METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 31. ELOKUUTA 2017 • NRO 15 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Ju ha M et so UUTISET Syysistutusten läpimurto odotuttaa ›› 2–3 HENKILÖ Keskimääräistä pitemmän rekan puikoissa "Ei tämän ajaminen sen kummallisempaa olekaan", yli 30-metristä HCT-rekkaa kokeileva Sini Ora sanoo. ›› 4–5 Keitele tavoittelee miljoonaa kuutiota ›› 6–7 Oulun syväväylästä potkua sahayhtiöille ›› 7 Metsä Woodin Viron vaneritehdas etenee ›› 8 METSÄSTÄ Milloin ja miten kannattaa heinätä ›› 14–15 Pitkin metsiä kätköjen perässä ›› 16–17 Husqvarna esitteli ammattilaissahan ›› 23 PILKKEITÄ Ketunpillitys saanut jalansijan Suomessa ›› 24 Joulukuuset kestävät tuhoja ›› 26 Kirja opastaa kelkan ja mönkijän saloihin ›› 29 Sa m i Ka rp pi ne n Äänekosken biotuotetehdas on ensimmäinen merkittävä uusi biotalousinvestointi. Sen vaikutus heijastuu koko maahan. Sivut 9–11 Tästäkö se lähtee? www.komatsuforest.fi tietoa metsÄkoNeista:
31.8.2017 / AJASSA 2 Koivunlehdillä lisätuloja METSISSÄ on useita jokamiehen oikeuden ulkopuolelle jääviä luonnontuotteita, joita metsänomistajat voisivat hyödyntää. Esimerkiksi pakurilla, mahlalla, kuusenkerkillä ja koivunlehdillä on maailmalla suurta kysyntää, Itä-Suomen yliopistosta kerrotaan. Tuoreista koivun lehdistä maksetaan noin viisi euroa kilolta, mutta kuivatuista kuusenkerkistä 30 euroa kilolta. Myrskykuusikot kannattaa korjata MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ muistuttaa metsänomistajia tuulenkaatojen korjuuvelvoitteesta. Nyt on syytä olla huolellinen etenkin kuusikoiden tuhopuiden korjuussa, sillä Kiira-myrskystä kärsineillä Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa on viime vuosina koettu kirjanpainajan aiheuttamia tuhoja. Toisaalta ministeriö kehottaa huomioimaan monimuotoisuuden ja säästämään myrskyn kaatamia puita mahdollisuuksien mukaan ja metsätuholain puitteissa metsään. Ruotsin metsämaat ennätyshinnoissa METSÄMAAN hinta on kohonnut Ruotsissa ennätystasolla. Ruotsissa metsämaat hinnoitellaan puuston kuutiomäärän perusteella, ja hinta määritellään kruunuina kuutiometriltä. Tällä hetkellä metsän keskihinta on Ruotsissa 419 kruunua kuutiometriltä (46,20 euroa), LRF Konsult -yhtiön tilasto kertoo. Nopeinta nousu on ollut Pohjois-Ruotsissa, jossa ostometsän puukuutio maksaa reilut 30 euroa kuutiolta. Etelä-Ruotsissa hinnat ovat noin 68 euroa kuutiolta. Helen: Biotalous on välivaihe JOTTA kivihiilestä ja fossiilisista polttoaineista päästäisiin mahdollisimman nopeasti eroon, on nopein keino siirtyä biopolttoaineisiin, energiayhtiö Helen arvioi. Biotalous on kuitenkin vain välivaihe siirryttäessä kohti ilmastoneutraalia energian tuotantoa. Yhtiön mukaan on vaikea arvioida, mitä biotalouden jälkeen tulee. Uutta teknologiaa suunnitellaan ja pilotoidaan jo, mutta voittajia ei vielä tiedetä. Kylmyys haittasi vesilintujen pesintää TÄRKEIMPIEN riistasorsien kannat ovat pysyneet viimevuotisella tasolla, Luonnonvarakeskus kertoo. Viime vuoden parimääriin verrattuna tänä vuonna runsastuivat haapana, tukkasotka ja isokoskelo. Tavin, punasotkan, telkän ja nokikanan parimäärät vähenivät. Sinisorsan lukemat pysyivät viime vuoden tasolla. Tämän vuoden poikuelaskennoissa pesimätulos notkahti aavistuksen. Syynä on todennäköisesti ollut kolea ja sateinen kesä. LYHYET UUTISET MIKKO HÄYRYNEN, teksti VALTTERI SKYTTÄ, kuva S uomen suurimman taimiyhtiön toimitusjohtajan mukaan syysistutuksiin on vakiintunut outo toimintatapa – taimien välittäjät varaavat taimituottajilta suuren määrän taimia, joista suuri osa jää lopulta ostamatta. ”Todellinen menekki yltää hädin tuskin puoleen varausmäärästä”, sanoo Fin Forelia toimitusjohtaja Timo Salminen . Välittäjäportaaseen kuuluu metsänhoitoyhdistyksiä ja metsäyhtiöitä, mutta vähemmän metsäpalveluyrityksiä. Fin Forelialla syystaimien osuus koko taimimyynnistä on 15 prosentin tienoilla. Salminen näkee kummallisen käytännön takana välittäjien uskon siihen, että syysistutusten määrä kuitenkin kasvaa. ”Tavoitteita on, mutta syysistutus ei vain saa tuulta siipiensä alle, vuodesta toiseen.” Tämän syksyn selitys on kylmä alkukesä, jonka vuoksi keväällä kylvettyjen, yksivuotisten havupuutainten saatavuus on kaksi kolme viikkoa myöhässä. Vaikka kaksivuotiaita taimia saa normaalisti, syysistutusten alkaminen myöhentyy silti. Kun istutuskausi jää lyhyeksi, se vääjäämättä näkyy istutusmäärissä. Salmisen mukaan ylivarausten kanssa voidaan elää. Käyttämättömät taimet laitetaan laatikoissa pakkasvarastoon, jossa ne ovat turvassa ulkokentän talvehtimisriskeiltä ja josta ne saadaan hyllytavarana seuraavan kevään istutuksiin. Vierastusta monella taholla Metsänhoitoyhdistykset ovat innostuneet syysistutuksista vaihtelevasti. Vesa Väänänen Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon Mikkelin toimistosta kertoo, että heidän alueellaan syysistutusten osuus on ollut pitkään kymmenisen prosenttia. ”Ei iso määrä enkä jaksa uskoa, Syysistutukset – ikuinen lupaus Taimien ylivaraaminen kertoo uskosta syysistutusten kasvuun, joka kuitenkin alati siirtyy. Tänä vuonna syyksi tuli kylmä alkukesä. ”Syysistutus antaisi joustavuutta." Taimituottajilta varataan syysistutustaimia huomattavasti todellista menekkiä enemmän. Se kertoo kiinnostuksesta, mutta myös pinttyneistä asenteista.
3 AJASSA / 31.8.2017 VALTTERI SKYTTÄ M etsähallituksen puunkuljetuksista veloittama tienkäyttömaksu jäytää yhä Pohjois-Suomen yksityismetsien puukauppoja, vaikka maksukilometrejä kohtuullistettiin alkuvuodesta. Tienkäyttömaksu tuntuu etenkin ensiharvennushakkuissa, joissa matala puunhinta korostaa kustannusten suuruutta. "Ensiharvennuksilta voi kertyä puuta paljon, mutta puunhinta ei ole suuri. Väliin ei jää paljon, jos kantohinta on alle kympin ja tästä vähennetään kuljetusmaksu, joka on enimmillään kolme euroa kuutiolta", kertoo Kittilän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pasi Seppälä . Seppälän mukaan tiemaksua tulisi vähintään kohtuullistaa esimerkiksi hintakaton muodossa. Kuljetusmaksu vaikuttaa puunhintaan Metsähallitus on perinyt puunkuljetusmaksua valtion metsäteillä kahden vuoden ajan. Alkuvuonna tapahtuneen muutoksen myötä maksua ei enää peritä yli 20 kilometrin menevältä matkaosuudelta, minkä on toivottu tuovan pitkän taipaleen takana sijaitsevia pohjoisen metsäpalstoja takaisin kannattavan metsätalouden piiriin. Etelämpänä kilometrikatolla ei ole ollut isoa merkitystä. Esimerkiksi Ylä-Kainuun metsänhoitoyhdistyksestä kerrotaan, että kuljetusmatkat Metsähallituksen metsäteitä myöten jäävät yleisesti alle 20 kilometrin. Stora Enson Pohjois-Suomen hankintajohtaja Antti Partanen kertoo, että tiemaksun kohtuullistamisella ei ole ollut suurta vaikutusta puukauppoihin. "Tiemaksuista on keskusteltu tänä vuonna yksittäisissä leimikoissa, joille on pitkä matka Metsähallituksen teitä pitkin." Partanen ei näe, että tienkäyttömaksu olisi jarruttanut puunostoja. Hän odottaa Pohjois-Suomeen reipasta puukauppasyksyä. Puunostaja on usein puunkuljetuksen järjestäjä, joten ostaja maksaa myös tienkäyttömaksun. Tämä näkyy metsänomistajalle maksettavassa puunhinnassa, sillä kuljetuskulut huomioidaan puukauppatarjouksessa. "Toki tiemaksut vaikuttavat meidän puunhankintakustannuksiimme ja sitä kautta kykyyn maksaa puusta”, Partanen sanoo. Osassa Pohjois-Suomea kuitupuuta on yhä tarjolla enemmän kuin puutavaralajille on ostajia. Metsänhoitoyhdistysten mukaan alueella odotetaankin malttamattomina tietoa Kemijärven ja Kainuun Paltamon tehdasinvestointien toteutumisesta. Kemijärven tehtaan investointipäätös on luvattu tälle syksylle, Paltamon ensi vuodelle. PUUNKULJETUS VALTION METSÄTEILLÄ ? ? Puutavaran kuljetus Metsähallituksen metsätiellä maksaa 0,15 euroa kuutiolta kilometriä kohden. ? ? Maksu peritään ensimmäisiltä 20 kuljetuskilometriltä. ? ? Enimmäismaksu puukuutiota kohden on siten kolme euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi KARKEILLE MAILLE ? ? Syysistutuskausi kestää syyskuun loppuun. ? ? Syysistutus sopii vain karkeajakoisille maille, sillä juuret lopettavat kasvunsa syyskuun puolivälissä. ? ? Hienojakoisilla mailla rouste nostaa taimia, jotka eivät ole ehtineet juurtua maahan kiinni. että isosti nousisi, mutta kuitenkin tehdään.” Väänänen näkee syyksi kevätistutusten vahvan perinteen sekä rytmin muokata syksyllä ja antaa painahtaa talven yli. ”Syksyllä on työvoimapulaa, kun metsurit ovat raivaussahahommissa. Syysistutus myös mielletään riskialttiiksi, vaikka kyse saattaa olla mielikuvasta.” Osa metsänomistajista vierastaa syysistutuksia, mutta toisaalta metsäneuvojatkaan eivät osaa niitä myydä. Kolmas tekijä on, että taimituottajat eivät ole tehneet syyskauden tarjouskampanjoita. Syysistutuksilla ja koneistutuksella kytkös UPM:n Joroisten taimitarhalla syystoimitusten osuus on merkittävä, 20–25 prosentin luokkaa. Ne menevät sekä omiin metsiin että yhtiön sopimusasiakkaille. Taimitarhapäällikkö Anne Immonen moitiskelee metsäalaa luutuneista asenteista ja muistuttaa, että istutuskausi kestää viisi kuukautta. ”Syysistutus antaisi joustavuutta, mutta ammattilaisten päihin on pinttynyt, että taimet pitää istuttaa keväällä.” Istutuskauden levittäminen koko viiden kuukauden ajalle mahdollistaisi istutuskoneiden pitemmän käyttöajan. Immonen kiittää koneistutuksen työnjälkeä, mutta koneistutus on kuitenkin jäänyt lähtökuoppiinsa sekä määrällisesti että koneiden kehityksen osalta. Konevalmista jien kannalta istutuskoneiden markkinat ovat pienet ja kehityskiinnostus jossakin muualla. Immonen pohtii, että riittävän halpaa istutustyövoima on edelleen saatavilla. Hän myös epäilee, osataanko kustannuslaskennassa ottaa kaikki huomioon. ”Manuaaliseen istuttamiseen liittyy paljon yleistä junailua, joka piiloutuu organisaation yleiskustannuksiin.” Fakta Fakta Kuljetusmaksu hiertää yhä pohjoisessa JUSSI COLLIN M etsänhoitotöissä on jääty pahasti tavoitteista jälkeen, Suomen metsäkeskuksesta arvioidaan. Kaikissa työlajeissa – nuoren metsänhoidossa, metsänviljelyssä, kunnostusojituksessa, metsäteiden rakennuksessa ja lannoituksessa – työmäärät ovat tällä vuosikymmenellä laskeneet, lisäksi on jääty enemmän tai vähemmän jälkeen alueellisten metsäohjelmien tavoitteista. Erityisesti hoitotarvetta on kertynyt nuoriin metsiin. Viime vuosina taimikoita on hoidettu koko maassa keskimäärin 160 000 hehtaaria vuosittain. Alueellisten metsäohjelmien mukaan hoitotarve olisi noin 270 000 hehtaaria. Eniten hoitorästejä on kertynyt Pohjois-Savoon ja Pohjois-Pohjanmaalle, missä taimikoita on hoidettu vähän alle puolet tavoitteesta. ”Taimikonhoitorästit vähentävät mahdollisuuksia metsien käytölle ja hiilen sidonnalle pitkällä aikavälillä. Metsänomistajat menettävät tulevaisuuden hakkuutuloja vähintään 80 miljoonaa euroa vuodessa”, sanoo metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen Suomen metsäkeskuksesta. Lannoitusmäärät ovat pudonneet huippuvuosista kuudennekseen. Nykyisin metsiä lannoitetaan noin 40 000 hehtaaria vuodessa, mutta jos määrä nostettaisiin 230 000 hehtaariin, sillä saataisiin vähintään 3,5 miljoonan kuution lisäkasvu vuodessa. ”Se vastaisi lähes Äänekosken tehtaan tuomaa lisäystä vuotuiseen puunkäyttöön”, Heikkinen korostaa. Rästit kasvavat
31.8.2017 / AJASSA 4 Fakta METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN MARIANNE MINKKINEN, teksti JUHA METSO, kuva L appeenrannan lentokentän kiitotie ja hallin piha ovat hyviä paikkoja kokeilla ensimmäistä kertaa HCT-yhdistelmän, eli tavallista suuremman rekka-auton ajamista. Orpe Kuljetus Oy:n yhdistelmäajoneuvokuljettaja Sini Ora teki muovikartioista risteysalueita ennen kuin nousi 31 metriä pitkään ja 94 tonnia painavaan rekkaan. "Täytyy myöntää, että aluksi vähän jännitti ja pelotti. Mutta kun huomasin, ettei tämän ajaminen sen kummallisempaa olekaan, tuli rentous", Ora sanoo. Ora on kuljettanut HCT-yhdistelmällä puutavaraa UPM:n tehtaille lähes kolme vuotta. Erikoissuurella rekalla ei saa ajaa kuka tahansa, sillä HCT-yhdistelmien käyttö on vasta kokeiluasteella. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi myöntää poikkeusluvat ajamiseen. Säästöjä jättirekalla HCT-yhdistelmillä voidaan vähentää kustannuksia ja mahdollisesti lievittää metsäalan kuljettajapulaa. Orpe Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja Seppo Ora kertoo, että heidän HCT-yhdistelmänsä on noin yhden henkilöauton verran pidempi kuin tavallinen rekka. HIGH CAPACITY TRANSPORT ELI HCT ? ? Yli 25,25 metriä pitkä ja painaa yli 76 tonnia ? ? Saa ajaa vain Trafin myöntämällä poikkeusluvalla ? ? Kuljettavat esimerkiksi puuta, elintarvikkeita ja kemikaaleja ? ? Alettiin käyttää vuoden 2013 jälkeen ? ? Tällä hetkellä Suomessa on 35 HCT-rekkaa "Jo kolmas heinäys tänä kesänä. Hyvin taimetkin ovat kasvaneet suolla, mutta horsma, nokkonen ja muu vielä enemmän." METSÄNKASVATTAJA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Suon heinäystä EU:N HIILINIELULASKELMAT uhkaavat Suomen metsien järkevää hyödyntämistä. Idea on, että kun vuosituhannen alussa hakattiin vähän, pitää niin tehdä jatkossakin. Suurin selittäjä taannoisille alihakkuille oli massiivinen puuntuonti, jolla teollisuus painoi kotimaisen kuitupuun hintaa alas. Jos EU:n hiilitemppu onnistuu, kuitupuun ylitarjonta jatkuu, koska investoijat lyövät jarrut päälle. Kemin Kaidi jäädytettiin jo, eivätkä Finnpulpin nokkamiesten viime kommentitkaan olleet erityisen rohkaisevia. Siinä tapauksessa nykyiset metsäyhtiöt saavat jatkossakin nauttia kuitupuun ylitarjonnasta ilman aitoa kilpailua. Sellunteko kannattaa ja metsäteollisuus kiittää. Vahinko lankeaa metsänomistajille ja kansantaloudelle, kun vuosikymmeniä kasvatetut puuvarat jäävät hyödyntämättä. MIKKO RIIKILÄ Selluyhtiöt kiittävät SAMAAN AIKAAN, KUN Äänekoskella on käynnistetty uutta biotuotetehdasta, Brasiliassa aloitti tuotantonsa uusi eukalyptussellun tuotantolinja. Sen omistaa maailman suurin markkinasellun valmistaja Fibria, joka tunnetaan myös Stora Enson kumppanina Veracellin tehtaalla. Etuajassa valmistuneella tehtaalla on mahdollista tuottaa vuodessa 1,95 miljoonaa tonnia, mikä nostaa Trés Lagoasin yksikön koko kapasiteetin 3,25 miljoonaan tonniin. Sen rinnalla Euroopan mitassa jättimäinen Metsä Groupin biotuotetehdas näyttää 1,3 miljoonalla tonnillaan pieneltä. MAAILMALLA ON meneillään melkoinen sellubuumi. Äskettäin käynnistyi iso tehdas Indonesiassa. Vanhoja tehtaita on laajennettu ja uusia on suunnitteilla, myös Suomeen. Sekä eukalyptusettä havusellu ovat käyneet hyvin kaupaksi, ja sen myötä myös hinnat ovat nousseet. Buumin taustalla ovat varsinkin väestön kasvu ja muuttoliike maalta kaupunkeihin, mikä lisää pakkausten ja pehmopaperituotteiden kulutusta. Erityisen nopeasti kysyntä lisääntyy Kiinassa, jonka talouden kasvu on kesällä taas yllättänyt ennustajat. Kilpailu kuitenkin kiristyy, kun uudet tehtaat yltävät täyteen tuotantoon. KIINNOSTAVIN PIIRRE sellusuhdanteessa liittyy biotuotteisiin. Äänekoskella valmistuu pääasiassa sellua, mutta jo alusta alkaen suunnitelmissa on ollut laajempi tuotepaletti. Sellutehdas on tehokas laitos erottelemaan puusta muutakin kuin paperin ja kartongin raaka-ainetta. Kun Fibrian kaltaiset sellujätit tuottavat tarvitsemansa plantaasipuun automatisoiduilla taimitarhoilla ja ennätyslyhyillä kiertoajoilla, suomalaisten yritysten pitää löytää kilpailukykynsä muualta. Puukuitu ja -kemia meillä tunnetaan erityisen hyvin, joten uusien biotuotteiden jalostaminen tarjoaa houkuttelevia mahdollisuuksia. Vaikka kuulostaakin vanhanaikaiselta, Suomen valtit ovat edelleen puu ja pää. Metsään sekä siihen liittyvään osaamiseen kannattaa luottaa samalla tavalla, kuin ensimmäisen sellubuumin aikaan sata vuotta sitten. Sellutehdas on tulevaisuuden laitos
5 AJASSA / 31.8.2017 "Kaatoiko Kiira-myrsky metsiä?" KORPITUVAN TANELI "Kiira kiersi Etelä-Savon, joten pystyssä metsät kasvavat. Kesä on ollut kasvuisa, vettä on piisannut, taimet ja heinät ovat kasvaneet mallikkaasti pituutta." METSÄKUPSA "Yhdellä palstalla aukon laidalla meni nurin 30 kuutiota, nyt jo pinossa. Toisella palstalla pari vuotta sitten harvennetusta kuviosta noin 30 oksakarsittua kuiturunkoa on pitkällään, näiden korjuu auki vielä. Tuulituhovakuutusta ei ole, mutta vahingot jäivät kohtuu pieneksi." SATAPII "Eivät olleet sähköt poikki, eikä ole tuulikaatoja näkynyt." JÄTKÄ "Pikkusen tukisteli latvoja ja juuret taisivat vahvistua." EI KIIRETTÄ "Sähköt olivat poikki 33 tuntia yhtäjaksoisesti. Syöksyvirtauksia lähiseudulla, tutulta meni arviolta 1 600 mottia nurin ja poikki. Useita hävityksen kauhistuksia näkyy edelleen syöksyvirtauksien jäljiltä, ei ole ehditty korjata läheskään kaikkea pois." LUONNOTAR "Melkoisia vaurioita myrsky aiheutti Etelä-Suomessa. Suojelu-alueella hävitystä entisten rojahtaneiden lisäksi, yksityisillä vaihtelevaa, jopa vasta harvennetulla nuoressa metsässä. Hajanaisia kaatumisia juurineen ja katkomista. Tippa siinä silmään vierähti katsellessa." R.RITVA "Metsien tuulituhoherkkyys on kasvussa routa-ajan lyhentyessä. Näitä voi yrittää torjua huolehtimalla harvennushakkuista ja välttämällä suuria puuston pituuseroja vierekkäisissä metsiköissä." A. JALKANEN "Kuusikot kun harventaa liian harvaksi, niin monimuotoisuus ynnä ötökkätuhot lisääntyvät seuraavan kunnon myräkän jälkeen melko varmasti." PUUKI HANNU JAUHIAINEN Kirjoittaja on metsänomistaja ja vapaa toimittaja hannu.jauhiainen@gmail.com KOLUMNI Verkkokeskustelu Gallup Kannattaako heinääminen? Oletko lannoittanut metsääsi? Uusi kysymys: Kyllä 75% Sopii talvikeleille Puutavaraa kuljettavat rekat ovat osa Metsätehon HCT-yhdistelmien tutkimusta. UPM:n lisäksi siinä ovat mukana Stora Enso, Metsä Group ja Metsähallitus. Suuremmat puutavaran kuljetukset vähentävät ajokertoja ja pienentävät kustannuksia. HCT-yhdistelmät voivat laskea polttoaineen kulutusta yli 20 prosenttia kuljetettua kuutiota kohti. Myös teiden rasituksen uskotaan pienenevän. Kuljettajille tehdyn kyselyn mukaan HCT-yhdistelmät sopivat hyvin Suomen talvikeleihin, vaikka haasteita ovat tuoneet liukkauden torjunta ja lumivallien kaventamat risteysalueet. Ora kertoo, ettei hänellä ole ollut vaikeuksia ajaa jättirekkaa. "Ei tämän ajaminen eroa paljoa tavallisesta, pitää vain olla vähän tarkempi. Talvella pitää ennakoida risteyksissä." Byrokratia hankaloittaa Metsäalalle kaivattaisiin enemmän kuljettajia, kertoo Orpe Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja Seppo Ora . "Etenkin talvisaikaan on jatkuva pula. Digikortit rajoittavat kuljetuksia, kun ei uskalleta ajaa minuuttiakaan lakisääteisten työaikojen yli." UPM Metsän kehitysasiantuntijan Janne Kukkuran mukaan kuljettajapulaan auttaisi osaltaan HCT-yhdistel mien yleistyminen. "Totta kai ne auttaisivat aavistuksen, jos ne tulisivat vapaaseen käyttöön erilliselle tieverkostolle. Se on sitä tulevaisuutta, jota varten tutkimme autoja." OLEMME TÄÄLLÄ VIKAJÄRVELLÄ ottaneet yhdeksi metsästysseuran talkookohteeksi tienvarsien raivauksen. Se on työtä, joka kuuluisi tiekunnille ja metsänomistajille, mutta jää valitettavasti monesti tekemättä. Metsästäjiäkin teiden hoitamattomuus harmittaa viimeistään silloin, kun oksat raapivat auton kylkiä tiellä ajettaessa. Tällöin on aika pohtia, mitä asialle olisi tehtävissä. Lyhyellä pistotiellä voi metsätaloudellinen toiminta olla vähäistä. Tien tavallisimpia käyttäjiä saattavat olla esimerkiksi metsästäjät. Sen vuoksi onkin kohtuullista, että myös muut käyttäjät voivat osallistua omalta osaltaan tien ylläpitoon. Tienvarsien raivaus on juuri sellaista työtä, joka sopii talkoilla tehtäväksi. HELPOITEN TIENVARSIEN RAIVAUS käy koneellisesti, jos siihen on esimerkiksi jollakin maatilalla sopivaa kalustoa. Monesti tienvarressa kasvaa jo sen verran isoa puustoa, että silppurilla niitä ei enää voi raivata. Silloin raivausja moottorisahat ovat tarpeen. Jos raivauksen ottaa vuosittaiseksi rutiiniksi, keskivertoseuran käyttämät metsätiet pysyvät tienvarsien osalta kunnossa. Jos tien osakkailla ei näytä olevan kiinnostusta myöskään lanaukseen, voi seura olla tässäkin aktiivinen. Lyhyet, ne tavallisimmin hoitamattomiksi jäävät tieosuudet, ovat melko pienin kustannuksin hoidettavissa ainakin henkilöautolla ajettavaan kuntoon. Seura voi osallistua lanauksen jälkeen esimerkiksi kivien keruuseen. Silloin ei joka syksy tarvitse tuskailla tien huonoa kuntoa kiviä ja rapakoita kierrellessä. Etenkin täällä Lapissa on metsissä paljon talvitienpohjia, joita voi kesäaikaan ajaa myös henkilöautolla. Näillä usein kovia maita kulkevilla urilla on välillä pehmeämpiä paikkoja, jotka hankaloittavat liikkumista. Yhteistyössä metsänomistajien kanssa tällaisetkin kohdat kannattaa laittaa kuntoon – kustannukset jäävät hyötyyn nähden vähäisiksi. OMATOIMINEN METSÄNOMISTAJA RAIVAA yleensä itse oman palstansa tienvarret, mutta monilla metsänomistajilla ei ole tähän mahdollisuuksia. Jos tiellä on toimiva hoitokunta, tienvarretkin pysyvät kunnossa ja tie lanattuna. Tällöin hoitokunta perii yleensä korvauksia tien osakkailta ja ehkä muiltakin käyttäjiltä, kuten metsästysseuroilta. Jos hoitokuntaa ei ole tai se ei toimi, metsästysseuran kannattaa olla tieasiassa aktiivinen. Metsänomistajat voivat patistella tietysti hoitokuntaa, mutta myös seuraa talkootöihin. Ehkäpä vuokrasopimukseen voitaisiin jopa kirjata ehto pitää vuokrapalstan tienvarret raivattuna. Kun seura on aktiivinen yhteisten asioiden hoidossa, pysyvät välit maanomistajiinkin hyvinä. Metsänomistaja voi kokea saavansa pientä korvausta metsistään sen mahdollisen hirvenlihapalasen lisäksi. Toisaalta metsästysseuroissa on monenlaisia osaajia, joiden apuun metsänomistaja voi puolestaan tilanteen mukaan turvautua. Tiet kuntoon talkoilla
31.8.2017 / AJASSA 6 ANNE HELENIUS, teksti EMIL BOBYREV, kuva K eitele Group. Sahayhtiö, joka ei koskaan ole lomauttanut tai irtisanonut henkilökuntaansa koko 36-vuotisen olemassaolonsa aikana. Näin pohjoissavolaisessa yhtiössä toimitaan jatkossakin, mikäli asia riippuu sahaliiketoiminnan johtajasta Matti Kylävainiosta . "Meillä pyritään antamaan kaikille mahdollisuus rakentaa omaa elämäänsä ja asettua paikoilleen." Kylävainio on osa 450 henkeä työllistävää perheyritystä, jossa isä ja sahan perustaja Ilkka Kylävainio on sekä toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ja nuorempi veli Mikko Kylävainio vetää jalosteliiketoimintaa. "Päät eivät kolise yhteen. Kaikilla on riittävästi tekemistä ja jokainen pysyy omalla tontillaan. Tilanne voisi olla toisenlainen, jos yhtiö ei kasvaisi jatkuvasti", Kylävainio sanoo. Kova kasvu ja kannattavuus Kolmella paikkakunnalla toimivan Keitele Groupin kasvu on viime vuosina ollut hurjaa. Yhtiön liikevaihto on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa, kannattavuus on kohentunut, ja nyt yhtiö pyrkii nostamaan sahatavaratuotantonsa miljoonaan kuutioon vuodessa. Kasvua sahayhtiö hakee intensiivisestä investointiohjelmastaan, jonka kulmakivinä ovat 32 miljoonan euron investointi Alajärven sahalle, Keiteleellä käynnistyvä uusi tukinkäsittelylinjasto sekä Kemijärvellä keväällä valmistunut kuivauskapasiteetin laajennus. "Miljoonan kuution rajaa tavoitellaan vuonna 2019, mutta sekin tehdään markkinaehtoisesti, myynti edellä. Kasvun on oltava kannattavaa." Kylävainion mukaan yhtiön liikevaihto tuskin tuplaantuu muutamassa vuodessa, mutta: "Liikevaihtoon voi tulla vielä 50 prosentin kasvu. Haluamme kasvaa nimenomaan orgaanisesti ja vaikuttaa itse siihen, miten asioita tehdään ja millaisilla koneilla ja laitteilla niitä tehdään." Lääkkeenä erikoistuotanto Tuotteiden jalostusarvon nostaminen, asiakaslähtöisyys, uusiin koneisiin satsaaminen ja uudenlaisten toimintatapojen etsiminen ovat Kylävainion mukaan tärkeimpiä syitä yhtiön menestykseen. Nyt yhtiön tuotteista 93 prosenttia menee vientiin, suurin osa Kaukoidän kasvaville markkinoille. "Me emme ole bulkkisahureita. Erikoissahatavararatkaisuilla ja asiakkaille räätälöidyillä tuotteilla pystymme saamaan korkeampaa hintaa." Samaa lääkettä Kylävainio tarjoaa myös heikon kannattavuuden vaivaamille kotimaisille sahoille. "Omasta kilpailukyvystä täytyisi pitää huolta. Kotimaisten sahojen kannattaisi tavoitella kapeita, erikoistuneita niche-markkinoita, jossa korkealaatuiselle sahatavaralle löytyy riittävästi maksukykyä." Valmiina vahdinvaihtoon Ilkka Kylävainio perusti sahan, kun Matti oli kahdeksanvuotias. Perheen illallispöydässä "sahattiin" vuosien kuluessa useampaankin otteeseen. Silti ura perheyhtiössä ei ollut itsestäänselvyys kauppatieteiden maisterille, joka ensimmäisen kerran kiikutti verokorttinsa sahan palkkakonttoriin jo vuonna 1986. "Vanhemmat eivät missään vaiheessa tuputtaneet uraa yhtiössä. Sen sijaan he antoivat mahdollisuuden: yritys kasvoi, ja tarjolla oli niin mielenkiintoisia tehtäviä, että tuntui luontevalta tarttua haasteeseen." Kylävainion johtajakolmikolta udellaan toisinaan, koska perheyhtiössä olisi vahdinvaihdon paikka. Siitä ei kuulemma ole vielä ollut tarvetta keskustella. "Minusta on hyvä, että isä tekee töitä niin kauan kuin jaksaa ja se hyvältä tuntuu. Hän on todella motivoitunut esimerkiksi Alajärven tehdashankkeesta ja on kiistatta yhtiön paras mies vetämään sitä projektia." Toisaalta Matti Kylävainiokin on valmiina johtamaan yhtiötä, kun sen aika koittaa. "Koen, että minulla on suuremmassa määrin velvollisuus luotsata yhtiötä eteenpäin, kantaa oma korteni kekoon." Ei mikään bulkkisahuri Keitele Groupin Matti Kylävainio pitää huolen sahatavaratuotannon kannattavuudesta. MATTI KYLÄVAINIO ? ? Työ: Keitele Groupin sahaliiketoiminnan johtaja ? ? Ikä: 43 vuotta ? ? Omistaa 40 prosenttia Keitele Groupin osakekannasta ? ? Perhe: eronnut, kaksi lasta ? ? Vapaa-ajalla metsästää, lenkkeilee ja käyttää kanakoiriaan erikoiskokeissa sekä näyttelyissä Saksanseisoja Viski on Matti Kylävainion uskollinen kumppani metsällä ja lenkkipolulla. HAASTATTELU Kuka?
7 AJASSA / 31.8.2017 JUHA-PEKKA HONKANEN, teksti ja kuva O ulun satamaväylää syvennetään 10 metristä 12,5 metriin ensi vuoden aikana. Kahden ja puolen metrin lisäsyvyys vähentää rahdin yksikkökustannuksia noin 40 prosenttia, laskee Oulun sataman toimitusjohtaja Marko Mykkänen . Jatkossa satamaan pääsee lähes 300-metrisillä Panamax-luokan aluksilla. ”Uusi laivakoko on yli kaksi kertaa suurempi kuin aiemmin Ouluun saapuneet laivat” Muutoksella on suuri merkitys metsäteollisuudelle ja erityisesti sahayhtiöille, sillä Oulun satama nousi Mykkäsen mukaan vuonna 2016 Perämeren suurimmaksi sahatavarasatamaksi. Satamasta vietiin viime vuonna noin 560 000 kuutiota sahatavaraa. ”Valtion päätöstä ruoppauksen pääsystä budjettiin odotettiin kovasti, sillä sahatavaran vienti Oulusta on kymmenkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.” Jopa uusia markkinoita Sahojen, sahatavara-agentuurien sekä varustamoiden välillä operoivan ahtausja huolintaliike Herman Anderssonin asiakaspalvelupäällikkö Jari Erkkilä kertoo, että sahat ovat ottaneet väylänsyvennysuutiset vastaan äärimmäisen positiivisina. ”Sahat ja sahatavaran viejät ovat olleet innolla hengessä mukana, sillä logistiikkakulut ovat haastavat täällä maailman laidalla. Tässä tilanteessa jokainen euro tai dollari kuutiota kohden on selvää plussaa”, Erkkilä sanoo. Erkkilän mukaan Oulun satamaan tuodaan rahtia noin jopa 500 kilometrin säteellä. Tähän haarukkaan mahtuu Oulun seudun, Kainuun, Ylä-Savon kuin Keskipohjanmaankin sahayrityksiä. Lisäksi puutavaraa tuodaan satamaan Venäjältä. ”Oulusta 300 kilometrin säteellä vientiin tuotetut puutavaramäärät ovat huimia.” Erkkilä pitää mahdollisena, että uuden alusluokan saapuminen Oulun voi avata myös uusia markkina-alueita. Oulun rahtikulut puoliksi Väylän syventämisen jälkeen sahatavaran merkittävään vientisatamaan pääsee tuplasti suurempia aluksia. Noin 150-metrinen Marchicora jää kooltaan pieneksi, kun kaksi kertaa isommat rahtilaivat saapuvat Oulun satamaan ruoppauksen valmistuttua. PERÄMEREN SUURIN SAHATAVARAN LÄHTÖPAIKKA ? ? Satamasta vietiin vuonna 2016 noin 560 000 kuutiota sahatavaraa ? ? Oulun sataman laivaväylää syvennetään 10 metristä 12,5 metriin vuoden 2018 aikana. ? ? Valtion, Oulun kaupungin ja Oulun Sataman yhteisen hankkeen kokonaishinta on noin 30 miljoonaa euroa. ? ? Myös satama-alue on kasvamassa 300 hehtaarista noin 400 hehtaariin. ”Isommilla aluksilla kuljetetaan esimerkiksi Kaukoitään meneviä lasteja. Jokainen satamakäynti maksaa laivanvarustajille, ja mikäli aluksia ei voida lastata täyteen liian matalan syväyksen vuoksi, satamaan ei tulla välttämättä ollenkaan.” Erkkilä lisää, että ennen ruoppauksen valmistumista pohdinta on pitkälti spekulatiivista. ”Laivaväylän syventäminen luo mahdollisuudet, mutta teollisuus asiakkaineen luo lopulta sen tarpeen. Jatkossa liian matala väylä ei ole kuitenkaan enää rajoitteena pohjoisen laivauksille.” Fakta "Logistiikkakulut ovat haastavat täällä maailman laidalla." UusiMetsä 1 Aikataulu: klo 8.00 Kilpailukeskus aukeaa, aamukahvi klo 9.30 Kuljetukset radalle alkavat klo 10.01 Kilpailijat lähtevät radalle klo 12.00 Lounastarjoilu alkaa Noin klo 15 – 16 kilpailun tulokset Työnäytöksiä ja esittelyjä Kilpailussa on kolme sarjaa: Avoin sarja, Naisten sarja ja Nuorten sarja. Lisäksi kilpaillaan yhdistysten välisestä joukkuemestaruudesta. Sitova ilmoittautuminen sähköisesti SM-kisojen sivuilla olevalla ilmoittautumislomakkeella, www.mhy.fi/sm. Ilmoittautuminen on tehtävä viimeistään maanantaina 4.9.2017 kello 16.00 mennessä. Osallistumismaksu 80 E . Katso tarkemmat ohjeet SM -kisasivuilta: www.mhy.fi/sm Heikki Kokkonen on vuoden 2016 Suomen mestari. Hän kannustaa kanssakilpailijoitaan: ”Taidolla ja tuurilla pärjää varmimmin, mutta aina tarvitaan myös onnea.” Tule kilpailemaan Heikki Kokkosen ja muiden taitoilijoiden kanssa Mäntsälään! Metsänomistajat Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo • Väätäisentie 5 51900 Juva etelasavo@mhy.fi • www.mhy.fi/etelasavo www.facebook.com/metsanhoitoyhdistysetelasavo Metsäiltamat Pistohiekan lavalla to 29.6.2017 Puumalassa Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo järjestää metsänomistajatilaisuuden luonnonkauneudestaan kuuluisan Pistohiekan maisemissa. OHJELMA 17.00 18.00 Kakkukahvitarjoilu/ osastot avoinna 18.00 Tilaisuuden avaus hallituksen pj mhy Etelä-Savo, Juha-Pekka Hannikainen 18.05 Metsätaloudesta lisää rahaa professori Matti Kärkkäinen 18.50 Kemera ja Etelä-Savon metsätalouden tulevaisuuden näkymät Suomen metsäkeskus, Kaakkoinen palvelualue, aluejohtaja Antti Heikkilä 19.10 Illan hauskuutus – Kulttuuriosuuskunta KUKA 19.30 20.30 Iltapala: grillimakkaraa, salaatteja, patonkia sekä tuorejuustoa 19.00 – 22.00 Osastot avoinna, paikalla myös hakkuuja ajokone 20.30 Yksityistilaisuus päättyy ja alue avautuu myös muulle yleisölle 21.00 Pekkaniskan Pojat tanssiorkesteri esiintyy Palkintojen arvonta orkesterin ensimmäisellä tauolla Pistohiekan piha-alueen osastoilla esillä mhy Etelä-Savon palvelut, Suur-Savon Osuuspankki sekä Metsäkeskus. Arvontaa, hyviä tuotepalkintoja! Mhy:n osastolla kilpailu! Arvaa puunrungon tilavuus, lähimmäksi osunut voittaa mhy Etelä-Savon metsäpalvelukupongin, arvo 300e! Ennakkoilmoittautuneet mhy Etelä-Savon jäsenet saavat tapahtumaliput: sisältää ohjelman, tarjoilun sekä lipun illan lavatansseihin. Saavuthan paikalle klo 18.30 mennessä saadaksesi liput, yksityistilaisuus klo 20.30 saakka. Tilaisuus on maksuton mhy Etelä-Savon jäsenille perheineen. Muille hinta on 40€/ hlö. Ennakkoilmoittautuminen ti 27.6. mennessä: kirsi.himanen@mhy.fi tai 0440 360 084 Tervetuloa! Antti Heikkilä Matti Kärkkäinen Metsänomistajien SM-metsätaitokilpailut Metsänhoitoyhdistys Uusimaa järjestää kilpailut Mäntsälässä lauantaina 16.9.2017. Kilpailukeskuksena toimii Mäntsälän Suurlava, osoite: Maisalantie 7, Mäntsälä. Pääyhteistyökumppanit: Kilpailun suojelija: Toimitusjohtaja Liisa Mäkijärvi, Suomen Metsäsäätiö TERVETULOA TAITOILEMAAN JA SEURAAMAAN SM-KILPAILUJA UUSIMAALLE!
31.8.2017 / AJASSA 8 M ar do M än ni m äg i ANNE HELENIUS M etsä Woodin uuden koivuvaneritehtaan peruskivi muurattiin Viron Pärnussa viime viikolla. Tärkein syy etelävirolaisen kylpyläkaupungin valikoitumiselle tehdaspaikkakunnaksi on sen infrastruktuuri, kertoo Metsä Woodin toimialajohtaja Esa Kaikkonen . "Virossa on kilpailukykyinen verotus ja palkkataso. Lisäksi Pärnussa ovat hyvät logistiset yhteydet päämarkkinoillemme, ja lähellä on Fortumin CHP-laitos. Meidän päämarkkinamme on Keski-Eurooppa, joten uusi tehdas on puolessa välissä matkalla markkinoille." Kaikkosen mukaan Suomessa kannattaa edelleen valmistaa vaneria, mutta ei bulkkitavaraa. "Meidän on siirryttävä kotimaassa korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. Uskon, että Suomessa on tilausta vanerin valmistamiseen, mutta koska kustannustaso on korkea, meidän on vaikeampaa kilpailla matalamman kustannustason maiden tuotannon kanssa." Peruskiven muuraukseen osallistunut Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan luottaa siihen, että suomalaisilla on hyvä asema kansainvälisillä vanerimarkkinoilla. "Koivuvanerin maailmanlaaMetsä Wood siirtää vanerituotantoa Viroon Yhtiö tavoittelee Pärnun koivuvaneritehtaalla tehokkuuden lisäämistä. Peruskiveä muuraamassa tehtaanjohtaja Arto Salo, toimialajohtaja Esa Kaikkonen, Metsäliiton hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta ja edessä oikealla tuotantoja teknologiajohtaja Jari Tikkanen. juinen kysyntä kasvaa vuosittain useilla prosenteilla jo htuen väes tönkasvusta, kaupungistumisesta ja sähköisen kaupan lisääntymisestä. Uskomme, että markkinoilla on tilaa tuotteillemme", Jordan sanoo. Kestävää ja keveää vaneria käytetään erityisesti kuljetusvälineteollisuudessa, LNG-tankkereiden eristeinä sekä rakennusteollisuuden betonivalumuoteissa. Valmista 2018 Arviolta 200 henkeä työllistävän tehtaan rakennustyöt aloitettiin viime huhtikuussa, ja tuotanto käynnistyy ensi vuonna. Neljän jalkapallokentän kokoisen tehtaan vuotuinen tuotantokapasiteetti on 50 000 kuutiometriä, ja investoinnin arvo 55 miljoonaa euroa. Tehtaaseen siirretään yhtiön nykyinen koivuvanerin jatkojalostuslinja Suolahdelta, jossa koivuvaneria tuotetaan jatkossa pienemmässä mittakaavassa. Pärnun tehdashanke on osa Metsä Woodin sadan miljoonan euron investointiohjelmaa, jolla yhtiö tavoittelee tuottavuuden parantamista ja paremman katteen tuotteisiin siirtymistä. Äänekoskella on valmisteilla uusi koivuviilun tuotantolaitos. Biotuotetehtaan yhteydessä olevalla laitoksella valmistetaan ja kuivataan viilut, jotka jatkojalostetaan vaneriksi Pärnussa. Lohjan tehtaalla käynnistettiin elokuun puolessa välissä uusi tehokkaampi LVL-linja, joka lisää vuotuista kapasiteettia 20 000 kuutiolla. Tehtaalla suljetaan kaksi vanhaa linjaa, joten tuotanto sekä kasvaa että tehostuu. Kaikki Metsä Woodin tehdasinvestoinnit valmistuvat ensi vuoden loppuun mennessä. Pauli Tenkanen 044-5211420, Yrjö Tenkanen 0400-825424 email. yrjotenkanen@yrjotenkanen.fi Katso jälleemyyjämme netistä www.yrjotenkanen .fi BMF METSÄYHDISTELMÄT PYYDÄ TARJOUS! HALUATKO PARHAAN TUOTON? Näkemyksiä puusta. Toimiva metsänhoitoketju uudistamisesta päätehakkuuseen varmistaa puuston hyvinvoinnin, runsaan tukkipuun saannon ja sitä myöden metsän parhaan tuoton. Varmista metsäomaisuutesi hyvinvointi ja ota yhteyttä alueesi asiantuntevaan puunhankintaesimieheen. Tutustu osaamiseemme osoitteessa www.westas.fi
9 AJASSA / 31.8.2017 Ä änekoskella pari viikkoa sitten tuotannon aloittaneen biotuotetehtaan tunnin puuntarpeen tyydyttämiseksi pitäisi tehdä reilut kolme hehtaaria päätehakkuuta. Varttunutta kasvatusmännikköä saisi harventaa kymmenen hehtaaria. Metsä Groupin tehdas käyttää vuodessa 4,5 miljoonaa kuutiota havupuuta ja kaksi miljoonaa kuutiota koivua. Havuselluun voidaan käyttää mäntyja kuusikuitupuuta sekä sahahaketta. Uusi tehdas lisää puunkäyttöä Äänekoskella reilut neljä miljoonaa kuutiota. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. aukkoa joka tunti Äänekosken biotuotetehtaalle ryskyy miljoonien kuutioiden puuvirta. Yhdessä ainoassa tunnissa laitos ahmii yli 800 kuutiota puuta. Sa m i Ka rp pi ne n MIKKO RIIKILÄ UUDEN SUKUPOLVEN BIOTUOTETEHDAS ? ? Tuotanto: 1,3 miljoonaa tonnia sellua, sähköä, biokaasua, sellun jatkojalosteita ? ? Vientitulot 0,5 mrd euroa/vuosi ? ? Puun käyttö 4,5 Mm3 havupuuta. 2,1 Mm3 koivua ? ? Uudet työpaikat: 1 500 puukorjuussa ja kuljetuksessa hehtaaria Fakta
31.8.2017 / AJASSA 10 M etsä Groupin puunhankinnan asiakkuusjohtaja Heikki Karhunen on pari vuotta valmistellut biotuotetehtaan mittavan puun tarpeen tyydyttämistä. Joka päivä tehtaalle pitää virrata 20 000 kuutiometriä puuta, kun tehdas ensi vuonna saavuttaa kapasiteettinsa mukaisen tuotannon. Silloin tehtaalle pitää saapua 300 puutavara-autoa ja neljä puutavarajunaa päivittäin. ”Ei hirvitä, mutta varsinkin alkuvaiheessa puuvirtojen ohjailu on haastavaa, koska tehdasalueella ei ole juuri varastotilaa puulle ennen kuin vanhan tehtaan rakentaita saadaan purettua. Puunkuljetukset eivät saa ruuhkautua, ja tehtaalla pitää riittää puuta.” Hieman Karhusen ja hänen kollegoidensa urakkaa helpottaa se, että biotuotetehtaan havusellulla ei ole tarkasti ennalta määriteltyjä mäntyja kuusikuitupuun sekä sahahakkeiden suhteita. Metsänomistajilta Karhunen toivoo malttia. ”Ei kannata odottaa puumarkkinoilla nopeaa muutosta. Tärkeintä on, että uusi tehdas on vakaa ja luotettava käyttäjä kuitupuulle ja luo pitkäjänteiset toimintaedellytykset metsätaloudelle.” Hän muistuttaa, että tehdas vauhdittaa puunhankintaa koko maassa. ”Myös sahoille tarjoutuu entistä paremmat toimintaedellytykset, kun sahahakkeelle on entistä enemmän kysyntää.” "Puunhankinta ei hirvitä" Sa m i Ka rp pi ne n Todellisuudessa hakkuut lisääntyvät vielä tätäkin enemmän, koska vain osa korjatusta puusta menee sellun raaka-aineeksi. Vaikutukset heijastuvat koko maahan. Äänekoskelle puuta tuodaan Oulun korkeudelta asti. Samalla Metsä Fibren Kemin tehtaan puunhankinta suunnataan pohjoiseen. Äänekoski ja muut jo valmistuneet metsäinvestoinnit kasvattavat vuotuisia hakkuita kymmenen miljoonaa kuutiota. Silti Suomen metsät kasvavat jatkossakin selvästi enemmän kuin niitä hakataan. Öljytön tehdas Bio-etuliitteestä huolimatta Äänekoski on ensisijaisesti jättiläismäinen sellutehdas, mutta sivutuotteiden osuus tehtaan liikevaihdosta kohoaa tavallista suuremmaksi. Niistä tärkein on sähkö, jota tuotetaan bioliemiä ja puujätteitä polttaen. Äänekoski on 240-prosenttisesti omavarainen sähkön suhteen – yli puolet sähköstä siis myydään eteenpäin. Tärpätti ja mäntyöljy on sellutehtailla hyödynnetty jo kauan. Uutta on, että nyt myös jätteet jalostetaan. Vedenpuhdistamon lietteestä valmistetaan biokaasua autojen polttoaineeksi. Hajukaasuista erotellaan rikkihappoa, joka käytetään tehtaan prosesseissa. Kuorijätteestä valmistettava tuotekaasu korvaa polttoöljyn meesauunin polttoaineena, joten tehtaalla ei käytetä fossiilisia polttoaineita. Tekstiilikuitu voi muuttaa maailmaa Lupaavimmat biotuotteet ovat sellun jatkojalosteita. Niistä pisimmällä on Aqvacomp Oy:n puukuitujen ja muovin muodostama biokomposiitti on lujaa. Esimerkiksi kiinalainen LG käyttää sitä kaiuttimiensa materiaalina. Ensimmäinen laitos käynnistyy lähiaikoina Metsä Fibren Rauman tehtaan kupeessa. Toista kaavaillaan Äänekoskelle. Huimia näkymiä lupaa puuvillaa korvaavien tekstiilikuitujen valmistaminen sellusta. Laboratoriossa se jo osataan. Äänekoski 6,6 Mm3 puuta vuodessa 1,3 Mtn sellua vuodessa 1 500 uutta työpaikkaa Äänekosken biotuotetehdas on Euroopan kaikkien aikojen suurin metsäteollisuusinvestointi. Sa m i Ka rp pi ne n
11 AJASSA / 31.8.2017 M etsänomistajajärjestö MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen ihmettelee Metsä Groupin lausuntoja Suomen puuvarojen täyskäytöstä Äänekosken käynnistymisen jälkeen. ”Väittämä on ristiriidassa kaikkien metsävarojen riittävyystutkimusten kanssa ja vaarantaa Suomen tavoitteet EU:n kanssa käytävissä metsien hiilinielukeskusteluissa” Järvinen muistuttaa, että kotimaisen kuitupuun käyttö lisääntynyt jo vuosia, mutta se ei ole heijastunut kuitupuun hintaan. ”Äänekosken käynnistymisen jälkeen puumarkkinoilla jatkuu entinen tahti, sellunkeittäjät hankkivat kuitunsa tukin hinnalla. Eniten tästä kärsivät itsenäiset sahurit.” Hänen mukaansa harvennushakkuilta kertyvän, yhä runsaamman mäntytukkimäärän sahaamiseen riittää kapasiteettia, mutta tuotannon myyminen olisi hankalaa. MTK: Metsävarat yhä vajaakäytössä Ki m m o Br an dt M ik ko Ri ik ilä M ik ko Ri ik ilä M ik ko Ri ik ilä M aanviljelijä Pirjo Luotola ei usko, että Äänekoski yksinään sulattaisi kuitupuumarkkinoita vaivaavaa ylitarjontaa. ”Toivottavasti Finnpulpin tehdas rakennetaan Kuopioon, koska metsien hakkuumahdollisuudet lisääntyvät nopeasti”, hän kertoo. Luotola on Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja ja myös Metsäliiton jäsen. Silti puuta myydään vain metsänhoitoyhdistyksen avulla. ”En uskaltaisi tehdä puukauppaa vain yhden tarjouksen perusteella. Toivon, että Metsä Groupin tarjous olisi paras, mutta aate ei ratkaise kauppoja, vaan hinta.” Metsänhoitoyhdistysten ja Metsä Groupin yhteistyöhön Luotola toivoo kohennusta. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen korjaamat kuitupuut toimitetaan rautateitse satojen kilometrien päähän Itä-Suomeen, vaikka Äänekoskelle olisi vain muutaman kymmenen kilometriä. ”Tällaisessa puiden ristiin kuljettamisessahan ei ole Puuntuottaja kaipaa lisää sellutehtaita K ärkkäisten metsäkoneyritys Forest Linna Oy korjaa puuta pohjoisessa Keski-Suomessa. Vesa Kärkkäinen on tyytyväinen Metsä Groupin tapaan järjestää biotuotetehtaan kasvava puunkorjuu. ”Yhtiö ei lähtenyt huudattamaan halvimman tarjouksen tekijöitä. Lisääntyvät korjuumäärät jaettiin yrittäjille, joiden kanssa yhtiö on tehnyt yhteistyötä.” Näin puunhankinta kasvaa pääosin nykyisen konekaluston käyttöastetta nostamalla. Kevään ja kesän seisokit lyhenevät. Lisäksi yhä useampia koneita ajetaan kahdessa vuorossa, joten lisäkaluston tarve jää vähäiseksi. Metsäkoneen kuljettajista ei ainakaan ensi hätään tule pulaa. ”Koulutusmääriä ollaan nostettu niin nopeasti, ettei kaikille lähitulevaisuudessa riitä töitä.” Metsä Groupin perustamat puuterminaalit helpottavat yhä ympärivuotisemmaksi käyvää puunkorjuuta. Metsätuholaki rajoittaa kieltää tuoreen havupuun varastoinnin kesällä metsässä tai teiden varsilla. ”Jatkossa puuta voidaan välivarastoida puutermi"Kuskeista jopa ylitarjontaa" J yväskylän yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori Janne Kotiaho ei tyrmää biotuotetehdasta. ”Se on parempi vaihtoehto kuin tuotannon jatkaminen vanhalla tekniikalla. Uusi tehdas on ympäristölle vähemmän haitallinen ja sivuotteet hyödynnetään tarkoin.” Lisää sellutehtaita hän ei rakentaisi. ”Se sitoisi meidät vuosikymmeniksi tuotteisiin, joista puustoon sitoutunut hiili vapautuu nopeasti ilmakehään. Puun käyttö pitäisi keskittää pitkäikäisiin tuotteisiin.” Nykykeinoja metsäluonnon turvaamiseksi hän pitää riittämättöminä. ”Hallitus, joka sanoo tekevänsä kaikkensa monimuotoisuuden turvaamiseksi, leikkasi ensi töinään hyvin toimivan metsien monimuotoisuusohjelma Metson rahoitusta. Hyvä alku olisi, että rahoitus kymmenkertaistettaisiin nykytasolta.” Kotiaho optimoisi metsien käyttöä ja suojelua yhtäaikaisesti. ”Suojelu ohjautuisi arvokkaimpiin kohteisiin ja tehokas puuntuotanto vähiten monimuotoisiin talousmetsiin. Metsäluonnon turvaamiseksi tarvittaisiin laajoja toimia. ”Puolet metsistä tulisi rajata monikäyttöalueiksi, joista kolmannes suojeltaisiin ja muuten metsiä käsiteltäisiin jatkuvan kasvatuksen kaltaisilla luontoa säästävillä hakkuutavoilla. Toinen puoli metsistä voitaisiin varata tehokkaalle puuntuotannolle.” Alkuun päästäisiin tuttuja konsteja soveltamalla. ”Säästöpuista saataisiin suurempi hyöty, kun ne keskitettäisiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Ne joiden maille säästöpuita ei jätettäisi, voisivat hyvittää niitä, joiden maille säästöpuukeskittymiä tulee.” Kotiaholla on kiintoisa idea suojeluun valittavista alueista. ”Suojelualueiksi hankitaan lähinnä vanhoja metsiä. Kannattaisi pohtia myös hakkuualojen lunastamista suojeluun. Parissa sadassa vuodessa niistä kehittyisi aarnimetsiä. Tämä olisi halvempaa kuin pelkästään runsaspuustoisten metsien lunastaminen.” ”Uusi tehdas vanhaa parempi” mitään järkeä”, Luotola sanoo. Hän ennustaa, että metsänhoitoyhdistysten metsänomistajien lukuun tekemän puunkorjuun valvonnan tarve korostuu, kun kuitupuun tarve suhteessa harvennusleimikoilta korjattavan tukin kysyntään kasvaa. naaleihin, jotka on sijoitettu niin, ettei metsätuholaki rajoita niiden käyttöä. Teknisesti kesäkorjuu onnistuu myös pehmeillä mailla.” Kärkkäinen luottaa siihen, että biotuotetehdas saa tarvitsemansa puut, 20 000 kuutiota joka päivä. ”Ei täällä suuria harvennusrästejä ole, mutta hyväkasvuiset metsät tuottavat runsaasti puuta.”
31.8.2017 / AJASSA 12 0,5 1,0 1,5 2,0 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m 2015 2016 2017 Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 PUUKAUPPA TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN MÄNTYHARJULLA toimiva Kiepin saha vaihtoi omistajaa elokuun alussa. Toiminta jatkuu Kieppi Sawmill Oy –nimellä. Myyjänä oli Olavi Räsänen Oy ja ostajana israelilainen monialakonserni Nior Holdings. Perheyhtiö on noteerattu Tel Avivin pörssissä. Yhtiön päämies Yoav Golan on viehtynyt Suomeen ja tehnyt lukuisia sahatavaran ostomatkoja kymmenien vuosien ajan. Sahan tuotanto on ollut noin 65 000 kuutiometriä ja tukinkäyttö lähes 150 000 kuutiometriä mäntytukkia. Sahalla ei ole omaa suoraa puunhankintaa. Omistajanvaihdoksen myötä sahaus pyritään kaksinkertaistamaan investoimalla tuotannon pullonkauloihin, Kieppi Sawmillin Olli Turunen kertoo. Nior Holdings on ostanut Suomesta sahatavaraa vuosittain noin 80 000 kuutiometriä. Yhtiö on ollut Kiepille pitkäaikainen, mutta ei kuitenkaan suuri asiakas. Kiepin saha myynnin kautta kasvuun MIKKO HÄYRYNEN, teksti KATRI LEHTOLA, kuva M etsänhoitoyhdistykset ratkaisevat, kuinka komeasti toukokuussa avattu puumarkkinoiden verkkokauppa Kuutio.fi lähtee lentoon. Verkkokauppaan tarvitaan heti alkuvaiheessa runsaasti myytävää. Sitä tulee vain, jos yhdistykset lähtevät mukaan valtakirjakaupoillaan. Yksityiset metsänomistajat seuraavat hiljalleen. Tällä hetkellä Kuutiossa on mukana kolmisenkymmentä yhdistystä. Metsänhoitoyhdistyksiä on kaikkiaan 72. Yhdistyksillä ei ole keskushallintoa, joka määräisi ne mukaan, mutta MTK on eräänlainen arvojohtaja. MTK on tarjonnut yhdistyksille porkkanaa, että maksaa tämän vuoden kiinteän käyttömaksun, jos Kuutio otetaan käyttöön syyskuuhun mennessä. Toimitusjohtaja Aku Mäkelän tavoite on, että Kuutio nousee puukaupan ykkösfoorumiksi. Ostajia Kuutiossa on noin 70, ja Mäkelä arvioi niiden kattavan yli 90 prosenttia puunostovolyymista. Jokainen ostaja maksaa mukanaolostaan. Yksityisille metsänomistajille Kuutio on maksuton. Tähän mennessä Kuution kautta on tullut tarjouspyyntöjä yli miljoonasta kuutiometristä. Yksityismetsien puukaupat ovat vuositasolla pyöreästi 50 miljoonaa kuutiometriä. Mäkelän sanoo Kuutiota jatkuvan kehityksen projektiksi. ”Syksyn aikana Kuutio avataan myös hankintakaupoille ja palveluun tulee sähköisen metsäsuunnitelman lisäämismahdollisuus.” Tarjous tavoitti 15 ostajaa Salolainen metsänomistaja Juho Korvenoja laittoi Kuutioon tarjousKuution kasvu on yhdistysten innosta kiinni Syyskausi näyttää verkkokaupan nousukiidon kantavuuden. Puukauppaa suunnitteleva Juho Korvenoja on tyytyväinen etenkin Kuution mobiiliversioon. Hän yllättyi tarjousten määrästä. KOHDE: Kesäkorjuukelpoinen päätehakkuu SIJAINTI: Etelä-Pohjanmaalla OSTAJA: Saha KAUPAN KOKO: Arvio 500 m3 LEIMIKON KOKO: 3 ha MUUTA: Leimikon suunnitteli mhy. Valtakirjakauppa. Tarjouksia tuli kolme. Korjataan syyskuussa. Puutavaralaji määrä, hinta, yhteensä, ja latvaläpimitta m3 e/m3 e Mäntytukki 16 cm 25 57,20 1430 Mäntypikkutukki 12-16 cm 5 31,30 156,5 Mäntyparru 9-12 cm 2 24,00 48 Mäntykuitu 6 cm 8 19,00 152 Kuusitukki 16 cm 200 61,50 12 300 Kuusipikkutukki 12-16 cm 20 32,20 644 Kuusiparru 9-12 cm 30 24,00 720 Kuusikuitu 6 cm 65 19,00 1 235 Koivutukki 20 cm 10 37,00 370 Koivukuitu 6 cm 135 19,00 2 565 Yhteensä (arvio) 500 19 620,5 Tukilla kolme hintaa
13 AJASSA / 31.8.2017 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 54,26 s 56,79 ? 41,71 s 15,54 s 16,89 s 14,93 ? 23,19 s 24,5 Uudistushakkuu s 56,15 s 57,86 ? 43,4 s 17,51 s 18,2 s 16,83 ? 25,85 s 25,79 Harvennushakkuu s 46,81 s 47,88 ? 36,48 ? 14,7 s 15,06 s 13,97 ? 20,68 ? 20,82 Ensiharvennus s 40,17 ? 38,83 s 11,65 s 11,35 s 11,28 ? 16,12 Hankintahinnat ? 55,51 ? 56,17 s 45,62 s 27,4 ? 28,5 s 27,89 s 34,79 s 33,2 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 55,21 ? 57,69 s 40,18 s 15,46 ? 17,22 ? 14,94 s 22,13 ? 23,17 Uudistushakkuu s 57,1 ? 58,72 s 41,33 ? 16,31 ? 18,24 ? 15,86 ? 24,42 Harvennushakkuu s 48,33 s 49,78 ? 36,13 s 15,13 s 15,26 s 14,43 s 21,14 Ensiharvennus s 12,02 ? 11,06 Hankintahinnat ? 56,35 ? 58,28 ? 46,46 ? 28,54 s 29,51 ? 27,31 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 55,4 s 57,35 s 39,18 s 15,55 s 16,89 s 15,07 s 21,46 s 23,69 Uudistushakkuu s 58,03 s 58,52 s 41,27 s 17,59 s 18,37 s 17,36 ? 24 s 25,45 Harvennushakkuu s 47,71 ? 48,7 s 34,57 s 15,56 ? 15,23 ? 14,3 s 20,88 s 21,01 Ensiharvennus s 11,99 s 11,68 ? 11,41 Hankintahinnat ? 58,84 s 59,43 s 45,55 ? 28,65 ? 28,51 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 53,35 s 55,77 ? 41,04 s 15,42 ? 16,34 s 14,77 s 21,32 s 22,66 Uudistushakkuu s 55,42 s 57,07 ? 43,35 s 17,78 s 17,96 s 17,22 s 23,38 s 25,3 Harvennushakkuu s 45,46 s 46,04 ? 36,02 ? 14,79 s 14,9 s 14,19 s 19,96 Ensiharvennus s 11,56 s 11,59 Hankintahinnat s 55,07 ? 55,22 s 45,5 ? 28,27 s 27,86 s 27,93 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 16,35 ? 15,96 Uudistushakkuu Harvennushakkuu s 14,92 s 14,35 Ensiharvennus Hankintahinnat s 28,32 s 27,44 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 51,41 s 51,15 s 15,61 s 16,41 s 14,53 ? 23,91 s 25,16 Uudistushakkuu s 53,14 s 52,29 s 18,1 s 18,35 s 16,74 s 26,63 s 26,27 Harvennushakkuu s 46,2 s 44,67 ? 13,75 ? 12,74 s 12,9 ? 20,85 s 21,46 Ensiharvennus s 10,33 s 9,9 Hankintahinnat ? 53,98 ? 51,55 s 25,82 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 47,47 s 45,47 ? 13,98 ? 13,81 s 22,55 Uudistushakkuu s 49,35 s 47,08 ? 16,83 s 16,1 s 24,77 Harvennushakkuu ? 42,47 ? 39,93 ? 12,54 s 11,67 ? 20,15 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,7 s 58,04 ? 44,08 ? 15,8 s 17,2 ? 14,98 ? 21,6 s 24,17 Uudistushakkuu ? 58,12 s 58,96 ? 45,5 ? 16,9 s 18,43 ? 16,58 ? 23,93 s 25,04 Harvennushakkuu s 48,82 ? 48,94 ? 38,26 ? 15,61 s 15,51 s 14,32 s 20,35 s 21,62 Ensiharvennus s 12,01 s 11,48 ? 11,3 Hankintahinnat ? 56,95 ? 56,97 s 45,57 s 28,53 s 29,86 s 29,25 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi pyynnön kesäleimikosta, jossa oli sekä päätehakkuuta että harvennusta. Hän yllättyi tarjousten määrästä. ”Tarjouksia on jo runsaasti, vaikka tarjousaika on kesken. Mukana on ostajia, joista en tiennytkään. Katsoin taustoja, eivät ole pilipalifirmoja.” Tarjousten runsas määrä teettää myös vertailutyötä. Korvenojan tuntuma on, että kun perinteisellä puukauppatavalla monine sähköpostitteluineen jaksoi verrata 3–4 tarjousta, niin Kuution kautta voi samalla vaivalla verrata suuremman joukon. ”Mahdollista on, että kauppa syntyy sellaisen ostajan kanssa, johon en itse olisi osannut ottaa yhteyttä.” Korvenoja on tyytyväinen: mitä enemmän tarjoajia, sitä todennäköisemmin hän saa leimikosta oikean hinnan. Kohde on selkeä, ja hän on valmis tekemään kaupan ilman maastokäyntiä. ”Isommissa kaupoissa maastokäynnit ovat edelleen tarpeen.” Odotetaan uudenlaisia tarjoajia Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen sanoo, että sähköisten yhteydenottopyyntöjen määrä on kasvussa. Hän odottaa, että Kuu tion kautta tulee uudenlaisia tarjoajia, eli passiiviset aktivoituvat. ”Uskomme niin, mutta varmaa tietoa ei ole", Partanen toteaa. Hän pohtii, että inventointitiedot eivät vielä ole niin tarkkoja, että puukauppaa voitaisiin käydä ilman maastokäyntiä. Lähimpänä ollaan harvennuspuun tienvarsikaupassa, jossa korjatun puun tienvarsihintoihin tehdään sovitut järeyskorjaukset. ”Jos sen tyyppinen kauppatapa yleistyy, niin tarjous voidaan tehdä käymättä kohteella.” Metsä Group pisimmällä Mahdollisuuksia myydä puunsa verkossa on muitakin. Metsäyhtiöillä on omat sähköiset palvelunsa, ja Kuutio on yksi tarjontapaikka lisää. Pisimmällä on Metsä Group, jonka Metsäverkko on avoin kaikille metsänomistajille. Metsä Groupin tulkinta sähköisestä puukaupasta on, että kauppa vahvistetaan pankkitunnuksilla. Välissä voi olla henkilökohtaisia tapaamisia ja maastokäyntejä. ”Verkon käyttäminen puukaupan vahvistamisessa on meillä arkipäivää. Alkuvuoden aikana viidesosa puukaupoista tehtiin sähköisesti”, kotimaan puunhankinnan johtaja Yrjö Perälä sanoo. ”Pääsääntöisesti puukauppa edellyttää maastokäyntiä, mutta selkeistä kuvioista voi saada tarjouksen ilmankin.”
14 31.8.2017 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO MARIANNE MINKKINEN, teksti JUHA TANHUA, kuvat H einäämisen tarpeellisuus ja toteutustavat jakavat mielipiteitä. Esimerkiksi metsäyhtiöt eivät monestikaan poista nuorista taimikoista heiniä tai muuta kasvillisuutta. Tornatorin resurssipäällikkö Kauko Kärkkäisen mukaan heinäystä tehdään vain pienellä osalla yhtiön metsistä. Tarvetta vähentää se, että suurin osa Tornatorin metsistä sijaitsee keskimääräistä karummilla mailla. "Meillä on aiemmin ollut sellainen käytäntö, että kaikki taimikot on inventoitu parin kolmen vuoden päästä istutuksista. Sen perusteella on tehty johtopäätös, että erityisesti kuusi selviää normaalista heinittymisestä lähes poikkeuksetta", Kärkkäinen sanoo. Luonnonvarakeskuksen mukaan heinän poisto kannattaa rehevillä mailla. "Totta kai heinäämisestä on hyötyä viljavilla kohteilla, erityisesti kuusen taimikoissa. Pahimmillaan osa taimista voi kuolla, jos työn jättää tekemättä", sanoo johtava tutkija, metsänuudistamisen ja taimikonhoidon asiantuntija Timo Saksa . Heinäämistä tehdään kuusen istutusaloilla ja viljavien maiden männyn taimikoilla. Koivun taimikoita ei yleensä tarvitse heinätä, koska ne kasvavat niin nopeasti. Sateisena kesänä heinä kasvaa hyvin Heinästä ei pitäisi olla haittaa vielä istutuskesänä. "Heinäämisen tarvetta pyritään minimoimaan nopealla uudistuskierrolla ja maanmuokkauksella. Istutuksessa taimet tulisi laittaa aina mättään keskelle, koska siellä taimella on parhaat edellytykset heinää vastaan", Saksa sanoo. Heinääminen tehdään toisena ja kolTaistelu heinää vastaan Syksyn alkaessa on hyvä käydä kiertämässä taimikot ja tarkistaa, tarvitseeko taimia pelastaa heinän sisästä. "Kun vettä on tullut paljon, heinä kasvaa hyvin." san mukaan tarvetta enemmän kuin tavallisesti. "Vuosien välillä on eroa. Tällaisena kesänä, kun vettä on tullut paljon, heinä kasvaa hyvin." Keväällä, kesällä vai syksyllä? Heinäyksellä voidaan vaikuttaa hieman eri asioihin sen mukaan, minä vuodenaikana se tehdään. Keväällä taimet erottuvat parhaiten, kun muu kasvillisuus on ruskeaa. Lisäksi kuollut heinä on helppo poistaa. Toisaalta heinä kasvaa kesän aikana hyvin, joten työn saattaa joutua tekemään myöhemmin vielä uudestaan. Kesäaikaan heinääminen voi olla työlästä, koska taimia saattaa joutua etsimään. Etuna on se, että taimet pääsevät kasvamaan selvästi nopeammin, kun ne pelastetaan varjosta auringonvaloon. Asikkalan Viitailassa asuva metsänomistaja Janne Havumäki on sitä mieltä, että paras aika heinäämiselle on lokakuusta lumen tuloon asti. "Syksyllä tehty heinäys on tärkein. Jos mantena vuonna taimikoiden istuttamisesta. Vatukon ja muun kasvuston poistamiselle voi olla tarvetta vielä neljäntenä ja viidentenäkin vuonna, mutta silloin puhutaan heinäämisen sijaan jo varhaisperkauksesta. Tänä vuonna heinäämiselle on SakVadelma varjostaa ja hidastaa taimien kasvua. Tämä kuusentaimi on kuitenkin jo voiton puolella. Tähän istutettiin kuusentaimet kesällä 2016. Nyt vatukkoa on jo niin paljon, että taimet tukehtuvat sen sisään, jos niitä ei pelasteta. Heinäämässä Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Marko Pasanen (vas.), metsänomistaja Janne Havumäki ja hänen poikansa Arttu Havumäki.
15 METSÄSTÄ / 31.8.2017 MARIANNE MINKKINEN METSÄLEHDEN verkkosivujen keskustelupalstalaiset ovat käyttäneet luovuuttaan erilaisten työvälineiden kehittämisessä. Monen mielestä esimerkiksi vanha jääkiekkomaila sopii heinäämiseen. Nimimerkki Rane2 totesi mailan niin hyväksi, että hän teki itse uuden katkenneen tilalle. "Tein raudasta sitten mailan mallisen työvälineen joka on kestänyt. Lapa on tässä hiukan pidempi kuin mallissa." Myös tavalliset puutarhaharavat ja harat ovat osoittautuneet hyviksi. "Itse sain aikoinaan kyläsepältä koekäyttöön karkeahampaisen haran, josta on meille tullut kätevä apuväline vähän ankeaan ja yksitoikkoiseen, mutta tärkeään taimien pelastamiseen", kertoo Metsä-masa. Rikkakasveja voi myrkyttää glyfosaatilla. Myrkytyksen ajaksi taimet voi suojata esimerkiksi rumpuputken pätkällä. Markkinoilla myydään myös taimien ympärille asetettavia taimitassuja, jotka tukahduttavat aluskasvillisuuden. Niistäkin on tehty tee-se-itse-versioita. "Kerään kaupoista pahvilaatikoita ja teen niistä ”taimitassuja”. Ne kun aukaisee, niin siinäpä valmis ”tassu” ja varsin halpa", kirjoittaa Potifar. Tavalliseen raivaussahanterään heinä takertuu helposti. Keskustelupalstalaiset ovat käyttäneet tavallisen terän sijaan esimerkiksi kolmioterää tai siimaleikkuria. Niiden kanssa täytyy olla tarkkana, sillä muutama on raivannut vahingossa itse taimetkin. Raivausveitsiä ja metsäviikatteita käytetään myös paljon, mutta joidenkin mielestä jalalla polkeminen on sittenkin paras vaihtoehto. "Käsien lihakset väsyvät puuduttavassa työssä jo tuntikausia ennen kuin jaloissa alkaa edes tuntua. Niitetty heinä kasvaa todella tehokkaasti takaisin, kun taas poljettu osittain kuoleutuu ja haittaa uuden heinän nousua", sanoo Petkeles. Lisää aiheesta www.metsälehti.fi/keskustelut Konstit on monet heinäisin kesällä, joutuisin tekemään työn kahteen kertaan." Syksyllä voidaan parhaiten ehkäistä tulevan talven lumituhoja. Taimien ympäriltä tallotaan tai katkotaan kasvillisuutta niin pitkälti, etteivät ne yllä taipumaan taimen päälle lumen painosta. Ammattilainen voi veloittaa 300–400 euroa Havumäen metsät kasvavat lehtomaisella kankaalla. Viime kesänä istutetussa kuusentaimikossa on jo nyt monia taimia, jotka uhkaavat tukehtua kokonaan vadelman ja nokkosten sisään. "Tässä uudistusketju oli niin kuuma kuin voi olla. Vatun takia tämä on pakko heinätä tänä syksynä." Havumäki on kysynyt Päijät-Hämeen metsähoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Marko Pasaselta tarjousta heinäämiselle. Pasasen mukaan tällaisia kyselyitä tulee hyvin harvoin. Viimeksi hän on välittänyt heinäämisen työtarjouksen edellisenä kesänä, jolloin työn arvonlisäverottomaksi hinnaksi tuli 300–400 euroa hehtaarilta. Vaikka työ on arvokasta, Havumäen mukaan lopputulos on sen arvoista. "Pitkässä juoksussa on edullisempaa vaikka maksaa töistä kuin jättää heinääminen kokonaan tekemättä", Havumäki sanoo. 1. Huolehdi nopeasta uudistuskierrosta ja kunnollisesta maanmuokkauksesta. 2. Istuta taimet aina mättään keskelle. 3. Käytä laadukkaita ja isokokoisia taimia. 4. Heinät voi myrkyttää glyfosaatilla, ne voi polkea tai voit käyttää erilaisia työvälineitä, kuten metsäviikatetta tai raivausveitseä. 5. Jos et ehdi heinäämään itse, osta palvelu muilta. Näin helpotat heinäämistä Kuloheinän taltuttamiseen käyvät jääkiekkomaila ja haravaa muistuttava tehoheinäin. Sirppi, viikate ja raivausveitsi sopivat puolestaan vahvempivartisen kasvillisuuden niittoon. Pasasen ja Havumäen mukaan pitkävartinen viikate oli kaikista mukavin käyttää, mutta se ei kestänyt pihlajanvesan katkomista. Marko Pasasen käsissä oleva tehoheinäin on monikäyttöinen. Siinä on piikkien lisäksi terä, jolla saa katkottua kasvillisuutta.
16 31.8.2017 / METSÄSTÄ MARIANNE MINKKINEN, teksti JERE LAUHA, kuvat G eokätköilysivusto geocache.fi:stä voi ladata aloittelijan oppaan, joka on nimetty näin: "Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai ainakin lue tämä ohje ennen sitä". Lajin harrastaja Jorma Mäkinen tietää omasta kokemuksestaan, mitä sillä tarkoitetaan. "Se addiktoi niin pahasti. Monella on autossa mukana jopa kumivene, tikapuut ja kiipeilyvälineet, kun he reissaavat kätköjen perässä. Olen minäkin laskeutunut kalliolta pari kertaa." Geokätköilemisessä etsitään maastosta muiden piilottamia rasioita netissä ilmoitettujen koordinaattien perusteella. Koordinaatit voi syöttää GPS-laitteeseen, tai paikkaa voi etsiä älypuhelimille ja tableteille tehtyjen sovellusten avulla. "Harrastus on helppo aloittaa. Tarvitsee vain luoda tunnukset geokätköilysivustolle, josta löytyvät kätköjen tiedot. Itse käytän puhelimen lisäksi GPS:ää, koska se on joskus tarkempi." Mäkinen aloitti lajin harrastamisen seitsemän vuotta sitten. Parin viime vuoden aikana hän on vetänyt Mäntyharjun Reissupolku-yhdistyksessä ohjattuja geokätköilyopastuksia koululaisille, työporukoille ja muille ryhmille. Laji yhdistää hauskalla tavalla liikunnan, tehtävien ratkomisen sekä uusiin luontoja kulttuurikohteisiin tutustumisen. "Geokätköileminen on hyvä syy lähteä liikkumaan luontoon. Monet lähtevät kaveriporukassa tai koko perheen kesken, sillä se auttaa, kun on useampi silmä etsimässä kätköä. Varsinkin lapset tykkäävät, kun on tekemistä". Metsäkeskuksella 15 kätköä Metsäkeskus on alkanut piilottaa 100-vuotisjuhlansa kunniaksi geokätköjä eri puolelle Suomea. Onnenkätköiksi nimetyt rasiat johdattavat muun muassa Korsumuseoon ja Suomen suurimman männyn luokse. Kaikki 15 kätköä ovat Metsäkeskuksen työntekijöiden valikoimia. Ensimmäisten piilojen sijainnit julkaistiin geocaching. com-sivustolla elokuun alussa. "Tuntui luontevalta valita geokätköily yhdeksi juhlavuotemme kampanjaksi, sillä uskomme, että meillä voisi olla annettavaa kätköilyyn. Työntekijämme työskentelevät aika paljon metsissä, ja samalla he ovat tutustuneet moniin kiinnostaviin ja jopa ennennäkemättömiin paikkoihin", kertoo Metsäkeskuksen geokätkökampanjasta vastaava viestintäharjoittelija Nykyajan aarteenmetsästystä Suomen metsäkeskus on alkanut piilottaa 100-vuotisjuhlansa kunniaksi geokätköjä eri puolille Suomea. Geokätkö on useimmiten pieni rasia. Sen sisällä on kynä ja vihko, johon merkitään vierailut. Jorma Mäkinen innostui geokätköilystä 7 vuotta sitten. Tähän mennessä hän on etsinyt kätköjä jo lähes 10 eri maasta.
17 METSÄSTÄ / 31.8.2017 "Aktiivisimmat harrastajat ovat jo tunnin sisään etsimässä kätköä maastosta." GEOKÄTKÖILY ? ? Ulkoiluharrastus, jossa etsitään muiden piilottamia kätköjä satelliittipaikannuksen avulla ? ? Kätköjä on muun muassa metsissä, saarissa, kaupungeissa ja kulttuurikohteissa ? ? Laji keksittiin Amerikassa vuonna 2000 ja sillä on miljoonia harrastajia ympäri maailmaa ? ? Suomessa on yli 74 600 kätköä ? ? Suomalaiselle geocache.fi-sivustolle on rekisteröitynyt yli 43?800 geokätköilijää Laura Hyvönen . Metsäkeskuksen asiakkuusasiantuntija Jorma Kuhmonen on piilottanut yhden kätkön Hirvensalmelle kuusimetsään. "Työskentelin 25 vuotta metsäammattilaisena Hirvensalmella, ja kiersimme suurimman osan alueen metsistä. Tämä oli niin omalaatuinen paikka, etten ole törmännyt vastaavaan missään muualla." Ei haittaa metsänomistajalle Lähdemme etsimään Kuhmosen piilottamaa kätköä Jorma Mäkisen kanssa. Mäkinen syöttää kätkön koordinaatit GPS-laitteeseensa, joka ohjaa meidät yksityisen metsänomistajan maille. Parkkeeraamme auton metsäautotien levikkeelle ja lähdemme kävelemään syvemmälle metsään ajouraa pitkin. Geokätköilyn sääntöjen mukaan kuka tahansa saa perustaa kätkön, mutta maanomistajalta täytyy aina kysyä lupa etukäteen. Mäkisen mukaan metsänomistajat ovat suhtautuneet geokätköilyyn hyvin, ja tarvittaessa lupa on irronnut helposti. "Metsissä saa kulkea kuka vaan jokamiehen oikeuksia kunnioittaen. Ennen kuin kätkö perustetaan, on hyvä sopia erillisestä parkkipaikasta, jotteivät kätköilijät kulje pihan kautta ja häiritse asukkaita. Parkkipaikasta ilmoitetaan netissä kätkökuvauksessa." Geokätköilijät ovat usein tottuneita luonnossa liikkujia. Parhaimmassa tapauksessa heistä ei jää metsään muuta jälkeä kuin polku, joka johtaa kätkön luo. Toisille nopeuskilpailua Saavumme kätköpaikan luokse. Vasemmalla näkyy korkea kalliojyrkänne, jonka edessä kasvaa lähes 40-metrisiä kuusia. Järeimmät ovat halkaisijaltaan vajaat 80 senttimetriä. Puut saavat kasvuvoimaa maaperän alla virtaavasta vedestä. Kätkö kuuluu mysteerikätköihin, eli sen löytämiseksi täytyy ratkaista jokin tehtävä, tällä kertaa sanallinen arvoitus. Vihdoin löydämme kekseliäästi piilotetun rasian. Sen sisällä on kynä ja lokikirja, johon voi lähettää terveiset. Lyhimmillään siihen kirjoitetaan TFTC, eli Thank you For The Cache, kiitos kätköstä. Kätköilijät haluavat saada nimensä listan ensimmäiseksi, koska siitä saa pisteitä. Kilpailuhenkisimmät kisaavat toisiaan vastaan pisteiden määrällä ja nopeudella. "Puhelimen voi asettaa hälyttämään aina, kun uusi kätkö julkaistaan. Aktiivisimmat harrastajat voivat olla jo tunnin sisään etsimässä kätköä maastosta", Mäkinen sanoo. Lopuksi kätkö piilotetaan täsmälleen samaan paikkaan, mistä se löydettiin. Näin siitä on iloa seuraavillekin kävijöille. GPS-paikannin näyttää kätkön sijainnin jopa metrin tarkkuudella.
18 31.8.2017 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Hamina LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat K olme vuotta sitten raivattu kuusentaimikko saa metsänomistaja Heikki Nopasen mietteliääksi. Nopanen toivoi, että Haminassa Kymenlaaksossa sijaitsevasta taimikosta kaadetut koivut eivät vesoisi, mutta toisin kävi. 2000-luvun alussa istutettujen kuusten ympärillä rehottaa tiuha vesakko. Kuusia vesakko ei tosin enää haittaa, ne ovat kasvaneet koivujen yli. Kuusentaimikko on osa Nopasen metsissään tekemää raivauskoetta. Nopanen selvittää, vaikuttaako lehtipuiden katkaisukorkeus siihen, miten hanakasti ne vesovat. ”Kun raivaa samaa taimikkoa kolmatta kertaa, alkaa jo miettiä elämän tarkoitusta”, Nopanen toteaa. Kuusentaimikon hän jakoi raivauksen yhteydessä kolmeen koealaan. Yhdellä hän kaatoi lehtipuuston lyhyeen kantoon, toisella 20–30 senttimetrin korkeudelta ja kolmannella noin metrin korkeudelta. Kierros taimikossa kuitenkin paljastaa, että kannot ovat vesoneet raivaustavasta riippumatta. Korkeaan kantoon Toisenlaisiakin kokemuksia Nopasella on. Hän kiinnostui korkeaan kantoon raivaamisesta vuonna 2006 tekemänsä raivauksen jälkeen. Raivattavana oli hieskoivikon alle syntynyt kuusentaimikko. ”Hieskoivuja kasvoi hehtaarilla 13 000. Puut olivat taipuneet niin, että muodostivat holvistoja”, Nopanen kertoo. Taipuneet hieskoivut täytyi kaataa korkeaan kantoon, sillä muuten niitä ei saanut kaatumaan oikeaan suuntaan. Kun Nopanen joitain vuosia myöhemmin palasi raivausalalle, hän huomasi, etteivät kannot olleet vesoneet lainkaan. Nopanen arvuuttelee, miksi korkeaan kantoon raivaus pysäytti vesomisen yhMetsästä ideoiksi Heikki Nopanen etsii metsissään uusia ratkaisuja niin taimikonraivaukseen, hirvituhokorvauksiin kuin metsäautoteiden tekoon. Heikki Nopanen selvittää metsissään, vaikuttaako lehtipuiden katkaisukorkeus siihen, miten hanakasti ne vesovat. Hirven syömä männyntaimi on kasvattanut kaksi latvaa. dellä alalla muttei toisella. Hän uskoo, että ainakin valon määrällä on vaikutusta. Vuonna 2006 raivatulle alalle jäi kuusentaimien lisäksi kasvamaan reilut tuhat hieskoivua hehtaarille. Jonkinlaisia viitteitä katkaisukorkeu2000-luvun alussa istutetut kuusentaimet ovat kasvaneet vesakon ulottumattomiin.
19 METSÄSTÄ / 31.8.2017 METSÄÄN-STARTTIPÄIVÄ LA 9.9.2017 Tutustu myös muihin Metsäkeskuksen järjestämiin koulutuksiin osoitteessa metsakeskus.fi/tapahtumat Metsäomistuksen alkeita uusille ja tuleville omistajille Päivän aikana tutustut metsänomistamisen ja metsänhoidon alkeisiin yhdessä toisten metsänomistajien kanssa. Metsään-starttipäivässä käsitellään metsänomistajan oikeuksia ja velvollisuuksia, käydään läpi metsäalan organisaatiot ja tutustutaan metsänja luonnonhoitoon ja puukauppaan. Osallistumismaksu on 20 euroa henkilöltä, ja se sisältää koulutuksen ja lounaan. Katso lisätiedot ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa metsakeskus.fi/tapahtumat Tapahtuman paikkakunnat Helsinki Jyväskylä Kauhajoki Kuopio Lahti Oulu Pietarsaari Salo Tampere Vaasa (ruotsinkielinen tilaisuus) Tervetuloa! den vaikutuksesta löytyy kolme vuotta sitten raivatulta alaltakin. Nopanen osoittaa 20–30 senttimetrin korkeudelta katkaistua koivua, jonka kannosta kasvaa kolmilatvainen vesa. ”Tässä korkeaan kantoon raivaus on toiminut. Vesat kasvavat rungosta, eivät tyvestä. Voi olla, että monilatvainen vesa kasvaa hitaammin korkeutta kuin yksilatvainen.” Nyt perusteilla ovat uudet koealat. Nopanen raivasi keväällä metrin mittaisesta kuusentaimikosta vesakon lyhyeen kantoon ja aikoo syksyn aikana raivata vesakon toisesta kuusentaimikosta korkeaan kantoon. Kokemuksia vastaavanlaisista kokeiluista hän kuulisi mielellään muiltakin metsänomistajilta. Ratkaisuja tientekoon Nopanen nousee autoon ja suuntaa kohti seuraavaa metsäpalstaa. Hänellä on Haminassa toistakymmentä metsäpalstaa, joten metsiä hoitaessa kertyy ajokilometrejä. Kaikille palstoille tietä ei tosin ole. ”Isoisäni isä ja hänen veljensä ostivat aikoinaan metsäpalstoja sieltä täältä. Yritän olla aktiivinen ja hoitaa metsät itse, mutta käytännössä metsiä tulee hoidettua siellä, minne pääsee autolla.” Nopasella on takanaan yksi tienrakennusprojekti. Metsäautotien teon hyödyt ovat hänen mukaansa kiistattomat: metsänhoito helpottuu ja puusta saa paremman hinnan. Teiden teko on hänen mielestään kuitenkin tehty vaikeaksi. ”Metsäautotien rakentaminen on tuskallinen projekti. Kaikilla osakkailla on erilaiset elämäntilanteet, mutta rahaa pitäisi löytyä. Olen kehitellyt mallia, jossa ne, joita tie hyödyttää välittömästi, maksaisivat osuutensa nopeammin kuin ne, joita tie hyödyttää vasta tulevaisuudessa. Tämä edellyttää jonkinlaista rahoitusjärjetelyä.” Hirvet riesana Nopanen pysäyttää auton ja suuntaa vadelmapensaiden valtaamalle uudistusalalle. Siellä täällä pensaiden seassa näkyy muutama vuosi sitten istutettuja männyntaimia. Istutuksen jälkeisenä syksynä Nopanen päätti, ettei enää istuta metsiinsä mäntyä. ”Taimikon läpi kulkee kaksi hirvien kulkureittiä. Ensimmäisenä istutuksen jälkeisenä syksynä hirvet söivät kaikki reittien varrella kasvaneet taimet.” Hirvituhokorvauksia Nopanen ei ole hakenut. ”Korvausten määrittely ja hakeminen on toivoton yritys. Lopulliset tuhot näkyvät vasta parinkymmenen vuoden päästä.” Nopanen toivoo, että hirvikannan, metsästyksen ja hirvituhojen taloudellisista vaikutuksista laadittaisiin yhteenveto. Nykyisistä hirvituhokorvauksista voitaisiin hänen mielestään luopua. Niiden sijaan metsänomistajille tulisi vuosittain maksaa alueellisen hirvikannan koon perusteella laskettu korvaussumma. ”Korvaussumman voisi kytkeä kemeraan tai se voisi olla vähennyskelpoinen puun myyntitulon verotuksessa. Summa ei ehkä jakautuisi tasaisesti metsänomistajien kesken, mutta ainakin se jakautuisi tasaisemmin kuin nyt.” Kolmen vuoden takainen vesakon raivaus korkeaan kantoon tuotti vaihtelevia tuloksia: osa kannoista vesoi rungosta, osa tyveltä, osa ei ollenkaan.
20 31.8.2017 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva H ankasalmella metsäpalveluita tarjoavat Metsänhoitoyhdistys Päijänne, Metsä Group, Stora Enso ja UPM. Sekä Erkki ja Veksi, mutta heidän ei tarvit se markkinoida palveluitaan. Aloitetaan Erkistä. Hän on metsänhoi toyhdistyksellä pitkän uran tehnyt metsä talousteknikko Erkki Viinikainen . Mies kyllästyi yhä bisnesmäisempään menoon ja jättäytyi yhdistyksen töistä pois kym menen vuotta sitten. Nyt ikä alkaa seis kalla, mutta työtahti ei ole laantunut. ”Vihjaisin, että mukanani lähtee muu tama talo yhdistykseltä.” Niin myös kävi. Moni keskimääräis tä isompi hankasalmelalaistila ja muun muassa seurakunta halusi luottomiehen sä jatkavan metsien hoitamista. Yhtey denottoja tulee edelleen. ”En ole ikinä mainostanut itseäni. Pus karadio vie tehokkaasti viestiä. Tosin siellä kyllä kulkevat huonotkin uutiset.” Yhtiöillä ja yhdistyksellä olisi tarjolla hienoja digipalveluja ja markkinahenki siksi opetettuja neuvojia. Viinikainen ei puhu asiakasrajapin noista eikä hänen suhdettaan internetiin voi kuvata läheiseksi. Digitaalisia metsä palveluita ei siis ole tarjolla. Eikä tarvitsekaan. Vanhan liiton neu vojan vahvuus ovat jopa vuosikymme nien asiakassuhteet ja niiden varassa ra kentunut luottamus. ”Asiakastiloissa su kupolvi on saattanut vaihtua, ja osa uusista omistajista asuu osa ul komailla, mutta yhteis työ jatkuu.” "Harmaata” metsätaloutta Asiakkaiden luottamus on joskus johtanut eri koisiinkin tilanteisiin. ”Kerran minulla oli vireillä iso hoito hanke. Samaan aikaan isäntä oli lähdös sä pitkäksi aikaa ulkomaille. Kyselin, että heitetäänkö homma kesken, kun maksu puoli jää auki. Mies kirjoitti minulle avoi men sekin töiden maksamista varten.” Matkan varrelta mukaan on tarttunut lukuisia mieluisia muistoja. ”Jos voisi palata 45 vuotta taaksepäin, valitsin saman uran. Metsä on minulle sekä työ että harrastus. Vaimo tapaakin sanoa, että sinä et näe muuta kuin hoi tamattomia metsiä.” Viinikaisen aisaparina työskentelevä Veksi taas on muutama vuosi sitten armei jan hommista eläkkeelle jäänyt aliupsee ri Veikko Reinikainen . Hän toteuttaa Viini kaisen suunnittelemat metsätyöt istutuksista ja raivauksiin. Reinikainen luon nehtii kaksikon toi mintaa harmaaksi metsätaloudeksi. Toki molemmilla verokort ti on, harmaa on vallit seva hiusten väri. Armeijasta reilu viisikymppisenä eläk keelle jääneellä, ikänsä kuntoilleella Rei nikaisella riittää virtaa toiselle työuralle. Viinikainen kehuu aisapariaan. ”Veksi on tyypillinen armeijan mies. Kun antaa selvät käskyt, ne toteutuvat viimeistä piirtoa myöten. Ei sitä tarvit se olla vahtimassa.” Junttaporukka vaati potkuja Viinikainen ei ole hankkinut metsämai nettaan omapäisesti sooloilemalla. Hom mat on tehty ohjeiden mukaan, vanhaan aikaan yhteisymmärryksessä metsälauta kunnan piirimetsänhoitajien ja metsäta lousneuvojien kanssa. Se on tarkoittanut tinkimätöntä met sien hoitoa, ei ”vähän sinne päin” hom mailua. Tämä ei ole tuottanut Viinikaiselle pelkästään ystäviä. Kränää on tullut muun muassa metsänparannustöiden tukiehto jen tarkasta noudattamisesta. ”Joskus takavuosina joukko hankasal melaisisäntiä meni yhdistyksen yleisko koukseen vaatien meikäläisen erottamis ta. Onneksi tukijoitakin löytyi.” Kaikkea Viinikainen ei sentään tekisi samalla tapaa kuin uransa alkuvuosina. ”Männyn istutukset jättäisin tekemät tä. Mänty pitäisi uudistaa vain kylväen tai luontaisesti.” Metsänhoidon tason hän näkee ko hentuneen. ”Taimikot hoidetaan nykyisin parem min kuin vuosikymmeniä sitten. Nuoret isännät huolehtivat metsistään parem min kuin edelliset polvet ovat tehneet.” Erkin ja Veksin lähipalvelut Metsäpalveluja tarjoaa Hankasalmella suurten joukossa myös vähän pienempi yrittäjä. "Puskaradio vie tehokkaasti viestiä. Tosin siellä kulkevat huonotkin uutiset.” Veikko Reinikainen ja Erkki Viinikainen ovat monen hankasalmelaisen metsänomistajan luottomiehiä.
21 METSÄSTÄ / 31.8.2017 METSÄNHOITO MIKKO HÄYRYNEN I stutus muokkaamattomaan maahan tuntuu ajatuksena kiinnostavalta ja taloudellisesti houkuttelevalta. Luonnontaimetkin kasvavat rikkomattomasta maasta, jos tuulenkaatojen juurikuoppia ja muita vastaavia ei lasketa. Uudistaminen maksaa enimmillään noin tonnin, jolla saa työn, taimet ja muokkauksen. Muokkauksesta luopumalla säästäisi kolmanneksen. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jaana Luoranen muistuttaa kuitenkin lukemattomista koetuloksista, jotka osoittavat, että muokkaamattomaan maahan istutetut taimet eivät menesty kovin hyvin. ”Syynä on etenkin tukkimiehentäi, mutta myös pintakasvillisuuden kilpailu heikentää taimien kasvua. Märillä kasvupaikoilla myös maan liiallinen kosteus tappaa taimia.” Tukkimiehentäi tulee hakkuuaukeille pihkantuoksun houkuttelemana ja seuraava sukupolvi syö havupuuntaimien kuorta. Tukkimiehentäi on yleinen Eteläja Keski-Suomessa, ja sitä tavataan pohjoisessakin. ”Muokkausjäljessä myös lämpötila, kosteus ja mättään ravinneolosuhteet suosivat taimien nopeaa kasvuunlähtöä. Nämä jäävät saavuttamatta muokkaamattomalla maalla.” Toimii joskus Joissakin tapauksissa kuten täydennysistutuksissa menetelmä saattaa toimia. Yhdistävä tekijä on, että tuoreet havupuun hakkuutähteet puuttuvat. Otollinen paikka on esimerkiksi kuivan hiekkamaan peltoheitto. Hyvä merkki on, jos karkeakortisen heinikon läpi on noussut yksittäisiä luonnontaimia. Peltokoivikoiden alikasvokseksi kuusentaimia tulee usein itsestään. Koivikko pitää pellon kuivana ja heinittymisen kurissa. Harvennetun peltokoivikon täydentäminen kuusentaimilla saattaa toimia, jos tavoitteena on kasvattaa kuusikkoa koivikon alla. Aivan karuimmilla uudistusaloilla voi muokkaamatta istuttaminen joskus onnistua, ellei tukkimiehentäi tuhoa. ”Yleensä kylvö tai luontainen uudistaminen on kuitenkin parempi vaihtoehto”, Luoranen toteaa. Rehevämmillä kasvupaikoilla saatetaan onnistua, jos maan liika märkyys ei ole ongelma, pintakasvillisuuden kilpailu estetään, taimikon jälkihoidosta huolehditaan ja käytetään kookkaita taimia. Koivuntaimia tukkimiehentäi ei syö yhtä hanakasti kuin havupuita. Jos pintakasvillisuus onnistutaan pitämään kurissa, niin taimet voivat säilyä elossa muokkaamattomassa maassa. ”Muokkauksen edut kasvuunlähdön osalta tällöinkin menetetään”, Luoranen sanoo. Säästäisinkö muokkauksessa? Istutus muokkaamattomaan maahan voi kuulostaa hyvältä, mutta sisältää riskejä. Säästyneiden muokkauskulujen vastapainona ovat liiallinen märkyys sekä heinittymisen ja vesoittumisen vaivat. Onnistumista auttaa, jos käytetään kookkaita taimia. Er kk i O ks an en ISTUTUS MUOKKAAMATTOMAAN PLUSSAT ? ? Muokkauskustannus säästyy MIINUKSET ? ? Muokkauksen kasvuunlähtöedut jäävät pois ? ? Taimikon jälkihoitokustannukset nousevat RISKIT ? ? Tukkimiehentäi ? ? Heinittyminen Fakta Tule Metsäkustannuksen osastolle Silva 2017 metsänäyttelyyn 1.–2.9.2017 233 Osasto Metsä kutsuu huomiseen! Silva Metsänäyttely järjestetään Joensuun Laulurinteellä. Tapahtuma on pääsymaksuton Avoinna pe 1.9 klo 10-18 ja la 2.9. klo 9-15 lisätietoja ohjelmasta: www.silvafair.fi Luvassa huikeita lehden ja kirjojen messutarjouksia sekä hyödyllistä tietoa! Tervetuloa osastollemme 233. Risto Mykkänen ja Mikko Riikilä antavat opastusta raivaussahan terän huoltoon perjantaina kello 10-12 ja 13-15 sekä lauantaina kello 9-11 ja 12-14. Tuo teräsi viilattavaksi!
22 31.8.2017 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva T ulevaisuudessa puuauton kuljettaja voi älypuhelimellaan katsoa nettiin ladatun videon edessä olevasta oudosta metsätiestä. Visio on poimittu biotalouden tietietojärjestelmästä, jota näillä näkymin aletaan laatia ensi vuonna. Tavoitteena on keskittää kaikki metsätietieto helposti käytettävään muotoon. Yhteistyökumppanina on Metsäteho. Parhaillaan Metsäkeskus työstää esiselvitystä järjestelmästä elinkeinopäällikkö Seppo Niskasen johdolla. Lähtötilanne ei ole hurrattava. Metsäteistä sen paremmin kuin muistakaan yksityisteistä ei ole minkäänlaista keskitettyä tietoa. ”Ennen vanhaan pitäjän metsänparannustyönjohtaja tunsi kaikki alueensa metsätiet. Nykyisin tilanne on toinen, joten ajantasaisen koostetun tiedon tarve korostuu”, Niskanen pohtii. Tietiedon tarve todettiin osana Metsätehon Forest Big Data -hanketta viime vuonna. Maaja metsätalousministeriö on lupautunut rahoittamaan kolmivuotista hanketta tietietojen koostamiseksi. Tavoitteena on puukuljetusten suunnittelun ja teiden kunnostuksen helpottaminen, jolloin myös viranomaiset hyötyisivät nykyistä tarkemmasta tietiedosta. Ensisijainen tavoite on yhdistää eri lähteissä olevat tiedot yksityisteistä käyttökelpoiseksi kokonaisuudeksi. Nykyisellään tietoa on muun muassa Metsäkeskuksessa, ely-keskuksissa ja kunnissa sekä Maanmittauslaitoksessa. Älypuhelin voi paljastaa montut Osana kolmivuotista hanketta on määrä luoda tietoarkkitehtuuri, toisin sanoen raami, johon tietietoa tuodaan ja jossa sitä yhdistellään. Tavoitteena on käyttäjäystävällinen järjestelmä, jossa kartalla näkyvää tietä klikaten näkyviin tulisi eri lähteistä koottu tieto ja käyttäjien keräämät havainnot tiestä. Aivan helppo tietietosavotasta ei ole tulossa. Esimerkiksi Metsäkeskuksen tietiedot ovat hajallaan maakunnissa – osin vain paperisina asiakirjoina syvällä arkistoissa. Sama koskee kuntia. Lisäksi tiedon tarkkuudessa on suuria alueellisia eroja. Uuden tiedon keruussa pohditaan joukkoistamisen mahdollisuuksia. Niskasen mukaan säännöllisesti metsäautoteillä liikkuvat metsäihmiset voitaisiin valjastaa keräämään tietoa metsäja yksityisteiltä kojelautakameroilla tai älypuhelimilla. ”Tarjolla voisi olla uusin, tietietoon päivittynyt videonpätkä tieltä. Älypuhelimet pystyvät lisäksi aistimaan ja tallentamaan voimakkaat heilahdukset. Sen perusteella voitaisiin arvioida ja paikantaa tien korjaustarvetta”, Niskanen kertoo. Lisäksi metsäteillä liikkujat voisivat kirjata järjestelmään huomaamiaan tienkorjaustarpeita, vaikkapa heikkokuntoisia rumpuja. Niskasen mukaan lähivuosina käyttöön otettavasta, entistä tarkemmasta metsien laserkeilauksesta odotetaan tukea tietiedon tuottamiseen. ”Tiheäpulssilaser voi tuottaa tietoa esimerkiksi kääntöympyröiden halkaisijasta, tieuran leveydestä sekä jyrkistä mäistä. Nykyisin tällaista tietoa ei saada eikä sitä ole valmiina missään”, Niskanen selvittää. VALTTERI SKYTTÄ M ätästys on noussut 2000-luvulla selkeästi suositummaksi maanmuokkausmenetelmäksi. Mutta kumpi yleisimmistä mätästysmenetelmistä – laikkuvai kääntömätästys – takaa taimelle parhaan kasvualustan? Tutkijat pohtivat mätästysmenetelmien paremmuutta Metsänhoitoklubin retkellä Pieksämäellä – ja löysivät etuja sekä haittoja molemmista maanmuokkaustavoista. Raivatessa kuopat haittana Kääntömättään eduksi on tutkimuksissa ja käytännössä havaittu se, että kääntömättääseen istutetun havupuuntaimen ympärille syntyy vähemmän taimen kasvua haittaavaa lehtipuustoa kuin laikkumättääseen. Kääntömättään teko nimittäin paljastaa lehtipuiden siementen itämiseen sopivaa kivennäismaata vähemmän kuin laikkumätäs. Kääntömätästystä onkin perusteltu tulevan raivaustyömäärän vähenemisellä. Helpompi raivaustyö tietää myös vähemmän kustannuksia taimikonhoitovaiheessa, mikä tasaa varsinaisen kääntömätästystyön hieman kalliimpaa hintaa laikkumätästykseen nähden. Metsänhoitoklubilaiset huomioivat myös, että liikkuminen kääntömätäsalueella on myöhemmin raivatessa helpompaa. Laikkumätästyksen tuottamat LAIKKUMÄTÄS maanpinnan humusta ja kivennäismaata käännetään laikuksi sivussa olevan muokkaamattoman maanpinnan päälle. Kivennäismaapinta jää laikussa ylöspäin. Keskelle mätästä istutettavan taimen alle jää kaksinkertainen humuskerros. Mätästys suosituin maanmuokkaustapa Metsänviljelyaloista yli 60 prosenttia muokataan mätästämällä. Laikkuja kääntömättäiden lisäksi tehdään ojaja naveromättäitä. Lähde: Luke KÄÄNTÖMÄTÄS Metsämaan pinta käännetään ylösalaisin samaan kuoppaan, josta se on otettu. Pinnalle jää kivennäismaakerros, jonka alla on yksinkertainen humuskerros. humus kivennäismaa kivennäismaa Laikkuvai kääntömätästys? Maanmuokkaus parantaa merkittävästi istutustaimien elinmahdollisuuksia. Mutta kumpi tarjoaa paremman kasvualustan: laikkuvai kääntömätäs? kuopat ovat tänäkin vuonna aiheuttaneet taimikoissa raivaussahojen kanssa kulkeneille metsureille nilkkojen vääntymisiä. Toisaalta kuusentaimilla istutetulle laikkumätäsalueelle saattaa syntyä luontaisesti enemmän mäntyjä kuin kääntömättäille. Istutuskuuset ja taimikkoa täydentävät luontaiset männyt muodostavat parhaimmillaan oivan sekapuuston. Laikkumätäs sopii märempään Vaikka kääntömätästys vaikuttaa kirivän laikkujen ohi paremmuudessa, asia ei ole näin yksinkertainen. Osaava koneenkuljettaja tekee mättäästä kuin mättäästä laadukkaan, mutta laikkumätäsalueilla maanmuokkauksen laatu näyttäisi olevan tasaisempaa. Tasaisella maanmuokkausjäljellä on suuri merkitys taimien kasvuunlähtöön. Laikku voi olla kääntömätästä parempi kasvualusta taimelle sateisena kesänä. Laikkumättään tekemä kohouma on korkeampi, jolloin märkyyden tuomat riskit vähenevät. Laikkumätäs on myös varmempi istutusalusta hienojakoisella, routivalla maalla. Myös syysistutuskokeissa on saatu viitteitä siitä, että kääntömätästysaloilla on suurempi riski tuhoihin. Tällä hetkellä laikkumätästys on valtamenetelmänä muun muassa metsänhoitoyhdistysten ja UPM:n hallinnoimilla istutustyömailla. Metsä Group on puolestaan kääntömätästyksen kannalla. Metsänhoitoklubilaisten loppumietintö olikin, että mätästysmenetelmien käyttöön olisi hyvä saada lisää vaihtelua aina metsän kasvuolosuhteiden mukaisesti. Metsätietieto yksiin kansiin Elinkeinopäällikkö Seppo Niskanen johtaa Metsäkeskuksen esiselvitystä hankkeesta, jolla metsätiet on aikomus tuoda älypuhelimeen. ”Ennen vanhaan pitäjän metsänparannustyönjohtaja tunsi kaikki alueensa metsätiet." METSÄNHOITO
100 vuoden varrelta Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. 23 METSÄSTÄ / 31.8.2017 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva I sojen ammattisahojen voimanlähteenä polttomoottori pärjää vielä vuosikymmeniä. Kuluttajatuotteissa akkusahat jyräävät. Näin ennustaa Husqvarnan polttomoottorikäyttöisten moottorisahojen tuotepäällikkö Gent Simmons. Toistaiseksi näköpiirissä ei ole teknologioita, joilla järeissä moottorisahoissa tarvittava suorituskyky voitaisiin tuottaa sähköllä. ”Kun tänään esitellyn 70-kuutiosenttimetrisen Husqvarna 572 XP:n seuraaja aikanaan esitellään, sekin toimii varmasti bensiinillä”, Simmons totesi viime viikolla Sveitsin Luzernissa. Pohjoismaissa suosituista, sylinteritilavuudeltaan 50 kuutiosenttimetrin kokoluokan moottorisahoista lienee jo kehitteillä varteenotettavia akkuversioita. ”Vielä kymmenen vuoden kuluttua 50-kuutiosenttimetristen luokkaa todennäköisesti hallitsevat polttomoottorikoneet, mutta uskon, että tarjolla on jo varteenotettavia akkusahavaihtoehtoja.” Uuden moottorisahamallin kehittäminen on miljoonien eurojen investointi. Pörssiyhtiö Husqvarna ei puhu tarkoista summista. Kilpailija Stihlin edustajat kertoivat äskettäin, että uuden sahamallin kehittäminen maksaisi 30 miljoonaa euroa. Tuotekehittelyn ohella kuluja kertyy mallien tyyppihyväksynnästä ja testaamisesta ennen markkinoille tuloa. Esimerkiksi 572 XP:n tuotekehitys ja testaus ovat kestäneet seitsemän vuotta. ”Sahaa on testattu niin Afrikassa, Siperiassa kuin Kanadan kalliovuorilla.” Rajut testisavotat ovat varmin tapa torjua lastentauteja, joilta Husqvarnakaan ei aina ole uutuusmalliensa kanssa välttynyt. Tuotekehittelyn kalleudesta huolimatta Simmons vakuuttaa, että pohjoismaisille metsänomistajille ja metsureille tuttuja 50 kuutiosenttimetrin moottorisahojen ja myös metsäraivaussahojen kehittelyä kannattaa jatkaa edelleen. ”Esimerkiksi raivaussahojen kysyntä on vahvaa ja kasvavaa monilla markkinoilla.” Työkalu pihapuiden kaatajille Husqvarna 572 XP on järeä, sylinteritilavuudeltaan 70,6 kuutiosenttimetrin saha. Suomessa näin isoja sahoja käyttävät lähinnä pihapuiden kaatajat. Uutuusmalli korvaa ikääntyneen 372 XP:n. Teknisesti ehkä suurin uutuus on kaasutinta säätävän Autotune-järjestelmän uusi versio, joka toimii kymmenen kertaa aiempia nopeammin. Säätöjen löytymiseksi sahaa ei tarvitse huudattaa kiekkoja sahaten. Valmistajan mukaan sahan leikkuuteho on 12 prosenttia parempi kuin edeltäjämallissa. Syynä tähän on muun muassa aiempaa moottorin laajempi hyötykierrosalue. Keveyskilpailuun Husqvarna ei kanssa ole lähtenyt. 572 Se on jopa pari sataa grammaa edeltäjäänsä painavampi. Tätä perustellaan kestävyyden paranemisella. Esimerkiksi kampiakselia ja äänenvaimenninta on vahvistettu. Saha on varustettu 3/8-jaollisella Husqvarnan itse valmistamalla X-CUT C85 teräketjulla. Suomessa 572 tulee myyntiin ensi vuoden alkupuoliskolla. Sen hinta asettunee noin 1 300 euroon. Polttomoottorisaha pitää pintansa Husqvarna esitteli uuden järeän sahan ammattilaiskäyttöön. Husqvarnan tuotepäällikkö Gent Simmons esitteli uutta Husqvarna 572 moottorisahaa Sveitsin Luzernissa. HUSQVARNA 572 XP ? ? Sylinteritilavuus 70,6 cm 3 ? ? Teho 4,3 kW ? ? Paino ilman terävarustusta 6,6 kiloa ? ? Terälaite 3/8 jaollinen ? ? Polttoainesäiliö 0,7 litraa ? ? Öljysäiliö 0,35 litraa Fakta ESITTELY "10 vuoden kuluttua tarjolla on jo 50-kuutioisia akkusahoja." ANNE HELENIUS SOTIEN JÄLKEEN muodostettujen pika-asutustilojen hoito ja metsien käyttö herätti huolta 1950-luvun alussa. Asutuslain mukaisten, valtion tai kuntien muodostamien asutustilojen suurin merkitys oli sotien rintamamiesten ja siirtoväen sijoittamisessa. Metsälehden vuoden 1952 numerossa 4 kerrottiinkin uuden palstan "Ohjeita asutustilojen omistajille" aloittamisesta. Tarve oli ilmeinen, sillä "maanhankintalain toteuttamisen ehdittyä tilojen myyntivaiheeseen asutustoimenpiteiden turvaamistehtävät ovat tulleet ajankohtaisiksi". Numerosta 5 alkanut, joka toisessa lehdessä ilmestyvä palsta tähtäsi ”ennen kaikkea siihen, että tilat metsineen jatkuvasti säilyisivät tuottokuntoisina, ja siten turvaisivat tilan omistajalle vakaan toimeentulon”. Palstalla asutustilalliset saivat konkreettisia neuvoja muun muassa puutavaran mittauksesta, hakkuun valvonnasta, metsänparannustöistä, metsäojien kunnossapidosta ja kotitarvepuiden hakkuusta. Esimerkiksi numerossa 36 kerrottiin, että "maaseudun kotitarvekäyttö muodostaa kolmanneksen koko puun kulutuksestamme, joten kotitarvehakkuitten puitteissa voidaan käsitellä vuosittain suuret alat metsää" . Toisaalta opastus ei jäänyt pelkkiin käytännön neuvoihin, vaan tilallisia valistettiin myös aikansa seuraamisen välttämättömyydestä ja metsäretkeilyn hyödyllisyydestä. Numerossa 22 kerrottiin, kuinka ”eräänä erittäin tehokkaana ja suosittuna tapana seurata metsäasioita on osallistua erilaisiin metsämiesten järjestämiin retkeilyihin" ja että "retkeilyn puitteissa metsässä vietetyt opintotilaisuudet ovat hyvin antoisia" . Vuoden viimeisessä numerossa ohjeistettiin vielä puukaupasta. Asutuslain mukaan kun metsää ei saanut myydä ilman asutuslautakunnan lupaa ja metsänhoitolautakunnan hyväksymää leimausta. Puukaupparahojakaan tilallinen ei voinut käyttää miten tahansa. Vuoden ajan ilmestynyt palsta loppuikin siihen, kuinka "talletus tehdään omistajan nimelle, mutta pankkikirjaan tehtävällä ehdolla, että rahoja saadaan nostaa ainoastaan asutuslautakunnan luvalla" . Opastusta pikaasutustiloille
24 31.8.2017 / PILKKEITÄ JERE MALINEN, teksti ja kuvat E lokuinen ilta saa tuoksut valloilleen. Vasta kaadetun peltonurmen tuoksu on huumaava. Päivällä paikalla riekkuivat lokkija varisparvet. Ne etsivät heinän seasta niittokoneen murskaamia myyriä ja muuta syötäväksi kelpaavaa. Illan hämärtyessä paikalle pitäisi tulla toisenlaisia petoja. Naamioasuun pukeutunut Topi Lehtonen istahtaa reppujakkaralle ja taittelee kahdesta kepistä tukijalat kiväärille. Hetken on hiirenhiljaista. Ei edes tuulta puhaltamassa. Sitten ilman täyttää tuskainen kuolinhuuto. Jäniksenpoikako? ”Sehän se”, Lehtonen kuiskaa ja kumartuu entistä kyyrympään. Kymmenen nurin Hämärtyvässä illassa katse kiinnittyy ensimmäisenä liikkeeseen. Jo sotaväessä opetettiin kulkemaan rakennusten ja metsänreunojen varjoisia sivustoja. Kettu on käynyt sotilaita kovemmat koulut, mutta silti se haksahtaa pillin parkaisuihin. Se luulee ääniä helpoksi ateriaksi. Heinäkarhojuottien yli hyppien kettu loikkii Lehtosta kohti. Kun matkaa on enää 50 metriä, se aavistaa vilungin: kettu pysähtyy ja tuijottaa kohti metsästäjää. Silloin on jo myöhäistä. Leppänen on istunut aloillaan ase valmiina kohti kulkijaa. Kaadolla metsämies kääntelee saalistaan. Nuori uros, ei kevään poikasia, mutta pieni silti kooltaan. ”Olisiko noin kymmenes kaatamani pillikettu”, Leppänen uumoilee. ”Viikko sitten tätä ei olisi vielä saanut ampua.” Tosiaan. Kettu kesärauhoitettiin 2015. Lapin maakunnassa pyyntikausi päättyy nykyään vappuna, muualla Suomessa 15. huhtikuuta. Jahtiin pääsee jälleen elokuussa. Aiemmin vain pennullinen naaraskettu oli rauhoitettu touko-heinäkuussa. Kahden vuoden kokemusten perusteella ketun kesärauhoitus ei metsästyskäytäntöjä ole juuri muuttanut. Valtaosa ketuista on pyydetty ja yhä pyydetään syksyisin ja talvisin. Tilastojenkaan valossa rauhoituksella ei ole ollut vaikutusta valtakunnalliseen kettusaaliiseen. 2000-luvun saaliskeskiarvo oli ollut noin 50 000 kettua vuodessa. Viime vuonna kettuja kaadettiin 49 000. 2000-luvun uutuus Metsästyksessä perinteet päivittyvät hitaasti. Jahtitavat kulkevat yhä isältä pojalle. Pienpetojen pillitys on eräs harvoista 2000-luvun uusvanhoista keksinnöistä. Se rantautui Ruotsista Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Jo sitä ennen etenkin kojootteja pillitettiin Pohjois-Amerikassa yleisesti. Eräs alan kaupallisista konkareista iski aikoinaan kultasuoneen ryhtyessään tuomaan vuonna 2009 ruotsalaista Nordik Predator -kettupilliä Suomeen. ”Möimme kolmessa kuukaudessa yli 3 000 kettupilliä. Ensimmäisenä vuonna myyntisaldo kohosi yli 6 000 pilliin.”, muistelee oululaisen erätarvikkeiden maahantuontiyhtiön Nordhunterin Jaakko Mannermaa tähänastisen kauppiasuransa yhtä metsästyksen menestystuotteista. Nykyään markkinoille on tullut paljon uusia pillimerkkejä. Lisäksi kettupillit ovat kestokulutushyödykkeitä, joten niitä ei joka jahtikausi uusita. ”Siitäkin huolimatta petopillit ovat edelleen meille tärkeä myyntituote”, Mannermaa sanoo ketunpillityksen tulleen Suomeen jäädäkseen. Ääntä synnyttävien koneellisten laitteiden käyttö on sen sijaan kielletty kaikessa metsästyksessä, joten kuolinhuutonauhotteiden soittaminen on kiellettyä ketuillekin. RIISTA Kuuleeko kettu kutsun? Viime vuosina Suomessa on myyty 20 000– 30 000 kettupilliä. Ruotsista levinnyt jahtimuoto juurtui metsästyskulttuuriimme. Topi Leppänen on innokas ketunpillittäjä. Kasvussa oleva jahtitapa on etenkin nuorten miesten suosiossa. Nykyään on saatavilla monenlaisia haavoittuneiden saaliseläinten ääniä imitoivia kettupillejä.
25 PILKKEITÄ / 31.8.2017 LUKIJAKYSYMYS LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/ tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen KUN SOIDEN OJITUS oli villeintä 1960ja 1970-luvulla, pelättiin kurjen harvinaistuvan muiden suolintujen ja eläinten tapaan. Yllätys olikin melkoinen, kun kurkikanta ei romahtanutkaan soiden ojituksen tahtiin. Kurki löysi uusia pesäpaikkoja ja uusia ravintomaita. Siitä tuli ravinnon haussa entistä enemmän peltolintu, mutta pelloilla se ei voinut pesiä. Pesäpaikoiksi kelpasivat rehevien lintulahtien luhtaiset laiteet ja monenlaiset pienetkin kosteikot. Tiesin kurkien pesäpaikkavaatimukset vaatimattomiksi, mutta silti yllätyin löytäessäni sattumalta kurjen pesän kylän laidalta, vain muutamia kymmeniä metrejä lähimmistä rakennuksista ja pari sataa metriä ympärivuotisesti asutusta talosta. Pesäpaikka oli noin hehtaarin hakkuuaukon keskellä oleva märkä painanne, jota menneet sukupolvet olivat käyttäneet kaatopaikkanakin. Siellä kurki hautoi muovisten kanistereiden ja autonrenkaiden keskellä. Ohi kulki huonokuntoinen tie, jota seudun asukkaat käyttivät ulkoilureittinään. Tieltäkin pesä näkyi, jos osasi oikeasta kohdasta katsoa. Ilmeisesti kurkipari oli pesinyt samassa paikassa edellisenäkin vuonna, sillä olin nähnyt lähistöllä pariskunnan lentokyvyttömien poikasten kanssa useita kertoja. Tällä kertaa pesintä ei onnistunut. Noin viikko kuvan ottamisen jälkeen hämärtyvässä illassa kuului kurkien hätääntynyttä huutelua ja kun muutamaa päivää myöhemmin kävin katsomassa, pesämättäällä oli vain munan kuorten kappaleita. AIKAISEMMIN KURKI OLI haluttua riistaa, isokokoinen saalis, josta riitti syötävää koko perheelle. Silloin suuret upottavat nevat olivat kurjen turva. Kun kurki rauhoitettiin ja salametsästyskin loppui, alkoi kurki sopeutua ihmisen seuraan. Hyvä sopeutumiskyky pelastikin kurjen ja nyt kurki on runsaampi kuin konsanaan 1900-luvulla. Isot linnut ovatkin olleet suojelun menestystarinoita, koska niiden runsauteen on vaikuttanut metsästys täällä Suomessa. Sen sijaan pikkulintujen, kuten kultasirkun tai pohjansirkun, ongelmat ovat niiden talvehtimisalueilla tai muuttoreittien varrella, eikä Suomessa tehtävillä suojelutoimilla ole juuri merkitystä. Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa Hautova ja kaulansakin maahan painanut kurki on kuin mikä tahansa ruskeankirjava mätäs ja vaikea huomata. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ Metsälehdessä 3/2017 oli artikkeli sukupolvenvaihdoksesta "Metsätilasta maatila?" Onko oikeasti totta, että verottaja nykyäänkin, kun peltoviljelyn EU-tukien saantiraja on muuttunut viiteen hehtaariin, myöntää lahjaveron huojennuksia, jos jatkaja jatkaa maanviljelystä vaikkapa tappiollisesti sivutoimisena? Meillä Ylä-Savossa Pro Agrian sukupolvenvaihdosasiantuntija oli vahvasti sitä mieltä, että huojennusta ei voi saada. Meillä olisi kyseessä tila, jossa on reilut kolme hehtaaria peltoa ja vajaa sata hehtaaria metsää. Jatkaja aikoo viljellä viljaa ja heinää. Ihmetellen Iisalmesta Laki lahjaverolain 55 pykälän mukaisen huojennuksen edellytyksistä on yksinkertainen. Huojennuksen edellytykset täyttyvät, kun kysymyksessä on maatila ja lahjansaaja jatkaa tilalla maataloutta. Korkein hallinto-oikeus KHO on ennakkopäätöksissään todennut, ettei tilan peltopinta-alalla tai peltoalalla suhteessa metsäpinta-alaan ei ole ratkaisevaa merkitystä. Maataloutta ei tarvitse harjoittaa päätoimisesti ja se voi olla tappiollista. Esimerkkinä KHO:n päätös, jonka mukaan perintöja lahjaverolain 55 pykälän mukainen huojennus myönnettiin tilalle, jossa oli viljeltyä peltoa oli vajaat neljä hehtaaria ja ja metsää yli 300 hehtaaria. Myös verohallinnon kanta on selkeä: ”Jos jokin raja on, niin se on kaksi hehtaaria, joka yleensä on maatilan raja. KHO:sta on olemassa tapaus, jossa peltoa oli reilu kolme hehtaaria ja metsää reilusti yli 100 hehtaaria ja huojennukAsiantuntijan vastuu voi realisoitua TUOTTAMUKSELLINEN VIRHE ? ? Asiantuntijan toimiminen hänen osaamisensa ylittävissä tehtävissä ? ? Asiaankuuluvien taustaselvitysten laiminlyönti ? ? Toimeksiannon tarkoitusperien laiminlyönti ? ? Asiakkaan tarpeiden laiminlyönti ja niiden puutteellinen selvittäminen ? ? Puutteellisten tietojen antaminen asiakkaalle ? ? Asiakkaalta saatujen lähtötietojen tarkistamatta jättäminen ? ? Toimivallan ylittäminen Lähde: Hemmo Mika, Sopimusoikeus II, Helsinki 2003 sen sai”, ohjeistaa verohallinnon johtava veroasiantuntija Markku Kovalainen. Suosittelen sukupolven vaihdoksen jatkamista ja ennakkopäätöksen hakemista verottajalta. VÄINÖ SIKANEN Esimerkin tapauksessa Pro Agrian näkemys huojennuksen perusteista olisi aiheuttanut kysyjälle noin 30 000 euron vahingon perusteetta maksettuina lahjaveroina. Veronmaksajien Keskusliiton johtava lakimies Juha Koposen mukaan asiantuntija voi tietyin edellytyksin joutua vastaamaan aiheuttamistaan vahingoista. Hänen mukaansa esimerkkitapauksen korvausvastuuseen ei kysymyksen perusteella voi ottaa kantaa. ”Korvausvaatimuksen perusteena on yleensä toimeksiantosopimus, jonka hoito on epäonnistunut. Ongelmana voi olla, että monesti toimeksiannosta ei ole ainakaan kirjallista sopimusta. Korvaukset määriteltäisiin Koposen mukaan todennäköisesti vahingonkorvauslain perusteella. Koposen mukaan vahingonkorvausvaatimusten menestymistä vaikeuttaa usein se, että tapahtumien kulusta ja keskustelujen sisällöstä on erilaisia näkemyksiä. Asiamiehen toimien ja aiheutuneen vahingon välillä on oltava syy–seu raussuhde. Myös vahingon määrä on kyettävä osoittamaan. Koposen mukaan asiantuntijapalveluiden tuottajalla on huolellisuusvelvoite, häneltä voidaan myös edellyttää alan tuntemusta. Korvausvastuuseen asiantuntija voidaan saattaa, jos vahinkoa aiheuttanut toiminta katsotaan tuottamukselliseksi. MIKKO RIIKILÄ Kyseessä olisi lahjanluontoinen sukupolvenvaihdos. Kaupassa luovutetaan maaja metsätalouskiinteistö joka on tullut toiselle myyjälle ennen vuotta 1993. Lisäksi kauppaan liitetään tila jonka puolisot ovat hankkineet yhteisomistukseen kuusi vuotta sitten. Kauppahinta oli silloin 60 000 euroa (pelto 20 000 ja metsän osuus 40 000). Pellon käypä arvo nyt sama, metsän 60 000. Tilat myydään jatkajalle neljäsosalla käyvästä arvosta. Myyjille jää yhteisomistuksessa oleva metsätila jolta on käytetty metsävähennyksiä 60 000 euroa. Miten verot määräytyvät ja onko edullisempi tehdä omistusjärjestelyt toisin? Oletan, että teillä on ollut yhteinen y-tunnus. Ennen vuotta 1993 hankitun tilan kauppahinta on luovutusvoittoverovapaa sukupolvenvaihdos. Kuusi vuotta sitten hankitun tilan kaupasta menee luovutusvoittovero ja tuloutetaan metsävähennystä. Tämän hankinnan luovutusvoitto lasketaan seuraavasti: 1/4 kauppahinnasta (20 000) – 1/4 hankintahinnasta (15 000) = luovutusvoitto (5 000). Metsäosuuden hankintahinta on ollut 40 000 euroa. 1/4 on 10 000 euroa. Tästä tuloutettava metsävähennys on 6 000 euroa. Kun en tunne tarkemmin asiaa, niin yksi vaihtoehto olisi pitkittää toisen tilan myyntiä vielä neljä vuotta ja nostaa kauppahintaa. Tällöin luovutusvoittovero jää pois ja lahjan osuudesta lahjavero pienenee tai sitä ei mene lainkaan, jos kauppahinta nousee yli 75 prosenttiin käyvästä arvosta. VÄINÖ SIKANEN Kannattaako lahjakauppa?
26 31.8.2017 / PILKKEITÄ Joulukuusen kasvatus on Suomessa merkittävää liiketoimintaa. Kuusikaupan bruttoarvo on kasvanut parissa kymmenessä vuodessa parista miljoonasta eurosta yli kymmenkertaiseksi. Samalla myytyjen kuusien määrä on kolminkertaistunut. Mutta onko joulukuusiviljelmillä tavallista enemmän tuhosieniäja hyönteisiä? Perehdyimme Hyvinkään Ridasjärvellä pellolla sijaitsevaan, 4,3 hehtaarin suuruiseen joulukuusija leikkohavuviljelmään. Alueelle oli vuonna 2010 istutettu noin 18 000 joulukuusiksi tarkoitettujen kuusien taimia. Inventoimme viljelmän viidesti kesän kuluessa, jolloin saatoimme seurata tuhonaiheuttajien dynamiikkaa kasvukauden aikana. Näin intensiivistä tuhoseurantaa ei metsikkötasolla ole aiemmin tehty. Ainutlaatuista on sekin, ettei puiden tuhoja yleensä seurata kasvukauden aikana. Tässä tutkimuksessa samat 820 puuta inventoitiin viidesti, jolloin pystyttiin seuTavallista terveempiä kuusia Plantaasimaisesti viljeltävät joulukuuset eivät näytä olevan kovin alttiita tuhoille. TUTKIJOILTA pä tyypillisesti pesiytyy. Puhtaasta joulukuusikosta ei siten löytynyt sen enempää tuhoja kuin tavallisesta kuusimetsästä. Monokulttuuri ei myöskään näytä altistavan joulukuusia tuhoille. Kesän aikana esiintyi runsaasti männyn taudinaiheuttajana paremmin tunnettua versosurmaa (Gremmeniella abietina ), jota pidetään hankalana tuhonaiheuttajana joulukuusiviljelmillä. Versosurma on ominaisuuksiltaan sopiva laji aiheuttamaan runsasta haittaa joulukuusenviljelylle, sillä se on runsaslukuisempi tiheässä puustossa sekä ravinteikkailla kasvupaikoilla. Keskikesällä kuusia tutkittiin kuusensuopursuruosteen (Chrysomyxa ledi ) itiöintiaikaan, jolloin sienen itiöemät olivat selvästi näkyvissä. Kuusensuopursuruosteen itiöinnistä ei jäänyt puihin näkyvää haittaa, vaikka suopursuruoste aiheuttaakin jossain määrin neulasten karisemista. Viljelmälle levitettiin hyönteismyrkkyä, minkä seurauksena lähes kaikki hyönteiset katosivat pellolta. Hyönteismyrkyn levitys yhdistettynä joulukuusille vuosittain tehtäviin typistyksiin poisti hyönteisten aiheuttamat tuhot taimikosta. Typistettäessä leikataan kuusen tuoreimpia vuosikasvaimia, joissa myös iso osa tuhoista on. Joulukuusien kannalta haitallisimmat hyönteiset iskevät juuri uusiin kasvaimiin, esimerkiksi kirvat vaivaavat uusia vuosikasvaimia. Kun vaikutusta vielä tehostetaan hyönteismyrkyllä, ei kirvoista ole syksyllä jälkeäkään. Isohavukirvojen (Sacchiphantes abietis ) äkämät sen sijaan sijaitsevat kasvaimen tyvellä ja siksi saattavat selvitä typistyksestä. Joulukuusenviljelyn kannalta tuhoja kannattaa seurata kesän aikana, mutta ei pidä huolestua ensimmäisten oireiden ilmetessä. Osa oireista katoaa kasvun aikana itsestään. Kuusensuopursuruoste voi näyttää kesällä hallitsemattomalta, mutta ei lopulta aiheuta merkittävää haittaa. Lisäksi typistyksillä on selvä vähentävä vaikutus tuhojen esiintymiseen. Monokulttuurina viljeltävä joulukuusiviljelmä ei siis näytä olevan kovin altis tuhoille. HOLTTI HAKONEN, RISTO KASANEN, KARI HELIÖVAARA Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos raamaan tuhojen kehitystä kasvukauden edetessä. Erityisesti pellolle istutetut joulukuusiviljelmät ovat lähes puhtaita, yhtä puulajia kasvavia monokulttuureja. Monokulttuuri yhdistettynä lyhyeen kiertoaikaan ja hoitosekä korjuutoimenpiteitä edistävään istutustapaan saa joulukuusiviljelmät muistuttamaan plantaasiviljelyä. Tutkimukset osoittavat, että plantaaseilla esiintyy yleensä enemmän tuholaisia kuin sekapuustossa. Kun puulajien määrä kasvaa, myös tuhohyönteisiä rajoittavien loisten ja tautien määrä kasvaa. Yleensä arvellaan, että joulukuusenviljelyssä tuhot ja tuholaiset ovat merkittävämpi haitta kuin perinteisessä metsätaloudessa. Viljelmillä esiintyvät sienitaudit, tuhohyönteiset sekä muut tuhoja aiheuttavat tekijät vaikuttavat monin tavoin kuusten kasvuun sekä ulkonäköön. Tuhot hidastavat kuusen myyntikelpoiseksi kasvattamista, laskevat puun laatua joulukuusena tai pahimmassa tapauksessa tekevät puusta myyntikelvottoman. Lisäksi joulukuuset erityisesti pellolle istutettuna kärsivät erilaisista ravinnepuutoksista. Puutokset näkyvät puissa monilatvaisuutena, kasvuhäiriönä tai neulasten värimuutoksena. Viljelmän kuusikko oli mittausten perusteella varsin terve osittain siksi, että hoitotoimenpiteisiin oli kiinnitetty runsaasti huomiota. Toisaalta kuusen pahimmat tuhonaiheuttajat, kirjanpainajat ja juurikääpä eivät ole taimikoiden tuholaisia. Joulukuusien kuori ei tarjoa riittävän paksua nilakerrosta kirjanpainajalle. Juurikääpä taas ei ehdi lyhyen kiertoajan puitteissa lahottaa juuria siinä määrin, että sillä olisi puun kunnolle merkitystä, vaikka itiötartunta periaatteessa olisikin mahdollinen. Pellolta myös puuttuvat edellisen puusukupolven kannot, joihin juurikääErityisesti pellolle istutetut joulukuusiviljelmät ovat lähes puhtaita, yhtä puulajia kasvavia monokulttuureja. 24 ,90€ Mobiili vuosi 17 € Kirja Metsätieto taskuusi! Tutustu ja tilaa osoitteessa www.metsakirjakauppa.fi TAPIO Maastotaulukot kiteyttää Hyvän metsän hoidon suositukset tiiviiseen oppaaseen, jota tuhannet metsäalan ammattilaiset ja metsänomistajat hyödyntävät. Helppokäyttöiset Maastotaulukot on saatavissa kahdessa eri muodossa. Kätevän kokoinen ja säänkestävä Maastotaulukot-opas mahtuu vaikkapa reisitaskuun. Aina ajan tasalla oleva TAPIO Maastotaulukot -sovellus on vielä kattavampi. Se sisältää havainnollisia lisätoimintoja, kuten monipuolisia laskureita ja valokuvia. Ri st o Ka sa ne n
27 PILKKEITÄ / 31.8.2017 VÄITÖS JUSSI COLLIN O losuhteet metsäpalojen syttymiselle ja leviämiselle muuttuvat Suomessa suotuisimmiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, tutkija Ilari Lehtosen viime viikolla tarkastetussa väitöskirjassa todetaan. Muutos selittyy lämpötilojen kohoamisella, joka aiheuttaa haihdunnan lisääntymistä ja maaperän kuivumista. Sitä ei edes lisääntyvät sateet kompensoi. On kuitenkin epävarmaa, kuinka paljon paloriski kasvaa. ”Pessimistisimpien skenaarioiden toteutuessa vuosittainen paloala voisi moninkertaistua, jos sään ja metsäpalojen esiintymisen välinen yhteys säilyy samankaltaisena kuin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana", Lehtonen toteaa. Hän muistuttaa, että metsäpalojen hallinta on Suomessa ollut viime vuosiMetsäpaloriski kasvamassa Ilmastonmuutoksen seurauksena vuotuinen paloala voi moninkertaistua, tuoreessa väitöskirjassa todetaan. Lumituhojen riski kasvaa Itäja Pohjois-Suomessa. PALVELUKSEEN HALUTAAN kymmeninä erinomaista, keskimääräinen paloala on ollut vain 0,5 hehtaaria metsäpaloa kohden. Tästä valmiudesta ei saa tinkiä, tutkija korostaa. Lumituhoriski pienenee etelässä Väitöskirjassa tarkasteltiin myös, miten ilmastonmuutos vaikuttaa lumituhoihin. Jatkossa talvien ennakoidaan lauhtuvan ja muuttuvan sateisimmiksi, jolloin suojasäät yleistyvät ja suurempi osa talven sateista tulee vetenä. Lehtosen mukaan Eteläja Länsi-Suomessa lumituhojen riski pienenee talvien lauhtuessa, mutta Pohjois-Karjalan, Kainuun, Koillismaan ja Lapin alueilla riski näyttäisi kasvavan. Alueet, joilla lumituhojen riski kasvaa, ovat samat, joilla lumituhoja esiintyy nykyisinkin eniten. ”Näillä alueilla tuhoriskiin vaikuttaa oleellisesti muuta Suomea kylmempien talvien lisäksi myös jonkin verran korkeampi ja kumpuilevampi maasto, sillä tykkyä kertyy eniten korkeiden vaarojen lakimetsissä", Lehtonen kertoo. Suomessa metsäpalot ovat olleet pieniä. Keskimääräinen paloala on ollut vain puoli hehtaaria. Koko kesän jatkuneet metsäpalot kiusaavat Kanadaa. Tähän mennessä paloja on tänä vuonna ollut lähes 4 500 kappaletta, mikä on vähemmän kuin keskimäärin viimeisen kymmenen vuoden aikana vastaavalla jaksolla, mutta paloalue on noin 10 prosenttia keskimääräistä suurempi, liki 2,5 miljoonaa hehtaaria. Saman verran metsää maassa on palannut perinteisesti koko vuoden aikana. Paloista noin puolet on salaman sytyttämiä. Palojen voimakkuus on kasvanut, joten myös niiden päästöt ovat kasvaneet. Säätila on nostanut savun korkealle, jolloin voimakkaat länsivirtaukset ovat kuljettaneet niitä Eurooppaan saakka, Ilmatieteenlaitokselta kerrotaan. Yläilmakehässä kulkevia savuja ei voi havaita maanpinnalla, eikä niillä ole vaikutusta hengitysilmaan. "Kaukokulkeutuminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka ilmakehään joutuvat päästöt vaikuttavat koko maapallolla vain muutamien päivien viiveellä – oli kyse sitten luonnollisista tai ihmisen aikaansaamista päästöistä", Ilmatieteen laitoksen tutkija Seppo Hassinen kertoo. Kanadan metsäpalojen savut kulkeutuivat Eurooppaan W ik im ed ia Co m m on s Koskisen konsernin puunhankinnasta huolehtiva Koskitukki Oy tunnetaan hankinta-alueellaan luotettavana puunostajana. Puunhankinnan ohella Koskitukki toimittaa metsästä sekä puunjalostuksen sivutuotteista valmistettuja biopolttoaineita Etelä-Suomen voimalaitoksille ja Koskisen tehtaille. Vuosittain Koskitukki hankkii n. 2 milj. kuutiota puuta ja toimittaa yli 500 GWh:a biopolttoaineita ulkoisille asiakkailleen. Koskisen konsernin perheyritys työllistää lähes 1100 ihmistä ja vuonna 2016 liikevaihto oli 264 milj. euroa. METSÄJOHTAJA Haemme ammattitaitoista Metsäjohtajaa vastaamaan Koskitukin puunhankinnasta ja biopolttoaineliiketoiminnasta. Edellytämme sinulta laaja-alaista liiketoimintakentän osaamista, hyviä johtamistaitoja, metsätai kaupallisen alan tutkintoa sekä työkokemusta vastaavista tehtävistä. Kokemus liiketoiminnan ja prosessien kehittämisestä katsotaan eduksi. Toimit myös Koskisen konsernin johtoryhmän jäsenenä. Arvostamme hyviä neuvottelutaitoja, paineensietokykyä ja ryhmätyötaitoja. Puhut sujuvasti englantia, ja mahdollisesti myös venäjää. Tehtävässä pääset vaikuttamaan uuden toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoon Koskitukilla. Lisätietoja tehtävästä antaa HRja viestintäjohtaja Minna Luomalahti, minna.luomalahti@koskisen.com, 040 553 4332. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja CV palkkatoiveineen 21.9. mennessä konsernin verkkosivujen kautta koskisen.fi/tyopaikat.
28 31.8.2017 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN OSTETAAN Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Luontolahjani satavuotiaalle -suojelukampanja on tuonut pysyvään suojeluun jo 657 hehtaaria yksityismetsiä. Vireillä on lisäksi suojelupäätökset 380 hehtaarista, joten tuhannen hehtaarin raja lähestyy, ympäristöministeriöstä kerrotaan. Luontolahjojen antajia löytyy eri puolilta Suomea ja suojelualueita on perustettu Raaseporista Inariin saakka. Yksityiset maanomistajat ovat antaneet 34 luontolahjaa, kunnat kolme. Eniten suojelualueita on saatu Lapissa (252 hehtaaria) ja Pohjois-Pohjanmaalla (108 hehtaaria). Etelä-Karjalassa, Päijät-Hämeessä ja Keski-Pohjanmaalla ei ole annettu vielä yhtään luontolahjaa. Kampanjan tavoitteena on, että juhlavuoden aikana jokaiseen Suomen 18 maakuntaan perustetaan vähintään sata hehtaaria uusia yksityisiä luonnonsuojelualueita. Valtio osallistuu kampanjaan suojelemalla yksityisten Suojelukampanja kolkuttelee tuhatta hehtaaria Luontolahjojen antajia löytyy eri puolilta Suomea ja suojelualueita on perustettu Raaseporista Inariin saakka. osallistujien suojelualueita vastaavan pinta-alan. Suojeltava alue voi olla esimerkiksi metsää tai suota, jonka luonto on monimuotoista tai erityisen kaunista. Luontolahja-kohteen kriteerit eivät ole yhtä tiukat kuin Metso-ohjelman. Kampanjaan voi osallistua osoitteessa www.luontolahjani.fi/. Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa TONTTI, Kerimäki, Anttola 0,6 ha. Omakotitalotontteja Kerimäen Anttolan kylässä, Sylkynjärven rannalla, lähellä Kerigolf’n aluetta, Savonlinna-Kerimäki tien varrella, n. 15 km Savonlinnasta ja n. 8 km Kerimäeltä. Mahdollisuus väljään ja viihtyisään rakentamiseen. Alueelle on laadittu käyttösuunnitelma, joka sisältää 3 kookasta rakennuspaikkaa, suunnitellut määräalat ovat kooltaan n. 0,6-1,6 ha/kpl, piirustuksetkin ovat valmiina 3:lle 250 m 2 :n kokoiselle omakotitalolle. Maa-alueen läpi kulkee kaupungin vesija viemäriverkosto, johon tulevat rakennukset on mahdollista liittää. Hinnat alkaen 30.000 €/määräala TONTTI, Savonlinna, Särkilahti 0,9 ha. Kaksi upeaa rantarakennuspaikkaa Punkaharjun Särkilahdessa, Pihlajaveden Särkilahdenselän rannalla. Kohde sijaitsee Saukonsaarentien varrella ja Saimaan vesireiteille pääset täältä suoraan. Rak.paikat vapaaajanasunnoille, rak.oikeus 150 k-m²/paikka. Niemen kärjessä sijaitseva määräala n. 0,5 ha on hinnaltaan 89.000 € ja Kirveslahden rannalla sijaitseva määräala n. 0,9 ha. 79.000 € KAKSI MÄÄRÄALAA, Kitee, Kesälahti 0,33 ha:n kokoiset määräalat Pyhäjärven kaakkoisrannalla Lentteenniemessä. Rakennuspaikat loma-asunnoille, molemmissa rak.oikeus 105 k-m 2 . Maasto loivasti rantaan viettävää, puusto rehevää lehti/havupuustoa, varttunutta kasvatusmetsää. Molemmille määräaloille omaa rantaviivaa n. 50 m, ranta hiekkapohjainen. Tie perille, sähköliittymä määräalojen rajalla. Hp. 59.000 €/määräala. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Kuusamo. 122,95 ha. Monipuolinen metsätila 2 palstassa. Pääosa n. 50 km etäisyydellä Kuusamon keskustasta kaakkoon, lähellä Kortesalmen rajanylityspaikkaa. Kokonaispuusto n. 5.698 m 3 , lähinnä nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä. Saavutettavuus hyvä, Tammelantie kulkee tilan läpi. Kuusamon kaupungilsta saadun tiedon mukaan Polvilammen rannalle mahdollista hakea kahdelle lomarakennuspaikalle poikkeamista. Kiinteistöllä osuus Kuusamon yhteismetsään, suuruus 0,042000/76,970862 (Tilikauden 2016 ylijäämän jaossa 34.000 € manttaalia kohden). Hp. 179.000 € / tarjous viim. 31.8.2017 METSÄTILA, Kuusamo, Kiviperä. 77,43 ha. Noin 45 km Kuusamon keskustasta sijaitseva tila koostuu pääosin hyvin onnistuneista taimoikoista ja suoalueista. Puustoa n. 528 m 3 (osa metsälakikohteilla). Kiinteistöön kuuluu osuus Kuusamon yhteismetsään. Osuuden suuruus 0,035000/76,970862 Hp. 69.000 € / tarjous viim. 31.8.2017 METSÄTILA, Tervo. 40,38 ha. Äskettäin peruskunnostettu metsäautotie kulkee tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3.585 m 3 . Hoidon taso hyvä. Hinta 126.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 ASUIN-/METSÄKIINTEISTÖ, Savonlinna, Kerimäki 6 ha. Kerimäen Rauvanniemessä asuin-/ lomakiinteistö, jossa metsämaata noin 6 ha. Pihapiirissä 1950-luvulla rakennetun asuintalon lisäksi mm. n. 80 m 2 uutta vastaava konehalli, autotalli, aitta ja navetta. Rakennukset ikäisikseen erittäin hyvin hoidettuja. Puustoa n. 650 m 3 . Metsät hyvässä kasvukunnossa ja tuottavat polttopuun lisäksi myös puunmyyntituloja lähivuosina. Mh. 85.000 €. RANTAMETSÄTILA, Puumala, Ryhälä 10 ha. Puumalan puolella, aivan Sulkavan rajalla sijaitsee tämä metsäpalsta, jolle kuuluu 1 rantarakennuspaikka Saajuun Paloveden rannassa. Tilalle on tie perille ja se kulkee koko takarajan mitan. Rantarakennuspaikalle ei ole tietä valmiina. Tilalla on pikaista harvennusta vaativia ensiharvennuskuvioita, uudistuskypsää männikköä ja siemenpuualueita. Puuston kokonaismäärä noin 1.800 m 3 (ei metsäsuunnitelmaa). Mh. 79.500 € METSÄPALSTA, Sotkamo 27,7 ha. Myynnissä Timolan kiinteistöstä määräala Sotkamossa. Pinta-alasta metsämaata on n. 64 % eli n. 17,5 hehtaaria. Kohteen metsikkökuviot ovat varttuneita tai uudistuskypsiä metsiä, joissa keskipuusto on n. 168 m³/ha. Palstan kokonaispuusto on n. 3.100 m³. Palstalle ei ole tieyhteyttä. Timolan Ulkopalsta on mainio metsäsijoitus, josta saat puunmyyntituottoja jo varsin pian. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 75.700 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv POHJOIS-SAVO Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savo palvelee metsänomistajia 8 kunnan alueella. Päätoimistomme on Kuopiossa. Liikevaihtomme on noin 10 milj. euroa. Palveluksessamme on 32 toimihenkilöä sekä 60 metsuria. Urakointimaksuja maksoimme viime vuonna n 3,6 milj. euroa. Pitkäaikaisen toimihenkilömme jäädessä eläkkeelle haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄASIANTUNTIJAA vastaamaan palveluidemme markkinoinnista sekä tuottamisesta Riistavedellä. Toimipaikkana on Tuusniemen toimisto. Pääasiallisia työtehtäviä ovat yhteydenpito metsänomistajiin, puunmyyntisuunnitelmien laadinta, puun myynti valtakirjoilla sekä metsänhoitopalveluiden markkinointi ja sopimusten tekeminen. Valittavalta henkilöltä edellytämme vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta. Työssä menestyminen vaatii hyviä ammatillisia taitoja puukaupassa, sekä kustannustehokkaassa metsänhoidossa. Saatat olla etsimämme henkilö, jos olet myyntihenkinen metsäammattilainen, tunnet yksityismetsätalouden toimintaympäristön ja osaat toimia sekä yksin että ryhmässä. Tarjoamme YT/Meto TES:n mukaisen palkan, nykyaikaiset työvälineet, haasteellisen tehtävän kehittyvässä työyhteisössä sekä kannustavan palkkausjärjestelmän. Toimihenkilön toivomme aloittavan työnsä viimeistään marraskuussa 2017. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon hallitukselle osoitetut hakemukset tulee toimittaa 18.9.2017 klo 8.00 mennessä sähköpostilla osoitteella pekka.sahlman@mhy.fi. Tiedotamme valinnasta kotisivuillamme. Lisätietoja antaa johtaja Pekka Sahlman puh. 0400378286. Metsänomistajat MHY Pohjois-Savo 2x160_92mm 23.8.2017 10.11 Sivu 1 HALUTAAN OSTAA: KUUSENJA OMORIKAKUUSEN KORISTEHAVUA. Heikki Puputti P. 0400 456868 www.havupuu.fi
29 PILKKEITÄ / 31.8.2017 Teos kertoo myös, kuinka moottorikelkallakin on käyttöä metsätöissä sopivissa tilanteissa. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Marianne Minkkinen (kesätoimittaja) p. 050 401 4700 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154?000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu Pienkoneista on monenlaista hyötyä aktiivisen metsänomistajan metsätöissä. Uutuuskirjassa paneudutaan koneiden käyttöön ja varusteisiin. Yleisessä keskustelussa mönkijät ja muut pienkoneet mielletään usein turhaksi rahanmenoksi, eikä niiden hankintaa pidetä metsätaloudellisesti järkevänä. Mikko R. Salmisen ja Leo Saastamoisen kirjassa Metsänomistajan kevyet työkoneet tuodaan esille toisenlainen näkökulma. Erilaisista koneista ja niiden lisävarusteista on paljon hyötyä metsien hoidossa. Kun käyttömäärät nousevat riittävälle Kevyistä koneista kaikki irti Mikko R. Salminen: Metsänomistajan kevyet työkoneet. Metsäkustannus 2017. Sivuja 143. Hinta 34 euroa . tasolle, koneiden hankinta on taloudellisestikin perusteltua. Olennaista on myös, että esimerkiksi mönkijän hankinta innostaa töiden tekoon. Koska sillä pääsee kätevästi kauempanakin tiestä olevan kuvion reunalle, tulee moni heinäys ja taimikonhoito tehtyä. Etenkin Pohjois-Suomessa metsätilalle saattaa olla autolla ajokelpoiselta tieltä matkaa useampi kilometri ja tieurana vain talvitien pohja, jos sitäkään. Mönkijä ja muut pienkoneet ovat käyttökelpoisia metsien hoidossa silloin, kun maataloustraktoria ei ole tai sitä ei ole mahdollista käyttää. Taajamassa asuvalle traktori on hankala työväline, ellei metsäpalstana ole vanha autiotila, missä on rakennuksia traktoria varten. Kirjan alussa kerrotaan mönkijän ja sen vaihtoehtona olevan pientraktorin hankinnan perusteista. Toisessa osassa selvitellään mönkijän varustelua erilaisissa metsätalouden töissä. Mönkijähän sopii monenlaisiin töihin puunja soranajosta lannoitukseen ja taimien kuljetukseen, kunhan siihen hankkii sopivat lisävarusteet. Monipuolinen käyttö on peruste sille, että mönkijän hankinta on taloudellisesti kannattavaa. Muutaman hehtaarin polttopuusavottaa varten mönkijää ei ole syytä ostaa. Osa varusteista on suhteellisen edullisia. Osa taas on sen verran hinnakkaita, että käyttöäkin pitää olla. Mönkijän telavarustus tai kuormainperäkärry ovat ostoksia, jotka edellyttävät selvästi laajempaa käyttöä kuin pelkän mönkijän ja tavallisen peräkärryn hankinta. Kirjassa on monenlaisia ohjeita esimerkiksi moottorisahan kiinnitykseen, mikä on monesti ongelma etenkin mönkijällä ajettaessa. Tämäntyyppisiä niksejä olisi kirjassa voinut olla enemmänkin. Kirjan lopussa selvitellään moottorikelkan soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuksia metsätöissä. Moni metsänomistaja on korvannut kelkan mönkijällä, mutta kelkallakin on edelleen käyttöä sopivissa tilanteissa. Se on oiva väline esimerkiksi järven, joen tai avosuon takana olevan metsäpalstan hoidossa. Pienkoneen hankintaa suunnitteleville tai vasta sellaisen hankkineelle uutuuskirja on oiva apuväline. Pieni tuunailu tekee koneista käyttökelpoisempia käytännön metsätöissä. HANNU JAUHIAINEN Metsäkustannus Oy on Metsälehden julkaisija. KIRJAT KIRJAT Valtion metsissä toteutettiin vuosikymmenen alussa ainutlaatuinen urakka, jossa kartoitettiin kulttuuriperintökohteita lähes neljän miljoonan hehtaarin alueelta. Toistakymmentä arkeologia sekä kymmeniä metsäalan ammattilaisia ja harjoittelijoita kierteli metsissä keräämässä tietoa uittoränneistä, hautapaikoista, hiilimiiluista ja muista ihmiskäden jättämistä jäljistä. Kaikkiaan vuosina 20102015 dokumentoitiin yli 10 000 kulttuuriperintökohdetta. Huomion arvoista on, että työhön ei käytetty ulkopuolista rahoitusta, vaan se tehtiin Metsähallituksen metsätalouden tuloilla. Ihmisten jälkiä metsissä Jouni Taivainen: Metsien kätköissä. Metsäkustannus 2017. 144 sivua. Hinta 34 euroa. Kulttuuriperinnön inventoinnista on paljon tietoa internetissä, mutta se ansaitsee myös perinteiset kirjansa. Niistä uusimpaan projektin vetäjä, arkeologi Jouni Taivainen on koonnut omien sanojensa mukaan "kevyen pintaraapaisun" vuosia kestäneestä työstä. Paperille painettujen kuvien ja kertomusten äärellä on paljon helpompi eläytyä kiehtoviin tunnelmiin kuin netin tietotulvassa. Taivainen ei uuvuta lukijaa taustatiedoilla, mutta auttaa juuri sopivasti sijoittamaan metsissä näkyvät jäljet Suomen kulttuurihistoriaan. Kuvista näkee hyvin, miten nopeasti metsä peittää ihmisten tekemiset. On kiinnostavaa lukea, kuinka sammalen piilottama liesikiveys tai turpeeseen painuneet pitkospuiden jäännökset ovat paljastuneet. Syksyinen vierailu autiotaloon saa lukijankin pidättämään hengitystään. Vielä rohkeammin Taivainen olisi voinut irrottautua asiantuntijan roolista, ja kertoa lisää siitä, minkälaista löytöjen tekeminen oli. Valtion monikäyttömetsien kartoitus oli laajin Suomessa toteutettu kulttuuriperinnön inventointi. Silti se kattaa metsistä vain pienen osan. Luonnonsuojelualueista valtaosa jäi rahoituksen puutteessa kartoittamatta, joten niiden kätköissä piilee vielä paljon kohteita. Puhumattakaan yksityismetsistä, missä sijaitsee valtaosa ihmisten vuosituhansien kuluessa metsiin jättämistä jäljistä. Lisää tietoa inventoinnista löytyy osoitteesta www.metsa.fi/metsiinkadonneet. ELIISA KALLIONIEMI Metsäkustannus Oy on Metsälehden julkaisija. Pöllit kuorittiin ennen parkkuupukin päällä. Tällaiseen uhanalaiseen "metsäneläimeen" saattaa yhä törmätä. Ju ha -P ek ka Jo on a Ar i Ko m ul ai ne n
30 31.8.2017 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos TYÖKAVERIEN KANSSA PUHUIMME metsäpaloista, joita riehuu eri puolilla maailmaa. Kanadassa on tänä kesänä ehtinyt palaa jo miljoona hehtaaria lähinnä kontortamänniköitä. Kontortamänty on siitä hankala puulaji, että se vaatii uudistuakseen metsäpalon, jonka vaikutuksesta sen kävyt vasta aukeavat. Uudistumisiän lähestyessä puu tekee itse parhaansa, jotta metsäpalo saataisiin aikaan. Yhteistyökumppanina sillä on usein vuoristoniluri, koppakuoriainen joka kuivattaa kontortan latvuksen ja tekee siitä erittäin herkän syttymään. Kanadassa ei ole läheskään kattavaa metsäautotieverkkoa, joten metsäpaloja sammutetaan lentokoneiden avulla eikä siinä aina onnistuta. KANADAN METSÄPALOISTA SIIRRYIMME käsittelemään toisen suuren metsämaan eli Venäjän metsäpaloja. Venäjä-ekspertti tiesi, että myös Siperiassa metsäpaloja yritetään sammuttaa ilmasta käsin, koska sielläkään ei metsäautoteitä ole. Venäläinen menetelmä on sellainen, että palomiehet pudotetaan lentokoneesta laskuvarjolla paloalueen syrjään ja siitä sitten vain sammutustöihin. Menetelmä kuulostaa hieman riskipitoiselta, eikä Venäjä-ekspertin tuttava, joka oli itse tällaiseen touhuun osallistunut, ollut tehtävässään hyvin viihtynyt, vaikka henkikulta oli säilynytkin. PORTUGALISSA JA RANSKASSA metsiä on palanut myös paljon metsää tänä kesänä. Portugalissa kymmeniä ihmisiä on kuollutkin jäätyään metsäpaloalueen keskelle loukkuun. TV-kuvat valtoimenaan riehuvista latvapaloista ovat olleet järkyttävää katsottavaa. Se vähä mitä olen Portugalin metsissä kulkenut, laajamittaiset ja raivokkaat metsäpalot eivät sinänsä yllätä. Pääpuulajeina ovat mänty ja eukalyptus, joka syttyy kuin soihtu eteeristen öljyjensä ja suurina levyinä hilseilevän kuorensa vuoksi. TÄÄLLÄ POHJAN PERUKOILLA metsäpalot ovat harvinaisia ja palokunta saadaan nopeasti paikalle tiheän metsäautotieverkoston ansiosta. Sellaista ei ole tulossa sen enempää Kanadaan kuin Venäjällekään. Venäjäekspertti kertoikin, että venäläiset näkevät metsäautotiet pikemminkin paloriskinä kuin pelastuksena, koska niitä pitkin ihmiset pääsevät metsiin ja tulevat vahingossa sytyttäneeksi myös metsäpaloja. Erityisen mielenkiintoinen kulttuurinen piirre itänaapurissa kuuluu olevan tapa sytyttää iso nuotio marjaan lähtiessä, jotta marjametsästä löytää myös takaisia lähtöpaikalle. Nuotio toimii siis eräänlaisena luonnonläheisenä GPS:nä, ellei tuli pääse laajemminkin irti ja vaikeuta sitä kautta suunnistamista. Metsää palaa "Venäläiset näkevät metsäautotiet pikemminkin paloriskinä." HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Pienellä Tyynenmeren saarella, noin kaksi ja puolisataa kilometriä Kalifornian niemimaalta länteen, kasvaa harvinainen sypressilaji. Kyseistä puuta ei luontaisesti tavata missään muualla, ja hiljattain laji oli miltei sukupuuton partaalla ahnaan vieraslajin takia. Tarkkaan ei tiedetä, milloin ja miten puun esi-isät saarelle päätyivät, mutta arviolta lähes seitsemän miljoonan vuoden ajan tuliperäisen saaren kasvillisuus sai kehittyä jokseenkin rauhassa. Meksikolle kuuluva Guadalupen saari on Maltan pääsaaren kokoinen, mutta asukkaita sillä on neljä kertaa vähemmän kuin Suomenlinnassa. Saarella sataa äärimmäisen niukasti. Keväällä koko kuukauden sademäärä pysyttelee keskimäärin noin yhdessä millimetrissä, jääden ”kasvukaudella” heinä-syyskuussa senkin alle. Saari onkin enimmäkseen kuivaa autiomaata, jähmettynyttä laavaa ja karunjyrkkiä kalliorantoja. Guadalupensypressi(Cupressus guadalupensis) kasvaa saarella noin kilometrin korkeudella. Sateettomalla kaudella puut saavat tarvitsemansa kosteuden etupäässä sumupilvien avulla. Ankarista kasvuolosuhteista huolimatta puu voi kotisaarellaan saavuttaa silti 20 metrin pituuden ja järeän tukkipuun mitat täyttävän rungon. Kun useilla sypressilajeilla lehvästö on pääsääntöisesti vihreä, on guadalupensypressin väri ennemminkin sinertäGuadalupen säilyneet sypressit Guadalupensypressi voi saavuttaa jopa 20 metrin pituuden. vään vivahtava. Sileärunkoisen puun pinta hilseilee tyypillisesti kuparinpunertavia ohuita kuorilastuja. Voittajaksi vieraslajin varjosta Parisen sataa vuotta sitten reippaat merimiehet päästivät Guadalupen saarelle nälkäisen vieraslajin, vuohen. Vuohi lisääntyi nopeasti ja pisti siinä sivussa kilvan poskeensa käytännössä kaikki nuoret sypressit ja lisäksi saaren muita harvinaisuuksia. Vain suurimmat puut olivat vuohien kitojen ulottumattomissa. Puiden luontainen taimettuminen oli mahdotonta, sillä parhaimmillaan sarvipäitä tallusteli saarella jopa satatuhatta kappaletta. Kun syötävä kasvillisuus viimein läheni loppuaan, vuohipopulaatio romahti muutamaan tuhanteen yksilöön. Samana vuonna, jolloin Albania 1928 päätti tunnustaa Suomen itsenäisyyden, päätti Meksiko rauhoittaa koko Guadalupen saaren luonnonpuistoksi. Vuohien kulkuoikeuksia ruvettiin rajoittamaan aitauksilla, ja eläimiä alettiin poistaa saarelta. Muutama vuosi sitten viimeinenkin vuohi oli siirretty autuaammille laidunmaille. Tämän seurauksena harvoina siemenpuina säilyneet sypressit pystyvät jälleen tuottamaan selviytymiskykyisiä taimia vuohivapaalla saarellaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut guadalupensypressin ”punaisella listallaan” vaarantuneeksi lajiksi. Tätä nykyä kuivuus ja metsäpalovaara uhkaavat yhä puun selviytymiskykyä kotisaarellaan, mutta lajin säilymisen turvaamiseksi puuta on siirtoistutettu paikoin Amerikkaan ja Etelä-Eurooppaan. NUORTEVA Guadalupensypressin lehvästön väri on sinertävään vivahtava. 85 VUOTTA 17.9 PENTTI TYYSTJÄRVI , metsänhoitaja, Loppi 50 VUOTTA 12.9. PETRI LÄHTEENMÄKI , Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäasiantuntija, Raisio Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot.Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Itä-Suomen yliopisto vahvistaa yhteiskuntatieteellistä biotaloustutkimustaan kahdella määräaikaisella professorilla. Ympäristöoikeuden dosentti ISMO PÖLÖNEN on nimitetty ympäristöoikeuden, erityisesti biotalousja luonnonvaraoikeuden professoriksi. Metsätieteiden dosentti IRMELI MUSTALAHTI on nimitetty yhteiskuntatieteellisen biotaloustutkimuksen professoriksi. Hän on tutkinut muun muassa vuorovaikutteisen luonnonvarahallinnan mahdollisuuksia Suomessa, Nepalissa ja Tansaniassa. KAICELL Paltamoon biojalostamoa kaavaileva KaiCell Fibers on nimittänyt ESKO NENOLAN puunhankinnasta vastaavaksi johtajakseen. Nenolalla on runsaasti kansainvälistä kokemusta puunhankinnasta, puutuoteteollisuudesta sekä yritysjärjestelyistä. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Swedwood/Ikean Venäjän metsäteollisuuden johtajana.
31 PILKKEITÄ / 31.8.2017 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 15 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 14. SYYSKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti Pe tr i Le pp ä Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 14.9.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 15”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikko 12 on arvottu seuraaville kolmelle: Maija Antikainen, Kuopio, Pirkko Kangasniemi, Kalakoski ja Leena Tuomisto, Lohja. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 12, oikea ratkaisu • Ensi kertaa puukauppaa tekemässä • Koko maan puunostajat • Missä maksettiin kuusitukista eniten? • Lannoituksella vauhtia kasvuun • Vinkit kuolinpesän jakoon • Näin teet suosukset
Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele09 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Syyskuun kuukauden kirja Metsien kätköissä Suomen metsien kulttuuriperintö on rikas ja monipuolinen. Metsä on ollut asuinpaikka, vilja-aitta ja erämaa. Tästä kaikesta on jäänyt metsiimme merkkejä ja muistoja. Teos herättää lukijan kiinnos tuksen metsien salattuihin aarteisiin ja antaa eväät kokea metsä uudesta näkökulmasta. Hinta 34€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€. Sammalten kirjo Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander Kattava opas ja käsikirja värikkääseen maailmaan, joka peittää miljoonia hehtaareja maamme luonnosta. Sammalet ovat tärkeä osa suomalaista luontoa. Suot saavat kellanruskean ja punakirjavan hohteensa juuri sammalista, ja tuoreet kangasmetsätkään eivät olisi samoja ilman yhtenäistä metsäkerrossammalen mattoa. Mukana on 25 maksaja 137 lehtisammalta. Lajit on eritelty kasvupaikan mukaan, jolloin maastossa on helppo löytää mitä erikoisinkin luontomme lattian laji. Hinta 20€ (norm. 32€) Etu voimassa 30.9.2017 saakka