• Se pp o Sa m ul i METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 18. ELOKUUTA 2016 • NRO 15 • PERUSTETTU 1933 Seppo Okon saarimetsälle ei enää riittänyt ympäristötukea. Sivut 18–19 Miten käy suojelun? WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Metsävaratiedosta leimahti ilmiriita ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Stihlin sahauutuudesta eivät tehot lopu kesken ? sivu 22 PILKKEITÄ: Sorsanpesistä tuli yllätysmenestys ? sivu 25
• 2 A J A S S A 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 LYHYET MIKKO RIIKILÄ I lmiliekkiin leimahtanut kiista EU:n ympäristötietodirektiivin tulkinnasta koskee Metsäkeskuksen metsätietojen julkisuutta, josta säädetään metsätietolailla. Lakia on valmisteltu vuoden päivät. Ainekset sovintoon menivät, kun Suomen kansalainen kanteli EU:n komissiolle ja valitti Suomen panttaavan ympäristötietodirektiivin mukaan avoimiksi määriteltyjä tietoa. Ympäristötietodirektiivi määrittää julkisiksi kaikki viranomaisten hallussa olevat ympäristötiedot, siis myös Metsäkeskuksen keräämät yksityismetsien puustotiedot. MTK vastustaa jyrkästi kuvioittaisten puustotietojen vapaata jakamista. Muut kannattavat sitä. Komissio antoi Suomelle syyskuun loppuun aikaa vasta, miten ja mihin mennessä asia ratkaistaan. Ministeri hilan ja kuvion välissä Kiista metsätietojen julkisuudesta on päätynyt umpikujaan. Maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen etsii nyt ratkaisua. ”Ministeri ei voi antaa virkamiesten kävellä ylitseen.” Maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ryhtyy erotuomariksi metsävaratiedon julkisuudesta syntyneessä kiistassa. KIISTA koskee laserkeilaten kerättyjä yksityismetsien puustotietoja. Laserkeilaus on lentokoneesta tehtävä mittaustapa, jossa puustotunnukset ja kasvupaikkatiedot määritellään erikseen jokaiselle sivultaan 16-metrisille ruudulle, hilalle. Hilatieto on raakadataa, jonka perusteella Metsäkeskus tuottaa kuvoittaiset metsätiedot. Sisällöltään ne vastaavat metsäsuunnitelman kuviotietoja. Kuviotietoihin liitetään myös toimenpide-ehdotus, joka hilatiedoista puuttuu. Tilojen rajoja ei kuviotietoihin yhdistetä. Tilakohtaisten yhteenvetojen laatiminen ei suoraan kuviotietojen perusteella onnistu. Tosin rajatiedot voi vapaasti ladata esimerkiksi Paikkatietoikkunasta. Tilojen rajatietoja ei jaettaisi Maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on tulossa erotuomariksi kiistaa vatuloineiden osapuolten välille. ”Otan asian omalle pöydälleni ja asiaan etsitään ratkaisua”, Tiilikainen toteaa. Hän ei lupaa, että metsätietolaki saataisiin alkuperäisen aikataulun mukaisesti voimaan ensi vuoden alkuun mennessä, mutta lähiviikkoina pitäisi keksiä jonkinlainen ratkaisumalli. ”Ratkaisun pitää täyttää EU:n vaatimukset ja samalla ottaa huomioon herkkyydet, joita asiaan liittyy metsänomistajien kannalta.” Herkkyys tarkoittaa metsävaratietojen jakamista ilman metsänomistajan suostumusta. ”Itsekin metsänomistajana tunnen nämä herkkyydet hyvin”, hän toteaa. Tiilikainen huomauttaa, että muun muassa sähköisen puukaupan kehittäminen edellyttävät entistä tarkempia metsävaratietoja, joita laserkeilaus tuottaa. Hänen mukaansa tavoitteena on oltava, että metsävaratieto ja muut ympäristötiedot yhdistetään samaan tietokantaan. Hirvilupien määrä nousi eniten pohjoisessa Hirvieläinten metsästyslupamäärät kasvoivat. Suomen riistakeskus on myöntänyt hirvelle liki 42 000 pyyntilupaa, mikä on 12 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Valkohäntäpeuralupien määrä nousi 13 prosenttia 29 000:nteen. Eniten pyyntilupia on myönnetty Lappiin (6 677 lupaa) ja Ouluun (6 657). Vähiten hirvilupia myönnettiin Pohjois-Karjalaan (1 030 lupaa), siellä lupamäärä myös kutistui voimakkaimmin. MTK: Seuraava kemera kokonaan uusiksi Nykyinen kemerajärjestelmä on voimassa vuoteen 2020. Metsätalous tarvitsee sen jälkeen yhä kannusteita, MTK:n Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola arvioi. MTK:ssa on ryhdytty jo hahmottelemaan uutta järjestelmää: sen pitäisi olla entistä yksinkertaisempi ja tehokkaampi. ”Se on vähän niin kuin alokkaan asento, pitää tehdä kokonaan uusiksi. Nykyiseen on laitettu paikkaa paikan päälle ja kokonaisuus on byrokraattinen ja sekava”, Tiirola linjasi. Pienriistasaalis jäi entistä vähäisemmäksi Pienriistasaalis kutistui viime vuonna. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsäkanalintusaalis laski noin viidenneksen edellisvuodesta, vesilintujen 15 prosenttia. Suurin osa eri riistalintujen saaliista väheni, mutta muun muassa riekkosaalis kasvoi kolmanneksella. Nisäkkäistä esimerkiksi supikoirasaalis kutistui yhdeksän prosenttia ja metsäjänisten 17 prosenttia. Metsä Board sulkee paperikoneen Metsä Groupin kartonkia valmistava tytäryhtiö Metsä Board aikoo sulkea yhden paperikoneen Hämeenkyrössä sijaitsevalla tehtaallaan. Yhtiö aloittaa yt-neuvottelut, jotka koskevat Kyröskosken tehtaan kaikkia 250:tä työntekijää. Työvoiman vähennystarve on enintään sata henkilötyövuotta. Paperikoneen sulkemisen jälkeen tehtaalle jää vielä yksi kartonkikone Metsäkanalintujen metsästystä rajoitetaan Metsäkanalintujen kannat ovat heikentyneet, joten pyyntiä aiotaan rajoittaa tulevana syksynä. Metson, teeren, pyyn ja riekon metsästys on tarkoitus kieltää joissakin maakunnissa kokonaan ja osassa lyhentää metsästysaikaa. Maaja metsätalousministeriön esitys kanalintujen metsästyksen rajoittamisesta on parhaillaan lausuntokierrokselle.
• AJASSA 3 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 TÄSSÄ NUMEROSSA Maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ryhtyy erotuomariksi metsävaratiedon julkisuudesta syntyneessä kiistassa. MTK:n ylin johto on julkisuudessa penännyt Tiilikaiselta ratkaisua metsätietokiistaan. Tiilikainen lupaa ratkaisun asiaan, mutta ei sitoudu pelkästään metsänomistajajärjestön tahtoon. Hän uskoo, että eri osapuolten näkemykset huomioon ottava ratkaisu on löydettävissä. ”Asiasta keskusteltu ministerin kanssa” MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola lataa paineita ministerille. ”Asiasta on keskusteltu ministerin kanssa enkä usko, että hän voi antaa virkamiesten kävellä ylitseen ja ratkaista asia Brysselin tahdon mukaisesti.” Tiirolan mielestä ministeri ei voi ratkaista asiaa kuulematta omaa eduskuntaryhmäänsä ja muita hallituspuolueita. Niiden hän ei usko tukevan tietojen avaamista. Toisaalta EU:n komission vaatimus tietojen avaamisesta on maaja metsätalousministeriön virkakunnan mukaan yksiselitteinen. MTK hyväksyisi laserkeilauksen tuottaman hilatiedon jakamisen. Hilatieto on keilauksen tuottamaa raakadataa. ”Niiden perusteella metsäpalveluiden tuottajat voivat tarjota metsänomistajille palveluita. MTK ei missään tapauksessa vastusta digitalisaatiota”, Tiirola korostaa. Komissiolle pelkkä hilatieto ei riittäne. Ympäristötietodirektiivin koskee kaikkea viranomaisten hallitsemaa tietoa, siis myös Metsäkeskuksen tuottamia yksityismetsien kuviotietoja. JUSSI COLLIN ENSI vuoden budjettiesitys lupaa maaja metsätalousministeriön hallinnonalalle määrärahoja runsaat 2,5 miljardia euroa. Määrärahat pienenevät nettomääräisesti noin 12 miljoonaa euroa viime vuoden talousarvioon verrattuna. Luonnonvaratalouden määrärahat, joista myös metsätalouden eurot tulevat, kasvavat kuitenkin miljoonalla eurolla. Lisäys johtuu Biotalous ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen rahoituksen kasvusta. Suuria muutoksia metsärahoihin ei ole luvassa. Kemeraan esitetään runsasta 56:ta miljoonaa euroa, mikä on miljoonan enemmän kuin vuoden 2016 varsinaisessa talousarviossa. Luonnonhoidon rahoitus pysyy ennallaan, reilussa kolmessa miljoonassa eurossa. Metsäkeskuksen valtionapu pysyy niin ikään edellisvuoden tasolla, reilussa 40 miljoonassa eurossa. Tutkimuksen rahoitus sen sijaan vähenee. Luonnonvarakeskuksen määrärahat laskevat vajaalla seitsemällä miljoonalla eurolla 70 miljoonaan euroon. Suojelurahoihin ei tullut luontojärjestöjen ja teollisuuden toivomaa korotusta. Luonnonsuojelualueiden hankintaan on ympäristöministeriön hallinnonalalla varattu 18 miljoonaa euroa eli saman verran kuin tälle vuodelle. Se on kuitenkin 30 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2015 budjetissa. Muutoksia verotukseen Budjettiesitykseen liittyi myös useita veromuutoksia, joiden toivotaan vahvistavan kasvua ja työllisyyttä. Metsänomistajia koskettaa muun muassa uusi yrittäjävähennys, jonka toivotaan kannustavan yritystoiminnan harjoittamiseen. Jatkossa elinkeinotoiminnan, maatalouden ja porotalouden tuloksesta vähennetään verotuksessa viisi prosenttia, kun tulos otetaan huomioon luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa. Metsätalouden verotuksessa otettaisiin huomioon vastaavansuuruinen vähennys, ministeriöstä kerrotaan. Lisäksi helpotetaan sukupolvenvaihdoksia. Metsätiloilla vaihdoksia edistetään ottamalla käyttöön lahjaveron perusteella myönnettävä metsälahjavähennys. Metsäbudjetissa ei suuria yllätyksiä Ensi vuoden budjettiesitys lupaa kemeraan pienen korotuksen, tutkimuksen rahoitus laskee. MARIANNE MINKKINEN VARAINKERUUSEEN perustettu Eläköön terva -yhdistys kerää parhaillaan yrityksiltä, säätiöiltä ja järjestöiltä lahjoituksia tervan rekisteröinnin kustannuksiin. Tervan rekisteröiminen on suomalaisen mäntytervan tuotannon elinehto, sillä Euroopan unionin kemikaaliasetuksen mukaan kaikki markkinoille tuotavat kemikaalit täytyy rekisteröidä kesäkuuhun 2018 mennessä. Ilman rekisteröintiä tervan kaupallinen valmistaminen kielletään. Eläköön terva -yhdistyksen mukaan rekisteröinti esiselvityksineen maksaisi 200?000 euroa, mikä on ylivoimaisen suuri summa pienille tervayrittäjille. Nyt yli puolet rahoista on saatu kokoon. Tänä kesänä Kirkkohallitus, Suomen kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden ovat lahjoittaneet yhdistykselle yhteensä 125?000 euroa. Tervan valmistus on osa maamme kulttuurihistoriaa, sillä sitä on tuotettu täällä jo 1500-luvulta asti. Tervaa käytetään muun muassa kirkkojen paanukattojen ja veneiden suojaamiseen. Tervan tuotantoa uhkaa kieltäminen Yhdistys kerää rahaa EU:n vaatimaa selvitystä varten. Tervan poltosta tervahaudoissa uhkaa tulla katoavaa kansanperinnettä. W ik im ed ia C om m on s R on i R ek om aa Le ht ik uv a M ik ko H äy ry ne n AJASSA Sienien ystäville luvassa antoisa syksy Sieniä poimitaan nykyään muuallakin kuin Itä-Suomessa. Sivu 5 Muurahaiset tuovat vakautta metsään Jouni Sorvarilla on 40 vuoden kokemus muurahaisista. Sivut 6–7 Videoilla helpompi myydä metsätöitä Sivu 7 Tupsulatvamännyt ihmetyttävät Lapissa Sivu 8 METSÄSTÄ Oma työ kannattaa varhaisperkauksissa Kilpailuta, jos teetät työtä vieraalla. Sivut 14–15 Luontokuville koko elämä Hannu Hautala on julkaissut yli 50 kuvateosta. Sivut 16–17 Uudistamisessa on ajoituksella väliä Sivu 19 10 000 männyntaimen kasvava taideteos Sivu 20 Finnmetko kokoaa taas metsäkoneväen Sivu 23 PILKKEITÄ Tunturimustikka on kaunisteltu nimi Sivu 24 Konekylvöön uusi työkalu Seulakauha on uusin askel koneellisen metsänuudistamisen kehityksessä. Sivu 26 Kleopatran ja jumalten herkku Sivu 30
• AJASSA 4 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Valtiovarainministeriön esitys ensi vuoden tuloja menoarvioksi ei sisältänyt isoja uutisaiheita. Yllättävintä oli, miten synkkänä virkamiehet näkevät Suomen talouden tilan. Pienestä valonkajosta huolimatta kasvu on yhä vaatimatonta. Samalla valtiovarainministeriö viestittää, että budjetin jatkokäsittelyyn on turha ideoida uusia menoja, ellei jostain säästetä lisää. Metsäbudjetissa luvut ovat kutakuinkin viime vuoden, tai aiemmin kerrotun, tasolla. Pahin pettymys on, että vapaaehtoisessa luonnonsuojelussa eli Metso-ohjelman toteutuksessa niukkuus jatkuu. Muun muassa talousmetsien luonnonhoitoon ja ympäristötukeen esitys sisältää vain kolme miljoonaa euroa, kun vuonna 2015 rahaa oli käytössä kuusi miljoonaa euroa. Apua ei saatu edes harvinaisesta vetoomuksesta, jonka viime keväänä allekirjoitti 19 Metso-ohjelman tulevaisuudesta huolestunutta tahoa. Lisää rahaa suojeluun toivoivat niin Metsäteollisuus ry kuin Suomen Luonnonsuojeluliitto. ??? Näillä näkymin Metso-ohjelmaa jatketaan säästöliekillä vuoteen 2019 asti. Rahapula hidastaa paitsi uusien hankkeiden toteutusta myös vanhojen sopimusten uusimista. Kymmenen vuoden määräajaksi 2006 solmittujen ympäristötukisopimusten jatkamiseen olisi tänä vuonna tarvittu neljä miljoonaa euroa, mutta rahaa on käytössä niin uusiin kuin uusittaviin sopimuksiin noin miljoona euroa. Metson ympäristötuella on suojeltu erityisesti niin kutsutun kymppipykälän kohteita, joissa monimuotoisuutta on varjeltu lain edellyttämää laajemmin. Kun hakkuut lisääntyvät, myös näitä arvokkaita kohteita tulee leimikoilla vastaan entistä enemmän. ??? Hallitus on luvannut ohjelmassaan edistää luonnonsuojelua vapaaehtoisin keinoin, mutta käytännössä se sysää vastuuta suojelusta entistä enemmän metsänomistajille. Kun hallitusohjelma tavoittelee myös 15 miljoonan kuutiometrin lisäystä hakkuisiin, budjetin suojelumäärärahojen tulisi kasvaa. Lisäraha olisi tärkeä viesti siitä, että metsien monimuotoisuutta ja siitä huolehtimista arvostetaan. SITAATTI Hoidatko taimikkoasi itse? Uusi kysymys: Aiotko osallistua hirvenmetsästykseen? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 93% EI 7% vas taa jia 46 1 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LUKIJAKUVA ”Ei taida Oulun kaupungin kassaan priimatukin hintaa kilahtaa.” Jokkeri ”Mikä on surkein ostamasi metsätyöväline?” Hiluxmetsuri ”Kiinalaiset vai mikä se oli tukkisakset, pari reilumpaa liikettä ja olivat entiset. Siinä meni euro poikineen hukkaan.” Topintam ”Työasusteista muistui mieleen 80-luvulta sadehousut, jotka taimikkoa raivatessa hajosivat riekaleiksi ensimmäisen kymmenen metrin matkalla.” Puun takaa ”Joskus kotioloissa oli Jobu-moottorisaha (kai norjalaisten vekkari). Jos ei muuta olisi saharintamalle keksitty, niin eivät olisi metsätyöt paljoa edistyneet.” Jees H-valta ”Joo, kiinalaiset pöllisakset minäkin ostin Hongkongista. Varsinaiset kuntatyöläisen sakset, ei voi nostaa liian painavaa kun oikenevat.” Japine ”Minulla on viime kesänä ostettu taimikon heinäykseen tarkoitettu ’tehoheinäin’. Ei tee mitään, ainoastaan horsmat katkeavat, muut kasvit vain taipuvat.” Puhveli ”Joskus tuli ostettua Agrimarketista Jonseredin työtakki. Takki oli vain muutaman kerran päällä ennen kuin jäi lopullisesti kaapin perälle. Syynä se, että takki ei käytännössä hengittänyt yhtään. Kaikki kehosta haihtuva kosteus jää takin sisäpintaan.” Raivaussahaaja ”Surkein laite oli Motonetistä ostamani onkivapa, neljän metrin mittauspiruetteihin tarkoitettu lasikuitukyhäelmä. Toinen mittaus, pieni kopaus oksaan ja räks! Koko 6,90 euron investointi kirjattiin kertapoistona kaatopaikalle. Niin, kaiken lisäksi ilmoitetusta neljän metrin pituudesta uupui 15 senttiä.” Hiluxmetsuri KÄRHÄMÄ metsätietojen julkisuudesta saattaa maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen piinalliseen rakoon. Yhtäällä on EU:n komissio tiedon avoimuutta korostavine ympäristötietodirektiiveineen, toisaalla äkäinen MTK haraa koko painollaan metsänomistajia koskevan tiedon jakamista vastaan. Kompromissin rakentaminen on vaikeaa, kun vaihtoehdot ovat juu ja ei. EU:n kanssa on paha olla poikkiteloin. Toisaalta ministerin urakehitykselle ei olisi eduksi raivostuttaa MTK:takaan. Tuottajajärjestöstä ei ole kuin huutomatka keskustan eduskuntaryhmään, jolta Tiilikainen jo sai kirjallisen varoituksen omavaltaisesta Metsähallituksen johtajanimityksestä. Ainakin jalkapallossa toinen varoitus tietää ulosajoa. MIKKO RIIKILÄ Ei käy ministeriä kateeksi Puun istuttamisessa on mukana vahva usko tulevaisuuteen ja siihen, että välittää tulevaisuutta myös tuleville sukupolville.” Presidentti Sauli Niinistö pohti metsänhoitoa talkoissa, joissa karsittiin itsenäisyyden juhlametsikköä Kultarannassa. Hallitus väistää suojeluvastuuta ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi NÄKÖKULMA
• AJASSA 5 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 AJANKOHTAINEN KOLUMNI MARIANNE MINKKINEN teksti ja kuva S ienestäminen on ollut perinteisesti itäsuomalaisten harrastus, mutta nyt keruuinnostus on levinnyt läntiseen Suomeen. Niin maalla asuvat kuin kaupunkilaisetkin suuntaavat metsään korien kanssa, kertoo Marttaliiton sienineuvoja Arja Hopsu-Neuvonen . ”Lähiruokailu on nosteessa ja metsässä liikkuminen on hyvää vastapainoa hektiselle arjelle. Nykyään tiedetään jo, miten paljon positiivisia vaikutuksia luonnolla on ihmismielelle”, HopsuNeuvonen listaa sienestämisen suosion kasvamisen syitä. Luonnonvarakeskuksen mukaan runsassatoisina vuosina ruokasieniä kerätään jopa yli 16 miljoonaa kiloa, mutta heikompana vuotena saalis voi jäädä kolmeen miljoonaan kiloon. Tämä vuosi näyttäisi olevan erinomainen sienivuosi. Satoa on saatu tavallista aikaisemmin, sillä lämpö ja kosteus ovat edesauttaneet sienten nousemista. ”Syksyn sienisatoa on vaikea ennustaa, mutta odotusarvo on hyvä. Toisaalta jos nyt tulisi kuiva jakso, sienirihmasto lopettaisi nopeasti sienten tuottamisen.” Sieniä nousee päivittäin Uusia sieniä nousee jopa yhden tai kahden päivän sisällä. Tällä hetkellä metsistä löytyy muun muassa kantarelleja, lampaankääpää sekä erilaisia tatteja, haperoita ja rouskuja. Myöhemmin syksyllä ovat tulossa ainakin suppilovahveroiden ja valmuskoiden pääsatokaudet. Esiintymät ovat usein alueellisia, ja satokausissa saattaa olla parin viikon eroja eri paikkakuntien välillä. Sienillä voi myös olla useita satokausia. ”Esimerkiksi herkkutatin sato saattaa jo hiipua ja syyskuussa tulla toinen sato. Toisen sadon Sieni-into levisi länteen Tämän vuoden sadosta näyttäisi tulevan runsas. ”Jokaisella sienellä on oma makunsa samalla tavalla kuin jokainen viini on erilainen. Sekasieni-käsite on käsittämätön”, sanoo Marttaliiton sienineuvoja Arja Hopsu-Neuvonen. Hän tekee sienistä muhennoksia, keittoja ja piirakoita. sienet ovat yleensä parempia, koska ilmojen viiletessä sienissä on vähemmän toukkia”, HopsuNeuvonen vinkkaa. Myrkkysieniä on näkynyt tänä kesänä erityisen paljon, joten ainoastaan varmaksi tunnistamiaan ruokasieniä kannattaa syödä. Esimerkiksi herkkusienen voi helposti sekoittaa kasvuvaiheessa olevaan valkokärpässieneen. Sienet kertovat metsän hyvinvoinnista Kuusivaltaisissa sekametsissä kasvaa eniten eri sienilajeja. Eri puulajien lisäksi puuston ikä, tiheys sekä humusja karikekerroksen koostumus vaikuttavat satoon. Hopsu-Neuvosen mukaan sienten määrä kertoo metsän hyvinvoinnista. ”Sekä sienet että puut tarvitsevat toisiaan kasvaakseen. Jos puut voivat hyvin, usein on myös paljon sieniä.” Avohakkuut hävittävät puiden seuralaissienet kokonaan siksi aikaa, kunnes uudet taimet alkavat kasvaa. Hakkuusta voi seurata sieniharrastajalle myös iloinen yllätys. ”Parin vuoden päästä aukkojen reunaan ilmestyy monesti korvasieniä, sillä ne kasvavat usein sellaisille paikoille, joissa maanpinta on rikkoutunut.” Metsänhoidon asiantuntijat jakavat metsänhoidon kasvua lisääviin ja puun tuotosta ohjaaviin toimenpiteisiin. Kasvua voidaan lisätä mm. metsänjalostuksella ja lannoituksella ja tuotosta voidaan kohdentaa laadukkaisiin puuyksilöihin taimikonhoidon ja harvennuksen avulla. Pelkistäen, eurooppalainen metsähoitoperinne ja sen käytännöt tähtäävät laadukkaan sahapuun kasvattamiseen ja kaikki muu hyvä on totuttu saamaan siinä sivussa. Metsänhoidon perusteet ja menetelmät sekä hallitaan ja tunnetaan perinpohjaisesti: kun tunnetaan toivottu lopputulos metsikön kiertoajan lopulla, voidaan valita metsänhoitoketju sellaiseksi, että 80 vuoden kuluttua metsä näyttää sellaiselta kuin halutaan. Myös suunnitelmat metsän hoitamiseksi ovat olemassa ja teknologiaakin meiltä löytyy. Silti Metsälehdenkin sivuilla on toistamiseen artikkeleita maakunnan kokoisiksi paisuneista metsänhoitoja harvennusrästeistä. ??? Työt jäävät tekemättä monista syistä, mutta keskeinen Teoria osataan, tekeminen unohdetaan tekijä sekä meillä että Ruotsissa ovat metsänhoidon kustannukset. Puunkorjuun kustannuksia onnistuttiin molemmissa maissa leikkaamaan aina 2000-luvun alkupuolelle saakka; nyt kehitys näyttää pysähtyneen. Metsänhoidon osalta Ruotsissa kustannuksiakin on kyetty alentamaan, mutta meillä tähän ei ainakaan vielä ole päästy. Osasyynä tähän on teknologisen kehityksen pysähtyminen raivaussahaan ja pottiputkeen. Kun raivasin 33 vuotta sitten metsäharjoittelussa taimikoita Hussen 244rx:llä ja poikani tänä kesänä muutaman vuosikymmenen tuoreemmalla versiolla, ei olennaista eroa laitteessa ollut. Vaikka koneellisen istutuksen ja raivauksenkin teknologiaa on tuotu markkinoille, on kustannuskilpailukyky perinteisiin menetelmiin pienten työmaiden yksityismetsissä vielä heikohkoa. Kun vielä metsänomistajakunta on entistä enemmän liikuntarajoitteista, ei omatoiminen metsänhoito ole houkuttelevaa eikä turvallistakaan. Vaikka metsänhoitopalveluita on tarjolla, niihin ei tartuta (tuista huolimatta) korkeiksi koettujen kustannusten vuoksi. Metsänhoidon merkitys tulee korostumaan tulevina vuosina. Puuhuollon kustannukset lähtevät nousuun, jos taimikon hoito laiminlyödään tai harvennuksia ei tehdä ajallaan. Lisänä ovat muuttuvan ympäristön vaikutukset havumetsiin. Brittiläisen Kolumbian metsätuho on laitettu suurelta osin muuttuneen ilmaston syyksi. Osasyy on kuitenkin metsänhoidossa ja siinä, että tuhoon ei osattu reagoida ajoissa. Suomessakin on herätty kasvaviin metsätuhoriskeihin mm. lisääntyvien kirjanpainajatuhojen vuoksi. ??? Vain metsänhoidon ja hakkuiden avulla voidaan tehdä edes jotakin tuhojen rajaamiseksi ja metsien rakenteen ohjaamiseksi kestävämpään suuntaan. Siksi metsänhoidon ja epämuodikkaan metsänsuojelun menetelmiä ja teknologiaa on vietävä eteenpäin vaikka sitten yhteiskunnan varoin, jotta riittävän suuri metsäpinta-ala voidaan ”rokottaa” kustannustehokkaasti tulevia riskejä kestäväksi. Ehdotan paria ratkaisua: Metsiä omistavia isovanhempia pitää patistaa työllistämään lastenlapsensa kesällä metsänhoitotöissä – parikin hehtaaria kesässä tekee ihmeitä sekä metsälle että sukupolvien väliselle suhteelle. Lisäksi Pokemon go -hengessä ärjyimmät hahmot saisi kuoriutumaan vain rankalla raivaussahajumpalla. ANTTI ASIKAINEN Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen professori. Hallitus väistää suojeluvastuuta
• AJASSA 6 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 sillä pesistä liukenee ravinteita ympäristöön. ”Keossa neulasten fosfori muuntuu sellaiseen muotoon, jota kasvit pystyvät hyödyntämään. Lisäksi muurahaiset lannoittavat maata omalla ulosteellaan”, Sorvari sanoo. Muurahaiset säätelevät tarkasti keon kosteustasapainoa ja lämpötilaa. Sen takia keon sisällä kompostoitumisreaktio on erilainen kuin maan pinnalla. Sorvari on nähnyt puiden juurten kasvavan muurahaispesiin. Puut saattavatkin imeä ravinteita suoraan keon sisältä. Poimintahakkuu lisää kekoja Muurahaiset hakeutuvat kuusimetsiin tai männiköihin, joiden lähellä on kuusia. Syynä on se, että kuusten kirvojen kausi on pidempi kuin männyllä tai koivulla. Muurahaisille sopivassa metsässä on sekä nuoria että vanhoja puita. Lisäksi tarvitaan aurinkoisia ja lämpimiä kohtia, joihin voidaan rakentaa uusia kekoja. Vanha keko kykenee tuottamaan itse jo sen verran lämpöä, ettei se kaipaa suoraa auringonpaistetta. Sorvarin mukaan avohakkuut ovat hankalia muurahaisille, sillä hakkuun jälkeen alueen ilmankosteus vaihtelee liikaa. Ensin on liian kuivaa, kunnes horsmikon tai muun kasvillisuuden kasvaessa ilma muuttuu liian kosteaksi. Puiden mukana ovat hävinneet kirvat ja sokerista tulee pula. ”Keko on aina rakennettu ympäristöönsä sopivaksi. Ympäristön muuttuessa keostakin tulee toimimaton.” Avohakkuun jälkeen muurahaiset pyrkivät muuttamaan metsänlaitaan. Samalla kilpailu pesänrakennusmaasta kiristyy muiden muurahaisten kanssa. Päinvastoin kuin avohakkuut, poimintahakkuut näyttäisivät lisäävän muurahaisia. ”Se johtuu siitä, että poimintahakkuissa metsään tulee valoisampia kohtia, joihin muurahaiset voivat rakentaa uusia pesiä.” Muurahainen tyytyy vähään Tutkijapiireissä ei ole selvää näkemystä, onko muurahaisten määrä vähentynyt vai kasvanut. On esitetty, että muurahaisia olisi ollut enemmän lehmien metsälaidunnuksen aikaan. Toisen näkemyksen mukaan metsänhoidon muuttuminen ja harvennushakkuut olisivat lisänneet kekojen määrää. ”Joka tapauksessa keot tuntuvat olevan pienempiä kuin ennen, mikä voi hankaloittaa uusien kuningattarien tuottamista. Pesät painottuvat hakkuiden jälkeen metsänlaitaan, ja kuviorajalla voi olla kokonainen jono kekoja. Mutta eivät muurahaiset ole minnekään häviämässä”, Sorvari vakuuttaa. Jos metsänhoidossa haluaa ottaa muurahaiset huomioon, pienellä eleellä saa paljon aikaan. ”Jos keon lähellä on yksi pieni puu, säästä se hakkuulta. Muurahaiset voivat selvitä sen avulla avohakkuunkin yli.” K uv aa ja MARIANNE MINKKINEN, teksti TIMO HARTIKAINEN, kuvat K un Jouni Sorvari muutti kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Lapista Pohjois-Savoon Sukevalle, paikkakunnalla ei ollut entuudestaan kavereita. Niinpä poika vietti aikaa tutkimalla metsänrajassa olleita muurahaiskekoja. Pian Sorvari innostui selvittämään, mitkä pesät kuuluivat samaan yhteiskuntaan. Havainnoista syntyi käsin piirretty kartta muurahaisten ”valtioiden rajoista”. Liki 40 vuoden jälkeen Sorvari on edelleen yhtä kiinnostunut muurahaisista. Nykyään hän tutkii sosiaalisia hyönteisiä, eli muurahaisia, kimalaisia, mehiläisiä ja ampiaisia Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessorina. Sorvari kertoo, että muurahaisella on pienestä koostaan huolimatta yllättävän paljon vaikutusta luonnonkiertoon. Kekomuurahaisten suuri määrä tietää vakautta metsälle. ”Muurahaiset vähentävät tukkimiehen täitä, erilaisia pistiäistoukkia ja mustikanlehtiä syöviä tuholaisia. Ne eivät pysty hävittämään tuhohyönteisiä kokonaan, mutta voivat ehkäistä massaepidemioita.” Lannoittavat metsää Kekomuurahaiset vähentävät myös punkkeja ja käärmeitä. On väitetty, että ne söisivät myyriäkin, mutta siitä Sorvari ei ole löytänyt todisteita. Toisaalta muurahaisista voi olla vähäistä haittaa puille, sillä ne kasvattavat kirvoja puiden latvoissa. Kirvat imevät puiden nestettä, ja muurahaiset puolestaan lypsävät kirvojen sokeripitoista ulostetta ruoakseen. Se, mikä kirvapuiden kasvun hidastumisessa menetetään, saadaan kuitenkin takaisin toisaalla. Muurahaiskekojen lähipuut kasvavat tavallista nopeammin, Metsänomistajan apulaiset Jouni Sorvari on tutkinut muurahaisia lähes 40 vuotta. Nyt hän selvittää hakkuutapojen vaikutusta kekoihin. ”Jos keon lähellä on yksi pieni puu, säästä se hakkuulta.” HAASTATTELU
• AJASSA 7 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 tämän viikon aikana. Uusia videoita päivitetään nettisivuille työn edetessä. Osa laajempaa hanketta Kuvausprojekti kestää vuoden 2017 loppuun, ja sen aikana perustetaan yhteensä 50 havaintometsää eri puolille Suomea. Alueet sijaitsevat pääsääntöisesti yksityisten metsänomistajien mailla. Mukana on taimikonhoitokohteita, energiapuuhakkuita, harvennushakkuita ja tonttipuiden poistamista. Maastoon laitetaan mainoslakanoita, joista ohikulkijat saavat tietoa metsänhoitotyön toteuttajasta. Havaintometsien perustaminen on osa Metsäkeskuksen ja Luken metsäpalveluyrittäjyyshanketta. Kaksivuotiseen hankkeeseen kuuluu seminaareja ja kontaktipäiviä, joiden tarkoituksena on tarjota metsäpalveluyrittäjille koulutusta ja oppia oman yritystoiminnan kehittämiseen. Vastaavanlaisia valtakunnallisia projekteja ei ole järjestetMetsänomistajan apulaiset Jouni Sorvari » Ikä: 47 » Asuinpaikka: Kuopio » Perhe: vaimo » Koulutus: filosofian tohtori » Työura: puutarhuri Jyväskylän kaupungilla, Turun yliopiston erikoistutkija ja opettaja, Itä-Suomen yliopiston soveltavan ekologian apulaisprofessori » Harrastukset: puutarhanhoito, reserviläistoiminta, karate ja bujinkan Itä-Suomen yliopiston soveltavan ekologian apulaisprofessori Jouni Sorvari arvioi keon iäksi sata vuotta. Asukkaina siinä lienee noin miljoona muurahaista. Muurahaispesissä voi asua muurahaisten lisäksi hämähäkkejä, koppakuoriaisia ja maaperäpunkkeja. FAKTA Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi MARIANNE MINKKINEN teksti ja kuva SUOMEN metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus Luke ovat alkaneet kuvata metsäpalveluyrittäjien työkohteista lyhyitä videoita, joissa pääsee vertailemaan samaa maisemaa ennen urakkaa ja sen jälkeen. Tarkoituksena on tarjota asiakkaille havainnollisia esimerkkejä siitä, miksi heidän metsissään kannattaisi tehdä metsänhoitotöitä. ”Tietyille asiakkaille on helpompi myydä esimerkiksi harvennushakkuu näyttämällä kuvia kuin kertoa pohjapinta-alaan perustuvia tietoja ja puiden runkolukua. Luvut eivät välttämättä sano metsänomistajalle enää yhtään mitään”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Marko Ämmälä . Videoiden avulla metsänhoitotöitä on kätevä mainostaa esimerkiksi sellaisille kaupunkilaismetsänomistajille tai vanhuksille, jotka eivät itse pääse käymään metsässään. Nettiin lisätään kohteista myös 360 asteen panoraamakuvat, joita käyttäjät pystyvät liikuttamaan haluamaansa suuntaan. Ensimmäiset valmiit panoraamakuvat ja videot ladataan Metsäkeskuksen sivuille Videot avuksi markkinointiin Visuaalinen esitystapa voi vakuuttaa etämetsänomistajan paremmin kuin leimikon pohjapinta-alaan perustuva numerotieto. Metsäpalveluyrittäjä Pasi Savolaisen (oik.) Tammisaareen tekemä maisemahakkuukohde on yksi Metsäkeskuksen 50 havaintometsästä. Hanketta vetää Metsäkeskuksen projektipäällikkö Marko Ämmälä. ”Tämä on tervetullut mahdollisuus uusien asiakkaiden tavoittamiseen.” ty aikaisemmin. Metsäpalveluyrittäjä Pasi Savolainen pitää kontaktipäiviä ja havaintometsiä hyvänä keinona verkostoitumiseen. ”Tämä on tervetullut mahdollisuus uusien asiakkaiden tavoittamiseen”, Savolainen sanoo. Valtiksi erikoistuminen Metsähallitus ja suuret metsäyhtiöt käyttävät yhä enemmän metsäpalveluyrittäjiä töidensä toteuttamiseen. Kaiken kaikkiaan metsäalasta on tullut yrittäjämäisempää, ja joukosta voi olla vaikea erottua. ”Yrittäjät voisivat miettiä liiketoimintansa laajentamista taimikonhoidosta ja istutuksista esimerkiksi avustamiseen puukaupan teossa tai metsäverotuksessa”, Ämmälä sanoo. Pasi Savolainen on samoilla linjoilla. ”Tulevaisuudessa on tarjolla työtä, jossa tarvitaan maisemallista silmää, kuten mökkitonttien maisemahakkuita. Tämä kannattaisi huomioida myös kehitettäessä metsäalan koulutusta.” Savolainen on itse erikoistunut juuri maisemahakkuiden tekemiseen. Hänen viime keväänä Tammisaaressa tekemänsä maisemahakkuu on yksi hankkeen 50 havaintometsästä.
• 8 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 ... Metsänomistajalle ajokone ja hakkuukone... www.usewood.fi FinnMetko-messuilla, Jämsä 1-3.9. 2016 Käyttödemo, Muurame Isolahti 5.9. 2016 ajo-ohjeet ja yhteystiedot www.usewood.fi -sivuilla AJASSA Joka viides myy Lähde: PTT:n metsänomistajakysely, Luke Metsänomistajien suunnittelema tapa luopua metsäomaisuudesta Jättää perintöä Jättää testamentilla Antaa lahjana Tekee kaupat Muodostaa yhtymän tai muun yhtiön Muu Ei osaa sanoa 45% 20% 19% 9% 5% 2% 1% Metsänomistajina vähemmän kuolinpesiä Metsä siirtyy perintönä tai lahjana eteenpäin, kun metsänomistaja on 70–90-vuotias. VALTTERI SKYTTÄ METSÄÄ omistavien kuolinpesien määrä on laskenut viime vuosina tasaisesti, kertoo metsätilojen sukupolvenvaihdoskeskustelun taustoja avaava RISTO JALKANEN teksti ja kuva LAPIN alueella ja erityisesti Pohjois-Lapissa männyntainten ja nuorten puiden latvat ovat kuin vanhan ajan ristejä: niissä on pyöreät tupsut oksien päissä ja latvassa. Ilmiö saattaa jonkun mielestä muistuttaa ytimennävertäjän latvatuhoja, mutta siitä ei onneksi ole kysymys. Tilanteen synty perustuu selkeään lainalaisuuteen. Männyn kasvaimen pituus määräytyy edellisen kesän lämmön perusteella sitä pidemmäksi, mitä lämpimämpää on alkukesällä. Neulasten pituus taas riippuu kasvukesän lämmöstä. Tupsut muodostuvat lähinnä vuoden 2014 normaaleista kasvaimista ja neulasista, vuoden 2015 pitkistä kasvaimista ja oikein lyhyistä neulasista sekä tämän vuoden oikein lyhyisLapin männyt saivat tupsut Tupsumaiset kasvaimet eivät johdu ytimennävertäjästä vaan kesien lämpöeroista. Tupsukasvaiminen männikkö kuvattu elokuun alussa Inarin Menesjärvellä. tä kasvaimista ja hirmupitkistä neulasista. Koko Lapin alueella viime vuoden kasvaimet ovat nyt pitkiä lämpimän kesän 2014 ansiosta, mutta niihin kehittyneet neulaset ovat erittäin lyhyitä varsinkin ylisessä Lapissa. Tämän kesän kasvaimet ovat poikkeuksellisen lyhyitä kylmän viime kesän takia. Sen sijaan kuluvan kesän neulaset ovat erittäin pitkiä, jopa 4–5 kertaa edelLuonnonvarakeskuksen (Luke) raportti. Kuolinpesien määrä on vähentynyt kahdeksan prosenttia vuoden 2006 jälkeen. Pääosin tämä on seurasta siitä, että kuolinpesiä on purettu yhä enemmän metsäyhtymiksi. Yhtymä on verotuksen kannalta kuolinpesää edullisempi metsänomistusmuoto. Kuolinpesän jäsen ei voi esimerkiksi vähentää metsätalouden tappiota henkilökohtaisessa verotuksessaan, kuten metsäyhtymän jäsen voi. Luken raportin mukaan noin 11 000 suomalaista metsätilaa vaihtaa vuosittain omistajaa. Vuoden 2009 tilaston mukaan 45 prosenttia metsänomistajista on saanut metsänsä perintönä tai lahjana, 40 prosenttia sukulaiskaupalla ja 15 prosenttia ostanut vapailta markkinoilta. Kuolinpesien määrä tulee Luken arvion mukaan vähenemään myös jatkossa. Metsämaasta kuolinpesien omistuksessa on noin 10 prosenttia. Hakkuumahdollisuuksia ja tarvetta hoitotöille Suomalainen yksityismetsä siirtyy suvunsisäisenä perintönä tai lahjana eteenpäin tavallisesti silloin, kun metsänomistaja on 70–90-vuotias. Hallituksen metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin suunnitteleman verohelpotuksen yksi tarkoitus on ehkäistä kuolinpesien syntyä. Kuolinpesät ovat muita metsänomistusmuotoja useammin passiivisia metsänomistajia. Kuolinpesien omistamissa metsissä onkin keskimääräistä enemmän hakkuumahdollisuuksia ja selvästi enemmän tarvetta metsänhoitotöille. Metsä on saman kuolinpesän hallussa usein merkittävästi kauemmin kuin yksittäisellä metsänomistajalla. Kuolinpesän sisälle voi myös muodostua uusia kuolinpesiä osakkaiden kuollessa. Raportin mukaan suomalaisessa perintömetsänomistamisessa metsään liittyy muitakin kuin puuntuotannollisia arvoja, ja tunnesiteen vuoksi verouudistuksen ei voi odottaa tuovan nopeita ja mittavia muutoksia metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin. lisvuoden neulasia pidempiä. Suurten neulasten ohella pohjoisen mänty kasvatti tänä kesänä myös leveät vuosilustot. Ensi vuonna se kasvattaa pitkät kasvaimet, oli kesä sitten kylmä tai lämmin. Kylmästä kesästä selvittiin Lapin männyt kestivät viileän kesän 2015 seuraamukset hyvin. Metsät ovat nyt hyvinvoivan oloisia, vaikka nuorten mäntyjen ulkonäkö onkin varsin hauska. Metsälehdessä 18/2015 kirjoitin, kuinka viime vuoden kylmä kesä rajoitti merkittävästi männyn kehitystä varsinkin Ylä-Lapissa. Huomattavalla viiveellä alkaneena ja viileänä säilyneenä kesänä lämpösumma jäi kauas keskiarvoista. Kaikki fenologiset vaiheet olivat myöhässä normaalista. Toisaalta päivänpituuden lyheneminen pysäytti kunkin vaiheen kehityksen liian aikaisin. Huomiota herättävimpiä havaintoja viime kesästä olivat erittäin ly hyet, jopa vain yhden senttimetrin mittaiset neulaset. Arvioin neulasten ja kasvaintenkin talvensietokyvyn alentuneen selvästi, mutta ne ovat kestäneet talven hyvin. Latvakasvainten neulaskatoa esiintyy kuitenkin ainakin Kuusamon ja Suomussalmen itäosissa. Kirjoittaja on Pohjois-Suomen metsäpatologi.
• 9 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 AJASSA MIKKO HÄYRYNENEN, teksti JUHA OLLILA, kuvat H eikki Nivala nousee kivelle Kemijärven Patokankaalla. Keitele-konserniin kuuluva Lappi Timberin saha kumisee naapuritontilla. ”Tähän se sellutehdas rakennetaan.” Toimittaja ei voi välttyä vaikutelmalta, että onhan sitä maailmassa varmuutta nähty. Mutta kun Nivala sanoo arkisesti, että ”historiaa ei synny jos sitä ei tehdä”, niin sen jotenkin uskoo. Nivalan vetämä massaliike on säädetty hiljaiselle liekilla. Nivala keskittyy nyt uutta sellutehdasta puuhaavan Boreal Bioref -yhtiön toimintaan, joka pääomistaja hän on. ”Sitten kun biojalostamo saadaan, niin massaliike on tehtävänsä tehnyt.” Sellutehdas tai raaka-ainereservi Boreal Bioref -hankkeen aikataulu on ripeä. Parhaillaan on menossa ympäristövaikutusten arviointi, joka maksaa satojatuhansia euroja. Rakentamisen pitäisi alkaa vuoden 2018 alussa ja tuotannon kahta vuotta myöhemmin. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Päivä koittaa Kemijärvellä Kemijärven sellutehtaan sulkemisilmoituksesta on pian yhdeksän vuotta. Nykytilannetta kuvaa sanonta, että ei yö niin pitkä ettei päivä perässä. Kemijärven sahan kentällä on tukkia noin 12 000 kuutiometriä. Hankintaalue on noin 150 kilometriä. Kemijärvi
• AJASSA 10 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Mikään ei kuitenkaan ole varmaa ennen kuin koko 800 miljoonan rahoitustarve on koossa. Sellutehtaan perustaminen 1960-luvulla oli aluepolitiikkaa. Nivala myöntää, että alueen teollistaminen vaatii tavallista enemmän politiikkaa, vieläkin. Hän ei usko, että metsävarat vetäisivät omalla painollaan teollisuutta takaisin, ainakaan riittävässä laajuudessa, vaan Itä-Lappi jäisi raaka-ainereserviksi. Boreal Bioref on kehitysyhtiö, jonka tavoite on laittaa hanke liikkeelle ja siirtää vastuu varsinaisille toimijoille mahdollisimman nopeasti. ”Olen eläkkeellä oleva ikämies. Omalta osalta olisi jo viisastakin jäädä pois.” Ukko lujilla Nivala sanoo, että ukko on ollut lujilla viimeiset melkein kymmenen vuotta. Vastaan on tullut paljon sellaista, mikä ei normaaliin elämään kuulu. ”Tuki kotoa ja läheisiltä on ollut tärkeää, sieltä ei ole tullut lisärasitetta.” Nivala sanoo elämänlaatua hei”Kun biojalostamo saadaan, massaliike on tehtävänsä tehnyt.” kentäväksi ominaisuudekseen, että kun on laittanut itselleen tavoitteen, sitä ei pysty keskeyttämään. ”Oma elämä ei ole koskaan ollut kiinni siitä onko täällä tehdasta vai eikö. Mutta on ollut vaikea katsoa, että väärät päätökset johtavat alueen ja ihmisten kannalta hyvin huonoon lopputulemaan.” Kaiken jälkeen Nivala kiittää, että Kemijärven suhteen Stora Enso on mainettaan parempi. Yhtiö vaikutti kulissien takana siihen, että teollinen toiminta ei päättynyt Arktosin konkurssiin. Stora Enso on edelleen maapohjan omistaja, ja yhtiö olisi voinut laittaa kapulan rattaaseen, mutta edistäminen oli pyyteetöntä ilman suoraa omaa hyötyä. ”Ainoa ehto oli, että massaliike on mukana kehittämässä aluetta.” Heikki Nivala kaavaillun sellutehtaan tontilla. Hän uskoo, että Kemijärvellä ylletään kaiken jälkeen vanhaa sellutehdasta parempaan tilanteeseen. Värikkäät vuodet 1961 Kemijärvi Oy perustetaan poistamaan Itä-Lapin puunhinnan nolla-aluetta ja parantamaan alueen vaikeaa työllisyystilannetta. Suurin omistaja valtio, mutta osakkeita merkitsee lähes tuhat yhteisöä ja yksityishenkilöä lähinnä Lapista. 1962 Rakennustyöt alkavat. Peruskiven muurauksen ensimmäisen laastikauhan heittää tehtaan kummisetä presidentti Kekkonen. 1965 Tehdas käynnistyy. 1967 Tappiollinen yhtiö liitetään osaksi Veitsiluoto Oy:tä. 1996 Veitsiluoto fuusioidaan osaksi Enso Oy:tä. 1998 Enso ja Stora yhdistyvät Stora Ensoksi. 2007 Lokakuussa Stora Enson ilmoittaa Kemijärven sellutehtaan lopettamisesta, viikon kuluttua perustetaan sulkemista vastustava massaliike. 2008 Tammikuussa massaliike valtaa sellutehtaan, Stora Enso uhkaa rikosilmoituksella tehdasalueelle tunkeutumisesta. 2008 Helmikuussa massaliike marssii eduskuntatalolle ja jättää avainministereille 28 000 henkilön allekirjoittaman adressin. 2008 Maaliskuussa Kemijärven kaupunginhallitus esitti tehtaan pakkolunastamista. Valtioneuvosto ei myöntänyt pakkolunastuslupaa. ?
• AJASSA 11 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Hankkeita pitkin poikin suomenmaata Toteutuu: ? Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas käynnistyy ensi vuoden lopulla. Tehtaan rakentamista voi seurata suorana netistä. Vireillä sellua ja muita biotuotteita: ? Kuopio, Finnpulp. Toteutuessaan maailman suurin havusellutehdas. Kapasiteetti 1,2 miljoonaa tonnia, puun käyttö 6,7 miljoonaa kuutiometriä. Investointina 1,4 miljardia euroa. Ympäristölupaa haettu. ? Kainuun liitto on tehnyt esiselvityksen biotuotetehtaasta. Vuoden alussa perustettu kehitysyhtiö KaiCell Fibers etsii rahoittajia. Ensisijaiseksi sijaintipaikaksi noussut Paltamo. ? Kemijärvi, Boreal Bioref -kehitysyhtiö etsii kumppaneita ja rahoittajia sellutehtaalle. Yva menossa. Kainuun ja Kemijärven tehdashankkeet ovat jokseenkin samanlaisia ja samankokoisia. Kumpikin käyttäisi havukuitupuuta noin 2,5 miljoonaa kuutiometriä. ? Nivala-Haapajärven kehittämisyhtiön ja Haapajärven kaupungin tilaama konsulttiselvitys kannattaa 400 000 tonnin havusellutehdasta Haapajärvelle. Puun käyttö olisi kaksi miljoonaa kuutiometriä, investointi noin 500 miljoonaa euroa. Vireillä biopolttoaineita: ? Kemi, Kaidi. Toteutuessaan maailman ensimmäinen toisen sukupolven biopolttoainejalostamo. Tuottaisi energiapuusta dieseliä ja bensiiniä 200 000 tonnia. Kiinalaishanke sai EU:lta 88,5 miljoonan euron investointituen. ? Green Fuel Nordic on pitkään hahmotellut pyrolyysimenetelmän bioöljylaitoksia Itä-Suomeen. Lieksassa on ympäristölupa laitoksille, joiden tuotanto olisi 180 000 tonnia ja puun käyttö 0,7 miljoonaa kuutiometriä. 120 miljoonan euron investoinnille etsitään rahoittajia. KEMIJÄRVELLÄ kumiseva Lappi Timber -saha on juuri jäämässä nimenä historiaan, ja saha toimii jatkossa Keitele Timber -nimellä. Konsernin muut sahat ovat Keiteleellä ja Alajärvellä. Keitele Groupin sahaliiketoiminnasta vastaava Matti Kylävainio sanoo, että missään muualla Suomessa hakkuiden ja hakkuumahdollisuuksien ero ei ole niin suuri kuin Lapissa. Puuston järeytyessä hakkuumahdollisuudet kasvavat entisestään. Kemijärven uudet kuivaamot valmistuvat talvella, ja tukin vuositarve nousee lähelle 700 000 kuutiometriä. Tukkia käytetään pikkutukkimittaan saakka, kymmenen sentin latvaläpimittaan. Suurin toimittaja on Metsähallitus. Tukki omalla tavallaan hyvälaatuista Vaikka puu liikkuu, Kylävainio ei kuitenkaan sano Itä-Lappia puunostajan paratiisiksi. ”Ylitarjonnasta ei ole kyse, sillä järeää tukkia on vähän. Hakkuumahdollisuuksien lisäys on pikkutukissa, mutta metsät järeytyvät ja raaka-aineen saanti on turvattu pitkälle.” Tuotannosta 50 prosenttia jalostetaan liimapuuksi, joka menee valtaosin Japaniin. Lapin tukki on oksikasta, mutta oksat ovat pieniä ja terveitä. Sahatavara sopii hyvin rakentamiseen, mutta pienen oksavälin vuoksi ei käy esimerkiksi oviin ja ikkunoihin. Tavoitteena on rakentaa sahan yhteyteen kuorta ja purua hyödyntävä etanolitehdas. Kylävainio sanoo päätöksen olevan vielä monen epävarmuustekijän takana. Suurin mutta on politiikka, sillä etanolituotanto on tukivetoista. Saha kumisee kohta kovemmin ENNEN metsäyhtiöillä oli oikeus omia sijaintipaikkansa nimi – Kemijärvi Oy, Kemi Oy, Oulu Oy, Kajaani Oy ja monet muut. Nyt yritetään saada vauhtiin Finnpulp, KaiCell Fibers ja Boreal Bioref. MIKKO HÄYRYNEN Nimet uusiksi METSÄNHOITOYHDISTYS Itä-Lapin toiminnanjohtaja Jari-Pekka Jumisko nousee vanhan kivijalan päälle lähellä Sarrion tienhaaraa, Saksan armeijan entisellä varikkoalueella.Yksinäinen porohirvas jolkottaa nuoressa männikössä. Niitä Lapissa riittää, poroja ja nuoria metsiä. Lapin metsäohjelman mukaan – talousmetsissä puuston poistuma on viimeisen viiden vuoden aikana ollut 57 prosenttia kasvusta, – talousmetsistä 47 prosenttia on nopean kasvun vaiheessa olevia nuoria kasvatusmetsiä, – tukkija kuitupuuta on hakattu 3,9 miljoonaa kuutiometriä, kun kestävä hakkuukertymä on yli seitsemän miljoonaa, – 1970-lukuun verrattuna puuston tilavuus on 1,5-kertainen ja kasvu 1,9-kertainen. Jumiskon on helppo luvata, että sellutehtaan tarvitsema puumäärä löytyy järkevältä säteeltä. Sekä Kemijärven purettu sellutehdas että Kajaanin lopetettu paperitehdas ovat antaneet tilaa uudelle kuitupuuta käyttävälle tehtaalle. ”Metsissä olisi vara ottaa lähes kaksinkertainen määrä puuta.” Hakkuiden painopiste on siirtynyt päätehakkuista harvennuksiin. Vanhat vajaatuottoiset metsät on joko suojeltu tai uudistettu, ja ne ovat nyt harvennusvaiheessa. ”Kasvut ovat huikeitakin, ensiharvennuksiin päästään 30 vuodessa.” Ensiharvennusten käy hyvin tai huonosti Nimenomaan ensiharvennuspuun menekki on ongelma. Harventamattomia nuoria metsiä jää riukuuntumaan. Ensiharvennuksilla hintahaitari on 4–9 euroa oli kyse sitten energiatai kuitupuusta. ”Metsänomistajat eivät lähde myymään muutaman euron kuutiohinnalla, vaikka olisi luonteeltaan hoitohakkuu. Auttaa, että leimikoista saadaan myös pikkutukkia, jolle on tullut kysyntää.” Jumisko näkee, että Itä-Lapin metsätalous on tullut tienhaaraan. Jos kemeratuki supistuu, energiaharvennusten purkaminen vaikeutuu entisestään ja jää jopa kokonaan, ainakin heikoimmin kannattavilta osilta. Jos sellutehdas tulee, tilanne helpottuu. Kävi toisin tai toisin, mutta keskitietä ei näytä olevan. Uusi kuitupuuta käyttävä tehdas olisi enemmän kuin tarpeen. Jumisko uskoo, että paikallinen rahoitus 1960-luvun tapaan on edelleen mahdollinen. ”On täällä puhuttu, että milloin niitä osakkeita saa ostaa.” Itä-Lapin metsätalous tienhaarassa 2008 Huhtikuussa tehdas suljetaan, suurin osa laitteista myydään Kanadaan. 2008 Tehtaan tiloihin perustetaan Arktos Group Oy:n (alkuaan Anaika Group) liimapalkkitehdas. Tuotanto ei lähde kunnolla käyntiin. 2013 Arktos Group konkurssiin. 2014 Keitele-konserni ostaa enemmistön Lappi Timber –yhtiöstä ja rakentaa tehdasalueelle sahan ja liimapuutehtaan. 2016 Tammikuussa Keitele ostaa pienosakkaat pois Lappi Timberistä. Pienosakkaisiin kuulunut toimitusjohtaja jää pois palveluksesta. 2016 Helmikuussa perustetaan Boreal Bioref –kehitysyhtiö, joka valmistelee uuden sellutehtaan rakentamista. Yhtiön takana ovat Kemijärven kaupunki, kaupungin johtavia virkamiehiä ja kunnallispoliitikko, sellutehdastaiston vetäjä Heikki Nivala. Ehkä: 2018 Boreal Bioref -biotuotetehtaan rakentaminen alkaa. 2018 Keiteleeltä etanolitehtaasta sahan yhteyteen. 2020 Boreal Bioref -biotuotetehdas käynnistyy. Ensiharvennusten menekki on Lapin metsätalouden iso kysymys ja uusi kuitupuuta käyttävä laitos olisi tarpeen. Jari-Pekka Jumisko lupaa, että tarvittava puu saadaan liikkeelle järkevältä säteeltä. KOMMENTTI
• AJASSA 12 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 PUUKAUPPA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 29-32 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,17 ? 55,09 ? 40,90 ? 15,59 ? 16,82 ? 15,05 ? 22,40 ? 23,90 ? Uudistushakkuu 55,12 ? 56,04 ? 42,47 ? 17,43 ? 18,11 ? 16,90 ? 25,09 ? 25,13 ? Harvennushakkuu 46,85 ? 47,40 ? 35,74 ? 14,95 ? 15,21 ? 14,04 ? 20,26 ? Ensiharvennus 11,71 ? 11,23 ? Hankintahinnat 56,19 ? 55,94 ? 44,21 ? 27,8 ? 28,84 ? 27,54 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,26 ? 55,78 ? 42,84 ? 15,67 ? 16,61 ? 14,62 ? 20,83 ? Uudistushakkuu 57,18 ? 56,79 ? 43,91 ? 17,19 ? 17,88 ? 16,57 ? Harvennushakkuu 48,85 ? 47,42 ? 37,22 ? 15,86 ? 15,15 ? 14,10 ? 20,72 ? Ensiharvennus 11,52 ? 10,95 ? Hankintahinnat 56,33 ? 55,48 ? 45,51 ? 29,27 ? 28,39 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,15 ? 56,6 ? 40,07 ? 15,72 ? 17,46 ? 15,58 ? Uudistushakkuu 55,99 ? 57,68 ? 41,72 ? 16,59 ? 18,77 ? 17,16 ? Harvennushakkuu 47,33 ? 48,18 ? 35,06 ? 15,45 ? 15,69 ? 14,89 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 59,29 ? 58,86 ? 29,25 ? 31 ? 28,37 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,12 ? 54,25 ? 34,41 ? 16,43 ? 16,23 ? 23,35 ? Uudistushakkuu 55,44 ? 54,77 ? 35,86 ? 18,12 ? 17,75 ? 25,28 ? Harvennushakkuu 45,06 ? 44,10 ? 14,81 ? 14,84 ? 20,76 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 1,86 miljardia euroa Metsäteollisuustuotteiden viennin arvo tammi-toukokuussa Lähde: Metsäteollisuus ry MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva S anomalehti Keskisuomalaisen äskettäinen pikku-uutinen kertoi, että Hankasalmen kunta pyörsi päätöksensä myydä kilpailuttamansa noin 5 000 kuution leimikko Stora Ensolle. Syynä oli Metsä Groupin oikaisuvaatimus, jossa yhtiö vetosi tarjoamaansa bonukseen, jota vertailussa ei noteerattu. Se nosti Metsä Groupin tarjouksen pari tonnia ohi Stora Enson. Bonusten osuus oli reilut 7 000 euroa, siis 1,4 euroa kuutiolle. Kaupan loppusumma oli 120 000 euroa. Myyjälle bonus on melkein oikeaa rahaa. Sillä voi ostaa metsänhoitopalveluita Metsä Groupilta tai rahat saa tilille, kun myy yhtiölle seuraavan kerran puita. Järjestely vähentää myyjän intoa kilpailuttaa metsänhoitourakoita ja tulevia puukauppoja. Luonnonvarakeskus Luke kirjaa Hankasalmen kaupasta kantohintatiHintatilastoissa on jotain mätää Puukauppojen määräbonukset, hintatakuut ja erikoispuulisät etäännyttävät kantohintatilastoja todellisuudesta. ”Tilastoihin kirjataan vain puutavaralajien perushinta.” MIKKO RIIKILÄ Energiapuukaupan jumi vaikuttaa pysyväisluontoiselta, mikä heijastuu myös koivukuitupuun markkinoihin. MTK:n metsälinjan kenttäjohtaja Timo Leskinen listaa syitä, jotka ovat suistaneet muutama vuosi sitten virkeästi sujuneet energiapuumarkkinat alakuloon. Lämpimät talvet ovat leikanneet kaukolämmön tarvetta ja energiapuun kysyntää. Viime vuosina lämpölaitoksiin on hankittu uusia savukaasujen pesureita, jotka parantavat energiantuotannon hyötysuhdetta. Tämän vuoksi polttoaineen tarve on vähentynyt jopa kymmeniä prosentteja. Taustalla on myös parin kolmen vuoden takainen energiapuun hankintabuumi, joka täytti puuvarannot ääriään myöten. Tätä ähkyä sulatellaan yhä. Sahausmäärien kasvu tuottaa markkinoille entistä enemmän kuorta ja purua, jotka syrjäyttävät energiapuuta kaukolämpölaitoksilla. Uusien bio-/sellutehtaiden käynnistyminen tuottaa entistään lisää kuorta energiapuumarkkinoille. Edes Äänekosken tuleva laitos ei pysty jatkojalostamaan kaikkea kuorimassaa itse. Itä-Suomessa myös tuontihake tukkii osaltaan energiapuumarkkinoita. Energiapuun lama ei hellitä
• AJASSA 13 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,02 ? 55,65 ? 39,40 ? 15,53 ? 17,08 ? 15,37 ? Uudistushakkuu 56,15 ? 56,47 ? 41,47 ? 17,30 ? 18,45 ? 17,49 ? Harvennushakkuu 47,44 ? 49,45 ? 34,44 ? 15,69 ? 15,71 ? 14,48 ? Ensiharvennus 12,45 ? 12,10 ? Hankintahinnat 53,47 ? 56,11 ? 41,08 ? 28,61 ? 30,72 ? 28,56 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,82 ? 50,32 ? 15,88 ? 15,41 ? 22,81 ? 25,05 ? Uudistushakkuu 52,31 ? 51,47 ? 17,88 ? 16,79 ? 25,61 ? 26,25 ? Harvennushakkuu 46,05 ? 45,39 ? 14,33 ? 13,68 ? 19,36 ? Ensiharvennus 10,93 ? 11,42 ? Hankintahinnat 26,26 ? 27,83 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,24 ? 53,05 ? 40,44 ? 15,08 ? 15,89 ? 14,49 ? Uudistushakkuu 53,99 ? 53,86 ? 42,07 ? 17,27 ? 17,50 ? 16,65 ? Harvennushakkuu 45,44 ? 45,54 ? 36,41 ? 14,16 ? 14,52 ? 13,53 ? Ensiharvennus 11,31 ? 11,26 ? Hankintahinnat 54,12 ? 53,03 ? 44,63 ? 27,40 ? 26,44 ? LAPPI (puukaupan vähäisyyden vuoksi ei hintatietoja) ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 32 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 10 971 Pohjanmaa 9 773 Lounais-Suomi 22 881 Häme-Uusimaa 27 095 Kaakkois-Suomi 25 058 Pirkanmaa 24 703 Etelä-Savo 42 925 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 18 811 Keski-Suomi 22 425 Pohjois-Savo 29 455 Pohjois-Karjala 21 368 Kainuu 12 326 Pohjois-Pohjanmaa 18 590 Lappi 17 574 303 956 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 32 Kantohintojen kehitys Kymi-Savossa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–32, 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 2012 2013 2014 2015 2016 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. lastoonsa alemman kantohinnan kuin toiseksi tarjouskilpailussa sijoittuneen Stora Enson tarjoama hinta oli. ”Tilastoihin kirjataan vain puutavaralajien perushinta. Ehdollisia lisiä, kuten bonuksia tai laatulisiä, ei oteta huomioon”, selvittää metsäasiantuntija Anu Islander Metsäteollisuus ry:stä Metsäyhtiöt tarjoavat sopimusasiakkailleen myös hintatakuun, joka perusteella puukaupassa sovittua hintaa voidaan korottaa, mikäli kantohinnat kohoavat takuujakson aikana. Myöskään niitä ei huomioida Luonnonvarakeskuksen tilastoissa. Metsä Group kertoo verkkosivullaan maksaneensa viime vuonna 50 miljoona euroa puukauppaan liittyviä bonuksia, hinnan tarkistuksia ja pääomabonuksia. Se vastaa 4,6:ta euroa jokaista omistajajäseniltä ostettua puukuutiota kohti. Myös Stora Enso ja UPM tarjoavat sopimussuhteisille puun myyjille kaupan kokoon sidottuja bonuksia sekä hintatakuun. Niin ikään hintalisät, kuten sorvikuuselle tai männyn ja koivun laatutyville maksettavat korotukset, jäävät kantohintatilastoista pimentoon. Kärkevin ero käyvän ja tilastohinnan välillä lienee koivutukilla. Uusi ongelma ovat runkohintakaupat, joissa leimikot hinnoitellaan yhdellä puulajikohtaisella hinnalla. Kokorunkoina korjattavat puut katkotaan vasta käyttöpaikalla. Näin tukin ja kuitupuun kantohintojen määrittely käy hankalaksi. Yhdistysten kaupat mukaan tilastoihin Aiemmin metsänhoitoyhdistysten tien varsija toimituskauppoja ei tilastoitu mitenkään, mutta tänä vuonna tilastonikkarit ovat alkaneet saada hintatietoa myös yhdistyksiltä. ”Edustava osa yhdistyksiä antaa meille tietoja”, kertoo Luken puukauppatilastoista vastaava varttunut tutkija Aarre Peltola . Yhdistysten puun hinnat kirjataan kantohinnoiksi, kun puut luovutetaan tehtaalla tai sahalla. Kantohintaa on metsänomistajalle tilitettävä osuus. Hankintakaupoiksi ja -hinnoiksi kirjataan kaupat, joissa puut luovutetaan tienvarressa ostajalle. Valtaosa tilastoidusta hankintapuusta on metsänhoitoyhdistysten toimittamaa. Metsänomistajien omatoiminen puunkorjuu on käynyt vähiin. Luken puukauppatilasto, jota muun muassa Metsälehti julkaisee, perustuu kolmen ison metsäyhtiön puukauppoihin, joiden ostoista kerätään tiedot viikoittain. Viikkotilastossa esitetään kantohintojen neljän viikon liukuva keskiarvo. Peltolan mukaan yhdistysten. kuten myös sahojen, puukaupoista tiedot tilastoidaan kuukausittain. ”Perusteiltaan viikkotilasto on luotettava, koska isot yhtiöt ostavat 90 prosenttia puusta.” Peltola muistuttaa, että viikko-ostotilasto aliarvioi puun ostoa, koska tilastoihin kirjataan kauppakirjaan merkittävä määrät. Hakkuussa kertyy tyypillisesti kymmenisen prosenttia enemmän puuta. Puun laatuun perustuvat lisät, kuten vaneritehtaille kelpaavasta järeästä kuusitukista maksettava ekstrahinta, eivät tilastoidu Luonnonvarakeskuksen kantohintatilastoihin. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI
• 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 tekemättä – tämän varaan ei kuitenkaan kannata laskea. Kuusikkoon syntyneisiin aukkopaikkoihin jätettiin lähinnä vesasyntyisiä koivuja täydennykseksi. Kaksivaiheinen hoitoketju tuotti kauniin, kuusivaltaisen taimikon, johon riitti ohjeiden mukainen määrä koivuja. Edellytykset tehokkaaseen puun tuottamiseen ovat ihanteelliset. Hoidon paha viivästyminen oli riuduttanut kolmannen kuusentaimikon – lepikoituneen taimikon raivaussahaaminen ei enää olisi taloudellisesti järkevää. Kasvupaikka oli viljavampi kuin kahdessa edellisessä kohteessa. Kustannusvertailu jäi moniselitteiseksi. Työajan menekin mukaan hinnoiteltu kaksivaiheinen raivaus oli edullisempaa kuin kertahoito. Käytännössä tämä voi hämärtyä, koska urakkahinnoittelu on usein tasaavaa. Näin helpoimmista kohteista saatetaan työajan menekkiin nähden veloittaa suhteellisesti enemmän kuin työläimmistä kohteista. Työehtosopimuksen mukaan hinnoiteltuna kaksivaiheinen raivaus oli edullisempaa kuin kerralla tehty taimikonhoito. Viivyttely maksaa maltaita Kaksivaiheinen hoito tarjoaa taimille häiriöttömät kasvuolosuhteet. Varhaishoitoa seuraava taimikonhoito kannattaa tehdä, kun taimet ovat 3–4-metrisiä. Täystiheän kuusentaimikon oksisto levittäytyy muutamassa vuodessa ja vesakko kuihtuu varjostukseen eikä ennakkoraivausta tarvita. Valoisissa mäntyja koivutaimikoissa ennakkoraivaukset ovat usein tarpeen taimikonhoidon ajoituksesta riippumatta. Ajoissa tehty taimikonhoito on myös edullista. Vesakko on vielä varreltaan hentoa, joten työn hehtaariM E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija M etsälehti selvitti raivaussahatyön hinnan muodostumista. Samalla pohdimme, miten taimikoiden hoidosta selviää pienimmin kustannuksin laadusta tinkimättä. Tulos on selkeä: viivyttely maksaa. Omatoimisen metsänomistajan kannattaa keskittää työpanoksensa varhaisperkauksiin. Usein – ei tosin aina – niiden hinta urakkatyössä kohoaa ajanmenekkiin nähden korkeaksi. Asiantuntijamme Risto Mykkänen koeasahasi erilaisia taimikoita ja mittasi työajan menekkiä. Työt hinnoiteltiin metsurien työehtosopimuksen sekä parin metsäpalveluyrittäjän ja heidän toimeksiantajiensa hinnoittelutaulukoin. Lisäksi laskimme työn hinnan työtuntien perusteella. Se oikoo taksataulukoiden vinoutumaa helpoimmissa ja vaikeimmissa kohteissa. Palkkatyö oli yleensä yrittäjien työtä kalliimpaa – ei tosin aina. Työsuhteisen metsurin palkka on kerrottava 1,8:lla, jotta päästään työn kokonaiskustannuksiin. Lisäksi matkakulut laskutetaan erikseen. Yrittäjien hehtaarihinta kattaa kaikki kustannukset. Metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt lisäävät palveluiden hintaan katteensa, jos työt tilataan heidän välityksellään. Kate on usein 15–20 prosenttia. Helpohkostakin taimikonhoidosta karttuu siis 500 euron hehtaarikohtainen lasku ilman arvonlisäveroa. Tässä esitetyt hehtaarihinnat eivät sisällä katetta. Kertahoidolla vai kaksivaiheisesti? Halusimme erityisesti selvittää istutuskuusikon raivaamisen kustannuksia erilaisilla hoitoketjuilla. Vertailtavina olivat kerralla neljän metrin pituusvaiheessa tehty taimikon perkaus sekä kaksivaiheinen ketju, jossa taimikko varhaisperataan metrisenä ja harvennetaan kolmen metrin pituudessa. Kolmantena oli pahoin viivästynyt hoito vesoittuneessa taimikossa. Kertaperkauksella hoidetun taimikon kasvukunto oli säilynyt hyvänä, vaikka varhaisperkaus oli jäänyt Mikä maksaa? Omatoiminen raivaussahuri pääsee parhaiten palkoille keskittyessään varhaisperkauksiin. Vieraalla teetettävät työt kannattaa kilpailuttaa. ”Raivaus kallistuu kymmenisen prosenttia, kun taimikonhoito viivästyy vuodella.” 4. LEPIKKOA EI KANNATA RAIVATA. Tämä kohteemme, viljavalle maalle istutettu kuusikko jäänyt kokonaan hoidotta. Taimikko on tärviöllä. Poistuma 50 000 runkoa hehtaarilla, kantoläpimitta kaksi senttiä. 1. SAHAA TAIMIKOT LEHDETTÖMINÄ. Kohteellamme oli kulunut kymmenen vuotta istutuksesta eikä aiempia hoitojakertoja. Poistuma 31 000 runkoa hehtaarilla. Hehtaarin taimikon perkaukseen kului 14 tuntia.
• METSÄSTÄ 15 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 3. ÄLÄ VIIVYTTELE. Kohteella oli istutuksesta kulunut viisi vuotta. Poistuma 12 000 runkoa hehtaarilla ja kaadettavien runkojen keskiläpimitta oli 1,8 senttiä. Varhaisperkaukseen kului viisi tuntia hehtaarilla. ÄLÄ MAKSA TURHASTA. Samalla kun vesojen läpimitta vahvistuu, raivaustyön hinta nousee. Vinkit raivaukseen 1. Raivaa taimikot ajoissa . 2. Varhaisperkaa kuusentaimikot. 3. Vertaa yrittäjien hintoja. 4. Keskity varhaisperkauksiin, jos haluat tehdä itse. 5. Vähäarvoisten lepikoiden raivaaminen ei kannata. SUURISTA raivaussahaurakoista kannattaa aina pyytää tarjoukset useilta palveluntarjoajilta, jos oma aika ei riitä. Perinteisellä ”no kattellaan myöhemmin” -avohinnalla ei kannata teettää mitään. Säästö voi olla merkittävä. Eri toimijoiden urakkahinnoittelussakin voi olla yllättävänkin isoja eroja. Lisäksi eri palveluntarjoajien tapa lisätä katetta laskuunsa vaihtelee. Oman metsänhoitoyhdistyksen, metsäyhtiön ja kotikylän metsuriyrittäjien lisäksi tarjouksia voi pyytää naapuripitäjän raivuuyrittäjiltä. Hyvällä tuurilla jollain heistä juuri sillä hetkellä olla työmaista pulaa. Kymmenen hehtaarin työmaalla saattaa säästää kauaskin suuntautuvan etelänmatkan hinnan. Kannattaa kilpailuttaa RÄKÄMÄNNYT NURIN. Ajoissa tehtävässä taimikon harvennuksessa on oiva mahdollisuus parantaa puuston laatua kaatamalla oksikkaimmat männyt. Taksa nousee nopeasti Läpimitan vaikutus raivauksen ha-taksaan (tes) (oletus, poistuma 25 000 r/ha) 200 400 600 800 1000 Poistettavien puiden läpimitta Euroa/hehtaari 0,5–1,5 cm 1,6–2,5 cm 2,6–3,5 cm 3,6–4,5 cm hinta pysyy maltillisena. Viivyttely maksaa, eikä hoitoa lykkäämällä saavuteta metsänhoidollisia hyötyjä. ”Raivaus kallistuu kymmenisen prosenttia, kun taimikonhoito viivästyy vuodella. Tällöin seitsemän vuoden lykkäys tuplaa taimikonhoitokustannuksen”, kertoo Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala , joka aiemmin työskenteli metsänhoidon tutkijana Metsäntutkimuslaitoksella. Seitsemän vuoden viivästys tarkoittaa hehtaarikustannuksen nousua 300 euron tasolta 600 euroon. Suunnilleen tämä oli tilanne lepikon valtaamassa esimerkkitaimikossa – ja aika monella käytännön työmaalla. Taimikonhoidon kustannus määräytyy kaadettavien puiden määrän ja kantoläpimitan perusteella. Myös maaston vaikeus otetaan työehtosopimuksessa huomioon, mutta sen merkitys on vähäinen. Hoidon viivyttely kasvattaa poistettavien puiden läpimittaa. Pahimmillaan vesojen paksuus voi kasvaa jopa sentin parissa vuodessa. Se nostaa raivauskustannusta jopa 150 euroa hehtaarilla. Työehtosopimuksen taksat perustuvat laajaan aikatutkimukseen, jonka työajan menekki erilaisissa olosuhteissa määriteltiin. Yrittäjämetsurien taksat eivät kohoa aivan yhtä jyrkästi läpimitan mukaan. 2. HEHTAARI PÄIVÄSSÄ. Kohde viisi vuotta varhaisperkauksen jälkeen: Poistuma 14 000 runkoa hehtaarilla. Kaadettavien puiden keskiläpimitta 3,2 senttiä. Työaika kahdeksan tuntia hehtaarilla. Urakkahinnoissa suuret erot Raivaussahatyön hinta erilaisilla kohteilla Kohde Poistuma, kantolpm, työaikaa/ha, TES yrittäjä-1, yrittäjä-2, aikataksa kpl/ha cm tuntia x1,8 €/ha €/ha 35 €/tunti 1. Istutuskuusikon 31 000 3,1 14 644,4 447 550 490 perkaus 2. Kuusentaimikon 14 000 3,2 8 289,8 370 350 280 harvennus 3. Istutuskuusikko 12 000 1,8 5 216 336 280 175 varhaisperkaus 4. Hieskoivun valtaama 50 000 2 19 713,808 493 630 665 kuusentaimikko (TES x 1,8 = palkkatyön kokonaiskustannus ilman matkakuluja)
• 16 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 ollut ahkera. Luontokuvaajan vapaus voi tuntua kadehdittavalta, mutta kuvaaja on ammatinharjoittaja, jonka on haettava kuvia silloinkin, kun moni mieluummin nauttii keskuslämmityksestä. Kroppa muistaa lukemattomat yöt piilokojuissa kylki vasten kylmää, mutta moni muu ammatti tuottaa työperäisiä vaivoja vielä enemmän. Ääni on pysyvästi käheä ja tuppaa hengästyttämään, mutta se ei johdu kojuöistä vaan kymmenestä vuodesta autonasentajana. Kuorma-autojen jarrujen asbestipöly vei osan keuhkoista. Luonto sopeutuu kun saa aikaa Palokärjen tarina osoittaa, että luonto sopeutuu jos sille annetaan aikaa, ainakin joskus. Palokärjelle ennustettiin 1950-luvulla kurjaa kohtaloa, mutta se on oppinut hakemaan toukkia avohakkuiden kannoista ja kanta METSÄSTÄ M ik ko H äy ry ne n MIKKO HÄYRYNEN, teksti HANNU HAUTALA, kuvat H annu Hautala astelee omaa nimeään kantavaan luontokuvakeskukseen Kuusamossa. Hän on julkaissut yli 50 luontokuvateosta, uusimpana kirjan palokärjestä, ja saanut jokseenkin kaiken tunnustuksen – kunniatohtorin hattua myöten. Hautala sanookin, että ei kuole katkerana, mutta on KUVAN VOIMALLA Hannu Hautala on antanut luontokuvaukselle vähintäänkin koko elämän ja saavuttanut lähes kaiken. Paras kuva on silti aina ottamatta. Vaikka vuodet lyhentävät askelta, niin into kuvaukseen ei himmene. Hautalan lähin kuvauspiilo on pihanurmella. Hannu Hautalan kiintymys palokärkeen on erityinen ja pitkä. Jutun kuvat ovat teoksesta ”Palokärki” (Hannu Hautala ja Seppo Parkkinen, Metsäkustannus 2016).
• 17 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 vahvistuu. Hautala sanookin, että metsäluonnon muutokset ovat ylipäätään positiiviseen päin. Eikä metsätalous ole kaikkeen vikapää, paitsi ehkä välillisesti. Metsäautoteiden kaikkialle yltävän verkoston vuoksi metsästyspaine yltää joka kolkkaan. ”Menetelmiä olen arvostellut, en metsätaloutta sinänsä.” Hautalan maineella olisi voinut tehdä myös äänekkäämpää luonnonsuojelutyötä. Halua siihen olisi ollut, mutta maailman realiteetit tulivat vastaan. Surumielinen, huonosti lahjakirjaksi sopiva Muistoja metsästä oli myyntipettymys. Toisessa päässä oli myyntimenestys Kuukkelin maa , ja Hannu Hautalan vaikuttamistapa onkin ollut positiivisen kautta. Taiteilija-Hautala tulee ehkä parhaiten esille Liikettä linnunradalla -teoksessa, jota hän pitää yhtenä parhaimmistaan. Tosin harkitun epäterävät kuvat tekevät kirjasta katsojalle vaikean. Kutsumus, luonnontuntemus ja ilmaisutapa Perinteisellä luontokuvalla on aina arvonsa, mutta kuvatulva on hirvittävä. Luontokuvaukseen tulee uusia tyylejä kuten muihinkin taidemuotoihin. Luontokuvakeskuksessa katsotaan kahden nuoren kuvaajan yhteistyönä syntyneitä impressionistisia luontokuvia. ”Toimivat loistavasti sisustuselementteinä”, Hautala pursuaa innostusta. Alkavan kuvaajan pitää tehdä itseään tunnetuksi pitämällä näyttelyitä ja julkaisemalla kirjoja. Hyvä kuvaaja menee kutsumus ja luonnontuntemus edellä ja kehittää oman, persoonallisen ilmaisutavan. Hautalan kuvat tunnetaan sommittelusta ja hautalamaisesta valosta. Hautala muistuttaa, että vaikka pukki olisi tuonut kameran, kuvia ei tule ilman vaivannäköä eikä omaa tyyliä voi saada lahjana. ”Vaikka olisi miljoonavehkeet, niin kunnon kuvia ei saa jos ei tiedä, miten kurkia päästään kymmenen metrin päähän.” Ne harvat, jotka ovat vihkiytyneet kuvaukselle sydänjuuriaan myöten ja hankkivat kamerarahansa vaikka marjoja poimimalla, ovat tulevaisuuden nimiä. Luonnontuntemuksen ja taiteen lisäksi pitää osata myös markkinoida työnsä. Pitää kustantaa kameravehkeet, auto, moottorikelkka – ja asua ja elääkin pitää. METSÄSTÄ ”Kunnon kuvia ei saa jos ei tiedä, miten kurkia päästään kymmenen metrin päähän.” Luontokuvausta ei voikaan pitää perinteisen porvarillisena ammattina. Alalle pyrkivän on hyvä tietää myös, että ei ole ihan varmaa kummatko ovat kateellisempia, kalamiehet vaiko luontokuvaajat. Monet haluavat harrastaa luontokuvausta, vaikka aikaa ja perustaitoja ei olisikaan, eikä pohjoismaiden ulkopuolella edes ole liikkumisen sallivaa jokamiehenoikeutta. Kuvausmahdollisuuksien järjestäminen on toimialan kasvava osa, vaikka Hautala ei olekaan siihen lähtenyt. Kaiken takana on Irma Hautalan pihalla linnunpöntöt ovat kuvauskorkeudella ja pihanurmikolla on kuvauspiilo. Siitä on kuvattu jäniksiä ja tilhiä. Vaikka kirjan kansissa lukee Hannu Hautala, niin kuvien takana on elämänmittainen työpari Irma ja Hannu. Nykyään Irma-vaimo vetää parempijalkaisena raskaimmat kuormat. Irman päivystyksen ansiosta saatiin Hannulle Kuusamosta ensimmäiset ahmakuvat. Ahma ei kerro tulostaan mitään, vaan käy hakemassa haaskalta kymmenien kilojen sianruhon ja vie mäen taakse. ”Minähän sanoin kojulla, että nyt se tulee, mutta et heti uskonut kun lattialla huilasit.” Palokärjen kolot ovat koteja monille erämaan linnuille, kuten tuulihaukalle – tässä kuvassa haukka tosin on valinnut vanhan telkän munituskolon. Kuva alla. Palokärjen huudon voi kuvitella syksyisen erämaajärven äänimaisemaan. Vielä lentokyvytön lapinpöllön poikanen on metsän kummitus, jota on syytä väistää ärhäkkään emon vuoksi.
• 18 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Okko muistelee, että hänen saarimetsänsä kohdalla korvaus kymmenen vuoden määräaikaisesta suojelusta oli 1 500 euron luokkaa. ”Olisin mielelläni jatkanut sopimusta. En niinkään rahan takia, vaan kunnioituksesta luontoa kohtaan.” Ei hakkuita miesmuistiin Kuusikkosaari on merkillinen paikka. Sirkjärven pintaa on aikoinaan laskettu, joten vanha rantatörmä kiertää saarta korkeana vallina. Kasvuolosuhteet ovat sekoitus suota, korpea, lehtoa ja kangasmaata. Mantereella on vaikea törmätä samankaltaiseen metsään. ”Saaressa ei ole hakattu miesmuistiin”, Seppo Okko kertoo. Tai itse asiassa kahteen, sillä Okon 1900-luvun alussa syntynyt appiukko ei hänkään aikanaan muistanut, että saaresta olisi puuta korjattu. Okkoa harmittaa eniten se, että suojelusopimuksen myötä saarelta poistuu virallinen suojelustatus. Saari näyttäytyy nyt kartassa ja metsäsuunnitelmissa tavallisena alueena. Metsäalan toimijat allekirjoittivat keväälle yhteisen METSÄSTÄ Sirkjärvi METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”K eloja on tullut lisää sitten viime näkemän”, Seppo Okko tuumii kesäsateen kastellessa puiden runkoja pienen metsän keskellä. Okko omistaa perheineen reilun puolen hehtaarin saaren Sirkjärvessä Lappeenrannan lounaispuolella. Kuusikkosaaressa on nimensä mukaisesti suuria, toista sataa vuotta vanhoja kuusia, mutta myös valtavia mäntyjä, keloja, muuta lahopuuta, lehtipuita ja suopursua. ”Jos mantereella on liian kuivaa mustikalle, täällä saaressa sitä on varmasti”, Okko kertoo. Okko suojeli erityislaatuisen saarimetsän kymmenen vuotta sitten määräaikaisella suojelusopimuksella. Tänä vuonna hän sai ilmoituksen, ettei sopimusta voida uusia. ”Metsäkeskuksesta kerrottiin, että saarimetsä on liian pieni kohde. He toivoivat, että jatkaisin suojelua päätöksestä huolimatta.” Ihmiskäden ulottumattomissa Hallituksen leikkaukset vähentävät tuntuvasti yksityismetsien suojelurahoitusta. Mitä tehdä saarimetsälle, jonka suojelusopimusta ei uusittu? ”Kyllä metsänomistajien pitää saada tukea suojeluasioissa.” Kuusikkosaaren metsä ei ole enää virallisesti suojeltu Metso-suojeluohjelman leikkausten myötä. Kaiken taustalla ovat valtion yksityismetsien suojelurahoihin tekemät leikkaukset. Metso-metsiensuojeluohjelman rahoitus vähenee, minkä seurauksena Suomen metsäkeskus on joutunut kiristämään suojeluun käytettävän ympäristötuen ehtoja. Ympäristötukirahoista maksetaan Okon saarimetsän kaltaiset määräaikaiset suojelusopimukset. Ympäristötukirahaa riittää vain ekologisesti arvokkaimmille metsille. Vähäpuustoiset kitumaat, kallioalueet ja metsät, joiden arvellaan luonnostaan jäävän vähäisten hakkuumahdollisuuksien vuoksi metsänkäsittelyn ulkopuolelle, jäävät nyt todennäköisesti ilman suojelutukea. Taustalle piirtyvä saari näkyy Seppo Okon mökkirantaan. Saarimetsään liittyy monia muistoja vuosikymmenten varrelta.
• 19 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 vetoomuksen hallitukselle Metso-suojelurahojen säilyttämisestä. Samassa rintamassa olivat mukana niin metsäteollisuus kuin suojelujärjestöt. Okkoon ei ole kuitenkaan kukaan ollut yhteydessä ja tarjonnut vaihtoehtoista tapaa jatkaa suojelua. ”Tässä luovutaan taloudellisen edun tavoittelusta. Kyllä metsänomistajien pitää saada jollain lailla tukea suojeluasioissa”, Okko sanoo. Karhu jäällä Okon perheen kesämökki on Sirkjärven rinteessä. Mökin pihassa tai saunarannassa seistessä katse kiinnittyy vääjäämättä Kuusikkosaareen. Saareen liittyy monia muistoja. Eräänä varhaisena pääsiäisaamuna Okko näki sen edustalla jäällä jotain mustaa. Päivällä hän lähti lastenlasten kera hiihtämään järven jäälle ja löysi saaren tuntumasta karhun jäljet. ”Se oli noussut maihin naapurimökin rannassa. Jälkiä löytyi myös kylältä.” Turussa asuvalla Okolla ja hänen pojillaan on sen verran matkaa mökille ja perheen metsätilalle, että puukaupat ja metsänhoitotyöt hoituvat pääosin metsäalalla toimivan sukulaismiehen avustamina. Suojelurahoituksen haku saarelle oli alun perin saman sukulaismiehen ehdotus. ”Rehtorin työ urheilulukiossa ja ammattiyhdistystoiminta veivät ennen kaiken ajan. Metsässä minua on kiinnostanut eniten luonnosta nauttiminen”, 15 vuotta eläkkeellä ollut Okko kertoo. Metsätöihin hän on silti tutustunut jo 1950-luvulla justeerisahan kanssa. Kesämökin yläpuolella rinteessä kasvavan nuoren mäntymetsän Okko on myös raivannut yhdessä poikansa kanssa. Miten saarelle käy? Kuusikkosaari jätetään Okon mukaan aina alkukesästä rauhaan, sillä järvellä pesii paljon lintuja. Kuikan huuto kaikuu useaan otteeseen veden pinnalla sateen keskellä. ”Ja naapurijärvestä vastataan”, Okko sanoo ja nauMETSÄSTÄ MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA selviää kaikista koettelemuksista paremmin kuin vasta siemenenä oleva tuleva puu. Metsäalalla on kuitenkin tapana tehdä mätästys ennen talvea, kun mättäiden oletetaan tekeytyvän talvella sopivasti ennen kevään istutuskautta. Käytännössä keväinen mätästys ennen istutusta antaa vähintään yhtä hyvän tuloksen, ja savimailla juuri tehty laakea mätäs on märkyytensä vuoksi helpompi istutuspaikka kuin edeltävänä syksynä tehty, joka ennättää jo kuivahtaa keväällä ennen istutuskautta. Asiaa ei ole tiettävästi tutkittu, mutta näin asian näkee usea kokenut puuntuottaja. Tärkein ajoitusohje on kuitenkin yksinkertainen. Uudistamisessa ei kannata aikailla päätehakkuun jälkeen. Ei siis kannata lykätä maanmuokkausta sillä verukkeella, että velipojan poika on pääsemässä keväällä armeijasta ja haluaa varmaankin auttaa setäänsä hakkuutähteiden keräämisessä polttopuuksi. Todennäköisesti ei halua: nuorella miehellä voi olla muutakin kevätpuuhaa. Kun aikaa kuluu, aluskasvillisuus elpyy, alueelle syntyy vesakkoa ja siemensyntyistä roskapuustoa, ja sitä paitsi taimien menestyminen heikkenee. Kaikkia syitä ei tunneta, mutta mahdollisesti kyseessä on taimen heikentyvä mahdollisuus saada hyvä sienijuuri. Ripeä puuntuottaja on luonnon suosiossa. Männiköiden luontainen uudistaminen vaatii yleensä maanpinnan oikea-aikaista käsittelyä. Metsänuudistamistöiden sopiva ajankohta Metsäkirjallisuudessa kerrotaan, että uudistettaessa männiköitä siemenpuita käyttäen onnistuminen riippuu onnen lisäksi hyvästä ajoituksesta. Jos männikkö on väljennetty ajoissa niin harvaksi, että puut kukkivat oman rytminsä mukaisesti silloin kun haluavat, se hakataan hyvän kukinnan jälkeen siemenpuuasentoon siementen varisemista edeltävänä talvena. Myöhään seuraavana syksynä männikkö äestetään tiheään. Keväällä runsas siemensato varisee tuoreeseen muokkausjälkeen, ja niin saadaan täystiheä männikkö kertayrittämällä. Siemenpuut poistetaan seuraavana talvena ilman taimien kasvamisen odottelua. Joskus on jopa ehdotettu, että samalla kaupalla myydään sekä siemenpuuasentoon hakkaaminen että siemenpuiden poisto toteutuksen ollessa parin vuoden välein. Näin siemenpuut eivät unohdu heikentämään uudistamistulosta. Täystiheässä männikössä menettely on muuten sama, mutta siemenpuuasentoon hakkaaminen ei riipu kukinnasta. Sitten kun siemenpuista on havaittavissa hyvän siemensadon odotus, alue äestetään myöhäsyksyllä ja toivotaan parasta. Jos joku korvaa äestyksen kaivinkonelaikutuksella, mikä ettei, etenkin jos alueelle tarvitaan paikoitellen ojitusta. Yleensä metsätaloudessa töiden ajoitus ei ole päivän päälle, mutta oma vaikutuksensa sillä on. Esimerkiksi jos äestys tehdään jo keskikesällä, tuoreeseen muokkausjälkeen saadaan ennen seuraavan kevään männynsiementä keskikesällä varistava koivu, pajut ja haavat. Asiaa auttaa, jos ainakaan omalla alueella ei ole näitä lehtipuita. Mutta kiusallisen kaukaa naapurin puolelta ne osaavat levitä. Vielä kyseenalaisempaa on tehdä äestys vuosikausia etukäteen odottamaan hyvää siemenvuotta. Pohjoismaissa on tehty runsaasti tutkimuksia, joiden mukaan uudistamistulos heikkenee nopeasti muokkausjäljen vanhentuessa. Jotkut sammallajit valtaavat nopeasti paljastetun maan niin, että siemenen itäminen ja sirkkataimen selviytyminen vaarantuvat. Ehkä myös eri kasvilajien juurten leviäminen muokkauskohtaan vaikuttaa asiaan. Mätästyksen ajoitus istutusta varten ei ole niin tarkkaa kuin luontaisessa uudistamisessa. Istutettu taimi rahtaa kauempaa kuuluvalle huudolle. Välillä kuuluu muutakin ääntä: läheisellä louhoksella räjähtää. Seudulta louhitaan kuuluisaa Ylämaan graniittia. ”Kesälomien aikaan työmailla on onneksi hiljaisempaa”, Okko sanoo. Tiheä saarimetsä näyttää arvoitukselliselta. Rannalta käsin ei voi tietää, mitä se kätkee sisälleen. Okon mukaan Kuusikkosaari onkin ollut oiva retkipaikka lapsille. Mutta mitä saarelle tapahtuu nyt, kun se ei ole enää virallisesti suojeltu? Kaikesta huolimatta on selvää, ettei saarimetsää hakata, Okko kertoo. Sirkjärven rannalla on kymmenittäin kesämökkejä, joiden laitureilta avautuvaa maisemaa Kuusikkosaari hallitsee. Rantamökeillä lomailee Okkojen sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät hekään halua, että saarimetsään kosketaan. 78-vuotias Seppo Okko kertoo myös kunnioittavansa erästä toivetta. Saarimetsä oli tärkeä hänen edesmenneelle vaimolleen. Vaimolle Kuusikkosaari oli jo ennen suojelusopimusta eräänlainen yksityinen suojelumetsä. Saaren suurten tukkipuiden kohtalo on selvä. ”Luonto saa hallita, miten haluaa.” Keloja lahopuun määrä lisääntyy hiljalleen saaren toistasataa vuotta vanhassa metsässä. Saarimetsän suojelu oli Seppo Okon edesmenneen vaimon toive. Sitä toivetta Okko aikoo yhä kunnioittaa.
• METSÄSTÄ 20 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 MARIANNE MINKKINEN P insiön metsien keskellä kohoaa Puuvuori-maataideteos, joka elää vuodenaikojen mukaan ja kasvaa vuosi vuodelta korkeammaksi. Amerikanunkarilaisen taiteilijan Agnes Denesin suunnittelema teos koostuu 10?000 männyntaimesta, jotka on istutettu suippokärkisen soramäen päälle matemaattisen kaavan mukaan. Männyt muodostavat samaan aikaan sekä spiraalimaisia kaaria rinteille että suoria rivistöjä ylhäältä alas. Puuvuori rakennettiin 90-luvulla. Istutuksia tekivät muun muassa opiskelijaryhmät. Presidentti Martti Ahtisaari istutti viimeisen männyn Puuvuoren vihkijäisissä vuonna 1996, ja tänä kesänä teos täytti jo 20 vuotta. Erikoisin metsätyökohde Kurun metsäoppilaitoksen vuosikurssi oli tilattu täydennysistutukseen pari vuotta vihkijäisten jälkeen. Kuivuneita taimia piti korvata uusilla ja laittaa istutuskuoppaan multaa alle, sillä sorapohja oli ollut liian kuiva männyille. Urakassa olivat mukana silloiset opiskelijat Tuomas Koskinen ja Tuomas Pihlaja . ”Puuvuori on erikoisin työkohde, jota olen koskaan ollut tekemässä”, Pihlaja kertoo. Työkohteen poikkeavuudesta kielii sen kansainvälisesti keräämä huomio. Taideteos esiteltiin YK:n ympäristöja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa jo vuonna 1992. Alkuun ei ollut selvää, missä maassa työ toteutettaisiin. Taiteen tuotantoyhtiö Strata vaikutti siihen, että paikaksi valikoitui juuri Pinsiössä sijainnut vanha soranottoalue. Rakentamisesta vastasivat Ylöjärven kaupunki ja kiviainestoimittaja Rudus. Puuvuoren jokaiselle männylle valittiin oma nimikkohenkilönsä. Joukossa ovat muun muassa Yhdysvaltain entinen presidentti George Bush vanhempi ja Puolan entinen presidentti Lech Walesa . Taideteoksesta kirjoitettiin useita juttuja kansainvälisiin lehtiin, kuten The New York Timesiin. Maisemoi ja suodattaa sadevesiä Pihlaja ja Koskinen vierailivat Puuvuorella tänä kesänä lähes parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Koulupoikien sijasta he katsovat maisemaa nyt ammattilaisten silmin. Pihlaja työskentelee metsäkoneenkuljettajana ja Koskinen metsäalan opettajana Tampereen seudun ammattiopistolla Tredulla. ”Yllättävän hyvin se on kasvanut pohjamaahan nähden”, Koskinen sanoo katsellessaan maisemaa. Osa reuna-alueen männyistä on jäänyt lyhytkasvuisiksi, mutta siitä huolimatta kummatkin pitävät taideteosta hyvänä hankkeena. ”Kaikki mikä vie metsäalaa eteenpäin, on hyvästä”, Pihlaja kiteyttää. ”Puuvuori tuo näkyvyyttä metsäalalle, kun ihmiset tulevat katsomaan sitä. Samalla se tuottaa iloa ihmisille”, Koskinen jatkaa. Puuvuori vastaa useaan tarpeeseen. Sen avulla saatiin sekä rakennettua julkista taidetta että hoidettua maa-aineslain velvoite, jonka mukaan vanhat soranottopaikat tulee maisemoida toiminnan päätyttyä. Lisäksi alue toimii sadeveden suodattimena ja edesauttaa näin puhtaan pohjaveden syntymistä. Taiteilijan tarkoituksena oli tehdä Puuvuoresta kaikille avoin puistoalue, joka säilyisi vuosisatoja. Se on myös kannanotto ympäristön tilasta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Pinsiössä sijaitseva Puuvuori-taideteos täyttää 20 vuotta. Teos koostuu 10?000 männyntaimesta, joukossa Martti Ahtisaaren ja George Bushin nimikkopuut. Taiteilija Agnes Denesin suunnittelema Pinsiön Puuvuori on kannanotto ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta sekä maapallon ekologisesta kestävyydestä. Tredun metsäalan opettaja Tuomas Koskinen (vas.) ja metsäkoneenkuljettaja Tuomas Pihlaja olivat täydennysistuttamassa Puuvuorta 1990-luvun lopulla. Puuvuorta varten soranottopaikan päälle rakennettiin ellipsinmuotoinen mäki. Pohjan pidempi halkaisija on 420 metriä ja keskikohdan korkeus 28 metriä. Stratan kuva on vuodelta 1997. Kasvavien taimien taideteos Pinsiö M ar ia nn e M in kk in en G oo gl em ap s
• klo 10–16 la 3.9.2016 Tervetuloa koko perheen iloiseen tapahtumaan Metsä Groupin pääkonttorin pihapiirissä osoite: Revontulenpuisto 2, Espoo. l Ohjelmaa kaikenikäisille l Työnäytöksiä, tietoiskuja ja asiantuntijapuheenvuoroja l Lapsille puuhaa ja elämyksiä l Lukuisat näytteilleasettajat metsään liittyvine palveluineen ja tuotteineen luovat tilaisuuden tunnelman Tapahtuma on maksuton. Tilaisuuden juontajina Suomen huutokauppakeisari Aki Palsanmäki ja vaimonsa Heli. Yhdessä he meklaroivat hyväntekeväisyyshuutokaupan!
• METSÄSTÄ 22 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Stihl MS 261 C-M Sylinteritilavuus: 50,2 cm 3 Teho: 3,0 kW Paino: 4,9 kg Suositushinta: 799 euroa Valmistusmaa: Saksa Maahantuonti: Andreas Stihl Oy Plussat ja miinukset ++ teho + hinta + lujatekoisuus – ohuen (1,3 mm ketju-ura) terälaitteen puute MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat U usin versio Stihlin MS 261 -moottorisahasta vahvistaa mallin piikkipaikkaa 50-kuutiosenttimetristen moottorisahojen sarjassa. Keskikokoinen mutta tehokas saha on toimiva sekä harvennuksilla että isompien puiden kaadossa – varsinkin, kun moottori on entistäkin tehokkaampi. Jo Stihlin MS 261:n ensimmäinen, puolenkymmentä vuotta sitten esitelty versio oli piirun purevampi kuin tärkein kilpailijansa Husqvarna 550 XP. Molemmille luvattiin silloin 2,8 kilowatin huipputeho. Uusin Stihl tuottaa kolmen kilowatin huipputehon. Stihlin moottoria ohjaa elektroninen M-tronic-järjestelmä, kuten tästä eteenpäin kaikkia merkin ammattikäyttöön tarkoitettuja moottorija raivaussahoja. Mallimerkintä on sama kuin edellisellä versiolla, MS 261 C-M. Joku olisi voinut revitellä uutuudesta riehakkaamminkin, mutta ei perinteikäs saksalainen perheyhtiö. Olennaisin uudistus on sylinterin jäähdytysripojen suuntaaminen niin, että jäähdytysilma kiertää entistä tehokkaammin. Ero on helppo huomata, kun vertaa vanhaa ja uutta mallia. Muotoilusta on riisuttu stihlmäistä pyöreyttä madaltamalla moottorikoppaa. Muutos on vähäinen, mutta sillä on saavutettu moderni vaikutelma. Sahan painoa on onnistuttu keventämään. Uuden, kylmäkahvaisen mallin paino on 4,9 kiloa, siis 300 grammaa vähemmän kuin edeltäjänsä. Käyttökunnossa saha painaa reilun kilon enemmän, kun terälaitteen sekä bensan ja teräöljyn paino lasketaan mukaan. Paksu terälaippa antaa tasoitusta Käsiteltävyydeltään uusi Stihl on jämäkkä ja mutkaton. Leikkuutehollaan se päihittää saman kokoluokan kilpailijat. Tässä Stihl tosin antaa kilpailijoille turhaa tasoitusta. Saha on saatavilla vain paksulla terälaipalla, jonka ketju-ura on 1,5 millimetriä ja siihen sopiva teräketju leveämpi kuin kilpailijoilla. Esimerkiksi Husqvarna käyttää ohuempia, 1,3 millimetrin ketju-uralla varustettuja laippoja ja ketjuja. Kapea ketju leikkaa puuta nopeammin kuin paksu. Lähiaikoina terävalmistaja Oregon tuo markkinoille Stihleihin sopivan kapeauraisen terälaipan, mikä mahdollistaa kapeiden ketjujen käytön. Tämä parantaa sahan leikkuutehoa vielä entisestään. Kevään aikana Stihlin uutta mallia on kylmäkahvaisena myyty alle 700 euron tarjous hintaan. Tämän kokoluokan sahasta se ei ole paljon. Stihl teki samankaltaisen uudistuksen myös pykälää isommassa kokoluokassa. Ainakin tehon ja painonsa puolesta uudistettu MS 362 haastaa vakavasti Husqvarnan 560 XP:n. Puhtia piisaa Uuden Stihlin leikkuuteho päihittää kokoluokkansa kilpailijat. Uuden Stihlin leikkuuteho on kokoluokkansa paras. Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara Metsätuhoja voidaan torjua ennalta, kun tuhoriskit tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänhoidossa. Havainnollisesti kuvitettu kirja auttaa tunnistamaan tuhot ja niiden aiheuttajat metsissämme. Teos kattaa sekä talousmetsien tuhot että monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tuhon aiheuttajat. Kirja antaa hyvät perustiedot metsätuhojen taloudellisesta merkityksestä sekä tuhojen torjunnasta. Hinta 42 € Metsätuhot FAKTA KOKEILTUA Sahan muotoilua on modernisointu vähäeleisin uudistuksen. Moottorin suojaa on madallettu. Lisäksi purukotelon kansi on muotoiltu uudelleen.
• METSÄSTÄ 23 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Va ltt er i Sk yt tä M ik ko rii ki lä AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. MARIANNE MINKKINEN Vuoden 1966 Metsälehdessä kerrottiin sääolosuhteiden haitanneen kulunutta uittokautta: ”Uittojen alkaminen tuntuu olevan viikon, pari myöhässä viimekeväisestä, ilmenee Suomen Uittajainyhdistyksen kokoamista tiedoista. Samanaikaisesti kun järvien paksu jääpeite estää uittoa Itäja Pohjois-Suomessa, on tulva haitannut uittoa Satakunnassa, Lounais-Suomessa ja Etelä-Suomessa.” Kokemäen seudulla tukinuitot oli päästy aloittamaan huhtikuun lopulla, mutta tulvat olivat keskeyttäneet työn. Kymissä, Kemijoella ja Savossa uiton uskottiin alkavan vasta toukokuun loppupuolella. Useimmissa uittoyhdistyksissä uittoon ilmoitetut puutavaramäärät olivat pienemmät kuin edellisvuonna, koska talvella oli tehty vähemmän tukinhakkuita kuin aiempina vuosina. Esimerkiksi Kokemäen uittoyhdistyksen uittoon oli ilmoitettu 1?600?000 tukkia ja 350?000 kuutiometriä pinotavaraa, kun edellisvuonna vastaavat määrät olivat olleet 2?539?746 tukkia ja 579?413 kuutiota pinotavaraa. ??? Tukinuitto hiipui sotien jälkeen , kun tieverkosto parani ja autokuljetukset korvasivat vesitiet. Viimeiset jokiuitot tehtiin Suomessa 1990-luvun alussa. Nykyään tukkeja uitetaan järvissä ja merissä hinaamalla niitä nipuissa. Suomessa toimii vielä Järvi-Suomen uittoyhdistys. Tänä vuonna sen uittokausi käynnistyi kolmas toukokuuta ja jatkuu marraskuun alkupuolelle. Kokonaisuittomäärä tulee olemaan noin 300?000 kuutiometriä. Tukinuittoa ovat haitanneet tulvat ja jäät, mutta maantiekuljetuksissakin on omat ongelmansa. Esimerkiksi keväisin hiekkateiden kelirikot estävät painavia rekkoja pääsemästä leimikoiden luokse. Suomen hallitus on huomannut tieverkon huonon kunnon ja siitä aiheutuvat ongelmat metsätaloudelle. Hallitus on myöntänyt liikenneverkkojen kunnostamiseen 600 miljoonaa euroa vuosille 2016–2018. Summasta noin puolet käytetään teiden korjaamiseen. 600 miljoonaa kuulostaa suurelta, mutta on todellisuudessa aivan liian vähän. Hallituksen omien arvioiden mukaan liikenneväylien korjaamiseen tarvittaisiin jopa 2,5 miljardia euroa, joten osa metsäteollisuudelle tärkeistä huonokuntoisista teistä jää kunnostamatta. Uittoa säiden armoilla VALTTERI SKYTTÄ , MIKKO RIIKILÄ METSÄKONEALAN tärkein näyttely Finnmetko järjestetään jälleen Jämsässä 1.–3. syyskuuta. Äänekoskelle rakenteilla oleva jättitehdas ja odotukset hakkuiden lisääntymisestä takaavat, että Keski-Suomessa pidettävillä konemessuilla on sähköä ilmassa. Konevalmistajat ovat vaitonaisia uutuusesittelyistään, mutta näyttelyjohtaja Erkki Eilavaara odottaa, että messuilla nähdään etenkin uusia telakoneratkaisuja turvemaiden harvennushakkuisiin. Investointien myötä lisääntyvä puuntarve vie metsäkoneet yhä useammin kuitupuun korjuuseen ojitusalueille. Yleisesti veikataan, että ainakin Ponsse esittelisi Finnmetkossa turvemaiden korjuuseen sopivaa kalustoa. Hurjimpien ennakkoveikkausten mukaan parin viikon päästä Finnmetkossa esitellään ratkaisut, joiden jälkeen turvemaiden puunkorjuu ei enää olisi ongelma. Suurista metsäkonevalmistajista Komatsu Forest esittelee messuilla uuden kahdeksanpyöräisen hakkuukoneensa. ”Metsäkoneyrittäjät ovat jo selkeästi varautuneet puun käytön lisääntymiseen ja muun muassa Äänekosken tehdasinvestoinnin valmistumiseen”, kertoo Komatsu Forestin Suomen toimitusjohtaja Timo Korhonen . Kahdeksan pyörää jakaa Komatsun hakkuukoneen painon tasaisesti, mikä säästää metsänpohjaa ja voi olla eduksi kosteilla metsämailla suoritettavissa hakkuissa. Lisäpyörät tuovat harvesteriin tasapainoa ja sitä myöten ulottuvuutta. ”Vaikka yli tuhatkiloinen hakkuulaite on aivan 11-metrisen puomin päässä, kone istuu kuin tatti”, Korhonen sanoo. Uutta aikaa ja ajattelua edustaa hybridimoottorilla varustettu Logsetin hakkuukone. Isäntälinjan puunkorjuulaitteista kiinnostuneille Finnmetko tarjoaa muun muassa Keslan ja Valtran tämän vuoden alussa alkaneen yhteistyön tuloksia. Jämsän seudun oman kasvatin Nisula Forestin koju on myös Jämsässä rytisee jälleen Metsäteollisuuden investoinnit ovat lisänneet kierroksia metsäkonemarkkinoilla. Finnmetkoon mennäänkin tänä vuonna harvinaisen myönteisin odotuksin. ”Metsäkoneyrittäjät ovat jo selkeästi varautuneet puun käytön lisääntymiseen.” Komatsu Forestin tämän vuoden uutuuksiin kuuluu muun muassa 8-pyöräinen hakkuukone. varmasti monen hankintahakkaajan vierailulistalla. Metsänomistajien ei tarvitse katsella messuilla pelkkiä motoja, sillä esimerkiksi Päijänteen metsänhoitoyhdistys tarjoaa messuvieraille neuvoja omatoimiseen raivausja moottorisahatyöskentelyyn. Suosio ei riipu suhdanteista Finnmetkoon on tulossa noin 400 näytteilleasettajaa. Se on samaa tasoa kuin edellisillä kerroilla. Näyttelyvieraita odotetaan noin 35 000, mikä sekin mukailee totuttuja lukemia. Eilavaaran mukaan Finnmetkon suosio ei juuri ole heilahdellut suhdanteiden mukaan. Metsäkoneala on löytänyt tiensä messuille niin suhdannekäyrien alakulokohdissa kuin nytkin, kun alan näkymät ovat likimain historiallisen suotuisat.
• P I L K K E I T Ä 24 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Maatalousja metsätieteiden lisensiaatti Jukka Pietilä menehtyi 3. toukokuuta vakavan sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt 3. heinäkuuta 1960 Tyrväällä. Pietilä muutti perheensä mukana jo varhain Ruskon kautta Pöytyälle, missä hänen isänsä toimi säästöpankin johtajana ja äiti kotitalousopettajana. Pietilän elämä ja ura liittyivät vahvasti metsään. Lukion jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa metsänhoitajaksi ja myöhemmin työn ohessa lisensiaatiksi. Hän aloitti syksyllä 1986 työt Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitoksessa Vakolassa, missä hän työskenteli koko työuransa. Pietilä ehti lähes 30 vuoden aikana nähdä, kokea ja vaikuttaa useimpiin Vakolaa koskeviin muutoksiin ja päätöksiin. Nuori metsänhoitaja aloitti suoraan metsäryhmän johtajana. Hän osallistui kansainväliseen metsäkoneiden standardisointityöhön ja paneutui aluksi moottorisahojen turvallisuuden parantamiseen. Myöhemmin mukaan tulivat isot metsäkoneet, kuten harvesterit ja ajokoneet. Luonnollisesti metsänhoitajalle lankesi vastuu Vakolan ja Maatalouskoneiden tutkimussäätiön noin 500 metsähehtaarin hoitamisesta. Jukka Pietilä johti mittausja standardisointi -tiimiä, jonka työ tunnetaan alalla hyvin. Tiimi tekee koneisiin liittyviä mittauksia, tarkastuksia, tyyppihyväksyntöjä sekä olosuhdekokeita. Esimiehenä Pietilä oli rauhallinen, looginen ja erittäin luotettava. Jukan hoidettavana asiat olivat varmoissa käsissä. Työyhteisössä hänen positiivinen asenteensa kantoi pitkälle ja auttoi koko Vakolan henkilökuntaa selviytymään monien haasteiden yli. Me työtoverit ja opiskelukaverit emme viime vuonna eräänä maaliskuun lopun päivänä osanneet aavistaa, mitä kerrottavaa hänellä olisi. Sen sijaan, että tiedotustilaisuus olisi liittynyt uuteen Luonnonvarakeskukseen, Jukka ilmoittikin sairastuneensa vakavasti ja jäävänsä hoitojen takia pois töistä. Sairaudestaan huolimatta Jukka kantoi huolta Vakolan työn tulevaisuudesta ja kehittymisestä. Alle kuukausi ennen menehtymistään hän vielä kävi opastamassa seuraajiaan ja hoitamassa monia tehtäviään. Pietilän sydäntä lähellä oli luonto. Hänen tärkeimpiä harrastuksiaan oli suunnistus ja monesti hän lähtikin töiden jälkeen suunnistusreiteille. Talvisin Jukka hiihti, jopa satoja kilometrejä kaudessa. Myös tanssimisesta tuli viime vuosien aikana tärkeä harrastus. Metsänhoitajien Hyytiälän kurssilla 81 Jukka Pietilä eli JP tunnettiin sosiaalisena, hyvin käyttäytyvänä herrasmiehenä ja oman tiensä kulkijana. Hän oli kurssinsa ainoa puuteknologian pääaineopiskelija ja osasi hienolla tavalla kyseenalaistaa valtavirran mielipiteet. Kotona Jukkaa jäävät suremaan puoliso ja kaksi tytärtä. PEKKA RANTTI PASI SUOMI MARJA KALLIONIEMI HEIKKI SUOMALA Kirjoittajat ovat Jukka Pietilän ystäviä opiskelun ja työn vuosilta. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJAKYSYMYS MUISTOKIRJOITUS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/ tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Mustikkaa kyllä kasvaa tuntureilla ja paikoin se on alapaljakassa valtalajinakin. Sitä ei kuitenkaan tarkoiteta silloin, kun elintarvikkeen etiketissä lukee tunturimustikka. Oikeasti mehu tai hillo on tehty pohjanvariksenmarjasta. Ehkä arvellaan, etteivät ihmiset halua syödä mitään, joka viittaa varikseen. Markkinoinnissa on käytetty myös variksenmarjan paikallista nimeä kaarnikka, joka ei aiheuta samanlaisia kielteisiä mielleyhtymiä. Asiallisesti se ei ole paljon variksenmarjaa parempi, sillä nimen pohjana on vanha korppia tarkoittava sana kaarne. Variksenmarjaa kasvaa kangasmetsissä ja soilla koko maassa. Se, että variksenmarjaa kerätään Pohjois-Suomesta, ei johdu ilmastosta vaan siitä, että kasvit ovat erilaisia etelässä ja pohjoisessa. Etelänvariksenmarja on kaksikotinen kasvi, eli heteet ja emit ovat eri yksilöissä ja tuuli saa kantaa siitepölyn kukasta toiseen. Marjoja syntyy vähän, ja ne ovat pieniä. Pohjanvariksenmarja taas on kaksineuvoinen kasvi, eli molemmat neuvot, sekä heteet että emit, ovat samassa kasvissa ja vieläpä samassa kukassa. Näin pölytys onnistuu tuulenkin avulla hyvin. Marjat ovat suuria ja meheviä sekä sato runsas. Sikälikin tunturimustikka johtaa harhaan, että enin osa sadosta kerätään metsistä. Kainuussa ja Lapissa marjojen käyttö on perinteistä. Selviä eroja on myös verson rakenteessa. Pohjanvariksenmarja on tanakka ja harittavahaarainen varpu, mutta etelänvariksenmarja hento ja rento, maanmyötäinen kasvi. Erot ovat useimmiten niin selviä, että kasveja voisi vallan hyvin pitää eri lajeinakin. Pohjolan metsälintujen kannalta variksenmarja saattaa olla jopa mustikkaa tärkeämpi. Keväällä kaarnikan marjat paljastuvat lumen alta hyväkuntoisina ja maukkaina silloin, kun muuttolinnut palaavat ja ravinnosta on muuten pulaa. Herkkua väärällä nimellä Pohjanvariksenmarja on niin hyvä käyttömarja, ettei sitä tarvitsisi kätkeä tunturimustikan kaapuun. Olen perustamassa yhteismetsää omistamistani metsätiloista. Selvisi, että vuonna 1998 ostamani määräala on erottamatta, eikä sille ole haettu lainhuutoja. Joudunko nyt maksamaan korotetun varainsiirtomaksun, kun haen lainhuutoja. Onko korotettu varainsiirtomaksu kahdeksan prosenttia? Pettynyt Korkein korotettu varainsiirto olisi kahdeksan prosenttia. Yli kymmenen vuotta sitten tuli ”armahduslaki” maksamattomiin varainsiirtoveroihin. Teidän määräalakaupastanne on yli kymmenen vuotta, joten saatte lainhuudot ilman varainsiirtoveroa. Täytätte vain lainhuutohakemuksen ja toimitatte sen kauppakirjan kanssa maanmittaustoimistoon, niin saatte lainhuudot pelkästään lunastusmaksulla. Jos olisi kysymys kuolinpesänosuuden kaupasta, niin vapautusajan lasku aloitettaisiin verottajan ohjeistuksen mukaan vasta perinnönjaosta. Vapauden saadakseen olisi perinnönjaosta oltava yli kymmenen vuotta. Aikaisemmin määräaloille ei myönnetty lainhuutoja ennen erottamista eikä niitä ollut pakko erottaa, joten erottamattomia määräaloja voi vieläkin olla olemassa. Nykyisessä laissa tuli tähän muutos. VÄINÖ SIKANEN Tuliko maksunkorotus? MML Jukka Pietilä
• PILKKEITÄ 25 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 JERE MALINEN, teksti ja kuvat ”S e ei sittenkään ollut pelkkää Amerikan-hapatusta”, Metsästäjäliiton Itä-Suomen aluekouluttaja Veli-Matti Pekkarinen letkauttaa kieltäen samalla jyrkästi ottavansa pienintäkään kunniaa suomalaiset metsästäjät vallanneesta sorsanpönttöbuumista. ”Sille oli tilaus. Minä vain satuin kaivamaan vanhan keksinnön uudestaan esille onnistuen puhumaan sille myönteistä julkisuutta.” Kolme vuotta sitten Suomen riistakeskuksessa kosteikkosuunnittelijana työskennellessään Pekkarinen päätti aloittaa kahdella tutulla kosteikolla pöntötyskokeilut. Tuolloin kukaan ei puhunut sorsanpöntöistä, eivätkä työkaveritkaan ideasta isommin innostuneet. Pekkarisen touhuja pidettiin puuhasteluina, jotka hyytyisivät viimeistään sorsien tylyyn käytökseen. Niille ei kuulemPÖNTÖILLE PASSIIN Sorsanpesistä sukeutui riistanhoitoryntäys, jopa telkänpöntöt ovat jäämässä jalkoihin. Sorsasyksystä povataan silti kehnoa. ”Ratkaiseva kysymys on, onko sorsapöntöissä ylipäänsä järkeä.” Pienpetojen määrä on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä. Pöntöistä toivotaan pesimäsuojaa vesilinnuille. ma kelvannut keinopesä kuin Amerikassa. ”Ymmärrän hyvin tuolloin vallinneen asenteen. Pöntötystä oli aikoinaan kokeiltu meilläkin, tavallaan nollatuloksin. Sorsien pesäpaikoista ei oletettu olevan pulaa”, mies myöntää epäilleensä ideaa itsekin. Yli 5 000 pönttöä tehtynä Tällä hetkellä sorsanpesäputkilot ovat valtakunnallinen riistanhoitovillitys. Lehdet ja netti pursuavat toinen toistaan tymäkämpiä teko-ohjeita ja maakuntia kiertävät riistanhoitokonsulentit levittävät sanaa sinisorsien asuntorakentamisen autuudesta. Pekkarinenkin kiersi talven ja kevään neuvomassa metsästäjiä, kuinka rakennetaan oikeaoppinen pesäputki. ”Epäilen, että Suomessa tehtiin tänä keväänä tuhansia sorsien keinopesiä. Epäilemättä enemmän kuin telkänpönttöjä”, kouluttaja kiittelee metsästäjien innostusta. Herra sorsanpöntölle sateli koko kevään pönttökysymyksiä: mitoista, malleista, sijoittelusta, valmistusmateriaaleista ja niin edelleen. ”Millintarkkoja ohjeita on ehkä turhakin antaa, koska sellaisia RIISTA Kosteikkoekspertti Veli-Matti Pekkarinen on suomalaisen sorsanpöntötysbuumin ”primus motor”. ei edes ole. Tärkeintä on nyt tekeminen, improvisointikin. Heinäpaalija turvelevypönttöjä on jo ideoitu. Vuosien varrella kokemukset ja käytäntö sitten muotoutuvat uomiinsa. Pönttöhuuma on aistittavassa myös sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on pyörinyt toista vuotta sorsanpesijäntekijöille jopa oma keskustelusivusto. Jäseniä siinä on yli 1 200. Perimmäinen kysymys Sorsatohtori Veli-Matti Väänänen Helsingin yliopistosta myöntää, ettei hänkään aluksi innostunut sorsanpöntötysvyörystä. ”Pekkarisen Veli-Matille pitää nostaa hattua uskosta asiaan, johon muut eivät uskoneet. Hän vieläpä jaksoi valaa uskoa metsästäjiinkin.” Silti Väänänen muistuttaa tärkeimmästä kysymyksestä. Se ei ole kuinka moni sorsa pesii pöntössä, vaan onnistuuko niiden pesintä paremmin keinopesässä kuin maassa. Yksikään naarassorsa ei jätä munimatta siksi, ettei löytäisi pesäpaikkaa. Kysymys onkin, onko pönttö turvallisempi paikka pesinnälle kuin perinteinen maapesä kuusipuskan alla. ”Sitä sietäisi tutkia tieteellisestikin. Ratkaiseva kysymys on, onko sorsanpöntöissä ylipäänsä järkeä”, Väänänen tiivistää. Paikallisesti pöntöt saattavat petrata sorsien pesintää, mutta valtakunnallisia viitteitä eduista ei ole. Silloin kun sorsilla menee huonosti, niillä menee huonosti. Kuten tänä kesänä. ”Sorsasyksystä näyttäisi tulevan jopa viime kautta kehnompi. Eikä se ollut erityisen hyvä. Etenkin rehevien vesien sorsien tilanne on näyttänyt jo pitempään huonolta. Haapanoiden, jouhisorsien ja sotkien määrä on hiipunut 1990-luvulta lähtien”, harmittelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Pöysä . Hän suosittelee metsästäjiä keskittymään syksyn jahdeissa sinisorsiin. Niiden kannat ovat olleet 2000-luvulla jopa kasvussa. Tosin ”sinikoillakin” parija poikasmäärät kääntyivät kesällä laskuun.
• PILKKEITÄ 26 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 Pe kk a H el en iu s TÄMÄNVUOTISEN lukijakilpailun teemana on ”Metsänomistajan kesä”. Lähetä meille kuva ja lyhyt kertomus kesän kohokohdasta. Se voi olla komea taimikko, hyvä marjasaalis, mukava retki tai hetki laiturinnokassa. Metsänomistajan kesään voi kuulua myös nikkarointia, rakentamista tai – vesivärimaalausta. Ehkä tarinasi liittyy niihin? Väljät kilpailusääntömme kelpuuttavat mukaan myös vanhat kuvat ja tarinat. Kuvan ei välttämättä tarvitse olla valokuva. Se voi olla myös esimerkiksi piirros. Tarinankin voi pukea vaikka runomuotoon. Toivottavasti saamme mahdollisimman monipuolisia kuvia ja kertomuksia metsänomistajien kesästä! 28.8. MENNESSÄ Lähetä kuva ja vajaan liuskan eli noin 2 000 merkin pituinen teksti sähköpostilla osoitteeseen palaute@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen Metsälehti, Kesäkilpailu, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Kilpailu päättyy 28. elokuuta. VOIT VOITTAA SAHAN Metsälehden toimitus valitsee parhaat kuvat ja tarinat, jotka julkaistaan syksyn lehdissä. Kaikkien julkaistavaksi valittujen kuvien kesken arvomme pääpalkintona vapaa-ajan käyttöön tarkoitetun Stihl MSA 120 C-BQ -moottorisahan. Akkukäyttöinen saha on omiaan esimerkiksi mökille polttopuiden pätkimiseen tai pihapiirin töihin. Se on kevyt ja sopii sekä naisille että miehille. Palkinnon arvo on 359 euroa. TAI KIRJAN Lisäksi arvomme kolme Sami ja Kasper Garamin Keittiö retkellä -kirjaa. Siitä löytyy hyviä ideoita, mitä muuta metsässä voi syödä kuin nuotiomakkaraa. JA VIELÄ RELASKOOPIN Kaikki lehdessä julkaistut kuvat ja tarinat palkitaan myös Metsälehden relaskoopilla ja relaskooppitaulukolla. Niiden avulla voit selvittää, paljonko puuta metsässäsi kasvaa. KESÄKILPAILU Akkukäyttöinen saha sopii mökin ja puutarhan töihin. METSÄNOMISTAJAN KESÄ Etenkin pienialaisia männyn kylvömaita muokataan nykyisin paljon kaivinkoneilla. Kaivinkoneen etuna on, että sillä pystytään laikutuksen lisäksi mätästämään ja kaivamaan uudistusalan tarvitsemia kuivatusojia. Se on myös hankintahinnaltaan jatkuvatoimisia muokkainyhdistelmiä edullisempi ja pysyy niitä paremmin pinnalla pehmeillä mailla. Lisäksi kaivinkoneeseen on helppo asentaa kylvölaite. Kaivinkonekylvön tulosta on nyt mahdollista parantaa uuden teknologian avulla. Perinteisesti kaivinkonekylvössä laikun teko ja siementen kylvö laikkuun ovat erillisiä työvaiheita. Tämä yhdessä tuulen ja koneen heilumisen kanssa kasvattaa ohikylvön riskiä, eikä itämistä edistävää siementen multautumista pääse tapahtumaan. Laikun pinnalle paljaaksi jäävät siemenet ovat myös kuin tarjottimella siemensyöjille. Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus ovat jo muutaman vuoden ajan selvittäneet yhdessä koneja laitevalmistajien kanssa alun perin putkilinjojen täyttöön ja maa-ainesten seulontaan tarkoitetun seulakauhan toimintaperiaatteen soveltuvuutta siementen hallittuun peittämiseen kaivinkonekylvössä. Yhteistyön tuloksena syntyi viimein tänä vuonna kokonaan uusi, varta vasten metsänuudistamiseen tarkoitettu seuOma kauha männyn konekylvöön Yhteistyön tuloksena syntynyt seulakauha toimii niin laikutuksessa, mätästyksessä kuin ojan kaivussakin. lakauha. Kauhan valmistaja on töysäläinen Vipermetal/Ajutech Oy. Kauha on ojakauhaa muistuttava ja sen pohjassa on poikittain hydraulimoottorilla pyöritettävä yksiakselinen seula. Kauhaan on myös integroitu yksinkertainen sähkötoiminen kylvölaite siemensäiliöineen. Kylvössä kauhan huulilevyllä tehdään ensin sopivan kokoinen laikku, sen jälkeen laikkuun kylvetään siemenet kylvölaitteella ja lopuksi kylvös peitetään seulomalla sen päälle ohut kerros kauhaan kertynyttä maata. Uutta kauhaa testattiin tositoimissa kuivan kankaan uudistusalalla Ähtärissä kesäkuun puolivälissä. Laite toimi suunnitellusti niin laikutuksessa, mätästyksessä kuin ojan kaivussakin. Kylvöksen peittäminen kauhan seulamekanismilla onnistui niin ikään helposti. Alustavien tulosten mukaan kylvöksen peittäminen seulomalla parantaa männyn siementen orastumista noin 30 prosenttiyksikköä peittämättömään kylvökseen verrattuna. Aikaisin huhti-toukokuussa, kun siemensyöntipaine on suurimmillaan, parannus on oletettavasti tätäkin suurempi. Saavutettava parannus kylvötuloksessa on suoraan verrannollinen kylvössä tarvittavan siemenen määrään. Kauhan jatkokehittelyssä keskitytään konekylvön eri työvaiheiden synkronointiin työn tuottavuuden parantamiseksi. Kauha on nähtävillä Jämsässä Finnmetko-näyttelyssä syyskuun alussa. KYÖSTI SIPILÄ PEKKA HELENIUS Kirjoittajat ovat olleet mukana Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen koneellisen metsänistutuksen hankkeessa. Uudella metsänuudistamiseen suunnitellulla seulakauhalla voi laikuttaa, kylvää, peittää siemenet, mätästää ja kaivaa ojaa. Kylvölaite on tässä kuvassa vielä suojaamattomana hytistä katsottuna kauhan oikeassa reunassa. ASIANTUNTIJOILTA
• PILKKEITÄ 27 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 PIRKANMAA Tapion Malja 2 x 130_Makasiini 19.7.2016 11.02 Sivu 1 Haemme metsäosastolle KAHTA HANKINTAESIMIESTÄ Tehtävänäsi on vastata omalla alueellasi sahojemme raaka-ainehankinnasta ja puun korjuusta sekä kaukokuljetuksesta. Työ on itsenäistä ja vaihtelevaa. Konsernin pääkonttori sekä puunhankintaorganisaatio sijaitsevat Koskella. Avoimien tehtävien sijoituspaikat ovat 1. Parkano, Kihniö, Karvia, Kauhajoki 2. Laitila, Eura, Huittinen Edellytämme hakijoilta metsäalan koulutusta (insinööri AMK tai MMM) sekä aiempaa kokemusta puun ostoja korjuutehtävistä. Sovit joukkoomme, jos olet oma-aloitteinen, vastuuntuntoinen, kehittämishaluinen ja ripeä otteissasi. Hakemukset palkkatoivomuksineen tulee lähettää sähköpostitse 31.8.2016 mennessä osoitteella juha.maki@westas.fi. Lisätietoja tehtävästä: metsäpäällikkö Juha Mäki +358 44 7440129 tai juha.maki@westas.fi Westas Groupin sahat tuottavat vuodessa noin 450 000 m 3 kuusija mäntysahatavaraa. Westas Goup ostaa ja käyttää vuosittain yhteensä lähes 1,3 miljoona kuutiota puuta. Konsernin liikevaihto on noin 105 miljoona euroa, josta lähes 85 % tulee viennistä. Yli 130 henkeä työllistävä Westas Oy on myös merkittävä bioenergiatoimija Länsi-Suomen alueella. Konsernin pääkonttori sijaitsee Koskella, josta käsin toimivat hallinto-, myyntisekä puunhankintaorganisaatiot. METSÄNOMISTAJIEN SM-METSÄTAITOKILPAILUT Aika: 17.9.2016 Paikka: Vuorihotelli Ellivuori Sastamala, Pirkanmaa • Neljä sarjaa: Miehet, naiset, nuoret alle 18v ja joukkue • Nopeimmille majoitustilaa www.ellivuori.fi, mainitse majoitusta varatessa metsätaitokilpailut • Osallistumismaksu 70€ (ei mhy-jäsenet 100€) • Kisatanssit, 4H järjestää lasten metsäseikkailun ja paljon muuta mukavaa Seuraa tapahtumaa ja ilmoittaudu nettisivuilla: www.mhy.fi/sm Järjestäjä: M 17.9.2016 Metsänomistajien SM-metsätaitoilut Sastamalassa Pirkanmaalla Metsänomistajat PIRKANMAA KILPAILU PALVELUKSEEN HALUTAAN ISOJOKI-KARIJOKI Metsänhoitoyhdistys Isojoki-Karijoki ry hakee palvelukseensa METSÄASIANTUNTIJAA Edellytämme hakijalta soveltuvaa metsäalan koulutusta, sitoutumista metsänomistajien palvelutehtävään, markkinointihenkisyyttä, yhteistyökyä sekä halua kehittyä metsänhoitoyhdistyksen neuvojan tehtävän vaatimusten mukaiseksi laaja-alaiseksi metsäasiantuntijaksi. Palkkaus yt/meto tes:n mukaan. Hakemukset 8.9.2016 mennessä osoitteeseen Mhy Isojoki-Karijoki, Kristiinantie 13, 64900 Isojoki, sähköpostitse mika.jokinen@mhy.fi Tieduteluihin vastaa tj Mika Jokinen 0400 849 104 metsänhoitoyhdistys MHY Isojoki-Karijoki 2x90_Makasiini 9.8.2016 9.56 Sivu 1 Vaikka metsien monimuotoisuutta voidaankin turvata säästöpuita jättämällä, nykyiset puumäärät eivät riitä, tuoreessa väitöskirjassa arvioidaan. Osmo Heikkalan väitöstutkimuksen mukaan ongelmana on säästöpuiden suuri kuolleisuus tarvitaan suhteellisen suuria säästöpuumääriä, jotta säästöpuiden ylläpitämien elinympäristöjen jatkuva saatavuus voidaan turvata pidemmällä aikavälillä. Tutkimuksen mukaan säästöpuut lisäsivät lahopuusta riippuvaisten lajien määrä, mutta vaikutus oli lyhytaikainen. Kymmenen vuotta hakkuun jälkeen säästöpuiden vaikutus ei esimerkiksi näkynyt enää kovakuoriaislajistossa. Aukolle jätetyt puuryhmät eivät myöskään pystyneet ylläpitämään hakkaamattoman vanhan metsän lajistoa. Mutta jos säästöpuiden määrä on suuri, niiden yhteyteen muodostuu monille lajeille soveliasta ympäristöä. Jos taas puita on vähän, niillä ei ole yhtä selvää merkitystä. Liian vähän säästöpuita Puut kommunikoivat toistensa kanssa, väittää kanadalainen metsäekologian professori Suzanne Simard . Hänen tekemässään tutkimuksessa selvisi, että puut vaihtavat keskenään hiilidioksidia ja muita ravinteita juurtensa avulla. Simard kertoo havainnoistaan äskettäin pidetyssä kansainvälisessä TED-konferenssissa. Tutkimuksessa Simard sai selville, että lännendouglaskuusi ja paperikoivu säätelivät hiilidioksidin vaihtoa sen mukaan, mikä puiden tarve kulloinkin oli. Simard löysi metsistä myös ”äitipuita”, jotka auttavat ympärillään kasvavia nuorempia taimia. Äitipuut ovat metsän suurimpia puita, jotka suosivat sukulaispuita antamalla niille hiilidioksidia enemmän kuin muille puulajeille. Ne saattavat jopa vähentää omien juurtensa kasvattamista, jotta taimille jäisi tarpeeksi tilaa. Puut auttavat toisiaan LÖYDÄ vihreä keitaasi Metsämaasta! www.metsalehti.? /metsamaa
• PILKKEITÄ 28 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN KANTA-HÄME Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme ry toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Yhdistyksellä on noin 5 000 jäsentä, jotka omistavat metsämaata noin 195 000 ha. Palveluksessamme on 24 toimihenkilöä. Haemme METSÄASIANTUNTIJAA vakituiseen työsuhteeseen Tuulos-Lammi alueelle. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK). Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää asiakaspalveluun ja myyntityöhön soveltuvaa, pitkäjänteistä, organisointikykyistä, itsenäistä ja tuloshakuista otetta. Eduksi katsotaan aiempi työkokemus MHY:ssä, perehtyneisyys puukauppaan ja puunkorjuuseen sekä työnjohtotehtäviin. Työsuhteessa noudatetaan YT/METO-työehtosopimusta. Työsuhde alkaa sopimuksen mukaan. Hakemus (ml. palkkatoive) ja ansioluettelo toimitetaan viim. 31.8. 2016 klo 16:00 mennessä osoitteeseen rekry.kantahame@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa hakuaikana asiakkuusja metsäpäällikkö Vesa Orjasniemi: puhelimitse maanantaisin klo 10-12 p. 040-450 9892 tai sähköpostitse vesa.orjasniemi@mhy.fi metsänhoitoyhdistys MHY Kanta-Häme 2x130_92 mm 9.8.2016 13.10 Sivu 1 Nyved Ab är ett år 1993 grundat bolag som bedriver virkesoch energivedshandel främst i Nyland och Åboland. Då vår nuvarande virkesförman går vidare i karriären söker vi nu en energisk självständig VIRKESFÖRMAN som koordinerar virkesoch energivedsleveranserna främst i Ekenäs – Vanda området. Vi söker en ansvarskännande, positiv, utåtriktad och flexibel person med skoglig utbildning. Tidigare erfarenhet av logistik räknas som merit. Arbetsförhållandet börjar 15.10.2016 eller enligt överenskommelse. Lön enligt branschens kollektivavtal. Tilläggsuppgifter om befattningen ger vd Johan Engström, tel. 0400-304 963 En fritt formulerad ansökan inkl. CV skickas senast 31.8.2016 till Nyved Ab, Johan Engström, Formansallén 2, 10600 EKENÄS. Märk kuvertet med “VIRKESFÖRMAN”. Nyved Ab 2x120_92mm 11.8.2016 11.38 Sivu 1 Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Kärkölä, Lappila 12,3 ha. Varttuneita kasvatusmetsiä, rehevillä kasvupohjilla ja hyvän tieyhteyden äärellä. Puustoa n. 2.000 m 3 . Hp. 64.000 € / tarjous 8.9.2016 METSÄTILA, Kärkölä, Lappila 19,9 ha. Taimikkoa, kasvatusmetsää ja uudistuskypsää metsää, rehevät kasvupohjat ja tie tilalle. 1,5 ha tukikelpoista peltoa. Puustoa n. 1.658 m 3 . Hp. 82.000 € / tarjous 8.9.2016 METSÄTILA, Kuusamo, Kaleton ja Torangintaus 27,76 ha. Kasvatusmetsiä kuivahkoilla kasvupohjilla, omaa lampea. Rakennuspaikka Torangissa. Puustoa n. 1.855 m 3 . Hp. 45.000 € / tarjous METSÄTILA, Kuusamo, Hirsikangas 27,9 ha. Nuorta kasvatusmetsää kuivahkoilla kasvupohjilla. Vuokraoikeus, rakennukset ja sähköliittymä, tie tilalle. Hyvä sijainti, rakentamismahdollisuuksia. Puustoa n. 1.779 m 3 . Hp. 68.000 € / tarjous Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 25,917 ha. 16 km Savonrannan keskustasta Enonkoskentien varrella. Puustoa n. 2.000 m 3 . Eteläosan niemessä erillisenä myytävä vapaa-ajan asunto 0,5 ha:n määräalalla, voidaan liittää myös metsäkiinteistöjen kauppaan. Hp. metsäpalsta 80.000 €, vapaa-ajan asunto 90.000 €, kokonaishp. (pa. 26,417 ha) 170.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Metsätila, as.rak.paikka, 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä taajamasta. 2 kiinteistöä: suurempi kiinteistö (12 ha) on pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak, piharak. sekä varasto. Toisella kiinteistöllä (7,56 ha) rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Kiinteistö voidaan jakaa osiin, tarjouksia erikseen metsäalueista, rantarakennuspaikoista tai asuinrakennuspaikasta otetaan vastaan. Yht. 160 000 €. METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Maa/metsätila Parikkalan Saarella, kauniissa maalaismaisemassa. 19,1 ha on metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-krs hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunk. aitta ja lato / varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat navettarakennuksessa. 120 000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Tervo, Talluskylä 40,38 ha. Pohjois-Savossa, Tervossa metsätila. Äskettäin peruskunnostettu metsäautotie tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3.585 m 3 . Hoidon taso hyvä. Hp.129.000 € / tarjous 21.8. mennessä. METSÄTILA, Kannonkoski 72,95 ha. Saarijärven rajaan rajoittuva metsätila. Tilan muoto ja saavutettavuus hyvät. Kokonaispuusto n. 5.000 m 3 (+2016 kasvu), joka hyvässä kasvussa. Kuviot 50,51 ja 52 tuhkalannoitettu ja kunnostusojitettu 2003. Taimikot hyvin onnistuneet ja hakkuumahdollisuuksia heti. Hp. 181.000 € / tarjous 28.8.2016 mennessä. METSÄPALSTA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Metsätila, jossa yksi varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1.155 m 3 , eli n. 150 m 3 /ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kulkee 2 sivulla. Hp. 46.000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Vihtari 6,5 ha. Leivonjärven eteläpuolella palsta 20 km päässä Savonrannalta pohjoiseen. Rajoittuu Leivonjärveen. Kokonaispuusto n. 1.000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma taimikoista siemenpuumetsiköihin. Välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Runsaasti rantaviivaa ja vaihtelevia maastonpiirteitä. Erinomainen pikkupalsta! Mh. 25.000 € METSÄPALSTA, Savonlinna, Raikuu 9,5 ha. Näppärän kokoinen metsäpalsta omatoimiselle metsänhoitajalle. Harvennettuja, varttuneita tai lähes uudistuskypsiä metsiköitä noin 30%. Varttuneet taimikot kaipaavat raivausta. Palsta kokonaan metsämaata, lehtomaisten kankaiden osuus merkittävä. Kokonaispuusto n. 850 m 3 . Palsta tarjoaa hakkuutuloja ja metsänhoidollisia harrastuksia sopivassa suhteessa. Mh. 35.000 € METSÄPALSTA, Savonlinna, Ahvionsaari 54,2 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila sijaitsee Savonlinnan eteläosassa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4.650 m 3 , tukkipuuta on noin 20%. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RAlomarakennuspaikkaa. Mh. 328.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Salla, Kursu 197 ha. Monien mahdollisuuksien metsätila rakennuksineen. Talouskeskuksessa 1954 valmistunut puurakenteinen ok-kotitalo (rintamamiestalo), ent. navettarakennus ja pihasauna. Pihapiiri siistissä kunnossa. Kasvatusvaiheessa ja harvennustarpeessa olevaa metsää metsään.fi-palvelun tietojen mukaan n.10.000 m 3 . Metsäalueet pääosin hyvien tieyhteyksien läheisyydessä. Hp. 159.000 € MÄÄRÄALA, Rovaniemi, Suopajärvi 0,5 ha. Oiva kohde vapaa-ajan kohteeksi erämiehille/ naisille tai vain omaa rauhaa kaipaavalle. Kohteella vanha hirsirakenteinen as.rakennus, navetta sekä purkukunt. Rantasauna. Rakennukset vaativat kunnostusta. Pihapiiri vanhaa peltomaisemaa ja näkymä Suopajärvelle. V. 2013 kaivettua tienpohjaa pääsee kuivalla kelillä pihaan, vaatii sorastuksen jos tiellä enemmän käyttöä. Hyvät metsästys-, ulkoiluja marjastusmaastot. Myös kalastusmahdollisuus. Hp. 30 000 €. Voidaan myydä myös koko tila n. 130 ha, hp. 84.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Nousiainen, Vuorenpää 2,2 ha. Pieni runsaspuustoinen metsäpalsta. Tie palstan rajalle. Puustoarvio tehty elokuussa 2016. Rajoja merkitty Opkk-nauhalla. Hp. 18.000 €. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 Metsälehden kesäkuun tilaajien kesken arvotun iPad Air -tabletin voitti Erkki Tyrylahti Espoosta. PALKINTO ILMOITA METSÄLEHDESSÄ! Soita myyntipäälliköllemme Jarmo Rautapurolle ja kysy tarjous! p. 050 331 4137
• PILKKEITÄ 29 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsäalan ammattilaisia puunhankinnan monipuolisiin tehtäviin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 116 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme kolmea metsäasiantuntijaa vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä seuraavilla alueilla: Viitasaaren hankintapiirille toimialueena Kivijärvi-Kinnula Rauman hankintapiirille toimialueena Eurajoki – Eura pohjoinen sekä Lappeenrannan hankintapiirille toimialueena Savonlinna Edellytykset: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätiedot ja haku 28.8.2016 mennessä osoitteessa: metsagroup.com Metsä Group on biotalouden edelläkävijä. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2015 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 9 600. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. Lähes kaksi kolmesta eli 64 prosenttia Pohjois-Karjalan ja Kainuun metsänomistajista pitää jokamiehenoikeuksiin perustuvaa marjastamista ja sienestämistä toimivana käytäntönä. Kuitenkin lähes viidennes metsänomistajista on kokenut metsätiloillaan jonkinlaisia jokamiehenoikeuksiin liittyviä ongelmia. Luonnonvarakeskus selvitti pohjoiskarjalaisten ja kainuulaisten metsänomistajien mielipiteitä jokamiehenoikeuksiin tapahtuvasta marjastuksesta ja sienestyksestä postikyselyllä. Vastauksia saatiin noin tuhannelta metsänomistajalta. Kotitarvepoiminnan rajoittamiseen eivät metsänomistajat nähneet tarvetta. Sen sijaan organisoidulle kaupalliselle poiminnalle toivottiin rajoitteita. Tämä koski erityisesti ulkomaalaisia ja ulkopaikkakuntalaisia poimijoita. Marjanja sienenpoiminnan hyväksyttävyyttä voitaisiin kyselyn mukaan parantaa levittämällä tietoa hyvistä poimintakäytännöistä ja luomalla vuoropuhelua maanomistajien ja marjaja sieniyritysten välille. Kyselyyn valittiin yhteensä 2000 metsänomistajaa Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueelta. Puolet 2000 kyselylomakkeesta oli sienestysja puolet marjastuspainotteisia. Kyselyn vastausprosentti oli 48. Jokamiehenoikeudet hyväksytään, varsinkin omalla väelle Helsingin ja Cambridgen yliopistoissa toimiva tutkimusryhmä on saanut aikaan huiman lisäkasvun puunrungoissa muuttamalla vain yhtä geeniä puiden perimässä. Kasvihormoneihin vaikuttava geenimuutos kasvatti tutkimuksen kohteena olleiden hybridihaaparunkojen kuivapainoa jopa 80 prosenttia. Tutkimusryhmä tuotti siirtogeenisiä hybridihaapoja, joissa kasvihormoni sytokiniinin määrä oli normaalia suurempi. Tutkimus jatkuu siirtogeenisten ja tavallisten puiden vertailulla. Vertailutietoa voidaan käyttää puunjalostuksessa, jonka avulla saatamme saada aikaan paremmin tuottavia metsiä, kertoo väitöskirjaa valmisteleva Juha Immanen Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutista. Geenimuutos lisää puunkasvua METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Marianne Minkkinen (31.8. asti) p. 050 309 9717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu
• PILKKEITÄ 30 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 50 VUOTTA 31.8. Eero Sala, toimitussihteeri, Mäntsälä Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi METSÄ BOARD Metsä Groupin kartonkia valmistavan tytäryhtiön Metsä Boardin talousjohtajaksi on nimitetty diplomi-insinööri Jussi Noponen. Hän aloittaa talousjohtajana ja yhtiön johtoryhmän jäsenenä viimeistään ensi vuoden alussa. Noponen toimii tällä hetkellä Metsä Groupin keskitettyjen taloustoimintojen johtajana. Hän on työskennellyt Metsä Groupissa talouden eri asiantuntijaja johtotehtävissä vuodesta 2000 alkaen. Metsä Boardin nykyinen talousjohtaja Markus Holm siirtyy Sanoma Oy:hyn. METSÄHALLITUS Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty MMM, eMBA Jussi Kumpula, 55. Jussi Kumpula on hoitanut tehtävää väliaikaisena yhtiön perustamisesta alkaen ja sitä ennen hän on toiminut metsätalouden johtajana vuodesta 2011. NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. si, että soistumiset merkkejä on ja ojat pitää kaivaa. Savon vähäsoiset maisemat olivat tietenkin iso haaste, kun metsänparannuspiirit kilpailivat ojametreillä, joiden osalta Keskusmetsälautakunta Tapio asetti myös tulostavoitteet. En sentään usko, että olisin opiskelijatyttönä sattunut juuri ystävieni metsiin ojalinjoja vaakitsemaan, mutta omien kokemusteni nojalla minun on kuitenkin helppo uskoa, että ojitussuunnittelu ei aina ollut parasta A-luokkaa. Taisin sitä paitsi kysellä liikaa, koska työnjohtaja päätti sijoittaa minut harjoittelun loppuajaksi metsänreunaan parkkeerattuun taukotupaan piirustustöihin. päreeseen, josta lähti pitkä ja monipolvinen metsäoja kohti lähintä järveä. Kummastellessani moista sain kuulla, että metsänparannuspiiristä oli ilmoitettu ojituksen olevan pakollista. Aikaa siitä on ehtinyt kulua jo nelisenkymmentä vuotta, mutta pikkusuo suoltaa edelleen vettä järven lahteen, joka on siitä hyvästä kasvamassa umpeen, kuten ystäväni kertoivat. He olivat nuorina kokemattomina metsänomistajina tehneet kuten oli vaadittu ja seuraukset harmittivat heitä edelleenkin. ??? Juttu jäi muhimaan alitajuntaani, ja muutamaa päivää myöhemmin aloin ajatella asiaa uudelleen. Kauhistuneena tajusin, että tapahtumat ajoittuivat samoihin aikoihin, kun itse olin suorittamassa akateemista metsäojitusharjoittelua samaisessa metsänparannuspiirissä. Muistan ihmetelleeni kangasmaiden poikki vedettyjä ojituslinjoja ja kysyneenkin siitä metsänparannuspiirin työnjohtajalta, joka ykskantaan toteMonet varmaan tuntevat tarinan vastahakoisesta metsänomistajasta, joka pakotettiin mukaan ojitushankkeeseen joskus 1960-luvulla. Tarina kertoo että metsänomistaja linnoitautui kotiinsa eikä avannut ovea metsänparannuspiirin miehille. Lopulta metsänparannusmetsänhoitaja pyydettiin hätiin. Hän kolkutti ovelle ja huusi: ”Metsänparannuslain nimissä, avatkaa!” ??? Tarina vaikuttaa niin sanotulta kaupunkilegendalta, mutta kesälomareissulla eteen tuli vastaavanlainen tapaus menneiltä ajoilta. Ystäväpariskunta esitteli minulle metsäsuunnitelmaa, joka oli tulossa tiensä päähän eli saavuttamassa kymmenen vuoden korkea iän. Huomioni kiintyi pienen pieneen suolämMetsänparannuslain nimissä MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat KREIKKALAINEN jumaltarina kertoo, että suojellakseen jättiläispoikaansa Sykeusta Olympoksen maisemissa majailevan Zeuksen vihalta äiti-Gaia muutti tämän viikunapuuksi. Myöhemmin Zeuksen kunniaksi alettiin järjestää urheilukilpailuja joka neljäs vuosi. Muinaisissa olympialaisissa makea viikuna oli erityisen suosittua sokeridopingia kreikkalaisurheilijoille. Myös roomalaiset gladiaattorivalmentajat syöttivät viikunoita suojateilleen sen ajan nopeavaikutteisina energiapatukoina. Makeat viikunat maistuivat myös faaraoiden maassa. Faaraon työleirin ja pyramidien varjot karistaneet israelilaiset protestoivat Moosekselle Egyptistä lähtöä pettyneellä argumentaatiolla: ”Eihän täällä autiomaassa kasva viljaa eikä viikunoita…” Legendan mukaan Kleopatrakin oli perso viikunoille ja Hollywood-elokuvassa juuri viikunakorissa väijyvä käärme sinetöi Egyptin valtiattaren kohtalon. Aitoviikuna (Ficus carica ) tuottaa lajikkeesta riippuen hedelmiä joko partenogeneettisesti ilman pölyttäviä hyönteisiä tai parin millin kokoisen Blastophaga psenes -kiilupistiäisen avulla. Tuoreiden hedelmien energiapitoisuus on banaanin tai omenasoseen luokkaa. Kuivatuissa viikunoissa sokeria voi olla yli puolet painosta ja enerVaikuttavat viikunat Viikuna on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista. giaa lähes saman verran kuin rusinoissa. Viikunoiden kuitupitoisuus on kohtalaisen suuri; kuivatuissa jopa kymmenen prosentin luokkaa. Aatamin puvussa ja vähän Eevankin Aitoviikuna on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista. Alle kymmenmetriseksi jäävän puun lehdet ovat kämmenenkokoisia ja latvus tuuhean haarainen. Sen sinipunertavan vihreät hedelmät ovat päärynänmuotoisia ja monille tuttuja juustolautasen lisukkeena. Hedelmien tuoresäilyvyys ei ole pitkä ja etenkin tuotantokauden ulkopuolella viikunoita nautitaan kuivattuina tai hillon muodossa. Suurimmat tuottajamaat ovat Turkki ja Egypti. Jordanin laaksosta läheltä muinaista Jerikoa on löydetty viljellyn viikunatyypin jäänteitä yli 11 000 vuoden takaa. Viikunapuun vaurioista valuva valkoinen maitiaisneste on melko voimakkaasti allergisoivaa. Trooppisessa Amerikassa aitoviikunan maitiaisnesteellä on kansanparannuksessa hoidettu monia sairauksia ja sitä on käytetty jopa astianpesuaineena ja saippuan korvikkeena. Myös tieteellinen tutkimus on osoittanut viikunanlehtien, maitiaisnesteen ja hedelmien koostumuksessa runsaasti potentiaalisia terveysvaikutuksia. Aatamin ja Eevan on kerrottu verhoutuneen viikunanlehtiin vaatteiden puuttuessa. Häveliäisyyssyistä viikunanlehtiä ripoteltiin paavien pyynnöstä myös renessanssiaikojen taideteosten kriittisille alueille, mikäli niissä esiintyi alastomia ihmishahmoja. Michelangelon Daavid-patsasta Firenzessä ja sen kopiota Lontoossa on vaatetettu aikojen saatossa ”lehtikalsareilla”. Vatikaanin valtiaat varjelivat viikunanlehtiverhouksillaan kansalaistensa moraalia vielä 1800-luvun lopulla. Taideteosten viherlehtisensurointi ei tiettävästi saanut suosiota Suomen taiteilijapiireissä, eikä sitä vaatinut alastomaan saunakulttuuriin tottunut koivunlehvillä viuhtova kansakaan. Viikunoiden energiapitoisuus on banaanien luokkaa.
• PILKKEITÄ 31 18. ELOKUUTA 2016 u NRO 15 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Miten onnistuu hirvikannan säätely? ? Näin vaalitaan vanhan ajan taitoja ? Metsänhoitoa FSC:n vaatimuksilla ? Metsä kasvaa Pohjanmaan rannikolla ? Soutuveneellä alas Ivalojokea Seuraava Metsälehti ilmestyy 1. syyskuuta. Tämän metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 1.9. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 15”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 11 on arvottu seuraaville kolmelle: Maila Lämsä, Vaala, Päivi Martikainen, Joensuu ja Maria Muller, Espoo Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA A nt ti Sa ra ja METSÄKRYPTO 15 METSÄKRYPTO 11, OIKEA RATKAISU
• Mene minne haluat, tee mitä tahdot. Ford Finland UUSI FORD RANGER 4WD Vaikuttava ja tehokas. Uusi Ford Ranger on entistäkin suorituskykyisempi. * Uusien teknologioiden avulla varmistetaan erinomaiset ajo-ominaisuudet, matkustusmukavuus ja turvallisuus. Uusi Ford Ranger selviää kaikista tilanteista. Tutustu uuteen Ford Rangeriin: ford.fi *Kantavuus jopa 1 155 kg, vetopaino 3 500 kg, kahluusyvyys 800 mm, vääntö jopa 470 Nm. Uusi Ford Ranger alkaen 34.244,17 € (autoveroton hinta 29.610 € + arvioitu autovero 4.034,17 € CO2-päästöillä 184 g/km, sis.toim.kulut 600 €). Uuden Ford Ranger -malliston CO2-päästöt 184-231 g/km, EU-yhdistetty kulutus 7,1-8,7 l/100 km. Kuvan auto erikoisvarustein.