• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 29. ELOKUUTA 2019 • NRO 15 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI Se pp o Sa m ul i UUTINEN: Metsänhoitoyhdistykset sinnittelivät niukasti voitollisen tuloksen ›› 9 UUTISET Lapin metsäkauppaa ilmastosyistä? ›› 2–3 Tattikeisari ennakoi hyvää sienisatoa ›› 4–5 HENKILÖ Linkolan kirja herätti partiolaisen Ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkonen haluaa lopettaa turvemaiden avohakkuut. ›› 6–7 Luotto FSC:hen palaa hitaasti ›› 10–11 Kuitupuu kelpaa energiayhtiöillekin ›› 12–13 METSÄSTÄ Malta raivata tarpeeksi väljäksi ›› 14–15 Metsäpalojen kesä 60 vuotta sitten ›› 16–17 Uudistamisessa viivyttely maksaa ›› 19 Kukkarolle sopivat raivaushousut ›› 22 PILKKEITÄ Rauhan saarelta ei aseita puutu ›› 24 Kirja: 50 vuotta koneyrittämistä ›› 25 Mira Isoniemi mittaa turvekerrosta. Vanhan turvetuotantoalueen paikalle on nousemassa mäntymetsä. Sivut 18–19 Metsää tilalle Sa m i Ka rp pi ne n
• LYHYET UUTISET 29.8.2019 / AJASSA 2 MIKKO RIIKILÄ I narin yhteismetsä ja Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssi neuvottelevat Hammastunturin vanhojen metsien hiilikompensaatiokaupoista. Inarin yhteismetsää edustavan Vesa Väisäsen mukaan neuvotteluita käydään enimmillään tuhansien hehtaarien metsäalueista. Runsaan hiilivaraston lisäksi Hiilipörssiä kiinnostaa hakkuilta säästyneiden Hammastunturin palstan metsien luonnontilaisuus. ”Metsiin on varastoitunut niin paljon hiiltä kuin pohjoisessa voi. Männyt ovat tyypillisesti 500 vuotta vanhoja, varmasti se tuhatvuotinenkin petäjä alueelta löytyy. Keloja on enemmän kuin missään muualla Suomessa”, kertoo Hiilipörssiä edustava biologi ja Luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Risto Sulkava . Sulkavan mukaan neuvottelut yhteismetsän kanssa ovat vielä alkuvaiheessa. Hän ei ennakoi kaupan kohteena olevia hehtaarimääriä tai järjestelyn aikatauluja. Hiilipörssin edustajat ovat käyneet arvioimassa yhteismetsän puustoja. Sulkava ennakoi, että ostotarjous asti voidaan jättää jopa vielä tämän vuoden aikana. Hinnoista ei vielä puhuta, mutta kauppahinta muodostuu puuston nettoarvosta ja vuotuisen kasvun arvosta. Rahat Hiilipörssin on määrä hankkia lähinnä yrityksiltä. ”Alle sadan vuoden sopimukset huijausta” Inarin yhteismetsä on ensimmäinen taho, jonka kanssa Hiilipörssi neuvottelee metsän hiilikompensaatiokaupasta. ”Päähuomio on ennallistettavien soiden lunastamisesta. Siihen tarkoitukseen olemme onnistuneet keräämään sijoittajilta 700 000 euroa, jolla on saatu hankittua 800 hehtaaria soita. Mahdollisuutemme hankkia metsiä riippuu siitä, kuinka saamme sijoittajat innostumaan asiasta.” Yhteismetsälle Hammastunturin metsäalueiden hyödyntäminen metsätaloutta harjoittamalla on vaikeaa, Inarissa hierotaan hiilimetsäkauppaa Luonnonsuojeluliitto haluaa ostaa yhteismetsältä jopa tuhansia hehtaareita vanhaa metsää suojaan hakkuilta. "Kasvava metsä sitoo hiiltä ilman kompensaatioitakin." MTK: Varastot rajoittavat puun kysyntää Puumarkkinoilla on kesän jälkeen palattu MTK:n mukaan lomia edeltävään tahtiin. Ostomäärä laahaa noin viidenneksellä viime vuodesta, mutta hakkuita on tehty lähes edellisvuoden tahtiin ja puun tuonti on kasvanut. Kaupan supistumisesta huolimatta ostajilla on edelleen puuta runsaasti sekä pystyvarastoissa että katkottuna. Tämä rajoittaa puun kysyntää syksyllä, järjestö arvioi. Pölkky investoi Taivalkoskelle Sahayhtiö Pölkky rakentaa Taivalkosken tehtaalleen uuden höyläämön. Ensi vuoden syksynä valmistuvan investoinnin arvo on 10 miljoonaa euroa. Tehtaan kapasiteetti on yli 100 000 kuutiota höylättyjä tuotteita. Tarkoitus on nostaa jalostusastetta ja parantaa kannattavuutta. Rankapuu kipusi energiapuukaupan ykköseksi Energiapuukauppa nousi vuoden toiselle neljänneksellä 720 000 kuutioon. Luonnonvarakeskuksen mukaan kasvua edelliseltä neljännekseltä kertyi muutama prosentti, mutta vuodentakaisesta jäätiin 40 prosenttia. Eniten ostettiin rankapuuta, yhteensä 378 000 kuutiota. Latvusmassaa kertyi vajaat 290 000 kuutiota. Edeltävien neljän vuosineljänneksen aikana latvusmassa on ollut ostetuin energiapuulaji. Vinyylilevyllinen moottorisahan pörinää Ruotsalainen moottorisahavalmistaja Husqvarna teki uuden aluevaltauksen, kun se julkaisi äskettäin lp-levyllisen eri aikakausina valmistamiensa moottorisahamallien käyntiääntä. Mukana on 12 sahamallia alkaen merkin ensimmäisestä vuonna 1959 valmistamasta Husqvarna A90 -moottorisahamallista. Yhtiön moottorisahavalmistuksen 60-vuotista taivalta juhlistava äänitallenne löytyy myös netistä esimerkiksi hakusanoilla soundcloud + husqvarna chainsaws. Nuoret kirjanpainajat parveilevat etelässä Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaakson länsiosissa kirjanpainajien parveilu on jatkunut vilkkaana myös heinä-elokuussa. Epidemiaraja on ylitetty jo viidellä seurantapaikalla: Elimäellä, Orimattilassa, Pornaisissa, Mäntsälässä ja Lapinjärvellä. Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Markku Rantala arvioi, että kuusiin ovat iskeytyneet keväällä syntyneistä toukista kasvaneet kirjanpainajat. Nyt puihin iskeytyvät nuoret yksilöt talvehtivat maassa ja lisäävät todennäköisesti ensi keväänä parveilevien kirjanpainajien määrää.
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 29.8.2019 Inarissa hierotaan hiilimetsäkauppaa Jos Suomen luonnonsuojeluliton ostohanke toteutuu, Ylä-Lapissa siirtyy jopa tuhansia hehtaareita vanhaa metsää hakkuiden ulottumattomiin. Kaisa Siren koska alue on saamelaisten poronhoitoaluetta ja hakkuut edellyttävät yhteisymmärrystä saamelaisyhteisön kanssa. Sulkavan mukaan hiilikompensaatiosopimusten vähimmäiskesto on sata vuotta. Kohteiksi hän kelpuuttaisi vain luontoarvoiltaan merkittäviä, hakkuilta säästyneitä vanhoja metsiä. Hän tyrmää idean, että metsänomistaja voisi myydä harvennetun kasvatusmetsän hiilikaupalla muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. ”Ei tule onnistumaan. Kasvava metsä sitoo joka tapauksessa hiiltä ilman hiilikompensaatioitakin. Mielestäni kaikki hiilisopimukset, joiden vaikutusaika on alle sata vuotta, ovat huijauksia.” Monenlaista kauppiasta Hiilipäästöjen kompensointiin on nopeasti syntynyt sankka joukko yrittäjiä ja yhteistöitä, jotka tarjoavat helpotusta ihmisten ilmastoahdistukseen ja erityisesti lentomatkustamisen aiheuttamaan huonoon omaantuntoon. Luonnonsuojeluliiton Hiilipörssi sijoittaa rahat kotimaahan. Taustayhteistö on tunnettu ja myös toiminta on konkreettista. Hiilikompensaatiota tarjoavien kotimaisten yritysten kirjo on runsas ja lupaukset kauniisti sanoen mielenkiintoisia. Kohteet ovat monesti kaukana. Voit ostaa valmiin hintalapun mukaisen metsänistutuspaketin, jonka kohteesta ei saa tolkkua. Voit tukea Amazonasin keräilijöiden toimintaa tai olla rakentamassa tuulivoimaa kaukaisiin maihin. Yhtä lailla ostaa itsesi vapaaksi ilmastoahdistuksesta Afrikkaa auttamalla. Mielenkiintoinen vaihtoehto on CO2Esto Oy:n oivallus ostaa päästöoikeuksia pois EU:n päästökauppajärjestelmästä. Jos kotimaiset sijoituskohteet eivät riitä, netti tarjoaa runsain mitoin erilaisia kansainvälisiä kompensaatiokauppiaita. Hiilikompensaatiotuotteiden luokittamiseen on luotu sertiointijärjestelmä, jonka luvataan varmistavan toimien laadukkuus. Metsänomistajan olisi helppo tehdä konkreettista ilmastotyötä vaikkapa kasvatuslannoittamalla metsiään tai lykkäämällä tukkimetsien päätehakkuita. Esimerkiksi edestakainen lento Thaimaahan tuottaa laskennallisesti viiden tonnin hiilidioksidipäästöt. Metsä sitoo saman verran hiilidioksidia, kun puusto kasvaa viisi kuutiometriä. Helpoimmin viiden kuution vuotuisen lisäkasvun saa aikaiseksi lannoittamalla kaksi hehtaaria kasvatusmetsää. MIKKO RIIKILÄ V uonna 2016 metsänhoitoyhdistykset korjasivat reilut seitsemän miljoonaa kuutiometriä tukkija kuitupuuta, mikä on vuosikymmenen ennätys. Viime vuonna yhdistykset korjasivat enää nipin napin yli kuusi miljoonaa kuutiota. Vaikka yksityismetsistä on hakattu entistä enemmän puuta, on metsänhoitoyhdistysten osuus korjuusta vähentynyt kolmanneksella viidessä vuodessa, 15 prosentista reiluun 10:een. ”Syynä yhdistysten korjuun vähenemiseen on se, että metsäyhtiöt haluavat pitää puunkorjuun itsellään”, kenttäpäällikkö Lauri Tapio MTK:n metsälinjalta kertoo. Yhdistyskentän suurimpia puunkorjaajia ovat Eteläinen Metsäreviiri sekä metsänhoitoyhdistykset Pirkanmaa ja Lounametsä. Jokainen niistä korjaa noin puoli miljoonaa kuutiometriä puuta vuosittain. Valtaosan puusta korjaavat metsäyhtiöt, jotka ostavat puuta pystykaupoin ja niiden lukuun toimivat korjuuyrittäjät korjaavat puut. Metsänhoitoyhdistysten korjaama puu tilastoidaan hankintakauppapuuksi. Osan puusta ne toimittavat jalostuspaikoille, siis muun muassa sahoille ja sellutehtaille. Osa puusta luovutetaan tienvarressa ja puun käyttäjä hoitaa jatkokuljetuksen. Metsänhoitoyhdistykset korjaavat valtaosan hankintapuusta. Metsänomistajien lukuun puuta korjaavien yrittäjien ja metsänomistajien omatoimisen korjuun osuus on ollut selvässä kasvussa. Metsänhoitoyhdistykset menettäneet asemiaan puunkorjuussa Metsäyhtiöt haluavat pitää korjuun itsellään, MTK:sta arvioidaan. MIKKO RIIKILÄ U PM:n uudet puukaupan vakiosopimusehdot sisältävät puun myyjän näkökulmasta monia kysymyksiä aiheuttavia kohtia. Yllättävin on sopimusehtojen kohta 17, joka koskee korjuuja kuljetusvaurioita. Ehtojen mukaan ostaja, siis UPM, on velvollinen korvaamaan huolimattomuudesta aiheutuneet vahingot, mutta: ”Selvyyden vuoksi todetaan, että ostaja ei ole velvollinen korjaamaan tai korvaamaan maaperän ominaispiirteistä johtuvia taikka osaksi tai kokonaan muuttuvista tai yllättävistä keliolosuhteista tai sääolosuhteista johtuvia maastojälkiä tai tievaurioita, joita ei huolellisesta ennakkosuunnittelusta huolimatta ole voitu välttää.” Samalla logiikalla autovakuutus ei korvaisi peltivaurioita, kun talvi yllättää autoilijat. Vanhoissa kauppasopimuksissa todettiin vain, että ”ilmeisestä huolimattomuudesta aiheutetut vahingot on ostaja velvollinen korvaamaan". UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander , saako metsätien särkeä ilman korvausvelvollisuutta, jos kelirikko tai sadekausi yllättää puutavara-autoilijan? ”Ei saa. Lähtökohta on, että tiet kunnostetaan takaisin liikennöitävään kuntoon, jos ne ovat puutavaran kuljetusten vuoksi särkyneet. Haluamme pitkäaikaisia asiakassuhteita metsänomistajien kanssa, joten asiakastyytyväisyys on meille tärkeä asia.” Hän muistuttaa, että tien normaalia kulumista ei metsäyhtiö korvaa tai korjaa. Sauli Branderin mukaan sopimusehdon 17 lisäystä voitaisiin soveltaa tapauksissa, joissa puun kuljetusten kiirehtiminen johtuu metsänomistajan toiveesta. ”Esimerkiksi pelloille varastoituja puita saatetaan metsänomistajan toiveesta joutua kuljettamaan vaikeissakin olosuhteissa.” UPM:n kauppaehdot kummastuttavat Ehdoista saa käsityksen, että UPM saa rikkoa tien korvauksetta. Yhtiö kiistää tulkinnan. 10 13 16 2013 -14 -15 -16 -17 -18 Mh-yhdistysten osuus korjuista, % Kolmannes hävinnyt Lä hd e: Lu ke /M hy p
• 29.8.2019 / AJASSA 4 Fakta METSÄLEHTI.FI Lukijakuva ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN TIIA PUUKILA, teksti MISKA KORPELAINEN, kuva K uivaa ja paikoitellen kylmää heinäkuuta seuranneet elokuiset sateet tulivat kuin tilauksesta sienestäjille. "Odotetaan hyvää sienivuotta. Kaikkia sieniä nousee. Toki lisää vettä pitää tulla aina välillä, mutta hyvältä näyttää", ar vioi Euroopan suurimmaksi sienten ostajaksi lukeutuvan Dalla Valle Oy:n toimitusjohtaja Loreno Dalla Valle . Kiivain sesonki ajoittuu elokuun loppuun ja syyskuun alkuun. Erityisesti kannattaa etsiä herkkutatteja, kantarelleja, lampaankääpiä, haaparouskuja, mustatorvisieniä, Dalla Valle luettelee. "Metsään kannattaa mennä joka päivä tarkistamaan. Sieni on sellainen, että yhtenä päivänä ei löydy mitään ja seuraavana metsä on täynnä." Helle poiki ennätyksen Suomalaisia herkkutatteja Eurooppaan 35 vuotta myynyt Dalla Valle tietää kokemuksesta, että heinäkuiset hellepäivät ja elokuussa oikeaan aikaan osuvat sateet lupaavat hyvää sienisadolle. Kuivuuskaan ei haittaa, kunhan sateet osuvat kohdilleen. "Lämpö on myös sienille tärkeää", tattikeisariksikin tituleerattu Dalla Valle muistuttaa. Esimerkiksi historiallista sienivuotta 2003 edelsi kesäkuun lopusta elokuun alkuun ajoittunut neljänkymmenen päivän helleputki. Tulossa hyvä sienivuosi Tattikeisari Loreno Dalla Valle ennustaa hyvää sienisatoa, kunhan saadaan lisää vettä. DALLA VALLE OY ? ? Vuonna 1997 perustettu perheyritys ? ? Ostaa, käsittelee ja myy kotimaisia luonnonsieniä sekä marjoja Suomeen ja ulkomaille ? ? Päätuote herkkutatit, joista 95 prosenttia viedään Eurooppaan ? ? 15 000 rekisteröitynyttä poimijaa ? ? 74 ostopistettä Lapista Helsinkiin MYRSKYT ja niitä seuranneet hyönteistuhot vaivaavat Keski-Euroopaa. Puuta on mennyt viime vuosina nurin runsaasti, mutta erityisen harmillista maanomistajien kannalta on, ettei suurta osaa saada korjattua. Myös puumarkkinat ovat sekaisin: varastot ovat täynnä, puun hinta on laskenut ja sahatavaran laatu heikentynyt. Tämä heijastuu sahatavaramarkkinoille ja myös Suomeen. Vaikka täällä on viime vuosina säästytty suurilta myräköiltä, on sellaisiakin luvassa, tutkijat uskovat. Isomman myrskyn sattuessa suomalaisten metsänomistajien turvana on kuitenkin metsäteollisuus. Sen mittava puun käyttö, jota viime aikoina on usein moitittu, takaa, että tuhoisammankin myrskyn puut pystytään jalostamaan melko nopeasti. JUSSI COLLIN Kaaos Keski-Euroopassa "Hinaaja Norppa ja lautta lähdössä matkaan Kuurnan kanavalla." JUHAJNS VIIME VUODET näyttävät veljeksiltä ainakin siinä suhteessa, että kemerarahaa on taas tänä syksynä runsaasti tarjolla. Kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmän (kemera) mukaisesta tuesta tälle vuodelle oli viime viikolla käytetty vajaa kolmannes. Kaikkiaan 56 miljoonan euron budjetista on jäljellä vielä yli 37 miljoonaa euroa. Lukujen suhde on suurin piirtein sama kuin vuosi sitten. Syksyllä ehtii tapahtua vielä paljon, mutta siitä huolimatta ensilumien aikaan tilanne lienee sama kuin kahtena viime vuonna: tukirahaa uhkaa jäädä käyttämättä. Etenkin isot suometsien ja metsäteiden kunnostushankkeet ovat jäämässä jälkeen. MENEILLÄÄN on määräaikaisen kemeralain loppusuora. Metsätalouden tukijärjestelmän voimassaolo päättyy runsaan vuoden kuluttua, ja uuden valmistelut ovat jo pitkällä. Valtion perinteikäs tuki metsätaloudelle on pysynyt saman arvoisena vuosikymmenten ajan. Noin 50 miljoonan euron suuruinen tukipotti ei ole iso valtion eikä metsänomistajien taloudessa. Tulosta sillä on syntynyt hyvin. Samalla tuki ollut viesti siitä, mitä metsien käsittelyssä kulloinkin pidetään tärkeänä. Nyt perinteinen metsänparannus on jäämässä taka-alalle. Tilalle nousevat luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta. Tärkeätä on, että uusi tukijärjestelmä on nykyistä yksinkertaisempi. Hyviä kohteita valtion rahalle ovat yli tilanrajojen ulottuvat hankkeet kuten metsäteiden kunnostaminen tai vesien suojelu. Niissä rahallisen tuen ohella tarvitaan apua myös hankkeiden suunnitteluun ja organisointiin. Ylipäätään asiantuntija-apu, vanhanaikaisesti neuvonta, on edelleen tehokas keino edistää asioita, nyt vaikkapa metsien kykyä sitoa hiiltä. Siihen valtion kannattaa käyttää rahaa. TÄNÄ VUONNA kemeravaroja on haettu ylivoimaisesti eniten nuorten metsien hoitoon. On todennäköistä, että varttuneiden taimikoiden harvennuksia tai pienpuun korjuuta ei enää uudessa kemerassa tueta. Siksi nyt kannattaa kiirehtiä hoitamaan kuntoon loputkin rästitaimikot. Rahaa jaossa
• 5 AJASSA / 29.8.2019 "Metsätilojen hinnat ovat nousseet tasaiseen tahtiin, vaikka puun hinta on laskenut varsinkin tukilla. Siitä huolimatta tilat menevät hyvin kaupaksi ja vieläpä hintapyyntöä suuremmalla hinnalla. Onko hinnoissa liikaa tulevaisuuden odotusta?" MUSTA MIÄS "Metsä on ja pysyy, Nokioita tulee ja menee. Arvotavaraahan metsä on, kunhan tällainen terve kehitys jatkuu, että omistajina pysyy tavissuomalaiset ja käyttävät metsää puun kasvatukseen." JEES H-VALTA "Näyttäisi olevan kuusentaimikot kalliita arvioissa ja uudistuskypsät palstat nousevat yli puuston arvon toteutuneissa kaupoissa. Kun palstan kohtuullinen tuotto perustuu pitkälti omatoimisuuteen, voi sanoa että hintataso on karannut.” PIHKATAPPI "Omat metsät Keski Suomessa. Vielä 15 vuotta sitten osallistuin aina parin kolmen palstan ostoon, joskus tarjous onnistui, joskus ei. Lieneekö Äänekosken syytä, mutta tällä alueella hinnat ovat karanneet käsistä. Nyt itsellä lähinnä myyntiaikeita." APLI "Ei kai nykyisillä hinnoilla enää ole järkeä ostaa. Tämä selviää, kun laskukonetta näprää. Muualla sama raha tuottaa niin paljon paremmin." SITOLKKA "Nykyiset hinnat lähinnä hymyilyttää. Vähintään puolet liikaa, metsät ovat pahassa hintakuplassa, odotusarvoa on ladattu paljon, mutta alas tullaan pikaisesti." KALLE KEHVELI "Metsärahastoiden tuottoodotuksista ja heidän laskelmistaan en ymmärrä mitään, mutta maalaisjärki sanoo, ettei normaalilla metsäntuotolla kulujen jälkeen omistajille pitkässä juoksussa paljoa jaettavaa jää. Niin kauan kun hinnat jatkavat nousuaan metsämaalla, niin kyllä arvonnousu näyttää tilinpäätöksessä hyvältä." METSÄKUPSA HANNU JAUHIAINEN Kirjoittaja on metsänomistaja ja vapaa toimittaja. KOLUMNI Gallup Verkkokeskustelu: Onko metsätilojen hinnoissa ilmaa? Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 64% Kyllä Toteutuuko Kemijärven sellutehdas? Käytetäänkö jokamiehenoikeutta väärin? "Kauko Salo ennusti, ettei varmasti tule minkäänlaista sienisatoa, mutta minä olen aina ollut eri mieltä", Dalla Valle nauraa. Helteet päätti tuolloin viiden päivän yhtäjaksoinen saderintama, jota seurasi ennätysmäinen herkkutattisato. Tavallisesti poimijat keräävät Dalla Vallelle noin 300 000 kiloa herkkutatteja, mutta vuonna 2003 tatteja päätyi ulkomaille toimitettavaksi peräti 1,1 miljoonaa kiloa. Satokausi siirtynyt Läheltä Venetsiaa kotoisin oleva Dalla Valle on ikänsä kerännyt sieniä. Ensimmäinen kerta suomalaisessa sienimetsässä vuonna 1980 yllätti kokeneen sienestäjän täysin. Vastaavaan herkkutattien määrään hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Avioiduttuaan vuonna 1982 ja muutettuaan Italiasta Joensuuhun Dalla Valle alkoi rakentaa tateista liiketoimintaa. Tällä hetkellä ostopaikkoja on 74 ja uusia perustetaan joka vuosi. Viimeisten vuosien aikana Dalla Valle on pannut merkille muutokset satokauden ajoittumisessa. "25–30 vuoden ajan sienikausi alkoi kuusikoissa heinäkuun puolivälissä, mutta viimeisten viiden vuoden aikana satokausi on siirtynyt kuukauden eteenpäin", Dalla Valle kertoo. Nyt kiireet alkavat vasta elokuussa, ja aikaisemmasta poiketen tatit nousevat yhtä aikaa sekä kuusikoissa että mäntykankailla. VIELÄ VUOSIKYMMEN SITTEN leimikoiden ennakkoraivauksia tehtiin kohtuullisessa määrin. Raivatusta leimikosta saatettiin maksaa jopa hieman korkeampaa kantohintaa. Nyt raivausinto on laantunut. Raivausta tehdään lähinnä vain kemerakelpoisissa ensiharvennusleimikoissa, jos niissäkään. Pahimmissa paikoissa raivaus voi kuitenkin olla jopa puunkorjuun edellytys. Hakkuita tehdään etenkin varttuneemmissa raivaamattomissa metsissä, missä niissäkin raivaus olisi monesti tarpeen. Erityisesti raivausta kaipaavat Pohjois-Suomen luontaisesti syntyneet, päätehakkuuikäiset metsät. Ne ovat luonnostaan usein hieman aukkoisia ja vähäpuustoisia, jolloin alikasvoksena rehottaa hieskoivuvittalikko. Usein se kasvaa vielä kantovesoina, eli yhdestä kannosta on kasvanut 3–6 eri kokoista koivua. Niiden koko vaihtelee. Pahimmillaan ne ovat tyveltä kymmensenttisiä, mutta eivät yllä kuitupuun mittoihin, tai sitten puskassa kasvaa 1-2 kuitupuun mitat täyttävää puuta. Hakkuun jälkeen uudistusalalle jää melkoinen koivuryteikkö, muut alikasvospuut mukaan lukien. Puusto haittaa maanmuokkausta ja luonnollisesti myös tulevan taimikon kehitystä. HELPOIN ON RAIVATA koivut ja muu joutava puusto pois ennen hakkuuta. Silloin raivauksesta on hyötyä myös hakkuutyön toteutuksessa. Raivauksessa on säälittä pistettävä nurin riittävän isotkin puut, hakkuukone hyväksyy kuitupuuksi vain rungot, jotka ovat kolmen metrin korkeudelta vähintään seitsemän senttiä paksuja. Kaikki tätä pienemmät on siten kaadettava pois. Rehevällä maalla kuusen pienet taimet voi jättää kasvamaan, männynviljelyalueilta nekin kannattaa raivata pääosin pois. Puolukkatyypin männikössäkin voi olla runsaasti eri mittaisia kuusia, mutta monesti ne ovat kitukasvuisia ja helposti 40–80 vuotta vanhoja. Niiden varaan ei uuden metsän syntyä kannata laittaa eikä niistä ei ole apua myöskään peitteisen metsänkasvatuksen mallissa – niistä ei tukkipuita kasva koskaan. Koivujen ohella myös haavat on syytä kaataa pois. Isommat voi kaulata. Tulevaan kuusentaimikkoon voi jäädä jättöpuiksi kasvavia haapoja, mutta mäntytaimikoiden tieltä ne pitäisi raivata pois, ellei halua männynversoruostetta taimikkoonsa. Raitoja ja pihlajia voi säästää sopivassa määrin luonnon monimuotoisuuden nimissä. PÄÄTEHAKKUUALUEEN TAI KASVATUSMETSÄN raivauksen yhteydessä kannattaa katsella sopivat paikat myös tulevilla säästöpuuryhmille. Nämä alueet jätetään raivaamatta. Yleensä sopiva jättöpuuryhmä syntyy vanhan hieskoivun raidan tai haavan ympärille tai kuusitiheikköön. Hakkuukoneen kuljettajan työn helpottamiseksi jättöpuuryhmät on hyvä merkitä säästöpuunauhoilla ja merkitä leimikkokarttaan. Yleensä metsänomistaja saa viestin hakkuun aloituksesta. Vielä siinäkin vaiheessa voi olla yhteydessä koneenkuljettajaan ja antaa ohjeita luontokohteiden säästämisestä. Ennakkoraivaus kannattaa Loreno Dalla Valle ostanut sieniä suoraan poimijoilta vuodesta 1995. Itse hän ei enää ehdi parhaimman satokauden aikaan metsään.
• 29.8.2019 / AJASSA 6 TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva T uoreella ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkosella ja koko hallituksella on kovat tavoitteet. Eduskuntaan toistamiseen valittu vihreiden kansanedustaja aikoo hallituksen kanssa tehdä Suomesta hiilineutraalin viimeistään vuoteen 2035 mennessä ja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden katoamisen. Jotta Suomen vuosittaiset hiilidioksidipäästöt pystytään sitomaan kokonaisuudessaan esimerkiksi maaperään ja metsiin, päästöjä on vähennettävä ja hiilinieluja on kasvatettava. Ilmastonmuutos ja lämpeneminen puolestaan tuovat haasteensa monimuotoisuuden turvaamiseen. Työsarkaa riittää. Mikkonen on valmis tekemään töitä, jotta maaja metsätalous olisi kestävää paitsi ilmastopolitiikan ja luonnon monimuotoisuuden myös tuottajan näkökulmasta. "Jotta meidän maaja metsätalous ovat kestävällä pohjalla, meidän pitää kannustaa viljelijöitä ja metsänomistajia siihen. Heitä ohjataan tukipolitiikalla ja kannusteilla. Autetaan siinä muutoksessa", Mikkonen selventää. Turvemaat avainasemassa Muutosta kaivataan Mikkosen mukaan etenkin turvemailla, joihin on varastoitunut merkittävä määrä hiiltä. Jotta hiilivarasto säilyisi, turvemaiden metsien maaperää ei tule muokata ja kunnostusojituksia ja avohakkuita pitää välttää niin valtion kuin yksityisten mailla. "Ajattelen niin, että kun mennään turvemaille, avohakkuuta pitäisi miettiä myös yksityismailla. Pitäisi ainakin huolehtia, että ohjauskeinot ja kannustimet ovat niin selkeät, että siitä päästäisiin siellä eroon", Mikkonen sanoo. Metsähallituksen mailla hiilinielujen ja hiilivaraston kasvattaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Mikkosen mukaan myös yksityisiä metsänomistajia tulee kannustaa toimiin, joiden avulla hiilivarasto säilyisi mahdollisimman suurena. "Tiedämme, että ilmastonmuutoksen kannalta seuraavat 15 vuotta ovat todella kriittiset. Nopein ja tehokkain keino kasvattaa hiilinielua on pidentää olemassa olevaa kiertoaikaa." Maankäyttösektorille laadittavassa ilmasto-ohjelmassa selvitetään, mitkä ovat toimivimmat tavat ja kannustimet saavuttaa monimuotoisuus ja ilmastotavoitteet. "Ensisijaisesti pitää katsoa, että olemassa olevat tuet eivät kannusta väärään suuntaan", Mikkonen sanoo. Herätys Linkolasta Kymenlaakson Korialla kouluvuotensa viettänyt Mikkonen aktivoitui ympäristöasioissa lukioikäisenä 1980-luvun taitteessa. Huoli otsonikadosta, happosateista ja liiallisesta kulutuksesta olivat monien huulilla, mutta lopullisen herätyksen ikänsä luonnossa liikkunut partio lainen koki luettuaan Pentti Linkolan kirjan Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Liki 30 vuotta luonnon puolia vihreiden riveissä pitänyt Mikkonen on tyytyväinen hallitusohjelmassa luvattuun suojelun vuosittaiseen sadan miljoonan euron lisäpanokseen. Sillä on tarkoitus tukea muun muassa soiden suojelua, luontokohteiden ennallistamista sekä turvata Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metson jatkuminen. Se ei kuitenkaan yksin riitä. KRISTA MIKKONEN ? ? Ympäristöja ilmastoministeri ? ? Koulutukseltaan biologi ? ? Vihreiden jäsen vuodesta 1995 ? ? Asuu Joensuussa, perheessä mies ja kolme poikaa ? ? Harrastaa lautapelejä, mökkeilyä ja luonnossa retkeilyä ? ? Aviomies omistaa metsää Kuka? Ympäristöministeri Krista Mikkonen haluaa lopettaa turvemaiden avohakkuut ja turvata monimuotoisuuden. "Me emme voi laskea metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä pelkästään sen varaan, että perustetaan suojelualueita, vaikka sekin on tärkeää. Meidän pitäisi talousmetsien metsänhoidossa huomioida nykyistä paremmin myös monimuotoisuus." Esimerkiksi lahopuuta ja järeitä säästöpuita kaivataan lisää ja suojavyöhykkeisiin leveyttä sekä lehtomaisissa ja rehevissä metsissä kesäisin pesiville linnuille pesintärauhaa hakkuilta. Kestävä hakkuutaso käsillä Oman haasteen monimuotoisuuden sekä hiilinielujen turvaamiseen luovat vireillä olevat metsäteollisuuden tehdashankkeet. “En usko, että kukaan ajattelee, että niihin kaikkiin riittäisi puu. Ja kyllä hankkeiden toteuttajatkin sen itse tietävät”, Mikkonen toteaa. Viime vuonna hakattu ennätykselliset runsaat 78 miljoonaa kuutiota hätyyttelevät jo Luonnonvarakeskuksen vuosille 2015–2024 tekemää suurinta kestävää hakkuumahdollisuutta, 84 miljoonaa kuutiota vuodessa. “Se on puutuotannollisesti kestävä taso. Siinä ei ole vielä huomioitu monimuotoisuutta ja sitä, että hiilinielun pitäisi kasvaa. Nyt meillä on hiilinielu pienentynyt 2010-luvulla”, Mikkonen summaa. HAASTATTELU Suomi hiilineutraaliksi Ympäristöministeri Krista Mikkosen mukaan hallituksen tehtävänä on arvioida, pitäisikö metsälaista poistettuja hakkuuikärajoja miettiä uudelleen. ”Tiedämme, että kiertoajat ovat lyhentyneet”, Mikkonen sanoo.
• 7 AJASSA / 29.8.2019 VIERAANVARAISTA ja alkuperäistä Uruguayta eivät matkailijoiden valtavirrat ole vielä saavuttaneet ja siksi sinne kannattaa matkustaa kanssamme juuri nyt. Lähde mukaan katsomaan, mikä yhdistää Suomea ja tätä pintaalaltaan Etelä-Amerikan toiseksi pienintä valtiota. METSÄLEHDEN lukijamatka Uruguayhin 21.–29.3.2020 Olympia Kaukomatkatoimisto Colonia del Sacramenton vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. KIERTOMATKAMME alkaa eläväisestä Montevideosta, jossa tutustumme pääkaupungin monimuotoiseen arkkitehtuuriin ja uruguaylaisen tangon saloihin. Maan laadukkaita viinejä maistelemme viinitilalla Montevideon ulkopuolella. Vierailemme myös maatilalla, jossa nautimme perinteisen grillilounaan. Uruguayn siirtomaamenneisyyteen tutustumme tunnelmallisessa Colonia del Sacramentossa, joka on Unescon suojeluksessa. COLONIASTA kiertomatkamme jatkuu Uruguayjoen rannalla sijaitsevaan Fray Bentosin pikkukaupunkiin, missä tutustumme suomalaisen UPM:n sellutehtaaseen. Vierailemme myös yhtiön puuviljelmillä ja taimitarhoilla maan keskiosissa Paisandún alueella. MATKA MAKSAA Metsälehden kestotilaajille 3 490 euroa ja muille 3 565 euroa. Lisämaksu yhden hengen huoneesta 390 euroa.Vastuullinen matkanjärjestäjä on Olympia Kaukomatkatoimisto. Lue lisää seuraavasta Metsälehdestä tai osoitteesta www.metsalehti.fi/lukijamatka URUGUAY HOIDETTU METSÄ TUOTTAA HYVÄÄ Puukaupasta uuteen kasvuun! Annat uudelle metsällesi etumatkaa, kun sovit metsänuudistuksesta heti puukauppojen yhteydessä. Metsänuudistuspalvelumme sisältää: Asiantuntijan tekemän uudistamissuunnitelman Maanmuokkauksen Siemenet ja taimet omalta taimitarhaltamme Suomesta Istutustyön tai kylvön ammattilaisten työnä 1. 2. 3. 4. *Edun saat 15.9.2019 mennessä tehtyihin, uusiin puukauppoihin yli 400 m³ kesäleimikoista. Yksi etuseteli per asiakas. TEHDÄÄN PUUKAUPAT www.upmmetsa.fi/hoidametsaasi puh. 020 416 5100 100 € METS ÄNH OITO ON, KUN TEET PUUK AUPA T NYT! * SAAT Pu he lu n hi nt a on 8, 35 sn t/ pu he lu + 16 ,6 9 sn t/ m in al v 24 % ). Metsä rikastuttaa elämääsi www.upmmetsa.fi
• 29.8.2019 / AJASSA 8 METSÄLEHTI on mukana Joensuun Silva-näyttelyssä perjantaina ja lauantaina 6.–7. syyskuuta. KÄVIJÖILLE ilmainen tapahtuma esittelee metsää monipuolisesti alkaen koneista kauden metsäisiin herkkuihin. Metsälehden osastolla pääset haastamaan ampumahiihtäjä Tero Seppälän tarkkuuskisaan. LEHDEN toimitusta edustavat perjantaina toimittaja Sami Karppinen kello 12–16 ja lauantaina päätoimittaja Eliisa Kallioniemi kello 12–16. Käy jättämässä juttuvinkkisi tai palautetta lehdestä. Metsälehti messuilla Christian Biere VASTALAHJAKSI saat vihkosen, joka esittelee Metsälehden palstoilla esiintyneen Metsä-Eemelin neuvoja metsien hoitoon. TILAA HELPOSTI NETISTÄ WWW.KONE-GLANS.FI JOENSUUNKATU 10, 24100 SALO 040 300 1050 MYYMÄLÄ AVOINNA MA-TO 09-17, PE 09-18, LA 09-14 Järeä 17,5 HV/500 cm³ Briggs & Stratton intek OHV huippumoottori Isoompi 107 cm kaksiteräleikkuri Heavy duty-runko Vaihteet 7+1 Sähköstartti Takarenkaat 20”, eturenkaat 15” Valot GLANSPOWER MTD 175M42B AJOLEIKKURI 7 HV/ 208 CC moottori Itsesyöttävä rumpurakenne kahdella terällä Poistotorvi säädettävällä heitonpituudella Yhden (1) vuoden takuu GLANSPOWER GREENSTAR GDB70 POLTTOMOOTTORIHAKETIN JINMA JM454E NELIVETOTRAKTORI TIELIIKENNEKÄYTTÖÖN 45 HV nelisylinterinen dieselmoottori Neliveto Etukuormaajalla ja lämmitettävällä hytillä Ohjaustehostin Kolmipistekiinnitys Lukkoperä Lohkolämmitin kaupan päälle! 16 490 € Mitat (L, P, K): 235,7x194,6x208,7 (K) cm eli n. 4,6 m² Katto ja seinät lujaa pro?loitua 0,25 mm galvanisoitua teräspeltiä Runko 0,6 mm vahvaa sinkittyä terästä Iso oviaukko 105 cm 15 vuoden puhkiruostumattomuustakuu! PIHAVARASTO SUNYARD HW0608 Upealla puujäljitelmäkuviolla! 345 € Mitat (L, P, K): 351x152x209 cm eli n. 5,3 m² Katto ja seinät lujaa pro?loitua 0,25 mm galvanisoitua teräspeltiä Runko 0,6 mm vahvaa sinkittyä terästä Oviaukon leveys 83 cm 15 vuoden puhkiruostumattomuustakuu! YHDISTELMÄPIHAVARASTO SUNYARD CM0508 285 € Tehokas jenkkitraktori! GLANSPOWER GARDENER RT84 AJOLEIKKURI KERÄÄJÄLLÄ Moottori GGP AVS Series 7250 414 CC sähköstartilla 84 cm kaksiteräleikkuri tukipyörillä ja pesuliittimellä Sähköinen leikkurin päällekytkentä 200 litran keräyssäiliö 5 vaihdetta eteen + pakki Renkaat 18x8.50 / 13x5.00 Leikkuukorkeus säädettävissä 25-80 mm väliltä Ajovalot, etupuskuri ym. Ajoleikkuri tehokkaalla takakerääjällä! 1590 € Moottori 39,0 cm³ Teho 2,6 HV/1,9 kW Laipan pituus 16" / 41 cm Oregon Microlite Paino 4,4 kg Kahden (2) vuoden takuu MOOTTORISAHA OLEO MAC GS411 299 € Kaksitahtimoottori 52,5 cm³, 3,3 HV/2,4 kW Vahvalla 32 mm runkoputkella Polttoainesäiliö 1,0 l Paino 9,9 kg Loistava tärinänvaimennus Mukana: raivausterä, vesakkoterä ja autom. siimapää suojuksineen sekä mukavuusvaljaat Kahden (2) vuoden takuu RAIVAUSSAHA OLEO MAC BC 550 MASTER 595 € 695 € 1790 € Yksi varasto, monta käyttömahdollisuutta! SUORAAN MAAHANTUOJALTA MIKSI MAKSAISIT LIIKAA? www.kone-glans.fi MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI www.kesla.com Metsien kuningas tulee Itä-Suomesta KESLA-traktorin metsävarusteet metsäperävaunut, kuormaimet ja hakkurit valmistetaan Kesälahdella lähes kuudenkymmenen vuoden kokemuksella. Valikoimastamme löydät niin isäntälinjan kuin ammattilaisenkin tuotteet. Lue Koneviestin arvio KESLA proTRACTION-vedonohjauksesta kesäkuun Koneviestistä! Uusi metsäperävaunumallisto upeine varusteineen nyt myynnissä!
• 9 AJASSA / 29.8.2019 MIKKO HÄYRYNEN VIRALLISEEN mittaukseen asti etenevien puutavaran mittauserimielisyyksien määrä on pysynyt viime vuodet jokseenkin samana, mutta kyselyjen määrä on hienoisesti lisääntynyt. Tapio Wall toimii virallisena mittaajana Luonnonvarakeskuksen tutkijan työnsä ohella. Hän arvelee, että julkisuudessa esillä pidetyt kiistat ovat tuoneet virallista mittausta yleiseen tietoon. ”Yleensä ensimmäisessä puhelinkeskustelussa valkenee, onko asiassa eväitä pitemmälle. Saattaa olla väärinkäsityksiä tai yleistä uteliaisuutta.” Virallisia mittauksia tehdään vuosittain kahdesta neljään, mutta kyselyjä ja ennakkoselvityksiä on kymmeniä. ”Nykyisin virallisissa mittauksissa ei ole yleensä kiistaa siitä, että onko puutavaran määrä mitattu oikein”, Wall sanoo. ”Sen sijaan mittaukset ovat painottuneet laatukysymyksiin eli käytännössä siihen, onko tukki otettu talteen hakkuusopimuksen ehtojen mukaisesti.” Jos tukkia epäillään päätyneen kuitupuuksi, niin käytännössä kiistanalainen kuitupuuerä pitää olla uudelleen mitattavissa ja näytön erittäin selkeää. Paljon kauppoja, vähän riitoja Virallinen mittaus on tuomioistuinkäsittelyyn verrattuna huomattavan kevyt ja halpa oikeusturvakeino. Virallinen mittaus maksaa 500 euroa, ja sen maksaa hävinnyt osapuoli. Wallin mukaan raja mittauksen ja muiden puukaupan sopimusehtojen välillä on hämärä etenkin katkonnassa, ja puutavaranmittauslain piiriin kuuluvia erimielisyyksiä on käsitelty myös tuomioistuimissa. Wall pitää erimielisyyksien määrää kuitenkin vähäisenä ja suhteuttaa asiaa siihen, että vuosittain tehdään yli sata tuhatta puukauppaa ja ostajien väliset puunvaihdot sekä erilaiset mittaukseen perustuvat työsuoritukset sen lisäksi. ”En tiedä toista alaa, jossa näin vähän riidellään ja isoja rahasummia liikutellaan.” Kyselyt viralliselle mittaajalle lisääntyneet SAMI KARPPINEN M etsänhoitoyhdistysten yhteenlaskettu liikevaihto oli viime vuonna 300 miljoonaa euroa ja liiketulos 4,8 miljoonaa euroa. Liiketulosprosentiksi muodostuu siten keskimäärin 1,5 prosenttia. ”Liikevaihtoon suhteutettuna metsänhoitoyhdistysten liikevoitto on pieni. Toisaalta tulos kertoo, että yhdistykset ovat tarjonneet metsänomistajille palveluita kustannustehokkaasti”, kommentoi Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:n toimitusjohtaja Jouni Tiainen . Metsänhoitoyhdistysten pitkäjänteisen kehittämisen ja investointien kannalta liikevoiton pitäisi Tiaisen mukaan kuitenkin olla 3–5 prosentin luokkaa. ”Palveluperiaatemeiningillä” toiminnan kehittäminen ei onnistu. ”Erot yhdistysten välillä ovat suuria. Osa yhdistyksistä teki erinomaisen tuloksen, koska ne ovat ymmärtäneet ja hyväksyneet jo aiemmin, että toiminnan pitää olla kannattavaa. Tässä on kehittymisen paikka niin yhdistyksillä kuin hallintohenkilöilläkin.” Tiaisen mukaan esimerkiksi IT-kustannukset ovat nousemassa yhdistyksissä merkittävästi, jonka vuoksi liiketuloksen pitäisi antaa nykyistä enemmän liikkumavaraa. Liikevaihdossa vahvaa kasvua Metsänhoitoyhdistysten liikevaihto on tuplaantunut kymmenen vuoden aikana viime vuoden noin 300 miljoonaan euroon. Vuonna 2017 yhdistysten liikevaihto oli 261 miljoonaa euroa. Liikevaihdon kasvu selittyy suurelta osin puunkorjuupalveluiden lisääntymisellä. Vuonna 2018 yhdistykset korjasivat yhteensä noin seitsemän miljoonaa kuutiota puuta. ”Yhdistyksillä on myös merkittävä työllistävä ja aluetaloudellinen vaikutus. Esimerkiksi viime vuonna yhdistykset maksoivat yli tuhannelle puunkorjuuja metsänhoitourakoitsijalle yhteensä 168 miljoonaa euroa urakointimaksuja”, Tiainen sanoo. Jäsenmaksujen osuus liikevaihdosta 5,8 prosenttia Metsänhoitoyhdistyksillä on tällä hetkellä noin 206 500 jäsentä. Vuonna 2015 voimaan astuneen metsänhoitoyhdistyslain muutoksen myötä yhdistysten jäsenmaksukertymä on pudonnut noin kolmanneksen vuoden 2014 tasosta. Viime vuonna yhdistykset saivat tuloja jäsenmaksuina 17,5 miljoonaa euroa, eli jäsenmaksujen osuus liikevaihdosta oli noin 5,8 prosenttia. ”Tällä hetkellä noin 70 prosenttia metsänhoitomaksua maksaneista metsänomistajista maksaa yhdistyksen jäsenmaksun. Metsämaahehtaareina laskettuna jäsenmaksun maksaa noin 80 prosenttia metsänomistajista”, Tiainen kertoo. Metsänhoitoyhdistykset plussan puolelle Toiminnan kehittämiseen tarvittaisiin suurempi liiketulos, toimitusjohtaja Jouni Tiainen sanoo. POLARIS.FI PUHTAASTI HILJAINEN Ranger EV T2a VÄKIVAHVA RASKAAN TYÖN PUURTAJA. UUTUUS! Ranger DIESEL T1b ETUSI 2905 € RANGER 570 EFI EPS PRO FIT -LÄMPÖHYTILLÄ (SH. 21 395 €) + TK.* 18 490 € • Saa ajaa tiellä alk. 15v/T-kortti • *Tarjous sisältää Polaris Ranger 570 Sage Green EPS Pro Fit -lämpöhytillä, lämmityslaitteella sekä tuulilasin pyyhkijällä/pesulaitteella. Tarjousta ei voi yhdistää muuhun tarjoukseen. VALITSE BENSA, SÄHKÖ TAI DIESEL. YMPÄRIVUOTISEEN KÄYTTÖÖN.
• 29.8.2019 / AJASSA 10 MIKKO RIIKILÄ ”K yllähän se järkytti, kun yhdistyksestä kerrottiin, että 20 hehtaaria tukkimetsää oli merkitty HCV-alueeksi. Ajattelin, että nyt ne panevat meidän metsämme hakkuukieltoon”, muistelee metsänomistaja Antti Ruusunen Asikkalan Kalkkisista. Puuntuotanto on tilan päätuotantosuunta ja sukupolvenvaihdos valmisteilla. HCV-rajaukseen mennyttä tukkimetsää oli säästelty pesämunaksi jatkajalle. Versowoodin ostomies Petri Tantulla oli helpottavia uutisia. ”Tässä on haettu mahdollisia luontoarvoja, jotka pitää selvittää ennen hakkuuta. Ei tässä sinun metsässäsi, Antti, ole mitään erikoista. Metsä on harvennettu parikymmentä vuotta sitten ja tuulenkaadot on korjattu, joten lahopuuta ei ole. Tehdäänkö saman tien puukaupat?” Ei tehty, mutta tilanne on tuttu myös Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäasiantuntija Arttu Juholalle . ”Kyselyitä on tullut aika paljon. Me olemme jakaneet metsänomistajille karttoja, joissa heidän mailleen kohdistuvat HCV-merkinnät näkyvät. Asikkalassa niitä on lähes tuhat hehtaaria.” Tantun mukaan HCV-kohteillakin voidaan toimia. ”Jos luontoarvoja on, ehdotamme metsän liittämistä Metso-ohjelmaan. Vaihtoehtona on tehdä hakkuu, jossa säästöpuiksi jätetään runsaasti puustoa, jotta lahopuuta muodostuu jatkossakin.” Teollisuuden operaatio Kuka HCV-tartoituksen sitten teki? Metsäteollisuus ja Sahateollisuus ry:t pestasivat konsultin, Metsälehteäkin julkaisevan Tapio Palvelut Oy:n, paikantamaan todennäköiset korkean suojeluarvon (HCV, high conservation values) metsät kartalle. Mitä etsittiin? HCV-metsien tunnusmerkit perustuvat FSC:n mukaiseen riskiarviointiin. Tärkeimpiä kohteita ovat runsaslahopuustoiset kangasmetsät, vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset suot sekä kallioiset metsät. Kohteiden vähimmäiskoho vaihtelee etelän 20 hehtaarista pohjoisen 100 hehtaariin. Kohteita on paikannettu kaikkiin talousmetsiin. Näin FSC:n vaatimukset FSC-myrsky ei tyynny FSC-kriteerien mukaan määriteltyjen korkean suojeluarvon alueiden rajauksista syntynyt metsänomistajien epäluulo ei ota laantuakseen. Mikko Riikilä Versowoodin ostomies Petri Tanttu, metsänomistaja Antti Ruusunen ja Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäasiantuntija Arttu Juhola ihmettelevät Ruususen metsään tehtyä HCV-merkintää.
• 11 AJASSA / 29.8.2019 "Ajattelin, että ne panevat meidän metsämme hakkuukieltoon.” METSÄSERTIFIOINTI ? ? Sertifiointi asettaa metsien käytölle lainsäädäntöä tiukemmat kestävyyskriteerit. Sen avulla kuluttaja voi varmistua tuotteen alkuperästä. Ulkopuolinen taho varmistaa, että metsien hoito vastaa sertifioinnin vaatimuksia. Sertifiointi kertoo, että metsänomistajat ja toimitusketjun yritykset ovat sitoutuneet kestävyyden edistämiseen. ? ? PEFC: Kansainvälinen, toimii 50 maassa. Suomessa metsänomistajajärjestön tukema. Valtaosa Suomen talousmetsistä on PEFC-sertifoituja. Ympäristöjärjestöt eivät osallistu PEFC-työhön. ? ? FSC: Toimii maailmanlaajuisesti, sertifioituja metsiä 185 miljoonaa hehtaaria. Ympäristöjärjestöjen tukema, metsänomistajajärjestö ei ole mukana. Metsäyhtiöt ovat kannustaneet asiakkaitaan hakemaan FSC-sertifiointia. Jokainen tila sertifioidaan erikseen. Sami Karppinen Sami Karppinen ulottuvat yli sertifikaattirajojen. Miten kartoitus onnistui? Ei ilmeisesti kovin hyvin. Tanttu ja Juhola arvioivat, että yhdeksän kymmenestä Asikkalan HCV-kohteesta ei sisällä luontoarvoja. Metsähallituksen Etelä-Suomen alueella tarkastettiin 70 HCV-merkittyä leimikkoa, eikä niistä yhdelläkään ollut sanottavia luontoarvoja. Epätarkkuus johtuu siitä, ettei lahopuun määrää voi ennustaa metsävaratiedoista. Estääkö HCV-merkintä hakkuut? Ensisijaisesti se velvoittaa puunostajaa tarkastamaan alueen luontoarvot. Ostaja vastaa, että luontoarvot säästetään ja otetaan huomioon hakkuissa. Miksi operaatioon lähdettiin? FSC-leimatut puunjalosteet ovat haluttuja, mutta Suomen metsistä vain kymmenisen prosenttia on FSC-sertifioinnin piirissä. Siksi puujalosteita leimataan myös FSC-MIX-tunnuksella. Tällöin osa puusta saa olla muista kuin FSC-sertifioiduista metsistä, kunhan HCV-alueet varmistetaan. Ketä tämä koskee? Isot metsäyhtiöt haluavat varmistaa puun hankintaketjunsa. Näin myös selluja paperitehtaille kuitupuuta ja sahahaketta toimittavien sahojen on noudatettava HCV-rajauksia. Ne velvoittavat myös puun viejiä. Miten etsittiin? HCV-kohteet paikannettiin julkisista tietolähteistä, muun muassa Metsäkeskuksen Metsään.fi-aineistoista. Maastossa kohteita ei arvioitu. Karttarajauksia yritetään syksyn aikana päivittää niin, että eräitä systemaattisia virheitä saataisiin korjattua. Voiko metsänomistaja vaatia virheellisten karttamerkintöjen poistamista? Ei onnistu. Puun ostaja toteaa mahdolliset luontoarvot hakkuuta suunniteltaessa. Hankalin tilanne muodostuu tilakaupoissa – HCV-merkinnän kaltainen piilorasite alentanee ostajien kiinnostusta. Paljonko HCV-kohteita on? Määrää ei tiedetä, mutta varovastikin arvioiden kymmeniätuhansia hehtaareita. ”Meidän toimialueella HCV-alueita on 5 800 hehtaaria”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman . Salailu raivostutti Mikä meni pieleen? Metsänomistajat saa varmimmin raivostumaan, kun heidän tietämättään piirrellään metsien käyttöä mahdollisesti estäviä rajoja. Moni kokee HCV-operaation muistuttavan 1990-luvun Naturaa. Tehtiinkö HCV-kartoitus salaa? Kyllä, ainakin metsänomistajan näkökulmasta, Häntä ei kuultu, eivätkä metsäyhtiöt myöskään tiedottaneet asiasta. Järjestötasolla tilanne on epäselvä. ”MTK on ollut asiasta tietoinen jo sen valmisteluvaiheessa”, huomauttaa Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Silja Pitkänen-Arte . Tämän MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainenkin myöntää – tosin ehdollistaen. "Kyllä, saimme jo keväällä tiedon, että Metsäteollisuus ja Sahateollisuus teettävät Metsäkeskuksen julkisten aineistojen perusteella selvitystä FSC:n riskikohteista. Silloin vaadimme, että tulevat kartat on jaettava myös metsänhoitoyhdistyksille." "Viesti teollisuudelta tällöin oli, että ei vaikuta puun ostoon ja korjuuseen. Tilanne alkoi kesällä näyttää toiselta, kun kartat valmistuivat ja osa puunostajista alkoi vältellä HCV-merkittyjä metsiä.” Hakkaraisen mukaan ostajien tarpeisiin tehty HCV-kartoitus on sinällään laillinen ja osin ymmärrettävä. Metsäomistajille, jotka eivät ole FSC:ssä, näitä HCV-alueita ei kuitenkaan ole edes olemassa. ”Kysymys on, mihin ja miten karttoja käytetään tai koko HCV-asiassa toimitaan. On esimerkiksi täysin tuomittavaa, että teollisuus on panemassa metsänomistajat kontrollitoimien maksumiehiksi.” Työn tilaajat korostavat, ettei kyse ole kartoituksesta eikä salaisesta suojeluhankkeesta. Pitkänen-Arte muistuttaa, että HCV-kohteiden paikannus rajasi suurimman osa talousmetsistä pois riskialueesta, johon lähtökohtaisesti kaikki ei-FSC-sertifioidut metsät kuuluvat – nyt siis vain HCV-alueet. Kilpaileva PEFC-sertifiointi ei FSC:n mukaan turvaa korkean suojeluarvon metsien säilymistä. MIKKO RIIKILÄ HCV-JUPAKKA sysää metsäyhtiöt hankalaan asemaan. FSC-sertifikaatti on puujalosteiden markkinoilla tärkeä, mutta tällainen julkisuus tehnee metsänomistajista yhä epäluuloisempia koko järjestelmälle. FSC:n asema ei Ruotsissakaan ole vankkumaton. Metsänomistajien hallitsema metsäyhtiö Södra ja ilmeisesti myös Holmen sekä SCA pohtivat, kannattaako niiden jatkaa yhä monimutkaisemmaksi ja byrokraattisemmaksi käyvän FSC-sertifioinnin kanssa. ”Södra joutuu punnitsemaan lisäarvoa, jonka FSC-tuotteet tuovat, kun jäsenet samalla kärsivät rajoituksista metsissään. Toistaiseksi jatkamme FSC:ssä, mutta tämä on asia, jota Södran hallitus joutuu jatkuvasti punnitsemaan”, kertoo Södran metsästrategi Göran Örlander . Suomalaisissa metsänomistajapiireissä on toiveajateltu, josko Ruotsin ja Suomen metsäyhtiöt irtaantuisivat yhdessä FSC:stä. Sellaisella linjauksella olisi voimaa markkinoilla. Metsänomistajien hallitseman Osuuskunta Metsäliiton liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä ei lämpene ajatukselle, vaikka myöntää, että HCV-alueista on keskusteltu metsäliittolaisessakin leirissä. ”Tarvitsemme molempia Suomessa käytössä olevia sertifiointijärjestelmiä. Toivoisimme, että metsänomistajien etujärjestö tulisi mukaan FSC-sertifiointiin ja ympäristöjärjestöt vastaavasti PEFC:hen. Asioihin vaikutetaan olemalla mukana niiden valmistelussa.” Metsäyhtiöiden yhteiset linjaukset eivät hänen mukaansa tule sertifiointiasiassa kysymykseen. ”Jokainen metsäteollisuusyritys päättää itsenäisesti osallistumisesta eri sertifiointijärjestelmiin. Metsä Groupissa osallistumista analysoidaan ja harkitaan osana operatiivista toimintaa.” Ruotsalaiset metsäyhtiöt tyytymättömiä FSC:hen Tällaisia HCV-metsien piti olla (yllä), tällaisia monet niistä olivat (alla). Lahopuun löytäminen metsävaratiedoista osoittautui vaikeaksi. Fakta Antti Ruusunen on säästänyt HCVmerkinnän saanutta tukkikuusikkoa tilan jatkajalle pesämunaksi. Mikko Riikilä
• 29.8.2019 / AJASSA 12 PUUKAUPPA TUORE PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti ANTTI J. LEINONEN, kuva M etsäenergiayritykset ovat kuitupuumarkkinoilla pieni, mutta vahvistuvia toimijoita, jotka välittävät energialeimikoiden kuitupuuta kuiduttavalle teollisuudelle. Puumarkkinoiden erikoinen ilmiö on, että väliporras voi joskus voittaa tarjouskilpailun ja tarjota kuitupuusta teollisuutta korkeamman hinnan. Yleensä kyse on ensiharvennuksesta, jossa on vähän kuitupuuta, mutta runsaasti energiapuuta. ”Koska korjuu ulottuu pieneen läpimittaan, niin hakkuukertymä on suurempi kuin puhtaassa ainespuukaupassa”, Vapo biopolttoainetoiminnon johtaja Heikki Heiskanen sanoo. Vapon metsähaketoimitukset ovat noin 900 000 kiintokuutiota. Kuitupuun toimitusmääristä ei kerrota muuta kuin että ne ovat huomattavasti pienempiä. Varsin mielenkiintoisia ovat puukaupat, joissa korkeaan kuitupuun hintaan yhdistyy huomattavan alhainen energiapuun hinta. Heiskasen mukaan nämä tapaukset ovat kuitenkin yksittäisiä eikä hän tunnista isossa kuvassa tilannetta, että energiakäytöllä olisi kuitupuusta teollisuutta parempi maksukyky. Heiskanen ennakoi, että energiapuun tarve nousee ja markkinat kiristyvät etenkin Etelä-Suomessa, mihin on tullut ja tulossa uusia käyttökohteita. ”Siellä ostotavoitteet ovat kasvussa lämmityskautta 2020–2021 varten ja markkina tulee edelleen muuttumaan 2020-luvulla fossiilisten polttoaineiden korvaamisen myötä.” Ainespuu on suuri sivutuote ”Ainespuu on aina energiapuun hankinnan sivutuote, vaikka sen osuus voi jollakin alueella olla hetkellisesti energiapuuta suurempi”, L&T Biowatin Pohjois-Suomen metsäpalvelupäällikkö Timo Marttila sanoo. Biowatti on toiminut ainespuumarkkinoilla kymmenisen vuotta. Marttila arvioi, että heillä kokonaishankinta nousee tänä vuonna miljoonaan kuutiometriin. Suurin osa on energiapuuta. Kuitupuun määrää ei kerrota, mutta se on kuitenMetsäenergiayritykset kuitupuumarkkinoilla L&T Biowatti ja Vapo ovat vahvistuneet etenkin heikkolaatuisten kuituleimikoiden ostajina. MIKKO HÄYRYNEN RUOTSIN tukinhinnat laskivat 2,8 prosenttia vuoden toisella kvartaalilla ensimmäiseen neljännekseen verrattuna. Pohjois-Ruotsissa lasku oli suurin, 4,3 prosenttia, kun taas Keskija Etelä-Ruotsissa laskua oli 2,4 prosenttia. Tukinhinnat nousivat naapurimaassa koko viime vuoden, mutta kääntyivät laskuun vuoden ensimmäisellä kvartaalilla. Kuitupuun hinnat pysyivät jokseenkin muuttumattomina, mikä päätti pitkähkön, vuoden 2017 kolmannesta kvartaalista alkaneen nousuputken. Vuoden 2018 toiseen neljännekseen verrattuna sekä tukkiettä kuitupuun hinnat nousivat koko Ruotsissa. Tukilla nousua oli 3,4 prosenttia ja kuitupuulla jopa 11 prosenttia. Kuitupuulla vahvin hinnannousu oli Pohjois-Ruotsissa, tukkipuulla taas Etelä-Ruotsissa. Ruotsin metsäviraston tilasto koskee metsänomistajien tienvarteen toimittamaa hankintapuuta. Hankintapuun osuus on noin yhdeksän prosenttia puukauppamäärästä. Ruotsin tukinhinnat laskussa Yhden kuvion päätehakkuu Kohde: Kesäkorjuukelpoinen päätehakkuu Sijainti: Etelä-Karjala Ostaja: Saha Hakkuukertymä: 313 m 3 Leimikon koko: 0,85 ha Muuta: Pienehkö tukkivaltainen kuusikkoleimikko, jossa jonkun verran lumituhoja. Metsänhoitoyhdistys kilpailutti leimikon ja tarjouksia tuli viisi. Suurimman ja pienimmän tarjouksen ero oli 1790 euroa, mutta ennakoitu tukin katkonta huomioon ottaen ero oli vielä suurempi. Puutavaralaji määrä e/m 3 myyntitulo Mäntytukki 28 63,40 1775,20 Kuusitukki 211 63,40 13377,40 Mäntykuitu 13 24,30 315,90 Kuusikuitu 59 26,80 1581,20 Koivukuitu 1 21,50 21,50 Muu kuitu 1 8,00 8,00 Yhteensä 313 54,57* 17079,20 *keskikuutiohinta 0,5 1,0 1,5 2,0 2019 2018 2017 Viikko-ostojen määrät koko Suomessa Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Milj. €
• 13 AJASSA / 29.8.2019 kin merkittävä, ja hankinnan mukana tulee myös tukkia. Marttila näkee kilpailuedun tulevan siitä, että yhdistetyssä kuituja energiapuun korjuussa otetaan enemmän massaa talteen kuin pelkässä kuitupuukorjuussa. Kuitumittaista puuta saattaa päätyä joko energiaksi tai teollisuudelle markkinatilanteen mukaan. Jos puukauppa on tehty runkohinnalla, katkontaa voidaan säätää ja painottaa joko energiapuutai kuitupuukertymää. Katkonnan säätäminen ei kuitenkaan vaikuta puukauppatiliin. ”Oli muutamia lämpimiä talvia, jolloin energiapuuta ei mennyt suunniteltuja määriä, mutta kuitupuulla oli kysyntää. Jos katkontaa ei olisi muutettu kuitupuuhun päin, ei tällaista pienpuun korjuuseen erikoistunutta yritystä enää välttämättä olisi.” Päättymätön vääntö Kuiduttava teollisuus ja metsäenergian käyttäjät käyvät ikuista vääntöä pieniläpimittaisen puun osoitteesta. Kilpailua on vähiten leimikoista, joissa ainespuumitat täyttävää puuta on vähän, mutta vääntöön on tulossa lisämomenttia. Kivihiilestä on määrä luopua vuoteen 2030 mennessä ja kun myös turpeen käyttöä rajoitettaneen, niin puupolttoaineiden kysyntä kasvaa. Toteutuessaan sellutehdashankkeet kiristävät kilpailua energiaja kuitupuuleimikoiden rajapinnassa. Kuitupuun hakkuukertymä on tällä vuosikymmenellä ollut keskimäärin noin 34 miljoonaa kuutiometriä. Kahden isoimman metsäenergiayrityksen arviolta puolen miljoonan kuutiometrin kuitupuutoimitukset ovat siitä 1,4 prosenttia. Kasvoi tai supistui, niin pieniläpimittaisen puun energiakäytön muutosten vaikutukset kuitupuutoimituksiin ovat prosentin osia, ainakin vielä. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,48 ? 59,85 s 44,30 ? 17,62 s 19,42 s 16,94 ? 24,23 ? 26,26 Uudistushakkuu ? 58,69 ? 61,15 s 46,65 ? 19,43 ? 21,45 ? 19,00 ? 28,02 ? 28,55 Harvennushakkuu ? 51,43 ? 53,77 s 39,38 ? 17,22 17,78 ? 16,39 ? 22,70 ? 23,03 Ensiharvennus ? 43,31 ? 42,33 s 32,10 ? 13,58 ? 13,69 ? 13,03 ? 19,52 s 20,02 Hankintahinnat ? 59,25 ? 60,71 ? 49,41 ? 32,95 ? 32,70 ? 33,23 ? 37,20 s 36,79 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 57,81 ? 61,68 s 42,94 ? 17,40 ? 20,18 ? 17,11 s 23,37 ? 27,57 Uudistushakkuu ? 59,47 ? 62,81 v44,89 ? 17,99 ? 22,00 18,70 Harvennushakkuu ? 53,74 s 54,96 s 38,16 ? 17,42 ? 17,87 ? 16,71 s 22,65 s 24,15 Ensiharvennus ? 13,45 s 13,99 ? 12,62 Hankintahinnat ? 62,34 ? 63,5 ? 48,68 ? 31,50 ? 32,95 ? 32,88 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 58,20 ? 60,56 ? 42,05 ? 17,72 s 19,47 s 17,47 ? 24,27 ? 26,51 Uudistushakkuu s 59,99 ? 61,32 ? 44,04 ? 18,44 s 20,80 ? 19,24 s 27,73 ? 28,94 Harvennushakkuu s 54,12 ? 57,15 s 37,98 ? 17,70 s 17,87 s 16,97 ? 23,36 ? 23,48 Ensiharvennus s 13,38 Hankintahinnat s 33,19 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 54,42 ? 56,57 s 43,00 ? 17,16 ? 17,69 s 16,36 s 22,41 s 24,19 Uudistushakkuu ? 56,97 ? 58,55 s 46,11 ? 19,53 s 19,78 s 18,80 ? 26,13 ? 26,66 Harvennushakkuu ? 48,64 s 49,68 ? 38,35 ? 16,83 s 17,46 s 16,34 s 21,96 s 22,59 Ensiharvennus ? 13,53 ? 12,97 Hankintahinnat ? 57,75 ? 59,20 s 49,17 ? 33,32 ? 32,59 s 33,13 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 53,55 ? 55,25 ? 17,53 s 19,06 s 16,93 ? 24,73 ? 27,11 Uudistushakkuu ? 56,63 ? 56,51 s 20,53 s 21,07 s 19,11 ? 28,70 ? 29,25 Harvennushakkuu ? 47,99 ? 50,21 ? 16,50 s 16,50 ? 15,30 ? 22,37 s 22,67 Ensiharvennus s 43,57 s 43,08 ? 13,99 s 13,77 ? 13,37 Hankintahinnat s 56,89 s 33,05 s 33,54 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 50,26 s 48,45 s 17,27 s 23,58 Uudistushakkuu s 51,92 s 18,57 s 26,21 Harvennushakkuu s 47,96 s 45,16 s 16,52 s 22,39 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 58,99 s 60,66 s 47,72 s 18,67 s 20,14 ? 17,28 s 24,89 s 27,51 Uudistushakkuu ? 60,75 ? 62,05 s 50,20 s 21,03 ? 23,03 ? 19,44 s 28,65 s 30,33 Harvennushakkuu s 54,48 s 54,34 s 42,03 s 18,58 s 18,53 ? 17,24 s 24,41 s 24,09 Ensiharvennus s 43,21 s 43,23 s 31,89 s 13,71 s 14,13 ? 13,31 Hankintahinnat ? 60,03 s 59,49 ? 33,01 ? 33,14 ? 32,62 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäenergiayritykset kuitupuumarkkinoilla Metsäkoneenkuljettaja Kai Turtinen korjasi elokuussa noin kymmenen hehtaarin ensiharvennusta Pohjois-Iissä. Rämepuuston hehtaarikertymä oli lähelle sataa kuutiota, josta 40-50 kuutiota kuitua ja tukkia.
• 14 29.8.2019 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat J os jotakin kuulee taimikonhoidosta sanottavan, niin se on tämä: omaa taimikkoaan raivaava metsänomistaja jättää järjestään liikaa puita pystyyn. Onhan se selvää, että kun omassa taimikossa kasvaa vierekkäin kaksi hyvälaatuista puunalkua, toista ei millään raaskisi kaataa raivaussahalla. Kaataa kuitenkin kannattaa, sillä nuoren metsän suositeltuja kasvatustiheyksiä ei ole vedetty hatusta. "Tiheys vaikuttaa puuston järeytymisnopeuteen. Kun taimikon tiheys on pyöreästi noin 2 000 puuta hehtaarilla taimikon harvennuksen jälkeen, jokainen puuyksilö pystyy kasvamaan ensiharvennukseen mennessä ainespuun (taloudellisesti jalostuskelpoisen puun) mittoihin", kertoo johtava tutkija Timo Saksa Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Saksan mukaan ensiharvennushakkuu koittaa ylitiheäksi jääneessä nuoressa metsässä aiemmin, sillä puiden latvukset supistuvat nopeammin. Tiheässä kasvavien puiden rungot jäävät pieniksi, ja puiden korjuu on kalliimpaa. "Jos oikein tiheänä kasvaneeseen puustoon tehdään normaali harvennus, pystyyn jäävien heikkojen runkojen lumija tuulituhoriski kasvaa." Tiheys tekee nuoren metsän alttiimmaksi myös muille tuhoille, kun kova kilpailutilanne heikentää puiden kuntoa. Koealojen mittaus kannattaa opetella Ympyräkoealojen mittaaminen raivaustyön lomassa on paras keino varmistaa, Jäikö taas liian tiheäksi? Taimikosta – etenkin omasta – on vaikea kaataa riittävästi puita raivauksessa. Aukkoisessakaan taimikossa havupuita ei tule jättää metriä lähemmäs toisiaan. Taimikko pyritään raivaamaan toisella hoitokerralla eli taimikon harvennuksessa suositusten mukaiseen tiheyteen. Raivatulta alueelta tulee mitata työn edetessä koealoja ja laskea jäävien puiden määriä. Kun ympyräkoeala mitataan nelimetrisellä kepillä, koealan sisään jäävien taimien määrä kerrotaan 200:lla. Näin saadaan taimikon tiheys hehtaarilla. Kuvassa tiheys on sopiva 9x200=1 800 tainta/ha. Piirros: Tiia Puukila
• 15 METSÄSTÄ / 29.8.2019 1. Aloittelijan kannattaa mitata raivausjälkensä aluksi jokaisen tankillisen jälkeen. 2. Kymmenen puuta säteeltään nelimetrisellä ympyräkoalalla on yleissääntö niin kuusikuin mäntytaimikoihin. 3. Tavoitekasvatustiheyksiä ei tule alittaa. Jos istutustaimia ei ole riittävästi, täydennykseksi jätetään toista valtahavupuulajia tai siemensyntyisiä rauduskoivuja. 4. Jätä tiheäksi: pienialaiset lehtipuurykelmät. Älä raivaa ollenkaan, säästä luonnolle. Vinkit taimikon tiheyteen TARPEEKSI VÄLJYYTTÄ Tavoitetiheydet taimikon harvennuksen jälkeen (tainta/hehtaari) KUUSI > 1 800 –2 000 sekä Eteläettä Pohjois-Suomi, 9–10 puuta ympyräkoealalla (neljän metrin säde) MÄNTY > 2 000–2 200 Etelä-Suomi, 10–11 puuta koealalla > 1 800–2 200 Pohjois-Suomi, 9–11 puuta koealalla Tiheinä kasvaneet kylvömänniköt ja hirvituhoalueen mäntytaimikot > 2 500–3 000 puuta hehtaarille, 13–15 puuta koealalla RAUDUSKOIVU > 1600, 8 taimea koealalla Lähde: Luke, Tapio että pystyyn jää sopiva määrä taimia. Kun nelimetrisen kepin tai ongenvavan kanssa pyörähtää raivatussa taimikossa, koealan sisällä pitäisi olla pystyssä 9–10 taimea kuusikoissa ja 10–11 taimea männiköissä. "Ammattimetsurinkin pitää näin välillä kalibroida silmää", Saksa sanoo. Viljavampi maa pystyy loogisesti kasvattamaan suuremman puumäärän kuin karumpi, joten oikein viljavilla kasvupaikoilla taimia voi jättää suositustiheyden ylärajan tuntumaan. Taimikon ensimmäiselle raivauskerralla eli varhaisperkauksessa puustoa ei vielä harvenneta suositustiheyksiin, vaan lukemat koskevat tilannetta taimikon toisen hoitokerran eli taimikon harvennuksen jälkeen. Varhaisperkausvaiheessa tiheysajattelu koskee lähinnä tiheitä kylvömänniköitä, joista voi harventaa toisissaan kiinni kasvavia taimia jo varhaisessa vaiheessa. Sahauksen lomassa raivaajan työtä voi helpottaa ajatus, että jos taimikossa ei ole puuttomia aukkoja ja taimia kasvaa tasaisesti joka puolella, pystyyn jäävien puiden sopiva etäisyys on reilut kaksi metriä. Latvuksille tilaa Mistä kannattaa vielä kaataa, jos esimerkiksi kuusitaimikossa onkin jäänyt koealalle 12 puuta? "Sellaiset taimet, joiden latvukset osuvat toisiinsa vielä harvennuksen jälkeenkin, ovat liian lähellä toisiaan", Saksa sanoo. Eli toinen vierekkäisistä puista nurin. Jos loput puut ovat jakautuneet tasaisesti, mutta yksi tulisi vielä suositusten mukaan poistaa, nurin kannattaa raivata huonolaatuisin puu: kaksihaarainen, oksainen, mutkainen tai muuten heikoimmanlaatuiselta näyttävä taimi. Mäntytaimikoissa huonolaatuisin voi olla myös muita puita isompi ja oksaisempi, etukasvuinen susipuu. Hankalin paikka raivatessa tulee usein eteen, kun taimikkoon on syntynyt syystä tai toisesta aukko ja puita tekisi mieli jättää reilusti sen reunoille. "Vaikka toisella puolella olisi aukkoa, havupuutaimia ei kannata jättää kasvamaan metriä lähemmäs toisiaan", Saksa muistuttaa. Toinen peukalosääntö metsänomistajalle on, että kun havupuutaimikkoon säästetään harvennusvaiheessa koivua sekaan, koivuntaimen etäisyys muihin puihin tulee olla vähintään kaksi metriä. "Koivu vaatii kasvaakseen enemmän tilaa." Taimikon harvennusvaiheessa metsään säästettävien koivujen tulee myös olla havupuita lyhempiä tai enintään niiden pituisia. Silloin koivut kasvavat varmemmin samaa tahtia muun puuston kanssa tulevaisuudessa. Kymmenen puuta ympyräkoealalla on hyvä nyrkkisääntö sopivaan tiheyteen niin kuusikuin mäntytaimikoissa. VALTTERI SKYTTÄ SEN LISÄKSI , että neljän metrin kepin pyörittäminen taimikossa auttaa tunnistamaan sopivan raivaustiheyden, koealojen mittaaminen kuuluu kemeratukiprosessiin. Valtion maksamaa kemeratukea saadakseen metsänomistajan tulee mitata taimikonhoitotyömaalta muun muassa jäävän puuston ja kaadetun puuston eli poistuman määriä. Suomen metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspäällikön Mikko Korhosen mukaan taimikon jääminen liian tiheäksi on metsänomistajaraivaajien yleisin virhe myös kemerailmoitusten perusteella. "Jos taimikko on jäänyt kemeratukiehtoja tiheämmäksi, metsänomistajalle annetaan mahdollisuus korjata asia määräajassa tuen saamiseksi." Myös tukilaki sallii, että taimia jätetään joissakin tapauksissa pystyyn keskimääräisiä suositustiheyksiä enemmän. "Esimerkiksi hirvituhoriskialueella kemeratuki antaa mahdollisuuden jättää taimikon tiheämmäksi tuhojen varalta", Korhonen kertoo. Metsänomistajan kannattaa tehdä taimikonhoidon kemeratuki-ilmoitukset Metsäkeskuksen Metsään.fipalvelun kautta. Ylitiheän kemerataimikon voi paikata Tasaisesti kasvaneessa taimikossa puiden välillä tulee olla raivauksen jälkeen vähintään sylimitan verran tilaa. Aukkoisessakaan taimikossa havupuita ei tule jättää metriä lähemmäs toisiaan. Katso video Metsälehden Youtubesta!
• 16 29.8.2019 / METSÄSTÄ SAMI KARPPINEN K esä 2018 on tuoreessa muistissa kuivuutensa ja metsäpalojensa vuoksi. Myös kulunut kesä oli monin paikoin poikkeuksellisen kuiva, mutta suuremmilta metsäpaloilta Suomessa onneksi vältyttiin. Kuivaa ja kuumaa on Suomen suvessa ollut ennenkin. Kuusikymmentä vuotta sitten olosuhteet olivat Länsi-Suomessa otolliset metsäpaloille varhaisesta keväästä lähtien. Jo huhtikuussa kirjattiin Palontorjunta-lehden mukaan syttyneeksi 36 kuloa ja kesä-heinäkuussa paloja tilastoitiin 550. ”Metsäpaloja kuluneena kesänä pelottavan runsaasti”, otsikoi Metsälehtikin etusivun juttunsa 30. heinäkuuta 1959. Valtaosa paloista jäi onneksi pinta-alaltaan ja vahingoiltaan pieniksi, mutta sunnuntaina heinäkuun 19. päivän aamuna syttyi Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajamailla Honkajoella metsäpalo, joka piirtyi lopulta ison ihmisjoukon mieliin pysyvästi. Näitä kuudenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia kokoontui heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Isojoen Kodesjärvelle Toukolan kylätalolle muistelemaan toistasataa ihmistä. Suurpalohälytys pienellä viiveellä Kuusikymmenluvun taitteessa pienet metsäpalot ja käsistä riistäytyneet kulotukset olivat kohtalaisen arkipäiväisiä. Yksin valtion metsissä syttyi vuonna 1959 kaikkiaan 182 metsäpaloa, joissa paloi yhteensä lähes neljätuhatta hehtaaria metsää. Kenties siksi ei Isojoellakaan osattu alkuun suhtautua Matokeitaan suunnalla havaittuun paloon kovin vakavasti, kuten taksikuskina toimineen Matti Luomakortteen tarina kertoo. ”Kun tieto palosta levisi, minä lähdin hakemaan Isojoen palopäällikköä Sarvikylältä hääjuhlista. Palopäälliköt sitten maastossa tavattuaan päättivät, että pitää tehdä suurpalohälytys. Puhelinyhteyksiä ei ollut, joten minä lähdin viemään Isojoen palopäällikköä Isojoen kirkonkylälle puhelinkeskukseen. Häistä tulleen palopäällikön jano yltyi kuitenkin matkalla, joten pysähdyimme yhteen taloon kysymään juomaa. Sieltä emäntä hakikin kellarista pari litraa juomaa, ja meillä kului talossa hyvä tovi ennen kuin pääsimme jatkamaan hälytysmatkaamme.” Suotkin ruutikuivia Tilanne maastossa oli alkuvaiheessa varsin sekava, sillä selkeää käsitystä paloalueen laajuudesta oli vaikea muodostaa. Navakka etelätuuli työnsi palorintamaa Honkajoen puolelta kohti lääninrajaa ja Isojokea, jonne tuli iltapäivän kuluessa levisikin. Paikalle hälytettiin sammutusväkeä paikallisen väestön lisäksi Niinisalon ja Vaasan varuskunnista. Tällä kertaa kävi nopeasti selväksi, ettei tulUnohtumaton muistutus tulen voimasta Honkajoen ja Isojoen suuren metsäpalon syttymisestä tuli heinäkuussa kuluneeksi tasan 60 vuotta. ”Kulon sammutus muistutti ankaraa taistelutoimintaa sodan aikana.” VUODEN 1959 PALO ? ? Honkajoen ja Isojoen metsäpalossa paloi noin 1 600 hehtaarin alue. ? ? Palon sammutukseen osallistui jopa 5 000 henkilöä. ? ? Ennen paloa alueen keskipuusto oli noin 50 kuutiota hehtaarille, vuonna 2009 jo 150 kuutiota hehtaarille. ? ? Suomen viimeisin suuri metsäpalo Forssassa 1997 tuhosi metsää 250 hehtaaria. Sami Karppinen Ahvenanmaa
• 17 METSÄSTÄ / 29.8.2019 ta saataisi pysähtymään edes suoalueille. Tuli eteni kuuman kesän kuivattamassa suokasvustossa niin nopeasti, että palon pysäyttäminen oli jopa metsässä helpompaa kuin suolla. Maanantaina illalla sammutustöihin osallistuneiden henkilöiden määrä nousi jopa viiteentuhanteen ja vapaaehtoisten voimin käynnistettiin nopeasti myös massiivinen ruokahuolto-operaatio. Lopulta tiistain kuluessa paloalueen laajentuminen saatiin pysäytettyä. Uutta sammutusmiehistöä kuljetettiin kuitenkin paikalle vielä koko päivän ajan. Kaikille komennus ei ollut mieleinen, mutta kuten Metsälehti heinäkuussa 1959 kirjoitti, ”laki on tässä kohden selvä”. Kaikkien 18–50-vuotiaiden työkykyisten oli heti tiedon saatuaan riennettävä kuloa sammuttamaan. ”Kulon sammutus muistutti ankaraa taistelutoimintaa sodan aikana”, kuvaili ylimetsänhoitaja Emil Vesterinen tilannetta Palontorjuntalehdessä vuonna 1959. Vasta keskiviikkoiltana voitiin sammutusmiehistöä ryhtyä vähentämään, mutta jälkivartiointi alueella jatkui ainakin kahden viikon ajan. Puunkorjuu nopeasti käyntiin Honkajoen-Isojoen paloalueesta muodostui noin 1 600 hehtaarin laajuinen alue. Asuintaloja palossa tuhoutui kaksi, joiden lisäksi lukuisia navetoita ja ulkorakennuksia joutui liekkeihin, mutta ihmishenkiä ei palossa menetetty. Palon syttymissyytä ei koskaan saatu selville, vaikka niin pontikankeittäjät, marjastajat, kalastajat kuin salamatkin saivat osansa epäilyistä. Honkajoen puolella paloalue oli 974 hehtaaria, josta kasvullista metsämaata oli vain reilut 400 hehtaaria. Metsäteknikko Pentti Rautjärvi sai vastuulleen puunkorjuun järjestämisen paloalueelta. ”Puut myytiin yhteismyyntinä 42 tilan alueelta ja hakkuut aloitettiin 15.9.1959. Töissä oli 50–60 hakkuuja ajomiestä. Maataloustraktoreiden pyörittämillä kenttäsirkkeleillä sahattiin muun muassa parruja Tshekkoslovakiaan”, kirjoitti Rautjärvi vuonna 2009 Honkajoen joulu -lehdessä. Kaivostai mäntypaperipuuta ei paloalueen puista tehty. Kaikkiaan puuta korjattiin paloalueelta 15 500 kuutiometriä. Alueelle päätettiin rakennettiin myös uusi metsäautotie ja keväällä Tapio kylvi 1960 alueet männynsiemenillä. Samalla ojituskelpoiset suot ojitettiin. Metsät ovat alueella kasvaneet hyvin. Ennen paloa keskipuusto alueella oli vain noin 50 kuutiota hehtaarilla, kun se Rautjärven mukaan vuonna 2009 oli jo yli kolminkertainen paloa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Lähteinä on käytetty aikalaisten muistelmien lisäksi mm. Palontorjunta -lehden numeron 6/1959 artikkeleita ja kuvia, Honkajoen Joulu -lehtiä sekä Metsälehden arkistoa. Suurpalon vuoksi 42 tilan veroluokitusta alennettiin. Ainakin 25 hehtaaria suopeltoja paloi viljelykelvottomiksi. Kesällä 1959 syttyi lähes kahdeksansataa kuloa. Etenkin Länsi-Suomessa olosuhteet olivat metsäpaloille otolliset. (Kartta: Palontorjunta-lehti 6/1959) Ilmoitus Palontorjuntalehdessä vuonna 1959.
• 18 29.8.2019 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat T erhakka parivuotias männyntaimi varttuu alajärveläisellä turvetuotantoalueella maassa makaavan keloutuneen ja palaneen lajitoverinsa rinnalla. On vaikea käsittää, että näillä puilla on todennäköisesti jopa viidentuhannen vuoden ikäero. ”Kelot ovat nousseet suosta parin metrin syvyydestä turpeen noston yhteydessä. Turpeen muodostumisvauhdin perusteella voi haarukoida kelojen ikää”, selvittää metsänomistaja Heino Marjamäki koputellessaan edelleen jopa sahauskelpoisia kelorunkoja. Ikivanhat puut ovat läpimitaltaan noin nelikymmensenttisiä. Runkomuoto kertoo, että puut ovat olleet myös todella pitkiä, mikä kielii nykyistä lämpimämmistä kasvuolosuhteista. Tätä puoltavat myös tutkijoiden arviot, sillä niiden mukaan nykyisen jääkausien välisen ajanjakson lämpöhuippu ohitettiin noin 5 000– 7 000 vuotta sitten. Alajärven Möksyn kylällä asuvan Marjamäen isä osti aikoinaan suovaltaisen metsätilan. Viljavimmat osat tilasta oli ojitettu metsän kasvun vauhdittamiseksi, kun Heino Marjamäki sai tilan vastuulleen vuonna 1983. Marjamäki jatkoi tilan metsien hoitoa tehden hankintahakkuita ja lannoittaen metsiä aktiivisesti. ”Olen ollut koko ikäni puun kanssa tekemisissä. Hankintahakkuiden lisäksi olen tehnyt kymmeniä hirsimökkejä sekä polttopuuta harrastusmielessä myyntiinkin saakka”, 69-vuotias Marjanmäki kertoo. Mainittakoon, että kaikki Marjamäen ”harrastusmielessä” tekemät 2 500 pinomottia halkoja ovat syntyneet ilman konevoimia pokasahan ja kirveen kanssa. Taimikot nostavat tilan arvoa Alajärven suoalueilla turvetuotanto on pitkään ollut yksi tärkeä toimeentulon lähde. Tästä mahdollisuudesta myös Marjamäki kiinnostui 1990-luvulla. Hän saikin luvat noin 50 hehtaarin laajuisen turvesuon perustamiseen. ”Aloitin turpeen noston vuonna 1998, ja viimeisen kerran täältä nostettiin turvetta kaksi kesää sitten. Turvetta on keskimäärin jäljellä parikymmentä senttiä, joten alueelle piti keksiä uutta käyttöä.” Vanhoja, käytöstä poistuneita turvetuotantoalueita, eli suonpohjia, on Suomessa muokattu niin pelloiksi kuin kosteikoiksikin, mutta myös metsitys on varteenotettava vaihtoehto. Marjamäen kohteeseen tutustuneen Suomen metsäkeskuksen hankevetäjän Mira Isoniemen mukaan suonpohjia on Suomessa noin 45 000 hehtaaria, ja lähivuosina niitä on tulossa toinen mokoma lisää. "Kun turvetta on jäljellä noin 20–30 senttiä, ovat edellytykset metsänkasvatukselle hyvät, kun myös maaperän ravinnetasapainosta huolehditaan", Isoniemi sanoo. Marjamäelle metsitys oli selkeä valinta, vaikkei turvetuotantolupiin sisälly varsinaisesti mitään metsitystai maisemointivelvoitteita. ”Itse tuskin pääsen alueen hakkuutuloista hyötymään, mutta jos alueelle saa kasvamaan vakiintuneet taimikot 5–10 vuoden kuluessa, niin tilan arvo nousee siinäkin vaiheessa merkittävästi.” Suonpohjalle uusi elämä Alajärveläinen metsänomistaja Heino Marjamäki metsitti 45 hehtaaria vanhaa turvetuotantoaluetta. Vuosi sitten keväällä Heino Marjamäen vanhalle turvetuotantoalueelle istutetut männyt ovat lähteneet hyvin kasvuun. Tuhkalannoituksen ansiosta taimien pitäisi pystyä kasvattamaan juurensa turvekerroksen läpi kivennäismaahan. Puulla on ollut Marjamäelle iso merkitys läpi elämän. Kotialbumin kuvat kertovat tuhansista työtunneista metsässä ja halkorantteella.
• 19 METSÄSTÄ / 29.8.2019 ”Taisihan jo Lutherkin sanoa, että jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin tänään omenapuun. Maailman pitää mennä eteenpäin”, Marjamäki lisää. Tuhkalla ravinnetasapaino kuntoon Marjamäen turvetuotantoalueella ensimmäiset neljäntoista hehtaaria metsitettiin viljellen vuonna 2011. Vuosi sitten keväällä metsuriyrittäjät istuttivat loput alueesta pääasiassa männylle, mutta muutamaan sarkaan laitettiin myös kuusta ja rauduskoivua. Kaikkiaan taimia istutettiin noin 60 000 kappaletta. ”Ennen istutusta alueelle levitettiin rakeistettua tuhkaa parituhatta kiloa hehtaarille. Maanmuokkausta ei tehty, sillä pintakasvillisuus ei suonpohjalla uhkaa taimien kasvua”, Heino Marjamäki kuvailee. Ravinnetalouden merkityksen puiden kasvulle näkee selvästi Marjamäen ensimmäisillä suonpohjan metsityskuvioilla. ”Alueilla, joilla kivennäismaan hiesua on sekoittunut turpeeseen ja sarkaojien penkoilla puut kasvavat parhaiten. Paksumpiturpeisilla alueilla puut ovat paikoin selvästi kituliaampia." Kun Marjamäki laittoi metsitysprojektinsa vireille, oli siihen mahdollista hakea kemeratukea. ”Tuki kattoi noin puolet hankkeen kokonaiskustannuksista”, Marjamäki laskeskelee. Isoniemen mukaan kyseessä oli metsätalouden käyttöön otettavan metsänkasvatukseen soveltuvan alueen metsittämiseen saatava tuki, mutta nykyinen kemeralaki ei enää tarjoa vastaavaa mahdollisuutta. "Viime aikoina metsitystuen tarpeellisuus on jälleen noussut esille yleisessä MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA VIRANOMAINEN EI OLE TIUKKA metsänuudistamisen vaatimuksissaan. Metsälain säätäjän tarkoittamassa eteläisessä Suomessa riittää, että puolimetrinen taimikko on saatu aikaan kymmenessä vuodessa, ja jossakin Pihtiputaalla tai Kiuruvedellä aikaa annetaan ruhtinaallisesti 15 vuotta. Lainsäätäjälle sattui aikoinaan kömmähdys metsälakia kirjoitettaessa, kun uudistamisvelvollisuuden toteuttamista ei sidottu millään tavalla kasvupaikkaan. Jos kiuruvetisellä lehtomaisella kankaalla on saatu aikaan 15 vuoden kuluessa vain puolimetrinen kuusentaimikko, tilanne on katastrofi. Karuimmilla kasvupaikoilla puolimetrinen luonnonmännikkö samassa ajassa on kiikun kaakun ymmärrettävissä, mutta ei kuitenkaan edes siedettävä tulos sen enempää talousmetsänä kuin hiilensidonnan kannalta. Se, mikä riittää lainvalvojalle, on harvoin hyvä taloudellisesti ajattelevalle puuntuottajalle. Erityisesti rehevillä kasvupaikoilla viivyttely metsänuudistamisessa lisää kustannuksia nopeasti. PINTAKASVILLISUUDEN REHEVÖITYMINEN on pääsyy kustannusten karkaamiseen. Jos kiuruvetisellä lehtomaisella kankaalla odottelee päätehakkuun jälkeen kymmenkunta vuotta ennen kuin tilaa mätästyksen ja kuusenistutuksen, aluksi on ehkä raivautettava pajukot ja ranteenvahvuiset harmaalepät. Kun pari kertaa kesässä kaivaa kuusentaimet esille vähintään vyötärölle ulottuvan kasvillisuuden seasta, tietää kyllä työtä tehneensä. Raatamista riittää moneksi vuodeksi, koska heinien valtaamilla alueilla kuusien kasvu on hidasta. Silloin kun 15 vuotta päätehakkuun jälkeen on ehkä saatu aikaan se lainvalvojalle riittävä puolimetrinen kuusentaimikko, ripeyteen uskovan naapurin metsässä valtapituus voi olla 6–8 metriä. Jos kateutta vähentää se tieto, että naapuri on jo kahdesti maksanut taimikonhoidon kustannuksia, tulkoon uskollaan autuaaksi. KUOLINPESIEN RIITAISUUS on monesti käsittämättömän viivyttelyn pääsyy. Päätehakkuutulot saadaan kyllä ripeästi ja sovinnollisesti jaetuksi, mutta uudistamisen rahoitus tuottaa tuskaa. Sitten on vielä niitä, jotka uskovat uuden arvopuuston syntyvän itsestään ajan myötä. Näin toki Suomessa tapahtuukin, kun malttaa odottaa riittävän kauan. Muutama vuosikymmen kuluu nopeasti. Hitautta aiheuttaa myös uskomus, ettei pienaukolle (alle 0,3 hehtaaria) tarvitse tehdä mitään. Tarkasti luettuna metsälakiin liittyvä valtioneuvoston asetus toteaa, ettei pienaukolle tarvitse tehdä mitään, JOS se uudistuu reunametsästä. Jos se ei järjellisesti ajatellen voi uudistua ympäröivästä puustosta, metsänviljely on pakollinen aukon koosta riippumatta. Ei ole vaikeaa löytää pienaukkoja, joissa uudistumista ei ole tapahtunut 30 vuoden aikana. Olosuhteet vaihtelevat. Sitä paitsi ihminen on etevä keksimään tekosyitä ajan kuluttamiseen. Muutama vuosi saattaa mennä siihen, että uskotaan metsänviljelyn viivyttämisen vähentävän tukkimiehentäin aiheuttamia taimituhoja. Muutama vuosi voi mennä siihen, että uskotaan jonkun haluavan raivata alueen ilmaiseksi saadakseen polttopuuta. Kyllä sika syitä löytää: milloin kärsä kipeä, milloin maa roudassa. Viivyttely uudistamisessa lisää kustannuksia Kuva otettu silmien tasalta. Kuusentaimet sinnittelevät 1,5 metriä alempana. "Jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin tänään omenapuun." Heino Marjamäeltä löytyy työkalut ja osaaminen pokasahan terän kunnostukseen. keskustelussa, mutta sen tulevaisuudesta ei ole vielä tarkempaa tietoa." "Koskematonta luontoa riittää" Metsätöissä ja halonhakkuussa Marjamäki on iän myötä hieman höllännyt tahtiaan, sillä talokin lämpiää nykyään maalämmöllä. Metsään mies suuntaa silti edelleen usein. Tänä kesänä metsistä ja soilta on päässyt korjaamaan satoa myös lakkojen muodossa. ”Marjoja oli tänä kesänä hyvin, ja metsäkanalinnuillakin vaikuttaa olevan pitkästä aikaa poikasia runsaasti. Olen nähnyt teerija metsopoikueita, mutta kuulemma myös joitain riekkoja löytyy täältä edelleen”, Marjamäki iloitsee. Lakkareissut Pohjanmaan rauhallisimpiin kolkkiin antavat hyvin perspektiiviä myös ilmastokeskusteluun. ”Suomessa on todella paljon koskematonta luontoa myös suojelualueiden ulkopuolella. Sen huomaisivat monet muutkin, jos vain liikkuisivat metsissä.” Pokasahan teroitus käy Heino Marjamäeltä kahden ja puolen tuhannen halkomotin kokemuksella.
• 20 29.8.2019 / METSÄSTÄ SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat P ohjoisessa Keski-Suomessa, Kannonkosken Piispalassa, poltettiin heinäkuun puolivälissä tervahauta jo kymmenennen kerran. Kannonkosken Lions Clubin talkooväki latoi tervahautaan reilut kaksikymmentä kiintokuutiota tervaksia. ”Nyt käytimme ensimmäistä kertaa pystypuista tehtyjä tervaksia, kun aiemmilla kerroilla hautaan on ladottu tervaskannoista tehtyjä pilkkeitä”, kertoi pitkän kokemuksen tervanpoltosta omaava Pentti Rautasalo . Kannonkoskella valmistelut tervaspuiden osalta aloitettiin jo viisi vuotta sitten. ”Pystypuista saadaan tervaksia, kun puut kuoritaan petkeleellä tyveltä niin ylös kuin ylletään. Puun pohjoispuolelle jätetään ehjä kaistale kuorta, elämänlanka, jota kavennetaan vähitellen viitenä vuonna. Tällä tavoin kituen kasvaneesta männystä saadaan tervahautaan kelpaavia tervaspilkkeitä”, Rautasalo kuvaili. Ennen tervahautaan latomista pihkottuneet puut kaadettiin hakkuukoneella, kuorittiin ja pilkottiin klapikoneella noin 40 senttisiksi siroiksi pilkkeiksi. Paha silmä pois Tervahaudalla järjestettiin sytytyksen yhteydessä yleisölle suunnattu tapahtuma, jossa tervanpolton hyvä lopputulos varmistettiin ikiaikaisin loitsuin Pertta pon Tikan (Aino Erkkilä ) johdolla. ”Miehet pyyhkivät tervahaudasta pahan silmän pois naisväen tekemillä vastoilla, joissa on kolme männyn ja kolme lepän oksaa”, Erkkilä selvitti. Loitsujen tavoitteena on varmistaa, että tervaa saadaan runsaasti ja tervanpolttajat pysyvät terveinä eivätkä nukahda tai sammu työnsä äärelle. ”Tämä ohje on varmuudella ollut näillä seuduilla tervanpolttajien käytössä ainakin satoja vuosia”, Erkkilä kertoi. Hautatervalle on kysyntää Kannonkosken tervahaudan poltto kesti noin viisi päivää. Jo ensimmäisenä yönä tervahaudasta valutettiin niin kutsuttua tervankusta: veden sekaista tervaa, jota saadaan haudasta ennen varsinaista tervaa. Edellisestä tervahaudasta Kannonkoskella saatiin noin 700 litraa tervaa. ”Tällä kertaa määrä jäi noin kolmeensataan litraan, sillä pystypuupilkkeistä tervaa tuli vähemmän kuin kannoista”, kertoi Lions Clubin presidentti Reijo Vesterinen . Yhdistys myy tervan ja käyttää tuotot hyväntekeväisyyteen. Hautatervalle on kysyntää, sillä sitä käytetään esimerkiksi kirkkojen paanukattojen käsittelyyn. Kannonkoskinen terva tuoksuukin muun muassa Lohjan Pyhän Laurin kirkon sekä Kärsämäen kirkon katoilla. Myös hiilet päätyvät seulonnan jälkeen hyötykäyttöön, sille ne myydään grillija pajahiilen käyttäjille. "Antaa juosta männyn pinnan" Perinteinen hautaterva on kysytty aine muun muassa kirkkojen paanukattojen pintakäsittelyyn. "Ohje on ollut tervanpolttajien käytössä ainakin satoja vuosia." "Antaa juosta männyn pinnan, hongan roson rollottoa." Kannonkosken tervahaudasta karkoitettiin sytytyksen yhteydessä paha silmä ikiaikaisin loitsuin. Kuvassa tärkeää tehtävää suorittamassa Reijo Vesterinen. Pystypuupilkkeillä tervahaudan latominen on helpompaa kuin tervaskantopilkkeillä, mutta tervaa pystypuista saadaan vähemmän. Ensimmäisenä haudasta alkaa tulla vedensekaista tervaa eli tervankusta, joka otetaan myös talteen.
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi mele0919 tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Syyskuun kuukauden kirja Aitoja makuja luonnosta Metsälehden suosikkireseptit nyt kirjana Ruokakirja vie makumatkalle Suomen ainutlaatuiseen luontoon. Luonnosta löytyy puhtaita raaka-aineita kotikeittiöiden käyttöön ympäri vuoden. Kirja esittelee monipuolisesti kaloja, riistaa, sieniä, marjoja ja villivihanneksia, joista loihditaan terveellistä ja monipuolista lähiruokaa. Yli 100 Metsälehdessä aiemmin julkaistun reseptin joukossa on suomalaisen ruokaperinteen klassikkoruokia sekä uusia sovelluksia tutuista raaka-aineista, ruokia helpoista arkiruoista juhlapöydän näyttäviin antimiin. Reseptien rinnalla on runsaasti tietoa raaka-aineiden käytöstä, historiasta ja terveellisyysvaikutuksista. FM Marja Hartola on ruokakulttuurin historian tutkimiseen erikoistunut kansa tieteilijä, matkailuopas ja freelancetoimittaja. Valokuvaaja Maria Grönroos vastaa kirjan upeasta kuvituksesta ja kuvausjärjestelyistä. Hinta 23€ (norm. 32€) Etu voimassa 30.9.2019 asti
• 22 29.8.2019 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti, SAMI KARPPINEN, kuva A lkuun pienimuotoinen uutinen: Leppävirralla toimiva kotimainen työasustevalmistaja Dimex lopettaa tämän vuoden aikana moottorisahaukseen tarkoitettujen turva-asujen valmistuksen. Suosittujen raivausasujen valmistus jatkuu, mutta niiden myynti siirtyy kokonaan Uittokalustolle. Kokeilimme alkukesän aikana Dimexin raivaushousuja raivaussahatöissä ja istutuksilla. Ensinnäkin housujen malli on suunniteltu armeliaaksi myös raivaajalle, jonka ruumiin rakenne on keskimääräisen suomalainen. Vähän mahakkaampi ja lyhytjalkaisempikin sahuri löytää mallistosta sopivat housut. Istuvuutta parantaa vyötärön selkäosan kuminauharesori. Tästä plussaa. Housujen leikkaus on väljä, ei tyköistuvasti vartaloa mukaileva. Siitäkään ei ole sanottaKoeteltua laatua kohtuuhinnalla Dimexin raivaushousujen tärkein – mutta ei ainoa – valtti on edullinen hinta. DIMEXRAIVAUSHOUSUT + väljä malli + purulahje + hinta – henkselinappien puute – reisitaskun puute Dimexin raivaushousujen malli on väljä, joten niistä löytyy sopiva vähän lyhytjalkaisemmallekin raivaajalle. KOKEILTUA vaa haittaa. Materiaali on kesäkäyttöön sopivan liukasta ja ilmavantuntuista polyesteriä. Lahkeiden etupuolella ja lahkeensuissa on vahvikkeet. Selkäosa on korotettu, joten se suojaa ristiselkää kylmettymiseltä. Housujen oikealla sivustalla pehmustetasku, joka suojaa lonkkaa raivaussahan painolta. Keksintö ei ole uusi, mutta en ole ennen kokeillut sellaista. Ei pehmusteesta ainakaan mitään haittaa ollut, tosin pesun jälkeen pehmustetasku meni helposti ruttuun. Erinomainen lisäys ovat purulahkeet, joita en muista muissa raivaushousuissa nähneeni. Idea ja toteutus on sama kuin lumilahkeilla. Lahkeen sisäosa menee kengän sisälle ja ulkolahje pitää purun, roskat tai lumen loitolla. Tästä lisää plussia. Henkseleiden kiinnittämiseen ei housujen uumalla ole nappeja, joten ne pitää ommella kiinni tai käyttää nipsuhenkseleitä tai vyötä. Toinen puute tai parannusehdotus olisi reisitasku housujen vasempaan lahkeeseen. Housut ovat työkäyttöön erinomaiset, joskin olemukseltaan hieman retrot, mutta työn tekemistä se ei haittaa. Kilpailijoihin verrattuna ne ovat edulliset, nettikaupassa hinta on 59 euroa. 19 , 90€ Mobiili vuosi 17 € Kirja Metsätieto taskuusi! Tutustu ja tilaa osoitteessa www.metsakirjakauppa.fi TAPIO Maastotaulukot kiteyttää Hyvän metsän hoidon suositukset tiiviiseen oppaaseen, jota tuhannet metsäalan ammattilaiset ja metsänomistajat hyödyntävät. Helppokäyttöiset Maastotaulukot on saatavissa kahdessa eri muodossa. Kätevän kokoinen ja säänkestävä Maastotaulukot-opas mahtuu vaikkapa reisitaskuun. Aina ajan tasalla oleva TAPIO Maastotaulukot -sovellus on vielä kattavampi. Se sisältää havainnollisia lisätoimintoja, kuten monipuolisia laskureita ja valokuvia. METSÄNOMISTAJA, MIETITKÖ METSÄSI TULEVAISUUTTA? Tornator tarjoaa kuluttoman vaihtoehdon metsätilakauppaan. Ostamme metsätiloja ydinalueeltamme pitkäjänteiseen metsätalouskäyttöön. Tornator on myös kiinnostunut vuokraamaan metsää, mikäli metsätilan myyminen ei ole vaihtoehto. Vuokrauksella Tornator tarjoaa helppoa metsänomistamista ja tasaista tuloa metsästä. KATSO TORNATOR.FI Haluatko lisätietoa myynnistä tai vuokraamisesta?
• Sarjassa kerrotaan Metsälehdessä vuosien varrella esiintyneistä ihmisistä. Metsälehden sivuilta 23 METSÄSTÄ / 29.8.2019 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva H irvi hönkäilemässä suoraan kameran linssiin, näätä nyhtämässä lihakönttiä matkaansa, verkkaisesti löntystelevä mäyrä, tai ”uima-altaassa” virkistäytyvä orava. Siinä muutamia jyväskyläläisen Janne Juvosen riistakameroiden kuvaamien videoiden esiintyjistä. ”Säännöllisesti videoilla esiintyy toistakymmentä erilaista nisäkästä ja lukuisa määrä lintulajeja. Nisäkkäitä näkyy runsaasti etenkin kesällä, kun taas talvella voi olla pitkiä aikoja hyvinkin hiljaista”, Juvonen kertoo. Jyväskylässä asuva Juvonen on innokas valokuvauksen harrastaja. Riistakameroista mies kiinnostui kolme vuotta sitten, kun hänen äitinsä kotitilan pihapiiriin Uuraisille hankittiin riistakamera valvontakameraksi. ”Nykyään minulla on metsässä kolme riistakameraa ympäri vuoden kuvaamassa. Olen pitänyt yllä pienimuotoista ruokintapaikkaa, jossa on tarjolla nuolukivien lisäksi vaihtelevasti esimerkiksi erilaisia biojätteitä ja kaloja. Myös hernettä ja maissia olen tarjoillut.” Video kertoo kulkijan Juvosen riistakamerat on ohjelmoitu kuvaamaan kahdenkymmenen sekunnin pituisia videoita, kun ne havaitsevat liikettä. Kamerat toimivat infrapunasalamojen ansiosta eläimiä häiritsemättä myös pimeässä. ”Alkuun otin kameroilla still-kuvia, mutta siirryin pian videoihin. Still-kuvista eläimiä oli vaikea tunnistaa, koska ne eivät välttämättä näkyneet kuvassa kunnolla. Videonpätkältä lajintunnistus on helppo tehdä ja eläimien käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata.” Juvosta motivoi harrastukseen puhtaasti kiinnostus luontoon ja eläimiin, eikä hän harrasta esimerkiksi metsästystä. ”On jännittävää seurata eläinten käytöstä eri vuodenaikoina. Eläinyksilöt oppii tunnistamaan videoilta ja esimerkiksi peuran vasojen kasvun voi nähdä konkreettisesti. Videoista syntyy myös hyvin käsitys sääilmiöistä koko vuodelta.” Vaikka talvella nisäkkäitä esiintyy kameroissa harvemmin, tuo lintujen ruokinta eloa kuvauspaikalle. ”Esimerkiksi punatulkkujen suuri määrä on hämmästyttänyt talvisin.” Uima-allas linnuille ja oraville Juvonen käy ottamassa kameroiden muistikorttien tallentamat videot talteen vähintään kerran viikossa ympäri vuoden. ”Kokeilin alkuun kameraa, joka lähetti kuvat ja videot suoraan puhelimeen, mutta lähettävän kameran tekniikka osoittautui epäluotettavaksi.” Erillisten akkujen ansiosta kameroissa riittää virta talvikaudellakin jopa useaksi kuukaudeksi. Omaksi ja mannekiinien iloksi Juvonen on kehittänyt ruokintapaikalle erilaisia virikkeitä. Kesäisin pienemmille esiintyjille on tarjolla esimerkiksi oma uima-allas. ”Pidän vettä maalitela-astiassa, joka toimi juomapaikkana ja uima-altaana linnuille ja oraville. Tela-astiassa on vieläpä luonnostaan matalampi lasten allas sekä syvempi pääty aikuisille”, Juvonen nauraa. Hiljattain kuvauspaikalle ilmestyi myös aurinkokennolla toimiva ajastettava ruokinta-automaatti. ”Tarkoitus on säännöstellä eväitä ahmattien varalle. Esimerkiksi oravat saattavat välillä tyhjentää varastot vauhdilla.” Suurpedoista Juvosen videoille on toistaiseksi tallentunut vain ilves. ”Kyllähän karhu, susi ja ahma olisi hienoa saada kuviin. Tulisi hieman uutta jännitystä muistikorttienkin tyhjentämiseen. Tosin tarjoilut ovat toistaiseksi olleet kovin kasvispainotteisia suurpetoja ajatellen.” Tosi-teeveetä keskeltä metsää Talousmetsässä on kesällä elämää enemmän kuin moni metsässä tallaaja osaa arvata. Janne Juvonen käy tarkistamassa riistakameroiden muistikortit joka viikko. Kameroiden lähettävän tekniikan hän on kokenut epävarmaksi. Sami Karppinen TIIA PUUKILA "Tämä on varmasti Suomen ennätys ", vakuutti metsälautakunnan puheenjohtaja Kauko Rauhansalo juhlatilaisuudessa vuonna 1991. Tilaisuudessa juhlittiin metsätalousinsinööri Jukka Yli-Siurun ansiokasta urakkaa. Kahdenkymmenenkahden vuoden aikana Yli-Siuru oli laatinut tilakohtaisen metsäsuunnitelman kaikkiaan sadalle tuhannelle hehtaarille. Työnsarkaan lukeutui kaikkiaan 2 200 tilan metsätaloussuunnitelmat. Yli-Siurun suunnittelu-uran alkuvuosista 1960-luvulta käsin tehtävän työn ja armottoman maastojuoksun tarve olivat vähentyneet. Tilalle oli tullut ilmakuvaus ja automaattinen tietojen käsittely sekä kartan piirtäminen. Viimeisimmäksi apuvälineeksi suunnittelun mestari oli saanut maastotallentimen. "Mikään kone tai tekniikka ei kuitenkaan korvaa maastohavaintoja", Yli-Siuru painotti 24. tammikuuta vuonna 1991 ilmestyneessä Metsälehdessä. "Vaikka suunnitelmat päivitettäisiin täst'edes kuinka tunnollisesti hyvänsä, jossain vaiheessa on tehtävä melko perusteellinen uusintasuunnitelma, joka antaa riittävän tarkan kuvan metsissä tapahtuneista muutoksista ja metsien tilasta", Yli-Siuru jatkoi. Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin metsiin edelleen jalkaudutaan, mutta metsäsuunnittelijan apuna oleva teknologia on ottanut harppauksen eteenpäin. Ehkä pisimmälle metsäsuunnittelun ovat vieneet droonit eli kamerakopterit. Ne haastavat perinteisen maastossa tehdyn metsäsuunnittelun etenkin jo olemassa olevien suunnitelmien päivityksessä. Esimerkiksi Metsä Group tiedotti keväällä tehneensä droonikuvien pohjalta metsäsuunnitelmia. Lentävä kopteri mittaa metsää noin 70 hehtaaria tunnissa. Jukka Yli-Siurun sadan tuhannen hehtaarin urakka hoituisi kopterilta teoriassa noin puolessa vuodessa. Metsäammattilaisen työnjälkeen ei kuitenkaan kopterilla vielä päästäne. Sadantuhannen hehtaarin mies Katso video Metsälehden Youtubesta!
• 24 29.8.2019 / PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat H elsingissä, Engelin teatteritalossa, esitettiin 24. maaliskuuta 1852 harrastelijavoimin oopperaa. Sen oli säveltänyt Fredrik Pacius ja libreton oli kirjoittanut Sakari Topelius. ”Se oli ensimmäinen suomalainen ooppera, nimeltään Kaarle-kuninkaan metsästys”, metsänhoitaja Ray Holmlund mainitsee kuin ohimennen. Istumme metsän keskellä laavulla, myös keskellä oopperan tapahtumapaikkoja. Kuningas Kaarle XI vieraili täällä Kastelholman linnan mailla vuonna 1672 leskikuningatar Hedvig Eleonooran kanssa. Saarella asusti tunnetusti hyvin riistaa. Olihan Kustaa Vaasa määrännyt yli sata vuotta aiemmin, 1537, Ahvenanmaan kuninkaalliseksi jahtialueeksi, jonka hallinnollinen keskus oli Kastelholman linna. Aapeli-myrsky teki tilaa kasvikuntaan ”Onhan tällä metsäalueella pitkät perinteet ja huikea historia”, Ahvenanmaan maakunnan kiinteistövirastossa työskentelevä Ray Holmlund myhäilee. ”Mutta silti: metsä on täälläkin metsää, riista riistaa.” Myrskynkestäviä eivät näemmä ole olleet entiset kuninkaankaan puut. Kastelholman linnan ympäristössä on siellä täällä pienempiä ja suurempia hakkuuaukkoja, eivätkä ne kuulemma ole uusien golf-kenttien aihioita. ”Kyllä kaksi saa riittää”, metsänhoitaja nauraa. Aapeli-myrsky iski saarelle tammikuussa. Sen jälkiä näkyy yhä. Metsissä on juurakoita pystyssä ja puita nurin, teiden varsilla kasoissa kuljetusta odottavia runkoja. Kuten aina, on myrskystä ollut iloakin. Se synnytti eläimille uusia ruokamaita. ”Vien teidät yhteen hakkuuaukkoon istumaan iltaa. Siinä on käynyt pitkin kesää hyvin kauriita”, vuodesta 1992 Ahvenanmaan maakunnan metsien hyväksi työtä tehnyt Holmlund tietää. Kuninkaiden mailla valtapeli jatkuu Romanttisen oopperan kantavia teemoja ovat kunnianhimo, rakkaus ja valta. Jahtiretken kulisseissa juonitaan vallankaappausta. Tornissa istuessani mietin, ettei historian saatossa sittenkään ole tapahtunut kovin paljon muutosta. Nykyään näillä kuningaiden jahtimailla metsästää Ahvenanmaan maakunnan hallitus vieraineen. Paljastettakoon, etten kuulu kumpaankaan joukkoon. Toimittaja vain joskus löytää itKuninkaiden jahtimailla Demilitarisoiduksi alueeksi Ahvenanmaalla on yllättävän paljon aseita. Kastelholman linnan maisemissa on metsästänyt moni kuningas. Nykyään siellä metsästää Ahvenanmaan maakunnan hallituksen väkeä vieraineen. sensä kummallisista paikoista. Niin nytkin. Päättelen, että politiikkaa täällä siis yhä tehdään. Onneksi ihmisiä ei sentään enää mestata epäonnisten jahtiretkien takia. Lähes 500 hehtaarin jahtialueelta kaadetaan vuosittain noin 30 metsäkaurista ja joskus jokunen hirvi. Hakkuuaukkoon ei niistä ilmaannu ensimmäistäkään. Liikametsästyksestäkään tuskin on kyse, sillä kauriskausi on käynnistynyt saarella edellispäivänä (15. elokuuta). ”Tiesitkö muuten, että Ahvenanmaa on vahvasti aseistettu ollakseen demilitarisoitu alue?” Ray kysyy ja vastaa itse. ”Asukkaita on 30 000 ja heistä yli 4 000 harrastaa metsästystä.” Se on suhteellisesti enemmän kuin Manner-Suomessa. Maassa, jota on totuttu pitämään Euroopan aseja metsästysmyönteisimpänä. Kuninkaiden kansanperintö taitaa ulottua sittenkin uskottua kauemmas? Metsänhoitaja Ray Holmlund (oikealla) esittelee kartalta kuninkaan jahtimaita. Conny Rosenberg kuuntelee.
• METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia 25 PILKKEITÄ / 29.8.2019 Yhdessä enemmän ja eteenpäin KIRJAT METSÄPILA MONELLE TAITAA LINTUJEN mahlanjuonti olla aika outo juttu. Koivun mahla on niin laimeaa – sokereita vain noin prosentin verran – ettei se sellaisenaan juurikaan houkuttele lintuja. Käpytikka kuitenkin hakkaa koivun kylkeen vaakasuoria reikärivejä, joista valuu mahlaa rungolle. Kun kevätahava haihduttaa osan vedestä, mahla väkevöityy ja alkaa houkutella ainakin hyönteisiä aterialle. Suruvaippa on säännöllinen mahlakoivujen vieras. Itse on ole sattunut näkemään mitään lintuja näillä koivun mahlavuodoilla, mutta en ole niitä jatkuvasti tarkkaillutkaan. Vaahteran mahla on kaksi kertaa tuhdimpaa kuin koivun mahla. Omassa pihassani olen saanut seurata, kuinka käpytikka tulee jo maaliskuulla hakkaamaan reikiä vaahteran kuoreen. Kun mahla alkaa valua, käyvät siitä nauttimassa niin käpytikka kuin tiaisetkin. Erityisen mieltynyt vaahteran mahlavuotoon on pyrstötiainen. Yksi viehättävimpiä luontokokemuksiani oli, kun seitsemän pyrstötiaista kertyi juomaan mahlaa samasta mahlavuodosta noin kämmenen kokoiselle alalle. Myös sinitiainen vierailee säännöllisesti mahlavuodolla. Luultavasti muutkin tiaiset hyödyntävät ainakin satunnaisesti mahlavuotoja, vaikka olenkin nähnyt mahlan juonnissa niistä vain hömöja talitiaisen. Etelästä palaavat tilhetkin vahvistavat itseään mahlalla. Muutkin marjalinnut, jotka ovat tottuneet käyttämään sokeria ravintonaan, voisivat sopivissa oloissa juoda mahlaa. Orava ja liito-orava kyllä ymmärtävät sen arvon. Vaahtera on metsäpuuna niin harvinainen, että havaintoja metsän vaahteroiden mahlavieraista on vähän. Ei kuitenkaan ole mitään syytä olettaa, etteivätkö tikat ja tiaiset käyttäisi mahlaa luonnon oloissakin. Meikäläisten lintujen ravinnossa mahlalla on melko vähäinen merkitys, ehkä pyrstötiaista lukuun ottamatta. Amerikkalaisella mahlatikalla eri puulajien mahla on säännöllistä ravinnonlisää suurimman osan vuodesta. Mahla maistuu eläimillekin Talitiainen nauttimassa vaahteran – tässä tataarivaahteran – mahlasta. Ville Eerola: Yhdessä enemmän. Koneyrittäjät 1969– 2019. 141 sivua. Hinta 50 euroa, jäsenyrittäjille 40 euroa. ”Yhdessä enemmän” on mainio nimi järjestöhistoriikille. Erityisen hyvin se sopii kirjavalle joukolle koneurakoitsijoita eli -yrittäjiä, joiden yhteisestä järjestöstä Ville Eerola on kirjoittanut 50-vuotisjuhlateoksen. Kun silloinen Metsäpalvelu Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Piironen perusti – Keskustapuolueen järjestötuella – Metsäkoneurakoitsijain Liiton vuonna 1969, siihen oli sosiaalinen tilaus. Metsätöiden – lähinnä metsäkuljetuksen sekä ojituksen ja maanmuokkauksen – koneellistuminen oli luonut uuden koneurakoitsijoiden ammattikunnan, jonka asema oli kehittynyt tukalaksi. Kirjavan konekaluston käyttövarmuus ja -aste olivat alhaiset, työ oli kausiluontoista, konekapasiteettia oli liikaa eikä alalla ollut mitään yhtenäisiä ohjemaksuja. Niinpä urakoitsijat, joista valtaosa oli yhden koneen yrittäjiä, olivat urakanantajien armoilla niin työnsaannin kuin etenkin taksojen osalta. Hajanainen urakoitsijakunta saatiin järjestäytymään yllättävän nopeasti, ja ensimmäiset taksasopimukset saatiin tehdyksi 1970: metsäkuljetuksen taksat nousivat tiukan väännön jälkeen 25 prosenttia vallinneesta maksutasosta. Ei taksoista sopiminen ollut myöhemminkään helppoa: muutaman kerran jouduttiin metsäkoneet seisauttamaan sopimukseen pääsemiseksi. Kerran tehtiin oma taksaperustetutkimus kilpailemaan Metsätehon lukujen kanssa. Sekin auttoi. Vaikka järjestö perustettiin metsäkoneurakoitsijoiden tarpeisiin, siihen liittyi alusta pitäen myös maanrakennusja sittemmin myös turvealan yrittäjiä. Se näkyi myös siinä, että 10 vuoden jälkeen järjestön nimi muuttui Koneurakoitsijain liitoksi, ja jälleen 10 vuotta myöhemmin Koneyrittäjien liitoksi. Tätä nykyä Liitossa on noin 2 500 jäsentä, joista hieman yli puolet on ”kaivinkonemiehiä”. Metsäkonemiehiä (joukossa muutama nainenkin) on hieman vähemmän ja lisäksi on muutama sata turveja muun energia-alan yrittäjää. Jäsenmäärän kehitys ammattiryhmittäin olisikin ollut kiintoisa lisätieto. Kirja on jaksotettu Liiton puheenjohtajakausittain, joita on kahdeksan. Vasta nykyinen puheenjohtaja, Markku Suominen, on metsäalan ulkopuolelta, samalla myös ensimmäinen alle 40-vuotias. Kullakin puheenjohtajakaudella on omat erityispiirteensä, joista dramaattisin oli Liiton perustaman Osuuskunta Urakointipalvelun konkurssi 1980. Se oli kaataa koko Liiton ja johti käräjöinteihin, joissa syyttömätkin joutuivat maksamaan vahingonkorvauksia. Puheenjohtajan vaihto ja ylimääräinen jäsenmaksu pelastivat Liiton. 50 vuodessa ”taksaliitosta” on kasvanut merkittävä etuja työmarkkinajärjestö, jonka kannanottoja kuunnellaan niin ministeriöissä kuin eduskunnassa, ihan hallitusneuvotteluja myöten. Liitto onkin tuottelias lausuntojen antaja, ja monella niistä on ollut ilmeisiä vaikutuksia lainsäädäntöön ja viranomaispäätöksiin. Ainakin määräävän markkina-aseman täsmennys kilpailulainsäädäntöön voidaan laskea koneyrittäjien ansioksi, samoin metsätyön häirinnän kriminalisointi, molemmat 2000-luvun alkuvuosina. Näkyvin osa Liiton toimintaa on joka toinen vuosi Jämsänkoskella järjestettävä Metko-konenäyttely, jonka kävijämäärä on noussut 40 000:een. Kirja on hyvin kirjoitettu järjestöhistoriikki, asiapitoinen ja kuivahko. Vaikka kirjaan on haastateltu lukuisia Liiton luottamusja toimihenkilöitä, värikkäämmät kannanotot ja muistelukset jäävät niukoiksi. Niitäkin luulisi riittäneen. Lähdeaineistossa ei ole juuri turvauduttu urakanantajiin. Niinpä jää kertomatta mm. suurimpien työnantajien toimet urakoitsijakunnan vakinaistamiseksi jo 1970-luvun alussa mm. tavoiteansiojärjestelmän kautta. Kirjassa on kuvitusta ihan kohtuudella, mutta paria poikkeusta lukuun ottamatta kuvat ovat henkilökuvia ja useimmat onnettoman pieniä, vaikka tilaa olisikin ollut. Mukaan on päässyt joku kertakäyttöluennoitsijakin. Kuvien henkilöt nimetään lukuun ottamatta komeaa kansikuvapoikaa. Kuka hän on eli oli? Liiton juhlalogo on kekseliäs. ESKO PAKKANEN Ti m o To iv an en
• SAVONLINNA | Taitajantie 2 | 015 555 0402 | shop@uittokalusto.fi TAMPERE | Ahlmanintie 56 | 03 222 5585 | tampere@uittokalusto.? Hinnat sis. 24% alv. Tilaa verkkokaupasta >> www.uittokalusto.fi www.facebook.com/uittokalusto www.instagram.com/uittokalusto www.youtube.com/uittokalusto KATSO MUUT MYYTÄVÄT MALLIT WWW.UITTOKALUSTO.FI Suomen suurin metsäalan verkkokauppa! Norwood LumberMate LM29 • 14 hp Kohler moottori • Tukin maksimiläpimitta 72 cm • Sahausleveys max. 55 cm • Sahauspituus 5,1 m • Alustan pituus 6,0 m Tukkivannesaha Hinta nyt: 5290,00 HUOM! Kuvan malli lisävarusteltu. Traileri ei sisälly hintaan.
• Metsänhoitaja Elina Rutanen kuoli 1. heinäkuuta lyhyen sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt 24. kesäkuuta 1935 Saarijärvellä. Rutanen valmistui metsänhoitajaksi puukaupalliselta linjalta vuonna 1959. Hän oli metsäylioppilaskurssinsa ainoa nainen ja osaltaan raivasi naisille tietä metsämiesten maailmassa. Rutanen aloitti vuonna 1963 MTK:n metsäosastolla ja työskenteli siellä eläkeikäänsä, vuoteen 1998 asti. Hän viihtyi MTK:ssa, jota hän piti hyvänä näköalapaikkana kansainvälisten ja kotimaisten metsäasioiden seuraamiseen ja niihin vaikuttamiseen. Niin metsäpolitiikka kuin kansainväliset puumarkkinatkin olivat hänellä hyppysissä jo metsäjohtokunnan sihteeriyden kautta, mutta varsinkin hänen osallistuessaan puukaupan kansainväliseen markkinaseurantaan ja etenkin kotimaisen metsäverotusjärjestelmän kehittämiseen. Elina Rutanen oli MTK:ssa pääarkkitehti, kun Suomessa siirryttiin metsäverotuksessa pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen ja otettiin arvonlisäverotus käyttöön. Tuolloin mainittiin usein, että valtakunnassa on vain yksi henkilö, joka hallitsee nämä metsän veroasiat. Rutanen oli uudistusmielinen ja kehittämishaluinen, ei vain metsäveroasioissa vaan muutenkin, mutta tarpeen vaatiessa myös terveen kriittinen. Rutanen oli nuoruudessaan hankkinut hyvän kielitaidon ensin Englannissa ja sitten ASLA-stipendiaattivuotenaan Yhdysvalloissa, missä hän opiskeli Kaliforniassa Berkeleyn yliopistossa muun muassa metsien monikäyttöä, metsäekonomiaa ja tilastotiedettä. Hän saikin MTK:ssa hoidettavakseen metsänomistajien kansainvälisiä tehtäviä ja oli pitkään mukana muun muassa pohjoismaisessa metsänomistajajärjestöjen yhteistyössä. Kaikupohjaa metsäsuhteelleen ja metsäasiantuntemukselle Rutanen sai omakohtaisesta metsänomistamisesta ja omien metsäasioidensa hoitamisesta. Kiinnostus oli syttynyt kotona Saarijärven Taipaleen tilalla, jonka tuotanto oli metsäpainotteinen. Isä opetti käytännönläheisesti järkevän ja tarkoituksenmukaisen metsien käytön ja metsien hoidon perusteet. Eläkkeelle jäätyään Rutanen jätti pääkaupunkiseudun ja siirtyi kotitilalleen Saarijärvelle. Siellä hän kunnosti tilansa päärakennuksen, sen kulttuurija rakennushistoriallisia piirteitä kunnioittaen perinteisen rakennustaidon mukaan. Vuonna 2001 rakennus sai Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilven. Elina huolehti kaikin tavoin suunnitelmallisesti omien ja Taipaleen tilan metsien käytöstä ja hoidosta ottaen huomioon myös ohjelmallisen ja vapaaehtoisen suojelun tavoitteet ja toteutuksen. Elinan sydäntä lähellä olivat Zonta-järjestö ja jooga, joista virkistystä toi etenkin osallistuminen aktiivisesti Suomen Joogaopiston toimintaan Saarijärvellä. PEKKA AIRAKSINEN, TIMO NYRHINEN, PÄIVI LUOSTARINEN Kirjoittajat ovat Elina Rutasen pitkäaikaisia työtovereita. Metsänhoitaja Elina Rutanen MUISTOKIRJOITUS LUKIJALTA Metsäkeskusteluissa on viime aikoina keskitytty väittelemään hakkuutavoista: hakataanko metsiköittäin vai poimimalla jatkuvan kasvatuksen tavoilla. Suojeluasioissa on vallinnut eräänlainen konsensus eli yksimielisyys siitä lähtien, kun laajapohjaisen Metso-toimikunnan esitys vuodelta 2002 sai yleisen hyväksynnän. Tähänastinen käytäntö on ollut, että mahdollisen metsänsuojelutarpeen määrittää virkavastuulla toimiva metsäkeskuksen edustaja, ja metsänomistaja päättää suojelusta vapaaehtoisesti. Suojelu on joko pysyvä tai määräaikainen, ja korvaus tuotonmenetyksestä tulee sen mukaan. Nyt ympäristöjärjestö FSC on tuonut metsiimme uuden suojeluelementin eli HCV-alueet (high conversation value), joilla se tarkoittaa ”korkean suojeluarvon alueita”. Tämä on uusi käsite, joka ei sisälly suomalaiseen lainsäädäntöön. Meillähän suojelu perustuu luonnonsuojelulakiin tai metsälakiin. Lisäksi suomalaisen PEFC-sertifioinnin mukaisesti jätetään säästöpuita ja suojavyöhykkeitä. Hämmästyttävää on, että suuret metsäyhtiömme ovat olleet valmiita lähtemään FSC:n uuteen hankkeeseen. Ilmeisesti FSC on pelotellut metsäteollisuuden tuotteiden boikoteilla, ellei niillä ole FSC-järjestön sertifikaattia. HCV-alueiksi on otettu ilmeisesti satelliittikuvien perusteella laajahkoja suuripuustoisia aloja. Niiden luontoarvot eivät näy satelliittieikä ilmakuvissa, vaan yhtiöt ovat luvanneet niitä selvitellä. Riittää siinä yhtiöiden kenttähenkilöstöllä pähkäilemistä ja kartoittamista! Kustannukset jäävät yhtiöille, jotka siirtävät ne puun hinnassa metsänmyyjille. Yhtiöthän maksavat myös itse sertifioinnista ja sen tarkastuksista FSC:lle. Mielestäni Suomen lakien ja käytännön mukaan toimimisen pitää riittää metsien suojelussakin. Ulkopuoliset vaateet lisäsuojelusta on torjuttava. Odottaisin ryhdistäytymistä tässä asiassa ainakin Metsä Groupilta (entinen Metsäliitto), jonka ylimmät päättäjät ovat metsäomistajien valitsemia edustajia. TAPIO LAIHO metsänhoitaja Jyväskylä FSC vyöryttää lisäsuojelua ETUSI 1111 € • Monikäyttöinen ja kestävä Polaris-peräkärry (sh. 799 €) • Testivoittaja Polaris-sähkövinssi (sh. 312 €) KIPPITOIMINTO VENTTIILISUOJAT SÄHKÖSINKKAUS/ PULVERIMAALAUS IRROTETTAVAT PÄÄDYT PITKÄLLE LASTILLE PYÖRIVÄ VETOPÄÄ POLARISSÄHKÖVINSSI (SH. 11 101 €) + TK.* 9 990 € SPORTSMAN 570 EFI EPS 4X4 2019 • Suomen ylivoimaisesti suosituin • Saa ajaa tiellä 60km/h alk. 15v • Rekisteröity kahdelle * Ta rjo us on vo im as sa 30 .9 .2 01 9 sa ak ka . Ei vo i yh di st ää m uu hu n ta rjo uk se en . Hi nt a si s. al v 24 % Pi dä tä m m e oi ke ud en hi nn an m uu to ks iin . POLARIS.FI
• 28 29.8.2019 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsälehden tämänvuotisessa kesäkilpailussa etsimme hyviä niksejä. Lähetä meille kuvaus hyväksi havaitsemastasi ideasta tai välineestä, joka helpottaa metsänhoitoa tai muuta tekemistä metsässä. Niksi voi liittyä yhtä hyvin taimikonhoitoon, retkeilyyn kuin nikkarointiinkin. Pääasia on, että siitä voi olla hyötyä myös muille Metsälehden lukijoille. Liitä mukaan valokuva, piirros tai vaikkapa video. Jos idea ei ole sinun, muistathan mainita siitä. Lähetä niksi tai niksit 8. syyskuuta mennessä osoitteella lukijoilta@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti/Niksikilpailu, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Julkaisemme nikseistä parhaat lehdessä. Niiden lähettäjät palkitsemme Fiskarsin puuvartisella halkaisukirveellä, joka tulee markkinoille syyskuussa. Lisäksi arvomme kaikkien osallistuneiden kesken viisi kappaletta luontoaiheisia korttipakkoja. METSÄLEHDEN KESÄKILPAILU ROINE Metsänhoitoyhdistys Roine toimii Kangasalan ja Pälkäneen alueella aivan Tampereen kasvukeskuksen kupeessa ja on alueensa merkittävin yksityismetsätalouden toimija. Palveluksessamme on 10 toimihenkilöä, toimipaikkoja on 3 ja liikevaihto on noin 3,85 miljoonaa euroa. Vakavaraisuutemme on vahva Haemme Toiminnanjohtajaa vastaamaan kokonaisvaltaisesti yhdistyksen strategian mukaisesta toiminnasta Vastuullasi on talouden, henkilöstön ja liiketoiminnan johto toimialueellamme sekä merkittävimpien asiakasja sidosryhmäsuhteiden hoito. Johdat asiantuntijaorganisaatiota ja vastaat sen toiminnan kasvusta ja kilpailukyvyn kehittymisestä toimintaympäristön muuttuessa. Olet etsimämme henkilö, jos sinulla on näyttöä vahvasta esimiestyöstä ja kokemusta liiketoiminnan johtamisesta. Olet innostava ja motivoiva henkilöstöjohtaja ja kykenet uudistamaan yhdistyksen toimintatapoja entistä ketterämmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi muuttuvassa toimintaympäristössä. Kasvatat yhdistyksen liiketoimintaa ja pidät huolen palveluiden kilpailukykyisyydestä ja laadusta luoden näin kasvavaa lisäarvoa jäsenistön metsätaloudelle. Toiminta metsäalan organisaatioissa on sinulle entuudestaan tuttua. Tehtävä on toistaiseksi voimassa oleva ja päätoimistomme sijaitsee Kangasalan keskustassa. Hakemukset ansioluetteloineen ja palkkatoivomuksineen pyydämme toimittamaan viimeistään 20.9. osoitteeseen Mhy Roine ry, Hallitus, Ellintie 2, 36200 Kangasala. Kuoreen merkintä ”toiminnanjohtaja”. Lisätietoa tehtävästä antaa Mhy Roineen hallituksen puheenjohtaja Matti Rauhalahti puh. 050 348 3568. Metsänhoitoyhdistys MHY Roine 2 x 160mm_92mm 22.8.2019 13.50 Sivu 1 METSÄKIINTEISTÖ, Punkaharju, Putikko 3,7 ha. Pinta-alasta n. 3,1 ha on metsätalousmaata, josta varttunutta kasvatusmetsää n. 2,4 ha, puuston määrä n. 500 m 3 . Tie/tonttimaata on n. 0,6 ha, kaikki kohteella sijaitsevat rakennukset ovat purkukuntoisia. Kiinteistö rajoittuu reilun 300 m:n matkalla Vanhaan Viipurintiehen. Hintanäkemys 15.000 €. TARJOUKSET pyydämme jättämään 31.8.2019 mennessä os. Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Kauppatie 24, 58500 Punkaharju tai sähköpostilla veijo. laukkanen@metsat.fi. SAARIKIINTEISTÖ, Punkaharju Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, PieniKontiainen -saaressa. Havupuuvaltaisen puuston määrä on n. 1.840 m 3 . Kiinteistöllä on 6 rantarakennuspaikkaa vapaa-ajanasunnoille, rakennuspaikat sijaitsevat 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 krsm²/rakennuspaikka. Rantaviivaa Apajalahti -kiinteistöllä on yhteensä n. 1 km. Venevalkamaja autopaikka sijaitsevat Saukonsaaressa, Pietolansaaren lossilaiturin tuntumassa, vesimatkaa n. 2 km. Hp. 117.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Parikkala, Saari Maatilan pihapiiri, iso v. 1987 rakennettu omakotitalo, vanha upea hirsiaitta, karjarakennus ja kalustohalli, n. 2 km:n päässä Saaren taajamasta, Akonpohjasta. Monipuoliset mahdollisuudet vakituiseen asumiseen, vapaa-ajan asumiseen, yrittämiseen. Hyväkuntoisessa talossa on tuvan lisäksi 3 makuuhuonetta, keittiö, työhuone ja vaatehuoltotiloja, saunaosasto. Hirsiaitassa on mahdollisuuksia moniin käyttötarkoituksiin. Pihapiirissä on runsaasti istutuksia ja nurmialuetta ja kasvimaita. Muilta osin maa-alue on pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. Hp. 180.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Lohja, Hormajärvi 47,3 ha. Kolmesta vierekkäisestä kiinteistöstä koostuva metsäalue Hormajärven pohjoispuolella. 19.2.2018 päivättyjen metsäarvioiden mukaan alueen kok.puusto n. 3779m 3 . Alue on monipuolinen niin kehitysluokkien, maapohjien ja maastonmuotojenkin osalta. Rajoittuu Jantoniementiehen ja Metsäpirtin yksityistiehen. Hp. 188.000 € / tarjous viim. 22.9.2019 MÄÄRÄALA, Rautalampi, Niinivesi 13,8 ha. Pääosin taimikoita, mutta heti hakattavaakin löytyy. Tie palstalle. Reilusti kirkasvetisen Niiniveden rantaa ja kivalla paikalla 1 yleiskaavan mukainen rantarakennuspaikka. Niinivesi on yli 35 km pitkä järvi, jossa perinteisten ahvenen ja hauen lisäksi saada taimenta, harjusta, kuhaa ja siikaa. Kuviot 3,1 ja 8 laikutettu 12.7.2019. Hp. 45.000 € / tarjous viim. 1.9.2019. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Myynnissä peltoa 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää myös tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti-kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi kauppahintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. €. Pertti Saarinen, puh.040-5010043 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 LOMA-ASUNTO, Savonlinna, Savonranta Savonrannan Karhunkoskella noin 7000 m 2 määräalatontti, jossa sähköistetty v. 2003 valmistunut loma-asunto niemenkärjessä. Sähköistetty mökki ja kaksi makuuaittaa sekä varastorakennus. Rauhallinen sijainti. Mökki-irtaimisto sisältyy maksettavaan kauppahintaan. Omaa Saimaa Pyyveden rantaviivaa noin 250 m. Mukava kesäpaikka ison veden äärellä. Sovi esittelyaika ja toteuta unelmasi! Mh. 115.000 €. METSÄ-/LOMAKIINTEISTÖ, Sulkava, Karjulanmäki 11,3 ha. Kahden tilan muodostama metsäinen kokonaisuus Saajuu-järven rannalla Hakniemessä. Omaa länsirantaista rantaviivaa on noin 700 m. Kurkilahti-tilalla on rakennetun rantarakennuspaikan lisäksi yksi rakentamaton A/1 rakennuspaikka luonnonkauniilla rinnetontilla. Jeroksenrinne-tila on puhdas rantaan rajoittuva metsätila. Kohteessa on v. 1996 rakennettu pyöröhirsinen loma-asunto, jossa on uudempi kelohirsinen laajennusosa. Rakennuksessa on sähkölämmitys, ilmalämpöpumppu ja takka. Sijainti Kurkilahden pohjukassa omassa rauhassaan. Mainiot veneilyja kalastusmahdollisuudet, omasta metsästä saa kotitarvepuut ja hieman hakkuutulojakin. Mh. 135.000 €. METSÄTILA, Savonlinna, Savonranta 12 ha. Savonrannan Hankavaarassa hyvin hoidettu ja hyvin saavutettavissa oleva metsätila. Koko pinta-ala on kasvuisaa metsämaata ja kasvupaikat pääosin hyväkasvuisia mustikkakankaita. Puuston määrä 8/2019 laaditun metsäarvion mukaan 1.073 m 3 . Nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät on harvennettu ja järeytyvät hyvää vauhtia tukkivaiheeseen eikä hoitorästejä ole ollenkaan. Mitä parhain metsäsijoituskohde ! Mh. 43.000 eur. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa
• 29 PILKKEITÄ / 29.8.2019 METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puhelin 0294 32 6000 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 040 162 3991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 040 126 1181 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Sami Karppinen p. 050 598 1486 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 9 315 49 844 MARKKINOINTI Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 040 723 1613 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsalehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 87. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 950 (LT/18) Lukijoita 148 000 (KMT/18) Painopaikka Punamusta, Joensuu OSTETAAN MYYDÄÄN ARVONTA PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsälehden Kevätkampanjassa tilaajien kesken arvotun metsurin varustepaketin voitti HELVI RYTKÖNEN Iisalmesta. a ij a a s o n a l a ä s t e M n a n n i k n a h n u u p . n ii v ä t h e t n ii s il o u p i n o m f o t s o m e h t e k a M ä s t e M ä s t e M a a t s a v e S . a s s e m o u S a s s a i g r e n e ä s t e m a j a s s a p u a k u u p a j a t h o j a n i k k r a m n o t s e r o F ä s t e M t a v a t t a k e ll i n e s ä j a j a t s i m o n a n n u k s u u s O o t ti il ä s t e M ö it h y o m e a a o jr a t a j a t s a n n i k n a h n u u p n i p u o r G 3 1 n i o n u u l u u k n a a t n u k s u u s O o t ti il ä s t e M .t u l e v l a p n o d i o h n o n n o u l a j n ä s t e m ä k e s n a p u a k u u p ä s t e M . ä t s i s t e m s i y ti s k y n e m o u S t e l o u p n i o n ä s n e e t h y t a v a t s i m o a k t o j , a a j a t s i m o n ä s t e m . ä ö li k n e h 4 8 n i o n ä ä t s il l ö y t e s a j , a o r u e a i d r a jl i m , 2 il o 8 1 2 a n n o u v o t h i a v e k ii l n it s e r o F a ll i v a a r u e s ä t s i n n y y m n e d i u l e v l a p ä s t e m a j n a p u a k u u p n a a m a a t s a v a ti o ji t n u t n a i s a ä s t e m e m m e a H : a ll i e u l a a v u J a n a k k i a p o t s i m i o t a j a n e e u l a i m i o t ä ll ir ii p a t n i k n a h n il e k k i M s u n n a K a n a k k i a p o t s i m i o t a j i v e i S a j i p m a l o h o T a n e e u l a i m i o t ä ll ir ii p a t n i k n a h n u l u O n e e s i m u t s i n n o ä s s ä v ä t h e t t e s k y t y ll e d e t a a h r a P ä y k y k ä k e s a j o ti a t s u t u k i a v o r o u v ä i v y h , a t s u t u l u o k a a v u tl e v o s n ä ä v ä t h e t a tl i o ji k a h e m m ä t y ll e d E a t s i v ii t k a a j a t s i m a a s o n a l a a a k k n a v e m m a t s o v r A . n ö h ö y t n e e s il l e s k o l u t a j n e e s i ä n e s ti .i s k u d e n a a t o s t a k ä t s i v ä t h e t a t s i v a a t s a v s u m e k o k i p m e i A . ä t t y y s i k n e h u l e v l a p a j -i t n i o n i k k r a m : a s s e e t t i o s o ä s s e n n e m 9 1 2 . 9 . 9 i s e s k u m e k a h ä t ä j a j t o d e i t ä s il o s t a K m o c . p u o r g a s t e m ä s t e M , d r a o B ä s t e M , e u s s i T ä s t e M t a v o t e e u l a a t n i m i o t e k ii l n e S . ä ji v ä k ä ll e d e n e d u o l a t o i b n o p u o r G ä s t e M n i o n ä ö t s ö li k n e h a j a o r u e a i d r a jl i m 7 , 5 il o o t h i a v e k ii l 8 1 2 n e d o u V . t s e r o F ä s t e M ä k e s d o o W ä s t e M , e r b i F . a s s a a m 3 n i o n a a t n i m i o t n o a ll i n r e s n o K . 3 9 Halutaan ostaa metsäkuusen KORISTEHAVUA myös omorikakuusen havu ja pihdat käy. Tarjoa rohkeasti! Heikki Puputti puh.o4oo 456 865, heikki.puputti@havupuu. WWW.HAVUPUU.FI Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi on alueensa merkittävin yksityismetsätalouden toimija. Tarjoamme monipuoliset ja laadukkaat metsäalan palvelut Keski-Suomessa 12 kunnan toimialueellamme. Palveluksessamme on 50 toimihenkilöä, toimipaikkoja on 14 ja liikevaihto on noin 15 miljoonaa euroa. Olemme vakavarainen toimija, jonka työllistävä vaikutus on noin 200 henkilötyövuotta. Haemme vakituiseen työsuhteeseen METSÄASIANTUNTIJAA Viitasaarelle myyntija asiakaspalvelutehtäviin omalle vastuualueellesi. Edellytämme soveltuvaa metsäalan koulutusta. Arvostamme sosiaalisia taitoja sekä yrittäjämäistä asennetta, kokemus puukaupasta sekä metsänhoitotöiden suunnittelusta katsotaan eduksi. Palkkaus YT/ Meto tes:n mukaan. Hakemukset liitteineen 8.9.2019 mennessä osoitteeseen: Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi, Sivulantie 11, 43100 Saarijärvi. Sähköpostitse osoitteeseen: jussi.linnala@mhy.fi. Hakemuksia ei palauteta. Tiedotamme työnhaun tuloksista osoitteessa: www.mhy.fi/keski-suomi. Tiedusteluihin vastaa va. johtaja Jussi Linnala p. 0400 751 685. Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi ry päätoimisto: Sivulantie 11, 43100 Saarijärvi www.mhy.fi/keski-suomi ? www.facebook.com/mhykeskisuomi Metsänomistajat KESKI-SUOMI L&T Biowatti Oy on Lassila & Tikanoja Oyj -konserniin kuuluva valtakunnallinen energiaja metsäsektorin palveluyritys. Haemme nyt tiimiimme Metsäpalveluasiantuntijaa vastaamaan Oulun koillisja itäpuolen alueiden metsäraaka-aineen hankinnasta, metsäomistaja-asiakaspalvelusta sekä metsäomistajayhteistyön sujuvuudesta omaan myyntiin liittyen. Lisäksi vastaat logistiikan kanssa laadukkaasta puunkorjuusta ja varastoinnista sekä varmistat operatiivisen toiminnan sekä sen seurannan kannalta oleellisten järjestelmätietojen ajan tasalla pitämisestä ja metsäsertifioinnin mukaisesta toiminnasta. Olet hankkinut metsätalousinsinöörin tai metsänhoitajan tutkinnon. Sinulla on muutaman vuoden työkokemus puunhankinnasta, puukaupasta ja metsäalan tehtävistä. Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää hyvää paikallistuntemusta ja kontaktiverkostoa alueen metsänomistajiin, koneyrittäjiin ja metsäpalveluyrittäjiin. Tarjoamme paikan energisessä bioenergiayhtiössä. Jätä hakemuksesi 20.9.2019 mennessä www.lt.fi/tyopaikat. Lisätietoja tehtävästä antaa metsäpalvelupäällikkö Timo Marttila, p. 0505988194, timo.marttila@lassilatikanoja.fi LT Biowatti 2x140_92 mm 19.8.2019 10.50 Sivu 1 MYYDÄÄN Metsätila Länsi-Virossa, 86 ha, hyvät kunnostetut rakennukset, hieno miljöö, hyvät metsästysmahdollisuudet. p. 0400 396 952 C M Y CM MY CY CMY K 25371_.pdf 1 26.8.2019 14.50
• 30 29.8.2019 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA 75 VUOTTA 7.9 Pertti Huitu, metsänhoitaja, Säkylä (matkoilla) 15.9. Mauri Myllyniemi, metsätalousinsino?o?ri (AMK), Seinäjoki (matkoilla) 50 VUOTTA 12.9. Silja Siitonen, KTT, MMM, MBA, CEFA, Helsinki (matkoilla) LIIKUSKELLESSANI PÄIVÄNÄ ERÄÄNÄ Stora Enson marmoripalatsin ympäristössä korviini kajahti huuto, joka lähempänä kuului näin: "Nature is burning, nature is burning, nature is burning…" Pieni joukko ympäristöaktivisteja osoitti mieltään Amazonasin metsäpalojen takia. Kanada, Kalifornia, Venäjä, Portugali, Ruotsi, Norja, Brasilia ja monet muut metsäiset maat ovat kokeneet suuria metsäpaloja viime aikoina. Amazonas on noussut tapetille ylitse muiden, vaikka esimerkiksi Kanadassa palaa joka vuosi suurempi pinta-ala metsää kuin sitä hakataan, ja kaiken kukkuraksi metsäpalot on todettu Kanadan pahimmaksi hiilidioksidipäästöksi. Venäjän laajat metsäpalot tuntuvat ajoittain meillä asti savun tuoksuna, joskaan eivät aivan viime vuosina. NIIN KARUA KUIN SE onkin, metsäpalot kuuluvat metsäisten ekosysteemien luontaiseen kiertoon. Palaneen metsän tilalle nousee uusi metsä, ellei maankäyttömuotoa radikaalisti muuteta pitämällä uusi kasvu kurissa. Boreaalisella havumetsävyöhykkeellä metsien tiedetään luonnonoloissa uudistuneen juuri metsäpalojen jälkeen, mutta sama ilmiö on tuttu myös muilla kasvillisuusvyöhykkeillä tropiikki mukaan lukien. Luonnon kannalta metsäpaloissa ei ole mitään kummallista tai pahaa, mutta ihmiset eivät niistä tykkää. Nyt koko maailma pohtii, miten Amazonasin metsäpalot saataisiin sammutettua: pitäisikö purkaa jo melkein valmiiksi neuvoteltu vapaakauppasopimus Brasilian kanssa, pitäisikö lopettaa eteläamerikkalaisen naudanlihan syönti, pitäisikö auttaa Brasiliaa sammutustöissä ja niin edelleen. Toistaiseksi toimenpiteet ovat olleet lähinnä mielenilmauksia ja julkilausumia. KUN TARMOKKAAT LÄNSIMAAT toimeen taas tarttuvat, olisi hyvä varmistaa etteivät toimenpiteet ole kontraproduktiivisia eli tavoitteen vastaisia. Etelä-Amerikassa pitkään työskennellyt metsänhoitajaystäväni totesi, että Brasilian sademetsiä muutetaan maatalouskäyttöön siitä yksinkertaisesta syystä, että trooppisen puun kauppa on hyytynyt länsimaiden boikotoinnin takia. Kun metsällä ei ole rahallista arvoa, sitä ei ole syytä säästääkään. Jos lihantuonnille ja soijantuotannolle laitetaan stoppi, jostain muusta on Amazonasin viljelijäväestön leipänsä revittävä. Mennäänkö syteen vai saveen, jää nähtäväksi. MAAPALLON VÄESTÖN NOPEA kasvu on perimmäinen syy siihen, että ruokaa on pakko tuottaa entistä enemmän. Kansainvälisen yhteisön on vaikeaa puuttua väestön kasvuun, koska YK:n päätöslauselman mukaan syntyvyys on kunkin maan oma asia. Viisasta olisi, jos kukin maa pyrkisi myös ruuantuotannon osalta mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. On paradoksaalista että Suomessa käydään keskustelua ruuantuotannon turmiollisuudesta ilmastonäkökulmasta. Suomen turvepellot vastaan Amazonasin sademetsät osoittaa, että myös mittakaavalla on merkitystä, kun ilmastoratkaisuja haetaan. "Luonto palaa!" huutavat mielenosoittajat. He ovat oikeassa. Luonto myös palaa takaisin, kun metsä uudistuu. Luonto palaa HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Kaukana Kiinassa kasvaa näyttävä mäntylaji, jonka siemenet maistuvat erityisesti pähkinähakki-linnuille. Ravinnerikkaat siemenet ovat suurehkoja, sentin-puolentoista pituisia, ja niiden kypsyminen kestää parisen vuotta. Ihmisetkin niitä usein syövät, mutta toisinaan katkerin seurauksin. Kiinansembra eli armandinmänty (Pinus armandii ) on nimetty ranskalaisen lähetyssaarnaajan ja luonnontieteilijän mukaan. 1800-luvulla elänyt ”Isä” Armand David oli nuoruudessaan erityisen pidetty ja innostava opettaja Italian Rivieralla. Mies kuitenkin haaveili pääsystä Kaukoitään. Kun hänet viimein toivomuksestaan lähetettiin Kiinaan ja Mongoliaan, hän innostui keräämään Pariisin luonnontieteellisen museon kasvikokoelmiin yli kaksisataa uutta kasvilajia. Siinä sivussa hän kuvasi länsimaiselle tieteelle myös jättiläispandan. Otus tosin oli ollut kiinalaisille tuttu jo ammoisista ajoista alkaen. Kotiseuduillaan Kiinassa, Taiwanissa ja Myanmarissa armandinmänty voi kivuta yli kolmen kilometrin korkeuteen vuoristossa. Se esiintyy useimmiten sekapuuna, harvoin puhtaina metsikköinä. Puu viihtyy myös alavilla mailla, jossa se voi parhaimmillaan kasvaa korkeammaksi kuin Aulangon näkötorni Hämeenlinnassa. Armandinmänty on kuoreltaan sileähkö ja muistuttaa vanhanakin enemmän harmaantuneen haavan kuin kilpikaarnaisen metsämännyn runkoa. Suotuisissa olosuhteissa puu voi saavuttaa metrin paksuuden. Puu kuuluu niin sanottuihin viisineulasmäntyihin, ja sitä viljellään koristepuuna myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Puun kävyt ja neulaset ovat mittavia, joskus lähes parikymmensenttisiä. Vaikka armandinmänty on suhteellisen taudinkestävä muun muassa valkomännyn tervasrosoa vastaan, sillä ei ole suurta metsätaloudellista arvoa kuin paikallisesti. Sen kilpailukyky muiden puiden kanssa on heikohko. Enimmäkseen armandinmäntyä käytetään rakennusja polttopuuna, huonekaluissa ja ratapölkkymateriaalina. Merkillisiä makuhäiriöitä Vaikka armandinmänty on kelpo rakennuspuu Metallinmakuinen siemenpuu Armandinmännyn siemenet saattavat houkutella syömään niitä. Ei kuitenkaan kannata. Armandinmännyn kävyt saattavat olla jopa parikymmensenttisiä. ja kaunis ulkokuoreltaan, ei sen kookkaita siemeniä parane ehdoin tahdoin pistää poskeensa. Tai jos pistää, niin seurauksena voi olla dysguesia eli tilapäinen makuhermojen vääristymä. Erityisesti ranskalaiset ja amerikkalaiset tutkijat ovat viime vuosina raportoineet tuhansia onnettomia tapauksia, joissa armandinmännyn siemeniä nauttineet ihmispolot ovat jälkikäteen tunteneet metallinmakua suussa jopa viikkojen ajan. Pelkkä puhdas vesikin on tällöin saattanut maistua kammottavalta. Ilmiö tunnetaan Suomen lääkäripiireissä nimellä ”pinjasuu” ja muualla maailmassa ”pine nut syndrome”, eli männynsiemensyndrooma. Muista mäntylajeista poiketen juuri armandinmännyn siemenet aiheuttavat jostakin syystä eniten makuhäiriöitä. Kemistit ja myrkkytutkijat eivät ole löytäneet ilmiön kemiallista aiheuttajaa. Pääsääntöisesti ainakin Suomen kaupoissa myytäviä pinjansiemeniä voi huoletta syödä ilman kitkerää jälkimakua. Kourallinen kiinalaisia männynsiemeniä avitti tämänkin artikkelin kirjoittamista.
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 29.8.2019 METSÄRISTIKKO 15 Metsäristikko 12, oikea ratkaisu ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 12. SYYSKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i • Rahaa pakurikäävästä • Näin metsää keilataan • Paljon puhetta turvemaasta W ik im ed ia Co m m on s • Missä mennään metsävakuutuksissa? • Hyödy hyvästä kuusenkäpykesästä • Ladulta metsää hoitamaan TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 12.9.2019 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 15”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 12 on arvottu seuraaville kolmelle: MINNA KARPPINEN , Hernesjärvi, LEENA LEPPÄMÄKI , Vaskivesi ja JOUKO TERVAPURO , Espoo. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO lo?ytyy myo?s osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähko?isesti heti saatuasi ruudut täyteen.
• Voita puukaupalla sähköläskipyörä Puukauppa ja metsänhoito Stora Enson ammattilaisten kanssa on vaivatonta kuin sähköavusteisella läskipyörällä ajaminen. Helppoa ja hauskaa puuhaa ympäristöä unohtamatta. Kun teet sopimuksen puukaupasta tai metsänhoitotöistä Stora Enson kanssa 1.8.–15.10.2019 osallistut automaattisesti huippu luokan sähköpyörän arvontaan. Arvomme 3 kpl sähköfatbikea, Tunturi eMAX Front suspension. Palkinnon arvo on 3299 €. Arvonta 23.10.2019. Tarkemmat säännöt www.storaensometsa.fi/efatbike Elämässä mukana – Stora Enso Metsäpalvelunumero 02046 1478 (ark. klo 8–16) Kiinnostuitko? Pyydä yhteydenotto!