Metsälehti 16/2015 - Lehtiluukku.fi

Kuv a Seppo S amuli METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 27. ELOKUUTA 2015 • NRO 16 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Koneyrittäjät ja metsäyhtiöt ovat eri mieltä kantokäsittelyn hinnasta ja sen maksajasta. Sivut 10–11 Kannot suojaan Uutinen: Kemeratukia saa odottaa ›› sivut 2–3 Puukauppa: Koivun viilutyvi käy kaupaksi ›› sivu 12 Metsänhoito: Paljonko koivua sekaan? ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Näin terän haritus onnistuu ›› sivu 20
2 A J A S S A 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 LYHYET MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Metsänomistajien into uusiin kemeratöihin on tukkinut Suomen metsäkeskuksen tietojärjestelmät. Uuden lain mukaisia rahoitushakemuksia on tehty kesäkuusta alkaen edellisiä vuosia enemmän. ”Kesän kuluessa saapunut, noin 20 000 hakemusta ja uusia tulee 1 300 viikossa”, hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen metsäkeskuksesta kertoo, Hakemusten käsittely alkoi metsäkeskuksessa lomien jälkeen. Samalla käsittelemättä on runsaasti vanhan lain mukaisten kemerahankkeiden toteutusilmoituksia. Niskanen lupaa, että hakemusruuhka saadaan purettua lokakuuhun mennessä. Metsäkeskuksen hankesihteerit ovat häntä pessimistisempiä. Hakemusruuhkaa pahentaa sekin, että ensimmäiset uuden kemeran mukaiset työt ovat jo tehty, ja niistä tulee toteutusilmoituksia. ”Toteutusilmoituksia ei pidä lähettää, ennen kuin metsäkeskukselta on tullut rahoituspäätös hankkeelle. Kiirehtiminen ei nopeuta tukien saamista, vaan vaikeuttaa hakemusten käsittelyä entisestään”, Niskanen toteaa. Hänen mukaansa kemeratukien maksaminen metsänomistajille alkaa lokakuussa. Rahat loppuvat, työt jatkuvat Metsäkeskuksen metsäjohtaja Anna Rakemaa arvioi, että metsäkeskukseen kesän aikana tulleiden rahoitushakemusten yhteissumma on noin 25 miljoonaa euroa. ”Loppuvuoden kemeravaroja on käytettävissä 15 miljoonaa euroa, joten vaje on kymmenen miljoonaa euroa”, hän toteaa. Tämä tarkoittaa, että melkoinen osa tänä vuonna tehtävien kemerahankkeiden tuista maksetaan vasta ensi vuonna. Metsänhoitotöitä metsäkeskuksen kemeratukkeuma ei ole hiljentänyt. ”Kaikki metsurimme ovat taimikonhoitotöissä ja uusia hankkeita suunnitellaan koko ajan”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon toiminnanjohtaja Petri Pajunen. Hän harmittelee tilannetta. ”Laskutamme metsänomistajia, kun työt ovat valmistuneet. Samalla hankkeista laaditaan toteutusilmoitukset. Kemeravarat ohjautuvat suoraan metsänomistajille, mutta he joutuvat odottamaan tukien saamista pitkälle loppuvuoteen.” Uusi kemera tukki metsäkeskuksen Kemeratukia lähtee maksuun aikaisintaan lokakuussa. Osa tänä vuonna haetuista metsänhoidon tuista siirtyy ensi vuoteen. ”KIIREHTIMINEN EI NOPEUTA TUKIEN SAAMISTA, VAAN VAIKEUTTAA HAKEMUSTEN KÄSITTELYÄ.” Tornator kasvoi Virossa Metsäyhtiö Tornator kohensi tulostaan alkuvuonna. Liikevoittoa kertyi tammi-kesäkuussa runsaat 28 miljoonaa euroa, mikä on miljoona euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Puuta yhtiö luovutti lähes samaan tahtiin kuin vuosi sitten, yhteensä 1,2 miljoonaa kuutiota. Tornator arvioi kysynnän piristyvän syksyllä. Yhtiö kävi vilkkaasti metsätilakauppaa Virossa, jossa sen omistama maa-ala nousi yli 50 000 hehtaariin. Metsä Wood lomauttaa sahoillaan Metsä Groupin puutuoteliiketoiminnasta vastaava Metsä Wood sopeuttaa kuusisahatavaran tuotantoa Suomessa. Yhtiö on aloittanut yt-neuvottelut ja suunnittelee lomauttavansa Vilppulan ja Rengon sahojen koko henkilöstön enintään kolmeksi viikoksi vielä tämän syksyn aikana. Taustalla on markkinoilla vallitseva ylitarjonta ja hintakilpailu, jotka ovat johtaneet suomalaisen sahatavaran heikkoon hintakehitykseen. Heinäkuu hiljensi puumarkkinat Puukauppaa käytiin heinäkuussa totutun laiskasti. Teollisuuden ostot jäivät 1,5 miljoonaan kuutioon, mikä on lähes 2 miljoonaa kuutiota vähemmän kuin kesäkuussa, mutta lähes saman verran kuin vuotta aiemmin. Tukkia ostettiin yhteensä runsaat 620 000 kuutiota: kuusitukkia 330 000 kuutiota ja mäntytukkia 270 000 kuutiota. Kuivuus uhkaa pohjoisen metsiä Ennusteiden mukaan ilmasto lämpenee boreaalisella vyöhykkeellä nopeammin kuin millään muulla kasvillisuusvyöhykkeellä. Esimerkiksi globaalin lämpötilan nousu neljällä asteella vuosisadan loppuun mennessä merkitsisi 4–11 asteen keskilämpötilan nousua boreaalisella vyöhykkeellä. ”Samaan aikaan sademäärä lisääntyisi vain vähän. Tämä johtaa lisääntyvään kuivuuteen ja puiden kasvun taantumiseen tai jopa metsäkuolemiin”, sanoo dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta. Valkoselkätikka elpyy hitaasti Valkoselkätikan seurannoissa on löytynyt 180 parireviiriä, joilta varmistui 118 pesintää, Metsähallitus kertoo. Metsähallitus kartoitti tikkakantaa yhdessä WWF:n ja lintutieteellisten yhdistysten kanssa. Pesimäaikaisten parireviirien määrissä ei ollut muutoksia viime vuoteen verrattuna. Kanta on kuitenkin hitaasti elpymässä.
AJASSA 3 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 TÄSSÄ NUMEROSSA Rahoitushakemus ennen metsään menoa » Kaikista kemeravaroin tuettavista töistä on ennen töiden aloittamista tehtävä rahoitushakemus, joka lähetetään Metsäkeskukseen. » Hakemuksen jättämisen jälkeen työt metsässä voi aloittaa. » Metsäkeskus käsittelee hakemuksen ja tekee sen perusteella hankkeesta rahoituspäätöksen. » Kun työt on saatu valmiiksi, metsäkeskukselle on tehtävä toteutusilmoitus, jonka perusteella kemeratuki lopulta maksetaan. » Rahoitushakemuksen voi tehdä itse tai sen voi teettää esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen tai metsäyhtiöiden ammattilaisilla. » Kemeravaroin tuetaan taimikon varhaishoitoa, nuoren metsän hoitoa, juurikäävän torjuntaa, suometsien hoitoa sekä metsäteiden rakentamista ja kunnostusta. Sähköisesti loppuvuodesta Tällä hetkellä kemerahankkeiden käsittely on 80-lukulaisella tolalla. Hakemukset ja työkuvioiden kartat joudutaan tallentamaan käsityönä metsäkeskuksen tietojärjestelmiin. Virheettömän hakemuksen käsittelyyn hankesihteereiltä kuluu kymmenen minuuttia. Vähänkin epäselvien paperien kanssa tuhraantuu monin verroin kauemmin. Aiemmin tuen saamiseen riitti, että tehdyistä metsänhoitotöistä laadittiin toteutusilmoitus. Nyt samasta hankkeesta on tehtävä sekä hakemus että toteutusilmoitus. Tämä lisää byrokratiaa. ”Ennakkohakemukset tulivat uuteen kemeralakiin EU:n vaatimuksesta”, Niskanen korostaa. Metsänomistajien palvelupäällikkö Veikko Iittainen Suomen metsäkeskuksesta lupaa että vuoden lopulla tilanne helpottuu. ”Marraskuussa Metsään.fi-palveluun saadaan laajennus, jolla varhaisperkauksen ja nuorten metsien hoitohankkeiden rahoitushakemukset voidaan laatia sähköisesti. Todennäköisesti myös juurikäävän torjuntahankkeiden ilmoitukset tulevat Metsään.fi-palveluun”, hän kertoo. Seuraavaksi palvelua on määrä laajentaa niin, että myös näiden työlajien toteutusilmoitukset voidaan tehdä sähköisesti. Pajusen mukaan myös metsänhoitoyhdistyksillä on valmiit ohjelmat uusien kemeratietojen siirtämiseen. Se voidaan aloittaa heti, kun metsäkeskus saa omat järjestelmänsä kuntoon. MIKKO HÄYRYNEN METSÄTILAKAUPPOJEN määrä väheni vuoden alkupuoliskolla, mutta hehtaarihinnat nousivat, Maanmittauslaitoksen kauppahintatilasto osoittaa. Metsätalousmaan yli kahden hehtaarin kauppojen keskieli mediaanihinta oli alkuvuonna 2 700 euroa ja keskiarvohinta 3 163 euroa hehtaarilta. Hinnat olivat viisi prosenttia viime vuotta korkeampia. Mediaani tarkoittaa tehtyjen kauppojen keskimmäistä hintaa, eli kalliimpia ja halvempia hehtaarihintoja on yhtä paljon. Yksittäiset kalliit hehtaarihinnat nostavat keskiarvoa, mutta eivät mediaania. Hintahaitari on leveä. Kalleinta, lähes 6 000 euron keskiarvohintaa maksettiin Uudellamaalla. Lapissa keskiarvo oli niukasti yli 1 500 euroa. Puhtaita metsätilakauppoja tehtiin yhteensä 1 513, mikä on 16 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Vilkkaimmin kauppaa käytiin Pohjois-Pohjanmaalla, mutta sielläkin kauppojen määrä jäi vähän yli sata kappaletta viime vuotta pienemmäksi. ”Metsätilakauppa on aiempien vuosien tilastojen perusteella kiivaimmillaan vuoden jälkimmäisellä puoliskolla, joten tänä vuonna voidaan vielä kiriä viime vuoden tasolle”, johtava asiantuntija Esa Ärölä Maanmittauslaitoksesta ennakoi. Vaikka tilakauppa määrällisesti pieneni, niin kauppahintojen kokonaissumma nousi 14 prosentilla 126,4 miljoonaan euroon. Toissavuoteen verrattuna kauppasumma on kasvanut 27 prosenttia. Metsäyhtiöt ja Metsähallitus ovat myyneet viime vuosina isoja metsäalueita Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. UPM:n tekemät suuret metsäkaupat näkyvät erityisesti Kainuun ja Pohjois-Karjalan luvuissa. Metsätilakauppojen keskipinta-ala oli Kainuussa toissa vuoden alkupuoliskolla 97 hehtaaria, mutta tänä vuonna 142 hehtaaria. Pohjois-Karjalassa keskipinta-ala on noussut kahdessa vuodessa 35 hehtaarista 64 hehtaariin. Vähemmän kauppoja kalliimmalla hinnalla Hehtaari metsämaata maksoi viime vuonna keskimäärin 3 163 euroa. Idässä tilakauppa käy Metsätilakaupat yli 2 ha, alkuvuosi 2015 maakunta lukumäärä pinta-alan keskiarvo keski-arvo kpl ha €/ha Uusimaa 30 12,29 5 989 Varsinais-Suomi 57 10,91 4 758 Satakunta 74 17,29 4 191 Kanta-Häme 22 19,3 4 632 Pirkanmaa 95 17,35 4 353 Päijät-Häme 37 19,85 5 181 Kymenlaakso 71 14,29 3 885 Etelä-Karjala 64 12,7 3 868 Etelä-Savo 107 22,6 3 915 Etelä-Pohjanmaa 114 15,25 2 851 Pohjanmaa 84 8,89 3 028 Keski-Pohjanmaa 31 23,38 2 223 Keski-Suomi 96 26,42 3 610 Pohjois-Savo 134 23,91 2 983 Pohjois-Karjala 124 64,28 2 773 Kainuu 119 141,55 1 726 Pohjois-Pohjanmaa 197 27,26 1 736 Lappi 55 48,35 1 515 Ahvenanmaa 2 Koko maa 1 513 33,83 3 163 Lähde: Maanmittauslaitos HANNU JAUHIAINEN METSÄHALLITUS myy kaikki omistamansa yhteismetsien osuudet. Metsähallituksella on osuuksia lähes kaikissa suurissa yhteismetsissä sekä osassa pienempiä. Isojen yhteismetsien osuuksia on jo aiemmin myyty ja nyt laitetaan loputkin myyntiin. Metsähallituksen Laatumaa kauppaa tällä hetkellä esimerkiksi Inarin, Enontekiön ja Kemijärven yhteismetsien osuuksia. Loppukesän aikana myyntiin tulee lisää eri yhteismetsien osuuksia. Maakauppapäällikkö Perttu Finne kertoo, että Metsähallituksen hallinnassa on osuuksia noin viidessätoista yhteismetsässä eri puolilla Suomea. ”Pienempiä osuuksia on tarjottu suoraan yhteismetsien osakaskunnille ja suuremmat on tulevat yleiseen myyntiin. Tavallisimmin osuuksia myydään tarjousten perusteella.” Osuudet on yleensä sidottu johonkin metsätilaan. Kauppa voidaan silloin tehdä metsätilasta tai osuudet laitetaan erikseen myyntiin. Yhteismetsien osakaskunnilla on mahdollisuus lunastaa myyntiin tulevia osuuksia omien säädöstensä mukaisesti. Yhteismetsää myyntiin Metsähallitus pyrkii tulostavoitteeseensa omaisuuttaan realisoimalla. AJASSA Syysistutukset pääsevät alkuun Sivu 5 Mielikuva metsäalasta vaihtui nopeasti ”Metsäalalla on silmiinpistävän hyvä yhteishenki”, sanoo Työterveyslaitoksen kehittämispäällikkö Marja Viluksela. Sivu 6 Budjettiesitys ei metsäalaa hyväile Sivu 7 Tarjoa metsääsi riistakohteeksi Sivu 8 METSÄSTÄ Sepelkyyhkystä suosituin riistalintu Sivut 16–17 Uusi metsänomistaja toivoo kärsivällisyyttä Sivut 18–19 Maanmittarin kaikki työ ei näy Sivu 21 Shut ter S tock Images Metsän monet arvoantimet Pelkästään vuosittaisen marjasadon arvo lähtentelee sataa miljoonaa euroa. Sivut 22–23 PILKKEITÄ Metsäylioppilaiden raskaat uhraukset Sivu 24 Maahanmuuttajat metsäpeuran pelastus Sivu 25 Voiko vesurilla parantaa maailmaa? Ainakin Klaus Virtanen on kohentanut sillä Nepalin naisten asemaa. Sivu 26 Kaukokartoitus ei korvaa maastotyötä Sivu 27
AJASSA 4 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 LUKIJAKUVA Häiritseekö metsämarjojen kaupallinen keruu? Uusi kysymys: Aiotko tehdä puukaupan? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Ei 62% Kyllä 38% vas taa jia 28 PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA SITAATTI Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi ”Kuten kuvasta näkee, vahvuus aika lähellä 30:tä senttiä. Vuoden 2000 keväällä istutettu, ja tämäkin kasvukausi vielä hiukan kesken.” Hees H-valta Teini-ikäinen hybridihaapa Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/Lukijoidenkuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Kesän päätteeksi metsästä kuultiin hyviä luontouutisia: valkoselkätikan pesintä oli onnistunut kohtuullisesti ja Suomen uhanalaisimman metsälinnun hidas elpyminen jatkuu. Kannan kohentuminen selittyy ennen muuta aktiivisilla suojelutoimilla. Hyvää kehitystä on myös mahdollista jatkaa, sillä valkoselkätikka voi pärjätä myös talousmetsissä. Siellä se tarvitsee kuitenkin apua. Metsänomistajat voivat – mahdollisuuksien mukaan – ottaa tikan tarpeet metsänhoitotoimissaan huomioon. Esimerkiksi hakkuissa tulisi säästää lehtipuita ja lahopuita, maanmuokkauksessa pitäisi taas varoa rikkomasta maalahopuita ja tilaisuuden tullen sopivia kohteita voisi uudistaa koivulle. JUSSI COLLIN Auta tikkaa Hallituksen tavoite puunkäytön lisäämiseksi 15 miljoonalla kuutiolla, on kunnianhimoinen ja vaatii rinnalleen järeitä keinoja, jotta puu saadaan metsistä liikkeelle. Metsäpolitiikan toimenpiteet (sukupolvenvaihdos, yrittäjävähennys, metsävähennys ja perikunnat) tulisi toteuttaa yhtenä pakettina.” Metsäteollisuus ry:n edunvalvontapäällikkö Riikka Pakarinen blogissaan. ”Kävin läpi kahden hehtaarin alueen. Alueella oli tehty harvennus neljä vuotta sitten ja toistakymmentä puuta oli nurin. Kannattaako tuulenkaatoja kerätä?” Harrastelija ”Kannattavuuden voi ajatella niin monelta kantilta. Pelkkä taloudellinen kannattavuus tuossa hommassa saattaa olla kannattamatonta, mutta saahan siinä hyötyliikuntaa ja siistimmän metsän.” Pihkanaama ”Miten sen nyt laskee. Jos itselle haluat työpalkan ja myydä puut yhtiölle, niin ei kannata.” Metsuri Motokuski ”Tuulenkaadot olen pyrkinyt jos suinkin mahdollista korjaamaan pois metsästä. Olen vanhan kansan ihminen, joka pitää tuulenkaatoa rumana ja kansantaloudellisena tappiona, jos hylkää märkänemään.” Metsäkupsa ”Olen kaikki tuulenkaadot, mitä olen löytänyt, kerännyt pinoon. Aina niistä joku euro jää omaan käyttöönkin. Moottorikelkalla ajan.” Metsä-Eemeli ”Ei todellakaan aina kannata, mutta kannattaa muistaa tuo metsätuholaki, mikä velvoittaa korjaamaan tuulenkaadot pois.” Hyöteikkö ”Lähimmältä palstalta keräsin ja samalla harvensin hieman lisää. Paksummat suorat osat jätin vajaa kolmen metrin pätkiksi ja kuorin ne, ohuet haloin suoraan metrin haloiksi metsässä. Sitten kuskasin moottorikelkalla tavarat tienvarteen.” Pihkatappi Yhteiskuntasopimusta sorvattaessa tuli selväksi, että Suomen kilpailukykyä on parannettava. Sen sijaan keinoista mieleen jäi lähinnä työajan pidentäminen, vaikka työtä voi tehostaa myös tavoilla, joista hyötyvät niin työnantajat kuin -tekijät. Vanha viisaus on, että työssään viihtyvä ihminen on paitsi onnellinen myös tehokas. Lisäksi hän on luova. Juuri nyt kyky luoda uutta on tärkeä, kun työelämässä eletään muutosta, jota on vaikutuksiltaan verrattu teolliseen vallankumoukseen. Metsäalalla murros alkoi näkyä jo viime vuosikymmenellä tehtaiden lakkauttamisina. Metsämiesten Säätiössä huoli tulevaisuudenuskon hiipumisesta synnytti idea laajasta metsähyvinvointiohjelmasta. Sen tavoitteeksi tuli auttaa ihmisiä ja samalla parantaa alan kilpailukykyä. Idea sopi hyvin säätiön tarkoitukseen, joka on metsäalan kehittäminen ja metsän parissa toimivien hyvinvointi. Hyvinvointiohjelman viisaita perusajatuksia on, että kaikkein paras tapa kohdata muutos on auttaa sitä syntymään. ??? Ilman Metsämiesten Säätiötä näin laajaa hanketta tuskin olisi saatu aikaan. Säätiö on rahoittanut ohjelmaa jo lähes 1,5 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi yritykset ja yhteisöt ovat sijoittaneet työhön omia varojaan, minkä ansiosta työelämän parantamiseen on viime vuosina investoitu huomattavan paljon. Rahaa on käytetty erilaisiin hankkeisiin, joiden sisältö on vaihdellut haketuksen turvallisuudesta muutoksessa elävän metsänhoitoyhdistysväen hyvinvointiin. Uusin aluevaltaus on metsäalan johtajien koulutus. Vuonna 2011 käynnistyneen ohjelman asiantuntijana on toiminut Työterveyslaitos ja käytännön toteuttajana Metsäteho. ??? Metsähyvinvointi on ensimmäinen näin laaja ja kokonaista toimialaa koskeva työhyvinvointiohjelma. Se sopii hyvin esimerkiksi siitä, miten työn tuottavuutta ja suomalaisten kilpailukykyä voidaan parantaa. Samalla ohjelma on hyvä osoitus metsäalan kyvystä ja halusta yhteistyöhön. Kukin organisaatio ja yritys joutuu uudistumaan itse, mutta kokemusten jakamisesta hyötyvät kaikki. Metsäala näyttää mallia ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
AJASSA 5 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 AJANKOHTAINEN KOLUMNI Viidenkympin ja viimeisen voitelun välillä oleva tosiäijä? Maalaistalosta tullut kova jätkä? Vai onko sillä väliä, mistä tulee ja mitä sukupuolta edustaa? Itselleni metsäala ei ollut edes mielessä ensimmäisen 28 elinvuoteni aikana. Tulen pääkaupungista, asun kaupungissa. 10 vuoden kotiäitiyden jälkeen aloin 28-vuotiaana etsimään koulutusta, josta valmistua ammattiin. Työkokemusta oli siivoojana, yksityisenä lastenhoitajana ja kauppapuutarhasta kurkkuviljelmällä. Taustaltani olin vihreästi ajatteleva ajokortiton kierrätyksen kannattaja. Kortti tuli ajettua vasta 26-vuotisena. Luin aikuisena työttömänä ammatinvalintaopasta aakkosjärjestyksessä vuoden. Vähänkin kiinnostavan ammatin kohdalla luin tarkempaan ja arjessa mietin jokaisen Tyypillinen metsuri? HILLEVI LEHMUSJÄRVI Kirjoittaja on metsuri ja Puuliiton valtuuston jäsen. kohtaamani ihmisen työn luonnetta. Olen ollut aina kiinnostunut valistuneesta kuluttamisesta. Olisin halunnut kuluttaja-asiamieheksi, mutta täällä päin ei ollut siihen valmistavaa koulutusta. Kolmen alaikäisen lapsen yksinuoltajana ei oikein ollut mahdollista lähteä vain koulun perässä. ??? Lopulta yhteishakuuni suodattui sadoista ammateista kaksi, elintarviketyöntekijä ja metsätalouden perustutkinto (silmissäni näin itseni metsäluonnnonhoitajana). Pääsin opiskelemaan metsätaloutta. Viikossa minulle selvisi, ettei sieltä valmistu suoraan metsäluonnonhoitajaksi vaan metsuriksi tai metsäkoneenkuljettajaksi. Jos mielin eteenpäin, olisi lähdettävä muualle jatko-opiskelemaan. Perustutkinto oli kuitenkin saatava, joten jäin. Eläissäini en ollut nähnyt edes raivaussahaa! No, sen kun sain hyppysiini, alkukangertelun jälkeen aloin tosissani tykkäämään sen kanssa työskentelystä. Myös moottorisahaus harvennuksilla oli mukaansa tempaavaa työtä. Huomasin pärjääväni. Kanssaopiskelijat olivat pääosin teinejä, joista ”mummo voi painua kotiinsa lapsia hoitamaan”. Teinien kanssa oli aluksi vaikea tulla toimeen, koska olin aikuinen ja nainen. Kurssimme minua vanhempi mies oli heistä ok. Itse suhtauduin opiskeluun kuin olisin ollut töissä. Moni oli siellä vain, koska ei muualle päässyt. Kevätlukukaudella ajattelin jo, että minusta voi tulla metsuri vallan hyvin. Valmistuin hyvin arvosanoin 32-vuotiaana. Seuraavalla viikolla valmistumisesta olin yhtiöllä kesätöissä raivaamassa. Seuraavana keväänä metsurin pesti jatkui ja minut vakinaistettiin. Jo kymmenen vuotta tällä tiellä. ??? Sukupuolta en itse juuri ajatellut. Enemmän epäilyt tulee ulkopuolisilta ja kummastelu: ”Eikö se ole kauhean raskasta työtä?” Olen ollut myös siivoojana, ei ole herkkua sekään. Tai tehdassalissa kesähelteillä tai puutarhassa puurtamassa. Nykyaikana ei pidä enää jaotella ammatteja sukupuolen mukaan. Naisia on metsureina, poliiseina, armeijassa, palomiehinä, metsäkonekuskeina. En ole feministi, mutta en pidä tytöttelystä. Kun on ammatti josta tykkää ja jonka osaa, merkitsevää on, että itse hyväksyy itsensä ja työnantaja palkkaa töihin. Ammattitaito ja se, mitä on korvien välissä, ratkaisee pärjäämisen – ei se, mitä on koipien välissä. HANNU JAUHIAINEN, teksti JUHA OLLILA, kuva Syysistutustaimia päästään toimittamaan asiakkaille vasta syyskuun alkupuolella, noin viikkoa normaalia myöhemmin, kasvatuspäällikkö Jari Peteri Fin Forelian Rovaniemen taimitarhalta kertoo. ”Myöhäisen ja kolean kesän vuoksi taimien kasvu on viivästynyt, ja osa taimista on vielä liian pieniä. Latvojen kehitys on myös vielä kesken.” Kasvuaikataulusta ovat Peterin mukaan jäljessä etenkin lämmittämättömissä kausihuoneissa kasvatetut taimet. Niiden keskipituus ylsi viime viikolla juuri ja juuri yksivuotiaita taimelta vaadittuun seitsemän sentin alarajaan. Lämmitetyissä kasvihuoneissa taimet olivat keskimäärin 11 sentin mittaisia. Peteri uskoo, että elokuun alkupuolen lämpimän sään ansiosta taimista tulee vielä ihan kelvollisia. Rovaniemeltä lähtee tänä syksynä noin 850 000 tainta asiakkaille. ”Syystaimilla on nyt hyvä kysyntä, sillä viime syksyn aikainen pakkanen verotti osan kevätistutuksiin tarkoitetuista taimista”, Peteri sanoo. Etelässä lähes normaalia Pohjan Taimen toimitusjohtajan Rauno Katajan mukaan taimien kehitys on Etelä-Suomessa lähes normaalilla tasolla. Tilanne näytti vielä heinäkuussa sateisen ja kolean alkukesän jälkeen huonolta, mutta sitten säät paranivat suotuisammaksi. Etelässä taimitoimitukset on aloitettu asiakkaille. Pohjan taimi toimittaa tänä syksynä noin kaksi miljoonaa tainta metsään istutettavaksi. Syystaimien osuus on noin 15 prosenttia yhtiön koko tuotannosta. Taimi-Tapio toimittaa tänä syksynä 3–4 miljoonaa tainta syysistutuksiin. Toimitusjohtaja Tero Kauppisen mukaan taimimäärä on selvästi normaalia syksyä suurempi. ”Viime keväänä oli paikoin pulaa taimista ja osa kevään istutuksista on siirtynyt syksyyn.” Kulunut kesä näytti taimien kannalta Kauppisenkin mukaan vielä heinäkuun alussa todella huonolta. Sitten taimet alkoivat kasvaa, ja lopputulos on kohtuullisen hyvä. Taimiaines on normaalia lyhyempää, mutta kelvollista. Syysistutuksiin viivästyksiä Etelässä taimitoimitukset on jo aloitettu, pohjoisessa ne viivästyvät noin viikolla. Vähemmän riskejä » Havupuiden taimia voidaan istuttaa loppukesän ja alkusyksyn aikana. » Riittävän aikaisin istutetut taimet ovat heti seuraavana keväänä valmiina hyvään kasvuun. » Syysistutuksessa on vähemmän riskitekijöitä kuin kevätistutuksissa. » Syysistutusten määrä on viime vuodet pysytellyt vajaassa 10 miljoonassa taimessa. Kasvatuspäällikkö Jari Peteri arvioi, että Rovaniemen korkeudellakin taimet kehittyvät lämpimän loppukesän ansiosta istutuskelpoisiksi. FAKTA
AJASSA 6 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 FAKTA HAASTATTELU LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva Marja Vilukselan mielikuva konservatiivisesta alasta haihtui nopeasti. Seminaareissa kävi puheensorina, kaikki vaikuttivat tuntevan toisensa ja asioista keskusteltiin avoimesti. Työterveyslaitoksessa kehittämispäällikkönä työskentelevä Viluksela totesi, että metsäala on monessa asiassa edellä muita. ”Metsäalalla on silmiinpistävän hyvä yhteishenki. Samaan pitäisi pyrkiä muillakin aloilla”, hän sanoo. Erityisesti metsäalan avoimuus teki Vilukselaan vaikutuksen. ”Se, että samalla alalla toimivat jakavat osaamistaan ja toimintamallejaan, vahvistaa koko alan kilpailukykyä. Suomi on globaalissa kilpailuasetelmassa pieni maa. Yhdessä toimiva ala on kansainvälisessä kilpailussa paljon vahvemmilla kuin sata yksittäistä yritystä”, hän sanoo. Tyytyväisten ala Viluksela on ollut tekemisissä metsäalan kanssa nelisen vuotta. Hän toimii asiantuntijana Metsämiesten Säätiön rahoittamissa Metsähyvinvointi-ohjelmassa ja Metsäalan Johtamisakatemiassa. Metsähyvinvointi-ohjelman tavoitteena on kehittää metsäalan työhyvinvointia. Metsäalan Johtamisakatemia pyrkii puolestaan siihen, että metsäala olisi eturivissä ihmisten osaamisessa, motivaatiossa ja johtamisessa. Kaikkiaan työhyvinvointi on Vilukselan mukaan huomioitu metsäalalla hyvin. ”Metsäala on siinä mielessä mielenkiintoinen toimiala, että työntekijät ovat pääsääntöisesti melko tyytyväisiä. Taustalla voi tosin olla se, että alan ikäjakauma painottuu yläpäähän. Jos takana on pitkä ura, on alalla todennäköisesti viihdytty.” Metsäalalla on Vilukselan mukaan viime vuosina myös tehty paljon työhyvinvoinnin eteen. ”Metsäala poikkeaa siinäkin edukseen, että työhyvinvointia viedään yhteisvoimin eteenpäin”, hän sanoo viitaten Metsähyvinvointi-ohjelmaan ja Metsäalan Johtamisakatemiaan. Esimerkiksi Metsähyvinvointi-ohjelman yhteydessä toteutetut hankkeet ja niistä saadut kokemukset ovat kaikkien nähtävissä. Teknologia haastaa Millaisia haasteita metsäalan työhyvinvointiin liittyy? Vilukselan mukaan haasteet ovat pitkälti samat kuin muillakin aloilla: uudet teknologiat ja tavat olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. ”Ennen asiat tehtiin prosessimaisesti alusta loppuun. Nykyään ympärillä on koko ajan häiriötekijöitä. Työtä ei tehdä enää yksin, vaan sidoksissa muihin. Myös työtehtävät moninaistuvat. Ei riitä, että suunnittelee leimikoita, vaan pitää myös hallita asiakassuhteet ja tilausjärjestelmät.” Vilukselan mukaan haasteista selvitään, kun uudet asiat käydään työpaikalla läpi ja vanhoja toimintatapoja arvioidaan säännöllisesti yhdessä. ”Ihmisten on vaikea toimia sirpaleisen maailmankuvan kanssa. Työpaikoilla pitää yhdessä päättää, mitä priorisoidaan. Muuten työntekijät ovat ulkopuolelta tulevan hälyn armoilla. Se on kuormittavaa.” Metsäala on Vilukselan mukaan kuitenkin hyvässä asemassa, sillä se on aina ollut teknologian käyttöönotossa edelläkävijä. ”Metsäkoneet ovat pitkään olleet pieniä tietokoneohjaamoja. Se, miten kovaa vauhtia teknologia kehittyy ja miten sidoksissa toisiinsa toimijat nykyään ovat, haastaa kuitenkin myös metsäalan.” Tavoitteet esiin Metsäalan omiin haasteisiin Viluksela lukee metsänomistajien kaupungistumisen. Tulevat metsänomistajat saattavat enenevässä määrin haluta metsiltään jotain muuta kuin hakkuutuloja. ”Metsäalalla tiedostaan kyllä metsänomistajakunnan muutos mutta onko sitä ajateltu tarpeeksi? Metsäkoneenkuljettaja on metsässä aika yksin, jos metsänomistajan maailmankuva onMetsäala yllätti Yhteishenki ja kokemus teknologiasta ovat Marja Vilukselan mukaan alan valttikortteja. ”TYÖTÄ EI TEHDÄ ENÄÄ YKSIN, VAAN SIDOKSISSA MUIHIN.” Marja Viluksela » Syntynyt 1963 » Työterveyslaitoksessa kehittämispäällikkönä » Koulutukseltaan biofyysikko, kokemukseltaan työelämän kehittäjä » Asuu Helsingissä » Mies ja neljä lasta, joista kaksi aikuista omaa » Harrastaa puutarhanhoitoa ja puutöitä Marja Vilukselan mukaan metsäala on siitä mielenkiintoinen toimiala, että alalla työskentelevät ovat pääosin tyytyväisiä. kin hyvin erilainen kuin hänen omansa.” Kaikkiaan työhyvinvointiin liittyvät asiat ovat Vilukselan mukaan hyvin arkipäiväisiä. Ongelmat on yleensä helppo ratkaista, jos ne tunnistetaan. ”Usein auttaa jo se, että yhdessä pohditaan, mitkä ovat työpaikan tavoitteet. Ihmiset ovat yleensä hyvin luovia ja motivoituneita, jos tietävät, minkä eteen työskentelevät.”
AJASSA 7 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 MIKKO HÄYRYNEN VALTIOVARAINMINISTERIÖN ensi vuoden budjettiesitys leikkaa kemerarahoitusta 12 miljoonalla eurolla, minkä vuoksi tuettavia työlajeja saatetaan karsia. Rahoitusta on luvassa 55 miljoonaa euroa. Lähes 20 prosentin supistus on hallitusohjelman mukainen. Viimeisin kemerauudistus tuli voimaan kesäkuun alussa ja laki joudutaan uudistamaan taas. Välineeksi ei riitä juustohöylä. ”Tulossa on nopein kemerauudistus minun reilun kymmenen vuoden aikana”, metsäneuvos Marja Kokkonen maaja metsätalousministeriöstä sanoo. ”Syksyn aikana käydään läpi, mitä työlajeja rahoitetaan ja millä tasolla.” Taimikon varhaishoidosta ja nuoren metsän hoidosta ei aiota tinkiä. Muiden työlajien osalta sekä leikkaukset että lopettamiset ovat mahdollisia. Listalla ovat juurikäävän torjunta, terveyslannoitus, ojitusalueen kunnostamista tarkoittava suometsän hoito, metsätien tekeminen ja nuoren metsän hoidon yhteydessä maksettava korotettu pinta-alatuki. Energiatukia ei enää ole, mutta korotettua pinta-alatukea voi saada, jos pienpuu kerätään pois. Käytännössä se tarkoittaa tukea energiapuun korjuulle. Valmistelussa kuullaan metsänomistajia, koneyrittäjiä ja metsäteollisuutta. Muutosehdotukset pyritään tekemään syyskuun aikana. ”Tämä on sitä virkamiehen työtä”, Kokkonen sanoo. ”Kun tietää tämän hallituskauden säästöt, niin kemeraleikkausten kanssa voidaan elää.” Metsähyvinvointi syntyy hyvinvoivista ihmisistä, kyvystämme uudistua ja uudistaa. Osaamisesta ja halustamme oppia lisää. Motivoitunut ihminen saa aikaan tuloksen. Tule mukaan! OSAAMME ENEMMÄN KUIN USKOIMMEKAAN www.metsahyvinvointi.fi Osaamme enemmän kuin uskoimmekaan Budjetti uhkaa karsia kemeraa Kemeralaki on taas menossa uusiksi. Metsätaloustukien linjaukset laaditaan syyskuun aikana. ”TÄMÄ ON SITÄ VIRKAMIEHEN TYÖTÄ.” Niukkuutta jaossa Budjetti ehkä antaa: » Puun tarjonnan edistäminen ja uusien puupohjaisten tuotteiden kehittäminen sisältyy ns. strategisiin kärkihankkeisiin, joista hallitus päättää elokuun lopussa. Budjetti ottaa: » 12 miljoonaa euroa metsänhoidollisesta kemerasta. » 3 miljoonaa euroa metsäluonnonhoidosta. » 2 miljoonaa euroa Suomen metsäkeskukselta. » 10 miljoonaa euroa Luonnonvarakeskukselta, josta osa kohdistuu metsäntutkimukseen. Kemerarahoitukselle pitää olla ennakkopäätös ja tälle syksyä ennakoidaan hakemusten tulvaa. Jos tämän vuoden rahat loppuvat, niin maksu siirtyy ensi vuodelle. Jos kemerauudistuksessa jokin työlaji lopetetaan kokonaan, niin ensi vuonna voidaan olla tilanteessa, että kemeraa maksetaan työlajille, jota ei enää ole ja jonka rahoittaminen on muilta työlajeilta pois. Metsäluonnonhoitoon on luvassa metsänhoidollisen kemeran lisäksi kolme miljoonaa euroa, mikä on puolet kuluvaa vuotta vähemmän. Lasku selittyy Metso-ohjelmaan tehtävällä kolmen miljoonan euron säästöllä. Säästöt tuntuvat metsäntutkimuksessa Luonnonvarakeskukselle on budjettirahaa lähes 80 miljoonaa euroa, mikä on kymmenen miljoonaa euroa tätä vuotta vähemmän. Luke säästää parhaillaan tukitoiminnoista ja aikoo karsia kiinteitä kuluja. Myös toimitilat, tutkimus ja johtaminen tulevat tarkasteluun. ”Kiristyvä tilanne koskee väistämättä myös ydintoimintoja kuten metsäntutkimusta, mutta sitä pyritään kompensoimaan kasvattamalla ulkopuolista rahoitusta”, tutkimusja asiakkuusjohtaja Jari Varjo sanoo. Metsäkeskus saattaa karsia toimintoja Suomen metsäkeskuksen rahoitus kutistuu Lukea maltillisemmin viitisen prosenttia. Budjettirahoitus on 40 miljoonaa euroa, mikä on vajaat kaksi miljoonaa euroa tätä vuotta vähemmän. ”Kun Suomen metsäkeskus aloitti nykymuodossaan vuonna 2012, niin valtionapu oli liki 50 miljoonaa euroa ja henkilöstöä oli 692. Nyt rahoitus on viidennestä pienempi ja henkilöstömäärä noin 530”, johtaja Ari Eini kuvaa kehitystä. Rahoituksen niukentuminen ei yllätä ja säästöjä on jo mietitty. Suurin menoerä on ihmiset ja henkilöstön luonnollinen poistuma ratkaisee osan säästötarpeista. Einin mukaan jossakin vaiheessa juustohöylä ei kuitenkaan riitä. ”Jos säästöt jatkuvat tätä tahtia, niin on mietittävä kokonaisia toimintoja, että voidaanko jotain tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä.” Vaikka toimintoja lopetettaisiin, niin organisaatiouudistusta ei kuitenkaan ole tulossa. Sähköisten metsävaratietojen ja niihin liittyvien palvelujen kehittäminen on sitä, mitä metsäkeskukselta etenkin odotetaan, mutta tietojen keräämistä voi tehostaa. ”Metsätiedon keruussa säästöpotentiaalia voi löytyä eri toimijoiden yhteistyöstä. Esimerkiksi tieto tehdystä taimikonhoidosta voidaan saada toisaalta ja säästää maastokäynnin kulut”, Eini sanoo. Hallitus käsittelee talousarvioesitystä syyskuun budjettiriihessä. Lopullisesti budjetin hyväksyy eduskunta. Alexander Stubbin ensimmäinen budjettiesitys ei metsäalaa enemmälti silittele. HANNU JAUHIAINEN Metsähallitus on yhtenäistänyt puutavaran kuljetuksista ja varastoinnista perittävät tiemaksut. Metsähallituksen teiden käytöstä lokakuun alusta alkaen perittävät uudet maksut korvaavat vanhat käytännöt. Puutavaran kuljetuksesta peritään 0,15 euroa kuutiolta kilometriä kohden, ainespuun varastoinnista 0,25 euroa kuutiometriltä ja energiapuun varastoinnista 0,50 euroa kuutiometriltä. Perittävä korvaus on kuitenkin aina vähintään 100 euroa. Uuden käytännön mukaan esimerkiksi tuhannen kuutiometrin kuljetus viiden kilometrin matkan verran Metsähallituksen tietä pitkin maksaa 750 euroa. Maksut eivät koske henkilöliikennettä Uusi käytäntö asettaa kaikki Metsähallituksen metsäteitä käyttävät puutavaran kuljettajat samaan asemaan. Käytäntö on koko Suomessa yhtenäinen. Maksut eivät kuitenkaan koske henkilöliikennettä. Esimerkiksi metsästäjille, marjastajille ja kalastajille kulku on edelleen maksutonta. Vuosi sitten tehdyn selvityksen perusteella peräti 85 prosenttia valtion metsäteillä kulkijoista on virkistyskäyttäjiä. Metsähallitus päivitti tiemaksut Leh tik uv a / V esa Moinanen Mikk o Hä yrynen / Arkis tok uv a Ainespuun varastoinnista Metsähallitus perii 25 senttiä kuutiolta.
AJASSA 8 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 FAKTA HANNU JAUHIAINEN Suomen riistakeskus selvittää maanomistajien kiinnostusta riistapainotteiseen metsänhoitoon sekä halukkuutta osallistua Riistametsä-hankkeeseen. Nettikyselyyn vastaamalla metsänomistaja tarjota metsäkuviota tai ojitettua suota hankkeen mallikohteeksi. Ensi vuonna alkavaksi suunniteltu hanke edistää riistaja luontopainotteista metsänhoitoa ja elinympäristökunnostuksia sekä toteuttaa mallikohdeverkoston yksityismailla. Toimet edistävät metsäkanalintuja metsähanhikantojen säilymistä ja turvaavat metsäluonnon monimuotoisuutta ja tulevaisuuden metsästysmahdollisuuksia. Tiivistetysti kyse on siitä että metsänhoitotöitä tehdään niin, että riistaeläimille jää suojaa ja ravintoa. Samalla koko metsäluonto hyötyy. Pienin kustannuksin Hankkeen projektipäällikkö Janne Miettinen uskoo, että moni metsänomistaja on kiinnostunut riistaeläinten hyvinvoinnista omassa metsässään. Miettisen mukaan riistan huomioiminen metsätalouden toimissa voidaan toteuttaa hyvin vähin kustannuksin. Esimerkiksi Miettinen ottaa taimikonhoidon. Nykyiset kemerasäädöksetkin sallivat, että noin 10 prosenttia hoitoalasta jätetään riistatiheiköiksi. Tästä tulee metsänomistajalle selvää säästöä, etenkin jos työ teetetään vieraalla. Riistatiheikön paikoiksi voidaan valita hankalasti raivattavia, järeitä leppiä kasvavia puuryhmiä, kosteita hieskoivunotkelmia tai muuten hankalasti hoidettavia paikkoja. Leimikoiden ennakkoraivauksessa jätettävistä tiheiköistä ei myöskään ole taloudellista haittaa. Harvennuksessa taas pienialaisten, ehkä korjuun kannalta hankalien paikkojen säästämien pienentää korjuun kustannuksia. Reunat tärkeitä Vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa voidaan saavuttaa suuret hyödyt pienillä kustannuksilla. Menetelminä ovat pitemmät kiertoajat, erirakenteinen metsänkasvatus, kaivukatkot ojitusalueilla ja tiheänä kasvatus. Esimerkiksi kankaiden ja soiden väliset vaihettumisvyöhykkeet ovat tärkeitä kaikenikäisille kanalinnuille, erityisen tärkeitä ne ovat poikueympäristöinä. Vaihettumisvyöhykkeet tarjoavat kanalinnuille suojaa ja ravintoa samalla alueella. Ravintoa runsaan hyönteislajiston ja varpukasvien, erityisesti mustikan välityksellä sekä suojaa runsaan kenttäkerroksen, latvuspeiton ja puuston tiheysja kokovaihtelun avulla. Riistametsähanketta on koeluontoisesti toteutettu kolmella alueella. Kokeilualueita ovat Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa. Tätä ennen on toteutettu Riistaa reunoilta -hanke, jossa kiinnitettiin huomiota reunavyöhykkeiden metsien käsittelyyn. Hankkeissa ovat Riistakeskuksen ohella mukana Suomen metsäkeskus ja Tapio. Haluatko osallistua? Vastaa kyselyyn 31.8.2015 mennessä: https://my.surveypal.com/Riistametsanhoito Riistanhoidon metsät haussa Sinun metsästäsi voi tulla riistanhoidon mallikohde. Riistan hyödyksi » Vaihettumisvyöhykkeiden metsiä säästetään. » Tiheiköitä kaikenikäisiin harvennusmetsiin. » Varvustoa pyritään säästämään. » Sekapuustoisuutta suositaan. » Pensaskerroksen puustoa säästetään. » Vähäpuustoisista ojitusalueista luonnonsoita. Vaihtelevapuustoiset suon ja kangasmaan väliset alueet ovat tärkeitä teeren ja muiden kanalintujen poikueympäristöjä. JUSSI COLLIN HIRVILUPIEN määrä kasvaa edelleen. Suomen riistakeskus on myöntänyt pyyntilupia syksyn metsästyskaudelle yhteensä 37 400, mikä on 12 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Valkohäntäpeuralupien määrä nousi 13 prosenttia 25 800:aan. Eniten hirvilupia myönnettiin Lappiin ja Oulun alueelle, noin 5 500 kumpaankin, ja vähiten Etelä-Hämeeseen, runsas tuhat Hirvilupamäärät kasvoivat useimmilla riistakeskusalueilla, vain Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa luvat laskivat. Eniten lupamäärä kasvoi Kaakkois-Suomessa, 28 prosenttia, ja Oulussa, 27 prosenttia. Valkohäntäpeuraluvat ovat keskittyneet eteläisille riistakeskusalueille. Hämeessä, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla valkohäntäpeuralupia on myönnetty moninkertainen määrä hirvilupiin verrattuna. Esimerkiksi Varsinais-Suomeen hirvijahtiin saatiin 1 300 lupaa, mutta valkohäntäpeuralupia peräti 8 300 kappaletta. Riistakeskus arvioi hirvisaaliin kasvavan viimevuotisesta, jolloin saaliiksi saatiin noin 40 000 hirveä ja 25 00 valkohäntäpeuraa. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Hirvieläinten metsästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina, tänä vuonna 26. syyskuuta, ja päättyy vuodenvaihteessa. Hirvilupiin selvä lisäys Eniten kaatolupia myönnettiin pohjoiseen. MIKKO RIIKILÄ VIIME vuonna konkurssiin menneen, taimikonhoitokoneita valmistavan Usewood Oy:n raunioille on syntynyt uusi yhtiö, Usewood Forest Tech, joka valmistuttaa koneet Liettuassa. Liettuassa valmistetut koneet myydään Forest Master -merkillä. Usewood Forest Techin toimitusjohtaja on muuramelainen Jussi Pekka Usenius, joka toimi samassa tehtävässä myös Usewood Oy:ssä. Useniuksen mukaan Forest Master on parannettu versio Usewoodista. Esimerkiksi hydrauliikka on monipuolisempi ja voimakkaampi kuin edellisissä, Usewood-merkillä myydyissä koneissa. Myös koneen ulkonäkö on uudistunut. Koneiden automaatiota kehitetään Tampereen teknisen yliopiston kanssa. Tavoitteena on valjastaa konenäkö taimikonhoitokoneen avuksi. ”Pääosin koneen osat valmistetaan Liettuassa, mutta kaatopäät ja muu työyksikkö valmistetaan yhä Keski-Suomessa, kuten myös koneiden elektroniikka ja ohjelmistot”, Usenius kertoo. Forest Master -koneiden valmistus alkoi keväällä. Tähän mennessä asiakkaille on toimitettu kaksi konetta, toinen Viroon ja toinen Suomeen. ”Jatkossa koneita valmistuu suunnilleen yksi kuukaudessa, seuraavat koneet menevät Viroon, Ruotsiin ja Suomeen.” Usewoodin tarina jatkuu Kaatuneen taimikonhoitokoneiden valmistajan raunioille syntyi uusi yritys. Jämtlanninpystykorva Topi on valmis hirvimetsälle. Hannu Hut tu Leh tik uv a / Jus si Nuk ari
Nauti metsän antimista. Suomalainen metsästys – linnuista suurriistaan Jere Malinen ja Veli-Matti Väänänen Suomalaiset ovat Euroopan innokkainta metsästyskansaa. Teos kertoo kattavasti kaikkien Suomen riistaeläinten metsästyksestä ja nostaa näkyvästi esille viime vuosien metsästyslainsäädännön uudistukset aina hanhenpyynnin rajoituksista biologisesti kestävään suden metsästykseen. Teksteihin on tallennettu kirjoittajien poikavuosista asti virinnyt rakkaus metsästykseen, ja ne tuovat suomalaisen riistan kaikkien ulottuville. Kirjan kuvat kertovat kiihkeistä metsästystilanteista ja hienoista tunnelmista. Riistabiologit Jere Malinen ja Veli-Matti Väänänen ovat tunnettuja suomalaisia metsästyskirjoittajia. Kaksikon yhteis työnä ovat aiemmin ilmestyneet Käytännön riistanhoito (2002) sekä Suomalainen metsästys (2006). Hinta 42 € Pieni sienikirja Pelle Holmberg ja Hans Marklund Ruotsalainen klassikkosienikirja nyt vihdoin uudistettuna laitoksena suomeksi. Kirja sisältää yleisimpien ruokasienien tunnistamisohjeet, yksityiskohtaiset kuvat sienistä sekä niiden kasvuympäristöstä ja vinkkejä poimimiseen, puhdistamiseen, ruoanlaittoon sekä säilöntään. Käytännöllinen symbolijärjestelmä varoittaa sekoittamasta ruokasieniä myrkkysieniin. Pelle Holmberg ja Hans Marklund ovat biologeja ja opettajia, ja he ovat työskennelleet vuosia sienitietouden levittämisen parissa. Hinta 19,90 € Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys.
10 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 AJASSA VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Metsäkone jättää jälkeensä sinivihreitä kantoja. Puistometsäpalvelut Oy:n hakkuukoneenkuljettaja Leo Riuttala tekee ensiharvennusta sekametsään Kirkkonummella. Koska on elokuu, kaadettavien havupuiden kannot on käsiteltävä kantokäsittelyaineella – tässä tapauksessa teollisella urealla. Metsäkone suihkuttaa kantoon sahatessaan sinivihreää seosta torjuakseen puiden juuria ja runkoja lahottavan juurikääpäsienen leviämisen. ”Sateella kannon vihreys häviää parissa päivässä. Kantokäsittelyn idea on, että ainetta on kannolla heti kaadon jälkeen, niin juurikäävän itiöt eivät pääse kantoon käsiksi”, Riuttala kertoo. Hän ei kytke urealiuoksen levitystä pois, vaikka kaataa välillä koivuja tai haapoja, joiden kannot eivät käsittelyä vaadi. Kun kantokäsittelyainetta levitetään joka sahauksella, aineen levitysreiät pysyvät auki ja sahaus sujuu. Kemeratuki taustalla Kuusenja männynjuurikäävät aiheuttavat Luonnonvarakeskuksen mukaan vuosittain noin 50 miljoonan euron menetykset puunomistajille. Suorin hyöty Kuka maksaa kantokäsittelyn? Puita lahottava juurikääpä syö metsänomistajien tilipusseista vuosittain 50 miljoonaa euroa kantorahatuloja. Kantojen käsittely torjuu lahon, mutta kuka sen maksaa? Kantokäsittelyaineen peittävyystavoite on 100 prosenttia, mutta vähintään 85 prosenttia kannon pinnasta tulee peittyä aineeseen. kantokäsittelystä on siis metsänomistajalle: metsä säilyy terveenä, arvokkaat tyvitukit eivät lahoa tai männyt kuole. Metsäkoneyrittäjien mukaan kantokäsittelyn kustannukset jakautuvat kuitenkin epäreilusti. Puunostajat, kuten metsäyhtiöt, ostavat koneurakoitsijoilta puunkorjuun ja suostuvat yrittäjien mukaan maksamaan yksityismetsien kantokäsittelystä vain valtion juurikäävän torjuntaan myöntämän kemeratuen verran, 70 euroa hehtaarilta. Tämä ei koneyrittäjien mukaan riitä kattamaan käsittelyn kustannuksia. ”Korvaus tulee 2000-luvun alun tilanteen perusteella. On helppo laskea, että esimerkikUrealiuos säilyy tankissa hakkuupaikalla. Leo Riuttala on tuonut viikon hakkuille riittävän ainetankin omalta kotipihaltaan. Sinivihreä kantokäsittelyseos on hakkuukoneen perässä olevassa 100 litran säiliössä. Ensiharvennuksella määrä riittää yleensä yhden työvuoron ajaksi, sanoo Leo Riuttala.
11 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 Kantokäsittely ja juurikääpä » Kantokäsittely urealiuoksella tai harmaaorvakkavalmisteella torjuu juurikäävän itiöiden tarttumisen kantoon. Käsittelyä tehdään harvennusja päätehakkuilla. » Kuusenjuurikääpä nousee puun runkoon ja lahottaa tyvitukin pilalle. Männynjuurikääpä aiheuttaa tyvitervastautia, joka tappaa puun. » Kantokäsittelyyn maksetaan kemeratukea toukokuusta marraskuun loppuun Etelä-Suomessa Kainuun ja PohjoisPohjanmaan eteläosiin asti. si työvoimakustannukset ovat nousseet 15 vuodessa”, sanoo Karjalan koneyrittäjien varapuheenjohtaja Janne Tahvanainen. Puunkorjaajille tappiota Tahvanaisen mukaan kantokäsittelyn kustannukset vaihtelevat harvennusja päätehakkuiden välillä erilaisissa olosuhteissa. Jos puuta kaatuu paljon ja käsiteltävät kannot ovat isoja, ainetta kuluu enemmän. Kantokäsittely voi tuottaa koneyrittäjälle tappiota parikin sataa euroa hehtaarilta. ”Tappio katetaan normaaleista puunkorjuun voitoista. Hyvienkin korjuukohteiden voitot sulavat näin helposti”, Tahvanainen sanoo. Kantokäsittelyn laatuun työn tappiollisuus ei Tahvanaisen mukaan vaikuta. Kun kantokäsittely mainitaan puunmyyntisopimuksessa, se on tehtävä, ja sinivihreiksi värjäytyvät kannot tai niiden puute näkyvät helposti. Ministeriö määrittelee Kantokäsittelyn nykyinen 70 euron hehtaarikohtainen kemeratuki on määritelty keskimääräisesti vanhan kuutiopohjaisen tuen perusteella, kertoo Suomen metsäkeskuksen rahoitusja tarkastuspalvelujen päällikkö Aki Hostikka. Tuen tason määrittelee maaja metsätalousministeriö ja viime kädessä eduskunta. ”Haitari kantokäsittelyä vaativissa hakkuissa on suuri, joten kustannuksissa on varmasti paljon vaihtelua.” ”Kemeratuki ei ole tarkoitettu kattamaan kustannuksia 100 prosenttisesti minkään kemeratukea saavan (metsä)työlajin kohdalla”, Hostikka kertoo. Kemeratuki, kuten kantokäsittelytuki, myönnetään metsänomistajalle, mutta puunostaja auttaa metsänomistajaa tavallisesti tukihakemusasioissa puukaupan yhteydessä. Sopimuskysymys Puunostaja Stora Enso luottaa kantokäsittelykustannuksissa viralliseen arvioon eli maaja metsätalousministeriön määrittelemän kemeratuen suuruuteen. ”Maksamme kantokäsittelystä ministeriön tekemän kustannusseurannan perusteella. Asia käsitellään puunkorjuusopimuksissa yrittäjäkohtaisesti”, kertoo Stora Enson ostojohtaja Esa Ojala. Kantokäsittelyä on tehty 1990-luvulta lähtien. Ojalan mukaan ainekustannus on pienentynyt ja käsittelytekniikan parantuminen on vähentänyt ainehävikkiä. ”Kantokäsittelystä ei ole hyötyä vain yksityismetsänomistajalle vaan juurikäävän torjunnasta on etua koko kansantaloudelle.” AJASSA VALTTERI SKYTTÄ KOSKA kantokäsittelyyn myönnetään valtion kemeratukea, metsäkeskus valvoo kantokäsittelyn toteutumista tekemällä kantotarkastuksia hakkuiden aikana. Metsäkeskuksen tänä vuonna juhannukseen mennessä tarkastamista 50 kantokäsittelyhakkuusta neljä eli kahdeksan prosenttia oli virheellisiä. Virheellisillä kohteilla kantokäsittelyaine peitti liian vähän kantopinnoista, joten käsittely ei suojannut juurikäävältä. ”Näissä tapauksissa käsittely on ollut hyödytön toimenpide, joka vain lisää kustannuksia”, sanoo professori Jarkko Hantula Luonnonvarakeskuksesta. Kantokäsittelyn tehokkuutta ei seurata tällä hetkellä pitempiaikaisesti, koska Lukella ei ole seurantaan rahoitusta. Hantulan mukaan kantokäsittely on kuitenkin ehdottomasti hyödyllistä sillä alueella, jossa käsittelyyn on saatavissa kemeratukea. ”Kantokäsittely urealla tai harmaaorvakkavalmisteella on ennaltaehkäisevää. Jos kasvualusta on valmiiksi täynnä lahoja kantoja, seuraavakin puusukupolvi on laho.” Siksi kantokäsittely on tärkeää hyvin tuottavilla ja terveillä kasvupaikoilla, jonne laho ei ole vielä levinnyt. Luonnonvarakeskus on ehdottanut kantokäsittelyyn omavalvontajärjestelmää, jossa metsäkoneurakoitsijat raportoisivat itse, kuinka hyvin käsittelyaine peittää kannot. ”Se voisi motivoida parantamaan työnjälkeä, jos siinä parannettavaa on”, Hantula sanoo. Vajaa kymmenys huonosti käsiteltyjä KOMMENTTI Kantokäsittelyjupakka vaikuttaa metsäyhtiöiden sekä puunkorjuu-urakoitsijoiden väliseltä muutaman sadan euron sopimuskiistalta. Kyse on kuitenkin lopulta metsänomistajan metsän terveydestä – ja juurikäävän tuhojen myötä miljoonista. Metsäkeskuksen tarkastusten mukaan osa kantokäsittelyistä jää puutteellisiksi. Voi olla, että koneyrittäjien tappiomieliala huonontaa joissain tapauksissa työn jälkeä. Kun kantokäsittelystä maksetaan kunnolla, yrittäjiltä on perusteltua vaatia kunnollista torjunta-aineen levitystä. Metsäteollisuuden vetoaminen kantokäsittelyn kemeratukeen ei myöskään vakuuta. Tukien on tarkoitus kattaa vain osa metsätalouden kustannuksista. Kantokäsittelykustannukset kuuluvat niin puunmyyjälle, -ostajalle kuin -kaatajalle. Harva metsänomistaja tietää, mitä hakkuulla tapahtuu, vaikka hakkuukone on lopulta se, joka jättää metsään sen tulevaisuuden kannalta tärkeimmän jäljen. Puukaupan yhteydessä voi aina kysyä, että onhan kaatopäässäkin kaikki kunnossa. VALTTERI SKYTTÄ Kuskilta voi aina kysyä Hakkuukoneen sahassa on kantokäsittelyä varten erikoislaippa, joka on kaksin verroin normaalilaippaa kalliimpi. Laipassa kulkee sisällä kuparijohto, jota pitkin aine kulkeutuu laipan pinnassa oleville rei’ille. Käsittelyaineesen lisätty sinivihreä väri auttaa kuskia näkemään, että ainetta tulee kannoille. 50 000 000 € JUURIKÄÄVÄN AIHEUTTAMAT METSÄTALOUDELLISET TAPPIOT VUONNA 2014 4 300 000 € JUURIKÄÄVÄN TORJUNTAAN KÄYTETTY KEMERATUKI VUONNA 2014 Koneyrittäjien laskelma » Kantokäsittelyn työkustannukset ovat keskimäärin 0,80 euroa puukuutiolta. Jos päätehakkuulta kertyy puuta 300 kuutiota hehtaarilta, kokonaistyökustannukset ovat 240 euroa. » Lisäksi ainekustannus 150 litran hehtaarikulutuksen mukaan noin 45 euroa. Kustannukset yhteensä: 285 euroa. » Kemeratuki 70 euroa hehtaarilta, joten puunkorjaaja tekee kantokäsittelystä päätehakkuuhehtaarilla noin 200 euroa tappiota. FAKTA Juurikääpä leviää tuoreen kannon pinnasta juuristoon ja tarttuu juuriyhteyksien kautta tilalle kasvaviin uusiin puihin. Lahokierre jatkuu, sillä juurikääpä säilyy juuristossa pitkään.
AJASSA 12 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 15% Paperija kartonkiteollisuuden uusien tilausten kasvu kesäkuussa vuodentakaisesta. Lähde: Tilastokeskus PUUKAUPPA Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31–34 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,88 ? 54,11 ? 41,6 ? 15,71 ? 16,62 ? 15,43 ? 22,64 ? 22,26? Uudistushakkuu 55,74 ? 55,12 ? 43,25 ? 17,63 ? 17,94 ? 17,29 ? 24,57 ? 22,70? Harvennushakkuu 47,17 ? 46,53 ? 37,08 ? 14,93 ? 14,94 ? 14,52 ? 20,72 ? 20,30 ? Ensiharvennus 11,67 ? 10,62 ? 11,56 ? Hankintahinnat 57,22 ? 55,8 ? 46,1 ? 28,11 ? 29,95 ? 29,09 ? 32,11 ? 27,02 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,53 ? 54,70 ? 42,88 ? 15,40 ? 16,70 ? 15,05 ? 21,62 ? 22,58 ? Uudistushakkuu 57,25 ? 55,82 ? 44,49 ? 17,14 ? 18,04 ? 16,94 ? Harvennushakkuu 48,95 ? 46,68 ? 38,18 ? 15,19 ? 15,15 ? 14,84 ? 21,16 ? Ensiharvennus 11,42 ? 10,96 ? 11,42 ? Hankintahinnat 57,17 ? 54,77 ? 45,45 ? 29,11 ? 29,12 ? 28,74 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,18 ? 55,76 ? 43,05 ? 15,55 ? 17,46 ? 15,49 ? 22,49 ? Uudistushakkuu 56,90 ? 56,60 ? 44,94 ? 16,57 ? 18,66 ? 17,24 ? 24,22 ? Harvennushakkuu 48,35 ? 48,49 ? 15,19 ? 15,51 ? 14,79 ? 21,81 ? Ensiharvennus 11,59 ? 11,80 ? Hankintahinnat 60,46 ? 57,69 ? 45,35 ? 29,59 ? 31,1 ? 29,87 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,82 ? 53,12 ? 16,4 ? 16,75 ? 16,19 ? 23,02 ? 25,09 ? Uudistushakkuu 55,68 ? 54,02 ? 18,12 ? 17,87 ? 17,77 ? 25,53 ? 26,04 ? Harvennushakkuu 46,76 ? 45,06 ? 15,22 ? 14,14 ? 14,17 ? 21,18 ? Ensiharvennus 12,02 ? Hankintahinnat 54,58 ? 53,02 ? 28,35 ? 28,41 ? MIKKO HÄYRYNEN, teksti JUHA METSO, kuva Viilukoivu on arvokkainta mitä tavallinen talousmetsä tuottaa, ehkä erikoispuuksi laskettavaa sorvivisaa lukuun ottamatta. Viilukoivun hankinta-alueen pohjoisraja on valunut etelämmäs, sillä Pohjoisja Keski-Suomen valmistajat, Iissä toiminut Nordic Veneers ja Rautalammin Viilutuote menivät konkurssiin muutama vuosi sitten. Etelässä kilpailu on entistä kovempaa. Viilutehtaita ovat Mahogany Oy Lohjalla ja Kotkan Viilutehdas KVT Oy nimensä mukaisesti Kotkassa. Lisäksi maan isoimpiin mekaanisiin puujalostajiin kuuluvan Koskisen Oy:n tuotevalikoimassa on myös koivuviilu. Käytettäisiin, jos saataisiin ”Jos saataisiin, niin hyvälaatuista koivun tyvitukkia käytettäisiin 3 500 kuutiometriä vuodessa”, kolmatta Metsän halutuinta ta varaa Koivun viilutyvillä on niin kova kysyntä, että ostamiseen käytetään salaisia agentteja. MIKKO HÄYRYNEN KIINAN talous yskii ja devalvaatiot heikentävät ostovoimaa, mutta maasta vastikään vienninedistämismatkalta palannut Suomen Sahojen toimitusjohtaja Kai Merivuori tuo kannustavaa viestiä. ”Vaikka talouskasvu heikkenee, niin kasvu on kuitenkin muita markkinoita kovempaa.” Kiina pyrkii hillitsemään asuntojen hintakuplaa. Pekingissä yksityiset eivät saa ostaa kuin yhden asunnon ja asuntolainaa varten vaaditaan aiempaa suurempaa omarahoitusta. Kiina on Suomelle suurin kuusisahatavaran vientimaa ja vienti kasvoi alkuvuonna yli puolella. Vienti on etenkin pintalautaa, jota lankkujen sahauksessa tulee tietty määrä muiden sivutuotteiden tapaan, ja jonka määrää ei voi kasvattaa. Suurin osa sahatavarasta käytetään huonekaluihin ja etenkin lastenhuoneiden huonekaluihin. Kiinalainen maku on, että oksat eivät saa näkyä, ja laudat pätkitään oksattomiksi. ”Kiina alkaa ostaa myös järeämpää sydäntavaraa, jolloin tuotantoa voi suunnitella Kiinan kysynnän varaan.” Suomelle myönteinen trendi on, että trooppisten lehtipuiden saatavuus heikkenee ja kysyntä suuntautuu havutavaraan, joskin halvimpien laatujen osalta Suomi ei pysty kilpailemaan Kanadaa ja Venäjää vastaan. Kiinasta kahtalaista
AJASSA 13 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,83 ? 54,73 ? 40,49 ? 15,73 ? 16,88 ? 15,37 ? 21,62 ? Uudistushakkuu 56,91 ? 55,75 ? 42,03 ? 17,27 ? 18,33 ? 17,46 ? Harvennushakkuu 48,61 ? 47,27 ? 36,75 ? 15,75 ? 15,19 ? 14,81 ? 21,55 ? Ensiharvennus 12,05 ? 11,58 ? Hankintahinnat 57,23 ? 56,78 ? 29,39 ? 30,26 ? 29,29 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,96 ? 50,36 ? 15,96 ? 16,19 ? 15,57 ? 22,62 ? 23,88 ? Uudistushakkuu 53,91 ? 51,68 ? 18,06 ? 17,14 ? 17,30 ? 25,15 ? 25,54 ? Harvennushakkuu 45,15 ? 43,77 ? 14,25 ? 13,32 ? 19,82 ? Ensiharvennus 11,53 ? 10,31 ? Hankintahinnat 54,36 ? 54,79 ? 26,31 ? 29,06 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,83 ? 52,42 ? 40,82 ? 15,13 ? 15,39 ? 15,24 ? 21,83 ? 22,73 ? Uudistushakkuu 55,74 ? 53,33 ? 42,55 ? 17,27 ? 16,78 ? 17,15 ? Harvennushakkuu 46,55 ? 45,29 ? 36,49 ? 14,54 ? 14,11 ? 14,68 ? 19,98 ? Ensiharvennus 11,4 ? 9,72 ? 11,88 ? Hankintahinnat 55,69 ? 53,68 ? 46,83 ? 27,92 ? 27,81 ? 29,13 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 48,05 ? 44,89 ? 16,24 ? 15,91 ? 20,05 ? Uudistushakkuu 49,56 ? 46,16 ? 18,67 ? 17,47 ? 25,01 ? Harvennushakkuu 43,79 ? 14,56 ? 14,9 ? 19,02 ? Ensiharvennus 13,01 ? Hankintahinnat 27,53 ? 27,3 ? Ostomäärät viikolla 34 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 9 818 Pohjanmaa 12 495 Lounais-Suomi 23 278 Häme-Uusimaa 38 869 Kaakkois-Suomi 23 257 Pirkanmaa 28 535 Etelä-Savo 54 867 Metsäkeskus Määrä m3 Etelä-Pohjanmaa 35 287 Keski-Suomi 42 340 Pohjois-Savo 50 408 Pohjois-Karjala 68 116 Kainuu 15 122 Pohjois-Pohjanmaa 31 434 Lappi 23 108 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–34, 2015 2014 2013 Koko maan viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ €/m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Etelä–Suomi 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 456 936 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 34 Metsän halutuinta ta varaa Muotoonpuristettua viilua käytetään pintamateriaalina mitä erilaisimmissa kohteissa lampun varjostimista kiväärin periin ja kitaran kauloihin, Kotkan viilutehtaan Markku Lappalainen näyttää. vuotta toimivan Kotkan Viilutehtaan toimitusjohtaja Markku Lappalainen sanoo. Mutta kun ei saada. ”Tutun toiminnanjohtajan kanssa on laskettu, että hakkuumäärästä viilukoivua on kolme promillea.” Kyhmytön, suora, oksaton, Lappalainen luettelee laatuvaatimuksia. Latvaläpimitta minimissään 28, maksimissaan 60 senttiä. Pituus vähintään 2,2 metriä. ”Pyrimme ostamaan täysiä rekkakuormia, mutta nuppikuormatkin kelpaavat. Pienin kuorma tuotiin traktorilla ja kaukaisin kuorma tuli Joensuun pohjoispuolelta.” Viilutyvet luokitellaan kolmeen luokkaan. Parhaimman laadun hinta tehtaalle tuotuna on suurin piirtein havutukin kantohinta kolminkertaisena. Mitä tahansa ei kuitenkaan makseta, sillä Baltian tuotanto asettaa hintakaton. Salaiset agentit Kotkan Viilutehtaan puunhankinta on kolmen välittäjän käsissä – Päijät-Hämeessä, Järvi-Suomessa ja Joensuun alueella. Lappalainen ei kuitenkaan kerro, keitä nämä salaiset agentit ovat. ”Laatutyvien hankinta on kuin pilkkikilpailua, kalapaikat pidetään omana tietona. Muuten kilpailijat tarjoavat pikkuisen päälle ja ostavat kaikki.” Lappalainen pitää eteläsuomalaisen koivun laatua jokseenkin heikkona. Hän huokaa, että voi kun aikoinaan olisi kasvatettu sekametsiä, jolloin kilpailu kuusen kanssa olisi kuivattanut alaoksat. ”Nykyiset istutuskoivut ovat pientä oksaa täynnä, viilu kuin haulikolla ammuttua.” Oksien lisäksi laatua pilaa ruskotäpläkärpäsen toukka. Lappalaisen tuntuman mukaan hyönteisviat ovat yleistyneet Järvi-Suomen alueella. Vioitusta ei voi havaita pystypuusta ja vaikeaa se on kaadetustakin. Älyttömän hankalaa Metsänhoitoyhdistys Uusimaa toimittaa koivutukkia useaan osoitteeseen. Toiminnanjohtaja Timo Leirimaa vahvistaa, että huippulaadun viilukoivua löytyy tavattoman vähän. ”Jos yhdistys yrittäisi hankkia hakkuukauden aikana edes 500 kuutiometriä viilukoivua pinoon, se vaatisi yhden miehen työpanoksen.” Koivutukkien lajittelu laadun mukaan ja toimittaminen eri ostajille on vaikeaa. Koivun käyttäjiä eivät kiinnosta rungon muut osat jos paras tyvitukki on myyty muualle. Metsänomistaja voi myydä yksittäiset viilutyvet itsekin, mutta silloin välija latvatukki uhkaavat jäädä käsiin. ”Parhaat rungot kasvavat havupuuston sekapuustona. Puhtaissa koivikoissa ruskotäpläkärpänen jyllää.”
27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 den voi säilyttää jopa 25 prosentissa päätehakkuuseen saakka, jos luvassa on arvokkaita koivutyviä. Ylispuukasvatuksessa kuusi-koivusekametsää voi kasvattaa myös kaksijaksoisena. Selvästi kuusentaimia pidempiä rauduskoivuja eli ylispuita jätetään taimikonhoidossa 300–500 puuta kuusikon päällyspuustoksi. Ensiharvennuksessa puolet koivuista poistetaan ja kuusikko harvennetaan. Toisessa harvennuksessa parhaat, tukkipuiksi kasvaneet koivut poistetaan. Hyvin hoidettu kuusi-koivusekametsä tuottaa 3–5 prosenttia enemmän puuta kuin puhdas kuusikko. Lehtipuusekoitus täydentää havupuutaimikon puutteita. Se tuo metsään myös monimuotoisuutta ja erilaista maisemaa. Juttua varten on haastateltu myös Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Kari Mielikäistä. kopuskat tulee myös ehdottomasti poistaa”, Saksa neuvoo. Sekoitus ratkaistaan toisella hoitokerralla Varsinaisia ratkaisuja lehtipuusekoituksen suhteen tehdään taimikon toisella hoitokerralla eli taimikon harvennuksessa. Kuusentaimikot harvennetaan, kun taimikko on saavuttanut noin kolmen metrin pituuden. Männyntaimikoissa kannattaa odottaa kunnes taimet ovat 5–7-metrisiä. Tässä vaiheessa taimikon sekaan voi jättää runkoluvusta laskien 10–20 prosenttia koivuja, ensisijaisesti rauduksia, jos niitä vain löytyy. Turvemailla sekapuiksi kelpaavat hieskoivutkin. Taimikon harvennuksessa jätettävät koivut saavat olla havupuutaimien mittaisia. ”Koivuja ei kannata jättää kahta metriä lähemmäs kuusia, muuten kuuset kärsivät lehtipuista. Pieni aukko ei juuri vähennä puuston tuotosta, todennäköisesti liian lähelle havupuuta kasvavasta koivusta on enemmän haittaa”, Saksa arvioi. Havupuiden sekaan jätettävissä koivuissa tulee aina suosio rauduskoivua. Rauduskoivusta tulee hieskoivua todennäköisemmin hyvälaatuista ja arvokasta tukkipuuta, sillä hieskoivu on puuntuotokseltaan noin 25 prosenttia rauduskoivua heikompi. Kuusten seassa laatukoivua Mänty-koivusekametsän ja kuusi-koivusekametsän myöhemmissä harvennuksissa koivua tulee jättää kasvamaan eri tavalla. Männikössä koivua kannattaa harventaa rankemmin niin, että päätehakkuussa on käytännössä jäljellä enää mäntyjä. Kuusikossa rauduskoivun osuuM E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ MIKKO RIIKILÄ Sekametsän syntymistä on Suomen oloissa usein lähes mahdotonta estää. Etenkin koivuja ilmestyy luonnostaan istutettuihin tai kylvettyihin havupuutaimikoihin. Koivut täydentävät parhaimmillaan muutoin vajaata havupuutaimikkoa, mutta sopivan lehtipuusekoituksen aikaan saaminen vaatii työtä. Havupuutaimikon varhaisperkauksessa lehtipuuta ei tarvitse säästellä, mutta taimikon harvennusvaiheesta eteenpäin 10–20 prosentin lehtipuusekoitus voi lisätä etenkin kuusikon tuottoa. Koivuille täysperkaus Rauduskoivu, kuusi ja mänty alkavat kasvaa samaa tahtia, kun eri puulajien pituus on taimikossa noin kaksi metriä. Tätä aikaisemmin havupuutaimia isommat koivut on siis perattava pois. Varhaisperkauksessa vapautetaan kasvatettavat havupuut lehtipuun kilpailulta. Koivuja ei tule säästellä, vaan ne voidaan kaataa kaikki. Varhainen täysperkaus ei silti vaaranna koivusekapuuston syntyä taimikkoon. ”Pienimpiä koivuja jää aina väkisinkin sen verran kaatamatta, että taimikon sekaan muodostuu riittävä koivikko”, sanoo erikoistutkija Timo Saksa Luonnonvarakeskus Lukesta. Taimikon aukkopaikkoihin kannattaa varhaisperkauksessakin jättää koivuja, jos niitä on tarjolla. Tavallisimpia perkauskohteita ovat 4–6 vuoden ikäiset istutetut kuusentaimikot. ”Aukkopaikkoihinkaan ei pidä jättää taimia pidempiä koivuja, jos valinnanvaraa on. Koivun vesakKoivua havupuutaimikon sekaan Lehtipuusekoitus täydentää kuusija mäntytaimikkoja, mutta havupuille pitää antaa alkuvaiheessa riittävä etumatka. ”VARHAINEN TÄYSPERKAUS EI VAARANNA KOIVUSEKAPUUSTON SYNTYÄ.” Poista koivua harvennuksissa. Mänty-koivusekametsä kasvaa nuorena hyvin, mutta varttuneella iällä huonommin. Päätehakkuussa koivua tulee olla seassa enää hyvin vähän.
METSÄSTÄ 15 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 Pidä koivu aluksi lyhyempänä Havupuiden ja taimikkoa täydentävien rauduskoivujen pituudet, kun tavoitteena on tasapituinen sekametsä. Havupuiden pituus, m Rauduksen pituus Mänty, tuore kangas Kuusi, tuore kangas Kuusi, lehtomainen kangas 1 1,5 2,0 2,5 3,0 0,7 1,3 2,0 0,8 1,5 2,0 0,4 1,0 1,7 2,4 3,0 Lähde: Taimikonhoito-kirja, Luke Vinkit lehtipuusekoituksen syntyyn Jätä lehtipuita nuoressa taimikossa vain selkeisiin aukkokohtiin. Perkaa muut lehtipuut surutta pois. Koivusta ei ole enää havupuille vaaraa, kun taimet ovat kaikki noin kaksimetrisiä. Myöhemmässä harvennuksessa valitaan lehtipuusekoitus lopullisesti. Jätä istutuskuusikkoon koivuja taimikonhoidossa 10–20 prosenttia eli 200– 300 puuta/hehtaari. Jätä mäntytaimikkoon koivuja taimikonhoidossa 10 prosenttia eli noin 200 hehtaarilla. Säästä yksittäisiä pihlajia, raitoja ja haapoja, jos ne eivät haittaa havupuutaimien kehitystä. Poista mäntytaimikosta aina haavat, sillä ne levittävät mäntyjen kasvaimia haittaavaa versoruostesientä. Varttuneeseen havupuuvaltaiseen taimikkoon jätettävät koivut saavat olla enintään ympärillä olevien havupuutaimien mittaisia. Sekametsä hyödyntää paremmin ravinteita VALTTERI SKYTTÄ Luonnonvarakeskus julkaisi kesän korvalla uuden sekametsätutkimuksen, joka on herättänyt keskustelua tämänkin lehden lukijakirjoitusosastolla. Mallilaskelmiin perustuvan tutkimuksen mukaan kuusi-koivusekametsä tuottaa eniten puuta, kun puista puolet on aluksi koivuja. Männyn kanssa paras puuntuotoskyky saavutetaan puolestaan, jos koivuja on mäntyjen seassa kymmenen prosenttia. ”Mallinnustulos tarvitsee vielä lisätutkimusta muun muassa siinä, miten kasvu jakautuu eri puutavaralajeittain ja miten sekametsästä saadaan paras tuotos irti eri harvennuksissa”, kertoo erikoistutkija Raisa Mäkipää Lukesta. Ravinteita eri kerroksista Mäkipään mukaan sekametsien hyvä kasvu johtuu siitä, että puut pystyvät käyttämään tehokkaammin maaperän ravinteita kuin yhden puulajin metsissä. ”Kun sekoitetaan kaksi puulajia, jotka ovat vaatimuksiltaan erilaisia, puuyksilöiden välinen kilpailu on pienempää kuin yhden puulajin metsikössä. Esimerkiksi koivu ja kuusi ottavat juurillaan ravinteita eri maakerroksista.” Merkittävin tekijä puiden kasvussa on maaperän typpi, ja sitä sekametsä hyödyntää paremmin. ”Metsänpohjan karikkeen hajoamistoiminta on myös sekametsissä vilkkaampaa ja täydellisempää, koska seassa on lehtipuukariketta”, Mäkipää sanoo. Myös havupuusekametsät eli mänty-kuusimetsät kasvavat tutkimuksen mukaan paremmin kuin yhden puulajin metsiköt. Sekametsän etuihin voi kuulua se, etteivät puunmyyntitulot riipu vain yhden puutavaralajin hinnasta. Samoin sekametsä voi ehkäistä yhden puulajin metsiköihin kohdistuvien hyönteisja sienituhojen voimaa. Siemensyntyinen rauduskoivu on usein kannattavin sekapuu havupuutaimikoissa. Parhaat koivutukit kaadetaan tavallisesti kuusten seasta. Suosi raudusta. Pitkät nurin. Kookkaita koivuntaimia kannattaa jättää aukkokohtiinkin vain pakon edessä. Havupuiden etumatka koivuun nähden riittää, kun kaikki taimet ovat samanaikaisesti noin kaksimetrisiä. Anna etumatkaa.
16 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 METSÄSTÄ JERE MALINEN, teksti ja kuvat Märkä ja kylmä ja kesä kuritti kanalintujen pesintää. Niinpä elokuun alussa maakuntien tiedotusvälineet tursuivat maaja metsätalousministeriön ehdottamia rauhoituspäätöksiä. Sorsien pesinnästäkään ei povattu kummoista. Luvassa oli siis viime vuotta huonompi lintusyksy, eikä sekään ollut kummoinen. ”On se vaan hieno homma, että kyyhkykantoja kesän kelit eivät juuri heiluttele”, toivakkalainen Janne Montonen myhäilee tyytyväisyyttä. Kello on neljä aamulla, on jahtikauden avausaamu. Hämärässä ympärillä turisevat tutut jahtikaverit Huikon Eräpeikoista. ”MUUTAKIN KUIN HIRVIÄ” Sepelkyyhkyn suosio riistalintuna ohittaa tänä syksynä jo teeren ja sinisorsan. K uv a: Shut ter S tock Images
17 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 lä laukauksella. Toinen lintu putoaa pellonreunusmetsään. ”Odottakaa, päästän koirat”, Jarkko Poikolainen huutaa naapuripiilosta ja laskee labradorinnoutajansa töihin. Kohta kaksikosta kokeneempi Lara-narttu juoksee pellolle häntä vipattaen ja kuollut kyyhky suussa. Lintujen aamulentoa jatkuu parin tunnin ajan. Sitten meno hiljenee, kunnes iltapäivällä on edessä samanmoinen rupeama. Päivän päätteeksi porukka ynnää yhteen 18 pudotusta. ”Normipäivä”, miehet silmäilevät saalista. ”Onneksi nykyään on muutakin kuin hirvenpyyntiä”, Mika Mäkelä Toivakan riistanhoitoyhdistyksestä kehuu kyyhkynpyynnin piristysvaikutusta muunkin pienriistan metsästykseen. Keski-ikäiset miehet innostuivat sepelkyyhkyjen hyvinvoinnista viitisen vuotta sitten. Sen jälkeen kyyhkyille on käännetty kesät peltoja sekä kylvetty hernettä ja viljaa. ”Kilohinnasta ei kyllä kannata puhua. Sen verran kalliiksi kyyhkynrinta tulee”, Jarkko Maaninka miettii hyvästä harrastuksesta kertyviä kuluja. Saalis satakertaistunut Kanalintujen hupeneminen Etelä-Suomen metsistä on houkutellut metsästäjiä etsimään uutta riistaa. Sama suuntaus on iskostunut myös muualle Suomeen. Viime syksynä pyydettiin 264 000 sepelkyyhkyä. Saalismäärä on lähes kolminkertaistunut 2000-luvulla ja peräti satakertaistunut 50 vuodessa. Ensimmäistä kertaa listalla jäivät taakse jopa teeri ja sinisorsa, jotka hallitsivat vuosikymmeniä riistalintujen saalistilaston kärkeä. Tänä syksynä tuon eron ounastellaan kasvavan entisestään. Huima kasvu johtuu sepelkyyhkyjen sopeutuvaisuudesta. Laji on levittäytynyt muun muassa leutojen talvien vauhdittamana napapiirille asti. ”Sitä tavataan kaikkialla missä on viljanviljelyä. Sepelkyyhkyt ovat kotiutuneet myös kaupunkeihin ja merensaariin”, riistaeläintieteen yliopistonlehtori Veli-Matti Väänänen sanoo. Väänäsen mukaan sepelkyyhky kestää kohonneet metsästysmäärät. Se on tehokas lisääntyjä, joka tekee jopa kolme kahden poikasen pesuetta puoleksi vuodeksi venyvällä pesimäkaudella. Siinä piilee myös pulma. Jahtikausi käynnistyy 10. elokuuta, jolloin osa kyyhkyistä vielä pesii. ”Ongelmaa voi kiertää pyytämällä vain parveutuneita lintuja. On riistaviranomaisten tehtävä päättää, onko se riittävästi vai pitäisikö metsästysaikaa myöhentää”, Väänänen kieltäytyy linjaamasta lainsäädäntöä. Normipäivä Kännykän kello näyttää 5:04, kun ensimmäiset laukaukset kajahtavat Eräpeikkojen naapuriseuran puolelta. Naamioverkon takana Montonen painuu entistä kumarampaan ja tiukentaa tukista otetta. METSÄSTÄ ”KILOHINNASTA EI KYLLÄ KANNATA PUHUA.” Janne Poikolaisen labradorinnoutajat Leksa ja Lara pitivät huolen, että jokainen alas ammuttu lintu löytyi maastosta. Kyyhkymetsällä pysytellään piilossa. Sepelkyyhky on saaliina mitattuna runsaslukuisin riistalintumme. Maahan leijailleet höyhenet paljastavat kyyhkyjen suosikki-istumapuut. ”Lento on alkanut. Kohta niitä pitäisi pörrätä täälläkin.” Edessä avautuu kolmen hehtaarin riistapelto, josta osa on äskettäin käännetty kyyhkyjä varten. Mustalle mullalle on heitelty hernettä, ohraa ja suolaa. Herkkuruoka saa sepelkyyhkyt vierailemaan ruokintapaikalle monta kertaa päivässä. Kyyhky on nopea lintu. Sen huomaa joka kerta, kun kausi alkaa. Aika usein ensimmäiset laukaukset paukkuvat takaa ohi. ”Ei vain uskalla ottaa ennakkoa riittävästi”, Montonen tokaisee haulikon tuplapiippujen haukatessa neljästä piilokojun ohi lentävästä kyyhkystä tyhjää. Ei mene monta minuuttia seuraavien kyyhkyjen ilmestyessä ilmatilaan. Montonen seuraa parven laitimmaista ja pudottaa sen alas yhdel
18 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 METSÄSTÄ Vaala METSÄNOMISTAJA HANNU JAUHIAINEN, teksti HANNU HUTTU, kuvat ”Metsä on minulle henkireikä ja vastapaino arkiselle työlle”, sanoo VR:n projektipäällikkönä Helsingissä työskentelevä Mikko Tikkanen. Edes pitkä, lähes 600 kilometrin välimatka Vaalassa sijaitsevalle metsätilalle ei ole hillinnyt Tikkasen työintoa. Omaan metsään on päästävä säännöllisin väliajoin talvellakin. ”Joskus tänne kesällä tullessa saatan istuskella pitkään niittypalstan ladon nurkalla ja seurata metsän elämää”, Tikkanen kertoo. Tuore tapaus Tikkasesta tuli metsänomistaja vuonna 2011, kun hän osti isältään Vaalassa sijaitsevan perintötilan. Siiihen kuuluu kolme erillistä palstaa, joista osassa on mukana metsittynyttä peltoa. Vähän myöhemmin Tikkanen osti vielä lähellä sijaitsevan pienehkön metsätilan. Metsätöiden tekoon Tikkanen innostui vasta omien metsien myötä. Metsästyksen hän kertoo aloittaneensa jo nuorena Seinäjoen maastoissa kummisetä Tenhon opastuksella. Ensimmäiset metsänhoitotyöt Tikkanen teki vesurilla. Sen jälkeen hän on hankkinut raivausja moottorisahoja sekä muuta tarpeellista. ”Metsätyöt ja niiden perusteet olen opiskellut alan kirjoja lukemalla”, Tikkanen kertoo. Tikkanen on ehtinyt tehdä parikin hankintasavottaa. Puuta kertyi kummallakin kerralla Metsää ja riistanhoitoa Metsien hoito ja metsästys vievät suuren osan helsinkiläisen Mikko Tikkasen vapaa-ajasta. Mikko Tikkasen metsänhoitoharrastus on ennen kaikkea viihtymistä metsässä. Mikko Tikkasen tilalla tehdään hakkuiden yhteydessä myös riistanhoitotöitä. Tämä vähätuottoiseksi jäänyt ojitusalueen osa ennallistetaan riekkosuoksi.
19 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 noin 30 kuutiometriä. Pääosan puista Tikkanen on ajattanut tien varteen joko moottorikelkalla tai traktorilla, mutta yksittäisiä tuulenkaatopuita hän on itsekin kuljettanut lanssipaikalle. Kuitupöllit juontuivat tienvarteen Ruotsin armeijan vanhalla pulkalla. Paluumatkalla metsään kulki lannoitesäkki käsin tehtyä kasvatuslannoitusta varten. Aika raskastahan työ oli. ”Minusta olennaista on se, että metsässä viihtyy, tekipä siellä sitten mitä tahansa.” Harrastusmuotoisessa metsänhoidossa ei kaikella työllä tavoitella taloudellista tulosta. Riittää, kun saa hyvän mielen. Riistalle huomiota Tikkasen metsätiluksilla Vaalassa on parhaillaan meneillään riistakeskuksen Askel riistametsään -projektin pilottihanke. Metsäpalstan ensiharvennukset ja kunnostusojitukset pyritään tekemään niin, että riistan ja erityisesti metsäkanalintujen elinolot pysyvät ennallaan tai parantuvat. Iso osa toimenpiteistä voidaan toteuttaa ilman merkittäviä kustannuksia. Koska riista on olennainen osa Tikkasen metsänomistusta, ei isäntää haittaa, vaikka hankkeesta tulisi vähän tuoton vähennystä. Harvennushakkuukuviolla riista otetaan huomioon jo ennakkoraivauksessa. Pääosa töistä on jo tehty, ja Tikkasen viimeisteltävänä on lähinnä reuna-alueita. Olennaisin asia ennakkoraivauksessa on, että alueelle jätetään sopiviin kohtiin raivaamattomia tiheiköitä riistan suojapaikoiksi. Sopivia paikkoja mäntymetsässä ovat alikasvoskuusta kasvavat puuryhmät. Hakkuuta ja puun kasvua haittaamaton pensaskerros kuten katajat jätetään myös raivaamatta. Niskaoja perkaamatta Kunnostusojituksessa kangasmaahan rajoittuvia niskaojia jätetään perkaamatta silloin, kun maaperän kosteustilanne sen sallii. Suon ja kangasmaan reunoille jätetään myös harventamatonta metsää. Kostea maasto on tärkeä ravintokohde vastakuoriutuneille poikueille. Ojalinjoihin tehdään myös nipistyksiä, joissa pieni pätkä ojanreunaa jätetään raivaamatta. Näiden tarkoituksena on estää kanahaukkojen saalistus ojalinjoilla. Keskellä ojitusaluetta on vajaatuottoiseksi jäänyt entinen avosuo. Tähän tehdään pieni ennallistamiseen tähtäävä aukko. Alueelta poistetaan huonokasvuinen kuitupuumetsä ja jäljelle jäävät alikasvos sekä alkuperäisen suon käkkärämännyt. Tikkanen on aikaisempina kesinä tavannut myös riekkoja tälMETSÄSTÄ Metsien hoito ja metsästys vievät suuren osan helsinkiläisen Mikko Tikkasen vapaa-ajasta. ”OLENNAISTA ON, ETTÄ METSÄSSÄ VIIHTYY, TEKIPÄ SIELLÄ MITÄ TAHANSA.” Tikkasen työvarustukseen kuuluu myös voimakas magneetti, jolla voi etsiä maahan tippuneet mutterit ja kadonneet nostokoukut. Katajat ja muu pensaskasvillisuus säästetään raivuussa. Polku omaan metsään metsälehti.fi Metsäkirja lä ojitusalueella. Varsinaiseksi soidinpaikaksi se on liian pieni, mutta riekot saattavat muuten viihtyä entistä paremmin. Muita kanalintuja on tänä kesänä ollut vähän, jokunen metso ja teeri on töiden ohessa tullut vastaan. Aloittelijalle aikaa Tikkanen on ollut innostunut uudesta projektista, koska sen ajatukset käyvät yksiin hänen omien mieltymystensä kanssa. Aina ei metsien käsittely ole sujunut yhtä hyvin. Tikkasta harmittaa vieläkin vähän, että tuoreena metsänomistajana lähialueella olevan toisen metsäpalstan uudistushakkuun suunnittelu jäi puolitiehen. Esimerkiksi jättöpuuryhmät hän huomioisi nyt aivan eri lailla. ”En moiti leimikon suunnittelijaa. Oma vikahan se on, että en silloin ymmärtänyt vielä sitä, miten lopputulos olisi oman mielen mukainen.” Tikkanen esittääkin toivomuksen metsäammattilaisille, että uusien metsänomista jien kanssa oltaisiin kärsivällisiä ja kerrottaisiin erilaisista vaihtoehdoista. Moni asia on uutta, eivätkä metsätalouden perusteet välttämättä avaudu kertakäymisellä. Tikkasen toiveena on kartuttaa metsäalaa, kunhan nykyiset hehtaarit on hoidettu kuntoon. Tässä painitaan tietysti monen uutteran metsänomistajan iäisyyskysymyksen äärellä: miten saada kotijoukoilta suostumus taas uuden metsän ostoon. Raivaushommissa ollut Mikko Tikkanen hyppää vanhan niskaojan yli, joka jätetään kunnostusojituksessa perkaamatta. Rämesuon laitamilla jätetään kuusiryhmiä kanalintujen suojaksi. Ylispuukoivu säästetään.
20 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 METSÄSTÄ KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija Harittaminen tarkoittaa terähampaiden taivuttamista sivulle. Peräkkäiset hampaat väännetään vastakkaisiin suuntiin. Oikein haritetun terän peräkkäisten hampaiden kärjet näkyvät toistensa takaa, kun terää katsotaan kohtisuoraan edestä. Kunnolla haritettu terä puree puuta vaivatta, koska sahausraosta tulee avara ja puru purkautuu esteittä pois. Kun haritus loivenee, pelkkä viilaus ei paranna terän leikkaavuutta. Haritus kannattaa tarkistaa ainakin kerran viikossa. Osa myynnissä olevista teristä on niin meltoa rautaa, että hampaat on haritettava jopa päivittäin. Terä voi myös menettää harituksensa, kun se juuttuu sahausrakoon. Myös kiveen sahaamisen jälkeen terä on haritettava, koska terähampaita joudutaan viilamaan voimakkaasti. Helpointa viilapenkissä Terä on helpoin harittaa viilapenkissä. Myös raivaussahassa kiinni olevan terän voi harittaa, kunhan saha tuetaan hyvin. Merkitse aloituskohta tussilla terään. Aseta haritusraudan hahlo terähampaan kärjen taakse. Väännä sen jälkeen napakasti haritusraudan päästä alaspäin, jolloin terähammas taipuu ulospäin. Taivuta terähammasta hahlon rajoittimeen asti ja pidä hammas jännityksessä kymmenisen sekuntia. Harita kaikki samaan suuntaan sojottavat terähampaat. Käännä sen jälkeen terä ja käsittele toisen puolen hampaat. Harittamista on vaikea tehdä väärin. Esimerkiksi hampaiden liiallista harittamista ei kannata pelätä. Varsinkin tehokkaat raivaussahat puraisevat sitä paremmin puuta, mitä rouheammin terä on haritettu. Kahta perusmallia Harittamiseen voi käyttää viilanohjainta tai perinteisiä rautalattoja, joiden päässä hahlot. Kokeilimme Husqvarnan viilanohjainta sekä kolmea perinteistä haritusrautaa, Stihliä, ruotsalaista EIA:ta sekä nimetöntä kotimaista, jonka ostospaikkansa mukaan nimesimme ”malli-Joutsaksi”. Sekä Husqvarnan että Stihlin ja EIA:n raudoissa hahlon alapuolella on viisto rajoitinpinta, joka määrittää sopivan haritusvoimakkuuden. Viilanohjain paras Haritus onnistuu ongelmitta kaikilla kokeilluilla raudoilla. Viilanohjain on mukavin, koska sen vääntövarsi pidempi kuin lattamalleissa. Pitkän vivun ansiosta haritukseen tarvittava voima on pienempi. Lisämukavuutta tuo viilanohjaimen kädensija. Terähammas pysyi lipsumatta viilanohjaimen että perinteisten rautojen hahloissa. Lattamallisten haritusrautojen hahlot saattavat käytössä väljentyä. Silloin terä lipsahtaa helposti hahlosta. Viilanohjain on kätevin myös siksi, että samalla työkalulla voi sekä viilata että harittaa terän. Viilanohjain maksaa parikymppiä, perinteisen haritusraudan saa suunnilleen kympillä. Viilanohjain haritukseen Panimme kaupoista löytyvät haritusraudat kokeeseen. Uusi malli voitti vanhan. Vinkit viilaukseen » Viilanohjainta käyttäen aloittelijakin saa raivaussahan terän iskukuntoon. Sekä viilauskulma että viilaussyvyys osuvat oikeaan. » Sovita läpimitaltaan 5,5 millimetrin pyöröviila ohjaimeen. Vaihda viila säännöllisesti. » Aseta viila terähampaalle niin, että ohjaimen toinen sivu tukeutuu koko mitaltaan hampaan selkäosaan. Tällöin viilaussyvyys pysyy oikeana. » Työnnä viilaa terähampaan kallistuksen suuntaan. Kolme neljä pyyhkäisyä riittää, jos terä ei ole vaurioitunut. » Suuntaa viila niin, että ohjaimen yläpinnan suuntaurat ovat samansuuntaisesti terähampaan kanssa. Tällöin viilauskulma on sopiva. » Varaa reppuun pari vaihtoterää. Näin voit vaihtaa kiveen sahatun terän uuteen. » Kiveen sahatun terän kunnostus kannattaa aloittaa lattaviilalla, jolla hampaan selkäosaa ensin alennetaan hieman. Se helpottaa hampaiden leikkaavan etureunan viilausta. » Viilaa kunnes hampaan leikkuupinta on virheetön. Terähampaat voivat kunnostuksen jälkeen jäädä hieman eri pituisiksi. Raivaussahan terän voi harittaa viilanohjaimella tai perinteisillä haritusraudoilla. Viilanohjain on mukavin ja monikäyttöisin. Viilauksen jälkeen terähampaan etureuna on tasaisesti kaareva. Paras malli!
21 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 METSÄSTÄ MARTTI LINNA, teksti ja kuva EMÄTILASTAAN lohkaistu määräala muodostetaan omaksi tilakseen Maanmittauslaitoksen toimitusinsinöörin johtamassa lohkomistoimituksessa. Usein kalliiksi moitittuun toimitukseen kuuluu paljon laskun maksajille näkymätöntä työtä. Lohkominen käynnistyy nykyisin automaattisesti sen jälkeen, kun määräalaan on myönnetty lainhuuto. Useimmiten lohkomiseen johtaa tehty kiinteistökauppa, kiinteistönvaihto tai lahja. Myös perintönä saatu maa-ala on lohkottava erilleen päätilasta. Maanmittauslaitos laittaa määräalan omistajalle ilmoituksen lohkomisen vireillepanosta. Toimitusinsinöörin työ alkaa työläällä arkistojen tutkimisella. Hän selvittää, kohdistuuko muodostettavaan kiinteistöön aikaisemmin perustettuja rasitteita tai oikeuksia. ”Vanhat arkistot ovat mikrofilmeillä. Niitä siirretään pikkuhiljaa sähköiseen muotoon”, kertoo maanmittausinsinööri Taavi Kivipelto Maanmittauslaitoksen Alajärven toimistolta. ”Rasitteet voivat olla esimerkiksi tierasitteita. Minun on selvitettävä, kohdistuvatko ne lohkaistavaan määräalaan.” Kun rasitteet, kiinteistöjen rajat, kaavoitusasiat ja muut kiinteistöön liittyvät asiat ovat selvillä, kutsuu toimitusinsinööri koolle toimituskokouksen. Mikäli emätilan vanhoissa rajoissa on epäselvyyttä, kutsutaan paikalle myös rajanaapurit. ”Näin käy noin puolessa lohkomistapauksista”, Kivipelto arvioi. ”Usein vanhoja rajapyykkejä on kateissa. Usein on myös tarpeen tehdä rajankäyntitoimitus muillekin kuin lohkomisen kannalta oleellisille rajoille. Se maksaa erikseen, hinta määräytyy sen mukaan montako pyykkiä on kateissa, montako tilaa toimituksessa on mukana ja mikä on selvitettävän rajan pituus.” Inssi, pyykit ja mittamies Toimituskokouksessa tehtyjen päätösten mukaisesti määräalasta muodostetaan uusi kiinteistö, sille annetaan sen uuden omistajan ehdottama nimi ja käsitellään tilan osuudet yhteisiin maaja vesialueisiin. Kokouksessa käsitellään ja hyväksytään myös toimituksen aiheuttamat kustannukset. Taavi Kivipelto korostaa sitä, kuinka tärkeää on että sekä ostaja että myyjä osallistuvat henkilökohtaisesti lohkomistoimitukseen, vaikka se ei ole pakollista. Maanmittari ei aina välttämättä saa kauppakirjasta selville, mikä on myyjän ja mikä on ostajan tahto omistajaa vaihtavan tilan tarkoista rajoista. Kun kokous on pidetty, päästään maastotöihin. Siinä määräala kartoitetaan ja sen rajat merkitään maastoon. Maanmittari tuo mukanaan Lohkomisen hinta on monen summa Maanmittarin työtä moititaan usein kalliiksi. Suuri osa siitä on kuitenkin näkymätöntä. Nykyisin kiinteistöjen rajat merkitään maastoon metallisin pyykein. Niitä on kahden kokoisia, pienempiä käytetään esimerkiksi tiealueiden ja tonttien merkkaamiseen. ”ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ SEKÄ OSTAJA ETTÄ MYYJÄ OSALLISTUVAT LOHKOMISTOIMITUKSEEN.” Pinta-alan mukaan » Lohkomisen toimitusmaksu määräytyy uuteen kiinteistöön, tai määräalana toisen kiinteistön osaksi siirrettyjen alueiden pinta-alan perusteella. » Kiinteähintaiset toimitusmaksut löytyvät netistä osoitteesta maanmittauslaitos.fi/hinnasto. rajojen merkintään tarvittavat metallipyykit. Maanmittauslaitoksen kiinteähintaiseen palveluun kuuluu toimitusinsinöörin lisäksi myös häntä maastotöissä avustava mittamies. Rajan avaus samaan hintaan ”Paitsi mittamiehen palvelut, myös rajalinjojen avaaminen kuuluu nykyisin kiinteään hintaan”, Kivipelto kertoo. ”Sen palvelun Maanmittauslaitos ostaa ammattimetsureilta. Tosin maanomistajat haluavat monesti tehdä työn itse.” Kun rajat on saatu merkityksi maastoon, ei toimitusinsinöörin työ ole vielä lopussa. Kokouksen ja maastotöiden jälkeen hän valmistelee vielä toimitusasiakirjat. Kun toimitus on saanut lainvoiman, uusi tila rekisteröidään kiinteistörekisteriin. Sitä koskevat asiakirjat arkistoidaan pysyvästi Maanmittauslaitoksen sähköiseen arkistoon. Kiinteistöjen omistajat saavat niistä tarvitsemansa kopiot. Maanmittausinsinööri Kivipelto on itsekin metsänomistaja. Toimituksissa hän on kuullut useinkin ihmettelyä, miten yksi kokous voi maksaa niin paljon. ”Vain pieni osa tehdystä työstä näkyy maanomistajille. Maanmittauslaitoksessa on siirrytty yhä enemmän kiinteään hinnoitteluun, jotta asiakkaat tietävät mitä mikäkin maksaa.” Vanhan mallin haritusrauta kysyy enemmän vääntövoimaa koska vipuvarsi on lyhyempi kuin viilanohjaimessa. Myöskään kädensijaa ei ole Haritusraudan hahlo asetetaan terähampaan kärjen taakse. Varresta väännetään, kunnes hahlon alapuolella oleva rajoitin ulottuu terän pintaan. Terä pidetään väännössä noin kymmenen sekuntia. Viilanohjaimella aloittelijakin onnistuu raivaussahan terän viilaamisesta. Sekä viilaussyvyys että -kulma osuvat kohdalleen. Kun terä on oikein haritettu peräkkäiset terähampaat näkyvät toistensa takaa.
22 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 METSÄSTÄ LIINA KJELLBERG, teksti ANNA BACK, kuvitus 750 MILJOONAA KILOA . Sen verran Suomen metsät voivat enimmillään vuodessa tuottaa marjaa. Tänä vuonna määrästä ei jäädä kauas. ”Nyt on selkeästi menossa hyvä vuosi. Sekä mustikan että puolukan satomäärät nousevat tänä vuonna 300 miljoonan kilon nurkille. Muita luonnonmarjoja kypsyy kaikkiaan 50 miljoonaa kiloa”, arvioi Luonnonvarakeskus Luken vanhempi tutkija Kauko Salo. Kaikkiaan metsissä kypsyy siis tänä vuonna noin 650 miljoonaa kiloa marjoja. Luvun hahmottaminen vaatii vertailua: Litra mustikoita painaa noin 700 grammaa, litra puolukoita noin 600 grammaa. Marjasato nousee siis reiluun miljardiin litraan. Samaan kilomäärään taas päästään, jos pinotaan päällekkäin esimerkiksi noin 30 000 Ponssen Scorpion-harvesteria. Luonnontuotealan toimialajärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio on tosin varovaisempi arviossaan. Hänen mukaansa mustikkaa tuli hyvin Eteläja Keski-Suomeen mutta ei pohjoiseen. Puolukan sadon hän ennakoi jäävän melko heikoksi, mutta lakan satokausi on ollut hyvä. Murto-osa talteen Runsas marjasato on saanut ihmiset metsään, mutta eniten tilanteesta hyötyvät metsäkanalinnut sekä karhut ja muut metsän nisäkkäät. Ne syövät marjasadosta noin puolet. Ihmiset poimivat marjamäärästä vain kymmenisen prosenttia, loppu katoaa pieneliöiden ja mikrobien suihin. ”Usein harmitellaan, että mustikat mätänevät metsiin. Se on harhaluulo, josta voitaisiin jo luopua. Ihminen pärjää kyllä ilman mustikoita mutta metsän eläimet eivät”, Salo sanoo. Mihin metsästä poimitut marjat päätyvät? Salon mukaan valtaosa marjoista, hyvänä vuonna noin 50 miljoonaa kiloa, poimitaan omiin tarpeisiin. Eniten marjaa saadaan yleensä Pohjoisja Itä-Suomesta. Elintarviketeollisuudelle myytävien marjojen määrää kartoittaa Maaseutuvirasto vuosittain tehtävän Marsi-tutkimuksen avulla. Viime vuoden luvut kertovat, että luonnonmarjoja poimittiin teollisuuden tarpeisiin vajaat kymmenen miljoonaa kiloa. Luvusta puuttuu kuitenkin osa marjoja ostavista yrityksistä ja torikaupasta. Salo arvioi, että tämä nostaa määrää muutamalla miljoonalla kilolla. Myyntimäärät nousussa Tänä vuonna marjoja poimitaan myyntiin todennäköisesti viime vuotta enemmän. ”Ennätykset saattavat paukkua. Esimerkiksi mustikkaa poimitaan yleensä myyntiin viidestä kuuteen miljoonaa kiloa, mutta tänä vuonna määrä voi lähennellä kymmentä miljoonaa kiloa.” Taustalla on Salon mukaan hyvän marjasadon lisäksi se, että ulkomaisia marjanpoimijoita on Suomessa tänä vuonna ennätysmäärä. Viime vuonna ulkomaiset marjanpoimijat poimivat myyntiin menevästä luonnonmarjasta lähes 80 prosenttia. ”Ilman ulkomaisia marjanpoimijoita marjakauppa loppuisi Suomesta. Suomalaiset poimivat kyllä ahkerasti mutta omaan laariin”, Salo sanoo. Samaa mieltä on Arktisten Aromien Moisio. ”Väitetään, että ulkomaisista poimijoista ei jää tuloja Suomeen. Se ei pidä paikkaansa. Marjakauppa työllistää kuljetusyrityksiä valtavasti, ja PAREMPIIN SUIHIN Metsissä kypsyy tänä vuonna runsaasti marjoja. Valtaosan niistä syövät metsäkanalinnut, karhut ja metsän pieneliöt. ”ILMAN ULKOMAISIA MARJANPOIMIJOITA MARJAKAUPPA LOPPUISI SUOMESTA.” marjoja ostavat ja jalostavat yritykset työllistävät ympärivuotisesti yli 1200 henkilöä”, hän sanoo. Panoksia jalostukseen Mitä teollisuus tekee ostamillaan marjoilla? Moision mukaan valtaosa menee vientiin. Kaikkiaan Suomesta viedään marjoja noin 20 maahan. Mustikkaa viedään eniten Kiinaan, Saksaan ja Japaniin, puolukkaa Saksaan ja Itävaltaan. Siihen, miten paljon teollisuus ostaa marjoja, vaikuttavat Moision mukaan sekä satomäärät että kansainvälinen marjakauppa. ”Jos Eurooppaan tulee esimerkiksi Kiinasta puolukkaa, ostavat yritykset sitä, sillä se on halvempaa kuin suomalainen puolukka. Mustikan kysyntään taas vaikuttaa se, miten paljon sitä saadaan Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Venäjältä, Baltian maista ja Ruotsista. Mustikka kypsyy siellä aiemmin kuin Suomessa.” Marjoista valmistettujen tuotteiden vienti on kasvussa, mutta usein Suomen rooli on olla puhtaasti tavarantoimittaja. ”Marjajauheet ja -liköörit sekä kuivatut marjat tekevät kyllä kauppansa, mutta mehuilla ja hilloilla suomalainen teollisuus ei pärjää kansainvälisille jäteille”, Moisio sanoo. Hänen mukaansa Suomi on myös jäljessä kehityksestä. Marjatuotteita kehittävä teollisuus on vakiintunut Japaniin, Kiinaan, Italiaan ja Saksaan, ja kuluttajamarkkinoille pääsy vaatii kokonaan uudenlaisten tuotteiden kehittämistä. Teollisuuden Suomessa käyttämistä marjoista suuri osa tulee ulkomailta, varsinkin Ruotsista. Miljoonien arvosta Miten arvokas metsissämme kypsyvä marjasato on? Salon Poimintatulot pohjoiseen Marjanpoimijoiden tienaamasta lähes 15 miljoonasta eurosta valtaosa tulee Pohjois-Suomessa kerätyistä marjoista. Lähde: Marsi 2014 Lapin lääni Oulun lääni LänsiSuomi ItäSuomi Lapin lääni 50 milj. kg Poimitaan omiin tarpeisiin.
23 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 METSÄSTÄ UUTINEN VUONNA 1980 JUSSI COLLIN Ympäristötietoisuuden vahvistuminen 1960ja 70-luvuilla näkyi myös metsäammattilaisten arvostuksessa. Uudet tuulet tuntuivat ensin Ruotsissa, ja lokakuussa 1980 Metsälehti raportoi ruotsalaisten metsänmiesten maineen rajusta muutoksesta. ”20 vuotta sitten ruotsalainen metsäammattimies oli vielä kaikkien rakastama pyhimys ”, aluemetsänhoitaja Bengt Brynte kertoi lehdelle. Metsänhoitajaan luotettiin myös suurena luonnonystävänä, joka istui yleensä esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksessa. 60-luvun jälkeen tilanne kuitenkin muuttui: ”Alkoi kuulua väitteitä, että metsänhoitajat eivät ymmärrä mitään luonnosta. Metsäammattimiehestä tuli pirun lähettiläs tai vähintään hänet leimattiin valtaa pitävien edustajaksi, jota vastaan piti hyökätä.” Brynten mielestä metsäammattilaiset saivat syyttää tilanteessa osin itseään. ”Ammattiylpeyteen on saattanut sekoittua omahyväisyyttä tyyliin ’mehän nämä asiat tiedämme paremmin kuin muut’. Lisäksi on usein vaiettu, kun olisi pitänyt selittää metsänhoidon perusasioita.” Ratkaisuksi löytyi avoimuus ja keskustelu. ”Politiikkamme on tänään se, että emme yritä salata mitään, vaan selitämme metsätalouden toimintaa ja olemme varautuneet keskusteluihin.” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Sädekehä himmeni Ruotsalainen metsäammattilainen ennen ja nyt. Oulun lääni Itä–Suomi Länsi– Suomi ”USEIN HARMITELLAAN, ETTÄ MUSTIKAT MÄTÄNEVÄT METSIIN. SE ON HARHALUULO, JOSTA VOITAISIIN JO LUOPUA. IHMINEN PÄRJÄÄ KYLLÄ ILMAN MUSTIKOITA MUTTA METSÄN ELÄIMET EIVÄT”. 20 Suomesta viedään marjoja noin 20 maahan. x 200 Marjarahatuloilla ostaisi parisataa harvesteria. laskelmien mukaan koko marjasadon arvo on 80–90 miljoonaa euroa. Myyntiin poimituista marjoista saatiin Marsi-tutkimuksen mukaan viime vuonna vajaat 15 miljoonaa euroa. Metsistä saatavia kantorahatuloja marjoilla ei kuitenkaan kateta. Esimerkiksi viime vuonna bruttokantorahatuloja kertyi lähes kaksi miljardia euroa. Parisataa harvesteria marjarahoilla sen sijaan ostaisi.
P I L K K E I T Ä 24 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 Päivi Ketolainen: Metsän kutsu. Pro Bono kustannus, 2015. 154 sivua. Hinta 35 euroa. Tilaukset Pasicopy Oy tai Päivi Ketolainen. Jämsänkosken metsäoppilaitoksen 50-vuotistaipaleen kunniaksi laadittu historiikki kuvaa sekä oppilaitoksen että suomalaisen metsätyön ja metsäkoneopetuksen historiaa. Historiikin ”Metsän kutsu” kirjoittanut toimittaja Päivi Ketolainen on tehnyt miltei kadehdittavan hyvää työtä. Koulun tarina avautuu jouhevan leppoisasti ja elämänmakuisesti. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ KIRJAT KIRJAT LUKIJAKYSYMYS Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon. Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Lihan nopea pilaantuminen on ongelma muillekin kuin ihmisille. Suuret petoeläimet kuten sudet, leijonat ja ahmat ovat ratkaisseet ongelman niin, että ne ahmivat vatsansa killilleen silloin kun lihaa on tarjolla, ja lepäävät ja paastoavat rankan aterian jälkeen. Erityinen ongelma lihan nopea pilaantuminen on turkkiloille, kovakuoriaisille, jotka varaavat lihan toukkiensa ravinnoksi. Toukkien kasvu välttämättömine nahanluonteineen vie aikaa parisen viikkoa. Toukat kehittyvät sitä nopeammin, mitä lämpimämpää on, mutta niin pilaantuu lihakin. Liha on harvinaista herkkua, ja jaolle haluaisivat muutkin. Bakteereilla on etulyöntiasema, sillä niitä on kaikkialla ja siksi ne Hiljaiset hautajaiset ehtivät jaolle ensimmäiseksi. Jos bakteerit saavat lisääntyä rauhassa lihassa, se muuttuu turkkilon toukkien kannalta huonoksi tai jopa myrkylliseksi ravinnoksi. Turkkilot ovat ratkaisseet ongelman omalla tavallaan. Naaras valmistelee vainajan toukkiensa ravinnoksi huolella: poistaa karvat taikka höyhenet ja pureskelee raadon Suomuisesta sisiliskosta pikkuturkkilo ei ole saanut aikaiseksi yhtä somaa palloa kuin myyrästä olisi syntynyt pehmeäksi palloksi. Samalla se steriloi lihan: erittää sen pinnalla antibioottista ainetta, joka estää lihan pilaantumisen. Se viipyy myös viikon verran toukkiensa seurana, jolloin se pystyy myös valvomaan, etteivät lihakärpäset tai muut kilpailijat riistä ruokaa sen omien toukkien suusta. Kun toukat ovat isoja, ne pärjäävät jo omineen, ja emo voi lähteä etsimään uutta raatoa uuden toukkajoukon ravinnoksi. Turkkilon eritteet kiinnostavat lääketeollisuuttakin. Vielä satakertaisesti laimennettunakin erite tappaa 99 prosenttia bakteereista liuottamalla bakteerien kuoren. Akun koulu Jussi Halttunen, Pekka-Juhani Kuitto. Sotasavotta – metsänhoitajat talvija jatkosodassa. Julkaisija Keski-Suomen metsänhoitajat ry. 640 sivua. Hinta 35 euroa. Tilaukset sotasavotta@gmail. com. Jussi Halttusen, Pekka-Juhani Kuiton ja Antti Savelan teos ”Sotasavotta – metsänhoitajat talvija jatkosodassa” tarkastelee ammattikunnan vaiheita toisen maailmansodan melskeissä. Tekijöistä Savela on itse sodan käynyt. Hänen ja 15 muun metsänhoitajan vaiheet talvija jatkosodassa kuvataan seikkaperäisesti kirjassa. Teoksen Pro Patria -osio kertoo karusti, kuinka raskaasti sodat harvensivat ammattikuntaa. Sotatoimiin 1939–45 osallistui noin 600 metsänhoitajaa ja metsäylioppilasta. Heistä kaatui 232, suhteellisesti eniten kaikista akateemisista ammattiryhmistä. Erityisen verinen oli metsäylioppilaiden sotasavotta. Kaikkiaan noin 200 metsäylioppilaasta kaatui sodissa 139. Tämä kertoo, että iso osa heistä toimi nuorina vänrikkeinä taistelujoukkojen johtajina etulinjassa. Teoksessa esitellyt metsänhoitajat on valikoitu Keski-Suomessa työskennelleiden joukosta, mikä on ymmärrettävää, koska kirjan julkaisija on Keski-Suomen metsänhoitajat ry. Toisaalta olisi ollut kiintoisaa lukea nimekkäiden ei-keskisuomalaistaustaisten metsävaikuttajien sotataipaleesta. Esimerkiksi SS-joukoissa taistellut suometsätieteen professori Leo Heikurainen, heti jatkosodan alkuvaiheessa sotavangiksi joutunut metsänhoitotieteen professori Paavo Yli-Vakkuri ja aikanaan Metsälehteäkin avustanut, sotien jälkeen värikkään uran Etelä-Amerikassa tehnyt Leevi Lakio olisivat oman lukunsa ansainneet. MIKKO RIIKILÄ Nuorten vänrikkien raskas uhri Ostin metsätilan sisareltani viime vuonna. Nyt mietin tilan vaihtoa toiseen metsätilaan kolmannen osapuolen kanssa. Mitä veroa voin joutua maksamaan? Entä säilyykö metsävähennysoikeus minulla? Vaihto tulkitaan verojen osalta samalla tavalla kuin jos ostaisitte tilan rahalla. Vaihdosta joudutte maksamaan varainsiirtoveron ja luovutusvoittoveron, jos vastikkeena tuleva tila on arvokkaampi kuin tilanne hankintahinta. Entinen metsävähennys ei säily, mutta saatte uuden metsävähennyksen. Metsävähennyspohja määräytyy luovuttamanne tilan arvosta ja vaihdon kuluista. Kannattaa käydä maanmittaustoimistossa selvittämässä, voitaisiinko vaihto toteuttaa tilusvaihtona. Silloin välttyisitte veroilta. VÄINÖ SIKANEN Metsätila vaihtoon Teoksen päähenkilö on äskettäin edesmennyt Aku Hakanpää, joka oli perustamassa koulua ja toimi pitkään sen rehtorina. Teokseen on kerätty koulun historian lisäksi tarinoita opetuksesta, oppilaista ja opettajista. Ne tuovat kiintoisan lisähöysteen lukijalle. Osansa saavat myös jämsänkoskelaisille ei niin menestyksekkäät episodit, kuten Metsämuseo Luston meno Punkaharjulle ja kalliin katkeraan käräjätappioon päättynyt riita Metko-messujen oikeuksista. Yhteen omituisuuteen kirjassa törmäsin. Kuljettajaksi opiskelevien metsäpäivää kuvanneessa luvussa opettaja perustelee moniosaamisen tärkeyttä: ”Metsäkonetta ei voi käyttää kuin talvella. Siksi opinpolkuun voisi liittää vaikkapa kaivinkonepuolta…” Toivottavasti kyse on kömmähdyksestä tai väärinkäsityksestä eikä merkki opettajien vieraantumisesta todellisuudesta. MIKKO RIIKILÄ
PILKKEITÄ 25 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 min kasvanut, ja viimeisimmissä lentolaskennoissa vuodelta 2013 alueelta löytyi 1 065 peuraa – selvästi enemmän kuin alkuperäisillä peuramailla Kuhmossa. Paluu riistaeläimeksi Metsäpeurat syövät kesällä heiniä, ruohoja, lehtipuiden oksia ja varpuja sekä mieluusti myös vesikasvien kuten raatteen maavarsia ja pajuja. Valitettavasti niille kelpaavat myös ihmisen peltojen antimet. Maatalousvahinkojen takia metsäpeura päätettiin ottaa takaisin metsästettävien eläinten listalle, ja sille määrättiin metsästysaika syyskuun lopulta tammikuun loppuun. Metsästys aloitettiin Kainuussa 1996 ja Perhossa 1998. Vuosittain kaadetaan 40– 141 yksilöä. Samaan aikaan Kainuun metsäpeurakanta alkoi taantua, ja vuonna 2003 metsäpeura rauhoitettiin Kainuussa uudelleen. Lentolaskennassa vuonna 2013 siellä tavattiin enää 793 yksilöä. Syitä nopeaan pudotukseen löytyi useita. Metsäpeura on hidas lisääntymään, ja kun samaan aikaan susien ja karhujen määrä kasvoi, poikastappiot nousivat huimasti. LUONNOSTA HANNU ESKONEN teksti ja kuvat Mikä eläin olisi sopivin edustamaan Suomea? Jos eläimen levinneisyysalue otetaan perusteeksi, linnuista suomalaisin lienee selkälokki. Nisäkkäistä puolestaan löytyy kaksi hyvää ehdokasta: saimaannorppa ja metsäpeura. Saimaannorppia elää Saimaassa noin 300. Metsäpeuraa tavataan Kainuussa ja Suomenselällä yhteensä noin 2 000 yksilöä. Metsäpeura kuitenkin voittaa mittelön, kun mukaan otetaan asutushistoria. Metsäpeura kuuluu samaan peurojen alaryhmään kuin Pohjois-Amerikan karibut, huippuvuortenpeura ja tunturipeura, josta poro on kesytetty. Jääkauden jälkeen metsäpeura saapui Suomeen idästä. Ilmeisesti se oli tärkeä saaliseläin myös tuonaikaisille suomalaisille. Ainakin Vienan Karjalassa peura eli entiseltä nimeltään petra on kalliopiirroksissa tärkeä eläin. Suomessa metsäpeuraa metsästettiin ansakuoppien avulla. Näitä muinaisia kuoppia on löydetty eri puolilta maata. Kivikautisissa esinelöydöissä on runsaasti ns. liuskekeihäitä, joilla ilmeisesti metsästettiin juuri peuroja. Metsästettiin sukupuuttoon Niin kauan kuin metsästys tapahtui keihäin ja ansakuopin ja väestöä oli vähän, metsäeli suomenpeuralla meni hyvin. Laajoissa erämaissa oli tilaa ja pakopaikkoja. Vasta tuliaseiden yleistyessä peurakanta alkoi huveta. Lopulta 1800-luvun loppuvuosina laji hävisi kokonaan eläimistöstämme. Metsäpeura rauhoitettiin kokonaan vuonna 1913, jolloin sitä ei enää Suomessa tavattu lainkaan. Peurakannat kuitenkin säilyivät elinvoimaisina Vienassa itärajan takana. Yksittäisiä rajanylittäjiä tavattiin Suomestakin jo maailmansotien välisenä aikana. Varsinainen muuttoaalto tapahtui 1950-luvulla, kun Kuhmon Elimyssalolle kotiutui kokonainen lauma sen aikaisesta Neuvostoliitosta saapuneita peuroja. Niille rauhoitettiin laajoja suoja metsäerämaita, ja kanta alkoi kasvaa. Muutamassa vuosikymmenessä Kainuun peurakanta kasvoi jo lähes kahteentuhanteen yksilöön. Peurakantojen kasvaessa heräsi huoli metsäpeuran rotupuhtaudesta, olihan ihan vieressä Pohjois-Suomen poronhoitoalue. Tämän takia vuosina 1979–80 siirrettiin kahdeksan naarasta ja kaksi urosta Salamajärven kansallispuistoon Suomenselälle. Siellä kanta on sittemTuliaseet olivat koitua suomalaisen metsäpeuran kohtaloksi, mutta siirtolaisuus idästä pelasti kannan. Metsäpeura ja poro muistuttavat suuresti toisiaan. Peura on kuitenkin korkeajalkaisempi, tummempi, hoikempi ja sen sarvet ovat kapeammat ja pystymmät. ‹ Entisajan metsämiehille peurat olivat tärkeää riistaa. Tästä kertoo sekin, että niitä piirrettiin kivikauden kalliopiirroksiin. Nämä peurat on ikuistettu Jäämeren rantakallioon Norjan Altassa. Sukupuutosta riistaeläimeksi Petoja onkin ryhdytty harventamaan peuraseuduilla. Lisäksi metsien pirstoutuminen vähensi sopivia elinympäristöjä ja peuravaellukset Venäjältä tyrehtyivät. Venäjällä metsäpeuroja on kolmella alueella: Komissa noin 3 000 yksilöä, Arkangelin alueella noin 2 500 ja Vienan-Karjalassa oli parhaimmillaan vuonna 1980 jopa 7 000 peuraa. Rajantakainen peurakanta on joutunut ahdinkoon, ja liiallisen metsästyksen takia kanta romahti jo vuoteen 1994 mennessä vain 3 000 yksilöön. Nykyään rajan yli tapahtuva peuravaellus on loppunut kokonaan.
PILKKEITÄ 26 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat LÄHES PUOLET MAAILMASSA korjattavasta puusta käytetään polttopuuna. Yli miljardi kehitysmaiden ihmistä – pääosin naisia – keräilee puunsa päivittäin metsistä. Kehitysmaissa ikänsä työskennellyt metsätalousinsinööri Klaus Virtanen muistelee Nepalin komennustaan 1980-luvulla. Suomalaisen teknologian siirto osoittautui merkittäväksi. ”Kylän naiset katkoivat polttopuut riisin niittoon tarkoitetuilla sirpeillä. Käyrä terä on puun hakkaamiseen kelvoton, koska se ei viillä puuta vaan ponnahtaa ulospäin.” Ratkaisu Nepalin naisten ongelmiin löytyi kotoisilta risusavotoilta. Vesurin mahakas terä leikkaa puuta viiltäen. Niinpä Virtanen pani paikalliset kyläsepät takomaan vanhoista autonjousista vesureita. Terää kevennettiin ja vartta ohennettiin naisten käteen sopivaksi. ”Vuosia myöhemmin tapasin projektia johtaneen metsänhoitajan. Kyselin, tuottiko hankkeemme mitään pysyvää. Tämä vastasi, että eipä juuri muuta, mutta Nepalissa sepät valmistavat yhä vesureita ja myyvät niitä.” Idea syntyi jo nuoruudessa Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Virtanen on metsäkehitysavun pioneereja. Hän pestautui YK:n maatalousjärjestö FAO:n hankkeeseen Intiassa 1960-luvulla. Siihen aikaan kaukomaille lähteminen ei ollut ihan tavallinen ratkaisu ostomiehenä työskentelevälle kolmekymppiselle metsäteknikolle. ”Idea kansainvälisistä tehtävistä alkoi itää jo nuoruudessa. Vanhempani korostivat kansainvälisten tehtävien mielekkyyttä.” Kielitaitokin oli sen ajan keskikoulupohjaa vankempi. ”Meillä kotona asui saksalainen opiskelija, joka puhui hyvää englantia, hänen kanssaan kielitaito kehittyi. Myöhemmin kävin vielä kansalaisopiston kielikursseilla.” Vesurilla maailmaa parantamassa Kehitysapuveteraani on hyödyntänyt metsäinsinöörin oppejaan niin Aasiassa kuin Afrikassakin. Metsätalousinsinööri Klaus Virtasen kokoelmista löytyi nepalilaisnaisten puun hakkuuseen käyttämä sirppi. Tilaisuus ulkomaan hommiin tarjoutui odottamatta. ”Metsäteknikkoliiton kokouksessa kyseltiin, kiinnostaisiko ketään lähteä Intiaan opastamaan metsätyötä.” Virtanen ei empinyt vaan soitti Helsinkiin FAO:n edustajalle. Pian hänet kutsuttiin FAO:n pääkonttoriin Roomaan viikon ”briiffingiin” yhdessä ruotsalaisen kollegan kanssa. ”Kiersimme palaverista toiseen. Olin välillä ihan pihalla kielen kanssa. Ruotsalainen osasi englantia paremmin ja kyseli, kun ei ymmärtänyt. Itse olin oppinut, että välillä kannattaa todeta ”I see”. Viikon jälkeen herrat totesivat, että Virtasen kielitaito kyllä riittää, mutta ruotsalaista pitää vielä miettiä.” Chilinhuuruista pokasahausta Intiassa tehtävänä oli perustaa koulutuskeskuksia, joissa paikallisia ammattilaisia koulutettiin metsätyön opettajiksi. Aihe sinällään oli tuttu. Olot sen sijaan olivat oudot ja alkeelliset. Ruoka oli suomalaiseen makuun polttavaa. ”Se oli nuorelle miehelle kova paikka, mutta kurssikeskukset tulivat perustetuiksi.” Reissulla vierähti kolme vuotta. Osaamista välitettiin, mutta ensi alkuun paikallisille metsureille ei pokasahan haritustaidoista ollut iloa, koska sahoja ei saanut mistään, eikä Intia sallinut tuontia ulkomailta. ”Myöhemmin tehtäväni oli etsiä metalliverstaita, jotka voisivat valmistaa metsätyövälineitä. Äskettäin kävin Ruotsin Elmia-messuilla ja löysin tutun intialaisyhtiön valmistamia pokasahoja.” Intian jälkeen Virtanen hetkeksi Suomeen töihin, mutta sen jälkeen kaukomaat taas kutsuivat. Hän on työskennellyt lukuisissa maissa Aasiassa ja Afrikassa. Esimerkiksi Vietnamissa tehtävänä oli tehostaa ruotsalaisten rakentaman paperitehtaan takkuavaa puuhuoltoa. Isännille esiteltiin pohjoismaisia pokasahoja korvaamaan kehnot yhdenmiehen justeerit. ”Isännät epäilivät ja ehdottivat, että kokeillaan, kumpi on parempi. He valitsivat savotan rotevimman jätkän ja tämä sahasi voimiensa takaa. Mietin jo kuinkahan käy, mutta terävä pokasaha puri pehmeään puuhun ja osasin tekniikan, joten pohjoisen pokasaha voitti ylivoimaisesti.” Ulkomaan projektit ovat maailman sivu olleet pätkätyötä ja komennusten väliin jää luppoaikaa. Sen Virtanen kertoo käyttäneensä omien metsiensä hoitamiseen. ”Raivaussahan kahvoissa huolet seuraavista työprojekteista aina unohtuvat ja samalla metsien tuotto paranee.” Vietnamissa Klaus Virtanen (keskellä) opasti paikallisia puunkorjaajia. Oikealla toinen suomalainen maailmankiertäjä, metsämies Mike Jurvelius. K uv a Klaus V irtanen Vesurin ulospäin kupera – mahakas– terä viiltää puuta toisin kuin käyräteräinen sirppi.
PILKKEITÄ 27 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 Melko tarkalleen vuosi sitten pidettiin maaja metsätalousministeriön tiloissa metsien inventointien tulevaisuutta koskeva työkokous. Joissakin puheenvuoroissa toivottiin ja jopa ennustettiin tietojärjestelmää, jossa metsätiedon hankintaan ei tarvita perinteisiä maastomittauksia ja -arviointeja. ”Kumisaappaita ei tarvita uudessa metsien inventoinnissa.” Mahdollisesti ainoa maastosta kerättävä tieto tulisi hakkuukoneista. Samalla toivottiin järjestelmää, jossa jokaisesta Suomen metsien puusta ja siitä saatavasta puutavarasta, järeydestä ja laadusta olisi reaaliaikaiset tiedot – ja kaikki tämä siis ilman tavanomaisia maastomittauksia. Mikä on johtanut tällaisiin epärealistisiin odotuksiin ja toiveisiin? Yksi syy lienee puutteellinen tieto tekniikan mahdollisuuksista ja rajoituksista sekä myös puutteellinen tieto metsien inventoinnista. Erityisen paljon odotuksia asetettiin lentokoneesta tehtävän laserkeilauksen mahdollisuuksiin. Todellisuudessa laserkeilaustiedolla on vaikeuksia erottaa luotettavasti toisistaan mänty ja kuusi, puhumattakaan lehtipuista. Näin siitä huolimatta, että muutaman sadantuhannen hehtaarin alalla mitataan laserarviointien tueksi lähes tuhat maastokoealaa. Todellisuudessa metsien inventointi on ollut Suomessa kehityksen kärjessä ja esimerkkinä muille maille jo lähes 100 vuotta. Usein siteerattu on professori Yrjö Ilvessalon saama kutsu Valkoiseen taloon kertomaan USA:n silloiselle presidentille Calvin Coolidgelle, kuinka on mahdollista inventoida maan metsävarat luotettavasti ja kohtuullisilla kustannuksilla mittaamatta jokaista puuta. Tapaaminen on kirjoitettu muun muassa USA:n inventoinnin historiaan, ja se oli alkuna lainsäädännölle, jonka pohjalta aloitettiin USA:n metsien inventoinnit. Suomessa otettiin käyttöön myös ensimmäisenä maana maailmassa satelliittikuvien ja maastomittausten yhdistämiseen perustuva järjestelmä. Se on nyt prototyyppinä lukuisten muiden maiden järjestelmille, joissa käytetään maastomittausten lisäksi apuna kaukokartoitustietoa. Nykyisessä tilakohtaisessa suunnittelussa käytetään hyväksi laserkeilausaineistoa. Sen tueksi kerätään yhdeltä alueelta maastonäytteitä noin kaksikolminkertainen lukumäärä valtakunnan metsien inventointiin verrattuna. Lisäksi lopullinen suunnitelma edellyttäisi toimenpide-ehdotusten tekemistä varten käyntiä jokaisella metsäkuviolla. Metsien inventointia tarvitaan kahteen päätarkoitukseen: yhtäältä metsätalouden strategiseen suunnitteluun ja metsäpoliittiseen päätöksentekoon. Niihin sisältyvät inventoinnista laskettavat hakkuumahdollisuusarviot sekä hakkuumahdollisuuksien ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi tarvittavien toimenpiteiden pinta-alatiedot ja myös metsäteollisuuden investointipäätöksiin tarvittavat tiedot. Toisaalta tietoa tarvitaan tilaja metsikkökohtaisten toimenpiteiden kohdentamiseen. Muita tarpeita ovat muun muassa kansainvälisten raportointien edellyttämät tilastot. Näitä tarpeita varten kerätään esimerkiksi VMI:ssa yhdessä mittauskohteessa tiedot noin 150 tunnuksesta, mukaan lukien kasvupaikkaa koskevia tietoja. Kaikkiaan näitä maastokoealoja on yhden inventointikierroksen aikana noin 60 000. Tilakohtainen suunnittelu edellyttäisi jokaisella käsittelykohteella käyntiä. Ilmasta kerätty lasertieto yhdistettynä maastotietoon ei anna riittävän luotettavaa tietoa tarvittavista toimenpiteistä. Inventointien vuosikustannukset ovat häviävän pieniä verrattuna puun tuottamisen kustannuksiin ja erityisesti metsäteollisuuden runsaan 20 miljardia euron liikevaihtoon suhteutettuna. VMI käyttää inventointeihin vuosittain noin kaksi miljoonaa euroa. Tilaja kuviokohtaisen tiedon hankintaan ja kohdennettuun maastotarkastukseen käytetään vajaa kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. VMI:n rahoitus hoidetaan osana Luonnonvarakeskuksen, aikaisemmin Metsäntutkimuslaitoksen, talousarviota. Kun budjettirahoitus pienenee, on houkutus vähentää maastomittausten kustannuksia ja mittauksia, koska ne kuluttavat vähäisiä ”sitomattomia rahoja”. Kaukokartoitusmahdollisuuksen yliarviointi ei ole pelkästään suomalaisten, metsien inventoinnista vieraantuneiden ongelma. Jopa arvostetussa tiedelehti Naturessa on viime aikoina julkaistu artikkeleita, kuinka koko maapallon metsävarat ja niihin sitoutunut biomassa voidaan helposti arvioida avaruudesta. Pelkästään Amazonin sademetsän alueella on noin 13 000 eri puulajia. Puulajien erottaminen vaikkapa biomassa-arvioita varten ei onnistu ilman maastomittauksia. Pelkkään kaukokartoitukseen luottavien metsätuntemusta kuvannee erään artikkelin mainitsema maapallon puiden lukumäärä 400 miljardia. Vertailuksi voidaan ottaa vaikkapa Suomen lähes 100 miljardia vähintään 1,3 metrin pituista puuta. Näköpiirissä ei ole menetelmää, joka antaisi tiedot metsien kasvupaikoista, puuston määrästä ja tilasta, mahdollisista tuhoista ja taudeista ja niiden aiheuttajista sekä metsissä tarvittavista toimenpiteistä ilman maastossa tehtyjä mittauksia ja havaintoja. Kaukokartoituksen oikealla käytöllä on tehostettu ja voidaan edelleen tehostaa inventointia ja monipuolistaa inventoinnin tietosisältöä huomattavasti sitä mukaa kuin kaukokartoitustekniikka kehittyy. Kaukokartoitus ei kuitenkaan korvaa maastomittauksia koskaan kokonaan. Siis metsäninventoija, älä vie kumisaappaita vielä kierrätykseen. ERKKI TOMPPO Kirjoittaja on maaliskuussa eläkkeelle jäänyt Luonnonvarakeskuksen metsäninventoinnin professori. Tarvitaanko inventoinnissa saappaita? Kaukokartoitus ei koskaan kokonaan korvaa maastomittauksia. ”INVENTOINTIEN VUOSIKUSTANNUKSET OVAT HÄVIÄVÄN PIENIÄ VERRATTUNA PUUN TUOTTAMISEN KULUIHIN.” HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuva ROVANIEMELÄISEN Perttu Pöyskön kesätyöt sujuivat suotuisissa merkeissä Stora Enson Rovaniemen konttorilla. Työkokemusta kertyi monenlaisista metsäalan töistä. Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörilinjan viimeisen vuoden aloittava 25-vuotias Pöyskö on tyytyväinen kesätyöpaikkaansa. ”Työkavereiden kanssa pääsin tekemään monenlaisia puun ostoon ja leimikon suunnitteluun liittyviä tehtäviä”, hän kertoo. Pöyskö on kotoisin Siikajoelta. Kotipaikkana oli pieni maatila, joten metsätöitä tuli tehtyä jo nuorena poikana. Peruskoulun jälkeen Pöyskö ehti ajaa kaksi vuotta metsätraktoria, joten puunkorjuukin on käytännössä tuttua. Metsätalousinsinöörikoulutus alkoi kiinnostaa metsätöitä tehdessä. ”Silloin harmitti, kun ei ollut juuri mitään perustietoa metsäasioista.” Kesän aikana Pöyskö suunnitteli ja nauhoitteli leimikoita, osallistui puukauppaneuvotteluihin ostomiehen kaverina, teki tilakäyntejä sekä niihin liittyviä paperitöitä kuten metsänkäyttöilmoituksia. Mukavaa vaihtelua toivat Ranuan Hillamarkkinat, missä Stora Ensolla oli oma osasto. Pöysköllä on kesätöiden suhteen ollut onnea, sillä viime vuonna töitä löytyi Metsähallituksesta. Muutenkin rovaniemeläiset metsäalan opiskelijat pääsivät kesätöihin kohtuullisen hyvin, vaikka osa joutuikin hakemaan muita töitä tai keksimään omaa tekemistä. Työntäyteinen kesä Metsäalan kesähommissa joutuu moneen mukaan. ASIANTUNTIJALTA Metsätalousinsinööri Perttu Pöyskön kesätöihin kuului myös leimikoiden nauhoitusta. Opinnäyte edessä Viimeisen vuoden opiskeluihin kuuluu opinnäytetyön teko. Sen aiheeksi Pöyskö on valinnut ajan hengen mukaisesti jatkuvan kasvatuksen puun korjuun. Itse menetelmään Pöyskö tosin suhtautuu pienellä varauksella. Pöyskö asuu Rovaniemellä ja perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta. Vaikka opiskeluja on vielä jäljellä ensi talvi, valmistumisen jälkeinen työllistyminen mietityttää jo nyt. Pöysköä kiinnostaa viime kesän tapainen työ puunhankinnassa. Tälle sektorille on tulevina vuosina luvassa lisää työpaikkoja, joten työllistymismahdollisuudet ovat kohtuulliset.
PILKKEITÄ 28 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN TUTKIJALTA Metsäasiantuntijoita puukauppaja metsäpalveluiden myyntiin. Make the most of Metsä Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme metsäasiantuntijaa vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä seuraaville alueille: • Rauman hankintapiirille toimialueena Karvia, Honkajoki ja Kankaanpään pohjoisosa. Tehtävä on määräaikainen sijaisuus alkaen 1.10.2015 ja päättyen syksyllä 2016. • Lohjan hankintapiirille toimialueena Kalvola. Tehtävä on määräaikainen vuorotteluvapaasijaisuus ajalla 1.12.2015-31.5.2016. • Oulun hankintapiirille haemme kahta metsäasiantuntijaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen Haapajärvi-Pyhäjärvi alueelle. Toinen tehtävistä pyritään täyttämään mahdollisimman pian ja toinen syksyllä 2015. Edellytykset: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Lisätiedot ja haku 6.9.2015 mennessä osoitteessa metsagroup.com Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. Metsänhoitoyhdistys Sodankylä on alueensa jäsenmetsänomistajien edunvalvontaorganisaatio. Yksityismetsien kokonaispinta-ala on noin 240 000 hehtaaria, palveluksessamme on 4 toimihenkilöä ja työntekijöitä ja yrittäjiä runsaat 20. Sodankylä on metsätalous-, maatalous-, porotalous-, matkailu-, energiatalous-, kaivostoiminta ja varuskuntapitäjä, kaikki toimijat ovat yhteistyökumppaneitamme. Kunnan pohjoisosan kylät kuuluvat Saamelaisalueeseen. Etsimme luotettavaa, yhteistyökykyistä, operatiiviseen toimintaan kykenevää TOIMINNANJOHTAJAA Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluu yhdistyksen hallinnolliset tehtävät ja operatiivisen toiminnan johtaminen. Toiminnanjohtajan tehtävä on johtaa yhdistyksen alueella metsänomistajien edunvalvontaa yhdessä valtakunnallisen metsänomistajaketjun kanssa. Toiminnanjohtajan tehtävien lisäksi toiminnanjohtajalla on tällä hetkellä hoidettavanaan oma vastuualue, jonka koko on noin 80 000 hehtaaria. Edellytämme hakijalta tehtävään sopivaa metsäalan koulutusta. Arvostamme työkokemusta, oma-aloitteisuutta ja organisointikykyä, sekä Englannin kielen taitoa. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset 15.9.2015 mennessä sähköpostitse osoitteeseen teuvo.tapaninen@mhy.fi Lisätietoja puheenjohtaja Hannu Jänkälä puh. 040 721 6860, toiminnanjohtaja Teuvo Tapaninen puh. 0400 397 801 Metsänomistajat SODANKYLÄ MHY Sodankylä 2x150 _92 mm 24.8.2015 9.58 Sivu 1 RUNSAINA kuusensuopursuja koivunruostevuosina Pohjois-Suomen vesistöihin kertyy heinä-elokuussa suuria lauttoja itiöistä samaan tapaan kuin alkukesällä Etelä-Suomessa männyn siitepölystä. Lauttoja syntyy, jos lähellä on runsaasti mäntyä tai taudinaiheuttajien isäntäkasveja, kuusta ja koivua. Entä jos näitä ei ole, mutta lauttoja on silti? Elokuun puolivälin tyyninä, aurinkoisina kesäpäivinä InaRuostesieni lentää kauas MAAJA KOTITALOUSNAISET ovat kehittäneet metsien monimuotoisuusohjelma Metsoon liittyvän kävelyn. Metso-kävelyn reitti kulkee talousmetsien ja suojelujen Metso-kohteiden kautta, kävelyn aikaan pysähdytään tarkastelemaan erilaisten metsien monimuotoisuutta, keskustellaan luonnosta ja suojelun sekä metsänhoidon mahdollisuuksista. Elo-syyskuussa järjestetään kymmenen Metso-kävelyä eri puolilla maata, muun muassa Juvalla, Enossa, Kontionlahdella ja Mikkelissä. Mukaan kutsutaan Maaja kotitalousnaisten paikallisyhdistyksiä, metsäalan toimijoita ja luonnosta kiinnostuneita. Kävely kestää pari tuntia. Asiantuntijoina retkillä toimivat Suomen metsäkeskuksen ja Ely-keskusten väki. Maaja kotitalousnaiset on valtakunnallinen ruuan, maaseutumaiseman ja yrityspalveluiden asiantuntijajärjestö sekä yksi maan suurimmista naisjärjestöistä. Monimuotoisuus tulee tutuksi Metso-kävelyllä ri–Ivalo-reitin tienvarsivesien pinnoilla näkyi vaaleita ja jopa keltaisia lauttoja. Havaintoja on mm. Ukonjärven lahdista ja poukamista ja jopa Inarinjärven pohjoisrannoilta. Keltaisen massan mikroskopointi paljasti, että lautat koostuivat sataprosenttisesti kuusensuopursuruosteen helmi-itiöistä. Erikoista tässä on se, että alueella ei kasva lainkaan kuusta. Ivalossa on joitain kuusia, mutta ne olivat terveitä. Kuuset olivat terveitä myös 50–70 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä kuusen pohjoisrajalla. Sairaita puita alkoi merkittävämmin löytyä vasta Sodankylän eteläpuolelta keskisessä Lapissa ja Kittilän eteläpuolelta läntisessä Lapissa. Edellisen tuulisen viikon perusteella itiöt lienevät peräisin läntisen Lapin massaepidemian alueelta, missä helmi-itiöpesäkkeet olivat tuolloin jo kypsiä. Matkaa Ylitorniolta Ukonjärvelle kertyy 300 ja Inarinjärvelle 350 kilometriä! RISTO JALKANEN Kirjoittaja tutkii metsätuhoja ja metsäympäristön ilmiöitä Luonnonvarakeskuksessa Rovaniemellä. Kuusensuopursuruosteen helmiitiöitä. Kuusensuopursuruosteen helmi-itiölauttoja Ukonjärvellä Inarissa. K uv at: Ris to Jalk anen
PILKKEITÄ 29 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 MAMK = SUOMEN PARAS www.mamk.fi/metsatalous_mm Uusi ura metsäasiantuntijana? Hae yhteishaussa 8.–22.9.2015 Yhdistä korkeakoulututkintoosi metsäalan tutkinto: Lisätietoja: Pasi Pakkala p. 0400 780 029 pasi.pakkala@mamk.fi monimuotokoulutus 2,5–3 vuotta , voit suorittaa työn ohella. Minna Canthin katu 11 B, Kuopio p. 045 341 6990 Yhteistyössä metsänhoitoyhdistysten kanssa Kantala, n. 1 ha m-ala Kolmisoppilammen pohjoisrannalla. Puustoa 79 m3. Hp. 2000 €. Kontiomäki, 21,35 ha kahdessa palstassa. Monipuolinen kehitysluokkajakauma. Puustoa n. 2460 m3. Hp. 68000 €. Kontiomäki, 37 ha. Tuottoisat maapohjat. Puustoa n. 2900 m3. Hp. 105000 €. Maavesi, 0,328 ha. Kiinteistö Pieksämäki-Varkaus tien varressa. Vähän polttopuuta. Hp. 500 €. Maavesi, n.16 ha m-ala. Varttunutta kasvatusmetsää Kangaslahdentien varressa. Puustoa n. 2700 m3. Hp. 70000 €. Maavesi, n. 11,6 ha m-ala. Kasvatusmetsiä Kangaslahdentien varressa. Puustoa n.1900 m3. Hp. 47000 €. Siikamäki, n. 10,7 ha viidessä palstassa. Rajoittuu tiehen nro 23. Puustoa n. 2000 m3. Sopii myös rakennuspaikaksi. Hp. 70000 €. Surnumäki, n.5,6 ha m-ala Pieksämäki-Suonenjoki tien itäpuolella. Puusto kasvatusmetsää n. 930 m3. Hp. 18000 €. Surnumäki, n.8 ha m-ala Pieksämäki -Suonenjoki tien länsipuolella. Puusto varttunutta kasvatusmetsää n. 1660 m3. Hp. 40000 €. Suontientaipale, 2,1 ha Hietakyläntien varressa. Puusto varttunutta kasvatusmetsää n. 450 m3. Hp. 16000 €. Tossavalansaari n.6,4 ha m-ala Jäppilässä. Puusto kasvatusmetsää n. 1800 m3. Sopii myös rakennuspaikaksi. Hp. 37000 €. Hällinmäki 10,2+7,28 ha. Kaksi vierekkäistä metsätilaa Pieksämäen ja Juvan rajalla. Puustoa n. 1000 m3. Pinta-alasta 15,7 ha on kitumaasuota. Hp. 30000 €. Hällinmäki n. 19,5 ha. Puustoinen n. 2650 m3 m-ala Virtasalmella. Hyvät hakkuumahdollisuudet. Monipuolinen kehitysluokkajakauma. Hp. 85000 €. Hällinmäki n. 18,8 ha . Puustoinen n. 2790 m3 m-ala tuottoisilla maapohjilla. Hyvät hakkuumahdollisuudet. Hp. 95000 €. Pohjoismäki 26,1 ha. Puustoinen n. 3400 m3 metsätila kahdessa palstassa Virtasalmella. Tuottoisat maapohjat. Hyvä tieyhteys. Hp. 95000 €. Tikkalanmäki 5,668 ha metsäpalsta Kaidanlammen etelärannalla. Puustoa n. 1200 m3. Hyvät hakkuumahdollisuudet. Hp. 40000 €. Tarjoukset 30.9.2015 klo 15 mennessä Pieksämäen kaupungin kirjaamoon s-postilla kirjaamo@pieksamaki.fi tai osoitteella Pieksämäen kaupunki/Tekninen lautakunta, PL 125, 76101 Pieksämäki. Kuoreen merkintä ”Metsäkiinteistöjen ostotarjous” Tiedustelut: Aura Heikura, puh. 0500 261 790 tai aura.heikura@metsatilat.fi www.metsatilat.fi/jarvisuomi metsatilat.fi KOULUTUSTA MYYDÄÄN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153?000 (KMT/14) Painopaikka Hämeen Paino Oy RANTAKIINTEISTÖ, Punkaharju, Särkilahti. 1,405 ha. Särkilahdenselän rannalla, omaa rantaviivaa reilut 400 m. Kohde sijaitsee Saukonsaarentien varrella, suora pääsy Saimaan vesireiteille. 2 rak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille, kummankin rakennusoikeus 150 k-m2. Mahdollista ostaa vain toinen paikka. Yhteishinta 180.000 €. MAATILA, Punkaharju, Hiukkajoki 14.6 ha. Puruveden rannalla, n. 15 km:n päässä Punkaharjun taajamasta. Tila muodostuu 2 kiinteistöstä: Honkalahti 4:78 kooltaan 11,695 ha rajoittuu Puruveteen, pienempi kiinteistö Suopalsta 6:9 kooltaan 3 ha, peltoja metsämaata. Kiinteistöjen välimatka n. 1 km. Metsämaata yht. n. 11 ha, peltoa n. 2,5 ha, tilalla rantayleiskaavan mukainen rantarak. paikka. Päärak. v. 1961 ja laajennusosa v. 1995, lisäksi navetta, varasto ja lato, rannassa sauna, varasto ja venevaja. Hiekkapohjaista rantaa on liki 300 m. 230.000 €. METSÄTILA, Punkaharju, Saukonsaari 25,96 ha. Pihlajaveden rannalla, peltoa n. 8 ha ja metsämaata n. 15,7 ha, hiekkapohj. rantaa n. 450 m. Tilalla on purkukunt. omakotitalo, konehalli/navetta, lato, rantasauna. Kohde myydään www.huutokaupat.com -internetsivustolla järjestettävässä nettihuutokaupassa, jonka kautta tarjoukset tulee jättää 15.9.15 klo 16 mennessä. Kohdenumero 192197. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. LOMAKOHDE, Ranua, Simojärvi 0,29 ha. Simojärven Impiössä sijaitsevalla kohteella n. vuonna 1991 valmistunut loma-asunto, varastorakennus ja rakoseinälato. Kohde sijaitsee kalaisan Simojärven itärannalla. Hp. 90 000 € METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan. 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Hp. 52.000 € Lisätiedot: www.laprim.fi Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Kontiolahti, Puso 31,3 ha. Määräosa 3/4 kiinteistöstä Ukonsuo 276-408-34-1 (¼:n omistus tuntematon). Koko tilan pinta-ala on 41,74 ha. Rajoittuu n. 150 m matkalta Venejokeen. 07/2012 tehdyn arvion mukaan koko tilan puumäärä noin 1800 m3. Hakkuita ei suoritettu arvion teon jälkeen. 37.000€. METSÄPALSTA, Lieksa, Jaakonvaara 45,6 ha. Höntönvaarantiehen rajoittuva määräala tilasta Teppanala. Kokonaispuusto n. 5360 m3. Maapohjat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia. UPM Bonvesta -metsätila, www.bonvesta.fi. 200.000 €. METSÄPALSTA, Juuka, Petrovaara/Polvela 164,9 ha.Yhtenäinen 3 palstasta koostuva tilaryhmä Juuassa n. 19 km taajamasta. Kokonaispuusto n. 16.920 m3, pääosin varttunutta kasvatusmetsää. Tuhkalannoitus tehty 2011 n. 28 ha alueelle ja n. 40 ha alueelle suunniteltu kunnostusojitusta. Ojalinjat avattu 2011-2012. UPM Bonvesta -metsätila, www.bonvesta.fi. 474.500€. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Sönkkä 23 ha. Kaksi määräalaa Sönkän kylässä noin 16 km päässä Savonrannan taajamasta. Yhteispinta-ala n. 23 ha, kok.puusto n. 2700 m3, tukkipuun osuus noin ¼. Rehevät kasvupohjat, runsaasti välittömiä harvennushakkuumahdollisuuksia. Koiralammen rannalla lomarakennuspaikka (RA). Mahdollisuus ostaa myös tilaan kuuluva noin 3 ha talouskeskus rakennuksineen. Mh. 95.000 € METSÄPALSTA, Kuhmo, Saunajärvi 10,2 ha. Runsaspuustoinen metsäpalsta. Kokonaispuusto n. 1280 m3, keskipuusto 126 m³/ha. Metsämaasta n. 7 ha on varttunutta kasvatusmetsää, loput nuoria taimikoita. Valtapuuna mänty, kasvupohjat pääosin tuoreita kivennäismaita. Helposti saavutettavissa. UPM Bonvesta -metsätila. 38.200 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvesta-metsätila. 80.500 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa Ilmoita Metsälehdessä! Kysy tarjous: Jarmo Rautapuro, p. 050 331 4137
30 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 PILKKEITÄ LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 70 VUOTTA 11.9. Pekka Ranta, metsuriyrittäjä, Iisalmi (perhepiirissä) 60 VUOTTA 3.9. Ulla Miettunen, Metsänhoitoyhdistys Länsi-Pohjan hallituksen jäsen, Kemi 3.9. Tuula Siivonen, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän varavaltuutettu, Eurajoki 3.9. Tapio Ylitalo, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän valtuutettu, Turku 50 VUOTTA 4.9. Arto Hinkula, Metsänhoitoyhdistys Pudasjärven valtuuston jäsen, Pudasjärvi Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi lisesti biotalouden mahdollisuuksia eri teollisuuden aloilla. Usein vaaditaan että metsä pitää nähdä puilta, mutta Maijan jutusta kävi ilmi, että kannattaa katsoa myös puiden molekyylejä, joista voi periaatteessa tehdä ihan vaikka mitä. Varmemmaksi vakuudeksi teollisuusliitot – metsä, elintarvike ja kemia – järjestävät tulevana syksynä yhteistyössä kolmen ministeriön kanssa biotaloustreffejä maakunnissa. Niissä on tarkoitus ”törmäyttää” yrityksiä ja rahoittajia ja saada aikaan uutta liiketoimintaa biotalouteen. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Lisätietoja treffeistä, jotka pidetään Kemissä 1.9., Turussa 15.9., Joensuussa 24.9., Seinäjoella 1.10. ja Jyväskylässä 5.10. saa netistä osoitteesta www.biotalous.fi. takaiseen Hesarin juttuun, jossa vähäteltiin biotalouden mahdollisuuksia nostaa Suomi uuteen nousuun. Lehden haastattelemat tahot eivät millään uskoneet että biotalouteen syntyisi sata tuhatta uutta työpaikkaa. Sellainen tavoitehan on asetettu kansallisessa biotalousstrategiassa ja tavoitevuodeksi on määritelty 2025. Kymmenen vuotta on siis aikaa tavoite saavuttaa, mikä helpohkon jakolaskun pohjalta edellyttää keskimäärin kymmenen tuhatta uutta työpaikkaa vuodessa. Kansallisen metsästrategian tavoitteena on lisätä kotimaisen puun käyttöä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuositasolla. Sillä on taatusti työllistävä vaikutus, mutta ei se tietenkään yksin riitä kymmenien tuhansien työpaikkojen luomiseen eikä sellaista kukaan edes kuvittele. Uusia työpaikkoja syntyy luonnollisesti koko arvoketjun osalta, jossa metsäpään lisääntyvä pöhinä on liikkeelle paneva voima. ??? Vastamyrkkyä metsäpuolen edustajien synkille näkemyksille tarjosi Kemianteollisuuden Maija Pohjakallio, joka mielipidekirjoituksessaan valotti monipuoViime viikolla saatiin oikein tieteellispohjaista tietoa siitä, että suomalaiset ovat riskinkarttajia ja kovin varovaista väkeä. Siksipä isojen uudistusten läpivienti on hankalaa, ellei suorastaan mahdotonta. Yhteiskuntasopimuskin kaatui, ja jopa Ruotsin puolella huolestuttiin Suomen surkeasta tilasta. Toisaalta taas kansainvälisissä vertailuissa Suomi pärjää hyvin; täällä jopa asustaa maailman onnellisin kansa! Kilpailukykymme on edelleen maailman neljänneksi paras ja bruttokansantuote per nuppi hyvällä tasolla. Kun tiedotusvälineet kuitenkin ovat päivästä toiseen täynnä voihketta ja valitusta Suomen talouden surkeasta tilasta, mieleen nousee jopa salaliittoteoria: kuka tämän uhkakuvan ylläpitämisestä hyötyy? No, ei varmaan kukaan. Jatkuva kriisipuhe on kuitenkin siitä paha juttu, että porukka lamaantuu. ??? Tämä pitkä johdanto juontaa juurensa parin viikon Pois voihke ja valitus MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA PUUMIESTEN LIITTO MMM Hanna Luoma on nimitetty Puumiesten Liiton uudeksi toiminnanjohtajaksi ja Puumies-lehden päätoimittajaksi. Luoma on aloittanut liiton palveluksessa 17. elokuuta ja siirtyy uuteen tehtäväänsä marraskuussa. Pitkäaikainen toiminnanjohtaja, päätoimittaja Ritva Varis jää eläkkeelle 1. helmikuuta 2016. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat ”MORA!” murahti espanjalainen tarjoilija minulle Barcelonan liepeillä ja raapusti kuittiini ruotsalaisen metsäpuukon nimen. ”Voit syödä niitä.” Olin ihmetellyt puutarhassa kasvavaa lehtevää puuta, jonka oksat notkuivat vadelman näköisten marjojen painosta. Sanojensa vakuudeksi hän nappasi tummanpunaisen marjan ja pisti poskeensa. Epäluuloisesti emmittyäni tein saman perässä, varovaisen kohteliaasti hymyillen. Maku oli maittava, eikä hymy ilokseni jäänyt viimeisekseni. Mustamulperi (Morus nigra ) on mulperieli silkkiäispuihin kuuluva rehevälatvuksinen puu. Sen arvellaan olevan kotoisin muinaisesta Persiasta. Nykyisin se kasvaa laajalti Välimeren alueelta Aasiaan ja viljeltynä Amerikan mantereilta aina Havaijille. Mustamulperin marjoja voi syödä sellaisenaan. Mehut, hillot ja jopa mulperiviini ovat kohtuullisen fenolija antoMaittavat mulperipuut syaanipitoisia. Mulperipuun eri osista saatavien uutteiden terveysvaikutuksia tutkitaan vilkkaasti. Korkeat antioksidanttipitoisuudet ja tasapainottava vaikutus sokeriaineenvaihduntaan ovat kaupallisessa mediassa tehneet mulperista eräänlaisen supermarjan. Varsinaista metsätaloudellista käyttöä mustamulperilla ei juurikaan ole, paitsi maisemointija tuulensuojapuuna. Kestävän sitkeä mulperipuu oli aikoinaan suosittu puisissa urheiluvälineissä kuten maahockey-mailoissa. Myös soitinrakentajat ovat hyödyntäneet puun akustisia ominaisuuksia. Silkkitieltä saarivaltakuntaan Mulperipuun, erityisesti valkomulperin (M. alba ), lehdet maittavat myös silkkiperhosen toukille. Erään arvion mukaan yhden silkkipuseron valmistamiseen tarvitaan toukkien ruoaksi nelisen tonnia mulperipuun lehtiä. Kiinan keisarit varjelivat aikoinaan suurta valtakunnansalaisuutta. Maassa kasvavia valkomulperipuita vaalittiin tarkoituksella silkkiperhosten toukka-armeijoita varten. Toukkien kutomista kotelokopista saatiin hienonhienoa lankaa ja arvokasta silkkikangasta keisarin ja ylhäisten vaatteisiin ympäri maailmaa. Myöhemmin teollisuusvakoilu silkkitiellä tuotti tulosta ja Kiina menetti tuotantomonopolinsa. Vaikka Euroopan silkkituotteita kudottiin pitkälti maanosaan tuodusta raakasilkistä, innostuivat italialaiset ja ranskalaiset kokeilemaan omaakin silkkiperhosten kasvatusta. Tarinan mukaan myös Englannin kuningas Jaakko I kehotti alamaisiaan istuttamaan mulperipuita mailleen 1600-luvun alussa. Kansa tottelikin, mutta istutti ”väärää”, toukille heikosti maistuvaa lajia. Kasvatusinnostus tyrehtyi muutenkin nopeasti, sillä saaren kolea ilmastokaan ei toukkia liiemmin ilahduttanut. Mustamulpereita sen sijaan löytyy tänä päivänä ympäri saarivaltakuntaa. Nyky-Englannissa ei edes yritetä tuottaa omaa silkkiä, mutta silkkiperhosen toukkia voi ostaa postimyynnistä lemmikkieläinten ravinnoksi. Toukkien kasvatuspakkauksia varten myydään myös mulperipuun lehtiä parinkymmenen punnan kilohintaan. Ihmisille laihdutuksen tukeen tarkoitetusta valkomulperipuun lehtiteestä saa maksaa hivenen enemmän; noin sata euroa kilolta. Mustamulperi kasvaa laajalti Välimeren alueelta Aasiaan ja viljeltynä Amerikan mantereilta aina Havaijille. Mustamulperin marjoja voi syödä. NIMITYS
31 27. ELOKUUTA 2015 u NRO 16 PILKKEITÄ METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Ostomiehet arvioivat markkinoita ? Missä maksetaan kuusitukista eniten? ? Koko maan puunostajat ? Perikunnasta yhtymä ? Vinkit syysraivuulle Metsälehti Makasiini ilmestyy 10. syyskuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 10.9. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 16”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 12 on arvottu seuraaville kolmelle: Tiina Holmanen, Turku, Janne Mörsky, Espoo ja Leena Valkonen, Lapinlahti. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 16 METSÄRISTIKKO 12, OIKEA RATKAISU Sami K arppinen
Metsälehden tilaaminen kannattaa aina. Saat paljon rahan arvoisia vinkkejä ja metsäsi tuottaa paremmin. Metsälehden kestotilaaminen kannattaa aivan erityisesti, koska kaiken hyvän päälle saat vielä paljon rahanarvoisia etuja. Kaikki taatusti mukavan metsäisiä ja hyödyllisiä. Olipa kyseessä sitten kirjojen alennukset, lukijamatkat, tapahtumaliput tai lahjatilaukset, ne on aina mietitty juuri sinulle. Koska kestotilaajillemme haluamme tarjota aina pikkuisen enemmän, pikkuisen parempaa. Käy rohkeasti etuilemaan! etuilemaan Käy Osallistut automaattisesti kaikkiin tilaaja-arvontoihin. Arvomme tänä vuonna seitsemän kappaletta iPad Air -tabletteja. Voit tilata Metsälehden sisältäen Makasiinit -25% ja Metsälehti Makasiinin -50% alennuksella ystävällesi. Kestotilaajan Kaupan tarjoukset erikoishinnoin Metsälehti Makasiineissa. Maksuton lukuoikeus Metsälehden ja Metsälehti Makasiinin näköislehteen verkkosivuilla. Metsälehti Mobiili printtilehden kestotilaajille 12 eurolla/vuosi (Norm. 59 euroa.) Erityisetuja yhteistyökumppaneiden järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tilauksesi jatkuu automaattisesti niin kauan kuin itse haluat. Kuulut parhaimpien ja arvostetuimpien etuasiakkaiden joukkoon. Muistathan, että tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa arvonlisäveroineen. Klikkaa ja tilaa: www.metsalehti.fi Tai soita: 09 315 49 840 Vaihda kestoon! Kestotilaajan edut: