• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 10. SYYSKUUTA 2020 • NRO 16 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI UUTISET Puiden viennistä tulkintakysymys ›› 2–3 Metsien mittaus taas täydessä käynnissä ›› 4–5 Näin syntyi pihkankatkuinen elämäkerta ›› 6 PEFC jättää lisää puuta metsään ›› 7 Metsien arvon määritys tarkentuu ›› 8 METSÄSTÄ 60 vuotta metsäistä kehitysyhteistyötä ›› 16–17 Suupohjan radan puolustus onnistui ›› 20 Huskun akkusahalla on tehoa ja hintaa ›› 22 PILKKEITÄ Kyyn poikanen on heti itsenäinen ›› 24 Voivatko klapit olla kirjanpainajariski? ›› 27 Tyynenmeren kasvuisa jalokuusi ›› 30 H an nu H ut tu Se pp o Sa m ul i Ennen väheksytty haapa on oiva säästöpuu, Jussi Vilén ja Tom Clayhills tietävät. Sivut 9–11 Haavan paluu METSÄTESTAMENTTI Lahjoita metsäomaisuutesi osaaviin käsiin, metsäalan hyväksi. Näet työsi ja huolenpitosi metsässä jatkuvan. Lisätietoa: www.mmsaatio.?/metsatestamentti 7986_.indd 1 9.9.2020 12.14
• LYHYET UUTISET 10.9.2020 / AJASSA 2 SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva K arstulalainen metsänomistaja Markku Leppänen havaitsi keväällä, että Metsähallitus oli jättänyt luonnonsuojelualueelta voimalinjan levennyshakkuun yhteydessä kaadetut puut karsimattomina metsään. Leppänen arvioi palstalle jääneen viime talven hakkuussa jopa neljäsataa kuutiota järeää puuta. Osa puista oli katkaistu muutaman metrin pituiseen kantoon tekopökkelöiksi. ”Yksityisellä metsänomistajalla on metsätuholaissa säädetty velvollisuus korjata puut pois metsästä, mutta miksi Metsähallitus voi jättää puut palstalle? Entä jos kirjanpainaja lähtee leviämään metsään jätetyistä puista?” Metsähallituksen palstan lähellä metsätilan omistava Leppänen hämmästelee. Metsähallituksen Luontopalveluiden aluepäällikkö Raimo Itkosen mukaan puut on suunnitellusti jätetty metsään suojeluarvojen edistämiseksi. ”Toimet on tehty vanhojen metsien suojelukohteella suojeluohjelman tavoitteiden mukaisena lahopuun lisäyksenä, kompensaationa linjan leventämiselle.” Metsätuholaki velvoittaa kuljettamaan syyskuun ja toukokuun välisenä aikana hakatun kuorellisen kuusija mäntypuutavaran pois hakkuupaikalta tai välivarastosta viimeistään heinä-elokuun aikana. Metsänomistaja on myös velvollinen korjaamaan metsästään esimerkiksi tuulen tai lumen katkomat läpimitaltaan yli kymmensenttiset kuusipuut, mikäli niitä on yli kymmenen kuutiometriä hehtaarilla. Männyn osalta vastaava raja on kaksikymmentä kuutiota. Puutavaraa vai pätkittyjä puita? Metsälehden selvittäessä tapausta kävi ilmi, ettei aina ole yksiselitteistä, koskeeko metsätuholaki suojelualueella kaadettuja puita. ”Metsätuholaki ei lähtökohtaisesti ole voimassa suojelualueilla, mutta lain ensimmäisessä pykälässä todetaan, että lakia sovelletaan alueen sijainnista riippumatta puutavaran Ekoteko vai metsätuhoriski? Metsäkeskus tulkitsi, etteivät Metsähallituksen suojelualueelle voimalinjahakkuun yhteydessä jätetyt järeät kuuset kuulu metsätuholain piiriin. ”Miksi Metsähallitus voi jättää puut palstalle?” Metsänomistajat Markku Leppänen (oik.) ja Jaakko Leppänen haluaisivat, että Metsähallituksen suojelualueelta voimalinjan tieltä viime talvena kaadetut puut olisi korjattu pois hyönteistuhoriskin vuoksi. Metsäkeskuksen mukaan suojelualueelta kaadetut puut eivät kuulu metsätuholain piiriin, jos niitä ei ole katkottu puutavaraksi. Metsäammattilaiset: Tieto uhanalaisista tulee myöhään Puunostajat ja metsäsuunnittelijat toivovat, että ajantasaista paikkatietoa uhanalaisten lajien esiintymistä olisi saatavilla nykyistä helpommin. Tuoreen selvityksen mukaan tieto uhanalaisesta lajista tulee monesti vasta sen jälkeen, kun metsänkäyttöilmoitus on jätetty ja hakkuut jo alkamassa. Tämä tuottaa ylimääräistä työtä. ”Kun lajihavainnot on tarkastettu ennen leimikon suunnittelua, voidaan lajien elinympäristövaatimukset huomioida jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa”, luonnonhoidon asiantuntija Riitta Raatikainen Metsäkeskuksesta kertoo. Nisula Forest investoi uusiin tiloihin Hakkuulaitteita ja metsäkoneita valmistava Nisula Forest investoi tuotantotilojen laajennukseen. Kahden ja puolen miljoonan euron investointi mahdollistaa tuotannon kaksinkertaistamisen. ”Nykytilanteesta huolimatta usko tulevaisuuteen on vahva. Puuta tullaan varmasti korjaamaan kasvavassa määrin myös tulevaisuudessa niin kotimaassa kuin maailmalla”, Nisula Forestin Kalle Mattsson kertoo. Deerelle yt-neuvottelut Metsäkoneita valmistava John Deere Forestry Oy aloittaa kaikkia henkilöstöryhmiä koskevat yhteistoimintaneuvottelut. Neuvottelujen henkilöstövaikutuksen arvioidaan olevan yhteensä 190 henkilöä, luvassa on sekä muutoksia toimenkuvin että irtisanomisia. Tuotannossa varaudutaan koko henkilöstön lomautuksiin. Taustalla on koronaviruksen takia heikentynyt markkinatilanne ja yhtiön organisaatiomuutos. Puolukkasadosta tulossa paikoin runsas Puolukkasadosta on tulossa raakilehavaintojen perusteella hyvä, paikoin jopa melko runsas, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Havaintometsäverkoston seurantametsistä yli puolessa puolukan raakileita on ollut keskinkertaisesti tai sitä enemmän. Vaikka raakileita on, puolukka näyttää kuitenkin kypsyvän nyt heikommin kuin yleensä. Puolukan pääsato on poimittavissa syyskuun alkuviikoilla. Metsäteollisuus: Kemeran rahoitus turvattava Metsätalouden kannustejärjestelmän eli kemeran rahoituksen taso on säilytettävä, Metsäteollisuus ry evästää hallitusta budjettiriihen alla. Metsäteollisuuden mukaan järjestelmä edistää ”aktiivista ja oikea-aikaista metsien hoitoa, joka on avainasemassa parannettaessa metsien elinvoimaa ja kasvua”. 7987_.indd 2 9.9.2020 12.15
• 3 AJASSA / 10.9.2020 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Tuomas Nikulin p. 050 512 9224 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi Ekoteko vai metsätuhoriski? Metsänomistajat Markku Leppänen (oik.) ja Jaakko Leppänen haluaisivat, että Metsähallituksen suojelualueelta voimalinjan tieltä viime talvena kaadetut puut olisi korjattu pois hyönteistuhoriskin vuoksi. Metsäkeskuksen mukaan suojelualueelta kaadetut puut eivät kuulu metsätuholain piiriin, jos niitä ei ole katkottu puutavaraksi. hakkuupaikkoihin ja välivarastoihin”, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsätuholain vastuuhenkilö Yrjö Niskanen. Metsäkeskus suorittikin Karstulan kohteella viime viikolla maastokatselmuksen, jonka pohjalta lakipykäliä tulkittiin. Pohtimaan jouduttiin muun muassa sitä, onko kyseessä metsätuholain tarkoittama hakkuupaikka. Metsäkeskus päätyi siihen, että koska kyseisiä puita ei ole tehty puutavaraksi, eivät ne ole metsätuholain piirissä. Metsäkeskus arvioi puumääräksi noin 200 kuutiota. ”Silloin, jos luonnonsuojelualueella on tehty puutavaraa, tulee se poistaa hakkuupaikalta ja välivarastosta metsätuholain mukaisesti”, Niskanen linjaa. Kaadettuja tai pätkittyjä puita sen sijaan ei tarvitse kyseiseltä alueelta poistaa. Niskasen mukaan metsätuholaissa säädetty rungon osien poistamisvelvollisuus koskee ”metsikössä” olevia rungonosia. Termiä metsikkö ei kuitenkaan sovelleta luonnonsuojelualueella, koska metsälaki ei ole voimassa siellä. Valtio velvollinen korvaamaan tuhot Kirjanpainajat tuskin tekevät eroa puutavaran tai pätkittyjen puiden välille. Metsäkeskus suositteleekin jatkoa ajatellen, että luonnonsuojelualueilla havupuiden kaataminen ja pätkiminen ajoitettaisiin mahdollisuuksien mukaan kesäaikaan. ”Tällöin minimoidaan tuhohyönteisten lisääntymisriski”, toteaa Niskanen. Tapauksessa, jossa hyönteistuho leviää valtion omistamalta suojelualueelta yksityismetsään, voi metsänomistaja tehdä vahingonkorvausvaateen ympäristöministeriölle Metsäkeskuksen kautta. Vaateen pohjalta Metsäkeskus tekee asiasta lausunnon ja ympäristöministeriö mahdollisen korvauspäätöksen. Vielä elokuussa Karstulan suojelualueen reunametsissä ei ollut ilmennyt silmin havaittavia hyönteistuhoja. JUSSI COLLIN T aimikonhoidon ja nuorten metsien kunnostuksen työmäärät laskivat viime vuonna. Töitä tehtiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan yhteensä 169 000 hehtaarilla, mikä on kahdeksan prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Taimikonhoidon ja taimikonvarhaishoidon pinta-ala oli 130 000 hehtaaria. Nuoren metsän kunnostuksen ala 39 000 hehtaaria, siinä laskua kertyi viidennes. Metsäviljelyn ala nousi viime vuonna 100 000 hehtaariin. Kasvua edellisvuodesta oli neljä prosenttia, se menee kylvön piikkiin. Kylvöala nousi 25 000 hehtaariin, mikä on 16 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Istutusala sen sijaan säilyi ennallaan. Luken mukaan istutusalasta 69 prosenttia uudistettiin kuusella, 27 prosenttia männyllä ja neljä prosenttia koivulla. Metsänkylvössä konekylvö kasvatti osuutensa 83 prosenttiin kylvöalasta, mutta istutuksessa 98 prosenttia alasta tehtiin käsityönä. Maanmuokkausta tehtiin 107 000 hehtaarilla, mikä on prosentin enemmän kuin edellisvuonna. Eniten tehtiin mätästystä, noin 70 prosentilla muokkaushehtaareista. Metsänparannustöissä nähtiin reipas nousu. Kunnostusojitusten määrä kohosi 12 000 kilometriin, mikä on yli 40 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Metsäteitä rakennettiin ja perusparannettiin yhteensä 2 500 kilometriä, se on 74 prosenttia edellisvuotta enemmän. Viime vuoden hakkuualaksi Luke arvioi 711 000 hehtaaria, josta avohakkuita oli 16 prosenttia. Luontaisen uudistamisen hakkuita tehtiin 26 000 hehtaarilla. Hoitoon panostettiin edellisvuotista vähemmän Kaikkiaan rahaa metsänhoitoja metsänparannustöihin käytettiin viime vuonna yhteensä 265 miljoonaa euroa. Se on reilut 10 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna. Taimikoiden ja nuoren metsän hoito maksoi 75 miljoonaa euroa. Viime vuoteen verrattuna kustannusten määrä laski reaalisesti kahdeksan prosenttia. ”Metsänviljelyn kustannukset nousivat reaalisesti kaksi prosenttia edellisestä vuodesta, 60 miljoonaan euroon”, yliaktuaari Eeva Vaahtera Lukesta kertoo. Taimikonhoito väheni viime vuonna Luken mukaan metsänviljelyala kasvoi muutamalla prosentilla. JUSSI COLLIN E nsi syksy näyttää koneurakoinnissa hyvin haastavalta, Koneyrittäjien tuore kysely kertoo. Kyselyyn vastanneista puunkorjuuyrityksistä runsaat 40 prosenttia ennakoi kysynnän heikkenevän. Puunkorjuuseen ennakoidaan tuotannonrajoituksia. Vastaajista noin puolet odottaa puunkorjuuseisokkien pituuden olevan loppuvuonna kolme viikkoa taikka enemmän. Lomautuksia on toteuttanut tai niitä ennakoi 40 prosenttia puunkorjuuyrityksistä. Liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola muistuttaa, että puunkorjuualalla on ollut lomautuksia historiallisen paljon vuoden aikana. Alkuvuotta 2020 haittasivat sekä huonot kelit että työtaistelut. Keväällä oli edessä kelirikko ja koronan aiheuttamat asiak kaiden tuotannon supistukset ja varastojen alasajot. ”Loppuvuonna näyttää tulevan lisää seisokkeja. Tällaisessa oloissa on useimmille yrityksille lähes mahdotonta ylläpitää hyvää kannattavuutta.” Ahdinkoa lisäsi sekin, että puunkorjuuyritykset jäivät koronayritystukien ulkopuolelle. Puunkorjuuyritysten keskimääräinen liikevaihto laski viime vuonna. Koneyrittäjien liiton kannattavuusselvityksen mukaan keskimääräinen liikevaihto oli 582 000 euroa, mikä on liki 10 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Lasku selittyy pääosin hakkuiden vähenemisellä. ”Liiketulokset ovat sangen matalalla tasolla. Siksi varsinkin puunkorjuuyritysten tilanne on viimeksi kuluneen vuoden aikana muuttunut hankalaksi ja osalla hyvinkin vaikeaksi”, Jaakkola toteaa. Koneurakoinnilla vaikeat näkymät Simo Jaakkola Seppo Samuli 7987_.indd 3 9.9.2020 12.16
• 10.9.2020 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi KAIPOLAN tehtaan sulkemisuutista seurasi näytelmä, jossa politiikan ja talouden eliitit syyttelivät toisiaan siitä, kuka on suurin kakkapää syytellessään toisia teollisuuden alasajosta. Jutilakaan ei sanoisi, että eteenpäin on menty. Riitelyn sijaan seuraavien asioiden pohtiminen saattaisi auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen luetteli paperitehtaan lakkautukseen johtaneita syitä ”avoimessa kirjeessään”, muttei maininnut sanallakaan kuitupuun hintaa. Kuusikuitupuun reaalinen hintataso onkin tippunut selvästi 2000-luvun alusta, joten puuraaka-aineesta paperinvalmistuksen jatkuminen Päijänteen rannalla ei jäänyt kiinni. Suomalaisessa syljeskelyssä jäi myös mainitsematta, että Ruotsissa aiotaan sulkea samankaltainen paperitehdas kuin Kaipola. Lakkautusuutiset kerrottiin jopa samana päivänä. Metsäteollisuuden rakennemuutos etenee muuallakin. Mitä se tietää meille? VALTTERI SKYTTÄ Syyllisiä ei tässä nyt kaivattu LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva J ossain tässä se on. Keskellä lounaissuomalaista kuusikkoa. Yksi kymmenistä tuhansista ympäri Suomen metsiä sijaitsevista koealoista. Gps-paikannin tuo lähelle, muttei riittävän lähelle. Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntija Jouni Peräsaari ottaa esiin puukartan ja tarttuu työparinsa, Lukessa tutkimusassistenttina työskentelevän Outi Jokirannan, ojentamaan mittanauhaan. Puukarttaan on merkitty koealalta edellisellä mittauskerralla viisi vuotta sitten mitatut puut ja niiden etäisyydet koealan keskipisteestä. Kartassa näkyvä koealan ainoa mänty löytyy maastossa helposti. Muutaman mittauksen jälkeen koealan keskipiste on löytynyt, ja varsinaiset mittaukset voivat alkaa. Salaista tietoa Meneillään on valtakunnan metsien 13. inventointi, tuttavallisemmin VMI13. Se käynnistyi viime vuonna ja jatkuu vuoteen 2023. Toukokuusta lokakuuhun kestävän maastokauden ajan koealoja mittaa eri puolilla Suomea reilut 20 työparia. Metsät numeroiksi Valtakunnan metsien inventointi kertoo, mitä metsissä tapahtuu. Outi Jokiranta ja Jouni Peräsaari etsivät maastossa ensimmäiseksi koealan keskipisteen. Lukijakuva ”Utuinen aamu Pähkänänkallion metsässä Kuusamossa.” SYDÄNLUONNOSSA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SAMANA PÄIVÄNÄ , kun UPM:n uutinen Kaipolasta kohautti koko Suomea, myös ruotsalainen SCA ilmoitti aikovansa sulkea tehtaan Sundsvallissa. Yritys lopettaa kokonaan painopaperin valmistuksen. Vain muutaman tunnin sisällä yli tuhannen paperityöläisen tulevaisuus muuttui. Kaipolassa työ uhkaa loppua 450 hengeltä ja Sundsvallin tehtaalla 800 hengeltä. Paperin kulutus on vähentynyt jo kauan, mutta lopulta koronan aiheuttama kysynnän romahdus joudutti niin UPM:n kuin SCA:n päätöksiä. Kun tauti hellittää, paperin kulutus lisääntyy, mutta alkuvuoden lukuihin se tuskin yltää. Paperikoneita on yhä liian monta. Asiantuntijat näkevät synkkiä pilviä myös Stora Enson Anjalan tehtaan yllä. Siellä valmistetaan erikoissanomalehtipaperia, jolle tämäkin lehti on painettu. MENEILLÄÄN ON suuri murros, mutta niitä historiassa on ollut useita. Puu on kuitenkin pitänyt pintansa kilpailukykyisenä raaka-aineena, ja niin on nytkin. Yritykset seuraavan markkinoita ja päättävät, minkälainen tulevaisuuden tuotepaletista tulee. Yhteiskunta voi vaikuttaa asiaan huolehtimalla koulutuksesta ja tutkimuksesta. Tarvitaan taitavia tekijöitä, jotta puu osataan käyttää mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteisiin. Yhteiskunnalta odotetaan myös muuta. Viime kesänä Ruotsin maatalousyliopiston professori otti kantaa julkisuudessa vellovaan keskusteluun metsistä ja hiilensidonnasta, hakkuista ja suojelusta. Raportissaan ”Metsä ei riitä kaikkeen” hän toivoo poliitikoilta vastausta, mitä metsiltä halutaan. Tavoitteita on uskallettava asettaa tärkeysjärjestykseen, sillä kaikkea ei voi saada. MEILLÄ TAVOITTEET on lueteltu Kansallisessa metsästrategiassa, jonka päivityksen valtioneuvosto hyväksyi viime vuonna. Silti vastaus otsikon kysymykseen on epäselvä. Kuinka laajasti yhteiskunnassa on sitouduttu strategian tavoitteisiin kuten puuston kasvun lisäämiseen, ja kuinka hyvin se näkyy esimerkiksi valtion ensi vuoden budjetissa? Sitä seurataan myös investointeja suunnittelevissa metsäyrityksissä. Mitä metsiltä halutaan? 7988_.indd 4 9.9.2020 12.18
• 5 AJASSA / 10.9.2020 Fakta Kyllä 69% Peritkö vuokraa metsästysoikeudesta? Uusi Kysymys: Onko metsääsi heitetty roskia luvatta? MIKÄ ON MAAILMAN metsien tila vuonna 2020 YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö FAO:n tuoreen katsauksen perusteella? Hieman vähemmän metsää, mutta saman verran puuta ja hiilinieluja kuin vuosikymmen sitten. Suhteellisesti metsäalan pienentyminen on vähäinen, runsaan prosentin lasku vuosikymmenessä. Mutta absoluuttinen muutos tuntuu suurelta – 47 miljoonaa hehtaaria – mikä on lähes Suomen ja Ruotsin yhteisen metsäpinta-alan verran. Huonolta kuulostaa myös se, että metsien häviämisen vauhdissa ei juuri ole tapahtunut muutosta viime vuosikymmenen aikana verrattuna edelliseen vuosikymmeneen. PÄÄOSA METSIEN HÄVIÄMISESTÄ tapahtuu tropiikissa. Mantereet eivät tosiaankaan ole veljiä keskenään. Tämä käy ilmi esimerkiksi vertaamalla Euroopan ja Etelä-Amerikan kehitystä. Vuonna 1990 mantereiden metsäalat olivat yhtä suuria, mutta 2020 Euroopan metsäala on jo noin viidenneksen suurempi kuin Etelä-Amerikan. Maailman metsien asiantuntija Egon Glesinger totesi visionäärisessä kirjassaan The Coming Age of Wood vuonna 1949, että ”metsä on vastakohta sanonnalle, kakkua ei voi syödä ja säästää. Metsäkakun saamiseksi sinun on syötävä se; jos syöt sen oikein, saat sitä vielä enemmän”. Pitääkö tämä paikkansa? Esimerkiksi Euroopassa (pl. Venäjä) metsäpinta-ala on kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana lisääntynyt 17 miljoonaa hehtaaria (9 prosenttia) eli Ranskan metsäalan verran. Puuvaranto vieläkin enemmän eli 46 prosenttia. Kuitenkin tänä ajanjaksona alueen puuntuotanto – tai metsien syöminen – on ollut 15 miljardia kuutiometriä. Eli Eurooppa on sekä syönyt metsäkakkua että tehnyt siitä isomman. Glesingerin toteamus on pitänyt kutinsa ainakin meidän mantereella. MUTTA ELÄMÄ, HYVINVOINTI tai biotalous eivät ole ensisijaisesti määrää, vaan pikemminkin laatua. Yksinkertaiset metsäja raakapuun tilastot eivät kerro muista metsissä arvostamistamme tekijöistä, kuten hiilinieluista, monimuotoisuudesta, virkistyskäytöstä ja kulttuurista. Lyhyesti sanottuna muista metsäekosysteemipalveluista. FAO:n mukaan myös Euroopan (pl. Venäjä) metsien hiilivarasto (carbon stock) on kasvanut jatkuvasti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2020 se oli 24 prosenttia suurempi kuin 1990. Toisaalta samanaikaisesti metsien hiilivarasto on pienentynyt Etelä-Amerikassa runsaat 10 prosenttia. Myös Euroopan monimuotoisuuden suojeluun käytetyn metsäalan koko on yli kaksinkertaistunut tänä ajanjaksona. Se on kuitenkin edelleen vain vajaat 8 prosenttia puun tuotantoon käytetystä alasta. Eli kuten EU:n tuore monimuotoisuusstrategiakin esittää, tarvetta metsien monimuotoisuuden lisäämiseen edelleen on. Se missä määrin ja miten, onkin sitten monimutkaisempi asia. FAO:N TUOREET TILASTOT antavat maailman metsistä lohdullisen kuvan ainakin seuraavasta näkökulmasta. On esimerkkejä alueista, kuten Eurooppa, joissa metsiä on hoidettu niin, että monien tärkeiden indikaattoreiden valossa on pystytty menemään parempaan suuntaan. Miksei samanlainen kehitys voisi onnistua jatkossa koko maailmankin mittakaavassa? Maailman metsät LAURI HETEMÄKI Kirjoittaja on Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja. KOLUMNI VMI ? ? valtakunnan metsien inventointi ? ? metsien ja metsävarojen seurantajärjestelmä ? ? 13. inventointi käynnissä ? ? juuret 1920-luvulla ? ? koko maan kattava koealaverkosto ? ? tuloksia käytetään mm. metsätalouden suunnittelussa, metsäpolitiikassa ja metsätalouden kestävyyden arvioinnissa ? ? kuuluu Luken tehtäviin Metsiä on inventoitu Suomessa 1920-luvulta lähtien. Tavoitteena on kerätä tietoa muun muassa puuston määrästä, kasvusta ja laadusta sekä metsien omistuksesta, terveydestä, monimuotoisuudesta ja hiilivaroista. Uutta on, että tällä kertaa inventoidaan myös virkistysreitit ja -rakenteet, kuten polut, hirvitornit ja nuotiopaikat. ”Koealalta mitataan tai arvioidaan satakunta metsikkötunnusta. Lisäksi mitataan puita, taimikoissa runkolukuja ja osalla koealoista kuollut puusto. Hakkuuaukolla se sujuu nopeasti, ryteikössä aikaa voi mennä toista tuntia”, Peräsaari kertoo. Inventoinneissa käytetään sekä pysyviä että vaihtuvia koealoja. Peräsaari arvioi, että yksi työpari mittaa maastokauden aikana noin 700 koealaa. Koealat pyritään pitämään salassa, jotta tieto niistä ei vaikuttaisi metsien käsittelyyn. Muutos hidasta Peräsaari on ollut mukana valtakunnan metsien inventoinneissa vuodesta 1991, Jokiranta vuodesta 2004. Sinä aikana sekä puuston määrä että kasvu ovat lisääntyneet entisestään. Metsistä käsin sitä ei kaksikon mukaan kuitenkaan huomaa. ”Jos muutosta tapahtuu, se on niin hidasta, ettei sitä metsässä näe. Sen huomaa vasta, kun kaikki inventointitulokset lasketaan yhteen”, Peräsaari sanoo. Sama koskee muutoksia esimerkiksi hakkuiden ja lahopuun määrissä. ”Lahopuun määrä on säästöpuiden ansiosta väkisinkin lisääntynyt, mutta ei sitä metsässä juuri huomaa. Ainoa, missä eron huomaa, on säästöpuiden määrä. Niitä on selvästi enemmän”, Peräsaari toteaa. ”Lähitulevaisuudessa pitäisi suunnitella lauteet saunaan. Tuppeen sahatusta haavasta saisi tyylikkäät laudelaudat. Vintissä olisi tuppeensahattua koivua, mutta onko koivu kuumaa tai tikkuista?” KAWATUS ”Osta valmiit lämpökäsiteltyä haapaa, niin ei heti tarvitse katsella mustuneita lautoja eikä omia tekeleitä.” TOLOPAINEN ”Ei sen haavan lämpökäsiteltyä tarvitse olla. Löysin naapurikunnasta pienen sahausja höyläysyrittäjän, jolta sain kohtuuhinnalla käsittelemätöntä haapaa laudepuiksi höylättynä.” KORPITUVAN TANELI ”Minä teetin jättiläistuijasta. Eivät ole nämäkään kuumat, ja aluksi tuli miellyttävää tuoksua. Toisessa saunassa ovat lämpökäsiteltyä haapaa. Hyvät nekin ovat.” TIMPPA ”Meijän lauteet on tehty 32 mm:n kuusilaudasta. Olen niihin tyytyväinen. 10 vuotta olleet ja ovat kuin uudet vielä. Enkä hyväksy minkään aineen käyttöä saunaan. Puhdas puu, paras puu.” REIJO RUOTSALAINEN ”Lauteissa tärkeintä on huokoinen kevyt puuaines. Tiheä puuaines imee lämpöä kuin kivi.” KALLE KEHVELI ”Oman mettän haapalauteet saunassa. Aika tarkalleen 30 vuotta ikää niillä. Yläja välilauteet harmaantuivat kauniisti aika nopsaan, alalauteet vähän tummuneet. Lauteita ei ole siis käsitelty millään lailla.” KIM1 ”Lehmuksesta tai tuijasta saa myös hyviä saunoja. Minulla taitaa olla itsellä molemmissa saunoissa tervaleppää – mökillä lämpökäsiteltyä.” A. JALKANEN Verkkokeskustelu: Mistä puusta lauteet? Gallup Lukijakuva 7988_.indd 5 9.9.2020 12.18
• 10.9.2020 / AJASSA 6 ANTTI HEIKKINEN ? ? kirjailija, näyttelijä ja toimittaja ? ? syntynyt 1985 ? ? julkaissut mm. Jaakko Tepon ja Juice Leskisen elämäkerrat sekä kirjan Kalle Päätalosta ? ? esikoisromaani Pihkatappi voitti 2014 Savonia-palkinnon ja Kalevi Jäntin palkinnon ? ? Metsälehden kolumnisti ? ? asuu Nilsiässä perheensä kanssa ? ? harrastaa lenkkeilyä ja ”kodin pieniä viksaustöitä” Kuka? LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuva P irun pitkä. Näin vas­ taa Antti Heikkinen kysymykseen, millainen urakka metsäkonevalmis­ taja Ponssen perustajan Einari Vidgrénin elämäkerran kirjoit­ taminen on ollut. Kun on kirjoit­ tanut seitsemässä vuodessa 11 kirjaa, ei ole varautunut siihen, että yhden kirjoittaminen vie neljä vuotta. ”Kesti tovin en­ nen kuin löysin oikeanlaisen ta­ van kirjoittaa. Kirjasta oli ensin vähällä tulla Ponssen historiikki, sitten aika tylsä tietokirja. Tänä vuonna alkoi tuntua, että teks­ tissä kuuluu Einarin ääni.” Nyt elämäkerta on loppusi­ lausta vaille valmis. Kirja ilmes­ tyy näillä näkymin lokakuussa. Savolaisuus esille Vuosina 1943–2010 elänyt Vid­ grén aloitti työuransa metsuri­ na. Konepajan hän perusti, sil­ lä ei ollut tyytyväinen saatavilla oleviin metsäkoneisiin. Nykyi­ sin Ponsse on maailman johta­ via metsäkonevalmistajia. Ajatus Vidgrénin elämäker­ ran kirjoitta­ misesta tuli tä­ män pojilta. ”Vidgrénin veljesten toive oli, että tekstis­ sä kuuluisi sa­ von murre ja savolaisuus. Siinä saisi haista pihka ja moottorisa­ han bensa ja tuoksua metsä ja ol­ la savottaviilinkiä.” Kaikkea tätä Heikkinen on et­ sinyt sanomalehtien arkistois­ ta ja haastattelemalla kymme­ niä ihmisiä. ”Kun tiedossa on ollut jo neljä vuotta, että teen Einarista kirjaa, on tarinoita tullut pitkin matkaa junan ravintolavaunusta kaupan kassaan”, hän kertoo. Vidgrénistä on piirtynyt ku­ va reiluna jätkänä, joka oli hyvä neuvottelemaan asioista ja luke­ maan ihmisiä ja joka osasi ottaa neuvoja vastaan. ”Varmaan kulissien takana on ollut kaikennäköistä negatiivis­ takin, mutta Ponssen fiilis on ol­ lut ihailtavan hyvä – luulen, että jopa ainutlaatuinen. Einari piti omistaan huolta, mikä on näinä päivinä aika ihailtavaa pörssiyh­ tiön napamieheltä.” Taustasta apua Heikkinen on kotoisin Nilsiästä, reilun tunnin ajomatkan päästä Vidgrénin kotiseudulta Viere­ mältä, jossa Ponssen metsäko­ neet edelleen valmistetaan. Vid­ gréniin ja Ponsseen Heikkinen tutustui kuitenkin vasta elämä­ kertaa kirjoittaessaan. ”Sain aloittaa Einarin savotan aika puhtaalta pöydältä.” Kun on itse syntynyt 1980­lu­ vulla, kestää aikansa päästä si­ sään 1940­luvulla syntyneen ihmisen maailmaan. Heikkisen tilannetta helpotti se, että hän on varttunut maatilalla. Moottorisa­ haa on tullut käytettyä sen ver­ ran, että voi kuvitella, millaista metsätöitä olisi tehdä työkseen. ”Mutta kun kirjoittaa läm­ pimässä työhuoneessa tietoko­ neella kahvikuppi nokan edessä, täytyy jonkin verran tehdä työtä, että pystyy samaistumaan siihen, että rämpii lumihangessa pak­ kasessa ja kaataa puita käsipe­ lillä niin kauan, että tulee hiki.” Varsinaista korkean paikan leiriä Heikkinen ei elämäker­ ran kirjoittamista varten itsel­ leen järjestänyt, mutta kertoo liikkuneensa metsissä tavallis­ ta enemmän ja ”sahata naksutel­ leensa” myös muutaman puun. Suurmiehestä ihmiseksi Ryhtyessään kirjoittamaan Vid­ grénin elämäkertaa Heikkinen suhtautui tähän eräänlaisena vii­ meisenä patruunana. Sittemmin mielikuva on monipuolistunut. ”Suurmies Einari oli, ehdot­ tomasti. Antoisinta on kuitenkin se, kun suurmiehestä saa tehtyä ihmisen. Menestyksen takana on perkeleellinen työ, ja sinne mahtuu myös tosi tummavetisiä suvantokohtia –?sellaisia, joissa moni olisi jo antanut periksi.” Ajatus on Heikkisen mieles­ tä lohdullinen. ”Einari on verrattain pienistä piireistä liikkeelle lähtenyt jät­ kä, joka teki uransa ja omaisuu­ tensa omin käsin. Ainakin itse olen saanut hänen tarinastaan voimaa, toivottavasti lukijakin saa. Aina voi notkosta nousta.” Savottaviilinkiä etsimässä Antti Heikkinen viimeistelee Einari Vidgrénistä pihkanja bensankatkuista elämäkertaa. ”Suurmies Einari oli, ehdottomasti.” Antti Heikkinen kertoo yllättyneensä siitä, että 2000-luvulle asti EInari Vidgrén tunnettiin lähinnä ravihevosistaan: ”Teollisuusmies Einarista tuli hyvinkin myöhään. Ponsse oli 1990-luvun alkuun asti monien silmissä enemmän kyläpaja kuin varteenotettava teollisuuslaitos.” HAASTATTELU 7989_.indd 6 9.9.2020 12.19
• 7 AJASSA / 10.9.2020 Fakta Savottaviilinkiä etsimässä VALTTERI SKYTTÄ S uomessa yleisimmin käy­ tössä olevan PEFC­metsä­ sertifikaatin kriteerit ovat uu­ distumassa. Uusissa säännöissä soiden ja vesistöjen ympärille jä­ tettävät suojakaistat levenevät ja säästöpuiden määrä kasvaa, mi­ kä lisää hakkuissa metsiin jäävän puuston määrää. Säästöpuuryhmiin ja suoja­ kaistoille tulevaisuudessa jäävän lisäpuuston arvo on vuodessa noin 20 miljoonaa euroa, kertoo Tapio Oy:n tuore arviolaskelma. Tästä pääosa, noin 15 miljoonaa euroa, on päätehakkuissa jätettä­ viä säästöpuita, loput suojakais­ toille jäävää puustoa. ”Luonnon monimuotoisuuden kannalta on selkeä parannus, että hakkuissa vaaditaan jätettäväksi enemmän ja järeämpää puustoa. Samalla pitää muistaa, että tällä­ kin on hintansa”, kertoo Tapion asiantuntija Arto Koistinen. Säästöpuita vajaalla satasella hehtaarille Kun nykyisten ja uudistuvien PEFC­kriteerien vaikutukset las­ ketaan yhteen, hakkuiden sääs­ töpuiksi ja vesien suojakaistoille jää vuosittain kokonaisuudes­ saan arviolta yli 30 miljoonan euroa arvosta puustoa. Yksittäisen metsänomistajan kohdalla sertifikaattiuudistus tietää sitä, että hakkuualalle jää lisää säästöpuustoa noin 86 eu­ ron arvosta hehtaaria kohden. ”Luvut ovat karkeita arvioi­ ta”, Koistinen muistuttaa. Hänen mukaansa säästöpui­ den hinnoittelu on haastavaa, sillä hakkuissa säästetään usein lehtipuita, joiden taloudellinen arvo on vähäinen mutta luonnon monimuotoisuusarvo on suuri. Hakkuuaukolle jätettävä sääs­ töpuusto on pysyvää, mutta suo­ jakaistoille jäävää puustoa voi­ daan PEFC­sääntöjen mukaan kaataa poimintahakkuin. Suo­ jakaistallekin voi toki keskittää säästöpuita. Kun sallittua on vain poimin­ tahakkaaminen, suojakaistojen leveneminen lisää jatkuvan kas­ vatuksen metsäalaa. Tämä lisää jatkuvapeitteisyyttä siellä, mis­ sä puuston peitteisyydestä on suurta hyötyä, kuten varjoa tar­ vitsevissa elinympäristöissä pu­ ronvarsilla. Oikeansuuntaista muutosta Parinkymmenen miljoonan eu­ ron vuosittainen lisäsumma luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen ei ole suuri, jos sitä vertaa metsänomistajien saa­ miin kantorahatuloihin ja hyö­ tyihin, joita esimerkiksi järei­ den säästöpuiden jättäminen tuo luonnolle, arvioi metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi Tam­ pereen ammattikorkeakoulusta. Kantorahatulot olivat viime vuonna noin kaksi miljardia euroa. 20 miljoonalla lisää kaistaa ja säästöpuita PEFC-uudistus: Yksittäisen metsänomistajan hakkuukohteella säästöpuulisä on keskimäärin 86 euroa hehtaarilta. Koska suojakaistoilla sallittua on vain poimintahakkaaminen, niiden leveneminen lisää jatkuvan kasvatuksen metsäalaa. Sami Karppinen SÄÄSTÖPUUT JA SUOJAKAISTAT ? ? Metsään säästetään hakkuissa pysyviä säästöpuita joko ryhmiin tai yksittäin. ? ? Lisäksi soiden ja vesien, kuten järvien ja purojen, ympärille jätetään suojakaistoja. ? ? Säästöpuumääriä ja suojakaistojen leveyksiä määrittelevät eri metsäsertifikaatit, suositukset ja metsätoimijoiden omat käytännöt. ? ? Säästöja lahopuista on merkittävää hyötyä uhanalaisille eliöille talousmetsissä. ? ? Suojakaistat taas pyrkivät turvaamaan herkkiä vesistökohteita ja niitä ympäröivää metsää. ”Kustannukset täytyy suh­ teuttaa siihen, mitä hyötyä toi­ mista on. Kuolleissa puissa elää esimerkiksi kaarnakuoriaisten loisia ja petoja eli ne ylläpitävät metsissä luontaisen biologisen torjunnan edellytyksiä.” Keto­Tokoin mukaan PEFC ­ ­sertifioinnilla on vielä paljon matkaa siihen, että sen tuomat toimet toisivat metsiin senkal­ taista ekologista vaikuttavuut­ ta, jota osa metsäntutkimuk­ sesta penää. ”Mutta parannukset ovat ai­ kaisempiin kriteereihin nähden merkittäviä ja oikeansuuntaisia.” Sertifioinnin pitäisi huomioi­ da paremmin eri metsäkohtei­ den potentiaali luonnon näkö­ kulmasta, esimerkiksi lahopuuta säästetään kriteerejä reilummin niille hakkukohteille, missä si­ tä jo on. Myös käytännössä pi­ tää tehdä vastuullisia ratkaisuja. ”Siinä ei ole järkeä, että hak­ kuun jälkeen pystyssä on 10 sent­ tisiä lepänraippoja ja pinossa on 30 senttistä haapaa lähdös­ sä energiapuuksi”, Keto­Tokoi sanoo. Metsälehti on osa Tapio-konsernia. Arvontapalkintona joko neuvonta maastossa tai upeita luonnontuotteita. Lisää lahopuuta, autat luonnon ekosysteemiä. Käytä metsää, varjele luontoa. Miten olet ottanut luonnon huomioon metsässäsi? Kirjaudu palveluumme, vastaa kyselyyn ja voita. Kampanja-aika 20.4.–31.10.2020, metsakeskus.fi/arvontasaannot. 7989_.indd 7 9.9.2020 12.20
• 10.9.2020 / AJASSA 8 MIKKO RIIKILÄ S umma-arvomenetelmällä määritellään metsien arvo muun muassa kiinteistökauppaa, lunastuksia, sukupolvenvaihdoksia varten sekä metsäperintöjen verotuksen perusteeksi. Nyt summa-arvojen laskentaperusteet on päivitetty. Niitä kuvaavat uudet taulukot on paketoitu Excel-taulukoiksi, joita pidetään yllä vuosittain tuorein puun hintatiedoin ja metsänhoidon kustannuksin. Tapion metsätietoasiantuntijan Mikko Niemen mukaan metsän arvon määrityksestä haluttiin tehdä aiempaa tarkempi ja läpinäkyvämpi avaamalla laskennan perusteet. Summa-arvomenetelmässä metsään arvo lasketaan maapohjan ja taimikoiden sekä puuston hakkuuja odotusarvon perusteella. Metsässä arvioidaan puuston hakkuuarvo, maapohjien boniteetti sekä taimikot. Muut tunnukset määritellään taulukoista. Arviointi helpottuu Uusissa taulukoissa summa-arvon laskentaperusteet voidaan määrittää puuston keskipituuden perusteella. Aiemmin kuvaus perustui vain puuston ikään. ”Puuston keskipituus on ikää helpompi ja luotettavampi arvioida maastossa ja myös laserkeilauksessa”, metsätietoasiantuntija Juho Lammi Tapiosta kertoo. Myös laskennassa käytetty aluejako on uudistettu. Ennen taulukkoarvot määriteltiin metsäkeskusalueittain. Nyt maa on jaettu 13 alueeseen lämpösumman, maaston korkeuden ja järvisyyden perusteella. ”Aiemmissa taulukoissa puuston arvo kehittyi epäloogisesti metsän varttuessa taimikosta nuoreksi kasvatusmetsäksi. Nyt tämä on korjattu”, Lammi kertoo Epäloogisuus tarkoitti, että varttuneiden taimikoiden taulukkoarvot saattoivat olla korkeampia kuin nuorten kasvatusmetsien arvot. ”Menetelmä aliarvioi hyvien metsien arvon” Kokeneen metsien arvioijan Hannu Liljeroosin mielestä summa-arvomenetelmän epätarkin kohta on niin sanottu kokonaisarvon korjaustekijä. Sillä metsän summa-arvoa alennetaan vastaamaan metsän käypää hintaa. ”Korjausprosentteja käytetään vaihtelevasti, ja niiden perusteet ovat aika hepreaa. Korjaus pitäisi tehdä niin, että summa-arvo vastaisi metsän markkina-arvoa. Nykyisessä markkinatilanteessa korjauksen pitäisi joskus olla plusmerkkinen”, Liljeroos sanoo. Tapio ohjeistaa käyttämään 19 prosentin kokonaisarvon alennusta, joka perustuu hallintokuluihin ja verotukseen. Esimerkiksi metsänhoitorästien tai huonon tieverkoston perusteella voidaan harkinnan mukaan käyttää korkeampaakin alennusprosenttia. Liljeroosin mukaan summa-arvomenetelmällä on ollut taipumus hämärtää hyvien ja huonojen metsien arvojen eroja. ”Metsiin sijoittavat yhtiöt perustavatkin tarjouksensa mieluummin metsän tuottoarvoon. Se korostaa lähitulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia sekä kasvupaikkojen viljavuutta ja kasvatusmetsien runsautta. Ne ovat tekijöitä, jotka lupaavat sijoittajalle runsasta kassavirtaa”, Liljeroos sanoo. Tapion Lammin mukaan summa-arvotaulukoihin päivitettyjen uusimpien kasvumallien pitäisi korottaa hyvien metsien hintaa nostamalla kasvatusvaiheen metsien odotusarvoja sekä myös taimikoiden ja paljaan maan arvoa. Metsälehti on osa Tapio-konsernia . Summaarvotaulukot saivat päivityksen Metsien arvon määrityksen luvataan jatkossa olevan entistä tarkempaa ja perusteiltaan avoimempaa. ”Puuston keskipituus on ikää luotettavampi arviointitapa maastossa.” www.kesla.com MYYNTI | HUOLTO | VARAOSAT: AGCOSUOMI.FI Kotimainen KESLA 104 & 204T -paketti: 10 t kantavuus | 3 pankkoa/ 6 tolppaa | järeä yksipalkkirunko | kokoluokassaan suurin kuormatila | 6,8-metrinen kuormain | nostokyky vielä neljästäkin metristä 800 kg | KESLA proG20-kahmari. Kotimainen kuormain-vaunupaketti Nyt edulliseen kuukausihintaan! 262,90 €/kk KESLA 104 & 204T hydraulisella esiohjauksella alk. 26 450 € (alv 24 %) hyvitys vaihtokoneestasi esim. 12 000 € = rahoitettava osuus 14 450 €. 60 kk annuiteetti, 262,90 €/kk. Edellyttää rahoitusyhtiön hyväksyttyä luottopäätöstä. Rahoitus Agco Suomi Oy:n rahoitusehtojen mukaisesti Vaihtokoneen hyvitys määräytyy tuotteen kunnon mukaan. Hinnoittelu voimassa 31.12.2020 saakka tehtyihin uusiin ko. paketin tilauksiin. Kuvassa olevassa tuotteessa on lisävarusteita. Metsäenergian haketusja kuljetusyrittäjä Haemme asiakaslähtöistä, vastuullista ja laadukasta metsäenergian haketusja kuljetusyritystä. Stora Enso Metsä kilpailuttaa metsäenergian haketuksen ja kuljetuksen Jyväskylän ja Varkauden alueilla syksyn 2020 aikana. Sopimus käsittää Keski-Suomen sekä Eteläja Pohjois-Savon maakuntien alueilla pääasiallisesti seuraavat kunnat: Jyväskylä, Viitasaari, Keuruu, Äänekoski, Jämsä, Pieksämäki, Varkaus, Joroinen ja Rantasalmi. Vuosittainen työmääräarvio on noin 70 000 i-m3 (irtokuutiometriä). Määrä voi vaihdella vuosittain riippuen asiakasvoimalaitosten kysynnästä sekä alueen puunhankinnan tarjonnasta. Lisätietoja ja ohjeet tarjouspyynnön jättämiseen löydät osoitteesta www.storaensometsa.fi/kilpailutus2020, jonne rekisteröidään kiinnostus tarjouskilpailuun osallistumisesta 25.9.2020 mennessä. Lisätietoja: Timo Seppä operaatioasiantuntija, kuljetus ja metsäenergia p. 040 0303361 timo.seppa@storaenso.com Stora Enso on puukuituun perustuvien uusiutuvien tuotteiden maailmanlaajuinen toimittaja osana biotaloutta. Stora Enso Metsä toimittaa Stora Enson suomalaisille tehtaille puuraaka-ainetta vuosittain noin 23 miljoonaa kuutiometriä vain vastuullisesti hoidetuista metsistä. Stora Enso Metsä tarjoaa lisäksi metsänomistajille asiantuntemusta ja apua metsäasioihin koko metsän elinkaaren ajan. Oletko sinä tulevaisuuden tekijä? Juha Ekola hankintapäällikkö p. 040 8278278 juha.ekola@storaenso.com 7990_.indd 8 9.9.2020 12.22
• 9 AJASSA / 10.9.2020 TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”A grilus ater, haavanjalosoukko! Tule ottamaan kiinni!” huutaa hyönteistutkija ja -harrastaja Jussi Vilén innoissaan. Noin senttimetrin mittainen kapea pronssinhohtoinen kovakuoriainen vipeltää säästöhaavan paksulla rungolla. Vilénin kollega hyönteistutkija Tom Clayhills harppoo haavi kädessä salamana paikalle. Clayhills ja Vilén ovat kiinnostuneita etenkin vaarantuneista kovakuoriaisista sekä kertaalleen hävinneistä paluumuuttajista, juuri sellaisista kuin haavanjalosoukko. Rikkaruohosta parrasvaloihin Haapaa pidettiin metsäalalla pitkään rikkaruohona, joka piti kitkeä pois. Haapojen jättäminen säästöpuiksi palautti puun kunnian. Säästöhaapojen ansiosta lukuisat uhanalaiset ja hävinneet lajit ovat jälleen runsastuneet. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Jussi Vilén (edessä) ja Tom Clayhills suuntaavat tyhjentämään säästöhaapojen hyönteispyydyksiä Joutsenon Kuurnanpohjassa. He ovat tutkineet paikallisten säästöhaapojen kovakuoriaisia jo yli 10 vuotta. 7990_.indd 9 9.9.2020 12.22
• 10.9.2020 / AJASSA 10 ”Aikaisemmin se oli hävinnyt Suomesta, mutta nyt se on palannut. Se elää elävän haavan paksussa kaarnassa. Riittää, että tällainen haapa löytyy”, Clayhills kertoo ja osoittaa hakkuuaukealla taivaisiin kurkottavaa kookasta puuta. Olemme kokemassa hyönteispyydyksiä Joutsenon Kuurnanpohjassa Venäjän rajan tuntumassa. Hyönteistutkijat ovat kiertäneet alueella kautta aikain, sillä merkittävä osa lajeista saapuu Suomeen Karjalankannaksen kautta. Clayhills ja Vilén ovat kartoittaneet alueen kovakuoriaislajistoa vuodesta 2009. Sinä aikana Vilénin rakentamien runkoikkunapyydysten avulla alueelta on löytynyt yhteensä useampi sata kovakuoriaislajia. Feromonien sijaan säästöhaapoihin kiinnitettyihin pyydyksiin päätyy vanhan haavan paikalle houkuttelemia lajeja. Käänteentekevä nuotioilta Suomen uhanlaisten lajien joukosta löytyy runsaasti haavasta riippuvaisia lajeja. Haapaa pidettiin metsäalalla pitkään rikkaruohona, joka piti kitkeä pois metsistä kaikin keinoin. Haapoja kaulattiin ja taskutettiin eli tapettiin myrkyllä, koska pelättiin haapojen houkuttelevan hirviä ja levittävän männynversoruostetta männyntaimikoihin. Haapojen harvetessa katosi myös moni niistä riippuvainen laji. Eniten haapoja tarvitsevia lajeja oli mukana uhanalaismietinnöissä 2000-luvun alussa. Nyt monien lajien tilanne on muuttunut paremmaksi. Kiitos kuuluu metsänomistajille, jotka ovat jättäneet hakkuuaukeille säästöpuita. ”Säästöhaapojen ja koivupökkelöiden ansiosta monet lajit tulevat hissukseen takaisin. Myös ilmastonmuutos on vauhdittanut paluuta. Haavanjalosoukko on yksi laji, joka on runsastunut säästöhaapojen ansiosta”, Clayhills kertoo. Haapoja alettiin säästää hakkuissa 1990-luvulla ja käytäntö vakiintui vuosituhannen vaihteessa. Säästöhaapojen tulemista mahdollisesti edesauttoi yksi nuotioilta Talaskankaan metsäkiistan aikoihin vuonna 1989. Clayhills oli ystävänsä hyönteistutkija Ilpo Rutasen kanssa paikalla ympäristöministeriön suunnittelijan Pertti Rassin kutsumana. Iltanuotiolla Clayhills kertoi silloiselle Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajalle Eljas Pohtilalle haapojen merkityksestä monimuotoisuudelle. ”Pohtila totesi keskustelun päätteeksi, että jos asia todella on näin, sille pitää tehdä jotain. Muutama vuosi myöhemmin säästöhaapoja, niin eläviä kuin kuolleita, alkoi näkyä hakkuuaukoilla ja teiden varsilla”, Clayhills hymähtää. Viiden tähden hyönteishotelli Kaatuneeseen haapaan on kiinnitetty kuusi suppilomaista pyydystä. Pyydysten pohjalla on suolaliuosta, jonka ansiosta pyydykseen sujahtaneet hyönteiset säilyvät ja raatokuoriaiset pysyvät loitolla. Vilén ja Clayhills tyhjentävät pyydyksiä elokuun alun helteessä kolmatta kertaa tänä kesänä. Yleensä yhteen pyydykseen päätyy muutamasta sataan hyönteistä. Lisäksi mukana kulkevat haavit, sillä koskaan ei tiedä, mikä kuoriainen ohi lentää. Vanha haapa on hyönteisille ihanteellinen elinympäristö, todellinen viiden tähden hyönteishotelli. ”Haapa on ihan ylivoimaisesti tärkein säästöpuu, koska sillä elää niin paljon lajeja ja se kasvaa niin isoksi ja vanhemmiten onttoutuu. Onttous on tärkeä tekijä monelle vaateliaalle lajistolle. Ontoissa haavoissa elää ihan omat lajit, joita ei ole muualla”, kertoo metsäkovakuoriaisista väitellyt tutkija Petri Martikainen. Osa metsänomistajista kiiruhtaa hakemaan haavat polttopuuksi niiden kaaduttua. Näin ei kuitenkaan pitäisi toimia, sillä säästöhaavat ovat monimuotoisuudelle tärkeimpiä juuri kuollessaan ja tuottaessaan lahopuuta, jota talousmetsissä muutoin on niukalti. Yhdestä kookkaasta ontosta säästöhaavasta voi löytyä jopa sata eri kovakuoriaislajia. Hyönteisten lisäksi haavoista hyötyvät muun muassa monet käävät, kolopesijät ja tikat. Myös Clayhillsin ja Vilénin tutkimista säästöhaavoista on löytynyt monenlaisia asukkeja. ”Tuolla on yksi haapa, jossa oli ensin palokärki, sitten helmipöllö, sen jälkeen välissä oli herhiläispesä ja tänä vuonna siellä pesii telkkä”, Vilén kertoo. Pyydyksistä on löytynyt jopa liito-oravan papanoita sekä liito-oravan kirppuja, jotka ovat vielä lentävää rukkastakin uhanalaisempia. Koti vuosikymmeniksi Säästöhaavoissa viihtyvät paahteisen lämpimän paikan lajit, mutta myös osa alun perin aarnimetsän lajeiksi mielletyistä uhanalaisista kuoriaisista on löytänyt säästöhaavoista kodin. Martikaisen väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että monelle uhanalaiselle lajille paahteisuutta tai varjoa tärkeämpää on sopiva haapalahopuu. Myös haavan hidas luontainen kuolema osoittautui tutkimuksessa monimuotoisuudelle ensiarvoisen tärkeäksi. Jokainen lahovaihe elättää siihen erikoistunutta lajistoa. Erityisesti kuolevan puun kuoren alla oleva nilakerros on monelle lajille otollinen elinympäristö. Kaulaamalla tai taskuttamalla tapettu haapa kuolee nopeasti, kuori kuivuu ja putoaa lähes kerralla alas eivätkä ensimmäisen lahovaiheen lajit siitä hyödy. ”Elävä säästöhaapa saattaa olla kymmeniä vuosia hengissä. Se vikaantuu ja onttoutuu pikkuhiljaa ja on koko ajan elinympäristö. Taskuttamalla tapettu maahan kaatunut puu alkaa parinkymmenen vuoden päästä olla niin pitkälle lahonnut, ettei siinä kovin kummoista lajistoa ole”, Martikainen sanoo. Monimuotoisuuden kannalta haapojen kaulaaminen ja jättäminen hakkuualalle on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin haapojen poisto kokonaan. Esimerkiksi jos pelkää haavoissa lisääntyvän männynversoruosteen leviävän männyntaimikkoon, kannattaa säästöhaavat mieluummin kaulata kuin hävittää täysin. Jopa kaadettu ja pölleiksi pinottu haapa tarjoaa kodin osalle lajistoa, kunhan sitä ei haketeta ja kuljeteta muutaman vuoden päästä pois. ”Säästöhaapojen ja koivupökkelöiden ansiosta monet lajit tulevat hissukseen takaisin.” Tom Clayhills irrottaa runkoikkunapyydyksestä keräyssäiliön, jonne hyönteiset ovat pudonneet. Jäärien ja jalokuoriaisten tekemistä koloista sienet pääsevät puuhun lahottamaan sitä. Jussi Vilén kaataa pyydyksessä olleen suolaveden hyönteisineen lävikköön ja pussittaa hyönteiset tarkempaa lajintunnistusta varten. 7990_.indd 10 9.9.2020 12.22
• 11 AJASSA / 10.9.2020 VINKIT SÄÄSTÖPUIDEN JÄTTÖÖN ? ? Suosi vanhoja suuria, valmiiksi raihnaisia puita. Vanhat haavat ovat ihanteellisia säästöpuita. ? ? Mitä enemmän säästöpuita, sen parempi, mutta jo yksi järeä, ontto puu on merkityksellinen. ? ? Sijoittele säästöpuut siten, että uuden puusukupolven kasvattaminen onnistuu helposti. ? ? Ota säästöpuut huomioon jo ensiharvennuksesta lähtien. ? ? Ryhmässä säästöpuut ovat paremmin tuulelta suojassa ja tarjoavat turvaa metsäneläimille. ? ? Kuusi kaatuu herkästi, on altis kirjanpainajatuhoille ja siten huono vaihtoehto säästöpuuksi. Kuusen voi katkaista hakkuun yhteydessä tekopökkelöksi. ? ? Jätä kuolleet kaatuneet säästöpuut lahoamaan metsään. VAIKKA metsäluonnon monimuotoisuuteen on talousmetsissä viimeisten vuosikymmenten aikana alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota, luonto toipuu hitaasti. Nykyisen metsien käytön ohella muun muassa kaskeaminen, tervanpoltto ja sotien jälkeiset hakkuut näkyvät edelleen metsälajistossa. ”Uhanalaisuusarvioinnit sekä lajien että luontotyyppien osalta osoittavat, että monimuotoisuus on jatkanut köyhtymistään erityisesti alueilla, joilla metsien käyttö on edelleen ollut intensiivistä”, sanoo ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä. Metsälajiston uhanalaisuudessa ei kokonaisuutena ole tapahtunut suuria muutoksia. Karkeasti joka kymmenes metsälaji on uhanalainen. Säästöpuiden jättäminen on yksi keskeisimpiä tapoja ottaa monimuotoisuus huomioon talousmetsissä. Sertifioinnit asettavat säästöpuiden määrälle alarajan ja metsänomistaja ylärajan. ”Jos mennään avohakkuutyyppisellä linjalla, mahdollisimman kookkaiden säästöpuiden jättäminen on uhanalaisten lajien kannalta oleellista. Ylipäänsä monipuolisuus ja monilajisuus metsänhoidossa ja puustossa on nykymaailmassa suositeltavaa myös metsätuhojen torjunnan kannalta”, Hyvärinen summaa. Pienilläkin parannuksilla voi olla lajistolle suuria ja kauaskantoisia vaikutuksia. Tietoa oman metsätilan alueen uhanalaisesta lajistosta löytyy Suomen metsäkeskuksen metsään.fi-sivustolta, Luonnontieteellisen keskusmuseon laji.fi-sivustolta sekä metsäammattilaisilta. Historia näkyy lajistossa Kaikkia lajeja säästöpuut eivät kuitenkaan pelasta. Mikäli omasta metsästä löytyy itselle tärkeä alue, joka täyttää Metso-ohjelman kriteerit, voi sen suojella korvausta vastaan tuleville sukupolville muistoksi ja lajistolle turvaksi. Jussi Vilén, hyönteiskuvat LATTATYLPPÖ MARMORIKUORIAINEN MONIPISTEHAAPSANEN HAAVANJALOSOUKKO HAAPAJÄÄRÄ Säästöhaapa monen lajin pelastus Kymmenet uhanalaiset kovakuoriaislajit ovat runsastuneet säästöhaapojen ansiosta. Esimerkkejä säästöhaavoista hyötyneistä lajeista 1985 1991 2000 2010 2019 haavanjalosoukko erittäin uhanalainen e u e u vaarantunut silmälläpidettävä haavanoksakatkiainen hävinnyt hävinnyt alueellisesti hävinnyt a h erittäin uhanalainen lattatylppö erittäin uhanalainen e u e u vaarantunut silmälläpidettävä monipistehaapsanen taantunut silmälläpidettävä elinvoimainen täplämustakeiju vaarantunut erittäin uhanalainen e u vaarantunut silmälläpidettävä Lähde: Tom Clayhills, uhanalaisuusarvioinnit 1985–2019 7990_.indd 11 9.9.2020 12.22
• 10.9.2020 / AJASSA 12 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2019 2018 2020 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 .. .. .. .. TUORE PUUKAUPPA Kohde: Tuoreen kankaan kesäleimikko Sijainti: Pohjois-Pohjanmaa Ostaja: Iso integraatti Hakkuukertymä (arvio): 1 795 m 3 ainespuuta + 350 m 3 energiapuuta Leimikon koko: 12 ha Muuta: Kohde sijaitsee ison tien varrella. Tarjouksia tuli viisi, suurimmat erot olivat havukuidussa. Korjuu on syksyn aikana. Samassa yhteydessä myytiin pienet kuviot ylispuiden poistoa ja ensiharvennusta. PÄÄTEHAKKUU Puutavaralaji määrä kantohinta myyntitulo m3 €/m3 € Mäntytukki 5 53,5 267,5 Kuusitukki 700 54 37 800 Havukuitu 780 23,75 18 525 Pikkutukki, kuusi 115 29,75 3 421,25 Koivukuitu 180 22,5 4 050 Haapakuitu 15 10 150 Latvusmassa 350 4 1 400 Yhteensä 2 145 65 613,75 Ainespuun keskikantohinta 35,77 €/m 3 . Kuusikuitu ratkaisi päätehakkuun MIKKO HÄYRYNEN V aikka paperin yleinen alamäki tiedetään, tuli Kaipolan paperitehtaan sulkemissuunnitelma kuitenkin yllätyksenä. ”Koska yt-neuvottelut ovat vasta alkaneet, niin mahdollisia vaikutuksia puunhankintaan ei voi kommentoida”, UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander toteaa. Valistuneet arvaukset Kaipolan puunkäytöstä ovat 800 000 kuutiometrin luokassa, josta osapuilleen puolet ja puolet kuusikuitua ja sahahaketta. Sahahake on haketta, joka tulee sahoilta, kun tukkien pintaosa haketetaan. Hankintaraja etelääntyy MTK:n Keski-Suomen alueen kenttäpäällikkö Pauli Rintala laskee, että pelkästään puun tehdashinnoilla laskettuna aluetalouden menetys on valtava, 30-40 miljoonaa euroa, ja se jakaantuu puunmyyjille, koneja kuljetusyrittäjille ja sahoille. Hän uskoo, että kuusikuitupuun hankintaraja etelääntyy. ”Vaikka kuusikuitua menee edelleen Jämsänkosken paperitehtaalle, niin hankinnan pohjoisraja tippuu oleellisesti nykyisestä Keski-Suomen pohjoisosasta.” Isossa kuvassa merkittävä kysynnän väheneminen aiheuttaa hinnanlaskua, mutta se jakaantuu sekä tukkiettä kuitupuulle ja laajalle alueelle, joten mitään hintaromahdusta tuskin nähdään. Havukuitu tulee ja korvaa Sulkeminen tekee ison loven kuusikuidun ja sahahakkeen kysyntään, mutta vaikutusketjut ovat mutkikkaat. Kaipolan vaikutukset mutkikkaita Tehtaan sulkeminen näkyy kuusikuidun ja sahahakkeen kysynnässä. Leimikkotasolla vaikutukset jäävät vähäisiksi. MIKKO HÄYRYNEN PYLVÄSTUKKIEN kysyntä elää omaa, sahatavarasta erillistä suhdannettaan. Pohjois-Karjalassa toimivan Iivari Mononen Oy:n toimitusjohtaja Ari Mononen luonnehtii Euroopan tilannetta normaaliksi. ”Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän vaikean tilanteen vuoksi kokonaismenekki on kuitenkin nelisenkymmentä prosenttia alle arabikevättä edeltäneitä huippuvuosia.” Iivari Mononen ostaa kotimaasta noin 60 000 kuutiometriä pylvästukkeja. Hinta on 3–7 euroa sahatukkia korkeampi. Parhaita pylväsleimikoita ovat kuivien kankaiden männiköt. Pylväiden mitat ovat kahdeksan metrin pituudesta ja kuoren alta 13,5 sentin latvaläpimitasta ylöspäin. Eniten kysyntää on 9–12 metrisille, latvaläpimitalta 16-senttisille pylväille. Mononen pitää ongelmallisena, että päätehakkuut tulevat pylväiden kannalta liian aikaisin. ”Pienemmän pään pylväitä tulee tarjolle enemmän kuin tarvitaan, mutta keskikoisia ja isompia pylväitä joutuu etsimään.” Vähän isompia pylväitä 7991_.indd 12 9.9.2020 13.51
• 13 AJASSA / 10.9.2020 Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,98 s 57,60 s 42,74 s 17,27 ? 18,97 s 16,46 ? 24,13 ? 26,88 s Uudistushakkuu 56,13 s 58,75 s 44,56 s 19,77 s 21,01 s 18,50 s 27,25 ? 28,99 s Harvennushakkuu 48,01 ? 50,10 s 38,24 s 16,42 s 16,87 ? 15,84 ? 22,47 s 23,35 ? Ensiharvennus 37,30 s 40,50 s 32,25 s 13,01 ? 12,98 s 12,56 s 20,11 s 20,56 s Hankintahinnat 56,80 s 56,39 s 47,44 s 31,07 s 31,55 s 31,32 s 36,80 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,08 s 59,65 s 42,75 s 16,99 ? 19,68 ? 16,93 ? 25,02 s Uudistushakkuu 57,31 ? 60,27 s 44,13 s 18,02 ? 21,13 ? 18,53 ? 25,24 s Harvennushakkuu 51,43 s 53,76 s 37,29 ? 16,90 s 17,36 s 16,33 ? Ensiharvennus 12,43 ? 12,34 s Hankintahinnat 60,10 s 61,31 s 32,07 s 33,19 s 32,45 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,39 s 58,57 s 41,46 s 17,63 ? 19,18 ? 16,97 s 24,11 ? 26,70 s Uudistushakkuu 57,48 s 59,72 s 43,74 s 19,59 ? 21,18 ? 18,45 ? 30,86 ? 31,96 s Harvennushakkuu 50,35 ? 51,72 ? 37,02 ? 17,10 s 16,80 ? 16,55 ? 23,06 s 22,96 s Ensiharvennus 13,07 s 12,20 s 12,68 s Hankintahinnat 59,55 ? 57,49 ? 46,87 s 32,40 ? 32,56 s 31,82 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 51,29 ? 55,02 s 41,94 s 16,41 ? 17,29 s 16,07 ? 24,81 s 27,55 s Uudistushakkuu 53,67 s 56,76 s 44,04 s 18,62 s 19,29 s 18,03 s 27,59 s 30,44 s Harvennushakkuu 45,15 s 46,49 s 37,99 s 15,96 ? 16,41 s 16,09 ? 23,29 s 23,37 s Ensiharvennus 34,90 s 36,63 ? 31,56 s 11,97 ? 12,82 ? 12,83 s Hankintahinnat 51,79 ? 54,24 ? 45,71 ? 31,10 s 30,70 s 30,92 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 17,83 s Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus 13,31 s Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,75 s 54,72 s 42,00 s 19,21 s 19,89 s 17,29 s 25,29 ? 26,49 s Uudistushakkuu 56,54 s 56,76 s 22,49 s 22,49 s 19,31 s 28,24 ? 29,20 ? Harvennushakkuu 47,50 s 46,71 ? 16,87 s 16,44 s 15,56 s 22,97 s 22,62 s Ensiharvennus 14,25 s 13,10 s Hankintahinnat 31,17 ? 31,01 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 48,93 s 49,15 s 15,94 s 17,62 ? 14,06 ? 22,36 ? Uudistushakkuu 51,11 s 50,36 s 19,00 s 19,62 ? 16,99 ? 25,19 ? Harvennushakkuu 45,68 s 44,16 s 15,16 s 14,30 ? 12,80 s 20,33 ? Ensiharvennus 36,00 s 36,41 s 12,93 s 12,66 s 10,60 ? Hankintahinnat 30,82 ? 30,00 s 30,43 s s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 46,54 ? 46,86 ? 16,16 ? 15,05 ? 21,94 ? Uudistushakkuu 49,92 ? 48,19 ? 19,77 ? 17,22 ? 25,56 ? Harvennushakkuu 42,21 s 41,93 s 14,97 s 13,78 s 20,43 ? Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,61 s 58,86 s 44,35 s 18,25 ? 19,97 s 16,83 ? 26,01 s 30,30 s Uudistushakkuu 58,44 s 59,98 s 46,26 s 21,00 s 22,79 s 18,91 s 29,76 s 33,91 s Harvennushakkuu 50,78 ? 51,89 39,63 s 17,43 ? 17,77 ? 16,56 24,96 s 26,92 s Ensiharvennus 39,82 s 43,18 s 33,62 s 13,83 s 13,07 s 13,06 s Hankintahinnat 58,69 s 57,55 ? 49,05 s 32,68 s 32,44 s 32,48 s LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 32–35 keskiarvo Vielä nousee höyry Kaipolan paperitehtaalta Jämsässä. UPM aikoo sulkea tehtaan tämän vuoden aikana, jolloin sanomalehtipaperin valmistaminen Suomessa lakkaa. Jussi Nukari Leimikkotasolla vaikutus saattaa jäädä yllättävänkin pieneksi, Rintala uskoo, sillä mekaaniseksi massaksi käytetty kuusikuitupuu muuttuu sellunkeittoon meneväksi havueli mäntykuiduksi. ”Havukuitu on muutaman euron halvempi puutavaralaji, mutta se otetaan sentin verran pienempään latvaläpimittaan ja laatukriteerit ovat löysemmät. Koska kertymä on suurempi, niin leimikolla hintaeroa ei juuri ole.” Mhy Pohjois-Pirkan johtaja Harri Katajamäki on samoilla linjoilla. Vaikka jatkossa hiomokuusta ei tarvita entisiä määriä, menee osa kuusikuidusta sellupuuksi. ”Sellupuun pienempi latvaläpimitta ja hieman väljempi laatu antaa hakkuussa enemmän motteja, jotka lähes korvaavat hiomokuusen hieman korkeamman kuutiohinnan.” Sahahakkeeseen sattuu Suurin vaikutus osuu sahoille, joiden sivutuotehakkeelta katoaa melkein puolen miljoonan kuutiometrin markkina. Mihin sahahakkeen virta kääntyy, sitä ei tiedetä, mutta luonteva paikka olisi UPM:n Jämsänkosken paperitehdas. Sahahakkeen toimitushinnat ovat tapauskohtaisia, mutta selluja paperitehtaan portilla sahahake on kuitupuuta kalliimpaa. Kaipolan sulkemisen myötä sahahakkeesta tulee alueellista ylitarjontaa, sen hinta laskee ja sahat valittavat. Juupajoen Korkeakoskella sahaava JPJ Wood Oy on toimittanut kuusisahahaketta Kaipolaan yli 20 vuotta. ”Hakkeen kysyntä ja hintataso ensi vuonna on iso kysymysmerkki”, toimitusjohtaja Markus Luodelahti sanoo. Hän muistuttaa, että tukista 25–30 prosenttia menee hakkeeksi ”Siitä voi vetää suoran johtopäätöksen, että hakkeen hinta vaikuttaa maksukykyymme tukista.” Päijänteen länsipuolella puulla on ottajia Hetkellisesti Kaipolan sulkeminen vaikuttaa markkinoihin, kun puuvirrat etsivät uutta suuntaa. Pidemmän ajan vaikutusta ei pidetä erityisen suurena, sillä Päijänteen länsipuolella puulla on ottajia. Sen sulkeminen tekee, että Metsä Group on puukaupassa entistä vahvempi etenkin sitten, kun Rauman suursaha valmistuu. Stora Ensolla ei ole tehtaita Länsi-Suomessa, mutta Päijänteen länsipuoli on kuitenkin puunostoaluetta ja enemmän kuin pelkkä puureservi. Kuusikuitupuun korjuumäärät ovat viime vuosina olleet kymmenen miljoonan kuutiometrin tasolla, kuusitukin 15 miljoonan kuutiometrin vaiheilla. Kuusitukin kertymästä noin 30 prosenttia eli 4,5 miljoonaa kuutiometriä päätyy hakkeeksi. Kaipolan sulkeminen vie sahahakkeelta yhdeksän ja kuusikuitupuulta neljä prosenttia kokonaiskysynnästä. Jos kuitupuulla tarkoitetaan kuusija mäntykuidun yhteistä 27 miljoonan kuutiometrin korjuumäärää, niin väheneminen jää puoleentoista prosenttiin. Laskelma on epätieteellinen, mutta suuntaa antava. Epätieteellinen laskelma 7991_.indd 13 9.9.2020 13.52
• 14 10.9.2020 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO Vinkit sekapuustoon raivaukseen VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuvat M uuttuva ilmasto, tuhoris­ kit, luonnon monimuotoi­ suus, virkistyskäyttö. Met­ sänhoidossa on havahduttu monesta syystä pohtimaan sekapuuston ja sekametsien hyötyjä. Suomalaisten onni on, että miltei jo­ kaiselle hakkuuaukolle syntyy sinne is­ tutettujen tai kylvettyjen puiden lisäksi luonnostaan sekapuustoa. Taimikonrai­ vaaja ryhtyy tekemään puuvalintoja täs­ tä sekamelskasta. ”Monipuoliselle puustolle luodaan mahdollisuudet nimenomaan taimikon­ hoitovaiheessa”, kertoo Luonnonvara­ keskuksen (Luke) erikoistutkija Saija Huuskonen. Ongelmana on tietysti se, että eri puu­ lajit kasvavat taimina eri vauhtia. Kun is­ tutuskuuset ovat noin metrin mittaisia, hakkuuaukolle luonnostaan syntyneet koivuntaimet huitelevat mahdollisesti jo lentopalloilijan mi­ toissa eli noin kahdes­ sa metrissä. Kuten yhden selkeän pääpuulajin taimikkoja, sekataimikkojakin kan­ nattaa raivata kahden kerran taktiikalla: var­ haisperkauksella ja tai­ mikon harvennuksella. Lehtipuita on aluksi pakko niittää Taimikon ensimmäisen raivauskerran eli varhaisperkauksen ohje on, että istu­ tettujen tai kylvettyjen havupuiden ym­ päriltä raivataan kaikki lehtipuusto pois. Aukkopaikkoihin jätetään korkeintaan havupuuntaimien mittaisia lehtipuita. Istutuskuusikoissa kannattaa tosin huomioida se, että ny­ kyisten kuusentaimien kasvu on nopeutunut paremman taimiai­ neksen ja maanmuok­ kauksen kehityksen myötä. ”Ainakin mänty­ sekoitusta pitää jät­ tää kuusitaimikkoon jo varhaisperkaus­ vaiheessa. Mänty ei enää ehdi myö­ hemmin mukaan”, Huuskonen sanoo. Lehtipuukysymys riippuu Huusko­ sen mukaan kasvupaikasta ja siitä, min­ käkokoista lehtipuusto on verrattuna Kerran se vain kirpaisee Monipuolista sekapuustoa havitteleva raivaaja joutuu silloin tällöin kaatamaan myös hyvän istutustaimen. ”Varsinainen sekametsä tehdään taimikon harvennusvaiheessa.” 1. Tee varhaisperkaus yhä selkeästi havupuiden hyväksi. Sekapuusto ratkaistaan toisella raivauskerralla. 2. Älä silti raivaa pienimpiä lehtipuuntaimia ensimmäisessä raivauksessakaan, ainakaan aukkopaikoista. 3. Käytä luonnon tarjoa mat paikat hyväksi eli keskitä lehtipuustoa tiettyyn osaan taimikkoa, esimerkiksi kosteaan notkoon. 4. Muista säästöpuuryhmät. Niiden alle on hyvä jättää raivaamatonta monipuolista taimipöheikköä. Mänty vai kuusi nurin? Tässä tapauksessa kuusitaimikkoon kannattaa säästää pystyyn kuvan vasemmassa reunassa näkyvä mänty, vaikka se tietääkin istutuskuusen kaatamista vierestä. Taustalta näkyy, että kuusia riittää. Koska maapohja sopii niin kuusen kuin männyn kasvuun, hyväkasvuinen luontainen mänty on myös taloudellisesti arvokas sekapuu. havupuihin. ”Jos luontaista koivua on olemassa, mutta ei kuusentaimia pidempänä, si­ tä kannattaa säästää varhaisperkaus­ vaiheessa.” Varhaisperkaus tehdään, kun havu­ puut alkavat olla noin metrin mittaisia. ”Pääosa lehtipuustosta pois. Tiuhoja havupuutuppaita harvennetaan myös”, kertoo Metsä Groupin metsänhoitopääl­ likkö Teppo Oijala. ”Taimikon harvennusvaiheeseen men­ nessä sekaan nousee jälleen kuitenkin taas koivua. Varsinainen sekametsä teh­ dään taimikon harvennusvaiheessa”, Oi­ jala sanoo. Kovia ratkaisuja Monipuolista sekapuustoa havittelevan raivaajan tulee luopua yhdestä asiasta: 7992_.indd 14 9.9.2020 13.57
• 15 METSÄSTÄ / 10.9.2020 ahneudesta. Sekapuustotavoitteen vuok­ si raivaaja joutuu silloin tällöin kaata­ maan myös metsään varta vasten istu­ tettuja taimia. ”Jos kuusentaimikossa on hyvä luon­ tainen mänty, kyllä se pitää raaskia se ja­ lostettu kuusikin kaataa siitä vierestä”, Oijala sanoo. Kokonaisuus ratkaisee. Jalostettuja ja varta vasten istutettuja kuusia jää kyllä vielä kasvamaan enemmistö. Jos oikeasti haluaa sekapuustoa, istu­ tetun tai kylvetyn havupuuntaimen voi joutua kaatamaan myös vähäarvoisem­ man lehtipuun, kuten raidan tieltä. Esi­ merkiksi FSC­metsäsertifikaatissa on vaatimus, että niitä puulajeja, joita taimi­ kosta löytyy ennen raivausta, pitää löy­ tyä myös sen jälkeen. Oijala huomauttaa myös, että FSC­ser­ tifikaattiin kuuluvissa metsissä vaati­ muksena on, että taimikoihin tulee sääs­ tää tietty määrä lehtipuuta, vähintään 10 prosenttia runkoluvusta. ”Lehtipuuosuuden ei tarvitse olla täy­ sin tasaisesti jakautunut taimikkoon. Jos hyviä koivuja ja haapoja on vaikka tietys­ sä kohtaa taimikon laidassa, ne voidaan keskittää sinne”, Oijala neuvoo. Maaperän ravinteisuus vaihtelee usein etenkin suuren metsäkuvion sisällä. Kos­ teaan notkoon voi jättää enemmän lehti­ puuta, karumpaan mäensyrjään mäntyä. Ei suosituksia tiheämmäksi Puulajivalintojen lisäksi sekapuutaimi­ kossa pitää huomioida jäävän puuston tiheys. Kun raivaaja pyrkii säästämään monipuolista puustoa, vaarana on, että tavoitellun 2 000 taimen sijasta taimikon harvennuksen jälkeen pystyssä onkin lä­ hes 3 000 tainta hehtaarilla. ”Esimerkiksi koivu on valopuu ja tar­ vitsee isomman kasvutilan, joten taimik­ koa ei kannatta jättää ainakaan suosituk­ sia tiheämmäksi”, Luken Huuskonen sanoo. Taimikon harvennusvaiheen jälkei­ sen tiheyslukeman ei siis tule sekapuus­ toisissa taimikoissa ylittää esimerkiksi 1 800–2 000 taimen hehtaarisuositusta. Mäntytaimikoissa puuntuotantoa ja monipuolista puustoa on hankalin yhdistää, sillä mänty on karuimmilla kasvupaikoilla selvästi taloudellisesti tuottoisin puulaji. Kuivan kankaan män­ tytaimikkoon säästetystä koivusta ei tuk­ kia kannata odottaa, mutta sekapuuston hyödyllisyys onkin aivan muualla moni­ muotoisuudessa. Sekapuustosta voi puhua varsinaisena sekametsänä silloin, kun metsässä on pääpuulajin lisäksi vähintään 25 prosenttia jotain toista puulajia. Metsäntutkimuksen uusilta koealoilta odotetaan tietoa muun muassa siitä, voiko esimerkiksi kuusi-koivusekametsän tavoittelija istuttaa jo lähdössä vähemmän kuusia. Tässä epäonnistunut kuusenistutus on poikinut kuusi-mänty-koivusekametsän. Istutuskuusi on kasvanut neljä kesää. Kuten taustalta näkyy, varhaisperkaus on edessä viimeistään ensi vuonna. Lehtipuusto raivataan, mutta aukkopaikkoihin säästetään korkeintaan kuusentaimien mittaista puustoa. Istutuskuusi ja paju samassa mättäässä, totta kai. Taloutta ajatteleva raivaaja kaataa pajun heti, sekapuustoa havitteleva miettii hetken. Ehkä pajua on muualla aukkopaikoissa, joten tämä paju nyt varhaisperkausvaiheessa nurin? VALTTERI SKYTTÄ LUONNONVARAKESKUS on tänä ke­ sänä perustanut uusia pitkäaikais­ kokeita, joilla sekapuustoa ryhdy­ tään tavoittelemaan jo istutus­ tai kylvövaiheesta lähtien. Tutkimus­ tietoa tarkoituksella synnytettyjen sekametsien kasvatuksesta saadaan vielä odottaa. Metsä Groupilla on jo kokemus­ ta kuusi­mäntytaimikoista, jotka on alun perin istutettu ja kylvetty se­ kapuustoisiksi. ”Sekapuustot ovat kasvaneet oi­ kein hyvin ja yllättäen myös aika lail­ la tasatahtia”, kertoo yhtiön metsän­ hoitopäällikkö Teppo Oijala. Myös Luonnonvarakeskuksen Saija Huuskonen vahvistaa, että kylvetty männynsiemen ja istutus­ kuuset kasvavat todennäköisesti joillakin kasvupaikoilla hyvinkin tasatahtiin. Oijalan mukaan kuusi­mäntyse­ koituksella voidaan yrittää turvata metsikön kehitystä esimerkiksi hir­ vituhoriskialueilla. ”Karuimmilla kohteilla suositaan toki mäntyä, jos se on taimikon har­ vennusvaiheeseen asti selvinnyt hir­ viltä”, Oijala sanoo. Kuuset varmistavat taimikon ti­ heyttä ja männyn laatukasvua al­ kuvaiheessa. Jos karuimmilla mailla kuusi kan­ nattaa usein raivata männyn tieltä, rehevämmällä maalla iso­oksaiset räkämännyt tulee kaataa pienem­ pien mutta parempilaatuisten kuus­ ten tieltä. ”Isompi jätetään sitten, jos pa­ rempaa pienempää taimea ei ole tarjolla. Reikää taimikkoon ei teh­ dä”, Oijala muistuttaa. Tietoa saadaan vielä odottaa Toisella taimikon raivauskerralla eli taimikon harvennuksessa tulee muistaa, ettei kuusten ja mäntyjen ylle kannata säästää niitä pidempää lehtipuustoa. Isommat puut piiskaavat havupuiden latvuksia ja heikentävät niiden kasvua sekä laatua. 7992_.indd 15 9.9.2020 13.57
• 16 10.9.2020 / METSÄSTÄ MIKKO HÄYRYNEN M etsäalan kehitysyhteistyön voi katsoa alkaneen 60 vuotta sitten. Jo 1950-luvun lopulla suomalaisia metsäasiantuntijoita oli kutsuttu YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö FAO:n hankkeisiin. Toiminta sai vauhtia 1960-luvun alussa. Valtion budjettiin varattiin ensimmäisen kerran kehitysapumääräraha vuonna 1961, nykyrahassa 71 000 euroa. Vaikka kehitysalueita oli omassakin maassa, niin ulkopoliittisesti kehitysavun antamisella haluttiin viestiä, että Suomi on vauras länsimaa. Metsäalan kehitysyhteistyön historia on koottu kirjaksi, joka ilmestyy ensi talvena Metsähistorian Seuran hankkeena. Kirjassa on nelisenkymmentä kirjoittajaa, tosin aivan alkuajoilta muistitietoa ei enää juuri ole. Kansainvälistymisen pioneerityötä Kirjan perusteella metsäalan kehitysyhteistyö on ollut laajaa, moninaista ja hapuilevaa. Vaikuttavuutta on vaikea mitata, mutta merkki viimeisen viivan alla on kuitenkin positiivinen sekä Suomen että kohdemaiden kannalta. Kotimaassa kehitysyhteistyö on ollut toimiala, joka ei näy, mutta jonka vaikutukset tuntuvat. ”Kehitysavun antaminen oli Suomen metsäalan kansainvälistymisen pioneerityötä. Kehitysyhteistyön ansiosta suomalaisen metsäammattilaisen voi kohdata millä metsävyöhykkeellä tahansa”, Pekka T. Rajala sanoo. Rajala vietti 15 vuotta kehitysyhteistyötehtävissä Sambiassa ja eteläisen Afrikan maissa, ja jatkoi sitten Stora Enson kehitysprojekteissa maailman eri kulmilla sekä myöhemmin kotimaan puunhankinnassa. Kun on kerran Niilin vettä juonut… Tehtäviin valikoitui henkilöitä, joita vaivasi kaukomaiden kaipuu. Jollakin tavalla kehitysyhteistyössä mukana olleita metsäammattilaisia on satoja. Anna-Leena Simula sanoo päättäneensä jo kymmenvuotiaana maalaiskodissaan, että pienet ympyrät eivät riitä. ”Kun aloitin metsäopinnot, niin olin kurssin toinen tyttö. Piti näyttää, että pikkutytötkin pärjäävät. Tieni kävi Amerikassa opiskelun kautta Keniaan ja lapsen syntymisen myötä tuli halu palata.” Veri veti maailmalle uudestaan ja Tansanian yksityismetsätalouden kehittämisestä tuli intohimo. Rajala valottaa asian käytännöllistä puolta, että tehtävistä sai varsin hyvän palkan ja maailmalta sai tuoda verovapaan auton. ”Mersun hakijoita oli ensimKehitystä Suomesta Metsäalan kehitysyhteistyötä on tehty kuusi vuosikymmentä. Yhteistyö kansainvälisti myös avunantajan. Metsäsuunnittelun opastusta Nicaraguassa. Keski-Amerikan metsäohjelmassa vuosina 1992-2003 edistettiin pienviljelijöiden metsätaloutta. Kuva: Jorma Peltonen Kehitysyhteistyön tämän ajan henki on tuotantoinvestointien edistäminen ja markkinalähtöisyys. Kehitysmaihin investoiva Finnfund on sijoittanut metsäyhtiöön Ugandassa. Kuva tältä vuodelta. Kuva: Ilkka Norjamäki Vesa Kaarakka esittelee sadeveden keruun kenttäkoetta Kenian polttopuuprojektissa vuonna 1990. Kuva: Olavi Luukkanen Tansanian ensimmäinen metsänhoitoyhdistys perusti viime vuonna sahatavarakeskuksen markkinoimaan pienmetsänomistajien puuviljelmiltä tulevaa puuta. Kuva: Tiina Huvio 7993_.indd 16 9.9.2020 14.00
• 17 METSÄSTÄ / 10.9.2020 mäisten joukossa aika monta.” Inhimillisiä tarinoita on monenlaisia. Uteliaisuuden vedon lisäksi saattoi olla myös itseaiheutettua työntöä. Jotkut ovat palanneet turhautuneinakin koivun ja tähden alle, joillekin kehitystyöstä tuli elämänura. Joskus paluu kotimaahan on ollut vaikeampi muutos kuin maailmalle lähteminen. Outojakin kohdemaita Kehitysyhteistyössä ei ole ollut kattostrategiaa, eipä edes sumeaa logiikkaa. Kohdemaita on ollut kymmeniä. Niistä on päätetty ulkoministeriössä, mutta varsin sattumanvaraisesti ja usein tutkimusmaailman kontaktien ja ehdotusten pohjalta. Kohdemaiksi valikoitui metsätalousmielessä outoja maita kuten Egypti ja Sudan, kun taas metsällisesti mielenkiintoisempi Etiopia jäi vähemmälle huomiolle. Tutkimuslaitosten lisäksi kehitystyötä ovat tehneet muutamat konsulttiyhtiöt, kuten Pöyry ja Indufor. Metsäyhtiöistä etenkin Enso Gutzeit näki kehitysyhteistyön hyödyt osana metsäammattilaisten kouluttamista ulkomaisia investointihankkeita varten. Ympäristöjärjestöt ovat olleet kehitysyhteistyössä mukana jollakin tavalla, joko kritisoijina tai ruohonjuuritason toimijoina. Kehitysmaasta avunantajaksi Kehitysyhteistyön muodot ovat muuttuneet trendien ja poliittisten muotien mukana. Alussa aika, jolloin Suomi oli itse ollut kehitysmaan kaltainen, oli vielä tuoreessa kansallisessa muistissa, sadan vuoden takana. Koska Suomi oli noussut vaurauteen metsiensä avulla varsin nopeasti, aluksi kehitysavussa pyrittiin viemään samaa modernisaation sanomaa. Käytännössä modernisaatioharppaukset eivät oikein onnistuneet. Sitten tulivat Master Planeiksi kutsutut kokonaisvaltaiset, kansalliset metsäohjelmat. Ne lupasivat paperilla paljon, mutta käytännön toteutus takkuili. Köyhyyden vähentäminen ja monimuotoisuuden turvaaminen olivat 1990-luvun teemoja ja tälle vuosituhannelle tultaessa painottuivat ilmastonmuutoksen ja metsäkadon torjunta. Tämän ajan kehitysavussa on palattu tuotantoinvestointien tukemiseen. Hankkeiden rahoituksessa yhdistetään sekä julkista että yksityistä rahaa. Jutun lähteenä on käytetty Eeva Korpilahden, Pekka T. Rajalan ja Anne-Leena Simulan teosta Suomalaiset maailman metsissä oppimassa ja opettamassa. Kirja ilmestyy ensi talvena ja sen kustantaa Metsähistorian Seura. ”Mersun hakijoita oli ensimmäisten joukossa aika monta.” Metsäsuunnittelun opastusta Nicaraguassa. Keski-Amerikan metsäohjelmassa vuosina 1992-2003 edistettiin pienviljelijöiden metsätaloutta. Kuva: Jorma Peltonen Kehitysmaissa kuten Etiopiassa polttopuu on tärkein energialähde etenkin maaseudulla ja karja laiduntaa puuviljelyksillä. Tien oikealla puolen istutettua eukalyptusta. Kuva: Vesa Kaarakka Tansanian ensimmäinen metsänhoitoyhdistys perusti viime vuonna sahatavarakeskuksen markkinoimaan pienmetsänomistajien puuviljelmiltä tulevaa puuta. Kuva: Tiina Huvio Kylän luonnonvarakomitea koulutuksessa Tansaniassa. Kylämetsätalous eli kylien hallinnoimat metsäalueet ovat kehitysmaissa tavallisia ja ne muistuttavat jossain määrin yhteismetsiä. Kuva: Anna-Kaisa Kähkölä 7993_.indd 17 9.9.2020 14.00
• 18 10.9.2020 / METSÄSTÄ ”Osakkailla on omat päivätyöt, joten käytännön metsätöiden te­ kemiseen tai suunnitteluun meil­ lä ei ole juuri mahdollisuuksia. Toimitsija tekee yhteismetsälle säännöllisesti ehdotukset tar­ vittavista toimenpiteistä ja me teemme päätökset.” Järvinen painottaa, että verk­ kometsäsuunnitelmat ja muut sähköiset palvelut ovat toimivia apuvälineitä, mutta eivät korvaa metsäammattilaisen työpanosta ja näkemystä.” Vaikka ”luottomies” löytyy paikallisesta metsänhoitoyh­ distyksestä, kilpailuttaa yhteis­ metsä aina sekä puukaupat että metsänhoitotyöt. ”Olemme huomanneet, että kilpailutus tuo usein merkittä­ vän taloudellisen hyödyn. Jos­ kus toteuttajaksi valikoituu met­ sänhoitoyhdistys, toisinaan joku toinen toimija.” Kokouksen yhteismetsä pitää pääsääntöisesti kerran vuodes­ sa. Paikkana voi toimia vaikka huoltoaseman kokoustila pai­ kassa, jossa osakkaiden tiet so­ pivasti risteävät. ”Tavanomaisista metsäta­ louden toimenpiteistä päätök­ set tehdään hyvin joustavasti kolmihenkisen hoitokunnan toi­ mesta ilman erillisiä kokouksia. Noudatamme metsäsuunnitel­ maa, joskin puukaupoissa voi­ METSÄNOMISTAJA Kivijärvi Kuopio SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat P ääkaupunkiseudulla asuva Antti Järvinen ei osannut pikkupoika­ na Kivijärvellä sukun­ sa metsissä retkeilles­ sään arvata, että jonain päivänä hän toimisi tilalle perustetun yhteismetsän puheenjohtajana. Järvisen äiti sisaruksineen omis­ ti Kivijärven Lokakylällä sijait­ sevan noin 600 hehtaarin met­ sätilan yhtymänä. Vuonna 2014 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä omistusmuoto muuttui yhteismetsäksi. ”Vanhempamme halusivat tehdä sukupolvenvaihdoksen suunnitelmallisesti ja hyvis­ sä ajoin. Me taas halusimme serkkujemme kanssa säilyttää metsätilan yhtenäisenä. Siksi yhteismetsä nousi hyväksi vaih­ toehdoksi”, Järvinen kuvailee. Yhtymästä yhteismetsäksi Serkukset halusivat säilyttää metsätilan sukupolvenvaihdoksessa yhtenäisenä. Ratkaisuksi löytyi yhteismetsä. ”Alkusyksyn aamut teerijahdissa ovat ehkä hienoimpia hetkiä metsässä.” Antti Järvinen on iloinen siitä, että edellinen sukupolvi oli tehnyt tilalla metsänhoitotoimet ajallaan. Varttunut männikkö kasvaa kuivahkolla kankaalla poikkeuksellisen vehreänä harvennusten ja kolme vuotta sitten tehdyn kasvatuslannoituksen ansiosta. Antti Järvinen hoitaa yhteismetsän puheenjohtajan tehtäviä pitkälti etäyhteyksien avulla pääkaupunkiseudulla. Vaikka verkkotyökaluit ovat hyvät, ilman paikallisen metsäasiantuntijan työpanosta 600 hehtaarin tilan hoitaminen olisi Järvisen mukaan mahdotonta. Antti Järvisen kotialbumi Näin syntyi kuuden osakkaan, kolmen veljesparin, omistama Otsolan yhteismetsä. ”Keski­Suomen metsänhoi­ toyhdistyksestä saimme tärkeää apua sukupolvenvaihdoksen to­ teutukseen. Omistusjärjestelyt tehtiin kauppana siten, että pys­ tymme nyt yhteismetsänä hyö­ dyntämään metsävähennystä puukaupoissa”, Järvinen toteaa. Yhteismetsän tuloksestaan maksama pääomatuloveropro­ sentti 26,5 prosenttia on myös matalampi kuin yksittäisellä metsänomistajalla tai yhtymällä. Palvelut kilpailutetaan Kaikki Otsolan osakkaat asuvat satojen kilometrien päässä tilas­ ta. Metsäasioiden hoitaminen sujuukin pääsääntöisesti ver­ kon ja puhelimen välityksellä tuttuun metsänhoitoyhdistyk­ sen toimitsijaan luottaen. 7994_.indd 18 9.9.2020 14.02
• 19 METSÄSTÄ / 10.9.2020 MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA METSÄNHOITOSUOSITUSTEN LAATIJOIDEN päänsärky on, että laskelmissa käytetty korkokanta vaikuttaa ehdotettuihin metsäta­ louden menetelmiin ja sitä kautta puuntuotokseen. Timo Pukkalan esimerkkilaskelma eräästä pohjoiskarjalaisesta 3 000 hehtaarin alueesta osoittaa, että vaikutus on suuri 50 vuoden aikana. Jos laskelmissa käytetään yhden prosentin korkokantaa eikä metsätaloudelle aseta mitään rajoitteita, nettotulo on lähinnä viljelyn ansiosta hehtaaria kohti 160 euroa. Jos laskelmien korkokanta on viisi, metsänviljelyssä säästetään ja nettotulot ovat vain 80 euroa. Mitä suurempaa korkokantaa käytetään, sitä vähemmän tulevaisuus vaikuttaa nettotulojen maksimointiin. Tietokoneohjelman ratkaisuun hakkuista ja metsänhoidon menoista vaikuttavat suurella korkokannalla pääasiassa lähiaikojen tapahtumat. Timo Pukkala kirjoittaa blogissaan korkokannan valintaperiaatteen selkeästi: ”Suuren korkokannan käyttö edellyttää, että raha tuottaa hyvin vaihtoehtoisissa sijoituskohteissa. Metsää saisi tässä tilanteessa hakata reippaasti, ja saadut rahat tulisi sijoittaa noihin hyvin tuottaviin sijoituskohteisiin.” Asia on järkeenkäypä. Suuria tuloja tulevaisuuden metsistä ei tarvita, kun alkuvaiheessa tehtyjen hakkuiden tulot on metsänviljelyssä säästäen sijoitettu erinomaisesti tuottaviin kohteisiin. PERINTEINEN METSÄNOMISTAJA ei ole sijoittajapeluri. Suomalainen makuuttaa rahaansa nollakoron pankkitileillä. Tällaista metsänomis­ tajaa palvelevat metsänhoitosuositukset, jotka on tehty alhaisella korkovaatimuksella. Jos korkokanta on alhainen, tutkijoiden lähes yksituumainen vastaus on, että perinteisen metsikkötalouden harjoittaminen tuottaa pitkällä aikavälillä enemmän puuta ja tuloja kuin jatkuva kasvatus. Eri asia on, etteivät nykyiset simulointeihin perustuvat tutkimukset ole varmalla pohjalla tarkastellessaan metsien luontaista uudistumista. On seurattu liian lyhyt aika, muodostuuko jatkuvassa kasvatuksessa uusia taimia riittävästi. HISTORIA VOISI OPETTAA. Kun jatkuvaa kasvatusta harrastettiin harsinnan nimellä sekä Ruotsin että Suomen metsätaloudessa sata vuotta ennen toista maailmansotaa, kokemusta kertyi. Suuren metsäyhtiön metsäpäällikkö ja professori Stig Hagner seurasi yli 50 vuotta yhtiönsä metsien tilaa suunnilleen Vaasan korkeudella Ruotsissa. Kun yhtiö luopui sata vuotta harjoitetusta jatkuvasta kasvatuksesta 1947, puuston keskitilavuus hehtaarilla oli vain 67 kuutiometriä. Hakkuita uskallettiin tehdä 0,5 kuutiometriä. Pääsyy oli, ettei taimia syntynyt riittävästi, ja jokainen harsintakierros vain alensi puuston määrää. Päätettiin säästää kasvavia, täysipuustoisia metsiä hakkuilta ja keskittää avohakkuut ja metsänviljely harsinnan pilaamiin metsiin. Keskimääräinen päätehakkuupuusto oli 1950­luvun alussa vain 40 kuutiota hehtaarilla. Tällä tavalla saatiin nopeasti tuloksia. Seuraavalle vuosituhannelle tultaessa puustoa oli jo 91 kuutiometriä. Kestävien hakkuiden määrä oli lähes kaksi kuutiometriä. Muutos on vakuuttava. Mallit voivat valehdella. Historia ei koskaan. Viljely turvaa tulevaisuuden puutulot Hyvä viljelytaimikko turvaa tulevaisuuden metsätulot. Serkukset halusivat säilyttää metsätilan sukupolvenvaihdoksessa yhtenäisenä. Ratkaisuksi löytyi yhteismetsä. daan painotuksia tehdä myös hintasuhdanteiden mukaan.” Yhteismetsän byrokratiaa Jär­ vinen ei ole kokenut ongelmak­ si. Hän suositteleekin avoimesti yhteismetsää omistusmuotona myös muille. ”Tila säilyy yhtenäisenä ja metsätalous on suunnitelmal­ lista ja järkevää. Tämä on fiksu ja joustava järjestely.” Tunne metsäsi Vaikkei Järvinen käytännön met­ sätöihin juuri ennätä, pyrkii hän perehtymään metsätilaan maas­ tossa mahdollisimman monipuo­ lisesti. Hiidenjärven rannassa sijaitseva mökki tarjoaa hyvän tukikohdan metsäisille retkille. ”Päätöksentekoa helpottaa huomattavasti, kun on käynyt tutustumassa kuvioihin paikan päällä”, Järvinen vinkkaa muil­ lekin etämetsänomistajille. Järvisen kohdalla tämä ta­ pahtuu muun muassa kanalin­ nustusharrastuksen lomassa. Tulevana viikonloppuna mies onkin tiiviisti kanalintukauden aloituksen merkeissä yhteismet­ sän mailla. ”Alkusyksyn aamut teerijah­ dissa ovat ehkä hienoimpia het­ kiä metsässä. Toisinaan voi kuul­ la metsonkin näppäilyä. Tänä syksynä on varmaan lupa odot­ taa aika hyvää lintuvuotta”, Jär­ vinen arvelee. ”Suojelun korvauksesta voi neuvotella” Otsolan yhteismetsän tärkein tehtävä on metsätalouden har­ joittaminen, mutta se ei sulje Järvisen mukaan pois luonnon ja monimuotoisuuden huomi­ oimista. ”Aina kun metsään tulee hak­ kuu, mietimme, onko kuviolla säästämisen arvoisia kohteita. Olemme rajanneet esimerkik­ si purojen ympäristöjä ja mui­ ta monipuolisia luontokohteita hakkuiden ulkopuolelle omas­ ta tahdostamme suosituksia laa­ jemmin.” Järvinen arvelee, että merkit­ tävä osa metsänomistajista toimii jossain määrin samalla tavalla. Yli kahdenkymmenen hehtaarin laajuisen Metso-kohteen suojeluprosessi meni läpi vuodessa. Alueen kelopuiden näkökulmasta vuosi lienee vain yksi silmänräpäys. Otsolan yhteismetsä rajoittuu Kivijärveen, joka näyttäytyy itärannoiltaan nimensä veroisena. Rantojen vanhat männiköt on suojeltu jo edellisen sukupolven toimesta. ”Suomen metsissä on varmas­ ti paljon tällaisia ´hiljaisia suoje­ lukohteita´, jotka eivät ole min­ kään suojeluohjelman piirissä.” Otsolan yhteismetsä on to­ sin kantanut kortensa kekoon myös virallisten suojelukohtei­ den suhteen. Yhteismetsän mail­ le perustettiin tänä vuonna 22 hehtaarin laajuinen Metso­suo­ jelualue, joka käsittää monipuo­ lisen kattauk sen erilaisia puus­ toltaan vanhoja metsäkuvioita rehevistä lammenrannoista ka­ ruihin kalliokumpareisiin. ”Ajatus kohteen suojelusta oli kytenyt yhteismetsän perus­ tamisesta asti, mutta viimeisen vuoden aikana se konkretisoi­ tui. Kun metsätilakokonaisuu­ den on oppinut tuntemaan, oli suojelupäätöksen tekeminen helpompaa.” Yhteismetsä solmi aluees­ ta pysyvän suojelusopimuksen ely­keskuksen kanssa. Lähtö­ kohtana korvausneuvotteluis­ sa toimi metsänhoitoyhdistyk­ sen laatima puustoarvio. ”Hyvä oppi oli, että ely­kes­ kuksenkin kanssa voi neuvotella korvaussummasta, eikä ensim­ mäistä tarjousta ole pakko hy­ väksyä”, Järvinen huomauttaa. 7994_.indd 19 9.9.2020 14.02
• 20 10.9.2020 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva S einäjoelta Kaskisiin johtava rata ja Suupohjan metsätalous ovat symbioosissa. Jos radalla kulkeva rahtimäärä ei olisi kääntynyt kasvuun, Väylävirasto olisi jo ajat sitten rullannut raiteet kasaan. Pääosa radan rahdista on raakapuuta. Toisaalta ilman rataa metsäyhtiöiden ostoalueiden katveessa kuitupuille olisi vaikea löytää markkinoita. Kaskisten sellutehtaan sulkeminen vuonna 2009 romautti radan liikenteen. Väylävirasto päättikin jo pari vuotta sitten lopettaa radan kunnossapidon tämän vuoden lopussa. Suupohjassa päätöstä ei tulkittu kuolemantuomioksi vaan haasteeksi, johon vastattiin perustamalla Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistys. Mukana ovat muun muassa alueen kunnat ja yrittäjiä. ”Päättelimme, että rahtimäärien lisääminen turvaa radan jatkon”, yhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Vierula selvittää. Kasvuun kääntyneiden rahtimäärien ansiosta Väylävirasto onkin luvannut jatkaa kunnossapitoa vuoden 2022 loppuun. Lastauslaituri omin varoin Suupohjassa uskalletaan jo uskoa, että junat kulkevat radalla vuoden 2022 jälkeenkin. Puukuljetusten kannattavuus paranee, kun Teuvan lastausraiteen pidennys valmistuu syyskuun lopussa. Lastausraiteen pidennys rakennettiin paikallisin voimin. Suurin rahoittaja oli Kaskisten satama. Myös radan varren kunnat sekä metsänhoitoyhdistykset Lakeus ja Österbotten osallistuivat kustannuksiin – metsäyhtiöt eivät. Metsänomistajille sijoitus on hyvä. ”Teuvalta on voitu lastata vain 12 junavaunun letkoja – siis junan puolikkaita – mutta jatkossa 24 vaunun täyspitkiä junia. Se parantaa puutavaran junakuljetusten kannattavuutta ja harvennuspuun menekkiä”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Österbottenin johtaja Jan Slotte. Jatkossa metsänhoitoyhdistykset alkavat toimittaa kuitupuuta Teuvan kautta Stora Enson Itä-Suomen tehtaille. Metsä Group ja UPM käyttävät Teuvan lastauspaikkaa omissa kuitupuutoimituksissaan. Slotte arvioi, että Teuvan lastauspaikka vakauttaa kuitupuun kysyntää. ”Junatoimitukset tarjoavat meille vaihtoehdon kuitupuun viennille ja varmistavat näin puun menekkiä erilaisissa markkinatilanteissa”, Slotte sanoo. Henkilöjunia samalle radalle? Vierula ennustaa, että jatkossa Teuvalta lastataan entistä enemmän myös tukkipuuta, kun Metsä Fibren suursaha parin vuoden päästä käynnistyy Raumalla. ”Mäntytukin hakkuita voidaan Etelä-Pohjanmaalla lisätä”, hän toteaa. Myös Kauhajoella asuva metsänomistaja Jarmo Yli-Korhonen on toiveikas. Kasvinviljelyyn ja metsätalouteen panostaneella maatilayrittäjälle tärkeintä on varmistaa kuitupuulle tasainen menekki, jotta metsät pysyvät kasvukunnossa. ”Kaikki keinot kuitupuun menekin parantamiseen ovat tervetulleita – ja jospa se hintakin vähitellen alkaisi vahvistua.” Remonttitarpeet eivät lopu Teuvan lastausraiteeseen. Yli sata vuotta vanhan radan kunnostaminen edellyttäisi jopa 30 miljoonan euron remontteja. Vierula uskoo, että EU-rahoitus voisi siivittää muun muassa Suupohjan rataremonttia. ”Esimerkiksi Ruotsi on käyttänyt EU-rahoitusta rautateidensä korjaamiseen selvästi enemmän kuin Suomi.” Mahdollisuuksiakin radan käytön monipuolistamiseenkin on. Konttiliikenne kiinnostaa Kaskisten satamaa. Toisaalta metsäja sahateollisuuden vientirahtejakin voi riittää Suupohjan radalle. Myös henkilöliikenteen mahdollisuuksia on selvitelty. ”Seinäjoen ja Kurikan välinen osuus 67-tiestä on runsaan työmatkaliikenteen vuoksi pahoin ruuhkautunut. Raideliikenteen kehittäminen voisi olla vaihtoehto isoille tieremonteille.” Kiskot vievät yhä Kaskisiin Paikallisin voimin tehty Teuvan lastauslaiturin pidennys turvaa Suupohjan radan tulevaisuutta. Jorma Vierula sekä Jarmo Yli-Korhonen Kauhajoelta ja Jan Slotte uskovat, että junat kulkevat Suupohjan radalla myös vuoden 2022 jälkeen. Seinäjoki Ilmajoki Kurikka Kauhajoki TEUVA Närpiö Kaskinen Metsä Fibre Rauman sellutehdas 160 km UPM Pietarsaaren sellutehdas 160 km Metsä Fibre Äänekosken biotuotetehdas 220 km 7995_.indd 20 9.9.2020 14.05
• MIKKO RIIKILÄ ”I lman vakuutusta meille olisi tullut kymmenien tuhansien lasku”, muistelee Kuhmoisissa sijaitsevan Hinskalan yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Juha Pohjonen. Yhteismetsässä keväällä tehty kulotus karkasi naapurikuviolle eikä asettunut ennen palokunnan ja sammutushelikopterin tuloa. Kymmenen hehtaaria kymmenvuotiasta taimikkoa kärähti. ”Kahden aikaan yöllä palokunta sai tulen sammumaan. Siinä vaiheessa palopäällikkö totesi, että tästä eteenpäin vastuu on metsänomistajalla”, Pohjonen kertoo. Yhteismetsän osakkaista ei vartiojoukkoa saatu siihen hätään mobilisoitua. Niinpä Pohjonen teki kulotuksen järjestäneen yrittäjän kanssa urakan myös jälkivartioinnista. ”Jälkivartiointia piti jatkaa viikon ajan. Jokainen paloalan kanto piti käydä sammuttamassa erikseen. Vartiossa oli kolme miestä vuoroissa ympäri vuorokauden.” Juha Pohjonen laskee, että kaikkineen palon jälkihoitokustannukset kohosivat jopa 75 000 euroon. ”Siinä piti keskellä yötä koettaa kännykän näytöltä tihrustaa metsävakuutuksen ehtoja. Onneksi Pohjolan metsävakuutukseen kuuluva palovakuutus korvaa myös metsäpalon jälkivartioinnista aiheutuneet kustannukset." Vakuutus pelasti Paloalan raivauksesta koituneita kustannuksia vakuutus ei korvannut. Lyhyt sähköpostittelukierros paljasti, että ainakin Lähi-Tapiolan ja Ifin metsävakuutukset korvaavat paloalojen jälkisammutuksesta aiheutuvat kustannukset. ”Korvaamme viranomaisen määräämästä jälkivartioinnista kohtuulliset ja tarpeenmukaiset Jälkivartioinnista voi tulla iso lasku Ilman vakuutusta metsäpaloalueiden jälkivartioinnista voi koitua kymmenien tuhansien eurojen kulut. Hinskalan yhteismetsän keväällä tehty luonnonhoidollinen kulutus levisi naapurikuviolle. Onneksi oli vakuutus. kustannukset. Korvaus suoritetaan yleensä vartiointiin käytettyjen tuntien perusteella asiakkaan meille tekemän ilmoituksen mukaisesti”, kertoo kehityspäällikkö Jaana Sohlman vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolasta. Ifin viestintäpäällikkö Outi Kärkkäinen selvittää yhtiönsä palovakuutusehtoja. ”Metsävakuutuksesta korvataan metsäpalon jälkivartiointikustannukset. Näitä voivat olla muun muassa palolaitoksen tekemä vartiointi. Jos omistaja järjestää jälkivartioinnin itse, maksamme kohtuulliset kustannukset, muun muassa käytetyt tunnit ja kilometrikorvauksen.” Lähi-Tapiolan Sohlmanin mukaan Keski-Suomessa noin 30–40 hehtaarin tilan metsäpalovakuutus maksaa 0,75 euroa hehtaarilta, siis 30 hehtaarin tilalle 22,50 euroa vuodessa. If ei myy pelkkää metsäpalovakuutusta. Sen perustason metsävakuutus maksaa 40 hehtaarin tilalle 145 euroa ja kattaa palovahinkojen lisäksi hyönteistuhot, jyrsijävahingot sekä tuhojen aiheuttamat odotusarvojen menetykset. 21 PILKKEITÄ / 10.9.2020 Juha Pohjonen 7996_.indd 21 9.9.2020 14.07
• 22 10.9.2020 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija H usqvarnan mukaan sen akkusahamalliston lippulaiva, 540 iXP, vastaa suorituskyvyltään 40 kuutiosenttimetrin polttomoottorisahoja. Tämä näyttää pitävän paikkansa. Työkunnossa saha painaa 5,5 kiloa, mikä sekin on samaa luokkaa 40-kuutioisten bensasahojen kanssa. 540 iXP saa sähkönsä 36 voltin litium-ioni-akusta, jonka teho 337 wattituntia. Se lienee akkusahojen tehokkain. Stihlin tehokkaimman akkusahan MSA 220:n akun teho on 281 wattituntia. Tauottomaan sahaukseen Huskun akussa riitti virtaa 12 minuuttia. Vähäoksaisen koivikon kakkosharvennuksessa akku riitti 70–75 minuutiksi. Akun kesto on paras akkusahoista mittaamamme. Stihlin MSA 220:n vastaavat sahausajat olivat kahdeksan ja 35 minuuttia. Tyhjän akun lataaminen QC 330 -laturilla kesti reilun tunnin. Hankintametsuri voisi siis aamupäivällä sahailla akullisen, tulla lounaalle ja antaa akun latautua. Iltapäiväksi pääsisi taas sahailemaan. Sahauskokeen tulos yllätti Husqvarnan 540 iXP:n ketjunopeus on 24 metriä sekunnissa. Vauhti on samaa luokkaa ammattilaissarjan bensasahojen ja kilpailija-Stihlin kanssa. Kokeilimme leikkuutehoa sahaamalla kertapainalluksella kiekot kolmesta päällekkäin asetetusta noin 18-senttisestä, oksattomasta koivupöllistä. Vertasimme leikkuutehoa Stihlin akkusahaan. Lisäksi teimme samat sahaukset kevytsahalegenda Stihl MS 200:lla sekä 47-kuutioisella Jonseredin CS 2147 ammattisahalla, joka on Husqvarna 346 XP:n rinnakkaismalli. Akku-Huskulla kolme pölliä katkesi keskimäärin 7,3 sekunnissa, Stihliltä sama sahaus kesti kaksi sekuntia kauemmin. Koesahauksissa käytettiin uusia ketjuja. Husqvarnan moottori väänsi paremmin ja kesti painaa puuhun voimakkaammin kuin Stihl. Osin leikkuutehoa parantaa sahan vakiovarusteena oleva kapea, 1,1 millimetrin ketju-uralla liikkuva teräketju. Stihlin MSA 220 on varustettu 1,3 millin uraan sopivalla ketjulla. Kiekkosahauskokeemme suurin yllätys oli, että tehokkaana tunnettu Stihlin MS 200 hävisi niukasti Stihlin ja selvästi Huskun akkusahalle. Ammattilaisjonssi rykäisi koivupöllit poikki 5,6 sekunnissa. Hintoihinsa tulee Huskun akkusaha – yhtä lailla kuin Stihlin – palvelee valtaosaa moottorisahan tarvitsijoista. Husqvarnasta on tarjolla myös puunhoitajille tarkoitettu yläkahvallinen T540i XP -malli. Uusien akkusahojen teho riittäisi helposti myös hankintahakkaajien tarpeisiin. Metsäkäytön jarruna on edelleen akkujen teho ja sahan hinta. Yhden akun ja laturin kanssa Huskun akkusahan hinta kohoaa 1 200 euroon. Vara-akun kanssa hinta nousisi yli 1 500 euron. Se olisi jo jokseenkin astronominen hinta kevyestä moottorisahasta, vaikka kuinka muistelisi maksavansa akkujen hinnassa käytännössä myös sahan koko elinkaaren bensakulut. Stihlin MSA 220:n saa yhdellä akulla ja laturilla 870 eurolla. Sekin on paljon pöllisahasta, mutta hinta jää kahdellakin akulla alemmaksi kuin Husku perusvarustuksella. Akkusahasarjan tehokkain ja kallein Husqvarnan akkusahojen lippulaiva oli ylivoimainen hyvässä ja vähän huonommassa. HUSQVARNA 540 IXP ? ? Bli 300 akku 36 V ? ? akun tyyppi litium-ioni ? ? akun paino 2 kg ? ? terälaippa 14 tuumaa (35 cm) ? ? teräketju 0,325-jaollinen, 1,1 mm uralla ? ? sahan paino työkunnossa 5,7 kg ? ? sahan suositushinta ilman akkua 749 euroa ? ? Bli 300 akku 349 euroa ? ? QC 330 laturi 129,90 euroa ? ? saha työkunnossa 1227,90 euroa Plussat ja miinukset + leikuuteho + akun kapasiteetti + käsiteltävyys – hinta Husqvarna 540 iXP on tehokkain kokeilemamme akkusaha. SUORITUSKYKYVERTAILU Sahausnopeus, sekuntia, 3 x noin 18 sentin koivu kertasahauksella ? ? Husqvarna 540 iXP 7,3 ? ? Stihl MSA 220 9,4 ? ? Stihl MS 200 9,5 ? ? Jonsered CS 2147 5,6 Akkuvirran riittävyys, tauotonta sahausta ? ? Husqvarna 540 iXP 12 minuuttia ? ? Stihl MSA 220 8 minuuttia Kaksitoiminen turvaliipaisin on helppo käyttää. Se ei haittaa sahan käsittelyä, mutta estää sahan käynnistämisen vahingossa. KOKEILTUA Fakta Katso video Metsälehden Youtubesta 7997_.indd 22 9.9.2020 14.09
• 23 METSÄSTÄ / 10.9.2020 Sarjassa kerrotaan Metsälehden ilmoituksista vuosien varrella. Mainosten kertomaa 1996 1995 VALTTERI SKYTTÄ Liekö totta tänäkään päivänä, mutta Metsälehti väitti vuonna 1995 seuraavaa: ”Kännykästä on tullut sahan jälkeen metsurin toiseksi tärkein kapine metsässä.” Ote on toimituksen tekemästä testijutusta, mutta taustalla lienee se, että Metsälehden sivuille ilmestyivät 1990-luvun puolivälissä näyttävät kokosivun kännykkämainokset. Mainosten nmt-matkapuhelimet eivät vaikuttaneet enää kaksimetrisen koivuhalon kokoisilta, joten 25 vuotta sitten oltiin selvästi jonkinlaisen nykyajan kynnyksellä. Jotain matkapuhelinten kehitysasteesta kertonee se, että kännykkämainonnan kohteeksi olivat päässeet jo metsuritkin. Mikäs siinä, sillä puhelinten kestävyys, akkujen kesto ja kuuluvuus alkoivat olla sitä luokkaa, että soittaa saattoi myös metsästä. Tekstiviestitkin oli mainosten perusteella keksitty. ”Metsurikännyköiden” hinnat tosin kuulostavat korkeilta: 3 000–7 000 markkaa eli nykyrahassa 700– 1 600 euroa. Huomiota sai myös kännyköiden tuoma lisäturvallisuus. Jo 1990-luvun puolivälin matkapuhelimella pystyi hälyttämään apua muutamalla sormen painalluksella, jos saha sattui lipsahtamaan. Benefon-puhelimen vuoden 1996 mainoksessa mainitut viiden vuorokauden käyttöaika ja kolmen tunnin puheaika takasivat, että kavalaa ulkomaailmaa ei enää päässyt pakoon metsäänkään. Olet vain parin sekunnin päässä kotoa, vaikka olisit kuinka syvällä korvessa. Metsälehden 2010-luvun jutuissa metsuripuhelimeksi on testattu kestävyytensä puolesta muun muassa Samsungin Xcover-malleja. Tämän jutun kuvat on muuten otettu kännykällä. Haloo, metsuri täällä! ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat T ämänkin lehden palstoilla on voivoteltu, kuinka peltojen metsitys ei tahdo onnistua. Olen 1970-luvulta ollut metsityksissä mukana ja voin vakuuttaa, että metsitys onnistuu, mutta se vaatii asiaan paneutumista, aikaa ja työtä. Istuta ja unohda -menetelmä ei toimi peltokuvioilla, jos tarkoituksena on saada aikaan kasvava ja täysitiheä metsä. Peltojen metsityksessä istutustyö on helpoin työvaihe. Se voidaan tehdä mätästetylle pellonpohjalle tai suoraan peltoon ilman maanmuokkausta – näinkin olemme toimineet, kun huonolaatuisten mäntyjen tilalle on vaihdettu puulajiksi kuusi. Kokemuksiemme mukaan taimien kasvuun peltokuvioilla ei maanmuokkaus tuo suurtakaan eroa verrattuna suoraan peltoon istutettuihin taimiin. Muokkaus antaa aikaa taimenkasvulle tasan yhden kesän verran, mutta jo seuraava kasvukausi tuo rehevän aluskasvillisuuden takaisin – jopa entistä tiheämpänä ja korkeampana. Kuuselle istutettaessa taimien on hyvä olla vähintään kaksivuotisia, kookkaita taimia. Yksivuotinenkin pieni taimi voi menestyä, mutta metsittäjän työnsarka seuraavina vuosina voi olla moninkertainen. Viisisenttistä tainta – joita vääjäämättä on yksivuotisissa taimissa mukana – joutuu etsimään pelastusoperaatioissa tiheällä kammalla miehen korkuisen ja tiheän kasvillisuuden seasta. Taimien merkkaus auttaa Istutuksen jälkeen pitää varautua vähintään viiden vuoden taiminen pelastamisurakkaan. Parhaan tuloksen saa, kun työn tekee kaksi kertaa kasvukauden aikana. Jos tämän työvaiheen jättää luojan huomaan, pellon metsitys epäonnistuu lähes varmasti – ainakin rehevimmillä kasvupaikoilla. Vain jokunen taimi voi puskea latvuksensa omin voimin kasvillisuuden yläpuolelle, mutta suurin osa tukehtuu vääjäämättä talven lumien maanpintaan painaman kasvillisuuden alle. Saman alan taimenpelastus vie näppituntumalta kolminkertaisen ajan istutukseen verrattuna. Taimien merkkaus tikuilla helpottaa taimen esille saamista kasvillisuuden seasta oleellisesti. Jos maanmuokkausta ei ole tehty, tärkeintä on istutustyön järjestelmällisyys ja taimien täsmälliset määrävälit. Kun taimien latvat yltävät muun kasvillisuuden korkeuteen, voi pellon metsittäjä huokaista – pahimmat karikot ovat silloin takana ja voitettu. Huonolla tuurilla huokaisuun voi mennä kymmenenkin vuotta. Täydennysistutus tuo tiheän taimikon Toisin kuin metsäaukoilla, pelloilla ei voi luottaa luonnontaimien apuun täydentämään ensi-istutuksen aukkopaikkoja. Kasvillisuus tukahduttaa istutustaimien tapaan myös luonnon kylvämät sirkkataimet. Vain ojapakolle syntyneiden pajupusikkojen juurille voi kehittyä luonnontaimia, mutta aikaa se vie. Niinpä täydennysistutuksiin on varauduttava jopa useamTyötä ja pitkää pinnaa Istuta ja unohda -menetelmä ei toimi peltojen metsityksessä Täydennysistutuksia joutuu huonolla tuurilla tekemään useampana keväänä, eikä taimimäärässä ei kannata pihistellä. Pellonmetsityksessä taimia kuolee vääjäämättä. Taimituhoja täytyy paikata uusilla taimilla. Alavien paikkojen pellot ovat hallalle arkoja kuusentaimien kasvupaikkoja. Alkukesän hallayö voi viedä koko vuoden kasvun. pana keväänä. Täydennysistutukseen – kuten ensi-istutukseenkin – kannattaa varata taimia reilusti ja pitää taimien välit lyhyinä. Näin pellon metsittäjällä on 10–15 vuoden päästä hyvin kasvava taimisto varttumassa kohti ensiharvennusikää. 7997_.indd 23 9.9.2020 14.09
• 24 10.9.2020 / PILKKEITÄ LUONNOSTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat K ulunut kesä oli kyil­ le lämmin ja ruo­ kaisa. Niinpä naa­ raat synnyttivät elokuussa 10–15 elävää poikasta. Lapissa ja sa­ teisina nälkävuosina poikasten teko saattoi siirtyä syyskuul­ le saakka. ”Poikanen on heti itsenäinen ja valmis saalistamaan”, kertoo matelijoihin erikoistunut bio­ logi Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta. Lyijykynän mittaisilla kyy­ epeleillä on parhaillaan kova kiire. Talvihorrokseen on pa­ ri kuukatta. Sitä ennen niiden on tankat­ tava tukevasti selvitäkseen puo­ li vuotta kestävästä maanalaises­ ta paastosta. Punkit ja pistiäiset pahempia Sahalaitaisesta selästään tun­ nettu kyy on monella tavalla ainutlaatuinen matelija. Se on maapallolla pohjoisimpana pär­ jäävä käärmelaji. Kaiken lisäksi se on Euroopan yleisin myrk­ kykäärme. ”Tosin kyyn myrkky ei ole ko­ vinkaan vaarallista.” Silti Saarikiven mukaan kyyn vaarallisuutta yhä liioitellaan. ”Kyy puree ihmistä harvoin, oikeastaan vain yllätettynä.” Valtaosa kyiden ja ihmisten kohtaamisista päättyykin kyyn pakoon niin, että ihminen ei edes tiedä kyyn olleen paikalla. ”Käärme aistii ihmisen lähes­ tyessä maan tärähtelyä ja luiker­ telee piiloon.” Sitä paitsi Saarikivi sanoo kyyn pureman olevan melko vaaraton ja epätodennäköinen. Suomessa todetaan vuosittain vain 100–200 sairaalakäynnik­ si kirjattua käärmekohtaamista. ”Jos eläimiä haluaa näin luoki­ tella, pistiäiset saati punkit ovat ihmiselle huomattavasti vaaral­ lisempia.” Jarmo Saarikivi kehottaakin ajattelemaan kyistä positiivisesti. ”Tuoreiden tutkimusten mu­ kaan siellä, missä on paljon käär­ meitä, on vähemmän punkkeja.” Selitys piilee siinä, että käär­ meet pitävät punkkeja levittäviä myyräkantoja kurissa. Saaliina sirkkoja ja sisiliskoja Kyylle itselleen laimeakin myrk­ ky on sen sijaan elintärkeä. Myrkyn avulla kyy lamauttaa saalistamansa pikkujyrsijät, sam­ makot, sisiliskot ja linnun poika­ set. Myrkyllä on myös toinenkin tehtävä. Kyyllä ei ole ruoan pu­ reskeluun ja hienontamiseen so­ veltuvia hampaita, joten myrkky yhdessä ruoansulatusnesteiden kanssa hajottaa saaliseläimen. ”Myrkky aiheuttaa muun muassa kudostuhoa, estää ve­ ren hyytymistä ja hajottaa veri­ soluja”, Saarikivi listaa. Kyy saalistaa normaalisti noin kerran viikossa. Myrkkyrauha­ sen täyttyminen kestää noin vii­ si vuorokautta, joten purema voi olla lähes vaaraton, jos kyy on juuri metsästänyt. ”Myös pieni kyy käyttää myrk­ kyä saalistukseen”, Saarikivi muistuttaa. Kyyt syntyvät hieman lyijyky­ nää pitempinä. Pari ensimmäistä vuotta ne saalistavat pääasiassa hyönteisiä ja pieniä sisiliskoja. ”Heinäsirkat ovat kyyn poi­ kasten suosikkeja. Niitä napsi­ taan suupaloina, eikä lamaut­ tamiseen tarvita välttämättä myrkkyä.” Jos saaliseläin on kyytä huo­ mattavasti suurempi, kyy puree sitä ja jää odottelemaan myrkyn vaikutusta. Biologi kertoo laboratorioko­ keista, joissa on havaittu käär­ meiden kyky seurata niiden oman myrkyn jälkeä. ”Ne eivät siis seuraa pureman­ sa eläimen hajujälkeä, vaan sii­ hen ruiskuttamansa myrkyn ha­ juvanaa.” Kyky onkin järkeenkäypä. Jyrsijöitä saattaa olla luonnos­ sa todella tiheässä, jolloin saa­ liin jäljitys olisi pureman jälkeen mahdotonta. Myrkyllinen pienestä pitäen Kyyn poikaset syntyvät loppukesällä. Juuri nyt niillä on kova kiire tankata talven varalle. Auton alle jäänyt kyyn poikanen. Muutaman tulitikkuaskin mittainen käärme on yhtä myrkyllinen kuin aikuinenkin. Käärmeiden nahka ei ole venyvää, joten kasvaakseen kyynkin täytyy uusia se vähintään vuosittain. Pohjoismaissa kyyt kasvavat pisimmillään noin metrin mittaisiksi. ”Pistiäiset saati punkit ovat ihmiselle huomattavasti vaarallisempia.” 7998_.indd 24 9.9.2020 14.25
• 25 PILKKEITÄ / 10.9.2020 Kuukauden kirja Metsäkasvio tarjoushintaan ja ilman toimituskuluja! Verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi www.metsakirjakauppa.fi www.metsakirjakauppa.fi ? Syötä kuponkikenttään koodi: mele0820 Asiakaspalvelustamme: puh. 09 315 49 840, tai sähköpostitse: tilaukset@metsakustannus.fi Muista kuin Kuukauden kirjasta Muista kuin Kuukauden kirjasta peritään toimituskulut 5 € / toimitus. Laskulla maksettaessa laskutuslisä on 8 €. Metsäkasvio Henry Väre ja Jukka Laine Metsäkasvio esittelee havainnollisesti niin tutut ja yleiset kuin harvinaisetkin metsiemme kasvit. Kattava teos sopii luontoharrastajalle ja on myös erinomainen väline koulujen lajintuntemuksen opetukseen. Kasvilajeista kerrotaan tarkat tuntomerkit, kukkimisaika, elinympäristöt ja levinneisyys Suomessa. Lajien suomenkieliset ja tieteelliset nimet sekä sukujen nimet ovat kätevinä hakemistoina, ja kunkin kasvin kohdalla on mainittu myös sen ruotsinkielinen nimi. Kirjan noin kolmensadan lajin tunnistamista helpottavat laadukkaat valokuvat. Kirjan kolmanteen uudistettuun painokseen on lisätty muun muassa kasvien uhanalaisuusluokat ja päivitetty nimistö. Jukka Laine on Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimuksen emeritusprofessori ja Henry Väre on Oulun yliopiston kasvitieteen dosentti ja Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseon yli-intendentti. 33,60 € (norm. 42 €). Tarjoushinta on voimassa 30.9.2020 saakka. Tutustu myös näihin! Moottorisahapelikortit 7,50 € Retkeilijän vuodenajat 27,00 € METSÄNUUDISTAMINEN Jaana Luoranen Timo Saksa Karri Uotila Metsänuudistaminen 38,40 € Metsäkoulu 48,00 € T O IM IT USKULUT 0€ E I TO I M I T U S K U LU JA 33,60 € Syyskuun kuukauden kirja & kirjauutuuksia Hevosen käytännön anatomia -tietokirja on suunnattu hevosalan opetuskäyttöön, ravija ratsastusurheilun ammattilaisille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Teos keskittyy urheilukäytössä olevan hevosen fysiologiaan ja liikkumiseen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Havainnollisten kuvien ja asiantuntijoiden analyysien avulla kirjassa käydään läpi hevosen luusto, ligamentit, jänteet ja lihaksisto pintalihaksineen ja syvine lihaksineen. Lisäksi kirjassa käsitellään muun muassa hevosen venyttelyä, liikkuvuuden testausta, biomekaniikkaa, hevosen rakennetta ja varusteiden – kuten silojen ja satulan – sopivuutta. Hevosen käytännön ANATOMIAA opinjanoisille! Toimittaja hevostalouden opettaja, hevoshieroja Sanna Ihasalo Asiantuntijoina mm. eläinlääkärit Kimmo Elfving ja Antti Kinnunen Nelivärinen, 212-sivuinen kierresidottu painos Hinta 99,80 euroa (+ postikulut 4,90 euroa) Kustantaja Suomen Hevosurheilulehti Oy Tilaukset www.hevosurheilukauppa.fi Jos tilaat useita kappaleita, tilaa sähköpostitse: tilaukset@hevosurheilu.fi TILAA ennakko on! Toimituk set alkaen vko 38 Uutuus! 7998_.indd 25 9.9.2020 14.25
• 26 10.9.2020 / PILKKEITÄ Kuulen usein keskusteluja teiden korjauksista ja niiden kustannuksista. Seuraavalla tavalla korjattuna tie on monen mielestä parempi kuin uudennäköiseksi muotoiltu ja ajopinnaltaan kapeaksi tehty tie, jossa uudet murskeet muodostavat pian uuden reunapalteen, kun vanha reunapalle on lapettu kaivurilla pois. 1. Tien reunavesakot poistetaan. 2. Tiessä olevat isot kivet poistetaan vaikka rautakangella tai kaivinkoneella. 3. Tien reunan palteisiin ei juuri kosketa, vaan ne jätetään pitämään uusi ajettava murske tiellä. 4. Aivan välttämättömimpiin kohtiin, kuten pahoihin, särkyneisiin rumpuihin, käytetään kaivinkonetta. 5. Mursketta ajetaan siten, että kuorma-auton lavan pohjassa on ohjarilaudat, jotka valuttavat murskeen tien painuneisiin ja koviin raiteisiin. 6. Murskeen koon on oltava mieluiten ohut. Painuneisiin kohtiin voi laittaa karkeampaa mursketta alle. Tielle levitetMETSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti. fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen KUUSESSA VOI OLLA paljon käpyjä, mutta silti siemeniä vähän. Oravan, käpytikan ja käpylintujen syöntijäljet näkyvät, mutta hyönteisten tai ruostesienten turmelemat kävyt pysyvät pitkään puussa. Käpyruosteita on kaksi lajia, kuusentuomiruoste ja kuusentalvikkiruoste. Kuusentuomiruoste on näistä yleisempi ja aiheuttaa suurempia tuhoja kuusen siementuotannolle. Molemmilla käpyruosteilla elämänvaiheisiin kuuluu isännän vaihto. Kuusentuomiruoste elää vuorotellen tuomessa ja kuusessa. Koko elinkiertoon kuluu kaksi vuotta. Kuusesta tulleet itiöt itävät tuomen nuorissa lehdissä. Ne aiheuttavat lehteen punaisia tai violetteja kulmikkaita laikkuja, jotka rajautuvat lehtisuoniin. Aluksi niissä syntyy itiöitä, jotka leviävät toisiin tuomenlehtiin. Syksyllä lehdet karisevat sienineen maahan. Kuusen tartuttavat itiöt syntyvät vasta seuraavana keväänä maahan karisseissa tuomen lehdissä. Lehdissä päällysketon alla, siis lehden sisällä, olevat talvi-itiöt itävät ja synnyttävät rihmoja, joiden kärjistä vapautuu itiöitä. Kun keväinen auringonpaiste yltää maahan asti, lämmin ja pyörteilevä ilma nostaa itiöt kuusten latvuksiin. Itiöt voivat asettua tuoreisiin vuosikasvaimiin tai emikäpyihin. VERSOSSA SIENITARTUNTA KÄYRISTÄÄ ja tappaa lopulta sen. Emikukintoon päätyneet itiöt infektoivat koko kävyn. Nuorien käpyjen pinnalle erittyy tuoksuvia, sokeripitoisia pisaroita, joissa on myös sienen itiöitä. Makeata nestettä nauttineet hyönteiset voivat levittää sienen yhä uusiin käpyihin. Kahden kasvin piina Kuusen kävyn turmellut ruostesieni lähettää itiönsä vuorostaan tuomen kiusaksi. ITIÖPESÄKKEET, JOISTA TAUTI taas palaa tuomeen, syntyvät kuusen käpyihin seuraavana keväänä, kun tuomen lehdet puhkeavat ja kierto alkaa alusta. Menestyvä loinen noudattaa vanhaa viisautta: parempi on lypsää lehmä kuin tappaa se! Niin myös kuusentuomiruoste: kummankaan isäntäkasvin elämä ei pahasti häiriinny loisen läsnäolosta. Siksipä sieni on erittäin yleinen. Tuomelle se aiheuttaa vain vähäisiä kasvutappiota, mutta kuuselle se on haitallisempi. Jos sieni tappaa latvakasvaimen, tuloksena on monilatvainen puu. Ylen uutisissa kesäkuussa kaksi varttunutta Luonnonvarakeskuksen tutkijaa esitti, että Suomessa on hakkuualueilla vähemmän lahoavaa jätepuustoa kuin suurin piirtein missään muualla maailmassa. Tämä on ongelma, koska lahoava jätepuusto on tarpeellista metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta. Mutta lahopuuston runsas määrä kertoo myös siitä, että metsät on hoidettu huonosti tai niitä ei ole lainkaan hoidettu. Metsät eivät tällöin ole terveitä eivätkä kasvuisia. Huonosti hoidettuja tai hoitamattomia metsiä löytyy lähes kaikkialta maailmasta, myös Euroopasta. Hoitamattomia ja runsaasti jäteja lahopuustoa sisältäviä metsiä löytyy esimerkiksi Siperian mittavilta metsäalueilta. Siellä monimuotoisuus voi kyllä olla runsasta, mutta muuten metsien käyttöarvo on vähäinen tai jopa olematon. Tutkijoiden pitäisi kuitenkin tietää ja tunnustaa, että Suomen hoidetut ja kasvuisat metsät ovat taloudellisessa ja teknillisessä mielessä erittäin arvokkaita sekä hiilinieluna tarpeellisia. Monimuotoisuudesta niissäkin pyritään huolehtimaan jopa monin lainsäädännöllisin keinoin. VELI-PEKKA JÄRVELÄINEN emeritusprofessori Tampere Metsät ja monimuotoisuus LUKIJALTA LUKIJALTA Metsäteistä ei pidä tehdä kapeita ja pyöreitä tävän murskeen paksuus rahavarojen mukaan ja tien käytön mukaan. Tien korjauksen hinta metrille ja siten kilometrille? Monien mielestä halvempi kuin raskaasti uudiskorjattu tie. Tällä tavalla korjatun tien kemeratukikelpoisuus? Vaatii suunnitelman. Jos Suomen metsäkeskus hyväksyy ja kemeratuen myöntää, niin tukea voi tulla. Lopuksi monien metsäautotien käyttäjien havaintoja. Usein nykyvuosina korjattu tie on mennyt kapeaksi. Kapealle pyöreälle pinnalle ajettu murske menee lanauksissa reunaan pois ajoradalta ja muodostaa taas reunapalteen. Kapeaksi pyöreäksi muotoillulle tien pinnalle on usein laitettu suodatinkangas, joka repeää lanauksessa ja tie pullahtaa keskeltä hiesun pintaan. Turhaa kallista tienkorjaustyötä on tehty, vaikka tie ojineen on kyllä uudennäköinen. Korjattu tie tarvitsee taas reunapalteen ja uudet murskeet, joita voi lanata. Korjaus ei tuonut lanauskerrosta, koska murske ei pyöreallä reunattomalla kapealla hyllyllä pysy. Haastan tähän keskusteluun kaikki, joita asia kiinnostaa. MATTI MYLLYKOSKI Siikalatva Timo Toivanen 7999_.indd 26 9.9.2020 14.22
• 27 PILKKEITÄ / 10.9.2020 LUKIJAKYSYMYS Pätkin keväällä pölleiksi tuulen kaataman järeän kuusen. Kuljetin pöllejä vähitellen metsästä kesämökin pihaan ja toukokuussa huomasin, että metsässä olevien pöllien pintaan oli ilmestynyt pieniä reikiä, joiden ympärillä oli purukasoja. Kun aloin loppukesästä pilkkoa pöllejä kesämökin pihassa klapeiksi, kuoren alta paljastui hyönteisten käytäviä ja eläviä hyönteisiä. Onko kyseessä kirjanpainaja ja voiko pölleistä ja klapeista aiheutua haittaa pihapiirin puille? Olen pinonnut klapeja haapahirsistä rakennetun puuvajan reunustalle ja huomasin reikiä ja purukasoja myös vajan hirsissä. Onko kyseessä sama tuholainen? Lukija Tampereelta Tänä vuonna kirjanpainajan parveilu ajoittui toukokuun viimeiselle viikolle, ja tuolloin se on todennäköisesti iskeytynyt pölleihin. Kuvassa erottuu suora emokäytävä ja sen ympärillä jonkin verran polveilevia toukkakäytäviä. Toukat koteloituvat ja aikuistuvat kuoren alla heinäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin välisenä aikana riippuen kesän lämpimyydestä. Jos sääolosuhteet ovat lämpimät, saattavat nuoret aikuiset ryhtyä parveilemaan, paritella ja iskeytyä uusiin kuusiin tai kuusipuutavaraan jo loppukesällä. Muutoin parveilu ja uusiin runkoihin iskeytymien tapahtuu seuraavana keväänä. Kun kyseessä on yksittäinen Leviääkö kirjanpainaja klapeista? Kuusiklapissa näkyy kirjanpainajan käytäviä. puu, on pihapiiriin kulkeutuneiden ja pölleistä mahdollisesti aikuistuneiden kuoriaisten määrä vähäinen. Lisäksi halon mittaan katkotuissa pölleissa nila on luultavasti osittain kuivunut, mikä on heikentänyt toukkien selviytymistä. Mikäli pöllien lähistöllä on vanhoja, heikkokuntoisia kuusia, kannattaa niiden tyveä ja kaarnankoloja tarkkailla ruskean purun varalta. Se on merkki kirjanpainajan iskeytymisestä. Kirjanpainaja iskeytyy vain kuusiin, kun niiden kuori on vielä tuoretta. Haapahirsisessä puukatoksessa asustaa todennäköisesti haapajumi. Laji elää metsässä kelohaavoissa, ja tyypillisesti myös haapahirsisissä ladoissa. Lajista on liiterissä tuskin mitään haittaa. Se ei koskaan ole niin runsaslukuinen, että käytäviä puussa olisi niin tiheästi, että ne alkaisivat vaikuttaa puun lujuuteen. Laji on haavasta täysin riippuvainen eikä siirry muihin puulajeihin. Haapajumin, ja muutkin jumilajit, tunnistaa kovassa, kuorettomassa puussa olevista pyöreistä ulostulorei’istä sekä, silloin kun puussa elää edelleen jumeja, rei’istä valuvasta vaaleasta, jauhomaisesta purusta. TIINA YLIOJA JUHA SIITONEN Luonnonvarakeskus Haapahirressä näkyvät reiät ovat todennäköisesti haapajumin tekemiä. METSÄLEHTI 13 RISTIKKO, OIKEA RATKAISU Digitaalinen työväline tehostaa puukauppaa ”Meillä Kuution käyttö on lähes jokapäiväistä, sataprosenttista. Kaikissa puukaupoissa, jotka laitetaan julkiseen myyntiin, käytämme Kuutiota”, Metsänhoitoyhdistys Siikalakeuden johtaja Kari Salo sanoo. Käytännössä kaikki valtakirjakaupat tehdään Kuution avulla, koska se säästää aikaa ja rahaa. Työ on helpompaa, kun puukaupan tarjouspyynnöt lähtevät nappia painamalla nopeasti markkinoille ja tavoittavat tehokkaasti puunostajat. ”On todella helppoa, kun tarjouspyynnöt lähtevät suoraan järjestelmästä. Säästämme siinä aikaa ja rahaa. Se on samalla avointa kaikille, jotka ovat Kuutiossa ostajina”, Kari Salo kertoo. Sähköisten palvelujen kysyntä on koronakriisin aikana vilkastunut. Kuution kautta jätettyjen tarjouspyyntöjen ja tehtyjen tarjousten määrä on kasvanut tasaisesti, vaikka käytön aktiivisuus vaihtelee alueellisesti. ”Korona-aika on tuonut entistä enemmän Kuution hyviä puolia esiin, kun voimme hoitaa asioita sähköisesti metsänomistajien kanssa, eikä tarvitse kohdata kasvotusten. Uskon, että sähköisten etäpalvelujen käyttö tulee yleistymään. Käymme puukauppa verkossa, järjestämme palavereja verkossa. Se on tulevaisuutta myös metsäalalla”, Kari Salo sanoo. Salo toivoo, että metsänhoitoyhdistykset ja puunostajat ottaisivat Kuution mahdollisimman laajasti käyttöön. Se tehostaisi puukauppaa, alentaisi kustannuksia ja olisi eduksi koko Suomen metsätaloudelle. ”Kaikkien yhteinen etu on, että Kuutio menestyy. Se on selvästi paras tapa kilpailuttaa puukaupat.” 7999_.indd 27 9.9.2020 14.22
• 28 10.9.2020 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN KOULUTUSTA LOUNAMETSÄ Metsänhoitoyhdistys Lounametsä ry toimii Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Palvelemme monipuolisesti jäseniämme. Konserniin kuuluu myös energiapuutoimintaan keskittynyt Lounapuu Oy, jonka toimihenkilötyöt ostetaan Lounametsältä. METSÄAMMATTILAINEN Haemme vakituiseen työsuhteeseen metsäammattilaista. Tarjoamme työsuhteen alueellisesti vahvan toimijan palveluksessa. Palkkaus YT-Meto Tes /palkkatoive. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Tarjoamme osaavalle metsäammattilaiselle omaa ammattitaitoaan ja kiinnostusta vastaavan työtehtävän. Tehtävä voi olla työnjohdon metsäesimiestehtävä korjuussa tai metsänhoidossa tai vaihtoehtoisesti asiakaspalvelun ja myynnin tehtävissä omalla metsäasiantuntijan vastuualueella. Työtehtävä järjestellään sisäisesti valittavalle henkilölle soveltuvaksi. Tehtävässäsi olisit osa Turku -tiimiämme, toimistopaikkana Turku. Arvostamme kokemusta edellä mainittujen tehtävien hoitoon ja lisäksi huomioimme tietotaidon metsäenergiasta, tieja oja-asioista sekä metsäomaisuuden hallinnasta. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa koulutusta sekä kykyä itsenäiseen ja vastuulliseen työskentelyyn. Lisätietoja antaa: johtaja Hannu Justen p. 044 533 8242 ja metsäpäällikkö Valtteri Katunpää p. 050 443 3360 s-postiosoitteet: etunimi.sukunimi@mhy.fi Hakemukset 22.9 mennessä spostilla osoitteeseen hannu.justen@mhy.fi metsänhoitoyhdistys MHY Lounametsä 2x150 mm_ML 3.9.2020 10.17 Sivu 1 Neljän webinaarin valmennus metsätilan omistajanvaihdoksista! Metsän omistajamuutosten hallinta yhteisomistustilanteissa Ajankohdat: 29.9., 1.10., 6.10. ja 8.10.2020, klo 10.00–12.00. Tule mukaan oppimaan ja sparraamaan itseäsi metsätilan yhteisomistusten muutostilanteista. Ratkaisut käsitellään kuvitteellisten, mutta tosielämässä yleisten, käytännön tilanteiden kautta. Webinaarien aiheet ovat: 1. Kuolinpesän metsien luovutus 2. Metsäyhtymän tilat jakoon 3. Hallintaoikeus metsätilojen luovutuksessa 4. Haamutila ja yhteismetsäosuudet luovutuksen kohteena Kouluttajana on metsän omistajavaihdosten asiantuntija, toimitusjohtaja Pirjo Havia MetsäPremium Oy:stä. Tarjoushinta 580,00 € + alv., yksittäinen webinaari 169,00 € + alv. Tilaa rajoitetusti. Katso tarkempi ohjelma ja ilmoittautuminen: Tapio.fi/tapahtumat Yhteistyössä: Tapio ja MetsäPremium Oy. Lisätietoja: Ari Nieminen, 040 718 2595. SAARIKIINTEISTÖ, Kerimäki N. 0,9 ha. Saimaan vesistöön kuuluvalla Puruvedellä kahden saaren kiinteistö: Suuri Muuraissaari (n. 0,8 ha) ja Pieni-Muurain (n. 0,07 ha). Kalaisten vesien äärellä Hälvänsärkän, Mustasaaren ja Savonniemen välissä. Ohi kulkevan laivareitin kautta pääsy Puruveden selille ja koko Saimaan alueelle. Saarien välimatka on n. 170 m. Venematka Kerimäen keskustaan n. 5 km ja mantereelle linnuntietä n. 1 km. Suuri Muuraissaari -saaressa on v. 1969 rakennettu hirsirunkoinen saunamökki (21 m 2 ) sekä heikkokuntoinen aittarakennus ja puucee. Puusto jyhkeää, mäntyvaltaista. Rantaviivaa Suuri Muuraissaaren kertyy n. 500 m, josta lännen/ etelän puoleen yli 200 m. Yleiskaavan (RA-4) mukainen kokonaisrakennusoikeus on 75 k-m 2 . Hp. 49.900 €. LOMA-ASUNTO, Parikkala 2,446 ha. Kaupan kohteena 2 yhdessä myytävää kiinteistöä Tyrjänjärven rannalla. Pienemmällä kiinteistöllä sijaitsee jyhkeä pyöröhirsimökki piharakennuksineen, toinen kiinteistö on metsä/ rakennusmaata. Kummallakin kiinteistöllä on 150 k-m²:n rakennusoikeus. Mökki ja aitta ovat hirsiurakoitsija Veli Kuninkaan veistämiä, paikalla pystytettyjä. N. 35 m²:n kokoisessa mökissä on makuuhuone, tupakeittiö ja tilava terassi, lämmönlähteenä takka. Rannassa 1970-luvulla rakennettu sauna, pihalla varasto/ wc. Omasta metsästä polttopuut, marjat, sienet, puusto on pääosin koivua. Vapautuu nopeasti, tervetuloa tutustumaan! Hp. 87.000 €. ASUINKIINTEISTÖ, Parikkala, Akonpohja 3,1 ha. Maatilan pihapiiri, iso v. 1987 rakennettu omakotitalo, vanha upea hirsiaitta, karjarakennus ja kalustohalli, n. 2 km:n päässä Saaren taajamasta, Akonpohjasta. Monipuoliset mahdollisuudet vakituiseen tai vapaa-ajan asumiseen ja yrittämiseen. Hyväkuntoisessa talossa on tuvan lisäksi 3 makuuhuonetta, keittiö, työhuone ja vaatehuoltotiloja, saunaosasto. Hienossa hirsiaitassa mahdollisuuksia moniin käyttötarkoituksiin. Kauniissa pihapiirissä runsaasti istutuksia ja nurmialuetta, tilaa rakentaa oleskelualueita, kasvimaita. Muilta osin maa-alue on pääasiassa nuorta kasvatusmetsää. 148.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Hp. 135.000 € / tarjous viim. 13.9.2020. Tarjouksen voi tehdä myös pienemmästä määrästä, esim. 300 kpleesta. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € METSÄTILA, Jämsä, Haavisto 29,54 ha. Kiinteistölle haettu lupa maa-aineksen (kallio) ottamiseen ja Jämsän kaupunki on antanut asiasta päätöksen 18.4.2018. Ottoalueen pinta-ala n. 6,5 ha ja haettu kokonaismäärä 580.000 m 3 . Ottamisaika 10 vuotta. Vaasan hallinto-oikeus on palauttanut lupahakemuksen kaupungille odottamaan täydennystä. Kiinteistölle menee metsäautotie (Koppelomäentie). Lisätietoja luvasta ja sen yksityiskohdista välittäjältä. Jämsän keskustaan n. 18 km. Myydään tarjousten perusteella. Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 LOMA-ASUNTO, Savonlinna, Moinsalmi 1,3 ha. Koitterjärven rannalla niemitontilla sijaitseva uudehko saunamökki, jonka yhteydessä kesäkeittiö ja mukavasti terassitilaa. Kaavassa rakennusoikeutta riittävästi myös päärakennukselle. Mökissä on tehokas aurinkösähköjärjestelmä ja etäohjattava dieselkäyttöinen mökkilämmitin. Koitterjärveltä puroyhteys Saimaaseen, joten kanoottiretkiä voi laajentaa isommille vesille. Helppohoitoinen kangasmetsä ja rannat kovapohjaisia kalliorantoja. Kiinteistöön kuuluu virallinen venevalkamapaikka Nikaniemen Koitterlahdella (Saimaa). Tutustu myös videolinkkiin ja varaa esittelyaika! Hp. 79.000 €. LOMA-ASUNTO/METSÄTILA, Savonlinna, Savonranta 18,2 ha. Nuorista kasvatusmetsistä ja hyvässä kasvuvaiheessa olevista taimikoista koostuva asuin-/metsäkiinteistö Savonrannan Hankavaarassa. Kokonaisuuteen kuuluu myös v. 1992 valmistunut vakituiseen asumiseen soveltuva hirsitalo sekä tilava tallirakennus. Tilan kokonaispinta-ala on 18,2 ha, josta metsätalouskäytössä on noin 17 ha. Puuston kokonaismäärä on noin 950 m 3 . Nuoria taimikoita (T1) on noin 2 ha ja varttuneita taimikoita (T2) noin 7,5 ha ja koivuvaltaisia nuoria kasvatusmetsiä 4,5 ha. Tilan läpi kulkee ajoura. Mukava harraste-/polttopuupalsta, jossa hoitotöitä tarpeen mukaan ja hakkuutulojakin tulevaisuudessa. Tutustu myös kohteesta tehtyyn drone-videoon: www.kiinteistomaailma.fi/1282292. Hp. 192.000 €. VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Rekitaipale 0,57 ha. Tontti erämaan keskellä! Saimaan Ruunaveden rannalla loivasti rantaan viettävä, toiselta reunalta jyrkkenevä tontti Koloveden kansallispuiston läheisyydessä. Järeä havupuuvaltainen puusto. Rakennusoikeus 200 k-m 2 . Kovapohjainen ranta, ilmansuunta lounaaseen, omaa rantaviivaa yli 100 m. Tutustu myös kohteesta otettuun Drone-videoon: www.kiinteistomaailma.fi/1277143 Hp. 43.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa www.metsalehti.fi/metsamaa 8000_.indd 28 9.9.2020 14.33
• 29 PILKKEITÄ / 10.9.2020 OSTETAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki s-posti: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki p. 029 432 6113 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 88. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 32 274 (LT/19) Lukijoita 136 000 (KMT/19) Painopaikka Punamusta,Joensuu Veljekset Hokkanen Oy on vuonna 1994 perustettu metsäkoneyritys, joka toimii Etelä-Savossa Kangasniemellä, Mikkelissä ja Pieksämäellä. Yritys työllistää noin 60 alan ammattilaista. Asiakkaitamme ovat Metsä-Group, UPM Metsä sekä Järvi-Suomen Energia, joille korjaamme puuta vuositasolla yhteensä noin 750 000 m3. Tavoitteenamme on toiminnan kehittäminen sekä uusien palvelujen tarjoaminen metsäsektorille kestävän kehityksen mukaisesti. Olemme sitoutuneet metsien PEFC-sertifiointijärjestelmän mukaiseen toimintaan. OPERAATIOESIMIES/ METSÄTOIMIHENKILÖ Haemme kasvavaan joukkoomme oma-aloitteista, yhteistyöja organisointikykyistä ja vastuunkantokyvyn omaavaa henkilöä. Tehtäviisi kuuluu operatiivisten asioiden hoito puunkorjuussa sekä metsänhoitotöissä yhteistyössä toimeksiantajan ja yrityksen työntekijöiden kanssa. Toimessa edellytetään metsätalousinsinöörin tutkintoa ja nykyaikaisten puunkorjuuohjelmistojen sujuvaa käyttöä. Aikaisempi kokemus puunkorjuuseen liittyvistä tehtävistä katsotaan eduksi. Toimenkuva muokkautuu osaamisesi ja kykyjesi mukaisesti. Työsuhteen aloitus tämän vuoden aikana. Lisätietoja antaa: Toimitusjohtaja Hannu Hokkanen 0400 211256, hannu.hokkanen@pp7.inet.fi Hakemukset sähköpostitse. Hakemukset 19.09.2020 mennessä. www.veljeksethokkanen.fi Veljekset Hokkanen 2x150 mm_ML 25.8.2020 10.36 Sivu 1 Halutaan ostaa metsäkuusen KORISTEHAVUA myös omorikakuusen havu ja pihdat käy. Tarjoa rohkeasti! Heikki Puputti puh.o4oo 456 865, heikki.puputti@havupuu. WWW.HAVUPUU.FI part of Mondi Group Harvestia Oy on Mondi Groupin omistama puunhankintayhtiö. Harvestia hankkii puut Mondi Powerfluten Kuopion Sorsasalossa sijaitsevalle tehtaalle. Lisäksi Harvestia toimittaa puuta yhteistyökumppaneilleen. Harvestia ostaa kuitu-, tukkija energiapuuta sekä pystyettä hankintakaupalla. Haemme joukkoomme HANKINTAESIMIESTÄ Vastaamaan puunostoja korjuutehtävistä toimialueelle Karttula, Tervo, Vesanto ja Keitele. Toimistopaikkana Kuopio. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa koulutusta sekä kykyä itsenäiseen ja vastuulliseen työskentelyyn. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Hakemukset palkkatoiveineen pyydetään lähettämään 14.9.2020 mennessä osoitteeseen: jari.takkinen@harvestia.fi Lisätietoja tehtävästä antaa: Jari Takkinen 044-5087142 www.harvestia.fi Harvestia 2x110 10.9.2020_92mm 24.8.2020 12.33 Sivu 1 Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso toimii Kouvolan, Kotkan ja Loviisan kaupunkien sekä Iitin ja Pyhtään kuntien alueella. Maakunta on yksi Suomen metsäteollisuuden keskuksista, jossa sijaitsee kaikkien suurimpien puunkäyttäjien tehdasintegraatit. Yhdistyksellä on 4900 jäsentä ja he omistavat metsää 174.000 hehtaaria. Yksityismetsien hakkuusuunnitelma on 1 milj. m³/v. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 23 ja liikevaihtomme on yli 7 milj. €. Nykyisen johtajan siirtyessä eläkkeelle 33 vuoden johtajauran jälkeen, haemme kehittyvään ja aktiiviseen yhdistykseemme uutta JOHTAJAA Johtajana saat vastuullesi taloudellisesti vahvan ja vakaan yhdistyksen, joka on merkittävä toimija alueellaan. Päätehtäväsi on kehittää toimintaamme asiakaslähtöisesti ja kannattavasti tulevaisuuden muutokset huomioiden. Vastineeksi tarjoamme innostavan ja monipuolisen tehtäväkentän maan laajimmassa metsäalan ketjussa. Työ alkaa sopimuksen mukaan, kuitenkin viimeistään 2.1.2021. Uuden johtajan tulosvastuu alkaa vuoden 2021 alusta. Yhdistyksen päätoimisto on Elimäellä ja toimi on vakinainen. Hakuprosessissa meitä avustaa Eezy Personnelin henkilöhaku konsultti Liena Silen, puh. 0404 826 770. Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään lähettämään 30.9.2020 mennessä sähköpostitse osoitteeseen: liena.silen@eezy.fi Luottamuksellisiin tehtävää koskeviin tiedusteluihin vastaavat johtaja Jari Ursin, puh. tai jari.ursin@mhy.fi puh. 0400 354 989 ja hallituksen puheenjohtaja Eero Kivistö eero.kivisto@pp.inet.fi puh. 0400 959 975. Paikkaa täytettäessä arvostamme erityisesti johtamisja liiketoimintakokemusta sekä metsäalan tuntemusta hyviä henkilöstöjohtamistaitoja, näkemystä ja kykyä kehittää organisaatiota ja toimintaa tavoitteellisesti ja itsenäisesti hyviä vuorovaikutus-, esiintymisja neuvottelutaitoja soveltuvaa korkeakoulututkintoa sitoutumista pitkäjänteiseen yhdistyksen kehittämiseen yhteistyökykyä ja aktiivista otetta työtehtävien hoidossa 8000_.indd 29 9.9.2020 14.33
• 30 10.9.2020 / PILKKEITÄ PALKINTO RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA METSÄJÄTTI UPM:N ulostulo Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta on herättänyt keskustelua Suomen kilpailukyvystä. Sen tuoksinassa minulle on selvinnyt, että kilpailukyky on yhtä kuin osingonmaksukyky. Se ei ole UPM:n kohdalla viime vuosina ollut huono, vaan päin vastoin hyvä, kuten pääministerikin on todennut. Suuri kysymys on, miksi kannattava tehdas halutaan sulkea. Syy selvisi pörssikurssien kehitystä tutkailemalla. Samalla viikolla, kun lakkautuspäätös tuli, UPM oli Helsingin pörssin suurin voittaja osakkeen arvon noustua seitsemällä prosentilla. Hufvudstadsbladetin pörssianalyytikon Lars Söderfjällin mukaan osakekurssin nousu johtui UPM:n ilmoittamista kannattavuuden parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, joista yksi on juuri Kaipolan sulkeminen. Vaikka toimenpiteet lyhyellä tähtäimellä maksavat 110 miljoonaa euroa, pitemmällä tähtäimellä niiden ansiosta syntyy vuotuisia säästöjä 75 miljoonaa euroa. Onnistuneista säästötoimenpiteistä huolimatta UPM:n osakkeen arvon kehitys on ”kolmesta iloisesta rosvosta” heikoin. Stora Enso ja Metsä Board ovat pärjänneet paremmin. OSAKEYHTIÖLAIN MUKAAN osakeyhtiön tehtävä on tuottaa omistajilleen tuottoa. Miksi yhteiskunnan intressissä on tukea pörssiyhtiöitä, kuten metsäfirmoja? Selvää on että niiden tarjoamat työpaikat ovat yhteiskunnallisesti katsoen hyödyllisiä. Ilman jalostavaa teollisuutta ei käytäisi myöskään puukauppaa. Puut jäisivät metsään hiilivarastoksi, ja metsänomistajilta jäisi kantorahatuloja saamatta noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Toisaalta metsäteollisuuden prosesseja on vuosien saatossa automatisoitu, eikä yksittäinen sellutai paperitehdas hirveän montaa työpaikkaa tarjoa. Toisaalta taas puun korjuu ja kuljetus tehtaalle tarjoavat työtä ja myös tuotteiden markkinoille saattaminen työllistää ja tuo Suomeen vientituloja. UPM:N PÄÄTÖKSEN JÄLKEEN moni kysyy, onko metsäteollisuus keräämässä kamppeitaan Suomesta ja siirtämässä tuotantoa muihin maanosiin, kuten Etelä-Amerikkaan, jossa työvoimaa ja raaka-ainetta on saatavilla kilpailukyiseen hintaan. Kaikki eivät jäisi metsäteollisuuden ulosmarssia suremaan. On niitäkin jotka tervehtisivät sitä ilolla, kun metsät olisivat iänkaikkisia hiilinieluja ja niiden monimuotoisuuskin iäksi turvattu. METSÄTEOLLISUUDEN PAKO Suomesta olisi suuri onnettomuus, vaikkei se suinkaan johtaisi edes metsävarojen käyttämättä jättämiseen. Tuotannon alasajo yhdessä maassa ei tarkoita metsäteollisuustuotteiden kysynnän pienenemistä maailmanmarkkinoilla. Tuotanto vain siirtyy muualle. Kauhuskenaario on se, että Suomi alkaisi viedä raakapuuta Keski-Eurooppaan, jonka valtaisa kemianteollisuus on kovaa vauhtia vihertymässä ja käyttäisi mielellään suomalaista puuta raaka-ainenaan. Pulassa ollaan, ellei uusia biojalostamoinvestointeja kotimaahan saada syntymään. Pulassa HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuvat Lähes Suomen pituiselta Tyynen valtameren saarelta on kotoisin rotevakasvuinen pihta/ jalokuusilaji. Sen kasvukyky peittoaa paikoin jopa suomalaisen metsäkuusen ja männyn tuotosluvut. Kotialueillaan lumisiin vuoristo-olosuhteisiin sopeutunut havupuu on tarjonnut aikojen saatossa asukkailleen paitsi fyysistä suojaa, myös materiaalia rakennustoimintaan ja metsäteollisuuden tarpeisiin paperintuotannossa. Puun oletettuja ja käytännössä todennettujakin terveysvaikutuksia on arvostettu etenkin luontaislääkinnässä sekä Venäjällä että Japanissa – ”metsäkylpyjen” luvatussa maassa. Sahalininpihta (Abies sachalinensis) on nimetty Venäjän Sahalinin saaren mukaan. Puuta kutsutaan myös sahalininjalokuuseksi, ja se on kasvullisesti menestyvä luontainen havupuulaji myös Kuriileilla ja Japanin Hokkaidon saarella. Puu kasvaa merenpinnan tasosta yli puolentoista kilometrin korkeuteen. Sopivissa olosuhteissa ja suotuisilla perintötekijöillä pihta saavuttaa jykevän tukkipuun mitat ja yli 30 metrin pituuden – viljelypuuna paikoin jopa Suomessa. Perimän merkitys sahalininpihdan talvenkestävyyden suhteen korostui tuoreessa kansainvälisessä japanilaistutkimuksessa: mitä korkeammalta vuoristoalueelta koepuiden siemenet oli kerätty, sitä paremmin jälkeläiset sopeutuivat kylmiin ja lumisiin olosuhteisiin. Korkeilta alueilta kerättyjen puiden jälkeläiset kehittyivät samoissa merellisissä koeolosuhteissa lyhyemmiksi, paksukuorisemmiksi sekä neulasten suhteen pienemmiksi ja tukevammiksi kuin matalammilta korkeuksilta kerättyjen puiden jälkeläiset. Pihtakuusten tapaan on sahalininpihdan sileähkössä kuoressa usean millilitran kokoisia pihkarakkuloita. Vaurioituessaan niistä pursuaa tahmeanjuoksevaa hyväntuoksuista pihkaa. Pihkasta saadaan höyrytislaamalla eteerisiä öljyjä ja tuoksuaineita lääkeja kosmetiikkateollisuuden käyttöön. Venäjällä sahalininpihdasta on valmistettu myös pihkasalvaa ihoärtymysten ja -sairauksien hoitoon Tulevaisuuden hiilensidontavaihtoehto? Nuorella sahalininpihdalla on rehevä ja kaunismuotoinen latvus sekä kookkaat kolmi-nelisenttiset leveähköt neulaset. Puu on suosittu koristeja maisemapuu ympäri pohjoista pallonpuoliskoa. Sahalininpihta kärsii toisinaan meille tutuista havupuiden sairauksista kuten juurikäävän aiheuttamasta tyvilahosta rungoissa sekä oksia näivettävästä versosurmataudista. Sahalininpihtaa on Suomessa pidetty aiemmin hallanarkana etenkin taimivaiheessa. Päästessään kasvuvauhtiin puu on nykyilmastossa pärjännyt vallan mainiosti Etelä-Suomessa ja tuottanut jopa elinkelpoisia siementaimia. Tuoreiden mittaustulosten mukaan sahalininpihta on Suomessa saavuttanut laskennallisesti jopa yli 600 kuutiometrin hehtaarituotoksen. Puun tekninen laatu sahatavarana ei ole paksuoksaisuutensa ja runkomuotonsa suhteen kuitenkaan kotimaisen metsäkuusen veroinen. Jos viljelymateriaalin alkuperä on perimän suhteen olosuhteisiimme sopiva, voi sahalininpihta tulevaisuudessa olla yksi varteenotettava lisä/hiilensitojavaihtoehto muuttuviin ja ääreviin ilmasto-oloihimme. Kasvukykyä Tyynenmeren vuoristometsistä Sopivissa olosuhteissa sahalininpihta saavuttaa yli 30 metrin pituuden. ”Sahalininpihta on Suomessa saavuttanut yli 600 kuution hehtaarituotoksen.” METSÄMIESTEN SÄÄTIÖ Metsähallituksen kajaanilaiselle maankäyttöasiantuntija TIMO ORRELLE on myönnetty Metsämiesten Säätiön ”Työyhteisön hyvä tyyppi” -stipendi. Stipendin arvo on 500 eurooa. Säätiö haluaa nostaa tipendillä esille arjen työyhteisösankareita metsäalalla, sillä osaava ja motivoitunut ihminen on metsäalan tulevaisuuden keskeisin menestystekijä ja alan toimintakulttuurin rakentaja. Sahalininpihdan kuoressa on usean millilitran kokoisia pihkarakkuloita. 8001_.indd 30 9.9.2020 15.34
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 31 PILKKEITÄ / 10.9.2020 METSÄRISTIKKO 16 ENSI NUMEROSSA METSÄLEHTI MAKASIINI ILMESTYY 24. SYYSKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Pa lv el uk or tt i Be nj am Pö nt in en TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 24.9.2020 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 16”. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT metsäristikosta 13 on arvottu seuraaville kolmelle: Aulikki Hamari, Ikaalinen, Nina Hirsimäki, Helsinki ja Vilho Viinanen, Haapaoja. ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. Metsäristikko 13 , oikea ratkaisu sivulla 27 • Vinkit puukaupasta sopimiseen • Missä maksettiin kuusitukista eniten? • Koko maan puunostajat Sami Karppinen • Metsänhoitosuositukset sähköistyvät • Kokeilussa Kinetic-pienmetsäkone • Puusukset kuntoon 8001_.indd 31 9.9.2020 15.35
• Puukauppa ja puunkorjuu Tuhot Energiapuu Metsän uudistaminen Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän kasvatus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsänparannus Talousmetsien luonnonhoito Muita aiheita TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelystä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. METSÄNHOITOKORTISTO Hyvin hoidettujen metsien ystäville ”Helppokäyttöinen ja kattava.” ”Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: www.tapio.fi/metsanhoitokortisto 8002_.indd 32 9.9.2020 15.26