. Metsäkustannus 2015. 216 sivua. Hinta 35 euroa. Ravustuskausi on jälleen alkanut ja kestää lokakuun loppuun. Siksikin nyt kannattaa tutustua uuteen rapuaiheiseen kirjaan, Juha Jormanaisen teokseen Suomalainen rapukirja. Tietokirjailija ja valokuvaaja Juha Jormanainen tunnetaan lukuisista eräkirjoistaan, jotka käsittelevät muun muassa kalastusta, metsästystä ja eräruokia. Suomalainen rapukirja kertoo kaiken olennaisen ravuista: niiden historiasta, sairauksista ja pyydystämisestä sekä omasta rapukulttuuristamme päätyen rapukesteihin viiniehdotuksineen ja snapsilauluineen. Ravut ovat olleet paitsi katolisen ajan paastoruokaa myös varsinkin aateliston ja kuninkaallisten juhlaruokaa. Tunnettuja rapujen ystäviä olivat muun Vaasa-kuninkaat ja Napoleon. Suomessa ravustusbuumi alkoi 1800-luvun loppupuolella, kun rapuja alettiin viedä ulkomaille, muun muassa Pietariin. Ennätysvuonna 1900 Suomesta vietiin jopa 15 miljoonaa rapua. Ravustus oli tuottoisaa, ja maalaisväestö pyydysti ahkerasti rapuja, mutta ei itse syönyt näitä omituisia olentoja. Vasta 1900-luvun lopulla suomalaiset, erityisesti kaupunkilaiset, oppivat herkuttelemaan ravuilla, kun täplärapuja on tullut markkinoille edulliseen hintaan. Suomalainen rapukirja on runsaasti kuvitettu, 200 sivulla on noin 170 kuvaa, joten jokaisella aukeamalla on vähintään yksi kuva. Järvimaisemaja ravustuskuvien joukossa on tarkkoja lähikuvia muun muassa meidän rapulajeistamme (jokirapu ja kapeasaksirapu sekä muualta tuotu täplärapu) ja niiden sairauksista, jolloin ne täydentävät ja havainnollistavat sopivasti kirjan asiantuntevaa ja osuvaa tekstiä. Kirja antaa runsaasti vinkkejä varsinkin aloitteleville ravustajille ravustuslupien hakemisessa, mertojen desinfioinnissa, parhaista syöteistä ja syöntipaikoista sekä tietysti rapujen keittämisessä. Yhdentoista kuvan sarja ravun syömisestä rapuveistä apuna käyttäen on hyvin valaiseva. Jormanaisen mukaan ravun oikeaoppinen syöminen kuuluu suomalaisen yleissivistykseen ja taidon oppii vain harjoittelemalla. Jormanaisen mielestä paras rapu on kotimainen jokirapu, jota myös jaloravuksi kutsutaan. Ulkomaiset pakasteravut hän tuomitsee täysin. Ne saa hänen puolestaan jättää kaupan pakastealtaisiin. Suomalainen rapukirja on näyttävä lahjakirja ja oiva tietokirja kaikille luonnonantimista kiinnostuneille. Taitollisesti kirja on monimuotoinen ja värikäs, osa tekstistä on kaunokirjoitusta ja eri väreillä toteutettua. Punaista väriä on käytetty eniten – sitä on lukuisissa keitettyjen rapujen kuvissa ja myös kirjan kannessa, jossa punaisen ravun pinta on hauskan karhea ja elävän tuntuinen. MARJA HARTOLA Opas ravuista nauttimiseen KIRJAT Naava on erinomainen ilmanlaadun mittari. Toistaiseksi sitä Elimyssalolla vielä riittää.
• PILKKEITÄ 28 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 Tulokset Miesten sarja: 1. Hannu Hanhimäki, Mhy Keskipohja, 171 p. 2. Martti Sianoja, Mhy Pirkanmaa, 170 p. 3. Mikko Kiviluoma, Mhy Lakeus, 170 p. 4. Heikki Kokkonen, Mhy Mänty-Saimaa, 169 p. 5. Kullervo Kanniainen, Siikajoki 168 p. Naisten sarja: 1. Riitta Salokas, Mhy Päijänne, 163 p. 2. Maire Kalliokoski, Mhy Päijät-Häme 162 p. 3. Tuula Kallinen, Mhy Siikalakeus, 160 p. 4. Pirkko Säynätmäki, Mhy Päijänne, 158 p. 5. Eila Kuha, Mhy Pohjois-Karjala, 158 p. Nuorten sarja 1. Mika Hanhimäki, Mhy Keski-Pohja, 145 p. 2 .Ossi Mäki-Latvala, Mhy Ilmajoki, 139 p. 3. Jatta Mikkanen, Mhy Mänty-Saimaa, 138 p. 4. Velimatti Häkkilä, Siikajoki, 134 p. 5. Akseli Rantanen, Mhy Päijät-Häme, 131 p. Joukkuekilpailu 1. Mhy Pirkanmaa 1, 477 p. 2. Mhy Suomenselkä 1 475 p. 3. Mhy Päijänne Konkarit, 474 p. LUKIJAKYSYMYS MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Alahärmäläisessä Hanhi mäen talossa ei jatkossa pitäisi olla raivaussahoista pulaa. Viime perjantaina kaksi uutta konetta lähti isä-Hannun ja Mika -pojan matkaan Hartolasta metsänomistajien metsätaidon suomenmestaruuskilpailuiden voittopalkintoina. Miehet korjasivat ykkössijat sekä miesten että nuorten sarjoista. Eivätkä palkintosahat ole perheen ensimmäiset. Mika nappasi voiton jo Kuopion kisoissa kaksi vuotta sitten – silloinkin ykköspalkintona oli raivaussaha. Hannu Hanhimäelle mestaruus oli ensimmäinen. Voitto tuli kolmannella yrittämällä. ”Innostuin metsätaitokilpailuista vasta varttuneella iällä. Menin mukaan, kun nuoret harjoittelivat metsätaitoja 4H-kerhossa.” Taitoa ja tuuria Metsätaitokilpailussa mitataan osallistujien metsänarviointitaitoja. Tehtäviä on 15, joista suurimman pistepotin antavat puuston tilavuuden arviointi ja leimaus. ”Leimaustehtävässä menestyminen vaatii taidon lisäksi aina vähän tuuria. Virheetön suoritus on ratamestarin näkemys oikeasta leimauksesta.” Ratamestari Markku Nieminen sai kiitosta radasta. ”Vaativat tehtävät erottivat jyvät akanoista. Tosin rata oli tavallista pidempi ja koealat suurempia. Näin varsinkin leimauksessa tuli kiire”, Hannu Hanhimäki korosti. Sukupolvien metsätaitokilpailu Metsänomistajien metsätaidon SM-kisat päättyivät alahärmäläisjuhliin. Kesäkuun Metsälehdessä oli juttua nestemäisen boorilannoitteen levittämisestä. Mistä näitä kuvissa olleita ruiskuja saa ostaa, ja mitä moottoriruisku maksaa? Jutun pääkuvan moottoriruisku on Stihlin malli SR 450. Sen tankkiin mahtuu 15 litraa liuosta. Ruisku maksaa noin 850 euroa. Laitteita myyvät Stilh-kauppiaat kautta maan. Stihlin moottoriruisku on laadukas ja tehokas laite boorin tai glyfosaatin levitykseen. Jutun pikkukuvan käsiruisku on mallia Hozelock 26-4507. Se maksaa K-raudan nettikaupassa 24,95 euroa. Metsien boorilannoitukseen oheinen laite on aika pieni, tankkiin mahtuu liuosta kerralla seitsemän litraa. Hozenlockin 16 litran tankilla varustettu käsikäyttöinen reppuruisku Stihl SR-450 moottoriruisku on toimintavarma laite esimerkiksi booriliuoksen levittämiseen. Perikunta, johon kuuluu kolme sisarusta, omistaa pienen metsätilan (alle 10 hehtaaria), sekä lisäksi neljänneksen osuuden metsäyhtymästä, jonka osakkaita ovat vainajan kolme sisarusta. (suuruudeltaan vajaa 10 hehtaaria). Perikunnan jäsenet haluavat myydä osuutensa metsäyhtymästä. Muut yhtymän osakkaat haluaisivat ko. osuuden osaksi nykyistä metsäyhtymää, jonka omistuspohja siten kapenisi kolmen osakkaan yhtymäksi, josta kukin omistaisi yhden kolmasosan. Miten tällainen kauppa voidaan käytännössä järjestää, ja miten se verotusta ajatellen olisi edullisinta hoitaa? Mikä on verotuksellisesti perikunnan kannalta edullisinta: a) että perikunta myy koko osuuden ennen pesän osituksen suorittamista, vai b) että osakas tai osakkaat osituksen jälkeen myyvät heille osituksessa tulleet osuudet kukin yksityisesti? Puutavaran tai metsäalueen myynti perikunnan omistamalta tilalta voi olla tarpeen perintöverosta selviytymistä varten. Jos myynti suoritetaan perikunnan nimissä ennen ositusta, mitä veroseuraamuksia myynnistä on? Yhtymän osuuden kaupan voi tehdä ennen perinnönjakoa tai sen jälkeen. Myynnistä ei mene luovutusvoittoveroa, jos kauppahinta ei ylitä arvoa, josta on maksettu perintöverot. Jos kauppa tehdään ennen perinnönjakoa, niin myyjänä on kuolinpesä ja rahat tulevat kuolinpesälle. Perinnönjaon jälkeen jokainen yhtymän osakas on omistusosuutensa myyjä. Myynti voidaan toteuttaa yhdellä kauppakirjalla ja yhdellä kaupanvahvistuksella. Koska tilalle jää kolme omistajaa, niin he muodostavat verotusyhtymän. Kaupan jälkeen tehdään verottajalle yhtymäselvitys verolomake 36. Perikunta voi yksimielisellä päätöksellä tehdä puukauppaa. Vero on normaali puunmyynnistä maksettava vero. VÄINÖ SIKANEN Perikunnan metsän myynti maksaa K-raudassa 179 euroa. Käsikäyttöisiä reppuruiskuja on tarjolla lukemattomia malleja. Niitä löytyy K-raudan lisäksi esimerkiksi Agrimarketeista ja Uittokaluston nettimyymälästä. Muun muassa saksalaiset Solo-ruiskut tunnetaan laadukkaina laitteina. Kaikkein halvimpia reppuruiskuja kannattaa välttää. MIKKO RIIKILÄ LUKIJAKYSYMYS Maatilaa ja turkistarhaa hoitava Hanhimäki käyttää metsiään maltilla. ”Metsäyhtiöt korjaavat suurimman hyödyn puusta, ja me metsänomistajat hoidamme metsiä enempi talkoilla. Kuitupuun tienvarsihinta on sama kuin 25 vuotta sitten.” Päijät-Hämeen mhy perinteen jatkajaksi Metsänomistajien metsätaitokilpailut järjestettiin vuoden tauon jälkeen. Vuoteen 2013 asti Suomen metsäkeskus järjesti kisat. Viime vuonna kilpailuille ei löytynyt järjestäjää ja kisojen tulevaisuus oli vaarassa. Tämä vuonna Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistys otti vetovastuun. Jatkossa Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy jakaa kilpailuiden järjestäjän halukkaiden metsänhoitoyhdistysten joukosta. ”Kilpailut ovat silti avoimet kaikille metsänomistajille, siis myös niille, jotka eivät ole yhdistysten jäseniä”, toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen korostaa. Metsätaitokilpailut ovat ensisijaisesti varttuneemman metsänomistajakaartin harrastus. Tänä vuonna kisaan osallistui 350 kilpailijaa. Heistä valtaosa sai ikähyvityspisteistä, joita saavat tänä vuonna 60 vuotta täyttävät ja sitä vanhemmat kilpailijat. Alle 18-vuotiaille tarkoitetussa nuorten sarjassa oli yhdeksän osallistujaa. Osallistujamäärät ovat vuosien mittaan vähentyneet. Vielä pari vuotta sitten osallistujia oli noin 550. Eini Tulkki ja Eino Ruoppa arvioivat puun pituutta Metsänomistajien SMmetsätaitokisoissa Hartolassa. Nivalan Jaakko Niemimäki oli kisan nuorimpia osallistujia. Vielä tällä kertaa pisteet eivät riittäneet palkintosijoille. Mistä ruisku?
• PILKKEITÄ 29 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153 000 (KMT/14) Painopaikka Hämeen Paino Oy RANTAKIINTEISTÖ, Punkaharju, Särkilahti. 1,405 ha. Särkilahdenselän rannalla, omaa rantaviivaa reilut 400 m. Kohde sijaitsee Saukonsaarentien varrella, suora pääsy Saimaan vesireiteille. 2 rak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille, kummankin rakennusoikeus 150 k-m2. Mahdollista ostaa vain toinen paikka. Yhteishinta 180.000 €. RANTATONTTI, Punkaharju, Vuoriniemi 2 ha. Määräala Lautakota-järven rannalla. Kohde sijaitsee kauniilla Korpiniemellä, rantaviivaa n. 500 m etelään, länteen ja itään. Rakentamiseen haettava poikkeamislupa. Punkaharjulle n. 30 km, Parikkalaan n. 25 km, Savonlinnaan n. 60 km. 40.000 €. METSÄTILA, Punkaharju, Saukonsaari 25,96 ha. Pihlajaveden rannalla, peltoa n. 8 ha ja metsämaata n. 15,7 ha, hiekkapohj. rantaa n. 450 m. Tilalla on purkukunt. omakotitalo, konehalli/navetta, lato, rantasauna. Kohde myydään www. huutokaupat.com -internetsivustolla järjestettävässä nettihuutokaupassa, jonka kautta tarjoukset tulee jättää 15.9.15 klo 16 mennessä. Kohdenumero 192197. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. LOMAKOHDE, Ranua, Simojärvi 0,29 ha. Simojärven Impiössä sijaitsevalla kohteella n. vuonna 1991 valmistunut loma-asunto, varastorakennus ja rakoseinälato. Kohde sijaitsee kalaisan Simojärven itärannalla. Hp. 90 000 € METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan. 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Hp. 52.000 € Lisätiedot: www.laprim.fi Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Lieksa, Jaakonvaara 45,6 ha. Höntönvaarantiehen rajoittuva määräala tilasta Teppanala. Kokonaispuusto n. 5360 m3. Maapohjat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia. UPM Bonvesta -metsätila, ks. www.bonvesta.fi. 200.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Petrovaara/Polvela 164,9 ha. Yhtenäinen 3 palstasta koostuva tilaryhmä Juuassa n. 19 km taajamasta. Kokonaispuusto n. 16.920 m3, pääosin varttunutta kasvatusmetsää. Tuhkalannoitus tehty 2011 n. 28 ha alueelle ja n. 40 ha alueelle suunniteltu kunnostusojitusta. Ojalinjat avattu 2011-2012. UPM Bonvesta -metsätila, ks. www.bonvesta.fi. 474.500 €. METSÄPALSTA, Kuusamo 16,35 ha. Kuusamon pohjoisosassa, lähellä Kuusamo-Kemijärvi tietä. Hyvä metsäautotie kulkee tilan läpi. Pääosa nuorta kasvatusmetsää ja taimikoita kangasmailla, n. 5 ha suota. Puustoa n. 390 m3. Hp. 18.000 € / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Sönkkä 23 ha. Kaksi määräalaa Sönkän kylässä noin 16 km päässä Savonrannan taajamasta. Yhteispinta-ala n. 23 ha, kok.puusto n. 2700 m3, tukkipuun osuus noin ¼. Rehevät kasvupohjat, runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Koiralammen rannalla lomarakennuspaikka (RA). Mahdollisuus ostaa myös tilaan kuuluva noin 3 ha talouskeskus rakennuksineen. Mh. 95.000 € METSÄPALSTA, Kuhmo, Saunajärvi 10,2 ha. Runsaspuustoinen metsäpalsta. Kokonaispuusto n. 1280 m3, keskipuusto 126 m³/ha. Metsämaasta n. 7 ha on varttunutta kasvatusmetsää, loput nuoria taimikoita. Valtapuuna mänty, kasvupohjat pääosin tuoreita kivennäismaita. Helposti saavutettavissa. UPM Bonvesta -metsätila. 38.200 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvestametsätila. 80.500 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa ..................................................................................... www .jao.? ........................................ Haemme kolmea päätoimista Tuntiopettajaa metsäalalle Lisätietoja: www.jao.?/tyopaikat Jämsän ammattiopisto on nuorten ja aikuisten monialainen ammatillinen oppilaitos, joka kehittää seutua tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän ja oppilaitosten kanssa. Jämsän ammattiopisto on osa Jyväskylän koulutuskuntayhtymää. Jämsän ammattiopisto Toisen asteen koulutus/Tredu TUNTIOPETTAJA, METSÄALA 1-114-15 Tehtäviin kuuluu koneellisen puunkorjuun (harvesterit ja ajokoneet) monipuolinen käytännön ja teorian ammattiaineiden opetus luokassa, konehallissa, metsäkonesimulaattoreilla ja maastossa sekä kansainvälinen yhteistyö. Työ on osittain kaksivuorotyötä. Sijaisuus alkaa sopimuksen mukaan ja päättyy 5.6.2016. Toimipaikka on Metsätien toimipiste Ylöjärvellä. Kelpoisuusehdot määräytyvät opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 986/1998 § 13 mukaan: soveltuvaksi katsotaan metsäalan korkeakoulutasoinen tutkinto. Kelpoisuusvaatimukset täyttävien hakijoiden puuttuessa tehtävään voidaan valita henkilö, joka ei täytä kelpoisuusvaatimuksia. Tehtävään valitulta edellytetään koneellisen puunkorjuun vankkaa ja monipuolista käytännön osaamista ja työkokemusta sekä englannin kielitaitoa. Lisäksi edellytetään yhteistyökykyä, kehittävää otetta työhön sekä voimassaolevaa vähintään C-luokan ajokorttia. Eduksi katsotaan kokemus opetustyöstä ja käytännön työelämäyhteydet. Lisätiedot: vs. koulutuspäällikkö Mari Nieminen, puh. 040 801 6709. Hakuaika päättyy 19.8.2015. Katso tarkemmat kuvaukset ja hakuohjeet: www.tampere.fi/tyo Polku omaan metsään Mets äkirja metsälehti.fi
• PILKKEITÄ 30 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 NIMITYS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 90 VUOTTA 31.7. Sulo Kankkunen, metsätyömies täytti 90 vuotta, Jaama, Rääkkylä 80 VUOTTA 21.8. Matti Nenonen, metsänhoitaja, Savonlinna (perhepiirissä) 70 VUOTTA 24.8. Osmo Asikainen, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon valtuuston jäsen, Heinävesi 50 VUOTTA 17.8. Sari Laamanen, Metsänhoitoyhdistys Karhun valtuuston jäsen, Espoo 28.8. Jarmo Toivola, Otso metsäpalvelujen metsäpalveluesimies, Toholampi (matkoilla) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi tynyt ja jatkaa varmuudella voittokulkuaan varsinkin nyt, kun sille on vahva poliittinen tuki. ??? Kaikki energia on viime kädessä tavalla tai toisella peräisin auringosta, ja metsät ovat sangen tehokas koneisto, jolla aurinkoenergiaa otetaan talteen. Itse uskon, että aurinkoenergia tulee olemaan vallitseva energiamuoto tulevaisuudessa, mutta sitä ennen koem me bioenergian kukoistuskauden, jonka pituudesta ei kylläkään ole tietoa. Uskon myös, että kasvavan biotalouden myötä puuraaka-aineen hinta nousee ja puun energiakäyttö saattaa jossakin vaiheessa tulla liian kalliiksi. Hintavaihteluiden vaikutusta eri energiamuotojen suosioon näyttää kuitenkin olevan todella vaikeaa ennustaa, kuten öljyn hinnan aleneminen ja sen samanaikainen suosion lasku osoittaa. mastoneuvottelut painavat päälle, ja niitä odotellessa maailma näyttää kääntävän selkänsä fossiileille. Tahti on ollut yllättävän kova, ja jotenkin nyt vain tuntuu siltä, että olemme tulleet ratkaisevaan käänteeseen. Fossiilisten raaka-aineiden käytön väheneminen johtaa tietenkin siihen, että ne pitää korvata muilla tavoin. Suomen hallitusohjelmassa tavoitteena on lisätä bioenergian käyttöä mutta myös muut uusituvat energialähteet kuten aurinko ja tuuli ovat mukana tarkasteluissa. Maailman mittakaavassa ajatellaan että aurinkoenergian merkitys tulee nopeasti kasvamaan ja sillä pystytään tulevaisuudessa korvamaan hiilellä ja öljyllä tuotettua energiaa merkittävässä määrin. Suomessa aurinkoenergiasta ei olla toistaiseksi innostuttu ihan hirveästi kaiketi pitkän ja pimeän talven takia. Vähän siis olemme skeptisiä, mutta kaikeksi onneksi kuitenkin vähän uteliaita, niin että ainakin ensiaskelia aurinkoenergian käytöstä myös kotitalouksissa on jo otettu. Hallitusohjelmassa on erittäin kunnianhimoiset tavoitteet Suomen energiaomavaraisuuden lisäämisestä, joten aikamoista loikkaa voidaan silläkin rintamalla odottaa. Puun energiakäyttö on meillä lisäänMaan hallitus on päättänyt ottaa monenmoisia loikkia saadakseen rakkaan isänmaamme uuteen vauhtiin. Tuottavuusloikan ja digiloikan lisäksi näyttää nyt siltä, että vallitseva maailmanpoliittinen tilanne pitää öljyn hinnan alhaalla paljon pitemmällä tähtäimellä kuin on kuviteltu, ja outoa kyllä se tulee vauhdittamaan siirtymistä fossiilisista energialähteistä uusiutuviin. Heinäkuun loppupuolella uutisissa kuultiin, että isot öljyfirmat, muiden muassa Shell, ovat aikeissa vähentää työtekijöitä ja samalla uusien öljykenttien etsintää merkittävässä määrin. Yksistään Shell ilmoitti vähentävänsä 6 000 työpaikkaa eri puolilla maailmaa. Yhtiö työllistää maailmanlaajuisesti runsaat 90 000 henkilöä. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja on pitkään ollut suomalainen Jorma Ollila. ??? Fossiiliset raaka-aineet ovat joutuneet myös sijoittajien epäsuosioon niin, että jopa öljymaa Norja on vähentänyt sijoituksia mustaan kultaan. Pariisin ilKaikki auringosta MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva TANSKASSA , tuulimyllyjen luvatussa maassa, ilmasto-, energiaja rakennusministeri esitti viime vuonna toiveen luopua kivihiilen käytöstä seuraavan kymmenvuotiskauden kuluessa luonnon ja ilmaston turvaamiseksi. Kivihiilen käytön lisääntyminen 1700-luvulla saattoi tosin säästää myös maan viimeisiä luontaisia metsäalueita; polttopuuta kun ei tarvittu enää yhtä laajasti energiantuotantoon. Tätä nykyä maan metsistä pidetään enenevässä määrin hyvää huolta, ja etenkin metsien virkistyskäyttöön satsataan. Jouluisin tanskalaiset virkistävät myös naapurimaitansa mittavalla joulukuusituotannollaan. Tanska oli viimeisen jääkauden jälkeen pitkään lehtipuuvaltaisten metsien peittämä. Ihmisen toiminnan seurauksena metsät kuitenkin hupenivat vähitellen hakkuiden, laidunnuksen ja pellonraivauksen myötä. 1700-luvun lopussa kuningaskunnan metsiä oli erään arvion mukaan jäljellä enää parisen proHamletin jälkeiset havupuut ”NYKYTANSKASSA MYÖS KUNINKAALLISESSA PERHEESSÄ ON RAUHALLISEMPAA.” PÖYRY Konsulttiyhtiö Pöyryn uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu diplomi-insinööri Martin à Porta. Hän työskentelee tällä hetkellä Siemensin Euroopan Building Technologies -yksikön johtajana, mutta aloittaa Pöyryllä viimeistään ensi vuoden helmikuun alussa. senttia maapinta-alasta. Tanskan hätääntyneet viranomaiset laativat vuonna 1805 metsien käyttöä säätelevän lain, jonka turvin metsien määrä lähti pikkuhiljaa nousuun. Viimeisten sadan vuoden aikana metsäpinta-ala on noin kaksinkertaistunut, ja tänä päivänä jokaista tanskalaista kohden metsää on jo kymmenesosa hehtaaria. Suomessa vastaava suhdeluku on yli nelikymmenkertainen. Taistelu tuulta ja mätää vastaan Jyllannin niemimaalla Tanskan Atlantin puoleisella länsirannikolla tuulee tasaisen vinhasti. Kesälomamatkalla leijan lennättäminen onnistui leikki-ikäiseltä pojaltani vaivattomammin kuin itseltäni koskaan koto-Suomessa. Voimakkaan merituulen muovaama hiekkadyynivyöhyke on pitkälti puuton, mutta sisämaahan mentäessä istutetut havupuut ovat osoittautuneet oivallisiksi hiekansitojiksi eroosiota vastaan. Kuivia kuusenoksia on myös paikka paikoin ripoteltu rannan kävelyreiteille sitomaan irtohiekkaa. Rannikkopuiden tekninen laatu ei tosin metsänhoidollisessa mielessä ole kovin kaksinen. Pyökki ja tammi ovat tällä hetkellä maan yleisimpiä lehtipuita, mutta Tanskan ehdottomasti yleisin puulaji on metsäkuusi (Picea abies ) parinkymmenen prosentin osuudellaan. Kuusi ei kuulu Tanskan luontaiseen puulajistoon, vaan kaikki maan metsäkuuset ovat viljeltyjä. Merkittäviin viljelytulokkaisiin kuuluvat myös mänty, sitkankuusi sekä monet pihtakuusilajit. Kaikkiaan Tanskassa viljellään yli 500 puulajia. Shakespearen Hamletissa todettiin olevan ”jotain mätää Tanskanmaalla”. Prinssi Hamletin aikaan havumetsiä ei kuningaskunnassa tiettävästi vielä ollut. Nykyään havupuita on puolet valtakunnan metsistä. Tämän päivän Tanskassa myös kuninkaallisessa perheessä on rauhallisempaa. Puutkin ovat nykyhallitsijoiden suojeluksessa, ja eräänä hallinnon tavoitteena on vielä kaksinkertaistaa nykyinen metsäpinta-ala tulevien vuosikymmenten aikana. Jyllannin tuuliset rannikot ovat usein havupuuvaltaisia.
• PILKKEITÄ 31 13. ELOKUUTA 2015 u NRO 15 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Haritus onnistuu viilanohjaimella ? Metsäpeura teki paluun ? Metsän monet annit ? Mistä maanmittarille maksetaan? Seuraava Metsälehti ilmestyy 27. elokuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 27.8. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 15”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 11 on arvottu seuraaville kolmelle: Anitta Hurme, Nousiainen, Elli Pelkonen, Kitee ja Jorma Rauhala, Valkeala. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄKRYPTO 11, OIKEA RATKAISU MIKK O RIIKIL Ä METSÄKRYPTO 15
• Nauti metsän antimista. Suomalainen metsästys – linnuista suurriistaan Jere Malinen ja Veli-Matti Väänänen Suomalaiset ovat Euroopan innokkainta metsästyskansaa. Teos kertoo kattavasti kaikkien Suomen riistaeläinten metsästyksestä ja nostaa näkyvästi esille viime vuosien metsästyslainsäädännön uudistukset aina hanhenpyynnin rajoituksista biologisesti kestävään suden metsästykseen. Teksteihin on tallennettu kirjoittajien poikavuosista asti virinnyt rakkaus metsästykseen, ja ne tuovat suomalaisen riistan kaikkien ulottuville. Kirjan kuvat kertovat kiihkeistä metsästystilanteista ja hienoista tunnelmista. Riistabiologit Jere Malinen ja Veli-Matti Väänänen ovat tunnettuja suomalaisia metsästyskirjoittajia. Kaksikon yhteis työnä ovat aiemmin ilmestyneet Käytännön riistanhoito (2002) sekä Suomalainen metsästys (2006). Hinta 42 € Pieni sienikirja Pelle Holmberg ja Hans Marklund Ruotsalainen klassikkosienikirja nyt vihdoin uudistettuna laitoksena suomeksi. Kirja sisältää yleisimpien ruokasienien tunnistamisohjeet, yksityiskohtaiset kuvat sienistä sekä niiden kasvuympäristöstä ja vinkkejä poimimiseen, puhdistamiseen, ruoanlaittoon sekä säilöntään. Käytännöllinen symbolijärjestelmä varoittaa sekoittamasta ruokasieniä myrkkysieniin. Pelle Holmberg ja Hans Marklund ovat biologeja ja opettajia, ja he ovat työskennelleet vuosia sienitietouden levittämisen parissa. Hinta 19,90 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys.