• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 28. ELOKUUTA 2014 • Nro 16 • WWW.METSALEHTI.FI Annamari Pirinen ja karjalankarhukoira on ollut tuttu yhdistelmä metsällä yli vuosikymmenen ajan. Sivut 18–19 Ajankohtaista: Orpo luopuisi perintöverosta ›› sivut 4–5 Metsänhoito: Pelto metsäksi ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Uusi keksintö klapien tekoon ›› sivu 21 Lukijalta: Metsänomistus ei katso ikää ›› sivu 25 Mokan kanssa hirvijahtiin S e p p o S a m u li
• 2 METSÄLEHTI 16 • 2014 NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA SITAATTI TÄSSÄ NUMEROSSA AJANKOHTAISTA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.? PÄÄKIRJOITUS 28.8.2014 M etsästäjät valmistautuvat jo hirvijahtiin. Pohjoisimmassa Suomessa kausi alkaa ensi maanantaina ja etelässä kuukauden kuluttua. Syksystä odotetaan viimevuotisen kaltaista. Pyyntilupia on käytössä yhteensä 33 500, mikä on suurin piirtein sama verran kuin vuosi sitten. Uutta on, ettei tänä vuonna maaja metsätalousministeriö enää määritellyt, minkä suuruista hirvikantaa tavoitellaan. Sopivaa hirvien määrää linjasivat 15 alueel lista riistaneuvostoa. Uusi menettely oli vasta välivaihe, sillä hirvenmetsästyksen suunnittelussa pyritään vielä lähemmäs metsiä. Suomea jaetaan parhaillaan yli 50 hirvitalousalueeseen. Ensi vuodesta lähtien hirvikannan kokoa hahmotellaan kullekin hirvitalousalueelle erikseen. Muutos on tervetullut. Vaikka hirvien määrä on huippuvuosista pudonnut jo keskimäärin siedettävälle tasolle, paikalliset erot ovat suuria. Monilla seuduilla tuhoja on yhä liikaa. Taimivahingoilta ei koskaan voida kokonaan välttyä. Kevään kokouskierros alueellisissa riistaneuvostoissa osoitti, että mielipiteet hirvien määrästä vaihtelevat paljon. Esimerkiksi Lapissa alueellinen riistaneuvosto päätyi pudottamaan tiheystavoitetta, mutta päätös ei ollut yksimielinen. Taimikoita voi suojata hirvikarkotteella. Se on osoittautunut melko tehokkaaksi keinoksi, mutta karkotteen levittäminen on työlästä ja se pitää toistaa monena syksynä. Itse aine on ollut metsänomistajille edullista, sillä Riistakeskus on maksanut osan kuluista. Rahat maaja metsätalousministeriö on myöntänyt lupamaksuvaroista. Karkotteita on vielä käytetty melko vähän, vuosittain vain parillatuhannella hehtaarilla, vaikka metsien inventoinnissa tuhoja on todettu lähes 170 000 hehtaarilla. Koska tuhokorvausten määrä on pienentynyt, säästyviä valtion varoja voitaisiin käyttää lisää taimikoiden suojaamiseen ja siitä tiedottamiseen. Ennalta ehkäisy on aina tuhokorvauksia parempi vaihtoehto. Suojaustalkoisiin voisivat myös metsästäjät osallistua nykyistä enemmän. Metsästys ei yksin riitä torjumaan tuhoja Verottaja on tänä kesänä maastoutunut ja piipahtanut useammallakin metsätilalla, toki etukäteen siitä ilmoittaen. Verotarkastajien kiinnostuksen kohteena ovat olleet erityisesti laadukkaat metsätalouden rakennukset, mutta myös metsäpuolelle on poikettu. Saunamökit ja muut vastaavat rakennukset, jotka soveltuvat myös vapaa-ajan käyttöön, ovat metsäverotuksessa ongelmallisia. Jollekin rakennus voi olla hyvinkin tarpeellinen ja perusteltu, osalla puolestaan metsätalouskäyttö voi jäädä hankintahintaan nähden melko vähäiseksi. Verottaja pyrkii pitämään huolta siitä, että metsätalouden vähennykset ovat kohtuullisia ja perusteltuja. Metsänomistajan tehtäväksi jää kysyttäessä osoittaa, että näin todella on. HANNU JAUHIAINEN Verottaja valvoo Kajaanin tehdashanke on merkittävä pelinavaus St1 Biofuelsille. Hanke on monistettavissa ja seuraavien tehtaiden kokoluokka on kasvatettavissa 50–100 miljoonan litran vuosituotantoon. Sahanpuruun perustuvan tuotantokonseptin vientipotentiaali on merkittävä.” St1 Biofuelsin toimitusjohtaja Mika Aho Kajaaniin rakennettavasta bioetanolitehtaasta. Hellekesä ei tuonut mullistuksia Vaikka päättynyt kesä oli säiltään erikoinen, metsä kasvoi tavalliseen tapaan. Sivu 6 Omavalvonnasta lupaavia tuloksia Sivu 8 Metsänhoito etsii tekijöitä Eläköityvät metsurit täytyy pian korvata. Vierastyövoima on yksi vaihtoehto. Sivut 10–11 Kelirikkoaika on jo ovella Sivu 12 Pelle Pelottoman monet puulajit Hannu Fabritius ei kavahda kokeiluja metsässään. Sivut 16–17 Inarista etelään ja teollisuuden leipiin Luonnonsuojelu ja puuntuotanto sopivat samojen hehtaarien sisään, uskoo Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Inka Musta. Sivu 20 Clt-levyjä saa nyt myös kotimaasta Sivut 22–23 Meripihkalla on pitkä historia Sivu 24 Puurunkojen kaksi kasvainta Sivu 25 Riista viihtymään reunametsissä Riistan huomioimisesta soiden reunametsien hoitamisessa on ilmestynyt suositus. Sivu 26 Madeiran metsistä maailmanperintöä Sivu 30 METSÄSTÄ PILKKEITÄ Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. ? /Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.? . Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.? www.metsalehti.? Myrskyn mahti ”Helenan-päivän myrsky teki tuhoa läpi Vaalan, eniten harvennetuissa 02ja 03-kehitysluokkien metsissä.” PERTTI LAHTINEN metsäneuvoja, Vaala
• AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI 16 • 2014 3 maan puutavaraa noin sata tonnia. Pituutta autolle tulee noin 31 metriä. ”Tavoitteena on saada rekka liikenteeseen heti, kun saamme Tra? lta asiaan kuuluvat luvat”, kertoo UPM:n Itä-Suomen aluejohtaja Esa Korhonen. Rekan kuormatila koostuu puoliperävaunusta ja viimeisenä olevasta täysperävaunusta. Nykyisissä autoissa puut lastataan vetoautoon ja perävaunuun. ”Uusi rekka on valtateiden auto, ja sillä on tarkoitus ajaa puuta Saimaan ympärillä olevien tehtaiden välillä”, Korhonen kertoo. UPM:llä on alueella useita jalostuslaitoksia, jotka käyttävät vain tietynlaista puuta. Puutavaraa joudutaan ajamaan samalta leimikolta moneen kohteeseen. Jatkossa pyritään siihen, että esimerkiksi Ristiinan läheisyydessä olevien leimikoiden kaikki puutavara tuodaan havutukkien ohella Pellokseen. Sieltä koivutukit ja kuitupuu kuljetetaan superrekalla esimerkiksi Savonlinnaan tai Lappeenrantaan. Uusi iso rekka kiertää jalostuspisteiden väliä ja lastaa kuormat tehtaiden terminaaleista ”Uskomme, että ajot metsäteillä vähenevät, kun eri puutavaralajeja ei joltain leimikolta haeta erikseen”, Korhonen sanoo. Metsäteitä eivät niinkään rasita suuret kuormat, vaan useat ajokerrat. Vakaa ajettava Vaikka kyse onkin isosta autosta, Korhonen kuvaa sitä hyvätapaiseksi. Esimerkiksi viimeisen perävaunun liike on todettu koeajoissa jopa vakaammaksi kuin tavallisissa rekoissa. ”Kokeiluissa olemme todenneet, että uusi rekka käyttäytyy esimerkiksi liikenneympyrässä paremmin kuin nykyiset metsäkoneiden kuljetukseen tarkoitetut lavetit.” U P M HANNU JAUHIAINEN N ykyistä suuremmille rekoille ryhdyttiin hakemaan lupia viime vuonna. Yksikönpäällikkö Otto Lahti Tra? sta kertoo, että käsiteltävänä on 20 järeän ajoneuvoyhdistelmän koelupahakemusta. Näistä kahdeksan koskee puutavaran tai energiapuun ajokalustoa. Lupien hakijoina ovat kuljetusyrittäjät. Taustalla ovat yleensä suuret metsäyhtiöt sekä Metsähallitus. Uusien rekkojen enimmäispainorajaksi on kaavailtu 90–110 tonnia. Akseleita voisi olla jopa 13 nykyisen yhdeksän sijaan. Isoimmilla rekoilla pyritään parantamaan puutavaran ajon kannattavuutta ja vähentämään samalla rekkaliikennettä. Koelupia on haettu mm. Pohjoisja Itä-Suomen tietyille tieosuuksille. Jättirekat pystyvät liikkumaan vain pääteillä. Ensimmäinen luvan saanut superrekka ajaa merikontteja Etelä-Suomessa. Lahti ei osaa sanoa, milloin ja kenelle ensimmäinen puunkuljetuksen koelupa heltiää. Moni luvanhakija haluaisi päästä ajamaan uudella rekalla sulan maan aikaan. Lapissa Ketosen Kuljetus on Superrekat kohta teillä Noin sadan tonnin painoiset jättirekat odottavat Tra? n lupia. ”Uusi rekka on valtateiden auto.” Isompia rekkoja Raskaiden ajoneuvoyhdistelmien maksimipaino voi nykyisin olla 76 tonnia, suurin sallittu korkeus 4,4 metriä ja suurin pituus 25,25 metriä. Painorajaa nostettiin asetuksella viime vuoden lokakuussa. Sitä aikaisemmin suurin enimmäispainoraja oli 60 tonnia ja korkeus 4,2 metriä. Kuljetusyrittäjät ovat hakeneet lupia rekoille, joiden pituus voisi olla jopa 33 metriä ja enimmäispaino 90–110 tonnia. Uusissa rekoissa olisi vetoauto, puoliperävaunu sekä viimeisenä täysperävaunu. Akseleita rekoissa olisi 10–13, kun nykyisissä rekoissa niitä on enimmillään 9. Nykyisissä puutavararekoissa on nuppiauto sekä täysperävaunu. Uusissa isoissa rekoissa kuorma lastattaisiin osin vetoauton päälle tulevaan puoliperävaunuun ja takimmaisena olevaan täysperävaunuun. 90-luvulla ajettiin sen ajan kalustolla etenkin talviaikaan yli 90 tonnin kuormia. hakenut lupaa kaikkein suurimmalle yhdistelmälle välille Inari–Rovaniemi. Metsähallituksen ajoon suunnitellussa rekassa olisi 13 akselia, ja se enimmäispainoksi on kaavailtu 110 tonnia. Saimaan ympäri Yksi kokeiluluvan hakijoista on myös UPM, joka toivoo saavansa ison tukkirekan Kaakkois-Suomeen. Rekka pystyisi kuljetta14 m 12 t 9 t 9,613 m 30-33 m 4 ,3 5 m 9 t UPM:n kokeilemassa superrekassa on 12 akselia. Niitä voisi olla yksi enemmänkin.
• 4 METSÄLEHTI 16 • 2014 LIINA KJELLBERG, teksti KIMMO BRANDT, kuva T ästä Petteri Orpo on haaveillut vuosikausia: tuoreen maaja metsätalousministerin työhuoneessa roikkuu henkarilla oranssi metsästysliivi. ”Sain nyt vihdoinkin hankittua metsästyskortin”, toissaviikolla metsästäjätutkinnon suorittanut Orpo kertoo. Metsästäjätutkinnon suorittaminen tuo Orpon askeleen lähemmäs maaja metsätalousministeriön toimialaa. Kokoomuslaisen Orpon nimittäminen maaja metsätalousministeriksi tuli yllätyksenä niin hänelle itselleen kuin monelle muullekin: perinteisesti pestiin on valittu keskustatai maaseututaustainen henkilö. Orpo ei kuitenkaan katso poikkeavan taustansa haittaavan tehtävän hoitamista. ”Yleisesti ottaen pidän hyvänä, ettei maaja metsätalousministeriksi aina valita alan ihmistä. Ei opetusministerinkään tarvitse olla opettaja tai sisäministerin poliisi. Toki alan tuntemisesta olisi apua, mutta ministeriö on täynnä asiantuntijoita. Minun tehtäväni on johtaa ja ajaa suomalaisen maaseudun asiaa Helsingissä ja Brysselissä, missä asioista päätetään.” Maaseututaustaa tai ei, ainakin metsäala on saanut innokkaan metsien kestävän käytön puolestapuhujan. ”Suomen metsät kasvavat vuodessa sata miljoonaa kuutiometriä mutta kasvusta hyödynnetään vain noin puolet. Siinä on valtava potentiaali”, hän sanoo. Orpo iloitsee metsäalan viime aikojen investointiuutisista, mutta katsoo, että maamme luonnonvarojen hyödyntämisessä on vielä LYHYESTI Lappajärvelle yhteismetsä Lappajärven kunta perustaa yhteismetsän yhdessä 27 maanomistajan kanssa. Metsää yhteismetsään kuuluu yhteensä 1 350 hehtaaria, josta kunnan osuus on 350 hehtaaria. Yhteismetsän perustaminen käynnistyi keväällä 2013. Nyt on edetty jo muodostamistoimitukseen, jota haetaan Maanmittauslaitokselta. Se käynnistyy lähiaikoina ja valmistunee ensi kesään mennessä. Alkuvuoden puukauppa lähes ennätyslukemissa Puukauppaa on käyty alkuvuonna vilkkaasti. Tammi-heinäkuussa puuta on ostettu yhteensä 20 miljoonaa kuutiota, mikä on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan ajanjakson suurin ostomäärä sitten ennätysvuoden 2007. Edellisvuoden vastaavasta jaksosta ostot nousivat vajaan miljoona kuutiota. Heinäkuussa lomakausi hiljensi yksityismetsien puukaupan tuttuun tapaan. Ostomäärä jäi 1,5 miljoonaan kuutioon, mikä on samaa luokkaa kuin viime vuonna. Tiekuntien yhteystiedot kartalla Pirkanmaan yksityisteiden tiekuntien yhteystietoja voi hakea nyt sähköiseltä kartalta. Verkkopalvelusta löytyvät muun muassa tiekuntien viralliset nimet sekä yhteyshenkilöiden tiedot. Verkkopalvelun on avannut metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksikkö ja se löytyy osoitteesta www.tienhoito.? . Yhteystietoja voi tarvita, jos esimerkiksi kysyy tiekunnalta lupia kuljetuksiin, tiedustelee kääntöpaikoista tai sopii ratsastusreiteistä. Bioetanolitehtaan rakentaminen alkaa ensi vuonna Kajaanissa Kajaanin bioetanolitehtaan rakentaminen käynnistyy. Sahanpurua raaka-aineena käyttävän tehtaan toimittaa St1 Biofuels, joka myös vastaa tuotannosta. Rakennustyöt alkavat ensi kesänä, tuotannon on tarkoitus käynnistyä vuoden 2016 puolivälissä. Investoinnin arvo on noin 40 miljoonaa euroa. Työja elinkeinoministeriö on myöntänyt hankkeelle tukea 30 prosenttia. Vaarallista taigapunkkia löydetty Lempäälästä Turun yliopiston puutiaistutkijat ovat löytäneet Pirkanmaalta Lempäälästä taigapunkkia eli Siperian puutiaista. Aiemmin sitä löydetty vain viideltä paikkakunnalta – Ilomantsin ja Kuhmon lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta Simosta sekä Kokkolan rannikolta ja Närpiöstä. Taigapunkin aiheuttama aivokuumetauti on vakavampi kuin yleisen puutiaisen tartuttama aivokuume. Lisäksi taigapunkki levittää borreliabakteeria kuten yleinen puutiainenkin. Luonnonvarakeskus kiinnosti Ensi vuoden alussa perustettavan Luonnonvarakeskuksen johtajaksi tuli määräaikaan mennessä 32 hakemusta. Hakijoiden joukossa on tunnettuja metsäosaajia myös muualta kuin tutkimuksen parista – muun muassa johtaja Sixten Sunabacka työja elinkeinoministeriöstä, Sitran asiantuntija Eeva Hellström ja Metsähallituksesta hiljattain lähtenyt johtaja Ilmo Kolehmainen. Metsäntutkijoitakin hakijoissa on: metlalaisista paikkaa hakevat muun muassa ylijohtaja Leena Paavilainen, tutkimusjohtaja Taneli Kolström, palvelujohtaja Kristiina Borg ja aluejohtaja Jori Uusitalo. ”Perintöverosta pitäisi luopua” Keinot metsätilojen sukupolvenvaihdosten nopeuttamiseksi pitää löytyä kevääseen mennessä, sanoo maaja metsätalousministeri Petteri Orpo. ”Tavoitteena pitäisi olla energiaomavaraisuus.”
• 5 METSÄLEHTI 16 • 2014 JUHA HAKKARAINEN KO LU M N I Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja. K aksi vuotta sitten päättyneen Metsätilakoon ja rakenteen kehittäminen -työryhmän loppuraportissa todettiin, että perintöja lahjaverotuksen huojennus metsätiloille olisi tehokkain toimenpide yksityismetsätalouden tilakoon kasvattamiseksi, sukupolvenvaihdosten edistämiseksi ja metsätilojen rakenteen parantamiseksi. Yrittäjyys on lääke, joita tarjotaan talouskasvun virittämiseksi. Pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelmalla haetaan kasvua, yrittäjyyttä ja hyvinvointia. Täsmälleen sama lääke pätee myös metsätalouden kehittämiseen. Spv-uudistus ole ainoa asia, jolla yrittäjyyttä metsätalouden osalta tulee kehittää. Asia on kohtuullisen ajankohtainen. Kansakunnan tulevaisuutta rakennetaan biotalouden varaan, ja olennainen osa biotaloutta on luonnonvarojen kestävä käyttö ja markkinoille tulo! Järkevä sukupolvenvaihdoslainsäädäntö maksaisi itse itsensä takaisin jo lyhyellä aikavälillä. Metla on arvioinut, että jos metsäomistajien keski-ikä alenisi 10 vuodella ja metsätilojen keskikoko nousisi 10 hehtaarilla, se tietäisi kahdeksan miljoonaa kuutiometriä lisähakkuita vuodessa. Itse asiassa tämä on täsmälleen sama määrä kuin tänä vuonna ilmoitettu uudet metsäteollisuusinvestoinnit nostavat ainespuunkysyntää ja tarvetta! Politiikan suosikkitermein , juuri nyt metsätalousyrittäjyyden ympärillä on positiivista pöhinää. Valtioneuvoston kevättalvella antamassa Metsäpoliittisessa selonteossa 2050 linjataan, että yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle luodaan nykyistä paremmat edellytykset verotusta kehittämällä ja tilaja metsänomistusrakennetta parantamalla. Eduskunta vielä nokitti selontekoa ja totesi kirjelmässään, että metsien monipuoliseen käyttöön perustuvaa yrittäjyyttä edistetään muun muassa helpottamalla sukupolvenvaihdosten toteutumista. Sama tavoite on kirjattu myös pääministeri Stubbin hallitusohjelmaan: kasvun ja työllisyyden kannalta vaikuttavimmat keinot yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi selvitetään pikaisesti, mukaan lukien maaja metsätalousyritykset. Pääoppositiopuolue keskusta on linjannut vielä vahvemmin: perintöja lahjaverosta tulisi luopua kokonaan ja korvata sen verotuotto muilla veroilla. Eli hyvältä näyttää. Nyt sitten odotellaan tekoja poliitikoilta. Kaikki tarvittavat selvitykset ja analyysit on moneen kertaan tehty, niihin ei enää tarvitse käyttää aikaa ja rahaa. Valtiovarainministeriön esitys vuoden 2015 budjetiksi palautti pöhinät maanpinnalle. Perintöja lahjaverotusta tullaan kiristämään, myös maaja metsätalouden osalta. Toivottavasti Stubb I:n hallitusohjelmakirjaus kuitenkin kantaa jo tuleva talvena. Jos ei, niin sitten katse ensi kevään hallitusohjelmaan. Kommentoi kolumnia osoitteessa metsalehti.? . Yrittäjyyttä odotellessa Petteri Orpo › 44-vuotias › valtiotieteen maisteri, Turun yliopisto › asuu Turussa, kotoisin Köyliöstä › vaimo ja kaksi lasta › kokoomuksen kansanedustajaksi 2007 › kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi 2012 › maaja metsätalousministeriksi 24.6.2014 › harrastaa kalastusta, gol? a ja kotikokkausta › viettää kesäisin muutaman päivän raivausja moottorisahan kanssa vaimon suvun metsässä paljon tilaa uudelle yritystoiminnalle ja uusille innovaatioille. Toimintaympäristön tekeminen houkuttelevaksi uusille investoinneille on hänen mukaansa yhteiskunnan vastuulla. Tämä pätee esimerkiksi Metsä Groupin Äänekoskelle suunnittelemaan sellutehtaaseen. Yhtiö on ilmoittanut, että hankkeen toteutuksen edellytyksenä on nelostien perusparannus. ”Yhteiskunnan ei kuulu rahoittaa sellutehdasta mutta sen pitää kartoittaa, mitä se voi tehdä hankkeen edistämiseksi. Tiestö, logistiikka ja toimintaympäristö pitää tehdä sellaiseksi, että hanke toteutuu”, Orpo sanoo. Lisää energiapuuta Orpo lisäisi metsien käyttöä myös nopeuttamalla metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Maaja metsätalousministeriöön on koottu työryhmä, jonka tavoitteena on löytää käytännön keinoja sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi. Asiaa pohditaan myöhemmin myös hallituksen sisäisessä työryhmässä. ”Kysymys on merkittävä monelle metsänomistajalle mutta vaikuttaa puukaupan kautta myös kansantalou teen. Mallit sukupolvenvaihdosten nopeuttamiseen pitää löytyä tämän hallituksen aikana ja hallitusohjelmaan ne on saatava viimeistään ensi keväänä”, Orpo sanoo. Sitä, millaisia keinot voisivat olla, on Orpon mukaan vielä liian aikaista sanoa. Perintöverotuksen osalta hän sanoo kuitenkin kannattavansa Ruotsin mallia eli verosta luopumista. Syksyn aikana Orpon asialistalla on myös uusi kemeralaki. EU:n valtiontukisäännöt eivät salli nykyisenkaltaista energiapuun tukea, joten se todennäköisesti lopetetaan, mutta lakiehdotukseen on kirjattu, että nuoren metsän hoidon yhteydessä tuettaisiin hehtaaritukena myös pienpuun korjuuta. Tuki ei olisi yhtä suuri kuin nykyinen energiapuun tuki, mutta Orpon mukaan nyt tärkeintä on saada komission hyväksyntä. ”Kun ensin löydetään työväline, voi sen jälkeen ryhtyä kiistelemään rahasta”, hän sanoo. Puun energiakäyttöä Orpo on valmis lisäämään. ”Suomeen tuodaan energiaa kahdeksalla miljardilla eurolla vuodessa, vaikka olemme luonnonvarojen suurvalta. Tavoitteena pitäisi olla energiaomavaraisuus.” Raivaussaha tuttu Metsähallituksen yhtiöittämisessä Orpo päätti syyskauden alkajaisiksi ottaa aikalisän. Organisaatiouudistusta ryhdytään miettimään uudelleen, kun uusi pääjohtaja on valittu. Sitä vaihtoehtoa, että Metsähallitusta ei uudistettaisi, ei Orpon mukaan kuitenkaan ole. EU:n vaatimukset on täytettävä, eli Metsähallituksen puukaupallinen liiketoiminta on saatava konkurssikelpoiseksi. ”Minulle osakeyhtiömuodolla ei ole itseisarvoa, mutta metsähallituslakeja valmistellut virkamiestyöryhmä päätyi aika selkeästi siihen, että yhtiöittäminen on paras malli. Nyt kuunnellaan kuitenkin vielä muutkin vaihtoehdot”, hän sanoo. Metsien hoitoa Orpo on päässyt kokeilemaan vaimon suvun metsissä Puolangalla. Kesälomasta muutama päivä kuluu vuosittain raivausja moottorisahan kanssa. ”Minusta on kiehtovaa tutkia metsäsuunnitelmaa ja arvioida puuston kasvua ja harvennustarvetta. Viime kesänä harvensin metsästä nuoria koivuja ja hakkasin ne saman tien polttopuiksi. Ensi kesän polttopuut on niin sanotusti ministerin kirveellä tehty.” Ministeri Petteri Orpo esittelee toissaviikolla saamaansa metsästysliiviä. Metsästyskortti, josta Orpo on haaveillut vuosikausia, on yhtä uusi.
• 6 METSÄLEHTI 16 • 2014 MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuva M enneen kesän säitä voi hyvällä syyllä sanoa epätavallisiksi. Tilastojen mukaan kasvukausi on silti ollut jokseenkin tavanomainen. Lämpösummaa on karttunut hieman keskimääräistä enemmän. Myös vuoden sademäärät ovat keskimääräisiä. ”Ennätyslukemista ollaan vielä kaukana. Kolea alkukesä leikkasi lämpösumman karttumista”, selvittää apulaismeteorologi Pirkko Karlsson Ilmastokeskuksesta. Lämpösummaa kertyy, kun vuorokauden keskilämpötila on yli viisi astetta. Summaan lasketaan viiden asteen ylittävä osa vuorokauden keskilämpötilasta. Keväällä pelättiin pahoja kirjanpainajatuhoja, koska toukokuu oli tavallista lämpimämpi. Silloin nähtiin ensimerkkejä kaarnakuoriaisten parveilusta ja tilanne näytti pahalta. Kolea kesäkuu kuitenkin hyydytti kuoriaisten parveiluinnon, kunnes heinäkuun helteet saivat ne uudestaan siivilleen. Kirjanpainajien uhka vähäinen Metsäntutkimuslaitoksen Antti Pouttu kertoo, että kaarnakuoriaiset iskevät parhaillaan Helena-myrskyn kaatamiin puihin lisääntymään. Hän ei silti pidä tilannetta vakavana. Syntyvä kirjanpainajapolvi ei ehdi aikuistua ennen syksyä, vaan kuolee keskenkasvuisina kylmään. ”Myrskyn kaatamia kuusia ei siis ole kiire korjata pois, vaan ne toimivat pyyntipuina”, selventää metsäkeskuksen metsätuhovastaava Hannu Heikkilä. Erityisesti Itä-Suomessa ja paikoin myös Länsi-Suomessa ruskomäntypistiäiset ovat syöneet mäntyjen neulasia laajalti. Parveilu on seurausta edellisten kesien lämpimistä säistä. Tämän kesän helteet voivat lisätä ensi vuoden pistiäistuhoja. Tutkija Risto Jalkasen mukaan sienituhot eivät ole vaivanneet metsiä. Kohtalaisen runsaan lämpösumman ansiosta puut ovat kartuttaneet energiavarastojaan. ”Ennalta pelättiin, että männyn versosurma iskisi mäntyihin, mutta epidemiaa ei tullutkaan. Jalkasen mukaan haavoilla on ollut runsaasti männyn versoruostetta, joten ensi kesänä sienen seuraava kehitysvaihe uhkaa mäntyjä. Tämä kesänä männyt ovat latvakasvaimia käyristävältä versoruosteelta säästyneet. Pohjois-Suomessa tervasroson männyntaimikoita tappava muoto leviää edelleen. Kuluvan kesän lämpö ei ole epidemiaa edistänyt, vaan se on kehittynyt vähitellen vuosikymme nien mittaan. Kuivuus vienyt puiden kasvua Metsien kasvu ei tavoittele ennätystasoa, vaikka heinäkuun helteet kasvattivat lämpösummaa. ”Puiden kasvu on kiihkeimmillään kesäja heinäkuiden puolivälin tienoilla. Kesäkuussa koleus jarrutti kasvua eivätkä puut pysty kirinään kasvua myöhemmin. Loppukesän ja alkusyksyn runsas lämpö nopeuttaa puiden talveentumista ja uusien kasvusilmujen muodostumista”, Jalkanen toteaa. Hänen mukaansa puuston kasvu jää kuivuuden vuoksi vähäisemmäksi kuin runsaan lämpösumman vuoksi voisi ennustaa, koska heinäkuussa vedestä on monin paikoin ollut puutetta. Tämä näkyy myös Metsäntutkimuslaitoksen kasvuseurannassa, jossa puiden paksuuskasvua mitataan tosiaikaisesti kasvupannoin. Juupajoella ja Tammelassa koepuut ovat kasvaneet paksuutta hieman viimevuotista paremmin. Kuivuudesta kärsineen Punkaharjun kuusen paksuuskasvu on aavistuksen viimevuotista alempaa. Kuluvan kesän lämpö voi parantaa mäntyjen ja kuusten kasvua ensi vuonna. Hellekesä ei vielä takaa huippukasvua Kesän oudot säät eivät lisänneet metsien kasvua, mutta eivät suuresti myöskään tuholaisriskiä. Kuivien maiden koivut tosin kokivat kovia aikoja. Kuusentaimet kasvoivat tänäkin kesänä mallikkaasti Luhangassa, ennätyskasvuja ei silti tavoiteltu. 200 400 600 800 1000 1200 Kesäkuussa kylmää vrk C? Tehoisan lämpötilan summa Jokioisten observatoriossa Lähde: Ilmatieteen laitos Keskiarvo 2014 1.5. 14.5. 29.5. 13.6 28.6 13.7 28.7 12.8 19.8
• 7 METSÄLEHTI 16 • 2014 W ik ip e d ia C o m m o n s MITÄ SINUN METSÄLLESI KUULUU? Metsään.? on metsänomistajien ja metsäalan yrittäjien kohtauspaikka. Metsänomistajana löydät palvelusta ehdotukset hakkuista ja hoitotöistä sekä niiden menoja tuloarviot, metsätilasi kartat, ilmakuvat ja luontokohteet, toimenpide-ehdotukset sekä oman alueesi metsäalan yrittäjät. Hyödynnä Metsään.? kun suunnittelet ja toteutat metsätöitä. Tarkista, joko metsäsi löytyvät palvelusta www.metsään.? SAAMMEKO LUVAN? Tilaa Metsään.? tai anna palvelussa lupa metsätietojesi katseluun – voit voittaa upeita palkintoja! www.metsään.?/saammeko-luvan Kampanja toteutettu yhteistyössä: Asiakastuki: 029 432 409 | asiakastuki@metsakeskus.? | www.metsäkeskus.? JUSSI COLLIN Syksyn metsästyskaudelle on myönnetty yhteensä 33 500 hirvilupaa. Määrä on hieman suurempi kuin vuosi sitten, jolloin lupia saatiin 32 900 kappaletta. Luvat vähenivät kuuden riistahoitopiirin alueella ja nousivat yhdeksällä alueella. Eniten lupia myönnettiin Lappiin, runsaat 5 000, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Lupien määrä kasvoi kuitenkin eniten Savossa, missä niitä myönnettiin 2 500 – liki 40 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Suurin pudotus oli Keski-Suomessa, jossa määrä kutistui 17 prosenttia 2 200 lupaan. Hirvikantaa on kutistettu viime vuosina. Nyt kanta on Riistakeskuksen mukaan suuressa osassa maata tavoitellulla tasolla. Saalista kuten viime vuonna Riistakeskus ennakoi syksyn saalismäärän olevan samaa luokHirvilupien määrä kasvoi hieman Eniten lupia myönnettiin Lappiin, runsaat 5 000. Hirvikanta on Riistakeskuksen mukaan suuressa osassa maata tavoitetasolla. Pohjois-Savossa suurin kasvu Hirvenpyyntiluvat 2014 Alue Lupamäärä Muutos % (2014/13) Lappi 5 057 +11% Oulu 4 353 +8% Pohjanmaa 3 174 -11% Etelä-Savo 3 087 +2% Pohjois-Savo 2 504 +36% Keski-Suomi 2 227 -17% Uusimaa 1 770,5 +3% Pohjois-Karjala 1 664 +15% Kaakkois-Suomi 1 620 +4% Satakunta 1 602,5 -12% Kainuu 1 595 -14% Rannikko-Pohjanmaa 1 483 +8% Pohjois-Häme 1 356 -5% Varsinais-Suomi 1 194 -4% Etelä-Häme 841 +3% Koko maa 33 519 +2% kaa kuin viime vuonna, jolloin saalista kertyi 38 000 eläimen verran. Kevään vasontakauden jälkeen hirviä on arvioitu olevan koko maassa noin 112 000 kappaletta. Yhdellä luvalla saa pyytää yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Pienistä hirvieläimistä valkohäntäpeura on yleisin. Niitä on runsaimmin Lounais-Suomessa, jonne myönnettiin yli 90 prosenttia luvista. Valkohäntäpeuralupia myönnettiin 22 900, mikä on neljä prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Saaliiksi odotetaan noin 20 000– 30 000:ta eläintä. Kuusipeuralupia myönnettiin 143 ja metsäpeuralupia 19 kappaletta. Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina, tänä vuonna 27. päivä. Hirviä voidaan metsästää vuodenvaihteeseen asti ja peuroja tammikuun loppuun saakka. Enontekiöllä, Inarissa, Muoniossa ja Utsjoella metsästystä on aikaistettu, se alkaa jo 1. syyskuuta.
• 8 METSÄLEHTI 16 • 2014 ELIISA KALLIONIEMI M etsäntutkimuslaitos ja metsäkeskus ovat selvittäneet omavalvonnan eli työntekijän itsensä tekemän laaduntarkkailun onnistumista metsien hoidossa. Tänä vuonna päättyvän hankkeen tulokset ovat lupaavia. Esimerkiksi taimikoissa tarkastusmittaukset osoittivat, että omavalvonta oli toiminut: 80 prosenttia kohteista mahtui sallitun vaihteluvälin sisälle. Tulos koski vuosina 2011–2013 viiden metsänhoitoyhdistyksen alueella hoidettuja taimikoita. Tänä vuonna tehdyissä tarkastuksissa tulos oli vielä vähän parempi. ”Jos osaa sahata, osaa myös mitata”, toteaa tutkija Lauri Haataja. ”Maanmuokkauksessa omavalvonta on osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi, muun muassa siksi, että siinä laatua ei voi määrittää kovin tarkasti.” Sallitun vaihteluvälin sisälle mahtui 2011–2013 tehdyissä tarkastuksissa 63 prosenttia kohteista. Tänä vuonna prosenttiosuus oli kuitenkin selvästi noussut. Hyötyä koko hoitoketjulle Omavalvonnan toivotaan johtavan entistä parempaan työnjälkeen ja säästävän työnjohtokustannuksia. Kestävän metsätalouden rahoituslain kohteille menetelmää on suunniteltu valtion tuen ehdoksi. Työntekijöiden itsensä tekemä valvonta on arkipäivää jo monissa metsänhoitoyhdistyksissä ja yrityksissä, mutta sen toivotaan yleistyvän kaikessa metsänhoidossa. ”Tähän asti ei kuitenkaan ole ollut käytössä yleispäteviä, jokamiehen omavalvontaohjeita. Hankkeen puitteissa sellaiset on nyt laadittu ja testattu”, Haataja sanoo. Tavoitteena on laadukas metsänhoidon ketju, jossa kunkin työvaiheen omavalvontatiedot hyödyttävät seuraavaa. Kun maanmuokkauksesta tiedetään mättäiden määrä, taimia osataan hankkia juuri sopivasti. Taimikonhoidon ajankohdasta osataan entistä tarkemmin ennustaa ensiharvennuksen tarve ja niin edelleen. Tiedot voidaan tallettaa vaikkapa Metsäkeskusten Metsään. ? -palveluun. Sopii myös metsänomistajalle Omavalvonta sopii hyvin myös metsänomistajille. Ohjeita on saatavissa netistä tai paperille painetusta oppaasta, joka ilmestyi keväällä. ”Mittaukset kannattaa aloittaa mahdollisimman alkuvaiheessa, että silmä kalibroituu oikeaan tiheyteen”, neuvoo Haataja. Koealat saa sijoitettua sopivasti määrävälein esimerkiksi matkapuhelimen herätyskellon avulla. Omavalvonta onnistuu Metsätöiden laatua varmistava menetelmä on valmis käyttöön vaikka saman tien. Omavalvonta ohjeet ja -lomakkeet saatavana › maanmuokkaukseen › konekylvöön › istutukseen › taimikonhoitoon › ensiharvennukseen Maastotyöohjeet ja lomakkeet löytyvät osoitteista › www.metla.? /metinfo/metsänhoitopalvelut › www.metsakeskus.? / omavalvontahanke Parin hehtaarin taimikossa on hyvä mitata 5–6 koealaa. TIIA PUUKILA Mikäli energiapuun mittaus ja mittaustoimituksen kulku mietityttävät, vastaukset löytyvät vastikään uudistetusta energiapuun mittausoppaasta. Puutavaranmittauksen neuvottelukunnan, Metsäntutkimuslaitoksen ja Työtehoseuran päivittämä opas on suunnattu paitsi puunostajille ja -korjaajille myös metsänomistajille. ”Mitä tietoisempi metsänomistaja on mittaustoimituksen kulusta, sitä vähemmän yllätyksiä matkan varrella tulee. Oppaasta löytyy tietoa myös mahdollisten erimielisyyksien varalle”, kertoo opasta laatimassa ollut asiantuntija Jukka Korri Työtehoseuralta. Energiapuun mittaus otettiin ensimmäistä kertaa lainsäädännön piiriin, kun uudistunut laki puutavaran mittauksesta astui voimaan viime vuoden heinäkuussa. Energiapuun osalta lakia alettiin soveltaa tämän vuoden alussa. Uudistettu opas on laadittu vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä. Aikaisemmin energiapuun mittaus oli järjestetty sopimusperusteisesti keskeisten alalla toimivien yhtiöiden ja edunvalvojien kesken. Energiapuun merkityksen kasvu 2000-luvun aika loi tarpeen lakiin pohjautuville pelisäännöille, joista myös metsänomistaja hyötyy. ”Metsänomistajan oikeusturva parani. Nyt lain myötä myös energiapuun kohdalla on mahdollista vaatia virallista mittausta mittaustulosten varmistamiseksi, mikäli yhteisymmärrystä mittausosapuolten välillä ei löydy”, Korri summaa. Ensisijaisesti ristiriidat ratkaistaan neuvottelemalla. Tulokseen tyytymätön osapuoli voi kuitenkin edetä mittauslautakunnan ja hallinto-oikeuden kautta aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. ”Mittauslaissa on määritelty asiat, jotka ennen mittausta on sovittava. Paras tapa välttää erimielisyyksiä on sopia asioista mahdollisimman hyvin etukäteen.” Energiapuun mittaus selkeämmäksi Uusi energiapuun mittausopas tarjoaa tietoa mittausmenetelmistä ja apua ristiriitatilanteisiin. Opas löytyy ilmaiseksi osoitteesta www.metla.? /metinfo/tietopaketit/mittaus/. V il le K a n k a a n h u h ta
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.? Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus metsakirjakauppa.? Satu Rantala (toim.) Metsäkoulu on metsätalouden perusteiden ja oman metsänhoidon käsikirja, jokaisen metsänomistajan ajantasainen perusteos. Käytännönläheinen teos kattaa koko metsänhoidon kentän aina taimikon perustamisesta päätehakkuuseen asti. Metsäkoulu on ajantasainen käsikirja oman metsän hoidosta. Metsästä ja metsätaloudesta selkeästi kertova kirja etenee luvuittain metsänhoidon perusteista ja kasvupaikkaluokitteluista puulajeihin ja metsänhoidon menetelmiin. Kirja tarjoaa perustietouden käytännön metsäsuunnittelusta. Puukauppaa, metsätalouden kannattavuutta, omistajanvaihdosta ja verotusta käsittelevät luvut auttavat lukijaa tekemään oikeita käytännön ratkaisuja. Monikäyttö ja metsäluonnon monimuotoisuus ovat tärkeitä myös talousmetsien hoidossa ja siksi aiheet käsitellään kattavasti Metsäkoulussa. Metsäkoulu käy niin perustietojen hankkimiseen kuin myös muistin virkistämiseen. Metsäkoulu on suunnattu erityisesti metsäalan perusopintoja suorittaville sekä tiedonhaluisille metsänomistajille. Käytännönläheisestä kirjasta löytyvät uusimmat harvennusmallit, selkeät ohjeet raivausja moottorisahan käyttöön sekä neuvoja puukaupan ja veroilmoituksen tekoon. Asiahakemisto helpottaa kirjan käyttöä. 8 . uudistettu painos 8 . uudistettu painos Metsäkoulu Hinta 48 €
• 10 METSÄLEHTI 16 • 2014 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsuri sytyttää tupakan heti, kun saha sammuu. Virolainen Mihkel Kruusement, 24, näyttää hieman väsyneeltä seisoessaan raivaussahansa kanssa hämäläisellä hakkuuaukealla. Hän on yksi nykyajan lentojätkistä eli työn perässä liikkuvista metsätyömiehistä. Kruusement on tullut Suomeen metsätöihin rahan vuoksi. ”Saan kaksi kertaa enemmän palkkaa kuin Virossa. Parhaimpina kuukausina urakkatöissä voi tienata 2 500 euroa tai jopa enemmän.” Kruusement perkaa lehtipuita pois kuusentaimien ympäriltä Tammelassa sijaitsevalla työmaalla. Hän tekee raivuutyötä yhdessä metsurikaverinsa Tiit Pärnin, 27, kanssa. Virolaismiehet työskentelevät suomalaiselle metsäpalveluyritykselle Metsä-Pirkalle. Metsä-Pirkalla virolaismetsureita on ollut kiireaikoina töissä enimmillään viitisenkymmentä, mutta tällä hetkellä palkkalistoille on vakiintunut 15 virolaismetsurin nimet. Metsurityö ostetaan ulkoa Suomalaismetsureita edustavan työntekijäjärjestön Puuliiton arvion mukaan Suomessa työskentelee vuosittain satoja ulkomaisia metsureita. Pääosa vierastyövoimasta tulee Virosta. Taimia istuttamassa on kuitenkin nähty porukoita Puolasta ja Romaniasta asti. ”Lähinnä työvoimapulan vuoksi metsätyöntekijöitä tulee lisää maista, joissa on totuttu tekemään ruumiillista työtä”, kertoo toiminnanjohtaja Kari Immonen Suomen metsänhoitoyhdistyksiä edustavasta Yksityismetsätalouden työnantajat ry:stä. Niin metsänhoitoyhdistysten, Metsähallituksen kuin metsäyhtiöiden teettämät metsänhoitotyöt ulkoistetaan yhä useammin alihankkijayrityksille, jotka käyttävät kausityövoimana myös ulkomaalaisia työntekijöitä. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan ulkoistetun metsurityön osuus nousee metsänhoitoyhdistyksissä 50 prosenttiin vuonna 2016. Vielä vuonna 2010 alihankkijayritykset tekivät yhdistysten metsänhoitotöistä vain 20 prosenttia. Esimerkiksi Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistys ilmoitti vastikään irtisanovansa kaikki omat metsurinsa. Alihankinnan myötä metsätöiden ostoketju pitenee. Metsä-Pirkankin virolaismetsurit työskentelevät itse asiassa UPM:n mailla. Suomalaiset jäävät eläkkeelle Tammelalaisella työmaalla kello käy kymmentä, ja lämpötila on jo noussut elokuisena aamuna yli hellerajan. Kruusement ja Pärn ovat Suomessa kolme viikkoa kerrallaan ja matkustavat sitten viikoksi lepäämään kotiin Viroon. Jos talvella on runsaasti lunta eikä raivausta pysty tekemään, miehet ovat Suomessa touHekö hoitavat metsäsi? Metsäalan pitää lähivuosina pohtia, millä korvata eläkkeelle jäävät suomalaismetsurit. Ulkomaalaiset työntekijät ovat yksi vaihtoehto. Kolme ratkaisua Metsänhoitotöihin tarvitaan uusia tekijöitä, sillä metsänhoitoyhdistysten, Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden omista metsureista suuri osa lähestyy eläkeikää. Heidän tilalleen ei useinkaan palkata uusia metsureita, sillä paksulumisten talvien lomautukset syövät ympärivuotisen metsurityön kannattavuutta ja alan hohtoa nuorten silmissä. Yksi ratkaisu työvoiman muutokseen ovat kotimaiset metsuriyrittäjät. Suuri osa metsuriyrityksistä on yhden kahden hengen työpalveluita, kuten maanviljelijöiden omia metsäpalveluyrityksiä. Toinen ratkaisu työvoimapulaan on koneiden käytön lisääminen. Hakkuissa koneet syrjäyttivät metsurit jo 20 vuotta sitten, istutuksissa ja raivauksissa ihmistyö on vielä kannattavampaa. Kolmas ratkaisu on palkata lisää työvoimaa ulkomailta. Metsänhoitotyö on kausiluontoista, joten esimerkiksi taimien istutuksessa ulkomaisten työntekijöiden määrä voi lisääntyä samaan tapaan kuin mansikkapelloilla. Tiit Pärn ja Mihkel Kruusement raivaavat, Romero Jusson antaa ohjeet ja tarkistaa työn jäljen. Metsänomistajat yrittävät joskus estää virolaismetsurien kulun maidensa halki. Autojen rekisterinumeroita otetaan myös ylös etenkin syrjäseuduilla.
• 11 METSÄLEHTI 16 • 2014 Puualan työntekijöitä edustavan Puuliiton puheenjohtajan Sakari Lepolan mukaan taimien istutuksen ja raivausten ulkoistaminen on lisännyt työehtorikkomusten määrää. Metsäpalveluyritysten epäselvyydet liittyvät lähes aina palkanmaksuun. ”Paperilla näytetään urakanantajalle, että asiat ovat kunnossa, mutta käytännössä rahaa maksetaan eri säännöillä.” Tällä hetkellä Puuliiton asettamassa saarrossa on viisi metsäpalveluyritystä, joista kaksi on suomalaisia ja kolme virolaisia. Lisäksi Puuliitto päättää elokuussa, asettaako se saartoon virolaisen Balti Kvaliteet -metsäpalveluyhtiön. ”Melkeinpä joka ainoasta metsäpalveluyrityksestä löytyy puutteita. Toiset eivät reagoi varoituksiin mitenkään. Yritykset vain häviävät ja ilmestyvät pian takaisin toisella nimellä, Lepola sanoo. Rakennusalan jalanjäljissä? Lepolan mukaan metsäalan suuret urakanantajat ovat varsin usein tietoisia, että halvalla saadun metsurityön takana voi olla väärinkäytöksiä. Valvontaa ei kuitenkaan tiukenneta, sillä pienentyneisiin hoitomaksuihin ollaan tyytyväisiä. ”Metsänhoitotöiltä pitää vaatia laatua. Muuten käy samoin kuin rakennusalalla, jossa huonosti rakennetut hometalot kaatuvat käsiin”, Lepola varoittaa. UPM Silvestan Jukka Koivumäen mukaan rakennusalan kaltainen harmaan talouden pelko ei ole toteutunut metsätöissä, vaikka metsuritöitä on ulkoistettu yrityksille. ”Homma toimii mielestäni hyvin. Yrittäjiltä vaadittavat kriteerit ovat erittäin tarkat. Jos väärinkäytöksiä tulee ilmi, toimintamallit ovat selkeitä ja työt pysäytetään”, Koivumäki sanoo. Näin kävi esimerkiksi tänä kesänä Puuliiton saartolistalle joutumassa olleen suomalaisyrityksen kanssa. UPM: lle töitä tehnyt metsuriyritys paransi tapansa ja sai jatkaa töitään. Balti Kvaliteet ei vastannut Metsälehden kommenttipyyntöön. kokuusta marraskuuhun. Täällä töitä tehdään viikonloputkin, sillä vapaa-aikana ei ole muutakaan tekemistä. ”Homma on rankkaa, mutta Suomen luonto on kaunis. Tyttöystävää tulee ikävä, mutta viidessä vuodessa eroaikaan on tottunut”, useamman vuoden ajan Suomessa töissä käynyt Kruusement sanoo. Hän ei silti aio olla metsätöissä eläkeikään asti. Kari Immosen mukaan metsänhoitoyhdistysten suomalaismetsureiden keski-ikä huitelee jo 55 ikävuoden tuntumassa, ja eläkepoistuma on melkoista. Eläköityviä metsureita korvaavien suomalaisten metsuriyrittäjien ikäjakauma on myös pullistunut loppupäästä. Tämä voi lisätä ulkomaalaisten metsureiden määrää entisestään. UPM:n metsätyöpalveluista vastaavan UPM Silvestan toimitusjohtaja Jukka Koivumäki ei usko, että taimikonhoito seuraa marjanpoiminnan jalanjälkiä vierastyövoiman käytössä. UPM:n teettämistä metsänhoitotöistä 60 prosenttia tehdään ulkopuolisilla metsäpalveluyrityksillä. Näiden yritysten työntekijöistä taas viidennes on ulkomaalaisia, lähinnä virolaisia. ”Kotimaan tilanne on parempi kuin pari vuotta sitten. Metsäala kiinnostaa nuoria suomalaisia ja tänäkin kesänä meillä on ollut töissä hyviä tekijöitä”, Koivumäki sanoo. Valtavia taimiurakoita Virolaisraivaajaakin suututtaa, jos terä osuu kiveen. Loppukesästä Kruusementin ja Pärnin kiusana ovat myös ampiaiset, jotka raivostuvat, kun raivaussaha sattuu sohaisemaan niiden pesää. Ampiaisten pistojen turvottamien käsien tuomaa kipuun auttaa se, ettei kaksikko ole törmännyt Suomessa palkkaongelmiin. Kruusement kertoo Facebookissa olevasta keskusteluryhmästä, jossa Suomessa työskentelevät virolaiset jakavat kokemuksiaan. Rakennusja siivousaloilla ongelmia on Kruusementin mukaa enemmän kuin metsätyömailla. ”Monet virolaisista ovat tehneet näitä hommia jo monta vuotta. Laatuvalvontalomakkeet osataan täyttää itse”, Metsä-Pirkan virolaismetsurien työnjohtaja Romero Jusson, 31, sanoo. Jusson alaisuudessa työskennelleet 19 virolaista istuttivat alkukesästä noin 700 000 tainta. Niistä Pärn istutti yksin 67 000 kappaletta. Töitä täytyy painaa. Kotona Virossa Pärniä odottaa raskaana oleva vaimo. Lapsi on parin esikoinen. ”Homma on rankkaa, mutta Suomen luonto on kaunis.” Harmaa talous pelkona Virolaismetsuri Mihkel Kruusement perkaa kantahämäläistä kuusentaimikkoa. Työmaa ei ole helpoimmasta päästä, sillä lehtipuita kasvaa kuusien ympärillä tiheään ja raivausalue on täynnä monttuja. Lukuja metsureista › Omia metsureita metsänhoitoyhdistyksillä 510, Metsähallituksella 444, UPM Silvestalla 130. › Ulkomaisten työntekijöiden kanssa oli vuonna 2010 tekemisissä joka viides metsänhoitoyhdistys. › Vuonna 2010 yhdistysten istutuksista tehtiin 8 prosenttia vierastyövoimalla. Vuonna 2016 ulkomaalaistyön osuuden ennakoidaan nousevan miltei 20 prosenttiin. › Yhdistysten vuoden 2010 raivauksista vain 2 prosenttia tehtiin vierastyövoimalla, mutta määrän uskotaan kolminkertaistuvan vuoteen 2016 mennessä. › Metsätalous työllisti noin 25 000 henkeä alkuvuonna 2013. Lähde: Metla
• 12 METSÄLEHTI 16 • 2014 MIKKO HÄYRYNEN teksti ja kuva L ounais-Suomen parhailla viljelysseuduilla metsät ovat peltojen takana. Puunkorjuun kelirikko alkaa, kun sateet pehmittävät pellot ja peltotiet – lähikuljetuksen viimeiset metrit – joskus jo elokuun puolella. Talvea ei aina tule ollenkaan tai se alkaa vasta tammikuussa, mutta kestää harvoin maaliskuun loppuun saakka. Kahdessa kuukaudessa ei kaikkia pehmeitä paikkoja ehditä korjaamaan. ”Joka talvi peltojen taakse ei pääse”, metsänhoitoyhdistys Salometsän toiminnanjohtaja Olavi Pitkänen sanoo. ”Monet paikat kestävät korjuun paremmin kesällä kuin talvella.” Olosuhteet ovat opettaneet kelirikkokorjuun asiantuntijaksi eikä yhtään kohdetta ole vielä jäänyt korjaamatta. Havutus auttaa metsässä, ja lähikuljetusmatkaa voidaan jatkaa murskekuormalla. Kesällä voisi korjata enemmän Pitkäsen mukaan osa kesän parhaasta korjuuajasta jää käyttämättä, koska sahojen vastaanotot ovat kiinni. Käytäntöjä on kuitenkin vaikea muuttaa. ”Sahat pitävät huoltoseisokkinsa keskikesällä ja siihen on varmasti syynsä.” Ennen kesäseisokkia sahojen tukkikentät sahataan tyhjäksi. Kun sahaus taas alkaa, tukkeja tarvitaan nopeasti ja paljon. Tukkia ei voi kesäaikana tehdä varastoon, sillä sinistymisen vuoksi mäntytukit pitää ajaa sahalle viikon kuluessa hakkuusta ja kuusikin melkein yhtä nopeasti. Sahoilla on vastaanottoajat kuuselle ja männylle erikseen, minkä vuoksi ne hakataan sekaleimikoista usein vuorotellen. Välillä voidaan käydä toisella työmaalla, mistä tulee koneiden siirtokustannuksia, mutta vielä isommat kustannukset tulisivat oksattoman pintalaudan sinistymisestä. Odotettavissa tasainen puukauppasyksy Pitkänen uskoo, että puukauppasyksystä tulee hyvä eli tasainen. Tasainen hinta ja välillä pienet korotukset ovat puukaupalle parasta. ”Revittelyt tekevät aina häiriön. Vilkkaampi kaupankäynti lopahtaa pian, ja kokonaismäärät jäävät pienemmiksi.” Puunostajat ovat palanneet töihin, ja lähiviikkoina nähdään, millä hintatasolla syksyyn mennään. ”Mäntytukki on ollut aavistuksen kysytympi, mutta kuusta on tarjottu enemmän, ehkä kirjanpainajatuhojen vuoksi.” Aina korjattavissa olevasta kohteesta maksetaan tukille muutama euro enemmän, ja yksittäisiä isompiakin korotuksia on. ”Energiapuun hinta on niin lähellä kuitupuuta, että monesti kaikki kuitupuu menee energiaksi”, Pitkänen sanoo. Korjuussa säästää kun kaiken voi hakata samaan kasaan, mikä paikkaa vähän alhaisempaa hintaa. Puolisoiden korjuuketju Jari ja Sirpa Karsikas korjaavat kolmen hehtaarin leimikkoa Perniön aseman lähistöllä. Tänä kesänä metsä on pölissyt kuivuuttaan. ”Kuivana kesänä saattaa mennä mihin vain paitsi ei ihan suolle. Kuusikoita voi harventaa, kun laittaa kunnolla havuja alle”, Jari sanoo. Puolisoilla on takana yhteistä koneyrittäjyyttä kuusi vuotta. Kun Jarin kumppani jäi eläkkeelle ja Sirpan tehdastyö ei jatkunut, niin ostettiin oma ajokone ja samalla Sirpalle työpaikka. ”Kaksi viikkoa lapoin puita pihalla edestakaisin kuormaan ja kuormasta pois”, Sirpa Karsikas kertoo kouluttautumisestaan. Vaikka päivät ovat pitkiä, kolmivuorotyö ei enää kiinnosta eikä palkkatyö ylipäätään. Molemmat tekevät itsenäistä työtä, mutta hyvällä ilmalla ja kauniilla paikalla eväät voidaan syödä yhdessä. Sirpan työnjälkeä on kiitetty. Kun puut ovat pinossa, hän haravoi kuormauspaikalta risut pois. ”Yritän olla tarkka ja ajatella, että jos tämä olisi oma metsäni, niin millaiseksi sen haluaisin jäävän.” Lounais-Suomessa alkaa jo kelirikkoaika Lounais-Suomen pehmeillä mailla kelirikko alkaa aikaisin ja kestää pitkään. Kuivan kesän aikana voitaisiin korjata enemmän, mutta käytäntöjä on vaikea muuttaa. ”Monet paikat kestävät korjuun paremmin kesällä kuin talvella.” Sirpa Karsikas on ajanut ajokonetta kuusi vuotta ja työnjälkeä on kiitetty. ”Ehkä tulee laitettua uralle enemmän havuja.” PUUKAUPPA
• 13 METSÄLEHTI 16 • 2014 KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,41 ? 54,88 ? 42,20 ? 15,09 ? 16,72 ? 15,10 ? Uudistushakkuu 56,88 ? 55,87 ? 43,60 ? 16,68 ? 17,84 ? 17,08 ? Harvennushakkuu 48,74 ? 47,48 ? 37,83 ? 14,42 ? 14,62 ? 14,29 ? Ensiharvennus 45,13 ? 45,15 ? 13,24 ? 14,28 ? 12,59 ? Hankintahinnat 56,48 ? 55,50 ? 46,43 ? 28,84 ? 29,48 ? 30,27 ? Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,02 ? 55,17 ? 40,22 ? 15,14 ? 16,81 ? 15,14 ? Uudistushakkuu 57,49 ? 56,47 ? 41,37 ? 16,21 ? 18,32 ? 16,50 ? Harvennushakkuu 49,69 ? 48,16 ? 14,65 ? 15,15 ? 14,67 ? Ensiharvennus 13,77 ? 13,47 ? 13,26 ? Hankintahinnat 62,57 ? 60,55 ? 42,16 ? 29,94 ? 33,15 ? 30,73 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,40 ? 54,98 ? 16,86 ? 17,36 ? 16,27 ? 24,57 ? 26,18 ? Uudistushakkuu 57,54 ? 55,89 ? 18,39 ? 17,93 ? 17,58 ? 26,76 ? 26,52 ? Harvennushakkuu 47,17 ? 15,13 ? 14,63 ? 14,56 ? Ensiharvennus 47,59 ? 14,78 ? 14,36 ? 21,00 ? Hankintahinnat 55,12 ? 28,80 ? 29,62 ? KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,22 ? 55,58 ? 39,02 ? 15,65 ? 17,06 ? 15,51 ? 22,28 ? 24,25 ? Uudistushakkuu 57,22 ? 56,56 ? 41,06 ? 16,84 ? 18,34 ? 16,81 ? Harvennushakkuu 45,59 ? 45,97 ? 14,21 ? 13,29 ? 13,72 ? Ensiharvennus 47,55 ? 47,03 ? 15,12 ? 15,31 ? 14,69 ? Hankintahinnat 57,67 ? 57,16 ? 29,06 ? 29,71 ? 30,50 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,92 ? 52,02 ? 15,80 ? 15,58 ? 15,15 ? 21,69 ? 23,22 ? Uudistushakkuu 53,50 ? 53,12 ? 18,37 ? 17,58 ? 17,54 ? 23,88 ? Harvennushakkuu 47,66 ? 13,09 ? 13,61 ? 12,46 ? 19,78 ? Ensiharvennus 45,57 ? 13,27 ? 12,40 ? 17,86 ? Hankintahinnat 55,85 ? 55,30 ? 27,83 ? 29,65 ? 34,97 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,87 ? 53,82 ? 40,30 ? 14,79 ? 15,92 ? 14,75 ? 21,06 ? 22,97 ? Uudistushakkuu 55,64 ? 54,91 ? 41,89 ? 16,04 ? 17,03 ? 16,72 ? Harvennushakkuu 47,53 ? 45,92 ? 37,38 ? 14,10 ? 14,11 ? 14,14 ? Ensiharvennus 46,72 ? 46,25 ? 13,69 ? 11,57 ? 12,65 ? Hankintahinnat 55,77 ? 54,66 ? 44,93 ? 28,58 ? 28,26 ? 29,59 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,26 ? 46,00 ? 15,43 ? 16,00 ? 14,76 ? 22,37 ? Uudistushakkuu 48,24 ? 47,21 ? 17,15 ? 16,15 ? 16,13 ? Harvennushakkuu 12,41 ? Ensiharvennus 14,29 ? 13,91 ? Hankintahinnat 56,22 ? 26,74 ? 28,55 ? KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,46 ? 54,75 ? 40,52 ? 15,50 ? 16,66 ? 15,18 ? 22,69 ? 24,14 ? Uudistushakkuu 56,07 ? 55,84 ? 42,06 ? 17,23 ? 17,85 ? 17,02 ? 24,86 ? 25,12 ? Harvennushakkuu 47,88 ? 47,06 ? 37,07 ? 14,08 ? 14,38 ? 14,00 ? 19,87 ? Ensiharvennus 46,26 ? 45,87 ? 32,90 ? 13,97 ? 14,05 ? 13,24 ? 19,97 ? Hankintahinnat 58,11 ? 57,92 ? 43,93 ? 28,46 ? 31,22 ? 29,99 ? 35,26 ? EteläSuomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Metsäkeskus Määrä m 3 Koko maa 442 234 Etelärannikko 11 730 Pohjanmaa 9 676 Lounais-Suomi 19 541 Häme-Uusimaa 41 422 Kaakkois-Suomi 45 322 Pirkanmaa 31 877 Etelä-Savo 48 124 Etelä-Pohjanmaa 31 366 Keski-Suomi 40 731 Pohjois-Savo 40 986 Pohjois-Karjala 32 999 Kainuu 27 250 Pohjois-Pohjanmaa 42 218 Lappi 18 989 Ostomäärät viikolla 34 metsäkeskuksittain Metsäntutkimuslaitoksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kantohintojen kehitys Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Euroa m3 viikot 1–34, 2014 2013 2012 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m3 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 HANNU JAUHIAINEN Puun hintataso oli keskikesän pienoisessa laskussa. Kesäkuun tasosta ollaan tultu alaspäin keskimäärin noin euron verran. Viime viikolla havutukkien koko maan keskiarvohintojen lasku näytti pysähtyneen ja hinnat kääntyivät pieneen nousuun. Koivutukin hinta pysyi edellisen viikon tasolla. Kuitupuun hinnoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Mäntyja koivukuitupuun hinnat olivat kuitenkin pienessä laskussa, kuusikuitu kääntyi nousuun. Kun tilannetta verrataan viime vuoden elokuuhun, ollaan melko samalla tasolla. Mäntyja koivutukin kuutiometrihinnoissa on muutamien kymmenien senttien ero, kuusitukki on halventunut noin euron. Kuitupuulla on sama tilanne. Mänty ja koivu ovat viime vuoden tasolla ja kuusikuitu on euron halvempaa. Hyvän alkuvuoden jälkeen viikko-ostojen määrä on lähes koko kesän jäänyt edellisvuotta alhaisemmalle tasolle. Viime viikolla ostettiin puuta 442 000 kuutiometriä, mikä on vajaa satatuhatta kuutiota vähemmän kuin viime vuonna samalla viikolla. Pientä laskua puun hinnoissa
• METSÄSTÄ METSÄLEHTI 16 • 2014 14 METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuvat M onelle metsänomistajalle on jäänyt metsän ohella perinnöksi kesannolla olevia peltolaikkuja. Jos maisema ja muistot antavat periksi, vanhat pellot kannattaa metsittää. Rehevän maaperän vuoksi pellolle istutettava puulaji on valittava tarkoin. ”Aika usein voi suositella kuusta. Se ei ole kovin altis myyrätuhoille, kestää pintakasvillisuuden kilpailua paremmin kuin mänty ja koivu, eikä hirvikään sitä syö”, Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Jyrki Hytönen sanoo. Kuusen taimien olisi kuitenkin hyvä olla vanhempia kuin yksivuotiaita, sillä etenkin alavilla pelloilla pienet kuusentaimet korjaa halla. Kaksivuotias taimi selviää jo paremmin. Pellon tilalle metsää Pellon metsitys vaatii taistelua pintakasvillisuutta vastaan. Parhaimmillaan pelloille istutetaan Suomen nopeimmin kasvavia metsiä. 1 Peltoa ympäröivä maasto antaa viitteitä pellon metsitysmahdollisuuksista. Karun rämeen tai avosuon läheisyydessä oleva paksuturpeinen pelto on huono metsityskohde. 2 Tarkista maalaji lapiolla. Metsitys onnistuu parhaiten kivennäismailla. Turvepellot ovat usein alavia ja hallanarkoja. 3 Muokkaa kivennäismaapelto kyntöauralla ja istuta taimet palteisiin. Istutus heti muokkauksen jälkeen estää taimia jäämästä heinien jalkoihin. 4 Isoilla ja avojuurisilla taimilla on parhaimmat mahdollisuudet taistella peltokasveja vastaan. Kuusipellon ojiin jätetyt pajut voivat vähentää hallanvaaraa. 5 Jos pellolla kasvaa mesiangervoa, nokkosta tai maitohorsmaa, maassa on runsaasti typpeä ja metsitys on haasteellista. ”Tietysti hallatuhoja todennäköisesti jonakin vuonna tulee.” Turvepelto on työläs Ennen puulajin valintaa pellonmetsittäjän tulee varmistua metsitettävän pellon maalajista. Peltomaa jakautuu turveja kivennäismaihin. Metsitys onnistuu parhaiten kivennäismailla. ”Turvepeltojakaan ei ole syytä hylätä. Töitä joutuu kuitenkin tekemään enemmän pintakasvillisuuden kanssa ja ravinteiden epätasapainoa voi joutua korvaamaan lannoituksella”, Hytönen kertoo. Turvepeltoja on eniten Pohjanmaalla, Lapissa ja Länsi-Suomessa. Parhaita metsityspaikkoja ovat hietamaapellot, joita on esimerkiksi Pohjanmaalla, Itä-Hämeessä ja Satakunnassa. Peltoja metsitetään nykyisin noin 2 000 hehtaaria vuodessa. Toisaalta viime vuosina on raivattu paikoin myös runsaasti uutta peltoa tai ruohomaata etenkin maidontuotantoalueille Keskija Pohjois-Pohjanmaalle sekä Pohjois-Savoon. Kaiken kaikkiaan Suomessa on metsitetty noin 265 000 hehtaaria peltoa. Peltomaa vaatii muokkauksen myös puita istutettaessa. Turvepelloilla ojista nostetut istutusmättäät on syytä tehdä mataliksi, ettei ojista nouse mukana huonosti maatunutta turvetta. Kivennäismaille palleauraus tai penkkikyntö ovat toimivia, helppoja ja halpoja ratkaisuja. Palleaurauksen voi suorittaa esimerkiksi tavallisella kyntöauralla ajamalla kynnökset vastakkain palteeksi, jonka päälle taimi istutetaan. Heinät uhkana Pellolle istutettavan puulajin valinnassa erikoispuut voivat olla yhtä hyvä valinta kuin kuusi. Erikoispuukokeilu kannattaa aloittaa pienellä pinta-alalla. ”Visakoivuviljelmä talon lähipellolla voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Leppääkin voi kokeilla, jos on innostusta”, Hytönen sanoo. Pelloille päätyy usein myös lehtikuusta. Peltoja on metsitetty lisäksi hybridihaavalla, mutta haapa on erityisen altis hirvien, myyrien ja jänisten aiheuttamille tuhoille. Taimet voi istuttaa peltoon myös syksyllä normaalin syysistutuksen tapaan. Taimien maahan laitto heti viljan viljelyn jälkeen on tehokasta, sillä puiden kasvua haittaava pintakasvillisuus on vähäistä. Hytönen muistuttaa, että syysistutuksenkin jälkeistä taimikkoa on hoidettava huolella. “Pintakasvillisuuden hyvä torjunta lisää kasvua merkittävästi. Taimet on pelastettava pintakasvillisuudelta ainakin kolmen vuoden ajan.” Taimia ympäröivän kasvillisuuden poistaa parhaiten jalkatyöllä. Heinät eivät saa syksyllä lakoutua taimien päälle. Myyräsuoja kannattaa Pintakasvillisuuden lisäksi pellolle istutettuja taimia uhkaavat hirvet, myyrät ja jänikset. Lehtipuut kannattaa istuttaa hirvituhoriskin vuoksi teiden varsille, talojen lähelle ja maisemakohteisiin. ”Taimisuojat nostavat metsityskustannuksia, mutta esimerkiksi visakoivun ympärille laittaisin suojan”, Hytönen sanoo. Lopuksi ei saa unohtaa peltopuiden lannoitusta. Kaikki peltometsät voivat kärsiä boorin puutoksesta peltotyypistä huolimatta. Boorin puutos alkaa näkyä 5–6 vuotta metsityksestä. Boorin puutos aiheuttaa muun muassa toistuvia latvanvaihtoja, ja taimen latvus pyöristyy. Kasvu paranee usein nopeasti boorilannoituksella. Boorin puutoksen tunnistamiseen löytyy vertailukuvia esimerkiksi Metlan verkkosivuilta. Vinkit pellon metsitykseen
• 15 METSÄLEHTI 16 • 2014 ”Taimet on pelastettava pintakasvillisuudelta ainakin kolmen vuoden ajan.” VALTTERI SKYTTÄ Peltojen aktiivien metsitys alkoi 1970-luvulla, joten moni peltometsä on ehtinyt jo harvennusikään ja sen ylikin. Vanhimmat peltometsät ovat usein rehevällä peltomaalla kieroon kasvaneita mäntyjä, joiden jalostusarvo jää vähäiseksi. Miten ikääntyvä peltometsä kannattaa uusia? Yksi vaihtoehdoista on kasvattaa pelloilla suosiolla kuitutai jopa energiapuuta. ”Mäntyä voidaan kasvattaa lyhyellä kiertoajalla ja normaalia tiheämpänä kuitupuuksi. Näin erityisesti silloin, kun mahdollisuudet tuottaa hyvälaatuista tukkia ovat heikot”, Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Jyrki Hytönen sanoo. Yksi puunkasvatuskierto ei vielä muuta pellon kasvuolosuhteita, sillä viljelyn vaikutus näkyy maaperässä pitkään. Suomessa tutkitut vanhimmat pellon metsitykset ovat 70-vuotiaita, ja maa poikkeaa edelleen ympäröivien metsien maaperästä. Euroopassa viljelyn on todettu muuttaneen kasvupaikkoja jopa tuhannen vuoden takaa. Peltometsät voivat olla mielenkiintoisia myös muutoin kuin puhtaan metsätalouden kannalta. Muun muassa lehtometsiä on raivattu aiemmin paljon pelloiksi. ”Lehtoja on Suomen metsämaasta vain noin prosentin verran. Peltomaan palauttaminen takaisin lehdoiksi lisää luonnon monimuotoisuutta”, Hytönen kertoo. Peltometsät sijaitsevat usein mökkien ja talojen lähellä, joten niiden maisemallinen arvo voi olla puuntuotto-odotuksia suurempi. Mökin takana sijaitsevasta peltometsästä on hyvä aloittaa vaikka jatkuvan kasvatuksen kokeilu. Mökki säilyy suojassa metsän keskellä, kun alikasvoksena kasvavat kuuset korvaavat hiljalleen pellolle istutetut puut. Monimuotoinen lehto vai kuitupelto? Turvepelloille on voitu aikoinaan ajaa kivennäismaata, mikä hämää maaperän tutkijaa. Yli 20 senttimetriä syvästä testikuopasta näkee peltomaan todellisen laadun. Pellon pinta-kasvillisuuden raivaus parantaa istutuspuiden kasvua vielä 20 vuoden iässäkin. Lehtipuiden taimet kannattaa suojata myyräsuojilla. Nykyiset suojat joko halkeavat puiden kasvaessa tai ovat biohajoavia. Kaiva kuoppa. Suojaa taimet. Pajut pois. Männylle liian ravinteikasta. Peltomänniköt ovat laadultaan usein hyvin huonoja. Kasvu voi tosin olla nopeaa, ja biomassaa syntyy paljon.
• 16 METSÄLEHTI 16 • 2014 VIERAITA PUITA OMAN METSÄN KESKELLÄ Hannu Fabritius on istutellut sadalle hehtaarilleen yhtä sun toista. Takana on taloudellinen ajattelu: ainakin taimien pitää olla ilmaisia. ”Kokeilemaan olen kova. Enkä aina niin oppikirjamaisesti.” JERE MALINEN, teksti ja kuvat T iku ja Taku tykkäävät tammenterhoista. Akun Ankan maaoravien viehtymys varmistui Hannu Fabritiukselle keväällä 2011 Yhdysvaltojen New Hampshiressa. Hän oli kerännyt metsästä astiallisen terhoja ja vienyt ne Snyderin tuttavapariskunnan ulkovarastoon odottamaan kotimatkaa. Seuraavana aamuna astia oli tyhjä. ”Ei auttanut kuin kerätä kiireellä metsästä uudet terhot. Talven jäljiltä niitä oli vaikea löytää. Maaoravat hamstraavat ne omiin jemmoihinsa.” Fabritius sai haalittua Suomeen saakka satakunta terhoa. Nyt kolme vuotta myöhemmin niistä on kovaa vauhtia varttumassa 50 punatammea. ”Rantasalmi on kuuluisa kartanopitäjä. Täällä kasvaa entuudestaan luonnontammia, joita on levinnyt metsiin virkatalojen pihapiireistä.” Hannu Fabritius sanoo hullaantuneensa tammiin jo poikasena. ”Myös niihin kätkeytyvään historiaan.” New Hampshiresta tuoduista terhoista kasvatetut punatammet ovat ”tammihullun” Hannu Fabritiuksen silmäteriä.
• 17 METSÄLEHTI 16 • 2014 ”Pelle Peloton” Hannu Fabritius myöntää auliisti olevansa monessa kohtaa ”vääräuskoinen” ja pellepelottomuuteen taipuvainen metsänomistaja. Hän kasvattaa sataa metsähehtaariaan taloudellisin tavoittein ja modernein metsänhoito-ohjein. ”Mutta kokeilemaan olen kova. Enkä aina niin oppikirjamaisesti.” Hyväntuulisuutta huokuva metsänkasvattaja antaa elävän esimerkin. Energiayhtiö kaivoi kaapelin yhdelle hänen Rantasalmen kirkonkylän kupeessa sijaitsevista metsäpalstoistaan. Seuraavana päivänä urakan päätyttyä hän oli jo tökkimässä taimia paljastuneeseen kivennäismaahan. Sama kohtalo tuppaa olemaan ajourilla ja ojapenkoilla. ”Minulla on luontainen taipumus taimettaa aukkopaikat melko sukkelaan”, Fabritius nauraa. Uudistusalat hän istuttaa valtapuille. Pienaukkoihin valikoituu useimmiten puuksi joku Suomessa hieman harvinaisempi laji. On douglas-, serbianja mustakuusta, siperianpihtaa ja kontortamäntyä. Lehtipuista tammet, visakoivut, metsäomenat ja -lehmukset ovat löytäneet kodin Fabritiuksen metsistä. ”En kasvata erikoispuista metsiköitä. Minulle kelpaavat pelkät puuryhmätkin, jopa yksittäispuut. Ne tuovat ilmettä yksitotiseen talousmetsään.” Vaihtokauppaa ja luonnontaimia Puiden keräilijänä Fabritiuksella on pari löyhää periaatetta. Taimien pitää olla ilmaisia tai itse kasvatettuja. Hän ottaa niitä talteen aina kun eteen sattuu, luvan kanssa toki. ”Esimerkiksi metsäyhtiöillä on vanhoja kokeilumetsiköitä. Pihtojen ja kontortamäntyjen luonnontaimia olen niistä käynyt kaivelemassa. Myös puulajiharrastajakaverit auttavat hankinnoissa.” Jos ajankohta ei ole otollinen uudelleenistutukselle, päätyvät taimet hiekkakuoppaan valeistutukseen. Sinne Fabritius kylvää myös siemenet ja terhot. Purkitus, kasvatus ja koulinta tapahtuvat taimipöydällä kotitalon portaiden vieressä. ”Työmatkan on oltava lyhyt. Silloin työt tulee tehtyä ajallaan.” Metsiinsä asti päätyneitä taimia hän varjelee miehen mittaan asti. Edes mielikuvitus ei näytä olleen kattona, kun Fabritius esittelee suojausmenetelmiä. Lastulevypalaset ja paperikoneen viiranriekaleet torjuvat heinittymiseltä, salaojaputket ja vanhat katiskat myyräja jänistuhoilta. ”Istutuspaikat ovat sellaisia, että taimet eivät pärjää ilman hyvää huolenpitoa.” Fabritiuksen voikin tavata kesällä viikoittain puidenalkujensa parista. Pihlajasta kuullaan vielä Hannu Fabritius ei istuta metsiinsä ”yhtä sun toista” pelkäksi silmänruoaksi. Taustalla on ajatus myös taloudellisesta hyvästä. Hän uskoo puukaupan muutokseen. ”Erikoispuulajien suosio kasvaa. Markkinoille tulee puuseppiä ja talonrakentajia, jotka tekevät muutaman rungon kauppoja.” Tähän mennessä Fabritius on myynyt metsäyhtiöille vain yhden kontortamäntyharvennuksen kuiduksi. ”Firmat keskittyvät jatkossakin kuuseen, mäntyyn ja koivuun. Muita ostajia on etsittävä aktiivisesti.” Kotimaisista erikoispuista Fabritius epäilee visakoivun päätyvän lähitulevaisuudessa alennuskoriin. Sitä kasvatetaan jo aivan liikaa, jotta kiinnostus ja arvo säilyisivät. ”Veikkaan suorarunkoisen ja oksattoman pihlajan olevan tulevaisuuden arvopuuta. Se on kestävää ja kaunista.” Niitäkin Hannu Fabritius metsissään mielellään kasvattaa. ”Rapsin vain raivaussahalla oksat pois.” Talvisin tekijämies nikkaroi oman metsän erikoispuista koriste-esineitä ja tarvekaluja kansalaisopiston käsityökerhoissa. Mustaja serbiankuusi eivät pärjää talousmetsässä sekapuuna ilman ihmisen apua. Metsäomenapuu saa kasvaa rauhassa taajamametsikössä Rantasalmen kirkonkylän maisemissa. Hiekkakuopasta syntyi siirtotaimien valekasvattamo. 41-vuotias lehtikuusikko on jo komeassa kunnossa. Omintakeinen taimisuoja heiniä, myyriä ja jäniksiä vastaan: haltex-levy. Suorarunkoinen ja oksaton pihlaja on tulevaisuuden puuseppäpuu, ennustaa Hannu Fabritius. Tänä syksynä oksat notkuvat marjoja.
• 18 METSÄLEHTI 16 • 2014 METSÄNOMISTAJA Joutsa TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat O makotitalon pihalla Joutsan Rutalahdessa raikaa haukku. Kolme karjalankarhukoiraa ulisee korviahuumaavasti. Kaksivuotias Moka hyppii tasajalkaa nähdessään emäntänsä Annamari Pirisen lähestyvän aitausta. Oranssi metsästysliivi ja kivääri olalla viestittävät, että nyt päästään hirvimetsälle. Yhdeksänvuotias konkari HilHirven jäljillä Kukaan ei ole koiramies syntyessään. Runsaat kymmenen vuotta karhukoirien kanssa hirvimetsällä ovat opettaneet jyväskyläläiselle metsänomistajalle paljon. Hirvikannan laskusta kertovat myös vähäiset hirvituhot ja lupamäärät. Parhaimmillaan pari vuotta sitten Pirisen hirviporukalla oli käytettävissään kolmetoista hirvilupaa, nyt vain viisi. Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa vaikuttava Pirinen odottaa mielenkiinnolla tulevaa metsästyskautta. Mikäli hirviä on viimevuotista enemmän, kaikki luvat käytetään ja tarvittaessa turvaudutaan vielä niin sanottuihin pankkilupiin. Hyvä metsästyskoira on laajahakuinen, sisukas ja hyvävainuinen. Juuri sellainen Annamari Pirisen kaksivuotiaasta Mokasta on kehittymässä. Pirinen seuraa Mokan reittiä gps-tutkasta. Metsästysreissulla koira kävelee jopa 40–50 kilometriä päivässä. Välillä se pysähtyy ojaan jäähdyttelemään. la katsoo anovasti ja luimistaa korviaan. Pettynein katsein se seuraa, kun Mokan kaulaan pujotetaan gps-tutka. Alle nelikuinen Viri ilmaisee sekin haukahdellen halunsa lähteä mukaan. Vaikka hirvestys alkaa vasta syyskuun lopussa, Pirinen aloittaa koirien kuntouttamisen tulevaa jahtikautta varten hyvissä ajoin. Vielä muutaman päivän koirat joutuvat haistelemaan mättäitä kytkettynä. Todellinen kunnonnostatus alkaa 20. elokuuta, kun ne saa päästää irti. Metsälenkeillä sekä emännän että koirien mieli pysyy vireänä ja kunto karttuu. Samalla muotoutuu arvio paikallisesta hirvikannasta. ”Käytämme metsästyslupia kannan mukaan. Mietimme tarkkaan, paljonko ja mitä ammumme. Tarkoituksena oli, että hirvikantaa saadaan pienennettyä ja näin on käynyt. Nyt kanta on saatu aika hyvälle tasolle ja tavoitteena olisi, että se siinä myös pysyisi”, Pirinen sanoo.
• 19 METSÄLEHTI 16 • 2014 Näitä ylimääräisiä lupia myönnetään, mikäli jahtikaudella välilaskennassa huomataan alueellisia tihentymiä hirvikannassa ja jo myönnetyt hirvenkaatoluvat on alueella käytetty. Alku opettelua Pirinen suuntaa kotitalon takana kasvavaan männikköön. Moka kiskoo innokkaana remmin päässä. Keväällä harvennettu 55-vuotias metsikkö on hirvien mieleen. Mäntyjen alla kasvavat pihlajat ja koivut tarjoavat suojaisan paikan levähtää. Nähtyään mäen harjalla emän ja vasan Pirinen nimesi paikan Hirvikummuksi. Tälläkin kertaa Moka muuttuu rauhattomaksi ja Pirinen kiristää otettaan hihnasta. Hirven jäljet löytyvät muutamissa minuuteissa. Metsä on Piriselle tuttu jo lapsuudesta. Ennen se oli mieluisa leikkipaikka. Muutamia vuosia sitten Pirinen osti tilan UPM:ltä, ja nyt sieltä lähdetään metsälle. 44-vuotiaan metsänomistajan syksyt ovat nuoresta pitäen kuluneet hirvijahdissa. Hänen isänsä Erkki Pirinen oli kova metsämies ja veti paikallista hirviporukkaa. Into tarttui tyttäreenkin, joka lyöttäytyi isänsä matkaan heti, kun jaksoi pysytellä tämän perässä. Kun jahtiviikonloppu jäi opiskeluaikoina väliin, Pirinen soitti sunnuntai-iltana kotiin ja tiedusteli, tuliko kaatoja, kuka ampui ja missä. Isän sairastuttua vakavasti tytär hankki keväällä 2003 metsästyskortin ja otti syksyn tultua isänsä paikan hirviporukassa. Siitä alkoi todellinen harjoittelu, jossa tukena oli isältä jäänyt käyttökokeissa menestynyt karjalankarhukoira Uuno. ”Kyllä siinä aikamoinen opettelu oli. Se oli aika töpellystä alussa, täytyy myöntää. Onneksi metsästysporukkamme on hyvin pitkäjänteinen ja avarakatseinen”, Pirinen sanoo. Perheen voimin metsälle Nyt Pirinen on liikkunut koirien kanssa metsällä runsaat kymmenen vuotta ja harrastus on vienyt mennessään. Metsästyksen lisäksi hän ”Se on aina sykähdyttävä hetki, kun hirvihaukku alkaa.” Uutuu s Uutuu s Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus www.metsakustannus.? metsakirjakauppa.? Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.? tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.? Moottorisaha – sata vuotta Suomessa Tämä kirja kertoo moottorisahojen vaiheikkaan historian Suomessa ensimmäisestä sahan pärähdyksestä aina tähän päivään. Kirja nostaa esiin sata merkittävintä Suomessa käytössä ollutta sahamallia. Mukana on myös tarinaa sahojen valmistajista, maahantuojista ja tietenkin käyttäjistä. Kirja sisältää myös kaikkien Suomeen tuotujen moottorisahojen tiedot. Runsaasti kuvitettu teos on tehty yhteistyössä Suomen metsämuseo Luston kanssa. Hinta 39 € Mikko Riikilä Til Pirisen ”koirahotelli” valmistui vuosi sitten. Vaikka budjetti tuplaantui, metsästäjä on hankintaansa enemmän kuin tyytyväinen. on mukana Suomen pystykorvajärjestön karhukoirajaostossa ja Keski-Suomen Puna-mustat -pystykorvayhdistyksessä. Taito on kehittynyt kokemuksen kautta. Edes raskaus ei saanut jättämään jahtia väliin. Pirinen hankki kivääriin äänenvaimentimen, ettei vatsassa oleva lapsi olisi häiriintynyt. Vielä puolitoista kuukautta ennen synnytystä hän könysi hirvimetsälle. Toisen lapsen synnyttyä metsästyskausi piti malttaa pysyä kotona, mutta onneksi radiopuhelimen välityksellä saattoi seurata jahtia ja antaa ohjeita. Nykyisin perheen lapset, kahdeksanvuotias Vilja ja pian viisivuotias Otso, pääsevät mukaan hirvipassiin isänsä kanssa. Pirinen puolestaan liikkuu koirien matkassa. ”Koiran kanssa metsästyksessä kiehtoo vapaus. Pääsen kulkemaan metsässä ja näen, miten koira toimii ja löytää hirven. Se on aina hyvin sykähdyttävä hetki, kun hirvihaukku alkaa.” Hillasta ja Pirisestä on tullut erottamaton parivaljakko. Kumpikin tietää, mitä toinen tekee. Viime vuonna Pirinen ampui Hillalle kaksi hirveä. Moka on sekin hyvä metsästyskoira, mutta vielä välillä pentumainen. Ajan kanssa siitäkin kehittyy todellinen metsästyskaveri. Karjalankarhukoirien alkukantaisuus, älykkyys ja inhimilliset piirteet kiehtovat Piristä. Rotua on osattava lukea enemmän kuin muita hirvikoiria. Juuri se tuo mukavaa haastetta. Kun ymmärrys löytyy, karjalankarhukoira on yhteistyökumppani parhaimmillaan. Tähän asti yhteistyö on rajoittunut hirvestykseen, mutta karhunkaatokin olisi haaveena, jos työkiireet antavat myöten. Metsätöistä vaihtelua Samoihin aikoihin, kun Pirinen harjoitteli koiramiehen roolia, hänestä tuli metsänomistaja. Isältä vuonna 2004 jääneistä perintömetsistä perustettiin yhtymät. Pirinen omisti metsää alkuun siskonsa ja äitinsä kanssa. Nykyään hän on ostanut maat itselleen ja hankkinut miehensä kanssa lisää metsää Joutsasta sekä nykyisestä kotikaupungista Jyväskylästä. Viimeisimpiä ostoksia olivat äidin kotitila sekä oma synnyintila metsineen. ”Olemme molemmat sisätöissä. Vastapainona tykkäämme tehdä metsätöitä, ja tietysti metsät ovat myös sijoitus”, Pirinen kertoo. Aviopari raivaa, istuttaa ja heinää. Käytännön työ opettaa tekijäänsä, ja tarvittaessa ohjeita katsotaan kirjoista. Välillä hätiin kutsutaan ulkopuolinen, sillä työläisen vapaa-aika ei riitä selättämään kaikkia metsänhoitotöitä. Aina apua ei kuitenkaan saa. Näin kävi pakettipellolle istutetun epäonnisen kuusikon kanssa. Kahteen kertaan myyrien syömä ja täydennysistutettu taimikko uhkasi auttamatta hävitä taistelun horsmille ja heinille. Raivaussahan kanssa pöpelikköön ei voinut mennä, sillä taimia oli mahdoton löytää kasvillisuuden joukosta. Hoitovapaalla ollut Pirinen yritti saada palkollista alalle hommiin, mutta turhaan. Lopulta hän tormistautui. ”Otin lastenhoitajan ja olin itse seitsemän viikkoa lyhyen viikatteen kanssa heinäämässä. Mutta hei, raskauskilot lähtivät, kunto kasvoi ja homma tuli melkein tehtyä”, Pirinen nauraa.
• 20 METSÄLEHTI 16 • 2014 VALTTERI SKYTTÄ, teksti KIMMO BRANDT, kuva S uomessa elää sitkeästi ajatus, että luonnonsuojelu ja puuntuotanto eivät sovi samojen hehtaarien sisään. Metsäteollisuus ry:n uusi metsäasiantuntija Inka Musta on asiasta eri mieltä. Hakkuuseen päätyvissä metsissäkin ajatellaan luonnon etua. ”On tärkeää, että luonnon monimuotoisuutta suojellaan myös talousmetsissä, sillä talousmetsiä on suurin osa Suomen metsistä”, Musta muistuttaa. 29-vuotias Musta aloitti suomalaisten metsäyritysten etua valvovan Metsäteollisuus ry:n palveluksessa toukokuussa. Hän uskoo, että talousmetsien tilaa voi parantaa parhaiten eräänlaisella täsmäsuojelulla. Metsien monimuotoisuutta lisäävät tuoreen metsäasiantuntijan mukaan esimerkiksi vanhojen lehtipuiden säästäminen, kulotus ja lahopuun määrän kasvu. ”Onnistun työssäni hyvin silloin, kun pystyn edistämään luonnon tilaa ja samalla teollisuuden toimintaa. ” Pois mustavalkoisuudesta Inarista kotoisin oleva Musta on sopiva ihminen tuomaan luontoasioita koskevaan mustavalkoiseen keskusteluun lisää väriä. Hän on nuori nainen ja luontoihminen, joka on teollisuuden leivissä. Metsänhoitajaksi opiskellut nainen tietää, miltä Suomen metsät näyttävät niin pohjoisessa kuin etelässä. Musta on myös saamelainen. Työssä saamelaisasiat tulevat vastaan muun muassa metsäserti? ointijärjestelmien sosiaalisten kriteerien kautta. Kriteerien avulla varmistetaan alkuperäiskansan oikeuksien kunnioittaminen pohjoisen puuntuotannossa. Metsähallitus ja saamelaiset kiistelivät pohjoisen hakkuista 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan muun muassa Inarissa. ”Takavuosina on ollut puukon? ikteja, mutta nyt on rauhallista”, Musta arvioi saamelaisalueiden metsienkäyttötilannetta. Serti? kaatit ovat yksi osa metsäluonnon monimuotoisuuteen liittyvää kokonaisuutta, josta Musta vastaa yhdessä työparinsa kanssa. Työn alla ovat muun muassa kansainväliset luonnon monimuotoisuuteen liittyvät sopimukset ja niiden soveltaminen Suomen metsissä. ”Maailmalta tulee vaatimuksia ja odotuksia, joita täytämme täällä parhaamme mukaan. Elinympäristöjen ennallistaminen on yksi esimerkki Suomeen ulkomailta tulevista tavoitteista.” Sertifikaatti todistaa alkuperän Mustan mukaan metsäserti? oinnin kehittäminen on iso asia luonnon kannalta niin maailmalla kuin meillä. Puulle annettava serti? kaatti todistaa, että puu on peräisin kestävien periaatteiden mukaan hoidetuista metsistä. Metsäasiantuntijan mielestä serti? oitujen metsien suuri osuus todella vaikuttaa Suomen luontoon. Lainsäädäntö ja hyvän metsänhoidon suositukset ovat serti? kaattien ohella tärkeitä ohjenuoria monimuotoisuuden suojelemiseen. Vaikka metsäteollisuusyritykset keskittyvät talousmetsien ympäristöasioihin, tärkeiden metsäkohteiden rauhoittamista ei suljeta pois laskuista. Metsäteollisuus ry tukee Metso-ohjelmaa eli metsien monimuotoisuuden vapaaehtoista suojelua. ”Metsäyhtiöt eivät ajattele, että Metson kaltainen suojeluohjelma olisi uhka puunsaannille.” Vihreä pääkaupunki Musta päätyi metsäalalle kymmenen vuotta sitten, koska ajatteli metsän parista löytyvän hyvin töitä. Hän ei ole itse metsänomistaja eikä suvussa ole aiempia metsänhoitajia, mutta ympäristö ja luonto ovat kiinnostaneet aina. ”Pidän itseäni luontoihmisenä. Luontoarvojen edistämisestä on kyse myös työssäni.” Metsäteollisuus hyödyntää uusiutuvaa ja kierrätettävää luonnonvaraa. Sellaista yritystoimintaa on luontoihmisenkin helppo tukea. Inka Musta on tällä hetkellä kotiutunut Etelä-Espooseen. Alue on hänen mukaansa vehreää ja lähellä on hyviä lenkkimaastoja. Helsinki on vihreä kaupunki, mutta pohjoinen ei hevillä lähde ihmisestä. Tie voi Mustan mukaan käydä joskus takaisin Inariin. Lapissa voi vaikka kalastella Muddusjärvellä, retkeillä Lemmenjoen kansallispuistossa tai marjastaa soilla. ”Nytkin on hillaa poimittu pakkanen täyteen”, metsäasiantuntija kertoo. Lapin luonto Helsingissä Luonnon monimuotoisuutta voi suojella myös puuntuotantoon tarkoitetuissa metsissä, sanoo metsäteollisuuden metsäasiantuntija Inka Musta. ”Onnistun työssäni hyvin silloin, kun pystyn edistämään luonnon tilaa ja samalla teollisuuden toimintaa.” Talousmetsien luontoarvojen vaaliminen ei ole Inka Mustan mielestä mustavalkoinen asia. Metsäteollisuuden leivissä työskentelevä metsäasiantuntija saa itse erilaista näkokulmaa metsiin retkeillessään kotiseudun erämaissa Inarissa.
• 21 METSÄLEHTI 16 • 2014 Tuotteen pitää luonnollisesti olla yksinkertaisesti tehty, jotta sen tuotantokustannukset saadaan pidettyä kurissa – vajaan sadan euron hinta on nyt kohtuullinen. Linkkukirves on sinällään laadukkaan oloinen, mutta pieni jatkokehittely olisi vielä paikallaan. Linkkukirveen hankkimista voi harkita, jos puiden pilkkominen kirveellä ei jostain syystä onnistu. Sen käyttäminen onnistuu tottumattomaltakin. Linkkukirvestä valmistaa heinolalainen Houseman Oy. T ämänkertaisen kesäkilpailun aiheena ovat vanhat moottorisahat. Lähetä meille kuva ja lyhyt kertomus vanhasta sahastasi. Mistä se on peräisin? Minkälainen saha oli käyttää? Saatko sen vielä käyntiin? Sopiva kertomuksen pituus on korkeintaan yksi konekirjoitusliuska eli noin 3 000 merkkiä. Lähetä kuva ja kertomus postitse osoitteeseen ”Kesäkilpailu”, Metsälehti, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen makasiini@metsalehti.?. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme viisi kirjaa. Palkintona on Mikko Riikilän Moottorisaha – sata vuotta Suomessa. Parhaat kuvat ja kertomukset julkaisemme lokakuun Metsälehti Makasiinissa. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kilpailuaika päättyy 5. syyskuuta. Onnea kilpailuun! KERRO SAHASTASI KESÄKILPAI LU HANNU JAUHIAINEN, teksti RIIKKA JAUHIAINEN, kuva Tuoreella suomalaiskeksinnöllä linkkukirveellä ei lyödä, vaan halkaistaan puu varren vipuvoimaa hyväksi käyttäen. Laite on turvallinen, koska sillä ei voi iskeä jalkaan tai käteen, kuten äkkinäiselle tavallisen kirveen käyttäjälle joskus käy. Linkkukirves kiinnitetään seinään tai puuhun kahdella ruuvimutterilla. Kun hankkii lisää kiinnitysruuveja, kirveelle voi viritellä useampia käyttöpaikkoja ja sen sijaintia on helppo vaihtaa. Kiinnityskorkeuden voi valita mieleisekseen. Kun laite on vyötärön tasalla, vipuvarren kääntöön voi käyttää oman vartalonsa painoa. Linkkukirves sopii vain saunatai takkapuiden pilkkomiseen, sillä sopiva puun pituus on 34–38 senttiä. Paksuuden suhteen sopivia pilkottavia ovat alle 5–8-senttiset puut. Metsälehden kokeilussa laiSaunaklapit halki linkkukirveellä Uutuuskeksintö sopii pienten puiden pilkkomiseen. Linkkukirves › Paino 5,5 kg › Pituus 95 cm › Hinta 99,20 euroa › Valmistaja Houseman › Myynti www.rakentaja.? KOKEILTUA te toimi hyvin. Oksattomat, alle kymmensenttiset koivupuut halkesivat sillä vaivatta. Mäntyja kuusi olivat hieman hankalampia. Paksuoksaisia tai mutkaisia puita kirveellä ei saanut halki. Käyttäjän käsivoimat tosin ratkaisevat sen, miten sitkeän puun onnistuu pilkkomaan. Alle kymmensenttinen leppäpuu olisi luultavasti tuotteliain halkaistava. Linkkukirves on selvästi hitaampi kuin tavallinen kirves, mutta toki nopeampi kuin halpa hydraulihalkoja. Kirvestä hitaampi Laitteen alaosan porrastuksesta valitaan puulle pituuden mukaan sopiva tukipaikka. Portaat ovat aavistuksen kapeita, ainakin alimmainen porras saisi olla pidempi, jotta puu pysyisi siinä paremmin. Laitteen terä on kiinnitetty pulteilla näppärästi vipuvarteen. Uloin kiinnitysmutteri saattaa osua pisimpiä rankoja pilkkoessa puun päähän, jolloin puu ei halkea. Jos puu on vähänkään ylipituinen, se jää vinoon ja luistaa terän alta pois eikä sitä saa halki. Käyttäjän käsivoimat ratkaisevat, kuinka sitkeän puun linkkukirveellä saa halki.
• 22 METSÄLEHTI 16 • 2014 HANNU JAUHIAINEN, teksti HANNU HUTTU, kuvat C rosslam Kuhmon toimitusjohtaja, omistaja ja perustaja Juha Virta kiertelee tyytyväisenä tehdasrakennusta. Ensimmäiset clt-levyt on saatu valmiiksi, ja niistä leikataan osia VTT:n lujuustutkimuksia varten. Tehdas sijaitsee Kuhmon kaupungin omistaman Woodpoliksen tiloissa. Myös osa tehtaan laitteista on Woodpoliksen, osa puolestaan on hankittu itse. Tuotantoa käynnistellään pikku hiljaa, ja lähiviikkoina voidaan tuottaa levyjä jo sellaisiin käyttötarkoituksiin, joissa ei tarvita lujuusluokitusta. Crosslam työllistää vuoden lopulla 12 henkilöä. ”Tuotanto saadaan täyteen käyntiin yhdessä vuorossa loppuvuoden aikana”, Virta arvioi. Virta päätyi kotiseudulleen Kuhmoon toimittuaan pitkään Kuhmo Oy:n sahan vientitehtävissä Lontoossa sekä vietettyään sen jälkeen pari sapattivuotta. Virta on myös yksi Clt-levyjen tuotanto alkoi Kuhmossa Ristiinliimatuilla puulevyillä on hyvä kysyntä kasvavilla puurakentamisen markkinoilla. Levyjä saa nyt myös kotimaasta. ”Tuotanto saadaan täyteen käyntiin yhdessä vuorossa loppuvuoden aikana.” Toimitusjohtaja Juha Virta ja operatiivinen johtaja Jyrki Moilanen esittelevät lujuustestiin menevää clt-levyn kappaletta. Kuhmo Oy:n omistajista. Virran mukaan clt-levy on erinomainen rakennusmateriaali, jota on Keski-Euroopassa käytetty jo pitkään. Suomessa rajoitteena ovat aikaisemmin olleet rakennusmääräykset sekä tarjonnan puute. Nyt clt-levyistä on jo tehty muutamia rakennuksia, joihin mate riaali on tullut Stora Enson Itävallan tehtailta. Tunnetuin on luontokeskus Haltia. Myös kerrostaloja on jo rakenteilla. Levyt sopivat rakentamiseen ”Clt-levyille on hyvät markkinat. Puu on ympäristöystävällinen materiaali, ja toisaalta rakennusten sisäilmaongelmiin pitää löytää ratkaisuja”, Virta kertoo. Clt-levyistä saadaan rakennus pystyyn nopeasti, koska osat voidaan valmistaa pitkälle jo talotehtaan sisätiloissa. Levyillä saadaan tiivis ja jäykkä rakenne. Tarvittaessa osaan rakennusta voidaan käyttää puisia liimapalkkeja. Virran mielestä clt-levy on puupuolen suurin keksintö sitten liimapalkin. Levyjen raaka-aineena käytetään lujuuslajiteltua kuusta ja mäntyä. Raaka-aine tulee pääosin läheiseltä Kuhmon sahalta. Materiaali on hyvää, sillä kainuulainen havupuu on tunnetusti lujarakenteista. ”Periaatteessa on mahdollista käyttää esimerkiksi pintamateriaalina myös muita puulajeja tai kosteiden tilojen seinissä jopa lasikuitua.” Kymmenys riittää Yhdessä vuorossa tehdas pystyy tuottamaan noin 10 000 kuutiometriä clt-levyjä. Tavoitteena on päästä ensi vuonna kolmeen vuoroon, jolloin Crosslamin toimitusjohtaja Juha Virta uskoo, että clt-levy tulee yleistymään rakennusmateriaalina.
• 23 METSÄLEHTI 16 • 2014 UUTINE N VUONN A 1979 EERO SALA Aiempana tässä lehdessä pohditaan, ketkä suomalaismetsiä tulevaisuudessa hoitavat. Kysymys oli ajankohtainen myös 35 vuotta sitten, jolloin maataloudesta toimeentulonsa saaneiden joukko oli huvennut puoleen parinkymmenen vuoden takaisesta. Samaan aikaan yksityismetsien omistus oli muuttumassa – selvityksen mukaan jo joka kolmas eteläsuomalainen metsänomistaja oli 70-luvun lopulla joku muu kuin maanviljelijä. ”Jo nämä muutokset aiheuttavat sen, että yksityismetsien työt on suoritettava suureksi osaksi vieraalla työvoimalla. Tämä on haaste metsänhoitoyhdistyksille”, Metsälehti kirjoitti vuonna 1979. Satakuntalainen Lavian metsänhoitoyhdistys oli valmis vastaamaan huutoon. Metsälehti kävi tutustumassa 50-vuotiaaseen yhdistykseen, jonka palveluksessa oli metsäneuvoja ja kaksi vakinaista metsuria. Toimistosihteeriin ei yhdistys rahaa tuhlannut, vaikka noin puolet maakunnan yhdistyksistä oli sellaisen jo hankkinut. Sen sijaan toinen työnjohtaja oli aikomus palkata syksyllä. ”Kun maailma muuttuu, pitää metsänhoitoyhdistyksen pystyä muuttumaan mukana”, yhdistyksen isäntä Matti Jokioinen totesi. Tässä lehdessä kerromme myös, kuinka 32-renkaiset superrekat ovat aloittamassa liikennöinnin Suomen maanteillä. Kumipyörät olivat kaapanneet enemmistön puunkuljetuksista jo vuonna 1979, Metsälehti uutisoi tuolloin. Tehtaille tulleesta puutavarasta jo 60 prosenttia kuljetettiin autoilla. Noin neljännes puusta kulki uittaen ja loput viitisentoista prosenttia junalla. ”Uittoa ja rautatiekuljetusta edeltää kuitenkin aina suhteellisen kallis alkukuljetus, joka nostaa kokonaiskustannuksia. Tämä tekee autokuljetuksen lyhyillä matkoilla edullisemmaksi”, Metsälehti kirjoitti. Vertailun vuoksi, nykyään kolme neljännestä puutavarasta kulkee autoilla. Junan osuus on noussut lähes neljännekseen ja uiton merkitys laskenut marginaaliseksi. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Metsänhoito ammattilaisille Ristiinliimattua lankkua Clt-levyt (Cross-laminated timber) ovat rakennuselementtejä, jotka valmistetaan mittatilaustyönä loppukäyttäjälle. Levyt valmistetaan ristiinliimaamalla höylättyjä lankkuja. Tuote on periaatteessa kuin vaneria, mutta kerrokset rakennetaan höylätystä sahatavarasta viilun sijaan. Tuotantolinjalla tehdään valmiiksi kunkin levyn tarvitsema materiaali. Lankkuja jatketaan tarvittaessa sormijatkoksilla. Sen jälkeen lankkurivi viedään puristimeen ja liimoitetaan. Päälle asetetaan vastaavasti toinen ja kolmas kerros. Sen jälkeen clt-levy puristetaan kuivumaan. Kun liimatut lamellikerrokset asettuvat ristikkäin, saadaan painoonsa verrattuna erittäin kestävä ja luja materiaali. Levy työstetään liimauksen jälkeen asiakkaan toiveiden mukaan. Näkyville tuleva pinta voidaan hioa. Levyyn tehdään tarvittavat läpiviennit sekä ikkunaja oviaukot. Levyistä voidaan myös tehdä lattioita. Sen jälkeen tuote lähtee jatkojalostajalle, joka voi olla esimerkiksi talotehdas. Clt-levyistä voidaan tehdä kokonaisia ulkotai sisäseiniä. Talotehdas voi rakentaa seinäelementin asennusvalmiiksi. Levyistä voidaan myös koota esimeriksi valmiita hotellihuoneita. Levyt muodostavat kantavan rakenteen, joten mitään erillisiä kannatintolppia ei tarvita. Kuhmon valmistamat clt-levyt voivat olla enintään 12 metriä pitkiä ja 3,15 metriä leveitä. Paksuus voi vaihdella 6–35 sentin välillä. tuotanto olisi 30 000 kuutiometriä. Sahatavaraa tähän tarvittaisiin noin 40 000 kuutiometriä, mihin puolestaan tarvittaisiin noin 90 000 kuutiometriä sahatukkeja. Yhden viisikerroksisen puukerrostalon rakentamiseen menee levyjä noin 500 kuutiometriä. ”Jos Crosslam saa Suomen kasvavien puutalomarkkinoiden materiaalitoimituksista noin 10 prosentin osuuden, niin se riittää”, Virta arvioi. Kainuustakin Virta löytää potentaalisia lähiajan rakennuskohteita: Kuhmoon pitää rakentaa uusi koulu ja Kajaaniin sairaala. Puristimesta tullut levyaihio työstetään asiakkaan haluamalla tavalla. Clt-levy koostuu ristikkäin liimatuista lamelleista, joiden paksuus voi vaihdella. Clt-levyn varaan voidaan talotehtaalla rakentaa kokonainen ulkotai sisäseinä asennusvalmiiksi.
• 24 METSÄLEHTI 16 • 2014 HANNU ESKONEN teksti ja kuva M eripihka on kaunista. Ruskean, punaisen ja keltaisen eri sävyissä se tuo mieleen kesän ja auringonpaisteen. Niinpä meripihkakorut ovat olleet haluttuja jo kauan. Itämeren rannoilta peräisin olevia meripihkakoruja on löytynyt niin muinaisten Egyptin faaraoiden haudoista kuin Kiinan palatseista. Myös kreikkalaisille ja roomalaisille meripihka oli tuttu korujen raaka-aine. Kaunis meripihkakoru saattoi maksaa enemmän kuin nuori työkykyinen orja. Meripihkan synnystä antiikissa ei kuitenkaan tiedetty mitään. Roomalainen Plinius kertoi, että se olisi ollut peräisin auringonjumalan Helioksen pojan Faethonin kyynelistä. Oikeasti meripihka on muinaisten havupuiden kivettynyttä pihkaa. Kun havupuut hautautuivat maakerrosten alle hapettomiin olosuhteisiin, puiden pihka kasaantui yhteen ja haihtumisen seurauksena pihka kovettui. Suurin löydetty meripihkakimpale on painanut lähes 10 kiloa. Joskus kävi niin, että puun rungolla olleelle pihkapisaralle istuutui jokin pikkueläin – kärpänen, hämähäkki, sisilisko tai sammakko. Se tarttui kiinni tahmeaan pihkaan, kuoli, ja peittyi pihkapisaran sisään. Pihkassa pikkuotus on sitten säilynyt näihin päiviin asti, ja kaikkein hienoimmissa meripihkakoruissa onkin usein jokin pikkueläin tai kasvinkappale sisällä. Meripihkan syntyminen vaatii runsaasti aikaa. Suurin osa meripihkasta on 30–90 miljoonaa vuotta vanhaa. Kuuluisin meripihka-alue on Itämeren etelärannikon ja Pohjanmeren välinen meripihkaprovinssi, eritoten Puolan Gdanskin lahden seudut ja Venäjän Kaliningrad. Sopivien syysmyrskyjen jälkeen Itämeren aallot nostavat meripihkaa dyynirannikolle ja tuhannet innokkaat haravoivat rantoja. Suomenkin rannikoille meripihkaa on toisinaan rantautunut, löytöjä on Inkoosta, Paraisilta ja Nauvosta. Lääke moneen vaivaan Keski-Euroopassa pikkulapsille annettiin usein lahjaksi meripihkahelmet, joiden uskottiin auttavan hampaiden puhkeamisen kipuihin. Korukäytön ohella meripihkan lääkekäyttö oli yleistä vielä 1800-luvun lopulle asti. Thales Miletolainen tutki meripihkaa tarkemmin 500-luvulla eKr. Hän havaitsi, että meripihka sulaa ja syttyy palamaankin sekä reagoi monien kemikaalien kanssa. Kun meripihkaa hankasi kuivalla villavaatteella, se muuttui magneettiseksi. Elisabet I:n henkilääkäri William Gilbert jatkoi 1500-luvulla näitä meripihkakokeita ja otti käyttöön elektrisiteetti-sanan, jolla tarkoitettiin sähköä. Sana juontuu suoraan kreikankielisestä meripihkaa tarkoittavasta sanasta elektron. Sähköisten ja magneettisten voimien lisäksi meripihkassa on meripihkahappoa, jonka parantaviin kykyihin uskottiin lujasti. Meripihkaa jauhettiin ja siitä tehtiin voiteita ja öljyjä. Myös poltossa syntyvät savukaasut auttoivat moniin vaivoihin. Erityisen voimallisia meripihkalääkkeet olivat korva-, silmä-, vatsaja hammassärkyjen hoidossa. Kuuluisin meripihkalääke oli ns. prinssin tipat, joilla hoidettiin itkuisia lapsia. Dinosauruksia ja olutta Meripihkan sulkeumaeliöt kiinnostavat tutkijoita kovasti, kertovathan ne, millaisia olivat nuo kymmeniä miljoonia vuosia sitten kasvaneet meripihkametsät. Pihkan sisään jäi myös ilmakuplia, joista voidaan tutkia sen aikaisen ilmakehän koostumusta. Elokuvassa Jurassic Park meripihkassa olevasta hyttysestä eristetään dinosauruksen dna:ta ja herätetään henkiin muinaiset jättipedot. Tekniikkaa on todella kokeiltu ja meripihkasulkeumista on herätetty henkiin fossiilisia mikrobeja. Näiden avulla USA:ssa tuotetaan Jurassic Amber Ale -olutta. Fossiilisten mikrobien avulla kenties löydetään apukeinoja antibiooteille vastuskuskykyisten bakteeritautien hoitoon. Meripihkan lääkekäyttö on jo siirtynyt historiaan. Koruiksi sopivia meripihkakappaleita sitä vastoin etsitään kaikkialta maailmasta. Jokaisen syysmyrskyn jälkeen Kaliningradin ja Gdanskin lahden rantahietikot täyttyvät onnenonkijoista. Josko tällä kertaa löytyisi se suuri. Auringonjumalan pojan pihkaisia kyyneleitä Meripihka tunnetaan korujen raaka-aineena, mutta siitä on ollut moneen muuhunkin. ”Meripihkahelmien uskottiin auttavan vauvojen hampaiden puhkeamisen kipuihin.” Meripihkan kappaleet näyttävät maasta löydettäessä ruskeilta, keltaisilta ja joskus jopa sinisiltä pikkukiviltä. LUONNOSTA
• PILKKEITÄ METSÄLEHTI 16 • 2014 25 ki-Suomessa on saatu paljon apua metsänomistajien pulmiin metsäkeskuksilta, metsänhoitoyhdistyksiltä ja nyt myös päteviltä metsäpalveluyrityksiltä, eivätkä vastuun tuntevat puunjalostajatkaan suhtaudu metsänomistajien pulmiin pelkällä kaupanteolla ja olankohautuksella. Esimerkiksi metsäkeskukset ilmoittavat kysymättäkin, milloin ja mitäkin kullakin metsäkuviolla suositellaan tehtäväksi, ja metsänhoitoyhdistykset hoitavat paitsi varsinaisten metsänhoitotöiden toteuttamisen, myös mahdollisen muun tarpeellisen, esimerkiksi avustamisen puukaupoissa tai metsäkiinteistöjen kaupoissa. Järkevän toiminnan lähtökohta talousmetsissä on tietenkin metsätaloussuunnitelma. Sillekin on tekijöitä tarjolla. On melkoinen häpeä, jos maamme kaikilla kulmille ei järjestelmälSEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva METSÄN KÄTKÖISSÄ Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. LUKIJALTA LUKIJALTA LUKIJALTA GALLUP Ovatko hirvituhot vähentyneet? Seuraava kysymys: Aiotko tehdä puukaupan? Osallistu gallupiin osoitteessa www.metsalehti.? 20 40 60 80 100 Ei 48% Kyllä 52% METSÄPILA Metsälehden lukijat tuskin sekoittavat pahkaa ja kääpää toisiinsa, mutta jos jollekulle käsitteet ovat vielä epäselvät, katsokoon oheista kuvaa, jossa pahkan kyljestä kasvaa useita kääpiä. Kääpä on sienen itiöemä. Kääpiä on Suomessa pari sataa lajia. Useimmat niistä kasvavat puissa, muutama elävien puiden loisina mutta enemmistö on kuolleen puun lahottajia. Muutamien kääpien itiöemät ovat monivuotisia ja kovia, mutta useimpien itiöemät ovat pehmeitä ja yksikesäisiä. Pahka puolestaan on puun omaa kudosta, joka ei yleensä haittaa puun muiden osien kasvua. Pahkoja voinee syntyä useammalla eri tavalla, mutta aina on kysymys puun kontrollista karanneesta kasvusta. Kuoren alla uinuva silmu voi alkaa muodostaa puuaineista, vaikka ei kasvakaan haaraksi, tai joku jällen solu, ehkä mutaation seurauksena, alkaa lisääntyä muita soluja nopeammin. Näin syntyy rungon sivuun – hyvälaatuinen – pyöreähkö kasvain, jonka puuaines on syheröistä. Ilmeisesti kaikille puulajeille voi kehittyä pahkoja, mutta havupuissa ne ovat harvinaisempia kuin esimerkiksi koivussa. Pahkat ovat niin tyypillisiä vanheneville puistolehmuksille, että niitä voi käyttää tuntomerkkeinä erottamaan puistolehmuksen muista lehmuksista. Pahkan puuaines muistuttaa hiukan visaa. Monet nikkarit askartelevat pahkasta kestäviä esineitä, pienemmistä koruja ja kuppeja (kuksia), isommista jopa pöytiä ja muita huonekaluja. Pahka vai kääpä? Ei ole pahkakaan turvassa lahottajilta. Isossa koivun pahkassa on useita taulakäävän itiöemiä, oikealla ylhäällä myös kantokääpä. Roskaan ei pitäisi vastata, mutta Ismo Taskisen kirjoitus (Metsälehti 15/2014) osui kalikkaan ja kolahti. Tunnen lukuisan määrän metsänomistajia, myös ”vanhoja miehiä ja naisia”, jotka Taskisen asteikossa ilmeisesti olisivat niitä, joilta hän suosittelee otettavaksi ”metsät pois”. He ovat kuitenkin, paitsi hoitaneet mallikkaasti metsiään, myös tehneet enemmän: monet ovat teoillaan rakentaneet isänmaatamme esimerkillisellä tavalla. He ovat myös, elleivät esimerkiksi liikuntarajoittuneisuudesta johtuen ole pystyneet itse tekemään vaikkapa taimistojen hoitotöitä, käyttäneet töiden suunnitteluun ja toteuttamiseen ammattiapua. Miten lienevät asiat Kuopiossa päin, mutta ainakin KesVanhassa vara parempi ”Metsänomistajat, vanhoiksi kutsutut tai nuoret, eivät tarvitse pakkolakeja.” linen, kestävä ja järkevä metsänkasvatus kelpaa, siihen kun on saatavissa jopa EU:n tukea, eikä metsänomistajan ikää silloinkaan kysytä. Suomi on vapaa maa. Minun rekisterissäni omistusoikeus on pyhä asia myös metsissä. Puuta ja metsämaata voi ja saa vapaassa maassa myydä tai olla myymättä. Joskus on hyvä ollakin myymättä, kun kaupanteko ei onnistu tai metsä ei ole kypsä sille sopivaan, suunniteltuun hakkuutoimenpiteeseen. Puuta, erityisesti kuitupuuvolyymia, kasvaa lisäksi moninkertaiseen tahtiin lämpimissä maissa, joten puuta on saatavilla. Tähänkin kilpailuun meidän on alistuttava. Metsänomistajat, vanhoiksi kutsutut tai nuoret, eivät tarvitse pakkolakeja. Ohjeistuksissa on kuitenkin voitava puuttua tehostetusti ilmiöön, jota tosin en sidospiireissäni tunne, eli siihen, että kenelläkään ei saa olla ”varaa” talousmetsissään lahottaa puita pystyyn. JUHANI JOKINEN metsänhoitaja, metsänomistaja, vasta 82-vuotias Raivauksen jälkeiseen kantovesojen torjuntaan voidaan käyttää myös kemiallista torjuntaa. Taimikonhoidon jälkeisenä kesänä, kun vesat ovat vielä suhteellisen pieniä, tulisi suorittaa esimerkiksi reppuruiskulla kantovesojen käsittely Arianne S -aineella. Männyn ja kuusen taimet eivät tästä kärsi. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. ANTTI SALO Lempäälä Kemiallinen torjunta kannattaa Ismo Taskisen oivallus puuntuotannon tehostamiseksi (Metsälehti 15/2014) on hyvä muuten, mutta kohteena ”vanhat ukkelit” on täysin väärä. Jos ja kun nämä papat ovat ryskäämisensä ryskänneet, annettakoon jo heille iltatunneillaan mahdollisuus seurata metsänsä kasvua ja kehitystä. Ainahan ei tarvitse olla kiire. Mutta eri asia ovat nämä pystyyn kuivuneet perikunnat, kuolinpesät, kiinteistö-yhtymät jne. Miksi yhteiskunta suoltaa kemeroita, tie-ja ojitusavustuksia yms. museoituneisiin hallinnoijiin, jotka eivät hoida puustoaan? Tiedän esimerkin, jossa porukkahimmelin metsälöön vuosikymmenten aikana suolletaan metsänparannusvaroja. Tilaisuuden tullessa Metso-suojelu tulee kuvioon, ja suurin osa tilaa rauhoitetaan luonnonsuojelualueeksi. Tästä kupataan vähintään tuottoa vastaava veroton korvaus, ja edelliset avustukset häipyvät mädäntyvään, hoitamattomaan metsään. Tämä on samaan sarjaan kuuluvaa valtiohallinnon sairastelua niin kuin silloin, jolloin lanattiin pillareilla koivikot matalaksi ja pakko-istutettiin rehevät maat männylle. Nyt Suomi upporikkaana maana museoi talousmetsiä ja -soita. Eikä ole suuntakaan selvillä, kun vihreät jylläävät. JUKKA TIMONEN Nurmes Metsiä museoidaan V a st a a ji a 18 8
• 26 METSÄLEHTI 16 • 2014 T ii a P u u k il a P e tr i K e to -T o k o i Suon ja kankaan rikas rajapinta suojaa ja ruokkii riistan. Uusi hoitosuositus ohjaa vaihettumisvyöhykkeiden parempaan käsittelyyn. Kun kävelet kankaalta suolle, kuljet samalla monien lajien kannalta tärkeiden elinympäristöjen halki. Suon ja kankaan vaihettumisvyöhyke on biologisesti rikas, koska metsäja suolajit esiintyvät siellä rinnakkain. Vaihettumisvyöhykkeen muodostaa sarja vesitalouden toisiinsa kytkemiä luontotyyppejä. Lyhyellä matkalla tapahtuu suuria muutoksia kasvuoloissa, puustossa ja pintakasvillisuudessa. Ensimmäinen vyöhyke on soistunut kangas, jota täplittävät rahkasammallaikut. Sitten saavutaan turvemaalle, varjoisaan korpeen. Sen puusto on kuusivaltaista kankaalta purkautuvien ravinteikkaiden vesien vuoksi. Korven reunalla kasvaa usein haapoja ja raitoja, rehevässä ja märässä korvessa myös tervaleppiä. Puusto on erirakenteista ja ryteikköistä. Mustikanvarvusto on tuuheaa ja saniaiset rehottavat. Korven suon puoleinen laita on märkä ja puut kasvavat vesipoteroiden ympäröimillä mättäillä. Seuraavaksi tullaan kuivemmalle ja paksuturpeisemmalle rämeelle. Tänne Reunametsät riistalle mieluisiksi Riistan huomioiminen soiden reunametsien hoidossa edistää muutenkin luonnon monimuotoisuutta. ASIANTUNTIJALTA LUKIJAKYSYMYS Kävin kesälomillani neljä vuotta sitten istuttamassani kuusen taimikossa. Kuhmoisissa sijaitseva taimikko juroi useamman vuoden, ja halla vei parina edellisenä vuotena vuosikasvut. Nyt huomasin, että tämän vuoden vuosikasvut olivat vihreät, mutta käyristyneet alaspäin. Lisäksi taimikossa esiintyi monilatvaisuutta. Mikä taimia vaivaa? Kesäkuun lopulla otetussa kuvassa näkyy nuukahtaneita kuusen latvaversoja. Tällaiset ovat tyypillisiä hallaöiden jälkeen. Koska kasvupaikalla on ollut hallavaurioita aiemminkin, epäilen sen sijaitsevan Mikä käyristää latvaversoja? selityksiä. Pitkäaikaisena jatkunut kuivuus aiheuttaa myös nuukahtaneita versoja. Kesäkuu oli kuitenkin kylmä ja sateinen, joten kuivuudesta tuskin on tällä kertaa kysymys. Kolmas, hallavaurion ohella varsin mahdollinen vaihtoehto on boorinpuute kasvupaikalla. Tähän selitykseen sopisi hyvin se, että taimikossa esiintyy monilatvaisuutta. Se on tyypillinen boorinpuutteen oire kuusella. Selityksen todennäköisyys kasvaa erityisesti, mikäli kasvupaikka sijaitsee vanhalla kaskimaalla, jotka etenkin Savossa kärsivät varsin yleisesti boorinpuutteesta. Pelkän kuvan perusteella on tietenkin mahdoton arvioida kasvupaikan historiaa. Mikäli kyseessä on vanha kaskimaa, voisi boorinpuutteen varmistaa neulasten ravinneanalyysillä ja tarvittaessa boorilannoittaa kohde. JARKKO HANTULA metsäpatologian professori, Metsäntutkimuslaitos eivät kankaan ravinteikkaat vedet ulotu. Vain männyt ja rämevarvut pärjäävät. Puusto on harvaa ja pienilmasto paisteinen. Keloja on runsaasti. Suon keskusta kohti turvekerros paksuuntuu, märkyys lisääntyy ja puusto vähenee kunnes ollaan avosuolla. Ruokaa ja suojaa metsäkanoille Suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeet ovat tärkeitä elinympäristöjä metsäkanalinnuille. Ne täyttävät erinomaisesti niiden suojan ja ravinnon tarpeet. Erityisesti korvet ovat tärkeitä, koska niissä on runsaasti hyönteisravintoa. Tämä on tärkeää kanalintujen poikasille, jotka ensimmäiset elinviikkonsa syövät yksinomaan hyönteisiä. Korpien tuuheat ja runsaasti marjovat varvustot tarjoavat poikasille sekä suojaa että ravintoa. Mustikka on kanalintujen tärkein ravintokasvi, mutta myös puolukalla, juolukalla ja variksenmarjalla on merkitystä. Vaihettumisvyöhykkeiden puustolla on suuri merkitys suojan ja ravinnon kannalta. Niiden puusto on luontaisesti erirakenteista ja sekapuustoista. Mustikka kasvaa ja marjoo hyvin puolivarjoisissa ja kosteudeltaan vakaissa oloissa. Hyvien taimettumisolojen vuoksi alikasvospuustoa on runsaasti, sekä kuusta että lehtipuustoa. Alikasvoskuuset tarjoavat suojaa kanalinnuille ja metsäjäniksille. Tiheät alikasvoskuuset toimivat lämpösuojana kun lunta on vähän eikä kieppiin pääse. Talvella pyyt ja riekot ruokailevat maan rajassa, pensastuneissa lehtipuissa ja lumen luokille painamien puiden latvuksissa. Suomen luonnolle on ominaista soiden ja kankaiden pienipiirteinen vaihtelu ja vaihettumisvyöhykkeiden runsaus. Laajamittainen ojitustoiminta on vähentänyt niiden määrää paljon. Tästä ovat kärsineet metsäkanalintujen lisäksi suuri joukko muitakin metsäja suolajeja. Haitallisinta on ollut soiden kuivuminen, pintakasvillisuuden muuttuminen, puuston tihentyminen ja sulkeutuminen sekä pienilmaston muuttuminen. Säilytä vesitalous Vaihettumisvyöhykkeiden paremmalle huomioonottamiselle metsätaloudessa on selvä tarve. Tämän edistämiseksi Tapio ja Suomen Riistakeskus ovat laatineet Kohti riistarikkaita reunoja – Vaihettumisvyöhykkeiden hoito -suosituksen. Hoitosuositukset on laadittu erityisesti riistalajien näkökulmasta, mutta ne edistävät myös laajemmin metsäja suolajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden turvaamista. Suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeiden käsittelyssä olennaisinta on niiden luontaisen vesitalouden säilyttäminen tai palauttaminen. Kunnostusojituksen tekemättä jättäminen ja ennallistaminen ojia tukkimalla ovat hyviä vaihtoehtoja. Ennallistamiseen on mahdollista saada tukea kemera-varoista. Metsätaloudellisesti heikkotuottoisten soiden ennallistaminen ja puuston pois hakkaaminen palauttaa avosoiden ja metsän vaihtelua ja vaihettumisvyöhykkeitä. Luonnontilaisen kaltaisena säilyneet vaihettumisvyöhykkeet suositellaan säilytettävän arvokkaina luontokohteina. Ne voivat soveltua Metso-ohjelman suojelukohteiksi. Vaihettumisvyöhykkeissä, joiden puustoa hakataan, suositellaan säilytettävän jatkuva peitteellisyys kasvattamalla puustoa erirakenteisena tai kaksijaksoisena. Parhaiten suositusten tavoitteita toteuttaa monipuolinen puustorakenne, joka koostuu eri puulajeista, erikokoisista puista, tiheistä ja harvemmista kohdista ja lahopuista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää alikasvospuiden ja pensaiden säästämiseen. Jos uudistushakkuita tehdään, suositellaan runsaan säästöpuuston jättämistä ja maanmuokkauksen välttämistä. Säästöpuusto suositellaan keskitettäväksi runsasvarpuisiin kohtiin. Kohti riistarikkaita reunoja – Vaihettumisvyöhykkeiden hoitosuositus löytyy osoitteesta http://riista.? /julkaisut/ oppaat/. PETRI KETO-TOKOI Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori. tavallista kylmemmässä maastokohdassa. Hallavaurioon viittaa myös se, että kesäkuun puolivälissä lämpötila painui Kuhmoisten kahden metrin korkeudessa sijaitsevissa virallisissa mittauspisteissä pariin lämpöasteeseen. Näin ollen maanpinnalla lämpö on todennäköisesti pudonnut useita asteita nollan alapuolelle hallalle kaikista arimmilla kasvupaikoilla. Tätä tukee se, että hieman pohjoisempana Jyväskylässä on pakkasta ollut myös kahden metrin korkeudella. Yleensä hallan vaurioittamat kuusen versot ruskettuvat pian hallan jälkeen, mutta jos kylmyys ei ole kovin ankaraa ne voivat jäädä myös vihreiksi, kuten tässä näyttäisi käyneen. Halla ei ole ainoa mahdollinen selitys. Sitä vastaan puhuu se, että kesäkuun lopulla kuusen versot ovat yleensä saavuttaneet melko hyvän kestävyyden hallalle ja näkyviä vaurioita syntyy yleensä vasta lähes kymmenen asteen pakkasella. Siksi on pohdittava muitakin mahdollisia Rämereunoille on tyypillistä puuston erirakenteisuus ja kelojen runsaus.
• Kestotilaus kannattaa Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.? Tai soita: 09 315 49 840 M E T S Ä L E H D E N JA T K U V A T IL AUS K A N NA T T A A ! Metsälehti on suomalaisen metsän pää-äänenkannattaja. Aina sinun ja metsäsi asialla, aina sinun ja metsäsi parhaaksi. Kestotilaus eli jatkuva tilaus on aina edullisin tapa lukea säännöllisesti Metsälehteä. Tilaus uusiutuu sovituissa jaksoissa, kunnes asiakas ilmoittaa päättävänsä tilauksen. Metsälehden kestotilaajana hyödyt monista tarjouksista ja eduista ympäri vuoden. Kestotilaajana • voit lukea vapaasti Metsälehden ja Makasiinin Näköislehtiä ja -arkistoa netissä. • osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. • voit tilata Metsälehti Makasiinin puoleen hintaan ystävällesi. • Kestotilaajan Kaupan tarjoukset ovat voimassa vain kestotilaajille. • voit osallistua kestotilaajille järjestetyille lukijamatkoille. • voit käyttää maksutta Metsänhoitokortistoa netissä. • saat etuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. • tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. • kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. • tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen.
• 28 METSÄLEHTI 16 • 2014 Mökille sähköt auringosta KIRJAT LUKIJAKYSYMYS PALKINTO Heinäkuun iPad Varpaisjärvelle Metsälehden tilaajien kesken arvotaan tänä vuonna seitsemän tablettitietokonetta. Heinäkuun iPadin voitti Martti Savolainen. Metsälehteä voi nyt lukea myös tablettitietokoneelta. Näytenumeron voi käydä ilmaiseksi lataamassa Applen kaupasta tai Google Playsta. Metsälehdessä numero 12 oli kiinnostava tietovisa. Huomasin, että eläkkeellä ollessa olen pudonnut metsäasioissa kelkasta. Aikoinaan selvittelin työn puolesta metsäteollisuuden puunkäyttöä tehtaittain. Nyt olen kiinnostunut, mitkä ovat 19 sellutehdasta Suomessa tänään? Äänekoski Kemi Oulu Pietarsaari Kotka Kouvola Heinola Varkaus Kuopio Kaskinen Rauma Joensuu Lappeenranta Imatra Joutseno Suomen sellupaikkakunnat Janne Käpylehto: Mökille sähköt auringosta ja tuulesta. Into Kustannus Oy 2014. 92 sivua. Hinta 23 euroa. Kaukaisen metsämökin liittäminen sähköverkkoon on kallista puuhaa. Sähkö olisi kuitenkin monesti tarpeen. Tavallisimmat laitteet – erilaiset laturit, valaistus, radio, tv ja jääkaappi – kuluttavat vain vähän sähköä. Silloin ener gian voi tuottaa itse, aurinkotai tuulivoimalla. Omatoimiseen sähköntuotannon rakentamiseen on nyt tarjolla opaskirja. Janne Käpylehdon Mökille sähköt -teoksesta löytyy monenlaista perustietoa itse tuotetusta sähköstä. Kirja keskittyy yleisimpään eli aurinkovoimaan. Muita sähköntuottamistapoja, tuulija vesivoimaa sekä aggregaatteja, esitellään lyhyesti. Käpylehto kannustaa rakentamaan pienet järjestelmät itse. Kun toimitaan pienoisjännitealueella, järjestelmän voi viritellä omatoimisesti. Oppaan mukaan esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmän asentaminen ei ole vaikeaa, se vaatii vain hivenen kärsivällisyyttä. Kirjassa on runsaasti ohjeita, piirroksia ja valokuvia, jotka helpottavat asian ymmärtämistä. Vaikka itse ei toimeen ryhtyisikään, tiedot helpottavat suunnittelua ja järjestelmien tilaamista alan urakoitsijoilta. Esimerkkien perusteella pienimuotoinen valaistuksen ja kännykän latauksen sekä radion toiminnan turvaava saunamökin tai varaston aurinkopaneelijärjestelmä maksaa alle 200 euroa itse asennettuna. Enemmän valaistusta sekä vesipumpun ja jääkaapin toiminnan mahdollistava kesämökkijärjestelmä maksaa 1 000–2 000 euroa. HANNU JAUHIAINEN Metsäteollisuus ry:n mukaan tehtaat ovat seuraavat: Kotkamills: Kotka Metsä Board: Joutseno ja Kaskinen Metsä Fibre: Joutseno, Kemi, Rauma ja Äänekoski Power? ute: Savon sellu Kuopiossa Stora Enso: Enocell Uimaharjulla Joensuussa, Heinola, Kaukopään kaksi tehdasta ja Tainionkoski Imatralla, Oulu, Sunila Kotkassa, Varkaus, Veitsiluoto Kemissä UPM: Kaukas Lappeenrannassa, Kymi Kouvolassa, Pietarsaari Savon sellu sekä Stora Enson Heinolan tehdas ja Kaukopään toinen tehdas valmistavat puolikemiallista massaa. Puolikemiallisessa massanvalmistuksessa puu käsitellään kemikaaleilla ennen mekaanista kuidutusta. Metsä Boardin Joutseno ja Kaskinen valmistavat BCTMP-massaa eli kemitermohierrettä, jonka prosessia sanotaan puolikemiallista mekaanisemmaksi menetelmäksi. Tehdaspaikkoja on 19. Mikäli saman omistajan samalla tehdasalueella olevat tehtaat lasketaan erikseen, määräksi tulee 20. MIKKO HÄYRYNEN Nyt haetaan parasta tekoa Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n Suomen kansallisen komitean järjestämässä kisassa etsitään henkilöä, yhteisöä tai yritystä, joka on onnistunut turvaamaan luonnon elinvoimaisuutta ja ekosysteemipalvelujen toimivuutta. Luontotekoa etsitään Suomessa jo viidettä kertaa. Tällä kerralla haussa on lajituntemukseen, tieteeseen, vapaaehtoistyöhön, lasten luontokasvatukseen tai taiteeseen liittyvä teko, joka edistää uhanalaisten lajien tai ekosysteemien suojelua. Kilpailuaika päättyy 15. lokakuuta. Palkinto luovutetaan joulukuussa. Ehdotuksia voi esittää ympäristöministeriön sivuilta löytyvän lomakkeen avulla. Aiemmin parhaaksi luontoteoksi on valittu muun muassa kolmen toimittajan aktiivinen monimuotoisuusviestintä sekä Luonnonperintösäätiön tapa hankkia vanhoja metsiä. Ehdota vuoden luontotekoa Luontodokumenttielokuva Metsän tarina on saanut parhaan elokuvan palkinnon Kiinassa järjestetyillä elokuvafestivaaleilla, kertoo Yle Etelä-Karjala. Elokuva sai myös palkinnon parhaasta ohjauksesta. Metsän tarinan ovat ohjanneet Ville Suhonen ja Kim Saarniluoto. Maailmanvuori-festivaalin tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ympäristöja kulttuuriasioista, edistää ihmisen ja luonnon rinnakkaiseloa sekä rohkaista kulttuurilliseen monimuotoisuuteen. Metsän tarina on kaikkien aikojen katsotuin luontodokumenttielokuva Suomessa. Metsän tarinalle kunniaa Kiinassa
• 29 METSÄLEHTI 16 • 2014 Metsäkustannus Oy Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.? TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Valtteri Skyttä (ma) p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315 49 870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.? verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.? ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@metsakustannus.? Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49 873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315 49 841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.? Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 82. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 34 403 (LT/12) Lukijoita 141 000 (KMT/12–13) Painopaikka Hämeen Paino Oy .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . w w w .j a o .? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Jämsän ammattiopisto hakee Päätoimisia aikuiskouluttajia ja tuntiopettajia 15.9.2014 alkaviin työsuhteisiin auto-, logistiikka ja metsäalalle. Lisätietoja: www.jao.?/tyopaikat Jämsän ammattiopisto on nuorten ja aikuisten monialainen ammatillinen oppilaitos, joka kehittää seutua tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän ja oppilaitosten kanssa. Jämsän ammattiopisto on osa Jyväskylän koulutuskuntayhtymää. Jämsän ammattiopisto Keitele Forest Oy hakee aktiivisia ja markkinointihenkisiä metsätoimihenkilöitä seuraaville toimialueille: • Pohjois-Savo, sijaintipaikkana Pielavesi tai Keitele • Ylä-Savo, sijaintipaikkana Vieremä tai Pyhäntä • Keski-Suomi, sijaintipaikkana Jyväskylän seutu • Lappi, sijaintipaikkana Rovaniemi Tarjoamme mielenkiintoisen ja haasteellisen tehtäväkentän voimakkaasti kasvavassa ja vakavaraisessa perheyhtiössä. Palkkaus perustuu alalla yleisesti noudatettavaan työehtosopimukseen. Hankintaesimiehen tehtävänä on vastata yhtiön puunhankinnasta ja markkinointitehtävistä toimialueellaan. Toimen menestyksellinen hoito edellyttää työkokemusta ja paikallistuntemusta. Lisätietoja: metsäpäällikkö Kari Wuolijoki, puh.0400 717 292. Hakemus ja CV 7.9.2014 mennessä osoitteeseen kari.wuolijoki @keitelegroup.? Keitele Group on yksityinen mekaanisen metsäteollisuuden integraatti, joka jalostaa korkealaatuisesta tukkiraaka-aineesta asiakaslähtöistä sahatavaraa ja jatkojalosteita. Uudet tuotantolaitoksemme edustavat alan huippua Euroopassa. Tuotamme vuodessa 520.000 m 3 sahatavaraa ja 220.000 m 3 jatkojalosteita. Vuoden 2014 lopulla toimintansa aloittavan Lappi Timber Oy:n sahatavaratuotantokapasiteetti on 300.000 m 3 . Liikevaihtomme on 160 miljoonaa euroa ja palveluksessamme on 350 henkilöä. Tuotannosta 90 % menee vientiin. Haemme hankintaesimiehiä puunhankintatehtäviin www.keitelegroup.? TAPAHTUMIA PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN OSTETAAN METSÄPALSTA, Punkaharju, Ahokas 6,9 ha. Punkaharjun keskustan läheisyydessä, Puruveden Ahokasnimisessä saaressa. Koostuu 6 palstasta, 4 erillistä pikkusaarta ja pääsaari Ahokas, jossa 2 palstaa. 3.:n palstan eteläosassa on 2 yleiskaavan mukaista n. 0,5 ha:n kokoista rantarak.paikkaa, rak.oik. 100 km 2 /paikka. Muilta osin havupuuvaltaista maata, uudiskypsää mäntytukkimetsää n. 3,5 ha. Puustoa n. 1200 m 3 . 69.000 € METSÄPALSTA, Rantasalmi, Torasalo 30,2 ha. Savonlinna-Varkaus -tien varrella, Porosalmentien risteyksen lähellä. Rajoittuu tien nro 464 länsipuolella Vaajalahteen ja itäpuolella Korvolinlahteen. Rantasalmen keskustaan n. 7 km, Varkauteen n. 35 km. Puusto n. 3500 m 3 , rantaviivaa 450 m, ei rantarak.oik. 105.000 €. METSÄPALSTA, Kitee, Purujärvi 15,1 ha. Rantametsäkiinteistö, puusto n. 700 m 3 , omaa rantaviivaa n. 50 m, rakentamiseen haettava poikkeamislupa. 53.000 € Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Ranua, Kuukasjärvi 85 ha Ranuan Kuukasjärvellä. Tilasta erotetaan myyjälle n. 8,5 ha:n määräala, Kuukasjärven ja tien välinen alue. Lisätiedot www.laprim.?. 99.000 € METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. 2 palstassa Kallunginahossa ja ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kok. määrä n. 1.650 m 3 . Taimikonhoitotöitä lähivuosina n. 6 ha, ensiharvennustöitä 2015-2018 n.11 ha. Lammen rannalle poikkeamisluvalla lomarakennuspaikka. 48.000 €. METSÄTILA/LOMAKOHDE, Ranua 25 ha. Simojoen rannalta kauniilta paikalta. Nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää 3,5 ha ja uudistuskypsää metsää 12,2 ha. Tarkemmat puustotiedot www.laprim.?. Entisen maatilan rakennukset: asuinrakennus, sauna-talousrakennus, navetta (varastona), liiteri, traktoritalli. Hyvät kalavedet, metsästysja marjastusmaastot. 109.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Joutsa, Leivonmäki 82,43 ha. Kolmesta vierekkäisestä tilasta koostuva puustoinen metsätilakokonaisuus. Kokonaispuusto reilut 10.000 m 3 . Voidaan myydä myös tiloittain. Tarj. 14.9. mennessä. 315 000 € METSÄPALSTA, Ylöjärvi, Koivisto 70,61 ha. Reilunkokoinen metsätila Ylöjärvellä. Tampereelle 35 km, Ylöjärven keskustaan 25 km. Hyvin kasvavia taimikoita ja kasvatusmetsiä rehevillä pohjilla. Puustoa n. 3000 m 3 . Tarj. 24.8. mennessä. 175 000 € METSÄPALSTA, Siikalatva, Vorna 101,47 ha. 2 palstassa oleva metsätila. Pääasiassa nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, kokonaispuusto n. 7541 m 3 . Pohjoisemmalle palstalle tehty kunnostusojitus ja sinne johtavan metsäautotien kunnostus. 140 000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Paltamo, Koikeronvaara 13,6 ha. Aholan metsäpalsta on lähellä Paltamon kirkonkylää sijaitseva mukava, pieni polttopuupalsta. Kaikkia kehitysluokkia ja vaihtelevia kasvupaikkoja lehtomaiseen kankaaseen saakka. Hyvä metsäautotie palstan halki. UPM Bonvesta -metsätila. 32.800 € METSÄTILA, Kuhmo, Juonto 89 ha. Tuupasenpalsta-niminen määräala 24 km Kuhmosta luoteeseen. Kokonaispuusto n. 5 850 m 3 . Metsämaasta 15 % varttunutta metsää. Hyvien tieyhteyksien varrella sijaitseva oivallinen metsäharrastajan palsta. UPM Bonvesta -metsätila. 96.300 € RANTATONTTI, Savonlinna, Puruvesi Vehkasalon saaressa kolme luonnonkaunista tonttia, joista pohjoisrannan tontti (0,63 ha) lohkottu. Loivia rinnetontteja, järeä mäntyvaltainen tukkipuusto. Etelärannan määräalatonttien pa:t n. 0,64 ha ja 0,43 ha. Rak.oik. 100 k-m 2 /tontti. Rajautuvat yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. 30.000–40.000 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Halutaan ostaa Nokka Pro? 6WD P. 040 827 0528
• 30 METSÄLEHTI 16 • 2014 MERKKIPÄIVÄT PALKITTU LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. RA KA S PÄ I VÄ K I R JA 70 VUOTTA 5.9. Markku Yrttimaa, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja, Jalasjärvi 60 VUOTTA 4.9. Jouko Piippo, Suomen metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa metsäneuvoja, Ylivieska (ei vastaanottoa) Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.? biankin pyrkivän uusiutuviin energiamuotoihin. Luonnonvarakeskuksen käynnistyessä Lepän näkemys oli, että laitoksen tulee tukea alueellista vaikuttavuutta eikä rakenteita, jotka mahdollistavat pitkäjaksoisten tutkimusaineistojen tuottamisen pidä purkaa. Hän korosti, että biotalouden raaka-aineet tulevat maaseudulta ja siksi maaseudun infrastruktuuri on syytä säilyttää ja siten turvata elinvoimaisen yrittämisen edellytykset. Biotalouden toimintaedellytyksiä voidaan parantaa myös karsimalla turhia säädöksiä. Tästä on ihme kyllä myös EU samaa mieltä. Suuri pelko Suomessa on ollut, että EU asettaa metsäbiomassoille niin tiukat kestävyyskriteerit, että metsävarojen lisäkäyttö vaikeutuu. Jari Leppä totesi, että uusituvan ener gian käytön lisääminen on Suomelle elintärkeä asia. Tuomme ulkoa energiaa seitsemän kahdeksan miljardin euron edestä vuosittain. Kaikki mikä tuontienergiasta voidaan korvata kotimaisella on plussaa vaihtotaseelle ja kotimaiselle työllisyydelle. Jari Lepän terveiset seminaariväelle olivatkin selkeät: metsävaroja pitää yrittää edelleen lisätä. Hyvä metsänhoito ja asiantunteva neuvonta ovat tässä avainasemassa ja metsänomistajat pääroolissa. rassa rakennetaan uutta tulevaisuutta, jota nimitetään biotaloudeksi. Seminaarin avaussanat lausunut Jari Parviainen totesi, että biotalous tarvitsee puukuitua. Metlan Punkaharjun yksikkö keskittyy genetiikan tutkimukseen, jonka pohjalta kehitetään läpimurtotuotteita siementuotantoon. Kun Metsäntutkimuslaitos ensi vuoden alussa yhdistyy Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa Luonnonvarakeskukseksi, genetiikka tarjoaa synergiahyötyjä tutkimustoiminnalle, Parviainen totesi. Maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä painotti juhlapuheessaan Suomen roolia maailman johtavana metsämaana ja metsätalousmaana. Hänen mielestään biotalous on Suomelle mahdollisuus päästä maiden välisessä kilpajuoksussa osaksi ehdotonta kärkeä. Toimintansa käynnistävää Luonnonvarakeskusta Leppä pitää tärkeänä tekijänä biotalouden edistämisessä. Hänen mukaansa biotaloudella muutetaan maailman järjestystä fossiilitaloudesta uusiutuviin luonnonvaroihin perustavaksi taloudeksi. Ilmiö on maailmanlaajuinen, kuten Leppä totesi ja kertoi esimerkkinä öljymahti Saudi-AraM etsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun yksikkö järjesti viime viikolla seminaarin, jonka otsikkona oli ”Puissa kasvaa tulevaisuus”. Hieno nimi, jonka johdosta mieleeni muistui Kiinan kaupallisessa lähetystössä vuosia sitten käymäni keskustelu lähetystön päällikön herra Lin kanssa. Hän osasi suomea täydellisesti ja kertoi kääntäneensä silloin huikeassa nousussa olleen Nokian nimen kiinaksi. Kiinankieliset merkit tarkoittavat ”Aasia on tulevaisuus”. Nokia oli ja meni, mutta puut jäivät. Niiden vaPuissa kasvaa tulevaisuus HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat Vajaat kuusi vuosisataa sitten portugalilaiset päättivät asuttaa erään Atlantin tuliperäisen saaren tuhatkunta kilometriä Euroopan mantereelta lounaaseen. Hieman Manner-Ahvenanmaata suurempi saari – Madeira – oli kauttaaltaan metsien peittämä ja varsin jyrkkärinteinen. Silloisen siirtomaa-raivaustavan mukaan metsiä alettiin makeannälässä systemaattisesti polttamaan sokeriruokoviljelmiä varten. Myöhemmin sokeriruo’on köyhdyttämät maa-alueet korvattiin viiniköynnösja banaaniviljelmillä. Historioitsijoiden mukaan Madeiran metsät olivat ihmisen jäljiltä tulessa jopa seitsemän vuotta. Osa kuitenkin säilyi polttamatta. Nykyään alueen laakeripuuvaltaisia laurisilva-metsiä arvostetaan sellaisenaan ja valtaosa saaresta on luonnonsuojelualuetta. Pienempiä vastaavanlaisia metsäalueita löytyy Kanariansaarilta ja Azoreilta. Kanarianlaakeri ( Laurus azorica) on keskimäärin suomalaisen hieskoivun kokoinen laakeripuihin kuuluva ainavihanta puulaji. Laji kasvaa Madeiran lisäksi luontaisesti Kanariansaarilla ja Azoreilla. Kasvitieteilijät tosin kiistelevät laakeripuiden lajimäärästä ja Madeiralla on yleistynyt toistaiseksi epävirallinen nimitys L. novocanariensis. Madeiran laurisilva-metsissä kasvaa parisenkymmentä puulajia, mutta valtapuuna yleistä kanarianlaakeriä pidetään alueelle luonteenomaisimpana. Viikingitkö ehtivät ensin? Kanarianlaakerin lehtiä on käytetty ruoanlaiton mausteena ja puun oliivia muistuttavista kynnenkokoisista hedelmistä puristetaan öljyä. Erilaisissa luontaishoidoissa käytetty öljy ei ole kovin maittavaa, mutta viime aikoina tieteellistä kiinnostusta on herättänyt mahdollinen soveltuvuus hyönteistorjuntaan. Kanarianlaakerin puuainesta on käytetty lähinnä huonekaluja polttopuuna. Madeiran saari valmistautuu juhlimaan muutaman vuoden päästä 600-vuotishistoriaansa ihmisasutuksen kohteena. Tuoreen tieteellisen tutkimuksen mukaan juhlimisen ajankohta saattaa kuitenkin olla muutaman vuosisadan myöhässä. Saarelta nimittäin löytyi pohjoismaalaisten hiirtenluiden fossiileja tuhannen vuoden takaa. Satoja vuosia ennen portugalilaisia viikinkiheimoveljemme todennäköisesti pistäytyivät saarella laivahiirten kera. Syystä tai toisesta itse viikingit eivät inspiroituneet saaresta, josta yli 90 prosenttia sijaitsee yli puolen kilometrin korkeudella. Nälkäiset hiiriarmeijat sen sijaan säntäsivät laakeripuumetsiin ja aiheuttivat ekologista tuhoa pistäessään poskeensa saaren lentokyvyttömiä linnunpoikasia. Hiiriltä ja siirtomaaherroilta säästyneet Madeiran viimeiset laurisilvametsät on Unescon maailmanjärjestö pyhittänyt maailmanperintökohteeksi tulevia sukupolvia varten. Madeiran sitkeät laakeripuut ”Kiinnostusta on herättänyt soveltuvuus hyönteistorjuntaan.” Kesän paras luontokohde Suomussalmen Hossan retkeilyalue on valittu kesän 2014 parhaaksi luontokohteeksi. Yle Luonnon järjestämässä kisassa Hossa valittiin yleisöäänestyksellä kuuden ? nalistin joukosta – mukana olivat myös muun muassa Koli ja Pallas-Ylläs. Finalistit poimittiin kuulijoiden lähettämien ehdotusten joukosta. ”Tämä kertoo, että Hossan vetovoima tunnetaan jo valtakunnallisesti”, puistonjohtaja Kerttu Härkönen toteaa. Hossaan on viime vuosina tullut tunnustuksia. Vuonna 2011 se valittiin vuoden retkikohteeksi ja tänä vuonna se sai Made in Kainuu -tunnustuksen. Madeiran laurisilva-metsissä kasvaa parisenkymmentä puulajia. Kanarianlaakerin lehtiä on käytetty ruoanlaiton mausteena.
• 31 METSÄLEHTI 16 • 2014 Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2014 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 117 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 65 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 129 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 65 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 35 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 72 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2014 / 2014 / ENSI NUMEROSSA Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 11.9. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 16”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 12 on arvottu seuraaville kolmelle: Riitta Kemppainen, Hyrynsalmi, Kari Niskanen, Kerava ja Unto Timonen, Valtimo. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 16 Metsäristikko 12, oikea ratkaisu ? Näin onnistut puukaupassa ? Missä kuusitukista maksettiin eniten? ? Koko maan puunostajat ? Miten metsä kasvaa harventamatta? ? Mainettaan parempi halkominen Metsälehti Makasiini ilmestyy 11. syyskuuta.
• www.metsalehti.? Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero osoitteessa www.metsalehti.? Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero! Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero! Metsälehti on aina täynnä näkemyksellistä ja ajankohtaista asiaa metsästä. Siksi se on ollut suomalaisten metsänomistajien suosiossa jo vuodesta 1933 lähtien. Lataa tai tilaa ilmainen näytenumero. Kuka tietää, ehkä sinäkin haluat liittyä parin sadan tuhannen tutkitusti tyytyväisen lukijan joukkoomme! pitää nähdä. metsä Koska