• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 29. ELOKUUTA 2013 • Nro 16 • WWW.METSALEHTI.FI Kirjanpainajakanta on paikoin viisinkertaistunut. Tuhopuiden korjaamiseen on aikaa enää kuukausi. Sivu 3 Ajnkohtaista: Jättirekat Lapin teille ›› sivu 6 Metsänhoito: Männyn koneellinen kylvö ›› sivut 14–15 Mitä nyt kuuluu?: Metsämiehestä tulikin suntio ›› sivu 20 Kokeiltua: Virtaviivainen kypärä ›› sivu 21 Hirveäkin vaarallisempi Er kk i O ks an en / M et la
• 2 METSÄLEHTI 16 • 2013 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Tuomas Karppinen (sij.) p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 29.8.2013 J outsenon sellutehtaalla järjestetään parin viikon kuluttua yleisötilaisuus isosta investointihankkeesta, joka koskee myös helsinkiläisiä. Valmistelu on loppusuoralla. Ehkä jo tämän vuoden puolella Joutsenoon päätetään rakentaa Suomen ensimmäinen puupohjaista biokaasua tuotava laitos. Kooltaan maailmanluokan edelläkävijähankkeessa on tarkoitus yhdistää sellutehdas, maakaasuputki ja Helsingin halu kasvattaa uusiutuvan energian osuutta. Investoinnin takana ovat Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren lisäksi Helsingin Energia ja Gasum, jonka suurin omistaja on Fortum. Jalostamo olisi luonteva jatke Joutsenon tehtaalle, missä sellua on keitetty jo yli sata vuotta. Uusi laitos jalostaisi puunhankinnan sivutuotteista kuten hakkeesta ja kuoresta 95-prosenttista metaania. Uuden sukupolven biojalostamoista tuli totta yllättävän nopeasti. Isoja ja pieniä hankkeita on rakenteilla ja suunnitelmissa lukuisia. Niiden raaka-aineet vaihtelevat yhdyskuntajätteestä karjalantaan. Suomessa puu on kuitenkin runsaiden metsävarojen ja jo toimivien puunjalostuslaitosten vuoksi kaikkein kiinnostavin biomassa. Kaikki kolme suurta metsäteollisuusyritystä ovat vahvasti mukana uusien biojalostamoiden nousussa. Jo rakenteilla olevista tehtaista isoin on UPM:n Lappeenrantaan nouseva jalostamo. Ensi vuonna käynnistyvä laitos tuottaa mäntyöljystä uusiutuvaa dieseliä. Stora Enso kertoi äskettäin suunnitelmasta ryhtyä valmistamaan ligniinistä erikoiskemikaaleja. Lomakaudella vähälle huomiolle jäänyt tiedote Sunilasta on iso askel tiellä kohti aivan uudenlaisia puupohjaisia tuotteita. Metsänomistajille biojalostamot ovat hyvä uutinen, sillä vähitellen ne lisäävät puun käyttöä. Investoinnit vahvistavat uskoa tulevaisuuteen, mutta jo lakkautettujen tehtaiden korvaajaksi tai kuitupuun hinnan nostajaksi niistä ei vielä ole. Paikallisesti biojalostamojen merkitys on suuri. Esimerkiksi Vapon Kemiin suunnittelema laitos olisi seudun harvennusmetsille erittäin tervetullut uusi jalostaja. Uutta käyttöä kuitupuulle Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on tältä vuodelta käytetty loppuun, joten ihmiskunta elää loppuvuoden velaksi. Samaan aikaan Brysselissä EU-komissio laatii uusiutuvan luonnonvaran eli biomassan kestävyyskriteerejä. Suomalaisia jännittää, tuleeko puun eri osille eri kriteerit, jotka vaikeuttaisivat bioenergian käyttöä täällä. Kriteereitä tarvitaan, koska Eurooppaan tuodaan biomassaa myös sen ulkopuolelta. Sen käyttäjät ovatkin osaltaan vastuussa myös muiden maanosien metsien monimuotoisuudesta. Komissiolla on totinen työ löytää ratkaisu, joka palvelisi kaikkia. Kirkoissa on perinteisesti rukoiltu esivallalle viisautta. Lienee parasta yhtyä anomukseen – ei siitä ainakaan haittaa ole. HANNA LEHTO-ISOKOSKI On metsää muuallakin Alkuvuosi on sujunut suunnitelmien mukaisesti, ja näyttää siltä, että puun kysyntä säilyy hyvällä tasolla loppuvuonnakin. Metsämaan kauppa on jatkunut tasaisena.” Tornatorin toimitusjohtaja Arto J. Huurinainen yhtiön alkuvuoden tuloksesta. Ay-miehen toiveissa keskitetty ratkaisu Meton puheenjohtaja Håkan Nystrand vaatii hallitusta perumaan kilometrikorvausten verollepanon. Sivut 4–5 Koivun lahottajasieni voi olla onnenpotku Pakurikääpä saattaa tuottaa vanerikoivikkoa paremmin. Sivu 8 Metsäsektorin alamäki pysähtyi Metsäalan osuus kansantuotteesta ei enää pienene. Sivut 10–11 Puunostajat odottavat jo talvikohteita Sivu 12 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Suolammen rantamustikoita ”Aika isoja olivat mustikat soisen lammen rannalla. Siellä oli kai eri alalajikkeita, kun joissain pensaissa jo parinkymmenen metrin päässä olivat marjat taas pienempiä.” Raimo Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Valokuvat vievät ajassa taaksepäin Pentti Väänänen ajatteli ensin ja laukaisi kameransa vasta sitten. Sivut 16–17 Metsäkonekuski jätti ohjaamon Sivut 18–19 Metsän kasvumallit eivät ole ajan tasalla Sivut 22–23 Valkoselkätikka sanoo ”kjok” Tikkoja voi auttaa jättämällä korjaamatta lahoavia lehtipuita. Sivu 24 ”Metsien terveyttä osattava hoitaa” Mikään laki ei saa olla metsän terveyden hoidon esteenä, Jouko Juurikkala kirjoittaa. Sivu 25 Säihkyvä kirja sammalista Sivu 26 Haavanhelokoi iski Etelä-Suomeen Sivu 26 Ainutlaatuinen visarengasmänty Sivu 28
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 16 • 2013 3 TIIA PUUKILA E lokuun loppuun mennessä jo yli 1 300 hehtaaria on saanut ennenaikaisen hakkuutuomion. Syypää on kirjanpainaja, joka kuivattaa tukkikokoisia kuusia pystyyn. Lisää menetyksiä on luvassa, ellei riskikuusikoita korjata ajoissa. Torjuntahakkuut ovat ainoa keino pitää ötökkäepidemia hallinnassa. Kuolleet puut joista kaarna irtoaa ovat varoitussignaali, johon pitää reagoida viivyttelemättä. ”Yksittäisten puiden poistaminen ei hyödytä. Koko kuvio, jossa on kirjanpainajan tappamia tai kuolemassa olevia kuusia, kannattaa hakata kuukauden sisällä, ja puut tulee kuljettaa pois mahdollisimman pian”, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsätuhovastaava Hannu Heikkilä. Näin metsistä saadaan vietyä ötököiden miehittämät puut pois ennen kuin toisen sukupolven kirjanpainajat siirtyvät talvehtimaan karikkeen lämpöön. Karikkeeseen päästyään ne ovat suojassa pakkasilta ja jatkavat parveiluaan kevään koittaessa. Jos riskikohteiden hakkuut jäävät talveen, metsänomistajan puukauppatili ei kärsi kolausta, mutta ötökkätuhojen torjuntaa talvihakkuut eivät enää edistä. ”Yli-ikäiset kuusikot ovat myös vaaravyöhykkeessä. Jos tuhoja halutaan ehkäistä, niiden hakkuita kannattaa harkita vaikkei iskeytymiä vielä näkyisikään.” Tuho voimistunut lounaassa Metsäkeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen asiantuntijat tarkkailevat seurantapisteiden pyydyksiin kertyviä ötökkämääriä vakavina. Kirjanpainajakanta on monin paikoin viisinkertainen verrattuna viime vuoteen. ”Pystypuihin kohdistuneista tuhoista tulee ilmoituksia enemmän kuin koskaan ennen”, Metsäntutkimuslaitoksen varttunut tutkija Heli Viiri kertoo. Kannan voimistuessa kirjanpainajat ovat levittäytyneet eteläisestä Suomesta yhä pohjoisemmaksi uusille alueille. Tuhoja on havaittu Pohjois-Mikkelin korkeudella asti. ”Hyönteistuhoista tehdyissä metsäkäyttöilmoituksissa painopiste on siirtynyt Kymenlaaksoon, Etelä-Karjalaan ja Etelä-Savoon. Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa tuhoja on Astaja Veera-myrskyjen kulku-urilla”, kertoo Suomen metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka. Myrskyjen runtelemassa Lounais-Suomessa kirjanpainajien runsastumista on pelätty jo kaksi kesää, eikä aiheetta. Tämän kesän aikana kanta on vähintään viisinkertaistunut viime vuodesta, ja iskeytymiä on jo havaittu elävissä puissa. ”Edelliskesästä poiketen aukon reunoista on kuollut pystypuita lähes jokaisella viidestä seurantapisteestä. Se on selvä merkki, että tuho on nostamassa päätään”, Heikkilä kertoo. Toisesta sukupolvesta merkkejä Elokuun lopun intiaanikesä enteilee kirjanpainajille jatkoaikaa. Jos lämpöä riittää, ensimmäisen ötökkäsukupolven jälkeläiset ehtivät nekin lisääntymään. Merkit ovat jo ilmassa. ”Yksittäisillä seurantapisteillä saalismäärät ovat lisääntyneet keskikesästä. Tämä viittaa siihen, että tämän kesän jälkeläiset ovat aikuistuneet. Säät määräävät, iskeytyvätkö ne pystypuihin vai siirtyvätkö ne maahan talvehtimaan”, Heikkilä sanoo. Suomen metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen pitää toisen sukupolven kehittymistä mahdollisena jopa Etelä-Savossa. ”Etelä-Savon korkeudella ei ole koskaan aikaisemmin havaittu toista iskeytymäkertaa samana kesänä. Nyt kuolleiden puiden läheisissä elävännäköisissä puissa on löydetty merkkejä iskeytymistä”, Niskanen kertoo. Mikäli toinen sukupolvi ehtii lisääntyä, ötökkäkannan kasvu kiihtyy ja tuhot voimistuvat entisestään. Pelottava esimerkki löytyy muutaman vuoden takaa Etelä-Ruotsista, missä myrsky pyyhkäisi ensin neljä miljoonaa mottia puuta ja kirjanpainaja söi vielä yhden miljoonan. ”Ei ole mitään takeita, etteikö tilanne ryöstäydy aluillaan olevan epidemian kautta myös Suomessa. Metsät kannattaa tarkastaa nyt heti sekä uudelleen taas toukokuussa ja toimia, jos tuhoja löytyy”, Heikkilä sanoo. Jos kirjanpainajaa ei oteta vakavasti, siitä voi kehkeytyä hirveäkin pahempi tuholainen. Kuukausi armonaikaa Kirjanpainajatuho laajenee Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan. Riskikohteilla puut tulisi korjata muutaman viikon sisällä. ”Pystypuihin kohdistuneista tuhoista tulee ilmoituksia enemmän kuin koskaan ennen.” Ötökkätuho leviää myrskyjen kulku-uria pohjoisemmaksi Myrskyjen jäljillä Lähde: Suomen metsäkeskus Hyönteistuhojen torjuntahakkuut 2010 myrskyjen kulku-ura Ti ia Pu uk ila Muutaman millimetrin pituinen kirjanpainaja voi syrjäyttää hirven tuholaisten kärkilistalta, jos torjuntahakkuut jätetään tekemättä.
• 4 METSÄLEHTI 16 • 2013 LYHYESTI Nyt puolukoita keräämään Puolukka kypsyy poimittavaksi kahden seuraavan viikon aikana Eteläja Keski-Suomessa, Metsäntutkimuslaitokselta kerrotaan. Kainuussa, Koillismaalla ja Metsä-Lapissa puolukat ovat kypsiä syyskuun alkupuolelta lähtien. Poiminta-aikaa riittää lumeentuloon saakka. Tänä vuonna sato on keskinkertaisen ylärajalla. Hajonta on suurta: runsassatoisia puolukkapaikkoja löytyy siemenpuuasentoisista mäntymetsistä sekä sellaisilta avohakkuualueilta, joilla koivuvesakko tai männyn taimet eivät varjosta puolukoita liikaa, Metlasta kerrotaan. Lisäbudjetista tukieuroja metsänhoitoon Valtiovarainministeriön kuluvan vuoden toisessa lisäbudjetissa esitetään lisärahoitusta puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen eli kemera-tukeen. Kolmen miljoonan euron lisäpotti on tarkoitus käyttää taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen, kunnostusojituksen, metsäteiden rakentamisen ja perusparannuksen sekä metsänuudistamisen työmäärien lisäämiseen. Lisätuen työllistäväksi vaikutukseksi on arvioitu 140 työvuotta. Tornator ennätysvauhdissa Puun hyvä kysyntä ja suotuisat korjuukelit vauhdittivat metsäyhtiö Tornatorin alkuvuotta. Puuta myytiin tammi-kesäkuussa ennätykselliset 1,5 miljoonaa kuutiota, mikä on 200000 kuutiota enemmän kuin vuotta aiemmin. Liikevaihtoa puun myynnistä kertyi 40 miljoonaa euroa, viitisen miljoonaa viimevuotista enemmän. Kiinteistökauppaa käytiin reilulla neljällä miljoonalla eurolla, joten alkuvuoden liikevaihto nousi liki 45 miljoonaan euroon. Liikevoittoa kertyi 35 miljoonaa euroa. Keski-Suomessa suurimmat hakkuusäästöt Keski-Suomessa hakkuumäärä suhteessa hakkuumahdollisuuksiin on perinteisesti ollut valtakunnan kärkeä, mutta nyt kehitys näyttää kääntyneen päinvastaiseksi, Suomen metsäkeskus uutisoi. Koko maan tasolla hakkuumäärä on viimeiset pari vuotta pysynyt lähes samana. Poikkeuksena on Keski-Suomi. Siellä metsien hakkuumahdollisuuksista hyödynnetään vain 70–80 prosenttia. Korjatut veropäätökset postissa Verohallinto on aloittanut verotuspäätösten postituksen. Postitus jatkuu lokakuun lopulle. Uusi verotuspäätös tulee, jos esitäytetyn veroilmoituksen tietoja on keväällä korjattu. Uuden verotuspäätöksen voi saada, vaikkei ilmoitusta olisi itse korjannutkaan, sillä Verohallinto on saattanut saada korjattua tietoa muualta, esimerkiksi työnantajalta. Verohallinto kehottaa kaikkia tarkastamaan uuden veropäätöksen tiedot ja vertaamaan niitä ilmoitettuihin. Jos päätöksessä on selvä virhe, siitä kannattaa ilmoittaa mahdollisimman nopeasti. Luonnonperintösäätiöllä jo 40 suojelualuetta Luonnonperintösäätiö on ostanut suojeluun vanhaa metsää Saarijärveltä. Noin seitsemän hehtaarin kokoinen alue – Mörkökorpi – on suurelta osin reilusti yli satavuotiasta, aarniomaista kuusimetsää. Mörkökorpi on Luonnonperintösäätiön 40:s suojelualue ja kolmas Keski-Suomessa. HANNA LEHTO-ISOKOSKI, teksti PEKKA SIPOLA, kuva Y hden maratonin aikana ehtii ajatella paljon ja puolimaratonillakin melkoisesti. Sen tietää Metsäalan Asiantuntijat ry:n Meton puheenjohtaja Håkan Nystrand, joka tunnustautuu lenkkeilyhulluksi. Hän vaihtaa työkengät juoksutossuihin ainakin kolmesti viikossa ja antaa mennä. ”Lenkkipolulla asiat kypsyvät”, Nystrand toteaa rauhalliseen tyyliinsä. Kypsyteltävä ei häneltä totisesti lopu, varsinkaan kun syksyn työmarkkinaneuvottelut kolkuttavat jo ovella. STTK:lainen Meto edustaa noin 8000:ta metsätalousinsinööriä, ja liiton jäseniä löytyy metsäklusterin joka kolkasta. Niinpä Nystrandin ja hänen esikuntansa valvottavina on kymmenkunta eri työehtosopimusta. Suurimmat ryhmät ovat metsäteollisuuden ja metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöt. Syksyn murheenkryyni on eduskunnan päätös verottaa työmatkojen kilometrikorvauksia 15000 kilometrin jälkeen ensi vuoden alusta lähtien. Kentällä työskentelevällä Meton jäsenellä saattaa ajoja kertyä jopa 4000 kilometriä kuukaudessa, joten monella verottajan mittari raksuttaa viimeistään kesällä. Huonolle metsätielle on silti lähdettävä, jos töitä aikoo tehdä. ”Eivät jäsenemme siellä huvikseen ajele”, Nystrand hymähtää. Kokonaisratkaisun puolesta Håkan Nystrand toivoo keskusjärjestöiltä ja hallitukselta kokonaisratkaisua, joka luo selkeät linjat sopimuskohtaisille neuvotteluille ja säilyttää oikeuden kokonaan verottomiin kilometrikorvauksiin. Jos keskusjärjestöt eivät onnistu, joudutaan liittokierrokselle. ”Siinä tapauksessa työehtosopimusneuvottelut mutkistuvat”, hän ennakoi. Muutenkin Nystrand puhuu kokonaisratkaisun puolesta. Työelämän isot, esimerkiksi eläkkeisiin tai työhyvinvointiin liittyvät asiat eivät edisty yksittäisten liittojen ja työnantajan välisissä istunnoissa. Toki Metolla riittää myös alakohtaista neuvoteltavaa, ja yksi kysymyksistä on työaika. Työ kuormittaa yhä pahemmin etenkin teollisuudessa, kun väki vähenee mutta tekemisen määrä ei. Matkustaminen lisääntyy. Ostomäärien kuutiotavoitteet nousevat. ”Ihmiset uupuvat, ja se tulee kaikille kalliiksi. Me näemme ongelman hyvin läheltä, henkilötasolla. Tämä on iso kysymys”, Nystrand tähdentää. Lenkkeilemisen ansiosta hän itse jaksaa pitkät työpäivänsä. Toinen henkireikä on metsästäminen, jota Nystrand – maatalon poika Pohjanmaalta – on harrastanut lapsesta asti. Voimia antaa myös jäsenistön vankka tuki. Kaikki Meton sopimusalat pyysivät Nystrandia kesäkuussa jatkamaan tehtävässään. Hänet tunnetaan asiallisena ja tasapuolisena johtajana, joka ei pikkuasioihin takerru. ”Tärkeää on, että johtajalla säilyy kosketus jäsenistön elämään”, hän itse sanoo. Hyötyä kunnallispolitiikasta Ennen nykyistä uraansa Håkan Nystrand työskenteli 21 vuotta ykMetsäalan maratoonari Håkan Nystrand vaatii metsätalousinsinööreille parempia työehtoja ja Eurooppaan parempaa metsäpolitiikkaa.
• 5 METSÄLEHTI 16 • 2013 JUHA HAKKARAINEN KOLUMNI Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja. E uroopan komission vuosikausia valmistelema direktiiviesitys kiinteän biomassan kestävyyskriteereistä on parhaillaan komission sisäisessä käsittelyssä. Kysymys on siitä, että Brysselissä ollaan hyvin, hyvin huolissaan metsäluonnon monimuotoisuudesta, puun riittävyydestä ja ilmastomuutoksesta, jos ja kun puuta aletaan käyttää energiantuotantoon. Johtopäätös on ollut, että tarvitaan erillinen direktiivi, jossa säädetään, mitä puuta voidaan polttaa ja miten puun alkuperään seurataan. Metsien käytön kestävyys on iso ja tärkeä asia, josta on huolehdittava. Kestävyyden seurantaan on jo toimivat menetelmät niin valtakunnankuin suuraluetasolla. Ongelma ei ole puun liikakäyttö vaan käytön puute. Koko Euroopassa on sama tilanne kuin meillä: kasvusta käytetään 60 prosenttia, ja metsien puuvarat kasvavat vuosi vuodelta. Direktiiviluonnoksen mukaan uusi seuranta tehtäisiin, ei suuraluevaan tilatasolla. Kaavailujen mukaan pakollinen metsäsuunnitelma toimisi hakkuiden, monimuotoisuuden ja hiilivarantojen ylläpitämisen todentajana. Voi vain kuvitella, mikä määrä byrokratiaa tällaiseen seurantaan tarvittaisiin. Uusiutuvaa energiaa ei saisi tuottaa, jos siitä seuraa metsäkatoa. Kuulostaa ensi kuulemalta hyvältä. Ongelma on, että meillä metsäkatoa olisivat myös tielinjaja tonttihakkuut. Kaikkein huikein esitys direktiiviluonnoksessa on, että komissiolla olisi ”oikeus korjaaviin toimiin korkea-arvoisen puun energiakäytön rajoittamiseksi”. Eli komissiolla olisi veto-oikeus, mitä puuta ja mihin tarkoitukseen Euroopassa saadaan käyttää. Direktiiviesitys tarkoittaa, että uusiutuvan energian kestävyyden varjolla merkittävä osa metsäpoliittista päätösvaltaa siirtyisi jäsenmailta Brysseliin. Toteutuessaan esitys heikentäisi niin Suomen kuin koko Euroopan metsäsektorin kilpailukykyä ja toimivuutta. Tiedossa olisi uutta byrokratiaa ja kustannuksia entisten päälle. Metsien ja puunkäytön monipuolinen lisääminen ovat suuri mahdollisuus niin Suomen kuin koko EU:n taloudelle. EU-politiikan ja myös mahdollisten uusien kestävyyskriteerien tulee edistää biotalouden määrätietoista kehittämistä – ei estää tai vaikeuttaa sitä. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.?. Energiapuun kestävyysdirektiiviä pukkaa Metsäalan maratoonari Håkan Nystrand › Syntynyt 1955 Purmossa. › Metsätalousinsinööri ja metsäneuvos, Metsäalan Asiantuntijat ry:n Meton puheenjohtaja vuodesta 1999, STTK:n hallituksen jäsen. › Asuu Espoossa. › Perheeseen kuuluvat vaimo sekä kolme aikuista ja kaksi kotona asuvaa lasta. › Harrastaa metsänhoitoa, juoksemista, metsästämistä. sityismetsätalouden parissa, esimerkiksi Rannikon metsäkeskuksen aluepäällikkönä Pohjanmaalla. Lisäksi hän toimi Pedersören kunnallispolitiikassa RKP:n valtuutettuna ja kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana. Kokemuksesta on hyötyä Metossakin, sillä Nystrandin tehtäviin kuuluu myös poliittinen vaikuttaminen. Hän käy puhumassa esimerkiksi eduskunnan kuulemistilaisuuksissa. Nystrand arvioi, että 200 kansanedustajasta 20–30 hallitsee metsäpolitiikan perin pohjin. Heitä on kaikissa puolueissa, ja he myös linjaavat puolueensa kannan metsäja luonnonvarakysymyksiin. ”He ovat meille todella tärkeitä. Kun esillä on jokin metsäpoliittinen kysymys, olemme heihin yhteydessä.” Tuleva metsänhoitoyhdistyslaki vaikuttaa voimakkaasti metolaisten elämään, samoin uusi metsälaki. Nystrandia huolestuttaa, että mikäli jatkuva kasvatus yleistyy, metsät eivät uudistu yhtä tehokkaasti kuin tähän saakka. ”Metsät täytyy hoitaa hyvin. Jos niiden kasvu hiipuu, sahaamme omaa oksaamme. En halua mollata metsälakia, mutta korjausliikkeisiin pitää varautua.” Ajoissa asialla Ei Håkan Nystrandin poliittinen työ Arkadianmäelle lopu. 20 jäsenmaata käsittävän Union of European Foresters (UEF) -järjestön puheenjohtajana hän sukkuloi sujuvasti myös Brysselissä. Mikäpä on sukkuloidessa, sillä Nystrand puhuu ruotsin ja suomen lisäksi hyvin englantia ja saksaa ja pärjää myös norjaksi ja tanskaksi. Nystrand tähdentää, että Brysselissä täytyy tarttua asioihin, joista päätetään vasta muutaman vuoden kuluttua – suomalaiset heräävät yleensä liian myöhään. Juuri nyt on oikea aika puhua kiinteän biomassan kestävyyskriteereistä. Komissiossa kun pohditaan, pitäisikö puun eri osilla olla eri kriteerit. Nystrandin mukaan idean läpimeno lisäisi byrokratiaa ja nostaisi bioenergian hintaa. ”Suomalaisten ei pidä luottaa siihen, että esitys kaatuu vaan miettiä, miten asiat hoidetaan, jos se menee läpi. Siinä on päivän kysymys.” Mutta nyt, elokuisena perjantai-iltana Arkadianmäki ja Bryssel saavat odottaa. Nystrand lähtee testaamaan tuliteriä juoksuvarusteitaan Helsingin maratonille. Ja viikonlopun jälkeen odottaa karhujahti Pohjois-Karjalassa. Meton puheenjohtajan Håkan Nystrandin työhuone sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. ”Haluaisin tavata useammin jäseniämme kentällä, mutta asioista neuvotellaan ja päätetään täällä. Ja edunvalvojaksi minut on valittu.” ”Toteutuessaan esitys heikentäisi niin Suomen kuin koko Euroopan metsäsektorin kilpailukykyä ja toimivuutta.”
• 6 METSÄLEHTI 16 • 2013 HANNU JAUHIAINEN R ekkojen suurin sallittu kokonaispaino nousee lokakuussa 76 tonniin. Metsäalan tavoitteena ovat kuitenkin vieläkin suuremmat, jopa sadan tonnin painoiset rekat. Vaikka jättirekat ovat ylittäneet uutiskynnyksen, mitään ainutlaatuisen uutta ei uudistus tuo maanteille. Vielä 2000-luvun alkupuolella tukkirekka saattoi ainakin satunnaisesti painaa 80–90 tonnia tai jopa enemmän. Ylikuormat loppuivat vasta, kun metsäyhtiöt lopettivat kor vaukset sallitun painon ylittävästä osuudesta. Lokakuun alussa voimaan tulevan säädösmuutoksen jälkeen maanteillä voi luvallisesti liikkua 76 tonnin painoisia rekkoja. Rekassa on silloin oltava yhdeksän akselia. Vastaavasti kahdeksanakselisten rekkojen enimmäispaino on 68 tonnia. Tällä hetkellä käytössä on seitsemänakselisia rekkoja, ja niiden enimmäispaino on 60 tonnia. Raja nostetaan viideksi vuodeksi 64 tonniin. Metsäalalle nämäkään enimmäispainot eivät riitä. UPM on jo kokeillut testioloissa sadan tonnin rekkaa. Lapissa Metsähallitus haluaisi samankokoisen tukkirekan tieliikenteeseen kokeiluluontoisesti. Metsähallituksen Lapin hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi kertoo, että lupaprosessi on loppumetreillä. Lupaa käyttökokeiluun haetaan Tra?lta yhdessä Stora Enson, Metsä Groupin ja Ketosen kuljetuksen kanssa. Uutta rekkaa toivotaan päästävän kokeilemaan ensi vuonna. Uudet tuulet puhaltavat ”Metsähallitus haki vastaavanlaista lupaa jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin hanke tyssäsi ministeriöön. Nyt maan hallitus näkee kilpailukykyä parantavat hankkeet myönteisessä valossa”, Pyhäjärvi sanoo. Uuden puutavara-ajoneuvoyhdistelmän hyötykuorma olisi lähes kaksinkertainen nykyisiin puutavara-autoihin verrattuna. Pituutta rekalla olisi 30–33,5 metriä, kun nykyiset rekat ovat korkeintaan noin 25-metrisiä. Kokeilulupaa haetaan tarkoin määritellylle reitille Inari–Rovaniemi–Kemi. Reitille tehtiin selvitys, jonka mukaan suunniteltu yhdistelmä selviää Ivalon ja Sodankylän kiertoliittymistä sekä reitin varrella olevista mäistä. Puutavara ajettaisiin metsäpäästä tavallisilla rekoilla kuormauspaikolle. Siellä puutavara lastattaisiin jättirekan tyhjiin perävaunuihin. Taaimmainen perävaunu rakennetaan sellaiseksi, että sitä voidaan käyttää myös metsäpäässä, joten sen osalta uudelleenlastausta ei tarvita. Itse jättirekka liikkuisi vain päätiellä. Se kävisi hakemassa valmiiksi täyteen kuormatut perävaunut varastopaikalta ja jättäisi tyhjät uudelleenkuormattaviksi. Rekkoja olisi koevaiheessa kaksi, ja ne kuljettaisivat kaksi kuormaa päivässä. Rekkakokeilun tarkoituksena on alentaa puutavaran kuljetuskustannuksia. Tukkirekkojen koko kasvaa Lapissa haetaan lupaa sadan tonnin rekan kokeilemiseen liikenteessä. ”Vielä 2000-luvun alkupuolella tukkirekka saattoi ainakin satunnaisesti painaa 80–90 tonnia.” UPM testasi sadan tonnin painoista jättirekkaa kesällä Lappeenrannan lentokentällä. Pian samanlaisia yhdistelmiä saatetaan nähdä Lapin maanteillä. MIKKO HÄYRYNEN Metsä Groupin, Stora Enson ja tiettävästi myös UPM:n sopimusasiakkailleen tarjoamien puukaupan takuuhintojen hinnankorotuksissa on yläraja. Yhtiöiden sopimuksissa on erilaisia ehtoja, mutta periaate on, että tiettyyn määräaikaan mennessä tehdyille kaupoille taataan tietyn lähitulevaisuuden ajanjakson korkein hinta. Stora Ensolla hinnantarkistusten yläraja on kymmenen prosenttia. Ostojohtaja Esa Ojalan tietojen mukaan hintaleikkuria ei ole koskaan tarvinnut käyttää. Yläraja otettiin käyttöön vuoden 2007 jälkeen. Tuolloin havutukin kantohinta kävi jopa 40 prosenttia vuoden alun lähtöhintaa korkeammalla. Metsäliitolla hintatakuu liittyy jäsenetusopimukseen, mikä tarkoittaa pitkäaikaista asiakassuhdetta puukaupoissa. Hinnantarkistuksen yläraja on metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan niin korkealla, että se tulee sovellettavaksi vain epätavallisissa markkinatilanteissa. Metsälehden tietojen mukaan hintaleikkuri on kymmenessä prosentissa. UPM ei kommentoi metsäpalvelusopimustensa sisältöä. Metsäyhtiöiden takuuhinnoilla hintaleikkuri Metsä Group ja Stora Enso myöntävät hintakaton, UPM ei kommentoi. A ri N ak ar i
• JUSSI COLLIN Uhanalaisten luontotyyppien suojelusäädökset ovat olleet voimassa 1990-luvun lopulta lähtien. Säädöksistä huolimatta suojeltavien luontotyyppien tilassa ei ole havaittu selvää parannusta, Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa selvityksessä todetaan. Osin tämä selittyy sillä, että luonnossa muutokset tulevat näkyviin hitaasti. Selvityksen mukaan mahdollista on myös se, että nykyiset lait eivät ole riittävän tehokkaita. Huolestuttavaa on, että tilanne ei ole kohentunut edes suojeluilla lakikohteilla. ”Läheskään kaikkia kohteita ei ylipäätään ole suojeltu. Suojellut kohteet taas on rajattu pieniksi tai niitä uhkaa esimerkiksi rehevöityminen”, projektipäällikkö Anne Raunio Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. 15 uutta luontotyyppiä Selvityksessä ehdotetaankin 15 uuden uhanalaisen luontotyypin lisäämistä luontotyyppisäädöksin turvattaviin elinympäristöihin. Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen listaan ehdotetaan lisättäväksi aitoja nevakorvet, harjujen valorinteet ja dyynimetsät. Erityisesti harjumetsien tilan parantamisella on kiire, selvityksessä korostetaan. ”Harjuja uhkaa rehevöityminen, joten niitä pitäisi kasvattaa väljinä ja avoimina”, Raunio toteaa. Nykyisistä metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä harjumetsät poikkeavat kuitenkin siinä, että niillä voitaisiin usein hyödyntää puustoa melko runsaastikin, kunhan se tehtäisiin ominaispiirteet säilyttäen tai niitä palauttaen ja valoisia paahdeympäristöjä suosien. Luonnonsuojelulakiin lisättäisiin muun muassa eteläisen Suomen tulvametsät, boreaaliset tunturikankaat ja kalkkikalliot. Metsälaissa pitäisi myös luopua vaatimuksesta erityisen tärkeiden elinympäristöjen pienialaisuudesta. Lisäksi ehdotetaan, että letto määriteltäisiin metsälain elinympäristöksi koko maassa, ei vain Lapissa. Luonnonsuojelulaissa pitäisi laajentaa tervaleppäkorpien ja ketojen suojelua. Suojelukohteet pääosin yksityismailla Ehdotettujen uusien luontotyyppien suojelemattomien esiintymien pinta-alaksi selvityksessä arvioidaan noin 300 000 hehtaaria. Tästä valtaosa – vajaat 300 000 hehtaaria – on metsälain luontotyyppejä. Suurin pinta-ala on aitokorvilla ja pienin harjumetsien valorinteillä. Luontotyypit sijaitsevat pääosin yksityismailla. ”Se 300000 hehtaaria on yliarvio. Todennäköisesti suojeltava alue jäisi paljon pienemmäksi, etenkin jos metsälain elinympäristöjen pienialaisuudesta pidetään kiinni”, Raunio toteaa. Nykyisen metsälain mukaisia elinympäristöjä on löytynyt yksityismailta runsaat 100000 hehtaaria. Suomen ympäristökeskus on tehnyt selvityksen taustatiedoksi ympäristöministeriön luonnonsuojelulainsäädännön kehittämiseen. Selvityksen tietoja on ollut käytettävissä myös metsälain uudistuksen valmistelussa. Metsälakiin halutaan uusia suojelukohteita Arvokkaiden luontotyyppien tilanne ei ole kohentunut suojelutoimista huolimatta. LAURA KAKKONEN, teksti SALLA RANTANEN, kuva Tänäkin kesänä satoja hehtaareja kuusimetsää tuhonneen kirjanpainajan pysäyttämiseksi kehitellään jatkuvasti uusia menetelmiä. Saksalaisen kemian alan yrityksen BASF:n suunnittelemia, kasvinsuojeluaineisiin perustuvia uudenlaisia pyydyksiä testataan parhaillaan Häme-Uusimaan alueella. Puolassa, Ruotsissa ja Saksassa pyydyksistä on saatu jo hyviä tuloksia, ja ne ovat herättäneet kiinnostusta myös Suomessa. ”Pyydyksiä on laitettu yksityisten metsänomistajien maille. Vastaanotto on ollut positiivista”, kertoo tutkimuksesta vastaava Suomen metsäkeskuksen harjoittelija Salla Rantanen. Trinet-nimisen feromonipyydyksen toimintaperiaate on melko yksinkertainen. Metallisen kolmijalan yläosaan laitetaan feromoniampulli, joka houkuttelee kirjanpainajia paikalle. Kolmijalan ympärille laitetaan kasvinsuojeluaineella kyllästetty, PET-muovista valmistettu verkko. Houkuttelevan tuoksun perässä lentäessään kirjanpainajat osuvat verkkoon ja kuolevat kasvinsuojeluaineen vaikutuksesta. ”Jotkut voivat jäädä henkiin, mutta ne heikentyvät kuitenkin toimintakyvyttömiksi”, Salla Rantanen selventää. Suurin ero muihin käytössä oleviin feromonipyydyksiin verrattuna on, että kirjanpainajia ei pyydystetä esimerkiksi keräyspulloihin, eikä niiden lukumäärää tällöin voi laskea. Pinot kääritään verkkoon Rantanen testaa feromonipyydysten lisäksi tienvarressa olevien puupinojen päälle laitettavaa pinoverkkoa. Joustava verkko on samaa materiaalia kuin Trinet-pyydyksessä, ja se on kyllästetty samalla kasvinsuojeluaineella. Ajatuksena on, että kirjanpainajat eivät pääse verkon läpi kumpaankaan suuntaan. Rungoissa olevat yksilöt eivät pääse leviämään ympäröiviin metsiin, ja lisääntymispaikkoja etsivät eivät pääse käsiksi puutavaraan. Pinoverkot ovat olleet maastossa huhtikuun puolivälistä asti. Rantasen mukaan ne ovat toimineet hyvin. ”Verkon alle ei ole päässyt kirjanpainajia. Ilman verkkoa olevissa puupinoissa sen sijaan on paljon jälkiä hyönteisistä.” Rantasen mukaan verkko voisi olla hätätoimenpide suurimpien tuhojen ehkäisemiseksi pahimpina tuhovuosina. Kummankaan pyydysmallin kaupallisille markkinoille tulon ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Myös hinta pysynee arvoituksena siihen asti. ”Pyydysten toimivuutta täytyy vielä tutkia ja kehittää”, Rantanen arvelee. Meneillään olevan tutkimuksen lopulliset tulokset saadaan myöhemmin syksyllä. Kirjanpainajille uusi pyydys Saksalaisyrityksen kehittämiä pyydyksiä testataan ensimmäistä kertaa Suomessa. Korvet ovat metsälain mukaan suojeltuja elinympäristöjä. Tästä huolimatta niidenkään tilassa ei ole havaittu selvää parantumista. Metallisen kolmijalan yläosaan laitettu feromoniampulli houkuttelee kirjanpainajia kasvinsuojeluaineella kyllästettyyn verkkoon. H ar ri M en na
• 8 METSÄLEHTI 16 • 2013 TIIA PUUKILA, teksti RAINER PELTOLA, kuva K oivun kyljessä kasvava hiiltyneen näköinen mötikkä voi olla metsänomistajalle yllättävä rahasampo. Näin uskovat Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n, Metsäntutkimuslaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat. He kartoittavat yhteistyönä pakurikäävän viljelymahdollisuuksia. ”Pakuri viihtyy heikkokuntoisissa veden vaivaamissa koivikoissa, joiden arvo on enimmäkseen polttopuupuolella. Meidän ajatuksenamme on, että tällaiset metsät saataisiin tuottamaan rahaa pakurin tuotannolla”, kertoo MTT:n vanhempi tutkija Rainer Peltola. Lehtipuissa, etenkin koivuissa viihtyvän lahottajasienen terveysvaikutukset on tunnettu Aasiassa vuosisatojen ajan. Muun muassa vatsan rauhoittamiseen käytettävästä rohdosta maksetaan 40–60 euroa kilolta. Parhaimmillaan kilohinta nousee yli sadan euron. Runkokaan ei mene hukkaan, sillä siitä syntyy polttopuita. ”Mikäli yksi puu tuottaisi viisi, kuusi pakurikasvainta, siitä saataisiin reilusti parempi hinta tällä hetkellä kuin vaneritukista”, laskee Itä-Suomen yliopiston professori ja metsäbiotekniikan tutkija Ari Pappinen. Markkinoita on, tuotanto uupuu Tämän syksyn aikana perustettava pakurikäävän viljelykoe on tiettävästi ainoa laatuaan maailmassa. Pakurikääpää istutetaan muutaman puun ryhmiin Itä-Suomesta aina Lapin korkeudelle asti. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan vuoden kuluttua syksyllä. Silloin tiedetään, onko puutappien avulla koivun runkoihin siirretty kääpärihmasto levinnyt puuhun. ”Varsinaiset pakurit kehittyvät hitaammalla tahdilla. Joudumme odottamaan vähintään neljä vuotta ennen kuin jotain näkyy”, Pappinen arvioi. Tähän asti kauppojen hyllyille päätyvä pakurikääpä on kerätty metsistä sieltä täältä. Laajamittaista ja suunniteltua tuotantoa ei ole. Nyt käynnistyneellä tutkimuksella kartoitetaan pakurin viljelymenetelmien ohella myös markkinoita ja viljelyksen perustamiskustannuksia. Pakurille on kova kysyntä etenkin Aasiassa, mutta myös Euroopassa. Lisätuohta pakurista Mikäli pakurikäävän viljely onnistuu, rääseikkö voi tuottaa jopa vanerikoivikkoa paremmin. ”Joudumme odottamaan vähintään neljä vuotta ennen kuin jotain näkyy.” Pakurikääpä Pakurikääpä on useilla lehtipuilla esiintyvä lahottaja-sieni. Suomessa sitä esiintyy yleisimmin koivulla. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin. Pakurikäävän tartunta tapahtuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Laji on yleinen koko maassa. Pakuriteetä on käytetty erityisesti Venäjällä perinteisenä nautintoaineena ja luontaislääkkeenä. Lähteet: Metinfo, Wikipedia Jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, Suomi voi nousta pakurin vientimaaksi. Metsänomistajille tämä tietää mukavaa lisää tilipussiin. Älä kerää lahopuusta Pakurikääpää esiintyy luontaisesti ympäri Suomen. Se tarttuu lähinnä vaurioituneisiin heikentyneisiin puihin. Terveille koivikoille siitä ei ole vaaraa. Metsänomistaja voi siis olla huojentunein mielin, vaikka naapurin metsään pakurikääpäviljelys ilmaantuisi. Leviämistä ehkäisee myös se, että kääpä kerätään aina elävästä puusta ja itiöt syntyvät vasta puun kuoltua. ”Pakurikasvaimessa on hyvin vähän pakuririhmastoa. Kerättävä kasvain on enimmäkseen puuainesta”, Peltola sanoo. Myös pakurista saatavat terveysvaikutteiset aineet syntyvät puun ja pakurin välisestä kamppailusta. Peltola vertaa tilannetta luonnon biologiseen sodankäyntiin. Kun puu kuolee, sota loppuu ja halutut yhdisteet häviävät. ”Metsänomistajan kannattaa kerätä käävät omilta mailtaan. Pakuria voi yrittää myydä suoraan pakurituotteiden valmistajille tai Suomen luontoyrittäjyysverkoston alihankintapörssin kautta”, Peltola kertoo. Jokamiehenoikeuksien turvin kääpämetsään ei ole asiaa. Pakuria on miltei mahdoton kerätä vahingoittamatta puun runkoa, joten sen keruu vaatii aina maanomistajan luvan. Pakuri tarttuu ja leviää herkästi pakkashalkeamista.
• 9 METSÄLEHTI 16 • 2013 Kestotilaus kannattaa Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.? Tai soita: 09 315 49 840 M E T S Ä L E H D E N JA T K U V A TIL AUS KANN AT TA A ! Metsälehti on suomalaisen metsän pää-äänenkannattaja. Aina sinun ja metsäsi asialla, aina sinun ja metsäsi parhaaksi. Kestotilaus eli jatkuva tilaus on aina edullisin tapa lukea säännöllisesti Metsälehteä. Tilaus uusiutuu sovituissa jaksoissa, kunnes asiakas ilmoittaa päättävänsä tilauksen. Metsälehden kestotilaajana hyödyt monista tarjouksista ja eduista ympäri vuoden. Kestotilaajana • voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin Näköislehtiä ja -arkistoa netissä. • osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. • voit tilata Metsälehti Makasiinin puoleen hintaan ystävällesi. • Kestotilaajan Kaupan tarjoukset ovat voimassa vain kestotilaajille. • voit osallistua kestotilaajille järjestetyille lukijamatkoille. • voit käyttää maksutta Metsänhoitokortistoa netissä. • saat etuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. • tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. • kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. • tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen.
• 10 METSÄLEHTI 16 • 2013 MIKKO HÄYRYNEN M etsäsektorin BKT-osuu den alamäki on pysähtynyt”, tutkimusjohtaja Markku Kotilainen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta sanoo. Viime vuosina metsäsektorin suora osuus bruttokansantuotteesta on ollut neljässä prosentissa. Vielä 1970-luvun puolivälissä osuus oli kymmenen prosentin tienoilla. Metsäsektori tarkoittaa sekä metsätaloutta että metsäteollisuutta. Suora BKT-osuus ei ota huomioon välillisiä vaikutuksia. Metsäteollisuuden BKT-osuus laski koko 1980-luvun aina laman silmään vuoteen 1991 saakka, mutta 1990-luku oli kokonaisuudessaan metsäteollisuudelle hyvää aikaa. ”Markan kelluttaminen auttoi, paperilla oli vielä menekkiä ja metsäteollisuus investoi”, Kotilainen summaa. Vuoteen 2009 jatkunut roima alamäki alkoi, kun Nokian huima nousu alkoi pienentää muiden alojen BKT-osuuksia, ja samalla painopaperien vaikeudet alkoivat näkyä. Viime vuosina myös Nokia on joutunut vaikeuk siin, mikä on tasoittanut muiden alojen BKT-käyriä. ”Metsäteollisuusviennin osuus on kohenemassa, kun elektroniikkavienti supistuu Nokian Salon tehtaan sulkemisen vuoksi.” Metsäteollisuuden osuus tavaraviennistä on 15 prosenttia, ja siihen sisältyvän puutavaraviennin osuus vajaa neljä prosenttia. Metsäenergia näkyy jo BKT:ssa Parin viime vuosikymmenen aikana metsäteollisuuden BKT-osuus on laskenut kuudesta prosentista kahteen. Ohjelmajohtaja Lauri Hetemäki Euroopan metsäinstituutista on jo pitkään tutkinut metsätalouden ja metsäteol lisuuden muutostrendejä. Hän korostaa, että vaikka metsäsektorin arvonlisäys on ollut 2000-luvun alusta laskussa ja paperissa tuotantomäärät ovat pudonneet kolmanneksella, niin metsäalan kehitys ei kokonaisuudessaan ole niin huono kuin metsäteollisuuden kehitys. ”Metsäteollisuuden metsätaloutta heikommassa BKT-kehityksessä heijastuu paperin heikko kysyntä ja hinta, mutta metsäenergia on tuonut metsätalouteen uutta touhua.” Epäsuora BKT-vaikutus on suuri edelleen Elektroniikkateollisuus kasvoi Nokian vedolla 1990-luvulla talouden kolmanneksi tukijalaksi metsäja metalliteollisuuden rinnalle. Viime vuosina useat palvelualat ovat kasvaneet nopeasti. Perinteiset vientiriippuvaiset teollisuusalat ovat olleet vaikeuksissa. Kotilaisen mukaan metsäteollisuuden menestystarina ei suinkaan ole lopussa. Suoran BKT-osuuden lisäksi pitää nähdä alan välilliset vaikutukset. ”Metsäteollisuuden suora vaikutus on vaatimaton, mutta välilliset vaikutukset ovat merkittävät. Metsäteollisuus on paljon kotimaisia panoksia käyttävä toimiala.” Välillisten vaikutusten kautta metsäteollisuuden BKT-osuus nousee 17 prosenttiin. Välilliset vaikutukset tarkoittavat sitä, mitä metsäteollisuus ostaa toimintansa pyörittämiseen – puuta, energiaa, kuljetuksia, kemikaaleja, työtä ja paljon muuta kaikenlaista. Jos metsäteollisuus yhtäkkiä huitaistaisiin pois, niin BKT supistuisi hetkellisesti 17 prosenttia, mutta aukko alkaisi täyttyä muulla toiminnalla. Metsäsektorin bruttokansantuoteosuuden lasku on suurimmaksi osaksi johtunut muiden alojen kasvusta, mutta viime aikoina tehtaiden sulkemiset ovat laskeneet myös volyymia. ”Etelä-Karjala ja Kymenlaakso ovat kokeneet melkoisen suoneniskun.” Hidasliikkeisyys etu ja haitta Vaikka Suomen BKT on palveluvaltaistunut, niin olemme vientiriippuSuomen puujalka ei katkennut Metsäsektorin BKT-osuus on laskenut muutamaan prosenttiin, mutta lasku pysähtyi ? nanssikriisiin ja Nokian vaikeuksiin. Metsä on kansantalouden peruskiviä – edelleen ja varsinkin huonona aikana. ”Metsäsektori ei ole lamantappaja, mutta talouden peruskivi edelleen.” 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta BKT-osuuden lasku pysähtyi Lähde: Tilastokeskus 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 % Metsäsektori Metsäteollisuus Paperiteollisuus Metsätalous Puuteollisuus Lamantappajaa ei ole koskaan osattu ennustaa. 1930-luvulla se oli kultakannasta irrottautuminen, devalvaatio ja paperivienti, 1970-luvulla öljyn hinnannousun mukana kasvanut idänkauppa, 1990-luvulla Nokia, vuoden 2009 jälkeen Aasian nopea kasvu. Metsäsektorin BKTosuus on supistunut neljään prosenttiin, mutta välillisten vaikutusten kautta vaikutus on 17 prosenttia.
• 11 METSÄLEHTI 16 • 2013 Bruttokansantuote BKT mittaa kansantalouden tuotantoa. Pitkän aikavälin BKT kuvaa talou dellisen toiminnan muutosta ja lyhyen aikavälin muutokset kertovat myös suhdannetilanteesta. BKT:n kehittäminen alkoi taloustieteiden tarpeista ja 1930-luvun suuren laman seurauksena, ja toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli tärkein taloudellisen toiminnan mittari. Laskentatapa on standardisoitu kansainvälisillä sopimuksilla. vaisia edelleen. Välillä metsäteollisuus tuomitaan auringonlaskun alaksi, mutta huonona aikana sen merkitys taas nähdään. Hidasliikkeisestä metsäteollisuudesta ei ole lamantappajaksi, mutta pitemmällä aikavälillä on nähty, että ala on talouden kulmakiviä. ”Sellun ja kartongin menekit ovat kasvaneet, vaikka monella muulla teollisuuden alalla on mennyt huonosti”, Kotilainen muistuttaa. Metsäteollisuus voi olla talouden peruskiviä myös tulevaisuudessa, jos uusien tuotteiden kaupallistaminen onnistuu, Kotilainen uskoo ja jatkaa, että paperin heikkenevä trendi voidaan korvata muilla tuotteilla. Kokonaistaloudessa kasvu pitää saada monelta toimialalta, koska yhtä selvää kasvualaa ei ole. Nokia ei nosta enää, koska sen tuotanto on siirretty ulkomaille. Euroopan markkinoilla on alkanut näkyä suhdannekäänteen merkkejä, mutta Kotilaisen mukaan eurokriisi on pitempiaikainen ongelma. ”Jos jossakin kriisimaassa kriisi uusiutuu, niin se vaikuttaa koko euroalueeseen.” arvonlisäys ei näy metsäalan vaan energiateollisuuden tilinpidossa.” Paperimiehiä ja metsureita ei tarvita lisää. Työllisyyden kasvu on palvelevissa töissä. Metsätaloudessa se tarkoittaa neuvontaa, suunnittelua, inventointia, koulutusta. Lobbausvoima hajoaa Metsäteollisuuden lobbaus oli ennen vahvempaa, vaikka itse sanaa ei käytettykään, ja voima riitti toistuviin devalvointeihin. Nyt lobbausvoima on hiljalleen heikkenemässä ja nojautuu entistä enemmän alan välillisiin vaikutuksiin. Perinteisesti politiikassa on herkimmin kuultu Metsäteollisuus ry:tä, jota puolestaan hallitsevat kolme suurta yhtiötä. Muut metsien hyödyntämistavat ovat hajallaan eikä yhteistä äänitorvea ole. ”On kuitenkin entistä vaikeampi sanoa, kuka tosiasiassa edustaa metsäalaa. Siksi metsäpolitiikassa pitäisi ottaa huomioon eri toimialoja ja näkökohtia nykyistä laajemmin”, Hetemäki pohtii. ”Esimerkiksi matkailun arvonlisä oli viime vuonna 4,4 miljardia euroa – lähes kolme prosenttia BKT:sta – eli enemmän kuin metsätai elintarviketeollisuuden. Matkailun edistämiskeskuksen mukaan matkailusta neljännes on luontomatkailua.” Kantorahatulot olivat viime vuonna 1,7 miljardia euroa, luontomatkailun BKT-osuus oli 1,1 miljardia ja ala on kasvussa, Hetemäki suhteuttaa. Mutta puunmyyntija matkailutulot menevät eri taskuihin. Metsäalan haaste onkin, että millä keinoilla tätä kasvavaa tulovirtaa voidaan ohjata myös metsänomistajille. Paperitehtaan varjosta Hetemäki puhuu metsäteollisuuden luovasta tuhosta. Metsiin perustuvia elinkeinoja tuhoutuu niiden menettäessä elinkelpoisuutensa, ja uusia luodaan tilalle. ”Näin on aina tapahtunut. Politiikka ei saa toimia muutosprosessin tulppana, vaan sen pitää myötäillä sitä”, Hetemäki toteaa. ”Tuhoutuvien toimialojen työntekijöiden uudelleensijoittumista pitää tukea, mutta ei itse toimialaa.” Toimialan kannalta painopisteen pitää olla uusien metsäelinkeinojen syntymisen edistämisessä. Massaja paperiteollisuus dominoi metsäteollisuutta viime vuosisadan, mutta jatkossa kuva näyttää monipuolisemmalta. Uutta, paperiteollisuuden kaltaista hallitsijaa ei metsäteollisuuteen enää nouse. Tulevaisuudessa metsäteollisuuden tuoma arvonlisäys voi pysyä entisen suuruisena, mutta BKT:ssä se hajoaa monille eri toimialoille, Hetemäki pohtii. ”Kun Fortum tekee Joensuussa energiaa metsätähteistä, niin sen
• 12 METSÄLEHTI 16 • 2013 PUUKAUPPA HANNU JAUHIAINEN P uukauppa on lomien jälkeen lähtenyt hyvin käyntiin. Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Metsä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Koivula kertoo, että leimaustilauksia on tullut mukavasti. Yhtiöil tä tulee myös leimikoista lupaavasti tarjouksia. ”Puun myyjien kannattaa nyt olla tarkkana päätehakkuita myydessään, sillä hintaerot eri ostajien välillä saattavat olla samassa leimikossa hyvinkin suuret”, Koivula sanoo. Tukin kuutiometrihinnassa eroa voi eri ostajien väillä olla jopa kahdeksan euroa, kun kuitupuun hintaero on normaalisti 2–3 euroa. Yksikköhinnan lisäksi on otettava huomioon tukin mitat. Päätehakkuiden ohella myös ensiharvennukset menevät hyvin kaupaksi. Yhdistyksen korjuupalvelu korjaa osan ensiharvennuksista ja energiapuuleimikoista. Kun energiapuusta maksetaan hankintana lähes samaa hintaa kuin kuitupuusta, omatoimiset metsänSyksyn odottelua Puukauppa on lomien jälkeen lähtenyt mukavasti käyntiin. Paikoin ollaan vielä odottavalla kannalla. ”Hintaerot eri ostajien välillä saattavat olla samassa leimikossa suuret.” Puunkorjuuta tehdään kesäkohteissa, mutta puun ostajien katseet ovat kohta jo talvileimikoissa. omistajat voivat myydä ensiharvennuskohteiden puut energiapuuna. Silloin ei Koivulan mukaan ole ongelmia laadun kanssa. Samaan kasaan voi laittaa kaikki puut ja vanhemmat tuulenkaadotkin. Kertymäkin hieman kasvaa, kun energiapuuksi voi korjata kuitupuuta pienempää puuta. Harvennuksista ylitarjontaa Hyvältä näyttää puukauppatilanne pääosin myös Haukivuorella. Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Veli Manninen arvioi, että hyvin alkanut kauppavuosi jatkuu suotuisissa merkeissä. Kesäleimikoilla, harvennukset mukaan lukien, on hyvä kysyntä. Ainoa murhe on talviharvennuskohteiden krooninen ylitarjonta. Pientä miinusta on tullut myös kuusikuitupuun kysynnän hiipumisesta Varkauden ja Myllykosken tehtaiden lopettamisen myötä. Varovaisen toiveikkaaksi kuvaa puukaupan näkymiä puolestaan Keskipohjan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Laitinen. ”Leimauspyyntöjä tulee koko ajan lisää, ja ostajat ovat myös aktiivisesti liikkeellä”, Laitinen kertoo. Puukauppasyksystä Laitinen toivoo viimesyksyistä tasaisempaa, silloin kysyntä vaihteli lähes viikoittain. Hankintamyyjien kuitupuulla on Keskipohjankin alueella hyvät markkinat, koska energiapuulla on kysyntää. Turpeen niukkuus voi osaltaan parantaa energiapuun menekkiä. Taivalkoskella tasaista Puukauppojen teko on Taivalkoskella sujunut kohtalaiseen tahtiin. Leimikoita on tullut tasaisesti markkinoille, ja ostajiakin on niille löytynyt. ”Kesäkorjuuleimikoita tietysti vielä haetaan juuri tällä hetkellä”, kertoo toiminnanjohtaja Teuvo Puolakanaho Taivalkosken metsänhoitoyhdistyksestä. Ranualla puukauppoja tehdään verkkaiseen tahtiin. Toiminnanjohtaja Jouko Höyhtyä arvelee, että yhtiöiden puunosto on sujunut tavoitteiden mukaisesti, eikä uusia leimikoita enää tarvita kovin paljon. ”Huonoista leimikoista ei metsänomistaja saa välttämättä yhtään tarjousta”, kertoo Höyhtyä. Pieniläpimittaiset ensiharvennuskohteet korjataan mieluiten energiapuuna. Kun kuitupuusta saa 10–11 euroa kuutiometriltä, energiapuun vastaava hinta on 3–7 euroa. ”Taimikonhoidon merkitys tulee nyt konkreettisesti esille. Hoidettujen metsien puusta saa selvästi paremman hinnan.” Kuusitukista ylitarjontaa Varsin normaaliksi kuvaa puukaupan tilannetta Kaakon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Heikki Marjomaa. ”Leimaustilauksia on tullut viime vuoden tapaan.” Kuusitukista vaikuttaisi Kaakon alueella olevan nyt lievää ylitarjontaa, kun noin puoli miljoonaa kuutiometriä vuosittain sahannut Haminan Veistosaha on konkurssissa. Vaikka ostajat hakevatkin vielä kesäleimikoita, Marjomaa kehottaa laittamaan myyntiin myös talvikohteita. Niistä voi muutaman kuukauden kuluttua olla jo ylitarjontaa. Aikainen myyjä saa leimikkonsa varmimmin ensi talven korjuuseen. M ik ko R iik ilä
• 13 METSÄLEHTI 16 • 2013 EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa Etelärannikko Pohjanmaa Lounais-Suomi Häme-Uusimaa Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ostomäärät viikolla 34 metsäkeskuksittain ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? Ensiharvennus ? ? Hankintahinnat ? ? ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? ? ? ? ? ? ? ? Uudistushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Harvennushakkuu ? ? ? ? ? ? ? ? Ensiharvennus ? ? ? ? ? ? ? Hankintahinnat ? ? ? ? ? ? ? Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. HANNU JAUHIAINEN Kuusitukin koko maan keskikantohinta on nyt noin kolme euroa korkeampi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Kuusitukista on maksettu elokuussa keskimäärin 56 euroa, kun siitä viime vuoden elokuussa sai 53 euroa kuutiometriltä. Myös mäntytukin hinta on hieman viimevuotista parempi. Mäntytukista saa nyt keskimäärin 54 euroa, kun hinta viime vuonna oli noin 52 euroa kuutiometriltä. Koivutukin hintataso on pysynyt suurin piirtein ennallaan, parannusta kuutiometrin hintaan on tullut noin 50 senttiä. Kuitupuiden hinnoissa ollaan viimevuotisella tasolla. Pikkutukkien hinnat ovat hieman laskeneet viimevuotisesta. Tänä vuonna tukkien hinnat ovat ainakin toistaiseksi olleet korkeimmillaan edellisvuosien tapaan kesäkuussa. Nyt tukista saa noin kaksi euroa vähemmän kuutiometriltä kuin kesäkuussa myytynä. Myös kuitupuun hinta on jonkin verran laskenut kesän alun tasosta. Kuusitukki kallistunut viime vuodesta Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Euroa m viikot 1–34, 2013 2012 2011 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,25 0,5 0,75 1,0 1,25 1,5 1,75 2,0
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 16 • 2013 14 METSÄNHOITO Vinkit metsänkylvöön Selvitä kasvupaikkatyyppi. Ensisijaisia kylvökohteita ovat kivennäismaiden kuivahkot ja kuivat kankaat, turvemailla niitä vastaavat varpuja puolukkaturvekankaat. Selvitä maalaji ja arvioi rousteriski. Moreenija hienojakoisella maalla kylvötulos on yleensä huonompi kuin lajittuneella maalla. Varmista, että muokkausjälki ei ole liian syvä. Jo kivennäismaan paljastaminen riittää. Kylvä aikaisin keväällä tai hyvin myöhään syksyllä, aikaisintaan lokakuussa. Ota huomioon syyskylvöjen suurempi epäonnistumisen riski. Käytä riittävä määrä viljelyalalle sopivaa, hyvälaatuista siementä. Säilytä siemeniä kuivassa ja viileässä ja käsittele niitä varoen. LAURA KAKKONEN, teksti LEENA LOUHIVAARA, kuvat M etsäntutkimuslaitoksen tutkija Pekka Helenius osoittaa piirroskuvaa lautasäkeellä tehdystä maanmuokkauksesta. Esimerkkikuvassa äesvaot ovat liian syviä, ja koneella kylvetyt männynsiemenet hautautuvat niiden päälle kasautuvan maan alle. ”Sieltä ne eivät jaksa enää ponnistaa ylös”, Helenius kertoo. Männyn siementen kylväminen koneella on yleistä, mutta menetelmässä on vielä paljon kehitettävää. Muun muassa kylvökoneiden säädöt ja muokkausjäljen laatu kaipaavat ehostamista. Onnistuessaan kylvö tarjoaa monia etuja. Konekylvön yhdistäminen maanmuokkaukseen on periaatteessa yksinkertaista ja kokonaiskustannukset hehtaaria kohti ovat noin kolmanneksen istutukseen verrattuna. Teollisuuden ja valtion metsissä 90 prosenttia kylvöistä tehdään koneella. Yksityismetsissä konekylvön osuus on noin 60 prosenttia. Heleniuksen mielestä menetelmä sopii hyvin myös yksityisille metsänomistajille. Kylvä keväällä Konekylvö sopii käytännössä kaikkiin sellaisiin kohteisiin, jotka voidaan uudistaa kylvämällä, ensisijaisesti kuivahkoille ja kuiville kankaille. Heleniuksen mukaan mäntyä kylvetään liian reheville alueille muun muassa uudistamiskustannusten säästämiseksi. ”Rajoitteita voi olla esimerkiksi hyvin kivisillä kohteilla, joilla maanmuokkaus ylipäätään on hankalaa”, tutkija sanoo. Suomessa kylvettiin metsää vuonna 2011 yhteensä 23000 hehtaaria, josta konekylvön osuus oli noin 74 prosenttia. ”Kylvömäärissä on melko suurta alueellista vaihtelua. Esimerkiksi Etelä-Hämeen alueella maapohja on hyvin rehevää, joten kylvömäärät ovat pieniä.” Sopiva kylvöaika on keväällä, vanhan ohjeen mukaan vapusta juhannukseen. ”Pinta-alaa on paljon ja urakoitsijoita vähän, joten kylvöaikaa täytyy usein venyttää”, kertoo Helenius. Heinä–elokuussa kylvöä ei kannata edes yrittää lämmön ja suuren haihtumisen takia. Myöhään syksyllä tehdyistä kylvöistä on saatu myönteisiä kokemuksia turvemailla ja Pohjois-Suomessa. Optimitilanteessa lumen pitäisi sataa pian uudistamisen jälkeen ja pysyä maassa kevääseen asti. Halvempi kylvötapa Männyn koneell inen kylvö on edullisempi vaihtoehto, mutta muokkau själjen laadussa on parantamisen varaa. ”Pieni satsaus jalostettuun siemeneen tulee moninkertaisena takaisin.” Kylvöaloille tehtävä maanmuokkaus on usein liian voimakasta. Pieni raapaisu riittää. ”Kevätkylvö on ehdottomasti suositeltavampaa”, Helenius painottaa. Muokkausta kehitettävä Myös kylvölaitteen toiminta tulee ottaa huomioon. Kuljettajan osaaminen on tärkeää, ja laitteen säädöt on hyvä tarkistaa. ”Suuttimet tulee säätää oikein, jotta siemen menee muokattuun maahan. Konekuskin tulisi valvoa, että suutin ei tukkeudu tai sen suun taus muutu. Myös siemenmenekkiä tulee tarkkailla”, Helenius kertoo. Joissakin laitteissa hälyttimet ilmoittavat tukkeutumisesta, mutta kaikissa niitä ei ole. Istutuksessa ja taimikonhoidossa käytettyä omavalvontaa on yritetty kehittää myös kylvöön. Konekylvössä maanmuokkaus ja kylvö voidaan tehdä yhtä aikaa samalla koneella. Maanmuokkaus on tarpeen käytännössä joka kohteella. Lautasäkeellä, jatkuvatoimisella laikkurilla tai kaivinkoneella tehtävä muokkaus parantaa siementen taimettumista ja kasvuun lähtöä. Muokkauksen laadussa on vielä parantamisen varaa, sillä kylvöaloilla muokkausjäljet ovat usein liian syviä. Suuri korkeusvaihtelu äesvaon pinnassa johtaa yleensä siemenen hautautumiseen liian syvälle sade-eroosion seurauksena. Jo 2–3 senttiä kivennäismaata siemenen pinnalla on liikaa, kertoo Helenius. Siementen kevyt peittäminen olisi sitä vastoin tarpeen kosteuden haihtumisen ja siemensyöjien estämiseksi. Koneella jatkuvaa peittämistä ei pystytä vielä tekemään, mutta tutkimuksia on käynnissä. ”Jos siemenet pystyttäisiin peittämään hallitusti esimerkiksi alle sentin paksuisella kerroksella, kylvettyjen siementen määrä voitaisiin puolittaa saman tien.” Jalostuksesta hyötyä Konekylvön kehittämisestä saatava hyöty liittyy juuri siemenmäärien vähentämiseen, mikä pienentäisi kokonaiskustannuksia. Kylvöissä käytetään yleensä sekä metsiköistä kerättyä että jalostettua siementä. Helenius suosittelee lämpimästi jalostetun siemenen käyttöä hiukan kalliimmasta hinnasta huolimatta. ”Jalostetusta siemenestä kasvaneen puuston tilavuuskasvu on kiertoajalla parhaimmillaan 15 prosenttia suurempi metsikkösiemeneen verrattuna. Myös puun laatu on paPe kk a H el en iu s
• 15 METSÄLEHTI 16 • 2013 Männyn koneell inen kylvö on edullisempi vaihtoehto, mutta muokkau själjen laadussa on parantamisen varaa. Kaksivuotias männyntaimi on ajautunut liian kuivaan paikkaan. Paremmassa kohdassa kasvava taimi on selvästi kookkaampi. Tutkija Pekka Helenius näyttää, kuinka nopea kasvuiset koivuntaimet jättävät männyt varjoonsa. Männyntaimia vahingoittava männynversoruoste lisääntyy haavanlehdillä. Konekylvöalojen inventoinnin mukaan männynsiementen maastoitävyys on vaatimattomalla tasolla. Menetelmästä ja sääoloista riippuen noin 10–25 prosenttia siemenistä taimettuu. Yhä suurempi osa metsäkylvösiemenestä on jalostettua siemenviljelyssiementä, jolta voidaan odottaa parempaa laatua, kasvua ja tuotosta kuin tavalliselta metsikkösiemeneltä. Itävyyttä pyritään parantamaan, jotta jalostetusta siemenestä kehittyvien taimien osuus olisi mahdollisimman suuri. ”Siementen itävyyttä voitaisiin parantaa peittämällä. Tarvittaisiin niin sanottu teknologiahyppäys, jotta siemen saataisiin hallitusti peittoon konekylvössä”, toteaa Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Pekka Helenius. Jos maastoitävyys saataisiin nostettua 50 prosenttiin, siementen kylvömäärä voitaisiin puolittaa nykyisestä 300–350 grammasta 150–200 grammaan hehtaarilla. Tämä vähentäisi selvästi kokonaiskustannuksia. Monien tekijöiden summa Koneellisessa kaivinkonekylvössä siemenet suunnataan paljastettuun kivennäismaalaikkuun. Äeskylvössä siemenet osuvat muokkausjälkeen sattumanvaraisesti jäljen leveydestä, koneen ajonopeudesta, äkeen liikkeistä ja kylvösuuttimen asennosta riippuen. Osa siemenistä joutuu muokkausjäljen ulkopuolelle pintakasvillisuuden ja humuksen sekaan, missä itämismahdollisuudet ovat heikot. Tutkimusten mukaan maanmuokkaus, siementen kohdistaminen muokkausjälkeen ja siementen peittäminen parantavat ensimmäisen kesän kylvötulosta. Myös riittävä alkutiheys ja siementen tasainen kylväytyminen on tärkeää. Metlan tutkimuksen mukaan neljäsosa siemenistä päätyy muokkausjäljen pinnalle. Loput todennäköisesti hautautuvat eri syvyyksille tai lentävät muokkaamattomaan maahan. ”Olisi mielenkiintoista selvittää, mihin ne päätyvät, ja miten hyvin siemenet sijoittuvat muokkausjäljessä”, Helenius sanoo. Konekylvön kehittämiseksi tulisi tutkia enemmän siementen kylväytymistä ja siemenen lentorataa syöttöputkesta kylvöalustaan sekä parantaa kylvöalustan laatua. Myös kylvölaitteen annostelutarkkuutta voitaisiin edelleen kehittää. Itävyys vaatimatonta Hyvä kasvualusta on tarpeen. Tarkkaile siementen sijoittumista. Ei liian reheville maille. Poista haitalliset lehtipuut. rempaa”, Helenius sanoo. Jalostettu männynsiemen maksaa 400–700 euroa kilolta itävyysprosentista riippuen. Metsikkösiemenen hinta on 300–600 euroa kilolta. ”Pieni satsaus jalostettuun siemeneen tulee moninkertaisena takaisin”, Helenius toteaa. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä taimikoiden tulevasta kehityksestä ei voida vielä ensimmäisen kasvukauden tulosten perusteella tehdä. Käytännössä kylvötaimikot inventoidaan 3–5 vuoden kuluttua uudistamisesta. Uudistusaloja kannattaa kuitenkin tarkkailla jo kylvövuoden syksyllä ja seuraavana keväänä. Ei kannata kuitenkaan huolestua, jos taimia ei heti syksyllä löydä riittävästi. ”Taimet ovat pieniä ja muuttuvat vielä syysväriltään rusehtaviksi. Jälki-itämistä tapahtuu jonkin verran, ja luontaisia taimia syntyy myöhemminkin”, Helenius muistuttaa.
• 16 METSÄLEHTI 16 • 2013 HANNA LEHTO-ISOKOSKI E räänä kesäpäivänä 1954 nuori metsäteknikko Pentti Väänänen luuli menevänsä työhaastatteluun, sillä Metsähallituksen Ilomantsin hoitoalueella oli paikka vapaana. Aluemetsänhoitaja ei kuitenkaan turhia kursaillut. Miehet lähtivät saman tien ajamaan Volkkarilla 50 kilometrin matkaa kohti Syväjärven rannalla sijaitsevaa Loukkuvalkamaa. Sieltä matka jatkui veneellä Tervalahteen, keskelle Ilomantsin suurinta erämaata. Paikasta tuli Väänäsen ensimmäinen hankintatyömaa. Kotona taipaleiden takaa käytiin vain viikonloppuisin, mutta Väänäsen kaverina kulki kamera – aluksi laatikkomalli mutta pian huippuhieno Mamiya? ex–peiliheijastuskamera, johon hupeni pari kolme kuukausipalkkaa. Ammattinsa ohessa Väänänen tekikin ainutlaatuisen elämäntyön tallentamalla työntekoa Ilomantsin metsissä neljän vuosikymmenen aikana. Valokuvaaja siirtyi tuonilmaisiin 2008, mutta sitä ennen hän lahjoitti 340 mustavalkokuvaansa metsämuseo Luston kokoelmiin ja 134 kuvaa Ilomantsin museosäätiölle. Kuvia on ensi maaliskuun loppuun saakka esillä Luston näyttelyssä Metsä josta itseni löysin . Niistä on koottu myös samanniminen kirja. Pienet, arkiset hetket Pentti Väänäsen omiin suosikkeihin kuului kuva, jossa hevonen taistelee lumessa kaulaa myöten. Tietä tekevästä eläimestä välittyy hurja voima. Kuva on vuodelta 1958, ja pian sen jälkeen tulivat koneet tietöihin. Hevoset hävisivät, mutta niin hävisivät myös miehet. ”Tuli valtava murros, jota isä todisti. Hän halusi dokumentoida tapahtumia ympärillään, jotta ne säilyisivät ihmisten mielissä”, tytär Leila Väänänen sanoo. Väänäsen kuvien ehkä arvokkainta antia ovat silti metsätöiden ja kämppäelämän pienet, arkiset hetket, jotka hän onnistui tallentamaan. Vaikka ukkoherra olikin, Väänänen kuului VALOKUVAT KUIN AIKAKONE Pentti Väänäsen valokuvat tempaisevat katsojan maailmaan, joka oli olemassa 60 vuotta sitten. Väänänen kuvasi itselaukaisimella itsensä (vas.) ja kämppäukko Risto Sivosen. Tauno Koljosen moottorisaha painoi yli 10 kiloa vuonna 1962. Turvavarusteet eivät kuuluneet ajan henkeen. Hankalaa kokorunkojuontokonetta kokeiltiin 1960-luvulla. Vuonna 1955 tuli ensimmäinen moottorisaha Syväjärven työmaalle.
• 17 METSÄLEHTI 16 • 2013 porukkaan. Väki suhtautui häneen ja kameraan luontevasti, ja se näkyy. Hakkuumiesten iltakahvihetkestä saattaa miltei kuulla ryystämisen äänet. Tuntuu, kuin voisi ojentaa käden vuoteen 1956 ja ottaa emalikulhosta nisuviipaleen. Monessa kuvassa raataa karvareuhkapäinen mies tupakki huulessa pakkasessa. Välittömästi aistii, onko suojasää vai pakkanen – ja kuinka kova. Kämppäemäntä on ikuistettu lattioita pesemässä. Katsoja haistaa tunkkaisen ilman, joka nukkujien lähdettyä uhoaa katonrajassa kuivuvista sukista ja huopikkaista. Ilomantsin Rubens Pentti Väänäsen kuvat ovat sekä teknisesti että taiteellisesti erittäin korkeatasoisia. Kahvipannun ääressä pää kallellaan hymyävästä miehestä tulevat mieleen 1600-luvun hollantilaismestareiden taulut. Kuinka hyvin Väänänen tunsi taidehistoriaa? ”Matkustelimme paljon ja kävimme taidenäyttelyissä myös maailmalla. Isällä oli luontaista kauneudentajua, ja valokuvaajana hän oli itseoppinut”, Leila Väänänen kertoo. Lustossa on Väänäsen negatiivit. Niitä ei ole määrältään paljon, mutta lähes kaikki ovat hienoja. Samasta tilanteesta ei ole monta kuvaa. ”Pentti tuumasi, että kyllä sen on yhdellä onnistuttava. Enemmän ajatusta ja vähemmän räpsimistä oli hänen mottonsa”, kiteyttää näyttelyn koonnut valokuvaaja Timo Kilpeläinen. Tinkimätön kuvaaminen metsässä ei aina ollut helppoa. Väänänen halusi tarkastella otoksiaan heti tuoreeltaan. Siihen tarvittiin pimiö, mutta kämpällä ei ollut sähköjä. Niinpä hän rakensi pienen tuuligeneraattorin, jonka työkaveri vei puunlatvaan. Väänänen itse pelkäsi korkeita paikkoja. Eläkkeelle Pentti Väänänen jäi 1989. Uransa alussa hän oli johtanut kirveellä ja pokasahalla puita kaataneita miehiä, mutta viimeiset savotat hakattiin Ilomantsin ensimmäisillä monitoimikoneilla. Osa alkuaikojen työmaista oli jo suojelumetsää. Jutun lähteenä on käytetty myös teosta Metsä josta itseni löysin (Maahenki 2013). VALOKUVAT KUIN AIKAKONE Pentti Väänäsen valokuvat tempaisevat katsojan maailmaan, joka oli olemassa 60 vuotta sitten. ”Enemmän ajatusta ja vähemmän räpsimistä oli hänen mottonsa.” Kämppäemäntä siivoaa vuonna 1959. Tietä polkeva hevonen oli Pentti Väänäsen suosikkikuvia. Kahvittelukuva vuodelta 1956 voisi vaikka herätä henkiin. Pe nt ti Vä än än en
• 18 METSÄLEHTI 16 • 2013 METSÄNOMISTAJA tekijämiehet tietävät: työtä on tarjolla enemmän kuin ehtii tehdä. ”Palveluiden markkinointiin ei ole tarvinnut panostaa. Nytkin uusia työmaita on odottamassa 50 hehtaaria. Ja luulen, että yhdistyksellä on tarjolla lisääkin työmaakarttoja. Kiirettä siis riittää, kun talvikin voi näillä korkeuksilla alkaa jopa lokakuussa.” Monen konstin timpermanni Metsätöitä mies urakoi koko lumettoman kauden. Kevät menee istutuksilla ja loppuaika lähes kokonaan raivauksilla. ”Viime syksy meni melkein kokonaan ennakkoraivauksilla. Tänä vuonna työmaat ovat vaihdelleet enemmän. Kesällä hakkasimme viikkokausia kirkonkylälle tehtävän kevyen liikenteen väylän uraa auki. Sitten palasimme taas raivauksille.” Talvikausi on monelle metsuriyrittäjälle tiukka paikka. Kannonkoskella ”vanhan ajan” lumitalvet ovat miltei jokavuotisia. Onneksi Villmanin ei tarvitse murehtia upottavia hankia. ”Talvella auraan teitä ja teen polttopuita myyntiä varten. Se vähän mitä hakkuita teen onkin yleenKuin Jukolan Simeoni Jyrki Villman siirtyi lämpimästä ohjaamosta sateen ja pakkasen armoille. ”Varhaisperkauksessa terä on pidettävä koko ajan terävänä, muuten ohuet vesat eivät leikkaudu vaan tahtovat väistellä terää”, Jyrki Villman neuvoo. Kannonkoski MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M etsänomistaja ja metsuriyrittäjä Jyrki Villman Kannonkoskelta luonnehtii itseään Aleksis Kiven hengessä, eikä syyttä. Ikänsä synnyinpitäjässään asustanut, ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Villman on viettänyt ja viihtynyt pienestä alkaen metsissä. ”Jo alle kouluikäisenä kaadoin vesurilla leppiä naapurin pellon laidasta. Äiti oli vähän huolissaan, mutta naapurit vain kiittelivät. Siitä se alkoi. Enkä osaa edes kuvitella millä elättäisin itseni, ellei Suomessa olisi metsiä.” Miehen ansiolista onkin lievästi sanoen metsäinen. Ensin parikymmentä vuotta metsäkoneen kuljettajana, ja vuodesta 2007 asti hän on toiminut metsuriyrittäjänä. ”Ai miksikö siirryin metsäkoneen ohjaamosta säiden armoille? Ajoin koko ajan ajokonetta. Lopulta huomasin, että nyt tuli viimeinen pino täyteen. Metsuriyrittäjäksi ryhdyin hetken pähkäiltyäni, kun metsänhoitoyhdistyksen miehet sitä ehdottivat.” Siitä asti on savottaa riittänyt. Villman vahvistaa sen, minkä muutkin
• 19 METSÄLEHTI 16 • 2013 ”Kun raa’alla työllä ottaa leivän metsästä, niin eipähän omatunto illalla kolkuta.” Uutuus Uutuus Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turve maiden värikylläiseen maailmaan. Kirjaan on valittu 100 lehti sammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Nid., 144 sivua, nelivärikuvitus Kustantajan hinta 29,00 € verkkokauppa www.metsakirjakauppa.? Sammalten hohto Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander Taimikon varhaisperkaus maksaa noin 250 euroa hehtaarilla. Jos taimikko unohtuu kymmeneksi vuodeksi, raivaussahurin työ hidastuu niin, että hehtaarihinta kohoaa 600–700 euroon. Metsuriyrittäjälle oma metsä on kuin lisäeläke. sä polttopuun korjuuta lähialueen metsistä.” Kaikesta näkee, että Villman viihtyy ryskähommissa. Tietokoneella nyhräämiseen tai älykännykän näpertäjäksi häntä ei osaisi kuvitella. ”Kyllä. Tämä on minun alani. Kun raa’alla työllä ottaa leivän metsästä, niin eipähän omatunto illalla kolkuta, kun menee nukkumaan.” Ostometsistä lisäeläkettä Metsää Villmannilla on noin 25 hehtaaria. Osa niistä on kodin perua, osan hän on ostanut viime vuosina. ”Olen hankkinut pieniä, muutaman hehtaarin hoitamattomia tiloja ja laittanut ne kasvukuntoon.” Hän ostaa metsiä taloudelliseksi turvakseen, vähän kuin lisäeläkkeeksi täydentämään niukkaa yrittäjäeläkettä. ”Voisin tietysti maksaa nykyistä isompaa eläkettä itselleni, mutta ei oikein innosta. Entäpä jos kuolenkin ennenaikaisesti, kukaan ei saisi eläkerahoista mitään? Metsät jäävät pojalle ja kasvavat aina uutta puuta.” Paha vain, että Kannonkosken korkeudellakin metsien hinnat ovat viime vuosina kohonneet, vaikka eivät yhtä rajusti kuin rintamailla. ”Kysyntää on enemmän kuin tarjolla olevia palstoja, joten hinnat nousevat. Ja jos kukaan muu ei osta, tulee popliinitakkimies Kehäkolmosen takaa ja ostaa hinnasta piittaamatta virkistyspalstakseen.” ”Älkää unohtako varhaisperkausta” Tapasin Villmanin ja hänelle töitä tekevän Teuvo Kirselän työmaalla. Siellä miehet perkaavat viisivuotiaasta kuusentaimikosta vesakkoa pois. Sitä hommaa Villman tekisi kernaasti enemmänkin. ”Kunpa metsänomistajat hoitaisivat taimikkonsa ajoissa. Harmittavan moni lykkää työn teettämistä vuosia. Se nostaa työn hintaa rajusti ja taimikotkin ehtivät usein mennä pilalle.” Hän arvelee, että moni viivyttää taimikkonsa hoitoa, kunnes taimet saavuttavat kemera-tukeen oikeuttavan kahden metrin pituuden. ”Se on kallista säästämistä. Työ kallistuu monin verroin enemmän kuin tukea saa. Varhaisperkaus maksaa suunnilleen 250 euroa hehtaarilla. Hinta nousee jopa 600–700 euroon, kun vesakko kohoaa monimetriseksi. Ehkä olisi parempi, että kemera-tuet lopetettaisiin kokonaan.” Toinen taimikonhoitokin on vaivattomampi tehdä varhaisperkauksen jälkeen. ”Tässä asiassa metsänomistajien kannattaisi ottaa mallia metsäyhtiöiden tavasta hoitaa taimikkonsa.”
• 20 METSÄLEHTI 16 • 2013 MITÄ NYT KUULUU? Metsälehden juhlavuoden sarjassa palaamme vanhoihin juttuihimme ja selvitämme, mitä niiden ilmestymisen jälkeen on tapahtunut. kilpailuissa tuli pärjättyäkin”, hän toteaa vaatimattomasti hymyillen. Monen alan ammattilainen Hämeenkyröstä kotoisin oleva Saarenmaa muutti Jämijärvelle vuonna 1979. Alkuaikoina hän teki hetken aikaa töitä maatalouslomittajana. Kerhotoiminta jatkui 4H-yhdistyksen johtokunnassa. Aikomuksena oli jatkaa maatalousoppilaitoksen kautta metsäalan kouluun, mutta suunnitelmat jäivät kuitenkin toteuttamatta. Metsäkoulun sijaan Saarenmaan tie vei paikalliseen autokorjaamoon, jossa vierähti 20 vuotta. Kun seuraava työ postinjakajana päättyi, Saarenmaa haki kesätöihin Jämijärven seurakunnalle suntioksi. Kolmen vuoden tuurauksen jälkeen virka vakinaistettiin. ”Tämä on sellainen ammatti, jossa pitää hallita ainakin 27 eri työtehtävää”, hän naurahtaa. Innostus työntekoon ei ole hävinnyt, vaikka kilpailuhenkisyys onkin ajan myötä vähentynyt. Työnarkomaaniksi itseään kutsuva 55-vuotias Saarenmaa on kokenut ahkeran työnteon ja vaihtelevien ammattien lisäksi myös sen, kun työtä ei enää jaksa tehdä. Fyysinen ja henkinen uupumus johti kolmeksi vuodeksi työkyvyttömyyseläkkeelle. ”Silloin ei naurattanut, mutta nyt jo vähän naurattaa”, Saarenmaa viittaa työteliääseen luonteeseensa. Tämänhetkisessä työpaikassaan hän toivoo jatkavansa eläkeikään asti, mikäli terveys antaa myöten. Metsä yhä lähellä Haastattelupaikaksi valikoitunut seurakuntakoti on siisti ja hartaan oloinen. Saarenmaa tutkii pöydän ääressä mielenkiinnolMetsämestarista tuli kirkonmies Nuorena 4H-kerholaisena lukuisia metsätaito kilpailuja voittanut Timo Saarenmaa viihtyy nykyisessä työssään suntiona. Timo Saarenmaan mielestä käytännön metsätöitä pitäisi opettaa jo peruskoulussa. hoitoyhdistyksiltä ja metsänomistajilta. Tässä vaiheessa lukijaa alkaa jo hengästyttää. Mistä ihmeestä nuori metsätaitaja sai intoa moisiin suorituksiin? ”Se oli mielenkiintoista. Kai siinä aina on sellainen voittamisen himo”, Saarenmaa kertoo nykyisellä työpaikallaan Jämijärven seurakunnan tiloissa. ”Ihan kohtuullisesti niissä LAURA KAKKONEN, teksti EMIL BOBYREV, kuva M etsälehdessä vuonna 1978 ollut uutinen moninkertaisesta metsämestarista Timo Saarenmaasta hämmästytti varmasti monia lukijoita. Lukuisia kuusenistutuskilpailuja voittanut ja eri kilpailuissa maata kiertänyt 4H-kerholainen oli 20 vuoden ikään mennessä istuttanut 35 hehtaaria metsää, hoitanut taimikoita 25 hehtaaria ja levittänyt lannoitetta 18500 kiloa. Saarenmaa sai tuona vuonna valtakunnallisen tuhannen markan suuruisen metsästipendin. Kolmivuotiseen taimikonhoitokilpailuun ja metsäkursseille osallistunut Saarenmaa oli toiminut myös teuraseläinten kasvattajana ja maatalouslomittajana. Metsätyötilauksia tuli metsänla vanhasta lehtijutusta otettua kopiota. Kuvassa nuoren miehen yllä oleva äidin tekemä villapaita on yhä tallessa. ”Tosin päälle se ei enää mahdu”, Saarenmaa naurahtaa. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin entinen metsämestari on nykyisen työnsä kautta jälleen tekemisissä metsien kanssa. Hautausmaan puuston sekä osittain myös seurakunnan metsien hoito kuuluu suntion monipuoliseen toimenkuvaan. Puun läheisyys näkyy myös kotona. Keittiön sisustamiseen käytetty ulkokuivattu raakalauta huokuu vanhojen maalaistalojen henkeä. Harrastuksista puhuttaessa Saarenmaa luettelee liudan eläimiä: kotona hoitoa tarvitsevat kanat, marsut, yhdeksän koiraa ja poni. Myös lehmät ja lampaat ovat tulleet entiselle maatilan isännälle tutuksi. Saarenmaa toivoo, että peruskoulussa opetettaisiin maalaiselämästä vieraantuvalle nuorisolle käytännön metsätöitä. ”Pitäisi opettaa, miten puu istutetaan ja miten se kasvaa”, hän toteaa. ”Tämä on sellainen ammatti, jossa pitää hallita ainakin 27 eri työ tehtävää.” Metsälehti 2/1978
• 21 METSÄLEHTI 16 • 2013 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat Laadukkaista metsurivarusteistaan tunnetun Pfannerin Protos-suojakypärä tuli markkinoille alkuvuodesta. Malli on ensimmäinen, joka olennaisesti poikkeaa 1970-luvulla muotonsa saaneesta metsurinkypärästä. Sitä voisi verrata palomiesten kypäriin. Merkittävin rakenteellinen uudistus on kuulonsuojainten kiinnittäminen kypärän sisäkehikkoon. Ulkoisia kiinnikkeitä ei ole, vaan suojat tulevat esille kypärän sisältä. Tämä korostaa muotoilun virtaviivaisuutta. Kypärässä ei myöskään ole etulippaa, vaan visiiri painautuu kiinni kypärän etureunaan. Suojavisiiri on leveä. Valmistajan mukaan se tarjoaa laajemman näkökentän kuin muut kypärät. Käytännössä tätä on vaikea todentaa, mutta näkökenttä on hyvin lavea eikä visiirin suojaverkko haittaa näkyvyyttä. Välillä piti kokeilla, onko visiiri todella kasvojen edessä. Kuten muissakin kypärissä, raivurin terän kasvoja kohti pölläyttämistä purusuihkuista tulee hituja suojaverkon läpi silmille. Vesisateella ja vasta-aurinkoon sahatessa näkyvyys heikkenee – kuten muissakin malleissa. Kehittäjillä on vielä työtä. Protosin luvataan suojaavan tehokkaasti myös vaakasuorilta iskuilta. Perinteiset metsurinkypärät suojaavat vain ylhäältä tulevia iskuja. Vähän liiankin fiini kypärä? Voiko liika hienous olla ongelma uutuustuotteelle? Tämä kävi mielessä, kun kokeilimme itävaltalaista Protos Integral -kypärää. KOKEILTUA Kuulonsuojainten puristusvoimaa voi muuttaa kypärän sisällä olevilla säätöruuveilla. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Pihtiputaalainen Veikko Kinnunen on kehittänyt uuden version raivaussahaajan avuksi tarkoitetusta kaatokoukusta. Vasempaan ranteeseen tuettavan Risu-Veki-kaatokoukun varren pituus on säädettävä. Lisäksi koukun varressa on lenkki, joka sopii raivaussahan vasempaan etukahvaan. Näin koukku kulkee poikittain etukahvan päällä silloin, kun sitä ei käytetä. ”Koukku helpottaa työtä ojanvarsilla, kun puut pitää saada kaadettua niin, etteivät ne tuki ojaa. Myös kuusitiheiköiden harventamisessa koukku helpottaa raivuuta”, vakuuttaa metsuri Kari Kinnunen Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomesta. Kehittäjä-Kinnunen ja metsuri-Kinnunen eivät ole sukua toisilleen. Risu-Veki koukkua myy Viitakone Viitasaarella. Koukun hinta veroineen on 69 euroa. Apu ojanvarsien raivaajalle Kari Kinnusen mukaan kaatokoukku helpottaa erityisesti ojien reunapusikon raivaamista. Koukun avulla puut on helppo kaataa niin, etteivät ne tuki ojia. kypärä istuu päähän hyvin ja on mukava käyttää. Todennäköisesti omintakeisen moderni muotoilu selittää useimmat epäilevistä kommenteista – liian hieno. Muutama seikka on kuitenkin pakko nostaa esille. Päällimmäisenä tulee hinta. Uittokaluston nettisivulla kypärän myyntihinta on 199 euroa. Kilpailevat ammattilaiskypärät maksavat kolmanneksen tästä. Toinen miinus tulee niskasuojuksen puuttumisesta. Lisävarusteena sellaisen toki saa, mutta 200 euron kypärässä niskalippa saisi olla halvempien mallien tapaan vakiovarusteena. Radiokuulokkeita ei ole tarjolla edes lisävarusteena. Tämä on puute. Moni sahuri on tottunut rytmittämään työpäiväänsä jenkan ja uutisten tahdittamana. Pfannerilta kerrotaan, että radiokuulokkeita kehitellään, mutta niiden tulosta markkinoille ei vielä ole tietoa. Kypärä istuu tanakasti päässä. Niskapuolella on lippamainen painike, jolla kypärän sisäkehikko kiristetään päähän laittamisen jälkeen. Lisävarusteena on myös leuan alta kiinnittyvä hihna. Meikäläisissä metsätöissä sitä ei osaa kaivata. Ristiriitainen vastaanotto Tuskin mikään kokeilemamme metsävaruste on saanut niin ristiriitaista vastaanottoa kuin Protos-kypärä, joka kiersi alkukesällä Pohjois-Savon metsureiden kokeiltavana. ”Tosi mukava; pikkasen outo; ei kehtaa pitää päässä; ehkä tätä voisi pitää jossain missä kukaan näe; ei sovi millään päähän; erinomaisen kevyt…” Kuulonsuojaimien väljyys ja siten huono vaimennuskyky nousivat muutaman kerran esille. Myös oma ensivaikutelma oli samansuuntainen. Ratkaisu löytyi kypärän sisältä, jossa on säätöruuvit kuulonsuojainten puristusvoiman määrittämiseksi. Oman kokemukseni mukaan Protos Integrale -kypärä on perinteisiä metsurin kypäriä virtaviivaisemmin muotoiltu. Merkittävin rakenteellinen uutuus on kuulonsuojainten liittäminen kypärän sisäkehikkoon.
• 22 METSÄLEHTI 16 • 2013 MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat M etsien kasvumallit aliarvioivat hoidettujen kuusikoiden kasvua. Tästä syystä niin metsänhoitosuositukset kuin metsänhoitotapojen vertailut ovat epätarkkoja. Mallit haksahtavat erityisesti mätästysaloille istutetuissa kuusikoissa. Tämä selvisi, kun kiertelimme Metsä Groupin metsäasiantuntija Pekka Noposen kanssa yhtiön hoidossa olevia metsiä Jyväskylän ympäristössä. ”Metsäsuunnitelma ennustaa kymmenvuotiaan kuusentaimikon pituudeksi 0,9 metriä. Kuten huomaat, taimikoille on kertynyt mittaa 3–4 metriä. Eivätkä nämä ole mitään mallikoealoja vaan ihan tavallisia taimikoita”, hän toteaa. Noponen korostaa, että taimikon hyvän alkukehityksen edellytyksenä on ajoissa, siis noin viisi vuotta istutuksen jälkeen tehty varhaisperkaus, jossa vesakko kaadetaan. Metsäsuunnitelmissa käytettävät puuston kehitysennusteet tehdään Metsäntutkimuslaitoksen laatimin kasvumallein. Ne perustuvat puuston kasvun mittauksiin. Olemukseltaan mallit ovat mutkikkaan matemaattisia, mutta tarkkuudeltaan vain niin hyviä kuin lähtötietoina oleva mittausaineisto. Mittausaineistojen vajavaisuus selittää, miksi mallit eivät osaa ennustaa viljelykuusikoiden kasvua. ”Mallien laatimiseen käytettyjen kestokoealojen mittaus lopetettiin laman aikana. Näin ollen meillä ei ole mittaustietoja mätästysaloille istutettujen kuusikoiden kasvusta. Malleja on pyritty tarkentamaan, mutta ne yhä ovat aika varovaisia”, myöntää erikoistutkija Jari Hynynen Metsäntutkimuslaitokselta. Ensiharvennukset aikaistuvat Metsänhoitosuosituksien perustana on käytetty kasvumallien tuottamia ennusteita erilaisten Kasvumallit hakoteillä Nuoret kuusikot karkaavat kasvukäyriltä. Kasvumallien epätarkkuus vaikeuttaa metsänhoidon suunnittelua. Vuonna 2007 istutettu kuusentaimi Jyväskylässä. Metsä Groupin metsäasiantuntija Pekka Noponen osoittaa noin 2,3 metrin korkeudelle. Seitsemässä vuodessa taimi on kasvanut noin kolme ja puolimetriseksi. MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat Kerroimme viime vuonna (Metsälehti 12/12) Metsä-Groupin kokeilusta, jossa testattiin kaksivaiheisen varhaisperkauksen Ruotsalaisperkaus petti Mäntässä tehty koe osoitti, ettei kahteen kertaan saman kesän aikana tehty varhaisperkaus pysty estämään lehtipuiden uudelleen vesomista. Kahteen kertaan saman kesän aikana tehty varhaisperkaus ei hillinnyt lehtipuiden uudelleen vesomista. toimivuutta. Kävimme nyt katsomassa, miten homma onnistui. Vastaus on yksiselitteinen: huonosti. Kustannukset eivät vastaa saavutettuja hyötyjä, vaikka kilpailu taimikossa vähenee ja kuuset kasvavat kohisten. Kaksivaiheisessa varhaisperkauksessa viisivuotiaalta kuusenistutusalalta kaadetaan lehtipuusto keskikesällä, kun puut ovat käyttäneet ison osan energiavaroistaan alkukesän pituuskasvuunsa. Perkauksen jälkeen lehtipuun tynkä joutuu vähin eväin kasvattamaan uuden vesan. Toisen, elokuun alussa tehdyn perkauksen oletettiin niistävän loputkin energiat vesan juuresta, eikä uudelleen vesomista tämän jälkeen tapahtuisi. Toimiessaan kaksivaiheinen perkaus olisi parhaimmillaan tehnyt varsinaisen taimikon
• 23 METSÄLEHTI 16 • 2013 UUTINEN VUONNA 1978 LAURA KAKKONEN Vuonna 1978 Metsälehdessä kannettiin huolta metsätyössä käytettävistä työhevosista. ”Hevosten määrä on huolestuttavasti vähentynyt, sillä kymmenisen vuotta sitten ollut 140 000 hevosen kanta on nyt vain 30 000 yksilön vahvuinen.” ”Suomalaisrotuisten työhevosten nopea vähentyminen ja loppumisen uhka on huolestuttavaa, koska työkoneiden käyttöenergian hinta saattaa milloin hyvänsä moninkertaistua, jopa ennusteiden mukaan kuluvan vuosisadan loppuun mennessä energia tykkänään loppuakin.” Uutisen mukaan tietyissä korjuuolosuhteissa hevosta ei voida metsässä koneella korvata. ”Sodanjälkeisten laajojen metsitysja ojitusalueiden taimistojen ennätettyä harvennuspuustoiksi hevosten tarve metsissä moninkertaistuu, koska nuorten puustojen ensiharvennuksista kertyvät puutavarat voidaan vain hevosilla vaurioitta korjata.” ”Harvennuspuun lähijuonnossa tarvitaan hevosia, muuten siitä ei tule mitään. Niin tietenkin on se mahdollisuus, että ihminen, mies, juontaa rangat traktoria varten aukaistun ajouran viereen. Mutta onkos se laitaa, että miehestä tehdään hevonen.” Ruotsalaisten tutkimusten mukaan hevosajon pystypuustolle aiheuttamat vauriot olivat mitättömät verrattuna konekorjuun aiheuttamiin vahinkoihin. ”Traktoreiden alla puiden elävien juurien määrä oli vähentynyt vajaaseen kolmannekseen. Sen sijaan hevosajon ei havaittu vähentäneen juurten määrää.” ”Traktoriajon jälkeen kolmena ensimmäisenä vuotena puuston keskimääräinen vuotuinen puustotappio oli 2,2 m3/ha. Sen sijaan hevosajon jäljiltä kasvutappioita ei todettu tapahtuneen.” Hevosten käyttämisestä metsätyössä oltiin kiinnostuttu myös muualla Pohjoismaissa. ”Kun edellä sanotun lisäksi riittävällä hevosmäärällä on mahdollista selvitä monista sotaym. kriisitilanteiden aiheuttamista vaikeuksista, hyvin ymmärrettävästi muissa Pohjoismaissa parastaikaa tutkitaan hevoskannan vahvistamista ja metsiin paluumahdollisuuksia.” Sarjassa seurataan Metsälehden vanhoja uutisia viiden vuoden välein. Tärkeä työhevonen Mätästysalojen hoidetut kuusentaimikot pitävät Metsäntutkimuslaitoksen kasvumalleja pilkkanaan. Ruotsalaisperkaus petti Metsä Groupin metsän hoitopäällikkö Juho Rantala pohtii, että kuivakalla mustikkatyypin uudistusalalla koetulos olisi voinut olla parempi. puustojen kehityksestä. Nuoruusvaiheessa mallien epätarkkuudesta ei synny ongelmia. Mitä nopeampi kasvu, sitä vähemmän hoitotarvetta taimikossa on. Esimerkiksi heinäntorjuntaa tarvitaan vain poikkeustapauksissa. Kuusikoiden ensiharvennuksia sen sijaan saattaisi olla edullista kiirehtiä ainakin suositusten takarajalta, jos puuston kasvuvoima halutaan täysimääräisesti hyödyksi. Hynysen mukaan istutuskuusikot reagoivat ensiharvennuksiin voimakkaasti, mikä tarkoittaa, että kasvatettavaksi jätetyt puut kiihdyttävät paksuuskasvuaan hyvin nopeasti harvennuksen jälkeen. Se taas merkitsee tukkisadon varhaista kypsymistä. ”Tämä puoltaisi ensiharvennuksen tekemistä, kun puusto on 12-metristä – siis totuttua aikaisemmin”, Hynynen pohtii. Tämän pituisiksi eteläisen Suomen hoidetut istutuskuusikot varttuvat 20–25 vuodessa. Yleensä kuusikot ensiharvennetaan 15–17-metrisinä. Metsänhoitosuositukset ehdottavat ensiharvennuksia 12–17 metrin pituusvaiheessa. Taimivaiheessa saavutettu etumatka mallien ennustamaan kasvuun mitä ilmeisimmin säilyy koko kiertoajan. ”Kiertoajat lyhenevät ehkä muutamilla vuosilla. Merkittävämpää on, että puusto tuottaa enemmän puuta kiertoajassa”, pohtii Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala. Hän arvelee, että eteläisessä Suomessa viljelykuusikot saavuttavat hakkuukypsyyden 50– 60 vuodessa. Kannattavuuden vertailu mutkistuu Kasvumallien vajavaisuus vaikuttaa myös metsänkasvatusmenetelmien taloudellisen kannattavuuden vertailuihin. ”Puuntuottamisen keskimääräinen vuotuinen nettotulos on ollut noin 100 euroa hehtaarilla. Hyvin hoidetuissa kuusikoissa päästään vähintään kolminkertaiseen tulokseen”, Rantala muistuttaa. Avohakkuumetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta matemaattisin menetelmin vertaillut Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala toteaa, että vertailut perustuvat kasvumalleihin. Hän on laskenut, että viljelymetsän kiertoaikanaan tuottama nettotulojen nykyarvo on negatiivinen, kun laskentakorkona käytetään yli kolmea prosenttia. Tällöin kasvatus on kannattamatonta. Laskentakorko kuvastaa metsään sijoitetulle pääomalle asetettua tuottovaatimusta. Hän myöntää, että kasvumalleja nopeammin kasvavien viljelymetsien kannattavuus kohenee merkittävästi. ”Jos kiertoaika lyhenee 70 vuodesta 50 vuoteen, puuston tuottamien nettotulojen nykyarvo on positiivinen vielä yli viiden prosentin korolla.” Pukkala varoittaa yleistämästä hyvin onnistuneiden viljelymetsien tulosta. ”Malleja on pyritty tarkentamaan, mutta ne yhä ovat aika varovaisia.” harvennuksen tarpeettomaksi. Idea kaksivaiheiseen perkaukseen saatiin ruotsalaistutkimuksesta, jossa menetelmästä saatiin lupaavia tuloksia. Vaikea kohde Mäntän koe ei tukenut ruotsalaishavaintoja. Varhaisperkauksen tärkeys sen sijaan selvisi. Viime vuoden keväänä parimetriseen koivupöheikköön hukkumassa olleet kuuset olivat kuluvan kesän aikana työntäneet yli puolimetriä vuosikasvaimia, kun taimikon ilmatila oli vapautettu vesakon vallasta. Lehtipuiden uudelleen vesomista kaksivaiheinen perkaus sen sijaan ei hillinnyt. Raivauskannoista työntyi lukuisia uusia vesoja. Koeruuduilla, joissa toinen perkaus tehtiin viime vuoden elokuussa, vesat olivat jo yli puolimetrisiä. Kuluvan kesän heinäkuulla tehdyn toisen perkauksen jäljiltä vesat tietysti olivat vielä lyhyitä, mutta niitä oli kattavasti. ”Ei tämä ainakaan tässä tapauksessa tuottanut tulosta. Kohde tosin on haastavin mahdollinen. Kasvupaikka on rehevää turvemaata, jossa niin typpeä kuin kosteuttakin on yltä kyllin. Voi olla, että kuivakalla mustikkatyypin uudistusalalla tulos olisi parempi”, Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Juho Rantala pohtii. Hän arvioi, että kuusentaimikon seuraava, varsinainen taimikonhoito on tehtävä viiden vuoden kuluttua. Silloin kuusten valtapituus on nelisen metriä. Siihen mennessä lehtipuusto ehtii kasvaa kuustentaimien mittaiseksi ja alkaa taas haitata niiden kasvua.
• 24 METSÄLEHTI 16 • 2013 JOUKO KUOSMANEN teksti ja kuva P ohjois-Karjalan lehtomaisema on kuorruttautunut myöhäkesän syvänvihreään lehtimattoon. Metsässä voi vielä aistia alkukesän sointuisan lintujen laulukuoron. Mielessä kuvitellut korkeat tenoriäänet salpaavat kuuloelimiä ja saavat aikaan outoja väristyksiä. Alttoäänien vaimeat helähtely soi taustalla. Samassa sinne ilmestyy ihmisen askelten onttoa kuminaa – kuin bassosointuna! Jani Varis on tullut seurailemaan valkoselkätikan elämää Pyhäselän rannalla sijaitsevassa koivumetsässä. Tien varrella olevat alumiinikyltit kertovat, että nyt ollaan harvinaisen asukkaan reviirillä. Tikkatutkija asettuu sijoilleen ja kertoo huomioistaan. ”Valkoselkätikasta saa havaintoja myös pesimiskauden jälkeenkin. Sen ääni on pehmeä ja haipuva kjok , paljon vaimeampi kuin käpytikan terävä ja kova kjik -huuto. Pesä on tavallisesti kuolleessa lehtipuussa ja sijaitsee noin 6–9 metrin korkeudella”, Varis kertoo. Kuin osa luontoa Ympäristösuunnittelijan koulutuksen ohella Varis on hankkinut metsätalousinsinöörin pätevyyden. Tämän lisäksi hän on suorittanut myös LVI-asentajan tutkinnon. Nykyisin Varis toimii vuorotyössä lasija hiilikuitupro?ileja teollisuuden tarpeisiin valmistavassa yrityksessä Joensuun Heinävaarassa. Vaimon lisäksi perheeseen kuuluvat viisija seitsemänvuotiaat pojat. Tällaistahan se usein on. Jokin näkymätön säie kutoo elämänverkkoa, jossa koulutus, työ, perhe ja harrastukset nivoutuvat tarkasti yhteen. Työ ja perhe ovat tietysti tärkeimmät, mutta voihan harrastuksesta kehittyä jopa ammatti. ”Lintuharrastus antaa hyvää vastapainoa työlle ja lapsiperheen arkeen. Minulle luonto on paikka, jossa on aina jotakin uutta ja mielenkiintoista nähtävää. Lintujen muutto on yksi sykähdyttävistä kokemuksista. On mielenkiintoista etukäteen tutkia sääkarttoja ja pohtia esimerkiksi muuton käynnistymistä.” Tikkatutkija kiikaroi rantalehtoa ja sulautuu sinne itsekin kuin osaksi luontoa. Mielessä soivat erilaiset melodiat kuin kaikuina kevätkesän luontoretkiltä. Valkoselkätikkaa voi auttaa jokainen Jani Varis ei rengasta lintuja. Silti hän antaa täyden tukensa sille, koska lukurenkaista saadaan lintujen vaelluksista uutta tietoa. ”Esimerkiksi syksyllä 2012 sain luettua Pyhäselässä tekemäni talvilintulaskennan yhteydessä havaitsemani koirasvalkoselkätikan värirenkaat. Näiden perusteella selvisi, että tikka oli rengastettu pesäpoikasena vuonna 2006 Rautjärvellä.” Tieto antaa uskoa valkoselkätikan tulevaisuuteen, sillä linnulla on tapana mieltyä muuttoalueeseen. Valkoselkätikan tulevaisuus on näillä näkymillä turvattu, mutta silti sen elinoloja voi yhä korjata. Pelkällä passiivisuudellakin voi saada hyviä tuloksia aikaan. ”Jokainen metsänomistaja voi auttaa tikkoja ja muita kolopesijöitä jättämällä lahoamassa olevia lehtipuita korjaamatta. Ja totta kai jokaisen metsänomistajan on syytä muistaa Metso-ohjelma, jonka kautta maksettavat korvaukset ovat erittäin kilpailukykyisiä verrattuna usein vaikeasti uudistettaviin ja heikosti kasvaviin kohteisiin.” Valkoselkätikka on paikkalintu, joka siten pysyy kotipaikallaan ympäri vuoden. Talvi on tunnetusti kova vuodenaika niin eläimille kuin ihmisellekin. Onneksi tikat hyväksyvät auttavan käden. ”Tikkojen talviruokintaan voi osallistua jokainen. Ripustamalla ikkunan ääreen talipötkön voi hyvällä tuurilla saada ruokavieraakseen vaikka valkoselkätikan. Jos haluaa vielä enemmän olla hyödyksi tikalle, kannattaa havainnoistaan ilmoittaa lintuharrastajille.” Elämä palkitsee monasti kärsivällisen odottajan. Niin nytkin. Valkoselkätikka tulee esille kuin tyhjästä, pujahtaa hetkeksi vanhan pesäkolonsa kätköön ja tulee sieltä taas uudelleen esille kuin palkinnoksi. ”Naaras”, tikkatutkija sanoo kaikuna metsään. LUONNOSTA Valkoselkää kyttäämässä Lintuharrastus tarjoaa tikkatutkijalle vastapainoa arkiselle aherrukselle. ”Metsänomistaja voi auttaa tikkoja jättämällä lahoamassa olevia lehtipuita korjaamatta.” Lintua ei näy, mutta Jani Varis tutkii valkoselkätikan kolopuuta.
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 16 • 2013 25 Metsälehdessä 15/2013 oli hyvä kirjoitus juurikäävästä. Haluan täydentää sitä niiden kokemusten ja havaintojen perusteella, joita minulle on asiasta vajaan 70 vuoden aikana karttunut. Kuten kirjoituksessa mainittiin, jatkuva kasvatus edistää helposti juurikäävän leviämistä. Jatkuva kasvatus tarkoittaa käytännössä myös jatkuvaa puiden korjaamista. Korjaaminen tehdään nykyisin koneilla, ja vaikka kannot käsiteltäisiin torjunta-aineella, niin kasvamaan jätetyille puille ja taimikoille syntyy korjuusta juuristoja runkovaurioita. En tiedä yhtään tapausta, että vaurioita olisi käsitelty torjunta-aineella, mutta vauriot tarjoavat hyvät edellytykset juurikäävän leviämiselle. Eli, mitä enemmän ajetaan metsissä puun korjuussa koneilla, sitä enemmän syntyy lahovikaista ja sairasta puustoa. Korjuun suunnittelua ei nykyoloissa juuri ollenkaan tehdä ennakkoon, vaikka se ehdottomasti kuuluisi hyvään metsäsuunnitelmaan. Korjuu vaatii hyvää ammattitaitoa ja maaston tuntemista. Kun metsäkoneen kuljettaja ajaa ilman ennakkosuunnitelmaa hämärässä vieraassa metsässä, niin maastoja puustovaurioita varmasti tulee. Koska kuusen juuristo on maanpinnan mukainen, niin jo 10–15 senttimetrin painuma rikkoo kuusen juuria, ja taas syntyy erinomaisen hyviä juurikäävän leviämiskohtia. Jos kuusikkokuviolle on ennakkoon tehty hyvä korjuusuunnitelma ja kuusikkoa harvennetaan kiertoajan kuluessa vain kaksi kertaa, niin paljon lahovaurioita voidaan välttää. Yksikin prosentti enemmän lahovikaisia puita merkitsee omistajalle jo huomattavaa rahallista menetystä. Kuusta voidaan kasvattaa samalla kasvualustalla korkeintaan kaksi sukupolvea. Kolmas on jo melko varmasti sairas. Silloin tulee kysymykseen puulajin vaihto. Se tarkoittaa avohakkuuta ja lehtipuiden, lähinnä koivun viljelyä. Se on ainoa tehokas toimenpide, jolla juurikääpää voidaan torjua. Lisäksi koivikko parantaa metsikön monimuotoisuutta, koska koivikoissa viihtyvät aivan eri kasvit ja eläimet kuin synkässä kuusikossa. Avohakkuita vastustavien tulisi nämä luonnon ja biologian lainalaisuudet tajuta. Asia, jonka olen myös huomannut, koskee säästöpuiden jättämistä. Hakkuualueille jätetään vanhaa taimikkoa ja säästöpuita, joista monet ovat jo sairaita. Sama koskee metsälain 10. pykälän mukaisia kohteita. Nämä jo saastuneet puut turvaavat juurikäävän leviämisen perustettavaan taimikkoon. Kun uudistushakkuita suunnitellaan, tulee ehdottomasti kiinnittää huomiota siihen, ettei hakkuualueelle, tai sen välittömään läheisyyteen jätetä sairauksia edistäviä puita tai puuryhmiä. Meillä tulisi enemmän kiinnittää huomiota metsien terveyden hoitoon ja niihin toimenpiteisiin, joilla metsien terveyttä voidaan ylläpitää ja edistää. Terveet puut, terve metsä ja terve luonto kuuluvat yhteen. Mikään laki, suositus, ohje tai populistinen mielipide ei saa olla metsän terveyden hoidon esteenä. JOUKO JUURIKKALA Hyvä suunnittelu torjuu juurikääpää LUKIJALTA KUOLLUT Metsänhoitaja Usko Leskinen kuoli 18. heinäkuuta. Hän oli syntynyt 19. kesäkuuta 1926 Karjalan Koivistolla. Leskinen lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena rintamalle Karjalankannakselle ja toimi sodan päätyttyä vielä miinanraivaustehtävissä. Reservissä hänet ylennettiin luutnantiksi. Leskinen suoritti yo-tutkinnon Haminan yhteislyseossa 1945 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1960. Pitkä työkausi Metsänjalostussäätiössä alkoi jo vuonna 1948. Säätiön toiminta metsäpuiden rodunjalostajana oli uraauurtavaa. Leskinen oli keskeisesti mukana vaikuttamassa pluspuiden ja plusmetsiköiden valitsemiseen ja merkitsemiseen, vartteiden ja laatusiemenen keräämiseen, siemenviljelmien perustamiseen sekä mittavaan laatutaimien tuotantoon säätiön omilla taimitarhoilla. Työn kauaskantoisia tuloksia on nähtävissä yhä enemmän, kun laatutaimilla istutetut metsät varttuvat isoiksi puustoiksi. Vuosina 1964–1971 Leskinen toimi myös Metsänjalostussäätiöstä versonneen Muovihuone Oy:n toimitusjohtajana. Työ jatkui tämän jälkeen oman yrityksen, Kevythalli Oy:n johdossa. Myytyään yrityksen 1980-luvun lopulla Leskinen toimi vielä vuosia yrityksen toimitusjohtajana ja jatkoi rakennusprojektien vetäjänä Ruotsissa 2000-luvun puolelle. ”Plasthus Usko” oli kysytty tuote Ruotsin taimitarhoilla ja kasvihuoneilla. Leskisen kaarihalli-innovaatio palkittiin useissa yhteyksissä, mm. keksijämessuilla Brysselissä. Usko Leskinen oli entrepenööri, näkijä ja tekijä, jonka katse kantoi pikkuasioiden ylitse suuriin linjoihin. Hän ei kehuskellut, hän teki ja toimi. Koivisto, Karjala ja Isänmaa olivat Leskiselle sydämen asioita, niin myös Puulaveden Koveronsaaresta hankittu kesäasunto. Meille kyyriläisille, kurssitovereille, Kyyriläisen Metsäkerhon jäsenille Uskon jokavuotinen, silmät kiiluen odotettu ”linjapuhe” ei enää elävänä kuulu. Sen sijaan ”Kunniakukonvalajan”, joksi Uskon nimesimme, henkinen perimä elää ja säilyy. Se on meihin valettu. JUHANI JOKINEN Kirjoittaja on Usko Leskisen kollega ja kurssitoveri. Metsänhoitaja Usko Leskinen Vielä yksi pieni metsäkone Tämä metsäkone on rakennettu jo 80-luvulla. Siinä on käytetty moottorina Pappa-Tunturin moottoria, josta on ketjuveto kavennetun Ford Anglian taka-akseliin. Nyt siihen on uusittu lavan puuosat ja etupyörät. Ennen siinä oli tavalliset sileät auton renkaat. Kone on tuttavani Pertti Hiltusen, ja hänen mukaansa tällä on ajettu monet kuormat puita metsästä vuosien varrella. Arvelin laittaa kuvan koneesta kun huomasin, että kesäkuun lehdessä oli juttua pienimmästä metsäkoneesta. Tässä olisi yksi pieni kone lisää. KARI MUIKKU Syksyisin sopivilla pakkaskeleillä ilmaantuva paannejää on monen metsäautotien ongelma. Paannejään haitat voidaan estää yksinkertaisella patoratkaisulla. Paannejää on kerroksittain jäätyvää jäätä. Paannejäätä muodostuu tihkupinnoille sekä pienten purojen varsille. Metsäteillä paannejää tukkii rumpuja, jolloin vesi nousee tielle ja vaikeuttaa liikkumista jäätyessään tienpintaan. Keväällä tulviva vesi vie sorat tieltä, kun rumpuputki on umpijäässä. Ongelma on tavanomainen etenkin Lapin metsäteillä. Metsähallituksessa ongelmaan on vuosien saatossa kehitetty ratkaisu, joka poistaa lähes kokonaan paannejääriskin. Metsänhoitaja Juha Lind kertoo, että ratkaisu on yksinkertainen ja halpa toteuttaa. Tierummun molemmin puolin rakennetaan pienet vesialtaat. Alapuolen kuopan ulkoreunalle kasataan vielä matala kivikerros patovalliksi. Rumpuratkaisuja tarvitaan sellaisiin kohtiin, joissa tien ali virtaa paannealtis puro. Padoilla eroon paannejäästä VINKKI LUKIJALTA Juha Lindin mukaan tierummun molemmin puolin olevat padot estävät paannejään muodostumisen rumpuun. ”Vanha konsti oli upottaa rumpuputki niin syvälle, että siinä oli aina vettä. Ongelmana oli, että rumpu täyttyi lietteestä”, Lind kertoo. Allasmallissa rumpujen päässä olevien, halkaisijaltaan noin parimetristen altaiden pohjat ovat syvemmällä kun rumpuputken pohja. Alapuolen padolla vesipinta nostetaan kuitenkin niin korkealle, että rummussakin on aina jonkin verran vettä. ”Kun talvi tulee, vesi jäätyy rumpuputkessakin, mutta jääkannen alle jää vapaata tilaa, jossa vesi voi virrata. Vesi ei myöskään nouse jääpinnan päälle paantamaan rumpua umpeen. Lindin mukaan järjestelmiä on rakennettu Metsähallituksen metsäteille satoja kappaleita ja ne ovat osoittautuneet toimiviksi. Menetelmän kehitteli aikoinaan nyt jo eläkkeelle jäänyt tienrakennusesimies Tuomo Alapuranen. HANNU JAUHIAINEN Vinkkejä voi lähettää osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.? tai Lukijavinkki, Metsä lehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. H an nu Ja uh ia in en
• 26 METSÄLEHTI 16 • 2013 TUTKIJALTA KIRJA Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander: Sata sammalta. Metsäkustannus 2013. 144 sivua. Hinta 29 euroa. Sata sammalta on taskukokoinen opas. Kukin sammal on saanut oman sivunsa, jossa on lyhyt esittelyteksti sekä yksi tai kaksi valokuvaa. Kirja esittelee vain metsämaan ja soiden sammalia. Ulkopuolelle on jätetty myös maksasammalet. Mukana on vain kuudesosa maan lehtisammallajistosta, mutta sen ekologisesti tärkein osa – lajit, jotka muodostavat soiden turpeen ja kattavat metsämaan humuksen. Erityisen kiitoksen ansaitsee rahkasammalten hyvä esittely. Joka haluaa tutustua myös muiden elinympäristöjen monenkirjavaan sammallajistoon, voi ottaa retkille mukaan myös Jouko Rikkisen kirjan Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa (Otava 2008). Tiukka rajaus helpottaa määritystyötä: suon pinnasta tai metsämaalta kaapaistulle sammalelle pitäisi löytyä nimi. Mukaan on mahtunut melkoisia harvinaisuuksiakin. Lajivalinnoista voi aina kiistellä, mutta kyllä minä ainakin olen paljon useammin tavannut töppökynsisammalen kuin sirppihuurresammalen. Kirja on erinomainen opas sammalten maailmaan. Lajien esittely ekologisesti ryhmiteltynä helpottaa määritystä silloin, kun lajin tapaa ”omassa lokerossaan”. Samasta syystä vieraasta ympäristöstä tavattu laji, esimerkiksi suomättäällä kasvava metsälaji, voi tuottaa vaikeuksia. Usean sammalen esittelyn yhteydessä oleva ilmaisu ”ei helpolla sekoitettavissa muihin lajeihin” kertoo, että kirjoittajat ovat unohtaneet, mihin aloitteleva harrastaja pystyy. Nuorelle sammaltajalle on eduksi, jos pääsee retkelle kokeneen konkarin kanssa. Silloin latvasilmut, varrenmyötäiset haarat, johteiset lehdet ja pesäkkeenperät muuttuvat eläväksi tiedoksi. Toisen opastamana oppii myös paremmin käyttämään kasvupaikkaa tuntomerkkinä ja arvioimaan kosteuden ja varjostuksen vaihteluista johtuvaa sammalten värin ja ulkoasun vaihtelua. Opas mukaan maastoon Kirja on nimenomaan maasto-opas. Kun vertaa kuvia kasvupaikallaan, omalla sijallaan olevaan sammalpatjaan, silloin sammal on (tai voi olla) samannäköinen kuin kuvassa ja määritys voi onnistua. Samalla voi tutkailla seuralaislajistoa, sillä Loistava sammalkirja Sata sammalta -kirjan kuva lettokilpisammalesta on kuin taideteos. Etelä-Suomessa aina Nurmes–Kokkola-linjalle saakka on tänä kesänä ollut poik keuksellisen laaja ja intensiivinen haavanhelokoin massaesiintyminen. Haavan lehtiin kohdistuneen tuhon johdosta etenkin pienet mutta myös suuret haavat ovat muuttuneet väriltään kelmeän oliivinkeltavihreiksi. Kyseessä on pieni, kärkiväliltään 8,5–9,5 millimetrin suuruinen koiperhonen. Levinneisyys vastaa leveysasteeltaan lajin esiintymistä Ruotsissa, missä se on kuvattu jo vuonna 1790. Laji ei siten ole uusi, mutta tämän kesän esiintymän massiivisuus ja intensiivisyys on poikkeuksellista. Lajille tyypillisiä piirteitä ovat suurehkot miinat leh tien alapinnalla, miinojen pitkänomainen mutta jokseenkin epämääräinen sijoittuminen lehden pääsuonien väliin ja toukan koteloituminen lehden alapinnalle pitkään mustankiiltävään koteloon. Miina syntyy toukan alkaessa kalvaa eli syödä lehden alapinnan puolelta lehden sisäosien solukoita ontoksi. Toukan ulosteet kertyvät yhteen nurkkaan miinaa. Aikansa syötyään toukka koteloituu lehden alapintaan miinan kohdalle 5–8 millin pituiseen ulostörröttävään mustaan sarvimaiseen rakennelmaan. Lyhyen kotelovaiheen jälkeen kotelosta kuoriutuu aikuinen koiperhonen. Kirjallisuudessa haavanhelokoin mainitaan lentävän kahdesti kesässä. Näin on ilmeisesti ollut myös Suomessa tänä kesänä miinojen värin suuresta kirjosta päätellen. Ensimmäinen lento on ollut kohta lehtien puhkeamisen jälkeen toukokuussa. Kun aikuisia oli lehdillä myös elokuun alussa, se vain vahvistaa käsitystä kahdesta sukupolvesta meilläkin. Lehden ylläpinnalla miinat ovat selvästi näkyviä vaalean vihreitä, myöhemmin hieman ruskettuvia laikkuja. Alapinnan syöty alue kellertyy, ruskettuu ja myöhemmin jopa mustuu. Tuoreiden miinojen reunat voivat punertaa. Lajin nimi voisi olla haapamiinakoi tai haavanmiinaajakoi. Koska haavan kuten muidenkin lehtipuiden lehdillä on kymmeniä miinaajaperhoslajeja, haapamiinakoi olisi liian yleinen nimi. Kun nyt esiteltävä koiperhonen kuuluu miinaajaeli kovertajakoitten heimoon ja siinä helokoihin, haavanhelokoi käynee nimeksi. Haavanhelokoin vaikutukset isäntäkasviinsa haapaan voisi Suomessa tuntea paremmin. Intensiivinen leh tien miinaaminen joka tapauksessa heikentää miinattujen osien kasvua mm. hidastamalla tai jopa pysäyttämällä uusien lehtien tuotannon. Hengissä puut kuitenkin säilyvät. RISTO JALKANEN Kirjoittaja on Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija. Haavan miinatut lehdet Haavanhelokoin miinoja ja alapinnan mustia koteloita. kasvupaikka on sekin hyvä tuntomerkki. Kotiin tuodun, enemmän tai vähemmän nuhjaantuneen ja hajonneen sammaltupsun määritys on jo paljon vaikeampaa. Erityisesti se koskee rahkasammalia. Luonnossa ne kasvavat vieri vieressä tiukkana mattona, jossa vain sammalten latvat näkyvät – niin kuin kirjan kuvissa. Irrotettu rahkasammal hajoaa kimpuksi sinne tänne harottavia versoja. Jos kirjaa ei ole maastossa mukana, sammalesta pitäisi ottaa suuri näyte, ainakin kourallinen, ja yrittää saada näyte säilyttämään luonteenomaisen kasvutapansa vaikka tunkemalla se tiukasti rasiaan tai muovipussin pohjalle, joka näyte omaan astiaansa. Kuivahtanut näyte pitää kastella, ja yrittää asetella sammalet yhtä tiiviiksi ryhmäksi kuin ne ovat olleet kasvupaikallaan. Näin opiskelutilanteessa. Jos kerää sammalia omaan kokoelmaansa tai museonäytteiksi, riittää paperipussiin tai vanhaan kirjekuoreen otettu muutaman versonkin näyte. Miten kauniita sammalet ovatkaan. Katsokaa vaikka lettokilpisammalen kuvaa. Kannen ja lukujen otsikkosivujen sammalkuvien lajit olisi voinut mainita, ainakin hakemistossa. Löytäähän lukija niille nimet selaamalla lajien kuvaukset, joissa samat kuvat ovat käytössä. Sehän käy samalla tunnistamisharjoituksesta. Sata sammalta on kaunis kirja selailtavaksi kotonakin, mutta kyntensä se näyttää maastossa. Aikanaan, kun kirja on nuhjaantunut ja repeillyt, se on samalla käynyt tarpeettomaksi: sammalet ovat tulleet tutuiksi. Syksyllä sammalet ovat kauneimmillaan. Kirja taskuun ja retkelle. SEPPO VUOKKO Sa ta sa m m al ta -k irj an ku vi tu st a R is to Ja lk an en
• www.metsalehti.?/media Meidän kiirepäivät on helppo ennustaa etukäteen, kun ilmoittaa Metsälehdessä. Lehteen tartutaan hanakasti, ja se luetaan tarkkaan. Hukkakontakteista ei tarvitse maksaa, pelkkiä metsänomistajia ja metsäammattilaisia kaikki lukijat! Metsäkaupassa se on loistokanava, ja luulisi niiden nyt kaikenlaista muutakin tarvitsevan. Kun haluat lisää yhteydenottoja, huomiota tai tunnettuutta suomalaisten metsäomistajien ja metsäammattilaisten parissa, soita Jarmolle Metsälehteen, 09 315 49 847, niin ovipumppu alkaa käydå. Teemu Saarinen LKV, PJT-Forest Oy Kun puhelimet alkavat soida, tietää, että uusi Metsälehti on ilmestynyt. ” Hyödynnä Metsälehden lyömättömät huomioarvot, keskimäärin 75 %. Katso hintaa! Katso hintaa! Näyttävästi koko sivu alle 4 000 eurolla! Toimi heti.
• keimman ja kovimman saatavilla olevista. Useimmiten se on ollut hietakastikka. Kissasta en tiedä, mutta jos sekin haluaa suolen rassaukseen kovia kuituja, suositus vehnän oraiden kasvatuksesta kissanheinäksi on väärä. Mahtaako metsän eläinten – jäniksen, näädän, ketun, suden ja karhun – tapa syödä humuksen sisällä kasvavia mukulamaisia sieniä olla ravinnon hankintaa vai lääkintää? Myös porot kaivavat maahikkaita humuksesta. Sienten kivesmäisestä ulkonäöstä johtunee, että poromiehet sanovat hirvaiden hakevan sienistä lisää potenssia. Kuuluvatpa jotkut poromiehetkin sitä kokeilleen. Tuloksista en tiedä. Muurahaiskeon ainekset, männyn ja kuusen neulaset, ovat jo itsessään tuhtia tavaraa, mutta lisäksi muurahaiset suojaavat pesänsä – ja samalla itsensä – bakteereilta ja homeilta kantamalla pesään pihkaa. Mahtavatko linnut käyttää jäkäliä pesissään pelkästään pehmikkeenä ja eristeenä, vai torjuvatko ne antibioottisilla jäkälähapoilla myös kutsumattomia vieraita? Sinitiaisen tiedetään ainakin paikoin Välimeren seudulla keräävän voimakastuoksuisia lääkeyrttejä pesätarpeiksi, kenties karkottaakseen pesäloisia. Ehkäpä kannattaisi katsoa metsän lintujenkin pesätarpeita sillä silmällä. L uontoiltaan tuli kerran havainto, kuinka talviuneltaan herännyt mäyrä ensi töikseen kaivoi ja pureskeli näsiän juuria. Kysymys oli hyvä ja yksinkertainen: miksi? Pohdimme sitä, voisiko mäyrä kenties syödä myrkyllisiä juuria häätääkseen suolistoloiset. Selitys ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä havaintoja eläinten itselääkinnästä on vähitellen kertynyt muistakin lajeista kuin simpanssista ja gorillasta. Itse asiassa jokainen on nähnyt kissan tai koiran syövän heinää. Olen tarkkaillut koiran heinänsyöntiä. Mikä tahansa heinä ei kelpaa, vaan se valitsee karMetsän omalla lääkekaapilla SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Pehmustavatko eläimet pesiään naavalla torjuakseen syöpäläisiä? ARI KOMULAINEN teksti ja kuva Lieksan Tiensuussa, lakkautetun emäntäkoulun vieressä, humisee loppukesän tuulessa kaistale tukkipuuluokkaan varttunutta metsää, jossa valtapuusto on mäntyä. Yksi kaistaleen männyistä on todella harvinainen rengasvisamänty. Visapuuaines on yleisintä koivuilla, mutta tunnetaan visaa muissakin puulajeissa – männyssä kuitenkin harvemmin. Tiesuun männyllä lisäharvinaisuutena on visan kertyminen renkaiksi, jotka näkyvät rungolla kuin päällekkäin ladotut pelastusrenkaat. ”Suomessa ei tunneta toista samanlaista yksilöä”, vahvistaa vanhempi tutkija Teijo Nikkanen Metsätutkimuslaitokselta. Nikkanen on perehtynyt puiden erikoismuotoihin ja on yhdessä Pirkko Wellingin kanssa toimittanut teoksen aiheesta. ”Tiensuun rengasvisamäntyä ei ole viety Metlan ylläpitämään metsägeneettiseen rekisteriin, mutta se pitää sinne ehdottomasti lisätä. On siellä turhempiakin puita”, Nikkanen toteaa. Tiensuun visarengasmännyn määritteli vuonna 1995 Lieksan aikuisopistossa puutarha-alan opettajana toiminut puutarhasuunnittelija Tapio Sulkko. Vaikka harvinaisuudelle on järjestetty tilaa ja valoa väljentämällä ympäristön puita, näkyy selvästi että visamänty on elämänsä ehtoopuolella. Latvuksen neulasosuus on kutistumassa. Rengasvisarungon yläosaan on tikka kovertanut pesäkoloja, joten sydänpuu voi olla lahoamassa. Sitkeänä puuna visamänty voi silti vielä sinnitellä elossa vuosikymmeniä. Visarenkaat männyn ympärillä Lieksan rengasvisamänty alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Lieksasta löytyi ainutlaatuinen rengasvisamänty. GALLUP Onko hirvikanta nyt sopiva? www.metsalehti.? 20 40 60 80 100 Kyllä 36% Ei 64% Uusi älypuhelinsovellus tarjoaa retkeilijälle mahdollisuuden antaa paikan päältä palautetta siitä, millaisesta metsästä hän pitää ja mitä kenties pitäisi muuttaa. Näkemyksensä tueksi voi myös lähettää valokuvia. Metsähallituksen, Helsingin yliopiston ja Simosol Oy:n kehittämä Tienoo-sovellus sisältää myös kartan sekä monipuolista tietoa alueen luonnosta, eläimistä, historiasta, säästä ja muista retkeilijälle tärkeistä asioista. Tienoota testataan ensin Ruunaan retkeilyalueella Pohjois-Karjalassa lähellä Lieksaa. Tienoo-sovelluksen voi ladata maksutta älypuhelimeen Tienoon sivujen kautta www. tienoo.net. Kännykkä kerää näkemykset metsästä
• 29 METSÄLEHTI 16 • 2013 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back (hoitovapaalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808, 0400 581 108 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Laura Kakkonen p. 050 440 9610 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 8.15–16.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 151 000 (KMT/12) Painopaikka Hämeen Paino Oy PALVELUKSEEN HALUTAAN TAPAHTUMIA MYYDÄÄN Koneyrittäjät ja Finnmetko Oy järjestää neljännen RATKAISEVAT TEKIJÄT seminaarin. RATKAISEVAT TEKIJÄT koostuu kolmesta toimiala seminaarista; energia, maarakennus ja puunkorjuu. BIOENERGIA-NYT! -näyttelyLahti-Halli ja sen piha-alue on näyttelytilaa. RATKAISEVAT TEKIJ T BIOENERGIA-NYT! & www.bioenergianyt.fi, www.koneyrittajat.fi ratkaisevat91x62_sanomalehti.indd 1 22.5.2013 8.36 SAVOTTA Metsänhoitoyhdistys Savotta ry aloitti toimintansa 1.1.2013. Mhy Savotan muodostavat entiset mhy:t KoillisSavo, Lapinlahti, Pielavesi ja Ylä-Savo. Jäseniä meillä on noin 11 000 ja heidän omistamansa metsäpinta-ala on noin 350 000 ha. Toimihenkilöitä meillä on palveluksessamme 39 yhdeksällä eri toimistolla. Nyt haemme toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen Varpaisjärvelle aluevastaavaa METSÄASIANTUNTIJAA Tehtävässä onnistuaksesi tarvitset positiivista ja myyntihenkistä asennetta sekä tiimityötaitoja. Yksityismetsätalouden perusasioiden hallitsemisen lisäksi arvostamme myös jotain toimintaamme liittyvää erikoisosaamista. Palkkaus YT / Meto -työehtosopimuksen mukaisesti. Toivomme uuden toimihenkilön aloittavan työnsä syyskuussa tai sopimuksen mukaisesti. Mhy Savotan hallitukselle osoitetut sähköiset tai kirjalliset hakemukset ( liitteineen ), joita ei palauteta, tulee toimittaa 11.9.-13 mennessä osoitteella Mhy Savotta, Päiviönkatu 22, 74100, IISALMI tai jukka.haataja@mhy.fi Lisätietoja antaa kenttäpäällikkö Jukka Haataja puh. 0400-172 274 tai jukka.haataja@mhy.fi MHY Savotta 2x130_92mm 21.8.2013 10.11 Sivu 1 KANTA-HÄME Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Jäseniä yhdistyksellä on 7 000, jotka omistavat metsämaata 225 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 25. Haemme palvelukseen METSÄNEUVOJAA pysyvään työsuhteeseen Janakkalaan. Haemme tehtäviin asiakaspalveluun soveltuvaa, pitkäjänteistä, organisointikykyistä, itsenäistä ja tuloshakuista henkilöä. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK). Aiempi työkokemus metsänhoitoyhdistyksessä, perehtyneisyys puunkorjuuseen ja työnjohtotehtäviin katsotaan eduksi. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Työsuhteessa noudatetaan YT/Meto-työehtosopimusta. Hakemukset palkkatoiveineen ja ansioluetteloineen pe 13.9.2013 klo 16:00 mennessä osoitteeseen eija.vallius@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antavat metsäneuvoja Eija Kunelius p. 0400?714 578 ja toiminnanjohtaja Eija Vallius p. 0400?499 778 tai sähköpostitse: etunimi.sukunimi@mhy.fi Metsänomistajat Kanta-Häme 2x110_92mm 14.8.2013 10.27 Sivu 1 METSÄTILA, Ranua N.66 ha. Metsätila Ranualta Toljantien läheisyydestä. Pääosin kasvatusmetsiä, tilalla on harvennusmahdollisuuksia. 66 000 €. LOMAKOHDE, Salla, Särkijärvi 1 ha. Määräala Särkijärven rannalta. V. 1948 valmistunut loma-asunto (entinen OKT), 80-luvulla rakennettu saunarakennus sekä varastorakennus. Hp. 62 000 €. LOMAKOHDE, Ranua, Pohjasperä Simojärven rannalla, kauniilla paikalla, talviasuttava lomakohde. Kohteella n. 70m 2 kokoinen loma-asunto sekä grillihuvimaja. 75 000 €. MÄÄRÄALA, Ranua, Asmunti 51 ha. Kohteen metsät pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. 40 000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Salo, Kruusila 14,17 ha. Entisen Kiikalan alueella Kruusilan kylässä. Kokonaispuusto n.1400 m 3 ja heti harvennusmahdollisuuksia. Hyvä paikka yhdistää metsätalous ja metsästys. Tilan rajoja merkitty suuntaa antavasti sinisillä kuitunauhoilla. 55.000 €/tarjous viim. 22.9. METSÄPALSTA, Lieksa, Lieksa 94,1 ha. Kokonaispuusto n. 13237m 3 , eli keskipuustona n. 139 m 3 /ha. Varttunutta tai uudistuskypsää metsää n. 65 %. Viistolammen rantaviivaa n. 300 m. Vuonna 2011 suoritettu tuhkalannoituksia n. 48 ha:n alueella! UPM Bonvesta metsätila. 333.000 € METSÄPALSTA, Ilomantsi, Tyrjänsaari 118,9 ha. Puustoinen määräala, kokonaispuusto n. 17.470 m 3 , joten hakkuumahdollisuuksia on runsaasti. Hyvin kasvavat maapohjat. Palsta rajoittuu Koitereesta alkavaan Koitajokeen n.1,5 km matkalta. UPM Bonvesta metsätila. 552.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Kitee, Villala Hyvätuottoinen metsätila n.34,5 ha. Puusto n. 3800 m 3 , rehevät maapohjat ja hyvä tiestö. Tila rajautuu Säynelampeen, omaa rantaviivaa n. 150 m. 115.000 € METSÄPALSTA, Kajaani, Lehtovaara 42,6 ha. Määräala 16 km keskustan eteläpuolella. Kokonaispuusto on n. 4 350 m 3 . 41 % metsämaasta on varttunutta metsää, jossa on puustoa n. 2 530 m 3 , 159 m 3 /ha ja 45 % on nuorta metsää, jonka keskipuusto on 87 m 3 /ha. Hyvä saavutettavuus, mahdollista saada puukauppatuloja heti. UPM Bonvesta -metsätila. 84.500 €. METSÄTILA/maatila, Savonlinna, Säimen Vanha maatilan pihapiiri rakennuksineen ja hyvässä tuottokunnossa olevaa, reheväpohjaista metsää n.10 ha / 1500 m 3 Savonrannalla. Talo 1790-luvulta, lisäksi pihasauna, varasto ja riihi. Kokonaisuus muodostuu kahdesta tilasta yht. 11,27 ha. Mahdollisuus ostaa erikseen pihapiiri n.0,8 ha määräalana. 110.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 30 METSÄLEHTI 16 • MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RAKAS PÄIVÄKIRJA 75 VUOTTA 9.9. Alpo Hakala, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri, Kokkola/Kälviä (matkoilla). 60 VUOTTA 7.9. Tuomo Niskanen, Metsänhoitoyhdistys Savotan valtuuston jäsen, Pielavesi 8.9. Antti Peltonen, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Pirkanmaa, metsätietopäällikkö, Tampere 12.9. Heikki Maunula, metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsuri, Mynämäki 50 VUOTTA 3.9. Veikko Heikkinen, Suomen metsäkeskus, Metsäpalvelut, Pohjois-PohjanmaaKainuu, tiimiesimies, Puolanka 5.9. Ari Vaittinen, maaseutuyrittäjä, metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala hallituksen jäsen, Rasivaara (vastaanotto 8.9. 2013 Jaaman Kylätalo, klo 10–20.00 välillä nokipannukahvia keitellen) 11.9. Kai Blauberg, Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, tietokanta-asiantuntija, Helsinki 11.9. Pentti Lähteenoja, maat. ja metsät. maisteri, OTK, osastopäällikkö, Espoo (perhepiirissä) Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.? tillaan, ja se on varsin voimallinen työkalu rajoittaa metsien käyttöä. Kaavassa voidaan määrätä metsätaloustoimenpiteille maisematyölupa, jolloin kunnan rakennustarkastajalla on viimeinen sana metsänhoitomenetelmistä. Kittilässä näin Metsähallituksen toteuttamia tyylikkäitä tienvarsihakkuita, joiden toteuttamiseen kyseinen lupa oli tarvittu. Metsätalous joutuu toimimaan Lapissa monenlaisten rajoitusten piirissä, ja se on viime kädessä se elinkeino, joka antaa muille tilaa. Yhtenä syynä on varmasti juuri valtion suuri maanomistus, koska yksityismetsänomistajille ei helposti voitaisi asettaa yhtä ankaria vaatimuksia. Sitäkin ihmeellisempää on se, että Metsähallituksen hakkuusuunnitteet Lapissa ovat vain kasvamaan päin ainakin seuraavat 20–30 vuotta. Syynä on metsien rakenne. Sotien jälkeen toteutut laajat hakkuuja uudistamistyöt ovat jättäneet jälkeensä yhä kiihtyvällä tahdilla kasvavat metsät, jotka tuottavat puuta enemmän kuin koskaan. Runsaat metsävarat antavat pelivaraa, kun eri maankäyttömuotoja yhteensovitetaan. Kaikista ihmeellisintä on kuitenkin se, että Metsä-Lapin ankarat metsäsodat edelliseltä vuosikymmeneltä on kokonaan saatu loppumaan. Nyt elinkeinoja voidaan kehittää rauhanomaisesti rinnakkain ja kaikki hyötyvät. Hyvä Metsähallitus! ki-ikäiset herrat puhuivat olin kyllä kuullut jo tuhat kertaa. Olisin kuitenkin halunnut sanoa heille, että Helsingissä ei nimenomaan kannata oleskella kesällä, vaan silloin pitää ehdottomasti olla maalla ja nauttia luonnosta sen kaikissa ulottuvuuksissa. Herrasmiesten keskustelussa minua kiinnosti eniten kylläkin se, että he molemmat tunnustautuivat metsänhoitomiehiksi. Olin itsekin liikkeellä metsäasioissa. Tarkoituksenani oli vierailla Metsähallituksen mailla Ylä-Lapissa ja saada selkoa erilaisten maankäyttömuotojen yhteensovittamisesta. Reissun aikana tuli selväksi että Metsähallituksen väki on tuiki taitavaa yhteensovittamaan metsätalouden, poronhoidon ja matkailun tarpeita. Vaikka Lappi on laaja maa ja asukkaitakin on vajaat 200 000, maata ei helposti riitä kaikkiin tarpeisiin, vaan tarvitaan tahoa, joka sovittaa erilaisia tarpeita yhteen. Metsähallituksen työkaluna tässä vaativassa tehtävässä on luonnonvarasuunnittelu, johon myös kaikki asianosaiset pääsevät osallistumaan. Lapin kunnille matkailu tuottaa hyviä verotuloja ja on siitä syystä niiden erityisessä suojeluksessa. Metsätaloudelle se tietää rajoituksia varsinkin matkailukeskusten läheisyydessä, mutta matkailun etujen huomioon ottamista vaaditaan joskus sangen etäälläkin niistä. Kunnilla on kaavoitusmonopoli omalla tonS eisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöselvityksessä ja kuuntelin kahden miekkosen keskustelua. Yhteinen määränpäämme oli Rovaniemi, ja herrat arvioivat suorasukaisesti Helsingin oloja. Toinen totesi asuneensa pääkaupungissa opiskeluaikoinaan ja ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että oli päässyt sieltä ajallaan pois. Toinen taas totesi, että kyllä Helsingissä kesällä voisi asua, mutta talvella ei mitenkään, kun on aina sitä loskaa ja märkää. Lapissa sen sijaan oli heidän mielestään mukavaa, koska saa metsästää ja kalastaa ja mikä parasta hoitaa metsää! Ohikiitävän hetken teki mieleni puuttua puheeseen, mutta sitten älysin salakuuntelevani enkä tietenkään halunnut ilmiantaa itseäni. Kaiken mitä kesSalakuuntelua METSÄKUSTANNUS OY Filoso?an maisteri Pasi Somari, 40, on nimitetty 19. elokuuta alkaen myyntipäälliköksi kirjankustannukseen. Somarilla on pitkä kokemus kirja-alalta. Viimeksi hän on työskennellyt ostopäällikkönä Akateemisessa Kirjakaupassa. Tradenomi Heta Välimäki, 34, on nimitetty myyntipäälliköksi levikkimarkkinointiin 12. elokuuta alkaen. Välimäki on työskennellyt Metsäkustannuksessa vuodesta 2003, viimeksi palvelupäällikkönä. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Välimeren alueelta on peräisin maailmalla monikäyttöinen mäntylaji. Perinteisten käyttötarkoitusten lisäksi puun pihkaa nautitaan myös nestemäisessä muodossa etenkin Kreikassa. Tosin muinaiset roomalaiset valloittajat irvistelivät näreissään kreikkalaisten viinituotteille. Kerrotaan, että pihkalla maustettu viini ei välttämättä kelvannut edes sotasaaliiksi. Aleponmänty (Pinus halepensis ) on saanut nimensä Syyriasta. Muinainen Syyria oli mäntymetsien peitossa, mutta nykyään sen suurimman kaupungin, Alepon, liepeillä kyseistä puuta kasvaa enää harvakseltaan. Puu vaatii välimerenilmastoa, joskin kestää hetkellisesti lyhyitä pakkasjaksoja. Kutakuinkin suomalaisen männyn mittoihin kasvava aleponmänty on oivallinen puu istutettavaksi kuiville ravinneköyhille hiekkamaille, joihin puu pystyy juurtumaan ilman mainittavaa humuskerrosta. Kreikan yleisin ja Espanjan toiseksi yleisin mäntylaji on esimerkiksi Israelin eniten istutettu havupuu, ja sitä kutsutaan myös jerusaleminmännyksi. Välimeren pihkamänniköissä Aleponmänty muodostaa näyttäviä metsiköitä Välimeren maisemissa. Kreikan viinituotteissa pihkaaromi on tunnettu tavaramerkki. Välimeren maissa, joissa aleponmänty on kasvanut luontaisesti pitkään, puuta arvostetaan. Luontaisen kasvualueensa ulkopuolelle istutettuna puu on joko ”vaarallinen” tulokaslaji tai vähintäänkin silmälläpidettävä laji, jonka leviämistä on kontrolloitava. Näin esimerkiksi Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Yhdysvalloissa suhtautuminen on ollut enimmäkseen positiivista; puu kestää hyvin jopa Arizonan, Nevadan ja Etelä-Kalifornian autiomaaolosuhteita, missä muut puut eivät aina menesty. Las Vegasin Aleppo Pine -kadullakin on hyvä maine paikallisilla kiinteistömarkkinoilla. Pihkanmaku suussa Aleponmännyn pihkalla säilöttiin Egyptin faaraoita jälkipolville ja pidettiin viini juomakelpoisena savisissa säilytysastioissa, amforoissa. Pihkalla tukittiin ruukkujen suut ja seinämät ilmatiiviiksi. Kansantarinoissa kreikkalaiset tekivät jäynää roomalaisille valloittajilleen lisäten ekstra-annoksen pihkaa viinin sekaan niin että se jäi italialaisilta juomatta – mutta kelpasi mainiosti kreikkalaisille. Kerrotaan myös, että pihkan etova maku sai roomalaiset pian siirtymään ilmatiiviiden tammitynnyreiden valmistajiksi ja käyttäjiksi. Nyky-Kreikan viinituotteissa pihka-aromi on tunnettu tavaramerkki. EU-nimisäännösten mukaan Retsina-viiniä saa tuottaa vain Kreikan maaperällä ja aleponmännyn pihkasta. Muinais-Kreikan laivasto käytti aleponmäntyä aluksissaan ja kansalaiset taloissaan ja puusoihduissaan. Tämän päivän Marokossa, Algeriassa ja muissakin Välimeren maissa aleponmänty on edelleen tärkeä rakennusja huonekalupuu. Teknisesti arvioitaessa aleponmänty ei suomalaiseen vähäoksaiseen ja suorarunkoiseen mäntyyn tottuneille silmille ole mikään komistus – joskin maisemallisesti puu muodostaa näyttäviä metsiköitä Välimeren alueen kimmeltävissä ja kumpuilevissa maisemissa.
• 31 METSÄLEHTI 16 • 2013 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2013 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 110 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 61 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 121 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 61 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2013 / 2013 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Missä maksettiin tukista eniten? ? Koko maan puunostajat ? Omavalvonta varmistaa laadun ? Onko hirvikarkotteista apua? ? Tammimetsää kasvattamassa Metsälehti Makasiini ilmestyy 12. syyskuuta. METSÄRISTIKKO 16 Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 12.9. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 16”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti kun on saanut ruudut täyteen! Palkinnot metsäristikosta 12 on arvottu seuraaville kolmelle: Mikko Kultalahti, Turku, Reijo Mattila, Pietilä ja Mikko Varsala, Palokka. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Metsäristikko 12, oikea ratkaisu Mukana puukauppaliite
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. www.metsakustannus.fi Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.fi Pimeneviä iltoja varten! 2 OSA: Puut perille ja käyttöön 512 sivua, hinta 48,50 € (2011) Hangon kasvisto etelän aarre Henry Väre ja Kalevi Keynäs Kirja esittelee Hangon omaleimaisinta kasvistoa ja sen erityispiirteitä, mukana on noin 200 kasvilajia tai -alalajia. Kasvit esitellään rannikolta sisämaan kallioille, metsiin ja soille ja lopuksi vanhoihin ja uusiin asuttuihin ympäristöihin. Kustantajan hinta 32 € 3 OSA: Tervaa, lautaa ja paperia 512 sivua, hinta 48,50 € (2011) Vesiensuojeluopas Samuli Joensuu, Maija Kauppila, Maria Lindén ja Tommi Tenhola Opas esittelee toimivat menetelmät metsätalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi. Toimenpidesuositukset perustuvat viimeisimpään tutkimustietoon ja käytännön kokemukseen vesiensuojelun tehokkuudesta. Kustantajan hinta 38 € 1 OSA: Metsää, puuta ja kovaa työtä 640 sivua, hinta 52 € Sata sammalta Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen ja Harri Vasander Kirja vie lukijan löytöretkelle metsäja turvemaiden värikylläiseen maailmaan. Kirjaan on valittu 100 lehtisammalta, jotka peittävät kattavasti Suomen soiden ja metsien maapohjaa. Kustantajan hinta 29,00 € Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus Uutuus 2. painos 2. painos Metsähistoriallinen teossarja jälleen saatavilla Kirjatrilogian ensimmäisen osan toinen painos on ilmestynyt. Kukin kirja koostuu sarjasta metsähistoriallisia kertomuksia, joissa käsitellään maamme metsien käyttöä. Tarkastelujakso kattaa pääasiassa viimeiset puolitoista vuosisataa. Tilaukset: tilaukset@metsakustannus.fi tai soittamalla Metsäkustannuksen asiakaspalveluun puh. 09 315 49 840 Koko sarja (1–3) 120 € + toimituskulut 7,50 € (norm. 149 € ) • Osat 2 ja 3 yhteensä 80 € + toimituskulut 7,50 € (norm. 97 € ) Edulliset pakettihinnat: