Ku va : M ik ko Ri ik ilä METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 1. SYYSKUUTA 2016 • NRO 16 • PERUSTETTU 1933 FSC ei estä Kalle Vakaslahden yhtymän tehokasta metsätaloutta. Sivut 14–15 FSC:llä sertifioitu WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Metsäverotuskin esillä budjettiriihessä ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Metsää syntyy lisää entisestä merenpohjasta ? sivut 18–19 PILKKEITÄ: Taimien istutussyvyydellä on väliä ? sivu 27
2 A J A S S A 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 LYHYET MIKKO HÄYRYNEN P arhaillaan käytävässä valtion talousarvion viimeistelyssä eli budjettiriihessä metsänomistajia koskettavat etenkin metsälahjavähennys ja yrittäjävähennys. Metsälahjavähennys kannustaisi elinaikana tehtäviin sukupolvenvaihdoksiin. Vähennys keventäisi jatkajan verorasitetta edellyttäen, että jatkajalla on metsätaloustuloja. Metsäalalla uutta lahjavähennystä pidetään tavoitteiltaan perusteltuna, mutta siitä on ehätetty olemaan hyvinkin eri mieltä. Metsälahjavähennys nähdään myös niin monimutkaisena, että harva pystyy itse laskemaan vähennyksen suuruutta. Vähennyspohja muodostuisi lahjaveron siitä osasta, joka ylittää kuntakohtaisen pinta-alan alarajan. Lahjan alaraja puhuttaa Näkemyserot kiteytyvät siihen, miten alhaiseksi kuntakohtainen alaraja halutaan asettaa. ”Jos alaraja on alhaalla, niin uusi vähennys edistää voimakkaammin puun markkinoille tuloa. Jos alaraja on korkea, niin puumarkkinavaikutukset ovat pienemmät, mutta vähennys edistää tilakoon kasvattamista”, ylitarkastaja Matti Mäkelä maaja metsätalousministeriöstä sanoo. Valtiovarainministeriö esittää, että metsälahjavähennyksen alaraja eli omavastuu olisi 40 000 euron arvoinen metsätila, ja lahjavähennys olisi sen ylittävä osa. Metsäteollisuus ry pitää rajaa sopivana, mutta metsänomistajatahot samoin kuin maaja metsätalousministeriö laskisivat alarajaa. Oli alaraja korkea tai matala, niin molemmat kannustavat lahjansaajia myymään puuta. Ero on, että korkea raja-arvo kannustaa pitämään tilan jakamattomana ja kasvattamaan tilakokoa. MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen epäilee, että hallituksen esittämällä mallilla päästäisiin haluttuihin tavoitteisiin. ”Kukaan ei investoi satoja tuhansia saadakseen muutaman tuhannen verohyödyn. Todellinen kannustinvaikutus jäisi alle kymmeneen prosenttiin metsätiloista.” Hakkarainen pelkää, että vähennyksen ulkopuolelle putoavilla tiloilla signaali ymmärretään niin, että ne ovat jotain muuta kuin metsätaloutta varten. Se saattaa kiihdyttää niiden jakamista. ”Alle 50 hehtaarin tiloilta tulee kuitenkin puolet teollisuuden puusta.” Metsälahjavähennys uhkaa vesittyä Budjettiriihessä puidaan kahta metsänomistajia koskevaa verovähennystä. Toinen on selkeä, toinen mutkikas. Hallitus on tällä viikolla käsitellyt valtiovarainministeri Petteri Orpon johdolla syntynyttä budjettiesitystä. Metsänomistajia kiinnostavat varsinkin mahdolliset verovähennykset. Metsään.fi jyrää sähköisissä palveluissa Suomen metsäkeskuksen ylläpitämä Metsään.fi-verkkopalvelu on maan käytetyin metsänomistajille suunnattu verkkopalvelu. Palvelua käytti peräti 67 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Toiseksi suosituinta palvelua käytti 14,5 prosenttia vastaajista. ”Tutkimus kertoo, että sähköinen palvelu ja asiointi kiinnostavat metsänomistajia ja he ovat löytäneet palvelumme”, palvelupäällikkö Veikko Iittainen Metsäkeskuksesta kertoo. Sahauksen kasvu näkyi puumarkkinoilla Sahoilla ahkeroitiin alkuvuonna. Sahateollisuus ry:n mukaan tuotanto kasvoi tammi-kesäkuussa viisi prosenttia edellisvuodesta: männyn sahaus säilyi ennallaan mutta kuusen lisääntyi 10 prosenttia. Tuotannon kasvu on heijastunut myös puumarkkinoille. Sahat ovat ostaneet puuta vilkkaasti, ja tarjonta on vastannut Sahateollisuuden mukaan kysyntää kohtuullisesti. Kuusen sahauksen kasvu on näkynyt myös kuusitukin hintojen nousuna. Valkoselkätikan pesintä onnistui Uhanalaisten valkoselkätikkojen kanta kasvaa. Metsähallituksen ja luontojärjestöjen kartoituksissa löytyi runsaat 250 parireviiriin viittaavaa havaintopaikkaa, joilta varmistettiin 140 pesintää. Reviirimäärä ylittyi yli 70 edellisvuosiin verrattuna ja aiempi pesälöytöennätys (125 pesää) ylittyi selvästi. Kasvuun on vaikuttanut suojelutoimet sekä viime syksyn tikkojen massavaellus. Metsäkoulutus ry järjestäytyy vauhdilla Keväällä perustettu Metsäkoulutus ry on pitänyt ensimmäisen kokouksensa ja ulkopuolisille tarkoitetun tilaisuuden. Lisäksi yhdistykselle haetaan toiminnanjohtajaa. Yhdistys pyrkii kokoamaan yhteen yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammatillisen koulutuksen. Metsäkoulutus ry:n loput hallituspaikat on tarkoitus täyttää syyskuussa. Sen jälkeen toiminnan ytimenä olevien koulutushankkeiden suunnittelu alkaa toden teolla, kertoo yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu MTK:n koulutusjohtaja Susanna Tauriainen . Westas Group investoi Westas Group investoi kolme miljoonaa euroa Pihlavan sahan tuotannon ja logistiikan kehittämiseen. Investoinnin myötä sahan tuotanto nousee 230 000 kuutioon vuodessa. Tuotannon kasvu lisää yhtiön puun hankintaa Lounais-Suomessa noin 120 000 kuutiolla.
AJASSA 3 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Puolukka jalostuu suurissakin erissä Sivut 22–23 PILKKEITÄ Jätä mäntyä kuusikon sekaan Sivu 24 Ivalojoella sattuu ja tapahtuu Sivu 25 Etelän kartonkitehtaalta keskelle Lapin luontoa Sivu 26 Australian puu on kuin pullo Sivu 30 AJASSA Koulutuspaikat ja hakijat eivät kohtaa Ammattikorkeakoulujen metsäopintoihin pääsystä kilpaillaan, ammatilliseen koulutukseen kaivataan lisää hakijoita. Sivu 5 Metsähallitus sai kiistellyn johtajan Pentti Hyttisestä toivotaan maakuntien ääntä. Sivut 6–7 Usewood ei anna periksi Sivu 8 Älypuhelimella lisää tietoa hirvikannasta Sivut 10–11 Koivukuidun menekin uskotaan elpyvän Sivut 12–13 METSÄSTÄ Viimeinen lentojätkä tuntee metsäperinteen Reino Halin haluaa näyttää, miten hommat on ennen tehty. Sivut 16–17 Tiekunnat yhteen, rahaa ja vaivaa säästyy Sivu 20 TÄSSÄ NUMEROSSA Metsälahjavähennys uhkaa vesittyä Tilan arvo tuottokyvystä Metsätilan arvo perustuisi verottajan määrittämään metsän kuntakohtaiseen keskimääräiseen tuottokykyyn ilman, että puumäärä vaikuttaa arvoon. Tilakokovaatimus olisi Pohjois-Suomessa jopa nelinkertainen verrattuna Etelä-Suomen parastuottoisimpiin kuntiin. Esimerkiksi 40 000 euron raja-arvo tarkoittaisi 35 hehtaaria Lounais-Suomen Salossa, mutta 89 hehtaaria Kannuksessa. Pohjoisimpaan Suomeen ja joihinkin saaristokuntiin sovellettaisiin sadan hehtaarin rajaa. Vähennyksen enimmäismäärä olisi 50 prosenttia metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Vähennyksen minimimäärä olisi 1 500 euroa. Vähennyksen kautta ei voisi kerryttää muista tuloista vähennettävää tappiota. Ymmärrettävä yrittäjävähennys Riihen toinen metsänomistajia koskeva asia on uusi yrittäjävähennys, mutta se on lahjavähennykseen verrattuna selkeä. Ainoa soraääni on kuultu sen vuoksi, että yhteismetsät eivät kuulu vähennyksen piiriin. Yrittäjävähennys on viisi prosenttia, joka vähennetään puukauppatuloista kaikkien kustannusten jälkeen. Vähennyksen saisi, vaikka tulos olisi tappiollinen. Lausuntojen perusteella on ilmeistä, että yrittäjävähennys koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä ja kuolinpesiä ilman tilan tai puukaupan kokoon liittyviä rajoituksia. MIKKO HÄYRYNEN SYYSISTUTUKSET kiinnostavat etenkin suuria toimijoita hieman aiempaa enemmän. Niiden avulla istutuskaudesta saadaan mahdollisimman pitkä ja metsureille sekä istutuskoneille töitä. Syysistutus on taiteilua pitemmän istutuskauden tuoman hyödyn ja taimien selviytymiseen liittyvien riskien välillä. Isot toimijat voivat ottaa riskiä, koska syysistutusten osuus ei kuitenkaan nouse kovin suureksi. Yksityiset metsänomistajat ovat varovaisia, sillä riski kohdistuisi usein ainoaan uudistusalaan. Suurimman taimiyhtiön Fin Forelian toimitusjohtaja Timo Salminen kertoo, että heillä syystaimien osuus koko taimimyynnistä on 15 prosentin tuntumassa. Vaikka isojen ostajien kiinnostus syystaimiin on kasvanut, niin niiden todellinen menekki ei ole kasvanut samassa suhteessa. ”Monet asiakkaat varaavat taimia syyskautta varten aiempaa enemmän, mutta eivät käytä koko varattua määrää.” UPM:n Joroisten taimitarhan johtaja Anne Immonen sanoo, että heillä syystaimien kysyntä on ollut tasaista. Hän uskoo syysistutusten yleistyvän, kun tieto leviää. Joroisten taimitarhan tuotanto meSyysistutus houkuttaa suuria MIKKO HÄYRYNEN SAHAT uhkaavat hukkua sahanpuruja kuorivuorten alle, koska halvan energian vuoksi sahauksen sivutuotteiden menekki takkuaa. Tilanne on vaikea etenkin Pohjois-Suomessa ja pohjoisessa Keski-Suomessa, missä lämpölaitoksia on harvassa ja polttojakeista saatava hinta ei aina kata kuljetuskustannuksia. ”On nähty jo tilanteita, että purusta ei pääse eroon vaikka maksaisi kuljetuskustannukset”, Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. Sahanpurun nollaraja näyttää liikkuvan etelää kohti. Tilanteen vaikeutta korostaa, että puru eli muha ja kuori ovat eräänlaista tuoretavaraa, joiden laatu heikkenee pitkässä varastoinnissa. Sahat ovat kuitenkin ongelmastaan vaitonaisia, koska tilanteen korostamisen pelätään painavan sivutuotteiden hintoja entisestään. Sahauksen energiajakeiden hintoja painavat lauhat talvet, fossiilienergian halpuus ja tuetun metsähakkeen runsas tarjonta. Hakerankaa on kertynyt pinoihin metsäteiden varsille. Kai Merivuoren mukaan sahoille epäedullinen tukijärjestelmä johtaa siihen, että energiaraaka-aineesta tuleekin ongelmajätettä. Sahauksen sivutuotteet tuovat yleensä noin 15 prosenttia sahojen liikevaihdosta. Sahat hautautuvat puruvuoriin MIKKO RIIKILÄ SUOMEN talousmetsistä noin 1,4 miljoonaa hehtaaria on saanut kansainvälisten ympäristöjärjestöjen tukeman FSC-sertifikaatin. Metsäyhtiö UPM on merkittävin FSC:n käyttäjä Suomessa. Sen metsistä FSC-sertifioituja on 480 000 hehtaaria. Lisäksi UPM on FSC-sertifioinut noin 190 000 hehtaaria yksityismetsiä, joiden omistajat ovat tehneet yhtiön kanssa kumppanuussopimuksen. UPM tarjoaa metsänomistajille viiden vuoden määräaikaista FSC-sertifiointia. Pääosa Suomen metsistä, noin 17 miljoonaa hehtaaria, on sertifioitu yhteiseurooppalaisella, metsätoimijoiden perustamalla PEFC-sertifikaatilla. Ruotsissa FSC-sertifioituja metsiä on yli 12 miljoonaa hehtaaria FSC-metsäala kasvaa Syysistutukset jatkavat istutuskautta, mutta eivät ilman riskejä. nee yhtiön omiin metsiin sekä yksityisille metsänomistajille, joilla on hoitosopimus UPM:n kanssa. ”Syksy on turvallista istutusaikaa kun ymmärtää tietyt rajoitteet.” Syysistutuskausi on parhaillaan menossa ja kestää syyskuun loppuun. Istutusmääristä ei ole kausitilastoja. H ar ri M en na H ei kk i Sa uk ko m aa / Le ht ik uv a A ri Ko m ul ai ne n
AJASSA 4 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Aiotko osallistua hirvenmetsästykseen? Uusi kysymys: Onko nyt puukaupan aika? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 53% EI 47% vas taa jia 25 3 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI NÄKÖKULMA LUKIJAKUVA ”Kun tulin Metsälehden keskustelupalstalle vuonna 2008, jatkuva kasvatus oli lähes päivittäinen puheenaihe. Esitettiin hyvin monentasoisia ja jopa kiihkeitä mielipiteitä kyseenomaisen kasvatusmenetelmän paremmuudesta. Joitakin vastamielipiteitäkin taisi olla. Miten on nyt, kuinka moni siirtyi jatkuvaan kasvatukseen?” Puun takaa ”Ohan tuota monikkii kokkeellu vuan suap sannoo sen vanahan viisauven, että jatkuvan kasvatuksen pahin ongelma on jatkuva kasvattaja. Ee yksinkertasesti osata. Ite en ruppee kun tykkeen suaha kerralla kaaheesti rahhoo.” Petkeles ”Oma mielipiteeni on se, että jatkuva kasvatus sopii pääasiassa vain maisemametsiin ja rämemänniköihin. Niissä on jo valmiina monikerroksellisuutta. Jatkuvan kasvatuksen hyvä puoli on valinnanvapaus, sillä kaikilla ei ole samat päämäärät metsänkasvatuksessakaan.” Puuki ”Jatkuvaa kasvatusta voi myös kuvailla sanoilla: jatkuvasti vajaatuottoinen. Jos vajaatuottoisuudesta pääsisi eroon, olisi menetelmä toki lähes vertaansa vailla. Kun metsästä rassataan aina suurimmat ja nopeimmin kasvavat puut pois, sen kehityskaari johtaa väistämättä huonompaan ja huonompaan.” Jätkä ”Jatkuva kasvatus on taitolaji ja varmaankin ihan hyvä kasvatusmuoto siellä, mihin se sopii. Jos vastustat jatkuvaa kasvatusta, kannattaa muistaa, ettei kukaan tee sitä metsässäsi väkisin. Tärkeämpää olisi osata hyödyntää yläharvennuksen ja kaksijakoisen metsän antamat mahdollisuudet.” Pikkutukki Vielä näin syksylläkin hikoiluttaa Löyly-puurakennuksen kesällä aiheuttama kohu. Sen verran kirpaisi Helsinkiin näyttävästi avatun saunaravintolan puuaineen ulkomainen alkuperä. Rakennuksen FSC-sertifioitu venäläismänty tuntuu epäluottamuslauseelta suomalaista metsänomistajaa kohtaan. Samalla Löylyn saama julkisuus osoittaa, ettei metsänomistaja voi sivuuttaa FSCja PEFC-sertifiointikiistaa, niin vaikeasti ymmärrettävältä asialta kuin se omien metsätöiden tasolla tuntuukin. Toisaalta Löylyn keskivertokävijää ei tunnu kommenttien perusteella puun alkuperä niin kiinnostavan. Tärkeintä on rakennuksen sijainti, käyttötarkoitus ja se, että se ylipäänsä on puuta. Sertifiointikohun puolesta Suomeen ei tarvita enää yhtään Löylyä, puurakentamisen näkökulmasta niitä saa tulla mielin määrin lisää. VALTTERI SKYTTÄ Lisää löylyä muttei Löylyjä Puuta käyttävän teollisuuden investointien toteuttaminen edellyttää lisääntyvää puun tarjontaa. Tämä on merkittävä mahdollisuus myös suomalaisille metsänomistajille. Hyvänä mahdollisuutena pidän sähköistä puukauppapaikkaa, jonka perustivat puumarkkinaosapuolet yhdessä.” Pääministeri Juha Sipilä Pudasjärven hirsikoulun vihkiäisissä 26. elokuuta. Hiljaisen lomakauden jälkeen puukauppa on päässyt taas vauhtiin, joka alkuvuoden perusteella arvioiden näyttää hyvältä varsinkin tukkileimikoille. Tukkeja on sahattu paljon enemmän kuin samaan aikaan viime vuonna. Keväällä ja alkukesästä tahti oli erityisen hyvä. Huhtikuusta kesäkuun loppuun sahatavaran tuotanto kasvoi 16 prosenttia vuoden ensimmäisen neljänneksen luvuista. Hyviä näkymiä metsäteollisuuden perinteisillä markkinoilla Euroopassa hämmentää Britannian yllättävä päätös erota Euroopan unionista. Toisaalta kotimaanosan merkitys on vuosi vuodelta vähentynyt. Nykyään sahatavarasta suurin osa myydään Aasiaan ja Afrikkaan. Puukauppavuodesta näyttää tulevan viime vuotta parempi, mikä herättää toiveita kantohintojen noususta. Historiallisen pitkään ne ovat pysyneet samoissa lukemissa. ??? Ensi vuonna puun kysynnän odotetaan kasvavan edelleen, kun Äänekosken uusi sellutehdas syksyllä aloittaa tuotantonsa. Voi olla, että joku tehdas vanhimmasta päästä päätetään sulkea, mutta kotimaisen puun käyttöön ennustetaan silti ennätystä. Siihen varautuu myös hallitus, joka suunnittelee keinoja edistää puukauppaa. Poliitikkoja pelottaa, että puunmyyjät eivät pysy kysynnän kasvuvauhdissa mukana. ??? Samaan aikaan maakunnissa huolta aiheuttaa päinvastoin puun kysyntä. Monin paikoin harvennusleimikkoa on vaikea saada kaupaksi. Pohjois-Suomessa tilanne on ollut huono jo pitkään, mutta kuitupuun vaisusta menekistä on tänä syksynä tullut viestejä eri puolilta Suomea. Nuoria hyvässä kasvuvauhdissa olevia metsiä on niin paljon, että nykyiset tehtaat eivät riitä jalostamaan kaikkea harvennuspuuta. Harvennettavaa on niin runsaasti rästissä, että metsänomistajan kannalta valitettavasti ostajan markkinat jatkuvat vielä pitkään. Jotta kauppa syntyy ja kuitupuusta saa parhaan mahdollisen hinnan, kannattaa huolehtia oman leimikon kilpailukyvystä muun muassa ennakkoraivauksella. Parhaiten käyvät kaupaksi kohteet, joissa korjuuta hidastava pienempi puusto on siivottu pois. Ostajan markkinoilla ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi ”Mäyrä on sisuksissaan kuljettanut kurkunsiemeniä lähimetsään. Männyn juurella oli mäyrän käymälä, ja siitä on kurkku versonut.” Planter Kurkkumänty
AJASSA 5 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Puukaupan kartellioikeidenkäynnit ovat jatkuneet, mutta lopullisia päätöksiä ei tahdo syntyä. Pienehkö joukko metsänomistajia sinnittelee jännityksessä, mitä tuleman pitää. Jos ennusmerkkeihin on luottamista, monen piina jatkuu vielä pitkään. Metsäyhtiöt ovat tosin jo tarjoilleet mahdollisuutta päästä rahalla pois prosessista: kun metsänomistaja korvaa tähänastiset oikeudenkäyntikulut, niin asia on sillä selvä. Vaikka kartellijuttu on hankala ja hyvin vaikeasti hahmotettavissa, monella on vahva mielipide asiasta. Luultavasti kuitenkin suurinta osaa metsänomistajista asia ei liikauta millään lailla. Itse kuulun tähän ryhmään. Olen tehnyt puukauppoja kartelliaikaan, mutta mielessäni ei ole käynyt, että alkaisin peräämään itselleni parempaa tiliä. En tiedä, miksi jotkut muut ovat ajatelleet toisin. Ehkä heillä on jotain sellaista ymmärrystä, jota minulla ei ole. Minusta vanhojen kaivelu tämän kartellikäräjöinnin tyyliin on ajan haaskausta ja ennen kaikkea oman mielen pahoittamista. Kun oikeusprosessi jatkuu ja jatkuu eikä loppua ole näköpiirissä, saattavat monen herkkähermoisen yöunet mennä moneen kertaan. Metsähallituksen virkamiehet voivat käräjöidä toisten rahoilla, ja Metsähallitus on muutenkin eri asemassa kuin yksittäinen metsänomistaja. En silti ymmärrä Metsähallitustakaan. Miksi hommaan on lähdetty ja samalla rohkaistu yksittäisiä metsänomistajia lähtemään mukaan? Moni kuntakin taitaa olla liikkeellä aika heppoisin perustein. ??? Jo käräjöintikuvioiden pulpahtaessa pintaan pohdin, ajattelivatkohan matkaan lähtijät sitä, että puuta pitää myydä jatkossakin. Osalla on toki valinnan varaa puun ostajien suhteen, mutta ei kaikilla. En tiedä, miten innokkaasti isojen metsäyhtiöiden ostomiehet lähettelevät tarjouksia sellaiselle metsänomistajalle, joka riitelee heidän kanssaan oikeudessa. Jos minä olisi ostomies, niin kiittäisin kyselystä ja pyytäisin kääntymään muiden puunostajien puoleen. Voihan toki olla, että ostomiehet ovat suopeita eivätkä muistele kartelleja tai mahdollisia tuomioita. Valistunut arvaukseni kuitenkin on, että oikeudenkäyntiin osallistuneet joutuvat tekemään normaalia enemmän töitä tulevien puukauppojensa onnistumisen kanssa riippumatta siitä, AJANKOHTAINEN KOLUMNI HANNU JAUHIAINEN Kirjoittaja on metsänomistaja ja vapaa toimittaja. MARIANNE MINKKINEN, teksti KIMMO BRANDT, kuva K uusitoistavuotias Ma tias Torkkel pääsi opiskelemaan toivealaansa suoraan peruskoulun jälkeen. Hän aloitti elokuun alussa metsäkoneenkuljettajan opinnot Nurmijärven Rajamäellä. ”Olen aina ollut kiinnostunut metsäkoneista ja metsäalasta. Olen kotoisin maalta ja vanhempani omistavat metsää”, Torkkel avaa ammatinvalintansa syitä. Perheen maatila sijaitsee Vihdissä. Tilalla on 125 hehtaaria viljelyksessä olevia peltoja ja lisäksi metsämaata. Metsätyöt ovat tulleet Torkkelille tutuiksi jo kotona, sillä hän on kaatanut ja karsinut puita moottorisahalla sekä tehnyt polttopuita. Metsäkoneenkuljettajan koulutus kestää kolme vuotta. Koulutuksen järjestää TTS Työtehoseuranta yhdessä Tampereen Metsäammattilaiselle riittää kysyntää Metsäalan koulutuspaikoista kilpaillaan eniten ammattikorkeakoulujen puolella. Ammatilliseen koulutukseen kaivattaisiin lisää hakijoita. Matias Torkkel aloitti metsäkoneenkuljettajan opinnot tänä syksynä. Valmistumisen jälkeen hän aikoo perustaa oman metsäkoneyrityksen. seudun ammattiopisto Tredun kanssa. Koulutuspaikat ja hakijat eivät kohtaa Kevään yhteishaussa ammatillisiin metsäalan tutkintoihin oli vain 504 ensisijaista hakijaa. Aloituspaikkojen määrä oli nostettu 632:een, eli vuoden 2014 tasoon. Yliopistokoulutukseen Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoihin oli ensisijaisia hakijoita yhteensä 193, kun taas aloituspaikkoja oli 128. Itä-Suomen yliopisto nosti aloituspaikkoja tänä vuonna kymmenellä, mutta kaikkia paikkoja ei saatu täytettyä. Ammattikorkeakoulujen opiskelupaikkojen kilpailu on kiristynyt selvästi viime vuosina. Ensisijaisia hakijoita oli 508, mutta aloituspaikkoja riitti viime vuoden tapaan vain 185:lle. Hakijoiden ja aloituspaikkojen määrät eri koulutusasteilla eivät kohtaa. Aloituspaikkoja nostettiin eniten ammatillisessa koulutuksessa, vaikka sinne on suhteessa vähiten hakijoita. Insinööreistä voi tulla pula Metsäalan Asiantuntijajärjestö METOn yhteyspäällikkö Tiina Eklund kertoo, että aloituspaikkoja suunniteltaessa tulee ottaa huomioon nuorten työllisyysmahdollisuudet ja koulutuksen tehokkuus. ”Pitkään on puhuttu, että nimenomaan ammattikoulujen osaajista on pula. Ammattikorkeakouluihin on toivottu pientä lisäystä, kun taas akateemista koulutusta on liikaa.” Vuonna 2007 ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja oli liki sata enemmän, mutta järjestöjen ja muiden tahojen vaatimuksesta määrää on laskettu. ”Lähitulevaisuudessa voi olla haasteita saada riittävästi metsätalousinsinöörejä yrityksiin, sillä metsäasiantuntijoiden eläköityminen on tällä hetkellä suurta”, Eklund sanoo. Töitä riittää myös ammatillisen koulutuksen saaneille. Matias Torkkelilla on selvät suunnitelmat tulevaisuudelle. ”Valmistumisen jälkeen menen töihin ja siitä parin vuoden päästä aion perustaa oman metsäkoneyrityksen.” Kartellikäräjät sen kuin jatkuvat miten oikeudenkäynnissä lopulta käy. Todettakoon kuitenkin, että jos joku pääsee voitolle niin onnittelut etukäteen. Sitten näkee, mitä voitolla tekee. ??? Toisaalta ei ole ihme, että käräjille on nykyisenkin suuruinen porukka lähtenyt. Onhan suomalainen herkkä pitämään puoliaan, periksi antamatta. Hyvänä esimerkkinä ovat ne lukuisat tieriidat, joita vuosien saatossa on oikeudessa puitu. Usein kyse on ollut melko mitättömästä asiasta – kuten asian laita on yksittäiselle metsänomistajalle tässä puukauppakartellijutussakin. Normaalitapauksissa saattaa joku lakimies olla toppuuttelemassa oikeuteen menoa. Kartellijupakassa ne oikein houkuttelivat porukkaa lehti-ilmoituksin mukaan.
AJASSA 6 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 K uv aa ja MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva M etsähallituksen uusi pääjohtaja Pentti Hyttinen aloitti viisi vuotta kestävän pätkätyön tämän lehden ilmestymispäivänä. Jos joku Hyttisen työuraa kuvaa niin se, että hän on tehnyt uraa. Matkaan hän on lähtenyt Juuasta maatilan kuopuksena. Hyttisen omin sanoin ”elämää ei voi suunnitella, mutta kehittämällä itseään voi sattumalle antaa tarttumapintaa”. Taustansa vuoksi Hyttiseltä voi odottaa, että hän osaa kuunnella maakuntien ääntä. Ehkä muutakin kuin raaka-ainetta Hyttinen on varovainen sanomaan miten laitos muuttuu mutta pohtii, voisiko Metsähallitus olla enemmän kuin raaka-ainetoimittaja. Tosin Metsähallitus on saanut välillä siipeensä perustehtävän ulkopuolelle rönsyilystä. ”Epäonnistuminen ei ole häpeäksi, mutta yrittämättä jättäminen on.” Metsähallituksella on tuloutustavoitteet valtion kirstuun, eikä niistä ole kaikkina vuosina selvitty ilman maan eli tuottavan pääoman myyntejä. Hyttisen aloittaessa puumarkkinoiden tunnelma on parempaan päin, mikä tuo ainakin hetkellistä helpotusta, eikä hän oikein lämpene tilojen myynnille. Metsätalousyhtiö pysyy kruunun mailla Huhtikuussa astui voimaan porun saattelema uusi metsähallituslaki, jossa metsäta lous siirrettiin Metsähallituksen omistamaan metsätalousyhtiöön. Hyttinen ei usko yhtiöittämisen tuovan metsätalouteen olennaisia muutoksia. Keskusteluissa ei ole myöskään ollut, että yhtiö laajentuisi yksityismetsien metsäpalvelumarkkinoille. Metsähallituksella on entuudestaan kolme tytäryhtiötä, jotka tekevät bisnestä taimilla, siemenillä ja maa-ainesten myynnillä. Kiinteistökauppaa tekevä Laatumaa on oma tulosalue, mutta ei kuitenkaan yhtiö. Kun kovat päätökset tehdään tytäryhtiöissä, on Hyttisen työ johtajien johtamista tytäryhtiöiden hallitusten puheenjohtajan pallilta. Metsähallituksessa on pikku hiljaa vahvistunut kahden johtajan organisaatiomalli, jossa kansallispuistoista ja erämaista vastaa luontopalvelujohtaja. Kaksikärkisen johdon on sanottu aiheuttavan sisäistä kissanhännänvetoa vastuualueiden harmaalla vyöhykkeellä, mutta Hyttisen mukaan asiaa on ylikorostettu. ”Pyrin siihen, että Metsähallitus on yksi ja yhtenäinen sekä sisältäettä ulkoapäin.” Yksi yli tusinasta Metsähallituksen pääjohtajaksi oli 14 hakijaa. Valinnassa oli kaksi suurta kysymystä: miksi aikaisempi johtaja Esa Härmälä ei saanut jatkokautta ja miksi juuri Hyttinen. Metsähallituksen sisällä Härmälän jatkolle oli laajaa kannatusta. Metsälehden tietojen mukaan Härmälän syrjäyttämiseen ei ollut yhtä viran maksanutta syytä. Ilmeisesti maaja metsätalousministeriön kannalta monissa keitoksissa koeteltu Härmälä oli turhankin kokenut ja vahva johtaja. Valinnan osuminen Hyttiseen on hämärämpi kysymys, sillä hakijoissa oli muitakin vähintään yhtä kokeneita hallinnon konkareita, kuten ministeriön luonnonvaraosaston päällikkö Juha S. Niemelä . Hyttistä ja nimityspäätöksen tehnyttä ministeri Kimmo Tiilikaista yhdistää, että molemmat ovat Karjalan poikia. Tiilikainen on ollut opiskelijana Hyttisen luennoilla ja tehnyt laskelmia Hyttisen väitöskirjaan. Poliittisesta nimityksestä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Hyttisellä ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa. Rock-lyriikan voimalla Pääjohtajanimitys oli Hyttiselle ihmepelastus, sillä hän jäi vuoden vaihteessa pois Pohjois-Karjalan maakuntajohtajan virasta sinänsä sovussa, mutta kuitenkin työilmapiirikohun saattelemana. Kuukausien jälkeen Hyttinen sanoo, että kokemus oli opettava. Viime kuukaudet Hyttinen on ollut ”between jobs” ja toiminut perustamassaan PenTen-konsulttiyrityksessä. Hyttisen muistissa on ehtymätön varasto Suomi-rockin lyriikkaa. Nykytilannettaan hän kuvaa Pelle Miljoonan kappaleella ”Moottoritie on kuuma” ja sen säkeellä ”mutta maailma on totta”. Uusi tehtävä polttelee, mutta ensimmäisiä ratkaistavia asioita on, viedäkö puukauppakartelli hovioikeuteen. Sattuma tarttui Metsähallitus sai rock-lyriikkaa tuntevan pääjohtajan. Pentti Hyttisen odotetaan kuuntelevan maakuntien ääntä. ”Epäonnistuminen ei ole häpeäksi, mutta yrittämättä jättäminen on.” HAASTATTELU
AJASSA 7 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 FAKTA Pentti Hyttinen » Syntynyt 1962 Juuassa » Asuinpaikka Liperi, viikot Vantaan Tikkurilassa » Väitellyt tohtoriksi metsäsuunnittelusta ja metsäekonomiasta » Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen johtaja 1996–1998, EU:n komission metsäasiantuntija 1998– 2001, Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja 2001–2015 » Poliittisesti sitoutumaton » Harrastaa kuntoilua, metsätöitä ja Suomirockin lyriikkaa mutta ei metsästystä » Vaimo psykologi ja yrittäjä LIINA KJELLBERG KEVÄÄLLÄ voimaan tullut uusi metsätuholaki ei näytä innostaneen metsänomistajia suorittamaan kasvinsuojelututkintoa. Tutkinnon tarvitsee, jos tekee metsässään sulan maan aikana hankintahakkuita eli hakkaa metsiään itse. Uuden lain mukaan kaadettujen havupuiden kannot pitää silloin käsitellä juurikäävän torjunta-aineella. Sitä ei kuitenkaan enää saa ostaa kuin kasvinsuojelututkinnon suorittanut. ”Yllättävän hiljaista on ollut. Muutamia kyselyjä on tullut, mutta lähinnä yrittäjiltä ja konekuskeilta”, sanoo Saimaan ammattiopiston opettaja Esa Majander . Hän vetää kasvinsuojelututkintoon valmentavia kursseja. Samaa sanoo Tapio Silva Oy:n laatuja koulutusasiantuntija Ari Nieminen . Hänen mukaansa metsänomistajien kiinnostus kasvinsuojelututkintoon on kasvanut jonkin verran muttei merkittävästi. Tapio Silva järjestää kasvinsuojelututkintoja tilauskoulutuksena. Suomen metsäkeskukseen yhteydenottoja on sen sijaan tullut sen verran, että kasvinsuojelututkintoja ryhdytään järjestämään, kertoo metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes . Viisi vuotta kerrallaan Juurikääpä on metsiemme pahin lahottajasieni. Uuden metsätuholain mukaan sen torjunta on havupuuvaltaisissa metsissä pakollista. Pääteja harvennushakkuissa kaadettavien, läpimitaltaan yli kymmenen senttimetrin mittaisten havupuiden kannoille on levitettävä juurikäävän torjunta-ainetta, jos hakkuu tehdään toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Torjunta on vapaaehtoista vain kotitarvehakkuissa. Kantokäsittelyyn voi käyttää joko urealiuosta tai harmaaorvakkasienen itiöitä sisältävää Rotstop-valmistetta. Niiden osto ja käyttö on viiJuurikääpä patistaa kurssille Pakolliseksi muuttunut juurikäävän torjunta edellyttää hankintahakkaajiltakin kasvinsuojelututkintoa. Juurikääpä on metsiemme pahin lahottajasieni. Se aiheuttaa Suomen metsäkeskuksen mukaan kuusikoissa vuosittain noin 40 miljoonan euron vahingot. me vuoden marraskuusta lähtien edellyttänyt kasvinsuojelututkinnon suorittamista. Koulutusta valvoo Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes. ”Metsänhoitoon riittää suppea kasvinsuojelututkinto. Se on voimassa viisi vuotta ja oikeuttaa käyttämään juurikäävän torjunta-aineita ja heinänja vesakontorjunnassa käytettäviä glyfosaattivalmisteita”, Nieminen kertoo. Vaihtoehtona talvihakkuu Käytännössä juurikäävän torjunta on hankintahakkuun yhteydessä hankalaa. Torjunta-aine pitää saada levitettyä kannoille heti, kun puu on kaadettu. ”Esimerkiksi reppuruiskua, sumutinpulloa tai pensseliä voi kokeilla”, pohtii metsäkeskuksen valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen . Maaja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sanna Paanukoski sanoo, että lakiin haluttiin samat velvoitteet sekä miesettä konetyönä tehtäville hakkuille. Sieni leviää yhtä lailla moottorisahalla ja hakkuukoneella tehtyihin kantoihin. ”On metsänomistajan oma etu, että juurikääpää torjutaan. Yksi vaihtoehto on tehdä hakkuut talvella”, Paanukoski sanoo. Punkaharjulla metsää omistava Erkki Mikkonen on tehnyt metsässään hankintahakkuita moottorisahalla reilut kymmenen vuotta. Hän pyrkii tekemään hakkuut sulan maan aikana, jotta välttyisi lumessa tarpomiselta. Hän sahaa ensin tankillisen ja ruiskuttaa sitten juurikäävän torjunta-aineen kaadettujen puiden kannoille paineruiskupullon avulla. ”Moottorisahan kanssa kantokäsittely vielä onnistuu, mutta sykeharvesterin ja energiakouran omistajille voi tulla ongelmia”, Mikkonen pohtii. Hän toivoo, että metsänomistajia olisi tiedotettu paremmin kasvinsuojelututkinnon tarpeesta ja koulutuksen järjestäjistä. Itse hän aikoo suorittaa tutkinnon Saimaan ammattiopistossa syyskuussa. Valvonta vähäistä Metsäkeskus valvoo juurikäävän torjuntaa, mutta metsäkeskuksen rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Aki Hostikka arvioi, että hankintahakkaajia tuskin ehditään valvoa. ”Neuvonta edellä mennään”, hän sanoo. Remes toivoo kuitenkin, että uusi laki herättelee hankintahakkaajia. ”Hankintahakkaajien puumäärät ovat melko pieniä, mutta niiden vaikutus metsien terveydelle on suuri. Syksy on yleisintä hakkuuaikaa.” Lähde: Suomen metsäkeskus Puolet Suomesta Juurikäävän torjunta-alue Torjunta-alue M ik ko H äy ry ne n Pentti Hyttinen on juuri aloittanut viisivuotiskauden Metsähallituksen johdossa. Hänen kaudellaan Metsähallitus hakee omaa paikkaansa biotalouden nousussa eikä tuotantotoimintaan osallistuminen ole poissuljettua.
8 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 AJASSA M ik ko R iik ilä Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Kaikki Tapion julkaisut nyt meiltä VALTTERI SKYTTÄ TAIMIKONHOITOON ja pienpuunkorjuuseen tarkoitettuja pienmetsäkoneita valmistava Usewood uskoo yhä koneelliseen taimikonhoitoon koneyhtiön värikkäistä vaiheista huolimatta. Kaksi vuotta sitten konkurssiin mennyt yritys järjestäytyi uudelleen ja kauppaa nyt uudistettua hakkuukonetta sekä ajokonetta. Muuramelaisyrityksen toimitusjohtaja Jussi-Pekka Usenius kertoo, että kaikki alkaa olla selvää konkurssin jäljiltä ja uutta mallistoa ajetaan sisään täysillä. ”Viimeisen kahden vuoden aikana on mietitty koko konsepti miltei alusti asti uudestaan, ja sen tuloksena on valkoinen mallisto.” Usewood on jo tovin myynyt uuden malliston Forest Master -hakkuukonetta. Myös ensimmäinen Log Master -ajokone on toimitettu asiakkaalle. ”Tehoa on tullut lisää. Hakkuukone pystyy nyt kevyisiin ensiharvennuksiin, jos poistettavan puuston paksuus on tyveltä suurimmillaan 25 senttiä”, Usenius kertoo. Hänen mukaansa pienmetsäkonevalmistajien näkymät Suomen markkinoilla ovat hiljaiset, mutta Ruotsissa, Norjassa ja Baltiassa on kiinnostusta. ”Ruotsissa messuilla ollessa uusia pienkonetoimittajia oli tullut useampi lisää. Kokonaismyyntimäärät kasvavat, ja meidän teknologiamme haastaa aiemmat konemallit”, Usenius uskoo. Usewood-koneiden suunnittelu toimii pitkälti Tampereella Useniuksen pojan voimin. KoUsewood uskoo edelleen koneraivuuseen Tällä hetkellä pienmetsäkoneiden markkinat ovat nuoren metsän kunnostuksessa ja ensiharvennuksessa. Usewoodin ensimmäinen tuotantomalli esiteltiin Metkossa vuonna 2010. Puikoissa oli tuolloin Jussi-Pekka Usenius. neiden raskaat metalliosat ja karkea kokoonpano tehdään Liettuassa, viimeistely Muuramessa. Raivaukseen kipinää vuonna 2018 Usewood pyrkii uudessa startissaan samoihin myyntilukemiin kuin edellisen malliston kanssa, mutta kevyemmällä organisaatiolla. Useniuksen mukaan pienmetsäkoneissa painotus suuntautuu tällä hetkellä nuoren metsän hoitoon ja kunnostukseen sekä kevyeen ensiharvennukseen. Varsinaisten taimikonraivauskoneiden markkinoihin hän odottaa lisäkipinää vuonna 2018, kun vesakontorjuntaan tarkoitetun purppuranahakkavalmisteen on määrä tulla markkinoille. Sen koneellista levitystä raivaustyön ohessa valmistellaan. Biologinen valmiste lahottaa lehtipuun kannon, ja vesakoituminen estyy.
9 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 AJASSA VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuvat T änä syksynä ei kannata paheksua, jos näkee metsätiellä kännykkäänsä näpräävän hirvenmetsästäjän. Vaikkei piippu ole kuumana, metsästäjä voi olla merkitsemässä puhelimeensa tärkeitä hirvihavaintoja. Tiedot hirvisaaliista ja metsästyksen aikana tehdyistä hirvihavainnoista pyritään keräämään tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteen ja samaan Oma riista -palveluun. Metsästäjät kirjaavat saalistiedot ja hirvihavainnot metsässä älypuhelinsovellukseen. Metsästyksenjohtajalla on puolestaan palvelun laajempi tietokonesovellus, jossa hän muun muassa hyväksyy metsästäjien kirjaamat havainnot. ”Oma riista -palvelu mullistaa hirvitiedon keruun. Paikkatietoa on kerätty aiemminkin, mutta sovelluksen avulla on mahdollisuus tietää tarkemmin, mistä saaliit ammutaan ja missä hirviä liikkuu”, kertoo Suomen riistakeskuksen projektipäällikkö Ville Hokkanen . Uuden sähköisen tiedonkeruujärjestelmän tavoitteena on, että hirvikannan kokoa pystytään säätelemään aiempaa tasaisemmin. Kun metsästäjien saalistiedot ja hirvihavainnot päivittyvät reaaliaikaisesti, metsästystä voidaan ohjata jo jahtikauden aikana. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. KOIRALLA & Oma riista -sovelluksen uskotaan tehostavan metsästystä ja tuottavan tarkempaa tietoa hirvikannasta. Kun pankkiluvat osataan kohdistaa loppujahdista oikein, metsänomistajan taimikot hyötyvät. Koirien irtiolo vapautui puolitoista viikkoa sitten, ja hirvihaukkuharjoitukset ovat käynnissä metsissä. Puolitoistavuotiaalla karjalankarhukoira Tölömäen Ansalla riittää vielä oppimista, mutta merkit ovat hyvät. Metsästäjä kirjaa hirvisaaliin ja -havainnot Oma riista -palvelun kännykkäversioon. KÄNNYKÄLLÄ
AJASSA 10 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Metsästyksen korjausliikkeisiin ei tule vuoden viivettä, ja siitä hyötyy myös metsänomistaja. ”Pankissa olevia kaatolupia pystytään kohdentamaan metsästyskauden aikana niille alueille, joilla hirviä on. Taimikkotuhoalueisiin voidaan näin vaikuttaa samana syksynä”, Hokkanen sanoo. Koiran liikkeet myös puhelimessa Uusi järjestelmä vaatii vielä opettelua metsästäjiltä ja tietoja voi yhä kirjata hirvitietokorttiin, mutta riistaviranomaiset odottavat puhelinten käyvän kuumina jo ensimmäisenä syksynä. ”Noin puolet hirviseuroista on ottanut Oma riista -palvelun käyttöön, ja metsästyskauden alkuun on vielä aikaa suuressa osassa maata. Liikkeelle lähtö on ollut hyvä”, Hokkanen kertoo. Kouvolan Tirvalla tulevan syksyn hirvijahtiin osallistuva Arttu Vääntäjä on jo ladannut Oma riistan -kännykkäänsä. ”Tämä on hyvä palvelu senkin vuoksi, että esimerkiksi metsästyskortti kulkee sovelluksen myötä aina mukana puhelimessa”, Vääntäjä sanoo. Hänellä on myös hirvikoira Ansa, joten puhelimen kanssa metsässä kulkeminen on tuttua. Hirvikoiran pannan lähettämää signaalia ja koiran liikkeitä seurataan puhelimen näytöltä. ”Nuorelle ihmiselle hirvihavaintojen merkkaus älypuhelimeen on helppoa.” Hirviraportteja tutkijoilta Oma riista -palveluun kirjattuja tietoja käytetään hirvikannan ra”Kaatolupia pystytään kohdentamaan metsästys kauden aikana niille alueille, joilla hirviä on.” Varpaanväli pelasti männyntaimen hirven sorkalta. Metsänomistajien kannalta oleellisinta on hirven talvikannan suuruus, sillä hirvien puille aiheuttamat tuhot syntyvät pääosin silloin. kenteen ja koon selvittämisessä. Metsästysseurueiden ja muun riistaväen lisäksi ajantasaista hirvitietoa käyttävät hirvitutkijat. ”Luonnonvarakeskuksen on tarkoitus tuottaa jahtikauden aikana raportteja saalismäärän kehityksestä ja hirvihavainnoista”, kertoo Riistakeskuksen Hokkanen. Myös metsänomistajat voivat seurata hirvikannan kehitystä kaikille avoimella riistahavainnot.fi-sivustolla. Hirvikantaa tarkastellaan nykyään hirvitalousalueittain, joita on 59 kappaletta. Riistahavainnot-sivulla hirvikantaa voi tarkkailla hirvitalousalueen tasolla ja sitä isommassa mittakaavassa. Metsästysseurueen tarkat hirvihavainnot näkyvät vain oman seuran jäsenille ja tietyissä muodoin viranomaissekä tutkijatahoille. Kaatomäärä nousee Kun hirvitalousalueiden kantatavoitteet lasketaan yhteen, Suomeen tavoitellaan tällä hetkellä kaikkineen 66 000–88 000 hirven talvikantaa. Viime metsästyskauden jälkeen hirvikanta oli koko maassa noin 88 000 hirveä. ”Kanta alkaa olla monin paikoin tavoitetasolla, mutta alueellisia eroja on”, kertoo hirvitutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta. Hirvikannan koko on kasvanut 10 prosentilla vuodesta 2011, jolloin kruunupäiden määrä oli alhaisimmillaan. Hirviä on nyt kuitenkin vajaa puolet vähemmän kuin 2000-luvun alun hulluina hirvivuosina. ”Jos tulevassa jahdissa lupien käyttöaste ja saaliin vasaosuus Viime vuonna 90 prosenttia hirvijahdista tapahtui koiran avustuksella. 8 000 hirveä Suomen metsien ensi talven hirvikanta, jos pyssyt paukkuvat odotusten mukaisesti. Talvikanta ratkaisee metsätuhot Hirven metsästystavat vuonna 2015 50 000 100 000 150 000 200 000 Hirvisaalis Jahdin jälkeen jäävä hirvikanta Hirvisaalis ja talvikannan suuruus Kpl 2000 -02 -04 -06 -08 -10 -12 -15 20 40 60 80 100 Koira ja passilinja 73%* Hiipiminen pysäyttävälle koiralle 16% Passilinja ja tiivis ajoketju 6% Muut tavat 5% *osuus metsästyspäivistä
AJASSA 12 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 31-34 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,09 ? 55,17 ? 41,13 ? 15,44 ? 16,98 ? 15,13 ? 22,22 ? 23,73 ? Uudistushakkuu 55 ? 56,12 ? 42,8 ? 17,47 ? 18,27 ? 16,92 ? 24,92 ? 24,95 ? Harvennushakkuu 46,64 ? 47,02 ? 35,8 ? 14,68 ? 15,15 ? 14,09 ? 20,02 ? 19,93 ? Ensiharvennus 39,34 ? 11,46 ? 11,15 ? 11,14 ? Hankintahinnat 55,73 ? 55,63 ? 44,44 ? 27,76 ? 28,77 ? 27,96 ? 33,46 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,08 ? 56,09 ? 43,04 ? 15,47 ? 16,72 ? 14,86 ? 21,01 ? 24,31 ? Uudistushakkuu 56,97 ? 57,1 ? 44,62 ? 17,16 ? 18,17 ? 16,69 ? 23,18 ? 25,58 ? Harvennushakkuu 48,90 ? 47,59 ? 37,42 ? 15,38 ? 15,19 ? 14,37 ? 21,04 ? Ensiharvennus 36,81 ? 11,41 ? 10,86 ? 10,52 ? Hankintahinnat 55,99 ? 55,21 ? 45,45 ? 28,63 ? 28,41 ? 28,61 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,56 ? 56,82 ? 41 ? 15,61 ? 17,61 ? 15,77 ? Uudistushakkuu 56,05 ? 57,69 ? 42,25 ? 16,61 ? 18,83 ? 17,04 ? Harvennushakkuu 47,79 ? 48,2 ? 35,22 ? 15,19 ? 15,67 ? 14,82 ? Ensiharvennus 12,29 ? 12,75 ? 12,04 ? Hankintahinnat 58,47 ? 58,7 ? 29,19 ? 30,87 ? 28,83 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,65 ? 53,98 ? 35,07 ? 16,46 ? 15,93 ? 23,43 ? Uudistushakkuu 55,34 ? 54,72 ? 36,68? 18,38 ? 17,70 ? 25,78 ? Harvennushakkuu 45,5 ? 44,28 ? 14,86 ? 14,45 ? 20,68 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 54 ? 53,65 ? 28,2 ? 28,65 ? PUUKAUPPA 1,37 miljoonaa kuutiota Heinäkuussa yksityismetsistä ostetun puun määrä. Lähde: Luonnonvarakeskus LIINA KJELLBERG, teksti JANNE RUOTSALAINEN, kuva M etsänhoitoyhdistyksissä harmitellaan koivukuitupuun huonoa menekkiä. Metsäyhtiöt eivät osta katkottua koivukuitupuuta, joten hakkuista kertyvät koivurangat päätyvät monin paikoin sellutehtaiden sijaan energiantuotantoon. ”Ainakin Tampereen seudulla koivukuitu nousee nyt savuna ilmaan. Onneksi energiapuulla on kysyntää. Muuten koivukuitu jäisi tienvarsiin”, sanoo metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan toiminnanjohtaja Matti Sojakka . Metsänhoitoyhdistys Sotkamon alueella koivukuidun hakkaamista pyritään välttämään. ”Koivukuitu on ongelma muttei kovin iso, sillä täälläpäin koivukuitua Koivukuidun kysyntä takkuaa Tulevaisuudessa koivukuitupuun menekki todennäköisesti kuitenkin kasvaa. LIINA KJELLBERG NYT kannattaa olla liikkeellä, jos aikoo myydä puuta, kehotetaan niin metsänhoitoyhdistyksistä kuin metsäyhtiöistäkin. Puukauppa on monin paikoin selvästi vilkkaampaa kuin viime vuonna. ”Puukaupassa on nyt hyvä tahti. Paras puukauppa-aika kestää kuitenkin vain muutaman kuukauden. Kysyntä taipuu yleensä jo marras-joulukuussa”, sanoo metsänhoitoyhdistys Sotkamon toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen . Metsänhoitoyhdistysten mukaan eniten kysyntää on kuusitukilla, mutta myös mäntyja koivutukit sekä havukuitu tekevät monin paikoin kauppansa. Stora Enson ostojohtajan Esa Ojalan ja UPM:n Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtajan Sauli Branderin mukaan kaikki puutavaralajit käyvät nyt kaupaksi. Stora Enso aikoo syksyn aikana vielä lisätä havukuitupuun ostoja. ”Varkauden sellutehtaan investointi kasvatti havukuitupuun vuotuista käyttömäärää miljoonalla kuutiometrillä. Varsinkin mäntykuitu käy kaupaksi”, Ojala sanoo. Parhaiten kaupaksi menevät nyt kesäja kelirikkoleimikot. Talvileimikoista tehdään kauppaa vasta loka-marraskuussa. Puukaupassa hyvä vire
AJASSA 13 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 tulee hakkuissa melko vähän”, sanoo toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen . Kaadettu koivukuitu menee huonosti kaupaksi myös Päijänteen ja Uudenmaan metsänhoitoyhdistysten alueilla. Metsänhoitoyhdistykset korjaavat puuta puunkorjuupalveluna. Siinä yhdistys huolehtii puunkorjuusta ja välittää puutavaran ostajalle. Puut myydään hankintakauppana metsänomistajan lukuun. Väliaikainen pudotus Metsänhoitoyhdistyksistä arvioidaan, että koivukuidun huonon menekin taustalla on pitkälti metsäyhtiö Stora Enson päätös siirtyä valmistamaan Varkauden sellutehtaalla havusellua koivusellun sijaan. Havukuitupuun tarve kasvoi tehtaalla reilut miljooKESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,86 ? 55,17 ? 38,83 ? 15,57 ? 17,21 ? 15,51 ? Uudistushakkuu 55,38 ? 56,22 ? 40,88 ? 17,49 ? 18,61 ? 17,69 ? Harvennushakkuu 47,08 ? 47,98 ? 34,27 ? 15,55 ? 15,49 ? 14,68 ? Ensiharvennus 12,30 ? 11,27 ? 11,61 ? Hankintahinnat 28,05 ? 28,23 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 50,13 ? 50,07 ? 14,92 ? 15,12 ? 15,04 ? 22,25 ? 24,19 ? Uudistushakkuu 51,76 ? 51,23 ? 17,6 ? 16,54 ? 16,82 ? 25,07 ? 25,23 ? Harvennushakkuu 45,07 ? 44,23 ? 13,47 ? 12,35 ? 12,82 ? 19,57 ? 19,12 ? Ensiharvennus 11,01 ? 10,58 ? Hankintahinnat 52,38 ? 52,02 ? 26,24 ? 27,85 ? 33,3 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,23 ? 53,15 ? 40,47 ? 14,98 ? 16,25 ? 14,61 ? Uudistushakkuu 54,34 ? 54 ? 42,17 ? 17,47 ? 17,72 ? 16,61 ? Harvennushakkuu 44,86 ? 45,13 ? 35,81 ? 14,18 ? 14,62 ? 13,89 ? Ensiharvennus 38,35 ? 10,58 ? 10,03 ? 11,25 ? Hankintahinnat 54,27 ? 53,01 ? 44,73 ? 27,94 ? 27,25 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 47,18 ? 44,95? 15,06 ? 21,86 ? Uudistushakkuu 49,17 ? 45,57? 17,27 ? 24,29 ? Harvennushakkuu 41,95 ? 13,59? 18,73 ? Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 34 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 17 490 Pohjanmaa 18 013 Lounais-Suomi 32 669 Häme-Uusimaa 29 600 Kaakkois-Suomi 46 861 Pirkanmaa 22 092 Etelä-Savo 69 014 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 34 547 Keski-Suomi 37 947 Pohjois-Savo 56 833 Pohjois-Karjala 45 939 Kainuu 40 175 Pohjois-Pohjanmaa 34 950 Lappi 20 905 507 036 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 34 Kantohintojen kehitys Keski–Suomessa Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–34, 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 2012 2013 2014 2015 2016 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI na kuutiometriä, mutta koivukuitupuun tarve väheni samalla 800 000 kuutiometriä. ”Se on sellainen määrä puuta, että sen vaikutukset näkyvät puumarkkinoilla pitkään”, sanoo metsänhoitoyhdistys Uudenmaan toiminnanjohtaja Timo Leirimaa . Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Kivirinta ennakoi kuitenkin, että kyseessä on väliaikainen murros. Koivukuidun kysyntää heikentävät myös energiapuun huono menekki ja koivukuidun tuonti Venäjältä. Kun kaikki tapahtuvat samalla hetkellä, näkyy se markkinoilla. ”Yleensä tasapainotilanne löytyy tavalla tai toisella”, Kivirinta toteaa. Samaa sanoo Stora Enson ostojohtaja Esa Ojala . Hänen mukaansa Stora Enso aikoo lisätä koivukuidun käyttöä muilla tehtaillaan. ”Koivukuitua on tarkoitus hankkia yhtä paljon kuin ennenkin. Varkauden investointi vaikuttaa hetkellisesti, mutta pidemmän aikavälin aukkoa koivukuidun hankintaan ei ole syntymässä. Ostamme Suomesta kaiken koivukuitupuun, jonka saamme”, Ojala sanoo. Tuonti laskussa Tulevaisuudessa koivukuitupuun kysyntä todennäköisesti jopa lisääntyy, sillä metsäyhtiö UPM on viime aikoina investoinut koivusellun tuotantoon Pietarsaaren, Kymin ja Kaukaan tehtaillaan. UPM:n Pohjois-Euroopan puunhankinnan ja metsätalouden johtaja Sauli Brander kertoo, että yhtiön koivukuidun käyttö on kasvanut vuodesta 2014 noin miljoona kuutiometriä. ”Kymin tehtaalla meneillään oleva laajennus lisää kuitupuun käyttöä vielä kaikkiaan puoli miljoonaa kuutiometriä. Siitä valtaosa on koivukuitupuuta.” Branderin mukaan koivukuidulla on tällä hetkellä hyvä kysyntä. UPM hankkii koivukuitunsa kuitenkin pääasiassa pystykaupoilla eli suoraan metsänomistajilta. Koivukuitupuun tuonti ulkomailta on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa. Sekä UPM että Stora Enso käyttävät kuitenkin merkittäviä määriä venäläistä koivukuitua. ”Suomalaisissa metsissä ei kasva tarpeeksi koivua. Puhtaita koivikoita on vähän, valtaosa koivusta tulee sekametsistä”, Brander sanoo. Toiminnanjohtaja Matti Sojakka katselee koivurunkoja metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan puuterminaalissa. Terminaaliin varastoidut 20 000 kuutiota koivukuitua ovat menossa polttoon.
1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M uuramelaisen metsäyhtymän metsät saivat FSC-sertifioinnin keväällä. Vielä uusimuotoisia hakkuita ei ole tehty, mutta metsäyhtymän osakas Kalle Vakaslahti ei ole huolissaan metsätalouden edellytyksistä. Hänen mukaansa markkinoiden vaatimuksiin on vastattava. ”Kun Ruotsista ja Venäjältä saa FSC-sertifioitua puuta, niin meidän pitää seurata. Ei tarvitse Jasper Pääkkösenkään hakea saunapuitaan itänaapurista.” Uutta sertifikaattia yhtymälle tarjosi sopimuskumppani UPM. ”Erityisesti vanerimarkkinoilla kysytään FSC-puusta valmistettua tavaraa”, Vakaslahti sanoo. Kylkiäisiksi UPM päivitti reilun neljän sadan hehtaarin tilan metsäsuunnitelman maksutta. Lisäksi yhtiö maksaa lisähintaa FSC-puulle. Bonus on myyntimääristä riippuen 1–2 euroa kuutiolta. ”Ihan pienten tilojen ei tähän kannata ryhtyä. Maksamme sertifioinnista 400 euroa vuodessa.” Isot puut pystyyn Vakaslahtien yhtymän metsätalous FSC ei tuottoa romuta FSC-sertifiointi on arkipäiväistynyt. Se jopa korostaa puuntuotannon kannattavuutta, vaikka monimuotoisuudenkin vaatimuksia riittää. Vinkit FSCsertifiointiin 1. Metsä sertifioidaan tilakohtaisesti. Aiheuttaa kuluja. 2. Voit saada puun ostajilta lisähintaa FSC-sertifioidusta puusta. 3. Metsäsuunnitelma on päivitettävä sertifiointia varten. 4. Viisi prosenttia metsistä on suojeltava. 5. Lisäksi viidellä prosentilla on harjoitettava pehmeää metsänhoitoa. ‹ SUOJELE LUONNONPUROT. Luonnonpurojen molemmille puolille jätetään 15 metrin suojakaistat. LISÄÄ LAHOPUUTA. Erityishakkuukohteiden hoidossa voidaan tavoitella lahopuun määrän lisäämistä. Kalle Vakaslahti suojelee yhtymänsä luonnonpurojen reunametsiä.
METSÄSTÄ 15 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 on melkoisen päätehakkuupainotteista, koska hakkuukypsien metsien osuus on suuri. ”Ei FSC estä tehokasta metsätaloutta. Luonnonhoito ja puuntuotanto voidaan keskittää eri kuvioille”, Vakaslahti ennakoi. Näkyvin ero entiseen on, että tuleville hakkuualoille jää runsaammin säästöpuita ja kuolleita puita. FSC:ssä säästöpuiksi on jätettävä vähintään kymmenen rinnan tasalta yli 20-senttistä puuta. PEFC-sertifioinnissa säästöpuiden määrä on sama, mutta vähimmäisläpimitta kymmenen senttiä. Lisäksi FSC-metsässä on jätettävä rinnankorkeudeltaan vähintään 60-senttiset havupuut koivut ja tammet. Muista puista jätetään yli 40-senttiset. Tällaista velvoitetta PEFC:n puolella ei ole. PEFC:ssä vesistöjen suojavyöhykkeille jätettävät puut lasketaan säästöpuiksi. FSC:ssä näin ei ole. Leveämmät suojavyöhykkeet FSC:ssä vesistöjen rannalle jätetään suojavyöhykettä 10–20 metriä. PEFC-kriteeri täyttyy 5–10 metrin kaistalla. FSC-metsien suojavyöhykkeet jätetään kokonaan käsittelemättä. PEFC sallii muiden kuin säästöpuiden korjuun, joten ainakin tukkipuiden harsinta katsotaan sallituksi, taimikot saa hoitaa rantaan asti. FSC:n suojavyöhykkeiden aiheuttamaa taloudellista menetystä lievittää se, että suojavyöhykkeet lasketaan mukaan viiteen prosenttiin, joka metsänomistajan on rajattava hakkuiden ulkopuolelle. Kymmenys erityishoidossa Viiden prosentin suojeluvelvoitteen lisäksi FSC velvoittaa hoitamaan vähintään viittä prosenttia metsäalasta erityishakkuin. Tämä tarkoittaa jatkuvaa kasvatusta, pienaukkohakkuita, lehtipuuvaltaisien metsien kasvattamista tai lahopuun määrän lisäämistä. Vaatimus ei ole aivan mahdoton, koska UPM:n metsäasiantuntijan mukaan esimerkiksi istutuskoivikot täyttävät erityishakkuukohteille asetun velvoitteen. Kymmenesosa metsäpinta-alasta pitää suojeltua tai erityishoidossa. Kalle Vakaslahden mukaan velvoite on ollut helppo toteuttaa heidän tilallaan. ”Meillä on runsaasti luonnonpuroja, joiden varsille on 1990-luvulta alkaen perustettu määräaikaisia suojelualueita. Niistä olemme saaneet kemeralain mukaiset ympäristötuet.” ”Ei tarvitse Jasper Pääkkösenkään hakea saunapuitaan itänaapurista.” FSC velvoittaa jopa selkeämpään metsänhoitoon kuin metsätahojen luoma PEFC. Monimuotoisuusasioiden lisäksi metsätaloudelta edellytetään myös kannattavuutta. FSC edellyttää sertifioitavalta tilalta metsäsuunnitelman. Tätä PEFC ei yksiselitteisesti vaadi. Suunnitelmassa ehdotetu taimikonhoidot on myös tehtävä – sikäli kun hoidon tarve todetaan myös maastossa. PEFC:ssä riittää, kun 60 prosenttia tarpeellisista taimikonhoidoista tehdään. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttökään ei ole täysin kiellettyä, jos ei suositeltuakaan. Sama koskee vierasperäisiä puulajeja. Niitä voi FSC:n mukaan kasvattaa enintään viisi prosenttia pinta-alasta. Lehtikuusta ei tässä yhteydessä lasketa vierasperäiseksi puulajiksi. Suomen FSC-kriteeri ei yksiselitteisesti kiellä edes metsän aurausta, mutta auralla ei saa kyntää yli 25 senttiä syviä vakoja. FSC edellyttää metsäsuunnitelmaa JÄTÄ JÄREITÄ SÄÄSTÖPUITA. Hehtaarin hakkuualalle on jätettävä vähintään kymmenen läpimitaltaan ainakin 20-senttistä säästöpuuta. FSC PEFC Puuntuotannon kestävyys tilakohtainen – kestävää hakkuumahdollisuutta ei ylitetä pitkällä aikavälillä alueellinen – kestävää hakkuumahdollisuutta ei ylitetä viisivuotisjaksolla Metsien terveys ei velvoitetta juurikäävän torjunnasta juurikäävän torjuntavelvoite Taimikonhoito metsäsuunnitelman mukaiset taimikonhoidot 60 prosenttia vuotuisesta taimikonhoitotarpeesta Arvokkaat elinympäristöt, joita ei hakata runsaslahopuustoiset metsät puustoltaan vanhat (yli 1,5 kertaa alueen uudistusikä) Säästöpuut vähintään 10 yli 20-senttistä elävää puuta, suojavyöhykkeiden puita ei lasketa mukaan vähintään 10 yli 10-senttistä elävää tai yli 20-senttistä pystylahopuuta hehtaarille, suojavyöhykkeiden puut mukana Suojavyöhykkeet lammet järvet vähintään 10 metriä, purot, joet, merenranta 15 metriä, lähteet 20 metriä, hakkuita ei sallita kaikki vesistöt 5-10 metriä, varovaiset hakkuut ja taimikonhoito sallittuja Suojeluvelvoite 5 prosenttia suojeluun ja 5 prosenttia erityishakkuin käsiteltäviä ei määrällistä velvoitetta suojelutai erityishakkuukohteista HOIDA TAIMIKOT. FSC-sertifiointi edellyttää kaikkien tarpeellisten taimikonhoitojen tekemiseen. FSC ja PEFC vertailussa
16 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 METSÄSTÄ ANTTI SARAJA, teksti ja kuvat P adasjokelainen metsäperinteen monitoimimies Reino Halin kiertää uutterasti maata. Vuosittain hän esittelee taitojaan kymmenissä metsähenkisissä tapahtumissa. Metsämuseo Lustossa on Halinin johdolla tehty pettua, hakattu klapeja, sahattu kuitupuuta pokasahalla ja tehty riukuaitaa. Aitakurssit ovat erityisen suosittuja erilaisissa tapahtumissa. Halinin opein on myös valmistettu pärekoreja, luutia, vihtoja ja pärekatot sekä tervahaudat kuuluvat nekin opetusohjelmaan. Viimeisenä ”lentojätkänä” eli kiertävänä metsätyöntekijänä esiintyessään hän vierailee säännöllisesti alan oppilaitoksissa. ”On tärkeää, että ihmiset näkevät miten hommia on ennen tehty”, Halin sanoo. Torppa täynnä tavaraa Hämeen erämaiselle kolkalle Evon takametsään rakennettiin aikoinaan piilopirtti. Nyt Haaralan torppaa on asuttu jo parisataa vuotta. Liki 80 vuotta sitten talossa syntyi Reino Halin, sittemmin Haaralan isäntä jo kuudennessa polvessa. Hänen lapsuudessaan talossa vieraili paljon kulkumiehiä matkalla savotoihin ja niiltä pois – sijaitsihan Haarala laajojen valtion ja yhtiön metsien kainalossa kaukana kulkukelpoisista teistä. Vuosikymmenten saatossa talon seinistä on pesty nokea monet kerrat, vaikka mikään savupirtti Haaralan torppa ei ole koskaan ollut. Nokea kertyi seiniin ja kattoon päreiden polttamisesta ennen kuin puhdetöitä päästiin tekemään sähkövalossa. Reino Halin tunnustautuu keräilijäksi. Kahvipannuja löytyy yli 70, kirveitä on varastoon kertynyt 150. Tavaraa on paljon ja monenlaista. Sisilisko livahtaa pirtin lattian poikki johonkin loukkoon. Halin on aina tullut eläinten kanssa toimeen. METSÄPERINNE PITÄÄ KIIREISENÄ Reino Halin haluaa näyttää, kuinka ennen elettiin ja metsästä saatiin kaikki tarpeellinen. ”Miina Äkkijyrkkä kysyi, onko sellaista työtä jota en osaisi tehdä.” Reino Halinin saha on nähnyt lukuisia vuodenkiertoja.
17 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 METSÄSTÄ METSÄPERINNE PITÄÄ KIIREISENÄ Aitavittaksen halkaisu vaatii malttia. Haaralan torpalla on ikää jo liki 200 vuotta. Reino Halin valmistaa tilaustyönä leirintäalueen porttia. Pärevarasto on hyvässä järjestyksessä. ”Kyiden kanssa pelasin lapsena usein. Ne tekivät temppuja ja olivat persoja maidolle. Ikinä ei käärme ole pistänyt, vaikka lähes aina touhuttiin avojaloin”, Halin muistelee. Monessa mukana Vaiherikkaan elämänsä aikana Reino Halin on toiminut autonasentajana Hämeenlinnassa, ahtaajana Kotkassa, poraajana ja lataajana ohitustietyömaalla Vaasassa, kuorimakoneen hoitajana, rekkakuskina, eläinsuojeluvalvojana, maanmittaustöissä sekä näyttelijänä ja lavastajana eri puolilla maata. ”Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä kysyi, onko mitään sellaista työtä, jota en osaisi tehdä. Hetken mietin ja totesin, että ei taida sellaista olla.” Halin on ollut yrittäjä aina. Parhaillaan on työn alla näyttävä portti leirintäalueelle Padasjoella. Keksijän taitoja ja luovaa hulluuttakin tarvittiin, kun Halin sai tehtäväkseen rakentaa MTV:n moniosaisen Suuri seikkailu -sarjan lavasteet. Muistona pihalla komeilee muinaisaikainen taisteluväline, katapultti. Monessa mukana olleena Halinille on myös sattunut ja tapahtunut. Kolme kertaa hän on pudonnut jäihin traktorin kanssa. ”Kerran putosin kuorimakoneen kanssa. Menin upoksiin. Kun Zetorin koppi ei heti täyttynyt vedellä ja mudalla, ennätin ajatella etten lähde heti pyrkimään pois, sillä veden paine olisi saattanut niitata minut hytin oven väliin. Odotin kunnes vesi täytti kopin ja vasta sitten pyristelin pinnalle. Zetorissa on muuten hyvä koppi.” Jänis kaatui tukkisaksilla Halin hurauttaa pakettiautollaan lyhyen matkan lammikolle, josta hän noutaa kolmimetrisen märän kuusennäreen. Sutjakasta, kitukasvuisesta puusta hän alkaa kääntää pystytolpan ympärille sitkeää punosta. Näytös kestää tovin, ja sen aikana kuulija saa tietää, miten Halin kerran sai tukkisaksilla jäniksen. ”50-luvulla kaadettiin vanerikoivuja yleisesti rasiin. Loppukesällä kaadetut puut olivat jo talveen mennessä käyneet huomattavasti kevyemmiksi. Haaralassa oli tuolloin helsinkiläinen metsästysseurue ajokoirineen. Kuulin koiran ajon puita kootessani ja jostakin ilmestyi jänis, joka juoksi suoraa kohti.” ”Heitin jänistä tukkisaksilla, ja osuman saatuaan se meni hengettömäksi”, Halin muistelee päättäessään närelenkin. ”Ennen tällainen punos oli välttämätön liitettäessä uittopuomeja toisiinsa. Nyt tätä voi käyttää vaikka ilmapuntarina. Kuiva kierretty lenkki laajenee korkeapaineella ja vastaavasti matalapaineella kiertyy suppuun. Se reagoi jo päiviä ennen säänmuutosta”, Halin opastaa. Lopuksi on kahvin aika. Pirtissä seiniä koristavat keräilyesineiden lisäksi lukuisat diplomit ja kunniakirjat tunnustuksina metsäperinteen vaalimisesta. ”Kahvitta ei tästä torpasta lähde kukaan, oli kulkumies kuka tahansa.”
18 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA MARIANNE MINKKINEN, teksti ANTTI LEINONEN, kuvat P ohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Iin kunta oli vielä 7?000 vuotta sitten merenpohjaa. Hiljalleen alue on noussut merenpinnan yläpuolelle ja rantaviiva siirtynyt yhä lännemmäksi. Jääkauden jäljiltä maa nousee edelleen lähes sentin vuodessa. Iiläinen Simo Paakkola on nähnyt maiseman muuttumisen omissa metsissään. Hän on saanut perinnöksi 150 hehtaaria metsämaata, minkä jälkeen hän on ostanut uusia alueita useampia satoja hehtaareita. Paakkolan isä on kalastanut haukea sieltä, missä nyt kasvaa kuusentaimia. ”Matalin kohta on noin yhden metrin korkeudella merenpinnasta. Tulvavedet ovat nousseet useana vuonna metsään, mutta en ole huomannut sen haitanneen puita.” Rantapalstoilla metsän erottaa merestä 100–200 metrin levyinen vesijättömaa. Sen muuntuminen metsiköksi kestää vuosikymmeniä. Ensin alueen valtaavat heinät sekä varvut ja sen jälkeen paju. Pajun perästä tulee lepikko. Lopulta lepän lahottua tilalle ilmestyy koivuja ja niiden alle kuusia. Käytännössä metsänomistajan on odotettava kierrossa koivun tuloon asti, ennen kuin metsää voi alkaa uudistaa. ”Rannat ovat herkkiä alueita. Houkuttelisi lyödä lepikot nurin, mutta palstoja ei ole suotavaa käsitellä. Nämä ovat pitkälti Natura-kohteita”, Paakkola kertoo. Märkä maa vaatii ojituksen Puu kasvaa maankohoamisalueella selvästi hitaammin kuin eteläisemmässä Suomessa. Paakkola on kuitenkin huomannut, että riittävillä pohjatöillä kasvua voi nopeuttaa huomattavasti. Hänen parhaimmalle kuviolleen on kertynyt 27 vuodessa lähes 300 kuutiota puuta hehtaaria kohti. ”Jos laittaa vesitalouden kuntoon ja tekee voimakkaan maanmuokkauksen, puun kasvuvauhti siirtyy monta sataa kilometriä etelään. Lisäksi jalostetut taimet selittäMetsää merenpohjasta Pohjois-Pohjanmaan maankohoamisalueella voidaan hyvällä maanmuokkauksella päästä Etelä-Suomen kasvulukemiin. ”Kitukasvuisten metsien aikakausi on vihdoin takanapäin.” Paakkolan kuusentaimet tekivät tänä kesänä kaksi vuosikasvainta.
19 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 METSÄSTÄ Metsästä on matkaa merenrantaan alimmillaan vain 100 metriä. Tulvavedet ovat useaan kertaan kastelleet Paakkolan metsät, mutta hän ei ole huomannut sen haitanneen puita. vät osan kasvusta”, Paakkola sanoo. Kuviolla kasvoi kitukuusikkoa ja koivikkoa. Uudistuksessa alueelle tehtiin naveromätästys, eli kaivettiin matalia ojia, joiden maa-aineksesta kasattiin kohoumia taimien kasvualustoiksi. Maaperää kylmänä pitänyt paksu kuntta sekoittui alla olevan kivennäismaan kanssa, jolloin uudet taimet saivat ravinteet paremmin käyttöönsä. Paakkola on suosinut metsänuudistamisessa naveromätästystä, koska maankohoamisalueen maaperä on pääsääntöisesti savea, joka läpäisee vettä huonosti. Märillä alueilla hän on ojittanut maan naveromätästyksen lisäksi. Kuivemmilla alueilla riittää kevyt laikutus tai äestys. Silloin kun Paakkolan metsiä ojitettiin, ei vielä ollut ohjeistuksia vesiensuojelusta. Nykyisin vedet ohjataan metsissä suositusten mukaan laskeutumisaltaisiin, ja savipitoisia alunamaita vältetään ojittamasta. Rannikkometsissä useita hyviä puolia Meri pitää talvet leutoina ja estää hallaa. Tämän ansiosta uudet taimet eivät tarvitse suojapuustoa karkottamaan kylmää. ”Tänä kesänä taimet eivät malttaneet pysäyttää kasvuaan heinäkuussa, vaan näihin on tullut vielä jälkikasvua. Jos halla olisi käynyt, viimeinen latvakasvain olisi paleltunut ja taimet olisivat tuuheampia”, Paakkola kertoo. Toinen maankohoamisalueen etu on rehevä maaperä, jota ei tarvitse lannoittaa. Seudulla riittää myös puunostajia. Siitä pitävät huolen Kemin ja Veitsiluodon nykyiset tehtaat sekä suunnitteilla olevat uudet hankkeet. Iin puuteollisuudella on pitkä historia. Paikkakunnalla toimi maan ensimmäinen höyrysaha 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Se ja alueella toiminut lasitehdas tarvitsivat paljon puuta, joten metsiä hakattiin ankaralla kädellä. Paakkolan mukaan kitukasvuisten metsien aikakausi on vihdoin takanapäin. Suunnitelmissa yhteismetsä Paakkola on tehnyt itse taimenistutuksia, varhaishoitoa ja heinäntorjuntaa. Muut metsätyöt teetetään pääosin ulkopuolisilla ajanpuutteen takia, sillä Paakkola työskentelee itse tilintarkastajana. Perheeseen kuuluvat vaimo ja neljä tytärtä, joista nuorin on lukioikäinen ja vanhin 26-vuotias. Heistä jokainen on ollut jollain tapaa mukana metsänhoidossa. Metsien tulevaisuuttakin on jo mietitty. ”Perheen yhteismetsä voisi olla ratkaisu, jos kellään tytöistä ei ole suurta innostusta ryhtyä yksin metsänomistajaksi. Yhteismetsässä päätökset saataisiin tehtyä helpommin, sillä perikunnassa yhdenkin osakkaan kieltäytyminen estää suunnitelmien toteuttamisen.” Vielä on vaikea sanoa, kuinka paljon metsäraja ehtii siirtyä tytärten elinaikana. Ennusteiden mukaan maankohoaminen hidastuu, kun mannerjäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa. Savipohjainen maa läpäisee vettä huonosti, joten vesitalouden toimivuudesta on muistettava huolehtia. Nämä taimet ehtivät kasvaa ohitse viereisellä kuviolla olevista koivujen alikasvoskuusista. Kuvioita vertaamalla maanmuokkauksen ja puulajivalinnan merkityksen näkee käytännössä. Ii Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi www.metsakustannus.fi Antti Uotila, Risto Kasanen ja Kari Heliövaara Metsätuhoja voidaan torjua ennalta, kun tuhoriskit tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänhoidossa. Havainnollisesti kuvitettu kirja auttaa tunnistamaan tuhot ja niiden aiheuttajat metsissämme. Teos kattaa sekä talousmetsien tuhot että monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät tuhon aiheuttajat. Kirja antaa hyvät perustiedot metsätuhojen taloudellisesta merkityksestä sekä tuhojen torjunnasta. Hinta 42 € Metsätuhot
METSÄSTÄ 20 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat M onessa yksityistien hoitokunnassa on vaikeuksia löytää vastuuhenkilöitä, ja teiden kunnossapitoon tarkoitetut julkiset avustukset tuskin kasvavat tulevaisuudessa. Kouvolassa kaupunki on lähtenyt tarmokkaasti edistämään yksityistiekuntien yhdistämistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Siitä hyötyvät kaikki. Pinta-alaltaan laajan Kouvolan kaupungin alueella on nyt noin 800 tienhoitokuntaa. Ne hallinnoivat yli 2 000 kilometrin mittaista yksityistieverkkoa. ”Siihen kuuluu monenlaisia yksityisteitä, myös metsäautoja mökkiteitä”, kertoo yksityistiekoordinaattori Markku Talvisto kaupungin maaseutupalveluista. ”Pisin avustettava tie on pituudeltaan 17 kilometriä, mutta luvussa on myös puolen kilometrin pätkiä.” Kouvolassa kaupunki avustaa vain sellaisia yksityisteitä, joiden varrella asuu vähintään 500 metrin etäisyydellä vähintään yksi vakinainen asukas. Asukasmäärä on yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat myönnettävien avustusten suuruuteen. Niihin käytettävissä oleva rahamäärä oli vielä pari vuotta sitten 850 000 euroa vuodessa. Nyt taso on leikkautunut 500 000 euroon. Kaupunki haluaa saada rahoistaan irti mahdollisimman paljon tehoja. Summasta jaetaan avustuksina yksityisteiden kunnossapitoon 400 000 euroa ja perusparantamiseen 100 000 euroa. ”Kunnolla tehty tien perusparannus on 10–20 vuoden sat saus. Kunnossapito taas on vuosittaista toimintaa”, Talvisto sanoo. ”Kaupungin rahan ei pidäkään riittää kaikkeen. Hoitokunnan on oltava itse aktiivinen avustusten hakemisessa.” Isompi tiekunta – parempi bisnes Kunnossapitoavustusten jakoperusteiden ehtoihin on otettu Tiekunnat yhteen Kouvolassa ryhdyttiin edistämään suurempien tiekuntien syntymistä. Näin säästetään rahaa ja vaivaa. ”Isompi tiekunta pystyy maksamaan parempaa liksaa hoitotöistä.” Tiekuntien yhdistäminen › Jos tieoikeudet ovat kunnossa, ei tarvita maanmittaustoimitusta. Aloittamiseen riittää osallistuvien tiekuntien päätökset. › Useimmiten on tarpeen uusia mukaan tulevien teiden yksiköinti. › Yhdistyvät tiekunnat hakevat kunnalta tietoimitusta. › Kunnan koolle kutsumassa toimituskokouksessa hyväksytään uuden tiekunnan yksiköinti ja valitaan sille toimielin. › Tieto uudesta tiekunnasta menee kunnalta Maanmittauslaitokselle. Maaseudun toimivia hiusverisuonia. Metsätalous käyttää varsinaisten metsäteiden lisäksi muutakin tieverkkoa. Yksityistiekoordinaattori Markku Talvisto kehottaa tieosakkaita ajattelemaan maaseudun tieverkkoa suurempana kokonaisuutena, kuin vain omana tienpätkänä. Isompi tiekunta säästää hallinnossa, kiinnostaa enemmän urakoitsijoita ja lisää mahdollisuuksia parempiin kunnanja valtionavustuksiin. uusi kohta. Jos kaksi tai useampia yksityistiekuntia yhdistetään vapaaehtoisesti, voi kaupungin maaseutulautakunta nostaa tiekunnan hallinnoimien teiden kunnossapidon avustusluokkaa. Se tietää lisää julkista avustusta, mutta tuo tielle paljon muutakin hyötyä. Tien hallinnolliset kulut pienenevät ja suuremmat tiekunnat voivat hyödyntää paremmin myös valtion myöntämiä perusparannusavustuksia. Myös urakoitsijoiden ja muiden asiantuntijoiden käyttö voi tehostua. ”Ihmisillä on varmaan muutakin tekemistä kuin istua tiekokouksissa. Samat tyypit istuvat niissä usein monen tien asioissa”, Talvisto kuvaa nykytilannetta. ”Talkoointo alkaa olemaan katoava kansanhuvi, ja tilanteet muuttuvat kun vanhat isännät poistuvat. Isompi tiekunta pystyy maksamaan myös parempaa liksaa hoitotöistä. Joku tien varren maaja metsätalousyrittäjä voi ehkä ottaa hoitoonsa oman alueensa yksityisteitä hankkimalla siihen kunnon pelit ja vehkeet.” Nettohinta ratkaisee Jos isomman tiemäärän hallinnointi tuntuu tieosakkaista raskaalta, sen voi siirtää kokonaan tai osittain ammattimaiselle tieisännöitsijälle. Kurssit käyneitä tieisännöitsijöitä toimii Kouvolassa puolenkymmentä. Heiltä löytyy myös apua tiekuntien yhdistämisen useimmiten vaatimaan tieyksikkölaskelmien päivittämiseen. Talvisto kannustaa hakemaan paitsi kaupungin rahoja, myös ely-keskuksen myöntämiä valtionavustuksia yksityisteiden perusparantamiseen. Jaossa olevan valtion avustusrahan määrä näyttäisi jopa lisääntyvän ensi vuonna. ”Meillä on sellaisiakin tien pätkiä, joille ei olisi saatu ilman tiekuntien yhdistämistä ollenkaan avustuksia. Valtion tukemien perusparannushankkeiden minimikoko on 10 000 euroa. Tieosakkaiden kannattaa kuitenkin katsoa maksamaansa perusparanushankkeen nettoeikä bruttohintaa”, Markku Talvisto neuvoo. ”Jos tiekunta saa esimerkiksi 10 000 euron hankkeeseen sekä valtion että kaupungin avustuksen, se maksaa kunnostamisesta nettona vain 3 000 euroa.”
11.–13.11.2016 METSÄMESSUT MESSUKESKUKSESSA M ET S Ä Metsämessut tarjoaa niin metsänomistajille, metsäalan ammattilaisille kuin metsän ystävillekin puuntuoksuisen viikonlopun: metsäaiheista ohjelmaa, keskusteluja, työnäytöksiä ja kyselytunteja. Kauniita maisemia, riistaa ja marjoja, energiaa, uusien yritysten alkuja… Metsästä on moneksi! Avoinna: pe klo 9–18, la klo 10–18, su klo 10–17 Liput ennakkoon verkkokaupasta 15/9 €, messujen aikana kassoilta 18/11 €. Samaan aikaan samalla lipulla myös ELMA, Kädentaito, Lemmikki (la–su), 55plus ja OutletExpo. shop.messukeskus.com www.helsinginmetsamessut.fi Lataa Messukeskus-applikaatio ja tee omat suosikkilistasi!
METSÄSTÄ 22 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Ota puhelin käteen ja suorita tehokurssit! Laadukas taimikonhoito ja Istuta laadukkaasti · Uusilla verkkokursseilla perehdyt metsänhoitotöiden laadukkaaseen toteutukseen ja varmistat osaamisesi. · Voit käydä kurssin läpi vartissa älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella. · Kurssin työohjeet ovat hyvin käytännönläheisiä ja niitä havainnollistetaan valokuvin ja piirroksin. Verkkokurssit nyt myynnissä Tapion kaupassa www.tapio.fi/kauppa Lisätietoja ari.nieminen@tapio.fi ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat K erätyimmän metsämarjamme puolukan sato on kypsynyt poimintakuntoon. Varsinkin Itä-Suomessa ovat mättäät punaisina. Hyvästä marikosta ravakka poimija noukkii puolukkaa poimurilla hyvinkin satakunta litraa päivässä. Tavallisesti puolukka käytetään survoksena, joka säilyy omassa mehussaan talven yli kellarissa tai kylmiössä. Toinen käyttötapa on mehustaa marjat raikkaaksi puolukkamehuksi. Ylivoimaisesti parasta puolukkamehua saadaan viinitai sitruunahapolla. Molemmat hapot käyvät mainiosti mehun tuottamiseen. Kymmenkunta vuotta sitten totesin, että happomehun teon yhteydessä saa myös erinomaista puolukkasiemenhilloa, jonka nimesin puolukoiden keruupaikan mukaan ”Jussinmetsäpuolukkasiemenhilloksi”. Kun työstää 250 litraa puolukkamehua, saa siemenhilloa sellaiset 60–70 litraa. Hillo säilyy erinomaisesti kellarissa survoksen tai happomehun tapaan. Siemenhillo maustaa jogurtit, raejuustot, rahkat, puurot, murot. Se käy myös erilaisten laatikkoruokien kyytipojaksi. Puolukkasiemenhillon valmistusprosessi käy parhaiten selville oheisesta kuvasarjasta. Survoksen mehua/hilloa varten voi tehdä perinteisesti pulikalla survomalla tai nykyaikaisesti sauvasekoittimella. Jos puolukkaa on murskattavaksi satoja litroja, markettien parin kympin halpissauvasekoittimet eivät tässä työssä kestä vaan leikkaavat kiinni. Tämän voi välttää tekemällä murskauksen kahdella sauvasekoittimella, jolloin toinen jäähtyy kuin toisella työskentelee, tai hankkimalla sveitsiläisvalmisteisen laadukkaan Bamixin. Mehuja hillolitraan käytetään sama määrä sokeria. Ohjeet tukuttavat ylettömästi sokeria, mutta vähemmälläkin mehu ja hillo tulevat toimeen. Happopussin kyljessä oleva tai netistä löytyvä ohje on pieniä eriä varten. Punaista mehua ja hilloa Puolukkamehun sivutuotteena syntyy Jussinmetsäpuolukkasiemenhillo. Puolukkahappomehu (suuremmalle puolukkamäärälle) puolukoita 20 litraa tai survosta 10 litraa vettä 20 litraa sitruuna/viinihappoa 200 g sokeria 250–300 g /mehutai hillolitraa kohti, maun mukaan hapon annetaan vaikuttaa 2–5 vrk (pitempikään aika ei haittaa)
METSÄSTÄ 23 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. MARIANNE MINKKINEN Metsäpiireissä on pohdittu jo 1800-luvulta alkaen, kuinka paljon kestävässä metsänhoidossa voidaan hakata puuta. Vuoden 1942 Metsälehdessä rajaksi esitettiin 38 miljoonaa kuutiota. Tällöin metsien poistuma ja kasvu olisivat pysyneet samassa tasossa, eli puuston määrä olisi säilynyt ennallaan. Suunnilleen tämän verran puita oli hakattu vuonna 1938. Teollisuudessa raakapuuta oli käytetty silloin 18,4 miljoonaa kuutiota. Summa ei vastannut täyttä tuotantotehoa, sillä parhaimmillaan raakapuuta olisi voitu kuluttaa kotimaan teollisuudessa 25–30 miljoonaa kuutiota. ”Metsäteollisuutemme rakennukset, koneistot y.m. laitteet edustavat tuotantokyvyssään paljon laajempaa puun tarvetta kuin metsävaramme kestävät. Tämä kohdistuu etenkin sahateollisuuteen” , Metsälehdessä kirjoitettiin. Edellisvuosien laskennoissa oli ilmennyt, että puuston määrä oli jo hieman vähentynyt Suomessa. Vuosina 1922–23 puustoa oli ollut vajaat 1?600 miljoonaa kuutiota, mutta lukema oli pudonnut 30 miljoonalla vuosiin 1936–1938 mennessä. ”Tosiasiat viittaavat siihen, että järeätä puuta on hakattu enemmän kuin metsämme voivat jatkuvasti tuottaa. Sahateollisuutemme näyttää siis olevan liian suuri ja sen vuoksi on varauduttava supistamaan tämän tavattoman konjunktuuriherkän tuotannon alan keskimääräistä tuotantoa.” ??? Puuston määrän väheneminen jäi lyhytaikaiseksi ilmiöksi, eikä sahateollisuutta ole ollut tarvetta supistaa. Nykyään puuntuotantoon käytettävissä metsissä on runkopuuta runsaat 2?100 miljoonaa kuutiometriä. Määrä kasvaa joka vuosi yli 100 miljoonalla kuutiometrillä. Viime vuonna runkopuuta hakattiin ennätysmäärä, yhteensä 68 miljoonaa kuutiometriä. Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan hakkuita voitaisiin nostaa jopa 81 miljoonaan kuutiometriin vuodessa ilman, että metsien kestävyys vaarantuisi. Hallitus pyrkii kärkihankkeessaan nostamaan puun käytön lähelle Luonnonvarakeskuksen esittämää rajaa. Metsäyhtiöiden ja sahojen suurinvestoinnit lupailevat, että tavoite tulee olemaan muutakin kuin pelkkiä sanoja paperilla. Kuinka paljon saa hakata? MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva RUOTSALAINEN käsinesarjan jättiläinen Ejendals on laajentanut sortimenttiaan moottorisahureille tarkoitettuihin, kämmenselästä viiltosuojattuihin työkäsineisiin. Kuten odottaa sopii, Euroopan johtaviin työkäsineiden ja -jalkineiden valmistajiin lukeutuva Ejendals ei suin päin työnnä sutta markkinoille, vaan Tegera 951 -moottorisahauskäsineet osoittautuvat laadukkaiksi ja mukaviksi käyttää. Sekä vasemman että oikean käden rystypuoli on viiltosuojattu, mutta siitä huolimatta käsineet eivät tunnu kankeilta. Viiltosuojaus on luokkaa 1, mikä tarkoittaa, että suoja pysäyttää 20 metrin sekuntinopeudella liikkuvan ketjun. Tämä on tavanomainen suojaustaso. Käsineiden kämmenpuoli on valmistettu naudan pintanahasta. Ainakin uutena sillä saa pitävän otteen. Rystypuolen pinta on polyesteriä ja vuori lujaa mutta samalla mukavaa dyneemaa. Yleensä nopeimmin puhki kuluvissa etusormissa on vahvikkeet, mistä siitäkin plussaa. Ranteesta käsineet suljetaan tarroin. Ranneosa lyhyt Vertasimme Tegera-viiltosuojakäsineitä monille moottorisahureille tuttuihin kotimaisiin Viljanmaa Oy:n suojakäsineisiin. Tegerat ovat materiaaliltaan notkeammat. Käsine on lyhyempi kuin Viljanmaan hanska. Talvikäytössä ranne paljastuu, kun kättä taivutetaan, ellei puseron hiha ole tavallista pidempää mallia. Kesäkelillä lyhyt käsine tuntuu vähemmän hiostavalta. Käsine syksyn savotoille Ejendalsin moottorisahauskäsineet ovat viiltosuojauksesta huolimatta mukavan notkeat. Viiltosuojatut Tegera-käsineet ovat mukavat, mutta lyhytvartiset, joten talvella ne saattavat olla epämukavat. Tegera 951 -käsineet Viiltosuojausluokka: 1 (20 m/s ketjunopeus) Koot: 8,9,10,11 Kämmenpuolen materiaali: Naudan pintanahka Kämmenpuolen paksuus: 1,0–1,2 mm Pintamateriaali: Polyesteri Vuorin materiaali: Dyneema Väri: Keltainen huomioväri/valkoinen Hinta: noin 45 euroa Tegeran kämmenosassa ei ole saumoja, mistä kiitos. Verrokkihanskassa on keskisormen ja nimettömän tyvessä poikittainen sauma. Se painaa kämmenpohjaa, jos esimerkiksi nostokoukulla nostetaan toistuvasti raskaita taakkoja. Tegerat valmistetaan Kiinassa, ja ne maksavat arvonlisäveroineen 45–50 euroa. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan hevosvaljaisiin tarkoitettu rasva pitää työkäsineidenkin nahan pehmeänä muuttamatta sitä saippuamaisen liukkaaksi. Kannattaa kokeilla. KOKEILTUA 1. Astioissa 2–5 vuorokauteen muhinut puolukka-viinihappo-vesi-seos lasketaan sihdin läpi. Sihtiin jää marjan kiinteät kuoriosat ja siemenet sisältävä neste valuu läpi. 2. Siemenseoksen sisältämä neste valutetaan seuraavaksi harsokankaan läpi. Valumista voi tehostaa liikuttelemalla seosta harsokanaan päällä lastalla tai kauhalla. 3. Mehu on valunut harsokankaan läpi ja kankaalle on jäänyt siemenhillo, joka sokeroidaan ja purkitetaan. Käteviä siemenhillon säilytysastioita ovat yhden kilon vetoiset, turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia sisältäneet muoviset astiat. 1. 2. 3.
P I L K K E I T Ä 24 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuva TUORE kangas eli mustikkatyypin kasvupaikka on joskus laadultaan sellainen, että istutuskuusten sekaan ilmestyy luontaisesti täydennykseksi männyntaimia. Tilanne ei ole epätoivottu, varsinkaan, jos osa kuusentaimista on kuollut. Näin on käynyt paikoin kuvan taimikossa, jossa on edessä taimikon harvennus. Tuoreella kankaalla voi kasvaa laatumäntyä, ja jos mänty kasvaa kuusitaimikon selkeässä aukkokohdassa, raivaajan on helppo jättää se pystyy. Samoin aukkokohtiin kannattaa tietysti säästää lehtipuustoa. Mutta kun saha kohtaa vierekkäin kasvavan istutuskuusen ja männyn, tilanne menee kimurantiksi – ainakin raivaajan kypärän sisällä. Kuusi-mäntytaimikon harvennusta kannattaa ajatella metsikön laatuharvennuksena, jonka tavoitteena on mahdollisimman tasapitkä taimikko. ”Etukasvuiset ja iso-oksaiSEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄN KÄTKÖISSÄ METSÄPILA Puun anatomia ei välttämättä kiinnosta metsänomistajaa suuresti, mutta se selittää joitakin asioita, joita metsässä näkee. Ainakin Havukka-ahon ajattelijan tavoin asioita pohtiva saattaa mielessään kysyä, mitä ovat nuo kaarnaveneen kyljissä tai arkkiatrin kaarnaukoissa näkyvät vaaleat juovat tai miksi rosoinen kaarna lohkeilee sileäpintaisina suomuina. Kuori muodostuu kuolleista soluista, joiden seinät ovat suberiinin kyllästämiä. Lisäksi niissä on kitkeriä terpeenejä ja parkkihappoja, joiden tarkoitus on torjua kuoren syöjiä. Mutta kuollut solukin on ensin elävä, eikä kuollut solukko voi luoda elävää solukkoa. Uutta kuorta syntyy vain kuoren alla, missä on eläviä soluja. Siksi kuoren ulkopinta on aina pienempi kuin sisäpinta. Puun kasvaessa kuori ensin venyy, mutta sitten repeilee tai lohkeilee kullekin puulle luonteenomaisella tavalla. Katajan kuori on pitkittäin kuituista ja irtoaa pitkinä suikaleina. Koivun tuohi taas hilseilee ohuina helpeinä. Mäntyyn ja tammeen syntyy paksu, rosoinen kaarna, jonka uurteet ovat paksuuskasvun repimiä. Jälsi tekee sisäpuolelleen puuta ja ulkopuolelleen johtosolukkoa. Nila kuljettaa yhteyttämistuotteita latvuksesta alas juuristoon. Kuollut nila puristuu puun kasvaessa kuoren sisäosiin kuituiseksi kerrokseksi. Korkkimainen kuori syntyy, kun nilan ja siitä syntyneen sisäkuoren ulkopinnalla syntyy toinen jälsikerros, korkkijälsi. Se tekee ulkopuolelleen korkkisoluja ja saa ravintonsa nilasta ydinsäteiden kautta. Männyllä korkkijälsi kuolee ilmeisesti yhden kesän toimittuaan. Sen sisäpuolelle syntyy uusi korkkijälsi, joka luo taas uusia korkkisoluja. Kuollut korkkijälsi jää näin kaarnan sisään ja erottuu kaarnassa vaaleana raitana. Kuollut korkkijälsi on heikompaa kuin itse kaarna. Siksi kaarna lohkeilee irti juuri korkkijällen kohdalta ja suomu saa sileän irtoamispinnan. Kaarnalaivan juovainen kylki Männyn kaarnan suomut saavat selityksensä puun anatomiasta: suomut irtoavat ne luoneen korkkijällen kohdalta. Mäntyä sekaan Tässä tapauksessa metsätyönopettaja Risto Mykkänen suosittelee etukasvuisen ja iso-oksaisen männyn kaatoa pienemmän istuskuusen vierestä. set räkämännyt tulee kaataa. Hento-oksaista mäntyä voi jättää sopivassa suhteessa kuusten sekaan sekapuustoksi”, opastaa metsätyönopettaja Risto Mykkänen . Surkeimmat kuuset pois Räkämäntyjen lisäksi mutkaiset, vialliset tai hirvien vahingoittamat taimet ovat kärjessä poistettavien puiden listalla. Selkeisiin aukkopaikkoihin jää usein vääjäämättä muutama huonompilaatuinen puu. Mykkäsen mukaan raivaus tehdään kauttaaltaan istutuskuusten hyväksi, mutta joskus kuusi on järkevämpi raivata kuin mänty. ”Jos istutuskuusi on jäänyt selkeästi yli puolet pienemmäksi kuin vieressä oleva hyvälaatuinen mänty, kuusi kannattaa kaataa ja mänty säästää.” ”Jos mänty on onnistunut kasvamaan kuusten ja lehtipuiden seassa hyvin, se on osoittanut olevansa kilpailukykyinen puulaji kyseisellä paikalla”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hynynen Luonnonvarakeskuksesta. Hänen mukaansa aukotonta tutkimusta kuusi-mäntysekametsien kasvusta ei ole, mutta sekametsä on puuntuotannollisesti yhtä tuottava kuin puhdas kuusikko, joten mäntyjen jättäminen tässä tapauksessa on perusteltua. Seuraavan kerran kuusten ja mäntyjen välillä tehdään valintaa ensiharvennuksessa. VINKKI
PILKKEITÄ 25 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 LUONNOSTA JOUKO KUOSMANEN, teksti ja kuvat P ari vuotta sitten kesäkuun lopulla sain houkuteltua veljeni Martin ja Erkin jokiretkelle Ivaloon. Martin vävy oli ostanut pari vuotta aiemmin huutokaupasta seitsemän metriä pitkän jokiveneen, jota oli käytetty reksiviittana Ake Lindmanin elokuvassa ”Lapin kullan kimallus”. Tällä veneellä päätimme toteuttaa retken. Lastasimme veneen täyteen tavaraa Ivalon Matissa. Päivän sää oli mitä mainioin: oli melkein tyyntä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ivalojoki jakaantuu kahteen osaan. Joen yläosa on virtaamaltaan tasaisempi. Siinäkin riittää koskia, mutta ne ovat loivempia ja helpommin laskettavia. Puolenvälin jälkeen Kutturan kohdalla joen kaltevuuskulma jyrkkenee koskien jatkuvassa paineessa. Yhteensä niitä on Kutturan ja Ivalon välissä 31. Joen alkuosuudella koskia on vielä toinen mokoma lisää, joten mikään iloluontoinen lomataival jokimatka ei ole. Tarjolla ei myöskään ole säännöllisin välein rantautumispaikkoja, jonne yöteltan saisi pystytetyksi. Leiripaikan valinta vie paljon aikaa ja tulen tekokin takkuaa, sillä joen penkoilla kasvaa ainoastaan koivua. Tervasjuurakon tai kelon hankinta korkealta rinteeltä on työn ja tuskan takana. Ivalojoesta on tullut matkailijoiden suosikki, ja toiset viettävät siellä jopa koko kesälomansa. Melonta on kasvattanut koko ajan suosiotaan Hammastunturin erämaassa. Alueelle voi mennä myös maata pitkin patikoimalla tai jopa saapua turistikuljetuksiin erikoistuneilla kumilautoilla. Ivalojoen yksi lisähoukutin on kullankaivu. Täällä käynnistyi 1860-luvulla lapiokaivuuseen erikoistunut kullanetsintä, josta muodostui monelle elinkeino. Toiminnasta on erämaahan jäänyt runsaasti merkkejä: joen penkat on paikoitellen möyritty satojen metrien matkoilta. Karusta maasta kohoaa esille kuin suuria maamyyrän kekoja, joiden vierellä näkee syviä kuoppia – entisajan kullanetsijät ovat porautuneet hakuilla ja lapioilla peruskalliota vasten. Monenlaisten sattumien joki Jokiretken alku sujui ilman suurempia koettelemuksia, vaikka joen kivikkoisuus teetätti etenkin koskiosuuksilla paljon työtä. Painavassa lastissa ollut vene tarttui helposti pohjasta kiinni. Onneksi jokiveneessä ei ole ulkopuolelle kohoavaa köliä, joten veneen kaatumista ei tarvinnut varoa. Vakavampi vaara koitui veneen matalista laidoista. Sen saimme itsekin kokea toisena retkipäivänä. Keulamiehen tehtävästä airon avulla huolehtinut Erkki jätti huomiomatta kosken kuohuissa lymyävän piilokiven, ja vene törmäsi vauhdilla sen päälle riipuksiin. Vahva virta käänsi veneen poikittain, ja vyöryvä koski syyti samassa veneen täyteen vettä. Pohjateljot ja kaikki muut veneessä irrallaan olevat tavarat lähtivät virran mukana liikkeelle. Tartuin nopeasti kamerareppuun, nostin sen selkääni ja hyppäsin suoraan koskeen. Vettä ei ollut kuin polviin asti, mutta vyöryävä koski kasteli minut reisiä myöten. Oppirahat on maksettava Samaa esimerkkiä noudattivat myös veljet. Kävimme kääntämään vesikuormalla lastattua venettä. Martti etsi vapaalla kädellä vaskoolin ja ryhtyi ammentamaan venettä tyhjäksi. Me pidimme Erkin kanssa sillä aikaa venettä paikallaan. ”Nyt se lähtee! Hypätkää äkkiä kyytiin!” Martti ärjäisi kosken kohinan sekaan. ”Tästä lähtien joka ukko hyppää suoraan koskeen, kun vene takertuu kiinni. Ei siinä kastu kuin polvet. Venettä ei pidä pirukaan paikallaan, jos virta kerkiää kääntää sen poikittain”, hän jatkoi istahtaessaan veneen perälle. Tulimme joen suvantoon ja keräsimme tavarat takaisin veneeseen. Kylmälaukussa olleet VENE VIE ALAS IVALOJOKEA Ivalojoki kasvattaa suosiotaan matkailukohteena. Jokea laskiessa voi sattua kaikenlaista. ruoat olivat säilyneet kuivina, samoin makuupussit ja varavaatteet, jotka oli suojattu ennen lähtöä muovipussien sisälle. Sain itse maksaaa opetuksesta kalliin hinnan, sillä veneen pohjalla ollut muoviressu nosti kameran jalustimen veneen laidan tasalle, ja se oli kaiken hälinän keskellä tipahtanut sieltä koskeen. Tällaista matkanteko Ivalojoella on. Jokimaiseman villi ajattomuus tekee mielen nöyräksi. Tänne on tultava uudestaan! Ivalojoen ajattomuus on vaikuttava luontokokemus. Lokan Tekojärvi Inarijärvi Tekojärvi Ivalojoki 567 Peäldoajvi Ivalo Inari Kuttura Ivalon Matti Joenmutkan takana odotti Ritakosken partaalla oleva kullankaivajien kämppä.
PILKKEITÄ 26 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 RIIKKA MÄKINEN teksti ja kuvat VENEAJELULLA Inarinjärvellä. Näihin maisemiin eräopas Jari Lankinen tuo turisteja kalastamaan ja metsästämään. Veneen ikkunasta voi nähdä valtavan erämaajärven selän, vastarantaa ei näy. Alapuolella on kymmeniä metrejä pelkkää vettä – samaan aikaan tilan ja tyhjyyden tuntua. Tätä asiakkaat Etelä-Suomesta ja ulkomailta tulevat ihailemaan. Lankinen vaihtoi Etelä-Karjalan maisemat Nellimin kylään ja Inarinjärven rantoihin viisi vuotta sitten. Osa elämänmuutosta on vaimo, jolla on saamelaiset juuret. Kotona Karjalan poika kuuntelee, kun vaimo puhuu lastensa kanssa saamea. Lankinen kertoilee asiakkailleen tarinoita uudesta kotiseudustaan aivan kuin hänen sukunsa olisi ollut täällä vuosisatoja. Hän on haastatellut kyläläisiä ja kerännyt tietoa uusista kotimaisemistaan. Järven osilla ja saarilla on omat taustansa, joista riittää tarinaa. Paikannimet pistävät silmään Kauppa-Matin konkurssilammesta ja kolttasaamelaisista karttapaikoista lähtien. Leipä tulee edelleen metsästä ”Olin kartonkitehtaalla Imatralla töissä 12 vuotta. Lisäksi ajoin tukkirekkaa. Olin käynyt koirieni kanssa metsällä Inarissa ja muutamia kavereita muutti tänne”, Lankinen kertoo. Lapin lomareissuja tuli yhä tiheämpään tahtiin. Lopulta uuden elämän rakentaminen Inariin oli Lankiselle helppo päätös. Lankinen ryhtyi ajamaan taksia, sai oman taksiluvan ja perusti Lap’One-eräpalveluyrityksen. ”Pääsin muuttamaan harrastuksen työksi. Olen koko ikäni opiskellut luontoa ja eräelämää, pitänyt metsästyskoiria ja vetouistellut kilpaa. Voisin vaik”Ei etelässä ole näin lunkia” Pohjoiseen juurtunut eräopas ei voisi kuvitellakaan palaavansa kartonkitehtaalle kolmivuorotyöhön. ”Pääsin muuttamaan harrastuksen työksi.” ka opettaa alan opettajia”, Lankinen naurahtaa. Eräoppaan ammattia ei voikaan opiskella vain kirjoista, esimerkiksi koirahommia. ”Metsästyskoirien kanssa ei tule ikinä valmiiksi. Kaikki koirat ovat erilaisia, ja omaa koiraa pitää osata lukea.” Lankisella on ollut useita saksanseisojia ja nyt työkaverina on nelivuotias Jedi. ”Lisäksi minulla on jämptejä eli kaksi jämtlanninpystykorvaa karhunpyyntiin. Karhujahteja pystyy järjestämään turisteillekin, ja myös hirvimetsälle otan joskus turisteja mukaan ilman asetta.” Metsästyslupia yrittäjille Kalastus tuo Lankiselle enemmän asiakkaita kuin metsästys. Kalastusreissuja pystyy myymään kuukausia aiemmin, mutta metsästysreissuja ei, koska metsästyslupien saaminen Metsähallitukselta riittävän ajoissa ei ole varmaa. ”Tämä haittaa yrittäjiä. En ymmärrä, miksi yksittäiset yrittäjät eivät voisi myydä lupia valtion metsiin”, Lankinen ihmettelee. ”Asiakkaiden toiminta on minun valvonnassani, ei täällä lintuja läjäpäin tapeta. Metsästäjiä olisi paljon enemmän tulossa.” Osan ajasta Lankinen tekee keikkatöitä Erähotelli Nellimille. Hotellin puolella eräoppaan homma on kelkkailua tai hiihtoa, lumikenkäilyä, pilkkimistä tai poropäiväretken vetämistä. Talvella eniten turisteja houkuttelevat revontulet. Työkieli on yleensä englanti. ”Menemme metsään, istumme nuotiolla ja kerron luonnosta. Teen ruoat, paikallista kalaa tai lihaa avotulella ja keittelemme kahvit. Ulkomaisille vieraille lumi ja pohjoinen luonto ovat uusi asia”, hän sanoo. Silloin tällöin Lankinen käy vanhoilla kotiseuduillaan Ruokolahdella, mutta hänestä on tullut inarilainen. ”Elämä on täällä toisenlaista. Jos on karhuhavainto, niin sitten pyydän kuljettajan taksivuoroon ja lähden itse pyssyn kanssa karhun perään. Toisaalta sesonkiaikana pitää tehdä pitkää päivää. Yrittäjä ei tunteja laske.” Eräyrittäjän tärkeä yhteistyökumppani on hyvä metsästyskoira, saksanseisoja Jedi. Jari Lankinen kertoo Inarinjärven kiinnostavan asiakkaita, niin kalastajia kuin maisemien katselijoitakin. Pysähdys saarten lukuisille nuotiopaikoille kuuluu ohjelmaan.
PILKKEITÄ 27 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 Stora Enso Metsä vastaa konsernin Suomen selluja paperitehtaiden sekä sahojen puuhuollosta. Olemme uusimassa tietojärjestelmäkokonaisuuttamme ja haemme nyt Stora Enso Metsälle CRM-asiantuntijaa. Työn päävastuualueena on CRM-sovelluskehityksen ja -ylläpidon määrittely ja koordinointi. Vaatimuksena tehtävään on useamman vuoden työkokemus MS Dynamics CRM-tuotteesta. Työskentelyotteeltasi olet analyyttinen, tuloshakuinen sekä yhteistyökykyinen. Työssä menestyminen edellyttää valmiutta matkustamiseen sekä suomen ja englannin kielen sujuvaa osaamista. Tehtävä on määräaikainen kevääseen 2018 asti ja sijaintipaikkana on ensisijaisesti pääkaupunkiseutu. Lue lisää ja hae tehtävään viimeistään 9.9.2016 osoitteessa www.storaenso.com/careers Stora Enso on johtava maailmanlaajuinen uusiutuvien pakkaus-, biomateriaali-, puuja paperiteollisuusratkaisujen tuottaja. Tavoitteemme on korvata uusiutumattomat materiaalit innovoimalla ja kehittämällä uusia tuotteita ja palveluja, jotka perustuvat puuhun ja muihin uusiutuviin materiaalehin. Työllistämme noin 27 000 henkilöä yli 35 maassa. Liikevaihtomme vuonna 2014 oli 10,2 miljardia euroa. CRM-asiantuntija PALVELUKSEEN HALUTAAN Oy Husqvarna Ab on osa maailmanlaajuista Husqvarna Group -konsernia, joka on yksi maailman suurimmista metsä-, puistoja puutarhakäyttöön tarkoitettujen pienkoneiden valmistajista. Oy Husqvarna Ab maahantuo ja markkinoi tuotteita mm. Husqvarna-, Jonsered-, Klippo-, Gardenaja McCulloch-tuotemerkeillä. Liikevaihto oli vuonna 2015 noin 52 miljoonaa euroa. Työntekijöitä Oy Husqvarna Ab:ssa on 40 ja jälleenmyyjiä Suomessa yhteensä noin tuhat. Etsimme nyt TUOTESPESIALISTIA vastaamaan Husqvarna-divisioonan (Husqvarna-, Jonseredja Klippo-tuotemerkit) tuotteista, varusteista ja tarvikkeista. Tehtävä painottuu ammattimaisiin Pro Forestry -tuotteisiin, varusteisiin ja varaosiin. Tehtävät pääosin • Aktiivinen yhteistyö talon sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien sekä jälleenmyyjien -.kanssa • Tuotevalikoimien ylläpitäminen ja kehittäminen markkinoita vastaavaksi • Järjestelmähallinta: tuoteperustietojen ylläpitäminen • Tuotetuki ja tuoteryhmiin liittyvä tiedottaminen • Hinnoittelustrategiat sekä budjetointiin, hinnoitteluun ja markkinointiin osallistuminen • Tuotekoulutus ja -esittelyt sisäisesti, jälleenmyyjille ja sidosryhmille Tehtävissä menestyminen edellyttää • Soveltuvaa koulutusta ja/tai aikaisempaa työkokemusta vastaavista tehtävistä • Teknistä ymmärrystä • Myyntija markkinointihenkisyyttä ja erinomaisia kommunikointitaitoja • Metsätuotteiden ja -työn tuntemusta • Organisointija priorisointitaitoja • Sujuvaa englannin kielen kirjallista ja suullista taitoa, muut kielet ovat eduksi • Ms Office -ohjelmien hallintaa • Joustavuutta ja ongelmanratkaisutaitoja • Matkustushalukkuutta Tarjoamme sinulle monipuolisen ja mielenkiintoisen työn alansa johtavassa yrityksessä. Toimistomme sijaitsee Helsingissä. Kiinnostuitko? Lisätietoja tehtävästä antaa 5.9. klo 13–16 toimitusjohtaja Aarne Kokko. Hakemukset ja CV:n pyydämme toimittamaan viimeistään 10.9. sähköpostilla osoitteeseen aarne.kokko@husqvarnagroup.com. Koneistutuksen yleistymisen myötä taimien istutussyvyydet ovat muuttuneet. Perinteisesti taimet on suositeltu istutettavan noin 3–5 senttimetrin syvyyteen. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan syvemmästäkään istutuksesta ei ole haittaa taimien maastomenestymiselle. Sen sijaan hyötyjä tutkimuksessa havaittiin. Nykyisin kuuset istutetaan valtaosin mättäisiin. Laikkuja kääntömättäissä kivennäismaan alla on yksintai kaksinkertainen humuskerros. Ojamättäissä ojista tai naveroista otettua maata on tiputeltu muokkaamattomalle maalle, jolloin mätäs muodostuu kivennäismaasta. Näissä kaikissa tapauksissa olisi hyvä, että taimen paakku ulottuu mättään alla olevaan käännettyyn tai koskemattomaan humuskerrokseen. Maassa vesi nousee kapillaarisesti syvemmistä kerroksista ja humus kerros katkaisee veden nousun. Jos istutetun taimen paakku jää mättään kivennäismaakerrokseen, ei juuristo saa syvemmältä nousevaa vettä vaan jää sadeveden varaan. Kuivina kausina tämä lisää selvästi taimien kuivumisriskiä. Kuivuustuhojen riskin vähentämiseksi kuusen taimet kannattaa ehdottomasti istuttaa riittävän syvään. Hienoja lajitteita sisältävillä mailla on roustetuhojen riski, jos juuripaakut ovat mättään pinnan kivennäismaakerroksessa. Rousteessa maan pinnan toistuva jäätyminen ja sulaminen nostavat paakkuja ylös mättäästä. Syvemmälle istutettaessa taimen ympärillä oleva maa sitoo paakun paremmin paikalleen ja lämpötilan vaihtelut ovat vähäisempiä, jolloin roustetuhotkin jäävät vähäisemmiksi. Sekä suomalaisten että kanadalaisten tutkimusten mukaan Istutussyvyydellä on merkitystä Syväistutuksesta on tutkimusten mukaan hyötyä kuusentaimille. 20 -20 40 60 80 100 Istutussyvyys, cm Pi tu us , cm Maan pinnan yläpuolella istutetut 1. vuoden kasvu 2. vuoden kasvu 3. vuoden kasvu 4. vuoden kasvu Maan pinnan alapuolella 3 6 9 Syvään istutetut kasvavat hyvin Lähde: Luke TUTKIJOILTA taimien kasvu paranee, kun ne on istutettu syvään. Mikä sitten verson kannalta on liian syvää istutusta? Taimi tarvitsee yhteyttävää neulaspinta-alaa kasvun turvaamiseen. Maan päällä olevan verson osan onkin oltava riittävän pitkä. Tutkimuksessa havaitsimme, että riitti, kun noin kolmasosa versosta oli maan päällä. Hyvä nyrkkisääntö on, että taimet menestyvät hyvin, kun noin puolet versosta jää maanpinnan yläpuolelle. Tärkeintä on saada paakku humuskerrokseen, jossa se saa riittävästi vettä ja ravinteita, ja jossa myös syksyisin maan lämpötila säilyy juurten kasvun kannalta pidempään suotuisampana. Myöskään pelättyjä lisääntyneitä tukkimiehentäitai juurinilurituhoja ei havaittu tavallista syvemmälle (6–10 cm) istutetuissa taimissa. Istutussyvyyden vaikutuksista paakkutaimien kehitykseen muilla kuin kuusilajeilla on havumetsävyöhykkeeltä vain vähän havaintoja. Lehtikuusella tulokset Kanadasta vastaavat kuusen positiivisia tuloksia. Lehtipuilla on vain maastossa tehtyjä havaintoja, tutkimustuloksia vasta odotellaan. Alustavat kokemukset laikkumättäisiin istutetuilta pieniltä koivun taimilta viittaavat siihen, että syväistutus sopii myös koivulle. Koneistutuksen syväistutuksesta ei siis kannata olla huolissaan. Kunhan noin puolet versosta on maanpäällä, taimet menestyvät oikein hyvin istutuksen jälkeen. Siitä on jopa etua kuivuutta vastaan, mikä on erityisen tärkeää kesäistutuksissa. Myös syysistutuksissa lämpimämpiin mättään kerroksiin tehty syväistutus edesauttanee taimia selviämään talvesta. Myös perinteisessä pottiputki-istutuksessa taimet kannattaa istuttaa mättäisiin noin 6 sentin syvyyteen. JAANA LUORANEN HELI VIIRI Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.
PILKKEITÄ 28 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 KOULUTUSTA OSTETAAN MYYDÄÄN Päivitä osaamisesi – suorita AMK-tutkinto Evolla Opinnot kestävät 1–2 vuotta riippuen pohjakoulutuksesta ja aiemmasta osaamisesta. Opinnot painottuvat etäja verkkotyökentelyyn, täydentävää lähiopetusta HAMK Evon kampuksella. Metsätalousinsinööri AMK-tutkinto antaa hakukelpoisuuden ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Hakuaika 7.–21.9. www.opintopolku.fi. Lisätiedot www.hamk.fi/metsatalous Päivitä osaamistasi – suorita AMK-tutkinto Mustialassa Lisätiedot www.hamk.fi/maaseutuelinkeinot. Metsätalousinsinööri Metsätalousteknikko Agrologi METSÄTALOUSINSINÖÖRI Oletko kiinnostunut asiantunti jaja esimiestehtävistä metsätalouden parissa? Onko sinulla jo työkokemusta metsätalouden tehtävistä ja halu kehitt yä edelleen? TAMKissa alkaa metsätalousinsinööri (AMK) -koulutus tammikuussa 2017. Lähiopetuspäivät ovat noin 2 viikon välein, perjantaisin ja lauantaisin. Hakuaika 7.–21.9.2016 Lue lisää www.tamk.? Lisäti etoja koulutuspäällikkö Ari Vanamo, ari.vanamo@tamk.? , p. 040 561 6873 opinto-ohjaaja Merja Hanhimäki, merja.hanhimaki@tamk.? , puh. 040 836 3178 Haluatko edetä urallasi? Opiskele työn ohessa! Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Kärkölä, Lappila 12,3 ha. Varttuneita kasvatusmetsiä, rehevillä kasvupohjilla ja hyvän tieyhteyden äärellä. Puustoa n. 2.000 m 3 . Hp. 64.000 € / tarjous 8.9.2016 METSÄTILA, Kärkölä, Lappila 19,9 ha. Taimikkoa, kasvatusmetsää ja uudistuskypsää metsää, rehevät kasvupohjat ja tie tilalle. 1,5 ha tukikelpoista peltoa. Puustoa n. 1.658 m 3 . Hp. 82.000 € / tarjous 8.9.2016 METSÄTILA, Kuusamo, Kaleton ja Torangintaus 27,76 ha. Kasvatusmetsiä kuivahkoilla kasvupohjilla, omaa lampea. Rakennuspaikka Torangissa. Puustoa n. 1.855 m 3 . Hp. 45.000 € / tarjous METSÄTILA, Kuusamo, Hirsikangas 27,9 ha. Nuorta kasvatusmetsää kuivahkoilla kasvupohjilla. Vuokraoikeus, rakennukset ja sähköliittymä, tie tilalle. Hyvä sijainti, rakentamismahdollisuuksia. Puustoa n. 1.779 m 3 . Hp. 68.000 € / tarjous Kohteita myy: Metsävälitys Paattaukko LKV, puh. 0400 97 17 18 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 25,917 ha. 16 km Savonrannan keskustasta Enonkoskentien varrella. Puustoa n. 2.000 m 3 . Eteläosan niemessä erillisenä myytävä vapaa-ajan asunto 0,5 ha:n määräalalla, voidaan liittää myös metsäkiinteistöjen kauppaan. Hp. metsäpalsta 80.000 €, vapaa-ajan asunto 90.000 €, kokonaishp. (pa. 26,417 ha) 170.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Metsätila, as.rak.paikka, 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä taajamasta. 2 kiinteistöä: suurempi kiinteistö (12 ha) on pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak, piharak. sekä varasto. Toisella kiinteistöllä (7,56 ha) rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Kiinteistö voidaan jakaa osiin, tarjouksia erikseen metsäalueista, rantarakennuspaikoista tai asuinrakennuspaikasta otetaan vastaan. Yht. 160 000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Parikkala, Särkisalmi 22,98 ha. V. 2012 valmistunut ok-talo kauniin peltomaiseman keskellä Savikummunsalossa, n. 15 km kuntakeskuksesta. Hyvin hoidetulla piha-alueella as.rakennuksen lisäksi hirsirunk. aitta, jonka päädyssä liiteri, työtiloja navetassa, traktoritalli ja 3 katospaikkaa, lato, maakell. Talossa oh, k, 4 mh, khh/ph, kh, s, varasto, kahdella sivulla terassi, käynti oh:sta, mh:sta sekä khh:sta. Hp. 275.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Ranua, Ylimaa 209,4 ha. Metsäautotie perille. Tieltä no. 78 matkaa tilalle vain n. 4 km. Rajoittuu Ylijokeen. 1.2.2012 päivätyn arvion mukaan kok.puumäärä n.7.627 m 3 . Tilalle menevän metsäautotien alussa lukittu puomi, jolta matkaa tilan rajalle n.1km. Pyydä tarvittaessa avain. Tarjoa! METSÄTILA, Tervo, Talluskylä 40,38 ha. Pohjois-Savossa, Tervossa metsätila. Äskettäin peruskunnostettu metsäautotie tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3.585 m 3 . Hoidon taso hyvä. Hp.126 000 € / tarjous 18.9.2016 mennessä METSÄPALSTA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Metsätila, jossa yksi varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1.155 m 3 , eli n. 150 m 3 /ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kulkee 2 sivulla. Hp. 46.000€ / tarjous Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Savonlinna, Vihtari 6,5 ha. Leivonjärven eteläpuolella palsta 20 km päässä Savonrannalta pohjoiseen. Rajoittuu Leivonjärveen. Kokonaispuusto n. 1.000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma taimikoista siemenpuumetsiköihin. Välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Runsaasti rantaviivaa ja vaihtelevia maastonpiirteitä. Erinomainen pikkupalsta! Mh. 25.000 € METSÄPALSTA, Savonlinna, Raikuu 9,5 ha. Näppärän kokoinen metsäpalsta omatoimiselle metsänhoitajalle. Harvennettuja, varttuneita tai lähes uudistuskypsiä metsiköitä noin 30%. Varttuneet taimikot kaipaavat raivausta. Palsta kokonaan metsämaata, lehtomaisten kankaiden osuus merkittävä. Kokonaispuusto n. 850 m 3 . Palsta tarjoaa hakkuutuloja ja metsänhoidollisia harrastuksia sopivassa suhteessa. Mh. 35.000 € METSÄPALSTA, Kuhmo, Lammasperä 109,1 ha. Kylmäpuronpalsta on määräala Kuhmossa, pinta-alasta 90 % on metsämaata, jossa puustoa on noin 5 193 m³. Palstalle on oma metsäautotie. Kohteella hyvään kasvuvauhtiin päässeet taimikot ja nuoret metsät. UPM Bonvesta metsäpalsta. Mh. 119.600 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Salla, Kursu 197 ha. Monien mahdollisuuksien metsätila rakennuksineen. Talouskeskuksessa 1954 valmistunut puurakenteinen ok-kotitalo (rintamamiestalo), ent. navettarakennus ja pihasauna. Pihapiiri siistissä kunnossa. Kasvatusvaiheessa ja harvennustarpeessa olevaa metsää metsään.fi-palvelun tietojen mukaan n.10.000 m 3 . Metsäalueet pääosin hyvien tieyhteyksien läheisyydessä. Hp. 159.000 € MÄÄRÄALA, Rovaniemi, Suopajärvi 0,5 ha. Oiva kohde vapaa-ajan kohteeksi erämiehille/ naisille tai vain omaa rauhaa kaipaavalle. Kohteella vanha hirsirakenteinen as.rakennus, navetta sekä purkukunt. Rantasauna. Rakennukset vaativat kunnostusta. Pihapiiri vanhaa peltomaisemaa ja näkymä Suopajärvelle. V. 2013 kaivettua tienpohjaa pääsee kuivalla kelillä pihaan, vaatii sorastuksen jos tiellä enemmän käyttöä. Hyvät metsästys-, ulkoiluja marjastusmaastot. Myös kalastusmahdollisuus. Hp. 30 000 €. Voidaan myydä myös koko tila n. 130 ha, hp. 84.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄÄ JA TALOUSKESKUS, Vehmaa, Heikola. 7 ha yhdessä palstassa. Rintamamiestalo ja runsaasti ulkorakennuksia. Puustoarvio tehty elokuussa 2016. Hp. 79.000 €. METSÄPALSTA, Nousiainen, Vuorenpää 2,2 ha. Pieni runsaspuustoinen metsäpalsta. Tie palstan rajalle. Puustoarvio tehty elokuussa 2016. Rajoja merkitty Opkk-nauhalla. Hp. 18.000 €. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 tontit Ostetaan KORISTEHAVUA tav.metsäkuusi, omorika ja pihdat p.0400 456865 heikki.puputti@havupuu.fi www.havupuu.fi
PILKKEITÄ 29 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 ETELÄ-SAVO Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo palvelee toimialueensa 14 500 metsänomistajaa yhdeksän kunnan alueella. Palveluksessamme on 65 toimihenkilöä. Työllistämme yrittäjiä ja metsureita lisäksi noin 150 htv. Lisätietoja www.mhy.fi/etelasavo Haemme Puumalaan METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Arvostamme aiempaa työkokemusta metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä, aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä sekä sitoutunutta otetta työhön. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulokselliseen työhön. Tarjoamme vakituisen työsuhteen aktiivisesti toimintaansa kehittävässä suuressa metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa heti. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 14.9.2016 mennessä sähköpostitse vesa.vaananen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa asiakkuuspäällikkö Vesa Väänänen p. 0400 754 252 tai vesa.vaananen@mhy.fi metsänhoitoyhdistys MHY Etelä-Savo 2x140_92 mm 26.8.2016 11.29 Sivu 1 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Marianne Minkkinen (31.8. asti) p. 050 309 9717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu Kemijärven yhteismetsä on yksityismetsäomaisuuden hoitaja ja kestävän metsätalouden harjoittaja Kemijärven kaupungin alueella. Yhteismetsän pinta-ala on n. 43 000 ha ja osakkaita n.2000. Toimistonhoitajan siirtyessä eläkkeelle haemme palvelukseemme Osa-aikaista toimistonhoitajaa Edellytämme hakijalta tradenomin tai vastaavan koulutuksen omaavat tiedot, eduksi katsotaan metsäalan koulutus. Tehtävän hoitaminen edellyttää kirjanpidon ja tilinpäätöksen hallitsemista. Lisäksi tehtäviin kuuluu osakasrekisterin ylläpito, ylijäämän jakaminen osakkaille, ostoja myyntireskontran hoitaminen, kokousten sihteerin tehtävät sekä muut toimistotehtävät. Toimi on osa-aikainen, normaalista työajasta n. 60 %. Työsuhteessa noudatetaan YT/METO -työehtosopimusta. Työ alkaa 2.1.2017 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset toimitetaan 12.9.2016 mennessä os. Kemijärven yhteismetsä, Vapaudenkatu 8 A 4, 98100 KEMIJÄRVI tai sähköposti risto.junttila@ kemijarvenyhteismetsa.fi Lisätietoja hakuaikana antaa toiminnanjohtaja Risto Junttila puh. 0400-395056 ja toimistonhoitaja Helvi Salo puh. 040-6875 508. Tutustu yritykseemme kotisivuillamme www.kemijarvenyhteismetsa.fi Kemijärven yhteismetsä 2x150_92 mm 23.8.2016 12.43 Sivu 1 KIURUVESI Metsänhoitoyhdistys Kiuruvesi ry toimii Kiuruveden kunnan alueella. Vuoden 2017 alusta olemme osa uutta ja laajempaa yhdistystä, joka aloittaa toimintansa 1.1.2017 nimellä Metsänhoitoyhdistys Savotta. Kiuruvedellä on reilut 1600 yhdistyksen jäsentä, jotka omistavat metsää yhteensä noin 70 000 ha. Uudessa MHY Savotassa on noin 9000 jäsentä, joilla metsää on yhteensä noin 360 000 ha. Toimihenkilöitä Kiuruvedellä on viisi. Nyt haemme palvelukseemme ja osaksi tulevaa Kiuruveden tiimiä METSÄASIANTUNTIJAA vakituiseen työsuhteeseen Kiuruvedelle. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta, esim. MTI (AMK). Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää asiakaspalveluun ja myyntityöhön soveltuvaa, pitkäjänteistä, organisointikykyistä, itsenäistä ja tuloshakuista otetta sekä tiimityöskentelytaitoja. Työsuhde alkaa sopimuksen mukaan. Palkkaus YT/Meto-työehtosopimuksen mukaisesti. Hakemukset 16.9.2016 mennessä osoitteeseen: ari.ruotsalainen@mhy.fi. Lisätietoja tehtävästä toiminnanjohtaja Ari Ruotsalaiselta numerosta 0400 254 610. metsänhoitoyhdistys MHY Kiuruvesi 2x120_92 mm 23.8.2016 11.09 Sivu 1 PYHÄ-KALA Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kala ry toimii kahdentoista kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa, jossa palvelemme noin 8.000 metsänomistajaa. Toimihenkilöitä yhdistyksessämme on 39. Haemme joukkoomme äitiysloman sijaiseksi METSÄASIANTUNTIJAA aluevastuulliseen tehtävään yhdistyksen Ylivieskan toimistolle. Aloitus syys-lokakuun vaihteessa tai sopimuksen mukaan. Arvostamme metsänhoitoyhdistyksen tehtävien ja tietojärjestelmien tuntemusta, oma-aloitteisuutta, energisyyttä sekä markkinointija ihmissuhdetaitoja. Alan kokemus luetaan eduksi. Palkkaus on YT/Meto tes:n mukainen. Hakemukset 13.9.2016 mennessä sähköpostilla juha.rautakoski@mhy.fi . Tiedusteluihin vastaa johtaja Juha Rautakoski puh. 0400-383 233. metsänhoitoyhdistys MHY Pyhä-Kala 2x100_92mm 11.8.2016 9.57 Sivu 1 Polku omaan metsään metsälehti.fi Met säki rja ILMOITA METSÄLEHDESSÄ! Soita myyntipäälliköllemme Jarmo Rautapurolle ja kysy tarjous! p. 050 331 4137
30 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 PILKKEITÄ METSÄHALLITUS Metsähallitus on myöntänyt kultaiset ansiomerkit metsänhoitoesimies Timo Arille, asiakkuusjohtaja Heikki Karhuselle, toimitusjohtaja Pekka Kauraselle, lakiasiainjohtaja Susanna Oikariselle, Metsämiesten Säätiön toimitusjohtaja Ilari Pirttilälle, ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokalle, henkilöstöja kehitysjohtaja Tapio Poudalle sekä toimitusjohtaja Arto Tiitiselle. ANSIOMERKIT LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 70 VUOTTA 5.9. Esa Alamartimo, Metsänhoitoyhdistys Länsi-Pohjan valtuuston jäsen, entinen pitkäaikainen puheenjohtaja, Tornio 60 VUOTTA 7.9. Arvo Rautiainen, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsuri, Losomäki (ei juhli) 16.9. Pekka Aro, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän varavaltuutettu, Paimio 50 VUOTTA 6.9. Eero Ärväs, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsuri, Luikonlahti (ei juhli) 7.9. Pertti Miettunen, maat. ja metsätieteiden maisteri, Tampere Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi Syyskausi toimistolla alkaa muuton merkeissä, kun virkamiestiheyttä per neliö lisätään. Jätesäkit ja roskasäiliöt täyttyvät vanhoista mapeista ja papereista. Omia papereita hävittäessäni tuntui kuin menneet vuodet olisivat kulkeneet kuin hidastetussa filmissä silmien ohi. Monenmoisia prosesseja mahtuu matkan varrella, kuten hyönteistuholakityöryhmä, laittomat hakkuut, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion yhtiöittäminen, Metsähallituksen omistajaohjaus ja sen sellaista. Paljon hikeä, vähän kyyneleitä – onneksi ei sentään verta – ovat nämä prosessit vaatineet, ja mitä sitten? Riitaisatkin työryhmät ovat saaneet työnsä päätökseen, eduskunta säätänyt lait ja elämä on jatkunut. ??? Paljon melua tyhjästä? Ehkäpä juuri se melu on koko homman ydin. Elämme kansalaisyhteiskunnassa, jossa kaikkia kuullaan jos ei aivan henkilökohtaisella tasolla niin ainakin edustajien välityksellä. Sidosryhmät ovat lainvalmistelutyössä mukana täydestä sydämestä suurella intohimolla. Kummakos sitten, että asioista puhutaan välillä isoilla kirjaimilla. Keskusteluilmapiiriä on yritetty pehmentää kahvitarjoilulla ja voisilmäpullilla, ja siinä on ehkä joskus jopa onnistuttu. Olin yllättynyt siitä, kuinka vähän haikeutta mappien hävittämiseen liittyi. Olin myös yllättynyt siitä, kuinka nopeasti maailma – hienosti sanottuna toimintaympäristö – on muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Jos samoja asioita valmisteltaisiin nyt, aivan erilaiset teemat aiheuttaisivat ristiriitoja kuin aikoinaan. Kiivastahtinen maailmanmeno on tärkeimpänä syynä siihen, että lakeja uudistetaan ennen näkemättömän nopean tahtiin. ??? Siivouspäivän toinen opetus oli se, että lainvalmistelussa pitäisi pystyä katsomaan vähän kauemmaksi kuin juuri siihen hetkeen, jolloin milloin mikäkin intohimoja nostattava asia on pöydällä. Se on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Kaiken lisäksi ihmisluonnossa syvässä istuva kilpailuhenki vaikuttaa valintoihin. Se jonka kanta voittaa, on kunkku ainakin hetken. Harvinaisen totta on vanha viisaus, jonka mukaan lopputulos on hyvä, kun kaikki osapuolet ovat lievästi tyytymättömiä. Oli kuinka oli, vanha virkamies iloitsee siitä, että demokraattinen päätöksentekokoneisto toimii ja tuottaa enemmän tai vähemmän hyvää lainsäädäntöä kulloisiinkin tarpeisiin. Siivouspäivä MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat AUSTRALIAN itäosissa kasvaa merkillisen näköisiä lehtipuita, jotka ovat sopeutuneet kuiviin kausiin mielenkiintoisella tavalla. Osa lajeista kykenee kamelien tavoin säilömään vettä paksuihin runkoihinsa. ”Down Under” -mantereelle 1800-luvulla saapuneet eurooppalaiset kasvitieteilijät hämmästelivät puiden tynnyrimäistä runkomuotoa, joka muistutti heidän janoisissa mielissään pulloa. Pullopuiden sukuun (Brachychiton ) kuuluu kolmisenkymmentä Australiasta kotoisin olevaa lajia ja yksi naapurisaarelle Uuteen Guineaan livahtanut lajitoveri. Pullopuita on istutettu ympäri maapallon lämpimiä alueita lähinnä puistoja maisematarkoituksiin, mutta myös huonekasveiksi ja bonsaipuiksi. Luonnossa pisimmät pulloAustralian pullopuut Pullopuut saivat aikoinaan nimensä tynnyrimäisistä rungoistaan. Pullopuiden kukissa ei ole terälehtiä, vaan paksut verholehdet muodostavat kellomaisen kukan. ja kokoisia. Lehdet maistuvat myös karjalle, ja kuivina kausina kokonaisia puita saatetaan kaataa karjanrehun turvaamiseksi. Kuivissa autiomaaolosuhteissa puita jätetään säästöpuiksi antamaan suojaa paahtavalle auringolle. Talvikaudella osa puista pudottaa lehtensä. Kukkiva proteiinilähde Nukkapullopuu (Brachychiton discolor ) on eräs suosittu laji, jota on istutettu muun muassa Välimeren maihin ja Yhdysvaltoihin. Heinäkuussa Ranskan Rivieralla puu hehkuu täydessä kukassaan, kun puut kotiseudullaan itäisessä Australiassa värjöttelevät vielä lehdettöminä talven kourissa kesää odotellessa. Kukkien tuoksu on huumaava ja mesikaste houkuttelee hyönteisten lisäksi jopa lintuja pölytystöihin. Kukan ulkoasu muistuttaa hieman Afrikan autiomaissa viihtyvää raatokukkaa ja lehdet vaahteranlehtiä. Pullopuiden kukissa ei ole terälehtiä, vaan paksut verholehdet muodostavat kellomaisen kukan. Kukat kasvavat yleensä ryhmissä oksien kärjissä ja joskus suoraan rungosta. Metsätaloudellista käyttöä puilla ei ole. Australian alkuperäisasukkaat, aboriginaalit, ovat punoneet kuoresta niiniköyttä ja veistelleet harmaanvihreistä rungoista tykötarpeita kuten kilpiä. Puiden nuoria suklaanmakuisia juuria on syöty ravinnoksi ja vihreillä paloilla on karkotettu ummetusta. Nykytutkimus on kiinnostunut puuaineksen bakteereja torjuvista aineista. Kukintoihin kehittyy myöhemmin minibanaanin kokoisia karvaisia palkoja, joiden hernemäisiä siemeniä aboriginaalit ovat popsineet hiukopalaksi vaellusretkillään, ”walkabouteillaan”. Yleisimpien pullopuulajien siementen proteiinipitoisuus on parhaimmillaan suurempi kuin nyhtökauralla, lähennellen jopa neljääkymmentä prosenttia. puut voivat saavuttaa 40 metrin pituuden, mutta lyhimmät lajitoverit kasvavat vain muutaman metrin mittaisiksi pensaiksi. Vanhoja pullopuiden fossiileja on löytynyt 50 miljoonan vuoden takaa ajanjaksolta, jolloin dinosaurukset hävisivät maapallolta ja nisäkkäiden valtakausi alkoi. Pullopuiden lehtien muoto vaihtelee suuresti, ja samankin puuyksilön nuoret ja vanhat lehdet voivat olla hyvin erinäköisiä
31 1. SYYSKUUTA 2016 u NRO 16 PILKKEITÄ METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Yhdistysten korjaama puu hiertää ? Missä maksettiin kuusitukista eniten? ? Pikatestissä suojalasit ? Kesäkisan parhaita ? Valkoselkätikka on melkein pelastunut Metsälehti Makasiini ilmestyy 15. syyskuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 15.9. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 16”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 12 on arvottu seuraaville kolmelle: Tapio Malinen, Pieksämäki, Matti Rautio, Simpele ja Olli Seppänen, Kuopio. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 16 METSÄRISTIKKO 12, RATKAISU Sa m i K ar pp in en
klo 10–16 la 3.9.2016 Tervetuloa koko perheen iloiseen tapahtumaan Metsä Groupin pääkonttorin pihapiirissä osoite: Revontulenpuisto 2, Espoo. l Ohjelmaa kaikenikäisille l Työnäytöksiä, tietoiskuja ja asiantuntijapuheenvuoroja l Lapsille puuhaa ja elämyksiä l Lukuisat näytteilleasettajat metsään liittyvine palveluineen ja tuotteineen luovat tilaisuuden tunnelman Tapahtuma on maksuton. Tilaisuuden juontajina Suomen huutokauppakeisari Aki Palsanmäki ja vaimonsa Heli. Yhdessä he meklaroivat hyväntekeväisyyshuutokaupan!