• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 30. ELOKUUTA 2018 • NRO 15 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Ju ha O lli la UUTISET Pohjoisessa alkaa kova kilpailu puusta ›› 2–3 HENKILÖ Puolipakolla metsänomistajaksi Metsälehden uusi blogisti Minna Kurttila otti isänsä metsät hoitaakseen. Miten se muutti elämää? ›› 4–5 Metsäkoneväki jälleen koolle ›› 6 Montako hirveä on tarpeeksi? ›› 7 Lumppaaminen voi kannattaa ›› 12–13 METSÄSTÄ Ensiharvennuksella voi jo tienata ›› 14–15 "Puupeltojen tilalle sekametsiä" ›› 18–19 Uutuuskypärä tarjoaa mukavuutta ›› 20 Mitä tehdä, kun juurikääpä iskee? ›› 22–23 PILKKEITÄ 62 artikkelia höyryaluksista ›› 26 Kun dinosaurukset ja puut kuolivat ›› 30 VUOTTA Suomessa paloi kesän aikana metsää yli tuhat hehtaaria. Niistä 40 hehtaaria roihusi Pyhärannassa. Sivut 9–11 Tulinen kesä Es a Ur ho ne n
• LYHYET UUTISET 30.8.2018 / AJASSA 2 LIINA KJELLBERG M etsäala satsaa nyt innolla Pohjois-Suomeen. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin käyttämättömien hakkuumahdollisuuksien varaan suunnitellaan useita investointeja. Valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan pohjoisten maakuntien hakkuumahdollisuuksista jää vuosittain käyttämättä yhteensä noin kuusi miljoonaa kuutiometriä. Kuitupuun, jonka käyttöön suunnitteilla olevat investoinnit pitkälti perustuvat, osuus on tästä vajaat neljä miljoonaa kuutiometriä. Hakkuumahdollisuuksia siis on, mutta miten pitkälle ne riittävät? Havukuidulla kysyntää Pohjoisin suunnitteilla olevista investoinneista on Boreal Biorefin Kemijärvelle suunnittelema biojalostamo. Sen vuotuinen puuntarve olisi vajaat kolme miljoonaa kuutiometriä mäntykuitua. Yhtiön toimitusjohtajan Heikki Nivalan mukaan määrästä puoli miljoonaa kuutiometriä on tarkoitus ostaa hakkeena paikallisilta sahoilta. Metsä Group harkitsee uuden biotuotetehtaan rakentamista Kemiin. Vaihtoehtona on Kemin nykyisen sellutehtaan modernisointi. Uuden tehtaan vuotuinen puuntarve olisi 6–6,5 miljoonaa kuutiometriä, modernisoitu tehdas käyttäisi puuta suunnilleen nykyiset kolme miljoonaa kuutiometriä, arvioi Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen . Nykyinen tehdas käyttää sekä havuettä koivukuitua, ja molempia on tarkoitus käyttää jatkossakin. Stora Enso harkitsee Oulun paperitehtaan muuttamista kartonkitehtaaksi. Tämä lisäisi tehtaan vuodessa käyttämän havukuidun määrää reilut miljoona kuutiometriä, kertoo yhtiön metsäjohtaja Janne Partanen . Paltamoon biojalostamoa suunnittelee Kaicell. Yhtiön toimitusjohtajan Jukka Kantolan mukaan tehtaan vuotuinen puuntarve olisi kolme miljoonaa kuutiometriä havukuitua ja puoli miljoonaa kuutiometriä koivukuitua. Metsä Groupin lisäksi myös Kaidi suunnittelee biojalostamon rakentamista Kemiin. Yhtiön mukaan tehtaan vuotuinen puuntarve olisi vajaat kolme miljoonaa kuutiometriä, joka katettaiRiittääkö pohjoisen puu? Vaikka Pohjois-Suomen metsissä on hakkuumahdollisuuksia, kaikki suunnitellut investoinnit sinne tuskin mahtuvat. "Pohjoiseen kertyy koko ajan hakkuusäästöjä." Kirjanpainajat ylittivät epidemiarajan Kirjanpainajakannat ovat kasvussa. Luonnonvarakeskuksen seurantojen mukaan kannan epidemiaraja on ylitetty Etelä-Karjalassa Miehikkälässä ja Ruokolahdella, Kymenlaaksossa Jaalassa, Pirkanmaalla Punkalaitumella, Pohjois-Savossa Rautalammilla sekä Keski-Suomessa Jämsässä ja Jyväskylässä. Epidemiarajan ylittäminen tarkoittaa, että hyönteiset voivat iskeä myös terveisiin pystypuihin. Kannan kasvun taustalla on helteinen kesä. Lämpimän kesän takia seurantaa on jatkettava pitkälle syksyyn, jotta nähdään, kuoriutuuko vielä uusi sukupolvi. Hirvivahingoista voi ilmoittaa verkossa Metsäkeskus on päivittänyt Metsään.fi-sivustoaan. Uutena ominaisuutena palveluun on tullut hirvivahinkoilmoitusten tekeminen sähköisesti. Palveluun kirjauduttuaan metsänomistaja voi valita kartalta alueen, johon vahingot ovat kohdistuneet. Koska ilmoitukset tallentuvat palveluun, niitä voi palata myöhemmin selaamaan. Ilmoitusten tekeminen sähköisesti on tässä vaiheessa mahdollista vain metsänomistajille, toimijoille tämä mahdollisuus avautuu myöhemmin syksyllä. Avohakkuukielto-aloite eduskuntaan Kansalaisaloite avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla on ylittänyt 50 000 kannatusilmoituksen rajan. Se tarkoittaa, että ympäristöjärjestöjen käynnistämä aloite otetaan eduskunnan käsittelyyn. Asian käsittely jää kuitenkin seuraavalle, ensi keväänä valittavalle eduskunnalle. Avohakkuiden kieltäminen valtion mailla tarkoittaisi käytännössä jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä Metsähallituksen talousmetsissä. Tornatorilla vauhdikas alkuvuosi Metsätalousyhtiö Tornatorin alkuvuosi sujui kasvun merkeissä. Tammi-kesäkuun liikevaihto nousi neljänneksellä 52 miljoonaan euroon. Vertailukelpoinen nettotulos oli 22 miljoonaa euroa, kasvua kertyi peräti 46 prosenttia. Puun luovutusten määrä kohosi 1,7 miljoonaan kuutioon, mikä on 300 000 kuutiota enemmän kuin vuotta aiemmin. Metsäkanalinnuilla hyvä kesä Kanalintukannat ovat elpymässä. Riistakolmiolaskentojen mukaan metson (kuvassa), teeren ja pyyn kannat ovat nousseet edellisvuodesta 40 prosenttia ja riekkotiheys tuplaantunut, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Hyvästä kasvusta huolimatta todetut keskitiheydet ovat lähinnä tavanomaiset. Neljän miljoonan mahdollisuus Vuotuisten hakkuumahdollisuuksien ja vuoden 2017 hakkuiden erotus Lähde: Luke mäntykuitu 0,3 milj. m kuusikuitu 0,4 milj. m lehtikuitu 0,2 milj. m 0,9 Mm KAINUU 0,9 mäntykuitu 0,4 milj. m kuusikuitu 0,4 milj. m lehtikuitu 0,1 milj. m Mm POHJOIS POHJANMAA mäntykuitu 1,1 milj. m kuusikuitu 0,5 milj. m lehtikuitu 0,3 milj. m 1,9 Mm LAPPI KEMIJÄRVI KEMI PALTAMO OULU Metsäteollisuuden Pohjois-Suomeen suunnitteilla olevien investointien tuoma lisäys vuotuiseen kuitupuun tarpeeseen Yli kymmenen miljoonan tarve Metsäteollisuuden Pohjois-Suomeen suunnitteilla olevien investointien tuoma lisäys vuotuiseen kuitupuun tarpeeseen Yli kymmenen miljoonan tarve BOREAL BIOREF biojalostamo Kemijärvelle, 2,8 milj. m mäntykuitua, päätös loppuvuodesta 2018 METSÄ GROUP biotuotetehdas Kemiin, 3–3,5 milj. m havuja koivukuitua, päätös kesällä 2019 STORA ENSO Oulun paperitehdas kartonkitehtaaksi, 1 milj. m kuusikuitua, päätös vuonna 2019 KAICELL biojalostamo Paltamoon, 3 milj. m havukuitua, 0,5 milj. m koivukuitua, päätös viim. loppuvuodesta 2019 KAIDI biojalostamo Kemiin, 2,8 milj. m energiapuuta, korjuutähteitä ja metsäteollisuuden sivuvirtoja BOREAL BIOREF biojalostamo Kemijärvelle, 2,8 milj. m mäntykuitua, päätös loppuvuodesta 2018 METSÄ GROUP biotuotetehdas Kemiin, 3–3,5 milj. m havuja koivukuitua, päätös kesällä 2019 STORA ENSO Oulun paperitehdas kartonkitehtaaksi, 1 milj. m kuusikuitua, päätös vuonna 2019 KAICELL biojalostamo Paltamoon, 3 milj. m havukuitua, 0,5 milj. m koivukuitua, päätös viim. loppuvuodesta 2019 KAIDI biojalostamo Kemiin, 2,8 milj. m energiapuuta, korjuutähteitä ja metsäteollisuuden sivuvirtoja W ik im ed ia Co m m on s
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 30.8.2018 Riittääkö pohjoisen puu? siin pääasiassa energiapuulla, hakkuutähteillä ja metsäteollisuuden sivuvirroilla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Olli Salminen tosin arvioi, että Kaidikin joutuisi osin turvautumaan kuitupuun käyttöön. Metsien kasvu kiihtynyt Jos kaikki suunnitteilla olevat investoinnit toteutuisivat, kasvaisi kuitupuun vuotuinen tarve Pohjois-Suomessa yli kymmenen miljoonaa kuutiometriä. Sellaista lisäystä ei pohjoissuomalaisella puulla saa kestävästi katettua, sanovat Salminen ja Luken johtava tutkija Kari T. Korhonen . He huomauttavat kuitenkin, että metsien inventointituloksiin perustuvat laskelmat eivät kerro kaikkea. Pohjois-Suomen metsien kasvu on viime vuosina kiihtynyt, joten vuosien 1984–2013 keskimääräiseen kasvuun perustuvat laskelmat antavat todellisuuteen nähden maltillisia tuloksia. Lisäksi Pohjois-Suomeen kertyy koko ajan lisää hakkuusäästöjä. "Esimerkiksi Lapissa puuston vuotuisen kasvun ja poistuman erotus on tällä hetkellä noin viisi miljoonaa kuutiometriä. Lähes puolet metsistä on nuoria kasvatusmetsiä, joten hakkuumahdollisuudet kasvavat lähitulevaisuudessa", Korhonen sanoo. Samaa mieltä on Suomen metsäkeskuksen aluejohtaja Arto Sorri . "Kahden-kolmenkymmenen vuoden kuluttua Pohjois-Suomessa on tilaa useammalle tehtaalle kuin nyt on suunnitteilla." Oman haasteensa tilanteeseen tuo kuitenkin se, että myös tukkipuun hakkuiden pitäisi kasvaa, jotta kuitupuun hakkuumahdollisuudet olisivat täysimääräisesti käytettävissä. Keitele Groupin metsäpäällikkö Kari Wuolijoki ei näe tässä ongelmaa. "Monella sahalla sahataan tällä hetkellä läpimitaltaan melko pientä puuta. Jos sille tulee lisäkäyttöä, sahoilla vapautuu kapasiteettia suuremmille puille", hän sanoo. Oma kysymyksensä on myös se, miten kaukaa tehtaiden kannattaa puunsa hankkia. Käytännössä yläraja kulkee noin 150 kilometrissä. Neljän miljoonan mahdollisuus Vuotuisten hakkuumahdollisuuksien ja vuoden 2017 hakkuiden erotus Lähde: Luke mäntykuitu 0,3 milj. m kuusikuitu 0,4 milj. m lehtikuitu 0,2 milj. m 0,9 Mm KAINUU 0,9 mäntykuitu 0,4 milj. m kuusikuitu 0,4 milj. m lehtikuitu 0,1 milj. m Mm POHJOIS POHJANMAA mäntykuitu 1,1 milj. m kuusikuitu 0,5 milj. m lehtikuitu 0,3 milj. m 1,9 Mm LAPPI KEMIJÄRVI KEMI PALTAMO OULU Metsäteollisuuden Pohjois-Suomeen suunnitteilla olevien investointien tuoma lisäys vuotuiseen kuitupuun tarpeeseen Yli kymmenen miljoonan tarve Metsäteollisuuden Pohjois-Suomeen suunnitteilla olevien investointien tuoma lisäys vuotuiseen kuitupuun tarpeeseen Yli kymmenen miljoonan tarve BOREAL BIOREF biojalostamo Kemijärvelle, 2,8 milj. m mäntykuitua, päätös loppuvuodesta 2018 METSÄ GROUP biotuotetehdas Kemiin, 3–3,5 milj. m havuja koivukuitua, päätös kesällä 2019 STORA ENSO Oulun paperitehdas kartonkitehtaaksi, 1 milj. m kuusikuitua, päätös vuonna 2019 KAICELL biojalostamo Paltamoon, 3 milj. m havukuitua, 0,5 milj. m koivukuitua, päätös viim. loppuvuodesta 2019 KAIDI biojalostamo Kemiin, 2,8 milj. m energiapuuta, korjuutähteitä ja metsäteollisuuden sivuvirtoja BOREAL BIOREF biojalostamo Kemijärvelle, 2,8 milj. m mäntykuitua, päätös loppuvuodesta 2018 METSÄ GROUP biotuotetehdas Kemiin, 3–3,5 milj. m havuja koivukuitua, päätös kesällä 2019 STORA ENSO Oulun paperitehdas kartonkitehtaaksi, 1 milj. m kuusikuitua, päätös vuonna 2019 KAICELL biojalostamo Paltamoon, 3 milj. m havukuitua, 0,5 milj. m koivukuitua, päätös viim. loppuvuodesta 2019 KAIDI biojalostamo Kemiin, 2,8 milj. m energiapuuta, korjuutähteitä ja metsäteollisuuden sivuvirtoja MIKKO HÄYRYNEN J os metsäyhtiöillä joskus menee oikein hyvin, niin nyt menee. Tulokset ja liikevaihdot kasvavat ja jos jotain alkaa olla vähän, niin velkaa. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla kaikkien suurten yhtiöiden tulosprosentit nousivat kymmenen paremmalle puolelle. Tulosprosentit ovat huomattavasti korkeammat kuin mihin suurimmat sahaja levypuolen yhtiöt pääsevät. Stora Enso ja UPM ovat liikevaihdoltaan jokseenkin samankokoisia. Molemmat kannattavat hyvin, mutta UPM on tehnyt parempaa tulosta kausi kaudelta. Metsä Group eli oikeammin Metsäliitto Osuuskunta on liikevaihdoltaan puolet isommista. Äänekosken tehtaansa vauhtiin saanut konserni teki samantasoista tulosprosenttia kuin isompansa. Konsernin pörssiyhtiön Metsä Boardin tulos olisi ollut vieläkin parempi ilman kevään useita huoltoseisokkeja. Oulu, Kemi ja Uruguay Kun taseet ovat kunnossa, niin katse on investoinneissa. Nyt odotetaan, että tuleeko Stora Ensolta ilmoitus Oulun hienopaperikoneen muuttamisesta kartongille, korvataanko Metsä Groupin Kemin sellutehdas uudella biotuotetehtaalla ja päättääkö UPM rakentaa maailmanmitan sellutehtaan Urugyauhin. Vaikka tulokset olivat hyviä, niin myös odotukset olivat kovia eikä silloin mikään ole riittävästi. Tulosjulkistusten jälkeen UPM:n pörssikurssi nousi, Stora Enson ja Metsä Boardin kurssit laskivat. Reaktio kertoo, että suhdanteen taittumista pelkäävien instituutiosijoittajien sormi on jo myyntinapilla. Metsäyhtiöt suhdanteen harjalla Seuraavaksi katse on suunnattu investointeihin. Kovia tuloslukuja Keskeiset tunnusluvut, alkuvuosi 2018 (suluissa alkuvuosi 2017). Tuloksissa ovat mukana kertaluonteiset erät. Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board liikevaihto, milj. € 5 243 (5 025) 5 102 (4 946) 2 904 (2 451) 1 011 (919) tulos ennen veroja, milj. € 590 (309) 708 (557) 368 (237) 109 (80) tulosprosentti 11,2 (6,1) 13,8 (11,3) 12,6 (9,7) 10,7 (8,7) velkaantumisaste (netto), % 40 (49) 4,5 (12,9) 26 (45) 33 (45) henkilöstö 25 798 (25 999) 19 836 (20 096) 9 458 (9 469) 2 578 (2 581) JUSSI COLLIN V altioneuvosto on nimittänyt Luonnonvarakeskuksen (Luke) uudeksi pääjohtajaksi tekniikan tohtori Johanna Buchertin . Hän on viimeksi työskennellyt Luken tutkimusylijohtajana. Pääjohtajan viisivuotinen toimikausi alkaa syyskuussa. Ennen Lukeen tuloaan Buchert työskenteli muun muassa VTT:llä tutkimusjohtajana. Luken pääjohtaja vastaa tutkimuslaitoksen toiminnasta ja kilpailukyvystä, laitoksen kansainvälisen toiminnan vahvistamisesta ja toiminnan vaikuttavuudesta. Valtioneuvoston mukaan Buchertin kansainvälisesti tunnustettu tutkimustausta ja monipuoliset yhteistyöverkostot antavat tähän hyvät edellytykset. Lähivuosien tavoitteena on erityisesti vahvistaa Luken rahoituspohjaa ja osaamista niin, että tutkimuslaitoksen toiminta kehittyy ja toimintaedellytykset pysyvät hyvinä. ”Luke tähtää jatkossakin vahvaan elinkeinoelämäyhteistyöhön, kansainvälisen ja kansallisen yhteistyöverkoston vahvistamiseen sekä tutkimustoiminnan vaikuttavuuden lisäämiseen”, Buchert toteaa. Luken pääjohtajan paikka avautui viime keväänä, kun tuolloinen johtaja Mari Walls siirtyi Tampereen uuden yliopiston johtoon. Lukelle tuttu uusi johtaja Johanna Buchert siirtyy pääjohtajaksi Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtajan paikalta. Ve ik ko So m er pu ro
• 30.8.2018 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA ANNE HELENIUS, teksti JUHA OLLILA, kuva R ovaniemeläinen Minna Kurttila oli hankalassa raossa. Yli seitsenkymppinen isä halusi luopua vaivalla vaalimastaan metsätilasta, eikä kumpikaan Kurttilan nuoremmista sisarista halunnut tai kyennyt metsäkauppoihin. Isän vaativa katse kääntyi viisikymppiseen esikoiseen, jonka kiinnostus oli kuitenkin aivan toisaalla, muun muassa oman, vasta perustetun yrityksen pyörittämisessä. Minna Kurttila tuumasi: isä saisi sydänkohtauksen jo pelkästä ajatuksesta, että ukin sodan jälkeen saama asutustila ja sen ympärille hankitut metsät myytäisiin vieraalle. Toisaalta taiteen maisteri Kurttila itse oli työelämässään tottunut haasteisiin ja asiasta toiseen poukkoiluun. Niinpä hän päätti ryhtyä metsänomistajaksi. Hän myös alkoi pitää teemasta blogia Metsälehden verkkosivujen lukijoiden iloksi. Netistä toki löytyy runsaasti faktapainotteista asiaa uusille metsänomistajille, mutta: "Minua kiinnostaa, miltä metsänomistajuus tuntuu, kuinka se vaikuttaa perheen sisäisiin suhteisiin ja onnistunko ottamaan haltuun nollasta alkaen kaiken sen, mitä metsänomistajan pitää. Kuvittelen, että moni muukin pohtii samoja asioita." Maisemasta omaisuudeksi Metsälehden uusi blogisti Minna Kurttila kertoo, miltä metsänomistaminen tuntuu ja miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin. SUKU ON PAHIN , vanha sanonta tietää. Tokaisussa on perää, sillä suurimmat riidat saadaan yleensä aikaiseksi omaisuuden jakamisesta. Usein unohdetaan, että sukupolvenvaihdokset ovat muutakin kuin että verottajalle jätetään mahdollisimman pieni siivu tai että saaja tietää, mistä naapurin puoli alkaa. Tunnepuoli sivuutetaan kokonaan. Metsistään luopuva tuntee usein haikeutta ja surua, kun tila ei enää olekaan hänen. Luopuja voi olla huolissaan siitä, kuinka uusi sukupolvi suoriutuu urakasta. Metsät itselleen saava saattaa olla juuri se, joka ei niitä olisi suin surmin halunnut. Se, joka halusi, ei päässyt osingoille. Ja jos sukupolvenvaihdos tehdään kuoleman takia, tunteet myllertävät takuuvarmasti. Ehkä muutaman ajatuksen suominen tunneasioille jo ennakkoon saattaisi hillitä painekattilan poksahtamista? ANNE HELENIUS Tunteet pelissä "Kesälomalla ehtii rakentelemaan riukuaitoja eri puolille tiluksia." PUUNHALAAJA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Riukuaitaprojekti TUHANNET KANADALAISET ovat viime viikkoina jälleen joutuneet jättämään kotinsa metsäpalojen vuoksi. Maan länsiosissa tilanne on jo pahempi kuin ennätysvuonna 2017. Metsäpalot ovat aina kuuluneet pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle, mutta nyt niistä on tullut entistä yleisempiä ja rajumpia. Uutta on, että paloalueet eivät enää näytä metsittyvän kuten ennen. Yksi syy siihen on, että paljasta maata piiskaavat rankkasateet ovat myös yleistyneet. Suomessa on onneksi pitkään säästytty isoilta metsäpaloilta. Palonalkuja on runsaasti, mutta siihen nähden, kuinka paljon meillä on metsää, puustoa on palanut hämmästyttävän vähän. Viimeksi yli tuhat hehtaaria metsää tuhonnut suurpalo koettiin Kalajoella 1970. Ilmiöön on monta syytä alkaen koneenkuljettajien huolellisuudesta tiheään metsätieverkkoon. MYÖS METSIEN rakenne ehkäisee palojen leviämistä. Vuosikymmenen alussa silloinen Metsäntutkimuslaitos julkaisi yhdessä sisäministeriön pelastusosaston kanssa metsien paloriskeistä selvityksen, josta käy ilmi, että metsien syttymisja palamisherkkyyteen vaikuttaa hyvin moni asia. Myös metsien käsittelyllä on suuri merkitys. Karkeasti yleistäen selvityksessä todetaan, että hoidetut metsät eivät pala niin herkästi kuin hoitamattomat. Kun puustot ovat tasaikäisiä, tuli ei varsinkaan varttuneissa metsissä pääse helposti nousemaan tuhoisaksi latvuspaloksi. Myös pieni kuviokoko jarruttaa palojen leviämistä. KAIKESTA HUOLIMATTA myös meillä on viisasta varautua metsäpalojen yleistymiseen. Metsät kannattaa vakuuttaa ja palontorjunnasta pitää huolta. Toisaalta on tarpeen pohtia, Metsäpaloalue hyötykäyttöön ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi miten metsäluontoon kuuluvaa tulta voidaan hyödyntää hallitusti luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Kulotus on edelleen hyvä keino sekä metsänettä luonnonhoitoon. Sen lisäksi metsäpaloja voitaisiin käyttää hyödyksi nykyistä tehokkaammin. Asiaa edistäisi, jos palaneen metsän omistajalle olisi tarjolla helppo ja edullinen vaihtoehto esimerkiksi määräaikaiseen paloalueen suojeluun.
• 5 AJASSA / 30.8.2018 "Pitäisi jatkaa riukuaidan rakentamista, riukuja on sadoittain haalittuna kokoon. Pari kysymystä kokeneemmille tekijöille: Kannattaako hiillostaa pystytolpat? Lisääkö tuo oikeasti käyttöikää? Entäs puiden kuorinta? Talvella ja keväällä kaadetut kuuset vaikuttavat todella kuivilta jo nyt, maksaako vaivaa koettaa raapia niistä kuorta irti?" PUUNHALAAJA "Kyllä ne riu'ut aisata pitäisi. Alapään hiillostaminen on osoittautunut ihan kelpo keinoksi kestoa ajatellen." JÄTKÄ "Olen tehnyt itse riukuaidan tontin rajalle. Aisasin ne moottorisahalla, kun karsin riu’ut. Tuo hiillostaminen auttaa varmasti ja kannattaa tehdä. Itse olen joutunut uusimaan juuri pystytolppia, kun tyvet ovat lahonneet." METSURI-MOTOKUSKI "Meillä päin näkyy vieläkin todella vanhoja pisteaitoja. Ennen toiminut lehmäaitana, isävainaa teki muutamat. Niissä (kotipolttotervalla) kyllästetiin maan kanssa kosketuksissa olevat puut. Kasteltiin pää tervassa siltä osin, mikä meni maan alle. " ARTO "Nokeaminen ei riitä, vaan kuori saa palaa kokonaan pois (jos ei jo kuorittu). Riu’ut saisivat olla melko kuivia, että nopeasti käy. Onnistuu tohollakin, jos et halua nuotion kanssa turata. Tosin nuotion koosta riippuen useampikin pää menee samalla. Ja reilusti, esimerkiksi 20 senttiä maanpinnan yläpuolelle saakka. Muuten voi käydä niin, että lahoaa poikki maanpinnan tasalta, vaikka kovaa olisi ollut vielä maan sisällä. Väri tasoittuu kyllä, jos on kovin tarkkaa sen kanssa." RESERVUAARI-INDEKSI "Reservuaari-indeksin ohjeisiin se korjaus, että tolpat pitäisi hiillostaa kuoripäällisinä ja täysin tuoreina. Näin ne palavat vähemmän, mutta puu kuumenee enempi. Kysymys ei oikeastaan ole siitä, kuinka paljon niitä hiillostetaan. Kysymys on siitä, kuinka kuumaksi puuaine saadaan. Puun ei sinänsä tarvitsisi hiillostua lainkaan, mutta väkisinkin puu hiukan palaa eli siis hiillostuu. Jos joku keksii keinon pitää happi pois puun pinnalta, niin silloin kuumuus saadaan suuremmaksi ilman puun palamista." KORPITUVAN TANELI Kuka? Verkkokeskustelu: Vinkkejä aidantekoon MINNA KURTTILA ? ? Graafiseen suunnitteluun ja kirjoittamiseen keskittynyt yrittäjä ? ? 50-vuotias ? ? Kotoisin Pelkosenniemeltä, asuu Rovaniemellä ? ? Perheessä avomies, kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi sekä avomiehen lapset ja lapsenlapset ? ? Harrastukset ikebana ja lukeminen Perhe on paras Juuri metsäkaupat tehneellä Kurttilalla on paljon uutta opittavaa, sillä metsätyöt ovat tähän mennessä rajoittuneet nuoruuden halkosavotoihin – ja niistä pakoilemiseen. Nyt metsä on muuttunut maisemasta omaisuudeksi, joten Kurttila tuntee olevansa vastuussa paitsi metsän, myös luonnon hyvästä hoidosta. Onneksi apuvoimia ja hyviä neuvonantajia riittää. Paras tuki on oma isä, eläkkeelle jäänyt metsuri, joka vielä jaksaa ja haluaa tehdä töitä vanhimman tyttärensä metsässä. "Isä piti jo luennon siitä, kuinka puunmyynnissä ei pidä katsoa pelkästään hintaa, vaan pitää valita luotettava yhteistyökumppani, joka toimii laadukkaasti ja luontoa kunnioittaen." Kurttilan lapsista Mikko -poika on myös lupautunut metsätöihin, sillä hänellä on jo pikkuisen kokemusta raivauksista ja kemerahakkuista isänsä ja isäpuolensa metsissä. Talousasioihin Kurttila saa hyviä neuvoja oman ruokapöytänsä ääressä: avopuolisolla kun on omaa metsää eri puolilla Lappia. Hän osaa neuvoa verotukseen ja puukauppaan liittyen. Lappilaiselta Kurttilalta itseltään on turha kysyä omien hehtaarien määrää. "En kerro, en paljasta sitä blogissakaan. Se ei ole niissä tarinoissa oleellista, vaan se, miten tässä käy", Kurttila veistelee. LASTEN VIRREN KAUNIIT sanat soivat mielessäni, kun ajattelin vuoden vanhoja pikkuruisia kuusentaimia, jotka keväällä istutettiin. Toinenkin syy hartaisiin aatoksiini on: äsken kastettu tomera poika, lapsenlapseni, joka sukupolvien ketjussa edustaa 17:ttä polvea Alestalon tilalla. Eilinen ristiäistilaisuus on vielä päällimmäisenä mielessäni, hyväntuulinen päivänsankari siirtyi tyytyväisenä päiväunille isoisänsä kastamana komeaa nimeä kantaen. Tänä keväänä istutusalaa ei ollut kovin paljon, vajaa kaksi hehtaaria. Viime vuonna hyvin mätästetyt kuviot olivat hietamultaa ja runsasmultaista vanhan rantaniityn pohjaa. Rannanpuolelle rauduskoivua, tien yläpuolelle kuusta. Taimet tulivat yhteistyökumppanilta tilattuna, vielä vähän jäisinä yksivuotiaina paakkutaimina. Toimittajat tietävät jo, mihin tilaamani taimet laitetaan. Kaikki tuodaan omaan pihaan, aitan varjoisalle seinälle, niitä ei ripotella teiden varsille, siellä niille voi tapahtua mitä vaan. Avaan kantokolot laatikoista ja tarkistan sulamisvaiheen, sitten huolehdin, että taimet eivät pääse kuivumaan. Kastelukannulla vettä koloista sisään. Tänä vuonna kevätkuumalla taimet sulivat nopeasti, ne oli saatava maahan, kevätkosteus hupeni maasta ennätysvauhdilla. ENSIN HARMITTI, kun kuusentaimet olivat niin varsin pikkuruisia. Istutuksen jälkeen monistakaan taimista ei jäänyt maan päälle kuin muutama sentti. Siunailin, että uusiksi taitaa mennä. Kävin usein katsomassa istutusalaa, ensimmäinen kuukausi oli tuskaista odotuksen aikaa, kokeilin sormella maan kosteutta taimen vierestä. Ihme ja kumma, se tuntui kostealta ja taimet olivat hengissä. Kuiva kesä jatkui. Taimet sinnittelivät, löytyi kuollut kuusentaimi, koivutkin näyttivät kohtuullisilta, hengissä olivat. Taimet tulivat hyvin kastelluksi vielä ennen istutusta, luottometsuri istutti ne täsmälleen oikeaan syvyyteen ja hietamaan kapillaarinen imu huolehti lopusta. Heinäkuussa alkoi tulla paikallisia sateita. Pikkutaimet lähtivät virkeään kasvuun. Pitää paikkansa, että pienet taimet lähtevät rankoissa olosuhteissa paremmin, koska haihduttavaa neulasmassaa on vähän. Tosin heinän kanssa kamppailu tulee vastaan rehevillä mailla. Taimia tilatessa täytyy muistaa suunnitella, minkä kokoista taimiainesta mihinkin kohteeseen laitetaan. Taimien hoito ennen istutusta on tärkeää. On surullista nähdä aukkojen reunoilla kekallaan kiinniolevia haalistuneita pahvilaatikoita, jotka ovat sillä paisteisella puolella, eikä varjoa ole lähelläkään. Näistä laatikkoon kuivuneista taimista ei enää maahan pantaviksi ole, mutta lasku niistä tulee ja joskus niitä jopa istutetaan. KEVÄÄN ISTUTUSALA ON hakkuuaukko, jota olin kuusivuotiaana isän ja miesporukan mukana istuttamassa. Siinä oli tuulen runtelema tukkikuusikko, noin 350 kuutiota hehtaarilla. Tulevaisuudessa on mahdollista, että kun Kustaa Wilhelm on miehen iässä, hän voi myydä tästä laaturaudusta ja kuusitukkia. Näin tämä suomalainen perhemetsäyrittäjyys toimii. Taimi olen sun tarhassas RIITTA ALESTALO Kirjoittaja on iittiläinen agronomi ja metsänomistaja-yrittäjä. KOLUMNI Onko metsääsi palanut? Uusi kysymys: Oletko valmis maksamaan metsästämisestä? Gallup Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 84% Ei
• 30.8.2018 / AJASSA 6 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva V i i k ko e n n e n H-hetkeä FinnMetkon messukenttä Jämsänkoskella on vielä autio ja tyhjä. Sataa, mutta Korhonen esittelee innolla Komatsu Forestin näyttelyosastoa, ständiä. Vankka lautalattia on valmis, mutta sen päälle tuleva suuri messuteltta sekä koneet ja tietysti myös ihmiset puuttuvat. Suurille metsäkonevalmistajille Metko on rahallisestkin mittava satsaus – euroja palaa kuusinumeroinen summa. Poisjääminen ei silti ole vaihtoehto. ”Täällä on pakko näkyä. Iso konevalmistaja, kuten me, ei voisi tulla Metkoon pienellä osastolla.” Korhonen on ollut aina paikalla Metkossa. Tämän vuoden näyttely on lajissaan 17:s. Moni asia on muuttunut sitten ensimmäisen, vuonna 1987 järjestetyn näyttelyn. ”Tietysti näyttely on kasvanut alkuvuosista ja kansainvälistynyt, vaikka sillä saralla näyttelyjohdolla lienee vieläkin tehtävää. Näyttelyvieraiden käytöskin on siistiytynyt, mikä kuvastaa alan ammattimaistumista.” Virallisesti metsäkonenäyttelyn nimi on Finn-Metko, mutta metsäväen puheessa tapahtuma tunnetaan Metkona. Paljon työtä Suuri ja konekauppiasta miellyttävä muutos on, että viime kerroilla Metkossa on tehty tosimielellä kauppoja. Takavuosina näin ei ollut, eikä se ole itsestäänselvyys muilla isoilla konemessuilla. ”Esimerkiksi Ruotsin Elmia-messuilla ei kauppoja käydä samalla tapaa.” Metsäkonekauppiaille Metkoa edeltävä aika on työntäyteinen. ”Viimeiseen asti saa miettiä, ovatko kaikki yksityiskohdat kunnossa. Meillä on aika pieni porukka, jolla näyttely pystytetään” Silti tapahtuma on koko alalla odotettu. ”Tämä on meille suuri mahdollisuus esitellä koneita ja palveluita asiakkaille sekä tietysti myydä niitä. Metkosta on muodostunut metsäalan yhteinen tapahtuma, joten täällä tapaa valtavasti tuttuja. Ikävä vain, että juuri kenenkään kanssa ei ehdi kunnolla jutella.” Komatsu Forest esittäytyy Metkossa ensi kertaa ilman työnäytösaluetta. ”Suuri ihmismäärä työskentelevien metsäkoneiden lähellä on väkisinkin riski. Lisäksi paikalla oleva henkilöstömme voi entistä paremmin keskittyä asiakkaiden tapaamiseen ja kaupantekoon.” Kaikkien aikojen metsäkonebuumi Suurten metsäteollisuusinvestointien ja vireillä olevien suunnitelmien myötä myös metsäkoneala nauttii hulppeasta nosteesta. ”Alan näkymät ovat tuskin koskaan olleet yhtä hyvät kuin nyt.” Meneillään oleva metsäbuumi on siivittänyt Suomessa vuosittain myytävien metsäkoneiden määrän neljänsadan koneen tasolta viidensadan tuntumaan. Komatsu on säilyttänyt konebuumissa asemansa. ”Emme Suomessa pyri markkinajohtajaksi, mutta metsäkonekaupan kasvusta olemme saaneet osamme ja säilyttäneet markkinaosuutemme.” Perinteisesti metsäkonealan merkittävimmät uutuusesittelyt on tehty Ruotsin Elmiassa, mutta tällä kertaa niitä lienee luvassa myös Metkossa. Komatsulla on muutama iso uutuusteema, joihin yhtiö Metkossa panostaa. ”Kehittämämme vallankumouksellinen Smart Flow -kuormaimen ohjausjärjestelmä on helpottaa ja tehostaa kuljettajan työskentelyä. Lisäksi esittelemme Metkossa kahdeksanpyöräisen Komatsu 901 XC:n, harvennushakkuille tarkoitetun harvesterin. Uskon, että siitä tulee kaikkien aikojen suosituin koneemme.” Finn-Metko järjestetään 30.8– 1.9. Jämsänkoskella. ”Metkossa tapaa kaikki” Komatsu Forestin myyntijohtajalle Timo Korhoselle Finn-Metko merkitsee vuoden suurinta, mutta samalla mieluisaa savottaa. ”Emme Suomessa pyri markkinajohtajaksi." Kuka? TIMO KORHONEN ? ? 60-vuotias ? ? Metsänhoitaja, MMM ? ? Komatsu Forestin markkinointijohtaja ? ? Työskennellyt aikaisemmin mm. Koneurakoitsijaliitossa, Metsäkonepalvelussa sekä FAO:n apu laisasiantuntijana ? ? Naimisissa ? ? Harrastaa golfia ja metsätöitä ? ? Omistaa metsää Virroilla Komatsu Forestin myyntijohtaja Timo Korhonen on ollut mukana kaikissa Metko-näyttelyissä vuodesta 1987 alkaen. Näyttelyn alkaessa tämä näkymä on jo toisenlainen.
• 7 AJASSA / 30.8.2018 määrä ei saa olla liian pieni. Jos suurpetoja on alueella, hirvitiheyden tulee olla suurempi." Suurpetojen lisäksi alueellisia eroja hirvikantaan tuo pohjoisen karu luonto. Ravinnon vähäisemmän määrän vuoksi Lapissa hirvitiheys on Etelä-Suomea harvempi. Vahingot vs. metsästysmahdollisuudet Hirvikannan tiheydelle asetettiin viime keväänä uudet tavoitelukemat paikoin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Esimerkiksi Pohjanmaalla MTK ja paikalliset metsänhoitoyhdistykset julkaisivat yhteisen kannanoton, jonka mukaan metsänomistajien näkemys metsävahinkoihin nähden siedettävästä hirvikannasta sivuutettiin täysin. Tällä hetkellä esimerkiksi rannikkoalueille tavoitellaan neljän tai jopa viiden hirven tiheyttä tuhatta hehtaaria kohden. Erityisiä perusteita rannikon korkeammalle hirvikannalle ei luonnon näkökulmasta ole. "Rannikolla ei olosuhteiden puolesta tarvitse olla erilainen kanta kuin sisämaassa. Rannikolla on suotuisista olosuhteista johtuen suuri kantatiheys, ja sinne pakkautuu nuoria vaeltavia hirviä", Pusenius kertoo. Myös sisämaassa on monin paikoin alueita, joiden hirvitiheyslukema ylittää reilusti luonnon näkökulmasta elinkelpoisen kannan koon rajan. Suomen riistakeskuksen hirvilupatiedotteissa yhdeksi perusteeksi hirvikannan koolle asetetaan se, että "hirvenmetsästys säilyisi kaikLähde: Luonnonvarakeskus EH 1 3,9 3,00 Hirvitiheys, talvikanta 2018 (hirveä/ 1 000 ha) Hirvitalousalue Alueellisen riistaneuvoston keväällä 2018 asettama talvikannan tiheystavoite, yläraja (hirveä/1 000 ha) Kartan selite EH 2 KS?PS KS 1 KAS 1 KAS 3 LA 1 0,9 1,0 LA 2 2,9 1,4 LA 4 1,5 1,9 LA 5 2,7 2,0 LA 6 2,4 2,2 LA 7 2,2 2,3 LA 8 2,8 2,7 LA 9 2,3 2,5 OU 1 2,8 2,5 OU 3 3,2 3,0 OU 4 3,3 3,1 OU 5 3,2 3,1 Po 1 3,4 3,5 SA 1 4,1 3,4 SA 2 3,6 3,2 PH 1 3,9 3,0 SA-PH 3,3 3,2 VS-EH 2,4 2,3 VS 1 3,8 3,3 VS 4 3,3 3,5 EH 1 3,9 3,0 EH 2 3,1 3,0 EH 3 3,3 3,0 VS 2 5,4 5,5 VS 3 4,4 4,7 UU-EH 3,4 3,25 KAS-EH 3,4 3,0 KAS 2 3,4 3,0 KAS 3 4,4 3,0 UU 1 3,7 3,8 UU 3 5,3 4,5 UU 4 3,0 3,25 UU 2 5,0 5,0 PH 2 3,5 3,0 PK 1 2,3 3,0 KA 1 2,9 3,3 KA 2 3,1 3,0 KA 3 2,0 3,0 KA 4 3,0 3,0 PK 2 3,0 3,0 KS 1 3,8 3,0 KS 2 3,6 3,0 PK 3 2,3 3,0 PK 4 2,4 3,0 ES 1 2,8 3,0 KAS 1 3,7 3,0 ES-KAS 2,7 3,0 PK-ES 3,3 3,5 RP-PO 1 3,6 4,0 RP-PO 2 3,7 3,5 RP-PO 3 3,9 4,0 SA-PH-EH 3,0 2,9 KS-ES-EH 3,4 3,0 PS 1 2,8 3,5 KS-PS 3,4 3,0 PS 2 2,8 3,5 PS 3 3,3 3,5 OU 2 2,7 2,8 LA 3 0,8 0,9 VALTTERI SKYTTÄ H irvikannan koolle asetetut tavoitteet vaihtelevat rajusti eri puolilla Suomea. Erityisiä perusteita toisistaan reilusti poikkeaville hirvikantatavoitteille ei kuitenkaan monin paikoin ole. Luonnonvarakeskuksen (Luke) hirvieläintutkijan Jyrki Puseniuksen mukaan absoluuttista lukemaa luonnon näkökulmasta elinkelpoiselle hirvikannalle on vaikea sanoa, mutta hirvikanta olisi monin paikoin elinvoimainen pitkällä aikavälillä, jos hirvitiheys olisi jonkin verran päälle kaksi hirveä tuhannella hehtaarilla. "Reunaehtona tällaisen tiheyden toimivuudelle on, että hirvisonnien ja -lehmien jakauma on terve. Varttuneiden urosten Runsas kaksi hirveä riittäisi Etenkin rannikolle tavoitellaan korkeita hirvitiheyksiä, vaikka sisämaasta poikkeaville luvuille ei ole olosuhteiden puolesta perusteita. HIRVIKANTATAVOITE ? ? Kertoo, millaista hirvimäärää Suomen eri osiin tavoitellaan jahtikauden saalissaldon jälkeen. ? ? Alueelliset riistaneuvostot asettavat kolmivuotiskaudeksi. Edellinen tavoiteasettelu oli viime keväänä. ? ? Tavoitetiheys: hirveä/ 1 000 hehtaaria jokaiselle 59 hirvitalousalueelle. ? ? Kantatavoitetta on mahdollista muuttaa jokakeväisen tarkastelun yhteydessä. Lähde: Riistakeskus kialla mielekkäänä vapaa-ajan viettomuotona." MTK:n ehdotus hirvikannan tiheystavoitteeksi on Etelä-Suomessa 2,5–3 hirveä tuhannella hehtaarilla. "Kokemuksen mukaan hirvivahingot pysyvät hallittavalla tasolla, kun kannan tiheys on noin kolme hirveä tuhannella hehtaarilla. Pulmana tosin on, että yhden hirvitalousalueen sisällä on erilaisia hirvitihentymiä esimerkiksi rannikon ja sisämaan välillä", sanoo MTK:n Eteläja Keski-Pohjanmaan kenttäpäällikkö Mikko Syri . Jahti jatkuu tammikuulle Hirvenmetsästyskausi ei enää tänä syksynä pääty vuodenvaihteeseen, vaan hirviä voi kaataa ilman koiraa tapahtuvalla jahdilla tammikuun 15. päivään asti. Kesällä voimaan tullut asetusmuutos myös muun muassa lyhensi hirvien kiimarauhoitusta. Metsästysaikaa pidennettiin, jotta metsästäjät pystyvät käyttämään myönnetyt hirvenkaatoluvat entistä tehokkaammin, kertoo maaja metsätalousministeriön vanhempi hallitussihteeri Teemu Nikula . ”Jahdin loppupäähän haluttiin antaa mahdollisuus, että jos joillakin hirvitihentymäalueilla on pyyntilupia jäljellä, metsästäjät voivat vielä vaikuttaa tilanteeseen”, Nikula kertoo. Tavoitteissa ja hirvitiheyksissä suuria eroja Hirvikannan todellinen koko ja kantatavoite poikkeavat tällä hetkellä eniten toisistaan Inarissa ja Etelä-Kymenlaaksossa. Metsänomistajien kannanottojen mukaan hirvikannan tavoitekoko on asetettu metsävahinkoihin nähden liian suureksi mm. Pohjanmaalla, VarsinaisSuomessa ja Uudellamaalla. Fakta • Kuviotietojen keruu ja päivitys • Leimikkosuunnittelu • Mahdollisuus kuviorajojen muokkaukseen • Monipuoliset paikkatietoaineistot maastotyön tukena OTA YHTEYTTÄ JA PYYDÄ TARJOUS! Anssi Aalto: anssi.aalto@tapio.fi / 050 434 4802 tai Samuel Heinonen: samuel.heinonen@tapio.fi / 050 501 3463 tai Mikko Lumperoinen: mikko.lumperoinen@tapio.fi / 050 358 6020 www.tapio.fi/forestkit Katso uusi esittelyvideo! NYT SAATAVILLA TÄYSIN UUSI TAPIO FORESTKIT GO -MAASTO SUUNNITTELUSOVELLUS UUTTA! • Mahdollisuus offline-työskentelyyn • Toimii selaimella sekä Androidja WIN10-sovelluksella
• 30.8.2018 / AJASSA 8 MARIANNE MINKKINEN K eitele Group on uusinut Alajärven sahaansa 35 miljoonalla eurolla tämän ja viime vuoden aikana. Tuotanto uusilla laitteilla käynnistettiin elokuun lopulla. Investointiin kuuluivat uusi tehdashalli, sahatavaran tuorelajitteluja rimoituslaitos sekä kuivalajitteluja paketointilaitos. Lisäksi rakennettiin kuusi sahatavaran kuivauskanavaa ja lämpölaitos, joka käyttää purua ja kuorta. Uudistusten myötä Alajärven sahan sahatavaratuotanto liki kolminkertaistuu 300 000 kuutiometriin vuodessa. Se tulee olemaan Pohjanmaan suurin tukkipuun käyttöpiste. Täyteen tuotantovauhtiin päästään vuonna 2019, kertoo Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainio . Hän kutsuu sahaa "tulevaisuuden sahatavaratehtaaksi", jossa kaikki toiminnot tehdään automatisoidusti saman katon alla aina sahaamisesta paketointiin. Konsepti on sama kuin Keiteleen Kemijärven tehtaalla. Yhtiön tasolla sahatavaratuotanto kasvaa yli miljoonaan kuutiometriin, mikä tarkoittaa kymmenesosaa koko Suomen sahatavaratuotannosta. Männyn kysyntä kasvaa Alajärven sahalla sahataan ainoastaan mäntyä. Täydessä tuotantovauhdissa raaka-ainetta tarvitaan 660 000 kuutiota vuosittain. Puu hankitaan sadan kilometrin säteeltä. Alueella toimii Metsänhoitoyhdistys Suomenselkä, jonka toiminnanjohtaja Arto Alasen mukaan 660 000 kuutiota Alajärven saha korjaa Pohjanmaan hakkuusäästöjä Keitele Groupin uusittu saha liki kolminkertaistaa tuotantonsa. Se tietää hyviä markkinoita mäntytukille. "Sekä tukkipuun että kuitupuun käyttömäärät lisääntyvät paljon." on merkittävä määrä. Suomenselän yhdistys kattaa Alajärven, Ähtärin ja osan Alavutta, joissa vuosittainen mäntytukin hakkuusuunnite on noin 150 000 kuutiota. "Tästä hakkuumahdollisuudesta ei ole hyödynnetty kuin ehkä satatuhatta kuutiota. Aika monesta pitäjästä pitää kerätä puumäärät", Alanen sanoo. Kylävainion mukaan mäntytukkia riittää Pohjanmaalla sahan tarpeisiin hyvin. "Etelä-Pohjanmaalta ja Keski-Pohjanmaalta on lopetettu 10 pientä sahaa sekä isompia laitoksia, minkä takia tuotanto on vähentynyt noin 500 tuhannella sahatavarakuutiolla. Tukille ei ole ollut ostajia, joten Eteläja Keski-Pohjanmaalle on syntynyt merkittävät hakkuusäästöt", Kylävainio sanoo. Metsäkiinteistöjen hinnat nousseet Sekä Kylävainio että Alanen uskovat, että puuntarjonta lisääntyy alueella nyt, kun sille on kysyntää. Alasen mielestä Keiteleen sahan investointi on ehdottoman hyvä asia alueen metsänomistajille. "Keiteleen ja muiden yhtiöiden investointien ansiosta sekä tukkipuun että kuitupuun käyttömäärät lisääntyvät paljon. Se on näkynyt siten, että metsäkiinteistöjen hinnat ovat nousseet. Meillä on metsätaloudessa nyt hyvät näkymät vuosiksi eteenpäin. Tällaiset investoinnit takaavat puunkäyttöä pitkälle tulevaisuuteen." Alajärven saha tuottaa sahatavaraa asiakastilauksiin sekä konsernin omille jalostuslaitoksille, kuten liimapuutuotantoon. Keiteleellä 93 prosenttia tuotteista menee vientiin. Kohdemaita ovat muun muassa Japani, Korea ja Kiina. Alajärvi JUSSI COLLIN PONSSEN metsäkonetehtaan laajennus Vieremällä on avattu. Uusien tilojen myötä yhtiön tuotantotilat kasvavat vajaasta kolmesta hehtaarista neljään, mutta ennen muuta kyse on harppauksesta tuotantoteknologiassa. ”Uusi tehdas mahdollistaa laadun, joustavuuden, työturvallisuuden ja tuottavuuden voimakkaan kehityksen. Pystymme reagoimaan joustavammin markkinatilanteen muutoksiin ja varmistamaan metsäkoneiden tehokkaan asiakasvarioinnin sarjavalmistusolosuhteissa”, Ponsse Oyj:n toimitusjohtaja Juho Nummela kertoi. Kaikki Ponssen metsäkoneet valmistetaan Vieremällä. Tehtaan vihki viime perjantaina käyttöön elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.). Hän toi samalla esiin huolensa tutkimusja kehitysinvestoinneista. ”Jotta suomalaiset yritykset kykenevät jatkossakin tuottamaan maailmanluokan tuotteita ja palveluita, on julkisen vallan ja yritysten yhteinen vastuu lisätä TKI-panoksiaan", hän sanoi. Ponsse laajensi tuotantotilojaan Jämsä 30.8.-1.9. 8 www.finnmetko.fi www.kesla.com TUTUSTU KAMPANJAETUIHIN LÄHIMMÄLLÄ VALTRAJÄLLEENMYYJÄLLÄSI! SUOMALAISEN METSÄTEKNOLOGIAN MONIOSAAJA • Kotimainen, kestävä, luotettava tehokas. • 35 000 metsäperävaunua. • 50 000 kuormainta. • Markkinoiden laajin valikoima. • Koko maan kattava myyntija huoltoverkosto. Myynti ja huolto: agcosuomi.fi MONENLAISTA MAATA MYYNNISSÄ Lisätiedot ja kaikki kohteet ostamaata.fi
• 9 AJASSA / 30.8.2018 MIKKO RIIKILÄ, teksti ESA URHONEN, kuvat P yhärannassa Varsinais-Suomessa paloi heinäkuussa nelisenkymmentä hehtaaria metsää. Palon syttyessä alueen palokunnat olivat sidottuja syttyneiden palojen sammuttamiseen, mikä antoi tulelle etumatkaa ahmia metsähehtaareja. ”Pyhärannan oma VPK oli Eurajoella sammuttamassa metsäpaloa, sinne on täältä noin 50 kilometriä”, kylällä asuva Juha Johansson kertoo. Hän taisteli letkuin ja pumpuin pelastaakseen kotinsa metsäpalolta, ja kokemus oli rankka. ”Latvapalona tuli etenee käsittämättömän nopeasti.” Johanssonilta meni upea tukkimetsä Tuli levisi kymmenelle metsätilalle, joilta enimmillään paloi kymmenisen hehtaaria metsää. Vain kolmella tilalla on metsävakuutus. Anja Hyytiä ja Kirsti Kallio kuuluvat perikuntaan, jolta tuli tuhosi noin kahdeksan hehtaaria metsää, osin suvun vuonna 1951 kylvämää hakkuukypsää männikköä. Siskokset pohtivat metsän uudistamista. ”Kylvetään uudestaan." Veikko Johanssonilta meni upea tukkimetsä, jossa puuta oli yli 300 kuutiota hehtaarilla – sellaista ei meren rannassa yleensä näe. PYHÄRANNAN PUUT palavat toisenkin kerran 40 hehtaarin metsäpaloala olisi ekologisesti arvokas, mutta sen suojeluun ei näytä olevan houkuttelevaa tapaa. Niinpä kertaalleen palanut metsä päätyy muun muassa energiapuuksi. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Pyhäranta Lounametsä Haapajärvi Ranua Joensuu
• 30.8.2018 / AJASSA 10 Mahdollista voisi olla myös paloalueen lunastaminen valtiolle. Luonnonsuojeluviranomaiset tai järjestöt eivät ole lähestyneet alueen metsänomistajia, toisin kuin puunostajat ostotarjouksillaan. ”Alueen ihmiset ovat kokeneet ison onnettomuuden, emme lähde tyrkyttämään heille mitään. Odotamme metsänomistajien yhteydenottoja”, Mattila toteaa. Ely ei tyrkytä suojelua Pysyvästä suojelusta saatava korvaus on verotonta, mutta paloalueen suojelusta maksettava korvaus lasketaan tuhoutuneen puuston arvosta, joka muodostuu lähinnä energiapuusta. Paloalueen luontoarvoja ei korvausta hinnoitel taessa noteerata. Tapio Oy:n projektipäällikkö Lauri Saaristo ihmettelee korvausten laskentaperusteita. ”Mielestäni elyn pitäisi lyödä selkeästi energiapuusta saatavaa tuloa parempi tarjous pöytään, jos metsänomistaja on suojelusta kiinnostunut. Kannattaisi pyrkiä rauhoittamaan kohteet ainakin määräajaksi, jolloin vuosikymmenessä häviävä metsäpaloympäristö ehtisi toimimaan palolajien lisääntymisympäristönä.” Valtiollisen Metso-ohjelman vaihtoehtona voisi olla Pentti Linkolan nimissä perustettu Luonnonperintösäätiö, joka on lunastanut suojeltavaksi arvokkaita luontokohteita. Pyhärannan paloalueen omistajia myöskään säätiö ei ainakaan toistaiseksi ole lähestynyt. Toiminnanjohtaja Anneli Jussila ei Tellervo Rantala oli palon syttyessä matkoilla, kun tytär soitti metsien palavan. ”Palasin kiireesti, mutta poliisit eivät meinanneet päästää minua kotiini. Meiltä paloi kaksi hehtaaria. Äskettäin istutetun kuusikon tuli onneksi kiersi aivan reunoja hipoen.” Metsänhoitoyhdistys Lounametsän mukaan puustoa tuhoutui 7 000 kuutiota. Metsäasiantuntija Markku Haapaniemi laskee menetyksiksi lähes 400 000 euroa. Poliisi tutkii palon syttymissyytä. Vielä siitä ei ole varmuutta, mutta tiedetään, että alueella korjattiin puuta juuri ennen palon syttymistä. Paloalueen pohjoispuolelle ehdittiin hakata toista kilometriä pitkä ja 40 metriä leveä palokuja, jota ennen palo toki saatiin sammumaan. Palopäällikön määräyksestä tehtyä palokujaa oli hakkaamassa seitsemän hakkuukonetta. Palokujalta kertynyt puusto on jo korjattu ja myyty. Onni vai onnettomuus? Metsäluonnon suojelijoille metsäpalo oli mieleen. Tuli luo havumetsiin elinympäristöjä palaneeseen puuhun mieltyneille uhanalaisille eliölajeille. Haapaniemi on esitellyt metsänomistajille Metso-ohjelman mukaista pysyvää suojelua vaihtoehtona paloalueiden jälkihoitoon. ”Pyrimme etsimään asiakkaillemme parhaan taloudellisen ratkaisun. Suojeluvaihtoehto on joka tapauksessa selvitettävä ensimmäisenä, koska hakkuiden alettua se ei enää onnistuisi.” Varsinais-Suomen ely-keskuksen Olli Mattilan mukaan alue voitaisiin suojella Metso-ohjelman mukaisesti. Kyseeseen voisi tulla määräaikainen tai pysyvä suojelu niin, että metsä jää maanomistajalle. "Poliisit eivät meinanneet päästää minua kotiini." Metsäasiantuntija Markku Haapaniemi ja palossa metsää menettäneen perikunnan osakas Kirsti Kallio pohtivat, mitä tuhoutuneelle metsälle tehdään. Palon syttyessä lähiseudun palokunnat oli sidottu jo syttyneiden palojen sammuttamiseen, joten tuli pääsi leviämään. ”Palo yhdisti kylää, kodeistaan evakuoiduille tarjottiin innolla majoitusta”, muistelee Kirsti Kallio Metsäammattilaisena työskennelleeltä Veikko Johanssonilta paloi upea tukkimetsä.
• 11 AJASSA / 30.8.2018 suoraan ota kantaa, millä ehdoin Pyhärannan paloalue voitaisiin suojella. Hän korostaa, että ei-valtiollisena toimijana luonnonperintösäätiö pystyy tekemään luoviakin ratkaisuita, joissa myös luontoarvot voitaisiin ottaa huomioon. ”Lähtökohtana meilläkin on esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen tekemä puustoarvio.” Energiapuusta saa 20 euroa kannolla Suojeluviranomaisten empiessä ovat puun ostajat kilvan liikkeellä. Lounais-Suomessa on suuria puuta käyttäviä voimalaitoksia, joille paloalueen nokeentunut puu kelpaa polttoaineeksi. Sellutai paperitehtaille nokipuu ei kelpaa. Samasta syystä paloalueen tukit eivät juuri kiinnosta alueen sahoja, koska sahojen sellutehtaille toimittamissa hake-erissäkään ei saa olla nokea. Pyhärannan naapuripitäjässä Laitilassa toimiva sahayritys Kuusisto Group on silti kiinnostunut jalostamaan paloalueen tukkeja. ”Emme mekään niitä voi sahata. Pylväskyllästämöllä voimme sen sijaan jalostaa osan paloalueen puista samalla kun pahimmin palaneet tukit haketetaan polttoaineeksi voimalaitoksellemme”, Kuusisto Groupin hallituksen puheenjohtaja Pekka Kuusisto kertoo. Kuusisto hankkii puunsa muun muassa metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun välityksellä. Ruotsissa paloi tänä kesänä 25 000 hehtaaria metsää, Suomessa vain reilut tuhat hehtaaria, vaikka säät meillä ja länsinaapurissa olivat yhtä helteisiä. Ruotsissakaan metsien ei anneta palaa, vaan palot pyritään sammuttamaan samaan tapaan kuin meillä. Stora Enson keräämän suomalaisjoukon mukana Ruotsin paloja sammuttamassa ollut metsäasiantuntija Veli-Matti Salmi kertoo, että Ruotsin syrjäseudut ovat harvaan asuttuja, metsät laajoja ja tiestöä vähän. Palojen havaitsemiseen kuluu aikaa ja sammutustyö on hidasta. ”Palo, jota olimme sammuttamassa, oli syttynyt viikko ennen kuin sitä huomattiin. Mäkisessä maastossa tuli etenee nopeasti. Tuli tuhosi sillä kohteella noin tuhat hehtaaria metsää ja lähistöllä oli useita muitakin suuria paloja.” Ruotsin palot toista luokkaa "Elyn pitäisi lyödä energiapuuta parempi tarjous pöytään." 500 1000 1500 2000 2018 Metsäpaloja, kpl Palanut metsäala, ha Vuosikymmenen metsäpalokesä Metsäpalot Suomessa 2009 2018 200 400 600 800 1000 1200 Lähde: XXX keskim. metsäpaloala, ha 0,40 0,44 0,37 0,48 0,21 0,32 0,53 0,19 0,33 0,52 0,62 -09 2009 2011 2013 2015 2018 -11 -13 -15 -18 Ke sk im ää rin Keskimäärin Energiapuun ostajat ovat jo lähestyneet Pyhärannan paloalalla metsää omistavia. Puista on syntymässä pienimuotoista kilpailua, joka on nostanut energiapuun hinnan tavallista korkeammaksi. Metsänhoitoyhdistys Lounametsän kanssa alueen puista kilpailevat ainakin Biowatti, yksityinen energiapuun hankintayritys Kumeko Oy sekä Vapo. ”Karsitusta energiapuusto voidaan maksaa 30 euroa kuutiolta tienvarressa”, Kumekon toimitusjohtaja Mikko Kuuminainen kertoo. Tämä johtaa järeissä metsissä noin 20 euron kantohintaan. L&T Biowatin metsäpalvelupäällikkö Heikki Vesterin mukaan alueen metsänomistajille on jo lähetty ensimmäisiä ostotarjouksia. Myös Biowatti pyrkii erottelemaan paloalan puut niiden myyntiarvon mukaan. ”Pyrimme siihen, että vähiten vaurioitunut osa puustosta voitaisiin saada tukkina talteen.” Metsänhoitoyhdistys Lounametsän Haapaniemen mukaan paloalueen tukeista voidaan saada noin viisi euroa parempi kantohinta kuin energiapuusta. Metsäpalojen tappamia tai vahingoittamia puita ei tarvitse kiirehtiä pois metsästä tuholaisvaaran torjumiseksi ennen kevättä. Tuhoutuneesta puustosta 90 prosenttia on mäntyä. Paloalueen hakkuita ei vielä ole suunniteltu, joten myöskään hakkuiden luonnonhoidollista puolta, esimerkiksi säästöpuiden sijoittelua ei ole mietitty. Paloalojen uudistamiseen sen sijaan on tarjolla varmaksi tiedetty keino. ”Meillä on käytössä äeskone, jolla paloalalle voidaan kylvää männyn siemeniä. Kylvö voitaisiin periaatteessa tehdä myöhään syksyllä, jolloin lepotilassa olevat siemenet talvehtivat maassa”, Lounametsän metsäasiantuntija Kari Laiho kertoo. Palon leviäminen pysäytettiin palokujalle. Santtion kylä säästyi tulelta suotuisasta suunnasta puhaltaneen tuulen ansiosta. Ju ha Sin isa lo
• 30.8.2018 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 2018 2017 2016 Puutavaralaji määrä kantohinta myyntitulo m 3 €/m 3 € kuusitukki 430 72 30 960 mäntytukki 110 70 7 700 koivutukki 5 40 200 mäntykuitu 30 20 600 kuusikuitu 140 20 2 800 koivukuitu 15 20 300 Yhteensä 730 42 560 TUORE PUUKAUPPA SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva P itääkö metsänomistajan olla huolissaan, jos omalta leimikolta löytyy puunkorjuun jälkeen suuri määrä eri mittaisia järeitä puunpätkiä, lumppeja? ”Lumppeja tehdään tukkikokoisista rungoista yleisimmin puun tyvellä olevan lahon tai lengon vuoksi. Tavoitteena on saada arvokas tukkiosa myös metsänomistajan näkökulmasta mahdollisimman tarkasti talteen”, kuvailee metsäneuvoja Aarne Jalkanen Päijänteen metsänhoitoyhdistyksestä. Lumppien tekemisestä on Jalkasen mukaan vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta, sillä jokaisen leimikon puusto on erilaista. Hän on valtakirjakauppojen puunkorjuuta valvoessaan havainnut, että ”lumppausherkkyys” on enemmän kuskikuin puunostajakohtainen asia. ”Hakkuukoneenkuljettajalla pitää olla kyky arvioida, minkä verran puiden tyvestä on kullakin kohteella taloudellisesti järkevää lumpata. Systemaattisesti ei tyvistä pidä lähteä tekemään lahokuitupölkkyä.” Jopa kaksi metriä palstalle? Jalkanen laskee, että tukkirungon tyveltä voi olla taloudellisesti järkevämpää lumpata palstalle jopa kaksi metriä, kuin tehdä tyvestä kolmen metrin lahokuitupölkky, jos rungon jatkosta saadaan lumppauksen avulla tehtyä tukki. ”Tämä kaava pätee karkeasti, kun tukin hintana käytetään 55:tä euroa ja kuidun 20:tä euroa. Päätehakkuulla tukkipuun ja lahokuidun hintaero on tällä hetkellä käytännössä vielä selvästi suurempi.” Hakkuun jälkeen palstalta löytyvien lumppien määrän perusteella katkonnan onnistumista on Jalkasen mukaan vaikeaa arvioida. ”Mutta jos lahokuitukasaan on päätynyt paljon tervettä puuta, ei Kannattaako lumpata? Hylkyleikkojen eli lumppien tekemisestä päättää hakkuukoneenkuljettaja. Reilukin lumppaus kannattaa, jos rungon jatkosta saadaan tehtyä tukki. ”Lähes aina lupa heltiää." MIKKO HÄYRYNEN STORA Enso tehostaa omaa suoraa puunhankintaansa ja rekrytoi tänä vuonna yhteensä 25–30 henkilöä ostotoimintaansa. Uusia toimistoja ei kuitenkaan perusteta. Metsäpäällikkö Janne Partasen mukaan suorat puunostot kasvavat kymmenellä prosentilla, mutta puunhankinnan kokonaismäärä ei nouse. Hän ei kuitenkaan avaa tarkemmin, mitkä hankintakanavat samalla supistuvat. Metsäosasto toimittaa Stora Enson tehtaille ja eräille yksityisille sahoille kotimaassa 22 miljoonaa kuutiometriä puuta. Valtaosa tulee suoralla puunhankinnalla, pienemmät määrät yhtiöiden välisenä kauppana, metsänhoitoyhdistysten kautta ja tuontipuuna. ”On nähty, että ostomääriä yksityismetsistä on mahdollista kasvattaa. Digitaalinen puukauppa kehittyy, mutta sen rinnalla on edelleen tarvetta henkilökohtaiselle palvelulle”, Partanen sanoo. Stora Enso kasvattaa puunhankintaa Kohde: Kuusivaltainen uudistusleimikko EteläKarjalassa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Kaupan koko: 730 m 3. Leimikko: Uudistushakkuuta 2,9 ha. Ostotarjouksia: Viisi, joissa parhaan ja huonoimman tarjouksen ero oli 2 960 euroa. Ostaja: Iso metsäyhtiö. Muuta: Kaupan ratkaisi paras hinta. Lisäksi hakkuutähteiden korjaaminen ja hyvät kokemukset kyseisen yhtiön tukin katkonnasta vaikuttivat päätökseen. Paras hinta ratkaisi
• 13 AJASSA / 30.8.2018 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat s 61,05 s 64,78 ? 46,20 s 17,63 s 19,70 s 16,91 s 24,70 s 26,61 Uudistushakkuu s 63,36 s 66,19 s 48,54 ? 19,84 s 21,46 ? 18,69 s 28,46 ? 28,93 Harvennushakkuu s 52,52 s 53,53 s 39,21 s 16,45 s 16,37 s 16,06 s 22,30 s 22,42 Ensiharvennus ? 42,52 ? 42,85 s 13,27 ? 12,52 s 13,01 s 18,35 Hankintahinnat ? 60,75 s 61,98 s 48,86 ? 29,59 s 31,69 ? 30,86 ? 37,14 s 36,59 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 63,34 s 66,79 ? 43,19 s 17,91 ? 20,13 s 17,45 s 25,32 ? 31,55 Uudistushakkuu s 65,68 s 67,85 s 44,95 s 19,18 ? 21,27 s 18,75 s 28,57 ? 34,44 Harvennushakkuu s 56,94 s 56,18 s 39,21 s 17,38 s 16,76 s 16,76 s 23,03 ? 23,60 Ensiharvennus ? 13,77 ? 14,21 Hankintahinnat ? 62,47 ? 63,94 s 30,18 ? 32,19 s 31,89 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 63,27 s 65,96 s 43,86 ? 17,81 s 20,34 s 16,98 s 25,67 s 28,46 Uudistushakkuu s 65,25 s 67,06 s 45,53 ? 19,96 s 22,14 ? 18,14 ? 32,13 s 32,90 Harvennushakkuu s 54,43 ? 54,04 s 38,16 ? 16,55 ? 15,79 s 16,41 ? 22,89 ? 22,63 Ensiharvennus s 13,9 s 12,9 s 13,28 Hankintahinnat s 60,92 s 62,16 ? 46,49 s 31,05 s 31,82 s 31,04 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 59,11 s 61,94 ? 42,63 ? 17,14 s 18,38 s 16,40 ? 22,58 s 24,30 Uudistushakkuu ? 61,52 s 63,75 ? 45,46 ? 19,25 ? 20,65 s 18,43 s 25,90 s 26,35 Harvennushakkuu ? 50,54 s 50,95 ? 37,88 ? 16,34 s 15,89 s 16,22 ? 21,83 s 21,83 Ensiharvennus s 12,31 s 10,92 s 12,59 Hankintahinnat ? 59,20 s 60,57 s 48,61 ? 29,11 s 30,77 ? 30,99 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 56,91 ? 56,53 ? 17,42 s 18,87 ? 16,90 s 25,10 ? 25,85 Uudistushakkuu s 59,31 ? 58,68 ? 20,17 s 20,71 ? 18,95 s 28,55 ? 28,06 Harvennushakkuu s 48,72 s 49,10 s 15,57 s 13,34 ? 15,42 s 22,04 s 21,73 Ensiharvennus ? 11,66 Hankintahinnat s 58,98 s 55,27 ? 28,64 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 50,29 s 50,21 s 17,05 s 15,63 s 23,6 Uudistushakkuu s 52,39 s 51,54 s 19,33 s 18,26 Harvennushakkuu s 46,99 s 44,32 s 15,43 s 13,57 s 22,2 Ensiharvennus Hankintahinnat s 58,83 s 64,19 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 64,55 ? 66,62 s 51,57 s 19,08 s 20,16 s 17,38 s 25,28 s 29,61 Uudistushakkuu s 66,32 ? 68,00 s 53,70 ? 21,54 s 22,81 ? 19,16 s 29,77 s 32,97 Harvennushakkuu s 56,30 s 56,23 s 41,95 s 18,19 s 17,14 ? 16,82 s 23,87 s 25,16 Ensiharvennus ? 13,94 ? 13,24 ? 13,58 Hankintahinnat s 62,71 ? 62,07 s 51,08 s 31,79 s 32,49 ? 32,38 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA puukaupan vähäisyyden vuoksi luvut puuttuvat KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Tyvestä sahattava hylkyleikko eli lumppi jää tavallisesti palstalle metsänomistajan omaisuudeksi. Mikäli päätehakkuulta kerätään hakkuutähteet, puidaan lumpit yleensä hakkuutähdekasoihin. asian suhteen ole välttämättä toimittu järkevästi.” Kokemus opettaa lukemaan puustoa Hankasalmelaisen Konetyö Puntasen yrittäjä Tomi Puntanen sanoo tekevänsä lumppeja varsin herkästi. ”Kokemuksen myötä erilaiset leimikkokohtaisesti toistuvat lahotyypit oppii tunnistamaan hyvin. Usein laho loppuu säännöllisesti esimerkiksi 50 sentin päässä tyvestä, jolloin kahdella 30 sentin leikolla pelastetaan pitkä pätkä tukkipuuta.” Puntanen kysyy mahdollisuuksien mukaan lumppien tekemisestä mielipidettä myös metsänomistajalta. ”Lähes aina lupa heltiää. Moni metsänomistaja myös kannustaa lumppaamaan rohkeasti, koska he ymmärtävät asian vaikutuksen tukkisaantoon.” ”Lumpeilla voi nostaa tukkisaantoa” Metsä Groupissa apteerauksesta vastaava apulaispäällikkö Toivo Vehmaanperä kertoo, ettei yhtiössä ole käytössä yksiselitteistä ohjetta hylkyleikkojen tekemiseen. ”Otamme tukkiosan mahdollisimman hyvin talteen, ja teemme lumppauksia etenkin tukkisaannon parantamiseksi. Kuljettajan ammattitaito kertoo yleensä nopeasti, mikä on kullakin kohteella paras toimintatapa.” ”Joskus pahasti maannouseman aiheuttamasta lahosta kärsivällä leimikoilla voi olla metsänomistajan kannalta järkevämpää tehdä lahokuitupölkky kuin lumppaus.” Miten menetellään runkohintakaupoissa? Runkohintakaupoissa rohkea hylkyleikkojen tekeminen antaa ainakin teoriassa ostajalle mahdollisuuden nostaa hakkuusta kertyvän tukkipuun jalostusarvoa. ”Käytännöt lumppauksen suhteen ovat samanlaiset kaikissa kauppatyypeissä. Runkohintakaupoissa sovimme aina myyjän kanssa etukäteen kirjallisesti siitä, millaisissa tilanteissa lumppeja voidaan tehdä”, kertoo hankintaesimies Ossi Sormunen Keitele Groupilta. Sormusen mukaan runkohintakaupoissa on tarvetta lumppien tekemiselle varsin vähän, koska runkohintakauppoja solmitaan yleensä puustoltaan keskimääräistä laadukkaammista leimikoista. ”Hakkuukoneenkuljettajan osaaminen on aina avainasemassa. Otamme myös tarvittaessa metsänomistajaan yhteyttä heti hakkuun aikana, jos esimerkiksi lahon osuus on poikkeuksellisen suuri.”
• 14 30.8.2018 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO MIKKO HÄYRYNEN, teksti TIMO HARTIKAINEN, kuvat E nsiharvennuksen aika on, kun nuori metsä alkaa ikään kuin sulkeutua ja rupeaa tuntumaan, että täällähän on jo hyvinkin myytävää. ”Jos männyllä vihreän latvuksen osuus menee alle puoleen puun pituudesta, niin ensiharvennuksella on jo kiire”, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsäasiantuntija Veli-Matti Komu sanoo. Jos alempi oksisto ehtii kuivua ja männyistä tulla tupsulatvaisia, niin kasvu kärsii ja elpyminen on hidasta. Kuusella vihreää oksistoa saa olla reilummin. ”Kuusella ei ole samalla tavalla vaaraa, että puu menisi pilalle, vaikka ensiharvennus hieman viivästyisi. Kasvu elpyy hetikohta kun tilaa annetaan.” Susipuut pois, laatupuille tilaa Komun kokemuksen mukaan Savotan alueella Pohjois-Savossa tavallinen ensiharvennusikä on 25 vuotta – rehevillä pohjilla vähän aiemmin, karuilla vähän myöhemmin. Hoidetussa koivikossa voidaan päästä 20 vuoteen. ”Hyvällä taimikonhoidolla ja ennakkoraivauksella ensiharvennusta voi jonkin verran siirtää, jolloin puusto järeytyy ja puukauppatilikin on suurempi.” Ensiharvennus on ennen kaikkea laatuharvennus. Tarvittaessa oksikkaat susipuut poistetaan ja annetaan tilaa pienemmille, mutta laadukkaammille rungoille. Ensiharvennuksessa puiden pituus on 12 metristä ylöspäin ja rungon passeli koko 80–100 litraa, jolloin rinnankorkeusläpimitta on 13–15 senttiä. Ensiharvennuksen jälkeen männikön runkoluku on 1 000–1 200 runkoa hehtaarilla. Kuusta voi harventaa reilummin ja rauduskoivun jopa 800 rungon hehtaaritiheyteen. Harvennusvoimakkuutta voi hahmottaa mielessään siten, että jos istutustiheys on ollut 2 000 tainta, niin siitä reilu kolmannes tai jopa puolet pois. Taimikonhoidossa pitää raaskia ottaa Ensiharvennuksen hakkuumahdollisuudet luodaan taimikonhoidossa. KoJoko on ensiharvennuksen aika? Ensiharvennus ei ole vain taimikonhoidon jatke, vaan jo varsin kookkaan puuston myyntihakkuu. "Ensiharvennus on ennen kaikkea laatuharvennus." 1. Puuston ikä noin 25 vuotta 2. Puuston pituus 12–17 metriä 3. Rinnankorkeusläpimitta 13– 15 senttiä, jolloin runkojen tilavuus 80–100 litraa 4. Kertymä hehtaarilta 35–50 kuutiota 5. Leimikon minimikoko noin sata kuutiota eli reilu kaksi hehtaaria Kertaalleen hoidettu taimikko on lähtenyt hyvään kasvuun vesakosta vapaana, mutta taimikko on jäänyt liian tiheäksi kuten usein nuukan isännän jäljiltä. Veli-Matti Komun neuvo on, että raivaussaha käyntiin ja ennakkoraivaus. Ensiharvennusleimikon strategiset mitat Katso VIDEO ensiharvennuksesta Metsälehden verkkosivuilta!
• 15 METSÄSTÄ / 30.8.2018 mu korostaa, että silloin pitää raaskia ottaa puuta pois. ”On väärää ajattelua, että kasvattamalla tiheää taimikkoa saisi ensiharvennuksessa isomman tilin. Tiheä, riukuuntuva kasvatusasento ei tuota ainespuuta.” Etenkin männiköissä taimikonhoito on taiteilua – toisaalta pitää raaskia ottaa riittävän harvaksi, toisaalta voi olla tarpeen jättää särkymävaraa hirvituhojen varalta. Ja jos hirvituhoja ei tulekaan, tarvitaan taas raivaussahaa. Taimikon tavoitetiheys on sama kuin istutuksessa eli 2 000 runkoa hehtaarilla. Runkojen etäisyys on silloin syllän verran. Jos jostakin kohtaa puuttuu puu, niin siinä saa kasvaa vaikka hieskoivu. Rauduskoivu istutetaan ja hoidetaan harvempana, 1 600 rungon tiheydessä. Etenkin omatoimisen taimikonhoidon helmasynti on, että jätetään liian tiheäksi. Asian voi korjata ennakkoraivauksessa. Ennakkoraivaus usein kaupan edellytys Hoidettukin taimikko vitikoituu uudestaan ensiharvennukseen mennessä. Vitikoituminen ei haittaa kasvua, mutta vie näkyvyyden. Korjuussa hakkuupään sovittelu rungon tyvelle on kuin pimeässä kopelointia. Jäävän puuston runkovaurioita tulee vääjäämättä ja hakkuun jälki on muutenkin rumaa. Ennakkoraivaus on lähes välttämätön jos korjataan kesäaikana. Monessa kaupassa on ehtona, että ensiharvennukset ostetaan ennakkoraivattuna. ”Ennakkoraivauksen voi tehdä vaikka viisikin vuotta ennen ensiharvennusta. Silloin sen kanssa ei tule kiire, kun on puukaupan aika.” Ennakkoraivaus on yleensä nopeampaa kuin taimikonhoito, mutta saattaa silti viedä hoitamattoman metsän ensiharvennustilistä leijonanosan. ”Puukauppatili saattaa olla selvästi alle 500 euroa hehtaarilta, ja ennakkoraivauksen työnmenekki on päivä.” Kysyntä on kohentunut Ensiharvennus ei ole helpoimpia myytäviä, mutta kuitupuun kysyntä on parantunut. Komun mukaan menekki on nyt kohtuullisen hyvä ja hinnatkin nousseet. Kaupaksi kelpaavan leimikon minimikoko on noin sata kuutiometriä eli vähintään pari hehtaaria. Usein ensiharvennukset myydään metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluna. ”Jos tehdään valtakirjakauppa, niin yhdistys voi niputtaa useiden metsänomistajien leimikoita samaan kauppaan, jolloin tarjouspyyntöön saadaan volyymia.” Jos samalla on tarjota järeämpiä kuvioita, niin se parantaa sekä ensiharvennuksen että järeiden, mutta pienialaisten kuvioiden menekkiä. Ensiharvennusten kuitupuun hinta on noin kolmanneksen alempi kuin päätehakkuulta tulevan. Kun hakkuukertymä on 35–50 kuutiota, liikkuu Pohjois-Savossa kantorahatulo hehtaarilta 400:n ja 700 euron välillä. Aukkopaikkoihin käy hieskoivukin. Etualan raita on jätetty tuomaan monimuotoisuutta ja matalakasvuisena siitä ei ole haittaa kasvatettavalle puustolle. Ennakkoraivattua ja raivaamatonta. Ensiharvennus on nimensä mukaisesti harvennus ja sitä ennen tehdään taimikon ja nuoren metsän hoidoksi luettavia töitä. "Männiköissä taimikonhoito on taiteilua." Kun taimikonhoidossa hoidetaan ja harvennuksessa myydään hoidettua, niin ensiharvennus on siltä väliltä tai vähän kumpaakin, ja siinä on sen vaikeus. Ensiharvennus pitäisi tehdä kun puusto on kypsää, eikä sitä saisi vetkuttaa liian pitkälle. Jotain pitäisi ymmärtää lähelle menevistä työlajeista eli energiapuusta ja nuoren metsän hoidosta. Ja ennen kaikkea markkinoista. Jokainen uudistusala varttuu ensiharvennukseen, mutta jokainen ensiharvennus ei ajoitu menekin kannalta otolliseen aikaan. Ensiharvennuksen tulovirta on pieni, mutta maksun puolelle ei sentään joudu. Ensiharvennuksella ei oikeasti tee tiliä kukaan, paitsi Kiina-vetoisella sellusuhdanteella ratsastavat metsäyhtiöt. MIKKO HÄYRYNEN Vähän vaikeaa KOMMENTTI Ennakkoraivaamaton ensiharvennus on kesäkorjuussa kuin vihreää seinää. Hakkuupään taiteilu rungon tyvelle aiheuttaa vääjäämättä vaurioita jäävälle puustolle. Taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa pitää raaskia ottaa lupaaviltakin näyttäviä runkoja. Pystykarsintaa tuskin voi taloudellisesti perustella, mutta työnä se on mukavaa. Ensiharvennus tehdään laadun hyväksi. Oksikkaat susipuut poistetaan.
• 16 30.8.2018 / METSÄSTÄ ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat K otimaiset marjanpoimijat alkavat olla ehtyvä luonnonvara, ja marjateollisuus on jo vuosia tuonut metsiin ja soille ulkomaisia poimijoita. Yksi harvoista suomalaisista tosiammattilaisista on ranualainen Lenna Takarautio . Takaraution poimintaura on kestänyt jo viisi vuosikymmentä. ”Aivan taaperona mentiin marjametsään isän ja äidin kanssa kotona Pudasjärvellä”, muistelee 55-vuotias marjanpoimija. Tosin Takaraution kohdalla olisi marjanpoiminnan sijaan sattuvampaa puhua marjankeräämisestä. Keruuseen on valmistauduttava Retki marjojen keräämiseksi tai kokoamiseksi – oli kyseessä sitten hilla, mustikka tai puolukka – on kuin urheilusuoritus. Talven aikana on pidettävä huoli kunnosta ja hyvinvoinnista. Marjankeruu vaatii fyysistä kestävyyttä ja sinnikästä mieltä. Kesän ja syksyn marjasadon ennustaminen ja tulevien marikoiden tarkkailu puolestaan alkaa jo varhain keväällä. ”Keväällä roudan sulaminen vaikuttaa esimerkiksi hillan kukintaan ratkaisevasti. Kriittisenä aikana eivät kovat sateet tai myrskytuulet ole suotavia. Sitä vastoin otolliset kevätja kesäsäät runsaine pölyttäjineen voivat ennakoida hyvää tai ainakin kohtuullista marjasatoa.” Useamman päivän keruurupeama pitää suunnitella etukäteen. Varusteet on tarkistettava. Mustikan ja puolukan keruuseen Takarautio on kehitellyt oman marjaharavansa ja poiminta-astian. Keruussa Takarautiolla on aina mukana reppu, vyölaukku ja tietenkin nippu eräsäkkejä saalista varten. Ravinto tärkeää Eväät kannattaa miettiä tarkkaan, sillä energiaa pitää saada keruupäivän aikana riittävästi. Repusta löytyy kuivalihaa, savukylkeä, leipää ja tietenkin makkaraa. Takaraution keruustrategiaan kuuluu perustaa sopivalle paikalle metsään tukikohta, josta keruu sujuu suunnitelmallisesti. Kahvitulia hän ei ennätä useinkaan tehdä. Vanha ja luotettu termospullo pitää Yksi viimeisistä MOHIKAANEISTA Ulkomaiset poimijat ovat tulleet suomalaisten ammattilaisten tilalle. Lenna Takarautio uhmaa kehitystä. ”Eräskin yö on tullut vietettyä yksin sammalmättäällä." Hilla eli lakka maistuu Lenna Takarautiolle.
• 17 METSÄSTÄ / 30.8.2018 juoman koko päivän lämpimänä. Useamman päivän retkellä on myös yövyttävä työmaalla. ”Eräskin yö on tullut vietettyä yksin metsässä sammalmättäällä”, Takarautio kertoo. Yöpuulle käydään sadepukuun sonnustautuneena, ja kasvojen verhona on sääskiharso. ”Monesti olen herännyt sateen ropinaan, ja siitä se uusi päivä alkaa hillakkoa etsien.” Vuorokausiennätys yli tuhat litraa Vuosituhannen vaihteessa Lenna Takarautio löysi oikein hyvän puolukkamarikon. Paikka oli hevosenkengän muotoisen metsätien varressa auratulla hakkuuaukolla. Hän päätti kokeilla, kuinka paljon mies ennättää kerätä marjaa yhden vuorokauden aikana. Koe alkoi aamuhämärässä ja päättyi pimeän tuloon. Sitten oli kerättävä vielä tienvarresta marjasäkit autoon. ”Saabini oli lastattu istuimille lattiasta kattoon tavaratilaa unohtamatta. Ajoin marjanostaja Reijo Sääskilahden pakeille ja pyysin häntä mittaamaan tämän toimituksen erikseen. Tulos oli reilu kuutio puolukkaa, tarkalleen 1 230 litraa. Ennätyskoe vaati kuitenkin veronsa. Takarautio joutui ylirasitustilaan, joka helpotti vasta kolmen kuumeilupäivän jälkeen. Marjabisnes elää Ranualla Tänäkin kesänä Ranualla ostetaan ja myydään marjaa. Kesän ja syksyn aikana Reijo Sääskilahti välittää ostajille useita tuhansia kiloja arvokasta luonnonvaraa. Tänä vuonna myös Reijon pojalla Janilla on oma ostoja myyntipiste Yksi viimeisistä MOHIKAANEISTA Lenna Takarautio on ennättänyt jo aamuvarhaisella hillasuolle. Ranuan torilla. Marjakauppa huipentuu vuosittain pidettäville Ranuan Hillamarkkinoille. ”Ennen ostin myös puhdistamatonta marjaa teollisuuden tarpeisiin. Nyt sen puolen hoitavat kaukomailta tuotetut poimijat”, Sääskilahti kertoo. "Suomalaisten marjanpoimijoiden rivien harvetessa tilalle ovat tulleet ukrainalaiset poimijat. He ovat sisäistäneet poimitun marjan laatuvaatimukset. Ostan vain korkealuokkaista tavaraa,” Sääskilahti toteaa kylmäautonsa kupeella. Lenna Takarautio teki ennätyskokeensa puolukalla. Mustikka on kysytty marja terveysvaikutustensa vuoksi.
• 18 30.8.2018 / METSÄSTÄ tä maaperään tuli paljon maannousemasientä, toiselta nimeltään juurikääpää, joka lahottaa kuusia tyvestä käsin. Nyt metsiä uudistetaan paljon koivulle. Metsien monipuolinen rakenne myös miellyttää metsänomistajan silmää sekä parantaa eri eläinja kasvilajien elinmahdollisuuksia. Järvinen kasvattaa omissa metsissään muun muassa lehtikuusta, visakoivua, harmaaleppää ja tervaleppää. Jos raivatessa tulee eteen suora ja paksurunkoinen pihlaja, hän saattaa säästää sen ja kaataa viereiset kuuset ja männyt pois. "Minulle kaikki puut ovat samanarvoisia. Luonto tykkää ja on rikkautta, kun on erilaisia puulajeja." Järvinen istuttaa myös kuusta, mutta hänelle se on "bulkkipuuta". Hän istuttaa sitä silloin, kun on tarvetta laittaa "jokin helppo puu". Järvisen mielestä Suomessa olisi potentiaalia tuottaa enemmän erikoispuita. "Puusepänteollisuus ei ole päässyt kehittymään Suomessa, koska erikoispuita on ollut niin vähän tarjolla ja on suosittu vain kuitupuuta. Nyt Suomesta viedään puuta Tanskaan, missä siitä valmistetaan huonekaluja. Sen jälkeen ne tuodaan tänne takaisin myytäväksi." Erikoispuukauppa takkuaa Entä raha? Järvinen myöntää, ettei varmaankaan saa metsistään yhtä paljon tuloja kuin sellainen, joka kasvattaa metsiään tiukasti talousmielessä. Omien laskelmiensa mukaan tuottoa on kuitenkin tullut jopa 20 prosenttia vuodessa. "Nyt ei ole oikein markkinoita eikä osMETSÄNOMISTAJA Kemijärvi Kyröskoski MARIANNE MINKKINEN, teksti JANNE RUOTSALAINEN, kuvat M etsänhoidossa ollaan tällä hetkellä yksijalkaisia", sanoo kyröskoskelainen metsänomistaja Jouni Järvinen . Järvisen mukaan kolme suurinta metsäyhtiötä ovat vaikuttaneet liikaa puulajivalintoihin ja kasvatustyyleihin. Koivun, kuusen ja männyn "puupeltojen" rinnalla tulisi hänen mielestään suosia sekametsiä, joissa saisi kasvaa myös vähempiarvoisina pidettyjä puulajeja. Metsänomistaja perustelee näkemystään sillä, että jos yksilajiseen metsään iskee jokin paha tauti tai tuholainen, koko metsätalous vaarantuu. Silloin se yksikään jalka ei enää tapaa maahan. Hämeenkyrö on tästä hyvä varoittava esimerkki. Metsissä kasvatettiin pitkään pääasiassa kuusta. Tämä johti siihen, etIrti kankeista kaavoista Jouni Järvisellä riittää innostusta niin erikoispuiden kasvattamiseen kuin metsien vuokraamiseen. "Minulle kaikki puut ovat samanarvoisia." Jouni Järvinen osallistui metsänomistajille suunnatulle käytännön metsätalouskurssille sen jälkeen kun oli ostanut ensimmäisen metsäpalstansa. Yksi kurssin luennoitsijoista kertoi erikoispuista, josta Järvinen sai kipinän niiden kasvattamiselle. Ensimmäiset visakoivut hän istutti vuonna 1997, ja nykyään hänen metsissään on visakoivuja noin 20 hehtaaria. Järvisen poika Joel Järvinen pyysi isältään visakoivun lankun palasen. Seuraavana jouluna lahjapaketista löytyi tämä lautanen, jonka poika oli sorvannut opiskelutyönä luokanopettajan opinnoissaan Tampereen yliopistossa.
• 19 METSÄSTÄ / 30.8.2018 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA tajia erikoispuille ja tuntuu kuin tarpoisi metrin korkuisessa lumihangessa. Tienraivaajan asema on aina huono, mutta ehkä 50 vuoden päästä tällä tavalla saa jo paremman tuoton kuin perinteisellä menetelmällä." Järvinen on myynyt omia erikoispuitaan yksityisyrittäjille, kuten puusepille ja soitinten valmistajille. "Myyminen on sattuman kauppaa. Esimerkiksi harmaaleppää saa kaupaksi vain, jos on hyvä mäihä. Mutta jos saat vähän nimeä ja ihmiset tietävät, että sinulta saa erikoispuuta, he alkavat kysellä." Yksi suurimmista ongelmista erikoispuukaupassa on se, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Järvinen on suunnitellut asiaan vihkiytyneen porukan kanssa Visayhtiötä, joka välittäisi erikoispuuta kotimaassa ja ulkomailla. Jos asiat etenevät hyvin, uusi yhtiö aloittaa toimintansa tänä syksynä. Kaupunkilaiset vuokraavat metsää Puun kasvattamisen lisäksi Järvinen saa metsistä vuokraustuloja. Hän vuokraa yhdelle perheelle 20 hehtaarin kokoista sekametsää 500 eurolla vuodessa. Perhe saa tehdä metsässä mitä haluaa: ratsastaa, ottaa polttopuita ja hakkuutähteitä sekä uida metsän järvessä ja grillata. "Vuokraajat ovat kaupunkilaisia, ja he kertoivat, että nauttivat metsästä suuresti. Näin he saavat kokea sen vähän niin kuin omakseen." Toisaalla Järvinen vuokraa maastoautoharrastajille 85 hehtaarin kokoista metsikköä 1 000 eurolla vuodessa. Siellä harrastajat saavat tehdä metsään omia reittejään, kunhan eivät aja kuusten juurien päältä. Metsätuloilla lisää metsää Järviselle metsät merkitsevät muutakin kuin tuloja. "Metsänhoidossa rahan maksimoinnin ei tarvitse aina olla päätavoite. Metsien hoitaminen voi myös olla kivaa." Kivalla hän tarkoittaa esimerkiksi sitä tunnetta, kun pääsee raivaamaan omaan tahtiin ja kädenjäljen näkee heti. Samalla keho ja mieli kiittävät. Järvinen on hankkinut kaikki metsänsä itse. Kiinnostus virisi aikoinaan maataloustoimiston töissä, joissa Järvinen kiersi muiden metsiä yhdessä isäntien kanssa. Vuonna 1994 Järvinen osti appiukoltaan ensimmäisen metsäpalstansa, 2,9 hehtaarin kokoisen hieskoivikon. "Kävin metsänhoitajan kanssa arvioimassa metsää. Metsänhoitaja sanoi sitä hakametsäksi ja ihan surkeaksi. Hän näki, että koivut olisivat olleet lahoja ja menisivät kuiduksi." Ammattilainen olikin väärässä, eivätkä koivut olleet lahonneet. Ensimmäisestä hakkuusta Järvinen sai tuloja jo kaksinkertaisesti verrattuna siihen, mitä metsä oli myyntihetkellä maksanut. Ylijäävillä rahoilla Järvinen osti lisää metsää. Sama periaate on säilynyt siitä asti. Metsästä saatavilla tuloilla on ostettu lisää maata, ja nyt Järvinen omistaa metsää viidessä maakunnassa, Köyliöstä ja Sysmästä aina Kittilään asti. Järvinen asuu perheineen vuonna 1929 rakennetussa paritalossa. Talo oli aikoinaan Kyröskoskella sijaitsevan paperitehtaan metsänhoitajan asunto. Nykyään tehtas valmistaa kartonkia ja sen omistaa Metsä Group. Jouni Järvinen on siitä harvinaisempi metsänomistaja, ettei hän ole perinyt hehtaariakaan metsää. Hän osti ensimmäisen, 2,9 hehtaarin kokoisen metsätilansa 1990-luvun alussa, ja on sen jälkeen kasvattanut metsäomaisuuttaan pikkuhijaa. Nyt hän omistaa metsää viidessä eri maakunnassa. Kauimmainen metsätila sijaitsee Kittilässä. Hirvet ovat hanganneet sarviaan pihlajien kylkiin. Järvinen arvelee, että vaikka kaluttu osa puusta onkin pilalla, sen yläpuolella on vielä käyttökelpoista puuta. PALJAALLA KALLIOLLA KIVIPYYKKIÄ ei tarvitse huoltaa. Hyvin tehty kivipyykki säilyttää rajanosoittamiskykynsä satoja vuosia, jos ei esiinny mitään ilkivaltaa eikä metsäkone eksy paljaalle kalliolle jostakin käsittämättömästä syystä. Mutta kaikkialla muualla kivipyykki kaipaa huolenpitoa. Yleisin ongelma on, että kivipyykin päälle alkaa kertyy kariketta puista ja pensaista. Karikkeen päälle alkaa kasvaa sammalta ja varpuja, ja saattaa karikkeessa itää myös puita ja pensaita. Ainakin matalat kivipyykit saattavat peittyä humusmaton alle huomaamattomiin muutamassa vuosikymmenessä, etenkin jos pyykin numeron sisältävä napakivi on kaatunut. Huolto on helppoa. Huopamainen humusmatto revitään pyykin päältä pois. Työ käy helpoimmin Raiva-veitsen tapaisella teräaseella, jonka leikkaava terä on ylöspäin. Sillä saa leikatuksi maton sopivasti irtoaviin osiin terän pahemmin tylsymättä, kun hamarapuoli on kiviin päin. Jos kerran sukupolvessa vaivautuu tekemään tämän kunnostustyön, ei tarvitse maksaa milloinkaan kallista uuden pyykin pystytystä. Humus kannattaa poistaa koko alkuperäisen pyykin alueelta. Usein kivipyykki on rauniopyykki, jossa noin neliömetrin kokoinen pohja on tehty kuoppaan laitetuista kivistä ja napakivi keskelle. Jos voimat loppuvat kesken, asiaa auttaa sekin, että napakivi saadaan näkyviin. Yksikiviseksi kuviteltu pyykki paljastuu työssä usein viisikiviseksi tai rauniopyykiksi. PUUT NIELEVÄT PYYKKEJÄ. Jos rappeutuvan rauniopyykin päälle kasvaa puu, se saattaa niellä napakiven näkymättömiin muutamassa vuosikymmenessä. Suuren kuusen juurten välistä saattaa pilkottaa hieman napakiven pintaa. On pienen juhlan paikka, kun päätehakkuuta seuraavassa maanmuokkauksessa kaivuri irrottaa kannon pois ja alta paljastuu vanha kivipyykki, jonka piti muistitiedon mukaan sijaita juuri siellä mistä se löytyikin. Helpommalla pääsee, jos ei salli puiden juurtua pyykkien päälle tai edes välittömään läheisyyteen. Pyykkien tarkastaminen kerran kymmenessä vuodessa vesuri mukana voi olla hyvä ajatus. Pyykin numeron erottuminen heikkenee vuosikymmenien kuluessa, vaikka alkuperäinen hakkaus olisi ollut kohtuullisen syvä. Syynä ovat kivipinnan peittävät rupijäkälät. Ne tarttuvat karheaan kivipintaan niin tiukasti, että numeron esiin hankaaminen juuriharjan ja mäntysuovan avulla on käytännössä mahdoton tehtävä. LUONTO AUTTAA VIISASTA. Valon puutteeseen kuolevat rupijäkälät voi syöttää maaperän mikrobeille sijoittamalla napakivi maahan kaivettuun matalaan kuoppaan numeropuoli alaspäin. Muutamassa vuodessa pyykki on kuin äsken hakattu. P u h d i s t a m i n e n onnistuu myös sijoittamalla muhevaa multaa numerokiven pinnalle viisisenttiseksi kerrokseksi ja käärimällä koko komeus valoa läpäisemättömään mustaan muoviin. Yläosa pitää jättää avoimeksi, jotta sadevesi pääsee pitämään mullan eliöt hengissä. Jotta metsissä liikkuvat eivät alkaisi huolestua oudoista viritelmistä, kokeilusta kannattaa sopia rajanaapurin kanssa. Kivipyykkejä pitää huoltaa Maakäsitelty 70 vuotta vanha pyykki on kuin äsken hakattu.
• 20 30.8.2018 / METSÄSTÄ KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ S tihlin uusi Advance X-Vent -kypärä erottuu edeltäjistään. Kypärän niskaosa ulottuu tavallista alemmas. Muoto muistuttaa uudenmallisia pyöräilykypäriä. Suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota ilmanvaihtoon, joka on toteutettu kypärän kuoreen tehdyillä viidellä ilmarakorivistöllä. Ratkaisu poikkeaa esimerkiksi Husqvarnan Technical-kypärästä, joka tuulettuu kypärän lakea ympäröivien aukkojen kautta. Tuuletuksen tehoa on vaikea vertailla. Kypärän sisäosa sovitetaan käyttäjän pään mittoihin niskapuolen säätöpyörällä. Ratkaisu on toimiva ja helppokäyttöinen. Kypärän sisäosan tekonahkainen hikinauha tuntui helteillä hikoillessa nihkeältä, materiaali ei ehkä ole paras mahdollinen. Kasvoja suojaava visiiri on metalliverkkoa ja se ulottuu leuan tasalle. Verkon rakenne muistuttaa muodoltaan hunajakennostoa. Näkyvyys on erinomainen, myöskään verkkoon osuva vastavalo ei häikäise. Sateisella säällä suojaverkkoon takertuu helposti vesihelmiä. Kuulonsuojien ja suojavisiirin kiinnitys kypärään on jämäkkä. Kuulonsuojien varsi toimii teleskoopin tapaan, joten suojat on helppo sovittaa korville. Sahan melu vaimenee tehokkaasti. Toistaiseksi uutuuskypärään ei ole tarjolla radiolla varustettuja kuulonsuojia, mikä on puute. Jatkossa kypärä varustettaneen Stihl Dynamic BT -kuulonsuojaimin, joihin voidaan Bluetooth-yhteydellä liittää radio tai soittimia. Lisäpanostuksella saa mukavuutta Kypärän enimmäiskäyttöaika on neljä vuotta kypärän kuoren sisäpuolelle painetusta valmistusajankohdasta alkaen. Kypärää saa käyttää enintään 3 500 tuntia, materiaali menettää lujuuttaan auringon ultraviolettisäteilyn vuoksi. Kypärän niskasuojan asentaminen osoittautui hankalaksi. Visiirin yläreunaan kiinnitettävä muovilippa hävisi ensimmäisen käyttöpäivän aikana, kypärän käytettävyyteen tällä ei tosin ollut vaikutusta. Kannattaako siis kypärästä maksaa reilut sata euroa, kun halvimmat kypäräpaketit maksavat muutaman kympin? Mielestäni kyllä. Lisäpanostuksella saa käyttömukavuutta, erinomaisen suojavisiirin ja tehokkaat kuulonsuojat. Tuuletus pelaa Stihlin uutuuskypärä tarjoaa turvaa ja käyttömukavuutta tavallista enemmän. STIHL ADVANCE X-VENT -KYPÄRÄPAKETTI ? ? Materiaali ABS-muovi ? ? Sopii 53-64 cm päähän ? ? Soveltuu alimmillaan –20 asteen lämpötilaan ? ? Suositushinta 109 euroa + käyttömukavuus + säädön helppous + näkyvyys suojavisiirin läpi – niskasuojan hankala asentaminen – radiokuulokkeiden puute Stihl Advance X-Vent -suojakypärä on mukava käyttää ja sopii hyvin muun muassa raivaussahaukseen. Fakta Kypärän sisäosa tuulettuu kypärään tehtyjen pienten ilmarakorivistöjen avulla. Kypärän sisäpanta säädetään kierrettävällä nupilla käyttäjän pään mittoihin sopivaksi. Sa m i Ka rp pi ne n Sa m i Ka rp pi ne n MIKKO HÄYRYNEN E ly-keskukset parantavat parhaillaan virtavesien vaelluskalojen nousumahdollisuuksia. Suomen metsäkeskus puolestaan selvittää metsätalouden vaikutuspiirissä olevien purojen ennallistamistarpeita. Hankkeet tukevat toisiaan. ”Täysin luonnontilaisia puroja on säilynyt vähän. Missä niitä on, siellä puroilla on usein merkitystä paitsi metsäluonnon monimuotoisuudelle myös taimenen ja rapujen elinympäristöinä”, luonnonhoidon asiantuntija Jarmo Laitinen Pohjois-Savon metsäkeskuksesta sanoo. Tyypillinen vaelluskalan nousun este on liian korkealle jätetty metsätien rummun suupuoli. Selvitykset ovat tuottaneet tietoa ongelman yleisyydestä, ja rumpujen korjaaminen on jatkossa tiekunnan asia. Tierummut voidaan helpoimmin laittaa syvemmälle metsäteiden perusparannuksen yhteydessä. Yhdenkin metsänomistajan aloite riittää Mikäli metsätaloustoimet ovat heikentäneet puron luonnontilaa muuten, niin puroa voidaan ennallistaa myös luonnonhoitohankkeena, ja kulut katetaan valtion varoista. Ennallistetuissa puroissa vesi on usein palautettu kulkemaan alkuperäisiin uomiin. Kunnostuksilla on usein myös kalatalouKaloille kulkutie Selvitys purojen ennallistamisesta auttaa myös vaelluskaloja. Tyypillinen kulkueste on liian korkea tierummun suu. Ja rm o La iti ne n dellista merkitystä, mutta pelkät isojen purojen kalataloudelliset kunnostukset tehdään muulla rahoituksella. ”Aloite metsäkeskukseen enM ik ko Ri ik ilä nallistamisesta luonnonhoitohankkeena voi tulla yhdeltäkin metsänomistajalta, mutta laajemmissa hankkeissa tarvitaan kaikkien maanomistajien mukaantulo”, Jarmo Laitinen kertoo. Metsälain kymppipykälän luontokohteista on puroja noin kolmannes, mutta keskisessä Suomessa niiden osuus on liki puolet. Siltarummun suu on jäänyt liian korkealle ja estää vaelluskalojen etenemisen purossa. Jar mo Lai tin en
• Maailman ostetuin mönkijämalli, moninkertainen testivoittaja, eikä ihme sillä sen laatu ja käyttöominaisuudet ovat alan ehdotonta eliittiä. Siinä on automaattinen 100 % neliveto, joka reagoi nopeasti ilman erillisiä kytkemisiä, mikäli sutimista tapahtuu. Voimaa on taatusti kaikkeen käyttöön! Alustan tekniikkaa suojaa metallinen pohjalevy. Tutustu, koeaja ja vertaa, huomaat miksi Sportsman on niin ylivoimainen. KAIKKI SPORTSMAN 570 -MALLIT ON REKISTERÖITY KAHDELLE. SPORTSMAN 570 VALITSE ITSELLESI SOPIVA! Rekisteröity kahdelle Olemme mukana METKO-näyttelys sä osastolla 39 30.8-1.9.2018. Poikkea nokipannukahvill e ja elämäsi kaupoille! YLIVOIMAISESTI MAAILMAN SUOSITUIN! PO LA R IS .F I SU M M ER PA CK POLARIS.FI ETUSI 1567 € Sportsman 570 EFI 4x4 EUT sh. 8990 € +tk. SUMMER PACK ? Polaris-sähkövinssi 519 € Sisältää: ? Takaboxi 249 € ? Monikäyttöperäkärry 799 €
• 22 30.8.2018 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuvat D iagnoosi kaakkoissuomalaisessa männikössä on varsin selvä. Ruskeaneulasisiksi ja harsuuntuneiksi muuttuneiden mäntyjen tyveltä löytyy karikekerrosta kaivamalla popkornimaisia sekä kanelinruskeita kääpiä. ”Nuo ovat tyypillisiä oireita ja tuntomerkkejä. Männikössä jyllää suurella varmuudella männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tuula Piri . Tyvitervastaudista kärsivä metsikkö odottaa ensiharvennushakkuuta, mutta kuolevista puista ei ikinä tule tukkia. ”Juurikääpä lahottaa männyn juuria ja tappaa jälsikerroksen puun tyveltä, mikä estää veden sekä ravinteiden nousun puun runkoon. Koko neulasto ruskistuu kerralla ja puu kuivuu pystyyn”, Piri sanoo. Ensiharvennusikäisessä männikössä puita tulee kuolemaan myös jatkossa. Metsänomistajalla on edessään vuosien taistelu tautikierrettä ja metsän alenevaa tuottoa vastaan. Laho vei tulevat tukit Lehtipuusto ja kantokäsittely harmaaorvakalla auttavat juurikäävän lahottamassa männikössä. MÄNNYNJUURIKÄÄPÄ ? ? Lahottaa puita usein pesäkkeinä. ? ? Aiheuttaa männylle tyvitervastaudin: juurten lahoaminen, jälsikerroksen kuoleminen puun tyveltä sekä tyven pihkoittuminen estävät veden ja ravinteiden saannin ja mänty kuolee pystyyn. ? ? Uusien tartuntojen estäminen kantokäsittelyllä ja lehtipuusto tyrehdyttävät tautia. TUNTOMERKKEJÄ ? ? mäntyjen kuoleminen ryhmittäin ? ? harsuuntuminen, mäntyjen koko neulasto ruskistuu kerralla ? ? tautipesäkkeissä lahoaa myös kuusia, koivuja ja katajia ? ? männyn tyvellä karikkeen sisässä: popkornimaiset ja/tai päältä kanelinruskeat käävät ? ? hätäkävyt nuorillakin kuolevilla männyillä ? ? pihkalaikut tuoreen kannon kaatopinnalla Fakta METSÄNHOITO Männyssä laho ei etene runkoa pitkin ylös niin kuin kuusessa, vaan pysähtyy yleensä puun tyvelle. Vaikka laho ei etene runkoon, mänty kuolee pystyyn, sillä juurten lahoaminen ja tyven pihkoittuminen estävät puuta saamasta ravinteita ja vettä. Tyvitervastautisen männyn tyveltä voi karikkeen seasta löytää juurikäävän popkornimaisia valkoisia itiöemiä tai jopa kanelinruskean käävän. Metsän ammattilainen välittää. TILAVAHTI VALVOO Rekisteröidy ja saat kiinnostavat kohteet sähköpostiisi.
• VUOTTA METSÄLEHTI Sarjassa kerromme, mistä 85-vuotiaassa Metsälehdessä on aikaisemmin kirjoitettu tähän aikaan vuodesta. 23 METSÄSTÄ / 30.8.2018 MARIANNE MINKKINEN "LAPIN LAKI ON alkanut purra pohjoisen metsissä ", kirjoitetaan vuoden 1985 Metsälehdessä. Kyseinen laki oli vuosina 1982–1995 voimassa ollut valtion houkutin, jonka avulla kannustettiin metsänomistajia uudistamaan vajaatuottoisia ja vähäpuustoisia metsiä Lapin läänissä sekä Kuusamon kunnassa. Valtio sitoutui maksamaan uudistamisen suunnittelun ja kaikki viljelyyn liittyvät kustannukset kohteilla, joiden kantorahatulo jäi alle 5 000 markkaan. Lain voimassaolon alkuvuosina sen toteuttamista oli haitannut määrärahan puute, mutta vuonna 1985 rahaa oli ensimmäistä kertaa käytettävissä kohtuullisesti. Vuoden aikana oli uudistettu lain perusteella jo yli 10 000 hehtaaria metsää. Keskimääräinen uudistusala oli ollut kymmenen hehtaaria. "Valtion rahoitustuen ansiosta hakkuita on keskitetty vanhoihin kuusikoihin ja muihin vähän kantorahoja tuoviin vajaatuottoisiin metsiin. Nämä metsät ovat vähäisten hakkuutulojen takia jääneet uudistamatta, kun hakkuut on suunnattu enemmän rahaa tuoviin mäntymetsiin" , Metsälehdessä kirjoitettiin. Tyypillinen Lapin lain mukainen kohde oli ikivanha kuusikko, jota ei välttämättä ollut koskaan edes hakattu tai siitä oli aikoinaan harsittu mäntytukit pois. Jutun mukaan aiemmin uudistamiskustannukset olivat saattaneet viedä tällaisissa vajaatuottoisissa kohteissa lähes kaikki kantorahatulot, mikä ei ollut motivoinut metsänomistajia hoitamaan metsiään. Sellaiset metsät oli jätetty mieluummin vaikkapa metsästysmaiksi. Sen sijaan mäntymetsiä oli hakattu liikaakin, koska metsänomistajat tarvitsivat hakkuutuloja. "Männiköt ovatkin huvenneet niin paljon, että tulevina vuosina voi mäntytukista tulla suurempikin pula." Lapin lain mukaisia kohteita oli vähiten Kemin ympäristössä, ja niiden määrä kasvoi mentäessä itään ja pohjoiseen päin. Siellä metsän puustomäärä sekä kantohinnat olivat pienemmät kuin muualla Lapissa. Lapin kuusikot rahaksi LAPIN METSISTÄ KUUSIVALTAISIA ON 1) 7 prosenttia x) 11 prosenttia 2) 15 prosenttia Oikea vastaus sivulla 28 Osuuspankin metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi ehdottaa, että metsänomistaja saisi juurikääpäpesäkkeiden sijainnista kartan hakkuun jälkeen. Lahokartta ei vaadi suuria toimenpiteitä, sillä lahon tarkastelu on jo nyt osa puun katkontaa. Metsäkonekuskin havaitsema laho selviää puunkaadon mittaohjelmaan jo nykyisellään tallentuvien merkintöjen ja kaatokoneen sijainnin perusteella, mutta metsänomistajalle niistä ei välity karttatietoa. Kortejärvi on itsekin tottunut metsänomistajana juurikääpätuhoihin muun muassa kotiseudullaan Askolassa Uudellamaalla. ”Konekuski osaa vielä hakkuun jälkeen kysyttäessä kertoa metsänomistajalle, että tuossa mäkisyrjässä oli lahoa erityisesti. Sen jälkeen tieto tautipesäkkeistä katoaa", Kortejärvi harmittelee. Jos juurikääpätartunnat olisivat lahokartalla tiedossa, metsänomistaja voisi rajata alueet ja istuttaa pesäkkeisiin juurikääpää kestäviä lehtipuita tai kuusenjuurikääpäalueilla myös mäntyä. Näin lahokierre ei pahenisi seuraavassa puusukupolvessa. "Kolmen–neljän metrin etäisyys lahosta kannosta saattaa jo riittää turvaväliksi", Luken tutkija Tuula Piri sanoo. Lahopesäkkeet kartalle? ”Männynjuurikääpäpesäkkeessä ei oikeastaan mikään puulaji säästy tartunnalta. Pahimmillaan metsään jää aukko juurikääpäpesäkkeen kohdalle.” Harmaaorvakkaa hakkuissa Onko männikkö siis menetetty – vain onko jotain vielä tehtävissä? Tyvitervastaudin etenemistä on Pirin mukaan vaikea ennustaa. ”Joskus tauti tyrehtyy itsestään. Taudin etenemisen tai pysähtymisen syitä ei tunneta.” Männyn kyky sietää juurikääpää juuristossaan paranee puun varttuessa. ”Männyt voivat hyvin kasvaa käyttökelpoisiksi tukkipuiksi, mutta lahoa vastaan taisteleminen hidastaa puiden kasvua." Metsänomistajalla on muutama keino taudin taltuttamiseen. Harvennushakkuita kannattaa tehdä mahdollisimman vähän, sillä puun kaadon jälkeen kääpä pääsee valloilleen juurakoissa. Kuolevien puiden varalta metsä on viisasta jättää harvennuksessa tiheäksi. Hakkuussa tehtävän kantokäsittelyn aineeksi kannattaa valita harmaaorvakkavalmiste. ”Harmaaorvakka on männyn sieni ja leviää hyvin männyn kantoon estäen juurikäävän itiötartunnan ja myös jossain määrin juuriston kautta tapahtuvan leviämisen”, Piri sanoo. Sekapuusto ei pelasta, mutta auttaa Tyvitervastautiin kuolleiden puiden kaato ei vaikuta taudin etenemiskykyyn metsikössä. Paras keino männynjuurikääpää vastaan on puhdas lehtipuumetsikkö, sillä sieni ei leviä lehtipuusta toiseen. Haapa on kestävin mutta koivu todennäköisin valinta juurikääpämetsikköön. Sekapuuna lehtipuu ei vielä pelasta tyvitervasmännikköä, sillä tauti lahottaa sairastuneiden mäntyjen vieressä kasvavia yksittäisiä lehtipuita. Lehtipuiden kannoista käävän leviämisriski on kuitenkin pienempi, joten esimerkiksi koivuja kannattaa säästää metsikköön sekapuiksi. Lähteenä käytetty Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja torjunta -opasta. Kuolema korjaa satoa ja juurikääpäpesäke leviää. Oikealla näkyvien kuolleiden mäntyjen vieressä on kuolemaa tekevä mänty, jonka neulaset ruskistuvat ja joka on tehnyt hätäkäpyjä.
• 24 30.8.2018 / PILKKEITÄ muutamana viime vuotena lintukannat ovat olleet keskimääräistä heikommat. "Siksi metsästystä on rajoitettu sekä alueellisesti että ajallisesti. Viranomaisrajoitusten lisäksi myös metsästysseurat ja yksittäiset metsästäjät ovat säädelleet metsäkanalintujen verotusta", toteaa tutkija Leena Forsman tiedotteessa. Suuret vievät ajan Jussi Soikkanen sanoo kanalintukantojen uupelon olevan vain osatotuus. "Metsästäjien into on siirtynyt pienriistasta suurriistaan. Hirvi-, peuraja karhujahdit ovat nykyään suositumpia kuin koskaan." Sitäkin havaintoa tilastot tukevat. Tänä syksynä saa kaataa 355 karhua. Se on eniten koskaan, ja eniten myös EU:ssa. ViiLUONNOSTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat M eikäläinen metsästys on 'ruotsalaistumassa' vinhaa vauhtia”, tiivistää toimituspäällikkö Jussi Soikkanen vuosituhannen taitteessa alkaneen metsästyskulttuurimme suuren murroksen. Soikkanen on työskennellyt yli 30 vuotta suomalaisen metsästyksen ytimessä: jo Venäjän vallan aikana ilmestymisensä aloittaneessa Metsästys ja Kalastus -lehdessä. Metsästyksen muutosvauhti on ollut Soikkasesta käsittämätön. ”Vuosisatoja Suomessa pyydettiin pääasiassa pienriistaa, eli lintuja, jäniksiä ja turkiksia. Eihän suuria petoja saati hirviä, peuroja ja kauriita edes ollut.” Pitkän linjan metsämiehen mukaan lajien voimasuhteet ja sen myötä metsästäjien kiinnostus ovat kääntyneet ällistyttävän Kanalinnustajien kansa katoamassa Vuosisatoja suomalaiset olivat pinttyneitä pienriistan pyytäjiä. Nykyään jahtiin vetää suurriista. Pitkän linjan eräjournalisti Jussi Soikkanen ennustaa suomalaisen metsästyksen ”ruotsalaistumista”. nopeasti ja yllättäneet kaikki. Pienriistasaalis umpisurkea Havaintoa puoltaa vahvasti elokuun alussa julkaistu valtakunnallinen saalistilasto. Sen mukaan riistanhoitomaksun maksaneita metsästäjiä on niin kuin ennenkin (306 000). Heistä metsällä käyneiden lukumäärä (noin 200 000) on sekin pysynyt samana vuosikymmeniä. Sitten alkaa sakata: vesilintusaalis on puolittunut 1990-luvulta ja jänissaalis pudonnut viidennekseen! Kanalintuja pyydettiin viime syksynä vähemmän kuin koskaan tilastoidun ja epäilemättä tilastoimattomankin historin aikana: teeriä noin 32 000, metsoja 13 000, pyitä 16 000 ja riekkoja 15 000 yksilöä. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten pelkästään teerisaalis kipusi päälle 200 000 linnun. Tulokset julkaisseen Luonnonvarakeskuksen mukaan tan parissa", Soikkanen tulkitsee tilastoja. Villisika kruunaa ruotsalaistumisen Pienriistan joukossa on yksi poikkeus. Se on sepelkyyhky. Laji on runsastunut ja levittäytynyt Lappiin asti. Riistaeläimistä eniten metsästettiin juuri sepelkyyhkyjä (yli 200 000 lintua). Keskimääräinen saalis oli kymmenen lintua kyyhkynmetsästäjää kohti. ”Sepelkyyhkystä on tullut monelle metsästäjälle kanalinnun ja sorsan korvike. Niiden jahti alkaa sopivasti ennen hirvija karhukautta, joten niille riittää hetki aikaa.” Soikkanen ennustaa suurriistan roolin Suomessa vain korostuvan tulevaisuudessa, kun villisika yleistyy. ”Niin on käynyt Ruotsissa jo muutama vuosikymmen aiemmin. Sielläkään metsästäjien tarmo ei riitä linnunpyyntiin, kun vapaa-aika kuluu sorkkaeläinten ja suurpetojen kimpussa.” Sepelkyyhky on saalismäärissä suosituinta pienriistaa. Monelle metsästäjälle se on sorsan ja kanalinnun korvike. me kauden peurasaalis oli ennätykselliset 41 000 kaatoa, ja hirvien perässä ollaan jälleen pitempään ja innokkaammin kuin edellissyksyinä. Sekä vesiettä kanalintuja on viime vuosina metsästänyt noin 80 000 metsästäjää. Sen sijaan hirvieläinjahdissa kävi lähes 120 000 metsästäjää. 1980ja 90-luvuilla linnunpyytäjien määräksi ilmoitettiin vuosittain noin 200 000 metsästäjää. "Yhden metsästäjän vuotuisten jahtipäivien määrä on pysynyt vuosikymmeniä melko lailla vakiona. 2000-luvulla nuo päivät ovat alkaneet kulua suurriis
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 30.8.2018 LUKIJALTA KAMALA LUONTO YLEENSÄ ELÄIMET SYÖVÄT kasveja, mutta on pieni joukko kasveja, jotka hankkivat ravinnonlisää syömällä eläimiä, kuten meillä kihokit, yökönlehdet ja vesiherneet. Lihansyöjäkasvit elävät karuilla paikoilla, joilla on pulaa erityisesti typestä ja fosforista, ja niitähän saa eläimistä. Yökönlehdet ja kihokit elävät soiden turpeella ja rantatörmien humuksella. Vesiherneet ovat nimensä mukaisesti vesikasveja, viittaus herneisiin johtuu kukan muodosta, ei sukulaisuudesta. Pikkuja rimpivesiherne kasvavat soiden vähävetisissä allikoissa ja painanteissa, usein osaksi sammaliin ja lietteeseen hautautuneina. Vesiherneiden pyyntilaite on varsin erikoinen. Lehden liuskasta on syntynyt rakkula, jonka liikkuva läppä sulkee. Rakkulassa on alipaine. Kun eläin koskettaa rakkulan suulla olevia tuntokarvoja, läppä avautuu salamannopeasti ja pieni vesivirta imaisee eläimenkin rakkulan sisälle. Saman tien läppä sulkee paluutien, ja seinämistä alkaa erittyä entsyymejä MUTTA TÄMÄ EI ehkä ole koko totuus. Samalla kun rakkula imaisee saaliseläimen sisälleen, veden mukana tulee paljon muutakin: leviä, alkueläimiä ja bakteereja. Niitä tulee silloinkin, kun ansan laukaissut eläin on liian suuri tai muusta syystä välttää uhkaavan vaaran. Nämä ”vahingossa” rakkulaan joutuneet pikkuotukset voivat ehkä muodostaa pääosan vesiherneen ravinnosta, erityisesti rutaisissa rimmissä elävillä pikkuja rimpivesiherneellä. Avovedessä saalistavien isoja lännenvesiherneen pyyntirakkuloihin ehkä riittää paremmin varsinaista eläinravintoa, kuten vesikirppuja, raakkuäyriäisiä ja hankajalkaisia. Vesiherne on siis sekaravinnon käyttäjä kuten ihminenkin. Vesiherneen rakkula ei ole pelkkä ansa. Se muistuttaa hiukan märehtijöiden pötsiä: siellä elää bakteereja ja alkueläimiä, jotka osallistuvat saaliin hajottamiseen vesiherneen omien entsyymien ohella. Vihreä lihansyöjä Rimpivesiherneen pyyntirakkulat ovat erillisissä haaroissa ja usein lietteen sisään hautautuneina. Metsäluonnon tila on heikentynyt voimakkaasti metsien hoitoja uudistamistoimien seurauksena. Suomen metsistä yli 90 prosenttia on metsätalouden käytössä, joten talousmetsien hoitotavoilla on ratkaiseva merkitys metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu, sillä luonnon monimuotoisuutta koskeva tutkimustieto on ohitettu monessa metsänkäsittelyä koskevassa säädösja ohjeistusprosessissa. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on suomalaisten mielestä tärkein huomioitava asia metsiä koskevassa päätöksenteossa. Kolmasosa metsänomistajista pitää luontoarvojen säilyttämistä tärkeimpänä metsänkasvatuksen päämääränään. WWF Suomi on julkaissut laajan tutkimuskirjallisuuskatsauksen metsänhoidon ympäristövastuullisuuden kehittämiseksi (wwf.fi/metsanhoitoraportti). Sen keskiössä ovat luonnon monimuotoisuuden ja vesistöjen huomioiminen. Tulokset osoittavat, että nykyiset metsänhoidon toimenpiteet ja niiden mitoitukset on perusteellisesti uudistettava. Raportissa on tarkasteltu sitä, millaisista metsänhoitotoimien raja-arvoista ja mitoituksista on tutkimuksissa osoitettu olevan ekologista hyötyä. Näitä johtopäätöksiä voi hyödyntää kaikessa metsänhoidon kehittämisessä ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Tiivistän raportin keskeisimmät johtopäätökset seuraavasti. Metsään tulisi jättää kaikki järeät kuolleet puut, joiden poistamista metsätuholaki ei edellytä tai jotka eivät aiheuta vaaraa. Luontoarvoiltaan merkittävillä alueilla talousmetsien lahopuutavoitteeksi tulee asettaa vähintään kaksikymmentä kuutiota hehtaarilla. Energiapuun korjuussa tulee välttää lehtipuiden hakkuutähteen, kantojen ja kuolleiden puiden korjuuta sekä niiden vaurioittamista korjuussa. Lahopuun säästämiseksi on asetettava raja-arvo sille, kuinka paljon lahopuustoa saa korkeintaan murskaantua puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa. Säästöpuiden minimimääräksi tulee asettaa 5–10 prosenttia puuston tilavuudesta tai pinta-alasta, ja säästöpuiden minimiläpimittavaatimukseksi 20 senttiä. Säästöpuiden ja puuryhmien säästämistä tulee edellytMetsänhoitoon lisää vastuuta ympäristöstä tää kaikissa metsänhoitotavoissa ja -vaiheissa. Vesistöjen rannoille sekä korpien ympärille on jätettävä vähintään 30 metriä leveä puustoinen suojavyöhyke. Riittävät suojavyöhykkeet vesistöjen, soiden ja suojelualueiden ympärille on huomioitava myös lannoituksessa. Merkittävimmät vesistöhaittojen riskit maanmuokkauksessa liittyvät ojitusmätästykseen ja ojien perkaukseen turvemailla ja hienojakoisilla kivennäismailla. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on turvemailla paras ratkaisu. Luontotyyppien turvaamisessa metsälain ja luonnonsuojelulain turvaamien kohteiden säästäminen ei riitä. FSC-standardin aina säästettävien kohteiden luettelo toimii hyvänä lähtökohtana vastuulliseen metsänhoitoon, mutta siinä on täydennettävää esimerkiksi dyynimetsien, karukkokankaiden ja kalkkimaiden metsien osalta. Kulotusta ja ennallistamispolttoja on edistettävä. Tärkeitä olisivat kokonaisten päätehakkuualojen kulotukset, säästöpuiden suurempi määrä kulotusalueilla sekä suojelualueiden ennallistamispoltot. PANU KUNTTU metsäasiantuntija, MMT WWF Suomi Ja rk ko Ve hn iä in en
• 26 30.8.2018 / PILKKEITÄ MITÄ NYT METSÄS SÄ! Kerran kuussa uutiset | artikkelit | puunhintalaskuri | metsänhoito | blogit | videot Pysy ajan tasalla ja tilaa Metsälehden uutiskirje. Metsalehti.fi/uutiskirje ESKO PAKKANEN (TOIM.): HÖYRYLAIVOJEN SUOMI. SUOMEN HÖYRYPURSISEURA RY 2018. 240 SIVUA. Kokemuksesta tiedän, että vanhoihin höyrylaivoihin hurahtaneet ovat aivan oma ihmislajinsa. Heidät on löytää varmimmin Suomen Höyrypursiseurasta, joka täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlan kunniaksi seura on julkaissut kirjan höyrylaivaliikenteen vaiheista. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen historiateos vaan, kuten kirjoittajat sitä kuvaavat, rapsodia – kokoelma vapaamuotoisia kirjoituksia enemmän tai vähemmän sattumanvaraisessa järjestyksessä. Esko Pakkasen toimittamassa kirjassa on 62 artikkelia, joilla on yhdeksän eri kirjoittajaa. Tässä tapauksessa määrä on muuttunut laaduksi, ja artikkeleissa vaihtelevat mukavasti niin näkökulmat kuin kirjoitustyylit. Toki joitakin – varsinkin Pakkasen itsensä kirjoittamia – olisi voinut hieman tiivistää. Osa artikkeleista esittelee höyrylaivojen vaiheita yleisluontoisesti, osa on hyvinkin yksityiskohtaisia. Osuutensa huomiosta saa koko joukko yksittäisiä höyrylaivoja, mutta mukana on myös yleistä tarinaa esimerkiksi proomuista, varppaajista, losseista, lotjista, saksoista ja rölleistä. Mitä nämä sitten ovat, se selviää havainnollisesti kirjan sivuilla. Kirjoittajat ovat päästäneet myös aikalaiset ääneen. Artikkeleissa on runsaasti suoria lainauksia tekstiä elävöittämässä. Kirjan lopusta löytyy asiaankuuluvasti alushakemisto. Henkilöhakemisto kuitenkin loistaa poissaolollaan, ja aiheeseen vähemmän perehtyneille olisi Höyryn voimalla Höyrylaivojen historia on maamme metsäteollisuuden historiaa. Osuuskunta Metsäliiton propseja lastataan 50-luvulla Pohjolan Höyrylaiva Oy:n omistamaan S/S Hermekseen. Kirjan kuvitusta. myös alan tärkeimpien termien selitykset voinut koota yhteen. Vähintään yhtä suuressa roolissa kuin tekstit ovat teoksen yli 300 valokuvaa. Valitettavasti niihin pätee sama lainalaisuus kuin merikuviin yleensäkin: aluksista löytyy kuvamateriaalia laidasta laitaan, mutta miehistön työstä ja elämästä vaativissa olosuhteissa vain niukasti. Tästä huolimatta pelkästään kuvien parissa vierähtää tovi jos toinenkin. Höyrylaivojen Suomi kertoo höyrylaivojen ohella paljosta muustakin. Kirja on täynnä ajankuvaa niin Venäjän-vallan kaudelta kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeniltä. Höyrylaivojen historia on myös maamme teollistumisen historiaa. Teoksen suurin ansio kuitenkin on, että se onnistuu välittämään lukijoilleen kirjoittajiensa suuren rakkauden vanhoihin höyrylaivoihin. EERO SALA KIRJAT
• 27 PILKKEITÄ / 30.8.2018 Professori Timo Karjalainen kuoli syöpään 13. heinäkuuta 2018 Joensuussa. Hän oli syntynyt Valtimolla 8. helmikuuta 1961. Jo koululaisena Karjalainen osoittautui tiedonhaluiseksi. Luettuaan kahdeksanosaisen Focus-tietosanakirjan kannesta kanteen hän huomautti virheistä kustantajalle, joka korjasi ne seuraavaan painokseen. Kauppaopiston ja lyhyen pankkiuran jälkeen Karjalainen valmistui 1990 Joensuun yliopistossa metsänhoitajaksi. Väitöskirja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta metsien hiilivarastoon syntyi 1996 professori Seppo Kellomäen ryhmässä. Karjalainen valittiin 1997 ohjelmajohtajaksi Euroopan metsäinstituuttiin. Hän rakensi arvostetun kansainvälisen metProfessori Timo Karjalainen Kuulun metsämiespolveen, joka vielä kulotti runsaasti metsänviljelyalueita. Niissä monissa kulotuksissa, joissa olen ollut mukana, emme käyttäneet litraakaan vettä eikä tuli edes yrittänyt karata. Se pysyi hallinnassa osaavan toiminnan ansiosta. Olen jo pitkään puhunut kulotuksen palauttamisen puolesta. Alueeni metsänhoitoyhdistysyhdistys kulottikin keväällä 2016 metsässäni noin viiden hehtaarin alueen. Oma aktiivinen kulotuskauteni oli 1950ja 1960-luvuilla. Palokuja raivattiin miestyönä, ja palokäytävä tehtiin kuokalla. Jälkisammutus tehtiin kuokalla, kirveellä ja lapiolla. Nyt palokuja syntyy ilmaiseksi, kun harvesterin kuljettajalle annetaan ohjeet. Palokäytävää ei tarvitse kuokkia. Sen kohta kastellaan laitteella, jota ei vielä ole, mutta joka voidaan rakentaa. Jälkisammutus voidaan tehdä helposti tällä samalla koneella. Mikä on tuo ihmelaite, jota ei vielä ole? Metsätraktorin kuormatilaan rakennetaan vesisäiliö, siihen paloruisku ja pari paloletkua sekä laite, jolla palokäytävä kastellaan – samantapainen, jollaisia näkee raviradoilla. Kun näitä laitteita hankitaan kulotusta varten, pelastusviranomaisten käytössä on tarvittaessa maan kattava verkosto koneita ja niihin kuljettajat, jotka ovat hankkineet palonhallintataidon kulotuksessa. Eduskunnalle on kuitenkin tehty kansalaisaloite, joka etenee lakialoitteena avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Kulotus kuitenkin edellyttää avohakkuuta ja metsänviljelyä. Avohakkuiden vastustajien vaihtoehto on ns. jatkuva kasvatus. Jo kulotus parantaa maan viljavuutta ja siten kasvua, mutta metsänviljelyn ja jatkuvan kasvatuksen välillä on toinenkin, vielä suurempi ero. Otetaan esimerkki karjanjalostuksesta. Minun lapsuudessani lehmä lypsi ehkä 10 litraa vuorokaudessa. Nyt tuotos on moninkertainen. Karjanjalostus on sitä, että jatkoon valitaan hyvätuottoisten jälkeläiset. Metsänviljelyssä me voimme valita uusien puiden hyväkasvuiset ja laadullisesti korkeatasoiset ”vanhemmat”. Jatkuvassa kasvatuksessa tuota mahdollisuutta ei ole. Metsiemme kasvu on tällä hetkellä 110 miljoonaa kuutiota vuodessa. Mikä se voi olla 50 vuoden kuluttua, jos toimimme oikein? Europarlamentissa on voimia, jotka haluavat pitää hakkuumme enintään nykyisessä 70 miljoonassa kuutiometrissä. Onko se ympäristön ja ilmaston muutoksen torjumisen kannalta oikein? Eikö viisaampaa olisi lisätä kasvua, joka toimii hiilinieluna – lisätä hakkuita ja käyttää ja kättä puu niin, että sillä korvataan fossiilisia aineita. Puusta voidaan jo nyt tehdä hyvin monenlaisia tuotteita, ja lisää löytyy kun innovatiivisuudelle annetaan mahdollisuudet. UNTO SILVENNOINEN metsänhoitaja Napapiirin Metsänomistajat ry, vpj Ei unohdeta kulotusta sänhoidon ja ekologian tutkijaverkoston. Metsäntutkimuslaitoksen ja Joensuun yliopiston kansainvälisen metsätalouden professoriksi Karjalainen siirtyi 2003. Vuonna 2007 kansainvälinen ilmastopaneeli palkitsi Karjalaisen tämän osallisuudesta paneelin saamaan Nobelin rauhanpalkintoon. Karjalainen toimi Koli Foorumin ensimmäisenä pääsihteerinä 2008–2009. Petroskoin yliopiston kunniatohtori Karjalaisesta tuli 2014 ja Suomen Leijonan Ritarikunnan ensimmäisen luokan ritari 2017. Karjalaisen talvisia harrastuksia olivat hiihto, kaukalopallo ja verkkokalastus. Kesiään hän vietti Kirsi-vaimonsa kanssa Iiksenniemessä Pielisjoen varrella. Helsingin työmatkoihin kuului yöpyminen Anna-tyttären luona sekä teatteri tai konsertti. Maria-tyttären muutettua Sienaan tuli Italia erityisen rakkaaksi. Timon ominaisin luonteenpiirre oli valoisa positiivisuus. Hänet muistetaan myös arjen estetiikasta, joka näkyi etenkin ruuanlaitossa, sisustuksessa ja pukeutumisessa. RISTO PÄIVINEN PENTTI HYTTINEN Kirjoittajat ovat Timo Karjalaisen ystäviä ja kollegoja. MUISTOKIRJOITUS LUKIJALTA PALVELUKSEEN HALUTAAN Vastaat Ikaalisten, Kihniön ja Parkanon alueen raaka-ainehankinnasta, puun korjuusta sekä kaukokuljetuksesta. Työ on itsenäistä ja vaihtelevaa. Edellytämme hakijoilta metsäalan koulutusta ja aiempaa kokemusta puun ostoja korjuutehtävistä. Sovit joukkoomme, jos olet oma-aloitteinen, vastuuntuntoinen ja ripeä otteissasi. Konsernin pääkonttori ja puunhankintaorganisaatio sijaitsevat Koskella. LÄHETÄ HAKEMUS: Molemmat hakemukset 16.9.2018 mennessä osoitteeseen juha.maki@westas.fi Lisätiedot tehtävistä: metsäjohtaja Juha Mäki, p. 044 744 0129. Puhelin ja sähköpostitiedustelut viikolla 36. Työskentelet tiiviissä yhteistyössä Westas Groupin metsäosaston ja hankintaesimiesten kanssa. Hyödynnät sujuvasti erilaisia metsävaratietoja asiakashankinnan ja jälkimarkkinoinnin tarpeisiin, jonka lisäksi vastaat Westas-Tukkitili -palvelun hallinnoinnista ja kehittämisestä. Koordinoit myös urakoitsijoiden metsänomistajille tuottamia metsänhoitopalveluita. Erilaiset tilaisuudet ja kampanjat ovat osa työtäsi. Toivomme, että sinulla on joko metsäalan tai kaupallisen alan koulutus (AMK) sekä kokemusta esimerkiksi asiakaspalvelutai kehitystehtävistä. Olet itseohjautuva, oma-aloitteinen ja sinulla on hyvät sosiaaliset taidot. Monipuolisten tehtävien lisäksi tarjoamme mahdollisuuden kehittää omaa työnkuvaasi yhdessä metsäosastomme ammattilaisten kanssa. Sijoituspaikka on vapaasti valittavissa, mutta tehtävän hoito edellyttää työskentelyä viikoittain myös Kosken pääkonttorilla. ASIAKASPALVELUESIMIESTÄ HANKINTAESIMIESTÄ / PUUNOSTAJAA LÄNSI-SUOMESSA toimiva Westas on yksi Suomen suurimmista yksityisistä puunjalostusyhtiöistä. Konsernin Koskella ja Porin Pihlavassa sijaitsevat sahat tuottavat vuodessa yhteensä noin 450 000 kuutiota kuusija mäntysahatavaraa. Sahatavaran lisäksi konserni tuottaa bioenergiaa alueen voimalaitosten raaka-aineeksi. Westaksen vuotuinen hankintamäärä on 1,3 miljoonaa kuutiota puuta. Hankinnasta vastaa oma metsäosasto, jossa työskentelee yli 20 asiantuntijaa. Yhteensä konserni työllistää noin 150 henkilöä ja liikevaihto on noin 130 miljoonaa euroa. REKRYTOIMME METSÄOSASTOLLE.
• 28 30.8.2018 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN OSTETAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN 2) Lapin metsistä kuusivaltaisia on 15 prosenttia. Lähde: Luke Vastaus VUOTTA METSÄLEHTI vastaamaan metsänomistajille tarjottavista palveluista, oman toiminnan johtamisesta, henkilöstöja talousjohtamisesta ja sidosryhmäsuhteiden hoidosta. Arvostamme vahvaa yksityismetsätalouden tuntemusta, liiketoimintaosaamista sekä henkilöstöjohtamisen taitoja ja metsäedunvalvonnan tuntemusta. Aloitus tehtävässä sopimuksen mukaan, kuitenkin viimeistään 1.2.2019. Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme lähettämään sähköpostitse p.otronen@mhy.fi tai postitse Mhy Pohjois-Karjala/ Hallitus Kuurnankatu 3 B 80100 Joensuu viimeistään 28.9.2018. Lisätietoja tehtävästä antavat hallituksen puheenjohtaja Päivikki Otronen puh. 050 4076 166 ja toiminnanjohtaja Pekka Nuutinen puh. 040 516 4836 Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry on maakunnan yksi merkittävimmistä metsätalouden toimijoista ja tarjoaa metsänomistajille laadukkaita ja monipuolisia palveluja PohjoisKarjalassa sekä Uukuniemen alueella Etelä-Karjalassa. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 55, toimipaikkoja 13 ja liikevaihto on noin 13 miljoonaa euroa. Haemme JOHTAJAA Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry • Kuurnankatu 3 B • 80100 Joensuu www.mhy.fi/pohjois-karjala METSÄTILA, Parikkala, Saari Kahdesta palstasta muodostuva metsätila Pienen Rautjärven rannalla. Nuorta kasvatusmetsää, rehevät kasvupohjat, puusto n. 1900 m 3 , hyvä tiestö perille. Pienemmällä palstalla Selänteentien varrella purkukuntoinen talouskeskus, sis. sähköliittymän. Molemmilla palstoilla 1 rantarak. paikka kaavamerkinnällä RA. Hintanäkemys 78.000 €, josta metsän osuus 60.000 €. Myydään tarj. perusteella. Talouskeskus ja pienemmän palstan rantarak.oikeus mahdollista ostaa myös erillisinä määräaloina. Tarjoukset 31.8.2018 klo 16 mennessä osoitteella Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, PL 7, 58501 Punkaharju tai veijolaukkanen@metsat.fi. OMAKOTITALO, VAPAA-AJANAS., Parikkala, Uukuniemi 5,2387 ha. Tilava koti tai vapaa-ajanviettopaikka maaseudun rauhassa muodostuu 2 kiinteistöstä. Maa-alueesta suurin osa on metsämaata, nuorta kasvatusmetsää, marjaja sienestysmaat omasta takaa. 1,5-kerr. täystiilitalo rakennettu v. 1955, v. 2006-2016 välisenä aikana toteutettu koko asuinrakennusta kattavia remontteja, myös lämmitysjärjestelmä ja käyttövesiputkisto uusittu. Talo sijaitsee avaralla paikalla pienellä mäellä, pihapiirissä konehalli, lato sekä navettarakennus, jonka päädyssä sauna. Runsaasti harraste-, työja varastotiloja. Niukkalan kylälle matkaa n. 1,5 km. Kylällä uimaranta sekä venevalkamapaikat. Hp. 79.000 €. METSÄPALSTA, Punkaharju, Marjosaaret 0,75 ha Vaahersalon kupeessa. Metsä uudistuskypsää kuusikkoa, puuston määrä n. 200 m 3 . Kiinteistö on yleiskaavan mukaan metsämaata, ei kaavan mukaista rakennuspaikkaa. Vesimatka mantereelta n. 400 m, Punkaharjun taajamasta venepaikoille n. 10 km, Savonlinnasta n. 30 km. Hp. 12.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Mäntyharju 12,2 ha. Hyvin saavutettavissa oleva määräala. Kustalan metsätie menee palstan läpi. Kokonaispuusto n. 1333 m 3 . Pääasiassa hyvässä kasvussa olevaa varttunutta ja nuorta kasvatusmetsää. Rajoittuu Mustalampeen, jonka rantaviivaa n. 200 m. Ei rantarakennusoikeutta kaavassa. Pieni oma lampi tilan sisällä. Hp. 48.000 € / tarjous viim. 16.9.2018. METSÄTILA, Polvijärvi 10,36 ha. Ruvaslahdessa näppärä metsätila, jossa puustoa n. 1.337 m 3 . Pääasiassa varttunutta kasvatusmetsää. Maasto tasaista ja kasvavaa. Hp. 40.500 € / tarjous viim. 9.9.2018 mennessä. METSÄTILA, Pori, Lavia 57,55 ha. 2 palstasta koostuva tila Lavian Niemenkylässä. Maasto monipuolista vaihdellen lehtomaisista kankaista karuihin kallioalueisiin. Kokonaispuusto n. 5655 m 3 . Heti runsaasti hakkuumahdollisuuksia, kehitysluokkaa 04 peräti 15,6 ha. Hyvä metsäautotie isomman palstan läpi. Ojitukset tehty v. 2000. Hp. 225.000 € / tarjous viim. 9.9.2018. METSÄTILA, Pori, Lavia 7,267 ha. Erinomaisesti saavutettavissa oleva metsätila. Rajoittuu 3 sivulta tiehen, joista yksi on valtion tie. Kokonaispuusto n. 553 m 3 . Pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. Tilalla myös pieni pelto. Vesiosuuskunnan vesijohto menee pellon poikki ja pellon kohdalla tien toisella puolella on kauppa. Tarkemmat tiedot rakentamismahdollisuuksista yleiskaavasta ja Porin kaupungilta. Hp. 26.000 € / tarjous viim. 9.9.2018. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Heinävesi 56 ha. Heinäveden Varistaipaleen kanavan läheisyydessä sijaitseva metsäpalstojen kokonaisuus, lähes kokonaan metsämaata. Puuston kokonaismäärän arvioilta nyt n. 5400 m 3 . Tilasta 05/2017 laadittu metsäarvio. Puusto painottuu tukkipuuvaihetta lähestyviin varttuneisiin kasvatusmetsiin, joiden osuus noin 45 % pinta-alasta. Kasvupaikat pääosin tuoreita tai lehtomaisia kankaita. Tilan tieverkosto on suhteellisen kattava. Kohde myydään määräalana. Mh. 195.000 € LOMA-ASUNTO, Kitee 4,5 ha. Kesälahden Rastin kylässä omassa rauhassaan sijaitseva 1990-luvulla rakennettu n. 100 m 2 hirsihuvila. Autolle talli valmiina, tallin päädyssä makuuaitta vieraille. Erillinen rantasauna, josta muutama askelma loivasti syvenevään hiekkarantaan. Liiterikin löytyy, joten tässä on valmis paketti sopivaan hintaan. Länsirantainen näkymä avautuu Puruveden Hummoselälle. Kiinteistön maapinta-ala on noin 4,5 ha, josta valtaosa hyväkasvuista koivikkoa. Mh. 160.000 € TONTTI, Savonlinna Savonlinnan Laukansaaressa sijaitseva niemitontti sisältää rantarakennuspaikan (RA), jolla rakennusoikeutta on 200 k-m 2 . Rakennuspaikka on rauhallisessa niemenkärjessä, josta maisemat avautuvat etelään ja länteen. Saimaan rantaviivaa noin 300 m. Puusto on järeää männikköä. Saavutettavuus lossiyhteyden ja talvisin jäätien ansiosta lähes ns. kuivan maan tontin tasoa. Tämä paikka on nähtävä omin silmin! Mh. 80.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa LOUNAIS-HÄME Mhy Lounais-Häme toimii Forssan kaupungin sekä Tammelan ja Urjalan kuntien alueella. Vakinaisia toimihenkilöitä on palveluksessamme 7. Haemme Urjalaan METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppa-, metsänhoitoja asiantuntijapalveluiden markkinointi, suunnittelu ja toteutus sekä metsänomistajien neuvonta ja koulutus. Arvostamme työtehtävään soveltuvaa koulutusta sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme toimittamaan 17.9.2018 mennessä sähköpostilla osoitteeseen kari.kannisto@mhy.fi. Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Kari Kannisto puh. 040 7070 459 metsänhoitoyhdistys MHY Lounais-Häme 2 x 100_92mm 27.8.2018 10.24 Sivu 1 Halutaan ostaa metsäkuusen koristehavua myös omorikakuusen havu ja pihdat käy. Tarjoa rohkeasti! Heikki Puputti / puh. o4oo 456 865, heikki.puputti@havupuu. WWW.HAVUPUU.FI
• METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 045 877 4740 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 86. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 086 (LT/17) Lukijoita 137 000 (KMT/17) Painopaikka Punamusta, Joensuu 29 PILKKEITÄ / 30.8.2018 PALVELUKSEEN HALUTAAN Tein toukokuun lopulla sisävarastoon polttopuita lehtipuuhalkopinosta ja niiden halkaisupinnoissa oli hometta. Pino on ollut pari kolme vuotta asianmukaisesti peltikatteen alla ja irti maasta. En tarkkaan muista, mihin aikaan vuodesta juuri kyseinen pino on tehty, voisiko olla ollut "liian myöhäinen" kevät jolloin puu olisi ollut mahlaisimmillaan? Eniten hometta on lepässä mutta myös koivussa ja raidassa. Mistä home johtuu? Lukija Turengista Mistä halkojen home johtuu? M ik ko H äy ry ne n Polttopuun laatuun vaikuttavat monet tekijät: kaatoajankohta, sääolosuhteet sekä polttopuun varastointi. Jos sää on kostea pilkontahetkellä, niin haihdunta ei ole riittävää, ja puut voivat homehtua. Jos puut pinotaan liian tiivisti tekovaiheessa, ne voivat homehtua, koska kosteus ei pääse poistumaan ja ilma kiertämään. Paras aika polttopuiden kaatamiselle on maalis-huhtikuu, jolloin puu on kuivimmillaan. Tällöin myös haihdunta lisääntyy. Jos puut kaadetaan heinäkuussa, silloin on suurempi vaara homeen muodostumiselle. Jos polttopuupino ei ole riittävän tuulisella ja aurinkoisella paikalla ja se on huonosti peitetty, voi kosteus päästä pinoon ja homehduttaa puita. Yleensä yksi kesä riittää polttopuiden kuivattamiseen ja ne olisi hyvä saada tuulettuvaan liiteriin ennen syyssateita. Tällöin polttopuu säilyy parhaiten. Lisätietoja: Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys. Polttopuun tuotanto ja käyttö. http://www.vtt. fi/inf/julkaisut/muut/2008/ VTT-R-10553-08.pdf EIJA ALAKANGAS johtava tutkija, VTT LUKIJAKYSYMYS Kun polttopuut pinotaan väljästi, ilma kiertää eivätkä puut homehdu. Haemme Luvian Saha Oy:n aktiiviseen joukkoon HANKINTAESIMIESTÄ, nykyisen hankintaesimiehemme eläköityessä. Hankintaesimies vastaa toimialueellaan yksityismetsien puun ostosta sekä korjuusta ja kuljetuksesta. Odotamme, että sinulla on kokemusta pitkäjänteisestä teollisuuden puunhankinnasta, metsäalan koulutusta, hyvät vuorovaikutustaidot sekä kykyä itsenäiseen, oma-aloitteelliseen työskentelyyn. Osana hankintatiimiä, odotamme sinun olevan yhteistyökykyinen ja rehti tiimipelaaja. Tehtävässä raportoit yhtiömme metsäjohtajalle. Toimialue tehtävässä on Rauman seudulla. Tarjoamme mielenkiintoista ja monipuolista työtä puunhankinnan parissa, modernit työkalut, kehittämishaluisen työyhteisön sekä tehtävän vaativuutta vastaavan palkkauksen. Tehtävän aloitus sopimuksen mukaan. Lisätietoja tehtävästä antaa metsäjohtaja Juho Honkela (020 779 1158). Hakemukset ansioluetteloineen pyydämme lähetettävän sähköpostitse 18.09.2018 mennessä osoitteeseen juho.honkela@luviansaha.fi Luvian Saha Oy on yksi Suomen suurimmista yksityisistä sahatavaran ja sahatavaran jatkojalosteiden tuottajista. Vuoden 2017 liikevaihtomme oli 84 MEUR. Vuosittainen puun hankintamäärämme on noin 800 000 m 3 . Tuotannostamme 85 % menee vientiin henkilöstömme määrä on 125 henkilöä. Toimipisteemme sijaitsee Luvialla. Toiminnastamme lisätietoa osoitteessa www.luviansaha.fi Luvian Saha Oy Sahantie 1, 29100 Luvia I 020 779 1100 www.luviansaha.fi HANKINTAESIMIESTÄ Haemme palvelukseemme Tule muuttamaan maailmaa. Samalla muutut myös itse. Metsäasiantuntijoita Haemme metsäasiantuntijoita vakituisiin tehtäviin Pohjois-Suomen hankinta-alueelle, Kuusamon, Raahen, Ranuan, Pudasjärven, Suomussalmen sekä Puolangan alueille. Metsäasiantuntijana keskeisiä työtehtäviäsi ovat yksityismetsänomistajien puukauppapalvelut, jotka sisältävät mm. puukauppaneuvottelut, met säpalveluiden myynnin, markkinoinnin sekä asiakasyhteistyön neu vontapalveluineen. Tehtävässä raportoit ostopäällikölle. Odotamme sinulta soveltuvaa metsäalan koulutusta ja työkokemusta. Tunnistitko itsesi? Lue lisää ja hae tehtävää 6.9.2018 mennessä osoitteessa www.storaenso.com/careers Lisätietoja tehtävästä antavat: Ostopäällikkö Matti Härkönen, matti.harkonen@storaenso.com, 040 484 1852 Ostopäällikkö Lauri Peteri, lauri.peteri@storaenso.com, 040 700 2691 Aluejohtaja Esa Ojala, esa.ojala@storaenso.com, 040 025 4690 Stora Enso on pakkaus-, biomateriaali-, puutuoteja paperiteollisuuden uusiutuvien tuotteiden maailmanlaajuinen toimittaja osana biotaloutta. Uskomme, että kaikki, mikä tänään valmistetaan uusiutumattomista materiaaleista, voidaan huomenna valmistaa puusta. You are the opportunity. Liity joukkoomme. storaenso.com/careers
• 30 30.8.2018 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYS PALKINTO Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti. fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA KESÄLOMANI HUIPENTUI vanhojen opiskelukavereiden kanssa tehtyyn Jäämeren matkaan, joka kulki osittain myös Suomen Lapissa. Paluumarssilla Sevettijärveltä Ivaloon kurssitoverini Martti Varmola, joka toimi lähes 30 vuotta Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusaseman johtajana, kertoi Lapin metsien ihmeestä eli kasvun kaksinkertaistumisesta 1950-luvulta 2000-luvulle. Järisyttävää on, että tulos saatiin aikaan 50 vuodessa, mikä on alle puolet Lapin metsien kiertoajasta. Tarvittiin visio, jonka professori Gustaf Sirén loi tehdessään väitöskirjatutkimustaan Lapin vanhoissa kuusikoissa. Tarvittiin toimijoita, jotka visioon uskoivat, ja tarvittiin käytännön toimenpiteitä monella eri rintamalla metsäalan koulutuksesta metsänkäsittelytapojen ja koko ajattelutavan muutokseen. Kyse oli systeemisestä eli koko järjestelmää koskevasta muutoksesta. Huvittavaa sinänsä, ettei kukaan vielä 1950-luvulla, eikä pitkään aikaan sen jälkeenkään, puhunut visioista saati systeemisestä muutoksesta. Näin jälkikäteen Lapin metsien kasvun kaksinkertaistaminen on kuitenkin malliesimerkki hyvin johdetusta systeemisestä muutoksesta, jossa oli kirkkaat tavoitteet, joka oli hankkeistettu sekä vastuutettu ja jolle oli annettu tarpeelliset resurssit. ME METSÄYLIOPPILAAT , jotka aloitimme opintomme vuonna 1973 Helsingin yliopistossa ja jotka saimme nimeksemme Kurssi 66, emme silloin osanneet arvata, millaiselle uralle olimme antautuneet. Valmistuttuamme ja töihin tartuttuamme pelasimme jokainen omaa paikkaamme Suomen metsätalouden edistämiseksi, ja vasta nyt 45 vuotta myöhemmin alamme ymmärtää, miten valtavassa projektissa olimme mukana. Monet meistä varsinkin uransa alkuaikoina tekivät töitä Lapissa, mutta metsien kasvun lisääminen on ollut määrätietoinen tavoite kaikkialla Suomessa. Siinä onnistuttiin yli odotusten. Numerot puhuvat puolestaan. Aloittaessamme opinnot Suomen metsien vuotuinen kasvu oli 57 miljoonaa kuutiometriä. Nyt kun suurin osa kurssilaisistamme on jo eläkkeellä, kasvu on reippaasti yli 100 kuutiota ja jatkaa vain kasvuaan. Metsätalous ei ole ollut pelkästään kestävää, vaan mitä suurimmassa määrin myös edistyvää. MARTTI VARMOLAN ESITELLESSÄ retkibussissamme Lapin metsien kasvua koskevaa tutkimustaan tunsin valtavaa ylpeyttä kurssitovereistani ja koko ammattikunnasta. Suurin osa kurssitovereista viettää jo ansaittuja eläkepäiviä, eikä hirveän monta vuotta tarvita ennen kuin me loputkin jätämme työelämän. Retkibussissa tuli vahva tunne siitä, että työ tehty on, me tultiin voittajiksi. Seuraava sukupolvi saa ottaa hommat hoitaakseen. Tästä on hyvä jatkaa. Työ tehty on HELSINGIN YLIOPISTO Metsäekonomian ja markkinoinnin professori ANNE TOPPINEN on nimitetty Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUSin johtajaksi. Hän aloittaa instituutissa syyskuun alussa. Edellinen johtaja professori JARI NIEMELÄ siirtyi Helsingin yliopiston rehtoriksi. Toppinen valmistui maatalous-metsätieteiden tohtoriksi vuonna 1998 ja on siitä lähtien toiminut tutkijana muun muassa Suomen ja Euroopan metsäntutkimuslaitoksissa sekä vierailevana professorina Oregon State -yliopistossa Yhdysvalloissa. Helsingin yliopistossa hän on toiminut professorina vuodesta 2008. 60 VUOTTA 30.8. KYÖSTI SIPILÄ , Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö, Ähtäri 10.9. EEVA-LIISA REPO , Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Pohjanmaan elinkeinopäällikkö, Oulu (ilman vastaanottoa) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuva PITKÄ JA KOHTUULLISEN kuuma kesä kirvoitti tänä vuonna monen EU-metsänomistajan ja luonnonystävän pohtimaan ilmastokysymyksiä: miten metsät pärjäävät, jos ilmasto ylettömästi lämpenee ja ilman hiilidioksidipitoisuus samalla kasvaa. Britanniassa pääsee halutessaan – ainakin vielä ennen Brexitiä – vierailemaan alueella, jossa muinainen havumetsä on kasvanut nykyistä huomattavasti lämpimämmässä ilmastossa, ja jossa ilman hiilidioksidipitoisuus oli arviolta yli kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Puille tosin kävi lopulta kalpaten. Samoin niitä syöville hirmuliskoille. Dorsetissa, Etelä-Englannissa on jäänteitä harvinaislaatuisesta muinaismetsästä 140–150 miljoonan vuoden takaa. Dinosaurusten tuolloin suosimalla rannikkoalueella Jurassic Coast kasvoi havupuihin kuuluvia nykyisten sypressien ja araukarioiden esi-isiä. Paleontologien mukaan merenpinta oli tilapäisesti laskenut huomattavasti joksikin aikaa, ja paljastuneelle vesijättömaalle oli kehkeytynyt sankka metsä. Myöhemmin meri kuitenkin palasi takaisin, ja puut kuolivat pystyyn jurakauden lopulla noin 144 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin hävisi useita jättikokoisia kasvissyöjädinosauruslajeja maailmankartalta. Tutkijat kiistelevät mahdollisista syistä. Vaikka fossiilimetsä sijaitsee suositun maailmanperintökohteen Lulworth Coven lähimaastossa, ei sinne pääsy ole täysin mutkatonta. Alue on sotilasalueella, jonne pääsee vain tiettyinä aikoina vuodessa. Metsänjäänteet ovat lisäksi pystysuorien jyrkkien merenrantakallioiden suojassa, ja maanvyörymän vuoksi virallinen polku alueelle on väliaikaisesti suljettu. Kivettyneitä kannonjäänteitä pääsee kuitenkin suomalaisella sisulla ja omalla riskillä tarkastelemaan. Fossiloituneille puille on annettu latinankielinen tieteellinen nimi Protocupressinoxylon purbeckensis . Nimi viittaa sypressiin ja fossiilimetsän maantieteelliseen paikannimeen, Isle of Purbeck. Pistelikö dinosaurus puita poskeensa? Itse puuaines on fossiilimetsässä vuosimiljoonien aikana korvautunut mineraaleilla kuten silikaateilla. Muinaisista havupuista on jäljellä enimmäkseen tyvien ympärille kivettyneitä leväjäännerenkaita, tromboliitteja. Kivettyneet kumpareet muistuttavat hieman tyvilahon aiheuttamia onttoja kantoja. Samalta rannikolta on löydetty myös kivettyneitä rungontai juurenpätkiä, joista pystyy tarkasti laskemaan jopa vuosirenkaat. Alle 30 kilometriä fossiilimetsästä itään ovat paleontologit löytäneet hiljattain jättimäisten dinosaurusten jalanjälkiä. Suurimmat niistä ovat läpimitaltaan lähes metrin. Jäljet ovat peräisin sauropodeilta, jotka saattoivat painaa jopa toistakymmentä norsunmittaa. Pitkäkaulaiset kasvissyöjäliskot viihtyivätkin veden äärellä, joka helpotti niiden liikkumista pitkin rannikkoa. Elikoiden tarkkaa ruokavaliota ei tunneta, mutta tuohon aikaan havupuut muodostivat merkittävän osan silloisesta maakasvillisuudesta. Jos jättidinon ruokahalu oli yhtään verrattavissa nykyiseen afrikannorsuun – joka pistelee poskeensa kymmenisen tonnia kasviksia kuukaudessa – saattoi yksi sauropodi halutessaan olla myös kelpo metsätuholainen. Tietääkseni ei ole pohdittu, oliko sauropodeilla osuutta fossiilimetsän häviämiseen – tai päinvastoin. Fossiilimetsän nousu ja tuho Kivettyneet leväjäännerenkaat, tromboliitit, muistuttavat 150 miljoonan vuoden takaisesta metsästä. METSÄHALLITUKSEN YMPÄRISTÖJA INNOVAATIOPALKINTO Metsähallituksen vuoden 2017 innovaatiopalkinto myönnettiin Metsähallitus Metsätalous Oy:n maankäyttöpäällikölle ANTTI MAUKOSELLE ja luonnontuotteiden mobiililuvalle. Vuoden 2017 ympäristöpalkinto luovutettiin Luontopalvelujen kehityspäällikkö MIKKO TIIRALLE kansallisesti merkittävien Life-hankkeiden eteen tehdystä ansioituneesta työstä.
• 31 PILKKEITÄ / 30.8.2018 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 13. SYYSKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i TÄMÄN metsäkrypton vastausten tulee olla perillä 13.9.2018 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäkrypto 15”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 12 on arvottu seuraaville kolmelle: Reijo Kuitti, Töysä, Helvi Riihimäki, Vaasa ja Irene Siitonen, Ruovesi. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen selaimessa ja lähettää heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄKRYPTO 15 METSÄRISTIKKO 12, OIKEA RATKAISU • Voiko hirviluvilla tehdä bisnestä? • Metsälehden kesäkisa ratkennut • Luontainen uudistaminen rehevällä maalla M ik ko H äy ry ne n • Metsänhoitoklubi vieraili Lapissa • Puronvarret kuntoon • Ruotsin paloja sammuttamassa
• Elokuun kuukauden kirja 26. uudistettu painos Tilaa ennakkoon 12.9.2018 mennessä ilman toimitus kuluja osoitteessa: www.metsalehti.fi/tapsaennakko Tapion taskukirja on metsäalan pikkujättiläinen. Tunnettu ja arvostettu tietokirja rakentaa selkeän kokonaiskuvan metsästä. Kirjan pääluvut metsä­ varoista, metsäpolitiikasta, metsänhoidosta, metsän monikäytöstä, metsätalouden suunnittelusta, raaka­ puumarkkinoista, puunhankinnasta ja puunjalos­ tuksesta kokoavat ajankohtaisen ydintiedon. Kirjan 26. uudistettu painos tarjoaa runsaasti uutta tietoa mm. metsävaroistamme, metsäteolli­ suuden puuhuollosta, turvemaiden metsänhoidosta, jatkuvasta kasvatuksesta sekä tulevaisuuden uusista puupohjaisista tuotteista. Tapion taskukirja on tarkoitettu kestämään kovaa kulutusta metsäalan ammattilaisten ja opis­ kelijoiden käsissä. Selkeä, havainnollisesti kuvitettu kirja on hakuteos myös kaikille luotettavaa ja ajan­ tasaista metsätietoa tarvitseville. Ennakkotilaajan hinta 48 € (norm 64 €) Tapion taskukirja